NUMERO 6/2006 29. MAALISKUUTA – 11. HUHTIKUUTA 47. VUOSIKERTA Työnteko ei maisteria haittaa Valtaosalla opinnot hyvässä tahdissa. Uutiset 3 Nicole Willis tuo Jyrockiin sielua. Kulttuuri 11 Artisti huutaa tunteita Jälkikirjoittajan jalka paketitta. Sivu 15 Lääkäreitä liian vähän J A N IC L E IN O Työttömät lapion varteen Sivut 9 – 10 + JYROCK-LIITE
2 Hallituspuolueista keskustan ja sdp:n mielestä opintorahan korottamiselle ei ole tarvetta. Kannat selviävät vastauksista kansallisten opiskelijajärjestöjen avoimeen kirjeeseen, jossa tiedusteltiin puoluejohtajien kantoja opintorahan ehdotettuun 15 prosentin tasokorotukseen. Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Matti Vanhanen ei näe tarvetta opintorahan korottamiselle, koska hallitus on jo korottanut asumislisän vuokrakattoa ja ateriatukea. Sdp:n puoluesihteeri Maarit FeldtRanta myös toteaa, että opintotuen tasoa on korotettu enemmän kuin yhdenkään hallituksen aikana laman jälkeen. Rkp, kokoomus, vasemmistoliitto, vihreät ja kristillisdemokraatit ovat puolestaan ilmaisseet tukevansa opintorahan korottamista. Vasemmistoliitto kannattaa 15 prosentin korotusta opintorahaan. Kristillisdemokraatit muistuttivat esittäneensä 28 miljoonan euron lisäpanostusta opintososiaalisiin etuihin, mikä kuitenkin kaatui budjettiäänestyksissä. Kokoomus puolestaan on ehdottanut opintotuen kokonaismäärän nostamista 750 euroon kuukaudessa, johon sisältyisi huomattava lainaosuus. Keskusta ja sdp eivät korottaisi opintorahaa 6/2006 UUTISET 29.03.06 Tietotekniikan laitoksen vuosia tulehtunut keskusteluilmapiiri johti epäluottamuslauseisiin vastavalittua professoria kohtaan. AGORAN EDUSTALLA paistetaan makkaraa ja heilutellaan banderollia, jossa lukee ”Meitä on huijattu”. Protestin aihe on tietotekniikan laitoksen tietotekniikan professuurin, erityisalana sulautetut järjestelmät, täyttö. Professuurista tuli kahden kilpa. Tiedekunnassa ja yliopiston hallituksessa äänesteltiin jo pitkään laitoksella vaikuttaneen tietotekniikan tohtori Jarkko Vuoren ja yliopiston ulkopuolelta tulleen hakijan ?loso?an tohtori Tapani Ristaniemen välillä. Tiedekunta esitti hallitukselle Vuorta, mutta esittelijän esityksestä ja äänestyksen jälkeen professorina aloittaa 1. maaliskuuta Ristaniemi. TIETOTEKNIIKAN, matematiikan ja fysiikan ainejärjestö Ynnän organisoimassa kokoontumisessa mieltään osoittaa keskiviikkona 29. maaliskuuta viitisenkymmentä huolestunutta opiskelijaa. Ynnän puheenjohtaja Marko Nyrhinen on tyytyväinen määrään. ”Kyllä tämä sen keskustelun herätti, mitä haettiinkin. Nyt päästään neuvottelemaan, ja osoitetaan, että opetuksen sisältö kiinnostaa opiskelijoitakin”, Nyrhinen toteaa. Tietotekniikan laitoksen johtaja, professori Timo Hämäläinen vakuuttaa mielenosoituksen keskellä laitoksen huolehtivan niin opiskelijoista kuin kurssitarjonnastakin. Hämäläisen mukaan ?loso?an tohtori Tapani Ristaniemen nimitys laajentaa opintovalikoimaa ja tuo lisää vaihtoehtoja. ”Professorin nimitysprosessi päättyi vasta äsken, ja tässä ei ole ehditty olla yhteyksissä puoleen eikä toiseen. Tavallaan tämä asia pääsi turhan isoksi, olisi pitänyt keskustella jo aikaisemmin”, Hämäläinen kommentoi. ”Laitos huolehtii opiskelijoistaan, että ei tässä kenenkään tarvitse yliopistoa lähteä vaihtamaan.” PARI TUNTIA aikaisemmin Jylkkärin toimituksen neuvotteluhuone oli tupaten täynnä mielipiteitä ja tukahdettua keskusteluangstia. Paikalla ovat niin yliopiston hallituksen, informaatioteknologian tiedekunnan, tietotekniikan laitoksen, JYYn hallituksen kuin ainejärjestö Ynnänkin edustajat. ”On hyvä, että asiassa ollaan aktiivisia ja herätetään keskustelua. Mielipiteiden pitää kuitenin perustua tosiasiohin ja esitettyjen tietojen pitää olla oikeita”, linjaavat tiedekunnan varadekaani, professori Tommi Kärkkäinen ja tiedekunnan hallintopäällikkö Sanna Hirvola viitatessaan ainejärjestön laatimaan kannanottoon, joka julkaistiin muun muassa digitoday-nettilehdessä. Tietotekniikan opiskelijat ovat huolissaan opetuksen järjestelyistä, miten saadaan Jyväskylän tietotekniikan maine kuntoon. Pelkät valmistumismäärät kun eivät riitä, jos laatu ei riitä työelämään. Ynnä myös kyselee, mitä tehdään noin kymmenellä graduohjattavalla, jotka ovat tähän saakka olleet hävinneen hakijan Jarkko Vuoren ohjauksessa. Tietotekniikan laitoksen johtaja, professori Timo Hämäläinen vakuuttaa, että opiskelijat hoidetaan kyllä. ”Kymmenestä gradusta on ehkä noin viisi tarkasti Vuoren erityisalalla ja niiden ohjaus ostetaan vaikka tuntityönä ulkopuolelta”, Hämäläinen toteaa. TUNNIN TIIIVIN keskustelun tuntuu ainakin se selvältä, että jos osapuolet olisivat noin vuoden prosessin aikana kokoontuneet pari kertaa Agorassa kahvipöydän ääreen ja keskustelleet kipukohdista laitosja tiedekuntaneuvoston kokousten lisäksi, olisi mielenosoituskylttien kritiikki ollut huomattavasti laimeampi. Toni Peltonen paatoimittaja@jyy.? Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.? Ynnäläiset kimpaantuivat professorinimityksestä Opiskelijoiden mielenosoitus aiheutti keskustelua myös Ynnän puheenjohtaja Marko Nyrhisen ja tietotekniikan laitoksen johtajan Timo Hämäläisen välillä. P ILVI S ORMUNEN
3 6/2006 Opintoja tiedevaliokunta pohtii 10. huhtikuuta järjestettävässä kokouksessaan suomalaisen korkeakoulutuksen tulevaisuutta. Ainejärjestöjen edustajia pyydetään kartoittamaan kokousta varten oman alansa yliopistokoulutusta Suomessa. Erityisesti voi pohtia, missä koulutusta on tarjolla, miten eri yksiköiden painotukset eroavat toisistaan ja mitkä ovat Jyväskylän yliopiston erityispiirteet muihin verrattuna. Osallistujien olisi hyvä tutustua etukäteen Opetusministeriön julkaisemaan Korkeakoululaitoksen rakenteellinen kehittäminen -julkaisuun, Suomen Ylioppilaskuntien Liiton kommenttiin aiheesta ja yliopistojen kotisivuihin. Lisätietoja ja ilmoittautumiset 6.4. mennessä koposihteeri@jyy.?. Minne menet, korkeakoulu? JYYn yleisavustukset vuodelle 2006 on julistettu haettaviksi. Avustuksen suuruus määräytyy hallituksen hyväksymien kriteereiden mukaan. Ainejärjestöjen tapauksessa vaikuttavia tekijöitä ovat aktiivisuus kopotoiminnassa, opiskelijan hyvinvoinnista huolehtiminen, kansainvälisen toiminnan aktiivisuus, ympäristön hyvinvoinnin huomioiminen ja ainejärjestöjen välinen yhteistyö. Edariryhmielle eduksi ovat valiokunta-aktiivisuus ja aloitteellisuus edustajistossa. Hakemukset on toimitettava JYYn keskustoimistoon (Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä) perjantaihin 21.4. kello 14.30 mennessä. Lisätietoja nettisivuilta www.jyy.?/toiminta/avustukset.php ja pääsihteeri Tuomas Viskarilta, paasihteeri@jyy.?. Yleisavustukset laitettiin hakuun Jyväskylän yliopiston hallitus yhdenmukaisti tohtoriopiskelijoiden valitsemisen kriteereitä kokouksessaan 15. maaliskuuta. Jatkossa jatko-opiskelijoita valittaessa keskeisiä perusteita ovat menestyminen maisteriopinnoissa, kielitaito, tutkimuksen liittyminen laitoksen vahvuusalueisiin sekä sitoutuminen opintojen suorittamiseen. Tohtorikriteerit Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta hakee 1.8.2006 alkaen tai sopimuksen mukaan 31.7.2007 saakka kestävään työsuhteeseen. Työsuhdetta on mahdollista jatkaa vuodella ilman eri hakua molempien osapuolten niin halutessa. Korkeakoulupoliittisen sihteerin tehtävänä on mm. organisoida ja kehittää JYYn koulutuspoliittista toimintaa ja opastaa opiskelijoita sen eri osa-alueilla sekä toimia näihin liittyvissä edunvalvontaja palvelutehtävissä. Yliopiston tutortoiminnan organisointi on myös hänen vastuullaan. Lisäksi hänen tulee toimia opintoja tiedevaliokunnan sihteerinä. Korkeakoulupoliittisen sihteerin toimi on JYYn toimihenkilöohjesäännön alainen. Tehtävästä tällä hetkellä maksettava palkka on valtion virkaehtosopimuksen mukainen palkkaluokka A 11 (1369,78 euroa/kk ilman ikälisiä). Ylioppilaskunta siirtyy uuteen palkkausjärjestelmään kesäkuussa 2006. Hakijalle katsotaan eduksi koulutuspoliittisten asioiden sekä ylioppilaskunnan tuntemus. Hakemukset liitteineen on toimitettava JYYn keskustoimistoon (Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta, Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä) 21.4.2006 klo 14.30 mennessä osoitettuna JYYn hallitukselle. Kuoreen tunnus "korkeakoulupoliittinen sihteeri". Hakemuksia ja niiden liitteitä ei palauteta. Haastattelut suoritetaan viikon 17 aikana. Lisätietoja antavat ylioppilaskunnan pääsihteeri Tuomas Viskari, puh. 045 138 6816, paasihteeri@jyy.fi, ja ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Jarkko Seppälä, puh. 045 137 1964. KORKEAKOULUPOLIITTISTA SIHTEERIÄ Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta hakee 1.7.2006 alkaen tai sopimuksen mukaan 30.6.2007 saakka kestävään työsuhteeseen. Työsuhdetta on mahdollista jatkaa vuodella ilman eri hakua molempien osapuolten niin halutessa. Kulttuurija projektisihteerin tehtävänä on mm. organisoida ja ideoida JYYn kulttuuritoimintaa sen eri osaalueilla, ottaa osaa ylioppilaskunnan projektien suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä toimia kulttuurivaliokunnan sihteerinä. Kulttuurija projektisihteerin toimi on JYYn toimihenkilöohjesäännön alainen. Tehtävästä tällä hetkellä maksettava palkka on valtion virkaehtosopimuksen mukainen palkkaluokka A 11 (1369,78 euroa/kk ilman ikälisiä). Ylioppilaskunta siirtyy uuteen palkkausjärjestelmään kesäkuussa 2006. Hakijalle katsotaan eduksi kulttuuritoiminnan sekä ylioppilaskunnan tuntemus. Hakemukset liitteineen on toimitettava JYYn keskustoimistoon (Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta, Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä) 21.4.2006 klo 14.30 mennessä osoitettuna JYYn hallitukselle. Kuoreen tunnus "kulttuurisihteeri". Hakemuksia ja niiden liitteitä ei palauteta. Haastattelut suoritetaan viikon 17 aikana. Lisätietoja antavat ylioppilaskunnan pääsihteeri Tuomas Viskari, puh. 045 138 6816, paasihteeri@jyy.fi, ja ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Jarkko Seppälä, puh. 045 137 1964. KULTTUURIJA PROJEKTISIHTEERIÄ Tuore tutkimus kertoo, että maisteriksi valmistumisen riskitekijöitä ovat opintojen ohjauksen ja vertaistuen puute, yli 25 vuoden aloitusikä ja se, että kokee olevansa väärällä alalla. TYÖNTEKO OPINTOJEN ohessa ei hidasta yliopistosta valmistumista. Itse asiassa työssäkäynti voi parantaa opiskelukykyjä ja parantaa akateemista itsetuntoa. Valmistumista pitkittää tutkimuksen mukaan opintojen ohjauksen ja vertaistuen puute, hankaluudet opintojen suunnittelussa tai se, että kokee olevansa väärällä alalla. Tälläisiin tuloksiin päätyi yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Eero Kurri tuoreessa tutkimuksessaan opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otukselle. Tutkimuksen lähdeaineistona oli YTHS:n Yliopisto-opiskelijoiden terveystutkimus vuodelta 2004. HEIKOLLE opintomenestykselle löytyi syitä melkoisesti. Riskitekijöitä olivat edellämainittujen lisäksi opintojen aloittaminen yli 25-vuotiaana, huono ote opinnoista, tehtävien tekemisen vaikeudet, huono terveydentila ja vähäinen kuntoliikunta. Tutkimuksessa heikon opintomenestyksen raja vedettiin 20 opintoviikkoon lukuvuodessa. Sitä vähemmän opiskeli vain alle viidennes tutkituista. Eli valtaosalla opinnot etenevät hyvään tahtiin. Ensimmäisen seitsemän läsnäololukuvuoden aikana lukukausien aikainen työssäkäynti on kaikkiaan verrattain vähäistä. LÄHTÖOLETTAMUS siitä, että työnteko ei hidasta opintoja, perustui Kurrin pitkään kokemukseen opintososiaalisissa tehtävissä. ”Väitän, että mitä motivoituneempi opiskelija on, sen herkemmin hän pysyy kiinni opiskelussa, ja työ ei muodostu paoksi turhauttavasta yliopistoympäristöstä”, hän sanoo. Opintojen aikaisen työnteon puolesta puhuu sekin, että työmarkkinoilla ei pelkillä maisterin papereilla pärjää. ”Opiskeluprosessin tiivistymisen tuloksena ei voi olla se, että opiskelijat vetäytyvät kokonaan työmarkkinoilta. Työelämäkokemukset ovat tärkeitä – ne vaikuttavat opiskelukykyyn ja paikkaavat akateemisen itsetunnon puutteita”, Kurri kirjoittaa. Hänen mukaansa valmiudet työelämään pitäisi ehtiä hankkia kuuden–seitsemän opiskeluvuoden aikana. ”Tämä on juuri se dilemma: mikä on kohtuullista?” Tuloksia ei voi Kurrin mukaan kuitenkaan käyttää argumenttina sen puolesta, että opintotukijärjestelmää pitäisi heikentää, vaan järjestelmän olemassaolo on itsestään selvä taustaolettamus. ”Järjestelmän legitimiteetti hoituisi sillä, että lakiin olisi kirjattuna automaattiset määrän tarkistukset. Ei kävisi kuten nyt, että pitää odotella kymmenen vuotta, eikä mitään tapahdu.” OPINTOJEN PITKITTYMISEN dilemma -tutkimuksessa korostetaan opintojenohjausjärjestelmän tärkeyttä. ”Tiedeyhteisö tulisi sitouttaa laajasti, jotta opinto-ohjaus saavuttaisi opiskelijat. Sen ei saisi jäädä vain irralliseksi opintoasiainhallinnon projektiksi. Toisaalta kymmenen minuutin vastaanotolla ei koko elämää koskevia kysymyksiä ehdi käsitellä, ja silloin opintoasiainhallinto voisi olla oikea paikka.” Aikaisempien tutkimusten perusteella korostuu erityisesti ensimmäisen opiskeluvuoden merkitys opintojen sujumisen kannalta. Siinä vaiheessa tutor-toiminnalla on suuri painoarvo. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.? Mitä motivoituneempi opiskelija on, sen herkemmin hän pysyy kiinni opiskelussa, ja työ ei muodostu paoksi turhauttavasta yliopistoympäristöstä. ” Työnteko ei viivytä valmistumista TODENNÄKÖISYYS KUULUA HEIKOSTI OPINTOVIIKKOJA KERÄÄVIEN RYHMÄÄN VERRATTUNA RIPEÄMPIIN Huono terveydentila vs. hyvä: 2,86-kertainen Opintojen aloittaminen yli 24-vuotiaana vs. sitä nuorempana: 2,54 Opintojen suunnittelussa vaikeuksia vs. ei vaikeuksia: 2,53 Vääräksi koettu ala vs. oikea: 2,49 Liian suuri työmäärä vs. sopiva: 1,5 Vähän kuntoliikuntaa vs. paljon: 1,45 Lähde: Opintojen pitkittymisen dilemma -tutkimus (2006) FA K TA A J ANIC L EIN O
A kateemisessa maailmassa unohtuu usein yhteisöllisyys. Se, että yrittäisimme keskustella avoimesti yhteisessä todellisuudessamme. Se, että keskustelun aikana yrittäisimme luottaa ja ymmärtää kumppaneitamme. Se, että uskoisimme, että myös sillä toisella on hyvää tahtoa parantaa maailmaamme. A kateeminen keskustelu on liian usein egojen pönkitystä, tuomitsemista, tahallista väärinymmärrystä ja pahan ajattelua. Luottamusta vain omiin tarkoitusperiin. Samalla ei luoteta työtai opiskelukaveriin. Jyväskylän yliopiston tasolla ei luoteta muihin yliopistoihin. Euroopan tasolla ei luoteta muihin maihin. Maailman tasolla ei luoteta muihin maanosiin. Ja uskontojen tasolla lienee turha edes avata keskustelua. On tehokkaampaa kilpailla kaikilla tasoilla saavutettujen etujen puolesta. Hyvikset, minä tai me, taistelussa kaikkia muita pahiksia vastaan. Ei luoteta muihin kuin itseemme. Ei ymmärretä, anneta anteeksi tai päästetä irti vihasta, koska se on vaikeampaa. T ämä ajattelumalli johtaa usein keskustelemattomuuteen. Se johtaa hallitusten, neuvostojen ja yhdistysten kokouksiin, joissa tärkeintä on nokittaa ne muut ja paistatella yksin viisauden armoitettuna edustajana. Se johtaa toimintaan, ei ajatteluun. Eletään kalenterikiireessä, eikä pysähdytä ajattelemaan, kannattaako edes tehdä näin tai tehdä ylipäätään. Edistääkö tämä asennemaailma oikeasti terveemmän yliopiston ja samalla paremman yhteiskunnan asiaa maakunnassa, maassa, Euroopassa tai maailmassa? E hkä lopuksi rohkenen siteerata popyhtye Tiktakin hittibiisin Sankaritar punnittuja sanoja: ”Tämän iän piti olla parempi ja olotilan jotenkin tyyni. Kenen vika? Kuka meni valehtelemaan? Kadottanut olenko todellisuudentajun, hajun siitä, mikä uhkaa koko ajan? Minun täytyy mennä eteenpäin, on pakko mennä vielä enemmän mitä vaan.” ”Mä näen tyhjän taistelukentän, oon ihan yksin sodassa siellä, ja vihaan tyyntä myrskyn edellä, kun tapahtuu on helpompi hengittää. Mä näen tyhjän taistelukentän, pahimman vastustajani tiedän, minusta itsestäni sen löydän, ei, en pysty lopettamaan, mä huidon pimeän taa, ota kiinni jos saat!” J os akateeminen yhteisö, poliitikot ja ministeriöiden virkamiehet sekä valtiovalta yhdessä kuuntelisimme enemmän naiiveja poplauluja ja ajattelisimme rauhassa, niin ehkä voisimme hengata yhdessä paljon helpommin. Ja siinä sivussa yhteiset asiatkin menisivät hyvässä hengessä eteenpäin. Ja ehkä silloin ne kaikkien organisaatioiden jatkuvasti tuottamat yhteisön yhdeksi sitovat strategiapaperitkin muuttuisivat todellisuudeksi. Tai ehkä niistä joskus luottamuksen ilmapiirissä jopa voitaisiin luopua. Lyövä nainen rikkoo roolit 4 NÄKÖKULMIA 6/2006 reuna huomautus Pihla Tiihonen pääkirjoitus 29. maaliskuuta 2006 Akateemista luottamusta, ymmärrystä ja hyvää tahtoa Pääministerin tekstiviestivuoto kasvaa yhä Kohu pääministeri Matti Vanhasen (kesk) tekstiviestittelystä syvenee. Vastikään julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan Vanhanen tiedusteli mahdollisuutta ”heruttaa” hieman ”tukiaisia” valtiovarainministeri, SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluomalta. Molemmat osapuolet kiistävät tapahtuneen, mutta vakuuttavat hallitusyhteistyön jatkuvan miestenvessassa normaaliin tapaan. Ensimmäisen kerran tieto pääministerin tekstiviesteistä julkaistiin Ilta-Sanomissa. ”Kun pääministeri hakee itselleen seuraa tekstiviesteillä, kyseessä on kiistatta uutinen”, perustelee IS:n vastaava päätoimittaja Antti-Pekka Pietilä uutisointia. ”Myös se on minusta uutinen, jos pääministerillä on erektio. Tai erektiohäiriö. Tai missillä penis”, kiirehti Pietilä vielä lisäämään. Totuuden Tietotoimisto http://lehti.samizdat.info/ UNIQUE BRA (rintaliivit). Halutessasi push Up vaon rintojesi väliin aseta kupit kauas toisistaan mahdollisimman pystyasentoon kiinnitä keskeltä ja upea vako on valmis. MONO-BRA (idea). Mullistava rintaliivi, joka sitoo naisen ulokkeet yhdeksi seksikkääksi paketiksi. Too cool for beauty school! WUNDER-BAR (sanonta). Vanhan naisen neuvo: Tissit tulee ja menee, itsetunto kannattelee läpi koko elämän. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin: 014 260 3360 Faksi: 014 260 3928 Toimituksen sähköposti: jylkkari@jyy.? Nettisivut: www.jyy.?/jylkkari Päätoimittaja Toni Peltonen 014 260 3359, 045 1371957, paatoimittaja@jyy.? Toimittaja Olli Sulopuisto 014260 3360, toimittaja@jyy.? Visualisti Janic Leino 014 260 3973, sivari@jyy.? Painos 7000 kpl. Painopaikka Lehtisepät Oy, Pieksämäki, puh. 015 348 1200. ISSN 0356–7362 LUONNONLAIN VASTAISTA! Kuinkahan feministit tämän selittävät! Kehoon kohdistuva väkivalta on naisilla yleisempää kuin miehillä, miehet vaan ei nosta asiaa tuomioistuintasolle! Hesarin verkkokeskustelussa kommentoidaan esimerkiksi näin lehden 12. 3. julkaisemaa uutista ”Perheväkivallasta epäillyistä lähes joka kuudes on nainen”. Poliisin tilastojen perusteella noin joka seitsemäs olisi oikeampi luku, mutta viis siitä. Enemmän suomalaisessa naisten väkivaltaa koskevassa keskustelussa ihmetyttävät sukupuolistereotypiat ja sukupuolten välisen sodan lietsominen. Naisen iskua saatetaan vähätellä vetoamalla siihen, että suurin osa puolisonsa pahoinpitelijöistä on miehiä. Tai huomauttamalla, että nainen on kuitenkin aina miestä heikompi. Joku riemastuu siitä, että nyt miesten syyllistäminen vaimonhakkaajiksi loppuu. Kotiväkivallan miesuhreja säälitellään erityisesti siksi, että avun hakeminen on heille niin nöyryyttävää. SORMI PYSTYSSÄ paasaamisen uhallakin aion nyt kertoa, kuinka väkivaltaisista naisista saa ja ei saa puhua. Ettei tarvitse toista kertaa hermostua selvästä asiasta. Ensinnäkään naiset eivät ole pyhimysmäisiä olentoja, edes äiteinä. Nainen voi suuttua ja menettää itsekontrollinsa siinä missä mieskin. Olisi täysin asiallista uutisoida, kuinka vain noin joka seitsemäs perheväkivaltaan syyllistyneistä on nainen. Kumppanin väkivaltainen alistaminen on aina yhtä väärin. Naisten nyrkiniskujen prosentuaalinen vähäisyys ei tee yhtään lyöntiä vähemmän tuomittavaksi. Eikä naiselle ole miestä helpompaa joutua kumppaninsa uhriksi! On myös valtava harha, että joku treenattu ja kamppailulajinsa opetellut nainen olisi kaikkia sohvalla viihtyviä miehenpunkeroita heikompi. Lisäksi on rajoittunutta olettaa puolisonsa kimppuun käyvän naisen kohteeksi automaattisesti mies. Minnekäs naisparit unohtuivat? JA LOPUKSI: tilastollisten todennäköisyyksien sekä yksittäisten naisten ja miesten kokemusten erottaminen toisistaan ei millään lailla vähennä tilastojen arvoa. Eli kun puhutaan perheja parisuhdeväkivallasta, syylliset ovat edelleen useimmiten miehiä. Ei ole kuitenkaan ?ksua kinata siitä, mistä sukupuoliryhmästä löytyvät pahimmat pahikset. Ainakaan, jos tavoitteena on rauha kodeissa ja hyvä tahto pariskuntien kesken. Tuliko selväksi? ptiihon@cc.jyu.? Toni Peltonen paatoimittaja@jyy.? Sormi pystyssä paasaamisen uhallakin aion nyt kertoa, kuinka väkivaltaisista naisista saa ja ei saa puhua.” ” ku va tu ks ia
5 6/2006 Jylkkäri tahtoo tietää, mitä opiskelijat ajattelevat. Lähetä siis mielipidekirjoituksesi sähköpostitse osoitteeseen jylkkari@jyy.?. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. VAPAA SANA Laura Luukkanen, 20, saksan kieli: ”Ei kai nyt ketään voi pakottaa, mutta olisi suotavaa miettiä muita keinoja, joilla työttömät saataisiin kotoaan liikkeelle.” Juho-Pekka Vuorela, 22, fysiikka: ”Ei välttämättä kuitenkaan. Ei kai sitä sellaiseen työhön voi pakottaa, jota ei halua.” Sanna Pollari, 21, taloustiede: ”Ei se mun mielestä ihan noinkaan mene. Kuulostaa jotenkin raa'alta. Joku parempikin ratkaisu varmaan olisi. ” Atte Rautio, 21, englannin kieli: ”Vähän kinkkinen kysymys. Ei pitäisi pakottaa. Mun mielestä Suomi on vapaa maa, jossa ei tarvita orjatyövoimaa. Se on moraalisesti väärin.” Pitäisikö työttömät pakottaa lapiohommiin? Viikko 11: Oletko jo löytänyt kesätyöpaikan? KYLLÄ 41% (167 kpl) EI 59% (239 kpl) Gallup joka viikko osoitteessa: www.jyy.? Tuomas Viskari jylkkari@jyy.? KAKSI YLIOPPILASKUNTA -aktiivia, ei Jyväskylästä, keskustelivat takani junamatkalla Tampereelta Helsinkiin. Aiheena oli, kuinka ylioppilaskuntien pitäisi aktivoida jäseniään ja kuinka opiskelijat eivät edes tiedä, mikä on ylioppilaskunta. KESKUSTELU TUNTUI kovin tutulta. Kuulin sen ensimmäistä kertaa aloittaessani JYYn hallituksessa viisi vuotta sitten. Sittemmin sama keskustelu on toistunut säännöllisin väliajoin. Samassa sarjassa ovat seuraavat asiat: ylioppilaskunnan pitäisi kehittää tiedotustaan, opiskelijajärjestön ei pitäisi aina sanoa vain ei ja tietysti se, miten saataisiin perinne siirtymään eikä ”joka vuosi tarvitsisi keksiä pyörää uudestaan”. Yhtä vakiintunut tapa on se, että vanhat jäärät surevat, etteivät nuoret keksi koskaan mitään uutta. Jos on näin, että me veteraanitkaan emme parempaan pysty, on hyvä kysyä, mihin ylioppilasliike on matkalla. Onko se edes liike? TIUKIMMAT yhteiskunnallisten liikkeiden tutkijat eivät enää pidä ylioppilasliikettä liikkeenä sen varsinaisessa merkityksessä. Toiminnan puitteet ovat siinä määrin vakiintuneet, että itsekin puhuessani korvaan ylioppilasliikkeen opiskelijajärjestöillä. Opiskelijajärjestöt kykenevät tarjoamaan jäsenilleen sellaisia palveluja ja vaikuttamaan ympäristöönsä tavalla, johon liikkeillä ei ole resursseja. Toisaalta