Opintojen ohjaus kuntoon Rehtori päättää toimenpiteistä pian. Uutiset 2 Riitta Tynjä ei väsy pyrkimiseen. Sivu 8 Viidesti ehdolla eduskuntaan Otto Grundström tulee kaupunkiin. Kulttuuri 13 Runonkantaja NUMERO 6/2007 26. MAALISKUUTA – 23. HUHTIKUUTA 48. VUOSIKERTA + JYROCK-LIITE
26.3.07 UUTISET Verokortin saa nyt internetistä Verokortin voi nyt hankkia myös verkosta. Jos verohallinnosta tammikuussa lähetetty verokortti ei vastaa tulotietoja, voi verokorttitilauksen tehdä osoitteessa www.vero.fi/verokortti. ”Verkossa voi asioida mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Asiointiin tarvitsee vain verkkopankkitunnuksen”, kertoo Anne Siikström Jyväskylän verotoimistosta. Palvelu on maksuton. Tunnistautumista varten tarvitaan pankkitunnisteet tai sirullinen henkilökortti. Tällä turvataan tietojen luottamuksellinen käsittely. Verokortin laskemiseksi tarvitaan arvio vuoden tuloista ja opintotuista sekä tiedot jo tähän mennessä saaduista tuloista ja pidätetyistä veroista. 2 Jyväskylän yliopiston opiskelijat kaipaavat lisää tukea opiskeluunsa. Ohjausjärjestelmä aiotaan laittaa kuntoon – opintopsykologin avulla tai ilman. Rehtori päättää asiasta huhtikuussa. ”TAPAAN OPISKELIJOITA, jotka eivät ole nähneet HOPS-ohjaajaansa kertaakaan tai eivät edes tiedä kenen ohjattaviin kuuluvat”, huokaa ylioppilaskunnan sosiaalisihteeri Heli Viinikainen. ”Opintojen ohjaus ei tällä hetkellä toimi”, hän jatkaa. JYY ajaakin tällä hetkellä vahvasti opintopsykologin palkkaamista Jyväskylän yliopistoon. Tällä hetkellä opintopsykologeja työskentelee yhdeksässä suomalaisessa korkeakoulussa. Viinikainen korostaa, että kyse ei olisi mielenterveyspalveluista, vaan opinto-ongelmien ratkaisemisesta. ”Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tehtävä ei ole ohjata opiskelun kanssa jumiutuneita, vaan opintopsykologi olisi yliopiston palkkaama henkilö. Jos opiskelijoita ohjattaisiin paremmin, maistereita valmistuisi enemmän.” YTHS:n vastaava psykologi Asko Hietala sen sijaan on sitä mieltä, että opiskeluongelmat ovat luonteeltaan samantyyppisiä kuin muutkin psyykkiset ongelmat. Siksi ei voi ajatella, että terveydenhuoltosäätiö jättäisi ne hoitamatta. Hän toteaakin, että opintojen ohjaukseen liittyvät ongelmat vaativat opintopsykologin palkkaamista suurempia toimenpiteitä. OPINTOPSYKOLOGIN palkkaamista on ehdottanut myös opiskelijoiden terveydenhuollon ja hyvinvoinnin ammattilaisista koostuva työryhmä, joka toimitti raporttinsa rehtori Aino Salliselle tammikuussa. Sallinen kertoo tekevänsä päätöksen opintopsykologin virasta huhtikuussa, opetusministeriön kanssa käytävien tulosneuvottelujen jälkeen. Hänen mielestään ohjausta kuitenkin pitää ehdottomasti vahvistaa, mutta paljon muutakin on tehtävä kuin perustaa yksittäinen virka. Sallisen mielestä Jyväskylän yliopisto ei tälläkään hetkellä ole paitsiossa opinto-ohjausasioissa – päinvastoin. ”Olen perustanut Jyväskylään ohjausalan kehittämiskeskuksen, joka on uusi valtakunnallinen konsepti. Opiskelun ohjauksen lisäksi perehdymme tulevaisuudessa enemmän myös esimerkiksi työuran suunnitteluun.” ASKO HIETALA on asiassa Sallisen kanssa samoilla linjoilla. ”Jos ongelmaa yritetään paikata yhdellä viralla, ei hyvä”, Hietala toteaa ja kertoo olleensa mukana tekemässä opinto-ohjauksen koordinaatioraporttia, jonka pohjalta ohjausjärjestelmää olisi hyvä kehittää. Työryhmän raportin sisältöä hän sen sijaan kuvailee kehnoksi ja asiantuntemattomaksi. ”Akateemisen identiteetin kehitys perustuu kestävään ja yksilölliseen suhteeseen. Opintopsykologin kanssa sellaista ei synny, vaan se on väistämättä vastaanottotoimintaa, joka ei toimi.” Hän kuitenkin haluaa korostaa, ettei ole noussut julkisuudessa vastustamaan opintopsykologin hankkimista sinänsä, vaan haluaa tuoda keskustelussa esiin myös siihen liittyviä ongelmia. ”Jos opintopsykologi palkattaisiin, hänen tulisi olla lähellä yliopiston hallintoa, siis koulutustehtävissä ja luomassa uutta opetuskulttuuria.” Hietalan skeptisyys ei vastaa YTHS:n virallista kantaa. Säätiön toimitusjohtajan Eija Orpanan mukaan YTHS tukee opintopsykologien palkkaamista. ”Yliopiston palkkaamien opintopsykologien toiminta on hyvinvointityöryhmiemme asettamien tavoitteiden mukaista. Toivon onnea ja menestystä, toivottavasti saatte opintopsykologin Jyväskylään”, Orpana sanoo. HIETALA KOROSTI Jyväskylän Ylioppilaslehden (5/2007) mielipidesivulla opettajan merkitystä opinto-ongelmien ratkaisemisessa. ”Opettajan osoittamalla mielenkiinnolla ja välittämisellä on opiskelijalle hyvin suuri merkitys”, hän korostaa. Hietalan mukaan monilla laitoksilla opettajilla on resursseja yksilöllisen siteen luomiseen oppilaisiinsa. Sosiaalisihteeri Viinikainen ei tähän usko. ”Yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa on 31 oppilasta yhtä opettajaa kohden ja humanistisessa 27. Eivätkä kaikki opettajat edes ole opinto-ohjaustehtävissä”, hän sanoo ja lisää, että Hietalan ajatus opettajien roolista on teoriassa hieno, mutta tällä hetkellä sellaisia suhteita ei kuitenkaan ehdi muodostua, kun ohjaajat vaihtuvat niin tiuhaan tahtiin. Viinikaisen mukaan opintopsykologi voisi paitsi auttaa opiskelijoita opiskeluteknisissä ongelmissa myös kouluttaa opettajia ohjaustehtäviin. TAMPEREEN YLIOPISTON opintopsykologi Satu Eerola kertoo hämmästyneensä Hietalan mielipidekirjoituksesta. Tekstistä suivaantui myös opintopsykologiverkosto, jonka yhteistyö YTHS:n kanssa on Eerolan mukaan toiminut saumattomasti. ”Keskustelu muistuttaa 30 vuoden takaista terveyskeskuspsykologeista käytyä vääntöä. Kun asia on tuntematon, siihen reagoidaan pelonsekaisesti”, Eerola vertaa. ”Mielestäni tässä on kyse pienellä vaivalla tehtävästä opintojen ohjauksesta. Saamme ohjauksessa esimerkiksi melkein valmiita graduja oikeasti valmiiksi – ja kuten opiskelijat usein sanovat – heille elämän.” Hän toivookin, että asiaa ei väärällä tavalla psykologisoitaisi, sillä opintopsykologi ei nimestään huolimatta yritä olla terapeutti, vaan oppimisen ohjauksen asiantuntija. Eerola on toiminut opintopsykologina vuoden verran ja ottaa opiskelijoita vastaan kahtena päivänä viikossa. Lisäksi hän toimii koulutustehtävissä. Hän ei usko opettajien resursseihin tukea opiskelijaa opintopsykologisissa asioissa – eikä välttämättä myöskään taitoihin. ”Opetustilanteisiin on tullut viime vuosina uusia haasteita ja vaatimustaso on noussut valtavasti”, hän sanoo. ”Opiskelijoilta saattavat puuttua metakognitiiviset eli oppimisen säätelyyn liittyvät taidot. Ja koska yliopistossa opettajilta ei vaadita opettajan pätevyyttä, heille saattaa olla vaikeaa ohjata erilaisia opiskelijoita. Näitä taitoja opintopsykologi voi opettaa.” Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.fi Opintojen ohjaus kunnon remonttiin Opintopsykologista voi olla apua silloin, kun kirjapinoista ei tunnu enää selviävän.
3 Uskotko uuden eduskunnan parantavan opiskelijoiden asemaa? SPR:n veripalvelu tarvitsee jatkuvasti verenluovuttajia. Päästäkseen luovuttamaan verta täytyy kuitenkin olla vakituisessa parisuhteessa tai selibaatissa elävä hetero tai lesbo. Homoseksin harrastaminen on pysyvä este verenluovutukselle. Myöskään yhden yön suhteita alle kolmen kuukauden välein harrastavan henkilön verta ei kaivata, vaikka tämä käyttäisi aina kondomia. Miksi homoseksuaalisuus tai uudet partnerit kolmen kuukauden välein vievät ihmiseltä mahdollisuuden luovuttaa verta, Veripalvelun tiedottaja Anne Lind? ”EU-direktiivit ja Suomen laki velvoittavat meitä. Meidän pitää huolehtia, ettei luovutetusta verestä ole haittaa potilaalle. Testaamme kaiken luovutetun veren, jotta siinä ei olisi veren välityksellä tarttuvia vakavia infektioita. Vaikka meillä on todella herkät testit, aivan tuoreet tartunnat eivät näy, joten luovuttaja voi tietämättään tartuttaa tauteja. Siksi pitää olla kolmen kuukauden aika ilman uusia seksikumppaneita. Homojen kohdalla tämä ei ole moraalinen kannanotto, vaan Kansanterveyslaitoksen tilastojen pohjalta on laskettu, että homomiehillä on 24-kertainen riski saada seksin välityksellä hiv-tartunta heteromiehiin verrattuna.” Eikö lesboilla ole homojen kaltaista hiv-ongelmaa? ”Ei. Tilastojen mukaan hiv-tartunnan riski on pieni.” Miksei kondomin käyttö irtosuhteissa vaikuta asiaan? ”Pidämme uutta partneria aina riskinä. Infektioriski pienenee, muttei kokonaan häviä turvaseksissäkään. Haluamme turvata luovutetun veren puhtauden.” Kuinka usein Veripalvelun toimipisteistä joudutaan käännyttämään luovuttajia? ”Suurin osa Suomen kansalaisista sopii luovuttajiksi. Noin kymmenellä prosentilla on este, yleensä väliaikainen sellainen, kuten flunssa. Tartuntoja löytyy luovutetusta verestä hyvin harvoin. Vuonna 2006 löytyi kaksi hiv-tartuntaa ja viisitoista hepatiittitartuntaa.” Mikko Mattlar toimittaja@jyy.fi Miksei kaikkien veri kelpaa? Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta hakee palvelukseensa SIVIILIPALVELUSMIESTÄ Siviilpalvelusmies toimii pääosin Jyväskylän Ylioppilaslehdessä valokuvaajana sekä graafikkona. Tarvittaessa hän tekee myös muita toimituksen töitä: kirjoittaa juttuja ja taittaa lehteä. Kuvankäsittelyssä lehden ohjelmana on Photoshop ja grafiikan tekemisessä Illustrator, joten niiden tuntemus on suotava edellytys tehtävän hyvässä hoidossa. Vapaamuotoisen hakemuksen tulee olla perillä Ylioppilastalolla JYYn keskustoimistossa 13.4. klo 14.30 mennessä. Postiosoite: JYY, Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä. Kuoreen merkintä Ylioppilaslehden siviilipalvelusmies . Hakijalla tulee olla koulutusjakso suoritettuna niin, että hän voi aloittaa työskentelyn lehdessä 1.9.2007. Lisätietoja antavat arkisin päätoimittaja Jonna Rusanen, puh. 045 137 1957 tai paatoimittaja@jyy.fi ja siviilipalvelusmies Heikki Vihemäki, puh. 014 260 3973 tai sivari@jyy.fi. Hakijan kannattaa tutustua lehteen esimerkiksi netissä: www.jylkkari.fi 1.9.2007 alkaen „ „ Valtio-opin opiskelija Tuomo Puumala eduskuntaan Jyväskylän yliopistossa opiskeleva 24-vuotias kokkolalainen on uuden eduskunnan ainoa aktiiviopiskelija. KESKI-SUOMEN vaalipiirissä ehdolla olleista Jyväskylän yliopiston opiskelijoista kukaan ei mennyt läpi eduskuntaan, mutta Vaasan vaalipiirissä tärppäsi. Jyväskylän yliopistossa valtio-oppia opiskeleva kokkolalainen Tuomo Puumala (kesk.) meni Pohjanmaalta eduskuntaan 7 340 äänen turvin. Puumala on 24 ikävuoteensa nähden jo kokenut poliitikko. Hänet valittiin Kokkolan kaupunginvaltuustoon vain 18vuotiaana, ja tällä hetkellä hän toimii valtuuston varapuheenjohtajana. Puumala on myös Keskustanuorten puheenjohtaja. ”7 000 ääntä oli tavoite ja sen yli mentiin muutamalla sadalla. Kyllä noin hurjan äänimäärän edessä on oltava nöyrä”, Puumala sanoo. PUUMALA ON ikänsä takia harvinainen kansanedustaja uudessa eduskunnassa. Vain kaksi alle kolmekymppistä valittiin; Puumala ja Vihreiden Oras Tynkkynen. Kun Tynkkynen syyskuussa täyttää 30 vuotta, Puumala jää ikäryhmän ainoaksi kansanedustajaksi. Tiettävästi hän on myös uuden eduskunnan ainoa aktiiviopiskelija. ”Näissä vaaleissa meni läpi liian vähän nuoria. On surullinen tilanne, ettei uudessa eduskunnassa ole opiskelijoita tai nuoria tämän enempää”, Puumala näkee. Tuore kansanedustaja lupaa yrittää vaikuttaa erityisesti opiskelijoiden asioihin. ”Opintorahan tasokorotus on tärkein asia, ja sen jälkeen tulevat tulorajojen korottaminen ja asumistuen ympärivuotistaminen. Olen tyytyväinen, jos yhtä tai kahta näistä asioista pystytään muuttamaan. Myös perheellisten opiskelijoiden asema kaipaa kohennusta.” TUOREEN kansanedustajan valtio-opin opinnot ovat loppusuoralla. Maisterin tutkinnosta puuttuu gradu sekä muutama yksittäinen kurssi. ”Kansanedustajalla on kesäloma, joten aion suorittaa opinnot loppuun lomien aikana”, Puumala suunnittelee. Valtio-opin opintoihin sisältyy myös vapaaehtoinen harjoittelu. Puumala ei sitä ole suorittanut, ja hän naurahtaa ajatukselle, että hän tekisi tutkintoon liittyvän harjoittelun kansanedustajan tehtävässä. ”En ole miettinyt asiaa, mutta olisihan se varmaan ihan mahdollista.” Mikko Mattlar toimittaja@jyy.fi Tuomo Puumalan vaikutuspiiri vaihtuu Mattilanniemestä Arkadianmäelle. O LLI R ANTAKANGAS Arto Hernetkoski , 26, valtio-oppi: ”En usko. Opiskelijan aseman parannusta on luvattu jo useasti ennenkin, eikä mitään ole tapahtunut.” Elsi Ervola, 24, liikuntapedagogiikka: ”Toivottavasti, mutta en menisi vannomaan.” Emmi Ulvinen, 19, luokanopettajakoulutus: ”Kyllä sieltä jotain parannusta voi tulla. Lähinnä opintorahan nostoa odotan.” JYYn tilinpäätös positiivinen Vuoden 2006 JYYn tilinpäätös ei tuonut edustajistolle ikäviä yllätyksiä, sillä tulos pysyi selkeästi plusmerkkisenä. Vuonna 2005 ylioppilaskunta tuotti 450 000 euroa, mutta tämän vuoden voitto jäi hieman pienemmäksi. Ylioppilaskunnan liikevaihto nousi kuitenkin runsaaseen 7,5 miljoonaan euroon, eli prosenteissa korotusta viime vuoteen nähden tuli 1,3 %. Viime vuosien positiivisia tuloksia on käytetty lähinnä velkojen maksuun. Tulevia rahareikiä ylioppilaskunnalle ovat ainakin ylioppilaskylän talojen remontit. Seuraavaksi Kortepohjassa menee remonttiin Qtalo tänä kesänä. Köyhää kokkausta JYYn sosiaalivaliokunta kerää jälleen reseptejä Köyhän opiskelijan keittokirjaan. Järjestyksessään kolmanteen kirjaan on JYYn soposihteeri Heli Viinikaisen mukaan tarkoitus koota edullisia, terveellisiä ja ”vähän erilaisia” ruokareseptejä. ”Ajatuksena on, että kirjaan tulisi opiskelijahintaista ruokaa, eli yksi annos tulisi maksamaan 2,35 euroa lisukkeineen.” Ensi syksynä ilmestyvään keittokirjaan kerätään paraikaa reseptejä opiskelijoilta ja henkilökunnalta. ”Reseptien pitää tietenkin olla omia, plagioida ei saa”, hän täsmentää. Reseptiehdotuksia voi lähettää kesäkuun loppuun asti soposihteeri Heli Viinikaiselle osoitteeseen soposihteeri@jyy.fi. JYY bloggailee Nyt on entistä helpompi seurata, miten JYY ajaa jäsentensä etuja. Maaliskuun alussa avattiin JYYn sivuille blogi, jossa puheenjohtajisto ja hallitus kertoilevat kuulumisia, virittävät keskustelua ja vastaavat kysymyksiin. Yhtenä tarkoituksena on myös tehdä toiminnasta läpinäkyvämpää. Jyyn blogi löytyy osoitteesta www.jyy.fi/blog.
