Mies Niskalaukauksen jälkeen Timo Rautiainen ei aio palata opettajaksi. Kasvot 19 Suomi taittuu vapaaehtoisten avulla. Sivu 12 Opiskelurauha löytyi ryhmässä Kampuksen bändit tentattavana. Sivut 16–17 Yliopiston rokkiosasto 2. MAALISKUUTA – 15. MAALISKUUTA 49. VUOSIKERTA SIVUT 9–11 NUMERO 4/2009 Maalari vaihtoi työkalua A B IN U M E R O
2.3.09 UUTISET 2 Sähköisen viestinnän tietosuojalain muutos lisäisi mahdollisuuksia tutkia verkon käyttöä myös yliopistolla. Tietohallintokeskuksen mukaan riski opiskelijoiden kyttäämisen on silti pieni. HALLITUKSEN ESITYS sähköisen viestinnän tietosuojalain muuttamisesta jättää avoimia kysymyksiä yliopisto-opiskelijoiden viestinnän seurantaan. Lex Nokiaksi kutsuttu lakimuutos antaisi yritysten lisäksi myös yhteisötilaajille, kuten yliopistolle, oikeudet käsitellä verkon käyttäjien sähköisiä tunnistamistietoja epäillyissä väärinkäytöstilanteissa. Kansalaisten sähköisiä oikeuksia puolustava Electronic Frontier Finland ry (Ef?) on huolissaan lain vaikutuksesta. Pelkkä epäily verkon väärinkäytöstä riittäisi jatkossa perusteluksi tarkkailla esimerkiksi opiskelijoiden sähköpostia, pikaviestipalveluita tai nettipuheluita. ”Jos jollekin tulee mieleen tutkia, käyttääkö nuori poliitikonalku yliopiston sähköpostia poliittiseen viestintään, antaa laki siihen periaatteessa mahdollisuuden”, Effin hallituksen puheenjohtaja Tapani Tarvainen kertoo. Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian tiedekunnassa yli-insinöörinä työskentelevän Tarvaisen mukaan verkkoviestinnän tutkimiseen on aiemmin tarvittu ilmianto. Nyt kynnys madaltuisi ja yritykset astuisivat viranomaisten reviirille. ”Jos kyse on rikoksesta, pitäisi sen olla aina poliisiasia. Nyt yritykset ja yhteisötilaajat voivat itse alkaa selvittää verkkotietoja epäillessään väärinkäytöstä. Tämä antaa mahdollisuuden kiusantekoon.” JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON tietoturvapäällikkö Matti Levänen ei usko, että laki johtaisi yliopistolla esimerkiksi opiskelijoiden sähköpostien tunnistetietojen tarkkailuun. ”En näe sitä todennäköisenä ainakaan meidän yliopistossamme. Säännöksistä päättää kuitenkin yliopiston hallitus, eikä tietohallintokeskus.” ”Tarve sen selvittämiseen, kuka kenenkin kanssa juttelee, täytyisi tulla johdon puolelta. Ja hallituksessahan on opiskelijoitakin näistä asioista päättämässä”, Levänen toteaa. Tietoturvan kannalta Levänen näkee lakiesityksessä myös hyviä puolia. ”Laki antaisi mahdollisuuden tutkia, jos esimerkiksi hakkeri valloittaa yliopiston koneen ja käyttää sitä roskapostin levittämiseen.” YLIOPISTOLLA työskentelevä tietoturva-alan ammattilainen ei halua kommentoida asiaa virkansa takia omalla nimellään. Yksityishenkilönä hän toteaa, että haluaisi palauttaa lain takaisin valmisteluun, koska se on tehty hätiköiden. ”En ole lain kannalla. Se selkeyttää joitakin vanhan lain kohtia, mutta siinä on paljon huonoja asioita. Tässä hypätään vain ojasta allikkoon.” ”Tällä hetkellä yliopiston sähköposteja ei missään nimessä haluta tutkia, enkä halua semmoista lakia, joka antaa siihen mahdollisuuden.” JYYn hallitus ei aio nousta barrikadeille Lex Nokian takia, mutta on huolestunut sen vaikutuksista. Eniten hallituslaisia mietityttää se, että opiskelijaverkon liikennettä voitaisiin seurata entistä tarkemmin. Heidän mielestään verkkoa ja julkisia tietokoneita pitäisi pystyä käyttämään ilman huolta kyttäämisestä. Eduskunta äänestää Lex Nokian hyväksymisestä tai hylkäämisestä keskiviikkona. Juha Korhonen toimittaja@jyy.? R IKU S UONIO Jos jollekin tulee mieleen tutkia, käyttääkö nuori poliitikonalku yliopiston sähköpostia poliittiseen viestintään, antaa laki siihen periaatteessa mahdollisuuden.” Tapani Tarvaineni ” Lex Nokia pitää opiskelijat varpaillaan Välivuosista eroon tukiuudistuksella Hallitus aikoo uudistaa opintotukijärjestelmää niin, että opinnoista päädyttäisiin nopeammin työelämään. Hallitus ilmoitti viime viikolla käynnistävänsä opintotukiuudistuksen, jonka tarkoituksena on kannustaa päätoimiseen opiskeluun. Myös uusien ylioppilaiden pääsyä korkeakouluihin halutaan helpottaa pääsykoejärjestelmää muokkaamalla. Idean takana on opetusministeri Henna Virkkusen (kok.) mukaan halu pidentää työuria niiden loppupäästä. Nykyisin välivuosia kertyy keskimääräiselle opiskelijalle kolme. Maisteriksi valmistutaan keskimäärin 27-vuotiaana.
Kaupunki seuraa uutta tukikäytäntöä Kaupungin päätös käsitellä opiskelijoiden toimeentulotukihakemukset hajautetusti on puhuttanut Jyväskylän perusturvalautakunnassa. Lautakunnan ja JYYn hallituksen jäsenen Touko Aallon (vihr.) mukaan kaupunki on luvannut tarkkailla kevään ajan, miten uusi käytäntö toimii ja tarvittaessa palata kesällä vanhaan. Ylioppilaskunta ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunta vaativat helmikuun puolivälissä, että opiskelijoiden toimeentulotukihakemusten käsittely palautettaisiin yhdelle sosiaaliasemalle. JYYn ja JAMKOn mukaan vuoden vaihteessa käyttöön otettu hajautus on pidentänyt käsittelyaikoja, eikä tasapuolisuutta ole voitu taata. Kampuksen Dynamo nousi liigaan Seminaarinmäeltä ponnistava futsaljoukkue Kampuksen Dynamo päätti kautensa liiganousuun. Joukkue kukisti liigakarsinnan ensimmäisessä vaiheessa kokkolalaisen TP-Kaarlen 13–0, ja nousun ratkaisseessa pelissä Futsal Tornio–Kemin 6–4. 3 MADONNAN tulevan kesän Helsingin-konsertin 80 000 lippua myytiin loppuun kolmessa tunnissa. Trokarien Madonnaliput menevät nettihuutokaupoissa kirkkaasti alkuperäistä kalliimmilla hinnoilla, joten kysyntä ei ole hinnasta kiinni. Miksi Madonna-konsertin lippujen hinnat lähtivät 99 eurosta, vaikka ne olisi myyty loppuun kalliimmallakin, Live Nationin markkinointipäällikkö Ritva Väänänen? ”Hinta oli se, mikä artistin kanssa sovittiin. Voihan ajatella, että enemmänkin olisi saanut, kun kysyntä oli noin kovaa. Itse olen iloinen, ettei meillä lähdetty jostain 150 eurosta, vaan artisteillakin riittää joskus malttia.” Entä markkinointi? Miksi rahaa tuhlattiin esimerkiksi ulkomainoksiin 17 kaupungin kaduilla, vaikka lehdistö antoi konsertille roppakaupalla ihan ilmaista mainosta? ”Minä en ikinä ajattele noin.” Eikö kuitenkin näytä siltä, että Madonnan konsertti olisi myyty loppuun millä hinnoilla ja mainoksilla tahansa? ”Asioita ei voi ottaa itsestään selvinä. Sellaista tilannetta ei saa tulla, että maanantaina artistin edustaja kyselee puuttuvan mainonnan perään, kun liput eivät olekaan myyneet loppuun.” Niin ikään Live Nationin järjestämä Porin Sonisphere, pääesiintyjinään Metallica ja Linkin Park, myi 50 000 lippua loppuun puolessa tunnissa. Miksi liput täytyy saada menemään heti? ”Takavuosina, kun ihmiset ostivat liput lähempänä keikkaa, artistit saattoivat katsoa heikkoja lipunmyyntejä ja päätellä, että ei heistä Suomessa kukaan tykkää. Sitten keikkoja peruttiin. Jos liput menevät heti, saatetaan jopa saada lisäkeikka." Matti Tyynysniemi Olisiko Madonnasta voinut maksaa enemmän? Opiskelijat söivät pirun paljon aterioita Kelan mukaan yliopisto-opiskelijat söivät viime vuoden aikana täsmälleen 6 666 666 tuettua ateriaa. Päivittäin tuetun luonaan syö noin puolet opiskelijoista. Kaikkiaan tuettuja aterioita syötiin 13,8 miljoonaa, joista ammattikorkeakouluravintoloissa 5,1 miljoonaa. Humanistisen tiedekunnan opintoasiainpäällikkö Ossi Päärnilä ei suosittele toista maisterintutkintoa. HARVA MAISTERI ahertaa vielä toisen gradun ensimmäisen lisäksi, mutta on heitäkin muutamia vuodessa. Niin sanottujen tuplamaistereiden määrä on ollut kasvussa 2000-luvulla. Tulevaisuudessa heitä ennustetaan valmistuvan yhä enemmän, koska uusi tutkintorakenne mahdollistaa maisterin papereiden hankkimisen kahdessa vuodessa kandidaattitasoisen tutkinnon jälkeen. Jo pidemmän aikaa on käyty keskustelua, tulisiko useamman maisterintutkinnon suorittamista rajoittaa asettamalla vain ensimmäinen tai kaksi ensimmäistä tutkintoa maksuttomiksi. SUOMALAISET OVAT kovasti tutkintouskovaisia. Monella opiskelijalla saattaakin olla mielessä käsitys, että työelämässä hyötyisi toisesta maisterintutkinnosta. ”Sellaista ei kuitenkaan vaadita missään,” humanistisen tiedekunnan opintoasiainpäällikkö Ossi Päärnilä muistuttaa. Hän ei kannustaisi ketään tuplaamaan tutkintoaan. Vain hyvin toisenlaisen alan tutkinnosta saattaisi hyötyä työelämässä. Päärnilän mielestä opintoja olisi parempi jatkaa maisterivaiheesta pidemmälle kuin hankkia toinen tutkinto rinnalle. AKAVAN koulutuspoliittinen asiamies Simo Pöyhönen myöntää tuplamaisterin helpottavan alan vaihtoa, mutta hänen mielestään työlään toisen maisteritutkinnon ei pitäisi olla se ensimmäinen vaihtoehto. Sen sijaan tulisi kehittää tiettyä osaamista. Pöyhönen kaipaakin enemmän vaihtoehtoja täydennyskoulutukseen. ”Pidempikestoisia, työn ohessa suoritettavia ja sopivamman hintaisia kursseja,” hän luettelee tarpeita. Aikuiskoulutusta ollaan parhaillaan kehittämässä AKKU-työryhmässä. Pöyhönen ei usko taantuman näkyvän erityisemmin valmistuvien tuplamaistereiden määrässä, vaikka moni saattaakin synkän työmarkkinatilanteen keskellä pohtia toista tutkintoa. Sara Malmberg Tuplamaistereiden määrän uskotaan kasvavan G Maisterintutkintojen määrällä mitattuna Jyväskylän yliopisto on Helsingin yliopiston jälkeen maan toiseksi suurin maisterikouluttaja. Keväällä 2008 yliopissamme opiskeltiin 61 erilaisessa maisteriohjelmassa. G Tuplamaisterit vuodesta 1990: Tiedekunta: Valmistuneita (>10 opiskelijaa) hum + yht 45 hum + kasv 33 hum + tal 23 yht + tal 21 yht + kasv 17 tal + kasv 11 liik + kasv 10 F A K TA Johtosääntö huolestuttaa Yliopistolain vastustajat kokosivat rivinsä myös Jyväskylässä. YLIOPISTOLAISET OVAT nousseet takajaloilleen uuden johtosäännön takia. Erityisesti kysymyksiä herättävät yliopiston hallinnon halu päästä eroon laitosneuvostoista ja keskittää valtaa laitosten johtajille. Avoin yliopisto -niminen ryhmittymä onkin perustanut toimintaryhmän pohtimaan sitä, miten johtosäännön uudistamiseen voidaan vielä vaikuttaa. ”Toimintaryhmään tulee ainakin kaksi asiantuntijajäsentä. Tarkoitus on pohtia yhdessä yliopiston tulevaisuutta”, Avoin yliopisto -ryhmässä toimiva filosofian opiskelija AnnaMari Kaján kertoo. Toimintaryhmä sai alkunsa toissa viikolla pidetystä uutta yliopistolakia koskevasta keskustelutilaisuudesta, jossa oli läsnä satakunta opiskelijaa ja yliopiston henkilökunnan jäsentä. Esiin keskustelutilaisuudessa nousi erityisesti tyytymättömyys siihen, miten yliopistolaista ja oman yliopiston opintoja hallintojohtosääntöjen uudistamisesta on tiedotettu. Muun muassa hallintojohtosääntöä muokanneen työryhmän työtä pidettiin salamyhkäisenä: työryhmän luonnoksen on pitänyt olla julkinen jo pitkään, mutta sen löytyminen yliopiston sivuilta oli työn ja tuskan takana. Yleiskokouksessa ilmaistiin tyytymättömyyttä myös ylioppilaskunnan toimintaan: muutaman puhujan mielestä JYY on suotta hyssytellyt lakiuudistuksen vaikutuksia. Paikalla tilaisuudessa ei kuitenkaan ollut ylioppilaskunnan hallituksen virallista edustajaa vastaamassa arvosteluun. AVOIN YLIOPISTO -ryhmittymä sai kuitenkin myös itse kritiikkiä niskaansa, kun Jyväskylän Avoin yliopisto ärähti tiedotteen muodossa kansalaisaktiiveille nimensä varastamisesta. Ryhmittymän olikin viime tiistain kokouksessaan tarkoitus pohtia sitä, pitäisikö nimeä muuttaa. ”Olemme kuitenkin tyytyväisiä siihen, että nimi on herättänyt keskustelua Avoimen yliopiston avoimuudesta. Siellähän opiskeluista täytyy maksaa”, Kaján muistuttaa. Kajánin mukaan ryhmä aikoo aluksi keskittyä yliopistolakiin, muttei ainoastaan vastustaakseen sitä. Tarkoitus on pohtia yliopiston tulevaisuutta laajemminkin. ”Vaikka laki menisi läpi, pitää muistaa, ettei se ole se ainoa juttu. Ja voihan lakia kritisoida myös sen tultua voimaan”, Kaján sanoo. YLIOPISTOLAIN kohtalosta keskusteltiin eduskunnassa viime torstaina. Kiistellyn lain on tarkoitus astua voimaan elokuun alussa. Lain myötä uudistuvien opintoja hallintojohtosääntöjen kohtalosta puolestaan päättää yliopiston uusi, kesällä valittava hallitus ensi syksynä. Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? Avoin yliopisto -ryhmä vastusti vallan keskittymistä rehtorille kampuksella samaan aikaan Helsingin-mielenosoitusten kanssa. Heikkiselle pronssia MM-kisoissa Jyväskylän yliopistossa taloustieteitä opiskeleva Matti Heikkinen nappasi yllätysmitalin hiihdon MM-kisoissa Liberecissä. Heikkinen oli kolmas 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kisassa. Pronssi oli Heikkiselle uran ensimmäinen arvokisamitali. R IKU S UONIO
JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.?, nettisivut www.jylkkari.? Päätoimittaja Marja Honkonen 010 423 4509, paatoimittaja@jyy.? Toimittaja Juha Korhonen 010 423 4510, toimittaja@jyy.? Siviilipalvelusmies Riku Suonio (kannen kuva) 010 423 4511, sivari@jyy.? Painos 52 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356–7362. NÄKÖKULMIA Jyväskylän yliopiston Yliopisto-nimen käytöstä kiistaa Jyväskylän yliopiston opiskelijat ja suuri osa henkilökuntaa on suivaantunut siitä, että valtion ja yliopistojen johdon suunnittelema tutkimusja tuotekehityspalveluita yrityksille myyvä uusi yksikkö aikoo käyttää itsestään nimeä Jyväskylän yliopisto. ”On vaara, että nimien samankaltaisuuden vuoksi ihmiset sekoittavat suunnitellun liikelaitoksen yliopistoihin”, linjaa Avoin yliopisto -verkosto tiedotteessaan. Verkoston mukaan yliopisto-termi viittaa liiaksi vuosisataiseen tiedeyhteisötraditioon, jonka kulmakiviksi on tavattu lukea vapaa ja kriittinen tutkimus ja opetus. Avoin yliopisto -verkosto ei ole kytköksissä vitsikkäästi nimettyyn Jyväskylän Avoin yliopisto -oppilaitokseen, joka tarjoaa maksullisia korkeakouluopintoja. Totuuden tietotoimisto lehti.samizdat.info RÄYHÄÄMINEN (itkuraivari). Jos liput myydään loppuun, hajota vaikka hotellihuone. Kalpan fanit näyttivät esimerkkiä Jyväskylässä. Onnistuisikohan sama Madonnan konsertin kanssa? VICKANIN KIHLAT (viimein). ”Ja, ja, ja!” PESSIMISMI (elämäntapa). ”Det ska inte kestää, kumminkaan.” 4 V iime aikoina on vanhempien ja kokeneempien puheita kuunnellessa tullut hämmentynyt olo. Sanamuodot ja ilmaisut kuulostavat päteviltä mutta päätelmät eriskummallisilta. Y liopistolaki, joka antaa yliopiston ylimmän vallan ulkopuolisten käsiin, ”lisää yliopiston autonomiaa”. Entistäkin lakia monimutkaisempi mutta sinänsä hyödyltään mitätön sähköisen viestinnän tietosuojalaki, tuttavallisemmin Lex Nokia, ”selkeyttää vanhoja säännöksiä”. H ulvattomin heitto oli sosiaalija terveysministeriön tupakkapoliittisen työryhmän ajatus siitä, että tupakoinnin myönteisessä sävyssä esittävä kuvasto tulisi sensuroida yhteiskunnan edun nimissä pois lehdistä, tv-sarjoista ja elokuvista. Yhteiskunnan edulla ei tosin onneksi kehdattu tarkoittaa yksilön tai sananvapautta. K un ministeri letkauttelee sanomalehdelle työnantajan oikeudesta käskeä työntekijää riisuutumaan alasti yrityssalaisuuden nimissä, tulee väkisin olo, ettei ministeri ota tehtäväänsä kovin vakavasti. Ilkeämielisesti voisi ajatella, että syynä on vaalien kaukaisuus. Kun eduskuntaa valitaan seuraavan kerran kahden vuoden kuluttua, yliopistouudistuksesta, urkintalaista ja muista hölmöilyistä on niin pitkä aika, ettei niitä kukaan enää kaivele. Kansa saattaa tietää, mutta muistia sillä on vain viikon verran. Poliitikkojen onneksi. O sataan sitä toki elinkeinoelämässäkin. Kun voittoa tuottava yritys potkii työntekijän pellolle sillä verukkeella, että ”nyt menee kato huonosti”, kyse on röyhkeydestä, johon harvalla on varaa. Kokeilkaapa yliopistolla, sopiiko lehtorille esseen myöhäisempi palautus siksi, että sidosryhmänne painostavat juomaan keskiviikkoiltana kaljaa. Vastaus lienee tyly ”ei”, mutta se sen pitäisikin olla. S amaa sanaa soisi kansalaisten käyttävän myös silloin, kun eduskunnassa jälleen tehdään yhtä ja puhutaan toista. Kukaan ei purnaa opiskelijan puolesta, jollei opiskelija purnaa itse. H allitus lupasi viime viikolla muuttaa opintotukijärjestelmän päätoimista opiskelua kannustavammaksi. Aika näyttää, tarkoitetaanko sillä esimerkiksi opintorahan vähentämistä. pääkirjoitus 2. maaliskuuta 2009 Hassujen lakien ministerit Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? Jarno Liski ARKINEN AAMUNKOI sivalsi taas kasvoille. Torstain ja maanantain välinen yö oli ohi, ja minä taas tässä maailmassa, jota yleisesti tärkeimpänä pidetään. Eihän täällä loisteputkien virastovalossa ihminen viihdy, mutta aina välistä tulee toimitettavaksi asioita, jotka vaativat pistäytymistä. Edellisellä vierailullani luin maakuntalehden yleisönosastokirjoitusta vuodelta 1990. Siinä Mikkelin kaupungin konserttitalon toimitusjohtaja vastasi käyttöastetiedusteluihin. Vastine pysäytti omituisuudellaan. Toimitusjohtaja ilmoitti lyhyesti, että kysymys käyttöasteesta ja sitä kautta liiketaloudellisesta kannattavuudesta on mieletön. Talohan on julkista sektoria, ei sen tavoitteita ole asetettu yksityisen sektorin järjellä, eikä niiden saavuttamista voida yksityisen sektorin mittareilla arvioida. Ohimennen toimitusjohtaja kehotti markoista kiinnostuneita etsimään taloudellista tuottavuuttaan vaikka kaupungin imagon kohenemisen seurauksista ja ylipäätään arvioimaan hintalappua sille, että seudun ihmisille voidaan nyt tarjota sellaisia kulttuurielämyksiä, joita muuten ei nähtäisi. KUVITELLAPA TÄLLAISTA puhetta nykyään: ”Eiköhän korjata tuo Valtiontalo itselle, kyllä sille joku käyttöä keksii, on ihmisillä mukavampaa”. Konserttitalo Mikaelissahan alkoi jo pari vuotta kirjoituksen jälkeen hypätä Mariinski-teatterin Gergijev joukkoineen. Vaan onhan Ylä-Ruthillakin piano. Se soi siinä kotoisammassa maailmassa, jonka jalokaasunlämmintä valoa on vain tuhkakuppiin osumisen tarpeiksi. Rohkaistuin ripustautumaan valomerkinaikaiseen syntymäpäiväkutsuun, jolla saatoin luikerrella kantaasiakkaiden sekaan. Hyvä niin, sillä sellaista spontaania yläkaupungin voimannäyttöä en aiemmin ole nähnyt. Soitto soi ja viini virtasi. Keskustelutkin koskivat ihmistä itseään, eivät uraa tai tavaroita. Sieltä sai peiton alla täristä pitkän matkan päästäkseen tänne. Lehdessä ministerit kannustavat läpi valiokuntien kilpajuoksevia Troijan hevosiaan. TÄNNE JÄÄN odottamaan, mistä tulee seuraava lapsuudenystävä, jonka kanssa ei enää päästä keskustelun alkuunkaan. Vaan kyllä se siitä lähtee: Menikös se teidän taulutelkkarin korjaus vielä takuuseen? Tarjoilija, tilaisin toisen maailman
Jylkkäri haluaa tietää, mitä opiskelijat ajattelevat. Lähetä mielipide osoitteeseen jylkkari@jyy.?. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. Vuosittainen jäsenmaksumysteeri MITÄ KAIKKEA JYYn talouteen sisältyykään? Harva meistä lopulta tietää, mihin vuosittainen ylioppilaskunnalle maksettava jäsenmaksu jakaantuu ja mitä kaikkea sillä katetaan. Maaliskuun edustajiston kokouksessa käydään läpi viime vuoden tilinpäätös, joka antaa kattavan kokonaiskuvan JYYn taloudesta. YLEISIMMIN OPISKELIJA tietää JYYn talouteen kuuluvan ainakin Kortepohjan ylioppilaskylän. JYY-konserni koostuu kuitenkin myös Ilokiven ruokalasta ja baarista, Rentukasta, KampusDatasta, JYY-palveluista, parista kiinteistöosakeyhtiöstä, osittain Sonaatista. Jäsenmaksulla katetaan YTHS:n palveluja ja pyöritetään ylioppilaskunnan varsinaista toimintaa, kuten esimerkiksi koulutusja sosiaalipolitiikkaa, kulttuurija järjestötoimintaa, kehitysyhteistyötä, liikuntaa. Jylkkäriä unohtamatta! TULEVAISUUS ON haasteellinen kaikille ylioppilaskunnille opiskelijamäärien laskiessa, koska jäsenmaksutulot pienentyvät. Onneksi ylioppilaskunnassamme on edelleenkin ammattitaitoisia ihmisiä, jotka ovat pitäneet huolta vuosien saatossa yhteisestä omaisuudestamme ja hyvinvoinnistamme. Myös uusia ideoita on kehitettävä ajan saatossa. Yksittäisen opiskelijan tulisi huomata, että hänellä on sananvaltaa siihen, miten ja mihin hänen jäsenmaksunsa käytetään. Paras äänikanava onkin edustajisto, johon valitaan taas syksyllä 42 uutta jäsentä. MUTTA MITEN meillä JYYssä siis menee? Se selviää parhaiten, kun saavut edustajiston kokouksiin Ilokiveen ja otat osaa ensi syksynä ylioppilaskunnan budjetin laadintaan. Parhaiten pääset vaikuttamaan edustajiston jäsenenä, joten harkitsethan asettumista ehdolle ensi syksyn edustajistovaaleihin! Tai anna äänesi henkilölle, jolle uskallat antaa vastuun päättää jäsenmaksusi käytöstä ja etujesi valvomisesta. Varmasti jokaista yliopisto-opiskelijaa kiinnostaa, mihin ensi syksynä 92,30 euroon nouseva jäsenmaksu käytetään. Kati Kukkonen Ki r jo i t ta j a on J YYn ha ll it u k s en jäs en . Emilia Nykänen , 23, puheviestintä: ”Ei tuollaista voi kysyä, en ymmärrä siitä mitään! Varmaan pitäisi tutustua paremmin, kun ihmiset ovat siitä niin huolissaan.” Johanna Kiiski , 21, varhaiskasvatus: ”Olen seurannut uutisointia aiheesta, mutta en oikein osaa ottaa kantaa puoleen enkä toiseen. Aika epäselvältä se vaikuttaa.” Pasi Paalanen , 24, kemia: ”En ole perehtynyt asiaan, joten ei aavistustakaan. Ilmeisesti se ei ole meille luonnontieteilijöille paha asia, mutta humanisteille voi olla.” Mitä mieltä olet uudesta yliopistolaista? Tarmo Toikka , 26, fysiikka: ”En minä tiedä uudesta yliopistolaista mitään. Tämän kysymyksen jälkeen aion kyllä ottaa asiasta selvää.” I och med att jag är så extremt manlig, försöker jag undvika grönsaker och vegetariska produkter så långt som det går. Problemet är bara att jag också tycker om öl, och det är vegetarisk. "Erittäin miehinen" teekkari, 22, toivoo neuvoja yleisönosastolla (Studentbladet 4/09) ” Kun tulin opiskelemaan yliopistoon, niin ajattelin, että täällä on nyt jo niin ?ksuja ihmisiä, että täällä voi varmasti tutustua uusiin ihmisiin ilman ryyppäämistä. Kun sitten aloitin opiskelut, niin tulin silmäkkäin sen masentavan havainnon kanssa, että yliopisto-opiskelijat ovat sosiaalisesti aivan yhtä avuttomia kuin muutkin ihmiset, tietyiltä osin vielä avuttomampia. Jos olisin halunnut kieltäytyä ryyppäämisestä, olisin samalla tuominnut itseni marginaaliin. Oli perin lamaannuttavaa myöntää itselleen, että täällä käydään ryyppäämässä siitä syystä, että sitten kun törmätään hyvän päivän tuttuihin Ilokiven jonossa, on edes joku yhteinen kokemus, jonka purkamisella keskustelu voidaan aloittaa. Sen jälkeen voidaan ottaa käsittelyyn aidommat puheenaiheet kuten Facebook, tv-ohjelmat, politiikka tai jopa niin syvällinen aihe kuin tenttiin lukeminen. Pekka: ”No moro, mitäs äijä? Ootko tenttiin menossa perjantaina?” Matti: ”No moro, mitäs, kyllä pitäis yrittää. On vaan vielä 1500 sivua lukematta siitä kolmannesta kirjasta, mutta kyllä mä sen tässä kolmessa vuorokaudessa ehdin käydä läpi. Meni vaan eilen vähän myöhään, kun mentiin rokkitunnilta vielä Feveriin käymään.” Tällaisia hyvänpäiväntuttujen keskusteluja on kampus pullollaan. Jostainhan se tutustuminen aloitetaan, enkä voi siinä mielessä tuomita small talkin aiheita, mutta tuntuu jotenkin säälittävältä, että monien kohdalla se jää ainoaksi sosiaalisuuden muodoksi, mitä opiskelupiireissä esiintyy. Minulle ei saa antaa liikaa tilaa, tulen siitä sairaaksi. Ja yliopisto-opiskelun itsenäisyyden tuoma sosiaalinen etäisyys tekee juuri sitä. Ollaan niin perkeleen korrekteja ja vältellään puhumista henkilökohtaisista asioista, ettei vaan annettaisi itsestä uhkaavaa kuvaa. Yliopistopolitiikan tasolla puhutaan vain mielenterveysjonojen kasvusta ja YTHS:lle syydetään lisää rahaa, vaikka ennaltaehkäisevän toiminnan muodot ovat hyvin alkeellisia, eivätkä täytä niille asetettua integrointitehtävää. Ei se ryhmän muodostaminen ja ihmisten sosiaalistaminen ole mitään salatiedettä. Se tarkoittaa vain sitä, että jokainen opiskelija saa edes yhden aidon ystävän, jolle avautua ja jonka kanssa tuntea läheisyyttä. Ja miten siihen päästään? Mielestäni yksi hyväksi ja toimivaksi todettu konsti ovat erilaiset ryhmäytymistapahtumat. Pelkkä fuksiaisissa tapahtuva nimien opettelu ei vielä tee kesää, vaan ryhmä syntyy, jos sen toiminnan kautta ihmiset oppivat näkemään toisensa ihmisinä (aitoina haavoittuvina ihmisinä, joilla on tarpeita ja ominaisuuksia). Tällaisen toiminnan jälkeen kontaktin ottaminen ja omista tunnoista kertominen helpottuu merkittävästi. Ystäviä saa vain kokemalla yhdessä jotain, joka on hieman vaikeaa, ja jossa joutuu antamaan jotakin itsestään. Tästä on yliopistotasolla kokemusta esimerkiksi tutorkoulutuksesta, jossa koulutettavat viedään pariksi päiväksi korpeen, ja he saavat siellä jotakin erilaista tekemistä, joka näyttää kanssaihmiset eri valossa ja tuo heidät lähemmäs toisiaan. Olen varma, että tutorkoulutettavat ovat pitäneet kyseistä tapahtumaa yhtenä mukavimmista yliopistoaikanaan. Miksei erilaisia leirimuotoisia tapahtumia voisi järjestää yleisesti opintojen alkuvaiheessa kaikille opiskelijoille? Se olisi todellista ennaltaehkäisevää toimintaa, jonka avulla säästettäisiin parhaimmassa tapauksessa suuria summia syrjäytymisen hoidossa. Pelkkä kolmen päivän teemaleiri tutustuttaa parhaimmillaan kanssaihmisiin enemmän kuin koko lukukauden kestävä itsenäinen opiskelu. Erilaiset ekskursiot, joita ainejärjestöt ja muut tahot järjestävät, perustuvat samaan ideaan, mutta pelkkä nähtävyyksien kiertely ei vielä sosiaalista ihmistä, ja toisaalta myös ekskuille tiukasti liittyvä alkoholi estää tutustumasta toisen aitoihin piirteisiin. Mitä muuta ekskulta muistetaan kuin se, kuka sammui missäkin ja kenet kannettiin bussiin? Niissä ympyröissä ei vielä tehdä ystävyyttä. Mikko Eneberg Itsenäisen opiskelun rautahäkki: Nuoret ihmiset antavat toisilleen liikaa tilaa Ei se ryhmän muodostaminen ja ihmisten sosiaalistaminen ole mitään salatiedettä. Se tarkoittaa vain sitä, että jokainen opiskelija saa edes yhden ainoan ystävän.” ”
