9 JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI 13. MARRASKUUTA – 3. JOULUKUUTA 2017 57. VUOSIKERTA MITEN DUUNARIN LAPSI PÄÄTYY YLIOPISTOON? Lue, jaa, kommentoi: jylkkari.fi facebook.com/jylkkari twitter.com/jylkkari VAALIVOITTO HUOLTO AVAA VIEMÄRIT JA KESKEYTTÄÄ BILEET EVERYTHING THAT IS WRONG IN FINLAND LIIKKUMINEN MULLISTUU KOVAA VAUHTIA ALVARIN UNIONI, OIKEAT OPISKELIJAT JA DEMARIT NOUSIVAT EDARIVAALEISSA
M ieti peruskoulun ensimmäistä luokkaasi. Ketä siellä oli? Millaisista perheistä luokkakaverisi tulivat? Joidenkin vanhemmat olivat todennäköisesti korkeakoulutettuja: opettajia, lääkäreitä, kauppatieteilijöitä ja diplomi-insinöörejä. Toiset olivat rekkakuskien, siivoojien, hoitajien, rakennusmiesten ja kauppiaiden lapsia. Oli niitäkin, joiden vanhemmat eivät olleet töissä ollenkaan. Mieti nyt uudestaan ensimmäisiä luokkakavereitasi. Kuinka moni heistä on jatkanut opintojaan yliopistoon tai ammattikorkeakouluun? Ovatko he niitä, joiden vanhemmat olivat korkeakoulutettuja? Hyvin todennäköisesti vastasit kyllä, sillä tutkimusten mukaan korkeasti koulutettujen vanhempien lapsilla on muita suurempi todennäköisyys hankkia korkeakoulututkinto. Erityisesti äidin matala koulutus periytyy lapselle ja vaikuttaa koulutusvalintoihin. TÄMÄN LEHDEN sivuilla 10–11 kerrotaan siitä, miltä tuntuu hypätä duunariperheestä yliopistomaailmaan. Kulttuurishokki voi olla yllättävänkin suuri. Kun akateemisessa perheessä kirjahylly on notkunut kirjoja ja ruokapöydässä on keskusteltu politiikasta, duunariperheessä tärkeämpää on ollut konkreettinen tekeminen. Silloin voi tuntua siltä, ettei kuulu joukkoon ja että on täysin erilainen kuin muut. Että on huonompi tai tyhmempi kuin ne, jotka ovat saaneet jo kotoaan hyvät eväät akateemiseen siOttakaa mallia Suomesta vistykseen. Sama ulkopuolisuuden tunne voi päteä myös silloin, kun akateemisen perheen lapsi päättää lähteä ammattikouluun. Muille itsestäänselvät asiat saattavat olla hänelle täysin vieraita. SUOMESSA EI ole samalla tavalla luokkaeroja kuin monessa muussa maailman kolkassa. Suurin osa lapsista käy lähintä kouluaan ja presidentti voi soittaa radion luonto-ohjelmaan. Matka herrasta duunariin on verrattain lyhyt. Kiitos kapeista luokkaeroista ja sosiaalisesta liikkuvuudesta kuuluu maksuttomalle koulutukselle, sillä sen ansiosta vanhempien koulutustaso ei ole määrittänyt sitä, kenellä on mahdollisuus opiskella korkeakoulututkinto. Suomessa ajatellaan herkästi, että korkeakouluopintojen pitäisi olla maksullisia, koska muissakin maissa koulutukselle on lätkäisty hintalappu. Yleensä lukukausimaksuja korkeakouluihin ehdottaa joku, joka on aikoinaan maksuttoman koulutuksen avulla kivunnut yhteiskunnan tikkaita ylöspäin. Lyhytnäköisempää politiikkaa saa hakea. Maksuton koulutus on arvo itsessään, eikä sitä saa romuttaa. Maksuttomuus viestittää kaikille suomalaisille, että he ovat samanarvoisia ja jokaisella on – ainakin teoriassa – yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautua haluamalleen alalle. Ei Suomen tarvitse ottaa mallia muualta, vaan muiden kannattaisi kopioida Suomen malli maksuttomasta koulutuksesta. Jaana Kangas paatoimittaja@jylkkari.fi SUOMESSA EI OLE SAMALLA TAVALLA LUOKKAEROJA KUIN MONESSA MUUSSA MAAILMAN KOLKASSA. JY. JUST ADD U. HAE NYT. YHTEisHAku 14.3.–2 8.3.2018 jYu.fi/HAE OpiNTOpOlku.fi Yhteishaussa haku myös kaksi vuotisiin maisteriohjelmiin kAsvATusTiETEidEN jA psYkOlOgiAN TiEdEkuNTA Kandidaattija maisteriohjelmat ? erityispedagogiikka (erityisopettaja) ? kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede ? luokanopettaja ? psykologia ? varhaiskasvatus (lastentarhanopettaja) Haluatko kouluttautua erityisopettajaksi, luokanopettajaksi, lastentarhanopettajaksi, psykologiksi tai kasvatusalan asiantuntijaksi? WWW.SOHWI.FI SOHWI’ S STUDENT BURGERS! beef, chicken & vegan 9,90€ kpl Vaasankatu 21 JYVÄSKYLÄ SOHWILLA TAPAHTUU: 25.11. EEMELIN PELTO SUOMIROCK-COVEREITA AKUSTISESTI! VAIN VOIMASSA OLEVALLA OPISKELIJAKORTILLA! MYÖS MUITA HYVIÄ OPISKELIJATARJOUKSIA TULE TSEKKAAMAAN!!! Pääkirjoitus 2 Jyväskylän ylioppilaslehti 9/2017
Kolmonen TULE TEKEMÄÄN KANSSAMME JYLKKÄRIÄ! Jylkkärin avustajapalaveri järjestetään lehden ilmestymistä seuraavana tiistaina Kulttuuriravintola Ylä-Ruthin kabinetissa klo 16-18. Mitään aiempaa kokemusta emme edellytä, vaan olemme paikalla auttaaksemme mahdollisimman monia luomaan itse kaupunkiin lehden, jota opiskelijat haluavat tehdä ja lukea. ti 14.11. SEURAAVAT AVUSTAJAPALAVERIT ILMOITUKSET Valto Merta: 044 9880 408 valto.merta@jylkkari.fi Jylkkärin loppuvuoden ilmestymispäivät: 4.12. JYLKKÄRIN TOIMITUS Ylioppilastalo Ilokivi Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Päätoimittaja: Jaana Kangas paatoimittaja@jylkkari.fi p. 045 137 1957 Toimittaja: Laura Kangas toimittaja@jylkkari.fi p. 050 353 3362 Kuvaaja-graafikko: Aleksi Tolppi sivari@jylkkari.fi p. 050 353 2676 Kannen kuva: Laura Kangas Painos: 6000 kpl Painopaikka: BotniaPrint Oy, Kokkola www.botniaprint.fi ISSN 2341-7218 (painettu) ISSN 2341-7226 (verkkojulkaisu) Break in the nature HIKING IS a popular activity for nature lovers in Finland. Did you know that the University of Jyväskylä offers a hiking course? This October, the theory part of the course was followed by a weekend trip to Patvinsuo National Park. The 43 kilometer hike offered participants nice paths through North Karelian flora near lakes, swamps and endless forest. After a long day’s walk, a hot sauna followed by a swim in lake Suomunjärvi in the company of shining stars and bright moon made it into a magical camping experience. No daily routine is the same in the forest; morning porridge with freshly picked berries and coffee from lake water creates a unique atmosphere especially if the birds decide to join you with their joyful singing. Considering the positive effect nature can have on you , it’s no wonder how popular hiking is. Deniz Duman ”PAHIN PELKONI ON SE, ETTÄ VIELÄ JONAIN PÄIVÄNÄ JÄÄN KIINNI SIITÄ, ETTEN OIKEASTI TIEDÄ MISTÄÄN MITÄÄN.” Tuija Siltamäki Ylioppilaslehdessä 5/2017 JYLKKÄRIN GALLUP KYLLÄ KANSA TIETÄÄ. Pitäisikö yliopistolla olla 24/7 auki oleva opiskelutila? OPISKELU. Tällä hetkellä Jyväskylän yliopistolla ei ole tiloja, joissa voisi tehdä koulutehtäviä 24/7. ”Olisi ihan ok, sillä osa tykkää tehdä yölläkin. Ongelma voisi olla, että miten se käytännössä onnistuu. Tilan voisi varata vaikka yliopiston tunnuksilla. Idea hyvä, joskin käyttöä itselle ei ehkä olisi yhdeksää myöhempään. Tila voisi sijaita Seminaarinmäellä, keskustassa tai yliopiston rakennuksessa.” Saija Ojala Kemia ”Mikä ettei – ainakin pidennetyt aukioloajat. Itselleni tulisi käyttöä, koska olen välillä töissä, joten pidemmät aukioloajat antaisivat joustovaraa. Aikaa tarvitsee myös koulutehtäviin välillä projektiluontoisesti enemmän. Tilojen sijaintina kirjasto olisi looginen, sillä lukusalin kirjoja ei saa lainattua.” Karri Kekkonen Sosiologia ”Ei välttämättä tarvitsisi olla 24/7. En tulisi yöllä kuitenkaan, joten ei olisi tarvetta itselleni. Itselleni riittää, että on auki kellonympäri noin aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Sijainti voisi olla kirjastolla tai sen lähettyvillä kuten keskustassa.” Sanni Vatanen Aikuiskasvatustiede teksti ja kuvat Henrik Huusko 3 Jyväskylän ylioppilaslehti 9/2017
Uutiset 4 Jyväskylän ylioppilaslehti 9/2017 Alvarin unioni nousi vihreiden ohi VAALIT. Sähköinen äänestys nosti äänestysprosentin JYYn edustajistovaaleissa 29:ään. Järjestöjen ääni säilytti enemmistönsä edustajistossa. teksti Jaana Kangas kuvat Laura Kangas A lvarin unioni nousi vaalivoitolla Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston toiseksi suurimmaksi ryhmäksi. Viime vaaleissa ensimmäistä kertaa ehdolla ollut ryhmä kasvatti paikkamääräänsä JYYn edustajistossa seitsemästä kahdeksaan. ”Uskomatonta nousta toiseksi isommaksi ryhmäksi. Meillä oli todella hyvä lista, jonka ansiosta tämä tulos oli mahdollinen”, Alvarin unionin toinen kampanjapäällikkö Topias Peltonen kommentoi tulosten julkistamisen jälkeen. Edustajiston kokoonpano ei kokenut suuria muutoksia. Järjestöjen ääni -vaalirengas säilytti enemmistönsä edustajistossa tuloksella 22-19 ja suurimpana ryhmänä jatkaa edelleen P&D 11 paikallaan. Vaalien voittajiin kuuluivat Alvarin unionin ohella Oikeat opiskelijat ja JYYn demariopiskelijat, jotka niin ikään kasvattivat paikkamääräänsä yhdellä. ”Äärettömän hyvä tulos. Mitään ei uskallettu toivoa, mutta vaalivoitto saavutettiin”, Oikeiden opiskelijoiden Eelis Loikkanen totesi helpottuneena tulosten selvittyä. JYYn demariopiskelijat tekivät paluun kahden vuoden tauon jälkeen edustajiston kokoonpanoon. Vaalipäällikkö Topi Kytölehdon mukaan tuloksen taustalla ovat toimintaan mukaan tulleet uudet ihmiset ja heidän mukanaan tuoma uusi into. ”Edellisten vaalien tuloksen murskaamista lähdettiin hakemaan, ja se oli ainoa tulos, mikä meille kelpasi.” JYYN VIHREÄT opiskelijat sen sijaan menettivät yhden paikan, mutta säilyivät poliittisista ryhmistä suurimpana. Miksi vihreiden noste ei näkynyt edustajistovaaleissa kaupungissa, jossa vihreät ovat suurin puolue? ”Vihreitä on monessa ryhmässä. En kä lähtisi vertailemaan edaria ja kuntapolitiikkaa, sillä näissä vaaleissa on aivan erilaiset ryhmät”, JYYn vihreiden opiskelijoiden ääniharavaksi noussut Bella Forsgrén kommentoi. Myös Luonnontieteilijät menettivät kaksi paikkaa. Luonnontieteilijöiden Juho Siitarin mukaan tulos oli näpäytys epäilijöille, jotka ennustivat Luonnontieteilijöiden tippuvan kokonaan edustajistosta. ”Saatiin uusia ihmisiä sisään, se oli päätavoite. Toivoin vähän enemmän, mutta ei tuolla listalla kuuhun mennä. Torjuntavoitto”, Siitari kuvaili. Henkilökohtaisesti eniten ääniä keräsivät Oikeiden opiskelijoiden Sami Kääriäinen (71) ja Bella Forsgrén (64). SÄHKÖINEN ÄÄNESTYS kasvatti äänestysintoa huomattavasti edustajistovaaleissa. Äänestysprosentti kipusi 28,96 prosenttiin, kun se edellisissä vaaleissa vuonna 2015 jäi 20,4 prosenttiin. Äänioikeuttaan käytti 3436 opiskelijaa. Tyhjiä ääniä annettiin 12 kappaletta. Ennakkoäänestyksen jälkeen äänestysprosentin pelättiin jäävän yhtä alhaiseksi kuin edellisissä vaaleissa, sillä sähköisillä uurnilla kävi ennakkoon vain 12 prosenttia äänioikeutetuista. Keskusvaalilautakunnan puheenjohtajan Emmi Aholan ilmoittaessa lopullisen äänestysprosentin vaalivalvojaisissa kuultiinkin raikuvat aplodit. “Toivoin, että äänestysprosentti kasvaisi, mutta en tiennyt, millaista lukemaa voisin odottaa. Olen todella tyytyväinen äänestysaktiivisuuteen ja ryhmien kampanjointipanokseen”, Ahola kommentoi. Eelis Loikkanen oli ylpeä Oikeiden opiskelijoiden vaalituloksesta sekä Jyväskylässä että valtakunnallisesti ylioppilaskuntien edustajistovaaleissa.