ne ovat kadottaneet jotain siitä välittömyydestä ja keskustelunavaajan roolista, joka on tyypillistä yhteiskunnalliselle liikkeelle. JUNASSA KUULEMANI keskustelu laittoi hetkeksi epäilemään, haluanko sittenkään takaisin ylioppilaskuntaan, jos huolet eivät ole viidessä vuodessa muuttuneet. Lähes kahden vuoden poissaolo JYYsta kuitenkin avasi toisenlaisen näkökulman. Ylioppilaskunta näyttäytyy hyvin järjestäytyneenä edunvalvojana ja palveluiden tarjoajana, aivan kunniallisena organisaationa. Sen lisäksi nyt on helpompi nähdä sen resurssit, tarjota koti uusille haastaville ajatuksille. Jälkimmäiselle tarvitaan kuitenkin enemmän tilaa. Silloin voisi olla mahdollista, että ylioppilaskunnat voisivat nostaa ylioppilaat liikkeeseen niin, että myös yhteiskuntatutkijat olisivat tyytyväisiä. Kirjoittaja on JYYn pääsihteeri. JYYPÄÄ Ylioppilas liikkeessä Jos on näin, että me veteraanitkaan emme parempaan pysty, on hyvä kysyä, mihin ylioppilasliike on matkalla.” ” Avoin kirje professori Ristaniemelle Ensin haluamme omasta ja muiden tietotekniikan ja sulautettujen järjestelmien opiskelijoiden puolesta onnitella Teitä valinnastanne. Valintaprosessi ei ollut nopea eikä helppo, mutta sen puiminen ei ole tämän kirjeen aihe, joten jätämme sen syrjään. Haluamme kiinnittää huomiota siihen, kuinka surkeaan tilaan tietotekniikan laitos on toiminnallaan ennen Teidän tuloanne virkaan ajanut sulautettujen järjestelmien tutkimuksen ja koulutuksen. Mielestämme on aiheellista painottaa, että me opiskelijat (sulautetuissa järjestelmissä noin sata eri vuosikursseilla) olemme tulleet tänne opiskelemaan tietotekniikkaa niiltä aihealueilta, joita täällä on opiskelun alkaessa luvattu tarjota. Julkisuuteen annettu kuva Jyväskylän yliopiston tietotekniikan opetuksesta ja tutkimuksesta on ollut varsin mairitteleva. Ennätysmäärä uusia graduja ja valmistuneita tehtaillaan minimisijoituksella suoraan ulos liukuhihnalta. Todellisuus kulissien takana on kuitenkin karmiva, ja jo tällä hetkellä yrityksissä ympäri Suomen tiedetään, millä tavoin ennätykset on saatu aikaan. Kun Helsingissä työhaastattelussa kysytään ”Oletkos oikea maisteri vai näitä Jyväskylän rasvattuja maistereita?”, ei ole vaikea päätellä, että ulkopuolisetkin ovat huomanneet karut tosiasiat suitsutettujen numeroiden takana. Opiskelijoille on luvattu sulautettujen järjestelmien osalta muun muassa koulutusta sillä tavoin, että oppisisältö on riittävä sekä tutkimustyöhön että työelämään sijoittumiseen, ylläpitää ja kehittää alan yrityskontakteja siten, että oppilailla on hyviä harjoitteluja graduntekopaikkoja järjestää osaava ja ammattitaitoinen gradujen sekä myöhempien tutkimusten ohjaus. Valitettavasti professoriviran ollessa täyttämättömänä noin kahden vuoden ajan, ovat kaikki yllämainitut joko tietoisesti tai välinpitämättömästi päästetty rappeutumaan, eikä nykyinen tilanne todellakaan vastaa oppilaille hakuvaiheessa annettuja lupauksia ja mainospuheita. Samaa taantumista on ilmennyt laajemminkin tietotekniikan laitoksella, mutta ongelma on kärjistynein sulautettujen järjestelmien osalta. Haluammekin kysyä, oletteko tietoisia nyt vallitsevan tilanteen kriittisyydestä? Mitä – ja millä aikataululla – olette suunnitellut tekevänne tilanteen korjaamiseksi? Päämääränä ei ole osoittaa epäluottamusta tai nostattaa aiheetonta levottomuutta, vaan haluamme tietää, oletteko Te halukas ja kykenevä nostamaan tietotekniikan opetusja tutkimustoiminnan sulautettujen järjestelmien osalta kansallisesti uskottavalle tasolle? Onko Teistä luomaan kontakteja paikallisiin yrityksiin, järjestämään laitokselle riittävän osaavaa henkilökuntaa hoitamaan opiskelijoiden perusja jatkotutkimusten ohjausta ja yleisestikin elvyttämään tietotekniikan opetusta Jyväskylän yliopistossa? Yleisemmin haluaisimme painottaa, että yliopistotasoisella sulautettujen järjestelmien tutkimuksella ja tuotekehityksellä on merkittävä työllistävä vaikutus lähialueelle. Sulautettuja laitteita tarvitaan tulevaisuudessakin, eikä maakunnan kehitystä voi riskeerata nojaamalla vain yhden ylikansallisen tietoliikenne-alan toimijan varaan. Nykysuuntauksella tietotekniikan laitos lähivuosina joko surkastuu olemattomiin tai romahtaa omaan mahdottomuuteensa. Ilman lahjakkaita opiskelijoita tai toimivaa yhteistyötä paikallisen yrityselämän ja muiden yliopiston laitosten kanssa ei laitoksella ole paljonkaan mahdollisuuksia jatkaa, vaan se joudutaan ajamaan alas niin työntekijöiden, opiskelijoiden kuin yhteistyökumppaneidenkin kärsiessä asiasta. Maailma muuttuu, ja meidän on varauduttava muutokseen takaamalla nykyisille ja tuleville opiskelijoille ja tutkijoille mahdollisuus monipuoliseen ja korkeatasoiseen opetukseen. Ynnä ry Tietotekniikan, matematiikan ja fysiikan ainejärjestö Tietotekniikan professuuri täytettiin lainmukaisesti Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian tiedekunta toteaa, että tietotekniikan, erityisesti sulautettujen järjestelmien professorin virka on täytetty lain asettamien vaatimusten mukaisesti. Professorin virka on tarkoin säädelty. Virka on lisäksi täytetty noudattaen Jyväskylän yliopiston hallintojohtosäännön määräyksiä. Tiedekuntaneuvosto ehdollepanoviranomaisena on tehnyt virkaan kelpoisten hakijoiden joukosta virkaehdotuksen yliopiston hallitukselle. Hallitus tekee esittelijän esityksestä virkaannimittämispäätöksen. Nimittävä viranomainen voi nimittää virkaan ainoastaan jonkun ehdolle pannuista hakijoista olematta kuitenkaan sidottu ehdotuksen mukaiseen järjestykseen. Päätösten tulee olla perusteltuja. Opiskelijat ovat osallistuneet päätöksentekoon valitsemiensa edustajien kautta kaikissa vaiheissa, eli virantäyttöselosteen hyväksymisessä tiedekuntaneuvostossa, asiantuntijoiden valinnassa ja virkaehdotuksesta päättämisessä. Opiskelijat olivat mukana myös lopullisen virkaannimittämispäätöksen tekemisessä yliopiston hallituksessa. Ennen kyseisen viran julistamista auki tietotekniikan laitoksen laitosneuvosto päätti kokouksessaan 31.3.2004 yksimielisesti liikkuvan tietojenkäsittelyn, sulautettujen järjestelmien ja tietoliikenteen suuntautumisvaihtoehtojen yhdistämisestä mobiilijärjestelmien suuntaumisvaihtoehdoksi. Yhdistäminen tapahtuisi keväällä 2005 päätettäessä tutkintovaatimuksista lukuvuodelle 2005 – 2006. Opiskelijat olivat tekemässä näitä päätöksiä, jotka tehtiin niin laitosneuvostossa kuin tiedekuntaneuvostossa yksimielisesti. Suuntautumisvaihtoehtoihin, linjoihin ja laitoksiin liittyvää rakenteellista kehittämistä on tehty jo useita vuosia ja tehdään yhä niin Jyväskylässä kuin muuallakin. Päätökset tehdään yliopiston hallituksen sekä tiedekuntaja laitosneuvostojen käsittelyjen ja esitysten pohjalta ja opiskelijoilla on mahdollisuus vaikuttaa niihin. Opiskelijoiden asema on turvattu. Opiskelijoilla on oikeus saada laadukasta opetusta ja suorittaa tutkinto valitsemallaan tavalla joko uusien tai vanhojen tutkintovaatimusten mukaisesti. Vanhojen tutkintoasetusten mukaisia tutkintoja voi suorittaa 31.7.2008 saakka. Siirtymäaikana vanhojen vaatimusten mukaan opiskelevat noudattavat opintojensa aloitusvuoden tai sen jälkeen hyväksyttyjä vanhaan tutkintoasetukseen perustuvia tutkintovaatimuksia niiltä osin kuin se on mahdollista. Jos vanhan järjestelmän mukaisia opintoja ei ole enää tarjolla, ko. opinnot voi korvata uusilla, lähinnä vastaavilla opintojaksoilla tai niiden osilla. Sulautettuihin järjestelmiin liittyvää opetusta on jatkettu ja tullaan jatkamaan tietotekniikan laitoksella. Alueeseen liittyvää kurssitarjontaa tullaan jopa laajentamaan ensi lukuvuoden aikana. Lukuvuoden 2006–2007 opetusohjelmasta päättää tiedekuntaneuvosto laitosneuvostojen esityksestä viimeistään toukokuussa 2006. Opinnäytetöiden ohjaus järjestetään kuten tähänkin saakka eli opiskelijalle etsitään aihealueen asiantuntija ohjaajaksi. Ynnä ry:n toimesta julkisuuteen toimitettu materiaali sisältää hyvin vahvoja ja osittain virheellisiä väitteitä. Mielestämme hyvään ja rakentavaan akateemiseen toimintakulttuuriin kuuluu, että jos jokin asia on epäselvä tai siihen liittyy epäselvyyksiä, tästä keskustellaan ja asioita arvioidaan todenmukaisesti ja objektiivisesti. Tällaisten väitteiden esittäminen julkisesti ja julkisuuden välityksellä ei ole kenenkään yliopistoyhteisön jäsenen edun mukaista. Yhdessä voimme pyrkiä edistämään niin tietotekniikan laitoksen, informaatioteknologian tiedekunnan kuin Jyväskylän yliopiston toimintaa – nyt ja tulevaisuudessa. Tommi Kärkkäinen varadekaani, informaatioteknologian tdk Sanna Hirvola hallintopäällikkö, informaatioteknologian tdk
6 6/2006 KANSAINVÄLINEN YLIOPISTO Sarjassa esitellään Jyväskylän yliopiston kansainvälistä todellisuutta. Makean veden tutkijalla on Suomessa verrattomat työolosuhteet. Limnologian professori Roger Jonesin lähin työmaa on Jyväsjärvi. ENSIMMÄISEN kosketuksen Suomeen Roger Jones sai 1970-luvulla. Nuori englantilaislimnologi työskenteli akatemiatutkijana Helsingin yliopistossa ja solmi kontakteja suomalaisiin kollegoihin. ”Ajattelin jo tuolloin, että asuisin ja työskentelisin mielelläni Suomessa. Vakituisia virkoja ei kuitenkaan ollut tarjolla. Kun sain viran Lancasterin yliopistosta, Suomeen muutto jäi pitkäksi aikaa vain ajatukseksi.” Sitten Jyväskylän yliopiston bioja ympäristötieteiden laitos käynnisti kansainvälisen professorinviran haun. Jones haki ja aloitti limnologian professorina laitoksella vuonna 2002. HUOLI SIITÄ, miten opiskelijat ottaisivat vieraskielisen professorin vastaan, osoittautui turhaksi. ”Suomalaisopiskelijoiden englanti on erittäin hyvää. Yleensä ottaen he ovat lisäksi englantilaisopiskelijoita vanhempia, mikä näkyy asenteessa opiskeluun ja henkilökuntaan”, Jones kehuu. Englantilaisnuoret paitsi menevät yliopistoon nuorempina kuin suomalaiset, myös valmistuvat nopeammin. Bolognan uudistus muuttanee suomalaista, perinteisesti vapaata opiskelutyyliä englantilaiseen suuntaan. ”Lisääntynyt ohjaus ja valvonta voi tehdä opiskelusta tehokkaampaa. Toisaalta suomalaisen opiskelutyylin etu on ollut se, että suuntautumistaan tai oppialaansa voi vaihtaa opiskelun kuluessa.” JONES ON esimerkki siitä, kuinka kansainvälinen rektytointi voi tarjota myös uusia innovaatioita tutkimukselle. Hän on lanseerannut bioja ympäristötieteiden laitokselle modernin isotooppitekniikan, jonka avulla voidaan tutkia muun muassa järvien ravintoketjua. Jyväskylä on toistaiseksi ainut suomalainen yliopisto, jossa tekniikkaa käytetään tutkimuksessa. Jones uskoo, että Jyväskylästä voi tulla suomalaisen modernia isotooppitekniikkaa hyödyntävän tutkimuksen keskus. ”Tästä kansainvälistymisessä on minun mielestäni kyse: kun luodaan kansainvälisiä suhteita, saadaan samalla uusia vaikutteita, joista olisi kenties muuten jääty paitsi.” SUOMI ON limnologille kiitollinen maa asua. Järviä on paljon, ja niiden kulttuurinen merkitys on omaa luokkaansa. Toisaalta vielä 1970-luvulla Jyväsjärvikin oli toivottoman saastunut. Kiitos tutkimuksen ja puhdistusoperaatioiden, järvi on tänä päivänä huomattavasti paremmassa kunnossa. ”Se, että suomalaiset järvet ovat tällä hetkellä Euroopan mittakaavassa puhtaita, ei tarkoita, ettei niistä tarvitsisi kantaa huolta”, Jones muistuttaa. Anna-Elina Hintikka jylkkari@jyy.? Englantilainen professori Roger Jones solmi suhteita Suomeen jo 1970-luvulla toimiessaan akatemiatutkijana Helsingissä. Limnologi huolehtii Jyväsjärvestä J ANIC L EINO Jones on esimerkki siitä, kuinka kansainvälinen rekrytointi voi tarjota uusia innovaatioita. Hän on lanseerannut bioja ympäristötieteiden laitokselle modernin isotooppitekniikan.
