Ei tarvetta yhdistymiselle Jyväskylän yliopisto ei tavoittele fuusiota. Uutiset 2 Aika ei mene pelkkään biletykseen. Sivu 7 Vaihtarit opiskelevat ahkerasti Peter von Bagh kaipaa elokuvakerhoja. Kulttuuri 15 Yksinäinen kinosotamies NUMERO 4/2007 26. HELMIKUUTA – 14. MAALISKUUTA 48. VUOSIKERTA ABINUMERO + KEHITYSYHTEISTYÖLIITE K u lt tu u ri a v a i ilk iv a lt a a ? K u ltt u u ri 1 4
26.2.07 UUTISET 2 Kelan karhukirjeestä voi myös valittaa Kela karhuaa jälleen opintotukia takaisin tulorajat ylittäneiltä. Kirje on kuitenkin vain ehdotus, ei lopullinen päätös. KELA PERII JÄLLEEN kaksi vuotta sitten liikaa ansaittuja tuloja takaisin. Suuri osa takaisinperintäkarhun kynsiin joutuneista opiskelijoista maksaa laskun kiltisti suomalaisen perusmentaliteetin mukaisesti, mutta päätöksestä voi myös valittaa. Reklamaatio kannattaa tehdä ainakin siinä tapauksessa, mikäli ennen opiskelujen aloittamista tai valmistumisen jälkeen kertyneet tulot on laskettu karhukirjeeseen mukaan. ”Jos pystyy esimerkiksi esittämään, että tulot ovat kertyneet valmistumisen jälkeen, valitus hyväksytään. Toki vuosittain tulee turhiakin valituksia”, opintotukisihteeri Selina Pennanen Jyväskylän yliopiston opintotukilautakunnasta kertoo. Jyväskylän yliopiston osuus valtakunnallisesta 38 000 takaisinmaksukehotuksesta oli 1 023 kirjettä. Koko maan mittakaavassa trendi on nouseva, ja samoin on laita Jyväskylässäkin, sillä viime vuonna karhukirjeitä tulorajat ylittäneille lähetettiin noin 900. MIKÄ ETEEN, JOS valitus päätöksestä ei mene läpi eikä rahaa ole? Keinoja on vielä monia. Jokaisen oikeus välttämättömään toimeentuloon on perustuslaissa suojattu oikeus. Vaikka valitus ei menisi läpi, takaisinperintäjärjestelmä ei saa johtaa perusoikeuksien loukkauksiin. Muutoksen hakeminen päätökseen on aina kannattavaa, mikäli takaisinperintä johtaa kohtuuttomuuteen opiskelijan kannalta. Kela voi nimittäin muuttaa päätöstä tai jopa poistaa maksuvelvollisuuden kohtuusnäkökohtiin vedoten. Mikäli eläkelaitos ei päätöstään muuta, saattaa olla aiheellista valittaa päätöksestä edelleen vakuutusoikeuteen. Tällöin opiskelija on pääsääntöisesti oikeutettu valtion tarjoamaan maksuttomaan oikeusapuun. Yhteydenotto julkiseen oikeusavustajaan tai asianajajaan voi olla jopa tuhansia euroja säästävä ratkaisu. VAIKKA VALITUS ei tuottaisi haluttua lopputulosta, kannattaa muistaa, että liikaa maksettuja veroja maksetaan takaisin takaisinperinnän kohteena olevalta kalenterivuodelta. Yleensä Kelan kanssa voi myös sopia melko joustavasta maksuaikataulusta. Tämän lisäksi opiskelija voi hakea vielä yleisen sosiaaliturvan mukaista tukea ns. sossun luukulta, mikäli taloudellinen ahdinko takaisinperinnän johdosta on ilmeinen. Lasse Vuola Mikko Mattlar toimittaja@jyy.fi Rehtori Aino Sallisen mukaan huippuyliopisto on askel kohti ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuja. VIIME VIIKOLLA JULKISTETUN yliopistoselvityksen seurauksena myös Jyväskylän yliopistossa valmistaudutaan lisääntyvään taloudelliseen autonomiaan. Näin huolimatta siitä, että opetusministeri Antti Kalliomäelle (sd.) luovutetut yliopistojen fuusioitumissuunnitelmat eivät suoranaisesti koske Jyväskylän yliopistoa. Rehtori Aino Sallisen mukaan avainasemassa on yliopistomme sisäinen kehittäminen. ”Puramme päällekkäisyyksiä, fuusioimme loppuja pienlaitoksia, hiomme profiiliamme ja keskitämme voimavarojamme”, Sallinen luettelee korkeakoulukentän mullistusten aiheuttamia toimenpiteitä. ”Koska emme ole yhdistymässä minkään yliopiston emmekä ammattikorkeakoulun kanssa, haemme lisää voimaa yhteistyöstä ulkomaisten huippuyliopistojen, sektoritutkimuslaitosten ja yritysten kanssa.” Sallinen ei pideä realistisena Jyväskylän yliopiston yhdistymistä tulevaisuudessakaan esimerkiksi Kuopion tai Tampereen yliopiston kanssa. Samalla paikkakunnalla olevien yliopistojen fuusioimiset sen sijaan ovat hänen mielestään perusteltuja. YLIOPISTOSELVITYKSEN pohjalta Suomeen ollaan luomassa niin sanottua huippuyliopistoa yhdistämällä Teknillinen korkeakoulu, Helsingin kauppakorkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu. Uusi yliopisto olisi yksityisoikeudellinen säätiö, jonka 700 miljoonan euron peruspääomasta valtio kustantaisi 500 miljoonaa euroa ja elinkeinoelämä 200. Lisäksi sen vuosittainen valtionavustus olisi kaksinkertainen verrattuna nykyisen kolmen koulun rahoitukseen. Yhden yliopiston määrärahojen tuplaaminen onkin herättänyt huolta muiden yliopistojen jäämisestä rahoituksensa kanssa lapsipuolen asemaan. Sallinen ei kuitenkaan usko, että kyseessä voisi olla nollasummapeli, jossa muut yliopistot joutuvat hankkeen rahoittajiksi. ”Investoinnit on tehtävä lisärahoituksella. Täytyy muistaa, että esimerkiksi meillä muutamat alat ovat jo nyt kansainvälisellä huipulla, joten valtion tulee turvata koko yliopistolaitoksen perusrahoitus.” UUDISTUSTEN TOIVOTAAN ennen kaikkea tuovan suomalaisille yliopistoille uutta potkua kansainvälisessä vertailussa. Aino Sallisen mukaan uudistukset kuitenkin ovat tuomassa maahamme myös lukukausimaksut ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. ”Huippuyliopistokonseptiin kuuluu koulutuspalvelujen myynti yhtenä rahoituslähteenä. Työryhmä esittää jatkovalmistelun käynnistämistä EUja ETAmaiden ulkopuolisten lukukausimaksuista.” PÄÄKAUPUNKISEUDUN korkeakoulujen lisäksi esitetään Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun kaksivaiheista yhdistämistä sekä Joensuun ja Kuopion yliopistojen yhdistämistä liittoyliopistoksi. Sallinen pitää yliopistojen taloudellisen autonomian lisäämistä täysin välttämättömänä, samoin niiden oikeudellisen aseman muuttamista. Yksityskohdissa on kuitenkin paljon miettimistä. ”En kannata esimerkiksi sitä, että yliopistojen strateginen johtaminen siirrettäisiin kokonaan ulkopuolisille. En myöskään usko, että pelkkä koon kasvattaminen tai uusien hallinnollisten rakenteiden luominen tuottavat toivottuja tuloksia.” Sallisen mukaan Jyväskylän yliopiston valtakunnallinen asema laskee fuusioiden jälkeen koon perusteella. Samalla tehokkuus kuitenkin kasvaa, koska tuloksentekoa ja kehittämistyötä voidaan jatkaa ilman yhdistymispaineita. Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.fi Jyväskylän yliopisto jatkaa ilman yhdistymissuunnitelmia Työryhmä esittää jatkovalmistelun käynnistämistä EUja ETA-maiden ulkopuolisten lukukausimaksuista.” Aino Sallinen Jyväskylän yliopiston rehtori ” H EIKKI V IHEMÄKI Aino Sallinen ei usko huippuyliopiston määrärahojen tuplaamisen vaikuttavan muiden yliopistojen rahoitukseen. Parhaat kv-opettajat löytyivät JYYn KV-valiokunnan järjestämän äänestyksen parhaasta kansainvälisestä opettajasta on ratkennut. Parhaan opettajan tittelin jakoivat K. Emily Scott bioja ympäristötieteiden laitokselta ja Glyn Hughes opettajankoulutuslaitokselta. Ensimmäistä kertaa järjestetyn äänestyksen tulokset julkaistiin viime torstaina. Ääniharavat saivat rehtori Aino Salliselta kunniakirjat ja tunnustukset. Äänestyksen kriteerinä oli, että opetus tapahtuu englanniksi lukuunottamatta kielikeskuksen kursseja. ”Muita perusteluita olivat myös opetusmetodit, kuten luovuus ja havainnollisuus”, kertoo JYYn hallituksen kv-vastaava Piia-Maria Vidgren.
3 Opiskelijat ovat voineet tallentaa yliopiston atk-luokissa omia tiedostojaan mikroverkon H-asemalla olevaan My documents -hakemistoon. Tämän talven aikana hakemisto on kuitenkin kadonnut näkyvistä. Myös sinne tallennetut tiedostot ovat teillä tietymättömillä. Jos nyt tallentaa omia tiedostojaan My documents -hakemistoon, ne menevät yliopiston mikroverkon U-asemalle. Miksi yliopiston atk-luokkien koneet eivät enää näytä H-asemaa, tietohallintokeskuksen tietojärjestelmäsuunnittelija Mika Mattila? Yliopiston mikroverkossa on siirrytty viime syksynä käyttämään vain yhtä hakemistopalvelua. Muutos tehdään rahan vuoksi. Me olemme käyttäneet rinnakkain kahta hyvää ja toimivaa järjestelmää, mutta nyt olemme päättäneet luopua toisesta. Mitä on tapahtunut H-asemalle tallennetuille tiedostoille? Ne ovat edelleen tallessa yliopiston palvelimilla. Osa niistä on jo siirretty U-asemalle, mutta työ on vielä kesken. Kaikkien opiskelijoiden tiedostojen piti olla U-asemalla jo vuodenvaihteeseen mennessä. Tämä homma yritetään nyt tehdä mahdollisimman nopeasti. Voiko H-asemalle jääneitä tiedostoja käyttää ennen kuin ne on siirretty U-asemalle? H-aseman ja sinne tallennetut tiedostot voi saada näkyviin yliopiston atk-luokissa, kun painaa ruudun oikeassa alareunassa tai työpöydällä näkyvää Novell-kuvaketta. Sitten koneelle on kirjauduttava uudelleen. Tästä asiasta olisi pitänyt tiedottaa opiskelijoille. Nyt opiskelijat ovat joutuneet itse selvittämään, mihin heidän tiedostonsa ovat siirtyneet mikroverkossa. Miksi mikroverkossa tehtävistä muutoksista ei ole sitten kerrottu opiskelijoille? Hyvä kysymys. Tuomas Kokko Minne tiedostot ovat kadonneet? Jussi Knuutti , 25, kirjallisuus: ”Ei pitäisi. Ymmärrän, mitä sillä haetaan, mutta moni voi välivuosilla yrittää hankkia parempia edellytyksiä työelämää varten.” Jutta Mattsson , 22, journalistiikka: ”Kyllä pitäisi. Abit tekevät urakkansa kirjoituksissa ja kevät kuluu niihin. Itselleni olisivat ainakin kelvanneet helpotukset.” Jussi Turunen , 26, tietotekniikka: ”Kyllä siinä mielessä, että monille aloille olisi muuten mahdotonta päästä heti abivuonna.” Kasseilla köyhyyttä vastaan Ylioppilaskunta jakaa maanantaina 26. helmikuuta 400 avustuskassia opiskelijoille. Nouse jo -kassit sisältävät muun muassa lahjoitettuja elintarvikkeita, Köyhän opiskelijan keittokirjan ja tämän Jylkkärin. Ne muistuttavat samalla opiskelijajärjestöjen yhteisestä tavoitteesta – opintorahan 15 prosentin korotuksesta. Vajailla kasseilla tahdotaan muistuttaa opiskelijan toimeentulon ongelmista, joihin uudelta eduskunnalta toivotaan parannusta. Kasseja jaetaan kello 11.30 Mattilanniemen MaA-rakennuksen sekä yliopiston kirjaston edessä. Yliopiston tulevaisuus herätti keskustelua Selvitysmiehet kävivät esittelemässä raporttiaan yliopiston uudistuksista. YLIOPISTOJEN taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistamisesta raportoineet selvitysmiehet kävivät helmikuun alussa Jyväskylässä esittelemässä raporttiaan. Hallintoneuvos Niilo Jääskinen ja professori Jorma Rantanen pääsivät vastaamaan lähinnä yliopiston hallinnon uudistuksia koskeviin kysymyksiin. Selvitysmiesten raporttia kehuttiin kilvan, mutta kysymyksiäkin se herätti. Eniten tiedusteltiin raportin uudesta hallintomallista, jossa toimeenpaneva johto erotettaisiin johtokunnasta. Sekä Jyväskylän yliopiston hallintojohtaja Erkki Tuunanen että liikuntatieteellisen tiedekunnan dekaani Lasse Kangas ihmettelivät ehdotusta, sillä se toisi päätöksentekoon enemmän tasoja. Lisäksi johtokunnassa olisi jäseniä myös yliopiston ulkopuolelta. ”Meillähän on selvitty yksinkertaisemmalla mallilla hyvin”, Kangas näki. Jääskinen kertoi esityksessä otetun mallia Englannista, jossa vain Oxfordin ja Cambridgen yliopistoilla on täysin sisäinen hallinto. ”Tällä varmistetaan myös se, että päätöksentekijöillä ei ole omia intressejä”, hän perusteli. TOINEN KESKUSTELUA aiheuttanut raportin ehdotus oli yliopistojen taloudellisen autonomian lisääminen. ”Taloudellinen autonomia tuo myös mahdollisuuden riskinottoon. Siihen meidänkin täytyy oppia”, dekaani Kangas muistutti. JYYn pääsihteeri Tuomas Viskari muistutti puheenvuorossaan, että velanoton määrässä on pakko olla rajoitukset. ”Itsenäisempi taloudenpito tuo mukanaan aina mahdollisuuden, että asiat tehdään huonosti. Siksi rajoite velkaantumiselle on välttämätön”, hän totesi. VISKARI KANTOI HUOLTA myös hallinnon opiskelijaedustuksen säilymisen tärkeydestä. Selvitysmiesten ehdotuksessa yliopiston johtokunnassa olisi yksi opiskelijaedustaja sekä yksi jatko-opiskelijoiden edustaja, mutta Viskari epäili sen riittävyyttä opiskelijoiden äänen kuulumiseen. Hän huomautti myös, ettei hallintomalli välttämättä ole nyky-yliopiston suurin ongelma. ”Tutkijoiden ja muun henkilökunnan aikaa kuluu kohtuuttomasti hallintoon ja rahoituksen hakemiseen”, Viskari sanoi. Myös yleisöpuheenvuoroissa otettiin esille se, ettei selvitysmiesten raportti ota kantaa moniin yliopiston suurimpiin ongelmiin – esimerkiksi perusrahoituksen riittämättömyyteen tai pätkätöihin. Hallintoneuvos Niilo Jääskistä ja professori Jorma Rantasta oli kerääntynyt kuuntelemaan noin 50 yliopiston työntekijää ja opiskelijaa. Mikko Mattlar toimittaja@jyy.fi H EIKKI V IHEMÄKI Professori Jorma Rantanen (oik.) esitteli näkemyksiään yliopiston tämän hetken haasteista. Hallintoneuvos Niilo Jääskinen (vas.) ja Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallinen kuuntelivat. Verenluovuttajista pulaa SPR:n veripalvelu kaipaa uusia luovuttajia. Pulaa on tällä hetkellä erityisesti O-hätäverestä, mutta kaikkien veriryhmien luovuttajia tarvitaan päivittäin, sillä potilaat edustavat samaa veriryhmäjakaumaa kuin verenluovuttajatkin. Hiihtolomaviikot ovat perinteisesti muita viikkoja hiljaisempia, kun osa säännöllisistä luovuttajista on matkoilla. Myös flunssakausi on verottanut kävijöiden määrää. Flunssan jälkeen verta voi luovuttaa, kun on ollut kaksi viikkoa terveenä. Jyväskylän veripalvelutoimisto sijaitsee osoitteessa Väinönkatu 40. Toimisto on auki maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin klo 12–18 sekä keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 10–15. Pitäisikö abien yliopistoon pääsyn olla helpompaa muihin pyrkijöihin nähden? Laadunvarmistus jakaa mielipiteitä YLIOPISTOJEN laadunvarmistus on vielä lapsenkengissä. Enemmistö laitosjohtajista näkee laadunvarmistusjärjestelmien olevan vielä alkutai kehitysvaiheessa, eikä viidennes ollut edes varma, onko heillä käytössä minkäänlaista varmistusjärjestelmää. Tulokset selviävät Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen toteuttamasta Yliopistojen laadunvarmistuksen tutkimusja kehittämishankkeesta. Myös laadunvarmistuksen luonteesta vallitsee erimielisyyksiä. ”Yliopiston sisällä on erilaisia käsityksiä laadusta, sen varmistamisesta sekä laadunvarmistuksen tavoitteista ja kohteista”, hankkeesta vastaava erikoistutkija Jani Ursin sanoo. 70 prosenttia laitosjohtajista epäilee laadunvarmistuksen vievän energiaa jo ennestään tiukilla olevilta yksiköiltä. Runsaan 40 prosentin mielestä laadunvarmistus kuitenkin kehittää ja tehostaa toimintaa. ”Yliopistoissa on seurattava, mitä vaikutuksia laadunvarmistusjärjestelmän käyttöönotolla on. Parantaako se yliopiston toimintaa vai vain kuormittaa henkilökuntaa ja opiskelijoita?” Ursin kysyy. Mikko Mattlar toimittaja@jyy.fi Eija Husu , 21, kasvatustiede: ”Kaksipiippuinen juttu. Ymmärrän, että halutaan saada nopeasti työvoimaa, mutta se on epäreilua niitä kohtaan, jotka yrittävät monta kertaa.”
