NUMERO 7/2006 12. HUHTIKUUTA – 2. TOUKOKUUTA 47. VUOSIKERTA Kuka ohjaa yliopistoa? Joukko tutkijoita selvitti tilannetta. Uutiset 2 Bändien into ei tarttunut yleisöön. Kulttuuri 10 Jyrockin elektro tanssitti vähän Kuullun ymmärtämisen vaikeudesta. Sivu 12 Pilaako suosio musiikin? J A N IC L E IN O Teorioita maailmanlopusta keskiaukeama
2 Entistä isompi osa nuorista lähtee työmarkkinoille korkeakoulutodistus taskussaan. Vuosina 1995–2003 koulutusasteiden keskinäiset suhteet ovat muuttuneet siten, että vain peruskoulun suorittaneiden määrä on laskenut reilun neljänneksen ja ammattikoulusta valmistuneita on nykyään viidennes vähemmän. Kasvussa ovat ylioppilastutkinnon suorittaneiden määrä – 15 prosenttia enemmän – ja korkeakouluasteen tutkinnon saaneiden määrä, joita on kolme neljäsosaa enemmän. Tällä hetkellä 25–34-vuotiaita on 63700, joka on noin 60000 henkeä vähemmän kuin vuosikymmen sitten. Ikäluokasta 36 prosenttia on suorittanut ammattikoulututkinnon, noin neljännes korkeakoulututkinnon ja vajaa 15 prosenttia opintoasteen tutkinnon. Koulutetut valtaavat työelämän 7/2006 UUTISET 12.04.06 Opettajankoulutuksen ja erityispedagogiikan laitokset siirtyvät uusiin tiloihin henkilökunnan sairastelujen takia. Pitkäkatu 1B ja 1C -rakennuksista muuttaa pois kymmenkunta OKL:n ja noin 30 erityispedagogiikan henkilökunnan jäsentä. Muutto Vivecaan ja Agoraan alkaa toukokuussa. Syynä on, että henkilökunta on kärsinyt hengitystie-, ihoja silmäsairauksista. Evakko laajenee P ILVI S ORMUNEN Onko luentosaleista kadonnut tietämisen himo tai opetuksen palo? Usein tähän syyllisiksi nimetään ministeriöt, kun yhtälailla peiliinkin voisi katsella ja miettiä. MONET KORKEAKOULUSSA aikaansa viettävät ihmiset ovat jo vuosia miettineet, onko koulujen rakenteen ja toiminnan ohjauksessa sen suurempaa järkevyyttä. Nyt mietinnät ovat synnyttäneet Koulutuksen tutkimuslaitoksen ja Korkeakoulutustutkimusseuran yhteisjulkaisun Mikä meitä ohjaa. ”Ovatko ainoastaan raha, talous ja tuottavuus ainoat tekijät, jotka korkeakouluja tällä hetkellä ohjaavat? Ja jos niin, huomataanko, että kouluissa myös opitaan ja tutkitaan paljon?” kirjan toinen toimittaja Timo Aarrevaara kyselee yhteenvetona. TÄMÄ YLIOPISTOMIES peräänkuuluttaa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa tietämisen himoa ja opetuksen paloa. Erityisen turhautunut Aarrevaara on kuitenkin rivikansalaisten esiintymiseen korkeakoulutuksen asiantuntijoina. ”Tuntuu, että ne noin 5 miljoonaa suomalaista, jotka eivät työskentele tai opiskele yliopistossa, tietävät, miten pitäisi opettaa ja miten järjestelmä rahoittaa”, hän sutkauttaa viime vuosien koulutuspoliittisesta keskustelusta. Ajassa on kuitenkin Aarrevaaran mukaan monia perustavanlaatuisia kysymyksiä, jotka vaikuttavat ratkaisevasti korkeakoulujen tulevaisuuteen ja niihin pitää etsiä vastauksia etenkin korkeakoulujen sisältä. Tästä ajatuksesta syntyi yliopiston ja ammattikorkeakoulun tutkijoiden yhteisjulkaisu. Montako virkaa opetusministeriön tuottavuusohjelma höylää? Montako ammattikorkeakoulua ja yliopistoa on järkevää Suomessa pitää? Minkälaista koulutusta niissä pitäisi olla? Miten henkilökuntaan vaikuttaa uusi palkkausjärjestelmä? Mitä laatujärjestelmien käyttöönotto ja strategioiden tuotanto tarkoittavat korkeakoulujen ohjaukseen? Kuka meitä oikein ohjaa ja millä keinoilla? OHJAAMINEN ON Aarrevaaran mukaan myös valtiovallan sääntelyä. Akateemisesta itsevaltiudesta on siirretty tiukkaan opetusministeriön kilpailuun yllyttävään ohjauspolitiikkaan. Samalla valtiovalta luo kovalla retoriikalla mielikuvia korkeakoulujen ohjaukseen pakottavista uhkakuvista. Olisiko korkeakoulujen aika ottaa selkeämmin kantaa oman alansa asiantuntijoina, miten kouluja pitäisi kehittää? ”Bolognajuna jyskyttää ja Kiina-ilmiö tulee. Tämä kaikki ei kuitenkaan ole korkeakoulujen näkökulmasta negatiivista”, Aarrevaara muistuttaa. Hyvä osoitus ilmiön positiivisista puolista ja suomalaisen yliopiston uudesta ilmeestä on yksi kirjan kirjoittajista, kiinalainen Yuzhuo Cai. Suomen jatkoopiskelemaan tullut Cai vertaili yhdessä Seppo Höltän kanssa kiinalaista ja suomalaista korkeakoulupolitiikkaa. Cain mukaan erityisen kiitoksen ansaitsee täkäläisen yliopiston ilmaisuus ja taso. Toisaalta ulkomaisten opiskelijoiden lukukausimaksut voisivat tuoda laatuvaatimuksiin vakavuutta. TUOREESSA artikkelikirjassa kirjoitetaan myös tutkijoiden konservatiivisuudesta. Kuinka paljon nykyisten rakenteiden ylläpito on kiinni nykyisten tutkijoiden turvallisuuden kaipuusta? Timo Aarrevaara kertoo, että kuten yleensä heidänkin projektissaan oltiin järjestelmän tasolla eri korkeakouluissa samaa mieltä monista asioista, mutta kun arvioitiin akateemisten käytänteiden toimivuutta, jakolinjaa alkoi löytyä. Koulujen näkökulma on edelleen erilainen, kun ruvetaan vääntämään kättä siitä, mikä on paras tapa opettaa tiettyä aihetta opiskelijoille. Kirjan toinen toimittaja Jatta Herranen mietti kirjan julkistamistilaisuudessa, onko opiskelijoiden yksilöllinen kohtaaminen tai -ohjaus unohtunut tehokorkeakouluissa. ”Kuka antaa äänen korkeakouluille? Nyt vapaata keskustelua ei löydy, vaan puhe tulee hyvin raamitettuna vain tietystä näkökulmasta”, AMK:n puolella tutkiva Herranen pohdiskelee. Toni Peltonen paatoimittaja@jyy.? Kuka meitä ohjaa -artikkelikirja ilmestyi maaliskuun lopussa Koulutuksen tutkimuslaitoksen julkaisusarjassa. Korkeakoulun ohjaajat Timo Aarrevaara ja Jatta Herranen ovat kevään aikana toimittaneet ajankohtaisen puheenvuoron korkeakoulujen isännistä ja emännistä.
Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta onnistui taloudenpidossaan vuonna 2005 hyvin. Jäsenmaksu pidetään entisen suuruisena. EDUSTAJISTON kokouksessa oli maaliskuun lopulla 41 tiedontäyteistä opiskelijaa. Reilun tunnin aikana oli edustajiston jäsenten korvat ja silmät täytetty JYYkonsernin talousfaktoilla. Täyttäjinä olivat JYYn talouspäällikkö Maija Saarnisto, kiinteistöpäällikkö Osmo Kääriäinen sekä JYYn hallituksen talousvastaava Samuli Pietiläinen. Tälläkin tilikaudella viesti oli positiivinen. JYY oli plussalla viime vuonna noin 450000 euroa, mikä on hyvä tulos verrattuna moniin suurempiinkin ylioppilaskuntiin. Saaduilla tuotoilla JYY pystyy lisäämään jäsenpalveluihin pysyvyyttä. Tuotoilla pystytään myös siirtämään rahaa tulevaan – esimerkiksi ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden poistumisen varalta. EDUSTAJISTO kyseli, miksi positiivisuutta siirretään vain rahastoihin, eikä opiskelijan kukkaroon alentamalla jäsenmaksua, joka on suhteellisen korkea muihin ylioppilaskuntiin verrattuna. ”JYYssä on 1990-luvun laman jälkeen ajateltu, että taloudenpidossa varovaisuus on hyvä asia”, talouspäällikkö linjasi. Edustajistoryhmistä Grönioni ja MÄÄ kyselivät sijoitusten eettisyydestä. Kiinteistöpäällikkö Kääriäinen muistutti edustajistoa ylioppilaskunnan hyväksymistä eettisistä säännöistä, joita noudatetaan myös sijoitustoiminnassa. ”Päälinjana on, että ei viinaan eikä tupakkaan”, hän tiivisti. Toni Peltonen paatoimittaja@jyy.? 3 7/2006 Yliopiston ATK-keskus järjestelee käyttäjien kotisivutiloja uusiksi. Huhtikuun 12. päivä nykyiset www.cc.jyu.?ja people.cc.jyu.?-palvelimet yhdistetään, jolloin ne ovat poissa käytöstä. Toukokuussa otetaan käyttöön kokonaan uusi users.jyu.?-palvelu, jonka jälkeen www-osoitteet ovat muotoa users.jyu.?/~tunnus. Tämä uusi osoite täytyy käydä erikseen aktivoimassa salasana.jyu.?-palvelussa. Www.cc.jyu.? ja people.cc.jyu.? -osoitteet toimivat vuodenvaihteeseen 2007 saakka. Sen jälkeen ne yhdistetään uuteen users.jyu.?-osoitteeseen, ja poistetaan kokonaan käytöstä myöhemmin päätettävänä aikana. Lisätietoja muutoksesta osoitteesta www.jyu.?/erillis/atkk/palvelut/Wwwkot iuudistus/. Opiskelijoiden kotisivut muuttavat EUja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuja ei oteta käyttöön ainakaan syksyllä 2007. Syynä on, että kehitysmaiden opiskelijoille tarkoitetun stipendinjärjestelmän selvitys on vielä kesken. Useat eduskuntaryhmät ovat asettaneet stipendijärjestelmän valmistumisen ehdoksi, eikä lukukausimaksuja oteta käsittelyyn ennen järjestelmän valmistumista. Ei ulkkarimaksuja Opintorahan korotusta vaativa nettiaddressi kerää nimiä huimaa vauhtia. Osoitteessa www.opintoraha.? oleva vetoomus avattiin 4. huhtikuuta. Opintorahaan 15 prosentin korotusta vaativan addressin allekirjoitti ensimmäisen viikon aikana yli 70 000 ihmistä. Nettiaddressi on osa opiskelijajärjestöjen Nouse jo! -kampanjaa. Se on avoinna syksyyn asti. Nimiä addressiin Jyväskylän yliopistossa passiivirekisteriin joutuu nyt, mikäli ei ole suorittanut yhtään opintoja kolmeen vuoteen. Aikarajaa laskettiin maaliskuussa, koska entinen viiden vuoden raja on ollut liian pitkä toimiakseen tehokkaasti. Passiivirekisteriin siirretty opiskelija pääsee jatkamaan opintoja tekemällä HOPS:in, jonka tiedekunnan opintoasiainpäällikkö hyväksyy. Rajaksi 3 vuotta Vety pistää Fantasian liikkeelle Niin kauan kuin Jyväskylässä aurinko porottaa ja tuulimylly pyörii, tässä autossa riittää polttoainetta. YLIOPISTON PARKKIPAIKALLA seisoo pieni hopeinen auto, jonka kyytiin mahtuu vain yksi henkilö. Sisään käydään ovesta, jonka muodostavat puskuri ja etulasi. Ulkonäkö ei ole kuitenkaan ainoa tekijä, joka erottaa auton viereisestä Fordista tai Saabista. Bensan sijaan Fantasia kulkee vetypolttoaineen voimin, jota tuotetaan Jyväskylän yliopistolla aurinkopaneeliston ja tuuligeneraattorin avulla. ”Vetyauton käytöstä ei synny kuin vesihöyryä”, kertoo Jyväskylän yliopistossa työskentelevä laboratorioinsinööri Arjo Heinsola. ”Tietenkin, jos ajatatellaan kokonaisketjua, päästöjä aiheutuu jonkin verran esimerkiksi paneeleiden ja tuulimyllyn valmistuksesta.” Heinsola on mukana hankkeessa, jossa on tarkoitus selvittää vedyn tuotantoa tuulija aurinkoenergian avulla sekä vedyn hyödyntämistä auton polttoaineena. Aiheesta on tekeillä kaksi gradua. TALVIKELIT eivät ole otollisin vuodenaika ajaa Fantasialla. Siinä on pienet renkaat, minkä takia se saattaa jäädä pohjastaan kiinni tiellä olevaan lumivalliin. Talvesta on muutakin haittaa. Yliopiston tuulimyllyjen kanssa jään kertyminen lapoihin ei ole ongelma. Megawattikokoluokan tuulimyllyissä jäätymisongelma pitää kuitenkin ratkaista jo suunnitteluvaiheessa. Toisaalta Suomen pakkaskeleistä on hyötyä. ”Talvella ilma on tiheämpää kuin kesällä. Mitä tiheämpää ilma on, sitä paremmin tuulesta saadaan energiaa”, Heinsola kertoo. VETYAUTOSSA ei ole perinteistä moottorin ääntä. Ajettaessa kuuluu pikemminkin hiljaista vinkunaa. Täysin äänettömänä auto ei edes olisi turvallinen jalankulkijoille ja muulle liikenteelle. Auto poikkeaa perinteisestä autosta myös huippunopeutensa ja toimintasäteensä puolesta. ”Fantasia soveltuu kaupunkiautoksi, koska tämänhetkisellä varustuksella autolla pystytään ajamaan arviolta noin 20 kilometriä, ja huippunopeus on noin 40 kilometriä tunnissa”, Heinsola sanoo. Kun yläasteella päntättiin alkuaineita kemian tunneilla, ei tullut mieleenkään, että joku päivä autoon tankattaisiin bensan sijasta pelkkää vetyä. Tänä päivänä ajatus ei ole enää lainkaan vieras. Esimerkiksi Islannissa voi jo hypätä vetybussin kyytiin. Nyt vain odotetaan, milloin ensimmäiset vetyautot ilmestyvät Suomen liikenteeseen. Sanna Kondratjeff jylkkari@jyy.? Fantasia-auton on suunnitellut keksijä Arto Salonen. Vedyn tuotannon tutkiminen kuuluu uusiutuvan energian koulutusja tutkimusohjelman hankkeisiin. Uusiutuvia energialähteitä kehitetään fossiilisten polttoaineiden, kuten öljyn, korvaamiseksi. 