7 6/2006 ANYBODY CLAIMING Finland to be boring is totally mistaken. This country offers so many possibilities one cannot believe it. AFTER SPENDING some time here I got to know that Elvis was still alive, he had two children, and lived in Haapajärvi. I met him last year on a party organized by the tractor pulling organization (tractor pulling is a competition using tractors to pull a heavy sled). His Finnish name was Asko, and he even looked more or less like Elvis (older Elvis to be precise – he had white, short leather jacket and this recognizable ducktail haircut). Asko couldn't say a single word in English, but when he was singing his accent was really good. He performed in breaks between humppa and karaoke. I enjoyed this concert very much. Asko really loved Elvis and he had nice, deep voice. He told us he'd got the ?fth biggest collection of Presley's mementoes in Finland. Next day we even visited his Graceland, and I can tell you, that Elvis has a very nice cat. I ALSO HAD the honour and pleasure to participate in a kind of a party organized by hunters during the moose hunting season. It was in a very little village near Sonkajärvi, Pohjois-Savo. The explanation why I got there was quite simple – my boyfriend's father was a chief hunter in the Iisalmi region. The hunters and their families gathered there because of one particular thing – mykyrokka. The main ingredient for this dish is moose blood. I expected that food there was going to be special, but not that special. I do like moose meat, but something made of its blood sounded pretty scary. Well, I was brave and I tried it, wondering at the same time if I'd still be alive afterwards. People were watching my attempts to eat this unbelievable meal. I'm sure I looked funny trying to swallow it and not to make strange faces. I stayed hungry for the rest of the evening, while people there were having 3, 4 plates of mykyrokka, discussing the hunting season, mooses, and ?shing competitions. I COULDN'T PARTICIPATE in the hunt, but I went for a '?nding moose' expedition, because I wanted very much to see one alive, and not just in pieces. After many, many hours spent in Finnish wilderness we spotted one animal. It was visible only for few seconds, but it was worth the effort anyway. Now I can honestly say I have seen a moose and the Elvis. When Graceland moved to Haapajärvi kajokrol@cc.jyu.? Katarzyna Krol INTERNATIONAL COLUMN In this column international student Katarzyna Krol shares her thoughts on life in Finland. I expected that food there was going to be special, but not that special. I do like moose meat, but something made of its blood sounded pretty scary. ” AUTO TÄRÄHTÄÄ. Perillä. Olin vielä unessa, kun kävelin pakkasenja dieselinhajuisen ilman läpi aamulennolle. Millainen matkasta tulee? Epämääräiset mietteet ja sekalaiset odotukset risteilivät päässäni. Päivän yläilmoissa vietettyämme saavuimme yöllä Delhiin. Intia jatkoi meistä piittaamattomana liikehdintäänsä. Yli 13 miljoonan ihmisen kaupungin koon kokee kaikilla aisteilla. Parin päivän vyörytyksen jälkeen olimme jo tyytyväisiä, että pääsimme lähtemään kohdealueelle. Suomessa meille vain paperilta tutut henkilöt saivat siellä käsinkosketeltavan muodon. Lapset seurasivat meitä alku-ujoudesta selvittyään kaikkialle ja innostuivat erityisesti meidän tervehdittyämme heitä sanalla ”namaste”, eli suunnilleen ”päivää” intiaksi. JYYN KEHYPROJEKTI on edennyt joiltain osiltaan hyvinkin vauhdikkaasti. Luomuviljely ja biokaasureaktorit ovat ottaneet kiitettävästi tuulta alleen, mutta aurinkokennojen esiinmarssia saamme odotella vielä hetken. Paikallinen projektihenkilökunta on ollut kiitettävän toimeliasta ruohonjuuritason motivoinnissa, sillä kyläläiset olivat aluksi vastahakoisia uudistuksiin. Nyt vakuuttelun ja esimerkkien jälkeen asiat on saatu rullaamaan, ja vauhti kasvanee entisestään tulevina vuosina. Paikallinen energiantuotanto on omiaan tuomaan kyliin tervetulleita lisätuloja sekä omavaltaistamaan asukkaita, ja uusiutuvien energianlähteiden hyödyntäminen auttaa osaltaan lievittämään ilmastonmuutosta. HENKILÖKOHTAISILTA vastoinkäymisiltäkään ei voitu välttyä. Monenlaiset ruoansulatuselimistön häiriöt varjostivat tutkimustoimintaamme. Paikallisen sairaalan palvelut tulivat meille hyvinkin tutuiksi. Matkakumppanini Virpi Mesiäislehdon kirjauduttua ulos sairaalasta suoritimme kenttäpelaajien vaihdon ja jäin itse hoitoon. Vapaapäivänä ehdimme mitä turistillisimmin piipahtaa Taj Mahalissa sekä Fatehpur Sikrissä, jotka molemmat tekivät meihin vaikutuksen. VIIMEINEN PÄIVÄ. Tilintarkastusrumban jälkeen yritin etsiä kaupungilta puukkoa, mutta törmäsimme vain peltitekeleisiin. Lentokentällä koneen noustessa ilmaan mietin menneitä viikkoja. Ajatusten sekalaisuus oli säilynyt, mutta sisältö muuttui mielenkiintoisemmaksi. Kaiken kaikkiaan – I can’t complain. Mika Nurmikolu jylkkari@jyy.? Lipunmyynti käynnissä Jylkkäri onnittelee Paula Rouhiaista pitkästä urasta JYYn palveluksessa ja toivottaa onnea jatkossakin. Intiassa kehitysyhteistyö on päässyt jo vauhtiin M IKA N URMIKOLU Lasten ”namaste”-tervehdykset kaikuivat kaikkialla.
8 6/2006 Eilakaisla 127x190 suoraan painoon Turun VMP palvelu 127x190 suoraan painoon Omien tekstien illasta haetaan kuulijoita, jotka auttaisivat ymmärtämään kirjoittamista paremmin. TEEKUPIT KILISEVÄT Kirjailijatalolla, kun saavun Keski-Suomen Kynäri ry:n omien tekstien iltaan. Tuolit ovat ympäriinsä vapaamuotoisena rykelmänä kuin tarkkaan harkitut kirjoitukset ja harkitsemattomat lauseet. Puheensorinan läpi kuuluvat sanat ”raitis rappio” ja ”yhteisöllisyys”. Niitä kirjoittajat täältä kai etsivät: luovaa sekasortoa ja kirjoitettuja arkkeja, ja jonkun, joka kuulee lauseet, ymmärtää tai on ymmärtämättä sekä sanoo, mitä ajattelee ja katsoo silmiin. OMIEN TEKSTIEN ilta alkaa Veijo Meren Morsiamen sisar -novellia tutkailemalla. Pilkkovaa analyysiä tai puhkitulkitsemista ei kuitenkaan haeta. Keskustelu on luontevaa ja pohdiskelevaa, aivan kuin puhuttaisiin mitä arkisimmista asioista. Paikallaolijoiden keskuudessa voi silti aavistaa odotusta, halua sysätä Meri syrjään ja nousta itse näyttämölle. Mietityttää, voisiko oman tekstin lukea? Tämä on niin keskeneräinen. Sitten jo kysytäänkin, onko minulla mitään. Luen tekstini. Talo ei petä, vaan kuuntelee kärsivällisesti ja heristää korviaan. Tuntuu, kuin yksinäinen paperiarkkini saisi uuden elämän, kun sen synnyttämät reaktiot näkyvät ihmisten kasvoilla. Analysoida saa, mutta pakko ei ole. ”Ilta auttaa helpommin mieltämään tekstiä”, miettii Kyllikki Mehto. ”Oma teksti pääsee esiin, ei tule sokeaksi omalle tuotannolle. Ei ole pelkästään yksin”, jatkaa Seppo Kauppinen. Jokaisen tekstin takana ovat maailma ja kokemukset, joista se on syntynyt ja jotka se tahtoo ilmaista. Tenho Immonen lukee Bob Dylan -suomennoksiaan. ”Ilman Dylania en kirjoittaisi näitä juttuja”, Kauppinen sanoo ja soittaa hetken huuliharppua. MIKÄ SITTEN TUO ihmiset Kynärin tapaamisiin? ”Ilta sytyttää tulen, ja lähtiessä on käsissä kirkkaat lyhdyt”, sanoo Pentti Syvänen. ”Ja huomenna on hyvä ?ilis”, Kauppinen kokoaa. Kynärin puheenjohtaja Marjo-Riitta Pihl lisää vielä, että yhdistyksen olisi aika nuorentua. ”Täällä tapaa kirjoittavia ihmisiä, jotka tajuavat tällaisia asioita”, hän sanoo. Lähtiessäni talo näyttää kärsivälliseltä ja vieraanvaraiselta. Elina Mattila jylkkari@jyy.? Kirjailijatalo on poikkitaiteellinen kulttuuritalo, joka sijaitsee Seminaarinkadulla yliopiston välittömässä läheisyydessä. Vuonna 1989 kaupunki antoi talon KeskiSuomen kirjailijoiden ja Keski-Suomen Kynäri ry:n käyttöön. Maaliskuussa Kauko Sorjosen säätiö osti talon Jyväskylän kaupungilta. Kynäri on vuonna 1977 perustettu kirjoittajayhdistys, jonka tehtävänä on toimia kirjoittavien ihmisten aktiviteetin ylläpitäjänä. Kynärin toiminnan ydin on neljästi vuodessa ilmestyvä Kynäri-lehti. Yhdistyksen toiminta koostuu kuukausittaisista omien tekstien illoista, kirjoittajakursseista ja kirjoittajaryhmistä, joissa saa välitöntä palautetta omista teksteistä. FA K TA A Elämää, paperiarkkeja ja kevättä Kirjailijatalolla Kynärin puheenjohtaja Marjo-Riitta Pihl omien tekstien illassa. J ANIC L EINO
JYROCK LIITE
Tyrnävältä tulee muutakin kuin perunoita. Jolly Jumpers on trendeistä välittämättä soittanut omintakeista suomalaista americanaa jo vuodesta 1980. Uuden albuminsa juuri nauhoittanut yhtye saapuu nyt Jyrockiin toista kertaa. Jollyt ovat todistetusti maamme kovin livebändi tällä hetkellä, joten perjantaiillan pääesiintyjän paikka irtosi yhtyeelle helposti. www.jollyjumpers.? Yksi vuoden 2005 kovimmista tulokkaista Suomen poprintamalla oli Kill The Party esikoisalbuminsa julkaissut Boys of Scandinavia. Albumin lisäksi kehuja myös liveesiintymisistään kerännyt trio koostuu elektropop-bändi Rogerin Teemu Metsälästä, Flannelmouth-laulaja Tuomo Kuusesta sekä tuottaja Juhana Kuusesta. Bändi on yksi ensimmäisistä varteenotettavista suomalaisista elektropoppia ja postpunkkia yhdistävistä bändeistä. Vaikka pojat ovat kuunnelleet huolella läpi new orderinsa, hommassa on tyylin lisäksi mukana runsaasti omaperäisyyttä. www.boysofscandinavia.com Jyrockissa on aina porilaisia. Tänä vuonna heitä edustaa laulaja-lauluntekijä John McGregor. Kriitikoiden ja yleisön ylistämän McGregorin esikoisalbumi Joki on kaunista ja koskettavaa mies & kitara-musiikkia parhaimmillaan. Pääosin albumi koostuu vilpittömästä, rauhallisesta ja hauraastakin folkista. Vaikka John McGregoria ollaan verrattu jopa Nick Draken kaltaiseen tyylilajinsa kärkinimeen, porilaisuuteen kuuluva omalle tyylilleen uskollisuus kuuluu McGregorin musiikissa. John McGregor on ihastuttava, ja Jyrockissa hän esiintyy kera taustabändin. www.suomenmusiikki.?/ index.php?artist= john_mcgregor Tukholmalainen The Je Ne Sais Quoi soittaa postpunkista ja popista ammentavaa energistä rokkia. Bändi julkaisi 2004 loistavan ensialbuminsa We Make Beginnings ja 2005 Station to Station -ep:n, joka sisälsi tanssittavampia remixejä kyseisestä biisistä. Parhaillaan bändi työstää toista albumiansa tuottajavelho Andreas Tillianderin kanssa ja levyllä on odotettavissa kuulemma lisää syntikoita. Popaganda-festivaalin kollegamme ovat kehuneet bändin live-esiintymisiä energisiksi. Keikkakuntoa viisihenkinen TJNSQ kasvattaa Jyrockia ennen mm. Saksan minikiertueella. www.cilla.com/tjnsq www.myspace.com/thejenesaisquoi Banana Split, Tiger Junior ja Mysterious Eggman muodostavat hämmentävän kokoonpanon nimeltä Sel?sh Shell?sh. Jyrockiin bändi ottaa mukaan ylimääräisiä torvia ja runsaasti uutta biisimateriaalia. Luvassa on musiikillisesti ja visuaalisesti upeaa popviihdettä. www.riemu.com/artistit/ sel?sh_shell?sh.html Vuoden 2004 kesällä kaksi poikaa, jotka vasta olivat toisensa tavanneet, päättivät tehdä musaa yhdessä. Kun kesä oli ohi, oli levyllinen melodisia popbiisejä kasassa ja levyllä tarttuva nimi The Brain That Wouldn't Die. Goodnight Monsters oli syntynyt! Albumi ilmestyi loppuvuodesta 2005 22-Pistepirkkojen levymerkillä Bone Voyage Recordings. Turun hurmuripojat saapuvat Jyrockiin kolmella lisäjäsenellä varustettuna soittamaan maanmainiota ja iki-ihanaa poppiaan. www.goodnightmonsters.com Mielialalääkkeille perso koira palasi opintomatkalta Pariisista kotiinsa Helsinkiin ja päätti alkaa rockmuusikoksi. Hauva hajotti ystäviensä orkesterin Skate Moshin ja pestasi pojat taustamuusikoikseen. Kulttisuosiota ei voinut estää. Viime aikoina pääkaupungista on kuulunut huhuja, joiden mukaan Pets on Prozac on ihan oikeasti hyvä bändi. Odotamme yhtyeen ensimmäistä Jyväskylän-keikkaa pelon sekaisin tuntein. www.myspace.com/petsonprozac Sweetheartista ja Chainsmokerista tutut Janne Westerlund ja Pekka Jääskeläinen yllättivät kuulijansa julkaisemalla levyllisen kaunista folkrockia vuosi sitten Plain Ride nimen alla. Levy oli huima arvostelumenestys ja moni kotimainen lehti listasi Oh The Flow -albumin vuoden parhaiden levyjen joukkoon. D J:t so i t t a v a t J yro c ki n t er as s illa ko k o f e s t i v a a li n a j a n . JYROCK
