jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 03 K uv a M ik ko K up a rin en K uv it us E m m i S ih vo 02 AOI NAKAMASU.
INTRO 05 Pääkirjoitus: Vaikea empatia 08 Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hiilija luontojalanjälkien laskenta valmistui. Seuraavaksi JYY päivittää ilmastokestävyyden tiekarttaansa. 09 Todistusvalinta uudistuu 10 JYY-kommentti: Korkeakouluissa pitäisi edistää osallisuutta paremmin 11 Lähtö: Haussa ERINOMAINEN TYYPPI! OUTRO 38 Ajankuva: Kaikki pelaavat 39 Kulttuurin arviot: Aftersun, Koira, Gasellin kyynel 40 Kommentti: Aktivismi on aitoa demokratiaa 41 Essee: Ei itää eikä länttä 42 Paska kotiseutu: Nummi on enää postinumero Soitimme: Mikä on bränditutkijan henkilöbrändi? 43 Kasvo: Taija Roiha tutki, miten luokka vaikuttaa kirjailijan työhön KESKITY 12 Jyväskylän yliopiston entinen rehtori Keijo Hämäläinen suunnisti kampusalueilla. Hän muisteli uraansa ja kertoi haaveilevansa edelleen gondolihissistä. 20 Etenkin 2010-luvulla suomalaiset kaupungit ovat ryhtyneet brändäämään itseään. Miksi? 28 Suomalaisen orkesterimusiikin juuret ovat akateemisessa maailmassa. Jyväskylän yliopiston orkesterit viettävät tänä vuonna pyöreitä. 34 Essee: Ihminen on taipuvainen auttamaan muita, mutta altruismin todellista pyyteettömyyttä voi kritisoida jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 03 Koo stu mus 3 23 — K uv a M ik ko K up a rin en K uv it us E m m i S ih vo 02
jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 05 TILAA JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Lehden jutut kertovat opiskelijaelämästä, yhteiskunnasta, politiikasta, kulttuurista ja ajankohtaisista ilmiöistä rohkealla ja persoonallisella tavalla. Tilaajana saat lukuvuoden aikana kuusi (6) lehteä kotiin kannettuna. Tilauksen hinta on 50 euroa, ja 12 euroa opiskelijalle. Jylkkäri jaetaan Kortepohjan ylioppilaskylän asuntoihin automaattisesti. TILAUS 50 € / Lukuvuosi OPISKELIJATILAUS 12 € / Lukuvuosi jylkkari.fi/tilaus-ja-jakelu
jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 05 P Ä Ä K IR J OI TUS Vaikea empatia E mpatia ei sovi politiikan ohjenuoraksi, sanoi perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra Helsingin Sanomissa 16. huhtikuuta. Purran mielestä empatia on olennaista ihmisten välillä, mutta on epärehellistä kuvitella, että yksittäisiä päätöksiä voisi tehdä empatia edellä. Ajatus on ymmärrettävä, jos empatian typistää tunnetason ilmiöksi. Tutkimusten mukaan kun empatia ei ole tasa-arvoista. Uusimman Jyväskylän ylioppilaslehden kansijutussa (s.34) pureudutaan altruismiin eli siihen, että toisen etu asetetaan oman edelle. Altruismiin usein liitetyn empatian hyödyistä voi kuitenkin olla myös eri mieltä. On huomattu, että tunnemme myötätuntoa herkemmin niitä kohtaan, joihin samaistumme. Oma sisäryhmä voi määräytyä esimerkiksi sukupuolen, iän, sosioekonomisen aseman tai etnisen taustan perusteella. Lahjoitamme rahaa norppien suojeluun, mutta tunnemme empatiaa vähemmän vaikeammin yksilöitäviin ongelmiin kuten luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen. Voimakasta tunnereaktiota voi käyttää hyväksi mainonnassa, propagandassa ja pelon lietsonnassa. On siis selvää, ettei politiikassa kaivata vinoutunutta empatiaa. Oman sisäryhmän suosiminen vahvistaa polarisaatioita, eikä tunnepitoinen toiminta ole järkevää, sillä se ei välttämättä edistä muiden hyväksi toimimista vaan lamauttaa, kuten valtio-opin professori Kaisa Herne kirjoitti artikkelissaan Tarvitaanko politiikassa empatiaa (2018). Moraalisen ja poliittisen ajattelun pitäisi olla puolueetonta. Empatia on kuitenkin käsitteenä pulmallinen. Se ei tarkoita vain tunteita, vaan myös kykyä ymmärtää toisia ja ajatella mitä toinen ajattelee. Jos taitoa ei ole, on vaikea ymmärtää päätösten vaikutusta muihin. Tutkimusten mukaan eri yhteiskuntaryhmistä lähinnä vanhukset saavat tasaisesti osakseen välittämistä. Lapsia ja vammaisia kohtaan tunnetaan myötätuntoa, mutta päihdeongelmaiset, maahanmuuttajat, pakolaiset ja ylivelkaantuneet jäävät katveeseen. Herne esitti, että empatian vinoutuneisuuteen vaikuttaa myös, mitä tietoa meillä on oman sisäryhmämme ulkopuolisista. Ihanteellisen demokratian päätöksenteon ytimessä on keskustelu, toisten kuuntelu, valmius perustella mielipiteitään ja muuttaa niitä. Se voi kasvattaa tasapuolista, nimenomaan ulkoryhmiin kohdistuvaa empatiaa. Kaunis ajatus, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Poliitikkojen tarve varmistaa uudelleenvalintansa ei välttämättä kannusta ajattelemaan tasapuolisesti eri ryhmien tarpeita. Se ei rajoitu vain politiikkaan. Ihmisten ryhmään kuulumisen tarve ajaa usein tasapuolisen keskustelun yli etenkin sosiaalisessa mediassa. Empatia on niin rajoittunutta kuin valitsemme sen olevan. ? Oona Komonen paatoimittaja@jylkkari.fi
VUODESTA 1960 PÄÄTOIMITTAJA Oona Komonen 045 137 1957, paatoimittaja@jylkkari.fi TOIMITTAJA Leo Heinämäki 044 901 8470, leo@jylkkari.fi TÄTÄ NUMEROA TEHNEET Iina Niskanen, Emmi Sihvo, Silja Säily, Niklas Pelkonen, Saara Maili, Sofia Kyllönen, Next Level, Heini-Maria Kaakkurivaara, Akseli Ekola, Mikko Kuparinen, Eetu Linnankivi, Aleksiina Asell, Jani Risikko, Ville Mäki, Emma Häkkinen, Nuutti Ruotsalainen. ILMOITUSMYYNTI Valto Merta 044 988 0408, valto.merta@jylkkari.fi VALTAKUNNALLINEN ILMOITUSMYYNTI Pirunnyrkki 020 7969 580 tai 0400 185 853, yolehdet@pirunnyrkki.fi KANSI Emmi Sihvo Jyväskylän ylioppilaslehti on Kultti ry:n jäsenlehti. POSTIOSOITE Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä KUSTANTAJA Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta ISSN 2341-7218 (painettu), ISSN 2341-7226 (verkkojulkaisu) PAINOPAIKKA BotniaPrint, Kokkola PAINOS 6 kertaa lukuvuoden aikana. Levikki 5 000 kpl, abinumero 6 000 kpl, kaupunkinumero 46 500 kpl AVUSTAJAKSI? Onko sinulla idea, jonka haluat toteuttaa, tai haluatko ilmoittautua tekijäksi? Katso: jylkkari.fi/avustajille TILAA JYLKKÄRI KOTIIN Verkkosivun kautta tai maksamalla tilausmaksu JYYn jäsenmaksun yhteydessä tai erikseen JYYn tilille Nordea FI61 5290 0220 5989 06. Ilmoita maksuviestissä osoitteesi ja mainitse tilaus. Kortepohjan ylioppilaskylän asuntoihin Jylkkäri jaetaan automaattisesti. Vuosihinta: opiskelijat 12 e, muut 50 e. ? jylkkari.fi ? @jylkkari ? @jylkkari ? Jyväskylän ylioppilaslehti Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2023 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 06 07 07 OIKAISU. Toisin kuin Jyväskylän ylioppilaslehden (2/23) tekoälyjutussa kirjoitettiin, konsulttiyhtiö Global Market Insightsin arvion mukaan koulutuksen tekoälymarkkinoiden arvo on jopa 30 miljardia euroa vuoteen 2032 mennessä, ei vuoteen 2023 mennessä. ? KIRJE TOIMITUKSELTA. Arvoisa/Hyvä/Rakas/Parahin Jyväskylän ylioppilaslehden ystävä/vihaaja, haluamme onnitella Sinua hyvästä valinnastasi eli Jylkkärin lukemisesta. Lukuvuoden 2022–23 aikana Jylkkäri ilmestyi printtilehtenä kuusi (6) kertaa, ja lisäksi verkossa. Kiitämme lukuvuoden aikana lehdessä olleita kahta lahjakasta toimitusharjoittelijaa sekä kymmeniä avustajia – ilman teitä ei olisi Jylkkäriä. Toimitus jää kesälomalle toukokuun lopussa, ja palaa töihin elokuun alussa. Odotellessasi voit paitsi lukea tämän lehden myös syventyä vanhoihin juttuihin osoitteessa jylkkari.fi ja/tai näköislehden kautta. Toivotamme erinomaista kesää! Mitä suurimmalla kunnioituksella/Yhteistyöterveisin, Jyväskylän ylioppilaslehti <3 ??
Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2023 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 06 07 A V AU S Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnalla on tavoite. Se aikoo olla hiilineutraali vuoteen 2025 mennessä. Hiilineutraalius saavutetaan, kun päästöt ja niiden kompensaatiot ovat yhtä suuret. JYYn edustajisto käsitteli ja hyväksyi ylioppilaskunnan ilmastokestävyyden tiekartan kokouksessaan marraskuussa 2020. Tiekarttaan on kirjattu päästövähennyksiin tähtääviä toimenpiteitä ja tavoitteita. Laadinta perustui ylioppilaskunnan hiilijalanjäljen laskemiseen vuosilta 2017–2019. Tiekartta otettiin käyttöön vuoden 2021 alussa. Tiekartan päivittämistä varten JYY tilasi yliopiston resurssiviisausyhteisö Jyu.Wisdomilta hiilija luontojalanjälkilaskennan, joka valmistui maaliskuussa 2023. Laskentaja selvitystyö keskittyi vuoteen 2021, ja se kattaa sekä varsinaisen toiminnan että liiketoimintakokoisuus Soihdun päästöt. Tiekartan päivittäminen tehdään kuluvan vuoden aikana. 07 s.8 >> JYY päivittää ilmastokestävyyden tiekarttaansa Te ks ti ja ku va O o na K o m o ne n
11 Yliopiston resurssiviisausyhteisö laski ylioppilaskunnan hiilija luontojalanjäljen. Laskelma auttaa JYYtä vähentämään päästöjä. Teksti Emma Häkkinen Grafiikka Oona Komonen J yväskylän yliopiston ylioppilaskunta JYYn ja sen omistaman liiketoimintakokonaisuus Soihdun vuoden 2021 hiilija luontojalanjäljen laskenta valmistui maaliskuussa. Laskentaja selvitystyön teki yliopiston resurssiviisausyhteisö JYU.Wisdom. Ylioppilaskunnan tavoite on olla hiilineutraali vuoteen 2025 mennessä. Vähentääkseen ilmastoja luontohaittojaan ylioppilaskunta tarvitsi tietoa eri toimintojensa päästöistä. Hiilijalanjälki tarkoittaa JYYn aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia ilmastolle. Vuonna 2021 jalanjälki oli 2 017 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia (CO2e). Siitä suurin osa, 79 prosenttia, aiheutui erilaisista hankinnoista. Hankintojen suurin yksittäinen päästölähde oli rakentaminen. Sen osuus oli 27 prosenttia. Esimerkiksi Soihtu Korttelikylän rakentaminen sijoittui vuosien 2020 ja 2022 välille. Toiseksi suurin hankintojen päästölähde oli rakennusten huolto ja korjaus, kuten asuntojen maalaaminen. Sen osuus oli 11 prosenttia. Kortepohjan ylioppilaskylässä tornitaloja on peruskorjattu vuosien 2017– 2022 aikana. Siivouksen ja puhtaanapidon osuus hankinnoista oli 10 prosenttia, samoin kuin elintarvikkeiden. Ilokiven lounasravintolan päästöistä miltei puolet aiheuttivat kalatuotteet ja punainen liha, ja niiden jälkeen maitotuotteet. Hankintoihin kuuluivat myös muun muassa laitteiden ja kalustojen sekä muiden palveluiden päästöt. Ylioppilaskunnan hankintojen lisäksi hiilijalanjälkipäästöjä aiheuttivat jätehuolto (8 prosenttia), lämpö (5 prosenttia), sähkö (5 prosenttia), vesi (3 prosenttia) ja työmatkat (0,01 prosenttia). Eri päästölähteet suhteutettiin myös ylioppilaskunnan niihin käyttämään rahaan. Esimerkiksi suurimman yksittäisen päästölähteen eli rakentamisen hankintojen rahallinen osuus oli 27 prosenttia. Sekä elintarvikkeiden että jätehuollon rahallinen määrä oli puolestaan pieni, vaikka aiheutunut päästö oli suuri. LUONTOJALANJÄLKI tarkoittaa negatiivisia vaikutuksia luonnolle ja sen monimuotoisuudelle. Se laskettiin maan, makean veden ja meren ekosysteemeille. Jos JYYn luontohaitta jatkuisi samanlaisena, laskennan mukaan 0,00000085 prosenttia maaekosysteemien, 0,00000014 prosenttia makean veden ekosysteemien lajeista ja 0,000001 prosenttia meriekosysteemien lajeista olisi riskissä kuolla sukupuuttoon. Myös luontojalanjäljestä hankintojen osuus on suuri. Rakentamisen osuus on 23 prosenttia maaekosysteemeissä ja 22 prosenttia makean veden ekosysteemeissä. Elintarvikkeista meriekosysteemeille 08 MITÄ NYT Jalanjäljet laskettu jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 Rakentaminen Raken. huolto ja korjaus Siivous ja puhtaanapito Elintarvikkeet Jätehuolto Laitteet ja kalustot Muut palvelut Lämpö Sähkö Tietoliikenne, posti Vesi Pientarvikkeet, kalusteet Muut Vakuutusja pankkipalv. Paperi, markkinointi Työmatkat Tutkimus, koulutus Majoitus 0,0 0,2 0,4 0,6 0,8 1,0 1,2 t CO2e EUR Päästökerroin Hiilijalanjälki (%) kg CO2e/e aiheutuva haitta on 85 prosenttia, josta suurin osa tulee liha-, kalaja maitotuotteista sekä vihanneksista. Selvityksessä oli laskettu myös keinoja, joilla JYY voi pienentää hiilija luontojalanjälkiään. Ilmastohaittoja voi vähentää esimerkiksi korjaamalla vanhoja rakennuksia uusien rakentamisen sijaan. Uuden tavaran ostamisen sijaan voi vuokrata tai lainata. Kierrätyksen tehostaminen vähentäisi sekajätteen määrää. Lämmön ja sähkön ollessa uusiutuvaa, perustuvat energian ja veden päästövähennykset kulutuksen vähentämiseen. Jos kulutusta vähennettäisiin 20 prosenttia, alenisivat sekä lämmön että energian päästöt noin 50 t CO2e. Se tarkoittaa kokonaishiiljalanjäljestä noin 2,5 prosenttia. Elintarvikkeista syntyviä päästöjä voi pienentää vähentämällä punaisen lihan ja kalan määrää. Naudanlihan tarjoaminen päättyi ylioppilaskunnan omistamassa Ilokiven lounasravintolassa vuoden 2022 lopussa. HIILINEUTRAALIUS saavutetaan, kun nettopäästöt ovat nolla. Ne päästöt, joita ylioppilaskunta ei voi karsia, aiotaan kompensoida. Silloin JYY hyvittäisi aiheuttamiaan päästöjä rahoittamalla vähennyksiä muualla. Selvityksen mukaan ekologista kompensaatiota voi toteuttaa esimerkiksi suojelemalla hyväkuntoisia elinympäristöjä. Suomessa ekologista kompensaatiota on vielä toistaiseksi toteutettu vähän. Luontojalanjäljen kompensaatioille ei ole samanlaisia markkinoita kuin hiilikompensaatioille. Haasteena on myös, että iso osa JYYn luontojalanjäljestä kohdistuu Suomen ulkopuolelle. Ei ole vielä selvää, kuinka ulkomaiset luontohaitat voidaan kompensoida esimerkiksi Suomessa. JYYn edellinen hiilijalanjälkilaskelma on vuodelta 2019. Tuolloin se oli 3 710 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Laskelmassa ei huomioitu luontojalanjäljeä. Resurssiviisausyhteisö JYU.Wisdomilta tilatussa selvityksessä tarkasteluvuosi oli 2021, jolloin elettiin koronapandemian rajoitusten aikaa. Sitä, miten korona vaikutti laskelmaan, on kuitenkin vaikea arvioida. Selvityksen myötä JYY sai käyttöön laskentamallin, jota voi hyödyntää jatkossa uusissa selvityksissä. Jalanjälkien vertailu on tulevaisuudessa helpompaa tehdä itse. Uutta laskelmaa käytetään JYYn vuonna 2020 valmistuneen ilmastokestävyyden tiekartan päivittämisessä. Tiekartta on toimenpideohjelma, jossa on määritelty, milloin ylioppilaskunta saavuttaa hiilineutraaliuden ja miten ilmastotoimia toteutetaan. Päivittäminen tehdään vuoden 2023 aikana. JYY on Jyväskylän yliopiston opiskelijoiden etuja palvelujärjestö. Jäseniä on noin 12 000.?? 5 10 15 20 25 30 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 Lu on to ja la nj äl ki (% ) Maaekosysteemit Makean veden ekosysteemit Meriekosysteemit Hankinnat Lämpö Sähkö Jätehuolto Vesi Luontojalanjälki Hiilijalanjälki Lähde: JYU.Wisdom
09 Todistusvalinta uudistuu Uudistuksen tavoite on varmistaa, että lukion ainevalinnat eivät rajoita liikaa lukiolaisten mahdollisuuksia hakea eri aloille. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2026. Teksti Oona Komonen Kuva Veera Mangström 16 11 9 ÄÄNTÄ. Huhtikuun 2. päivänä pidetyissä eduskuntavaaleissa hylättyjen äänten määrä laski edellisistä vaaleista. Vuonna 2019 koko Suomessa hylättiin miltei 18 000 annettua ääntä. Suuri osa hylätyistä äänistä oli epäselviä numeroita äänestyslipukkeissa. Edellisten vuosien tapaan Aku Ankkaa äänestettiin päättämään Suomen asioista. Ääniä saivat myös Venäjän presidentti ja Urho Kekkonen. Myös toisessa vaalipiirissä olevia ehdokkaita yritettiin äänestää. Visuaalisuutta ilmaistiin piirtämällä sydämiä, hymiöitä, kirkkoveneitä. Osa oli kirjoittanut terveisiä päättäjille, kuten Ei Natoon tai Kiitos pakkotyölaista. Ääniä hylättiin myös, jos lipukkeessa ei ollut leimaa. Kaikkiaan vaaleissa äänesti reilu kolme miljoonaa suomalaista. Äänestysprosentti oli 71,9. ? Tuli. Iso. Voitto! Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo eduskuntavaaleissa 2023. N U M ER A A L I 08 ÄLÄYS K uv it us O o na K o m o ne n MITÄ NYT jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 matta pitkän matematiikan arvosanasta. Huolta on herättänyt myös lukiolaisten jaksaminen. Heidän pitäisi käytännössä tietää jo lukion alussa, mitä aikovat kirjoittaa. Lisäksi eri yliopistot ovat voineet painottaa samojen alojen hauissa eri aineita. Uudistuksen tavoite on selkeyttää todistusvalintaa vähentämällä eri pistetaulukoiden määrää. Luonnoksessa esitetään nykyisten noin 50 eri taulukon sijaan 11 taulukon käyttöönottoa. Pisteytys perustuisi jatkossa vahvemmin siihen, mitkä lukioaineet antavat hakijalle haetun alan kannalta keskeistä osaamista, kertoi Suomen yliopiston rehtorineuvosto Unifin koulutusvararehtorikokouksen puheenjohtaja Marja-Leena Laakso Unifin tiedotteessa maaliskuussa. Esimerkiksi psykologiassa ja historiassa painotettaisiin luonnoksen mukaan näiden aineiden ylioppilasarvosanoja. Äidinkielen osaamista pidetään kaikilla aloilla keskeisenä yliopisto-opinnoissa menestymisen kannalta, ja siksi äidinkielen pisteytys kasvaisi. Luonnoksessa matematiikan painotus vaihtelee aiempaa selkeämmin eri alojen välillä. Pitkän matematiikan oppimäärä korostuu matemaattis-luonnontieteellisillä aloilla. Muilla aloilla lyhyen ja pitkän matematiikan antamia piste-eroja on kavennettu. ”Haluamme kannustaa kaikkia nuoria matematiikan opiskeluun sekä valitsemaan matematiikan oppimäärä omien valmiuksien ja tavoitteiden mukaan ”, Laakso kertoo tiedotteessa. Vieraiden kielten opiskelu on vähentynyt Suomessa pitkään, ja yliopistoissa on ollut huolta kielivarannon kapenemisesta. Siksi kielten pisteytys on nostettu luonnoksessa reaaliaineiden pisteytyksen tasolle. Pisteytysluonnos oli lausuntokierroksella 21. huhtikuuta saakka. Yliopistot kehittävät pisteytystä lausuntojen perusteella ja päättävät käyttöön tulevasta todistusvalinnan pisteytyksestä elokuun 2023 loppuun mennessä. Uusi pisteytys julistetaan yliopistovalinnat.fi-sivustolla syyskuussa 2023. ? Y liopistojen todistusvalinta uudistuu keväällä 2026. Uudistuksen tavoite on varmistaa, että lukion ainevalinnat eivät rajoita liikaa mahdollisuuksia hakea eri aloille. Todistusvalinnalla on valittu valintakokeiden sijaan vuodesta 2020 lähtien noin puolet yliopistojen opiskelijoista. Valintatapaa on kritisoitu julkisuudessa. Muun muassa Lukiolaisten liiton mielestä pisteytys on epäjohdonmukainen ja eri oppiaineita eriarvoistava. Nykyisin eniten pisteitä saa alasta riippuTuli iso jytky! Perussuomalaisten edellinen puheenjohtaja Timo Soini eduskuntavaaleissa 2011.
