3 JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI 26. MAALISKUUTA – 22. HUHTIKUUTA 2018 58. VUOSIKERTA YHÄ HARVEMPI OPISKELEE TOIMEENTULOTUELLA Lue, jaa, kommentoi: jylkkari.fi facebook.com/jylkkari twitter.com/jylkkari OLUTSEURASSA EI KITATA HANAKALJAA TESTASIMME TUNTEMATTOMILLE JUTTELEMISTA HAMPPUKO PELASTAISI MAAILMAN? SKÅL SITSIEN SUOSIO PYSYY VUOSIKYMMENESTÄ TOISEEN THE RIGHT KIND OF MUSIC BOOSTS EXERCISE
Y liopistoissa tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä on toistaiseksi puhuttu Lauri Törhösen tapausta lukuun ottamatta hyvin vähän, vaikka eri puolilla maailmaa on tuuletettu niin elokuva-, musiikkikuin mediaalankin käytäntöjä. Yliopisto ei silti ole seksuaalisesta häirinnästä vapaa alue, päinvastoin. Helsingin tutkijanaiset ry:n alkuvuonna toteuttaman kyselyn perusteella puolet vastanneista naisista ja kolmannes miehistä kertoi kokeneensa häirintää. Kyselyyn vastasi 437 opiskelijaa ja henkilökunnan jäsentä, joista yli 80 prosenttia oli pääkaupunkiseudun yliopistoista. Häirintää tapahtui kyselyn mukaan kaikilla aloilla. Huolestuttavinta vastauksissa oli valta-aseman väärinkäyttö ja se, että häiritsijät tunnetaan tiedeyhteisössä, mutta heistä ei tehdä ilmoitusta lähijohdolle. Tieto häiritsijöistä kulkee henkilöltä toiselle perimätietona, varoituksena olla menemättä yksin huoneeseen tai jättää ovi auki. Kun asiaan ei puututa, seksuaalinen häirintä pääsee jatkumaan jopa useita vuosikymmeniä. JYVÄSKYLÄN YLIOPISTOSSA ja ylioppilaskunnassa on – tietenkin – nollatoleranssi seksuaaliselle häirinnälle. Näin sanotaan, vaikka tiedetään, että yliopistoyhteisössä tapahtuu häirintää. Esimerkiksi ylioppilaskunnan häirintäyhdyshenkilöt saavat vuosittain noin kymmenen yhteydenottoa seksuaalisesta häirinnästä. Ne koskevat pääasiassa opiskelijoiden välisiä tilanteita: biletilanteissa tapahtunutta kähminYliopisto ei ole häirinnästä vapaa alue Viittomakielen merkitys eheän identiteetin rakentamisessa tää tai yksipuolista ihastumista, jonka esille tuominen on mennyt liian pitkälle. Häirintäyhdyshenkilöiden tietoon on tullut myös tapauksia, joissa rikoksen tunnusmerkit täyttyvät. Suurin osa seksuaalisesta häirinnästä jää kuitenkin ilmoittamatta. Tekoa ei välttämättä tunnisteta seksuaaliseksi häirinnäksi tai tilanne hämmentää ja pelottaa. Monet kokevat myös syyllisyyttä: mitä minä tein väärin, että jouduin seksuaalisen häirinnän kohteeksi? Häirintä ja kiusaaminen naamioidaan usein läpänheitoksi. Kynnys tuoda se ilmi nousee korkeaksi, koska häirintää kokenut ei halua leimautua huumorintajuttomaksi ilonpilaajaksi. SEKSUAALISESTA HÄIRINNÄSTÄ käyty keskustelu on tullut tarpeeseen. Sen avulla on määritelty ja tehty näkyväksi sopivan ja epäsopivan käytöksen rajat. Enää kukaan ei voi piiloutua tietämättömyyden taakse, vaan joutuu ottamaan vastuun teoistaan. Julkinen keskustelu seksuaalisesta häirinnästä, vallankäytöstä ja suostumuksesta on tehnyt myös selväksi, ettei epäasiallista käytöstä hyväksytä. ”Pojat ovat poikia” ei enää riitä perustelemaan halventavaa puhetta tai sopimatonta koskettelua. Seksuaalisen häirinnän ehkäisyyn ja siihen puuttumiseen tarvitaan jokaista. Älä häiritse ketään seksuaalisesti. Jos sinua häiritään, ilmoita siitä sen sijaan, että pysyisit hiljaa. Jos näet, että jotakuta häiritään, puutu siihen. Jaana Kangas paatoimittaja@jylkkari.fi KANSAN ÄÄNI PUHU SUUSI PUHTAAKSI. ANNA PALAUTETTA JA HERÄTTELE KESKUSTELUA. TIETOON ON TULLUT MYÖS TAPAUKSIA, JOISSA RIKOKSEN TUNNUSMERKIT TÄYTTYVÄT. Leena Hasselman kirjoitti Jylkkärissä (2/2018) kuulotekniikan kehityksen olleen viimeisen parinkymmenen vuoden aikana niin vauhdikasta, että monet sisäkorvaistutelapset kokevat olevansa sekä kuuroja että kuulevia. Lisäksi hän totesi kuulovamman muuttuneen tämän kehityksen ansiosta ominaisuudeksi muiden joukossa, jolloin se ei ole enää kokonaisvaltainen identiteetin rakennuspuu. Vaikka kuulon apuvälineet ovatkin kehittyneet huimaa vauhtia, niillä ei korvata viittomakielen merkitystä eheän identiteetin rakentamisessa. Kirjassani Viiton – olen olemassa viittaan kielija kulttuuri-identiteettiin, jotka eivät ole sidoksissa patologiseen kuuloasteeseen. Viittomakielen voi omaksua kuka tahansa, olkoon kuuro, huonokuuloinen tai kuuleva. Kirjani tavoitteena on nostaa viittomakieli näkyvämpään asemaan kielivalinnoissa, sillä se on todellakin ansainnut paikkansa monikielisessä yhteiskunnassamme. Käytettävissä olevan runsaan tutkimustiedon valossa on aiheellista kysyä, onko lainkaan viisasta juurtua siihen näkemykseen, että viittomakieli olisi varteenotettava vaihtoehto vasta silloin, kun sisäkorvaistutelapsi tai -nuori ei pärjää tarpeeksi hyvin puhutulla kielellä? Perheille tulisi tarjota paljon enemmän tietoa kaksitai monikielisyyden hyödyistä. ON TOTTA, että sisäkorvaistutteet eivät olleet vielä saatavilla oman lapsuuteni vuosikymmenellä. Tarkastellessani eheän identiteetin rakentumisen edellytyksiä joudun toteamaan, etten pidä nykyistä tilannetta kuuron lapsen ja nuoren kannalta kuitenkaan parempana. Suomi on täyttänyt juuri sata vuotta – viittomakielet on tunnustettu perustus– ja viittomakielilaissa, mutta niitä ei ole huomioitu riittävästi kuntoutuspuolella. Usein luullaan, että ainoastaan täysin kuurot voivat rakentaa itselleen kuuron identiteetin. Tällöin unohdetaan, että myös huonokuuloisten ja kuulevien identiteetti voi olla viittomakielinen. Somaattisen lääketieteen näkökulman rinnalle on nostettava sosiokulttuurinen näkökulma, joka pitää kaikkia yksilöitä tasavertaisina kielija kulttuuriryhmän jäseninä. Toivon vilpittömästi tiiviimpää yhteistyötä näiden näkökulmien välille, sillä olemme yhteisellä asialla – lapsen ja nuoren kokonaisvaltainen hyvinvointi. Juhana Salonen KIRJAILIJA JA PROJEKTITUTKIJA VIITTOMAKIELEN KESKUS JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO SUOMEN KÄSITYÖN MUSEO The Craft Museum of Finland Kauppakatu 25, 40100 Jyväskylä, Avoinna ti-su 11-18 Pääsymaksu: 6 €, opiskelijat 3 €, perjantaisin vapaa pääsy www.craftmuseum.fi Mitä tehdä, kun gradu tökkii? Lopeta itsesi kiusaaminen ja hae virtaa Kässämuseosta! NÄHDÄÄN MUSEOSSA. Pääkirjoitus 2 Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018
Kolmonen TULE TEKEMÄÄN KANSSAMME JYLKKÄRIÄ! Jylkkärin avustajapalaveri järjestetään lehden ilmestymistä seuraavana tiistaina Kulttuuriravintola Ylä-Ruthin kabinetissa klo 16-18. Mitään aiempaa kokemusta emme edellytä, vaan olemme paikalla auttaaksemme mahdollisimman monia luomaan itse kaupunkiin lehden, jota opiskelijat haluavat tehdä ja lukea. ti 27.3. ti 24.4. SEURAAVAT AVUSTAJAPALAVERIT ILMOITUKSET Valto Merta: 044 9880 408 valto.merta@jylkkari.fi Jylkkärin kevään ilmestymispäivät: 23.4. JYLKKÄRIN TOIMITUS Ylioppilastalo Ilokivi Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Päätoimittaja: Jaana Kangas paatoimittaja@jylkkari.fi p. 045 137 1957 Toimittaja: Laura Kangas toimittaja@jylkkari.fi p. 050 353 3362 Toimittaja: Niko Karvanen sivari@jylkkari.fi p. 050 353 2676 Kannen kuva: Laura Kangas Painos: 49 000 kpl Painopaikka: BotniaPrint Oy, Kokkola www.botniaprint.fi ISSN 2341-7218 (painettu) ISSN 2341-7226 (verkkojulkaisu) Lumipyry ryyditti rinneriehaa MUSIIKKI PAUHASI kaiuttimista ja lunta tuprutti taivaalta, kun Pörssin perinteinen rinnerieha valloitti Laajavuoren rinteet. Arviolta 800 opiskelijaa ympäri Suomen kilvoitteli hauskoissa talvilajeissa, kuten vaasalainen Petri Minkkinen (kuvassa vas.) ja tietojärjestelmätieteiden Jimi Tamminen kuplafutiksessa. ”Mäenlasku oli kaikkein huikein aktiviteeteista, kun siinä pääsi kiitämään mahallaan mäkeä alas”, kertoi joensuulainen kauppatieteen opiskelija Henna Harjula. Rinneriehan ensikertalainen odotti myös innolla illan jatkobileitä. Tandemhiihtoa vaihtelevalla