ABIN PITÄISI TIETÄÄ toiveammattinsa. Tai ainakin mihin jatko-opintoihin hakisi, jotta kiinnostavalle alalle voisi myöhemmin päästä. Opiskelupaikkaa valitessa on tapana pohtia, että minkälaiset asiat minua kiinnostavat ja olenko enemmän taiteellinen, sosiaalinen vai käytännönläheinen tyyppi. Entä missä olen hyvä? Näissä kysymyksissä ei ole mitään vikaa. Mutta siinä on, jos työmarkkinoiden todellisuus unohtuu valintatilanteessa kokonaan. JOS LUET TAIDEHISTORIAA, voit hakea töitä vaikka Kiasmasta. Museoalalle ei kuitenkaan juuri perusteta uusia työpaikkoja ja vaihtuvuus alalla on pientä. Työministeriön ammatinvalintasivuston www.mol.fi/avo mukaan noin 16 prosenttia museoammattilaisista on työttömänä. Verrataanpa diplomi-insinööreihin, joiden työttömyysaste on saman lähteen mukaan 2 prosenttia. Erityisesti nuorten ammattilaisten tilanne on hyvä. Lisäksi DI voi tienata lähes puolet enemmän kuin museoamanuenssi – siis tilanteessa, jossa jälkimmäinenkin on löytänyt töitä. Perusperiaate on se, että teknologian opinnot tuovat liksaa, humanistiset eivät. Myös lääkäri ja juristi ovat kovapalkkaisia ammatteja. Mutta entä jos edellä mainitut tehtävät eivät kiinnosta vähääkään? Jos tavoitteena on mielekäs työ, jolla pystyy elättämään itsensä, eivätkä huipputulot? AJATELLAAN IHMISTEN KANSSA viihtyvää abia, jonka lempiaine on äidinkieli. Hän arpoo ehkä äidinkielenopettajan ja toimittajan työn välillä: molemmat tuntuvat mukavilta, mutta toimittajuus jännittävämmältä. Moni muukin ajattelee samoin, joten media-alalla on varauduttava kovaan kilpailuun. Esimerkiksi alalla arvostettuun Sanoman Toimittajakouluun haki helmikuussa 1 425 toiveikasta. Toukokuussa alkavalle kurssille valitaan 21 opiskelijaa. Jyväskylän yliopistoonkaan ei tulla tuosta vain lukemaan journalistiikkaa. Viime keväänä 279 yritti, ja 29 onnistui. Seuraavaksi kisataan työpaikoista. Työministeriön verkkosivuilla toimittajien työtilannetta kuvataan epävakaaksi: ”Nuorten toimittajien on vaikea saada vakituista työpaikkaa. Freelance-toimittajat tulevat lehdille edullisemmaksi kuin vakituinen henkilökunta.” Sen sijaan ”äidinkielenopettajien työllisyystilanne on ollut vakaa ja tullee olemaan sitä tulevaisuudessakin”. KANNATTAA HAKEUTUA alalle, joka aidosti kiinnostaa. Mutta kannattaa myös miettiä, paljonko tuloja ja turvallisuutta tarvitsee, jotta voi olla onnellinen. Niin että elämässä ehtii keskittyä muuhunkin kuin toimeentulon haalimiseen. Teitä on varoitettu. K yllä, opiskelijat tarvitsevat yhä 15 prosentin korotuksen opintorahaan. Sitä ei ole nostettu 14 vuoteen. Nouse jo! -kampanja oli viime vuonna näyttävä ja jatkuu yhä. Onneksi näin vaalien alla on vihdoin helppo olla kovin toiveikas, kun puoluejohtajat ovat lähes järjestään luvanneet korottaa opintorahaa. SYL:in puheenjohtaja Lasse Männistö totesikin Helsingin Sanomissa, että ”näiden lupausten jälkeen ei jää tilaa kommervenkeille lykätä asiaa.” V iime vuonna ylioppilaslehdillä tosiaan oli aika helppoa valita pääkirjoituksensa aihe: opintorahakampanja tai opintorahakampanja. Yksi yhteinen tavoite sai melkeinpä jakamattoman huomion. Syksyn jälkeen opiskelijajärjestöjen työtaakka on kuitenkin entisestään kasvanut. Huolimatta siitä, että hallitus ei parantanut opintososiaalisia etuuksia, uudet haasteet ovat tulleet entisten rinnalle ja vaativat huomiota sekä työtä. Viime vuoden lopulla roihahti keskustelu ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksuista. Viime viikolla taas koko yliopistomaailma heitti häränpyllyä, kun uutisoitiin yliopistojen yhdistämisistä. Kuinka kampanjoida samaan aikaan monen tärkeän asian puolesta, niin että ne kaikki saavat huomiota? Siinäpä haastetta. E ntä kuinka pitää kiinni siitä, että jonkun tavoitteen saavuttamisen ei tarvitse tarkoittaa periksi antamista toisessa? Aina silloin tällöin opiskelijoiden tavoitteista kuitenkin puhutaan tavalla, joka antaa ymmärtää, että ne ovat toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja. Opintorahan korotus vai tulorajojen nosto? Tähän kysymykseen yritän opetella olemaan vastaamatta, sillä mielestäni molemmissa asioissa on taatusti päivittämisen tarvetta. A jattelin siis kiinnittää nouse jo! -pinssin laukkuuni ja ihan siihen viereen haluaisin tuloraja-napin, jos sellaisia on. Olkoon sitten pinssejä täynnä vaikka koko kassi. pääkirjoitus 26. helmikuuta 2007 Koneen kartellikirja myy heikosti Hissiyhtiö Koneen Saksassa ja Hollannissa myyntiin tullut, suurta kohua jo ennen julkaisuaan herättänyt kartellisopimus on käynyt kaupaksi odotettua heikommin. Ennätysmäisen 142 miljoonan euron ennakon kerännyt kirja on eeppinen tarina vaalean immen ja tumman hurmurin kielletystä suhteesta. Koneen hallituksen puheenjohtajan Antti Herlinin mukaan sopimuksessa ”ei montaa paikkaa ole”, johon hän ei olisi kymmenen vuotta kestäneen suhteen aikana koskenut. Teos sisältää myös useita Herlinin lähettämiä hempeitä tekstiviestejä, tyyliin ”Perhoset ja sata miljoonaa euroa tulee aina kun näen Berlaymontin”. Suhteen toinen osapuoli, saksalainen ThyssenKrupp katuu suhdetta. ”Vituttaa että heti vasikoidaan hyvä diili, kun poliisi on vasta alakerrassa tilaamassa hissiä.” ”Enemmän kuin kartellisopimuksesta, tykkään uuniperunasta”, Herlin sanoi. Totuuden tietotoimisto lehti.samizdat.info JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119 – 120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin (014) 260 3360. Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.fi, nettisivut www.jylkkari.fi Päätoimittaja Jonna Rusanen (014) 260 3359, 045 137 1957, paatoimittaja@jyy.fi Toimittaja Mikko Mattlar (014) 260 3360, toimittaja@jyy.fi Siviilipalvelusmies Heikki Vihemäki (kannen kuva) (014) 260 3973, sivari@jyy.fi Painos 7 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356 – 7362. Miksi pitäisi valita? Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.fi Pihla Tiihonen Unohtiko opo kertoa? NÄKÖKULMIA 4 Kuinka kampanjoida samaan aikaan monen tärkeän asian puolesta, niin että ne kaikki saavat huomiota? ” LYHYT HISTORIA LÄHES KAIKESTA (kirja). Palikkakin luulee tajuavansa suhteellisuusteorian. AAMIAINEN (ateria). Päivän tärkein. JEE JEE JEE – SUOMALAISEN ROCKIN HISTORIA (kirja). Hämmästyttävän hauskasti kirjoitetun tiiliskiven pitäisi kuulua jokaiseen kirjahyllyyn, jossa on myös levyjä.
Eläinten vapautusrintamaksi itseään kutsuva ilkivaltaorganisaatio on nettisivujensa perusteella syyllistynyt olemassaolonsa aikana useisiin satoihin rikollisiin tekoihin ympäri maata. Aineelliset vahingot mitataan miljoonissa. Eläinten vapautuksen tukiryhmän tiedottajana julkisuudessa esiintyneen, viime Jylkkärissä haastatellun henkilön mielestä on ”tavallaan loukkaavaa, että poliisi pitää häntä rikollisena”. Yhyy! Epistä! Antti Vesala Viikko 6: Käytkö kirpputoreilla? KYLLÄ 59 % (154 kpl) EI 41 % (106 kpl) Gallup joka viikko osoitteessa www.jyy.fi Jylkkäri haluaa tietää, mitä opiskelijat ajattelevat. Lähetä mielipide osoitteeseen jylkkari@jyy.fi. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. Vieraissa VIIME AIKOINA työpöydälläni on ollut erityisen mukava työtehtävä. Vuosittainen Hyvän Opettajan valinta osoittautui piristäväksi vaihteluksi verrattuna tavanomaisiin hallinnollisiin rutiineihin tai hankaliin ja toisinaan turhauttaviinkin opiskelijoiden oikeusturvaja edunvalvontavääntöihin. Ilahduin siitä, että ainejärjestöjen esityksiä hyväksi opettajaksi tuli varsin tasaisesti eri puolilta yliopistoa. Vaikka opetusta voidaan arvioida eri perustein ja taso vaihtelee, on mielestäni mainiota, että erinomaisia esimerkkejä hyvästä opetuksesta löytyy kaikkialta. ERITYISEN MIELENKIINTOISTA oli päästä raadin jäsenenä tutustumaan esitettyjen opettajien edesottamuksiin. Vilperin Perikuntaa mukaillen – informaatioteknologian n:nnen vuoden opiskelijana – olo oli välillä kuin turkulaisella Helsingis’, mutta totesin jälkeenpäin kokeneeni useita ahaa-elämyksiä humanistien, yhteiskuntatieteiden ja kasvatustieteiden luennoilla, joille ei ehkä olisi muutoin tullut mentyä. Tätähän olisi voinut kokeilla jo ajat sitten pohdiskellessa omia sivuainevalintoja ja opintojen suuntausta? Ehkä jo valitessa opiskelualaa ja yliopistoa? Kokemuksesta kannustan kaikkia opiskelijoita joskus kokeilemaan tällaisia luentovierailuja: poikkea mielenkiintoisen tai vaikka umpimähkään valitun laitoksen opetusohjelmasta poimitulla luennolla. Kannattanee pitäytyä isommissa luentotilaisuuksissa, joilla opinto-oikeudettomuuttaan ja läsnäoloaan ei joudu selittelemään. LIKI PAKOLLISTA luennoilla vierailujen tulisi olla sivuainevalintojen kanssa pähkäileville. Miksi et kävisi toteamassa meininkiä vieraan tieteenalan tai aihepiirin luennolla ennen uravalintaa? Toisaalta nykyään vaaditaan yhä kapea-alaisempaa erikoistumista, ja poikkitieteellistä keskustelua tuskin on liikaa. Parhaimmillaan ja laajamittaisempana ilmiönä tällaiset vierailut toisivat luennoille aivan uudenlaista perspektiiviä. Kuten Hyvä Opettaja -raatikin työssään havaitsi, on mahdotonta arvioida opetusta erityisen hyvällä tarkkuudella yhden tarkkailuluennon perusteella, mutta onhan opetusvirkojenkin täytössä edelleen käytössä opetusnäyte. Toisinaan mikään ei voita perstuntumaa. Yleisfiiliksen pystyy aistimaan jo lyhyen havainnoinnin perusteella. NIIN, JA KENEN opetuksesta jäi erityisen hyvä fiiwis? Se selviää 7.3., kun yliopiston vuosijuhlassa palkitaan vuoden 2007 Hyvä Opettaja. Perttu Soininen 5 K ir j oi t ta ja on JYY n kor ke akoul u polii t tin en si ht e e ri . Miksi et kävisi toteamassa meininkiä vieraan tieteenalan tai aihepiirin luennolla ennen uravalintaa?” ” Eduskuntavaalit lähestyvät, vaalikaranteeni jatkuu. Jylkkäri julkaisee ehdokkaiden mielipiteet vaalien jälkeen. On se niin väärin Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry järjesti Helsingissä tempauksen opintorahan tasokorotuksen puolesta. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta (JYY) haluaa osaltaan muistuttaa opintorahan tasokorotuksen tarpeellisuudesta. JYY seurasi loppuvuodesta tyrmistyneenä Keski-Suomen vaalipiirin kansanedustajien äänestyskäyttäytymistä opintorahaa koskevassa eduskuntakäsittelyssä. Seitsemän kymmenestä alueen kansanedustajasta äänesti opintorahan korotusta vastaan. Nuorisoja opiskelijajärjestöjen toteuttaman vaalikoneen (www.nuortenvaalikone.fi) mukaan KeskiSuomen vaalipiirin ehdokkaista enemmistö pitää opintotuen kehittämistä tulevan vaalikauden tärkeimpänä teemana. Ehdokkaat näkevät opintorahan korotuksen ensisijaisena keinona opintotuen parantamiseksi. Opintorahan korottaminen mainitaan myös suurimpien puolueiden vaalitai tavoiteohjelmissa. JYY toivoo, ettei kaikki ole vain vaalipuhetta, vaan annetut lupaukset konkretisoituvat vaalien jälkeen selkeinä hallitusohjelmakirjauksina ja opintorahan 15 prosentin tasokorotuksena. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta (JYY) Opintorahan tasokorotus tärkeä tavoite Rakenteellisen kehittämisen hankkeet raikkaita avauksia Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry:n mielestä viime maanantaina julkaistut yliopistojen rakenteellisen kehittämisen kärkihankkeiden raportit ovat raikkaita avauksia. Raporteissa ehdotetaan yliopistojen uudistumista tavoilla, jotka mahdollistavat koulutuksen ja tutkimuksen laadun parantamisen. Teknillisen korkeakoulun (TKK), Helsingin kauppakorkeakoulun (HSE) ja Taideteollisen korkeakoulun (TaiK) yhdistymismalliksi ehdotetaan säätiötä, jonka peruspääoma tulisi julkiselta ja yksityiseltä sektorilta. Peruspääomaksi kerättävä määrä (700 miljoonaa euroa) on erittäin kunnianhimoinen ja vaatii myös elinkeinoelämältä vahvaa sitoutumista hankkeeseen. Toteutuessaan hankkeella on todellinen mahdollisuus nousta maailman huipputasolle, mutta tämä vaatii pitkäjänteistä kehittämistyötä koko yhteisöltä. SYL:n näkemyksen mukaan ehdotuksen suurimpana heikkoutena on se, että yliopiston tärkein voimavara eli henkilöstö ja opiskelijat jätetään uudistuksessa sivuraiteelle. Uuden yliopiston tärkeimmät päätökset tehtäisiin säätiön hallituksessa, joka koostuisi vain yliopiston ulkopuolisista henkilöistä. SYL:n mielestä tämä ei ole hyväksyttävää, vaan myös yliopiston sisäiset ryhmät on otettava mukaan päätöksentekoon. Esimerkiksi kansainvälisesti tällainen ei olisi mitenkään erikoista, sillä näin menetellään muun muassa raportissa yhtenä esimerkkinä mainitussa Chalmersin yliopistossa. Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun osalta ehdotetaan perustettavaksi yhteistä yliopistokonsortiota kuitenkin niin, että molemmat yliopistot toimisivat itsenäisinä. Uudistamistyön tuloksena on tarkoitus synnyttää uusi yliopisto. Tämän lisäksi Itä-Suomessa on tarkoitus perustaa liittoyliopisto Joensuun ja Kuopion yliopistojen kesken. SYL:n mielestä molemmat ehdotukset ovat hyviä. Esitetyt ehdotukset hyödyntävät vahvasti paikallista osaamista ja mahdollistavat siten yliopistojen tasapainoisen kehittämisen. Huomionarvoista esityksissä on myös se, että yliopiston sisäiset ryhmät nähdään voimavarana hankkeille toisin kuin TKK:n, HSE:n ja TaiK:n hankkeessa. Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry IRTOKUVA Lumiukot ja Maan ystävät muistuttivat ilmastonmuutoksesta Mattilanniemen rannassa viime viikon tiistaina. H EIKKI V IHEMÄKI
