LÄHTÖKALJAT Matti Mannisen kanssa SUOMI RYYPPÄÄ KOLMESSA VUOROSSA KORTEPOHJASSA ILKIVALTAA JA SUPERSANKAREITA ARIMOSTA TULI STEREOTYYPPINEN REISSUHIPPI JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI 25. HUHTIKUUTA – 3. SYYSKUUTA 2017 57. VUOSIKERTA 5 STRUGGLING WITH MONEY COMPLICATES INTERNATIONAL DEGREE STUDIES Lue, jaa, kommentoi: jylkkari.fi facebook.com/jylkkari
E duskunnassa käsitellään vielä tämän kevään aikana alkoholilain kokonaisuudistusta, joka muun muassa toisi nelosoluen marketteihin, poistaisi anniskelualueiden rajat festareilta ja pidentäisi Alkon aukioloaikoja. Viranomaiset, terveydenhoidon ja päihdehuollon toimijat sekä useat ammattiliitot ovat kritisoineet lakiehdotusta. Jopa Ruotsin Alko eli Systembolaget on ilmaissut huolensa siitä, että uusi laki lisäisi suomalaisten ennestään rankkaa juomista ja aiheuttaisi merkittäviä kansanterveydellisiä haittoja. SUOMEN ALKOHOLIPOLITIIKASSA on tyypillisesti pyritty vähentämään alkoholihaittoja. Nyt tehtävän lakiuudistuksen takana on kuitenkin norminpurku. Hallituksen mukaan uudistuksella haetaan tasapainoa alkoholihaittojen vähentämisen ja elinkeinotoiminnan huomioon ottamisen välillä. Hallitusneuvos Ismo Tuominen sosiaalija terveysministeriöstä on osuvasti kiteyttänyt Helsingin Sanomille, sen, mitä alkoholi suomalaisessa alkoholikulttuurissa edustaa: ”Ihmisen on saatava olla vapaa, ja vapauden yksi kriteeri suomalaiselle on se, kuinka helposti ja halvalla alkoholia saa.” Asiantuntijoiden mukaan alkoholin saatavuuden rajoittaminen on tehokas keino vähentää alkoholista yhteiskunnalle aiheutuvia haittoja. Riippuvuus alkoholista ei kuitenkaan ole pelkästään fyysistä, vaan myös psyykkistä ja sosiaalista. Biletohtori Antti Maunun mielestä päihdetyössä olisi tärkeää tarjota samoja positiivisia On ihan sallittua olla selvinpäin kokemuksia, mitä päihteillä saadaan aikaan, ilman niiden käyttöä. Sillä tavalla pienennetään päihteiden houkutusta ja annetaan keinoja hallita ihmissuhteita. ”Alkoholin saatavuuden rajoittaminen on tehokas keino vähentää alkoholiongelmia, mutta se ei ole ainut keino”, Maunu muistuttaa. VAPPUUN JA opiskelijaelämään kuuluu erottamattomasti alkoholi. Tämänkin lehden sivuilla alkoholi on monessa jutussa läsnä. Asian pitäisi olla itsestään selvä, mutta muistutetaan silti: vaikka juhlimiseen liittyy usein alkoholi, on ihan ok olla selvinpäin. Monelle raittiille opiskelijalle opiskelijaelämän kosteus aiheuttaa yksinäisyyttä ja ulkopuoliseksi jäämisen kokemuksia. YTHS:n terveyskyselyn perusteella opiskelijat käyttävät entistä vähemmän päihteitä. Raittiiden yliopisto-opiskelijoiden osuus on kaksinkertaistunut vuosituhannen alusta, mutta sosiaaliset paineet juoda ovat ennallaan. Harvoin kuulee kysyttävän syitä ryyppäämiseen, mutta jos kädessä on alkoholiton juoma, heti tiedustellaan syitä raittiuteen. Se on raskasta. Joskus tilaan baarissa omenamehua soodavedellä ihan vain välttyäkseni kysymyksiltä siitä, miksi en sillä kertaa juo. Se näyttää aivan siideriltä, eikä kukaan huomaa eroa. En haluaisi joutua kikkailemaan, mutta olen todennut, että niin pääsee helpommalla. Ei sen pitäisi olla näin. Jaana Kangas paatoimittaja@jylkkari.fi EN HALUAISI JOUTUA KIKKAILEMAAN, MUTTA OLEN TODENNUT, ETTÄ NIIN PÄÄSEE HELPOMMALLA. www.sohwi.fi sohwi’ s sTUDENT BURGERs! beef, chicken & vegan 9,90€ kpl MUisTA Myös hyväT oPisKELiJATARJoUKsET EsiM: (vAiN voiMAssA oLEvALLA oPisKELiJAKoRTiLLA!) vaasankatu 21 JyväsKyLä PE-LA AvoiNNA 03 sAAKKA! hUoM! sohwiLLA TAPAhTUU: vAPPUAATToNA 30.4. ELoTToMAT JALAT (vAPAA Pääsy) RAviNToLA AvoiNNA KLo 04 sAAKKA vAPPUPäiväNä 1.5. ovET AUKi KLo 12:00 RAUTATiELäisTEN MiEsKUoRo & KULTTURiPALKiNNoN JAKo 13.5. BURLEsqUE NiGhT (showTiME 23.30) sisääNPääsy ENNAKKoLiPULLA 6€ ovELTA 10€ 19.5. äLyLäN EhToo sLiM BEAN, URsUs fAcToRy, MARA BALLs 20.5. yLäKAUPUNGiN yö ELMERi EL DiABLo, MAA iLMAsTA, MARiUs PiRhoNEN BAND, ANDREA BRosio, ThE sPAcEwAGoN, PRoJEcT RUTiNsKi, MANTARAy, foR ToMoRRow TULE MAisTAMAAN UUDEN fooD ALBUMiN hERKUT!!! myös paljon vegeannoksia! Pääkirjoitus 2 Nopilla hypisteli jyväskylä 5/2017 OLETKO SINÄ JYLKKÄRIN UUSI TOIMITTAJA? Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta hakee toimittajaa Jyväskylän ylioppilaslehti Jylkkäriin toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Toimittajan pääasiallista työtä on juttujen ideointi ja kirjoittaminen sekä lehden taittaminen InDesignilla. Työtehtäviin kuuluu myös valoja videokuvausta sekä editointia. Jylkkärin toimittaja on kampuksen oma kylähullu, joka uskaltaa laittaa itsensä likoon vuosien päästäkin muistettavan jutun saamiseksi. Työssä on tärkeää itseohjautuvuus ja laatikon ulkopuolinen ajattelu. Hakijalta toivotaan myös taittotaitoa ja kokemusta uutistyöstä. Yliopistoyhteisön ja ylioppilaskunnan tuntemus lasketaan hakijan eduksi. Toimittajan laskennallinen työaika on 30 tuntia viikossa ja palkka 2090,40 euroa kuukaudessa. Työsuhde alkaa 7.8. tai sopimuksen mukaan, mutta kuitenkin viimeistään 1.9.2017. Katso koko ilmoitus osoitteesta Jylkkari.fi, ja lähetä hakemus liitteineen 2.5. klo 16 mennessä osoitteeseen paatoimittaja@jylkkari.fi.
Kartalla TULE TEKEMÄÄN KANSSAMME JYLKKÄRIÄ! Jylkkäri järjestää avustajapalaverin aina lehden ilmestymistä seuraavana tiistaina Ilokivellä JYYn keskustoimistolla klo 16.00-18.00. Mitään aiempaa kokemusta emme edellytä, vaan olemme paikalla auttaaksemme mahdollisimman monia luomaan itse kaupunkiin lehden, jota opiskelijat haluavat tehdä ja lukea. ti 25.4. ti 5.9. SEURAAVAT AVUSTAJAPALAVERIT ILMOITUKSET Valto Merta: 044 9880 408 valto.merta@jylkkari.fi Jylkkärin seuraavat ilmestymispäivät: 4.9. 25.9. JYLKKÄRIN TOIMITUS Ylioppilastalo Ilokivi Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä jylkkari@jylkkari.fi Päätoimittaja: Jaana Kangas paatoimittaja@jylkkari.fi p. 045 137 1957 Humppaskumppatoimittaja: Elina Supo toimittaja@jylkkari.fi p. 050 353 3362 Commander-in-chief: Ilpo Paise TkL sivari@jylkkari.fi p. 050 353 1337 Kannen kuva: Arttu Seppänen Painos: 6000 kpl Painopaikka: BotniaPrint Oy, Kokkola www.botniaprint.fi ISSN 0356-7362 3 Opiskelija läpsivät hyllyyn 5/2017 ”KOEN TÄMÄN PAIKAN KODIKSENI JA HALUAN KEHITTÄÄ SITÄ. TÄÄLLÄ ON HYVÄ OLLA IHMISENÄ” Kaupunginvaltuutettu Bella Forsgrén (IL 10.4.2017) Vappu! Vappu! Vappu! Kokosimme kartalle vapunviettäjän kannalta oleellisia kohteita. MINNA CANTHIN patsas löytyy Kirkkopuistosta kirkon ja kaupunginteatterin välimaastosta. Tänne kannattaa hakeutua aattona kello 17–18 kuuntelemaan puheita ja Puhkupillejä. Patsas lakitetaan kello 18. Tarkkaa lakkietikettiä ei ole, mutta jos laittaa lakin päähänsä, kun Minna on saanut omansa, ei ainakaan mokaa. Varaudu laulamaan Gaudeamus Igitur. ALKOON ON turha pyrkiä enää vappuaattona: puoti on kiinni koko vapun, koska vappuaatto osuu sunnuntaille ja vapunpäivä on pyhäpäivä. JYYN VAPUSSA esiintyvät vapunpäivänä Risto klo 14 ja kulttuuriyhdistys Karkee klo 15.15. Muuna aikana Soulkemia soittelee levyjä. Lava löytyy Harjulta näiltä main. NÄILTÄ MAIN löytyy JYYn tapahtuman aikaan pari huussia. Jonossa saattaa kulua aikaa, joten Jylkkäri suosittelee hyödyntämään myös keskustassa asuvien kavereiden asunnoista löytyviä saniteettitiloja. KAUPUNKI TOIMITTAA Kirkkopuistoon muutaman käymälän. Tarkka sijoituspaikka ei ollut tiedossa Jylkkärin painoon mennessä. KOONNUT: ILONA PESU
In English 4 Jyväskylän ylioppilaslehti 5/2017 Heidi Hallikainen (left) showed Fufan Liu and Minjee Kim how to attach bar codes to little wooden Moomin characters during the International Day at Work event in March. Liu and Kim visited Hallikainen’s company at her home in Jyväskylä. A nyone who has ever been on an exchange knows that moving to a new country is pretty much the most expensive thing you can do while studying in a university. You have your student allowance, maybe a loan, and money saved up – and still all of it is gone after you’ve spent six months abroad. Now think about the situation in reverse. A foreign student coming to study in Finland in hopes of getting a world-class degree and maybe staying after graduation to work. Sounds doable, right? Think again. A CERTAIN part of the foreign degree students are struggling to make ends meet, Ágnes Stojcsics, Specialist in International Affairs from the Student Union of the University of Jyväskylä said. “Some people come to me asking about jobs or scholarships. The fact is that at the moment there are no scholarships or living cost support in Finland for foreign students,” she said. “And about the jobs, I can only encourage them to be proactive, persistent and contact employers, while at the same time they invest into familiarizing themselves with the Finnish work culture, for instance through volunteering, and studying Finnish. There is no ready-made solution to this.” THE STUDENT allowance system in Finland does not usually extend to foreign students. A foreign degree student can’t get a student allowance in Finland unless they are registered as a permanent resident of Finland and their purpose of residence is other than education, according to the Social Insurance Institution of Finland (Kela). In other words, a degree student can’t get any support from the Finnish government while studying in Finland. However, there is an exception to this since one can get student allowance if the purpose or residence is seen to be employment or family ties, for example. This is often the case with the students who have already lived in Finland for a longer period of time before starting their education here. Citizens of EU/EEA and Switzerland are eligible for student allowance also if they find employment for at least 4 months with a minimum of and get to know the country they’re living in. MINJEE KIM, a master’s student in educational sciences is familiar with the situation. She herself arrived in Finland at the start of September last year in hopes of pursuing a degree and then maybe staying in Finland. “I’m already an elementary level teacher in Korea and I have a few years Financial struggle is real for foreign students STUDENT LIFE. Many international degree students want to work in Finland after graduation but finances, and sometimes language skills, get in the way. text and pictures Minna Markkanen 18 hours of work per week.This rule, however, doesn’t apply to non-EU/ EEA students. IN ANY case, this makes living and staying in Finland that much harder for foreign degree students. Most of them come here for a master’s degree which usually takes two years to complete. Upon arriving at Finland, they have to prove that they have sufficient funds for living,insurance and a residence permit. All this adds up to somewhere around 7 500 euros at least as the government considers that 6 720 euros are “sufficient funds” for a year of living. A residence permit costs 300 euros at the moment and the insurance about 500. In reality, the sum might be much more as many foreign students want to travel both in Finland and in Europe worth of work experience,” she said. “I would like to stay in Finland for the summer between the two years of my degree and possibly after graduation too but let’s see what the realities are.” Many foreign students have to rely on their parents for financial support, she told but added that for many it is a last resort. “When you are all grown up but can’t afford your living expenses, it might be hard to call your parents asking for money,” she said. WHEN IT comes to job prospects, Kim admits it might be easier for her to find a job in Korea but she is not willing to give up that easily. As many foreign students are encouraged to do, Kim also is studying Finnish in order to make herself a more appealing applicant for Finnish employers. IT MIGHT BE HARD TO CALL YOUR PARENTS ASKING FOR MONEY.