500 watin aurinkopaneelisto ja 500 watin tuuliturbiini sijaitsevat kemian laitoksen katolla. Auringon ja tuulen tuottama sähkö ladataan akkuihin. Akuista energia johdetaan vetygeneraattorille, joka valmistaa puhdistetusta vedestä vetyä ja happea. Vety varastoidaan kannettaviin metallihydridipulloihin. Autossa metallihydridipullon sisältämä vety muutetaan sähköksi polttokennon avulla. FA K TA A Arjo Heinsolan mielestä vetyauto Fantasia kävisi kaupunkiautoksi. J ANIC L EINO Siinä on pienet renkaat, minkä takia se saattaa jäädä pohjastaan kiinni tiellä olevaan lumivalliin. JONNA RUSANEN valittiin Jyväskylän Ylioppilaslehden uudeksi päätoimittajaksi JYYn edustajiston kokouksessa 11. huhtikuuta. Turun Sanomien Tref?-liitteen tuottajana työskentelevä 28-vuotias Rusanen voitti äänestyksen suoraan ensimmäisellä kierroksella. Hän sai 21 ääntä 40:stä mahdollisesta. Muista haastatteluun kutsutuista päätoimittajaehdokkaista Juha Mäkinen sai 12 ja Ilona Turtola seitsemän ääntä. Rusanen aloittaa tehtävässään elokuun puolivälissä. Suurta uudistusta ei ole luvassa ainakaan heti alkuun, vaan lehti muuttuu aikojen myötä. ”Haluan viedä lehden lähemmäs ihmistä. Visuaalisuus on tärkeää lehdessä, ja siihen panostan enemmän”, Rusanen sanoi edustajiston tentissä. Jyväskylässä journalistiikkaa opiskellut Rusanen haki kaksivuotista päätoimittajan pestiä mielellään. ”Tämä on työtä, jota haluan tehdä. Jylkkärissä yhdistyvät uutiset, viihde, kulttuuri ja menot. Se paketti on lehden vahvuus.” Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.? Jylkkärin uusi päätoimittaja panostaa visuaalisuuteen Jonna Rusanen. J ANIC L EINO Maija Saarnisto kuunteli Samuli Pietiläistä tilinpäätösedarissa. JYYn viime vuosi selkeästi plussalle J ANIC L EINO
R anskan tuoreet opiskelijamielenosoitukset palauttivat monelle ylioppilaskuntaihmiselle mieleen kultaiset Vanhan valtauksen vuodet. Silloin opiskelijaliike oli yhtenäinen ainakin pääkaupunkiseudulla ja yliopiston ummehtuneeseen professorivaltaan saatiin tuoretta näkemystä. Yliopiston päätöksentekoon voitettiin kolmikanta, jossa opiskelijat, henkilökunta ja professorikunta ovat edustettuina tasavahvoina. Olisiko nyt taas opiskelijoilla liikkeen aika? M inisteriöiden ja eduskunnankin ajamat muutokset korkeakoulumaailmaan – opintoajan rajaus, opintotuen vastikkeellisuus ja yliopiston autonomian rikkominen tiukennetulla talousohjauksella – ovat tuoneet ylioppilasliikkeelle uuden arvioinnin paikan. Kun määräaikaisilla työsuhteilla tehokkaasti lannistettu henkilökunta ja etuihinsa suhteellisen tyytyväiset professorit ovat tyytyneet hiljaisuuteen, pitäisikö opiskelijoiden nyt älähtää? Onko ylioppilaiden mielestä hyväksyttävää, että yliopiston ja ammattikorkeakoulun duaalimalli unohdetaan? Onko hyvä, että opintotukea ei ole korotettu lähes 15 vuoteen? Onko ok, että opintopisteistä on tullut suorittamista ja opetuksen laatu on yhtä vaihtelevaa kuin keväinen säätila? T ietenkin pääasiallinen vaikutuskeino asiassa kuin asiassa on tehdä se sisältäpäin. Niin ainejärjestöissä, laitosja tiedekuntaneuvostoissa kuin yliopiston hallituksessakin pitää opiskelijaedustajien olla valppaana ja vaatia opiskelijoiden etujen mukaisia muutoksia. Myös niin Suomen ylioppilaskuntien liiton kuin poliittisten ja riippumattomien opiskelijajärjestöjenkin vaikutuskanaviin pitää ylioppilaiden luottaa ja tukea niitä, jotta eduskunnassa saataisiin opiskelija-asiaa puolueiden asialistalla eteenpäin. Tästä paremmasta ylioppilasliikkeen yhtenäisyydestä hyvä esimerkki oli taannoinen saavutus, jolla saatiin ulkomaisten, EUja ETAmaiden ulkopuolisten, tutkinto-opiskelijoiden lukukausimaksujen käyttöönottoon mietintätauko eduskuntavaalien yli. Tähän ei kuitenkaan pidä tyytyä. Uusi tavoite on jo selvä. Ennennäkemättömän suurella ylioppilaiden yhteistyöllä pyritään nyt nostamaan opintotukea ensi vuoden budjettiin 15 prosentilla. Nyt onkin paras hetki saada se aikaan, kun eduskuntavaalit ovat maaliskuussa edessä ja ylioppilaat vierailevat tutkitusti ahkerasti äänestyskopissa. Hallituspuolueista keskusta ja Sdp ilmoittivat heti vastustavansa ylioppilaiden ideaa. Y lioppilaat, miten olisi kunnon mielenosoitus vielä ennen kesää? Pitäisikö vapun jälkeen jaksaa lähteä suurella joukolla Arkadianmäelle huutamaan Matti Vanhaselle ja Eero Heinäluomalle järkeä? Jos Suomessakin opiskelijat viikon ajan istuisivat eduskuntatalon portailla vaatimassa opintotukeen korotusta, se todennäköisesti saataisiin. Hallinnointiin tottuneilla ministereille tulisi pitkästä aikaa tuli perseen alle. Eikö se olisi ylioppilaiden yhteisen edun mukaista? reuna huomautus Jari Peltola Jäätävä polte 4 NÄKÖKULMIA 7/2006 pääkirjoitus 12. huhtikuuta 2006 Syytän ylioppilaita pelkuruudesta EU haastaa Suomen monopolit Euroopan komissio lähtee isolla rytinällä kansallisten monopolien perään. Ensiksi se tutki urheiluvedonlyönnin rajoittamista Suomessa, mutta nyt tähtäimessä on muitakin kansallisia insitituutioita. ”Meille on tullut runsaasti valituksia puolustusvoimien yksinoikeudesta jalkaväkimiinoihin, rynnäkköhävittäjiin ja erilaisiin laittomiin taistelukaasuihin”, kommentoi sisämarkkinoista ja palveluista vastaava komissaari Charlie McCreevy. Puolustusministeri Seppo Kääriäinen vastasi uutiseen näyttämällä elekielellä, mitä seminologi tekee tiineelle lehmälle. Seuraavassa vaiheessa komissio aikoo selvittää, onko MTK:lla ja keskustalla yksinoikeus typeriin mielipiteisiin maatalouspolitiikasta. Totuuden Tietotoimisto http://lehti.samizdat.info / SOPRANOS (televisio). Kuinka olenkaan kaivannut Tony Sopranoa, television tuhisevinta gangsteria. JYROCK 2007 (rokki). Viime festivaalin jättämän krapulan yli pääseelohduttautumalla tiedolla, että on enää vuosi seuraavaan. V.I.P. (elämäntapa). Jane-yhtyeen kolme nuorta, kunnianhimoista ja ?ksua naista ovat tehneet parhaan poplevyn sitten Nylon Beatin Valehtelijan. Kiitos ja kumarrus. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin: 014 260 3360 Faksi: 014 260 3928 Toimituksen sähköposti: jylkkari@jyy.? Nettisivut: www.jyy.?/jylkkari Päätoimittaja Toni Peltonen 014 260 3359, 045 1371957, paatoimittaja@jyy.? Toimittaja Olli Sulopuisto 014260 3360, toimittaja@jyy.? Visualisti Janic Leino 014 260 3973, sivari@jyy.? Painos 7000 kpl. Painopaikka Lehtisepät Oy, Pieksämäki, puh. 015 348 1200. ISSN 0356–7362 KUN YHDISTETÄÄN suomalainen alkoholipolitiikka ja kansainvälinen ilmastopolitiikka, maassamme päädytään ennen pitkää tilanteeseen, jossa kaikilla on mielin määrin halpaa viinaa, mutta kenelläkään ei ole jäitä. Joidenkin mielestä ilmaston lämpenemisen tuomat tulvat ovatkin loistojuttu, koska jäiden haku humalassa on nykyisen lainsäädännön mukaan suositeltavampaa veneellä kuin autolla. MAAMME EI EHKÄ sijaitse kaikkein voimakkaimpien ilmastomuutosten keskipisteessä, mutta Suomessa on sen sijaan tasaisen huono ilma. Mikäli tänne pölähtää kesällä sattuman oikusta lämmin jakso, koko yhteiskunnan arki vaarantuu välittömästi. Kun ulkona on tasaisen hyvä sää, ihminen lakkaa ajattelemasta asioita, joita muuten ajattelisi. Olin muutama vuosi sitten vähällä lähteä töihin ilman housuja pariinkin otteeseen, koska kelien puolesta se olisi ollut täysin mahdollista. Veikkaan, että Välimeren maissa tätä tapahtuu harva se päivä, ja nudistirannat ovat vain tökerö yritys salata erheet. KESÄÄ ENTEILEVÄ lämmin ilma on muutenkin suomalaiselle hankalampi haaste kuin kylmyys. Oma kaljuni palaa saman tien, jos näen auringon kuvan matkaesitteessä, eivätkä suomalaiset pärjää aurinkorannoilla ilman suojakertoimia, jotka vastaavat nestemäistä foliota. Rohkeimmat viettävät tosin aurinkolomansa siten, että ainoa aurinkovarjo löytyy drinkistä, ja viettävät seuraavat puoli vuotta rasvakääreissä. Turismia ajatellen Suomea pitäisikin markkinoida toisenlaisilla mielikuvilla. Ihmisille, jotka saavat uskonnollisista syistä syödä paaston aikana vain auringonlaskun jälkeen, kaamosajan Lappi olisi oiva lomakohde. Toinen mahdollisuus olisi järjestää kevättalvella extreme-kaupunkilomia, joilla voisi pamauttaa hotellin ulko-oven kiinni ja saada saman tien ovikatoksen päältä niskaansa veden kaikki tunnetut olomuodot kerralla. ALKOHOLIN JA ILMASTON kohtalonyhteys ei muuten ole täysin tuulesta temmattu ajatus. Vappuna terassit avaavat ovensa siitä riippumatta, kuinka lämmintä ulkona itse asiassa on. Siinä voi sitten inehmo pikkukengissään ja serpentiinit kaulassa ottaa hapanta ja miettiä, että onpa kiva, kun aurinko lämmittää, tai vaihtoehtoisesti, miksi juoman seassa on jäitä, vaikka ei niitä tilannutkaan. jarpelt@cc.jyu.? Kun ulkona on tasaisen hyvä sää, ihminen lakkaa ajattelemasta asioita, joita muuten ajattelisi.” ” ku va tu ks ia Toni Peltonen paatoimittaja@jyy.?
