JYLKKÄRI 12 EDARIVAALIT TULEVAT, MUTTA KETÄ SE KIINNOSTAA 06 Enemmän fyrkkaa ensi vuonna! Opintotuen tulorajat nousevat, mutta kaikki eivät ole päätöksestä innoissaan 18 Arpasta ei pitänyt tulla laulajaa – nyt yhtyeen kappaleet soivat radiossa ja keikat myyvät loppuun 26 Koronapandemia teki opiskelijoista yksinäisempiä, ja siksi valtiorahoitteinen Leija-hanke haluaa tuoda ihmiset yhteen #06 J y väsk yl än ylioppil a slehti 27. syyskuuta – 30. lokakuuta 2021 61. vuosikerta ??????
TOISEN ROMAANIN kirjoittaminen oli Antti Röngälle kaikkien kliseiden mukaisesti vaikea prosessi. Esikoisteostaan, vuonna 2019 ilmestynyttä Jalat ilmassa -romaania hän oli kirjoittanut lähinnä itselleen. Luonnollisesti, sillä eihän silloin juuri kukaan edes tiennyt hänen kirjoittavan kirjaa. Sen jälkeen tilanne oli toinen. Omakohtaisia koulukiusaamiskokemuksia perannut teos sai runsaasti positiivista huomiota ja Kiitos kirjasta -palkinnon. Se käännettiin myös Ranskan markkinoille, missä maan vaikutusvaltaisimpiin sanomalehtiin kuuluva Le Monde vertasi arviossaan Röngän ”masokistista analyysia” Dostojevskiin ja J. D. Salingeriin. Toista romaaniaan aloittaessa Röngälle oli siis selvää, että sen tulisi lukemaan moni. KIRJOITUSLUKKOA ei helpottanut kirjan aihe: seksuaalinen häpeä. Nocturno 21:07 kertoo läpi nuoruuden aikuisuuteen asti kulkeutuvasta inhosta omaa seksuaalisuutta kohtaan. Jopa aiheen ääneen sanominen oli Röngästä aluksi vaikeaa. "Se tuntui jotenkin tyhmältä." Aihe ei vaikuttanut tarpeeksi tärkeältä. Rönkä kertoo ajatelleensa, että hänen pitäisi kirjoittaa jotain taiteellisesti kunnianhimoisempaa tai yhteiskunnallisesti merkityksellisempää. Kustantaja oli kuitenkin kannustava jo alkuvaiheessa. Rönkä rohkaistui itsekin ajattelemaan, että ehkä aiheesta kannattaa kirjoittaa juuri sen vaikeuden takia. Lopulta motivaatio kirjoittamiselle löytyi. "Jos haluan kirjoittaa, minun on kirjoitettava ensisijaisesti itselleni. Muuten siitä tulee väkinäistä", Rönkä sanoo. NOCTURNO 21:07:N päähenkilöllä on sama etunimi kuin Röngällä. He jakavat myös saman traumaattisen kokemuksen: kirjan nimen mukaisesti kello 21.07 tapahtuneen elämän ensimmäisen siemensyöksyn. Lapsuuden viattomuuden päättävä tapahtuma vainoaa omia halujaan kammoavaa Anttia, joka lupaa itselleen kerta toisensa jälkeen lopettaa masturboinnin. Muitakin yhtymäkohtia löytyy siihen pisteeseen asti, että kyse on mitä ilmeisimmin omaelämäkerrallisesta tekstistä. Yksi yhteen kirjan ja oikean elämän Antit eivät kuitenkaan ole. Romaaniin asiat ovat päätyneet karrikoidummin. Röngän romaanien kohdalla on mainittu usein autofiktio, viime vuosien puhutuimpiin lukeutuva kirjallisuuden laji. Autofiktiota ja autofiktiosta on kirjoitettu niin paljon, ettei tyylilaji tunnu enää Röngästä relevantilta. Nocturno 21:07:n kohdalla häntä kiinnosti aluksi rohkeampi irtiotto esikoisromaanin omaelämäkerrallisuudesta. Hän ei kuitenkaan kokenut kirjoitustyylinsä hioutuneen vielä niin, että siitä voisi täysin irrottautua. Silti eroja esikoiseen on. Jalat ilmassa oli alisteisempi kirjan aiheelle, kun taas tuore teos on kielellisempi, Rönkä kuvailee. "Yritin, että kirjan lauseet olisivat itsessään kauniita." Toisessa romaanissa on esikoisesta poiketen jatkuvasti läsnä myös itseironia ja musta, "kieroutunut" huumori. Itseironian kirjaan toi jo aihe. Nuoren pojan seksuaalinen herääminen on Röngän mielestä lähtökohtaisesti asia, josta olisi ollut outoa kirjoittaa täysin vakavissaan. Aihe, josta ei tiedä "pitäisikö sille itkeä vai nauraa". "Sellainen rajapinta on mielestäni kiehtova." KIRJOITTAESSAAN Rönkä huomasi, että hänen lukemissaan miesten kasvukertomuksissa, kuten Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjassa tai Harri Sirolan Abiturientissa, seksuaalinen herääminen on kuvattu helpoksi. Kirjojen seksuaalisuus on suorastaan fallosta juhlivaa, eikä siihen liity häpeää tai ahdistusta. "Se tuntui minusta tosi vieraalta." Seksuaalisen häpeän korostaminen antaa Röngän mielestä kuitenkin hieman väärän kuvan siitä, mitä kaikkea muuta kirja käsittelee. "Nykyään tuntuu, että kirjoista puhutaan hirveästi sen kautta, että 'tämä on kirja tästä aiheesta', tai 'tämä kirja käsittelee tätä tärkeää kysymystä'", Rönkä sanoo. Röngän mielestä kirjallisuus ja kirjallisuuskeskustelu on tässä mielessä välineellistynyt. "Ehkä siitäkin tuli painetta. Ajattelin, että jos kerran kirjoitan, niin pitäisi kirjoittaa jotain sellaista, mikä sitten ratkaisee kaikki maailman ongelmat tai jotain vastaavaa." KAHDEN ROMAANIN välissä ilmestyi Röngän ja hänen kirjailijaisänsä Petri Tammisen kirjoittama kirjeenvaihtokirja Silloin tällöin onnellinen (2019). Rönkä mieltää sen ja molemmat romaaninsa samaa omaelämäkerrallisesta jatkumoa edustavaksi kokonaisuudeksi. Heinäkuussa hän täytti 25 vuotta. Nyt tuntuu, että nuoruus on ohi, ja oma tapa kirjoittaa pitäisi keksiä uudelleen. "Olen kiinnostunut muustakin kuin itsestäni ja oman kasvutarinani purkamisesta", Rönkä toteaa. "Samalla olen miettinyt sitäkin, että jos Nirvana olisikin ruvennut tekemään jotain eurodancea, ei sekään olisi toiminut. Jos on oma juttu, miksi pitäisi keksiä pyörää uudelleen." ? Kuva: Jyväskylän yliopistossa kirjallisuutta opiskellut Antti Rönkä on asunut vuodesta 2020 alkaen Helsingissä, missä hän työskentelee lukiossa äidinkielen sijaisopettajana. Sitä ennen hän asui ja opiskeli myös Tampereella. "Tämä on ollut tällaista haahuilua." Häpeä kasvoi romaaniksi TeKsTi Niklas Pelkonen Kuva Ville Larkkonen "Jos haluan kirjoittaa, minun on kirjoitettava ensisijaisesti itselleni" Antti Röngän toinen romaani kertoo seksuaalisesta häpeästä. Omia kokemuksia käsittelevien teosten jälkeen tuntuu, että oma tapa kirjoittaa pitää löytää uudelleen. 02?J ylKKäri?06 · 2021 Kasvo
J ylkkäri?06 · 2021? 03
LINKKI OPISKELIJAELÄMÄÄN Nuorten ja opiskelijoiden 30 päivän lippu alkaen 38 € linkki.jyvaskyla.fi/opiskelija Sinin T erveydenhoidollinen jalkahoito opiskelijakortilla normaalihinnasta. Tarjous voimassa 29.10.2021 asti. –20 € Normaalihinta 55 € / 60 min terveydenhoidollinen jalkahoito. www.sinin.f i 045 7833 2178 Auvilankuja 6 a, Kortepohjan kirjaston lähellä Onko sinulla idea, jonka haluat toteuttaa, tai haluatko ilmoittautua tekijäksi? Etsimme kirjoittajia, kuvaajia, kuvittajia, sometaitajia, sekä muita tekijöitä. TULE TEKEMÄÄN JYLKKÄRIÄ! JYLKKARI.FI/AVUSTAJAKSI Tervetuloa ruokailemaan KaTriinaan! Valmistamme ruoan sekä sämpylät joka päivä tuoreista raaka-aineista alusta alkaen ja tietenkin ilman lisäaineita. Opiskelija-alennus kelan ateriatuella. Palvelemme Ma-Pe 11 17:30 La 12 16:30 Kauppakatu 11 40100 Jyväskylä
KULUVALLA VUODELLA on teema: vaikuttavuus ja sen fokusointi. Niin kerrotaan Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan toimintasuunnitelmassa 2021. Lisäksi vuoden aikana palataan myös ylioppilaskunnan perusarvoihin kuten yhteisöllisyyden rakentamiseen, jota jatketaan. Mittavien brändiuudistusten jälkeen on erityisen tärkeää pitää kiinni ylioppilaskuntakonsernin keskinäisestä yhtenäisyydestä. Vaikuttavuutemme rakentuu tämän vahvan yhteisön harteille. Okei. Mitä tämä konkreettisesti tarkoittaa? TÄSSÄ LEHDESSÄ käsitellään muun muassa edustajistovaaleja, jotka järjestetään joka toinen syksy – kuten nyt tänä vuonna. Loka-marraskuun 2021 vaihteessa JYYn jäsenet, siis opiskelijat, valitsevat yleisillä ja suhteellisilla vaaleilla JYYn ylintä päätäntävaltaa käyttävän elimen eli 41-jäsenisen edustajiston. Se päättää monista opiskelijoiden elämään vaikuttavista asioista, kuten opiskelija-asunnoista, Ilokiven ruoasta, jäsenmaksun määrästä ja sen käytöstä, sekä siitä, millaisia arvoja JYY edustaa. Periaatteessa edustajiston voi ajatella edustavan koko jäsenistönsä mielipidettä. Heikko äänestysprosentti vaaleista toiseen kuitenkin asettaa tuon edustuksellisuuden kyseenalaiseksi. Viimeisissä vaaleissa, vuonna 2019, alle kolmasosa käytti äänioikeuttaan. Syitä voi olla monia: edustajiston puoluepoliittisuus, heikentynyt luotto demokratiaan, kiristynyt opiskelutahti. Mutta ennen kaikkea: ylioppilaskunta ja sen myötä JYYn päätöksenteko ovat rivijäsenille etäisiä. Niitä ei tunneta. Siksi jo useiden vuosien ajan aktiivit ovat miettineet ratkaisua. Yksi on, että pitäisi viestiä tehokkaammin. Kertoa konkreettisesti, mikä JYY on ja mitä se tekee opiskelijoiden hyväksi. TARKASTELLAANPA toimintasuunnitelmaa, sen osa-alueita: Yhtenäinen konserni & organisaatiouudistuksen loppuun vienti (eri toimintojen brändejä on kehitetty, toimijoiden sitouttaminen, johtavat toimihenkilöt rakentavat, toimintamallit vakiinnutetaan eri päätäntäelinten välillä), riskinhallinta ja kriisivalmius (asiakirja – aktiivisena toimijana! – kehittää ja yhdenmukaistaa, riskienhallinta systematisoidaan), kuntavaalit (ehdokkaiden kontaktointi), JYYn jäsenyyden paketointi (tarkastelee [...] jäsenilleen tuottamaa lisäarvoa kokonaisuutena, luodaan koko toiminnan kattava tapahtumien aikakello, onnistumista mittaroidaan), edunvalvonnan kehittäminen (projekti luo näkyvyyttä lisääviä arkipäiväisiä viestinnällisiä työkaluja). Lisäksi on edustajiston toiminnan kehittäminen ja demokraattisten prosessien vahvistaminen. Haasteena on pitkään ollut se, miten edustajiston toiminnasta saadaan entistä houkuttelevampaa ja näkyvämpää, jolloin myös toiminnan vaikuttavuus kasvaa ja kiinnostus edustajistovaaleja kohtaan lisääntyy. Edustajiston toiminnan houkuttelevuudessa avainasemassa on viestintä. Jotta edustajiston toiminnasta saataisiin jäsenistölle näkyvämpää, tulee helposti saavutettavaa ja ymmärrettävää viestintää edustajiston toiminnasta lisätä. Okei. ? Oona Komonen paatoimittaja@jylkkari.fi JYY systematisoi ja luo aikakelloja pitäisi kertoa konkreettisesti, mikä jyy on ja mitä se tekee »Äänestä – äänestä vaikka ihan piruuttasikin, mutta älä äänestä vain siksi, että paras kaverisi sattuu olemaan ehdolla. Tiristä ystävältäsi edes linjanvedot siitä, mikä hänen mielestään ylioppilaskunnan toiminnassa on tärkeää. » Jylkkärin entinen päätoimittaja Marko Pulkkinen edustajistovaaleja käsittelevässä pääkirjoituksessaan kolmekymmentä vuotta sitten, 31. marraskuuta 1991. JYLKKÄRI Jyväskylän ylioppilaslehti Keskussairaalantie 2 40600 Jyväskylä TOIMITUS Oona Komonen päätoimittaja 045 137 1957 paatoimittaja@jylkkari.fi Santeri Matero toimittaja 050 353 3362 toimittaja@jylkkari.fi Veera Mangström sivari 050 353 2676 sivari@jylkkari.fi K ANNEN KUVA Maria Hallikainen —— ILMOITUKSET Valto Merta 044 988 0408 valto.merta@jylkkari.fi KUSTANTAJA Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta ISSN 2341-7218 (painettu) ISSN 2341-7226 (verkkojulkaisu) PAINOPAIKK A BotniaPrint, Kokkola www.botniaprint.fi PAINOSMÄÄRÄ 5 000 kpl ILMESTYMISPÄIVÄT 1.11.· 29.11. AVUSTAJAPALAVERI Ti 5.10. klo 16.30–18 Jylkkärin toimitus Keskussairaalantie 2 40600 Jyväskylä SOMESSA JA VERKOSSA ? jylkkari.fi ? @jylkkari ? @jylkkari ? Jyväskylän ylioppilaslehti j ylkkäri?06 · 2021? 05 pääkirjoitus
OPINTOTUEN TULORAJOJA korotetaan. Hallitus päätti asiasta torstaina 9. syyskuuta 2021 päättyneessä budjettiriihessään. Syynä on työllisyystavoitteet. Jo ennen riihtä valtiovarainministeriö listasi tulorajojen korostuksen yhdeksi nopeavaikutteisista työllisyyttä parantavista toimista. Arvioiden mukaan korotus on budjettiriihen suurin työllisyystoimi. Tulorajojen korotuksesta on keskusteltu aika ajoin. Nyt tehty päätös sai kehuja, mutta myös kritiikkiä. Erityisesti arvosteltiin tilapäisyyttä. Nosto koskee vain vuotta 2022. ENTÄ KUINKA suuri korotus on? Sitä ei vielä tiedetä. Opetusja kulttuuriministeriö valmistelee parhaillaan laskelmia loppuvuoden täydentävää talousarvioita varten. Tällä hetkellä Kelan tuloraja on 8 352 euroa vuodessa, jos korkeakouluopiskelija nostaa jokaisen kahdentoista kuukauden ajalta opintotukea. Mikäli tukea nostaa yhdeksän kuukauden ajalta, tuloja saa olla vuotta kohti 12 498 euroa. Periaatteessa se tarkoittaa, että tukikuukautta kohti voi tienata 696 euroa, ja tuetonta kuukautta 2 078 euroa. Alustavasti hallitus on kaavaillut korotuksen olevan noin 20–25 prosentin luokkaa. Kyseinen luku on ollut esillä esimerkiksi valtiovarainministeriössä. Ministeriön arvion mukaan maltillinen korotus toisi työmarkkinoille 1 800 työllistä lisää. Karkeasti ehdotus tarkoittaisi, että ensi vuonna yhdeksältä kuukaudelta tukia nostava saisi tienata vuodessa noin 15 000 euroa. Suurempiakin ehdotuksia on ollut. Esimerkiksi vuonna 2019 Palkansaajien tutkimuslaitos esitti, että "opintotuen tulorajoja voitaisiin nostaa reippaasti". Tutkimuslaitoksen mukaan tulorajojen nosto esimerkiksi 50 prosentilla toisi valtion kassaan 5,9 miljoonaa euroa lisätuloja, kun opiskelijat tienaisivat enemmän ja julkisyhteisöjen verotulot kasvaisivat. PT:n selvityksessä ehdotettiin tulorajaa, joka olisi yhdeksällä opintotukikuukaudella liki 18 000 euroa vuodessa. TULORAJOJEN TARKOITUS on kohdistaa opintotuki sitä tarvitseville ja kannustaa opiskelijoita täysipäiväiseen opiskeluun sekä tavoiteajassa valmistumiseen työtuloilla rahoitetun osa-aikaisen opiskelun sijaan. Tällä perusteella vaatimuksia tulorajojen korotuksesta on kritisoitu. Esimerkiksi Helsingin yliopiston tutkimusjohtaja Hannu Salmi arvosteli hallituksen päätöstä Helsingin Sanomissa 7. syyskuuta 2021. Salmen mukaan "työvoimapolitiikan korjaaminen lahjakkaiden opiskelijoiden avulla ei ole kestävää", ja opiskelijoiden työssäkäynti näivettää opiskelun laatua. Salmen mielestä opiskelijoiden poissaolot johtuvat usein työnteosta, ja sen myötä opettajien on laadittava korvaavia tehtäviä. Kannattajia kuitenkin löytyy myös. Erityisesti kokoomus on ottanut toistuvasti kantaa tulorajojen korotuksen puolesta. Rajojen nosto on kirjattu puolueen syksyllä 2020 julkaistuun tavoitehjelmaan, ja kokoomusopiskelijat puolustivat korotusta nyt syksyllä käytyjen budjettineuvotteluiden aikana. Kun tieto korotuksesta tuli, keskustaopiskelijat ehättivät ilkkumaan, että vain keskustalaiset ministerit ovat onnistuneet tulorajojen nostossa: nyt Antti Kurvinen, ja vuonna 2008 silloinen kulttuuriministeri Tanja Karpela. Tuolloin tulorajoja korotettiin 30 prosentilla. Vuonna 2019 puolestaan Juha Sipilän (kesk) hallituksessa opintotuesta vastannut eurooppa-, kulttuurija urheiluministeri Sampo Terho (sin) ehdotti, että opintotuen tulorajat voisi poistaa kokonaan. Samana vuonna julkaistu PT:n selvitys tehtiin Terhon aloitteesta. MITÄ MIELTÄ korotuksesta ovat opiskelijat? Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL kannatti päätöstä. Puheenjohtaja Annika Nevanpää on kuitenkin harmissaan määräaikaisuudesta. "Se oli iso pettymys", hän sanoo. "Saadaanko vuoden mittaiselta testijaksolta edes riittävästi tietoa siitä, millainen mahdollisuus tämä olisi jatkossa?" Budjettiriihen päätyttyä valtiovarainministeriö Annika Saarikko (kesk) sanoi pitävänsä mahdollisena, että menettelyä voisi jatkaa vuoden 2022 jälkeen. Vielä kesällä 2019 Saarikko suhtautui Helsingin Sanomien haastattelussa Sampo Terhon ehdotukseen tulorajojen nostosta kitsaasti. Tuolloin Saarikon mielestä sosiaaliset tulonsiirrot tulisi ohjata niille, jotka niitä todella tarvitsevat. PAITSI MÄÄRÄAIKAISUUDESTA, myös korotuksen tasosta Suomen ylioppilaskuntien liitolla on selvä näkemys: 50 prosenttia. Liitto on kritisoinut myös, että Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa tulorajojen ylitys johtaa hallinnollisestikin raskaaseen tuen takaisinperintään. Muissa Pohjoismaissa liikamaksu verotetaan asteittain. Lisäksi SYLin mukaan pelkkä tulorajojen korotus ei riitä. Se ei nimittäin ratkaise ydinongelmaa: opiskelijoiden toimeentulon riittämättömyyttä. SYL on vaatinut korotusta etenkin opintotukeen ja vedonnut esimerkiksi siihen, että Suomessa opintotuen taso on kaikista pohjoismaista matalin. Mitä työntekoon tulee, eri alojen opiskelijat ovat eriarvoisessa asemassa. "Esimerkiksi tekniikan aloilta on helpompi työllistyä omalle alalle jo opintojen alkuvaiheessa. Yhteiskunnallisilta aloilta taas työllistytään usein opintojen aikana palvelualoille, mikä ei vastaa omaa koulutusta", Nevanpää sanoo. Joillain aloilla opinnot on myös järjestetty siten, että osa-aikaista työtä on käytännössä vaikea ottaa vastaan. KAIKKIAAN SYL toivoo tukijärjestelmään vähemmän byrokratiaa. Nykyisin vaatimus on, että korkeakouluopinnot etenevät yhtä opintotukikuukautta kohti viiden opintopisteen verran. Vuodessa vaatimus on vähintään 0n 20 opintopistettä. SYL vaatii kyseisen rajan poistamista. Sen tavoite on, että kandija maisterivaihteeseen ei erikseen määrättäisi tiettyä määrää tukikuukausia. Myönnetyt tuet pitäisi liiton mukaan voida käyttää opiskelijan oman aikataulun ja etenemisen mukaan. Opintotukikuukausien kokonaismäärää on vähennetty viimeksi vuosina 2014 ja 2017. Nykyisin keskiverto-opiskelijalle myönnetään kandidaatintutkintoa varten 30 tukikuukautta, ja maisteria varten 21 tukikuukautta. Yhteensä se tarkoittaa 300 opintopistettä. "Monella loppuu tukikuukaudet kesken. Opinnot viivästyvät, kun on hankittava toimeentulo muualta", Nevanpää sanoo. Tilastokeskuksen mukaan reilu puolet yliopisto-opiskelijoista työskentelee opintojensa ohella. Vaikuttaako se opintojen etenemiseen? Siitä on ristiriitaista tietoa. Lisäksi Nevanpään mukaan työtunnit eivät ole välttämättä pois vain opinnoista. Työnteko vähentää myös vapaa-aikaa. ? Hallitus päätti budjettiriihessään korottaa opintotuen tulorajoja. Päätös sai kehuja, mutta sitä myös kritisoitiin erityisesti määräaikaisuudesta. Nyt tehty päätös koskee vain ensi vuotta 2022. s anteri matero Enemmän töitä ilman opintotuen pienemistä teksti? Aino Ässämäki 06?J ylkkäri?06 · 2021 ajankohtaista
san ter i ma ter o totuesta vastannut eurooppa-, kulttuurija urheiluministeri Sampo Terho (sin) ehdotti, että opintotuen tulorajat voisi poistaa kokonaan. Samana vuonna julkaistu PT:n selvitys tehtiin Terhon aloitteesta. MITÄ MIELTÄ korotuksesta ovat opiskelijat? Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL kannatti päätöstä. Puheenjohtaja Annika Nevanpää on kuitenkin harmissaan määräaikaisuudesta. "Se oli iso pettymys", hän sanoo. "Saadaanko vuoden mittaiselta testijaksolta edes riittävästi tietoa siitä, millainen mahdollisuus tämä olisi jatkossa?" Budjettiriihen päätyttyä valtiovarainministeriö Annika Saarikko (kesk) sanoi pitävänsä mahdollisena, että menettelyä voisi jatkaa vuoden 2022 jälkeen. Vielä kesällä 2019 Saarikko suhtautui Helsingin Sanomien haastattelussa Sampo Terhon ehdotukseen tulorajojen nostosta kitsaasti. Tuolloin Saarikon mielestä sosiaaliset tulonsiirrot tulisi ohjata niille, jotka niitä todella tarvitsevat. PAITSI MÄÄRÄAIKAISUUDESTA, myös korotuksen tasosta Suomen ylioppilaskuntien liitolla on selvä näkemys: 50 prosenttia. Liitto on kritisoinut myös, että Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa tulorajojen ylitys johtaa hallinnollisestikin raskaaseen tuen takaisinperintään. Muissa Pohjoismaissa liikamaksu verotetaan asteittain. Lisäksi SYLin mukaan pelkkä tulorajojen korotus ei riitä. Se ei nimittäin ratkaise ydinongelmaa: opiskelijoiden toimeentulon riittämättömyyttä. SYL on vaatinut korotusta etenkin opintotukeen ja vedonnut esimerkiksi siihen, että Suomessa opintotuen taso on kaikista pohjoismaista matalin. Mitä työntekoon tulee, eri alojen opiskelijat ovat eriarvoisessa asemassa. "Esimerkiksi tekniikan aloilta on helpompi työllistyä omalle alalle jo opintojen alkuvaiheessa. Yhteiskunnallisilta aloilta taas työllistytään usein opintojen aikana palvelualoille, mikä ei vastaa omaa koulutusta", Nevanpää sanoo. Joillain aloilla opinnot on myös järjestetty siten, että osa-aikaista työtä on käytännössä vaikea ottaa vastaan. KAIKKIAAN SYL toivoo tukijärjestelmään vähemmän byrokratiaa. Nykyisin vaatimus on, että korkeakouluopinnot etenevät yhtä opintotukikuukautta kohti viiden opintopisteen verran. Vuodessa vaatimus on vähintään 0n 20 opintopistettä. SYL vaatii kyseisen rajan poistamista. Sen tavoite on, että kandija maisterivaihteeseen ei erikseen määrättäisi tiettyä määrää tukikuukausia. Myönnetyt tuet pitäisi liiton mukaan voida käyttää opiskelijan oman aikataulun ja etenemisen mukaan. Opintotukikuukausien kokonaismäärää on vähennetty viimeksi vuosina 2014 ja 2017. Nykyisin keskiverto-opiskelijalle myönnetään kandidaatintutkintoa varten 30 tukikuukautta, ja maisteria varten 21 tukikuukautta. Yhteensä se tarkoittaa 300 opintopistettä. "Monella loppuu tukikuukaudet kesken. Opinnot viivästyvät, kun on hankittava toimeentulo muualta", Nevanpää sanoo. Tilastokeskuksen mukaan reilu puolet yliopisto-opiskelijoista työskentelee opintojensa ohella. Vaikuttaako se opintojen etenemiseen? Siitä on ristiriitaista tietoa. Lisäksi Nevanpään mukaan työtunnit eivät ole välttämättä pois vain opinnoista. Työnteko vähentää myös vapaa-aikaa. ? LAINAN VOI uusia Jyväskylän yliopiston kirjastolla 99 kertaa. Sen jälkeen voi anoa lisää uusimiskertoja. Näin on ilmeisesti menetelty. Stephen Jay Gouldin Ihmeellinen elämä: Burgessin esiintymä ja historian kulku (suom. Outi Nummi ja Markus Nummi) lainattiin syyskuun 6. päivänä 2003. Samana päivänä Mahmoud Abbas jätti Palestiinan pääministerin virkansa. Siitä on reilu 18 vuotta aikaa. Teosta ei ole palautettu. Toiseksi pisimpään lainassa ollut kirja on Liisa Keltinkangas-Järvisen Temperamentti: Ihmisen yksilöllisyys. Se lainattiin 28. huhtikuuta 2005. Miten tämä on mahdollista? Avoimen tiedon keskuksen informaatikko Nina Kivinen sanoo, että niin kutsutut ikuisuuslainat eivät ole kovin kysyttyjä teoksia, eivät voi olla. Kun kirja varataan, ei sitä voi enää uusia – siis jos teoksia on vain yksi. Stephen Jay Gouldin teoksen Ihmeellinen elämä suomennoksia on yliopiston kirjastolla kaksi: toinen on ollut vuosia lainassa, toinen taas on vain lukusalikäyttöön. Yliopiston kirjaston kotilaina on kurssija oppikirjojen kohdalla kaksi viikkoa. Sen sijaan kaunokirjallisuuden laina-aika on 28 päivää. Tällöin Gouldin teos on täytynyt uusia yli 230 kertaa. Tai sitten kirjaa ei ole uusittu kertaakaan. Tuolloin siitä olisi peritty 0,3 euron myöhästymismaksu päivässä. Kahdeksantoista vuoden laina-ajalta tuo summa olisi lähes 2 000 euroa. Lainaaja olisi myös lainauskiellossa. Sellainen tulee jos maksamattomia maksuja kertyy kymmenen euroa tai enemmän. Kivinen kuitenkin sanoo, että korkein hänen näkemänsä summa on noin 150 euroa. Hän myös kertoo, että Jyväskylässä ollaan anteeksiantavaista sorttia. "Meillä on 50 euron maksuraja. Opiskelijat pitävät sitä yleensä kohtuullisena." Vastaava maksukatto on myös Oulun yliopiston kirjastolla. Sen ylemmäs myöhästymismaksuja ei hilata. Sen sijaan esimerkiksi aineiston kadotessa tai vauroituessa lasku lähtee 50 eurosta ylöspäin. Toinen vaihtoehto on hankkia kirjastolle korvaava aineisto. Se voi teoksesta riippuen olla merkittäväkin säästö. VOIKO KIRJAN saada itselleen, jos se laina-ajan aikana poistetaan kirjaston valikoimasta? Kivistön mukaan näin on tapahtunut usein. Moni on halunnut pitää teoksen itsellään. Asiakas huomaa sen, kun teosta ei enää näy lainaajatiedoissa. Usein se hämmentää, ja lainaaja on ollut yhteydessä kirjastoon. ? santeri matero Pisimpään lainassa ollut kirja on nyt täysi-ikäinen Niin kutsutut ikuisuuslainat eivät ole kysyttyjä teoksia, kertoo Avoimen tiedon keskuksen informaatikko. SUURI OSA sekä läsnäopetusettä suoratoistotunteina järjestettävistä korkeakoululiikunnan ryhmistä on täyttynyt nopeasti siitä lähtien, kun liikuntaa järjestävä uMove julkaisi syyskautensa aikataulut. "Moni tunti on tullut täyteen varasijoja myöten", sanoo uMoven palvelukoordinaatori Kirsi Hartikainen. "Opiskelijat ottivat palloiluja ryhmäliikuntavuorot innolla vastaan. Ensimmäiset viikot ovat olleet vauhdikkaat." TUNNIT ALKOIVAT syyskuun toisella viikolla. Ryhmäkokoja muutetaan koronarajoitusten mukaan. Korkeakoululiikunnan kurssit maksetaan Jyväskylän yliopiston verkkokaupassa, ja liikuntatarramaksuun sisältyvät ryhmäliikuntatunnit, palloiluvuorot ja kuntosalipalvelut. Tarran lisäksi uimahalli AaltoAlvarissa saa alennusta opiskelijakortilla. Tällä hetkellä uMove ei järjestä erillisiä maksullisia kursseja. Niitä kuitenkin suunnitellaan tulevalle keväälle. Vaikka lähitunteihin panostetaan nyt syksyllä, myös striimatut tunnit päätettiin säilyttää. UMove keräsi kesällä opiskelijoilta palautetta liikuntatunneista, ja etätunteja kiiteltiin paljon. Keväällä ne olivat kysyttyjä. Moni streamtunti keräsi yli 30 osallistujaa. Suosio on jatkunut nyt syksylläkin. "Verryttelystriimissa oli [syyskuun] toisella viikolla 24 seuraajaa. Se on mielestäni todella hyvin, kun esimerkiksi rytmiikkasaliin otetaan sisään vain 25 henkeä", Hartikainen sanoo. TÄNÄ SYKSYNÄ uusia lajeja ovat vesijumppa, uimahallija kuntosalivuorot, sekä commercial dance ja show latino. Aamutunteja ei tiistain joogaa lukuunottamatta ole, ja se toteutetaan striimattuna. Syynä on tilojen saatavuus: aamupäivisin rakennuksissa, joissa vuoroja järjestetään, on opetusta, eikä tiloja siksi riitä korkeakoululiikunnan käyttöön. Yhteistyövuorot Tourulan Crossfit40100:n ja Klub1:n kanssa jatkuvat. Yhteistyökumppanit ovat aiemmin järjestäneet lähinnä erillisiä liikuntakursseja, mutta koronan myötä tarjonta laajeni. Esimerkiksi Klub1 tarjosi kesällä liikuntatarran ostaneille muun muassa body balanceja cycling-tunteja. Tällä hetkellä erillisiä maksullisia kursseja uMove ei järjestä, mutta niitä suunnitellaan tulevalle keväälle. Myöhemmin syyskaudella uMove järjestää myös erilaisia tapahtumia. Ainakin tanssitapahtuma ja yhteisölliset kisakatsomot ovat suunnitelmissa. Tavoite on luoda yhtenäinen penkkiurheiluporukka. "Kisakatsomoita voitaisiin järjestää striimattuna Venuella tai ryhmät voivat lähteä paikallisten urheilujoukkueiden peleihin porukalla", korkeakoululiikunnan kehittäjä Tiia Thil sanoo. On myös yhteistöitä: uMove ja Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta JYYn Leija-hanke järjestävät yhdessä Ilokivessä aamujoogaja rentoutumishetkiä. On ollut myös aistikävely Kanavuoren luontopolulla. Luonnossa kulkiessa kiinnitettiin ohjatusti huomiota eri aistikokemuksiin. Samanlaisia retkiä on suunnitteilla ainakin yhden ainejärjestön kanssa, sanoo Thil. Hänen mukaansa aineja koulutusalajärjestöt voivat saada liikuntatapahtumien järjestämiseen ja ideointiin tukea uMovelta. Opiskelijoilta myös toivotaan palautetta ja ideoita palveluiden kehittämiseen. ? santeri matero Ryhmäliikuntaa lähiopetuksena ja uusia vuoroja Etätunneista ei vielä luovuttu, sillä ne saivat kiitosta. Suoratoistotunnit ovat edelleen kysyttyjä. Enemmän töitä ilman opintotuen pienemistä J ylkkäri?06 · 2021? 07 ajankohtaista