5 Jyväskylän ylioppilaslehti 5/2017 Day at Work familiarizes students with Finnish working life Financial struggle is real for foreign students text and pictures Minna Markkanen “You have to have a basic command of Finnish. If you don’t, you probably won’t get a job here,” she said. However, she is aware that there are some jobs that don’t require Finnish and there’s always a chance to work somewhere else in the world. In addition to language skills, Kim emphasizes attitude and willingness to work hard to get a job. “You have to constantly be in touch with employers and take it upon yourself to find something that suits you,” she described. “Many of my friends work as language tutors because that is something that they can do when they’re not yet that fluent in Finnish.” CAREER SPECIALIST Muru Linjala from the Career Services at the University of Jyväskylä had the same kind of thoughts about foreign students’ employment prospects as Kim. TO MAKE getting a job at least a bit easier, Career Services at the University of Jyväskylä have been organizing the Day at Work for international students in cooperation with JAMK University of Applied Sciences and Central Finland Chamber of Commerce for four times now. The idea is simple: an international student spends a day at a local business doing different activities according to the company’s wishes and getting to know the employer and the Finnish working life. Minjee Kim, a master’s student at educational sciences, took part in the event in March. She spent her day at Isoisän puulelut, a Jyväskylä company which sells wooden toys and souvenirs. Kim was very pleased with the experience. “I got to see a small Finnish company and also met Heidi who is in charge. I Language skills, attitude, and willingness to do some extra work in order to find a job are vital. “There’s so much potential in the foreign students here at the University of Jyväskylä,” she said. “But it is true that students need to be very active themselves.” Stojcsics from the student union felt the same. Struggling with money can sometimes force a student to drop out from the university and go back home. “Financial struggles are sad in a way that they can also exclude the student from social life as well which makes me worried about their wellbeing. Almost everything, even having coffee with friends, costs. And when money is tight, even that couple of euros spent on social life might be too much,” Stojcsics said. THE NATIONAL Union of University Students in Finland is working towards equal opportunities for foreign students. These include for example more flexibility in residence permit and citizenship policies as well as chances to get to know Finnish work culture and employers. Kim, on her part, took matters into her own hands. She launched a social dance club at Kortepohja for everyone interested in Lindy hop -dancing. “It’s a way to meet new people and also show that I’m doing things to fit in here. Hopefully, it pays off,” she said. taught her some of my language as she is thinking about expanding her business to Korea and China,” she said. Heidi Hallikainen, the woman behind Isoisän puulelut, was happy about the value Kim’s language skill brought to her company. “It was nice to discuss cultural differences with her and learn about Korean culture,” Hallikainen said. This year 40 students signed up for the event but only 23 companies were willing to take students to visit their offices. Career Specialist Muru Linjala said it is unfortunate that the situation is as it is. “Next year we definitely wish there would be more companies participating. The demand for these kinds of opportunities is high among international students,” she said. IT IS TRUE THAT STUDENTS NEED TO BE VERY ACTIVE THEMSELVES. International students Minjee Kim and Fufan Liu tried the Moomin toys that are sold by Isoisän puulelut. Ylimääräiset opintotukikuukaudet ehtii vielä palauttaa VUODEN 2016 opintotukien vapaaehtoiset palautukset täytyy tehdä viimeistään 31.5.2017. Kun liikaa maksetut tuet palauttaa määräaikaan mennessä, säästyy takaisinperinnältä ja 7,5 prosentin korotukselta ensi keväänä. Korotusprosentti on laskenut aiemmasta 15 prosentista 7,5:een. Omien vuositulojen ennakkotiedot voi tarkistaa Kelan asiointipalvelusta. Vuositulojen ennakkotiedot perustuvat esitäytetyn veroilmoituksen tietoihin sekä käytettävissä oleviin apurahatietoihin ja ulkomaan tuloihin. Ennakkotiedoista voi puuttua kokonaan tai osittain esimerkiksi elinkeinotoiminnan tuloja tai vuokratuloja, joten ennakkotiedoissa näkyvät tulot voivat muuttua lopulliseen verotukseen. Ali Nopeus Korkeakoulujen opintotukilautakunnat halutaan lakkauttaa OPINTOTUEN lakisääteiset tehtävät ovat siirtymässä korkeakoulujen opintotukilautakunnilta Kelalle. Korkeakoulujen opintotukilautakunnat lakkautetaan. Muutoksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2018 alussa. Hallituksen esityksen mukaan opintotuen harkinnanvaraiset myöntämisperusteet ovat vähentyneet. Opintotukiasioiden keskittämisellä tavoitellaan tehokkuutta ja opiskelijoiden yhdenvertaisuutta. Supon Eila Jyväskyläläisiä opettajaopiskelijoita SOOLin hallitukseen SUOMEN OPETTAJAKSI opiskelevien liiton (SOOL) hallitukseen on valittu kolme jyväskyläläistä. SOOLin hallituksessa vaikuttavat kaudella 2017–2018 aineenopettajaopiskelijat Katri Peurala ja Riikka Rintala sekä lastentarhanopettajaopiskelija Jenna Niemi. Puheenjohtajaksi valittiin Turun yliopistossa Raumalla opiskeleva Jesper Lempiäinen ja varapuheenjohtajaksi Kalle Liuski, joka opiskelee Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa. SOOLin liittokokous pidettiin Helsingissä 8.–9. huhtikuuta. Kokouksen yhteydessä julkistettiin myös Jyväskylän yliopistossa lastentarhanopettajaksi opiskelevan Marja Suvannon valinta vuoden opettajaksi opiskelevaksi 2017. Aino Lepsu
8 Kampus Uutiset 6 Anopille pilkistävä jylhyys 5/2017 K ortepohjan ylioppilaskylässä sijaitsevan vapaa-aikatila Lillukan käyttöön on tulossa rajauksia toistuvien ongelmien vuoksi. Tällä hetkellä Lillukka on suljettu Rentukan kiinteistön peruskorjauksen takia, ja sen on määrä valmistua alkuvuodesta 2018. Tähän asti Lillukassa on saanut nauttia omia alkoholijuomia ja järjestää yöhön asti jatkuvia tapahtumia. Pahimmillaan siivoojat ovat herättäneet juhlijoita aamulla, vaikka yöpyminen Lillukassa on kielletty. Etenkin pikkujouluaika on ollut vahingontekojen sesonkia. Tänä vuonna vahingoilta vältyttiin, mutta heti joulun jälkeen Lillukassa oli vakava väärinkäyttötapaus, jossa alaikäinen tekeytyi Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan jäseneksi ja vuokrasi tilan. ”Koko yläkerta ja alakerran WC:t jätettiin hyvin siivottomaan kuntoon, ja kalusteita jouduttiin jonkin verran korjailemaan heidän jäljiltään”, Kortepohjan asukasisännöitsijä Mari Lähteenmäki kertoo. Siivousja korjauskustannukset laskutetaan tilan vuokraajalta. Keskimäärin summat ovat 50–200 euron välillä. JYYlle syntyi vuonna 2016 tappioita noin neljä tuhatta euroa saamatta jääneistä siivousja korjauskustannuksista. LÄHTEENMÄEN MUKAAN vielä ei ole päätetty, millaisia rajauksia Lillukan käyttöön tehdään. Todennäköistä kuitenkin on, että yksityishenkilöt eivät voi tulevaisuudessa järjestää yli yön jatkuvia juhlia ja nauttia omia alkoholijuomia Lillukassa. ”Ainejärjestöt ovat jatkossakin suosittuja vuokralaisia meillä, heidän käytöksensä on ollut hyvin hanskassa”, Lähteenmäki sanoo. Kaiken kaikkiaan ilkivalta on Kortepohjassa vähäistä. Suurin ongelma on julkisivuihin kohdistuva töhriminen. Seinien töhriminen on kuitenkin vähentynyt sen jälkeen, kun DDR:n eli MNOP-talojen julkisivu maalattiin. Se antoi tägääjille viestin, että tilasta pidetään huolta, ja rikkinäisten ikkunoiden teorian mukaisesti siistin näköiset, hyvin hoidetut tilat ruokkivat siistiä käytöstä. ”Muutama vuosi sitten tägien poistamiseen käytettiin jopa yli kymmenen tuhatta euroa, mutta viime vuonna summa oli hieman yli 2000 euroa”, JYYn toimitusjohtaja Marko Huttunen kertoo. SUURIN OSA ilkivallan tekijöistä on ylioppilaskylän ulkopuolisia henkilöitä, Huttunen ja Lähteenmäki uskovat. Esimerkiksi talojen sisällä tapahtuva töhriminen on vähentynyt huomattavasti sen jälkeen, kun alaovet lukittiin. ”E-talon edustalla oleva grillikatos jouduttiin poistamaan vuonna 2015, kun kylän ulkopuoliset tyypit viettivät siinä iltaa ja osa majoittui teltassa katoksen vieressä. Siinä oli huumeiden käyttöä, turvattomuutta ja järjestyshäiriöitä”, Huttunen kertoo. Kymmenisen vuotta sitten Kortepohjaa puolestaan terrorisoi patjajengiksi nimitetty ryhmä, joka haki DDR:n käytäviltä asukkaiden jälkeensä jättämiä patjoja, sytytti ne tuleen ja heitti yhdeksännestä kerroksesta alas. ”Hirveän luovia ihmiset ovat silloin, kun jotain pitää tuhota”, Lähteenmäki toteaa. Kortepohjan asukasisännöitsija Mari Lähteenmäki on innoissaan ylioppilaskylän uudistuksista. Hän toivoo, että uudistetusta Rentukasta tulee koko kylän keskus, joka lisääkylässä asuvien opiskelijoiden yhteisöllisyyttä. Ilkivalta muuttaa Lillukan tilojen käyttöä teksti ja kuva Jaana Kangas KORTEPOHJA. Ylioppilaskylän yhteisten tilojen käyttöön pohditaan rajoituksia vahingontekojen vuoksi. Kokonaisuudessaan ilkivalta on kuitenkin vähentynyt vuosien saatossa. TÄGIEN POISTAMISEEN KÄYTETTIIN JOPA YLI 10 000 EUROA. Rentukan ja A-talon peruskorjaus alkaa toukokuussa JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON ylioppilaskunta peruskorjaa Kortepohjan ylioppilaskylän tornitalot A–E ja Rentukan. Työt alkavat toukokuussa A-talon ja Rentukan peruskorjauksilla, joiden on määrä valmistua vaiheittain vuoden 2018 alkupuolella. Suunnitelmien mukaan peruskorjaus jatkuu sen jälkeen talo kerrallaan siten, että kaikki talot remontoidaan seuraavan viiden vuoden aikana. Remonttiurakan kustannusarvio on noin 40 miljoonaa euroa. Remontoitavia asuntoja on jokaisessa tornitalossa 144 eli yhteensä 720. Pääurakoitsijana peruskorjauksessa on Lemminkäinen. Tornitalojen julkisivu on suojeltu, mutta muuten rakennukset uudistetaan vastaamaan nykypäivän vaatimuksia. Sisäpuoliset pintarakenteet, ikkunat, ovet, talotekniikka sekä ilmanvaihtoja vesijärjestelmät uusitaan. Lisäksi kaikki märkäja keittiötilat rakennetaan uudestaan. HANKKEEN SUUNNITTELUSSA on selvitetty poikkeuksellisen laajasti ylioppilaskylän asukkaiden tarpeet ja mielipiteet. Ylioppilaskylän keskusrakennuksesta Rentukasta tulee muutosten yhteydessä opiskelijoiden olohuone ja ylioppilaskylän sosiaalisen elämän keskus. Rentukkaan keskitetään eri puolilla ylioppilaskylää olevat kerhotilat. Ensimmäiseen kerrokseen tulee myös opiskeluja hengailutiloja sekä palveluja infopiste. Toiseen kerrokseen tulee Sonaatti Oy:n ylläpitämä ravintola ja JYYn ylläpitämä kuntosali. Ravintolaan on tarkoitus anoa Kelan ateriatuki opiskelijoille. Pääpaino ravintolan toiminnassa on ruokapalveluissa, mutta sille haetaan myös anniskelulupaa. Ravintola tulee palvelemaan kaikkina viikonpäivinä. Ravintolaan haetaan nuorekasta urban house -tyyliä, joka henkii myös paikan menneisyyttä. Sisustuksessa on tarkoitus käyttää esimerkiksi Rentukan vanhoja huonekaluja. PERUSKORJAUSTEN ON MÄÄRÄ VALMISTUA VUODEN 2018 ALKUPUOLELLA.
Kolumni 7 Jyväskylän ylioppilaslehti 5/2017 Jyväskylän ylioppilaslehti 5/2017 Keijo Hämäläinen Matti Mannisen seuraajaksi M aailma on oikeudenmukainen paikka. Jokainen on oman onnensa seppä. Näin ainakin halutaan uskoa. Olisi liian raadollista ajatella, että ihminen ei aina saakaan ansionsa mukaan. Tämän vuoksi kehitellään erilaisia tarinoita, miten johonkin surkeaan lopputulokseen on päädytty. Mutta entäpä jos ahdisteltu ei välttämättä ole kerjännyt lähentelyä, potkut saanut ei olekaan huono työntekijä tai kotiväkivallasta kärsinyt ei ole antanut aihetta mustasukkaisuuteen. Entä jos köyhä ei olekaan laiska, asunnoton ei olekaan möhlännyt elämäänsä täysin tai sairas ei olekaan vaikuttanut elämäntavoillaan mitenkään taudin puhkeamiseen. UUSLIBERALISTISESSA TALOUSja yhteiskuntajärjestelmässä individualistisuus ja yksilön vastuu omasta elämästään ovat korostuneet. Halutaan ajatella, että lähtökohdat ovat kaikille samat ja jos lopussa ei olla samalla viivalla, yksilö on tehnyt huonoja valintoja ja päätöksiä. Niilläkin totta kai on oma vaikutuksensa, mutta olisi naurettavaa väittää, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet menestyä elämässä meidän lintukoto-Suomessakaan. Perhetausta, asuinpaikka, vanhempien varallisuus, geneettinen perimä, ulkonäkö ja sosiaaliset taidot eivät kaikilla ole yhtä hyvät, mikä aiheuttaa eriarvoistumista. ESIMERKIKSI VIIME vuoden elokuussa valmistunut Helsingin yliopiston väitöstutkimus osoittaa, että perhetaustalla on vaikutusta siihen, millaisia mahdollisuuksia lapsilla on rakentaa omaa elämäänsä. Tutkimuksen mukaan vanhempien sosioekonominen asema periytyy vahvasti erityisesti yhteiskunnan ääripäissä eli kaikista pienija suurituloisimmilla. Eri tuloluokkien perheiden resurssit luonnollisesti eroavat toisistaan. Materiaaliset, sosiaaliset ja kulttuuriset toimintamahdollisuudet ja -olosuhteet ennustavat lasten aikuisena saavuttamaa sosioekonomista asemaa. Resurssien puute johtaa siihen, että sosiaalisen liikkuvuuden mahdollisuudet vaikeutuvat, kun taas hyväosaisilla etuoikeudet puolestaan pysyvät. VÄLILLÄ IHMINEN vain saa lokaa niskaansa, vaikka ei olisi tehnyt itse mitään väärää. Siksi pitää puhua ääneen huonosta tuurista, kohtuuttomuudesta ja karuista olosuhteista. Ei pidä keksiä tarinaa siitä, kuinka itse on vaikeutensa aiheuttanut tai ansainnut, jos näin ei ole. On vaarallisesta ajatella, että yksilöt aiheuttavat itse omat ongelmansa. Jos näin olisi, he saisivat kärsiä ongelmistaan rauhassa. Sen sijaan pitää ajatella, että jokaisella on oikeus hyvään elämään. Jos olosuhteet ovat niin karut, ettei se omin avuin ole mahdollista, muiden ihmisten tai yhteiskunnan tulee tarjota apuaan. Kaikkiin olosuhteisiin emme voi vaikuttaa, mutta voimme valita tavan, jolla epäonnesta puhumme. Ja yrittää tehdä edes jotakin epäonnen syiden korjaamiseksi. Voimme kysyä ystäviltämme, mitä heille kuuluu, osallistua vapaaehtoistyöhön tai tiputtaa kolikon keräykseen. Krista Herranen Epäonnea vai vääriä valintoja? PITÄÄ PUHUA ÄÄNEEN HUONOSTA TUURISTA, KOHTUUTTOMUUDESTA JA KARUISTA OLOSUHTEISTA. Akateemisissa juhlissa näkee usein mitä erilaisimpia prenikoita. Mutta miten sellaisia saa? JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON ylioppilaskunta (JYY) myöntää ansio-, kunniaja harrastusmerkkejä. Ansiomerkin saa henkilö, joka on ansioitunut ylioppilaskunnan toiminnassa. Taustalla on usein pitkiä aikoja sekä hallituksessa että työtehtävissä. Harrastusmerkkejä taas annetaan sekä nykyisille että entisille jäsenille, jotka ovat opiskeluaikanaan toimineet ansiokkaasti JYYn hyväksi. Niitä annetaan usein valiokunnissa pitkään ja aktiivisesti toimineille. Kunniamerkkejä taas jaetaan kunniajäsenille. Niitä voidaan kuitenkin myöntää myös muille henkilöille erityisenä kunnianosoituksena. Merkin myöntäminen edellyttää Miten saa akateemisia kunniamerkkejä? JYLKKÄRI KYSYY OPISKELIJOIDEN MIELTÄ KUTKUTTAVIA KYSYMYKSIÄ. KYSYN VAAN edustajiston ehdotonta yksimielisyyttä ja merkin saajalla on usein vuosikymmenien tausta JYYssa toimimisesta. Lisäksi ylioppilaskunnan hallituksen jäsenillä on omat merkkinsä. Kaikki merkkien myöntämiset ja kunniajäseniksi nimitykset suoritetaan aina JYYn vuosijuhlissa. JYYLTÄ SAA myös jäsenja lakkimerkkejä. Lakkimerkki on JYYn logon muotoinen ja sillä korvataan ylioppilaslakin lyyramerkki, jota käyttää Helsingin yliopisto. Merkkejä voi ostaa JYYn toimistolta. Ainejärjestöistä esimerkiksi Pörssillä ja Ynnällä on omat merkkinsä. Pörssi myöntää kolmiportaisesti pronssisia, hopeisia ja kultaisia ansiomerkkejä. Ynnä taas myöntää kunniaja ansiomerkkejä. Aleksi Tolppi Tämä tuntemattoman JYY-hallituslaisen ryvettynyt prenikka on pyörinyt JYYn keskustoimistolla ainakin ylioppilaskunnan 83-vuotisjuhlista lähtien. KEIJO HÄMÄLÄINEN on valittu Jyväskylän yliopiston uudeksi rehtoriksi. Jyväskylän yliopiston hallitus teki valinnan ylimääräisessä kokouksessaan maanantaina 3. huhtikuuta. Valinta oli yksimielinen. Hämäläinen on edeltäjänsä Matti Mannisen tapaan fysiikan professori. Tällä hetkellä hän työskentelee Helsingin yliopiston vararehtorina. Hämäläisen mielestä rehtori on palveluammatissa, jossa hänen tehtävänään on varmistaa, että henkilökunnalla ja opiskelijoilla on mahdollisuus viedä yliopistoa kohti parempaa tulevaisuutta. YLIOPISTON MENESTYKSEEN vaikuttaa Hämäläisen mukaan kaksi asiaa: ketkä siellä opiskelevat ja ketkä siellä opettavat. Yliopisto on siellä olevien ihmisten summa. ”Yliopistoyhteisön arjessa välillä unohtuu opiskelijan rooli. Heidän takia yliopisto on olemassa. Opiskelijan näkökulman pitäisi näkyä enemmän”, Hämäläinen pohtii. Opiskelijoille hän aikoo tehdä itsensä tunnetuksi tapaamalla opiskelijoita ja heidän edustajiaan mahdollisimman paljon. Työssään Helsingin yliopiston vararehtorina hän on panostanut epäformaaleihin tapaamisiin ja jatkuvaan läsnäoloon. ”Eniten toivoisin, että rehtori näkyy opiskelijoille muutosten kautta, jotka ovat toivottavasti positiviisia.” Jaana Kangas, Ilona Pesu Keijo Hämäläinen ehti olla Helsingin yliopistossa 35 vuotta. ILONA PESU JAANA KANGAS
Elokuva 8 Jyväskylän ylioppilaslehti 5/2017 LEFFA. Kortepohjaan sijoittuvassa lyhytelokuvassa taistellaan huumekauppaa ja kommunistiluurankoa vastaan. O n tavallinen viileä kevätpäivä Kortepohjassa. Alikulkutunnelin läpi kulkee tavanomainen virta koululaisia, työssäkäyviä ja muita ihmisiä. Kukaan tuskin aavistaa, että jotain pahaa on tapahtumassa. Paikalle rientää nahkatakkiin ja jääkiekkokypärään pukeutunut, äärioikeistolainen supersankari Kampfmann apurinsa Roopen kanssa. He valmistautuvat puuttumaan laittomaan huumekauppaan ja samalla pelastamaan Kortepohjan, Espoon ja ehkä koko Suomen tulevaisuuden. Kyse on Kortepohjassa tapahtuu rikoksia -lyhytelokuvan kuvauksista. Ajatus Kortepohjan omasta supersankarista alkoi hahmottua yli vuosi sitten, kun filosofian opiskelijat Jesse Kosonen, Roni Nousiainen ja Timo Hanhisalo istuivat iltaa Kortepohjassa. ”Siinä se jotenkin spontaanisti syntyi, että olisi Kortepohjan oma supersankari, joka on päivisin alkoholisti ja hakkaa öisin huumemyymäreitä.” elokuvan ohjauksesta vastaava Kosonen kertoo. ALUSTA LÄHTIEN oli selvää, että idea pitäisi toteuttaa. Viime syksynä alkoi käsikirjoituksen ja kuvakäsikirjoituksen tekeminen. Vähitellen mukaan värvättiin myös muita opiskelijoita. Elokuvan teossa on mukana toistakymmentä ihmistä, joista suurimmalla osalla ei ole taustaa elokuvien tekemisestä. ”Olen itse harrastellut videon kanssa jonkun verran jostain yhdeksännestä luokasta asti. Lukiossa kävin pari draamakurssia. Vähän on harrastustaustaa, mutta ei mitään isompaa”, Kosonen sanoo. KUVAUKSET TEHDÄÄN kevään aikana, ja elokuva valmistuu vielä tämän vuoden puolella. Elokuvaa kuvatessa on ehtinyt sattua kaikenlaista. Toistaiseksi tuntematon ohikulkija on soittanut poliisit kuvauspaikalle, ja lapsia on järkytetty erikoisefekteillä. ”Aina ollaan vastoinkäymisistä päästy yli, eikä jouduttu putkaankaan, vaikka poliisi tuli katsomaan, että mitäs me heilutaan täällä aseiden kanssa”, Kosonen kertoo. ELOKUVASTA TULEE mustavalkoinen mykkäelokuva. Muun muassa kuvauksesta vastaavan Nousiaisen mukaan suurin virhe amatöörielokuvien tekemisessä on liikaa yrittäminen. Mustavalkoista mykkäfilmiä kuvatessa on helpompi hallita valkokankaalla näkyvää lopputulosta, kun muuttujia on vähemmän. ”Helpompi tehdä kokonaan ilman ääntä, ja samalla pystyy harjottelemaan visuaalista tarinankerrontaa enemmän”, Kosonen pohtii. Myös Kampfmannin eli Kortepohjan äärioikeistolaisen alkoholistisuSupersankari pelastaa Kortsun teksti Aleksi Tolppi kuvat Ilona Pesu Janne Palomäki (vas.), Teemu Ahonen ja Ari Roikola näyttelevät kortepohjalaisessa alikulkutunnelissa kuvatussa kohtauksessa. POLIISI TULI KATSOMAAN, ETTÄ MITÄS ME HEILUTAAN TÄÄLLÄ ASEIDEN KANSSA.