5 7/2006 Jylkkäri haluaa tietää, mitä tavalliset opiskelijat ajattelevat. Lähtökohtaisesti emme halua julkaista vain kannanottoja. Lähetä mielipide osoitteeseen jylkkari@jyy.?. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. VAPAA SANA Eveliina Kinnunen, 22, kasvatustiede: ”Sanotaanko, että ei vielä minun sukupolveni elinaikana. Ehkä 2200-luvulla. Syynä on katastro?: ilmansaasteet, ympäristö tuhoutuu ja elämä maapallolla on miltei mahdotonta.” Antti Järvinen, 23, valtio-oppi: ”Olen ymmärtänyt, että maailma on iältään puolivälissä, eli kestäisikö se neljä miljardia vuotta vielä. Mullistukset eivät tuhoa koko maailmaa. Ekosysteemi voi vaurioitua, mutta koko planeetta ei tuhoudu.” Anne Nieminen, 21, biologia: ”Vuonna 4100. En osaa arvioida syytä, mutta uskon, että ihmiskunta havahtuu ja ryhtyy toimiin sitä ennen.” Tommi Raunio, 23, tietojärjestelmätiede: ”Vuonna 2054 joulupukki valtaa maailman.” Milloin maailmanloppu tulee? Viikko 12: Kärsitkö kevätväsymyksestä? KYLLÄ 50% (198 kpl) EI 50% (201 kpl) Gallup joka viikko osoitteessa: www.jyy.? Antti Vesala koposihteeri@jyy.? UUTISPULASTA KÄRSIVÄ maakuntalehtemme on kiinnittänyt kuluvan kevään aikana taas kerran huomiota roikkuviin opiskelijoihin. Etenkin siihen, että Jyväskylän yliopistossa siirretään passiivirekisteriin ne, jotka eivät ole saaneet muutamaan vuoteen opintosuorituksia. Asian uutisarvoa latistaa vain fakta, että passiivirekisteri otettiin käyttöön jo vuonna 2003. PELKÄSTÄÄN opiskelijaetuuksien vuoksi kirjoilla roikuskelevien joukko totta kai ansaitsee kaiken moraalisen paheksunnan. Valitettavasti Keskisuomalainen ei kertonut, kuinka suuri osa nollasuorittajista on juuri näitä väärinkäyttäjiä. Joukossa kun on runsaasti muitakin. Ylioppilaskunta kommentoi julkilausumassaan, että huomiota pitäisi kiinnittää pikemminkin niihin opiskelijoihin, jotka ovat ilman omaa syytään vaarassa pudota opintojen syrjästä. Passiivirekisterin uhka voi olla monelle viimeinen ojennettu käsi, joka vielä pystyy nykäisemään potentiaalisen dropoutin takaisin lukujen pariin. Sen vuoksi passiivirekisteri on hyvä ja kannatettava asia. VALMISTUMISAJAT ovat laskeneet Jyväskylän yliopistossa tasaiseen tahtiin, ja jopa humanistisella alalla viimeisimmät lukemat ovat uskomattomat 5,8 vuotta. Trendi jatkuu. Yleinen tehokkuuden lisääntyminen on osittain seurausta huomion kiinnittämisestä yhä tiiviimmin opintojen ohjaukseen ja sen saatavuuteen. Paitsi tulosvastuullisuus, myös yliopiston johtaminen nähdään nykyään mahdollisena. Tulosvastuusta saa itkuraivareita enää vain muutama Helsingin yliopiston professori. KAIKESSA KEHITTÄMISEN innossa on jäänyt epäselväksi, kuinka suurta vääryyttä vaikkapa kymmenessä vuodessa maisteriksi valmistuva tekee ja kenelle. Nopeutuneen tahdin ja aikarajausten eräs kääntöpuoli on, että sitoutumiskykyisten aktiivien löytäminen ainejärjestötoimintaan tai ylioppilaskuntaan tulee vaikeutumaan huomattavasti. Tuskin enää näemme mattimäkisiä, jotka tekevät kaikkea mahdollista opiskelijayhteisön parissa ja vähän muuallakin, ja tulevat siinä sivussa auttaneeksi satoja kanssaopiskelijoitaan. Sitten he päätyvät lähistölle pienen kunnan hallintojohtajiksi. Pitkän linjan opiskelija-aktiivit tulevat ihmisryhmänä ja kulttuurisena ilmiönä katoamaan muutaman seuraavan vuoden kuluessa. Seurauksia voi vain arvailla. JYYPÄÄ Hajamietteitä roikkumisesta Pitkän linjan opiskelija-aktiivit tulevat ihmisryhmänä ja kulttuurisena ilmiönä katoamaan.” ” JYY: Putoamisvaara on suurempi ongelma kuin roikkuminen Sanomalehti Keskisuomalaisen mukaan yliopistoissa on tuhansia opiskelijoita (KSML 11.3.2006), joille ei kerry lainkaan opintosuorituksia. Jutun mukaan esimerkiksi Jyväskylän yliopiston vajaasta 12000 kirjoilla olevasta perustutkinto-opiskelijasta noin 3100 ei ole saanut kuluvan lukuvuoden aikana suoritusmerkintöjä rekisteriin. Lehden haastattelema Helsingin yliopiston työntekijä arvelee, että monet roikkuvat yliopistossa vain saadakseen opiskelijaetuuksia. Joukossa on toki niitäkin, jotka ilmoittautuvat läsnäoleviksi vain alennusten takia. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan mielestä opiskelijaedut on tarkoitettu vain todellisille opiskelijoille. Etujen väärinkäyttöä ei voida hyväksyä. On kuitenkin muistettava, että suoritusten kertymättömyydelle voi olla monia syitä. Esimerkiksi gradun kirjoittaminen saattaa monessa tapauksessa kestää yli vuoden, eikä tänä aikana välttämättä ole syytä tai edes tarvetta opiskella muuta. Varmasti on niitäkin, jotka todella aikovat opiskella, mutta jotka eivät sairauden tai uupumuksen takia lopulta pystykään suorittamaan kurssejaan loppuun. Osoitteleminen ja aiheeton syyttely on näitä opiskelijoita ajatellen ehdottomasti väärin. Vuonna 2005 voimaan tulleiden yliopistolain muutosten myötä opinto-oikeus yliopistoissa on ajallisesti rajoitettu. Alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon kokonaisuutta varten on seitsemän vuotta aikaa. Lisäksi saa kirjautua poissaolevaksi enintään kahdeksi lukuvuodeksi. Jatkossa täytyy huolehtia entistä tehokkaammin, että opiskelijat pysyvät opintojen ja ohjauksen piirissä ja pystyvät myös valmistumaan. Ketään ei saa jättää heitteille. Jyväskylän yliopistossa on käytössä passiivirekisteri, jonka avulla saadaan yhteys niihin, joille ei syystä tai toisesta ole kertynyt opintosuorituksia. Vuonna 2003 käyttöön otetussa järjestelmässä suorituksettomia vuosia on pitänyt olla viisi ennen kuin yliopisto on ryhtynyt toimenpiteisiin. Hallintojohtaja Erkki Tuunasen tuoreella päätöksellä aikaraja lyheni kolmeen vuoteen. Ylioppilaskunta kannattaa hallintojohtajan päätöstä. Jatkossa voidaan nykyistä tehokkaammin saada yhteys putoamisvaarassa oleviin opiskelijoihin ja mahdollistaa valmistuminen lain mukaisten aikarajojen puitteissa. Opintojen läpäisyä voidaan merkittävästi tehostaa riittävän hyvällä ja yksilölliset tarpeet huomioon ottavalla opinto-ohjauksella. Keskeyttämisen vähentäminen on sekä yksittäisten ihmisten että yhteiskunnan etu. Jyväskylässä 28.3.2006 Jarkko Seppälä JYYn hallituksen puheenjohtaja Tuomas Viskari JYYn pääsihteeri Sulku joukkoirtisanomisille ja keinottelulle UPM:n joukkoirtisanomiset ovat räikeä esimerkki siitä, miten tuhansien työläisten, perheiden ja kokonaisten kuntien työllisyys ja hyvinvointi uhrataan suurpääoman voittojen kasvattamiseksi. Samalla se kertoo pörssikeskeisen kapitalismin kieroutuneesta logiikasta, jossa myös metsäteollisuuden kaltaisen, pitkiin ja suuriin investointeihin perustuvan alan kannattavuutta mitataan suursijoittajien suurilla pikavoittojen odotuksilla. Suurpääoman raakaa voitontavoittelua kuvaa muun muassa se, että yhtiö jakaa omistajilleen osinkoina 392 miljoonaa euroa, mikä on noin kaksi kertaa enemmän kuin se aikoo säästää irtisanomisilla. Lisäksi yhtiö aikoo käyttää satoja miljoonia omien osakkeiden ostoon. Johto kerää itselleen lisää optioetuja maksattamalla työntekijöillä johdon tekemiä virheitä. Metsäteollisuuden julistamasta työsulusta UPM kirjaa 195 miljoonan euron menetykset ja kartellilakien rikkomisesta 57 miljoonan sakot. Puheet yhtiöiden yhteiskuntavastuusta ovat puheita ilman tekoja. Vaadimme työsopimuslain muuttamista niin, että irtisanomisten käyttäminen keinona pörssikurssien ja voittojen kasvattamiseen estetään. Samalla irtisanomiset on tehtävä työnantajille kalliimmiksi, kuten on useimmissa muissa EU-maissa. Yhtiöiden valtiolta saamat tuet on perittävä takaisin UPM:n kaltaisissa irtisanomistilanteissa. L a i t t a m a l l a pörssikaupalle vero, saattamalla p ä ä o m a t u l o t kunnallisveron piiriin ja estämällä veroparatiisien kautta tapahtuvaa veronkiertoa löytyy lisää rahaa työllisyyteen ja kuntien palveluihin. Nykyinen tilanne on haaste ammattiyhdistysliikkeelle. Viimeaikainen työvoiman polkumyynnin ja irtisanomisten lopettamiseksi tarvitaan ay-liikkeen keskinäistä solidaarisuutta, joukkovoimaa ja kansainvälistä yhteistyötä. SKP:n Jyväskylän piirijärjestö ry kannanotto 1.4.2006 Opintotukeen tarvitaan lapsikorotus Työn ja perheen yhteensovittamisen rinnalla tulisi pohtia myös opiskelun ja perheen yhteensovittamisesta. Väestöpolitiikka edellyttää tarttumista syihin, jotka heikentävät opiskelijoiden mahdollisuuksia lapsen hankintaan. On pelättävissä, että hallituksen linja jarruttaa opiskelijoiden perhetoiveita entisestään. Vuoden 1992 tasoon verrattuna opintorahan reaaliarvo on leikkaantunut kolmanneksella. Hallituksen budjettikehykset eivät sisällä esitystä suomalaisen sosiaalipolitiikan häpeätahran poistamiseksi: minimiäitiyspäivärahaa ei olla korottamassa edes työmarkkinatuen tasolle. Opintotuen määrään ei vaikuta se, onko opiskelijalla huollettavia lapsia. Kuitenkin esimerkiksi työttömyyspäivärahassa otetaan huomioon elatusvelvollisuus. Tästä periaatteesta tulisi joustaa myös opiskelijoiden kohdalla. Kristillisdemokraattien tekemässä lakialoitteessa esitetään opintotukeen 50 euron lapsikorotusta. Lapsikorotuksen lisäksi elat u s v e l v o l l i s e n opiskelijan vapaan tulon rajaa tulisi nostaa. Ensisynnyttäjien keski-ikä on nyt 28 vuotta. Yliopisto-opiskelijoilla eli noin kolmasosalla ikäluokasta se on siirtymässä reilusti yli 30 vuoden, mikä lisää lapsenhankintaan liittyviä terveydellisiä ongelmia ja lapsettomuutta. Hyvin koulutetut naiset ovat muita useammin lapsettomia. Lasten hankinnan ajoituksella on merkitystä sekä vanhemmille, lapselle että koko yhteiskunnalle. Päivi Räsänen kansanedustaja, puheenjohtaja kristillisdemokraatit Ketään ei saa jättää heitteille.” Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta ” Hallituksen budjettikehykset eivät sisällä esitystä suomalaisen sosiaalipolitiikan häpeätahran poistamiseksi: minimiäitiyspäivärahaa ei olla korottamassa edes työmarkkinatuen tasolle.” Päivi Räsänen ”
6 7/2006 The 21st Jyrock festival, showcasing various non-mainstream artist from both Finland and abroad, was held in Jyväskylä on the 7th and 8th April. On Friday the mood was subdued. The standout gig of the day was Them Shepherds. Apart from that, the bands did not really manage to infect the audience with their danceable electropop, even though it's hard to point out exactly why. On Saturday the going got better, perhaps due to the more versatile selection. The most original shows were provided by Profeetta and Sel?sh Shell?sh, who confused their audiences in the best possible way. The Je Ne Sais Quoi from Sweden and David Gilmour Girls from the Netherlands ?nally managed to ?ll the dance?oor. Their genre of punk-dance-mismash was similar to that of Friday's acts, but for some reason the audience seemed to be more at ease. Nicole Willis and the Soul Investigators hit the jackpot with their organic grooves that provided a nice counterpoint to the electroclash sound of the rest of Jyrock. The two day festival is organized by the Student Union of the University of Jyväskylä. Last year, Elena Gorshkova from St Petersburg State Polytechnic won a President's Research Grant for overseas studies. These grants are awarded yearly to a few students from leading Russian universities who can use them to study at a university of their choice. Gorshkova, who is writing a dissertation on scienti?c computing, had already started her post-graduate studies in Jyväskylä and decided against changing to another university. ”It would have led to a lot of paperwork, and not all universities carry out research in my ?eld,” Gorshkova says. A semi-danceable festival Doctoral Student from St Petersburg Ruusun varjo (The Shadow of a Rose), the massive joint production of the Student Union’s theatre group and the University's symphony orchestra, opened on 8 April. Put together by devotees of musical theatre, Ruusun varjo tells the story of a man who moves to a small village after his mother dies. The story was inspired by an excerpt from Dostoyevsky's The Idiot. The production of spectacular proportions brings to the stage more than ten actors as well as a symphony orchestra and a choir. More info at www.ruusunvarjo.com Amateur Spectacle One of the most burning questions of the Finnish higher education scheme is the question of who's holding