Tässä se viimein on – uudisTunuT jylkkäri Mellakka Musicalla Yliopistoa myllätään Kuria ryhmätöihin Päätoimittajan focaccia Jääkaappiratsia Elokuvat netistä Jyväskylän ylioppilaslehti 14. toukokuuta – 2. syyskuuta 2012 52. vuosikerta 7
Pääkirjoitus 2 Jyväskylän Ylioppilaslehti 07/2012 P itelet käsissäsi uudistunutta Jylkkäriä. Et välttämättä huomaa sen uudistuneen, sillä parille tuhannelle lukijalle tämä lienee ensimmäinen tuttavuus lehden kanssa. Lehti on lähetetty kaikille Jyväskylän yliopistoon hyväksytyille opiskelijoille hyväksymiskirjeen mukana. Onnea teille. Jylkkäri ilmestyy taas syksyllä heti opintojen alkaessa maanantaina 3.9. Uudistuksen tavoitteena on ollut tietenkin päivittää lehden ulkoasua mukavammaksi lukea. Vieläkin tärkeämpää on ollut lehden tekemisen tavan muuttaminen. Uudistus on tehty siten, että se vapauttaa toimituksen voimia sisältöjen suunnitteluun ja avustajien kanssa toimimiseen. Ylioppilaslehti on toivottavasti jatkossa vahvemmin ylioppilaiden lehti. Siinä tuskin on järkeä, että parille kohta kolmekymppiselle dropout-opiskelijalle maksetaan palkkaa siitä, että he yrittävät kopissaan arvailla, mikä lukijoita voisi kiinnostaa. Tulkaa siis sankoin joukoin tekemään Jylkkäristä näköistänne. Avustajapalaverit jatkuvat syksyllä aina lehden ilmestymistä seuraavana tiistaina. Ensimmäisen kerran lyömme siis päät yhteen tiistaina 4.9. Tietoa palaverien ajankohdasta ja sijainnista saa Jylkkärin Facebook-seinää seuraamalla sekä liittymällä Jylkkärin avustajien sähköpostilistalle. Tehdään TäsTä yhdessä lehti, joka tarjoaa kriittisen ja opiskelijalähtöisen näkökulman niin ylioppilaskunnan, yliopiston, kaupungin kuin koko maailh urraahuuto henkilöstölle! Näillä sanoilla aloittaa Keskimaan toimitusjohtaja Antti Määttä pääkirjoituksensa huhtikuun Sinun etusi –lehdessä. Pääkirjoituksessaan Määttä jatkaa, että asiakasomistajille tehdyn, S-ryhmän vastuullista toimintaa kartoittavan kyselyn mukaan, asiakasomistajille on erityisen tärkeää henkilöstön hyvinvointi. Asiakasta kiinnostaa, mitä henkilöstölle kuuluu. Kerrotaan siis, mitä kuuluu meille pirteille prismalaisille. PerjanTaina 13.4.2012 Jylkkäri julkaisi nettisivuillaan artikkelin, jossa Keskimaan marketja tavaratalokaupan toimialajohtaja Raija Rantanen vahvistaa, että yhtiöllä ovat käynnissä yt-neuvottelut. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Prisman henkilökunta sai tästä tietää. Puskaradio soi ja huhut lähtivät välittömästi liikkeelle, mutta Prisman tai Keskimaan johto ei asiaa millään tavalla kommentoinut tai neuvotteluista virallisesti tiedottanut. Keskiviikkona 25.4.2012 henkilökunnalle kerrottiin, että yt –neuvottelut on käyty. Näiden neuvotteluiden tuloksena tuoteryhmävastaavien toimenkuva lakkautetaan vuoden lopussa ja tehtävästä maksettava palkanlisä poistetaan vuoden 2014 alussa. Eli edessä on alennus ja palkanalennus. Olisin kyllä mielelläni itsekin neuvotellut tästä ja mahdollisista vaihtoehdoista. Töitä kyllä riittää kuulemma jatkossakin, mutta ei välttämättä omalla osaamisalueella. Toimenkuvakaan ei oikeastaan muutu, vain nimike ja palkka. Alaspäin. Tule tekemään ylioppilaiden lehteä keskimaan hurraahuuto henkilöstölle Mattilanniemestä ja ilmaistyöstä olemme TyrmisTyneeT Keski-Suomen museon lausunnosta, jonka mukaan Mattilanniemen kampusmiljöö tulisi turvata sellaisenaan. Yliopisto haluaisi vanhojen ongelmarakennuksien tilalle uudistilat. Alue kenties kuvastaa Suomen yliopistolaitoksen kehitystä 1960-luvulta lähtien, mutta onko se peruste käyttökelvottomien rakennusten suojelemiseen? On otettava huomioon miten mahdolliset suojelupäätökset vaikuttavat yliopiston tulevaisuuteen ja imagoon. Seminaarinmäki-Mattilanniemi olisi toimiva kokonaisuus, jos vain rakennukset ajaisivat asiansa. Mattilanniemen punatiilitalojen suunnittelijan, Arto Sipisen, mukaan jälkipolvet eivät anna anteeksi Sipisen suunnittelemien talojen purkamista. Meidän mielestämme olennaisempaa on, etteivät opiskelijat ja henkilökunta tule antamaan anteeksi sisäilmaongelmista johtuvia sairauksiaan. Mattilanniemestä ei tule tehdä ongelmarakentamisen ulkoilmamuseota. Jyväskylän Kokoomusopiskelijat jyväskylän ylioPisTossa voi opiskella ensi kesänä ”monitieteisessä työelämäprojektissa” (URAA001, 5-7 op). Kampusalueella voimakkaasti mainostetussa opintojaksossa ”toteutat oikean kehittämisprojektin lähialueen yrityksille monitieteisenä tiimityönä.” Kurssin suorittanut opiskelija kertoo, että kurssi ”tuntui ihan oikealle kesätyölle”. Ainoa ero näyttääkin olevan se, että oikeasta kesätyöstä maksetaan palkkaa, kun taas ko. kurssista saa vain opintopisteitä. Herää kysymys onko yliopiston mielekästä tarjota paikallisille yrityksille ilmaista työvoimaa ja kaventaa näin opiskelijoiden mahdollisuuksia päästä niihin ihan ”oikeisiin töihin”. Mikko Jakonen mankin tapahtumiin. Sellaiselle lehdelle olisi tarvetta nyt, ja on vielä tulevaisuudessakin. Sanoin joskus, että Jylkkärissä on ollut pätevästi tehtyjä hyviä juttuja, jotka olisivat kelvanneet mihin tahansa päivälehteen, mutta haluaisin jatkossa hyviä juttuja, jotka eivät kelpaisi mihinkään päivälehteen. Nyt pitäisi olla puitteet kunnossa sen haaveen toteuttamiseen, mikäli vain kiinnostuneita löytyy. edellisen numeron pääkirjoitus oli herättänyt hämmennystä ja ärtymystä. Käsittääkseni kyse oli lähinnä väärinymmärryksistä, jotka tässä selvennettäköön. Ensiksi: olipa Jyyn uusissa nettisivuissa mitä ongelmia hyvänsä, katson niiden johtuvan liiallisesta säästämisestä väärässä paikassa, en henkilöstä joka ne on tehnyt. Toiseksi kysyessäni, mitä maksaa pitää Ilokiveä tyhjillään esimerkiksi 363 iltaa vuodessa, en tarkoittanut sanoa, että Ilokivi olisi nykyisellään tyhjillään 363 iltaa vuodessa. ilokiven alakerrassa on toimintaa likimain joka ilta. Myös yläkerralla on iltakäyttöä. Tarkoitukseni oli huomauttaa, että edustajistokeskusteluissa heitellyt kustannukset ja “voitot” ja “tappiot” perustuvat yksisilmäiseen katsantokantaan, joka ei huomioi kokonaisuutta. Rakennus maksaa meille joka tapauksessa ja sen omistavat opiskelijat. Jos Jyyn tehtävänä on tarjota palveluja opiskelijoille, on vähän merkillistä laskea näiden palvelujen voittoja ja tappioita. Jarno Liski paatoimittaja@jylkkari.fi TunnelmaT tiedotustilaisuuden jälkeen Prismassa ovat olleet apeat ja vihaiset. Henkilöstöä ei suututa niinkään menetetty asema tai raha, vaan menetetty luottamus ja arvostus. Uudistukset ovat toki välttämättömiä ja rahan on kassaan kilistävä, mutta tämäkö on se tapa, jolla Keskimaa palkitsee ihmisten uskollisuuden työnantajalleen? Voisi luulla, että näille omalla ammattitaidollaan asemansa saavuttaneille olisi löytynyt jotain motivoivampaa sanottavaa ja niitä kuuluisia uusia haasteita ja urakehityksiä. Meillä olisi saattanut myös olla ehdotuksia organisaatiouudistukseen liittyen, jos vain kutsu neuvotteluihin olisi tullut. henkilösTön kiinnosTus työtä kohtaan on tällä hetkellä samalla tasolla työn arvostuksen kanssa ja siitä kärsii eniten asiakas. Yritämme kuitenkin hymyillä asiakasomistajillemme, koska heidän vikansahan tämä ei ole. Prisma on ollut hieno paikka tehdä töitä, henki on ollut hyvä ja työ itsessään on motivoinut. Parissa viikossa se kuitenkin lytättiin vain olemalla hiljaa ja pitämällä salamyhkäisiä palavereja. Sitä ei hetkessä korjata. Vanhan Prisman henki ei tule enää siirtymään uuteen uljaaseen Prismaan.”Ilman osaavia ja motivoituneita työntekijöitä ei ole osuuskauppaa” toteaa Määttä pääkirjoituksessaan. Se on ikävä kyllä totta. Tällä hetkellä on vaikea löytää syytä, miksi olla osuuskaupassa töissä. Olo on petetty, niin työntekijänä kuin asiakasomistajanakin. Prismalainen ja ihminen. kansan ääni PUHU SUUSi PUHtAAKSi. AnnA PAlAUtettA jA HeRättele KeSKUStelUA. www.jYlKKARi.fi/PAlAUte Jylkkäri on Jatkossa vahvemmin ylioppilaiden lehti. kerrotaan siis mitä kuuluu meille pirteille prismalaisille.