10 P sykologian professorit Richard Ryan ja Edward Dec kehittivät 1970-luvulla itseohjautuvuusteorian. Teoria perustuu ihmisen motivaation ja persoonallisuuden tutkimiseen, ja se korostaa ihmisen sisäisten voimavarojen merkitystä persoonallisuuden ja käyttäytymisen itsesäätelyn kehittymisessä. Sen mukaan ihmisellä on kolme psykologista perustarvetta, jotka ovat välttämättömiä hyvinvoinnille. Tarpeet ovat omaehtoisuus, koettu kyvykkyys sekä yhteisöllisyys. Jälkimmäisin tarkoittaa sitä, että ihmisillä on tarve olla yhteydessä toisiinsa. Välitämme muista ja haluamme kokea, että meistä välitetään. Tutkimuksissa on huomattu, että vahvat sosiaaliset suhteet toimivat myös puskurina monia sairauksia vastaan. Sosiaalisten kontaktien vähäisyys puolestaan on yhteydessä kasvaneeseen psyykkiseen sairastumisriskiin. Mielenterveys ja syvien sosiaalisten suhteiden määrä eivät ole ainoastaan yksilöstä kiinni. Tilanteeseen vaikuttavat myös esimerkiksi kasvuympäristö ja yhteiskunnalliset tekijät, kuten mielenterveysongelmiin liittyvä stigma, joka voi eristää yksilöä osallistumasta. Osa ihmisistä on myös luonnostaan ulospäinsuuntautuneempia. Heille vuorovaikutus ja sosiaalisten suhteiden luominen voi olla vaivattomampaa kuin toisille. Yksilön omien valintojen lisäksi sosiaalisten suhteiden syntymiseen voivat siis vaikuttaa myös muut ihmiset. Valtakunnallisessa korkeakouluopiskelijoiden terveysja hyvinvointitutkimuksessa 2021 kysyttiin osallisuuden kokemuksista. Peräti 28,6 prosenttia kaikista vastaajista ei kokenut kuuluvansa mihinkään opiskeluun liittyvään ryhmään. Vastaajista itsensä yksinäiseksi tunsi 24,3 prosenttia. Pelkästään yliopisto-opiskelijoiden osuus oli vielä korkeampi: 25,1 prosenttia. Korkeakouluyhteisöissä on siis paljon edistettävää jokaisen osallisuuden toteutumiseksi. Empatia on yksi sosiaalisten taitojen kulmakivistä. Se on toisten ihmisten tunteiden, tarpeiden, viestien ja tavoitteiden tunnistamista, niiden huomioimista ja niihin vastaamista. Sosiaaliseen hyvinvointiin kuuluu, ettei ketään jätetä (hänen tahtomattaan) yksin. Sivistykseen, jota korkeakoulussa painotetaan, kuuluu yksilöiden huomioiminen omana itsenään. Se on myös turvallisemman tilan luomista. Tähän kannattaa pyrkiä jokaisena hetkenä – kuten myös kevään ja ylioppilaiden juhlapäivänä vappuna. Mikä onkaan parempaa hyvinvoinnin edistämistä kuin kerääntyä yhteen iloitsemaan ja viettämään aikaa! ? Kirjoittaja vastaa JYYn hallituksessa sosiaalipolitiikasta sekä hyvinvoinnista ja liikunnasta. Jani Risikko Korkeakouluissa tulisi edistää jokaisen osallisuutta paremmin Palstalla JYYläiset kolumnoivat. J YY-K O L U M N I "Sivistykseen kuuluu toisten huomioiminen." 15 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 Jyväskylässä aloitti kyberosaamiskeskus JYVÄSKYLÄÄN on perustettu kyberosaamiskeskus. Se aloitti toimintansa 1. huhtikuuta. Jyväskylän yliopiston vararehtori Henrik Kunttu ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun rehtori Vesa Saarikoski allekirjoittivat perustussopimuksen maaliskuussa järjestetyillä Digiturvallisuus-messuilla. Osaamiskeskuksen (engl. Finnish Center of Expertise for Cybersecurity) tarkoitus on vahvistaa Suomen kyberturvallisuuden tutkimusta ja osaamista. Kyberturvallisuus tarkoittaa esimerkiksi laitteiden ja tilojen suojaamista hyökkäyksiltä, häiriöiltä ja muilta vaaroilta. Kyberturvallisuuden merkitys on viime vuosina kasvanut entisestään. Esimerkiksi yhteiskunnan ja huoltovarmuuden kannalta kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuva tiedusteluja vaikutusuhka on viranomaisten mukaan kohonnut. Kyberturvallisuuden osaajista on ollut pulaa niin Suomessa kuin ulkomailla. Puute näkyy ongelmina digitaalisessa maailmassa esimerkiksi tietomurtoina ja erilaisten haavoittuvuuksien paljastumisena. Joka paikkaan ei riitä osaajia, sanoi Oulun yliopiston ja Maanpuolustuskorkeakoulun yhteinen kybertuvallisuuden professori Kimmo Halunen Ylellä huhtikuussa 2023. Halusen mukaan osaajapulan syy voi olla, että ympäristön muuttumiseen ei olla herätty ajoissa tai on pidetty epäselvänä, millaista osaamista alalla tarvitaan. Viime vuosina osaajapulaa on pyritty ratkaisemaan lisäämällä korkeakoulujen kyberturvallisuuden koulutusta. Jyväskylän yliopistosta ja ammattikoulusta valmistuu vuosittain useita kymmeniä kyberturvallisuuden maistereita ja kyberturvallisuusalan ammattilaisia. Jatkossa osalle saattaisi löytyä töitä asiantuntijoina ja tutkijoina uudesta kyberosaamiskeskuksesta. Osaamiskeskuksen piirissä tulee työskentelemään yli 30 asiantuntijaa ja tutkijaa yliopistosta ja ammattikorkeakoulusta. Yliopiston tiedotteen mukaan osaamiskeskuksen tarkoitus on kumppanuusverkostojen rakentaminen, tutkimustoiminta, tapahtumien ja konferenssien järjestäminen, vaikuttaminen ja kyberturvallisuusosaamisen kokoaminen. Lisäksi halutaan lisätä yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteistyötä, myös laajentaa sitä korkeakoulujen ulkopuolelle. Mukaan otetaan toimijoita yritysmaailman ja julkishallinnon puolelta. Osaamiskeskuksen johto vuorottelee vuosittain yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä. Johtajana aloitti Mika Karjalainen ammattikorkeakoulusta. ? Hakijamäärä nousi noin prosentin JYVÄSKYLÄN YLIOPISTOON haki korkeakoulujen kevään toisessa yhteishaussa 17 951 hakijaa. Edellisestä vuodesta poiketen suurin osa avoimen väylän hakukohteista oli mukana erillisessä yliopistojen avoimen väylän haussa. Jos huomioidaan myös erillishaussa yliopistoon hakeneet, jotka eivät osallistuneet yhteishakuun, hakijamäärä nousi viime vuoteen verrattuna noin prosentin. Valtakunnallisesti yhteishaun hakijamäärä kasvoi kolmisen prosenttia. Kokonaishakijamäärältään Jyväskylän yliopisto oli yhteishaussa viidenneksi suosituin Helsingin, Turun, Tampereen ja Itä-Suomen yliopistojen jälkeen. Myös ensisijaisten hakijoiden määrällä mitattuna Jyväskylä oli viidennes. Ensisijaisesti opiskelupaikkaa tavoittelevia hakijoita oli 6 206. Jyväskylän yliopistossa yhteishaussa haettuja aloituspaikkoja syksyllä alkaviin opintoihin oli reilu 2 500. Hakukohteita on 93 kuudessa tiedekunnassa ja Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa. Suosituin hakukohde oli psykologian ohjelma. Muita suosittuja koulutuksia olivat kauppatieteet, luokanopettajan koulutus ja liikuntapedagogiikka. ? LYHÄRIT
10 mampaa kuin toisille. Yksilön omien valintojen lisäksi sosiaalisten suhteiden syntymiseen voivat siis vaikuttaa myös muut ihmiset. Valtakunnallisessa korkeakouluopiskelijoiden terveysja hyvinvointitutkimuksessa 2021 kysyttiin osallisuuden kokemuksista. Peräti 28,6 prosenttia kaikista vastaajista ei kokenut kuuluvansa mihinkään opiskeluun liittyvään ryhmään. Vastaajista itsensä yksinäiseksi tunsi 24,3 prosenttia. Pelkästään yliopisto-opiskelijoiden osuus oli vielä korkeampi: 25,1 prosenttia. Korkeakouluyhteisöissä on siis paljon edistettävää jokaisen osallisuuden toteutumiseksi. Empatia on yksi sosiaalisten taitojen kulmakivistä. Se on toisten ihmisten tunteiden, tarpeiden, viestien ja tavoitteiden tunnistamista, niiden huomioimista ja niihin vastaamista. Sosiaaliseen hyvinvointiin kuuluu, ettei ketään jätetä (hänen tahtomattaan) yksin. Sivistykseen, jota korkeakoulussa painotetaan, kuuluu yksilöiden huomioiminen omana itsenään. Se on myös turvallisemman tilan luomista. Tähän kannattaa pyrkiä jokaisena hetkenä – kuten myös kevään ja ylioppilaiden juhlapäivänä vappuna. Mikä onkaan parempaa hyvinvoinnin edistämistä kuin kerääntyä yhteen iloitsemaan ja viettämään aikaa! ? 11 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 L ÄH TÖ Hakijamäärä nousi noin prosentin JYVÄSKYLÄN YLIOPISTOON haki korkeakoulujen kevään toisessa yhteishaussa 17 951 hakijaa. Edellisestä vuodesta poiketen suurin osa avoimen väylän hakukohteista oli mukana erillisessä yliopistojen avoimen väylän haussa. Jos huomioidaan myös erillishaussa yliopistoon hakeneet, jotka eivät osallistuneet yhteishakuun, hakijamäärä nousi viime vuoteen verrattuna noin prosentin. Valtakunnallisesti yhteishaun hakijamäärä kasvoi kolmisen prosenttia. Kokonaishakijamäärältään Jyväskylän yliopisto oli yhteishaussa viidenneksi suosituin Helsingin, Turun, Tampereen ja Itä-Suomen yliopistojen jälkeen. Myös ensisijaisten hakijoiden määrällä mitattuna Jyväskylä oli viidennes. Ensisijaisesti opiskelupaikkaa tavoittelevia hakijoita oli 6 206. Jyväskylän yliopistossa yhteishaussa haettuja aloituspaikkoja syksyllä alkaviin opintoihin oli reilu 2 500. Hakukohteita on 93 kuudessa tiedekunnassa ja Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa. Suosituin hakukohde oli psykologian ohjelma. Muita suosittuja koulutuksia olivat kauppatieteet, luokanopettajan koulutus ja liikuntapedagogiikka. ? LYHÄRIT Jyväskylän yliopisto hakee uutta rehtoria. Oletko se Sinä? Yliopiston rehtorin tehtäviin kuuluu yliopiston toiminnan johtaminen. Paljoa ei vaadita: henkilöllä tulee olla erinomainen yliopistomaailman tuntemus ja laaja yhteistyöverkosto. Pitää olla koulutuksen ja tutkimuksen asiantuntija. Rehtorihakijan arvostettavia piirteitä ovat myös avoimuus, luottamus, laatu ja eettisyys – ne ovat yliopistoyhteisön toimintakulttuurin perusta. Sivistysyliopiston johtaminen edellyttää hyviä vuorovaikutustaitoja ja kykyä rakentaa luottamusta. Ja tietenkin tarvitaan vankkaa kokemusta asiantuntijaorganisaatioiden johtamisesta sekä kansallisesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä erilaisten sidosryhmien kanssa! Kriteereihin kuuluu myös strateginen, tulevaisuuteen suuntaavaa ote. Rehtori nimittäin vastaa yliopiston toiminnan kehittämisestä. Hänellä on myös taloudellinen vastuu. Muistutamme myös, että jotta voit tulla valituksi, sinulla täytyy olla tohtorin tutkinto. Rehtorin toimikausi on viisi vuotta. Edellinen rehtori Keijo Hämäläinen siirtyy Tampereen yliopiston rehtoriksi. Hänen tilalleen rehtorin tehtäviä hoitamaan siirtyi vararehtori MarjaLeena Laakso, kunnes uusi on valittu. Haku avautui 11. huhtikuuta ja se päättyy 7. toukokuuta. Tehtävä alkaa viimeistään 1. tammikuuta 2024. ? Leo Heinämäki HAETAAN: ERINOMAINEN TYYPPI! Jyväskylän yliopiston uuden rehtorin rekrytoinnissa hyödynnetään sekä avointa hakua että suorahakua. Jyväskylän yliopiston entisen, huhtikuussa rehtorin toimen jättäneen Keijo Hämäläisen jäähyväishaastattelu alkaa seuraavalta sivulta. K uv a V ee ra M a ng st rö m / J yv ä sk yl ä n yl io p p ila sl eh ti
SU UN TA AMASS A 13 12 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23
H Y V Ä ST I KE IJO TEKSTI LEO HEINÄMÄKI KUVAT EETU LINNANKIVI Jyväskylästä Tampereelle rehtoriksi siirtyvä Keijo Hämäläinen tunnetaan intohimoisena suunnistajana. Ratkoessaan Jylkkärin suunnistusrastitehtävää. Hän muisteli uraansa ja kertoi haaveilevansa edelleen gondolihissistä. AMASS A 13 12 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23
15 rimmat kilpakumppanit Pirkanmaalla. Hämäläinen naurahtaa. Hän toivoo, ettei Keski-Suomessa ole ollut valtataistelua. ”Ehkä tavoite voisi olla toisinpäin. Ei olisi niin tunnettu.” Kun hän menee Jyväskylässä ”mihin tahansa kauppaan, siellä on Jyväskylän yliopiston opiskelija töissä”. ”Toki on kiva, että kaikki tunnistavat, ilahtuvat ja moikkaavat, mutta ei ole aina auvoista olla tunnettu.” Hämäläisen mukaan hänen tavoitteensa rehtorina on tehdä yliopistoa ja sen toimintaa näkyvämmäksi. Siihen hän pyrki Jyväskylässä, ja siihen hän aikoo pyrkiä Tampereella. ”On sekundääristä, tuntevatko ihmiset minut henkilökohtaisesti.” Mutta jos on pakko vastata, niin ehkä varteenotettava kilpakumppani on entinen pääministeri Sanna Marin. H ämäläinen on kotoisin Viitasaarelta. Hän syntyi vuonna 1963 ja kirjoitti ylioppilaaksi Suolahden lukiosta. Sitten hän haki opiskelemaan fysiikkaa Helsingin yliopistoon. Tohtoriksi hän väitteli 1990, ja oli sen jälkeen tutkijana, kunnes hänet nimitettiin Helsingin yliopiston fysiikan professoriksi vuonna 2002. Hämäläinen puhuu ajastaan fyysikkona, muistelee tekemiään kokeita. Kuten sitä, miten hän tutki veden ja alkoholin seoksia. ”Ideaalisen seoksen etsimistä molekyylirakenteen perusteella”, hän kuvailee. ”Opiskelijat tietävät kokemuksesta, että jos juo pirtua, se pitää K eijo Hämäläinen tutkii karttaa. Hän seisoo Ylistön sillan päässä. Sillan alla kimmeltää Jyväsjärvi kevätauringossa. Kartanlukeminen ei ole Hämäläiselle vaikeaa. Hän keksii nopeasti, että ensimmäinen rasti on sillan toisella puolella, Mattilanniemen rannassa. Toki hän on tottunut. Hämäläinen on harrastanut suunnistusta kauan. Jyväskylän ylioppilaslehden tekemiä rasteja on yhteensä seitsemän, ja ne sijaitsevat Jyväskylän yliopiston kampusten alueilla. Rastilapuissa on kysymyksiä, joiden aiheena ovat Hämäläisen elämä ja ura. Hän on Jyväskylän yliopiston entinen rehtori. Toimi päättyi huhtikuussa. Tampereen korkeakoulusäätiön hallitus tiedotti maaliskuussa 2023, että Hämäläinen on valittu Tampereen yliopiston rehtoriksi. Paikkaa haki 21 henkilöä. Hämäläisen rehtorikausi alkaa 1. kesäkuuta. ”Luotamme siihen, että korkeakouluyhteisön kanssa yhteistyössä ja Keijo Hämäläisen johdolla meillä on kaikki edellytykset kehittyä entistä vahvemmaksi Tampereen yliopistoksi”, Tampereen korkeakoulusäätiön puheenjohtaja Jorma Eloranta kertoi tiedotteessa. E nsimmäinen rasti on pudonnut puusta maahan. ”Oi voi voi”, Hämäläinen sanoo ja kumartuu poimimaan lapun. Teema on valta-asema. Paikallislehti Keskisuomalainen arvioi vuonna 2021, että Hämäläinen on Keski-Suomen toiseksi vallakkain henkilö. Ensimmäistä sijaa piti kaupunginjohtaja Timo Koivisto. Lapussa kysytään, ketkä ovat valtataistelussa Hämäläisen suuHYVÄSTI KEIJO jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 14
15 sekoittaa edellisenä päivänä tai laittaa siihen vähän sokeria. Pirtu ja vesi ei tahdo itsekseen sekoittua.” Muutakin hyötyä laboratoriokokeista oli. Hämäläinen on tutkinut myös taideväärennöksiä alkuaineanalyysin avulla. Kun hän puhuu timanteilla tehdystä korkeapainetutkimuksesta, huomaa innostuksen. ”Olihan se kiva tilata Amsterdamista hiottuja timantteja ja maksaa niistä tuhansia euroja. Sitten koe meni sillain, että timantteja puristettiin niin korkeaan paineeseen kuin mahdollista, kunnes ne räjähtivät. Tietyssä pisteessä vaan POKS, ja sinulle tuli niin kuin timanttipölyä.” Hämäläinen on tehnyt tutkimustyötä myös ulkomailla. Yhdysvaltojen Brookhavenin kansallisessa tutkimuslaboratoriossa tutkijatohtorina 1990–1992, ja tutkimusvierailuja Ranskan Grenoblen yhteiseurooppalaiseen synkrotronilaboratorio ESFR:ään. S euraava rasti on myös Mattilanniemessä, Agora-rakennuksen järven puoleisella seinustalla, ravintola Piaton suurten ikkunoiden vieressä. Hämäläinen ei heti huomaa sitä. Hän katselee karttaa. ”Tämän mukaan se on suoraan ilmastointilaitteiden takana.” Hän tiirailee. ”Siellä näkyy.” Hän oikaisee kukkapenkin halki. ”Itse asiassa tästä ei olisi saanut mennä. Tummanvihreä väri kartassa on istutus, jota ei saa ylittää.” ”Minä en sitten lukenut karttaa.” Rastilapun aiheena on diplomi-insinöörikoulutus, joka alkoi Jyväskylän yliopistossa kaksi vuotta sitten. Alumni Matti Hällin neljän miljoonan euron lahjoituksesta alkunsa saaneesta koulutuksesta on valmistunut jo yksi tohtori. Miten koulutusohjelma on onnistunut lisäämään Jyväskylän yliopiston kilpailukykyä? Hämäläinen puhuu koulutuslinjasta myönteisesti. ”Sillä on ollut välitön merkitys. Kun keskustelee tietotekniikan alan ihmisten kanssa, he sanovat poikkeuksetta, että diplomi-insinöörikoulutus Jyväskylässä on ollut hyvä juttu. Se luo uskoa tulevaisuuteen ja näyttää, että kaupungissa on kasvua, uusia mahdollisuuksia, uutta osaamista.” Hänen mukaansa moni ICT-alan eli tietotekniikan alan yritys on jo avannut Jyväskylään toimipisteen nimenomaan siksi, että täällä tulee olemaan ICT-alan osaajia. ”Alan perustamisella oli välitön impakti.” Hämäläinen on tyytyväinen siihen, miten koulutuslinja on lähtenyt käyntiin. Syksyllä 2021 alkaneeseen koulutukseen haki 337 henkilöä. Hakijoita oli yhtä paikkaa kohti noin seitsemän. J ukka Kola muistaa Hämäläisen hyvin. Nykyään Turun yliopiston rehtorina toimiva Kola oli Helsingin yliopiston rehtori samaan aikaan, kun Hämäläinen valittiin Helsingissä vararehtoriksi vuonna 2015. Vararehtorina Hämäläinen vastasi yliopiston koulutuksesta ja tutkimuksesta eli esimerkiksi selvitti, miten tutkimuksessa tehtävät ratSUUNNISTUSKIERROKSEN RASTIT. KARTAT: SUUNTA JYVÄSKYLÄ HYVÄSTI KEIJO jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 14