J yväskylän yliopistossa opiskeleva 24-vuotias Tuomo Puumala (kesk.) on pian eduskunnan ainoa alle kolmekymppinen. Kyllä, Oras Tynkkynenkin (vihr.) täyttää jo 30. Jos vanhemmat edustajat eivät intoudu ajamaan nuorten asioita, alkaa olla syytä olla huolissaan siitä, jääkö opiskelijoiden ääni pelkäksi pihinäksi. Tai sitten Tuomo Puumalan täytyy pitää todella kovaa meteliä. Ei ole reilua tuomita kansanedustajia vain iän perusteella. Sen sijaan voi vain toivoa, että opiskelijoiden asioita pidetään tärkeinä, oli eduskunta sitten vanha tai nuori. Ensimmäisenä uudet edustajat voisivat lunastaa opintotukilupaukset. Tosiasia kuitenkin on, että ikärakenne on aivan päin honkia: eduskunta ei tällä kokoonpanolla ole Suomi pienoiskoossa. A jatuskulku on kerta toisensa jälkeen sama. Nuoret eivät äänestä tarpeeksi aktiivisesti, mutta eduskuntaan pitäisi saada nuoria. Sitten mietitään, kuinka saada nuoret kiinnostumaan politiikasta. Loppujen lopuksi ehdotetaan äänestysikärajan laskemista. Mutta vieläkö siihen on varaa? Kauan sitten eduskuntavaalien ikäraja oli 24 vuotta, mutta sotien jälkeen sitä on laskettu monta kertaa. Vuonna 1945 saivat äänioikeuden 21-vuotiaat ja vuoden 1970 vaaleissa 20-vuotiaat. Vuodesta 1975 äänioikeus on ollut 18-vuotiailla. Jos ikäraja laskettaisiin 16 vuoteen, uurnille pääsisivät pissiksetkin. K ovin suuri osa suomalaisista ei äänestysikärajaa laskisi. Helsingin Sanomien Suomen Gallupilla tammikuussa teettämän tutkimuksen mukaan vain kymmenesosa pääkaupunkiseudun väestöstä päästäisi 16-vuotiaat vaaliuurnille eduskuntaja presidentinvaaleissa. Luottaen siihen logiikkaan, että nuoret äänestävät nuoria, eduskunnan ikärakenne voisi muuttua ikärajan laskemisen jälkeen. Mutta jos pissis saisi äänestää, menisikö ääni todellakin nuorelle vai jollekin camp-hahmon asemaan nousseelle konkaripoliitikolle? Enemmistön lailla en ehkä haluaisi kokeilla. S uomen kaikkien aikojen nuorimman kansaedustajan titteliä muuten pitää yhä hallussaan Suomen Pankin nykyinen pääjohtaja Erkki Liikanen, joka valittiin eduskuntaan 21vuotiaana. Siitä on 35 vuotta aikaa. Tuomo, me luotamme nyt sinuun. pääkirjoitus 26. maaliskuuta 2007 Poliisi etsii namusetää Jyväskylän poliisilaitos pyytää yleisöltä vihjeitä epäilyttävästi käyttäytyneen mieshenkilön jäljittämisessä. Poliisin tietojen mukaan keski-ikäinen mieshenkilö oli viime tiistaina tarjonnut Jyväskylä-Paviljongissa sadoille viidesluokkalaisille makeisia ja suostutellut heitä leikkimään kanssaan kunnallispolitiikkaa. Miehen epäillään myös pakottaneen oman tyttärensä eduskuntavaaliehdokkaaksi. Miehellä on tukeva ruumiinrakenne ja tyylittömät viikset. Hänen on nähty liikkuvan kaupungintalon nurkilla. Kyseessä on ns. poliisin vanha tuttu, joka on harjoittanut kunnallispolitiikkaa eri puolilla Suomea katkeamattomassa putkessa 1980-luvulta saakka. . Totuuden tietotoimisto lehti.samizdat.info JYROCK (tapahtuma). Harvinaisen hyviä bändejä tänä vuonna. MINUN TELEVISIONI (tv-ohjelma). Laatuviihdettä ajalta, jolloin te ette olleet edes syntyneet. SIMPUKAT (ruoka). Helmeilevä herkku. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119 – 120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin (014) 260 3360. Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.fi, nettisivut www.jylkkari.fi Päätoimittaja Jonna Rusanen (014) 260 3359, 045 137 1957, paatoimittaja@jyy.fi Toimittaja Mikko Mattlar (014) 260 3360, toimittaja@jyy.fi Siviilipalvelusmies Heikki Vihemäki (kannen kuva) (014) 260 3973, sivari@jyy.fi Painos 7 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356 – 7362. Jos pissis saisi äänestää Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.fi NÄKÖKULMIA 4 Tosiasia kuitenkin on, että ikärakenne on aivan päin honkia: eduskunta ei tällä kokoonpanolla ole Suomi pienoiskoossa.” ” Tatu Hirvonen TV jolla on tarkoitus ”KAIKEN JÄRJEN MUKAAN ihmisen pitäisi kuolinvuoteellaan katua nimen omaan television katseluun tuhlattua aikaa. On kuitenkin varsin harvinaista, että kuolemaa lähestyvä potilas katuu Kauniisiin ja rohkeisiin valunutta aikaa tai itkee katkerasti niitä päiviä, jotka tärveltyivät tv-visailuihin. Ilmeisesti television katseluun käytetty aika on niin tyhjänpäiväistä, ettei siitä ole jäänyt edes muistijälkiä, joita katua”, kirjoittaa Ruben Stiller teoksessaan Suomi Finland. Ajankäyttötilastot kertovat, että suomalaiset käyttävät tv:n katseluun noin kaksi tuntia päivässä. Yksi elokuva ja iltauutiset tuntuu kuitenkin suuresti alimitoitetulta. Eikö suomalainen average joe koskaan kanavapujottele tuntikausia, pyhitä viikonloppujaan lempisarjan uusimman tuotantokauden läpikatsomiseen tai seuraa snookerin mm-finaalia aamuöiseen viimeiseen fraimiin asti? KRIITTISIMMISTÄ VISUAALINEN viihde väkivaltaistaa, tylsistyttää, vieraannuttaa ja tekee meistä tyhmiä. Amerikkalaisen kolumnistin George Willin mukaan nykyviihdeteollisuus tarjoaa kaikessa vaihtoehtoisuudessaan pelkän mielikuvan kehityksestä. Todellisuudessa tämä ”kehitys” pitää sisällään vain tyhmyyttä sofistikoituneemmassa paketissa. Tervehenkiseksi vaihtoehdoksi nostetaan usein ajatus siitä, että ohjelmien pitäisi yksinkertaisesti tarjota moraalisesti selkeämpää sanomaa: älä polta, älä käytä, älä harrasta jne. Joskus tulokset ovat jopa katselemisen arvoisia. Esimerkiksi Robert Wrightin netissä toimiva meaningoflife.tv kokoaa joukon maailman johtavia tutkijoita aina Freeman Dysonista Steven Pinkeriin keskustelemaan muun muassa pahuuden problematiikasta, hyvän tarkoituksellisuudesta ilman jumalan olemassaoloa ja niin edelleen. MUTTA ONKO TV-OHJELMIEN todellinen mittari se, että vertaisimme niitä esimerkiksi kirjallisuuden klassikoihin tai älykkökeskusteluihin? Huono voi olla hyväksikin, argumentoi Steven Johnson kirjassaan Everything bad is good for you. Johnson rakentaa teesinsä uskolle siitä, että aiempaa todenmukaisempi, vivahteikkaampi, monimutkaisempi ja osittain väkivaltaisempi tv tekee meistä passivoituneen ja tyhmän sijaan fiksumpia. Vaikka joukkoon mahtuu arvotontakin, tv-viihde ei ole Johnsonin mukaan koskaan ollut näin stimuloivaa, kun jo itsessään haastavaa katsomiskokemusta muokkaavat ja laajentavat esimerkiksi ohjelmien nettisivustot, fanitoiminta ja tieteellinen tutkimus. Hieman provosoiden Johnson kysyykin: entä jos tv olisi tullut ennen kirjaa, kumpi vaikuttaisi meistä yksipuoliselta ja passivoivalta medialta?
Viikko 11: Äänestitkö eduskuntavaalien ennakkoäänestyksessä? KYLLÄ 56 % (189 kpl) EI 44 % (146 kpl) Gallup joka viikko osoitteessa www.jyy.fi Jylkkäri haluaa tietää, mitä opiskelijat ajattelevat. Lähetä mielipide osoitteeseen jylkkari@jyy.fi. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. Pää auki ja kyynärpäät lujille VAALIT MENIVÄT ja äänestysvilkkaus laski. Jos kampanjointi ja keskustelu oli tylsää, lopputulos sentään poikkesi gallupeista ja keikutti poliittista tasaisuuttamme. On eduskunnan kokoonpanosta mitä mieltä hyvänsä, tekee se opiskelijoiden kannalta merkittäviä linjauksia. Kaikki puolueet lupasivat korottaa opintorahaa, joten se tapahtunee – ja jos ei, uusi hallitus saa ylioppilasliikkeeltä haisevia terveisiä. Korkeakoulukentässä tapahtuu kuitenkin opintorahaa tärkeämpiä asioita, vaikka ne eivät näy heti opiskelijoille. Lukukausimaksut, ”huippu”yliopistot ja korkeakoulujen autonomia ovat uusien päättäjiemme käsissä. Vaalit ovat joka neljäs vuosi. Yhteiskunnallisesti aktiivisena opiskelijana toivon, että joku muukin muistaisi, että suurin osa päätöksistä tehdään vaalien välillä ja muuallakin kuin eduskunnassa. En harmistuisi, jos muutama opiskelija lisää aktivoituisi toimimaan myös yliopistoyhteisössä. MUINOIN yliopistojen nähtiin sivistävän myös aktiiviseen kansalaisuuteen. Kahvikeskusteluja kuunnellessani epäilen monien nykyään kasvavan vain passiiviseen valittajuuteen. Epäkohdista puhutaan, mutta mitään ei tehdä. Jos ongelmia oikeasti on jopa yliopiston ulkopuolellakin, suunsa oikeassa paikassa avaamista ja muita vaikuttamisen taitoja voisi hioa yliopistolla. Sitten se olisi helpompaa muuallakin. Jos tentissä ei riitä kirjoitusalustoja, siitä pitää nostaa meteli tilanteessa eikä sen jälkeen. Huonosta opetuksesta pitää antaa palautetta asianosaisille. Eikä haittaisi, jos hallinnon opiskelijapaikoille olisi joskus kaksikin hakijaa. LAITOKSILLA JA yliopistolla voi ja saa vaikuttaa, vaikkei sitä aina ole tehty helpoksi. Päätöksenteon rakenteisiin kannattaa kuitenkin vaatia läpinäkyvyyttä ja raivata opiskelijoille tilaa myös epävirallisiin vaikuttaviin työryhmiin, sillä opiskelijoilla on usein järkevimmät käsitykset toivottavasta kehityksestä. Jos me opiskelijat aktivoituisimme ratkaisemaan ongelmia jo paikallisesti, ehkä meistä kasvaisi sen verran tiedostavia kansalaisia, ettei oikeusministeriön tarvitsisi enää tuhlata ilmeisen turhiin äänestysaktivointikampanjoihin. Jarmo Lyhty 5 K ir j oi t ta ja on JYY n ha l lituksen puh ee n j o ht a j a . Suomalaisen teollisuuden voimistuva pörssiriippuvuus on johtanut ja tulee yhä enenevässä määrin johtamaan paitsi tuotannon myös tutkimustoiminnan rajuun supistamiseen kotimaassa. Monien teollisuusalojen toiminnot keskittyvät voimavarojen vähentämisen vuoksi entistä enemmän vain välttämättömimpään tutkimukseen kehitystarpeiden kustannuksella. Koska korkeakoulujen valtionrahoitus on sidottu valmistuvien opiskelijoiden määrään, johtaa tämä eräissä tapauksissa tutkijoiden koulutuskiintiöiden epärealistisen korkeaan tasoon niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Ulkopuolisen, suhdanteiden ohjaaman rahoituksen osuus on huomattavan suuri korkeakouluissa (esim. Helsingin yliopistossa noin 40 prosenttia). Eri tutkimusalueiden saama rahallinen tuki vaihteleekin suuresti, ja tieteenalat ovat täysin eri lähtöviivoilla rahoituksen suhteen. Kaikesta tästä seuraa, että tohtoreista on ylituotantoa ja he jäävät ilman työtä. Työttömän tutkijan omaehtoinen työn hakeminen ei kuitenkaan aina johda positiiviseen lopputulokseen, vaan pahimmassa tapauksessa työnhakija joutuu useita kuukausia kestävään karenssiin. Tutkijoiden heikentyvää työllisyyttä tulisi ehkäistä koulutuskiintiöiden järkevällä mitoituksella, kotimaisen kehitystoiminnan tuella sekä oikeudenmukaisemmalla työllisyystuella omaehtoisen ja järkevän työnhaun yhteydessä. Suomella ei ole varaa kalliiseen tutkijakoulutukseen ilman tutkijoiden mahdollisuutta koulutustaan vastaavaan työhön kotimaassa. Marju Rönkkö Jyväskylä Tutkijoita koulutetaan työttömiksi Muinoin yliopistojen nähtiin sivistävän myös aktiiviseen kansalaisuuteen. Kahvikeskusteluja kuunnellessani epäilen monien nykyään kasvavan vain passiiviseen valittajuuteen.” ” Asko Hietala pohtii Jyväskylän Ylioppilaslehdessä (5/2007) julkaistussa mielipidekirjoituksessaan opintopsykologin tarpeellisuutta. Ihanteellista olisi, jos yliopistoissa opettajat voisivat antaa opiskelijoille heidän tarvitsemansa avun. Nykyisessä tilanteessa, jossa henkilöstöresurssit ovat tiukalla ja Jyväskylän yliopistossa yhtä opetushenkilökunnanjäsentä kohti kaksikymmentä opiskelijaa, on kuitenkin mahdotonta saavuttaa Hietalan kuvaama opiskelija-opettajasuhde. Luvusta synkemmän tekee vielä se, että opettajilla ei ole laajempaa ohjausvelvollisuutta kuin omaan opetukseensa liittyvät neuvonta-asiat. Harvalla opiskelijalla on mahdollisuutta pidempiaikaiseen ohjaussuhteeseen saman henkilön kanssa, sillä ohjaustyötä hoitava henkilökunta on myös usein lyhytaikaisissa virkasuhteissa. Kirjoituksessaan Hietala väittää, että ongelmat opiskelussa ovat harvoin opiskeluteknisiä tai tiedon puutteeseen perustuvia. Kuitenkin YTHS:n vuonna 2004 tehdyn yliopisto-opiskelijoiden terveystutkimuksen tuloksissa käy ilmi, että kolmanneksella opiskelijoista oli vaikeuksia opiskelutaidoissa, kuten tentteihin lukemisessa. Viidenneksellä puolestaan oli ongelmia opintojen suunnittelemisessa. Opintoihin saadun ohjauksen ja tuen arvioi 31 prosenttia opiskelijoista vajavaiseksi ja 17 prosenttia täysin riittämättömäksi. Hietala tuntuu olevan huolissaan opintopsykologin vaikutuksesta YTHS:n toimintaan. Opintopsykologi rahoitettaisiin kuitenkin yliopiston kautta eikä näin ollen olisi pois YTHS:n mielenterveyspuolen resursseista. Opintopsykologin kanssa tulisi voida keskustella opiskeluun, oppimiseen ja oppimisympäristöön liittyvistä asioista. Opintopsykologi olisi tuki tilanteissa, joissa opiskelu on jumissa, vaikka varsinaista terapian tarvetta ei ole. Opintopsykologin toimenkuvaan kuuluisi toisena tehtävänä opetushenkilökunnan koulutus, millä tähdättäisiin opetusja ohjaustaitojen kehittämiseen. Näin opintopsykologi palvelisi osaltaan yliopiston ohjaustoiminnan kehittämistä. Hietalan kirjoitus on hyvä keskustelunavaus, mutta on tunnustettava nykyisen yliopistomaailman realiteetit ja mietittävä niihin soveltuvat ratkaisut. Tuuli Ahtiainen JYYn hallituksen sosiaalipoliittinen vastaava Jatkoa opintopsykologikeskusteluun IRTOKUVA H EIKKI V IHEMÄKI Lumiukkojen ilmastoprotesti loppui lyhyeen, sillä kevätaurinko sulatti ne jo ennen maaliskuun puoliväliä. Ensi vuonna uudelleen, pojat!