3 Jyväskylän Ylioppilaslehti 07/2012 jylkkäri suosittelee 1. lounaispuisto. Satunnainen pirinisti on pienempi haittatekijä kuin Kirkkopuiston teinit. 2. tieteiden kuningatar -kirja. Matematiikan historia auttaa elämän pienissä ja suurissa haasteissa. 3. indesign. Alkoi nimittäin tuo Quarkilla taittaminen pikkuhiljaa riittää. Nythän tämä käy kuin tanssi. jylkkärin toimitus: Opinkivi, 1. kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä jylkkari@jylkkari.fi Päätoimittaja: Jarno Liski paatoimittaja@jylkkari.fi p. 045 137 1957 Toimittaja: Ilpo Puhakka toimittaja@jylkkari.fi p. 050 353 3362 Siviilipalvelusmies: Tommi Puska sivari@jylkkari.fi p. 050 353 2676 Painos: 7000 kpl Painopaikka: I-Print Oy, Seinäjoki p. 06 4186750 ISSN 0356-7362 Kartalla 4-5 uutiset: Musiikin laitoksella kuohuu, 6–7 uraohjaus: Nykynuoret haluavat ammatin, 8 e-tentti: Tenti tietokoneella, jos pystyt, 10-12 keskiaukema: Yliopistoa myllätään remontein, 15 kuria: Ryhmätyöhön projektinhallintaa netistä, 17 kulttuuri: Valtio osti Suomi-filmit. InnOvaaTIOOrkeSTerI eI SOITa ParemmIn, vaIkka SIITä kuInka LaILLa määräTTäISIIn. Göte Nyman psykologian professori. Hs.fi 9.5. sohwin kulttuuripalkinto jaettiin tänä vuonna 21. kerran. Nyt palkittiin aerobicin maailmanmestari Irina Matilainen sekä tanssiurheiluseura Tepika. vaaran paikka Harjulla. Jyyn hallituksen puheenjohtaja Jokinen oli saada vappuna turpaansa huomautettuaan humalaiselle miehelle, että tämä vosi olla kusematta roskisten päällle. rovanperän baari aukesi huhtikuussa. Pompöösihköllä sisustuksella ja laajalla juomavalikoimalla varustettu Harry’s suunnittelee terassia, joka kiertäisi Kauppakadulta Väinönkadulle. paikallinen mies ilahtui Jaloviinasta. Nettipelissä suuren summan voittanut mies osti toverilleen 100 Jaloviina-ryyppyä piikkiin. Mies joi viinat hymysuin reilussa kahdessa päivässä ystävien kanssa Ylä-Ruthilla. kampuksia puuttuu kartalta vielä. Älkää siis hätääntykö Mattilanniemessä ja Ylistöllä. Teidät piirretään kartalle syksyn lehtiin. tämän jylkkärin kirjoittajista: 60 % POlIITTINeN KANTA eI TIedOSSA 33 % VIHeRVASSAReITA 7% PORVAReITA
Uutiset 4 Jyväskylän Ylioppilaslehti 07/2012 Musica merihädässä HuManistinen tiedekunta. Laitosjohtaja Jaakko Erkkilän tehtävästään vapauttamisen jälkimainingeissa yhteistyö laitoksen ja tiedekunnan johdon välillä on ollut karikkoista. teksti Jemo Kettunen kuva Tommi Puska V ailla ennakkotapausta yliopiston historiassa oleva tilanne on humanistisen tiedekunnan dekaani Petri Karosen mukaan myrsky vesilasissa. Dekaani katsoi 13.4. luottamuspulan laitosjohtaja Jaakko Erkkilän ja tiedekunnan johdon välillä edenneen pisteeseen, jossa yhteistyötä ei voitu jatkaa. Valtakunnallisen uutiskynnyksen ylittäneen erottamisen jälkeen varajohtaja Petri Toiviainen kieltäytyi laitoksen johtajuudesta tukena väistyneelle johtajalle. Kun laitokselta ei löytynyt vapaaehtoisia uudeksi johtajaksi, joutui Dekaani Karonen tarttumaan tilapäisesti ruoriin. Kolme viikkoa myöhemmin professori Tuomas Eerola suostui laitoskokouksen esityksestä musiikin laitoksen johtajaksi. Valintapuheessaan myös Eerola tähdensi entisen johdon nauttivan häneltä täyttä luottamusta. Musiikin laitoksen vuosia jatkunut hyvä taloudellinen tulos on kääntymässä ministeriön hankerahoituksen lakattua alijäämäiseksi. Rehtori Aino Sallisen valtakauden suuri saavutus, yliopistoksi naamioitu finanssi-ihme patistaa laitoksia hakemaan toimintaansa yliopiston ulkopuolista rahoitusta. Musiikin laitoksen talouden taakkana on tiedekunnan kalleinta kandija maisterivaiheen opetusta tarjoava musiikkikasvatuksen opintokokonaisuus, jonka sisällöstä osa on yksilöpohjaista instrumenttiopetusta. Musiikki jää tiedekunnan sisäisen rahanjakomallin myötä jo peruspalkkojen maksamisen jälkeen alijäämäiseksi. Miinusmerkkistä tulosta ei johdon mukaan kuitenkaan ole tehty ennen vuotta 2011. Ylhäältä saapuneen käskyn myötä musiikin laitos joutui sopeuttamistoimien kohteeksi vuoden 2011 lopulla. Vaikka seuraava budjetti oli saatu laskettua nollaan, näki tiedekunnan dekaani tammikuussa 2012 tarpeelliseksi ottaa päätöksellään laitoksen taloudellinen päätäntävalta pois laitoksen johdolta. Huhtikuun puolessa välissä dekaani vapautti laitosjohtajan riittämättömän talousjohtamisen takia. ”Hankausta on ollut lähes koko nykyisen dekaanin valtakauden. Lopullinen välien tulehtuminen tapahtui viimeisen puolen vuoden sisään. Laskelmista ei päästä yhteisymmärrykseen ja kertaalleen esitettyjä lukuja on saatettu vaihtaa kesken prosessin”, sanoo erotettu laitosjohtaja Jaakko Erkkilä. Eerola katsoo ongelman ytimen olevan pohjarahoituksen vinoumassa. ”Tiedekunnan suhteellisesti parhaalla tuloksella saamme vähiten rahaa”, hän sanoo. ”Musiikin laitos on saanut merkittäviä tutkimushankkeita ja avustusta mm. Suomen Akatemialta. Tämä raha on sopimusteksteissä korvamerkitty siihen tutkimukseen, johon se on myönnetty. Dekaanin mielestä tuo raha tulisi käyttää laitoksen peruskuluihin”, sanoo Erkkilä. Eerola sanoo Jyväskylän yliopiston syrjivän pieniä yksikköjä. ”Musiikin laitos on neljällä professorillaan tiedekunnan pienin yksikkö, mutta tuottaa suuren osan kansainvälisistä artikkeleista. Ulkopuolisten tahojen tekemissä arvioinneissa musiikki on ollut aina tiedekunnan kärjessä. Parhaalla arvioinnilla jäämme tulorahoituksessa hännille.” Kiista on johtajien mukaan vaikuttanut haitallisesti koko laitoksen henkeen. ”Kokonaan oma lukunsa on harjoitettu hallintoja toimintakulttuuri, joista en tunnista sivistysyliopistoa”, sanoo Erkkilä. Uusi johtaja Eerola uskoo kuitenkin tulevaisuuteen: ”Kyllä me noustaan. Henkilökunta ja opiskelijat seisovat edelleen saman kannan takana, vaikka neuvottelija onkin nyt vaihdettu”. Hankausta on ollut läHes koko nykyisen dekaanin valtakauden. yliopiston leipäjako z z Rehtorizjakaazyliopistonzbudjetistazrahanztiedekunnille.zTiedekunnissazbudjetistazvastaazdekaani. z z Laitoksillezjaetaanzrahaazyksinkertaistettunazperusmenoihin,zkumulatiivisestiztulosindikaattorienz(tutkinnot,zjulkaisut,z jne.)zmukaanzsekäztilavuokriazvastaan. z z Laitoksiazkehotetaanzhakemaanzyliopistonzulkopuolistazrahoitustazhankkeisiinzjaztutkimukseen. z z Humanistisessaztiedekunnassaznykyisenztulosrahoitusmallinzsaajiksizeriytyvätz suurenzprofessorikertymänzlaitoksetzkutenzhistorianzjazetnologianzlaitos. z z TiedekunnanzdekaanizonzzSuomenzhistorianzprofessori. z z JyväskylänzyliopistozonzrehtorizAinoz Sallisenzvaltakaudellaztuottanutzmiljoonienzylijäämän.
5 Jyväskylän Ylioppilaslehti 07/2012 Yliopiston johtosääntö määrittelee käytänteet, joilla hallinnon tulee toimia. Dekaanin tammikuisesta päätöksestä siirtää musiikin laitoksen taloudellinen päätäntävalta tiedekunnalle ei johtosäännössä ole mainintaa. Rehtori Aino Sallisen kaksikymmenvuotisen valtakauden aikana on näin rehtorin muistin mukaan kuitenkin menetelty kahdesti. Kummallakin kerralla kyse oli humanistisen tiedekunnan laitoksesta ja tilanne johti laitosfuusioon. Laitosjohtajan erottamista käsittelee johtosäännön 23. artikla: dekaani voi ”vapauttaa [laitosjohtajan] tehtävästään, jos siihen on tehtävän luonne huomioon ottaen hyväksyttävä ja perusteltu syy.” Dekaani Petri Karonen, kuinka laitosjohtaja, jolta on otettu kaikki taloudellinen päätösvalta pois voi johtaa laitoksen taloutta huonosti? ”Kysymys on pitkän aikavälin tilanteesta, ei tällaista tapahdu yhdessä yössä.” Onko musiikin laitoksen konfliktiin pohdittujen ratkaisuvaihtoehtojen joukossa laitosfuusio? ”Dekaani ei ole tällaista esittänyt. Laitoksella on nyt uusi johtaja, joka nauttii tiedekunnan luottamusta, eikä kysymys ole tällä hetkellä oleellinen.” Tiedekunnan muut laitokset jäävät plussalle perusrahoituksensa puolesta henkilökunnan palkkojen jälkeen. Mistä perusrahoituksen talousvaje musiikin laitoksella johtuu? ”Talousasioita ei kannata alkaa nyt jumpata. Rahanjakoperusteet ovat tismalleen samat kuin muillakin laitoksilla. Laitoksella on loistava tulevaisuus. Edessä.” Millainen on ollut musiikin laitoksen näkyvyys tiedekuntaan päin viime vuosina? ”Musiikin laitos on tehnyt huipputulosta! Kysymys on nyt siitä, että saadaan koulutus, talous, tutkimus ja tiede tasapainoon.” teksti Jemo Kettunen kuva Tommi Puska Dekaani Karosen mandaatti VuoDenVaihteessa ovensa sulkenut Ylioppilaskylän Ravintola Rentukka jatkaa toimintaansa toukokuun lopussa uuden ravintoloitsijan johdolla. Toiminnasta vastaa jatkossa Tiimiakatemian opiskelijoista koostuva Ideaosuuskunta Made. Ravintolapäällikkö Emppu Paanasen mukaan ravintolassa tehdään jonkin verran pintaremonttia, mutta Rentukan tunnelma halutaan ehdottomasti säilyttää. ”Pyrimme uudistamaan paikkaa hyvällä maulla niin, että sen edelleen tunnistaa Rentukaksi”, kuvailee Paananen. Suurta muutosta tilassa ei siis tapahdu, mutta esimerkiksi äänentoistoa uudistetaan, jotta krantumpikin musiikinystävä viihtyy keikoilla. Tila voidaan jatkossa myös rajata verholla, mikäli väkeä ei riitä täyttämään koko ravintolaa. Rentukasta tulee entistä muunneltavampi, mutta viihtyvyydestä ei haluta tinkiä. Ohjelmiston suhteen