Jyväskylän ylioppilaslehti 25. huhtikuuta – 28. elokuuta 2016 56. vuosikerta 5 Vaihto-opiskelua kiehuVassa istanbulissa Ateismin nousu Ylioppilaskunnan intia-projekti Vaakalaudalla kuka on nimimerkki mrjuha82? käYtännön feminismitekoja jYVäskYlässä Vappukartta! Liikunnan Riemu! Krapulavinkkejä! Viinaa ja viskiä! Eriöarvioita! 32 sivun jättilehti!
O len monesti kuullut sanottavan, että seurassa on kaksi puheenaihetta, joita kohteliaan ihmisen tulisi välttää: politiikka ja uskonto. Joten kirjoitan nyt jälkimmäisestä. Jostain syystä moni kokee uskonnosta puhumisen vaivaannuttavaksi. Jopa Suomessa, joka nykyisin on erittäin vahvasti maallistunut valtio, uskontoon liittyy niin paljon tunteita, että moni kokee viisaammaksi välttää aiheesta puhumista kokonaan. Kyseessä on siis klassinen älä keikuta venettä -menettelytapa. Myönnän, että olen kerran jos toisenkin nostanut uskonnon esille muutoin täysin sivistyneessä ja rauhallisessa pöytäkeskustelussa vain saadakseni aikaan pientä vipinää. Kuulun siihen ihmisryhmään, jonka mielestä säästä tai sisustuksesta puhuminen illanistujaisissa tai sukujuhlissa on sekä ajan että älyllisen kapasiteetin tuhlausta. Kunnon väittely piristää aina päivää! Jumalaa (tai jumalia) ei ole olemassa. Noin, siinä oma näkökulmani asiaan. En näe syytä uskoa yliluonnolliseen olentoon tai voimaan, koska sellaisen olemassaolon puolesta ei ole mitään todisteita. Aivan samoin en usko moniin muihinkaan asioihin, jos niitä ei ole todistettu. Tämä on ainoa rationaalinen tapa lähestyä asiaa. Muutan toki välittömästi mielipiteeni, jos riittävät todisteet minulle esitetään. Olen siis ateisti. Vaikka ymmärrän myös näkökannan, jonka mukaan termi on turha, koska se kertoo ainoastaan uskon puutteesta. Emmehän käytä erillistä termiä kuvaamaan ihmistä, joka ei usko astrologiaan tai homeopatiaan. Sen K irjani Kasvatus, arvot ja tunteet on herättänyt Antti Snellmanissa voimakkaita tunteita ja mielenkiintoisia ajatuksia (Jylkkäri 29.3.). Kirjan tarkoitus on siis toteutunut. On hienoa, että opiskelija aktivoituu pohtimaan oppisisältöjen perimmäisiä lähtökohtia. Snellmanin mielestä yliopistoopetuksessa ei saisi käyttää aineistoa, jossa heijastuu tutkijan kristillinen vakaumus. Minkälaiseen yliopistoon tämä johtaisi? Aikamme tieteenhistorian tutkimus on osoittanut, että Kopernikuksen, Keplerin, Galilein, Boylen, Newtonin, Faradayn ja Maxwellin kristillinen vakaumus ohjasi heidän tutkimustyötään. Pitäisikö opetuksessa siis sivuuttaa heidän merkityksensä tieteelliselle vallankumoukselle? Saavatko opiskelijat enää tutustua Comeniuksen kasvatusajatteluun? Onko yliopistossa lupa lukea Descartesin, Locken tai Schelerin teoksia? Pitäisikö heidän teoksensa hävittää yliopiston kirjastoista? Yliopistojen puhdistaminen kaikesta jumaluskoon viittaavasta ei ole uusi idea. Sitä toteutettiin ateistisessa Neuvostoliitossa. Seurauksena olivat maailmanhistorian laajamittaisimmat ja verisimmät tiedevainot. Muun muassa genetiikan tutkimus kiellettiin ja sen edustajia erotettiin viroistaan, vangittiin ja tapettiin, koska genetiikan katsottiin edustavan ”papillista taikauskoa”. Genetiikan teoreettisia rakennelmia verrattiin ”uskonnollisiin käsityksiin kuolemattomasta sielusta”. Jostain syystä tieteen kehitys ei kuitenkaan vauhdittunut tehokkaiden puhdistusten avulla. Pohjois-Korean yliopistojen oppimateriaalit on tehokkaasti puhdistettu kaikesta jumaluskosta. Kim Il-Sungin ja Pjongjangin yliopistoilta ei puutu rohkeutta eliminoida toisinajattelijoita. Turvamiehet valvovat sekä opettajia että opiskelijoita ja siirtävät ”väärien” käsitysten esittäjät uudelleenkoulutettaviksi työleireille. Pohjois-Korean tieteen saavutukset ovat kuitenkin antaneet odottaa itseään. Tiedeyliopistoa ei ole ilman avointa dialogia. Tieteen itsekriittisyys perustuu tieteentekijöiden väliselle kriittiselle keskustelulle, jossa omat perususkomukset altistetaan vastakkaisten näkökantojen tarjoamalle koettelulle. Tapio Puolimatka professori Puhetta uskosta ja sen puutteesta Tiede edellyttää moniäänistä dialogia sijaan keksimme termin ihmiselle, joka uskoo siihen, että tähtien asento vaikuttaa elämäämme tai että vedellä on muisti. Yhtä kaikki, en siis usko yhteenkään jumalaan. Jos aihe nousee esille vaikkapa Ilokiven ruokapöydässä, kerron ilomielin mielipiteeni asiasta. En kiemurtele istuimessani ja mutise jotain tyhjänpäiväistä välttäen katsekontaktia vieruskaverini kanssa vain, jotta kenenkään ei tarvitsisi vaivaantua. Olemme ilmeisesTi joskus aiemmin sopineet porukalla, että uskonnosta on syytä vaieta. Uskovaiset pysyvät usein hiljaa, jotta heitä ei pidettäisi tyhminä tai omituisina. Olen kuullut tämän useammalta opiskelijalta opiskeluvuosieni aikana. Toisaalta moni vastakkaista näkemystä edustava pysyy hiljaa, jotta heitä ei pidettäisi ärsyttävinä provokaattoreina. Itse en ole koskaan ymmärtänyt, miksi se olisi huono asia! Koko tämä vaivaantumisen, korrektiuden ja virheellisen kunnioituksen sekamelska on totaalisen typerää. Ja tylsää. Kun jokainen varoo kertomasta mielipidettään, koska muutkin tekevät niin, saatamme helposti menettää yhden mielenkiintoisimmista keskusteluista. Seuraavan kerran, kun joku alkaa sukujuhlissa valittaa sateesta/kuivuudesta/kuumuudesta/kylmyydestä, vaihdan keskustelunaiheen sillä sekunnilla kiihkeäksi uskonnolliseksi väittelyksi. Oikeuteni välttää tylsistymisestä johtuva aivokuolema on tärkeämpi asia kuin muiden läsnäolijoiden vaivaantuminen tai loukkaantuminen. Muuten olen sitä mieltä, että keisarilla ei ole vaatteita. Jaakko Kinnunen paatoimittaja@jylkkari.fi Kansan ääni puhu suusi puhtaaksi. anna palautetta ja herättele keskustelua. Sovita Sitattilaatikko niin, että ylhäällä ja alhaalla on yhtä paljon tilaa. säästä tai sisustuksesta puhuminen illanistujaisissa tai sukujuhlissa on sekä ajan että älyllisen kapasiteetin tuhlausta. Pääkirjoitus 2 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2016 2 1 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Osallistu kilpailuun ja voita festariliput! RaTKaise alla oleva arvoitus ja voita kaksi kahden päivän lippua Provinssirockiin. Oikean vastauksen selvittäminen vaatii hiukan päättelykykyä, matematiikan taitoja sekä kampuksenja taiteentuntemusta. Lähetä ratkaisusi Jylkkärin päätoimittajan sähköpostiin otsikolla ”Oikea vastaus”. Nopein oikein vastannut voittaa, joten pidä kiirettä!
Jylkkärin toimitus Opinkivi, 1. kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä jylkkari@jylkkari.fi Päätoimittaja: Jaakko Kinnunen paatoimittaja@jylkkari.fi p. 045 137 1957 Toimittaja: Arimo Kerkelä toimittaja@jylkkari.fi p. 571 M99 4UKK0 Kuvaaja: Matti Parkkinen sivari@jylkkari.fi p. 54L 4L1 1770 Kannen kuva: Markku Mujunen Painos: 6000 kpl Painopaikka: BotniaPrint Oy, Kokkola www.botniaprint.fi ISSN 0356-7362 kansan ääni Kartalla Valto Merta: 044 9880 408 valto.merta@jylkkari.fi Jylkkäri siirtyy kesätauolle! Palaamme toimitukseen elokuun alussa. Syksyn ensimmäinen lehti ilmestyy 29.8. ilmoitukset Helan går sJung Hopp faderallan lallan leJ Helan går sJung Hopp faderallan leJ ocH den som inte Helan tar Han eJ Heller Halvan får Helan går... sJung Hopp faderallan leJ! HeJ! glada vappen! 3 Jyväskylän Ylivappulaslehti 5/2016 ”Mä OdOTAn, eTTä ne KuOlisi POis, niin Pääsisi PerusTAMAAn OMiA lehTiä TilAlle.” Vuoden 2015 freelanceriksi valittu toimittaja Jarno Liski kommentoi mediatalojen asemaa. Eivätkö kaverit löydä piknikpaikkaanne vappuna? Älä hätäile, vaan katso ja kerro koordinaattisi Jylkkärin harjukartalla! A A 2 1 3 4 5 6 7 8 9 10 11 2 1 3 4 5 6 7 8 9 10 11 B B C C d d e e F F G G h h i i J J K K l l GrafIIKKa: arIMO KerKeLä
Uutiset 4 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2016 Klassiset kielet ahtaalla Yliopisto. Jyväskylän yliopiston rakenneuudistuksen myötä jotkin pienemmät oppiaineet saattavat poistua valikoimasta. teksti Jaakko Kinnunen kuva Matti Parkkinen minen tulee tehdä ministeriön kanssa neuvotellen. Italia ei kuulu koulutusvastuun piiriin, joten sen suhteen Jyväskylän yliopisto voi toimia itsenäisesti. Kielten laitoKsen johtaja Anne Pitkänen-Huhta korostaa, että yliopisto tarjoaa jatkossakin kieliopintoja laajasti. ”Nämä päätökset tehdään tiedekuntatasolla. Kieliaineiden asemasta yliopistoissa on puhuttu jo kahden vuoden ajan valtakunnallisesti. Yksi isoimpia asioita on pienempien kielten oppiaineiden opiskelijamäärät. Latina ja italia ovat meidän laitoksella erittäin pieniä oppiaineita, ja nykyiset rahoitusmallit eivät suosi näin pieniä aineita”, Pitkänen-Huhta kertoo. Esimerkiksi latinalla on tällä hetkellä viisi pääaineopiskelijaa. Italiassa on mahdollista suorittaa aineopinnot, mutta kokonaisuuden suorittajia on hyvin vähän. ”Tässä on kaksi asiaa, joita pitää ajatella. Kielten opiskelun tulee olla laajaa. Meidän kielikeskus tarjoaa tähän hyvän väylän. Toisekseen täytyy pohtia, että onko kenenkään etu, jos meillä on vain parin opiskelijan ryhmiä jossain kielessä. Mahdolliset lakkautukset ovat tietysti aina vaikeita asioita”, Pitkänen-Huhta pohtii. JYväsKYlän yliopiston hallitus päätti maaliskuussa uudistaa tiedekuntaja laitosrakenteitaan. Muutokset tulevat voimaan vuoden 2017 alussa. Uudistuksessa tiedekuntien määrä vähenee seitsemästä kuuteen, kun yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos siirretään humanistiseen tiedekuntaan. Uusi tiedekunta saa nimekseen humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Samalla psykologian laitos siirretään kasvatustieteelliseen tiedekuntaan, jonka nimi muuttuu kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnaksi. Jyväskylän yliopiston rakenneuudistuksen myötä muun muassa kielten ja viestinnän laitokset yhdistetään. Kielten laitoksena toiminut P-rakennus on tällä hetkellä remontissa. Siivooja Leena Rautiainen yllättyi siitä, kuinka kova kiire siivousliikkeessä oli tehdä töitä. Yliopiston palveluksessa työtahti on inhimillisempi ja hän ehtii tehdä työnsä kunnolla. Latinan meRKitYS on huomattavaSti SuuRemPi mitä PääaineoPiSKeLiJoiden LuKumääRä KeRtoo. l atinan ja italian oppiaineet saattavat pian jäädä historiaan Jyväskylän yliopistolla. Mahdollinen oppiaineista luopuminen liittyy yliopiston rakenteelliseen uudistukseen ja valtion rahoitusmallien muuttumiseen. Päätöksiä latinan ja italian oppiaineiden tulevaisuudesta voidaan odottaa jo toukokuussa, kun yliopisto on käynyt tulosneuvottelut opetus-ja kulttuuriministeriön kanssa. ”Ministeriöstä on ilmaistu meille jo aiemmin, että esimerkiksi latina on niin pieni oppiaine meillä, että siitä luopumista voisi harkita. Klassisia kieliä voi opiskella nyt ainakin Helsingissä ja Turussa. Niissäkin hakijamäärät ja sisäänotot ovat todella pieniä, mutta kuitenkin isompia kuin Jyväskylässä”, Jyväskylän yliopiston rehtori Matti Manninen toteaa. Entäpä esimerkiksi latinan asema klassisen sivistyksen kielenä? ”Maailma muuttuu. Eihän meillä enää olla opetettu klassista kreikkaakaan pitkään aikaan”, Manninen sanoo. latinan aineJärJestö Tabernan puheenjohtaja Tuomo-Paavo Salokas pitää suunnitelmia huolestuttavina. ”Maailma ei muutu näiltä osin. Latina säilyy jatkossakin eurooppalaisissa itseään kunnioittavissa yliopistoissa. Latinan tulevaisuus Jyväskylässä on erittäin tärkeä symbolinen kysymys”, Salokas toteaa. Taberna on käynnistänyt adressin latinan säilyttämisen puolesta. Jylkkärin mennessä painoon adressi oli kerännyt 2 302 allekirjoitusta. ”Jos puhutaan profiloitumisesta, niin latinalla on tässäkin suhteessa erittäin tärkeä rooli. Latinan hallinta auttaa sekä opiskelijoita että uusia tutkijoita. Se esimerkiksi tukee meidän erittäin korkealaatuista yhteiskunnallista tutkimusta, joka tuo myös paljon rahaa yliopistolle. Latinan merkitys on huomattavasti suurempi mitä pääaineopiskelijoiden lukumäärä kertoo”, Salokas sanoo. oKM:n toiveena on, että Suomen yliopistot profiloituisivat riittävän isoihin oppiaineisiin. Yliopistoille suunnatun strategisen rahoituksen suuruus määräytyy sen perusteella, kuinka yliopistot ministeriön arvion mukaan ovat onnistuneet kehittämään rakenteitaan tavoitteen saavuttamiseksi. ”Me olemme saaneet ministeriöltä hyvää palautetta siitä, kuinka profilointia on viety eteenpäin. Palautteessa mainittiin vain muutama asia, joista selvin oli klassiset kielet, eli latina. Tiedän, että muilla yliopistoilla tehtävää on vielä enemmän”, Manninen sanoo. Entä tuoko latinan ja italian oppiaineiden mahdollinen loppuminen suoraan säästöjä yliopistolle? ”Säästöjä ei suoraan tule, koska oppiaineiden henkilöstö on jo talon sisällä. Olemme tässä sitoutuneet siihen, että ihmisiä ei irtisanota”, Manninen kertoo. Yliopiston rakenneuudistuksen myötä saattaa tulevaisuudessa päättyä myös joidenkin muiden pienten oppiaineiden taival Jyväskylässä. Keskusteluja on käyty esimerkiksi hungarologian oppiaineen jatkosta vastuuhenkilön aikanaan eläköityessä, sekä biologian aineenopettajakoulutuksen lopettamisesta. Joissakin oppiaineissa, kuten latinassa, yliopistolla on asetuksella määrätty koulutusvastuu, jolloin lakkautta
5 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2016 Klassiset kielet ahtaalla teksti Jaakko Kinnunen kuva Matti Parkkinen ToimiTTajaT ilman rajoja -järjestö on julkaissut jälleen listauksen maailman lehdistönvapaustilanteesta. Suomi sijoittui listan ensimmäiseksi nyt seitsemättä kertaa peräkkäin. Perusteluissa mainittiin muun muassa, että suomalaiset ovat väkilukuun suhteutettuna maailman kolmanneksi ahkerimpia sanomalehtien lukijoita. Sijoille kaksi ja kolme listauksessa sijoittuivat Alankomaat ja Norja. Lehdistönvapaus on Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan huonoimmalla tolalla Eritreassa. Listan pohjalta löytyvät myös Pohjois-Korea, Turkmenistan ja Syyria. Maanosista ylivoimaisesti parhaiten pärjäsi Eurooppa. Toiseksi sijoittui Afrikka, joka ohitti ensimmäistä kertaa Eteläja Pohjois-Amerikan. Etelä-Amerikassa toimittajiin kohdistuva väkivalta ja uhkailu on ollut viime vuosina kasvussa. Vaarallisimmat alueet toimittajille ovat viime vuosien tapaan Pohjois-Afrikka ja Lähi-Itä. Maailmanlaajuisesti raportissa varoitetaan pelon kulttuurin lisääntymisestä. Lisäksi esiin nostettiin valtiollisten ja yksityisten tahojen aiempaa voimakkaammat pyrkimykset vaikuttaa toimittajien ja median työhön. ParhaasTa sijoiTuKsesTa huolimatta Suomen kokonaispistemäärä putosi edellisvuodesta. Toimittajat ilman rajoja -järjestön Suomen osaston puheenjohtaja Ilkka Nousiainen toteaakin, että maailmalla kiristynyt ilmapiiri näkyy myös Suomen tilanteessa. ”Pakolaiskeskustelu on kärjistänyt tilannetta kaikkialla Euroopassa. Vihapuhe ja toimittajien uhkailu on yleistynyt myös meillä Suomessa. Tämä on kohtuullisen uusi ja huolestuttava ilmiö suomalaisessa mediassa ja yhteiskunnassa”, Nousiainen huomauttaa. Jaakko Kinnunen suomi jälleen lehdistönvapauden ykkönen jylKKärin enTinen päätoimittaja Jarno Liski (s. 1984) on valittu vuoden 2015 freelanceriksi. Valinnan teki Suomen freelance-journalistit ry. Palkintotyöryhmä nostaa esiin Liskin vuonna 2015 Seura-lehdessä julkaistun verotrilogia-juttusarjan, jossa palkinnonsaaja selvittää ja esittää uutta tietoa verosuunnittelusta, korkeimpia vallankäyttäjiä myöten. Tämän lisäksi hän paljasti muun muassa verohallinnon menettelytapoja veronkiertäjien armahdustapauksissa. Liskin kerrotaan tekevänsä taustatyönsä huolella ja olevan intohimoinen toimittaja. Vuoden freelancer palkintoa on jaettu vuodesta 1997. Jarno Liski toimi Jyväskylän ylioppilaslehden päätoimittajana vuosina 2011-2013. Matti Parkkinen liskistä vuoden freelancer Jarno Liski on jyväskyläläinen toimittaja. arimo kerkelä jyväsKylän yliopiston ylioppilaskunta hyväksyi aiesopimuksen Jyväskylän kaupungin kanssa tontin hankinnasta kokouksessaan 23. maaliskuuta. Tontille suunnitellaan opiskelija-asuntolaa ja se sijaitsee Nuuskakadun, Ahdinkadun ja Pitkäkadun kulmassa lähellä normaalikoulun ala-astetta. Kevään ja kesän aikana kaupunki tekee kaavoituksen yleissuunnitelman alueelle. JYY aloittaa omat selvittelynsä kaupungin kaavoitustyön jälkeen. Rakennustyöhön ei päästä vielä lähiaikoina, sillä kaavoitusja muu suunnittelutyö vie muutaman vuoden. JYYn toimitusjohtaja Marko Huttunen kertoo, että uusissa tiloissa tulee asumaan opiskelijoiden lisäksi jonkin verran henkilökuntaa. ”Meillä on tämän projektin suhteen strateginen kumppanuus yliopiston kanssa. Suunnitelmissa on, että rakennuksessa olisi väliaikaisia asuntoja myös vieraileville luennoitsijoille ja tutkijoille. Opiskelija-asuntoja olisi kuitenkin suurin osa”, Huttunen toteaa. Jaakko Kinnunen opiskelija-asuntolan valmistelutyö etenee Opiskelija-asuntolalle kaavailtu tontti sijaitsee K-Market Ruokavinkin takana. Pro lingua laTina in jyväsKylä -adressi ”Latinaa tarvitsevat muutkin kuin kielten ja historian opiskelijat. Matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa ekologian alan opiskelijoille kuuluu pakollisena osana opintoja kasvien latinankielisten nimien opettelu. Opiskelija MTK:sta ”Latin language and classical humanities are not only about ”dead” languages: it is about the common roots of European civilization and universal humanism: that is what it is so urgent to preserve in the hard times we know now.” Dominique Poirel ”The strong profile of the Latin section has contributed enormously to the international status of Jyväskylä University over a long period of time; it would be extremely short-sighted to abolish such an essential part of the university’s reputation.” Lena Wahlgren-Smith ”Current attack on Humanities in Finland is an outrage. Latin is the necessary background for almost any branch of Humanities. Leaving Latin out of the curriculum is dumbing down students.” Guest ”I signed this petition as a Latinist, a Classicist, a Medievalist and a Humanist. There is no university with serious pretensions in the Humanities that doesn’t offer Latin.” Guest ”Universitas sine lingua classica nulla est universitas.” Guest
Opiskelu maailmalla 6 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2016 I stanbul lienee yksi eksoottisimmista Erasmus-vaihtokohteista. Vastakohtien metropoli on samaan aikaan liberaali ja konservatiivinen, sekoitus itää ja länttä. Saman päivän aikana on mahdollista lounastaa Aasiassa ja jatkaa Eurooppaan illanviettoon. TurkIssa korkeakouluopiskelu muistuttaa enemmän opiskelua suomalaisessa lukiossa kuin yliopistossa. Akateemista vapautta ei juuri ole. Saman oppiaineen opiskelijat kulkevat aika pitkälti saman putken läpi, sillä kursseissa ei ole paljoakaan valinnaisuutta, eikä sivuaineen käsitettä tunneta. Suomessa pääaineeni on journalistiikka, mutta Istanbulissa teen laajaa sivuainetta kansainvälisistä suhteista. Kültür Universitesissä opiskelu on melko kaoottista. Luokassa kuuluu jatkuva puheensorina ja opiskelijoiden jatkuva ramppaaminen ovesta sisään ja ulos tekee luokasta levottoman. Monesti vaihto-opiskelijat huomaavat olevansa ainoita luokassa luennon päätteeksi kaikkien paikallisten poistuttua yksi kerrallaan. Kursseihin kuuluu aina kaksi suoritusta: loppukoe ja välikoe tai esitelmä. Kokeissa lunttaaminen tuntuu olevan pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Yksi koulutusjärjestelmän heikkouksista on suhtautuminen kielten opiskeluun. Peruskoulussa annetaan arvoa enemmän luonnontieteille, joten englannin opiskelu ennen yliopistoa on vähäistä. Jopa kansainvälisten suhteiden opiskelijat osaavat kieltä heikosti, vaikka englanti on opiskelukieli valtaosalla kursseista. Vaihto-opiskelijat päätyvät viettämään aikaa keskenään, sillä ystävystyminen paikallisten kanssa on haastavaa kielimuurin vuoksi. PaIkallIseT vaikuttavat opiskelijoina valitettavan passiivisilta. Motivaation ja kiinnostuksen puute velloo luokassa, vaikka opettajat yrittävät aktivoida kysymään ja innostumaan. Monen kohdalla kyse on siitä, että vanhemmilla on Turkissa viimeinen sana sen suhteen, mitä alaa jälkipolvi lähtee opiskelemaan. Vanhemmat kustantavat nuorten opinnot, ja ellei nuoren valitsema ala miellytä vanhempia, rahahanat sulkeutuvat. Taidealoja usein väheksytään, kun taas erityisesti insinöörit ovat yhteiskunnassa arvostettuja. Turkki on yhä perinteisiin arvoihin nojaava maa, jossa ammatti määrittelee yhteiskunnallista asemaa. Monet taidealasta haaveilevat ovat tehneet perheensä kanssa kompromissin ja päätyneet arkkitehtuurin pariin. Opinto-ohjaus oppilaitoksissa on olematonta, sillä monella ei ole aavistustakaan, mitä tehdä valmistumisen jälkeen. Työelämä tuntuu nuorista etäiseltä, eikä työharjoittelu yleensä kuulu osaksi opintoja. erasmus. Turkin pinnan alla kiehuu, niin sisäkuin ulkopolitiikankin tasolla. Maa on viimeaikaisten tapahtumien valossa osoittautunut jälleen tärkeäksi nappulaksi maailmanpolitiikan pelikentällä. Siksi Istanbul onkin loistava kaupunki opiskella kansainvälisiä suhteita juuri nyt. aasian ja euroopan rajalla teksti ja kuvat Laura Pylvänäinen Turkissa panostetaan näyttävyyteen. Vaikka Kültür-yliopiston kampuksen julkisivu on varsin mahtipontinen, itse kampus on pieni. Pihalla liehuvat Turkin punavalkeat liput ja käytäviä koristavat kansakunnan isän Atatürkin muotokuvat. ellei nuoren VAliTsemA AlA miellyTä VAnhemPiA, rAhAhAnAT sulKeuTuVAT.
