SISÄLLYS
Kuusikielinen kantele . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5
HEIKKI TEKEE EHDOTUKSIA
Laasasen soitinverstas 100 vuotta . . . . . . . . 10
KANTELEITA KOLMESSA pOLVESSA
Violan laulut . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13
12 KySyMySTÄ JA VASTAUSTA
Piia Kleemola . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
KANTELEpITÄJÄN KASVATTI
Hengenkielet soivat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22
KANSANMUSIIKKIMESSUSSA SOI KANNEL
Kulttuurisillat yhdistyivät Sakussa . . . . . . . . . 30
AINO-TyTöT MATKALLA
Aino-tytöt Sakussa, s. 30 kuva Sari Isaksson
Ihana joulu ja tonttutarinoita, s. 24
Astridin kannel, s. 22
6-kielinen, s. 5, kuva Museovirasto
KANTELE
4·2005
TÄMÄN LEHDEN VÄRISIVUT TARJOAA:
2
Laasasen soitinverstas, s. 10
27. vuosikerta 4 · 2005 PÄÄToImITTAjA Timo Väänänen 040-522 7188
Virolainen kannel Pärnun kanteletaPahtumassa s.
AD Ilari Ikävalko juLKAISIjA jA KuSTANTAjA Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D 00530 Helsinki puh. 050-5645 957 mail@kanteleliitto.org www.kanteleliitto.org ToImITuSNEuVoSTo Sami Kangasharju Outi Linnaranta Sanna pitkänen-Eerola Satu Sopanen-Helisalo Timo Väänänen ToImITuS jA TAITTo pro Motius ky porvoonkatu 11 B 54 00510 Helsinki lehti@kanteleliitto.org KuVAT Kuvat pro Motius ky:n, ellei toisin mainita PAINoPAIKKA Kauhavan Kirjapaino www.kauhavansanomalehti.fi ILmESTYmISTIEDoT 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 15 euroa/vsk Tilaukset liiton toimistosta AINEISTo- jA juLKAISuPÄIVÄT 1. nro 1.2. 28.2.2006 2. nro 2.5. 31.5. 3. nro 1.8. 31.8. 4. nro 1.11. 30.11. ISSN 0357-6892 KANSI Hingekeeled-yhtyeen kuusikielinen kannel
VAKIOT
Pääkirjoitus .................................... 4 Puheenjohtajanpalsta ..................... 4 Opettajanpäiväkirja ....................... 9 Jäsenedut ..................................... 12 Ajankohtaista ............................... 16 Julkaisut ....................................... 24 Kanteleensoittajienmatkassa ......... 27 Liitto............................................. 28 Ilmoitukset .................................... 32 Kanto ........................................... 33 Kilpailujentulokset ........................ 34
piia Kleemola, s. 18
KANTELE
3 4·2005
PÄÄKIRjoITuS
TIMO VÄÄNÄNEN
PuHEENjoHTAjAN PALSTA
SATU SOpANEN-HELISALO
Sika mäyrän soittotunnilla
Julia Vuoren ihanassa Sika-kuvakirjassa pikku Mäyrä kysyy ensimmäisellä pianotunnillaan Kalkutan musiikkiakatemiassa opiskelleelta Lehmältä, missä kulkee tekniikan ja tulkinnan välinen raja. Sika kertoo, ettei kuullut vastausta, mutta he katsoivat pitkään ikkunasta ulos kauas horisonttiin ja keskustelivat. Intialainen sävellysopiskelija opetti minulle kerran kantelesävellystään. Kun kokeilin sormitusta, hän puuttui heti soittooni, `enemmän tunnetta soittoon!' Sanoin, että kokeilen kappaletta vain teknisesti, mutta hän ei ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa. Hänelle ei ollut olemassa tekniikkaa ja tulkintaa erillisinä käsitteinä oli vain musiikkia Tekniikka auttaa soittajaa, mutta jos tulkinta puuttuu, mitä jää jäljelle? Yksinkertainen ja helppo kappale hyvin soitettuna on varmasti koskettavampi kuin vaikea ja vain tekninen suoritus. Tunnelmallista joulua ja hyvää uutta vuotta Kantele-lehden lukijoille!
muurahaisenergiaa!
Jäsenluetteloa käydessäni läpi huomasin, että Kanteleliiton väki sijoittuu todellakin pohjoisesta etelään ja idästä länteen. Yhdistyksemme on kirjaimellisesti valtakunnallinen. Tulipa puheenjohtajana ylväs olo! Te kaikki, hyvät jäsenet, olette Kanteleliitto. Teillä on oikeus ja lupa osallistua liiton toimintaan ja sen kehittämiseen. Syys- ja kevätkokoukset ovat avoimia foorumeita kaikille jäsenille tulla kertomaan toiveita toiminnasta ja antamaan evästystä hallitukselle. Kanteleliiton hallitus valitaan syyskokouksessa ja valinnasta vastaa Kanteleliiton väki, te hyvät ystävät. Lahdessa 12.11.2005, ilmassa oli lähes presidentinvaalien tuntua, kun syyskokouksen loppupuolella valittiin uusi hallitus suljetulla lippuäänestyksellä. Samaisessa kokouksessa muutettiin sääntöjä ja päivitettiin jäsenmaksut. Asioiden tiimoilta käytiin vilkasta keskustelua. Huomio kaikki! Suunnatkaamme katseet kohti suurta etappia, 30-vuotisjuhliamme vuonna 2007! Toivon jokaiseen ilmansuuntaan kovasti kantele- ja Kanteleliittointoa. Otetaan mallia pienistä ystävistämme: "Muurahaisten keko, se on ihmeteko. Kyllä paljon aikaan saa, yhdessä kun ahertaa!"
KANTELE
4·2005 4
Kuusikielinen kantele
M
useoviraston nettisivuille on auennut kanteletutkijan unelma. Menet osoitteeseen http://kokoelmaselain.nba.fi, klikkaat siitä 'Jatka hakusivuille', kirjoitat ylimpään 'mikä'-sarakkeeseen 'kantele' ja klikkaat sivun alareunasta 'Käynnistä haku'. Edessäsi ovat kaikki Kansallismuseon kansatieteellisten kokoelmien seitsemänkymmentä seitsemän kannelta. Klikkailemalla pääset lukemaan niistä lähempiä tietoja sekä ihailemaan hienoja valokuvia.
kuVa: timo Väänänen
S
TEKSTI: HEIKKI LAITINEN
elaillessani tietoja ihastuin esineeseen numero KF 1177. Se on kaunis kuusikielinen kantele, kotoisin Korpiselän pitäjästä Laatokan Karjalasta ja saatu museoon 1893. Koppa on koverrettu päältä ja peitetty kannella puunauloin ja tuohivantein. Kanteleessa on kuusi vaskikieltä.
S
uurin osa kanteleista on 1800-luvulta. Kielimäärä vaihtelee viidestä kahteenkymmeneen yhdeksään. Melkein kaikenkielisiä on mukana, vain yläpäästä puuttuu muutama numero, esimerkiksi 17 ja 20. Se on tietenkin sattumaa ja johtuu esineitten keruuhistoriasta. Laatikkokanteleita ei tallennettu määrätietoisesti. Sitä paitsi joitakin kanteleita on Kansallismuseon Historiallisissa kokoelmissa, eivätkä ne ole mukana tässä luettelossa. Eniten on kansatieteellisissä kokoelmissa kaksitoistakielisiä kanteleita (17 soitinta), toiseksi eniten viiskielisiä (14), sitten yhdeksänkielisiä (7), kahdeksankielisiä (6) ja kymmenkielisiä (5). Kielimäärältään suurin koverrettu kantele on 18-kielinen, pienimmät laatikkokanteleet ovat 12-kielisiä, niitä on kokoelmissa kolme.
oisiko tämän kanteleen avulla saada vastauksen mieltä kiihottavaan kysymykseen? Kun joku joskus kauan sitten keksi lisätä viisikieliseen kanteleeseen kuudennen kielen, niin mikä oli kuudes sävel? Kansallismuseon kuusikielinen on niin viisikielisen näköinen, että mieleen tulee heti, että kuudes sävel on viisikielisen asteikon yläpuolella, siis asteikon kuudes sävel, D-duurissa sävel H. Tähän tapaanhan kuusikieliset kanteleet viritetään nykyään Virossa.
V
I
tse tulin aikoinaan toiseen tulokseen kirjoittaessani artikkelia Karjalainen kanteleensoittotyyli. Kävin tarkkaan läpi A. O. Väisäsen Laatokan Karjalasta kahtena kesänä, 1916 ja 1917, tallentamat tiedot ja nuotit. Ne löytyvät teoksesta Kantele- ja jouhikkosävelmiä (1928, uusi painos 2002). Mukana on 25 soittajaa, yleisin kielimäärä soittajien kanteleissa on kymmenen, useimmat kappaleet on soitettu 7-9 kielellä. Kuudella kielellä soitettuja kappaleita
KANTELE
5 4·2005
on kymmenen. Mikä on tämä kuudes kieli? Joka kerta viiden sävelen asteikko on laajentunut alaspäin ja kaikissa on sama kuudes sävel: perussävelen alapuolinen kvartti, joka on samalla ylimmän kielen alaoktaavi, D-duurissa sävel A.
J
a tällainen on Pietari Päivärinnan kuvaus:
J
okin aika sitten löysin tälle teorialle uutta vahvistusta erään 1800-luvun maaseudun elämää käsittelevän teoksen lähdeviitteistä. Menin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjallisuusarkistoon ja pyysin luettavakseni pakinan, jonka oli satakunta vuotta sitten kirjoittanut nimimerkki Huolestunut vanha mies. Pakina on nimeltään Ennen ja nyt. Aluksi kirjoittaja miettii, mikä oli ennen toisin kuin nyt: muun muassa kuusikielinen kantele, jonka kuudes sävel oli ylimmän kielen alaoktaavi! Mukana on myös yksityiskohtainen kuvaus kanteleen kielten valmistuksesta ja hyppivästä pahviukosta. akinan on kirjoittanut Pietari Päivärinta (1827-1913), 1800-luvun lopun tuotteliain ja luetuin suomalainen kirjailija. Ammatiltaan hän oli Ylivieskan lukkari ja johti seurakuntansa veisuuta neljäkymmentä neljä vuotta. Seitsenvuotiaana hän oli joutunut lähtemään kerjuulle, mutta kohonnut elämänsä lakipisteessä talonpoikaissäädyn edustajaksi säätyvaltiopäiville. Teoksissaan Päivärinta kuvaa kotiseutunsa elämää ja oloja uskottavasti ja hämmästyttävän monipuolisesti.