Pakina 9 Jyväskylän ylioppilaslehti 5/2017 teksti Aleksi Tolppi kuvat Ilona Pesu persankarin näyttelijälle Teemu Ahoselle toteutustapa on helpompi. ”Koen, että pystyn ilmaisemaan itseäni paremmin eleiden kautta kuin verbaalisesti”, hän toteaa. KOSOSEN MUKAAN jokainen saa itse tulkita elokuvan sanomaa, eivätkä elokuvan tekijät halua sanoa asioita liian suoraan. ”Jonkin verran otetaan ehkä poliittista kantaa. Elokuva on komedia, mutta jos verrataan vaikka johonkin Iron Skyhin, joka on Suomen suurin indieproduktio, niin sanoisin, että meidän leffa on jossain määrin vakavampi.” Entä millaista reaktiota tekijät toivovat katsojilta? Nousiaiselle hämmentäminen on tärkeintä. Elokuvan tekijöinä heillä on varaa hämmentää, koska projektissa ei ole rahaa kiinni eikä kukaan ole kertomassa, mihin rahaa pitäisi käyttää. Kososelle taas reaktion näkeminen, oli se mikä tahansa, on tärkeää. ”Ei mulla ole mitään odotuksia. Haluan vain nähdä, miten ihmiset ottaa tämän. Aika avoimin mielin ainakin itse olen näyttämässä tätä ihmisille”, Kosonen toteaa. HEI SINÄ valkoinen heteromies eli kavereiden kesken cissu. Tässä muutama ohje, joilla teet omasta ja etenkin muiden elämästä huomattavasti parempaa ja helpompaa. Puolella maapallon ihmisistä on kuukautiset, joten älä sano, ettet halua kuulla puhuttavan niistä. Älä kuitenkaan lauo keskusteluun kliseitä suklaasta tai mielialanvaihteluista. Pidä mieluummin turpasi kiinni, kun et tiedä omakohtaisesti asiasta mitään. Älä hauku ketään homoksi tai t-slurrilla. Ne ovat kieleen salakavalasti jumiutuneita ilmaisuja, joilla pönkität miehistä valta-asemaasi ja asetut homojen ja transihmisten yläpuolelle. Alistamalla muita maskuliinisuuksia vahvistat maskuliinista hegemoniaa eli normia siitä, että oikea mies on vahva, lihaa syövä hetero, joka ei näytä tunteitaan. ÄLÄ VASTUSTA maahanmuuttoa argumentoiden, että naisiamme on suojeltava turvapaikanhakijoilta, koska he ovat kaikki himoraiskareita. Suomalainen mies on yhtä lailla raiskari ja on sitä törkeästi ennemmin lähisuhteessa kuin puskassa. Sitä paitsi raiskatuksi tulemisen uhka on omalla kohdallasi mitätön, joten älä lähde puhumaan naisten puolesta. Tosin älä myöskään vähättele miesten kokemaa seksuaalista ahdistelua, sillä sekin on yhtä todellista ja väärin. ÄLÄ KERRO naistenpäivän onnittelussasi, että naistenpäivä on joka päivä. Äläkä tuo esiin varsin omaperäistä ihmettelyä miestenpäivän puutteesta. Sekin on olemassa, nimittäin 19. marraskuuta. Noh, seuraava kysymyksesi on varmaankin se, miksi miestenpäivä ei saa yhtä suurta huomiota. Syy saattaa piillä siinä, että te miehet ette pidä siitä meteliä muulloin kuin naistenpäivänä. Ja varmasti muistat steak and blowjob -päivän, jonka rinnalle tasa-arvon nimissä haluan kyllä päivän hiilareille ja pillunnuolemiselle. Mutta perkele, nämäkin ovat oksettavan binäärisiä ja heteronormatiivisia teemapäiviä, joten unohdetaan molemmat. BINÄÄRISESTÄ PUHEEN ollen, älä sano, että on olemassa vain kaksi sukupuolta, koska se on paskapuhetta. Älä syötä joukkuepeleissä vain miesoletetuille kavereillesi. Älä tytöttele tai käytä ilmaisua ”kauniimman sukupuolen edustaja”. Älä puhu ”hyvien jätkien pöydistä” tai muodosta ”miesverkostoja”. Turha binäärinen jaottelu ja poissulkeminen eivät auta ketään, vaan vahvistavat jälleen jo aiemmin läpikäytyä hegemonista maskuliinisuutta. PIDÄ SIIS nämä mielessäsi, jotta et myrkytä toksiseksi keskusteluilmapiiriä ympärilläsi. En syyllistä teoistasi sinua, valkoinen heteromies, sillä et luultavasti tiedosta niiden takana vaikuttavia eriarvoistavia rakenteita. Mutta muista, että aina on olemassa sorretumpia ja huonommin voivia vähemmistöjä ja yksilöitä kuin sinä. Älä siis kitise omasta elämästäsi, senkin etuoikeutettu pippelieläin. Minna Cunt Jesse Kosonen (vas.) ja Roni Nousiainen käyvät kohtauksen kulkua lävitse. Kampfmann (oik.) suojelee Kortepohjaa huumekaupalta apurinsa Roopen kanssa. Ohjeita valkoiselle heteromiehelle MUTTA MUISTA, ETTÄ AINA ON OLEMASSA SORRETUMPIA JA HUONOMMIN VOIVIA VÄHEMMISTÖJÄ JA YKSILÖITÄ KUIN SINÄ. KORTEPOHJASSA TAPAHTUU RIKOKSIA – KORTEPOHJA: NOT EVEN ONCE z Komedia, joka kertoo Kortepohjan äärioikeistolaisesta alkoholisoituneesta supersankarista. z Ilmestyy tämän vuoden aikana Youtubeen. z Mukana noin 20 eri alojen opiskelijaa. z Pituudeltaan noin puoli tuntia. z Lisätietoa elokuvasta ja sen etenemisestä löytyy elokuvan nettisivulta toveripingu.com/ kortepohjafilm. VIDEO: LEFFAN TRAILERI
Jyväskylän ylioppilaslehti 5/2017 Monissa eri yliopistoissa työskennellyt Matti Manninen sanoo, että missään muussa yliopistossa ei ole ollut niin hyvä työyhteisö kuin Jyväskylässä.
Jyväskylän ylioppilaslehti 5/2017 S e ei vain ole mahdollista. Ensimmäisessä Tähtien sota -elokuvassa Episodi IV – Uusi toivo on kohtaus, jossa Chewbacca ja R2D2 pelaavat shakkia Millenium Falcon -aluksessa. Han Soloa esittävä nuori Harrison Ford kiukuttelee. Tilanteessa on yksi hyvin keskeinen asia pielessä: heidän kaikkien pitäisi olla jo kuolleita. Tai sitä mieltä ainakin on Jyväskylän yliopiston väistyvä rehtori Matti Manninen. Hänellä on tiedemiehenä väitteelle tietysti hyvät perustelut. Ennen kyseistä kohtausta Luke, Leia, Solo ja kumppanit ovat paenneet Imperiumin joukkoja Millenium Falconilla. Valonnopeudella tietysti. Juuri tästä syystä scifi-elokuvat eivät kiinnosta Mannista. Ne ovat fysiikan lakien vastaisia. ”Fyysikolle on haasteellista tehdä uskottavaa elokuvaa. Ne matkustajat ois kaikki kuolleet siihen äkilliseen [valonnopeuteen] kiihdyttämiseen. Siitä huolimatta Tähtien sodat on viihdyttäviä, kyllä mä ne oon kattonut”, Manninen sanoo ja ottaa hörpyn oluestaan. Kaulassaan hänellä on Jyväskylän yliopiston logolla koristeltu kravatti. ISTUMME PÄIVÄKALJALLA Kulttuuriravintola Ylä-Ruthilla, koska Mannisen viisi vuotta kestänyt pesti Jyväskylän yliopiston rehtorina päättyy kesällä. Jos nyt mietit, miksi puhumme Tähtien sodasta, siihen on hyvä syy. Olisi hölmöä tuhlata päiväkaljat fyysikon kanssa ja olla puhumatta avaruudesta. Valitettavasti en voi kuitenkaan kirjoittaa pelkästään siitä, mitä Manninen ajattelee scifistä ja uskooko hän maapallon ulkopuoliseen elämään. Täytyy mainita ainakin jotain siitä puheenvuorosta, jonka hän käyttää kertoakseen Jyväskylän yliopiston tilasta. Vetovoimaisuus, kilpailurahoitus. Profilointihaku. Palvelurakenteen uudistus. No niin, takaisin avaruuteen. ”Useiden tähtien ympärillä on jonkinlaisia planeettajärjestelmiä, niin olisi aika ihmeellistä, jos mistään ei löytyisi mitään”, Manninen tuumii. I want to believe. Monet pitävät vain ajan kysymyksenä sitä, milloin löydämme älyllistä elämää maapallon ulkopuolelta. Manninen uskoo sen tapahtuvan vielä joskus, mutta ei välttämättä meidän elinaikanamme. Hän sanoo olevansa perusoptimisti. ”Asiat on nyt paljon paremmin kuin ennen. Lukuun ottamatta sitä, että ihmisiä on liikaa ja meillä on ongelmana ilmastonmuutos. Jos ihmiskunta vain pysyy kasassa ja teknologia kehittyy, niin uskon, että se [älyllisen elämän löytäminen] tapahtuu.” Mannisen mielestä vaaditaan ainakin jotain kehittyneempää teknologiaa ja pidemmälle mietittyä kuin radiosignaali. ”Hyvä konkreettinen esimerkki on, että jos sä lähetät täältä radiosignaalia vaikka Australiaan ja odotat, että ne kengurut vastaa, niin eihän se ole kovin todennäköistä”, Manninen veistelee. ”Vaikka kengurutkin ovat hyvin älyllisiä”, hän lisää vielä. YHTEISEN KIELEN puuttumisen lisäksi on myös muita ongelmia. Ennen kuin radiosignaali saavuttaa jonkin kaukaisen tähden, se on jo huomattavasti heikentynyt. ”Kuka sen sitten huomaa? Jos ajatellaan, että tämä lähetetty signaali on perillä joskus 10 vuoden päästä, niin vastaanottajan pitäisi tajuta ottaa se viesti vastaan ja myös tietää, mistä viesti on tullut vastatakseen siihen.” Manninen ei ole lainkaan varma, että avaruudesta löytyvä älyllinen elämä muistuttaisi yhtään maapallon elämää. ”Se, että maapallolla on ihmisiä, on täysin sattuman kauppaa. Ihan hyvin voidaan löytää jokin kehittynyt elämä, joka perustuu vaikka tällaiseen puolijohdeteknologiaan, että biologista elämää ei enää tarvita ollenkaan. On vain keinoälyä, joka pystyy rakentamaan tarvitsemansa koneet ja materiaalit.” Ehkä se on ihmiskuntamme tuleva kohtalo. Manninen on scifinsä lukenut. Hänellä on myös teoria, että jos avaruudesta otetaan ihmiskuntaan yhteyttä, se tapahtuu todennäköisimmin suomen kielellä. Sille on kuulemma ihan fysikaalinen selitys. Syvällä ollaan, eivätkä tuopit ole vielä edes puolivälissä. ”Jos sä lähetät radiosignaaleja satunnaisesti avaruuteen, niin ainoastaan se signaali, joka menee sinne navan suunnassa, menee koko ajan perille. Kun maapallo pyörii niin se signaali lähtee suurimmassa osassa maailmaa koko ajan tuonne [viittoo kädellä vasemmalle kohti Ylä-Ruthin eteistä]. Navan suunnassa se signaali osuu koko ajan ja suurin osa napapiirin pohjoispuolella asuvista ihmisistä on suomalaisia.” Tämä on tietysti vitsi. ”Mutta voihan vitsillekin esittää hyvät perustelut!” PERUSKOULUSSA MANNINEN ei ollut kovin hyvä. Etenkin kielten kanssa oli hankalaa. Matematiikan opettaja sai Mannisen kuitenkin innostumaan laskutoimituksista ja fysiikasta. ”Oikeastaan hänen ansiostaan edes menin lukioon. Musta piti tulla matemaatikko ja tajusin, että silloin täytyisi mennä ensin lukioon ja sitten yliopistoon.” Teini-ikäinen Manninen taisi tehdä ihan hyvän päätöksen. Koulu alkoi kiinnostaa. KALJALLA MANNISEN KAA REHTORI. Tässä haastattelussa Jyväskylän yliopiston väistyvä rehtori Matti Manninen kertoo, miksi ei haluaisi olla karhu ja miksi avaruudesta otettaisiin ihmiskuntaan yhteyttä todennäköisesti suomen kielellä. Hän myös puhuu suunsa puhtaaksi siitä, mitkä asiat rehtorina olemisessa ärsyttävät. teksti ja kuvat Arttu Seppänen
Jyväskylän ylioppilaslehti 5/2017 ”Sen takia mä täällä yliopistolla vieläkin roikun, kun tää on niin haastavaa ja kivaa”, 66-vuotias rehtori myhäilee. ”Pyydä joku ottamaan meistä skoolauskuva”, hän ehdottaa. Kippis vaan! VIISI VUOTTA sitten tuore rehtori sanoi Jylkkärin haastattelussa, että haluaa olla avoin ja keskusteleva johtaja. Manninen kokee siinä myös onnistuneensa. ”No ainakin monet ihmiset ovat sanoneet, että on ollut helpompaa ja avoimempaa keskustelua kuin edellisen rehtorin [ Aino Sallisen] aikana. En nyt enempää ota kantaa siihen”, hän sanoo ja naurahtaa päälle. Ihan aina näin ei ole kuitenkaan ollut. Manninen myöntää, että hän on joutunut tinkimään omista periaatteistaan. ”Vaasan yliopiston kielten siirron kanssa jouduttiin tekemään salassapitosopimus. Lainsäädännöllisistä syistä ei voitu siis käydä avointa keskustelua. He [Vaasan yliopisto] halusivat niin, ja jouduin toimimaan omien periaatteiden vastaisesti. Joskus joutuu tekemään näin.” Mannista kaduttaa myös, että hän aiheutti mielipahaa viime kesänä suunnitelmilla lakkauttaa kirjallisuus pääaineena. ”Me tehtiin siinä virhearvio. Sen kokeilun ois voinut jättää tekemättä, niin ei ois aiheuttanut turhaa huolta ihmisille. Arvioitiin väärin Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden painoarvo Suomen yliopistojen kentällä ja varsinkin Ouluun suhteutettuna. Joskus käy näin. Lopulta tehtiin oikea päätös.” Manninen sanoo, että hän on iän myötä oppinut kestämään kritiikkiä. ”Poliitikon ja tiedemiehen ero on se, että jos poliitikko muuttaa mielipiteensä, niin sitä sanotaan takinkääntäjäksi. Jos tiedemies muuttaa mielipiteensä, koska on väärässä, niin ajatellaan, että se on ihan fiksu kaveri.” Tai kuten Juice Leskinen on sanonut: poliitikko luulee tietävänsä, tiedemies tietää luulevansa. Musta tuntuu, näin nämä asiat koetaan. Post-truth. Trumpin virkakauden aloitus saa Mannisessa aikaan surkuhupaisan naurahduksen. ”Mitenhän tuon kauniisti sanois… tai voikohan siitä nyt sanoa mitään. Vähän herkkähipiäinen ja arvaamaton. Ei kestä kritiikkiä.” MANNINEN HARKITSEE sanansa tarkkaan. Hän ei mieti vastauksia pitkään, mutta usein korjaa jo aloitettua lausetta, kuten näin: ”No se vähän ärsytti, tai no ei ehkä ärsyttänyt.” ”Se oli pettymys, tai no ei se nyt ehkä pettymys ollut, kun sen tiesi jo etukäteen.” Tämä puolittainen pettymys oli se, kun rehtorin pestin myötä vuosikymmeniä kestäneet tutkimustehtävät jäivät. Manninen on julkaissut urallaan yli 250 tieteellistä artikkelia. ”Mutta sekin meni sit muutamassa vuodessa ohi. Ihminen tottuu siihen, mitä tekee.” Rehtorin tehtävät ovat toki tarjonneet tutkimukseen nähden erilaisia haasteita, mutta myös paljon sellaista, mitä Manninen ei haluaisi tehdä. Näistä hän mainitsee esimerkiksi henkilöstön välisten riitojen ja tutkimuseettisten ongelmien ratkaisemisen. ”Harmittaa, että tällaisia ongelmia yleensä on ja miksi rehtorin pitää näitä käsitellä. Joudut olemaan samaan aikaan sekä tuomari että poliisi, jotka on normaalissa lainsäädännössä erotettu toisistaan.” Mannisen kalenteri rehtorina on ollut yleensä kaksi kuukautta eteenpäin täysin buukattu. Alussa se ahdisti. Tällekin haastattelulle olisi ollut mukava saada huomattavasti enemmän aikaa, mutta seuraava tapaaminen alkaa heti, kun tuoppi tyhjenee. Haastattelupäivänä Mannisen työpäivään on kuulunut kaikenlaista onnittelukorttien ja sopimusten allekirjoittamisesta erilaisiin tapaamisiin. ”Oli tällainen tapaaminen sidosryhmien kanssa, että saataisko biotalouden alalle lisättyä koulutusta, kun Äänekoskelle tulee tämä tehdas. Tällaiset tapaamiset sidosryhmien kanssa ovat hyvin arkipäiväisiä, ja niitä on usein iltaisin ja joskus viikonloppuisinkin. Kutsuja tulee kaikenlaisiin tapahtumiin, jotkut niistä ovat ihan mukavia, jotkut tuntuvat vain työtehtäviltä.” Sidosryhmät – kuulostaa lobbaukselta. ”Ei se nyt varsinaisesti lobbausta ole. Kyllä ne on ihan fiksuja asioita, mitä rehtorin kanssa tullaan keskustelemaan. Jos on joku asia, mihin yliopisto voi vaikuttaa, niin totta kai sidosryhmät tulevat niistä keskustelemaan, että voitaisiinko tällaisia asioita edistää yhdessä.” KUULOSTAA EDELLEEN vähän lobbaukselta, mutta mennään eteenpäin. Manninen uskoo jättävänsä yliopiston uudelle rehtorille hyvässä kunnossa. Myös yliopiston golfosake on myynnissä. ”Minä en harrasta golfia, mutta ilmeisesti uusi rehtori [ Keijo Hämäläinen] on kova golfaamaan.” Manninen tyytyy golfin sijaan valokuvaamiseen ja Vaajakosken metsissä retkeilyyn 12-vuotiaan Nano-koiransa kanssa. Niin, totta kai fyysikon koiran nimi on Nano. Vieläpä labradorinnoutaja. Siitä päästään ehkä koko haastattelun tärkeimpään kysymykseen. Jos Manninen saisi valita, mikä eläin hän olisi? Manninen ei ole koskaan miettinyt asiaa. Tässä menee hetki. ”Ihminen.” ”Mut se ei varmaan käy?” Joku muu, mikä? ”Susi. Susi on sosiaalinen. Ja mä tykkään koirista. Karhu nukkuu liikaa, mä en halua nukkua niin paljon. Enkä haluaisi olla kovin pieni eläin.” Olut on loppunut. ”Koulunkäynti ei kiinnostanut mua nuorena. Ensimmäinen asia, missä mä olin koulussa hyvä, oli puukäsityö. Tykkään kaikenlaisesta tekniikasta. Jos kotona menee joku asia rikki, niin yleensä puran sen ja panen takaisin kasaan, kun en osaa sitä korjata”, Matti Manninen kertoo. MATTI MANNINEN z Syntynyt 31.10.1950 Lievestuoreella. z Asuu Vaajakoskella. z Ennen rehtorikautta työskenteli soveltavan fysiikan professorina Jyväskylän yliopistossa. z Työskennellyt muun muassa Michiganin teknillisessä yliopistossa, Cornellin yliopistossa ja Niels Bohr -instituutissa. z Tutkimusala teoreettinen materiaalifysiikka. z Yli 250 julkaistua tieteellistä artikkelia.