Kolumni 7 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2016 Suuren hatunnoston ansaitsevat yliopistomme opettajat. Opiskelijoiden tasoon nähden opettajat Kültür-yliopistossa ovat alojensa ammattilaisia, jotka ovat keränneet rutkasti kokemusta ulkomailla. Kolme opettajaani ovat entisiä suurlähettiläitä ja yksi CNN-kanavan entinen ulkomaan toimituksen päällikkö. Erityisen mielenkiintoinen on Uskonto ja politiikka –kurssi, jota opettaa vallassa olevan konservatiivisen AKP-puoleen työntekijä – yhtälö, joka tuo opetukseen aivan oman mausteensa. Yllättävää on ollut se, miten moni opettaja haastaa opiskelijoita kritisoimaan heitä, sillä Turkissa auktoriteetteja ei yleensä sovi kyseenalaistaa. Byrokratia, systeemin jäykkyys ja tiedonvälityksen puute saattavat toisinaan turhauttaa vaihto-opiskelijaa. Kursseille rekisteröityminen ja niiltä poistuminen tapahtuvat vain tiettyjen viikkojen aikana verkkojärjestelmän kautta, mutta mikään tieto ei kulje sähköisesti. Koepäivämäärät ja koearvosanat kuulee lähinnä puskaradion kautta. Pitkiin välimatkoihin tottuminen vie Istanbulissa aikaa. Kültür sijaitsee kaukana keskustasta lähellä lentokenttää. Lähes kaikki opiskelijat haluavat asua lähempänä kauppoja, kahviloita ja yöelämää, joten matka koululle metrolla tai metrobussilla vie noin tunnin. Vaikka opiskelu Istanbulissa ei välttämättä kuulostaisi järin houkuttelevalta, on oma vaihtoni ollut tähän saakka todella onnistunut. Opiskeluissa ei aiheita aina järin syvällisesti käsitellä, mutta siitä huolimatta olen saanut aivan uuden käsityksen Turkin ja lähialueiden politiikasta ja ongelmista. Jyväskylässä minulla tuskin olisi mahdollisuutta opiskella esimerkiksi diplomatiaa, Lähi-idän konflikteja, Balkanin politiikkaa, Turkin ulkopoliittisia suhteita ja KeskiAasian energiapolitiikkaa. Lisäksi Istanbul on mieletön 15 miljoonan asukkaan suurkaupunki, josta löytyy kaikkea: kulttuuria, historiaa, idän eksotiikkaa ja yöelämää. Neljän kuukauden vaihto Istanbulissa on aivan liian lyhyt. Y liopistollamme tapahtuu kummia. Aivan kuin johto pelaisi Scrabblea keksiessään hienoja sanoja selittääkseen oppiaineiden suunniteltuja lakkautuksia, kun taas toisaalla opiskelijoita kannustetaan juoksemaan opintopisteiden perässä kuin Sonic konsanaan Segan konsolipeleissä metsästäessään kiiltäviä sormuksia. Muuten ihan kiva juttu, mutta kun oikea elämä ei ole peli. Sitä ei voi ladata uudelleen tai pelata vain silloin, kun siltä tuntuu. uuSi termi oppiaineiden suunnitelluille lakkautuksille on ”rakenteellinen kehittäminen”. Näin se on muotoiltu opiskelijoille suunnatussa sähköpostiviestissä. Kielten laitoksen kohdalla latinan ja italian oppiaineet kuuluvat rakenteellisen kehittämisen piiriin. Liekö kehitetään myös yliopiston lainaamaa klassista latinankielistä slogania ”amica veritas”, joka muuten suomeksi tarkoittaa ”totuus on ystävä”. Voipi nimittäin olla, että tulevaisuudessa niin klassisten alkuperäistekstien kuin maailman toiseksi puhutuimman äidinkielen kantakielen tutkiminen voi olla Keski-Suomessa vaakalaudalla. Eihän se mitään, kohta me varmaan ollaan kuntaliitoksen myötä osa Tamperetta. Vaikuttaakin siltä, että yliopiston hallitus pelaa sanapeliä muotoillessaan suunnitellun oppiaineiden alasajon ”rakenteelliseksi kehittämiseksi”. maaliSkuun 11. päiVä sähköpostin saapuneet-kansioon tärähti niin iloinen uutinen, että oikein itkettää. Ensin olin hämmentynyt, sitten olin suuttunut ja nyt olen masentunut. Ei tämä voi olla totta. Kielten laitos alkaa nimittäin palkitsemaan opiskelijoitaan haalarimerkein, joita ei saa kuulemma mistään muualta. Luulin, että tämä on vitsi, mutta jatkaessani lukemista minun kasvoni kalpenivat. Palkinnon saa, mikäli suorittaa vuodessa 55 opintopistettä. Eikä siinä vielä kaikki, valitettavasti. Vähintään 60 opintopistettä vuodessa saava opiskelija palkitaan vielä elokuvalipulla. Mielestäni opiskelijoiden suurin palkinto on se, että he ovat onnistuneesti suoriutuneet pääsykoetilaisuudesta ja päässeet opiskelemaan haluamaansa alaa ja sivistämään itseään. Jos opiskelijoita välttämättä halutaan palkita, tulisi se ehdottomasti tehdä laadullisin eikä määrällisin perustein. Tarkoitan tällä sitä, että jos yllämainittuja haalarimerkkejä ja elokuvalippuja, tai ihan sama mitä, halutaan jaella, tulisi se tehdä esimerkiksi pääaineessa suoritettujen kurssien arvosanojen keskiarvon perusteella. Tällä hetkellä kielten laitoksen signaali opiskelijoille on mielestäni väärä: aivan sama miten opiskelet, kunhan saat hamstrattua paljon pisteitä! Tämä on peli, saatana! minua peljättää suuresti, että hurmoshenkinen tulosajattelu on levinnyt liian syvälle yliopistomme rakenteisiin, valitettavasti myös kielten laitokseen. Oppiaineiden suunnitellut lakkautukset ja opiskelijoiden ”palkitseminen” kielivät tästä. Niin yliopiston kuin kielten laitoksenkin johdon tulisi osoittaa rohkeutta vallitsevissa olosuhteissa ja vaalia sivistystä yli kaiken. Matti Parkkinen Sininen moskeija on Istanbulin suosituimpia turistinähtävyyksiä ja kaupungin symboli. Kampukselta löytyy muutama opiskelijaravintola, joista kaikista saa erihintaisia lounaita. Huivien käyttö yliopistoissa, kouluissa ja valtion viroissa on ollut sallittua vuodesta 2013 lähtien. Amica veritas, sed pecunia amica melior JoS opISKelIJoIta välttämättä Halutaan palKIta, tulISI Se eHdottomaStI teHdä laadullISIn eIKä määrällISIn peruSteIn. Yllättävää on ollut Se, mIten monI opettaJa HaaStaa opISKelIJoIta KrItISoImaan HeItä.
8 Kampus In English Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2016 May Day in Finland is mostly about drinking even though it celebrates the Finnish workers, students, and the spring. It includes lots and lots of sparkling wine, picnics in parks and rallies in cities across the whole country. The first of May is one of the biggest holidays after Christmas and Midsummer and it is definitely the biggest carnival-style festival in the country. During the two-day celebrations, Finns think summer is already here and usually that leads to many people wearing too little clothes. The solution to their problem is naturally alcohol that is enjoyed in various May Day events in the course of the celebrations. The essentials for this holiday are alcohol, student caps, picnics, balloons and a fun spirit. The May Day celebrations start on the 30 of April. In Jyväskylä, the statue of Minna Canth, which is located by the church, gets a student cap on its head. There will also be some speeches and music, and as a bonus, the event is held in English also. The same kinds of events are held all around Finland. The biggest one of these events is in Helsinki, where every year a statue called Havis Amanda, which is more familiarly known as Manta, gets a student cap on its head. For many, the ceremony is a ”must see” thing in the course of the May Day celebrations. In addition to the statues wearing the black-and-white student cap, many university students also wear the cap during May Day. It is a sign that you have graduated from high school and usually all the hats are almost alike. Only the engineering students have a cap that is easily recognized from others since it has a tassel hanging from its top. The May Day celebrations usually take two days, starting on the evening of 30 April and continuing to 1 May, and they concentrate around getting as drunk as one possibly can. After watching the statues get their student caps, especially university students enjoy sparkling wine and other alcoholic drinks while wandering around the city having fun. A traditional party drink in Finland is called sima. It is a sweet sparkling brew that is spiced with lemon and raisins. It is usually served with Chemistry student Annu Nurmela and Finnish language student Riikka Rintala attending an early May Day event organised by the Jyväskylä subject teacher students’ association (Jano ry) in Normaalikoulu on Wednesday 20th April. hold on to your student caps – May Day is coming text Minna Markkanen pictures Matti Parkkinen May Day. The two-day celebrations include doughnuts, balloons, speeches, and of course alcohol. The FiRsT oF MAy is oNe oF The biggesT holiDAys AFTeR ChRisTMAs AND MiDsuMMeR.
Pakina 9 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2016 Chemistry student Jonas Hammarström enjoying a doughnut. H yvä opiskelija! Näinä sekavina aikoina jokaiselta sosiaalisen median käyttäjältä vaaditaan pakollisena suorituksena Hyvä ja rakentava nettikeskustelukulttuuri -kokonaisuus. Kronologisesti etenevä peruskurssi noudattaa osapuilleen kaikkien maailman keskustelujen kaavaa. Sinulle, hyvä lukija, tarjoan sen nyt vapaina yleisopintoina. 1. Valitse aluksi ajatuksillesi joko ärsyttävyyteen asti huoliteltu ja hillitty esitystapa tai roiski kirjaimia ja välimerkkejä vapaasti estradille. Kysy eeik ö sulla oo muuta arvosteltavaa,, kuin mun kirjoitus tyyyli ha ha aha ha, kun vastustaja hiiltyy sekavaan ulosantiisi. Hah aha ah loppuko pojalta sanottava?1?!? he eheee,,!111!! 2. Harkitse, mikä nimitys osuu vastapeluriisi tiukimmin. Tytöttely, pojittelu, yleisemmin ”voi kuules lapsukainen” -puhuttelu tai muu toimintatai ymmärryskykyyn viittaava toimii ruoskan lailla. Ethän sinä vielä mitään voi ymmärtääkään, lapsonen.. Tämä vaatii taustatyötä, joten googlaa, kaivele ja googlaa lisää. 3. Vihollisen argumentoidessa asiaansa tekeydy tyhmäksi. Voisitko selittää ajatuksesi? En ymmärrä. Pyydä perusteluja myös maa kiertää aurinkoa -tason väitteille varsinkin silloin, kun tiedät asianlaidan itsekin. Jos toinen hermostuu ja kutsuu sinua typeräksi, syytä tätä vihamieliseksi ja kykenemättömäksi reiluun argumentaatioon. 4. Epäile aina Illuminatia, turvapaikanhakijoita, valtion propagandakoneistoa tai USA:n pankkisalaliittoa. Kaikki on globaalin rahajärjestelmän aivopesua. Voittajat kirjoittavat historian, tämä on rakennettu todellisuus. Keino on aukoton, sillä toisen epäillessä järkiperäisyyttäsi voit aina palata kohtaan 2. 5. Mikäli argumenttisi perustellaan virheelliseksi, kerro vastaavien tapahtumien tai asioiden olevan silti todellisia. Onnea, sait nyt osoitettua mitättömän palasen omassa maailmassasi ”vääräksi”. Harmi, että olet kykenemätön näkemään kokonaiskuvaa. Muistuta kohdasta 4. 6. Jos oma sanottavasi loppuu, katoa paikalta. Ennen poistumistasi voittajana heitä vielä ilmoille jokin käytyyn keskusteluun relevantisti liittymätön linkki tai ajatus. Kuvamanipulaatiot tai huijaussivustojen ”uutiset” sopivat tähän parhaiten. Enkä edes sitä paitsi vaivaudu enää puhumaan kanssasi, koska kohdat 1-5. 7. Vituttaako? Voit hykerrellä tyytyväisenä, sillä keskustelukumppanillasi luultavasti keittää ennen sinua. Teppo Tulppu Internetargumentaatio, keskustelukulttuurit ja teoriat (0 op) doughnuts or a special funnel cake called tippaleipä. Sima doesn’t have a lot of alcohol in it so everyone drinks it around the time of May Day. When it comes to decorations, balloons are a traditional decoration in May Day parties. You can also see vendors with a huge amount of balloon strapped to their waists on Kauppakatu during the week before the actual celebration day and a lot of excited kids gazing up to find the perfect balloon for their parents to buy for them. With these balloon sellers, there are also a lot of vendors selling carnival-style stuff to people. Masks, funny hats, and candy are the biggest selling hits every year. W i t h a l l t h e alcohol, Finns also n e e d s o m e t h i ng to eat during May Day celebrations. Food plays a huge role especially in the picnics held on the first of May. Traditional May Day foods are freshly cooked doughnuts, funnel cakes, frankfurters and potato salad. Doughnuts and funnel cakes are eaten on picnics on the first of May. Usually the picnics take place on meadows or green areas in cities. In Jyväskylä, people, especially students, take blankets, wine, and food to Harju and continue celebrating May Day there. The picnic is organized by the Student Union of the University of Jyväskylä. For some, a May Day picnic is the place to cure their hangover or to continue with the drinking. Actually, what could be better than lying in the sun, drinking sparkling wine with your friends and eating brunch food? Being the holiday of the workers, there are also rallies in Finnish cities on May Day. In Jyväskylä, t h e t r a d i t i o n a l ” vappumarssi” is walked on May 1 at 11 starting from Ilmarisenkatu. The same kinds of rallies are held all over Finland. Many times the preparations for May Day start a week before May 1. This year many student organization in Jyväskylä organize their own May Day related events throughout the week and they conclude the series of events at the picnic in Harju. So be prepared for a full week of festivities that reach their peak on the eve of May Day and remember to stock up on sima and doughnuts, you’ll need those at the picnic. a traditional party drink in Finland is Called sima. it is a sweet sparkling brew tHat is spiCed witH lemon and raisins. KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1.5.-31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ Soluasunnot: 215€-290€/kk/asukas Tiedustelut puh. (09) 3877133, toimisto@latokartanonyokyla.fi www.latokartanonyokyla.fi
ASDF 10 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2016 ASDF Kampuksella Campuksen Koonto Dance Team on Liikunnan Riemun tanssijoukkue. Ninna Alahäivälä (vas.) ja Ronja Kulmala (kesk.) harjoittelevat tanssiliikkeitä. Maanantaina 7.3. Monitoimitalolla pelattu Riemu-KaDy futsal-paikallisottelu veti katsomoon ennätykselliset 1107 katsojaa.