6 Kirjoittajat purkavat traumoja kotipitäjästään – omalla murteellaan. Sukurakas lehemäpitäjä KENENKÄ POIKIA oot? Sitä multa aina kysyttiin, ku menin outoja ihimisiä Nivalasaa puhuttaan. Juuret on siellä tärkiät tietää, ja ei kai se mikkään ihime, ku melekein kaikki on sukua toisilleen. Nimes mukkaan sut sitte heleposti määritellään: onko sulla palijo lehemiä vai vilijelekkö kenties ohoraa. Siinäpä pari tyypillisintä vaihtoehtua. Vielä muutamia vuosia sitten Nivalassa oli muuten enemmän lehemiä ku ihimisiä. Oikiasti! Ihimeissään ovat olleet, ku oon kysyttäessä nimeni kertonu. Koska suku on muualta kotosin, niin kysymykset ja uteliaisuus loppuvatki ylleensä siihen. Keskija Pohojois-Pohojanmaalla kaikki muistaa Nivalasta Tuiskulan pilleet. Niin muistaa moni kuuluisa pändikin, vaikka haluais varmaan unohtaa. Eihän se kaunista ollu, ku koko maakunnan teinit kokkoontu lauantai-iltasin yhteen läjjään ja opetteli ryyppäämään. Kovia yhtyeitä sielä on silti soittanu. Metallica kävi vissii vuonna 1981, ja koska Nivalassa on aina osattu erottaa hyvä ja huono mussiikki, ne puuattiin lavalta. Klamydia siellä on kestosuosikki, silloin on aina ollu sali täynnä. Ei Nivalassa silti pelekkiä juntteja ole, olihan sieltä kotosin esimerkiksi presidentti Kyösti Kallio. Nykyään evuskunnassa pittää lippua korkialla Viliku-Pekka viiksineen, ja nykyurheilijoista kuulusin taitaa olla nyrkit pystyssä jääkiekkua pellaava Nielikäisen Pasi. Eipä siis julukkiksista sen enempää. Nivalassa ollaan kovasti ylypeitä ihtestä. Saahan sitä olla, mutta joskus siihe vois olla etes joku aihe. Juha Korhonen toimittaja@jyy.? Kirjoittaja kiertää ja kaartaa vastauksessaan, kun joku kysyy, mistä hän on kotoisin. Olemme nähneet paljon vaivaa sen eteen, että asiakkaamme voisivat nähdä mahdollisimman vähän vaivaa. Siinä on mielestämme palvelun ja palvelemisen ydin. Jos haluat hoitaa pankkija vakuutusasiasi helposti yhdessä paikassa, käy osoitteessa op.fi/nuoret katsomassa, mitä etuja tarjoamme 18-25 -vuotiaille asiakkaillemme. Etua elämään. OP-Pohjolasta. Kiintiöitä, ei kiitos Vessaraati kuulee tällä viikolla vain miesten näkemyksen mieskiintiöistä, sillä naisten kysely katosi vessasta juuri ennen kyselyn päättymispäivää. KYSYMYS KUULUI tällä kertaa: ”Pitäisikö Jyväskylän naisvaltaisimmilla aloilla olla mieskiintiöt?” Vakiopaineen miestenvessassa käyneistä niitä kannatti 28. Vastanneista 106 ei kiintiöille lämmennyt. Asiaa kommentoitiin ärhäkästi: ”Miksi kiintiöt? Resurssija energia. Tasaarvo myös miehille.” ”Ihan miten vaan, mutta lisää naisia mun elämänpiiriin, heti!” ”Naiskiintiöt = seksismin vastustamista. Mieskiintiöt = voi voi meitä miesparkoja” ”Sukupuolikiintiöt kaikkialle!” ”Mieskiintiöt naistenvessaan!” ”Pätevyys ratkaisee.” ”Miks Suomessa tasa-arvo ei koske miehiä? Nimim. 13 kk peniksensä takia pakkotöissä ollut” ”Kiintiöt oli leireillä.” ”Tilanteen kääntäminen toisinpäin osoittaa sen mahdottomuuden.” Samansuuntaisilta näyttivät ajatukset myös naisten vessassa. Silmämääräinen vilkaisu ennen kyltin katoamista paljasti kymmeniä kiintiöitä vastustavia rasteja ja vain muutaman kyllän. Kadonnutta lappua etsittiin Vakiopaineesta kissojen ja koirien kanssa. Vielä lauantaina vastaukset olivat luettavissa pöntön vieressä, mutta maanantaina lappu oli jo kadonnut. Harmi siksikin, että juuri tällä kertaa naisten ja miesten vastausten vertailu olisi ollut aika jännää. Jylkkäri pahoittelee myös miesten vessan kyltin sijoittamista niin lähelle pisuaaria, että kynä roikkui siellä missä sen ei olisi pitänyt. Jonna Rusanen Ensi kerralla vessassa kysytään sukupuolitaudeista. G Jylkkäri teippaa kevään ajan viikottain yhteen kaupungin julkiseen vessakoppiin gallup-kyselyn. Jos kyseessä ei ole unisex-vessa, kiinnitämme sekä naisten että miesten puolelle omat plakaatit. Mielipiteensä voi kertoa rasti ruutuun -periaatteella ja kirjoittaa viereen näkemyksensä asiasta. Raadin tuomio kerrotaan aina seuraavassa Jylkkärissä. VESSARAATI
7 Kuluttajavirastolla voisi olla sanomista harhaanjohtavista valintaoppaista vain, jos korkeakouluissa olisi lukukausimaksut. Jyväskylässä uskotaan, että rehellinen mainonta on opiskelijan ja oppilaitoksen etu. OPISKELIJASTA puhutaan nykyään usein yliopiston asiakkaana. Onko opiskelijalla siis myös asiakkaan oikeudet? Miten on, Kuluttajaviraston tiedottaja Laura Salmi , voiko teille valittaa, jos vastaanotettu opiskelupaikka ei olekaan sitä, mitä luvattiin? ”Ei voi, koska opiskelupaikka ei ole kulutushyödyke. Olemme täällä kyllä joskus miettineet, pitäisikö meidän voida puuttua tällaisiinkin asioihin.” Salmi muistaa arveluttavia esimerkkejä lähinnä pääkaupunkiseudulta, lukioja jopa yläkoulutasolta. Korkeakoulujen mainonnasta mieleen ei ole jäänyt rajatapauksia, mutta periaatteen tasolla aihe kiinnostaa. ”Jos lukukausimaksut tulisivat käyttöön, Kuluttajavirasto varmasti arvioisi, kuuluvatko myös opiskelupaikat sen toimialaan.” JYVÄSKYLÄN ammattikorkeakoulun yhteishakuvastaava Kaija Päätalo ei muista tapauksia, joissa joku olisi valittanut tulleensa harhaanjohdetuksi hakukeväänä. ”Ei meille olisi hyötyä opiskelijasta, joka on tullut tänne väärin perustein. Viikoittain tulee kysyttyä, kannattaisiko hakijan olla yhteydessä yliopistoon.” ”Jos mainosmateriaaleissa esitetään jokin luku esimerkiksi työllistymisestä, pidämme kyllä tarkkaan huolen, että tiedämme, mistä se luku tulee.” Päätalon puheet saavat vahvistusta JAMK:n uusimmasta hakuesitteestä. Pääaineiden esittelyissä ainoastaan sairaanhoitajille luvataan suoraan hyvää työllisyystilannetta. Työelämä on oppaassa kyllä vahvasti esillä, mukana on työnantajien haastatteluja ja esimerkkejä mahdollisista työtehtävistä. ”Palautteen perusteella hakijat haluavat työelämästä mahdollisimman tarkkaa tietoa”, Päätalo selittää. Huomionarvoista on, että tradenomikoulutuksen kohdalla työelämästä puhutaan kaikkein vähiten. Toinen työllisyyden kannalta huonossa maineessa oleva ala, medianomikoulutus, lopetettiin Jyväskylän ammattikorkeakoulusta hiljattain. TYÖLLISTYMINEN on mielessä yliopistoonkin hakevilla. Tiedottajat Liisa Harjula ja Kirsi-Marja Nurminen Jyväskylän yliopiston viestinnästä kertovat, että esitteisiin haluttaisiin jopa tietoa valmistumisen jälkeen odottavasta palkasta. ”Sellaisista ei kyllä oikein uskalla luvata mitään, varsinkaan niin monen vuoden päähän.” Nykyisessä pääaineet esittelevässä mainosvihkosessa ei yliopiston puolella listata opintojen päässä siintäviä ammattinimikkeitä. Viestinnässä on mietitty niiden lisäämistä taas ensi vuoden materiaaleihin. Myöskään yliopiston puolella ei mieleen tule tapauksia, jossa opiskelupaikkojen mainontaa olisi väitetty harhaanjohtavaksi. ”Aika tiheällä kammalla niitä materiaaleja luetaan tiedekunnissa ja täällä viestinnässä myös”, tiedottajat vakuuttavat. Pääaineiden esittelytekstit kirjoitetaan tiedekunnissa, ja viestintä siistii ne yhtenevään muotoon. Tiedekuntien esimerkkiopiskelijoiksi valitsemat eivät kirjoita tekstejään itse, vaan viestintä tekee ne haastattelujen pohjalta. YLIOPISTO JA AMK tekevät Jyväskylässä myös yhteistyötä opiskelijoiden houkuttelemiseksi. Moni abiturientti valitsee ensimmäisenä kaupungin, joten se taistelu Jyväskylän on voitettava ennen mahdollisia keskinäisiä koitoksia. Ainakin tiedottajat Harjula ja Nurminen mieltävät kilpailevansa opiskelijoista. ”Tietysti, kaikki tahtovat parhaiten motivoituneen aineksen. On sitä joskus tilailtu salanimellä kilpailijoiden esitteitä tänne yliopiston viestintään”, naiset nauravat. Matti Tyynysniemi Liioista lupauksista ei joudu oikeuteen R IKU S UONIO
8 Kadonneen reiän arvoitus LUKIOSSA MINULLA ja kaverillani Tommilla oli tapana näyttää bileissä netistä erilaisia fetissija seksivideoita. Naureskelimme erityisesti klipeille, joissa joku jamppa meni vessakoppiin ja viereisestä kopista tyyppi työnsi tavaransa väliseinään tehdyn reiän läpi. Oli sitten selvää, miten alan videoissa tapahtumat etenivät, mutta nauroimme silti aina tonnina. Naurulleni ja hämmästykselleni ei meinannut tulla loppua, kun olimme lukiomatkalla Berliinissä. Aivan normaalin tanssijuottolan vessassa oli glory hole. Juoksin tanssilattialle kysymään saksalaisilta kavereiltani, olisiko reikä oikeasti käytössä. Kaverini Rudolf ei voinut uskoa minun kysyvän asiaa tosissani, koska ei voinut uskoa kuulleensa noin naiivia kysymystä. ALOITIN SYKSYLLÄ puheviestinnän opinnot ja ensimmäisen vessakäyntini jälkeen yliopiston pääkirjastossa olin samanaikaisesti suuresti huvittunut ja hieman järkyttynyt. Reunakoppien välissä oli ihka aito glory hole, jonka ympärillä oli kuivunutta spermaa. Kuulin muutaman kaverini jopa vahingossa yllättäneen ihmisiä reiän ympäriltä. Moni on varmaan huomannut, kuinka perimmäisen kopin lukko oli helposti avautuvaa sorttia. Aloin pohtia reiän syntymistä – olihan selkeää, että sitä ei oltu siihen Aino Sallisen ajatuksesta hankittu. Mutta olisiko tilakeskuksessa ruohonjuuritasolla haluttu ottaa seksuaalipoliittisesti kantaa ja tukea Gay Shame -liikettä, joka vastustaa kaupallisen homoskenen heteronormatiivisuutta ja häpeäkulttuurin unohtamista, jotta homot kelpaisivat ihmisryhmänä heteroille? JOULUN JÄLKEEN käydessäni kirjastolla huomasin vanhan vaneriseinän vaihtuneen teräksiseksi. Soittaessani yliopiston tilakeskukselle tajusin heidän olleen ihan hukassa. Siellä ei oltu edes tajuttu, mikä reiän funktio oli, kun ei sitä oltu tehty tyttöjen vessan puolelle. Tilakeskuksessa ihmeteltiin viisi vuotta jatkunutta ilkivaltaa, uusi reikä ilmaantui aina heti vaneriseinän uusimisen jälkeen. Tieto lisää tuskaa, näin ainakin voisi soittoni perusteella päätellä. Mieshenkilö totesikin terässeinän valinnan olleen sitten loistava ratkaisu, kun ei ollut tajunnut reiän tarkoitusta. Puhelun jälkeen tajusin, että kontrollivapaa yhteiskunta on ottanut takapakkia ja yliopiston hallinnossa ei ollakaan anarkistisia mustapinkkejä. Teräksisen väliseinän viesti oli selkeä, anonyymeille vessanautinnoille on tullut loppu ja ei kannata edes miettiä niiden jatkamista. Siis vaikka tilakeskuksessa luultinkin lopun koittaneen vain ilkivallalle. Kyösti Hagert K i rj o it ta ja on p u h e viesti nn än op i s k elij a. The Subcommittee for Development Cooperation will be soon looking for a new project coordinator. THERE IS something different about the Subcommittee for Development Cooperation – more informally