ravintoloitsijat ovat avoimia. Tapahtumakalenteriin on merkitty niin bändejä, dj-klubeja kuin stand up -keikkoja. Kalenteri pidetään kuitenkin väljänä ja joka illalle tapahtumaa ei yritetä järjestää. Rentukan asemaa opiskelijoiden olohuoneena ja istuskelupaikkana halutaan myös pitää yllä. ”Tila voi olla samaan aikaan opiskelijoiden olkkari ja bilepaikka”, tiivistää baarista vastaava Jussi Galla. Kesällä Rentukka on auki ainoastaan tapahtumailtoina, joten maanantaikaljansa kortepohjalainen saattaa joutua hakemaan muualta. Helena Hirvinen Rentukka palaa tauolta Rentukan wc-tilat menevät kesän aikana remonttiin, mutta Emppu Paananen (vas.) ja Jussi Galla lupaavat säilyttää naisten vessan pisuaarin. l-RaKennuKsen 11 miljoonan euron remontti on saanut asiantuntijoilta poikkeuksellisen paljon huomiota. Alvar Aalto -säätiön arkkitehti Tuula Pöyhiä epäilee sisäilmakorjaukseksi määritellyn projektin sisältävän paljon turhaa työtä. ”Sellaisiakin asioita, jotka on olleet ihan kunnossa on uusittu. Siellä käännetään kaikki ihan auki”. Alvar Aalto -säätiössä pelätään Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n suuren mittakaavan remonttien vaarantavan rakennusten historiallisen arvon ja vaikeuttavan taustalla olleiden syiden löytämistä. L-rakennuksen uudet tekniset ratkaisut nähdään myös mahdollisena lähteenä uusille ongelmille. ”Jos jotkut asiat ovat kunnossa niin kannattaako niitä lähteä sitten uusimaan”, miettii Pöyhiä. SYK:n kiinteistökehitysjohtaja Aki Havia ei pidä kritiikkiä aiheellisena. Havian mukaan toimenpiteet ovat olleet perusteltuja: ”Sinne ei jää vanhoja pintoja, joissa on mahdollisesti ollut jotain ongelmaa.” L-rakennuksen remontin on määrä valmistua syksyyn mennessä. Kyösti Ylikulju LiSää yLiOPiSTOn TiLA-ASiOiSTA TäMän LEhDEn KESKiAuKEAMALLA. liikunnan remontti mietityttää Arkkitehti Tuula Pöyhiä epäilee, että projekti sisältää paljon turhaa työtä. hELEnA hiRvinEn PETTERi KiviMäKi Humanistisen tiedekunnan dekaani Petri Karonen. Musiikinlaitoksen varajohtaja Petri Toiviainen. Musiikin laitoksen uusi laitosjohtaja Tuomas Eerola on erotetun laitosjohtajan Jaakko Erkkilän kanssa samoilla linjoilla. TOMMi PuSKA KiM PETRELL
Kampus 6 Jyväskylän Ylioppilaslehti 07/2012 Yliopisto ohjaa opiskelijoita oikeille urille O pintojen alkupuolella moni opiskelija uskoo, ettei tarvitse lainkaan opintoohjausta. Kun vuodet vierivät, yhä useamman itsevarmuus pettää. Työelämän kolkutellessa ovella jo suurin osa kokee, ettei saatu ohjaus riitä. Yllä mainitut tiedot selviävät kyselyistä, joita yliopisto tekee opiskelijoille näiden ensimmäisenä, kolmantena ja viidentenä opiskeluvuonna. Vastauksista paistaa erityisesti tyytymättömyys uraohjaukseen. Nyt yliopisto yrittää parantaa tapansa. Suunnitelmissa on lisätä erilaisten ohjauspalveluiden tarjontaa läpi opiskeluajan. Koulutusjohtaja Kari Pitkäsen mukaan päähuomio on kahdessa asiassa: opiskelutaitojen ja opiskelukyvyn ylläpitämisessä sekä työelämätaitojen ja urasuunnittelun kehittämisessä. OpiskelutaitOja ja -kykyä tuetaan muun muassa uusien opiskelijoiden orientaatiojaksoa laajentamalla ja lisäämällä siihen opiskelutaitojen opetusta. Myös pidempään opiskelleille on tarkoitus tarjota kursseja esimerkiksi opiskeluvaikeuksien, jännityksen ja esiintymisvaikeuksien voittamiseksi. Neuvontaa voi saada myös henkilökohtaisemmalla tasolla. Yliopisto tarjoaa opiskelijoille kuulevaa korvaa silloin, kun oma hyvinvointi mietityttää. ”Laitoksella toimii hyviksiä eli henkilöitä, joiden luokse opiskelija voi mennä puhumaan mistä hyvänsä asioista”, Pitkänen selittää. tYöelämätaitOja ja urasuunnittelua pyritään kehittämään monesta suunnasta. Toiveena on saada opiskelijat tunnistamaan omat taitonsa ja osaamisensa entistä paremmin ja myös rakentamaan opintosuunnitelmaansa nämä mielessä. Yksi väline tähän on ePortfolio, jota toivotaan käyttöön ensi vuoden alusta. Sähköiseen portfolioon kerättäisiin erilaisia omien taitojen osoituksia, esimerkiksi kurssija opinnäytetöitä. Halutessaan opiskelijat voisivat linkittää näitä myöhemmin vaikkapa työhakemuksiinsa. ”Se on sähköiseen muotoon tehty näytepaketti”, projektisuunnittelija Tapio Anttonen selventää. Myös opiskelun ulkopuolisten harrastusten ja vapaaehtoistyön tuomat taidot tahdotaan tehdä opiskelijoille selväksi. Kehitteillä on rinnakkaisopintosuunnitelma, jonka avulla halukkaat voisivat tuetusti kehittää työnantajillekin tärkeitä taitoja luentosalin ulkopuolella. Toiveissa on, että opiskelija tunnistaisi esimerkiksi työhaastattelussa sellaisetkin kyvyt, jotka eivät näy opintosuoritusotteessa. Työelämä tahdotaan tuoda lähelle opiskelijoita myös tiivistämällä alumnien, opiskelijoiden ja laitosten yhteistyötä niin, että opiskelijat pääsisivät entistä paremmin hyötymään aiemmin valKoulutusjohtaja Kari Pitkäsen mukaan nyt panostetaan opiskelukykyyn ja urasuunnitteluun. Opiskelijat yritetään saada miettimään tulevaa uraansa ensimmäisestä lukiovuodesta lähtien, ettei yliopistolle mentäisi haahuilemaan. teksti Minna Tiainen kuvat Tommi Puska LaitOKseLLa tOimii hyviKsiä, jOiden LuOKse OPisKeLija vOi mennä Puhumaan. OpintO-Ohjaus. Suurin osa opiskelijoista kaipaisi lisää ohjausta opintoihin ja työelämään. Nyt yliopisto yrittää vastata tarpeeseen. mistuneiden kokemuksista. Työelämään valmentavat kurssit on lisäksi tarkoitus kerätä yhdeksi tarjottimeksi. Näiltä opiskelija saa eväitä muun muassa yrittäjyyteen, tiedonhakuun ja projektityöskentelyyn. OpiskelijOita herätellään uratietoisiksi jo hyvissä ajoin ennen yliopistoa. Jos lukiosta onkin joskus lähdetty yliopistoon haahuilemaan, nyt oppilaitokset pyrkivät muuttamaan tilanteen. Tarkoituksena on kehittää opintoohjausta niin, että opiskelijoiden alavalinnat olisivat entistä tarkemmin harkittuja. ”Ettei päätöstä tehtäisi lottoamalla”, Voionmaan lukion opinto-ohjaaja Markku Leskelä muotoilee. Työsarkaa riittää, sillä moni lukiolainen näkee yliopiston vieläkin paikkana, jossa suuntaa voi hakea rauhassa ja vuosien saatossa. Leskelän mukaan asenteet muuttuvat hitaasti. Opinto-ohjausta pyritään nyt tehostamaan sellaiseksi, että opiskelijat heräisivät miettimään tulevaa uraansa jo ensimmäisestä lukiovuodesta lähtien. ”Kolmantena vuonna tämän toivotaan kiteytyvän realistiseen hakusuunnitelmaan. Ettei tarvitsisi heti vaihtaa alaa”, Leskelä sanoo. Toiveissa on siis opiskelijasukupolvi, joka tietää, mitä tahtoo.
Jälkikirjoitus 7 Jyväskylän Ylioppilaslehti 07/2012 J os unohdetaan se yksi vähäluminen välivaihe, seuraa Suomen kevättä syksy. Vaikka siirtymä sadekeleistä sadekeleihin jäisi muuten huomiotta, on se yliopistolla muutoksen aikaa. Syksyllä saapuvat nimittäin uudet opiskelijat, fuksit. Oma fuksivuoteni psykologian opiskelijana on miltei maalisuoralla. Tähän asti matka on tuntunut mahtavalta – harvoin on yhdessä vuodessa tapahtunut yhtä paljon. Tuttavapiiri on paisunut pariin kertaan ja laajentunut yhä yllättävämpiin suuntiin. UUdet ihmiset ovat hienointa opintojen alkamisessa. Taustoista riippumatta kaikki fuksit ovat suunnilleen samalla viivalla. Vaikka yliopistoon päätyy varsin valikoitunutta sakkia, on kertomusten kirjo silti mielenkiintoista seurattavaa. Opiskelija on voinut viettää viime vuotensa yhtä hyvin Australiassa, aikuislukiossa tai vaikka amiksen autolinjalla. Alkusysäys tai -rysäys akateemiseen maailman voi iskeä melkoisella vauhdilla. Näin kävi minullekin. Kun sisäänpääsykirje kolahti postilaatikkoon, kerkesi kulua liki seitsemän tuntia kun asunto oli jo hankittuna ja vuokrasopimus allekirjoitusta vailla. Opiskelija-aktiiviksi ryhdyin hieman hitaammalla tahdilla: opintojen alkamisesta ehti vierähtää lähes seitsemän päivää, kun löysin itseni ainejärjestömme hallituksesta. Onneksi tahti on alkuajoista rauhoittunut. Vielä alkuahdistuksessa opintojen määrä saattoi hirvittää, ja jo parin viikon jälkeen luulin putoavani kärryiltä. Pelko taisi osoittautua turhaksi, sillä opintopisteitä on kertynyt miltei suositeltu määrä. Kursseilla pärjää yllättävän hyvin, vaikka soveltaisi akateemista vapautta vähän laajemminkin. Vaikkei lUentosaleissa penkkejä paljoa lämmittäisikään, vie opiskelijaelämä silti rutkasti aikaa. Järkälemäisissä tenttikirjoissa riittää urakoitavaa, ja kalenteri täyttyy milloin mistäkin askareista. Ensimmäiselle syksylle ei pidä suunnitella liikoja, sillä tekemistä riittää muutenkin. Vielä Jyväskylään saapuessani luulin ryhtyväni yliopistoliikunnan vakioasiakkaaksi. Yliopiston liikuntavuorot ovat kuitenkin edelleen käymättä, kun muut riennot ja treenit veivät mennessään. omat opintoni tuntuvat nyt sen verran mielekkäiltä, että toista fuksivuotta toisella alalla on tuskin tulossa. Silti olen tiiviisti mukana myös ensi syksyn fuksiriennoissa – näkökulma vain vaihtuu, kun tepastelen ensi syksyn tutorin saappaissa. Arimo Kerkelä Akateeminen alkusysäys Projektisuunnittelija Tapio Anttonen on ollut mukana suunnittelemassa sähköistä portfoliota, jonka pitäisi tulla opiskelijoiden käyttöön ensi vuoden alusta. KursseillA Pärjää hyvin, vAiKKA sovelTAisi AKATeemisTA vAPAuTTA vähän lAAjemminKin.