11 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2016 ASDF Liikunnan Riemua kotkien siiveLLä liikuntA. Jylkkäri oli paikalla, kun Riemun Kotkat pelasi kauden tärkeimmän ottelun. Samalla kyseltiin seuran kuulumisia puheenjohtaja Niko Kauppiselta. lauantai 9. huhtikuuta, Jyväskylän aikuisopisto V iitaniemen liikuntasalissa on säpinä päällä puoli tuntia ennen pelin alkua. Yksi mustaturkoosiin pukeutunut porukka laittaa pystyyn lentopalloverkkoa ja toinen vetää esiin katsomon penkkejä. Edessä on Riemun miesten lentopallojoukkueen eli Riemun Kotkien ratkaiseva ottelu noususta 1-sarjaan. Silti joukkueen pelaajat ovat talkoohommissa ennen peliä. Paikalla on myös muita riemulaisia toimitsijoina, kahvinkeittäjinä tai ihan vain katsojina, joiden tehtävänä on pitää meteliä. liikunnAn Riemu on vuonna 2011 perustettu urheiluseura, joka on tarkoitettu ensisijaisesti Jyväskylän yliopiston opiskelijoille. Pääosa eli noin kaksi kolmasosaa jäsenistä tulee liikuntatieteellisen tiedekunnan puolelta, mutta seurasta löytyy opiskelijoita myös muista tiedekunnista ja Jyväskylän AMK:sta. Yhteensä jäseniä on vähän yli 300. Riemulla on tällä hetkellä 15 lajijaostoa ja lisää lajeja tulee sitä mukaa, kun opiskelijoista löytyy jaoston perustamiseen innokkuutta. ”Jalkapallosta lähdettiin liikkeelle, mutta muitakin lajeja oli mukana alkuvaiheesta lähtien. Muun muassa lentopallo on yksi vanhimmista lajeista, jota pelattiin viime kesään asti Liikunnan Karpaasit nimellä”, muistelee Liikunnan Riemun puheenjohtaja Niko Kauppinen. Riemun uusimpiin lajivaltauksiin kuuluvat muun muassa kamppailulajit ja alamäkiluistelu. Seuran luistelijoita oli mukana menneen kauden MM-sarjassa, johon sisältyi paljon mediahuomiota saanut Suomen osakilpailu Laajavuoressa. Puheenjohtajan mukaan jaostojen määrä nousee 16:een, kun toiminta saadaan käyntiin pesäpallossa. 1. erä: Hurmosta kentällä ja katsomossa Riemun kotkAt aloittaa ottelun hurmoshenkisesti ja takoo taululle nopeasti ison piste-eron. Vastaavasti Virroilta tuleva vierasjoukkue Team PUM ei saa omaa peruspeliään toimimaan, ja helpot virheet seuraavat toisiaan. Noin 200 katsojaa saa todistaa yksipuolista lentopallonäytöstä: ensimmäinen erä Riemulle murskaluvuin 25-7. Riemun ideologiaan kuuluu vahvasti yhteisöllisyys. Urheilijat käyvät toisten lajien tapahtumissa talkoilemassa ja fanittamassa. Myös loukkaantuneet pelaajat pysyvät sillä tavalla hyvin ”pelissä mukana”. Lisäksi löytyy äänekkäitä ammattikannattajia, jotka kiertävät ahkerasti eri lajien tapahtumissa ja tuntevat paljon pelaajia. Liikuntatieteellisen tiedekunnan ulkopuolella Riemua ei kuitenkaan vielä kovin hyvin tunneta. ”Se on ehkä jonkin verran resursseista kiinni, kun hommaa tehdään vapaaehtoispohjalta. Jokainen tekee sitä juttua, minkä tuntee omakseen. Porukka koostuu pääosin omasta yhteisöstä ja sinne se isoin voimavara menee. Tiettyihin peleihin yritetään panostaa enemmän, että saadaan paljon porukkaa katsomoon. Silloin Riemu näkyy ja kuuluu ympäri kampusta”, Kauppinen perustelee. Riemun meRkittäVin vuotuinen tapahtuma on Futsal-Liigan paikallisottelu Kampuksen Dynamoa vastaan. Viimeisin maaliskuussa pelattu derby eli paikallisottelu houkutteli Monitoimitalon katsomoon 1107 katsojaa, mikä on Suomen Futsal-Liigan yleisöennätys. Seuran kannalta oli hienoa, että Riemun futsaljoukkue onnistui säilyttämään liigapaikkansa tahmean sarjakauden jälkeen voitettuaan karsintapelit. teksti Jyri Salonen kuvat Matti Parkkinen LiikuntatieteeLLisen tiedekunnan uLkopuoLeLLa Riemua ei kuitenkaan vieLä kovin hyvin tunneta. Riemun uusimpiin LajivaLtauksiin kuuLuvat muun muassa kamppaiLuLajit ja aLamäkiLuisteLu.
ASDF 12 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2016 2. erä: Talouspolitiikkaa mokkapalajonossa Peli on huomattavasti tasaisempaa, kun Team PUM saa paremmin juonesta kiinni. Ottelu etenee silti edelleen Riemun komennossa, ja pitemmälle erätauolle mennään pistein 25-22. Tauon aikana yleisölle maistuu kahvi ja mokkapalat. Jonossa eräs mattimyöhänen kyselee lipun hintaa. Kauden sarjapeleihin oli kaikille vapaa pääsy, mutta nyt on tosi kyseessä myös lippuluukulla. Riemu-PUM -ottelun Facebook-tapahtumassa hintapolitiikka määritellään näin: ”Liput 4 €, alle 14-vuotiaat ilmaiseksi ja Riemu-kortilla sisään yli-ilmaisesti.” Seuralla on tollut kaksi jaostoa, jotka myyvät kaikkiin peleihin pääsylippuja: miesten futsaljoukkue sekä jääkiekkojoukkue Riemun Koirat. Jokainen jaosto huolehtii muutenkin taloudestaan itsenäisesti oman tilin kautta. Riemun kaikkien jaostojen yhteenlaskettu vuosibudjetti on puheenjohtaja Kauppisen mukaan hieman yli 100 000 euroa. ”Meillä on seuralla tiettyjä yhteistyökumppaneita kaikille jaostoille. Myös kausija etukorttina toimiva Riemu-kortti on merkittävä varainhankintaväline koko seuralle. Tänä vuonna se maksoi 35 euroa ja niitä on myyty noin 550 kappaletta.” 3. erä: Riemulla vai PUMmilla eteenpäin? TAUon jälkeen kentällä nähdään uudestisyntynyt vierasjoukkue. Peli aaltoilee ja erä etenee tasaisesti, kunnes Team PUM karkaa muutaman pisteen johtoon. Riemu sinnittelee, mutta lopulta PUM pommittaa kavennuksen pistein 25-19. Vaikka yleisö huokailee, usko omiin ei horju. Nopean katsomogallupin perusteella kannattajat uskovat Riemun nousuun. Riemun Kotkat on hävinnyt tällä kaudella vain yhden ottelun. Erätappioitakin on kertynyt ennen ratkaisupeliä ainoastaan kahdeksan. Sitä taustaa vasten 2-sarja ei ole joukkueelle oikea taso, vaikka pelaajien näkemyksen mukaan ero 1-sarjaan on niin iso, että nousu vaatisi satsauksia pelaajahankintoihin. ”Lentopallojoukkueella on vahva visio päästä Mestaruusliigaan 2020. Jos he haluavat viedä toimintaa ammattimaiseen suuntaan, niin se on mahdollista. Mutta se ei ole koko seuran tavoite, koska jaostoilla voi olla erityyppisiä omia tavoitteita yhteisöllisyyteen perustuen. Varmasti jokainen joukkue pyrkii silti pääsemään sille oman toiminnan kannalta oikealle tasolle”, Kauppinen summaa. PAlloilUjoUkkUeiSTA korkeimmalla sarjatasolla pelaa ensi kaudella miesten futsaljoukkueen lisäksi myös naisten futsaljoukkue Mustat Mambat, joka voitti ykkösdivisioonan mestaruuden heti ensiyrittämällä. Muut Riemun joukkueet pelaavat alemmilla sarjaportailla ja useimpien jaostojen sivuilla tärkeimmäksi tavoitteeksi on määritelty liikunnasta nauttiminen. Tämä koskee sekä yksilöettä joukkuelajeja. 4. erä: kotka nousee Peli noUSee neljännessä erässä ottelun panoksen edellyttämälle tasolle. Molemmat joukkueet taistelevat tosissaan jokaisesta pallosta ja reaktiot sekä kentällä että katsomossa ovat sen mukaisia. Jossain vaiheessa näyttää jo siltä, että Team PUM venyttää ottelun ratkaisun viidenteen erään. Riemun Kotkat kuitenkin nousee kannustuksen siivittämänä hurjaan lentoon erän loppupuolella ja hankkii kaksi ottelupalloa. Yleisö nousee seisomaan. Ensimmäisen ottelupallon Team PUM selvittää. Katsomo kohahtaa, mutta raivokas mekkalointi jatkuu. Riemun Manaattien koripallo-ottelusta on ehtinyt paikalle muutamia pelaajia lisäämään desibelejä. Toinen eräpallo. Vastaanotto, passi ja PUM! Lähes kaiken urallaan nähnyt ja kokenut Pasi Hyvärinen täräyttää pallon keskelle kenttää ja juhlat alkavat. Riemu voittaa neljännen erän pistein 25-23 ja koko ottelun erin 3-1. Pelaajat muodostavat rykelmän kentälle ja katsomosta kuuluu muissa lajeissa tutuksi tullut fanilaulu: ”Liikunnan Riemu on parempaa kuin seksi!” Erityisen makea Riemun nousu on joukkueen pelaajavalmentaja Jarno Huupposelle, joka ehti tahkota 2-sarjaa yhteensä lähes 20 vuotta eri seuroissa. ”Pistettiin joukkue kasaan aika nopeasti syksyllä ja sen huomasi siinä startissa. Vähän oli hakemista, kun kaikki ei tunteneet toisiaan. Hävittiin kauden toinen peli. Sen jälkeen saatiin oma peli rakennettua ja oma pelikirja, mitä noudatetaan. Ja sitä yleisö näki tänään. Huikeaa puolustuspelaamista ja tarkat passit. Siinä me oltiin Virtoja edellä.” Ykköseen! HUUMAn lAAnnUTTUA pelaajat alkavat jo alustavasti pohdiskella tulevaa kautta. Huupponen valaa uskoa Kotkien mahdollisuuksiin. Peliin pitää rakentaa jotain uutta. Ihan kaikki taktiset jutut, mitä nyt 2-sarjassa tehtiin, ei sellaisenaan 1-sarjassa toimi, kun on korkeammalta lyöviä kavereita vastassa. Mutta lopulta se on ihan sama, mikä se taso on. Ne omat jutut kantaa, kun pelataan hyvään puolustukseen perustuvaa peruspeliä. Riemun toimintatapaa kuvastaa hyvin se, että pelaajahankinnoissa toiveet kohdistetaan ensi syksyyn ja uusiin opiskelijoihin. Tarkoitus on seuran pelisääntöjen mukaan löytää pelaajia ensisijaisesti liikuntatieteellisen fukseista ja siinä ohessa koko muusta yliopistosta. Haaveissa on myös lähialueilta löytyvien, opiskelumaailman ulkopuolisten pelimiesten haaliminen kasaan. Sitä ennen nykyiset Kotkat lentävät kohti kesäisiä beach volley -kenttiä, pelatakseen syksyllä 1-sarjaa kovempina ja ruskettuneempina kuin koskaan. vuosibudjetti on puheenjohtaja Kauppisen muKaan hieman yli 100 000. Riemun eetu parpala (vas.) ja Kadyn Kimmo tolvanen pelasivat maaliskuisessa paikallisottelussa, eli derbyssä monitoimitalolla. numerolla 5 pelaava jenna anttonen on liikunnan Riemun naisten lentopallojoukkueen hakkuri/yleispelaaja. sanna piispanen petäjäveden petäjäisistä eli petpetistä torjuu verkon toisella puolen. liikunnan Riemun puheenjohtaja niko Kauppinen kertoo, että seuran toiminta lähti liikkeelle jalkapallosta.
Arkeologia 13 Missä ovat vanhat jylkkäriläiset? Lehti. Jäljitimme entisiä Jyväskylän ylioppilaslehden tekijöitä ja kysyimme, mitä he ovat tehneet Jylkkäristä lähtönsä jälkeen. teksti Arimo Kerkelä Jere Kyrö SiviilipalveluSmieS 2012-2013 “Silloin kun mulla oli vielä pari kuukautta Jylkkäriä jäljellä, niin hain journalistiikkaan. minimipääsymäärä oli 62, mä sain pisteitä 26. en yrittänyt uudestaan. Olin sitten työttömänä ja tein työkokeiluja, kävin opettamassa äänitekniikkaa ja tämmöistä. Olin taidetyöpajalla semmoisessa musapajassa ja jäin sinne apuohjaajaksi. Nyt olen oppisopimuksella siellä ohjaajana.” Perttu Puranen SiviilipalveluSmieS 2014-2015 “vuosi... Kylläpäs nyt pitää miettiä... Jokunen videoja teatteriprojekti on tullut tehtyä ja eipä sitten ihan hirveästi muuta, varmaankaan. Juuri äsken sain viimeiset kuvaukset valmiiksi lyhytelokuvasta, joka on pääsykoe-elokuva taideteollisen korkeakoulun elokuvaohjauksen linjalle.” tatu OnKaLO SiviilipalveluSmieS 2013-2014 “Olen tehnyt ihan sitä samaa kuin ennenkin, palasin entiseen elämääni Ilta-Sanomien visuaaliseen toimitukseen. Teen ihan kaikkea mahdollista ulkoasuun liittyvää. ennen tein printtihommia ilta-Sanomien peruslehdessä ja TVlehdessä, nyt olen viime syksystä lähtien ollut verkkopuolella. Yritän huoltaa verkon päivittäistä ulkoasua ja samalla teen kaikkea muuta jokapaikan höyläämistä sillä puolella.” Suvi-tuuLia nyKänen TOimiTTaJa 2013-2014 “Silloin toukokuussa 2014, kun olin vielä Jylkkärissä, niin luin pääsykokeisiin. Kesäkuussa kävin sosiaalityön pääsykokeissa ja pääsin sinne sisään. Opiskelen nyt siis journalistiikkaa ja sosiaalityötä. Olen ollut kesätöissä Keskisuomalaisella kaksi kesää ja tehnyt sinne määräaikaisia pätkiä. Nyt tämän vuoden alusta lähtien on ollut kaksi työnantajaa, eli olen jatkanut Keskisuomalaisella ja sitten olen Iltalehdellä.” JarnO LiSKi pääTOimiTTaJa 2011-2013 “Olin Yleisradiolla töissä vajaan vuoden 2013. vuoden 2014 alusta olin ensin isyysvapaalla ja sitten tulin tekemään kesken jääneitä opintoja. Gradu on vielä tekemättä, mutta sainkin ne pahasti rästissä olleet opinnot tehtyä. ihan viimeksi olen nyt työskellennyt JOKeSin apurahalla semmoisessa tutkivassa projektissa ja tehnyt jonkin verran freelance-hommia. Ja yrittänyt tehdä sitä gradua.” anna-MaiJa tuuLiainen pääTOimiTTaJa 2002-2004 “ensin jäin hoitovapaalle, eli mähän sain Jylkkärin aikana lapsen kesätauolla 2003. Sitten olin markkinointitutkimusfirmassa Tieto1:llä, semmoinen pehmeä lasku työelämään. Sitten menin Keskisuomalaiseen, olin siellä kolme vuotta. Sen jälkeen olenkin ollut yliopistolla.Täällä koulutuksen tutkimuslaitoksessa teen Yliopistopedagogiikka-lehteä ja Suomen kasvatustieteellisen seuran kirjasarjaa.” Janic LeinO SiviilipalveluSmieS 2005-2006, elämäN paraSTa aiKaa -pilaKuvaN TeKiJä 2006-2012 “Olen taideteollisessa ja sitä ennen englannissa opiskellut vaatesuunnittelua, niin päädyin tekemään puvustuksia ja stailauksia, mitkä ovat vielä näinä päivinä johtaneet lavastuksellisiin asioihin ja rekvisitointiin. pääelinkeinona ovat varmaan mainokset sekä stillettä filmipuolella, mutta sitten on kaikkea mahdollista muodista musiikkivideoihin.” Minna tiainen pääTOimiTTaJa 2013-2015 ”väitöskirjaa. mullahan oli jatko-opinto-oikeus jo kun tulin Jylkkäriin, niin sitten päädyin täyspäiväisesti apurahalla jatkamaan sitä työtä. Se on soveltavan kielitieteen väitöskirja.” untO LuOtO SiviilipalveluSmieS 2015-2016 ”Koska muusikkona toimin, niin olen tehnyt keikkoja ja ollut työttömänä. Se on ollut tarkoituskin, että tässä nyt pari-kolme kuukautta lähinnä ollaan vaan, koska tämä on ensimmäinen tämmöinen pidempi loma ehkä alaasteen kesälomien jälkeen.” KuvaT: arimO KerKelä, paiTSi JaNic leiNON Kuva: SONJa immONeN Ja TaTu ONKalON Kuva: JYlKKäriN arKiSTO Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2016
14 Kampus Maailma Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2016 J yväskylän yliopiston ylioppilaskunta on tehnyt kehitysyhteistyötä Intiassa vuodesta 2010 saakka. Luoteis-Intiassa neljän tunnin ajomatkan päässä Jaipurista on yli sata kylää, joissa kehytoiminnalla on parannettu muun muassa koulutusta ja terveydenhoitoa. Toiminta on rahoitettu omalla varainhankinnalla sekä valtion hankerahoituksella. Viime vuonna projektin tulevaisuus vaikeutui, kun hallitus perui hankerahoituskierroksen. Päätös leikkasi suurimman osan JYYn Intia-hankkeen budjetista. Ulkoministeriö aukaisi uuden hankekierroksen maaliskuun puolivälissä. Rahaa on kuitenkin jaossa 46 prosenttia vähemmän kuin aiemmalla hakukierroksella, joten moni joutuu pettymään. ”Me mennään samalla hankehakemuksella kuin aiemminkin, mutta suhteutetaan se leikkauksiin. Tulokset saadaan ehkä vasta vuodenvaihteen jälkeen”, hankkeen koordinaattori Veera Lähde toteaa. JYYn kehitYsYhteistYöproJekti on saanut aikaan näkyviä tuloksia paikallisten elinolosuhteissa ja elämänlaadussa. Esimerkiksi koulua käyvien lasten prosentuaalinen osuus alueella on kasvanut kuuden vuoden aikana 49 prosentista 90 prosenttiin. Väestön lukutaito on noussut samassa ajassa 52 prosentista 76 prosenttiin. Kehitysyhteistyön tarkoitus on tukea syrjässä olevia kyliä, joissa esimerkiksi naisten asema on huono ja kastijärjestelmä edelleen käytössä. ”Projektin ansiosta paikallisissa naisissa on tapahtunut selvää voimaantumista. He osaavat nykyään paremmin vaatia oikeuksiaan”, tammija helmikuussa Intiassa ollut hankkeen toinen koordinaattori Inka Stormi kertoo. Paikallisten ihmisten on ollut kuitenkin vaikea ymmärtää sitä, että muuttunut poliittinen tilanne Suomessa vaikuttaa kehitysyhteistyöhön Intiassa. ”Heille nämä leikkaukset ovat iso isku, etenkin, kun yhteistyöllä on saavutettu erittäin hyviä tuloksia”, Stormi kertoo. Bal Rashmi Society on ainoa alueella toimiva avustusjärjestö, mutta se tekee yhteistyötä myös muiden järjestöjen kanssa. Näistä yhteistyöjärjestöistä JYYn panos on ollut ylivoimaisesti suurin. Kun parhaimmillaan kehitysyhteistyön avulla pystyttiin palkkaamaan neljätoista kyläaktiivia hanketyöntekijöiksi, on heitä tällä hetkellä listoilla enää kolme. ”Nämä paikalliset työntekijät ovat keskeinen osa työtä. He joutuvat nyt erittäin koville, koska alueella on noin 120 kylää ja etäisyydet ovat suuria”, Stormi toteaa. JYYn proJektissa olisi jäljellä enää kahden vuoden niin sanottu exit-vaihe, jonka jälkeen toiminnan on tarkoitus olla niin vahvalla pohjalla, että se pyörisi jatkossa itsenäisesti. Iso osa toimintaa ovat mikrolainat, joiden turvin paikalliset asukkaat pystyvät aloittamaan omaa liiketoimintaansa. Yhden mikrolainan suuruus on 10 000 IntIa-projektIn talous tIukalla intia. JYYn kehitysyhteistyöprojekti on hankalassa tilanteessa, kun valtio on pistänyt rahoitushanat kiinni. Toiminnalle pyritään löytämään vaihtoehtoisia rahoituskanavia. teksti Jaakko Kinnunen kuvat Veera Lähde rupiaa, eli noin 133 euroa. Lainanottaja maksaa summan takaisin 500 rupian, eli seitsemän euron, kuukausierissä. ”Esimerkiksi eräs perheellinen nainen perusti mikrolainan avulla oman kaupan, jonka avulla hän tienasi noin 6 000 rupiaa, eli 80 euroa, kuukaudessa. Summa on erittäin merkittävä, sillä keskiverto kaivosmiehen palkka on noin 3 000 rupiaa kuukaudessa”, Stormi kertoo. koska hankkeen taloudellinen tulevaisuus on epävarma, toiminnalle etsitään vaihtoehtoisia rahoitusväyliä. ”Olemme lähestyneet ainejärjestöjä, jotta kehitysyhteistyöstä saataisiin koko JYYn yhteinen projekti. Yhtenä päivänä me myimme omalla porukalla muffinsseja kirjastolla. Tällaisia ja vastaavia tempauksia voisimme järjestää jatkossa myös ainejärjestöjen kanssa”, Lähde sanoo. Kioskiyrityksen aloittanut nainen esittelee mikrolainashekkiään. Kuvan nainen valittiin myös ensimmäisenä naisena alueen paikallishallitukseen vuoden 2015 vaaleissa. Naisten self-help-ryhmän tapaamisissa on usein iloinen tunnelma.
Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2016 teksti Jaakko Kinnunen kuvat Veera Lähde JUMALATON TARINA eLäMäNkATsOMUs. Länsimaissa ateismi ja uskonnottomuus näyttävät tilastojen valossa lisääntyvän. Jylkkäri haastatteli ilmiön tiimoilta uskontotieteen dosenttia ja Helsingin yliopiston uskontotieteen lehtoria Teemu Tairaa. teksti Peitsa Suoniemi kuva Matti Parkkinen grafiikka Arimo Kerkelä
16 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2016 tämättä ole ihmisille kovinkaan tuttu termi. ”Tavalliset ihmiset eivät ole perinteisesti luokitelleet itseään ateisteiksi tai uskonnottomiksi, joten käsitykset sanojen merkityksestä saattavat vaihdella”, Taira toteaa. Tairan mukaan viimeisten kymmenen vuoden aikana tilastoihin on ilmestynyt selvä piikki ateisteiksi tai uskonnottomiksi identifioituvien osalta. ”Tämä on osa laajempaa lyhyen aikavälin kehitystä. Mediassa ateismi ja uskonnottomuus ovat olleet aiempaa enemmän esillä, joten identifioituminen näihin ryhmiin on helpompaa. Kyse ei ole pelkästään yhteiskunnallisesta muutoksesta”, Taira toteaa. Tutkijan mukaan uskonnottomien nousu on osittain itseään ruokkiva tarina, jota myös media ja internet pitävät yllä. Kuten Taira toteaa vuonna 2012 julkaistussa artikkelissaan More visible but limited in its popularity: atheism (and atheists) in Finland, ateistien ja uskonnollisten ryhmien kampanjat seuraavat toisiaan vastareaktioina ja provokaatioina. Media lisää uutisoinnillaan ilmiön kasvua. Tilastojen taakse kätkeytyy monenkirjava joukko ihmisiä: agnostikkoja, välinpitämättömiä ateisteja, aktiivisia uskontokriitikoita sekä syvästi uskonnollisia, mutta hengellistä yhteisöä vailla olevia henkilöitä. On tärkeää havaita, että uskonnottomuus ei tilastollisena terminä vielä kerro, millaisesta uskonnottomuuden muodosta on kyse, mikö on osaltaan harhaanjohtavaa. Kun tilastoja toistellaan sellaisenaan avaamatta niiden taustoja, syntyy uskonnottomuus-ilmiöstä helposti vääristynyt kuva. EdEllä mainittujEn kehityskulkujen seurauksena kirkko on Länsi-Euroopassa menettänyt otettaan ihmisistä. Esimerkiksi Ranskassa enemmistö väestöstä kuuluu katoliseen kirkkoon, mutta jo 63 prosenttia nuorista ilmoittaa, ettei kuulu mihinkään l änsimaissa yhä useampi ilmoittaa, ettei kuulu mihinkään uskontokuntaan, ja ateisteiksi tunnustautuvien määräkin on kasvussa. Jopa USA:ssa ateisteiksi ja uskonnottomksi itsensä luokittelevien määrä on lisääntynyt, vaikka maa edelleen hyvin uskonnollinen onkin. Pew Research Centerin mukaan Yhdysvalloissa ateisteiksi ilmoittautuu 3,1 prosenttia väestöstä, uskonnollisiin yhteisöihin kuulumattomia on 22,1 prosenttia. Ryhmän kasvu Yhdysvalloissa on ollut varsin nopeaa. Suuntaus on samankaltainen Euroopassakin. Ennusteiden mukaan Euroopan uskonnottomien määrä saavuttaa 23 prosenttia väestöstä vuoteen 2050 mennessä. Tällä hetkellä uskontokuntiin kuulumattomia on eurooppalaisista noin 19 prosenttia. Islamin ja muiden ei-kristittyjen uskontojen osuus Euroopassa tulee suhteellisesti kasvamaan sekä maahanmuuton että väestön ikärakenteen vuoksi, joskin kasvu on oletettavasti melko maltillista. Vuonna 2050 islaminuskoiset ovat todennäköisesti suurin vähemmistöuskonto noin kymmenen prosentin osuudellaan Euroopan väestöstä. Vaikka uskonnottomuus ja ateismi lisääntyvätkin, muodostavat nämä ryhmät edelleen pienen vähemmistön koko maailman väestöstä, eikä enemmistöksi ennusteiden mukaan ole asiaa: uskonnottomuuden ja ateismin lisääntymistä lännessä ja Itä-Aasiassa tasapainottaa väestönkasvu esimerkiksi Saharan eteläpuolella sekä Lähi-Idässä, joissa väestö on nuorta, ja karismaattisten kristillisten liikkeiden sekä islamin kasvu nopeaa. Silti ateismin ja uskonnottomuuden lisääntyminen länsimaissa ja Itä-Aasiassa on tosiasia. Jylkkäri haastatteli uskontotieteen dosentti ja yliopistonlehtori Teemu Tairaa ilmiön syistä ja näkymistä. PuhuttaEssa uskonnottomuudesta ja ateismista on termien selittäminen paikallaan. Ateistilla tarkoitetaan sanakirjamielessä ihmistä, joka ei usko jumalolentoihin eli kieltää niiden olemassaolon, usein todisteiden puutteessa. Uskonnoton voi yhtä lailla olla ateisti, mutta myös hengellinen ihminen, joka ei kuulu mihinkään uskontotai kirkkokuntaan. Lisäksi tilannetta sekoittaa sekin, että monet uskontoa koskevissa kyselyissä ateisteiksi julistautuvat ihmiset saattavat ilmoittaa uskovansa jumalaan. Tairan mukaan syy tähän on se, ettei ateismi vältTeemu Taira tutkii uskontoja. teemu taira uskontokuntaan. Taira kuitenkin muistuttaa, että hyvinvointivaltion heikkeneminen ja taloudellinen epävakaus voivat kohentaa kirkon asemaa; jo nyt kirkko on pitänyt esillä esimerkiksi heikko-osaisten ja turvapaikanhakijoiden auttamistyötä. On siis hyvin hankalaa sanoa, mihin suuntaan uskonnottomuuskehitys lähivuosina kulkee. Pitkän aikavälin ennusteisiin ei pidä sokeasti luottaa. Tällä hetkellä uskonnottomuus kuitenkin lisääntyy, joskin kaikenlaiset muutokset ovat mahdollisia. Erityisesti ateismia tarkasteltaessa on syytä huomata, että siitä ei ainakaan toistaiseksi ole valtavirran maailmankatsomukseksi. Suurin osa maailman ihmisistä kuuluu johonkin uskontokuntaan, vaikka usko itsessään ei välttämättä ole erityisen vahvaa. Tairan mukaan tässä on kyse siitä, että uskonto on ihmisille sosiaalisesti merkittävä asia – se antaa yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuden kokemuksia, joista ei haluta luopua. ”Luonnontieteellisesti suuntautuvien ateistien tarina siitä, että tiede tekisi uskonnon tarpeettomaksi, ei tunnu pitävän paikkaansa. Toki sillä on vaikutusta, mutta ihmiset hakevat uskonnosta arvoja ja merkityksiä”, Taira toteaa. Hänen mukaansa kyseessä on niin sanottu megakertomus, suuri aikamme tarina. Sen voi nähdä vastaiskuna uskonnon nousemiselle takaisin julkiselle kentälle 1970-luvun Iranin islamilaisesta vallankumouksesta lähtien, ja osana esimerkiksi uskonnollisen radikalismin sekä amerikkalaisen tiede vastaan uskonto -debatin nousua 2000-luvulla. ”Ylipäätään Euroopassa uskonto on nivoutunut osaksi yhteiskuntia pitkien historiallisten kehityskulkujen aikana, ja esimerkiksi kristillisten ajattelijoiden ja luonnontieteilijöiden halu ymmärtää Jumalan suurta suunnitelmaa ovat vaikuttaneet merkittävästi luonnontieteisiin ja yhteiskuntaan”, Taira sanoo. Uskonnon ja tieteen suhteesta väiteltäessä tilanne on kärjistynyt. ”Väittelyn molemmat osapuolet lähestyvät uskontoa asiana, joka tekee tosiasiaväitteitä maailmasta, vaikka uskonnossa onkin usein ihmisille kyse muista asioista.” lisääntymisEstään huolimatta ateismi on kuitenkin edelleen varsin pienen joukon maailmankatsomus. Edellä mainitut uskonnon sosiaaliset merkitykset selittävät ateismin epäsuosiota. Ateismia suit1984 myös taloudelliset syyt ovat lisänneet kirkosta eroamista, mikä näkyi selvästi 1990-luvun laman aikaan. Vuonna 1992 kirkosta erosi yli 30 000 jäsentä, mikä oli siihenastinen ennätys. Vuonna 1984 kirkosta erosi yli 22 000 ihmistä. eroamispiikki tapahtui sen jälkeen, kun kirkolliskokous oli hylännyt esityksen naispapeista. Vuosi 1964 on ollut toistaiseksi viimeinen kerta, kun kirkkoon liittyi enemmän ihmisiä kuin sieltä erosi. Kirkkoon liittyneitä oli 5276 ja eronneita 4600. aiemmin uskonnonvapauslain ollessa voimassa liittyneiden määrä oli ylittänyt eronneiden määrän vain jatkosodan aikana. KirKosta eronneiden määrä lähes kaksinkertaistui vuoden 1968 vajaasta 7000 eronneesta seuraavan vuoden reiluun 13 000 eronneseen. tuolloin astui voimaan laki, jonka mukaan kirkosta eronneiden ei tarvinnut käydä enää erotessaan pakollista henkilökohtaista keskustelua papin kanssa. 1964 1969
17 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2016 tarina siitä, että tiede tekisi uskonnon tarpeettomaksi, ei tunnu pitävän paikkaansa. ateististen uskontokriitikoiden näkemykset usein poikkeavat uskonnottomien enemmistön näkemyksistä. sii sekin, että se voi käydä hengen päälle, erityisesti arabivaltioissa, joissa ateistiksi tunnustautuminen voi tuoda vankeutta tai viedä jopa hengen. Viime aikoina ateisteja ja sekulaareja blogisteja on murhattu myös Aasiassa. Viimeksi huhtikuun 6. murhattiin Dhakassa, Bangladeshissa, ateistinen ja islamismia kritisoinut blogisti-opiskelija. Intiassa valtio tukahduttaa hanakasti uskonnon kritisoinnin. Myös Yhdysvalloissa ateistit kohtaavat vakavaakin syrjintää. Pew Research Centerin vuonna 2014 tekemä tutkimus osoittaa, että ateisteihin suhtaudutaan vain hieman muslimeita hyväksyvämmin, ja vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan ateisteja pidettiin vähiten “amerikkalaisen yhteiskunnan” kuvaan sopivina henkilöinä. Ateistit ovatkin Yhdysvalloissa inhottu vähemmistö. Psychology Today -lehden mukaan syy saattaa olla se, että ateistien moraalia ja isänmaallisuutta epäillään. Ateisteihin kohdistuva epäluulo ei kuitenkaan ole pelkästään Yhdysvaltain tai arabivaltioiden yksinoikeus. Vuonna 2008 ISSP-kyselyssä selvitettiin suomalaisten asennoitumista eri uskontoihin ja maailmankatsomuksiin. Tuolloin vastanneista 22 prosenttia suhtautui ateismiin kielteisesti, 18 prosenttia antoi neutraalin vastauksen, ja 60 prosenttia ei osannut ilmaista mielipidettään. Taira kuitenkin huomauttaa, että tärkeämpää on huomata se, että vuonna 2011 tutkimuksen tuloksissa ”en osaa sanoa” -vastausten määrä on vähentynyt, samalla kun sekä myönteinen että kielteinen asennoituminen ateismiin on kasvanut. Tämä muutos kertoo siitä, että ateismi ja uskonnottomuus ovat tulleet laajempaan tietoisuuteen esimerkiksi median kautta, ja ihmiset haluavatkin muodostaa jonkin mielipiteen asiasta. Taira muistuttaa myös, että Suomessa ateistit saattavat kokea tulevansa syrjityiksi, mutta järjestäytynyttä tai vakavaa syrjintää ei juurikaan esiinny. Yliopistonlehtori Teemu Tairan mukaan nuivaa suhtautumista ateismiin ei voi selittää millään universaalilla syyllä. ”Kansalliset ja alueelliset historiat ovat erittäin merkittävä tekijä”, Taira kertoo. ”Esimerkiksi Suomi ja Ruotsi ovat monella tapaa samanlaisia valtioita, mutta Suomessa suhtautuminen ateismiin on kielteisempää. Suomi on elänyt Neuvostoliiton ja Venäjän naapurina. Neuvostoliitto oli julkiateistinen valtio, ja itsenäisyyskamppailun sekä sotien aikana kirkko rakensi Suomen kansallista identiteettiä.” Taira selventää, että luterilaisuus ja kirkon jäsenyys ovat Suomessa olleet osa hyvän kansalaisen kuvaa. ”Ateisti ei ole tarkoittanut tavalliselle kansalle pelkästään jumalankieltäjää, vaan termi on assosioitunut kommunismiin. Totta onkin, että monet vapaa-ajattelijat olivat aikanaan sosialisteja tai vasemmistolaisia.” Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Taira ottaa esille, että ateismi ja uskonnottomuus ovat enenevissä määrin sukupolvikysymyksiä. Nuoret suomalaiset eivät enää assosioi ateismia kommunismiin, vaan esimerkiksi luonnontiede ja näkyvät ateistipuhujat kuten Richard Dawkins ovat nousseet sen tilalle. Ateismi ja uskonnottomuus ovat normalisoitumassa. Aiemmin saatettiin erota kirkosta vastalauseena vanhoille arvoille, tai koska uskontoa ei koettu tarpeelliseksi. Kirkkoon saatettiin liittyä esimerkiksi avioliiton solmimista varten. Nykysukupolvelle ateismi ja uskonnottomuus pysyvämpiä olotiloja. Yhteiskunnallista merkitystä uskonnolla kuitenkin edelleen on, niin muualla maailmassa kuin Suomessakin. Luterilaisen kirkon jäsenyys tai myönteinen suhtautuminen uskontoon on tärkeää esimerkiksi valtakunnanpolitiikassa, vaikka vahvaa uskonnollista vakaumusta ei edellytetäkään. Helsingin sanomien 17.5.2015 julkaisema selvitys kansanedustajien uskonnollisista vakaumuksista tuntuu tukevan näkemystä. Julkiateisteja oli kolme, uskonnottomia tai kirkkoon kuulumattomia 12. Teemu Tairan mukaan huippupoliitikolle on eduksi kuulua kirkkoon. Vaikka uskonnoton henkilö voisikin kenties nousta korkeisiin poliittisiin tehtäviin, ei aktiivisella uskontokriitikolla todennäköisesti olisi mahdollisuuksia näihin paikkoihin. Uskonnon merkitys yhteiskunnassa säilyy edelleen, vaikka kirkon jäsenmäärä putoaakin. Mutta Millainen on ateistin muotokuva nykypäivän Suomessa? Yhdysvaltalaisen PEW Research Centerin julkaisut Nones on the Rise, 7 Facts About Atheists ja America’s Changing Religious Landscape maalaavat kuvan nuoresta, liberaalista miehestä. Uskontotieteen yliopistonlehtori Teemu Taira pitää suomalaisen ateistin kuvaa suunnilleen samana. ”Nuorilla miehillä on vähemmän sosiaalisia sitoumuksia, mikä selittää asiaa. Yleismaailmallisesti noin kaksi kolmasosaa ateisteista on miehiä.” On kuitenkin huomionarvoista, että nuoruus ja miehuus yhdistävät ateisteja vain nimellisesti. Ateistit ovat hyvin monimuotoinen joukko. ”Monella ateistilla on esimerkiksi suhteellisen myönteinen kuva luterilaisesta kirkosta ja liberaalista uskonnollisuudesta. Uskontokriitikot ovat pieni joukko”, Taira kertoo. Uskontokriittisen toiminnan kiinnostavana piirteenä Taira näkee sen, että yhä useammat aktiiviset ateistit ovat alkaneet nimittää itseään uskonnottomiksi, ja esimerkiksi Britanniassa ihmisiä on kehotettu ilmaisemaan uskonnottomuutensa väestötutkimuksissa. Suomessakin on toteutettu provokatiivisia kampanjoita, jotka ovat aiheuttaneet pahennusta. ”Nimeämisestä ja termien käytöstä kamppaillaan. Uskontokriitikot pyrkivät usein puhumaan uskonnottomien suuren joukon puolesta, vaikka ateististen uskontokriitikoiden näkemykset usein poikkeavat uskonnottomien enemmistön näkemyksistä”, Taira toteaa. Viime vuosina uskontokriittiset ateistitkin ovat usein pehmentäneet kannanottojaan. Moni arvostelee kuitenkin myös liberaalia uskontoa, sillä sen katsotaan antavan oikeuden uskoa mitä tahansa, ja olevan siksi vahingollista. kaiken kaikkiaan uskonnottomien, ateistit mukaan lukien, suuren enemmistön suhtautumista uskontoon ja heidän omaan maailmankatsomukseensa kuvaa kuitenkin välinpitämättömyys. ”He toteavat, että eivät itse usko, ja jättävät asian siihen. Niin kauan kuin uskonnolliset tahot eivät yritä määritellä heidän elämäänsä, he antavat asian olla”, Taira toteaa. 1992 2003 2010 2015 2015 MYös taloudelliset syyt ovat lisänneet kirkosta eroamista, mikä näkyi selvästi 1990-luvun laman aikaan. Vuonna 1992 kirkosta erosi yli 30 000 jäsentä, mikä oli siihenastinen ennätys. Vuonna 2003 astui voimaan uusi uskonnonvapauslaki, joka salli kirkosta eroamisen ilman henkilökohtaista käyntiä seurakunnassa. Samana vuonna perustettiin myös Eroakirkosta.fi-sivusto, jonka kautta kirkosta on eronnut yhteensä yli puoli miljoonaa suomalaista. Yleisradion esittämä Homoiltakeskusteluohjelma nosti kirkosta eronneiden määrän ennätyslukemiin vuonna 2010. Viikon sisällä ohjelman esittämisestä kirkosta erosi 30 000 ihmistä. Yhteensä kirkosta erosi kyseisenä vuonna yli 83 000 henkilöä. ViiMe vuonna kirkkoon liittyi enemmän ihmisiä kuin koskaan aiemmin. Kirkon tutkimuskeskuksen tilastojen mukaan liittyneitä oli yli 17 000, mikä vastaa 1,4 prosenttia kirkkoon kuulumattomista suomalaisista.