menestyksellä kokeilleet pörssiläiset Lotta Mörsky ja Outi Merijärvi eivät antaneet irroneen siteen haitata suoritusta. ”Saatiin kuitenkin meiningistä lisäpisteitä, niin ollaan ihan tyytyväisiä”, Merijärvi iloitsi. Niko Karvanen ”EN TIEDÄ, MIKÄ MINUN ÄO:NI ON. IHMISET, JOTKA KERSKAILEVAT ÄLYKKYYSOSAMÄÄRÄLLÄÄN, OVAT LUUSEREITA.” Stephen Hawking New York Timesille joulukuussa 2004 JYLKKÄRIN GALLUP KYLLÄ KANSA TIETÄÄ. Söisitkö kampuksella hyönteisruokaa? RAVINTO. Edustajiston kokouksessa helmikuun lopulla käytiin kiihkeä keskustelu hyöteisruoan tarjoamisesta Ilokivellä. ”En missään nimessä! Hyönteiset ällöttävät minua. Ehkä olen puolueellinen italialaisen ruokakulttuurin edustaja, mutta ei, me emme syö niitä. Yleensä hyönteiset liittyvät johonkin, mikä on likaista, joten en missään nimessä söisi niitä.” Paola Pagano Soveltava kielitiede ”Ehdottomasti. Olen katsonut dokumenttielokuvia, joissa kerrotaan, että hyönteisissä on paljon proteiinia. Ihmiset ovat selviytyneet syömällä niitä. Uskoisin, että kampuksella se olisi kunnolla valmistettu. En ole koskaan maistanut hyönteisruokaa. Jos pitäisin siitä, voisin syödä jatkossakin.” Joel Vincent Roy Kasvatustiede ”Ehdottomasti ainakin maistaisin. En tiedä, tulisiko sitä kuinka usein valittua, riippuu täysin sen mausta. Hyönteisruoassa kiehtoo sen eksoottisuus, erilaisuus ja ekologisuus. Ajatus kokonaisen hyönteisen syömisestä ällöttää, mutta jauhettuna leipään en usko, että edes huomaisin syöväni hyönteistä.” Karoliina Sällilä Taloustiede teksti ja kuvat Matti Parkkinen 3 Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018
Uutiset 4 Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018 Toimeentulotuella opiskelevien määrä romahti TOIMEENTULO. Opiskelijat ovat pakotettuja nostamaan entistä enemmän lainaa toimeentulonsa varmistamiseksi. Filosofiaa opiskeleva Akseli Hiltunen pitää toimeentulotuen nykyistä muotoa ongelmallisena. teksti Tuukka Tervonen kuva Jaana Kangas T oimeentulotuella elävien opiskelijoiden määrä on puolittunut viime keväästä. Syynä on opintolainan muutos, joka pakottaa opiskelijat ottamaan enemmän velkaa ennen kuin he ovat oikeutettuja toimeentulotukeen. Kelan tilastojen mukaan toukokuussa 2017 lähes 15 000 opiskelijaa sai perustoimeentulotukea. Elokuussa opintolainan valtiontakauksen määrä nousi 400 eurosta 650 euroon opintotukikuukautta kohti. Muutos näkyi heti toimeentulotukea nostaneiden opiskelijoiden määrässä. Syyslukukauden alkaessa toimeentulotukea nosti enää vajaa 8500 opiskelijaa. Tammikuuhun 2018 mennessä määrä laski edelleen reiluun 7000 opiskelijaan. Perustoimeentulotuen maksaminen siirtyi kunnilta Kelalle vuoden 2017 alussa, mutta kunnat pystyivät maksamaan toimeentulotukea maaliskuun loppuun saakka. Ensimmäiset vertailukelpoiset tilastot ovat vuoden 2017 huhtikuulta. OPISKELIJA VOI saada toimeentulotukea, jos opintoja asumistuki yhdessä opintolainan kanssa eivät riitä kattamaan elinkustannuksia tai jos opiskelija ei ole oikeutettu opintotukeen, esimerkiksi opintotukikuukausien loppumisen vuoksi, eikä hänellä ole muita tuloja. Kela katsoo opintolainan, toisin kuin muut lainat, tuloksi ja osaksi opiskelijan opintotukea. Opintolaina on pakko nostaa kokonaan ennen kuin voi saada toimeentulotukea. Opintolainan nosto pakottaa köyhän opiskelijan ottamaan velkaa entistä enemmän selvitäkseen, mikäli opintotuki ei riitä elämiseen ja töitä opiskeluiden sivussa ei ole. ”Se on kaksiteräinen miekka. Toisaalta lainaa saa enemmän, toisaalta sitä on pakko ottaa enemmän”, pääsuunnittelija Heidi Kemppinen Kelalta toteaa. PERUSTOIMEENTULOTUKI ON viimesijainen yhteiskunnan myöntämä tuki. Sitä voi saada, jos tulot eivät muuten riitä elämiseen. Jos hakijalla ei ole muita tuloja, toimeentulotuen perusosa yksinasuvana on 491 euroa kuukaudessa. Sen lisäksi hakija voi saada yleistä asumistukea. Kaikki muut tulot ja tilillä olevat rahat vähennetään perusosasta, ja sitä pitää hakea erikseen joka kuukausi. Toimeentulotuella eläminen opiskeluaikoina näyttää tilastojen valossa olevan nuorten juttu. Alle 20-vuotiaista opiskelijoista noin 2600 nosti toimeentulotukea tammikuussa 2018. 20–24-vuotiaista toimeentulotuella eli reilut 2300 opiskelijaa. ”Suurin osa alle 20-vuotiasta on varmaankin 18-vuotiaita toisen asteen koulutuksessa olevia, jotka saavat hakea nyt toimeentulotukea vanhemmistaan riippumatta”, Kemppinen arvioi. Yleisesti ottaen opiskelijat eivät yleensä joudu pitkään elämään toimeentulotuella. Kela on maksanut 13 kuukauden aikana toimeentulotukea noin 34 500 opiskelijalle. Heistä lähes puolet nosti tukea vain 1–2 kuukautta. Vain noin 260 opiskelijaa nosti toimeentulotukea yli vuoden. TOISET OVAT kuitenkin pakotettuja opiskelemaan opintotuella pitkiäkin pätkiä. Yksi heistä on kolmatta vuotta Jyväskylän yliopistossa filosofiaa opiskeleva Akseli Hiltunen. ”Olen opinnäytetyötä valmis yhteisöpedagogi ammattikorkeakoulusta, jossa opiskelin nelisen vuotta. Tulin Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan filosofiaa, opintotukikuukaudet loppuivat ja nyt olen ollut pari vuotta pääasiassa toimeentulotuella.” Hiltunen ei ole systeemin suuri ystävä, vaikka rahaa tuleekin enemmän kuin mitä hän saisi opintotukea. ”Töiden tekeminen on erittäin vaikeaa. Kela syynää tarkasti, olenko saanut rahaa muualta. Jos olen, se vähennetään toimeentulotuesta.” Hiltusen mielestä on hyvä, että yhteiskunta tarjoaa tuen, mihin turvautua. Ongelma on siinä, miten se on toteutettu. ”Vie aika paljon kapasiteettia opiskelulta, kun joutuu syynäämään ja miettimään tuli perseen alla rahaa ja paperitöitä koko ajan.” Toimeentulotukea saadakseen on Kelalle toimitettava iso pino liitteitä. Toimeentulotukea haetaan erikseen kerran kuukaudessa, joten Kelalle on toimitettava joka kuukausi tiliotteet viimeiseltä parilta kuukaudelta sekä tositteet muista kuluista, kuten sähköja vesilaskuista. Toimeentulotuki pitää lain mukaan myöntää viimeistään seitsemän arkipäivän sisällä sen hakemisesta. Käytännössä seitsemän päivää on kuitenkin minimiaika, jossa tuki myönnetään. Jonot ovat olleet huomattavasti pidempiäkin, erityisesti ensimmäisinä kuukausina, kun toimeentulotuki siirrettiin Kelalle. Akseli Hiltusen on pitänyt suunnitella rahankäyttöään tarkkaan, että hän selviää päätöksen saamiseen asti. Parhaimmillaan siihen on mennyt puolisen kuukautta. ”Usein päätöstä käsittelee useampi ihminen, joten rikkinäinen puhelin muodostuu ongelmaksi. Liitteitä ei oteta huomioon, ja joudun soittelemaan perään. Palvelu on kyllä hyvää, kunhan soittaa virkailijalle”, Hiltunen toteaa. ”Kirjanpito, syynääminen ja tuen hakeminen vievät usein muutaman päivän kuukaudesta”, hän jatkaa. KESÄISIN HILTUNEN tekee töitä ja voi elää omilla tuloillaan. Kokopäivätyön tekeminen opiskelijana ei Hiltusen mukaan ole mahdollista, mutta hän tekisi mielellään osa-aikaisia töitä toimeentulotuen nostamisen sijasta. Työn ja toimeentulotuen yhdistäminen ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta. ”Teen joskus keikkatöitä, mutta niistä saatu palkka vähennettäisiin suoraan toimeentulotuesta. Siksi pyrin nostamaan niistä palkkiot kesäisin, kun teen muutenkin töitä. Tai jouluisin, kun saan veronpalautukset enkä niiden takia saisi toimeentulotukea muutenkaan” Hiltunen selvittää. Hiltusen mielestä Suomessa pitäisi siirtyä perustuloon, sillä yhteiskunta on menossa silpputöitä kohti. Nykyinen systeemi on kankea ja armoton. ”Haluaisin ottaa duunia vastaan, mutta siinä ei ole minulle järkeä toimeentulotuen takia. Enkä saa keikkatöistä tarpeeksi rahaa elääkseni vain niillä. Eläisin paljon, paljon mieluummin taas opintotuella, vaikka se onkin parisataa euroa pienempi.” SE ON KAKSITERÄINEN MIEKKA. TOISAALTA LAINAA SAA ENEMMÄN, TOISAALTA SITÄ ON PAKKO NOSTAA ENEMMÄN.