Jyväskylän ylioppilaslehti 5/2017 Gummeruksenkatu 6, Jyväskylä | 010 320 90 70 | Ma-Pe 10:00 17:00 *Lisää tuotteita löytyy osoitteessa multitronic.?/windowscashback Täydelliset ehdot ja hakulomake osoitteessa moneyback.microsoft.? 15.6" Full HD näyttö | Intel i5-prosessori 6 Gt muisti | 256 Gt SSD | Windows 10 TAKAISIN* 13,3" IPS näyttö | Intel i5-prosessori | 8 Gt muisti 256 Gt SSD | Windows 10 TAKAISIN* 13,3" IPS näyttö | Intel M prosessori | 8 Gt muisti 256 Gt SSD | Windows 10 TAKAISIN* 17,3" Full HD näyttö | Intel i7-prosessori | 16 Gt muisti 256 Gt SSD + 1 Tt HD | Windows 10 TAKAISIN* Tarjoamme täyden huollon kaikkiin tietokoneisiin. Suoramarkkinointi Mega Oy on 30-vuotias, Suomen johtava puhelimitse tapahtuvaan markkinointiin erikoistunut yritys. Kuulumme vahvasti kehittyvän Alma Media Oyj -konsernin Alma Talent -liiketoimintayksikköön. NUOREKAS KOLMEKYMPPINEN etsii hyviä tyyppejä Jos omaat sujuvan supliikin ja hyvän tilannetajun; olet positiivinen, empaattinen ja haluat menestyä – voit hyvinkin olla etsimämme henkilö. Soita puh. 045 7731 3752 tai lähetä hakemus: www.sm-mega. Ota rohkeasti yhteyttä! Vapaudenkatu 38 C, 2. krs., Jyväskylä • www.sm-mega.? KYSY MYÖS KESÄTYÖTÄ!
14 Jyväskylän ylioppilaslehti 5/2017 ENKELI JA PAHOLAINEN teksti ja kuvat Jaana Kangas
15 Jyväskylän ylioppilaslehti 5/2017 VIINA. Alkoholi on yhtäältä niin ihana aine, mutta toisaalta aiheuttaa paljon ongelmia. Jylkkärin toimittaja kiersi eräänä torstaina aamusta aamuyöhön jyväskyläläisiä baareja ja tutustui suomalaiseen alkoholikulttuuriin. K ello on 9.08 huhtikuisena torstaiaamuna, kun astun sisälle Pommiin. Legendaariseen aamubaariin on ehtinyt jo kolme asiakasta, vaikka baari on ollut alle kymmenen minuuttia auki. Tiskillä on turkoosiin takkiin, farkkuihin ja Keskisuomalaisen lippikseen pukeutunut vanhempi mies tilaamassa Jaloviinaa. Kaksi muuta asiakasta istuvat pyöreän pöydän ääressä. Nuoremmalla miehellä on oluttuoppi, nainen juo kahvia. Tilaan siiderin. Se tuntuu syntiseltä. Baarimikon katse ja koko olemus tuntuu syyllistävältä. Mikä sinussa on vikana, kun juot tähän aikaan? Oletko epäonnistunut elämässäsi? Menisit sinäkin töihin. Ja niin edelleen. Haluaisin selitellä, mutta tyydyn vain maksamaan juomani ja pyydän lupaa istua muiden aamuvirkkujen pöytään. 63-vuotias Hanski, 40-vuotias Jani ja Mira kehottavat painamaan puuta. Jutustelemme silmälaseista, Tiimarin konkurssista, lukihäiriöstä ja keskittymisvaikeuksista. Suomen eri murteista, Helsingin ihmispaljoudesta, koirista, naisten oikeuksista. Alkoholista ja alkoholismista. ”Sitä voi itelleen valehella, että ei oo alkoholisti. Mulle se on vähän niinku ajantappo. Kun mitään muuta ei keksi, niin lähtee kaljalle”, Hanski sanoo. ”Kyl mää teen paljon muutakin. Ja sitten palkitsen itteni jos mää oon tehny jotain, niin nyt saa ottaa yhden oluen, tai toisenkin. En mää anna itseni juua, jos mää en tee mitään järkevää. Vasta sitten, jos on jotain saanu aikaseksi”, Jani kertoo. Korpilahtelainen Hanski on Jyväskylässä katsomassa 84-vuotiasta äitiään, joka kotiutui juuri sairaalasta. Hanskin piti lähteä kotiin jo muutama päivä sitten, mutta lähtö on viivästynyt, kun hän ei ole ollut ajokunnossa. ”Tänäänki ku siellä äitillä olin niin mää vein koiran pihalle ja mää katoin että se nukkuu siellä. Sitten mää aattelin kaheksan aikaan, että nyt mää karkaan perkele, mutta ei vielä ykskään kapakka ollu kato auki, niin mää kävelin rinkiä tuolla kaupungilla”, Hanski sanoo ja pyörittelee jallulasia käsissään. ”Kyllähän mää tiesin mihin se johtaa, että en mää tuota tänäänkään oo ajokunnossa.” ”Tänäänkään”, Jani sanoo. ”Tänäänkään”, Hanski vahvistaa. SUOMALAISTEN JUOMINEN voidaan karkeasti jakaa kolmeen vuoroon. Aamuvuoro on niin kutsutuille ammattilaisille ja aamukorjaajille, jotka tulevat jatkamaan alkanutta putkea tai loiventamaan edellisen illan aiheuttamaa krapulaa. Iltapäivällä baareihin ilmestyvät päivävuorolaiset, jotka tulevat ravintolaan työpäivän jälkeen yksille tai välikaljalle kaupungilla asioinnin yhteydessä. Iltavuoro on sitten biletysjuomista, viihteellä olemista. Se on muita vuoroja humalahakuisempaa ja jatkuu parhaimmillaan aamuyön tunneille. Aamuvuoron ensimmäinen tunti on Pommissa torstaina hiljainen. Vuoropäällikkö Teemu Ahonen kertoo, että vielä viisi vuotta sitten porukkaa kävi enemmän aamuisin. Alkoholin verotus on vienyt asiakaskuntaa. ”Porukalla ei enää ole niin paljon rahaa. Aika vakikasvot ovat aamusta, viikolla enemmän kahvittelijaa ja viikonloppuna aamukorjaajaa”, Ahonen sanoo. Kun Pommi, nykyään Explosive Bar, perustettiin vuonna 1995, se oli baarin verkkosivuilta löytyAlkoholi kuuluu Janin (vas.) ja Hanskin elämään lähes päivittäin. Jani kertoo, että hänelle pisin pätkä ilman alkoholia on noin kymmenen päivää. Hanski on ollut joskus puolikin vuotta ilman viinaa töiden takia.
14 Jyväskylän ylioppilaslehti 5/2017 16 vän historiikin mukaan paikka, josta “aamun sankarit saivat keskiketterää ja suojaa sateelta tai auringolta aikaisin aamulla.” ”Eli tapa saada juopot pois kadulta ja puistoista aamuisin”, Ahonen kääntää. OLEN LÄHDÖSSÄ Pommista lounaalle, kun pöytäseurueeseen kuulunut, “aitoja ihmisiä” baariin tapaamaan tullut paikallinen yrittäjä kysyy, voiko seuraan lyöttäytyä. Hän haluaa välttämättä tarjota minulle lounaan Bella Romassa, vaikka ei itse syö mitään. Lounaalla mies namedroppailee julkkiksia, joiden kanssa hän on ollut ryyppäämässä. Mika Kallio, Matti Nykänen, JVG:n Jare ja VilleGalle... ”Ne jätkät osaa bailata. Ei niiden perässä pysy”, hän toteaa JVG:n parivaljakosta. Hän kertoo tavanneensa myös suomalaisen kiekkolegendan Teemu Selänteen, jota hän kehuu fiksuksi ja mukavaksi mieheksi. Pian puhe kääntyy Selänteen naissuhteisiin. ”Luuletko, että Teemu on uskollinen Sirpalle? Arja Koriseva on ollut vuosia Teemun salarakas. Teemu käy aina Arjan luona Jyväskylässä käydessään. Ihme, että ovat onnistuneet pitämään sen salassa.” Dubaissa hän puolestaan tutustui peiteoperaatioissa maailmalla toimivaan poliisiin, jonka tehtävänä on soluttautua kansainvälisiin rikollisryhmiin, joiden toiminta ulottuu myös Suomeen. Näin saadaan kiinni niin sanottuja isoja kihoja pikkurötöstelijöiden sijaan. Juttujen taso lähentelee uskomatonta, mutta mies väittää kaiken olevan täysin totta. Muutamaa ananassiideriä myöhemmin hän tiedustelee seksuaalista suuntautumistani, kehuu ulkonäköäni ja toteaa, että minua pitäisi panna kunnolla. ENSIMMÄISET PÄIVÄVUOROLAISET ovat jo saapuneet Harry’siin nauttimaan palkintoaan arkisesta aherruksesta. Asiakaskunta on Pommin tapaan miesvoittoista, mutta muuten yhtäläisyyksiä on vähän. Yhdellä sanalla sanoen asiakaskunta on keskiluokkaisempaa. Kämppikset Ninni, 18, ja Aino, 20, ovat tulleet Harry’siin avaamaan terassikauden ja nauttimaan pari olutta vapaapäivän kunniaksi. ”Tämä on tällaista fiilistelyä. Päivällä jos mennään, niin ei viitti humalaan asti juoda.” Ninnin ja Ainon mielestä päivällä juominen, vaikka se jäisi vain siihen yhteen, on Suomessa edelleen tabu. ”Suomessa ajatellaan, että kaikki, jotka juo päivällä, on alkoholisteja ja siksi se tuomitaan helposti”, Aino pohtii. Tunne siitä, että päivällä juominen on sopimatonta, kuuluu juomisen kulttuuriseen säätelyyn, suomalaisten biletystä ja juomista tutkinut Antti Maunu selittää. Perinteisessä ajatusmallissa alkoholi uhkaa arkea, perhe-elämää ja työntekoa eli kaikkea sitä, mitä elämässä on tavattu pitää oikeasti tärkeänä. ”Alkoholin tuominen arkeen on tuomittavaa, vaikka se olisi vain yksi siideri. Tilanne ja ympäristö on väärä.” Siiderin voi nauttia ilman huonoa omaatuntoa ja muiden tuomitsevia katseita arjen reuna-alueilla: töiden jälkeen, viikonloppuna, juhlapyhinä, matinean väliajalla, rokkikeikalla. Mutta kun alkoholi valuu arkeen, punainen varoituslamppu syttyy heti. MAUNUN MIELESTÄ on täysi myytti, että suomalainen alkoholikulttuuri olisi humalahakuista ja sivistymätöntä. Ennemminkin suomalaisten juomatapoja voisi kuvailla monipuolisiksi, rikkaiksi ja joustaviksi. ”Juomiskulttuuria on järkevä jäsentää juomistilanteiden kulttuurina. Mikä on se tilanne, käyttötavat ja motiivit, miksi alkoholia juodaan.” Miksi suomalaiset sitten juovat? Maunun mukaan suomalaisten juomiselle on kahdenlaisia motiiveja: sosiaalisia ja yksilöllisiä. Yhtäältä suomalaiset juovat kohdatakseen helpommin muita ihmisiä. Yhteiseen hauskanpitoon kuuluu suomalaisessa kulttuurissa alkoholi, ja sillä tavalla juomiseen myös sosiaalistutaan. Raittius herättää nykyään enemmän kummastusta kuin juominen. Vanhemmiten biletysjuominen vähenee ja tilalle tulevat yksilölliset motiivit. Alkoholia käytetään omien mielialojen ja mielentilojen voiteluun, pehmentämään arkea ja tuomaan siihen luksusta. Tarkoitus ei ole päihtyä, vaan kyseessä on Maunun pienjuomiseksi nimittämä alkoholinkäyttö. Alkoholisteille – ja toisinaan muillekin – juominen on tyhjyyden täyttämistä. Pulloon tartutaan, jotta tyhjyyden ja ulkopuolisuuden keinoista päästäisiin eroon. ”Mikä johtaa harhaan on se, että tyhjyys täyttyisi alkoholilla. Hyvä fiilis ei johdu siitä aineesta vaan toisista ihmisistä”, Maunu toteaa. PÄIVÄVUORO ON vaihtumassa iltavuoroksi, kun saavun Ylä-Ruthille seitsemän jälkeen illalla. Häppäri on houkutellut ravintolaan jonkin verran porukkaa, mutta tilaa on silti runsaasti. Tiskillä baarimikko huomauttaa asiakkaille, että nyt kannattaa ottaa vielä halvempaa hanaolutta ja seuraavalla kierroksella sitSUOMESSA VOI JUODA SUURIA MÄÄRIÄ ILMAN, ETTÄ KUKAAN TULEE SIITÄ HUOMAUTTAMAAN. Ninnin (vas.) ja Ainon mielestä Suomessa tuomitaan herkästi alkoholin käyttäminen päivällä. Sivistyneessä päiväkaljoittelussa ei heidän mielestään ole mitään väärää.