Hollannista tulee vain huonoja bändejä ja maan kansalaiset kärsivät vakavasta tyylitajun puutteesta. Nyt näkyy kuitenkin valoa tunnelin päässä. David Gilmour Girls on ihan mielettömän hyvä orkesteri, ja ne näyttääkin ihan hyvältä. Kannattaa ehdottamasti tulla tsekkaan Alankomaiden kuumin nimi – tää saattaa olla ainut hyvä juttu, mitä puukenkämaa on tuottanut vuosiin. Relish-yhtiölle levyttävä duo kuvailee itse musiikkiaan termillä “crack house electro”. www.davidgilmourgirls.com Huoratronista tuttu Aku Raski yhdisti voimansa Tuomas Laitisen kanssa ja tuloksena syntyi Them Shepherds. Duo yhdistelee elekronista soundia orgaaniseen ja rujoon kitaramattoon. Yhtyeen musiikki rokkaa ja tanssittaa samaan aikaan. Bändin esikois-ep kiiltää kuin kulta ja jytää kuin hirvi. www.themshepherds.com Yhdysvaltalainen soul-laulaja Nicole Willis muutti muutama vuosi sitten miehensä Jimi Tenorin kanssa Suomeen ja alkoi tehdä yhteistyötä The Soul Investigators -bändin kanssa. Didier Selinin tuottamana Nicole ja The Soul Investigators julkaisivat yhden kesän 2005 hiteistä, If this Ain't Love -sinkun. Syksyllä ilmestyneen Keep Reachin Up -albumin julkistamista juhlittiin muun muassa lämmittelemällä The Fugeesia. Funky Elephant -festivaalin raati nimesi Nicole Willis vuoden 2005 artistiksi ja Keep Reachin' Upin vuoden levyksi. If this Ain't Love päätyi britti-dj Gilles Petersonin vuoden 2005 top 10 -biisien listalle. Nicolelle Jyrockin keikka on ensimmäinen, taustabändi esiintyi ensimmäisen kerran vuoden 2000 Jyrockissa Calypso King & the Soul Investigators -nimellä. www.nicolewillis.com Tamperelainen I Was a Teenage Satan Worshipper on yksi tämän vuoden suurimpia poplupauksia. Hurjasta nimestään huolimatta trion sointi on kiva, kevyt ja riemastuttavan melodinen. Bändin musiikissa kuuluu vaikutteita Stereo Totalilta, My Bloody Valentinelta, Sonic Youthilta ja Suicidelta. www.myspace.com/teensatanists Harlem on kahden tukholmalaisen, Martin Thomassonin ja teknotuottaja Johan Skuggen, elektroprojekti. Duo nousi viime vuonna huomion kohteeksi briljantin Game/Watch -ep:n sekä kehuttujen klubikeikkojen kautta. Harlemin musiikissa popmelodiat lyövät kättä synkän elektron kanssa. Jens Lekmanin ja The Embassyn tavoin Service-yhtiölle levyttävältä duolta ilmestyy lähiaikoina myös uusi ep ”Someone to hold hands with when it's dark”. www.srvice.com www.myspace.com/mylittleharlem Helsinkiläinen Flamongo on maamme omalaatuisimpia levy-yhtiöitä. Lafka julkaisee lähinnä underground-klubimusiikkia ja sen kokoelmilta löytyy suurelle yleisölle tuntemattomia suuruuksia kuten Ercola, Musa Basha, DJ PP ja Elevators. Jyrockissa on yhtiön julkaisemista artisteista aikaisempina vuosina esiintynyt Uusi Fantasia ja Rättö ja Lehtisalo. Tänä vuonna Flamongo tuo Jyväskylään kokoonpanoltaan vielä melko hämärän peitossa olevan Flamongo All Stars ryhmän. Luvassa on livemusaa, dj-touhuilua ja teatteria. Tänään on eilisen huomenna. Avaa sydämesi tuoreelle suomisoundille ja nauti. www.discogs.com/label/ Flamongo Uuden Fantasian rinnalla suomalaisen diskon lippua kantava The Millioners nousi esiin vuonna 2005 julkaisemalla hienon ep:n ja keikkailemalla mm. Uuden Musiikin Festivaalilla. Syksyllä 2006 julkaistavaa esikoisalbumiaan työstävä bändi perustettiin alun perin livebändiksi. Jyrockissa lauluissa saattaa vierailla myös jyväskyläläistynyt Suad Khalifa. www.themillioners.com Suomalaisen turvareggaen suosta nousee Profeetta. Jamaikalaiset rytmit yhdistetään täällä pohjoisessa usein kivaan meininkiin ja hyviin viboihin. Jyväskyläläinen Profeetta ja Uusi Maailmanuskonto oikoo vääriä käsityksiä reggaen todellisesta luonteesta. Ensimmäistä albumiaan työstävä yhtye nojaa vanhoihin rytmeihin ja Matti Pihlin väkeviin sanoituksiin. Psykotropiikin kadut sykkivät kuumaa biittiä ja Babylonian puut notkuvat kiellettyjen hedelmien painosta. Te k s t i t: Vi ll e H ä k kin e n , J iri S i r o n e n , La u ra m a r i a H a vu LIITE
9 6/2006 Lapiolinjalla yliopistoon
10 6/2006 H istorian tutkija Marko Nenonen istuu tyytyväisenä lempituolissaan Vantaan Kartanonkoskella. Lapset ovat koulussa ja tarhassa, joten kotona on rauhallista. On aikaa mietiskellä yhteiskuntaa, tuntisuunnitelmia Tampereen yliopiston luennoille ja ehkä jossain välissä hahmotella uusia kirjaprojektejakin. Ja ne kirjat on kirjoitettu hienolla Suomen kielellä, ilman turhia akateemisia hienouksia. Siten, että aikoinaan lapiohommissa ollut työtön tukkijätkäkin voi lukemansa ymmärtää. ”Yhteiskunnan murroskausina tai lamakausina kymmenettuhannet ihmiset joutuivat työttömiksi ilman omaa syytään. Tukkijätkät eivät voineet tietää, että kuusikymmentäluvulla heitä tarvitaan puolet vähemmän kuin ennen, vaikka kyllä se tietysti jonkun mieleen moottorisahaa katsellessa tuli”, Nenonen kirjoittaa. Tällä historian dosentilla ja yliassistentilla on siis aikaa ja rauhaa parantaa maailmaa. Joillakin akatemian jäsenillä on siis vielä tämä etuoikeus, kun on sen ajan ja rauhan itselleen ottanut. ”Ei minua kiinnosta vain historia, vaan myös nykypäivä, talous, taiteet ja ?loso?a. Erityisesti ?loso?an logiikka opetti ajatukset ja sanat tarkoiksi.” M arko Nenonen kirjoittaa selkeästi. Esimerkkinä kielen ja muodon hallinnasta, muttei sisällön liiasta yksinkertaistamisesta, käy yksi Lapiolinjalla-kirjan kappale: ”Lapiolinja syväjäädytti maaseudun vajavaisen elinkeinorakenteen, väitti sosiaalipolitiikan uudistaja Pekka Kuusi. Hän oli väärässä. Kyse ei ollut lapiolinjasta. Maaseudun elinkeinot olivat liian riippuvaisia puukaupasta. Vientiteollisuuden ja maaseudun kytkös jähmetti maaseudun elinkeinorakenteen ja hillitsi taloudellisesti mielekkäiden maatalousja maaseutuelinkeinojen syntyä.” Mielipidettä on vaikea tätä selkeämmin enää sanoa. ”Pyrin tarkkoihin ilmauksiin ja yksinkertaisuuteen. Jos vanha äitini tykkää lukea kirjaa, se on onnistunut”, Nenonen selittää ?loso?aansa hymyillen. ”Tietenkään tieteessä se ei aina ole mahdollista, kun lähdeviitteitä on tuhansia.” Nenonen uskoo myös vanhaan totuuteen, että jos olet ymmärtänyt jonkun asian, mitä yrität sanoa, kirjoittaa tai opettaa, osaat kertoa sen myös lyhyesti ja ymmärrettävästi. ”Silloin ei myöskään voi suojautua kritiikiltä, jota taas monet akateemisen kielen taakse piiloutuvat tutkijat pelkäävät.” T utkija analysoi Lapiolinjalla-kirjassaan virkistävän analyyttisesti valtion harjoittaman työvoimaja koulutuspolitiikan järkevyyttä. Tutkijan ennen yliopistouraa viettämät kuukaudet rakennustyömailla opettivat maalaisjärkeä, jolle tuntuu olevan myös akateemisessa yhteisössä nyt tilausta. Marko Nenonen pohdiskelee kirjassaan, miksi sotien jälkeen tuhansien miesten ja naisten lapioilla raivattiin Suomessa tilaa taloille, rautateille ja maanteille. Miksi tuhansia ihmisiä siirrettiin vuosiksi erämaihin raivaamaan elintilaa pienelle kansalle? Valtion tai kuntien määräyksestä rakennettiin hyvinvointiyhteiskuntaa koko Suomeen. Ja erityisellä innolla sitä rakennettiin erämaihin Pähkinäsaaren rauhan tuolle puolen, köyhään Itäja Pohjois-Suomeen, missä aina oli ollut ja edelleen on köyhyyttä ja työttömyyttä enemmän kuin muualla. Samoin hän miettii, miksi sitten kun työttömien pakkotyöt koettiin poliittiseksi ongelmaksi, valtion panostus syrjäseuduille ei suinkaan loppunut. Siitäkin huolimatta, että pakkotöillä pääosin rakennetut rautaja maantiet lilluivat rauhallisessa hiljaisuudessaan. ”Lapiolla pistämisen sijasta ryhdyttiin rakentamaan yhä useampia sairaaloita, kouluja, terveyskeskuksia, uimahalleja ja kirjastoja sekä tietenkin kunnanja kaupungintaloja”, hän kirjoittaa kirjassaan. ”Hyvinvointipalvelut ja aluepoliittiset tuet ylläpitivät elämää syrjäseuduilla. Ne seudut, joilla maaseudun talvityöttömyyden pahimmat pesäkkeet sijaitsivat, olivat paljolti samoja alueita kuin ne, joille nykyaikaiset aluepoliittiset tuet enimmäkseen suunnattiin. Juuri näillä alueilla valtion ja kuntien osuus työpaikoista oli suurin myös 1900-luvun lopulla.” Kirjan lopuksi hän kursii ajatuksiaan kokoon nykypäivän politiikan pohjaksi. ”Työttömyystöistä kasvoi viisikymmentäluvun aluepolitiikan vetolenkki. Myöhemmin se korvattiin muilla keinoin, kun valtion hyvinvointipalvelut laajenivat ja nykyaikainen aluepolitiikka syntyi. Itäja Pohjois-Suomen köyhät alueet ovat olleet enimmäkseen samoja vuosikymmenet.” Y liopistomaailmasta tämä lapiolinjalainen kuitenkin elää, vaikka meno akateemisessa yhteisössä monesti kummastuttaa. Erityisesti mietityttää viime vuosina päättäviin asemiin noussut nuorten leijonien sukupolvi, joka tuntuu kiireessään unohtaneen akateemisuuden perusajatukset. ”Tiedemiehinä nämä nelikymppiset ovat varmasti vanhojen veroisia, mutta usein ne ovat omalla tavallaan liian vähän itsepäisiä.” Nenonen käyttää esimerkkinä rakennustyömaata, jossa työmaan johtajalla on täydellinen valta, mutta myös täydellinen vastuu. Johtaja joutuu vastaamaan alaisistaan poliitikoille, oikeuslaitokselle, poliiseille, sosiaaliviranomaisille ja lopulta äidilleenkin. ”Yliopistossa yritetään olla liian konsensushenkisiä. Erimielisyyksiä ei tarvitse pelätä, mutta pienten asioiden takia ei tarvitse heiluttaa koko systeemiä.” Yliopistoissa pitäisi Nenosen mielestä erottaa metsä puilta. ”Jos ollaan yksimielisiä päälinjasta, se pitää päättää demokraattisesti. Demokraattisesti ei kuitenkaan pitäisi päättää, minkävärisiä kyniä yliopistoon tilataan.” K okoustamisen järjetön määrä myös ihmetyttää akateemisen työn puurtajaa. ”Yliopiston päätöksenteossa pitää erottaa pääasiat ja sivuseikat. Sivuseikkojen takia ei kannata järjestää kokouksia. Vielä kun yliopistossa joka kokouksen pitää kestää kaksi tuntia”, Marko Nenonen hymähtää. Toisin on muualla. ”Liike-elämässä jo puoli tuntia kokoustamista on liikaa, koska muuten ei jää aikaa itse työnteolle.” Marko Nenosen kirja Lapiolinjalla – Työttömät pakkotöissä 1948 – 1971 julkaistiin Atena Kustannuksen kustantamana maaliskuussa. 1970-luvun alkuun saakka työttömät laitettiin Suomessa pakkotöihin ja tuhansia ihmisiä siirrettiin valtion lapiohommien perässä eri puolille maata. Tukkijätkien ja rakennusmiesten piti työttömyysrahaa vastaan tehdä töitä valtion ja myöhemmin kuntien määräyksestä. Nyt sama lapiolinja on tarttunut yliopistoonkin, ja luppoaikaa ajatteluun tuntuu olevan vähemmän kuin rakennustyömaalla. Tutkija Marko Nenosta nykymeno usein kummastuttaa. Teksti: Toni Peltonen Kuvat: Hanna-Kaisa Hämäläinen
11 6/2006 KULTTUURI Jyväskylän kaupungin kulttuurija nuorisolautakunta jakoi maaliskuussa avustuksia vuodelle 2006. Yhteensä kulttuuritoiminnan projektiavustuksia myönnettiin yli 260000 euroa. Suurimman yksittäisen summan sai lastenorkesteri Loiskis, jolle myönnettiin 39000 euroa konserttija työpajatoimintaan. Jyväskylän Taiteilijatalosäätiö sai 20 000 euroa Tourulan kivääritehtaan ateljeetilojen menoihin, Keski-Suomen Käsija taideteollisuus ry 30000 euroa Jyväskylän käsityökoulun toimintaan, Suomen Tietojenkäsittelymuseo 32502 euroa säilytystilojen vuokriin ja Luovan valokuvauksen keskus 10000 euroa toiminnan ylläpitämiseen. Keski-Suomen Alueoopperalle myönnettiin 20000 euroa Jevgeni Onegin oopperan toteuttamiseen, Jyväskylän Huoneteatteriyhdistykselle 12000 euroa ja Yläkaupungin Yö ry:lle 12000 euroa festivaalin järjestämiseen. JYYn järjestämälle Jyrock-festivaalille myönnettiin tuhat euroa promo-cd:n tekemiseen. Avustuksia myönnettiin 51 hakijalle. Yhteensä hakemuksia saapui 110 kappaletta. Jyväskylä jakoi kulttuuriavustuksia Sielukkaalla musiikilla on viimein papitar Pohjolassa. New Yorkin lahja Suomen rytmimusiikille kantaa nimeä Nicole Willis. ETSIN MUSTAA NAISTA Lahden Taideinstituutin käytävällä. Etuajassa ei löydy kuin taidetta seinältä. Brooklynissa kasvanut Nicole Willis on yhdistänyt tauluissaan rujoja ja todellisia raplyriikoita New Yorkin 1970–80lukujen arjesta luomiinsa kauniisiin ja voimakkaisiin kuviin. Samantyyppinen yhdistelmä kuin Suomen parhaalla soul-levyllä, jonka Willis julkaisi viime vuonna yhdessä bändinsä the Soul Investigatorsin kanssa. Rujoa huutoa, todellisia tunteita yhdistettynä ammattitaitoiseen bändisoittoon ja hiottuun tuotantojälkeen. SAMANLAINEN on nainenkin. Yli nelikymppinen, luonnonkaunis. Rajussa, peittävässä meikissäänkin haavoittuva. Taiteilija, joka laulaa, maalaa öljyväreillä, tanssii ja elää. On kahden lapsen äiti. Taiteilija Jimi Tenorin vaimo. Lahtelainen. Elävä paradoksi ja kompromissi, joka on viimein suhteellisessa tasapainossa. Rakkaus tai viimeistään lapset ovat rauhoittaneet rauhattoman sielun. Nicole Willis hengaili nuorena samoilla Ison Omenan klubeilla kun läpimurtoa yrittäneet Madonna, Beastie Boysin Adam Horovitz, Jean-Michel Basquiat ja monta jo unohtunutta. Willis ei oikein tiennyt mitä olisi halunnut tehdä, joten hän myi klubeissa lippuja, tanssi, lauloi, bailasi – piti hauskaa. Ympärillä jotkut kaverit breikkasivat, monet eivät. ”Siitä porukasta, jossa hengasin, ehkä noin parikymmentä prosenttia nousi maailmantähdiksi ainakin hetkellisesti”, Willis suostuu pusertamisen jälkeen toteamaan vailla ylpeilyä. TAITEILIJA WILLIS ei ole kuitenkaan juurikaan sekoittanut vanhoja ystäviään ammatillisiin asioihin, vaikka ystävät ovatkin Willisin ääntä halunneet. Hän sanoo, ettei ollut valmis tähteyteen kun sitä hänelle 1980–90-luvuilla joko tarjottiiin, hän kompastui siihen tai oli tehnyt sen eteen määrätietoisesti hetken töitä. Mikään projekteista ei ollut Willisin oma juttu tai hetki oikea. Vasta nyt aikuisena hän on löytänyt sen oman juttunsa, ja nyt on oikea hetki. Ja onneksi Suomi saa nauttia siitä etujoukoissa. Hetkeä ennen kuin Willis toukokuussa lähtee Lontoota valloittamaan radio-dj Gilles Petersonin ihailevalla avustuksella, hän on Jyrockissa. ”Lontoo oikeasti vähän jännittääkin”, Willis sanoo rauhallisemmin nauramisensa keskellä, ”normaali keikka ei enää niinkään. Siitä vain nauttii.” Toni Peltonen paatoimittaja@jyy.? Nicole Willis & the Soul Investigators Jyrockissa lauantaina 8.4.2006. Lauantain lippu 17 euroa, pe – la JYYn jäsenille 24 euroa, muille 26. Aitoa tunnetta koteihin Siitä porukasta, jossa hengasin, ehkä noin parikymmentä prosenttia nousi maailmantähdiksi ainakin hetkellisesti.” ” T ONI P ELTONEN Nicole Willis on kuin taiteensa: todellista tunnetta, luonnonkauneutta, peittävässä meikissäänkin haavoittuva. Laulaja opiskelee nyt taidemaalausta Lahdessa.