the reins. The answers for such queries are sought in the book Mikä meitä ohjaa (What guides us), published jointly by the Centre for Education Research and Consortium of Higher Education Researchers in Finland. ”Do only money, the economy and productivity matter? If so, does anyone notice, how much learning and research is done?” asks Timo Aarrevaara, one the authors. What guides the universities? NEWS IN BRIEF Translated by Annamari Typpö Pietari vaihtui Kortepohjaan Pienuuskin voi olla etu. Pietarilainen Elena Gorshkova tuli Jyväskylään tekemään väitöskirjaa, koska ylioppilaskylästä pääsee ladulle parissa minuutissa. AGORAN NELJÄNNEN kerroksen lasioveen on teipattu lappu, jossa lukee ”tieteellinen laskenta”. Oven takaa löytyy sermien muodostama sokkelo. Pujoteltuaan sen läpi löytää loosin, jonka seiniin on liimailtu keltaisia, punaisia ja oransseja tarralappuja. Niihin Elena Gorshkova on kirjannut muistiin viikonpäivien nimet suomeksi ja venäjäksi. ”Puhun suomea vain vähän ja tuskin opinkaan sitä kunnolla. Kielen suhteen suomalaiset ovat kohteliaita. Jos olen paikalla, seurassa puhutaan englantia”, hän kertoo. Jyväskylän yliopistossa väitöskirjaansa valmisteleva Gorshkova sai viime vuonna Venäjän presidentti Vladimir Putinin tutkimusstipendin, joka myönnetään opiskeluun ulkomailla. Niitä myönnetään suurimpien venäläisten yliopistojen menestyneille opiskelijoille vuosittain muutama kappale. ”Olin pitänyt esitelmiä kansainvälisissä konferensseissa. Laitoksen johtaja rohkaisi sanomalla, että voisin saada stipendin, joten miksen hakisi.” PIETARIN TEKNILLISESSÄ valtionyliopistossa opiskellut Gorshkova valmistui vuonna 2004. Jyväskylään hän oli saanut ensimmäiset kontaktit ohjaajansa, dosentti Sergey Repinin kautta, joka oli tehnyt yhteistyötä professori Pekka Neittaanmäen kanssa. Uusi opiskelukaupunki tuli tutuksi vuosina 2003 ja 2004, jolloin hän kävi Jyväskylän yliopiston kesäkoulussa. Jatkoopiskelijana hän aloitti keväällä 2005. ”Aloitin väitöskirjan kirjoittamisen Jyväskylässä jo ennen kuin sain stipendin. Olisin voinut valita toisenkin yliopiston, mutta siitä olisi seurannut hirmuisesti paperitöitä, eikä tätä alaa tutkita kaikkialla”, Gorshkova kertoo valintansa taustoista. Rahoitus on hankittu Putinin stipendin lisäksi COMAS-tutkijakoulun kautta. Tavoitteena on valmistua kolmessa vuodessa. Sen jälkeistä aikaa Gorshkova ei ole vielä suunnitellut kovin tarkasti, vaan haluaa pitää kaikki vaihtoehdot avoinna. Eihän hän ollut lyönyt etukäteen lukkoon sitäkään, että lähtee jatko-opiskelijaksi. ”Huomasin gradua tehdessä, että se ei ole pelkkää työtä, vaan varsin kiinnostavaa. Ohjaaja sanoi, että kannattaisi jatkaa. Sitä ennen en ollut harkinnut uraa tieteessä”, hän muistelee. VIIDEN MILJOONAN ihmisen Pietarista, jossa Elena Gorshkova on asunut koko ikänsä, on kohtalainen loikka reilun 84000 hengen Jyväskylään. ”Pietarissa kaupunki on joka puolella. Täällä asutaan kuin kylässä, mutta silti saa nauttia kaupungin eduista.” ”Kortepohjasta on kahden minuutin matka hiihtämään. Yliopistolla voi pitää tauon, käydä vieressä luistelemassa ja tulla takaisin”, hän kehuu. Koti-ikävästäkään ei tarvitse kärsiä, sillä Pietariin pääsee nopeasti. Lyhyt välimatka itse asiassa vaikutti siihen, että hän valitsi Suomen kohteekseen. Eräs toinenkin seikka tosin puhui Suomen puolesta: musiikki. Nyt ei siis puhuta Sibeliuksesta tai Salosesta, vaan Sonata Arcticasta ja Nightwishistä. ”Olin kesällä festareilla Seinäjoella. Siellä oli mahtava ilmapiiri ja todella hauskaa.” Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.? K A N S A IN V Ä LI N E N Y LI O P IS TO Sa rj as sa es it el lä än Jy vä sk yl än yl io p is to n ka n sa in vä lis tä to d el lis u u tt a. Täällä asutaan kuin kylässä, mutta silti saa nauttia kaupungin eduista.” ” Elena Gorshkova on viihtynyt Jyväskylässä ja yliopistossa hyvin. Koti-ikävää lievittää se, että Pietari ei ole kaukana. P ILVI S ORMUNEN
7 7/2006 INTERACTION IN FINNISH is not easy for somebody who, like me, understands a lot, but usually cannot answer without making plenty of mistakes. When you start talking to Finns, you can expect two possibilities. One, they will hear immediately that you are a foreigner and switch to English. Two, they will assume that your knowledge of Finnish is perfect and they can freely discuss the last presidential election with you. Sometimes I manage to pretend I’m a Finn, but it doesn’t always work. A RADIATOR in my ?at didn’t work, so I called KOAS about it and the next day two guys came to solve the problem. I spoke English, so they wouldn’t try to explain to me how the heating system in the building works. When they ?nished one man happily announced: ”Nyt lämmin tulee.” I understood him, and I told him that. The guy was overwhelmed with joy about the fact that we could actually communicate. He delivered an amazing, ten-minute speech in Finnish. I have no idea what he was trying to tell me, but he was very nice. Pity the radiator only worked for half an hour. I DISCOVERED that a simple bus stop is a great place to practice the language. My very ?rst successful conversation in Finnish happened at such a place. An old lady couldn’t see what bus was coming, so she asked me its number. I said ”kolme” and she said ”kiitos”. It made my day. I understood a Finn, and a Finn understood me. Another time, while waiting for a bus, I was taken by surprise by an indigenous inhabitant, who asked me ”which bus goes to the centre?” I answered in perfect Finnish, ”kahdeksantoista.” The Finn was quite suspicious, and asked ”are you going to the centre?” Again, I managed to ?nd a suitable word from my rich Finnish vocabulary: ”joo.” Was it my pronounciation, or the fear expressed on my face? I don’t know, but the Finn didn’t belive me at all, and ?nally asked the bus driver if the bus was really going to the centre. THE SWEETEST THING happened when I was riding my bike. On my way I met two little girls. One of them started to talk to me. She said: ”Moi tyttö, mikä sun nimi on?” Using the Finnish version of my name I answered: ”Kaisa.” This cute blonde angel said: ”Kiva nimi. Moi moi.” Apart from the total sweetness of this scene I was particulary happy about one thing – we communicated in Finnish. Sorry, I do speak Finnish INTERNATIONAL COLUMN In this column international student Katarzyna Krol shares her thoughts on life in Finland. He delivered an amazing, ten-minute speech in Finnish. I have no idea what he was trying to tell me, but he was very nice. ” kajokrol@cc.jyu.? Katarzyna Krol Matkaaja muistelee reppunsa kovaa kohtaloa, levittää liftaamisen ilosanomaa ja pohtii kotiinpaluuta. RAUTAISET KALTERIT estävät liikkumiseni. Voin vain seisoa. Olen Iranin ja Turkin rajalla metrin levyisellä kaistaleella aitojen välissä. En ole enää Iranissa ja Turkkiinkaan en pääse, koska tullimiehet ovat lounastauolla. Olen vangittuna selliini ei kenenkään maalla puoli tuntia, kunnes minut viimein huomataanTurkin puolella. MATKATESSANI ensimmäiseen kylään Dogubeyazittiin paikallisella dolmuksella eli kimppataksilla vuotaa autosta bensaa rinkkani päälle. Haisen rinkkoineni niin vahvasti bensiinille, että kierrän kadulla tupakoijat kaukaa. Reppuraukkani on saanut kokea kovia. Delhissä kulkukissa pissasi sen päälle kahdesti, sitä on tallottu, heitelty ja sen päälle on lastattu satoja kiloja viljasäkkejä. Se on lojunut likaisilla lattioilla, uponnut mutaan Intiassa ja jäänyt sekä lehmän että linja-auton alle Tiibetissä. Aurinko on haalistanut sen pintaa, joka on saanut kestää niin rankkasateet kuin maantiepölytkin. Katulapset ovat roikkuneet sen remmeistä ja Himalajalla se on ollut lähellä palaa linja-auton mukana. Koko tämän ajan se on pitänyt huolta omaisuudestani. ”WELCOME TO EUROPE”, julistaa keltainen kyltti Bosphorus-joen länsipuolella. Tämä Mustastamerestä Marmaranmereen laskeva joki jakaa Istanbulin kahtia ja toimii samalla porttina Aasian ja Euroopan välillä. Olo on sangen juhlallinen ylittäessäni siltaa – Eurooppa! Tuntuu kuin olisin jo kotona. Kaivan esille Euroopan kartan ja ihmettelen Suomen kaukaista sijaintia sen yläreunassa. Mitä se tuolla tekee? MUUTAMAN PÄIVÄN päästä löydän itseni Bulgarian maaseudulta kyselemässä tietä Romaniaan. Kukaan ei osaa sitä kertoa, mutta Ivan-niminen vanha merimies lastaa sylini täyteen itse värjäämiään kananmunia. Minun ei auta kuin turvautua jälleen kompassiin. Tiedän Romanian olevan Bulgarian pohjoispuolella, joten valitsen pohjoiseen menevän tien ja alan liftata. Parin tunnin ja lukuisien kyytien jälkeen juonkin jo mustaa kahvia maiden rajalla korttia pelaavien miesten kanssa. Pienestä kuppilasta lähtiessäni kättelen miehiä ja huikkaan ”I go now to Romania!” Tarjoilija kysyy, mistä olen tulossa. Vastatessani ”Intiasta” saan osakseni valtavat taputukset. YLITETTYÄNI RAJAN näen Romanian puolella vain peltoja. Maanviljelijät neuvovat minua kävelemään yli joen rantaan. Esiin ilmestyy jokiproomu, ja nostan peukkuni pystyyn. Yllätyksekseni proomu pysähtyy ja pääsen seilaamaan Tonavaa pitkin 30 kilometriä eteenpäin. Lauttamatkan jälkeen kohdalleni pysähtyy vanha taksi. R o m a n i a l a i s e t George ja Elisabeth ovat tulossa lomamatkalta Bulgariasta ja lupaavat viedä minut 200 kilometrin matkan Bukarestiin. George kääntelee rattia ja huudahtaa ”sik sak”, katsoen minuun kysyvästi. ”Haittaako sinua, jos ajamme pikkuteitä ja pysähdymme matkalla sukulaisissa”, selventää Elisabeth puhuen sekaisin romaniaa, ranskaa, saksaa ja italiaa. Ei haittaa, elän liftaajan unelmaa. Matkaamme vihreänä kumpuilevan maaseudun halki. Pysähdymme Georgen veljen luona, josta autoon lastataan laatikkokaupalla munia, monta tonkkaa kotiviiniä ja lopuksi auton katolle köytetään teurastettu sika. Matka jatkuu traktorien ja hevoskärryjen lomassa. Pysähdymme rukoilemaan pieneen kivikirkkoon, jonka oven avavat kaksi kumaraista luutamummoa. Seuraavaksi minulle esitellään Neuvostoliiton aikaisen tehtaan jäännökset ja tunnin kuluttua olemme siskon luona. Istun takapenkillä, kun matkatoverini ojentavat ikkunasta sylin täyteen kukkia. MYÖHEMMIN Bukarestissa kuulen, että Ukraina on avannut rajansa ilmaiseksi EU-kansalaisille. Seuraava kohde on siis selvä. Saan matkaseuraa ruotsalaisesta lentomuotoiluinsinööristä Lei?stä, joka ei ole koskaan ennen liftannut. ”Yeah man, but we need some chocolate”, hän toteaa pienen suostuttelun jälkeen. Ostamme kilon tummaa venäläistä suklaata ja lähdemme liftaamaan romanikauppiaiden meille neuvomaa reittiä. Tämä on niitä päiviä, kun aamulla herätessään voi vain aavistella, mistä illalla itsensä löytää. Emme päädykään Ukrainaan vaan löydämme itsemme ihan jostain muualta – juomasta punaviiniä Moldovan pääkaupungista Chisinausta. Romanit kun unohtivat sanoa, että Moldova on matkalla. Kysyn 45-vuotiaalta Lei?ltä, mitä hän pitää liftaamisesta. ”Mahtavaa! Onkin parempi mennä halvalla ja hitaasti, sillä koskaan ei voi tietää, missä seuraava vaimo odottaa. Jos lennän, voin missata suuren rakkauden.” ”Tällä tyylillä en kyllä ole koskaan perillä Göteborgissa”, hän lisää nauraen. Enkä minä Suomessa. Matkailu on vallan mahtavaa, mutta nyt on aika palata kotiin. Tuukka Rönkkö jylkkari@jyy.? Peukku ylös ja kotiin Tuukan matkassa, osa 7 Sarjassa Jylkkärin entinen siviilipalvelusmies Tuukka Rönkkö matkustaa halki Aasian. Aasian jälkeen Itä-Eurooppa tuntuu kaupungeilta ja kaupungit taajamilta, joista toiseen on vain lyhyt askel. T UUKKA R ÖNKKÖ Mahtavaa! Onkin parempi mennä halvalla ja hitaasti, sillä koskaan ei voi tietää, missä seuraava vaimo odottaa.” Leif ensimmäisellä liftausreissullaan ”
7/2006 8 Maailmantuhoajat Elämä maapallolla ei jatku ikuisesti. Jylkkäri esittelee viisi tapaa, joilla planeettamme voisi päättää päivänsä. Teksti: Tarja Kovanen Kuvat: Janic Leino