15 Jyväskylän ylioppilaslehti 5/2017 17 Jussi-Petteri Peräinen tuulettaa bingovoittoaan Ylä-Ruthilla. Kymmenen euron lahjakortti lämmittää ahkeran bingoajan mieltä. ten laadukkaampia virvokkeita. Tunnelma baarissa on rauhallinen. Ihmiset ovat omissa oloissaan, lukevat lehtiä ja työskentelevät tietokoneillaan. Synttäriseurue räpsii pienellä pokkarikameralla toisistaan kuvia. Hieman ennen yhdeksää näen, kun Hanski kävelee Ylä-Ruthille. Hän tilaa tiskiltä paukun – todennäköisesti jälleen Jaloviinaa – ja menee tupakalle. Kymmenen minuuttia myöhemmin hän kävelee hoiperrellen ulos ravintolasta. Missähän hän on ollut koko tämän ajan? Epäilen, ettei hän ole ajokunnossa huomennakaan. VIRALLINEN NÄKEMYS Suomessa on, että ihmiset pitäisi saada humaltumaan kotisohvilta ravintolaan. Kotona juominen on epäsosiaalista, ravintolassa asiakkaista pidetään huolta ja juominen tapahtuu valvotuissa oloissa. THL:n alkoholitutkija Esa Österberg kertoo usein miettineensä, onko kotijuominen oikeasti pahempi vaihtoehto kuin ravintolajuominen. ”Kyllä ihmiset näyttäisivät humaltuvan enemmän ravintolaympäristössä. Se tarkoittaa sitä, että kun lähdetään ravintolaan, niin tarkoitus on humaltua. Kotona se ei välttämättä ole tavoitteena”, Österberg pohtii. Koti nähdään paikkana, jossa ei ole kontrollia. Österbergin mielestä ravintoloissakin sääntely on suhteellisen lievää. ”En ole pitkään aikaan kokeillut, kuinka paljon siellä voi juoda ennen kuin heitetään pihalle tai kieltäydytään tarjoilemasta, mutta yleisesti ottaen Suomessa voi juoda suuria määriä ilman, että kukaan tulee siitä huomauttamaan.” Myös Antti Maunun tutkimusten mukaan humalaa siedetään hyvin varsinkin ravintoloissa, joissa se on odotusten mukaista. VAIKKA ALKOHOLINKÄYTTÖ on viime vuosikymmeninä levinnyt arkisempiin tilanteisiin, suomalaisten juominen keskittyy edelleen viikonloppuun. Eniten suomalaisia on lasin ääressä lauantai-iltana yhdeksän aikaan. Silloin alkoholia nauttii noin 900 000 suomalaista. Eron arkena ja viikonloppuna tapahtuvan juhlimisen välillä näkee selvimmin, kun käy keskellä viikkoa yökerhossa. Torstai-iltana Freetimen tanssilattialla on väljää, eikä tiskillekään joudu jonottamaan. Paras indikaattori on kuitenkin karaokejono: ruuhkaa ei ole, sillä samat henkilöt laulavat koko ajan. Freetimessa tapaan uudestaan Ainon ja Ninnin. He päätyivät sittenkin viihteelle, vaikka päiväkaljojen piti jäädä vain päiväkaljoiksi. ”Meillä ei ollu mitään tekemistä, niin ajateltiin sitten lähteä baariin”, he nauravat. Aino ja Ninni kertovat juhlivansa lähes joka viikonloppu. On synttäreitä, tupareita ja muita tapahtumia, joiden vuoksi tulee lähdettyä ulos. Aino tosin on sitä mieltä, että viikolla yökerhossa käyminen on usein paljon hauskempaa kuin viikonloppuna. ”Torstai on uusi pääpäivä. Nytkin täällä on ihan mukavasti porukkaa. Viikolla tulee otettua enemmän kontaktia entuudestaan tuntemattomiin ihmisiin.” Spontaanista baarireissusta huolimatta Aino ja Ninni löytävät nopeasti tuttuja kasvoja muiden asiakkaiden joukosta. Toivotan heille hauskaa iltaa ja siirryn pöydän ääreen aistimaan tunnelmaa. Kauaa en ehdi yksin seisoskella, kun kaksi miestä tulee minulle juttelemaan. ”Kenen kanssa oot täällä”, toinen kysyy. ”Ihan yksin olen”, vastaan, mutta miehet eivät usko minua. Seuraavaksi he haluavat tietää, onko minulla poikaystävää, ja kun vastaan kieltävästi, he pyytävät minua liittymään heidän seuraansa. Kieltäydyn kohteliaasti. Toinen miehistä on liponut kieltään koko keskustelun ajan. KELLO LÄHESTYY puolta kolmea. Pilkkuun olisi vielä tunti aikaa, mutta väsymys alkaa painaa liikaa ja päätän lähteä kotiin. Vaikka koko päivän baarissa viettäminen voi kuulostaa hauskalta, se on loppujen lopuksi aika raskasta. Eniten nautin aamun ensimmäisistä tunneista Pommissa, jossa oli helpointa mennä tuntemattomien pöytään istumaan. Pommiin tultiin ehkä yksinään, mutta siellä ei tarvinnut olla yksin. Pommissa myös kuulin päivän erikoisimman perustelun omalle juomiselle. Tuula, 56, kertoo juovansa krapulan takia. ”Mä haluan juoda itselleni hirveän krapulan, et saan tuntea, miltä kärsimys tuntuu.” Alkoholin kummallisuus ja ongelmallisuus piilee siinä, että se on yhtä aikaa niin hyvä ja niin paha. Nousuhumalan euforia, estoista vapautuminen ja juomisen sosiaalisuus tekevät alkoholista ihanan. Kääntöpuolella on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen riippuvuus, joka voi satuttaa niin käyttäjää itseään kuin hänen läheisiäänkin. Enkeli ja paholainen istuvat aina pullon molemmilla puolilla. MÄ HALUAN JUODA ITSELLENI HIRVEÄN KRAPULAN, ET SAAN TUNTEA, MILTÄ KÄRSIMYS TUNTUU. Tuula ja Reijo saapuivat Pommiin kymmenen aikaan aamulla. Freetimen tanssilattialla on torstaina tilaa.
18 Jyväskylän ylioppilaslehti 5/2017 Ohjeissa ei keksitä pyörää uudelleen, mutta ne muistuttavat seikoista, joiden tiedän olevan hyväksi, mutta jotka silti jäävät liian vähälle huomiolle. KIITÄMME: Ogimin kylän asukkaista kertomisesta. MOITIMME: Liian vähän asiaa itse ikigaista ja Ogimista. KENELLE SOPII: Rauhallista elämänrytmiä etsivälle ja Japanista pitävälle. Kiira Kolehmainen ELÄMÄ HALTUUN SELF HELP -KIRJOILLA ELÄMÄ. Voiko self help -kirjallisuus muuttaa ihmistä ja tehdä onnellisemmaksi? Jylkkäri luki viisi opusta ja yritti elää oppien mukaan. Héctor García (Kirai) & Francesc Miralles: Ikigai – Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain (Gummerus) JAPANILAISTEN MUKAAN jokaisella on oma ikigai, syy olemassaoloon. Sen tavoittelu ja löytäminen tuovat elämään merkitystä, onnea ja niiden myötä terveyttä ja menestystä. Okinawan Ogimia kutsutaan satavuotiaiden kyläksi. Siellä palvotaan metsänhenkiä, ollaan päivittäin kiitollisia, toimitaan yhteisöllisesti ja ollaan poikkeuksellisen terveitä. Ogimissa uskotaan liikkeellä pysymiseen ja stressittömyyteen. Paikallisten ikigai on esimerkiksi kukoistava puutarha tai pajukorien punominen. OGIMIN VANHUKSET lepäävät riittävästi, voimistelevat, hoitavat puutarhaa, pelaavat ja juovat teetä yhdessä. Sopivan levon harjoituksena nukun vapaapäivinäkin kahdeksan tuntia. Tämä on toiminut ja olen välttynyt liiallisen unen aiheuttamalta hämmennyksen tilalta. Arkisin unensaanti jää toisinaan alle suosituksen. Yhteisöllisyyttä olen toteuttanut yhdistämällä omat ja kaverin vähäiset eväät paremmaksi yhteiseksi ateriaksi. Leivoin myös itselleni epätyypillisesti piiraan kaverin tupaantuliaisiin. Olen pyrkinyt kastelemaan huonekasvini täsmällisemmin ja sopimaan seuraa liikuntaan. Lyhyt, joka-aamuinen venyttely on ollut tarpeen kipeän selän takia. Kiitollisuutta olen harjoitellut puhelinohjelmalla, johon kirjataan päivittäin kolme positiivista asiaa. Toistaiseksi olen unohtanut ohjelman tehokkaasti. Toimeliaisuus ja yhteen asiaan keskittyminen ovat parantuneet, kun eniten käyttämäni pikaviestin lakkasi sopivasti toimimasta puhelimessani. KONKREETTISINA NEUVOINA ovat esimerkiksi käveleminen ja muu kevyt liikunta, laadukkaan vihreän teen juonti, monipuolinen kasvisten syönti sekä vähäinen suolan ja sokerin käyttö. Vatsa syödään vain 80-prosenttisesti täyteen. Olin jo kasvissyöjä, joten käytännössä pienensin ruoka-annoksiani hieman. Olin ennakkoluuloinen tämän onnistumisen suhteen, mutta se onkin sujunut aika hyvin! Sokerin ja suolan vähentäminen on ehdottomasti hankalinta. Makuhermojani miellyttävän vihreän teen etsintä jatkuu. KIRJAAN ON saatu pituutta logoterapialla ja kertomalla harvinaisen iäkkäiden henkilöiden elämäntarinoita ympäri maailmaa. Jos kirja olisi keskittynyt tarkemmin siihen, mihin sen sanotaan keskittyvän, olisin kenties lähempänä ikigaini löytämistä. Tekstin sävy on self help -kirjoille tyypillisen oloinen lukijan väheksyntä. Säännöllistä kukkien kastelua ja viidenneksen pienempiä ruoka-annoksia Ei somea aamupalaksi Sampo Sammalisto: Viisas pääsee vähemmällä – 52 niksiä tehokkaampaan ja onnellisempaan elämään (Kauppakamari 2014) SAMPO SAMMALISTON Viisas pääsee vähemmällä -kirja tarjoaa konkreettisia, maanläheisiä vinkkejä tehokkaampaan ajankäyttöön. Osa nikseistä tuntuu turhilta. En koe tarvetta käyttää kännykkäkameraa muistiinpanovälineenä yhtään tehokkaammin kuin nytkään. Minua ei kiinnosta vähentää liikuntaan käyttämääni aikaa enkä koe avokonttorissa keskittymistä vaikeaksi. Osassa vinkeistä saattaa sen sijaan piillä pointti (jonka olisin varmaan keksinyt itsekin, jos olisin viitsinyt). Sammaliston mukaan päivän tehokkaimpia työtunteja ei kannata käyttää sähköpostin perkaamiseen ja sosiaaliseen mediaan. Olen jossain määrin aamuihminen, joten päätän lopettaa aamuisin somettamisen ja avata työsähköpostin vasta, kun olen ollut töissä muutaman tunnin. Kokeilen myös, parantavatko joka aamu tehdyt to do -listat työtehoa kuten Sammalisto lupaa. Tähän asti olen tehnyt listoja vain, kun on kiire ja paljon muistettavaa. ALKUUN KOKEILU takkuaa: Sähköpostin välttely tuntuu pöhköltä. Ja to do -listan teko unohtuu, kun keskityn siihen, etten avaa sähköpostia. Jotain vaikutusta kokeilulla kuitenkin on: muutaman viikon jälkeen huomaan, etten enää someta aamuisin ennen töihin lähtöä. Uskon olevani sen ansiosta vähän vähemmän myöhässä. Ja tunnen jo melkein huonoa omaatuntoa siitä, että käyn aamulla kesken lehdenluvun Twitterissä jakamassa kiinnostavan artikkelin. Myös to do -listat onnistun jollain tapaa ottamaan osaksi arkeani. Kai ne jotenkin tätä hommaa selkiyttävät. SÄHKÖPOSTIN JA somen välttelystä työajalla sen sijaan luovuin alle viikossa. Ei vain sopinut heikolle luonteelleni. Ja hyvä niin, koska muuten Jylkkärissä olisi saatettu missata esimerkiksi sellainen pikkujuttu kuin Keijo Hämäläisen valinta Jyväskylän yliopiston rehtoriksi. KIITÄMME: Konkreettisuutta ja perusteluja. MOITIMME: Käyttöohjekirjamaisen harmaata ulkoasua. KENELLE SOPII: Itsetutkiskelun välineeksi hänelle, jonka vuorokaudesta tunnit katoavat huomaamatta. Ilona Pesu TUNNEN JO MELKEIN HUONOA OMAATUNTOA SIITÄ, ETTÄ KÄYN AAMULLA TWITTERISSÄ. MAKUHERMOJANI MIELLYTTÄVÄN VIHREÄN TEEN ETSINTÄ JATKUU.