www.diak.fi DIAKONIAAMMATTIKORKEAKOULU
Viime lukuvuonna Jyväskylästä palattiin keskimäärin 14,7 opintoviikon kanssa. LEGENDAT YÖT LÄPEENSÄ bailaavista ja päivät nukkuvista vaihto-oppilaista saavat kyytiä, kun tarkastellaan tilastoja Jyväskylässä parina edellisenä lukuvuonna vierailleiden vaihto-oppilaiden suorittamista opinnoista. Viime lukuvuonna Jyväskylässä vierailleelle 339 vaihto-oppilaalle kertyi keskimäärin 14,7 opintoviikkoa. Määrä on hieman edellistä lukuvuotta korkeampi, jolloin opintoviikkoja vastaavasti kertyi keskimäärin 13. Erasmus-opiskelijoiden pistemäärä muihin verrattuna oli molempina lukuvuosina noin pisteen verran keskimääräistä korkeampi. KANSAINVÄLISTEN ASIAIN päällikkö Tuija Koponen pitää lukuja varsin kohtuullisina ja korostaa, että suurin osa vaihto-oppilaista kerää pisteensä vain muutaman kuukauden aikana. Viime lukuvuonna vain 21 prosenttia heistä opiskeli täällä kokonaisen lukukauden. ”Suurin osa on Erasmus-opiskelijoita, jotka saattavat viipyä täällä vain kolme kuukautta. Lisäksi nuppiluvut pitävät sisällään myös vierailevat jatkoja perusopiskelijat, joista suurin osa tulee valmistelemaan väitöskirjaansa tai graduaan JY:n opettajien ohjauksessa, eikä opintoviikkoja siksi kerry”, hän kertoo viitaten esimerkiksi ruotsalaisten opiskelijoiden sarakkeen kohdalla näkyvään nollaan. ”Erasmus-opiskelijoiden hiukan suuremmat kertymät johtuvat siitä, että ohjelmassa valvotaan vaihdossa suoritettujen opintojen määrää myös täällä”. OSA TÄNNE SAAPUVISTA opiskelijoista saa evääkseen erittäin tiukat vaatimukset opintojen etenemisen suhteen, eikä pelkkä puolen vuoden bailaaminen onnistu. ”Ymmärrän kyllä, että sellainen käsitys saattaa syntyä esimerkiksi Kortepohjassa asuvalle, kun iltaelämä on aktiivista. Mutta kyllä vastapainoksi vaaditaan myös työntekoa. Esimerkiksi Italiassa saattaa käydä niin, että seuraavan vuoden kursseille ei ole lainkaan asiaa, jos tarvittavaa pistemäärää ei kerry vaihdon aikana”, Koponen muistuttaa. Pisteiden kerääminen voi osoittautua yllättävän vaikeaksi, jos kohdetiedekunta ei järjestä tarpeeksi englanninkielistä opetusta. Moni hakeutuukin tällöin Kielikeskuksen englanninkielisille kursseille. LUENNOITSIJOILLA tuntuu olevan vaihto-oppilaista pääasiassa hyviä kokemuksia, vaikka suureen määrään saapujia mahtuu monenlaista suorittajaa. Taloustieteellisen tiedekunnan johtamisen oppiaineen lehtorin Hanna Salmisen mukaan vaihto-oppilaat ovat yleensä olleet kirjatenteissä vähintään keskivertotasoa, eikä luennoilta yleensä myöhästellä. ”Minulle on jäänyt käsitys, että vaihtooppilaat ovat yleensä hyvin perehtyneitä opiskeltaviin asioihin. Korpin käyttö on sujunut ihan hyvin, ja kysymykset osataan esittää niin kasvokkain kuin sähköpostitsekin. Tietenkin käytännön asiat tuottavat joskus hankaluuksia”. Viime vuonna eniten opintoviikkoja keräsivät kaksi Taloustieteellisen tiedekunnan kiinalaista opiskelijaa. Vaihtoopiskelijoita eniten lähettävien maiden, kuten Espanjan, Saksan, Ranskan ja Itävallan keskimääräiset opintoviikkomäärät olivat lähellä kaikkien maiden keskiarvoa. Italian, Itävallan, Alankomaiden, Tsekin, Belgian ja Viron opiskelijoiden pistemäärien keskiarvot taas liikkuivat kahdentoista molemmin puolin. Portugalin kuusi Erasmus-oppilasta keräsivät keskimäärin 26,3 opintoviikkoa. Johannes Kotkavirta 7 WHEN YOU ARE ABROAD you usually miss many things from your home country. Certainly, your family, friends and pets occupy the first places, but everybody knows something that is not considered very special, and when you cannot get it you miss it a lot. I miss newspapers. I long for good, printed articles in my mother tongue. I am able now to follow (and mostly understand) Finnish texts, but it is not the same. I would love to sit down on Saturday with a morning cup of coffee, and read the whole article without wondering about every second word. To my surprise, I miss sausage. The quality of meat in Finland is very good, so I really do not understand what has gone wrong with sausages here. Let me clarify this: sausage can be called real sausage if and only if it contains 100 % of meat. This is my private definition. Certainly, sausage here is edible, but it should be full of meat and fat, with herbs and garlic, and it should have really strong taste and smell (oh how I miss that..). I MISS SPRING IN POLAND too, because there are plenty of cherry trees. It looks amazing when they blosom in April and May. Everything is covered with little white and pink flowers. And of course in summer you have fresh cherries. Finland has plenty of really good berries, but a blosoming cherry tree looks just fantastic. The pubs in my home place are also quite special. They are located under the Old Town, in the parts of 16th century vaults. Spending time in pubs is much cheaper in Poland than in Finland, so we could go there quite often. The atmosphere inside is great, food is very tasty, and you can get mead, which is a warm alcohol drink made of honey. Perfect of long, winter evenings. I ALSO MISS ONE small bakery that was just next to my former university. For less than 50 cents you could get the best doughnuts and sweet buns in the world. And everything was fresh and warm. My favourite was an apple baked in shortcrust. Delicious. Especially with a cup of cappuccino... Oh now I’m hungry! Katarzyna Herd The Country of Sausage? Development cooperation is on the rise ”This seems to be an era of development cooperation and development policy in general”, says Mika Railo, Communications Director for KEPA, the Service Centre for Development Cooperation in Finland. ”Volunteer organisations are a source of political pressure, which is reminiscent of the 1970s and 1980s.” Finland's development cooperation budget was at its highest in 1991 (0,8 % of gross national income). The last economic recession, however, caused the cash flow to dry up faster than in any other industrial country. Finland is still far from a model student, but at least individual citizens seem to be more active than before. Volunteer groups in Jyväskylä have also managed to attract new members, even though it is a student town with a high turnover of residents. The city doesn’t welcome club posters Club organisers in Jyväskylä are in trouble because there are no legal places for hanging up club posters. The city has only two notice boards in the town centre. Everywhere else, posters are torn down. ”Street posters are part of urban culture”, says DJ Juho Kahilainen who runs the Phonour house club. He saw a man on campus in October, tearing down posters and claiming to work for the city's street and park department. According to the department's head Tuula Smolander, however, the city has not hired anyone to tear down posters. ”During the past year we have threatened club organisers with fines, though”, she says. Days Of Being Wild and Tristram Shandy at Kampus Kino On 6 March, Kampus Kino screens Wong Kar Wai’s Days of Being Wild. Regarded as Kar Wai’s breakthrough film, Days of Being Wild is a film about love, dreams and longing. On 13 March, it's the turn of Michael Winterbottom's Tristram Shandy. The film threads its way from the 18th century through to the present day and ends up being a fun package. Kampus Kino films are shown in Ilokivi starting at 7 pm. Translated by Annamari Typpö In te r n a ti on a l st u d en t s h a r es h er th o ugh t s on li f e in Fi n la n d. Vaihtari bailaa – mutta myös opiskelee Turkkilainen Erkan Karatas on suorittanut vaihtoaikanaan ahkerasti opintoja, mutta ilmoittaa tuntevansa myös jokaisen kaupungin baarin. Esimerkiksi Italiassa saattaa käydä niin, että seuraavan vuoden kursseille ei ole lainkaan asiaa, jos tarvittavaa pistemäärää ei kerry vaihdon aikana.” Tuija Koponen Kansainvälisten asioiden päällikkö ” H EIKKI V IHEMÄKI
8 Jaakko Selin w w w . j a a k k o s e l i n . f i esittää hallitusohjelmaan: Opintorahaa korotettava 15% Tulorajoja korotettava 20% Opintolainan verovähennysoikeus nostettava 50 prosenttiin Kauppatieteilijä eduskuntaan 122 Menovinkki: Hotelliyö Berliinissä 110 € Tulovinkki: OP-Visalla maksat 30 miljoonassa paikassa eri puolilla maailmaa. Voit nostaa ulkomaista valuuttaa automaateista, varata hotellihuoneen tai vuokrata auton. Ja kun otat ennen reissuun lähtöäsi Pohjolan Easyvakuutuksen, turvaat itsesi ja matkatavarasi. Katso lisää osoitteesta op.fi/nuoret.
9 JYYn kehyvaliokunta järjestää kehitysyhteistyön teemaviikon 26.2.–2.3. Viikon aikana kampuksella on tarjolla runsaasti tietoa kansainvälisistä kehityspoliittisista teemoista ja kehitysyhteistyöstä ympäri maailman. JYY Development Cooperation week 26.2.–2.3.2007 All over the campus MA/MON 26.2. 11.00–14.15 Fair Trade Tasting Location: Lozzi & Wilhelmiina Restaurants 14.00–16.00 Acehin rauhansopimus – 2 perspektiiviä Leena Schmidt, toiminnanjohtaja, Suomen UNIFEM. Päivi Kannisto, Project Manager for Women in Peace Processes, Crisis Management Initiative. Paikka: Paulaharju, Villa Rana 16.00–18.00 JYYn vaalipaneeli Paikka: Café Libri, yliopiston kirjasto TI/TUE 27.2. 11.00–16.00 India Lunch @ Ilokivi Indian Food! Ilokivi donates twice what you pay extra to JYY’s India Project! Location: Ilokivi Restaurant 16.00–18.00 Repu esittää: Eettinen kuluttaminen ja hankinnat kehitysmaista Outi Moilala, tekstiiliteollisuuden eettisyyden tutkija. Päivi Pöyhönen, tutkija, Winnwatch. Myös Ostoksilla verovaroin -raportin kirjoittaja. Paikka: Paulaharju, Villa Rana 19.00–21.00 Kampus Kino: Tsotsi (2005) Location: Ilokivi downstairs 19.30–24.00 International Bazaar Come in and sample ethnic delicacies and sounds from around the world, African food and exotic live performances! Entrance 2 e. Location: Ilokivi upstairs KE/WED 28.2. 11.00–14.15 Fair Trade Tasting Location: Ilokivi Restaurant 16.30–17.30 Combatting Corruption through Development Cooperation Pekka Puustinen, Director of Unit for Sectoral Policy, Foreign Ministry of Finland. Location: Paulaharju, Villa Rana 18.30–20.00 Introduction to Zen-meditation Sign-up in advance: kv-sihteeri@jyy.fi. Max 12 participants. Location: Vanha Paja building (I buiding on campus) 19.00–21.00 Ässiä Hatusta – improvisaatioteatteria Kehy-Improa – Tuotto JYYn Intia-projektille! Liput 4/5 e. Paikka: Juomatehdas TO/THU 1.3. 13.00–16.00 Siirtolaisten ja pakolaisten kohtelu EU:n ulkorajoilla – toteutuvatko ihmisoikeudet? Tiina Kaila, oikeudellinen koordinaattori, Suomen Amnesty Luennon jälkeen Jyväskylän Amnesty esittää: Pakolaispeli – Laita itsesi hetkeksi pakolaisen kenkiin. Paikka: Opinkiven sauna 16.00–18.00 Towards a Just World: Kepa Lobbying for Change Valia Wistuba, Kepa Service Centre for Development Cooperation. Jyväskylä Globbyists also show-case their activities. Location: Paulaharju, Villa Rana 17.00–18.30 UNIFEMin uusien ilta Paikka: Ilokivi PE/FRI 2.3. 