Kantele oli sen aikainen soittokone. Ei niin pientä mökkiä ollut, jolla ei ollut omaa kanteletta. Itse se aina tehtiin kovertamalla umpipuusta. parasna kantele-puuna pidettiin läpi punastunutta raitaa; tehtiin se välistä lepästäkin, mutta ei koskaan haavasta eikä koivusta. Kielivarastosta myöskin pidettiin huolta. Silloin pyysi jäniksiä joka mies, jolloin tavasta sattui menemään jänislanka poikki ja niistä saatiin kielivarastoon raaka-ainetta. Jänislangat kostutettiin oljissa polttamalla ja toinen pää vuoltiin hienoksi, jotta se mahtui vahvasta rautapellistä sitä varten tehtyyn vetoraudan reikiin, joka oli tehty siten, että isompia ja pienempiä reikiä oli lyöty peltiin ja ne nuljutettu hyvin sileiksi. Vetorauta oli kiinnitetty joko ruuvipenkin tai höyläpenkin leukoin, sitten pistettiin vuoltu pää reijästä läpi ja hienosta rautapellistä tehty kaksinkertainen lappu pistettiin langan päähän ja tartuttiin hohtimilla kiinni, sillä muuten ei kestänyt langan pää. Nyt alkoi vetäjä kävellä takaperin ja vedettyä lankaa tuli perässä ohenneena ja pitenneenä. Tätä menoa pitkitettiin reijästä reikään niin kauan, että se tuli parahiksi hienoksi; viime vedolle ei lankaa kostutettu, että se tuli karkeammaksi ja näintavoin tehtiin kielivarastoja melkein jokapaikassa. Kantele oli viisikielinen ja se viritettiin mollille. Oli melkein joka kanteleessa kuudeskin kieli, joka viritettiin oktaaville, jolla tavasta pomautettiin baasia, jolloin sitä tarvittiin. Kaikki osasivat tehdä kan-
P
Kuusikielinen kantele Suomen kansallismuseon kansatieteellisistä kokoelmista, esinenumero 1177. Soitin on hankittu kokoelmiin vuonna 1893 Korpiselältä ja se on päältäpäin koverrettu ja peitetty kannella, joka on tuohivanteella ja puunauloilla kiinni kopassa.
KANTELE
4·2005 6
teleita, soittaa ja valmistaa kieliä. Kun nuorta väkeä tuli toisesta kylästä, heti otettiin kantele käsiin ja yksi joukosta ensin tarkasti kanteleen viritettyään, rupesi soittamaan ja toiset kuuntelemaan. Niissä oli koko joukko erityisiä pelejä joita kanteleella soitettiin, niinkuin: · kokomailman po(l)kka, · vaivanen poika se porstuassa istuu, · Ei tämä morsian enää kruunua kanna, · Illalla rissuttaa j.n.e. · Suti puti, suti puti sukkaan, kenkään j.n.e. · Kettu pani kuppiin, kettu pani rasiaan ja sitten oli vielä jollakin erityisiä soittokappaleita. Kun sitten pyhä-illoin puhtokunnittain kokoonnuttiin johonkin taloon, siellä vasta ilo ilolle tuntui. Nyt oli taiteellisemmin opittu kanteletta soittamaan. Leikattiin pahvipaperista miehen kuva, jolle laitettiin irtonaiset kädet ja jalat. Soittaja istui pöydän päähän ja musta jouhi solmittiin soittajan oikean käden etusormeen. Tämä johdettiin pöytälaudan lusikkalaapien läpi ukon kohdalle ja solmittiin päähän kiinni. Taaempana olevan heikon kynttilän valossa ei voinut nähdä jouhta ja todellakin näytti siltä, kun tuo ukko olisi tarkasti tahdin mukaan itsekseen siinä tanssia letkutellut. Tuskin missään elävien kuvien teatterissa on ollut suurempaa riemua, kun tuossa nuoriso-joukossa. Semmoiset ne olivat iltahuvit ja niihin oltiin tyytyväisiä, ellei satuttu olemaan mäenlaskussa korkeilta joen törmiltä, tai jossain tilapäisissä tansseissa.
Keväällä 1876 ylivieskan 49-vuotias lukkari pietari päivärinta (18271913) osallistui Kansanvalistusseuran kirjoituskilpailuun omaelämänkerrallisella teoksellaan Elämäni (1. painos 1877, uudelleenjulkaisu SKS 2002). päivärinta toimi myös kuntakokouksen esimiehenä, kirkolliskokousedustajana ja valtiopäivämiehenä vuosina 1882, 1885, 1888 ja 1891. Toimiensa ohella päivärinta kirjoitti ja saneli teoksiaan lisätuloja saadakseen. 1891 hänelle myönnettiin valtion kirjallisuuspalkinto ja 1902 kirjailijaeläke. Lisätietoja pietari päivärinta -seurasta osoittesta www.pietaripaivarinta.fi.
S
amantapaisesta kuvauksesta kertoo A. O. Väisänen artikkelissaan Kantele ja hyppivä puuhevonen (Kalevalaseuran vuosikirja 11, 1931). Sumiaisissa, Keski-Suomessa, oli 1800-luvun puolivälin jälkeen elänyt Ukko Nekkeli, tunnettu ja hyvä kanteleensoittaja. Aluksi kantele oli ollut viisikielinen, mutta sittemmin seitsenkielinen. Ukko soitti kanteletta tikulla, johon sidotun langan päässä puuhevonen tanssi pöydällä. Sivukankaan Matti Haapavedellä oli tanssittanut puuhevosta aivan samalla tavalla, mutta tikun korvasi ylivieskalaiseen tapaan etusormi.
kuVa: museoVirasto
KANTELE
7 4·2005
Kanteleliiton jäsenhanKintaKilpailu jatKuu
T E T
ämä pieni kirjoitus tekee lopuksi neljä ehdotusta.
NSIMMÄINEN EHDOTUS Tehkää puuhevosia ja pahviukkoja ja pankaa ne soitollanne hyppimään! Hupaisuuden lisäksi ne muistuttavat meitä Väinämöisen soiton mahdista.
Oletko miettinyt kanteleen rahoitusta? Hankkimalla Kanteleliittoon uusia jäseniä voit voittaa tuhannen euron (1 000 ) lahjakortin Koistisen tai Lovikan kanteletehtaalle!
1.12.2005 - 31.10.2006
Kilpailuun osallistuminen
OINEN EHDOTUS Älkää jämähtäkö viisi- ja kymmen- ja viisitoistakielisiin kanteleisiin. Tehkää ja teettäkää kanteleita kaikilla kielimäärillä! Jokaisella niistä on oma musiikkinsa, oma tarinansa kerrottavanaan. OLMAS EHDOTUS Älkää tuomitko viisi- ja kuusikielisiä kanteleita lasten soittimiksi! Voi meitä, jos menetämme kanteleen alkuperäisen musiikin! Vähiltä kieliltä löytyy se kanteleen omin: hiljainen, loputon, hurmioitunut, läheinen. Tarinoita toisista ajoista, kuitenkin vielä meissä. ELJÄS EHDOTUS Tulkaa mukaan Kanteleliiton jäsenten ja Kantele-lehden lukijoitten ikiomaan ja yhteiseen museokanteleprojektiin! Käydään yhdessä läpi kaikki Suomen museot, syrjäisintä kotiseutumuseota myöten, kootaan tiedot kaikista Suomen museokanteleista Liiton tietokoneelle ja sitä kautta meidän kaikkien ulottuville! Tuossa tuokiossa tiedämme kanteleen historiasta enemmän kuin koskaan ennen!
kuVa: Pietari PäiVärinta -seura
Kilpailuun voi osallistua hankkimalla Kanteleliitolle uusia jäseniä tai aikaisemmin jäsenyytensä lopettaneita entisiä jäseniä. Uusien jäsenien tulee ilmoittautua, josta ilmenee myös jäsenen hankkineen kilpailijan nimi, puhelinnumero tai sähköpostiosoite. Huom! Myös yhteisöt voivat ottaa osaa kilpailuun! Kopioi jäsenhankintalomaketta lehdistä 2 tai 3/2005, tilaa lomakkeita Kanteleliitosta tai hae kotisivuiltamme ja pyydä ystävääsi, soittokaveriasi, oppilastasi, tätiäsi tai jotain muuta tuttua, jonka tiedät olevan kiinnostunut kanteleasioista liittymään Kanteleliittoon. Jäsenet saavat neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Kantele-lehden ja muita jäsenetuja.
K
pisteet
Henkilöjäsenestä saa 1 pisteen, yhteisö- ja yritysjäsenistä 2 pistettä ja kannatusjäsenistä 3 pistettä.
palKinnot
N
Kilpailun voittaa eniten pisteitä hankkinut henkilö. Jäsenhankintakilpailun pääpalkintona on 1 000 lahjakortti valintasi mukaan Koistisen tai Lovikan kanteletehtaalle. Kilpailun voittajalle tiedotetaan marraskuun alussa henkilökohtaisesti ja voittaja julkaistaan Kantele-lehdessä 4/2006.
LIIT TO TARVITSEE SINUA!
KANTELE
4·2005
oPETTAjAN PÄIVÄKIRjA
"OnneksilöysinTukholmasta musiikkikaupan,jossamyytiin sitranviritysavaimia."
Keikkoja ja KEIKKojA
Kun kaikki ei esiintyessä menekään ihan käsikirjoituksen mukaan, tarvitaan hyviä ideoita ja sitä kuuluisaa pokerinaamaakin.
"Järjestämälläni kanteleleirillä oli koittanut loppukonsertin aika. Kaikki parisenkymmentä leiriläistä soittivat 10-kielisiä, isoja ja kahta erivireistä 5-kielistä kanteletta. Meitä konsertin vetäjiä oli kaksi, ja parini tarinoi yleisölle ummet ja lammet sillä välin kun minä viritin kappaleiden välissä minkä kerkesin." Joskus viritysavain saattaa unohtuakin: "Kanneltajaystäväni oli keikalla yhtyeensä kanssa vieraalla paikkakunnalla, ja olin mukana kuuntelemassa. Muut valmistautuivat konserttia varten, mutta ystäväni näytti puuhailevan vain jotain muuta. Kyselin jo häneltä, että eikö sinunkin pitäisi virittää. Hän kuiskasi: "Minulta on jäänyt viritysavain kotiin!" Asia kävi pian ilmi, koska soitto oli niin alavireistä. Hanuristi ei iloinnut, kun hänen piti transponoida lennosta, ja osa muusikoista viritti kulmat kurtussa soittimensa puolisen sävelaskelta alemmas." Eräs kanneltaja muistelee: "Olin nuorena tyttönä saanut kutsun Tukholmaan esiintymään. Lähdin tietenkin, ja isä lähti mukaani. Tukholmassa kuitenkin huomasin, että minulta oli jäänyt viritysavain kotiin! Onneksi löysin musiikkikaupan, jossa myytiin sitran viritysavaimia. Avain sopi kanteleeseeni. Harmittaa vain, että vielä 15 vuotta myöhemminkin isäni muistaa yhä kysellä, että "onhan sinulla varmasti viritysavain mukana?".
yleisökin voi yllättää. Kuten silloin, kun muuan kanteleduo oli konsertoinut erään konferenssin avajaispäivän iltatilaisuudessa. Väki oli istunut jo pitkän päivän kuunnellen puheita, ja oli herpaantunutta. Soiton aikana oli alkanut kuulua puheensorinaa, joka oli yltynyt tasaiseksi taustakohinaksi. puheenporina oli vähitellen yltynyt niin kovaksi, että lopulta muusikot olivat saaneet todeta vain sormienliikkeistä, että hyvin meni. "Nuorempana hankin lisätienestiä ja esiintymiskokemusta esiintymällä vanhainkodeissa. Se oli mukavaa. Kerran kuitenkin oli vaikeata pitää pokkaa yllä, kun kaksi kuulijaa alkoi kesken soittoni väitellä, oliko soittoni tosi huonoa vai tosi hyvää.", muusikko kertoo. "Vein oppilaani perinteisen kevätmatinean sijaan esiintymään vanhainkotiin. Harmitti, kun eräs huonokuuloinen rouva sitkeästi tahtoi nauttia Music Televisionista konserttitilassa, vedoten siihen, että "meillä on nyt vapaa-aikaa!" Ensi kerralla pysähdymme perimmäisen kysymyksen ääreen: Miksi aloitin kanteleensoiton? Lähetä tarinasi minulle. Henkilöllisyytesi ei käy jutustani ilmi. Sähköpostiosoitteeni on tiinakomulainen@hotmail.com. p.S. "Mä pääsin ekana maaliin!", riemuitsi pieni kanteleyhtyeen jäsen kiilattuaan kappaleen loppuun.