Jyväskylän ylioppilaslehti 5/2017 19 Marie Kondo: Konmari Siivouksen elämänmullistava taika (Bazar Kustannus 2016) KIRJAN TÄRKEIMPÄNÄ oppina on, että elämänmullistukseen on kaksi vaihetta. Kaikki tavarat, jotka eivät tuota iloa, pitää heittää pois. Sen jälkeen tavarat järjestellään oikein. Ensiksi tyhjensin koko vaatekaapin sisällön vaateryhmittäin kasoihin lattialle. Otin jokaisen vaatekappaleen yksitellen käteen, koskettelin sitä ja mietin, kuinka paljon se tuokaan iloa minulle. Ensimmäiset vaatekappaleet menivät rutiinilla jatkoon. Osaa paidoista pyörittelin käsissäni kunnes tajusin reiän jossain ikävässä kohtaa. Ne etenivät suoraan poisheitettävien joukkoon. Kymmenen minuutin jälkeen tuli hankala paikka. Vastaan tuli rakas turkoosi neuleeni. Se on minulle tärkeä ja kaverini kutsuvat sitä jopa ”Roopen luottoneuleeksi.” Sen piti olla ilmiselvä valinta jatkoon. Kauhukseni kuitenkin huomasin, että siihen oli tullut pieni reikä olkapään kohdalle. Minun pitäisi luopua siitä, jos tekisin samoin kuin muillekin vaatteilleni. Tämä vaikutti kuitenkin poikkeustilanteelta. ”Säilytä vain tavarat, jotka puhuttelevat sinua”, kirjassa todettiin. Kuulosti siis tarpeeksi hyvältä, että vaatekappale sai jäädä. SEURAAVAKSI OLIKIN vuorossa vaatteiden järjestely kaappiin. Jos syvä vaaterakkaus ei ollut vielä kukkinut, niin tässä vaiheessa sen piti viimeistään syttyä. Järjestelyvaiheessa piti miettiä vaatteiden tunteita. Pisimmälle mentiin sukkien lajittelussa. Kirja muistutti kovasti, kuinka sukat tekevät joka päivä hurjasti töitä. Siksi sukkia ei saa laittaa kiinni varsista toisiinsa. Sen sijaan sukat pitää taitella kerään vetolaatikkoon, jotta ne saavat ansaitsemansa levon. En havainnut sukissa mitään eroa kuukauden aikana. Vaikea heiltä oli kysyä vointiakaan. Kaiken kaikkiaan marittaminen toiminee ihmisille, jotka haluavat vähentää turhaa tavaramäärää. Se pistää ainakin ajattelemaan omia kulutusvalintojaan. Ihan niin pitkälle en ainakaan vielä päässyt, että miettisin vaatteideni tunteita joka aamu, kun puen päälleni. KIITÄMME: Kirjan selkeyttä. MOITIMME: Ideologia etenee liian syvälliseksi. KENELLE SOPII: Ihmisille, joiden koti tai työtila on koko ajan sekaisin. Roope Visuri Luottoneule sai jäädä
18 Jyväskylän ylioppilaslehti 5/2017 20 Ellen Fein, Sherrie Schneider: Säännöt Miten vangita Herra Oikean sydän (WSOY 1998) VUONNA 1995 julkaistu Säännöt – Miten vangita herra oikean sydän antaa lukijalleen 35 sääntöä, joiden avulla nainen voi valloittaa haluamansa miehen sydämen. Säännöt perustuvat heteronormatiiviseen ja stereotypisoivaan ideaan: miehet rakastavat haasteita, ja siksi naisenkin tulee olla sellainen. Säännöt neuvovat naista tekeytymään saavuttamattomaksi, jotta ”se oikea” mies saisi pakkomielteen hänen valloittamisestaan. Nähtyään paljon vaivaa mies ei koskaan enää halua päästää naisestaan irti eikä vilkuilekaan muita. Erittäin tervettä parisuhdetta rakennetaan. SÄÄNTÖJÄ LUKIESSA vuoroin nauratti ja raivostutti. Kirjan ideologian mukaan naisen tulisi elää miestä miellyttääkseen, mikä sotii ankarasti omia arvojani vastaan. Esimerkiksi pukeutumisesta todetaan näin: Miehet pitävät naisista, jotka pitävät yllään seksikkäitä ja kirkasvärisiä vaatteita. Miksi et olisi heille mieliksi? Kirjoittajien mukaan Sääntöjä tulisi noudattaa täysin, jotta ne toimisivat. Monet Sääntöjen kohdat kuitenkin tuottivat hankaluuksia, sillä laihduttamaan en suostu ja kyynisyyteen ja melankoliaan taipuvainen luonteeni ei tuosta vain notkistu jatkuvaan hymyyn ja kainoihin katseisiin. Mutta yritin kuitenkin kovasti, jotta kaikki liikkeeni olisivat sulavia ja seksikkäitä. Freetimeen saapuessani olin kuin olisin juuri Pariisista Concordella lentänyt filmitähti, ja meikkasin kulmat ja huulet, vaikka olin menossa vain salille. Kaikesta panostuksestani huolimatta kukaan paikalla olleista uroksista ei aloittanut kanssani keskustelua. Sääntöjen mukaan miehet kyllä tekevät aloitteen, jos he ovat rakastuneita minuun, joten kukaan ei vain ollut Herra Oikea. SEURAELÄMÄNI HILJAISUUS tuskin johtui siitä, että Sääntöjen mukaan keskustelua miesten kanssa ei koskaan saisi aloittaa, eikä heihin saisi luoda edes katsekontaktia. Lisäksi lauantai-illan treffeihin ei saa suostua enää keskiviikon jälkeen. Yhdet treffit sain Sääntöjen avulla kuitenkin alustavasti sovittua. Nyt vain toivon ja odottelen, että mies ottaisi minuun yhteyttä ja osaisi ehdottaa ajankohtaa tarpeeksi kauas. KIITÄMME: Konkreettista ohjeistusta. MOITIMME: Erittäin ahdistavaa naiskuvaa ja heteronormatiivisuutta. KENELLE SOPII: Ei vakavasti otettavina ohjeina kenellekään, lähinnä viihdyttäväksi katsaukseksi amerikkalaiseen 90-luvun deittailukulttuuriin. Pinja Päivänen Ajattele kuolemaa päivittäin Svend Brinkmann: Pysy lujana Elämä ilman self-helpiä (Tammi 2016) KIRJAN OHJEET on jaettu seitsenportaiseksi ohjelmaksi parodiana perinteisistä self help -oppaista, jotka yleensä noudattavat samaa kaavaa. Siihen yhtäläisyydet loppuvatkin. Sen sijaan, että oltaisiin positiivisia kaiken aikaa ja keskityttäisiin elämän hyviin asioihin ja yritettäisiin visioida täydellistä elämää, Svend Brinkmann kehottaa muun muassa keskittymään elämän kielteisiin puoliin, miettimään menneisyyttä ja sanomaan ei mahdollisimman usein. JATKUVA POSITIIVISUUS ja siihen pyrkiminen tekevät kenet tahansa järkevän ihmisen hulluksi, joten on huomattavasti parempi ajatella esimerkiksi kuolemaa. Ei pelkästään omaa, mutta myös kaikkien läheisten ja ehkä myös koko ihmiskunnan. Kun tajuaa, että kuka tahansa läheisistä voi kuolla koska tahansa, oppii arvostamaan sitä, että he ovat kuitenkin yhä elossa. Jatkuva kuoleman ajattelu tuntui hieman uuvuttavalta, mutta huomasin, että asetan ärsyttävät ja negatiiviset asiat ihmisissä oikeaan mittakaavaan paremmin. Lähinkin ystävä tekee toisinaan hulluksi, mutta ajateltuani hetken elämää ilman tuota ihmistä oma kärsivällisyyteni kasvoi huomattavasti. KUOLEMAN LISÄKSI kirja kertoo, että kaikenlainen itsensä tarkkailu on pahasta. Nykyajan suurimpia ongelmia ovat liika yksilökeskeisyys ja ajatus siitä, että ratkaisut ongelmiin löytyvät valmiina henkilön itsensä sisältä. Entä jos pitkällisen itsetarkkailun jälkeen sisältä ei löydykään mitään? Vähemmästäkin ahdistuu ja masentuu. Lääkkeenä liikaan sisäänpäinkääntyneisyyteen kirja tarjoaa epämiellyttävien asioiden tekemistä. Kun tekee jotain epämiellyttävää omasta tahdostaan, keskittyy itsensä sijasta ulkoisiin asioihin. Samalla oppii olemaan välittämättä omista tunteistaan, jotka ovat pohjimmiltaan epärationaalisia. Pidemmän päälle ihmiset ovat onnellisempia, jos pystyvät toimimaan järkevästi, mikä usein tarkoittaa päinvastaista asiaa kuin tunteiden pohjalta toimiminen. Tältä osin kirja osuu täydellisesti omaan ajattelutapaani eikä ollut mitenkään vaikea soveltaa oppeja omaan elämään. LOPUKSI KIRJA kehottaa tulevaisuuden sijaan pohtimaan menneisyyttä ja vastustamaan muutosta muutoksen itsensä vuoksi. Vakaa persoonallisuus rakentuu sen varaan, mitä ihminen on kokenut ja millaiseksi elämä on hänet muokannut. Vastauksia ei löydy ihmisen sisältä, mutta menneisyydestä sitäkin todennäköisemmin. Kaiken kaikkiaan kirja on mukavan maanläheinen ja realistinen. Mieluummin toteutan pieniä muutoksia ajattelutavoissani vähitellen kuin ahdistun siitä, että pitäisi rikastua tai valaistua seitsemässä päivässä. Käytännön neuvoja on varsin vähän, filosofiaa sitäkin enemmän, mikä sopii minulle ainakin mainiosti. KIITÄMME: Maanläheinen ja helposti ymmärrettävä. MOITIMME: Liian vähän konkretiaa. KENELLE SOPII: Niille, joille self help -kirjat eivät tunnu omilta tai ne eivät ole toimineet. Aleksi Tolppi JATKUVA POSITIIVISUUS TEKEE HULLUKSI, JOTEN ON PAREMPI AJATELLA ESIMERKIKSI KUOLEMAA. Herra Oikeaa odotellessa MIEHET PITÄVÄT NAISISTA, JOTKA PITÄVÄT YLLÄÄN SEKSIKKÄITÄ VAATTEITA.
21 Jyväskylän ylioppilaslehti 5/2017 Älkää koko kesäksi Jyväskylää jättäkö mussukat! Kyllä täällä tapahtuu silloinkin. Menot 25. Yö on omistettu rakkaudelle JYVÄSKYLÄN ehkäpä paras vuosittainen kulttuuritapahtuma Yläkaupungin Yö täyttää 25 vuotta ja on omistettu tänä vuonna rakkaudelle. Juhlavuosi näkyy tapahtumassa niin, että “Yö rakkauden” on oikeastaan kolmepäiväinen. Ohjelma alkaa Esileikin yöllä jo perjantaina, kun Vakiopaineen, Ylä-Ruthin ja Sohwin estradeille nousevat muun muassa Evil Forces, Litku Klemetti ja Mara Balls. “Lauantaina muun muassa M.A. Numminen esiintyy ilmavoimien Big Bandin kanssa ja sunnuntaina on mahdollisuus päästä Hangasjärvelle saunomaan”, kertoo Yläkaupungin Yön ohjelmistovastaava Tero Uuttana. Viime vuonna Yläkaupungin Yö keräsi yli 30 000 kävijää, ja esiintyjiä oli yhteen20.5. YLÄKAUPUNKI Jukka Nousiainen esiintyy Yläkaupungin Yössä sekä soolona että Räjäyttäjätyhtyeensä kanssa. ILOKIVEN ELOKUVAT TERO UUTTANA ARVOSTELEE TULEVIA NÄYTÖKSIÄ Ghost in the Shell RUPERT SANDERS | USA 2017 | 107MIN TI 25.4. KLO 18 Ghost in the Shell on alunperin manga-sarjakuva, josta tehtiin vuonna 1995 samanniminen anime-elokuva. Nyt materiaali on pyöräytetty Hollywoodin rasvatun tuotantokoneiston läpi ja ulkona on Scarlett Johanssonin ja Pilou Asbækin tähdittämä dystooppinen scifi-toimintaelokuva. Nuoren naisen aivot asennetaan koneen osaksi, ja lopputuloksena on lähes haavoittumaton kyborgi, joka pysäyttää rikollisia osana erikoisjoukkoja. Koekaniinien kohdalla ei kaikki kuitenkaan aina mene nappiin, ja soppa meinaa kuohua tekijöidensä naamalle. Teknologian ja ihmisyyden suhten käsittely on scifin vakioaiheita. Elokuva esittää ihan mielenkiintoisia eettis-filosofisia kysymyksiä, mutta valitettavasti niiden pohdinta jää hyvin pinnalliselle tasolle. Ghost in the Shellin perusasetelma ja maailma ovat toimivia, mutta pohjan päälle ei ole rakennettu mitään hiekkalinnaa kestävämpää. Kerronta kaipaisi lisää ilmaa ja hahmot enemmän aikaa, jotta ne olisivat muutakin kuin tyhjiä kuoria. Lähdemateriaalista johtuen elokuvalla on hetkensä, mutta ei tästä valitettavasti 2010-luvun Matrixia tullut. Arvosana: 2/5 Irma Vep OLIVIER ASSAYAS | RANSKA 1996 | 98MIN TI 2.5. KLO 20.30 Oliver Assaysin metaelokuvassa kuvataan teosta nimeltä Irma Vep. Pääosissa ja katseen kohteena nähdään itseään näyttelevä hongkongilaistähti Maggie Cheung. Elokuva on ihan toimiva satiiri ranskalaisesta filmiteollisuudesta, mutta johtuen kenties puolittain elokuvasta ja puolittain epäoptimaalisista katseluolosuhteista, se ei ihan täysin itselleni kolahtanut. Arvosana: 3/5 20.11.KARAOKE BAR HELMI RIVOUS JA SADOMASOKISMI kuuluvat tavallisesti niitteihin, lateksiin ja jeesusteippiin pukeutuvan industrial-metal -yhtye Turmion Kätilöiden teksteihin ja lavashowhun. Toisinaan myös yleisön edustaja voi päästä lavalle ruoskittavaksi. Pääosin suomeksi laulavan yhtyeen teksteissä otetaan myös kantaa ihmiskunnan epäkohtiin. tekstit Menot-setä menotseta@gmail.com R A MI SA A RI ST O SINI MÄENPÄÄ sä noin tuhat henkilöä yli 40 tapahtumapaikassa. Ohjelmassa on tänäkin vuonna vuonna muun muassa tanssia, teatteria, elokuvia, performansseja, luentoja, kuvataidetta, elävää musiikkia, sanataidetta, työpajoja, lastenohjelmaa, pelejä ja liikuntaa. Uuttana suostuu tekemään muutaman noston. “Jukka Nousiainen on kahdesti esiintymässä itse festivaaleilla ensin soolona ja sitten Räjäyttäjien kanssa. Jelmun teltalla on kovat esiintyjät myös, esimerkiksi Aavikko. J.K. Ihalainen tulee runoilemaan musiikin ja visuaalien tahtiin. Game Soundissa on yksi tyyppi Roviolta puhumassa pelimusiikista.” 6.5. ILOKIVI HUHTIKUUSSA UUDEN levynsä julkaiseva ja kovasta livekunnostaan tunnettu Gasellit edustaa poikkeuksellisella soundillaan suomiräpin nuorta sukupolvea. Yhtyeen musiikissa underground-räpin suorapuheisuus ja popkoukut lyövät luontevasti kättä. 28.4. HIPPOS ON VARMA kevään merkki, kun Tivoli saapuu kaupunkiin! Lippulaivalaite Mega Flipissä pyöritään joka suuntaan ympäri ja kyydissä olijaan kohdistuu 5,68-kertainen G-voima. Vahva suositus esimerkiksi vappupäivän kohmeloon! 12.5. KAUPUNGINTEATTERI PLAY RAPE on tunnin pituinen monologiesitys teatteriraiskauksien problematiikasta 2000-luvun Suomessa. Se on tarina naisesta, joka kyllästyi kaikkeen alistamiseen ja halusi tehdä asiat omalla tavallaan. Näyttelijänä tunnettu Anna Paavilainen on käsikirjoittanut ja ohjannut Play Rapen ja näyttelee esityksessä itse. Esityksen jälkeen on mahdollisuus jäädä keskustelemaan aiheen herättämistä kysymyksistä yhteisessä paneelissa. TANI SIMBERG Play Rapen teksti perustuu näyttelijänä tunnetun Anna Paavilaisen henkilökohtaisiin kokemuksiin. 13.5. PAVILJONKI ANSSI KELA tunnetaan monipuolisena muusikkona ja taitavana biisinikkarina, mutta kuinka ääni kantaa, kun taustabändinä on sinfoniaorkesteri? Anssi Kelan ja Jyväskylä Sinfonian yhteiskonsertti äitienpäivän aattona kruunaa kevätkauden sinfonisella poprockilla ja mieleenpainuvilla tarinoilla. Yhteiskonsertissa kuullaan tuttuja hittejä, kuten Mikan faijan BMW, Nummela, 1972, Levoton tyttö sekä Rakkaus on murhaa. 6.-14.5. JYVÄSKYLÄ JO VIIDETTÄTOISTA kertaa järjestettävän Jyväskylän seudun pyöräilyviikon ohjelma koostuu yli 50 tapahtumasta. Viikon valtakunnallisena teemana on tänä vuonna Pyörällä kulkee kaikki. Pyöräilyviikko alkaa kaksipäiväisillä Fillarifestareilla 6.-7. toukokuuta. Avajaispäivä lauantaina kävelykadulla on tarjolla esimerkiksi pyöräilymessut, pyöräilyaiheisia ilmaiskonsertteja, pyörähuutokauppa, fillaritrialnäytöksiä ja pyöränhuoltoa. Iltapäivää juhlistaa Jyväskylän kaduilla jo perinteeksi muodostunut yöräparaati. Lisätietoa löytyy osoitteesta pyorailyviikko.fi. MARKUS LAAKSO TERO AHONEN ”EHDOTTOMASTI YLÄKAUPUNGIN YÖ OLI SOME-CASE ENNEN INTERNETIÄ.” Yläkaupungin Yön äiti Elisa Pesonen ensimmäisen Yön (1992) markkinoinnista tapahtuman ohjelmalehtisessä.