Kampus 8 Jyväskylän Ylioppilaslehti 07/2012 Ilman vertaistukea tenttiin teksti Arimo Kerkelä kuva Tommi Puska OPISKELU. Sähköinen tentti eli eTentti yleistyy jatkuvasti yliopistolla. Jylkkärin tenttikokeilu paljastaa järjestelmän puutteet, vaikka eTenteissä on myös etunsa. Sähköistä tenttisovellusta ei kehitetä yliopistolla, vaan muutokset siihen on pyydettävä järjestelmän toimittajalta. H arva menee tenttiin hetken mielijohteesta, mutta eTenteissä sekin on mahdollista. Kun sekä iltapäiväni aikataulut että tenttikoneiden varaustilanne näyttivät sopivasti tyhjää, päätin hoitaa ensimmäisen eTenttini parin tunnin varoitusajalla. Ennen Johdatus tieteen etiikkaan -kurssin kirjatenttiin ilmoittautumista minulla oli takana pari kuukautta kestänyt ja jatkuvasti venynyt luku-urakka. Halusin päästä kurssista kai nopeasti eroon, kun merkitsin tentin vielä samalle päivälle, vaikka kirjakin oli kesken. Yliopiston verkkosivuilla tehtävän ilmoittautumisen jälkeen sain tenttiin vaadittavan käyttäjätunnuksen ja salasanan. Ennen tenttiä ehdin käydä lounaalla ja lukea tenttikirjan loppuun. HIEman neljän jälkeen käyn kirjaston alakerran Kirjavitriinissä noutamassa avaimen tenttiakvaarioon. Reipas työntekijä varoittaa tänään vaivanneesta netin pätkimisestä ja toivottaa onnea kokeeseen. Tilanne ennen tenttiä on poikkeuksellinen, kun ympärillä ei olekaan panikoivia opiskelijakollegoita. Yläkerran perukoilta löytyvä tenttitila on lähes tyhjillään, kun saavun. Istahdan koneen ääreen, kirjaudun sisään ja koitan käynnistää tentin. Yritykseksi jää, sillä yhteys nettiselaimessa pyörivään vastausohjelmaan katkeaa. Muutaman yrityksen jälkeen kontakti löytyy, ja voin aloittaa vastaamisen. Teknisistä ongelmista ei varoitettu turhaan, sillä törmään pätkäisyihin vielä toistakymmentä kertaa vajaan kahden tunnin tentin aikana. Vaikka kömpelö järjestelmä häiritsee, ei se pilaa koetta. Arvosana olisi varmasti sama hienommillakin laitteilla. Puutteistaan huolimatta eTenttissä on puolensa. Vapaavalintaiset suoritusajat lisäävät opintojen joustavuutta, ja paperiton tentti on myös ympäristöystävällinen vaihtoehto. KUrSSInI tentaattorin, tutkijatohtori Petteri Niemen mukaan eTenteistä hyötyvät opettajatkin. ”Siinä on paljon hyviä puolia: ei tarvitse tulkita käsialoja, tenttejä pystyy tarkistamaan tarvittaessa esimerkiksi työmatkoilla eikä tarvitse järjestää tentinvalvontaa”, tentaattori listaa. Kehuista huolimatta myös ongelmia esiintyy. Niemen mukaan järjestelmä ruuhkautui pahasti ennen joulua, jolloin aika kurssin luentojen ja tentin välillä saattoi venyä turhan pitkäksi. Itse pääsin tenttiin ilman odottelua, mutta etenkin ennen lomia on varauksia enemmän. ”Ruuhkat antavat viitteitä siitä, että tarvittaisiin toinenkin tenttiakvaario”, Petteri Niemi arvioi. Hyvikset laitoksille ensi vuonna TULEva yLIOPISTOn rehtori Matti Manninen on luvannut hyvikset jokaiselle laitokselle viimeistään syksyksi 2013. Hyvisten tehtävänä on tukea opiskelijoiden hyvinvointia ja elämänhallintaa keskustelemalla ja neuvomalla. Tällä hetkellä hyviksiä on yliopistolla kahdeksan, ja he toimivat neljällä eri laitoksella. Hyvistoimintaa on kokeiltu viime syksystä asti. Toiminta on koettu hyödylliseksi. Opiskelijoita hyvisten ohjauksessa on käynyt tähän mennessä noin 10 per laitos. ”Toiminta lähti käyntiin, kun opintoohjaajat kokivat, että iso osa neuvonnasta koskee opiskelijoiden hyvinvointia, kuten parisuhteen hankalaa tilannetta esimerkiksi.”, kertoo Student Life -suunnittelija Hanna Ahola. Ilpo Puhakka Laitoskirjastot lopetettiin pysyvästi JOHdOn KySELyTUnnILLa kävi myös ilmi, ettei laitoskirjastoja ole näillä näkymin tulossa takaisin. ”Tehokas on keskitetty. Se on ammatti-ihmisten, ammattilaisten ylläpitämä eli siellä osataan, sen sijaan, että jossakin laitoksilla harrastelijamaisesti hoidettaisiin. Sen vuoksi muuallakin yliopistoilla on menty kohti keskitettyjä ratkaisuja ja näin myös meillä.”, vastasi Rehtori Aino Sallinen Kyösti Ylikuljun kysymykseen laitoskirjastojen palauttamisesta. Jatkossa yliopisto aikoo panostaa lähellä oleviin oppimisja ryhmätyötiloihin, joissa on mahdollista käyttää elektronisia aineistoja. Ilpo Puhakka Sähköinen äänestys sääntöihin EdUSTaJISTO PääTTI kirjata mahdollisuuden sähköiseen äänestämiseen Jyyn sääntöihin. Päätös syntyi pienimmällä mahdollisella marginaalilla, jossa vaadittu kahden kolmasosan enemmistö oli yhdestä äänestä kiinni. Sääntömuutosta vastaan puhui eniten vihrevasemmisto. Sääntömuutoksen mukaan edustajisto päättää sähköisen äänestämisen käyttöönotosta. Työryhmiä sähköiseen äänestämiseen siirtymisestä on perusteltu jo vuosien ajan tuloksetta. Jyyn edutajistovaaleissa äänestää noin neljännes äänioikeutetuista. Jarno Liski Aino Sallinen pitää kirjastotoiminnan keskittämistä nykyaikaisena . ETEnTTI z z Sähköinenztentti,zjonkazvoizsuorittaaz yliopistonzkirjastonzeTenttitilassa.z z z Työpisteitäzonzkaksitoista,zjoistazkolmez soveltuuzliikuntarajoitteisille. z z EnsimmäisetzeTentitztehtiinzjoulukuussaz2009.z z z NykyisinzeTenttejäzkäytetäänzlähesz kaikissaztiedekunnissa,zjazvalittavanazonz yliz150zeriztenttiä. z z ViimezvuonnazeTenteissäzkäytiinzz 3000zkertaa.z z z Kävijämääräzkasvaazjatkuvasti. z z Tenttijärjestelmäzonzkärsinytzajoittaisistazruuhkistazjazteknisistäzongelmista. Ovatko nettimeemit taidetta? Nettimeemien aiheita poimitaan usein ympäröivästä kulttuurista. nETTImEEmEIKSI kutsutaan internetissä leviäviä sisältöjä, joita ihmiset muokkaavat ja levittävät eteenpäin. Vaikka meemeillä tarkoitetaan usein netti-ilmöitä, on termin taustalla alkujaan biologinen meemiteoria. ”Meemit ovat kulttuurigeeneiksi määriteltyjä, biologisia geenin kulttuurisia vastineita – tällaisia pieniä kiertäviä kulttuurinsiruja. Ja samalla tavalla kuin geenit mutatoituvat, niin myös meemit muuttuvat kulkiessaan ihmiseltä toiselle”, havainnollistaa nykykulttuurin tutkimuksen professori Raine Koskimaa. Jyväskylän yliopiston Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella työskentelevän Koskimaan mukaan nettimeemien juuret ulottuvat kauas. Meemi-Hitler se hermostuu milloin mistäkin.
Willie’s lesson 9 Jyväskylän Ylioppilaslehti 07/2012 SähköiSten tenttien käyttöönotto ei ole sujunut ongelmitta. Tentin tekemin vaatii nettiyhteyden, mutta järjestelmän palvelimet sijaitsevat yliopiston ulkopuolella. Tietoliikenneyhteydet saattavat katketa yllättäen, jolloin opiskelijan tentti voi keskeytyä. ”Tämän tyyppisiä katkoja on jo muutaman kerran ollut, eikä niille voida oikeastaan mitään. On ollut tapauksia joissa kaivinkone on katkaissut jonkun kaapelin, sekä muita asioita, mitä ei ole pystytty ennakoimaan”, kertoo suunnittelija Timo Rantanen yliopiston koulutuspalveluista. Vaivaa ovat aiheuttaneet myös tenttisovelluksen rajoitukset. Järjestelmä on esimerkiksi irrallaan muista yliopiston tietojärjestelmistä. Tämän takia opiskelijat käyttävät tenteissä kertakäyttötunnuksia omien käyttäjätunnustensa sijaan. Timo Rantasen mukaan vanhaan järjestelmään ei kannata tehdä enää suuria muutoksia. Vikojen korjaamiseksi olisi järkevämpää luoda kokonaan uusi järjestelmä. Arimo Kerkelä ilman vertaistukea tenttiin teksti Arimo Kerkelä kuva Tommi Puska kaivinkone voi pilata etentin Ovatko nettimeemit taidetta? S ummer is here and so is the grilling season. There is nothing I enjoy more that meat grilled over flame, and it isn’t some romanticism for the primeval that appeals to me when grilling – it’s the flavor. Occasionally though, I do long for the days of old, before Finland’s meat packagers realized that they could truly screw us over by doing us the favor of “marinating” our meat for us. Nothing pisses me off more than swinging through the meat aisle at the grocery store and realizing that the only meat left for sale is of the so-called “marinated” variety. Swimming in a sickly smelling, MSG-tainted goop that could only have been concocted in an industrial test kitchen by culinary incompetents who have had their taste buds burned off with drain cleaner, factory-marinated meat as available in Finland is quite possibly the biggest scam that the food industry has come up with since kalakukko in a can. With a price per kilO equal to that of meat in its non-marinated form, the consumer ends of paying quite a bit more for a few hundred grams less meat and a few hundred grams more of that foul slime they call marinade. And why is it often the only option at the grocery store? Because nobody wants to buy that shit, and everyone who made it to the store before you did bought the meat that that hasn’t been tainted by the processors. If you are unlucky enough to end up having to buy meat drenched in that nasty shit, I suggest rinsing it well; otherwise your grill will become hopelessly gummed up with an impossibly gluey smegma that won’t come off without the aid of solvents that have been banned for household use in the developed world since the early 1970’s. the induStrial marinade problem can be avoided by frequenting groceries