6 THERE IS EASTER in the air. You can smell it and you can see it. Not only because there is already this great spring feeling, but shops and supermarkets are also full of Easter stuff, mainly different kinds of eggs. It is a calmer holiday than Christmas, and it is really calm in Finland. However, Christmas is not especially crazy here either. Finns seem to like peaceful and rather quiet family mood during holidays, which is actually quite nice. People can just sit back and relax; they can slow down for a moment and enjoy these few days of early spring. I’M USED TO BILLIONS of traditions and customs that happen around Easter. Holiday in Poland is definitely not a time for pleasure – it is a time of hard work. Certainly, it provides a hectic atmosphere and nervousness, but it also marks this time as very special. First there is a huge cleaning of everything, preparing plenty of food (we do prepare lots of it for any reason), going to church every day from Holy Thursday to Easter Monday, including 2–3 hours long ceremony on Good Friday. Then people paint eggs, and some of them are real masterpieces. It used to be a kind of celebration in my family, although none of us could really paint. On Saturday we prepare little baskets decorated with white ribbons and white clothes. We put inside painted eggs, pieces of meat, bread, cakes, salt and pepper, and a little lamb made of sugar, and it is taken to a church for blessing. THE FUNNIEST PART happens on Monday, which is called The Wet Monday. In the past young girls were sprinkled with water for good luck, but nowadays everybody pours water on everybody. It can become rather violent, because anybody can make you wet almost anywhere. My friend married a Swiss and her family wanted to include him in this cheerful Polish tradition, but he had no idea about it and thought they were really nasty. So this year, instead of all those things I will enjoy mämmi and delicious chocolate Mignon eggs, doing absolutely nothing. Katarzyna Herd The Eastern Easter Internet censorship is commonplace in China For a long time, Internet was seen as uncontrollable. That is not quite the case though, for the totalitarian government of China monitors its citizens on the internet as well. Estimates on the size of the Internet police force hover between 30,000 and 50,000 but noone knows for sure. This has not been accomplished by Chinese forces alone. It's a vast market and companies like Microsoft, Yahoo! and Google have agreed to censor their services there. In Finland, censorship is practically non-existent although new legislation forces operators to block access to child porn sites. A couple of years ago, the Minister of Culture Tanja Saarela wanted to set up blocking systems at all schools and libraries but the initiative didn't gain momentum. Club nights bring new customers to night clubs Supporting club nights pays off for restaurants. It brings new customers hard to reach with the restaurant's regular programming. Now also big night clubs are starting to vie for clubbers. Kharma started running club nights at its upstairs lounge space earlier this year. The electronic music association Efekti is one of the organisers. Also Blaze, Vakiopaine and Jazz Bar have run regular club nights for a while already. Black Dahlia and Totoro at Kampus Kino On 3 April, Kampus Kino screens Black Dahlia by Brian de Palma. The film, scripted by James Ellroy, is placed in 1940’s Los Angeles and based loosely in a true story. The film flows smoothly from one twist of the plot to the next, according to the best traditions of film noir. On 10 April, it's the turn of My Neighbour Totoro by the Japanese director Hayao Miyazaki. Miyazaki is best known for the animations Spirited Away and Howl's Moving Castle, which he directed after Totoro. The film takes place in the Japanese countryside in the 1950s. The film transports its adult viewers back into the childhood and its magical world. Kampus Kino films are shown in Ilokivi starting at 7 pm. Translated by Annamari Typpö In te r n a ti on a l st u d en t s h a r es h er th o ugh t s on li f e in Fi n la n d. Ensi vilkaisulla yliopistot ovat täynnä käsittämättömiä, teoreettisia tieteenaloja. Opiskelijat filosofoivat vuosikausia luentosaleissaan ja putoavat sitten gradu kainalossa todellisuuteen pohtimaan, mitä tutkinnolla tekisi. Mitä kaikkea Suomen yliopistoissa opetetaankaan, ja miksi? MARJUT JUSSILA opiskelee toista vuotta etnomusikologiaa Tampereen yliopistossa. Eksoottiselta kalskahtava tiede on kulttuurilähtöistä musiikintutkimusta, joka painottuu kansanmusiikkiin. Etnomusikologit pyrkivät ymmärtämään ihmistä erittelemällä häntä musiikin kautta. Myös Maria Tiilikkala pyrkii ymmärtämään kansoja ja kulttuureja. Hän opiskelee kansatiedettä Turun yliopistossa. Sekä Jussila että Tiilikkala valitsivat opiskelupaikkansa puhtaasti mielenkiinnosta aiheeseen. Kansatiede ja etnomusikologia eivät ole mitään työntekijätehtaita. ”Kyllähän sitä aina miettii, että mihin tästä oikeastaan valmistuu. Ihan hyvä jos jotain töitä joskus saisi”, Jussila sanoo. JUSSILA ON LUKENUT sivuaineena tiedotusoppia. Etnomusikologit voivat suuntautua esimerkiksi mediaan tai kulttuurialalle. Jussilan luottamus omaan työllistymiseensä ei ole järin suuri, mutta toisen vuoden opiskelijana hänellä on aikaa miettiä kahdenkin tutkinnon suorittamista. Kansatieteen opiskelija Maria Tiilikkala on samoilla linjoilla. ”Tällä hetkellä opiskelen sitä mikä kiinnostaa. Myöhemmin voin sitten ottaa jotain enemmän ammattiin valmistavaa”, Tiilikkala sanoo. Perinteisesti kansatieteilijät suuntautuvat museoalalle, jos vain lukevat sivuaineena museologiaa. Tiilikkalan mukaan alan työllistymisnäköala ei ole mikään maailman valoisin, mutta kaikki on itsestä kiinni. ”Oletan, että saan kyllä jotain töitä, mutta en välttämättä ainakaan heti omalta alalta.” HELSINGIN YLIOPISTON ainevalikoima pursuilee pieniä, erikoisia tieteenaloja. Yksi niistä on monitieteinen merihistorian opintokokonaisuus, sivuainepaketti, joka sisältää merihistoriaa, -arkeologiaa ja -etnologiaa. Meri vetää vuosittain puoleensa noin pariakymmentä historiaja kulttuuriaineiden opiskelijaa. He syventyvät muun muassa kauppareitteihin, laivanrakennustekniikkaan ja merimieselämään. Merihistoriaa on opetettu Helsingin yliopistossa vuodesta 1993 lähtien. Merihistorian ja m u s e o l o g i a n a m a n u e n s s i Anne Ala-Pöllänen kertoo, että monitieteinen merikokonaisuus on Euroopassa ainutlaatuinen. Hänen mukaansa aineesta on hyötyä ainakin merimuseoissa työskenteleville. ”Meriarkeologien on hyvä tietää, miksi jokin hylky on jossain paikassa ja miten laivoja entisaikaan rakennettiin.” LAPIN YLIOPISTON oma erikoisuus on taiteiden tiedekunta. Tiedekunnassa on viisi koulutusohjelmaa: audiovisuaalinen mediakulttuuri, graafinen suunnittelu, kuvataidekasvatus, tekstiilija vaatetusala ja teollinen muotoilu. Haiskahtaa hieman ammattikorkeakoulujen heiniltä, mutta dekaani Tuija Hautala-Hirvioja puolustaa taideteollista koulutusta yliopistoissa. ”Rooliero ammattikorkeakouluihin on tutkijapainotteisuus. Opetus suuntautuu tutkimuspuoleen, ei niinkään taitojen kehittämiseen. Myös gradu on ennen kaikkea tieteellinen tutkimus, jossa kyllä voi olla mukana taiteellista ymmärrystä.” HAUTALA-HIRVIOJA ei osaa arvioida taideteollisen alan maistereiden työllistymisprosenttia, mutta kertoo monien ryhtyvän opettajiksi esimerkiksi juuri ammattikorkeakouluihin. Kuten fukseille jo ensimmäisinä päivinä toitotetaan, yliopisto ei ole koulu vaan akateeminen yhteisö, tieteellinen tutkimuslaitos. Ehkäpä se jo vastaa kysymykseen, miksi todellisuutta on tutkittava jatkuvasti. Noora Mattila Läpileikkaus yliopistoihin Poimintoja yliopistokoulutuksesta I Helsingin yliopisto: teatteritiede, indoeuropeistiikka (maisteriopinnot), semiotiikka (sivuaineena) I Tampereen yliopisto: aluetiede, etnomusikologia, hyper media (sivuaineena) I Turun yliopisto: kansatiede, maisemantutkimus, digitaa linen kulttuuri I Joensuun yliopisto: taiteensosiologia, viestintä ja kulttuurit, yrittäjyyskasvatus (sivuaineena) Kyllähän sitä aina miettii, että mihin tästä oikeastaan valmistuu. Ihan hyvä jos jotain töitä joskus saisi.” Marjut Jussila, etnomusikologian opiskelija ”
7 Isoveli verkossa Internetiä ei voi hallita, ajateltiin pitkään. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin, sillä kiinalaisten keksinnöt eivät rajoitu ruutiin. Kiinan muurin rinnalle on noussut palomuuri, ja totalitaarinen hallinto kyttää kansalaisiaan myös tietoverkoissa. EI SENSUURI 1,3 miljardin asukkaan Kiinassa aukotonta ole, mutta puolue on Orwellinsa lukenut. Internetiä valvovien poliisien määräksi arvioidaan yleensä 30 000–50 000, mutta varmaa tietoa asiasta ei ole. Joukkion tehtävä on varmistaa, että siinä missä hakusana Tiananmen tarjoaa täällä kuvia panssarivaunuista ja kuolleista opiskelijoista, päästään Kiinassa ihastelemaan kukkia. Pelkästään kiinalaisin voimin ei tähän ole päästy. Markkinat ovat Kiinassa suuret, ja jos niille päästäkseen joutuu vähän avittamaan sananvapauden tukahduttamisessa, niin harva kieltäytyy. Kiinanpalvelujaan sensuroivat auliisti vaikkapa Microsoft, Yahoo! ja Google. Koko sensuurijärjestelmän runkokin on yhdysvaltalaisen Ciscon käsialaa. SUOMALAINEN Nixu Oy vastasi 1990luvulla internetyhteyksien rakentamisesta Saudi-Arabiaan. Saudit halusivat verkkonsa kuitenkin ilman moraalisesti arveluttavaa materiaalia, kuten uhkapelejä ja pornoa. Saman seinän taakse jäivät saudimonarkian kritisoijat ja shiiamuslimit. Saudi-Arabian sensuuri ei kuitenkaan ole aivan Kiinan tasoa. Sen sijaan nettikyylien ykkösketjuun ovat tyrkyllä ainakin Syyria, Tunisia, Iran, Uzbekistan, Myanmar ja Vietnam. Näissä maissa nettiä sensuroidaan ennen kaikkea poliittisista syistä. Kun kansalaisjärjestöt ja kolmas sektori ovat tuntemattomia käsitteitä, on esimerkiksi naisten oikeuksia ajavat sivustot helppo huuhdella alas samassa pöntöllisessä paljaan pinnan ja nettipokerin kanssa. MITEN ON Suomessa? Kerääntyykö sananvapauden taivaalle mustia pilviä? No eipä oikeastaan. Moraalista ollaan täälläkin huolissaan, mutta keinot eivät ole kovin järeitä. Esimerkiksi joissain kouluissa käytetään suodatusta, mutta mitään valtion tasolla tapahtuvaa sensuuria ei ole. Tuore laki tosin määrää operaattorit estämään pääsyn lapsipornosivuille. Jotkut näkevät mörköjä tässäkin, sillä samalla menettelyllä olisi helppo suitsia vaikkapa nettipokeria, ja lopulta mitä tahansa. Kulttuuriministeri Tanja Saarela halusi pari vuotta sitten estot kaikkiin kouluihin ja kirjastoihin. Hanke ei ottanut tulta alleen, sillä kirjastonhoitajien mielestä nettikoneiden sijoittaminen näkyvälle paikalle on aivan riittävä sensuuritoimenpide. Kulttuuriministerin havittelema järjestelmä estää pääsyn avainsanoja sisältäville sivuille, ja niinpä se olisi pelastanut nuoret muun muassa Wikipedian anatomia-artikkeleilta tai sukupuolivalistukselta. Lisäksi Saarelan asiasta teettämä selvitys sisälsi erään jyväskyläläislähtöisen esto-ohjelmiston varsin estotonta mainontaa. KAVKAZ CENTER on sivusto, joka välittää maailmalle tshetsheenikapinallisten (tai terroristien, näkökulmasta riippuen) tuottamaa materiaalia. Suomalainen ylläpitäjä otti sivut palvelimelleen loppuvuodesta 2004, sen jälkeen kun ne oli suljettu Liettuassa. Vajaan viikon toimittuaan sivut kuitenkin sulkeutuivat. Ylläpitäjä Mikael Storsjön mukaan suojelupoliisi oli painostanut häntä poistamaan ne palvelimelta. Supo myös takavarikoi palvelimen tutkintaa varten. Storsjö siirsi sivut Ruotsiin. Sielläkin palvelimet takavarikoitiin toukokuussa 2006, tällä kertaa syyttäjän aloittaman tutkinnan vuoksi. Suomessa suojelupoliisi toimi itsenäisesti, ja periaatteessa sivujen sulkeminen oli Storsjön oma päätös. Sananvapauden lisäksi tapaus muistutti suomettumisesta, ja Supon painostusta paheksui muun muassa perustuslakivaliokunnan silloinen puheenjohtaja Kimmo Sasi. Oli miten oli, Kavkaz Centerin sivut näkyvät verkossa tälläkin hetkellä. SANANVAPAUTTA verkossa ajaa Suomessa etunenässä Electronic Frontier Finland. Yhdistys on ollut napit vastakkain sekä Tanja Saarelan että estojärjestelmiä kyhäävien yritysten kanssa, ja Mikael Storsjö kuuluu sen hallitukseen. Viime aikoina EFFI on pääasiassa arvostellut uusia, varsin tiukkoja tekijänoikeuslakeja. EFFI järjesti yhdessä Amnestyn kanssa keskustelutilaisuuden Jyväskylän yliopistolla 14. maaliskuuta. Tilaisuudessa puhuneen EFFI:n hallituksen jäsenen Tero Tiluksen mielestä sananvapaudesta internetissä sietääkin keskustella. ”Internet on madaltanut julkaisukynnyksen käytännössä nollaan. Nyt jos koskaan sananvapaus on todella ajankohtainen aihe.” Matti Tyynysniemi JÄREINKÄÄN internet-sensuuri kouluissa ja kirjastoissa ei vartioi moraalia loppuun asti. Koulupäivän jälkeen nassikat painuvat hihittelemään oman tai kaverin koneen ääreen. Puolustusvoimissa tilanne on jo hieman erilainen, sillä varusmiehet saattavat viettää valtion täysihoidossa kolmekin viikkoa yhteen putkeen. Palvelukseen astuttaessa alokkaiden kassit tutkitaan siveettömän materiaalin varalta. Uhka ei tähän pääty, sillä verkossa tissejä on tarjolla mielin määrin. Harva varuskunta on silti lähtenyt suitsimaan varusmiesten netinkäyttöä. Keuruun Pioneerirykmentissä sisällönsuodatus on kuitenkin nähty tarpeelliseksi. ”Mikään ei velvoita puolustusvoimia tarjoamaan varusmiehille nettiyhteyksiä. Kun näin nyt kuitenkin tehdään, niin pornoa ei ainakaan ole velvollisuus tarjota”, perustelee rykmentin tietoturvapäällikkö Kari-Pekka Kulmakorpi. ASIASANOIHIN perustuvat estojärjestelmät ovat surullisessa maineessa. Surffaajia suojellaan niin Setalta kuin Pornaisten kunnaltakin. Keuruullakaan ei luoteta asiasanoihin, mutta hieman eri syystä. ”Kokeiltiin ja huomattiin, että ylläpitäjällä tarvitsisi olla aika likainen mielikuvitus. Ei niitä kaikkia sanoja keksi millään”, Kulmakorpi sanoo. Rykmentin käyttämä palvelu pitää listaa yksittäisistä sivuista. Kulmakorpi kehuu järjestelmää toimivaksi, vaikka joukkoon mahtuu hutejakin. ”Postin sivuille ei jostain syystä päässyt. Näitä kun raportoi eteenpäin, niin kyllä palvelun ylläpitäjä ne sitten korjaa.” Epäselvää on, tulevatko kaikki vastaavat tapaukset Kulmakorven tietoon. Varusmiesten nettikoneilta ei asiaan voi vaikuttaa, ja valitustie tuskin on laajasti tiedossa. Tietoturvapäällikkö Kulmakorven mukaan estojärjestelmä kuitenkin tekee sen, mitä siltä odotetaan. ”Ennen meidän nettiliikenteestämme sellainen 90 prosenttia oli pornoa. Nykyään yritystä on kahdeksan prosentin verran. Uusi saapumiserä aina alussa kokeilee, pääsisikö.” MUTTA TAISTELU jatkuu. Tarmokkaat nuorukaiset kaivelevat paitsi poteroita Keuruun metsiin, myös tunneleita palomuurin alitse. Lapiona toimii huhujen mukaan ainakin puolan kieli. ”Kyllä niihin estoihin omat niksinsä on”, vahvistaa nimettömänä pysyttelevä Pioneerirykmentin varusmies. Keuruulla ei pornoilla Kiinan-palvelujaan sensuroivat auliisti vaikkapa Microsoft, Yahoo! ja Google. Sananvapaus internetissä on lähinnä länsimaiden, jos niidenkään, etuoikeus. H EIKKI V IHEMÄKI