12.00–13.30 Mandalatalo presents: Laughing Yoga Sign-up and fee 2 e in advance: kv-sihteeri@jyy.fi. Location: Opinkinvi cabinet 14.00–16.00 Human Rights in Finnish and EU Development Policy Heidi Hautala, Member of Parliament, Chair of Kepa Service Centre for Development Cooperation Location: Blomqvist, Villa Rana 22.00–03.00 NS.KLUBI in Exile. Soundclash: DJ’s Israel vs. Pale S. Tiina + Special Guests! Happy Hour 22–23 Refuge offered by the Subcommittee for Development Cooperation of the Student Union. Location: Ilokivi downstairs Ohjelma / programme Suurin osa käyttämistämme vaatteista tuotetaan oloissa, joista vaatteiden valmistuttajat eivät tiedä juuri mitään. Kehitysmaiden tuotantolaitoksissa työskentelevien palkkaja järjestäytymiskysymykset ovat suurin ongelma. SUURIMMAT SUOMALAISET vaateyritykset tietävät hyvin vähän niistä tuotanto-oloista, joissa heidän myymänsä vaatteet on tehty, selviää VTM Outi Moilalan Finnwatchille tekemästä Vaatteita etelästä -tutkimuksesta. Selvityksessä haastateltiin kolmeatoista suurinta suomalaista vaatetusalan yritystä, joista kaikilla ei ole edes sosiaalisen ja ympäristövastuun toimintaohjeistoja. Jos sellainen on, suurimmalla osalla sen noudattamista ei valvota lainkaan. Joissakin se tapahtuu laaduntarkastusten yhteydessä. Valvonnan suoritustavat tuntuvat kiinnostavan monia yrityksiä melko vähän. Vaikka moni vaateyritys markkinoi itseään suomalaisuudella, tosiasiassa suurin osa vaatteista valmistetaan nykyään jossain muualla kuin Suomessa: Itä-Euroopassa, Kiinassa, Intiassa ja muualla Aasiassa. Suomalaisista vaatetusalan yrityksistä on tullut valmistuttajia ja maahantuojia. RIITTÄMÄTÖN PALKKA, kohtuuton työmäärä, lapsityö ja tuotannon kausiluontoisuus sekä tehtaiden ankara kilpailu tilauksista ovat suurimmat ongelmat kehitysmaiden, mutta myös joidenkin Itä-Euroopan maiden vaatetuotannossa. ”Kausiluontoisuus aiheuttaa ruuhkahuippuja, toisaalta hiljaisempina aikoina työntekijöille maksetaan aivan nimellistä palkkaa, jolla ei tule toimeen. Kun kilpailuttaminen on nykyään mahdollista joka puolella maailmaa, tehtaiden täytyy olla koko ajan valmiita vastaamaan kaikkiin tarjouspyyntöihin, tai seuraavalla kerralla ne eivät saa tilausta”, JYYn kehyviikollekin puhumaan tuleva Outi Moilala kertoo. Tilauksista selviytymisen pakko johtaa alihankintaan, mikä taas aiheuttaa pitkät tuotantoketjut, joiden valvominen on hankalaa. Kaikki selvityksessä mukana olleet suomalaisyritykset teettävät tuotteitaan sopimusvalmistajilla ja alihankkijoilla. Selvityksessä olivat mukana Stockmann Oyj, Seppälä Oy, Texmoda Fashion Group, Halonen, L-Fashion Group Oy, Aleksi 13 Oy, Vaatehuone, Marimekko Oyj, Nanso Oy, RTO-Holding Oy, Virke Oy, Turo Tailor Oy ja M.A.S.I Company Oy. YKSI RATKAISU ongelmaan olisi Moilalan mielestä tehdastyöntekijöiden pohjapalkkojen nostaminen, jolloin valmistuttajat eivät pystyisi kilpailuttamaan tarjouksia viimeiseen penniin asti. Se taas vaatisi ammatillista järjestäytymistä, joka on vaikkapa Kiinassa kiellettyä. Hyvä työlainsäädäntö ja sen valvonta olisi kaiken perusta. Riippumattomat ulkopuoliset tarkastukset ovat erittäin olennaisia kehityksen kannalta. Luotettavimpina tutkija pitää erilaisia järjestöjohtoisia aloitteita, joissa on yritysten lisäksi jäseninä erilaisia kansalaisja ay-järjestöjä. ”Kehitysmaissa toimivat yritykset voisivat myös tehdä yhteistyötä paikallisen ay-liikkeen kanssa silloin kun sellainen on olemassa”, Moilala sanoo. Valmistajien omat tehtaat olisivat myös askel kohti parempia työoloja ja palkkausta. ”Jos tehtaassa olisi esimerkiksi suomalainen johto, niin myös mentaliteetti olisi länsimaisempi”, Moilala uskoo. KULUTTAJABOIKOTTEJA syntyy aika ajoin vastustamaan jotakin yritystä sen toiminnan tai mielikuvien takia. Moilalan mielestä boikotti ei ole kuitenkaan ratkaisu ongelmaan. Tutkija pitää tärkeänä, että kuluttajat reagoivat asiaan, mutta boikoteilla saadaan hänen mielestään aikaan enemmän haittaa kuin hyötyä. ”Kehitysmaiden työntekijät eivät toivo boikotteja, koska se merkitsee heille seisokkeja tehtailla ja jopa työpaikkojen menetyksiä”, Moilala sanoo. Kuluttajilta tuleva painostus työolojen ja palkkauksen parantamiseksi on kuitenkin yksi mahdollinen ratkaisu ongelmaan. Kauppiailta voi ja pitääkin Moilalan mielestä kysyä mistä vaate tulee. ”Jos myyjä ei siihen osaa vastata, niin ainakin kauppiaan se pitäisi tietää”, Moilala sanoo ja muistuttaa, että reilun kaupan tuotteiden myyntikin lähti liikkeelle siitä, että ihmiset vaativat tällaisia tuotteita markkinoille. Jenni Frilander Ti 27.2. klo 16–18 Repu esittää: Eettinen kuluttaminen ja hankinnat kehitysmaista. Outi Moilala, Päivi Pöyhönen. Paikka: Paulaharju, Villa Rana JYYN KEHITYSYHTEISTYÖLIITE Kehitysmaan tehdastyöläisen arkipäivää ovat usein kohtuuton työmäärä ja elämiseen riittämätön palkka. Kuvassa kambodzhalainen ompelija. Kotimaista laatua kaukoidästä P ÄIVI P ÖYHÖNEN
10 Nousussa: Suomalaisten vastuuntunto on palannut 1970-luvun tasolle M aailmalla heiluvat Bonot, Bradit ja Angelicat, ja Suomen kaduilla on entistä enemmän lahjoituksia ja jäsenyyksiä kerääviä feissareita. On ollut Ylen Hyvää ja Planin gaalailtaa. Myös julkinen keskustelu kehitysteemoista lisääntyi viime vuonna. Keväällä hallitusta muistutettiin lupauksesta nostaa Suomen virallinen kehitysrahoitus YK:n suosittamalle 0,7 prosentin tasolle bruttokansantulosta vuoteen 2010 mennessä. Se onkin ollut samanlainen ikuisuusteema kuin opintotukien nosto. ”Täältä sisäpuolelta on tietysti välillä vaikea hahmottaa tapahtumia, mutta kyllä nyt tuntuu olevan kehitysyhteistyön ja laajemmin kehityspolitiikan aikakausi”, toteaa Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepan viestintäjohtaja Mika Railo. ”Nyt on kansalaisten toiminnassa havaittavissa samanlaista poliittista painetta kuin 1970–1980-luvuilla.” Suomen kehitysyhteistyön määrärahat olivat huipussaan vuonna 1991 (0,8 prosenttia bruttokansantulosta), mutta laman myötä rahavirrat tyrehtyivät nopeammin kuin missään muussa teollisuusmaassa. Vuosituhannen vaihteen tienoilla määrärahat lähtivät hitaaseen, mutta tähän asti jatkuneeseen nousuun. Suomi ei ole vieläkään mallioppilas, mutta tekemisen meininkiä tuntuu olevan aiempaa enemmän etenkin kansalaisten keskuudessa. Myös Jyväskylässä kansalaisjärjestöt ovat saaneet uutta verta riveihinsä, vaikka opiskelijak a u p u n g e i s s a asukkaat vaihtuvat tiuhaan. Uusia paikall i s y h d i s tyksiä on perustettu, ja erilaisia tapahtumia ja toimintaa järjestetään aktiivisesti. Ulkoministeriön kesällä tekemän mielipidemittauksen mukaan valtaosa suomalaisista piti kehitysyhteistyötä tärkeänä ja halusi osallistua toimintaan esimerkiksi lahjoituksin. R ailo näkee taustalla yleisen globalisaatiokriittisyyden nousun, havahtumisen esimerkiksi epäreiluun kauppajärjestelmään ja uusliberalistiseen malliin, halun nähdä toisin. ”Reilu kauppa on yksi 2000-luvun luoma kiinnostava liike. Amnestyn ja Attacin kaltaiset liikkeet ovat keränneet riveihinsä etenkin nuoria.” Merkittävä sysäys koko uudelle liikehdinnälle on Railon mielestä Jubilee 2000 -kampanja, joka pyrki vähiten kehittyneiden maiden velkojen mitätöimiseen osin siinä onnistuen. Pari vuotta sitten G8-maiden johtajat sitoutuivat Gleneaglesissa mitätöimään 18 köyhimmän maan velat Maailmanpankille, Kansainväliselle valuuttarahastolle (IMF) ja Afrikan kehityspankille. Mainitsematta monelta jäi, että muun muassa kahdenvälistä velkaa on yhä paljon, ja että monissa velkatapauksissa rahavirrat kulkevat kehitysavusta huolimatta kehitysmaista teollisuusmaihin. Henkisesti viesti oli kuitenkin tärkeä. H elsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen laitoksen professori Juhani Koponen suhtautuu varautuneemmin kehitysyhteistyön myötätuuleen. ”Tilannehan on sikäli mielenkiintoinen, että tällä hetkellä kentällä on eri suuntiin vetäviä voimia: valtio on korottanut määrärahoja, joskin ehkä enemmän Euroopan unionin tekemien sitoumusten myötä kuin itsestään. Myös kansalaiskeräykset tuottavat enemmän, mutta esimerkiksi Helsingin Sanomissa jokunen viikko sitten tehdyn kyselyn mukaan kehitysyhteistyöasiat ovat kuitenkin aika pahnanpohjimmaisena kotimaan asioiden alla.” Monille kehitysapu ja -yhteistyö on yhä loputonta suossa tarpomista ja säälirahan heittämistä jonnekin kaukaisten mersumiesten taskuihin. ”Asenne on ymmärrettävä. Esimerkiksi vanhemmille ihmisille korruptio on suuri mörkö”, Railo myöntää. Monen mielessä on 1970-luku, jolloin enemmän tai vähemmän kehitysapurahoja katosi köyhien diktatuurien pienille eliiteille. ”Suomen kehitysyhteistyö on muuttunut 40-vuotisen taipaleensa aikana. Voisi kai sanoa, että se on vähitellen tulossa kypsään ikään. Käsitys hyvästä kehitysyhteistyöstä on muuttunut matkan varrella”, sanoo ulkoministeriön kehityspoliittisen viestinnän yksikön päällikkö Katri Kaarniala. Kaarniala kertoo, että kansainvälisen kehitysyhteistyön alkumetreillä kehitysoptimismi oli yleisesti vallalla ja köyhien maiden arveltiin taloudellisesti nousevan muiden rinnalle helposti ja nopeasti. Jotkut maat ovat siinä onnistuneetkin, mutta monin paikoin meno tuntui tyssäävän. Kaarnialan mukaan on opittu ainakin se, että kehitystä ei voi ajatella tuontituotteena ja valmiina pakettina, vaan jokaisen avustettavan maan on voitava toimia omien tapojensa mukaan – joskin melko tiukat hallintoja demokratiaehdot täyttäen. Toinen oppi on ollut, että keskinäistä yhteistyötä vaaditaan enemmän myös avunantajamailta, koska jokaisen huseeraaminen yksinään rasittaa kohtuuttomasti vastaanottajamaan virkamiehiä ja hallintokoneistoa ja on myös tehottomampaa. Myös Kaarniala on törmännyt pelkoihin avun perillemenosta, etenkin jos tulos ei ole yhtä konkreettinen kuin kaivo tai koulu. ”Mielestäni siinä on vähän sama logiikka kuin jos kotimaista sosiaaliturvaa hoidettaisiin keräämällä verojen sijaan vaatteita ja leipää, ja mielellään otettaisiin vielä kuva niiden saajasta vakuuttamaan, että apu on mennyt perille.” Teksti: Jenni Leukumaavaara Kuvitus: Heikki Vihemäki 0, 7 Nyt on kansalaisten toiminnassa havaittavissa samanlaista poliittista painetta kuin 1970–1980-luvuilla.” Kepan viestintäjohtaja Mika Railo ”
11 kehy V uoden 2001 syyskuun terrori-iskujen jälkeen Yhdysvallat on nostanut kehitysyhteistyön määrärahojaan. Bushin hallinnon kansallisen turvallisuuden strategiassa vuodelta 2002 kehitysyhteistyö ja sotilaallinen puolustus katsotaan samanarvoisiksi työkaluiksi terrorismin vastaisessa sodassa. Myös laiton siirtolaisuus on ollut paljon esillä uutisissa. Esimerkiksi Espanja tappelee afrikkalaisten virkamiesten kanssa siitä, kenen vastuulla on huolehtia Eurooppaan pyrkivistä, hengenvaarallisia laivamatkoja mannerten välillä tekevistä köyhistä afrikkalaisista. ”Kyllä noilla ilman muuta on yhteys ihmisten lisääntyneeseen auttamisintoon”, pohtii professori Koponen. Samoilla linjoilla on myös Kepan Railo. ”Eihän sitä kiistää voi, etteikö kehitysyhteistyö olisi saanut kannustetta terrorismista, vaikka yhteys ei ihan suora olekaan.” Railo muistuttaa, että terrorismi on pääomaa vaativaa toimintaa, ja usein terroristit ovatkin maansa keskiluokkaan tai eliittiin kuuluvia, mutta he näyttäytyvät sorrettujen ja köyhien puolesta taistelevina sankareina. Täysin näköalattomassa köyhyydessä elävällä ihmisellä puolestaan ei ole juurikaan menetettävää. ”On kuitenkin tärkeää, että herää keskustelua siitä, mikä turvattomuutta aiheuttaa.” Karvalakkianalyyttisesti voisi arvella, että hyvän mielen saavuttamisen lisäksi osansa intoon tuo hieman nurinkurinen NIMBY-ilmiö (not in my back yard): etäistenkin maailmankolkkien asiat alkavat kiinnostaa – tai ainakin niihin havahdutaan – viimeistään siinä vaiheessa, kun ne koputtavat omaan ikkunaan. Mieleeni on jäänyt kehitysyhteistyöasioihin perehtyneen muusikon Mikko Kuustosen lausahdus muutama vuosi sitten. ”Apua ja ruokaa tarvitsevalle lapselle on lopulta ihan sama, keneltä ja miksi apu tulee. Kymmenen euroa on kymmenen euroa, tuli se sitten millä perusteella tahansa.” Suomen kehitysyhteistyö sai alkunsa neljä vuosikymmentä sitten. Pikkuhiljaa on siirrytty lyhytkestoisemmista hankkeista kohti hallinnonalojen kehittämistä ja sektoriapua. Sen yhtenä osana ja uutena kokeiluna on kehitysmaille suoraan siirrettävä budjettituki. Kansalaisjärjestöjen rooli on silti yhä merkittävä. Suomi on viime vuosina keskittänyt apuaan erityisesti pitkäaikaisiin kumppaneihinsa, joita ovat Afrikassa Etiopia, Kenia, Mosambik, Sambia ja Tansania, Aasiassa Nepal ja Vietnam ja Latinalaisessa Amerikassa Nicaragua. Nykyään puhutaan mieluummin kehitysyhteistyöstä kuin kehitysavusta, koska kumppanuudesta pyritään tekemään yhä tasa-arvoisempaa ja kaksisuuntaisempaa. Kehitysyhteistyö puolestaan on kehityspolitiikan keskeinen työkalu. Sillä edistetään kehitykselle suotuisien olosuhteiden vahvistumista köyhimmissä maissa elinkeinojen, investointien ja kaupan edellytysten parantamiseksi ja talouskasvun aikaansaamiseksi. Humanitaarisen kriisiavun osuus on noin kymmenen prosenttia kokonaissummasta. Suomen kehitysyhteistyön määräraha-arvio tälle vuodelle on 0,43 % bruttokansantulosta. Tavoitteena on saavuttaa YK:n suosittelema 0,7 % vuoteen 2010 mennessä ”taloudellisen tilanteen niin salliessa”. Suomi on Pohjoismaista ainoa, joka ei ole yltänyt suositukseen. Silti se on prosentuaalisesti esimerkiksi Yhdysvaltojen edellä. Kehitysyhteistyöjärjestöjen kattojärjestöön Kepaan (Kehitysyhteistyön palvelukeskus) liittyy joka vuosi enemmän järjestöjä kuin eroaa. Kepassa on tällä hetkellä 271 järjestöä tai yhdistystä. Suomalaiset ostivat viime vuonna ennätysmäärän vuohia ja muita kehitysmaita tukevia lahjoja sekä lahjoittivat yhteensä 1,6 miljoonaa euroa (mukana myös yritykset) erilaisiin keräyksiin. Kehitysyhteistyötä Suomessa