5 Jyväskylän ylioppilaslehti 9/2017 Alvarin unioni nousi vihreiden ohi teksti Jaana Kangas kuvat Laura Kangas Vaalit on käyty – mikään ei muuttunut ANTIKLIIMAKSI JA mikään ei muuttunut. Näin vaalivalvojaisissa kommentointiin tuoreeltaan JYYn edustajistovaalien tulosta. Ja nämä sanat kuvaavat sitä varsin hyvin. Järjestöjen ääni piti kuin pitikin enemmistönsä myös uudessa edustajistossa ja muutenkin paikkajakoon tuli vain pieniä muutoksia. Numeroiden valossa siis varsin tylsät ja ennalta-arvattavat vaalit. Lukujen takaa voidaan kuitenkin löytää parikin suurta yllätystä: Alvarin unionin käsittämättömän kova tulos, sekä Luonnontieteilijöiden torjuntavoitto. Alvarin unionista tiedettiin jo etukäteen, että äänimäärä tulee taas olemaan suuri, mutta listan pituuteen nähden tulos on jälleen älyttömän kova. Luonnontieteilijöiltä taas odotettiin lähinnä mahalaskua, mutta Ylistönrinteellä päätettiin näyttää Vallattomalle, että he eivät ole luovuttaneet. ÄÄNIKUNINKAAT JA -kuningattaret tulivat odotetuista suunnista. Liikuntalaisilla on ollut tapana äänestää omiaan. Sami Kääriäinen keräsi varsin komean henkilökohtaisen äänipotin 71 äänellä ja kannatteli Oikeiden opiskelijoiden ryhmää melkein yksinään. Kakkoseksi tässä kisassa kiri viime vaalien komeetta Bella Forsgrén, joka tässä välissä ehti saamaan kunnallisvaaleissa aivan järkyttävän kovan potin ääniä. Forsgrén jäi kahden vuoden takaisesta ennätyksestään muutaman äänen verran. Onko kiinnostus jo siirtynyt isompiin ympyröihin? Äänestysprosentin nousu ei näkynyt kovimpien ääniharavoiden tuloksessa käytännössä ollenkaan, vaan äänimäärät olivat samaa luokkaa kuin edellisissäkin vaaleissa. Minne nämä lisä-äänet ovat menneet? Yksi selvästi enemmän ääniä saanut ehdokasryhmä on dinosaurukset. Moni takavuosien aktiivi sai huomattavasti paremmin ääniä kuin aikaisemmin. Ilmeisesti moni vanhempi opiskelija käytti sähköisen äänestyksen tuoman mahdollisuuden ja etä-äänesti ehdolla olleita entisaikojen vaikuttajia. MITÄ SIIS jäi näistä vaaleista käteen? Äänestysprosentin nousun lisäksi ei oikeastaan mitään. JYY jatkaa samassa komennossa kuin aikaisemminkin ja edes nimipuolella ei tullut valtavia yllätyksiä. Kun vastakkainasettelun aikakin tuntuu olevan ohitse, niin tasaisen harmaa puurtaminen lienee seuraavan kahden vuoden teemana. Ja hyvä niin! Ehkä JYYssä saadaan silloin jotain aikaankin. JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON hallituksen opiskelijajäseneksi kaudelle 2018– 2019 on valittu Arttu Karila, 25. Valinnan teki JYYn edustajisto kokouksessaan torstaina 19. lokakuuta. “Kiitos valtavasti luottamuksesta, tämä on todella iso kunnia. Tulee olemaan mielenkiintoiset ja haastavat ajat, mutta olen optimistinen, että yliopisto klaaraa eteenpäin”, Karila sanoi edustajistolle valinnan julkistamisen jälkeen. Jämsästä kotoisin oleva Karila opiskelee Jyväskylän yliopistossa taloustiedettä. Hän on aloittanut opintonsa vuonna 2013. Tällä hetkellä hän toimii Tuomo Puumalan (kesk.) eduskuntaavustajana. Koulutuspolitiikka on aina ollut Karilalle intohimo, ja hän on innoissaan päästessään toteuttamaan sitä näin korkealla tasolla. Karilan mielestä yliopiston hallituksen tärkein tehtävä on varmistaa, että Jyväskylässä on sellainen yliopistoyhteisö, jossa tehdään Suomen parasta koulutusta ja tutkimusta. “Aion välittää hallitukseen opiskelijoiden viestiä ja näkökulmaa. Olen saanut pitkään seurata, missä koulutuspolitiikassa mennään niin opiskelijakuin valtakunnanpolitiikassakin. Päätöksenteossa pystyn hahmottamaan kokonaisuuden”, Karila sanoo. Karila voitti äänestyksessä Bella Forsgrénin äänin 19-15. Opiskelijajäsenen paikkaa tavoitteli kymmenen hakijaa, joista neljä haastateltiin. Muut haastatellut olivat Renne Hirsimäki ja Magnus Jyrkkänen. Hallitus on yliopiston ylin päättävä toimielin, joka päättää muun muassa yliopiston yliopistoon valittavien opiskelijoiden määrästä ja rehtorin valinnasta. Yliopiston hallituksessa on seitsemän jäsentä, joista yksi on opiskelija. Jaana Kangas Arttu Karila yliopiston hallituksen opiskelijajäseneksi Arttu Karila valittiin Jyväskylän yliopiston hallituksen opiskelijajäseneksi kaudelle 2018–2019. JAANA KANGAS Alvarin unionilla oli vasta toista kertaa lista JYYn edustajistovaaleissa. Menestys perustui ainejärjestöaktiivien ja tuutorien hankkimiseen ehdokkaiksi. EDUSTAJISTOVAALIEN TULOS 2017 z P&D: 11 paikkaa (0) z Alvarin unioni: 8 (+1) z JYYn vihreät opiskelijat: 7 (-1) z Jyväskylän yliopiston vihreä vasemmisto: 6 (0) z Oikeat opiskelijat: 3 (+1) z Luonnontieteilijät: 3 (-2) z Jyväskylän keskustaopiskelijat: 2 (0) z JYYn demariopiskelijat: 1 (+1) z JYYn liberaalit opiskelijat: (0) SULUISSA MUUTOS VUOTEEN 2015. ”TOHTORIKOULUTETTAVA ON tohtoriopiskelija, joka on hakenut ja tullut valituksi tohtorikoulutettavan työsuhteiseen tehtävään. Tohtorikoulutettavan tehtävät painottuvat väitöskirjatutkimukseen, jatkokoulutukseen, avustaviin opetustehtäviin sekä niihin liittyviin muihin tehtäviin. Tohtorikoulutettavan määräaikaisen tehtävän tavoitteena on suorittaa tohtorintutkinto neljässä vuodessa. Jatkokoulutuksen opintojen laajuus on tiedekunnasta ja laitoksesta riippuen 30-60 opintopistettä. Väitöskirja on tutkimukseen perustuva tieteellinen esitys jonkin Jyväskylän yliopiston oppiaineen alalta. Väitöskirja on näyttö opiskelijan kyvystä soveltaa itsenäisesti ja kriittisesti tieteellisen tutkimuksen menetelmiä ja luoda uutta tieteellistä tietoa. Tohtorintutkinto huipentuu väitöstilaisuuteen, joka tarkoittaa väitöskirjan julkista tarkastamista. Väitöstilaisuudessa väittelijä puolustaa väitöskirjaansa yhden tai useamman vastaväittäjän esittämiä huomautuksia vastaan. Onnistunut väitöstilaisuus on alansa tuntevien tutkijoiden korkeatasoista keskustelua väitöskirjan virittämistä aiheista. Tutkijanuramalli on neliportainen. Tässä mallissa tohtorikoulutettavan tehtävä on ensimmäisellä portaalla. Taso neljä on professoriporras.” Kiira Kolehmainen Mitä tohtorikoulutettava tekee? KYSYN VAAN JYLKKÄRI KYSYY OPISKELIJOIDEN MIELTÄ KUTKUTTAVIA KYSYMYKSIÄ. Opiskelijat ovat näkyvin joukko kampuksella, mutta silloin tällöin yliopistolla törmää titteleihin, joiden merkitys ei suoraan avaudu. Mitä tarkoittaa, jos henkilö on tohtorikoulutettavana Jyväskylän yliopistossa, tutkijakoulukoordinaattori Tuula Oksanen? V. VALLATON JYLKKÄRIN VAALIBLOGGARI ANALYSOI EDUSTAJISTOVAALIEN TULOSTA
Harrastus 6 Jyväskylän ylioppilaslehti 9/2017 Pieni pala Japania LIIKUNTA. Kendo eli japanilainen miekkailu yhdistää hurjaa huutoa, tarkkoja lyöntejä ja nopeita liikkeitä. Japanissa kendo on tavallinen harrastus, mutta suomalaisille laji on eksoottinen. S alista kuuluu töminää, kolinaa ja hurjaa japaninkielistä huutoa. Paljaat jalat tömähtävät lattiaan ja miekat heiluvat ilmassa hurjaa vauhtia, kun kendokat ottavat yhteen. Kendo on japanilaista miekkailua, jonka tarkoituksena on kehittää harjoittelijan mieltä ja kehoa. “Kendoa on harrastettu Suomessa kolmisenkymmentä vuotta ja harrastajia on nyt lähemmäs tuhat”, kertoo jyväskyläläisen budoseuran Ryutokain ohjaaja Jussi Jussila. Joulukuussa lajin harrastajat kokoontuvat Jyväskylään, kun paikkakunnalla käydään kendon SM-kisat 9.–10.12. SIVUSTA KATSOEN kendo näyttää vaikealta. Laji ei kuitenkaan vaadi tietyntyyppistä fysiikkaa, vaan sitä voivat harjoitella keskenään erikokoiset ja -ikäiset ihmiset. Kendossa tärkeämpää on luonne, koska pääasia on itsensä kehittäminen ja halu oppia uutta. Kendossa joutuu hankaliin paikkoihin, mutta kuitenkin turvallisessa ympäristössä, ja sitä kautta voi kehittyä eteenpäin. Mukava treeniporukka on yksi syy harrastaa. Moni päätyy lajin pariin kiinnostuksesta Japania ja japanilaista kulttuuria kohtaan. Kendosali on myös suomalaisten ja japanilaisten kohtauspaikka. Suomeen vuonna 2016 muuttanut Akiko Ichinose on aloittanut kendon 12-vuotiaana koulussa. “Kendo on Japanissa tavallinen harrastus. Suomessa aloitin kendon uudestaan, koska se toi rytmiä elämään ja siitä tuli nostalginen olo. Kendon kautta tapasin Suomessa uusia ihmisiä ja se saa minut liikkumaan säännöllisesti”, JAMKssa hoitajaksi opiskeleva Ichinose kertoo. SEKÄ SUOMALAISIA että japanilaisia pidetään hiljaisina. Kendossa ensimmäinen asia, johon huomio kiinnittyy, on huutaminen. Kendossa huudetaan lyöntikohtien nimet osoituksena siitä, että lyödään tarkoituksella johonkin kohtaan: lyödessä huudetaan kypärän nimi ‘men’, hanskat ‘kote’ tai rintapanssari ‘do’. “Huutamisella tsempataan itseä ja se auttaa saamaan enemmän energiaa itsestä irti. Toisten pelottelemista se ei ole. Harjoittelun kautta huutamista ei enää huomaa, vaikka alussa se tuntuu tietysti vähän jännältä”, Jussila toteaa. Kendon peruskurssilla opetellaan enKerran kuussa Jyväskylässä järjestetään avoimet harjoitukset kendon harrastajille. Kuvassa harjoitellaan kylkeen osuvaa do-lyöntiä vastustajan kanssa. teksti Riitta Kelly kuva Matti Parkkinen KENDO z Kendo on modernia japanilaista miekkailua, jossa käytetään bambusta tehtyä miekkaa ja suojavarusteita. z Kendo on yleinen laji japanilaisissa kouluissa, yliopistoissa ja poliisissa. z Kendoa on harrastettu Suomessa noin 30 vuotta, nykyään noin 20 paikkakunnalla. z Seuraava kendon peruskurssi yliopistoliikunnassa alkaa tammi-helmikuussa. z Kendon SM-kisat järjestetään Jyväskylässä Kypärämäen koululla 9.-10.12.2017. z Ryutokaissa opetetaan kendon lisäksi Suio-ryuta, n. vuonna 1600 perustettua japanilaista taistelulajia. simmäisenä kävelemään uudestaan, kertoo meneillään olevan kurssin toinen ohjaaja Antti Pihlajamäki. ”Kendon liikkuminen on niin erilaista. Kävelybn jälkeen opetellaan, miten miekkaa pidetään ja miten sillä lyödään”, vuodesta 2013 kendoa harrastanut Pihlajamäki kertoo. KENDO ON hyvää liikuntaa erityisesti hartioiden alueelle ja hyvä tapa tutustua ihmisiin. Tuskin on parempaa tapaa tulla tutuksi ihmisten kanssa, kuin ensin huutaa ja lyödä kepakoilla ja sen jälkeen juoda teetä yhdessä. Kendon aloittamisen kynnys on Pihlajamäen mielestä matala. “Kendo voi aluksi tuntua hyvinkin vaikealta, mutta jos jaksaa uudestaan ja uudestaan käydä treeneissä ja yrittää, liikkumistapa tulee luonnolliseksi. Peruskurssilla ei tarvita kuin urheiluvaatteet, ja seuralta saa miekat”, Pihlajamäki sanoo. “Harjoituksissa on ohjaaja ja vanhempia harjoittelijoita, jotka ohjeistavat nuorempia harjoittelijoita ja opettavat heille asioita yksilöllisesti. Kaikki etenevät siellä omalla tasollaan. Kendoa voi harjoitella loppuelämänsä eikä silti opi kaikkea”, Jussila puolestaan lisää.