Jylkkäri laatii tärkeitä listoja. törke itä Lyhytkestoisen majoituksen suosio yllätti Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan liiketoimintakokonaisuus Soihtu tarjoaa nykyään väliaikaismajoitusta Kortepohjan ylioppilaskylässä. Soihtu Stay -niminen palvelu aloitti heinäkuussa 2021, ja se on tarkoitettu pääasiassa opiskelijoille. Tarkoitus on, että opiskelijat voivat majoittua Soihdun asunnoissa lyhyen ajan esimerkiksi odottaessaan vakituisen asunnon vapautumista tai opiskellessaan lyhytkestoisen lähiopetusjakson ajan Jyväskylässä. Jos tilaa riittää, asuntoihin otetaan myös lomamatkailijoita ja keikkatyöläisiä erityisesti kesäaikaan. Nyt kuluvalla lukuvuodella palvelu rajoittuu vain M-taloon, mutta kesäisin on käytössä myös talot Q, R ja S. Tuolloin kyseiset talot olivat vähemmällä käytössä, sillä opiskelija-asuntotarve oli pienempi. M-talon kaikki asunnot eivät ole lukuvuoden aikana vuorattavissa, sillä suurimmassa osassa asuu vakituisesti opiskelijoita. Vuokrattavat asunnot ovat valmiiksi kalustettuja: on sänky, työpöytä, tuoli, nojatuoli ja kaapisto. Asiakkaat voivat syödä Rentukassa aamiaisen ostamalla kupongin. Asiakkaiden käytössä ovat A-talon sauna, Rentukan kuntosali ja pesula. "Palvelun suosio yllätti positiivisesti", sanoo Soihdun toimitusjohtaja Timo Lahtinen. "Ennen kaikkea opiskelijat ovat löytäneet palvelun, ja myös muut asiakasryhmät." Viikonloppuna huoneistot ovat olleet heinäkuusta saakka täyteen varattuna yhtä viikonloppua lukuun ottamatta. Kysyntää palvelulle on ollut Lahtisen mukaan jo jonkin aikaa. Väliaikaismajoitus kirjattiin JYYn liiketoimintastrategiaan vuoden 2021 alussa. ? Veera MangströM Sisun korjaamiseen vaaditaan nopeutta ja lisäresursseja Opiskelijat vaativat ohjelmistoyritys Funidataa lisäämään resursseja Sisun saavutettavuustyöhön, kertovat opiskelijajärjestöt. Syyskuun 22. päivänä 2021 julkaistun kannanoton ovat allekirjoittaneet Aalto-yliopiston, Helsingin yliopiston, Jyväskylän yliopisto, LUT-yliopiston ja Tampereen yliopiston ylioppilaskuntien hallituksien puheenjohtajat. Sisu on tällä hetkellä seitsemässä korkeakoulussa käytössä oleva opiskelijoiden, opettajien ja opintohallinnon yhteinen opintotietojärjestelmä. Funidata on puolestaan korkeakoulujen omistama ohjelmistoyritys, joka vastaa Sisun toteutuksesta ja kehityksestä. Opintotietojärjestelmää on kritisoitu sen saavutettavuuspuutteista. Vaikeasti näkövammaiset eivät voi käyttää sitä itsenäisesti, mikä asettaa opiskelijat eriarvoiseen asemaan. Sisusta on tehty kanteluita Etelä-Suomen aluehallintovirastoon. Viranomainen on antanut asiasta huomautuksen esimerkiksi Helsingin yliopistolle. Sisun puutteet selviävät digitaalisten palveluiden tarjoamista koskevan lain mukaisesti järjestelmän saavutettavuusselosteesta. Osa puutteista on ilmoitettu korjattavan vasta vuoteen 2023 mennessä. Aluehallintoviraston mukaan tuohon asti ulottuville korjausajoille ei ole riittäviä perusteita ja saavutettavuuspuutteet täytyy korjata viivytyksettä. Funidatan mukaan yritys ja omistajakorkeakoulut tiedostavat, ettei saavutettavuus ole tyydyttävällä tasolla, ja että Sisua kehitetään järjestelmänä edelleen. Funidata on perustellut korjausaikataulua sillä, että yrityksen resursseja on pitänyt kohdistaa ensin muuhun kehitystyöhön. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on eri mieltä: lakisääteisten vaatimusten ohi ei voi priorisoida muita töitä ja että Funidatan on tarvittaessa kohdennettava lisäresursseja saattaakseen Sisun saavutettavaksi. Kannanoton allekirjoittaneiden järjestöjen mukaan Sisun kehitys omistajakorkeakoulujen toiveiden mukaan on hyvä asia. Puutteiden korjaustahti on kuitenkin liian hidas. ?? toiMitus Terveydenhoidon maksu puuttuu miltei puolelta Kolmekymmentäviisi euroa, kahdeksankymmentä senttiä. Sen verran on korkeakouluopiskelijan terveydenhoitomaksu kuluvan vuoden lukukaudella. Syyskuun 16. päivään 2021 mennessä noin 130 000 opiskelijaa ei ollut maksanut sitä. Vuoden 2021 alusta voimaan tullut laki siirsi korkeakoulujen opiskelijaterveydenhuollon järjestämisen ja maksujen keruun Kelalle. Aiemmin tästä vastasi Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS. Lain myötä ammattikorkeakoululaiset siirtyivät YTHS:n palveluiden piiriin. Terveydenhuoltomaksu tulee maksaa Kelalle itsenäisesti, syyslukukaudelta viimeistään 30. syyskuuta 2021. Ei tule erillistä laskua. Entä jos ei maksa? Silloin Kela muistuttaa maksusta ja perii viiden euron kiinteän viivästymismaksun. Entä jos ei sittenkään? Kela voi kuitata eli vähentää maksun opintorahasta ilman opiskelijan suostumusta. Jos maksua ei saada kuitattua, se siirretään ulosottoon. Syyskuun 2021 puoliväliin mennessä maksun oli maksanut noin 135 000 opiskelijaa. Terveydenhoitomaksulla rahoitetaan korkeakouluopiskelijoiden terveydenhuoltoa. Osuus on 23 prosenttia. Loput 77 prosenttia maksaa valtio. Kevätlukukauden 2022 terveydenhoitomaksun voi maksaa, kun sen suuruus on vahvistettu valtioneuvoston asetuksella marraskuun loppuun mennessä. Kevätlukukauden maksu piti maksaa viimeistään 31. tammikuuta. Huhtikuussa ulosottoon oli Kelan mukaan menossa 8 150 maksua. ?? toiMitus Väliaikaismajoitusta on Kortepohjan M-talossa. Ve er a M an g st rö M 1 Finlandia 2 Kaatoryyppy 3 Kainuulainen Kuutamopontikka 4 Korpimaan Kyynel 5 Leijona 6 Marskin Ryyppy 7 Puolustuslaitos Viinaa 8 Sisuviina 9 Suomi 10 Törni kymppi 08?J ylkkäri?06 · 2021 Ajankohtaista
Kangasmerkkejä, tussipiirroksia, eri värejä – ja tavaroitakin. Sellaiset ovat opiskelijahaalarit. MITEN NE PUETAAN? Miten vaan! Opiskelijahaalarit voi pukea ylös saakka etenkin, jos merkkejä on paljon. Moni kuitenkin pukee haalarit vain vyötärölle saakka, sitoen hihat yhteen ja asettelemalla selkämyksen ainejärjestölogon näkyviin alaselän kohdalle. Merkkejä voi kiinnittää hihoihinkin, kuten Aija Hokkanen on tehnyt. Jalat lahkeisiin! HAALARIT TULIVAT Suomeen rapakon takaa, Ruotsista. Siellä opiskelijoilla oli käytössään alun perin kaksi frakkia: yksi hienompiin tilaisuuksiin, ja toinen, niin kutsuttu spyfrack, illan menoihin. Myös Suomessa käytettiin frakkeja, muun muassa akateemisissa juhlissa. Niiden suosio kuitenkin hiipui 1960ja 70-luvuilla. Ruotsissa haalarit korvasivat frakit 1970-luvulla. Opiskelijamäärät kasvoivat ja joukko monipuolistui. Frakkeihin liittyi elististinen konnotaatio, eikä niitä riittänyt kaikille. Suomeen idea opiskelijahaalareista tuli 1980-luvun paikkeilla. Ensimmäisenä niiden käytön omaksuivat Otanimen teekkarit. Sittemmin käyttö levisi, myös ammattikorkeakouluihin, ja lopulta aiemmin työhaalareina tunnetusta asusta tuli ryhmätunnus. Kaikilla Jyväskylän yliopiston ainejärjestöillä ei ole omaa haalariväriä. Punaisia haalareita käyttävät esimerkiksi Dumpin, Sputnikin, Parkun, Pedagon ja Magna Cartan jäsenet. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa punaista väriä on tietojenkäsittelyn opiskelijoilla. ERIPARI LAHKEITA Lahkeen tai hihan osittainen vaihtaminen voi kertoa kumppanista, joka opiskelee toista alaa. Hokkasen tapauksessa niin ei kuitenkaan ole. Haalarin voi nimittäin koostaa myös vain omien haalarien osia vaihtamalla. Kauppatieteitä Jyväskylässä opiskeleva Hokkanen on vaihtanut edellisen opiskelupaikkansa, Vaasan ammattikorkeakoulun vihreän haalarin lahkeen nykyisen Pörssin ainejärjestön haalareihin. "Tämä mun maisterilahje on kyllä tosi tyhjä. Näkee, että on korona-aikana aloittanut." Kokonaisen lahkeen tai hihan vaihto ei ole yksinkertainen projekti. Hokkanen pohti myös haalarien pitkittäistä yhdistämistä. "Halusin kuitenkin pitää ainejärjestön logon ehjänä." ? MERKITTY VAATE Mistä erottaa fuksin ja n:nnen vuoden opiskelijan? Yksi vastaus voisi olla merkeistä! Erilaiset kankaiset merkit kertovat opiskeluajoista – tapahtumista, ainejärjestöjen sisäpiirivitseistä, opiskelijavaihdosta. Tyypillisesti merkkejä ostetaan muun muassa ainejärjestöiltä tai saadaan opiskelijatapahtumista. Moni koristelee haalareita myös tusseilla, ja usein juuri opiskelijakaverit ottavat ottavat kynän käteen ja jättävät terveisensä toisten haalareihin. Aija Hokkasen haalareihin on muun muassa taiteiltu erään laivaristeilyn hytin numero. MUKEJA JA AVAAJIA Pullonavaaja ja emalimuki, kuksa tai muu juoma-astia ovat suhteellisen kevyitä kannettavia – ja usein hyödyllisiä. Tavarat voi kiinnittää vaikka vyölenkkiin. Mutta mikä on oikeasti oleellista? Sitä kannattaa pohtia. Kun haalareissa roikottaa esineitä, ne väistämättä tarttuvat ja kolisevat ympärillä oleviin ihmisiin ja esineisiin. MAINOKSILLA OSIN MAKSETUT Ainejärjestöt hankkivat usein sponsoreita kattaakseen osan haalarien hankintahinnasta. Periaatteessa mainoksilla voi saada koko asun maksettua, mutta ainakaan muutaman viime vuoden aikana Jyväskylän yliopiston ainejärjestöt eivät ole tässä onnistuneet. Pitää siis vähän maksaa itsekin. Joka tapauksessa ilman sponsoreita haalarit olisivat huomattavasti kalliimmat opiskelijoille. TeksTi & kuva? Santeri Matero J ylkkäri?06 · 2021? 09 Ajankohtaista
10?J ylkkäri?06 · 2021 ajankohtaista KUN KEITTIÖMESTARI Arja Yläjärvi aloitti työnsä Ilokivessä syksyllä 1981, paikka näytti erilaiselta kuin nykyään. Ravintola oli samalla paikalla, mutta kahdessa kerroksessa. Keittiö oli huomattavasti alkeellisempi. Perunat ja porkkanat kuorittiin ja pienittiin itse, ja pieneen uuniin mahtui vain yksi makaronilaatikkovuoka kerrallaan. Tuolloin, 1980-luvun alussa, Ilokivessä söi päivittäin vain 250–300 opiskelijaa. "Ei se keittiö riittäisi tänä päivänä mihinkään", Yläjärvi sanoo. Nelisenkymmentä vuotta sitten ruoka myös tarjoiltiin pöytiin. "En tiedä, kuinka monta tarjoilijaa siihen nykyisellä kävijämäärällä tarvittaisiin." Tänä päivänä ruokailijoita on parhaimmillaan yli tuhat päivässä. KASVISPYTTIPANNUA, jauhemaksapihvejä, spagettia tonnikalakastikkeella. Tältä näytti lounaslista lokakuun 5. päivänä 2001. Silloin Yläjärvi oli työskennellyt Ilokiven ravintolassa kaksikymmentä vuotta. Senkin jälkeen, toisen kahdenkymmenen vuoden aikana, lounaslistat ovat muuttuneet. Ennen opiskelijoiden suosikkiruokia olivat muun muassa kesäkeitto, makkarapihvit ja kanaviillokki. Niitä ei näy listoilla enää kovin usein. Entä nykyään, mistä opiskelijat pitävät? "Uusi suosikkiruoka on selkeästi pestobroileri." Yläjärven mukaan se houkuttelee paljon asiakkaita. Voi kuulemma jo puoliltapäivin arvata, että kävijämäärä nousee yli tuhannen. Lisäksi makaronilaatikko, pinaattiletut ja etenkin jauhelihalasagne ovat suosittuja, kuten myös aiempina vuosikymmeninä. "Lasagnella houkuttelemme aina uusia opiskelijoita, jotta oppivat käymään." Se on myös Yläjärven bravuuri. Lasagnepäivinä hän tulee yleensä muita aikaisemmin töihin. Valmistaminen kastikkeineen vie enemmän aikaa kuin muiden ruokien. MARRASKUUSSA 2020 Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto hyväksyi ilmastokestävyyden tiekartan. Sen tarkoitus on ohjata JYYtä "kohta kestävämpää ja vastuullisempaa toimintaa". Ylioppilaskunnan tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2025 mennessä. Yksi tiekartan osa-alueista on ruoka. Koska JYY omistaa Ilokiven ravintolan, hiilidioksidipäästöjä tarkastellaan myös ravintolan osalta. Olennaista on, mitä ruoaksi tarjotaan. Yksi tiekartan tavoitteista on, että kasvisja vegaaniruoat ovat tulevaisuudessa myydyin lounasvaihtoehto. Lihapitoisten lounaiden myyntimäärän tulisi laskea roimasti. Vertailun vuoksi: tammi-maaliskuun 2021 aikana lihapitoisen ruoan – kala mukaan lukien – valitsi yli 23 000 asiakasta. Sen sijaan kasvisruoan valitsi hieman alle 4 600, ja vegaanisen vain noin 700. Vegaaniruokaa on tarjoiltu Ilokivessä 2000luvun alusta saakka. "Sitä meni silloin alle kymmenen annosta päivässä", Yläjärvi sanoo. Vegaaniruoan suosio on siis hieman lisääntynyt. "Useimmiten kun on kalaruokaa tarjolla, kasvisruokaa menee paljon vähemmän." Kasvisruoat siis kilpailevat kalan kanssa. YLIOPPILASTALO ILOKIVEÄ remontoitu vuosien aikana paljon. 1980-luvulla oli kolme pienempää remonttia, joissa ravintolassa muun muassa vaihdettiin kassojen paikkoja, rakennettiin loosit ja nostettiin paikkamäärää kolmeensataan. Vielä tuolloin Ilokivi oli auki aamupäivästä iltaan. Päivisin ruokalassa tarjottiin lounasta, illalla ravintolan puolella oli muuta toimintaa. Muutos tuli 1990-luvun alussa. Kävijämäärät romahtivat laman aikana. Ylioppilaskunnan edustajisto päätti yksimielisesti, että ravintolatoiminta päättyy. Palkkakustannukset olivat korkeat, eikä ravintolatoimintaa pidetty ylioppilaskunnan Ruokamaineen kannatteleva pilari TeksTi & kuva? Santeri Matero Ilokiven ravintola on muuttunut vuosikymmenten aikana paljon remonttien myötä. Muutos näkyy myös ruokalistoissa: suosikkiruoat ovat vaihtuneet. Kaiken tämän on nähnyt keittiömestari Arja Yläjärvi, joka on työskennellyt Ilokivessä neljänkymmenen vuoden ajan. ydintoimintana. Ravintolan pito ei siis ollut taloudellisesti järkevää, eikä se myöskään palvellut opiskelijoiden tarpeita, päätti edustajisto. Päätöksen seurauksena tarjoilijat ja iltavuorossa työskentelevä kokki irtisanottiin. Yhteensä 12 työntekijää joutui lähtemään. Ja ennen kaikkea samalla päättyi Ilokiven iltatoiminta. Lounasruokala kuitenkin jäi. Vuonna 1995 ylioppilastalo peruskorjattiin. Ruokala suljettiin, ylioppilaskunta siirtyi Lozzin tiloihin ja sisätilojen alkuperäiset piirteet hävitettiin lähes kokonaan. Korjauksen valmistuttua ylioppilaskunta ja Ilokivi toimintoineen palasivat rakennukseen. VIIMEISIN remontti ravintolaan tehtiin 2018. Ennen sitä Ilokiven työntekijät annostelivat lämpimän ruoan linjastolla opiskelijoille. Remontin jälkeen tästä luovuttiin, ja silloiseen ruokalaksi kutsuttuun tilaan rakennettiin toinen linjasto. Hanojen maito vaihtui soodaveteen ja uudella sisustuksella pyrittiin lisäämään viihtyisyyttä. Samalla Ilokivestä pyrittiin tekemään enemmän ravintola kuin ruokala. Samalla myös Ilokivessä alettiin tarjota aamiaista. Yläjärven mukaan "ympyrä sulkeutui". Ylioppilaskunnalla oli taas ravintola ruokalan sijaan, aivan kuten historiansa alkuvaiheilla. Mutta aivan entisenlaiseksi se ei kuitenkaan muuttunut. Esimerkiksi 1980-luvulla ravintolan terassilla oli toimintaa, ja ravintolassa pidettiin bändi-iltoja ja klubeja, sekä "Piti antaa valomerkki Iltapäivällä, että saatiin tilat siivottua"
