4 JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI 23. HUHTIKUUTA – 30. ELOKUUTA 2018 58. VUOSIKERTA PUUTTUUKO OPINTOPISTEITÄ? NÄMÄ KURSSIT EHDIT VIELÄ SUORITTAA Lue, jaa, kommentoi: jylkkari.fi facebook.com/jylkkari twitter.com/jylkkari REISSUN LOPPU LÄHESTYY ARIMO KIERSI MAAPALLON RIIKKA MUUTTI PAPAN LUO MAALLE HERNEKEITTOA JA PÄIVÄNPOLITIIKKAA PIRATES IN THE NETFLIX AGE WHEN EVERYTHING IS NOT ENOUGH SALAISUUS MIKSI ELIEL LAGERCRANTZIN TUTKIMUKSET OVAT KASSAKAAPISSA YLIOPISTON KIRJASTOLLA? ETÄOPISKELU YLEISTYY LUENNOLLE KOTISOHVALTA
M aaliskuun lopulla opiskelijakulttuuri sai runsaasti negatiivista huomiota, kun Pedagon, Stimuluksen ja Abakuksen sitseistä nousi kohu n-sanan käytöstä sitsilaulussa. Tieto tapauksesta levisi aluksi anonyymin keskustelusovelluksen Jodelin välityksellä. Lopulta aiheesta uutisoitiin Jylkkärin lisäksi Ylellä ja Keskisuomalaisessa. Kohu oli monella tapaa hyvä opetus ylioppilaskunnalle ja ainejärjestöille. Jodelissa huhut vellovat valtoimenaan. Kukaan ei tarkista jodlausten faktoja ja kuulopuheet lähtevät nopeasti leviämään. Alkuperäinen tarina muuttuu ja paisuu. Osa Jodelin käyttäjistä häpeilemättä trollaa, sillä he saavat tyydytystä muiden provosoimisesta. TÄLLAISISSA TILANTEISSA olisi tärkeää, että ainejärjestö, tapahtuman järjestäjä tai muu vastuutaho kertoisi julkisesti mahdollisimman nopeasti, mitä todella on tapahtunut. Parhaassa tapauksessa se riittäisi katkomaan spekulaatioilta siivet ja rauhoittamaan tilanteen. Kohu toi ilmi myös sen, kuinka puutteelliset valmiudet ainejärjestöillä on puuttua opiskelijatapahtumissa ilmenevään epäasialliseen käytökseen, oli se sitten rasismia, kiusaamista tai seksuaalista häirintää. Monella tapahtuman järjestäjällä ei ole aiempaa kokemusta opiskelijabileiden järjestämistä, eikä tämän kaltaisia tapauksia ole koskaan jouduttu käsittelemään. Kohusta viisastuneena JYY on Rasismikohusta jäi paljon opittavaa aikonut luoda ohjeistuksen hyvistä sitsikäytänteistä. Myös Jylkkärille sitseiltä liikkeelle lähtenyt rasismikohu oli oppimisen paikka. Julkaisimme viisi päivää tapahtuman jälkeen kommentin, jonka loppuun teimme kyselyn lukijoille. Siinä tiedusteltiin, pitäisikö sitsilauluista poistaa rasistiset ilmaisut. Juttu ja kysely sen mukana jaettiin pian julkaisun jälkeen internetin keskustelufoorumeilla, joka toi ennennäkemättömän liikenteen Jylkkärin sivuille. Parina päivänä iso osa työajastamme meni kommenttien moderointiin. Monen kommentoijan mielestä n-sanan käytöstä on turhaan pahoitettu mieli: Poliittinen korrektius ja toisten puolesta loukkaantuminen on mennyt liian pitkälle eikä sitsilauluja pitäisi lähteä sensuroimaan. SITSIKULTTUURIIN EI kommentoijien mielestä kaivattu muutosta, koska tähänkin asti on tehty näin. Kuitenkaan se, että aiemmin n-sanan käyttö on ollut tavallista, ei tee siitä hyväksyttävää tänään. Maailma muuttuu. Kuten muitakin vanhoja tapoja ja arvoja, myös sitsilauluja pitää ajoittain tarkastella kriittisesti. Lopulta jouduimme sulkemaan kyselyn kyllä-vastauksia generoineen botin takia. Ennen bottihyökkäystä vastaajien ylivoimainen enemmistö oli sitä mieltä, että sitsilauluissa saa jatkossakin olla rasismia. Täytyy vain toivoa, että tulos ei edusta Jyväskylän yliopiston opiskelijoiden enemmistön mielipidettä. Jaana Kangas paatoimittaja@jylkkari.fi KUKAAN EI TARKISTA JODLAUSTEN FAKTOJA JA KUULOPUHEET LÄHTEVÄT NOPEASTI LEVIÄMÄÄN. WWW.SOHWI.FI MUISTA MYÖS HYVÄT OPISKELIJATARJOUKSET MM. BURGEREISTA, JUOMISTA JNE JNE!!! Vaasankatu 21 JYVÄSKYLÄ UUSI RUOKALISTA! TULE MAISTAMAAN FOOD ALBUMIN HERKUT! SOHWILLA TAPAHTUU: LA 28.4. THE MIRAGES & ATLANTIS JYVÄSKYLÄLÄISEN KITARAMUSIIKIN 60-LUKU LIPUT 5€ MA 30.4. VAPPU SOHWILLA EEMELIN PELTO ESIINTYY KLO 23.00 & 00.00. ILMAINEN SISÄÄNPÄÄSY! TI 1.5. SOHWIN KULTTUURIPALKINNON JAKO JA RAUTATIELÄISTEN MIESKUORO KLO 14.00 Pääkirjoitus 2 Jyväskylän ylioppilaslehti 4/2018
Kolmonen TULE TEKEMÄÄN KANSSAMME JYLKKÄRIÄ! Jylkkärin avustajapalaveri järjestetään lehden ilmestymistä seuraavana tiistaina Kulttuuriravintola Ylä-Ruthin kabinetissa klo 16-18. Mitään aiempaa kokemusta emme edellytä, vaan olemme paikalla auttaaksemme mahdollisimman monia luomaan itse kaupunkiin lehden, jota opiskelijat haluavat tehdä ja lukea. ti 24.4. ti 4.9. ti 2.10. SEURAAVAT AVUSTAJAPALAVERIT ILMOITUKSET Valto Merta: 044 9880 408 valto.merta@jylkkari.fi Jylkkärin seuraavat ilmestymispäivät: 31.8. 1.10. 29.10. 26.11. JYLKKÄRIN TOIMITUS Ylioppilastalo Ilokivi Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Päätoimittaja: Jaana Kangas paatoimittaja@jylkkari.fi p. 045 137 1957 Toimittaja: Laura Kangas toimittaja@jylkkari.fi p. 050 353 3362 Toimittaja: Niko Karvanen sivari@jylkkari.fi p. 050 353 2676 Kannen kuva: Laura Kangas Painos: 6000 kpl Painopaikka: BotniaPrint Oy, Kokkola www.botniaprint.fi ISSN 2341-7218 (painettu) ISSN 2341-7226 (verkkojulkaisu) Kaverin seura kannustaa liikkumaan HARJUN PORTAIDEN alapuolella alkaa olla ruuhkaa, kun yhdeksän innokasta hölkkääjää valmistautuu lähtemään Jamkon ja Jyväskylän yliopiston Korkeakoululiikunnan järjestämälle ilmaiselle tiistailenkille. Toinen lenkin järjestäjistä, Heidi Kesanto (kesk.), iloitsee osallistujamäärästä. “Ensimmäisellä kerralla viime tiistaina meillä oli kolme osallistujaa, joista kaksi oli vetäjiä. Nyt meitä on jo paljon enemmän!” Lenkkejä järjestetään joka tiistai kesäkuun puoleenväliin asti. Lähtöpaikkana toimii Harjun portaiden alapuoli Yliopistonkadulla. Nikolay Filipov (vas.) kiittelee tapahtuman matalaa kynnystä ja mukavaa lenkkiseuraa. “Minusta hölkkääminen on nautittavampaa ja hauskempaa yhdessä, kun voimme jutella ja jakaa kokemuksiamme samalla. Yhdessä hölkkääminen on paljon enemmän kuin vain fyysisen kunnon ylläpitoa”, hän naurahtaa. Reetta Multanen ”PARHAIMMILLAAN YHDEN REPEYTYNEEN TISSIKUVAN ETEEN SAI RÄMPIÄ LUMIHANGESSA, PYÖRÄILLÄ KYLÄN LÄPI JA OPPIA VALEHTELUN JALON TAIDON.” Kolumnisti Johannes Roviomaa pornosta (Aviisi 19.3.2018) JYLKKÄRIN GALLUP KYLLÄ KANSA TIETÄÄ. Mitä mieltä olet videoluennoista? OPISKELU. Yhä useampi luento videoidaan ja tallenteen voi katsoa kotona. Kyselimme opiskelijoiden näkemyksiä etäluennoista. ”Videoluennot ovat mielestäni hyvä juttu, vaikka en itse niitä tarvitsekaan kovin paljon. Niitä voi katsoa liikkeessä ja omalla ajalla. Minulla on kuitenkin vaikeuksia keskittyä luentoihin kotona ollessa. En myöskään pysty saamaan palautetta tai kysymään kysymyksiä, jos en ymmärrä jotain asiaa.” Gulnara Galimova Musikkiterapia ”On kiva, kun en ole sidottu tietylle paikkakunnalle. Voin katsoa luentoja, kun minulle sopii ja voin keskeyttää niitä kun tarvitsee. Voin palata videolla taaksepäin ja katsoa sen uudelleen. Kysymysten kanssa pitää ottaa yhteyttä opettajaan muulla tavalla, mutta muuten ne ovat ihan jees. Luentoja saisi videoida enemmän.” Sanna Pihlaja Suomen kieli ”Videoluennot ovat hyviä, koska ne ovat itsenäistä opiskelua. Huonompi puoli on se, että niissä ei ole vuorovaikutusta. Normaaleissa luennoissa on se hyvä puoli, että siellä on muita ihmisiä.” Eemeli Moisio Yhteiskuntatieteet teksti ja kuvat Tina Pienkuukka 3 Jyväskylän ylioppilaslehti 4/2018
Uutiset 4 Jyväskylän ylioppilaslehti 4/2018 Videoluennot ovat tulleet Tiina Törmän opiskeluun mukaan pitkälti sivuaineopintojen kautta. Viime aikoina hän on katsonut TAIP1105 -kurssin tallenteita. P itkän videon katsominen yksin kotona jää helposti tekemättä. Luentosaliin varta vasten saapuminen sekä muiden ihmisten seurassa istuminen painostavat opiskelijaa keskittymään opetukseen eri tavalla. Viestinnän tuntiopettaja Erkka Peitso pitää kursseja, joihin kuuluu videoluentoja. Hän kertookin, että joillakin kursseilla videoihin tulee aivan liian vähän latauksia suhteessa siihen, kuinka moni opiskelija yrittää suorittaa kurssia. “Olen yrittänyt ratkoa sitä sillä, että tehtävät ovat sen tyyppisiä, että ne pikkuisen pakottavat katsomaan videoita. Huomaan omista tilastoista, että kun porukka rupeaa tekemään kurssin lopputehtäviä, niin sitten videoiden katsominen kiihtyy”. Toisaalta luentovideot mahdollistavat monimuotoisempaa osallistumista. Yliopistonopettaja Päivi Patja kertoo päätyneensä tekemään verkkovideot Yrittäjyyden perusteet -kurssiin muun muassa yli nelisatapäisen ryhmän takia. Kontaktiopetus kaikille olisi mahdotonta. “Kun opiskelijat edustavat eri tiedekuntia ja laitoksia, ja he voivat olla eri vaiheissa opintojaan, niin totta kai he siinä myös samalla ovat ilmaisseet toivovansa mahdollisimman joustavia opiskelumahdollisuuksia”, Patja sanoo. Luentovideot mahdollistavat tasapuolisesti opiskelijan osallisuuden tapauksissa, joissa paikalle ei muuten pääsisi. Tallenteita voi myös uusiokäyttää tietyssä määrin, mikä vapauttaa opetusresursseja. Videoita hyödynnetään esimerkiksi avoimen yliopiston puolella. VIDEOITUJEN LUENTOJEN määrä kasvaa koko ajan. Opettajien itse kuvaamien tallennusten määrä lähes kolminkertaistui vuosien 2015–2016 välillä. Videontaltiointitekniikka löytyy tällä hetkellä yhteensä 18:sta yliopiston salista. Tämän lisäksi IT-palvelut käy kuvaamassa luentoja kamerakaluston kanssa tiloissa, joissa kiinteitä videointilaitteita ei ole. Osa opettajista valmistaa itse omat verkkokurssivideot opetusta varten. Tällä hetkellä Moniviestimeen on Videoluennot yleistyvät vauhdilla ETÄOPISKELU. Videoluennot ovat vakiinnuttaneet asemansa yliopisto-opetuksessa, ja opiskelu sujuu nykyään vaikka kotisohvalta käsin. Videoiden etäkatselussa on kuitenkin omat hyvät ja huonot puolensa. teksti Oskari Valtonen kuva Niko Karvanen tallennettu noin 28 000 videota. Sähköinen oppiminen on vahvassa kasvussa, Jyväskylän yliopiston ITpalvelujen digijohtaja Ari Hirvonen toteaa. “Kyllähän se koko ajan lisääntyy ja oppiminen menee digitaaliseen maailmaan.” Videoluentojen hyvistä puolista Hirvonen mainitsee ensimmäisenä joustavuuden. Kun kontaktiopetus on sidottu tiettyyn aikaan ja paikkaan, voi videoita katsoa lähes milloin vain ja missä vain. Tämä vähentää kurssien päällekkäisyysongelmia. VIESTINNÄN TUNTIOPETTAJA Erkka Peitso pitää tallenteiden huonoimpana puolena kontaktin menettämistä opiskelijoihin. “Tykkään opetustilanteesta, jossa on ihmisiä edessä. Asioita selittäessäni koen tärkeänä sen, että voin lukea edessä olevaa yleisöä ja nähdä heidän reaktioitaan.” Vuorovaikutuksen puute tuo omat menetyksensä myös opiskelijoille. Peitson mukaan yliopisto konkretisoituu opiskelijalle niistä kohtaamisista ja kokoontumisista, joita luennot edustavat. Muiden ihmisten kanssa syntyy yhteistyötä, kontakteja ja ideoita. “Videotallenteet tai luentojen etäseuranta antaa ikkunan sinne yliopistoon, mutta se vaatii enemmän mielikuvitusta, jotta kokee olevansa osallinen. Puhumattakaan siitä, että olisi vuorovaikutusta”, hän lisää. Peitso huomauttaa, että etäopiskelumahdollisuudesta ollaan kiitollisia, mutta osa opiskelijoista saattaa siitä huolimatta toivoa olevansa enemmän läsnä. “On hyvä kysymys yliopistolle, että kuinka paljon vaalitaan sitä kohtaamista opiskelijoiden kanssa.” YLIOPISTONOPETTAJA Päivi Patja huomauttaa, että olemme tottuneet nykyaikana internetissä huomattavasti lyhyempiin ja viihdyttävimpiin videopätkiin. Puolentoista tunnin video opettajasta diaesityksen parissa vaatii toisenlaista asennoitumista. ON HYVÄ KYSYMYS YLIOPISTOLLE, ETTÄ KUINKA PALJON VAALITAAN SITÄ KOHTAAMISTA OPISKELIJOIDEN KANSSA. OPISKELIJALLA ITSELLÄÄN ON VASTUU OPINNOISTA.
