8 JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI 16. LOKAKUUTA – 12. MARRASKUUTA 2017 57. VUOSIKERTA VÄITTELYITÄ JA KIRKKOVENEITÄ VESSAN SEINÄLLÄ EI ROSKIKSEEN Miten sujuu muovijätteen kierrätys opiskelijalta? JYLKKÄRI TENTTASI RYHMIÄ EDARIVAALEISTA ÄÄNIKIRJAT HALTUUN SOVELLUKSILLA SHOULD YOU MEASURE YOUR BODY? Lue, jaa, kommentoi: jylkkari.fi facebook.com/jylkkari twitter.com/jylkkari
J os syöt Ilokivellä, asut Kortepohjassa tai luet tätä lehteä, marraskuun alussa käytävissä Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa valitaan, ketkä päättävät sinun arkeasi koskettavista asioista seuraavan kahden vuoden ajan. Mitä vaaleihin tulee, ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa vaikuttaminen omaan elämään on todella konkreettista. Jokainen opiskelija maksoi tänäkin syksynä noin 130 euroa JYYn jäsenmaksua. Muun muassa niiden rahojen käytöstä edustajisto päättää. Siitä huolimatta ylioppilaskunnan korkeimman päättävän elimen valinta kiinnostaa opiskelijoita vain vähän. Kuten viereisellä sivulla olevassa gallupissakin yksi vastaajista toteaa, se ei tunnu tärkeältä. YLIOPPILASKUNNAN EDUSTAJISTOVAALEISSA äänestysinto on vaihdellut rajusti. Aktiivisimmin äänestettiin vuonna 1970, jolloin 66,5 prosenttia opiskelijoista käytti äänioikeuttaan. Pohja saavutettiin reilu vuosikymmen myöhemmin, vuonna 1982. Silloin vain 12,8 prosenttia opiskelijoista antoi äänensä. 80-luvun lukemista on tultu jonkin verran ylöspäin. Vuonna 2011 edarivaaleissa saavutettiin paras äänestysaktiivisuus 30 vuoteen, kun 27 prosenttia opiskelijoista vaivautui vaaliuurnille. Kaksissa edellisissä vaaleissa äänestysprosentti on kuitenkin jäänyt noin 20:een. Tänä vuonna Jyväskylässäkin otetaan vihTHE OTHER day while reading this newspaper, I came across an article called Finding your way in Finland starts with the individual, about the integration of international students in Finland. After reading it, I, as an international student, not only disagreed with the view presented in the article, but also felt a little worried about the rhetoric used in it, which I found too similar to a wider trend in media when it comes to topics such as foreigners and integration. MEDIA WORKS as builders of opinion, and despite the fact that in this case it aims at a small section of readers such as the student population (and specially because of that), I believe it should be called to our attention a more critical reading and formulation of conclusions. There is a double discourse in terms of content and the form information is presented. While multiculturalism is considered a collective issue, immigrants are usually presented as individuals who refuse to adapt to the predominant culture. An example of this approach taken by the article is illustrated in phrases like “students who are well adjusted” assuming the existence of non-well-adjusted students? IN 1990, measures taken principally by the Council of Europe, encouraged good ethics from journalists and a responsible treatment on reports related to acts of racism in order to spread tolerance and combat xenophobia and racism among European societies. Unfortunately, the discourse changed when these words started to be in disuse and instead, were repVaalit, jotka eivät tunnu tärkeiltä Integration is more than a personal choice doin käyttöön sähköinen äänestys, jonka toivotaan kasvattavan äänestysintoa. Vaikka äänestämistä on helpotettu ja ehdokkaita on toiseksi eniten tällä vuosituhannella, äänestysprosentille tuskin tapahtuu ihmeitä. JYY on edelleen keskiverto-opiskelijalle tuntematon ja etäinen järjestö, vaikka se on monelle läsnä ihan joka päivä. Usean edustajistovaaleissa ehdolla olevan ryhmän tavoitteena onkin tuoda ylioppilaskunta lähemmäksi opiskelijaa. Viisasten kiveä sen toteuttamiseksi ei ilmeisesti ole vielä löytynyt, sillä JYYn tunnetuksi tekeminen on toistunut vaaliteemana vuodesta toiseen. KAIKKI EDUSTAJISTOVAALEISSA ehdolla olevat ryhmät vastasivat Jylkkärin lähettämiin kysymyksiin vaaliteemoistaan ja ajamistaan asioista. Vastaukset löytyvät tämän lehden seuraavalta aukeamalta. Näissä vaaleissa puhuttavat muun muassa ylioppilaskuntien automaatiojäsenyys, JYYn tapahtumat ja kulttuuripalvelut sekä ainejärjestötilojen riittävyys kampuksella. Myös kansainväliset opiskelijat huomioidaan useamman ryhmän vastauksissa. Edarivaaleissa asiat ovat lähellä ja jokaisella äänellä on myös väliä: kaksi vuotta sitten edustajistoon riitti alimmillaan 17 äänen saaminen. Käyttäkää siis valtaanne. Jaana Kangas paatoimittaja@jylkkari.fi laced by others such as ’adaptation’ and ’integration’ -or lack of itspecially when it came to minorities (Horsti, 2012). So when the article suggests that “adjusting” is ultimately a matter of being “proactive” and “curious”, as my two fellow international students interviewed claimed, not only it raised some red flags, but also did not resonate with my own experience at all. After all, what do we understand by adaptation? The text seems almost oblivious to the fact that not all international students’ problems limit to “finding something to do” or “getting stuck in social bubbles”. WHILE I do believe personal determination is key to the success of our stay in Finland, there is still plenty of room for improvement in terms of institutional support for international students; “finding your way in Finland” goes far beyond the individual, and the idea that integration is mostly a personal choice appears to me naïve and somewhat careless. Sandra Toledo KANSAN ÄÄNI PUHU SUUSI PUHTAAKSI. ANNA PALAUTETTA JA HERÄTTELE KESKUSTELUA. KAKSI VUOTTA SITTEN EDUSTAJISTOON RIITTI ALIMMILLAAN 17 ÄÄNEN SAAMINEN. WHILE MULTICULTURALISM IS CONSIDERED A COLLECTIVE ISSUE, IMMIGRANTS ARE USUALLY PRESENTED AS INDIVIDUALS WHO REFUSE TO ADAPT TO THE PREDOMINANT CULTURE. Pääkirjoitus 2 Jyväskylän ylioppilaslehti 8/2017
KANSAN ÄÄNI Kolmonen TULE TEKEMÄÄN KANSSAMME JYLKKÄRIÄ! Seuraava Jylkkärin avustajapalaveri järjestetään tiistaina 17.10. Kulttuuriravintola Ylä-Ruthin kabinetissa klo 15-16. Mitään aiempaa kokemusta emme edellytä, vaan olemme paikalla auttaaksemme mahdollisimman monia luomaan itse kaupunkiin lehden, jota opiskelijat haluavat tehdä ja lukea. ti 17.10. ti 14.11. SEURAAVAT AVUSTAJAPALAVERIT ILMOITUKSET Valto Merta: 044 9880 408 valto.merta@jylkkari.fi Jylkkärin loppuvuoden ilmestymispäivät: 13.11. 4.12. JYLKKÄRIN TOIMITUS Ylioppilastalo Ilokivi Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Päätoimittaja: Jaana Kangas paatoimittaja@jylkkari.fi p. 045 137 1957 Toimittaja: Laura Kangas toimittaja@jylkkari.fi p. 050 353 3362 Kuvaaja-graafikko: Aleksi Tolppi sivari@jylkkari.fi p. 050 353 2676 Kannen kuva: Laura Kangas Painos: 6000 kpl Painopaikka: BotniaPrint Oy, Kokkola www.botniaprint.fi ISSN 2341-7218 (painettu) ISSN 2341-7226 (verkkojulkaisu) Valmiina varjoilemaan KAUPPAKADUN APPROBATURIIN osallistuu vuosittain tuhansia opiskelijoita. Tänä vuonna tapahtumaan myytiin noin 7400 lippua, mutta kaikki eivät sitä kuitenkaan ostaneet. Esimerkiksi neljännen vuoden erityispedagogiikan pääaineopiskelija Varpu Kotilainen jätti lipun hankkimatta. “Olen suorittanut jo kaikki merkit, ja sen takia lähden vain varjoilemaan.” Varjoilu tarkoittaa sitä, että tapahtumaan osallistutaan epävirallisesti ilman pääsylippua. Käydään siis samoja baareja, mutta ei mennä viralliseen jatkopaikkaan vaan varjojatkoille. Übertohtori ja tuleva erityisopettaja listaa myös muita syitä toiminnalleen. “Ei oo kiire juoda koko aikaa, vaan voi vähän nautiskellakin niitä oluita.” Matti Parkkinen ”HALUAISIN VAIN KÄVELLÄ KADULLA RAUHASSA, MUTTA EN SAA TEHDÄ SITÄ, KOSKA JOKA PÄIVÄ JOKU SETÄ HUUTAA JOTAIN.” Wille Hyvönen (HS 5.10.2017) JYLKKÄRIN GALLUP KYLLÄ KANSA TIETÄÄ. Aiotko äänestää edustajistovaaleissa? VAALIT. Kaksi vuotta sitten JYYn edustajistovaaleissa vain joka viides opiskelija antoi äänensä. ”Joo, kyllä aion äänestää. Tiedän että vaalit on tulossa, mutta ei niistä ole kauheasti ollut mitään tietoa enkä kauheasti tiedä niistä. Aion varmaan äänestää jotakuta noista meidän ehdokkaista, jotka tuolla meidän ainejärjestötilassa parhaillaankin istuvat. ” Riina Kokkonen Tietotekniikka ”Ei ole ollut kyllä mielessä äänestää. Ei ehdi ja en ole oikein ehtinyt tutusta sillä tavalla koko hommaan. Kun on vasta muuttanut tänne Jyväskylään ja on paljon muutakin tehtävää, niin ei ole oikein aikaa tähän juttuun. ” Anni Bildo Kulttuuriympäristön tutkimus ”Kyllä todennäköisesti aion äänestää. Ei tunnu silti äärettömän tärkeältä, vaikka siellä edustajistossa kyllä ratkaistaan tärkeitä asioita opiskelijoiden kannalta. Ei tule ajateltua tarpeeksi, jotenkin se ei ole sillä tavalla mielen päällä koko ajan.” Iiro Mäki Filosofia teksti ja kuvat Tuukka Tervonen 3 Jyväskylän ylioppilaslehti 8/2017
Uutiset 4 Jyväskylän ylioppilaslehti 8/2017 Ainejärjestötilat tapetilla edarivaaleissa teksti Jaana Kangas ALVARIN UNIONI 29 EHDOKASTA JYVÄSKYLÄN KESKUSTAOPISKELIJAT 16 EHDOKASTA JYYN DEMARIOPISKELIJAT 14 EHDOKASTA JYYN LIBERAALIT OPISKELIJAT 3 EHDOKASTA LISTATKAA KOLME KONKREETTISTA ASIAA, JOITA RYHMÄNNE AIKOO AJAA EDUSTAJISTOSSA 1. Järjestöjen yleisavustuksen määrärahoja tulee kasvattaa ja järjestää uudelleen. 2. Eri oppiaineiden opiskelijoille on tarjottava yhdenvertaiset mahdollisuudet omiin ainejärjestötiloihin. 3. Kansainvälisten ja suomalaisten opiskelijoiden kohtaamista täytyy edesauttaa kvopiskelijoiden saavutettavuutta parantamalla ja kieliystävällisemmiksi markkinoiduilla opiskelijatapahtumilla. MITEN JYYN PITÄISI TUKEA AINEJÄRJESTÖJEN TOIMINTAA? Monipuoliset koulutukset, sektorikohtaiset tapaamiset myös valiokuntien ulkopuolella sekä ainejärjestöavustusten hakemisprosessin uudelleensuunnittelu ja avustusten määrän kasvattaminen. JOS JYYN TOIMINTAA PITÄISI SUPISTAA, MISTÄ LÄHTISITTE LEIKKAAMAAN? Suurien säästöjen tekeminen vaatisi käytännössä irtisanomisia, joita emme kannata. Pieniä säästökohteita on mahdollista etsiä ylioppilaslehdestä sekä Kampus Kustannuksesta. YLIOPPILASLEHTIÄ ON LAKKAUTETTU TAI SIIRRETTY KOKONAAN VERKKOON. MITEN NÄETTE JYLKKÄRIN TULEVAISUUDEN? Vastustamme jyrkästi Jylkkärin lakkauttamista, mutta järkevien säästökohteiden etsiminen on paikallaan. Printtilehteä ei kannata lakkauttaa mainostulojen takia, mutta julkaisutahtia voi tarvittaessa harventaa. Eri tiedekuntien opiskelijoille tulisi markkinoida enemmän mahdollisuutta kirjoittaa lehteen. Myös toimituksen rakennetta voisi miettiä uudelleen. 1. Järjestöille ja muille yliopiston piirissä toimiville ryhmille on elintärkeää, että niillä on käytössään edullisia, matalan kynnyksen tiloja keskeisellä sijainnilla, etenkin ilta-aikaan. 