5 Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018 RENTUKAN alakerran opiskelutiloista tulee ympärivuorokautiset toukokuun aikana. Tarkka ajankohta on kuitenkin vielä epäselvä, sillä yökäyttön suhteen on tehtävä selvityksiä. ”Ajankohta tarkentuu, kun ensin on selvitetty tilojen turvallisuusasiat kuntoon”, kertoo Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan toimitusjohtaja Marko Huttunen. Opiskelutilojen yökäytössä on JYYn asukasisännöitsijä Mari Lähteenmäen mukaan monia muuttujia. ”Turvallisuusnäkökohdat on otettava huomioon, sillä tilojen yöksi avaamisessa pitää ottaa huomioon muutkin toimijat kuin opiskelijat”, Lähteenmäki sanoo. Päivisin opiskelutilat ovat avoinna kaikille, mutta tilojen yökäyttö olisi näillä näkymin mahdollista vain Kortepohjan ylioppilaskylän asukkaille. Yöllä sisäänpääsy opiskelutiloihin vaatisi ylioppilaskylän avainkortin. Lähteenmäen mukaan avainkorttien käyttö helpottaa mahdollisten ongelmatilanteiden selvittelyä, sillä jokaisen kortti on yksilöity. Näin voidaan tarvittaessa tarkastaa, kenen kortilla tiloissa on käyty ja milloin. Uudistunut Rentukan rakennus avattiin opiskelijoiden käyttöön tammikuussa. Remontin yhteydessä ravintolan alakertaan lisättiin opiskelutiloja. Joskus käyttäjiä on ollut enemmän kuin tiloihin mahtuu. ”Opiskelutilat ovat olleet todella kovalla käytöllä. Opiskelijoilta on tullut paljon palautetta, että tiloja pitäisi olla lisää. Siinä mielessä tarve ympärivuorokautisille tiloille on suuri”, Lähteenmäki sanoo. Kesänsä kaupungissa viettävät opiskelijat voivat edistää opintojaan poistumatta ylioppilaskylästä. Rentukan opiskelutilojen on määrä olla kesäkuukausina avoinna tavalliseen tapaan. Opiskelutilojen pidennettyä aukioloa on toivottu pitkään. Opinkivelle on suunnitteilla opiskelijoiden käyttöön tila, joka olisi avoinna klo 7–24. Päätöksiä tilan toteutumisesta tai sen avautumisajankohdasta ei vielä kuitenkaan ole. Niko Karvanen Rentukkaan avataan ympärivuorokautiset opiskelutilat toukokuussa Akseli Hiltusen mielestä toimeentulotukijärjestelmä vie kapasiteettia opiskelulta, kun tuen hakeminen ja siihen liittyvät asiat vievät muutaman päivän kuukaudesta. Hänen mielestään perustulo olisi parempi vaihtoehto toimeentulotuelle. OPISKELIJOILTA ON TULLUT PALJON PALAUTETTA, ETTÄ TILOJA PITÄISI OLLA LISÄÄ.
Yhteiskunta 6 Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018 Ihmehamppu YMPÄRISTÖ. Hamppu on ominaisuuksiltaan yksi maailman ekologisimmista raaka-aineista. Sen käytön lisääminen voisi olla osaltaan ratkaisemassa useita maapallon ongelmia. H amppu on levinnyt lähes jokaiselle mantereelle ja siitä on valmistettu niin tekstiilejä, köysiä, purjeita, lamppuöljyä kuin ravintoakin. Yksi maailman ensimmäisistä ja tärkeimmistä viljelykasveista kuitenkin unohdettiin länsimaissa vuosikymmeniksi. Se johtui kaupungistumisesta, tehomaataloudesta ja siitä, että huumeiden vastaisessa sodassa hyötyja päihdehamppu sekoitettiin tahallaan toisiinsa. ”Hamppu on osa historiaamme. Me kohtaamme nykypäivänä maaperän eroosio-ongelmia, vesistön rehevöitymistä, kemikalisoitumista, muovijäteongelmaa, resurssien lisääntyvää tarvetta ja sitä mukaa niukkuutta sekä tarvetta sitoa hiilidioksidia, hiiltä ja ravinteita. Hampun viljelyllä on näihin kaikkiin myönteinen vaikutus”, kertoo Noora Norokytö, joka on työskennellyt hampun parissa jo seitsemän vuotta. TÄLLÄ HETKELLÄ Norokytö on projektipäällikkönä Rakennetaan hampusta ja Rakenneratkaisuja hampusta -hankkeissa, joiden tavoitteina ovat hampun hyödyistä tiedottaminen ja hillineutraalien ratkaisujen kehittäminen rakennusalalla. Norokytö näkee hampussa potentiaalia kestävämmän ja ympäristöystävällisemmän maailman rakentamisessa. ”Pilaantuva ympäristö, uudenlaisten sairauksien lisääntyminen, kulutushysteria, muuttuva työllisyys ja talousasiat horjuttavat hyvinvointiamme. Tarvitsemme tuotantoa ja elinkeinoja, jotka tukevat harmoniaa ja hyvinvointia – tähän myös hamppu on yksi positiivinen vastaus.” Suomessa hampun viljely loppui tyystin 1950-luHampusta olisi myös ratkaisuksi metsäkatoon ja muihin ympäristöongelmiin. Ennen puuja metsäteollisuuden nousukiitoa 1900-luvun taitteessa 75–95 prosenttia maailman paperista oli valmistettu hampusta. Maailman paperinkulutus on tällä hetkellä noin 400 miljoonaa tonnia, ja suurin osa siitä tehdään puuperäisestä selluloosasta. Hamppu kuitenkin tuottaa jopa neljä kertaa enemmän kuiva-ainetta hehtaarilta kuin havumetsä ja sen kasvukausi on nopeampi. Lisäksi hampusta valmistettavan paperimassan valmistuksessa tarvitaan vähemmän kemikaaleja kuin puuperäisen paperin valmistuksessa. HAMPPUA PIDETÄÄN myös eräänlaisena uutena superruokana. Sen siemenet sisältävät useita ihmiselle tarpeellisia vitamiineja ja hivenaineita ja niistä voi tehdä muun muassa tofua, öljyä ja hamppumaitoa. Se on terveellisempi ja ympäristöystävällisempi vaihtoehto kuin esimerkiksi soija, jota joudutaan tuomaan ulkomailta. Halpavaateketjujen tuleminen markkinoille on pienentänyt vaatteiden ikää ja kierrätettävyyttä, mutta hampusta voitaisiin tehdä vahvoja ja pitkäikäisiä vaatteita, jotka soveltuisivat hyvin kierrätyskäyttöön. Hamppu sopisi myös hyvin vastaukseksi fossiilisten polttoaineiden käytön pienentämiselle, sillä sitä voidaan käyttää esimerkiksi öljypohjaisen muovin tekoon. Hamppu on lisäksi todella hyvä hiilidioksidin sitoja ja näin ollen hyvä ilmaston lämpenemisen hillitsijä. Kaikista näistä hyvistä puolista huolimatta hampun viljely ja tuotanto Suomessa on yhä marginaalista. Suomen hallitus on ottanut tavoitteekseen bioHamppua pystytään hyödyntämään monissa tuotteissa aina kosmetiikasta paperiteollisuuteen. teksti Kristiina Baltzar kuvitus Markku Mujunen vulla ja jatkui vasta 1990-luvulla, jolloin Euroopan Unionin lainsäädäntö ja tukitoimenpiteet mahdollistivat hampun viljelyn aloittamisen uudestaan. Vuosikymmenien tauon jälkeen hampun viljely on jälleen virkistynyt. Suomalaista hamppua on päätynyt kasvualustaksi kansainväliselle avaruusasemalle asti. Hampun kasvattamiseen ei tarvita torjunta-aineita, joten se sopeutuu erityisen hyvin luomuviljelyyn. Sen vahvat juuret ja lehdistö estävät eroosiota, kuohkeuttavat maaperää ja peittävät rikkakasvit alleen. Näin ollen hamppu sopeutuukin ihanteellisesti vuoroviljelykasviksi Suomessa, jossa yksipuolinen tehomaatalous on köyhdyttänyt maaperää. LAURA KANGAS
Kolumni 7 Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018 T ulevana aineenopettajana en vain jaa oppilaille tietoa itseäni kiinnostavista aiheista, vaan joudun samalla valmistelemaan heitä kilpailuyhteiskunnan hammasrattaisiin. Yhteiskunnan, johon en välttämättä edes usko. Pedagogisiin aineopintoihin kuuluu kurssi, jonka tavoitteena on herätellä opiskelijoita pohtimaan opettajan työn yhteiskunnallisuutta. Ryhmäni haastatteli kurssia varten eri ikäisiä ja erilaisista taustoista tulevia ihmisiä kartoittaakseen sitä, kohtaavatko koulu ja elämä toisensa vai avautuuko niiden välille kuilu. Koin projektin aikana järkyttävän havahtumisen, kun tajusin itsekin samastavani elämän yhteiskuntaan. Sanotaan, että koulu on rikki, jos se ei pysty vastaamaan yhteiskunnan tarpeisiin, mutta ehkä se onkin rikki pyrkiessään vastaamaan niihin. SUURI OSA haastattelemistamme aikuisista koki yleistiedon itsessään arvokkaaksi. Sellaisetkin taidot, jotka eivät ole sovellettavissa omaan arkeen, vaikuttavat epäsuorasti esimerkiksi ajattelukyvyn kehittymiseen. Peruskoulu ja lukio nähdään yleissivistävinä instituutioina, mutta antaako yhteiskunta yleissivistykselle riittävästi elintilaa? Ihmisiä patistetaan löytämään paikkansa koneistossa yhä aikaisemmin. Yo-kirjoitusten roolin korostuminen opiskelupaikan haussa tarkoittaa sitä, että lapsen on lukion aloittaessaan kyettävä ajattelemaan elämäänsä jo varsin pitkälle eteenpäin. Yritä siinä sitten pajattaa tiedon itseisarvosta. Sellaisia elämässä tarvittavia taitoja kuin oman veroprosentin määrittämistä, tukien hakemista, asunnon hankkimista ja sähkösopimuksen laatimista ei koulussa omaksuta. Useat nuoret kokevat joutuvansa tyhjän päälle aloitellessaan lukion jälkeen omaa, itsenäistä elämäänsä. Tässä siirtymävaiheessa moni putoaa kelkasta. Helposti ajatellaan, että koulu tarjoaa liian vähän valmiuksia yhteiskunnassa toimimiseen, mutta entä jos se paljon puhuttu kuilu ei aukeakaan koulun