5 Jyväskylän ylioppilaslehti 4/2018 Ei tarvetta ehtiä luennolle VIIDENNEN VUODEN saksan opiskelija Tiina Törmä arvioi keskittyvänsä videoluentoihin paremmin kuin kontaktiopetukseen. Hänkin pitää joustavuutta videoiden parhaimpana puolena. ”On muitakin kursseja ja hirveästi tekemistä. On mielestäni kätevämpää, että voi katsoa videoita milloin haluaa, eikä ole sitä painetta, että nyt on tiettynä aikana ehdittävä kaikille luennoille”, hän sanoo. Törmä lisää aikataulullisen joustavuuden toimivan suurena etuna sekä työssäkäyville että perheellisille opiskelijoille. Kertaaminenkin helpottuu, kun videossa voi aina palata tiettyyn kohtaan. Hän kokee tallenteiden heikoimmaksi puoleksi vuorovaikutuksen puutteen. ”Itse saan paljon irti siitä, kun luennolla tulee keskusteluja ja ihmiset sanovat omia näkökulmiaan asioihin. Mielestäni on kiva kuulla niitä näkökulmia, kun ei välillä osaa itse ajatella asioita jonkun toisen näkökulmasta. Se avartaa omaa ajattelua.” Keskustelut Törmä yleensä hyppää yli, koska usein vain opettajan ääni tallentuu videoon. Videoluentojen määrä per opiskelija riippuu paljon siitä, mitä aineita hän opiskelee. Törmä kertoo itse toivoneensa videoluentojen käyttöä enemmän. Saksan kielen opinnot muodostuvat hänen mukaansa pitkälti vuorovaikutteisesta kontaktiopetuksesta. Viime aikoina Törmä on katsonut tallenteita Länsimaisen kulttuurin teemat ja kuvastot -kurssista osana kirjallisuuden perusopintoja. Kurssilla on myös kontaktiopetusmahdollisuus. Patja viittaa myös verkkokursseja koskevaan yleiseen käytäntöön, jossa luentovideot ovat pisimmillään 15–20 minuuttia. Hän on pyrkinyt ottamaan sen huomioon tekemällä omista videoistaan samanpituisia. “Silloin, jos videoluennot tehdään ihan varta vasten verkkokurssille, pystyy ihan toisella tavalla ottamaan huomioon käyttäjäja opiskelijalähtöisyyden”, Patja sanoo. Toisaalta tietokoneella videoiden katsomista voi nopeuttaa ja luennon kohtia toistaa. MYÖS SE on nähty ongelmana, että joitakin kursseja ei pysty suorittamaan etänä, vaikka opetuksen järjestäminen myös sähköisesti olisi helppoa ja mahdollista. Tässä tapauksessa palautetta kannattaa viedä suoraan opettajalle tai laitoksen opintoasiainpäällikölle. Luentosalissa paikallaolijoita voidaan seurata läsnäololistoilla. Videoiden katsomista taas ei voida helposJYVÄSKYLÄN YLIOPISTON opiskelijat saavat toukokuussa kampukselle karvaisia kavereita, kun yliopistolla aletaan järjestää kaverija lukukoiratoimintaa. Jyväskylän yliopiston kielikeskuksen, Student Lifen, Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta JYYn ja Kennelliiton yhteisen hankkeen tarkoituksena on edistää opiskelijoiden hyvinvointia ja opiskelukykyä. Kaverija lukukoirat ovat koiria, jotka on koulutettu tottumaan vieraisiin ihmisiin ja tilanteisiin. Yhdysvalloissa ja Kanadassa koiria on ollut yliopistoilla jo yli kymmenen vuotta, mutta Suomessa niitä on käytetty lähinnä kouluissa ja kirjastoissa. Kaverikoirille on varattu tilaksi MaA104 Mattilanniemen kampukselta. Toimintaa on tarkoitus järjestää niin, että tila olisi auki tiettyinä kellonaikoina, jolloin sinne voi tulla rapsuttelemaan hauvoja ja samalla rentoutumaan tai vaikka lukemaan tenttiin. LUKUKOIRAT TAAS ovat käytössä luennoilla, kertoo idean äiti ja Kielikeskuksen johtaja Peppi Taalas. Koirat otetaan mukaan ainakin esiintymisvarmuuden kurssille sekä japanin kursseille, joillaa ääntämistä voi harjoitella juttelemalla koirille japaniksi. ”Koiralle esiintyminen voi tutkitusti vähentää jännitystä ja stressiä. Koira ei korjaa virheitä eikä arvostele, vaan on aina iloinen, vaikka esiintyminen menisi kuinka päin honkia”, Taalas kertoo. Lukukoirat ovat herättäneet myös tieteellistä kiinnostusta: toimintaa tutkitaan psykologian laitoksella, ja muutama opettajaopiskelija on ilmaissut kiinnostusta ”koiragradun” tekemiseen. Toiminta lähtee käyntiin kesän ja syksyn aikana, mutta MaA104koirahuoneen avajaisia vietetään jo 15.-16. toukokuuta. Silloin paikan päällä on pientä purtavaa – ja tietenkin niitä koiria. Laura Kangas JYVÄSKYLÄN YLIOPISTOON haki kevään yhteishaussa 15 498 hakijaa. Hakijamäärä kasvoi viime vuodesta kuusi prosenttia, yliopisto kertoo tiedotteessaan. Ensisijaisesti Jyväskylän yliopistosta opiskelupaikkaa hakee 6750 hakijaa. Hakijamäärällä mitattuna Jyväskylän yliopisto oli Suomen viidenneksi suosituin yliopisto. Suosituin hakukohde oli tänäkin vuonna psykologia. Muita hakijamäärältään suosittuja koulutuksia olivat luokanopettajan koulutus, taloustiede, yrityksen taloustieteet ja liikuntapedagogiikka. Kovin kilpailu opiskelupaikasta käydään taloustieteen hakukohteessa, johon tuli 34 hakemusta aloituspaikkaa kohden sekä liikunnan yhteiskuntatieteissä (32), psykologiassa (26) ja sosiaalityössä (25). Jaana Kangas LOUNASRAVINTOLA ILOKIVEN ravintolapäälliköksi on valittu Kati Lemiläinen. Lemiläinen aloittaa tehtävässään 7. toukokuuta. Lemiläinen siirtyy Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan omistaman Ilokiven ravintolapäälliköksi ravintola Sohwin keittiöpäällikön tehtävistä. Keittiöpäällikkönä hän vastasi myös Sohwin liiketoiminnan pyörittämisestä, markkinoinnista sekä viestinnän kehittämisestä. ”Saamme paljon uutta osaamista ja näkemystä lounasravintolan palvelukokonaisuuden ja koko Ilokiven näkyvyyden kehittämiseen”, JYYn toimitusjohtaja Marko Huttunen toteaa. Jaana Kangas Videoluennot yleistyvät vauhdilla teksti Oskari Valtonen kuva Niko Karvanen ALEKSI TOLPPI NÄIN NOPEUTAT MONIVIESTIMEN VIDEOITA TIETOKONEELLA z Avaa ensimmäisenä video Moniviestimen sivulla. Muista verkkoympäristöistä pääsee Moniviestimeen klikkaamalla videon nimeä. z Videon alta löytyy lataukset-kohta. Valitse sieltä käyttöösi sopivin formaatti. Paras kuvalaatu on 1080p. z Videon tulisi avautua koko näytölle. Hiiren oikean napin painallus avaa valikon, josta löytyy tiedoston tallentaminen. z Tiedoston ladattuasi avaa se koneella. Itse nopeuttaminen riippuu videota toistavasta ohjelmasta. Nopeusasetukset löytyvät yleensä lisätoiminnoista tai toiston asetuksista. ti jäljittää. Patja muistuttaa, että opiskelija itse asettaa tavoitteet opiskelulleen. “Opiskelijoilla itsellään on se vapaus, mutta samalla myös vastuu opinnoista”, hän summaa. Ilokiven uudeksi ravintolapäälliköksi valittiin Kati Lemiläinen Jyväskylän yliopiston hakijamäärä kasvoi viime vuodesta Lukuja kaverikoirat saapuvat kampukselle auttamaan opiskelussa Viime toukokuussa yliopistolla järjestettiin Koirakafe -tapahtuma, jossa pääsi rapsuttamaan muun muassa kaverikoira Riitua.
Kortepohja 6 Jyväskylän ylioppilaslehti 4/2018 K okeillaan pientä laskuharjoitusta. Luonnonvarakeskus Luken mukaan jokainen suomalainen tuottaa vuodessa 20–25 kiloa ruokahävikkiä. Kortepohjan ylioppilaskylässä asuu noin 2000 opiskelijaa. Paljonko ylioppilaskylässä heitetään ruokaa roskiin vuodessa? Vastaus on noin 40 000–50 000 kiloa. Koko Suomessa kotitalouksien ruokahävikki on vuosittain 120–160 miljoonaa kiloa. Yksi keino kiertotalouden edistämiseen ja ruokahävikin vähentämiseen on tähteiden tarjoaminen eteenpäin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Ruokahävikkiä vähentämään pyrkiviä ryhmiä ja yhteisöllisiä jääkaappeja on perustettu viime aikoina ympäri Suomea. Esimerkiksi Yle uutisoi tammikuussa kuopiolaisesta opiskelijasta Tiia Tuovisesta, joka päätti perustaa omalle paikkakunnalleen Facebook-ryhmän, jossa jäsenet voivat keskenään vaihtaa ruokaa tai raaka-aineita. Sen sijaan että biojäteastiat olisivat jatkuvasti täynnä, voisiko Facebookryhmällä vähentää roskiin päätyvän ruoan määrää myös Jyväskylässä? KORTEPOHJAN YLIOPPILASKYLÄN asukkailla ei ole yhteistä Facebookryhmää, mutta yksittäisiltä taloilta sellainen löytyy. Talojen omissa ryhmissä myydään esimerkiksi huonekaluja tai annetaan vaikkapa kasveja naapureille hoitoon. Satunnaisesti ryhmissä pyydetään tai tarjotaan ruoka-aineita. Ylioppilaskylässä asuvan tietotekniikan opiskelijan Eetu Rautakankaan mielestä kylän yhteinen Facebook-ryhmä olisi hyödyllinen. “Kyllä minä kaikkia kuivaruokia aina auloista otan, jauhoja tai mitä ihmisiltä nyt jää yli”, Rautakangas kertoo viitaten asukkaiden tapaan jättää talojen auloihin tavaroita muiden otettavaksi . Taidehistoriaa opiskeleva Eeva Halkosaari on sitä mieltä, että ruokahävikkiryhmä olisi kätevä, sillä ennen matkalle lähtemistä jääkaapin tyhjentäminen on usein ongelma. Halkosaari uskoo, että kylästä löytyisi sellaisia ihmisiä, jotka lähtisivät ideaan mukaan. “Ryhmä olisi hyödyllinen esimerkiksi tilanteissa, joissa ihmiset muuttavat, eivätkä halua kantaa kaikkea kuivaruokaa mukana muutossa“, lisää Halkosaari. KOAS-asunnoilla on kohteittain omat Facebook-ryhmät, joissa asukkaat voivat vaihtaa tavaroita keskenään. Lisäksi heillä on käytössään booking-järjestelmä, jossa on toteutettu muun muassa kirpputori. Järjestelmässä on kysytty lastenvahtia tai opiskeluseuraa. Ruokaa ei kuitenkaan ole vaihdettu. “Sehän olisi hyvä idea”, toteaa Koasin asiakaspäällikkö Tiia Matilainen. RUOKAHÄVIKKI. Ylimääräistä ruokaa ei tarvitse heittää pois. Tähteitä tulisi hyödyntää monipuolisemmin, ja parasta ennen -käsite tulisi erottaa viimeisestä käyttöpäivästä. Yhden biojäte on toisen lounas teksti Oona Mynttinen ja Angela Nurmi kuva Angela Nurmi
Kolumni 7 Jyväskylän ylioppilaslehti 4/2018 Yhden biojäte on toisen lounas teksti Oona Mynttinen ja Angela Nurmi kuva Angela Nurmi ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITON mukaan kiertotalouden idea perustuu siihen, että ylijäämämateriaalit käytetään uudelleen niin, ettei jätettä enää synny. Raaka-aineet pysyvät kiertotaloudessa pitkään käytössä, haittavaikutukset ympäristölle pienenevät ja materiaalien arvo säilyy. EU:n yksi tulevaisuuden tavoitteista onkin puolittaa nykyinen ruokahävikin määrä vuoteen 2030 mennessä. Luken mukaan ruokahävikkiä syntyy usein suunnittelemattomuuden ja arjen muutoksien seurauksesta. Lisäksi vaikuttavia tekijöitä ovat keittiötaitojen heikentyminen ja viitseliäisyyden vähentyminen. Kotitalouksien ostamasta ruoasta kuusi prosenttia päätyy roskiin, kerrotaan Luken nettisivuilla. Kuopiolainen Tiia Tuovinen perusti ruokahävikkiryhmän omasta tarpeestaan. Aloitettuaan biojätteensä kierrättämisen Tuovinen huomasi, kuinS uohpanterror tarkoittaa käännettynä suopunkiterroria, ja suopunki taas on poromiesten työväline. Kyseessä on taiteilijakollektiivi, joka koostuu saamelaisista taiteilijoista, jotka ovat taiteen kautta pyrkineet pitämään esillä poliittisia ongelmia. Suohpanterror on itse määritellyt itsensä taiteen muotoiseksi politiikaksi. Saamelaisuuden historia kertoo sen, että Suohpanterroria tarvitaan taistelemaan nykyistä politiikkaa vastaan. SUOHPANTERROR ON kertonut kannustavansa kansalaistottelemattomuuteen, mutta ei kuitenkaan hyväksy väkivaltaa. Kritiikin Kannuksilla palkitun taiteilijaryhmän viestiä on syytä kuunnella. Poliittinen taide ei ole kuollut, eikä sen pidä kuolla. Taide on parhaimmillaan silloin, kun sillä on jokin sanoma ja jos se on jotain poliittista, sitä parempi. Saamelaisuuteen kuuluu yhteiskunnallisuus, koska se politiikka, joka kohdistuu saamelaisiin ja mitä valtiomme harjoittaa, ei ole ollut hyvää politiikkaa. Suohpanterror kenties provosoi, mutta se on oikeutettua. Viesti tuskin menisi perille, jos taiteilijaryhmän kuvasto olisi hiukan säyseämpi. Tärkeintä on se, että asia tulee ymmärretyksi silloin, kun taidetta haluaa käyttää vaikuttamisen keinona. OPISKELIJAPOLIITTISESTI TARKASTELTUNA se asema, jossa saamelaiset ovat, ei ole kovin hyvä. Jos Saamenmaasta haluaa lähteä opiskelemaan, se tarkoittaa hyvinkin pitkää matkaa kauas kotiseudulta. Taidealan opiskelijoille se on erityisen karmeaa, kun sielu kuihtuu ikävästä ja se ympäristö, josta taide parhaiten saa innostuksensa, on juuri Saamenmaa. Opiskellessani Oulussa maisemasuunnittelua ammattikorkeakoulussa vastasin englannin tunnilla jatkuvasti englannin sijaan saameksi, vaikken osaa saamea sen paremmin kuin englantiakaan. Se vain oli tarttunut musiikista ja kulttuurisista olosuhteista. Se oli silloin enemmän minun kieleni kuin englanti koskaan on ollut. En ole saamenkielinen, mutta saame on minulle laulun ja rakkauden kieli. Toisinaan minulla on hillitön tarve kuunnella nimenomaan saamenkielistä musiikkia. Niin kauan, kun saame ei ole ruotsin kielen rinnalla tasa-arvoisessa asemassa, tulen vastustamaan pakkoruotsia. POHJOISESTA LÄHTÖISIN olevana ja politiikasta kiinnostuneena taidehistorian opiskelijana ymmärrän oikein hyvin Suohpanterrorin sanoman ja näen sen tarpeen, mikä tällaiselle taiteelle on yhteiskunnassa. Kyllä minä suomalaisena, fennomaanina ja valtakulttuurin edustajana häpeän kaikkea sitä, missä olemme epäonnistuneet tämän aiheen kohdalla. En itse tietääkseni ole saamelaista sukua, mutta koska sielussa soi Sodis, ikuisesti, emmä met lappilaiset teän eteläläisten politiikkaa aina oikhein ymmärrä. Maria Ronkainen Muissa kaupungeissa ylijäämäruokaa lahjoitetaan eteenpäin esimerkiksi Facebookissa. Jyväskylässä järjestely ei ole vielä yleistynyt. Suohpanterroria tarvitaan ka paljon ruokaa hänellä menee hukkaan. Tuovinen painottaa, että ryhmässä tulee ottaa huomioon oma vastuu sekä maalaisjärki. ”Ruoan vastaanottaja tekee viime kädessä arvion ruoan käyttökelpoisuudesta”, Tuovinen tarkentaa. Tuovisen mielestä toiminta sopii hyvin opiskelijoille, koska ruokaa tulee tehtyä usein enemmän kuin on tarpeen. ”Mikäs sen mukavampaa kuin laittaa hyvä kiertämään ja säästää yhdessä ympäristöä ja rahaa.” KOTITALOUKSIEN OSTAMASTA RUOASTA KUUSI PROSENTTIA PÄÄTYY ROSKIIN. POLIITTINEN TAIDE EI OLE KUOLLUT, EIKÄ SEN PIDÄ KUOLLA.
