Rehtorista reilu Hallitus vaihtaa teemerkkiä. Uutiset 3 Opettajien uudet pätevyysvaatimukset. Keskiaukeama Kansankynttilänkin voi tatuoida 30 prosenttia tekee yliopistolle oharit. Uutiset 2 Jyväskylä on hyvä varasuunnitelma 4. TOUKOKUUTA – 6. SYYSKUUTA 49. VUOSIKERTA NUMERO 8/2009 KASVOT 15
4.5.09 UUTISET 2 R IKU S UONIO Jyväskylän yliopisto – hyvä kakkosvaihtoehto Vielä 5 000 osoitetta vahvistamatta Uuden sähköpostiosoitteensa vahvistamatta jättäneet joutuvat postipannaan 18. toukokuuta alkaen, kun vanhat käyttäjätunnuksella alkavat osoitteet poistuvat käytöstä. Jos käyttäjä ei ole vahvistanut uutta etunimi.(tarkennin).sukunimi@jyu.?osoitettaan tuohon mennessä, viestejä ei voi lähettää eikä vastaanottaa. Uuden osoitteen vahvistamisen jälkeen vanha käyttäjätunnusosoite ottaa jälleen postia vastaan. Uusia osoitteita oli huhtikuussa vahvistamatta vielä noin 5 000. Kaikille käyttäjille on lähetetty muistutus vaihdoksesta, joka tulee vahvistaa salasana.jyu.?-palvelussa. Jos käyttäjällä ei ole yliopistossa kaimoja, uusi osoite on etunimi.sukunimi@jyu.?. Jyväskylän yliopistoon valitut jättävät muihin yliopistoihin verrattuna useammin käyttämättä saavutetun paikan. Fysiikkaa, kemiaa ja journalistiikkaa opiskelemaan valituista alle puolet otti paikan vastaan. VUONNA 2008 Jyväskylään opiskelemaan valituista 69,8 prosenttia otti tarjotun opiskelupaikan vastaan. Luku on kaikista pienin yliopistojen välisessä vertailussa. Saman suuruusluokan yliopistoissa Tampereella, Turussa ja Oulussa opiskelupaikan ottaa vastaan huomattavasti suurempi joukko, noin 80 prosenttia valituista. ”Asiaan on kiinnitetty huomiota rehtorin toimeksiannosta. Jo ensi keväänä on tarkoitus tuoda opiskelemaan valituille Jyväskylän hyviä puolia esille, jotta he tulisivat tänne opiskelemaan”, koulutusjohtaja Kari Pitkänen kertoo. Opiskelupaikan vastaanottoprosentit ovat ristiriidassa vuosi sitten taloustutkimuksen tekemän korkeakoulujen imagotutkimuksen kanssa. Sen perusteella Jyväskylän yliopisto on maamme toiseksi tunnetuin yliopisto ja toiseksi kiinnostavin opiskelupaikka. ”Yliopiston imago on hyvä, mutta näyttää siltä, että Jyväskylä ei houkuttele asuinpaikkana. Tutkimusten mukaan kaupunki tunnetaan aika huonosti nuorten aikuisten parissa”, Pitkänen toteaa. OPISKELUPAIKAN vastaanottoprosentit jakautuvat pääaineiden välillä epätasaisesti. Jyväskylässä liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan paikka otetaan vastaan lähes poikkeuksetta. Toinen vetovoimainen ala on psykologia, jonne viime vuonna valituista 68:sta opiskelijasta ainoastaan kolme jätti tilaisuuden käyttämättä. Surullisimmilta luvut näyttävät matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa, jonne päässeistä vain 41,7 aloitti opinnot. Luku on alhaisin kaikkien Suomen yliopistojen tiedekuntien välisessä vertailussa. Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan dekaani Matti Manninen pitää tiedekuntansa imagoa kuitenkin loistavana. Tästä osoituksena ovat muun muassa tutkimuksen huippuja laatuyksiköt. Alan kehnolle suosiolle ei hänen mielestään voi mitään. ”Paljon on kiinni siitä, mikä nuorisoa houkuttelee. Kolmekymmentä vuotta sitten matematiikka ja fysiikka koettiin paljon houkuttelevammiksi, nyt biologia on se pääaine, jota halutaan lukemaan.” ”Luonnontieteellisen paikkoja käytetään helposti toissijaisena vaihtoehtona esimerkiksi lääketieteelliseen tai teknilliseen korkeakouluun haettaessa”, Manninen toteaa. Matemaattis-luonnontieteelliset alat ovat tyypillinen kakkosvaihtoehto myös muualla Suomessa, sillä Helsingin yliopistossakin alan paikan vastaanotti vain puolet valituista. Kovin kehuttava ei ole Jyväskylän informaatioteknologian tiedekunnan houkuttelevuus, sillä yli kolmannes valituista jätti paikan ottamatta. KAIKILLE SAAVUTETTU paikka ei kelpaa, vaikka alalle olisi paljon hakijoita. Jyväskylässä esimerkiksi journalistiikan opintoihin viime vuonna valituista vain 43,2 prosenttia aloitti opinnot. Tampereen tiedotusopin linjalla vastaava luku oli 85 prosenttia. Jyväskylän journalistiikkaan ja Tampereen tiedotusopin linjalle on nykyään yhteinen pääsykoe. Viime vuonna iso joukko hakijoita hyväksyttiin sekä Tampereelle että Jyväskylään, ja heistä suurin osa valitsi Tampereen. ”En oikein purematta niele tuota lukua, mutta on totta, että Tampereen lukemat ovat olleet aina korkeammat kuin meillä”, journalistiikan professori Raimo Salokangas kertoo. ”Syy siihen voi hyvin pitkälle johtua Jyväskylän sijainnista. Ihmisistä pääosa asuu etelässä ja sieltä on lyhyempi matka Tampereelle.” Pelkkään sijaintiin ei voi silti täysin vedota, sillä tilastoista löytyy myös päinvastainen poikkeus. Jyväskylään psykologiaa opiskelemaan päässeistä 95 prosenttia otti paikan vastaan, Tampereella prosenttiluku oli 46. ”Suosio voi johtua siitä, että meiltä opiskelijat saavat hyvät työelämävalmiudet. Meille tulevat hakijat ovat erittäin motivoituneita, ja heitä tulee tasaisesti ympäri Suomea”, psykologian laitoksen johtaja Timo Ahonen kertoo. VIIME KEVÄÄNÄ yliopiston pääsykokeen läpäissyt aloitti varmimmin opinnot Sibelius-Akatemiassa, Teatterikorkeakoulussa tai Turun Kauppakorkeakoulussa, joissa vastaanottoprosentti lähentelee täyttä sataa. Tilaston heikommassa päässä Jyväskylän edelle kiilaavat muun muassa Joensuun yliopisto ja Åbo Akademi. Jyväskylän yliopistoon haki viime vuonna hieman alle 9 000 opiskelijaa. Jyväskylää enemmän hakijoita oli Helsingin, Tampereen ja Turun yliopistoihin. Juha Korhonen toimittaja@jyy.? Jyväskylän Cygnaeus-lukion abiturientille Viivi Järviselle ykkösvaihtoehto ensi syksyn opiskelupaikaksi on optometrian linja Helsingin Metropolia-ammattikorkeakoulussa. Toiseksi mieluisin vaihtoehto olisi biologian opinnot Jyväskylän yliopistossa.
3 YLIOPPILASKYLÄSSÄ asuvan täytyy jättää asuntonsa valmistumislukuvuoden loppuun mennessä, kun taas Keski-Suomen Opiskelijaasuntosäätiö Koas kuuluu olevan hövelimpi valmistuneita kohtaan. Koasin nettisivut eivät kuitenkaan anna selkeää vastausta asumisoikeuden pituuteen. Keski-Suomen opiskelijaasuntosäätiön talouspäällikkö Leila Niemi, pitääkö paikkansa, että KOAS:n asunnossa saa asua jopa kaksi vuotta valmistumisen jälkeen? ”Kyllä kaksi vuotta on ollut meillä käytössä, koska meidän asuntoihin ei ole ollut hirveätä tunkua. Me yritämme pitää asunnot mieluummin täynnä kuin tyhjinä. Ja alun perinkin oli sellainen idea, että asunnosta ei tarvitse lähteä heti valmistumisen jälkeen. Kun kahden vuoden jatkoa myönnetään, edellytetään, että esimerkiksi vuokrat ovat kunnossa. Tämä ei ole mikään automaattinen menettelytapa, vaan sitä sovelletaan tarpeen mukaan. Jos Jyväskylään iskee kova asuntopula, käytäntöä tullaan muuttamaan.” Eikö ole epäreilua yksiöön halajavia opiskelijoita kohtaan, että huokeissa yksiöissä saavat asua työssäkäyvät ihmiset? Joihinkin kohteisiin saattaa joutua jonottamaan jopa kaksi vuotta, ja vapailla markkinoilla yksiöiden hinnat ovat korkeita. ”Tästä on kyllä puhuttu, joidenkin mielestä se on epäoikeudenmukaista. Viimeksi tänä keväänä etsimme kaikki opintonsa lopettaneet ja yksiöistä heitä löytyi vain vajaa kymmenen. On hyvin harvinaista, että joudumme huomauttamaan opiskelun päättymisestä.” Eevamaija Roininen Vievätkö valmistuneet opiskelijoiden yksiöt? Yliopisto linjaa taloudestaan Yliopistojen muuttuva asema ei todennäköisesti tule muuttamaan Jyväskylän yliopiston rahoitusmallin tutkintopainotteisuutta. Nykyisin kunkin oppiaineen rahoitus perustuu pitkälti sen tuottamien maistereiden ja tohtoreiden määrään. Yliopiston talouden tulevaisuutta pohtinut työryhmä ei huhtikuussa julkaistussa loppuraporttinsa luonnoksessa näe syytä mallista luopumiselle, sillä myös opetusministeriön rahoitusperiaatteissa lasketaan tutkintoja. Sen sijaan eri tutkintojen painoarvoja arvioitaneen uudelleen – yksittäisen tutkinnon ”hintaa” ei kuitenkaan aiota laskea. Yliopiston talousjärjestelmä uusitaan eduskunnassa käsiteltävänä olevan yliopistolain vuoksi. JYYltä toivotaan rahalahjaa yliopistolle Ylioppilaskunnan edustajisto saa eteensä kevään viimeisessä kokouksessaan aloitteen, jossa JYYtä vaaditaan osallistumaan yliopiston varainkeräyskampanjaan 50 000 eurolla. Aloitteen isä on JYYn hallituksen viime vuoden puheenjohtaja, Demariopiskelijoihin kuuluva Olli-Pekka Koljonen. Koljosen mukaan idea on jo saanut alustavaa tukea myös muista ryhmistä. ”Summa hyödyttäisi sekä nykyisiä että tulevia opiskelijoita. Yliopiston vankka talous on kaikkien etu”, hän perustelee. Koljonen myöntää, että aloite kuohuttanee edaattorien tunteita. Hän uskoo silti, että ylioppilaskunnalla on lahjoitukseen varaa: vaikka laskeneet opiskelijamäärät ovat varjostaneet myös JYYn taloutta, säästössä on ylijäämiä usean vuoden ajalta. Koljonen lupautuu osallistumaan yliopiston rahoitukseen myös itse. ”Ihan kaikkia veronpalautusrahoja en lupaa laittaa, mutta ihan kunnon summan silti.” Edustajisto kokoontuu seuraavan kerran torstaina 14. toukokuuta. Reilu yliopisto saa rehtorin tuen Jyväskylän yliopisto reiluksi! -kampanja käynnistettiin kehitysyhteistyöviikon yhteydessä maaliskuun puolivälissä. Tavoitteena on tehdä Jyväskylästä Suomen ensimmäinen Reilun kaupan yliopisto. KAMPUKSELTA Reilun kaupan kahvia saa tällä hetkellä vain Cafe Libristä ja Ilokivestä. Sonaatin omistamissa ruokaloissa ja kahviloissa juodaan Pauligin Mundoa. Ääneen reilua kauppaa