12 Kehy Jyväskylässä AMNESTY INTERNATIONAL Amnesty Internationalin tavoitteena on maailma, jossa YK:n ihmisoikeusjulistukseen sisältyvät oikeudet ja vapaudet toteutuvat kaikille ihmisille. Amnestyn tehtävänä on tehdä ihmisoikeudet tunnetuiksi, tutkia vakavia ihmisoikeusloukkauksia ja kampanjoida näitä loukkauksia vastaan. Jyväskylän Amnestyn toiminnassa on tällä hetkellä mukana puolisen tusinaa aktiivijäsentä ja aktiivisia ihmisiä kaivataan mukaan koko ajan. Viime vuosien toimintaan on kuulunut kouluvierailuja, keskustelutilaisuuksia, koulutusta, vetoomusmaratoneja ja kulkueita. Keväästä 2005 alkaen Amnesty International Jyväskylä on ollut myös mukana Maghreb-alueen (Algeria, Tunisia, Marokko) ihmisoikeuskysymyksistä tiedottamisessa, ihmisoikeustilanteen seuraamisessa sekä kampanjoinnissa alueen vetoomustapausten puolesta. Lisätietoja: www.amnesty.fi/jyvaskyla Jyväskylän yhteyshenkilö: Heikki Kerkkänen hemakerk@jyu.fi CHANGEMAKER-VERKOSTO Changemaker-verkosto on Kirkon Ulkomaanavun yhteydessä toimiva vapaaehtoisuuteen perustuva verkosto, joka tarjoaa vaikuttamistoiminnan mahdollisuuksia kehityskysymyksistä kiinnostuneille nuorille. Toiminnassa pyritään puuttumaan köyhyyden ja epäoikeudenmukaisuuden rakenteellisiin syihin. Verkostoon mahtuu mukaan monenlaista tyyppiä ja osaajaa, ja kaikille löytyy jotain sopivaa tekemistä. Jyväskylän paikallisryhmä järjestää keväällä 2007 yhteistyössä Amnestyn kanssa sarjan Kissailtoja, joissa kissa nostetaan sananmukaisesti pöydälle ja ihmisoikeuksia tarkastellaan monesta näkökulmasta keskustellen, ihmetellen, kysellen ja kyseenalaistaen. Lisätietoja: www.changemaker.fi Jyväskylän yhteyshenkilö: Heini Siirola heini.siirola@evl.fi DODO Dodo on suomalainen ympäristöjärjestö, joka käsittelee ympäristöongelmia yhteiskunnallisesti, turhaan yksinkertaistamatta. Ruokapöydästä, metrotunnelista tai seikkailulomalta ei ole pitkä matka globaaleihin ympäristöongelmiin. Tärkeää on kehittää uusia ratkaisuja ja yhteistyötä yllättävienkin tahojen kanssa. Dodossa yritetään välttää turhia vastakkainasetteluja ja tarkastellaan ympäristökysymyksiä laajasti, eri näkökulmista. Jyväskylän paikallisryhmä järjestää mm. keskustelutilaisuuksia ympäristökysymyksistä sekä vetää vegaanikokkauspiiriä ja Kirjallisuuden luontokäsitykset -kirjallisuuspiiriä. Dodo järjestää myös JYYn ympäristövaliokunnan kanssa yhteistyössä elämänläheistä keskustelupiiriä ympäristöfilosofiasta. Lisätietoja: www.dodo.org Jyväskylän yhteyshenkilö: Ville Väinämö ville.vainamo@dodo.org GLOBBARIVERKOSTO Globbaaminen on poliittista vaikuttamista globaaleihin kysymyksiin. Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen (Kepa) koordinoiman Globbariverkoston tavoitteena on luoda poliittista painetta suomalaisiin päättäjiin, jotta Suomi toimisi aktiivisemmin köyhyyttä aiheuttavien ja ylläpitävien rakenteiden muuttamiseksi. Globbareiden keskeinen vaikuttamiskeino on Terveisiä jostakin Suomesta -korttitempaus, jossa kerrotaan kansanedustajille, että heidän tulisi pistää töpinäksi oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Kampanjalla kerätään tuhansien suomalaisten korttiterveiset kansanedustajille kaikista Suomen vaalipiireistä. Kortit luovutetaan kansanedustajille massaglobbaustapahtumassa Helsingissä toukokuussa 2007. Myös Jyväskylässa globataan ja kerätään korttiterveisiä erilaisissa tapahtumissa sekä järjestetään keskustelutilaisuuksia ja eduskuntavaalien alla myös vaalipaneeli kansanedustajien globaalista vastuusta. Lisätietoja: www.globbarit.fi Jyväskylän yhteyshenkilö: Asko Soukka asko.soukka@iki.fi JYVÄSKYLÄN KEHITYSMAAYHDISTYS RY Vapaaehtoisvoimin toimiva Jyväskylän kehitysmaayhdistys tiedottaa kehittyvien maiden tilanteesta, kansainvälisen kaupan epäoikeudenmukaisista rakenteista sekä reilun kaupan järjestelmän mahdollisuuksista. Yhdistyksen toiminnan keskipisteessä on reilun kaupan erikoisliikkeen Maailmankauppa Mangon ylläpitäminen Jyväskylässä. Mango on voittoa tavoittelematon yritys, joka tarjoaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä eettisesti ja ekologisesti kestäviä valintoja. Jyväskylän kehitysmaayhdistys myös koordinoi Kepan tukemaa Mahdollisuuksien tori -tapahtumaa, joka pidetään perinteisesti toukokuussa Jyväskylän kävelykadulla. Lisätietoja: www.maailmankauppamango.net mango@maailmankauppa.inet.fi JYYK – JYVÄSKYLÄN YK-YHDISTYS Jyväskylän YK-yhdistys on vasta syksyllä 2006 perustettu Suomen nuorten ja opiskelijoiden YK-liiton SYKLIn jäsenjärjestö, joka järjestää kansainvälisyyskasvatusta ja YK-tiedotusta Keski-Suomessa. JyYK pyrkii edistämään ja tekemään tunnetuksi YK:n päämääriä erityisesti nuorten ja opiskelijoiden keskuudessa sekä herättämään kiinnostusta kansainvälisiä kysymyksiä kohtaan. Mukana on kymmenkunta aktiivia, ja kaikenlaisia osaajia ja tekijöitä kaivataan mukaan. Lisätietoja: http://jyyk.wordpress.com/ Yhteyshenkilö: Tuulia Väliheikki tukavali@jyu.fi MAAN YSTÄVÄT Maan Ystävät on kansalaisjärjestö, joka tarjoaa ihmisille mahdollisuuden toimia ekologisesti kestävämmän, oikeudenmukaisemman ja demokraattisemman maailman puolesta. Maan ystävät on osa kansainvälistä Friends of the Earth International -verkostoa, johon kuuluu ryhmiä noin 70 maasta, kaikista maanosista. Maan ystäville maailma on kokonaisuus, jossa erilaiset ongelmat nivoutuvat toisiinsa. Siksi Maan ystävät toimii ympäristönsuojelun, kehityskysymysten, ihmisoikeuksien, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sekä rauhan ja demokratian edistämisen puolesta. Paikallisryhmän toimintaan kuuluu kokouksien ja keskustelujen ohella tiedottamista, mielenosoituksia, kampanjointia, yhteydenpitoa paikallisiin päättäjiin sekä yhteistyötä muiden kansalaisjärjestöjen kanssa. Maan Ystävät ovat mukana järjestämässä mm. Älä osta mitään päivää ja Autotonta päivää. Lisätietoja: www.maanystavat.fi Jyväskylän yhteyshenkilö: Elina Lautamäki elina.lautamaki@maanystavat.fi REPU Reilun kaupan puolesta Repu ry on yhdistys, joka pyrkii lisäämään kuluttajien tietoisuutta Reilusta kaupasta ja näin lisäämään Reilun kaupan tuotteiden menekkiä Suomessa. Repu toimii yhteistyössä Reilun kaupan edistämisyhdistyksen kanssa. Reilun kaupan järjestelmä varmistaa oikeudenmukaisen ja suoran kaupan kehitysmaiden tuottajien kanssa. Reilun kaupan merkki ostamassasi tuotteessa kertoo, että tuotannossa ja kaupankäynnissä on noudatettu kansainvälisen Reilun kaupan periaatteita. Näihin kuuluvat muun muassa oikeudenmukainen korvaus tuotteesta, tuottajien sosiaalisen aseman parantaminen, luonnon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, lapsityövoiman kielto ja korkea laatu. Repu-toimintaan kuuluvat muun muassa koulutus, opintopiirit, tuote-esittelyt, maistatukset ja erilaiset kampanjat. Repulaisia näkee erityisesti kahdesti vuodessa pidettävien Reilun kaupan viikkojen aikana sekä monilla kesäfestareilla esittelemässä Reilun kaupan tuotteita. Jyväskylän Repu banaanipukuilee, maistattaa reiluja tuotteita, kouluttaa, järjestää lukupiiriä ja rupattelee. Lisätietoja: www.repu.fi Jyväskylän yhteyshenkilö: Kari Aliranta kpaliran@jyu.fi SUOMEN UNIFEM UNIFEM on YK:n naistenrahasto, joka edistää naisten asemaa, ihmisoikeuksia ja yhteiskunnallista osallistumista. Suomen UNIFEMin tehtävä on tiedottaa naisten asemaan liittyvistä asioista ja kerätä varoja YK:n Naistenrahastolle sekä kulloinkin valittuun kehitysyhteistyökohteeseen. Vuonna 2007 varoja kerätään Afganistanin naistenkeskuksille. Keskukset ovat hallituksesta riippumattomia paikkoja, joissa kansalaisjärjestöt ja UNIFEM tuottavat naisille tarkoitettuja lukuja kirjoitustaito-ohjelmia, antavat terveys-, lainopillista ja psykososiaalista tukea sekä neuvovat yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja tulonhankintaan liittyvissä asioissa. Jyväskylän paikallisosastossa toimii kymmenkunta aktiivia ja toiminta painottuu Suomen UNIFEMin toiminnan tukemiseen järjestämällä keskustelutilaisuuksia ja seminaareja, hankkimalla rahoitusta ja osallistumalla erilaisiin kehitysyhteistyötapahtumiin sekä toimimalla yhteistyössä muiden järjestöjen kanssa. Mukaan tarvitaan eri alojen osaajia ja innokkaita toimijoita. Lisätietoja: www.unifem.fi Jyväskylän paikallisosasto: unifem.jkl@gmail.com Koonnut Anna Grönlund Jos kehitysyhteistyöllä vaikuttaminen kiinnostaa, Jyväskylässä on järjestöissä varaa valita.
13 Jylkkärin vaalitentin toisessa osassa esitellään loput Jyväskylän yliopistossa opiskelevat eduskuntavaaliehdokkaat. Tentattavana tällä kertaa ovat Liberaalien, Kristillisdemokraattien, Keskustan ja SDP:n edustajat. Jotta mukaan saatiin kaikki Keski-Suomen vaalipiirin puolueet joilla on alle 30-vuotiaita ehdokkaita, aukesi tenttisalin ovi tasapuolisuuden nimissä vielä JY:ssa opiskelemattomille Perussuomalaisten ja Vasemmistoliiton ehdokkaille. JYLKKÄRIN VAALITENTTI 26.2.2007 JYLPP 100, 2 op Tentaattori: Tero Toivanen 1. Monivalintatehtävä. Vastaa kysymyksiin joko ”kyllä”, ”ei” tai ”en ota kantaa”. a) Tulisiko Suomen liittyä Natoon? b) Onko Suomen kaksi kirkkoa erotettava kokonaan valtiosta? c) Tarvitseeko Suomi lisää ydinvoimaa? d) Osa kirjastopalveluista maksullisiksi? e) Tulisiko terveydenhuoltoa yksityistää? f) Pitäisikö viinan hintaa nostaa? 2. Millä keinoin korkeakouluopiskelijoiden opintotukea tulisi ensisijaisesti kehittää? Esitä mielestäsi oikea kuukausituen määrä. 3. Onko sosiaaliturvaa uudistettava? Jos on, niin millä tärkeimmällä toimenpiteellä? 4. Mihin yhteen asiaan puuttuisit poliittisen vaikuttamisen keinoin Jyväskylässä? Miksi? 5. Miksi nuoren tulisi äänestää sinua ja puoluettasi? Onnea tenttiin! Joni Jantunen, 21, Liberaalit, yhteiskuntapolitiikan opiskelija 1. a) Kyllä b) Kyllä c) Kyllä d) Ei e) Kyllä f) Kyllä 2. Negatiivisella tuloverolla toteutetulla perustulolla. Sopiva tukimäärä voisi olla 450 euroa, johon halutessa laina lisäksi. 3. Negatiivisella tuloverolla, perustuloosa 450 euroa. 4. Kitkisin pois koulukiusaamisen. Koska on väärin loukata lapsen ihmisoikeuksia, ja joka tapauksessa siellä pakkolaitoksessa joutuu olemaan. 5. Liberaalit on yksilönvapauksien lisäämiseen tähtäävä yleispuolue, jolla on johdonmukainen ja perusteellinen tavoiteohjelma. Pasi Matilainen, 26, Liberaalit (sit.), ohjelmistosuunnittelija, kauppatieteiden yo. 1. a) Kyllä b) Kyllä c) Kyllä d) Kyllä e) Kyllä f) Ei 2. Korvaamalla opintotuki kokonaan 500–600 euron perustulolla. Perustulo sietää myös lisätulojen hankkimisen paremmin kuin opintotuki, jota voi joutua jopa maksamaan takaisin tulojen noustessa. 3. Siirtymällä kaikessa sosiaaliturvassa perustuloon (negatiivisen tuloveron malli), joka kaikille samansuuruisena korvaa niin opintotuen, työmarkkinatuen kuin kansaneläkkeen perusosan, ja samalla vähentää byrokratiaa ja paperisotaa. 4. Vähentäisin poliittista vaikuttamista ylipäätään, sosiaaliturvan byrokratiaa ja julkisen sektorin ”hienouksia”. Ihmisillä on oltava enemmän valtaa oman elämänsä suhteen; he tietävät asiansa paremmin kuin päättäjät Helsingissä tai Brysselissä. 5. Valtapuolueet pyrkivät ainoastaan status quon ylläpitämiseen, tilalle tarvitaan radikaaleja muutoksentekijöitä eli meitä. Maailma muuttuu ja meidän on mukauduttava siihen mieluummin ennen kuin se on täysin välttämätöntä, maailma kun ei mukaudu viiteen miljoonaan suomalaiseen. Heini Utunen, 29, Keskusta, FM, YTK, taloustieteiden jatko-opiskelija 1. a)Ei b)Kyllä c)Ei d)Ei e)Ei f)Kyllä 2. Opintorahaa ja opiskelijan omia tulorajoja pitää korottaa. Koko opintotuen määrä tulisi olla 500 euron luokkaa, jonka päälle tarvittaessa opintolaina. 3. Köyhyysloukuista, joissa monet opiskelevat lapsiperheet, yksinhuoltajat tai vastaavat ryhmät ovat, on päästävä eroon. 4. Kaupunginvaltuutettuna olen puuttunut moneen, mm. opiskelijoiden bussilippualennuksiin valtuustoaloitteellani 2005. Tällä hetkellä keskityn vastustamaan Keljonlahden voimalaitosta. 5. Minä ja Keskusta tähtäämme kannustavaan yhteiskuntaan, mahdollisuuksien tasa-arvoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Jenny Lindborg, 27, SDP, valtio-opin opiskelija 1. a) Ei b) Ei c) Ei d) Ei e) Ei f) Kyllä 2. Opintorahan tasokorotus on kiireellisin toimenpide, se koskee tasapuolisesti kaikkia opintotukeen oikeutettuja. Kaipaisin myös joustoja opintojen loppuunsaattamisen varmistamiseksi, jos tukikuukaudet on käytetty. 3. Sosiaaliturvaa pitäisi uudistaa järjestelmää yksinkertaistamalla yhden luukun periaatteella, esimerkiksi perheellisten opiskelijoiden asema on eri tukien vaikuttaessa toisiinsa jo oikeusturvan vastainen. 4. Raatikellari takaisin! Vitsi vitsi. 