12 6/2006 TAIDETTA YLIOPISTOLLA Sarjassa esitellään Jyväskylän yliopiston taidekokoelmaa. J ANIC L EINO KUULLUN YMMÄRTÄMINEN Kolumnisarjassa tarkastellaan musiikin ilmiöitä. RUUSUN VARJOSSA Sarjassa seurataan Jyväskylän Ylioppilasteatterin ja Jyväskylän Yliopiston Sinfoniaorkesterin yhteisproduktion edistymistä. PORI JAZZ on kasvanut neljänkymmenen vuotensa aikana maamme suurimmaksi ja arvostetuimmaksi jazz-tapahtumaksi. Miles Davisin ja Cannonball Adderleyn kaltaiset legendat ovat vierailleet Porissa vuosien mittaan kiitellen kilpaa Suomen omaleimaisuutta. Arkistokuvat Herbie Hancockista mökkisaunan kuistilla kertovat festivaalin todella olevan jotain maailmanlaajuisestikin ainutlaatuista. Suuri suosio tuo mukanaan myös velvoitteita. Nykyinen Pori Jazz on massojen festivaali. Jazz toisaalta taas ei nykyään ole massojen musiikkia. Mistä ratkaisu pulmaan? Vastaus on yksinkertainen: buukataan festareille Paul Simonin, Joe Cockerin ja Stingin kaltaisia suuria popja rock-nimiä. Ei kovin jazzia, vai mitä? FESTIVAALIEN NIMISTÄ on taitettu peistä iät ja ajat. Ei ole mitenkään uutta että rock-festivaali ei ole kovin rock. Tai että pop-tapahtuma on kaikkea muuta kuin pop. Lukuisat jazz-festarit kuuluvat samaan nimiongelmaisten joukkoon. Keitele Jazzin viime vuoden esiintyjiä olivat muiden muassa Zen Café ja Uniklubi. Ah, mitä improvisaation juhlaa! Suomen suurin jazz-festivaali ei siis joudu häpeämään linjaansa muita enempää. Itse asiassa Pori Jazzin ohjelmapolitiikkaa on helppo ymmärtää. Muutaman ison valtavirtaesiintyjän tuotoilla katetaan iso liuta tuntemattomampia jazz-nimiä, jotka ehkä muuten tavoittaisivat vain pienen diggariporukan. OHJELMAPOLITIIKAN varsinainen kääntöpuoli piileekin muualla. Sinällään monipuolinen esiintyjäkaarti on perusteltu, mutta valitettavan usein festivaalin ohjelma vaikuttaa turhankin markkinahenkisesti luodulta. On vaikeaa perustella taiteellisin syin täysin erilaisten esiintyjien ymppäämistä samoihin kalliisiin yksittäiskonsertteihin. Tuloksena kun ei useinkaan ole erilaisten yleisöjen hieno kohtaaminen, vaan pikemminkin kuulijoiden jakaantuminen erillisiin kuppikuntiin. Rahastuksen makua. Paremmin yleisöä palvelisi järkevästi rakennettu ohjelmarunko, jossa kullakin olisi realistinen mahdollisuus valita yhtenäisistä kokonaisuuksista ne itselleen sopivimmat. Nyt Poriin suunnatessa joutuu liian usein tekemään kalliita kompromisseja. NO, EHKÄPÄ tuhannet Stingfanit ryntäävät tulevien Jazzien jälkeen ostamaan samassa Kirjurinluodon konsertissa esiintyvän Five Corners Quintetin levyn. Toivottavasti, sillä tässä asiassa olisin mieluusti väärässä. Tanssillinen veljessarja kasvaa yhä PopPori ”IDEA ON LÄHTÖISIN siitä, kun luin Dostojevskin Idiootin. Kirjassa on lyhyt katkelma, alle kymmenen sivua, jossa päähenkilö Myskin kertoo ajastaan Sveitsissä. Jäin pohtimaan, että se on itse asiassa miniatyyri koko romaanin tarinasta. Mulle tuli heti mieleen, että tässä olisi musikaalin ainekset. Mieleen piirtyi eritoten yksi kohtaus. Se kuva oli niin vahva, että se säilyi melkein sellaisenaan loppuun asti. On hienoa, että Sin?s ja JYT on saatu tekemään yhteistyötä tässä mittakaavassa. Olin yksi niistä, joilta kysyttiin, kiinnostaako ohjaaminen, kirjoittaminen tai säveltäminen. Sanoin, että kaikki kolme. Kaksi kolmesta ei ole hassummin. Viime keväänä sovittiin, että Ruusun varjo tehdään. Kesän lopussa oli säveltäjä, kirjoittamaan pääsin syys–lokakuussa. Viimeiset rivit valmistuivat vuodenvaihteessa. Näyttelijöiden kanssa ei ole ollut huolia enää pitkään aikaan. On osunut uskomattoman hyvä ryhmä. Innon määrä on ihan valtava. Näytelmän teemat ovat isoja. Mitä tarkoittaa, jos ihmisellä on kohtalo? Jos pidän jotain asiaa totena, vaikka se ei objektiivisen ajattelun mukaan niin olisikaan, mutta se saa minut toimimaan, eikö se silloin ole totta? Ylipäätään pyrin hyvin vähän väittämään mitään, pikemminkin kysyn. Tekstin ja musiikin tyylilaji on melodraama. Olin iloinen, kun hahmoista kasvoi tarinan kokoisia ja tuli tekstiä, joka toimii melodraamassa. Näyttelijät lähtee sitä, että ne on ihmisen kokoisia. Näyttelijät ovat olleet tosi hyvin mukana ja ottaneet hahmonsa kantaakseen. Jos annan vahingossa ohjeen, joka ei sovi hahmolle, on mielestäni näyttelijän tehtävä sanoa, ettei se käy. Hyvässä musikaalissa laulut nivoutuu tarinaan ja keskittää yleisön huomion johonkin. Tyhjänpäiväistä ränttätänttää tässä ei ole. Tanssin suhteen en nähnyt tätä perinteisenä musikaalina, mutta tiesin, että sitä tarvitaan jonkin verran. Luottokoreogra?ni Joutsimäen Anne osaa keskittyä olennaiseen. Mä ainakin teen teatteria ihmisille, jotka haluaa kokea tarinan. Tässä on biisejä, jotka varmasti tuo kyynelet silmiin, jos ne vain ottaa vastaan.” Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.? Ruusun varjon käsikirjoittaja-ohjaaja Antti Viitamäki on 33-vuotias teatterin ja musiikin tekijä. Lisätietoja www.ruusunvarjo.com Arja Jäppinen: Yksi Svenssonin veljeksistä Valmistumisvuosi: 1998 Materiaali: paperimassa, rautalanka Sijoituspaikka: Liikunnan rakennuksen 3. kerroksen aula VALLATTOMASTI valssaava hahmo on nimensä mukaisesti todellakin vain yksi jäsen laajasta veljessarjasta. Arja Jäppinen (s. 1948) aloitti liikunnallisten Svenssonin veljesten tekemisen yli kymmenen vuotta sitten, ja uusia veljeksiä syntyy edelleen. Ensi kesänä Svenssoneita on esillä Kuopio tanssii ja soi -tapahtumassa. Mutta miksi juuri Svensson? ”Ensimmäinen Svensson oli tanssija, jonka maalasin keltaiseksi ja jalustan siniseksi. Värityksestä tuli sitten ajatus, että se on ruotsalainen, ja kun tein niitä lisää, keksin vain jostain nimen Svensson”, Jäppinen kertoo. Sanonta kertoo, että urheilija ei tervettä päivää näe. Liikunnalla liihottava Svensson onkin ottanut sen verran kolhua, että teoksen toisessa jalassa on pieni murtuma. Jyväskyläläinen Jäppinen ei ole käynyt varsinaisia taidekouluja, vaan on kuvanveistäjänä itseoppinut. Hän on tehnyt veistoksia niin paperista, pronssista kuin villastakin, ja kokeillut kynsiään monen muunkin materiaalin kanssa. Tällä hetkellä päämateriaalina on villa. Yksi Arja Jäppisen erikoisaloista on nukkejen tekeminen. Niitä syntyy näyttelyihin ja tilaustyönä. Hänen työtään ovat muun muassa Keski-Suomen museon perusnäyttelyissä nähtävät luonnollista kokoa olevat nuket. Juha Mäkinen jylkkari@jyy.? Ohjaajan ensimmäinen kuva säilyi loppuun asti Matti Nives manives@cc.jyu.? Ohjaaja Antti Viitamäkeä hymyilytti harjoituksissa, kun jäljellä oli enää yksityiskohtien hiomista. Tuloksena kun ei ole erilaisten yleisöjen kohtaaminen, vaan pikemminkin kuulijoiden jakaantuminen erillisiin kuppikuntiin. Rahastuksen makua. ” P ILVI S ORMUNEN
13 6/2006 ARVIOT Casanova. USA 2005. Ohjannut Lasse Hallström. Käsikirjoittanut Jeffrey Hatcher ja Kimberly Simi. Pääosissa Heath Ledger ja Sienna Miller. Uusin versio kuulun Casanovan tarinasta onnistuu yllättämään raikkaudellaan. Elokuva on tietysti varsin kevyttä viihdettä, mutta siinä on lämpöä ja sydän paikallaan. Tämä lienee ruotsalaisen Lasse Hallströmin ansiota. Hän on aikaisemminkin saanut inhimillisyyttä ja lämminhenkisyyttä Hollywood-tuotantoihin, jotka jonkun muun käsissä olisivat voineet jäädä kylmäksi patsasteluksi. Asiaa auttaa myös se, että elokuva ei ota itseään liian vakavasti. Casanovan naisseikkailuja ja todellisen rakkauden löytämistä kuvataan kepeästi pilke silmäkulmassa ja lempeällä huumorilla. 1700-luvun Venetsia tarjoaa sopivan satumaiset puitteet tälle eskapistiselle elämykselle. Heath Ledgerin muodonmuutos Brokeback Mountainin homocowboysta legendaariseksi naistenmieheksi onnistuu varsin luontevasti, eikä imagokonsultin tarvitse pelätä miehen leimautumista. Naispääosan Sienna Miller on puolestaan turhan vaisu ja vailla roolinsa vaativaa kipakkuutta. Hallströmin vaimo Lena Olin on yliampuvassa roolissaan naisista särmikkäin. Casanova tekee kunniaa romanttisen farssin perinteelle, mukana ovat kaikki kliseet väärien henkilöllisyyksien aiheuttamista sekaannuksista lähtien. Elokuva on parhaimmillaan tavoittaessaan Hollywoodin romanttisen komedian klassikoiden hengen. Tällaiselle kyynisyydestä riisutulle romantiikalle on varmasti tilausta trendikkääseen nihilismiin kyllästyneen yleisön joukossa. Viihdettäkin toki tarvitaan, ja jos siitä tulee vielä hyvä mieli, niin aina parempi. Marjo Kovanen Hyvänmielen hömppää Imre Kertész: Tappio. Suom. Outi Hassi. Otava, Helsinki 2005. Natsien vankina Auschwitzissa ja Birkenaussa olleeen nobelisti Imre Kertészin uusin suomennettu teos on metaelämäkertaa. Tappio on kuvaus mahdottomuudesta, jonka holokaustin uhri kohtaa koettaessaan koota lauseita tuhkasta. Unkariksi Tappio ilmestyi vuonna 1988. Kohtalottomuuden (Sorstalansàg, 1975) päähenkilö, juutalainen Köves, yrittää nyt eheytyä kirjailijana, mutta takaumat eivät sitä salli. Ingmar Bergmanin elokuvassa Seitsemäs sinetti munkki pelaa sakkia Kuoleman kanssa. Saman tekee Kertészin paatunut varhaisteini Péter. Sakki on ”työtä” ja siinä voittaminen ”elämän ja kuoleman kysymys”. Keneltä lie polo perinyt japanilaisen liikemiehen luonteen? Tappiossa viihdyttävä ja kamala ovat läsnä toisiaan tasapainottavasti kuin sakkilaudan musta ja valkoinen. Niiden välillä liikutaan ankaran ilmeettömästi. Henkilöiden siirrot ovat toisinaan selittämättömiä, vaan onko siviilissä toisin? Kertészin ilmaisussa on dostojevskilaista laarumia, mikä ei kuitenkaan ummeta lukijan uteliaisuutta, vaan pikemminkin lisää odotusta. Ajoittainen eksistenssiargumentointi on sartrelaista, piina ja ahdistus tuovat mieleen Kafkan. SS-joukot keikkuvat Tappion riveillä omassa epäonnessaan. Natsien helvetillinen tuotantojargon saa osakseen allegorista piruilua orwellilaisittain. ”Tuotantoministeriön” uskottavuus ontuu, ja ”valvontakomission” peejiillä on persoonallisuushäiriö. Tappio kannattaa lukea. Vaikka jo alku olisi olevinaan liikaa. Jenni Latvala Tasokasta metaforaa holokaustimuistoista Henry Bacon: Seitsemäs taide. Elokuva ja muut taiteet. SKS 2005. Elokuvaja televisiotutkimuksen professori Henry Baconin Seitsemäs taide syväluotaa omaperäisesti elokuvan ja muiden taiteiden välisiä yhteyksiä. Pakollisten kirjallisuusja teatterikuvioiden lisäksi hän ottaa teoksessaan käsittelyyn myös harvemmin elokuvaan yhdistettyjä taiteita arkkitehtuurista runouteen ja onnistuu sanomaan jotain mielenkiintoista niin Blade Runnerin lavasteista kuin Hitchcockin Schjerfbeck-viitteistäkin. Seitsemäs taide havainnollistaa arvonnousua, joka elokuvan satakymmenvuotisen olemassaolon aikana on tapahtunut. Teoksen nimi viittaa Seitsemännen taiteen manifestiin (1923), jossa hurmahenkinen ?lmientusiasti Ricciotto Canudo vielä meuhkasi elävästä kuvasta kaikkien taiteiden totaalisena päämääränä. Nyt elokuvalla on Baconin