ja elämän vaan elämän ja yhteiskunnan välille? Yhteiskunnan olisi kenties korkea aika sopeutua vaihteeksi koulun tarpeisiin, eikä toisin päin. KOULU MUUTTUU yhteiskunnan mukana, mutta on aika kysyä, mikä määrittää koulun suunnan, etiikka vai markkinatalous. Uudessa opsissa painotetaan vuorovaikutustaitojen merkitystä kouluopetuksessa, mikä lienee positiivinen kehityssuunta. Millaisia sitten ovat arvot asioiden taustalla? Onko sosiaalisten taitojen tarpeellisuutta perusteltava työelämätaidoilla, kun perusteeksi riittäisivät solidaarisuus, empatia ja erilaisuuden ymmärtäminen? Arvokkaat asiat ansaitsevat tulla kohdatuiksi arvokkaina itsessään, eivät välineiksi valjastettuina. Isla Parkkola Koulun itseisarvon ylistys eli avoin kirje yhteiskunnalle energian ja ympäristöystävällisempien vaihtoehtojen kehittämisen, mutta hampun se on jättänyt vähälle huomiolle. ”Valtio taitaa keskittyä enimmäkseen puupohjaisen bioalan nousuun. Se on niin tuttua ja tunnettua ja taustalla ovat isot sijoitukset ja toimijat. Hampun tuotannon tuominen edes johonkin merkittävään asemaan vaatii uusia panostuksia ja osaamista”, valottaa Norokytö. Norokydön mukaan muun muassa tuotantoketjujen puuttuminen aiheuttaa ongelmia hampun koko potentiaalin hyödyntämisessä. ”Hamppukuitu on maailman vahvimpia kuituja, mikä tuo oman haasteensa valmistustekniikkaan. Viljely on vielä vähäistä, koska tarvitaan myös lisää valmistuskapasiteettia ja lopputuotteiden jalostajia, jotta viljelypinta-ala voi kasvaa. Alan on kehityttävä kaikilla osa-alueilla. Tarvitaan myös lajikekehitystä, jotta viljelyvarmuutta saadaan parannettua. Ala kasvaa kuitenkin koko ajan, mitä ei pidä väheksyä.” NOROKYDÖN MIELESTÄ hampusta on ratkaisuksi moneen, mutta yhtä tiettyä ihmekeinoa maapallon ongelmiin ei varmasti ole. Hänen mukaansa meidän tulisi miettiä, mistä raaka-aineet tulevat tuotteisiimme, kuka ne on valmistanut ja millaisissa olosuhteissa sekä paljonko niiden tuottaminen on kuluttanut luonnonvaroja ja tätä kautta myös taloutta. ”Ei hamppu yksin ihmisiä pelasta, mutta se on arvokas väline työkalupakkiin, jolla nykyisiä haasteita ratkotaan. Ja haasteita tulisi ratkoa kokonaisvaltaisesti, eikä liian suppeilla näkökulmilla, joilla mennään helposti ojasta allikkoon.” teksti Kristiina Baltzar kuvitus Markku Mujunen HAMPUSTA ON MONEKSI z Hyötyhamppua on kahta eri lajia: öljyhamppua ja kuituhamppua, josta edellisestä saadaan siemeniä ja jälkimmäisestä runkokuitua ja puumaista pärstärettä. z Hyötyhampun jokainen osa voidaan hyödyntää. Siitä saa valmistettua muun muassa kuiviketta, ruokaa, selluloosaa, ihovoiteita, rehua eläimille ja erinäisiä rakennusmateriaaleja, kuten tiiliä tai lämmöneristeitä. z Hyötyhamppu voi tehdä maailmasta auvoisamman paikan, mutta pilveen sillä ei pääse. Tämä johtuu siitä, että kasvin päihdyttävä aineosan THC:n pitoisuus Suomessa viljeltävässä hampussa on alle 0,2 prosenttia, kun päihtymistarkoitukseen tarkoitetuissa lajikkeissa se on useita prosentteja enemmän. YHTEISKUNNAN OLISI KENTIES KORKEA AIKA SOPEUTUA VAIHTEEKSI KOULUN TARPEISIIN. MARKKU MUJUNEN
In English 8 Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018 T he university’s gym is packed with sweaty people doing cardio, weight lifting and stretching. Everyone seems determined and very focused, like Rocky Balboa running those stairs. The gym seems oddly quiet. There is no need for music blasting through speakers since almost half of the people are listening to music of their own choosing from their headphones. Arttu Mäkelä is one of those people. Mäkelä finds that electronic hardstyle with high volume works best for him during exercise. “Electronic hardstyle is excellent workout music as it is fast-paced and energetic. It gives me more energy and helps me focus while lifting weights.” Elina Joutsen is lifting weights like she means business. She has made a similar choice with Mäkelä, as her musical choice for exercise leans towards electronic. ”Energetic music makes me feel more powerful”, she described. AS MÄKELÄ and Joutsen have noticed, music can help improve performance in exercise in many ways. Human interaction with music is ingrained so deep that usually people don’t even notice the way music affects our movements and emotions. The physical impact of music starts in our brain: music activates the “pleasure center” and the dopaminergic pathways as a reward and motivation, similarly to eating, having sex or using drugs. Eventually music regulates the level of arousal, enhances focus, boosts work output, improves metabolic efficiency, motivates, acts as a distractor and diverts attention from feelings of pain. As a result, music can create a flow effect, making one forget about time and space. Of course not all music is optimal for all types of exercise. There are several musical features that affect bodily movements differently. Tempo, volume, lyrics and synchrony are the main musical variations. In addition to music-related elements, it seems that gender and personal preferences also matter for one’s exercise goal. There are some things to keep in mind while choosing the right music to boost training. First of all, bringing one’s personal taste in music to the gym is strongly recommended since familiar music improves motivation. Elli Harmoinen has taken note of that advice: her general choice of music during exercise includes hit songs from Spotify’s Finland Top 50 list, including popular artists like Cheek and JVG. “Music gives me ‘me time’, boosts my experience and motivates me. I enjoy music while stretching because it can be relaxing. The lyrics are important to me as well, I can sing along while running or walking outside.” HARMOINEN IS on the right track, as during a challenging workout lyrics might work as a motivator as well. According to research, women tend to pay more attention to the lyrical content, and therefore songs about determination and strength like Katy Perry’s Roar should do the trick. For men it’s the exaggerated rhythm and beat that seem to matter in the song choice. Putting gender aside, personality is considered as another factor affecting musical preferences during exercise. For example, some musical choices are related to higher levels of aggression; in a boxing setting loud heavy metal music can therefore keep the level of arousal elevated. Another thing to consider is the tempo. The choice of music should be coordinated with the movement, because tempo can be linked to predetermined heart rate. According to research, an average person tends to move in sync with beats that occur roughly two times per second; our comfortable movement speed ranges therefore between 125-140 beats per minute (BpM). It’s no surprise that pop music usually falls into this “sweet spot”. That’s why increasing the tempo could encourage one to pick up the pace when doing a speed-related exercise, for example running. Creating specific workout playlists can also benefit performance. An ideal workout playlist contains songs of one’s personal preference, but the order of songs is unexpected. Research suggests that both adhering to and violating our expectations contributes to our engagement with music: knowing the song will set out our expectations and shuffling them will somehow break those expectations. Cheng Zeng is not very picky about songs during his exercise, but he has noted that a popular song popping up unexpectedly boosts his workout. “When a good song comes up randomly, I can feel the pump. During weightlifting, stronger beats help, whereas during cycling melody can be important.” TRAINING. Music is an inseparable part of human life. An average person listens to music about four hours a day, which adds up to 13 years over a lifetime. Music helps us regulate our physical and psychological states in our daily activities. That begs the question: can music improve our performance during exercise? Right beat, better results Arttu Mäkelä has noticed that the choice of music can have a great effect on training. Electronic hardstyle makes him feel energetic and more focused. text Deniz Duman pictures Matti Parkkinen
9 Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018 Elina Joutsen prefers electronic music while exercising because it makes her feel more powerful.