known as the Kehy-subcommittee. ”Well, we're one of the more 'active' committees: we organize a lot of events, a bit like the Committee for Cultural Affairs”, tells Anni Wallenius – a member of the committee and an ex-member of the student union's board of executives. But it has to be more than that. Whereas other committees tend to enjoy their usual, famous subcommittee bread rolls with cucumber and cheese, the meeting of the Kehy-committee starts with chit-chat about eating worms and quinea-pigs in South America. Chair Heli Pikkarainen admits that the subcommittee is an international bunch. One of the problems of the committee has been that its members tend to ?ee abroad every now and then for exchanges and internships. "Even still there are usually 15 to 20 people in every meeting", chair Pikkarainen elaborates with gratitude. THE SUBCOMMITTEE for Development Cooperation is dedicated to inform the whole student body about issues related to cooperation with the poorer South. Currently it is planning the so-called Kehy-week, which will begin on Monday, March 16th. A lot is already planned for the week: the committee will organize a fair trade coffee tasting and launch the Fair University -campaig, for example. At the same time the group is already looking ahead. ”There is life after Kehy-week”, laughs Pikkarainen. AND NOT ONLY life, but a lot of work: among other things the subcommittee will be hiring a coordinator for one the two India-projects of the Student Union in Brahatpur and Bijoliya, Rajasthan, to be precise. The former one of these will be ending soon, so in the future the subcommittee is hoping to have two coordinators in the latter. The new project will be done in cooperation with an Indian organization, the Bal Rashmi Society. Its aim is to work for the rights of the poor, children and the Dalit – the outcastes. The Student Union recently committed to fund the project for 5 850 euros per year for the years 2010–2012. Project coordinator Katja Bågman is delighted about the idea the projects might have two coordinators in the future. ”It is a big responsibility”, Bågman says. Money's still an issue, though. Having two coordinators in one project might not go well with other subcommittees also struggling with ?nances. ”But we'll think of something, even dividing the current pay might be an option”, Pikkarainen and Bågman agree. ”It's not the money people do it for.” Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? All about guinea-pigs, the ”Fair University” and the Bal Rashmi Society VALIOJOUKOT Historiasta kiinnostunutta JYY-aktiivia mietityttää uusi yliopistolaki. GRADUN KANSSA ahertaneen Sami Tuorin arkirutiinit menivät parissa päivässä kerralla uusiksi. Kun Tuori sai kuulla tulleensa valituksi Jyväskylän ylioppilaskunnan uudeksi korkeakoulupoliittiseksi sihteeriksi, tuli samalla käsky käydä töihin heti seuraavana päivänä. Kalajoelta kotoisin oleva 27-vuotias yhteiskuntapolitiikan opiskelija astuu kopo-sihteeriksi mielenkiintoiseen aikaan. Uusi ylioppilaslaki on herättänyt paljon keskustelua, mutta sen todellinen vaikutus on edelleen kysymysmerkki. ”Yliopistolaki vaikuttaa tosi isolta muutokselta. Saa nähdä, miten uudet hallintoja rakennemallit vaikuttavat yliopiston toimintaan”, Tuori pohtii. VAIKKA KOMENTO töihin tuli pikavauhtia, ei Tuori hypännyt tehtävään kylmiltään. Koulutuspoliittiset asiat ovat tulleet JYY-aktiiville tutuiksi muun muassa sosiaalivaliokunnan puheenjohtajana ja JYYn edustajiston jäsenenä. Suurin osa JYYn sihteereistäkin oli entuudestaan tuttuja. ”Täällä on tehty hyvää työtä, ja haluan pystyä jatkamaan sitä. Odotan, että työ on haastavaa, mutta toivottavasti myös palkitsevaa.” Tuori toivoo, että opiskelijat ottaisivat häneen suoraan yhteyttä, jos huomaavat ongelmia opintoasioissa. Moni loppuun asti viety idea on ennenkin lähtenyt yksittäiseltä opiskelijalta. ”Opiskelijan arjessa kaikki ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi kurssipalautteet ovat tosi kirjavia eri laitoksilla. Myös opetustarjonnassa on parannettavaa. Ongelmat tulevat helposti osaksi systeemiä, jolloin niitä ei osata kyseenalaistaa", Tuori toteaa. KOULUTUSPOLITIIKAN lisäksi Tuori harrastaa monipuolisesti liikuntaa, ja on kiinnostunut historiallisesta kirjallisuudesta. Viimeksi hän luki Harper Leen kirjoittaman teoksen Kuin surmaisi satakielen, joka kertoo 1930-luvun lamasta Yhdysvalloissa. Historia näkyy myös penkkiurheiluharrastuksessa. NHL-jääkiekkoa aktiivisesti seuraava Tuori kertoo suosikkijoukkueensa olevan edelleen Winnipeg Jets, vaikka joukkue vaihtoi nimeä ja omistajaa jo vuonna 1996. ”Vieläkin tulee silloin tällöin katseltua Teemu Selänteen tulokaskaudella tekemiä maaleja Youtubesta”, Tuori nauraa. Juha Korhonen toimittaja@jyy.? Sami Tuori sihteeriksi pikakomennuksella Sami Tuori rohkaisee kaikkia opiskelijoita osallistumaan kopo-valiokuntaan. R IKU S UONIO
9 Mikä musta tulee isona? Tulevan ammatin löytäminen ei ole kaikille helppoa. Opintojen aloittamista ei kuitenkaan pidä arkailla, koska se, mitä ensimmäiseksi lähtee opiskelemaan, ei välttämättä määrää koko tulevaisuutta. Väärää tietä ei olekaan. Joskus ”oma juttu” löytyy mutkan kautta. Teksti: Katariina Kalmari, Sara Malmberg Kuvat: Riku Suonio, Katariina Kalmari E i ainakaan opettajaksi, ajatteli Mikko Saranen abivuonnaan 1999. Muistot kouluvuosista olivat vielä liian tuoreina mielessä. Opettajan ammatti ei kiehtonut – etenkään, kun Sarasen vanhemmat olivat kumpikin opettajia. Muuten Saranen ei vielä tuolloin miettinyt tulevaa ammattiaan. Korkeintaan hän pohti joskus, että olisi tulevaisuudessa ”ehkä joku toimittaja”. Tuore ylioppilas päätti aloittaa historian opinnot, koska aine oli kiinnostanut häntä yläasteelta saakka. Sivuaineeksi Jyväskylän yliopisto tarjosi journalistiikkaa. Saranen pääsikin sivuaineopintojen avulla muun muassa Keskisuomalaiseen ja Ilkkaan töihin. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin hän on ehtinyt työskennellä parin vuoden ajan toimittajana, tulla isäksi, ja ryhtyä historian opettajaksi. Kuinka opettajan ammatti olikin se, joka kiehtoi? ”Nykyinen vaimoni opiskeli silloin luokanopettajaksi.” Sarastakin alkoivat kiinnostaa kasvatustieteen opinnot. Hän epäilee, että monelle on käynyt samoin. ”Kun omista kouluajoista alkaa olla tarpeeksi aikaa, opettajan ammattikin tulee mieleen.” Opettajanpätevyyden voi hankkia, jos on opiskellut esimerkiksi kieliä tai historiaa. 29-vuotias Saranen on tyytyväinen opintojensa tuomiin mahdollisuuksiin. Hän kehottaakin tekemään valintoja monipuolisesti, jotta myöhemmin ammatin valintaan jäisi useita vaihtoehtoja. Eikä kannata huolestua, vaikkei heti tietäisikään, mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä. ”Yliopistossa on hyvä, kun voi kokeilla eri juttuja ja katsoa, mikä kiinnostaa.” Mikko Saranen on päätynyt toimittajan työn kautta historian opettajaksi. Tytär Venla Saraselle ammatin valinta ei ole vielä ajankohtainen murhe.
Maria Vuoren mielestä useasta ammatista on hyötyä. Maalarin ja hiusmuotoilijan opinnot suorittanut 20-vuotias Vuori miettii jo hakua Kuopion Muotoiluakatemiaan.
M aria Vuori , 20, näyttää ulkoisesti tyypilliseltä hiusmuotoilijaopiskelijalta. Nuori, trendikäs ja tietysti tyylikkäästi leikatut hiukset. Siksi onkin vaikea uskoa, että nyt Hiusmuotoilukoulu Aki Korpisella opiskeleva Vuori on aikaisemmalta ammatiltaan maalari. Selitys kuitenkin löytyy helposti. ”Kun olin pääsemässä koulusta, ei ollut oikein mitään varmaa, mihin hakea. Maalaus oli ainoa, mikä edes vähän tuntui oikealta. Kun rakennusalalta ei sitten löytynyt hommia, joku kertoi minulle hiusmuotoilukoulusta. Ajattelin, että toinen ammatti näin lyhyessä ajassa, ei siitä haittaakaan ole. Se oli vähän sellainen ex tempore -juttu”, Vuori toteaa. Saman ihmisen on vaikea kuvitella opiskelevan kahta niin erilaista alaa, mutta Vuori näkee hiusmuotoilijan ja maalarin opinnoissa paljon yhtäläisyyksiä. ”Molemmissa katsotaan värityksiä ja muotoja. Ja hiusmuotoilussahan ei katsota vain hiuksia, vaan ideoita haetaan joka puolelta, kuten muodista ja myös sisustuksesta. Ja minulle on ihan sama, mitä työtä teen, kunhan saan käyttää luovuutta ja tehdä käsillä.” Muutenkaan Vuori ei näe tilannetta varsinaisena ”alanvaihdoksena.” ”En edes miellä, että olisin vaihtanut alaa. Ei ole käynyt mielessä, että jättäisin maalarin hommia kokonaan, vaikka mihin kouluun menisin.” Vuoren kiinnostus muotoiluun ja väreihin ei rajoitu vielä kahteen tutkintoon, vaan mielessä siintää jo Kuopion Muotoiluakatemia ja siellä tilaja kalustemuotoiluopinnot. Kyse ei ole pelkästä kiinnostuksesta muotoiluun, väreihin ja sisustukseen vaan myös käytännöllisyydestä. ”Useammasta ammatista on aina hyötyä, varsinkin tällaisina aikoina. Ja aina on parempi lukea jotain, kuin vain odottaa kotona työttömänä.”. M iksi lähihoitaja halusi kuvataiteilijaksi? ”Parempi olisi kysyä, miksi ensinkään hain lähihoitajakouluun”, Jukka Silokunnas naurahtaa. Silokunnas, 26, opiskelee toista vuotta kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulussa. Aikaisemmalta ammatiltaan hän on lähihoitaja. Syy alan vaihtoon oli selkeä. ”Kuvataidejuttuja olen tehnyt aina. Miksen siis tekisi niitä tosissaan enkä vain harrastuksena? Lähihoitajan töissäkin minulla oli aina luonnosvihko mukana.” Vaikka Silokunnas kuvaa itseään ”synnynnäiseksi kuvataiteilijaksi”, tie ei heti vienyt taideopintoihin. Pari ensimmäistä vuotta lukion jälkeen meni muun muassa teattereissa erilaisia AV-hommia tehdessä, minkä jälkeen koitti lähihoitajakoulu. Valmistumisensa jälkeen Silokunnas ehti olla töissä Jyväskylän Seudun Päihdepalvelusäätiöllä ja Kriisikeskus Mobilessa. Nyt Silokunnas kertoo olevansa tyytyväinen alan vaihtoon, muttei kadu lähihoitajan opintojaan. ”En vaihtanut pois huonosta alasta. Jokaisen ihmisen kannattaisi tehdä jossain vaiheessa työtä, joka vaatii lähihoitajan koulutuksen. Siinä näkee ihmisyyden eri puolet, koko elämän kirjon.” Silokunnaksen mukaan lähihoitajan opinnoista on ollut hyötyä ennen kaikkea taideopintojen kannalta. ”Niistä hommista olen saanut sosiaalisen silmän. Monet kuvataideja videotyöni liittyvät paljon ihmisiin. Kuvataidekin on sosiaalista työtä. Työn väline vain muuttui minulle sopivammaksi.” R iikka Toivola , 25, tietää, ettei alaa kannata opiskella väkisin, jos se ei tunnu omalta. ”Silloin vain harmittaa.” Toivolalle itselleen riitti puoli vuotta tietojenkäsittelyn opintoja, kunnes asia oli selvä. ”Se oli liian teknistä mulle”, hän kertoo. Paikka ammattikorkeakoulun tietojenkäsittelyn koulutusohjelmassa oli ollut se ”viimeinen vaihtoehto”. Kaksi toivepaikkaa oli jäänyt saamatta. Koska Toivolaa kiinnosti toisaalta talous, mutta myös viestintä ja vuorovaikutus, hän päätti hakea seuraavana keväänä Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan puheviestintää. Hakeminen tuntui raskaalta, koska edellisen vuoden hakuprosessista oli jäänyt huonot kokemukset. ”Ennakkoasenteeni oli, ettei opiskelemaan ole helppo päästä.” Puheviestijänä hän kuitenkin aloitti seuraavana syksynä. ”En tiedä, mitä olisin tehnyt, jos en olisi päässyt. Aloitin uudet opinnot tosi tyytyväisenä.” Talouden maailmaan Toivola upposi sivuaineessaan, eikä ole vieläkään saanut kauppatieteiden opinnoista tarpeekseen. Vuonna 2008 ?loso?an maisteriksi valmistunut Toivola on vilkuillut viime aikoina kauppatieteiden maisterin tutkintovaatimuksia. Hän on työelämässä huomannut miten paljon enemmän tarvitsisi vielä tietää eri asioista. ”Sitä tuntee välillä itsensä tyhmäksi”, Toivola naurahtaa. Erityisesti taloustieteiden osaamisesta hän luulisi hyötyvänsä. Tähtäimessä olisi siis vielä toinen maisterin tutkinto. En vaihtanut pois huonosta alasta. Jokaisen ihmisen kannattaisi tehdä jossain vaiheessa työtä, joka vaatii lähihoitajan koulutuksen. Siinä näkee ihmisyyden eri puolet, koko elämän kirjon.” Jukka Silokunnas ” Kuvataideharrastuksesta on tulossa lähihoitajana työskennelleen Jukka Silokunnaksen uusi ammatti.