Jyväskylän ylioppilaslehti 4/2018 Gummeruksenkatu 6, 40100, Jyväskylä Ma-Pe: 10:00-17:00 | itronic.fi Mitä teen, jos akku on heikentynyt? Lähin Applen valtuutettu huoltoliike voi vaihtaa akun. Ainoastaan valtuutetuista huoltoliikkeistä saat alkuperäisiä varaosia. Käy siis iTronic myymälässämme osoitteessa Gummeruksenkatu 6. Meiltä saat tällä hetkellä akunvaihdon hintaan 39€ kaikille iPhone malleille alkaen iPhone 6. alkaen iPhone 6:lta. Tarvitset iOS 11.3 -käyttöjärjestelmän, joten siirry ensin kohtaan Asetukset -> Yleiset -> Ohjelmistopäivitys, jos sinulla ei ole vielä uusin iOS -ohjelmisto. Päivityksen jälkeen avaa Asetukset -> Akku -> Akun kunto. Maksimikapasiteetin lukema antaa arvion akun kokonaiskapasiteetista. Uusien puhelimien tulee ilmoit Uusien puhelimien tulee ilmoittaa 100% kapasiteettia. Pienempi prosenttimäärä tarkoittaa sitä, että iPhone akunkesto latausten välillä on huonontunut. Näin tarkistat sen. oit tarkistaa akun kapasiteettia mistä tahansa iPhonesta, joka on vuonna 2014 tai myöhemmin julkistettu, V Mitä tapahtui? Maaliskuun lopulla Apple julkaisi päivitetyn iOS 11.3 -käyttöjärjestelmän, johon oli lisätty uusi toiminto akun tilan tarkistamiseksi. Nyt asetuksissa näkyy akun arvioitu kapasiteetti ja näytöllä näkyy tarjoaako akku huipputehokkuutta. iOS ilmoittaa tällä näytöllä jos laite on hidastettu heikentyneen akun vuoksi. Nyt voit helposti tarkistaa, toimiiko puhelimesi kunnolla.
Uutiset 9 Jyväskylän ylioppilaslehti 4/2018 I am sure that many Finns aren’t aware of the tiny, fascinating details that reflect sweetness and functionality in their culture, language and daily life. I have been interested in the Finnish culture for more than 12 years. In 2012, I was living in Kouvola as an au pair for 6 months. Later, after finishing my bachelor’s degree in psychology in Turkey, where I am originally from, I moved to Jyväskylä in the summer of 2016 for my master’s studies in the “Music, Mind and Technology” programme. To me, the structure of the school system is the biggest reason behind the Finnish success and here is why: having freedom is so critical in creating one’s identity and developing new ideas. Since students are given the possibility to work on any topic related to their main field, they are able to find the areas that they are the most interested in. It looks like not much information is fed to students in terms of teaching, but in addition to freedom, the education is mainly focused on providing peer support through group projects. I know many of us don’t like group projects but they are shown to be the best way of learning since the 1970s. This is probably how various creative ideas can be developed. YOU KNOW what else you are great at? Details! Whenever I ask a Finnish friend a question, she takes minutes to give the most accurate answer possible, even if the question is not so critical or it requires consulting another friend of hers. You nerds! Speaking of details, Finnish is seen as one of the hardest language on earth, mostly because of having many suffixes. But have you noticed how practical they can be? Let me give you an example: “Olin kirjastossa / kirjastolla tänään”. The first option (kirjastossa) is referring to actually being inside the library and probably studying, but the latter one (kirjastolla) has a more general meaning: you haven’t necessarily studied but maybe chatted with some friends around the lobby of the library. This tiny difference is providing such detailed information and with this respect, I really do understand where all those clichés such as “Finns don’t talk too much” come from. They are right, but, like in this case, the answer is already very explanatory, so there is no further need of exchanging more information. So practical, isn’t it? FOR A Finn, personal space seems to be another important aspect in daily life, but so does being part of annual social gatherings and acting according to traditions. Christmas, Easter, Midsummer, Independence Day, the First of May, all the other flag day celebrations and traditions, even the sitsis, suggest strong collectivism. During those times of year, people eat accordingly, gather with friends and family and enjoy their time together. Even you might be surprised how Finnish people are tied together. You don’t believe me? Observe the next time some Finns dance to a popular traditional song! Deniz Duman Tiny, Fascinating Details of Finnish Life RUOKAILU. Brändiuudistuksen myötä opiskelijaravintola Wilhelmiinasta tulee kotiruokaa painottava ravintola Maija. Uusi keittiöpäällikkö Jari Kovanen lähtee uudistamaan ruokatarjontaa. O piskelijoille tuttu Sonaatin violetti väri vaihtuu uuteen toukokuun aikana, kun opiskelijaravintoloita pyörittävä yritys uudistaa brändiään. Jatkossa Sonaatin nimi on Semma Campus Restaurants. Sonaatin toimitusjohtaja Jarmo Sallinen kertoo uudistuksen takana olevan reilun vuoden mittainen työ, jossa kuunneltiin vahvasti asiakaskyselyistä saatuja opiskelijoiden ja henkilökunnan mielipiteitä. Edellisvuoden aikana kerättiin palautteita noin 3000 asiakkaalta. ”Nimen muuttaminen konkretisoitui brändiuudistuksen yhteydessä loppuvuodesta. Siihen on otettu vaikutteita kampuksen historiasta ja Seminaarinmäestä”, Sallinen toteaa. Brändin uudistamistyössä oli Sonaatin ohella mukana markkinointitoimisto Nitroid sekä Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallitus. ITSE RAVINTOLOIDEN osalta merkittävin uudistus on Mattilanniemen kampuksen ravintola Wilhelmiinan nimenvaihdos ravintola Maijaksi. Samalla ravintola muuttuu teemaltaan, kun ruoassa aletaan painottaa suomalaista kotiruokaa. ”Muutos tulee tapahtumaan ruoka edellä. Miljöötäkin saatetaan uudistaa, mutta linjastoissa ei tule muuttumaan muuta kuin sisältö”, Sallinen ilmoittaa. Maija-nimi valikoitui kotiruokateemaiselle ravintolalle sopivasti klassikkokeittokirjan Maija keittää mukaan. Opiskelijoiden palautteissa oli toimitusjohtajan mukaan toivottu enemmän juuri yksinkertaista kotiruokaa kuin trendikkäitä maailman makuja. Tärkeää oli myös ruoan laatu ja edullisuus. Uudistuksia toivottiin erityisesti kasvisruoan saralla. Uusien raaka-aineiden käyttö, kasvisvaihtoehtojen monipuolistaminen ja proteiinimäärien lisääminen olivat asiakkaiden toivelistojen kärkipäässä. NÄITÄ VAATIMUKSIA toteuttamaan lähtee uusi keittiöpäällikkö Jari Kovanen, jolla on taustaa monista fine dining -ravintoloista, kuten Savoy, Sinne ja Pöllöwaari. ”Uskon Jarin tuovan paljon näkemystä esimerkiksi paistopisteille, sillä hänellä on paljon taustaa lautasannosten tekemisestä”, Sallinen kertoo. Uusi keittiöpäällikkö alkaa ensimmäisenä uudistamaan Wilhelmiinan ruokatarjontaa uuteen teemaan sopivaksi ja kehittämään ravintoloihin uusia kasvisruokia. Sallinen painottaa koko Sonaatin henkilöstön keskeisestä roolia muutoksen toteuttamisessa. Työntekijät ovat ottaneet uutiset vastaan innolla ja ovat valmiita työstämään uutta ravintolatoimintaan. Wilhelmiinan kaltaisia uudistuksia on myöhemmin luvassa myös muihin Sonaatin opiskelijaravintoloihin. Sonaatin tuttu violetti väri vaihtuu uuteen, kun ravintolayritys vaihtaa nimensä Semmaksi. teksti Niko Karvanen kuva Jaana Kangas Sonaatista tulee toukokuussa Semma HAVE YOU NOTICED HOW PRACTICAL SUFFIXES CAN BE? JYLKKÄRIÄ JULKAISEVA JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA OMISTAA OSUUDEN SONAATISTA. LINJASTOISSA EI TULE MUUTTUMAAN MUUTA KUIN SISÄLTÖ.