J ylkkäri?06 · 2021? 11 ajankohtaista Arja Yläjärvi arvelee Ilokiven olevan poikkeuksellinen siinä, että esimerkiksi jauhelihapihvit tehdään alusta asti itse. kolmipäiväinen festivaali Jyrock. Vappulounas houkutteli suuren määrän asiakkaita. "Jonain vuosina 1980-luvulla piti vappuna antaa erikseen valomerkki iltapäivällä, että saatiin tilat siivottua ruokailua varten", Yläjärvi muistelee. "Sama porukka otettiin sitten uudelleen sisään." Etenkin ylioppilaskunta-aktiivien keskuudessa Ilokiven ravintolaa kutsuttiin olohuoneeksi. Edustajiston ja hallituksen kokouksista iltaa siirryttiin usein jatkamaan juuri Ilokiveen. Muutamat häätkin ravintolassa on tanssittu. Tilat voi varata juhlia varten nykyäänkin. "Tilaustarjoilujen tekeminen on kyllä piristävää vaihtelua lounasravintola-arkeen." TIISTAINA 5. LOKAKUUTA juhlitaan jälleen pyöreitä. Silloin Yläjärvi on työskennellyt Ilokivessä 40 vuotta. Häntä on tituleerattu ravintolan ruokamaineen kannattelevaksi pilariksi. RavintolapäälRuokamaineen kannatteleva pilari Ilokiven ravintola on muuttunut vuosikymmenten aikana paljon remonttien myötä. Muutos näkyy myös ruokalistoissa: suosikkiruoat ovat vaihtuneet. Kaiken tämän on nähnyt keittiömestari Arja Yläjärvi, joka on työskennellyt Ilokivessä neljänkymmenen vuoden ajan. ydintoimintana. Ravintolan pito ei siis ollut taloudellisesti järkevää, eikä se myöskään palvellut opiskelijoiden tarpeita, päätti edustajisto. Päätöksen seurauksena tarjoilijat ja iltavuorossa työskentelevä kokki irtisanottiin. Yhteensä 12 työntekijää joutui lähtemään. Ja ennen kaikkea samalla päättyi Ilokiven iltatoiminta. Lounasruokala kuitenkin jäi. Vuonna 1995 ylioppilastalo peruskorjattiin. Ruokala suljettiin, ylioppilaskunta siirtyi Lozzin tiloihin ja sisätilojen alkuperäiset piirteet hävitettiin lähes kokonaan. Korjauksen valmistuttua ylioppilaskunta ja Ilokivi toimintoineen palasivat rakennukseen. VIIMEISIN remontti ravintolaan tehtiin 2018. Ennen sitä Ilokiven työntekijät annostelivat lämpimän ruoan linjastolla opiskelijoille. Remontin jälkeen tästä luovuttiin, ja silloiseen ruokalaksi kutsuttuun tilaan rakennettiin toinen linjasto. Hanojen maito vaihtui soodaveteen ja uudella sisustuksella pyrittiin lisäämään viihtyisyyttä. Samalla Ilokivestä pyrittiin tekemään enemmän ravintola kuin ruokala. Samalla myös Ilokivessä alettiin tarjota aamiaista. Yläjärven mukaan "ympyrä sulkeutui". Ylioppilaskunnalla oli taas ravintola ruokalan sijaan, aivan kuten historiansa alkuvaiheilla. Mutta aivan entisenlaiseksi se ei kuitenkaan muuttunut. Esimerkiksi 1980-luvulla ravintolan terassilla oli toimintaa, ja ravintolassa pidettiin bändi-iltoja ja klubeja, sekä likkö Kati Leminen arvelee, että Yläjärven ammattiylpeys ei kestäisi millään laittaa huonolaatuista ruokaa tarjolle. Keittiömestarina Yläjärvi onkin topakka. Hän ei pelkää puuttua keittiön toimintaan, jos ruoan laatu ei ole riittävän hyvä. "Pidän hyvästä ruoasta ja vaadin, että sitä myös tehdään täällä", hän sanoo. Yläjärven päivän rytmi on usein sama: aamiaisen esillepano, lounaan valmistus, tilausten suunnittelu ja teko tuleville päiville. Lounaslistat syntyvät kotona. Hän pitää kunnostaan huolta, usein pyöräilee työmatkat, viitisen kilometriä. Käy kuntosalilla ja hiihtämässä. Ja jää pian eläkkeelle, osittain. Helmikuun 2022 jälkeen hän tekee ravintolassa puolikasta työaikaa. "Olen niin hyvässä kunnossa, ja tykkään työstäni." Yläjärven 40-vuotisjuhlapäivänä opiskelijoille tarjotaan kasvislasagnea, kahden kalan keittoa ja chorizo-kanapataa. Mitä noista Yläjärvi itse söisi? Hän ei osaa päättää valitsisiko lasagnen vai padan. Eikä osaa sanoa, mikä on hänen suosikkiruokaansa. Kaikkiruokaiselle maistuu kaikki. Ruokafilosofia on selvä: "Teen ruokaa opiskelijoille, kuin omille lapsilleni." Kun Yläjärven työuraa juhlittiin kymmenen vuotta sitten, hän kertoi Jylkkärissä, että hänen lapsensa usein kysyvät mitä ruokaa äidin kotona on, voisivatko he tulla syömään. Nykyisin niin käy hieman harvemmin, ehkä joka toinen viikonloppu. Kylään tulevat myös lapsenlapset. Silloin Yläjärvi tekee kotonakin ruokaa useammalle hengelle. Ja nimenomaan "saa tehdä". ? ? Jutussa on käytetty lähteenä myös Marko Lambergin teosta Nuoruus ja Toivo (2004), Antti Seppäsen ja Marjo Vallittun kirjaa Iloa Kiven sisässä – Tarinoita ylioppilastalo Ilokivestä (2014), sekä vanhoja Jylkkäreitä.
TEHDÄÄN TEHDÄÄN NÄISTÄ VAALIT NÄISTÄ VAALIT 12?J ylkkäri?06 · 2021
än on nimeltään Ned Stark, Talvivaaran lordi. Pohjoisen vartija, kunniallinen ja oikeudenmukainen. Ja fiktiivinen hahmo, joka esiintyy fantasiasarja Game of Thronesissa. Stark on sijoitettu Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta JYYn Instagram-julkaisuihin. Keltaisen taustan päälle, mustan raamin sisään. Samojen julkaisujen teksti on kirjoitettu kapitaalilla: BRACE YOURSELVES! JYYN EDARIVAALIT ON TULOSSA! Ja sen jälkeen, julkaisusta riippuen, kerrotaan, miksi pitäisi asettua ehdolle tai miksi vaalien pitäisi kiinnostaa. Syitä luetellaan: Jos ei asetu ehdolle, todennäköisesti sen tekee joku, joka on väärää mieltä ihan kaikesta! Ja: edari tekee tärkeimmät opiskelijoita koskevat päätökset! Mutta ketä se kiinnostaa? TT ulosraportti julkaistiin keskiviikkona 6. marraskuuta 2019. Äänioikeutettuja yhteensä 12 078. Äänestäneitä 3 373. Ja äänestysprosentti: 27,93. Toisin sanoen alle kolmasosa opiskelijoista käytti äänioikeutta viimeisissä edustajistovaaleissa. "Joo", sanoo Miikael Saksman, "onhan se huolestuttavan vähän." Saksman on kuudennen vuoden tilastotieteiden opiskelija, ja keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja. Se on edustajistovaaleja varten asetettu lautakunta, johon kuuluu puheenjohtajan lisäksi viisi jäsentä. Lautakunta vastaa vaalien toteutuksesta, tiedottamisesta ja ohjeistamisesta. "Siitä, että vaalit rullautuu, menee sääntöjen mukaisesti." Tehtävä on kiinnostava, niin Saksman sanoo. Hän ollut aktiivisesti mukana ylioppilaskunnan toiminnassa vuosia sekä edustajistossa että hallituksessa. Nyt pääsee näkemään läheltä, kuinka vaalit järjestetään. Mutta tehtävää voi pitää epäkiitollisena, tai ainakin haastavana. Etenkin, jos äänestysprosentti kyykkää. Se on nimittäin pelkona tänäkin vuonna. VV aalit järjestetään loka-marraskuun 2021 vaihteessa. Tuolloin ylioppilaskunnan edustajistoon valitaan 41 jäsentä, edaattoria. Äänioikeutettuja ovat kaikki Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan jäsenet, siis miltei kaikki yliopiston opiskelijat. Jatko-opiskelijoille ylioppilaskuntaan kuuluminen on vapaaehtoista. Valtaa on jaossa: edustajisto on ylioppilaskunnan korkeinta valtaa käyttävä elin. JYY itsessään on noin 12 500 jäsenensä eli opiskelijoiden etuja palvelujärjestö, ja sen tehtävä on valvoa jäsentensä etua. Se H H Provosoivaa viestintää, kampanjointia, julisteita, mainontaa kampuksilla ja eri kanavissa. Näin edustajistovaalien näkyvyyttä yritetään kasvattaa. Tänä syksynä valitaan jälleen Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan korkeinta valtaa käyttävät henkilöt. Se ei suurinta osaa opiskelijoista kiinnosta. TeksTi? Oona Komonen kuviTus? Maria Hallikainen J ylkkäri?06 · 2021? 13
tapahtuu esimerkiksi vaikuttamalla ja neuvottelemalla yliopiston ja Jyväskylän kaupungin eri toimijoiden kanssa: kuinka opiskelijat näkyvät ja kuuluvat, miten turvataan opiskelijoille mahdollisuudet elää ja opiskella Jyväskylässä. Lisäksi ylioppilaskuntaan kuuluu sen liiketoimintakokonaisuus Soihtu. Se hallinnoi kiinteistöomaisuutta ja ravintolaliiketoimintaa. Varallisuutta ylioppilaskunnalla on noin 80 miljoonaa euroa. Tase on siis suurin piirtein yhtä suuri kuin maailman suurimmalla luterilaisella seurakunnalla eli Jyväskylän seurakunnalla. Ja sen, miten tuota rahasummaa käytetään ja millaisia opiskelijoiden arkeen liittyviä päätöksiä tehdään, linjaa ylioppilaskunnan edustajisto. Se päättää JYYn talousarvion ja toimintasuunnitelman hyväksymisestä. Se päättää lainoista ja rakentamisesta. Kortepohjan ylioppilaskylän kehittämisestä, Ilokiven toiminnasta. Ja jäsenmaksun määrästä, joka on kuluvalla lukuvuodella 2021–22 yhteensä 76,5 euroa. Lisäksi edustajisto linjaa ylioppilaskunnan säännöistä ja arvoista, kuten siitä, onko JYY feministinen ja miten kestävä kehitys huomioidaan toiminnassa. Edustajisto myös valitsee ylioppilaskunnan hallituksen ja sen puheenjohtajan, sekä JYYn työntekijät, kuten toiminnanjohtajan, toimitusjohtajan ja Jyväskylän ylioppilaslehden päätoimittajan. Kahden vuoden välein demokraattisilla vaaleilla valitun edustajiston voi periaatteessa ajatella edustavan koko ylioppilaskunnan jäsenistön eli yliopisto-opiskelijoiden mielipidettä. Heikko äänestysprosentti kuitenkin asettaa edustuksen kyseenalaiseksi. Eikä tilanne koske vain edellisiä, vuoden 2019 vaaleja. Sen paremmin ei ole mennyt 2010-luvulla muutenkaan. 2017: 28,96 prosenttia. 2015: 20,41. 2013: 20,6. 2011: 27. Mistä se johtuu? JJ uuret ovat vuosikymmenien päässä, vuodessa 1934, kun Jyväskylän kasvatusopillinen korkeakoulu aloitti toimintansa. Asetuksen mukaan korkeakoululaiset muodostivat ylioppilaskunnan, jonka tarkoitus "on edistää hyviä tapoja ja hyvää järjestystä opiskelijain keskuudessa sekä tukea heidän pyrkimyksiään". Tuon ajan ylioppilaskunta toimi korkeakoulun rehtorin ja opettajaneuvoston alaisena, ja sitä kutsuttiin usein lyhyesti kunnaksi. Jäsenet olivat kuntalaisia. Ylintä päätäntävaltaa käytti kaikille jäsenille avoin kuntakokous. Tosin kaikki eivät olleet päätösvaltaisia: loppututkinnon suorittaneet eivät saaneet osallistua päätöksentekoon, eivätkä ensimmäisen lukuvuoden opiskelijat. Vuonna 1934 kokouksen päätösvaltaisuus edellytti kymmenen, ja neljää vuotta myöhemmin kahdenkymmenen äänivaltaisen jäsenen läsnäoloa. Vähimmäisrajan nosto heijasti opiskelijamäärän kasvua: kaksivuotiseksi tarkoitetun korkeakoulun aloittaessa opiskelijoita oli 60, mutta talvisodan kynnyksellä jo 197. Jo ennen sotaa oli havaittu ongelma. Mitä suuremmaksi ylioppilaskunta kasvoi, sitä vaikeampi oli saada kaikki opiskelijat tai edes enemmistö kiinnostumaan kunnan asioista. Ennen sotia kokouksissa kävi parhaimmillaan yli puolet opiskelijoista. 1940-luvun jälkipuoliskolla määrä laski alle puoleen. Kiinnostus tosin riippui sisällöstä. Suosittuja olivat kokoukset, joissa jaettiin kuntanauhoja, ja ne, joissa päätettiin johtopaikoista. Yleensä toiminnan järjestäminen jäi kuitenkin pienen aktiivisen vähemmistön vastuulle. "Kun kolmen ja puolen sadan joukosta ei tahdo löytyä hakemallakaan edes muutamaa kymmentä aktiivista kuntalaista, on järjestelmässä jotakin vikaa", kirjoitti Mirjami Nikkilä toimikauttaan 1956–57 koskevassa historiikissaan. "Joukkoomme mahtui monta, jotka jäsenmaksun maksettuaan nauttivat kunnan suomista sosiaalisista eduista ja kävivät Lozzin tanssiaisissa, mutta muuten tiesivät tuskin mitään kunnan toiminnasta." Syksyllä 1958 tapahtui merkittävä muutos. Kasvatusopillisen korkeakoulun yhteyteen perustettiin filosofinen tiedekunta. Opiskelijamäärä kasvoi entisestään. Myös ylioppilaskunnan rakenne muuttui: kahta ryhmää erotti erilainen opiskelutahti. Kansakoulunopettajaksi valmistuttiin kahdessa vuodessa, mutta akateemisella linjalla aikaa kului enemmän. Rivijäsenten vieraantuminen ylioppilaskunnasta kasvoi. Aktiiviset pohtivat ratkaisua. Mallia otettiin Helsingistä. Vuonna 1960 kuntakokous nimitti ylioppilaskunnalle 40-jäsenisen edustajiston, jolle siirtyi ylin päätösvalta ylioppilaskunnan asioista. Kun paine demokraattiseen päätöksentekoon kasvoi, edustajisto päätettiin valita avoimilla vaaleilla. Niin kävi ensimmäisen kerran 1964. Tuolloin äänestysprosentti oli tasan 50. KK olmenkymmenen prosentin raja on kriittinen, sitä mieltä oli sosiologi Matti Parjanen. Hän kirjoitti niin tutkimuksessaan Ylioppilasradikalismi yhteiskunnallisena liikkeenä. Jos äänestysaktiivisuus laskee alle tuon rajan, Parjanen muotoili, ei demokratia voi ylioppilaskuntien hallinnossa edustuksellisuuden kautta toteutua. Tutkimus ilmestyi 1983. Jo tuolloin Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnassa oli sukellettu Parjasen määrittelemän rajan alle. Vielä 1970-luvun alussa edustajistovaaleissa äänioikeuttaan käytti yli 60 prosenttia opiskelijoista. Seuraavalla vuosikymmenellä tuli lasku. Vuonna 1980: 29 prosenttia. 1981: 19,7. Pohja saavutettiin 1982. Yhteensä 5 515 äänioikeutetusta uurnilla kävi 708. Äänestysprosentti oli 12,8. Pienimmillä vertausluvulla läpi mennyt edustaja sai vain neljä ääntä. Kaikkien aikojen veltoimmat vaalit, kirjoitti Jylkkärin päätoimittaja Timo Harakka. Sen jälkeen suunta oli ylöspäin, tosin ei merkittävästi. 1980-luvun lopusta 2000-luvun alkuun äänestysprosentti keikkui kahdenkymmenen tuntumassa. M M iksi riviopiskelijat ovat passiivisia? Pääsihteeri Harri Virta pohti syitä 1980-luvulla. Yksi ehdotus: suomalainen "turvavaltio". Maailman moninaisten ongelmien rinnalla opiskelijoiden arkiset asiat tuntuvat vähäpätöisiltä. Ja toinen: ei ole yhtä selkeää vihollista, jota vastaan passiiviset voisi mobilisoida. Kun ylioppilaskunta lähentyi henkisesti osaksi yliopistoa, myös vastakkainasettelu yliopiston hallinnon ja opiskelijoiden välillä hiipui. Tai sitten: sekavuus. 1980-luvulla ylioppilaskunta kasvoi ja toiminta laajeni. Oli valiokuntia, ainejärjestöjä, yhdistyksiä, seuroja. Kaikilla ei ollut yhtä läheinen suhde JYYhyn kuin aktiivisimmilla. Monille ylioppilastalo oli ensisijaisesti Ilokivi eli ravintolaja huvittelupaikka. Entä tänä päivänä? Tunnetaanko JYYtä? Ja sitä kautta edustajistoa? Vaikea sanoa. Ei ole varmaa tietoa. Jo 1990-luvun puolivälissä ylioppilaskunnan aktiivit selvittivät jäsentensä tietoja ja mielikuvia yhteisöstään. Tutkimuksen perusteella ongelma oli rivijäsenten tiedonpuute. 14?J ylkkäri?06 · 2021