TIINA KOMULAINEN KIRJOITTAJA ON HELSINKILÄINEN KANTELEOpETTAJA, JOKA OpETTAA pÄÄKAUpUNKISEUDUN MUSIIKKIOpISTOISSA.
KANTELE
9 4·2005
TEKSTI: TIMO VÄÄNÄNEN, KUVAT: JUSSI LAASANEN
Laasasen Soitinverstas 100 vuotta
Laasasen suvussa on rakennettu soittimia jo pitkään. Leander Laasanen (18921985) rakensi huonekaluja, perusti suksitehtaan ja teki kanteleita ja viuluja. Leanderin poika Kullervo Laasanen (s. 1935) jatkoi isänsä työtä. Nykyään Jussi Laasanen vaalii kolmannessa polvessa satavuotista soitinrakennusperinnettä.
KANTELE
4·2005 10
Kolmesukupolvea
Leander Laasanen rakensi ensimmäisen kanteleensa 12vuotiaana, kun naapurissa asuva Juha Karikko opetti soittamaan kanteletta sekä innosti kanteleenrakennuksen pariin. Leander teki yli kolmesataa kanteletta, viimeisen kanteleensa 90-vuotiaana. Alun perin suorasivuisia kanteleita rakentanut Leander ryhtyi 1930-luvulla kokeilemaan kielitappisivun taivuttamista ja soittimiin tuli myös sammutuslauta. Konserttikanteleita valmistettiin yhteistyössä paul Salmisen (18871947) kanssa. Kanteleen puuosat tehtiin Laasasen soitinverstaalla ja Salminen asensi soittimiin sävelvaihtokoneistot. Kullervo Laasanen jatkoi isänsä rakennusperinnettä ja perinne siirtyi myös verstaan nykyiselle soitinrakentajalle ja kolmannelle sukupolvelle Jussi Laasaselle.
Kanteleensoittoa
Soitinrakennuksen taustavoimana on soittotaito. Kanteleita on soitettu monissa kokoonpanoissa sekä yksin suku on ollut myös hyvin aktiivinen soitossa, esimerkiksi Jussin serkku Tytti-Leena Laasanen tunnetaan hyvin kanteleensoittajana. Jussi aloitti soittamisen viululla Keskipohjanmaan konservatoriossa nuorena poikana ja kanteleensoiton vähän myöhemmin isänsä ohjauksessa. Soitinrakennukseen Jussi on saanut koulutuksen Ruotsin Leksandissa viulunrakennuskoulussa. Opiskelu tapahtui italialaisella viulunrakennusperinteellä, jolla Jussi rakentaa edelleen. Jussin oma soitinrakennusverstas on perustettu 1992.
Perhonjokilaaksonperinteet
Nykyään soitinverstaan tuotannossa on 536kielisiä kanteleita. pienkanteleissa on mm. perinteinen koverokantele, joka on yhdestä puukappaleesta koverrettu. Suurkanteleiden joukossa on perinteisiä ja kehitettyjä perhonjokilaaksolaisia malleja. Erikoisuutena verstaalla on 34-kielinen suonikielinen kantele, joka on mallisuojapatentoitu.
KANTELE
11 4·2005
Kanteleliiton jäsenedut
Käytä hy väksesi IMU:n tarjoamat jäsenedut Kanteleliiton jäsenille!
Kantele-ja jouhikkosävelmiä 15
Kanteleensoittajien "raamattu" toim. A. O. Väisänen, hinta 15 (ovh. 26 ).
Tunturikuvia
14
Kanteleliitto tarjoaa jäsenetuhintaan:
Vuoden 2005 Mestaripelimanni Martti Salon sävellyksiä ja sovituksia kanteleelle toim. Outi Linnaranta, hinta 14 (ovh. 20 ) Tarjous voimassa 28.2.2006 saakka tai niin kauan kuin tuotetta on varastossa. Tilaukseen lisätään postikulut. Tilaus: IMU-Inkoon musiikki Rickardsbergintie 17 10230 Inkoo as 09-295 2079 imu@imu.fi w w w.imu.fi Mainitse tilausta tehdessäsi Kanteleliiton jäsentarjous! Inkoon musiikki tarkistaa jäsenyytesi Kanteleliitosta.
L.Bashmakov: Kuusietydiäkanteleelle 5 F.Bruk: Sonaattikanteleelle S.Huotari: Kanteleenhuoltokirja U.Katajavuori: SovituksiakanteleelleII 5
Tilaukseen lisätään postikulut. Tilaus: Kanteleliitto Hämeentie 34 D 00530 HELSINKI mail@kanteleliitto.org
5 5
KANTELE
4·2005 12
KantelesoiTV:ssä
VIoLAN LAuLuT
Viola Uotila on kokenut esiintyjä, hänellä on mm. oma ohjelma "Violan laulut" TV2:n pikku Kakkosessa. Esiintymisiä on lukuisia takana ja soololevy on ilmestynyt tänä vuonna. parhaillaan Viola valmistelee seuraavaa levyään. Viola esiintyy yksin sekä veljensä Antonin kanssa. Kantele-lehdellä oli ainutlaatuinen tilasuus esittää Violalle muutamia kysymyksiä. Minkälaista on tehdä TV-ohjelmaa? Miten levyt syntyvät?
TEKSTI: TIMO VÄÄNÄNEN KUVAT: pLANET pRODUcTION
KANTELE
13 4·2005
Millaisia kanteleita soitat?
Kuinka paljon esiinnyt?
Soitan pienkanteleita, piccoloa, 5- ja 10kielistä ja konserttikannelta. Minä soitan myös selloa.
Millaisista kappaleista pidät?
Aika paljon. Joskus on omia konsertteja. Ja sitten on paljon esiintymisiä kaikenlaisissa eri tilaisuuksissa. Vuoden aikana on myös monia musiikkitapahtumia, joissa esiinnyn usein veljeni Antonin kanssa.
pidän iloisista lastenlauluista ja tykkään myös kauniista haikeista sävelmistä.
Mitkä ovat jännittävimpiä esiintymisiäsi?
Mitä muuta harrastat?
Minä käyn Antonin kanssa tanhuamassa ja kuvataidetunneilla. Tanssin myös balettia.
Laulukilpailut ovat jännittäviä ja niissä on aina satoja kuulijoita. Hauskin esiintymispaikka oli ehkä Raavuoren kansanmusiikkijuhlilla, jossa soitin vuoren suuressa teltassa keskellä metsää.
KANTELE
4·2005 14
Mukava esiintyminen oli myös toukokuussa, jolloin soitin ja lauloin presidentille Kouvolan keskustassa. Kävelykadulla oli tuhansia ihmisiä kuuntelemassa. Jännintä oli ehkä soittaa suorassa lähetyksessä TV:n Huomenta Suomi -ohjelmassa ja kai siinä oli eniten yleisöäkin!
Paljonko levyn tekemiseen menee aikaa?
Aika monta kuukautta harjoittelua ja sitten monta päivää nauhoittamista.
Minkälaista televisio-ohjelmien tekeminen on?
Millainen seuraava levysi on?
Laulan ja säestän samalla itseäni erilaisilla kanteleilla. Aika monessa laulussa soitan konserttikanteleella mutta on siellä myös pienkanteleella säestettyjä lauluja. Levylle tulee tuttuja lastenlauluja ja kansansävelmiä. Mukana on myös ihan uusia lastenlauluja. Tykkään erityisesti Leijonalaulusta, jonka Anna-Karin Korhonen on tehnyt minulle.
Oli mukavaa kun sain tehdä oman sarjan pikku Kakkoseen. Sen nimi on Violan laulut. Kuvauspaikalla oli kauheasti kaikenlaista tavaraa kameroita, televisioita, mikkejä, valoja ja laitteita, joista en tiennyt mitä ne oli. Ja joka puolella oli erilaisia kanteleita. Se oli kivaa kun sai vaihtaa aina erilaiset vaatteet.
Kuinka paljon ohjelman kuvauksissa on ihmisiä paikalla?
pikku Kakkosen sarjassa oli yhteensä 10. Anton oli mukana esiintymässä. Sitten oli isä ja äiti, ohjaaja, kameramiehet, äänimies ja kuvaussihteeri. Ja mummi puki ja teki hienoja kampauksia.
Violan laulut jatkuvat Pikku Kakkosessa helmikuulle 2006 asti.
Tehdäänkö ohjelmia useita vai yksi kerrallaan?
Sarjassa on 20 jaksoa. Ne tehtiin kahdessa osassa, talvella 10 ja kesällä 10 jaksoa. Kerralla piti osata parikymmentä laulua, koska monessa jaksossa on useampi laulu. päivässä tehtiin neljä tai viisi ohjelmaa.
Mitä kaverit ovat ajatelleet, kun olet televisiossa?
Ensin ne ihmetteli ja sitten olleet iloisia. Kaverit katsoo nyt enemmän pikku Kakkosta.
Miten levyjä tehdään?
Ensin harjoitellaan lauluja. Sitten kun ne osaa oikein hyvin voidaan alkaa nauhoittaa. Studiossa voi äänittää kappaleen moneen kertaan eli siitä otetaan monta ottoa... ja eetua. (parhaimmat kaverini ovat Otto ja Eetu.) Mikkejä studiossa on joka puolella.
Violan ensimmäinen levy "Tulisoroinen" julkaistiin tänä vuonna. Levyllä on mukana myös Violan veli Anton, joka esiintyy myös yksin. Hän voitti äskettäin Veturi-lastenlaulukilpailun, jossa säesti itseän kanteleella. Seuraava Violan levy ilmestyy ensi vuonna.
KANTELE
15 4·2005
AjANKoHTAISTA
jokilaaksojen kanteleet kulttuurilähettilääksi
pyhä-, Siika- ja Kalajoen alueelta ponnistava Jokilaaksojen kanteleet -yhtye valittiin Nuori Kulttuuri -lähettilääksi. Nuori Kulttuuri -lähettiläät toimivat Suomessa asuvien nuorten kulttuurin esimerkkinä ja esikuvana omassa lajissaan ja edistävät harrastustaan niin Suomessa kuin ulkomailla. Lähettiläs -ajatuksen taustalla on pyrkimys tukea ryhmän toimintaa pidemmällä aikavälillä ja kannustaa ryhmää kansainväliseen vuorovaikutukseen. Ryhmä voi hyödyntää statusta toiminnassaan kotimaassa ja ulkomailla koko lähettiläskauden ajan. Lähettiläs-nimikkeet jaetaan nyt ensimmäistä kertaa ja toimikausi on 2005-2006.
Valtiontaiteilija-apurahat
Valtion säveltaidetoimikunta on päättänyt vuonna 2006 alkavien taiteilija-apurahojen jakamisesta. Kanteletaiteilija Eija Kankaaranta sai 1/2-vuotisen ja kanteletaiteilija Eva Alkula 1-vuotisen apurahan. Onnea!