10 Jyväskylän ylioppilaslehti 4/2018
11 Jyväskylän ylioppilaslehti 4/2018 AIKAKAPSELIN MYSTEERI KASSAKAAPPI. Lappologi Eliel Lagercrantz uskoi, että vuoteen 2194 mennessä saamen kieli on kadonnut maailmasta. Siksi hän rakennutti Jyväskylän yliopiston kirjastoon aikakapselin, johon hän säilöi saamen kielen tutkimuksensa jälkipolvia varten. J yväskylän yliopiston pääkirjaston uumenissa seisoo massiivinen kassakaappi, jonka ovi on lukittu visusti kahdella munalukolla. Portaikon alla jököttävän kaapin sisällöstä liikkuu monenlaisia tarinoita. Yhden teorian mukaan kaapissa asuu kummitus, joka öisin kummittelee kirjastossa. Toisen version mukaan kaapissa on Lapista löydettyä kultaa. Ovessa oleva laatta antaa vihjeen siitä, mitä kaappi kätkee sisälleen. Tohtori Eliel Lagercrantzin teosten kokoelma. Avattava vuonna 2194 joulukuun 26. päivänä. ”Kaappi herättää paljon mielenkiintoa. Jos me emme kirjastokierroksella kerro kaapista, niin ryhmässä on aina joku, joka siitä tietää. Tieto on levinnyt kaupungilla. Ja sitten se pitää lähteä näyttämään”, kokoelmapäällikkö Kaisa Saikkonen Jyväskylän yliopiston kirjastosta eli Avoimen tiedon keskuksesta kertoo. Melkoisen kiehtova sen historia onkin. KAAPIN TARINA alkaa vuodesta 1927, kun 33-vuotias saamen kielen tutkija Eliel Lagercrantz lähestyy Jyväskylän tieteellistä kirjastoa kirjeellä. Siinä hän tiedustelee, ottaisiko kirjasto lahjoituksena vastaan hänen tieteellisiä tutkimuksiaan. Kaksi vuotta myöhemmin hän ehdottaa ensimmäisen kerran aikakapselin rakentamista. ”Kun terveyteni jo useamman vuoden on ollut huono ja matkat, joille mahdollisesti vielä lähden, voivat olla kohtalokkaita, haluaisin kirjoittaa testamentin, jossa määräisin tieteellinen kokoelmani ja kenties muutakin omaisuuttani Jyväskylän yliopistoyhdistykselle. -Nyt minussa on herännyt sellainen tuuma, että lahjoittaisin Teille tällaisen kokoelman, joka suljettaisiin tarkkaan ja 265 vuoden jälkeen avattaisiin ja jaettaisiin kirjat silloisille suomalaisille tieteellisille kirjastoille”, Lagercrantz kirjoittaa 3. toukokuuta 1929 Taipalsaarelle päivätyssä kirjeessään. Myöhemmissä kirjeissä hän antaa tarkat ohjeet kassakaapin valmistamiseen: Puinen, kaappimainen arkku, joka päällystetään galvanisoidulla pellillä ja lujitettaisiin rautakiskoilla. Ovi suljettaisiin ilmatiiviisti munalukoilla, ja kun viimeiset kirjat on pantu säilöön, spaklattaisiin ovisaumat umpeen. KAAPPI VALMISTUI ohjeiden mukaan vuonna 1930, jonka jälkeen Lagercrantz aloitti tavaran lähettämisen Jyväskylään. Viimeisen kerran kaappiin säilöttiin tavaraa toukokuussa 1960. Lagercrantz ei koskaan itse nähnyt kaappia. Hän kertoo kirjeessään valinneensa Jyväskylän yliopiston kirjaston aikakapselin säilytyspaikaksi kahdesta syystä: Kulttuuririennoissa oli hänen mielestään kiinnitetty liian vähän huomiota sisämaan tarpeisiin. Lisäksi hänen äitinsä kävi aikoinaan Jyväskylän seminaaria ja toi mukanaan Lagercrantziin vaikuttaneita sivistysherännäisiä. ”Kuriositeettina on aika kiinnostavaa, että tuossa on yhtäkkiä valtava kaappi, jonka joku on varta vasten teettänyt. Onhan se aika erikoista, että me ylläpidämme tätä kaappia vuosikymmenestä toiseen. En ole koskaan kuullut, että joku kyseenalaistaisi sen”, Saikkonen sanoo. Perimätiedon mukaan salaisuuden verhoa aikakapselin sisällön suhteen on ainakin kerran raotettu. Jyväskylän yliopiston pääkirjasto valmistui vuonna 1974, ja jotta aikakapseli saatiin siirrettyä nykyiselle paikalleen, se piti tyhjentää. ”Ne, jotka olivat kirjastossa töissä silloin eivät ole ainakaan minun kuulteni kertoneet, mitä siellä sisällä on. Ehkä he halusivat pitää tiedon itsellään”, Saikkonen arvelee. teksti ja kuvat Jaana Kangas
12 Jyväskylän ylioppilaslehti 4/2018 Salaisuus ei välttämättä silloin ollut kovin suuri, sillä Lagercrantzin kuolemasta oli kulunut vasta vuosi ja viimeisestä kaapin täydennyksestä 14 vuotta. Vuoden päästä alkavan kirjastorakennuksen peruskorjauksen suhteen tilanne on jo toinen. Joudutaanko aikakapseli jälleen avaamaan ja jos, kuka sen tekee ja miten? ”Ei ole ollut vielä mitään puhetta siitä, mihin se ylipäätänsä siirrettäisiin. Voihan se olla, että nytkin kaappi pitää tyhjentää.” ELIEL LAGERCRANTZ on useimmille täysin tuntematon nimi, vaikka hän oli yksi merkittävimmistä 1900-luvun saamen kielen tutkijoista. Hän teki useita tutkimusmatkoja Ruotsin ja Norjan Lappiin keräten kielinäytteitä, sanastoa ja saamelaisten kansansatuja, joita hän hyödynsi myöhemmin tutkimuksissaan. ”Ilman hänen elämäntyötään, jonka hän teki osaksi oman terveytensäkin kustannuksella, olisi suuri määrä arvokasta tietoa jäänyt ikuisiksi ajoiksi tutkimuksen tavoittamattomiin”, Eino Koponen toteaa kansallisbiografian artikkelissaan Lagercrantzista. Eliel Lagercrantz syntyi 26. joulukuuta 1894 Muolaassa, Karjalankannaksella, henkikirjoittaja Andreas Alfred Lagercrantzin ja Eli Anna Teodolinda Holstin perheeseen. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi 1913 Viipurin ruotsinkielisestä lyseosta hän aloitti opinnot Helsingin yliopistossa. Lagercrantz valmistui filosofian kandidaatiksi 1917 ja filosofian maisteriksi kaksi vuotta myöhemmin. Ensimmäisen tutkimusmatkansa hän teki kesällä 1918, jolloin hän sai ensikosketuksensa saamen kieleen ja saamelaisten elinoloihin. Seuraavana kesänä hän lähti uudelle matkalle, joka päättyi vasta lokakuussa 1921. Täydentääkseen tutkimusaineistoaan Lagercrantz teki vielä uuden, noin vuoden kestäneen tutkimusmatkan 1925–1926. Vuonna 1927 Lagercrantz väitteli tohtoriksi. Hän toimi Helsingin yliopiston saamen kielen dosenttina 1937–1964 ja sai professorin arvonimen vuonna 1965. Lagercrantz kuoli 79-vuotiaana vuonna 1973. LAGERCRANTZIN ANSIOLUETTELO on helppo luetella, mutta hänen yksityiselämänsä on aikakapselin veroinen mysteeri. Helsingin Sanomissa 15. heinäkuuta 1973 julkaistun kuolinilmoituksen perusteella Lagercrantz oli naimaton ja lapseton. Häntä kaipaamaan jäivät sisar, veljen lapset perheineen ja uskollinen palvelijatar. Millainen Lagercrantz oli persoonaltaan? Millaisista kirjoista hän piti, millaiset asiat saivat hänet nauramaan? Mitä hän harrasti? Näihin kysymyksiin vastaaminen vaatisi lisää salapoliisityötä. Se voidaan päätellä, että Lagercrantz piti omaa tutkimustaan merkittävänä, koska hän näki niin paljon vaivaa varmistaakseen, että se säilyy jälkipolville. ”Hän on ehkä ajatellut, että 300 vuoden päästä hänen tutkimuksiaan pidetään vieläkin tärkeämpinä”, Saikkonen pohtii. Lagercrantz saattoi myös olla egoistinen: hän loi mysteerin oman tutkimuksensa ja persoonansa ympärille, jotta kiinnostus olisi suurempaa. ”Ei tiedetä tarkasti, miksi hän pelkäsi tutkimuksensa katoavan. Hän oli elänyt sota-ajan, ja silloin voi hävitä tutkimusta ja kirjoja. Se voi olla yksi syy.” Lagercrantz selvästi luotti Jyväskylään tutkimuksensa säilytyspaikkana. Vuonna 1939 hän lähetti kirjastoon tieteellistä arkistoaan sisältävän kirstun, koska aika oli levotonta ja hän arveli arkun olevan turvassa Jyväskylässä. ”OLEN KOVIN innostunut tähän asiaan, kun täten näen mahdollisuuden teosteni säilymiseksi jälkipolville ajaksi, jolloin lapinkieli suurelta osalta jo on loppunut”, Lagercrantz kirjoittaa syksyllä 1929. Meistä kukaan ei ole paikalla, kun Eliel Lagercrantzin aikakapseli avataan perjantaina 26. joulukuuta vuonna 2194, tohtorin syntymän 300-vuotispäivänä. Maailma on todennäköisesti hyvin erilainen tuona tapaninpäivänä. Valkoista joulua ei ole ollut enää vuosikymmeniin. Paperikirja on vain jäänne menneisyydestä. Robotit tekevät yhä isomman osan töistä. Suomen kielikin on muuttunut kaupungistumisen, maahanmuuton ja teknologian kehityksen vuoksi niin, että Lagercrantzin tekstit kuulostavat 2100-luvun lopun ihmisistä yhtä hassuilta kuin Mikael Agricolan kirjoitukset meidän mielestämme. Jos Lagercrantzin ennustus toteutuu, saamen kieli on jo kuollut. Tai ehkä aikakapseli on unohtunut kirjaston nurkkaan pölyttymään, eikä kukaan ole sitä avaamassa. Ehkä ihmiset ovat kyllästyneet odottamaan, ja avanneet kassakaapin jo paljon ennen määräpäivää. Mitähän aikalaiset ajattelevat kassakaapin sisällöstä? Sitä emme koskaan saa tietää, ja juuri se aikakapselissa kiehtoo: mysteeri, joka jää vaille ratkaisua. JUTUN LÄHTEENÄ ON KÄYTETTY MYÖS PIRKKO AUDEJEVOJASEN ARTIKKELIA LAGERCRANTZIN KAAPIN TARINA, JOKA ON ILMESTYNYT JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON KIRJASTON TIEDOTUSLEHTI VERKKOMAKASIINISSA VUONNA 2000 SEKÄ ELIEL LAGERCRANTZIN LÄHETTÄMIÄ KIRJEITÄ JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON KIRJASTOLLE. Jyväskylän yliopiston kirjaston arkistosta löytyy 22 Eliel Lagercrantzin lähettämää kirjettä kassakaappia koskien. Niistä viimeinen on kirjoitettu koneella, muut käsin.
13 Jyväskylän ylioppilaslehti 4/2018 Eliel Lagercrantz ja lappalainen Anders Rauna vuonna 1920 Pohjois-Norjassa. Lagercrantzin ottama kuva löytyy Museoviraston kokoelmista. ELIEL LAGERCRANTZ/MUSEOVIRASTO Lagercrantzin suunnitteleman aikakapselin on tarkoitus säilöä hänen tekstejään vuoteen 2194 asti.
14 Jyväskylän ylioppilaslehti 4/2018
15 Jyväskylän ylioppilaslehti 4/2018 YLISUKUPOLVISTA ELÄMÄÄ MINÄ JA PAPPA. Riikka Leinonen muutti kevääksi pappansa Väinö Hoivalan luo Juupajoelle. Kahden eri sukupolven yhteiselo piti sisällään urheilun ja uutisten katsomista sekä arvoista ja elämäntavoista keskustelua. T ällä automatkalla kuunnellaan Kasevaa, niin kuin monilla matkoilla aiemminkin. Sipuli-Sannin suukkojen kielellä muhinoidessa pohdin, että kuka 28-vuotias sinkkuneito oikeasti päättää muuttaa maalle isoisänsä luokse. Tässä me kuitenkin istumme autossa: minä, äitini ja noin viidesosa viherkasveistani. Keväällä 2017 päätin, että seuraavana vuonna muutan Juupajoelle 85-vuotiaan pappani Väinö Hoivalan luokse. Virallisesti muuttaisin gradun takia, mutta todellisuudessa kaipasin rauhaa. Kerroin suunnitelmani kovaan ääneen kaikille, jotta en luistaisi siitä. Alkuvuodesta saan hankittua jälleenvuokralaisen ja helmikuussa olen oikeasti muuttamassa maalle, lähes 20 kilometrin päähän lähimmästä kaupallisesta keskittymästä. Kylällä, jossa pappa asuu, on edelleen useita maatiloja. Kesällä muutaman kymmenen metrin päässä paikallista elämänmenoa valvoo lauma laiduntavia lehmiä. ENNEN LÄHTÖÄ vedän yllätystorstaikännit. Maallemuutto aiheuttaa kieltämättä haikean olon, johon kaipaan lievitystä. Illalla yatzyn peluun jälkeen jatkammekin seurueeni kanssa karaoken pariin. Poimimme puolitutun neljänneksi pyöräksi ja pidämme jatkot. Jatkoilla juodaan lahjaksi saatua punaviiniä, porraskäytävästä pöllittyä Minttuviinaa ja puolitutun tuomaa Calvadosta. Lopulta istun aamuyhdeksältä kunnioittamassa Leonard Cohenin muistoa ja pohdin, että Juupajoella tuskin tulee jatkoiltua. Lauantaipäivällä muuttokaravaanin saavuttua Juupajoelle liiteristä kaivetaan reki, jonka joku on tietenkin omin kätösin rakentanut vuonna se-ja-se. Pappa ja enoni kiskovat gradua varten tuomiani kirjoja pitkin pirkanmaalaista mäkeä. Päätän aloittaa joka-aamuisen joogan ja muutoinkin keskittyneen ja hyvätapaisen elämän. Asettaudun varsin pian taloksi. Olen “asunut” aikuisiällä kahdesti aiemminkin papalla, mutta vain kesäisin muutaman viikon kerrallaan. ÄITI JA pappa ovat selkäni takana laatineet sotasuunnitelman riutuneen ja juhlineen lapsenlapsen lihottamiseksi. Apukeittiöstä löytyy valehtelematta kolmen senttimetrin paksuinen pino kasvisruokareseptejä. Niitä pappa on suurella pieteetillä etsinyt, jotta voi ruokkia tällaista orastavaa vegaania. Päällimmäisenä on sienikastikkeen resepti. Sienikastiketta kahdella eri kermalaadulla syödäänkin kolmantena ja neljäntenä päivänä. On aika selvää, että vegaanius on täällä sukupolvisen sovun nimissä mahdotonta. Pappa suhtautuu ruokailutottumuksiini nykyään varsin joustavasti, ehkä jopa hyväksyvästi, mutta toisena sienikastikepäivänä käydään odottamani lihansyöntikeskustelu. “Taas olisi K-Supermarketissa naudanjauhelihaa tarjouksessa, mutta sähän et sitä syö. Mun pitäisi kyllä keittää joulun kinkun jämistä hernekeitto. Syötkös sä sitä?” pappa kysyy ikään kuin vilpittömästi pohtien. “En, sehän on lihaa”, vastaan tietäen, mitä on tulossa. teksti ja kuvat Riikka Leinonen ON AIKA SELVÄÄ, ETTÄ VEGAANIUS ON TÄÄLLÄ SUKUPOLVISEN SOVUN NIMISSÄ MAHDOTONTA.