7/2006 9 A varuudessa matkaavat asteroidit joutuvat silloin tällöin törmäyskurssille maapallon kanssa. Törmäyksen aiheuttama maailmanloppu on kuitenkin varsin epätodennäköinen vaihtoehto. ”Asteroidien törmäysennusteet koskevat usein juuri löydettyjä uusia kappaleita ja sijoittuvat useimmiten satojen vuosien päähän. Pidempiaikaisella havainnoinnilla on toistaiseksi aina pystytty tarkentamaan asteroidin laskettua rataa ja varmistamaan, että törmäyskurssia Maan kanssa ei todellisuudessa ole”, kertoo tutkija Jenni Virtanen Helsingin yliopiston tähtitieteen laitokselta. Aiheuttaakseen maailmanlopun asteroidin tulisi olla valtava. ”Kymmenen kilometrin kokoluokkaa oleva asteroidi tekisi pienen mantereen kokoisen kraatterin. Sen ilmaan nostattama pölypilvi peittäisi auringon ja pimentäisi kertaheitolla koko maapallon. Maalle osuessaan asteroidi aiheuttaisi tulimyrskyn, joka tekisi tuhoa maailmanlaajuisesti.” Useimmat havainnoiduista asteroideista ovat pienempiä. Niidenkään aiheuttamaa tuhoa ei pidä aliarvioida. ”Yhdenkin kilometrin kokoinen asteroidi aiheuttaisi suurta paikallista tuhoa Suomen kokoiselle alueelle. Mereen osuessaan asteroidi nostattaisi tsunamin, joka tuhoaisi rannikkoalueita laajasti.” Ison asteroidin maahan osumista Virtanen pitää varsin epätodennäköisenä. Katastro?n koittaessa hän ei kuitenkaan suosittelisi toimintaelokuvien torjuntakeinoja. Tutkija Jenni Virtasen mukaan paras keino torjua asteroidin törmäys maahan olisi muuttaa sen liikerataa. Tämä onnistuisi esimerkiksi aurinkopurjeilla, joiden toiminta perustuu auringon säteilyn aiheuttamaan paineeseen. Kuukausien tai vuosien kuluessa säteet työntäisivät asteroidin vähitellen radaltaan. ”Ydinaseita sen sijaan ei kannata käyttää. Asteroidin räjäyttäminen hajottaisi kiven useisiin pieniin osiin, jotka kuitenkin säilyisivät radallaan ja törmäisivät Maahan”, Virtanen varoittaa. Y hdysvaltain ja Neuvostoliiton välisen ydinsodan pelko piinasi koko kylmän sodan aikaista maailmaa. Akuutti atomituhon kammo on enää etäinen huoli. ”Ydinaseiden kannalta maailmanpolitiikan tilanne on tällä hetkellä erittäin hyvä. Kylmän sodan kauhuskenaarioiden kaltaisen ydinsodan syttyminen on erittäin epätodennäköistä”, kertoo Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen yliopettaja Mika Kerttunen . ”Maat, joilla on riittävästi ydinarsenaalia maailmanlopun aiheuttavan ydinsodan käymiseen, ovat USA ja Venäjä. Näiden maiden välillä ei kuitenkaan ole tässä maailmantilanteessa sellaista vastakkainasettelua, joka voisi johtaa ydinsotaan.” George W. Bushin ja Vladimir Putinin hyvät välit ovat siis pitkälti edellytys ydinsodan aiheuttaman maailmanlopun välttämiselle. ”Ydinaseiden käyttökynnys on tietyssä mielessä myös laskenut. Ydinaseet olivat kylmän sodan aikana kauhun tasapainon strateginen välikappale ja pelote. Nykyään niiden käyttöä pidetään realistisena mahdollisuutena, mikäli mitkään muut keinot eivät enää riitä.” Todennäköisemmin ydinarsenaalin ottavat käyttöön USA, Venäjä, Intia tai Pakistan. ”Konkreettinen esimerkki ydinaseen käytöstä nykymaailmassa voisi olla tilanne, jossa Yhdysvallat vakuuttuisi siitä, että Irakissa valmistetaan joukkotuhoaseita.” ”Jos joukkotuhoaseiden valmistuskohde paikannettaisiin, sinne saatettaisiin tehdä isku pienellä, mutta tehokkaalla ydinaseella, jonka aiheuttamat paikalliset tuhot olisivat suunnattomat”, Kettunen kertoo. ”Ydinase ei kuitenkaan tällaisia kohteita vastaan ole ensimmäinen tai ainoa asejärjestelmä.” K ristillinen maailmanloppu ei oikeastaan ole kaiken loppu vaan alku. Jeesuksen palaaminen maan päälle ja kuolleiden herättäminen viimeiselle tuomiolle merkitsee iankaikkisuuden alkamista joko taivaassa tai kadotuksessa. ”Uuden testamentin evankeliumikirjojen mukaan maailmanlopun ennusmerkkejä ovat auringon ja kuun pimeneminen sekä muut merkit taivaalla. Lisäksi evankeliumissa todetaan, että ennen maailmanloppua ja Jeesuksen uutta tulemista koetaan suuri ahdistuksen aika, johon kuuluvat sota, nälänhätä ja luonnonkatastro?t. Ihmisen Pojan lopullisen tulemisen merkiksi salama leimahtaa idästä länteen”, kertoo dosentti Sammeli Juntunen Helsingin yliopiston systemaattisen teologian laitokselta. ”Jeesus itse oli vahvasti apokalyptisuuden vaikuttama henkilö. Hän puhui paljon lopunajoista ja Ihmisen Pojan palaamisesta.” Nykykirkon opeissa apokalyptisuudelle ei ole suurta sijaa. ”Kristillisten kirkkokuntien parissa on yleisesti ajateltu, että lopunajat ovat olleet käsillä kirkon alkuajoista asti. Maailmanlopun ennusteiden tekeminen on ollut enemmänkin pienten kirkkokuntien ja lahkojen heiniä”, Juntunen selittää. N ykyinen vallitseva arvio on tutkija Ari Lampisen mukaan, että tällä vuosisadalla ilmaston keskilämpötila nousisi 1,4–5,8 astetta. ”Mutta tietoa kertyy jatkuvasti lisää ja arviot kehittyvät”, arvioi Jyväskylän yliopiston bioja ympäristötieteiden laitoksella työskentelevä tutkija. Tämä ei tarkoita ainoastaan, että pohjoisessa saadaan pian elää palmujen alla. ”Pahimmillaan ilmaston lämpeneminen johtaa tundran alle ja kylmien merien pohjaan varastoituneen, jääkiteisiin sitoutuneen metaanin sulamiseen ja pääsyyn ilmakehään. Tämä puolestaan voi huonoimmassa tapauksessa nostaa lämpötilan niin korkealle, että suuri osa tai kaikki maailman pintavesistä haihtuu.” Pintavesien haihduttua maapallon pinnan lämpötila voi nousta lähelle sataa astetta. Muutamia mikrobeja lukuun ottamatta elämä planeetallamme muuttuu tällöin mahdottomaksi. Ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen johtuu fossiilisten polttoaineiden käyttämisestä, metsien hävittämisestä sekä teollisuuden, maatalouden ja yhdyskuntien kemikaalipäästöistä. Ilmaston lämpeneminen olisi – jos ei nyt täysin estettävissä – niin vähintään hidastettavissa. Poliittisen tahdon puuttuminen johtaa kuitenkin lähes varmalta vaikuttavaan ekokatastro?in. ”Ilmaston lämpenemisen estäminen olisi helppoa, koska pääsyyt tunnetaan ja tekniset ratkaisut ovat olemassa. Kyse on vain siitä, että niitä ei haluta käyttää.” T osiasioita ei voi paeta: elämä planeetallamme tulee loppumaan ennemmin tai myöhemmin. Aivan varmasti se tapahtuu viimeistään silloin, kun auringon toiminta lakkaa. ”Aurinko on luultavasti noin elinkaarensa puolessavälissä. Sen sammumiseen menee vielä miljardeja vuosia”, tutkija Jenni Virtanen Helsingin yliopiston tähtitieteen laitokselta lohduttaa. Koulussa maantiedon tunnilla tarkkaan kuunnelleet muistanevat, että aurinko ei itse asiassa sammu, vaan paisuu jättiläistähdeksi vieden aurinkokunnan sisäosat mukanaan. ”Aurinko on tyypillinen tähti, jonka ytimessä tapahtuvat ydinreaktiot pitävät sen säteilyä yllä. Ydinreaktioihin tarvittavat polttoaineet kuluvat vähitellen loppuun auringon ytimessä.” Silloin palaminen siirtyy pikkuhiljaa kohti auringon ulko-osia, ja samalla aurinko kasvaa moninkertaiseksi. Maapallon kohtalona on jäädä tähden tuhansia asteita kuuman, laajenevan pinnan sisään. Luvassa ei siis ole elämää iglussa, vaan kaiken elämän loppu. Se on väistämätöntä. Lämpeneminen kiehuttaa meret Loppu on iankaikkisuuden alku Sopu ehkäisee ydinsotaa Asteroidi pimentää auringon Se varma loppu
10 7/2006 KULTTUURI Jyväskylän seudun kirjastojen yhteistyö tiivistyy. Nyt naapurikunnissa hyllyssä olevia kirjoja voi tilata toimitettavaksi lähimpään kirjastoon. Jo aikaisemmin asiakkaat ovat voineet lainata yhdellä kortilla kirjoja kaikista kirjastoista. Varatut kirjat kulkevat kirjastojen välillä kerran viikossa, pääsääntöisesti torstaisin. Kuljetusrenkaaseen kuuluvat aloitusvaiheessa Jyväskylän, Jyväskylän maalaiskunnan, Luhangan, Korpilahden, Muuramen, Sumiaisten, Suolahden, Uuraisten ja Äänekosken kirjastot. Seutuvaraus maksaa kaksi euroa, johon sisältyy myös kuljetus. Jos teos palautetaan muualle kuin sen alkuperäiseen kirjastoon, maksaa se asiakkaalle euron. Lainaa kirja naapurikunnasta Jyrock soi puoliteholla Jyväskylän ylioppilasteatterin Paska kaparee -esitys sai kunniamaininnan Ylioppilasteatteriliitto SYTY ry:n teatterifestivaaleilla. Kunniamaininta annettiin SYTY:n jäsenteatterissa viime vuonna kantaesitetylle tekstille, joka ei ole ammattilaisen kirjoittama. Valtakunnalliset festivaalit järjestettiin Vaasassa 7.–9. huhtikuuta. Paska palkittiin Jyrock-perjantain laadukas elektro ei tanssittanut paikalle vaivautuneita. Lauantaille jäikin parannettavaa niin lipunmyynnissä kuin tunnelmassakin. JYVÄSKYLÄN yliopiston ylioppilaskunnan järjestämä sisäfestivaali oli jälleen täynnä mielenkiintoisia esiintyjiä. Laadukasta musiikkia valtavirtojen ulkopuolelta esittelevä festivaali soi enimmäkseen koneilla. Perjantaina tunnelma oli jäykkä, vaikka jokainen bändi soi tanssittavasti. Alakerrassa perinteisemmät rokkarit rauhoittivat täriseviä tärykalvoja tunnelmoinnillaan. Silti perjantaista jäi jotain uupumaan. Tunnelma parani lauantaina. Monipuolisempi ohjelmisto ja vähemmälle jääneet elektrobändit vapauttivat tunnelman. Edellisvuosista poiketen ohjelmistosta puuttuivat tunnetuimmat artistit. FESTARIN AVANNUT Goodnight Monsters poikkesi perjantain esiintyjistä aurinkoisella kitarapopillaan. Samanlaista musiikkia on tosin kierrätetty bändiltä toiselle jo vuosikymmeniä. Mielenkiintoisempaa ilmaisua edusti Pets On Prozacin elektroninen hevi, joka soi yleisön kannalta liian aikaisin. Bändin kitaristi-laulaja muotoilikin yleisön tunnelman Helsingistä tutuksi kyyläysmeiningiksi. Ihmetyksen vallassa Pets On Prozacia seurannut yleisö ei innostunut yhtyeen elektronisesta rankaisusta. Plain ride rauhoitti tunnelman alakerrassa folkrockillaan. Kaiken elektron keskellä perinteisen bändin kappaleet kuulostivat komealta kitarasooloineen ja kertosäkeineen. Ei aikaakaan, kun taas oli siirryttävä yläkerran elektroluolaan, jossa Them Shepherds -duo paiskoi blues-riffejä isolla vaihteella. Liekö Gameboyta Huoratron-nimellä soittavan Aku Raskin raivokas niskajumppa sulattanut jäässä olleen yleisön, sillä illan harvat tanssiaskeleet astuttiin Them Sheperdsin tahdissa. ALAKERRASSA seuraavana soittanut Millioners ei saanut yleisöä sivistyneen disconsa pyörteisiin. Eikä yleisö lämmennyt Ruotsista tulleelle elektro-duo Harlemillekaan. Harlemin laadukasta elektrojytää kuunteli mielellään. Illan viimeinen elektrobändi hukkui monen samanlaisen artistin sekaan. Kovan livebändin maineessa oleva Jolly Jumpers oli odotettua vaisumpi. Selkänsä kanssa ongelmissa ollut laulaja-kitaristi Petri Hannus joutui istumaan keikan ajan, mikä vei esityksestä intensiivisyyden. Jolly Jumpers joutui soittamaan lähes tyhjälle salille, kun yleisö palkitsi keikan poistumalla yläkerrassa aloittaneen Boys of Scandinavian tyylittelyn pariin. Siellä sykki tyylikäs elektropop, mutta yleisöön syke ei tarttunut. Boys of Scandinavia varasti kuitenkin pääesiintyjän shown. LAUANTAIN monipuolisempi ohjelma tuntui uppoavan yleisölle. Tunnelma oli pehmeämpi ja parempi. Yläkerrassa illan aloittanut I Was A Teenage Satan Worshipper jatkoi perjantain rumpalittomien bändien linjaa. Ahdistuneen iloisen oloinen bändi kuulosti vain kovin samanlaiselta kuin moni muukin Jyrockin esiintyjä. Nuoren bändin tulevaisuudessa on kuitenkin toivoa. Alakerrassa herkistelyn aloittaneelle John McGregorille kävi kuten José Gonzalesille pari vuotta sitten. Yleisön kanssa äänioikeudesta taistellessa herkkä tunnelmointi ei yltänyt kuin parin metrin päähän lavasta. Alakerrassa Profeetta ja Sel?sh Shell?sh hämmensivät keitosta festivaalin omaperäisimmillä esityksillä. Jälkimmäisen iloinen iskelmäsirkus ja Profeetan julistuksellinen elektroreggae pehmensivät muuten niin punkin festivaalin ilmapiiriä. The Je Ne Sais Quoi Ruotsista ja Hollannista tullut David Gilmour Girls tanssittivat vihdoin myös yläkerrassa. Molemmat tarjosivat festivaalilla tutuksi tullutta punkin ja tanssittavan rytmin soppaa, jota yleisö näytti nauttivan perjantaita vapautuneemmin. ILLAN PÄÄTTÄNYT Nicole Willis oli odotetusti loistava. The Soul Investigatorsin kanssa viimeisenä esiintynyt Willis sai yleisön tanssimaan, vaikka varmasti monien jaloissa ja aivoissa festivaali alkoi jo tuntua. Kun on kahdessa illassa saanut yliannostuksen postpunk-tykitystä, oli Nicolen ääni ja The Soul Investigatorsin soitto orgaanisuudessaan komeaa kuunneltavaa. Matti Keränen jylkkari@jyy.? Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan järjestämä Jyrock rokattiin Ilokivessä 7.–8. huhtikuuta 2006. Jolly Jumpers rokkasi perjantaina viimeisenä alakerrassa. Kitaristi-laulaja Petri Hannus veti selkäongelmien takia keikan istualtaan. J ANIC L EINO Them Shepherds.