2. Opiskelijaravintoloissa on tarjottava entistä enemmän lähellä tuotettua ruokaa. 3. Kortepohjan kehitys on nyt hyvällä mallilla, mutta asuntoja tarvitaan myös ylioppilaskylän ulkopuolelle esimerkiksi kampuksien läheisyyteen vastaamaan opiskelijoiden asuntopulaan. 1. Lisää alkoholittomia ja profiililtaan monipuolisempia tapahtumia. 2. Ainejärjestöjen sopo-sektoreille lisää valmiuksia ehkäistä opiskelijoiden yksinäisyyttä ja syrjäytymistä koulutuksen muodossa sekä sitoa tämä koulutus ainejärjestöjen rahoitukseen. 3. YTHS:n mielenterveyspalveluita sujuvoitettava lisäämällä resursseja. 1. Jäsenmaksun pakollisuudesta luopuminen. 2. Muiden kuin lakisääteisten ja edunvalvontaan liittyvien toimintojen karsiminen. 3. Säästöjen saavuttamista tehtäviä karsimalla ja hallintoa tehostamalla. Järjestöavustusten määrää tulee nostaa, ja niiden myöntämisperusteet täytyy arvioida ja määrittää uudelleen. Järjestöjen tukemiseen tulee kuitenkin löytää myös muita keinoja rahan jakamisen lisäksi. JYY voisi esimerkiksi auttaa ainejärjestöjä tekemään toiminnastaan pitkäjänteisempää ja suunnitelmallisempaa. Tärkeitä tukimuotoja ovat ainejärjestötoimijoiden koulutukset ja kaikille avoimet valiokuntatapaamiset. JYYn tärkeimpiä tehtäviä on ainejärjestöjen tuominen yhteen. Tuen pitää lähteä aina ainejärjestöjen tarpeesta. Järjestöavustuksissa pitää huomioida erityisesti ainejärjestöjen ja opiskelijoiden yhdenvertaisuus, esimerkiksi tapahtumien monipuolisuudessa. Mikäli JYYn jäsenmaksun pakollisuudesta luovuttaisiin, lopettaisimme ainejärjestöjen tukemisen. Opiskelijat voisivat itse valita mitä ainejärjestöjä tukevat. Jos jostain olisi pakko säästää, niin leikkaisimme marginaalisista kulttuuripalveluista, joita hyödyntää vain hyvin pieni osa jäsenistöstämme. Toinen mahdollinen säästökohde olisi Kampus Kustannus, jonka toiminta on melko irrallaan muusta toiminnasta. Lähtisimme leikkaamaan tapahtumista ja toiminnoista, joita ylläpidetään perinteen velvoittamina ja joille ei kuitenkaan ole enää kysyntää, esimerkiksi JYYn avajaisbileiden konseptia voisi miettiä uudelleen. Näin JYYn resursseja voitaisiin käyttää muihin tärkeämpiin toimintoihin. Muista kuin lakisääteisistä ja edunvalvontaan liittyvistä tehtävistä voidaan luopua. Järjestöja harrastustoiminta, kulttuuri ja ympäristö ovat kaikki arvokkaita asioita, mutta niiden järjestäminen ja tukeminen ei ole JYYn asia. Yksilöt osaavat ja voivat tehdä näitä asioita omalla kustannuksellaan. Jylkkäri on keskeinen osa ylioppilaskunnan viestintää. Jylkkäri tuo myös ylioppilaskunnalle näkyvyyttä koko Jyväskylässä, sillä sen jakelupisteitä on ympäri kaupunkia. Pelkkä nettilehti ei ajaisi samaa asiaa, joten kannatamme Jylkkärin toiminnan jatkumista samanlaisena. Jylkkäri on loistava keino tiedottaa ylioppilaskunnan tapahtumista. JYY on niin iso toimija, että Jylkkärin paperiversion ylläpitäminen on perusteltua ainakin toistaiseksi, Jylkkäristä kokonaisuudessaan ei pidä luopua. Jylkkäri voitaisiin lakkauttaa, mikäli sille ei riitä lukijoita. Lehti ei ole välttämätön osa ylioppilaskunnan viestintää.
5 Jyväskylän ylioppilaslehti 8/2017 JYYN VIHREÄT OPISKELIJAT 37 EHDOKASTA JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON VIHREÄ VASEMMISTO 41 EHDOKASTA LUONNONTIETEILIJÄT 13 EHDOKASTA OIKEAT OPISKELIJAT 31 EHDOKASTA P&D 70 EHDOKASTA 1. JYYn tapahtumien tulee vastata koko jäsenistön toiveita ja tarpeita. JYYn pitäisi tehdä selvitys siitä, mitkä ryhmät käyvät sen tapahtumissa ja pyrkiä kehittämään tapahtumatuotantoaan monipuolisempaan suuntaan. 2. JYYn tulisi aktiivisemmin vaatia edullisempaa joukkoliikennettä kaikille Jyväskylässä opiskeleville. 3. Haluamme edistää kaikkien oikeutta ainejärjestötilaan. 1. JYYlle tarvitaan kunnianhimoinen ympäristölinjapaperi, joka takaisi mm. JYYn rakennusprojektien ekologisuuden. 2. Opiskelijalle on tehtävä helpoksi syödä vegaanisesti kaikkialla kampuksella. 3. Yliopiston henkilökunnalle pitäisi järjestää koulutusta liittyen sukupuolittavien käytänteiden tunnistamiseen ja purkamiseen yliopisto-opetuksessa, ja JYYn on vaadittava tätä yliopistolta. 1. Yleisavustuksen uudistaminen.Uudistustyössä on syytä kuunnella ainejärjestöjen mielipiteitä mahdollisimman tarkasti. 2. JYYn tulee ottaa tiukemmin kantaa yliopiston linjauksiin ja pyrkiä vapauttamaan tiloja myös iltakäyttöön. 3. JYYn tulisi jalkautua kampuksille pitämään ständiä ja tarjoamaan kahvia ja pientä naposteltavaa. Erityisesti Ylistön alue on sitä, jossa JYY koetaan pelkkänä jäsenmaksuna. 1. JYYn kulurakennetta tulee tarkastella kriittisesti. 2. JYYn tulee uudistaa Jylkkäriä sen tuottamien tappioiden vähentämiseksi, pyrkien kohti valtakunnallista ylioppilaslehteä. 3. JYYn täytyy pyrkiä vaikuttamaan Yliopistoon opiskelun aikaja paikkasidonnaisuuden vähentämiseksi. 1. Ympärivuorokautiset työskentelytilat. 2. Kansainvälisten opiskelijoiden huomioiminen JYYn päätöksenteossa kääntämällä esimerkiksi esityslistat ja pöytäkirjat englanniksi. 3. Järjestöneuvoston perustaminen. JYYn tulee kehittää avustuksiaan tarvepohjaisempaan suuntaan, sillä nykyinen järjestelmä suosii juuri niitä järjestöjä, jotka tarvitsevat JYYn taloudellista tukea kaikkein vähiten. JYYn tulee myös uudistaa järjestöille tarjoamia koulutuksiaan niin, että ne vastaavat nykyistä paremmin kohderyhmänsä tarpeisiin. Kouluttaminen ja järjestöavustukset ovat tärkeitä ainejärjestöille. Järjestötoimijoiden vertaisverkostot ja valiokunnat tuovat yhteen eri ainejärjestöjen toimijoita, joilta voi saada uusia ideoita ja joiden kanssa voi tehdä yhteistyötä. Järjestöavustusten hakeminen on koettu hankalaksi, ja järjestelmä kaipaa päivittämistä. Erityisesti tilojen tarjonta on nykyisellään minimaalista, sillä konkreettisesti vaihtoehtoja ovat ainoastaan Opinkivi ja Lillukka. JYYn tulisi osallistua enemmän ainejärjestöjen arkeen tarjoamalla monipuolisemmin tiloja sekä muita palveluita. Esimerkiksi useilla ylioppilaskunnilla on tarjolla vuokrattavaksi pakettiauto jäsenistön tarpeisiin, ei vain ylioppilaskylän asukkaiden vuokrakäyttöön. Mielestämme ainejärjestöjen tulisi olla JYYn toiminnassa etusijalla. Opiskelijamme toimivat pääosin ainejärjestöjen kautta, minkä vuoksi esimerkiksi JYYn tulisi toimia enemmän kattojärjestönä kuin aktiivisena toimijana. Ainejärjestöt ovat opiskelijan arjessa tärkein toimija mm. koulutusja sosiaalipoliittisesti sekä olennaisin tapahtumajärjestäjä opiskelijalle. JYYn tulisi keskittyä tämän toiminnan tukemiseen. Tuen tulisi olla mahdollisimman monipuolista. Rahalliset avustukset ovat korvaamattoman tärkeitä erityisesti sellaisille järjestöille, joiden vuosibudjetista avustukset muodostavat valtaosan. Avustusten hakuprosessia tulee kuitenkin muuttaa kevyemmäksi ja varmistaa, että tuki kohdistuu sitä eniten tarvitseville järjestöille. Rahallisten avustusten lisäksi tulisi edelleen kehittää erityisesti aineettoman tuen muotoja järjestöille. Toiminnan tehostaminen on aina parempi vaihtoehto kuin leikkaukset jäsenpalveluista. Sen sijaan, että supistaisimme kovalla kädellä jonkun yksittäisen sektorin toimintaa, tarkastelemme mieluummin kaikkia toiminnan osa-alueita kriittisellä silmällä. On paljon pieniä ja suuria asioita, jotka voitaisiin tehdä toisin. JYYn toimintaa ei tarvitse supistaa. Jos jostain pitäisi leikata, lähtisimme ekologisista syistä liikkeelle ämpäreistä ja lihasta. Jos jostain olisi pakko leikata, leikkauskohteeksi voitaneen valita kulttuuritoiminnan kulut. Tämä toteutettaisiin tehostamalla toimintaa mm. talkootoiminnalla sekä kulujen ja tuottojen suhteen parantamisella. Pyrkimyksenä on pystyä rahoittamaan JYYn varsinaista toimintaa tapahtumista saaduilla tuotoilla. JYYn tulisi keskittyä toteuttamaan lakisääteistä tarkoitustaan mahdollisimman tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti siten, että opiskelija kokisi jäsenyytensä olevan jäsenmaksunsa arvoinen. Tarkoituksenmukaisuutta voidaan kyseenalaistaa mm. joidenkin tapahtumien ja nykymuotoisen Jylkkärin kohdalla. Kampus Kustannuksesta. Kampus Kustannus vie vuosittain noin 10 000–15 000 euroa JYYn budjetista eikä se tarjoa jäsenille olennaisia palveluita. Lisäksi Kampus Kustannus työllistää JYYn hallitusta tarpeettoman paljon. Lisäksi kulttuuritoimintaa voidaan varmasti toteuttaa kustannustehokkaammin. Jylkkäri on opiskelijoiden keskeinen äänenkannattaja eikä sitä pidä lakkauttaa. Siirtymisellä nettilehteen ei säästettäisi, sillä suuri osa lehden kustannuksista aiheutuu toimituksen palkoista ja paperilehden poistuessa mainostulot romahtaisivat. Jotta Jylkkärin tulevaisuus voidaan turvata, tulee sen kehittää konseptiaan ja nostaa profiiliaan uskaliaammalla sisällöllä. Jylkkärin tärkeä tehtävä on kirjoittaa juuri jyväskyläläisille yliopisto-opiskelijoille tärkeistä asioista. Jylkkäri tekee ylioppilasliikkeessä ja JYYn edustajistossa käytävää keskustelua näkyväksi opiskelijoille. Tällä hetkellä Jylkkäriä luetaan eniten paperisena versiona, joten emme pidä paperilehden lakkauttamista ajankohtaisena. Oman ylioppilaslehden tekeminen ja jakelu tulee turvata jatkossakin. Eri kanavia ja julkaisumuotoja on edelleen kehitettävä. Erityisesti ainejärjestöjä ja niiden toimintaa voisi käsitellä entistä enemmän. Perinteinen paperinen lehti tulee säilyttää, mutta myös pelkkään verkkolehteen siirtymistä on voitava harkita, vaikkakaan ei heppoisin perustein. Ylioppilaslehden perimmäinen tarkoitus on tuottaa kiinnostavaa mediasisältöä, jota opiskelija haluaa lukea. Koemme, että valtakunnallinen ylioppilaslehti, jossa jokaisella ylioppilaskunnalla olisi oma äänensä, olisi vastuullisempi vaihtoehto nykymuotoisen Jylkkärin sijaan. Jylkkäri on tärkeä osa JYYn historiaa ja kulttuuria. Nykymuodossaan se ei kuitenkaan vastaa jäsenten ja lukijoiden toiveita. Jylkkärin tulisi olla entistä enemmän opiskelijoiden näköinen esimerkiksi jäsenten tuottaman sisällön myötä. Toivomme Jylkkärin välittävän kampusten kuulumisia koko kaupungin väestölle opiskelijat etunenässä. EDUSTAJISTOVAALIT. Ne ovat täällä taas, nimittäin edustajistovaalit. Tänä vuonna ylioppilaskunnan korkeimpaan päättävään elimeen on ehdolla 254 opiskelijaa. Se on 60 enemmän kuin kaksi vuotta sitten. Jylkkäri kokosi kaikilta edariin ehdolla olevilta ryhmiltä heidän ajatuksiaan ja vaaliteemojaan äänestyspäätöstään miettivien opiskelijoiden avuksi. Vastauksissa toistui ainejärjestöjen tukeminen niin rahallisesti, aineettomasti kuin parempia ainejärjestötiloja vaatimalla. MITÄ MIELTÄ RYHMÄT OLIVAT YLIOPPILASKUNTIEN AUTOMAATIOJÄSENYYDESTÄ JA KORTEPOHJAN KEHITTÄMISESTÄ? LISÄÄ VASTAUKSIA LÖYTYY JYLKKÄRIN VERKKOSIVUILTA OSOITTEESTA JYLKKARI.FI.