16 Jyväskylän ylioppilaslehti 4/2018 “Mutta voit sitten ottaa ne pois. Laitat sivuun vaan.” Tiedän, että pappa osin vitsailee, mutta päätän viedä keskustelun loppuun asti. “Kyllä sä tiedät, ettei se ole se pointti. Ei niiden lihojen noukkiminen auta asiaa.” Selostan papalle tuttuun tapaan, että en halua tukea eläinperäistä tuotantoa ? en eettisessä enkä ilmastollisessa mielessä. Korostan kuitenkin ymmärtäväni, etteivät kaikki lopeta lihan syöntiä, mutta sitä pitäisi silti kaikkien vähentää. “Niin no, onhan se totta. Olihan Nivalassakin, vai missä se oli, justiinsa löydetty sikoja todella huonossa kunnossa. Ne olivat syöneet toisiaankin. Se omistaja sai kymmenen vuoden eläintenpitokiellon”, pappa vastaa ja jää selkeästi pohtimaan eläintuotantoa. VAIKKA MINULLA ja papalla onkin erilaiset ruokavaliot, meillä on aina ollut yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Pappa on tehnyt uransa metsäteknikkona, ja minä puolestaan varhaisena ympäristösieluna pidin siitä, että pystyin dramaattisesti surkuttelemaan papalle metsiemme kohtaloa. Saatoin surra jopa yksittäisiä puita. Lukion jälkeen päädyin maisema-arkkitehtuurin pariin, ja omaksuin koulutuksen myötä paljon käytännönläheisemmän suhteen metsään ja puihin. Metsänhoidon perusteet opiskeltuani olemme käyneet keskusteluja eri metsänhoidon metodeista, ja papan työuran erilaiset tehtävät ovat tulleet tutuiksi. Kaikkien yllätykseksi päädyin vielä opiskelemaan liikunnan yhteiskuntatieteitä. Koko sukuni on papan johdatuksella raskaan sarjan penkkiurheilijoita ? paitsi minä. Mummolassa vieraillessani olen tuskaillut, kun suvun miesten ostama mahdollisimman iso televisio pauhaa urheilua lähes tauotta. Uudesta, liikuntatieteellisestä uravalinnasta kerrottiin erityisen varovasti juuri papalle. Varovaiselle ilmoitukselle oli syynsä, sillä näkemykseni poikkeavat valtavirrasta. Mielestäni parasta urheilua on bailaaminen ja Suomen kansaa liikuttavat eniten koirat. Bailaaminen vaatii lämmittelyä, kestävyysharjoittelua, hyvää kehonhallintaa ja itsensä haastamista. Koiria sen sijaan on maassamme yli 800 000 yksilöä. Voitte kuvitella, kuinka montaa ihmistä ne liikuttavat päivittäin. Mitkään urheiluidolit tai -seurat eivät siihen kykene. PERINTEISILLÄ LAJEILLA on ymmärrettävästi tässä talossa hegemoninen asema. Urheilua seurataan tunteella. Mäkihyppyä katsottaessa pappa ponnistaa penkistä hyppääjän mukana. Oman innostuksensa ansiosta pappa on täydellinen, kävelevä urheiluhistorian tietokirja noin 1930-luvulta asti. Parin viikon yhteiselon jälkeen koittavat olympialaiset. Se tarkoittaa suurin piirtein ympärivuorokautista urheiluselostamoa pirtissämme. Jyväskylässä ollessani todennäköisesti pakenisin olympialaisia Vakkariin ? tai tekisin mitä tahansa muuta. Onneksi vaivun pian jonkinlaiseen Tukholmasyndroomaan, jossa hiihdon katsominen alkaa tunVUONNA 1936 KALLE JALKANEN PUDOTTI HIIHDON 4X10 KILOMETRIN VIESTISSÄ TEKOHAMPAAT SUUSTAAN KESKEN ALAMÄEN.
17 Jyväskylän ylioppilaslehti 4/2018 tua siedettävältä, sittemmin jopa nautinnolliselta. Alan odottaa aamupäiviä, jolloin joogaan viherkasvieni vieressä ja pappa katsoo televisiosta ampumahiihtoa. Päivittelemme yhdessä Pyeongchangin vaikeita tuuliolosuhteita. Nauran suurin piirtein joka päivä papan kertomalle anekdootille siitä, kuinka vuonna 1936 Kalle Jalkanen pudotti hiihdon 4x10 kilometrin viestissä tekohampaat suustaan kesken alamäen. Suomen ankkurina hiihtänyt Jalkanen ei suinkaan jatkanut matkaa. “Tekohampaat olivat silloin älyttömän kalliita! Suhteessa paljon kalliimpia kuin nykyään”, pappa huudahtaa ja demonstroi ylämäen suuntaa, jonne Jalkanen lähti hiihtämään ja etsimään hampaitaan. Jalkanen löysi hampaansa, ohitti kaikki muut ja hiihti maaliin voittajana. Suomi sai viestistä olympiakultaa. Tarina viehättää minua, sillä se liioitellusti alleviivaa suomalaista sisua. Sitten vuonna 2018 tulee Iivo. Iivo hiihtää ja Suomi saa jälleen olympiakultaa. Juomme sen kunniaksi konjakkia ja katsomme parin päivän aikana noin kymmenen kertaa, kuinka Iivo taistelee mitalistaan. Kieltämättä viidennen katselukerran jälkeen alan kyllästyä fiilistelyyn, mutta päätän jatkaa. Minä en sentään ollut sillä 50 kilometrin ladulla. Hyvä Iivo! EN OLE ihan varma, miten lopulta toivumme Iivon kultamitalista, mutta pian elämä palaa rauhalliseen uomaansa. Menemme isossa hämäläisessä talossa juuri sopivasti ristiin: Juomme kahvit samaan aikaan, mutta muuten meillä on melko eri rytmit. Pappa herää seitsemältä ja minä kymmenen jälkeen. Aamupäivällä toteutan vakaata aikomustani elää keskittyneemmin joogaamalla ja maalaamalla pirtissä. Pappa syö silloin lounasta. Iltapäivällä tuskailen gradun tai muiden projektien parissa. Silloin pappa katsoo suomalaista vanhaa elokuvaa Yleltä ja lukee Iltalehteä tietokoneelta. Hän on varsin suvereeni internetin käyttäjä ikäisekseen. Tietokoneen äärestä kuuluu usein erilaisia kommentteja. Joko pappa kommentoi juttujen huonoa suomen kieltä tai sitten hän päivittelee otsikkoja klikkimäiseen tapaan: “Ei tämä herra tiennyt, että salaatti tulee maksamaan satoja euroja!” Pian ilmenee, että taas on joku käynyt ronkkimassa kaupan salaattibaaria. Kerran istun iltapäivällä omassa huoneessani asettelemassa maalauksiani seinälle, kun pappa toteaa parin metrin päästä pöytäkoneelta: “Hyvä, että tämäkin mies korjasi sukupuolensa naiseksi! Olisihan se nyt kamalaa olla vuosikymmeniä mies, jos tuntisi oikeasti olevansa nainen”, pappa parahtaa. Hän lukee juttua perheenisästä, joka keski-ikäisenä päätti aloittaa sukupuolenkorjausprosessin naiseksi. Hämmennyn hetkeksi, sillä vaikka pappa on omalla tavallaan ja valikoidusti liberaali, niin sukupuolija seksuaalivähemmistöt ovat kieltämättä usein haastava aihe. Esimerkiksi edellisenä kesänä, kun omaa sukuVAIKKA PAPPA ON OMALLA TAVALLAAN JA VALIKOIDUSTI LIBERAALI, NIIN SUKUPUOLIJA SEKSUAALIVÄHEMMISTÖT OVAT HAASTAVA AIHE.
18 Jyväskylän ylioppilaslehti 4/2018 puoltaan ei-binäärisesti representoiva, homoseksuaalinen ystäväni käväisi nopeasti vierailulla mummolassa, koin oleelliseksi ohjeistaa pappaa: “Älä sitten kysele mitään poikkeavaa.” Vierailu sujui erittäin hyvin, mutta sen jälkeen pappa kutsui ystävääni etäännyttävästi nimekkeellä “se Riikan kaveri” ja kyseli hänen kuulumisiaan vaivihkaan siskoltani, eikä minulta. Saatan toki ylitulkita tilannetta, ja pappa vain unohti ystäväni nimen. Koen silti, että muutosta parempaan on tapahtunut. ILTAPÄIVÄLEHTIEN OTSIKOIDEN lisäksi ehdimme jutella paljon muistakin aiheista. Pääosin jutut koostuvat papan kertomista anekdooteista vuosikymmenten varrelta. Sinänsä hauskoista tarinoista paistavat läpi agraariyhteiskunnan toisinaan vaikeat olosuhteet. Eräs usein kuultu tarina kertoo siitä, kun pienen talon poika, Vertti, vieraili isossa maatalossa kommentoimassa veljensä ruokailua: “Tulin tännekin nauramaan, kun Janne aloitti meillä syömään, mutta talossa ei ollutkaan leipää!” Vaikka tuntuukin hassulta ajatella, että tiiviissä yhteisössä monet yksittäiset lausahdukset ovat jääneet elämään, ei sosiaalinen elämä ole lopulta juurikaan muuttunut. Minulle on selvinnyt lähes somemaisella tarkkuudella, kuka tällä kylällä työskenteli missäkin ja heilasteli kenenkin kanssa. Mietin usein itsekseni, että onneksi ehkäisyä on helpommin saatavilla nykyään. Uutiset ja ajankohtaisohjelmat lohkaisevat ison osan päivästämme, noin kolme tuntia. Uutisia katsotaan monta kertaa päivässä ja lisäksi A-studio. Papan päivä päättyy Kymmenen uutisiin. Eräänä perjantai-iltana, kun olemme jo katsoneet Pressiklubin, tulen saunasta ja menossa on tuttuun tapaan Perjantai-keskusteluohjelma. “Täällä tulee juttua ilmastoahdistuksesta! Nämä ihmiset ovat siis hirveän ahdistuneita ilmastonmuutoksesta”, pappa huutelee, kun astelen pirtin ohi saunatakki päällä. “No, sehän on sulle tuttu juttu, kun elät täällä yhden ilmastoahdistuneen kanssa”, totean ja haen vettä. “Niin, mutta tämä yksi nainen sanoo, ettei aio hankkia lapsia ilmastonmuutoksen takia”, pappa naurahtaa epäuskoisesti. Olen vältellyt lisääntymisaihetta, sillä tiedän, millaisen vastaanoton se saa varsinkin vanhempien sukupolvien keskuudessa. Äitini tietää jo, joten päätän vihdoin paljastaa asian papallekin. “Enhän mäkään aio hankkia lapsia, ilmastonmuutoksen takia siis.” Ilmoitus on vaitonainen, sillä päätös ei ole ollut mikään helppo tai yksinkertainen. Pappa naurahtaa vielä kovempaan ääneen ja parahtaa: “No voi helekutti sun kanssa, kyllä sä keksit. Miks ihmeessä?” Totean, että sanoin jo ja poistun huoneesta. En jostain syystä tunne suuremmin tarvetta perustella asiaa, vaikka päätökseni näyttäytyykin monelle lähes hyökkäyksenä yhteiskuntamme normeja vastaan. Toisaalta ajattelen, että papan ei tarvitse ymmärtää, sillä hänen elämässään tällaista skenaariota ei ole tarvinnut kuvitella ennen Perjantai-ohjelmaa. Tietenkin lapsia voi hankkia, jos huvittaa! MAALLA OLEILUSSA käy niin kuin arvelinkin: Ajaudun Jyväskylään jonkin kulttuuririennon varjolla parin-kolmen viikon välein. Eräällä reissulla päädyn ensin Helsinkiin ja sieltä Jyväskylään pariksi viikoksi. On Muuan miehen keikkaa ja Mäsäfestiä. Matkalla takaisin mietin, onkohan pappa muistanut kastella rakkaita kasvejani. En ole tarkoituksella pappaa muistuttanut. Yritän olla puuttumatta hänen elämäänsä ? puhumattakaan siitä, että alkaisin holhoamaan. Saatan kyllä tarttua imuriin ja käydä läpi huushollia, mutta oikeastaan siksi, että ajattelen hoitavani oman osani kotitöistä. Kun saavumme äidin kanssa perille, huomaan heti, että kasvini oikein kukoistavat. Viirivehka kukkii yhä, ja värinokkosen pistokas ei ole tyypilliseen tapaansa nuukahtanut. Tuttavallisten tervehdysten lomassa pappa ilmoittaa tehneensä hernekeittoa, eikä ainoastaan yhtä lajia kinkun jämistä, vaan kaksi annosta. Keittiön sivupöydällä odottaa iso kattilallinen kasvishernekeittoa. Ensimmäisenä päivittelen mielessäni, että vitsit, kun olisin tiennyt, niin olisin sanonut soijarouheesta, jota on kaapissa peräti kaksi pussia. Samassa pappa jo ilmoittaakin, että hän laittoi hernekeittoon myös soijarouhetta. “Yhdessäkään netin ohjeessa ei käsketty laittaa lanttua ja porkkanaa, mutta laitoin niitäkin. Siitä keitostahan tuli soijarouheella todella hyvää!” Niin me käymme soijarouhe-hernekeiton pariin ja rauhallisempi elämä gradun, talviurheilun, joogan ja uutisten parissa voi taas jatkua. PAPPA ILMOITTAA TEHNEENSÄ HERNEKEITTOA, EIKÄ AINOASTAAN YHTÄ LAJIA KINKUN JÄÄMISTÄ, VAAN KAKSI ANNOSTA.