Kulttuuri 22 Jyväskylän ylioppilaslehti 5/2017 TANSKA LOISTI JYROCKISSA MUSIIKKI. Perinteikäs sisäfestari Jyrock palasi kotiinsa Ilokivelle 21.–22. huhtikuuta. Viikonlopun kiinnostavimmista vedoista vastasivat tanskalaiset Nelson Can ja The Entrepreneurs. teksti Riku Lehtoranta kuvat Joonas Pikkarainen 32-VUOTIAS JYROCK-FESTIVAALI yleisöineen palasi peruskorjattuun, kodikkaaseen olohuoneeseensa Ilokiveen. Niin ikään koristeet oli askarreltu tähän kartanoon verrattoman kotikutoisella otteella ja hyvä niin. Soittolavat oli jaettu taas alaja yläkertaan sekä terassille. DJ-musiikista vastasivat Hang the DJ, Menkkaklubi sekä Gals Dem Sound. JYYn varapuheenjohtaja ja vihreiden tuore kunnanvaltuutettu Bella Forsgrén juonsi illan käyntiin vajaan tunnin sisällä ovien avauduttua. Väkeä parveili mukavan orastavasti, eikä alakerrassa aloittaneen Horten tarvinnut soittaa omaksi ilokseen silläkään perusteella, että varhaisimmat saapujat olisivat liimautuneet seiniin. NELIHENKISEN HORTEN huhtikuussa julkaistu eponyymi debyyttialbumi on sakeudessaan herkkua korville myös livenä. Kokoonpano on hämmentänyt soppansa ainakin shoegazesta, noisesta ja elektronisesta ambient-maalailusta. Matalataajuinen säröbasso huolehti, että keho tärisi rintalastaan saakka. Suad ( Suad Khalifa) aloitti kepeillä poplauluillaan yläkerrassa. Suadin pehmeä laulu yhdistyi sinänsä mukavasti pehmeään bassotteluun, helisevään kitarasoundiin ja vähäeleiseen rumpukomppiin, mutta kieltämättä tällainen musiikki toimisi kohdallani paremmin tiettyinä sunnuntaiaamuina. Jyrockin perjantai-illan kontekstissa kokemus jäi kädenlämpöiseksi. Alakerrassa elektroduo Kauriinmetsästäjät herätteli yleisöään biletykseen. Äänimaisemassa vilisee mielenkiintoisia yksityiskohtia, mutta sisällöltään Kauriinmetsästäjät tuo mieleen perhepizzan tuplajuustolla, kinuskikastikkeella ja kermavaahdolla. Kun Facebook-sivuillaan duo kertoo pyrkivänsä äärimmäiseen tyylikkyyteen, olo on kiusaantunut. Terassilla elektronista punkkia vääntänyt ja ilmeisesti riot grrrl -tyyliin kallistuva trio Rainbowlicker oli ensimmäinen totaalinen esiintyjä ja äärimmäinen livebändi. Laulaja Pepsi taiteili laajalla dynamiikallaan säästellen parin minuutin rykäisyissä sopivissa määrin ääntään aggressiivisiin kliimakseihin. Mikkiin huudettiin niin, että sattui. Rummut takoivat kuin hengenhädässä elektronisen, levottoman taustahälinän päälle. ILLAN SUVEREENEIN liveyhtye oli kolmen kööpenhaminalaisen naisen muodostama Nelson Can. Basisti SigneSigneSigne ja rumpali Maria Juntunen ottivat omilla tonteillaan tilan ja yleisön hyppysiinsä, mutta etenkin loistava laulaja Selina Gin osoitti milloin mihinkin yleisön keskelle pomppiessaan olevansa hävyttömän luontainen esiintyjä. Sähkökitara osoittautui taas yliarvostetuksi soittimeksi tietynlaisessa rockrunttauksessa. Ilokivi oli liekeissä. Epäilin, ettei Nelson Canin jälkeen mikään tunnu miltään. Alakerrassa Iisa jäikin vaisuksi, kun muutenkin Reginan kahden huippulevyn Puutarhatrilogian (2009) ja Soita mulle (2011) jälkeen soolotuotanto tuntuu melko tasapaksulta. Iisan lavapersoona on toki yhä valloittava. Terassilla samaan aikaan soittanut Musta Huone synkisteli raivokkaan shoegazin parissa. Kolkko tunnelma sopi pikkupakkaseen. Yläkerran The Holy oli intensiivinen livebändi ja kuulosti isolta kahdella rumpusetillään, krautmaisilla jumituksillaan ja kitaravalleillaan. Toisaalta laulaja-kitaristi Eetu Henrik Iivarin lavahabitus tuntui edelleen Nelson Canin jälkeen kovin geneeriseltä. Ilta tuntui onnistuneen, kun Huoratronin ilkeän konesäksätyksen jälkeen hieman pelotti kävellä kampuksen pusikoiden läpi kotiin. Perjantai 21. huhtikuuta: Kitarattoman rockin riemujuhla
Pika-arviot 23 Jyväskylän ylioppilaslehti 5/2017 Hämmentävä tarina kasvissyönnistä HAN KANG: VEGETARISTI (GUMMERUS) Yeong-hye elää perinteistä ja vaatimatonta kotivaimon elämää kunnes päättää eräänä päivänä lopettaa lihansyönnin. Siitä alkaa tapahtumaketju, joka saa Yeong-hyen ja hänen lähipiirinsä elämän raiteiltaan. Kirja on jaettu kolmeen osaan, joista jokainen kertoo tapahtumista eri perspektiivistä. Yeong-hyen aviomies, lanko ja sisko yrittävät kaikki omalta osaltaan korjata asioita. Kaiken keskiössä on Yeong-hye, mutta hänen päätöksensä seurauksena muut joutuvat kasvokkain omien elämänvalintojensa kanssa. Kerronta vaihtuu luontevasti arjen kuvauksesta seksuaalifantasioihin ja väkivaltaisiin painajaiskuviin. Juoni onnistuu pysymään kiinnostavana kaiken aikaa, vaikka välillä on vaikea hahmottaa, mistä kaikessa oikeastaan on kyse. Kirjan lopetus ei ollenkaan helpota tätä tuskaa, mutta ainakin tarina pysyy pitkään mielessä ja jättää paljon ajateltavaa. Aleksi Tolppi Huolettomia lauluja kauheuksista JOOSE KESKITALO: JULIUS CAESARIN ANATOMIA (HELMI LEVYT) Kolmen vuoden levytystauko on näemmä tehnyt Joose Keskitalolle hyvää, vaikka edellinen albumi Ylösnousemus (2014) asetti riman jo riittävän korkealle. Niin se vain ylittyy, kun tästä lauluntekijästä on kyse. Laulujen luurangot ovat sisältörikkaudessaan taattuja ja tunnistettavia, mutta Keskitalon taustayhtye The Mystic Revelation of Teppo Repo tuo sovituksillaan ja soittimillaan aivan uutta monipuolisuutta niiden ympärille. Orkesteri myös groovaa paikoin hillittömästi. Ylösnousemus-levyn vähemmän ahdistava tunnelma pätee tälläkin levyllä. Toisaalta niinkin hilpeässä rallatuksessa kuin Pilvet lauletaan maailman raskaasta painosta, surujen pohjattomasta kaivosta ja kaiken poissaolon autuudesta. Parasta teksteissä on aina se, ettei niihin eläytyminen vaadi kuulijalta Keskitalon kristillistä tai muutakaan vakaumusta. Riku Lehtoranta Pääkallonkuvia jouhikossa PEKKO KÄPPI & K:H:H:L: MATILDA (SVART RECORDS) Pekko Käppi & Kuolleitten Hillittömäin Hevoisten Luut -kokoonpanon toinen albumi jatkaa omintakeisella skandinaavisen voodoo-musiikin polullaan. Levyä riivaa uteliaisuus, joka ei pääty pelkoon eikä mielen luonnollisiin rajoihin. Tämä on musiikkia rituaaleihin ja mäntymetsien keskeltä löytyvien kerrostalojen moderniin noituuteen. Nopeatempoisemmissa kappaleissa on irvokas groove, kuin jotakin kiellettyä tapahtuisi. Tunnelma vaihtelee painostavasta kepeään, kun äänimaailma ja sanoitukset luovat kontrastia toisilleen. Ehkä ajan käsite ja todellisuus muutenkin vääristyvät Matildaa kuunnellessa.Mietin suoalueen edustalla kyyristelevien harvojen katajien vierelle kyhättyä lavaa, jota padoissa palava turve valaisee. Siellä Väinämöistä muistuttavat hahmot pitävät salaista messua noidutun jouhikon soidessa lavalla kuin huomista ei olisi. Ville Pirisen kansikuvataide sinetöi pakanallisen paketin. Kiira Kolehmainen Ujoja ansoja LOVE SPORT: DULL TRACKS (SOLITI) Ensimmäisellä täyspitkällään Love Sport on täynnä odotusta ja kepeyttä. Leskenlehdet puskevat maasta ja linnut visertävät. Leskenlehdet tosin saattavat vaihtaa väriään ja muuttua painajaisunien korpeiksi. Paikoitellen levyllä huokaillaan ja fiilistellään 90-luvun naivistisen popin hengessä. Toisaalla flirttaillaan psykedelian suuntaan. Kitaroilla viritetään ujoja ansoja, kujeillaan. Levy tuntuu koostuvan sekä teiniunelmista että muotoutumattomista peloista. Löyhäksi teemaksi mainitaankin Philip Ridleyn unenomaisen epätodelliseen maailmaan sijoittuva, lapsen peloilla peilaileva näytelmä. Levyllä on runsain mitoin sydäntä raastavia kitarasooloja, joita kaikki kuuntelevat toivoen, että ne olisi tehty juuri heille. Suosikeikseni nousevat optimistisesti luritteleva avausraita Mary, Gary, Warehouse sekä tummenevan taivaan alla soiva The Boy Who Could Not Dream. Kiira Kolehmainen Pienen kaupungin suuret sielut JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASTEATTERI: AMERIKKALAINEN TYTTÖ JYT:n uusin näytelmä perustuu Monika Fagerholmin poukkoilevaan ja samannimiseen järkäleromaaniin, jonka tapahtumapaikka on 1960-luvun lopun Seutu, ummehtunut pikkukaupunki jossakin syvällä. Outoja tapahtuu: amerikkalaisteini Eddie ( Karoliina Synberg) on hukkunut lampeen. Myös kaupungin tyttöjen ja naisten mieliin hukutaan syvälle. Seutu on mielentila, johon jää niin syvät jäljet, että poispääsy on mahdotonta vielä pitkään sen jälkeen, kun sen on jättänyt taakseen. Pienen paikan pelottavuus, ahtaus, tyhjyys ja määrittelemättömyys näkyvät kahden keskeisen, ulkopuolisuutta potevan henkilön katseissa, kun he löytävät toisensa. Henkilöt ovat Sandra ( Riikka Pietilä) ja Doris ( Aino Myöhänen). Kun tajuaa, ettei ole yksin, voi roolin, johon ei mahdu, repiä riekaleiksi ja löytää itsestään enemmän. Amerikkalainen tyttö on Iida Hämeen-Anttilan dramatisoimana valjastettu esteettiseksi ilotulitukseksi, jossa mystinen, kolkkoon kauneuteen perustuva visio näkyy kirkkaasti ja kuuluu musiikissa. Twin Peaksia kohdellaan silkkihansikkain silloin, kun siihen viitataan peittelemättä. Henkilökohtaisesti arvotan taiteellisen kokonaisuuden erityisen onnistuneeksi, jos se kykenee persoonallisesti käsittelemään ihmisen elämän koko emotionaalista kirjoa ja hämmennystä maailmankaikkeuden mysteerien äärellä. Amerikkalainen tyttö täyttää nämä löyhät kriteerini suvereenisti. Riku Lehtoranta Lauantai 22. huhtikuuta: Nörttitrion karkelot LAUANTAI-ILLAN ALOITTI Moly alakerrassa. Yleisöä valui paikalle mukavan vilkkaasti. Viisihenkinen Moly vaikutti niin omaperäiseltä mysliltä kaikkea, mitä rockmusiikin historia saattaa tarjota, että sen oma kuvaus ”inhoromantiikka” on tosiaan osuvin. Laulaja-kitaristi Esa-Pekka Vierimaa kuulosti bändin tavoin itseltään, mutta omasta kuunteluhistoriastani johtuen väkisin mieleen tulivat ainakin Kauko Röyhkä, Tuomari Nurmio ja Sielun Veljet. Viulisti Ulla Laukkasen kuulaat taustalaulut tasapainottivat hienosti Vierimaan psykoosimaista ilmaisua, joka vaihteli apaattisen ja maanisen välillä. Mukavan ahdistava ja törkyinen mutta välispiikeissä komiikalla höystetty tunnelma tiivistyi koko ajan loppua kohden. Moly otti löysät pois heti kättelyssä. SAMAAN AIKAAN tulevaisuuden poplupaukseksi luonnehdittu laulaja-lauluntekijä Vesta esitti yläkerrassa bändinsä kanssa viimeisiä laulujaan vaikuttaen hieman turhautuneelta yleisön osallistumiseen. Vesta on taidokas laulaja ja yhtyeen soundit olivat kohdillaan, mutta sisältö toi mieleen Kauriinmetsästäjät. En tiedä, voiko niin sopivan juustoisia sanoituksia tehdä, että itse niille syttyisin. En kummastele, että Vesta ja Kauriinmetsästäjät ovat tehneet yhteistyötä. Alhaalla ensimmäisen illan parhaista keikoista soitti Burning Hearts, jonka albumit Aboa Sleeping (2009) ja Extinctions (2012) ovat miellyttävintä vähäeleistä popilmaisua, jota tällä vuosituhannella on Suomessa tehty. Burning Heartsin sävellyksissä siirtymät tapahtuvat häkellyttävän rauhallisesti, eikä mikään töksähdä korvaan. Sama pätee myös Jessika Rapon ja Henry Ojalan valovoimaisiin esiintymisolemuksiin. Tekijät fiilistelevät omaa musiikkiaan ilman, että mitään tarvitsee erikseen alleviivata ylimääräisellä kikkailulla. Samaan aikaan terassilla Ghost World vaikutti nopeasti vilkaistuna asenteelliselta livebändiltä. Kun ilmaisu on riittävän raakaa ja häpeilemätöntä, soitannolliset sattumukset voi valjastaa osaksi showta ja todeta muuan sketsiä mukaillen, että virheitä ei tapahdu. TOINEN ILLAN parhaista keikoista oli jälleen tanskalaisen trion ansiota. Hieman nörttimäisten ukkojen The Entrepreneurs soitti yläkerrassa nopeasti ja äärimmäisen meluisasti, eikä yleisön osallistamisessa karkeloihin tarvinnut hikoilla. Kun päälle lisätään Mathias Bertelsenin korkea laulu ja lähes yhtä kukkoileva olemus kuin Selina Ginillä, olimme yleisönä vastaavissa liekeissä kuin perjantaina. Sen jälkeen ihmiset vaikuttivat ymmärrettävästi hieman väsyneiltä. Tamperelainen, funkille kumartava rap-trio Tre-Funk III esitti letkeän setin, mutta Planeetta Funk -albumiin (2016) liittyvä avaruussekoilu kappaleiden välissä tuntui irralliselta. Samaan aikaan terassilla Suomen Sonic Youthiksi luonnehdittu Echo Is Your Love soitti mukiinmenevästi, mutta veikkaan, että yhtyeellä on ollut myös pirteämpiä rykäisyjä virkistävästä pakkasesta huolimatta. Lauantain viimeinen esiintyjä yläkerrassa oli View, suomalainen englanniksi räppäävä salaperäinen ja mukavan monotoninen tylyttäjä. Bassot jytisivät ja lahkeet lepattivat. Henkilökohtaisesti olisin suosinut View´tä illan viimeisenä esiintyjänä, sillä alakerran Töölön Ketterän räpätys ei ole itselle läheisintä. Muutenkin perjantain Huoratronin epileptisen valoja äänikattauksen aiheuttamaa sätkimistä yleisössä on vaikea saavuttaa. Onneksi tunnelma oli läsnä loppuun saakka. KATSO JYROCK-KUVAGALLERIA OSOITTEESTA JYLKKARI.FI!