Nykyisinkin selvitetään, viimeksi keväällä 2021. Jäsenkyselyssä kartoitettiin yleistä mielikuvaa ylioppilaskunnasta ja sen palveluista. Vastaajia oli 437. Kyselyssä ei kysytty edustajistosta. Sen sijaan JYYn toimintaan oltiin vastausten perusteella melko tyytyväisiä. Mitä voi päätellä? Periaatteessa ei mitään, sanoo Aleksi Murtojärvi. Hän on ylioppilaskunnan puheenjohtaja, ja JYYn hallituksen viime vuoden viestintävastaava. Murtojärvi selventää: "Ihmiset, jotka vastaavat jäsenkyselyihin tietävät kyllä, mikä JYY on. Lisäksi niihin vastaavat henkilöt, jotka avaavat ylioppilaskunnan uutiskirjeitä, mikä jo karsii osan opiskelijoista." On siis vaikea sanoa, kuinka tuttu JYY on varsinkin sellaisille opiskelijoille, jotka eivät vastaa kyselyihin tai muuten ole aktiivisia ylioppilaskunnan suuntaan. Ja ennen kaikkea: ylioppilaskunnan päätöksenteko. "Ja pahoin pelkään, että huomattavalle osalle juuri se on hämärän peitossa." Miten päätöksiä sitten tehdään? PP rosessikaavion värisävy on vihreä. On viivoja, palkkeja, tekstiä. Kaikki lähtee vasemmasta reunasta. On asia, joka edustajiston tulee käsitellä perussäännön määräyksenä. Esimerkiksi budjetista päättäminen, ylioppilaskunnan hallituksen kokoonpano tai puheenjohtajiston valinta. Tai sitten on aloite, joko JYYn jäsenen taikka edustajiston tai edustajistoryhmän tekemä. Esimerkiksi marraskuussa 2020 Teemu Kovanen teki jäsenaloitteen Kortepohjan ylioppilaskylän asunnonvaihtomaksuista: pitääkö vuokralaisen maksaa, jos vaihtaa asuntoa Soihdun kohteiden välillä etenkin, jos muuttaa pois talon peruskorjauksen vuoksi. Keskusteltuaan aloitteesta edustajisto lähetti sen hallitukselle toimenpiteitä varten. Maaliskuussa 2021 aloitetta käsiteltiin kokouksessa jälleen, ja palautettiin valmisteluun. Toukokuussa syntyi päätös: maksua ei peritä, mikäli vaihto johtuu esimerkiksi rakennuksen peruskorjauksesta, eikä silloin, jos asuntotyyppi vaihtuu. Kaikille opiskelijoille avoimia kokouksia järjestetään lukuvuoden aikana tyypillisesti kerran kuukaudessa. Kesto vaihtelee. Ennätys lienee huhtikuulta 1962. Kokouksessa muun muassa täydennettiin luottamushenkilöiden paikat. Aloitettiin iltakahdeksalta, jatkettiin aamuneljään. Nykyisin kesto on kuitenkin keskimäärin kahdesta neljään tuntia. Mutta ei edaattorien toimi ole vain kokoustamista. M M iten paljon aikaa luottamustoimen hoitamiseen kuluu? Se on pitkälti itsestään kiinni: ottaako erilaisia vastuutehtäviä ja osallistuuko työryhmiin. Voi osallistua parlamentaarisiin työryhmiin, joissa valmistellaan esimerkiksi liiketoimintasuunnitelmaa tai linjapapereita, joihin kirjataan JYYn viralliset poliittiset linjat, kuten mielipiteet opiskelijoiden toimeentulosta, yliopistojen toiminnasta tai Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:stä. Voi myös hakea edustamaan ylioppilaskuntaa, esimerkiksi valtakunnallisten opiskelijaliittojen liittokokouksiin. Myös mahdollisten aloitteiden tekoon kuluu aikaa. Pitää kirjoittaa ja lobata muille edustajistoryhmille. Nyt syksyllä työtä voi kulua myös vaalijärjestelyihin; suunnitteluun, ehdokashankintaan, kampanjointiin. Varsinaisten edustajiston kokousten lisäksi edustajistoryhmillä on omia kokouksia, samoin kuin ryhmien vastaavilla. Mutta aivan olennaista edaattoreille on perehtyminen kokoukJ ylkkäri?06 · 2021? 15
sissa käsiteltäviin asioihin. Siksi on iltakouluja kerran, pari kuukaudessa. Ideana on saada tietoa päätettävistä asioista, kuulla asiantuntijoita. Voi keskustella ja kysellä. Edustajistoryhmät painottavat usein, että vastuuta pyritään jakamaan tasaisesti. Viime vuosina on kuitenkin havaittavissa, että iltakouluissa ja erilaisissa työpajoissa ryhmää edustavat usein samat henkilöt. Eivätkö kaikki edaattorit ole aktiivisia? "Noh", aloittaa Aleksi Murtojärvi. "Tietysti puheenjohtajana toivoo, että kaikki edustajiston jäsenet olisivat yhtä aktiivisia. Elämäntilanteet ja jaksaminen ovat toki kaikille erilaisia, mutta edustajiston perustyöskentely ei kuitenkaan mielestäni vaadi kovinkaan paljoa." Toisaalta: luottamustehtävästä ei makseta palkkaa. Edaattorit ovat myös demokraattisilla vaaleilla valittuja. "Heillä on oikeus päättää, kuinka paljon osallistuvat." SS yksyn 1982 vaalitulos yllätti monet. Perinteisesti äänestysprosentin romahdus oli suosinut poliittisia yhdistyksiä. Silloin kuitenkin kävi toisin: ensimmäistä kertaa 1960-luvun jälkeen edustajistoon nousi Jyväskylässä sitoutumaton enemmistö, kun kolme uutta ryhmittymää – Kulttuurin tuki ja turva, Se siitä ja Honkaliitosta, sekä Puolue – saivat 22 paikkaa. Samoissa vaaleissa kokoomuslainen Tuhatkunta sai perinteiset yhdeksän paikkaa, kristilliset viisi, ja sekä kommunistit että sosiaalidemokraatit kaksi. Suunta jatkui läpi 1980-luvun: poliittiset järjestöt menettivät otetta rivijäsenistä. Samaan aikaan syntyi uusia ryhmiä, ja rivijäsenten valinnanvara vaaliuurnilla kasvoi. Pienimuotoisimmillaan epäperinteiset ryhmittymät olivat yhden ehdokkaan liikkeitä, joita masinoitiin kavereiden tuella. Ne saattoivat myös keskittää tarmonsa yhden asian edistämiseen kuten kortepohjalaisten edunvalvontaa ajava Kyläpuolue. Aina edustajistopaikasta ei kisattu verissä päin, niin ryhmien nimistä voisi päätellä. Syksyn 1986 vaaleissa Vaarallisten mutanttien 13 ääntä ei kantanut edustajistopaikkoihin saakka. Nimi-ilmiö ei toki ollut uusi: kun vuoden 1962 vaaleihin ilmoittautui Rakentavien voimien vaaliliitto, vastapainoksi muodostettu liittouma listautui Rakentavampien voimien vaaliliittona. Rajanveto puoluepoliittisten ja sitoutumattomien ryhmien välillä oli kuitenkin hankalaa. Oli nimittäin ryhmittymiä, kuten vasemmistolaisvihreästi esiintynyt Reunioni, joilla oli aatteellisia yhteyksiä poliittisten puolueiden näkemysten kanssa. Entä nykyisin? Syksyn 2019 vaalien jälkeen edustajistossa valtaa on pitänyt kahdeksan ryhmää. Yhden paikan erolla enemmistö on sitoutumattomia, niin sanottuja järjestöpohjaisia. Listoja on kolme: Pörssi & Dumppi (10 paikkaa), Alvarin unioni (6 paikkaa) ja Luonnontieteilijät (5 paikkaa). Puoluepoliittisia listoja ovat puolestaan JYYn vihreät opiskelijat (8 paikkaa), Jyväskylän yliopiston vihreä vasemmisto (5 paikkaa), Opiskelevat kokoomuslaiset (4 paikkaa), Jyväskylän keskustaopiskelijat (2 paikkaa) ja JYYn demariopiskelijat (1 paikka). Juuri puoluepoliittisuus on Jyväskylässä silmiinpistävää. Se nousee esille enemmän kuin muissa ylioppilaskunnissa. Se voi myös vaikuttaa äänestysintoon, niin Murtojärvi uskoo. Voi tulla "broilerinlämpiö-ilmiö". "Monet saattavat ajatella, että edustajistossa poliittiset broilerit larppaavat ja hakevat näkyvyyttä, vaikka ei se ihan niin ole." Ja ei siinä olisi mitään väärää, sinänsä, Murtojärvi jatkaa. "On myös hyvä, että voimme tarjota mahdollisuuden kokeilla yhteisiin asioihin vaikuttamista." Ajatus puoluepoliittisuudesta voi kuitenkin etäännyttää, tuntua riviopiskelijalle vieraalta. Ai edustajistoon politikoimaan, ei kiitos! Ja lisäksi, jos ajattelee kehitystä muutoin, on kiinnostus demokratiaa toteuttavaan politiikkaan laskenut, Murtojärvi sanoo. Myös yhteiskunnallisten vaalien äänestysprosentti on laskenut. TT uomo Yli-Huttula syytti valtion hallintoa. Vuonna 1985 JYYn puheenjohtajana toimineen Yli-Huttulan mielestä opiskeluajan lyhentämiseen tähdänneen uudistuksen tavoite oli tukahduttaa opiskelijoiden yhteiskunnallinen toiminta. "Valtiovalta pelkää opiskelijoita, koska nehän ovat tunnetusti radikaaleja", hän sanoi. "Opiskeluputkessa olevan ihmisen on hankalaa olla yhteiskunnallisesti aktiivinen." Opintojen nopeatempoisuutta käytettiin myös argumenttina, kun edustajisto pohti toimikautensa pidentämistä. Alun perin kausi oli yksivuotinen. Pidentämisestä alettiin kuitenkin keskustella jo 1970-luvun lopulla. Toiveena oli pitkäjänteisyys. Lisäksi useissa muissa ylioppilaskunnissa oli siirrytty kaksivuotiskauteen. Tampereella uudistus säästi rahaa, kun jokavuotiselta vaaliruljanssilta vältyttiin. Epäilijöitä kuitenkin löytyi, näkyväthän väenvaihdokset jo yksivuotisen kauden aikana, usein kolmannesta kokouksesta alkaen. Tai jo aiemmin. Tammikuussa 1999 Riku Ylöselle myönnettiin ero hänen omasta toiveestaan jo ensimmäisessä istunnossa. Syyksi Ylönen ilmoitti "pitovaikeudet" – hänen oli vaikea pitää edustajistosta. 16?J ylkkäri?06 · 2021
Kaksivuotiskaudesta äänestettiin pitkin etenkin 1990-lukua, ja se sai aina taakseen niukan enemmistön. Ei riittänyt: muutos vaati vähintään 75 prosentin tuen. Lopulta niin kävi, vuonna 2002. Seuraavan vuoden syksynä JYYlle valittiin ensimmäistä kertaa edustajisto kaksivuotiskaudelle. Sen jälkeen opiskeluaikaa on rajoitettu, ja tukikuukausien määrää nipistetty. Tahti on siis kiristynyt. Ehtiikö silloin ottamaan ylimääräisiä tehtäviä hoidettavaksi? Tai jaksaako? Pitkittynyt koronapandemia on tutkitusti lisännyt opiskelijoiden uupumusta. Viime vuonna JYYn hallitushakua jouduttiin jatkamaan, koska hakijoita oli vähän. Tänä syksynä opiskelijaedustajien paikkojen hakuaikaa pidennettiin. Toisaalta syksyllä 2020 järjestetyissä Helsingin ja Tampereen yliopistojen ylioppilaskuntien edustajistovaaleissa äänestysprosentti oli miltei sama kuin kaksi vuotta aiemmin. Paljon on kiinni ehdokashankinnasta. Ja se taas riippuu siitä, kuinka kiinnostavaksi edustajiston toiminta koetaan. M M ikä edustajistossa sitten on tärkeää? Muun muassa sitä Jylkkäri kysyi nykyisiltä edaattoreilta. Lehti lähetti edustajistoryhmien ryhmävastaaville sekä JYYn sivuilla ilmoitetuille ryhmien yhteyshenkilöille sähköpostia ja pyysi välittämään haastattelupyynnön ryhmien jäsenille. Kysymykset koskivat edustajistotoimintaa sekä vaaleja. Yhteensä kuusi edaattoria vastasi. Heitä olivat Alvarin unionin puheenjohtaja Topias Peltonen sekä toisen kauden Nikolas Bursiewicz, JYYn vihreiden ryhmävastaava Emmi Pelkonen, sekä Jyvivan ensimmäisen kauden Meri Kärkkäinen ja toisen kauden Ira Vainikainen. Luonnontieteilijöiden ryhmän yhteyshenkilö Jyri Kohvakka taas vastasi koko edustajistoryhmän puolesta, syntyperäisenä savolaisena savon murteella – ee kae haettoo? ;) Jokaisen vastanneen mielestä vaalien äänestysprosentti on liian matala, ja sitä pitää nostaa. "Ei pelkästään legitimiteetin vahvistamisen takia, mutta luultavasti se lisäisi myös edustajien aktiivisuutta ja esimerkiksi hallitusvastuuseen pyrkivien määrää", kertoi esimerkiksi Topias Peltonen. Jylkkäri kysyi edaattoreilta myös, miksi he lähtivät ehdolle. Osa kertoi halunneensa saada ainejärjestölleen paremman edustuksen JYYn päätöksentekoon. Useimmat sanoivat myös halunneensa osallistua ylioppilaskunnan toimintaan ja päästä konkreettisesti vaikuttamaan opiskelijoiden asioihin. Varsinkin kun kaikki ylioppilaskuntaa ohjailevat linjaukset menevät edustajiston päätännän kautta, totesi Jyri Kohvakka, ja "sempä takia tiellä istuttaan ja huastellaan". "Edari on tärkeä foorumi, jossa eri pääaineiden opiskelijat voivat keskustella keskenään opiskelijayhteisömme kehittämistä", vastasi Nikolas Bursiewicz. Ira Vainikainen kuvasi edustajistoa tärkeäksi kasvamisen paikaksi, jossa sai tukea yhteisöltä, sekä mahdollisuuden oppia, kerätä itsevarmuutta ja löytää suuntaa tulevaisuudelle. Kaikkien vastanneiden mielestä edustajistoa tulisi myös kehittää. Esimerkiksi Emmi Pelkosen mukaan ongelma on usein, että ajankohdat ja deadlinet