18 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2016 teksti Peitsa Suoniemi kuvat Matti Parkkinen Oletko ateisti tai uskonnoton? Gallup. Jylkkäri rikkoi sopivaisuussääntöjä ja kysyi opiskelijoilta kampuksella heidän uskonnollisuudestaan. Moni päätti jättää vastaamatta, mutta satoakin saatiin. Jaana, 26, HuManistinen tiedekunta ”En ole. Osittain kasvatuksen takia.” MikkO, 25, yHteiskuntatieteellinen tiedekunta ”Olen ateisti. En koe tarvetta uskolle.” rOsa, 22, yHteiskuntatieteellinen tiedekunta ”Olen uskonnoton/ateisti. Johtuu varmaan siitä, että perheenikin on.” anni, 25, HuManistinen tiedekunta ”Olen ateisti. Uskominen ei tunnu omalta.” sinttu, 21, yHteiskuntatieteellinen tiedekunta ”En ole ateisti tai uskonnoton. En ole varsinaisesti krtistittykään, mutta tekee hyvää uskoa johonkin.” sOnJa, 21, HuManistinen tiedekunta ”Olen uskonnoton. Vanhempanikaan eivät kuulu kirkkoon.” nikO, 25, infOrMaatiOteknOlOGian tiedekunta ”Olen ateisti, mutta kirkon jäsen. Olen järkeillyt näitä asioita, minkä lisäksi olen ollut internetissä.” vera, 21, HuManistinen tiedekunta ”Olen agnostikko. En usko, mutten voi tietää jumalan olemassaolosta mitään varmasti. Olen miettinyt elämänkuvaani, eikä ole todisteita korkeammasta tahosta.” t ilastokeskuksen vuonna 2013 julkaiseman tilaston mukaan uskonnollisten yhdyskuntien ulkopuolella oli 1 203 687 suomalaista. Monelle heistä myös elämänkaaren ja vuodenkierron tärkeät vaiheet, joita on perinteisesti juhlistettu uskonnollisin menoin, saavat uskonnottoman muodon. Merkityksettömiksi juhlat eivät kuitenkaan muutu: ateistille tai muuten uskontoa harjoittamattomalle lapsen syntymä, avioliitto, läheisen kuolema tai kalenterijuhlat ovat edelleen tärkeitä. Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan ne ovat edelleen myös merkittävä syy liittyä kirkkoon: hengellinen sisältö ei ole niinkään tärkeä, vaan kirkon tarjoama palvelu elämänkaaren eri vaiheissa. tyypillisiMpiä uskonnottomia perhejuhlia ovat nimiäiset ja uskonnottomat häät, joita sekulaareihin juhliin erikoistunut Pro-Seremoniat kertoo järjestävänsä vuosittain satoja. Erilaisia adresseja tilataan tuhatkunta. Musiikkia ja juhlapuhujia on saatavilla tilauksesta. Uskonnottomuuden lisääntyessä hautajaisseremoniatkin muuttuvat, vaikka uskonnottomat hautajaiset eivät vielä tavallisia olekaan. Esimerkiksi täysin hiljaiset maahanpanijaiset ovat eräs vainajan kunnioittamisen muoto. Kuoleman lopullisuutta merkitään ilman puheita ja saarnoja, mutta myös uskonnottomissa hautajaisissa voi olla erilaisia seremonioita, puheita ja musiikkia. Myös aikuistumista juhlitaan uskonnottomissa piireissä. Prometheus-leirin käyneille nuorille järjestetään usein rippijuhlia muistuttava, mutta uskonnoton tilaiuskonnottomuus ei ole rituaalittomuutta suus. Uskonnollisten kalenterijuhlien sijasta uskonnottomat saattavat viettää esimerkiksi valon juhlaa keskellä pimeää talvea tai juhlistaa talven taittumista pääsiäisen aikaan. Vapaa-ajattelijain liitto nostaa verkkosivuillaan esille myös erilaisten juhlien vuosituhantiset, moneen kertaan muuttuneet ja eri vaikutteista kerrostuneet perinteet. prO-sereMOniat kertoo verkkosivuillaan, että nimiäisjuhlassa nimen sai vuonna 2015 jo 16 000 lasta. Yhteensä siis 30 prosenttia nimistä annettin ilman uskonnollista seremoniaa, ja Helsingissä uskonnottomia nimenantotilaisuuksia vietettiin jo yli joka toisessa perheessä. Niin Pro-Seremoniat kuin sen perustajiin kuuluva Vapaa-ajattelijain liittokin korostavat esimerkiksi nimiäisseremonian luonnetta tervetulotoivotuksena sukuun ja maailmaan, osaksi ihmiskuntaa. Jotkut haluaisivat kuitenkin nimiäisiin papin, vaikkei lasta kastettaisikaan. Kirkon linja on kuitenkin ollut enimmäkseen kielteinen: ymmärrettävästi pappien ei haluta osallistuvan kasteen sakramentin korvaavaan tilaisuuteen. Ristiriitaiselta kuulostava halu saada papillinen siunaus lapselle uskonnottoman seremonian lisänä voi selittyä sillä, että perinteet ovat tärkeitä suvulle, tai toinen vanhemmista kuuluu kirkkoon. Juhlimisenkaan suhteen uskonnottomat eivät siis ole yhtenäinen joukko. Silti juhliminen on tärkeä tapa järjestää elämää, vaikkei siihen yliluonnollisuutta liittyisikään. Peitsa Suoniemi uskOnnOllisuus suOMessa z z Vuodenz2015zlopussazevankelisluterilaisiinzkirkkoonzkuuluiz72,9zprosenttiaz suomalaisista.zUskontokuntiinzkuulumattomiazonzsuomalaisistaznoinzneljännes. z z Kirkonztutkimuskeskuszteettizvuonnaz 2011zkyselyn,zjollazkartoitettiinzsuomalaistenzuskonnollisuutta.zVastaajistazreiluzneljännesz(27zprosenttia)zkertoizuskovansaz kristinuskonzJumalaanzjazvajaazneljännesz (23zprosenttia)zilmoittizuskovansazJumalaanzmuullazkuinzkirkonzopettamallaztavalla.zKyselynzmukaanzreiluzviidenneszsuomalaisistaz(21zprosenttia)zeizuskonutzJumalanzolemassaoloon.zLoputzvastaajistaz olivatzuskostaanzepävarmojaztaizeivätzhalunneetzkertoazkantaansa. z z Suomalaistenzuskonnollisuuszonzvähentynytzviimezvuosina.zSamallazkeskeisiinzkristillisiinzoppeihinzuskotaanzaiempaazvähemmän.zEsimerkiksizvuonnaz2011z enääz41zprosenttiazkirkonztutkimuskeskuksenzkyselyynzosallistuneistazpitizoppiaz JeesuksestazJumalanzPoikanazvähintäänz todennäköisenä,zkunzneljäzvuottazaiemminzosuuszoliz63zprosenttia.
19 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2016 tekstit Menot-setä (menotseta@gmail.com) Hyvää kesää! Jos mahdollista, välttäkää gradunkirjoitusta tai työläitä tenttipaketteja kesäsuunnitelmiksi, niistä koituu vain stressiä. Menot Virtuaaliselle matkalle Yläkaupungin Yössä Jo yli 20 vuoden ajan Jyväskylän yläkaupungilla järjestetty Yläkaupungin Yö on yksi Suomen pitkäaikaisimmista kaupunkifestivaaleista, eikä se osoita näivettymisen merkkejä. Viime vuoden Yläkaupungin Yö keräsi ennätykselliset 30 000 kävijää ja esiintyjiä oli yhteensä noin tuhat henkilöä yli 40 tapahtumapaikassa. Ohjelmassa on tänäkin vuonna muun muassa tanssia, teatteria, elokuvia, performansseja, luentoja, kuvataidetta, elävää musiikkia, sanataidetta, työpajoja, lastenohjelmaa, pelejä ja liikuntaa. Jotain uusinta uutta päästään kokeilemaan, kun yliopiston pelikurssilaiset tulevat esittelemään virtuaalitodellisuuslaitteille suunnittelemiaan peliprototyyppejä. Yön osallistavassa hengessä pelejä ja virtuaalihärveleitä pääsee kokeilemaan itsekin. ”Virtuaalitodellisuuslaitteiden ideana on saada konkreettinen kokemus virtuaalisessa tilassa olemisesta”, kertoo toinen yliopistolla tammikuussa alkaneen kurssin vetäjistä Tanja Välisalo. Taiteen ja suunnittelun kannalta virtuaalitodellisuuslaitteet ovat erityyppisiä kuin mihin on totuttu. ”Pienet asiat, kuten se, että pystyy tarkastelemaan jotain esinettä läheltä tai kurkata ulos ikkunasta ja katsella tähtiä, muuttuvat eri tavalla merkityksellisiksi kuin normaaleissa tietokonepeleissä”, selittää toinen kurssin vetäjistä Jukka Varsaluoma. 21.5. ylÄKAUPUNKi Aivoilla saattaa kestää hetki tottua virtuaalitodellisuuslaitteisiin. Tutkimusten mukaan naisille saattaa aiheutua 3D-matkailusta matkapahoinvoinnin kaltaisia tuntemuksia miehiä helpommin. Yksinäisyys yhteisössä, sisäinen tyhjyys, halu tulla nähdyksi ja ihmisten kohtaamattomuus ovat jatkuvasti läsnä. 4.5., 6.5. JyVÄSKylÄN KANSANNÄyTTÄMÖ Jyväskylän Kansannäyttämön 60-vuotisjuhlavuoden aloittaa Anton Tšehovin klassikkonäytelmä Lokki (vuodelta 1986). Nuori ohjaaja Milla Pystynen on tehnyt klassikosta tunteisiin ja niiden ristiriitoihin painottuvan sovituksen. Näytelmän hahmojen mukava oleskelu kätkee alleen tukahtunutta rakkautta, katkeruutta ja yksinäisyyden pelkoa. Lähes jokaisen elämää ohjaa väärään henkilöön suuntautunut epätoivoinen rakkaus, josta vastakaiku jää puuttumaan. 30.4. TANSSiSAli lUTAKKo Lutakon vappuaatto on aika hyvin pedattu kilj... eikun siman nauttimiselle räyhäkkään musiikin tahdissa niin sanotusti takki auki. Illan avaa joensuulainen hardcore-punkkia soittava Nuoret Sankarit. Teksti-TV 666 tunnetaan pitelemättömistä keikoistaan sekä massiivisesta kitaravalleista. Teemu Bergmanin luotsaama epäsovinnaisia lyriikoita kirjoittava punkretkue Pää kii (kuvassa) taas ei paljon esittelyjä kaipaa. 7.5. JyVÄSKylÄN VETURiTAlliT TEATTERiKoNEEN kantaesitys Saaks jakaa? tutkii forumteatterin keinoin sosiaalisen median tuomia haasteita. Esitys tuo näkyväksi sen joillekin tutun tilanteen, kuinka sekunnissa tapahtunut ajattelematon jako saattaa muuttua vuosia kestäväksi traumaksi. Esitys koostuu pienoisnäytelmästä ja yhteistoiminnallisesta osuudesta, jossa tutkitaan yhdessä yleisön kanssa miten näytelmän tilanteisiin voisi vaikuttaa. 14.5. GAllERiA HoPPA iMPRoViSAATioTEATTERi Ässiä Hatusta viettää kokeilevaa kevättä ja tuo yleisön eteen uusia oivalluksia ja vanhoja klassikoita improvisaatioteatterin maailmasta 11 tuntia kestävässä impromaratonissa. Tasatunnein vaihtuvat esitykset pitävät sekä yleisön että esiintyjät valppaina. Miltä kuulostaa kuunnelma pimeässä? Laita jalalla koreasti kello viiden lavatansseissa. Mikä on riittävän realistista? Ota selvää! SaNTTu SÄrKÄS 26.4. AlKAEN HAlSSilAN HiiHToMAA VAElTAMiSEN alkeiskurssi sisältää kolmen illan iltakoulun ja yhden yönylivaelluksen. Iltakoulut toteutetaan Halssilan hiihtomaassa ja yönylivaellus suuntautuu Leivonmäen kansallispuistoon. Varusteita saa lainaan ja lisätietoja kurssista sen järjestävältä yritykseltä Puuristellalta. 25.4. AAlTo-SAli (MATARAKATU 7) Työ ja työttömyys ovat Jyväskylän talven tapahtumiin kuuluvan yleisötilaisuuden aiheita maanantaina 25.4. kello 17. Puheenvuorot käsittelevät muun muassa työtä ja turvallisuutta, kansainvälisten sopimusten vaikutuksia leikkauksiin, perustuloa, sairastumista ja toimeentuloa sekä köyhyyden torjuntaa. Puhujina ovat SaK:n aluejohtaja Ahti Ruoppila, Kansanedustaja Jukka Gustafsson, Suomen sosiaalioikeudellisen seuran puheenjohtaja, valtiotieteiden tohtori Yrjö Mattila, THL:n tutkija Jouko Karjalainen, Suomen sosiaalioikeudellisen seuran (SSOS) varapuheenjohtaja Eila Sundman sekä valtiotieteiden maisteri Marjatta Kaurala. Puhetta johtaa professori Kimmo Suomi. SaLLa KuIKKa PuurISTELLa ”TÄÄ MAAilMA KUUlUU yHTÄ lAillA KAJAANilAiSEllE TyÖTTÖMÄllE SEMiJUoPollE KUiN WAHlRooSillE.” Pää Kii -yhtyeen laulaja Teemu Bergholm Helsingin Sanomien haastattelussa noin vuosi sitten.
Pika-arviot 20 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2016 Huppu ylös silmiltä Helen Macdoland: H niin kuin Haukka (GuMMerus) H niin kuin haukka on tietokirja haukkametsästyksestä, mutta samalla kertomus tyttären selviytymiskeinoista isän äkillisen kuoleman jälkeen. Surun murtama Helen ostaa kanahaukkanaaraan, ja alkaa kouluttaa siitä itselleen metsästyshaukkaa voidakseen näin käsitellä isänsä menetystä. Kirja on runollisen kaunis ja kiehtova. Se käsittelee paitsi haukkametsästyksen vaiheita, surua ja menetystä, mutta myös ihmisen ja luonnon, kesyn ja kesyttämättömän suhdetta. Macdonald kuljettaa lukijan askel askeleelta pimennetystä huoneesta Cambridgen niityille ja pelloille ja aina ilmaan asti. Eva Kottonen Viidakko ällistyttää Viidakkokirja (3d) Jon Favreaun ohjaama Viidakkokirja on näytelty uudelleenfilmatisointi 1960-luvun Disney-piirretystä, jossa eläinten kasvattama Mowgli-poika etsii paikkaansa viidakossa. Meinasitko jättää lukemisen kesken, kun luit sanat ”näytelty uudelleenfilmatisointi”? Ymmärrettävä reaktio, mutta älä vielä luovuta! Uusi Viidakkokirja on nimittäin erittäin hyvä ja tunnelmaltaan taianomainen elokuva. Etenkin visuaalisesti teos on häikäisevän upea. Viidakkokirja onkin animoinnin ja 3D-elokuvien uusin virstanpylväs – oman aikansa Avatar, johon entisiä ja tulevia tehosteleffoja tullaan vertaamaan. Vielä kun 3D-elokuvan pääsisi näkemään ilman tekstityksiä. Ainakaan omat aivoni eivät selvinneet päällekkäiin menevien maisemien ja tekstitysten ristiriidasta, jolloin tekstit jäivät usein harittamaan todella häiritsevästi. Myös kuvan tummuus ja muut 3D-elokuvien perusongelmat haittaavat satumaahan uppoutumista. Arimo Kerkelä Ääntä ja vimmaa lasten HautausMaa: ii (sVart) Lasten Hautausmaata on tituuleerattu (kai nimensä vuoksi) Suomen synkimmäksi yhtyeeksi. Yhtyeen miedosti punkahtava indie rock on toki melankolista, mutta muuten nimitys istuu heikosti itse musiikkiin. Ollakseen erityisen synkkää musiikin pitäisi herättää enemmän tunteita. Promolevyn saatekirjeessä todetaan, että yhtyeen debyyttialbumilla muotoutunut linja säilyy toisella levyllä pääpiirtein entisellään. Tämä kuva jää kuulijallekin. Melodiat tuntuvat tutuilta ja laulaja Kristiina Vaaran yksipuolinen tulkinta on entisellään. Onneksi Tuomo Mannosen raikas kitara piristää kaavamaisuutta. Puolen tunnin ja kahdeksan kappaleen albumi kelpaa varmasti yhtyeen faneille, sillä yhtyeen vahvuudet ovat samalla säilyneet entisellään. Levyn suurin anti lienee kuitenkin se, että se tarjoaa uutta ja raikasta soitettavaa yhtyeen konserttien settilistoille. Arimo Kerkelä Ahneus ajaa Panamaan janoscH: PanaMa-kirja (WsoY) Panama-kirjan kertomukset ovat yli kolmekymmentä vuotta vanhoja, mutta tänä päivänä ne tuntuvat ajankohtaisemmilta kuin koskaan. Saksalaisen Janoschin lastenkertomukset kertovat pikku tiikeristä ja pikku karhusta, jotka elävät onnellisina hyvinvointiyhteiskunnassa. Kaksikon onneen tulee kuitenkin särö, kun eläimet alkavat haaveilla jostakin vielä paremmasta: Panamasta. Puhuttelevin on kokoelman toinen tarina Aarretta etsimässä, jossa tiikeri ja nalle alkavat tavoitella rikkautta saavuttaakseen maailman suurimman onnen. Erityisen liikuttava on kohtaus, jossa parhaat ystävykset kääntyvät toisiaan vastaan riidellessään kuninkaan pääomaverotuksen jakautumisesta. Lopulta eläimet kuitenkin oppivat, ettei pelkkä raha tuo onnea, ja että avoimesti jaettu ilo on iloa aidoimmillaan. Se on ajatus, joka jokaisen tikrun ja Nallen olisi hyvä muistaa. Arimo Kerkelä Parannuksia ulkomailta WHere to inVade next Tavaramerkkilippikseen, huonosti istuviin farkkuihin ja likaisiin tennistossuihin pukeutunut dokumentaristi Michael Moore tuo itsensä etualalle uusimmassa tuotoksessaan. Tällä kertaa ohjaaja pyörii pääasiassa ympäri Eurooppa ja etsii hyviä yhteiskunnallisia ideoita, jotka hän voisi varastaa kotimaansa käyttöön. Eräs pieni ja kylmä pohjoinen maa (jee, Suomi mainittu!) saa kehuja koululaitoksestaan, mikä saattaa aiheuttaa katsojissa pientä hymähtelyä nykytilanteen valossa. Kuvaus ja ihmiskokemukset onnistuvat irrottamaan yleisöstä muutamat naurut ja parit herkemmät hetket. Suositeltavaa katsottavaa kaikille, jotka kykenevät ottamaan vastaan kehuja kahden ja puolen tunnin ajan. Jaakko Kinnunen Auschwitz-draamaa son of saul KAMPUS KiNO Ti 26.4. KLO 19 Harva elokuvaohjaaja vie parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin debyyttielokuvallaan. László Nemes kuuluu näihin harvoihin ja on kiistämättä erittäin lahjakas ohjaaja. Son of Saul kertoo keskitysleirin vangista, joka on pakotettu auttamaan saksalaisia leirin pyörittämisessä. Ruumiiden joukosta löytyy poika, jolle Saul tahtoo järjestää juutalaiset hautajaiset. Elokuva on kuin vuoristorata keskelle holokaustia. Mátyás Erdélyn kuvaus seuraa intensiivisesti päähahmoa pitkissä otoksissa, jotka luovat vahvan illuusion reaaliaikaisuudesta. Fokuksessa on vain Saul kaiken muun jäädessä epätarkkana taustalle. Äänet luovat kuvaa siitä, mitä kauheuksia ympärillä tapahtuu. Leffan immersio on poikkeuksellisen vahva. Son of Saul on viime vuoden paras elokuva. Arvosana: 5/5 Tero Uuttana Jatkuu iso G Aijaijai ja oivoivoi Sieluuni sattuu Mielenrauhan tuo Edes kerran päivässä Kari kassalla Vappu Harjulla Pitäisi jo ommella Haalarimerkit Fuksit näyttävät Hälyttävän nuorilta Ehkä vanhenen Noppia tulee Monivalintabingo Ihana kurssi! Haalaribileet Jatkojen jatkot jatkuu Aamulla luento Ruotsin suullinen ”Jag talar mycket Sverige” Meneekö läpi? Elämän ihmeet Kortepohjan keittiö En voi ymmärtää Jos unohdetaan Doodle ja tehdään nyt se Hiton ryhmätyö Ryhdyin jodlaamaan Odotan sitä päivää Kun saan hipsuttaa Tilastotiede Äx yy zeta oo ää öö Joko kaduttaa? Opinnoista jäi Vain kandiparilukko Sillankaiteeseen Hukassa into Täytyy jatkaa etsintää Naamakirjassa Valmistujaiset Pelkään – rehtori tulee Ja kuiskaa ”omstart” AnnA pAlAutettA Jylkkärille! Mitä mieltä olet kevään Jylkkäreistä? Keräämme palautetta ja kehitysehdotuksia osoitteessa: Jylkkari.fi/palautekysely2016kevat Palautekysely aukeaa maanantaina 2. toukokuuta. www.sohwi.fi Vaasankatu 21 JYVÄsKYLÄ OPiSKELiJAT / KÄYVÄT HYViN AiHEEKSi / TAVURUNOJEN oPintoHaikuja