19 Jyväskylän ylioppilaslehti 4/2018
Culture 20 Jyväskylän ylioppilaslehti 4/2018 S ince the early days of the Internet, illegal copies of copyrighted content such as music and videos have been leaked to be consumed for free. The pirates behind this content aren’t from Tortuga, instead the main harbour of bootlegged content is in China. In the early 2000s, file sharing platforms like The Pirate Bay and Limewire provided a way to download torrent files of content on a user’s computer. When the download speed wasn’t as fast as it is today, this meant that small music files were the main product that was downloaded illegally. Executives of the music industry were rightfully alarmed when their source of revenue was in danger. A decade later, faster internet connections have caused a revolution of sorts in the field of piracy, according to project researcher Janne Riekkinen from the Faculty of Information Technology in University of Jyväskylä. ”It’s possible to say that videos have surpassed music in piracy. The comparison between videos and music is a bit unfair on the data side, though, because song files are so much smaller”, said Riekkinen, who has researched modern piracy in his doctoral thesis. Like Bob Dylan said, the times are indeed a-changing. CD’s and digital downloads have gone the way of the dinosaurs and broadcast television has been surpassed by video streaming services. Consumers listen to music and watch movies from the platforms of providers like Netflix and Spotify. Similar change has taken place in the field of piracy as well. ”In the past, the piracy conversation was all about torrents and filesharing websites, but nowadays online streaming has become the focal point”, Riekkinen pointed out. In the past, those seeking pirated content had to download everything on their computers. Every now and then a Trojan horse or a virus came along with a downloaded movie or a song. These days there are several sites that operate a lot like Netflix with a huge library of television shows. The user searches for their favorite show and the site provides links to third-party file-sharing site, where the user can stream the episodes without downloading. ”Streaming is so much more convenient for the consumer, if one takes a look at piracy as a service; Watching from a online site leaves nothing in the user’s computer to remind of piracy”, Riekkinen informed. Another thing that has driven people towards streaming sites is that ENTERTAINMENT. In the age of Netflix and Spotify there’s a treasure trove of streamable content available for those seeking entertainment. With almost everything available for a small cost, how is piracy justified these days? SYMPATHY FOR THE PIRATE text Niko Karvanen picture Markku Mujunen
Pika-arviot 21 Jyväskylän ylioppilaslehti 4/2018 unlike downloading files on your computer, watching episodes from a website that provides links to bootlegged material isn’t illegal. NETFLIX AND Spotify provide the user with a figurative treasure chest of content, with almost everything available for a small monthly fee. One has to wonder why there are still those who resort to piracy. Project researcher Riekkinen pointed out that in the past the main argument justifying piracy was that the movie or song wasn’t available to purchase legally. ”There’s no question that availability has improved. However, there are still many people seeking loopholes in the system. For instance, when a favorite show is removed from HBO Nordic, the user becomes angry with the service.” Frustration or impatience is indeed a big factor driving consumers towards piracy sites. When the legal streaming service is too slow to add the latest season airing in the US, the users outside the country seek the episodes online to remain ”in the know”. The quality of the videos isn’t usually exactly 4K, but consumers seem to be willing to sacrifice higher quality in favor of cost-free entertainment. With so many streaming services to choose from and each offering different content, it is very demanding for a student’s wallet if one wants to subscribe to everything. Some are obviously bound to wander to the piracy sites. ”The consumer who is reluctant to open their wallet has to make choices in this day and age, especially with the streaming services producing original content”, said Riekkinen. THERE AREN’T many reliable statistics on how many people exactly or which age groups consume content from illegal websites. The music industry reports provide some numbers for measurement. International Federation of the Phonographic Industry or IFPI is the umbrella organization of music producers worldwide. In their yearly digital music reports, the use of the term ”piracy” has decreased from 90 mentions in 2010 to just 8 mentions in 2017. Instead, the IFPI reports utilize a term ”value gap” to describe revenue that doesn’t end up in the company’s hands. This covers for example views of music videos in YouTube. Riekkinen estimated that piracy has overall decreased in recent years with new legislation and practical methods taken against piracy websites. Finnish law firms such as Hedman Partners have cracked down on torrent downloading with heavy sanctions. One downloaded episode or movie is valued at 500 euros and each additional download adds to the total. By monitoring the IP addresses of users on a file-sharing website, the law firms can figure out the address of a downloader and send threatening letters to them. ”It’s a bit of a race between pirates and those hunting them. Technical bans against pirates seem to be working on a big scale. Some hardcorepirates still exist but total extinction isn’t necessary the goal behind these actions”, said Riekkinen. AS THE researcher put it, too extreme methods against pirates aren’t either cost-effective or very popular among consumers. Those providing content for free often get the sympathies of the general public. Some of the methods also jeopardize the privacy of regular people. Piracy hasn’t eaten into the profits of huge companies very much as streaming services are generally doing well, at least in the video department. In the music industry, Spotify, for example, has been largely unprofitable in recent years. According to Riekkinen, the record labels who own Spotify fund the loss-producing application with other profits because of its status as the premier distribution platform. Distributing and consuming copyrighted content for free is harmful to the copyright holders for obvious reasons. Putting that aside, can piracy be seen as a motivator for the big companies to keep up the quality of their product? Riekkinen was able to see that in some ways piracy can bring benefits to business. ”From a business perspective, it makes no sense to eradicate piracy at all costs. In this case, there is some kind of a baseline level of piracy that can even be seen as beneficial to the system as a whole.” Uuden sukupolven ihmissuhdepoppia VESTA: LOHTULAUSEET (ETENEE RECORDS) Enää artisti ei tarvitse albumia noustakseen huipulle. Vesta oli julkaissut vasta muutaman biisin, kun tätä kutsuttiin jo mediassa ”seuraavaksi isoksi jutuksi”. Nyt 23-vuotias helsinkiläismuusikko on julkaissut debyyttilevynsä Lohtulauseet. Lopputulos on sen verran onnistunut, että nousukiito varmasti jatkuu. Reilun puolen tunnin Lohtulauseet tarjoaa modernia poppia, joka sekoittaa nytkähteleviä konesoundeja kertojakeskeisiin ihmissuhdetarinoigin. Vaikka levy poukkoilee tyylistä ja tunnelmasta toiseen, pysyy se kasassa yllättävän hyvin. Osa kikkailuista, kuten levyn päättävä huumoriperseily Paikka varattuna, tosin menettävät uutuudenviehätyksensä nopeasti. Vaan ehkä niillekin on paikkansa. Arimo Kerkelä Riipaiseva kuvaus väkivallasta HAN KANG: IHMISEN TEOT (GUMMERUS ) Vegetaristi-teoksen (2017) kautta maailmanlaajuiseen tunnettuuteen nousseen Han Kangin toinen suomennettu romaani, Ihmisen teot, on riipaiseva ja vähäeleinen kuvaus Etelä-Korean Gwangjussa tapahtuneesta kansannoususta ja sen väkivaltaisesta tukahduttamisesta keväällä 1980. Romaanin keskiössä on kysymys siitä, mikä saa ihmisen kohtelemaan toista kaltaistaan täysin epäinhimillisellä tavalla, ja millainen jälki tällaisesta kohtelusta ihmiseen jää. Seitsemän eri näkökulman kautta kuvattu brutaali väkivalta ja nöyryytys saavat pohtimaan ihmisyyden syvimpiä juuria. Toivottomuuteen uppoamista estävät muutamat esimerkit niistä, jotka väkivaltaa vastustivat ja siitä jotenkuten selvisivät. Erittäin ilahduttavaa on Kangin valinta antaa ääni kansannousun uhreille. Usein näkökulma on ollut niiden, jotka epäinhimillisen hirveitä tekoja tekevät. Hanna Kilpeläinen Veganismi tutuksi lapsille ANTTI NYLÉN & ILJA KARSIKAS: EINO JA SUURI POSSUKYSYMYS (OTAVA) Katolilaisena, feministinä ja vegaanina tunnettu esseisti ja suomentaja Antti Nylén tuntuu vaihtaneen suuntaa: väkevän esseetrilogian jälkeen Nylén julkaisi yllättäen lastenkirjan. Muutos liittyy toki yksin kirjallisuuden lajiin, sillä nyt tutuista teemoista keskitytään vain yhteen, lihansyönnin etiikkaan – lapsille ymmärrettävässä muodossa. Kirjan kertoo Einosta, joka saa seitsemän vuotta täytettyään kummallisen lahjan: lelupossun, joka paljastuu tuntevaksi, ajattelevaksi ja puhekykyiseksi. Keskustelut Pulla-possun kanssa saavat Einon pohtimaan ruoan alkuperää. Lastenromaanin viesti on yksinkertainen. Ruoka on aina jotakin elävää, mutta kaikkea elävää ei tarvitse syödä. Possukysymyksen teema tarjoaa ajattelun aihetta varttuneemmallekin lukijalle. Ilja Karsikkaan lystikkäät kuvitukset vilisevät viittauksia popkulttuuriin. Sivuilta voi esimerkiksi löytää Litku Klemetin useampaan kertaan. Onni Niemi Musisointia vereslihalla MOPO: MOPOCALYPSE (WE JAZZ) Helsinkiläisen jazztrio Mopon kolmannen levyn nimi kalskahtaa tarkoituksellisen hölmöltä, mutta viitannee todellisiin uhkiin: Mopo tiedotti olleensa hajoamisen partaalla albumia työstäessään. Linda Fredrikssonin (saksofoni), Eero Tikkasen (basso) ja Eeti Niemisen (rummut) puristava meininki on kuultavissa levyllä, mutta lähinnä positiivisella ja väkevällä tavalla. Erityisesti Fredrikssonille ominainen aggressiivinen ja rikkonainen tyyli soittaa baritonija alttosaksofonia sopii hienosti myös balladeihin. Toki Mopolle tuttua punkjazziksi tituleerattua räminää on mukana paljon. Taiteellinen anarkismi on läsnä Mopon soitossa, jossa ei satunnaisten revittelyiden lisäksi ole kyse mistään ahdistuneesta free jazzista. Päinvastoin, levy on hyvällä tavalla vaivatonta ja vapautunutta kuunneltavaa. Kappaleet kehittyvät yksinkertaisten ja vahvojen teemojen ympärille. Riku Lehtoranta Kulo räiskyy ja loimottaa RUAMJAI: KULO-EP (OMAKUSTANNE) Ruamjai-kuoron uusi Kulo-EP tarjoilee hieman poukkoilevan, mutta korvaa miellyttävän pikasukelluksen, jossa soi niin kansan-, kirkkokuin videopelimusiikkikin. Pirskahteleva, leikkisä, kiivas ja mahtipontinen levy soi ilmavasti ja antaa tilaa kuoron valtavalle, tarkoin kohdistetulle energialle. Kahteenkymmeneen minuuttiin mahtuu laulua niin latinaksi, suomeksi, swahiliksi kuin afrikaansiksikin. Matka vie kotimaamme pellonlaidoista sivilisaatioiden kehtoihin. Moniääninen, taipuisa ja voimakas Ruamjai nappaa mukaansa ja elähdyttää. Kulo on nimensä veroinen: polttava, kipunoiva ja uudistava. Peitsa Suoniemi Maailmanmusiikkia kartan ulkopuolelta AURI: AURI (NUCLEAR BLAST) Auri on Nightwish-päällikkö Tuomas Holopaisen, laulaja Johanna Kurkelan ja multi-instrumentalisti Troy Donockleyn uusi kokoonpano, jonka esikoisalbumia on vaikea lokeroida valmiisiin genreraameihin. Sadunomainen musiikki yhdistää folkvaikutteita, soundtrack-henkisistä tunnelmointia ja Kurkelan eteerisestä laulantaa ainutlaatuisella tavalla. Tuloksena on maailmanmusiikkia paikasta, jota ei löydy miltään kartalta. Levyn avausraita The Space Between näyttää, mihin korkeuksiin yhdistelmä parhaimmillaan yltää. Upean alun jälkeen levy tosin rauhoittuu, eikä albumin loppupuoliskolta löydy aivan yhtä kirkkaita helmiä. Silti tuloksena on hyvä levy, jolle soisi mielellään jatkoa. Arimo Kerkelä THERE ARE STILL MANY PEOPLE SEEKING LOOPHOLES FROM THE SYSTEM.