Luetaan yhdessä -hanke auttaa maahanmuuttajanaisia löytämään aikaa opiskella. Projekti kaipaa lisää vapaaehtoisia opettajia. HILJATTAIN AVATTU ja remontoitu Monikulttuurikeskus Gloria Jyväskylän kävelykadun varrella on täynnä naisia ja naurua. Maahanmuuttajanaisille tarkoitettu Zonta Internationalin ja Suomen Unifemin Luetaan yhdessä -ryhmän suomen kielen opetus on juuri alkamassa. Vapaaehtoiset opettajat ovat jo paikalla, ja innokkaimmat oppilaat tekevät tehtäviä täyttä häkää. Iranista kotoisin oleva Shandiz Elaheh , 30, selailee englanninkielistä suomen kielioppikirjaa ja vilkuilee toisinaan poikansa leikkiä. Lastenhoitajan ansiosta kotiäiditkin voivat keskittyä opiskeluun. Elaheh muutti Suomeen lähes neljä vuotta sitten hänen miehensä saatua opiskelupaikan Jyväskylästä. Nykyisin Elaheh puhuu sujuvasti suomea, mutta aluksi kieli tuotti ongelmia. ”Suomi on niin erilainen kieli kuin persia tai englanti. Siinä on niin vaikea kielioppi. Onneksi osaan englantia, jota käytin asioinnissa.” Elaheh opiskeli kotimaassaan hammaslääketiedettä ja haluaisi jatkaa opintojaan Helsingin yliopistossa. Opiskeluun vaaditaan Suomi 5 -kurssin taso, johon Elaheh toivoo yltävänsä kesään mennessä. ”Olen opiskellut kolme suomen kielen kurssia eikä enempää pysty muualla kuin yliopistossa. Yliopiston kurssit ovat kuitenkin liian kalliita.” LUETAAN YHDESSÄ -hanke käynnistyi Jyväskylässä tammikuun puolivälissä. Ryhmässä naisia on eri puolilta maailmaa kuten Iranista, IsostaBritanniasta, Liberiasta, Kongosta, Venäjän Karjalasta, Virosta ja Burmasta. Hanke sai alkunsa jo vuonna 2004, kun vantaalaiset Unifem-aktiivit perustivat naapuruston maahanmuuttajanaisille lukupiirin. Nyt opetusta on 25 paikkakunnalla, oppilaita noin 300 ja opettajia sata. Rahat on saatu Zonta-naisten myymistä ruusupinsseistä ja -heijastimista. Se on riittänyt, sillä kuluja kertyy oppikirjojen ja muun opetusmateriaalin lisäksi vain workshopeista ja valtakunnallisista seminaareista, joista neljäs pidetään 14. maaliskuuta Jyväskylän yliopistossa. Yksi projektin suurimmista haasteista on maahanmuuttajanaisten tavoittaminen, sillä lukutaidottomiin on saatava henkilökohtainen kontakti. ”Mannerheimin Lastensuojeluliiton monikulttuurisuuskahvilasta olemme saaneet ihmisiä poimittua mukaan”, Jyväskylän ryhmän vetäjä Terhi Liukkonen-Järvinen kertoo. Toinen suuri haaste on ottaa naisten erilaiset taustat huomioon. Ryhmässä on sekä akateemisesti koulutettuja että lukutaidottomia. Opettajan ja oppilaan yhteistyö on hankalaa, jos yhteinen kieli puuttuu kokonaan. LiukkonenJärvisen mukaan pelkästään kuviin perustuvan oppimateriaalin avulla opettaminen kuitenkin onnistuu. Kaupungin maahanmuuttajapalveluiden johtajan Kati Turtiaisen mukaan Jyväskylään vuosittain saapuvista 50 pakolaisesta viidestä kymmeneen on lukutaidottomia, joista suurin osa on naisia. Monissa kulttuureissa naisten odotetaan kouluttautumisen sijaan huolehtivan perheestä. Sama ajattelu saattaa jatkua maahanmuuttajaperheissä myös Suomessa. Arjessa selviytymiseen lukutaitoa kuitenkin tarvitaan. Haasteen luo myös opettajien löytäminen. Jokaisella maahanmuuttajalla on ryhmässä oma opettaja, joten vapaaehtoisia kaivataan lisää. Opettajina on eläkeläisiä, opiskelijoita, Zontaja Unifem-aktiiveja sekä muuten vain aktiivisia ihmisiä. Heille ei makseta palkkaa, mutta työkokemusta opettaminen kartuttaa. Vaikka Liukkonen-Järvinen on itse valmistunut Jyväskylästä kasvatustieteen maisteriksi, hän vakuuttaa, ettei vapaaehtoisilta opettajilta vaadita opetuskokemusta tai -koulutusta. Tärkeintä on halua auttaa. Luetaan yhdessä -hankkeeseen haetaan vain naisia, mutta LiukkonenJärvinen lupaa, että innokkaille miehillekin löytyy tekemistä muista projekteista. VAIKKA RYHMÄN taustat ovat erilaiset, naisia yhdistää ainakin yksi asia: halu oppia. Kahden tunnin opetusrupeama on lopussa, mutta kynät sauhuavat ja puheensorina jatkuu entiseen tapaan. Luetaan yhdessä -hanke päättyy vuoden lopussa. Sen jatko on silloin täysin avoin. Iranilaisen Elahehin suunnitelmat sen sijaan ovat selvät – hän viihtyy Jyväskylässä eikä juurikaan ikävöi kotiin. Yhteyttä vanhaan kotimaahan pidetään internetin välityksellä ja soittamalla. ”Tarkoitus on jäädä Suomeen loppuelämäksi.” Helmi Nykänen Luetaan yhdessä -ryhmä kokoontuu tiistaisin 12–14 Monikulttuurikeskus Gloriassa Kauppakatu 18 C 35, 4. kerros. Halu oppia yhdistää R IKU S UONIO Luetaan yhdessä -ryhmään kaivataan lisää vapaaehtoisia opettajia esimerkiksi opiskelijoista. Ryhmää vetävä Terhi Liukkonen-Järvinen on valmistunut itsekin Jyväskylän yliopistosta kasvatustieteen maisteriksi. Suomen opiskelu voi olla äidille myös hengähdystauko: lapsille löytyy leluja ja hoitajia, jotta lukemiseen voi keskittyä.
R IKU S UONIO Kielikeskuksen kurssilla murretaan esteitä vapaan äänenkäytön tieltä. VIITISENTOISTA opiskelijaa seisoo ringissä Ryhtilän kuluneella puulattialla villasukat jaloissaan. Kaikki pitävät kiinni sateenkaarenvärisestä, silkinohuesta leikkivarjosta, jonka ylös ja alas aaltoileva liike kuvaa pallean liikehdintää rintakehän sisällä. Ryhmä liikuttaa varjoa hengityksensä tahtiin keskittyneen hiljaisuuden vallassa. Lopulta aletaan puhaltaa tasaiseen tahtiin fäänteitä uloshengityksen mukana. Tunnelma salissa on tiivis, suorastaan meditatiivinen. Puhalleltuaan aikansa f-äännettä ja neutraalia, muotoilematonta ääntä, joka kuulostaa kovasti siltä, kuin sanottaisiin ”hö”, pujahtaa koko ryhmä leikkivarjon alle piiloon ja kuvittelee olevansa vatsassa, pallean alla. NÄKYMÄ POIKKEAA melkoisesti jokapäiväisistä yliopisto-opinnoista. Puuduttavien massaluentojen välissä tarjolla on jotain virkistävää. Käynnissä on äänenkäytön kurssi, jonka aikana perehdytään esimerkiksi fyysiseen tietoisuuteen ja äänen syntyyn. Kielikeskuksen määräaikaisen puheviestinnän lehtorin, Anne Alanteen opetus perustuu pääosin Kirstin Linklaterin kehittämiin äänenkäytön harjoituksiin. Tunneilla käydään läpi joogamaisia liikesarjoja, joihin yhdistetään erilaisten äänten päästämistä. ”Harjoituksille on aina syy”, kertoo Alanne. Hänen mukaansa periaatteena on oppia kiinnittämään huomiota kriittisin kohtiin, jotka voivat olla esteenä vapaalle ja helpolle äänenkäytölle. Tällaisia kohtia saattavat olla esimerkiksi jännittymät kielen kannassa. OIVALLUS SIITÄ , että ”nyt ääneni tuli vapaammin, se johtui tietystä asiasta, esimerkiksi vatsalihasten joustavuuden löytymisestä”, on Alanteen mukaan kurssin parasta antia. Harjoituksista muodostuu kurssin loppua kohti yhä monivaiheisempia sarjoja ja kriittiset kohdat, joihin ääniharjoituksissa kiinnitetään huomiota, vaihtelevat. Alussa havainnoidaan kokonaisvaltaisesti omaa fyysistä tilaa ja kurssin loppupäässä saatetaan yksittäisissä harjoituksissa keskittyä pieneen alueeseen, kuten kieleen tai suulakeen. Pieniinkin ääniharjoitussarjojen liikkeisiin keskitytään tarkasti. Oloa harjoitusten aikana ja välissä havainnoidaan ja tuntemuksista keskustellaan. Puidaan syitä niskasärkyihin ja siihen, miksi häntäluun tietty liike ei tunnu. Ilmapiiri tunnilla on vapaa ja rentoutunut. Fyysisiä, toisinaan hassulta kuulostavia ääniharjoituksia ei ujostella, vaan ohjeisiin tartutaan ennakkoluulottomasti. ”Olen lähtenyt kurssille avoimin mielin ja ei kainostelua -asenteella. Kun on äänenkäytön kurssille lähtenyt, pitää ääntä käyttää”, tuumii Susanna Tommola . ”Kurssilta saa apukeinoja, joiden avulla voi ottaa enemmän irti omasta äänestä”, kertoo Iina Julkunen . KIELIKESKUS HALUAA valmentaa opiskelijoita työelämää varten. ”Moni valmistuu ammattiin, joka vaatii äänenkäytöltä paljon”, toteaa Alanne. Kestävyyden lisäksi kursseilla lähestytään ääntä myös viestinnällisestä näkökulmasta. Mahdollisuuden oppia on huomannut esimerkiksi opettajaksi valmistuva Raija Lavonen . ”Haen keinoja äänen kestävyyden parantamiseen”, Lavonen kertoo. Kurssin ääniharjoitukset soveltuvat myös kotona tehtäviksi. Mutta onko äänenkäytön kehittämiseen olemassa pikakonsteja, joiden avulla tukalalta tuntuvaa ääntä voisi parantaa? ”Hengitä. Anna hengityksen kulkea vapaasti. Usein syy siihen, ettei ääni kulje vapaasti, on se, että pidätetään hengitystä”, Alanne neuvoo. Tällaiset itsestäänselvyyksiltä kuulostavat asiat ovat juuri niitä yllättäviä esteitä, joita kurssilla pyritään murtamaan. Kurssille mieliessään kannattaa olla nopea, sillä ryhmät ovat olleet todella suosittuja. Moni onkin huomannut, kuinka virkistävää on nousta välillä luentosalin pehmustetun penkin uumenista ja antaa äänensä kuulua. Nina Moisio Ääni esiin! Leikkivarjon avulla havainnollistetaan pallean liikehdintää rintakehän sisällä. Opettaja Anne Alanne luennoi äänenkäytön harjoitusten välissä. Raija Lavonen on tullut kurssille löytääkseen keinoja äänen kestävyyden parantamiseen. Hengitä. Anna hengityksen kulkea vapaasti. Usein syy siihen, ettei ääni kulje vapaasti, on se, että pidätetään hengitystä.” Raija Lavonen ”
Tanssille lisää tukea Opetusministeriö jakoi tänä vuonna Sisä-Suomen tanssin aluekeskukselle tukea 30 000 euroa aiempaa enemmän. Keski-Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen tanssijoille on jaossa rahaa yhteensä 140 000 euroa. Yhteensä tanssitukea jaettiin koko Suomeen 750 000 euron edestä. 14 Eronneiden muusikoiden bändi teki uuden sinkun. KULTTUURI Pienen piirin julka Jyväskylän yliopiston opiskelijat painavat vuosittain ison nipun lehtiä, mutta harva näkee koskaan muita kuin oman ainejärjestön vihkosia. JYLKKÄRI KUTSUI neljä ainejärjestölehden päätoimittajaa tutustumaan toistensa työn jälkeen. Lehtiarviontiin valikoitui nopeimmin sähköpostikyselyyn vastanneiden perusteella Teppo Mäkinen (Fogue), Juhamatti Kalima (Fresh!), Tatu Onkalo (Jorno) sekä Antti Kupiainen (Pörssikurssi). Vaikka nopeutta suosineessa karsintajärjestelmässä tapaamiseen sattui valikoitumaan vain miehiä, ei ainejärjestölehtikenttä ole sukupuolijakaumaltaan yhtä vääristynyt. Kyselyyn vastanneista 12 lehdestä joka toisessa on nainen päätoimittajana. OPINKIVEEN saapunut nelikko iskee kiinni pöydällä lojuviin lehtiin. Onkalo kertoo olevansa kateellinen Pörssikurssin kiiltävästä paperista ja hienosta värikannesta. Prameamman ulkoasun lisäksi pörssiläisten lehteä myös julkaistaan muita tiuhempaan. Numeroita ilmestyy vuosittain viisi, muiden lehtiä kerran tai pari. Journalistiikan opiskelijoiden Jorno pysyy päätoimittajien käsissä pitkään ja nostattaa suupieliä hymyyn. ”Meidän lehteä ei sisällön takia kehtaa ulkopuolisille esitellä, joten sitä myydään vain lööppiläisille”, Onkalo kertoo. ”Mä voisin ottaa tän, tässä on hyviä juttuja”, Kupiainen kehaisee. JORNO JA PÖRSSIKURSSI ovat aikakauslehden mallisia, kun englannin opiskelijoiden Fresh! sekä sosiologian, sosiaalityön ja yhteiskuntapolitiikan Fokus ry:n Fogue ovat A5-vihkon kokoisia. Äffällä alkavat lehdet ovat ensisijaisesti fukseille suunnattuja tietopaketteja. Pörssikurssin tarkoituksena on tiedottaa ja kertoa taloustieteilijöiden yhteisistä kokemuksista. Ainoastaan Jorno on selkeä huumorilehti, ja samalla myös ainoa, josta oman ainejärjestön opiskelijoidenkin