Nuori Kulttuuri -lähettiläiden valinnan taustalla on opetusministeriön, ulkoasiainministeriön sekä kauppa- ja teollisuusministeriön Kulttuurivienti-hanke, minkä loppuraportti julkaistiin toukokuussa 2004 otsikolla 'Onko Kulttuurilla vientiä?' Jokilaaksojen kanteleet on kesällä kiertänyt USA:n keskilännessä, missä konsertteja kertyi 15 ja kursseja 4. Tulevien projektien joukossa on mm. omien soitinmallien kehittäminen sekä kiertueen myötä suosittujen kotisivujen laajentaminen mm. videomateriaalilla. yhtyeen taustavoimana toimii Jane Ilmola Haapavedellä.
Kuvassa: päivi Ollikainen (Oulainen/nyk. Helsinki), Saara Mäki (Haapavesi/nyk. Keuruu), Sanna Hemminki (Haapavesi/nyk. Kajaani), Jaakko Meriläinen (Haapavesi), Mariia Huikari (Haapavesi/nyk. ylivieska), Jane Ilmola ja hanuristi paula Kantola (Vantaa)
KANTELE
4·2005 16
%
Improsette
kuVa: kari Piela
Kansansävel on vapaa
20.12.2005 klo 19.0321.00
(09) 144 800.
YLEn Kansanmusiikin puhelintoivekonsertti Voit soittaa koti- tai ulkomaisen kansanmusiikin toiveesi klo 18 lähtien numeroon
IMUn uusia äänitteitä:
Vuoden2005 Kultakantele-tunnustukset
Kanteleliiton hallitus on myöntänyt kanteletaiteilija Elli Sonkkaselle Mikkelistä ja kotiseutuneuvos Teuvo Kupariselle Lahdesta Kultakantele-tunnustukset arvokkaasta työstä kantelekulttuurin edistämiseksi. Tunnustus luovutettiin Kanteleliiton syyskokouksen alkajaisiksi Lahden konservatoriolla 12.11.2005.
Ex Etno
Karelia-yhtyeen uusinta etnojazzia, puhaltimissa Paroni Paakkunainen, kanteleessa Matti Kontio IMU-CD 052
Martti Pokela seikkailee sota-ajan muistoissa kanteleilla ja paimenpuhaltimilla IMU-CD 053
Kalevala Canora
Kalevalaa latinaksi mm. Heikki Laitisen, AnnaKaisa Liedeksen ja Kareliayhtyeen voimin IMU-CD 051
Kirjallisuutta, äänitteitä, nuotteja ja nukketeatterivälineistöä kotien, päiväkotien, koulujen sekä teatterinharrastajien käyttöön. Uutuutena LAULUJA! -nuottikirja, johon koottu Sampon levyiltä lauluja kitara/piano/kannel -sointuineen. Kirja sisältää 58 laulua. Hinta 25 . Tuotteita voi ostaa teatterista ark. klo 10-16, sekä tilata puhelimitse 09-323 6968 tai sähköpostitse ntsampo@ntsampo.fi. Lisätietoja www.ntsampo.fi
Monipuolinen kantelekauppa! 09-295 2079 0400-467974 imu@imu.fi www.imu.fi
kuVa: hannu koistinen
AnttujaSenniYlessäjaUSA:ssa
Anttu Koistinen ja Senni Eskelinen esiintyivät 28.10. TV2:n suorassa ylen Hyvä hyväntekeväisyyslähetyksessä. Anttu soitti Trio Töykeiden solistina peter Greenen biisin Black Magic Woman ja duo esitti yhdessä Sennin kappaleen Labyrintti. He saivat paljon positiivista huomiota sekä paikan päällä sekä eri medioissa. Duoprojekti käynnistyi kesällä USA:n keikkamatkalla. Ensimmäinen esiintyminen oli elokuussa Grand Finn Fest -tapahtumassa Marquettessa Mishiganissa jäähallintäydelle 4000 hengen yleisölle.
Piia Kleemola
kantelepitäjän kasvatti
Haapavedeltä kotoisin oleva Piia Kleemola tarttuu kanteleeseen ja alkaa soittaa tottuneesti. Vaikka Piian pääsoitin on seitsemänvuotiaasta asti ollut viulu, Sibelius-Akatemiassa hän innostui myös kanteleesta. Nyt soitin soi myös useissa hänen yhtyeissään.
TEKSTI: ARJA KANGASNIEMI KUVAT: ILARI IKÄVALKO
piia Kleemolan soittoharrastus alkoi alle kouluikäisenä pianolla, seitsemänvuotiaana hän alkoi soittaa viulua ja lukion jälkeen piia tutustui myös kanteleeseen. Soittimeen, josta hänen kotipaikkakuntansa on monille tuttu. "Kun asuin Haapavedellä, ei siellä ollut paljonkaan kanteletoimintaa, koska siellä ei ollut opettajia silloin. Oma kiinnostukseni kanteleeseen heräsi lukion jälkeen, kun pidin välivuotta opiskelusta. Opetin musiikkia Haapaveden kansalaisopistossa, jossa myös Liedeksen Anna-Kaisa kävi pitämässä viisikielisen kanteleen kurssin, jossa olin mukana", piia kertoo. Seuraavana vuonna piia pääsi opiskelemaan Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolle. Siellä hän törmäsi kanteleeseen vuosikurssiyhtyeessään, jolle Arja Kastinen piti kymmenkielisen kanteleen periodin. "Siellä innostuin soittimesta ja otin pienkanteleet sivusoittimeksi. Opettajinani olivat Sinikka Kontio ja Timo Väänänen. Sivusoitintutkinnossani soitin viisi- ja kymmenkielistä kanteletta sekä Saarijärven kanteletta", valaisee piia taustaansa.
KANTELE
4·2005 18
KANTELEKILPAILUJATUKEVAT
Arkaaista pienkantelemusiikkia
piian soittorepertoaariin kuuluu suomalaisen kansanmusiikin lisäksi muun muassa ruotsalainen, irlantilainen ja amerikkalainen kansanmusiikki. Kanteleohjelmistossa hän on mieltynyt eniten arkaaiseen musiikkiin. "Kantele pääsee mielestäni parhaiten oikeuksiinsa karjalaisessa, toistoon ja improvisointiin pohjautuvassa pienkantelemusiikissa. Musiikissa, jossa on yksi soittaja, ja jossa voi tehdä itse valinnat", tuumii piia. piian sivusoitintutkinnon ohjelmisto SibeliusAkatemiassa koostui perinteisistä, eri tyyleillä soitetuista kappaleista. pienkanteleiden lisäksi piia opetteli soittamaan myös Saarijärven kanteletta tikkutyylillä. "Saarijärven kanteleella soitin pelimannikappaleita. Tykkäsin soittimesta tosi paljon, mutta koska minulla ei ole omaa soitinta, sen soittaminen on myöhemmin jäänyt", harmittelee piia. Improvisoimiseen ei piia vielä tutkintovaiheessa tuntenut rahkeidensa riittävän. Mutta myöhemmin, kun aikaa itsekseen soitteluun on ollut enemmän, musiikillisten aihelmien vapaa käsittelykin on alkanut luonnistua.
KANTELE
19 4·2005
Hienoa kielisoitinhelinää
piia on ottanut kanteleen mukaan kaikkiin yhtyeisiinsä: Hyperboreaan, Kyläpelimannittrioon, Jouko Kyhälä ja Saalakseen sekä Hehkumo-projektiin. Niissä kantele toimii lähinnä komppisoittimena ja erikoisen sävyn tuojana. "Eniten soitan Koistisen 15-kielistä kanteletta. Hyperboreassa sen sointi yhdistyy citterniin ja Kyläpelimannit-triossa ja Hehkumossa oktaavimandoliiniin. Soittimet täydentävät toisiaan ja tuovat hienon kielisoitinkudoksen kappaleisiin, kahden kielisoittimen helinän. Jouko Kyhälä ja Saalas -yhtyeessä olen soittanut vähän enemmän improakin", piia selittää. Kanteleen käyttö yhtyeessä koetaan usein ongelmalliseksi äänentoistovaikeuksien vuoksi. piialle se ei ole kuitenkaan ollut ongelma. Enemmän häntä vaivaa se, että kantele soi fyysisesti eri paikassa ja ääni suuntautuu erilailla kuin pääsoittimessa viulussa. "Viulu on tässä korvan lähellä, ja ääni tulee ihan viereen. Kantele on paljon kauempana ja sointi tulee ihan muualle. Kun ei ole omaa monitoria, niin minun itseni on vaikea kuulla kantele yhtyeessä. Mutta kyllä 15-kielinen kanteleeni kuuluu yleisölle varsinkin, kun minulla on siinä nyt uusi mikrofoni. Akustinen treenaaminen on kyllä vaikeaa kuuluvuuden takia..."
Ruohonjuuritason opetusta
Elokuun loppuun asti piia toimi kyläpelimannina kolme ja puoli vuotta kestäneessä Etelä-pohjanmaan kansanmusiikin osaajat -projektissa yhdessä Anne-Mari Kivimäen ja Mika Virkkalan kanssa. projektin aikana piia opetti paljon kanteletta, ja soitin sai innostuneen vastaanoton. projekti sai Koistinen Kanteleelta käyttöönsä kymmenen kanteletta. Hyvin soivat ja kivan näköiset soittimet innostivat omalta osaltaan oppilaita soittamaan. "pidin ala-asteilla työpajoja, joiden aikana minulle tuli viisi, kuusi ryhmää. Niistä jokainen soitti kanteletta yhden oppitunnin verran. Esittelin heille perusasiat kanteleesta, sen osat ja mitä soittimella voi tehdä. Sitten laitettiin kaikille soittimet kaulaan ja siitä se lähti. Opettelimme sointujen soittoa ja vähän näppäilyä. Välillä ryhmä jaettiin puoliksi: toiset soittivat sointuja ja toiset näppäilivät. Se oli todella ruohonjuuritason työtä." piia sekä hänen kyläpelimannikollegansa tekivät arvokasta pioneerityötä Etelä-pohjanmaalla. Useat työpajat ja konsertit suuntautuivat syrjäseuduille, joista oli pitkä matka harrastusten pariin. Tämän vuoksi kyläpelimannien vierailut saattoivat olla lasten ainoa kontakti omakohtaiseen soittamiseen. "Alueella, jolla me työskenneltiin, vaihteli aika paljon, miten paljon lapset musiikkitunneilla soittivat. Joillakin kouluilla opettajat olivat tosi innostuneita musiikista ja he soittivat yhdessä, mutta kaikilla kouluilla asiat eivät olleet näin hyvin. Nykyään ei ole enää sitä tapaa, että kaikki oppilaat soittavat nokkahuilua tai jotain muuta soitinta. Tärkein anti meiltä oli se, että kaikki pääsivät soittamaan itse. Ja vielä yhdessä kaverien kanssa!"