that have an actual in-house meat counter, but if you are running on a tight schedule like I often am, you might not have the time to take a number and wait for a dozen grannies to buy 25 grams of pork belly and four slices of mettwurst apiece before your number comes up. When this is the case, and there is nothing to be found in the meat aisle but chicken breasts and pork loin floating in tubs of what would appear to be the vomit of a very ill hobo, I exercise my only other option, which is to prepare my family’s next meal in a meat-free manner. Thanks to the Finnish meat industry, I’m well on my way to becoming an involuntary vegetarian. Willie Lahti ”Marinated” meat meemit muuttuvat kulkiessaan ihmiseltä toiselle. thanks to the Finnish meat industry, i’m well on my way to becoming an involuntary vegetarian. sähköisiä tenttejä voi suorittaa itselle sopivana aikana, kun yliopiston kirjasto on auki. Sähköposteja on lähetetty 70-luvulta lähtien, mutta esikuvia löytyy jo ajalta ennen internetiä. ”Esimerkiksi postitaide, mail art on 60-luvulla alkunsa saanut taidesuuntaus, jossa on samoja piirteitä”, Koskimaa kertoo. Mail art on oma taiteenlajinsa. Voidaanko myös postitaidetta seuranneita nettimeemejä pitää taiteena? ”Se on monitahoinen kysymys. En lähtisi sanomaan että nettimeemit ovat taidetta, mutta taiteen puolelta löytyy tiettyjä ilmiöitä jotka hyödyntävät samantyyppistä logiikkaa”, professori Koskimaa pohtii. Koskimaa lisää, että nettimeemejäkin voidaan käyttää taiteen välineenä. Nettimeemejä hyödyntävää taidetta voi pitää myös omana lajinaan, vaikkeivät kaikki meemit siihen kuulukaan. ”Varsinkin kun jälkikäteen aletaan tätä aikakautta katsomaan, niin sieltä pystytään jo erottamaan taiteilijoita jotka ovat sitä tehneet. Siis tällainen taiteenlaji kuin nettimeemejä hyödyntävä taide on, mutta kaikki nettimeemit eivät kuulu siihen. Tässä on se tärkeä huomio”, Koskimaa päättää. Arimo Kerkelä
10 Jyväskylän Ylioppilaslehti 07/2012
11 Jyväskylän Ylioppilaslehti 07/2012 Missä he ovat nyt? väistötilat. Jyväskylän yliopiston opiskelijat ovat saaneet tottua muuttamiseen, kyllästymiseenkin saakka. Monet oppiaineet on revitty juuriltaan ja toiminnot on istutettu muihin rakennuksiin joko väliaikaisesti tai pysyvästi. teksti & grafiikka Kyösti Ylikulju kuva Tommi Puska
12 Jyväskylän Ylioppilaslehti 07/2012 Y liopiston tilojen uudelleenjärjestelyt ovat tavalla tai toisella koskettaneet jokaista tiedekuntaa. Toimitilojen omistuksen siirryttyä vuoden 2010 alussa Senaatti-kiinteistöiltä Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:lle (SYK), suuri osa pääkampuksen rakennuksista remontoidaan nyt perusteellisesti. Senaatin maltilliseen näkemykseen rakennusten remontointitarpeista ja mahdollisista sisäilmaongelmista kohdistui paljon kritiikkiä ja yliopistolaiset tuskailivat tilaongelmien kanssa vuosikausia. SYK aloitti heti toimintansa alussa tilaongelmien kartoituksen ja remonttien suunnittelun. Samoihin aikoihin hyväksytty yliopiston uusi tilojen keskittämiseen tähtäävä strategia ja uudet paljastuneet sisäilmaongelmat vauhdittivat toimintaa. Yksi kampuksen historian perusteellisimmista remonteista alkoi kesällä 2010 kun Alvar Aallon myöhäistuotantoon kuuluva L-rakennus paketoitiin korjausta varten. Liikuntatieteellisen tiedekunnan käyttöön suunniteltu rakennus on suojeltu museoviraston tiukimmalla S1-luokituksella. Opiskelijat ja henkilökunta väistyivät Hippoksella sijaitsevaan Viveca-rakennukseen, josta on tarkoitus palata lähtöpaikkaan ennen seuraavan lukuvuoden alkua. “Korjauksen valmistuttua tiedekunta tiivistää tilankäyttöään ja voi keskittää tiiviimmin toimintaa L-rakennukseen”, linjaa tilapalvelujohtaja Suvi Jokio. VIESTINTÄTIETEIDEN laitoksen matka Tourulasta läpi pääkampuksen on ollut monivaiheinen. Pitkän epätietoisuuden jälkeen opiskelijat saivat kuulla yliopiston luopuvan Tourulan rakennuksista lopullisesti vuoden 2010 lopussa. Vaikka lähtöä oli uumoiltu pitkään, ilmoitus noin kuukauden päästä tapahtuvasta muutosta ilman tietoa määränpäästä hämmensi viestijöitä. “Ensin oli pitkään puhetta, että muutto on tulossa, mutta sitten se muutos tuli yhtäkkiä kerralla. Se oli tosi outo case”, kuvailee Lööppi ry:n sihteeri Nina Kolehmainen. Viestintätieteiden vaellus oli erikoinen myös siksi, että merkittävimpänä väliaikaisena sijoituspaikkana toiminutta Athenaeum-rakennusta oltiin henkilökunnan ja studiotilojen saapuessa juuri tyhjentämässä muiden oppiaineiden henkilökunnasta. Athenaeum onkin ollut monelle oppiaineelle risteyskohtana – sieltä on sekä lähdetty pakoon sisäilmaongelmia että saavuttu muualta niiltä turvaan. Viimeisiä poistuneita opiskelijoita olivat viestintätieteilijät. “Kaikki muut oli häädetty remontin alta pois, mutta me oltiin siellä. Remonttimelu oli kauhea ja välillä piti huutaa. Siellä oltiin homeen keskellä ja rakennusmiehiä ympärillä”, hymähtää Kolehmainen. Viestijöiden matka jatkuu yhä, sillä suuri osa toiminnoista on yhä hajasijoitettu ympäri Seminaarinmäkeä. YLIOPISTON TAVOITTEENA on tulevien vuosien aikana keskittää toimintansa Seminaarinmäelle, Mattilanniemeen ja Ylistölle sekä saada laitoksille toimivat ja tiiviisti sijoitellut yksiköt. Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin siltä, että tilat hajaantuvat hetki hetkeltä yhä enemmän. Remontissa olevien ja korjauksia odottavien rakennusten keskellä vallitsee epätietoisuus sekä rakennusten sijainnista että turvallisuudesta. Myös remonttien aikataulut ovat usein olleet ylioptimistisia ja muuttoratkaisut on tehty vähäisellä tai epämääräisellä tiedotuksella. “Se oli sitä, että ei tiedetty, minne olemme menossa. Meillä oli kursseja tulossa eikä tietoa siitä, perutaanko ne, tai että onko meillä mitään tiloja”, kuvailee Kolehmainen. TOUKOKUUN AIKANA on odotettavissa tietoa useista uusista sijoituspäätöksistä. Muuttoaan odottavat tällä hetkellä ainakin Mattilanniemen MaD-rakennukseen alustavasti suunnitellut Opiskelijapalvelut sekä remontista toipuvaan Athenaeumiin siirtyvät Seminaarinmäen lähituki sekä vahtimestaripalvelut. Athenaeumin kellarikerroksen sisäilmakorjauksen on määrä valmistua alkukesästä ja syksyyn mennessä sinne on tarkoitus avata uudet studiot ja muut opetustilat. Keskustan tuntumassa sijaitseva Jyväskylän yliopiston kampus on monin tavoin poikkeuksellinen. Rakennusperinnöltään historiallisesti kerrostuneena ja useiden kuuluisien arkkitehtien suunnittelemana siihen kohdistuu paineita monilta eri tahoilta. Vaikeistakin sisäilmaongelmista kärsivien rakennusten korjaaminen on monivaiheinen työ, sillä kuultavia osapuolia on lukuisia. Koska SYK:n tavoitteena on saada kaikki tilat kunnostettua, on meno välillä hurjaa ja ratkaisut saavat monet eri tahot mietteliäiksi. Alvar Aalto -säätiön rakennusperintöosaston arkkitehti Tuula Pöyhiä kyseenalaistaa L-rakennuksen suurremontin laajuuden: “Siellä on selkeitä korjattavia kohtia, joihin on täytynytkin puuttua. Mutta ne ovat kuitenkin luonteeltaan melko paikallisia”. Pöyhiä kertoo, että L-rakennukselta on vaihdettu jo muutamia vuosia sitten uusitut käyttövesiputkistot, maalattu valaisimet ja pinnoitettu uudestaan ihan hyväkuntoiset väliovet. Hänen mukaansa tällaisella, mahdollisesti liiallisella, korjaamisella voidaan vaarantaa rakennusten olemukseen liittyviä arvoja ja aiheuttaa uusia ongelmia. “Kun norsupyssyllä ammutaan kärpästä, ei voida yksiselitteisesti sanoa, mistä mikäkin ongelma johtuu. Kun kaikki korjataan kerralla, ei opita, mistä ongelmia lopulta aiheutui”, Pöyhiä sanoo. Vaikka liikuntatieteiden L-rakennuksen remontti on ollut vaikea ja massiivinen operaatio on yliopistolla ja Suomen yliopistokiinteistöillä edessään mahdollisesti vielä haastavampia projekteja. REMONTTIIN JOUTUU lähiaikoina vuonna 1955 valmistunut yliopiston päärakennus, joka on yksi Alvar Aallon uran merkittävimmistä töistä. Sama kohtalo on alle kymmenen vuotta sitten edellisen suuren korjausurakkansa läpikäyneellä X-rakennuksella, joka on sisäilmaltaan yksi kampuksen ongelmaisimmista. Näitä Aallon rakennuksia käydään ihailemassa Etelä-Amerikasta saakka, mutta ensi vuonna kumpaankin päässee vain kulkuluvalla kypärä päässä. Lopullisen ratkaisun löytämisessä tilaongelmiin yksi oleellisimmista tekijöistä ovat suunnitteilla olevat uudisrakennukset, joilla täydennetään kampusalueen nykyistä rakennuskantaa. Tilaa on kaavailtu muun muassa Alvar Aalto -museon viereiseen Ruusupuistoon nouseviin rakennuksiin. Myös Arto Sipisen suunnittelemien MaBja MaC-rakennusten kohtalo on keskeinen. Mikäli Keski-Suomen museon esitys suojelusta menee läpi, joutuu yliopisto miettimään Mattilanniemeen kaavailluille uusille rakennuksilleen uutta sijaintia. Yliopiston johto on luvannut, ettei näihin terveyshaittoja aiheuttaneisiin tiloihin enää palata. Alvar Aallon suunnittelema vuonna 1971 valmistunut Liikunta-rakennus meni remonttiin keväällä 2011. Remontin pitäisi valmistua syksyksi. Kun noRsupyssyLLä AmmutAAn KäRpästä, ei voidA sAnoA, mistä miKäKin ongeLmA johtuu.