5. He, jotka äänestävät, valitsevat yhteiskunnan suunnan. Oman ikäluokan asioiden agendalla pysyminen varmistetaan vain äänestämällä nuoria eduskuntaan. Asmo Maanselkä, 25, Kristillisdemokraatit, eduskuntaavustaja, informaatioteknologian ja valtio-opin opiskelija 1. a) Ei b) Ei c) Ei d) Ei e) Ei f) Kyllä 2. Opintorahan korotus ainakin vähimmäispäivärahan tasolle 380 e. Ei ole reilua, että palkansaajien reaalitulot ovat kasvaneet 40 %, kun samaan aikaan opintotuki on tippunut kaksikymmentä prosenttia. 3. Opiskelijaperheet ovat perheiden köyhälistö. Minimiäitiyspäivärahan korotus auttaisi erityisesti opiskelevaa äitiä. 4. Muualla ahkeruudesta palkitaan, Jyväskylän seudulla vain suhteilla saa töitä. Kuntien ja valtion työpaikat on avattava reilusti nuorille, opiskelijoille ja työttömille. 5. Olen tehnyt jo neljä vuotta lainsäädäntötyötä eduskunnassa avustajana. Puolueeni on lähimmäisenrakkauden ideologiaan perustuva arvoyhteisö, joka kantaa huolta heikoimmista. Marko Luomala, 29, Perussuomalaiset, laitoshuoltaja 1. a) Ei b) Ei c) Ei d) Ei e) Kyllä f) Kyllä 2. Opintotukea tulisi nostaa kohtuulliselle tasolle, eli 450–500 euron paikkeille. Tämä nykykäytäntö on sellainen, että opiskelijan on mentävä töihin, että pystyy edes jollakin tavalla opiskelemaan. 3. Sosiaaliturvaa olisi hyvä uudistaa sinne kohtuulliselle tasolle, että mahdollisimman moni ihminen olisi onnellinen. 4. Jyväskylään olisi hyvä saada nuorille enemmän harrastusmahdollisuuksia. Nuorisotiloja olisi saatava lisää ja niihin sellainen rahoitus, että niitä pystyttäisiin kehittämään vieläkin enemmän, jotta nuoret viihtyisivät niissä vielä paremmin. 5. Äänesi Perus Markolle anna ja kortesi täten mukaan kanna, jos muutosta eduskuntaan haluat niin numeroni paperiin raapusta. Perussuomalaiset on tulevaisuuden puolue, meillä on paljon annettavaa äänestäjille. On aika tehdä tekoja eikä vain lupauksia, haluamme olla siinä mukana, mutta päätöksen tekee aina äänestäjä. Elina Soininen, 27, Vasemmistoliitto, insinööriopiskelija 1. a) Ei b) Ei c) Ei d)Ei e)Ei f) Kyllä 2. Opintorahaa korottamalla. Tuki tulisi sitoa indeksiin, jotta se pysyisi ajantasaisena myös tulevaisuudessa. Sopiva määrä on silloin kun se riittää toimeentuloon. 3. Lopettamalla veroleikkaukset, jotta meillä on varaa ylläpitää sosiaaliturvaa. 4. Peruspalveluiden leikkaaminen. Mielestäni jokaisella ihmisellä tulee olla tasa-arvoinen mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään. Taustoista riippumatta jokaisella tulee olla oikeus muun muassa koulutukseen, terveydenhuoltoon ja vanhustenhoitoon. 5. Minä ja puolueeni olemme jokaisen meidän asialla. Meillä on sydän paikallaan ja järki kädessä. OSA 2 Tentissä nuoret ehdokkaat
Kun kaupunki ei tule vastaan, klubimainonnassa on siirryttävä katujulisteista sissimarkkinointiin. OMAEHTOISEN klubitoiminnan yksi ehto on mahdollisuus tiedottaa tapahtumien olemassaolosta. Päävälineenä tähän on käytetty katujulisteita, joita on kiinnitetty virallisten ilmoitustaulujen lisäksi vanerisiin bussipysäkkeihin, roskiksiin ja katulamppujen pylväisiin. Viimeisen vuoden aikana Jyväskylässä on kuitenkin ryhdytty toimiin osittain luvallisena pidettyä katumainostusta vastaan. ”Katujulisteet ovat osa kaupunkikulttuuria. Tuntuu, että Jyväskylää johtaa pieni marisijoiden joukko, joka sitten päättää, mikä on tukemisen arvoista kulttuuria ja mikä ei”, laukoo dj Juho Kahilainen. Kahilainen järjestää Blazessa houseklubi Phonouria, joka viettää nelivuotisbileitään torstaina 1. maaliskuuta. Hän on luonnollisesti kiinnostunut klubimainonnan mahdollisuuksista. KAHILAINEN NÄKI lokakuun alussa tyypin repimässä julisteita kampusalueelta. Muutkin klubijärjestäjät olivat kertoneet jonkun repivän julisteita päivätyökseen, joten Kahilainen meni jututtamaan tätä. Mies kertoi olevansa töissä kaupungin katuja puisto-osastolla. Katupäällikkö Tuula Smolander kuitenkin kiistää, että tähän olisi ketään erityisesti palkattu. ”Kampusalue ei edes kuulu vastuullemme. Vuoden sisällä on kyllä uhattu klubien järjestäjiä sakoilla. Mutta toisaalta työntekijämme ovat vähentyneet, joten ylimääräistä aikaa julisteiden repimiseen ei ole ollut.” Suurin katumainonnasta aiheutuva ongelma on Smolanderin mukaan julisteiden irrottamiseen kuluva aika. Hän arvioi, että siitä kertyy kustannuksia tuhansia euroja vuodessa. Smolander ei myöskään pidä kauniina esimerkiksi bussipysäkeille kertyviä mainosryppäitä, vaikka myöntääkin, että ilmoitustauluja kaupunkialueella on valitettavan vähän. Jyväskylän Energiankin mukaan sähkökaappeihin kiinnitetyt mainokset lähinnä rumentavat kaupunkikuvaa. Teknisiä haittoja julisteista ei ole. Virallisia ilmoitustauluja keskustassa on vain kaksi, kun Giggling Marlinin remontin myötä kolmas tila poistui. Jäljelle jääneet sijaitsevat Kävelykadulla Freetimen ja Yliopistonkadulla Film-townin vieressä. Lisäksi ilmoitustauluja löytyy oppilaitoksista ja kaupoista. KLUBIJÄRJESTÄJÄT ovat sakkouhkauksien jälkeen vieneet julisteita entistä enemmän liiketiloihin, vaikka näkyvyys ei olekaan yhtä hyvä kuin kadulla. Kahilaisen mukaan joissain liikkeissäkin suhtautuminen julisteisiin on ollut melko nihkeää. ”Esimerkiksi H&M ja Free Record Shop kyllä rahastavat myymällä muodikkaita klubituotteita, mutta muulla tavalla klubikulttuuria ei suostuta tukemaan.” H&M:ltä tähän vastataan, että he ottavat liikkeisiinsä vain omia mainoksiaan. Tämä on yrityksen globaali linjanveto. Jatkossa järjestäjät aikovat myös painaa enemmän flyereita ja levittää näitä kauppoihin ja ravintoloihin. Nettimainonta on myös edullinen tapa tiedottaa tapahtumista, mutta Kahilaisen mielestä siihen ei Jyväskylässä oikein voi luottaa. ”Monet nettifoorumit, kuten Basso ja Klubitus, on suunnattu melko rajatulle porukalle. Niillä kävijät ovat jo jotenkin skenessä mukana, eikä ulkopuolisia näin voida tavoittaa.” J-FUNK-KOLLEKTIIVIIN kuuluva dj Chris Robin eli Risto Grönberg kuitenkin uskoo netin mahdollisuuksiin. ”Pitäisi kehittää joitain kokonaan uudenlaisia sissimarkkinoinnin keinoja. Esimerkiksi jos foorumilla herää aitoa keskustelua sen sijaan, että tutut vain käyvät hehkuttamassa bileitä, se herättää paremmin ulkopuolistenkin mielenkiintoa.” Ilpo Puhakka KULTTUURI Mitä Keskisuomalaisen päätoimittaja saattoi tehdä pääkirjoitukselle? – Erkki laati kai sen. Jyrockin esiintyjäkaarti karttuu Jyrockissa tarjoillaan tänä vuonna uutta musiikkia niin ison rapakon takaa kuin naapurija kotimaastakin. Yhdysvalloista festivaalikansaa saapuu viihdyttämään Marissa Nadler, Virosta Ilokiveen rantautuu orkesteri nimeltä Agent M. Muita varmistuneita esiintyjiä ovat Alamaailman vasarat, Risto, Rubik, Magenta Skycode, Paavoharju & Joose Keskitalo Keinuttavat Harmaata Kehtoa, The Sacramangas, Keuhkot, Le Futur Pompiste, Felix Zenger feat. Alaska Kalanen & DJ Staffro, Shogun Kunitoki, Tuomas Toivonen, Kaukolampi/Puranen/Nykänen. Jyrock järjestetään 20.–21.4. Ilokivessä. 14 Jyväskylä suojelee esteettistä kaupunkikuvaa uhkailemalla klubijärjestäjiä sakoilla. H EIKKI V IHEMÄKI No lla tol era ns si hii pii Jyv äs ky lää n Katujulisteet ovat osa kaupunkikulttuuria.” Juho Kahilainen DJ, Phonour-houseklubin järjestäjä ” Vuoden sisällä on kyllä uhattu klubien järjestäjiä sakoilla.” Tuula Smolander Jyväskylän kaupungin katupäällikkö ”
15 Klaus Thunder & Ukkosmaine: Niinivaara Express Juki Records Aivan kaikkea ei pidä ottaa vakavasti, ainakaan musiikissa. Tämä on hyvä pitää mielessä, jos astelee joensuulaisduo Klaus Thunderin ja Wilhelm Meisterin maailmaan. Oikealla asennoitumisella Niinivaara Express ei tyssää pelkästään laulajan pornoviiksiin ja kasibittiseen pilipaliäänimaailmaan. Kaksikon huolettomassa menossa yhdistyvät Leevi & the Leavings, Taikapeili ja tietokoneeksikin aikoinaan kutsuttu Commodore 64. Jonkinasteisesta kulttipoppoosta lienee kyse, mutta olisi väärin pitää materiaalia pelkästään opiskelijapiirien kännisekoiluhumppana. Expressiltä löytyy yllättäen ihan oikeita kappaleita, joissa on ihan kunnon melodioita. Jos mukana ei olisi teknojumputusta malliin DJ Bobo, voisi levyä kuunnella varmasti selvinkin päin. Toisaalta suurempien levy-yhtiöiden tuutista tulee usein paljon kauheampaa kamaa kuin mitä u k k o s m i e h e t tarjoilevat. Välillä noustaan Nöpönenän kaltaisiin korniuden sfääreihin, mutta sympaattisessa menossa on silti kummallisen kiehtova ote. Eikä tämä pelkkä sisäpiirin vitsi ole – duo halunnee levittää ilosanomaansa ainakin kaikille vastaanottokykyisille. Tero Toivanen ”Ethän ota sitä aivan vakavasti.” Swallow The Sun: Hope Spinefarm Jyväskyläläinen Swallow the Sun on noussut suomalaisen doommetallin kärkinimeksi. Menestystä on tullut ulkomaillakin, ja bändin kolmas albumi Hope nousi suoraan Suomen virallisen listan kolmoseksi, hipaisten ohi Kirkan kokoelmalevyn. Kirka on kuollut, auringonnielijät ovat paremmassa vedossa kuin koskaan. Levyn avaava nimikkoraita antaa aluksi olettaa, että linja olisi muuttunut kevyemmäksi ja radioystävällisemmäksi, mutta pian käy selväksi, että entisestään monipuolistunut sekstetti ei tingi rankkuudestaan. Mikko Kotamäen örinä on sen verran matalaa, että se toimii yhtenä instrumenttina muiden joukossa, mutta kaveri osaa myös laulaa. Keskimäärin seitsenminuuttisia kappaleita levylle on mahtunut kahdeksan, eikä niiden joukossa ole yhtään heikkoa. Tarttuvimmat hetket löytyvät pimeänä soivasta kappaleesta No Light, No Hope ja The Justice of Sufferingista, jossa Kotamäen kanssa mikin varressa heiluu ruotsalaisen Katatonian p ä ä l l y s m i e s Jonas Renkse. Albumi on harkittu kokonaisuus, joka ei kaikessa raskaudessaan ja mättöriffittelyssään jätä jälkeensä ahdistavaa makua. Ironisesti nimetty Hope onnistuu olemaan monitasoinen ja Juha Raivion luomiin kappaleisiin on vaikea kyllästyä. Tero Toivanen ”Synkkää, laadukasta mättöä Lutakosta.” Marja Mattlar: Polku Isis Records Marja Mattlar on pitkän linjan omaehtoinen taiteilija. Hän on vuosien saatossa tehnyt yhteistyötä useiden menestyneiden artistien ja kokoonpanojen kanssa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Tällä kertaa lauluntekijä on yhdistänyt saumattomasti voimansa Tenhi-yhtyeen ammattilaisten kanssa. Tuloksena Mattlarin viides studioalbumi, joka on varauksetta sanoen mestariteos. Levyn akustinen folk-henkinen maailma hakee vertaistaan; instrumenttien kirjo yhdistyy selkeäksi ja syvän monipuoliseksi harmoniaksi, jota täydentää Mattlarin hypnoottisen kaunis ääni. Taiteilijan taidot eivät lopu kuitenkaan lauluntekoon, hän on myös erinomainen lyyrikko. Sanoitukset ovat oma maailmansa. Ne kutsuvat matkalle pinnan alle tummiin vesiin, missä ihminen on osa melankolista luontoa. Näyttävälle kansilehdelle Samu Kytölän tekemät onnistuneet englanninnokset avaavat entisestään tulkinnan polkuja myös kotimaiselle kuulijalle. Niin korkealaatuinen kokonaisuus on kyseessä, että yksittäisiä kappaleita on vaikea nostaa esille. Kun kaihomielinen balladi Mikä jää päättää levyn, löytää kuulija itsensä sanattomasta, maailmasta irrallisesta tilasta. Tero Toivanen ”Oman polunkulkijan taidonnäyte.” Jyväskylän kaupunginteatteri: Mihin sateenkaari päättyy Ohjaus Kimmo Kahra; käsikirjoitus Harri Tapperin teksteistä Vesa Tapio Valo; pääosissa Kari Kihlström, Anneli Karppinen, Jukka-Pekka Mikkonen, Antti Niskanen, Hannu Lintusaari, Kari Hevossaari, Kristo Hiekkala / Aapo Pihlajamäki, Ville Barkman / Joel Kelly, Olli Tammilehto / Eikka Flander, Aaron Mustalampi / JuhaMatti Alanko Minun on vaikea katsoa lapsia esiintymässä. Pelkään aina, että reppanat unohtavat vuorosanansa tai jotain. Turhapa oli kuitenkin huoleni taas, vaikka lapset kaupunginteatterin uutukaisessa ovatkin lavalla jotakuinkin läpi näytelmän. Urheilullisten Tapperin taiteilijaveljesten lapsuus ja nuoruus sotien molemmin puolin Keski-Suomen maisemissa on ollut ilmeisen värikästä aikaa. Arkipäiväinenkin muuttuu mieltäkiihottavaksi, kun riittävän kannustava isä lapsiaan kasvattaa. Tapahtumien moninaisuus kuitenkin kostautuu käsikirjoituksessa jonkin verran. Punaista lankaa läpi näytelmän ei oikein tunnu löytyvän – tapahtumat yhdistyvät toisiinsa hetkin varsin löyhästi. Harri Tapperin tuotannon parempi tunteminen varmasti auttaisi asiaa. Monissa näytelmän kohtauksissa on yhtä kaikki voimaa. Kerronta, jossa jokainen veljeksistä on suurimman osan ajasta läsnä yhtä aikaa sekä aikuis-, että lapsinäyttelijän tulkitsemana toimii hetkin hyvin kiinnostavasti. Asetelmasta olisi kuitenkin toivonut irtoavan enemmänkin. Kun tilanne on kerran esitelty, ei se juurikaan enää etene. Lapsuus maaseudulla -nostalgiaa on kuitenkin tarjolla yllin kyllin, eikä siinä koskaan mitään pahaa ole. Janne Ikonen ”Tapperit lapsena, Tapperit aikuisena.” Mihin sateenkaari päättyy -näytelmän lapsinäyttelijät eivät unohda vuorosanoja. H ANNA M ARJANEN Teatterit vuoroin vieraissa JUHA HURME, Kristian Smeds ja Markku Peltola vierailevat Vakiopaineen alakerrassa. Tai tarkemmin sanottuna siellä nähdään kahden ensiksi mainitun ohjaamat esitykset ja kolmas herra osana Motelli Skronklea. Jyväskylään heidät tuo nyt toista kertaa järjestettävä Vakiopaineen teatterifestivaali. Sen kummempaa teemaa viisipäiväisellä festivaalilla ei ole, mitä nyt monet teoksista kommentoivat nykymaailman menoa yhteiskuntakriittiseltä kannalta. Varsinaisesti johtoajatuksena oli kuitenkin koota yhteen näytelmiä, jotka kiinnostaisivat järjestäjiä itseään. ”Suomessa on tasokas pienten, vapaiden ammattiteattereiden kenttä”, ohjelmistosta vastaava Vakiopaine-teatterin puheenjohtaja Antti Suora sanoo. Eri kaupunkien ryhmät pitävät yhteyttä ja järjestävät vierailuesityksiä pitkälti vuoroin vieraissa -periaatteella. ”Yritämme käydä mahdollisuuksien mukaan katsomassa kiinnostavia juttuja muilla paikkakunnilla, mutta aina ei ehdi. Mietittiin, mitä on jäänyt näkemättä ja mitä ehdottomasti haluttaisiin nähdä.” Kaikki festivaalilla nähtävät esitykset ovat varsin tuoreita. Niistä iäkkäin on helsinkiläisen Koko-teatterin vuosi sitten ensi-iltansa saanut Putinin Venäjä. Anna Politkovskajan kirjaan perustuva näytelmä sai viime syksynä lisäesityksiä tultuaan ikävällä tavalla uudelleen ajankohtaiseksi. VAAN ENTÄS SE Motelli Skronkle? Vaikka Suora on koonnut ohjelmiston, hän ei oikeastaan tiedä, mitä Tampereen kollektiivi tulee tekemään. ”Musiikkia nyt ainakin pitäisi olla luvassa”, Suora kertoo. ”Ilta-klubien ohjelmistot ovat muutenkin sellaisia, että ryhmiltä on saatu jonkinlaista evästystä, mutta ne ovat liikkeellä hyvin vapain käsin.” Olli Sulopuisto Vakiopaineen teatterifestivaali 7.