KANTELE
4·2005 20
Mutkankiverä
Syyskuussa piia aloitti tutkijan työn SibeliusAkatemian kansanmusiikin osastolla. Nyt hänellä on mahdollisuus keskittyä kokopäiväisesti omaan soittamiseen ja sen tutkimiseen. piian jatkotutkinto on osa laajempaa projektia nimeltä Eteläpohjalaisen tanssimusiikkikulttuurin tutkimus ja soiva kuva. Siihen liittyy myös Tuuli Talvitien tohtorintutkinto Tampereen yliopistossa. "Tuuli tutkii eteläpohjalaista tanssimusiikkikulttuuria ja sen muuntumista 18001900-lukujen vaihteessa. Minä olen tutkimuksessa se soiva kuva: lähden liikkeelle eteläpohjalaisesta polskasta ja tutkin muun muassa sitä, mikä tekee soitosta tanssittavaa. Tutkimussuunnitelmani nimi on Mutkankiverä sukellus suomalaiseen pelimanniviulismiin." Sibelius-Akatemian taiteellinen tohtorintutkinto koostuu viidestä konsertista ja kirjallisesta työstä. Vaikka piia ei vielä täysin tiedä, mihin suuntaan tutkimus häntä vie, jotain suunnitelmia hänellä on jo mielessä. "Konsertteihin liittyy pelimannimusiikin lisäksi omaa materiaalia. Siinä on samalla mahdollisuus kehittää myös omaa soittoa ja päästä teknisesti mahdollisimman pitkälle. Haluan perehtyä esimerkiksi jousen perkussiiviseen käyttöön, jolla saa tehtyä erilaisia komppeja", kertoo piia.
"Hehkumo sai alkunsa siitä, että meidän kyläpelimanniprojektimme toimintasuunnitelmaan oli kirjoitettu, että siihen liittyy myös crossover-projekteja. paalasen Antti työskenteli Zembalot-festivaaliprojektissa ja rupesimme miettimään asiaa yhdessä. Silloin esille tuli pauli Hanhiniemi, joka on Alavuden poikia kuten Anttikin. Kaikki olivat sitä mieltä, että siinä on hieno tekstittäjä. paulia kysyttiin mukaan, ja hän oli heti innostunut asiasta", muistelee piia. Hehkumoa työstettiin melkein kaksi vuotta. Säveltäjinä toimivat pääasiassa Antti paalanen ja Anne-Mari Kivimäki. Heidän musiikki-ideoitaan äänitettiin minidiscille ja lähetettiin paulille, joka alkoi kehitellä sanoituksia. Aiheet liikkuvat sauvakävelystä pikaruokakulttuuriin. "Muutamaa tradinumeroa ja paria paulin kappaletta lukuun ottamatta Hehkumo sisältää uusia biisejä. Siitä on vaikea sanoa, mitä musiikkia se on. Ei se ole oikein kansanmusiikkia, muttei poppiakaan. On ollut todella mukavaa ja mielenkiintoista tehdä Hehkumoa.
Poikkimusiikillista sivakointia
piian bändeistä tiiviimpänä jatkuu tällä hetkellä Hehkumo, eli rockmuusikko pauli Hanhiniemen, Kyläpelimannit-trion ja Antti paalasen kanssa työstetty kokonaisuus, jonka ensiesitys oli viime heinäkuussa Zembalot-festivaaleilla Alavudella.
Olen aikaisemmin ollut enimmäkseen tekemisissä perinteisten kansanlaulujen kanssa, ja muoto ja rytmitys ovat ihan erilaiset pop- ja rockmusiikissa. Hehkumo-poppoolla on suunnitteilla levy ja kiertue keväällä." Vaikka tutkimustyö ja viulu ovat nyt piian sydäntä lähinnä, sormet kanteleensoittajanakaan eivät siis pääse viilenemään.
KANTELE
21 4·2005
Hingekeelet: Mai-Liis Mäeväli, Astrid Böning,
Lea Salumäe, Mirjam Salumäe, Gerti paavel ja Jüri Liiva.
Suomalais-ugrilainen
TEKSTI JA KUVAT: TIMO VÄÄNÄNEN
seminaariJärvenpäässä
Hengenkielet soivat
Tuusulan kirkossa järjestettiin 21.9. virolainen kansanmusiikkimessu, jossa soivat myös kanteleet. Virolainen Hingekeeled yhtye yhdistää kansanmusiikin tyylejä kirkkomusiikkiin.
"Minusta kansanmusiikki ja kansantyyli tuo messua lähemmäksi seurakuntalaisia. Jumalanpalveluksessa sanoma on tärkein ja sen pitäisi koskettaa. Siksi olen käyttänyt kansantoisintoja koostamassani `Kansanmusiikkimessu pyhän Kolminaisuuden päivänä' kokonaisuudessa", kertoo virolainen kirkkomuusikko Lea Salusmäe. Hän on opiskellut Viljandin Kulttuu-
riakatemiassa. "yhteys eri musiikilajien välillä on ollut koulutuksessa luontevaa, koska koulumme on pieni ja on mukavaa tehdä osastojen välistä yhteistyötä." Akatemia on osa Tarton yliopistoa ja siellä on mm. kansanmusiikin, kirkkomusiikin ja populaarimusiikin akateemista koulutusta.
Tulevaisuudenrakentaminen
`Suomalais-ugrilainen musiikkiperinne tulevaisuutta rakentamassa' -seminaari järjestettiin 20.24.9.2005 Sibelius-Akatemian kurssikeskuksessa Kallio-Kuninkalassa Järvenpäässä. Osanottajia oli Viron lisäksi Suomesta, Udmurtiasta, Komista ja Mordvasta. Monien seminaariesitelmien aihe käsitteli vanhojen uskomusten, uskontojen ja kristinuskon suhdetta perinteessä ja nykyään. "Kansanmusiikkimessu on saanut hyvän vastaanoton. Tärkeänä työn taustana messussa on ollut Hingekeeled-yhtye (Hengenkielet), josta oikeastaan koko ajatus messuun on lähtenyt liikkeelle," kertoo yhtyeen johtaja Lea Salusmäe. yhtyeessä soittavat Mai-Liis Mäeväli, Astrid Böning, Lea Salumäe, Mirjam Salumäe, Gerti paavel ja Jüri Liiva.
KANTELE
4·2005 22
Rakkauslauluja
"Aloin 9-vuotiaana soittaa kannelta, koska äitini piti soittimesta. Hänestä soittimessa on kaunis ja koskettava ääni, joka antaa sielulle jotain," kertoo yhtyeen toinen kanteleensoittaja Astrid Böning. "Ensimmäinen kanteleeni oli kromaattinen kannel. Kun aloitin musiikkiopinnot Viljandissa aloin soittaa myös pienkanteleita, rahvakannelta ja muitakin soittimia. pidän monista erilaisista soinneista ja siksi myös soitan useita soittimia." Astrid on myös julkaissut juuri cd-levyn, jossa hän laulaa rakkauslauluja ja soittaa kannelta. Toiselle yhtyeen kanteleensoittajalle Mai-Liis Mäevälille kannel on tullut tutuksi Hingekeeled-yhtyeessä. "En ollut aiemmin soittanut kanteletta, vaikka minulla onkin
opettajan koulutus, mutta eihän opettajan koulutuksessa kansansoittimia pahemmin opiskella... Kiinnostuin soittimesta ja rakensinkin tämän pienkanteleen itse. Nykyään käytän joskus myös lastentarhanopettajan työssäni kanteleita apuna."
UdmurtienKrez
Seminaarissa oli myös keskustelun aiheen Krez (), udmurtien kanteleen sukusoitin. "Krezin perinteisestä soittotavasta tiedetään hyvin vähän. Nauhoituksia ja nuotinnoksia on tehty ja säilynyt aika niukasti", kertoo Irina Nurijeva seminaarissa. "Kiinnostus soittimeen on kuitenkin hieman lisääntymässä. Siitä osoituksena on mm. tämä cd-levy, joka on julkaistu Udmurtiassa hiljattain."
Astrid ja virolainen kromaattinen kannel
Tutkija Irina Nurijeva kertoi seminaarissa mm. Krezistä
KANTELE
23 4·2005
juLKAISuT
IMPROSETTE BYMARTTIPOKELA
www.imu.fi IMU-cD 053, IMU - Inkoon musiikki 2005 Juuri ilmestyneellä Improsette -nimisellä äänitteellään Martti on kehittänyt uuden, ainutlaatuisen tyylin. Hän soittaa useammalla erivireisellä kanteleella kamarimusiikillisia kudoksia. Sävellys syntyy ajatuksesta, vaistolla, yllättäen ja johdatellen. Monen kanteleen käyttö vapauttaa sävellajien kahleesta. Kokoelman aiheet ovat askarruttaneet Marttia kauan ja kiteytyneet vähitellen sävellyksiksi. Niissä aistii nuoren vänrikin kokemukset sodan loppuvaiheissa, vanhan suomalaisen perinteen, Kalevalan sekä Lönnrotin keräilymatkat Karjalassa. Martin huumori, jutkaukset ja muut metkut pilkistävät vakavien aiheitten lomasta. Martin ystävyys Teppo Revon, tunnetun inkeriläisen paimensoitinvirtuoosin ja soitinrakentajan kanssa sekä omat elämykset pienenä paimenpoikana Haapaveden metsissä ovat tuoneet levylle kokoelman erikoisia puhallinsoittimia.
PAULIINASYRJÄLÄ MONETNÄVÖT
www.pauliinasyrjala.com pAUcD01, pauliina Syrjälä 2005 Kanteletta on yli sadan vuoden ajan soitettu puutikun avulla. Tikku saa soittimessa aikaan erittäin rouhean ja voimakkaan äänen. Kantele yllättää usein soittajansakin esittelemällä uusia äänenvärejä, jotka voivat jopa kuulostaa sähköiseltä efektiltä. Näiden asioiden parissa pauliina on työskennellyt vuosia ja tutkimusmatkan varrella on syntynyt Monet nävöt levyn musiikki. Kyseessä on vasta toinen tikkutyylillä soitettu kantelelevy. Ensimmäinen, joka sisältää perinteisiä sävelmiä mestaripelimanni Arvi pokelan (19141984) soittamana, julkaistiin 20 vuotta sitten. Tuohon aikaan tikkutyyli oli lähes kadonnut. pauliina on ollut yksi tikkutyyliperinteen elvyttäjistä ja kehittäjistä. Käytössä on paljon eri soittotekniikoita: perinteistä tikkutyyliä, näppäilyä, kanteleen perkussion omaista soittoa sormiplektrojen avulla sekä efektiääniä. Levyn sisältö vaihtelee vanhoista tanssimelodioista ja arkaaisista sävyistä samanistiseen voimasoittoon. pauliinan musiikissa improvisaatiolla on suuri merkitys, soiton tunnelmat vaihtelevat soittajan mielen mukaan.
KANTELE
4·2005 24
IHANAJOULU
Maija Bari, Matti Westerlund ISBN 951-627-406-4 Lasten Keskus 1998, www.ntsampo.fi Nukketeatteri Sampon joulukirja pitää sisällään runoilla ryyditetyn kertomuksen tonttujen jouluvalmisteluista sekä Maija Bariin joululaulujen nuotteja sanoituksineen. Hurmaavan kuvituksen on tehnyt Matti Westerlund teatterinukkien mukaan. Kantele on mukavasti mukana kuvituksessa. Kirjan sävelmät soveltuvat 10-kielisellä soitettaviksi. Ihana joulu on saatavissa myös cD-levynä.