Jyväskylän ylioppilaslehti 9/2017 Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiö sr Kauppakatu 11 A, 40100 Jyväskylä Puh. 029 180 4444, asiakaspalvelu@koas.fi www.koas.fi KOAS Aitoa opiskelijaelämää Asuntojen pohjakuvat, hinnat ja hakeminen: www.koas.fi www.facebook.com/koas.fb Twitterissä ja Instagramissa @KOASJyvaskyla ASUNTOMME ON SUUNNITELTU OPISKELIJOILLE! Koasilla kaikki asumismenot sisältyvät vuokraan; sähkö, vesi, tietoverkko ja pesutupa. Vuokrataso on edullinen. Lisäksi asunnoissa on nopeat tietoliikenneyhteydet. Haettavana on yksiöitä, soluasuntoja ja perheasuntoja. TASARAHALLA vaate kuin vaate! www.uff.fi (Uusi Vintage-valikoima ma 27.11.) ASEMAKATU 4 ma–pe 9–19, la 9–17 Max. 8 € MA 13.11. Max. 7 € TI 14.11. Max. 4 € MA 20.11. Max. 6 € KE—TO 15.—16.11. Max. 3 € TI—KE 21.—22.11. Max. 2 € TO—PE 23.—24.11. Max. 5 € PE—LA 17.—18.11. Max. 1 € LA 25.11. Ilmoituksella/kuvalla siitä lisäetuna 25.11. asti edullisin alennustuote ilmaiseksi, kun ostat useamman tuotteen. LIIKKU JYVÄSKYLÄ | Kympinkatu 3 B | www.liikku.fi KUNTOKESKUS Laatu kuuluu kaikille Liikku on oululaislähtöinen, suomalainen kuntokeskusketju. Johanna ja Heikki Riihijärvi perustivat ensimmäisen Liikku-kuntokeskuksen Ouluun vuonna 2010 ravistelemaan määräaikaisiin sopimuksiin ja korkeaan hintatasoon perustuvaa alaa. Nyt, vuonna 2017, Liikku haastaa käsitystä siitä, millaista laatua edullisen hintatason sali tarjoaa. Moni kokee ahaa-elämyksen astuessaan sisään Liikun kuntokeskukseen. ”Kaikki, mitä teemme, tähtää mutkattomaan ja miellyttävään treenikokemukseen. Panostamme erityisen paljon avariin tiloihin, laadukkaisiin laitteisiin, tehokkaaseen ilmastointiin, siisteyteen ja viimeisteltyihin yksityiskohtiin. Se on jotain, mitä edullisen hintaluokan keskuksilta ei useinkaan osata edes odottaa. Laitteiden huolto toimii ja jäsenyyden voi ostaa netistä kellonajasta tai viikonpäivästä riippumatta. Keskitymme 100 % toimivien puitteiden jatkuvaan kehittämiseen, jotta jäsenemme voivat vastaavasti keskittyä 100 % omaan harjoitteluunsa. Kaikilla on oikeus kuntoilla viihtyisässä ympäristössä liikaa kukkaroa rasittamatta”, kertoo Liikun toinen perustaja Johanna Riihijärvi. Liikussa laatu on aina etusijalla – kuntokeskusalan uudistaja myös Jyväskylässä Kuntokeskus Liikku on toiminut vuoden päivät Kankaan alueella osoitteessa Kympinkatu 3 B. Mistä Liikussa on kyse? Kaikilla on oikeus kuntoilla viihtyisässä ympäristössä liikaa kukkaroa rasittamatta MAINOS Helppous ja rento meininki Nykypäivänä kiireiden keskellä asioinnin helppous on tärkeämpää kuin koskaan. On tärkeää, että aikaa ja energiaa ei kulu turhaan jonottamiseen tai parkkipaikan etsimiseen. Liikunta on keino rentoutua – sen ei pidä aiheuttaa stressiä. Liikkumisen tulee tuoda hyvää mieltä ja energiaa arjen pyörteisiin. Olipa tavoitteena terveyden ylläpito tai suorituskyvyn maksimointi, on tärkeää, että salilla käytetylle ajalle saa vastinetta. Siihen Liikku on keskittynyt alusta alkaen. Tervetuloa tutustumaan Liikkuun voi tulla tutustumaan maksutta aina ma–ke klo 16–19. Kannattaa ottaa treenivarusteet mukaan ja kokeilla laitteita, vapaapainoaluetta ja vaikkapa virtual spinningiä. Sitten tietää, miten hyvä sali Liikku oikein on. Lisätukea harjoitteluun tarjoavat valmentajat Miia Aitta-aho ja Teresa Martikkala. Jäsenyyden yhteydessä ostettava Harjoittelun starttipaketti auttaa alkuun ja vuoden vaihteessa alkavat pienryhmävalmennukset yhdistävät yksilövalmennuksen ja ryhmäliikunnan parhaat puolet. Tutustu ilmaiseksi ma–ke klo 16–19
8 In English 8 Jyväskylän ylioppilaslehti 9/2017 F inland became independent a hundred years ago. To celebrate the anniversary year there have been many stories in Finnish media glorifying our country and saying how Finland is ”the best country to live in”. But there are things Finns aren’t so proud to talk about. If you look at our history, there are grim and shameful times and events throughout the past hundred years. IN 1918, only a couple of months after becoming independent, Finland was amid one of the bloodiest civil wars in modern history relative to its population. The failed revolution of the leftwing Red Guards ended up killing almost one percent of the population. Most of the casualties came not from the battles but from executions after the battles or from famine and diseases in prison camps established by the White Guards after the war. Next few decades were the times of white terror. Fascistic movement Lapuan liike kidnapped leftist activists and drove them to the border of the Soviet Union. The Social Democratic Party was also left out of the national decision making even though it was the largest party in the Parliament during these decades. WHEN THE Second World War broke in 1939, the torn nation came together to defend against the attack of the Soviet Union. World War became eventually another stain in Finnish history as Finland fought the end of the war side by side with Nazi Germany. The use of narcotic substances was common during the war. Some of the soldiers coming back from the battlefront were highly addicted to methamphetamine, morphine and heroin. After the lost war, the influence of the Soviet Union in Finnish domestic policies started growing. During this time of ”finlandization” the Soviet Union dictated the suitable politicians and ruling parties. This lasted almost to the dissolution of the Soviet Union. In 1990s, after a long period of economic growth, Finland underwent a devastating economic depression. The unemployment rate rose to new heights and hasn’t returned to the numbers before the depression. Today nearly half of the unemployed people have been without a job for over a year. There is a great risk for them to be excluded from most social networks. TODAY FINLAND is one of the top countries by many international standards: most stable, freest, safest, best governance, least organized crime, best primary education, most literate, lowest maternal mortality. When the state of the country is painted so rosy, it shifts focus away from the least fortunate and their problems. Professor of Social and health policy, Juho Saari from the University of Tampere, who has specialized in the research of welfare and loneliness, thinks that defining risk groups has gotten harder than before. ”It has been easy to define a sick or an unemployed person as a member of a clear risk group. Now there are more people with problems that are harder to identify. This is challenging for social security systems because of their need to identify a certain risk or reason to function properly”, says Saari. ANOTHER CHALLENGE comes from the wealthy but unequal society we live in. Saari mentions loneliness as one of the root causes for many of the problems. ”Mostly people think of loneliness as a personal thing or common to a certain type of people, but in reality it is strongly connected to social status.” In most European countries people turn to their families for support, but in Finland the support comes more often from friends. ”This means that the supportive social relationships are more and more the product of negotiation. There is a risk, that people can be left out of these relationships. It leads to a rising number of transparent people. Nobody seems to notice them. They are left out of social relationships and opportunities.” Saari estimates that the paradox of Finnish welfare society isn’t the cumulation of disadvantages for certain people, but that some people can’t get onboard of the advancement like most of the Finns. ”When you are in a common Finnish path of rising prosperity, there are no limits to what you can achieve. The situation for the people who have had difficulties in life, is not getting worse than before, but the gap between them and the general population grows larger.” Hopeless situations lead to many of the more visible problems in Finland. For example, Finland has one of the highest suicide rates in Europe. The amount of suicides has been decreasing for 25 years, but in 2015 the suicide rate was still the 8th highest in the European Union. Another problem for Finland has been alcohol consumption. Finnish drinking culture is heavily centered on getting intoxicated as fast as possible. Also, nearly half of the alcohol is consumed by 10 percent of the total population. And in many cases alcohol consumption leads to violence. Most homicides, rapes and assaults are targeted at the perpetrators’ family members or friends. Large number of them are done under the influence of alcohol. In 2014 a study by the EU’s Fundamental Rights Agency showed that Finland was the second most violent country in the EU for women to live in. In 2015 Amnesty International criticized Finland for not providing sufficient support for women who have been victims of violence. THERE ARE also long-term societal matters with conscription army and gender reassignment. All Finnish males must undergo a military or civil service. UN Human Rights Committee and Amnesty International have repeatedly condemned the imprisonment of conscientious objectors who refuse to serve in military or civil service. The exemption of women is also a gender inequality problem. The treatment of transgender people has raised some questions. For example, if you want to change your legal gender, you must undergo a sterilization procedure. Finland is a great country for most people. It’s still far from perfect. FINLAND 100. The history that has been left unaddressed. The unseen people whose opportunities seem lost. Alcohol, violence, suicides… This is the less advertised side of Finland. Why Finland Sucks text Elias Peltonen picture Markku Mujunen WHEN THE STATE OF THE COUNTRY IS PAINTED SO ROSY, IT SHIFTS FOCUS AWAY FROM THE LEAST FORTUNATE AND THEIR PROBLEMS.
9 Kolumni Jyväskylän ylioppilaslehti 9/2017 Jyväskylän ylioppilaslehti 9/2017 A ikamme henki mäiskii kulttuurialaa: kansanedustajat naureskelevat ”huuhaa-humanismille”, määrärahoja leikataan ja Kalevauva.fi:n ”Jyväskylä”-biisin kertosäe soi kaikkien korvissa. Pakko myöntää että välillä pohdin itsekin, onko tässä mitään järkeä. Melkein hävettää paljastaa oma pääaine, kirjallisuus. Tiedän odottaa jo ainaista kysymystä: ”mikä susta sit niinku oikeesti tulee?”. Olemme unohtaneet, että humanismi on oikea tiede. Ja että humanismi voi pelastaa kansantalouden. HUMANISMIN JA ”oikeiden tieteiden” vastakkainasettelu on ikuinen. Nyt ilmapiiri on kuitenkin poikkeuksellisen ankara. Digitalouden överit ovat pakottaneet ajattelemaan, että mahdollisimman vähällä pitäisi tuottaa mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti, mieluiten heti. Parikymppisen pitäisi olla jo pelimiljonääri tai vähintään startup-guru. Jumaloimme Mark Zuckerbergin ja Ilkka Paanasen kaltaisia ikoneita, etsimme uutta Nokiaa kuin krapulainen kaljapulloa. Tarvitsemme esikuvia ja rohkaisevaa startup-henkeä, joka kannustaa nuoria osaajia heittäytymään, ideoimaan, onnistumaan. Mutta miksi humanismin ja kulttuurialan arvostaminen olisi tästä pois? Eivätkö juuri taide, filosofia, musiikki ja kirjallisuus ruoki sitä luovuutta, jolla appleja ja rovioita perustetaan? Eikö nimenomaan ihmisyyden syvällinen tuntemus auta luomaan ja myymään ideoita, joita maailma haluaa? JOSTAIN SYYSTÄ – ja tämä on yleistys – kovat tieteet ja humanismi kääntyvät vastakohdikseen niin ministeriöissä kuin Librin pöydissä. Polarisaatio on tarpeetonta. Huomio pitäisi kääntää siihen, miten taideala, markkinointi ja kovat tieteet voivat tukea toisiaan. Riittää kun vilkaisee menestyksen historiaa. Ateena, Amsterdam, New York, San Francisco… Menestyneitä metropoleja yhdistää se, että ne ovat tarjonneet turvapaikan ja kasvualustan oudoillekin aatteille Sokrateksesta hippiliikkeeseen. Värikkäässä ympäristössä maailmat ovat kohdanneet ja synnyttäneet vallankumouksellisia ideoita. Onko sattumaa, että internet ja The Doors syntyivät samoilla seuduilla, suunnilleen samoihin aikoihin? Aina kun joku puhuu huuhaa-humanismista, ajattelen Steve Jobsia . Hän opiskeli nuoruudessaan kalligrafiaa ja kävi reppureissuilla Intiassa ja söi ilmaisia lounaita Hare Krishna -temppelissä. Sitä ajatellessa omankin pääaineeni kertominen tuntuu aika hyvältä. Antti Rönkä Ylpeä humanisti tässä, hei! OLEMME UNOHTANEET, ETTÄ HUMANISMI ON OIKEA TIEDE.