kannatetaan, mutta miksi siihen ei kuitenkaan lähdetä mukaan? ”Meillä on muutenkin yhteistyötä Pauligin kanssa ja siksi käytämme heidän valmistamaansa Mundoa”, perustelee Sonaatin toimitusjohtaja Arto Maijala . Sonaatin omistavat Jyväskylän yliopisto, ylioppilaskunta (JYY) ja Fazer Amica. Sonaatissa päätökseen on myös vaikuttanut asiakkaiden palaute Reilun kaupan kahvin mausta. Samasta syystä S-ryhmän ABChuoltoasemat hylkäsivät Reilun kaupan kahvin tämän vuoden tammikuussa. Päätöstä on kritisoitu, koska tarjolla on kymmeniä eri makuisia Reilun kaupan kahveja. Sonaatissa Reilun kaupan ja Mundon serti?kaattien argumentit on koettu hyvin samanlaisina. Mundo kuuluu Utz-ser?ointiin, jonka mukaan ”tuotannossa otetaan vastuullisesti huomioon ihmisten ja ympäristön hyvinvointi”. Eikö se tulisi ottaa huomioon joka tapauksessa? Pauligin viestintäpäällikkö Leena Miettinen sanoo heidän ottavan nämä asiat kyllä muutenkin huomioon, mutta Mundon kohdalla voidaan olla jokaista papua myöten varmoja siitä miten ja missä se on tuotettu. SONAATTI SIIRTÄÄ vastuuta kulutettavasta kahvista myös asiakkaille. Maijala lupaa heidän tarjoilevan tiedekuntien ja laitosten tilaisuuksissa mielellään Reilun kaupan kahvia, jos asiakas näin vain haluaa. Voiko rehtori määrätä mitä tiedekunnat ja laitokset juovat? ”Olen valmis suosittelemaan Reilun kaupan tuotteita, mutta määräysvaltaa tällaisiin asioihin minulle ei ole, ja kampuksella täytyy olla valinnanvapautta” sanoo Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallinen . Tasavallan presidentti Tarja Halonen on päättänyt toimia esimerkkinä ja hänen keittiössään käytetään vain Reilun kaupan tuotteita. Mitä kahvia rehtorin toimistossa lipitetään? ”Aion itse siirtyä tilaamaan hallituksen kokouksiin ja muihin rehtorin järjestämiin tilaisuuksiin Reilun kaupan tuotteita”, rehtori Sallinen lupaa. ”Teenjuojana ulotan päätökseni myös teehen”. MILTÄ TÄMÄ kuulostaa, Jyväskylän yliopisto reiluksi! -hankkeen koordinaattori Anni Wallenius ? ”Älyttömän hauska kuulla, että rehtori ottaa kantaa Reilun kaupan puolesta”. Wallenius uskoo rehtorin kannanoton edistävän tiedekuntien ja laitoksien päätöksiä siirtyä Reilun kaupan tuotteiden käyttäjiksi. ” M i k ä ä n tiedekunta ei ole vielä tehnyt lopullista päätöstä, mutta odotamme humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan päätöksiä aivan lähiaikoina.” Jos Jyväskylästä saadaan mukaan neljä tiedekuntaa on yliopisto lähempänä Reilun kaupan tunnusta. ”Allianssi-hengessä yritämme saada tunnuksen yhtä aikaa Tampereen yliopiston kanssa”, Wallenius toivoo. Jarmo Pykälä Pääkirjaston kahvilasta katoaa vuosittain satoja kuppeja Reilun kaupan kahvia. ”YKSI opiskelijakahvi”. ”Euro, kiitos”. Tuttu tilanne yliopiston pääkirjaston Cafe Libristä. Asiakas on kaatanut kuppiinsa Reilun kaupan kahvia, mutta maksaa tavallisen kahvin hinnan. ”Sitä tapahtuu päivittäin”, kahvilapäällikkö Seija Mäkinen toteaa. Tavallinen kahvi maksaa opiskelijakortilla euron ja Reilun kaupan kahvista pitäisi maksaa kaksikymmentä senttiä enemmän. Sonaatin muissa lounaspaikoissa ja kahviloissa vastaavaa ongelmaa ei ole, koska niissä ei myydä Reilun kaupan kahvia. Ilokivessä taas myynnissä on ainoastaan Reilua kahvia, joten sielläkään ongelmaa ei pääse syntymään. Cafe Librin omistavan Sonaatin toimitusjohtajan Arto Maijalan mukaan asiaan on kiinnitetty huomiota, mutta hellapoliisiksi ei aiota ruveta. Hän uskoo asiakkaiden toimivan epähuomiossa. ”Jos tietoisesti valitsee eettisemmän vaihtoehdon, kyllä huijaaminen olisi vastoin sitä arvomaailmaa”. TOISAALTA TÄMÄ ei olisi ensimmäinen kerta, kun ihmisten arvot ja toiminta olisivat ristiriidassa. Osa saattaa mieltää Reilun kaupan tuotteen valinnan järjestelmän tukemiseksi, eikä niinkään siitä maksamista. Reilun kaupan perusajatus on kuitenkin juuri tuotteesta maksettava oikeudenmukainen hinta. Kaikkia tekoja ei myöskään mielletä vääriksi. Monelle saattaa olla yllätys, että tässäkin tapauksessa kyse on rikoksesta. ”Se on lievä petos”, toteaa vanhempi konstaapeli Jaana Tajakka Jyväskylän poliisilaitokselta. Rikoksen tunnusmerkit täyttyvät, jos erehdyttää tarkoituksella tai käyttää hyväkseen toisen erehdystä. Pelkkä vahinko on eri asia. Tajakan mukaan rangaistukseksi tulee huomautus tai kolmesta yhdeksään päiväsakkoa. Opiskelijan tuloilla se tekee kuusi euroa päivässä. Mäkisen mukaan Cafe Librissä juotavasta kahvista suurin osa on tavallista kahvia. Reilun kaupan kahvin ostajista valtaosa on opiskelijoita ja pienempi osa henkilökuntaan. Mäkinen korostaa Reilun kaupan kahvin pysyneen valikoimassa juuri opiskelijoiden pyynnöstä. Muissa Sonaatin kahviloissa tarjoillaan Pauligin Mundoa. Jos Librin Reilun kaupan kahvin hävikiksi lasketaan varovaisesti viisi prosenttia, tarkoittaa se, että vuositasolla asiakkaiden juodaan 700 kuppia Reilun kaupan kahvia tavallisen kahvin hinnalla. Hintaeron kustantaa kahvilan omistava Sonaatti. Sonaatista 40 prosenttia omistaa ylioppilaskunta, siis opiskelijat itse Entä ensi kerralla? ”Yksi Reilu opiskelijakahvi, kiitos”. Jarmo Pykälä Reilut varkaat? R IK U S U O N IO
JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.?, nettisivut www.jylkkari.? Päätoimittaja Marja Honkonen 010 423 4509, paatoimittaja@jyy.? Toimittaja Juha Korhonen 010 423 4510, toimittaja@jyy.? Siviilipalvelusmies Riku Suonio (kannen kuva) 010 423 4511, sivari@jyy.? Painos 7 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356–7362. NÄKÖKULMIA Yliopisto siirtyy kvartaalitalouteen Jyväskylän yliopisto vastaa työelämän haasteisiin siirtymällä kvartaalitalouteen. Koulutuksen tarvetta ja rahoitusta arvioidaan yritysmaailman tapaan kolmen kuukauden sykleissä. Vuoden ensimmäisen neljänneksen perusteella yliopisto lakkautti kolme oppiainetta, perusti kaksi uutta laitosta, uhrasi neljä vuohta ja vahasi rehtori Aino Sallisen virka-auton erityisen hyvin. ”Kuulemma yks Turakainen ei naistutkimuksesta valmistuttuaan saanut töitä, niin se meni pakettiin. Ja sitten yks kulttuuriantropologi pääsi töihin jättäen gradun kesken, niin lopetettiin sieltä perusopinnot ja pistettiin pelkkä maisteriohjelma. Siinähän oppivat”, Sallinen kommentoi silmät virka-auton kanssa kilpaa kiillellen. Jatkossa yliopisto aikoo keskittää resursseja muun muassa kännykkäohjelmointiin, laivasiivoukseen ja JJK:n kahden suunnan laitapelaajiin. Totuuden tietotoimisto lehti.samizdat.info LOMA (tai lomautus). Kesästä nauttiminen ilman työrasitteita on sen verran kivaa, että sen saattaa kestää jopa lomautettuna. SIVIILIPALVELUS (velvollisuus). ”Tein työtä, jolla oli tarkoitus.” HÄÄT (juhla). Tuparit jäivät väliin ja valmistujaiset lykkääntyvät jatkuvasti, joten piti keksiä jokin muu syy juhlia. 4 T ämän pääkirjoituksen piti käsitellä kirjoittajan ärtymystä eurovaaliehdokkaista, uudesta yliopistolaista ja oman yliopistomme johtosäännöstä. Kävi kuitenkin ilmi, että lukuisia opiskelijoita ottaa päähän paljon enemmän. Ylioppilaskunnan huhtikuun alussa järjestämillä Valitusviikoilla kerättiin tänä vuonna liki 300 avautumista aina säästä ja liikenteestä inhottaviin kämppiksiin. Osaa harmitti ihan muuten vaan. E niten opiskelijoita tuntuvat huolestuttavan opetuksen laatu, opiskelukäytännöt ja oma toimeentulo. Tilanne yliopistolla näyttää synkältä. Eri laitosten erilaiset tenttikäytännöt, opintopisteiden ja todellisen työn määrän epäsuhta ja graduohjaukseen puutteet tulevat esiin lukuisissa vastauksissa. Toisaalta niukka opintotuki ja pienipalkkaisten sivutöiden tekeminen kiristää pinnaa – eikä siksi, että rahalla saisi Jyväskylän keskustan kuppiloista poikkeuksellisen huonoa maitokahvia. Ja valittipa joku siitä yliopistouudistuksestakin: huolissaan ollaan niin opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksien pienenemisestä, naistutkimuksen alasajosta ja maisteritehtailusta. V aikka Valitusviikkojen tarkoitus on muistella kaikkea nimenomaan pahalla, samat murheet tulevat esiin niin useissa vastauksissa, etteivät ne voi olla tarkoituksellisia jurnutuksia. Siksi oman opiskeluyhteisönsä tulevaisuudesta huolta kantavan tuleekin käyttäytyä kuin Yleisradion kuuluisassa purnausohjelmassa, Kansanradiossa ikään. Kansanradioon soittaville ei tunnetusti kelpaa mikään – vaikka suomalaisia ovatkin, eikä kulttuuriin yleensä kuulu valittaa. Usein jo eläkeikään ehtineet soittajat ovat kuitenkin ehkä vanhetessaan oppineet jotain, josta on syytä ottaa mallia: jollet valita, et voi voittaa. Päättäjä ei näet ole sen kummempi ihminen kuin kukaan muukaan: jos joku ei pyydä tai purnaa, hän tuskin taipuu parhaimpaansa tai ottaa huomioon kaikkien tahdon. V alitusviikkojen palaute on nyt kerätty, ja sen paljastamiin epäkohtiin ryhdytään etsimään ratkaisuja – paitsi mitä nyt kenties Suomen ilmastoon tulee. Reipas purnaaja ei silti lepää kesälläkään: silloin on syytä pitää silmällä niin eurovaalien, yliopistolain kuin johtosäännön tilannetta. Kirjoittaja aikoo nukkua ainakin toinen silmä auki – ja valittaa aina välistä. pääkirjoitus 4. toukokuuta 2009 Valittaminen kannattaa aina Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? Eniten opiskelijoita tuntuvat huolestuttavan opetuksen laatu, opiskelukäytännöt ja oma toimeentulo.” ” John Pajunen JOTKUT HALUAVAT uudistaa yliopistoa – syistä, joita en nyt juuri muista tai syistä, joista en ole koskaan kuullutkaan. Ehkä ne uudistamisen perusteet