HYVÄSTI KEIJO kaisut edistävät koulutusta ja miten koulutuksen ratkaisut tutkimusta. Kolan mielestä Hämäläinen oli ”erittäin hyvä kollega”. Hänen mukaansa oli ”pieni innovaatio”, että yhdelle vararehtorille annettiin sekä koulutus että tutkimus vastuiksi. Tyypillisesti vararehtori vastaa esimerkiksi vain koulutuksesta tai tutkimuksesta. Hänen mukaansa Hämäläinen kuitenkin onnistui hyvin. Hämäläinen jätti tehtävän, kun hänet valittiin rehtoriksi Jyväskylään vuonna 2017. Hakijoita oli viisi ja hän oli ainoa Jyväskylän ulkopuolelta. Rehtorikausi on viisivuotinen. Kun Hämäläinen haki jatkokautta 2022, hän oli ainoa hakija. S uunnistuksen joukossa tyhmyys tiivistyy, Hämäläinen sanoo. Hän kävelee pitkin autotie Rantaväylän ylittävää jalankulkijoiden siltaa ja sanoo suunnistuksen olevan ”erittäin akateeminen laji”. Hänen mukaansa suunnistusmenestyjät pärjäävät muutenkin elämässä. Laji opettaa päätöksentekokykyä ja ”abstraktion hahmottamista”. ”Jos katsoo, kuinka moni Jukolan viestiin osallistujista on suorittanut korkeakoulututkinnon, se on aika korkea prosentti.” Entä se tyhmyys? ”No, yhden kerran Jukolassa kävi sillain, että oli kymmenen hengen letka, jonka perässä roikuin. Enää ei pystynyt keskittymään suunnistamiseen. Tahti oli sellainen, että keskityin vain menemiseen. Kun siinä on kymmenen ihmistä, luottaa vain siihen, että kai joku nyt tietää.” Hämäläinen alkaa nauraa. ”Muistan IKUISESTI sen hetken, kun ajattelin, että nyt kyllä mennään pikkasen liikaa vasemmalle.” Yhtäkkiä letkan ensimmäinen pysähtyi ja alkoi lukea karttaa. Sitten pysähtyi seuraava, ja lopulta kaikki kääntyilivät ja kysyivät, tietääkö kukaan, missä ollaan. ”Ei kukaan tiennyt.” Hämäläinen tirskahtaa. Hän vakavoituu hieman vasta, kun aihe kääntyy rehtorivaihdokseen. ”Puolet sanoo, että onneksi olkoon, ja puolet onnea. Tarkoittaa eri asiaa...” Hämäläinen oli ennen hakemista tutustunut Tampereen yliopiston hakukriteereihin ja kokenut ”niiden istuvan omaan filosofiaansa”. Hakemiseen vaikutti myös perhe. Vaimo Marja Hämäläinen oli toivonut heidän muuttavan lähemmäs lapsiaan. Hämäläisten tytär, poika ja lapsenlapset ovat asuneet Tampereella pidempään. Keijo ja Marja Hämäläinen alkoivat seurustella yläasteella. Molemmat ovat nykyään rehtoreita. Marja Hämäläinen on rehtorina Vaajakosken Vaajakummun yhtenäiskoulussa. Heillä on Viitasaarella vapaa-ajan asunto, jossa perhe viettää esimerkiksi joulua. Se säilyy, vaikka muutto on edessä. Tampereella on ollut vuokra-asunto huhtikuun alusta. ”On joku sitten, niin pystyy sukkuloimaan. Täytyy syksyllä katsoa miten käy, että saako vaimo työpaikkaa vai jatkaako täällä jonkin aikaa.” K olmas rasti on merkitty karttaan yliopiston Ruusupuiston kampuksen viereen. Hämäläinen jää ihailemaan vaaleaa rakennusta. Se valmistui vuonna 2015 Suomen yliopistokiinteistö SYKille. Nykyään siellä on muun muassa Jyväskylän opettajankoulutuslaitos. Hämäläisellä on opettajantausta. Työskennellessään Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen professorina, hänet valittiin kolmesti vuoden opettajaksi. Rastilappu löytyy Ruusupuiston takaa, roska-astiaan kiinnitettynä. Lapussa kysytään, millaisia oppeja Hämäläinen vie Jyväskylästä Tampereelle. ”Tampere on päässyt vähän... se on ansaittua huonommassa maineessa”, Hämäläinen sanoo. Yliopiston edellistä rehtoria Mari Wallsia on kritisoitu julkisuudessa. Opiskelijat osoittivat tammikuussa mieltä ja toivoivat rehtoria, joka kuuntelisi aidosti. Osan mielestä muun muassa opinto-ohjausta ei ole juuri saanut ja opiskelutiloja on liian vähän. 17 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 16
HYVÄSTI KEIJO Onko kehutusta opettajataustasta Tampereella hyötyä? ”Pitää myöntää, että en hirveästi tiedä pedagogiikasta ja aivotutkimuksesta eli siitä, miten ihminen oppii. Jos on opetuksessa palkittu, niin silloin on luonnonlapsi.” Hämäläisellä on kuitenkin filosofia, joka pätee hänen mukaansa niin johtamiseen kuin myös opetukseen. ”Innostu, innosta, innovoi.” Opiskelijoille on näytettävä hänen mielestä esimerkkiä omalla asenteella. ”Että hei, tämä on maailman upein juttu, ymmärrätteks te! Miten voi saada opiskelijat innostumaan jostain jutusta, jos et ole siitä itse innostunut?” M atkalla seuraavaan paikkaan Hämäläinen valittelee Aamulehdessä hänestä julkaistuja kuvia. Lehti teki hänestä jutun maaliskuussa, heti rehtorivalinnan jälkeen. ”Niin kuin kauhea semmoinen oikein PÖNÖTYSkuva.” Toisessa Aamulehden jutussa vastavalittua rehtoria kuvattiin hyväkuntoiseksi. ”Ehkä kymmenen kiloa sitten”, hän tokaisee. Sen sijaan Tampereen ylioppilaslehti Visiirin jutussa ollut kuva miellytti. Hämäläisellä on siinä leveä hymy kasvoillaan. ”Älyttömän hyvä.” Myös Visiiri oli tavannut Hämäläisen valinnan jälkeen ja kysynyt muun muassa rehtorin vapaa-ajan vietosta, lempinimestä ja mahdollisesta sitsaamisesta Tampereella. Hämäläiselle tärkeää on mökkeily ja kalastus. Lapsena häntä kutsuttiin Kekeksi. Kun hän palasi Helsingistä Jyväskylään, Keke-lempinimi palasi. Ja kyllä, Hämäläinen lähtisi sitsaamaan – ”kunhan tarkastetaan, että laulut ovat asianmukaisia”. Hämäläinen sanoi helmikuussa – hakuprosessin ollessa vielä kesken – Jylkkärille, että haun tulos on kuin ”kaksi rinnakkaista todellisuutta”. Hän olisi tyytyväinen kävi miten kävi. Kun päätös oli tehty, se oli paitsi helpotus myös surullista. ”Pohdintapiina ja epävarmuus olivat ohi. Tapahtui, mitä toivoi, mutta samalla mitä ei toivonut.” Hän olisi voinut jäädä myös Jyväskylään, sanoi ”melkein etsineensä syitä lähteä kaupungista”, löytämättä yhtään. Hämäläinen on liikuttunut Jyväskylän yliopistoyhteisön reaktiosta. ”Voisiko sitä kauniimmin suhtautua: ollaan iloisia. Iloisia siksi, että saan tehdä mitä haluan, mutta surullisia, kun menettävät rehtorin. Ei se ole helpommaksi tehnyt lähtöä.” Hämäläinen jännitti reaktiota Tampereella. Häntä pelotti, että siellä ajatellaan, että ihan sama kuka tulee rehtoriksi, huono juttu kumminkin. ”Mutta oikeasti siellä on ihan kiva tunnelma. Tuntuu, että yhteisö antaa aidosti mahdollisuuden.” Hämäläinen saapuu Seminaarinmäelle. Rasti on liikuntatieteellisen tiedekunnan rakennuksen nurkassa. Mitä harrastamasi urheilulajit sinulle tarjoavat? Hämäläinen on aktiivinen urheilija. Suunnistuksen lisäksi hän harrastaa muun muassa golfia, pyöräilyä, hiihtoa. Ne ovat tuoneet Hämäläisen itsensä mukaan hyvää itsetuntemusta ja itsensä johtamista. ”Lajit ovat auttaneet ymmärtämään, miten reagoin tietyissä tilanteissa tietämättäni tai tietoisesti.” Hämäläinen puhuu paljon suunnistuksesta. ”Ne, jotka ovat kuunnelleet, kun puhun johtamisesta, ovat varmasti kyllästyneet, kun minulla on aina suunnistusmetaforia.” Esimerkiksi näin: Kun maasto ja kartta eivät kohtaa, maasto on voimassa. Se tarkoittaa, että suunnistamisessa ja johtamisessa pitää sopeutua yllätyskäänteisiin. ”Kun suunnistaa, ei mieti mitään muuta kuin mitä on tekemässä.” Urheilu antaa toki paljon myös fyysisesti, hän sanoo. Kunto pysyy. Jyväskylä tunnetaan korkeuseroista. Onko mäkisyys hyvä vai huono juttu? 17 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 16
HYVÄSTI KEIJO ”Totta kai plussaa. Tasainen maasto on tylsä suunnistaa.” Kun Hämäläinen oli rehtorina, hän pyöräili välillä Seminaarinmäelle. Rantaraitin jälkeen tulee jyrkkä nousu. ”Hankin sähköpyörän, kun ei sitä mäkeä päässyt polkupyörällä ylös ilman että selkä oli litimärkä. Eihän liikuntayliopiston rehtori voinut taluttaa pyöräänsä mäkeä ylös!” K esällä 2022 yliopiston sateenkaariliput tuhottiin Jyväskylän Pride-viikolla. Kolme lippua oli laskettu alas tangoista, revitty ja heitetty roska-astiaan. Hämäläinen kertoi tuolloin yliopiston tuomitsevan teon ja korosti, että työ yhdenvertaisemman yhteiskunnan puolesta jatkuu. Yliopiston päärakennuksen vieressä olevassa rastilapussa kysytään, miten työ on jatkunut. Hämäläinen uskoo Jyväskylän yliopiston olevan jo pitkällä yhdenvertaisuusasioissa. Hän luettelee: Keväällä 2023 yliopistoon nimettiin Tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja saavutettavuus -kehittämisryhmä, jonka tavoite on tunnistaa ja poistaa käytäntöjä ja rakenteita, jotka voivat tuottaa tai ylläpitää eriarvoisuutta ja syrjintää. Käytännössä ryhmän tehtävät ovat samat kuin vuoden 2022 lopussa toimikautensa päättäneen yhdenvertaisuusja tasa-arvotoimikunnan. Tammikuussa 2022 Hämäläinen vahvisti yliopiston uuden tasa-arvosuunnitelman vuoden 2023 loppuun. Hämäläinen kuitenkin lisää, että tasa-arvo on asia, missä on ”todella paljon tehtävää” yliopistossa. Vielä ei olla valmiita. M aaliskuussa 2020 Suomessa otettiin käyttöön valmiuslaki. Hämäläinen toimi rehtorina koronapandemian aikana. Yliopiston hallituksen opiskelijajäsen Ira Vainikainen kehuu Hämäläistä siitä, että tämä otti opiskelijat pandemia-aikana huomioon. Kun opetuksen viemistä etämuotoon mietittiin yliopistossa, Hämäläinen oli kiinnostunut kuulemaan opiskelijoiden mielipiteitä. Vainikainen ei yllättynyt, että Tampereella kaivattiin Hämäläisen kaltaista johtajaa. ”Hän on ollut keskusteleva ja aidosti kiinnostunut yhteisön ajatuksista.” Myös Marja-Leena Laakso on samaa mieltä siitä, että Hämäläinen on osallistanut yliopistoyhteisöä laajasti. Laakso on Jyväskylän yliopiston koulutuksesta vastaava vararehtori. Hänelle Hämäläisen hakeminen Tampereelle tuli yllätyksenä. Laakso sanoo myös olleensa varma, että hakeminen on sama asia kuin lähtö. Hämäläinen valittaisiin varmasti. Laakso kehuu Hämäläisen tunneälyä. Sitä, miten Hämäläinen osasi valita sanansa ja miettiä, miten asioita edistetään ihmisiä innostamalla. Hämäläinen lähtö ajoittuu hänen elokuussa 2022 alkaneen toisen viisivuotiskautensa ensimmäiseen vuoteen. Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston strategian tarkastusta jatketaan ilman häntä. Vuoteen 2030 tähtäävän strategian tarkastuksessa arvioidaan sen toteutumista tähän mennessä ja pohditaan, mihin tavoitteisiin halutaan jatkossa keskittyä. Strategian kehittämisohjelmiin kuuluvat esimerkiksi tutkimustyön vahvistaminen, koulutuksen kehittäminen ja opiskelijoiden hyvinvoinnista huolehtiminen, yliopiston vetovoiman lisääminen ja digitalisaatio. ”Se on iso kokonaisuus, jota teemme yhteisöllisesti, mutta tietysti rehtorilla on iso vastuu”, Laakso toteaa. Hämäläisen lähtö on saanut Laakson myös surulliseksi. ”Hämäläinen oli loistava johtaja, hieno esihenkilö, yliopistolaivaa kipparoiva arvojohtaja.” H ämäläinen kapuaa Seminaarinmäen rinnettä yhä ylemmäs ja harmittelee hiljaisuutta. Ohikulkijoita ei juuri näy. ”Haluaisin, että ihmiset olisivat paikalla. Yliopiston ei pitäisi olla museo.” Pandemian jälkeen Hämäläisen mielestä olisi tärkeää saada opiskelijat yhteen. Hän toteaa, että yliopiston kirjasto Lähde on siinä onnistunut. Kirjasto sijaitsee Seminaarinmäen kampusalueen reunassa. Rakennuksen peruskorjaus valmistui vuonna 2021. ”Korjauksessa yhdistettiin loistavasti kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen säilyttäminen ja uudistettiin täysin toimintaa”, Hämäläinen toteaa. Vuonna 2022 kirjasto voitti Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon. Hämäläinen katselee Seminaarinmäen vanhoja, 1800-luvun rakennuksia. ”Eikö olisi makeeta, jos myös nämä olisivat täynnä opiskelijoita?” Mäen päällä on yliopiston pieni kappeli. ”Se on tässä nurkan takana… SE ON SIINÄ!” Hämäläinen riemastuu, kun löytää kuudennen rastin kappelin nurkalta. Hän lukee kysymyksen: vieläkö olet sitä mieltä, että Jyväskylään tarvitaan gondolihissi? Vuonna 2018 Hämäläinen ehdotti lukuvuoden avajaispuheessaan, että Jyväskylään voisi rakentaa gondolihissiradan. Se yhdistäisi yliopiston kampuksen. Hämäläisen mielestä se oli ”rohkea avaus”, joita tarvitaan, ”kun katsotaan tulevaisuuteen”. ”Sellaista Esa Saarista myötäilevää johtamisfilosofiaa. Ajatuksen antamista tärkeämpää on käynnistää ajattelun prosessi. Minä haluan nostaa ambitiotason korkealle.” Hämäläisestä on masentavaa, että Jyväskylässä on keskusteltu vuosia, pitääkö ottaa kaupunkipyörät vai ei. Sellaisia ei ole. ”Tarvitaan jotain! Ei ehkä gondolihissiä, mutta vastaava niin kuin rohkea visio.” Hämäläinen myöntää, että ajatus gondolista kiinnostaa yhä. ”Olisihan se vähän makeeta Ylistönrinteeltä hypätä gondolihissiin ja poistua Mattilanniemessä. Hypätä kyytiin Ruusupuistossa ja pamahtaa Seminaarinmäelle. Matka jatkuisi Harjun päälle, että turistit menevät siellä käymään.” Muitakin ideoita Hämäläisellä piisaa. Hän toivoo opiskelija-asutuksen palauttamista Ylioppilastalo Ilokiveä vastapäätä sijaitsevaan Philologica-rakennukseen. ”Se on alun perin rakennettu opiskelija-asuntolaksi, ja sen voisi palauttaa alkuperäiseen hommaan. Sitten opiskelijaravintolat voisivat olla pidempään auki, ja saisi kampukselle vähän elämää.” Lisäksi Hämäläinen kaipaisi Harjun portaiden kaltaiset portaat rinteeseen, joka alkaa Ruusupuistolta ja päättyy Seminaarinmäen päärakennukselle. ”Saisimme tehtyä kampuksen monesta suunnasta kutsuvaksi.” V iimeinen etappi on yliopiston kirjasto Lähde. Hämäläinen naureskelee kirjaston nimelle. ”Etkö ymmärrä: Lähde! Porukka vaan tulee ja hengailee täällä.” Kirjaston nimi valittiin nimikilpailun kautta. Ensimmäisessä vaiheessa ehdotuksia tuli yli 1 100. Toiseen vaiheeseen valittiin 28 ehdokasta, ja niitä äänestettiin 6 123 kertaa. Lopullisen päätöksen teki raati, jonka puheenjohtaja oli Hämäläinen. Rasti on kirjaston nurkalla. Hämäläinen lukee kysymyksen. ”Oijoijoijoijoi...” Lapussa kysytään, miten Hämäläinen haluaisi Jyväskylän yliopiston opiskelijoiden ja työntekijöiden muistavan hänet. Hetken mietittyään Hämäläinen kokoaa ajatuksensa. Hän toivoo, että opiskelijat muistavat hänet yhdessä käydyistä keskusteluista, päätöksentekoon mukaan ottamisesta ja huolien kuuntelusta. Hämäläiselle rehtorin tehtävissä esimerkiksi talousasiat ovat ”sekundäärisiä”. ”Tärkeintä on, että rehtori on arvojohtaja. Että hän toimii, näyttää ja puhuu arvojen mukaisesti.” Hämäläisen taival Jyväskylässä on kestänyt kuusi vuotta. Mikä Jyväskylässä on hänen mielestään kaikkein parasta? ”Yliopisto!” Hämäläisen mielestä ilman yliopistoa koko kaupunkia tai maakuntaa ei olisi olemassa. Ilman sitä puuttuisi jotain. ? 19 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 18