10 Kampus 10 Jyväskylän ylioppilaslehti x/2017 Tietotekniikan opiskelija Samuli Kinnunen teki opiskelijahaalareistaan takin.
11 Jyväskylän ylioppilaslehti 9/2017 Jyväskylän ylioppilaslehti x/2017 M ulla ei ole sellaista etikettitietoutta olemassa. Ja mun mielestä se on ihan vittumaista paskaa. Silloin, kun tehdään asioita, niin tehdään asioita. Ei tarvitse pöyhöttää sillä statuksella ja heiluttaa lipereitä”, sanoo Samuli Kinnunen, 23-vuotias tietotekniikan opiskelija Jyväskylän yliopistosta. Yliopistoon päästyään Kinnunen veti opiskelijahaalarit keskeltä poikki, koristeli ne täyteen piikkejä ja tietokoneromua ja käytti niitä takkina. Kinnunen tulee duunariperheestä pienestä Jyväskylän lähikunnasta. Hänen äitinsä toimi aikaisemmin sihteerinä, mutta menetti näkönsä ennen pojan syntymää ja on siitä lähtien ollut sairaseläkkeellä. Kinnusen isä on elättänyt perheen koneautomaation alalla pienessä lämmöneristeitä tarjoavassa yrityksessä. Yliopistossa Kinnunen kuuluu vähemmistöön, sillä vain muutama prosentti eiakateemisten vanhempien lapsista ponnistaa yliopistoon. Ylemmistä luokista taas joka kolmas valmistuu vähintään maisteriksi. Ero on huomattava, vaikka Suomea on yleisesti pidetty pienten luokkaerojen maana, jossa kaikilla on samat eväät elämään. Todellisuudessa joidenkin eväät ovat vain laihemmat. VANHEMPIEN KOULUTUSTAUSTA ennustaa lapsen koulutien pituutta, kerrotaan Suomen yhteiskuntaluokkia 2000-luvulla käsittelevässä Luokaton Suomi -kirjassa. Vaikka eri luokkataustoista tulleet opiskelijat valmistuisivat maisteriksi samoin arvosanoin, ylemmästä luokasta tuleva pärjää todennäköisesti paremmin työmarkkinoilla. Ylempien luokkien sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen pääoma auttaa lasta sopeutumaan opiskeluympäristön vaatimuksiin ja myöhemmin aikuisena työelämään. Näin tietyistä luokista tulevat lapset saavat jo alussa etumatkaa muihin. KINNUSEN KIINNOSTUS tieteeseen lähti liikkeelle jo pienenä televisiossa esitetyistä tiedepiirretyistä ja Sudenpentujen käsikirjoista. Perheen arjessa oli läsnä kädentaitojen arvostamisen kulttuuri. Tietoa ja älykkyyttä arvostettiin, mutta ne eivät olleet yhtä läheisiä vanhemmille ja muille sukulaisille. Läksyjen kanssa hän jäi yksin jo varhain. ”Ala-asteella sain apua vanhemmilta, mutta en enää yläasteen aikana. Faijalla ei ollut oikein aikaa. Mutsi ei enää ymmärtänyt yläasteen tehtäviä hirveän hyvin, niin sitten mä en enää kysellytkään apua.” Nuorena Kinnunen tunsi kotona syrjäytymisen tunnetta, joka ajoi hänet omiin oloihinsa lukemaan Tieteen kuvalehtiä ja koodaamaan. ”Aloin turhautumaan sellaisista suhteellisen triviaaleista asioista, mitkä ihmisiä ihmetytti ja jotka mä olin tiennyt jo tosi pitkän aikaa. Oli hirveän vaikeaa puhua esimerkiksi joistakin poliittisista ajatuksista, kun ihmiset ei ymmärtänyt.” Perhe kuitenkin yritti parhaansa mukaan tukea poikaa, jonka intohimoksi osoittautui jo varhaisella iällä tietotekniikka. ”Faija hommasi mulle jostain roskalavalta jotain koneita. Sillä oli myös sellainen kaveri, joka hirveesti hamstrasi niitä ja räpläsi niiden kanssa. Sieltä mä sain semmosia, mitkä oli käytetty jo puhki. Niitä mä sitten räpläsin.” SYITÄ KOULUTAIPALEIDEN eroille on etsitty pitkään. Useissa sosiologisissa teorioissa koulutus nähdään kilpakenttänä, jota vahvistaa koulun hierarkkinen luonne. Näiden teorioiden mukaan koulutus nykyisessä muodossaan on eliitin luomus ja toteuttaa sen intressejä. Luokkaerojen kaventamisen sijaan se ylläpitää niitä. Toisten teorioiden mukaan koulutusurien erot luokkien välillä johtuvat siitä, että eri yhteiskuntaluokat näkevät koulutuksen hyödyt ja riskit eri tavalla. Jos rahaa on niukasti, varhaisessa vaiheessa työelämään siirtyminen nähdään järkevänä. Ranskalainen sosiologi Pierre Bourdieu taas on puhunut kulttuurisesta pääomasta eli tiedoista, taidoista, kokemuksista, yhteisesti jaetuista symboleista ja sosiaalisesta statuksesta, joita yksilö voi käyttää menestyäkseen yhteiskunnassa. Hänen mukaansa alempien luokkien lapsilla ei ole samanlaista kulttuurista pääomaa kuin ylemmistä luokista tulevilla lapsilla. Niitä kuitenkin vaaditaan koulussa pärjäämiseen. Tutkijat ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että hyvän yhteiskunnallisen aseman tavoittelu edellyttää voimavaroja. Vanhempien mahdollisuus auttaa lasta koulutusvalinnoissa on tärkeää, varsinkin siirryttäessä tasolta toiselle. KINNUNEN ON ainoa lähisuvussaan, joka on lähtenyt hakemaan ylempää korkeakoulututkintoa. ”En mä edes ajatellut sellaisia asioita, ennen kuin yläaste tuli lopuilleen ja mietin, että mikäs tuo lukio on. Olin vain kuullut, että siellä on jotain hippien meininkiä. Ei ollut ketään tuttuja, jotka olisivat lukiossa olleet.” Kinnusen vanhemmat ja koulun opinto-ohjaajat huomasivat pojan potentiaalin ja jopa painostivat tätä jatkamaan opintojaan. Kinnunen sanoo, että ilman painostusta hän olisi luultavasti jatkanut ammattikouluun datanomilinjalle. Lukiossa Kinnunen sai mahdollisuuden osallistua Jyväskylän yliopiston tietotekniikan kursseille, joiden kautta hän päätyi jatkamaan yliopistoon. Yliopistokulttuuri ei kuitenkaan ollut aivan sitä, mihin hän oli tottunut. ”Se näyttäytyi sellaisena vieraana hömpsäilynä, ja on se mulle sitä edelleenkin. Mä tunnen niin kuin ne ihmiset enemmänkin läheisiksi sillä tavalla, että on ihmisiä, jotka ovat samalla aaltopituudella kanssani.” OPINNOISTAAN HUOLIMATTA Kinnunen ei ajattele nousseensa luokkahierarkiassa. Samanikäisiin yliopisto-opiskelijoihin verrattuna hän tuntee itsensä erilaiseksi taustansa, arvojensa, käyttäytymisensä, puhetapansa ja jopa pukeutumisensa vuoksi, mutta toisaalta sitä hän tavoitteleekin. ”Ei ole sellaista tunnetta, että pitäisi peitellä tai hävetä jotain asioita, kun on tottunut elämässä siihen, että tämä on tätä arkea että lippiksessä on öljyä ja sillä mennään.” Tällä hetkellä Kinnunen puurtaa opintojensa ohella tuoreen tietotekniikan alan yrityksensä kanssa. Käytännönläheisyys ei siis peseytynyt pois luentosaleissa. Vanhemmilleen hän haluaa korvata saamansa avun jahka joskus kykenee. ”Jos tulen tässä joskus saamaan rahaa, niin mä kyllä sitten pistän takaisin mun vanhemmille siitä, että ovat auttaneet mua. Se on mulle sellainen omantunnonkysymys.” Inka Stormi ja Vera Pelkonen pelkäävät, että hallituksen suunnittelemat leikkaukset saattavat kaataa JYYn Intia-projektin. Molemmat ovat kuitenkin sitä mieltä, ettei vielä kannata heittää kirvestä kaivoon. DUUNARIN POIKA teksti Kristiina Baltzar kuva Laura Kangas YHTEISKUNTALUOKAT. Sanotaan, että Suomessa kaikilla on samat mahdollisuudet opiskella. Silti korkeakouluun päätyy enemmän korkeakoulutettujen kuin työväenluokkaisten lapsia. Duunariperheestä ponnistaneelle Samuli Kinnuselle yliopistomaailma näyttäytyy edelleen vieraana. MIETIN, ETTÄ MIKÄS TUO LUKIO ON. OLIN VAIN KUULLUT, ETTÄ SIELLÄ ON JOTAIN HIPPIEN MEININKIÄ.
12 Jyväskylän ylioppilaslehti 9/2017 JYYn huoltopalveluissa päivystää koko ajan ainakin yksi työntekijä. Yleisiin huoltotehtäviin Kortepohjassa kuuluvat esimerkiksi tukkeutuneiden viemäreiden ja rikkoutuneiden pumppujen huollot.
13 Jyväskylän ylioppilaslehti 9/2017 OVET AUKI JA BILEET KURIIN KORTEPOHJA. Ylioppilaskylän sopukoissa ahertaa ihmisiä, joiden toimiin asukas ei välttämättä kiinnitä huomiota. JYY:n huoltotyöntekijät pitävät huolen siitä, että Kortepohjassa asiat luistavat ja järjestys säilyy. teksti ja kuvat Niklas Pelkonen, Riku Porvari ja Akseli Vanhala M ikko Salokas laskeutuu polvilleen kellarin kostealle lattialle ja tiirailee avonaisesta viemäriluukusta alas. Taskulampun valo poukkoilee pitkin putkia, ja kokenut silmä havaitsee puuttuvan osan. Salokas tekee viimeisiä asennuksia C-talon kellarissa olevaan uppopumppuun. Edellinen pumppu lakkasi toimimasta, ja vesi nousi kellarin lattialle. “Kyllä se on mieleen jäänyt, kun DDR:ssä oltiin polvia myöten paskassa viemäreiden tukkeuduttua”, Salokas muistelee. Salokas on yksi JYY-Palvelut Oy:n viidestä huoltomiehestä, jotka huolehtivat siitä, että ylioppilaskylän 1614 asuntoa pysyvät lämpiminä, viemärit toimivat ja iltaisin opiskelijoiden palatessa kotiin kiukaat ovat kuumina. He aloittavat työpäivänsä joka aamu, kun sadat opiskelijat suuntaavat Kortepohjasta kohti yliopistoarkea. Salokas on tällä hetkellä pisimpään yrityksessä työskennellyt huoltomies. Edellinen häntä pidemmän uran tehnyt huoltomies jäi eläkkeelle viime vuonna. “Kyllä tämä on mielekästä, vaihtelevaa ja palkitsevaa touhua, vaikka kiitosta saa harvoin. Työntekijöitä saisi olla enemmän, koska hommaa riittää”, vuodesta 2004 vakituisena huoltomiehenä JYY-Palveluilla työskennellyt Salokas kuvailee. VAIKKA ARKIPÄIVÄISET työtehtävät ovat lähinnä pieniä korjauksia, kuten lampun vaihtamisia ja tukkeutuneiden viemäreiden avaamisia, pääsevät huoltomiehet näkemään arjessaan paljon muutakin. “Ei tässä työssä ole kahta samanlaista päivää, ja mikä tahansa päivä voi olla kiireinen.” Salokas kertoo, että mieleenpainuvimpiin kokemuksiin kuuluu niin sanottujen kerrosbileiden keskeyttäminen. Kerrosbileitä järjestettiin erityisesti viime vuosikymmenellä DDR:ssä, mutta Salokkaan mukaan viimeisimmistä suurista bileistä on kulunut lähemmäs kymmenen vuotta. Myös JYY-Palveluiden tekninen isännöitsijä Jari Pihlajasaari muistaa kerrosbileet. “Kerran huomasimme, että Facebookissa suunnitellaan kerrosbileitä, joten palkkasimme yöksi järjestyksenvalvojia, eivätkä juhlat sitten toteutuneet”, Pihlajasaari muistelee. “Asukkaita on myös seuraavana päivänä laitettu siivoamaan juhlien aiheuttamia sotkuja, ettei perässä seuraisi laskua.” Pihlajasaari huomauttaa, etteivät huoltomiehet ole järjestysmiehiä, ja kerrosbileet sekä muut järjestyshäiriöt ovat aina poliisiasia. Aiemmin JYY-Palvelut sai poliisilta tiedon kaikista häiriötapauksista. Lakimuutoksen takia poliisilla ei ole enää velvoitetta ilmoittaa niistä, joten tieto ei välttämättä kulje kiinteistönhuoltopalveluihin asti. Pihlajasaari kuitenkin toivoo, että asukkaat ilmoittaisivat mahdollisista häiriöistä poliisin lisäksi myös JYY-Palveluille. Niin asioihin pystytään puuttumaan paremmin myös kiinteistönhuollon osalta. ”Huoltomiehen roolissa ei häiriötilanteissa paljon pysty tekemään”, Salokas kertoo. ÖISIN YKSI huoltomies päivystää aina siltä varalta, että kylässä tapahtuu jotain kiireellistä. Huoltomiehille kuuluu kiitos myös siitä, että avaimensa unohtaneet asukkaat pääsevät kotiinsa. ”Ovien avaus ei ole ihan jokaöistä hommaa, mutta joskus sitä joutuu tekemään samana yönä enemmän. Menet keikalle, käyt sänkyyn, lähdet taas keikalle”, Salokas summaa. Muita kiireisiä tehtäviä ovat esimerkiksi viemäritukokset, LVI-hälytykset ja lämpöpumppujen hajoamiset. Huoltomiehille löytyy Kortepohjasta yöpymistilat. Salokas kertoo viettävänsä päivystysyöt kuitenkin kotonaan, koska asuu ylioppilaskylän lähellä. Reagointi vikailmoituksiin riippuu tilanteesta ja ajankohdasta, mutta kaikkia päivystystöitä ei tehdä heti. Kiireettömät asiat hoidetaan normaalina työaikana. Myös ilmoitukset palohälytyksistä tulevat aina päivystävälle huoltomiehelle. Kuten ovien avaamisen, myös palohälytysten määrä vaihtelee paljon. Salokkaan mukaan yleisin syy palohälytyksiin on ruoanlaitto. Vaikka palohälytyksiä kuulee Kortepohjassa nykyäänkin melko usein, on niiden määrä Salokkaan mukaan vähentynyt viime vuosina selvästi. ASUKKAITA ON MYÖS SEURAAVANA PÄIVÄNÄ LAITETTU SIIVOAMAAN JUHLIEN AIHEUTTAMIA SOTKUJA.