ovat sivuseikka, kun uudistamisen raivo jyllää. Voin kuvitella, millainen hulina ja hötke ministeriön uudistajilla mahtaa olla päällä. Virkamiehet kilpailevat siitä, miten innovoidaan uusia visioita uudistuksista jo ennen kuin vanhat on saatu implementointua ruohonjuuritasolla. SALALIITTOTEORIAT ovat aina hienoja. Auditointijärjestelmien auditoinnin ja arviontipalautekeskustelujen taustalla on aivan pakko olla joku suuri suunnitelma. Joku juntti voisi pitää niitä administratiivis-byrokraattisena onaniana, mutta se olisi vain osoitus mielikuvituksettomuudesta. Vuosikymmeniä edennyt uudistus on vielä kesken. Se on valmis vasta kun viimeisetkin sivistysyliopiston muistavat akademian jäsenet ovat eläkkeellä. SIVISTYKSEN TRADITIO on katkaistava: on huolehdittava siitä, ettei muutosvastarinta koostu sivistyneistä ihmisistä. Kuka nyt haluaisi olla vastapuolella, siellä sivistymättömien puolella? Ei ole luonnollista, että sivistymättömät määräävät sivistyneitä vasten tahtoaan. Toinen tapa päästä sivistyneistön herraksi tietysti on korruptoida sivistyneistön vastarinta hiljaiseksi tai hämätä sivistyneistö ajattelemaan ja tekemään vaikka rahan voimalla jotain muuta, jottei jää aikaa vastarinnalle. PARAS SALALIITTO on sellainen, että kukaan ei tiedä olevansa osa salaliittoa. Mutta mikä sitten on tämän salaliiton alkuunpanija? Luullakseni se on typeryys, ehkä ystävänsä laiskuuden kanssa. Tämä on helppo asia ymmärtää ja hyväksyä, jos olkapäillä istuvat laiskuus ja typeryys kuiskuttelemassa korviin markkinaevankeliumia: tehokkaasti on saatava enemmän vähemmällä. Järki on vaiennettu sisarensa kohtuullisuuden kera. Näiden jurputus rajoista on unohtunut – siitäkin huolimatta, ettei ajattelemista ei voi nopeuttaa. Jos nopeutta halutaan vielä kasvattaa, jää ajattelu tekemättä. EIVÄT NE PAHUUTTAAN , vaan ymmärtämättömyyttään. Voisiko noille ministeriön innovaattoreille antaa pari vuotta aikaa ihan rauhassa vain miettiä? Kiellettäisiin innovoimasta uusia visioita. Annettaisiin niille joku kirja. Vaikka Immanuel Kantin Puhtaan järjen kritiikki. Tai vaikka George Orwellin 1984. Ajattelen nopeammin, siis olen tehokas
Jylkkäri haluaa tietää, mitä opiskelijat ajattelevat. Lähetä mielipide osoitteeseen jylkkari@jyy.?. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. Jyrki Ruohomäki , 33, valtio-opin assistentti: ”Positiivinen ja monipuolinen. Oppiainetarjontaa on laidasta laitaan. Ainoa negatiivinen asia on, että Jyväskylä on jossain määrin syrjässä.” Juha Törmikoski , 26, yleinen historia: ”Imago on hyvä. Tämä on kansainvälinen yliopisto, ja se näkyy myös strategioissa. Täällä on myös kohtalaisen hyvät sivuainemahdollisuudet.” Emmi Tittonen , 28, suomen historia: ”Nuorekas ja täältä saa hyvää koulutusta. Tämä on myös vetovoimainen kaupunki. Koska tykkäsin paikasta, jäin vielä tekemään jatko-opintoja.” Minkälainen on Jyväskylän yliopiston imago? Tiina Kuukasjärvi , 22, erityispedagogiikka: ”Se on vähän ristiriitainen. Jyväskylällä on hyvä maine yliopistona, mutta viime aikaisista uudistuksista on tullut ristiriitainen olo siitä, mihin suuntaan ollaan menossa.” IR T O K U V A Lounasravintola Ilokivi sai punaisen sävyn, kun Jyrock-lauantaina esiintyneet Maria Stereo ja Anssi 8000 soittivat sahalahtelaisittain konstailematonta rokkiaan. Huhtikuun puolivälissä järjestetyt festivaalit myivät toisen päivänsä loppuun. Ensi vuonna Jyrock juhlii 25-vuotisiaan peräti kolmella festaripäivällä. Alkon piilotettu viesti vappuna näyttääkin olevan selvä: Vaikka kukkaronnyörit syystä tai toisesta olisivat kireällä, ei juhlimisen tulisi siihen kaatua.” Ville Matilainen (TaSa 25.4.2009) ” 5 Kehityskeskustelua KEHITYKSELLÄ ON ymmärretty länsimaalaisessa keskustelussa 1700-luvulta eteenpäin muutosta kohti sopivaa ja tarkoituksenmukaista. Charles Darwinin myötä 1800-luvun puolivälissä kehitys alkoi tarkoittaa muutosta kohti yhä täydellisempää. Jumalan merkitys kehityksen määrittelyssä siirtyi hiljalleen syrjään. Kehityksen käsite vaikutti länsimaalaisen ajattelun kehittymiseen. Sen avulla historiasta tuli ohjelma, jolla oli ennalta määrätty, välttämätön ja väistämätön tulevaisuus. Länsimaisen yhteiskunnan muutokset koettiin osaksi historiallista determinismiä ja teollistumisesta muodostui kaiken yhteiskunnallisen evoluution päämäärä. IHMISEN HISTORIA ja samalla koko kehityksen käsite on muotoiltu länsimaalaisin ehdoin ja termein: ihmisen kehitys on kulminoitunut tavaran tuottamiseen teollisesti. Länsimaat ovat aina pitäneet omaa arvomaailmaansa sekä kulttuuriaan ylivertaisena ja universaalina. Sama ajatus on säilynyt länsimaalaisessa ajattelussa, vain lännen ”palvelusten” sisältö on muuttunut aikaa vastaaviksi. Kehitys liittyi myös lännen siirtomaapolitiikkaan, jossa alkuasukkaiden hyvinvointi pyrittiin turvaamaan alueen taloudellisen kehittämisen rinnalla länsimaisin keinoin. Puhuttiin kaksoismandaatista, joka yhdisti tuotannon tason ja sivistyksen kehitykseksi. Kehityksestä muodostui länsimaalaisen ajattelun taikasana, josta löydettiin ratkaisu joka ongelmaan. Sanaa voidaan käyttää sen epämääräisyydestä johtuen lähes missä yhteydessä tahansa, ja siitä on muodostunut positiivinen määre. Jonkin nimeäminen kehittyneeksi leimaa asian vastakohdan alikehittyneeksi. Näin asia liitetään meidän käsitteistöön ja meidän näkökulmiimme. LÄNTISEN MAAILMAN kannalta on tärkeää pyrkiä liittämään kehitysmaat saman käsitteistön ja maailmakuvan alle, jotta länsi voisi ohjata nämä maat määrittelemänsä kehityksen tielle. Tarjolla on vain yksi ainoa malli, joka tarjoaa alikehittyneille maille lännen saneleman tulevaisuuden. Länsi ei voi ylläpitää poliittista, taloudellista tai sotilaallista valtaansa ilman alikehittyneen maailman voimavaroja, joten näiden maiden kontrolliminen on ensiarvoisen tärkeää lännen hegemonian ylläpitämiseksi. Touko Aalto Ki r j oi tt a j a o n J YYn hal l itukse n jäs e n . R IKU S UONIO
6 Tiedeyhteisön tulevaisuuden toivotko muka skeptisiä jäykkiksiä? Mitä vielä! VIIMEISEN vessaraadin tuloksena on selvinnyt, että puolet naisopiskelijoista uskoo yliluonnollisiin ilmiöihin. Miehet ovat vähän epäilevämpiä asian suhteen. Laput oli tällä kertaa teipattu Mattilanniemen A-rakennukseen, ravintola Wilhelmiinan viereisiin vessoihin. Kysymykseen ”Uskotko yliluonnolliseen?” vastasi naisista myöntävästi 38 ja kieltävästi 37. Miesten vessan käyttäjistä yliluonnollisen allekirjoitti kuusi vastaajaa ja 24 kielsi uskovansa moiseen. VAIKKA TULOS ehkä oli vähän yllättävä, vastaukset olivat tieteentekijöille tyypilliseen tapaan enemmän pohdiskelevia kuin taivastelevia. ”Jos jokin on yliluonnollista, ei sitä voi tapahtua luonnossa. Siis yliluonnollinen on yleisesti tapahtumatta jäävien asioiden väittämistä mahdottomaksi, rajoittuneisuutta. Uskonko jonkin sortin luojaan? Kyllä – yliluonnolliseen en.” (Nainen) ”Yliluonnollinen on jo terminä paradoksaalinen. On pelottavaa, että käsittämättömiä asioita selitetään saduilla; se on älyllisen ihmisen aliarvioimista.” (Mies) ”Miksi ei voisi olla asioita, joita emme vielä ymmärrä? Lentäminen on joskus aikoinaan ollut täysin käsittämätön asia.” (Nainen) ERÄS miesvastaaja mietti sitä, kuinka tulokset vaihtelisivat eri laitosten ja tiedekuntien välillä. Kirjoittaja arveli intuitiivisesti, että matemaatikot ja luonnontieteilijät eivät usko yliluonnolliseen. Hän saikin pohdintansa alle kiinnostavia vastauksia. ”Psykologit uskovat tutkitusti vähiten ainakin telepatiaan. Sitten tulevat luonnontieteilijät, eniten uskovat taideaineiden opiskelijat. Kysely tehtiin USA:laisille proffille, n=jotakin.” ”Tunnen monia uskovaisia luonnontieteilijöitä. Suhteellisesti vähemmän tiedän uskovaisia muista tiedekunnista.” MIESVASTAAJISTA kommentteja kirjoittivat vain ei-vastaajat. Suurin osa naisvastaajien teksteistä sen sijaan oli yliluonnolliseen uskovien käsialaa – tosin aika moni lause oli maustettu ihan rehellisellä ironialla – kai. ”Menninkäiset, peikot, enkelit... ei kai niitä tyhjästä ole nyhjästy :)” ”Pysyy nuorena, kun uskoo yliluonnolliseen. On mukavaa kun jouluna tuntee itsensä taas lapseksi odotellessa Joulupukkia.” ”Pitää mielen virkeänä ja sopivan lapsenmielisenä, jos ei elä aivan tässä maailmassa!” ”Kummitukset on mukavia. Pidän myös voodoosta. Varokaa!” ”Kyllä, koska tällainen kysely vessassa on aika yliluonnollista.” ”Kyllä, mutta yliluonnollinen on mielestäni luonnollista.” HARMI HOMMA on se, että kukaan ei halunnut jakaa kanssamme mehevää kummitustarinaa. Jonna Rusanen VESSARAATI G Jylkkäri teippaa kevään ajan viikottain yhteen kaupungin julkiseen vessakoppiin gallup-kyselyn. Jos kyseessä ei ole unisex-vessa, kiinnitämme sekä naisten että miesten puolelle omat plakaatit. Mielipiteensä voi kertoa rasti ruutuun -periaatteella ja kirjoittaa viereen näkemyksensä asiasta. Raadin tuomio kerrotaan aina seuraavassa Jylkkärissä. ”Kummitukset on mukavia” Pysyy nuorena, kun uskoo yliluonnolliseen. On mukavaa kun jouluna tuntee taas itsensä lapseksi odotellessa Joulupukkia.” Mies ” Ikinuori, 75-vuotias Toivo Tehokas neuvoo tällä palstalla nuorta polvea tietokoneiden ja sovellusten käytössä. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen: palvelupiste@jyu.? HEI TOIVO! Minun pitäisi saada laitettua graduun sivunumerot siten, että kansilehdellä, abstraktissa ja sisällysluettelossa ei näy numerointia vaan numerointi tulisi näkyville vasta ensimmäisellä tekstisivulla. Miten ihmeessä se onnistuu? Melkein maisteri EI HÄTÄÄ! Tietohallintokeskuksen ohjeista löytyy tähän hyvin yleiseen ongelmaan ratkaisu kohdasta Word 2003 -tekstinkäsittelyn FAQ. Sivunumerointi on osa ylätunnistetta. Kun sivunumerointi halutaan vain osaan asiakirjan sivuista, pitää asiakirja ensin osittaa. Kun osien välinen linkitys poistetaan, voi toisessa osassa olla sivunumerot näkösällä, vaikka toisessa ei ole. Toisen osan numeroinnin saa alkamaan haluamastaan sivunumerosta, vaikkapa numerosta kahdeksan. Yksityiskohtaisempi ja kuvilla havainnollistettu ohje sivunumeroiden asettamiseen löytyy Tietohallintokeskuksen ohjeista osoitteesta www.jyu.fi/thk/ohjeet. Terveisin, Toivo Tehokas, THK VINKISTÄ VAARI R IKU S UONIO Kirjoittajat purkavat traumoja kotipitäjästään – omalla murteellaan. Surkia seikkailu ”KU SANNOO OLEVASA Posiolta, ni melekeen kaikki eteläläiset tietää vaa Suuren seikkailun. Paha kettää syytellä, ku ei siellä palijo muuta ookkaa. Tai no, Pentikin Anun Jakuaari ja helevetisti mettää. Kaikki ihimiset tolovaa karkuun heti, ku mahollista, ja kohta siellä on enemmä neliökilometrejä mitä asukkaita. Posio meinattiin yhistää Kuusamon kanssa tässä pari vuotta takaperi, mikä olis sama, ku ehottas valtioliittoa Ruottin kanssa. Vistoa hommaa, sanovat kylillä. Posiolaiset pelekäs, että palavelut mennee huonommiksi, mikä ei kyllä olis varmaa ees mahollista. Ainoa poikkeus on vanahainkoti, jota remontoijjaan isommaksi, että sinne parin vuojen päästä soppii koko kylä. Ehoton suosikkiharrastus meilläpäi on sisäsiittosuus. Muuan toi joskus lukiossa sukukirijan tunnille, ja yli puoli luokkaa sieltä löyty. Ja aika monen molemmat vanahemmat. Ehkä siksi posiolaiset tykkää muuallekki häivyttyää parriutua keskenää: se on keeneissä. Posio mainostaa ittiään Lapin taikamaana, vaikkei se oo oikiaa Lappia nähänykkää. Poroja on toki enemmän ku ihmisiä, mutta muuten kannattaa hakia seikkailusa muualta. Paitti ilta kylän ainoassa kapakassa saattas olla teille yökerhojonottajille oikia elämys.” Harri Ahola Kirjoittaja on myynyt Anu Pentikille keramiikkaa tuhansilla markoilla. Yhä useampi lukee ja tutkii yliopiston kirjastolla pitkiä päiviä. Uusi hiljainen lukusali on ollut käyttäjien mieleen. MAALISKUUSSA pääkirjaston kolmanteen kerrokseen avattu hiljainen lukusali on saanut kiitosta käyttäjiltään. ”Täysin hiljaista salia on toivottu monta vuotta, ja nyt kun se on saatu, käyttäjiä on kyllä riittänyt”, kertoo kirjastonhoitaja Annikki Järvinen . Järvisen mukaan salin suosiota on lisännyt kolmannessa kerroksessa tehtävä remontti, joka on tehnyt isosta lukusalista tavallistakin rauhattomamman. Uudessa oven taakse suljetussa salissa on kielletty niin keskustelun, kännyköiden ja eväiden lisäksi myös kannettavat tietokoneet – näpyttelyn ääni kun voi viedä jonkun lukurauhan. Tiukkanutturaista kirjastovirkailijaa ei tilaa valvomassa silti ole, vaan kirjasto luottaa käyttäjien keskinäiseen kuriin. ”Jonkin verran on tullut valituksia salin ulkopuolelta tulevasta melusta. Harkitsemmekin, josko salin oven voisi eristää paremmin tai sen edessä olevat ryhmätyöpöydät voisi siirtää toisaalle”, Järvinen kertoo. HILJAINEN SALI tulee tarpeeseen, sillä ylikirjastonhoitaja Pirjo Vatasen mukaan yhä useampi viettää yliopiston kirjastolla pitkiä päiviä tutkien ja lukien. ”Olimme aiemmin enemmän perinteinen kirjasto, johon poikettiin nopeasti. Parin vuoden aikana meistä on kuitenkin tullut enemmän tieteellinen kirjasto, johon tullaan käyttämään painettuja ja sähköisiä aineistoja”, Vatanen arvioi. Kotilainojen määrä ja kirjaston kävijämäärät ovat laskeneet tasaisesti vuodesta 2006 lähtien, mutta samaan aikaan kirjasto on panostanut tietokantoihin sekä elektronisiin kirjoihin ja lehtiin. Vuoden 2008 lopussa kirjastolla oli noin 42 hyllykilometriä aineistoa ja sen käyttömenot olivat noin 6,5 miljoonaa euroa. Valtaosa kirjallisuusmäärärahoista kuluu virtuaaliaineistojen hankintaan. Vatasen mukaan kirjastojen käyttö onkin muuttumassa suuntaan, jossa materiaaleja luetaan kotitietokoneelta käsin. Lukusalien odotetaan kuitenkin täyttyvän edelleen kesätentteihin ja pääsykokeisiin pänttääjistä. ”Hiljaista on oikeastaan vain heinäkuussa”, Vatanen sanoo. Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? Poikkeamispaikasta tutkijankammioksi
7 Parikymmentä vuotta sitten maisteriksi promovoitu Birgitta von Bonsdorff uskoi vasta illan tanssiaisissa akateemisten huoliensa olevan ohi. POHJOISMAISTA ?lologiaa Jyväskylän yliopistolla opiskellut Birgitta von Bonsdorff osallistui maisteripromovendinä vuoden 1990 promootioon. ”Se oli kuin piste iin päälle. Olin saanut perheen ja työn ohessa suorittamani tutkinnon valmiiksi keväällä, ja kesällä minut oli nimitetty lehtorin virkaan yliopiston kielikeskukseen. Saavutusten juhlistaminen promootioon osallistumalla tuntui hienolle”, hän kertoo. ”Tunsin, että olin rakentamassa akateemista kulttuuria.” Tuolloin promootioakti pidettiin yliopiston juhlasalissa, ja 164 maisteria joutui seisomaan näyttämöllä kuin sillit suolassa. ”Promoottori Kari Sajavaaran harjoituksissa antama ohje vapautti tunnelmaa: ’Mitä tahansa teettekin, jos vaikka putoatte, tehkää se arvokkaasti.’ Ja hyvinhän se meni.” Myös viimeisimmässä, keväällä 2004 järjestetyssä promootiossa tohtoriksi vihitty, erityispedagogiikasta väitellyt Annikki Riitesuo muistelee tilaisuutta ilolla. ”Kun istuin Paviljongissa muiden promovoitavien tohtoreitten kanssa ja kuuntelin latinankielisiä puheita, muistin joltain luennolta professori Veli Verrosen ilmauksen ’tiedon olkapäistä’. Niille koin nyt olleeni tuomassa lisätietoa omalta osaltani. Tämä yhteisöllisyyden tunnistaminen promootiossa oli tärkeää”, kertoo nykyisin puheterapeuttina toimiva Riitesuo. RIITESUO ja von Bonsdorff eivät kumpikaan pidä promootiota pelkkänä historiallisena havinana. Kaava on perinteinen, mutta nykyisyys on vahvasti läsnä. Kolmipäiväisessä tapahtumassa pääsee tutustumaan akateemisuuden toiseenkin puoleen: kuulee upeita puheita, käy mielenkiintoisia keskusteluja ja luo kontakteja, joista myöhemmin on iloa. Nykyisen yhteiskuntatieteiden ja ?loso?an laitoksen dosenttina toimiva Veli Verronen kytkeytyy myös von Bonsdorf?n juhlaan. Verrosen tentti oli von Bonsdorf?n maisteriopinnoissa viimeinen. ”Olin siihen lukiessani jotenkin hukassa, ja tenttiä edeltävänä päivänä syntyi ensimmäinen lapsenlapseni. Vasta uusintatentti meni läpi. Kun tämä professori, joka sai tohtorihattunsa samassa promootiossa, sitten tanssiaisissa kysyi ystävällisesti ’tulisitko tanssimaan jiveä’, tuntui, että opintojen ongelmat olivat ohi. Tanssiinkutsu jäi lämpimänä mieleeni”, von Bonsdorff kertoo. Riitesuon tohtorijuhlaan osallistui koko perhe: aviopuolison lisäksi mukana olivat silloin noin parikymppiset lapset. Budjetti oli tiukka, sillä kaikille piti hankkia tilaisuuden pukukoodin edellyttämät vaatteet. ”Oli tärkeää, että koko perhe juhli kanssani tiukan työn tulosta”, Riitesuo sanoo. Promootioon osallistui tavallaan myös Riitesuon edesmennyt appi, everstiluutnantti Kalle Riitesuo , jonka juhlamiekkaa Riitesuo kantoi omana tohtorin asuun kuuluvana totuudenmiekkanaan. Sekä von Bonsdorff että Riitesuo suosittelevat promootiokokemusta muillekin. ”Ainutkertainen elämys, jota ei voi verrata mihinkään muuhun, totaalinen irrottautuminen arkipäivästä”, kiteyttää von Bonsdorff promootion. ”Totta, mekin huomasimme kotiin tullessamme, että olimme jättäneet oven selkosenselälleen. Kissa oli onneksi kotivahtina”, Riitesuo vastaa. Paula Virmasalo ”Tulisitko tanssimaan jiveä?” JYVÄSKYLÄSSÄ neljän vuoden välein järjestettävä koko yliopiston yhteinen promootio kerää 23. toukokuuta 128 maisteria ja 115 tohtoria Paviljonkiin juhlistamaan titteleitään. Lisäksi 68 maisteria ja 27 tohtoria promovoidaan poissaolevina. Kutsun sai lähes 8 000 yliopiston alumnia. Kolmipäiväinen tapahtuma alkaa varsinaisen promootiopäivän aattona perjantaina, jolloin pidetään miekanhiojaiset ja seppeleensitojaiset. Seppeleet kullekin maisteripromovendille sitoo näiden seuralainen. Tohtorikokelaat puolestaan hiovat miekkansa seuralaisen kaataessa sen päälle shampanjaa. Itse promootioaktissa lauantaina tohtorit ja maisterit vihitään oppiarvoihinsa puheiden ja musiikin säestämänä. Naisten pukeutuminen korostaa vihkimisluonnetta: päällään maisteripromovendeillä on pitkä valkoinen iltapuku. Maisterimiehet ja tohtorit pukeutuvat tummaan. Promoottorina toimii tänä vuonna kirjallisuudenprofessori Tarmo Kunnas . Promootioon kuuluvat lisäksi juhlalliset tanssiaiset sekä sunnuntain purjehdus. Vuoden 2009 juhlassa yliopisto promovoi myös 16 kunniatohtoria. Heidän joukossaan ovat muun muassa toimitusjohtaja ja Olympiakomitean puheenjohtaja Roger Talermo sekä Jyväskylästä valmistuneet kaupunginjohtaja Markku Andersson ja elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen . Kasvatustieteen maisteri Andersson ponnahtaa oman alansa tohtoriksi, yhteiskuntatieteiden maisteri Pekkarinen kauppatieteiden tohtoriksi ja diplomiekonomi Talermo liikuntatieteiden tohtoriksi. Marja Honkonen Parisataa maisteria, satakunta tohtoria ja Pekkarinen R IKU S UONIO Birgitta von Bonsdorf?n maisteriseppeleen pistot ompeli hänen seppeleensitojanaan toiminut aviopuolisonsa. Annikki Riitesuon tohtorihattua oli juhlimassa aikanaan koko perhe.