13 Jyväskylän Ylioppilaslehti 07/2012 14 Ravinto Leipää ilman sotkua ja tiskiä, 15 helpotus: Projektit hallintaan ilmaisin nettityökaluin, 16 kulttuuRi: Leffaklassikoita netistä, 18 ylioppilaskunta: Mihin jäsenmaksurahat menevät?, 19. sivun kasvo: Kari Palonen epäili Stalinin suuruutta jo kuusivuotiaana. Menot Penis From Heaven (Miljoonasade) Ilokivessä vuonna 1992 ensimmäisessä Yläkaupungin yössä. 25.5. klo 21, Jyväshovi MaMba! Mamba soittaa Jyväshovissa! Siis Mamba. Helvetti olisin niin mielelläni hakenut tähän kuvan niiltä Tero Vaaran surullisenkuuluisilta nettisivuilta, mutta sehän on mennyt ja poistanut ne. No joka tapauksessa, jos ennen et ole käynyt Jyväshovissa, niin nyt on varmasti lähes yhtä kova tilaisuus tutustua oikeisiin ihmisiin kuin maatalousmessujen aikaan. Onnea matkaan. Olkaa varovaisia. koM-teatteRin Vadelmavenepakolainen vierailee Jyväskylän kaupunginteatterissa maanantaina 21.5. Näytelmä perustuu Miika Nousiaisen romaaniin. 19.5. klo 10–, yläkaupunki 19.–20.5. klo 10–17 Ja 10–16, lutakon sataMa kalaMaRkkinoilla Lutakon satamassa on tarjolla kotimaisia kalatuotteita, kalaruokia ja -tarvikkeita. Lisäksi kala-aiheista ohjelmaa. pikaMenot Mitä: improteatteria Missä: Ilokivi Milloin: ke 16.5. MIkäklubi on improvisaatioteatteriklubi, joka järjestetään neljättä kertaa. Improilu alkaa kahdeksalta, mutta baari aukeaa jo seitsemältä. Homma kestää noin kaksi tuntia. Mitä: kirpputori Missä: Kävelykatu Milloin: to 17.5. Jyväskylän Elävä Kaupunkikeskusta ry järjestää perinteisen katukirppiksen Kauppakadun alapään kävelykadulla helatorstaina. Mitä: festarit Missä: Tuomiston tila Milloin: 27.–29.7. Naamat järjestetään taas heinäkuussa. Liput myytäneen taas loppuun tunneissa. Niitä voi väijyä osoitteessa naamat.info. Mitä: työväenteatteria Missä: Korpilahti Milloin: toukokuussa Korpilahden teatterissa esitetään työväenopiston ilmaisutaidon ryhmän voimin Hannu Salaman Se tavallinen tarina -romaaniin perustuvaa näytelmää. Mitä: lavatansseja Missä: Kuikan lava Milloin: kesällä Kuikan lavalla tanssitaan keskiviikkoisin, perjantaisin ja satunnaisesti tiistaina päivätansseissa. Matkakeskukselta kulkee bussi ja opiskelijakortilla saa alennusta. Mitä: työmestaruus Missä: Killerjärvi Milloin: la 9.6. Killerjärven hevosurheilukeskuksessa järjestetään Suomen hevosten työhevosmestaruuskilpailu osana keskisuomalaista hevoskulttuuria sadan vuoden ajalta -hanketta, jota osarahoitetaan Manner-Suomen kehittämisohjelmasta. Gonzo! 02.06. klo ~22, Red neck pelle MlJoona United esiintyy Red Neckissä. Jos Pelle ja puoliakustinen bändinsä ei kiinnosta, niin meille on väitetty, että punaniskabaarissa olisi kaupungin hinta-laatu-suhteeltaan paras punaviini. lukuvuoden avaJaisMessut 4.9. Jyy JäRJestää yhdessä yliopiston kanssa lukukauden avajaismessut, jossa erilaiset yliopiston piirissä toimivat järjestöt esittelevät toimintaansa. Messuille haalitaan kävijöitä mm. sillä, että uudet opiskelijakortit jaetaan messujen yhteydessä. Perinteiset järjestömessut korvaavat avajaismessut on tarkoitettu myös vanhemmille opiskelijoille. MIKa REMES Yläkaupungin yö täyttää 20 vuotta kaupunkifestivaali täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Merkkivuoden ohjelmistossaan nuoren aikuisen ikään tullut kaupunkifestivaali peilaa omaa historiaansa ja tapahtumapaikoilla saatetaankin kokea takautumia ensimmäisistä Öistä 1990-luvun alusta. Vuonna 1992 mukana ollut Seminaarinmäen mieslaulajat tekevät näyttävän paluun Seminaarinmäelle Alvarin Aukiolla. Semmarien show on täynnä huumoria, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, 20 miehen voimin. Yliopiston päärakennuksen aulassa on esillä 2.5.-31.5. Yläkaupungin Yö 20 -vuotta juhlanäyttely, jossa on nähtävillä julisteita ja valokuvia Yön alkuvuosista näihin päiviin. Yläkaupungin yö on myös vahvasti kiinni tässä päivässä ja tarjoaa tänäkin vuonna monipuolisen taideja kulttuurikattauksen. Tapahtuma käynnistyy lauantaina 19.5. klo 10 vauhdikkaalla lastenohjelmalla ja jatkuu Yläkaupungin alueella kymmenissä tapahtumapaikoissa vuorokauden ympäri aina sunnuntaiaamun Aamukasteklubiin saakka. Aamukasteklubi järjestetään Alvar Aalto -museolla. Aamupalaa on tarjolla klo 06 alkaen ja esiintymässä mm. Hear-dj:t, La Sega del Canto, Heikki Heikkinen trio sekä Duo Anitta & Jouko Kääriäinen. 16.5. klo 20-, lutakko paleface esiintyy Räjähtävä Nyrkki -kokoonpanonsa kera Lutakossa keskiviikkona. Uudella levyllä herra on siirtynyt eteenpäin kansanmusiikkijollotuksista, jotka nostivat hänet listakärkiin Helsinki–Shangri-La -albumilla. albumi on arvosteltu tämän Jylkkärin sivulla 17. arvostelija toteaa levyn soivan raskaammin ja rokkaavammin, mutta lunastavan silti sille asetetut suuret odotukset. 20.5. klo 15, vakiopaine kaJ chydenius ja Oona airola esiintyvät Vakiopaineessa sopivasti Yläkaupungin Yön jälkeisenä päivänä. Liput 10 euroa. 21.5. klo 19, kaupunginteatteRi ”KIlPaIlu on osa KesKIsuoMalaIsta HevosKulttuurIa sadan vuoden ajalta -HanKetta, jota osaraHoItetaan Manner-suoMen KeHIttäMIsoHjelMasta.” Suomenhevosten valtakunnallinen työmestaruuskilpailu Jyväskylässä 9.6.
Ravinto 14 Jyväskylän Ylioppilaslehti 07/2012 Leipää iLman Tiskiä ja soTkua focaccia. Näppärä leipuri ei tee tiskiä lainkaan, eikä sotke käsiään tai keittiötä. a Avain vaivattomaan leipomiseen on ainesten mittaamisessa näppituntumalla sekä taikinan tekemisessä suoraan pöydällä. Kuivat aineet kaadetaan kekoon keskelle sileäpintaista pöytää (voit hankkia vaikka vahakankaan keittiön pöydälle, jos sopivaa paikkaa ei muuten ole). Keon keskelle tehdään kolo, johon neste kaadetaan. Toinen käsi pannaan nesteeseen ja toinen pidetään puhtaana. Vaivaamiskädellä pyöritellään sormet harallaan niin, että reunuksilta otetaan hippunen jauhoja kerrallaan mukaan nesteeseen ja sekoitetaan se kädellä tasaiseksi velliksi. Neste kannattaa lisätä erissä. Kun nestettä on sopivasti – kilossa jauhoja noin kuutisen desiä – sekoittele velliä, kunnes se alkaa olla niin paksua, ettei se valu alas pöydältä, kun vedät loputkin jauhot taikinaan. Sen jälkeen taikinaa työnnetään pitkin pöytää venytellen ja käännellen. Muutamassa minuutissa taikina alkaa irrota pöydästä ja käsistä. Mikäli taikina on liian kovaa, vettä voi lisätä tässäkin vaiheessa. Hetkeksi homma menee sotkuiseksi, mutta pian taikina taas irtoaa. Vaivaa kunnes pöytä ja käsi ovat puhtaat ja taikina pinnaltaan sileä. Lisää vinkkejä Leivontaan jyLkkärin netissä. teksti Jarno Liski kuva Jaana Siljamäki z 700 g vehnäjauhoja z 300 g mannaryynejä z 1-2 dl oliiviöljyä z 1 rkl suolaa (tai vähemmän) z 1 rkl sokeria z 1 pkt tuorehiivaa z 5,5-6,5 dl kädenlämpöistä vettä Kaada jauhot pöydälle. Mittaa kekoon suola ja sokeri. voit opetella mitan kanssa, millainen keko kämmenellä on ruokalusikallinen suolaa. tee kekoon kolo, johon lisäät nestettä erissä sekoittamisen lomassa. Pistä mittalasi takaisin kaappiin – sehän on puhdas. alusta taikinaa, kunnes pöytä on puhdas. kohota taikinaa pöydällä vajaa tunti ja taputtele ja venyttele taikina uunipellin kokoiseksi. jätä kohoamaan pellille noin puoleksi tunniksi. töki taikina täyteen koloja. kaada öljyä taikinan päälle ja anna sen valua koloihin. voit myös painella taikinaan esimerkiksi halkaistuja kirsikkatomaatteja tai vaikka suolapähkinöitä. Lämmitä uuni 200 asteeseen. nosta leipä varovasti uuniin hieman keskitason alapuolelle. älä paiskaa luukkua kiinni. Paista puolisen tuntia, kunnes pinta ja pohja ovat ruskettuneet. Päätoimittajan parempi focaccia Kelpo focaccia syntyy kun perinteiseen taikinaan lisätään mannaryynejä ja oliiviöljyä. LuoKenopettajaopisKeLija tiia turunen: jääKaappiratsia jyLkkäri kurkistaa jääkaaPPiisi. ”Meillä yleensä ostetaan kaupasta sitä, mitä sitten syödään heti. ei meillä hirveästi ole silleen ylimääräistä monestikaan. on meillä perunoita, mutta ne taitaa kasvaa tuolla omaa peltoaan. ruokavaliossa mennään aika pitkälti fiiliksen mukaan. Pastaa me syödään aika paljon ja siihen liittyviä aineksia. yleensä (poikaystävä) sami kokkaa aika paljon, suurimman osan ite, että sitten jos jotain eineksiä on niin pakastepitsaa. Mä olen vähän laiska käymään kaupassa. illalla kun ei ole mitään ruokaa niin se on vähän ikävää. Mutta eipähän tule sitten syötyä liikaa kun ei ole mitä syyä.”
Helpotus 15 Jyväskylän Ylioppilaslehti 07/2012 luottamus hyvä, kontrolli parempi Ryhmätyöt. Nihkeästi sujuva ryhmätyöskentely on jokaisen organisaation ja ryhmän tuntema ongelma. Onneksi netti on pullollaan ilmaispalveluita, joilla työt voidaan järkeistää. teksti Ilpo Puhakka e päselvät vastuut, riittämätön viestintä ja toisaalta hallitsematon sähköpostitulva tekevät ryhmätyöskentelystä usein tappavan turhauttavaa. Isot organisaatiot ovat ratkoneet ongelmiaan kalliilla ja monimutkaisilla projektinhallintaohjelmistoilla. Viime vuosina käyttöön on tullut myös pienille ryhmille ilmaisia ketteriä nettityökaluja. Asana, Podio ja Teambox ovat esimerkkejä suosituista pilvipalveluista, joita käytetään älypuhelimella tai selaimella. Ne tekevät viestinnästä Facebooktai Twitter-tyylistä nopeaa, tiivistä kommunikointia, jossa ajatukset ja kommentit kanavoituvat konkreettisten tehtävien muotoon. Irrallisten ja luokittelemattomien sähköpostiviestien sijaan viestit jäsentyvät keskusteluketjuihin ja tehtävälistoihin. Tehtävistä voidaan nähdä, mitä kukakin milloinkin työstää, ja milloin työn pitäisi olla valmis. LiikkeeLLe pääsee kutsumalla ryhmän jäsenet sähköpostilla palveluun. Lisäksi voidaan luoda esimerkiksi jaettu Google-dokumentti kirjallista loppuraporttia varten. Tärkeää on pitää tehtävät konkreettisina. Listan tai projektin otsikko voi olla esimerkiksi ”Lähdekirjallisuuden hankkiminen”, mutta tehtävien tulisi olla konkreettista toimintaa, kuten ”kysy professorilta lähteitä” tai ”käy kirjastossa hakemassa kirjat”. Kaikki mieleen tulevat ja keskusteluissa esiin nousevat ajatukset voidaan kirjata ohjelmaan, ja myöhemmin pilkkoa tehtäviksi ja delegoida tekijöille. Kaikkeen viestintään ja päätöksentekoon ei tarvita enää kokousta, vaan dokumentteja voidaan työstää yhdessä sujuvasti etänä. Työskentely tehostuu huomattavasti, kun sopivan ajan koittaessa voi vaan suorittaa tehtäviä listalta sen sijaan, että poukkoilisi pitkin nettiä miljoonan muistettavan asian jyskyttäessä takaraivossa. Jylkkärin netissä kerrotaan tarkemmin, miten teamboxilla on laitettu toimitusta JärJestykseen. KaiKKeen viestintään ja päätöKsenteKoon ei tarvita enää KoKousta. NikSi Jylkkäri neuvoo elämäsi helpommaksi Olut ja Macbook JokaiNeN itSeääN kunnioittava nuori mies osaa avata pullon sytyttimellä. lisäksi sen osaa moni nainenkin. mutta mikä neuvoksi, kun ylioppilaat eivät enää tupakoi? onko oluen kohtalo sama kuin siiderin: kohta sitä myydään lähinnä tölkeissä ja muovipulloissa. panimot siihen ovat ainakin pyrkineet jo viisi vuotta. miltei kaikkia kotimaisia bulkkioluita on jo myyty muovipulloissa, mutta toistaiseksi laihoin tuloksin. mikään ei kuitenkaan takaa, että näin olisi aina. ei ainakaan, jos ihmiset eivät saa kruunukorkkeja auki työkalujen puuttuessa. nyt on aika ryhdistäytyä ja opetella avaamaan olutpullo turvallisesti niillä apuvälineillä, joita käsillä on. kaiva macbookisi laukusta, irroita laturin virtapistoke ja katso – sinulla on pullonavaaja.