In English 6 Jyväskylän ylioppilaslehti 8/2017 Testing yourself is the key to better results TRAINING. My legs can barely carry me and my heart and lungs feel like bursting. I’ve just finished the 12 minute running test known as the Cooper test and while gasping for air, I wonder, what’s the point? F or many people, the Cooper test brings up only bad memories from junior high and most are probably happy to never bother with it again. But for those who aren’t, the student union organizes an opportunity to take the test twice a year. This October 61 people were happy to torture themselves for twelve minutes. While popular in Finnish schools, the Cooper test is just one of many ways to measure your fitness. Considering the grueling nature of the test, one really wonders if there are better ways to test yourself and if it is actually useful for non-athletes. TERO JOUTSEN, fitness tester at Sports Lab Jyväskylä, thinks that testing yourself is the key to better results even for non-competing trainers. “Without testing it is impossible to do right kind of training,” he said. Cooper test is meant to measure maximal oxygen consumption. While it is an useful tool for tracking progress and measuring maximal performance, the test doesn’t provide a lot of data to support training. “Figuring out target heart rate zones is the most important thing. The common mistake for joggers is to go too fast when you should go slow and vice versa.” Instead of the Cooper test, Joutsen suggests running at a steady pace on a sports field and keeping either the same heart rate or the same speed. When your endurance gets better, you can either run faster or your heart rate goes down. “Tests are great for beginners. They are useful but also motivating when you see your test results get better in a short period of time,” Joutsen said. FOR PEOPLE who are interested in more accurate and in-depth information about their fitness level, there are quite a few tests to try. The best known is the body composition analysis which is used to measure body fat and lean body mass. Joutsen admits that the tests don’t always give the whole picture of one’s fitness level. For example, the results of the body composition analysis can vary based on when the person has last eaten and emptied their bladder. For women, the menstrual cycle can greatly affect the outcome. “The results should not be taken too literally. I rarely agree for example with the ideal weight the body composition analysis gives to a person,” Joutsen told. TESTING AND measuring oneself has become increasingly popular during the last decade. Joutsen has observed that even non-athletes are interested in finding out their maximal oxygen consumption or how much fat they have in their body. “There has been a fitness craze going on for quite some time now. Triathlon has become a popular sport and there are many diet programs on television. That text Aleksi Tolppi picture Jaana Kangas has had an effect,” Joutsen said. For some, technology itself is a motivating feature. Heart rate monitors and activity trackers are now worn by people who are just trying to stay in shape and want to track their development. For a jogger, a heart rate monitor tells if the pace is optimal for desired results. Activity tracker, however, offers information about the activity that happens during the rest of the day. That can help those who are trying to lose weight, for example. FOR ME personally, the Cooper test is a great way to measure progress as I spend most of my time jogging rather than lifting weights or playing sports. Regular testing in junior high motivated me to exercise more and hitting the magical 3000 by the time I was 15 was really something. Even if I am not too fond of testing and measuring when it comes to exercise, I do feel quite proud of my result with the Cooper test. With 3030 meters I was able to stay roughly on the same level as I was almost 10 years ago, but when adjusting for age, I’m actually in better shape. While I don’t think I’m buying a heart rate monitor or an activity tracker any time soon, I do see the appeal. Measuring your progress can make it more rewarding and maybe motivate to do even more. But in the end, as long as I’m happy with the way I look and feel, that’s all the measurement I need. The Cooper test should be performed under standardized circumstances, but this time participants had to suffer through rain and cold.
7 Jyväskylän ylioppilaslehti 8/2017 Kolumni A jatus oli muhinut jo jonkin aikaa. Reilu vuosi sitten tapahtumat alkoivat edetä toden teolla. Käytiin yksityisiä keskusteluja, joissa esittelit ajatustasi kasvavalle ydinporukalle, ja pian sitä alettiin levittää yhä laajemmalle. Aktiivisen toiminnan tuloksena päätöksenteon aika koitti hätkähdyttävän nopeasti. Aikaisempaan innokkaaseen varmuuteen sekoittui kuitenkin epäröinnin sävyjä. Miten tässä oikein tulee käymään? Ja jos kaikki menee suunnitellusti, voidaanko sitä pitää voittona? Tunnustettuasi halusi itsenäistyä aloit tekemään selvää pesäeroa aikaisempaan asetelmaan. Laadit arvioita tuloista ja menoista sekä kehittelit tulevaisuudensuunnitelmia, usein usean asianosaisen voimin. Hitaasti mutta varmasti pyrit ottamaan etäisyyttä ja kontrolloimaan omaa toimintaasi kokonaisvaltaisesti. MUTTA ITSENÄISTYMINEN ei tarkoita täydellistä irtaantumista. Vaikka kuinka pyrkisi nykyisyydessä irrottautumaan, menneisyys ei katoa minnekään. Yhteinen historia tapahtumineen ja seurauksineen saattaa tuntua raskaalta taakalta, mutta sitä kannattaa edes yrittää hyödyntää nykyiseen tilanteeseen, oppia siitä jotain. Sen sijaan itsenäistyminen tarkoittaa rohkeutta ja toisaalta kypsyyttä. On kyseessä sitten harkittu askel tai hetken mielijohteesta syntyvä hyppy tuttuun tai tuntemattomaan, vaatii itsenäisen polun raivaaminen ja erityisesti sen ympärivuotinen kunnossapito toisinaan ponnisteluja isommaltakin immeiseltä. Toki on mahdollista, ja toivon todella sinulle sitä, että kaikki sujuu mahdollisimman mutkattomasti. Mutta aina on mahdollista, että sinusta tulee Katalonia. Edessäsi on todellinen taistelu: mikä on sinun aluettasi, missä rajasi kulkevat? Selviydytkö itseksesi ja kuinka paljon annat muiden vaikuttaa sinuun, määritellä sinut? Erityisesti vasta tutustuessasi uusiin ihmisiin joutunet usein pohtimaan, ketkä voisivat olla puolellasi ja ketkä kenties sinua vastaan. Prosessi on väistämättä pitkä ja ponnisteluja vaativa, mutta tämä on suuri tilaisuutesi. AJAN MYÖTÄ todennäköisesti vasta huomaa, kuka sinua todella tukee. Ketkä tunnustavat ja hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet sekä auttavat kasvamaan ja kehittymään. Viimeistään silloin ymmärtää, että kaikki tuskalliselta tuntunut taistelu muita sekä ennen kaikkea sisäisiä ääniä vastaan on sen arvoista. Tsemppiä pyykinpesuun ja jääkaapin täyttöön niin fukseille, ännännen vuoden opiskelijoille kuin kaikille muillekin siltä väliltä! Heta Aho Askel kerrallaan kohti itsenäisyyttä AINA ON MAHDOLLISTA, ETTÄ SINUSTA TULEE KATALONIA. EDESSÄSI ON TODELLINEN TAISTELU: MIKÄ ON SINUN ALUETTASI, MISSÄ RAJASI KULKEVAT? ALOITAN ASIAN selvittämisen soittamalla yliopiston viestintäpäällikkö Miikka Kimarille, joka naurahtaa kysymykselle ja tuntuu pohtivan asiaa pitkään. Lopulta hän kehottaa minua ottamaan yhteyttä it-puolella työskentelevään Timo Korvolaan. ”Meille tulee koko ajan sitä kysymystä”, Korvola toteaa. Hänen mukaansa asiasta on keskusteltu jo yli vuoden ajan. Loppujen lopuksi kyse on yksinkertaisesti käytön määrästä: Sadat opiskelijat käyttävät samoja koneita päivittäin, joten likaantumiselta ei voi välttyä. NÄPPÄIMISTÖJEN JATKUVA puhdistus vaatisi siivoojilta kohtuuttoman paljon aikaa ja tulisi kalliiksi yliopistolle. Korvolan mukaan todella perusteellinen puhdistus edellyttäisi paineilman käyttöä, jota hyödynnetään yleensä muuttojen yhteydessä, koska sitä ei voi tehdä sisätiloissa. Käyttäjäkunnissa tuntuu olevan jonkin verran eroja. Esimerkiksi Liikunnalla näppäimistöt ovat siistimpiä kuin kirjastolla tai Agoralla, vaikka käytön määrässä ei eroja Korvolan mukaan ole. Hänen mielestä näppäimistöjen siivousta pitäisi tehostaa, mutta hän perää myös henkilökohtaista vastuuta käyttäjiltä. ”Yleistä viihtyvyyttä me voimme kaikki parantaa. Ihan samalla tavoin roskia ei jätetä pöydille, vaan viedään roskikseen”, Korvola sanoo. HÄN KEHOTTAA ihmisiä esimerkiksi pyyhkimään näppäimistöjä kostealla liinalla, jos ne tuntuvat liian likaisilta. Korvola kertoo näppäimistöjen väleistä löytyvistä ruuanmuruista ja kynsienpalasista. ”Elämän kirjo”, kuten hän itse asiaa kuvailee. Osuvaa on myös se, että heti haastattelun jälkeen Korvola saa viestin kirjastolta opiskelijasta, joka oli kaatanut kahvinsa tietokoneen näppäimistölle. Aleksi Tolppi Miksi näppäimistöt ovat niin likaisia yliopistolla? KYSYN VAAN JYLKKÄRI KYSYY OPISKELIJOIDEN MIELTÄ KUTKUTTAVIA KYSYMYKSIÄ. Eräs opiskelija lähestyi Jylkkäriä nettisivujen juttuvinkkilomakkeen kautta seuraavasti: ”Harvoin innostun, mutta nyt – perkele. Agoran atk-luokkiin saapuvaa tervehtii miellyttävä yllätys: demonisessa kuonassa olevat näppäimistöt. Suoraan peräkammarinörtin perikunnan poistomyynnistä. Tervetuloa, kaikki vierailevat tutkijat ja muut työkseen kirjoittavat. Hyi saatana.” Agoran atk-luokan näppäimistössä näkyy ”elämän kirjo”.