Kuumotus 21 Jyväskylän Ylikrappulaslehti 5/2016 Eri paikkakunnilta tulEvat opiskElijat haukkuvat kotikuntansa omalla murtEEllaan. paska kotiseutu Koko ajan pittää ryypätä, ettei masennu LantaLaiset vaLittaa koko ajan säästä. se on ihan sama sattaako vai paistaako nii ikinä ei oo hyvä. ihan turhaa märisevät. net ei ymmärrä yhtään mitä mie olen joutunu kokemaan! talavella on nii kylymä, että jos kuolaa pilikkihaalariin, nii se jäätyypi heti kiinni, eikä saa ennää vetskaria auki ko pittää käyä kusella. ja koko ajan on ihan säkkipimiää ulukona. tekkeepi mieli vaan nukkua. ja sitte ko on valaveilla nii pittää ryypätä, ettei masennu. ja kesätki on monesti niin kylymiä, ettei ees hillat ehi kypsyä. ja helevetti ko aurinko räköttää koko ajan yötä päivää nii ettei saa unta. sillonki pittää ryypätä, ettei masennu. eikä ivaLossa oo ees mittään nähtävää. kirkko on kuulemma jonku lantalaisen arkkitehin ylypeyen aihe. mutta oikiasti se on helevetin ruma. se näyttää ihan hyppyrimäeltä, johon on vaan lyöty ristinmuotonen tikku päälle. muusikot kyllä kehhuu, että kuulostaapi hyvältä ko soittaa siellä. mutta mie en siitä tiiä ko en ossaa ees joikata. tai ossaan mie ehkä kännissä, mutta sillon saapi saamelaisilta turpaan ko ei muka ole oikiaa joikua. ja sitte pittää taas ryypätä, ettei masennu. Jos Lapin hulluus kuitenki iskee, nii semmonen lokistinen homma, että ivalossa ei oo ollenkaan rautatietä. Eikä sitä oo vissiin ikinä tulossa. oishan se makia ko sais nukkua yöjunassa vielä monta tuntia rollon jäläkeen. mutta mie vähän luulen, että ihiminen kävelee ennemmin marssissa. lentokonneet kyllä kulukee, mutta vaan isolle kirkolle tai sitte johonki parriisiin, jos ottaa semmosen äkkilähön ko sartterit lentää takasin. mutta ko mie en oo menossa mihinkään parriisiin vaan jyväskyllään! ja se kestää ihan helevetin kauan ko pittää mennä pussilla. ja sitte pittää taas ryypätä, ettei masennu. Ja ko kukkaan ei kuitenkaan tiiä missä ivalo sijjaittee, niin mie teen semmosen elleen niinkö oisin ampumassa itteäni suuhun. ja sitte otan huikan pullosta, etten masennu. ko ihimiset on niin pöljiä, ettei tiiä mistään mittään! Jyri Salonen LomakyLä nimeLtä krapuLa päiHteet. Jylkkäri päätti selvittää lukijoilta heidän käsityksiään krapulasta. Kysehän on monille tutusta ilmiöstä, kertoohan kielemmekin jo sen: bakkanaalien myötä latinasta lainatun crapulan rinnalle on pesiytynyt monia ilmaisuja: kanuuna, Karpo, kohmelo, darra, Juha, Kankkunen, ja niin edelleen… teksti ja kuva Matti Parkkinen 63 vastaajaa (95,5 prosenttia) kertoi kokeneensa krapulan, kun taas kolme vastaajaa (4,5 prosenttia) ei ollut sitä kokenut. Eräs vastaajista koki yhteisen krapuloimisen vahvistavan sosiaalisia suhteita. Toinen kuvaili tilan olevan verrattavissa siihen, että viisi kääpiötä harrastaisi vapaaottelua hänen silmiensä takana. Yhden mielestä vankila olisi yksiselitteisesti parempi vaihtoehto. Monet kuvailivat krapulan tuntuvan pahalta, ja joku vertasi sitä jopa manalaan: aamulla pelottaa, että siihen kuolee, mutta muutaman tunnin kuluttua pelottaa että eikö siihen kuolekaan. Eräs vastaajista koki ylpeyttä krapulasta, sillä se todistaa sekä hänelle itselleen että muille sen, että eilen on ollut hauskaa. YLivoimaisesti suurin osa (85,5 prosenttia) vastaajista koki, että krapulaa voi jotenkin helpottaa. Yleisimmät helpotuskeinot olivat perinteisiä kehonhuoltotoimenpiteitä: roskaruoan syömistä ja veden juomista. Jotkut mainitsivat videotallenteiden seuraamisen kaupallisista suoratoistopalveluista helpottavan heidän oloaan. Eräs kertoi krapulasta valittamisen auttavan. Mielenkiintoisin keino lienee kuitenkin kahden ulostuksen sääntö: ensimmäisellä orgaanisten oheistuotteiden poistokerralla elimistöstä saadaan poistetuksi ylimääräinen alkoholi, joka ei ole vielä imeytynyt verenkiertoon, kun taas toista kertaa kaapelia laskettaessa keho saadaan palautettua takaisin normaaliin toimintakuntoon. Itse suosittelen poistamaan sukat sänkyyn mentäessä, jolloin toksiinit poistuvat elimistöstä jalkapohjien kautta nukkumisen aikana. keräsimme maaliskuussa Jylkkärin lukijoilta kyselylomakkeen avulla tietoa krapulasta. Kyselyyn vastasi 66 henkilöä. Pyysimme vastaajia määrittelemän krapulan ja selventämään mahdollisia siihen johtavia syitä. Kysyimme myös vinkkejä siihen, miten krapulan oireita voisi helpottaa. Vastauksista kävi ilmi, että krapulan oireita voidaan jakaa useaan eri kategoriaan, joista yleisimmät ovat fyysinen ja psyykkinen. Fyysiset oireet pitävät sisällään päänsärkyä, oksentelua, polttelevaa persreikää, tuhkakupin makua suussa ja niin edelleen. Psyykkisiin oireisiin voidaan katsoa lukeutuvan muun muassa kuumotukset, ahdistuksen ja pakottavan tarpeen pyytää anteeksi kaikilta, joiden kanssa on viettänyt edeltävän iltansa. Mielenkiintoisin määritelmä krapulalle tuli eräältä vastaajalta, joka kertoi ulkomaalaisen suomen kielen opiskelijan luulleen sen olevan joku lomakylä, mihin suomalaiset menevät, sillä monet olivat kertoneet olleensa sunnuntaina krapulassa. kYseLYvastauksissa krapulan kerrottiin olevan seurausta muun muassa alkoholista ja sen eksessiivisestä nauttimisesta, valvomisesta, liian aikaisin lopetetusta juomisesta, veden ja hivenaineiden puutteesta elimistössä, väkevistä juomista sekä avaruusolioiden abduktion seurauksena tehdyistä tiedekokeista, jotka pyyhkivät lähimuistin ja jättävät aivot ylikuormittuneeseen tilaan. Joku syytti myös kavereitaan, kun taas eräs vastaajista nimesi huonon valmistautumisen ja juhlintastrategian johtavan krapulaan. Uskonnollisilta viittauksilta ei myöskään vältytty: eräs vastaaja totesi lyhyesti ja ytimekkäästi Jumalan olevan sadisti. Rapean illan päätteeksi monen pöytä on täyttynyt tyhjistä juomaastioista ja muusta välineistöstä.
Jyrock 22 Jyväskylän Ylirockilaslehti 5/2016 Katseet Jyrockissa, Jyrock Katseessa tekstit Oula Heikkilä kuvat Joonas Pikkarainen Festivaali. Paikan vaihtuminen ei latistanut tunnelmaa, kun Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan Jyrocksisäfestivaali vietettiin tänä vuonna yökerho Katseessa. Virolainen rap-artisti Tommy Cash villitsi yleisöä perjantaina. Ruotsalais-australialainen Kate Boy sai yleisön tanssimaan. Jaakko Aukustin perjantainen esitys sai kehuja kuulijoilta. Hebosagil edusti festivaalin raskaampaa tarjontaa. Jyrockin sielu JyrocK on Suomen festivaalitaivaan kummajainen, 31-vuotta elänyt akateemisuutta ja vaihtoehtoisuutta henkivä musiikkimaailman väreilyn tulkitsija. Kaupallistuneessa musiikkimaailmassa uskottavan ja mielenkiintoisen artistikattauksen kiinnittäminen on pienelle toimijalle suuri haaste. Jyrock on onnistunut vuosi toisensa jälkeen löytämään pienten piirien nousevia tuulahduksia ja saanut lavalle tulevaisuuden nimiä. Tapahtumaan liitetty vaihtoehtoisuuden leima on totta, sillä Jyrockin lavalla kokeellisella musiikilla ei ole rajoja, mutta samaan aikaan tämän keväisen tapahtuman lavalta on ponnistettu maineeseen ja kunniaan kenties useammin kuin minkään muun suomalaisen festivaalin. Tämä on saavutus kävijämäärältään ja budjetiltaan alansa lilliputille, ja tekee festivaalista kokoaan suuremman. Aikojen saatossa tapahtumalle on muodostunut selkeä ja tunnistettava vuodesta toiseen elävä henki. Mainosjulisteen bändien tuntemattomuus ei haittaa, sillä lipun uskaltaa ostaa luottaen järjestäjien kykyyn tuoda viikonloppuun kattava kokonaisuus uutta musiikkia. Tämä on saavutus maailmassa, jossa musiikki jakautuu yhä voimakkaammin ja voimakkaammin sirpaleisiin genreihin. Jyrockin hengessä kuulijoita koetellaan astumaan mukavuusalueensa ulkopuolelle ja löytämään musiikin voiman genrestä riippumatta. Mutta kuinka tapahtuma onnistuu tässä vuosi toisensa jälkeen? Tapahtuman promoottori Jani Porkka kertoo itse kasvaneensa tehtävään toimimalla vuosia tapahtumassa talkoolaisena sekä levyjä soittaen. Promoottorin lisäksi tapahtumaa ideoimassa on vapaaehtoisista aktiiveista koostuva Jyrock-toimikunta. Porkan mukaan esiintyjälistaa koostetaan tutkimalla edellisvuoden esiintyjiä ja Jyväskylässä ylipäätään keikkailleita yhtyeitä. Pyrkimyksenä on tuoda kaupunkiin aina jotakin uutta ja ennenkokematonta. Hän kertoo katselevansa mielenkiintoisia yhtyeitä myös levyhyllystään ja kuuntelevansa Spotify-listoja sillä silmällä. Osan bändi-ideoista tuovat vapaaehtoiset, joita on musiikkikentän kaikilta laidoilta. Näin yksinkertaisesti siis syntyy Jyrockin monipuolinen musiikkicocktail. Ulkomaiset artistit löytyvät ajattelemalla, kenet haluaisi nähdä Jyrockin lavalla. Tänä vuonna Jyrockissa esiintyneet Tommy Cash ja Kate Boy olivat tällaisten haaveiden täyttymys. Jyrockin sielu lepää selvästi jossakin kampuksen uumenissa osana opiskelijayhteisöä, ja sieltä se vuosi toisensa jälkeen siirtyy aina uudelle sukupolvelle. Uuden musiikin ja nousevien virtausten herkkien tuntosarvien moottorina toimii musiikkiin intohimoisesti suhtautuva promoottori sekä avoin toimikunta. Jyrockin sielukkuus syntyy avoimesta yleisöstä, pyyteettömästä talkootyöstä ja yhdessä tekemisen riemusta!
Jyväskylän Ylirockilaslehti 5/2016 23 K evään musiikkitaivaan kohokohta, 31-vuotias Jyrock avasi perjantaina ovensa Katseessa. JYYn festivaaliorganisaatio oli loihtinut Katseeseen Ilokiven Jyrock-henkeä kunnioittavat puitteet, ja runsaslukuinen yleisö tuntui olevan kotonaan. Festivaali jatkoi Katseessa tutulla kahden lavan ja DJ:lle pyhitetyn cocktailbaarin kombinaatiolla. Jyrock 2016 käynnistyi valosauvoin koristautuneiden Mari Krögerin ja Lasse Heikkilän juonnettua Draama-Helmin illan ensimmäiseksi kärkihankkeeksi Disco-lavalle. Draama-Helmi riimitteli yhden naisen orkesterina välillä melodisiin taustoihin, välillä iskeviin biitteihin. Yleisö ei ollut vielä tähän aikaan Katseeseen löytänyt, ja tunnelma oli odottava. Ensimmäisten biisien aikana suuri osa yleisöstä oli illan artisteja. Klubi-lavalla ilta käynnistyi Redder-orkesterilla, joka maalaili Katseen tummaan saliin tummia saundeja ja pehmeitä vokaaleita. Bändin välispiikit olivat pitkiä ja kertoivat kappaleiden sekä yhtyeen taustoista. Yhteys yleisön ja yhtyeen välillä oli suora ja välitön. Musiikillisesti yhtyeen lukuisilla instrumenteilla tuotettu soitto oli monipuolista. Disco-lavalle illan toisena esiintyjänä nousi kolmen räppärin ja tuottaja-DJ:n muodostama Gasellit. Kokoonpano sai energisellä ja sanavalmiilla räpäyttämisellä yleisön heti mukaansa. Gasellien energia vei mennessään, ja yleisössä alkuillasta aistittu jännittynyt odotus vaihtui energiaksi ja sai rohkeimmat tapailemaan tanssiaskeleita. Tyylillisesti Gasellit ponnistaa vahvasti itähelsinkiläisestä suomirap-perheestä. Gasellien riimitellessä settinsä viimeisiä kappaleita Disco-lavalla, viritteli Pharaoh Overlord jo Klubi-lavalla kitaroitaan. Tämä porilainen Eurooppaa kiertänyt bändi vastasi illan rock-osuudesta jyhkeillä kitaravalleilla ja vähäeleisen pelkistetyllä lavaesiintymisellä. Pharaoh Overlord aloitti esiintymisen pitkillä instrumentaalikappaleilla, jotka rakentuivat tukevan kitaravallin päällä vaeltaviin melodioihin. Setin loppua kohden mukaan tulivat vokaalit, jotka kuitenkin hukkuivat osittain kitaravallien alle. Illan kolmantena kärkihankkeena Disco-lavalle kuulutettiin virolainen rap-sensaatio Tommy Cash. Kokoonpanon täydensi pietarilainen DJ, joka loi avantgardistisia taustoja Cashin riimittelylle elämästä. Duo viihtyi silminnähden lavalla hullaannuttaen yleisön 80-lukuisella estetiikalla slaavilaisin vivahtein. Cashin ghettorap on kuin jatkumoa venäläiselle pop-taiteelle. Yleisöstä viimeisetkin antoivat musiikin viedä, ja Cash vei yleisöä koko 45 minuutin setin ajan hurjalla energialla. Keikan jälkeen Tommy Cash viihtyi suuresta huomiosta huolimatta festivaaliyleisön joukossa. Cash ehti illan aikana antaa terveiset myös Jylkkärin lukijoille ja kertoi olevansa otettu vastaanotosta Jyrockissa. Hän kuvasi illan henkeä välittömän lämpimäksi ja sanoi, ettei ollut hetkeen kokenut mitään vastaavaa. klubi-lavalla ilta jatkui turkulaisen Jaakko Aukustin maalaamissa raikkaissa indie rock -tunnelmissa. Yhtye oli saapunut Jyväskylään suurella kokoonpanolla ja hioutunut entisestään sitten viime kesän. Illan neljäntenä kärkihankkeena Disco-lavalle nousi ruotsalaisaustralialainen indie-elektroa soittava yhtye Kate Boy. Rytmikäs syntikkapop oli yleisölle odotetun vastustamatonta, ja hetkessä illan aikana lämmennyt yleisö tanssi yhtenä merenä. Jyrock-perjantai päättyi Klubi-lavalla Cityman-elektroduoon. Citymanin rytmikäs elektropop rakentui yksinkertaisista soundeista kehittyviksi melodioiksi. Illan energiset keikat alkoivat näkyä, ja Cityman johdatti festivaaliyleisön kohti yön rauhaa. L auantai-ilta käynnistyi DJ-vetoisella klubimusiikilla Discosalissa. Paavon ja Jukan indiediskoksi nimetty kaksikko sai toteuttaa itseään vapaasti yhden käden sormin laskettavan yleisön edessä. Illan juontaja Miguel López kiipesi ensi kerran lavalle puoli yhdeksän aikoihin kutsuen lavalle jyväskyläläisen yhden miehen tanssimusiikkiprojektin MSRBL:n vahvistettuna DJ:llä. Yhtyeen aloittaessa sali oli edelleen lähes tyhjä, mutta onneksi Discolavan edusta täyttyi kourallisesta duon tanssivia ystäviä. klubi-lavalla illan käynnisti turkulainen Tyynyt-yhtye, jonka shoegaze-tyylinen vaihtoehtorock on kerännyt laajasti kiitosta debyyttialbumillaan Ystävät hämärän jälkeen. Biisilista illan keikalle alkoi hitaammasta pop-sävyisestä tuotannosta päätyen keikan loppua kohden raskaammille vesille. Ensimmäisten biisien aikana Tyynyjen saundi toimi kuten levyllä, mutta kitaravallien kasvaessa laulu jäi häiritsevästi äänivallin sisään. Femme En Fourruren noustessa Disco-lavalle soittamaan kokeellista elektronista musiikkia, illan seesteisen unelias tunnelma alkoi lämmetä yhdessä yleisön kanssa. Sandra Tervosen ja Juuso Malinin muodostaman duon musiikissa soi kansainvälisiä vivahteita ja esitys oli viimeisteltyjen taustojen, melodisen laulun ja valojen hiottu kokonaisuus. Klubi-lavalla illan toinen esiintyjä oli Elias Gould yhtyeineen. Indierockiin kallistuva kitarapainotteinen rock sujui bändiltä sujuvasti, ja kappaleiden välissä Gould kokeili yleisöön mitä erilaisimpia spiikkejä. Yleisön hämmästykseksi Disco-salissa soinut DJ-vetoinen indiedisko vaihtui juontaja Lópezin suurella hehkutuksella Gim Kordonin särökitaralla soittamaan raskaaseen rockiin. Bändin soitossa oli alkukantaista rockin voimaa, johon punk-asenteella lauletut, uuden aallon henkeä kunnioittavat sanoitukset istuivat hyvin. Gim Kordonin keikasta muodostui vedenjakaja lauantain Jyrockyleisössä. Illan edetessä lavojen eteen ilmestyi lisääntyvissä määrin keskimääräistä opiskelijaa vanhempia raskaan rockin ystäviä, jotka nauttivat myös seuraavaksi klubilavalle nousseen oululaisen Hebosagilin raivokkaan aggressiivisesta rockista. Vaihtoehtona raskaalle rockille Salmelan muovisorvaamo ja Paavon ja Jukan indiedisko pyörittivät levyjä yläkerran kulloinkin vapaana olevassa salissa, ja alakerrassa cocktailbaarin tunnelmasta vastasivat Hannusoolo, Mirage Man ja DJ Jese. norJalainen Bendik nousi illan odotetuimpana yhtyeenä Klubi-lavalle kello yhden aikoihin. Silje Halstensenin herkän voimakas ääni istui yhtyeen elektropopin saundiin, ja sanoitukset soljuivat englanniksi ja norjaksi. Yhtyeen valomiehen loihtima visuaalinen ilme kumpusi musiikista ja toi esiintymiseen uuden ulottuvuuden. Tunnelma yleisön parissa kasvoi läpi Bendikin keikan, ja Halstensenin energinen hyppely veti myös yleisön liikkeelle. Hulmuava poninhäntä spottiloisteessa ja pehmeästi soljuva norja jättivät vahvan muistijäljen. Perjantain Tommy Cashin ja Kate Boyn keikkojen kaltaista intensiivistä energiaa Bendikin esitys ei kuitenkaan synnyttänyt yleisöön, mikä osaltaan johtui koko lauantai-iltaa vaivanneesta väljyydestä yleisössä. Klubi-lavalla ilta päättyi Sydän, sydän -yhtyeen raskaaseen ja äkkiväärään suomenkieliseen rockiin. Yhtye yllätti kerta toisensa jälkeen aloittamalla melodisesti ja vääntämällä täysin arvaamattomasti kitarat junttausvaihteelle. Sydän, sydämen paikalla ollut yleisö oli vastaanottavaista vähemmän innostuneiden suunnatessa kohti kotia. Yleisöä riitti kuitenkin vielä illan Disco-lavalla päättäneelle Serot-kokoonpanollekin, sillä lauantain myöhäisilta veti Katseeseen Jyrockista tietämättömiä illanviettäjiä. Teknovivahteinen, DJ-vetoinen elektrokokoonpano oli siten toimiva tapa päättää Jyrock 2016! Gim kordonin keikasta muodostui vedenjakaja lauantain jyrockyleisössä. tommy cash vei yleisöä koko 45 minuutin setin ajan hurjalla enerGialla. Perjantai 15. huhtikuuta: Riimittelevä katse Lauantai 16. huhtikuuta: Tummempia sävyjä ruotsalais-australialainen kate Boy sai yleisön tanssimaan. jaakko aukustin perjantainen esitys sai kehuja kuulijoilta. Bendik oli lauantain odotetuimpia yhtyeitä.