8 Monet ehdokkaat pyrkivät eduskuntaan lukemattomia kertoja, mutta ovi Arkadianmäelle ei aukea. Mikä saa heidät siitä huolimatta sitkeästi yrittämään? Seurasimme SKP:n Riitta Tynjän viidettä ehdokkuuskertaa ennen ja jälkeen eduskuntavaalien. SUOMEN Kommunistisen Puolueen vaaliehdokas Riitta Tynjä pyrkii eduskuntaan jo viidettä kertaa. Kunnallispolitiikassakin hän on jo konkari. Jyväskylän kaupunginvaltuustossa hän on istunut 1989–1996 sekä vuodesta 2001 eteenpäin. Eduskuntavaaleihin Tynjä osallistui ensimmäisen kerran Devan (Demokraattinen vaihtoehto) ehdokkaana 1980luvulla. Vasemmistoliiton listoilla hän oli vuonna 1995. Suomen Kommunistinen Puolue vei hänet kuitenkin lopulta mennessään. SKP:n ehdokkaana Riitta Tynjä on ollut 1999 ja 2003 eduskuntavaaleissa. Hän on ollut kommunistien ääniharava molemmilla kerroilla, mutta siitä huolimatta läpimeno ei ole ollut lähelläkään. Riitta Tynjästä povataan siitä huolimatta puolueen ensimmäistä kansanedustajaa uudelle vuosituhannelle. Sanooko kolmas kerta kommunisteissa toden? ”Olemme olleet näissä vaaleissa aktiivisesti toreilla ja turuilla. SKP:n tavoite ei voi olla vähempi kuin yksi kansanedustaja, Riitta Tynjä aprikoi. Konkari on sitä mieltä, että mitä kokeneempi on, sitä enemmän pystyy vaikuttamaan. Hän ei ole mielestään jääräpää, vaikka jo viidettä kertaa yrittääkin. ”Pitää kuitenkin osata siirtyä syrjään ja antaa nuorille tilaa”, Tynjä myöntyy. RIITTA TYNJÄ LUPAA, ettei SKP aio lyödä hanskojaan naulaan, vaikka näissä vaaleissa ei vielä tärppäisi. Hän tosin surkuttelee sitä, että rahaa kampanjointiin on vähän eivätkä kaikki ihmiset vielä edes tiedä, mikä on SKP. Mainosaikaakin pikkupuolueet ovat saaneet vain hitusen. ”YLE antoi pikkupuolueille tv:ssä yhden lähetyksen verran aikaa ja radiossa kaikille yhteisesti sellaiset puoli tuntia. Suurissa lehdissäkin näkyvät vain eduskuntapuolueiden mielipiteet.” Vaalikoneita Tynjä on tehnyt ahkerasti, koska ne eivät maksa mitään – vievät vain hieman aikaa. Tämän vuoden vaaleihin SKP:n ääniharava on kuitenkin panostanut rahallisestikin melkoisesti. Omaa rahaa kampanjointiin on mennyt kahdesta kolmeen tuhatta euroa. SKP:llä ei sponsoreita juuri ole, joten lähes kaikki on pitänyt ottaa omasta pussista. ”Jokunen vapaaehtoinen on tukenut pyytämättä. Lisäksi jäin vuorotteluvapaalle ja saan siis pienempää palkkaa kuin tavallisesti”, Tynjä summaa kulujaan. VAALIMAINONTA on niellyt Tynjän pennoset – kuten myös muiden kansanedustajaehdokkaiden. Ihmeitä ei parilla tonnilla saa aikaan, mutta ilmoitukset Keskisuomalaisessa ja Suur-Jyväskylän Lehdessä, 5000 lennäkkiä ja pieni siivu puolueen yhteismainontaa sillä on kustannettu. Koska SKP ei ole eduskuntapuolue, se ei myöskään saa puoluetukea. ”Puolueen oma tuki on mennyt yhteisiin mainoksiin. Ei siitä yksittäisille ehdokkaille riitä”, Riitta Tynjä toteaa. Tynjä ei ole puoluetuen suuri kannattaja. Hänen mielestään se on jopa huutava vääryys – ainakin nykyisessä muodossaan. Hänen mielestään myös vaalimainontaan pitäisi puuttua, jottei se tulevaisuudessa äityisi sirkukseksi. ”Ehdokkaille olisi hyvä asettaa kattosumma, jonka saa käyttää mainontaan.” KAMPAJOINNISSA perheestä ja ystävistä on monelle suuri apu. Riitta Tynjä pyörittää vaalikampanjaansa yhdessä miehensä kanssa. Lapset ovat jo aikuisia, joten he eivät enää joudu tulilinjalle äidin vaali-intouden takia. Äänimäärä motivoi myös kannustusjoukkoja. Jos ehdokas kuitenkin yrittää eduskuntavaaleista toiseen, luulisi jo perheenkin hermojen olevan kireällä. ”Pitäisi varmaan kysyä tuota mieheltä. Edellisten kunnallisvaalien aikaan mies joutui kyllä olemaan automaattinen puhelinvastaaja, mutta yhdessä tässä hommia tehdään.” Lokakuusta lähtien vuorotteluvapaalla ollut ehdokas myöntää kaiken vapaaaikansa kuluneen vaalityössä uudesta vuodesta lähtien. Päivät ovat vain hurahtaneet ohi, sillä tukijoukot ovat pienet ja paljon saa tehdä itse. ”En jäänyt vuorotteluvapaalle vain vaalien takia. Kuvittelin, että olisin saanut muutakin aikaan, mutta kyllä nämä vaalit ovat vieneet kaiken ajan.” SKP:N VAALIVALVOJAISET pidetään vaalipäivän iltana Sepänkeskuksen Reaktorissa, jonne edustajaehdokkaat sekä heidän tukijansa ja läheisensä kokoontuvat jännittämään tuloksia ja kuulemaan tuomionsa. Riitta Tynjä uskoo hyppäävänsä kattoon ja avaavansa sampanjapullon, jos hän pääsee läpi vaaleissa. Jos ovet Arkadianmäelle aukeavat, aikoo Tynjä ensitöikseen ajaa 800 euron perusturvaa kaikille. Hän haluaisi myös, että valtio avustaisi kuntia entistä enemmän. Jos sen sijaan tulee tappio, aiotaan sitä analysoida kunnon sosialistiseen meininkiin yhdessä koko porukan voimin. ”Pohditaan yhdessä miksi ei päästy läpi ja keväällä paneudutaan taas kunnallisvaaleihin”, Tynjä maalailee positiivisesti. VAALIVALVOJAISTEN hikisen ja kiihkeän tunnelman noustessa kattoon soi Tynjän puhelin. Jännitys on äärimmillään. Kello on yli kymmenen illalla ja yksi jos toinenkin vaaliehdokas on jo menettänyt järkensä. Mutta miten on käynyt Riitta Tynjän? ”Olen täällä radiotalolla, joten minulla ei ole mitään tietoa koko maan tuloksista. Itse olen saanut tähän mennessä tuhat ääntä enemmän kuin viime vaaleissa.” Hän tyrmistyy tiedosta, että Suomeen on tulossa porvarihallitus. Myös se, ettei SKP ole taaskaan saanut kansanedustajan paikkaa, harmittaa. ”Tämä on paha juttu. Eikö edes Pirkanmaalta päässyt ketään SKP:stä läpi?” Koko vaaleissa SKP sain noin 0,7 prosenttia äänistä. Riitta Tynjän äänisaalis oli huikeat 1 508. Tämä on tosiaan yli tuhat ääntä enemmän kuin viime vaaleissa, mutta paikkaa ei siitä huolimatta herunut. Riitta Tynjän mukaan hän teki virheen siinä, ettei kiertänyt tarpeeksi koko maakuntaa, josta olisi saattanut muutama lisä-ääni tippua. SEURAAVAKSI SKP:llä ja Riitta Tynjällä on ohjelmistossa kunnallisvaalit, joihin lähdetään täysillä mukaan. Miten käy ensi eduskuntavaalien? Lähteekö vanha kettu vielä kerran kisaamaan Keski-Suomen äänistä? ”Kyllähän ne vaalit on neljänkin vuoden päästä, ja jos minua taistossa tarvitaan, saatan lähteä mukaan.” Sarita Blomqvist MONESKO KERTA toden sanoo? ENNEN VAALEJA VAALI-ILTANA Millä numerolla Riitta Tynjä yrittää ensi vaaleissa?
2 – 2 1 • 4 • 2 7 • W W W • J Y R O C K • F I T H E U G L I E S T D E N I M J A C K E T I N T H E H I S T O R Y O F M A N K I N D . O U T F I T B Y R A Y M O N D B A N N E R F O R K A S I N O / W W W . W E A R E K A S I N O . C O M Marissa Nadler (USA) Differnet (SWE) Agent M (EST) Alamaailman vasarat Rubik Magenta Skycode Tuomas Toivonen The Scaramangas Paavoharju & Joose Keskitalo Keinuttavat Harmaata Kehtoa Keuhkot Le Futur Pompiste Risto Felix Zenger (feat. Alaska Kalanen & DJ Staffro) Shogun Kunitoki Athletic Arms Kaukolampi, Puranen, Nykänen + DJs L I P U T : K A K S I P Ä I V Ä Ä 2 4 E U R / 2 1 E U R ( J Y Y : N J Ä S E N E T ) , Y K S I P Ä I V Ä 1 4 E U R
D DIIF FF FE ER RN NE ETT Differnetin musiikissa sekoittuvat upeasti elektroniset ja akustiset elementit, pop ja noise. Electronican ja glitch-popin välimaastossa liikkuvan Differnetin ytimen muodostavat konevelho Tomas Bóden sekä kitaraa ja huilua soittava Peter Jackson. Tärkeä osuus on myös Anna-Karin Brusin laululla. Differnetin kauniisti maalaileva debyytti Come On And Bring Back The Brjokén Sounds Of Yore! (2003) sai ilmestyttyään aikaan innostuksen electronicaa kohtaan Ruotsissa. Outoa nimipolitiikkaa jatkettiin myös popimmalla kakkoslevyllä The Title Of The Record Is The Text Printed On The Cover, Or Nothing At All (2005). www.myspace.com/internationalbyz anti nemachines Suomessa on tuskin ketään musiikinkuuntelijaa, joka ei olisi kuullut Magenta Skycoden Jori Sjöroosin tekemiä kappaleita PMMP:n esittäminä. Miehen oma sielunmaisema avautuu kuitenkin parhaiten Magenta Skycoden ylistäviä arvosteluja saaneella IIIII-levyllä. Levy ilmestyi jo viime vuonna, mutta bändi on tuore tapaus ja herättää jatkuvasti kiinnostusta myös ulkomailla melankolisella vaihtoehtorockillaan. www.myspace.com /magentaskycode M MA AG GE EN NTTA A S SK KY YC CO OD DE E A ALLA AM MA AA AIIL LM MA AN N V VA AS SA AR RA ATT Kymmenen vuotta täyttävä kuusimiehinen Alamaailman Vasarat ei tyydy tavanomaiseen. Miehistön soitinarsenaalista löytyy puhaltimia ja jousisoittimia, joilla tuotetaan itämaisiin tunnelmiin johdattelevaa synkeää klezmerin, maailmanmusiikin ja punkin ristisiitosta. Instrumentaalimusiikkia tekevä orkesteri teki yhteistyölevyn viimeksi Tuomari Nurmion kanssa nimellä Kinaporin Kalifaatti. Koska Jyrockin aikaan kyseessä on uuden Maahan-levyn julkkarikiertue, bändi on luvannut tarjota yllätyksellisen shown. www.myspace.com/alamaailmanvasarat K KA AU UK KO OL LA AM MP PII,, P PU UR RA AN NE EN N,, N NY YK KÄ ÄN NE EN N Bändeistä And the Lefthanded ja Op:l Bastards tuttu Timo Kaukolampi palaa Jyrockiin uusimman projektinsa kanssa. Mukanaan Timolla on Op:l Bastardsissakin soittanut Tuomo Puranen sekä Suomen parhaaksi rumpaliksi usein tituleerattu Anssi Nykänen. Nykäsen timantintarkka komppi ja Purasen basso muodostavat tuhdin pohjan, jonka päälle Kaukolampi soittaa voimallisesti koskettimia ja laulaa. Bändi on soittanut tähän mennessä vain yhden keikan syksyn 2006 Avanto-festivaalilla. Loppuunmyydyn keikan nähneet kuvailevat musiikkia alkukantaiseksi poljennoksi krautrockin hengessä. Kolmikko työstää parhaillaan esikoisalbumiaan tuottaja Didierin kanssa. www.myspace.com/takaukolampi TTH HE E S SC CA AR RA AM MA AN NG GA AS S The Scaramangas perustettiin Helsingissä vuonna 2000. Kahden EP:n jälkeen bändi solmi levytyssopimuksen Edel Recordsin kanssa, ja syksyllä 2005 julkaistiin debyyttialbumi All is good now. Bändin säveltaide on indie-lämmöllä kullattua kaunista popmusiikkia, joka yhdistelee uutta ja vanhaa. Huhtikuussa 2007 julkaistava toinen levy on saanut nimekseen Don’t follow the weak. Uudella levyllä The Scaramangas on jättänyt särökitarapopin vähemmälle ja siirtynyt orgaanisempaan ja isompaan soundiin. www.myspace.com/thescaramangas P PA AA AV VO OH HA AR RJJU U Paavoharju nauttii kulttisuosiota kokeellisen musiikin piireissä. Bollywoodista ja kirkkovirsistä vaikutteita ottava kollektiivi tuottaa maagisen tunnelmallista ja kaunista äänimaisemaa. Avaruuskohinaa teoksiinsa ujuttava Paavoharju on huomattu ulkomaillakin, sillä lontoolainen Warp Records valitsi edellisen Yhä hämärää -pitkäsoiton yhdeksi vuoden 2006 parhaista levyistä. Arvostettu Pitchfork Media arvosteli niin ikään levyn hyvin arvosanoin. Kesällä Paavoharju soittaakin muutamia keikkoja Isossa-Britanniassa. Uusi Laulu laakson kukista -levy ilmestyy keväällä. www.myspace.com/paavoharju K KE EU UH HK KO OTT Yhden miehen bändi Keuhkot on monen vuoden ajan tuottanut omaa juttuaan esiintymisillä, äänitteillä ja näyttelyillä. Viimeisin Ektro recordsin kautta julkaistu äänite Peruskivi Francon betonia sisältää eriskummallisen yhditelmän etnisiä rytmejä, avantgardistista melua ja yhtyeen ainoan jäsenen Kake Puhuun julistusta. Napakan ironiseen sävyyn yhteiskuntaa kritisoivan Keuhkot-yhtyeen diskografiaan kuuluu mm. seuraavan nimisiä julkaisuja: Musiikkia konduktöörivaunuihin, Älä koskaan kuuntele musiikkia, Lihaa Y-akselilla olen oikeassa. Liveaktia on mahdoton kuvailla sanoin, se pitää itse kokea! LLE E F FU UTTU UR R P PO OM MP PIIS STTE E Le Futur Pompiste -yhtyeen soundin tärkeimmät ainesosat ovat kuusikymmentäluvun elokuvamusiikki ja softpop-aktit. Kuusikko, joka tällä hetkellä toimii Helsingissä ja Turussa, on tehnyt yhteistyötä seitsemisen vuotta. Yhtye levytti esikoisensa The sounds that surround us espanjalaiselle Siesta Recordsille vuonna 2004 ja on sen jälkeen ehtinyt tehdä muutamia pistokeikkoja mm. Ruotsissa ja Espanjassa kotimaan isoimpien kaupunkien ohella. Maailmalla radiosoittoa ja palstatilaakin niittänyt bändi on jopa kuultavissa erään newyorkilaisen leffan soundtrackilla. www.myspace.com /lefuturpompiste L LIIP PU UTT Kaksi päivää 24 e, JYY:n jäsenet 21 e yksi päivä 14 e Ennakkomyynti yliopiston kampuksella klo 11–14 ke 11.4. Ilokivi to 12.4. Agoran aula ti 17.4. Mattilanniemi, MaA ke 18.4. Ilokivi + Levykauppa Äx ja www.jyrock.fi P PE ER RJJA AN NTTA AII 2 20 0..4 4.. The Scaramangas Le Futur Pompiste Rubik Magenta Skycode Keuhkot Differnet Paavoharju Alamaailman Vasarat LLA AU UA AN NTTA AII 2 21 1..4 4.. Athletic Arms Shogun Kunitoki Marissa Nadler Risto Felix Zenger Agent M Tuomas Toivonen Kaukolampi, Puranen, Nykänen + DJ:t Action Biker, Autobahn Kommando, Juho Kahilainen, Naks, Hey Ho Lets Not dj:t, Matti Nives