8 Yhteiskunta Jyväskylän ylioppilaslehti 8/2017 L adon ruokaostoksiani kaappeihin: leipää, juustoa, kurkku, pinaattilettuja, viilejä... Kaikki tuotteet rapisevat erilaisissa muovipurkeissa ja -pusseissa. Voisin varmasti ostaa kaikki elintarvikkeeni muoviin pakattuina, eikä se juuri vaikuttaisi ruokavaliooni. Jo nyt kauppakassissani muunlaiset pakkaukset tuntuvat olevan poikkeus. Reilu vuosi sitten kotitalouksien pakkausmuovin kierrättämisestä tuli mahdollista, ja siitä innostuneena aloin kiinnittää ostoksiini tarkemmin huomiota. Muoviset viinirypälerasiat ja jauhelihapaketit täyttävät roskapussin parissa päivässä. Sekajätekään ei toisaalta enää päädy kaatopaikalle, vaan se poltetaan energiaksi, joten onko kierrätys vaivan arvoista? Vai pitäisikö ylipäätään muovista päästä eroon? SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN tutkija Hanna Eskelinen kertoo, että muovia valmistetaan ja käytetään kiihtyvällä tahdilla sekä kotimaassa että muualla maailmassa. Pelkästään Suomessa erilaisten tuotteiden valmistukseen käytetään 600 000 tonnia muovia vuosittain. MONET PAKKAUKSET OVAT RASVAISIA TAI MUUTEN LIIAN LIKAISIA KIERRÄTETTÄVÄKSI. KÄSIN TISKAAVALLE OPISKELIJALLE TÄMÄ EI OLE ONGELMA. Uutisissa kerrotaan valtamerissä kelluvista satojen tuhansien neliökilometrien muoviroskapyörteistä ja kaloihin kertyvistä mikromuoveista. Toisaalta lehdissä kirjoitetaan myös ihmisistä, jotka ovat päättäneet elää kokonaan muovitonta elämää ympäristön suojelemiseksi. “Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Muovi tarjoaa ympäristön kannalta myös paljon hyötyjä. Esimerkiksi keveytensä ansiosta muovi vähentää energiankulutusta autoissa ja muissa kulkuneuvoissa”, Eskelinen huomauttaa. Materiaalin kierrättäminen uusiokäyttöön kuitenkin kannattaa. Eskelinen listaa syiksi muun muassa fossiilisen raaka-aineen rajallisuuden ja haitalliset ympäristövaikutukset, kuten roskaantumisen. Myös lakien tiukentuminen ohjaa materiaalia uusiokäyttöön. Nykyinen keräyspisteiden määrä on lain vaatimalla tasolla, mutta yritysja kotitalousjätteen sisältävä muovipakkausten kierrätysvaatimus nousee vuosikymmenen vaihteessa 16 prosentista 22 prosenttiin. PAKKAUSTEN KERÄYKSESTÄ Suomessa huolehtii Rinki Oy, jonka keräyspisteistä yli 500:ssa voi Anna Tuominen pesee muovijätteet, jotta ne voi laittaa takaisin kiertoon. Kovin paljon jätettä ei kuitenkaan kannata putsata, sillä kasvava vedenkulutus voi mitätöidä kierrätyksestä tulevan hyödyn. JUGURTTIPURKISTA HIUSHARJAKSI teksti Anna Tuominen kuvat Taru Norrena MUOVINKIERRÄTYS. Kotitaloudet ovat voineet kierrättää muovia vuoden verran. Keräyspisteitä on edelleen harvassa, mutta hyvällä suunnittelulla myös kerrostalossa asuva opiskelija voi pienentää sekajätepussiaan.
9 Jyväskylän ylioppilaslehti 8/2017 Jyväskylän ylioppilaslehti 8/2017 Esimerkiksi kukkapurkkeja saa kierrätysmuovista, joka on uutta muovia ekologisempi vaihtoehto. kierrättää muovia. Jyväskylässä pisteet löytyvät keskusta-alueen ulkopuolelta. Esimerkiksi Ilokiveltä muovipakkaukset pitää kiikuttaa lähes kahden kilometrin päähän. Rinki Oy:n viestintäpäällikkö Ritva Castrén selittää, että keräyspisteet on sijoiteltu suurten kauppojen ja kulkureittien varrelle, jotta kierrättäminen esimerkiksi kauppareissulla olisi helppoa ja tehokasta eikä sitä varten tarvitsisi erikseen polttaa bensaa. Verkosto on siis selvästi sijoiteltu ajatellen autollisia lapsiperheitä. Taloyhtiöiden pihoissa muovinkeräykset ovat vasta yksittäisiä kokeiluja. Hanna Eskelinen kertoo muovin raaka-aine-erien pienuuden olevan ongelma uusiokäytössä, joten kierrätysmäärien pitää vielä selkeästi kasvaa, ennen kuin keräyspisteiden lisäämisestä tulee kannattavaa. KULJETUS EI ole ainoa haaste muovin kierrättäjälle. Lajitteluohjeet ovat melko selkeät, mutta sisältävät liudan edellytyksiä, jotka täytyy ottaa huomioon. Muoviteollisuus ry:n toimitusjohtaja Vesa Kärhä kertoo kierrätysmateriaalin laadun vaihtelevan uudenveroisesta sellaiseen, jonka käyttömahdollisuudet ovat paljon rajoitetummat. Materiaalin laatu on kuitenkin parantunut kierrätyksen yleistyessä. Uusiokäyttö myös helpottunee tulevaisuudessa. “Kierrätysteknologia ja -prosessit kehittyvät koko ajan ja kierrätysmuovin ominaisuuksia pyritään kehittämään vastaamaan neitseellisen materiaalin ominaisuuksia”, Eskelinen sanoo. Kuluttajalle suurelta rajoitteelta voi tuntua vaatimus materiaalin puhtaudesta. Pakkaukset voi huuhtaista kylmällä vedellä, mutta niiden peseminen voi helposti kuluttaa kierrättäessä säästetyn energiamäärän. Monet pakkaukset ovat rasvaisia tai muuten liian likaisia kierrätettäväksi. Käsin tiskaavalle tämä ei ole ongelma, sillä likaiset muovipakkaukset voi tiskata astioiden jälkeen lisäämättä lämpimän veden kulutusta. Kun kierrätettävät pakkaukset ovat puhtaita, ne voivat odotella kaapin nurkassa kyytiä pidempäänkin alkamatta haista. Kertyvän sekajätteen vähyys motivoi kierrättämään muovin yhä tarkemmin. Taloyhtiön pihasta löytyvät lajittelumahdollisuudet jo kartongille, paperille, metallille, lasille ja biojätteelle. Kun nyt sortteeraan erilleen myös muovin, ei sekajätteeseen jää paljon mitään, ehkä pussi tai pari roskia kuukaudessa. Joskus joudun kuitenkin raapimaan päätäni: esimerkisi suosikkikarjalanpiirakkani on pakattu muoviin, jonka päälle on tarrattu paperikääre. Se ei siis kelpaa muovipakkausten keräykseen, eikä sitä voi laittaa paperikääreenä kartonkien sekaan. Ratkaisun tarkoituksena lienee vähentää tarvittavan muovin määrää, mutta kierrättäjää se harmittaa. KIERRÄTYSMATERIAALI VIEDÄÄN Rinki-pisteistä Riihimäelle Fortumin muovijalostamolle. Ne lajitellaan siellä koneellisesti muovilaaduittain, muokataan granulaateiksi eli muovirakeiksi ja käytetään sitten muoviteollisuudessa uudelleen. Uusiomuovista tehdään monenlaisia tuotteita, kuten aitoja, meluesteitä ja muoviputkia. Tavalliselle kuluttajalle näkyvimpiä ovat olleet joidenkin ruokakauppojen kassoilla myytävät uusiomuovikassit. Ilahduin huomatessani kierrätysmuovia löytyvän sekä hiusharjastani että yhden viherkasvini ruukusta. Kierrätysmotivaation kannalta tärkeää on tietää, onko kierrätyksellä ja ympäristöajattelun yleistymisellä vielä mitään vaikutusta yhä kasvavaan muoviteollisuuteen. “Jo nyt bioja kiertotalous ovat mukavasti lisänneet muoviteollisuuden tuotteiden markkinoiMUOVINKERÄYSPISTEITÄ JYVÄSKYLÄSSÄ z Savelan S-market z Keljon K-Citymarket z Seppälän Prisma z Seppälän K-Citymarket z Halssilan Siwa z Kuokkalanpellon Siwa VAIN PUOLI KILOA KIERRÄTYKSEEN z Suomalainen tuottaa vuodessa keskimäärin 13 kg kotitalouksien pakkausmuovijätettä. z Tästä kiertoon päätyi vuonna 2016 puoli kiloa henkilöä kohti. z Kuluvan vuoden tavoite on kaksinkertaistaa vuoden 2016 määrä. z Viiden vuoden päästä tavoitteena on jo 6 kg/ hlö. LÄHTEET: UUSIOMUOVI.FI JA UUSIOTUOTE OY:N PETER RASMUSSEN Muovinkeräyspisteitä löytyy Jyväskylästäkin, mutta lähinnä isojen kauppojen pihoilta. ta: Putkia, peitteitä, säiliöitä, erilaisia pakkauksia. Varmasti jatkossakin muovi on usein käyttökelpoisin ratkaisu moniin välttämättömiin ympäristötuotteisiin. Pikkuhiljaa muovien raaka-ainepohja muuntuu uusiutuvaksi ja kierrätysmateriaaliksi”, Vesa Kärhä vastaa. Vaikuttaa siis siltä, että käytämme muovia jatkossakin. Uusiokäytön tehostaminen ja materiaalien kehittäminen yhä toimivimmiksi keventävät kuitenkin ympäristölle aiheutuvaa taakkaa.