Humppa 24 Jyväskylän ylioppilaslehti 5/2017 LAVATANSSIN ETIKETTI HALTUUN TANSSI. Kuinka lavatansseissa toimitaan? Yliopistoliikunnan lavatanssikurssin vetäjät Tomi Ahosola ja Veera Heikkilä vastasivat aloittelevan lavatanssijan mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Voiko tansseihin mennä, jos ei osaa tanssia? Voi ja kannattaakin mennä aistimaan tunnelmaa. Ota kaverit mukaan, ja opettele vähän askeleita etukäteen esimerkiksi netistä. Nainen, jolla on hyvä rytmitaju, saa tanssista kiinni, vaikkei olisi aiemmin tanssinut. Miehellä voi olla vaikeampaa, koska pitäisi pystyä viemään. Mikä tanssi kannattaa opetella ensimmäisenä? Foksi on monikäyttöinen, ja tangossa ja fuskussa on sama rytmi kuin siinä. Myös valssi on kiva. Onko lavatansseissa pukeutumiskoodi? Perussiistit vaatteet. Naisilla näkyy sekä mekkoja että housuja. Jos on tapana hikoilla paljon, kannattaa valita paita, jossa hiki ei näy. teksti ja kuva Ilona Pesu Tomi Ahosola ja Veera Heikkilä vetävät yliopistoliikunnalla lavatanssikurssin 29.5.–7.6. Kuinka välttää eläkeläistanssit? Tanssijoiden ikä riippuu enemmän esiintyjästä kuin lavasta. Esimerkiksi Hurma vetää enemmän nuoria tanssijoita. Mistä tietää, kuka hakee? Yleensä lavalla on miesten haku, ja jossain vaiheessa iltaa lavan lähelle syttyy naisten hausta kertova kyltti. Joskus on myös listoja, joista näkee naisten ja miesten hakujen kellonajat. Voiko tanssista kieltäytyä? Voi, kunhan sen tekee kohteliaasti – kieltäytymiseen on hyvä olla joku syy, esimerkiksi se, että huilaa tai käy juomassa. Hakurivissä ollessa kieltäytyminen ei ole kohteliasta, ellei hakija ole esimerkiksi humalassa – tanssit eivät ole tapahtuma, jossa haettaisiin vain parhaita tyyppejä tanssimaan. Voiko samaa sukupuolta olevaa hakea tanssimaan? Naispareja näkyy jonkin verran, mutta he tuntevat yleensä ennestään. Miesparit lienevät harvinaisuus. Mistä tietää, mitä tanssilajia kappaleeseen tanssitaan? Yleensä bändi kertoo, mitä tanssilajia on tulossa. Kaksi saman tanssilajin biisiä soitetaan aina peräkkäin, ja ne tanssitaan saman parin kanssa. Tanssisuunta on lavalla vastapäivään. Kuuluuko viina lavakulttuuriin? Joissakin paikoissa tiskiltä saa juotavaa, mutta osa ihmisistä on tansseissa vain tanssimassa. Muutaman neuvoa antavan voi tietysti ottaa, mutta on epäkohteliasta haista viinalle. LAVOJA KESKI-SUOMESSA z Ainolan lava, Jyväskylä. Tanssikausi alkaa kesäkuussa. z Hangan lava, Hankasalmi. Tanssikausi alkaa 12.5. z Hiekkarinne, Muurame, 13.5. z Honkahovi, Kuhmoinen, 13.6. z Höyrypaviljonki, Keuruu, 20.5. z Kuikan lava, Tikkakoski, 19.5. z Kukonhiekka, Saarijärvi, 30.4. z Niemenharjun tanssilava, Pihtipudas, 23.6. z Savion lava, Lievestuore/Laukaa, 27.5. z Lähde: Tanssit.net. Listalle on otettu mukaan tanssilavoja, joilla järjestetään kesän aikana useammat tanssit ja joiden yleisöä ei ole erikseen luonnehdittu keski-ikäiseksi. VIDEO: NÄIN TANSSIT FOKSIA
Helpotus 25 Jyväskylän ylioppilaslehti 5/2017 ERI PAIKKAKUNNILTA TULEVAT OPISKELIJAT HAUKKUVAT KOTIKUNTANSA OMALLA MURTEELLAAN. PASKA KOTISEUTU Muaseuvun hilijasessa rauhassa POLOVIJÄRVI, TAHI Poltsi lyhkäsemmin, tuo aavekaapunkejakin hilijasempi kyläpahanen Joensuun kuppeessa, Pohjois-Karjalan puolella Savon rajalla. Kylä, jossa ei ikinnään tapahu mittään. Nuoriso sieltä vuan karkovvaa. Vähän niinkun miekin, Joensuun kautta tänne Jyväskyllään asti. Sitähän ne eivät meillä päin käsitä ollenkaan, kun mikä muka muaseuvun rauhassa olis vikana. Ohan meillä siellä jopa kaks kauppaa, kaks kirpparia, kioski ja minitavaratalo. Jopa yks baari löytyy, tosin siellä ei asiakkaita ole kuin lauvantaisin. Oisinko mie siellä kahesti käyny, toisella kerralla hyvä jos mahtu hengittämään, toisella kertaa oltiin ainoot asiakkaat kaveriporukan kanssa. Kaikki vuan tuntee kaikki. Ja sukulaisiikin ollaan vähintään joka toisen vastaantulijan kanssa. Varsinnii, jos sattuu olemaan Tanskanen, etes osaksi. Mie oon puoliks Tanskanen, niin kyllä niitä kummin serkun kaimoja vuan siellä riittää. MITTÄÄN EI voi tehä iliman että siitä tietää puol kyllää. Siellä baarissakkii oli sillon täytenä iltana yli puolet tuttuja nuamoja. Ja kaikkia hävetti hulluna, kun siinä sitä nähtiin toisemme alakoholin vaikutuksen alaisina, kun ylleesä saatettiin vaikka partiotoimintaa pittää yhessä ihan selevinpäin, luonnollisesti. Polliiseja siellä ei juurikaan näy, ehkä jussina ne saattaa ratsiaa hetken pittää. Ja joskus käyvät kyttäämässä mopoja. Mopopojat siellä rällääkin kylillä, ja autot ajaa p-rallia kirjaston ympäri. Tori on suosituimmillaan sillon, kun autot tahi mopot kerääntyy hetkeks ryhmiin ennen kun menevät taas. Skeittirampeilla ja kirjaston portailla torin laijalla teinit kokkeillee kesäisin ekoja kännejään. PIKKUKOULUT NE on jo lakkauttana ja yhistänä oppilaat kahteen isoimpaan peruskouluun, mutta lukio sentään pyörii vielä. Viime keväänä sieltä tais valamistuu jopa kaheksan opiskelijaa. Koolumatkat on usseimmilla pitkähköt, heleposti mennee vaikka 30 kilometriä yhteen suuntaan. Koolukyyvit sentään kulukee, bussit kerran uamulla kylille ja iltapäivällä takasin. Arkisin siis. Muuten pittää huristella takseilla tahi kulukee lihasvoimalla. Kunta kumminnii maksaa kyyvit peruskoolulaisille, jos kilometrimäärät täyttyy. Julukista liikennettä ei sen kummemmin ole. Muutaman kerran päivässä pääsee kaapunkiin Joensuuhun ja jopa takasinnii. Kalliita vaan ne bussiliput, vaikka olis opiskelijakkii. Oma auto, mopo tahi traktori siellä on hyvä olla, jos oikeasti halluu päästä liikkummaan ite. Traktorilla on ukki miutkin monta kertaa koulusta hakenu, ja kaverien kanssa on mökkireissulle semmosella pörisijällä lähetty ainahi kerran. Muistanpa semmosennii vuojen, kun abiturientit heitti karkkia traktorin peräkärrystä. TAHI JOS ei moottorillisiin kulukupeleihin oo varaa, niin etes polokupyörän jos omistaa, niin sehin helepottaa jo kummasti. Semmosella päässee vaikka sinne kaapunkiin, kun eehän matkoo ole kun nelisenkymmentä kilometriä. Miekin oon sitä väliä muutaman kerran pyöräilly, millon nyt skootteri sattu sanomaan sopimustaan irti ja kaapunkiin piti siitä huolimatta päästä. Rankkaa urheiluuhan se oli, mutta onneks siinä matkalla on ihan nätit maisemat, kuten kuvastakkii näkyy. Ada Eronen LAVATANSSIN ETIKETTI HALTUUN BRÄNDIKÄNNEJÄ MAAILMALLE KÄNNI. Suomalaiset kalsarikännit niittävät mainetta maailmalla. Kalsarikänni-ilmiöstä inspiroituneina listasimme muita suomalaisen alkoholikulttuurin ilmiöitä, joita kelpaisi viedä maailmalle – tai sitten ei. teksti Jylkkärin toimitus kuva Jaana Kangas Pussikalja Pussikalja on ulkomaanreissuilta tutun, paperipussista nautitun oluen eksoottinen vastine. Siinä ei jemmata yhtä pulloa paperipussiin vaan sullotaan kaupan muovipussiin tölkki poikineen. Juomat nautitaan tietenkin ulkoilmassa, ja homma verhotaan piknikiksi tai kauniista kesäsäästä nauttimiseksi kavereiden kanssa. Mutta kyllähän kaikki tietävät, mistä siinä on todella kyse: puistossa on halvempaa juoda kuin baarissa. Rynnäkkökänni Kännit ja äkkiä! Muut ehtivät jo aloittaa, ja nyt olisi takamatkaa kirittävänä. Ei muuta kuin shottia naamaan ja fiilis kattoon. Rynnäkkökänni kihahtaa nopeasti päähän, mutta vaarana on, että seurauksena on pahaa oloa ja yhtä nopea lasku. Vaatiikin taitoa, että osaa nostaa humalan nopeasti halutulle tasolle ja pitää sen siellä. Rähinäkänni Raivokohtauksia, persoonallisuuden täysi muuttuminen, tappeluita tuntemattomien kanssa. Rähinäkänni on sanomalehtien pikku-uutisten kestoaihe. Toisin kuin muut brändikännit, rähinäkänni voi johtua geenivirheestä.Pienikin alkoholiannos voi laukaista kännisekoilun, johon liittyy riidan haastamista ja impulsiivista käytöstä. Päiväkänni Päiväkännit vedetään nimensä mukaisesti keskellä päivää aiheuttaen pientä pahennusta työssäkäyvissä Kunnon Veronmaksajissa. Päiväkännikonseptiin kuuluu tasaisen miellyttävä, seitinohut humalatila – ja se, että päiväkännäilyn jälkeen joutuu käymään esimerkiksi kaupassa toivoen, ettei kukaan vain huomaa känniä. No mutta huomaahan sen, viimeistään hajusta. Vahinkokänni Oletko herännyt aamulla krapulaan ja miettinyt, että ei ollut taaskaan tarkoitus, mutta jotenkin siinä vain kävi näin? Olet todennäköisesti vetänyt klassiset vahinkokännit. Vahinkokänni alkaa viattomasti yhdestä, jonka jälkeen otetaan vielä toinen. Sen jälkeen tilataankin jo viinipullo pöytään Vahinkokänni tapahtuu usein silloin, kun sen ei pitäisi, eli kun seuraavana aamuna on tentti, töitä, treenit… näin? Olet todennäköisesti vetänyt klassiset vahinkokännit. Vahinkokänni alkaa viattomasti yhdestä, jonka jälkeen otetaan vielä toinen. Sen jälkeen tilataankin jo viinipullo pöytään. Vahinkokänni tapahtuu usein silloin, kun sen ei pitäisi, eli kun seuraavana aamuna on tentti, töitä, treenit… Itkukänni Maailma on paha, rakkaus julmaa ja elämä epäreilua, tai ainakin siltä itkukännissä tuntuu. Itkukänni liittyy vahvasti laskuhumalaan, jonka aikana itketään niin pieniä kuin suuriakin asioita ystävän olkapäätä vasten.
Jyväskylän ylioppilaslehti 5/2017 Maailmalla 26 JYLKKÄRIN ENTINEN TOIMITTAJA RAPORTOI MATKASTAAN MAAILMAN YMPÄRI. ARIMO REISSAA Pysähdy ja ole hetki hiljaa ”KATSOTAAN TÄTÄ maisemaa hetki tietoisesti”, sanoi hollantilainen Anna, kun olimme nousseet yhdelle indonesialaisen Penanjakan-vuoren näköalapaikoista. Taustalla paikalliset kaupustelijat kaappasivat Annan poikaystävän yhteiskuviin. Sillä aikaa Anna ja minä saimme ihailla avautuvaa näkymää rauhassa. Aamuauringon valaisema Bromo-tulivuori tuprutti savua rauhalliseen tahtiin, ja taustalla erottui Jaavasaaren korkein vuori Semeru. ”Tunne varpaat, tunne jalat, tunne hengitys”, Anna luetteli meditaatio-ohjeita hiljaisella äänellä. Annoin päässä pyörivien ajatusten hiipua taustalle, jätin kamerani laukkuun ja keskityin maisemaan. Hetki oli kaunis. ON KULUNUT vuosi siitä, kun jätin työni Jylkkärissä, laitoin psykologian opintoni jäihin ja lähdin tälle kahden vuoden maailmanympärysmatkalle. Vuosi on ollut paikoin raskas, mutta ehdottomasti lähtemisen arvoinen. Jos minun pitäisi nimetä reissun tärkeimmät annit, nousisi ihmiskohtaamisten rinnalle hetkessä elämisen oppiminen. Olen tien päällä uppoutunut yhä syvemmälle meditointiin ja mindfulnessiin, mikä on auttanut jarruttamaan omaa tahtia. Parhaimmillaan reissu onkin ollut silloin, kun olen pystynyt unohtamaan liiat suunnitelmat ja olemaan läsnä juuri siinä, mitä kyseisellä hetkellä teen. Se, mitä matkakohteita olen nähnyt, tuntuu vähemmän tärkeältä. Kymmenissä maissa vierailu tai tusinoiden UNESCOn maailmanperintökohteiden tuijottaminen ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Monissa turistikohteissa tulee käytyä vain siksi, että voi sanoa olleensa paikalla. TIEDOSTAN, ETTÄ alan vaikuttaa yhä enemmän stereotyyppiseltä reissuhipiltä. Yhtäkkiä sitä vain huomaa, kuinka meditointi nappaa mukaansa ja haaremihousut istuvat jalkaan muita vaaINDONESIA. Matkailu opettaa elämään hetkessä. tekappaleita mukavammin. Hetkessä eläminen ilman liikaa menneisyyden tai tulevaisuuden murehtimista on siitä hyvä taito, että sitä voi opetella myös ilman matkustamista. Nykyhetki on läsnä juuri nyt, eikä sitä varten tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Arimo Kerkelä arimotravels.com Aktiivinen Bromo-tulivuori on yksi Indonesian kuuluisimmista nähtävyyksistä. KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1.5.–31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ Soluasunnot: 215€–290€/kk/asukas Tiedustelut puh. (09) 3877133 toimisto@latokartanonyokyla.fi www.latokartanonyokyla.fi MITÄ MIELTÄ OLET JYLKKÄRISTÄ? VASTAA PALAUTEKYSELYYN OSOITTEESSA JYLKKARI.FI JA VOITA LIPPU PROVINSSIIN! ARVOMME VASTAAJIEN KESKEN KAHDEN PÄIVÄN LIPUN (TO-PE TAI PE-LA). VASTAA 15.5. MENNESSÄ! Puheluiden hinnat lankapuhelimesta soitettaessa 8,21 senttiä/puhelu + 5,9 senttiä/minuutti. Matkapuhelimesta soitettaessa 8,21 senttiä/puhelu + 16,9 senttiä/minuutti. ILOKIVI PALVELEE 1.6.–25.8. ma-pe klo 11–16.
Kasvo 27 Jyväskylän ylioppilaslehti 5/2017 KESÄ AIROISSA SOUTU. Yliopiston liikuntapäällikkö Anneli Mörä-Leino pitää keväällä lomaa, jotta voi kunnostaa puisen kilpasoutuveneensä. teksti Ilona Pesu kuva Jaakko Palvaila ANNELI MÖRÄ-LEINO z Syntynyt vuonna 1956 Kuopiossa. z Koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri ja liikuntatieteiden maisteri. z Työskennellyt Jyväskylän yliopiston liikuntapäällikkönä vuodesta 2005 lähtien lukuun ottamatta lukuvuotta 2007–2008, jolloin piipahti samoissa tehtävissä Tampereen yliopistossa. z Soutaa kesällä 2017 Sulkavan suursouduissa, järjestää Jyväsjärvi-soudun ja on perämiehenä yliopisto-liikunnan kirkkoveneretkellä. ”MÄ EN LAPSENA ollut ikinä soutanut. Muistan kerran, että jossain leirintäalueella pikkusiskon kanssa lähdettiin soutamaan ja ihan oikeasti, en mä osannut soutaa. Olin sitten jo aikuinen, kun tutustuin mieheeni, ja hän oli mukana Kalevan kierroksessa. Siinä on kuusi pitkää lajia, ja soutuna oli Sulkavan soutu eli 60 kilsaa. Yhtenä vuonna pyöräilin Sulkavalla ja yritin katsoa, kun mieheni oli työkaverinsa kanssa soutamassa. Poljin varmaan sata kilsaa enkä yhtään nähnyt, missä he olivat menossa. Sitten ajattelin, että taitaa olla helpompi, kun lähden myös soutamaan. Se oli 80-luvun alkua. Oltiin jossain teltassa majoittuneena ja edellisiltana nähtiin, että lähtöpaikalle vedettiin ympäri Saimaata mökkiveneitä. Siellä oli yksi meidän tuttu, joka sanoi, että ”Hei, tämä vene on oikein hyvä, pysyy pinnalla. Ottakaa tämä!” Se oli vanhan ajan puuvene. Se oli juuri tervattu ja kun aurinko alkoi paistaa, melkein tarttui takapuoli kiinni. Tietysti kiinteä penkki ja vanhan ajan airot. Hyvin se pysyi pinnalla, mutta se oli äärettömän raskas. Kymmenen tuntia soudettiin ja melkein viimeisinä tultiin maaliin. Soudun jälkeen poljettiin pyörillä Savonlinnaan asemalle se 40 kilometriä ja tultiin junalla kotiin Helsinkiin. Se oli soutu-urani alku. Muutettiin tänne Jyväskylään vuonna 1985 ja tutustuttiin pariskuntaan, joka omisti kilpasoutuveneen. Nykyään omistetaan puolet siitä veneestä ja yhä sillä soudetaan. Yhtenä vuonna voitettiin Sulkavan vuorosoutu. Käytettiin aikaa kuusi tuntia, kun ekana vuonna meni kymmenen. Vuorosoudussa toinen soutaa ja toinen meloo. Me vaihdamme vuoroa noin seitsemän minuutin välein, huiput vaihtavat kolmen minuutin välein. Vaihto saattaa tapahtua ihan juosten, mutta nykyään me suoritetaan se vähän rauhallisemmin. Vuorosoutuveneen lisäksi meillä on yksinsoutuvene. Tuntuma soutamiseen on periaatteessa sama kuin soutulaitteella. Puuvenesoutu edellyttää käytännössä sitä, että pidän keväällä neljä päivää lomaa ja hion ja lakkaan veneen. Soutajia on laaja skaala. On nämä huiput, täälläkin markkinoinnin proffa Karjaluodon Heikki on Sulkavan yksinsoudun voittaja. Sitten siellä on työpaikkaporukoita, ja retkisoutusarjassa myös kalja maistuu. Soutu on sellainen pään tyhjennys. Tulin yliopistolle liikuntapäälliköksi vuonna 2005, ja ekoina vuosina oli hirveästi hommaa. Muistan yhden elokuun illan, kun olin koko päivän tehnyt töitä. Mies haki minut töistä Muurameen, missä meidän vene oli. Soudettiin pari tuntia, pärekorissa oli eväät mukana, termarissa kahvit ja muut. Sen jälkeen mies toi minut takaisin töihin. Tuntui ihan uudelta työpäivältä; tein puoleen yöhön töitä ja poljin sen jälkeen kotiin. Souturetkiä on ollut kiva junailla täällä yliopistollakin. Kyllähän suomalaiset tietävät, mitä soutu on, mutta lisäksi on ollut ulkomaalaisia vieraita. Kerran jonkun kongressin tai kesäkoulun yhteydessä oli souturetki, ja yhdelle henkilölle piti ehdottaa, että jos sä nyt vain katselet ja nautit olostasi. Se ei varmaan ollut ihan tajunnut, mihin oli ilmoittautunut, koska tuli souturetkelle kirjakassin kanssa.” Pysähdy ja ole hetki hiljaa
Kysy opiskelija-alen nusta! K-S SUURIN LAUKKUKAUP PA TORIKESKUK SESSA -Reput -Kassit -Läppärilaukut UUTUUS NYT MEILLÄ! www.jyvaskylasinfonia.fi ANSSI KELA FEAT. JYVÄSKYLÄ SINFONIA La 13.5. klo 19 Jyväskylän Paviljonki Kapellimestarina Jarkko Kiiski 35 / 32 / 15 € opiskelijaliput 15 € BLUETOOTH?KUULOKKEET Beats Solo Wireless 3 244 ,90€ BLUETOOTH?NAPPIKUULOKKEET Beats X 139 ,00€ ALENNETTU HINTA OPISKELIJAN ALENNETTU HINTA NORMAALI HINTA ALENNETTU HINTA NORMAALI HINTA OPISKELIJAN ALENNETTU HINTA Apple MacBook Air 13” Intel Core i5 1.6 GHz | 8 Gt | 128 Gt Intel Core i5 1.6 GHz | 8 Gt | 256 Gt Apple MacBook Air 13” 1202 ,26€ 1014 ,26€ 1079 € 1279 € 1379 € 1179 € Gummeruksenkatu 6, 40100, Jyväskylä | Mon-Fri — 10:00-17:00 | www.itronic..