Ulla Remes auttaa tuntotyöskentelyllä ihmisiä pääsemään käsiksi tunneelämäänsä. Valokuvataiteilija laittaa halukkaat maalaamaan suruaan ja iloaan paperille. KAIKKI ALKOI näyttelystä vuonna 1999. Eräässä Helsingin galleriassa Ulla Remes valvoi henkilökunnan puutteessa omaa Itkemätön itku -näyttelyään ja huomasi, kuinka suuri tarve ihmisillä oli puhua kohdatessaan taidetta. ”Tajusin, kuinka paljon ihmiset tarvitsisivat eheyttäviä ja rauhallisia tiloja, joissa olisi näitä puheita kuuntelemassa joku, jolla ei ole kiire. Etenkin kun nykyaikana ihmisillä on niin paljon arkipäivässään ahtautta ympärillään”, Remes kertoo rauhalliseen tapaansa. KUVATAITEILIJA HUOMASI , että ihmisen katsoessa taideteosta hänen on helpompi löytää hahmoja tunteilleen. ”Ihmiselle on helpompaa sanoa taidetta katsoessaan, että tuolla kuvassa on paha olla, kuin sanoa, että mulla on paha olla”, Ulla Remes tiivistää havaintonsa. Hän alkoi luoda tarkempia työskentelytapoja taiteen terapeuttisia vaikutuksia korostaakseen. Remes löysi tavan, jota hän nimittää tuntotyöskentelyksi. Hän räätälöi halukkaille ryhmille mielikuvamatkan, jossa asetutaan toisen asemaan ja maalataan tunnetila paperille. Sen jälkeen ryhmäläiset käyvät maalauksia yhdessä läpi Remeksen johdolla, jolloin maalaaja voi tulkita asetelmiin ja väreihin myös oman elämänsä kipukohtia. Niitä avaamalla ihminen yleensä hieman vapautuu ja voi ehkä alkaa käsitellä tunteitaan helpommin myös jatkossa. Käytännössä tämä tapahtuu esimerkiksi sairaanhoitajaopiskelijoilla täytetyllä ryhmällä siten, että taiteilija laittaa mielikuvamatkan avulla hoitajat eläytymään hoidettavan rooliin. Tämä ei ole helppoa yleensä koko elämänsä hoitajan rooliin tottuneille ihmisille, ja saattaa avata tunteissa ensi kertaa avuttomuuden ja paranemisen paikkoja. Painostavaksi tunnelma ei käy, sillä Remes antaa jokaiselle mahdollisuuden täysin itsenäisesti valita mitä tunnetilaansa hän haluaa maalauksellaan tovereilleen näyttää. Pahimpia mörköjä ei tarvitse paperille laittaa, jos ei niin halua. ”Ideana ei ole se, että tilanne olisi kiristävä tai ahdistava. Jokainen voi valita mielikuvamatkastaan positiivisia tai negatiivia tunteita, jotka haluaa maalata.” TAIDETTA KOMMENTOIDAAN aina vapautuneesti ja Ulla Remes on täysin sen kannalla. Tosin taiteilija myöntää, että joskus sielussa kirpaisee. Yksi tapaus oli Jyväskylän taidemuseon näyttelyssä, kun Remes oli juuri ripustanut maalaukset seinälle ja kirjoitteli teosluetteloa. Sillon ensimmäiset kävijät, kaksi keski-ikäistä miestä, kävivät taiteen kimppuun. Toinen miehistä tokaisi toiselle, että ”Tohon ei paljon taitoa vaadita. Tuommoista oli meilläkin keittiön lattialla, kun tehtiin remonttia.” Nyt taiteilija pystyy tapaukselle nauramaan, mutta ilme oli huomattavasti synkempi tapahtumahetkellä. Remes kun oli nähnyt paljon vaivaa maalauksen tekoon, ja näyttelystä sinänsä ei juuri palkkiota tullut. RAHASTA REMES ei kuitenkaan tuntotyöskentelyään tee, vaan auttamisen halusta. Toimittajan ja tiedottajan töillä hän on hyvin leipäänsä ansainnut ennen kuin päätti ottaa riskin ja lähteä virkavapaalle taiteilemaan. Yksi toive Ulla Remeksellä kuitenkin olisi. ”Toivoisin, että tuntotyöskentely laajentaisi ihmisten kykyä havainnoida tunteitaan ja ymmärtämään itse itseään paremmin.” Toni Peltonen paatoimittaja@jyy.? Ulla Remes on taiteilijana Suomen Akatemian BeSS-hankkeessa. Hän myös tekee tilauksesta räätälöityä tuntotyöskentelyä esimerkiksi opiskelijaryhmien ja työporukoiden kanssa. Lisätietoja: www.tajunta.com/bess ja www.ullaremes.net. 11 7/2006 Taiteella kiinni tunteisiin Piha puhtaaksi tanssiesitykselle LOSKAISENA tiistai-iltapäivänä joukko ihmisiä huhkii katuharjojen ja lumikolien kanssa Seminaarinmäen kampuksen päärakennuksen takana sijaitsevassa am?teatterissa. ”Esiintymislavaa tässä työstetään. Huoltoyhtiö periaatteessa pitää paikan kunnossa, mutta me on aukaistu kaivo ja aurattu tilaa laajemmalti auki”, kertoo Eeri Mäki-Tähkänen. ”Tämä on tätä ulkoistamisen riemujuhlaa”, joku muu huikkaa. Tähkänen on tanssipedagogiikan opettaja Jyväskylän yliopistossa. Hän on tarttunut opiskelijoiden kanssa harjanvarteen, koska seuraavana keskiviikkona paikalla nähtiin tanssipedagogiikan opiskelijoiden ja teatteriryhmä Lokakuun Don Quijote -esityksen ensi-ilta. Mäki-Tähkänen teki koreogra?an esitykseen, jonka dramatisoi ja ohjasi Panu Pitkänen. Don Quijotena nähtiin Mika Partanen ja Sancho Panzana Sami Valkonen. Yhteensä näytelmään osallistui parikymmentä tanssijaa. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.? Kati Taskinen kolaa ja Henna Haapala aukaisee kaivoa. P ILVI S ORMUNEN jaromatic 3x55 PAINOON Jy vä s k yl ä n Y li o p p il a s le h ti . Tä yt tä ta va ra a jo 4 5 vu o tt a . Vituttaako? Kerro miksi. jylkkari@jyy.? Ihmiselle on helpompaa sanoa taidetta katsoessaan, että tuolla kuvassa on paha olla, kuin sanoa, että mulla on paha olla. ” Ulla Remes piti Tunteet tutuiksi -työpajaa Jyväskylän taidemuseossa. T ONI P ELTONEN
12 7/2006 TAIDETTA YLIOPISTOLLA Sarjassa esitellään Jyväskylän yliopiston taidekokoelmaa. J ANIC L EINO KUULLUN YMMÄRTÄMINEN Kolumnisarjassa tarkastellaan musiikin ilmiöitä. RUUSUN VARJOSSA Sarjassa seurataan Jyväskylän Ylioppilasteatterin ja Jyväskylän Yliopiston Sinfoniaorkesterin yhteisproduktion edistymistä. Tässä osassa näyttelijä Annuliina Ikäheimo kertoo tuntemuksistaan ensi-illan jälkeen. MUSIIKKIBISNES on kiehtova ala. Kaupallisten tavoitteiden ja taiteellisuuden ristipaine aikaansaa mielenkiintoisia vastakkainasetteluja. Musiikkia jaotellaan usein sen mittakaavan mukaan. Volyymiasteikon yläpäästä löytyy valtavirta eli mainstream. Luontevan vastakohdan sille tarjoaa underground. Edellä lausuttu on musiikinystävien keskuudessa itsestäänselvyys. Välillä sen sijaan törmää ihmisiin, joille edes underground ei tunnu riittävän. Näille musiikin mikrodiggailijoille todellinen vastavirta onkin tuttavallisesti UG. VOISI LUULLA, että underground ja siitä johdettu lyhenne UG tarkoittavat samaa. Joissain tapauksissa näin ehkä onkin. Useimmiten kuitenkin hälytyskellot alkavat soida, kun kuulee moista lyhennettä käytettävän. Yleensä nimittäin keskustelu ajautuu siihen, miten joku bändi oli tosi jees, ennen kuin se sai levytyssopimuksen ja myi itsensä. Totta, musiikkimaailmassa on liikaa tarinoita alun perin kekseliään kuuloisista bändeistä, jotka standardisoidaan formaattiradioon sopivaksi keskitien viihteeksi. Raha ei haise, paitsi musiikissa. Silti on olemassa lukemattomia tapauksia, joissa bändi on lyönyt läpi musiikkinsa ansiosta. Sana on levinnyt ja suosio kasvanut ansaitusti vähitellen. Sen pitäisi kai olla musiikin ystävän mielestä hieno asia. PINTTYNEIMMÄT UG-ihmiset eroavat tavallisista musadiggareista suhtautumisessaan tähän jälkimmäiseen tapaan. Heidän mielestään hyvälaatuinen kasvu ei ole musiikkimaailmassa edes mahdollista. Heille kaikki breikkaaminen on taiteen kaupallistamista ja suoraan sanottuna huoraamista. On uskomatonta, että eräs tärkeimmistä musiikin kuuntelun kriteereistä voisi olla sen riittävän pieni suosio. Välillä näin tuntuu silti olevan. On mahdollista törmätä henkilöihin, jotka hylkäävät bändin alkuaikojen taiteellisesti putipuhtoiset mahtilevytkin suuremman yleisön saadessa jutusta vihiä. Vähentääkö äänitteen kuuntelijamäärän kasvu sen hienoutta? Ehkä olisikin paikallaan puhua tietynlaisesta vastavirtapersoonallisuudesta. Yksilöähän määritellään valitettavan usein juuri hänen kiinnostuksenkohteidensa mukaan. Joillekin salaisen musiikin kuuntelu voi olla tärkeä cooliuden komponentti. MUISTAKAA olla varuillanne, UG-intoilijat: kaikkein suojelluimmastakin l e v y s t ä n n e saatetaan ottaa yli 50 kappaleen uusintapainos. Valon valheita kahvihuoneessa Maanalainen UG-intoilija ”VIIMEISELLÄ VIIKOLLA oli kauheasti tekemistä. Flunssa iski. Paniikin ainekset oli kasassa, mutta siitäkin selvittiin. Tiistaina ja keskiviikkona oli päivällä koululaisesitykset. Ne oli kieltämättä vähän sellaisia harjoituksia, mutta kuitenkin ihan koossa pysyviä paketteja. Esitys muuttui itse asiassa jonkin verran ensi-iltaan mennessä. Hain lisää sävyjä kohtauksiin ja yritin syventää roolihenkilöä. Sain palautetta muilta, ohjaajalta myös. Mietin itsekin, että kun pystyy keskittymään ja tekemään täysillä, hahmo syvenee. Sovitukset ovat nerokkaita, kun niissä lauletaan limittäin ja päällekkäin. Se ruokkii omaa musiikillista korvaa reilusti. Oma maku on käynyt vaativaksi – musiikissa pitää olla paljon sisältöä, että se kuulostaa miltään. Tämä on sellaista. Ei sitä joka päivä pääse sinfoniaorkesterin kanssa laulamaan. Miten sitä kuvailisi? Kappaleet on sellaisia nostattavia, joita laulaa esityksen tuomassa tunneryöpyssä mielellään. Kun tultiin esityksen jälkeen lavalle, olo oli aika hieno, sellainen että ratkeaa liitoksistaan. Vaikka kommelluksiakin sattui, päällimmäiseksi jäi mieleen, miten hyvin kaikki toimi yhteen ja pystyi keskittymään. Oli sen verran hyvä lataus esityksessä. Pystyi aistimaan, että muutkin oli yhä latautuneita. Kritiikit tietyllä tavalla jännittää. Ei ehkä omasta puolesta, mutta yleiseltä kannalta. Tähän proggikseen ei juuri rutinoidu, varmasti parannettavaa löytyy aina. Loppuesitykset ei missään nimessä mene rutiinilla. Kun on pitkä tauko, jännittää löytääkö ?ilikset uudestaan. Joku lämmityskerta tässä pitää varmaan järjestää pääsiäisen jälkeen. Kun näin paljon samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä kokoontuu yhteen, tekee mieli olla kaikkien kanssa yhtä suurta perhettä. Voi olla, että viimeisen esityksen jälkeen tulee aika orpo olo. Olen päättänyt, että hoidan silloin roikkumaan jääneet hommat kuntoon. Sitten viimeistään saa taas otetta muuhunkin elämään. Ei se nytkään ole unohtunut, mutta energian on halunnut käyttää musikaaliin. Ensi-illassa oli ystäviä katsomassa. Kyyneleet valuivat silmistä, kun he tulivat kiittelemään esityksen jälkeen. Se on sellainen reaktio yleisöltä mitä on haettukin. Tuli hyvä olo.” Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.? Annuliina Ikäheimo esittää Ruusun varjo musikaalin naispääosaa. Lisätietoja www.ruusunvarjo.com Jaakko Valo: Valheet Valmistumisvuosi: 1994 Materiaali: Vaneri Sijoituspaikka: Fysiikan laitoksen taukotupa JYVÄSKYLÄLÄISEN Jaakko Valon (s. 1954) taiteeseen on aina sisältynyt vahva pasi?stinen sanoma. Jo 13-vuotiaana hän teki maalauksen Kypärä ja risti, joka esitti sodan vääjäämättömän lopputuloksen, kuoleman. Valon teos Valheet koostuu neljästä neliönmuotoisesta puukehikosta, joiden sisällä on eri tavoin toteuttuja ympyräkuvioita. Materiaalina on muun muassa hammastikkuja, tulitikkuja ja nallipyssyn nalleja. ”Halusin luoda tietynlaisen ristiriidan: pyrkiä toisaalta askartelemalla tekemään mahdollisimman kauniin työn, ja toisaalta kuvaamaan ajatuksiani aseellisen maanpuolustuksen mahdottomuudesta”, taiteilija kertoo. ”Länsimaisittain vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas luettuna sitä voi pitää eräänlaisena sarjakuvana. Tavallaan sota jatkuu lasten leikeissä, ja sotaleikkien lopputuloksena ovat punaiset vanat.” Myöhemmin 1990-luvulla Valo teki Valheiden ”jatko-osaksi” vielä viidennen samantapaisen teoksen. Tällä kertaa puuneliön sisällä oleva ympyrä muodostui mustekynän teristä. Tämän työn nimi oli Kansallinen puolustus. Kaustisilla kasvanut ja Lahden taidekoulussa opiskellut Valo aloitti uransa 1970-luvulla fotorealististen maalausten tekijänä. Jo 80-luvulla hän kuitenkin siirtyi maalaamisesta kuvanrakentamiseen ja realismista abstraktimpaan ilmaisuun. Viime vuosina hän on käyttänyt materiaalinaan pääasiassa puuta. Valon teoksia on yliopiston kokoelmissa useampiakin. Niistä näkyvin on Weimar – Chicago, Mattilanniemen puistoon sijoitettu viisiosainen betoniveistos. Juha Mäkinen jylkkari@jyy.? Yleisön reaktiot tuntuivat ensi-illassa hyvältä Matti Nives manives@cc.jyu.? Ensi-illan jälkeen Leo ja Marie eli Sakari Heikkilä ja Annuliina Ikäheimo saattoivat jo hymyillä. Vähentääkö kuuntelijamäärän kasvu äänitteen hienoutta? ” O LLI S ULOPUISTO