10 Jyväskylän ylioppilaslehti 8/2017
11 Jyväskylän ylioppilaslehti 8/2017 TARINOITA TARPEILTA VESSANSEINÄTEKSTIT. Käymälän seinille raapustellaan rakkausrunoja, poliittisia mielipiteitä ja solvauksia. Vessojen seiniin on aina ilkivaltaisesti ikuistettu elämän kohokohtia. Seinien sotkeminen alkaa kuitenkin olla katoavaa kansanperinnettä. L esbolaiset orgasmoivat nuolennan yhteydessä Todennäköisesti jokainen yläkaupungin ravintoloissa viime aikoina käynyt naisten vessan käyttäjä on törmännyt tähän lausahdukseen. Joissakin paikoissa sen kyljessä on kiivastakin keskustelua. Permanenttitussin avulla väitellään esimerkiksi heteroiden tyydyttämisestä. Vessakoppi on paikka, jossa me kaikki olemme enimmäkseen yksin. Ilkivaltaiset tekstit tekevät siitä kuitenkin sosiaalisen paikan: siellä ratkotaan ihmissuhdeongelmia, haukutaan kavereita, suositellaan ehkäisyvälineitä ja julistetaan rakkautta ja poliittista sanomaa. Ehkä moni on ajatellut samoin kuin tämän tekstin kirjoittaja: Tuntuu joskus huvittavalta, että ainoa lohtu löytyy vessan seinästä VESSAN SEINÄÄ voisi ehkä väittää maailman vanhimmaksi sosiaaliseksi mediaksi. Vanhimmat käymälöistä löytyneet kirjoitukset ovat vuonna 79 jaa. tuhoutuneesta Pompeijista. Egyptistä seinäraapustuksia on löytynyt vieläkin kauempaa menneisyydestä, noin vuodelta 1450 eaa. Todennäköisesti vessan seiniin on kirjoiteltu siitä lähtien, kun vessat ja kirjoitus ylipäätään on keksitty. Vessakirjoituksia on tutkittu paljon esimerkiksi kielenja kulttuurintutkimuksen keinoin niin Suomessa kuin maailmallakin. Tutkimusten mukaan vessakirjoitusten tarkoitus on synnyttää kontakteja toisilleen tuntemattomien ihmisten välille. Kirjoittajat eivät tunne toisiaan eivätkä välttämättä koskaan kohtaa, mutta ainakin hetken he ovat olleet samassa paikassa, samassa asennossa ja samoilla asioilla. Kuulostaa vähän Jodelilta. Korvaako some pikkuhiljaa vessanseinätekstit? Voi hyvinkin olla, sanoo Helsingin yliopiston sosiologian professori Ilkka Arminen. ”Anonyymit keskustelufoorumit ovat vähän sellainen internetin vessanseinä, johon voi kirjoittaa mitä vaan”, sanoo Arminen. Nykyään keskustelut kulkevat mukana joka paikkaan puhelinsovelluksissa, jolloin tarve vessan seiniin piirtelyyn vähenee. Arminen kuitenkin uskoo, että käsin kirjoittamisen väheneminen on kaikkein olennaisin syy siihen, miksi seinät ovat entistä puhtaampia. ”Käsinkirjoitus on vähän mennyttä maailmaa. Eivät ihmiset nykyään kanna mukana kirjoitusvälineitä”, Arminen sanoo. Samaa sanoo Antti Lankinen, joka oli ystävänsä kanssa syömässä Passionissa lokakuisena perjantaina. Lankinen ei ole ainakaan itse kirjoitellut seinille mitään pitkään aikaan. ”Varmaan joskus pikkupoikana, mutta nyt en ole hetkeen. Harvemmin on kynä mukana vessassa. Ei mulla oo mitään kiinnostusta siihen”, Lankinen toteaa. Samaan aikaan Passionista tavoitettuja Auroora Ala-Hiirosta ja Tiia Turusta tekstit eivät häiritse. ”Joissakin vessoissa on jotain kivoja tsemppilauseita, niitä on ihan kiva lukea. Loukkaavat tekstit ei oo kauheen kivoja”, sanoo Turunen. ”SE ON ilkivaltaa, ihan selvästi. Jos menet toisen kotiin, niin piirteletkö siellä vessan seinään”, sanoo Passionin ravintolapäällikkö Joonas Pikkarainen. Vessan seinä saatetaan usein nähdä runouden ja piirrostaiteen alustana ja keskustelukanavana, mutta tekstit ovat harmi sille, joka seinien putsaamisen hoitaa ja maksaa. Passionissa pyritään pesemään seinätekstejä pois sitä mukaa, kun niitä huomataan. Joskus asiakkailtakin tulee niistä palautetta. Sen sijaan Vakiopaineessa kirjoituksista ei kummemmin välitetä, sanoo ravintoloitsija Matti Perälä. ”Ne eivät ole minkäänlainen ongelma.” Aina silloin tällöin sielläkin suditaan uudet maalit seiniin, jolteksti Laura Kangas kuvat Laura Kangas, Joonas Puuppo
12 Jyväskylän ylioppilaslehti 8/2017 loin vanhat seinäkirjoitukset jäävät uuden maalikerroksen alle historiaan. Mutta yleensä uusia ei tarvitse odottaa kovin kauaa. ”Jos tänään maalataan, niin ylihuomenna niitä tekstejä jo on.” VESSAKIRJOITUKSET OVAT pitkään olleet osa myös kampuskulttuuria. Alvar (Aalto) ei koskaan ymmärtänyt, että paskominen on yksi elämän suurista nautinnoista Näin valitti nimimerkki Ark. yo C-rakennuksen pieneksi parjatussa vessakopissa vuonna 2011. Eri tiedekuntien vessoista on löytynyt myös sisäpiirivitsejä, jotka liittyvät kirjoittajien pääaineeseen. Historican vessoissa on kehotettu heittämään karttakokoelmia pönttöön, ja Mattilanniemessä matemaatikot ovat laatineet kaavoja ja epätoivon parahduksia vessan oven sisäpuolelle. Nyt vessakirjoitukset kuitenkin loistavat poissaolollaan yliopistolla. Kirjoitukset yliopiston vessojen seinillä ovat selvästi vähentyneet viime vuosina, sanoo Jyväskylän yliopiston siivouspalveluvastaava Anne Myllyntaus. ”Ne ovat ehkä vähän poissa muodista jollain tavalla. Varmaan some korvaa sen kirjoittelun nykyään”, Myllyntaus pohtii. Vessatekstejä ilmestyy seiniin vähenemisestä huolimatta päivittäin, Myllyntaus sanoo. ”Niitä siivotaan ihan säännöllisesti pois. Kun ne siivotaan heti pois, niin ei tule kavereita siihen rinnalle. Jos ne ovat seinillä pidempään, niin kirjoitukset siinä ympärillä tahtovat lisääntyä”, Myllyntaus sanoo. Kampuksista Seminaarinmäki on kirjoittajien suosiossa. Tekstejä löytyy sieltä, missä on muutenkin eniten väkeä: aulatilojen ja ravintoloiden vessoista. Tilaisuus tuntuu tekevän vandaalin, sillä vaaleista seinistä tekstejä löytyy useammin kuin tummemmista. ”Seiniä pyritäänkin välillä maalaamaan tummemmiksi, että ne eivät houkuttelisi sotkijoita.” VIELÄ VESSANSEINÄTEKSTIT eivät ole ihan kokonaan mennyttä maailmaa. Ne tulevat tutuiksi ainakin Jyväskylän baareissa oloaan helpottaville. Pimpit, pippelit ja paneminen, siinä vessakirjoitusten yleisimmät aiheet. Vessakirjoitukset liittyvät usein seksiin ja sukupuoleen, ja molempia aiheita käsitellään ronskisti ja avoimesti. Haarovälin lisäksi uskonto, politiikka, opiskelu, työt, musiikki ja päihteet ovat yleisiä aiheita. Moni raapustaa seinään myös ihan vain nimensä tai yksittäisiä kirjaimia. Jotkut harjoittavat kuvataiteellisia taitojaan piirroksilla. Mikäli Jylkkärin kierrokseen Jyväskylän vessoihin on uskominen, miesten ja naisten vessoissa sotketaan seiniä eri tavoilla. Naisten vessoissa seinät on koristeltu tsemppiviesteillä, feminismillä ja keskustelulla. Esimerkiksi Passionin vessoista löytyi lokakuussa keskustelu oluesta. Miksi juomme olutta? Koska se on halvinta Koska miehetkin tekevät niin... Naiset, me pystytään parempaan :) Lopettakaa rakkaat tällainen vitun typerä pikkuseksismi. Se alentaa ainoastaan teitä. :-) Miesten vessoissa ei liiemmin käydä keskusteluja. Seiniä ja paperitelineitä koristavat tagit, piirrokset, tarrat ja yksittäiset huudahdukset. You can fuck with us Hesa! Eroja miesten ja naisten vessojen välillä on löydetty myös akateemisissa tutkimuksissa. Useiden tutkimusten mukaan naiset kirjoittavat seiniin vähemmän kuin miehet. Naiset kirjoittavat enemmän tekstejä, kommentoivat toistensa kirjoituksia ja kannustavat toisiaan. Miehet sen sijaan piirtävät ja kirjoittavat seksiin liittyviä kommentteja. Pitkään ajateltiin, että miehet kirjoittaisivat naisia raisummin ja seksuaalissävytteisemmin. Tuoreimmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet päinvastaista: joissakin tutkimuksissa naisten vessoista löytyi enemmän tekstejä kuin miesten vessoista, ja niiden sävy oli aivan yhtä roisi kuin seinän toisella puolella. Miesten ja naisten vessoissa ei siivoojien ja ravintoloitsijoiden näkökulmasta ole suurta eroa, ainakaan tekstien määrässä. ”Kyllä niitä on ihan yhtä lailla molemmissa”, toteaa Myllyntaus yliopiston vessoista. JOKU TUNTEMATON kommentoi Ylä-Ruthin ovessa käytävään orgasmikeskusteluun: Kieli on valtaa Keskustelua on käyty useiden viestien voimin, eriväristen tussien ja kuulakärkikynien avulla. Tekstit ovat nyt haalistumassa. Osasta ei saa enää selvää. Uusia kommentteja ei ole näkynyt hetkeen. KATSO KUVAT JYVÄSKYLÄN VESSOISTA Naisten vessoissa kannustetaan ja keskustellaan. Miesten vessat täyttyvät piirroksista ja huudahduksista.
13 Jyväskylän ylioppilaslehti 8/2017 Loka-marraskuun vaihde on teatterin syyskauden vilkkainta ensi-ilta-aikaa. Jyväskylässä on paljon kiinnostavia esityksiä! Menot Eettinen lokakuu patistaa hereille Lokakuussa kampuksella on iloa ilmassa. Eettinen lokakuu kokoaa jo toista kertaa yhteen JYYn kestävän kehityksen teemat: ympäristön, kehitysyhteistyön ja reilun kaupan. Teemaviikot seuraavat toisiaan ja kolmen viikon aikana voit osallistua tapahtumiin, kilpailuihin, elokuvanäytöksiin ja retkiin ympäri kampusaluetta. Ympäristöviikko 9.-15.10. on ehtinyt ennen tämän lehden ilmestymistä jo mennä, mutta eipä hätää: Kehitysyhteistyöviikko 16.-22.10. ja Reilun kaupan viikko 23.29.10. ovat vielä jäljellä. JYY:n kehitysyhteistyöviikon tavoitteena on lisätä opiskelijoiden tietoa ja kiinnostusta kehitysyhteistyöstä ja globaaleista kysymyksistä. Viikko polkaistaan käyntiin avajaistempauksessa kampuksella maanantaina kello 12 ja ohjelmaa on tämän 1.11. KAUPUNGINTEATTERI RUJON absurdista tyylistään tunnetun Compañía Kaari & Roni Martinin Kill Carmen on julkea, julma, viettelevä ja nyrjähtänyt tanssillis-musikaalinen tajunnanräjäyttäjä. Roni Martinin johtama orkesteri yhdistelee suvereenisti funkia, flamencoa, ja balkanvaikutteita. Yhdeksänhenkisessä liveorkesterissa soittaa liuta eri alojen huippumuusikoita. Orkesteriin kuuluvat muun muassa espanjalaiset flamencovirtuoosit Juan Antonio Suárez Cano, Victor Carrasco ja Pablo Suárez. 16.10.