Kampus 10 Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018 A vara sali on täynnä puheensorinaa auringon paistaessa sisään suurista ikkunoista. Pitkään Seminaarinkadulla tyhjillään seissyt Rehtoraatin rakennus on saanut tänä keväänä uutta eloa, kun tiloihin avattiin helmikuussa The Local Culture Hostel & Café. Yrittäjät Minna Suominen ja Rinna Valjakka tapasivat toisensa Jamkin yrittäjyyskurssilla ja lähtivät marraskuussa 2016 katsastamaan tiloja yritykselleen. Idea hostellin perustamisesta tuli luonnostaan, sillä molemmat ovat työskennelleet ulkomailla matkailun parissa. ”Olin pari vuotta sitten Barcelonassa hostellissa työharjoittelussa. Haaveenani on siitä saakka ollut oman hostellin perustaminen”, Suominen kertoo. Yläkaupunki oli alusta alkaen naisten ykkösprioriteetti, sillä yliopiston Seminaarinmäen kampuksen kulttuurimyönteinen ilmapiiri nähtiin luontevana yrityksen teemalle. REHTORAATIN RAKENNUKSELLA on pitkä historia. Talo on Jyväskylän vanhin kivirakennus, sillä sen peruskivi muurattiin jo vuonna 1851. Alun alkaen viljamakasiiniksi tarkoitetussa rakennuksessa on toiminut vuosien saatossa kirjasto, käsityömuseo sekä yliopiston rehtorin toimisto. Historiallinen miljöö on molempien yrittäjien mieleen. ”Tilojensa puolesta tämä on todellinen helmi. Me pidämme sitä aikamoisena lottopottina, että saadaan toimia historiallisessa, suojellussa rakennuksessa”, Suominen iloitsee. ”Törmättiin tähän puolivahingossa tiloja etsiessä. Isännöitsijä muisti, että rakennus ei taipuisi majoituskäyttöön. Katselukäynnin jälkeen muistot osoittautuivat onneksi vääriksi”, Valjakka lisää. Tilat olivat yrittäjien mukaan ennakkotietoja paremmassa kunnossa, joten tilojen muokkaaminen hostellikäyttöön ei tuottanut suurta päänvaivaa. Suuressa salissa toimii 40 asiakaspaikan kahvila ja majoitustiloja on kahdeksassa huoneessa vajaalle 30 henkilölle. Kulttuuritapahtumissa kahvilasaliin mahtuu arviolta 50 henkilöä. ALKUPERÄISENÄ TAVOITTEENA Suomisella ja Valjakalla oli saada hostelli pyörimään jo viime vuoden MM-ralleihin, mutta vanhan rakennuksen kanssa törmättiin byrokratian jäykkiin rattaisiin. ”Omat remontit olivat valmiita jo vuosi sitten kesällä, mutta tiloihin piti lisätä vielä syksyllä ilmanvaihtojärjestelmä ja kahvilasalin portaat”, Valjakka harmittelee. Käyttötarkoituksen muuttaminen majoituskäyttöön oli yrittäjien mukaan myös melkoinen paperisota. Helmikuussa hostelli pääsi avaamaan lopulta ovensa. Suosiota ei ole tarvinnut odotella, kun paikalliset ovat kiinnostuneet kahvilasta ja majoittujia on riittänyt joka yölle. Myös tulevat kuukaudet näyttävät yritykselle valoisalta, sillä varauskirja on jo kesäkuukausien osalta miltei täynnä. Sana The Localista on kiirinyt jo Suomen ulkopuolelle, sillä monet ulkomaiset vierailijat ovat jo löytäneet tiensä historiallisen talon suojiin. ”Halutaan luoda tänne kansainvälinen ilmapiiri, missä paikalliset ja ulkomaalaiset voivat luontevasti kohdata”, Suominen ilmoittaa. THE LOCAL haluaa painottaa erityisesti suomalaista kulttuuria. Suominen ja Valjakka asettavat molemmat tavoitteiksi tuoda kampuksen kupeeseen eloa ja rentoa kulttuuria. Kahvilan seiniä koristavat vaihtuvien taidenäyttelyiden teokset. The Localissa on järjestetty majoituspalveluiden ohella monia kulttuuritapahtumia, kuten keskusteluja musiikkitilaisuuksia. Kyselyihin esimerkiksi häiden järjestämisestä on jouduttu vastaamaan kieltävästi, sillä kahvilatila halutaan pitää avoinna kaikille. ”Se olisi hieman epämukavaa, jos häävieraiden seassa olisi tavan kahvila-asiakkaita”,Valjakka pohtii. Yrittäjät näkevät kuitenkin mahdollisena tilojen vuokraamisen aikanaan opiskelijatapahtumien käyttöön. ”Opiskelijat ovat kyllä tervetulleita, ja olemme valmiita neuvottelemaan pienimuotoisten tapahtumien järjestelyistä”, kertoo Suominen. Rehtoraatti sai uuden tarkoituksen MATKAILU. Rehtoraattiin hostellin ja kahvilan perustaneet Minna Suominen ja Rinna Valjakka haluavat tuoda yläkaupungille kansainvälisiä kohtaamisia. Asiakkaat ovat lyhyessä ajassa ottaneet uuden yrityksen hyvin omakseen. teksti Niko Karvanen kuva Laura Kangas TILOJENSA PUOLESTA TÄMÄ ON TODELLINEN HELMI. The Local Culture Hostel & Cafen Rinna Valjakka ja Minna Suominen pitävät Rehtoraatin rakennusta lottopottina.
Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018 13.-15.7.2018 JOENSUU Liput: 1 pv 79 € \ 2 pv 109 € \ 3 pv 139 € Ennakko: Lippu.fi \ Tiketti \ ilosaarirock.fi/liput ZARA LARSSON CHEEK \ NIGHTWISH SE Action Bronson US \ Gogol Bordello US Behemoth PL \ Night Lovell CA \ Zeal & Ardor US Lewis Capaldi UK \ Milky Chance DE \ Amorphis Apulanta \ SANNI \ Reino Nordin \ Evelina CMX & Joensuun kaupunginorkesteri Stam1na \ Gasellit \ Von Hertzen Brothers Beast In Black \ Juha Tapio \ Pyhimys K-X-P \ Kube & Eevil Stöö \ Ruudolf \ Vesta Olavi Uusivirta \ Vilma Alina + more US
Ihmiset 12 Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018 K atseeni kiertää pitkin kirjaston avaria työskentelytiloja. Perjantai-iltapäivä ei liene opiskelemisen prime time, sillä hyllyrivien välissä on väljää. Jos olisin tullut kirjastolle opiskelemaan, asettautuisin nyt lähimpään vapaaseen pöytään.Tällä kertaa etsin kuitenkin pöytää, jonka ääressä istuu jo joku muu. Suunnitelmani on istahtaa pöytään, tervehtiä ventovierasta ja katsoa, mitä tapahtuu. Kuulostaa yksinkertaiselta. Yksinkertaistahan tämä olisikin, jos vain käteni eivät tärisisi jännityksestä niin, että lehtiö on vaarassa pudota lattialle. En yleensä pidä itseäni jännittäjänä, mutta tässä tilanteessa on jotain erilaista. Kohdennan katseeni pöytään, joka soveltuu suunnitelmaani täydellisesti. Vedän vielä syvään henkeä ennen kuin suuntaan kirjaansa uppoutuneen naisopiskelijan luokse. Istun häntä vastapäätä, sanon kohteliaasti ”moi” ja jään jännittyneenä odottamaan vastareaktiota. Persoonallisuuspsykologiaan perehtyneen psykologian laitoksen professori Taru Feldtin mukaan ei ole lainkaan yllättävää, että koen tällaisen kokeilun jännittävänä. Erityisesti arvaamattomat tilanteet, joita on vaikea ennakoida, ovat usein haastavia. Myös aikaisemmilla kokemuksilla on suuri merkitys. ”Sinulla ei ole vielä paljoa kokemusta. Ainahan se jännittää, mutta jos tekisit tällaisia juttuja enemmänkin, niin kyllä sinä siihen pikku hiljaa tottuisit, kun saisit kokemusta erilaisista reagointitavoista”, Feldt toteaa minulle. NAISOPISKELIJA VASTAA tervehdykseeni iloisesti, mutta hädin tuskin nostaa katsettaan kirjasta. Hän ei vaikuta pitävän toimintaani lainkaan erikoisena. Olen hetken selailevinani lehtiötäni, kunnes kerron olevani toimittaja ja pyydän lupaa kysyä muutaman kysymyksen lehtijuttua varten. Pöydässä istuu Henna Huotari, viidennen vuoden luokanopettajaopiskelija. Hän ei kuulemma erityisemmin hämmästynyt siitä, että tulin istumaan samaan pöytään, vaikka vieressä olisi ollut samanlainen tyhjä pöytä. ”En oikeastaan ajatellut mitään. Oli kiva, että joku otti kontaktia, kun istui samaan pöytään.” Huotari piti tervehdystäni enemmän mukavana kuin hämmentävänä. Hänellä on ollut aiemmin miellyttäviä juttutuokioita vieraiden kanssa esimerkiksi julkisissa kulkuneuvoissa. Huotarin mielestä voisi olla hyödyllistä, että opiskelijat tutustuisivat avoimemmin kanssaopiskelijoihinsa. ”Moni kokee olonsa yksinäiseksi. Ehkä se voisi vähän auttaa.” Huotari on selvästi sosiaalinen ja ihmisläheinen persoona, minkä hän IHMISKOE. Moni viettää aikansa mieluiten tutussa kaveriporukassa. Toimittaja päätti rikkoa normeja ja hakeutui ventovieraiden seuraan kirjastossa, ruokalassa ja luennolla. Vieraalle puhumisen vaikeus teksti Alberto Politi kuvat Laura Kangas Alberto Politi päätti mennä hänelle ennestään tuntemattoman Kasimir Kauton luokse lounasseuraksi.