VIVOKANTELE SYDÄNTONTUNTARINA
Liisa Lilvanen 2005 Sydäntontun tarina on musiikillinen kertomus ystävyydestä nuottien ja sanoitusten muodossa. Instrumentteina ovat laulu, kanteleet ja kehosoittimet. Saman tekijän Kapteenien kantelekoulun tavoin kauttaaltaan kuvitettu nuottikirja kuljettaa jouluaiheista tarinaansa sanoitusten ja lyhyiden suorasanaisten tekstien avulla. Lauluista on tehty helpot sovitukset kanteleille ja joissakin kappaleissa on myös valmiita kehosoittorytmejä. Iloinen satu-, laulu- ja yhteismusisointikirja joulun aikaan. Ulla piispanen, Sanna pitkänen, Satu Sopanen ISBN 951-1-18169-6 Otava 2005, www.otava.fi Vivo kantele on tarkoitettu ensimmäiseksi soitto-oppaaksi suurkanteleen vasta-alkajille. Soittaja tutustuu mm. pöllön, Kissan ja Vuorikiipeilijän seurassa soiton alkeisiin, nuotteihin ja soittajaa rohkaistaa oman musiikin tekemiseen, kokeiluun, korvakuulolta soittoon ja keksimiseen mm. tehtävien ja pelien, leikkien avulla. Hauska kuvitus auttaa mielikuvituksen lentoon. Kirjassa on runsaasti uusia sävelluksiä ja sovituksia, myös soitettavaksi muiden soittimien kanssa. Osa kamarimusiikkikappaleista löytyy samoissa sävellajeissa muista Vivo-sarjan kirjoista. Mukana myös soittopelikortit.
KANTELE
25 4·2005
juLKAISuT
MUSIIKKIA
Timo Väänänen Maanite 2005, MAA01, www.maanite.fi Timo Väänäsen kolmas soololevy sisältää musiikkia miehen kolmesta ensimmäisestä tohtorikonsertista vuosilta 2004 ja 2005. Soittimena on sähkökantele. Mukana on sekä pohdiskelevaa ja minimalistista musiikkia että menevämpiä kappaleita. Vaikka tempoa on ajoittain runsaastikin, pitkät kappaleet antavat myös rauhallisille tunnelmille aikaa kasvaa ja kehittyä.
HULLU MINÄ OLIN
Musiikkiyhdistys LuoMuKanteleet ry, 2005, LMKcD01, www.luhmo.fi, äänitys: Ääniä Luomukanteleiden soittajat ovat 919-vuotiaita kanteleensoiton opiskelijoita Luoteis-Helsingin musiikkiopistossa opettajanaan Maarit Aarvala. Ensimmäisellä levyllä yhdistyvät perinteiset ja uudet kantelesävelmät omiin sävellyksiin, sovituksiin sekä improvisointiin. Levyltä välittyy monipuolisen musisoinnin taito ja ilo sekä yhteen hioutunut taitava soitanta.
TAITH NOW&THEN
Taith Records 2005, TRcD001, www.maanite.fi Taith on Dylan Fowlerin, Gillian Stevensin ja Timo Väänäsen walesiläis-suomalainen trio, jonka ensilevyllä soivat kanteleen lisäksi mm. crwth (walesiläinen jouhikon sukusoitin), kitara ja vanhat jousisoittimet. Molempien maiden musiikkiperinteistä ammentava debyytti oli ilmestyessään BBc:n viikon levy.
TAIVAALLINEN KUU
Hannu Lehtoranta, Kansanmusiikkiinstituutti 2005, KIcD92, www.kaustinen.net Hannu Lehtoranta on pitkän uran tehnyt multiinstrumentalisti, jonka uutuuslevyltä löytyy niin kalevalaista samanismia kuin muistumia historiasta Turun linnasta aina Akseli Gallen-Kallelan ja vaimonsa Maryn Kenian tuliaisiin saakka. Mukana pienkanteleita, Saarijärven kantele sekä konserttikantele, vierailijoina mm. Martti pokela.
LOISKIS 5-VUOTISLEVY HILJAINEN SOINTU
Anneli Laitinen-Lau 2005 Kansanlauluja, tanssisävelmiä ja lausuntaa kanteleen säestyksellä. Kansansävelmien ohella mukana on myös Kreeta Haapasalon, Heikki Klemetin ja O. Ramsin kappaleita ja kaksi tekijän omaa sävellystä. Saatavilla Kanteleliitosta. Lastenmusiikkiorkesteri Loiskis, Loiskis ry 2005, LOISK 4, www.loiskis.fi Mittavan ja taitavan muusikkokaartin voimalla on syntynyt pätevä lastenmusiikkilevy, jonka monia kappaleita aikuinenkin jää hyräilemään. Kantele on mukana yhdellä raidalla Sari Kaasisen soittamana.
KANTELE
4·2005 26
KANTELEENSoITTAjIEN mATKASSA
Heti sateen jälkeen menen ulos ja nuuhkaisen keuhkot täyteen kosteaa hyväntuoksuista ilmaa. AAH. Sitten keuhkot tyhjenevät rauhallisesti. On hyvä olla.
IHmISEN PALKEET
SaakoSuomessahengittää?
Omien tutkimusteni mukaan ehdoton vastaus on EI. Olin taannoin opettamassa luottolaitoksen henkilökuntaa ja varsinkin sen puhelintyöntekijöitä. Kun kannustin heitä hengittämään rauhassa ulos, sain usein vastauksen: "Enhän minä täällä voi näin puhaltaa. Työkaverit sanovat, että oletko kyllästynyt työhösi, kyllä täältä pois pääsee tai Oletko noin masentunut, että pitää tuolla tavalla hengittää tai Mikäs sinulla on kun noin huokaat. Juostuamme bussiin tai kiivettyämme portaat ylös, teemme kaikkemme ettemme puuskuttaisi, muuthan huomaavat että minulla on huono kunto. Ei tule mieleenkään, että rasituksessa tarvitsemme enemmän happea lihaksiin tai että kiireisen työpäivän keskellä saisi hektisyyden katkaistua hengitysrytmiä muuttamalla. Siis parempi pitää suu vain tiukasti supussa, ettei paljasta itsestään kenellekkään mitään t!ai anna muille sanomisen aihetta.
heelle? Sen rytmi saattaisi rauhoittua ja sen väri palautua väsymyksen narinasta elävään vaihtelevuuteen. Luultavasti hengitystaukoni aikana myös puhekumppanini tai kuulijani saisivat vuoron ajatella tai jutella kanssani. Vaarana on, etten pysty täysin ennalta suunnittelemaan keskustelun kulkua.
Mitäjossoittaessahengittäisin?
Kuorolaulajat usein miettivät, missä kohtaa hengitetään. Hengityshän on epä-laulua ja siksi on perusteltua kirjoittaa hengityskohdat nuottiin, niin että kaikki osaavat hoitaa lauluun kuulumattoman asian kerralla pois. Milloin soittajat hengittävät? No kyllähän minä hengitän kun kerran elän. Mutta vaikuttaisiko se jotain, jos soittaessani hengittäisin? Tapahtuisiko jotain vaarallista? Tekisinkö enemmän virheitä? paljastuisiko hengittämiseni yleisölle? Voisiko soittoasetoni parantua? Jaa-a, no ei kai sellaista kannata kokeilla, siinähän voi tapahtua jotain arvaamatonta.
Turvallinentuulikannel
Kun olin pieni, meidän kesäasunnollamme oli lasten mökin ovessa tuulikannel. puinen rasia, missä kolme puupampulaa osui metallikieliin. Kun juoksimme elokuun pimeänä iltana ylämökistä alamökkiimme nukkumaan, kutsui kannel meitä sillä tuulella joka kulloinkin vallitsi. Se toivotti meidät tervetulleeksi. Sointi oli vanha tuttu turvallinen, mutta rytmi aina vaihteleva. Kannel kuunteli tuulta, ilmaa, Aioloksen hengitystä.
pÄIVI JÄRVINEN KIRJOITTAJA ON VApAA OHJAAJA-KOREOGRAFI, pEDAGOGI JA ESIINTyJÄ. HÄN ON TyöSKENNELLyT MONIpUOLISESTI TANSSIN, TEATTERIN, OOppERAN JA KANSANMUSIIKIN pARISSA.
Uskaltaisinkohengittää?
Mitä jos kuitenkin hengittäisin. Nuuhkisin elämää ja tuoksuja, haistelisin tunnelmaa ja kuuntelisin ilmaa. Saattaisin saada korviin kohonneet olkapäät hetkeksi rentoutumaan ja liukkauden varomisesta jännittyneen kehon reagoimaan jokaisella osallaan. Ehkä unikin tulisi, jos uskaltaisin puhaltaa ulos päivän kiireet. Mitä tapahtuisi pu-
KANTELE
27 4·2005
LIITTo
LIITTo
Aikaisemmin jäsenyhdistyksenä olleet yhdistysjäsenet muuttuvat Kanteleliiton yhteisöjäseniksi ja samalla aikaisemmin jäsenyhdistyksenä olleen yhdistysjäsenen henkilöjäsenenä olleet henkilöt siirtyvät Kanteleliiton henkilöjäseniksi. Toinen suuri sääntömuutos on Kanteleliiton hallituksen jäsenmäärän muutos. Aikaisemmin hallitukseen kuului enintään kymmenen varsinaista ja enintään kuusi varajäsentä. Hallitus on kuitenkin aina kokoontunut varajäsenineen ja monet varajäsenet ovat olleet erinomaisen aktiivisia. Tämän vuoksi luovuttiin varajäsenen käsitteestä kokonaan ja hallituksen kooksi muutettiin 1014 jäsentä. Käytännön tasolla tämä ei muuta hallituksen toimintaa entisestä. Jäsenryhmiä määriteltiin sääntömuutoksen yhteydessä muutenkin uudelleen ja sääntöihin kirjattiin mm. käytännössä jo toteutettu perheenjäsenten jäsenryhmä. Kanteleliiton jäsenen perheeseen kuuluva henkilö voi olla jäsenenä pienemmällä jäsenmaksulla. perhejäsenen etuihin ei kuitenkaan kuulu Kantelelehteä. Sääntömuutosehdotuksessa annettiin lisäksi kannattajajäsenelle äänioikeus yhdistyksen kokouksissa. Sääntömuutoksesta käytiin kokouksessa aktiivinen keskustelu ja muutoksesta jouduttiin lopulta äänestämään. Sääntömuutokset hyväksyttiin äänestystuloksella 185. Sääntömuutos ennakkotarkistettiin ennen syyskokousta yhdistysrekisterissä. Näin uudet säännöt voitiin ottaa välittömästi käyttöön. Kanteleliiton uudet säännöt on luettavissa kotisivuillamme www.kanteleliitto.org.
Kanteleliiton sääntöuudistus
Kanteleliiton toiminta on muuttunut aika lailla siitä, kun Kanteleliiton sääntöjä aikoinaan laadittiin. Säännöt eivät enää täysin vastanneet nykyisiä toimintatapoja. Näin oli tullut aika tarkistaa säännöt. Sääntömuutosta valmisteli työryhmä, johon kuuluivat Satu Sopanen, Riitta Huttunen, Taina Sopanen, Eija Kankaanranta ja Susanna Heinonen. Hallitus teki työryhmän valmistelemaan sääntömuutosehdotukseen vielä pieniä täsmennyksiä. Monet muutokset ovat vain vähäisiä ja lähinnä sanamuotoon liittyviä (esim. sanan "johtokunta" vaihtaminen sanaksi "hallitus"), mutta osittain sääntöjä muutettiin aika radikaalisti. Suurin muutos on yhdistysjäsenyyden poistaminen. yhdistysjäsen-määritelmä oli vanhoissa säännöissä muotoiltu huonosti ja näin moni jäsenyhdistyksen jäsen luuli erheellisesti olevansa myös Kanteleliiton jäsen. Kun tähän lähdettiin paneutumaan, jouduttiin kiinnittämään huomiota myös jäsenten tasapuoliseen kohteluun. Kanteleliitossa yhdistysjäsenenä ollut jäsenyhdistys maksoi tavallista yhteisöjäsenen jäsenmaksua suuremman jäsenmaksun, mutta sääntöjen mukaisen suuremman äänivallan lisäksi yhdistyksessä olleet henkilöjäsenet saivat käytännössä täydet jäsenedut (myös Kantele-lehden). Tämä on ollut Kanteleliitolle myös suuri taloudellinen rasite.