HYVÄSTI KEIJO siinä onnistunut. Kirjasto sijaitsee Seminaarinmäen kampusalueen reunassa. Rakennuksen peruskorjaus valmistui vuonna 2021. ”Korjauksessa yhdistettiin loistavasti kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen säilyttäminen ja uudistettiin täysin toimintaa”, Hämäläinen toteaa. Vuonna 2022 kirjasto voitti Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon. Hämäläinen katselee Seminaarinmäen vanhoja, 1800-luvun rakennuksia. ”Eikö olisi makeeta, jos myös nämä olisivat täynnä opiskelijoita?” Mäen päällä on yliopiston pieni kappeli. ”Se on tässä nurkan takana… SE ON SIINÄ!” Hämäläinen riemastuu, kun löytää kuudennen rastin kappelin nurkalta. Hän lukee kysymyksen: vieläkö olet sitä mieltä, että Jyväskylään tarvitaan gondolihissi? Vuonna 2018 Hämäläinen ehdotti lukuvuoden avajaispuheessaan, että Jyväskylään voisi rakentaa gondolihissiradan. Se yhdistäisi yliopiston kampuksen. Hämäläisen mielestä se oli ”rohkea avaus”, joita tarvitaan, ”kun katsotaan tulevaisuuteen”. ”Sellaista Esa Saarista myötäilevää johtamisfilosofiaa. Ajatuksen antamista tärkeämpää on käynnistää ajattelun prosessi. Minä haluan nostaa ambitiotason korkealle.” Hämäläisestä on masentavaa, että Jyväskylässä on keskusteltu vuosia, pitääkö ottaa kaupunkipyörät vai ei. Sellaisia ei ole. ”Tarvitaan jotain! Ei ehkä gondolihissiä, mutta vastaava niin kuin rohkea visio.” Hämäläinen myöntää, että ajatus gondolista kiinnostaa yhä. ”Olisihan se vähän makeeta Ylistönrinteeltä hypätä gondolihissiin ja poistua Mattilanniemessä. Hypätä kyytiin Ruusupuistossa ja pamahtaa Seminaarinmäelle. Matka jatkuisi Harjun päälle, että turistit menevät siellä käymään.” Muitakin ideoita Hämäläisellä piisaa. Hän toivoo opiskelija-asutuksen palauttamista Ylioppilastalo Ilokiveä vastapäätä sijaitsevaan Philologica-rakennukseen. ”Se on alun perin rakennettu opiskelija-asuntolaksi, ja sen voisi palauttaa alkuperäiseen hommaan. Sitten opiskelijaravintolat voisivat olla pidempään auki, ja saisi kampukselle vähän elämää.” Lisäksi Hämäläinen kaipaisi Harjun portaiden kaltaiset portaat rinteeseen, joka alkaa Ruusupuistolta ja päättyy Seminaarinmäen päärakennukselle. ”Saisimme tehtyä kampuksen monesta suunnasta kutsuvaksi.” V iimeinen etappi on yliopiston kirjasto Lähde. Hämäläinen naureskelee kirjaston nimelle. ”Etkö ymmärrä: Lähde! Porukka vaan tulee ja hengailee täällä.” Kirjaston nimi valittiin nimikilpailun kautta. Ensimmäisessä vaiheessa ehdotuksia tuli yli 1 100. Toiseen vaiheeseen valittiin 28 ehdokasta, ja niitä äänestettiin 6 123 kertaa. Lopullisen päätöksen teki raati, jonka puheenjohtaja oli Hämäläinen. Rasti on kirjaston nurkalla. Hämäläinen lukee kysymyksen. ”Oijoijoijoijoi...” Lapussa kysytään, miten Hämäläinen haluaisi Jyväskylän yliopiston opiskelijoiden ja työntekijöiden muistavan hänet. Hetken mietittyään Hämäläinen kokoaa ajatuksensa. Hän toivoo, että opiskelijat muistavat hänet yhdessä käydyistä keskusteluista, päätöksentekoon mukaan ottamisesta ja huolien kuuntelusta. Hämäläiselle rehtorin tehtävissä esimerkiksi talousasiat ovat ”sekundäärisiä”. ”Tärkeintä on, että rehtori on arvojohtaja. Että hän toimii, näyttää ja puhuu arvojen mukaisesti.” Hämäläisen taival Jyväskylässä on kestänyt kuusi vuotta. Mikä Jyväskylässä on hänen mielestään kaikkein parasta? ”Yliopisto!” Hämäläisen mielestä ilman yliopistoa koko kaupunkia tai maakuntaa ei olisi olemassa. Ilman sitä puuttuisi jotain. ? 19 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 18
21 20 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 BRÄNDÄTTY KAUPUNKI
TEKSTI OONA KOMONEN KUVITUS SOFIA KYLLÖNEN KUVIEN LÄHTEET MUSEOVIRASTO, KOUVOLAN TAIDEMUSEO JA KAUPUNGINMUSEO, ARKKITEHTUURIMUSEO, URHEILUMUSEO, SATAKUNNAN MUSEO, HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO, LUSTO – SUOMEN METSÄMUSEO, SUOMEN ILMAILUMUSEO 21 20 Etenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana suomalaiset kaupungit ovat ryhtyneet brändäämään itseään innokkaasti. Jyväskylän brändääminen alkoi muutama vuosi sitten. Tavoitteena on erottua muista ja lisätä alueen vetovoimaa. Mutta miten se muka onnistuu brändäämällä? jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 BRÄNDÄTTY KAUPUNKI
hkei Emmi P a l o k a n kaalta pitäisi kysyä mielikuvasta. Hän istuu Jyväskylän kaupungintalon kokoushuoneessa nimeltään Pamppu. Hehkuttaa Jyväskylää. Palokangas kävi kaupungissa ensimmäisiä kertoja yläasteikäisenä, siskonsa luona. Keskustan kävelykatu, todella ihana kesäisin. Kaupat ja ravintolat, miten niitä oli niin paljon tässä maailmassa. Hän muistaa ensimmäisen käyntinsä pääkirjastossa. Se tuntui todella suurelta. Palokangas asui Pyhäjärvellä. Pohjois-Pohjanmaalla, alle seitsemäntuhannen ihmisen kaupungissa. Olihan siinä ero. Kun hän haki korkeakouluun, Jyväskylä oli ensimmäinen vaihtoehto. ”Kyllä, minulla on aina ollut hirmu hyvä kuva Jyväskylästä.” Hän uskoo muiden ajattelevan samalla tavalla. ”Tätä pidetään kasvavana, eteenpäin menevänä kaupunkina.” Onko Palokangas objektiivinen? ietojenkäsittelytieteiden opinnot ammattikorkeakoulussa alkoivat 2002. Tradenomin tutkintoon kuului myös liiketoimintaa, yrittäjyyttä. Valinnaisena oli viestintää. Ensimmäisen vuoden jälkeen Palokangas haki opiskelemaan sitä pääaineena yliopistoon. Kesällä 2020 Jyväskylän kaupunki tiedotti: Viestintäjohtajaksi on valittu filosofian maisteri Emmi Palokangas. Palokangas oli työskennellyt kaupungilla vuodesta 2008, edellisen kerran sosiaalija terveyspalveluiden hallintopäällikkönä. Niin, ehkä häneltä ei pitäisi kysyä, millainen mielikuva ihmisillä Jyväskylästä on. Viestintäjohtaja on kaupungin johtokunnan jäsen ja ylimmän johdon viestinnän ja markkinoinnin asiantuntija. Tehtäviin kuuluu myönteisen kuvan luominen kaupungista. Niin linjataan myös kaupungin brändidokumentissa. Se on johtamisen, viestinnän, markkinoinnin ja asiakaspalvelun työkalu, joka määrittelee, miten Jyväskylästä kerrotaan yhteisellä ja myönteisesti erottuvalla tavalla. On listattu vinkkejä. Kun mm. annat toimittajalle haastattelun, mieti valmiiksi, miten muotoilet sanomasi kantavaa ajatusta ja pääviestejä hyödyntäen. rändistä on tullut muotisana. Alun perin käsitteen voi katsoa syntyneen kulutustuotteiden markkinoilla. 1800-luvun teollisen massatuotannon aikaan suuret tuotantoyhtiöt alkoivat polttomerkitä tuotteisiinsa logojaan. Tarkoitus oli kiinnittää kuluttajien huomio. Nykyään brändejä on kaikkialla. Yrityksillä, palveluilla, opistoilla, yksittäisillä rakennuksilla. Henkilöbrändejä rakentavat itselleen sosiaalisen median vaikuttajat, poliitikot, kirjailijat, toimittajat, liikemiehet. Miss Suomi -kilpailun yksi tavoite on, että ”jokainen kilpailija on oman elämänsä brändilähettiläs”. Alueetkaan eivät ole säästyneet brändäykseltä. Paikkabrändäyksen juuret ovat 1990-luvulla. Kuten liiketaloudessa, vahvan brändin ajateltiin vahvistavan myönteistä tunnettuutta. Alueiden keinoina ovat iskulauseet, missiot, visiot, arvot, tunnelmat, logot. Suomessa kaupungit ovat alkaneet brändätä itseään innokkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tavoitteena on erottua muista. Miksi pitäisi? aailma muuttuu koko ajan ympärillämme, Janne Antikainen sanoi videolla. Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n luova johtaja kertoi päivitetystä väestöennusteesta. MDI julkaisi sen syyskuussa 2022. MDI oli laatinut neljä skenaariota. Miltä Suomi näyttää vuonna 2040? Ensimmäinen skenaario oli perusura. Väestönkehitys varovaisilla, pidemmästä aikavälistä lasketuilla odotuksilla. Sisäistä muuttoliikennettä mallinnettiin vuosilta 2015–2021. Skenaariossa väestönkehitys jatkuu eriytyneenä. Kasvu keskittyy suurille kaupunkialueille, kuten Tampereelle, Turkuun ja Helsinkiin. Maakuntakeskuksissa väestö vähenee vaihtelevalla voimakkuudella, pienissä kaupungeissa supistuu voimakkaasti. Toinen skenaario oli kaupungistuminen, mallinnus vuosilta 2015–2019. Väestö keskittyy etenkin pääkaupunkiseudulle. Kohtuullista kasvu on Tampereella ja Turussa. Muualla heikkoa, jos ollenkaan. Vuosilta 2020–2022 lasketussa hajautumisen skenaariossa korona-ajan väestönkehitys on ”uusi normaali”. Pandemian ja etätöiden myötä Suomi seutuistuu, kaupungistuminen hidastuu. Neljäs skenaario on kansainvälistyvä Suomi. Miten kehitys muuttuisi, jos vuosittainen nettomaahanmuutto kasvaisi Ruotsin nykytasolle 2040 mennessä? Noin 15 000 henkilöstä noin 35 000 henkilöön. Silloin väestönkasvu vahvistuisi useimmissa maakuntakeskuksissa ja suurilla kaupunkiseuduilla. Mikä on todennäköisin skenaario? Ei ole varmaa. Ennusteiden mukaan kaupungistuminen kuitenkin jatkuu. Syntyvyys on Suomessa laskenut kauan, väestö vanhenee. Useilla hyvinvointialueilla veronmaksajien määrä vähenee. Se vaikuttaa moniin kuntiin ja kaupunkeihin. Tulevaisuuden kehitykseen vaikuttavat MDI:n mukaan myös yllättävät tapahtumat, kuten pandemia. Lisäksi alueiden omilla toimilla on merkitystä. 23 22 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 BRÄNDÄTTY KAUPUNKI
eillähän on myönteinen imago, Helinä Mäenpää sanoi. Ongelma vain oli, että sitä ei tiedetty Jyväskylän ulkopuolella. Toisin kuin kaupunki toivoi, sitä ei mielletty ”rohkeaksi ja omaleimaiseksi edelläkävijäksi”. Jyväskylää pidettiin myös kaupungin tekemien selvitysten perusteella kokoaan pienempänä. Suomen seitsemänneksi suurin jäi kuuden suuremman jalkoihin. ”Ylipäätään olemme saaneet melko harmaan kaupungin palautteen.” Mäenpää oli kaupungin viestintäjohtaja syyskuussa 2019. Hän esitteli kaupungintalon juhlasalissa valtuustolle ”brändityömme kirkastamishommia”. Kyse oli usean vuoden ”strategisesta työstä”, jossa kaupungin mainetta pyrittiin kasvattamaan kansallisesti ja jatkossa myös kansainvälisesti. Tavoite oli vahvistaa kasvua, elinvoimaa ja menestystä. ”Ennen kaikkea kuinka tunnistamme ne erottautumistekijät, joilla Jyväskylä voi taistella hyvästä tunnettuudestaan suomalaisten menestyvien kaupunkien joukossa.” Brändityö oli alkanut vuoden 2019 alussa. Kuten useat kaupungit, myös Jyväskylä kilpailutti. ”Strategiseksi kumppaniksi” valittiin helsinkiläinen viestintätoimisto Ahjo Communications. Sen tehtävä oli laatia brändidokumentti. Keväällä ohjausja työryhmät kokoustivat. Kaupungin henkilöstö pohti, millainen brändi olisi. Mistä kaupunki tunnettiin? Käytiin kyselyitä ja selvityksiä läpi. Niiden perusteella ainakin opiskelijakaupunkina, oli tunnettu jo 1800-luvulla. Lyseo perustettiin vuonna 1853, maan ensimmäinen opettajaseminaari 1863. Kouluja oli myös muualla, mutta Jyväskylässä ne olivat pitkään maan harvoja suomenkielisiä. Nykyään noin 145 000 asukkaasta joka kolmas on opiskelija. Entä liikunta? Suomen ainoa liikuntatieteellinen tiedekunta perustettiin kaupunkiin 1968. Olihan Jyväskylässä myös huippu-urheilun instituutti Kihu, liikunnan ja terveyden edistämissäätiö Likes… Hippostakin kehitettiin. Ralleistakin tunnettiin. Ensimmäiset suurajot järjestettiin 1951. ”Brändidokumentin keskeiset elementit” hahmottuivat kesällä. Mäenpää esitteli niitä valtuustolle syksyllä. okumentti on 23-sivuinen, PowerPoint-mainen kooste. Kansikuvassa kaksi nuorta aikuista liitää ilman halki hymyillen. Dokumentti on osa brändin kehitystyötä. Se ”tiivistää brändin ja keskeiset erottautumistekijät ja on pohja kaupungin markkinoinnille ja viestinnälle”. Jyväskylän brändin lähtökohta on ylevä. Kasvava ja kansainvälisesti arvostettu koulutuksen ja osaamisen kaupunki. Dokumentin mukaan kaupunki tunnetaan sivistyksestä, koulutuksesta, kauniista luonnosta, liikunnasta ja mutkattomista ihmisistä. Jyväskylä 23 22 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 BRÄNDÄTTY KAUPUNKI
on suunnannäyttäjä, jonka toimintatavoista ja raikkaasta ajattelusta otetaan mallia. Brändin sävyn ja tunnelman mukaan kaupunki viestii rohkeasti, ihmisläheisesti, hyväntuulisesti ja innostavasti. Asiat sanotaan suoraan, puhutaan ihmiseltä ihmiselle. Slogan on ”ytimekäs tiivistys siitä, mitä Jyväskylä edustaa”. ”Sävyn mukaisesti oivaltava”, ”ei itsestään selvä”, ”laittaa ajattelemaan merkityksiä”. Jyväskylä – Kasvua ja liikettä. City on move. Brändin teemoiksi oli valittu liikuntapääkaupunki ja opiskelijakaupunki. Kaupungin mukaan ne erottivat Jyväskylän muista. iksi puhutaan brändistä? Paikkojen markkinointi ei ole uusi ilmiö. Siirtomaakaudella valloitettuja alueita mainostettiin potentiaalisille uudisasukkaille hyvänä paikkana asua. 1900-luvulla kunnat markkinoivat itseään teollisuusyrityksille lupaamalla kannustimia. Tule tänne, tarjoamme edulliset toimintakustannukset ja veroetuja! Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa ihmisiä houkuteltiin muuttamaan töiden perässä. Autoja terästehtaisiin tarvittiin väkeä. Kaupunkeja on mainostettu myös matkailuesitteissä vuosikymmenet. Vuonna 1899 Keski-Suomen matkailuoppaassa luki: Jyväskylä on saanut kaupungin oikeudet v. 1837. Suureksi se ei ole vielä ehtinyt kasvaakaan; vaillinaiset kulkuneuvot ovat tähän asti hidastuttaneet sen liikennettä ja kehitystä. Se on muodostanut pienen, eroitetun yhteiskuntansa, jonne muukalainen ihankuin sattumoisin on eksynyt. Vuoden 1927 oppaassa nähtävyyksiä olivat lyseo, seminaarin muhkeat rakennukset, suuret tehtaat, puistot. Vuonna 1939 Jyväskylää kutsuttiin ”Suomen sydämeksi”. 1950-luvulla alkaneita Suurajoja ja Jyväskylän kesää edeltäviä Kulttuuripäiviä mainostettiin turistipyydyksinä vuoden 1963 esitteessä. Ne olivat kauan tärkeimpiä, jopa ainoita, matkailuvetonauloja. Perinteisiä nähtävyyksiä kun ei juuri ollut. Varsinkin 150-vuotisjuhlavuodesta 1987 lähtien Jyväskylää markkinoitiin juuri tapahtumakaupunkina. Mallia otettiin Tampereesta ja Turusta, jotka panostivat tapahtumiensa kehittämiseen. Vuonna 1988 Jyväskylä oli kaikki elämänalueet kattava, monipuolisuutensa, sijaintinsa ja liikenneyhteyksiensä ansiosta ihanteellinen kaupunki. Oli Alvar Aallon arkkitehtuuria, kulttuuria, urheilua, viihtyvyyttä. Se oli alueen mainostamista. Mutta oliko se brändäystä? ohtamisen professori Janne Tienari lähettää sähköpostilla kuvan raitiovaunun kyljestä. Mainoksessa on ilmakuva kaupungista. Löytöretkeilijän itärannikko. Mainostaja on Visit Kotka Hamina. Myöhemmin hän selittää Teamsissa: 25 24 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 BRÄNDÄTTY KAUPUNKI