8 R IKU S UONIO
9 E i ole helppoa olla opettaja. Opettajalehti julkaisi alkukeväästä tutkimuksen, jonka mukaan opettajat kokevat hurjia ulkonäköpaineita. Kaksi kolmasosaa olisi oppilaiden kommenttien takia jopa valmiita käymään pukeutumiskonsultilla. Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkimusryhmään kuuluvat Pekka Räihä ja Pekka Kosonen puolestaan ovat sitä mieltä, että käsitystä hyvästä opettajasta on tuuletettava. Tutkijat väittivät Helsingin Sanomissa syksyllä, että joka kolmannelta suomalaisopettajalta puuttuu ominaisuuksia, joita työ nykypäivänä vaatii. Jylkkäri jututti viittä opettaja-asiantuntijaa selvittääkseen, millainen kuva piirtyy tämän päivän ihanneopettajasta. Kysymyksiin kantaa ottivat Kuokkalan koulun rehtori Seppo Pulkkinen , opettajankoulutuslaitoksen lehtori Emma Kostiainen , Viitaniemen koulun yhdeksäsluokkalaiset Saana Kuisma ja Joonas Haapaniemi sekä luokanopettajaopiskelija Veera Venäläinen . P ukeutumisen ja ulkonäön suhteen vastaajat olivat kautta linjan hyvin sallivia. Kaikki hyväksyivät ihanneopettajalla tatuoinnin tai lävistyksen. ”Pukeutuminen on osa persoonallisuutta, ja opettajan pitää olla oma itsensä täällä koulussa”, vastaa rehtori Pulkkinen. ”Totta kai pitää muistaa hyvä maku, ettei loukata ketään”, hän lisää. Myöskään uskonnollisia symboleja, kuten päähuivia tai ristin kantamista, ei nähty ongelmana, niin kauan kuin opettaja on suvaitsevainen ja laajakatseinen muunlaisia elämänkatsomuksia kohtaan. ”Jos oppilas on opettajan kanssa eri mieltä jostain asiasta, se ei saa vaikuttaa koulumenestykseen”, linjaa Haapaniemi. N ykyaikainen opettaja ei siis saa tuputtaa omia näkemyksiään oppilaille. Siksi vastaajat suhtautuvat varauksella opettajien poliittiseen aktiivisuuteen, vaikka kiinnostus yhteiskuntaan on myös myönteinen. Rehtori Pulkkinen on nihkeä opettajien kunnallispolitiikkaan heittäytymistä kohtaan. ”En näe sitä hyvänä, sillä opettaja opettaa kaikkia aatesuunnasta riippumatta eikä saisi olla itse vahvasti leimautunut”, hän sanoo. Lehtori Kostiainen kertoo sen sijaan kannustavansa opettajaopiskelijoita osallistumaan politiikkaan, koska sillä tavalla voi vaikuttaa koulumaailmaan liittyviin asioihin. ”Mutta politiikkaan liitetään usein yksikantaisuus, joka on asia erikseen”, hän lisää. O piskelijoiden keskuudessa elää sitkeä uskomus, jonka mukaan gradulla ei ole työnsaannin kannalta merkitystä. Tämän luulon rehtori Pulkkinen kumoaa: hän katsoo myös arvosanaa. ”Jos gradu on ihan limbo, niin kyllä se antaa sellaisen kuvan, että ei jaksa panostaa paperihommiin. Ja paperihommat ovat osa opettajan elämää”, rehtori tokaisee, mutta kertoo antavansa työnhakijalle mahdollisuuden selittää, miksi gradun arvosana on mikä on. ”Elämäntilanne voi olla sellainen, että gradu tulee tehtyä vähän toisella kädellä”, huomauttaa myös oman gradunsa syksyllä aloittava Venäläinen. Yhdeksäsluokkalaisia ei sen sijaan kiinnosta, kuinka opettaja on omat koulunsa käynyt. E räitä on neuvottu jo alakouluiässä valitsemaan harrastukseksi pianonsoitto siltä varalta, että opettajan ammatti alkaisi kiinnostaa myöhemmin. Pitääkö mallikkaan opettajan siis osata soittaa? ”Ainakin vähän. Jos ei osaa yhtään, on asenteessa vikaa. Herää kysymys, onko henkilö oikealla alalla”, lehtori vastaa puolustaen opettajankoulutuslaitoksen linjausta, jonka ansiosta pianotunnit ovat osa luokanopettajan koulutusta. Muiden haastateltavien mielestä soittotaito ei ole välttämättä tarpeellinen. Opettajaopiskelijan mielestä vaatimukseen pianonsoittotaidosta liittyy vanhentunut käsitys siitä, mitä musiikinopetus on. M onet opettajat kokevat, etteivät voi ammattinsa takia käyttäytyä omalla ajallaankaan aivan vapautuneesti. Haastateltavien mukaan ihanneopettaja saa kuitenkin esimerkiksi käydä baarissa. ”On uskomaton käsitys, että opettajan pitäisi olla jokin mallikansalainen”, Venäläinen lataa. ”Mutta asiaan saattaa liittyä problematiikkaa, sillä joidenkin oppilaiden vanhemmat ajattelevat, että opettaja ei voi elää kuten muut.” ”Mutta baarissa käynti ei saa vaikuttaa työkykyyn. Eli ei maanantaina krapulassa opettamaan töihin”, Kuisma huomauttaa. Silläkään ei ole haastateltaville väliä, onko opettaja naimisissa tai ei, lapseton tai perheellinen, hetero tai homo. M utta kun kysytään, mitä ihanneopettaja harrastaa vapaa-ajallaan, joitakin vaateita esitetään. Rehtori painottaa liikunnan merkitystä. Tuleva opettaja on puolestaan sitä mieltä, että mikä tahansa, mikä tuottaa iloa ja vastapainoa työlle, on opettajalle sopiva harrastus. Yläkoululaisten mielestä ihanneopettaja harrastaa sitä, mitä opettaa. Se osoittaa, että on töissä tosissaan. ”Tekisi mieli sanoa, että kuorolaulua, sillä se kasvattaa yhteisöllisyyteen”, nauraa puolestaan lehtori Kostiainen. ”Mutta vastaukseni on, että ideaaliopettaja harrastaa arjen ihmettelyä. Säilyy herkkyys nykyhetkeen.” Valtakunnallinen kasvatusalan yhteisvalintakoe VAKAVA aloittaa pääsykoekauden Jyväskylän yliopistolla 13. toukokuuta. Jyväskylästä opiskelupaikkaa tavoittelee vuosittain yli 11 000 hakijaa. Ihanneopettaja voi olla lävistetty punkkari tai harras, huivia käyttävä muslimi, mutta poliittiseen puolueeseen liittymistä kannattaa harkita kahdesti. Näin ainakin, jos uskominen on viittä Jylkkärin haastattelemaa opettaja-asiantuntijaa. Teksti: Eevamaija Roininen Kuva: Riku Suonio Vain poliitikko ei kelpaa kansankynttiläksi
10 Molemmat silmät auki! YLIOPISTOUUDISTUKSESSA piilee jopa pienen viisauden alku. Yliopiston hallituksen avautumista ulkopuolisille tahoille perusteltiin muun muassa yhteiskuntasuhteiden vahvistamisella ja talousosaamisen lisääntymisellä. Hyviä periaatteita, mutta ison organisaation ongelmat ratkeavat harvoin pelkällä ylimmän johdon rukkaamisella. On turha huudella ylhäältä ohjeita, joita ei alempana osata toteuttaa. JOS YLIOPISTON tehokkuutta halutaan kasvattaa, olisi laitosten ja tiedekuntien johto laitettava remonttiin. Laitosten ja tiedekuntien johto valitaan enemmän tai vähemmän halukkaan henkilökunnan joukosta hoitamaan talouden ja hallinnon tehtäviä vailla alan koulutusta tai osaamista. Elämänsä historian tutkimukselle antanut professori tuskin on kovinkaan perillä ison organisaation hallinnasta. On naurettavaa, että viereisestä tiedekunnasta löytyisi viittä vaille valmiita maistereita, jotka olisivat laitoksen hallintotehtäviin paljon pätevämpiä kuin vakanssia täyttävä tohtori. Uusi hallintojohtosääntö kasvattaa dekaanien ja laitosten johtajien valtaa. Jos keskiportaan johtamistaidot eivät tahdo riittää nytkään, miksi lisätä valtaa? ULKOPUOLISTEN talouden ja hallinnon asiantuntijoiden tuominen laitosten ja tiedekuntien johtoon toisi järkeä toimintaan: jokainen voisi keskittyä siihen, minkä parhaiten osaa. Tällöin henkilökunnan sanomisilla tulisi kuitenkin päätöksiä tehtäessä olla kova painoarvo, jotta yliopiston ominaispiirteitä ei lähdettäisi viemään liikaa yrityskulttuurin suuntaan. Jos yhteisön ulkopuolisilla johtajilla ei ole korvia johtamalleen yhteisölle, käy kuten Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin tapauksessa. Työntekijät kieltäytyvät tekemästä johdon kanssa töitä. Sama koskee myös ylintä johtoa. TÄMÄN VUOKSI yliopiston johtoon ei voi tuoda pelkkiä jarisarasvuoja. Yliopiston tehokkuutta on vara kasvattaa, mutta sen mittaamiseen on oltava muitakin mittareita kuin pelkkä raha. SAIRAANHOITOPUOLELLA on paha laskea vanhuksen kuiville vaipoille hintaa – tai ainakin pitäisi olla. Rahalla mitaten akateemisen laaja-alaisuuden tulevaisuus on heikoilla, minkä osoitti jo naistutkimuksen lopettamispäätös ja etnologian professuurin poistaminen. Sillä välin, kun Ylistönrinteen huipputuottavia maita kastellaan rahasateella, Seminaarinmäellä lienee parasta katsella päälleen vuoristoerakon rytkyjä. Jussi Karhunen K i r jo itt aja o n j ou r n a l i s t i ika n o pisk el ij a. Säätäjä väijyy sinisilmäistä Kesäloma houkuttelee opiskelijaakin reppureissaamaan. Skarppina pitää olla silti myös luentokauden ulkopuolella: herkkäuskoinen voi menettää rahojen lisäksi myös passin ja tavarat. KAUKOMAILLA voi riittää lämpöä ja vieraanvaraisuutta, mutta myös kaikenkarvaista säätäjää, huijaria ja kauppamiestä lompakkoa vaanimaan. Matkailijan kannattaakin ottaa huomioon, että hinnoissa on aina ilmaa, mutta sen määrään pystyy vaikuttamaan oikealla asenteella ja tuntemalla kohdemaan hintatason. Monissa maissa tinkiminen on maan tapa, ja sitä harrastaessa pitää olla röyhkeä. Jos hinta ei miellytä, niin kannattaa lähteä pois. Usein myyjä juoksee perään ja tiputtaa hintaa. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että tinkimistilanne on aina kompromissi, jonka tarkoitus on tyydyttää molempia osapuolia. Pennosista ei kannata alkaa tappelemaan. YKSI PERUSSÄÄNTÖ on, että olitpa hankkimassa millaista palvelua tahansa, sovi hinta aina etukäteen. Jos aiot hankkia majoituksen tai vuokrata kulkuneuvon, tarkasta sen kunto ennen kauppojen solmimista. Jussi ja Elina Luhta saivat oppia tämän kantapään kautta. Pekingissä rautatieasemalla hotellin sisäänheittäjä myi heille huoneen kaupungin keskustasta. ”Myyjä näytti kartalta paikan ja oli järjestänyt kyydin asemalta hotellille. Perillä maksoimme huoneen, mutta pian selvisi, että hotelli ei ollut lähelläkään keskustaa”, pariskunta avautuu. Puskaradion mukaan kaukomailla kuljetusyrittäjien kanssa saa olla tarkkana. Hinta samasta matkasta saattaa vaihdella paljon, joten ennen pitkälle ajomatkalle lähtöä kannattaa kysellä tarjouksia useammalta kuskilta ja sopia tarkkaan, mihin kuski vie kohdepaikassa. Kuskit saattavat yrittää myös törkeämpiä huijauksia. Kirsi Törmälä kohtasi Mumbain lentokentällä taksihuijarin, joka yritti vanhanaikaista rahanvaihtotemppua. Törmälä maksoi matkan 500 rupian setelillä. Maksutilanteessa huijari väitti, että auton ovi on auki. ”Käännyin katsomaan ovea ja sillä aikaa jätkä vaihtoi rahan. Sitten se yritti väittää, että annoimme vain satasen. Rahat saimme takaisin huutamisen ja poliisilla uhkailun jälkeen”, Törmälä muistelee. USEISSA AFRIKAN ja KaakkoisAasian maissa sekä Intiassa matkustaneen Taneli Hämäläisen mukaan Kaakkois-Aasiassa monet turismin ympärillä pelaavista koettavat kusettaa matkaajia. ”Maksat valkoisen miehen lisää automaattisesti, etkä oikeastaan voi muuta kuin koettaa laskea hinnan siedettävälle tasolle. Paikallisten hinnoille pääset tuskin koskaan”, Hämäläinen kertoo kokemuksistaan. Hänen mukaansa bussihuijaus on Kaakkois-Aasiassa yleinen. Maasta toiseen siirtyvälle matkaajalle myydään lippu paikallisbussiin, joka jättääkin maiden väliselle rajalle. ”Afrikassa on käytössä karkeammat keinot. Siellä suositaan ryöstöjä. Uhrilta viedään rahat ja vaatteet päältä”, Hämäläinen pelottelee. Intia puolestaan on hänen mielestään erityistapaus maiden joukossa. Siellä on vaikea sanoa, milloin joku yrittää kyniä ylihintaa, koska kaikki on niin halpaa. Hämäläinen muistuttaa, että joskus poliisi on kuitenkin kaikista säätäjistä vaarallisin. ”Kehitysmaissa virkavallan kanssa ei kannata olla tekemisissä kuin pakon sanelemissa tilanteissa. Poliisi voi vaatia lahjuksia keksityistä rikoksista ja viedä passin, tavarat sekä lopulta rahat.” Mikko Leppänen R IKU S UONIO
11 KULTTUURI Kauan sitten uhkapelaaminen ruletti. Kirjastoja kesäaikaan jo toukokuussa Osa Jyväskylän kirjastoista siirtyy kesäaukioloaikoihin jo toukokuun alussa: Vaajakosken, Palokan, Tikkakosken ja Vesangan kirjastot pitävät ovensa kiinni lauantaisin 2. toukokuuta alkaen. Muut kaupungin kirjastot siirtyvät kesäaikaan kesäkuun alussa. Yliopiston kirjastolla aukioloaikoja kavennetaan 25. toukokuuta lähtien. Suomalaisille viittomakielisille on oma uutislähetys ja Signmark oli lähellä päästä Suomen euroviisuedustajaksi. Moni ei tiedä kuuroista mitään muuta. OLET VARMAAN joskus törmännyt heihin. Vähän ääntä, paljon asiaa. Kädet ja ilmeet riittävät keskustelemiseen. Huhtikuun lopulla viittomakieliset olivat Jyväskylässä poikkeuksellisen paljon esillä, kun Jyväskylän yliopiston suomalaista viittomakieltä opiskelevien opiskelijajärjestö Viito! ry järjesti kolmatta kertaa Viittomakielisen päivän. Myöhemmin samana iltana yökerho Night täyttyi kuuroille sekä kuuleville tarkoitetusta Sencity-bileistä. Euroopasta tuotu tapahtuma järjestettiin Jyväskylässä toista kertaa. Illan vetonauloina olivat Hollannista tilattu basson tahtiin tärisevä lattia ja viittomakielellä räppäävä Signmark . Tapahtuman ajatuksena oli tuoda viittomakieliset ja kuulevat juhlimaan saman katon alle. Baaritiskeillä lojui lappuja ja kyniä, jotta kaikki pystyisivät juttelemaan keskenään. ILTA VAIKUTTI kaikin puolin onnistuneelta. Tanssilattia oli täynnä, ihmiset iloisia ja viittomakieliset juttelivat rennosti pienissä porukoissa. Heitä kävi hieman kateeksi, sillä yökerhossa suullinen sananvaihto on myrkkyä tärykalvoille. Vantaalta saapunut Liisa Halonen kirjoitti Jylkkärille, että ilta oli sujunut mahtavasti. ”Näin ensimmäistä kertaa Signmarkin keikan. Olen tavannut tuttuja ympäri Suomen ja tapasin juuri myös ulkomaalaisia kuuroja, yhden neidin Norjasta, yhden Tanskasta ja yhden Sveitsistä.” Uusia tuttavuuksia kuulevien kanssa hän ei kuitenkaan kertonut syntyneen. Kynille ja papereille ei muutenkaan ollut juuri käyttöä. Kuulevat ja kuurot pysyttelivät tiukasti omissa porukoissaan. ”Olen itse huomannut, että moni kuuleva ei ehkä uskalla lähestyä kuuroja. Mistä tämä johtuu?” Jyväskylän yliopiston suomalaisen viittomakielen lehtori Outi Ahonen kysyy. Historian valossa ei ole mikään ihme, jos kuurot haluavat nauttia toistensa seurasta. Vuoteen 1969 saakka Suomessa oli voimassa avioliittolaki, joka tylysti kielsi kuuroja menemästä naimisiin keskenään. Ahosen mukaan nykyään on paljon vapaampaa. ”Sen henkilön kanssa mennään naimisiin, jota rakastaa, ei kuulon perusteella. Osa viittomakielisistä ei tosin halua avioitua suomenkielisen kanssa.” AHOSEN MIELESTÄ kuulevien suhtautuminen viittomakielisiin vaihtelee. Hänen mukaansa aika moni on kiinnostunut suomalaisen viittomakielen opiskelusta. Yksi heistä on Oulusta Jyväskylään Sencity-bileiden vuoksi matkustanut Maria Soini , joka hehkutti illan sujuneen loistavasti. Hänen mielestään viittomakielisiin on helppo tutustua. ”Osaan jonkin verran viittomia, mutta haluaisin oppia vielä lisää. Oulussa siihen ei ole niin hyvin mahdollisuuksia, mutta Jyväskylässä viittomakielisiä tapaa joka reissulla”, Soini kertoo. Kaikilla kuulevilla ei ole samanlaista asennetta kuin Soinilla. Ahosen mielestä moni kuuro joutuu todistelemaan, että pystyy tekemään asioita kuten kuka tahansa. ”Kuurous ei ole vamma, vaan ominaisuus. Moni kuuro on monikielinen ja matkustelee ympäri maailmaa. Ei ole mitään ammatteja, jotka eivät sopisi kuuroille. Nykyään kuuro voi opiskella suomalaisen viittomakielen tulkkauksen välityksellä”, Ahonen kertoo. Kun Ahonen kävi peruskoulua 1980-luvulla, ei hänelle opetettu suomalaista viittomakieltä, vaan eräänlaista sekakieltä, jossa on mukana suomea. Niistä ajoista koulutus on kehittynyt, mutta viittomakielen opetuksen tilanne ei Ahosen mukaan ole edelleenkään hyvä. Vain osa viittomakielisistä lapsista saa viittomakielistä opetusta. Juha Korhonen toimittaja@jyy.? Ennakkoluuloinen asenne on kuuroutta suurempi ongelma G Viittomakieli on Kuurojen liitto ry:n mukaan äidinkieli noin 5 000 suomalaiselle. Lisäksi on arvioitu, että noin 9 000 kuulevaan osaa jonkin verran viittomakieltä. G Viittomakieli ei ole tehty kieli, vaan se on syntynyt kuurojen yhteisöissä samalla tavalla kuin puhutut kielet kuulevien ihmisten yhteisöissä. G Toisin kuin monet luulevat, viittomakieli ei ole kansainvälinen. Erilaisia viittomakieliä on maailmassa satoja. Kieliopeissa ja viittomissa on tosin löydettävissä tiettyjä samankaltaisuuksia, mikä helpottaa eri kieliä viittovien kuurojen kommunikointia. Viittomakielillä ei myöskään ole suoraa yhteyttä puhuttuihin kieliin. G Jyväskylä on Suomen ainoa yliopisto, joka tarjoaa maisteritason opetusta viittomakielellä. Viittomakielisiä luokanopettajia on koulutettu vuodesta 1998 lähtien. Viittomakielen perusopintoja voi lukea myös Turun yliopistossa. G Viittomakielen tulkin työhön koulutetaan Turun, Helsingin ja Kuopion ammattikorkeakouluissa. F A K TA Kuuroille ja kuuleville suunnattu Sencity-ilta keräsi yökerhon tupaten täyteen juhlijoita. J UHA K ORHONEN
12 Tavoitteenani on tasa-arvoisempi, avoimempi ja vastuullisempi Eurooppa. Anna Ranki www.annaranki.com Eurovaalit 7.6.2009, ennakkoäänestys 27.-30.5. Eurovaaleissa voit äänestää Annaa, asuit missä päin Suomea tahansa. 1.5. klo 10-12 Euroopan Rankin Vappupiknik Kaivopuistossa 1.5. klo 13-14 Vihreässä Vapussa Kyösti Kallion patsaalla 9.5. Eurooppa-päivän tapahtumissa Uudellamaalla ja Helsingissä Tule tapaamaan Annaa Riuhtomista valkokankaan leveydeltä MACHOELOKUVAN virstanpylväs Scarface – Arpinaama on yliarvostetuista klassikoista ilmeisin. 1980-luvun alussa tehdyn elokuvan ohjaksissa on pitkien kamara-ajojen maestro Brian De Palma, käsikirjoituksen on huitaissut poliittinen paha poika Oliver Stone ja pääosassa mellestää Al Pacino koko repertuaarillaan. Miamin huumerikollisuus saa ärhäkän läpileikkauksen, jossa ei jää epäselväksi, että ahneella on maha täynnä ja loppu on paskainen. RÄÄVÄSUU Tony Montanan nousu ja tuho on tyyliteltyä, jossa ökyelämä hehkuu pastelliväreissä ja ääniraidalla kirskuvat syntetisaattorit. Keskiöön nousee Pacinon virtuoosimainen ylilyönti, joka ahtaa ohuet sivuosat valkokankaan reunoille. Katsojaa ei lopussa hetkauta ärsyttäville päähenkilöille yltäkylläisyyden alta paljastuva tyhjyys. Ei, vaikka se räväytetään silmille ylivedetyllä verimessulla. HENKILÖDRAAMAA kaipaavan kannattaakin hakeutua alkuperäisversion pariin, jossa Arpinaama on kieltolain aikaisen Chicagon aloitteleva ma?oso. Howard Hawksin vuonna 1932 ohjaama elokuva kuvaa samoja teemoja ja henkilöhahmoja. Gorillakätinen jäykkis tuhoaa sokeassa kunnianhimossaan läheistensä elämän ympäriinsä roiskivaa uudelleen ?lmatisointia paljon hienovaraisemmin. KASARI-ARPINAAMALLA on toki ansionsa, mutta se jää pelkäksi pinnaksi. Klassikon paras anti onkin sen kansikuva, jonka mustavalkoinen, kahtiajaettu Pacino on tunnistettava osa elokuvahistorian kuvastoa. Riku Suonio sivari@jyy.? Sarjassa ruoditaan vanha klassikko uusiksi. OMSTART, KLASSIKKO!