Vuodenkantelelevy2005
Kanteleliiton hallitus on päättänyt myöntää Vuoden kantelelevy 2005 -tunnustuksen ja sen valitsijaksi on pyydetty yleisradion musiikkipäällikkö Helena Hiilivirtaa. Lähetä tänä vuonna julkaistu kantelelevysi Kanteleliittoon tammikuun 15. päivään mennessä, josta ne toimitetaan edelleen Helena Hiilivirralle kuunneltavaksi. Tunnustuksen saaja julkaistaan 1/2006 Kantele-lehdessä.
Liitossa140uuttajäsentä
Vuoden 2005 jäsenhankintakilpailun voitti Anu Itäpelto Helsingistä! Onnea voittajalle ja kiitos kaikille jäsenhankintakilpailuun osallistuneille! Voittaja saa kahden hengen Folklandia-risteilyn Turusta Tukholmaan 6.7.1.2006. Lisäksi kaikkien osallistujien kesken arvottiin Olin kantele -opas viisikielisen kanteleen soitinopetukseen. Arvonnan onnettarena toimi päivi Utriainen ja arpaonni suosi Mari Kääriäistä Kemistä!
KANTELE
4·2005 28
LIITTo
Jäsenmaksut2005
Oletko unohtanut maksaa vuoden 2005 Kanteleliiton jäsenmaksusi? Varmista Kantele-lehti, liite cD-levy sekä muut jäsenetusi ensi vuodelle! Uusien sääntöjen mukaan kaikki jäsenmaksunsa maksamatta jättäneet poistetaan Kanteleliiton jäsenrekisteristä. Maksa vuoden 2005 jäsenmaksu mahdollisimman pian, mutta viimeistään 31.12.2005 mennessä tilille 800014-1677050. Voit kysyä viitenumeron osoitteesta mail@kanteleliitto.org tai puhelimitse 050-5645 957. Voit myös merkitä viestikenttään selkeästi, kenen jäsenmaksusta on kyse. Vuonna 2005 henkilöjäsenmaksu on vain 15 (sis. 4 Kantele-lehteä)!
JOHTOKUNTA
Satu Sopanen-Helisalo (p.j.), Helsinki ssopanen@siba.fi, 040-5131443 Susanna Heinonen (vp.j.), Helsinki susanna.heinonen@welho.com 040-5695219 Sami Kangasharju (vp.j.), Helsinki sami.kangasharju@kolumbus.fi 040-5558149 Jane Ilmola, Mieluskylä jane.ilmola@kotinet.com, 0440-759963 pekka Jalkanen, Helsinki Kristina.Huuhtanen@dlc.fi, 0400-357642 Eija Kankaanranta, Espoo eija.kankaanranta@welho.com Ritva Koistinen, Helsinki 0400-621817 pekka Lovikka, ylitornio pekka@lovikka.com, 040-5807464 Aino Meisalmi-Minkkinen, Tikkakoski pentti.minkkinen@luukku.fi, 014-3753904 Sanna pitkänen-Eerola, Hämeenlinna sanna.pitkanen@mail.htk.fi, 050-5455868 Annikki Smolander-Hauvonen, Espoo annikki.smolander-hauvonen@kolumbus.fi 040-5658212 Taina Sopanen, Lahti taina.sopanen@pp.inet.fi, 040-5145585 Vilma Timonen, Helsinki vilma.timonen@siba.fi, 044-5167558 Marianne Uotila, Kouvola marianne.uotila@planetproduction.fi 040-7664974 toiminnanjohtaja: Riitta Huttunen, Helsinki mail@kanteleliitto.org, 050-5645957
Jäsenmaksut2006
Henkilöjäsen: 25 perhejäsen: 5 yhteisöjäsen: 50 Kannatusjäsen: min. maksu henkilöltä: 60 min. maksu yhteisöltä: 100
KanteleliittoFolklandialla
Tule kuuntelemaan Violan lauluja, jännittämään Ilmakantele 2006 mestaruuskisoihin kutsukilpailijoiden puolesta ja tapaamaan Satu Sopasta ja Riitta Huttusta messuosastolle lauantaina. Folklandia 6.-7.1.2006. Tarkemmat osoitteessa www.sottiisi.net tiedot
Voittajatradioon
yle tarjoaa kantelekilpailujen sarjojen voittajille mahdollisuuden tehdä koenauhoituksia studiossaan. Sopimukseen sisältyy kolme tuntia studioaikaa ja äänittäjän palvelut. Toimittaja Sirkka Halonen toivoo yhtyeeltä monipuolista 3-4 kappaleen ohjelmistoa. Soittajille maksetaan Yleisradion tariffien mukainen korvaus, mikäli nauha hyväksytään soitettavaksi radiossa. yleisradio ei maksa muusikoiden matkoja Helsinkiin. Lisätietoja Sirkka Haloselta puh. 09-14 801.
TOImISTO
Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki 050-5645957 mail@kanteleliitto.org www.kanteleliitto.org
KANTELE
29 4·2005
Kulttuurisillat yhdistyivät Sakussa
TEKSTI: ULLA MANNELININ, KUVAT: SARI ISAKSSON
Tiukkaaikataulu
Seuraavana aamuna alkoi tiukan aikataulun toteuttaminen. Kun bussi viimein tuli, lyötiin kaasu pohjaan ja meidät vietiin ensin tutustumaan palmse-kartanoon, jolla kuulemma on myös oma kummituksensa niin kuin jokaisella kartanolla on. pikaisen kierroksen jälkeen lähdettiin taas täyttä vauhtia rytkyttämään pientä ja kuoppaista maantietä, kohteena Viinistu, joka on pieni kylä Viron pohjoisrannikolla. Siellä oli ensimmäinen konsertti, jonka aloitti Kuusalusta tullut tanssiryhmä, jonka jäsenten kanssa ryhmämme tytöt myös ystävystyivät. Konsertin loputtua hypättiin bussiin ja kiidettiin Sakua kohti, jossa odotti sound check. Sieltä olikin jo kiire syömään, että ehtisimme paraatiin mukaan. Festivaalit alkoivat virallisesti vasta sinä iltana ja sen kunniaksi kaikki ryhmät marssivat kulkueessa kahden hevosen ja vanhan kuormaauton perässä kaupungin halki esiintymispaikalle, joka oli kaupungintalon edessä olevalla torilla. Kun festivaali oli avattu, alkoi konsertti, jossa jokainen esiintyjäryhmä esittäytyi 15 minuutin ohjelmalla. Vasta sitten pääsimme hengähtämään ja vaihtamaan vaatteita illan ohjelmaa varten. Kymmeneltä alkoi konsertti, jossa esiintyi virolainen bändi, joka soitti viihdyttävää ja vironkielistä folkrockia. Konsertin jälkeen lähti kynttiläkulkue puistoon. Lammessa olevat lyhdyt sytytettiin ja tunnelma oli aivan uskomattoman ihana.
Kesäkuisena torstaiaamuna Naantalin Aino-tyttöjen kymmenen hengen ryhmä pakkasi soittimensa ja matkatavaransa pikkubussiin ja suuntasi kulkunsa kohti Viroa ja Sakunimistä kaupunkia. Noin 25 soittajan kanteleryhmästä oli koottu yhdeksän hengen yhtye, joka oli harjoitellut kesälomasta huolimatta useamman kerran viikossa Sakussa 17.19.6. järjestettävää Kultuurisillad festivaalia varten. Edessä oli kiireinen ja rankka neljä päivää, eikä yksikään meistä, edes johtajamme Arja Kaistinen, tiennyt mitä meillä on edessämme.
Tallinnaan laivalla saavuttuamme meitä oli vastassa Sirje, tulkkimme ja oppaamme, joka piti huolta, että me olemme oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Meidät ahdettiin pieneen tavaratilattomaan pikkubussiin laukkujen ja kanteleiden sekaan 20 km matkan ajaksi. Silloin tajusin matkasta tulevan erittäin mielenkiintoinen. Saavuimme noin 20 minuutin päästä Sakuun majoituspaikkaamme paikalliselle koululle hikisissä merkeissä, kuin sillit suolassa. Illalla oli kansainvälinen ilta, jossa ulkomaalaiset esiintyjät Latvian, Slovakian ja tietysti meidän ryhmämme esittäytyivät. Lisäksi meille esiintyi festivaalia järjestävä paikallinen ryhmä.
Rumpuja,huiluja,surrajapärrä
Lauantaiaamuna oli ohjelmassa erilaisia työpajoja. Meille esiteltiin virolaista perinnekulttuuria, leikkejä, tansseja ja lauluja. Viimeisestä työpajasta jouduimme lähtemään kesken sound checkiin, aiheuttamaan taas äänimiehille harmaita hiuksia. Kanteleiden mikitys kyllä onnistui, mutta lisäksi oli vielä rumpuja, huiluja, surra, pärrä, solisteja ja ryhmälaulua. Miehillä raksutti kovaa vauhtia, kun he miettivät, miten saa rajallisen kaluston riittämään... Iltapäivällä oli pääkonserttimme vuoro, joka kesti sallitun puoli tuntia ja sisälsi uutta ja vanhaa kansanmusiikkia Suomesta ja ulkomailta. Illalla meille oli järjestetty ns. dance club, joka ei ollut disko, niin kuin nimestä voisi päätellä. Kokoonnuimme muiden esiintyjien kanssa
KANTELE
4·2005 30
kaupungintalon erääseen saliin tanssimaan perinteisiä tansseja. puolentoista tunnin tanssirupeaman jälkeen lopetimme hikiseen ja tiiviiseen tunnelmaan, kun noin sata ihmistä tanssi salissa kovalla innolla. Tansseista lähdettiin puistoon, jossa oli puolen yön aikaan ilotulitus, mutta ennen sitä tanssi jatkui puistossa. Sunnuntai oli vaikein aamu, lyhyet yöt alkoivat tuntua jokaisen voimissa. Onneksi esiintymiset olivat jo ohi ja jäljellä oli kuuntelemista ja rentoa tekemistä. Virolaiset esiintyjät lähtivät jo koteihinsa ja ilmassa oli lähdön tunnelmaa. Aamulla menimme Sakun puistossa olevaan kartanoon ja sinne oli tullut Tallinnasta kolmihenkinen ryhmä Rondellus soittamaan ja kertomaan kaikille keskiaikaisesta musiikista, soittiminaan kampiliira, fiideli, luuttu ja laulu. Lisäksi tanssipari Saltatores Revalienses esitti keskiaikaisia ylhäisötansseja ja heidän pukunsa olivat myös ajan mukaiset. Festivaalit jatkuivat kartanon puistossa aluksi ylhäisötanssien opettelulla ja myöhemmin julkisella ohjelmalla ja konserteilla. Viideltä alkoi esiintyjien päätösjuhla, jossa kiiteltiin ja kiiteltiin ja paikallinen kanteleryhmä esitti muutaman kappaleen. päättäjäisten jälkeen oli juhla-aterian vuoro. Suolaisten herkkujen lisäksi tarjottiin japanilaisia erikoisuuksia naposteltavaksi. Myöhemmin oli mahdollisuus lähteä uimaan koulun uimahalliin. Illalla oli nuorille disko ja ohjaajille oma tilaisuutensa.