JYT ja Sin?s: Ruusun varjo. Käsikirjoitus ja ohjaus Antti Viitamäki. Säveltäjä Juhana Lehtiniemi. Rooleissa Sakari Heikkilä, Annuliina Ikäheimo, Jani Ahonen, Johanna Kangas. JYT:n ja yliopiston sinfoniaorkesterin yhteistyönä toteutettu Ruusun varjo onnistuu jokaisella osa-alueella tanssista puvustukseen todella hyvin. Musikaaliin on ympätty koomisia kohtauksia, mutta se on myös täyttä asiaa. Isoja teemoja löytyy vähän liikaakin, eikä niihin kaikkiin ehditä paneutua, mutta on kuitenkin virkistävää välillä nähdä tällainen vakavampi musikaali. Teos on kovin dostojevskimainen, mikä ei ole sattumaa, sillä näytelmä on saanut vaikutteita Idiootista. Juhana Lehtiniemen sävellystyö on kokonaisuudessaan kaunista ja hyvin sovitettua. Kappaleista mieleenpainuvin oli Syyllinen, jonka pelottavuutta tukivat niin sanat, musiikki kuin tanssijatkin. Myös päähenkilöiden duetto Tähtiin taivaan on yksinkertaisesti hieno laulu. Mariena ja Leona nähtävät Annuliina Ikäheimo ja Sakari Heikkilä onnistuivat molemmat näyttelijätyössään, mutta ennen muuta lauluissaan. Ikäheimon kaunis ja varma ääni pääsi loistamaan erityisesti Hyvästi-kappaleessa, joka oli myös koskettava lopetus näytelmälle. Muista Jani Ahonen onnistui hyvin Isä Philippenä. Ensi-illan päätteeksi yleisö nousi seisomaan. Se kertoo jo jotain se. Veera Jääskeläinen 13 7/2006 ARVIOT Inside Man. USA 2006. Ohjannut Spike Lee. Käsikirjoittanut Russel Gewirtz. Pääosissa Denzel Washington, Clive Owen, Jodie Foster. Pankkiryöstö riistäytyy panttivankitilanteeksi. Neuvottelemaan hälytetään shaftmainen poliisi Keith Frazier (Denzel Washington). Tilanne kiristyy ryöstäjien ja poliisin väliseksi psykologiseksi peliksi, jossa yritetään selvitellä, mitä kukin haluaa ja millä hinnalla. Kuviot sotkee entisestään paikalle pyyhältävä Madeline White (Jodie Foster), vaikutusvaltainen nainen, jolla on omat intressinsä kassaholvien sisältöön. Tästä sopasta syntyy Spike Leen uusin elokuva Inside Man. Kyseessä on nopeatempoinen ja yllättävä trilleri, joka koostuu hyvistä elementeistä, mutta hiipuu kokonaisuutena keskinkertaisen puolelle. Toisaalta laadukas keskinkertaisuus ei sinällään ole pettymys. Elokuvan vahvuuksia ovat näyttelijäsuoritukset ja ilahduttavan ripeästi etenevä juoni. Pääpoliisin ja rosvopomon (Clive Owen) välinen sananvaihto on genressä tuttua kauraa, mutta tavoittaa tässä elokuvassa kiehtoviakin muotoja. Iso kiitos kuuluu Washingtonille ja Owenille, jotka äijäilevät tyylillä. Jodie Foster on sukupolvensa parhaita näyttelijöitä ja hoitaa tälläkin kertaa oman hommansa kunniakkaasti. Valitettavasti hänen hahmonsa ja juonikuvionsa jäävät kuitenkin irralleen kokonaisuudesta. Juonen langanpätkiä käännellään niin sekaiseen myttyyn, että lopussa mutkia on pakko oikoa melko köykäisesti. Kokonaisuus kääntyy katu-uskottavaksi viihdepaketiksi, jolla tuntuu olevan myös jonkinlaista sanoman tynkää. Tarja Kovanen Poliisin ja pankkiryöstäjän psykologinen peli Jyväskylän Huoneteatteri: Kuningatar K. Ohjaus Kaarina Perola. Pääosissa Pauliina Siekkinen, Mari Rouvala, Merja Aalto, Mikko Maasola, Ari Jäntti, Olli Riipinen. Laura Ruohosen näytelmä Kuningatar K Huoneteatterin esittämänä tarjoaa katsojalle mielekästä virikettä, niin viihteellisesti kuin ajatuksellisesti. Näytelmä kertoo tarinan kuningatar Kristiinan kapinoinnista Ruotsin hovissa. Nuori hallitsija kun ei millään halua täyttää asemansa vaatimuksia, ainoana elämäntarkoituksenaan tuottaa valtakunnalle kruununperillinen. Tarinassa on siis kyse vapaudesta ja yksilön autonomiasta. Henkilösuhteiden dynamiikka perustuu ristiriitaan Kristiinan maailmankuvan ja tämän äidin sekä sulhasehdokkaan vaatimusten välillä. Koomisia piirteitä näytelmään tuo ranskalais?loso? Descartes, joka oli oikeassa elämässäkin Ruotsin hovissa Kristiinan yksityisopettajana. Näytelmässä ?loso?n hahmo on arkkityppinen, hieman hajamielinen ja elämästä vieraantunut pohtija. Kaarina Perolan ohjaus pureutuu yksilön ja yhteisön väliseen kon?iktiin sekä naiseuden ja mieheyden problematiikkaan. Kristiina ei halua olla nainen ympäristössä, jossa sosiaaliset suhteet ovat tiukasti määrittyneitä. Hän on siis moderni ihminen vanhoillisessa maailmassa. Näytelmä sisältää myös paljon toimivaa dialogia, joka herää eloon innostavan näyttelijäntyön ansiosta. Voimakkaat naishahmot ja hermoheikot miehet ovat jatkuvassa törmäyskurssissa keskenään, ja roolisuoritukset tekevät tästä herkullista katsottavaa. Matias Huttunen Kapinoiva kuningatar Ihmeen älyllinen musikaali Television lastenohjelmien pitää viihdyttää ja kasvattaa. Nykyään tasapainoillaan uusintatoiveiden kanssa. UUDET LASTENOHJELMAT käyvät Yleisradiossa läpi tarkan syynin. Ne pääsevät ruutuun vain, jos ne ovat linjassa kanavan arvojen ja periaatteiden kanssa. ”Tärkein hyvän lastenohjelman kriteeri on se, että se tarjoaa viisautta viihdyttävässä muodossa”, TV2:n lastenja nuortenohjelmien päällikkö Teija Rantala listaa. ”Sen täytyy ennen kaikkea esittää maailma moniarvoisena paikkana, jossa on erilaisia mutta ei mustavalkoisesti hyviä ja pahoja tyyppejä. Lisäksi ohjelman täytyy tukea lapsen itsetunnon kehitystä ja tervettä uteliaisuutta oppia uutta.” Lastenohjelmien katselijakunta tekee niistä erityisen alttiita kritiikille. Rantalan mukaan suurin osa närkästyneestä palautteesta tulee vanhemmilta, jotka ihmettelevät pelottavia kohtia. ”Meidän täytyy tarjota viihdyttämisen ohella tunnekasvatusta. Myös negatiivisia tunteita on pystyttävä käsittelemään, mutta hallituissa rajoissa”, hän sanoo. ”Lastenohjelmassa saa olla jännitystä, jos se päättyy onnellisesti ohjelman lopussa. Emme näytä sarjoja, joiden jaksot päättyvät jännittäviin kohtiin.” Toisaalta lasten mielestä myös turvallisiksi tarkoitetut hahmot saattavat olla pelottavia. Moni muistaa kammonneensa Pikku Kakkosen Rölli-peikkoa. VAIKKA PALAUTETTA lastenkulttuurista antavat useimmin aikuiset, olisi ohjelmia arvioitava lasten näkökulmasta. Se ei enää ole itsestäänselvyys, sillä myös nuoret aikuiset kuluttavat lastenkulttuuria. Heille kyse on viihteestä. Nostalgiaintoilu näkyy ohjelmatoivomuksissakin. ”Aikuiset haluavat katsoa uudestaan oman lapsuutensa tvsarjoja. Muun muassa Maija Mehiläistä on pyydetty uusintaan”, Rantala kertoo. Joitain vanhoja sarjoja on uusittu. Loputtomiin niin ei voi kuitenkaan tehdä. ”Toki sarjoja voi katsoa lapsen kanssa ja näyttää, että tuosta äiti tykkäsi pienenä. Usein retrosarjat kuitenkin ovat hidastempoisia ja lapsen mielestä tylsiä. Nykylapset kun ovat tottuneet melko toisenlaiseen kerrontaan.” ARVOKASVATUS on nykyään kimurantimpi tehtävä kuin 1950-luvun Suomessa. Moniarvoisessa nyky-yhteiskunnassa keskeiseksi arvoksi on noussut suvaitsevaisuus. Ohjelmien tulisi olla tasapuolisia ja puolueettomia. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Etenkin uskonnolliset kysymykset herättävät kiivasta keskustelua. ”Koska pyrimme sitoutumattomuuteen, meillä ei ole hengellisiä lastensarjoja ohjelmistossamme”, Rantala selittää. Tulevaisuudessa seksuaalinen tasa-arvo noussee lastenohjelmissakin nykyistä tärkeämpään asemaan. Sukupuolisesta tasa-arvosta tulee jo palautetta. ”Ohjelmissamme on paljon reippaita ja touhukkaita poikahahmoja. Eräs katsoja kysyi, eikö samalla tavalla aktiivisia tyttöjä voisi kuvata. Toki, kunhan sopivia ohjelmia löytyy.” Anna-Elina Hintikka jylkkari@jyy.? Usein retrosarjat kuitenkin ovat hidastempoisia ja lapsen mielestä tylsiä. ” Denzel Washington pelaa mielipelejä Clive Owenin kanssa. Tv-lastenohjelmien historia ulottuu Suomessa vuoden 1957 ensimmäisiin koelähetyksiin, joissa Kylli-täti siveltimineen teki debyyttinsä. 1960-luvulla nähtiin ensimmäinen tv-joulukalenteri ja Käytöskukka aloitti. 1977 alkoi Pikku Kakkonen. Mukana olivat jo Ransu-koira, Pelle Hermanni sekä vuosikymmeniä seikkaillut Nukkumatti. 1980-luvulla televisioon tulivat kolmas kanava ja lukuisat ulkomaiset animaatiot, kuten Halinallet, He-man ja Ankronikka. 1990-luvun menestystarina oli Muumilaakson tarinoita, joka sai aikaan buumin teemapuistoineen ja oheistuotteineen. Nelonen aloitti lähetykset vuonna 1997 ja lisäsi dubattujen ja tekstitettyjen sarjojen määrää, esimerkkinä Digimon. FA K TA A Rakkaat tv-muistot Olen viettänyt lapsuuteni television parissa, jos en katsellessa, niin leikkiessä tv-sarjojen oheistuotteilla tai muuten vain suosikkisarjojen innoittamana. Monet rakkaimmista muistoistani liittyvät televisioon vähintään epäsuorasti. Olisi liioiteltua väittää animaatiohahmoja tai Pikku Kakkosen juontajia perheenjäsenien veroisiksi, mutta lapsuuden merkkihenkilöiksi heitä voi sanoa. Netin lastenohjelmakeskusteluja lukiessa ei voi olla vaikuttumatta siitä vakavuudesta ja sitoutuneisuudesta, jolla aikuiset ihmiset suosikkisarjojaan puolustavat. Sympaattisinta on silti lähes poikkeuksetta uusia lastenohjemia kohtaan tunnettu mustasukkainen paheksunta. kommentti Lastenohjelma elää aikojen mukana J A N IC L E IN O
14 7/2006 POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Bar 68: 14.4. Dark Filth Fraternity. 15.4. Zook. 16.4. Riemufestivaalin kevätkiertue: Kuolleet Intiaanit, Keuhkot, The Insult That Made A Man Out Of Mac. 21.4. Mannhai. 22.4. Sotajumala. 29.4. Silent Voices. 30.4. So Called Plan. Blaze: To 13.4. ja Ti 18.4. DJ VG + Larren G. To 20.4. Club Sequence. Ti 25.4. DJ Jonny Bro. Ke 26.4. Club Sievä. Ilokivi: La 15.4. A3-levynjulkaisukeikka. Ke 19.4. Frail + Lost Madison + Wiidakko. Pe 21.4. Jermaine + Fume + Pontiac. La 22.4. Seisomapaikkaklubi klo 18 ja 21.30. Ke 26.4. Kampus Audio. Pe 28.4. Järjestökellarin tukibileet. Julius, Ionics (Tre), DJ:t Naks, Wille R ja CMOS. La 29.4. Club Kaappi. Jazz Bar: Pe 14.4. SkunkFunk. La 15.4. Kala ja Laivoja. La 22.4. Blues Live Jamilauantai, Jo'Buddy & Downhome King III. Ti 25.4. Wanhan Jatsin Ystävät & Claes Andersson Band. To 27.4. Mikko Innanen & Inkvisitio. Pe 28.4. Ninni Poijärvi. La 29.4. Hoedown. Kharma: Ke 12.4. Uniklubi. Pe 14.4. Kemopetrol. Ke 19.4. Jonna. Ke 26.4. Playa. Lutakko: To 13.4. Deathchain + Pain Confessor. Pe 14.4. Viikate + Lunatics. La 15.4. Jukka Poika ja Jenkkarekka. Pe 21.4. Endstand + Manifesto Jukebox + Lighthouse Project. La 22.4. Emma Salokoski Ensemble. Pe 28.4. Katatonia. La 29.4. Egotrippi + Matti Johannes Koivu. Vakiopaine: Pe 14.4. Ville Leinonen. To 20.4. klo 19 Latino-ilta. Su 23.4. klo 21 Alipaine-klubi. La 29.4. klo 21 Livekaraoke. Su 30.4. No Rose. Ma 1.5. klo 15 Vapunpäivän tanssit. KLASSINEN Jyväskylän sinfonia: Ke 12.4. Pääsiäiskonsertti klo 19 Taulumäen kirkossa. Ke 26.4. Mozart – ja muut mestarit klo 19 Jyväskylän teatteritalolla. NÄYTTELYT Keski-Suomen museo: Taidehalli: Rajoilla – Pertti Kalin 30.4. asti. Alahalli: Ikonien tarinoita 30.4. asti. Perusnäyttelyt Jyväskylä – kaupunkiko sekin on? ja KeskiSuomi – maakuntako sekin on? Alvar Aalto -museo: Alvar Aalto – arkkitehti. Studiossa Taide & Tekniikka, poimintoja Artekin historiasta. Keski-Suomen luontomuseo: Pariutumisen luonnonvoimaa, Satakunnan museon kiertonäyttely. Perusnäyttely Perintönä ympäristö. Suomen käsityön museo: Skärgårdssmak – käsityötä Suomen ja Ruotsin saaristosta. Metsänneitojen aarre – jalometallimuotoilija Riikka Nikolan ja nukentekijä Päivi Väänäsen näyttely 23.4. asti. Perusnäyttelyt Käsityössä elämän tuntu, Aikamatka ja Komeasti juhlaan. Jyväskylän taidemuseo: Holvi: 29.4. alkaen PAMELA PAM PAM. Galleria Becker: Eila Minkkinen, kupariveistoksia 19.4 asti. 22.4. alkaen Kirsi Autio: gra?ikkaa, maalauksia, piirustuksia. Galleria Harmonia: Musta tuntuu – Jyväskylän Kuvataidekoulun oppilaiden gra?ikkaa 20 vuoden ajalta. Galleria Mystic: 20.4. alkaen Eija Kylliäinen, Niina Putkonen ja Soile Turkia: Gra?ikkaa, maalauksia ja piirustuksia. Ilokivi: Tuukka Rönkkö – Kohtaamisia ihmisyyden kanssa. Vakiopaine: Markku Tervakari – Valokuvia 16.4. asti. Yliopiston museo: Puupäähattu – töitä sarjakuvavoittajilta, yo:n kirjasto 2. krs. TEATTERIT Jyväskylän kaupunginteatteri: To 20.4. 