14 Jyväskylän ylioppilaslehti 9/2017 PIENI TYÖKALUPAKKI OLISI PAIKALLAAN JOKA ASUNNOSSA. “Muutama vuosi sitten hälytinjärjestelmät uusittiin ja ne olivat aluksi liian herkät. Laitteiden säätelyllä turhat hälytykset saatiin kuriin.” ENITEN YLIOPPILASKYLÄSSÄ työllistävät vanhat talot, kuten tornitalot A-E, joista kukin on tulevien vuosien aikana vuorollaan peruskorjattavana. Salokas uskoo, että tornitalojen korjaukset ratkaisevat suuren osan nykyisistä ongelmista. Myös Pihlajasaaren mukaan ne tulevat tarpeeseen: “Remonttien jälkeen asumistaso nousee huimasti.” Esimerkiksi Kortepohjan asuntojen kylmyys muodostuu joka syksy ongelmaksi. Asuntojen lämpötila pyritään pitämään 21 asteessa, eikä Pihlajasaaren mukaan lämmityksessä yritetä saada säästöjä aikaan. JYY-Palvelut pyrkii tarjoamaan kaikille asukkaille asialliset asumisolosuhteet. “Vanhat tornitalot luonnollisesti lämpenevät hitaammin kuin uudet ja remontoidut. Ei me silti sille asialle vain olkapäitä kohautella, vaan tullaan aina katsomaan, jos jonkin asunnon lämmönjakelussa onkin vikaa.” VAIKKA JYY-PALVELUT kattavat suuren osan mahdollisista ylioppilaskylässä asumisen aikana eteen tulevista ongelmista, Salokas peräänkuuluttaa myös asukkaita kantamaan suurempaa vastuuta asumisestaan. Oma-aloitteisuus ei myöskään ole pahitteeksi. ”Pieni työkalupakki olisi paikallaan joka asunnossa, jotta saisi pienet jutut tehtyä itse.” Erityisesti poismuuttajien jäljiltä asunnot voivat olla joskus todella huonossa kunnossa. Esimerkiksi nurkkiin lojumaan jääneet huonekalut ovat huoltomiesten vastuulla, ja tekemättä jääneen loppusiivouksen suorittavat siivoojat. Näistä aiheutuvat lisäkustannukset maksaa aina asukas. Salokas kehottaa asukkaita ilmoittamaan vioista heti, eikä vasta muuttoa edeltävänä päivänä, sillä pienetkin työt voivat kasautua helposti suuriksi. Myös Pihlajasaaren mukaan poismuuttotarkastuksissa käy joskus ilmi ongelmia, joista olisi pitänyt ilmoittaa aikaisemmin. Ilmoittamalla ajoissa mahdollisista vioista voi säästää huoltomiehiä paljolta turhalta työltä. Pahimmassa tapauksessa kaikkea ei ehdi korjata, ennen kuin seuraava asukas muuttaa asuntoon. “Joissain asunnoissa ei ole siivottu vuosien aikana kertaakaan, eikä sitten siivota lähtiessäkään”, Salokas harmittelee. PIHLAJASAARI KERTOO, että Kortepohjan asukkaat ovat vastuullisia vuokralaisia, eikä usko, että asukkaat tahallaan sotkisivat ja hajottaisivat paikkoja, vaikka poikkeuksiakin tietysti löytyy. Hänen mukaansa kyse ei ole välinpitämättömyydestä, vaan enemmänkin siitä, että nuoret eivät heti kotoa muutettuaan osaa ja tiedä kaikkea tarpeellista. “Se riippuu paljon siitä, millaiset valmiudet itsenäistymiselle on annettu kotona.” Salokas mainitsee toisena ääripäänä sellaiset teese-itse -miehet, jotka haluavat tehdä kaiken mahdollisen, vaikka tarvittavaa osaamista ei välttämättä olekaan. Lopputuloksena voi joskus olla, että huoltomiehen pitää käydä paikalla korjaamassa asukkaan tekemiä virheitä. ”On esimerkiksi ihmisiä, joilla tulee lampunvaihdossa koko valaisin alas”, Salokas naurahtaa. Vaikka suurin osa palveluista on ilmaisia, veloitetaan erikoistöistä, kuten esimerkiksi pesukoneen asennuksesta, erillinen maksu. Kaikkiin asuntoihin, kuten A-E -talojen pieniin yksiöihin, ylimääräisiä kodinkoneita ei edes saa asennettua. Salokas muistaa silti erään tapauksen, jossa näiden talojen asukas oli laittanut pesukoneen pieniin suihkutiloihin. “En tiedä, missä hän sitten kävi suihkussa.” Mikko Salokas on tällä hetkellä pisimpään JYY-palveluissa työskennellyt huoltomies. Hän on ollut talossa vuodesta 2004 asti. Kortepohjan asukkaat ovat enimmäkseen vastuullisia vuokralaisia. Eniten vahinkoa aiheuttaa tietämättömyys.
15 Jyväskylän ylioppilaslehti 9/2017 Marras-sana viittaa usein kuolemaan. Se voi olla jokin kuollut asia, kuoleman ennusmerkki tai kuoleman hetki, kuoleva ihminen. Tsemppiä vaan marraskuuhun! Menot Mirkan tahto loi Tahto Levyt JYVÄSKYLÄLÄINEN äidinkielen ja kirjoittamisen opettaja, dramaturgi, ohjaaja ja perheenäiti Mirka Seppänen oli haudannut nuoruuden viimeisetkin muusikkoja bändihaaveet ”viimeistään 30 vuotiaana”. Mutta sitten kipinä iski jälleen tulta. “Siinä sitten 42-vuotiaana tuli sellainen olo, että on se nyt perkele, jos ei bändiä saa elämässään aikaiseksi, kun talokin on täynnä soittimia eikä menneisyyden angsti hellitä”, Seppänen kertoo. Unelmasta on tullut totta. Seppäsen kolmisen vuotta sitten perustetun bändin Sylvia Blah’n esikoisalbumi Sä et kuole tänäänkään julkaistaan 17. marraskuuta. Tuottamaan ja rumpuihin saatiin Risto-yhtyeestään tunnettu Risto Ylihärsilä. “Ihan mieletön ammattimies! Ei tuntenut biisejä etukäteen, mutta hyppäsi lennosta satulaan ja roitti rummut levylle juuri niin kuin olisin voinut toivoa”, 17.11. PUB KATSE Sylvia Blah jahtaa sitä visiota, jossa Mirka Seppäsen tekstit ja sävellykset löytävät juuri oikean musiikillisen ja soundillisen muodon. ILOKIVEN ELOKUVAT TERO UUTTANA ARVOSTELEE TULEVIA NÄYTÖKSIÄ Parhaan animaatioelokuvan Oscarista kisaillut ranskankielinen vaha-animaatio Elämäni kesäkurpitsana ei ole ihan pienimpien lasten elokuva. Alkoholistiäitinsä menettänyt Gourgette päätyy lastenkotiin muiden traagisia kohtaloita kokeneiden lasten seuraan. Kovien kuorien alta paljastuu herkkiä ja pidettäviä hahmoja omine vikoineen. Raskaasta alkuasetelmastaan huolimatta elokuva on täynnä inhimillisyyttä ja lämmintä huumoria. Vaha-animaatio toteutustapana on piristävä poikkeus näinä tietokoneanimaatioiden luvattuina aikoina. Leffan pituuskin on reilu tunti ja se riittää mainiosti tarinan kertomiseen. Lisää tällaisia kompakteja ja sydämellisiä teoksia arjen harmautta vastaan! Arvosana: 4/5 Puolan kenties tunnetuimman naisohjaajan Agnieszka Hollandin Jäljet voitti Berliinin Hopeisen karhun ja siinä, jos missä, on vahva naishahmo. Luontoa rakastavan Janinan koira katoaa ja eläimiä metsästetään luvatta, mutta paikallisia viranomaisia ei kumpikaan asia kiinnosta. Samaan aikaan kylän miehiä kuolee mystisissä olosuhteissa. Ekomummo ei jää mökkiinsä makaamaan vaan pistää hösseliksi. Elokuva ei noudata mitään Hollywoodin peruskaavaa, mutta se onnistuu silti olemaan kohtuullisen ennalta-arvattava eikä päähän tarvitse punaviherlaseja todetakseen, että “siellä se patriarkaatti taas luontoa tuhoaa” on elokuvan sanoman ydintä. Toteutus on rempseä, mutta käsikirjoitus kaipaisi vielä vähän enemmän voimaa, jotta isku uppoaisi kunnolla patriarkaatin leukaperiin. Tällaisenakin toimiva pätkä, mutta antoi odottaa enemmän. Arvosana: 3/5 OHJELMISTOSSA MYÖS 14.11. KLO 18 LUMIÈRE! 20.11. KLO 18 HOPEAA RAJAN TAKAA 21.11. KLO 18 OLIIVIPUU 10.12. SAAKKA, TAIDEMUSEO JYVÄSKYLÄN taidemuseon ja Ylen toteuttama Oi maamme! -näyttely pohtii suomalaisuutta lyhytelokuvan ja videotaiteen keinoin. Mika Taanilan, Sami van Ingenin, Timo Wrightin sekä monien muiden näyttelyyn tekemien videoteoksien lähtökohtana on Ylen arkiston viihteellinen filmimateriaali. 17.11. 21.12. VAKIOPAINE ADASTRA-TEATTERIN NÄYTELMÄSSÄ Inishmaanin rampa vieraillaan marraskuun pimeydessä Irlannissa, Inishmaanin saarella. Suurimmat uutiset kerrotaan naapurisaaren juopoista ja epämuodostuneista lampaista, eikä poispääsyä ole kuin meriteitse. Martin McDonaghin kirjoittaman ja Kaisa Nissin ohjaaman tummanpuhuvan humoristisen draaman maailma on tyly, mutta pienet ilot suuria. Ehkä jopa elämän tarkoitus? tekstit Menot-setä PEKKA TOPPI kertoo Seppänen. Samalla iltana vietetään myös uuden jyväskyläläisen levy-yhtiön syntyjuhlaa. Käytännössä musiikkinsa julkaisua varten perustettu Tahto Levyt on kiinnittänyt Sylvia Blah’n lisäksi kolme muuta artistia. Ne ovat hc-punkbändi Osasto 11, improbändi Improck ja postpunk-kokoonpano Liina Harja. “Tämä ei ole bisnestä. Enemmänkin on niin, että miksi emme jeesisi muutamaa muutakin bändiä, kun kerran levy-yhtiö on perustettu?”, kertoo Sylvia Blah’n toinen tukipilari, basisti, koneistaja sekä levy-yhtiön asioista huolehtiva aviomies Pekka Toppi. Tahto Levyjen artisteja yhdistää ainakin yksi asia. “Suomenkieliseen tekstiin panostaminen oli minun lähtökohtani biisien tekemiselle ja sellaisia, omaperäisiä artisteja toivomme Tahto Levyihin”, kertoo Seppänen. 17.11. ILOKIVI “Mä kanitin skittan ja dokasin spittan eikä jäljelle jäänyt kuin stondis.” Muutaman vuoden aktiivisesti toiminut Dumari ja Spuget on taitava ja svengaava orkesteri, joka soi yhtä luontevasti räppinä, funkkina, jenkkana, soulina tai räkäisenä bluesrockina. Yhtyeen tuoreimman Dumarillumarei-albumin nimikappale on kävelymatka läpi kaupungin, joka on täynnä toinen toistaan surkeampia ihmiskohtaloita. Havaitsijalle itselleenkään ei paljoa jäänyt, vain “täyslaidallinen kadunmiehen filosofiaa, suurella ja rennolla otteella”. 29.11. POPPARI NASSAUN FASAANI on rumpali Toni Porthenin ja saksofonisti Joonatan Raution yhteinen näkemys tämän päivän sähköisestä jazzfunkista. Yhtyeen musiikki on kiehtova yhdistelmä rytmija etnomusiikin eri tyylejä. Äkkiväärät sovitukset pitävät yllä vaaran tuntua niin yleisössä kuin soittajissakin. 1.12. LUTAKKO HEVIja hard rock-klassikoista bluecgrass-country-versioita tekevä Steve ’n’ Seagulls on ponnistanut muutamassa vuodessa Jyväskylästä maailmanmaineeseen. Bändillä on Facebookissa yli 311 000 seuraajaa ja sen suosituinta videota, versiota AC/DC:n kappaleesta Thunderstruck on katsottu Youtubessa yli 39 miljoonaa kertaa. Alkuvuodesta 2018 savolaislähtöiset muusikot sulkeutuvat studioon, ja uutta levyä on lupa odottaa ensi kevääksi. Ihmiset ympäri maailman ovat rakastuneet bändin hurtilla ja itseironisella (savolais)huumorilla sävytettyyn ja maanläheiseen tyyliin sekä toki tyylikkäisiin ja taidokkaisiin sovituksiin eri genrejen popbiiseistä. J A ZZ HU G JAAKKO MANNINEN W AH AB A L -M OU SIO E bussi.png AGNIESZKA HOLLAND, KASIA ADAMIK | PUOLA 2017| 128MIN MA 27.11. KLO 18.00 MAREK SABOGAL CLAUDE BARRAS | SVEITSI, RANSKA 2016 | 66MIN MA 13.11. KLO 18.00 Jäljet Elämäni kesäkurpitsana ”EN SOITTAISI OMIA BIISEJÄNI LAPSILLENI. NIISSÄ ON SIIHEN NÄHDEN LIIKAA KIROILUA.” Debyyttialbuminsa julkaisevan jyväskyläläisyhtyeen Sylvia Blah’n laulaja-biisintekijä Mirka Seppänen