New Yorkista tuleva Marissa Nadler on ennättänyt hurmata jo monia musiikkimaailman huippumedioita. Nadler johdattaa synkillä balladeillaan aavemaisen metsän keskelle. Nainen ja kitara -yhdistelmää ollaan harvoin tavattu näin mielenkiintoisena sekoituksena goottilaista pimeyttä ja vuosikymmenten takaista amerikkalaista folk-perinnettä. Tämä 25-vuotias laulaja-lauluntekijä ammentaa musiikinsa mantereensa multaisesta sydämestä, americanasta, mutta myös 60ja 70-lukujen folk-laulajista Leonard Cohenista Joni Mitcheliin. Nyt Suomeen ensi kertaa saapuvalla Nadlerilla on takanaan jo toistasataa keikkaa Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Australiassa. www.myspace.com / songsoftheend M MA AR RIIS SS SA A N NA AD DLLE ER R Vuonna 2004 liikkeelle lähtenyt virolainen Agent M on kotimaassaan kovassa nosteessa. Yhtyeen Shokolaad-kappaleesta on tullut eräänlainen hitti. Alussa yhtyeen tyyliksi muodostui retrovaikutteinen punkin, diskon ja indierockin sekoitus. Nykyään yhtye itse kuvaa tyylisuuntaansa disko stoneriksi, eikä luonnehdinta kovin kauaksi menekään. Yhtye laulaa myös englanniksi, mutta kaikkien suomalaisten riemuksi Jyrockissa esityskieli on eesti. A AG GE EN NTT M M R RU UB BIIK K Hurjassa nosteessa oleva Rubik tuntuu olevan kaikkien huulilla. Bändi käy vähän väliä soittamassa näyttökeikkoja ulkomailla, eikä vaadi suuria ennustajankykyjä povata bändille loistavaa lähitulevaisuutta. Rubik on yhdistelmä kauniin hauraita pop-melodioita, nykivää rytmiikkaa ja suuria äänimaisemia. Suomen Mew? Loppuunmyyty debyytti People Go Missing sai jatkoa, kun uusi levy Bad Conscience Patrol ilmestyi Fullsteamin kautta 14.3. kuluvaa vuotta. www.myspace.com/rubikband F FE EL LIIX X Z ZE EN NG GE ER R Felix Zenger alkaa olla tuttu nimi Suomessa. Nuoren kyvyn esittämälle vokaalitaiteelle on olemassa vain huonoja suomennoksia, englanniksi sitä voisi kutsua human beatbox, vocal percussion tai multivocalism. Zenger siis tekee suullaan ääniä, rytmiä, komppeja ja tehosteita. Miehen livenä nähneet ovat yleensä hämmästyneet positiivisesti. 1986 syntynyt Zenger on esiintynyt mm. James Brownin (!), Lauluyhtye Rajattoman, Iiro Rantalan ja Marzi Nymanin kanssa. Jyrockissa miehen retkueeseen liittyvät blueskitaristi Alaska Kalanen, DJ Staffro ja MC Maz. www.myspace.com/felixzenger R RIIS STTO O Jyrockin lauantai-illassa ainoana suomenkielisenä esiintyjänä kuultava Risto saa takuulla discopallot helisemään ja ninat palasiksi! Risto luo laulaja Risto Ylihärsilän alteregon ympärille mielenkiintoisen kokonaisuuden indiepoppia ja garagerockia (ja kaikkia muitakin musiikin eri lajeja) ironisilla sanoituksilla höystettynä. Tiukkana livebändinäkin mainetta niittänyt yhtye lumosi ihailijansa komealla toisella albumillaan Aurinko aurinko plaa plaa plaa (2006), joka nousi ilmestymisviikollaan hienosti Suomen virallisen albumilistan 12. sijalle. Sanoittajana Risto nousi ehdottomasti yhdeksi viime vuoden suurista yllättäjistä. www.myspace.com/ristoristo Giant Robotin vokalistina tutuksi suurelle yleisölle tullut Tuomas Toivonen esiintyy Jyrockissa minimalistista elektroa tarjoilevalla sooloprojektillaan. Hypnoottinen soolodebyytti New Album (2006) yhdisteli analogisten rumpukoneiden soundit orgaanisiin soittimiin ja Toivosen miellyttävän pehmeään puhelauluun niin vakuuttavasti, että mies onnistui nousemaan Jyrockin työryhmän ”tää on pakko saada!” valinnaksi jo varhaisessa vaiheessa. Elektroakustiseksi folkiksikin kutsuttu musiikki mietityttää, herkistää ja saa transsitilaan. Ellei jopa tanssituta, mikäli sille päälle sattuu. www.myspace.com/ tuomastoivonen S SH HO OG GU UN N K KU UN NIITTO OK KII Helsinkiläinen Shogun Kunitoki on instrumentaalikvartetti, jonka musiikilliseen metodiin kuuluu vintage-laitteiden käyttäminen modernissa musiikissa. Bändi on ollut kasassa jo 90-luvun loppupuolelta, mutta vuonna 2003 löytyi oma soundi. Fonalille levyttävä bändi on noteerattu mm. Pitchfork Mediassa ja bändi on heittänyt keikkoja myös Ruotsissa, Virossa, Hollannissa ja Belgiassa. Livetilanteessa bändi värittää äänimaisemiaan myös videokuvakerronnalla. Uusi levy on tulossa myöhemmin tänä vuonna. www.myspace.com/shogunkunitoki A ATTH HLLE ETTIIC C A AR RM MS S Athletic Arms on yhdeksänhenkinen kokoonpano, joka muistuttaa enemmän yhteisöä kuin yhtyettä. Yhtye tuottaa keskimäärin yhtä pitkiä kappaleita kuin siinä on jäseniä. Athletic Arms ei kuulosta suomalaiselta yhtyeeltä. Osittain tämä johtuu siitä, että laulajasisarukset Emily ja Roy ovat puoliksi brittiläisiä, osittain pitkälle mietitystä äänimaailmasta, joka kolmen kitaran lisäksi sisältää puhaltimia, viuluja, metallofoneja, syntikoita ja kasan roinaa, jota ei perinteisesti mielletä soittimiksi. Yhtye rönsyää myös lavalla: monipäisen muusikkolauman toiminnan on kuvailtu muistuttavan toisaalta Pink Floydin varhaisia sekoiluja, toisaalta yhtenäistä, harjoiteltua ja tarkkaa sinfonista poppia ja niinkutsuttua post-rockia. www.myspace.com /athleticarms JYROCK jyrähtää taas käyntiin perjantaina 20. huhtikuuta ja jatkuu aina lauantain yömyöhille saakka. Mukana on aikaisempien vuosien tapaan runsas kattaus kotimaista ja ulkomaista uutta mielenkiintoista musiikkia. Lipunmyynti on jo alkanut Jyrockin verkkosivuilla ja Levykauppa Äx:ssä, eli kannattaa pitää kiirettä ettei jää ilman lippua. Jyrockin virallinen ennakkoklubi lämmittää tunnelmaan jo perjantaina 30.3. esiintyjinään hurjassa nosteessa olevat The Orders, Tundramatiks ja Electric Monk. Ennakkoliput ennakkoklubille maksavat 5 euroa ennakkoon. Niitä voi ostaa ennakkoon ke 28.3. klo 11–14 Mattilanniemen A-talon aulasta ja to 29.3. klo 11–14 Ilokivestä. Ovelta lippuja voi ostaa 6 euron hintaan. Lystinpito ei lopu vielä lauantaina, sillä Jyrock järjestää yhdessä elokuvafestivaali Iiriksen kanssa yhteisen päätösklubin Lutakossa sunnuntaina 22.4. Esiintyjinä nähdään ranskalainen Michiko 66 sekä 22-Pistepirkosta tutun Asko Keräsen ja Marjatta Ojan projekti You & Me. Luvassa on akustisia kitaroita, konerytmejä sekä herkkiä folk-henkisiä popmelodioita. Päätösklubilla nähdään myös kaksi suomalaista musiikkidokumenttia: Tervetuloa Puntalaan! ja Transistori plays Toppilan Tehdas. Liput maksavat 5 euroa (Jelmun jäsenet ilmaiseksi). Lisää Jyrockista ja sen oheistapahtumista virallisilla verkkosivuilla www.jyrock.fi. TTU UO OM MA AS S TTO OIIV VO ON NE EN N
IÄNKAIKKINEN HENKI PUHUTTELEE TEITÄ TÄNÄÄN KÄÄRMEEN KAUTTA: VOIT IHAN HYVIN OSTAA NÄITÄ LEVYJÄ. SINUA EI ESIMERKIKSI ALA HÄVETTÄMÄÄN KULKEA MUNASILLAAN TAI MITEN SE NYT SANOTAAN NAISISTA SAMA ASIA. MACHINE HEAD: BLACKENING -LTD. CD+DVD 17,90€ JUKKA POIKA: ÄÄNIPÄÄ 17,90€ ARCADE FIRE: NEON BIBLE 18,90€ PAIN CONFESSOR: PURGATORY OF THE SECOND SUN 18,90€ E EN NN NA AK KK KO OK KL LU UB BII P PÄ ÄÄ ÄTTÖ ÖS SK KLLU UB BII PERJANTAINA 30.3. ILOKIVESSÄ KLO 21–03 LIPUT 6 EUROA, ENNAKOSTA 5 EUROA Ennakkomyynti ke 28.3. klo 11–14 Mattilanniemen A-rakennuksen aula, to 29.3. klo 11–14 Ilokivi TTH HE E O OR RD DE ER RS S TTU UN ND DR RA AM MA ATTIIK KS S E EL LE EC CTTR RIIC C M MO ON NK K SUNNUNTAINA 22.4. LUTAKOSSA OVET AUKI 20–02, SHOWTIME 21.00 LIPUT 5 EUROA Jelmun jäsenet ilmaiseksi M MIIC CH HIIK KO O 6 66 6 ((F FR RA A)) Y YO OU U & & M ME E + + M MU US SIIIIK KK KIID DO OK KU UM ME EN NTTIITT ””TTE ER RV VE ETTU UL LO OA A P PU UN NTTA AL LA AA AN N”” JJA A ””TTR RA AN NS SIIS STTO OR RII P PL LA AY YS S TTO OP PP PIIL LA AN N TTE EH HD DA AS S””
13 Akateemikkojen suosikkiartisti on saksalainen diskoyhtye Postmodern Talking. KULTTUURI Runon ja viinin illan pääesiintyjä Otto Grundström haluaa panostaa runokeikkoihin. TÄMÄN LEHDEN lukijoista suurin osa lienee muutaman vuoden säteellä 25 ikävuodesta. Heidän sukupolvelleen Tehosekoitin oli yhtye, jonka varhaistuotanto toimi ääniraitana teini-iän tunteille ja myöhemmät, kehittyneemmät levytykset säestivät nuoruuden huippuvuosia. Vaikka yhtye hajosi vuonna 2004, sen jäsenten yhteyttä omaan henkiseen kasvuun voi jatkaa lukemalla laulaja Otto Grundströmin runoja. 30-vuotiaan Grundströmin esikoisteos Tähtiotsa ilmestyi vuonna 2005. Kertomuksen tavoin etenevälle runokokoelmalle on ollut tulossa jatkoa jo pitkään, mutta julkaisukunnossa seuraaja ei vielä ole. Työnimellä Pan Therion kulkeva kakkosteos ilmestyy näillä näkymin ensi syksynä – joskin alkuperäisen aikataulun mukaan julkaisun piti koittaa jo vuotta aikaisemmin. ”En ole itse ollut siihen tyytyväinen. Ilmeisesti on jonkinlainen toisen kirjan syndrooma ja sen takia rima liian korkealla. Materiaalin puute ei ole ongelma, enemmänkin se, että saa istuttua alas ja viimeisteltyä sitä”, Grundström kertoo. TEHOSEKOITIN LOPETTI toimintansa vajaat kolme vuotta sitten. 70-luvun rokkarilta bändiaikoinaan näyttänyt Grundström oli muutaman kuukauden päästä kasvattanut parran ja muuttunut olemukseltaan huomattavasti boheemimmaksi. Henkinen muutos päätoimiseksi runoilijaksi oli kuitenkin alkanut jo paljon fyysistä aikaisemmin. ”Bändihän aloitti, kun olin 15-vuotias. Parikymppisenä aloin suhtautua laulutekstien tekoon kunnianhimoisemmin. Runoudesta olen kyllä ollut lapsesta asti kiinnostunut, ensin eeppisestä runoudesta ja kansanrunoudesta. Mikään 1700-luvun jälkeinen sen sijaan ei kiinnostanut. Varsinkin viime vuosisadan runoutta kohtaan minulla oli vahvoja ennakkoluuloja”, hän muistelee. ”Ryhdyin lopulta kirjoittamaan vapaamuotoista runoutta melkein vastentahtoisesti. Luulin, etten pidä siitä, mutta elämässä tapahtui dramaattisia asioita ja oli pakko ruveta kirjoittamaan.” Äkkiseltään luulisi, että säännöllinen laulujen tekstittäminen riittäisi syvimpien tuntojen purkamiseen. Grundström kutsuu kuitenkin runojen kirjoittamista henkireiäksi. ”Ei bändissä voinut tehdä ihan millaisia tekstejä tahansa, joten runoista tuli pakotie sanoittamisesta. Sinänsä olen taustaani erittäin tyytyväinen, koska laulujen sanoittaminen oli kova koulu. Siinä piti aina alistua musiikille, rytmiikkaan ja painotuksille, joten oppi runokielen ja rytmin.” Enää Grundström ei joudu laskemaan tavuja teksteissään, sillä tekstin ei tarvitse alistua sävelelle. Mutta miten hän suhtautuisi, jos joku haluaisi säveltää hänen runojaan? ”Se olisi toki hauskaa, jos ne sävellettäisiin hyvin. Eivät Tähtiotsan tekstit kuitenkaan oikein sovellu sävellettäväksi. Monet kirjan teksteistä kun eivät toimi niinkään yksittäisinä runoina vaan ikään kuin kertomuksen osina.” HAASTATTELUJEN perusteella Grundströmistä on piirtynyt kuva taitelijana, joka nukkuu myöhään ja lähtee sen jälkeen kulkemaan kaupungille inspiraatiota etsimään. Kuva ei ole täysin väärä, mutta aineksia runoihin tulee muualtakin kuin kadulta. ”En osaa kirjoittaa muusta kuin omasta elämästäni. Siihen taas voi tuoda inspiraatiota esimerkiksi mikä tahansa muu taide. Minulla on myös pennusta asti ollut vahva unimaailma, joten olen joskus saanut kirjoitettua kokonaisia runoja heti herättyäni unien pohjalta.” Grundström on Helsingin yliopistossa kirjoilla, joskin tällä hetkellä poissaolevana. Jokunen idea on saattanut syntyä luennollakin, vaikkakin täysipainoista taiteilijaelämää viettävän runoilijan on vaikea lähteä yksilöimään, mistä mikäkin vaikute tulee. ”Kirjoitan aina luentomuistiinpanot siten, että vasta-argumentoin kuulemaani. Siinä syntyy pohdintaa ja ajatuksia.” Grundström ei ole julkaissut pariin vuoteen omaa musiikkia, mutta ei hän ole laulamista hylännytkään. Runoilija on keikkaillut pienimuotoisesti salanimellä ja laulanut raumalaisen Taipuvan Luotisuoran levyllä niin ikään pseudonyymin takaa. Oma yhtyekin on suunnitelmissa ja jäsenet siihen jo katsottuna, mutta aika ei ole riittänyt vielä musiikille paneutumiseen. ”En alunperinkään ajatellut jättää musiikkia kokonaan, mutta piti odottaa ilman puhdistumista ja sitä, että se todella taas huvittaa. Minulla on erittäin selkeä tunne siitä, mitä haluan tehdä, mutta sen kuvailu on vähän vaikeaa. Taiteiden välisestä jutusta on kuitenkin kyse, jossa tekstit olisivat vahvassa osassa eikä tähdättäisi ykköshitteihin.” ROCKLAVOILLA EI Grundströmiä siis vielä nähdä, mutta runokeikkoja hän tekee noin viisi kertaa kuussa. Jyväskylässä hän esiintyi hiljattain Vakiopaineessa, ja keskiviikkona 28.3. on luvassa Runon ja viinin ilta Rentukassa. ”En ole oikein oppinut myymään itseäni, mutta otan vastaan ne keikat joita tarjotaan, jos niistä saa ruokaa ja vähän rahaa”, hän kertoo. ”Ensimmäiset runoesiintymiset olivat ihan kauhun paikkoja, mutta nyt niitä pystyy tekemään. On niin eri tilanne olla lavalla yksin, kun bändin kanssa pystyi jakamaan sen, jos meni huonosti.” Runokeikat eivät ole Grundströmille pelkkä toimeentulon jatke, vaan hän haluaa osaltaan olla luomassa uudenlaista esitystapaa runoudelle. ”Suomen runokulttuuri on liian pitkään ollut sitä, että mutistaan paperista runoja vapisevin käsin, ja yleisö on ihan yhtä hämmentynyt kuin esiintyjä. Haluan tuoda siihen vähän muita elementtejä.” Runon ja viinin illassa näitä elementtejä ovat esimerkiksi laulut ja musiikkiimprovisaatio. Grundströmiä säestää tapahtumassa hänen serkkunsa Eero Grundström. Kaksikon aiemmilla keikoilla instrumentteihin ovat kuuluneet muun muassa yli satavuotias polkuharmoni ja huuliharppu. Grundström kertoo, että heille on kerran taputettu encorekin keikalla, joten kovin perinteistä lausuntaa ei ole luvassa. RUNON JA VIININ illasta kun puhutaan, on pakko vielä kysyä Otto Grundströmin suhdetta viineihin. Likviditeettiinsä vedoten hän kertoo pääasiassa juovansa sitä mitä eteen tuodaan, mutta viinihyllyn ääreen sattuessa mukaan lähtee italialaista punaviiniä kymmenen euron hintaluokasta. Ja on hänellä suosikkiviinikin, josta puhumisen korrektius tosin riippuu siitä, kuinka laveasti viinit määritellään. ”Minulla on pitkäaikainen ja lämmin suhde Sorbukseen. Olen löytänyt senkin uudelleen, kun bändiaikojen päätyttyä minusta on tullut taas jonkinlainen punkkari. Aurinkoisena päivänä on mukava mennä kalliolle istumaan ja ottaa mukaan pikkupullo Sorbusta.” Mikko Mattlar toimittaja@jyy.fi Runon ja viinin ilta Rentukassa keskiviikkona 28. maaliskuuta alkaen klo 20. Liput 3 euroa. Lyriikka toimii livenäkin I DA P IMENOFF Otto Grundström viettää taitelijaelämää Helsingin Kalliossa. Nyt hän on kuitenkin väliaikaisesti töölöläinen, sillä Kallion-kodissa tehdään putkiremonttia. Alueooppera palkittiin kulttuurityöstä Jyväskylän kaupungin kulttuurija nuorisolautakunta on myöntänyt vuoden 2007 kulttuuripalkinnon Keski-Suomen Alueooppera ry:lle. Yhdistys on yli 30-vuotisen historiansa aikana tuottanut kymmeniä produktioita. Viime vuosina produktioita on tuotettu joka toinen vuosi. Viimeisin produktio oli viime vuoden lopulla ensi-iltansa saanut Pjotr Tsaikovskin Jevgeni Onegin, joka tehtiin yhteistuotantona Mikkelin oopperayhdistyksen kanssa. Esitys sai erinomaiset arvostelut ja sitä esitettiin loppuunmyydyille katsomoille. Palkinto on suuruudeltaan 5000 euroa ja se luovutettiin yhdistykselle viime torstaina.