19 The Danny Crowe Show. Pe 21.4. klo 18 Mio, poikani Mio ja klo 19 The Danny Crowe Show. La 22.4. klo 18 Mio, poikani Mio ja klo 19 The Danny Crowe Show. Ma 24.4. klo 19 Tanssinpäivän näytös. Ke 26.4. klo 13 Pikkusinisiipi. To 27.4. klo 13 Mio, poikani Mio, klo 19 Maestro, klo 18 Pikkusinisiipi. Pe 28.4. klo 19 Termina, Riksteaternin vierailu ja klo 19 The Danny Crowe Show. La 29.4. klo 13 Mio, poikani Mio, klo 19 Tuntematon sotilas ja klo 19 The Danny Crowe Show. Su 30.4. klo 13 sekä Ti 2.5. klo 13 ja klo 18 Mio, poikani Mio, klo 18 Sydämen käärin silkkiliinaan. Jyväskylän Huoneteatteri: To 13.4. klo 19 Kuningatar K. Pe 21.4. klo 19 Kielletty puheenaihe, ensi-ilta. La 22.4. klo 19 Kuningatar K. Su 23.4. klo 15 Kuningatar K. Ti 25.4., To 27.4., Pe 28.4. ja La 29.4. klo 19 Kielletty puheenaihe. Su 30.4. klo 15 Kuningatar K. Ti 2.5. klo 19 Kielletty puheenaihe. Jyväskylän Ylioppilasteatteri: Pe 21.4. ja La 22.4. klo 19, Su 23.4. klo 15.00, Pe 28.4. klo 19, La 29.4. klo 15 ja La 29.4. klo 19.00 Ruusun varjo -musikaali. Näyttämö Lutakko: La 22.4., Ke 26.4., To 27.4., Pe 28.4. ja La 29.4. klo 20 Teatteri Pahnanpohjimmaiset: Kana! La 29.4. klo 15 Ailamari Vehviläinen ja Matti Ekman -duo: Rakastan – Saavuthan. Teatteri Vakiopaine: Su 30.4. klo 15 ja klo 18 Perhoshiiruli-monologi. Pe 28.4. klo 19 Ad*Astran Me ei kuolla koskaan! Su 23.4. klo 18 Teatteri Telakka (Tre): Pyhä äiti. To 13.4., Ti 18.4., Ke 19.4., Pe 21.4. ja La 22.4. klo 19 Ässiä Hatussta: Pitkä impronäytelmä. Ylen Ykköseltä tulee hienoja kulttuuriohjelmia. Aina ei tarvitse välttämättä lähteä johonkin.” Marja Sarvilinna yliopiston kirjaston kehittämisjohtaja ” MENOT 12.4. – 2.5. Neljättä kertaa järjestettävällä Iiris Film Festivalilla pääsee tänä vuonna tutustumaan ihmisiin elokuvien takana. Teemaa lähestytään elokuvanäytösten ja oheisohjelman kautta. Stuntkoordinaattori Juha Pursiainen ja äänisuunnittelija Paul Jyrälä johdattavat yleisön elokuvanteon ihmeelliseen maailmaan. He kertovat työstään ilmaisilla luennoilla. Leffamaailmaan perehdytään myös ääni-työpajan muodossa. Mielenkiintoisten puhujien lisäksi festivaali tarjoaa monipuolista ohjelmistoa, joka sisältää pitkien ?ktioelokuvien lisäksi dokumentteja, opiskelijatöitä sekä lyhytelokuvia. Tarjonta ulottuu Corpse Bride -nukkeanimaatiosta Pingviinien matka -menestysdokumenttiin. Ensi-iltansa festivaaleilla saa ammattikorkeakoulun ja Jyväskylän ammattiopiston yhteistyönä valmistunut elokuva Piparkakkutalo. Marjo Kovanen jylkkari@jyy.? IV Iiris Film Festival 21.–23.4.2006 Jyväskylässä (IT-Dynamo) ja Saarijärvellä (Saarijärvi-sali). Liput Jyväskylässä 5/4 euroa. Ylioppilas suuntaa vappuna Harjulle Menovinkit osoitteeseen jylkkari-menot@jyy.? Pingviinien matkasta kuullaan festivaalilla suomeksi dubattu versio. Elokuvia ja niiden tekijöitä Tiistaina 18.4. kello 19 Tassos Boulmetis: Kanelia ja lihapullia Kreikka/Turkki (2003) Tunnettu tosiasia on, että ruoka ei ole vain elimistön polttoainetta. Se, mitä ihminen syö, kenen seurassa ja kuka on syömingit valmistanut, on hienovireistä, tunneja kulttuurikylläistä viestintää olemisen niistä tasoista, joita ei välttämättä saa sanoiksi puettua tai edes tajua olemassa oleviksi. Sopii pohtia, mitä tätä sanontaa vasten kertookaan aina vain yleistyvä einesja pikaruokakulttuuri. Tassos Boulmetis antaa elokuvansa Kanelia ja lihapullia päähenkilön, pienen Turkista Kreikkaan karkotetun pojan kertoa kaipuutaan kotikonnuille ja sielunsa siskoon ruuan kautta. Raaka-aineet, mausteet, kypsennystavat, kaikki sisältävät sanomaa hiljalleen mieheksi varttuvan pojan tunnoista. Aistillisuus voidaan ymmärtää näinkin. Tiistaina 25.4. kello 19 Fernando León de Aranoa: Maanantain auringossa (Espanja/Ranska/Italia 2002) K–11 Italian-reissullani kaksi vuotta sitten matkalla Napoliin näin useita miesporukoita radan varrella, joista osalla oli työhaalarit päällä, osalla ei. Matkatoverini valisti: haalarittomat olivat työporukoiden kerallaan kuljettamia työttömiä. Työmiesten mukana kiertäminen antoi vailla töitä olleille tärkeää tarvitun tuntoa. Viranomaisilla ei ollut tuon tavan kanssa mitään tekemistä, tavalliset ihmiset pitivät toisistaan huolta. Tämä on Fernando León de Aranoan elokuvan teema. Maanantain auringossa sijoittuu espanjalaiseen kaupunkiin, jossa joukko miehiä on rationalisoitu telakalta pois. Arkena aurinkoon istuskelemaan joutavaksi heitetty joukko huole htii jäsenistään. Miehet pitävät pinnalla niitä alakuloisia kavereita, jotka yksin murtuisivat murheeseensa ja katsovat niidenkin perään, jotka yrittävät hukkua viinaan. Vaikean päivän tullen tosiystävä ei jätä. Häkellyttävää, että tuollainen märkäkorva – de Aranoa on ollut vain 35 tätä työtä ohjatessaan – kykenee kertomaan näin karheaa tarinaanäin hyvin. Tiistaina 25.4. kello 21.30 Sabina Guzzanti: Viva Zapatero! (Italia 2005) Eteläeurooppalaisen ?ktion perään saadaan annos italialaista dokumenttielokuvaa. Sabina Guzzantin Viva Zapatero! kertoo komediaryhmä Raiotista, jonka poliittisesti latautunut televisiosatiiri kasvoi aina vain suositummaksi, kunnes Silvio Berlusconin kontrolloima Rai-televisiokanava hyllytti sen. Sensuroinnin seurauksena Guzzante, joka imitaatiot pääministeri Berlusconista olivat eräs tv-ohjelman vakiohetkistä, päätti jatkaa esityksiä livenä. Suosio oli valtava – teatteri myytiin loppuun hetkessä, ja tuhannet seurasivat esitystä ulkopuolelle asetetuilta jättinäytöiltä. Riitta Koikkalainen Lutakossa 22. huhtikuuta esiintyvän Emma Salokosken ääni oli monille tuttu jo ennen kuin siihen osasi yhdistää nimeä. Hän on laulanut parillakymmenellä levyllä, joukossa muiden muassa Giant Robotin, Palefacen ja Don Johnson Big Bandin pitkäsoittoja. Varsinaisesti Salokoski on kuitenkin antanut kasvot kahdelle kokoonpanolle, Quintessencelle ja Emma Salokoski Ensemblelle. Soittajien bossa nova -innostuksesta syntynyt Ensemble julkaisi esikoislevynsä Kaksi mannerta viime marraskuussa. Jyväskylän keikka on Kaksi mannerta -kiertueen ensimmäinen. Emma Salokoski Ensemble Lutakossa lauantaina 22.4. Liput 8 euroa. Vappu, tuo duunareitten ja valkolakkien juhla, koittaa jälleen. Jyväskylässä perinteitä ylläpidetään vappuaattona ja -päivänä, oli sään valtias mitä mieltä hyvänsä. Vappuaattona sunnuntaina 30.4. ainejärjestöjen www-sivukilpailun voittajat lakittavat Minnan Canthin patsaan Kirkkopuistossa kello 18. Ohjelma alkaa jo puoli tuntia aiemmin, jolloin luvassa on Lauluyhtye Vinkan musiikkia ja ylioppilaskunnan edustajan puhe. Maanantaina eli vappupäivänä Harju kutsuu piknikille puoliltapäivin. Musiikin tarjoaa Puhkupillit. Omat purtavat, kuoharit ja kaverit mukaan. Vappuaattona su 30.4. Minnan lakitus klo 17.30 alkaen Kirkkopuistossa. Vappupäivänä 1.5. piknik Harjulla klo 12 alkaen. Bossa nova baby Sarjakuvavoittajia kirjastossa Sanovatko nimet Juba Tuomola, Petri Hiltunen ja Jii Roikonen mitään? Jep, sarjakuvailijoitahan he ovat. Vastasitpa juu tai ei, kannattaa suunnata yliopiston pääkirjaston toiseen kerrokseen, jossa on huhtikuun ajan näytillä Puupäähatulla palkittujen taiteilijoiden töitä vuosilta 1937–2003. Suomen sarjakuvaseuran jakama Puupäähattu on alan arvostetuin kotimainen palkinto. Näyttelystä löytynee strippejä moneen makuun, sillä hattuja on vuosien varrella jaettu niin valtavirran edustajille kuin vaihtoehtoisemmillekin tekijöille. Puupäähattu – töitä sarjakuvavoittajilta yliopiston pääkirjaston 2. kerroksessa 6.5. asti.
15 7/2006 Järjestöilmoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari-jarjestot@lists.jyu.?. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia tarvittaessa. Palsta ilmestyy jokaisessa numerossa. järjestöt HARVASSA OVAT ASIAT, joista oikeisto sekä verenpunaisimmat kommunistit ovat täysin samaa mieltä. Puhe oppimisen tärkeydestä täytti kuitenkin aikoinaan molemmat leirit. 1800-luvun sivistysporvarien suuri missio oli saada rahvas kultivoimaan tapojaan. Opin merkitys oli usean taistolaislaulunkin teemana. Puhe oppimisen arvosta lävistää myös oman aikamme. Minäsuhdekonsultit ja organisaatiokouluttajat kiertävät puhumassa siitä, kuinka oppimiskokemukset kehittävät minuutta ja valmistavat ajan haasteisiin. Myös fraasia elinikäinen oppiminen on jo vuosikaudet käytetty niin vaihtelevissa yhteyksissä, että se on muuttunut samanlaiseksi retoriseksi räkäliinaksi kuin kestävä kehitys tai puolustuspoliittinen liittoutumattomuus. OPPIMISPUHEEN ristitulessa tulee mietittyä vain harvoin, mitä oppiminen oikeastaan on ja miksi siitä vaahdotaan niin paljon. Yleensä sillä tarkoitetaan prosessia, jossa ihmisen tiedoissa, taidoissa ja asenteissa tapahtuu pysyviä muutoksia. Näin lavea määritelmä sopiikin minkä tahansa tahon intresseihin: käsitehän huokuu positiivista voimaa. Vain harva on tyytyväinen tällä hetkellä vallitsevaan osaamisen tilaansa. Aina löytyy toinen, joka tekee kaiken paremmin. Ihmisestä tuntuukin aidosti hyvältä, kun hän tuntee oppivansa eikä jämähtävänsä paikalleen. Minuus kehittyy ja syntyy uudestaan. Ollaan mukana muutoksessa. Iloinen oppimisretoriikka on vaarallista juuri siksi, että se on usein savuverho elämää rajoittaville ratkaisuille. Olen jo kuullut, kuinka opintoaikojen rajoituksia perustellaan elinikäisellä oppimisella. O p p i m i s p u hetta käyttäviin valmennuspalveluihinkin voisi suhtautua neutraalimmin, jos ne keskittyisivät oppimiseen. Ne kuitenkin keskittyvät siihen tulosvastuullisuuden ja talouden käsitteistöjen kautta. Hyvä oppija on se, joka saa sielunsa tyydyttymään irtisanomisista ja talouden rautaisista säännöistä. MITÄ ENEMMÄN ihmisille tulee ikää, sitä herkemmin he pitävät hegemonisen aseman saaneita totuuksia lähes luonnontieteellisinä faktoina. Tähän törmää jokainen joka yrittää keskustella yli 50-vuotiaan henkilön – etenkin miehen – kanssa politiikasta. Maailma tarvitsee valmennuspalvelua, joka ohjaisi ihmisiä näkemään maailman toisin. Uraohjus näkisi, kuinka kiva on katsoa lokkien nahistelua, teekupin pohjaan muodostuvaa pyllynkuvaa sekä tukkaheavylevyjen kansia. Silloin oppiminen olisi jotain muutakin kuin pelkkää faktojen sisäistämistä. Ennemminkin se olisi niiden kyseenalaistamista. JÄLKIKIRJOITUS Oppi kaataa ojaan TI 11.4. Kasvispapupata Kalkkunapihvi Riistakäristys KE 12.4. Parsakaali-pinaattipihvit Perämiehen silakkaherkku Aurajuusto-hedelmäporsaspata TO 13.4. Soija-kasviswokki Broileripatukat, curry-omenakastike Juustoinen kirjolohikastike PE 14.4. Pitkäperjantai – Ilokivi suljettu MA 17.4. Pääsiäispäivä – Ilokivi suljettu TI 18.4. Porkkanaohukaiset Juusto-jauhelihakääryleet Kalagratiini KE 19.4. Punajuurikiusaus Yrtti-porkkanasei Possu-pekonikastike TO 20.4. Kasvishernekeitto, pannari Hernekeitto, pannari Broileripyörykät PE 21.4. Tomaatti-sipulipiirakka Tonnikalakastike, spaghetti Nakkipannu MA 24.4. Kesäkurpitsakeitto Paistettu kala, purjokastike Mangobroileri LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.?/ruokalista.php Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,10 e – muut 4,90 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 41,00 e, muille 49,00 e. Heikki Kerkkänen hemakerk@cc.jyu.? Hyvä oppija on se, joka saa sielunsa tyydyttymään irtisanomisista ja talouden rautaisista säännöistä. ” EVANKELISET OPISKELIJAT: Levollista ja siunattua pääsiäisen aikaa sinulle. La 15.4. ei EO-iltaa eikä su 16.4. messua. Kohti-kevätleiri 21.–23.4. yhdessä Tampereen EO:n kanssa Orivedellä. Hinta noin 20 euroa, matkat kustannetaan itse. Tule virkistymään ja hiljentymään, ilmoittaudu Päiville viimeistään 18.4. ”Kohti käyvää on elämä – kohti sydäntä, toisia. Kohti taivasta – sinua, vain sinua.” Lisätietoa Päiviltä, 050 5976 248, paivi.luukkainen@cc.jyu.? tai http://www.sley.?/eo/jkl/. JYVÄSKYLÄN AKATEEMISET RESERVINUPSEERIT: 25.4. klo 17 juostaan perinteinen Jarun kevät-cooper. Cooper on osa JARU–JRU-kolmiottelua sekä kenttäkelpoisuustestiä, joka on mahdollista suorittaa kokonaan kevään aikana. Voit tulla paikalle mittauttamaan kuntoasi vaikket olisi jäsen. Heti perään saunotaan Kortepohjan A-talon tilaussaunassa. Lisätietoa www.cc.jyu.?/yhd/jaru. JYVÄSKYLÄN MAAN YSTÄVÄT: Vaihtotori nuukuusviikolla 24.4. klo 16–18 Lozzin Lyhty-tilassa. Tshernobylin vuosipäivänä 26.6. kerätään nimiä Miljoona nimeä ydinvoimaa vastaan -vetoomukseen Kävelykadun Kompassilla. Lisätietoja Sari Leinonen, jyvaskyla@maanystavat.?, 045 673 7565. www.maanystavat.?. LUONTO-LIITON KESKI-SUOMEN PIIRI: To 20.4. klo 18 ympäristöpoliittinen opintopiiri, aiheena Rantojensuojeluohjelman aiheuttamat kon?iktit. Alustajana sosiologi Matti Nieminen. Sepänkeskuksessa, Kyllikinkatu 1, tilassa Happi. Lisätietoja Aili Pihlajamäki, aiinpihl@cc.jyu.?, 044 330 3343. Ma 24.4 klo 17 suunnittelemme helatorstaina järjestettävää koko perheen luontotapahtumaa toimistollamme Sepänkeskuksessa, Kyllikinkatu (2. krs, tila Kvarkki 3). La 29.4. klo 11 koko perheen lintuteemainen kevätseurantaretki, pyöräillään Hämeenlahden ja Pitkäruohon lintutorneille. Lähtö Lutakon satamakioskin parkkipaikalta. Lisätietoja Hannu Laakkonen, 050 355 9674.
Keskustanuoret 2x120 PAINOON Alasinkatu 1-3 40320 Jyväskylä www.rihto.fi 014-676 350 040-558 6943 014-676 357 Puh. Fax Gsm tulostus ja kansitus suoraan verkosta www.rihto.fi tulostus ja kansitus suoraan verkosta www.rihto.fi Ruralia-instituutti 3x190 PAINOON M a in o s Jy lk k ä ri in ? S o it a . V e xi V ir ta n e n 5 5 9 2 3 6 9 6