Kaupunki 16 Jyväskylän ylioppilaslehti 9/2017 MIKSI LÄHTEÄ ravintolaan, kun Foodoran ja Woltin kaltaiset ruoan kotiinkuljetuspalvelut tuovat ravintolan herkut kotisohvalle? Mitä tehdä sillä kaikella vapautuvalla ajalla, kun autoa ei tarvitse ajaa enää itse? Tulevaisuutta ei osaa kukaan ennustaa, mutta Spotlightissa puhujina olleet Taneli Vaskelainen ja Pekka Möttö ovat yhtä mieltä siitä, että 20 vuoden päästä liikkuminen ei ole samanlaista kuin se on tänään. He tietävät, mistä puhuvat: Pekka Möttö mullisti suomalaisen bussiliikenteen perustamalla Onnibus.comin ja toimii nykyään Kyyti-palvelun toimitusjohtajana. Taneli Vaskelainen puolestaan on tohtorikoulutettavana Jyväskylän yliopistossa, missä hän tutkii yhteiskäyttöautojen kehitystä Saksassa. Se on Mötön mielestä vääjäämätöntä, että tulevaisuudessa liikutaan entistä vähemmän omalla autolla. Kun Möttö oli täysi-ikäisyyden kynnyksellä, kukaan hänen ikäluokassaan ei jättänyt ajamatta ajokorttia. Sellainen olisi ollut omituista. “Kaikilla minun lapsillani ei ole korttia. Ajokortin hankkiminen ei ole enää niin yleistä, jo se vähentää omalla autolla ajamista”, Möttö sanoo. ENNEN KUIN ihmiset saadaan luopumaan omasta autosta, muiden kulkumuotojen käytön pitää olla yhtä helppoa kuin omalla autolla matkustamisen. “Siihen on syy, miksi auto on niin dominoiva liikkumisväline. Vaikka teknologia kehittyy, ihminen on laiska tulevaisuudessakin. Jopa entistä laiskempi”, Möttö toteaa. Autoilu on myös tapa. Omasta autosta luopuminen tarkoittaa, että ihminen ei enää pärjää yhdellä liikennevälineellä. Puhutaan intermodaliteetista: erilaisia matkoja taitetaan erilaisilla liikennevälineillä, ja yksi matka voi vaatia usealla eri kulkupelillä kulkemista. “Liikennemuotojen määrä tulee kasvamaan. Nyt eletään sinällään mielenkiintoista aikaa, kun julkisen liikenteen osuudet ovat ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin nousussa”, Vaskelainen sanoo. Liikkuminen myös eriytyy metropolialueiden, kaupunkien ja maaseudun välillä. Jopa saman maan sisällä voi syntyä erilaisia ekosysteemejä eri kaupunkeihin. Mitä suuremmasta kaupungista on kyse, sitä enemmän uusille innovaatioille on mahdollisuuksia. “En odota, että Posiolla mobiliteetti räjähtää, mutta Lontoossa tapahtuu paljon muutoksia. Mahdollisuudet julkisen liikenteen ja pyöräilyn edistämiseen ovat tosi paljon merkittävämpiä, kun populaa on enemmän”, Vaskelainen kertoo. Posiollakaan ei silti tarvitse olla huolissaan: esimerkiksi autonjakopalvelut on saatu nimenomaan pienissä kylissä voitollisiksi. Teknologian avulla voi olla mahdollista hyödyntää olemassa olevia liikennepalveluita entistä tehokkaammin. PYÖRÄILY ON Vaskelaisen ja Mötön mielestä laiminlyöty yleisessä keskustelussa, vaikka se on ylivoimaisen joustava liikkumismuoto lyhyillä matkoilla. “Pyörä ei ole seksikäs, kun se on niin vanha keksintö”, Möttö toteaa. “Hollannissa näkee 300 metrin pyöräjonoja. Silloin miettii, että asiat voisivat olla toisinkin”, Vaskelainen puolestaan huomauttaa. Etenkin sähköpyörässä on paljon potentiaalia, jota ei ole hyödynnetty. Monessa kotitaloudessa kuormasähköpyörä voisi korvata ainakin kakkosauton, niin kutsutun kauppakassin. “Vanhoista autoista on annettu romutuspalkkio, jonka voi käyttää uuden auton ostoon. Mitä jos autosta luopumisesta annettaisiin palkkio, jolla saisi tietyn määrän liikkumispalveluita tai sähköpyörän”, Möttö kysyy. Pyörä pitäisi myös keksiä uudelleen, jotta se soveltuisi paremmin nykyihmisen tarpeisiin. Pyörän toimintasäde tulee nopeasti vastaan, jolloin se pitäisi voida helposti ottaa mukaan kulkupeliä vaihdettaessa. “Niin sanottuun ensimmäisen ja viimeisen mailin ongelmaan pienillä akkuja sähkökäyttöisillä laitteilla olisi paljon mahdollisuuksia”, Vaskelainen toteaa. Uusien ideoiden vauhti kiihtyy teksti Jaana Kangas kuva Irina Hasala LIIKKUMINEN. Teknologian ja palveluiden kehitys muuttaa liikkumista, mutta miten se muuttaa elämäämme? Muun muassa sitä pohdittiin lokakuun lopulla Jyväskylässä järjestetyssä Spotlightissa. VAIKKA TEKNOLOGIA KEHITTYY, IHMINEN ON LAISKA TULEVAISUUDESSAKIN.
Jyväskylän ylioppilaslehti 9/2017
Kulttuuri 18 Jyväskylän ylioppilaslehti 9/2017 K auaksi on tultu siitä, kun perhealbumeihin teetettiin filmiltä erityisinä hetkinä otetut kuvat. Yhtäkkiä lähes jokaisella kulkee taskussa mukana kuvausväline, jolla saa napattua kuvat värikkäistä syyslehdistä sekä miellyttävistä kahvikattauksista. ”Elämme aikakautta, jolloin kaikki kuvaavat ja valokuvausta kohtaan on huikea innostus. Tämä on hienoa, mutta samaan aikaan on tullut tarpeelliseksi myös puolustaa ammattivalokuvauksen merkitystä”, kertoo valokuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen. Hän kuratoi kollegansa ja puolisonsa Marko Hämäläisen kanssa 100 suomalaista valokuvaajaa -hanketta. Hankkeessa esitellään sadan päivän ajan yksi valokuvaaja päivittäin netissä sekä Äkkigallerian ikkunassa Kauppakadulla. ”Saattaa helposti unohtua, että ympärillämme olevat kuvat ovat erikoistuneiden ammattilaisten ottamia. Haluamme tuoda esiin näitä usein kameran taakse piiloon jääviä valokuvaajia. Laadukkailla kuvilla on valtava merkitys, jonka toivoisi ymmärrettävän ennen kuin ammattikunta olisi hävinnyt kokonaan ja esimerkiksi lehdet olisivat täynnä lukijoiden kuvia”, Hanna-Kaisa pohtii. Idea hankkeeseen sai alkunsa jyväskyläläisiltä kulttuurivaikuttajilta Anna Ruthilta ja Juho Jäppiseltä, jotka pyörittävät erilaisiin tyhjiin liiketiloihin väliaikaisesti kotiutuvaa Äkkigalleriaa. ”Päätimme heti kun meitä pyydettiin mukaan, että jos kerran kokoamme näin suuren otannan suomalaisista valokuvaajista, voisi konseptia laajentaa laittamalla kuvat myös nettiin. Tässä olisi mahdollisuus tehdä sisäänheittäjä suomalaiseen nykyvalokuvaukseen: tietopankki, joka löytyy helposti googlatessa”, Hanna-Kaisa kertoo. Otantaan on valittu monipuolisesti tekijöitä muotija mainoskuvaajista kuvajournalisteihin ja valokuvataiteilijoihin. Tarkoituksena on hälventää vastakkainasetteluita genrejen välillä, harva kun edes kuvaa enää pelkästään yhtä genreä. ”Vielä 2000-luvun alussa taidekuvaajan oli noloa kertoa olevansa Hesarissa kesätöissä. Onneksi on ymmärretty, että tekee ennemminkin hyvää välillä katsoa oman hiekkalaatikon ulkopuolelle”, Marko pohtii. ELÄÄKSEEN KUVAAVAT VALOKUVA. Mikä on ammattivalokuvauksen merkitys aikana, jolloin kaikki kuvaavat kaiken aikaa? 100 suomalaista valokuvaajaa -hanke nostaa kuvien piiloon jäävät tekijät esiin. teksti Milka Räisänen kuva Laura Kangas
Pika-arviot 19 Jyväskylän ylioppilaslehti 9/2017 Hengittävä ja harkittu kokonaisuus AILI IKONEN: PIIRRÄ MINUT (GROOVY) Aili Ikosen toisen sooloalbumin musiikki ja tekstit kuulostavat varsin harkituilta pitkine linjoineen ja nyansseineen. Ensimmäistä albumia Laulan vaivasivat kaikessa moitteettomuudessaan lastentaudit. Levyn tunnelma tavoitteli kepeyttä, mutta jätti kylmäksi. Lauluntekijänä Ikonen on hiukan vakavoitunut, mikä on vain hyvä asia. Toisaalta sellaiset kepeämmät rykäisyt kuten Nuori vapaa nainen toimivat nyt paljon paremmin kuin esikoisella, mihin lienee syynä henkilökohtaisuuden mukanaan tuoma tarttumapinta. Ikonen on nimittäin maininnut oman kädenjäljen ja vision kuuluvan enemmän kuin aikaisemmin. Kyseessä on suomalaisen jazzlaulun varteenotettavimpia tekijöitä. Silti Piirrä minut ei keskity kumartelemaan pelkästään laulun suuntaan, vaan groovaavan taustayhtyeen rooli on näkyvä ja tärkeä. Instrumenttien sooloiluille on annettu mukavasti tilaa. Riku Lehtoranta Seikkailukirja sisäisille lapsille A.W. YRJÄNÄ: JOONAANMÄEN VALAAT (JOHNNY KNIGA) CMX-muusikko A.W. Yrjänän esikoisromaani on merkillinen teos. Taianomainen seikkailukirja tekee peittelemättä kunniaa Tove Janssonin ja Jules Vernen kertomuksille. Samalla Yrjänä lisää seokseen salatieteitä ja muita omia erikoisuuksiaan, kuten ”miltei näkymättömän kirahvin, joka on tehty matematiikasta”. Yrjänä tavoittaa loistavasti vanhojen seikkailukertomusten innostuneen tunnelman. Toisinaan teos tuntuu lainaavaan liikaakin esikuviltaan. Silti Joonaanmäen valaat seisoo riittävän tukevasti omilla jaloillaan, pienistä virheistä piittaamatta. Joonaanmäen valaat on kirja, jota ei olisi voinut kirjoittaa kukaan muu kuin A.W. Yrjänä. Arimo Kerkelä Ylioppilaskylän vaihtoehtoinen historiikki LASSE RANTA: ALUE 740 (OMAKUSTANNE) Alue 740 voisi sijoittaa jonnekin historiikin, fantasian ja scifin välimaastoon. Nimi juontaa juurensa Kortepohjan postinumeroon 40740. Kirja alkaa siitä, kun Instituution eli yliopiston jatko-opiskelija alkaa tutkimaan Vyöhykkeen eli ylioppilaskylän historiaa ja kompastuu salaliittoon. Kirja koostuu kolmesta eri osasta, joita ovat päätarina, sivutarinat sekä tieteellinen selonteko, jossa selitetään, mitä ovat esimerkiksi Vyöhykkeen alueella rellestävät ghoulit, stalkkerit ja zombiet. Kirja avautuu ehkä parhaiten juuri ylioppilaskylän asukkaille, jotka osaavat parhaiten arvostaa sen tosielämän faktoille irvailevaa kerrontaa. Samalla se toimii kuitenkin itsenäisenä teoksena kotimaisen scifin ja fantasian ystäville. Kristiina Baltzar Egotrippi iloitsee elämästä EGOTRIPPI: 10 (WARNER MUSIC) Egotripin lumo ei perustu erityisen nokkelaan riimittelyyn ja sanakikailuun. Pikemminkin kitarapoppia ja suomirokkia soittava yhtye pyrkii koruttomin lausein tiivistämään elämän pieniä asioita. Onnea, kaipausta, ihmisyyttä. Yhtyeen kymmenes albumi tarjoaa kymmenen uutta kappaletta, joiden iskevyys riippuu jälleen siitä, kuinka paljon samaistuttavaa kuulija niistä löytää. Jälki on varmaa ja ammattimaista, ja levystä huokuu myös tekemisen ilo. Egotripin toissavuotinen paluulevy Vuosi nolla oli selvästi uusi alku yhtyeelle. Keveämpi kymppilevy ei ole yhtä terävä kokonaisuus kuin erinomainen edeltäjänsä. Silti uutukaista kuuntelee mielellään. Samalla levy näyttää, että Egotripillä on edelleen paljon annettavaa. Arimo Kerkelä Senkin sensuroitu ektoplasma! SEVERI NYGÅRD: SARJAKUVASENSUURI (JALAVA) Severi Nygård käy tuhdissa Sarjakuvasensuuri-tietokirjassaan läpi sarjakuvien siistimisen historiaa länsimaissa. Ennen television läpilyöntiä sarjakuva oli hetken aikaa uusi ja arveluttava massamedia, jota lukivat erityisesti lapset. Sopivasta sisällöstä käytiin värikästä kamppailua ja sarjakuvarovioitakin sytyteltiin. Erilaiset sisällölle asetetut rajoitukset ovat muuttaneet sarjakuvan historiaa ratkaisevasti, ja kirjan parasta antia on näiden vaikutusten taustoitus. Sarjakuvasensuuri ei kuitenkaan kuulu vain historiaan, vaan suomalaisen lehden päätoimittaja on saanut sarjakuvan julkaisun takia potkut vielä vuonna 2006. Ajoittain Nygård intoutuu venyttämään sensuurin käsitteen omituisiin