pitää maksaa. Fogueta ja Pörssikurssia on julkaistu vuosikymmeniä, mutta Jorno on vasta parivuotias. Kun viestinnän tulevaisuus suuntautuu yhä enemmän verkkoon, mitä virkaa on ainejärjestössä kyhätyllä paperisella lärpäkkeellä? ”Onhan se eri ?ilis, kun lukee lehteä paperilta. Tiedottamisen luonne on muuttunut. Nyt akuutit asiat hoidetaan sähköpostilla, ja lehdessä tuodaan esille muistoja ja kokemuksia”, Kupiainen kertoo. VALMIIN LEHDEN hypistely on palkka ja kiitos päätoimittajalle, eikä työstä paljon muuta tipu. ”Fokuksen päätoimittajan paikka ei kiinnosta ketään. Se on hyvin vaikea paikka täyttää”, Mäkinen kertoo, mutta ei silti myönnä olevansa katkera. ”Ihan hyvä homma tämä silti on, mukavaa puuhaa. Se käy kuitenkin rankaksi, jos urakka jää yhden ihmisen harteille”, Mäkinen lisää. Kalima komppaa kollegaansa. ”Taitto ja omien juttujen kirjoittaminen ovat vain pieni osa työtä. Enemmän menee aikaa kaiken organisointiin.” KAIKKI LEHDET on kahlattu läpi vajaassa tunnissa. Mitä jäi käteen? ”Pörssillä on juttuformaatti, mikä meiltä puuttuu: tapahtumista raportointi. On ajateltu, että se on tylsää, mutta nuo jutut olivat hauskoja. Ehkä meillä on välillä turhan isoja paineita laadun suhteen”, Onkalo miettii. ”Meidän lehden kokoa voisi ehkä kasvattaa aikakauslehtikokoon, jotta siihen saisi paremmin kuvia. Yksi ajatus olisi tehdä lehti leikekirjatyylillä kopiopaperille”, Mäkinen pohtii. Nelikon mielestä toisten ainejärjestöjen lehtiä oli piristävää lukea . Niihin voisi tarttua jatkossakin, jos niitä vain olisi esillä. ”Esimerkiksi Ilokivessä voisi olla kori, jossa olisi lehtiä luettavaksi”, Kupiainen keksii. ”Tai sitten JYYn sivuilla voisi olla linkki, mistä pääsisi lukemaan ainejärjestölehtien pdf-tiedostoja”, Kalima toteaa. Päätoimittajien mielestä toisten lehtiä lukemalla saa hyvän käsityksen, mitä ainejärjestöissä puuhataan. Niitä lukemalla voisi oppia tuntemaan muitakin kuin oman alan opiskelijoita. ”Lehti voi murtaa stereotypioita – tai vahvistaa niitä”, Kupiainen hörähtää. Juha Korhonen toimittaja@jyy.? Päätoimittajat Teppo Mäkinen, Juhamatti Kalima, Antti Kupiainen ja Tatu Onkalo uskovat ainejärjestölehtiin, vaikka verkkoviestintä jyrää yliopisto Ainejärjestölehdet aakkosjärjestyksessä G A Href (Linkki, tietotekniikka) G Boui-Boui (Astérix ry, ranska) G Eklektika (Rana ry, taidehistoria ja taidekasvatus) G Fogue (Fokus: sosiologia, sosiaalityö, ja yhteiskuntapolitiikka) G Fresh! (Magna Carta, englanti) G InSane (Sane ry, suomen kieli) G Jorno (Lööppi, journalistiikka) G Naaga (Opus ry, kirjallisuus) G Puolueohjelma (Puolue, valtio-oppi) G Pörssikurssi (Pörssi, taloustieteet) G Tosine / Untamo (Historia / etnologia) G Äänielin (Syrinx, bioja ympäristötieteet) Listassa ovat kaikki Jyväskylän yliopiston ainejärjestölehdet, joiden edustajat vastasivat Jylkkärin lähettämään kyselyyn. Ainejärjestölehti voi murtaa stereotypiota. Tai vahvistaa niitä.” Antti Kupiainen ”
15 Jordy: Pochette Surprise (Versailles 1992) HARVA ON päässyt Guinnessin ennätysten kirjaan jo ennen 5-vuotissynttäreitään. Ranskalaiselta lapsitähdeltä Jordylta tämä meriitti kuitenkin löytyy, sillä hän on maailman nuorin ihminen, jonka laulama single on noussut listaykköseksi. Tämä tapahtui kesällä 1992 Jordyn ollessa neljän ja puolen vuoden ikäinen. Samana vuonna ilmestyneellä Jordyn ensialbumilla lapsi lauleskelee kevyiden konetaustojen päälle. Keskitiellä pysyttelevien sovitusten ja kappaleiden takana on tuotantoryhmä, jonka jäsenenä työskenteli Claude Lemoine, Jordyn isä. Myös Suomi lämpeni Jordylle, sillä läpimurtohitti Dur Dur D'Etre Bebe oli parhaimmillaan singlelistan toinen ja albumikin ylsi kymmenen kärkeen listoilla. Ensilevy Pochette Surprise sai pian jatkoa, sillä rauta oli kuumaa. Jordy julkaisi albumit kahtena seuraavana vuonna ja kiersi esiintymässä Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. URA KÄÄNTYI kuitenkin laskusuuntaan muun muassa siksi, että Ranskan hallitus kielsi soittamasta Jordyn levyjä televisiossa tai radiossa, koska pelättiin yleisesti, että Jordy olisi vain vanhempiensa rahantekokone. Epäilyjä ei ainakaan vähentänyt se, että Jordyn vanhemmat avasivat menestyshuumassa lapsille suunnatun huvipuiston Jordy's Farmin, jossa myytiin erilaisia Jordyn kuvalla varustettuja tuotteita. Huvipuisto ei menestynyt, Jordyn vanhemmat erosivat ja lapsi otettiin myöhemmin pois vanhempiensa holhouksesta. JORDY ON kuitenkin tehnyt paluuta viime vuosina ja julkaisi singer-songwriter-tyylisen singlen 2006. Samana vuonna hän julkaisi lapsuudestaan kirjan, jossa syytti isäänsä royaltiensa tuhlaamisesta, sillä Jordyn oli määrä saada osansa lapsuutensa tuotoista, kun hän täytti 18 vuotta tammikuussa 2006. Syytöksistä päätellen näin ei tapahtunut. LAPSITÄHTIEN ja heidän vanhempiensa suhteesta löytyy popmaailmasta paljon outoja tarinoita, ja Jordyn tarina on surullisimmasta päästä. Saattoihan kaiken taustalla toki olla myös vanhempien vilpitön halu tuoda musiikilla iloa maailman ihmisten elämään, mutta viimeistään Jordy-huvipuiston jälkeen sitä on vaikea uskoa. Mikko Mattlar Sarjassa esitellään unohtuneita kulttilevyjä. DIVARIN HELMI Artisti lapsenkengissä Ti 3.3. kello 19 Emir Kusturica: Maradona (Espanja/Ranska 2008) Emir Kusturica on kuvannut dokumentin ystävästään, legendaarisesta jalkapalloilija Maradonasta. Argentiinalaisessa riittää dokumentoitavaa: pikkumies kosti Englannille Falklandian sodan viemällä näiltä MM-pokaalin käsimaalilla Meksikossa 1986. 1990-luvun Maradona kuitenkin vietti kokaiinipöllyissä. Vuonna 2008 hän palasi Argentiinan jalkapallojoukkueeseen valmenatajana. Kusturica onnistuu dokumentillaan kertomaan lisää monista asioista joita Maradonasta ei tiedetä, kuten tämän Castro-sympatioista ja laulukyvyistä. Ti 10.3. Night Visions -kauhuelokuvafestarit Suomen suurin kauhu-, fantasia ja kulttielokuvafestivaali jalkautuu myös Jyväskylään. Illan aikana nähdään muun muassa Pascal Laugierin Martyrs, joka kertoo nuoren naisen halusta kostaa häntä lapsena kiduttaneille. Luvassa on verta ja suolenpätkiä mutta myös psykologista kauhua. Taiteellisesti kunnianhimoista kidutuspätkää keventämään nähdään myös toinen kulttielokuva. kampus kino Runomenestystä Jyväskylään Jyväskyläläinen Panu Routti on sijoittunut kolmanneksi Nuoren Voiman Liiton runokilpailussa. Runot 2009 -antologiaan valikoitui myös toinen jyväskyläläinen, Anna Kemppainen. Kilpailuun otti osaa yhteensä 878 nimimerkkiä. isut Neljän lehden vertaisarviot omaailmassa. Päätoimittajat eivät olleet toisiaan kohtaan kovin kriittisellä tuulella, tai sitten lehdet ovat oikeasti hyviä. Ainakin niistä jokaisessa on runsaasti lukemista. FOGUE Päätoimittaja Teppo Mäkinen : Lehti on pelkistynyt fuksi-infoksi, ja kuivaksi on käynyt. Painos 170 kappaletta. Kommentit: ”Hauska nimi”, ”Kompakti”, ”Paljon lukemista”, ”Pienen koon vuoksi epälehtimäinen”, ”Liian vähän kuvia”, ”Hyvä kettujuttu”. FRESH! Pt. Juhamatti Kalima : Lehdessä yritetään kertoa, mitä vuoden aikana tapahtuu. Lähinnä fukseille suunnattu, englanninkielinen. Painos noin 100 kappaletta. Kommentit: ”Tyylikäs kansi", ”Pieni”, ”Vastaa hyvin uusien opiskelijoiden tarpeisiin”, ”Hyvä idea tehdä lehti englanniksi”. JORNO Pt. Tatu Onkalo : Lehteä tehdään siksi, että se on kivaa. Jorno on hauska, tai ainakin siinä yritetään olla hauskoja. Painos: 80 kappaletta. Kommentit: ”Hauskoja ja laadukkaita juttuja”, ”Pienellä budjetilla hyvä paketti”, ”Lehdestä näkee, että tekijöillä ollut hauskaa”, ”Virkistävästi eri tyylejä”. PÖRSSIKURSSI Pt. Antti Kupiainen : Pörssikurssi on suunnattu Pörssin jäsenille. Lehti on myös käyntikortti esimerkiksi yhteistyökumppaneille. Lehteä rahoitetaan mainoksilla. Ilmestyy viisi kertaa vuodessa, painosmäärä 300. Kommentit: ”Hyvä läpileikkaus Pörssin toiminnasta”, ”Toimiva ulkoasu”, ”Monipuolisia juttuja”, ”Tyylikäs kokonaisuus”. R IKU S UONIO
The Prodigy: Invaders Must Die Take Me to the Hospital The Prodigyn vuoden 2004 albumi Always Outnumbered, Never Outgunned oli enemmänkin Liam Howlettin soololevy. Tuore Invaders Must Die tarjoilee Essexryhmän ensimmäisen kerran täydessä kokoonpanossa sitten vuoden 1997 jättimenestyksen The Fat Of The Landin. Uusin tuotos on ristiriitainen luomus. Periaatteessa albumi on sopiva sekoitus uutta ja vanhaa, mutta kokonaisuus ei vakuuta. Suurin ongelma löytyy laulajakaksikko Keith Flint & Maxim Reality -akselilta. Parhaimmillaan duo oli anarkistisen päällekäyvä kombo, joiden avulla Howlett sai biiteistään kaiken irti. Nyt kaksikko hönkii levyn läpi keski-ikäisen verkkaisesti puuskuttaen. Music For The Jilted Generation -levyn tunnelman perään haikailevien kannattaa tarkistaa Warrior's Dance. Naislaulua sämpläävä teos on oikea vanhan koulukunnan rave-vääntö. Invaders Must Die on reilusti parempi kuin The Prodigyn edellinen täyspitkä. Parista onnistumisesta huolimatta levyn kokonaiskuva jää hieman vaisuksi. Tuomas Kaarkoski ”Sedät alkaa väsyä.” Yliopiston sisällä ei kypsy tulevaisuutemme toivoja vain työrintamalla, va muusikkoja, joista poimimme kolme lähempään tarkasteluun. Va HELSINGIN SANOMAT kertoi helmikuussa, että kolmanneksella opiskelijoista on psyykkisiä ongelmia. Sinänsä ei ihmekään, jos uutisia seuraa. Mahdollinen tuleva työttömyys ja kulman takaa hyökkäävän massamurhaajan odottelu pistää sekaisin muitakin kuin pessimistejä. Onneksi media tarjoaa myös lohtua ja muun muassa Dr. Philin. Voisikohan sitä säästää terapialaskussa katsomalla televisiopsykologiaa? ”Ehkä tieto muiden ongelmista tuo meille lohdutusta”, analysoi psykologiaa Jyväskylän yliopistossa opiskeleva Henna Haimi . ”Dr. Phil on loppupeleissä kuitenkin hyvin absurdi: ihmiset tulevat julkisesti kertomaan hyvin kipeistäkin asioista ja nämä asiat yritetään sitten ratkaista tunnin sisällä”. ”Miehestä tehdään jenkkien kaikkitietävä jumala. On sillä välillä ihan viisaitakin juttuja, mutta lähinnähän se on ihan viihdeosastolle kuuluvaa”, lisää opiskelutoveri Sonja Reini . ”Niin no, sarjojen totuudenmukaisuudesta ei voi oikein muuta todeta kuin sen, että ihmisten ongelmathan ovat aina todellisia, mutta se, miten ne ohjelmassa tuodaan julki ja miten niitä ohjelmassa käsitellään, on asia erikseen”, Haimi selittää. MITÄ SITÄ SITTEN katsoisi? ”Toissa syksynä katselin muutaman kerran psykologi Ilona Rauhalan keskusteluohjelmaa. Usein Prismassa tai muissa dokumenteissa tulee tosi mielenkiintoisia juttuja”, kertoo Reini. ”Itse seurasin myös Yleltä tullutta sarjaa Aikuiseksi terapiassa. Se oli erittäin koskettava sarja, vaikka lähinnä se kiinnosti minua siinä käytetyn terapiamuodon takia”, Haimi pohtii. YLE TV1:LLÄ alkoi juuri tammikuussa uusi sarja nimeltään Terapiassa. Olisiko siitä apua? Reinin mielestä ohjelma vaikutti aika mielenkiintoiselta. ”Vaikka tuo psykodynaaminen näkemys asioihin ei ehkä ole se minulle läheisin. Sarja oli kyllä jotenkin aidontuntuinen ja kaunistelematon”. Psykodynaaminen näkemys, mikä liekään, ei vaan taida maallikkoa paljoa auttaa. Parempi käydä oikealla psykologilla. He sentään seuraavat Dr. Philiäkin analysoidakseen muita sen sijaan, että turvautuisivat itse papan ohjeisiin. Jaloa. ”Vaikea sanoa, miksi seuraan psykologi-sarjoja. Joku niissä muiden ongelmissa näköjään kiinnostaa”, Haimi naurahtaa. Karin Metsäpelto Sarjassa kysytään, mitä mieltä opiskelijat ovat oman alansa tv-ohjelmista. LAATIKON PAULOISSA Terapiassa tavataan Ruumiin ja mielen raja hakusassa Ilokivessä pohditaan maaliskuun ajan mielen ja ruumin yhteyttä, kun taidekasvatuksen opiskelija, kuva-artesaani Sara Kärpänen tuo hiilipiirroksiaan ja sekatekniikalla toteutettuja vaneritöitään näytille. Teossarja on nähtävillä 31. maalikuuta asti. 16 Yliopistobänd 10. Kahta studioalbumia ja 150:a keikkaa viisaampia. 