tulevat liian lyhyellä varoitusajalla. Lisäksi edustajisto ei ole saavutettava kansainvälisille opiskelijoille, koska kokousmateriaalit ovat vain suomeksi. Vastauksissa korostui etenkin perehdyttämisen tarve. Vaikka sitä on kehitetty kuluvan vuoden aikana, enemmän pitäisi tehdä. Lisäksi vastauksissa toistui toive edustajiston paremmasta näkyvyydestä. Sitä pitäisi lisätä. Mutta kuinka? PP eriaattessa on vaikea olla huomaamatta edustajistovaaleja. Niitä mainostetaan JYYn sosiaalisen median kanavissa. Instagramissa, Facebookissa, Twitterissä. Tänä syksynä pyritään "provosoimaan", herättämään kiinnostusta räikeämmällä viestinnällä. JYYn sosiaalisen median julkaisuissa Game of Thronesin hahmo Ned Stark huutaa puhekuplassa: Onpa paskat mielipiteet! tai Onpa paska äänestysprosentti! Vaaleja mainostetaan syksyn aikana myös eri kampusalueiden ja Kortepohjan sähköisissä infotauluissa. On julisteita ja pöytäkolmioita, ehkä vaalikojujakin. Mainonnasta on sovittu myös MyJYUja FrankApp -sovelluksissa. Viesti pyritään saamaan läpi ainejärjestöjen kautta, ja lisäksi itse edustajistoryhmät markkinoivat vaaleja omissa kanavissaan. Edaattoreita kannustetaan kertomaan paitsi sosiaalisessa mediassaan, myös kasvotusten kavereilleen, mikä edustajisto on ja minkä takia se on olemassa. Tärkein ylioppilaskunnan viestintäkanava on kuitenkin Jyytiset, viikoittain noin 12 000 opiskelijalle lähetettävä sähköinen uutiskirje. Mutta kuinka monet vaalimainonta lopulta tavoittaa? Ei voi tietää varmaksi. Yliopisto-opiskelijat ovat moninainen joukko. Suuri osa suorittaa opintonsa ilman osallistumista muuhun opiskelijaelämään tai -toimintaan. Heitä on haastava tavoittaa viestinnällä. Syy voi olla osallisuuden tunteen puuttuminen. Koetaan, että vaaleilla ei ole mitään väliä. Aleksi Murtojärven mielestä on harmi, että äänestysprosentti on matala. "Mutta toisaalta tämä on demokratiaa." "On myös valinta olla äänestämättä." KK uinka edustajisto olisi haluttavampi? Sitä on pohdittu vuosikymmenet. Vuonna 1998 Pörssi & Dumppi ehdotti, että kokouksiin osallistumisesta saisi opintoviikkoja, harjoiteltiinhan niissä kokoustekniikkaa ja puheviestintää. Asia eteni: saman vuoden syksynä kolme tiedekuntaa – humanistinen, matemaattis-luonnontieteellinen ja kasvatustieteellinen – myönsi 1–2 opintoviikkoa luottamustehtäviä hoitaville. Samana vuonna tehtiin toinenkin ehdotus. Poikkitieteilijät esitti kokouspalkkioiden käyttöönottoa, tosin ei konkreettisesti rahaa. Ryhmän mukaan kokouksessa alusta loppuun istuneille voisi antaa Ilokiven ruokalippuja. Ehdotus sai edustajistossa kannatusta, ja se oli halukas ottamaan käyttöön jonkinlaisen palkkiojärjestelmän. Mutta millaisen? Eräs edaattori sanoi tyytyvänsä kahviin ja teehen sekä ajoittaiseen saunomismahdollisuuteen. Toinen taas olisi halunnut lämpimän aterian ennen kokousta, koska "nälkäisenä on mahdoton keskittyä ajattelemaan poliittisesti". Lopulta löytyi ratkaisu. Edustajistolle tarjottiin kokousten aluksi sämpylät. ? ? Lähteenä käytetty muun muassa Marko Lambergin teosta Nuoruus ja toivo – Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta 1934–2003 (2004), sekä Jylkkärin lehtiarkistoa. Lisäksi on haastateltu JYYn viestintäasiantuntija Teemu Rahikkaa. "on myös valinta olla äänestämättÄ" J ylkkäri?06 · 2021? 17
O Hanna-Leena Hauru sekä ohjasi että näytteli pääosan elokuvassaan Fucking with NobodyKuva: Jan-Niclas Jansson Aaro Airola eli Arppa on kotoisin Kokkolasta. 18?J ylkkäri?06 · 2021
O O P Aaro Airolasta ei pitänyt tulla laulajaa. Sitten hän päätyi teatterin lavalle ja huomasi, että jokin hänen äänessään vaikuttaa yleisöön. Nyt Arppa-yhtyeen musiikki soi radiossa ja keikat myyvät loppuun. ALLA VALON _ TeksTi & kuvaT? Oona Komonen Ohutta peltiä ja vaneria, helakanpunainen ja halpa valonauha. Leveyttä puolitoista metriä, korkeutta puoli metriä. Itse tehdyn näköinen, kuten oli tarkoituskin. Ja kaiken keskiössä on nelikirjaiminen sana: KINO. Alun perin valokyltti suunniteltiin Kokkolan Kinojuhlille, kun järjestävät pohtivat Työväentaloon rakennettavan pop up -elokuvateatterin koristelua. Tuollaiset kyltit luovat hyvää tunnelmaa, niin ajateltiin. Tekijäksi päätettiin elokuva-alalla työskentelevä Ville Grönroos. Valo syttyi vuonna 2018, ensimmäisten Kinojuhlien aikaan. Sen jälkeen retro kyltti on ollut perinteinen näky vuosittain järjestettävillä juhlilla Työväentalon ulko-oven päällä. Talvisin kylttiä kuitenkin säilytetään muualla, Kokkolan Ykspihlajan kaupunginosassa sijaitsevassa Kahvila Sahassa, jonka Outi Airola on perustanut perheensä pihatontille. Ja tuolla kahvilassa, kyltin alla, on myös piano. Sitä soittaessa Aaro Airola, kutsumanimeltään Arppa, keksi muun muassa tarinan viikosta, jonka iskelmätähti Laila Kinnusen huhutaan viettäneen Ykspihlajan Puomibaarissa. Ja se kappale nimeltään Laila on nyt syyskuussa 24. päivänä julkaistun Arppa-yhtyeen toisen albumin Kinovalon alla B-puolen avausraita. Päiväsaikaan valo ei pala. On perjantai, 10. syyskuuta 2021. Tapaaminen on sovittu kello yhdeksi. Minuutin yli Aaro Airola soittaa. "Anteeks, anteeks, lähden nyt tulemaan, menee vartti!" Hän ajaa paikalle Ykspihlajasta, lapsuudenkodistaan, jossa majoittuu neljättä kertaa järjestettävien Kinojuhlien ajan. Edellisiltana on ollut juhlat. "Katsotaan, etten näytä kuvissa ihan krapulaiselta." Sitten kriitikoiden ylistämä, nosteessa oleva muusikko virnistää. Omakustannelevy Laavalamppuja julkaistiin elokuussa 2018. Se herätti heti huomiota. Soundin Pekka Laine kuvasi sitä "poikkeuksellisen kovaksi esikoislevyksi". Helsingin Sanomien keikka-arviossa Aleksi Kinnunen puolestaan kirjoitti, että "yhtyettä voi pitää poikkeuksellisen taidokkaana, jopa virtuoosimaisena lajissaan". Vuonna 2018 perustetun yhtyeen kappaleet ovat soineen muun muassa J ylkkäri?06 · 2021? 19
V V L Saman vuoden syksynä Airola muutti Turkuun, kaverin kommuuniin. Päivisin hän työskenteli firmassa, joka myi ovia ja ikkunoita. Vapaa-ajalla opetteli soittamaan kommuunin pianoa. Ideoita putkahteli mieleen. Kun soitinta oppi tapailemaan, alkoivat tarinat elämään. Syntyi kappaleita, kuten Vartiovuori, joka päätyi myöhemmin Laavalamppuja-levylle. Mutta silloin Airola ei tiennyt varmasti, että hänestä tulee muusikko. Näytteleminen kiinnosti enemmän. Hän ravasi Helsingissä, kävi koekuvauksissa. Lopulta ikkunoiden ja ovien myynti sai riittää. Kun Lauri Maijalan Aktivistit-sarjasta lohkesi reilun viiden kuvauspäivän rooli, Airola sai verukkeen muuttaa pääkaupunkiin. Lokakuussa 2018 Helsingin Tenho Restobarissa esiintyi jazz-yhtye Syskofrenia. Rumpuja soitti Okko Saastamoinen. Airola oli tavannut Saastamoisen saman vuoden kesänä Kokkolan Kinojuhlilla. He seurasivat toisiaan Instagramissa. Ja silloin Tenhossa, sen keikan aikana Saastamoisen musikaalisuus teki Airolaan vaikutuksen. Ei kukaan ole soittanut ikinä rumpuja noin makeesti. Keikan jälkeen Airola laittoi Saastamoiselle yksityisviestin: Haluaisin perustaa bändin, tulisitko soittamaan. Lisäksi hän lähetti neljä tekemäänsä demoa. Ne oli äänitetty samalla tavalla kuin Airola äänittää nykyäänkin: puhelin pianon päälle, nauhoitus käyntiin ja sitten soitetaan ja lauletaan. Demoja äänittäessään Airola otti monta ottoa, "supermonta", jotta kaikki menisi mahdollisimman hyvin. Saastamoinen oli kiireinen. Hän ei olisi halunnut ottaa uusia projekteja. Mutta kappaleissa oli jotain. Kokeillaan, hän vastasi. Basistiksi tuli Saastamoisen tuttu Antti Ahoniemi. Aluksi Airola yritti tehdä vaikutuksen uusiin kavereihin, jopa näytteli, sillä eihän hän ollut koskaan perustanut bändiä. Miten siinä tilanteessa tulisi toimia? "Sitten kun tutustui paremmin tajusin, että on helpompaa sanoa, että olen paska tässä silleen." Oli harjoituksia, harjoituksia, harjoituksia. Lopulta Saastamoinen ehdotti: nyt äänitetään bändiä ja kuunnellaan. Jos kuulostaa ihan paskalta, laitetaan pillit pussiin. Jos taas touhussa on mitään järkeä, jatketaan. Nauhoitettiin Helsingin hulina, Vartiovuori ja Silmät. Hyvältähän se kuulosti. Mutta mitä sitten? Airolan äiti, toimittaja ja teatterikirjailija Outi Airola, ehdotti ottamaan yhteyttä perhetuttuun, muusikko Olavi Uusivirtaan. Että soitapa nämä Olaville, hän voi varmaan kertoa mitä tehdä. Uusivirta opasti: kannattaa laittaa kappaleita yksi kerrallaan nettiin. Hän myös neuvoi ottamaan yhteyttä musiikkipiirit tuntevaan Pietari Pyyköseen, joka on nykyisin muun muassa Yonan ja Karinan manageri. Pyykönen auttoi suunnittelemaan julkaisussa. Kappaleet levisivät, keräsivät kuunteluita. Silloin bändi pohti, että pitäisi varmaan tehdä levy. Samaan aikaan syksyllä 2019 Saastamoinen oli kuitenkin lähdössä Ruotsiin vaihto-opiskelemaan. Tässäkö tämä nyt oli, Airola mietti. Vuoden tauko! Hän kysyi neuvoa jälleen Uusivirralta. Löytyi Väinö Karjalainen, joka tuli äänittämään ja miksaamaan. Ilkka Tolonen, jota Airola oli aikoinaan tuurannut Kino-orkesterissa, pääsi puolestaan soittamaan rumpuja talven yli. Mukaan liittyi myös kitaristi Ville-Veikko Airaniemi. Laavalamppuja valmistui. Alkoi tulla keikkapyyntöjä. Ylen radiokanavilla ja Radio Helsingissä. Kuluvan vuoden alussa Arppa noteerattiin myös YleX:n Läpimurto 2021 -listassa, ja muun muassa molempien ilmestyneiden albumien levyjulkaisukeikat myytiin loppuun. Kyllä se vähän yllätti, niin Aaro Airola on ajatellut jälkeenpäin. Siis se, että tukea on tullut niin monesta suunnasta. Ja sekin, miten laaja kotimaisen uuden vaihtoehtomusiikin skene on. "Mutta toki ajattelin, että joku varmasti kuuntelee. Onhan tämä hyvää musiikkia." Se, että hän päätyi tekemään musiikkia, ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys. Teini-iässä laulaminen ja esiintyminen eivät nimittäin kiinnostaneet lainkaan. Vuonna 1620 Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf allekirjoitti asiakirjan, jolla pienestä Ristirannan maanviljelysja kalastajakylästä tuli kaupunki nimellä Gamlakarleby. Myöhemmin kaupungin suomenkieliseksi nimeksi vakiintui Kokkola. Nykyisin pienen keskipohjanmaalaisen kaupungin asukasluku on vajaa puolisataa tuhatta. Tuossa pikkukaupungissa Airola varttui. Kavereita oli paljon. Skeitattiin, keulittiin pyörillä, ruuvattiin mopoja. Porukka oli vilkas. Tehtiin myös asioita, joita ei saisi. Peruskouluaika oli vaikea, sopeutumisen kannalta. Airola vaihtoi koulua usein, oli tarkkailuluokalla. Kouluaineet kyllä kiinnostivat, ainakin suuri osa, mutta kouluyhteisö ei. Lähipiiri oli huolissaan. Mitähän pojasta tulee, tuleeko mitään. Vuonna 2012 Airola aloitti liiketalouden opinnot kauppaopistossa. Vanhat kaverit, joiden kanssa oli "sekoiltu ja räkistelty", menivät eri paikkoihin. Yllätyksekseen Airola kiinnostui yrittäjyydestä, ja opiskelusta. Hän otti vapaavalintaisia kursseja, päätyi oppilaskunnan puheenjohtajaksi ja valmistui merkonomiksi 2015. Vuotta aiemmin oli tapahtunut myös muuta merkityksellistä. Kokkolan Taiteellisen Teatterin työryhmä toteutti Ykspihlajan Potin rantaan oman versionsa venäläisen Anton Tšehovin klassikkonäytelmästä. Kokkolalaisen teatteriohjaaja Aku-Petteri Pahkamäen ohjauksessa kolmen sisaruksen sijaan kesäteatterin lavalla nähtiin Airolan kaikki sisarukset: näyttelijöinä tunnetut Anna ja Oona, toimittaja Laura ja sirkustaiteilija Sara. Kuopus Aaro esitti Andrej-veljeä. Andrejin osuuksiin kuului myös laulamista, vaikka Airola aluksi vastusti. Sen kesän jälkeen kesäteatteri jäi perinteeksi. Muutkin ohjaajat ovat pyytäneet laulamaan. Pikkuhiljaa Airola alkoi pohtia, että kyllä, jokin hänen lauluäänessään resonoi yleisössä. Vuonna 2017 rumpali Ilkka Tolosella oli aikatauluongelma. Hän ei ehtinyt päällekkäisyyksien takia soittamaan Ykspihlajan Kino-orkesterin keikoille. Aikoinaan kokkolalaisen elokuvaohjaaja Juho Kuosmasen mykkäelokuvia säestämään perustettu Kino-orkesteri tarvitsi kiireellisesti tuuraajan. Mikä neuvoksi? Silloin yhtyeen laulusolistit, kolme keskimmäistä Airolan sisarusta, keksivät: eikö Arpalla ole hyvä rytmitaju. Kysytään häntä. Tehtävä voi kuulostaa yksinkertaiselta. Pitää osata soittaa yhtä rumpua, mutta olennaista onkin, miten sitä soitetaan. Rumpalin on oltava perillä elokuvasta, pysyttävä sen mukana. Eikä Aaro Airola ollut kuuna päivänä soittanut rumpua. Tottahan se jännitti. Tolonen piti pikakurssin junakompista, ja sitä Airola harjoitteli kuukauden putkeen silloisessa asunnossaan Ykspihlajassa, joka sijaitsi puolen kilometrin päässä lapsuudenkodista. Ensimmäinen esiintyminen oli loppuunmyyty kinokonsertti Helsingin Korjaamolla, jossa orkesteri säesti Kuosmasen mykkäelokuvat Salaviinanpolttajat (2017) ja Romu-Mattila ja kaunis nainen (2012), ja toinen Berliinin elokuvajuhlien klubilla viisituhatpäiselle yleisölle. "Eli joo, ei tosiaan mitään trubakeikkaa baarin nurkassa." Jännityksestä huolimatta meni hyvin. Oikeastaan oli "hiton hauskaa" soittaa bändissä ja musisoida menemään. "Musiikista ajattelen, Että olen siinä hyvä" 20?J ylkkäri?06 · 2021