mittoihin. Onko mieltä kutsua Tintin kirjoittaja Hergén itsesensuuriksi sitä, ettei kapteeni Haddock kiroile oikeasti vaan oudoin sivistyssanoin? Oskari Rantala Kesämekossa kohti talven pimeyttä UUSI MANNER MUSTA VUOSI Mustan vuoden helkkyessä arkiaskareiden taustalla huomaan pysähtyväni pohtimaan, olisiko syyskuinen pitkäsoitto pitänyt mielummin julkaista muutamaa kuukautta aiemmin, kesäiltojen soittolistaksi. Uuden Mantereen kaupungissa mukulakivellä kaikuvat korkokengät, ja ilmassa on sateen odotusta sekä rakkaudenkaipuuta. Akustisvetoiseksi popja folkmusiikiksi itseään luonnehtiva jyväskyläläisyhtye enimmäkseen kaipaa, mutta etsii myös nousuhumalassa lisää olutta keinuakseen lisää. Viisihenkinen kokoonpano soi yhteen kauniin SMG-henkisesti. Marraskuun rännässä Musta vuosi saa lopulta kaipaamaan kesää ja tuo kesän kaipuuta syksyn loskaan. Voihan sitä paljain päin pyöräillä talvellakin, tai ainakin villatakki lämmikkeenä kuvitella tekevänsä niin. Ines Sirén ENÄÄ EI voida puhua syrjäisestä Suomesta, joka olisi muusta maailmasta jäljessä taidoissaan ja tyylissään. Valokuvataide lippulaivanaan Suomi on vakiinnuttanut asemansa ja suomalainen kuva tunnetaan erityisesti teknisestä laadusta sekä melankolisesta ja vähäeleisestä ilmaisutavasta. Kansainvälisyys on yksi mahdollinen väylä alalla, jolla on niukasti töitä. Monet valokuvaajat työskentelevät freelancereina ja yrittäjinä keräten toimeentulonsa monista eri lähteistä. Viime vuosina valokuvaajat ovat joutuneet entistä ahtaammalle. ”Ajan kulttuurija taidevihamielinen perusvire kohdistuu myös meidän alaamme. Ajatellaan, että ihan sama miten tehdään, kunhan saadaan jotain ja halvalla. Aineettoman valokuvan arvoa voi olla vaikea ymmärtää – miten kuva voi maksaa 300 euroa, kun netti on kuvia pullollaan ja niitä on helppo ottaa itse?”, Marko esittää. Vaarana on, että valokuvaus jää yhä useammalla sivutyöksi tai harrastukseksi. Kun laitteita saa suhteellisen edullisesti, saattaa syntyä harhakäsitys, että kameran osto ja kurssin käyminen tekisivät ammattilaisen. ”Ammattilaisuuteen kuuluu ammattietiikka, intohimoon perustuva valinta itsensä elättämisestä kuvaamisella sekä erityisosaaminen, jota työstetään pitkään ja kokonaisvaltaisesti. Tämä ei tarkoita sitä, etteivät harrastajat saisi tehdä kaupallisia töitä. Kyseessä on vain kaksi eri asiaa”, Marko tiivistää. VAIKKA AIKAAN liittyy haasteita ja huolia, elää tekijöiden rakkaus työhönsä vahvana. Hämäläisten mukaan tämä on monella tapaa hienoa aikaa olla valokuvaaja: tekniikoiden kirjo on suuri, verkossa kuvat levittäytyvät laajalle ja uusia esitystapoja syntyy kaiken aikaa. Entäpä harrastelijoiden pelikenttä, Instagram? Mitä me voisimme oppia ammattilaisilta, jotta kuvastosta tulisi moninaisempaa? ”Jatkuvan ja päämäärättömän räpsimisen sijaan kannattaa miettiä, mikä on itselle kiinnostavaa kuvattavaa. Filtterit maltillisesti käytettyinä voivat korostaa kokemusta, mutta fantasiakuvat neonvärisine revontulineen alkavat nopeasti puuduttaa. Jos kaikki on huippuhienoa, mikään ei enää kiinnosta. Miettikää sitä, miltä maailma oikeasti näyttää”, Marko neuvoo. Ja vielä: ”Älkää jättäkö kuvia kännykkään, vaan siirtäkää ne hyvään talteen. Parasta olisi, jos innostuttaisi teettämään taas kymppikuvia. Valokuva-albumit, siinä seuraava trendi.” AJAN KULTTUURIJA TAIDEVIHAMIELINEN PERUSVIRE KOHDISTUU MYÖS MEIDÄN ALAAMME. Hanna-Kaisa ja Marko Hämäläinen kokosivat 100 valokuvaajaa edustamaan suomalaista nykyvalokuvaa.
Jyväskylän ylioppilaslehti 9/2017 Meillä on töitä tarjolla opiskelijoille! Voit työskennellä osa-aikaisesti 3-6 iltana viikossa. Liity Megatiimiin ja hanki rahaa, työkokemusta ja neuvottelutaitoja. Tässä työssä asenne ratkaisee! ETSITKÖ TÖITÄ? Lue lisää ja lähetä hakemus: megaduuni.fi tai soita: 045 7731 3752 Suoramarkkinointi Suoramarkkinointi Mega Oy on yli 30-vuotias Suomen johtava telemarkkinointiyritys. Toimimme 17 paikkakunnalla työllistäen n. 400 henkilöä. Kuulumme Alma Media Oyj –konsernin Alma Talent –liiketoimintayksikköön (almatalent.fi). Vapaudenkatu 38 C, 2. krs. Jyväskylä www.sonaatti.fi kahvikuppia vuodessa Tervetuloa! Opiskelija-alennus –25% Silmälaseista ja lisämukavuuksista kehysryhmästä alk. 79 € Opiskelija-alennus 25% koskee silmälaseja ja lisämukavuuksia, kun kehyshintaluokka on alk. 79 €. Ei voida yhdistää Pakettihinnoitteluun, Valitse 2 Maksa 1 -hinnoitteluun eikä muihin tarjouksiin. Voimassa oleva opiskelijakortti esitettävä kaupan teon yhteydessä. Alennusta ei myönnetä piilolinsseistä, tarvikkeista eikä aurinkolaseista ilman voimakkuutta. JYVÄSKYLÄ: Kauppakatu 18, puh. 014 611 130 30071146_Specs_JKL_opiskelijailmo_112x80.indd 1 27.10.2015 9.32
Helpotus 21 Jyväskylän ylioppilaslehti 9/2017 ERI PAIKKAKUNNILTA TULEVAT OPISKELIJAT HAUKKUVAT KOTIKUNTANSA OMALLA MURTEELLAAN. PASKA KOTISEUTU Tampaten Teboilin tanssibaarissa MÄ OON Joutsasta, paikasta joka on kuuskyt kilsaa Jyväskylästä etelää ja sata kilsaa Lahesta pohjosee. Paikka joka olis siis aika keskellä mutta ei kuitenkaan oikee missä. Paikka jonka tyypit tietää – jos tietää – huoltoasemista ja nelostiestä joka kulkee just sopivasti Joutsan ohi. Sitä ne tyypit ei kuitenkaan tiiä, et se huoltoasema jolla ne käy tankilla muuttuu lauantaiöisin yökerhoks – kylän ainooks sellaseks. Teboil Huttulassa, eli nykyteinien kielellä Hudessa, bailaa niin just ne kaheksantoistavuotiaat teinit, niiden naapurit ku niitten kaverien vanhemmatki. Meininki tuolla yökerhojen helmessä, Teboilin tanssibaarissa, on sellasta että kamalat perseethän siellä on vedettävää kestääkseen. Onneks tai valitettavasti drinkit siellä on suurimmaks osaks viinaa, jotta tinakenkätyttöjen ja saunovien poikien estot katoaa. JA JOS ei Huttulaan asti joku lauantai selviä, niin sahti, tuo juomien sakea ja melko ällö jumala, kyllä maistuu jousalaisille muutenki. Ja jos jonku kotibileissä on ilmane sahtitarjoilu, niin sinne tullaan kauempaakin. Sillä kaukanahan kaikki on. Niinpä puolet lapsistaki rahdataan ympäri pitäjiä ja keskeltä mehtiä linkillä kouluun kirkolle, ja linkit kulkee sitte vaa kerran päivässä. Onneks osalla on traktori, joilla ne pääsee kans kouluun. Koulun jälkee voiki sitten valita kunnan laajasta harrastetarjonnasta ja joko pelata jalista tai säpää tai ajella pillurallii autolla. JOUTSASSA EI oo oikein ees murretta, meiät ku on opetettu siihe, että täällä Keski-Suomessa kun puhutaan puhtainta suomee. Me ei venytetä sanoja jyvääskyläläisittäin vaan korkeintaan vähän murretaan maalaisittain – tai mualaisittain riippuen kuinka metästä ollaa kotosin. Kuitenki jousalaisittain joku homma voi olla aika konua ja joku typerä tyyppi köpsä. Vanhat ihmiset syö ruakoa kuakkua varmaan luullen olevansa jotaki savolaisia, mutta nuoret on ehkä jo sisäistäny paikkansa keskellä Suomee ja mitäänsanomattomimpii seutuja samalla pitäytyen melko yleiskielisessä meiningissä. JOUTSAN VUODEN ehoton kohokohta on Joutsan Joutopäivät, joilla joutomies toivottaa kaikille leppoisaa joutenoloo ja joilla sitten päivitellään, kuinka vähän osallistujia ja markkiamyyjii tänä vuonna oikein on. Siellä nuoret voi myös joutopäivähuumassaan vetää ensikänninsä ja vanhemmat mennä Teboilille nostalgisoimaa vanhojen hittien tahtii. VALTAKUNNANMEDIAANKI JOUTSA on päässy, sillon 2000-luvun alussa ku Salkkareitten Daniel lähti Joutsaan lääkäriksi. Siinäpä paikallinen terveyskeskus oli helisemässä ku mummot innoissaan soitteli ja halus varata aikoja sille Tanielille. Ja kyllä meiltä toinenki julkkis löytyy nimittäin Martti Servo. Ai et tiiä vai? Eiks ufo oo tarjonnu sulle kaakaoo? Riitu Pirkkalainen Kurssikirjat katoavat kirjastosta nopeasti, kun tenttipäivä lähestyy. KIRJAA MÄ METSÄSTÄN OPISKELU. Suurilla kursseilla tenttikirjasta joutuu usein taistelemaan. Jylkkäri listasi kolme keinoa, joilla kaivattu opus voi löytyä myyntihintaa tai myöhästymismaksuja maksamatta. teksti Alberto Politi kuva Aleksi Tolppi Suuntaa muihin kirjastoihin Tenttikirjan lainaaminen yliopiston kirjastosta olisi usein kätevintä. Jos se kuitenkin osoittautuu vaikeaksi, voi haluamaansa teosta etsiä myös Jyväskylän kaupunginkirjastosta tai esimerkiksi oman kotipaikkakuntansa kirjastosta. Tämän taktiikan etuna on se, että kunnan kirjastoissa lainausaika on usein pidempi, ja varsinkin pienillä paikkakunnilla lainan uusiminen on helpompaa. Astetta seikkailullisempikin vaihtoehto on olemassa. Haluttua kirjaa voi lähteä metsästämään ennakkoluulottomasti myös täysin vieraista kaupungeista. Esimerkiksi viikonlopuksi Helsinkiin autoileva opiskelija voi pienellä vaivalla pysähtyä Lahden kirjastossa. Tämä tosin vaatinee lompakon täydentämistä yhdellä uudella kirjastokortilla. Käänny opettajan puoleen Kurssin opettajalta löytyy todennäköisesti ainakin yksi kappale tenttikirjaa. Hän saattaa hyvinkin mielellään lainata kyseisen kirjan innokkaalle ja oma-aloitteiselle opiskelijalle. Laina-ajasta voi olla helpompi neuvotella opettajan kuin kirjaston kanssa. Myös vanhemmilta vuosikursseilta voi tiedustella kirjaa, sillä osa aikaisemmin kurssin käyneistä on mahdollisesti ostanut kirjan itselleen. Samalla on hyvä mahdollisuus kerätä muutama tenttitärppi kokeneemmilta konkareilta. Ajoita lainaus huolellisesti Tenttikirjan lainaaminen oikeaan aikaan on lähestulkoon salatiedettä. Jos tenttipäivä häämöttää vasta monen viikon päässä, tenttikirjaa ei vielä kannata lähteä lainaamaan kirjastosta. Useimpia yliopiston kirjaston kurssikirjoja saa pitää hallussaan vain 14 vuorokautta. Lainan uusiminen onnistuu harvoin, minkä seurauksena yli-innokas lainaaja joutuu luopumaan tenttikirjastaan turhan aikaisin. Yleensä paras mahdollinen hetki tenttikirjan lainaukselle on alle kaksi viikkoa ennen tenttiä. Tällöin kirjaa voi pitää itsellään vielä viimeisenä iltana. Tuskanhikeä nostattaa kuitenkin se, että suosittuja tenttikirjoja ei voi marssia hakemaan hyllystä enää kahta viikkoa ennen h-hetkeä. Keskeiseksi muodostuukin teoksen varaaminen oikeaan aikaan. Kirjaston varausjärjestelmästä näkee kätevästi lainassa olevien kirjojen määrän, eräpäivät sekä muut jonossa olijat. Näiden tietojen avulla voi arvioida optimaalisen hetken asettua varausjonoon. Kannattaa kuitenkin muistaa, että osa kanssaopiskelijoista palauttaa lainansa etuajassa, kun taas kirjaston vähemmän kuuliaiset asiakkaat saattavat joustaa eräpäivän suhteen. LAINA-AJASTA VOI OLLA HELPOMPI NEUVOTELLA OPETTAJAN KUIN KIRJASTON KANSSA.