13 Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018 myöntää itsekin. Feldtin mukaan ihmisen persoonallisuudella on keskeinen vaikutus siihen, miten hän käyttäytyy päätyessään tekemisiin vieraiden kanssa. ”En itse asiassa hirveästi tykkää, että aina puhutaan siitä, että suomalaiset sitä ja suomalaiset tätä. Me ihmiset olemme ainutkertaisia persoonia ja meillä on ainutkertainen kokemusmaailma”, Feldt sanoo. Eri kulttuurien välillä on kuitenkin löydetty eroja myös persoonallisuuden piirteissä. Ihmisten geeniperimässä on alueellisia eroja, jotka vaikuttavat käyttäytymiseen tietyissä tilanteissa. ”Joskus mietitään, miksi amerikkalaisessa kulttuurissa suositaan niin paljon bling-blingiä, show’ta ja näyttävyyttä, ja miksi meillä on hillitympää. Aina voi spekuloida, ketkä sinne ovat lähteneet. Se on ollut vaativa merimatka joskus Kolumbuksen jälkeen. Hyvin varovaiset, vetäytyvät ihmiset eivät välttämättä ole olleet etunenässä menossa niihin laivoihin”, Feldt havainnollistaa. SUUNTAAN SEURAAVAKSI ruokalaan. Aion syödä lounasta, mutta en vielä tiedä, kenen kanssa. Ruokalasta ei ole samanlaista pakomahdollisuutta kuin kirjastosta, jos lounas on vielä kesken. Näen jo ruokalan ovelta pitkän pöydän, jonka päässä miesopiskelija aterioi itsekseen. Hän selailee pöydällä olevaa lehteä kiireettömän oloisesti. Päätän marssia kalapihvieni kera hänen luokseen. Lounasseurani vaikuttaa Huotaria yllättyneemmältä tilanteesta, mutta ei näytä paheksuvan käytöstäni. Hän jää hetkeksi odottamaan, että sanoisin jotain tervehdykseni lisäksi, mutta kääntää sitten katseensa takaisin lehteen. Saan lopulta hänen huomionsa. Keskustelen kolmatta vuotta äidinkielenopettajan koulutusta käyvän Kasimir Kauton kanssa. ”Hämmästyin aluksi, koska yleensä jos istuu tällaisessa tyhjässä pöydässä, toinen tulee istumaan täsmälleen toiseen päätyyn toiselle puolelle”, Kautto kertoo tuntemuksistaan. Kautto uskoo, että vieraille puhuminen olisi hyödyllistä, sillä se opettaisi lähestymään erilaisia ihmisiä. Hän pitää kuitenkin käytännössä mahdottomana sitä, että opiskelijat ryhtyisivät suomalaisessa kulttuurissa aktiivisesti luomaan uusia tuttavuuksia. Olen jo päässyt yli pahimmasta jännityksestäni. Lähden luottavaisena suorittamaan vielä yhden kokeilun, joka on ennakkoon mielestäni se kaikkein haastavin. Aion mennä sattumanvaraisesti valitsemalleni luennolle ja etsiä sieltä istumapaikan jonkun tuntemattoman vierestä. LASKENTATOIMEN TEORIAN ja etiikan luento alkaa viiden minuutin päästä. Liikuntatieteiden opiskelijana minulla ei ole pienintäkään aavistusta siitä, ketä luennolla on. Astun sisään luentosaliin ja hakeudun takarivissä istuvan naisopiskelijan viereen. Hän on silminnähden yllättynyt ratkaisustani, mutta vastaa kuitenkin kohteliaasti tervehdykseeni. Joudun paljastamaan aikomukseni lähes saman tien, sillä haluan saada haastattelun tehtyä ennen luennon alkua. Vieressäni istuva maisterivaiheen laskentatoimen opiskelija Olga Sirviö suostuu vastaamaan muutamaan kysymykseen, vaikka hän haluaisi kertailla muistinpanojaan vielä ennen luentoa. Kun istuin viereen, Sirviö kertoo pohtineensa, pitäisikö hänen tuntea minut entuudestaan. ”Yleensä Suomessa pidetään etäisyyttä”, Sirviö toteaa. Salin etuosassa luennoitsija kuitenkin selvittelee kurkkuaan. Lisäkysymyksille ei ole aikaa. KÄVELLESSÄNI LUENTOSALILTA kotiin pohdin suorittamiani kokeiluja. Kirjastolla ja ruokalassa tuntemattoman lähestyminen tuntui lopulta yllättävän luontevalta, mutta luennolla oli vaikeampaa. Kenties jälkimmäisessä oli yksinkertaisesti liikaa häiriötekijöitä. Vierustoverin lisäksi luennolla joutuu tarkkailemaan myös luennoitsijan toimia. Feldtin mielestä henkilö ei olekaan ainut vuorovaikutustilanteessa toisen reagointiin vaikuttava tekijä. ”Se on aina tavallaan kolmen kauppa: sinun, sen henkilön ja sen tilanteen.” Vaikka vastapuolen reaktiota onkin mahdotonta tietää varmuudella etukäteen, Feldt kannustaa silti lähestymään ennakkoluulottomasti uusia tuttavuuksia. ”Sitä ei koskaan tiedä, mikä kiva juttu siitä syntyy.” Henna Huotarilla on aikaisemminkin ollut hyviä kokemuksia juttutuokioista vieraiden ihmisten kanssa. Kasimir Kautto uskoo, että tuntemattomille puhuminen opettaisi lähestymään ihmisiä. SE ON AINA TAVALLAAN KOLMEN KAUPPA: SINUN, SEN HENKILÖN JA SEN TILANTEEN.
Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018 LIPUT 2 päivää 40€ 2 päivää opiskelija 33€ 1 päivä 23€ +palvelumaksut Ilok ivi, Jyv äsk ylä
Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018 LIPUT 2 päivää 40€ 2 päivää opiskelija 33€ 1 päivä 23€ +palvelumaksut Ilok ivi, Jyv äsk ylä
16 Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018 MISTÄ LAULU LÄHTEE? SITSIT. Akateemiset pöytäjuhlat eivät ole mitkään tavalliset illanistujaiset. Hassujen pukujen ja outojen sääntöjen ryydittämät iltamat ovat olleet osa yliopistojen arkea jo sata vuotta, mutta perinteistä pidetään tiukasti kiinni. teksti ja kuvat Laura Kangas
17 O lut, siideri ja kaksi shottia. Jokainen Ruusupuiston Helena-salin istumapaikka on varustettu näillä juomilla ystävänpäivän aattona. Kello on viittä vaille kuusi, kun salin ovet avataan. Opiskelijajoukko ryntää sisään saliin, ja jokainen etsii omalla nimellään varustetun paikan. ”Onks siellä ketään, joka haluaa vaihtaa kaljan siideriin? Mä en juo kaljaa”, joku kyselee. Pian sali hiljenee. Salin edessä istuva Mikael Kattelus alkaa hartaasti lausua ruotsinkielisiä sanoja: En liten fågel satt en gång och sjöng i furuskog... Tämä erikoinen rituaali aloittaa akateemisen pöytäjuhlan eli sitsit. RUUSUPUISTOSSA VIETETTIIN yhteiskuntatieteilijöiden ainejärjestö Fokuksen, valtio-opin opiskelijoiden Puolueen ja filosofian opsikelijoiden Mephiston ystävänpäiväsitsejä. Ne olivat jatkumoa todennäköisesti noin satavuotiaalle perinteelle. Sitsien historiasta ei ole täyttä varmuutta. Yhteislaulukulttuuri rantautui yliopistoihin vuoden 1901 aikoihin, kun naiset olivat saaneet opiskeluoikeuden yliopistoihin ja juhlinta siirtyi yleisistä ravintoloista opiskelijoiden omiin juhliin. Siitä, milloin juomalaulujen säestämistä pippaloista muodostui nykyaikaisten sitsien kaltaisia tapahtumia, ei ole varmaa tietoa. Yhden arvion mukaan perinne olisi lähtenyt liikkeelle brittiläisten ratsuväkiosastojen illanvietoista. Joissain lähteissä sitsien alkuperänä pidetään taas saksalaisten ylioppilaiden juhlia. Jyväskylän yliopiston historoitsija Kustaa Vilkunan mukaan sitsikulttuuri olisi syntynyt niin sanotusta olutpenkkiperinteestä eli illanvietoista, joissa juotiin, syötiin, leikittiin ja laulettiin pitkillä penkeillä istuen. YLEENSÄ SITSEILLÄ on jokin teema, jonka mukaan pukeudutaan. Mikäli Jyväskylän kaduilla kohtaa naamiaispukuista kansaa muulloin kuin halloweenina tai vappuna, kyse on todennäköisesti sitseistä. Fokuksen, Puolueen ja Mephiston ystävänpäiväsitsien teemana oli suomirakkaus, joten puvut kuvastivat asioita, joita sitsaajat Suomessa rakastavat. Yksi oli pukeutunut Nokian klassikkomalli 3310:ksi, toinen esitti saunojaa ja kolmas oli pukeutunut jääkiekkokamppeisiin. Sitsien päätarkoituksena on tehdä kahta asiaa: laulaa ja juoda. Homma ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertaista, sillä sitseillä on sääntöjä, ja paljon. Eri ainejärjestöillä on osittain erilaisia sääntöjä, mutta tietyt pykälät ovat aina samat. Paikalla on oltava ehdottomasti ajoissa. Kun juodaan, täytyy lasia skoolata vierustovereiden kanssa. Puhelinta ei saa käyttää eikä kuvia saa ottaa. Puheenvuoroon täytyy pyytää lupa toastmastereilta, eikä heidän tai muiden osallistujien päälle saa puhua. Paikaltaan ei saa poistua muulloin kuin tauoilla tai toastmastereiden luvalla. Käsiä ei saa taputtaa, vaan suosiota osoitetaan pöytää hakkaamalla. Sitsaajat voivat käräyttää toisiaan huomatessaan sääntöjen rikkomista. Näin tehdään Ruusupuistossa muun muassa Emmille, jota syytetään puhelimen käyttämisestä kesken laulamisen. ”En käyttänyt puhelinta, katsoin ihan muuten vaan omaa haaroväliäni ja hymyilin”, puolustautuu Emmi, mutta tuloksetta. Nimi menee toastmastereiden mustaan listaan odottamaan rangaistusta. Yleensä rangaistukset ovat pieniä esityksiä tai kilpailuja, jotka suoritetaan muun sitsikansan edessä. Emmin kohtalona on osallistua muutaman muun sääntörikkurin kanssa kisaan, jossa osallistujien pitää joukkueina ahtaa suihinsa mahdollisimman nopeas
18 Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018 ti muutama pala suklaata, karjalanpiirakka ja piimää. Joukkueet tekevät parhaansa hurrausten saattelemana. Karjalanpiirakka ei tahdo mennä alas kuivin suin, sillä kisaajien juomat unohtuivat pöytiin. Lopulta kisa menee kaaokseksi ja yleisölle jää epäselväksi, kuka voitti ja kuka hävisi. Vaan eipä sillä ole suurta merkitystä, sillä kaikki osallistujat saavat joka tapauksessa viinashotit. VAJAATA KUUKAUTTA myöhemmin Escapen tanssilattia raikaa. Tosin ei niistä listahiteistä, joita siellä yleensä kuullaan. Kun mä kuolen snapsilasini sä saat, kuuluu laulu. Kädet läiskähtelevät pöytiin ja täpötäydet kaljat roiskuvat pöytäliinoille. Käynnissä ovat matematiikan ainejärjestö Ynnän ja Jamkin sosiaalija terveysalan opiskelijoiden järjestö Jaston yliluonnolliset sitsit. Sen puitteissa on sonnustauduttu muun muassa haamuksi, Harry Potteriksi, kuolemaksi ja haltiaksi. Jokaiselta penkkiriviltä löytyy myös Ynnän sinisiä ja Jaston violetteja haalareita. Opiskelijahaalarit tekevät selkeän eron humanistisyhteiskuntatieteellisten ja luonnontieteellisten sitsien välille: ensiksi mainituissa haalareita näkee hyvin harvoin, ja usein ne ovat suorastaan kielletty. Luonnontieteellisillä sitseillä haalareiden käyttö taas on yleistä. Joillakin Mattilanniemen ja Ylistön ainejärjestöillä haalarit ovat käytössä lähes joka kerta. Myös sitsien säännöissä ja perinteissä on eroja. Yhden eron huomaa joka kerta, kun laulu on alkamassa. ”Mistä laulu lähtee?” huutaa oopperan kummitukseksi pukeutunut toastmaster Joonas Pollari. ”Pitkästä huikasta!” kuuluu vastaus, ja osa sitsaajista kumoaakin kurkkuunsa olutta. ”Ei, vaan hiljaisuudesta!” protestoivat jotkut. Heistä varmaan äänekkäin on Ynnän Juho Siitari. Hän tuntee hyvin luonnontieteellisten sitsien lähihistoriaa, sillä hänellä on takanaan omien sanojensa mukaan yli kolmetkymmenet sitsit. ”Pitkät huikat eivät kuulu luonnontieteellisille sitseille. Meidän sitsit ovat aika teekkarityyppiset, eikä sinne kuulu pitkän huikan huutaminen. Jaksan aina olla valittamassa siitä”, Siitari nauraa. NÄISTÄ TUNNISTAA SITSIT z Sitseillä osallistujat istuvat nimetyille paikoille, yleensä muutaman pitkän pöydän ääreen. Heistä erillään istuvat toastmasterit eli sitsien vetäjät, joita on yleensä kaksi, joskus useampi. z Osallistujilla on kullakin laulukirja, jonka kappaleita he voivat esittää laulettavaksi. z Säkeistöjen välissä ja laulun lopuksi otetaan huikka juotavaa. z Kesken sitsien voi huutaa erilaisia asioita, yleensä ruotsiksi: ”Mellan sup” tarkoittaa huikkaa kesken laulun, ”omstart” taas sitä, että huonosti lähtenyt biisi aloitetaan alusta. ”Det var det bästa vi har hört” voi huutaa, kun joku murjaisee oikein hyvän vitsin. z Välillä pidetään taukoja, jolloin syödään sekä käydään vessassa ja tupakalla. Muulloin kuin tauoilla pöydästä ei saa poistua. z Sitseillä on tarkat säännöt, joita tulee ehdottomasti noudattaa. Jos rikkoo sääntöjä, saa rangaistuksen. Ruusupuiston Helena-sali on harvoja yliopiston tiloja, joissa pidetään sitsejä. Sari Hietamäki, Juuso Hietanen ja Sara Martikainen seurustelevat pitsan äärellä. Antti Ollikainen saapui sitseille ilman asua, joten rangaistukseksi hänelle teipattiin ”saunavasta” käteen. ”Eikä meidän sitseillä huudeta erikseen, että ”juodaan viinaa”. Kyllä me osataan sitä juoda ilmankin.” SITSEJÄ VIETETÄÄN jonkin verran yliopiston tiloissa, lähinnä Lyhdyssä ja Ruusupuistossa. Suurin osa sitseistä järjestetään kuitenkin baareissa. Niistä ehdottomasti suosituin sitsipaikka Jyväskylässä onkin juuri Escape. Nämä ovat Ynnän ensimmäiset sitsit Jaston kanssa. Ainejärjestöt järjestävät sitsejä välillä yksin, mutta useimmiten muiden järjestöjen kanssa yhdessä. Perinteisesti sitsit ovat olleet tapa tuoda yhteen miesja naisvaltaisten alojen opiskelijoita. Se onkin osasyy siihen, miksi miesvaltainen Ynnä kutsui kanssaan sitsaamaan naisvaltaisen Jaston. ”Me mietitään sitä monesti sitsikumppania valitessa. Usein meidän sitseillämme on mukana Syrinx tai Stimulus, joissa on paljon naisia”, kertoo Ynnän tapahtumavastaava Niko Kankkonen. Tällä kertaa ajatus vähän epäonnistuu, sillä jostain syystä Ynnästä on paikalla enemmän naisia kuin miehiä. Yliopistoissa on juotu ja laulettu sata vuotta, mutta viime vuosina myös amk-opiskelijat ovat lähteneet menoon mukaan. Jaston toastmaster, joulupukiksi pukeutunut Aleksi Huttunen kertoo, että Jasto on järjestänyt sitsejä noin 5–6 vuotta. ”Jasto oli Jyväskylän ammattikorkeakoululaisista ensimmäisten joukossa sitsaamassa. Insinöörit aloittivat sen ihan ensimmäisenä, ja he alkoivat kutsua meitä mukaan, koska heillä on paljon miehiä ja meillä paljon naisia. Tämä on selkeästi nouseva trendi ammattikorkeakoulussa”, Huttunen kertoo. TESTAMENTTI-SITSILAULUSSA ON kuusi säkeistöä, mutta lähes aina niiden perään lauletaan lisäsäkeis