14 Vuonna 2005 Suomessa oli 3 574 turvapaikanhakijaa. Jenni Linko seurasi heistä kolmea dokumenttielokuvaansa varten. JENNI LINKO, 31, ei ole ensimmäistä kertaa Tampereen kansainvälisillä lyhytelokuvajuhlilla. Nyt Lahden muotoiluinstituutissa ja englantilaisessa National Film and Television Schoolissa opiskelleella ohjaajalla on tuomisinaan lyhytelokuvan sijaan täyspitkä dokumentti alaikäisistä turvapaikanhakijoista. Sen nimi on ytimekkäästi Turvapaikka. Se on syksystä 2005 alkava vähäeleinen ja koskettava kertomus kolmesta nuoresta, 12-vuotiaasta somalityttö Sudi Muminista sekä Azim Jafarista ja Wahid Ahmadista, 16-vuotiaista afgaanipojista. Dokumentti seuraa Suomeen yksin tulleita nuoria myötäja vastoinkäymisissä: yrittämässä kommunikoida suomalaisen edustajansa kanssa tulkin välityksellä, odottamassa Ulkomaalaisviraston turvapaikkapäätöstä ja itkemässä viimeisenä yhteisenä iltana ennen takaisinkäännytystä. E t e n k i n käännyttämisen katsominen tuntuu sietämättömän intiimiltä. Tilanne oli dokumentin tekijöillekin outo, sillä se tapahtui toisella kuvausreissulla. ”Onhan se täysin älytön tilanne olla töissä: seisoa tumput suorana, kun toinen viedään. Samaan aikaan on kestämätön olo, että on pakko kuvata tämä”, Linko muistelee. Ohjaaja tunsi velvollisuudekseen dokumentin aihetta kohtaan jäädä paikalle ja kuvata tilanteen. Kameran sammuttaminen olisi tuntunut omalta heikkoudelta. ALUN PERIN dokumentti piti kuvata Kivenlahden perheryhmäkodissa Espoossa. Ennen aloittamista Linko kävi kuitenkin vielä tutkimusmielessä Perniön vastaanottokeskuksessa. Seuraavaksi hän soittikin tuottajalleen ja sanoi haluavansa vaihtaa kuvauspaikkaa. ”Tajusin, että vain pieni määrä nuorista pääsee perheryhmäkoteihin. Miksi tekisin dokumentin lottovoittajista, kun tämä paikka oli täynnä 17-vuotiaita, jotka eivät tienneet, mitä tekevät elämässään?” Jälkikäteen hän on järkeillyt vaihdosta olleen paljonkin hyötyä. Turvapaikan ajatus oli syntynyt jo kauan sitten Lingon keskustellessa ystävänsä kanssa, joka oli tehnyt gradunsa yksin maahantulleiden sosiaalisia verkostoista. Viime hetken muutos sai hänet tuntemaan, että elokuvan tekeminen alkoi ikään kuin puhtaalta pöydältä. KESÄLLÄ 2005 Linko vietti monta kuukautta Perniössä tutustumassa paikkaan ja ihmisiin. Hän halusi kertoa jokaiselle vastaanottokeskuksen asukkaalle, miksi hän oli siellä ja mitä hän oli tekemässä. Arasta aiheesta huolimatta pääkolmikon valinta oli melko selkeä. Ohjaaja uskoo, että jokaisella kameran eteen suostuneella on omat motiivinsa suostumiseen. ”Wahidilta kysyttiin eilen näytöksen jälkeen, millaista oli olla kuvattavana. Hän sanoi, ettei se haitannut – hän halusi, että ihmiset näkevät tämän”, Linko kertoo. ”Päähenkilöt ovat kertoneet kokeneensa, että koulussa toiset ymmärtävät heitä nyt paremmin, kun näkevät, mistä on kyse.” Lingon mukaan Turvapaikan tavoitteena on välittää nuorten kokemukset ja tuntemukset katsojalle. Siinä ei ole kertojaa ja vain minimaalisesti musiikkia tai numerotietoa turvapaikanhakijoista. Välillä ohjaaja olisi halunnut laittaa elokuvaan ”jonkun faktan” lisää, mutta malttoi kuitenkin mielensä. ”Ajattelin, että tämä on alkupiste, jonka jälkeen ihmiset voivat ottaa itse selvää asioista. Ja periaatteessa katsojan ei tarvitse tietää sellaista, mitä nuoretkaan eivät tiedä”, hän perustelee ratkaisua. IHAN KAIKKEA ohjaaja ei tiennyt alussa itsekään. Yksi sellainen asia oli darin kieli, jota pojat puhuvat keskenään. ”En varmaan aloittaessa tajunnut, miten hullu projekti on ruveta kuvaamaan ihmisiä, joiden kieltä ei ymmärrä”, hän sanoo. Monien keskustelujen sisältö selvisi Lingolle vasta myöhemmin, kun hän kävi kuvamateriaalia läpi yhdessä tulkin kanssa. Kuvausryhmässä oli ohjaajan lisäksi kuvaaja ja äänittäjä, joten tulkin mukaanmahduttaminen olisi ollut liian hankalaa. ”Joskus oli todella ahdistavaa, kuten Azimin viimeisenä iltana. Kuvattiin tunti tai kaksi, kun he puhuivat ja itkivät, enkä tiennyt, mistä puhutaan.” Lingon mieleen on jäänyt, kuinka eräs National Film and Television Schoolissa vieraillut ohjaaja kuvaili dokumenttielokuvan tekemistä ystävyyden teoksi. ”Siitä ei välttämättä seuraa ystävyyttä. Mutta tässä meni niin pitkä aika ja seurasi niin rankkoja juttuja, että syntyi myös ystävyyttä.” Olli Sulopuisto JOKAISELLA SUKUPOLVELLA on yksi suunnannäyttäjä populaarimusiikin valtameressä. Ensin majakkana toimivat yhdysvaltalaiset Crawdaddy, Rolling Stone ja Creem, joiden sivuilla moderni levyarvio sai muotonsa. 1980-luvulla brittiläinen New Musical Express solvasi kuuntelijoita ja artisteja. Nyt kirkkain valo loistaa taas Atlantin tuolta puolen. Ainoastaan verkossa toimiva Pitchfork on tämän hetken vaikutusvaltaisin popmedia, joka ei arkaile hehkuttaa suosikkejaan. Broken Social Scene, Clap Your Hands Say Yeah ja Arcade Fire ovat esimerkkejä sen makuun sopivista artisteista. 12 vuodessa Ryan Schreiberin makuuhuoneessaan perustamasta saitista on tullut Yhdysvaltain merkittävin, joskaan ei suurin, musiikkimedia. Kuukaudessa Pitchforkissa julkaistaan satakunta arviota, joka ei lukumääränä ole edes paljon enemmän kuin mitä vaikkapa Soundi mahduttaa yhteen numeroonsa. Verkkojulkaisemisen ansiosta kritiikit ovat pitempiä kuin paperilehdissä, jossa tila on kortilla. Saitin levyarvioita voisi käyttää oikeudenkäynnissä aihetodisteina sen puolesta, että Yhdysvaltain kampuksilla pajautellaan ihan liikaa. Ne ovat täynnä Nörttinurkkaakin näppärämpää kieliakrobatiaa ja hillittömän huonoja ideoita. Hauskimmillaan Pitchfork on tietenkin silloin, kun sen kriitikot päättävät repiä levyn kappaleiksi. Esimerkiksi Toolin Lateralus-arvio on tehty 14-vuotiaan kirjoittaman kouluaineen muotoon. Arvion keskelle on upotettu 1 000 merkin mittainen – noin puolet tästä jutusta – luettelo rumpali Danny Careyn varusteista. Moisia huumoripläjäyksiä ei paperisissa musiikkilehdissä paljon nähdä. Iso osa saitin viehätystä onkin sen reikäpäinen tyyli, jossa arvioilla ei ole aina välttämättä mitään tekemistä musiikin kanssa. Kaikkia Pitchforkin tyyli ei ihastuta. 3,7-arvosanan saanut Bill Baird tökki bändinsä nimellä koristeltua voodoonukkea talikolla, heitti sen alas kallionkielekkeeltä ja tuikkasi lopuksi nuken tuleen. Travis Morrisonin soololevy puolestaan katosi college-radioiden soittolistoilta sen jälkeen, kun Pitchfork antoi sille 0,0 pistettä. Pitchforkin vastaavan toimittajan mukaan nykyisin murska-arvioiden julkaisemista harkitaan tarkemmin. Lukijana voi vain toivoa, etteivät he harkitsisi liikaa. Olli Sulopuisto Radiohead: Kid A (10,0) http://www.pitchforkmedia.com/ article/record_review/21226-kid-a Scott Walker: The Drift (9,0) http://www.pitchforkmedia.com/ article/record_review/23262-the-drift Autechre: Untiltzed (7,4) http://www.pitchforkmedia.com/ article/record_review/15122/ Autechre_Untilted Tool: Lateralus (1,9) http://www.pitchforkmedia.com/articl e/record_review/22622-lateralus Jet: Shine on (ei pisteitä) http://www.pitchforkmedia.com/ article/record_review/38853shine-on Verkon hienoin musiikkilehti Sarjassa bittinikkari kertoo nörttijuttuja. Saako Suomesta suojaa? Onhan se täysin älytön tilanne olla töissä: seisoa tumput suorana, kun toinen viedään. Samaan aikaan on kestämätön olo, että on pakko kuvata tämä.” Jenni Linko ” Odottavan aika on vastaanottokeskuksessa pitkä. 16-vuotiaat afgaanipojat Azim Jafar ja Wahid Ahmad eivät saaneet jäädä Suomeen.
KONSERTIT Su 1.4. klo 18 Keltinmäen kirkko Yhteistyössä Jyväskylän ortodoksisen srk:n kanssa KOHTI YLÖSNOUSEMUSTA – ORTODOKSISTA KIRKKOMUSIIKKIA Konevitsa-kvartetti (Pietari) Igor Dmitriev, johtaja Ke 4.4. klo 19 Taulumäen kirkko Yhteistyössä Jyväskylä Sinfonian kanssa PEKKA KOSTIAINEN: TRIDUUM PASCHALE, PÄÄSIÄISORATORIO Jyväskylä Sinfonia Patrick Gallois, kapellimestari Anna-Kristiina Kaappola ja Minja Niiranen, sopraano Wivan Fagerudd, altto Mikael Pennanen Dahlbäck, tenori Ville Rusanen, baritoni Jyväskylän Musica-kuoro Pe 6.4. klo 15 Keltinmäen kirkko AVE, CHRISTE IMMOLATE – TERVE, UHRATTU KRISTUS Polyphonia-kuoro (Brysseli) Denis Menier, johtaja Pe 6.4. klo 18 Taulumäen kirkko STABAT MATER Kamarikuoro Cantinovum Rita Varonen, johtaja Merja Piirainen, sopraano Tellu Turkka, altto Tiina Takkinen, kantele Harri Forstén, viulu Maria Mangeloja, alttoviulu Mikko Lampila, sello Su 8.4. klo 18 Kaupunginkirkko MITÄ NÄIT, MARIA? – PÄÄSIÄISRIEMUA URUILLA Timo Kiiskinen (Lahti), urut Lauluyhtye + Christine Bürklin, viola da gamba Ti 10.4. klo 19 Keltinmäen kirkko Yhteistyössä Jyväskylän yliopiston kanssa “TUIMAN TALVEN TAUCOMAST” – PIAE CANTIONES -SÄVELMIÄ Vanhan musiikin yhtye Fiamma Lucente Petri Lintunen, urut Liput: 10/5 € ovelta tuntia ennen konserttia Konsertti 4.4. 20/18/10 € Lippupiste, Nikolainkulma, Sokos, Kaupunginteatterin lippumyymälä Järjestäjät: Jyväskylän kaupunkiseurakunta, p. 050 521 5411 Jyväskylän maaseurakunta, p. 040 560 9907 2007 15 Keikoilla saattaa joskus nähdä luonnonilmiön, joka muistuttaa hiukan huvipuistojen törmäilyautoja. Isot, karvaiset miehet riehuvat ja kimpoilevat toisistaan lavan edessä. Ilmiön nimi on moshpit. NOPEASTI VILKAISTUNA kyse on joukkotappelusta, mutta pitissä vain liikutaan musiikin tahtiin. Kun musiikkityyli on tarpeeksi aggressiivinen, sitä ei voi tanssia nojailemalla luokkakaveriin ala-asteen diskossa. Moshpittiin voi törmätä vaikka missä, jopa hip hopissa, mutta musiikilta vaaditaan yleensä armotonta tempoa. Niinpä pit on omimmillaan death metalissa ja sen sukulaisessa grindcoressa. Moshpit tulee punkista, jolle kaikki äärimmäinen metalli on velkaa muutenkin. Suomen tunnetuin grindcore-bändi on vaasalainen Rotten Sound. Mikrofonin raiskaamisesta yhtyeessä vastaava Keijo Niinimaa pitää pittiä osana onnistunutta keikkaa. ”Jos jaksamme pitää aktiivisimmat ihmiset liikkeessä koko keikan ajan, voimme olla tyytyväisiä sekä yleisöön että itseemme. Toki aina moshpit ei ole ainoa mittari, vaan esimerkiksi jatkuva huuto kertoo, että viesti on menossa perille.” DEATH METAL oli suosionsa huipulla 1990-luvun alussa. Cannibal Corpse -yhtye jopa esiintyi Jim Carreyn elokuvassa Ace Ventura. Sittemmin metallituulet ovat puhaltaneet, ja modernien metallisuuntausten fanit eivät Keijo Niinimaan mielestä aina ymmärrä, mistä moshpitissä on kysymys. ”Parhaimmillaan moshpit on hauskanpitoa, pahimmillaan verilöyly. Nämä karate-urpot ovat vieneet hyvältä idealta pohjaa, mutta onneksi meidän keikoillamme on enimmäkseen old-schoolmeininkiä. Siellä mennään hyvässä järjestyksessä, ilman että hampaita lentää.” Rotten Sound on vienyt moshpitin ilosanomaa myös rapakon taakse, missä nu-metal on jättänyt jälkensä metalliyleisöihin. ”Vuoden 2005 Maryland Deathfestissä saimme nu-huitomisen muutettua old-ympyräksi. Vaikutus kesti myös muiden bändien ajan.” Toinen rakas muisto on kotoiselta Tavastia-klubilta. ”Pittiin ilmaantui alaston äijä. Kaveri myös hyppäsi lavalta samassa asussa.” MOSHPITISSÄ EI SIIS ole pukeutumiskoodia, eikä juuri sääntöjä muutenkaan. Perinteisessä pitissä ei kuitenkaan olla vahingoittamistarkoituksessa, ja kaatuneet autetaan heti ylös. Fyysinen kontakti on silti pitin edellytys, ja kolhuja tulee. Jyväskyläläinen Teemu Parantainen muistelee taannoista Anal Cunt -yhtyeen keikkaa Lutakossa. ”Seuraavana päivänä koko keho oli aika hellänä, varsinkin toinen kylki. Mustelmia riitti.” Parantaisen mielestä moshpit on erinomainen tapa purkaa aggressioita ja arjen aiheuttamaa hatutusta, noin siivosti ilmaistuna. Keikan jälkeen, jos toivottavasti sitä ennenkään, ei juuri tee mieli potkia mummoja. ”Olo on raukea. Johan se väsyttää fyysisestikin, kun koko keikan ajan pitissä riehuu.” Vaikka rankankin metallin yleisössä on naisia enemmän kuin voisi luulla, ei kauniimpaa sukupuolta juuri näy pitissä. ”On se aika rajua hommaa kuitenkin. En minä ainakaan naistani päästäisi pittiin”, Parantainen nauraa. ”Punkissa se saattaa olla vähän eri juttu.” EHKÄPÄ TUNNETUIN onnettomuus pitissä tapahtui Smashing Pumpkinsin keikalla 1996, kun 17-vuotias tyttö kuoli. Otsikot kirkuivat moshpitin vaarallisuudesta, mutta kuolemaan johti itse asiassa crowd surfing, jossa henkilöä kuljetetaan yleisön käsivarsilla. Suomessa Crowd surfing on kiellettyä. Arkikielessä moshaaminen tarkoittaa tukan heiluttamista. Tämä ”headbanging” on kuitenkin vain yksi moshausliike monien joukossa. Teemu Parantaisen mukaan liikevalikoima ei ratkaise. ”Tärkeintä on päästää itsensä irti. Moshpitissä ei jaeta tyylipisteitä.” Matti Tyynysniemi Miehistä kontaktia Brittiläinen grindcore-musiikin pioneeri Napalm Death saunotti Lutakkoa tammikuussa. Moshpit oli itsestäänselvyys. Petri Kylmälahtikin riehui Napalm Deathin keikalla. H EIKKI V IHEMÄKI