-11.3. Lisätietoja www.vakiopaine.net/teatteri/ Juha Häkkänen on Hungarian Karaoken ainoa esiintyjä. Yhden miehen musiikki-iloittelu nähdään teatterifestivaaleilla perjantaina 9.3. I RJA S AMOIL JYVÄSKYLÄLÄINEN kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläinen näki François Truffaut’n ohjaaman Jules & Jimin lukioikäisenä. Normaalisti kauhuelokuvia katsellut nuori mies ihastui jostain syystä mustavalkoiseen klassikkoon. No, yksi syy voisi olla pääosanesittäjä Jeanne Moreau, jota Jääskeläinen luonnehtii ”ehdottomaksi”. Toki muitakin tekijöitä löytyy. ”Elokuvan ihmissuhteet ovat jääneet mieleen. On ranskalainen ja saksalainen mies, ja nainen, joka seurustelee vuorotellen kummankin kanssa. Silti se ihmissuhdekuvio jotenkin toimii traagiseen loppuun asti. Se jäi mieleen”, Jääskeläinen sanoo. Yhden novellikokoelman ja romaanin julkaissut Jääskeläinen työskentelee äidinkielenopettajana. Hän on näyttänyt Julesia & Jimiä oppilailleen, mutta he eivät yleensä ole innostuneet elokuvasta opettajansa lailla. Eikä Jääskeläinenkään enää katso sitä samalla tavalla kuin heidän ikäisenään. ”Onhan sitä nyt paljon analyyttisempi, kun on oppinut päivätyön puolesta analysoimaan kirjallisuutta. Ensimmäisellä kerralla ihmetteli, että onpas mielenkiintoinen nainen ja hassuja veikkosia.” Olli Sulopuisto Kolmiodraama kolahti kirjailijaan
16 Kirjoittajat purkavat traumoja kotipitäjästään – omalla murteellaan. VAIK TURUUS ON muutenki kaik niin pal kamalan huonosti, nii eniten mua kyl ärsyttää toi Turun liikennekulttuuri. Mää ensi! Mää ensi! Jumaliste, ettei Turuus kyl kukkaa osaa ajaa autoo – paitsi mää ite. Kyl se on kauhjan kumma, et mite meil Turus ollaan muute nii kultturellei ja sivistynei, mutku päästää turkulaise rattii, ni se muuttuu heti luolamieheks ja sit on kyl helvetti irti. Eikä turkulaiset osaa suhtautuu lumee eikä pakkasee olleskaa – eikä kyl ainaskaa toisii autoilijoihi. Ne vaan paukuttaa peltiä minkä kerkee heti, ku mittari menee nollan alapuolel. Kaikist kummallisin juttu on must kyl se, et mite kukkaa ei Turus koskaa väistä. Jos tahtoo päästä jonku etanan ohi, ni pitäs yli hypätä. Sit pitää sen takaa tulevan raisiolaisen amiksen viel ajaa niin persees kiinni, ettei taustapeilist näy mittää muuta ku sen klismaset räkäjarrut. Ja auta armijas, jos ite vahingos jätät pikkusen välii edel olevaa, ni johan se sama amis änkee pillit soiden välii. Mut ehkä mun mielest kuiteski kaikkein kamalint on ne vanhat mummot, ku ajaa niil seitkytluvun kuplavolkkareillaa neljääkymppii maantiel. Niin et put put vaan. Kyl se ottaa sit niin kauhjast pal päähän, varsiki jos omaa kaasujalkaa vähä kolottaisisi. Niin, et eipähän kyl tartte Espanjaa asti lähtee, jos tahtoo tuntumaa eteläeurooppalaisee ajokulttuurii. Kyl Turuski osataa mennä ainaki niinku formulois ja voimas on vaa viidako lait. Et näin meil Turus. Nii ja ikinä en sit ite oo kyl tollee hurjastellu ja kolareitaki oon ajanu vaa kolme. Neki oli kyl kaikki tamperelaiste vika! Kirjoittaja on ännännen polven turkulainen ja viettänyt elämästään 19 vuotta Turussa. Sarita Blomqvist Turus ei kyl kukkaa väistä * O p is ke lij an yl io p is to 20 06 -t u tk im u s (S YL , O LL ) Tekniikan haku 1.3.-10.5. Kauppatieteiden haku 1.3.-11.5. HAE NYT www.lut.?/hakuopas SUORAAN HUIPULLE – valitse LTY • ENERGIATEKNIIKKA • KEMIANTEKNIIKKA • KONETEKNIIKKA • SÄHKÖTEKNIIKKA • TIETOTEKNIIKKA • • TUOTANTOTALOUS • YMPÄRISTÖTEKNIIKKA • KAUPPATIETEET • Kun haluat menestyä, hae LTY:sta avaimet diplomi-insinöörin tai kauppatieteiden maisterin uralle. Pelaa itsesi huipulle: www.lut.? /suoraanhuipulle Ja voita uusi, älykäs Nokia E65 puhelin. Hakupaperit: TEKSTARILLA numerosta 17211 • viestiin “LTY oma nimi ja osoite” VERKOSTA www.lut.? /hakuopas Peli avautuu verkossa 1.3.2007 www.tuomasviskari.net opiskelijan edunvalvoja Tuomas 29 vuotta yhteiskuntatieteiden maisteri JYYn pääsihteeri 81 Viskari Eduskuntavaalit 18.3. Valitse Hennasi eduskuntaan! Hennariikka Andersson fil.yo 20 vuotta andersson@hennariikka.net www.hennariikka.net Henna Virkkunen FL, toimittaja, tutkija Jyväskylän kaupunginvaltuuston pj. henna@hennavirkkunen.net www.hennavirkkunen.fi www.kokoomus.fi
17 Peter von Bagh käy yksinäistä taistelua elokuvan arvostuksen puolesta. HYLLYSSÄ 500 dvd-elokuvaa ja tietokoneen kovalevyllä toinen mokoma? Hieno kokoelma, mutta et kai silti kuvittele, että olisit todella kokenut noita elokuvia? Ainakin elokuvamies Peter von Bagh olisi kanssasi eri mieltä. Hän on koko ikänsä käynyt taistelua elokuvan arvostuksen puolesta, mutta viimeiset 25 vuotta ovat olleet tasaista alamäkeä. Entisestään kaupallistuneet studiot, lähes olemattomiin kuihtunut elokuvakerhotoiminta ja persoonattomat teatterikompleksit, jotka esittävät vain uusia elokuvia, ovat johtaneet siihen, että elokuvasta on tullut kertakäyttötuote. ”Uudessa muodossa dvd:llä elokuvalla on uusi ensi-ilta, mutta parin kuukauden päästä se on Anttilan viiden euron laarissa, joku Citizen Kane. Ihan turha vinkua, että antakaa meille klassikoita, kun ne ovat tuossa tilassa”, von Bagh puhisee. Hän tunnustautuu itsekin dvd-elokuvien ystäväksi, mutta huomauttaa, että ne ovat vain yhdenlainen esittely itse elokuvasta, jonka voi todella kokea vain valkokankaalla. ”Dvd:llä näennäinen tasokkuus estää huomaamasta, että siinä mennään yhä kauemmas siitä, mikä on se todellinen elokuva. Tämä on hirveän harvoja kiinnostava asia. Kaikki hyväksyvät tämän.” PUHUESSAAN nykypäivän suomalaisesta elokuvakulttuurista von Bagh kuulostaa alistuneelta, melkein katkeralta. Hän haukkuu elokuvatutkimuksen, elokuvakritiikin, elokuva-arkiston – ja tavallaan myös elokuvayleisön. ”Se on hirveän valitettavaa, ettei enää ole uusintoja. Se jatkoi leffojen elinikää. Ja myös vanhoja elokuvia tuotiin, nythän ne ovat aivan pois pelistä. Mä tiedän sen hyvin”, von Bagh sanoo. Hän oli Aki ja Mika Kaurismäen kanssa yksi helsinkiläisen elokuvateatteri Andorran omistajista vuosina 1999–2002. Andorran toiminta jouduttiin lopettamaan, koska yleisöä ei riittänyt. ”Sinnehän yritettiin tuoda uusintojakin, mutta ei tullut yleisöä. Vaikka olisi mitä tuonut, ei tullut”, von Bagh toteaa viileästi. Puhuttaessa itse elokuvista äänensävy on kuitenkin aivan toisenlainen. Von Baghin puheessa on sama lämmin pohjavire kuin hänen elokuvista kertovissa kirjoissaan, jotka on nimetty enteilevästi tyyliin Elämää suuremmat elokuvat, Elokuvan ilokirja tai Suomalaisen elokuvan kultainen kirja. VON BAGHIN UUSIN teos, lokakuussa ilmestynyt lähes tuhatsivuinen Tähtien kirja jatkaa samaa henkilökohtaisen, tunteisiin vetoavan elokuvakirjoittelun perinnettä. Poikkeuksena hänen aiempiin töihinsä Tähtien kirjassa pääosassa ovat nimenomaan elokuvatähdet – eivät ohjaajat tai itse elokuvat kuten yleensä aiemmin. ”Tämä on sellainen kirja, jota kirjoittaa tietämättään koko elämänsä. Aineistona on koko elinikäinen harrastus”, von Bagh kertoo. Ryhdyttyään pari vuotta sitten todella kirjoittamaan kirjaa hän alkoi ihmetellä, miksi vasta nyt. ”Olen varmaan ollut sen saman yleisen harhan uhri, että näyttelijöitä on vähän aliarvioitu. Niistä kirjoitetaan kauhean kevyellä kädellä ja rutiinimaisesti, ne ovat viidennen luokan juorumateriaalia. Ne ovat helposti trivialisoituneet.” ENSIMMÄINEN TÄHTI, johon von Bagh sai henkilökohtaisen kosketuksen, oli brittinäyttelijä James Mason. Hänelle von Bagh kirjoitti 12-vuotiaana ensimmäisen kuvapyyntönsä edesmenneessä Elokuva-aitta-lehdessä olleen kaavan mukaan. Postissa tulikin jonkin ajan päästä näyttelijän nimikirjoituksella varustettu kuva. Von Baghilla on totta kai edelleen suosikkinsa, mutta hän ei innostu analysoimaan sen tarkemmin, kuka näyttelijä hänelle oli tärkeä missäkin elämänvaiheessa. ”Tässä täytyy muistaa, että olin alle kaksikymppisenä jo ammattiarvostelija.” Muutenkaan hänestä ei saa irti samanlaista haltioitunutta analyysia yksittäisestä näyttelijästä kuin mitä hän kirjassaan harrastaa. Voisiko olla, että aihe tuntuu liian henkilökohtaiselta? ”Mulla on aivan kansanihmisen maku tässä asiassa. Sellaiset ihmiset, jotka ovat eläneet samantapaisen elämän samoina aikoina kuin minä, miltei kaikki me vedämme esiin samat nimet: Bogart, Marilyn, Cagney, Cooper. Ne ovat liikuttavan vakiintuneita.” VON BAGH ON huolissaan siitä, että edes elokuvaopiskelijat eivät enää tunne hänen omia suosikkejaan. Tästäkin hänellä on omaa kokemusta, sillä hän on elokuvahistorian professori Taideteollisessa korkeakoulussa. ”Ei se ole mitään sivistystä, että katsotaan kotona videoita. Elokuvan perustietämys ei tule enää mistään.” Palaamme jälleen valkokankaalle, jonka ääressä elokuvasivistys von Baghin mukaan tulee, jos on tullakseen. Pelkkä valkokangas ei kuitenkaan riitä, jos sillä näytetään vain uusia amerikkalaisia kassamagneetteja. Professori kaipaa kipeästi elokuvakerhoja, joissa hän itse jäi lopullisesti elokuvan koukkuun. 1980-luvulta lähtien elokuvakerhot ovat monilta paikkakunnilta kuihtuneet pois joko rahan tai kiinnostuksen puutteen takia. Jäljellä olevat puolestaan kiroavat Suomen elokuva-arkiston, jolla on mittavat arkistot vanhoja elokuvia, mutta joka lainaa niitä elokuvakerhoille hyvin nihkeästi. Von Bagh kertoo haastattelun aikana kahteenkin kertaan tarinan siitä, miten hän tutustui elokuvakerhoihin silloisessa kotikaupungissaan Oulussa. ”Muistan vieläkin ensimmäisen kevään, jolloin meillä oli etelästä tullut ruotsin lehtori, joka toi tämän elokuvakerhoajatuksen. Me nähtiin ensimmäinen venäläinen elokuva ikinä, Panssarilaiva Potemkin, nähtiin Ealing-komediaa, nähtiin italialaisen neorealismin edustaja Kahdella pennillä toiveita. Muistan 45 vuoden jälkeen koko sen ohjelmiston, ne elokuvat piirtyivät mieleen. Nyt ei edes muista, mitä on nähnyt Tennispalatsissa eilen. Ne eivät jätä mitään jälkeä”, von Bagh innostuu. NUORESSA elokuvanystävässä von Baghin puheet saattavat herättää närää. Eikö nykyään muka osata tehdä mitään oikein? Ehkä professori vain nostalgisoi omia kulta-aikojaan? ”On se mahdollisuus olemassa, sitä on mahdoton itse sanoa. On ihan selvää, että jokainen sukupolvi painottaa itse asioita. Olisi karkeata sanoa, että vain sellaiset elokuvat, jotka mä olen itse nähnyt samassa iässä, ovat kovia”, von Bagh myöntää. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin toteaa, että eri taiteissa ovat omat kultakautensa. Siihen, että juuri nyt olisi käynnissä elokuvan kultakausi, von Bagh ei usko hetkeäkään. ”Pikemminkin käynnissä on sellainen kaupallinen sähläys, joka panee hirveästi rajoituksia tähän kuvioon.” Tuomo Tamminen J ANNE L AAKKONEN Ei se ole mitään sivistystä, että katsotaan kotona videoita. Elokuvan perustietämys ei tule enää mistään.” ” FILMIHULLU Peter von Baghin uusin kirjaprojekti on lokakuussa ilmestynyt Tähtien kirja.