TallinnaanjaNaantaliin
Maanantaina pakattiin kamppeet bussiin, hyvästeltiin Saku ja lähdettiin kohti Tallinnaa. Ensimmäinen pysäkki oli ulkoilmamuseo Tallinnan laidalla. Siellä näimme ympäri maata kerättyjä vanhoja savupirttejä ja eri yhteiskuntaluokkien taloja, isosta maatalosta merimiehen taloon. Siinä oli "pohjoisen" tytöllä ihmettelemistä, kun katseli niitä talojen olkikattoja, niitä kun ei meillä näe. Museokierroksen ja matkamuistojen ostamisen jälkeen jatkettiin matkaa kohti Tallinnan vanhaa kaupunkia. Näimme vanhan kaupungin muurin, jonka päältä näköalapaikalta näkee keskustan ja muun kaupungin. Vanhassa kaupungissa kävellessämme näimme vanhat rakennukset, kirkot, torin ja olin aivan haltioissani. Kuin olisi ollut Keski-Euroopassa, vaikkei matkaa ollutkaan kuin muutama tunti bussissa ja laivassa. Kiertelimme kaupungilla lopun aikaa jokainen omia reittejämme pienissä porukoissa, kunnes piti lähteä satamaan. Terminaalin edessä hyvästelimme Sirjen ja kotimatka alkoi. Laivalla viihdytimme itse itseämme ja myös Unelmavävyt -orkesteri viihdytti meitä. Helsingin satamassa meitä oli vastassa sama bussi kuljettajineen kuin tullessa, valmiina viemään meidät kotiin Naantaliin muistelemaan kokemaamme ja nukkumaan ruususen unta.
KANTELE
31 4·2005
KANTo
YLEISKOKOUSHELSINGISSÄ15.10.2005
Keskustelemassa oli 13 aktiivista Kantolaista, kiitos osallistujille! Kokouksessa ideoitiin tulevaa. yhdistyksen toiminnan suuntaa tulee osaltaan ohjaamaan syksyn mittaan toteutettava jäsenkysely. Toiveena on, että jäsenet vastaisivat innokkaasti ja olisivat siten mukana vaikuttamassa asioihin. Uudet kantelesävellykset (tekijöinä Adina Dumitrescu, Markus Fagerrudd, pekka Jalkanen, Kirmo Lintinen ja Harri Wessman) kantaesitetään huhtikuussa 2006 Helsingissä. Muitakin konsertteja ideoitiin: yhdistyksen tavoitteena on järjestää kantelekonserttikiertue ympäri Suomea vuonna 2007. Konsertit on tarkoitus toteuttaa yhteistyössä eri oppilaitosten kanssa ja niissä tulevat esiintymään myös paikalliset nuoret soittajat. Työn alla on kaksi julkaisua. yhtyesovitusten osalta työ etenee hitaasti mutta varmasti ja uudet sävellykset pyritään myös saamaan julkaistuksi ensi vuonna. kantelemusiikkia ja -julkaisuja Arja Kastinen, www.temps.fi, info@temps.fi Virtaa-kantelekVartetti Jyväskylästä Ulla Honkonen, Elisa Kerola, Katja pitkänen ja Tiina Takkinen. Kaikenlaista musiikkia tilaisuuksiisi, soolosta kvartettiin, korkealaatuisesti. Voit ottaa yhteyttä puh 044 5010 275 (Elisa Kerola) tai ekerola@elisanet.fi myydään Fazerin valmistama, paul Salmisen suunnittelema (kaareva malli) 35-k kotikantele sekä nuotteja (mm. E. Kauppi). Hp. 500 / tarjous. 050 411 2727 / Monica Jahila (Espoo) myytäVänä Heikkilän tekemä 36-kielinen kannel, puh. 050-300 6362 uutuus! yhteismusisointiin kanteleille (suur + pien) Sydäntontun tarina. 20s, helpot sovitukset, värik. 10 e/kpl sis postik. 0400898455 tai liisa_s.lilvanen@piramk.fi myydään huollettu Heikkilän valmistama 36-kielinen kotikantele. Hinta: 700 / tarjous. Tiedustelut (09) 6211 660/ Hakala ostetaan käytetty hyväkuntoinen koneistokantele ja laukku. p. 040 820 8169/ Aino Säilynoja ostetaan hyväkuntoinen Koistisen konserttikantele vm. 1990-2000. puh. 040-720 8934 uusi joululeVy joutuu vielä. "Oi joulun tähti pieni". 23 rakasta joululaulua kanteleella, 20 e Tilaukset tekstiviestillä 050-3450607 tai sähköpostilla helli.syrjaniemi@pp.inet.fi Keskusteltiin työryhmien perustamisesta eri osa-alueita varten, jotta asiat saataisiin etenemään juohevasti. Työryhmiin ovat tervetulleita kaikki jäsenet, tarkoitus on aktivoida myös hallituksen ulkopuolisia toimimaan. Työryhmät perustetaan seuraavassa vuosikokouksessa.
Virkistys-jatikutuspäivätmaaliskuussa
Kanton virkistyspäivät pidetään 17.-19.3.2006 Kaustisella. Samaan aikaan Ala-Könni-opisto järjestää tikkukantelekurssin, jolle virkistäytyjät voivat osallistua joko kokopäiväisesti tai osittain. Samassa yhteydessä pidetään myös yhdistyksemme vuosikokous. Majoitus on viime vuoden tapaan Kansanlääkintäkeskuksessa. Luvassa on piristävä viikonloppu, josta tiedotetaan tarkemmin pian.
pAULIINA SyRJÄLÄ, SIHTEERI pauliina.syrjala@kaustinen.fi
ILmoITuKSET
Orivedenkansanmusiikkikurssit 27.-30.12.2005
Tule opiskelemaan kansanmusiikkia Oriveden Opistolle joulun ja uuden vuoden välipäivinä! Luvassa on jälleen useita mielenkiintoisia kursseja taitavien opettajien johdolla. Kanteleensoittajia hellitään kahdella kurssilla. Maija Karhinen opettaa 5-kielisen kanteleen alkeet kaikenikäisille helpolla ja hauskalla tavalla. Anu Itäpellon seurassa taas saa nauttia kauneimmista kansanlauluista isolla kanteleella. Mestaripelimanni Heikki Lahti opettaa kaikkien soittimien soittajille pelimannikappaleita, joiden nuotit saat etukäteen. Mandoliinin soittajille on luvassa erityisohjausta. Muita opettajia: Matti Mäkelä, viulu Jari Komulainen, 2-rivinen pekka pentikäinen, 2-rivinen Merja Ikkelä, 5-rivinen Erkki Vihinen, huuliharppu Veera Voima, laulu Kurssilaiset majoittuvat Oriveden Opistolle, jossa on täysihoito. ilmoittautumiset heti: Suomen Kansanmusiikkiliitto, 09-8731 320 toimisto@suomenkansanmusiikkiliitto.fi www.suomenkansanmusiikkiliitto.fi
KANTELE
33 4·2005
KANTELEKILPAILuT 2005
Yhtyekilpailujen 6.-8.6.2005 tulokset
SARjA: ALLE 13-VuoTIAAT (DuoT)
Voittoisa RORO TT vastaanottaa palkintonsa, Hannu Koistisen siipikanteleen. yhtyeessä soittavat Roni Tuomivirta ja Rosa Tykkyläinen.
1. Roro TT, Lahti 2. Millimollit, Espoo 3. GirlPower, Lahti 3. Kova kaksikko, Jyväskylä Muut osanottajat (aakkosjärjestyksessä) · Duo Hyppivät Nuotit, Jyväskylä · Mansikat, Espoo · Mustikat, Espoo
SARjA: ALLE 13-VuoTIAAT (KVARTETIT jA KVINTETIT)
1. Iloset, Joensuu 2. Auringonkukat, Joensuu 2. IHMU-kanteleet, Helsinki 4. Piccolo-kanteleet, Espoo
SARjA: ALLE 13-VuoTIAAT (SuuRYHTYEET)
1. vPk (villit Pakilan kantelistit), Helsinki 2. Espoon musiikkiopiston kantelekamut, Espoo 3. Kanterellit Espoo
SARjA: 1315-VuoTIAAT (DuoT jA TRIoT)
SARjA: 1618-VuoTIAAT (PIENYHTYEET)
1. Alhidan, Hirvilahti 2. Duo Jyrää, Oravisalo 3. Rölli, Kokkola
SARjA: 16-VuoTIAAT jA VANHEmmAT (SuuRYHTYEET)
1. Ainokaiset, Jyväskylä 2. Duo Prima, Mikkeli 3. Vanaja-kanteleet, Hämeenlinna 4. Duo "Käenpojat", Espoo Muut osanottajat (aakkosjärjestyksessä) · Aarnio, Hirvilahti · Elsa, Jyväskylä · Käenpiiat trio, Espoo
SARjA: 1315-VuoTIAAT (KVARTETIT jA SuuREmmAT YHTYEET)
1. Brelo, Laukkoski 2. Rämpsäkät, Oravisalo 2. UniOn, Helsinki
SARjA: 19-VuoTIAAT jA VANHEmmAT (DuoT )
1. Improbatur, Helsinki 2. Duo Aava, Joensuu 3. Side, Järvenpää 4. Mahla, Tampere 4. Willimiehet, Lappeenranta
SARjA: 19-VuoTIAAT jA VANHEmmAT (PIENYHTYEET)
1. Kardemimmit, Espoo 2. Rimmat, Jyväskylä 3. Luomukanteleet, Helsinki 4. Quatarina, Jyväskylä Muut osanottajat (aakkosjärjestyksessä) · Heliät, Joensuu · Käenpiiat/pojat, Espoo
1. Paussi, Helsinki 1. Sytyke, Kokkola 3. Piggu, Järvenpää Muut osanottajat (aakkosjärjestyksessä) · Outa, Jyväskylä · Priemma, Kuopio
KANTELE
4·2005 34
Vivo kantele
Vivo kantele tutustuttaa kanteleensoiton alkeisiin ja perustekniikoihin hauskalla tavalla. Kirjassa seikkailee useita hauskoja hahmoja, mm. vuorikiipeilijöitä, Täpli-koira ja elegantti kissa. Kanteleen perinteeseen kuuluva korvakuulolta soittaminen ja improvisointi ovat mukana läpi kirjan rohkaisemassa oppilaita ja opettajia soittamaan, kokeilemaan ja keksimään musiikkia. Kirjassa on myös paljon uusia kanteleensoittajille tehtyjä sävellyksiä ja sovituksia. Oppikirjailijat: Ulla Piispanen, Sanna Pitkänen-Eerola, Satu Sopanen
isbn 951-1-18169-6 Kustantajan hinta 30,00 euroa
www.otava.fi