”Mielestäni se on esimerkki kaupunkibrändäyksestä.” Tienari tutkii ja opettaa strategiatyöhön ja ihmisen johtamiseen liittyviä aiheita Hankenilla. Hän käyttää käsitettä brändi. Paikan markkinointi ”kalskahtaa vanhanaikaiselta”. Tosin riippuu, keneltä kysyy, sillä ilmiöllä on useita määritelmiä. Toisin kuin perinteinen kaupungin mainostaminen, brändääminen on ”strategisempaa toimintaa”. Ehdottomasti tarkoituksellisempaa. Tienari on alkanut viime vuosina katsoa Suomea uusin silmin ja kiinnittänyt huomiota kaupunkien erilaisiin tapoihin ”rakentaa tarinaa”. Maailman medialisoitumisen ja kertomusmuotoja suosivan tarinatalouden kasvun myötä brändäämisestä on tullut visuaalisempaa, hän sanoo. Sanojen lisäksi on kuvia ja videoita. ”Strateginen brändäys on johdonmukaista tarinankerrontaa.” ”Tarina” pitää osata kertoa eri yleisöille. Viestitäänkö sijoittajille vai reppureissaajille, asukkaille vai potentiaalisille muuttajille? Oleellista Tienarin mukaan on, että ihmiset tunnistavat brändistä itsensä, ”siis vertauskuvallisesti”. Silloin brändi voi toimia. Siinä on kyse mielikuvista, joihin vaikuttavat ihmisten asenteet, uskomukset ja tuntemukset. Monet kaupungit ja kunnat Suomessa tuntuvat kuitenkin rakentavan samaa brändiä. Sloganeissa, visioissa ja teemoissa toistuvat rohkeus, elinvoimaisuus, paras paikka elää, suomalainen luonto. Saman ilmiön voi havaita muuallakin, kuten yliopistoissa. Brändit ovat samankaltaisia, Tienari sanoo. Voiko Suomessa edes erottua? Rakentaa brändiä uskottavasti? Voi ja voi, Tienari vastaa. Hänellä on esimerkki. eväällä 2017 Porin Yrjönkatu kolmoseen avattiin mainostoimisto. Yhdeksän päivää kaikille avoimessa ”Poriksessa” sai kommentoida neljää tyyliä. Myös verkossa pystyi arvioimaan. Valittu tyylisuunta tiivisti Porin brändin. Kaupungin brändikäsikirjassa Poria mainostetaan outolintuna. Kaupunki on itsepäinen, luovasta hulluudesta ammentava. Itseironia ja sarkasmi ovat sallittuja. Logoon on valittu musta karhu, pohjautuen vaakunaan. Kaupunki kehitti myös oman fontin, Pori Sansin. ”Johtoajatus”, kuten kaupunki kuvaa, on Pori pääsee ihon alle. Brändin kohderyhmiä ovat matkailijat, asukkaat ja yrittäjät. Tienari on helsinkiläinen, mutta Porin brändi ”tuntuu porilaiselta”. ”Ei kukaan pystyisi samaan. Pori erottuu hajuttomammista brändeistä. Kaupunki on rakentanut tarinan, joka on riittävän uskottava, tosi ja johdonmukainen.” Kaupunkilaisten vaikutus oli tärkeää, Tienari uskoo. Juuri heidän ”pitää elää brändi todeksi”. Brändi on alun perin liiketoiminnan kieltä. Tienaria kiinnostaa, miksi kaupungit ovat alkaneet brändätä itseään. Hänen mukaansa brändin käyttäminen kielii siitä, että kaupunkeja johdetaan koko ajan enemmän yrityksinä. Kaupunkien ”strategisoitumisen” taustalla puolestaan ovat yhteiskunnan, talouden ja julkisen sektorin muutokset. Kun ennen olimme kansalaisia, kaupunkilaisia ja kuntalaisia, näytämme nykyisin olevan asiakkaita, kuluttajia, omistajia ja sijoittajia. Uusliberalismi ja sen retoriikka ovat tunkeutuneet kaikille inhimillisen elämän alueelle, Tienari ja J. Tuomas Harviainen kirjoittivat Strategiaoppaassa kuntien päättäjille (2020). Voiko kaupunkia johtaa kuten yritystä? Brändätä kuten tuotetta? Toisin kuin tuotetta, kaupunkia ei voi myydä. Tuotteen brändäämisessä myös hyödynnetään sen tarkoitusta: osta lenkkitossut juoksemiseen. Mutta mikä on kaupungin tarkoitus? ”Kaupunkia pitäisi johtaa kuten kaupunkia”, Tienari sanoo. ”Johtamiseen voi ottaa vaikutteita yritysmaailmasta, mutta kaupungin johtaminen yrityksenä ei ole hyvä ajatus.” Siksi, että kaupungit ovat yrityksiä monimutkaisempia. Ne muodostuvat sijainnista, paikan ihmisistä ja historiasta, kulttuurista ja kielestä. Demokraattisesti toimivia kaupunkeja hallinnoivat kansan valitsemat henkilöt. He eivät kuitenkaan omista kaupunkia, vaan johtavat velvollisuuksien ja lainsäädännön mukaan. Pitää huolehtia opetuksesta, kaavoituksesta, rakentamisesta. Kaupunkien toiminta on yrityksiä laajempaa. uomen vetovoimaisin kunta maan sisäisessä muuttoliikenteessä on Tampere. Sen jälkeen Espoo, Turku, Oulu, Kuopio. On huomattu, että viime vuosina muuttovoittokaupunkeihin vetävät työja opiskelumahdollisuuksien lisäksi pehmeät tekijät. Tapahtumat ja elämykset, kulttuurin ja vapaa-ajan palvelut. Itsensä toteuttaminen on korostunut erityisesti niillä, joilla on ostovoimaa ja varaa valita työpaikkansa. Ei ihme, että kulttuuria ja tapahtumia alleviivataan myös kaupunkien brändeissä. Jyväskylässäkin. Vuonna 2022 kaupungin brändityön teemoiksi nostettiin liikuntapääkaupungin ja opiskelijakaupungin rinnalle sekä kulttuurikaupunki että tapahtumakaupunki. Näillä pitäisi erottua muista. Tuskinpa! Viestintäjohtaja Emmi Palokangas on eri mieltä. Kylläpäs erottuu. Otetaan ensin liikuntapääkaupunki, hän sanoo. Teema ei perustu siihen, onko Jyväskylässä parhaat liikuntapaikat tai huippu-urheilijat. Sellaisella olisi vaikea kilpailla, vaikka kaupunki pyrkiikin panostamaan liikkumiseen. ”Se, miksi olemme liikuntaPÄÄkaupunki, perustuu tutkimukseen ja koulutukseen.” Muissa kaupungeissa ei ole liikuntatieteellistä tai samoja tutkimusyksikköjä. 25 24 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 BRÄNDÄTTY KAUPUNKI
Mutta opiskelijoita on muuallakin! On muitakin yliopistokaupunkeja. ”No joo.” Palokankaan mukaan opiskelijakaupunki tulee kaupungin koulutushistoriasta, ja nykypäivästä. On useita koulutuspaikkoja ja opintolinjoja, hän puolustaa. ”Viestimme myös opiskelijoille tärkeistä asioista, kuten lyhyistä välimatkoista. Pyörällä pääsee kampukselle toisin kuin ehkä Helsingissä. Sekin on mielestäni opiskelijakaupungin merkki.” Entä kulttuuri ja tapahtumat? Mikä tahansa kunta – pieni tai suuri – voisi korostaa niitä. Palokangas luettelee tapahtumia. Yläkaupungin yö, Jyväskylän kesä, Valon kaupunki, Suomipopit. ”Jyväskylässä on laajasti alakulttuureita, kuten runoutta ja erilaisia teattereita.” On harrastusmahdollisuuksia, voi löytää oman yhteisönsä, hän jatkaa. ”Ovatko ne sitten uniikkeja verrattuna muihin…” ”Varmaan samoja asioita löytyy eri kaupungeista, mutta väitän, että kombo, mikä teemoista muodostuu, on niin uniikki, että siitä kannattaa kertoa.” Tavallaan on pakko brändätä, Palokangas sanoo. Elinvoiman takia. Jos väkiluku vähenee, palveluita karsitaan. Työpaikat vähenevät ja asukkaita muuttaa pois. Taas palveluita karsitaan. ”Väestönkasvu täytyy pitää positiivisena. Siksi kaupunkimarkkinointia tehdään tietoisesti.” Jyväskylän väkiluku oli vuoden 2022 lopussa 145 887. Se kasvoi vuotta aiempaan yli 1 400 asukkaalla. Palokangas sanoo, että kaupungin pitää tunnistaa, mistä muuttovoitto syntyy ja panostaa siihen. Jyväskylässä brändin kohderyhmistä ei ole pulaa. Ensimmäistä tutkintoaan suunnittelevat opiskelijat, liikunta-alan asiantuntijat, sijoittumista pohtivat yritykset, matkailijat, kaupunkilaiset... uonna 1996 brittikonsultti Simon Anholt keksi termin kansakunnanbrändi. Nykyään hän vierastaa sanaa, kutsuu alueellista brändiä mieluummin kilpailukykyiseksi identiteetiksi. Anholtin mukaan identiteetti, tai brändi, on kolmijalkainen tuoli. Jalat ovat strategia, sisältö ja symboliset teot. Jotta brändi voi menestyä, jalkojen pitää sopia toisiinsa. Myös Jyväskylän kaupungin brändi pohjautuu strategiaan, joka ”linjaa lähivuosien tahtotilan”. Strategia perustuu kaupungin visioon, siis tulevaisuudenkuviin. Millainen kaupunki haluaa olla tulevaisuudessa? Nykyisessä kaupunkistrategiassa 2022–2025 ”kärkiä” on neljä: koulutusja kulttuurikaupunki, elinvoimainen kaupunki, liikuntapääkaupunki ja resurssiviisas kaupunki. Tavoitteena on esimerkiksi, että kaupunki on hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä, työllisyys vahvistuu, kaupun27 26 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 BRÄNDÄTTY KAUPUNKI
kilaiset ovat Suomen liikkuvimmat, Jyväskylä on valovoimaisen taiteen ja kulttuurin kehittäjä. Strategian keinoilla ja tavoitteilla myös rakennetaan kaupungin brändiä, Palokangas sanoo. Hän luettelee: kaupunki esimerkiksi voi parantaa liikuntaolosuhteita. Viestintä kertoo muutoksista. Samalla ”visioidaan tulevasta eli mitä tapahtuu seuraavaksi ja miten tämä muutos parantaa asukkaidemme elämänlaatua”. ”Kun tulee hyviä ’tartu hetkeen -nostoja’, kerromme siitä eri kanavissa.” Brändi on siis markkinointia ja viestintää. Ja lisäksi puhetta, Palokangas sanoo. Brändidokumentin mukaan Jyväskylä-brändin ja kaupungin maineen edistäminen koskevat koko kaupunkia. Kaupunkiorganisaation luottamushenkilöiden ja henkilökunnan lisäksi Jyväskylän brändiä rakentavat kaikki jyväskyläläiset – nykyiset ja entiset – julkiset toimijat, oppilaitokset, yritykset, järjestöt, seurat ja täällä vierailevat kävijät. Maine riippuu siis siitä, miten Jyväskylästä kerrotaan eteenpäin. Palokangas itse puhuu myönteisesti. os Jyväskylä olisi ihminen, se olisi humaani, ratkaisukeskeinen ja intohimoinen, lukee brändidokumentissa. Kuulostaa viestintäjargonilta. ”Ei missään tapauksessa”, Palokangas sanoo. ”Tätä on itseasiassa silloin brändityössä selvitetty...” Hänen mielestään kaupungin humaanius on sitä, että Jyväskylään on helppo tulla ja Jyväskylässä on helppo olla. Koko historiansa ajan kaupunkiin on muutettu muualta. ”Tänne otetaan hyvin vastaan.” ”Mitä ne muut olivatkaan?” Ratkaisukeskeisyys pohjautuu koulutukseen ja tutkimukseen, Palokangas sanoo. Kunnianhimoisuudesta esimerkki on, että Jyväskylä kutsuu itseään nimenomaan liikuntaPÄÄkaupungiksi. ”Pääkaupungiksi tituleeraaminenhan ärsyttää joitain, mutta sellainen haluamme olla.” Palokankaan mielestä Jyväskylä ei ole harmaa kaupunki, ei ole koskaan ollutkaan. Siis hänen mielikuvissaan. Hän uskoo, että kaupunki tunnetaan. Että se pärjää hyvin muiden suurten kaupunkien joukossa. Toistaiseksi ongelma vain on, että ”hyvä kello ei soi riittävän kauas”, Palokangas sanoo. Siksi pitää lisätä tunnettuutta. Halutaan brändätä. ? Juttuun on haastateltu myös Turun yliopiston markkinoinnin tohtoria ja Jyväskylän yliopiston markkinoinnin dosenttia Ulla Hakalaa ja Jyväskylän kaupungin entistä, eläkkeelle jäänyttä viestintäjohtaja Helinä Mäenpäätä. Lisäksi lähteenä on käytetty muun muassa Hanna Mäkisen teosta Tule kylään Jyväskylään! Matkailun edistäminen Jyväskylässä 1890-luvulta 1990-luvulle (1998). 27 26 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 BRÄNDÄTTY KAUPUNKI
AKATEEMISTA SOITTOA JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON SINFONIAORKESTERI SINFIS. / YLH. OIK. JULIA NAULAPÄÄ. 29 28 soiton jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 A n n a
J yväskylän yliopiston Seminaarinmäen Musica-rakennuksen aula on täynnä ihmisiä. Heillä on mukanaan erikokoisia reppuja, kasseja ja koteloita. Vähitellen väki siirtyy aulasta suureen auditorioon ja istuu puolikaareen asetelluille penkeille. He kaivavat kasseistaan nuottivihkoja, ja soittimet. Huiluja, torvia, viuluja, selloja. Suuret rummut on jo siirretty saliin. Mukana on kaikenikäisiä soittajia. Maaliskuun loppupuolella, maanantai-iltana, Jyväskylän yliopiston sinfoniaorkesteri valmistautuu harjoituksiinsa. Yliopiston sinfoniaorkesteri eli Sinfis perustettiin vuonna 1993 eli 30 vuotta sitten. Se on yliopiston edustusorkesteri. Jäsenet ovat pääosin yliopisto-opiskelijoita. Juhlavuotensa kunniaksi orkesteri keikkaili keväällä Kuusamossa ja Iisalmessa. Oikeastaan yliopistomuusikoilla on tuplasti syitä juhliin. Sinfiksen lisäksi pyöreitä täyttää myös yliopiston puhallinorkesteri Puhkupillit eli Puhkut. Se on perustettu vuonna 1983 eli kymmenen vuotta Sinfistä aiemmin. Myös Puhkujen riveissä suurin osa on opiskelijoita. Sinfoniaorkesteri tarkoittaa orkesteria, joka soittaa sinfonioita eli laajoja orkesterisävellyksiä. Orkesterista löytyy esimerkiksi viuluja, selloja, perkussioita, pasuunoita. Puhallinorkesteri puolestaan soittaa nimensä mukaisesti puhallinmusiikkia. On fagotteja, trumpetteja, tuubia. Kahden Jyväskylän yliopiston orkesterin taival on usein ristennyt. Syksyllä 2022 Sinfis ja Puhkupillit järjestivät yhteiskonsertin Kuokkalan kirkossa. Orkesterien yhteinen Sound of Seminaarinmäki -konsertti kokosi marraskuussa kirkkoon 80-henkisen yhteiskokoonpanon. Ohjelmistoon kuuluivat teokset Sound of Music, Oopperan kummitus ja West Side Story. Sitä ennen orkesterit ovat esiintyneet yhdessä vuosina 2011 ja 2002. V uonna 1993 Jyväskylän kaupungissa oli sinfoniaorkesterin mentävä aukko. AKATEEMISTA SOITTOA JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON SINFONIAORKESTERI SINFIS. / YLH. OIK. JULIA NAULAPÄÄ. Teksti Leo Heinämäki Kuvat Mikko Kuparinen/ Arkisto 29 28 Suomalaisen orkesterimusiikin juuret ovat akateemisessa maailmassa. Jyväskylän yliopistossa on kaksi orkesteria. Sekä Sinfis että Puhkupillit täyttävät tänä vuonna pyöreitä. soiton jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 s o i d a
Kaupunginorkesteri Jyväskylän Sinfonia oli perustettu vuonna 1955, mutta se oli ammattisoittajille. Yliopistossa syntyi ajatus, että puhallinorkesteri Puhkupillien rinnalle voisi perustaa harrastelijapohjaisen, jousisoittajien oman sinfoniaorkesterin. Näin tapahtui. Historiansa aikana Sinfis on järjestänyt monenlaista: klassisen musiikin konsertteja, musiikkiteatteria, lastenkonserttia... Yksi suuri produktio oli Jyväskylän ylioppilasteatteri JYTin kanssa tehty musiikkinäytelmä Ruusun varjo. Ensi-iltansa vuonna 2006 saanut näytelmä oli pitkä projekti. Tarvittiin käsikirjoittaja, säveltäjä, solisteja, näyttelijöitä. Oli useita koelauluja ja -esiintymisiä. ”Aika monta palaveria istuttiin, että saatiin teos valmiiksi”, Mari Karppinen muistaa. Hän aloitti yliopistossa musiikkikasvatuksen opinnot vuonna 2001. Jo ensimmäisissä tutortapaamisissa Sinfis-aktiivit pyysivät häntä orkesteriin mukaan, kun kuulivat Karppisen soittavan viulua. Nykyään hän on toinen orkesterin kapellimestareista, Tuulia Pulkkisen kanssa. Vakituista kapellimestaria Sinfiksellä ei ole. Kapellimestarit hoitavat produktioita ”projektikohtaisesti”. Karppisen ensimmäinen kapellimestarityö oli Eläinten karnevaali vuonna 2004. S uomalaisen orkesteritoiminnan juuret ovat 1600-luvulla. Akateemiset siteet ovat olleet alusta saakka vahvat. Ruotsin 13-vuotiaan kuningatar Kristiinan holhoojahallitus perusti Suomeen vuonna 1640 ensimmäisen yliopiston eli Turun akatemian. Pian perustamisen jälkeen akatemiassa ryhdyttiin harjoittelemaan yhtyemusisointia. Musiikkia tehtiin akatemian omiin juhlatilaisuuksiin, kuten promootioihin ja virkaanastujaisiin. Toiminta oli nykypäivään verrattuna vaatimatonta. Akatemialla ei esimerkiksi ensimmäisen vuosisatansa aikana ollut omaa musiikinopettajaa. Akatemian ylioppilaiden piirissä syntyi kuitenkin suomalaisen akateemisen musiikinharjoituksen traditio. Suomen ensimmäinen vakituinen orkesteri, Akateeminen kapelli, perustettiin akatemian yhteyteen vuonna 1747. Samalla akatemiaan perustettiin musiikinjohtajan virka. Todennäköisesti orkesteriin kuului ainakin jousisoittimia ja patarumpuja. Soittajien määrän on arvioitu olleen noin 15. Kokoonpanoa on täydennetty sotilassoittajilla, kun on tarvittu puhaltimia. Suomalaisen orkesteritoiminnan laitostumisen alkuna on pidetty vuotta 1790. Tuolloin perustettiin Turun soitannollinen seura, joka on Suomen vanhin edelleen toimiva yhdistys. Seuralla on ollut perustamisestaan asti samaa nimeä kantava orkesteri, ja seura on vaikuttanut moniin nykyään käytössä oleviin orkesteriperinteisiin kuten säännöllisesti järjestettiin konsertteihin, julkisiin kenraaliharjoituksiin ja pääsiäisen hyväntekeväisyyskonserttiperinteeseen. Seura on myös perustanut Turun musiikkijuhlat 1960, Ruisrock-festivaalin 1970 ja Turun valtakunnalliset sellokilpailut 1972. M itä kapellimestari käytännössä tekee? Soittaa orkesteria, Karppinen vastaa. Kapellimestari näyttää orkesterille eleillään ja ilmeillään, mitä haluaa. Millaisia sävyjä, miten voimakasta soittoa. Sinfis on harrastajaorkesteri, ja mukana on eritasoisia soittajia. Siksi johtajan on löydettävä tasapaino vaativuustasossa. Kun palaset loksahtavat kohdalleen, tulee palkitseva tunne. ”Mieletön flow-kokemus, kun produktion tietty kohta tai pidempi teos yhtäkkiä alkaa kuulostaa hienolta.” S uomea voi pitää orkesterien maana. Eri orkestereja on laskettu olevan väkilukuun suhteutettuna enemmän MIKAEL KIVI. 31 30 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 AKATEEMISTA SOITTOA