K K Arppa esiintyi Kokkolan Kinojuhlien loppuunmyydyllä keikalla syyskuun 2021 alussa. Ja ne keikat, ne olivat energisiä. Kuten nykyäänkin, keikoilla improvisoitiin ja keksittiin paljon illan fiiliksen mukaan. Ennen kaikkea pyrittiin "pitää homma hauskana". "Ja siinä on onnistuttu aika hyvin." Kesän 2020 lopussa Helsingin On the Rocksissa soitetulla keikalla sattui olemaan myös Universal Music Finlandiin kuuluvan levyyhtiö Johanna Kustannuksen edustajia, Olavi Uusivirran vinkistä. Levytyssopimus kirjoitettiin syksyllä. Koronapandemia rajoitti live-esiintymisiä, mutta striimikeikkoja oli kevään 2021 aikana viitisen. Kesällä pääsi takaisin lavoille. "Olen huono arvioimaan koronan vaikutuksia, sillä eka albumi ilmestyi korona-aikaan. Siitä lähtien ollut aika nousujohteista. Oma keikkailukäyrä kasvanut aika lailla nollasta... johonkin." Bändin lisäksi Airola on keikkaillut soolona sekä tehnyt Vestan kanssa duokeikkoja. Ja esiintynyt Ykspihlajan kesäteatterissa, tänä vuonna näytelmässä Yxpila – Lost Vegas. "Niiiiiin... Toi sana kesäteatteri kuulostaa ankeelta, kun kesäteattereiden maine on niin paska." "Mutta se on ammattiteatteri käytännössä." Kameraroolejakin on ollut, viimeksi syksyllä suoratoistopalvelu C Moressa alkavassa Maria Kallio -televisiosarjassa sekä ensi vuonna ilmestyvässä Marja Pyykön ohjaamassa elokuvassa Skimbagirls. "Pitäisi ehkä kaivaa CV tai jotain, mutta olen joskus laskenut, että yli 60 kuvauspäivää. Se on kai hyvin kouluttamattomaksi näyttelijäksi." Näyttelemiseen Airola suhtautuu ristiriitaisesti. Se on hauskaa, totta vie, mutta hän ei pidä itseään taitavana. "Ajattelen, että olen tosi paska. Parhaimmillaan tuntuu, että jes, en tainnut pilata koko tuotantoa." Se on sinänsä vähän outoa. "Koska musiikista ajattelen, että olen siinä hyvä." Kertojan suu oli mutrussa, kunnes paikalle ui valtava hauki. Laulava kala sai mielialan vaihtumaan. Hauki kertoo viime kesän fiiliksistä. Ilman sitä Airola ei oikeastaan muistaisi, mitä tunsi. Musiikin teko on mielikuvien tallentamista. Joskus ideoita tulee enemmän, joskus vähemmän. Joskus parempia, joskus huonompia. Joskus tulee vaan ideoita. Mutta pelkällä idealla ei tee mitään. On istuttava pianon ääreen kynän, paperin ja nauhurin kanssa. Soitettava, kunnes tarinan ja sointujen harmonia kohtaa. Ideoinnin edellytys on yksinolo, jotta pääsee päänsä sisään. Ja toki fyysinen tila. Airola muutti keväällä Helsingin Jollaksesta kaupunkikaksioon Kallioon. Kotona on piano, mutta sitä ei tule juuri soitettua. Seinät ovat ohuet (Airolan teoria on, että hänen naapurinsa pelaa pleikkaria. Naapuri on hiljaa miltei koko ajan, paitsi kun huutaa päivän aikana nelisen kertaa FAAAAAAK, FAAAAAAAAAK). "Siinä mielessä on kokkolalainen luonne, ettei kehtaa häiritä kettään." Hän on etsinyt työtilaa, mutta pohtii, onko järkeä. Joskus hän on maksanut puoli vuotta vuokraa sellaisesta, eikä siellä saanut yhden yhtä ideaa. "Paremmin on saattanut keksiä kävellessä joutilaana kadulla." Ja parhaiten Ykspihlajassa, kun on käynyt kotona. Laavalamppuja-albumin nimikkokappaleen tunnelma oli hyvä. Siksi levy nimettiin sen mukaan. Sen sijaan Kinovalon alla juontuu siitä, että miltei kaikki albumin kappaleet on keksitty konkreettisesti Kino-valokyltin alla. Niissä ollaan Lailan kanssa Puomibaarissa, Elsa-koiran kanssa Ykspihlajan saunakamarissa, ja ahtaalla pihalla. Nimikkoraidan Airola kirjoitti kauan sitten junamatkalla Kokkolaan. Yhtye kuuluu vahvasti koko albumilla, mutta vahvimmin juuri nimikkoraidalla. Ja muu perhe. Siskoista Anna, Oona ja Laura laulavat siinä. Isä Tuomas puolestaan soittaa selloa kappaleella Pölynä ilmassa. Kello 23 perjantai-iltana 10. syyskuuta valon neljä kirjainta hohtavat Carillon värisinä. Airolaa jännittää. Loppuunmyydyllä keikalla on tarkoitus soittaa uusi albumi kannesta kanteen. On ollut treenejä ja välillä on miettinyt, onko kappaleissa tarpeeksi svengiä. Ja sitä paitsi vielä tuolloin kyse on uudesta musiikista, jota yleisö ei osaa laulaa mukana. Elokuvaohjaaja Juho Kuosmanen alustaa. Olen tuntenut Arpan kauan... tosi lahjakas... taitava... Toivotetaan tervetulleeksi! He kävelevät Kokkolan Työväentalon lavalle. Airola, Saastamoinen, Ahoniemi, Airaniemi. Ensin Täällä taas. Yleisö taputtaa. Leikkiä sanoilla. Aplodit, jokaisen kappaleen jälkeen. Huudahduksia. Ja tanssia. ? ? Arppa esiintyy Jyrockissa, joka järjestetään Ilokivessä 15.–16. lokakuuta 2021. J ylkkäri?06 · 2021? 21
Ilokivi, Jyväskylä 15.–16.10.2021 Jaakko Eino Kalevi, Karina Yeboyah, F, Jari Raaste Arppa, New Ro, Malla Tamara Luonto, Sansibar Bad Sauna, Handshaking Cyril Awakens, Orvokki Midsommaren Jyrock + Päiväklubi 16.10. Vakiopaineessa: AHO, The Bomb Liput: www.jyrock.?
Dyyni (2021, Dune), ohj. Denis Villeneuve. Scifi, 155 min. ????? Betoniyö Pirjo Honkasalo| Draama |2013|96 min. Kino Aurora 2. lokakuuta. ????? Betoniyö on syyskuussa 2021 elämäntyöstään Betoni-Jussilla palkitun Pirjo Honkasalon toistaiseksi viimeinen ohjaus. Pirkko Saision samannimisen romaanin pohjalta muokattu elokuva vakuuttaa kauniilla mustavalkokuvauksellaan, mutta jää muutoin teennäisen tyylitellyksi ja episodimaiseksi kokonaisuudeksi. Teini-ikäinen Simo ( Johannes Brotherus) mukautuu vankilatuomiota odottavan isoveljensä ( Jari Virman) maskuliiniseen koodistoon, joka johdattaa molempia umpikujaan. Yöllisen Helsingin kuvauksessa on parhaimmillaan valloittavaa tenhoa, mutta kankea näytteleminen ja poukkoileva tarina jättävät tyhjän vaikutelman. ? Niklas PelkoNeN Old Joy Kelly Reichardt| Draama |2006|76 min. Kino Aurora 1. lokakuuta. ????? Kaksi miestä lähtee patikkamatkalle. Toista kiinnostaa enemmän irtiotto edessä siintävän vauva-arjen paineesta, toista vanhan ystävyyssuhteen lämmittäminen (ja pajauttelu). Pienimuotoinen tarina kehittyy eräänlaiseksi anti-tie-elokuvaksi: hahmot eivät matkaa lähemmäs toisiaan vaan tulevat tietoisemmiksi välimatkastaan. Ohjaaja Kelly Reichardt piirtää harvoilla ääriviivoilla tarkan kuvan päähenkilöistään. Hän käsittelee myös harvinaisen terävästi hahmojen sukupuolen merkitystä. Tämä käy ilmi viimeistään fyysisen kosketuksen äärelle seisahtuvassa, tabuja rikkovassa kohtauksessa. ? Niklas PelkoNeN Old Joyn (2006) pääosissa ovat Will Oldham ja Daniel London. Paul Atreidesia esittää Timothée Chalamet ja tämän äitiä Jessicaa Rebecca Ferguson. VUOSIEN YRITTÄMISEN jälkeen Frank Herbertin Dyyni-romaanista (1965) on jälleen valmistunut valkokangastulkinta. Tällä kertaa vetovastuussa on modernit scifi-klassikot Arrival (2016) ja Blade Runner 2049 (2017) ohjannut Denis Villeneuve. Menestyksestä riippuen elokuvalle on suunnitteilla joko yksi tai kaksi jatko-osaa. Dyynin ensimmäinen osa on visuaalisesti upea, mutta ylipitkä scifi-seikkailu, joka on toistuvasti vähällä jämähtää mahtipontisuuteensa. Ensimmäinen osa ei lankea ainoastaan esittelemään tarinansa lukuisia hahmoja ja kansoja jatko-osia silmällä pitäen. Ongelma on päinvastainen: Dyynissä on täysi rytinä päällä ennen kuin katsoja on saanut mahdollisuuden tutustua maailmaan, jossa olisi tarkoitus viihtyä vielä ainakin yhden elokuvan verran. Tarina on tuttu: Atreidesin mahtisuku lähetetään keisarin määräyksellä hallitsemaan aavikkoplaneetta Arrakisia, jossa Atreidesit päätyvät pian poliittisen juonittelun pelinappuloiksi. Kaiken keskiössä on suvun vesa, nuori Paul Atreides. Elokuvan nopea tempo ja petoksentäyteiset juonenkäänteet muistuttavat yllättäen enemmän Villeneuven huumekartellijännäri Sicariota (2015) kuin myöhempiä scifi-spektaakkeleita. Villeneuve on taitava jännityksen rakentaja, ja jotkut kohtaukset kasvavat suorastaan piinaaviksi. Valitettavasti toimintaosuudet ja täyteen ahdettu juoni haukkaavat tilaa henkilöhahmojen ja ekologisten teemojen käsittelyltä. Tarinan konfliktin motivoiva mystinen luonnonvara rohto ja sen holtiton hyödyntäminen olisivat ilmastokriisin varjossa elävälle Dyyni-yleisölle elokuvan kiinnostavinta antia. Ikävä kyllä aiheen tiimoille maltetaan hengähtää ainoastaan pariksi tuokioksi. Suuren budjetin elokuviin siirtynyt indiesuosikki Timothée Chalamet onnistuu pääosassa nuorena ja epävarmana Paul Atreidesina, vaikka näyttelijän astuminen toimintasankarin saappaisiin ei vielä täysin vakuuta. Nimekkäitä näyttelijöitä vilisevän roolituksen valopilkku on asemestari Gurney Halleckina yrmyilevä Josh Brolin. Komeasta kuorestaan huolimatta Villeneuven Dyyni ei ole kovin kiinnostava tulkinta lähdemateriaalistaan. Se ei ole edes kovin kiinnostava scifi-elokuva. Venytetyillä toimintakohtauksilla varustettu loppupuolisko alkaa suorastaan puuduttaa. Tuore filmatisointi muistuttaa enimmäkseen siitä, kuinka moni scifi-tuotos on inspiroitunut Herbertin luomasta maailmasta jo aiemmin. Tämän painolastin alla Villeneuven elokuva vaikuttaakin enemmän vanhan kierrätykseltä kuin itsenäiseltä teokselta. ? Niklas PelkoNeN Dyyni on komea, mutta ylipitkä scifi-seikkailu w ar N er br o s fi lm sc ie N ce J ylkkäri?06 · 2021? 23 kulttuuri Kampuksen elokuvat lokakuuN alussa: Kino Auroran Female Gaze -sarjassa esitetään myös muita 2000-luvun moderneja klassikoita maailmoja, tarinoita ja todellisuuksia luovilta naisohjaajilta.
OPISKELU KUORMITTAA yhä enemmän. Tutkimusten mukaan yksinäisyyden tunne on kasvanut opiskelijoissa koronapandemian aikana. Mielenterveyden ja jaksamisen heikentymisen seurauksena opetusja kulttuuriministeriö avasi haun, jossa korkeakoulut ja ylioppilaskunnat voivat hakea rahoitusta opiskelijoiden hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä edistäviin hankkeisiin. Muun muassa Jyväskylän yliopistolle ja Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta JYYlle myönnettiin rahoitus, yhteensä 230 000 euroa. JYYn osuus oli 46 000 euroa. Yliopisto tuki hyvinvointipalveluita tarjoavaa Student Lifea, kun taas ylioppilaskunta käytti avustuksen Leija-hankkeen lanseeraamiseen. Mikä se on? Lääke koronahorkkaan, vastaa JYYn projektityöntekijä Ismo Puhakka. "Semmoinen hyvinvointilääke." Puhakka on työskennellyt aiemminkin ylioppilaskunnalle, viimeksi jäsenpalvelusihteerinä. Sijaisuus päättyi huhtikuussa 2021. Hän ajatteli opiskella, mutta huomattuaan, että ylioppilaskunnalla oli hankaluuksia löytää työntekijää opiskelijoiden hyvinvointi -projektiin, hän päätti hakea paikkaa. Leijassa työskentely on ollut Puhakalle "kuin unelmaa". Leija-hankkeen toiminta alkoi toukokuussa, ja se jatkuu näillä näkymin tammikuuhun saakka. Opiskelijoiden hyvinvoinnin parantamiseksi järjestetään tapahtumia ja toimintaa. Hanke keskittyy eri osa-alueisiin: fyysisen terveyden ylläpitoon esimerkiksi kävelyretkien ja joogan muodossa, mielenterveyden ylläpitoon muun muassa mindfullness-harjoituksilla, sekä tukiyhteisön luomiseen ja yhteisöllisyyteen.Monet opiskelijat eivät ole korona-aikana tavanneet kasvotusten opiskelukavereitaan, eivätkä tutustuneet kaupunkiin. Siksi yksi osa-alue on myös Jyväskylään tutustuminen. Ympäristönsä tunteminen on Puhakan mielestä tärkeää. Siis sen, mitä alueella voi tehdä, minkälaista luontoa löytyy ja kuinka siitä voi nauttia. Hankkeen tiimoilta järjestetään retkiä; on tutustuttu Kanavuoren ja Tourujoen luontopolkuihin, kiipeilty Laajavuoren seikkailupuistossa ja kävelty Haukanniemessä. Eräs osallistuja kertoi Puhakalle piknikillä, että oli käynyt Jyväskylässä kotinsa ulkopuolella lähinnä vain kaupassa, vaikka opintoja oli takana jo vuoden verran. Kanssaopiskelijoihin on tutustuttu paitsi livenä, myös verkossa. Task Force -ryhmässä voi vaihtaa kuulumisia. "Hanke on onnistunut todella hyvin", Puhakka sanoo, "sillä olemme tavoittaneet henkilöitä, joille hankkeesta on ollut hyötyä." Kuinka monta? Arviolta viitisen sataa. Kesällä koronarajoitusten aikana sisällä järjestettyihin läsnäolotapahtumiin voitiin ottaa kymmenen osallistujaa, ja ulkona pidettyihin 50. Nyt rajoitukset ovat kuitenkin poistumassa, ja toimintaa voi avata yhä useammille. "Toivon, että ihmiset uskaltaisivat tulla ja osallistua", Puhakka sanoo, "varsinkin, jos on nyt kotona, ei ole ystäviä tai jännittää lähteä johonkin". Leija-hanke on ollut esillä ja mukana myös suurissa tapahtumissa, kuten elokuussa Kortepohja Festivalilla ja ylioppilaskylän pihajuhlilla, sekä syyskuun lopussa Varjosauna Festivalilla. Lisäksi on tehty yhteistyötä muun muassa Student Lifen, Punaisen Ristin ja korkeakoululiikunta uMoven kanssa. Osa osallistujista on löytänyt hankkeen SPR:n ystävätoiminnan kautta. Entä tammikuun jälkeen? Leija-hankkeeseen on anottu jatkoaikaa, jotta toimintaa voisi jatkaa. Se olisi Puhakan mielestä tärkeää juuri yhteisön rakentumisen kannalta. Se kun vaatii aikaa, ja yhdessäoloa. "Toivotaan, ettei enää toista lockdownia tule tälle sukupolvelle", Puhakka sanoo. ? Veera MangströM Kohtaamisia ja tutustumista ympäristöön Koronapandemia teki opiskelijoista entistä yksinäisempiä. Keväällä käynnistynyt hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä edistävä Leija-hanke sai ministeriöltä rahaa. Leija-hankkeen aikana on käyty muun muassa kiipeilemässä Laajavuoren seikkailupuistossa. te eM u r ah ik k a 24?J ylkkäri?06 · 2021 yhteisöt