Kulttuuri 24 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2016 K yröjoki virtaa Pohjanmaan lakeuksien poikki rauhalliseen tahtiinsa. Ympärillä on tasaista peltomaisemaa, jota täplittävät omakotitaloryppäät ja pienet metsiköt. Isokyrössä joen vieressä seisoo vanha Kyrönmaan osuusmeijeri, joka rakennettiin vuonna 1908. Aika on kuitenkin ajanut meijerin ohi. Vuoden 2008 jälkeen viimeinenkin meijeriin liittyvä kalusto kannettiin ulos vanhasta kivirakennuksesta. Sen jälkeen talo on ollut maatalousosuuskunnan omistuksessa. Rakennus on toiminut milloin kirpputorina, kahvilana tai autotallina. KaKsi vuotta sitten vanha rakennus heräsi uudestaan eloon, kun Kyrö Distillery Company sai alkunsa. Idea tislaamon perustamisesta syntyi muutamaa vuotta aiemmin, kun kolme kaverusta mietti syntyjä syviä perisuomalaisessa paikassa. ”Toukukuussa 2012 saatiin idea, perinteisesti saunan laiteilla, kuten kaikki parhaat ideat. Aloimme siinä miettimään, että tästä voisi tulla enemmän kuin pelkkä harrastus, että saataisiin viinasta ihan kokonaisvaltainen elämäntapa”, toteaa Kyrö Distilleryn toimitusjohtaja ja yksi sen perustajista Miika Lipiäinen. Alkutaipaleella perustajajäsenillä oli vielä omat päivätyönsä, mutta hyvin pian liikeidea alkoi muodostua pääasialliseksi elinkeinoksi. Lipiäinen itse oli alkuaikoina vielä töissä lääketeollisuudessa. ”Yhdellä meistä oli kokemusta tislaamisesta ja oluen panemisesta. Hän antoi meille tarvittavaa sisältöosaamista. Vuoden loppuun mennessä meitä oli porukassa mukana viisi henkeä”, Lipiäinen kertoo. KoKemusta voi kuitenkin kartuttaa monella tapaa. Kun idea tislaamosta oli syntynyt, perustajaporukka alkoi syventyä tislaamiseen ja viskin saloihin antaumuksella. Oppia haettiin ulkomaita myöten, kunnes suunnitelma alkoi olla selvillä. Koetislausluvat tupsahtivat postiluukusta vuoden 2013 alkupuoliskolla. ”Ensimmäinen mäski valmistettiin Kallen ( Valkonen) vanhempien kellarissa ja vietiin Poriin Beer Hunter’siin tislattavaksi. Seuraavaksi lähdettiin hakemaan palautetta Suomesta ja ulkomailta. Vuoden loppuun mennessä oltiin saatu niin hyvää palautetta, että alettiin rakentaa tiloja tänne vanhan meijerin alakertaan. Koneet lähtivät käyntiin pääsiäisen aikaan vuonna 2014”, Lipiäinen kertoo. Tätä nykyä Kyrö Distillery työllistää täysipäiväisenä seitsemän ja viskiä lakeuksilta isoKyrö. Muutama vuosi sitten kaveriporukka sai saunan lauteilla idean tislaamon perustamisesta. Pari vuotta myöhemmin tislaamon viski kypsyy tynnyreissä ja gini on kansainvälisesti palkittua. teksti ja kuvat Jaakko Kinnunen Oppia haettiin ulkOmaita myöten. Viskin tislaukseen käytettävät kupariset tislauspannut on tuotu Saksasta.
25 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2016 osa-aikaisena kuusi henkilöä. Myös taloudellinen kehitys on ollut nopeaa, sillä viime vuoden liikevaihto rikkoi jo miljoonan euron rajan. Tämän vuoden aikana tislaamon tavoitteena on valmistaa viskiä ja giniä 240 000 litraa. Laajennussuunnitelmat ovat jo valmiina. ”Tänä vuonna rekrytoidaan varmasti ainakin pari henkilöä. Myös tiloja ja tuotantoa on tarkoitus kasvattaa. Kasvu on ollut joka suhteessa nopeaa. Esimerkiksi ensimmäinen pullotuserä huhtikuussa 2014 oli 14,5 litraa”, Lipiäinen kertoo. Tislaamon viski kypsyy vielä tynnyreissä odottamassa myyntihetkeä. Kyrö Distilleryn käyttämät tynnyrit tulevat tällä hetkellä pääasiassa Espanjasta. ”Meidän makuprofiilin takia tavoitteena on, että tynnyrit ovat Amerikan valkotammea. Lähin paikka mistä sitä saa, on Espanja. Jatkossa mahdollisesti tuodaan tynnyrit suoraan jenkeistä.” Lipiäinen toivoisi, että joku Suomessa lähtisi tynnyreiden valmistusja kunnostusbisnekseen. Tämä helpottaisi tislaamon toimintaa. ”Suomessa osataan tehdä veneitä. Ja jos sä osaat pitää veden ulkona, niin kyllä sä osaat puurakenteella pitää veden myös sisällä. Tynnyreiden kysyntä kasvaa sekä Suomessa että muuallakin Pohjoismaissa. Tekisimme erittäin mielellämme yhteistyötä, jos joku tälle alalle lähtisi.” Tislaamon alkuperäisenä ideana oli Lipiäisen mukaan rehellinen ja suomalainen makumaailma. ”Perusajatus oli tehdä rukiista hyviä juomia. Viski oli tässä ensimmäinen ajatus. Sen jälkeen ruisgini valikoitui nopeasti mukaan.” ”Kun ajatellaan mitä tahansa tuotetta, sen pitää olla sataprosenttisen rehellinen. Sille täytyy olla syy miksi juuri me teemme sitä, miksi sitä tehdään Isossakyrössä Suomessa ja miksi sitä tehdään juuri sillä tavalla kuin sitä tehdään. Tämä sulkee meiltä pois kaikki kultahippuvodkat, joita myydään klubeilla kalliilla. Samoin kaikki rommit ja tequilat, joiden valmistamiseen vaadittavia ainesosia ei Suomesta löydy”. Tislaamon paikka valikoitui osin sattumalta, kun yksi perustajajäsenistä kertoi tietävänsä yritykselle täydellisen paikan. Ginin reseptiä haettiin rohkeasti kokeilemalla. ”Lähdettiin liikkeelle ihan yritys ja erehdys -menetelmällä, kun ensin oli päätetty millainen juoman fiiliksen ja hengen on oltava. Teimme erilaisia makuyhdistelmiä ja haimme niille palautetta esimerkiksi baarimikoilta. Halusimme mukaan suomalaisia marjoja ja päädyimme lopulta karpaloon ja tyrniin. Koivu ja mesiangervo otettiin mukaan yrteistä.” kyrö DisTilleryn giniresepti oli valmiina alkusyksystä 2014. Pian Napuegini saikin huomiota ulkomaita myöten. Tislaamoyrittäjät ilmoittivat gininsä International Wine and Spirits Competitionin (IWSC) Gin & Tonic -kilpailuun, jossa oli mukana 150 tislaamoa ympäri maailmaa. Sokkotestimenetelmällä käydyssä kilpailussa Napue voitti sarjansa, kun tuomarit valitsivat lopussa kahden parhaan ginin joukosta voittajan äänin 5–1. Kyrö Distillery sai samassa kisassa myös toisen palkinnon. ”Meidän tynnyrikypsytetty Koskue-gini voitti kultamitalin, joita jaettiin samassa sarjassa kuudelle ginille, jotka eivät kisaa voittaneet. Tuon kisan jälkeen saatiin varmistus sille, että sekä meidän makuprofiilissa että tekemisen tavassa on jotain erikoista”, Lipiäinen sanoo. miksi joukko nuoria miehiä päätti perustaa tislaamon ja hylätä aiemmat uransa? Lipiäinen paljastaa, että yritysidean taustalla on myös yhteiskunnallisia syitä. ”Yksi meidän tavoitteista alun perin oli suomalaisen juomakulttuurin muokkaaminen kohti laatua. Jos tämä tapahtuu määrän kustannuksella, niin se on ok.” Lipiäinen kokee suomalaisen alkoholikeskustelun jumittuneen kahteen leiriin. Toisella puolella ovat terveysviranomaiset ja toisella alkoholiteollisuus. Näiden ääripäiden välissä on Lipiäisen mukaan todella vähän oikeaa keskustelua. ”Leirit ovat poteroissa, eikä kehitystä pääse tapahtumaan. Puhutaan vaan vuodesta toiseen alkoholiverosta tai Virontuonnista. Kun ainoa työkalu on lainsäädäntövasara, jokainen ongelma näyttää naulalta. Meidän mielestämme tämä asetelma ei ole hedelmällinen.” Vaihtoehdoksi Lipiäinen tarjoaa kulttuurinmuutosta, joka lähtee laadun korostamisesta ja paremmasta viestinnästä. ”Haluamme viedä kulttuuria koko ajan siihen, että se on makujen ja elämysten kulttuuri, ei funktionaalisen kännin kulttuuri. Esimerkiksi meillä ei täällä tislaamon omassa ravintolassa ole shottilaseja ollenkaan. Kaikki alkoholi nautitaan maistelulaseista. Näillä pienillä asioilla haluamme töniä kulttuuria pikkuhiljaa parempaan suuntaan.” Yksi meidän tavoitteista alun perin oli suomalaisen juomakulttuurin muokkaaminen kohti laatua. kyrö distilleryn toimitusjohtaja miika lipiäinen korostaa alkoholinjuonnin kokemuksellista puolta. tislaamon viski kypsyy rauhalliseen tahtiin amerikan valkotammisissa tynnyreissä. isonkyrön osuusmeijerillä on pitkä historia. ruispohjaisen napue-ginin menestys nosti kyrö distilleryn suuren yleisön tietoisuuteen.
Kulttuuri 26 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2016 Feminismi on teko feminismi. ”Naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan”, totesi feministi Simone de Beauvoir vuonna 1949. Sama koskee myös feministiksi tulemista. Mutta miten se tapahtuu? Jylkkäri etsi Jyväskylästä feministisiä ryhmiä, joiden tavoitteena on edistää ja toteuttaa tasa-arvon ideologiaa. teksti ja kuvat Anniina Meronen sukupuolikuvasto uusiksi Kirjallisuuden opisKelija Riika Tyhtilää ja hänen ystäviään oli jo hetken kismittänyt median luoma kuvasto, jossa naiset ja miehet esitetään aina samojen kliseisten roolien kautta. Sitten syntyi idea: kuvattaisiin queer-aiheinen kalenteri, jonka teemana ovat viittaukset populäärija korkeakulttuuriin. Jokainen kuva viittaa johonkin teokseen ja esittää sen eri vinkkelistä esimerkiksi sukupuoliroolit kääntäen. ”Haluamme laajentaa kuvastoa, jota media ja yhteiskunta tarjoavat ihmisille, ja herättää pohtimaan vaikkapa sitä, mitä kauneus on”, toteaa Tyhtilä, Corpuksen queer-kalenterin tuottajatiimiläinen. Corpus on taidehistorian, taidekasvatuksen, museologian ja kirjallisuuden opiskelijoiden yhteinen ainejärjestö. Kalenterin kuvaukset ovat juuri alkamassa. Sen tuotot lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Työryhmään kuuluu noin 25 aktiivista jäsentä. Mutta hetkinen, mikä ihmeen queer? ”Käsite queer (suom. esim. outo, pervo) voisi kuvata sukupuolen, kehollisuuden ja seksuaalisuuden sääntöjen tai oletusten rikkomista, häiritsemistä ja uudelleenrakentamista. Kyse on kuitenkin laajemmasta ilmiöstä, elämäntavasta, joka ei liity ainoastaan kehollisuuteen”, Tyhtilä kertoo. Kalenterilla halutaan lähestyä näitä teemoja myönteisesti, ei tuomiten tai osoitellen. Tuottajien mukaan myönteisyys ja vapauden arvo näkyvät paitsi itse kalenterissa, myös koko sen tuotantoprosessissa. ”Idea on ajaa kaikkien ihmisten tasa-arvoa ja myös vähemmistöjen oikeuksia. Se on sitä Corpuksen henkeä: olla rohkea ja pitää mölyä aiheesta, vaikka se olisi vähän epäsovinnaistakin”, kertoo tuottajatiimin toinen jäsen Suvi Poni. Feminismistä saattaa vieraannuttaa akateemiseen sukupuolentutkimukseen ja queriin liitetty teoreettisuus: termit ja käsitteet voivat vaikuttaa sekavilta, ja ajatuksille voi olla haastavaa löytää käytännön kosketuspintaa. ”Kuvan voima on valtava, ja kuvista heräävät ajatukset ovat kalenterin ydin. Ne myös vapauttavat akateemisesta korkeaotsaisuudesta, jota feminismi ja queer usein kantavat”, tuottajat pohtivat. Tyhtilän ja Ponin mukaan arjen pienillä teoilla on feminismin toteutumisessa suuri vaikutus, vaikka totta kai suuria tekoja ja päätöksiä tarvitaan yhtä lailla. Tärkeintä on kuitenkin avoin, kiihkoton keskustelu. ”En minäkään tällaiseksi femakoksi syntynyt, vaan monet keskustelut ja tapahtumat ovat muuttaneet ajatteluani”, Poni sanoo pieni itseironinen hymynkare suupielessään. sarjakuvatoimintaa feminismin hengessä Ylä-ruthin Kabinettiin on kerääntynyt joukko piirtäviä ihmisiä. ”Sarjakuvailmaisun mahdollisuus käsitellä vakavia tai yleensä todellisia aiheita on monipuolinen ja rajaton”, sanoo Sirpa Varis, joka on laittanut alulle Jyväskylän alueen feministisen sarjakuvatoiminnan. ”Tärkein ryhmämme periaate on, että jokainen osallistuja on feministi. Piirrosten ei tarvitse olla paasaavia tai julistavia. Sarjakuvat saavat olla informatiivisia, muttei niiden tarvitse silti olla tylsän tietoiskumaisia”, hän jatkaa. Vieressä Maria Lehikoinen piirtää supersankarisarjakuvaa, jossa muun muassa vaunuja työntelevä äiti muuttuu rosvoja kiinniottavaksi supersankariksi. ”Tahdomme rikkoa rajoja ja myös nostaa näkyviin joitakin vaiettuja teemoja. Feminismi tekona on esimerkiksi sitä, ettei hyväksytä vihapuhetta. On tärkeää, että vääryyksiä ei vain hyssytellä vaan uskallettaisiin nostaa epäkohdat esille”, sarjakuvapiirtäjät sanovat. rYhmän KoKoontumisissa käy tällä hetkellä noin viidestä kymmeneen ihmistä. Välillä järjestetään työpajoja, useimmiten oleskellaan ja piirrellään rennossa hengessä. Facebook-ryhmässä kiinnostuneita on noin 50. Osallistuminen on hyvin vapaata ja ryhmän kokoontumispaikat vaihtelevat. Toiminta on ollut käynnissä noin vuoden ajan. Inspiraatiota on saatu Helsingin alueella toimivasta feministisestä sarjakuvatoiminnasta sekä ruotsalaisesta sarjakuvakollektiivista nimeltä Dotterbolaget. ”Dotterbolagetin sarjakuvissa vakaviakin aiheita käsitellään huumorilla. Haluaisin, että samanlaista henkeä olisi myös meidän sarjakuvissamme”, Varis sanoo. Ryhmällä olisi innostusta myös koota jonkinlainen yhteinen julkaisu, jossa olisi useampia sarjakuvia eri tekijöiltä. Toiminnan kynnys halutaan pitää matalana, eikä tapaamisissa ole pakko edes piirtää. ”Tulee turvallinen olo, kun on samanhenkisiä ihmisiä ympärillä”, Varis toteaa. Idea on ajaa kaIkkIen IhmIsten tasa-arvoa ja myös vähemmIstöjen oIkeuksIa. tärkeIn ryhmämme perIaate on, että jokaInen osallIstuja on femInIstI. tulee turvallInen olo, kun on samanhenkIsIä IhmIsIä ympärIllä. emme ole kieltämässä mitään vaan esittämässä mahdollisuuksia, sanovat Corpus-ainejärjestön queer-kalenterin tuottajat suvi poni (vas.) ja riika tyhtilä.