kuin missään muualla maailmassa. Suomen Sinfoniaorkesterit ry -kattojärjestöön kuuluu 29 jäsenorkesteria. Määrän ulkopuolelle jäävät vielä esimerkiksi puhallinja opiskelijaorkesterit. Orkesterit ovat syntyneet pitkälti kansalaisten omasta aktiivisuudesta. Vain pari on käynnistetty valtion tai kunnan aloitteesta. Esimerkiksi Radion sinfoniaorkesterin perusti valtion yleisradioyhtiö Yle vuonna 1927. Orkesterimusiikilla on myös kauan ollut merkittävä rooli suomalaisen identiteetin rakentumisessa. Jean Sibeliuksen musiikki teki Suomea kansainvälisesti tunnetuksi. Hänen vuonna 1917 säveltämästään Jääkärinmarssista tuli yksi sisällissodan voittaneiden valkoisten tunnussävelistä. Itsenäistyminen ei kuitenkaan merkittävästi lisännyt orkesterien määrää. Vasta toisen maailmansodan jälkeen kulttuuriin ja sitä tukevaan lainsäädäntöön alettiin panostaa voimakkaasti. Vuonna 1968 säädetty laki musiikkioppilaitosten valtionavusta edesauttoi laitosten määrän räjähdysmäistä kasvua. Vuodesta 1964 vuoden 1969 syksyn mennessä Suomessa perustettiin 21 uutta musiikkioppilaitosta. Samalla vuosikymmenellä, kolme vuotta aiemmin, perustettiin Suomen sinfoniaorkesterit ry eli Suosio ry ajamaan orkesterien etua. Yhdistys muun muassa antaa lausuntoja ja kannanottoja orkestereita koskevista asioista. Koronapandemia-aikana yhdistys toimitti opetusja kulttuuriministeriölle ajantasaista tietoa orkesterien tilanteesta, esimerkiksi konserttien perumisista. Pandemian rajoituksista on palattu orkesteritoiminnassa normaaliin. Siinä missä Suosio ry:n jäsenorkesterit järjestivät vuonna 2021 vain 1 414 livekonserttia, oli vastaava luku viime vuonna 2 383. Verkkokonserttien määrä laski 446:sta 202:een. Y hteisöllisyys on harrastustoiminnassa tärkeää. Mutta miten orkesteri tukee yhteisön rakentumista? ”Kumpi pedagogi avaa ensimmäisenä suunsa?” Lassi Takanen kysyy naurahtaen Sini Korhoselta. Takanen ja Korhonen ovat Puhkupillien eli Puhkujen kapellimestarit. He opiskelevat musiikkikasvatusta yliopistossa. Takasen mukaan Puhkujen yhteisöllisyys näkyy siinä, että orkesteri pitää tiiviisti yhtä myös soittamisen ulkopuolella. On yhteisiä lettukestejä, peli-iltoja, talviriehoja. ”Tulisi olo, että kaveriporukalla ollaan ja aina ei ole niin vakavaa”, Korhonen sanoo. SIIRI MUHONEN (VAS.), JUKKA MONONEN, JUNO KÄRKKÄINEN. HEIDI VEHKALA. MARI KARPPINEN. MIKAEL KIVI. "MIELETÖN FLOWKOKEMUS, KUN PRODUKTION KOHTA TAI PIDEMPI TEOS ALKAA KUULOSTAA HIENOLTA." 31 30 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 AKATEEMISTA SOITTOA
Välillä on kuitenkin heittäydyttävä vakavaksi. ”Soitto soittona ja hupi hupina.” Jyväskylän Puhkupillit soittaa kahdenlaista musiikkia. On ”bilepuhallinmusiikkipuoli” eli helposti lähestyttävää, kevyttä musiikkia esimerkiksi ainejärjestön vuosijuhliin. Lisäksi on sinfonisen puhallinmusiikin puoli. Se tarkoittaa suurempia teoksia, kirkkoja konserttisalikeikkoja. Tunnustusta on tullut. Keväällä 2022 Jyväskylän Puhkupillit voitti hopeaa Puhallinorkesterien Suomen mestaruuskilpailuissa. Maaliskuussa Suomen puhallinorkesteriliitto julisti orkesterin vuoden puhallinorkesteriksi. Tunnuspalkinto jaetaan keväisin erityisen ansioituneelle orkesterille. Viime syyskuussa Puhkupillit järjesti Jyväskylässä opiskelijaorkestereiden valtakunnallisen Puhallus-festivaalin. Puhallus järjestetään joka toinen vuosi eri orkestereiden kotiseuduilla. Festivaaleille saapuu aina soittajia Suomen yliopistokaupunkien opiskelijapuhallinorkestereista. Puhkuilla on vuosittain keväällä ja syksyllä iso oma konsertti. Lisäksi on vakiintuneita tilauskeikkoja. Kesäisin orkesteri soittaa Jyväsjärvi-soutu -tapahtumassa ja syksyisin ainejärjestö Pörssin vuosijuhlissa. Puhkuja pyydetään usein myös soittamaan tiedekuntien pikkujouluihin PUHKUPILLIT OSALLISTUMASSA JYVÄSJÄRVI-SOUTUIHIN. POHJOISEN NÄKYJÄ -KONSERTIN SOUND CHECK KUOKKALAN KIRKOSSA VUONNA 2016. "SOITTO SOITTONA JA HUPI HUPINA." AKATEEMISTA SOITTOA 33 32 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23
ja yliopistosta väitelleiden väitöskaronkkoihin. Keikkapyyntöjä tulee välillä yliopiston ulkopuoleltakin, esimerkiksi yrityksiltä ja kaupungeilta. Taiteellinen johto eli kapellimestarit päättävät, millainen konsertti valitaan toteutettavaksi. Treenejä on läpi kauden kerran viikossa. Lisäksi on satunnaisesti harjoitusviikonloppuja ja ”stemmiksiä”. Stemmaharjoituksissa orkesterin eri soitinryhmät treenaavat omia osuuksiaan. Puhkujen perinteisiin kuuluu myös jokavuotinen harjoitusleiri. Orkesteri on kokoontunut 1980-luvulta saakka syksyisin Konneveden tutkimusasemalle. Sinne saapuva vieraileva kapellimestari harjoituttaa orkesteria ja sen kapellimestareita. Leireillä ovat käyneet esimerkiksi Atso Almila, Esko Heikkinen, Eero Lehtimäki. ”Maan parhaimmistoa, kuka sattuu olemaan vapaalla”, Takanen sanoo. ”Konnevesi on jokaiselle puhkulle mieleenpainuva kokemus.” S uomalainen orkesterilaitos elää korkeakouluissa eri puolilla Suomea. Suurimmalla osalla yliopistoista on oma opiskelijavetoinen orkesteri, tai useampi. Helsingin yliopistossa on neljä orkesteria. Puhallinmusiikkia soittava Akateeminen puhallinorkesteri, savolaisen osakunnan SOSSu, joka ei noudata genrerajoja ja joka käyttää perinteisten soittimien lisäksi soittamiseen kirjoituskonetta ja pulkkaa, lääketieteellisen tiedekunnan kamariorkesteri Valkotakit sekä Ylioppilaskunnan soittajat, jonka juuret ovat 1700-luvulla perustetussa Akateemisessa kapellissa. Turun yliopiston piirissä toimii kaksi orkesteria. Ne ovat sinfoniaorkesteri Collegium Musicum Turku ja puhallinorkesteri Sohon Torwet. Tampereen yliopiston piiristä löytyvät niin ikään Tampereen akateeminen sinfoniaorkesteri sekä puhallinorkesteri Akateeminen Henkäys. Vanhin akateeminen opiskelijaorkesteri on Polyteknikkojen orkesteri, joka perustettiin 1922. Orkesterin kotipaikka on Espoo, ja suurin osa soittajista on Aalto-yliopiston opiskelijoita. J yväskylän yliopiston Musican auditoriossa olevan korokkeen päälle nousee kapellimestari Tuulia Pulkkinen. Hän tervehtii puolikaareen asettautunutta orkesteria englanniksi. Tahtipuikko leikkaa ilmaa sulavin liikkein. Kapellimestarin toinen käsi ohjaa soiton voimakkuutta. Soitto alkaa rauhallisesti, leijaillen. Eri soittimien yhteistyössä teos kasvaa ja voimistuu. Se on ilmeikäs ja mahtipontinen. ? LIISA LIPAS (VAS.), IDA HÄNNINEN, JAAKKO TOIVONEN, SARA ROBINSON-MONCADA. AKATEEMISTA SOITTOA 33 32 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23
H Y V Ä Ä T E K E M Ä S S Ä L A U P I A A T S A M A R I A L A I S E T 35 34 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23
H elmikuun 6. päivänä, kello 4.17 paikallista aikaa, Turkkia ja Syyriaa ravisteli maanjäristys. Se oli voimakkuudeltaan 7,8 magnitudia. Magnitudilla mitataan järistysten voimakkuutta. Turkin ja Syyrian järistys oli asteikon mukaan hyvin voimakas. Toinen järistys iski iltapäivällä. 7,5 magnitudia. Uhriluku kasvoi muutamassa päivässä yli 20 000:een. Media tulvi kuvia sortuneista taloista ja tuskaisista ihmisistä. Pelastustyöntekijät etsivät uhreja raunioista. Omaiset kertoivat perheidensä olevan loukussa metrien syvyyksissä. Tuhannet jäivät kodittomiksi, ja talvi oli kylmä myös Välimeren rannalla. Halusin tehdä jotain. Lahjoitin rahaa hyväntekeväisyysjärjestölle, mutta tuntui, ettei se riittänyt. Aloin miettiä ystäväni kanssa, voisimmeko lähteä Turkkiin. Viikoksi tai pariksi. Minulla ei ollut kokemusta pelastustöistä, jälleenrakentamisesta tai sairaanhoidosta, mutta varmasti yhdelle käsiparille olisi käyttöä. Vaikka avustuspakettien jakajana? Ja minulla oli ajokortti, kuskia tarvitaan aina. Aloin etsiä netistä järjestöjä, jotka lähettävät vapaaehtoisia paikalle. I hminen on luonnostaan taipuvainen auttamaan muita. Olemme laumaeläimiä, ja muiden auttaminen on geeneissä. Toisten auttamista kutsutaan myös altruistiseksi käytökseksi. Termin esitti ensimmäistä kertaa ranskalainen filosofi Auguste Comte vuonna 1851. Comten mukaan altruismi tarkoittaa pyyteetöntä toimintaa, jossa toisen etu asetetaan oman edelle. Todellisesti pyyteettömyydestä voi kuitenkin olla eri mieltä. Käyttäytymistieteissä on esitetty, että ihminen toimii pohjimmiltaan itsekkäistä syistä. Tämä pätee myös auttamiseen: sosiaalisina egoisteina odotamme saavamme auttamisesta itse jotain. Auttaminen voi helpottaa omaa oloa tai toisten kärsimisen näkemisestä aiheutuvaa epämukavaa tunnetta. Motiivi on siis itsekäs. Teoriaa puoltaa myös auttamisen evolutiivinen pohja. Englantilainen evoluutiobiologi Richard Dawkins esitti vuonna 1976 ilmestyneessä teoksessaan Geenien itsekkyys (eng. The Selfish Gene ), että ihmisten tavoitteena on vahvistaa lajinsa geenien säilymistä. Mitä läheisempää sukua kaksi yksilöä toisilleen ovat, sitä järkevämpää geenikeskeisen näkemyksen mukaan on auttaa toista. Yksilöiden altruismille on siis evolutiivisia perusteita. Ihmiset ovat kehittyneet empaattisiksi eli heillä on kyky samaistua toisiin. Muutkin asiat voivat vaikuttaa auttamishaluun. O lin löytänyt netistä vapaaehtoisia Syyriaan välittävän järjestön, kun näin uutisen. Sen mukaan Suomi aikoi lähettää katastrofialueelle 13 avustustyöntekijää. Asiantuntijoita pelastustöissä ja logistiikan järjestämisessä. Yhtäkkiä ymmärsin, kuinka typerää oli edes ajatella vapaaehtoiseksi lähtemistä. En osannut kieltä, en tuntenut maiden kulttuuria. Minulla ei ollut kokemusta katastrofiavusta. Jatkoin uutisten seuraamista, ja lahjoitin lisää rahaa. M edia on ollut viime vuosina täynnä kärsiviä ihmisiä. Meneillään on ollut pandemia ja sotia ympäri maailmaa. Ei ollut kuitenkaan sattumaa, että auttamishaluni heräsi helmikuussa. Viimeksi koin samanlaista auttamisen tarvetta vuotta aiemmin. Seurasin uutisista Ukrainan sodan tapahtumia ja ihailin suomalaisia, jotka organisoivat ensiapuja sotatarvikekuljetuksia L A U P I A A T S A M A R I A L A I S E T 35 34 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 Essee: Ihminen on taipuvainen auttamaan muita, mutta altruismin todellista pyyteettömyyttä voi kritisoida. TEKSTI ALEKSIINA ASELL KUVITUS EMMI SIHVO
Ukrainaan. Syksyllä kiinnostukseni pitkään jatkunutta sotaa kohtaan kuitenkin väheni. Tunsin syyllisyyttä. Minulla oli kaikki hyvin ja vähin, mitä pystyin tekemään, oli tietää, mitä Ukrainassa tapahtuu ja olla siitä huolissaan. Silti ihmismieli ei jaksa olla kiinnostunut yhdestä huolesta kovin pitkään – oli se miten hirvittävä tahansa. Huoli reistailevasta polvesta ja sateessa kastunut pyörän satula kiilaavat nopeasti ohi. Turkin ja Syyrian maanjäristykset olivat kuitenkin uusi tapahtuma. Nyt kärsivät eri ihmiset eri maassa. K riisiapua ei aina suhteuteta todellisiin tarpeisiin, kirjoittaa skotlantilainen filosofi William MacAskill teoksessaan Doing Good Better (2015). Hän nostaa esiin kaksi esimerkkitapausta. Tammikuussa 2010 Haitissa koettiin maan lähihistorian pahin maanjäristys. Sen voimakkuus oli 7 magnitudia. Köyhän maan rakennuksia ei ollut suunniteltu kestämään kovaa rasitusta. Noin 250 000 ihmistä kuoli ja satoja tuhansia loukkaantui. Noin 1,5 miljoonaa ihmistä jäi kodittomaksi. Välittömän avun tarve oli suuri. Yli 20 valtiota ja kymmenet avustusjärjestöt lähettivät Haitille apua. Hope for Haiti Now -hyväntekeväisyyskonsertissa esiintyi yli sata muusikkoa ja näyttelijää. Vuotta myöhemmin, maaliskuussa 2011, järisi Japanissa. T?hokun maanjäristyksen voimakkuus oli 9 magnitudia. 16 000 ihmistä kuoli ja puoli miljoonaa joutui jättämään kotinsa. Järistyksen aiheuttama tsunami peitti alleen Tyynen valtameren rannikkokaupunkeja, kuten Sendain ja Iwakin. Maanjäristys katkoi Fukushiman ydinvoimaloista sähköt. Järistystä seurannut tsunami tuhosi voimalan varageneraattorit ja rikkoi jäähdytysjärjestelmän. Ydinonnettomuus oli maailman toiseksi pahin Tšernobylin onnettomuuden jälkeen. Voimaloiden lähialueilta evakuoitiin yli 160 000 ihmistä. Lähes 20 000 kuoli onnettomuuden seurauksena. MacAskillin mukaan Haitin ja Japanin järistykset ovat hyviä vertailukohtia siksi, että ne tapahtuivat ajallisesti lähekkäin. Voimakkuus oli suurin piirtein sama. Lisäksi maat saivat miltei saman verran kansainvälistä avustusta. Suurin ero MacAskillin mukaan kuitenkin oli, että Haitin tuhot olivat Japania suuremmat. Siksi Haiti olisi tarvinnut Japaniin verrattuna moninkertaisesti apua. Japani oli ja on hyvin varautunut maanjäristyksiin rakentamalla kestäviä taloja ja kouluttamalla väestöä hätätilanteiden varalle. Lisäksi vuonna 2011 Japanin bruttokansantuote oli 861-kertainen Haitiin verrattuna. MacAskill kertoo myös kolmannen esimerkin. Vuonna 2008 Kiinan Sichuanin maakunnassa kuoli maanjäristyksen seurauksena 70 000 ihmistä ja lähes 5 miljoonaa jäi kodittomaksi. Moni ei ole kuitenkaan kuullutkaan tapahtuneesta. Avustuksia katastrofialueelle lähetettiin vain kymmenesosa siitä, mitä Haiti ja Japani saivat. MacAskillin mukaan kriisiavun ongelma onkin, että avun määrä riippuu usein kriisin saamasta julkisuudesta. Se taas on seurausta muista syistä kuin kriisin todellisesta laajuudesta. Koska suurimmat mahdollisuudet avunantoon ovat länsimaissa, huomiota pitäisi herättää niissä. Avun saaminen voi olla vaikeaa myös, jos kriisialue sijaitsee potentiaalisista auttajista kaukana. Ukrainan sota on herättänyt suomalaisissa paljon enemmän auttamishalua kuin esimerkiksi sodat Afrikassa. Vaarassa ovat eurooppalaiset ihmiset. Ukrainalaisten paikalle on helpompi kuvitella itsensä. Vastaavia esimerkkejä on muitakin. V uonna 2012 Yhdysvaltain Connecticutissa tapahtui koulusurma. Newtownin Sandy Hookin alakoulussa kuoli 28 ihmistä, joista 20 oli pieniä lapsia. Ihmiset lähettivät kaupunkiin rahaa, vaatteita ja pehmoleluja. Lahjoituksia tuli niin paljon, että kaupungin piti rekrytoida henkilökuntaa käsittelemään niitä. Tapaus järkytti, monestakin syystä. Koulusurmat ovat traagisia tapahtumia. Lisäksi kuolleiden joukossa oli useita lapsia. Myös muut tekijät kuin uhrien ikä vaikuttavat avun määrään. Kanadalaisyhdysvaltalainen psykologi Paul Bloom vertaa koulusurmaa Yhdysvalloissa tapahtuneisiin aseellisiin hyökkäyksiin kirjassaan Against Empathy (2016). Esimerkiksi Chicagossa kuoli samana vuonna enemmän kouluikäisiä lapsia kuin Sandy Hookissa. Eri aseelliset hyökkäykset eivät kuitenkaan herättäneet juuri lainkaan huomiota kansallisessa, saati kansainvälisessä mediassa. Bloomin mielestä Connecticutin ja Chicagon välisten erojen syynä on tapahtumien luonne ja uhrien ihonväri. Kouluampumiset ovat äkillisiä tapahtumia. Sen sijaan satunnaiset ampumiset mielletään Yhdysvalloissa jatkuvaksi ilmiöksi. Siksi ne eivät herätä niin paljon tunteita. Lisäksi Sandy Hookin koulun uhreista suurin osa oli keskiluokkaisten valkoisten perheiden lapsia. Chicagossa puolestaan kuolleista suurin osa oli afroamerikkalaisia teinejä. 37 36 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 HYVÄÄ TEKEMÄSSÄ Empatiaa ei riitä kaikille avun tarpeessa oleville .