–29.10. JYVÄSKYLÄ Guatemalalainen Reilun kaupan kahvinviljelijä Diego Guarchaj käyttää osuuskunnan valmistamia luomulannoitteita kahvipensaidensa vahvistamiseen. ILOKIVEN ELOKUVAT TERO UUTTANA ARVOSTELEE TULEVIA NÄYTÖKSIÄ Saamelaisveri AMANDA KERNELL | RUOTSI, NORJA 2016 | 110MIN MA 16.10. + TI 17.10. KLO 18 Saamelaisia on sorrettu tasaisesti yli pohjoismaiden rajojen aikojen saatossa. Tästä ja oman kulttuurinsa hylkäämisestä kertoo ruotsalais-norjalainen Saamelaisveri. Elokuvassa nuori Ella Marja pääsee kokemaan pakkoruotsin ihanuutta 30-luvulla ja samaan aikaan ruotsalaiset suunnilleen sylkevät päälle. Ei ole ihme, että hän ei tahdo olla saamelainen vaan tasavertainen, eli ruotsalainen. Elokuvan päätähti Lena Cecilia Sparrok vetää debyyttiroolinsa hienosti ja omistautuneesti. Hän ja kaikki muutkin leffassa nähtävät saamelaiset ovat oikeita saamelaisia taustaltaan, mikä on täysin oikea tapa toteuttaa tällainen vähemmistöjen kohtelusta kertova teos. Arvosana: 4/5 Tokasikajuttu JUKKA KÄRKKÄINEN, J-P PASSI | SUOMI 2017 | 100MIN MA 30.10. KLO 18 Muutaman vuoden takainen Kovasikajuttu käsitteli punk-bändi Pertti Kurikan nimipäivien erikoisen arkista taivalta ja toi samalla uudella tavalla kehitysvammaisten elämää tutuksi suomalaisille. Tokasikajutussa käsitellään yhtyeen taivalta Suomen euroviisuedustajaksi Wieniin ja aina keikkailun lopettamiseen. Alkuun ajattelin, että onko bändin tarinassa enää kerrottavaa, mutta sitten Karin, Petrin, Samin ja Tonin suorasukaisen inhimillinen suhtautuminen elämään voitti taas puolelleen. Matkassa on mutkia, välillä huudetaan toisille suuttuneena, mutta lopulta annetaan aina anteeksi. Samalla tullaan todistaneeksi useita kohtauksia ihmisten suhtautumisesta kehitysvammaisiin, eikä se aina ole positiivista vaan myös hyvin vähättelevää. Onhan se silti uskomatonta, että nämä kaverit on nähty soittamassa miljoonille ihmisille Euroviisujen semifinaaleissa. Arvosana: 4/5 OHJELMISTOSSA MYÖS 23.10. KLO 18 VERONIKAN KAKSOISELÄMÄ 24.10. KLO 18 THE BIG SICK 31.10. KLO 18 LUMOTUT 6.11. KLO 18 PEILI 7.11. KLO 18 BLADE RUNNER 2049 2.11. TANSSISALI LUTAKKO “Mä nään näitä asioita, joita kukaan ei oo nähnytkään”, laulaa Vain Elämää -ohjelman myötä Suomen suosituimpiin poppareihin noussut räppäri Mikael Gabriel kappaleessaan Älä herätä mua unesta. Kenties, ainakin platinalevyjä ja täysiä konserttisaleja on piisannut Vuoden miessolistin Emmankin pokanneelle artistille viime aikoina. Lutakon lavalla Mikael Gabriel nähdään nyt ensimmäistä kertaa. tekstit Menot-setä menot-seta@gmail.com SEAN HAWKEY jälkeen joogasta workshoppeihin. Koko Suomessa viikolla 43. vietettävä Reilun kaupan viikko tutustuttaa opiskelijat ja henkilökunnan reilun kaupan tuotteisiin. Tavoitteena on tehdä kynnys mahdollisimman matalaksi. “Maistiaiset ja tietoiskut tuodaan sinne, missä opiskelijatkin ovat. Reilun kaupan banaaneja, kahvia, suklaata ja teetä tarjoillaan opiskelijoille eri puolilla kampusaluetta”, kertoo Reilun Kaupan viikon koordinaattori Riitu Pirkkalainen. Vielä yksinkertainen kysymys: miksi suosia Reilun kaupan tuotteita? “Keskimääräinen markkinahinta on liian alhainen. Reilun kaupan työntekijä saa tuotteestaan sen hinnan, joka hänelle kuuluu, jolla voi elää ja kehittää omaa toimintaansa.” 20.10. HUONETEATTERI Huoneteatterin lokakuun ensi-ilta Sarasvatin hiekkaa on runollinen jännitysnäytelmä, ekotrilleri, ilmastonmuutoksesta ja maapallon ja ihmisen tulevaisuudesta, lähitulevaisuudesta, nykyhetkestä. Se pohjautuu Risto Isomäen samannimiseen palkittuun romaaniin. Melkein kaikki kansat tuntevat myytin suuresta vedenpaisumuksesta, joka noin 12 000 vuotta sitten pyyhkäisi melkein koko ihmiskunnan pois maan päältä. Kuinka meidän tällä kertaa käy? Onko maailman tuho ylipäätään enää estettävissä? 20.10. KAUPUNGINTEATTERI Teatterikorkeakoulu tulee vierailulle Jyväskylään Baikal Brothers Ky -näytelmällään. Esitys kertoo musiikkiteatterilinjan bändin matkasta Trans-Siperian junalla Baikalille Olkhon-saarelle musiikkivideota kuvaamaan. Baikal Brothers Ky on myös venäjän matkailuun erikoistunut matkatoimisto, jonka avulla identtiset kaksoset Jukka ja Risto Tarvainen pyrkivät pelastamaan koulunpolttamisesta vahingonkorvauksiin tuomitun pikkuveljensä tulevaisuuden. Näytelmä kertoo paitsi pitkästä matkasta, myös ihmisten toisiinsa jättämistä haavoista ja siitä, kuinka niistä voi parantua. NA NA S IM EL I HANNA-KA ISA HÄMÄLÄIN EN AINO VAUHKONEN 20.10. ILOKIVI JYVÄSKYLÄN ylioppilasteatterin Yli 10 000 koiran koiranäyttely kertoo modernin Romeon ja Julian tragikoomisen kikkailun seuraukset. JYT-konkarit Panu Ilén ja Antti Koskinen ovat dramatisoineet ja ohjanneet sarjakuvataiteilija ja muusikko Jyrki Nissisen alkuperäisteoksesta absurdin näytelmän, jossa kaikki kosahtaa. 30.10. ILOKIVI JELMUN järjestämällä Live Forever -klubilla kuullaan lokakuisena perjantaina neljää yhtyettä, joita yhdistää post-punk. Kuudes Silmä ja Rue Morgue saapuvat Helsingistä, 1981 Turusta. “Murhediskoksi” musiikkiaan kutsuva Submission on jyväskyläläinen bändi. “JOSKUS KOIRAT ON VAAN NIIN IHANIA, ETTÄ NIITÄ ON PAKKO AMPUA.” Vuorosana Jyväskylän ylioppilasteatterin 10 000 koiran koiranäyttely -näytelmästä
Kulttuuri 14 Jyväskylän ylioppilaslehti 8/2017 K eltaiset, limenvihreään taittavat muovikannet. Laminoitu ja reunoista rispaantunut kirjaston viivakooditarra. Liki 20 naarmuuntunutta cd-levyä yksissä kansissa. Huononäköinen sukulaistäti. Maailmanmenosta kiinnostunut veli, joka ei jaksa lukea kirjoja. Kun kuulet bling-äänen, voit kääntää sivua. Vielä hetki sitten äänikirjat olivat hatara muisto lapsuudesta. Kirjallisuuden köppäinen sivutuote. Nyt äänikirjat ovat palanneet ja raivanneet tiensä älypuhelimien sovelluskauppoihin ja kahvipöytäkeskusteluihin. Spotifyn ja Netflixin kaltaisten suoratoistopalvelujen valtaamassa maailmassa äänikirjojen uusi tuleminen oli vain ajan kysymys. Näin uskoo muun muassa Jonas Tellander, Storytelin, äänikirjojen Spotifyn, toimitusjohtaja ja kirjamaailman vallankumouksellinen. ”Käyttäytymisen muutos on hyvin suuri. Kaikilla on nykyisin puhelin ja kuulokkeet mukana. Kaikki esteet ovat poissa, ja äänikirjojen tarjonta on aivan erilaista kuin ennen”, sanoi Tellander viime joulukuussa Helsingin Sanomien haastattelussa. Tuolloin yritys oli ollut Suomen markkinoilla vajaan vuoden yhdessä suurimman kilpailijansa, kustannusyhtiö Bonnierin omistaman Bookbeatin kanssa. Molempien yritysten kärki on äänikirjoissa, mutta valikoimasta löytyy myös e-kirjoja. Vajaan 17 euron kuukausimaksulla kirjoja saa kuunnella ja lukea niin paljon kuin haluaa. Valikoimassa on tuhansia suomen-, ruotsinja englanninkielisiä uutuuksia ja klassikoita. Suosituimpien listalla keikkuvat sekaisin dekkarit, elämäkerrat ja self-helpit. KUN STORYTEL ja Bookbeat rantautuivat Suomeen vuonna 2016, ladattavien äänikirjojen kokonaismyynti kaksinkertaistui. Vuonna 2015 kirjoja myytiin 367 000 eurolla, vuotta myöhemmin myynti oli jo 712 000 euroa. Kustantajayhdistyksen johtaja Sakari Laiho seuraa äänikirjojen nousua innolla. Storytelia ja Bookbeatia hän kutsuu äänikirjamaailman pääpelureiksi. Haastatteluhetkellä Laiho oli Frankfurtin kirjamessuilla, keskellä kuuminta kirjallisuuspöhinää. ”Onhan tämä hieno juttu, jos on löytynyt uusi tapa, miten ihmiset saadaan kirjojen ääreen. Olen varma, että äänikirjojen suosio tuÄÄNI TULI TAKAISIN KIRJAAN TEKNOLOGIA. Uusi äänikirja on yhdistelmä teknologiaa ja taidetta. Se on tullut sinne, missä kirjat eivät ennen olleet. Se hakee vielä paikkaansa, mutta on tullut jäädäkseen. teksti Riikka Maukonen kuva Salla Kangas
Pika-arviot 15 Jyväskylän ylioppilaslehti 8/2017 Graffitteja, päihteitä ja kipuilua MIIKKA NIIRANEN & PEKKA SALMINEN: SÄ MAKSAT (JOHNNY KNIGA) Gasellit-yhtyeestä tutut Miikka Niiranen ja Pekka Salminen eli Hätä-Miikka ja Päkä kuvaavat esikoisromaanissaan pohjoishelsinkiläisten graffitimaalareiden huuruista elämää. Bändin musiikin tavoin teos yhdistää luontevasti nuorten kohellusta yllättäväänkin herkkyyteen. Ikävä kyllä kaksikon kokemattomuus prosaisteina paistaa läpi. Minä-muodossa etenevä, slangitermistöstä ja puhekielestä ammentava kerronta vie mukanaan tarinan todellisuuteen, mutta käy pidemmän päälle puuduttavaksi. Varsinkin dialogi on paikoin jopa vaivaannuttavan kehnoa. Aidon tuntuiset ja samaistuttavat henkilöhahmot pelastavat paljon. Lukija välittää Helsingin yössä seikkailevista antisankareista, vaikka heidän ympärilleen kyhätty tarina on yllätyksetön. Niklas Pelkonen Aaltoilevuutta vetiseen syksyyn UIMONEN/LORENZEN: TRILOGIA/TRILOGI: INDIGO Indigo on suomalais-tanskalaisen duon muodostavien Emmi Karoliina Uimosen (piano) ja Troels Strange Lorenzen (haitari) debyyttilevy. Elokuvaohjaaja Krzysztof Kie?lowskin trilogian tavoin temaattisen värisuoran ensimmäinen osa on sininen. Soittajat ovat kumpikin Sibelius-akatemian opiskelijoita, jotka huomasivat tuntevansa vetoa pianon ja haitarin melankolista yhteissointia kohtaan. Yhteisistä mieltymyksistä syntyi yhteisprojekti, ja hyvä niin, sillä soitanto polyrytmeineen ja skaaloineen on sulavaa. Indigon tyyli on hyvin impressionistinen ja elokuvamainen. Improvisaation rooli on keskeinen, ja kappaleiden on annettu kehittyä niiden ytimen ympärille vapaasti jamitellen. Lopputulos on dynaaminen ja surumielinen. Riku Lehtoranta Kisaohjelman vaikuttava kenraaliharjoitus RUAMJAI: COME ALONG -KONSERTTI Jyväskyläläinen sekakuoro Ruamjai esitti Vaajakosken kirkolla kilpailuohjelmansa, jolla se vierailee Italiassa järjestettävissä kisoissa. Kirsi Kaunismäki-Suhosen johtama kuoro teki pienoisläpileikkauksen kuoromusiikkiin kahdellatoista kappaleella, joissa soivat niin 1500-luvun kirkkosävellykset, afrikkalainen ylistysmusiikki kuin suomalaiset kansanlaulutkin. Samalla Ruamjai todella esitteli taitojaan: monipuolinen ja vaativa ohjelmisto heräsi eloon ja punoi katsojan pauloihinsa. Kuoro erinomaisine solisteineen toi lauluihin herkkyyttä, voimaa ja iloa, jotka tasapainottivat ja korostivat tyylillisesti hyvin erilaisia osioita. Kuoro soi yhteen kauniisti, tosissaan mutta pingottamatta sekä harkitusti leikitellen ja ilmeikkäästi esiintyen. Olisi hienoa, jos kuoro esittäisi kisaohjelmistoaan vielä kisojen jälkeen erillisinä konsertteina, sen verran innostavaa kuultavaa Vaajakosken konsertti oli. Peitsa Suoniemi Liikaa rusketusta SUONTAUSTA & PUUSAARI: KASVOT KOHTI AURINKOO (SUONTAUSTA & PUUSAARI) Kasvot kohti aurinkoo on jyväskyläläisen folk-duon Jani Suontaustan ja Jaakko Puusaaren esikoisalbumi. Akustisten kitaroiden säestyksellä tarinoiva kaksikko käyttää orgaanisen äänimaiseman vahvistajina myös muita soittajia. Valikoimasta löytyy muun muassa kontrabasso, irlantilainen tenoribanjo ja pyykkilauta. Sanoitukset eivät ole kovin monitasoisia, ja siksi sinne tänne ripotellut allegoriat jopa laulujen nimissä kuulostavat latteilta. Kappaleissa korostuvat moitteettomat pop-melodiat ja pehmeä sointiväri. Sisällöllisesti jo nimensä puolesta varovaisen optimistinen levy tyhjenee muutamalla kuuntelulla. Vähäeleisen folkin kohdalla vetäydyn luontevasti näemmä karumpaan esteettiseen sikiöasentoon kuten Mirel Wagner. Ehkä joku muu tuntee olevansa kohdussa tämän esikoisen parissa. Riku Lehtoranta Kyseenalaisuutta koiranäyttelyssä JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASTEATTERI: YLI 10000 KOIRAN KOIRANÄYTTELY JYT:n uutuus perustuu Jyrki Nissisen samannimiseen sarjakuva-albumiin. Se vie katsojan Kompiaisiin, jossa nihilismiin taipuvainen Bart Karviainen pyrkii hurmaamaan koirafanaatikko Anna Automaattitakan kyseenalaisin keinoin. Tarina etenee uskollisesti alkuperäistä tekstiä noudattaen. Hahmot on tuotu taitavasti sarjakuvan sivuilta lavalle. Hienoisella tulkinnan vapaudella niihin on kuitenkin saatu jotain omaa, yllättävääkin. Kohtauksista toiseen siirrytään tarinan henkeen sopien vauhdikkaasti ja pieni esiintyjäkaarti hyödynnetään tehokkaasti. Tuhoon tuomittua romanssia, koirasekoilua ja