Ti 6.3. klo 19 Wong Kar Wai: Days of Being Wild (Hongkong, 1991) K–11 Syksyllä jo sykähdyttäneen Wong Kar Wain läpimurtoelokuvana pidetty Days of Being Wild osoittaa selvästi ohjaajansa kypsymisen. Rakkaus, haaveet ja kaipuu – Wong Kar Wain ikuiset aiheet toistuvat tässäkin elokuvassa. Elokuva keskittyy täydellisesti henkilöiden ja heidän tarinoidensa ympärille tarkentuen erityisesti Yuddyn (Leslie Cheung) hahmoon. Mestarillinen, elävä kuvaus luo vahvan tunnelman. Ti 13.3. klo 19 Michael Winterbottom: Tristram Shandy – Herrasmiehen paljastukset (Iso-Britannia, 2005) K–11 Kevään toinen Winterbottom-ohjaus on aivan toisesta maailmasta kuin Tie Guantanamoon. Tristram Shandy on elokuva romaanista, josta ei voi tehdä elokuvaa. Tarina puikkelehtii 1700-luvulta nykypäivään ketterästi, ja kaoottisuudestaan huolimatta elokuva luovii läpi oman mahdottomuutensa hauskana pakettina. Näyttelijäkaarti pullistelee tuttuja brittikoomikoita, ja Steve Coogan pääosassa revittelee herkullisesti. Pasi Moilanen POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: To 1.3. klo 21. Ismo Alanko + Teho Majamäki. Pe 2.3. Jkl-punk-hc-sessions: Aivolävistys + Valse Triste + FM2000. La 3.3. Moonsorrow + Kiuas. To 8.3. Von Hertzen Brothers. Pe 9.3. Brother Firetribe + April. La 10.3. Giant Robot + Fat Beat Sound System. Bar 68: Pe 2.3. Underwater Sleeping Society. La 3.3. Atakhama. Pe 9.3. Laurila. 10.3. Garage 13. Jazz Bar: Ti 27.2. Konsan pop/rock työpaja. Ke 28.2. Skalle & Sharon. To 1.3. Jenny Robson Acoustic Band. Ke 7.3. Nordic Trinity. Pe 9.3. Appa. La 10.3. Appa. Ilokivi: Pe 2.3. NS. Klubi in Exile: DJ Kauko Lampi + Soundclash: DJs Israel vs. Pale S. Tiina + Special Guests. La 3.3. Y-Rock: Ranca + Aina Kaunis + Bill Cosby Show. Ke 7.3. klo 21.30. Indie-iltamat: Cosmobile + Laivue + Poor Jim. To 8.3. Rebecca-klubi: Olga + Kamala. Pe 9.3. Club Kaappi. La 10.3. Alternative Rock Spectacular III: Getawaycab + Queue + Anydoll. Vakiopaine: Pe 2.3. Goon. La 3.3. NS. klubi. Ke 7.3. Matti Perälä & Matti Ekman: Breliä ja tangoja. Freetime: To 8.3. Red Number Two. Red Neck: Pe 9.3. Au Pair + Brüssel Kaupallinen. Pub Katse: Pe 9.3. Paha Kaksonen. KLASSINEN Jyväskylän kaupunginorkesteri: Ke 7.3. ja to 8.3. klo 19 teatteritalolla. Jyväskylän Pianokilpailun finaali. Tibor Bogányi, kapellimestari. NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo: Perusnäyttely Alvar Aalto – Arkkitehti. Studio: 4.3. asti HAJJ – pyhällä vaelluksella – Göran Schildtin ja Vidar Lindqvistin valokuvia. 10.3. alkaen Jana Eske, Nao Saito, Satu Musakka: Leikki, paperi, sakset retki arjen esineisiin. Jyväskylän Taidemuseo: Alagalleriassa KainTapper – merkintöjä matkalta. 10.3. alkaen Holvissa suomalaista nykytaidetta Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmasta. Galleria Harmoniassa 12.3. saakka Ilkka Väätti: Mundus. Keski-Suomen Museo: Perusnäyttelyt Keski-Suomi – maakuntako sekin on? Jyväskylä – kaupunkiko sekin on? Taidehalli: Värejä tulesta Ritva Sofia Linnun rakukeramiikkaa. Alahalli: Kolme mestaria – Leonardo da Vilhun säätiön kokoelmassa. Suomen käsityön museo ja Suomen kansallispukukeskus: Perusnäyttely suljettu toistaiseksi. Vaihtuvat näyttelyt: 4.3. asti Solmukohta – Junction. Tekstiilitaiteilijoiden Marian Bijlengan, Raija Jokisen ja Aino Kajaniemen uutta tuotantoa 2000-luvulta. Galleriassa 4.3. asti Uutta suomalaista hopeasepäntyötä. Näytön paikassa 4.3. asti Talven aikaa Valon taikaa. Hilkka Selinin ja Anitta Hakolan huopatöitä ja vaatetuskankaista ommeltuja asukokonaisuuksia. Kujalla Nuttu nurin – onni oikein. Miten syntyy kansallispuku. Jyväskylän kirjasto: Ala-aulassa valokuvanäyttely Tapperien koti ja väki. TEATTERI Jyväskylän kaupunginteatteri: Ke 28.2. klo 19. Jälkiä iholla (ennakko). To 1.3. klo 19. Nouse lempi. To 1.3. Klo 19. Leipurin vaimo. Pe 2.3. klo 19. Cabaret. La 3.3. klo 13. Cabaret. La 3.3. klo 19. Mihin sateenkaari päättyy. Pe 9.3. klo 19. Leipurin vaimo. La 10.3. klo 13. Cabaret. La 10.3. klo 19. Nouse Lempi. La 10.3. klo 19. Leipurin vaimo. Su 11.3. klo 15. Leipurin vaimo. Huoneteatteri: Pe 2.3, La 3.3, Su 4.3. klo 19 (su klo 15) Riemurahat. Vakiopaine: Teatterifestivaalit 7.-11.3. Ke 7.3. Klo 19. Noutaja. To 8.3. klo 19. Woman meat Burger. Klo 21.30. Kansannäyttämö: ”Vetoapu” -lauluja. Pe 9.3. klo 19. Marie Valerie. Klo 21 Juha Häkkänen sings hungarian karaoke. La 10.3. Klo 17 ja 19. Jarmo Salmi Moskova-Petuski. Klo 21 Ilta -klubi: Panohommia ja kirjoitusvirheitä. Klo 22 Olli Koivu. Su 11.3. klo 16. Putinin Venäjä. Klo 19 Kullervo. Klo 21 Ilta klubi: Improvisaatioteatteri Häpeämättömät. Klo 22 Surullinen Sunnuntai. Ässiä hatusta: Ke 28.2. klo 19. Improklubi Juomatehtaalla. Su 4.3. klo 19. Improesitys Ilokivessä. ELOKUVAT Kampus Kino: Ti 27.2. Tsotsi. Ti 6.3. Days Of Being Wild. Ti 13.3. Tristam Shandy – Herrasmiehen paljastukset. Näytökset alkavat klo 19. Toveruus: Ma 26.2. Dead man. ITDynamon auditoriossa klo 19. Elokuva-arkisto: Ke 28.2. Yojimbo – onnensoturi. To 1.3. Korva. Ke 7.3. Huuto. Pe 9.3. Yö. Esitykset ITDynaomn auditoriossa klo 18. Lyhäriklubi: To 1.3. klo 19, Wayne's Coffee. MUUTA Ilokivi: Ti 27.2. International Bazaar. Ke 28.2. Klo 20. Seisomapaikka. To 8.3. Rebecca -naistenpäivän kemut. Draamatyöpajat klo 10–16. Juomatehdas: Shawn Kinleyn improvisaatiokurssi ma 26.2., ti 27.2. ja to 29.2. klo 17-20. Hinta noin 75 euroa. www.worldimprotour.com. Menovinkit osoitteeseen jylkkari-menot@jyy.fi Rebecca -naistenpäivän kemuissa 8.3. esiintyy Kamala. Mukavaa, että naistenpäivänä voi kuunnella naisheavya. Heikki Kerkkänen Jyväskylän Amnestyn aktiivijäsen ” MENOVINKKAAJA kampus kino MENOT 27.2.–14.3. 18 Eteläpohjalaiset stand-uppiin Eteläpohjalainen osakunta kutsuu kaikki heimoveljet nauramaan Ilokiven Seisomapaikkaklubille helmikuun viimeisen päivän iltana. Klubi alkaa kahdeksalta, mutta eteläpohjalaiset löytääkseen kannattaa tulla Ilokiven eteen jo seitsemältä. Seisomapaikkaklubi Ilokivessä ke 28.2. klo 20. Ynnä approilee taas MATEMATIIKAN, tietotekniikan ja fysiikan opiskelijoiden ainejärjestö Ynnä järjestää jälleen perinteisen approtapahtuman. Appron tarkoituksena on kerätä suoritusmerkintöjä keskustan eri baareista ja päätyä lopuksi juhlimaan tutkintoa Feveriin. Jatkobileissä esiintyy coveryhtye Het på Parkett. Ynnän appro ke 14.3. alkaen klo 17.30. Jatkobileet Feverissä, liput koko tapahtumaan 7 e. Ehdokkaita tentataan VALLITSEEKO nuorten ehdokkaiden välillä konsensus vai onko vastakkainasettelun aika tullut takaisin? JYY järjestää keskiviikkona 26.2. yliopiston kirjaston Café Librissä vaalipaneelin, jonka aiheina ovat muun muassa maksuttoman koulutuksen tulevaisuus, opintorahan korotus, kehitysyhteistyö ja ilmastonmuutos. Paneelissa ovat keskustelemassa Kokoomuksen Henna-Riikka Andersson, Vihreiden Sini Eräjää, Vasemmistoliiton Piritta Huttunen, SDP:n Jenny Lindborg, Keskustan Heini Utunen ja SKPn Viljami Vaskonen. Keskustelua johtaa JYYn hallituksen puheenjohtaja Jarmo Lyhty. JYYn vaalikeskustelu ma 26.2. klo 16, Café Libri.
19 Järjestöilmoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari-jarjestot@lists.jyu.fi. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia tarvittaessa. Palsta ilmestyy jokaisessa numerossa. MA 26.2. Kasvispihvit, tomaatti-timjamikastike Currykala Broilerkiusaus TI 27.2. KEHY-LOUNAS Intialainen kasviscurry Perämiehen silakkaherkku Jauhelihawokki KE 28.2. Ratatouille Kalamurekepihvi Kiinalainen porsaspata TO 1.3. Kasvispyttipannu Juustoinen kirjolohikastike Pippuripihvi, kermapippurikastike PE 2.3. Kasvispyörykät Tonnikalakastike, spaghetti Kinkkupizza MA 5.3. Porkkanasosekeitto Sitruunainen turskaleike Jauhelihalasagne TI 6.3. Kasvispapupata Kalkkunapihvi Riistakäristys KE 7.3. Kesäkurpitsavuoka Paistettu kala, purjokastike Lihapyörykät TO 8.3. Juurespihvit Yrttikalkkunakastike Kinkkukiusaus PE 9.3. Kasvispizza Yrttiporkkanasei Pyttipannu LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11 – 16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.fi/ruokalista.php Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,20 e – muut 5,00 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 42,00 e, muille 50,00 e. OSAKUNNAT ESITTÄYTYVÄT Oletko kiinnostunut viettämään aikaa rennossa seurassa? Etsitkö samalta seudulta kotoisin olevia opiskelukavereita? Nyt tilaisuutesi on koittanut! Jyväskylän yliopiston osakunnat esittäytyvät ke 28.2. MaA-rakennuksen aulassa klo 1016. Tule tutustumaan toimintaamme! Lisätietoa: http://groups.jyu.fi/epok/osakunnat/ SANE RY:N sääntömääräinen vuosikokous järjestetään 27. helmikuuta 2007 klo 18 Rajakatu 36 B 34:ssä. Käsitellään yhdistyksen säännöissä määrätyt asiat. Lisätietoja: http://groups.jyu.fi/sane/ EVANKELISET OPISKELIJAT Iltamme ovat lauantaisin klo 19 Lutherin kirkolla (Kansakoulukatu 5). 17.2. Raakaa kalaa ja riisiviinaa -Paikalla Japanin aktio 24.2. Minne tie vie? -Johdatuksesta, Anne Hopeavuori 3.3. Kirkossa kirkon tavalla?, Jari Rankinen JYVÄSKYLÄN EV.LUT OPISKELIJAKOULULAISLÄHETYS (OPKO): Opiskelijaillat to klo 18.30. Paikkana on vaihdellen Vanhan Pappilan rippikoulusali (Vapaudenkatu 26) ja Opkon toimisto, Pappilan vieressä olevan kerrostalon 1. kerroksessa (Vapaudenkatu 24, B-rappu). 1.3. (pappila) Avioliitto – salaisuuksien kehto Heikki Lehtimäki 1. Moos. 5:2 8.3. (toimisto) Yksi Kristus, yksi kirkko (in English, tulkkaus suomeksi) Ned Brockwell Ef 4:4 Kilpailtaisiinko? MOI! ME OLLAAN LIIKUNNALTA – siis liikuntalaisii. Me hengataan helvetin makeissa mustissa jacketeissa joka paikassa, aina, kesälläkin vaik ois 35 lämmintä ja etenkin sillon kun hiki virtaa parhaiten adonismaista vartaloa pitkin, tai kun täydelliset peput sheikkaavat aerobictunnilla. Meidän itsetunto on pilvissä, ellei jopa korkeammalla ja sitä ei mikään maailman mahti romuta. Tai no ehkä joku toinen liikuntalainen. Liikunnan jätkillä on naisia kuin meren mutaa ja kroppaa trimmataan liikunnan puntilla, ainakin pari tuntia päivässä. Ja puhumattakaan liikunnan tytöistä; Duracell-bunnykin jää vauhdissa jälkeen. No niin, saimmepa teidät provosoitumaan (tai sitten jättämään lukemisen sikseen.) Osataan meillä asiaakin puhua. Yksi kaihertava tapaus on armaan yliopistomme eroaminen Opiskelijoiden liikuntaliitosta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokaisesta Jyväskylän yliopiston järjestämästä tapahtumasta ja OLL:n tapahtumiin osallistumisista maksetaan enemmän kuin mitä OLL:n jäsenet maksavat. JYY siis maksaa liikuntatapahtumien vakuutuksista, teostomaksuista jne. eikä myöskään hyödy OLL:n jäseneduista. Ainoa liikuntatieteellinen kuitenkin majailee kampuksemme Valkoisessa Talossa ja tekijöitä ja resursseja tapahtumien järjestämiseen löytyy. Toisena huolenaiheena näemme koko opiskelijakuntaa vaivaavan yksilöllistymisen. Opiskelijat eivät syty enää yhteisiin enemmän tai vähemmän leikkimielisiin kisailuihin – ellei tiedossa ole kosteat loppubileet... JYY-Cup marssii kohti hautaansa joukkueiden puuttumisen vuoksi, Olvi-juoksut ovat vain muisto ja puulaakit lajista riippumatta ovat muuttuneet hauskanpidosta totiseksi vääntämiseksi. Ainejärjestöjen välinen kisailu loisi uusia yhteyksiä ja herättelisi vanhoja yhteistyökuvioita uudelleen henkiin. Mese on kiva keksintö, mutta välillä olisi hyvä pistää nenäänsä pihalle ja lähteä opiskelukavereiden kanssa vaikka rökittämään toinen ainejärjestö lumisodassa! Tehdään yhteistyötä, järjestetään tapahtumia, eikä poisteta heti sähköpostista niitä maileja, joissa kerrotaan eri liikuntatapahtumista. Haastamme muut ainejärjestöt yhteistyöhön ja kisailuun… vaikka kuljemmekin aina niin nenä pystyssä, että meinaamme hukkua sateella. Kaarina Karhu (pj) ja Kasper Mäkelä (vara-pj) Sporticus L u e Jy lk k är iä ! S ii n ä on vi ta m ii n ej a. I Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan yhteinen ainejärjestö. I Järjestää paljon erilaisia tapahtumia, tavallisten bileiden lisäksi esimerkiksi itsenäisyyspäivän tanssiaiset. I Ilmoittaa tärkeimmäksi tehtäväkseen kuitenkin linkkinä toimimisen henkilökunnan ja opiskelijoiden välillä.