Tapahtumien vertailu voi tuntua epäloogiselta niiden erilaisen luonteen vuoksi. Bloom kuitenkin argumentoi niiden demonstroivan äkillisen ja jatkuvan ilmiön eroja sekä sitä, miten tunnemme empatiaa. Empatia kumpuaa samaistumisesta. Itsestään hyvin erilaisia ihmisiä kohtaan on vaikeampi tuntea empatiaa, Bloom kirjoittaa. Hänen mukaansa empatia on auttamisen lähtökohtana huono myös siksi, että se ei ole rationaalista. Äkillinen tapahtuma, kuten koulusurma, herättää halun tehdä jotain, ja pian ihmiset postittavat lastensa vanhoja pehmoleluja Connecticutiin. Seuraavana päivänä mielessä ovat muut asiat. Ihminen on Bloomin mukaan taipuvainen lyhytjänteiseen toimintaan. Toisinaan reaktiivinen toiminta on toki paikallaan. Äkillisissä, yllättävissä kriiseissä on parempi, että monet lahjoittavat paljon ensipäivinä kuin etteivät auttaisi lainkaan. Bloomin mukaan pidemmällä aikavälillä lyhytjänteisyydessä on kuitenkin ongelmansa. Koska kauan jatkuneet sodat tai pitkäaikainen köyhyys eivät herätä ihmisissä juuri tunteita, ne eivät saa aikaan halua toimia. Kaikille avun tarpeessa oleville ei myöskään riitä empatiaa, sillä se on luonteeltaan kapea-alaista. Sitä ei voi tuntea jatkuvasti suuria ihmismassoja kohtaan. Hyväntekeväisyysjärjestöt tiedostavat empatian merkityksen ja käyttävät viestinnässään tunteisiin vetoavaa sisältöä herättääkseen ihmisten huomion. Mediassa riittää sisältöä kärsivistäihmisistä. Itsensä eri kriiseille altistamisessa on kuitenkin riskinsä. Jatkuva ”doomscrollaus” eli tuomioselailu ei ole hyväksi mielenterveydelle ja tuskin saa ketään toimimaan. Se voi saada ihmiset myös sulkemaan silmänsä: uutisten lukeminen ei huvita niiden masentavuuden takia. Paul Bloom kirjoittaa, että vaikka empatia voi saada meidät toimimaan, pitäisi tiedostaa sen valta päätöksiimme. Etenkin moraalisissa päätöksissä empatia on ”huono kompassi”. Bloom kertoo teoksessaan Daniel Batsonin tutkimuksesta. Siinä selvitettiin mitä tapahtuu, jos terveysalaa tuntemattomille ihmisille antaisi vallan päättää sairaiden lasten hoitojonosta. Kun koehenkilöiltä kysyttiin, pitäisikö yksi vakavasti sairas lapsi siirtää jonon kärkeen, useimmat halusivat pitää järjestyksen ennallaan. Sen sijaan kun koehenkilöitä kehotettiin ensin kuvittelemaan, miltä lapsesta tuntuu, he olivat taipuvaisia siirtämään hänet jonon etupäähän välittämättä muista tapauksista. Bloomin mukaan toisten tunteiden tuntemisen sijaan meidän pitäisi arvostaa kognitiivista empatiaa: kykyä ymmärtää toisen tuntemuksia mutta olla tempautumatta niihin. H yväntekeväisyyden on huomattu olevan keino kohottaa omaa imagoaan. Hyvä esimerkki on Yhdysvaltain opioidikriisin arkkitehdiksi kutsuttu Sacklerin mahtisuku. Suvun yhtiön tunnetuin tuote on vuonna 1995 markkinoille tuotu OxyContin-niminen kipulääke. Sen vaikuttava aine on heroiinia muistuttava opioidi oksikodoni. Tuote oli yhtiölle menestys ja tuotti miljardeja dollareja. Sitä markkinoitiin aggressiivisesti, vaikka se aiheutti vahvaa riippuvuutta ja johti Yhdysvalloissa lääkkeiden väärinkäyttöön ja yliannostuskuolemiin. Ongelmien vuoksi Sacklerin suku pyrki pysymään poissa julkisuudesta yrityksen yhteydessä. Suvun jäsenet myös lahjoittivat rahaa etenkin oppilaitoksiin ja taidemuseoihin. Filantropian lisäksi hyvesignaloinnin muotoihin voi lukea vapaaehtoisturismin. Länsimaiset hyväosaiset nuoret lähtevät maailmalle muutamaksi viikoksi tai kuukaudeksi avustamaan brasilialaisessa orpokodissa, auttamaan uhanalaisia kilpikonnia tai rakentamaan köyhiin afrikkalaiskyliin kouluja. Yleensä vapaaehtoinen maksaa matkastaan järjestölle, joka puolestaan järjestää matkat, majoituksen ja avustuspaikan. Maailmalle lähtevä saa irtioton elämästään, kasvaa ihmisenä ja – mikä parasta – tekee hyvää! Turismilla voi olla kuitenkin ruma kääntöpuoli. Orpokodeissa vapaaehtoistyöntekijät saattavat tukea lapsia hyväksikäyttävää järjestelmää. Esimerkiksi Haitissa joitain orpokoteja pyöritetään tuottavan yrityksen tavoin. Suuri osa orpokodeissa asuvista lapsista ei todellisuudessa ole orpoja. Köyhille perheille on saatettu jopa maksaa siitä, että he laittavat lapsensa orpokotiin. Rakennustöissä osaamattomat vapaaehtoiset saattavat aiheuttaa lisävaivaa paikallisille ja viedä heiltä työpaikat. Kaukaisiin kohteisiin lentäminen kiihdyttää lisäksi ilmaston lämpenemistä. Ihmiset saattavat myös lahjoittaa hyväntekeväisyyteen vain kertoakseen siitä sosiaalisessa mediassa ja saadakseen hyvä ihminen -pisteitä muiden silmissä. Toisaalta avustuksen vastaanottaja tuskin katsoo saamansa lahjavuohen suuhun. Y hden vastauksen hyvesignaloinnin ongelmiin pyrkii antamaan liike nimeltään efektiivinen altruismi. Sen epävirallinen keulakuva on kriisiavusta kirjoittanut skotlantilainen MacAskill. Liikkeen ideana on maksimoida hyvän tekemisen tehokkuus ja samalla huomioida pitkän aikavälin seuraukset. Näkökulma pohjautuu muun muassa australialaisen moraalifilosofi Peter Singerin utilitaristiseen ajatteluun. Utilitarismin mukaan oikea teko on sellainen, joka tuottaa mahdollisimman paljon hyvää. Klassinen esimerkki on skenaario siitä, että ihminen kävelee rannalla ja huomaa lapsen olevan hukkumassa. Useimmiten ihminen valitsee hypätä veteen auttamaan miettimättä kalliiden vaatteiden kastumista. Singerin mukaan ihmisellä on moraalinen velvollisuus toimia, jos voi järkevällä panostuksella estää pahaa tapahtumasta. Singerin mukaan kuitenkin esimerkiksi maailman köyhyys on poistettavissa vain lahjoittamalla rahaa köyhyyden ja sairauksien riuduttamiin maihin – aivan kuten pelastaisimme hukkuvan vedestä. Fyysisellä etäisyydellä ei siis ole merkitystä moraalisen velvollisuuden kannalta. Rinnastuksen puute on kuitenkin se, että kehittyvien maiden kärsimys ei ole silmiemme edessä hukkuvan lapsen tapaan. Ei herää välitöntä huolta, ei impulssia auttaa. Efektiivinen altruismi pyrkiikin suhtautumaan avuntarpeeseen rationaalisesti, mikä tulee lähelle Bloomin kognitiivisen empatian käsitettä. Se luottaa hyötysuhdelaskelmiin ja pitkän aikavälin ennusteisiin. Sen sijaan, että länsimaalainen ostaisi kenialaislapselle koulukirjoja tämän koulutuksen edistämiseksi, tälle kannattaa ostaa matolääkettä. Sairaana olo tai kuolema loistauteihin ovat liikkeen mukaan suurempia esteitä kouluttautumiselle kuin kirjojen puuttuminen. Ajatusta avun tehostamisesta voi kuitenkin kritisoida. Matolääkitys ei poista sitä tosiasiaa, että maailmassa kurjuus jatkuu. Tuloerot ja eriarvoistuminen kasvavat. Eikö laastaroinnin sijaan kannattaisi panostaa järjestelmien muutokseen? M aanjäristyksiä ei voi estää ennalta. Turkin ja Syyrian raja-alueella helmikuussa sattuneet maanjäristykset olivat maailman eniten kuolonuhreja vaatineita Haitissa tapahtuneen vuoden 2010 järistyksen jälkeen. Pelastusja raivaustöiden ollessa kesken alueelle iski uusi voimakas järistys. Sen voimakkuus oli reilu 6 magnitudia. Maaliskuun alkuun mennessä Turkin ja Syyrian kuolonuhrien määräksi oli raportoitu yli 51 000. Luovuttuani ajatuksesta hakea katastrofialueelle vapaaehtoiseksi alueen hätä ei ollut enää jatkuvasti silmieni edessä. Median ja mieleni täyttivät muut uutiset. Järistys alkoi tuntua kaukaiselta. Muutamaa kuukautta myöhemmin hyväntekeväisyys palasi mieleeni. Mikä olisi paras keino auttaa hätää tarvitsevia? Löysin netistä listan tehokkaimmista hyväntekeväisyysjärjestöistä. Valitsin niistä yhden. Kuukausimaksu menee suoraveloituksena. Tunnen tekeväni hyvää, eikä minun tarvitse nähdä vaivaa. Onhan minulla elämässäni omiakin ongelmia. ? 37 36 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 HYVÄÄ TEKEMÄSSÄ
39 VIDEOPELIT. ”Pelit itsessään ovat vahva ice breaker. Teillä on jo yhteinen asia, mitä teette. Te molemmat pelaatte samoja pelejä”, sanoo Joonas Valkama. Hän on pelannut pelejä lähes koko ikänsä. Valkama ei ole ainoa. Jos satunnainen pelaaminen lasketaan, suomalaisista 98 prosenttia pelaa jotain peliä ainakin joskus. Pelaajabarometrissä 2022 pelaamista kutsutaan ”uudeksi normaaliksi”. Jyväskylän ylioppilaslehden verkossa julkaisemassa Next Level -ohjelmassa selvitetään, millaisia sosiaalisia ulottuvuuksia videopeleihin kuuluu. Voiko pelimaailmoissa muodostua syviä ihmissuhteita? Entä tekevätkö pelaajat hahmoistaan itsensä näköisiä vai jotain aivan muuta? Pelitutkija Marko Siitonen kertoo muun muassa pelitutkimuksesta ja pelaamisen historiasta sekä pelaamisen sukupuolittumisesta. Katso ohjelma jylkkari.fi. ? Te ks ti N ex t L ev el / J yv ä sk yl ä n yl io p p ila sl eh ti K uv a N ex t L ev el / E ld er S cr o lls KULTTUURI 38 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 "Kaikki pelaavat" A J A NK U V A
39 KULTTUURI Aftersun – Päivämme auringossa Charlotte Wells. Draama, K7, 102 min. Ensi-ilta 14.4.2023. 4,5/5 Charlotte Wellsin omaelämäkerrallinen elokuvadebyytti Aftersun – Päivämme auringossa kertoo 11-vuotiaan Sophien ( Frankie Corio) pakettimatkasta Turkkiin. Hän matkaa sinne isänsä Calumin ( Paul Mescal) kanssa tämän 31-vuotissyntymäpäivän kynnyksellä. Aikuinen Sophie ( Celia Rowlson-Hall) muistelee isä-tytär-suhdetta videokameramateriaalilta, joka on ristiriidassa lapsuuden muistojen kanssa. Kotivideoiden tavoin intiimisti kuvatuissa hetkissä Macarena soi ja ysärishortsien lahkeet liehuvat. Kauniisti editoidut transitiot kimaltavasta merivedestä aurinkoa vasten leijaileviin liitovarjoihin saavat ajattelemaan, ettei minnekään ole kiirettä. Katsoja kuitenkin tuntee paahtavan auringon alla pakkautuvan paineen siitä, mitä kamera ei saanut kuvattua. Tarina nojaa päänäyttelijöiden kemiaan ja dialogin autenttisuuteen. Oscar-ehdokkuuden roolityöstään napannut Mescal onnistuu hienoeleisesti paljastamaan kuka Calum todella on tai-chi’tä harrastavan spirituaalisen nuoren isän roolin alla. Salaa sauhutellen ja minuuttitolkulla parvekkeella tanssien tämä koettaa ottaa kiinni menetettyä nuoruuttaan, jonka hän näkee tyttärellään vielä häämöttävän edessä. ”Voit olla mitä vain”, Calum vannoo Sophielle, vaikka uskoo omien mahdollisuuksien olevan takana päin. Näyttelijäroolissaan ensikertalainen Corio kantaa puolet elokuvasta harteillaan upeasti. Teini-ikää lähestyvä Sophie alkaa nähdä pilkahduksia lapsuuden illuusion läpi, vaikka onkin vielä kykenemätön hahmottamaan, mitä arjesta irrallisen loman todellisuus on. Viimeiset kymmenen minuuttia ovat sydäntä särkevä kontrasti siitä, miten Sophie käsitti matkan ja tulevaisuutensa 11-vuotiaana, mitä muistot merkitsevät hänelle nyt aikuisena ja mitä kaikki tarkoitti hänen isälleen. Jotkin elokuvan seikat jäävät katselukokemuksen jälkeen tulkinnanvaraisiksi, vaikka toisaalta se laittaakin katsojansa töihin. Aftersun – Päivämme auringossa on visuaalisesti kaunis ja roolisuorituksiltaan tunteikas ohjaustyö, josta Wellsin piilottamaton henkilökohtaisuus tekee kokonaisuudessaan mieleenpainuvan. ? Saara Maili Koira Meri Werkkomäki. Kosmos, 2023. s. 181. Kirjailija ja laulaja-lauluntekijä Meri Werkkomäen esikoisromaanissa Koira selvitetään alkoholipitoisen illan jälkipyykkiä, mutta ei aivan perinteistä sellaista. Päähenkilö Rauhan kotiin on ilmestynyt koira, joka ei ole hänen. Romaanin asetelma on kutkuttava: mitä eilen tapahtui? Huuruisen eilisen lisäksi väläytellään hajanaisia muistikuvia Rauhan menneisyydestä. Koiran arvoituksen sijasta pohditaankin enemmän vaikeita perhesuhteita, surutyötä ja itsensä ja muiden kohtaamista. Werkkomäen kirjoitustyyli on räväkkää, mutta kerronnan tempo poukkoilee. Liian yksityiskohtaiset kuvailut vievät voimaa lukijan mielikuvitukselta ja hidas kerronta turhauttaa. Loppua kohti kerronta kuitenkin nopeutuu ja tarina tempaisee mukaansa sen saadessa uusia syvyyksiä. Tarinaa kuljetetaan hän-muotoisella kertojalla Rauhan näkökulmasta, mutta koira määrää suunnan. Minä-muotoinen kertoja olisi voinut toimia romaanin tyylissä paremmin, sillä kerronta sisältää runsaasti Rauhan tajunnan virtaa. Loppua kohti runsastuva kiroilu ja paikoin liioittelevan hävytön kielenkäyttö vie liikaa tilaa hauskalta ja oivaltavalta kerronnalta. Unenomaiset ja absurdit piirteet sopivat tarinan salaperäiseen teemaan ja Rauhan sielunmaisemaan hyvin. Rauhan ja koiran ristiriitainen suhde ja sen olemassaolon tarkoitus on teoksen avain, jota käytetään Rauhan tunnelukkojen aukomiseen. Olennaista ei ole se, mistä se tuli, vaan miksi. ? Heini-Maria Kaakkurivaara KUVAT: A24, Kosmos, sony mUsic finl And Gasellin kyynel Gasellit. Sony Music. Julkaistu 31.3.2023. 2,5/5 Reilussa vuosikymmenessä Gasellit on luonut itselleen imagon räppäävinä naapurinpoikina, jotka osaavat käsitellä nuorten aikuisten elämää kipupisteineen. Aiemmat kuusi albumia ovat olleet tasavahvaa suorittamista. Jokainen on sisältänyt muutaman onnistuneen kappaleen, mutta yksikään ei ole ollut kokonaisuutena riittävän vahva tullakseen muistetuksi aikakautensa parhaiden suomirap-levyjen kanssa. Viimeistään läpimurtoalbumi Veli (2017) vakiinnutti Gasellien reseptin: sopivassa määrin menestyspaineita, pientä maailmantuskaa ja ihmissuhdehuolia oikeuttamaan löyhä vaikeuksista voittoon -narratiivi. Gasellin kyynel ei yritä keksiä pyörää edes näennäisesti uudelleen. Avausraidalla namedropataan pitkälle tauolle jääneitä tai uransa lopettaneita tähtiartisteja – hyvii eläkepäivii Chisu ja Anatude / hyvii pidennettyi lomapäivii Vesala ja Pyhi – ja pohditaan, ettei alalla voida kovin hyvin. Tämän syvemmälle suomalaisen musiikkialan pahoinvointiin ei pureuduta – yhtyeen oma kasvutarinakin on moneen kertaan kuultu: joskus meni vähän huonommin, nyt menee onneksi vähän paremmin. Kantaviin teemoihin kuuluvat raha ja luokkanousu, joita käsitellään yhtä vaatimattomasti. Huomiot taloudellisesta menestyksestä, perheellistymisestä ja seestymisestä ovat arkisuudessaan sympaattisia. Mitään kiinnostavaa niissä ei silti ole. Keskiluokkaistumisen positiivisista puolista voisi kertoa ilman, että hitaat aamut ja rahahuolettomuus kuulostavat hyvinvointi-podcastilta. Albumin hieman persoonaton mutta tyylipuhdas tuotanto tarjoaa paikoin ilahduttavia hetkiä. Erityisesti Katto auki onnistuu autotune-laulumelodian ja menevän hokeman yhdistelmällä. Vuosia sitten asemansa sukupolviyhtyeenä vakiinnuttanut nelikko on hioutunut sekä tuotannon että räppien osalta teknisesti taitavaksi. Silti se ei saa välitettyä musiikkiinsa enää samaa vilpittömyyttä kuin aiemmin. Vielä Seis-albumilla (2015) Gasellit teki osuvia havaintoja opintojen ja töiden välitilaan jätetyistä lama-ajan nuorista, mutta yhtye piti sitä itse liian synkkänä. Albumi oli toistaiseksi viimeinen kerta, kun bändillä oli tuoreita ideoita. Ehkä kollegoille toivoteltu tauko auttaisi Gasellejakin tekemään levyn, joka ei kuulostaisi näin rutinoituneelta. ? Niklas Pelkonen 38 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23