hirveää kielenkäyttöä on ilo seurata. Kuten alkuperäinen teos, myös teatteriversio onnistuu nauramaan monelle asialle jättäen tuomitsemisen kuitenkin muiden harteille. Kiira Kolehmainen Erinomainen rimanalitus TOKASIKAJUTTU (MOUKA FILM) Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyettä dokumentoivan Kovasikajutun (2012) jatkolle ei ohjaajien Jukka Kärkkäisen ja J-P Passin mukaan ollut perusteita. Sitten PKN osallistui euroviisuihin ja riffinikkari, kitaristi Pertti Kurikka kertoi jäävänsä eläkkeelle. Tokasikajuttua on ennakkoon pidetty itsenäisenä jatko-osana, mutta myös jatkoosan näkökulman voi hämäävänä heittää roskakoriin. Siinä missä Kovasikajuttu oli pääosin iloinen ja osittain tahattoman hulvaton kuvaus “keharipunkkareiden” noususta laajaan tietoisuuteen, kuvaa uusi elokuva raadollisemmin yhtyeen jäsenten välien takkuilua ja lopun tunnelmia. Toki huumoria ja elämänmyönteisyyttä on yhä mukana sen verran, ettei sen katsottuaan kykene pidättelemään hymyä. Tokasikajuttu on näkemisen arvoinen, vaikkei se ylläkään edeltäjänsä tasolle. Kyseessä kun oli eräs parhaista musiikkidokumenteista koskaan. Riku Lehtoranta lee vain kasvamaan” Laiho ennustaa. Äänikirja on tuonut kirjat sinne, missä niistä ei ole ollut mahdollisuutta nauttia: automatkoille, juoksulenkille ja ruoanlaittoon. Samalla kun sähköisten äänikirjojen määrä on ryminällä kasvanut, cdja kasettimuotoisten äänikirjojen myynti on laskenut. Vuonna 2011 tallnteita myytiin vielä yli miljoonalla eurolla, mutta viisi vuotta myöhemmin enää vain noin 600 000 eurolla. Jyväskylän kaupunginkirjastossa luotetaan silti vielä vanhaan. Noin 15 000 äänikirjan valikoimasta suurin osa on perinteisiä cdtai kasettitallenteita. Lukuun ottamatta lukemisesteisten Celia-äänikirjoja, kaikkien lainattavissa olevia sähköisiä äänikirjoja on 120 kappaletta Ellibs ekirjakokoelmassa. Niitä ei kuitenkaan voi ladata omalle laitteelle, vaan kuuntelu tapahtuu netissä. Kirjaston verkkopalvelusuunnittelija Juha Hälisen mukaan se on ongelma. ”Äänikirjoja menisi varmaan enemmänkin, jos tarjonta olisi laajempi ja tekniikka toimisi luotettavammin.” VAIKKA ÄÄNIKIRJOJEN tulevaisuus näyttää valoisalta, kustantajat eivät ole täysin varauksettomia. Sakari Laihon mukaan äänikirjat ovat kalliita, ja on mietittävä tarkkaan, mitkä kirjat ovat sellaisia, mistä kannattaa tehdä äänikirja. Oleellista on myös se, kuka äänikirjan lukee ja miten. Äänikirjojen suosion kasvuun ovat teknologian ohella vaikuttaneet kuuluisat ääninäyttelijät. Esimerkiksi Harry Potterien englanninkielisiin äänikirjoihin antoivat äänensä Uma Thurman, Kate Winslet ja Colin Firth. Potterit löytyvät suosituimpien äänikirjojen listalta myös Suomessa. Nousujohde on suurta, mutta mihin suuntaan äänikirjat ovat menossa? Siihen Sakari Laiho ei uskalla ottaa kantaa. Täysin nykyiseen muotoonsa kirjat tuskin kuitenkaan jäävät. Storytel ja Bookbeat ovat jo nyt Netflixin tapaan tuoneet markkinoille omia, kustantamojen ulkopuolisia äänikirjoja. Markkinoilla vetävät yksinkertaiset ja viihdyttävät kirjat. Helsingin Sanomien haastattelema Jonas Tellander uskoo kuitenkin ”markkinoiden kypsymiseen” ja siihen, että jatkossa valikoimasta tullaan nappaamaan myös klassikoita ja Nobel-kirjoja. KOMMENTTI Hyppäsin äänikirjojen maailmaan, kun aloin työstää aiheesta juttua. Kirjojen, radion ja podcastien suurkuluttajana äänikirjat tuntuivat luontevalta aluevaltaukselta, joka oli vain odottanut aikaansa. Olin ollut myös skeptinen: Pystyykö kirjan kuunteluun keskittymään samoin kuin kädet sitovaan lukemiseen? Kysyin aiheesta Facebook-kavereiltani. Joukosta löytyi monia äänikirjoihin hurahtaneita. Sain suosituksia parhaista sovelluksista, niiden valikoimasta ja käyttömukavuudesta. Eniten kehuja sai yllätys, yllätys Bookbeat. Tyyriille hinnalle ja englanninkielisen tarjonnan suppeudelle buuattiin, mutta mahdollisuus kuunnella niin paljon kuin haluaa oli pelkkää plussaa. Monien kirjojen kulutus oli kasvanut. Audiblen valikoimaa kehuttiin, mutta diili yhdestä kirjasta kuukaudessa lytättiin aikansa eläneeksi. Storyteliä ei maininnut kukaan. Aloitin Bookbeatin ilmaisen kokeilujakson junamatkalla. Olisin voinut lukea kirjaa, mutta jutun deadline lähestyi. Valitsin koomikko Amy Schumerin omaelämäkerrallisen teoksen The girl with the lower back tattoo. Schumerin itsensä lukemaa äänikirjaa oli kehuttu täydelliseksi: viihdyttävä ja yksinkertainen. En joutunut pettymään. Tarinan vietäväksi oli helppo uppoutua, kunhan ei eksynyt Facebookiin tai kirjoittamaan sähköpostia. Kuten painettu kirja, myös äänikirja vaatii keskittymistä. Sitä sille on myös helppo antaa. Tosin vain niissä paikoissa, minne perinteinen kirja ei yllä. Kropalla pitää olla tekemistä, kuten aamutoimet tai autolla ajaminen. Ystävääni lainaten, koukuttava äänikirja on myös ainoa hyvä syy lähteä lenkille. Voi olla, että Netflixin ja Spotifyn lisäksi ryhdyn myös Bookbeatin kuukausilahjoittajaksi. Riikka Maukonen Kiitos, lisää OLEELLISTA ON MYÖS SE, KUKA ÄÄNIKIRJAN LUKEE JA MITEN.
Helpotus 17 Jyväskylän ylioppilaslehti 8/2017 ERI PAIKKAKUNNILTA TULEVAT OPISKELIJAT HAUKKUVAT KOTIKUNTANSA OMALLA MURTEELLAAN. PASKA KOTISEUTU Sano Salo vaa SALO ON Helsingin ja Turun välis oleva kaupunki. Sillee mä usein sanon, ku yritän kertoo jotai Salost. Sit ku miettii muit kaupunkei täs lähel niinku Karjaa tai Lohja, nii ollaa ainut kaupunki, jol ei oo hienoo ruotsinkielist nimee. Eikä tääl kyl myöskää puhuta ruotsii. Vuonna 2008 Saloo liitettii monta pikkukylää. Sen piti tehä Salost jotenki elinvoimasempi, mut toisin kävi. Salos ei oo muutenkaa menny pitkää aikaa hyvin, ku Nokiaki lähti 40 vuoden kukoistuksen jälkee. Porukka on sen jälkee ollu työtönt, ja nykyää Salos onki varmaa Kebab-ravintoloi enemmä ku asukkai. KETÄ SALOS sit enää on? Salost löytyy moninkertane suomenmestaruusjoukkue naisten lentopallos, mut siit harvoin uutisoidaa missää. Miesten koripallos oltii viime kaudel toisii, mihi ees salolaiset ei uskonu. Joukkueen fanit on kyl aika omistautunei: kävelevät kadul soihdut kädes ja sekottavat liikentee. Lisäks Salos on ilmasii parkkipaikkoi, vaik ne onki aina täynnä. Siit riittää valittamist, koska kahta metrii pidemmäl ei kävellä. Ketää ei käytä vilkkuu ajaes, koska kyl kaikkien nyt pitäis tietää, mihi just mä oon menos. Bussiliikennet ei tyylii ees oo. Mut onneks joku nero on haluamas Hyperloopii tänne Saloo, nii täytyyhän tän sit jonkinlaine paikka olla. Ja meijä Sale eli tasavallan presidentti on Salost, mut seki lähti täält jo aikoi sitte, ja toivoisin muitten seuraavan peräs. Koska jos Saloo aikoo asettuu, nii varmaa on, et lapses tulee käymää homekouluu, koska Salost ei muita löydy. RIKKAIDEN VANHEMPIEN penskat huristelee kaupungil mopoautoil ja hengaa ainoas kauppakeskukses, jos on varmaa koht enää yks liike jäljel. Saloo on kyl yritetty piristää festareil ja valoil Salon joen varres, mut emmä tajuu, ketä haluu nähä sen ruskeen veden, mis lilluu millo mitäki. Onneks meil on tori, jonka pikkusel laval on kesäsin esiintyny esimerkiks Cheekkii ja Katri Helenaa. Täl hetkel siit torin laidast puretaa vanhoi puutaloi ja rakennetaa jotai puolen miljoonan asuntoi. Emmä ymmärrä miks, ku ei kellää oo varaa niihi. Salon sairaalast vietii pois synnytysosasto täs kaks vuotta sitte, nii vois oikeestaa sanoo, et tänne ei enää synny lisää porukkaa. Suosittelenki siis, et meette sil yhen pysähdyksen taktiikal sielt Turust sinne pääkaupunkii. Oona Mynttinen OMAA PESÄÄ RAKENTAMASSA SISUSTAMINEN. Opiskelija-asunto on pieni, eikä sen sisustamiseen yleensä ole paljoa rahaa. Uusi lukuvuosi toi jälleen samat sisustusdilemmat tuhansiin pieniin asuntoihin. Tilaja sisustussuunnittelija Virpi Fabritius antaa Jylkkärin lukijoille kolme helppoa vinkkiä opiskelijayksiön sisustamiseen. teksti Kiira Kolehmainen kuva Virpi Fabritius 1. Persoonallisuus ”Hyvässä sisustuksessa näkyy asujaa itseään. Niitä asioita, mistä asuja itse tykkää”, sanoo tilaja sisustussunnittelija Virpi Fabritius. Fabritius toimii Sisustusakatemian Jyväskylän koulutusvastaavana sekä sisustusstudio VeeStylen yrittäjänä. Sosiaalisen median sisustusryhmistä on hänen mielestään kadotettu elämän realiteetit ja jäljet. ”Ne antaa monelle kauheasti odotuksia, että apua, mä oon huono sisustaja, kun en saa ikinä mun asunnosta tällaista!” Yleensä kotoa mukaan saatavat kalusteet ovat opiskelijan asunnon ydintä. Loput hankitaan Ikeasta. Elämän kerroksellisuus, kuten tavarat lapsuudenkodista, saavat Fabritiuksen mielestä näkyä. Tuttujen tavaroiden tuominen uuteen ympäristöön voi auttaa rakentamaan kodista paikan, jossa voi rauhoittua ja keskittyä. Jos asunnon tuunaaminen on sallittua, Fabritius suosittelee yksiön ikkunaa vastapäisen seinän maalaamista itseä miellyttävällä sävyllä. Tehosteväriin sopivia tyynyjä tai tyynyliinoja löytyy kirpputoreilta runsaasti. Tilaa voi lisäksi kustomoida levyttämällä ja tapetoimalla tilanjakajan taustapuolen. Edullisia jämärullia voi löytää alan liikkeistä. 2. Siivoaminen ja säilyttäminen Liian isot kalusteet ja liiallinen kalusteiden määrä ovat Fabritiuksen mukaan yleisimmät virheet pienissä tiloissa. ”Jokaisella kalusteella tulee olla funktio ja tarve”, hän painottaa. Tilanjakajalla jaetussa pienessä tilassa verhotkaan eivät ole pakolliset. Sisustusta kannattaa pohtia myös oman siivousinnon kannalta. Tilpehööri lisää siivottavan määrää ja täyttää pienen tilan nopeasti. Jos ei halua luopua pienestä sälästä, sitä kannattaa säilyttää sängyn alla muovisissa laatikoissa tai varastossa. Kaappitilaa voi vapauttaa vuodenajan mukaan jemmaamalla tarpeettomat vaatteet sängyn alle laatikoihin. Pikkuruisiin keittiöihin ei Fabritiuksen mielestä kannata yrittää lisätä säilytystilaa, vaan minimoida tavarat. Fabritius vinkkaa maksuttomasta Sketch Up Make -sisustussuunnitteluohjelmasta, jonka voi ladata tietokoneelle. Kotieläintalouksiin Fabritius suosittelee villaa ja nahkaa. Kestävyytensä vuoksi niitä voi hankkia myös käytettynä. 3. Panostaminen ”Jos johonkin satsaa, niin työtuoliin ja valaistukseen. Ilman valoa et näe ja huonossa työtuolissa et jaksa istua”, Fabritius kiteyttää. Pientäkin tilaa kannattaa rytmittää. Mallisisustuksessa kyseistä tehtävää toimittavat ruokapöytä, tilanjakaja sekä sängyn pääty, jotka ovat kaikki tummia. ”Eteiseen ehdottomasti kunnollinen kuramatto, ettei lika kulje pienessä tilassa joka paikkaan”, hän viimeistelee pienen yksiön suunnitelman. Virpi Fabritiuksen suunnittelemassa esimerkkisisustuksessa on panostettu viihtyisyyteen ja toimivuuteen. Tilanjakajan taustapuoli on levytetty ja tapetoitu. Lattialla on talja, joka on kestävää ja helppohoitoista materiaalia. Jokaisella kalusteella on oma funktionsa. SISUSTUSTA KANNATTAA POHTIA MYÖS OMAN SIIVOUSINNON KANNALTA.