Puhakka sanoo, "sillä olemme tavoittaneet henkilöitä, joille hankkeesta on ollut hyötyä." Kuinka monta? Arviolta viitisen sataa. Kesällä koronarajoitusten aikana sisällä järjestettyihin läsnäolotapahtumiin voitiin ottaa kymmenen osallistujaa, ja ulkona pidettyihin 50. Nyt rajoitukset ovat kuitenkin poistumassa, ja toimintaa voi avata yhä useammille. "Toivon, että ihmiset uskaltaisivat tulla ja osallistua", Puhakka sanoo, "varsinkin, jos on nyt kotona, ei ole ystäviä tai jännittää lähteä johonkin". Leija-hanke on ollut esillä ja mukana myös suurissa tapahtumissa, kuten elokuussa Kortepohja Festivalilla ja ylioppilaskylän pihajuhlilla, sekä syyskuun lopussa Varjosauna Festivalilla. Lisäksi on tehty yhteistyötä muun muassa Student Lifen, Punaisen Ristin ja korkeakoululiikunta uMoven kanssa. Osa osallistujista on löytänyt hankkeen SPR:n ystävätoiminnan kautta. Entä tammikuun jälkeen? Leija-hankkeeseen on anottu jatkoaikaa, jotta toimintaa voisi jatkaa. Se olisi Puhakan mielestä tärkeää juuri yhteisön rakentumisen kannalta. Se kun vaatii aikaa, ja yhdessäoloa. "Toivotaan, ettei enää toista lockdownia tule tälle sukupolvelle", Puhakka sanoo. ? Veera MangströM Kohtaamisia ja tutustumista ympäristöön Koronapandemia teki opiskelijoista entistä yksinäisempiä. Keväällä käynnistynyt hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä edistävä Leija-hanke sai ministeriöltä rahaa. Sosioekonomisella taustalla on vaikutusta oppimistuloksiin, koulutusvalintoihin ja yksilön käsityksiin itsestään JYYn vuosijuhlat 23.10. Ylioppilaskunta juhlii 86. ja 87. vuosijuhliaan poikkeuksellisesti samalla kertaa ylioppilastalo Ilokivessä. Illalliskortin hinta JYYn jäsenille on 85 euroa, ja kannatuskortti sata euroa. Jatkoja vietetään Ilokivi Venuessa. Pestiäisten aika 1950-luvun loppupuoli Tervetuloa uudet opiskelijat eli pestit! Kasvatusopillisessa korkeakoulussa fukseja kutsuttiin pesteiksi. 1950-luvulla pestiäiset kestivät usean päivän ajan, jolloin tulokkaille kerrottiin ylioppilaskunnasta ja korkeakoulusta. Viikko huipentui varsinaiseen pestiäistapahtumaan. ? te eM u r ah ik k a O la Vi PO rr i Filmi pyörii Joka toinen maanantai klo 18 Kansallinen audiovisuaalinen instituutti Kavi esittää klassikkoelokuvia eri vuosikymmeniltä 35 mm filminauhalta. Tulossa muun muassa Köyhän pikajuna (1970, Kurosawa) ja Skavabölen pojat (2009, Bergroth). J ylkkäri?06 · 2021? 25 ylioppilaskunta historia ajankohtaista TODETAAN ENSIKSI tosiasiat. Koulutusjärjestelmä on Suomessa monin tavoin hyvä ja toimiva. Mutta valossa myös varjot ovat syvempiä. Syyskuussa 2021 talouden yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n julkaisema koulutuksen tasa-arvoa eri maissa vertaileva Education at a Glance -raportti lataa pöytään karuja faktoja: koulutuksen periytyvyys sosioekonomisen taustan perusteella on edelleen tosiasia, myös meillä Suomessa. Se on läsnä oppilaitoksissa yhtä lailla kuin esimerkiksi sukupuoli, toimintakyky tai etnis-kulttuurinen tausta. Sillä on merkittävää vaikutusta oppimistuloksiin, koulutusvalintoihin ja yksilön käsityksiin omasta potentiaalistaan koulutuspolulla. Raportin mukaan vanhempien koulutustausta ja taloudellinen asema vaikuttaa sukupuolta enemmän oppilaan oppimistuloksiin, joskin koulutusvalinnat ovat vanhaan malliin voimakkaasti sukupuolittuneita. Sekä ammatillinen että lukiokoulutus, ja sitä myötä erityisesti yliopistollinen korkeakoulutus, periytyvät voimakkaasti. Emme ole luokkayhteiskunta vain siinä mielessä, että kaikki käyvät peruskoulun. Akseli Ekola Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen kulttuurivastaava. Luokka luokassa Yliopistonäkökulmasta ongelmana ei näyttäydy ainoastaan se, että yhteiskunnassamme on paljon nuoria, jotka eivät taustansa vuoksi näe yliopistotutkintoa itselleen realistisena tulevaisuutena. Suomessa on kiinnitettävä huomiota myös siihen, miten opiskelijan luokkatausta vaikuttaa hänen kokemukseensa akateemisista opinnoista. Kulttuurinen kuilu lukioja ammattikoulutuksen käyneiden välillä on ajoittain suuri, mikä voi jälkimmäisillä johtaa ulkopuolisuuden tunteeseen. Nämä erilaiset lähtökohdat on tunnistettava niin yliopiston kuin opiskelijayhteisönkin toimesta. Aito sivistysyliopisto ei voi olla elitistinen. Opiskelijaliike on ollut koulutuksellisen tasaarvon edistäjä vuosikymmenten ajan. Voimme edelleen aktiivisella vaikuttamistyöllä saada muutosta rakenteellisiin ongelmiin ja lisätä resursseja kaikille koulutusasteille. Samalla tarvitaan myös kulttuurin muutosta: ammatillisen koulutuksen tuottamien yhteiskunnallisesti välttämättömien ammattien on nautittava samaa arvostusta kuin maisterintutkinto. ?
v SAIMAAST LASKEE Vuoksen joki. Se leikkaa Imatran läpi. Sen yli taitaa mennä parikymment siltaa ja lisää tulos. Vuoksest löyty joku kuukaus sitte jopa pommi. Se joki o ku lahja joka vaa jatkaa antamistaan. Jos matkustusaikatauluu miettii, nii koskinäytöksii kannattaa mennä. Sillalt tai kosken rannalt näkee et ne padot avataa ja vesi alkaa pikkuhiljaa virtaamaa. Äkkii se kyl kiihtyy, ja yhtäkkii vesi alkaa kuohuu ku lasi kuoharii. Mut ite sanoisin et se koski on kymmene kertaa kauniimpi ku ei oo se näytöksen musiikki soimassa, ja niiku sata tyyppiä siin sillal. Vuoksen varrel o vesivoimalaitos, ni se o välil korjattavana. Pato on sit sen takii aamust iltaan auki, ni voi mennä kaikes rauhas nauttimaa siitä. Se o ihanaa. Siin o vieres myös ihana kaupunkipuro, joka tehtii et taimenet vois uida sitä ylös ja munii siel turvallisest. Mahtavaa ku siin on niiku kaksi virtaavaa vesistöö, yks rauhalline ja toine hurja. Ei oo montaa parempaa paikkaa arvostaa kauneutta teollisuuden keskel. Imatra o tosiaa teollisuuskaupunki. Ovakon metallitehas ja Stora Enson puujalostustehas ovat suurimpii työllistäjii Imatral. Hajujen lisäks teollisuus on tuonu meille Suomen suurimman puukoulun. Minuu vähä harmittaa et en ikin päässy sinne opiskelee, ja toivottavasti tää koulu ei homehtuis. RUOKAILUMAHDOLLISUUDET ei oo mahtavii Imatral, mut o siel muutamii kivoi paikkoja syödä. Xiangfusta saa hyvää kiinalaista, Cafe Nissestä vohveleita, ja sitte o grillit. Sevenin grilleilt saa Ailan Omaa Majoneesia, mikä on ihan parast varsinkin makkaraperunoide kaa. Tätä sai enne vaa Rajapatsaan grillilt, mut omistajan vaihto suututti paikalliset tyypit, ja se sit poltettii. Keskustelupalstoil surettii grillin menetystä. Joku siel väitti Rajapatsaan olevan "muutenki ihan hirveetä seutua" ja sitä harmitti et koko alue ei palanu. Liikkujalle Imatral on aika hyvät oltavat, jäähalleja, frisbeegolf-ratoja ja jopa kilpailuja. Imatran ajot o varmaa suurin näist. Se o moottoriurheilukilpailu, joka ajetaa katuradal. Rata o se verra tunnettu et se o mallinnettu Ride-kilpapelisarjassa, ja viel tosi uskollisest. Kilpailun historia ei oo kyl iha ruusuine. Neljä ihmistä o kuollu kisoje yhteydes, joista yks oli kuusvuotias poika. Hää jäi mopon alle ku pyörä ajautui yleisöön. Rataa kritisoitii paitsi kosk se oli kapee ja vaaralline, mut myös kosk reitti oli pääosin omakotialueel. Hiljaisen kaupungin porukat ei varmaa hirveest arvostanu mopojen mölinää. Rataa sit muuneltii ja kisat käynnisty taas. Covidin aikana kilpailu o pidetty sen Ridevideopelin kautta virtuaalisesti. KAIKENKAIKKIAA Imatra on pien tuppukylä, mut kaikes pienuudessa jotenki kodikas. Aika söpö paikka se o mun mielest . ? Veera mangström Kaunis koskikaupunki vailla tekemistä 26?J ylkkäri?06 · 2021 paska kotiseutu Ajankuva eV el ii n a ri ss an en
v Omistamatta paras Eli kertomus siitä, miten minimalismi ja muiden luomista paineista irtautuminen auttoivat palauttamaan lukemisen ilon. Rajapatsaan olevan "muutenki ihan hirveetä seutua" ja sitä harmitti et koko alue ei palanu. Liikkujalle Imatral on aika hyvät oltavat, jäähalleja, frisbeegolf-ratoja ja jopa kilpailuja. Imatran ajot o varmaa suurin näist. Se o moottoriurheilukilpailu, joka ajetaa katuradal. Rata o se verra tunnettu et se o mallinnettu Ride-kilpapelisarjassa, ja viel tosi uskollisest. Kilpailun historia ei oo kyl iha ruusuine. Neljä ihmistä o kuollu kisoje yhteydes, joista yks oli kuusvuotias poika. Hää jäi mopon alle ku pyörä ajautui yleisöön. Rataa kritisoitii paitsi kosk se oli kapee ja vaaralline, mut myös kosk reitti oli pääosin omakotialueel. Hiljaisen kaupungin porukat ei varmaa hirveest arvostanu mopojen mölinää. Rataa sit muuneltii ja kisat käynnisty taas. Covidin aikana kilpailu o pidetty sen Ridevideopelin kautta virtuaalisesti. KAIKENKAIKKIAA Imatra on pien tuppukylä, mut kaikes pienuudessa jotenki kodikas. Aika söpö paikka se o mun mielest . ? Veera mangström Kaunis koskikaupunki vailla tekemistä KAIKKI MUUTTUU vaikeaksi, jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä – ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Näin sanoi Nuuskamuikkunen, ja näihin sanoihin huomaan samaistuvani ainakin, jos katseleminen korvataan lukemisella. Opin nimittäin erehdyksen kautta, ettei lukemisen ilo synny hautautumalla kirjavuoriin. Olen suurimman osaa elämästäni ollut intohimoinen lukija. 1990-luvun puolivälin lapsena lukeminen oli nuoruuteni parasta ajanvietettä, vaikka The Sims -peli veikin osan vapaa-ajastani. Mopokortin saatuani ajoin Raahen kaupungin kirjastoon kaluttuani pienen lähikirjaston hyllyt läpi. Lukion loppuun saakka kannoin kotiin pinoittain kirjoja, ja nautin sekä klassikoista ja suosituista nuortenkirjoista. Suoritin lukiossa vapaaehtoisen lukudiplomin, joka jäi yhtä kirjaa vajaaksi. Kalevala ei sytyttänyt silloin, eikä vieläkään. Lopulta päädyin opiskelemaan äidinkielen opettajaksi. Yliopistossa lukeminen ei loppunut, mutta muuttui. Akateeminen lukutapa ja kirjallisuus ottivat harrastuksesta vallan. Opiskelin sivuaineena kirjallisuutta, jonka kurssit saivat huijarisyndrooman puhkeamaan. Tuntui, etten ollut lukenut mitään, ja yhtäkkiä jokaiseen virkkeeseen tuntui piiloutuvan salainen merkitys, jota en ollut tarpeeksi oppinut löytääkseni. Toimittaja ja kirjailija Vesa Sisättö kirjoitti lukemisen historiasta ja lukemattomuuden syistä teoksessaan Lukemisen voima – Rauhoita mielesi ja paranna keskittymiskykyäsi (2020). Hän kertoi opiskelleensa yleistä kirjallisuustiedettä, jonka idea on purkaa romaani palasiksi ja koota palasista viisas essee. Tuo analysoiva lukutapa tunkeutui lopulta Sisätön vapaaajan lukuharrastukseen, ja vei siitä ilon. Ratkaisuksi hän vaihtoi pääainetta. Minä puolestani lopetin lukemisen vapaa-ajalla. VAIKKA EN lukenut opiskeluuni liittymättömiä kirjoja, ne löysivät tiensä kotiini eri tavoin. Ostin kirjoja itse toivoen niiden herättävän uinuvan lukijuuteni. Lisäksi kirjoja kärrättiin kotiini puolituttujen sukulaisten kuolinpesistä, koska "äikänopella ei voi olla liikaa kirjoja". Pian minulla oli vanha painos Sodasta ja rauhasta, läjä Waltarin koottuja, yllin kyllin Topeliusta. Pölyiset klassikot irvailivat ympäri kotiani, eivätkä enää mahtuneet kirjahyllyyn. Kirjoista tuli paitsi henkinen, myös fyysinen taakka jokaisessa muutossa. Samalla kotiani hallitsevien kirjojen meressä unohdin, että on kirjoja, joita todella haluan lukea. Keväällä 2017 paasasin opetusharjoittelijana yläkoululaisille lukemisen tärkeydestä ja hauskuudesta uskomatta omiin sanoihini. Olin väsynyt kaaokseen kotona, ja lukemattomuuteeni. Siksi laitoin kirjastovaraukseen kirjan, jonka uskoin auttavan ongelmissa. Pari viikkoa myöhemmin luin pitkästä aikaa kokonaisen kirjan yhdeltä istumalta. Marie Kondon KonMari – Siivouksen elämänmullistava taika (2015) sai huomaamaan, miten harva kirja tuottaa muuta kuin iloa. Kondo totesi, että harva lukematta hyllyyn jäänyt kirja tulee vuosien päästä luetuksi. Tunsin piston sydämessäni. Samana yönä keräsin kaikki kirjani lattialle ja hypistelin jokaista yksitellen. Pakkasin puolet kestokasseihin, kiitin niitä ja lahjoitin eteenpäin. Sama jatkui myöhemmin. Tunnettu minimalisti ja japanilaiskirjailija Fumio Sasaki kirjoittaa teoksessaan Hyvästit tavaroille – Vapauttava minimalismi (2021) luopuneensa lähes kaikista kirjoistaan, koska omisti ne ennen kaikkea ylläpitäneeksi vaikutelmaa lukeneesta ja sivistyneestä ihmisestä. Samaistun: yliopistossa tunsin painetta ylläpitää itsestäni kuvaa äidinkielen opettajana, joka vaalii jokaista kirjaa kalleimpana aarteenaan. Mutta en vaali enää. PÄÄSTYÄNI IRTI tarpeesta lukea kirjoja, joiden kuvittelin määrittelevän muiden kuvaa minusta, aloin löytää kirjoja, jotka innostivat. Lopetin myös pitkien lukulistojen pitämisen. Minimalismi auttoi karsimaan suorittamispaineet ja keskittymään olennaiseen: tarinoihin ja lukemisesta nauttimiseen. Kuten Kondo toteaa: "Luetut kirjat on koettu ja niiden sisältö on sinussa, vaikket muistaisikaan sitä." Hänen ja Nuuskamuikkusen sanoissa on jotain samaa. Nykyään kodissani on vain muutama lainakirja kerrallaan, mutta luen enemmän kuin koskaan: tänä vuonna sadan kirjan raja rikkoutunee lokakuussa. ? Pakkasin kirjat kasseihin, kiitin niitä ja lahjoitin eteenpäin. Julia Autio Kirjoittaja on entinen äidinkielen opettaja, joka omistaa vain yhden kirjan ja vaihtoi alaa lukeakseen enemmän. J ylkkäri?06 · 2021? 27 viimeiset sanat Ajankuva
TARJOUSTEN JUHLAA FORUMISSA 28.–30.10. 1. KERROS AVAUTUU 28.10. Tuu kurkkaamaan uudistunut alakerta! Aleviidakko saapuu taas Jyväskylään! Forumba laittaa keskustan jälleen aivan sekaisin. Tuu katsastamaan parhaat tarjoukset ja nappaamaan syyskauden upeimmat vinkit – kauppakeskuksessa tapahtuu torstaista lauantaihin saakka! Tsekkaa ohjelma ja lue lisää: forumjkl.fi + Omat alet opiskelijoille! ¡ALE ALE ALE ALE ALE ALE ALE ALE ALE ALE ALEEEEE!