In English 22 Jyväskylän ylioppilaslehti 4/2018 THE SOUND YOU HEAR IS SHAPED BY YOUR MOVEMENTS. Musica makes you a musician H ave you heard some sounds all of a sudden when you entered the Musica building? Have you tried to figure out the source of the sound or just started thinking that you are going crazy? Worry not, the sounds are real and you have just played an instrument. Rakennus (meaning “building” in Finnish) is a new musical interface that uses technology to develop an unconventional musical instrument. The system is rather simple and developed by master’s student Tasos Mavralambrados, doctoral student Juan Ignacio Mendoza and professor Jukka Loihivuori. RAKENNUS CONSISTS of three parts: a computer algorithm, a camera capturing any changes in pixels at the entrance of the building, and passersby creating the input movements in the system. Basically, the sound that you hear is shaped by your movements: how much space you are covering is linked with the pitch of the sound, and how fast you are moving changes the volume. There are also a few sound options that you might want to play with. By pressing the red button in the entrance column of Musica, you can access the sounds of marimba, waves, the Finnish traditional instrument kantele, and Kekkonen to honor the former president. THE GENERAL aim of the project is to make people engage more with their surroundings. In the future, the Musica building is planned to be made more interactive with its visitors. A similar musical application of the Rakennus instrument will also be displayed this summer at One can become a musician simply by moving outside the Musica building. Suoramarkkinointi Mega Oy on yli 30 vuotta toiminut Suomen johtava puhelimitse tehtävään markkinointiin erikoistunut yritys. Toimimme 17 paikkakunnalla ja kuulumme Alma Media Oyj –konsernin Alma Talent –liiketoimintayksikköön. Tarjoamme kesätyötä mukavassa porukassa, laadukkaiden tuotteiden parissa. Tehtävänäsi on markkinoida puhelimitse hyödyllisiä tuotteita tai palveluita tarkoin valikoiduille kohderyhmille. Mitä paremmin menestyt työssäsi, sitä paremmin myös tienaat. Keräät samalla arvokasta työkokemusta, josta on varmasti hyötyä jatkossakin. Voit työskennellä joko päivätai iltavuorossa. Päivävuorossa työskennellään arkisin klo 8.30-16.00. Iltavuorossa voit valita itsellesi sopivat työillat menojesi mukaan (3-5 krt viikossa) arkisin klo 16.1020.40 ja lauantaisin klo 11.00-17.00. Aikaisempaa kokemusta et välttämättä tarvitse, sillä koulutamme tehtävään. Edellytämme sujuvaa suomen kielen taitoa ja vähintään 16 vuoden ikää. Suoramarkkinointi Lue lisää osoitteesta megaduuni.fi ja lähetä hakemus KESÄTYÖTÄ! Ota rohkeasti yhteyttä: 045 7731 3752 Vapaudenkatu 38 C, 2. krs. Jyväskylä Ota rohkeasti yhteyttä: puh. 045 7731 3689 Kauppalankatu 14, Kouvola T E R V E T U L O A M A I S TA M A A N U U S I A G R I L L I H E R K K UJ A Ravintola Rentukan uudistetun grillilistan antimet tarjoillaan toukokuussa perjantaisin ja lauantaisin klo 20-22.00. Poimintoja listalta: Taitoniekantie 9, Jyväskylä R E N T U K K A . F I H OT D O G 2 ,9 € H A M P U R I L A I N E N 5 ,9 5 € V E G E H A M P U R I L A I N E N 5 ,9 5 € P U N A J U U R I H A L LO U M I H A M P U R I L A I N E N 6 , 5 € (Hampurilaisten hintaan sisältyy ranskalaiset perunat.) Tervetuloa herkuttelemaan! KESÄLL Ä TARJONTAAN TULOSSA BUFFETAAMIAINEN the Viitasaari Music Festival. What’s more, with some adjustments the technology behind the Rakennus instrument is capable of detecting the slightest movement. Therefore, this application can even be used in other areas, for example in therapy. Deniz Duman DENIZ DUMAN
23 Jyväskylän ylioppilaslehti 4/2018 Eläkää ja rakastakaa, mitä sitä muutakaan! Menot Vakiopaineen juhlakirja julkaistaan LOPPUVUODESTA 1992 Jyväskylässä tapahtui sellainen merkittävä asia, että ovensa avasi putkifirmalta nimensä lainannut baari Vakiopaine. Sittemmin tästä baarista on tullut kulttuurin kehto, jossa on nähty ja kaiken aikaa nähdään jatkuva taidenäyttely, teatteria, keskustelutilaisuuksia, musiikkia, performansseja ja niin edelleen. Tämäkin pieni teksti kirjoitetaan Vakiopaineessa. Vakkariin tullaan päiväoluelle, teelle ja kardemumma-kahville, runoja kirjoittamaan, lukemaan päivän lehdet tai tanssimaan alasti lauantai-iltana, mitä milloinkin. JYVÄSKYLÄSSÄ VUOTEEN 2009 saakka asunut toimittaja ja kulttuurimies Juha Mäkinen löysi Vakiopaineen lukiolaispoikana syksyllä 1995 ja jotenkin vaistosi, että “kyseessä oli jotenkin poikkeuksellinen paikka”. Baariyhteisöön muodostuneen rakkaussuhteen ja poismuuton aiheuttaman kaipuun surutyön tuloksena Mäkinen toimitti viime marraskuussa vietettyjen baarin 25-vuotisjuhlien kunniaksi anekdootteja vilisevän historiikin, Vakiopaineesta, rakkaudella. Kirja julkaistaan nyt. “Parempi liian myöhään kuin helvetin paljon liian myöhään”, Mäkinen kirjoittaa kirjansa johdannossa. No niinpä onkin! Vakiopaine-kirjan julkistamistilaisuus tullee olemaan vuolaasti virtaavan muistelun ja herkullisten tarinoiden täyttämä ilta. Lava on vapaa. 24.4. VAKIOPAINE JYVÄSKYLÄLÄINEN sekakuoro Ruamjai on niittänyt mainetta Suomessa ja ulkomailla taiturimaisella tulkinnallaan, omaperäisellä ja monipuolisella ohjelmistollaan ja valovoimaisella laulannallaan. Vakiopaineessa juhlitaan 24.4. uunituoreen KuloEP:n julkaisua. Levyllä kuullaan muun muassa kaikuja suomalaisesta kansanperinteestä sekä otteita nykykuoromusiikin helmistä. 28.4. VAKIOPAINE Pirulainen veti aika pirun hyvin väkeä Vakiopaineen keikalleen viime vuonna. ILOKIVEN ELOKUVAT TERO UUTTANA ARVOSTELEE TULEVIA NÄYTÖKSIÄ Lady Bird GRETA GERWIG | USA 2017 | 94 MIN TI 24.4. KLO 18 Lady Bird on Greta Gerwigin ohjaama hauska kasvukertomus nuoresta naisesta, joka tahtoisi collegeen jonnekin vähän coolimpaan paikkaan pois oman pikkukaupunkinsa läheltä. Kasvutarinaksi leffa on poikkeuksellisen hienosti rytmitetty ja leikattu. Aina kun tuntuu, että homma alkaa menemään liikaa raiteilla, niin leffa ottaa sopivan hypähdyksen vinosti eteenpäin eikä jää junnaamaan epäolennaisiin asioihin. Lady Bird ei ole mikään uraauurtava mestariteos, mutta varsin mukava puolitoistatuntinen, jolla on myös jotain sanottavaa kaikenlaisista kasvukivuista. Arvosana: 4/5 Seitsemäs sinetti INGMAR BERGMAN | RUOTSI 1957 | 96 MIN MA 7.5. KLO 18 Rutto tappaa väkeä ja Kuolema on tullut noutamaan ritari Antoniusta ( Max von Sydow) muiden joukossa, mutta miksei pelaisi erän shakkia ennen toimenpidettä. Ingmar Bergmanin näkemykset Kuolemasta huppupäisenä hahmona ovat vaikuttaneet valtavasti siihen, miten tämä myyttinen hahmo populaarikulttuurissa nähdään. Kaiken vakavuuden ja synkkyyden keskeltä löytyy myös hieman huumoria aseenkantaja Jönsin letkautusten muodossa. Visuaalisesti huikea Seitsemäs sinetti on loistava elokuva ja maltillisen pituinen matka Bergmanin elokuvien maailmaan. Sitä voi suositella kenelle tahansa. Arvosana: 5/5 OHJELMISTOSSA MYÖS 23.4. KLO 18 NÄKEMIIN TAIVAASSA 30.4. KLO 15 PULAKAPINA TI 8.5. KLO 18 KESÄINEN LEIKKI TI 8.5. KLO 20 KESÄ MONIKAN KANSSA 19.5.YLÄKAUPUNKI TÄNÄ vuonna 16. kertaa järjestettävässä Yläkaupungin Yössä voi bongata muun muassa kaksi tanssija-koreografia taistelemassa roskaamista vastaan. Antti Lahden ja Panu Varstalan vuonna 2015 aloittama projekti Trash Heroes on polkupyörillä kulkeva taidekaravaani, alati muuntautuva tanssiva performanssi ja katujuhla samassa. tekstit Menot-setä menotseta@gmail.com A N TT I K UJ AN PÄ Ä JUHA MÄKINEN 29.5. JYVÄSKYLÄN PAVILJONKI SUSANNA HAAVISTON ohjaama ja käsikirjoittama Siks’ oon mä suruinen – suomalaisen tangon tarina -konsertti tuo kuultavaksi tangoklassikoita muun muassa Toivo Kärjeltä, Unto Monoselta ja Olavi Virralta. Solisteina kuullaan tangokuninkaallisia Amadeus Lundbergia (kuvassa), Hannu Lehtosta ja Teemu Roivaista, säestäjänä toimii Juha Tikan tango-orkesteri. 3.5. POPPARI JYVÄSKYLÄLÄISEN kitaristi-säveltäjä Tuomas Paukun Scription-yhtye edustaa nuoren suomalaisen jazzsoittajiston aktiivista kärkiryhmää. Tyylillisesti Scriptionin musiikki nojaa vahvasti moderniin jazzimpressionismiin ja postbopiin, mutta se etsii uusia maisemia ja ulottuvuuksia venyttämällä rohkeasti traditioiden karsinoivia raja-aitoja. 5.-15.5. JYVÄSKYLÄ SUOMEN laajinta, näyttävintä ja suosituinta Pyöräilyviikkoa vietetään Jyväskylän seudulla jo 16. kerran. Tapahtuma ottaa taas varaslähdön, kun Team Rynkeby -hyväntekeväisyyspyöräilyssä poljetaan kuntopyörillä koko yö 4.-5.5. Tavoitteena on polkea 1300 kilometriä ja kerätä rahoja syöpäsairaille lapsille. Pyöräilyviikon Fillarifestareilla Jyväskylän keskustassa esiintyy muun muassa jyväskyläläisyhtye Muuan Mies, jolta löytyy sellainenkin kappale kuin Tsygä rullaa. PASI LIESIMAA MARI KIVIJÄRVI 26.4. TEATTERI MIILU IMPROVISAATIOTEATTERI JOO! esittää huhtikuussa teatteri Miilulla kaksikymmentävuotisen taipaleensa kunniaksi viisi näytöstä. Viimeisen ehtii vielä katsomaan. Maagiseen realismiin pohjaavan J2O!:n jokainen näytös on katsaus yhden hahmon tarinaan ja maailmaan hänen ympärillään. Yleisö määrittää lähtökohdat, kaikki muu esityksessä tapahtuu tilassa ja hetkessä. LEO BRINKMANN “TÄMÄ ON VAKIOPAINEEN PARADOKSI: VAIKKA KOKO PAIKAN OLEMASSAOLO PERUSTUU ALKOHOLIN MYYMISEEN JA JUOMISEEN, SE ON VÄHITEN KIINNOSTAVA ASIA, JOTA VAKIOPAINEESSA TAPAHTUU.” Juha Mäkinen toimittamassaan kirjassa Vakiopaineesta, rakkaudella.
Yhteisöt 24 Jyväskylän ylioppilaslehti 4/2018 RASKAASTI PIENTEN PUOLELLA MUSIIKKI. Jyväskylän raskaan musiikin yhdistys Jyrmy ry takaa raskaan musiikin voivan erinomaisesti niin undergroundissa kuin maan pinnalla. F ilosofian opiskelija Oskar Tunderberg havaitsi reilut viisi vuotta sitten, että raskaan musiikin pitäisi näkyä enemmän Jyväskylässä. Hän oli juuri muuttanut kaupunkiin ja saanut elävän musiikin ystävänä vaikutelman kaupungin kulttuurielämän lievästä nurkkakuntaisuudesta. Pian Tunderberg olikin jo mukana perustamassa Jyväskylän raskaan musiikin yhdistystä eli Jyrmyä. “Mielessäni pyöri ajatus, että kaupunkiin on saatava vaihtoehtoisen raskaan musiikin keikkoja. Erityisesti kaipasin Jyväskylään doom metallia ja stoner rockia, koska sellaista oli huomattavasti vähemmän esillä kuin Suomen muissa kaupungeissa. Varsinkin Oulu ja Helsinki olivat tuolloin kunnostautuneet sillä saralla, joten ajattelin Jyväskylän sijaitsevan sopivasti välissä”, Tunderberg kertoo. Jyrmyn punaisena lankana lienee ylipäätään omaehtoisesti toteutetun elävän musiikin edistäminen matalalla kynnyksellä. “Se on aika hyvin kiteytetty”, sanoo Jyrmyn rahastonhoitaja Helena Määttä. “Ajatuksena on tehdä etenkin pienten bändien keikat helpommiksi Jyväskylässä sekä lisätä raskaan musiikin näkyvyyttä kulttuurielämässä ja yliopistolla”, kertoo yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Petteri Särmälä. YLIOPISTOON LIITTYEN myös kansainvälisyys on tervetullutta. “Vaihto-opiskelijoita olisi kiinnostavaa saada mukaan toimintaamme. Suomen maine raskaan musiikin maana ei näy vielä Jyrmyssä”, Särmälä sanoo. Syitä kaupungin kulttuurielämän nurkkakuntaisuuteen on vaikea osoitella sormella. Aina voi silti spekuloida. “Jyväskylään tuntuu muodostuneen vuosien saatossa suuria kulttuuriperinteitä, joiden varjoon ulkopuoliset ja pienemmät tekijät ja tapahtumat jäävät”, Tunderberg arvelee. Jyväskylä on muuttunut yhdistyksen perustajan mielestä parempaan suuntaan eli avautunut ulospäin. “Voihan olla, että Jyväskylä on muuttunut paremmaksi keikkakaupungiksi vain omissa silmissäni, koska sellaiseksi olen osaltani yrittänyt kaupunkia muuttaa. Siksi muutosta on vaikea arvioida objektiivisesti”, pohtii Tunderberg. “Viime vuosina on ollut vähemmän keikkoja arkisin, mikä kertonee yleisestä taloudellisesta tilanteesta. Me sen sijaan järjestämme elävän musiikin tapahtumat lähes aina viikonloppuisin. Jyrmy on järjestänyt sellaisia tapahtumia viitisenkymmentä”, Helena Määttä kertoo. YHDISTYKSEN AIKANA Oskar Tunderberg on todennut Jyväskylän lievästä sisäänpäinkääntyneisyydestään huolimatta erinomaiseksi ja uniikiksi kulttuurikaupungiksi. “Muissa Suomen kaupungeissa Jyväskylän omaleimaisuus vapaamielisenä ja järjestyshäiriöistä poikkeuksellisen vapaana kaupunkina tunnistetaan selvästi vaikkapa punkin ja konemusiikin piireissä”, hän kertoo. Asukkaiden vaihtuvuus on tunnetusti suurta, ja nuorta verta virtaa jatkuvasti kaupunkiin. Tämä on Tunderbergin mielestä sekä etu että haitta. “Uudet ihmiset tuovat kaupunkiin raikkaita ideoita, mutta jatkuvuuden säilyttäminen on vaihtuvuuden takia vaikeampaa.” Vastausta raskaan musiikin näkymättömyydelle voi halutessaan hakea viime vuosina kliseeksi muodostuneesta mantrasta, jonka mukaan rock on kuollut. Hokema viittaa enemmän ja vähemmän kitaravetoisen musiikin poissaoloon valtavirrasta. “Tietenkin aina “dinosaurusten” väistyessä spekuloidaan rockin kuolemalla, mikä on hölynpölyä. Suomesta löytyy poikkeuksellisen laadukasta ja omintakeista raskasta musiikkia, jota hehkutetaan maailmalla ja ihmetellään, mitä suomalaisten juomaveteen on lisätty”, Tunderberg kertoo. Perustaja ei kuitenkaan koe mielekkääksi rajoittaa raskaan musiikin käsitettä metallimusiikin sisäiseksi ominaisuudeksi. “Raskaus voidaan ulottaa kuvaamaan mitä tahansa musiikkia elektronisesta räppiin”, hän summaa. teksti Riku Lehtoranta kuva Laura Kangas Jyrmyn Petteri Särmälä, Helena Määttä ja Oskar Tunderberg haluavat edistää raskaan musiikin näkyvyyttä yliopistolla. TIETENKIN AINA “DINOSAURUSTEN” VÄISTYESSÄ SPEKULOIDAAN ROCKIN KUOLEMALLA, MIKÄ ON HÖLYNPÖLYÄ. JYRMYN KEVÄÄN TAPAHTUMAT z 14.5. Kevätkokous Mustassa Kynnyksessä klo 18.00. Kokouksiin ovat tervetulleita kaikki toiminnasta kiinnostuneet. z 18.5. Shadecrown, Scars of Solitude ja Callidice Katseessa. z 26.5. Jyrmyn baarikierros, jonne ovat tervetulleet jäsenet ja jäsenyydestä kiinnostuneet. z 20.6. Jyrmyn bussikyyditys Nummirockiin.