Jyväskylän ylioppilaslehti 8/2017 Maailmalla 18 MA 30.10. Herkkusieni-kikhernepasvispata * Merellinen lohilasagne * Jauhelihapihvit, tomaattikastike TI 31.10. Kasvispitsa * Kahden kalan keitto * Thaimaan porsaspata KE 1.11. Hernerouhecurry * Rapeat kalapihvit Broilerivokki * TO 2.11. Kasvismakaronilaatikko * Makaronilaatikko * Nakkikastike PE 3.11. Quornvokki * Kaalilaatikko * Kasvistäytteinen seileike *Täyttää Kelan suositukset MA 23.10. Kesäkurpitsakeitto * Sitruunainen turskaleike, jugurttikastike * Jauhelihalasagne TI 24.10. Kasvis-härkäpapupihvit * Mangobroilerikastike * Kinkkukiusaus KE 25.10. Kasvispastavuoka * Silakkapihvit, kermaviilikastike Herkkulihapata * TO 26.10. Kasvishernekeitto, pannari * Hernekeitto, pannari * Broileripyörykät PE 27.10. Kasvispaella * Yrttikala * Jauhelihapyörykät MA 16.10. Pinaattiohukaiset * Paneroidut lohimurekepihvit Jauhelihapastavuoka * TI 17.10. Aurajuusto-punajuurikiusaus Currykala * Tulinen lihapata * KE 18.10. Välimeren linssimuhennos * Kalamurekepihvi Porsasvokki * TO 19.10. Kasvispyörykät, tomaattisalsa * Korianterilimeturska Broileripastavuoka * PE 20.10. Kukkakaalilasagnette Yrttiporkkanasei * Jauhemaksapihvit * ILOKIVEN RUOKALISTA 16.10.–3.11. VKO 43 VKO 42 VKO 42 JYLKKÄRIN ENTINEN TOIMITTAJA RAPORTOI MATKASTAAN MAAILMAN YMPÄRI. ARIMO REISSAA Amerikan toiset kasvot ”MIKSI Amerikassa on näin paljon kodittomia? Eikö tämä ole rikas maa?” kysyi nepalilainen leipuri Kamal, kun kiersimme Las Vegasin katuja. Tuntui ristiriitaiselta, kuinka nepalilainen matkatoverini kauhisteli Yhdysvaltojen köyhien karuja oloja. Kun bruttokansantuote suhteutetaan väkilukuun, on Nepal maailman 28. köyhin valtio. Yhdysvallat on samassa Maailmanpankin listauksessa yhdeksänneksi rikkain maa. Pelkkä bruttokansantuote ei tietenkään kerro kaikkea. Dollareissa mitattuna peräti 41 prosenttia maailman miljonääreistä asuu Yhdysvalloissa, mutta samaan aikaan maassa on yli puoli miljoonaa koditonta. Jos katsotaan varallisuuden jakautumista, on Yhdysvallat yksi maailman epätasa-arvoisimmista maista. MIKÄLI Yhdysvaltojen kodittomien tilanteessa haluaa nähdä jotakin hyvää, niin ainakin ongelma on selkeästi kaikkien nähtävillä. Kodittomat kuljettavat omaisuuttaan ostoskärryissä ja nukkuvat jalkakäytävillä ilman, että juuri kukaan hätistäisi heitä pois pääkatujen varrelta. Erityisen paljon Yhdysvalloissa näkee mielenterveysongelmaisia, jotka huutelevat kaduilla tai käyttäytyvät muuten arvaamattomasti. AMERIKKA. Yhdysvallat on yksi maailman rikkaimmista maista, mutta vaurautta ei jaeta kaikille. Suomessa vastaavia henkilöitä nimitellään usein ”avohoitotapauksiksi”. Suomessa loukkaukseenkin sisältyy siis oletus, että huutelijat ovat mielenterveyspotilaita, jotka kuuluvat jonkinlaisen hoidon piirin. Samaa ei voi sanoa Yhdysvalloista, jonka terveydenhuolto on maailman kallein. Moni putoaa turvaverkon ulkopuolelle. POISTUIN Las Vegasista linja-autolla, joka lähti ennen aamuseitsemää. Kun kävelin reilun kahden kilometrin matkan asemalle, näin asunnottomia muutaman sadan metrin välein. Kun turistit ja työläiset vielä nukkuivat, oli kodittomien kaupunki heräämässä uuten aamuun. Lähestyessäni bussiasemaa muistin amerikkalaisen joogaohjaajaan, jonka kanssa olin käynyt kahvilla San Franciscossa. Mukava ja kohtelias joogaohjaaja oli muistellut innoissaan ja ylpeänä, kuinka tarkalla pippurisumutteen osumalla oli kerran taltuttanut aggressiivisen kodittoman. Mietin, ettei köyhien ja rikkaiden välinen kuilu ole katoamassa mihinkään. Arimo Kerkelä ARIMOTRAVELS.COM Turistit jonottavat poseeratakseen Las Vegas -kyltin edessä.
Kasvo 19 Jyväskylän ylioppilaslehti 8/2017 ALKUPERÄISKANSOJEN PUOLUSTAJA AKTIVISMI. Judy A. Pasimio puhuu Filippiinien luonnon puolesta ja joutuu jatkuvasti häirinnän kohteeksi. teksti ja kuva Laura Kangas ”YLIOPISTOAIKOINANI RYHDYIN tutkimaan alkuperäiskansoihin liittyvää lainsäädäntöä ja politiikkaa. Siihen aikaan vain muutama järjestö keskittyi heihin. YK:ssa keskusteltiin kestävästä kehityksestä, mutta alkuperäiskansojen tarpeita ei käsitelty. Miten kestävästä kehityksestä voidaan puhua, jos ei puhuta alkuperäiskansoista? Aihe kosketti minua vahvasti. Olen feministi ja olen ollut pitkään mukana myös feministisessä liikkeessä. Kun työskentelin eräässä Filippiinien alkuperäisväestöä tukevassa järjestössä, huomasin, että alkuperäiskansojen naisten ääni ei kuulu edes siellä. Erityisesti heitä koskevia asioita ei käsitelty. Feminismi Filippiineillä ei useinkaan huomioi alkuperäiskansoja. Otetaan vaikka ehkäisy: abortit ovat laittomia ja ehkäisyn saaminen vaikeaa Filippiineillä. Se on ongelma, mutta ei alkuperäiskansojen naisille. He päinvastoin toivoisivat jälkikasvua, koska heitä on niin vähän jäljellä. Alkuperäiskansojen naiset kärsivät eniten köyhyydestä, parisuhdeväkivallasta ja ilmastonmuutoksesta, joka tekee perinteisten ammattimuotojen harjoittamisesta koko ajan vaikeampaa. Suurin osa alkuperäisasukkaista on viljelijöitä, jotka muuttavat alueelta toiselle ja viljelevät yhdellä alueella sillä aikaa, kun toinen maa-alue lepää. Nykyään se on kuitenkin lähes mahdotonta, sillä heillä ei ole oikeuksia omiin maihinsa. Valtio myy maat maahanmuuttajille, kapitalisteille ja suuryrityksille. He käyttävät maata eivätkä anna sille aikaa toipua. Silloin maa köyhtyy ja muuttuu käyttökelvottomaksi. Valtiota ja presidentti Rodrigo Dutertea kiinnostaa vain huumeiden vastainen sota. Alkuperäiskansojen edustajia tapetaan maanhallintariitojen vuoksi, eikä köyhyyttä edes yritetä torjua. Naisia Duterte pitää pelkkinä esineinä, palkintoina väkivallan töistä: vaikutusvaltaisille miehille luvataan vähäpukeisia naisia. Vaaleissa alkuperäiskansojen jäsenet äänestivät sankoin joukoin Dutertea, koska he halusivat muutosta. Nyt hekin ovat kuitenkin huomanneet, että presidentti ei välitä heistä eikä yritä ratkaista heidän ongelmiaan. Sananvapaustilanne Filippiineillä on vaikea, mutta itse olen selvinnyt vähällä. Olen ehkä sen verran matalan tason toimija, että saan tehdä työtäni melko rauhassa. Kyllähän jatkuvasti tulee trolliviestejä ja uhkauksia, joissa lukee esimerkiksi ”tiedän, missä sinä ja perheesi asutte ja mihin aikaan menet töistä kotiin”. Sähköpostini on hakkeroitu useaan otteeseen, samoin sosiaalisen median tilit. Alkuperäiskansojen maita havittelevat kaivosyhtiöt yrittävät pelotella meitä hiljaisiksi. Se on kuitenkin pientä verrattuna siihen, mitä alkuperäiskansoihin kuuluvat naisaktivistit joutuvat kokemaan. Heille tappouhkaukset ovat ihan arkipäivää. Saan voimia pienistä onnistumisista, muuten palaisin loppuun tässä työssä. Iloitsen joka kerta, kun kaivosyhtiö luopuu hankkeestaan alkuperäisväestön mailla. Kysyin viime tammikuussa Teresalta, mangyaanikansaa edustavalta naiselta, olenko onnistunut työssäni. Hän vastasi, että ’olet, sillä minä olen edelleen hengissä’.” JUDY A. PASIMIO z Filippiiniläinen feministi ja maaoikeusaktivisti. z Työskentelee koordinaattorina Lilak-järjestössä, joka ajaa Filippiinien alkuperäiskansojen naisten oikeuksia. z On ollut mukana kirjoittamassa Siemenpuu-säätiön Kirjeitä tulevaisuudesta -kirjaa, johon on koottu ajatuksia ympäristöongelmista ja sosiaalisista epäkohdista aktivisteilta ympäri maailmaa. z Oli puhujana kestävän kehityksen seminaarissa Jyväskylän yliopistolla ja kansalaistoiminnankeskus Mataralla 28.9.
Jyväskylän Keskustaopiskelijat JYY:n edustajistovaaleissa 2017 Ala-Keturi Terhi Heikkilä Lasse Karila Arttu Kaun Verena Kiikkala Meri Koivisto Joona Kouvo Sonja Palvaila Jaakko Pihlajamäki Annina Pöyhönen Paula Saukonoja Joel Tapper Klaara Tikanmäki Jussi Tikanmäki Katriina Tiusanen Liina Toppi Hanna 3 4 5 2 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 multitronic.. Gummeruksenkatu 6, Jyväskylä | 010 320 90 70 | Ma-Pe: 10-17 Yli 100 000 tuotetta verkkokaupassa! Tilaa netissä ja nouda myymälästä 88 ,90 64 ,90 Helppo ja edullinen tapa päivittää tietokoneen suorituskykyä 120 Gt 240 Gt Kingston SSDNow A400 SSD?LEVY 29 ,00 Nopea 802.11n-standardin langaton reititin, jopa 300 Mbps nopeus 2.4 GHz:n taajuudella Asus RT-N12+ REITITIN 499 ,00 15,6" Windows 10 kannettava kosketusnäytöllä, Intel Core i5 prosessorilla, 6 Gt muistilla ja 128 Gt SSDlevyllä Acer Aspire E5 KANNETTAVA 599 ,00 Windows 10 pöytäkone Intel G4560 prosessorilla, 8 Gt muistilla, 1 Tt kovalevyllä ja GeForce GTX 1050 näytönohjaimella Lenovo Ideacentre 510-15IKL PÖYTÄKONE 149 ,00 24" Full HD LED näyttö 4 ms vasteajalla. Liitännät: VGA ja HDMI Samsung S24F350FHU NÄYTTÖ