27 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2016 Yliopiston kirjaston toisen kerroksen vessojen oveen ilmestyi talvella naisja miessymbolien tilalle kankaalle kirjotut unisexmerkit. Salaperäisesti vessan oviin ilmestyneet merkit ovat käsityökollektiivi Radikaalien pistojen käsialaa. Ryhmä kokoontuu yleensä viikoittain Mäki-Matin Mäkitupa-rakennuksessa. ”Miksi erotella kahta erillistä vessaa sukupuolisymboleilla? Kysymys on arkipäivän symboliikasta ja siitä, kuka saa olla missäkin tilassa. Emme kysyneet kirjastolta lupaa merkkien kiinnittämiseen, mutta saimme niistä kiitosta jälkeenpäin”, Radikaaleista pistoista kerrotaan. Ryhmän jäsenet haluavat pysytellä nimettöminä. ”Feminismin pitäisi olla normaalitila eikä vain ’saavutettava asia’, jota pitäisi aina puolustella jossakin sivulauseessa tai alaviitteessä”, eräs pistelijä toteaa. radikaalien pistojen toiminta on eräänlaista käsityöaktivismia. Kokouksissa tehtävät käsityöt ovat ilmaisullisia tai sanomallisia, ja murtavat käsitystä varsin perinteisenä pidetystä käsityöharrastuksesta. Ryhmässä on aktiivisia jäseniä noin viisi. Töiden aiheet ovat hivenen kumouksellisia: ne voivat liittyä vaikkapa ruumiillisuuteen tai kauneusihanteisiin. Miten olisi esimerkiksi kukalta näyttävät kirjotut korvikset, jotka tarkemmin katsoen ovatkin kuin naisen alapää? Tai huoneentaulu, jossa lukee ”hairy kitty gang”? ”Feminismin akateeminen leima voi joskus erottaa samaakin tahtovia ihmisiä. Vaikka ihmisillä olisi sama päämäärä, he eivät välttämättä puhu samaa kieltä tai samojen termien kautta. Tällainen käsityötoiminta on sellaista, jossa ihmiset voivat vain olla yhteisen tekemisen äärellä.” Feminismi-sana voi myös joskus karkottaa ihmisiä. Ryhmäläisten mukaan jokainen kuitenkin määrittelee itse itsensä, ja kuka tahansa on tervetullut ryhmän kokoontumisiin. Toiminnan ei ole tarkoitus olla ryppyotsaista. ”Kokoontumisissa on aina hyvät jutut, ja se on puolet osallistumisesta.” Miksi erotella kahta erillistä vessaa sukupuolisyMboleilla? Feministisessä sarjakuvatoiminnassa mukana olevat Mari aarnipelto (vas.) ja Maria lehikoinen sanovat feminismin merkitsevän heille tasa-arvoa ja valinnanvapautta. radikaalit pistot tekee feministisiä käsitöitä. kokoukset ovat avoimia kaikille kiinnostuneille. emme ole kieltämässä mitään vaan esittämässä mahdollisuuksia, sanovat Corpus-ainejärjestön queer-kalenterin tuottajat suvi poni (vas.) ja riika tyhtilä. radikaalia pistelyä
Kulttuuri 28 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2016 A loitetaan tämä kirjoitus puuhatehtävällä: Mene YouTubeen ja kirjoita hakukenttään ensimmäisenä mieleesi tuleva suomalainen kappale. Valitse kappaleen kuunnelluin versio ja selaa videon kommentteja. On hyvinkin todennäköistä, että kommentoijista löytyy nimimerkki MrJuha82. Eniten MrJuha82:n kommentteja löytyy tunnettujen suomenkielisten rockja pop-kappaleiden kommenteista, mutta yhtä lailla miehen kirjoituksiin voi törmätä vlogien ja sketsivideoiden alla. MrJuha82:n kirjoituksia ei ole vaikea löytää, vaan nopeallakin YouTuben selailulla niitä voi löytää kymmenittäin tai sadoittain. Kuka on henkilö nimimerkin takana, ja kuinka hänellä riittää aikaa kommentoida tuhansia YouTube-videoita? Sitä on kysyttävä mieheltä itseltään. MrJuha82, oikealta nimeltään Juha Pohjola, 33, suostuu Jylkkärin haastatteluun Facebookin välityksellä. Pohjois-Pohjanmaalla Nivalassa asuva Pohjola kertoo käyttäneensä YouTubea vuodesta 2009 asti. Päivittäin hän kirjoittaa sivustolle noin 10-30 kommenttia. ”Yleensä katselen/kuuntelen musiikkivideoita. Kuuntelen monenlaista musaa, mutta eniten kiinnostaa kokeileva rokki”, Pohjola sanoo. Pohjola arvioi viettävävänsä YouTubessa aikaa noin 5-12 tuntia päivässä. ”Aikaa riittää, koska työni on joustavaa ja suhteellisen satunnaista. Töitä tulee kysynnän mukaan”, isänsä kanssa ternimaitoa maatiloilta ostava Pohjola toteaa. Syyksi aktiiviselle YouTube-kirjoittelulle Pohjola kertoo halun tuoda julki omia mielipiteitä. Taustalla vaikuttaa myös lapsuuden koulukiusaaminen. ”Olin aliarvostettu kouluissa, koska kiusattiin, niin nykyään haluan olla esillä jossakin paikassa.” YouTuben KommenTTiKuningAs Internet. Jos kuuntelee suomalaista musiikkia YouTubesta, on kommenttiosiossa vaikea olla törmäämättä nimimerkkiin MrJuha82. Mutta kuka hän on? teksti ja kuva Arimo Kerkelä
Eriöarviot 29 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2016 Risteily Mordoriin Ylistönmäentie 33 Skraidut mäessä muistuttivat minua pytyn vastaavista, joita syntyy ellei harjalla hinkkaa kunnolla. Kesä, lapsuus ja raksamuistot palasivat kirkkaina mieleeni: minua alkoi ahdistaa. Suunnistin eriöön ja laskin kolmiraitaAdidakseni nilkkoihin. Selkä suorana ojensin reiteni istuinrenkaalle. Bling blong. Kaapeli ei ottanut katketakseen, olin ankkuroitunut liian syvälle. Sitten huomasin sen: minulla on kanssamatkustaja. Antisosiaalinen humanisti on kohdannut vieraalla maalla aitososiaalisen pistiäisen. Enkö saa rauhassa paskantaa? Plussaa vesikaappi saa käsisuihkun proximiteetista. Risteillessä on kivaa, mutta kotiin haluaa palata yhä voimakkaammin kun maa (lue: Seminaarinmäki) alkaa olla näkyvissä. Matti Parkkinen Saumaa sä tuijota l-rakennus Puhdistautumisriitit ovat kaiken a ja o. Kädet pitää pestä kolmeen kertaan: ensin huuhtelu vedellä, sitten päällisin puolin pesu saippualla ja vielä huolellisemmin saippualla. Kunnon huljuttelut välissä. Pidän islamissa siitä, että ennen rukouksia on tapana pestä kädet ja kasvot. Ulkomailla moskeijoiden edustoilla on pesualtaat. Länsimaailma voisi ottaa tästä oppia. L-rakennuksen kakkoskerroksen vessassa on mahdollista peseytyä ja rauhoittua hetken aikaa, vaikka ennen lounasta. Niin minä teen. Kopit antavat yksityisyyttä, ja Aallon kaakeleiden saumoja voi jälleen seurata lattiapinnassa. Ovi kiinni, vedä syvään henkeä sisään, pidätä neljä sekuntia ja laske hitaasti ulos. Olet kuin uudestisyntynyt. Matti Parkkinen Runos eestä C-rakennus Kaiholla muistan sen, kevään pääsykokeiden: olin nuori poika, tietämätön plebeijikoira. Urealle päästävä oli, hiki valui pitkin selkäpiitä. Hermostutti alkoholi, Jumala velallisten pitojen. Sammuta aivosi ja nouse kyykystä, ota elämäsi haltuun. Näin tein keväällä 2011 ja pääsin sankkaan savuun. Tuoksui niteet kirjaston mut eivät käryä tänne, esanssit saniteettitodellisuuden täyttivät sieraimemme. Seuraa saumaa, paskanna. Päälle kaatuvat seinät, rullatuolilla turha tulla, kierreportaat eivät, päästä sinua ylös, ylhäiselle laarille, johon voit lirutella menemään vaan, paitsi jos ujopissa-syndroomaa, podet. Picassomainen syvyysvaikutelma aikaansaa esteettisen kokemuksen, joka on arvokas jo itsessään. Matti Parkkinen B505 agora Uutettuani 28 grammaa ja kahdeksannen kerran tarkistettuani, että kahvinkeitin on varmasti pois päältä, lähdin kävelemään mäkeä alas. Lumihiutaleet nuoskasäässä hivelivät poskipäitäni, ja vasikannahkatakkini mukavasti vettyi, jättäen kuitenkin vasemman rintataskun suojelusikonini kuivaksi. Tavoitteenani oli päästä nopeasti kuselle, sillä pian valuu punttiin. Vitoskerroksesta sen löysin: yksityisen paskahuussin. Ovessa lukee natokielellä ”Gentlemen”. Jotain kiinteää on revitty irti lavuaarin vierestä niin ripeään, että pultit ovat jääneet seinään kiinni. Nordic Noir. Emetofiilin unelma: ulostaessasi voit hätätilanteen yllättäessä poistaa voimallisesti vatsalaukun sisällön viereiseen roskakoriin. Matti Parkkinen Steriili pako ruusupuisto Tämä on se vessa, johon voit paeta tarkastamaan sosiaalisesta mediasta satunnaisen kurssitutun nimeä, jota et juuri nyt muista, mutta kuka odottaa sinua lounaalle rakennuksen aulassa. Voi vittu, netti pätkii! Autokouluajat muistuvat mieleeni. Katson itseäni peilistä ja vedän äitini VHS-joogavideoilta oppimiani hengitysharjoituksia, jotta rauhottuisin: sisään, ulos, sisään, ulos. Tein näin myös ennen inssiä vuonna 2008. Säkkiväline, L&T, SOL, aivan sama mulle, koska kaikki käyttää FAIRYA. Ja professorit siivoavat professorin palkalla työhuoneita. Tähänkö ollaan tultu? Eikaittässä kummempaa, vessa vetää ja tiloissa on valoisaa. Plussaa tosiaan isosta peilistä, jonka avulla kävijä voi oppia tuntemaan itsensä paremmin. Matti Parkkinen Rauha rikkoutuu kirjasto Miellyttävin vessa muistiorganisaatiossamme on aina ollut ja tulee aina olemaan kakkoskerroksen miesten EIKU unisex-vessa. Välillä, talven pimeydessä, on ihanaa mennä istunnolle, kun joku on ensin lämmittänyt pytyn renkaan. Oven saa lukittua ja takin ripustettua naulakkoon. Hetkeksi voi paeta ison Geen dedistä vesikaapin lämpimään syleilyyn. Farkkujen oikeasta etutaskusta voi ottaa teknopuhelimen käteen, ja selata pikaviestipalveluun saapuneet viestit läpi sekä päivittää kavereille kuulumiset. Internetin meemisivustot tuovat myös helpotusta arkeen. Sitten joku ränkkää kahvaa! Nyt tiedät oven takana olevan jonon, ja toiminta pitää hätäisesti suorittaa loppuun, ettei kasvot mene kaikkien edessä. Matti Parkkinen Kun minä olin nuori normaalikoulu Nykynuoriso on sitten kunnollista. Kun minä kävin yläastetta, oli vessaan tapana mennä ryhmäkuselle (lue: tupakalle). Kymmenen vuoden takaa muistan sankan savun katonrajasta peilien korkeudelle ja tupangin katkun vaatteissani, vaikka en edes polttanut vessassa tupakkaa. En uskaltanut, sillä siitähän voisi jäädä kiinni ja joutua jälki-istuntoon, ja sehän vasta kamalaa olisi. Eli siis Norssin vessat. En nähnyt tai haistanut niissä sankkaa savua pari vuotta sitten, kun suoritin opetusharjoitteluani siellä. Liekö nuoriso ruvennut streittaamaan tai alkanut vetämään sähköröökiä. Teknologian kehittyessä savukkeet voi varmaan kohta ladata internetistä ja tulostaa 3D-printtereillä. Matti Parkkinen toisin kuin vaikka erikoisilla YouTube-videoillaan huomiota herättäneet Marko ”markorepairs” Vanhanen tai Kari ”tykylevits” Tykkyläinen, on MrJuha82 saavuttanut YouTubessa pienen kulttimaineen pelkällä kommentoinnillaan. Nimimerkin kirjoituksia ruoditaan useilla netin keskustelupalstoilla, minkä lisäksi MrJuha82:ta käsitellään parissa YouTube-videossa. MrJuha82:n pitkät analyysit, heikolla englannilla kirjoitetut arviot ja muut kommentit erottuvat massasta, eikä palaute ole pelkästään positiivista. Osa keskustelijoista kirjoittaa Pohjolasta hyvinkin ilkeään sävyyn. Pohjola itse kertoo saavansa kommenteistaan palautetta laidasta laitaan. ”Palaute on sekä positiivista että negatiivista. Tulee kehuja, että fiksu kommentoija tai toisinpäin.” useissa kommenteissaan MrJuha82 luettelee kaikkie aikojen parhaita kotimaisia bändejä. Tämän takia on aivan pakko kysyä: mikä on MrJuha82:n mielestä paras suomalainen yhtye? ”YUP on paras, koska he ovat tehneet monikerroksisia, luovia ja melodisia biisejä järkevine sanoituksineen. Musiikki on myös viihdyttävää, rokkaavaa ja hyvin omaperäistä. Akateemisia soittajia. ( Jarkko) Martikainen on aliarvostettu myös laulutaidoiltaan. Etenkin vanhin YUP on loistokasta.” NimimerkiN kirjoituksia ruoditaaN useilla NetiN keskustelupalstoilla. kasvot Youtubelle Huomasin MrJuha82:n ensimmäisen kerran vuonna 2011, kun olin ladannut YouTube-kanavalleni Ismo Alangon kappaleen. Latauksesta ei mennyt montaakaan viikkoa, kun MrJuha82 kirjoitti videoon kouluja työpaikkakiusaamista käsittelevän kommentin. Se jäi mieleeni. Vähitellen aloin huomata MrJuha82:n kommentteja yhä useammassa videossa. Ensin viestejä löysi vahingossa, myöhemmin niitä etsi myös tarkoituksella. Kehitimme viestien bongailusta erään kaverini kanssa yhteisen harrastuksen, jota oli hauska tehdä videoiden katselun lomassa. Parhaita viestejä saatoimme linkkailla toisillemme Facebookissa. Jossakin vaiheessa viestibongailumme meni niin pitkälle, että loimme kommenteista myös pienen MrJuha82-pelin. Sen säännöt ovat hyvin yksinkertaiset: pelin voittaa aina, kun löytää YouTubesta videon, jossa nimimerkki MrJuha82 on ainoa kommentoija. Tyylipisteitä saa erityisen hyvistä kommenteista tai siitä, kun törmää yksittäiseen MrJuha82:n kirjoitukseen kokonaan YouTuben ulkopuolella. mrjuHa82:n kommentit ovat kuin TNHja PFS-tägit Jyväskylän katukuvassa. Kun niihin kerran alkaa kiinnittää huomiota, alkaa niitä sen jälkeen huomata kaikkialla, missä liikkuukin. Ja aivan kuten spraymaalaukset, eivät kaikki kommentitkaan tunnu istuvan ympäristöönsä. Jotkin MrJuha82:n kommenteista voivat tuntua liian henkilökohtaisilta tai yhdentekeviltä julkiseen keskusteluun. Jokaista mielipidettä ei ole pakko sanoa ääneen. Toisaalta on hyvä muistaa, etteivät julkiset kommentit ole haitaksi kenellekään. MrJuha82 käyttäytyy YouTubessa asiallisesti, eikä tahdo kenellekään pahaa. Sitä on syytä kunnioittaa. on toinenkin tapa, jolla MrJuha82:n kirjoitukset muistuttavat Jyväskylän tägejä. Joka paikasta löytyvät merkinnät saavat etäisen ympäristön tuntumaan yhdeltä hahmotettavalta kokonaisuudelta. Kaupunki ei ole enää pelkkä rykelmä taloja, eikä YouTube vain läjä toisistaan irrallisia videoita. Eri nurkissa vastaan tulevat kommentit saavat kasvottoman YouTuben tuntumaan kotoisalta ja persoonalliselta yhteisöltä. Hyvä siis, että MrJuha82 kirjoitat. Jatka samaan malliin. Arimo Kerkelä k o m m en tt i parHaat suomalaisYHtYeet 1. YUP 2. CMX 3. DonHuonot 4. JuiceLeskinenSlam 5. KaukoRöyhkä&Narttu LäHDE: MRJUHA82
Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2016 Ma 9.5. Kasvispyörykät Lohikiusaus* Jauhelihakastike* Ti 10.5. Juurespihvit, omenatsatsiki* Rapeat kalapihvit* Burgundin lihapata Ke 11.5. Tomaattisipulipiirakka* Lohikeitto* Jauhelihapyörykät To 12.5. Aurajuusto-punajuurikiusaus Värikäs uunikala* Appelsiini-porsaspata* Pe 13.5. Kesäkurpitsakeitto* Tonnikalakastike, spaghetti* Pizza Ma 2.5. Kasvislinssikastike* Kirjolohimurekepihvit Mandariiniporsaskastike* Ti 3.5. Falafelpyörykät, tomaattikastike Lohipastavuoka* Kebabwokki* Jauhelihakeitto Ke 4.5. Feta-kasvispata* Kalkkunapihvi, curry-ananaskastike Pippurinen porsaspata* Huom! Ilokivi suljetaan klo 15! To 5.5. Helatorstai Ilokivi suljettu. Pe 6.5. Quornfile omenakastikkeessa* Appelsiini-sitruunakala* Riistapyörykät Huom! Ilokivi suljetaan klo 15! Ma 25.4. Kasvisvuoka Haukipyörykät* Chili con carne* Ti 26.4. Herkkusieni-kikhernepata* Kalaleike Mausteinen broilerpata* Ke 27.4. Karibialaiset kasvispihvit Kalakeitto* Ananas-porsaspata* To 28.4. Kesäkurpitsa-tomaattivuoka* Savukalakastike, spaghetti* Jauhelihapihvi, tomaattikastike Pe 29.4. Kasvistortillat* Chilikala Tulinen lihapata* Huom! Ilokivi suljetaan klo 15! iloKiven ruoKalisTa 25.4.–13.5. vKo 19 vKo 18 vKo 17 Opiskelija-alennus –25% Silmälaseista ja lisämukavuuksista kehysryhmästä alk. 79 € Opiskelija-alennus 25% koskee silmälaseja ja lisämukavuuksia, kun kehyshintaluokka on alk. 79 €. Ei voida yhdistää Pakettihinnoitteluun, Valitse 2 Maksa 1 -hinnoitteluun eikä muihin tarjouksiin. Voimassa oleva opiskelijakortti esitettävä kaupan teon yhteydessä. Alennusta ei myönnetä piilolinsseistä, tarvikkeista eikä aurinkolaseista ilman voimakkuutta. JYVÄSKYLÄ: Kauppakatu 18, puh. 014 611 130 30071146_Specs_JKL_opiskelijailmo_112x80.indd 1 27.10.2015 9.32 www.sonaatti.fi kahvikuppia vuodessa Tervetuloa!
Kasvo 31 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2016 Viittomien Vaalija Kieli. Kimmo Leinonen on viittomakielinen opettaja ja runoilija, jonka voi bongata myös suomalaisen viittomakielen Suvi-verkkosanakirjan viittojana. Nyt Leinonen keskittyy viimeistelemään graduaan Jyväskylän yliopistossa. teksti Arimo Kerkelä kuva Matti Parkkinen ”YKsi sYY siihen, että aikoinaan aloitin runojen tekemisen, oli äitini. Kun olin muuttanut Oulusta Mikkeliin mennäkseni kuurojenkoulun yläasteelle, pidimme äitini kanssa yhteyttä kirjeitse. Kirjoitimme elämään liittyviä asioita ja syvällisiä pohdintoja. Aina kirjeen lopuksi äiti kirjoitti minulle aivan spontaanisti runon. Katselin silloin niitä runoja, joita äiti kirjoitti, eivätkä kaikki ideat aina auenneet minulle. Kun en ymmärtänyt kaikkia runojen vertauksia ja kielikuvia, niin pohdimme koulun asuntolan työntekijöiden kanssa, että miten ne viitottiin. Se antoi minulle paljon ajatuksia niiden runojen kypsyttelyyn. Mietin aina itsekseni, että millainen koko runo olisi viittomakielellä esitettynä. Kaikkein tunnetuin Suomessa esittämäni viittomakielinen runo on nimeltään Kieltäni ei saa tuhota. Tein sen itse vuonna 1995, jolloin viittomakieltä käyttävien oikeudet lisättiin Suomen perustuslakiin. Valmistelin runoa jo kolme kuukautta etukäteen ja esitin sen juuri sinä vuonna. Se oli ensiesitys, joka herätti paljon huomiota. Sen jälkeen olen esiintynyt runon kanssa kutsusta siellä sun täällä. ViittomaKielen opettamisen aloitin joskus 1983-84. Silloin järjestettiin lyhytkursseja, joissa opetettiin ”varsinaista viittomakieltä”. Se oli huvittava termi, mutta silloin sitä käytettiin. En ollut mitenkään opetellut, että miten viittomakieltä tulisi opettaa, vaan ryhdyin kylmiltään opettamaan kuuleville oppilaille. Olin kai vähän opettajalaatuinen, sillä tykkäsin siitä. Kun ajattelee viittomakielen lingvististä puolta, niin silloin sellaisesta ei ollut mitään tietoa. Sitä vain käytiin elämänkokemuksen pohjalta opettamassa. Sitten kun tulin tänne opiskelemaan, niin täällähän mennään lingvistisiin syvyyksiin ja kaikkiin niihin kielitieteellisiin ihmeellisyyksiin viittomakielessä. Kyllähän näkemys viittomakielestä on tänä päivänä muuttunut ihan toisenlaiseksi. Pääsin opiskelemaan Jyväskylään OKL:ään vuonna 2001. Sitä ennen olin jo ollut työelämässä viittomakielen sanakirjatyössä Helsingissä. Sen työn pohjalta valmistui viittomakielen Suvi-verkkosanakirja, jossa olen viittojana. Sitä sanakirjaa laadittiin silloin melkein 13 vuotta. Sekin on ihan sattumaa, että päädyin Jyväskylään opiskelemaan. Minulla ei ollut suurta suunnitelmaa asian suhteen. Työpaikalla tehtäviini kuului esimerkiksi aamuisin avata tietokoneet valmiiksi. Yhtenä aamuna avasin koneen, ja siellä oli teksti Jyväskylän yliopistosta. Rupesin uteliaisuudesta katsomaan sitä tekstiä ja huomasin, että siellä haettiin viittomakielisiä OKL:ään. Luin sen ilmoituksen kriteereitä ja kappas vaan, niistä kriteereistähän melkein kaikki toteutuivat minun kohdallani. Mietin, että miksipä ei, voinpahan ainakin kokeilla. olin Välissä nelisen vuotta työelämässä, kunnes kaksi vuotta sitten tulin tänne tekemään puuttuvia opintojani. Tavoitteenani on saattaa ne loppuun. Tällä hetkellä minulla on menossa gradu ja yksi viittomakielen kurssi, jonka saan nyt valmiiksi. Olen pohtinut paljon, että mihinkä menen valmistumisen jälkeen. Opetustilanne on nyt Suomessa vähän ongelmallinen. Täytyy vain uskaltaa ottaa se iso askel ja lähteä muualle täältä, ehkä pois Suomesta. Siksi täytyy pitää ajatukset avoinna ja kuunnella sydäntään ja sieluaan, että mihin se viekään.” Kimmo leinonen z z SyntynytzOulussazvuonnaz1963. z z EsiintyyzviittojanazSuomenzviittomakieltenzSuvi-verkkosanakirjassa,zjokazavattiinzensimmäisenzkerranzvuonnaz2003.zVideoidenzkuvaaminenzaloitettiinzvuonnaz1988. z z OpiskeleezviittomakieliseksizluokanopettajaksizJyväskylänzyliopistossa.z Käsitteleezgradussaanzmuukalaisuutta.
FAF Finland – aito ja alkuperäinen jo vuodesta 1997 Haluaisitko ammatin liikunnasta? Kouluttaudu FAF Personal Traineriksi Jyväskylässä 6.8.2016 – 26.3.2017 Foundation-osio 6. – 7.8.2016 Gym Instructor -osio 20.8. – 30.10.2016 Personal Trainer -osio 11.11.2016 – 26.3.2017 Lue lisää koulutuksista ja ilmoittaudu osoitteessa www.faf.fi Lisätiedot: info@faf.fi