Helpotus 25 Jyväskylän ylioppilaslehti 4/2018 ERI PAIKKAKUNNILTA TULEVAT OPISKELIJAT HAUKKUVAT KOTIKUNTANSA OMALLA MURTEELLAAN. PASKA KOTISEUTU Takana tarunhohtoisen Tampereen MISTÄ OOT kotosi? No tosta Tampereen viärestä. No, oikeestaan Tampereelta. Näin tulee aika usein sanottuu, koska se ny vaa o helpompaa. Ei kukaan tiiä missä on Lempäälä. Sehän on siis 20 kilsaa Tampereelta etelään. Melekein kaikki tietää missä on Ireaparkki mutta kukaan ei tiiä että se on Lempäälässä. Siitähän Lempäälä tunnetaan – Ideaparkista. Tuo ostoshelvetti, joka tappo Lempäälän keskustan. Senkin Tampere tekee paremmi eli tappaa keskustansa. Kukaan ei uskalla mennä sinne, kun ei tiedä onko tällä kertaa liikenneruuhka ratikan, kansiareenan vai rantatunnelin syytä. Mistä muusta meidät tunnetaan? No urheilusta. Meillä on vuonna 1904 perustettu Lempäälän Kisa ja Aikku Saarinen. Mitä Tampereella on? 1896 perustettu Pyrintö. Eli hävittiin sekin. SISÄLLISSODASTA ON puhuttu Lempäälässä paljon, meidän mailla kun oli isot kahakat kiihkeimpinä aikoina. Mutta siinäki kävi niinkun kaikes muussa: ne soti Lempääläs vaan, ku tarkotus oli päästä Tampereelle. Sinnehän ne kaikki haluaa. Me ollaan iha kirjaimellisesti tamperelaisten varjossa. Niillä on Näsinneula ja Tornihotelli, meillä vaan Sukarin Topin lupaukset rakentaa Ideaparkin viereen jättihotelli. Niin muuten Topi: Missä on meidän hiihtoputki, uimahalli ja kaikki muu? Meillä on kuitenkin keskustassa kolme baaria neliökilometrin alueella. Niitten nimet on legendaarisia. Yhden nimi on Paikallinen. Mennäänkö Paikalliseen? Joo, mutta mihin niistä? Eikun Paikalliseen. Jaaaaaa. Toisen nimi on Välibaari. Aluks sen nimi oli joku ihan muu, mutta kun se oli niiden kahden muun välissä, niin siihen mentiin aina, kun ei jaksettu kävellä perimmäiseen. Sit sen nimi muutettiin virallisesti Välibaariks. Ja silti kaikki menee viihteelle Tampereelle. YHDESSÄ ASIASSA ollaan voitettu manselaiset: viety niitten lapset. Kunnan slogan on ”Lempäälä on lähellä”. Ainakin lapsiperheet on sen huomannu, koulut pursuaa lapsia. Ja hometta. Onneks ei olla kuitenkaa Akaassa, jossa on vaan yks koulu ilman homeongelmia. On meillä kuitenkin jotain ylpeiltävää. Nimittäin Suomen pisin talviolympiaedustaja Marko Anttila (203 cm). Kun tarkemmin aattelee, sekin nousi kuuluisaks Ilveksessä. Me ei osata edes päättää ollaanko lempääläisiä vai lempääläläisiä. Ps. Yritin kovasti kirijottaa Tampereen murteel, mutta ku oon vaan Lempäälästä, niin en osaa sitäkään kunnolla. Antti Raunio NÄMÄ NOPAT EHDIT VIELÄ TEHDÄ OPISKELU. Lukuvuoden loppu häämöttää jo. Jos opiskeluvuosi ei ole sujunut odotusten mukaisesti, tilanteen ehtii vielä korjata. Kokosimme listan kursseista, jotka ehtii vielä suorittaa ennen lukuvuoden loppua, suhteellisen vähällä vaivalla. teksti Henrik Huusko kuva Ines Sirén Johdatus tilastotieteeseen, 2 op TILP100. Kurssilla käsitellään sitä, mitä on tilastotiede. Kurssilla pääsee oppimaan ja syventämään opittua muun muassa todennäköisyyslaskennan ja normaalijakauman parissa. Kurssi suoritetaan vastaamalla verkossa oleviin monivalintakysymyksiin ja laskutehtäviin kurssin verkkosivuilla. SPSS-kurssi, 2 op TILP350. SPSS-kurssilla tutustutaan nimensä mukaisesti SPSS-ohjelmaan. Kurssin tehtävät ei ole erityisen haastavia, ja pohjaksi riittää tilastotieteen perusteiden hallinta. Kurssi suoritetaan tekemällä verkossa lopputentin tehtävät. Yleistä tietoturvasta, 1 op URAP1000. Nykypäivänä tietoturvan tunteminen on tärkeää tietotekniikan yleisyyden takia. Tämä yhden opintopisteen kurssi suoritetaan verkkoympäristö Moodlessa, jossa myös tehdään monivalinnoista koostuva tentti. Johdatus kyberturvallisuuteen, 2 op ITKP0002. Tällä kurssilla tutustutaan kyberturvallisuuden maailmaan. Teemoja ovat esimerkiksi Suomi tietoyhteiskuntana, internet ja sen teknologiat sekä kyberturvallisuus. Kurssin suorittaakseen täytyy tehdä pienimuotoinen essee ja aikarajattu monivalintatentti verkossa. Opintopisteiden kokoon saaminen voi olla työlästä. Kemian perusteet 1, 5 op KEMP111. Kemian perusteissa tutustutaan muun muassa alkuaineisiin ja jaksollisen järjestelmän rakenteeseen, reaktioyhtälöihin, kaasujen käyttäytymiseen ja kemiallisiin sidoksiin. Kurssin ehtii suorittaa vielä kirjatenttinä. Kannattaa huomioida, että tentti ei ole verkkotentti ja sen voi tehdä seuraavan kerran 11. kesäkuuta. Feministisen ajattelun historia ja klassikot, 5 op SPTP102. Kurssilla tutustutaan feministisen ajattelun historiaan antiikista 1970-luvulle ja käydään läpi feministisen ajattelun keskeisiä klassikoita. Kurssin voi suorittaa tenttimällä kurssikirjallisuuden etentissä. Feministisen teorian nykysuuntauksia 5, op SPTP103. Kurssilla perehdytään feministisen teorian keskeisiin kysymyksiin nykyklassikoiden avulla ja tutustutaan sukupuolentutkimuksen ajankohtaisiin teoreettisiin keskusteluihin. Kurssin voi suorittaa tenttimällä kurssikirjallisuuden e-tentissä. Sukupuolentutkimuksen tieteenfilosofia ja metodologia, 5 op SPTP104. Tällä kurssilla käydään läpi feminististä tieteenhistoriaa, -sosiologiaa ja -filosofiaa sekä metodologiaa ja niihin liittyviä keskusteluja. Kurssin voi suorittaa tenttimällä kurssikirjallisuuden e-tentissä.
Jyväskylän ylioppilaslehti 4/2018 Maailmalla 26 JYLKKÄRIN ENTINEN TOIMITTAJA RAPORTOI MATKASTAAN MAAILMAN YMPÄRI. ARIMO REISSAA Miltei kotona Euroopassa LAUTAN IKKUNASTA näkyy tuttu maisema. Yleensä tutun maiseman näkemisessä ei ole mitään ihmeellistä. Vaan kun on kiertänyt maailmaa lähes kaksi vuotta, tuntuu oudolta tunnistaa Istanbulin maamerkkejä parin vuoden takaa. Kun lähdin Euroopasta kesällä 2016, oli Euroopan portiksi kutsuttu Istanbul viimeinen kohteeni vanhalla mantereella. Ja kun lensin nyt takaisin Eurooppaan, tuli siitä myös kotimatkani ensimmäinen pysäkki. TUTTUA EI ole vain maisema. Vastapäisellä penkillä istuu turkkilainen ystäväni Müjdat, jonka tapasin Fijillä vajaa vuosi sitten. Fijin jälkeen kuljimme yhdessä myös Tongalla, kunnes jatkoimme matkojamme eri suuntiin. On hyvää tuuria, että ehdimme tavata uudestaan Istanbulissa. Eläköitynyt pankkiiri Müjdat kun on palannut kotikulmilleen vain muutamaksi kuukaudeksi. Parin viikon päästä hän lentää Väli-Amerikkaan ilman tarkkaa paluupäivää. Kun Müjdat aloittaa oman matkansa, lopettelen minä omaani. Paluuni Istanbuliin tarkoittaa, että olen nyt periaatteessa matkustanut maailman ympäri. Matkaa on silti vielä jäljellä, sillä kierrän seuraavat pari kuukautta TURKKI. Kahden vuoden maailmanympärysmatkan loppu alkaa olla käsillä. maitse Eurooppaa. Viimeisen kahden vuoden aikana olen tutustunut useisiin eurooppalaismatkaajin, joita näen nyt uudestaan heidän kotinurkillaan. Loppureissu meneekin pitkälti tuttuja tavaten. KUN KIERTELYNI Euroopassa päättyy, palaan Suomeen, Jyväskylään ja opiskelijaksi. En ole täysin varma, mitä paluustani ajattelen. Parin vuoden maailmanympärysmatka kuudella mantereella ja noin viidessäkymmenessä maassa on opettanut paljon. Uskon, että minusta on tullut matkan aikana avoimempi ja kiitollisempi ihminen. Näitä kokemuksia tulee ikävä. Toisaalta matkailun jatkuvat jäähyväiset ja juurettomuus myös kuluttavat. Tuntuu hyvältä palata paikoilleen, vaikka ajatus syksyllä odottavasta opintolastista ahdistaa jo nyt. Mitä reissun tuomista muutoksista jää jäljelle, kun stressi ja kiireet puskevat päälle? Ainakaan vastausta ei tarvitse odottaa enää kauaa. Kesällä olen viimein kotona. Arimo Kerkelä ARIMOTRAVELS.COM ARIMO REISSAA -JUTTUSARJA PÄÄTTYY TÄHÄN KIRJOITUKSEEN. Kotimatka Euroopan halki alkaa Istanbulista. ARIMO KERKELÄ
Kasvo 27 Jyväskylän ylioppilaslehti 4/2018 KONNEVEDEN MYYRÄMIES teksti ja kuva Laura Kangas ”KYLLÄHÄN MINÄ olin lintuharrastaja lapsena, mutta en ikinä ajatellut, että luonnosta voisi tulla ammatti. Kasvoin maaseudulla Laukaassa hyvin vähävaraisessa perheessä. Luonto oli ympärillä koko ajan, polkuja ja mittaamattoman laajat metsät, joissa rymytä. Olin pesärosvo: kun kaupunkilaispojat menivät kiikarit kaulassa ohi, niin minä etsin lintujen pesiä ja keräsin niistä munakokoelman. Toki siinä syntyi rakkaus luontoon, mutta ei sellainen ylitsevuotava ”vihreä” rakkaus. Ennen vanhaan luontoa pidettiin myös pelottavana, ja olihan se sitä välillä, kun harhaili liian kauas kotoa liian myöhään. Pääsin Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan yhteiskuntatieteitä ja valtio-oppia, mutta halusin ulkomaille opiskelemaan. Minulla ei ollut varaa lähteä esimerkiksi Englantiin, joten etsin maita, joissa olisi mahdollista hakea stipendiä kohdemaasta. Sellaisia maita olivat lähinnä Itä-Euroopan maat. Jos siihen aikaan olisi hankkinut kommunistisesta maasta yhteiskuntatieteellisen alan paperit, niin eihän niillä täällä olisi päässyt mihinkään töihin. Luonnontieteet ovat kuitenkin suhteellisen puolueeton asia. Niinpä minä päädyin Halleen Itä-Saksaan opiskelemaan ekologista eläinja kasvitiedettä. Valmistuttuani tulin takaisin Suomeen ja pääsin Kelan tukemana tekemään tutkimusavustajan hommia Jyväskylän yliopistolle. Minulle annettiin hyönteisiä määritettäväksi, ja niitä oli aivan pirusti: minun piti määrittää muun muassa 30 000 kaskasta. Se oli iso ja tylsä urakka. Onneksi viereisessä työhuoneessa istui assistentti Jussi Viitala, joka oli mukana, kun Konneveden tutkimusasemaa rakennettiin vuonna 1982. Viitala perusti sinne Suomen ensimmäisen myyrätarhan, jossa hän tutki Lapista tuomiaan harmaakuvemyyriä. Pääsin livahtamaan Jussin mukana karkuun hyönteisiltä, ja sille tielle jäin. Sain mahdollisuuden jatkaa tutkimusapulaisena, ja siitä siirryin pikkuhiljaa myyrähommiin. Mietin monta vuotta, että joskus eläkkeelle jäämisen jälkeen kirjoittaisin myyristä kirjan. Halusin pistää tietotaitoni jossain muodossa kirjoihin ja kansiin. Sitten aloin miettiä, että minkä hiivatin takia sitä pitäisi eläkkeelle odottaa. Pidän kirjoittamisesta. Olen kirjoittanut lapsilleni satuja vuosituhannen vaihteessa, kun he olivat siinä iässä, että heille luettiin paljon. Kirjoitin joulusatuja, joissa lapseni seikkailivat. Myyräkirjankin oli tarkoitus olla vähän sellainen sekoitus lastenkirjaa ja tietokirjaa. Minulla oli voimakas visio, että se kertoisi yhdestä sankarimyyrästä, ja sen myyrän koko elinkierto puristettaisiin yhteen vuoteen. Eihän sitä sellaisenaan hyväksytty. Kustannustoimitus kohteli kirjaa ankarasti, mutta jäi siihen myös sitä omaa tyyliä. Tiede-lehti kuvaili kirjaa sanalla ”viehko”. Omat lapseni ovat sen ikäisiä, että he hakevat opiskelupaikkoja. Yritän kannustaa heitä siihen, että ei tarvitse olla vahvaa käsitystä siitä, mitä haluaa tehdä isona, kunhan tekee jotakin. Itsekin olen hakenut opiskelemaan myös arkkitehdiksi. Oma urani on ollut sattumien summa, mutta onhan tämä tietenkin ollut mukavaa hommaa, kun sitä on 35 vuotta jaksanut tehdä.” HANNU YLÖNEN z Bioja ympäristötieteiden professori Jyväskylän yliopistossa. Konneveden tutkimuslaitoksen johtaja. z Opiskeli eläinja kasvitiedettä Itä-Saksan Hallessa. z Erikoistunut myyrien ja muiden jyrsijöiden tutkimiseen. Ylösen kirja Myyrän salainen elämä julkaistiin maaliskuussa. z Perheeseen kuuluu viisi lasta ja vaimo. z Harrastaa vapaa-ajallaan veneilyä. ”Välillä joku ihmettelee, että miten meidän perhe voi viettää aikaa niin ahtaasti samassa veneessä.” TUTKIJA. Konneveden tutkimuslaitoksen johtajasta Hannu Ylösestä olisi voinut tulla yhteiskuntatieteilijä, arkkitehti tai kirjailija. Niiden sijaan hänestä tuli myyräprofessori.
ANSSI TIKANMÄEN ORKESTERI / ISMO ALANKO JAAKKO EINO KALEVI ESITTÄÄ: TÖÖLÖ LABYRINTH JAAKKO LAITINEN & VÄÄRÄ RAHA JUKKA NOUSIAINEN & KUMPP./ MARIA GASOLINA NICOLE WILLIS & UMO JAZZ ORCHESTRA OLAVI UUSIVIRTA / SCANDINAVIAN MUSIC GROUP 1–3 PÄIVÄN LIPUT NYT MYYNNISSÄ! L O U N A I S P U I S T O S S A 5 . – 7 . 7 . W W W . J Y V A S K Y L A N K E S A . F I JYVÄSKYLÄN KESÄN PUISTOJUHLAT pe 25.5. saakka klo 12–13.30 Opastukset visual thinking strategies -menetelmällä. pe 27.4. ja 11.5. klo 16.30–17.30 yleisöopastus Generation-näyttelyyn la 19.5. klo 18–22 Yläkaupungin Yö -ohjelmassa mm. KEliel ja Kalle Rasinkangas pe 25.5. klo 16.30 Does-tanssiperformanssi ja tanssiteos Generation-taiteilija Pauliina Latva la 28.4. ja su 27.5. klo 11–16, Kirjoittajapajat Dialogissa yli sukupolvien I ja II, ohjaajana Jarna Pihlajamäki, 20 e / hlö 7paja. Katso tarkempi ohjelma www.jyvaskyla.fi/taidemuseo/nayttelyt/tapahtumat#jkltaidemuseo Kauppakatu 23, Avoinna ti–su 11–18 6/3/0 €, vapaa pääsy taide-, museoalojen ja OKL:n opisk. sekä 2018 alle 24-v. JYVÄSKYLÄN TAIDEMUSEO facebook.com/Jyvaskylantaidemuseo Instagram @jkltaidemuseo