Kulttuuri 16 Jyväskylän Ylioppilaslehti 07/2012 K oska Youtuben kaltaiset videopalvelut ovat pitkälti amerikkalaisia, ne toimivat lähinnä amerikkalaisen lainsäädännön mukaan. Jenkeissä tekijänoikeuden voi menettää Suomea helpommin, joten elokuvia on paljon Public Domainissa (PD), eli vapaasti yleisessä käytössä. Suomessa elokuvia ei ole käytännössä lainkaan vapaasti yleisessä käytössä, koska tekijänoikeuden suoja-aika päättyy 70 vuotta päätekijöiden kuolemasta. Se vaatisi, että elokuvan pääohjaaja, käsikirjoittaja, vuoropuhelun kirjoittaja ja elokuvaa varten luodun musiikin säveltäjä olisivat kaikki kuolleet ennen vuotta 1942. Silti klaSSikkoelokuvat olisi Suomessakin mahdollista ladata nettiin kaikkea kansaa sivistämään. Valtionvirasto Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (Kava) on viime vuoden lopulla ostanut läjäpäin vanhojen elokuvien oikeuksia, pääosin ennen 60-luvun puoliväliä tehtyihin elokuviin. ”Näillä ei ole yrityksille enää kaupallista merkitystä”, katsoo Kavan kotimaisten filmien arkistonhoitaja Tommi Partanen. Tarkoitus on aloittaa digitointi, joka maksaa noin 30 000 euroa elokuvalta. Sen jälkeen elokuvia voidaan esittää nykyisin digitaalitekniikkaan perustuvissa elokuvateattereissa. Mutta mikä estää elokuvien jakamisen vapaasti netissä, kun oikeudet ovat kerran valtiolla? ”Ei me saada lähteä syömään kaupallisten toimijoiden markkinoita. Kuka ostaisi Ylen ja MTV3:n elokuvia, jos meiltä saisi kaiken ilmaiseksi?”, perustelee Partanen. Tämä tuntuu keinotekoiselta syyltä vanhojen leffojen kohdalla, mutta asiaa ei ole vielä lyöty lukkoon. Lyhytelokuvia ja dokumentteja Kava on jo ladannut elonet-palveluunsa nähtäville. oSa elokuvamateriaaliSta pölyttyy arkistoissa myös, koska niiden oikeuksien omistajista tai tekijöiden perikunnasta ei ole selvää tietoa. Kansainvälisestikin näille orpoteoksille on pohdittu lainsäädäntöä, joka mahdollistaisi teoksien vapaan esittämisen, kunnes intressitaho löytyy. Nyt Kava on näyttänyt orpoteoksia pienellä riskillä esimerkiksi elokuvafestivaaleilla, kun omistajia ei ole millään tahtonut löytyä. ”70ja 80luvuilla elokuvia tekivät myös jotkut pienemmät firmat, jotka sitten saattoivat mennä nopeasti konkurssiin. Osa omistajista katosi esimerkiksi ulkomaille, eikä elokuvia ole oikeustahoilta lupaa kysymättä uskallettu näyttää”, Partanen kertoo. SuomeSSa tekijänoikeukSiSta korvauksia keräävä Kopiosto on amerikkalaisten PD-käytännöistä melko pihalla. Netissä näytillä olevasta sisällöstä kopiosto ei ole kerännyt korvauksia, vaan asia on tuottajien vastuulla. Ulkomaisiin elokuviin Kavalla erikoistuneen arkistonhoitajan Juha Kindbergin mukaan asiassa kannattaa olla varovainen. KlassiKot ilmaiseKsi elokuva. Ulkomaisia klassikkoelokuvia löytyy verkon videopalveluista katsottavaksi läjäpäin. Myös suomalaisia elokuvia voitaisiin jakaa vapaasti verkossa, mutta vielä sitä ei ole saatu aikaiseksi. teksti & kuvitus Ilpo Puhakka 1 2 3 5 6 7 Public Domain ? ? Esimerkiksi?Yhdysvalloissa?erikseen?määritelty? alue,?johon?tekijänoikeuden?menettäneet?teokset? luetaan ? ? Public?Domain-teoksia? saa?kopioida,?esittää?ja? muunnella?vapaasti ? ? Suomessa?tekijänoikeus?kestää?automaattisesti? 70?vuotta?teoksen?päätekijöiden?kuolemasta ? ? Yhdysvalloissa?tekijänoikeuden?on?voinut?menettää?helpommin,?minkä?vuoksi?teokset,?joissa? tekijänoikeus?muualla?on? voimassa?saatetaan?Yhdysvalloissa?lukea?Public? Domainiin ? ? Suomessa?Public?Domainia?ei?ole?erikseen? määritelty?laissa
Pika-arviot 17 Jyväskylän Ylioppilaslehti 07/2012 Supertähdet sankareina The avengers Marvelin kunnianhimoinen leffaprojekti huipentuu, kun supersankarilelokuva The Avengers vyöryy teattereihin. Iron Man, Hulk ja kumppanit on nähty jo omissa elokuvissaan, mutta nyt sankarit kootaan taistelemaan yhteistä vihollista vastaan. Samuel L. Jacksonilla, Robert Downeylla ja muilla huippunimillä miehitetty toimintaräime voisi kaatua suuruudenhulluuteensa. Onneksi näin ei käy. The Avengers on kaikkien aikojen parhaita sarjakuvafilmatisointeja. Tasapainoilu hahmojen välillä sujuu ongelmitta, ja elokuvan vuoropuhelut ovat mukavan oivaltavia. Lisäksi yli 200 miljoonan dollarin raina näyttää harvinaisen komealta. Arimo Kerkelä Shangri-Lasta eteenpäin Paleface: Maan TaPa (XO recOrds) Palefacen ura nousi uusiin sfääreihin, kun räppäri vaihtoi kielen kotimaiseen. 2010 ilmestynyt Helsinki-Shangri-La oli valtava menestys, jota ylistetään yli genrerajojen. Odotukset seuraavalle albumille kasvoivatkin valtaviksi. Jatkoksi saapuu Maan tapa, eikä lopputulos petä. Uutukainen soi edeltäjäänsä raskaammin ja rokkaavammin. Folkvaikutteita on vähemmän, mutta tyylilajeja sekoitellaan jälleen onnistuneesti. Vaikkei Maan tapa nousekaan Helsinki-ShangriLan kaltaiseksi klassikoksi, on se silti vakuuttavan jylhä kokonaisuus. Arimo Kerkelä Sikakova leffa KOvasiKajuTTu Kovasikajuttu on dokumentti punkbändistä Pertti Kurikan Nimipäivät, jonka kaikki muusikot ovat kehitysvammaisia. Elokuva kuuluu siihen suomalaisten dokkareiden joukkoon, jossa tekninen toteutus on sivuseikka mielenkiintoisen aiheen rinnalla. Kuvauksensa ja toteutuksensa puolesta Kovasikajuttu on lähinnä keskivertoa tv-tasoa. Silti kyseessä on lähivuosien kovimpia kotimaisia dokumentteja. Kenties onkin hyvä, etteivät taiteelliset hienoudet asetu tarinan tielle, kun punkkareiden välittömyys valloittaa puolelleen. Kovasikajuttu on hervottoman hauska ja sydämellinen teos, jossa vammaisuutta ei siloitella. Se esitetään kuten se on. Arimo Kerkelä ”70-luvun uudistukset on peruttu” Björn WahlrOOs: MarKKinaT ja deMOKraTia, lOPPu eneMMisTön Tyrannialle (OTava, helsinKi) Björn Wahlroos kirjoitti 400-sivuisen ylistyslaulun markkinataloudelle. Kun Paavo Lipponen kirjoitti kirjassaan Järki voittaa, että hyvinvoinnista saadaan kiittää sosialidemokraatteja, Wahlroos nokittaa sanomalla, että ainoastaan vapaa markkinatalous voi hyvinvoinnin pelastaa. Kirja on osoitus siitä, että kun aloite 1930-luvun laman ja toisen maailmansodan jälkeen oli vasemmistolla ja keynesiläisillä, nyt pallo on pankkiireilla ja friedmanilaisilla. Teos onkin tärkeä todiste hegemonisesta kamppailusta, jota Euroopassa käydään hyvinvoinnista ja demokratiasta. Antti Ronkainen Record store day muuttui perseilyksi circle Manner lP (hydra head recOrds) Mitä ihmettä? Nyt on jo toukokuu ja Circleltä on ilmestynyt vasta 2 levyä. Manner julkaistiin 21.4., joka on kansainvälinen levykaupoille omistettu päivä. Alunperin jalo idea levykauppojen tukemisesta on muuttumassa varsinaiseksi indie-perseilyksi: Hydra Head Records rajoitti Mannerin myynnin ainoastaan levykauppapäivään. Jos levy jäi krapulan takia hankkimatta niin ei hätää! Mannerin kuudesta biisistä neljä löytyy jo aiemmin tänä vuonna ilmestyneeltä Serpent-liveltä. Itse asiassa liverunttaukset toimivat jopa studioversioita paremmin. Jos on käynyt Circlen keikoilla vuoden sisään niin tietää, mistä on kysymys. Kuriositeettina mainittakoon, että molemmilta levyiltä löytyy myös Brian Eno -tulkinta. Antti Ronkainen Sirkus kaipaa esitystä circus uusi MaailMa: Music frOM glOBally WanTed Paikallinen nykysirkusryhmä Circus Uusi Maailma julkaisee Globally Wanted -esityksensä taustamusiikkia omana albuminaan. Valitettavasti riisuttu ja lähes kokonaan instrumentaali soundtrack ei toimi yksinään. Rummut vain kumisevat ontosti, mutta kuulijan tunnetila ei muutu. Arimo Kerkelä Itseironiaa Mikkelistä ilKKa Kalevi Tillanen ja ranTareMMi: MaailMan Paras Maa – världens BäsTä land (jOKu rOTi recOrds) Ilkka Kalevi Tillanen palaa neljännen pitkäsoittonsa myötä perusasioiden äärelle – tällä kertaa Rantaremmin kanssa. Maailman paras maa – Världens bästä land on tyylikäs sekoitus poliittista räppiä ja mikkeliläistä vapaa-ajan kulttuuria turkulaisella twistillä. Kappaleet Hävittiiks myö muka sota, Näkijä ja Baabelin torni edustavat levyn yhteiskunnallista antia.Tillanen ei paasaa vaan välittää sanoman vittuillen ja arkielämän esimerkeillä. Itseironia kukkii ja Isoi-E komppaa Mesikon Miikan ja Wolfi Staudingerin hoitaessa rytmipuolen. Maailman paras maa jatkaa Tillasen omintakeista linjaa ja hyvä näin. Vastapainona poliittiselle annille kappaleet Kotimatka ja Tytöt ja pojat tarjoavat rennompaa puistoboogieta. Kaikki menee edelleen päin helvettiä, mutta lohduttomassakin tilanteessa Tillasen biisit kirvoittavat hymyn huulille. Varmaa kesäroipetta kesäpoppiksiin. Taneli Hämäläinen ”Jokainen teos on yksittäistapaus, eikä oikeudenhaltijoista ole aina helposti tietoa löydettävissa.” Esimerkiksi Buster Keatonin tunnetuin klassikko Kenraali (1926) on siirtynyt Yhdysvalloissa Public Domainiin vuonna 1956. Kuitenkin brittiläinen jakelufirma Park Circus on haalinut käsiinsä kaikki elokuvan kopiot ja perii rahaa elokuvan esittämisestä. Kindbergin mukaan viimeksi, kun elokuvaa on Suomessa näytetty siitä piti maksaa Lontooseen 1000 euroa. ”Monet oikeudenhaltijat eivät enää jaksa puuttua elokuvien nettiesittämiseen ilmeisesti imagohaittojen pelossa. Eivät ne siltikään tykkää siitä, että elokuvat on netissä katsottavissa”, Kindberg kertoo. Nettinihkeily ei ole linja kaikkialla. Esimerkiksi vanhojen neuvostoelokuvien oikeudenhaltijat ovat ladanneet kopiot systemaattisesti verkkoon, koska sen ei ole koettu vähentävän elokuvien teatteriesittämistä, josta maksut kerätään. Vapaasti katsottavaksi on usein saatettu erityisesti poliittisesti motivoituneita elokuvia. Ehkä tuorein esimerkki tästä on palkittu Bahman Ghobadin No One Knows About Persian Cats vuodelta 2009, joka kuvaa iranilaista underground-musaskeneä. Elokuva on ladattu videopalvelu Vimeoon, jotta sitä voitaisiin katsoa myös tiukan sensuurin Iranissa. Videosta puuttuu kuitenkin englanninkieliset tekstitykset, ilmeisesti, jotta muualla kuitenkin maksettaisiin sen katselusta. JyLKKäRIN NETISSä ON NOIN SADAN yHDySVALTAIN PUBLIC DOMAINISTA LöyTyVäN ELOKUVAN LISTA VIDEOLINKKEINEEN. 4 8 1. Street Fighter (1974) joutui jenkkisensorien käsiin, koska elokuvan sankari (Sonny Chiba) kastroi raiskaajan paljain käsin. 2. Spaghettiwesterniä saa Public Domainista kirjastoa paremmin. Tässä Lee van Cliff elokuvassa Death Rides a Horse (1967). 3. Mies ja elokuvakamera (1929) on kokeellinen kuvaus neuvostokapungin vilinästä päivän ajalta. 4. Buster Keatonin tunnetuin elokuva Kenraali (1926) siirtyi Public Domainiin 1956, kun kukaan ei uusinut sen tekijänoikeutta. 5. No One Knows About Persian Cats (2009) kertoo Iranilaisista undergound-hpsterimusiikoista. 6. Maan suolassa (1954) feminismi ratkaisee kaivosmiesten lakkotaistelun. Se tuomittiin mustalle listalle kommaripropagandana. 7. Quentin Tarantino otti vaikutteet elokuvaansa Reservoir Dogs film noir -klassikosta Kansas City Confidential (1952). 8. The Spook Who Sat by the Door (1973) kertoo mustien sissisodasta jenkkilähiöissä Herbie Hancockin jazzin säestyksellä.