10. Provinssin päälavalla ---5. Tähän mennessä ilmestynyt materiaali?------------------------------------------------------------------4. Millaista musiikkia soitatte? --------------------------------------------------------------------------------6. Tulevat keikat ja tapahtumat? ------------------------------------------------------------------------------7. Musiikilliset esikuvat? ----------------------------------------------------------------------------------------8. Mitä haluatte musiikillanne viestittää kuuntelijoille? ------------------------------------------------9. Mikä erottaa yhtyeen muista? ------------------------------------------------------------------------------10. Missä yhtyeenne on viiden vuoden kuluttua? --------------------------------------------------------1. Jäsenistö? ----------------------------------------------------------------------------------------------------1. Vili Auvinen – rummut, Veli-Matti Kyllönen – koskettimet, Kari Olli – kitara & laulu, Janne Parikka – basso, Juho Suortti – kitara. PRESSURE POINTS [WWW.PRESSURE-POINTS.NET] 3. Rumpali opiskelee toista vuotta tietotekniikkaa, kitaristi taas neljättä vuotta sosiaalityötä. Muut ovat kunnostautuneet taideteollisella alalla ja kosketinsoittaja miettii yhä elämänsä tarkoitusta. 4. Postmoderni progemetalli, jossa tyylejä sekoitetaan ja raja-aitoja rikotaan. Pitkiä ja polveilevia kappaleita, joissa matkataan tunnetiloista toiseen. Dynamiikka tärkeintä. 5.Demo, 2004, Edge Of Endurance, 2006 (demo), Pain Dimension, 2008 (promo). 6. Keikkoja piisaa: kevään aikana Pressure Pointsia kuullaan ympäri Suomea. Kesällä yhtye piipahtaa Venäjällä Pietarissa ja mahdollisesti Baltian maissa. Debyyttialbumin miksaus on juuri meneillään. KEA [WWW.KEABAND.COM] 7. Pressure Pointsissa on kuunneltu muun muassa Porcupine Treetä, Rush, Akercockea ja Dream Theateria. "Mutta ei Opethia!" yhtye lisää. 8. Suortin mukaan yhtye haluaa ilmaista itseään genrerajoista piittaamatta. ”Musiikki on keskustelua bändin jäsenten välillä ja sen avulla näinkin erilaiset ihmiset voivat puhua samaa kieltä. Annamme vaikutteiden kuulua läpi musiikistamme, sillä haluamme antaa tunnustusta esikuvillemme.” Auvinen toivoo bändin herättävän kuulijoissa tunteita ja elämyksiä. "Selkeä vahvuutemme on intensiivinen ja latautunut esiintyminen.” 9. Ahkera ja määrätietoinen työ sekä hyvin aktiivinen keikkailu. Pressure Points on viettänyt viimeisen puolentoista vuoden aikana enemmän aikaa keikkalavoilla kuin treenikämpällä. 4. Suomenkielinen rock-musiikki, jossa metsästetään täydellisiä pop-melodioita. Melodiat kiedotaan omintakeistein lyrii5. Kea on julkaissut kolme levyä ja yhden nettidemon: Syksyllä kaikki on toisin 6. Uusi demo julkaistaan talven taittuessa, ja luvassa on myös keikkoja. 7. Eri ihmiset kuuntelevat eri musiikkia: esikuvista syntyy omintakeinen sekoitus. 8. Kealle musiikki on musiikkia, ääntä, rytmiä ja sanoja. Vastuu sanomasta jää kuulijan tunteiden, tulkintojen ja mielikuvien varaan. 9. Bändin nimi ja oma soundi. ---2. Milloin aloititte? --------2. Toiminta alkoi kitaristin ja rumpalin soitteluprojektista 2004. Treenattuaan pojat huomasivat, että kemiat pelasivat. Pian alkoi jäsenistön värväys ja yhtye löysi nykyisen muotonsa. ----3. Opiskeluala? -----------Pressure Points on viettänyt viimeisen puolentoista vuoden aikana enemmän aikaa keikkalavoilla kuin treenikämpällä. ” Kaupunki sallii kirjaston nimenkeruulistat Kaupunki sallii jatkossa kerätä nimiä kirjastonsa tiloissa adresseihin, joilla on vaikutusta jyväskyläläisten elämään. Kulttuurilautakunnan hiljattaisen päätöksen mukaan, adressit on suunnattava jollekin julkiselle toimijalle ja niiden tulee koskea kaupunkia, julkisia palveluita, lainsäädäntöä tai muita kansalaisten elämään suoraan vaikuttavia asioita. Puoluepoliittisille, uskonnollisille, henkilökohtaisille tai muita kuntia koskeville asioille ei kannattajalistoja saa silti edelleenkään kaupunginkirjastolla kerätä. Listat eivät saa myöskään olla hyvien tapojen vastaisia tai epäasiallisia. Kaikki kirjaston seinälle mielivät adressit hyväksyy kirjastotoimenjohtaja. Ilmastonmuutos uhkaa museoita? Museologian ainejärjestö Diaario järjestää perjantaina 12. ja lauantaina 13. maaliskuuta seminaarin, jossa pohditaan sitä, mitä uhkia museoita odottaa tulevaisuudessa. "Katastro? – Museoiden uhkakuvia"-seminaarissa keskustellaan muun muassa siitä, miten ilmastonmuutos voi uhata museoiden kokoelmia. Seminaarissa kuullaan lisäksi myös digitoinnista, museoiden evakuoinnista ja esimerkiksi näyttelyesineisiin kohdistuneesta ilkivallasta. Seminaariin on vapaa pääsy, mutta ilmoittautumisia toivotaan 4. maaliskuuta mennessä. Lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet löytyvät Diaarion verkkosivuilta osoitteesta groups.jyu.?/diaario/seminaari2009.
aan myös musiikin saralla. Eri tiedekuntien sisältä löytyy värikäs paletti alitkaa suosikkinne, kolme akateemista rockyhtyettä esittäytyy! 17 dit puntarissa 10. Pitkäsoitto on ulkona tai jopa kaksi. Myös ulkomaan keikkoja takana. ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------1. Hanne-Mari Virta – laulu, JM Helenius – kitara , Anssi Kallikoski basso, Teemu Kankainen – rummut 2. Yhtyeen jäsenet tutuistuivat liiketalouden opinnoissa 2004, josta ?rmarokin myötä alkoi poikimaan keikkoja. Hopeasijoitus coverbändien SM-kisoissa loi uutta vauhtia yhtyeesen. 3.Villi yhdistelmä humanismia ja kauppatieteitä. Taustalla kaikilla on tradenomikoulutus. Basistilla on menossa kolmas vuosi ja solistilla toinen. Kummankin kohdalla viimeisiä viedään yliopistolla. koiden ympärille. Biisit edustavat ehtaa poppia ja vaihtoehtokikkailut on jätetty suosiolla muille. -ep 2006, Hiekkalinna-nettidemo 2007, Aiheet-nettidemo 2007, Nyt-ep 2008 Pitkäsoitosta Kea on haaveillut kauan, ja levyn työstäminen alkaa kesän tiimoilla. ANNIE MALL [WWW.MYSPACE.COM/ANNIEMALL] 1. Sini Peltokorpi – laulu, Rami Hirvelä – kitara, taustalaulu, Ville Kääntä – kitara, taustalaulu, Veli-Matti Pokela – basso, Matias Myllymäki – rummut 2. Yhtyeen taival alkoi Gravity-nimisestä bändistä 2004. Armeija ja opiskelut sekoittivat bändin pakkaa, kunnes miehistö kokosi rivinsä 2007 uuden laulajan, biisien ja nimen kanssa. 3. Akateemista osaamista edustaa solisti erityispedagogiikan opinnoilla. Loput jäsenistöstä ovat levittäytyneet median ja musiikin pariin sekä sosiaalija terveysalalle ammattikorkeakouluihin. 4.Retron suuntaan nojaavaa, ajankuvaan sitoutumatonta, monivivahteista ja energistä rock-musiikkia. 5. For the Unknown-demo (2007), Hive Away, OK?-demo (2008), kevään myötä tarkoituksena julkaista kuusi uutta biisiä. 6. Annie Mall soittaa keikkoja keväällä muun muassa Oulussa ja Lahdessa. Jyväskylässä yhtyettä kuullaan 7. maaliskuuta Rentukassa. 7. Muun muassa Kula Shaker, Atomic Swing ja Bellrays. 8. Perinteistä hyvää ?ilistä sekä menevien että rauhallisten biisien muodossa. Annie Mall kaihtaa kurttuotsaisuutta ja siitä löytyy "rapatessa roiskuu"-asennetta. 9. Musiikkityyli sekä se, ettei bändissä ole täysin perinteistä rock-laulajaa. -------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Kea on villi yhdistelmä humanismia ja kauppatieteitä. Taustalla kaikilla on tradenomikoulutus. ” Annie Mal on retron suuntaan nojaavaa, ajankuvaan sitoutumatonta rokkia. ” Koonnut: Sara Kärpänen Risto: Sähköhäiriöön Fonal Records Onko Imagen kansikuva merkki Riston pyrkimyksestä laajemmille markkinoille? Omintakeisen ryhmän kieroon popmusiikkiin tykästyneen ei tarvitse huolestua. Risto pysyy omalla tontillaan, eikä edes yritä soittolistoille sanoituksilla, joissa luvataan ruveta palvomaan Saatanaa sekä heittäytyä ihan oikeaksi nistiksi. Mustanhuumorin sävyttämät lyriikat sivuavat edelleen päihteidenkäyttöä ja mielenterveysongelmia, mutta esimerkiksi levyn päättävä Putoan kaivossa sisältää kauniita, joskin ristomaisen kipeitä, kielikuvia. Sähköhäiriöön on edeltäjiään selvästi kunnianhimoisempi teos, josta ensikuuntelulla tuntuu puuttuvan tarttuvimmat rallatukset. Eniten hittipotentiaalia löytyy Viikkoja-biisin hupaisassa läpilaskennassa. Levyn huippukohdissa Risto jättää discopallot taakseen ja suuntaa countrys ä v y i h i n . Ihmeauto KITT rämistää vin o u t u n e e n version populäärikulttuurin klassisesta kuvasta, jossa ajetaan aavikkotuuli ikkunoissa auringonlaskuun. Hiljaa, hiljaa karauttaa sekin lännenelokuvan äänimaisemaan jylhän komeasti esitellen musiikillista Ristoa pelkän ?ngerin heiluttelun sijaan. Risto on huikea livebändi ja tämänkin levyn suurin anti on esitellä kuulijoille ne biisit, jotka bändi tulee keikoillaan runttaamaan läpi. Vivahteikkaampi levy on Ristolta nappisuoritus, koska sekopäisestä nerokkuudestaan huolimatta Riston vaarana on muuttua itseään toistavaksi vitsiksi. Riku Suonio ”Kieroa pop-musiikkia kunnianhimoisemmin.” Kirjailijoita ja kettuja ensi-illassa Jyväskylän Ylioppilasteatteri avaa keväänsä Paavo Haavikon kirjoittamalla Agricola ja kettu -näytelmällä maanantaina 9. maaliskuuta. Kertomuksessa vastakkain ovat 1500-luvun puolivälin Suomen, Ruotsin ja Venäjän mahtavimmat miehet, joiden neuvottelutaiston takana väijyy vahvasti poliittinen tarina. Kulissien takana on kuitenkin paljon muutakin: näytelmää työstänyt ryhmä on lähtenyt avaamaan Haavikon tekstiä pelon ja piiloutumisen kautta. Agricola ja kettu on JYTin kevään ensi-illoista ensimmäinen. Huhtikuussa ensi-iltansa saa Boxing-niminen nyrkkeilyaiheinen kolmiodraama. Yliopistosta tehdään reilumpi Jyväskylän yliopistosta ryhdytään tekemään reilumpaa kahden viikon kuluttua tiistaina 17. maaliskuuta, kun Ilokivessä lanseerataan kampukselle Reilu korkeakoulu -kampanja. Kehy-viikon tapahtumiin kuuluva tilaisuus pidetään ruokalan tilassa kello 16.30–18.30. Kampanjaa on tilaisuudessa esittelemässä projektikoordinaattori Sonja Vartiala Reilun kaupan edistämisyhdistyksestä. Tilaisuus on kaikille avoin, mutta mukaan toivotaan erityisesti ainejärjestöaktiiveja, hallinnonopiskelijaedustajia sekä muita opiskelija-aktiivejä. Paikalle saapuneille tarjotaan kahvia. HORNXYDNRXOX Gradut kuntoon vertaistuen voimin Yliopistolle ollaan perustamassa vertaistukiryhmä gradun kanssa painiskeleville. Ryhmä kokoontuu ensimmäisen kerran maanantaina 9. maaliskuuta Ilokivessä kello 17. Graduahdistusta potevat voivat pyytää lisätietoa osoitteesta: katja.m.hakkila@jyu.?.
POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: To 5.3. Stella + Coleman. Pe 6.3. Damn Seagulls + I Walk The Line. La 7.3. Samae Koskinen ja hänen taikabändinsä + Jalava. To 12.3. Amorphis. Pe 13.3. Kotiteollisuus. La 14.3. Jyrock ennakkoklubi: Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo + Pintandwefall + Laivue + NS.Klubi Dj's. Poppari: Ke 4.3. Pauli Hanhiniemen Melko Akustinen Duo. To 5.3. JAO:n "Jazzstandardit laulajille" -workshop. Pe 6.3. Vibe. La 7.3. Somethin’ Else -klubi: DJ Matti Nives, VJ Ivan Torres Hdez + Mikko Karjalainen Fellowship + Töpseli-klubi: DJ:t Untamo ja Jatsipetsi vs. live-artistit. Ma 9.3. Ti 10.3. Radio Jyväskylä Stand up klubi. Ke 11.3. Nimismies. To 12.3. PopGarage: Zacharius Carls Group + Kiki Pau. Pe 13.3. FunKlub: HI-Q. La 14.3. Miika Pelkonen Trio + U. Pasanen Band. Ilokivi: Ke 4.3. Iloilta: Lamaclubi. Pe 6.3. Hattujen yö! La 7.3. NS.Klubi. Pe 13.3. Linnunlaulupubi50. La 14.3. Club Old Farts Goes Club Kaappi. Vakiopaine: Pe 6.3. Duo Ef. La 7.3. Reggae-ilta. Su 8.3. Nainen sylin tarpeessa. Lavalla Leena Pyylampi ja Tuija Jormakka. Pe 13.3. Älylän ehtoo. Red Neck: Pe 6.3. Jussi Syren & The Groundbreakers Gravity. La 7.3. The Dick Hawks. Pe 13.3. Bad Bombers. Su 15.3. Harri Marstio. Pub Katse: Ti 3.3. Treenikämppä: Double-checked. Ke 4.3. Snow White's e’ Poison Bite. Pe 6.3. Broken Re?ections. La 7.3. My Dawn. To 12.3. And The Ocean. Pe 13.3. Dreadful. La 14.3. Total Devastation + Butcher's Block. Jyväshovi: Ti 3.3. Anna Hanski & Sputnik. Ke 4.3. Jade & Copter's. To 5.3. Jean S. Pe 6.3. The Smooth. La 7.3. Ässät. Ti 10.3. Mikko Mäkeläinen & Myrskylyhty. Ke–to 11.–12.3. Solistiyhtye Pastori Pohjalainen. Pe 13.3. Melody Box. La 14.3. Kati Tuulia & Kismet. Paviljonki: Ke 4.3.2009 Jukka Puotila Show. La 14.3. Osmo´s Cosmos + Divine Dancers. NÄYTTELYT Suomen käsityön museo ja Suomen kansallispukukeskus: Galleria: 11.3. alkaen Nithikul Nimkulrat. Näytönpaikka: 3.3. alkaen Kaisa Kivekäs ja Johanna Härkönen (JAO/tekstiili). Jyväskylän kansalaisopisto: Vaajakosken aluekirjaston aula: Siipiä ja kahleita: Aija-Leena Lääperin keramiikkaveistoksia ja Sonja Vectomovin pronssiveistoksia. Käytävägalleria: Ovi auki sydämeen: Anne Pulkkisen, Roke Laitisen ja Ella Kenkäsen piirroksia ja maalauksia. Aulagalleria: Nappi juttu: Jyväskylän tilkkuyhdistyksen näyttely. TEATTERIT Jyväskylän kaupunginteatteri: Viiru ja Pesonen: Ke 4.3. To 5.3. Pe 6.3. La 7.3. Ti 10.3. Ke 11.3. To 12.3. La 14.3. Fundamentalisti: to 5.3. To 12.3. Pe 13.3. Niskavuoren nuori emäntä: pe 6.3. La 7.3. La 14.3. Veriveljet: La 7.3. La 14.3. Betten ja Boon avioliitto: To 12.3.. Huoneteatteri: Suomen hevonen: Ma 2.3. Rikhard III: Pe 6.3. La 7.3. Su 8.3. Lasten teatteriviikko: Teatterileikki: La 7.3.; Kissankellometsässä (vierailu): To 12.3.; Pönttöjuttu (vierailu): Pe 13.3. ja Su 15.3.; Hiekkalaatikkoperhe (vierailu): Pe 13.3. ja La 14.3.; Aaronmeidenlastenkonsertti (vierailu) La 14.3. Runollista runon ja musiikin ilta (vierailu): Su 15.3. Vakiopaine teatteri: Teatterifestivaalit 11.-15.3.: Irma Junnilainen: Sokrateen puolustuspuhe: Ke 11.3. ja To 12.3.; Marja Skaffari: Korpi laulaa: Pe 13.3. ja La 14.3. Kansannäyttämö: Stand Up, Jesus!: Ti 3.3. Ke 4.3. Pe 6.3. Jyväskylän Ylioppilasteatteri: Agricola ja kettu: ensi-ilta Ma 9.3. To 12.3. Su 15.3. ELOKUVAT Kampus Kino: Ti 3.3. Maradona. Ti 10.3. Night Visions: Kauhu-, sci?ja fantasiailta! Elokuvakerho Toveruus: Ma 9.3. Tulitikkutehtaan tyttö. Ma 16.3. Fantasiaelokuvapäivä (vapaa pääsy): Päättymätön tarina + Sky Captain and The World of Tomorrow + Underworld. Kansallinen av-arkisto: Ke 4.3. Kulkukoira. Ke 11.3. Tämä intohimon hämärä kohde MUUT Kuutamohiihto La 7.3 alkaen 18.00 Jyväsjärvellä ja Päijänteellä. Järjestöilmoitukset osoitteeseen jylkkari-jarjestot@ lists.jyu.?. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia. järjestöt MA 2.3. Kasvislasagne Kalakeitto Broilerjuustokebakot TI 3.3. Pinaattikeitto Uunimakkara Kiinalainen porsaspata KE 4.3. Kesäkurpitsavuoka Oopperakellarin silakat Mausteinen broilerpata TO 5.3. Sienirisotto Currykala Lindströmin pihvi PE 6.3. Kasvispyörykät Tonnikalakastike, spaghetti Kinkkupizza MA 9.3. Aurajuustokiusaus Broiler-kookoskeitto Keitetyt nakit, perunasose Jauhelihakastike TI 10.3. Linssikeitto Merellinen lasagne Broilerleike KE 11.3. Feta-kasvispata Chilikala Jauhelihapihvi, tomaattikastike TO 12.3. Tomaatti-sipulipiirakka Paistettu kalaleike, purjokastike Kalkkunakastike PE 13.3. Karibian kasvispihvit Värikäs uunikala Jauhemaksapihvit LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.?/ruokalistat Opiskelijahinta 2,60 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,70 e, muut 5,50 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 25,00 e, jatko-opiskelijoille 47,00 e ja muille 55,00 e. MENOT 2.3.–15.3. 18 PUHKUPILLIT Puhkupillit Ry:n ylimääräiset yhdistyskokoukset pidetään Normaalikoulun yläkoulun ja lukion juhlasalissa 18.3. ja 1.4. klo 18.30. JYVÄSKYLÄ ZEN RY. Jyväskylä Zen ry. järjestää opastuksen zen-meditaatioon yliopiston Paja-rakennuksessa (Vanha kappeli) sunnuntaina 8.3. klo 12–15. Opastusmaksu 10 e. Harjoittamisesta kiinnostuneiden on mahdollista jatkaa zen-meditaatiota opastuskurssin jälkeen Jyväskylä Zen ry:n ryhmässä toukokuun loppuun saakka maksutta. Huom! Osallistumismäärä on rajoitettu. Ilmoittautumiset pe 6.3. mennessä: vovainik@jyu.?. www.zazen.?/jkl.
”MÄ PÄÄSIN ylioppilaaksi vuonna 1983 ja samana syksynä Savonlinnaan opettajakoulutukseen. Siellä oli niitä, jotka hoitivat hommansa ajallaan ja sitten oli ne hohhailijat, joille opiskelu oli välttämätön paha. Ehkä mä kuuluin sitten siihen jälkimmäiseen ryhmään. Jossakin vaiheessa sanoin, että mä konttaan laitoksella vaikka housut nilkassa edestakaisin, jos vain autatte mut ulos täältä. Ne opinnot, jotka vaikutti opetusharjoitteluihin pääsemiseen, tuli kyllä hoidettua. Mulle oli ehkä huono ratkaisu mennä suoraan lukiosta opiskelemaan. Ihan opiskelujen loppuvaiheessa kävi myös ilmi, että mulla on lukihäiriö. Helpotti tietää, ettei ihan aasi ole. ENSIMMÄINEN KESÄ töissä koulukodissa muutti kaiken: tajusin, että erityispedagogiikka on mun homma. Olin tehnyt sitä työtä kahdeksan vuotta, kun menin erityisopettajakoulutukseen Jyväskylän yliopistoon. Se sopi meikäläiselle – ei ollut tenttejä vaan vain kirjallisia töitä. Sai käyttää omaa tietämystään. Eniten siellä oppi asennetta. Erityisopettajana oleminen oli enemmän kuin työ, se oli elämäntapa. Vasta ihan viimeisinä vuosina tajusin tekeväni sitä palkan takia. JO SAVONLINNAN vuosiinkin liittyy musiikin suhteen jotain epätoivoista yrittämistä. Oon siunannutkin sitä, että mitään ei tapahtunut silloin, vaan opiskelin itselleni siviiliammatin, että on olemassa joku takaportti. Musiikki oli tosin läsnä työssäkin, esimerkiksi nuorten bändikerhoissa. Pari keikkakesää meni niin, että kun muut isät olivat lasten kanssa lomilla, mä kiersin lomani lastenmielisten kanssa bussilla. Olin viimeinen, joka harasi täysipäiväiseksi muusikoksi ryhtymistäni vastaan. Muistan ensimmäisen syksyn sen jälkeen, kun musiikista tuli työ: koulut alkoi, ja mä olin kotona ja mietin, että kehtaanko hakea postit, jos joku ajattelee, että mitä tuo täällä keskellä päivää pyörii. Luterilainen työmoraali on aika vahvassa. Tv-hommiin päädyin, kun mua pyydettiin K-rappuun. K-70-kuoro-ohjelmassa taas viehätti se asenne, että elämässä voi aina tehdä uusia asioita. Ei odoteta vaan sitä viimeistä junaa asemalla. TRIO NISKALAUKAUSTA olen summaillut viime aikoina Perunkirjoitus-dvd:n takia. On asioita, joita ilolla muistelee, mutta mieleen tulee myös raadollinen puoli. Täytyy osata luopua: telkkarihommiin en olisi varmaan muuten päätynyt. Vaikka teinhän mä K-rapunkin aikaan kaksi soololevyä. Niskalaukaus oli jollekin kansanosalle sellaista cry-along-musiikkia, mutta olihan siinä ironiaa ja huumoriakin. Se ei vaan oikein päässyt esiin. Jossain vaiheessa kysyttiin aina haastattelussa, että olinko huolissani suomalaisesta nuorisosta. Mua kiinnostaa uuden etsiminen, vaikka tietyllä tapaa se onkin kaupallinen itsemurha. Mutta enpä mä ikinä ole mitään kaupallisuuden takia tehnytkään. Seuraava keikka on Espoossa seitsemän fagotistin kanssa. Sillä tavalla olen silti realisti, että vain niin pitkään, kun tulotaso säilyy näillä humpuukimarkkinoilla siviilityön tasolla, teen tätä. Opettajan hommiin tuskin enää palaan.” Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? Realisti pysyy humpuukimarkkinoilla 19. SIVUN KASVOT Muusikko Timo Rautiainen siunailee sitä, että hankki siviiliammatin. Palo suuntautuu kuitenkin myös jatkossa uuden musiikin tekemiseen, ei erityisopettajan elämäntapaan.
Jylkkäri, lähes täynnä asiaa. • Jyväskylän kaupunki, Jyväskylän kaupunki, sinun työnantajasi? sinun työnantajasi? Jyväskylän kaupunki on alueen suurin työnantaja. Kaupungilla työskentelee noin 7000 osaajaa 400:lla eri ammattinimikkeellä. Oletko sinä tulevaisuudessa yksi meistä? Kaupungin kesätyöpaikat ovat haussa 15.3.2009 asti. Täytä oma hakemuksesi sähköisesti osoitteessa: www. www. jyvaskyla.?/ jyvaskyla.? / rekrytointi rekrytointi öskentelee noin 7000 osaajaa tinimikkeellä. aisuudesyö-sa www.jyvaskyla.? /rekrytointi