40 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 Ei itää eikä länttä V ladimir Putinin Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 ei Suomessa ole ollut pulaa erilaisista Venäjä-kommentaattoreista. Julkisuudessa paljon huomiota ovat saaneet myös näkemykset, jotka pyrkivät selittämään Putinin hallinnon luonteen ja toimet vetoamalla Venäjän ja venäläisyyden erityislaatuisuuteen. Lähestysmistapa on kuitenkin ongelmallinen. Sillä on haitallisia vaikutuksia ymmärrykseemme Venäjästä, sillä se pyrkii olemuksellistamaan venäläisyyden vastakohtana lännen käsitteelle. SYKSYLLÄ 2022 Itä-Suomen yliopiston yleisen historian professori Jukka Korpela kirjoitti Idäntutkimus-lehdessä julkaistussa artikkelissaan Tuhatvuotinen korruptio ja Venäjä, että Venäjän kehittyminen demokraattiseksi yhteiskunnaksi on epätodennäköistä, koska se on jo tuhansia vuosia sitten omaksunut erilaiset arvot ja yhteiskuntajärjestelmän kuin Länsi-Eurooppa. Korpela pyrki omien sanojensa mukaan kuvaamaan Venäjän historian ”syvärakenteen” eli pitkän aikavälin arvot ja käytänteet yhteiskunnassa. Tulkinnassaan hän maalasi vuosisatojen mittaisen jatkumon 1200-luvun mongolivallasta Moskovan suuriruhtinaskunnan kautta nyky-Venäjään, väittäen sen edustavan edelleen samanlaista poliittista ja yhteiskunnallista järjestelmää. Korpelan tulkinnassa Venäjä, itä, edustaa salakähmäistä klaanivaltaa, mystiikkaa ja yksilön oikeuksien polkemista, länsi taas demokratiaa, rationalismia ja yksilönvapauksia. Tämä on ollut yleinen tapa tulkita Venäjää Länsi-Euroopassa jo 1700-luvulta lähtien. Kuten Korpelalle, myös valistusajattelijoille Venäjä edusti kulttuurista toista, barbaarista mongolilaumaa. Ajattelumallin kannattajille ajatus Venäjän modernisoitumisesta on epäuskottava, koska Essee: Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan on selitetty Venäjän erityislaatuisuudella. Se on ongelmallista. VI IM EI S ET S A N A T Teksti Akseli Ekola 41 E duskuntavaalit on taputeltu, kansalaisvelvollisuus suoritettu ja demokratia toteutunut. Nyt voi huokaista ja kerätä voimia seuraaviin vaaleihin. Tällainen kuva demokratiasta saattaa välillä julkisesta keskustelusta välittyä. Aivan kuin kansalaisten tehtävä olisi vain edustajien äänestäminen Arkadianmäelle. Usein unohtuu, että kansanvalta ei tarkoita vain valtaa vaikuttaa asioihin kerran neljässä vuodessa. Se tarkoittaa jatkuvaa vaikuttamista. Kansalaisten harjoittaman aktivismin voikin nähdä oleellisena, jopa välttämättömänä, osana demokratiaa. Aktivismi tarkoittaa tässä kansalaistoimintaa, jossa pyritään tuomaan ilmi ihmisten näkemyksiä, mielipiteitä ja arvoja sekä muuttamaan yhteiskuntaa näiden mukaiseksi. Sitä voi harjoittaa joko itsenäisesti tai osana erilaista liikettä tai järjestöä. Aktivismin muotoja ovat esimerkiksi mielenosoittaminen, kansalaisaloitteiden laatiminen, mielipidekirjoitusten kirjoittaminen, lakkoilu tai kansalaistottelemattomuus. Suomessa aktivismin avulla on saavutettu muun muassa yleinen äänioikeus, sananvapaus ja kahdeksan tunnin työpäivä. Ne ovat syntyneet lakkoilun ja kansalaistoiminnan tuloksena. Myös tänä vuonna hyväksytty translaki on pitkälti kansalaisaktivismin ansiota. Aktivismilla on saatu nostettua myös muita tärkeitä asioita julkiseen keskusteluun. Esimerkiksi prekariaattiliike onnistui vuosina 2004–2008 herättämään keskustelua nykyisen työelämän silppuisesta luonteesta ja epävarmuudesta sekä esittämään vaatimuksia vastikkeettomasta perustulosta. Viime aikoina ilmastokeskustelun näkyvin toimija Elokapina on toteuttanut myös kansalaistottelemattomuutta saadakseen ilmastonmuutokselle näkyvyyttä. Aktivismia voi harjoittaa myös omassa arjessaan ja työssään. Voin itse opettajana pyrkiä luomaan luokkahuoneeseen kriittistä yhteiskunnallista keskustelua kannustavan tilan ja nostaa esiin ääniä, jotka muuten jäisivät kuulematta. Muita muotoja voivat olla paitsi aloitteiden allekirjoittaminen myös lahjoitukset eri järjestöille, loukkaaviin puheisiin puuttuminen sekä yhteiskunnallisten tekstien jakaminen. Demokratia käsittää paljon laajemman kokonaisuuden kuin tekstin alussa esitetty kuva äänestämisestä – ja vaalitulokseen tyytymisestä. Tällainen käsitys demokratiasta antaa toivoa niille, joita vaalien tulos ei miellytä, tai jotka muutoin haluavat vaikuttaa yhteisiin asioihin. Yksilön rooli ei ole vain passiivisesti ottaa vastaan ylhäältä annettuja sääntöjä ja määräyksiä, vaan hän voi yhdessä muiden kanssa pyrkiä painostamaan virallisia instituutioita tekemään itselleen tärkeitä asioita ja mielekästä politiikkaa. Aktivismin voikin nähdä aidompana demokratian ilmaisuna kuin mitä eduskunnassa harjoitetaan. Silloin valta toimia on kansalaisella eikä ihmisellä, joka on valittu häntä edustamaan. ? Kommentti: Aktivismi on yksilöiden harjoittamaa aitoa demokratiaa K irj o it ta ja o n fil o so fia n o p is ke lij a , jo ka ka ip a a en em m ä n d em o st a d em o kr a ti a a n. Teksti Ville Mäki
40 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 se on vastoin oletettua venäläisyyden olemusta. Tämä voi tuntua intuitiiviselta selitykseltä myös putinismin nousuun, Venäjän hyökkäyssotaan ja venäläisten näennäiseen passiivisuuteen sodan vastustamisessa. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa tämän tulkintatavan heikkoudet. Korpelan ajattelu johtaa vanhaan rasistiseen logiikkaan: ”r**** on aina r****.” Artikkelissaan Korpela vetosi sivilisaatioja kulttuuriessentialistiseen historiantulkintaan, jossa asioita selitetään jonkin valtion tai kansan oletetun ”luonteen” perusteella. Järkeilyn mukaan koska Venäjällä ei tähän asti ole ollut (länsimaista) demokratiaa oletetaan, että tämä johtuu jostakin venäläisen kulttuurin muuttumattomasta ja perustavanlaatuisesta piirteestä, jolloin Venäjä ei todennäköisesti myöskään tulevaisuudessa voi olla toisenlainen yhteiskunta. Näin kulttuuri absolutisoidaan, siitä tehdään mystinen asia, joka ei voi muuttua ja joka kahlitsee yksilöt häkkiinsä. Samalla sivilisaatiohistoria jatkaa idealistisen historiankirjoituksen perinnettä väittämällä, että abstraktit arvot ja ideat ohjaavat historiaa ja ovat selitysvoimaisempia kuin konkreettiset materiaaliset olosuhteet. AJATUS IDÄN ja lännen välisestä kulttuurija sivilisaatiotason konfliktista onkin saanut Ukrainan sodan seurauksena uutta puhtia. Siinä on kaikuja esimerkiksi yhdysvaltalaisen politiikantutkija Samuel P. Huntingtonin (1927–2008) tunnetusta kulttuurien kamppailu -teoriasta. Vuonna 1996 julkaistussa kirjassaan The Clash of Civilizations Huntington esitti geopoliittisten jakolinjojen siirtyneen kylmän sodan jälkeen maiden ja poliittisten järjestelmien välisestä kilpailusta kulttuurien ja uskontojen väliseen kamppailuun. Ajattelutapa toimi ideologisena perusteluna Yhdysvaltojen käymälle terrorismin vastaiselle sodalle, jonka juurisyiden katsottiin olevan islaminuskoisten maiden perustavanlaatuisessa ja olemuksellisessa erossa suhteessa länsimaisiin demokratioihin. Niin Korpelan kuin Huntingtonin edustaman kulttuuriessentialistisen historiaja sivilisaationäkemyksen voi kuitenkin helposti purkaa kyseenalaistamalla koko näkemys idästä ja lännestä. Korpelan korostamat ”länsimaalaiselle ihmiselle perustavanlaatuiset arvot”, kuten ajatus yksilönvapaudesta ja ihmisoikeuksista, ovat todellisuudessa uusi asia myös niin sanotussa lännessä. Ne eivät ole kulttuuriin koodattuja esimerkiksi menneiden uskomusja hallintojärjestelmien lujittamina, vaan ne on luotu ja saavutettu yhteiskunnallisten kamppailujen kautta. Huntingtonin liberalistinen historiakäsitys näkee historian länsimaissa syntyneen demokratian voittokulkuna muihin, epädemokraattisiin sivilisaatioihin nähden. Samalla se kuitenkin unohtaa, että demokratiaa ja yksilönvapauksia on ollut jo kauan ennen niiden eurooppalaista versiota. Lännen edistyskertomuksen kääntöpuoli on, että sen kuluessa tuhottiin monia demokraattisia, ”ei-länsimaisia” yhteiskuntia. Kolonialismin ja imperialismin verinen historia osoittaa, että puhe lännestä ja sen abstrakteista arvoista ei ole koskenut koko ihmiskuntaa, vaan vain tietynlaisia ja tietyssä yhteiskunnallisessa asemassa olevia. Tekopyhyyden taustaa vasten on helpompi ymmärtää, miksi monet globaalin etelän maat ovat suhtautuneet nuivasti Pohjois-Amerikan ja Euroopan arvopuheeseen Ukrainan sotaa koskien. Korpela vetoaa lopulta samaan ajatuskulkuun kuin Venäjän johto ja isovenäläiset nationalistit perustellessaan, miksi kansalaisoikeudet ja tasa-arvo eivät sovi Venäjälle: ne eivät ole osa venäläisyyttä. Tällöin osat vaihtuvat: abstraktia venäläisyyttä ja venäjän 41 kulttuuria puolustetaan individualismin ja materialismin rappeuttamaa ”länttä” vastaan. Kyse on vanhasta eliitin tempusta väittää, että ihmiset eivät halua oikeuksia, koska ne ovat heidän kulttuurilleen vieraita. Samoin ne nationalismiin, kulttuuriin ja historiaan vetoavat syyt, joilla Putin perustelee sotaansa, eivät ole länsimaisestakaan näkökulmasta epärationaalisia tai vieraita. Samalla logiikalla kuin nyt Ukrainassa käydään järjetöntä sotaa, on aikoinaan valloitettu Suur-Suomea. ITÄ JA LÄNSI ovat puhtaasti toisiaan ruokkivia konstruktioita. Ne palvelevat lähinnä abstraktia, arvoihin, sivilisaatioihin ja suuriin kertomuksiin pohjaavaa historiankirjoitusta. Todellisuudessa yksinvaltaiset ja kansanvaltaiset voimat ovat eri muodoissaan kamppailleet läpi Venäjän historian. Venäjän johtajat ovat Pietari Suuren ajoista lähtien kannattaneet ajatusta Venäjästä suurvaltana, ja tavallisen kansan intressit on alistettu tälle idealle. Mutta tämä on täysin eri asia kuin myyttinen käsitys muuttumattomasta venäläisestä kulttuurista. Se on politiikkaa, jolle on aina ollut vaihtoehtoja ja vastavoimia. Absolutistisen keisarivallan ja maaorjuuden varjossa venäläiset talonpojat elivät demokraattisesti hallituissa kyläyhteisöissä. Keskitetylle, tsaarismin perinteitä jatkaneelle neuvostokommunismille oli merkittäviä vastavoimia sosialistien, anarkistien ja liberalistien liikkeistä. Venäjästä olisi hyvin voinut tulla demokratia Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, mutta Putinin aikana valta keskitettiin jälleen paikallistasolta Kremliin ja menetetyksi koetun suurvalta-aseman palauttaminen nousi poliittisen johdon keskeiseksi päämääräksi. Keskeistä on, että mikään näistä kehityskuluista ei ole ollut vääjäämätön, vaan sellaisten yhteiskunnallisten kamppailujen tulos, joita ei voi selittää kulttuurilla vaan yhteiskunnan eri ryhmien välisillä intresseillä. Putinismi, kleptokraattinen valtio ja autoritarismi eivät ole Venäjän historian alkupiste, loppu, eikä edes kaiken takana kulkeva kehyskertomus. Demokratia on Venäjällä yhtä mahdollista kuin missä tahansa muuallakin, eikä tälle voida löytää mitään kulttuuriin pohjautuvia syitä. Venäläinen kansalaisyhteiskunta tarvitsee yhä vahvemman tukemme, jotta yhteiskunnallinen muutos ja sodan kierteen loppu olisivat mahdollisia. Suomessakin olisi aika päivittää pölyttyneet käsityksemme Venäjän historiasta ja yhteiskunnasta niin, ettemme näe enää itää emmekä länttä. ? Kirjoittaja on filosofian opiskelija ja historian harrastaja Ukrainan sodan myötä pyrkimys selittää Venäjää kulttuuriessentialismin kautta on jälleen nousussa. Ajattelumalli pohjaa yritykseen ymmärtää historiaa ja geopolitiikkaa “idän” ja “lännen” vastakkainasettelun kautta. Idealistiset historiakäsitykset ovat kuitenkaan harvoin vastanneet todellisuutta.
42 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 ”Olen erikoistunut erityisesti paikan brändäämiseen, ja kirjoittanut aiheesta tutkimuksia ja kirjan. Olen myös ensimmäisiä janttuja, jotka pyrkivät mallintamaan, miten paikalle rakennetaan brändi. Moni paikka yrittää, mutta vain osa onnistuu. Tässä kontekstissa uskon, että minulla on hyvä tunnettuus. Henkilöbrändini on myös niche-henkinen. Maailmassa ei ole suuria joukkoja paikan brändäämisestä kiinnostuneita, ehkä jotain tuhansia tai kymmeniä tuhansia. Loput kahdeksan miljardia painavat menemään ihan onnellisina tietämättä aiheesta mitään” ? Puhelimessa Oona Komonen H A L O O T e e m u M o i l a n e n Palvelubrändin rakentamisen asiantuntija, Haaga-Helian yliopettaja Teemu Moilanen, millainen on henkilöbrändisi? Palstalla soitamme ihmisille ja kysymme kysymyksen. Pelkkä postinumero Entisen Nummi-Pusulan kunnan alue tunnetaan nykyään hesalaisten mökkikuntana, jossa on lähinnä metsää ja peltoa, kirjoittaa Nuutti Ruotsalainen. Palstalla esitellään kotiseutuja. PASKA KOTISEUTU SOITIMME K uv it us O o na K o m o ne n Teksti Nuutti Ruotsalainen N uu tt i R uo ts a la in en MÄÄ OON kotosi Nummelta. Se oli ennen jotain, mutta nyt pelkkä postinumero, jossa on messää ja peltoo. Tuho alkoi jo 1970-luvun lopulla. Tuolloin kaksi kuntaa, Nummi ja Pusula, käynnisti liittymisneuvottelut. Asukkaat ehdottivat uudeksi nimeksi esimerkiksi Pusunummea ja Pummia, mutta lopulta viranhaltijat päätyivät kaikessa omaperäisyydessään yhdistämään kuntien nimet viivalla. Näin syntyi Nummi-Pusula, tai Nupu, kuten osa paikallisista kutsui. Siitä tuli Uudenmaan länsipuolen taajamakyhäelmä noin 6 000 asukkaalla. Mää asutin niistä Nummen puolta. Kunnan motoksi päätettiin kaikessa viisaudessaan Luonnollisesti lähellä. En muista yhtään asiaa, jonka olisi voinut sanoa olevan lähellä, paitsi ehkä Lohjan. Vuonna 2011 kunta järjesti äänestyksen naapurikuntaan liittymisestä. Nupun taru saikin päätöksensä 1. tammikuuta 2013. Nykyään Nummi-Pusulan alue tunnetaan hesalaisten mökkikuntana ja kumpuilevana maajussien periferiana, jossa traktori on varteenotettava kulkuneuvo kouluun ja vapaa-ajan rientoihin. Otsikoihinkin kylä on toisinaan päässyt. Iltasanomat julisti vuonna 2015 otsikossaan Härski, härskimpi, Nummi-Pusula. Lehden tekemässä selvityksessä mitattiin paikkakunnilla ilmenevien hävyttömien paikannimien määrää. Nummi-Pusulan alueella pystyi asumaan Kolmperseessä, Paskasaaressa, Paskalammella, Pervoossa, Paskasuolla ja Ämmänperseessä. Myös kunnallispolitiikka on ollut virkeää. Erään paikallispoliitikon mukaan kaupunginvaltuutettu oli virtsannut vaaliteltan kahvipannuun. Hän päätteli niin pannun nesteen väristä ja hajusta. Syytetty virtsaaja kuitenkin kielsi tapahtuneen Iltasanomissa 2010. Kuntaliitos Lohjaan ja valtatie ykkösen valmistuminen osuivat samaan ajankohtaan. Nummi-Pusula koki saman kohtalon kuin Autot-elokuvan Syylari City. Turku-Helsinki -liikenteen loppuminen Nupun läpi kuihdutti matkailijoita viihdyttäneet Nummi-Pusulan palvelut, ja nyt entistä valtatietä ajaessa näkee suljettujen huoltoasemien ja taukopaikkojen karut kohtalot. KUN KYSYTÄÄN, mistä olen kotoisin, joutuu aina tarkkaan harkita, mitä kertoo. Lohjalaiseksihan kukaan ei halua itseään miellettävän. Toinen vaihtoehto on selittää Nummi-Pusulan surullista tarinaa. Oon jo muuttanut pois Nummi-Pusulasta. Saman viisaan liikkeen on tehnyt kunnan ainoa kuuluisuus eli Ruben Stiller. Hän on kertonut pukeutuvansa usein kunnan paikallisasuun eli verryttelypuvun takkiin. Kuvaus on samaistuttava: mies voi lähteä Nummi-Pusulasta, mutta Nummi-Pusula ei miehestä. ? KA S V O 39
42 jyväskylän ylioppilaslehti 3/23 PASKA KOTISEUTU KA S V O 43 Luokan tutkija Nuori Voima -lehden päätoimittaja ja kirjoittaja Taija Roiha selvitti väitöskirjassaan, miten yhteiskuntaluokka vaikuttaa kirjailijoiden työhön. Ta ija Ro ih a. VAIKUTTAAKO luokkatausta kirjailijan työhön? Taija Roiha pohti vastausta. Hän oli työskennellyt Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cuporessa vuonna 2014, jossa analysoi, miten taiteilijakoulutus ja sukupuoli vaikuttavat taiteelliseen tekemiseen. Myöhemmin hän työskenteli Taiteen edistämissäätiössä, jossa teki selvitystä vuoden 2015 jälkeen Suomeen tulleista pakolaistaiteilijoista. Vaikka taiteilijoiden asemaa Suomessa oli selvitetty tutkimuksin pidemmän aikaa, Roiha huomasi, että yhteiskuntaluokka oli jäänyt teemana katveeseen. Hän oli lukenut myös yhteiskuntaluokkaa teoreettisesti käsittelevää kirjallisuutta. Syntyi ajatus väitöskirjasta. Maaliskuussa 2023 Jyväskylän Seminaarinmäellä oli tarkastustilaisuus. Roihan kirjallisuuden väitöskirjan nimi on Luokan varjoista: kirjallisuuden, tekijyyden ja yhteiskuntaluokan jäsennyksiä 2010-luvun kotimaisen kirjallisuuden kentällä. ROIHA ON Nuori Voima -lehden päätoimittaja ja vapaa kirjoittaja. Hän aloitti yliopisto-opintonsa suoraan lukion jälkeen 2008. Ei vielä tiennyt, mitä tekisi tulevaisuudessa. Koska äidinkieli ja kirjallisuus kiinnostivat, hän hakeutui opiskelemaan äidinkielen opettajaksi. Opintojen myötä suunnitelma muuttui. Hän vaihtoi pääaineensa kirjallisuuteen. Lisäksi hän opiskeli sukupuolentutkimusta ja yhteiskuntatieteitä. Vuonna 2015 valmistuneen pro gradun aiheena oli osuustoiminta kirjakustantamisen vertaistuotantona Osuuskunta Poesiassa. Väitöskirjassaan Roiha lähestyy yhteiskuntaluokkaa suomalaisen nykykirjallisuuden ja kirjailijoiden työn kautta. Tutkimuksen kohteena ovat haastateltavien luokkataustat, kuten vanhempien koulutus ja ammatti, nykyinen luokka-asema sekä siihen liittyvä identiteetti. Tekstipohjaisen tutkimusaineiston tuottamiseen osallistui 47 eri taustoita tulevaa sekä urallaan eri vaiheessa olevaa kirjailijaa. Aineistoa on analysoitu erityisesti sosiologi Pierre Bourdieun pääomateorioiden kautta. Näitä ovat esimerkiksi kulttuurinen sekä taloudellinen pääoma. Vaikka yhteiskuntaluokka ei suoraan määritä uramahdollisuuksia tai omaa identiteettiä, se ilmenee monella tavalla. Jos ihmisellä on taloudellisia turvaverkkoja, hänen on helpompi heittäytyä epävarmaan työhön, kuten kirjallisuuteen, Roiha sanoo. Yhteiskuntaluokan käsitteeseen kuuluvat myös kulttuurisia tekijöitä, kuten koulutus, kokemus ja tieto. Roihan mukaan kulttuurinen pääoma voi vaikuttaa siihen, miten henkilö kokee olevansa oikeutettu toimimaan alalla esimerkiksi siten, näkeekö henkilö uran kirjallisuuden parissa itselleen mahdollisena. Taideja kulttuurialan rahoitus on pientä. Kaikilla ei ole taloudellisia resursseja luoda uraa esimerkiksi kirjallisuuden parissa. Roiha työskentelee itsekin kulttuurialalla. ”Näen ja tunnen henkilökohtaisesti, että alalla ei ole mitään, mistä leikata.” Roihan mielestä taide, kirjallisuus ja kulttuuri ovat inhimillisen olemassaolon perustekijöitä. Jos nykyrahoituksesta leikataan, se on Roihan mielestä uhka demokratialle, julkiselle keskustelulle sekä taiteelle ja kulttuurille itsessään. Sotien jälkeen Suomesta rakennettiin pohjoismainen hyvinvointivaltio, mikä tasoitti luokkaeroja. Ne eivät ole kuitenkaan poistuneet täysin. Roiha viimeisteli väitöskirjansa esipuheen Circolo Scandinavossa, Roomassa, helmikuussa 2023. Hän kiitti väitöskirjaohjaajaansa, entisiä työkavereitaan, ystäviään. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä haluan kiittää hyvinvointivaltiota, maksutonta koulutusjärjestelmää sekä kirjastolaitosta, joita ilman tutkimustani ei olisi olemassa. Jos ne romutetaan, jäljelle ei jää enää mitään. ? Teksti Silja Säily Kuva Iina Niskanen
SEURAA MEITÄ IG:SSÄ JA TIKTOKISSA: @forumjkl TARJOUKSET JA OHJELMA: forumjkl.fi Forumban alekarnevaali tulee taas huhtikuussa! Tuu katsastamaan parhaat alet, kisailemaan, diskoilemaan ja nappaamaan kauden upeimmat trendivinkit paikan päältä. Avoin on avoin myös kesällä. Kesä on erinomainen aika oppia uutta! JYU avoimessa yliopistossa voit opiskella sinulle sopivassa rytmissä, ympäri vuoden. AVOIN.JYU.FI/KESA Haku kirjoittamisen perusopintoihin 12.–26.4.23 Ilmoittautuminen draamakasvatuksen perusopintojen kesäryhmään 11.4.–14.5.23 Rakkaudella vegaanisesti sekä lisäaineettomasti jo vuodesta 2004! Kelan ateriatuella lounas 2,95€ AvoinnA MA pe 11-18, lA 12 15:30 KAuppAKAtu 11 . JKl . www.KAtriinA.fi