Ylioppilaskunta 18 Jyväskylän Ylioppilaslehti 07/2012 Mihin jäsenmaksurahani menevät? Ylioppilaskunnan jäsenmaksu on pakollinen maksu, mutta minulla ei ole aavistustakaan, mihin rahat käytetään. Epätietoinen Hallitus vastaa: JYYn toiminnan rahoitus jakautuu jäsenmaksuina kerättäviin rahoihin ja toiminnasta sekä sijoituksista saataviin. Varsinaisesta toiminnasta puolet rahoitetaan jäsenmaksurahoilla ja esim. Kortepohjan ylioppilaskylää rahoitetaan enimmäkseen sieltä saatavilla vuokratuotoilla. Maksamastasi 94,50 eurosta YTHS saa 44 euroa. JYYn osuudesta 4,90 euroa menee Suomen ylioppilaskuntien liitolle. Loput 45,60 euroa käytetään JYYn työntekijöiden palkkoihin, järjestöjen avustuksiin ja koulutuksiin sekä muuhun toimintaan, kuten kulttuuripalveluihin, edunvalvontaan ja muihin jäsenpalveluihin. tällä palstalla yo-poliitikot vastaavat tiukkoihin kysymyksiin. lähetä kysymyksesi osoitteeseen jylkkari@jylkkari.fi ravintola ilokivi auttaa pitämään kiinni lautasmallista. Broileriwokki Minun verorahaloilla! Ma 28.5. juustoinen linssikeitto Broilerkiusaus jauhelihapihvit, kermapippurikastike ti 29.5. kasvismakaronilaatikko makaronilaatikko nakkikastike ke 30.5. kesäkurpitsavuoka silakkapihvit, kermaviilikastike pippurinen lihapata to 31.5. kasvispihvit päivän kala täytetyt jauhelihaohukaiset Pe 1.6. kasvisnuudeliwokki värikäs uunikala riistapyörykät Ma 21.5. kasviskiusaus sitruunasei lindströminpihvi ti 22.5. pinaattikeitto uunimakkara kalkkunaa yrtti-sitruuna-kastikkeessa ke 23.5. tomaatti-sipulipiirakka kirjolohimurekepihvit kiinalainen lihapata to 24.5. kasvis-herkkusienirisotto kanaleike (tomaattibasilikatäyte) rapea kalaleike Pe 25.5. karibialaiset kasvispihvit kinkkukastike, spaghetti lohikeitto Ma 14.5. kasvislasagne jauhelihakeitto Broilerpatukat ti 15.5. kasvispihvit, tomaattitimjamikastike lohikiusaus porsasstroganoff ke 16.5. feta-kasvispata oopperakellarin silakat tulinen lihapata to 17.5. helatorstai – ilokivi suljettu Pe 18.5. tomaattikroketit tonnikalakastike, spaghetti kinkkupizza ilokiven ruokalista 14.5.–1.6. vko 22 IlokIvI on avoInna koko kesän Ma–pe kello 11–16. TerveTuloa nauTTIMaan MaukasTa lounasTa! vko 21 vko 20
19. sivun kasvo 19 Jyväskylän Ylioppilaslehti 07/2012 Valtio-oppi olen minä huippututkija. Yliopistolla yli neljä vuosikymmentä vaikuttanut akatemiaprofessori Kari Palonen, 65, ”ignooraa” yhtä sun toista ja kehottaa muitakin tekemään niin. K ai minä olin kiinnostunu politiikasta jo viistoistavuotiaasta. Isäukko oli karjakonsulentti, että ei ole kyllä mitään sen kanssa tekemistä, että tälle alalle päädyin. Ensimmäinen poliittinen muisto on, kun Stalin kuoli maaliskuun viides päivä -53, mä olin 6 vuotta ja kuukauden silloin. Kuulin radiosta Kekkosen sanovan, että Stalin oli suuri valtiomies ja muistan, että mä olin kotona kuullut jotain muuta jo siihen mennessä, heh. Yliopistoon meno oli selvää, en minä osannut käytännön asioita. Olennainen syy lähteä Hesaan valtsikkaan oli se, että pääsee riittävän kauas kotoa. Olisi voinut ajatella jotain muutakin, ei se kauhean houkutteleva ollut se sen aikainen Valtio-oppi. Erik Allardt oli sosiologiassa valtakunnallinen guru siihen aikaan, sen takia tuli luettua sosiologiasta sivulaudatur, jolla mä nyt en ole kauheasti tehnyt mitään. Gradu oli sellainen, että yritin soveltaa silloisen muodin mukaisesti jonkinlaista luokittelevaa sisällönanalyysiä, mutta totesin että ei näistä luokituksista mitään apua ole, kvantitatiiviset menetelmät loppuivat siihen. Sitten tehtiin omalla tekstianalyyttisellä intuitiolla. En tiennyt kansainvälisistä keskusteluista mitään, en tuntenut sen enempää saksalaista kuin englantilaistakaan keskustelua. Väitöskirjaa sai tehdä yksikseen, ei sitä nykyisessä mielessä ohjattu. Eli siihen asti mitä olen kirjoittanut, niin sehän oli täysin amatööriä touhua. Väittelin 28-vuotiaana. Tämmöinen maalaispoika kun tulee yliopistoon, niin sitä luulee, että pitää vaan lukea kirjoja. Tietenki sitä myös politikoitiin siihen aikaan, mutta ei niin, että siitä olisi jotain karriääriä aikonut. kuuluin vuosia puolueeseen, mutta jääköön nyt mainitsematta mihin. Se oli sellaista kuvitelmaa, että ohjelmaa kirjoittamalla puolueen linjaa voi muuttaa. Erosin puolueesta vähän ennen kuin väittelin. Olen varmaan pitkäaikaisimpia yliopistolla, tulin 1978. Tänne on tullut nimitetyksi eri aloilta ihmisiä, joilla on ollut jossain määrin omintakeinen tyyli. Alkuaikoina sai toimia eräänlaisena valistuneena itsevaltiaana. Ei tarvinnut katsoa mitä kirjoja muualla on tutkintovaatimuksina. Se liittyi kyllä siihenkin, että kukaan ei ollut kiinnostunut minkälaista valtio-oppia täällä opetetaan. Minä en ole tottunut olemaan komennettavana. Professorina tietysti pystyy kiertämään määräyksiä. Tutkinnonuudistuskamppailu oli tärkeä silloin kun tulin taloon. Silloin nähtiin, että opetusministeriön määräämään putkiopiskeluun ei suostuta. Ajateltiin, että kaikki mitä ei ole kielletty, on sallittu. Nyt on hävitetty vanhat hyvät latinankieliset approbatur, cum laude ja laudatur, joita mä tulen tietenki edelleen käyttämään. Neljän A:n periaate elämässäni (ei armeijaa, autoa, avioliittoa tai alkoholia) pätee edelleen. Minä olen tietysti hyvin epäsosiaalinen ihminen ja ne kaikki liittyy siihen. Anarkistisuus… Minähän kannatan parlamentarismia ja ammattipoliitikkoja, mitä anarkistit ei kannata. Auktoriteetteja ei toki pidä kunnioittaa liikaa, jos määräykset on tyhmiä niin ne voidaan ignoroida. On ollut tekeillä yks kirja missä yritetään tätä yliopistokeskustelua nostaa uudelle tasolle. Ajatus on, että täällä saa olla minkälaisia strategioita vain, mutta sen sisällä on akateeminen opetuksen ja tutkimuksen vapaus. politiikassa minä kannatan parlamentarismia ja parlamentaarisen debatin kannalta äänestäminen ja vaalikampanjat on toissijaisia. Vaaleissa tulisi valita henkilöitä, joista arvellaan tulevan hyviä, debatin osaavia parlamentaarikkoja. Hyviä ovat vaikkapa Hautala ja Haavisto, jotka tunnen pitkältä ajalta. Ja Tuomioja ja Kanerva… Tuomioja jäi jo opiskeluajoilta mieleen. Tuomo Puumala on tehnyt mulle gradun eduskunnassa ollessaan, eli eiköhän hänestä tule ihan hyvä. Edellisissä vaaleissa valittiin hirveesti näitä kauppatieteilijöitä, kun ne osaa markkinoinnin. Perussuomalaisten nousu taas on epäpolitisoitumista. Minä haluaisin ignoroida koko sen putiikin. Ajattelin olla kaksi vuotta vielä täällä. En osaa kuvitella, että eläkeläisten kanssa minulla olisi mitään yhteistä. Opiskelijoille voisin sanoa, että älkää seuratko muotia ja suhdanteita, vaan ajatelkaa itse. teksti Jaana Siljamäki kuva Tommi Puska
tilaa jylkkäri kotiin 9€ / vuosi (opiskelijat) 47€ / vuosi (muut) http://jylkkari.fi > tilaukset ja jakelu minnalla 2012 puhkupillit puhe amazing race videot www.nettisanomat.com/2012/04/30/etusivu.htm