Jyväskylän ylioppilaslehti 9/2017 Maailmalla 22 MA 20.11. Falafelpyörykät, tomaattikastike Värikäs uunikala * Kebabvokki * TI 21.11. Pinaattikeitto * Uunimakkara Pippurinen porsaspata * KE 22.11. Papupata * Savukalakastike, spagetti * Kinkkupitsa TO 23.11. Herkkusieni-kasvisrisotto * Broilerimurekepihvi Meksikolainen lihapata * PE 24.11. Juustoinen quornkastike * Chilikala Burgundin lihapata * *Täyttää Kelan suositukset MA 13.11. Kasvisjuustokastike, spagetti * Rapeat seitipalat, jugurttikastike * Jauhelihakastike, spagetti * TI 14.11. Kasvissosekeitto * Kirjolohimurekepihvit Barbequekalkkunakastike * KE 15.11. Kasvispihvit, tomaatti-timjamikastike Broilerikookoskeitto * Itämainen porsasvokki * TO 16.11. Kesäkurpitsaherkku * Mantelikala * Lindströminpihvi PE 17.11. Feta-pinaattipiirakka Lohikeitto * Broileripasta * ILOKIVEN RUOKALISTA 13.11.–24.11. VKO 47 VKO 46 JYLKKÄRIN ENTINEN TOIMITTAJA RAPORTOI MATKASTAAN MAAILMAN YMPÄRI. ARIMO REISSAA Onko Meksiko turvallinen? KUN ENSIMMÄINEN meksikolaismajoittajani Damian oli teini, näki hän rajakaupunki Nogalesin kadulla vierivän irtopään. Tuolloin 15-vuotias Damian oli ollut kävelemässä kouluun, kun huumejengien välinen aseellinen yhteydenotto oli keskeyttänyt koulumatkan. Damian oli piiloutunut rekan taakse, kunnes ammuskelu oli päättynyt. Kun Damian oli noussut ylös suojastaan, oli irtileikattu pää vierinyt hänen ohitseen. Koulun sijaan Damian oli juossut takaisin kotiin äitinsä luo. VAIKKA OLEN tällä maailmanympärysmatkallani vieraillut yli 30 maassa, en muista kuulleeni mistään muusta maasta yhtä paljoa varoituksia kuin Meksikosta. Uhkakuvissa vilisee huumejengejä, ryöstöjä ja pahempaa. Pahoja hombreja, kuten Meksikon pohjoisen rajanaapurin presidentti toteaisi. Riskit ovat osin todellisia, mutta ne on hyvä asettaa oikeisiin mittasuhteisiinsa. Esimerkiksi väkivaltatilastoista on tärkeä ymmärtää, että suuri osa surmista tapahtuu huumekartellien välienselvittelyissä. Rikosten kohteet ovat todella harvoin turisteja. Ammuskelu ei myöskään ole jokapäiväistä. Minua majoittaneiden paikallisten mukaan yhteydenottoja tapahtuu lähinnä silloin, kun kilpailevat huumekartellit alkavat taistella MEKSIKO. Meksikon vaaroista puhutaan paljon, mutta turistit saavat olla pääasiassa rauhassa. epäselvistä rajoistaan. Yleensä kartellien välillä vallitsee selkeämpi etupiirijako, jonka aikana ryhmittymät pysyttelevät suosiolla omilla reviireillään. Muutenkin Meksikon rikollisuus on laantunut viime vuosina. Nykyisin 23-vuotias Damiankin sanoo, että rajakaupunki Nogales on tätä nykyä paljon rauhallisempi kuin kymmenen vuotta sitten. OLEN MATKUSTANUT Meksikossa nyt kaksi kuukautta. Maan turvallisuus nousee toisinaan puheeksi majoittajien ja matkaajien kesken. Siitä huolimatta olen kokenut oloni koko ajan turvalliseksi. Minusta on hieman surullista, kuinka puhe Meksikosta painottuu usein turvallisuuteen ja rikollisuuteen. Kun nämä vakioaiheet saa ohitettua, pääsee näkemään, mitä muuta annettavaa tällä kauniilla maalla on. Näiden kahden kuukauden aikana Meksiko on yllättänyt minut lähes pelkästään positiivisesti. Kulttuuri on kiehtovaa, historia laajaa ja ihmiset äärimmäisen ystävällisiä. Laajalla maalla on paljon tarjottavaa, ja jokaisella osavaltiolla on omat paikalliset erikoisuutensa. Kaksi kuukautta Meksikoa takana, ehkä yhtä paljon edessä. Täältä ei ole mikään kiire pois. Arimo Kerkelä ARIMOTRAVELS.COM Meksikolainen Damian näyttää, kuinka mäen päältä näkee Yhdysvaltojen puolelle. Ilokivi avoinna ma-to klo 10:45-16:45 ja pe klo 11.00-16:45. 23.11. poikkeuksellisesti 11:45-15:00. Päivän ruokalistan löydät myös netistä osoitteesta ilokivi.fi.
Kasvo 23 Jyväskylän ylioppilaslehti 9/2017 BEATLESMIES THE BEATLES. Jouni Koskimäen Beatlestietämys on poikinut väitöskirjan ja porttikiellon tietovisaan. ”KUULIN ENSIMMÄISEN kerran The Beatlesia radiosta ja teeveen uutispätkistä vuonna 1964, kun olin 11-vuotias. Silloin en ollut vielä niin innostunut siitä, olin niin lapsi vielä. Sellainen halolla päähän -efekti tapahtui sitten torstaina 14. maaliskuuta 1968. Olin 14-vuotias, ja Markku Helismaa soitti radion Popsävel-ohjelmassa Beatlesin uunituoreen singlen Lady Madonna. Siitä se virus iski, enkä ole oikeastaan siitä vieläkään parantunut. Se on hemmetin vetävä biisi, jossa on aivan upea melodia. Sen draivi jäi pysyvästi mieleeni. Beatlesin White Album on ensimmäinen lp-levy, jonka olen ostanut. Kun pääsin kotiin, kuuntelin sen varmaan viisi kertaa läpi putkeen. Olin silloin yksi niistä sadoista miljoonista nuorista, joihin Beatlesin meininki ja musiikki jätti lähtemättömän jäljen. En kyllä olisi silloin arvannut, että tulevaisuudessa tekisin heistä väitöskirjan, luennoisin heistä ja soittaisin itse heidän musiikkiaan eri yhteyksissä. TULIN JYVÄSKYLÄN yliopistoon vuonna 1972 opiskelemaan musiikkitiedettä. Aloin tutkia Beatlesia kuitenkin vasta 15 vuotta maisteriksi valmistumisen jälkeen. Vuonna 1997 perustettiin Beatles 2000 -tutkijaryhmä, jossa oli aluksi kuusi ja myöhemmin neljä jäsentä. Tavoite oli, että kaikista tulisi projektin myötä tohtoreita. Lopulta vain yksi valmistui siitä tohtoriksi, se satuin olemaan minä. Väitöskirjassani tutkin muun muassa sitä, miten hyvin Beatlesin kappaleista tehdyt nuotinnokset vastaavat levyltä kuultua musiikkia. Nuotinnoksissa on usein hirveän vaikea visualisoida kaikkea, mitä kappaleissa kuuluu. Onnistuin työssäni tekemään muutamia tarkkoja nuotinnoksia. Niiden avulla pystyi näkemään, miten huikeasti variaatiota Beatles käytti kappaleissaan. Väittelin vuonna 2006. Sittemmin väitöskirjaa on ladattu netistä yli 8000 kertaa. BEATLESIT OLIVAT oman aikansa Mozarteja. Heidän kappaleensa kestävät kuuntelua, ja ne on rakennettu todella taitavasti. Niiden tyylillinen kirjo on valtava. Lauluharmoniat myös olivat alusta asti fantastisia. Se muukin tarina heidän taipaleellaan on hyvin poikkeava. Se joukkohysteria oli ilmiö, jota ei sitä ennen eikä sen jälkeen siinä laajuudessa ja järjettömyydessä ole koettu. Sitä ei voi liioitella, koska se oli liioittelua jo itsessään. Minulla ei ole Beatlesilta suosikkilevyä tai -biisiä. Voisin toki sanoa, että on muutamia biisejä, joista olen tykännyt pitkään. Yleisesti ottaen pidän enemmän bändin loppuajan tuotannosta, siellä on enemmän instrumentteja ja se musiikin tekemisen kirjo on laajempi. Alkuajat olivat useimmiten kaksi kitaraa, sähköbasso ja rummut -meininkiä. TAMPEREELLA ON järjestetty vuodesta 2010 lähtien Beatles Happening -tapahtumaa, jota olen ollut tekemässä lähes joka vuosi. Ensimmäisenä vuonna tapahtumassa pidettiin Beatles-visa. Sen järjestäjät sanoivat minulle puolileikillään, etten saa osallistua. En ole koskaan virallisesti osallistunut siihen, mutta olen ollut seuraamassa sitä. Minä olisin joka kerta voittanut. Kerran minä ja ystäväni olimme seuraamassa visaa, ja yhden kysymyksen vastaus oli mielestämme väärin. Päätimme mennä kuiskaajaksi kavereille, jotka eivät tienneet Beatlesista mitään. Tottakai kaverimme sitten voittivat. MINULLA ON kolme syvempää harrastusta, joiden yhdistelmä on ehkä vähän omituisemmasta päästä: Beatles, mandoliini ja tennis. Mandoliinia olen soittanut viimeiset 43 vuotta. Johdan myös Mandolin Mountain -mandoliiniorkesteria, joka koostuu enimmäkseen musiikkikasvatuksen opiskelijoista. Mandoliini on hieno soitin, pirteä ja iloinen. Tennistä seuraan koko ajan reaaliajassa. Puhelimessani on monta sovellusta siihen tarkoitukseen. Parhaillaan on käynnissä Pariisin Masters-turnaus.” JOUNI KOSKIMÄKI z Musiikkitieteen lehtori Jyväskylän yliopiston musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella. z Väitöskirja ”Happiness Is… a Good Transcription – Reconsidering the Beatles Sheet Music Publications” julkaistiin vuonna 2006. z Opettaa parhaillaan musiikkitieteen syventävää Variaatio Beatlesin musiikissa -kurssia. teksti ja kuva Laura Kangas