16 Biletilojen markkinat Klubien tukeminen on ravintoloille kannattavaa. Se tuo uusia asiakkaita, joita ravintolan vakio-ohjelmalla on hankala tavoittaa. Myös suuremmat yökerhot ovat lähtemässä kilpailemaan klubiyleisöstä. BLAZE ON YKSI niistä baareista, jonka on määriteltävä paikkansa ketjujen ylläpitämien yökerhojen vallatessa ravintola-alaa. Baarille vastaus kilpailuun on ollut klubitarjonnan lisääminen. Tällä hetkellä Blazessa on kahdesta kolmeen djvetoista klubi-iltaa viikossa. Blazen promoottorin Lauri Lappalaisen mukaan kokemukset yhteistyöstä dj:den kanssa ovat olleet sen verran hyviä, että sitä aiotaan laajentaa. ”Blaze on jossain määrin leimaantunut lökäpöksyjen baariksi, koska noin puolet musiikkitarjonnastamme on hip hoppia. Toinen puoli onkin sitten kaikkea muuta – pääosin sellaista musiikkia, jota muissa baareissa ei soiteta.” Blaze pyrkii tekemään klubin järjestämisen tuottajille mahdollisimman helpoksi. Tilan ja äänentoiston lisäksi baari kustantaa markkinoinnin ja tarjoutuu tarvittaessa myös tekemään mainokset. Järjestäjien vastuulle jää mainosten levitys. Jokaisen tilaisuuden budjetista sovitaan erikseen Lappalaisen kanssa. ”KLUBIT TUOVAT asiakkaita, jotka eivät välttämättä muuten kävisi. Baarimme toiminta-ajatuksena on jonkinlainen linjakas linjattomuus. Se tarkoittaa monipuolista kulttuuritarjontaa pitäen sisällään myös klubit,” vastaa Vakiopaineen tarjoilija Antti Suora kysymykseen klubitarjonnan hyödyistä. Vakiopaineen linjattomuuteen sopiikin vuodesta 1999 toiminut Vinylo, jonka ideana on juuri musiikin vaihtelevuus ja monipuolisuus. Vakiopaine vetää klubi-illat lähes aina täyteen, ja meininki on avoin ja tunnelmallinen. Yläkerran naapureiden vuoksi desibelit on kuitenkin pidettävä alhaalla. Tosin tanssilattiatilan vähäisyyden ja baarin hengen vuoksi rave-tyyppinen musisointi ei sinne sopisikaan. JAZZ BAR TEKI ensimmäiset dj-vetoiset klubikokeilut noin vuosi sitten. Baarin isännän Sami Salovaaran mukaan konsepti on nyt lähtenyt toimimaan. ”Tropical Truth -klubi osoitti, ettei pelkkä levyjen soittaminen toimi Jazz Barissa. Pitää olla myös live-musiikkia. Nykyisellään kerran kuussa pyörivä Somethin’ Else toimii erinomaisesti.” Efekti ry:n aloitteesta suurista yökerhoista Kharma aloitti klubitoiminnan vuoden alusta. Yökerhon yläkertaan piilotettu Lounge-tila mahdollistaa myös marginaalimusiikin tarjoamisen. ”Loungella soitetaan normaalisti enimmäkseen melodista housea. Raja antaa dj:lle mahdollisuuden toteuttaa laajemmin omia visioitaan, kunhan musiikki ei mene liian surinaksi,” kertoo yökerhon markkinointivastaava Klaus Matilainen. KESKUSTAN ravintoloiden lisätessä klubitarjontaa on Ilokiven dj-toiminta jonkin verran vähentynyt. JYYn kulttuurisihteerin Taija Kyheröisen mukaan tämä ei kuitenkaan näy tilavarausten määrässä. ”Meillä on kolme iltaa viikossa varattuna klubitoiminnalle ja ne ovat 95-prosenttisesti täynnä. Tilamme on sen verran syrjässä, että illoissa pitää yleensä olla muutakin ohjelmaa kuin dj-musiikkia.” Ilokivi antaa järjestäjille enemmän vapauksia kuin monet muut ravintolat. Järjestäjät päättävät itse lipunmyynnistä, valoista ja sisustuksesta. Tanssilattiaa paikassa on enemmän kuin monissa muissa ravintoloissa. Yleisöä mahtuu tarvittaessa 400 henkeä alakertaan ja pari sataa yläkertaan. Toisaalta järjestäjillä on myös enemmän vastuuta. Paikan käyttömaksun lisäksi JYY odottaa järjestäjiltä tiettyä tulosvastuullisuutta ravintolakulujen kattamiseksi. Myös valoja äänimies on hankittava itse. Ilpo Puhakka Marginaalimusiikin ammattilainen JYVÄSKYLÄSSÄ EI OLE helppoa työllistyä ammattinaan dj. Ainakaan jos linja on tinkimätön musiikin suhteen. Taiteilijanimillä Joniveli ja Jonny Bro tunnettu Joni Vanhanen on tässä kuitenkin onnistunut. Ensimmäisen pysyvämmän työsuhteen Vanhaselle mahdollisti Blazen tupakkahuoneen ristiminen Original UG:ksi vuosi sitten. Tilan tarkoituksena on tarjota ennen kaikkea laadukasta musiikkia, jota ei kuule radiosoitossa. ”Blazenkin pääpuolella pätee sääntö, etteivät pojat viihdy, jos tytöt eivät tanssi. Siksi päälavalla mennään tanssin ja UG-tilassa musiikin ehdoilla”, Vanhanen kertoo. Soittokeikkoja Blazessa riittää kahdesta kolmeen viikossa. Palkkaa tulee sen verran, että vuokran ja laskut saa maksettua. Sivutienestejä kertyy sitten muista musiikkihommista. Vanhasella on studio kauppakadulla, jossa on tuotettu muun muassa Ezkimon ja Joniveljen oman rapkokoonpanon Urbaanilegendan debyyttialbumit. Työssä on etunsa. Vanhanen aikoo pysyä freelance-taiteilijana niin kauan kuin sillä tulee toimeen. ”Blazessa voi soittaa sitä, mistä itse pitää. Levyostoksetkin voi vähentää veroista tulonhankkimiskuluina.” Tupakansavu on tupakoimattomalle artistille työn merkittävin haittapuoli. Mutta siihenkin on tulossa muutos ensi kesänä. Blaze kilpailee ravintolamarkkinoilla lisäämällä klubitarjontaa. Dj Joniveli on palkattu isännöimään vuosi sitten perustettua Original UG -tilaa. Klubit tuovat asiakkaita, jotka eivät muuten kävisi.” Antti Suora Vakiopaineen tarjoilija ” H EIKKI V IHEMÄKI
Jyväskylän Huoneteatteri: Kaksi sisarta Ohjaus ja käsikirjoitus: Juha Hurme, Sävellys: Marianne Oivo, Rooleissa: Piia Mannisenmäki, Anna-Mari Laulumaa, Saara Hurme, Matti Perälä, Esa Alanko Kun Anton Tsehovia näkee teatterilavalla, hyvin usein esitetään näytelmäklassikko Kolme sisarta. Niinpä onkin yllättävää, että tällä kertaa lavalla nähdään esitys nimeltään Kaksi sisarta. Tämän lisäksi kyseessä on pienoismusikaali, joka perustuu Tsehovin vähemmän tunnettuun novelliin Taiteilijan tarina. Pelkkä konsepti on siis jo yllätyksiä täynnä. Yllätyksellisyys teatterissa on hyvä asia, varsinkin kun se toimii näin hyvin. Juha Hurmeen käsikirjoitus ja ohjaus ovat raikasta ja rohkeaa tulkintaa, ja Marianne Oivon sävellykset toimivat mainiosti. Tätä musiikillista ilottelua kuuntelee ja katselee mielellään, ja tämä oli aistittavissa myös yleisössä. Näytelmä todisti, että Tsehov toimii myös musikaalin muodossa. Lyhytkestoinen pienoismusikaali on lisäksi helposti lähestyttävä, jos tuntee venäläiset klassikot muuten vieraiksi. Näyttelijät suoriutuivat omasta osastaan vähintäänkin hyvin. Lavalla nähtiin innokasta ja pirteää näyttelijäntyötä. Koreografiset valinnat tekivät eräistä kohtauksista erittäin toimivia ja mieleenpainuvia. Näytelmä osoitti Tsehovin voiman ja tuoreuden, varsinkin näin osaavissa käsissä. Matias Huttunen ”Tuoretta Tsehovia.” 17 Kaj Ilmonen: Johan on markkinat Vastapaino Kulutan, kulutat, kuluttaa. Sitähän me kaikki teemme päivittäin. Mutta miksi, minkä takia ja minkälaisessa ympäristössä? Näihin kysymyksiin pureutuu Kaj Ilmosen Johan on markkinat. Jyväskyläläisprofessori julkaisi kulutussosiologian pioneeriteoksensa Tavaroiden taikamaailma jo vuonna 1993, joten nyt olikin jo uuden katsauksen aika. Ilmonen lähestyy tällä kertaa aihettaan etenkin markkinoiden näkökulmasta, eli siitä, minkälaisissa kehyksissä kuluttaminen tapahtuu. Kirjan kuluessa ehditään käsitellä hengästyttävässä tahdissa niin markkinateorioita, rahan olemusta, kulutuspolitiikkaa, lahjojen antamista kuin kulutuksen ideologiaakin. Ajoittain kirja on teoriapaljouksineen raskasta luettavaa, ja mieleen hiipii ajatus, että yksiin kansiin on yritetty puristaa liikaakin. Yhtenäisyyttä kirjaan kuitenkin tuo Ilmosen vakaa käsitys siitä, etteivät markkinat voi toimia kunnolla ilman ulkoista säätelyä. Kantansa tueksi hän muun muassa ruotii uusliberaalien markkinateorioiden heikkouksia. Valitettavasti Johan on markkinat jäi Ilmosen viimeiseksi voimannäytteeksi, sillä hän kuoli pian kirjan ilmestymisen jälkeen. Toivoa sopii, että hänen työnsä saa jatkajia. Kimmo Mäkilä ”Kulutuksen käsikirja.” A JYT: Helgen elämä Ohjaus Mirka Seppänen, käsikirjoitus Sibylle Berg, suomennos Jukka-Pekka Pajunen, rooleissa Vesa Vatanen, Perttu Lähdesmäki, Elina Sällinen, Veera Lemmetyinen, Paula Partanen, Tuula Korsberg, Sami Valkonen, Sanni Kokkonen, Kirsi Mäensivu, Vuokko Myllymäki, Enni Kokkonen Nyt laitetaan elämä pilalle isosti. Suomenkielisen kantaesityksensä ylioppilasteatterilla saavassa Sibylle Bergin mustan koomisessa tekstissä onnen hetket jäävät lyhyiksi tai vielä lyhyemmiksi. Taas kerran tulee todistetuksi se ihmismielen viehättävä piirre, että harva asia on meistä yhtä hauska kuin toisen äärimmäinen onnettomuus. Tarinassa rouva Jumala esittelee muutaman eläimen iloksi täysimittaisen ihmisen elämän. Tavanomaisesta elämästä olisi liioiteltua puhua, vaikka pakonomaisen onanoinnin kaltaiset piirteet toki tekevät Vesa Vatasen tulkitsemasta Helgestä varsin helposti lähestyttävän kohtalotoverin. Ja onhan se mukavaa, että jonkun asiat ovat omia enemmän päin helvettiä. Sekä tekstin sisältö että esityksen rakenne nojaavat monologiin. Hahmot puhuvat toistensa ohi, välillä toisilleenkin, mutta keskusteluja ei juuri nähdä. Elämä näyttäytyy myös juuri niin tarkoituksellisena kuin se todellisuudessakin tuppaa olemaan. Syntymä, lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhuus, kuolema, siinä kaikki, kiitos käynnistä. Janne Ikonen ”Mustaa viihdykettä ei-koko perheelle.” Juha Hurmeen musikaali Kaksi sisarta toimii mainiosti. Rooleissa Anna-Mari Laulumaa ja Matti Perälä. R AILI K IVELÄ R ISTO A. P AJU Helgen elämässä ei paljoa riemuita. Vesa Vatanen (oik.) esittää Helgeä. SPEXA V, (-ar,-ade,-at) pelleillä. Teekkareilla on kautta historian ollut pelleily veressä. Siitä kertoo myös heidän Ruotsista 1930-luvulla Suomeen tuomansa speksikulttuuri. Sittemmin Helsingin ruotsinkielisten lääketieen opiskelijoiden jatkama perinne rantautui vuonna 2005 Savon sydänmaille. Tämän tapahtumaketjun seurauksena nähdään 29. maaliskuuta Ilokivessä Kuopion lääketieteiden esittämä speksi nimeltään Pirun hyvä diili. ”Speksi on opiskelijoiden alusta loppuun itse luoma tanssija musiikkinäytelmä”, määrittelee KuoLOn speksin tuottaja Ville Sinisalo. Tavallisesta tanssija musiikkinäytelmästä speksi erottautuu interaktiivisuudellaan. Mikäli katsoja haluaa nähdä syystä tai toisesta kohtauksen uudestaan, hänen tarvitsee vain huutaa ”omstart!”. Tällä komennolla näyttelijät palaavat kohtauksessa taaksepäin ja ottavat sen uudestaan toisella tavalla. ”Omstartiin voi lisätä myös adjektiivin, kuten esimerkiksi ’ruotsiksi’ tai ’takaperin’, jolloin näyttelijät joutuvat tulkitsemaan kohtauksen toivotulla tavalla”, Sinisalo kertoo. Pirun hyvä diili käsittelee hyvän ja pahan välistä kamppailua, joka käydään tosi-tv:ssa. Sinisalon mukaan tosi-tv on yleisölle helposti lähestyttävä tapahtumaympäristö. ”Näytelmän juoni ei ole kovin jäykkä, sillä omstart-huudot muokkaavat esitystä”, hän lisää. Täysin amatöörivoimin järjestetty esitys on ollut erittäin suosittu. Kuopiossa näytökset on myyty joka vuosi loppuun. Ilokiven esitykseen alkavat liput olla myös kiven alla. Parisenkymmentä lippua on tosin säästetty myytäväksi Jyrockin ennakkoklubin lipunmyynnin yhteyteen. Omstart! Heikki Vihemäki sivari@jyy.fi Uudestaan, savoksi! Pirun hyvä diili käsittelee hyvän ja pahan välistä kamppailua. Ilokivi www.jyy.fi/ilokivi huhtikuu 07 TO 5.4. DDR Party Program Presents: Ska Sessions / 21-03 / 4 € GOON (Kotka), Oi! Elämään, Ruska (Kotka) PE 6.4. Club Kaappi & Bizarre Club: ”Vähän kinkymmät bileet” / 22-03 / 3-6 € Järj. Jyväskylän Seta ry LA 14.4. Alternative Rock Spectacular IV / 21-03 / 4 € Murmansk, Elisabeth Underground, Fume LA 7.4. UG Extravaganza Hell Yeah! / 21-03 / 3 € Liittovaltio (Turku), Härkä-äiti (Rauma), Minna Cunt k-18 PE 13.4. Seisomapaikka / 18.30 ja 22.00 / 7 € MC Zaani, Mikko Vaismaa, Tommi Mujunen, Ismo Leikola, Marko Kämäräinen Ovet auki 1 h ennen esityksiä. Lippuvaraukset: www.seisomapaikka.com SU 8.4. Näe, koe, ymmärrä! / 21-03 / 3 € A3 (Jkl) live + DJ + extraesiintyjä KE 18.4. Suuri väittelyilta! / Showtime 20.00, ovet auki 19.30 / 2 € Mukana mm. Raakel Liekki, prof. Matti Koiranen ja prof. Risto Heiskala Ylioppilastalo Ilokivi Keskussairaalantie 2 Jyrock 20.-21.4. PE 20.4. Alamaailman vasarat, Rubik, Magenta Skycode, The Scaramangas, Paavoharju & Joose Keskitalo Keinuttavat Harmaata Kehtoa, Keuhkot, Le Futur Pompiste, Differnet (SWE) LA 21.4. Athletic Arms, Agent M (EST), Marissa Nadler (USA), Risto, Felix Zenger (feat. Alaska Kalanen & DJ Staffro), Shogun Kunitoki, Tuomas Toivonen, Kaukolampi, Puranen, Nykänen Lisätietoja: www.jyrock.? TO 29.3. Kuolon speksi: Pirun hyvä diili / 19.00 / 10 € Kuopion lääketieteen opiskelijoiden humoristinen lauluja tanssinäytelmä! Lippuvaraukset: http://speksi.kuolo.fi KE 28.3. Rokrock / 21-03 / 4 €, ennakko 3 € Aallonmurtaja, Dolls of Decadence, The Myth of Autumn ja Aireoke ilmakitarakaraoke! Järj. Pedaali ry ja Trioli ry PE 30.3. Jyrock-ennakkoklubi / 21-03 / 6 €, ennakko 5 € Electric Monk, Tundramatiks, The Orders Lisätietoja: www.jyrock.fi Järj. JYYn kulttuurivaliokunta LA 31.3. Operaatio: Live / 21-03 / 3 € Poor Jim, Kain + extraesiintyjä K AROLIINA R ANTANEN
POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: To 29.3. Hannibal & Soppa. Pe 30.3. Nicole + Prodane Omen. La 31.3. Club Old Farts: Dj Silli + Mr. Dolby Parton + Dj Soft Egg. To 5.4. Jukkapoika ja Tiski Pekka. Pe 6.4. Viikate + Seppo Alvari & Mamboo Kings. La 7.4. Finntroll + Where Victims Lie. To 12.4. Lännen Jukka. Pe 13.4. ”Balls to the Walls”: Trumion Kätilöt + Deathchain. La 14.4. Paprika Korps. To 19.4. Nomeanso (CAN) + Fun + Au Pair. Pe 20.4. The 69 Eyes + Deep Insight. La 21.4. Amorphis. Su 22.4. Jyrock päätösklubi: You & Me + Mitchiko 66 (FRA). Bar 68: Pe 30.3. Pain Confessor. To 5.4. Jolly Jumpers. Pe 6.4. Maj Karma. Pe 13.4. Blake. La 14.4. Superchrist. Pe 20.4. Crazy Sabbath of Mika Järvinen plays Black Sabbath. La 21.4. Presley Bastards. Jazz Bar: ke 28.3. Bai Kamara (SL). To 29.3. Trio CrEePy. Pe 30.3. Surftones Show. La 31.3. Damage Done Band. Ke 4.4. Laivue + Idolae. To 5.4. Mikko Heino. Pe 6.4. L.A. Heat. La 7.4. L.A.Heat. Ke 11.4. Valley Below. To 12.4. Turgan. Pe 13.4. Somethin´ Else: Tuomo Prättälä + DJ Matti + VJ Vallu + DJ Jell-O. Ti 17.4. Jyväskylän Zonta kerho. Ke 18.4. Tuure Kilpeläinen. To 19.4. Art Deco. Pe 20.4. Iiris Film Festival. La 21.4. Blues Live. Ilokivi: Ke 28.3. Rokrock: Aallonmurtaja + Dolls of Decadence + The Myth of Autumn. Pe 30.3. Jyrockennakkoklubi: Electric Monk + Tundramatiks + The Orders + DJ:t Silli & Israel. La 31.3. Operaatio: Live: Poor Jim + Kain + extraesiintyjä. ---Ke 4.4. Sähköjänis kolome rytmimunaklubi.---To 5.4. DDR Party Program Presents: Ska Sessions: Goon + Oi! Elämään + Ruska. Pe 6.4. Club Kaappi. La 7.4. UG Extravaganza Hell Yeah!: Liittovaltio + Härkä-äiti + Minna Cunt. Su 8.4. Näe, koe, ymmärrä!: A3 live + DJ + extraesiintyjä. La 14.4. Alternative Rock Spectacular IV: Murmansk + Elisath Underground + Fume. Pe 20.4. Jyrock. La 21.4. Jyrock. Ke 25.4. Rock Garage: Dia + The Blackstar + Silverstream. Vakiopaine: To 19.4. Ville Leinonen. Red Neck: Pe 30.3. Seppo Alvari & Mamboo Kings. Rentukka: Pe 30.3. Mr. Peter Hayden + Galacticka + Dasputnik. Paviljonki: La 1.4. Jari Sillanpää. Hoviraitti: La 14.4. Pave Maijanen. La 21.4. Olavi Uusivirta soolo. Parnell’s: Pe 13.4. U-Kekkonen plays U2. Katse: Pe 20.4. Rogue Angel. Jyväshovi: Pe 20.4. Anna Eriksson. Kaupunginteatteri: Su 22.4. Seminaarinmäen mieslaulajat. KLASSINEN Jyväskylän kaupunginorkesteri: Ke 28.3. klo 19 teatteritalolla. Sir Neville Marriner, kapellimestari, Anna Cecilia Gallois, piano. Ludwig van Beethoven: Pianokonsertto nro 1 + W. A. Mozart: Sinfonia nro 38 ”Prahalainen”. Ke 4.4.2007 klo 19.00 Taulumäen kirkko. Pääsiäiskonsertti: Patrick Gallois, kapellimestari, Anna-Kristiina Kaappola, sopraano, Minja Niiranen, 2. sopraano, Wivan Fagerudd, altto, Mikael Pennanen Dahlbäck, tenori, Ville Rusanen, baritoni, Jyväskylän Musicakuoro. Pekka Kostiainen: Triduum Paschale, pääsiäisoratorio. Ke 18.4.2007 klo 19 Jyväskylän teatteritalo. Kansainvälinen Paulon sellokilpailu, välierä. Patrick Gallois, kapellimestari. NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo: Perusnäyttely Alvar Aalto – Arkkitehti. Studio: Jana Eske, Nao Saito, Satu Musakka: Leikki, paperi, sakset retki arjen esineisiin. Jyväskylän Taidemuseo: Alagalleria: 22.4. asti KainTapper – merkintöjä matkalta. Holvi: suomalaista nykytaidetta Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmasta. Galleria Harmonia: 1.4. asti Antti Salokannel. 5.4. asti Turun Taidegraafikoiden vierailunäyttely. Keski-Suomen Museo: Perusnäyttelyt Keski-Suomi – maakuntako sekin on? Jyväskylä – kaupunkiko sekin on? Taidehalli: Virpi Lehto. Alahalli: Kärsimyksen ja ylösnousemuksen ikonit/ Pääsiäisen ikonit. Suomen käsityön museo ja Suomen kansallispukukeskus: Perusnäyttely suljettu toistaiseksi. Vaihtuvat näyttelyt: Leijat. Galleriassa Punonnan uudet tuulet. Kujalla Nuttu nurin – onni oikein. Miten syntyy kansallispuku. TEATTERI Jyväskylän kaupunginteatteri: To 29.3. klo 19. Mihin sateenkaari päättyy. Pe 30.3. klo 19. Cabaret. La 31.3. klo 13. Leipurin vaimo. Klo 19. Jälkiä iholla. Klo 19. Mihin sateenkaari päättyy. Su 1.4. klo 15. Mihin sateenkaari päättyy. Pe 13.4. klo 19. Leipurin vaimo. La 14.4. klo 13. Mihin sateenkaari päättyy (loppuunmyyty). Klo 14. Jälkiä iholla. Klo 19. Cabaret. To 19.4. klo 19. Arvoituksellisia muunnelmia (loppuunmyyty). Pe 20.4. klo 18. Amelei, majava ja kuningas katolla. Klo 19, Jälkiä iholla (loppuunmyyty). La 21.4. klo 18. Amelei, majava ja kuningas katolla. Klo 19. Arvoituksellisia muunnelmia. Ylioppilasteatteri: Ma 26.3, su 1.4, ma 2.4, to 12.4, ma 16.4. ja ma 23.4. Helgen elämä. Klo 19 Ilokivessä. Huoneteatteri: Ke 4.4. klo 19. Kivutar – kipuloitsuja ja sairaalavaatteita. La 14.4. ja su 15.4. klo 15, ke 18.4, pe 20.4, la 21.4. klo 19, su 22.4 klo 15. Kaksi sisarta. Ilokivi: To 29.3. klo 19. Kuolon speksi: Pirun hyvä diili. ELOKUVAT Kampus Kino: Ti 27.3. Night Visions: Klo 19. Man From Deep River. Klo 21. Wilderness. Ti 3.4. Musta Dahlia. Ti 17.4. Naapurini Totoro. Toveruus: Ma 26.3.Sataman vanki. Ma 2.4. Siltojen alla. Ma 16.4. Autostraada. Ma 23.4. Taivas ilman tähtiä. ITDynamon auditoriossa klo 19. Elokuva-arkisto: Ke 28.3. Pettävällä pohjalla. Pe 30.3. Yojimbo – onnensoturi. Ke 4.4. Arkipäivän rohkeutta. Ke 11.4. Käpy selän alla. Ke 18.4. He elävät öisin. IT-Dynamon auditoriossa klo 18. Lyhäriklubi: To 29.3, to 12.4, to 19.4. Klo 19, Wayne's Coffee. MUUTA Ilokivi: Pe 13.4. Seisomapaikka: MC Zaani + Mikko Vaismaa + Tommi Mujunen + Ismo Leikola + Marko Kämäräinen. Ke 18.4. klo 19. Suuri väittelyilta: Raakel Liekki + prof. Matti Koiranen + prof. Risto Heiskala. Menovinkit osoitteeseen jylkkari-menot@jyy.fi Seuraavat Bizarre Clubin bileet ovat 14. huhtikuuta. Pitää kyllä olla jäsen päästäkseen sinne mukaan.” Tapsa Ruppa omistaja Anti Shop -seksikauppa ” Ti 3.4. klo 19.00 Brian de Palma: Musta Dahlia (Yhdysvallat 2006) K–15 James Ellroyn nimi käsikirjoittajana takaa tiukkaa jännitystä ja film noiria. Kymmenen vuoden takaisen LA Confidentialin tavoin elokuva sijoittuu 1940-luvun Los Angelesiin ja perustuu löyhästi tositapahtumiin. Poliisipari Blanchard ja Bleichert tutkii b-luokan elokuvissa esiintyneen kaunottaren raakaa murhaa. Hyvin pian he löytävät itsensä sotkeutuneina petosten ja korruption verkkoon. Brian de Palman ote ohjaajana ei petä ja elokuva soljuu läpi juonen kiemuroiden komeiden kamera-ajojen ja film noirin parhaiden perinteiden mukaan. Ti 10.4. klo 19.00 Hayao Miyazaki: Totoro (Japani 1988) -SHayao Miyazakin ohjaamia animaatioita on viime aikoina näkynyt ilahduttavasti elokuvateattereissa (Henkien kätkemä, Liikkuva linna). Naapurini Totoro on Miyazakin varhaisempaa tuotantoa, mutta kaikki uudemmista elokuvista tuttu on jo mukana. Tarina sijoittuu 1950-luvun Japanin maaseudulle. Elokuvan päähenkilöt Satsuke ja Mei muuttavat maalle isänsä kanssa, ollakseen lähempänä sairastavaa äitiään. Naapureina on ihmisten lisäksi ihastuttavia henkiä, joihin tutustuminen johtaa satumaisiin seikkailuihin. Elokuva vie aikuiset katsojansa tunnelmallaan takaisin lapsuuteen ja taianomaiseen maailmaan. Siihen maailmaan, jossa oja oli valtava kanjoni tai lähimetsä viidakko täynnä tutkimattomia vaaroja. Tästä elokuvasta on vaikea poistua hymyilemättä ja ehkä taas jälleen valmiimpana näkemään arkipäivän takaa löytyvään satumaailmaan. Pasi Moilanen Iiris Film Festival saapuu kaupunkiin viidettä kertaa. Karkelon päätarjonta koostuu kokopitkistä fiktioista, dokumenteista ja lyhytelokuvista. Muun muassa IT-Dynamon auditorioon, Wayne's Coffeehen ja Vakiopaineeseen levittäytyvä Iiris tarjoilee jälkiruokana päätösklubin Lutakossa yhdessä Jyrockin kanssa. Iiris Film Festival 19.–22.4. www.iirisfilmfestival.fi/jyvaskyla Iiris tarkkana Mustan Dahlian päähenkilöt ovat poliisipari Blanchard ja Bleichert. MENOVINKKAAJA kampus kino MENOT 26.3.–23.4. 18 SON AIKA KUVVAAVAA, että ensimmäinen vittuilun suomenmestaruus tuli Ylitorniolle. Meän metropoli sekotethaan ussein Tornihoon ja taivutettaan päin persettä. (Son Ylitorniolla.) Rajan lähheissyys on antanu paljon, niinkö keskimäärästä kauheamman hurrivihan ja katteuen. Jokku puhhuu kansainvälisyyestä, mutta se taitaa rajottua nuuskan raijjaamisseen. Vaikka sunkhaan ne hurritkaan täysilä käy. Non aivan hulluina semmosseen pöljyytheen ko autobingo. Monta sattaa ihmistä nököttää autoissa ja toisiaan pällyillen täyttää ruudukkoja. Kuulutukset on ruottiksi ja meän kielelä, eikä kummastakhaan ota tolkkua. Pilis osathaan meiläki, mutta erityisen hauskaa son, ko on jokku jääkiekon arvopelit tai vaikka euroviisut. Siinon yks jos toinenki datsuni huutamassa fittania. Jumalaa pelkäävänä seutuna meilä on jokunen tieki nimetty pappien mukhan. Arvaappa, kuka onnekas on saanu asua ja yrittää Kököntielä. Ei se kaikki paskaa ole kuitenkhaan. Maailmale meitä on viehneet esimerkiksi Rosa Liksom ja pukkeutumisellaan sävähyttänneet CatCatin tyäret. Lisäksi etelän varikset on kehunu, että son mahottoman mukava ko Ylitornion ohi pääsee valtatietä tuhatta ja sattaa. Jenni Leukumaavaara Kirjoittaja on viettänyt 18 ensimmäistä vuottaan Tornionlaakson sydämessä eikä siinä tilanteessa ole enää kauheasti tehtävissä. Kirjoittajat purkavat traumoja kotipitäjästään – omalla murteellaan. Bingoa ja hurreja Ylitorniolla Mitä tehdä museolla? DIAARION järjestämä museologian seminaari perehtyy tänä vuonna museon tutkimiseen. Seminaarissa pohditaan kuinka museoiden tutkiminen ja museot toimivat yhdessä. ”Monille opiskelijoille voi olla outo juttu, että museoissa myös tutkitaan. Museossa on kuitenkin opiskelijalle paljon hyödyllistä tietoa, mutta sitä ei usein osata etsiä. Agorassa keskustellaan muun muassa ongelmista, joita opiskelijat ovat kohdanneet etsiessään arkistoista tietoa”, seminaarin puheenjohtaja Pirita Frigren kertoo Yhdettätoista kertaa järjestettävä kaksipäiväinen seminaari kokoaa Agoraan museologian ammattilaisia, opiskelijoita ja luennoitsijoita ulkomaita myöten. Frigren nostaa esille Merike Toomaksen, Tarton kaupunginmuseon johtajan. Tutkiva museoseminaari Agorassa 29.3.30.3. Lisätietoja: http://groups.jyu.fi/diaario/seminaari2007/
19 Järjestöilmoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari-jarjestot@lists.jyu.fi. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia tarvittaessa. Palsta ilmestyy jokaisessa numerossa. MA 26.3. Kukkakaalilasagnette Grillilohi, feta-jugurttikastike Mangobroileri TI 27.3. Pinaattikeitto Uunimakkara, perunasose Curry-porsaspata KE 28.3. Soijarisotto Broilerinuudelivuoka Kalatäytepihvit TO 29.3. Porkkanaohukaiset Värikäs uunikala Kreikkalaiset jauhelihapihvit PE 30.3. Kasviskastike, spaghetti Jauhelihakastike, spaghetti Kirjolohimurekepihvit MA 2.4. Kasvissosekeitto Uunikala Jauhemaksapihvit TI 3.4. Kasvisherkkusieniohukaiset Lohikiusaus Karitsanlihapyörykät KE 4.4. Ratatouille Jauhelihapihvit, kermapippurikastike Barbequekalkkunakastike TO 5.4. Feta-pinaattipiirakka Paella Nakkipannu PE 6.4. Pitkäperjantai – Ilokivi suljettu LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11 – 16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.fi/ruokalista.php Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,20 e – muut 5,00 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 42,00 e, muille 50,00 e. SUOMEN EV.LUT. OPISKELIJAJA KOULULAISLÄHETYS (OPKO) Opiskelijaillat järjestetään torstaisin klo 18.30. Paikkana on vaihdellen Vanhan Pappilan rippikoulusali (keltainen rakennus kaupunginkirjastoa vastapäätä, Vapaudenkatu 26) ja Opkon toimisto, jotka molemmat sijaitsevat kaupungin keskustassa. Toimiston löydät Pappilan vieressä olevan kerrostalon 1. kerroksesta (Vapaudenkatu 24, B-rappu). Mikä ei tule jaetuksi, jää jonkun kannettavaksi. Opiskelijapastori Heikki Lehtimäki päivystää keskustelua ja rippiä varten viikottain ke klo 14-16 toimistolla. 29.3. (pappila) Musiikki-ilta Kajaste Jes. 60:19 12.4. (toimisto) Rukouksesta Pertti Pekkarinen Jes. 65:24 19.4. (toimisto) Luther-elokuva 26.4. (pappila) Vähässä uskollinen Jukka Keskitalo Matt. 24:21 30.4. Vapputapahtuma keskusseurakuntatalolla (tarkempia tietoja kevään kuluessa) 3.5. (toimisto) Israel ennen ja nyt Heikki Lehtimäki 1. Moos. 18:18 10.5. Kevään päätös (paikka ilmoitetaan myöhemmin) Lue Jylkkäriä! Siinä on vitamiineja. Maisteriksi viestintätieteiden alalta Haku viestintätieteiden laitoksen maisteriopintoihin (120 op) on käynnissä. Pääainevaihtoehdot ovat journalistiikka, puheviestintä ja yhteisöviestintä. Journalistiikan maisteriopinnoissa keskitytään toimitustyön syventäviin kursseihin sekä joukkoviestinnän ja journalismin tutkimukseen. Puheviestinnän maisteriopinnoissa syvennetään tietoutta vuorovaikutuksesta sekä erikoistutaan viestintäkoulutuksen, työyhteisöjen kehittämisen tai viestintäteknologian kysymyksiin. Yhteisöviestinnän maisteriopinnoissa painottuvat yritysten, julkisorganisaatioiden ja yhteisöjen viestintä, viestinnän strateginen suunnittelu ja asiantuntijuus sekä alan tutkimus. Maisteriopintoihin voi hakea soveltuvan alan alemman korkeakoulututkinnon (180 op) perusteella. Hakuaika päättyy 30.4.2007. Lisätiedot: humanistisen tiedekunnan valintaopas www.jyu.?/hum/opiskelijavalinta/maisterikoulutus sekä viestintätieteiden laitoksen verkkosivut www.jyu.?/hum/viesti. www.jyu.?