Muuan mies: Tyhjyydestä tullaan Helmi-levyt Jyväskyläläispumppu Muuan miehen debyyttialbumi Tyhjyydestä tullaan on hauska sekoitus eri tyylejä kansantanhuista aina italowesterniin. Kuulostaa ehkä sekavalta, mutta kokonaisuus pysyy hienosti kasassa. Päällimmäiseksi vaikutelmaksi levystä nousee 1960–1970-lukujen hippiprotestilaulut niin musiikkityylin kuin sanoitustenkin osalta. Teksteistä tulee lähinnä mieleen kiertävä trubaduuri, joka laulaa maailman ilmiöistä ja elämänsä rakkaista. Tyyliin sopii erinomaisesti myös se, että omien sanoitusten lisäksi tekstejä on lainattu muun muassa Federico Garcia Lorcalta sekä Pentti Saarikoskelta, mutta jälkimmäisen kohdalla onneksi kuitenkin runoilijan hempeimmästä tuotannosta: ”Miten tahtoisinkaan olla sinulle hellä/ Pidellä kämmenellä kuin sammakonpoikasta.” Paikoin niin sanoitukset kuin solisti Ismo Puhakan hataran sympaattinen ääni tuovat elävästi mieleen Pekka Strengin. Kaiken kaikkiaan levy onkin kuin hengähdys suoraan 60-luvulta. Ja mikä parasta, kun sitä kuuntelee, alkaa hymyilyttää. Katariina Kalmari ”1960-luvun hippiprotestilaulujen uusi tuleminen.” 13 Ainejärjestöillä verinen kilpa Jyväskylän yliopiston ainejärjestöt käyvät toukokuun 7. päivästä lähtien verenluovutuskisaan, joka jatkuu ensi syksyyn saakka. Viime vuonnakin järjestetyssä haastekisassa piikitettäväksi uskaltautuvat voivat kertoa ainejärjestönsä nimen: eniten luovuttanut järjestö palkitaan saunaillalla Opinkivellä. Kaj Chydenius: Muistin juuri Otava Säveltäjä Kaj Chydenius kuuluu niihin suomalaisiin kulttuuripersooniin, jotka ovat olleet niin monessa mukana, että heillä on melkeinpä velvollisuus kirjoittaa muistelmat. Kukapa nuori humanisti ei olisi sykähtynyt kesäyössä Chydeniuksen Nuoruustangotai Sinua sinua rakastan klassikoista, ja paljon muutakin laatumusiikkia mies on ehtinyt säveltää. Muistin juuri ei tarjoa suuria paljastuksia yksityiselämästä tai mullistavaa analyysia 1960-luvun lopun radikalismista. Kirjassa on kuitenkin paljon tarinoita ja ajatuksia kulttuurielämästä sekä paljon hienoja runoja. Säveltäjä muistelee elämänsä varrelle sattuneita runoilijoita, saaria ja pianoja miellyttävän lämpimällä tavalla. C h y d e n i u k s e n kertomukset viime vuosien projekteistaan muistuttavat myös, ettei säveltäminen jäänyt 1970-luvulle. Ja se Nuoruustango. Kirjasta selviää, että laulu oli tarkoitettu parodiaksi suomalaisista tangoista. Ironian avautumattomuudesta Chydenius saa kuitenkin syyttää vain itseään, sillä sävellys on parodiaksi aivan liian hieno. Mikko Mattlar ”Kulttuurikeskeinen parituntinen .” A Ympäristön ääni käännetään kuviksi Jyväskylän yliopiston ympäristötieteiden ja -teknologian ainejärjestö Otsoni houkuttelee osallistujia valokuvakilpailuun. Kilpailun teemana on ympäristön ääni, ja siihen voi osallistua 1–3 valokuvalla syyskuun 20. päivään saakka. Osallistumismaksu kilpailussa on viisi euroa ja palkintoina lahjakortteja Kampus Dataan. Kisan parhaimmista kuvista teetetään julisteet, joista kootaan syksyllä näyttelykaupunginkirjaston aulaan. Kilpailuun voi osallistua joko digitaalisella kuvalla tai paperivedoksilla. Lisätietoa kilpailusta löytyy Otsonin kotisivuilta, groups.jyu.?/otsoni/jaljilla. JOURNALISTIIKAN opiskelijoiden jos joidenkin luulisi katsovan televisiota. Jos ei muuta, niin tuleehan sieltä uutiset, tai siis se puolen tunnin mainoskatko Lifen ja Fringen välissä. Mitäs muuta? ”Televisiosta katsomieni ohjelmien joukosta löytyy omaa oppialaani koskevaa tavaraa suhteellisen paljon. Uutisia tulee seurattua ja joitakin keskusteluohjelmia, kuten A-talkia ja A-studiota, jotka monesti käsittelevät median ilmiöitä muiden aiheiden joukossa”, kertoo Jyväskylässä journalistiikkaa opiskeleva Jussi Karhunen . Hänen mielestään analyyttisiä ja median roolia kriittisesti pohtivia ohjelmia mahtuisi silti ruutuun nykyistä enemmänkin. ”Uutiskoneen jauhamia jyviä joutaisi ruotia toisinaan kovalla kädellä”. KARHUNEN SEKÄ samaa alaa opiskeleva Saara Koho ovat molemmat seuranneet myös Pressiklubia. ”Vaikka Ruben Stiller onnistuukin aina ärsyttämään”, huokailee Koho. Uutisvuodonkin kummatkin mainitsevat, mutta toteavat olevansa väsyneitä sarjan formaattiin. ”Uutisvuoto oli aikoinaan ihan pirteä ja humoristinen sarja, mutta se on jäänyt junnaamaan pahasti paikoilleen. Nymankin vanhenee silmissä”, Karhunen virkkaa. UUTISVUODON LISÄKSI on Uutishuone. ”Suosikkisarjani tänä keväänä ehdottomasti! Sarjan perusteella olisi ollut hauskaa olla toimittaja 1960ja 1970-luvuilla. Työtahti näytti ihanan löysältä: toimituksessa oli aikaa heittää tikkaa ja selvitellä ihmissuhdesotkuja”, miettii mediaviihteensä draamalla ja historialla höystettynä nauttiva Koho. Hän löytää kuitenkin entisajan journalistiikasta myös monia huonoja puolia. ”Tuohon aikaan toimittajat olivat kouluttamattomia tai koulunsa kesken jättäneitä. Toimittajien elämäntavat olivat myös varsin epäterveelliset: töissä poltettiin ketjussa ja ruiskutettiin viinaa appelsiineihin.” Naisiakin alalla oli paljon vähemmän. Yksi asia näyttää kuitenkin Kohon mielestä pysyneen samana. ”Alalle hakeutuu idealisteja. Toimittaminen on edelleen kutsumusammatti, johon kuuluu se, että työn ja vapaa-ajan erottaminen on vaikeaa.” Karin Metsäpelto Sarjassa kysytään, mitä mieltä opiskelijat ovat oman alansa tv-ohjelmista. LAATIKON PAULOISSA Ja seuraavaksi päivän uutiset Kike Elomaa: Hymykuopat (JP-Musiikki 1985) LAULAVISTA suomalaisurheilijoista on kirjoitettu tällä palstalla ennenkin. Harvalla heistä on takanaan 30-vuotista laulu-uraa, mutta kehonrakentaja Kike Elomaalta sellainen löytyy. Vuonna 1981 maailmanmestaruuden voittanut Elomaa levytti ensisinglensä jo samana vuonna. Kyseessä oli Juha Vainion kanssa tehty duetto Nouseeko jo sullakin, jossa Elomaa ja Vainio laulavat vuorotellen kuntoilusta. Pornolaulujakin sanoittaneen Vainion läsnäolosta ja kappaleen nimestä voi jo arvata, että teksti on ladattu kaksimielisyyksillä. Päällisin puolin laulu kertoo vanhentuneen miehen rehkimisestä punttisalilla. MUUTAMAN VUODEN hiljaiselon jälkeen Elomaa julkaisi ensialbuminsa. Hymykuopat on puhdas iskelmälevy, jossa ei ole otettu ihmeemmin vaikutteita esimerkiksi rockista tai diskosta. Tuottajana hääri iskelmäammattilainen V-P Lehto, ja taustamuusikkoina soitti tuon ajan ammattilaisia. Muusikon ammatin raadollisuuden huomaa esimerkiksi siitä, että hienoissa produktioissa läpi 1970-luvun mukana ollut kosketinvelho Esa Kotilainen joutuu soittamaan henkensä pitimiksi Elomaan levyllä. Hymykuopat on ammattitaidolla tehty, mutta varsin yllätyksetön levy. Sävellykset, sanoitukset ja sovitukset toimivat lajityypissään iskelmäfaneja ärsyttämättä, mutta jos iskelmästä ei pidä, levystä ei saa mitään irti. Siltä ei juurikaan löydy edes futuristisia kosketinsoundeja tai epäonnistuneita kielikuvia, jotka rikastuttivat monia muita tuon ajan iskelmälevyjä. ELOMAA ON urheilijaksi yllättävän hyvä laulaja. Niinpä ei ole ihme, että hänen laulu-uransa on kestänyt pitkään, vaikka mitään kultalevytason suosiota ei missään vaiheessa ole ollut. Elomaa on levyttänyt neljä albumia ja esiintyy edelleen säännöllisesti. Henkisen kotinsa Perussuomalaisista löytänyt ex-kehonrakentaja on laulanut myös puolueen vaalitilaisuuksissa, ja hän on Timo Soinin puolueen ehdokkaana eurovaaleissa. Se ei ole ihme, sillä Kike Elomaan isä oli SMP:n listoilta eduskunnassa istunut Arvo Sainio. Mikko Mattlar Sarjassa esitellään unohtuneita kulttilevyjä. DIVARIN HELMI Tiukkaa iskelmää YLÄKAUPUNGIN YÖ saa tänä vuonna kaukaisia vieraita, kun yhdysvaltalainen Vermillion Lies -duo tuo festivaaleille burleskija kabaree-esityksensä. Boekbinderin siskosten Zoen ja Kimin Kalifornian Oaklandista kotoisin oleva duo saapuu Suomeen nyt ensimmäisen kerran. Yhtyeen ohjelmisto koostuu aina lyyrisistä folkballadeista aina sirkusmarsseihin. Soittiminaan naisilla on käytössä muun muassa haitari, lelupiano ja pallogrilli. Koko tapahtuman teema on tänä vuonna pukeutumiskulttuuri: vierailla voi Vintage-torilla, No Dresscode -tyylishowssa tai Flashback Saloonissa, missä kerrataan muun muassa oikeaoppinen kasaripukeutuminen. Puheohjelman puolella keskustelijoina kuullaan muun muassa Marimekon taiteellista johtajaa Samu-Jussi Koskea sekä Jyväskylän yliopiston tutkijaa, Arja Turusta . Lisäksi festivaaleilla kuullaan lukuisia mielenkiintoisia jyväskyläläiskokoonpanoja, kuten Eliisaa, Blue Lizardia ja Oriental Jamia. Yläkaupungin Yö järjestetään 16. toukokuuta ja se on järjestysluvultaan 17. Tarkan ohjelman voi tarkistaa festivaalien verkkosivuilta osoitteesta www.ylakaupunginyo.? Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? JYY kerää nimiä johtosääntöä vastaan Ylioppilaskunta on perustanut Korppi-järjestelmään adressin, johon on tarkoitus kerätä opiskelijoiden ja henkilökunnan ”allekirjoituksia” tasaarvoisemman yliopistoyhteisön puolesta. Vetoomuksen tarkoituksena on kritisoida Jyväskylän yliopiston uutta johtosääntöä, jonka myötä yliopistolla oltaisiin lopettamassa laitosneuvostot. Lisäksi yliopiston hallituksen valitsemaan kollegioon halutaan tasaedustus kaikista yliopistoyhteisön ryhmistä: professoreista, muusta henkilökunnasta ja opiskelijoista. Adressin voi allekirjoittaa liittymällä ”JYYvetoomus”-nimisellä kurssille. Lisätietoa aiheesta ja johtosäännöstä voi löytää JYYn verkkosivuilta osoitteesta www.jyy.?/vetoomus. Kalifornialaiset friikkisiskot valtaavat Yön
POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: Pe 8.5. Scandinavian Music Group + Deep Insight. La 9.5. Death Chain + Reprisal + Scars + My Funeral. Ke 13.5. The Crash. Pe 15.5. Jenny Wilson. Ke 20.5. Before the Dawn + Black Sun Aeon. To 21.5. Rubik. Pe 22.5. Soul Captain Band. La 30.5. Kauden päättäjäiset: Club Old Farts + Idiot Twins & Sleazy Beaztz + Braineaters plays Mis?ts. Poppari: Ma 4.5. JAMK:n sivusoitinbändit. Ti 5.5. Radio Jyväskylän Stand Up -klubi. Ke 6.5. JAMK:n pääsoitinmatinea. To 7.5. Eerika Aho. Pe 8.5. Mayo. La 9.5. HI-Q. Su 10.5. Jazz Bras. Ke 13.5. OKL:n bändimatinea. To 14.5. Mirja Mäkelä Trio. pe 15.5. Krista Honkonen. La 16.5. Van Halen Tribute. La 16.5. Johanna ja Mikko Iivanainen & Petrescut. Ma 18.5. ja Ti 19.5. JAO:n pop/jazz-lauluoppilaat. Ke 20.5. Konsan Pop&Rock-workshop. To 21.5. Grandeville & Chainsaw Ellie. Pe 22.5. No Out?t plays Queens of the Stone Age. La 23.5. Spring Time Blues. Ti 26.5. Sorja. Ti 26.5. JAMK:n Rockworkshop matinea. To 28.5. Sun Trio. Pe 29.5. Tribute to James Blunt. La 30.5. Roso. Ilokivi: Ke 6.5. Club Eyes Wide Open. Pe 8.5. Seisomapaikka. La 9.5. NS.klubi & Sinä Olet Kakkapylly -kiertue. Ke 13.5. Been there, done that. Pe 15.5. Kurouma. La 16.5. Yläkaupungin Yö. Ke 20.5. Preesens-klubi (alakerta), Iloiltamat: Lamaklubi (yläkerta). To 21.5. SELL Games 2009. Pe 22.5. Anarkopunksessions. La 23.5. Efekti ry & Madisich Entertainment. Pe 29.5. Iltarehti 30.5. Club Kaappi (alakerta), Jyväskylä Summer Jam Reggae Sun Splash (yläkerta). Vakiopaine: Pe 8.5. Janne Laurila & Ville Rauhala. La 9.5. Trio Solnyshqo Su 19.5. Että kysyisimme. Ke 13.5. Kaarina K. ja Koleerikot. Pe 15.5. Goon. 16.5. Yläkaupungin Yö. Ti 19.5. Äkräs feat. Werneri Pohjola. ke 20.5. Kaarina K. ja Koleerikot. Pe 29.5. Joose Keskutalo. La 30.5. Hilo & In Between. Red Neck: Pe 8.5. Nirvana Tribute. Pe 15.5. Francine. Su 17.5. U Kekkonen Plays U2. Pub Katse: Ma 4.5. Monday Class -klubi. Ti 5.5. Treenikämppä-klubi Pe 8.5. Unborngeneration & Disease of the Nation. La 9.5. Kansantauti & Rendezvous. Su 10.5. Pyhäkoulu-jamit. Ma 11.5. Monday Class. Ti 12.5. Soulwound. Pe 15.5. Halla. La 16.5. Potra. Su 17.5. Pyhäkoulu-jamit. Ma 18.5. Monday Class -klubi. Ti 1.9.5. I've Fallen and I Can't Get Up. Pe 22.5. Silentium. La 23.5. Masterstroke. Su 24.5. Pyhäkoulu-jamit. Ma 25.5. Monday Class -klubi. 26.5. Mötherhead. Pe 29.5. Dead Cult Diaries. La 30.5. So Called Plan. NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo: 10.5. saakka Pienet keittiöt, 20.5.–31.8. Vaihteleva ääriviiva, Jyväskylän taidemuseo : 24.5. saakka Lentämisen ihme: Jussi Heikkilä ja Jyrki Siukonen, 12.6.–27.9. Graphica Creativa '09 Co-op. Alagalleria: 31.5. saakka Etelän katseita – Miradas del Sur, Bartolomé Roca. Galleria Harmonia: 10.5. saakka Henrik Saxgren, 14.5.–7.6. Luovan valokuvauksen keskus, 12.6.–30.8. Graphica Creativa ’09 – Co-op, 3.9.–27.9. Fernando Garcia – Pepienières taiteilijavieras. Keski-Suomen Museo: Mekaanillisia arvoituksia 31.5. asti, Lentämisen Ihme 24.5. asti, 25.4.–31.5. Venäläistä porsliinia. TEATTERIT Jyväskylän kaupunginteatteri : Viiru ja Pesonen: Ke 6.5. To 7.5. La 9.5.Ke 13.5.To 14.5. La 16.5. La 23.5. Niskavuoren nuori emäntä: To 7.5. Pe 8.5. La 9.5. Ke 13.5. To 14.5. Pe 15.5. La 16.5. Pe 22.5. Veriveljet: To 7.5. La 16.5. La 23.5. Runollisena mausteena Minna Aro: La 9.5. Ti 19.5. Ke 20.5. Niin kuin taivaassa: To 14.5. La 23.5. Huoneteatteri: Unelmia^5: Pe 8.5., Pe 15.5. La 16.5. Su 17.5. Gazpacho Andaluz: To 21.5. Pe 22.5. TANSSI Ma 11.5. Tanssinpäivän näytös Kaupunginteatterilla ELOKUVAT Elokuvakerho Toveruus: Ma 4.5. Lyhytelokuvia, Ma 11.5. Pariisin varpunen. Ma 18.5. Volver. Järjestöilmoitukset osoitteeseen jylkkari-jarjestot@ lists.jyu.?. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia. järjestöt MA 4.5. Aurajuustokiusaus Broiler-kookoskeitto Lindströmin pihvit TI 5.5. Linssikeitto Rapea kalaleike, pinaattikastike Tulinen lihapata KE 6.5. Kasvispyttipannu Broiler-pastapaistos Riistapyörykät TO 7.5. Täytetyt kasvisherkkusieniohukaiset Lohikiusaus Kinkkukastike, spagetti PE 8.5. Karibian kasvispihvit Värikäs uunikala Jauhemaksapihvit MA 11.5. Kukkakaalilasagnette Sitruunainen kalaleike Mangobroileri TI 12.5. Sienirisotto Kirjolohimurekepihvit Curryporsaspata KE 13.5. Kasvissosekeitto Oopperakellarin silakat Kreikkalaiset jauhelihapihvit TO 14.5. Porkkanaohukaiset Tonnikalatortillat Intialainen lihapata PE 15.5. Punajuurikroketit Makkarapihvit Kaalilaatikko Lounas päivittäin klo 11–16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.?/ruokalistat Opiskelijahinta 2,60 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,70 e, muut 5,50 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 25,00 e, jatko-opiskelijoille 47,00 e ja muille 55,00 e. MENOT 4.5.–31.5. 14 JYVÄSKYLÄN EVANKELISET OPISKELIJAT Ennen kesää on vielä aikaa hankkia elämä – siis lauantaisin klo 19 Lutherin kirkolla (Kansakoulukatu 5)! Tulossa: 10.5. Kristitty perhe – Jenni ja Ilmo Seppänen. Lisäksi luvassa hurjasti EXTRAA! 15–17.5. Kummi(tus)leiri – olenko aave seurakunnassa vai nähdäänkö minut? Sanaisen arkun äärellä Mauri Tervonen, EO-kummit Markku ja Paavo – sekä sinä! Leiri on Jyväskylän lähiställä, hinta max. 10e, kyydit järjestetään. Ilmoittaudu Päiville 11.5. mennessä! 23.5. Reti Äänekoskelle Can't U C the Cruci?x -tapahtumaan, ohjelma www.crossmusicry.com/. Lipputilausta varten ilmoittaudu Päiville viimeistään 13.5. Infoa raamistelusta ja muusta Päiviltä, paivi.luukkainen@jyu.? tai osoitteesta www.sley.?/eo/jkl/ KVAT Kortepohjan pihatalkoot järjestetään keskiviikkona 6.5. Talkoot alkavat kello 16 polkupyörävarastojen siivouksella. Varastoista viedään polkupyöräromuvarastoon kaikki edellisissä pyöränmerkintatälkoissa laputetut pyörät, joiden omistaja ei ole poistanut lappua. Talkoot jatkuvat kello 17 piha-alueiden haravoinnilla ja roskien keräämisellä. Lopuksi talkooväki kokoontuu Rentukkaan. Ilokivi on avoinna koko kesän, tervetuloa!
”MEIDÄN PITÄISI panostaa kulttuuriin ja sivistykseen. Olen huolissani henkisestä jaksamisesta yliopistolla: vaikka mä itse valmistuin nopeasti maisteriksi, niin ei tämä saisi muuttua pakkotahtiseksi. Mä menin yliopistoon pari vuotta myöhemmin kuin muut ja luin myös kesällä. Jos mulla ei olisi ollut Turun yliopistossa professori Eino Krohnia , niin lähtisin nyt diplomaatin uralta eläkkeelle. Krohnin olemuksessa oli humanismia, sellainen syvä valo – ja luojan kiitos – Krohn ymmärsi antaa perusopetustakin. KIRJALLISUUDEN assistentiksi tulin Jyväskylän yliopistoon vuonna 1974. Seurasin Atheneumin rakentamista työhuoneeni ikkunasta. Kun se ja Musica vihittiin, täällä oli valtava humanistinen voima ja suuria suunnitelmia. Kaikkea sävytti toiveikkuus – yliopisto kasvaa ja kehittyy, ja humanisteille tulee paljon työtilaisuuksia. Ei puhuttu tulosvastuullisuudesta vaan sivistyksestä. Yliopiston avajaisissa silloinen rehtori Martti Takala puhui luovasta joutilaisuudesta. Nyt sellaista ei voi yliopistolla ruveta markkinoimaan. Se on taakse jäänyttä elämää. Ei sen ajan professoreista olisi tämän ajan laitosten ”toimitusjohtajiksi”. Se oli vieras ajattelutapa. Varjopuolena oli, että kun esimerkiksi itse tein väitöskirjaa, sain odotella aika kauan, että sitä käsiteltiin edes jossain seminaarissa. Työnohjaus oli vaatimatonta. Eikä kirjallisuudelta paljon väitöksiä tullutkaan. VUONNA 1988 erosin vaimostani ja ryhdyin harrastamaan asioita, jotka jäivät kesken ennen opiskeluja. Lukiossa musta piti tulla muusikko. Mulla oli bändi, ja sen takia jäin kerran luokallenikin. Kun sitten ei ollut enää perhettä eikä muutakaan, musiikki pelasti monelta synkältä hetkeltä. Lähdin laulamaan tangoa aluksi suomeksi ja sitten latinaksi. 1990-luvun alussa tapasin suurlähettilään, joka sanoi, että voisi järjestää, että latinankieliset tangolevyni luovutettaisiin paaville. Paavi Johannes Paavali II sitten innostui niistä niin, että antoi mulle ja laulujen kääntäjälle, professori Teivas Oksalalle kunniamitalit. Paavi näki suomalaisesta tangosta sen pyhyyden. Se kaiken katoavuuden perspektiivi viehätti häntä kovasti. Tangon kaipaus on sellainen, jota olen paljon tutkijanakin suomalaisissa runoissa nähnyt Elvis-tulkintojen myötä pääsin esiintymään myös Yhdysvaltoihin. Latinaksi laulaminen tuntuu hyvin luonnolliselta. Opiskelin sitä koulussa ja se oli Euroopan ensimmäinen kirjakieli. Koska Suomi on erikoinen maa, niin sitä täytyy tehdä erikoisella tavalla tunnetuksi. Myöhemmin levytin myös sumeriksi. POLITIIKKAAN MINUT kutsuivat vihreät, ja nyt olen toista kautta Jyväskylän kaupunginvaltuustossa. Se on ollut aikamoinen kokemus. Humanistina siihen suhtautuu kyllä kriittisesti, koska lähes aina muut arvot saavat voiton. Ihmisen henkinen kasvu on toisarvoista, koska sitä ei voi mitata suoraa päätä. Kiire on tullut opiskelijoihinkin. Siksi mä jään yliopistolta erityisesti kaipaamaan pienryhmäopetusta: sitä, että olen voinut saada opiskelijat hiljentymään joksikin aikaa. Mä jään kaipaamaan niitä innostuneita ahaa-elämyksiä, joita joka kerralla tulee. Niitä, joista tietää, että on kuitenkin ollut tarpeellinen tässä tilanteessa. Että on voinut antaa jotain. Ne ovat olleet tavattoman upeita hetkiä täällä.” Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? Kaipuun ja Elviksen tulkki Kirjallisuuden lehtori ja dosentti, professori Jukka ”Doctor” Ammondt aikoo tehdä Suomea tunnetuksi latinaksi ja sumeriksi käännetyllä musiikilla myös eläkkeelle jäätyään. Legendalehtorin 35 vuoden palvelus Jyväskylässä päättyy syksyllä ”sopivasti uuden yliopistolain myötä”. 15. SIVUN KASVOT
Jylkkäri, lähes täynnä asiaa. Jylkkäri ilmestyy seuraavan kerran maanantaina 7.9. Hedelmällistä kesää! KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1.5.–31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ. Soluasunnot 180–245€/kk/asukas