suulla varaa tunnustaa sisaruksikseen myös aiemmin halveksimansa lähitaiteet teatteri ja sarjakuva. Luonteva risteileminen pimeimmän avantgarden ja populaareimpien supersankari?lmatisointien välillä osoittaa Baconin massiivisen elokuvatuntemuksen. Myös eri taiteenlajien estetiikan suuria linjoja vetäessään hän on omimmillaan, mutta kompastelee silloin tällöin pienemmissä detaljeissa. Esimerkiksi sarjakuvan historia on esitetty kaiken kaikkiaan huterasti ja X-Menin oikea suomennoskin professorilta on hukassa. Oskari Rantala Taiteiden välisestä ystävyydestä Koulukino kasvattaa lapsia elokuviin Viime vuoden aikana Koulukino-näytöksissä kävi 75 000 koululaista. Miten toimii yhteistyö kaupallisen elokuvatuotannon kanssa – toteutuvatko ylevät elokuvakasvatustavoitteet? OPETUSMINISTERIÖN rahoittaman Koulukinon ajatuksena on tarjota koululaisille elokuvateatterielämyksiä sekä antaa välineitä niiden käsittelemiseen. Koulukinon hallituksessa istuva Keski-Suomen Elokuvakeskuksen tuottaja Kaisu Tapaninen toivoisi aitoa keskustelua Koulukinon roolista ja laajentaisi käsitteen sisältämään myös opiskelijat lukioista korkeakouluihin. Hänen haaveensa on tarjota opiskelijaikäisille enemmän mahdollisuuksia päästä katsomaan vaihtoehtoista elokuvaa, jota ei ole Koulukinon listalla. Hän arvelee, että tarjonta tulee laajenemaan. ”Erilaisten elokuvaelämysten tarjoaminen on tärkeää, kynnystä tulla katsomaan vaihtoehtoista elokuvaa pitäisi madaltaa.” Tapaninen vie Koulukinoon viestiä maakunnasta ja ruohonjuuritason toimijoilta. ”Hallituksessa on myös levittäjien edustajia, jolloin kentästä syntyy hedelmällinen, kun kaupallinen ja yhdistyspuoli istuvat saman pöydän ääressä. Tasapaino säilyy, kun mukana on kylmän talousmaailman edustajien lisäksi tunteen palolla elokuvaan suhtautuvia.” YHTEISTYÖ elokuvantekijöiden kanssa hyödyttää tietysti elokuvien tuottajia. Koulukinon toiminnanjohtaja Outi Freese myöntääkin auliisti Koulukinosta olevan hyötyä kotimaisen lastenelokuvan markkinoinnille. Samanlaista vetoapua ei ison rahan Hollywood-tuotanto tietenkään tarvitse. Voisi tietysti kysyä mitä vaikkapa muutenkin varmasti katsojia keräävä Shrek tekee Koulukinon listalla. Freesen mukaan myös Hollywoodelokuvien kohdalla on tarvetta oppimateriaalille. Opettajat kyselevät joskus nuorison suosimia elokuvia, joihin olisi hyvä tutustua yhdessä. Niidenkin katsominen onnistuu Koulukinossa. KOULUKINOSSA panostetaan erityisesti elokuvien analysoimiseen katsomisen jälkeen. Opettajien avuksi on tuotettu oppimateriaalia, jonka avulla koululaiset voivat käsitellä elokuvaa ja siihen liittyvä asioita. ”Eri alojen opettajista muodostuva ryhmä valitsee Koulukinon oppimateriaalivastaavan kokoamasta listasta elokuvat, joista tehdään oppimateriaalit. Materiaalien tekijät ovat pedagogeja, jotta materiaali palvelisi opettajien arkea mahdollisimman hyvin”, Freese kertoo. Valinnoissa kuunnellaan sekä kouluja että levittäjiä ja tuottajia, mutta hän vakuuttaa koulumaailman tarpeiden painavan vaakakupissa enemmän. ”Systeemi hyödyttää siis sekä kaupallisia toimijoita että elokuvakasvatuksen tavoitteita. Elokuvien tekemistä rahoitetaan joka tapauksessa verorahoilla, ja koska kyse on hyvin kalliista taiteenlajista, tasapainoilu kaupallisuuden kanssa on välttämätöntä, muttei mahdotonta.” ”Koulukinotoiminnan ensisijainen tavoite tulisi olla mediakasvatuksen tarjoaminen – katsojalukujen kasvaminen siinä sivussa ei toki ole huono asia”, Kaisu Tapaninen kiteyttää. VAIKKA KATSOJALUVUT kasvaisivatkin, elokuvateatterit eivät Koulukinolla rikastu. Tapaninen toteaa, että normaalilipunhintaa alhaisemmilla hinnoilla katetaan lähinnä kuluja, ei tuoteta voittoa. ”Koulukino-toiminnalla ei ole tuottoarvoa, sen tarkoitus on edistää elokuvakulttuuria ja kannustaa elokuviin”, muistuttaa Mikko Vehmas Jyväskylän Finnkinosta. Marjo Kovanen jylkkari@jyy.? Opetusministeriön rahoittaman Koulukinon ajatuksena on tarjota koululaisille elokuvateatterielämyksiä sekä antaa välineitä niiden käsittelemiseen. Koulukino sai alkunsa elokuvasäätiön hankkeena elokuvan 100-vuotisjuhlavuotena vuonna 1995. Kaikki Suomen elokuvateatterit ovat sitoutuneet järjestämään näytäntöjä. Keski-Suomen alueella Koulukinon kanssa yhteistyötä tekee Keski-Suomen Elokuvakeskus, joka järjestää näytöksiä esimerkiksi IT-Dynamon auditoriossa ja kiertueilla maakunnassa. Jyväskylässä Koulukino-esityksiä järjestetään myös Finnkinon teatterissa. Koulukinossa suositaan suomalaista, ja erityisesti kotimaista lastenelokuvaa pyritään nostamaan. Esimerkiksi viime vuonna valmistuneen Valo-elokuvan kuvauksia käytiin seuraamassa Koulukino-ryhmissä. FA K TA A kommentti Elokuvasivistystä koulujen kautta Huolestuneita kommentteja koululaisten medialukutaidon puutteesta ja Hollywoodin ylivallasta tulevaisuuden toivojen tajunnassa kuulee usein. Koulukinossa on mahdollisuus tiedostavamman elokuvayleisön kasvattamiseen. Valtakunnallisen järjestelmän kautta olisi mahdollista opastaa koululaisia jo alaluokilta asti kriittiseen ja monipuoliseen elokuvan katsomiseen. Tätä potentiaalia voisi hyödyntää vieläkin tehokkaammin. Monipuolistamalla valikoimaa ja tarjoamalla vaihtoehtoelokuvia voitaisiin madaltaa kynnystä katsella tylsänä pidettyjä taide-elokuvia tai outoja oppilastöitä. Marjo Kovanen Heath Ledger Casanovana. J ANIC L EINO Kaisu Tapaninen houkuttelisi nuoria vaihtoehtoelokuvan pariin.
14 6/2006 POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Bar 68: Pe 31.3. Radiopuhelimet. La 1.4. Blake. To 6.4. Timo Rautiaisen sooloalbumin ennakkokuuntelu. Pe 7.4. Soul Tattoo. La 8.4. Ruoska. Blaze: Ke 29.3. Di Loudness. Pe 31.3. DJ Defkut. Fever: Pe 7.4. PMMP Ilokivi: Ke 29.3. Y-Rock: Rogue Angel + The White?sh Orchestra + Kapula Rattaissa + Beautiful Betrayal. Pe 31.3. Kampus Audio, DJ:t Jellona & Matti. Featuring live trumpet by UnikJage (mm. Tulenkantajat). La 1.4. Operaatio:Live: Diecell + Soulfallen +Reprisal Scars. Ke 5.4. RokRock: The Indigo + Gloria + Misleds + Aireokea eli ilmakitara-karaokea. Pe 7.4. – La 8.4. Jyrock. Pe 7.4.: Plain Ride + Goodnight Monsters + The Millioners + Jolly Jumpers + Them Shepherds + Harlem (SWE) + Pets on Prozac + Boys of Scandinavia. La 8.4.: John McGregor + Profeetta + Nicole Willis & the Soul Investigators + Flamongo All Stars + Sel?sh Shell?sh + David Gilmour Girls (NL) + The Je Ne Sais Quoi (SWE) + I Was a Teenage Satan Worshipper. Jazz Bar: La 1.4. Wanhan Jatsin Ystävät & Ella ja Louis 1v. Yksivuotissynttäreiden kunniaksi Pirkko Rahkila-Rissanen ja Tapio Leino & Old Jazz Classics. To 6.4. Olli Ahvenlahti – The Poet Jazzliitto. Pe 7.4. Jytke Big Band. La 8.4. Tune Toaster. Ma 10.4. Jammaus ry:n Meidän Ilta. Lutakko: Pe 31.3. Lordi. La 1.4. YUP + Paha Kaksonen. To 6.4. JKL-Punk-HCSessions: Deathbed + Kolt + Abduktio. Pe 7.4. Stratovarius. La 8.4. Poets Of The Fall. Soppabaari: Goats head soup! -klubi La 1.4. ja La 22.4. klo 19–23, DJ:t Astro Matti ja Silli. Vapaa pääsy. Vakiopaine: Su 9.4. Surullinen sunnuntai – musiikkia ja tarinoita. Poetry Slam -lavarunouskilpailu Su 9.4. klo 18. KLASSINEN Jyväskylän sinfonia: Jyväskylän viulukilpailu, ?naali Ke 5.4. klo 19 Jyväskylän teatteritalo. Jaakko Kuusisto, kapellimestari. NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo: Perusnäyttely Alvar Aalto – arkkitehti. Studiossa Taide & Tekniikka, poimintoja Artekin historiasta. Artekin juhlavuoden näyttely. Galleria Becker: 1.4. alkaen Eila Minkkinen, kupariveistoksia. Galleria Harmonia: Harri Pälviranta – Prison Sheets 9.4. asti. Galleria Mystic: Heidi Hakkarainen ja Kirsi Miettinen: Sinä ja me – veistoksia. Ilokivi: Tuukka Rönkkö: Kohtaamisia ihmisyyden kanssa -valokuvanäyttely Jyväskylän taidemuseo: Holvi: Usko – Hengellisyys suomalaisessa nykyvalokuvassa 9.4. asti. Holvi (alagalleria): Ulla Remes – Luottamus 9.4. asti. Keski-Suomen luontomuseo: Perusnäyttely Perintönä ympäristö. Keski-Suomen museo: Taidehalli: Rajoilla – Pertti Kalin 1.4. alkaen. Alahalli: Ikonien tarinoita 1.4. alkaen. Perusnäyttelyt Jyväskylä – kaupunkiko sekin on? ja Keski-Suomi – maakuntako sekin on? Suomen käsityön museo: Skärgårdssmak – käsityötä Suomen ja Ruotsin saaristosta. Perusnäyttelyt Käsityössä elämän tuntu, Aikamatka ja Komeasti juhlaan. Yliopiston museo: Exlibris – kirjanomistajan merkki Yliopiston pääkirjastolla. Keittiöstä tarjolle – valikoima suomalaisia keittokirjoja. Yliopiston pääkirjaston näyttelytila, 2. krs. TEATTERIT Jyväskylän Huoneteatteri: Pe 31.3. ja La 1.4. klo 19 sekä Su 2.4. klo 15 Kuningatar K. Ke 5.4., To 6.4., Pe 7.4. ja La 8.4. klo 19 sekä Su 9.4. klo 15 Sotilaspastorimonologi (vierailuesitys). Jyväskylän kaupunginteatteri: Ke 29.3. klo 19 The Danny Crowe Show. To 30.3. klo 19 Maestro ja 18 Pikkusinisiipi. Pe 31.3. klo 19 Tuntematon sotilas ja klo 19 The Danny Crowe Show. La 1.4. klo 13 Juoruja, klo 19 Tuntematon sotilas, klo 14 Pikkusinisiipi ja 19 The Danny Crowe Show. To 6.4. klo 19 Maestro ja klo 18 Pikkusinisiipi. Pe 7.4. klo 19 Tuntematon sotilas ja klo 19 The Danny Crowe Show. La 8.4. klo 13 Tuntematon sotilas, klo 19 Juoruja ja klo 14 The Danny Crowe Show. Näyttämö Lutakko: Ke 29.3., To 30.3. ja Pe 31.3. klo 20 TeatteriYritys: Omituinen Onnela. La 1.4. klo 20 Improvisaatioteatteri JOO: Kaupunkitarinoita osa 2. Su 2.4. klo 16 & 20 Torstaiteatteri: Abrahamin lapset. Ke 5.4., To 6.4. ja Pe 7.4. Improvisaatioteatteri JOO: Kaupunkitarinoita osa 2. La 8.4. ja Su 9.4. klo 16 & 20 Torstaiteatteri: Abrahamin lapset. Vakiopaine: Ti 11.4. Ässiä hatusta: ”Pitkä” impro-näytelmä. Kuningatar K. Huoneteatterissa on vangitseva elämys.” Kimmo Junttila, Vakiopaine ” MENOT 29.3. – 11.4. Jyväskylän ylioppilasteatterin ja Jyväskylän yliopiston sinfoniaorkesteri Sin?ksen massiivinen yhteistuotanto Ruusun varjo saapuu ensi-iltaan 8. huhtikuuta. Kyseessä on täysin uusi koko illan musikaali. Dostojevskin Idiootti-romaanin katkelmasta innoituksensa hakenut Ruusun varjo on tarina Leosta, mielensä pimeyksissä kamppailevasta nuoresta miehestä, joka joutuu äitinsä kuoleman jälkeen muuttamaan pienen maalaiskylän lähellä sijaitsevaan täysihoitolaan. Siellä hänen polkunsa risteää nuoren kyläläistyttö Marien kanssa, ja hänestä tulee Leon kaoottisten mielenmaisemien kiintopiste. Mittasuhteiltaan poikkeuksellisen suuri tuotanto marssittaa näyttämölle toistakymmentä näyttelijää. Musiikista vastaavat sinfoniaorkesteri ja kuoro. Projektin valmistumista on seurattu Jylkkärin sivuilla kevään mittaan. Ohjaaja-käsikirjoittaja Antti Viitamäen ajatuksia löytyy tämän numeron sivulta 12. Seuraavassa numerossa kuullaan tekijöiden mielipiteet tuoreeltaan ensi-illan jälkeen. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.? Ruusun varjon ensi-ilta 8.4. klo 19 Siltasalissa. Liput 12/8 euroa. www.ruusunvarjo.com Euroviisuhirviö elävänä lavalla Luonnontieteilijät tutustuvat etanoliin Maaseudun murros näkyy näyttelyssä Nuori mies etsii rakkautta Kim Ki-dukin Rautakolmosessa. Menovinkit osoitteeseen jylkkari-menot@jyy.? Keskiviikkona 5. huhtikuuta järjestettävä Ynnän Appro tarjoaa halukkaille mahdollisuuden viettää baariillan suoritusmerkkien keräämisen varjolla. Merkintöjen keräämisen jälkeen approilijat suuntaavat Feveriin, jossa nautitaan coverbändi Nimettömien sulosävelistä. Seitsemän euron hintaisia lippuja myydään ennakkoon eri puolilla kampusta, mutta mukaan pääsee vielä viime tingassakin. Mahdollista on myös osallistua pelkästään loppubileisiin, jolloin lipun hinnaksi tulee 4 euroa. Ynnän Appro keskiviikkona 5.4. klo 17.30 alkaen. Liput 7 euroa. Lisätietoja www.ynna.?/appro Ruusun varjon Leo (Sakari Heikkilä) ja Florence (Johanna Kangas). A NTTI V IITAMÄKI Musikaali rakkaudesta, hulluudesta ja kuolemasta Tiistaina 4. 4. kello 19 Carlos Carrera: Isä Amaron rikos (Meksiko 2002) K-11 Katolisen kirkon mädännäisyydestä ovat taiteilijat kautta aikain ammentaneet tarinoihinsa aineksia. Vuonna 1875 ilmestyi José Maria Eça de Queirózin romaani, johon tämän tiistain elokuva perustuu. Isä Amaro (Gael García Bernal), nuori pappi saapuu komennuspaikalleen pieneen kyläpahaseen ja havaitsee pian, mikä on jutun juoni. Rahanpesu on saanut kirkon siunauksen, niin myös sissien terroriteot. Nopsaan Amaro löytää oman kompastuksensa ihanasta Ameliasta (Ana Claudia Talancon), jonka hän surutta ja aitoa katumusta tuntematta viettelee. Carrera ei mässytä kirkon paheellisuudella, osoittaa vain, että kirkossakin toimivat ihmiset ovat vain ihmisiä. Heikkoja, itsekkäitä, moraalittomia. Epätäydellisiä. Tiistaina 11. 4. kello 19 Kim Ki-duk: Rautakolmonen (Etelä-Korea/Japani 2004) K-11 Kinolaisille tuttu Kim Ki-duk on jälleen täällä, tavaramerkkiensä kera. Luvassa on väkivaltaa, tyvenen hetkiä, niukkaa dialogia sekä unen ja toden rajalla taiteilua. Nuori mies, poika oikeastaan, jakaa mainoksia henkensä pitimiksi. Mikäli mainos on seuraavalla jakokierroksella edelleen ovessa, poika arvelee asunnon tyhjäksi ja murtautuu sisään. Ei varastellakseen, vaan löytääkseen edes kuvitteellisen yhteyden toisiin ihmisiin – poika on kovin yksinäinen. Yhdessä asunnossa ollaankin kotona. Pahasti pidetty kotirouva näyttäytyy pojalle, kun on ensin varmistunut siitä, ettei tämä ole liikkeellä pahat mielessä. Rouva lähtee pojan mukaan, yksinäinen sielu saa kumppanin, ja vähitellen suhde kehittyy rakkaudeksi – ja päättyy eroon. Ja kaikki tämä unenomaisesti, fantasian ja mystiikan rajalla taiteillen. Riitta Koikkalainen Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen kuvataiteen lehtorina elämäntyönsä tehneen Pertti Kalinin töitä on näytteillä Keski-Suomen museossa huhtikuun alusta lähtien. Rajoilla-näyttelyn teemana ovat yksilön ja yhteisön elämän rajakohdat ja murtumat. Esillä on piirustuksia, maalauksia ja veistoksia. Niiden lähtökohtana on monesti vanha esine tai hylätty esine, joka ilmentää murroskohta-tematiikkaa. Näyttelyssä näkyy myös maaseudun murros, joka tuli taiteilijalle tutuksi hänen asuessaan Multialla 11 vuoden ajan vanhassa maalaistalossa. Rajoilla – Pertti Kalinin piirustuksia, maalauksia ja veistoksia Keski-Suomen museossa 1.4. alkaen. Suomi on hevin luvattu maa, mutta harva olisi veikannut, että maskeilla, pommeilla ja kitaroilla päädytään Euroviisuihin asti. Oli miten oli, Ateenan viisukarnevaaleihin lähtee Kissin ja Alice Cooperin jalosta perinteestä ammentava Lordi. Lutakkoon perjantaina 31. maaliskuuta saapuvan bändin pitäisi siis tarjota takuuvarma show, olipa cdsoittimessasi normaalisti eurohumppaa tai takaperoisia viestejä itse sielunviholliselta. Lordi Tanssisali Lutakossa perjantaina 31.3. Liput 12 euroa.
15 6/2006 Järjestöilmoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari-jarjestot@lists.jyu.?. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia tarvittaessa. Palsta ilmestyy jokaisessa numerossa. järjestöt JÄIN JOKIN AIKA sitten auton alle. Tai ehkäpä se on liian dramaattisesti sanottu siitä, että auton nokka tuuppasi minut pyörineni kumoon ja pipo lensi kaaressa päästä. Joka tapauksessa eletty elämä kelautui silmissäni aina siihen asti, kun paksu poliisi kumartui ylleni. Partio oli kerrankin ollut oikeassa paikassa ja nähnyt koko tapaturman. KESTI KORKEINTAAN minuutin, ennen kuin kolme ambulanssia saapui pillit ulvoen. Tunnustelin toiveikkaana, oliko jotain rikki. Polviin sattui, ja muistin, ettei jalan katkeamista välttämättä itse huomaa aluksi ollenkaan. Kaiken varalta annoin poliisien nostaa minut paareilla tien sivuun. Mukana ollut ystäväni nyyhki pelästyksestä, ja minustakin hetki alkoi tuntua kohtalokkaalta. Jyväskylän kaupungin terveyspalvelut toimivat aluksi mallikkaasti. Komeat ambulanssimiehet kuljettivat minut Kyllön terveysaseman ensiapuhuoneeseen, josta hoitaja työnsi minut verhojen suojaan odottamaan lääkäriä. ODOTIN. ODOTIN TUNNIN, eikä ketään kuulunut. En uskaltanut vieläkään liikkua, koska lääkäri ei ollut tutkinut minua ja minun oli käsketty pysyä paikallani. Makasin jäykkänä niskatuki kaulassani ja kurainen takki päälläni. Viihdykkeenäni oli mp3-soitin ja sukulaisten pelästyttely säälittävillä tekstiviesteillä. Puolentoista tunnin odotuksen jälkeen tohdin vetää hätäkellon narusta ja tiedustella, voisiko niskatuen ehkä ottaa pois, kun takaraivo puutui. Liikuttava kyynelkalvo silmilläni alkoi muuttua harminitkuksi, kun sunnuntaiilta hupeni odotellessa lääkäriä, joka varmaankin oli tupakkatauolla. Kun olin maannut kaksi tuntia hievahtamatta, lääkäri viimein tuli. ”Jaahas, miten sulle on käyny? Kävelepä tonne mun huoneeseen.” Epäuskoisena nousin ylös. Kaikki raajat seurasivat perässä. Jouduin selittämään tylylle lääkärille juurta jaksaen tapahtumien kulun. Sitten tämä väänteli hetken jalkojani. Hän oli jo lähdössä pois, kun sain kysyttyä, voisiko verta ehkä vähän pyyhkiä jollain. LOPULTA PÄÄSIN ULOS pimenneeseen iltaan. Elämäni uhrina oli ohitse. Traaginen onnettomuus ei ollut tuonut minulle yhtään kukkakimppua tai suklaarasiaa. Polvissani oli vain mustelmat, ja vaikka ne suureksi tyytyväisyydekseni muuttuivat myöhemmin keltakirjaviksi, keskellä talvea kukaan ei voinut nähdä niitä. MURHEESTA HUOLIMATTA tajusin kuitenkin, että nyt voisi olla sopiva aika ostaa pyöräilykypärä. JÄLKIKIRJOITUS Säälittävästi selvinnyt TI 28. 3. Kesäkurpitsakeitto Merellinen lasagne Broilerleike KE 29. 3. Purjo-perunavuoka Kalamurekepihvi Curry-porsaspata TO 30. 3. Kukkakaalilasagnette Tomaattitäytetty seitasku Jauhelihapihvi, sienikastike PE 31. 3. Feta-pinaattipiirakka Kalkkunarisotto Kinkkukastike, spaghetti MA 3. 4. Porkkanasosekeitto Paistettu kalaleike, sitruunakastike Broilerkiusaus TI 4. 4. Kasvispihvit, tomaatti-timjamikastike Makaronilaatikko Nakkikastike KE 5. 4. Sienirisotto Savukalakastike, spaghetti Juustoinen porsaanleike TO 6. 4. Kesäkurpitsavuoka Mausteinen broilerpata Täytetyt jauhelihaohukaiset PE 7. 4. Ilokivi on perjantain suljettuna Jyrockin valmistelujen takia MA 10. 4. Kukkakaalikeitto Sitruunainen turskaleike Jauhelihalasagne LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.?/ruokalista.php Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,10 e – muut 4,90 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 41,00 e, muille 49,00 e. Noora Mattila nomamatt@cc.jyu.? Sunnuntai-ilta hupeni odotellessa lääkäriä, joka varmaankin oli tupakkatauolla. ” giggling 2x110 PAINOON EVANKELISET OPISKELIJAT: Tule sinäkin lauantaisin seitsemän aikaan Lutherin kirkolle, Kansakoulukatu 5. 1.4. Pizzaa ja sirkushuveja, 8.4. Rakkauden Jumala sodassa – Marko Virtanen. Olet tervetullut messuun su klo 12 Lutherin kirkolle. Lisätietoa Päiviltä, 0505976248, paivi.luukkainen@cc.jyu.?, http://www.sley.?/eo/jkl/. GRÖNIONI: Jyväskylän Vihreät nuoret ja opiskelijat järjestävät opintopiirin Osmo Soininvaaran kirjasta ”Vihreät ja talous – oikealla, vasemmalla vai edellä?” Ensimmäinen tapaaminen tiistaina 4.4. kello 18 Vihreässä Haltiattaressa. Kirjaan voi tutustua etukäteen osoitteessa www.soininvaara.net. Lisätietoja Antti-Jukka Huovila, anpehuov@cc.jyu.?, 040 7705929. KOSA: Kymenlaakson osakunta harrastaa viinin maistelua ja pelailee pelejä osakuntahuoneistolla to 30.3. klo 18. Tarjolla KOSAn puolesta muutama pullo valkoviiniä sekä hieman syötävää. Omia viinejä (ym. juotavaa) ja tilanteeseen sopivia lautapelejä voi tuoda mukanaan. Lisätietoja sähköpostilistalta. Liity listalle osoitteessa http://lists.jyu.?/mailman/listinfo/kosa. Voit myös vierailla kotisivuillamme osoitteessa http://people.cc.jyu.?/yhd/kosa/. LUONTO-LIITON KESKI-SUOMEN PIIRI: To 30.3. klo 18 ympäristöpoliittinen opintopiiri, aiheena Jyväskylän kaupungin ympäristönsuojelutoiminta. Alustajana kaupungin ympäristönsuojelusihteeri Heikki Sihvonen. Sepänkeskuksessa, Kyllikinkatu 1, tilassa Happi. Lisätietoja Aili Pihlajamäki, aiinpihl@cc.jyu.?, 044 330 3343. Koko perheen kevätseurantaretki Keljonlahdelle su 2.4. kello 13. Lisätietoja Johanna Suutarinen, joemsuut@cc.jyu.?, 045 5622196. Maanantaina 3.4. suunnittelemme koko perheen luontotapahtumaa, Vainupäivää. Jos haluat olla mukana, tule klo 17 Sepänkeskuksessa, osoitteessa Kyllikinkatu 1. Lisätietoja antaa Jaana Kuorelahti, 044 5353 124, kessu@luontoliitto.? LA STRADA: Italian kielen opiskelijoiden ainejärjestö La Strada täyttää 10 vuotta. Juhlistammme taivalta torstaina 30.3 Lyhdyssä alkaen klo 19. Ohjelmassa hyvää ruokaa sekä seurustelua Italia-henkisessä tunnelmassa. Pukeuduttehan juhlavasti. Liput 3 euroa.
Nisulankulma Diecell + Soulfallen + Reprisal Scars La 1.4. Operaatio:Live / 21-03 / 3€ Rogue Angel + The Whitefish Orchestra + Kapula Rattaissa + Beautiful Betrayal Ke 29.3. Y-Rock / 20-03 / 4€ (Ynnän jäsenet 3€) Jazz, funk, hiphop, downtempo, soul, etc. Kampus Audio DJ:t Jellona + Matti + Featuring live trumpet by UnikJage (mm. Tulenkantajat) Pe 31.3. Kampus Audio / 21-03 / 3€ On Stage -ohjelmat alkavat aina kello 21.00 ja päättyvät 03.00, jollei toisin mainita The Indigo + Gloria + Misleds + Aireokea eli ilmakitara karaokea Ke 5.4. RokRock / 20-03 / 4€ (ennakkoon 3€) 06 MC Ismo Leikola, Jouni Kallio, Zaani, Marko Kämäräinen ja Ilari Johansson La 22.4. Seisomapaikkaklubi / 18.00 ja 21.30 / 6€ 2pv 26€ (JYYn jäsenet 24€, Pe 15€, La 17€. 2pv ennakkoliput Levykauppa Äx, 2pv ja 1pv -liput netistä: www.jyy.fi/jyrock Katso esiintyjälista tämän lehden Jyrock-liitteestä. Pe 7.4. La 8.4. Jyrock / 20-03 H U H T I La 15.4. A3 levynjulkaisukeikka / 21-03 / 2€ Frail + Lost Madison + Wiidakko Ke 19.4. Rokkia kansalle / 21-03 / 2€ Jermaine (Tre) + Fume (Tre) + Pontiac (Jkl) Pe 21.4. Alternative Rock Spectacula 2006 / 21-06 / 3€ La 29.4. Club Kaappi / 21-03 / 3-6€