19 LISÄÄ KUVIA OSOITTEESSA JYLKKARI.FI töjä. Tälläkin kertaa joku huutaa laulun lopuksi ”mellan sup”. Se tarkoittaa sitä, että välissä otetaan hörppy ja sen jälkeen laulu jatkuu. Sitsien laulut ovat suurimmaksi osaksi kaikille tuttuja ikivihreitä, joiden sanoitukset on väännetty uuteen uskoon. Raisu huumori on erottamaton osa sitsilauluja: sanoitukset käsittelevät enimmäkseen juhlimista, ryyppäämistä ja panemista. Yksi suosituimmista sitsikappaleista on uusiksi sanoitettu The Beatlesin Yesterday, jonka sitsiversio kertoo traagisen tarinan suojaamattoman seksin vaaroista ja sukupuolitautien kauheuksista: Syphilis / It just started with a simple kiss / Now it even hurts to take a piss / Oh, how did I get syphilis. Kappale ei suju ynnäläisiltä ja jastolaisilta vaikeuksitta. Alkuperäisteoksen hitaus ei tunnu miellyttävän juhlatuulella olevaa porukkaa, joka lähtee kiihdyttämään tempoa niin, että pian kaikki laulavat kappaletta omaan tahtiinsa. Joulupukki-toastmaster Huttunen huutaa ”omstart” ja kappale aloitetaan alusta. Omstarttia joudutaan huutamaan kerta toisensa jälkeen, sillä sitsaajat eivät millään pysy samassa temmossa. Edes käsien hakkaaminen pöytään rytmin merkiksi ei auta. ”Mitä vittua nyt, saatana! Ei oo niin vaikee”, parahtaa epätoivoinen ääni pöytärivien keskeltä. Lopulta sitsikansa onnistuu jotenkuten kahlaamaan tiensä viimeisen säkeistön loppuun ja skoolaa helpottuneesti. Historiassa poliittinen pilkka oli myös olennainen osa juomalauluja, mutta poliittisten laulujen määrä on viime vuosina vähentynyt sitseillä. Osataan puolueita ivata kuitenkin edelleen ainakin yhden vakiokappaleen muodossa: Oodi sitoutumattomuudelle -kappaleen aikana osallistujat nousevat kukin vuorollaan seisomaan, kun lauletaan pilkkasäkeistöä heidän kannattamasta puolueestaan. Politiikka ei enää ole yhtä suuri osa opiskelijaelämää kuin menneinä vuosikymmeninä, mikäli Escapen sitsikansaa on uskominen. Vain harva nousee ylös, kun lauletaan kokoomuksesta, demareista, vihreistä tai vasemmistosta. OMSTARTTIA JOUDUTAAN HUUTAMAAN KERTA TOISENSA JÄLKEEN, SILLÄ SITSAAJAT EIVÄT MILLÄÄN PYSY SAMASSA TEMMOSSA. EDES KÄSIEN HAKKAAMINEN PÖYTÄÄN RYTMIN MERKIKSI EI AUTA. Joonas Pollari ja Aleksi Huttunen ovat kokeneita sitsaajia. Sen sijaan lähes koko sali seisoo, kun lauletaan, että ynnäläisiä ei politiikka kiinnosta. LOPPUA KOHDEN sitseillä on tapana muuttua kaoottiseksi. Humalaiset osallistujat huutelevat toistensa päälle, ja laulutaito huononee korvissa. Kärsimättömimmät karkaavat vessaan kesken kaiken, mutta toastmasterit eivät enää jaksa paimentaa katrastaan yhtä rautaisella otteella kuin juhlinnan alussa. Enää ei edes ehdi antaa kaikille sääntörikkureille rangaistuksia, joten miksi vaivautuakaan. Juhla loppuu juuri, kun tunnelma on korkeimmillaan. Käsiä saa taas taputtaa ja vessaan mennä ilman lupaa. Mutta vaikka yökerhon ovet avataan kaikelle kansalle ja ilta jatkuu tavalliseen tapaan, sitsiasut pysyvät päällä.
Kulttuuri 20 Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018 Jonas Hakaniemi on asunut Jyväskylässä yli 20 vuotta, mutta erityistä kotiseuturakkautta hänelle ei ole kaupunkiin kasvanut. Hän voisi kuvitella asuvansa muuallakin Suomessa tai maailmalla, jos omat ja puolison työt ja lasten arki järjestyisivät.
21 Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018 KIINA KUTSUU MUOTOILIJAA teksti ja kuva Toni Peltonen DESIGN. On ironista, että punapartainen ja vihreäsilmäinen muotoilija Jonas Hakaniemi on hieman punavihersokea. Siitä huolimatta palkintoja on sadellut, ja nyt hän on murtautumassa huonekaluillaan Kiinan markkinoille. K un äiti on ompelija ja isä metallimies, pojalle muotoilijan ammatti on jotain siltä väliltä. Jonas Hakaniemi pitää itseään enemmän käsityöläisenä kuin taiteilijana. ”Muistan, kun menin 10-vuotiaana neljännelle luokalle ja pari vuotta käytössä olleesta MicMacin repusta olivat remmit irronneet. Pyysin äitiä korjaamaan repun, mutta hän ei ommellut remmejä alkuperäisten reikien mukaan, joten ratkoin äidin työn ja ompelin itse. Autoin myös isääni usein metalliverstaalla. Molemmista puolista on varmasti apua nykyisessä työssäni”, Hakaniemi pohdiskelee. Lapsuudenkuvissa Hakaniemi poseeraa Rambona käsissään itse tehty konekiväärin näköinen leluase. KÄSITYÖLÄISPERHEEN POJASTA ei kuitenkaan alun perin pitänyt tulla muotoilijaa. Hakaniemi muutti Jyväskylään ammattikouluun 1991 ja valmistui painopinnanvalmistajaksi. Työura alkoi Keskisuomalaisen ilmoitusvalmistuksessa. Sieltä reitti johti graafiseksi suunnittelijaksi mainosja viestintätoimistoon useaksi vuodeksi. Muotoilijan läpimurtotuotteen tarina alkoi Yläkaupungin yössä vuonna 2005 puuhatyöpajassa. Hakaniemi askarteli tulitikkuaskista ja pienestä led-valosta vekottimen, jonka valo syttyy, kun tulitikkuaskin avaa. Vekottimesta tuli myöhemmin metallinen Box Light -lamppu, joka otettiin myyntiin 2008 Design House Stockholmiin. Se sai myös tuotesuunnittelun kunniamaininnan arvostetussa Red Dot -muotoilukilpailussa 2009. Vuonna 2005 Hakaniemi aloitti aikuisopinnot Lahden muotoiluinstituutissa, missä hän sai keskittyä oman muotoilujäljen löytämiseen. Opintoihin kuuluvan harjoittelun hän suoritti Harri Koskisen muotoilutoimistossa, jota hän pitää merkittävimpänä vaikuttajana urallaan. Jonas Hakaniemen kertoessa rauhallisesti elämänsä tapahtumia, johon niveltyvät myös media-alalla työskentelevä vaimo ja kaksi vilkasta lasta, tulee olo kuin kaikki tiet olisivat luonnollisesti edenneet tähän pisteeseen. Tämän muotoilija myöntää: kaikesta menneestä on etua nykyhetkessä. VAIKKA HAKANIEMI on asunut jo yli 20 vuotta Jyväskylässä ja tehnyt menestyksekkäästi muotoilijan töitä kymmenen vuotta, on hän tuntematon monille jyväskyläläisille. Silti suurin osa tunnistaa hänen kädenjälkensä monista kaupungin julkisista töistä. Vuonna 2014 hän suunnitteli asuntomessualueelle Äijälään isoja kerroksellisia ruskeita kukkaruukkuja ja metallirenkaista muodostuvia puiden suojia sekä Jyväsjärven rannoilta yhä löytyviä metallisia penkkejä, joiden selkänojissa on taiteilijoiden Tuomas Hallivuon ja Jyrki Markkasen suunnittelemia leikkauksia. Tunnetuin Jonas Hakaniemen tuote on Iloa -tuolit, joita on myyty tuhansia. Jokaisesta Iskusta löytyvä satulamallinen työtuoli on tehty kolmiulotteisesti muotoillusta vanerista. Katukuvassa näkyvä työnäyte on myös Hakaniemen nimestä hauskasti väännetty Haagnees-laukkuja reppumerkki, jota Hakaniemi on suunnitellut vuodesta 2016 lähtien. SUURIN PROJEKTI tällä hetkellä on Kiinan muotoilumarkkinat. Hakaniemi on keväällä aloittanut yhteistyöprojektin yhdessä muotoilija Tapio Anttilan kanssa. Anttila & Hakaniemi -brändi on vahvasti mukana parhaillaan käynnissä olevilla Shenzhenin kansainvälisillä huonekalumessuilla. Hakaniemi on jo parin viime vuoden ajan vieraillut Kiinassa ja käynyt neuvotteluja omien tuotteidensa ottamisesta ison huonekalujätin valikoimaan, “skandinaavisen tyylin” alle. “Lähdimme Kiinaan vuonna 2016 Business Finlandin tuella. Olemme nyt lanseeraamassa tuotteita Kiinan markkinoille yhteistyössä paikallisen huonekaluvaikuttajan kanssa”, Hakaniemi kertoo innoissaan. Maan huonekalumarkkinat ovat niin suuret, että pienenkin siivun saaminen yhteisyritykselle toisi töitä useaksi vuodeksi. Jos työt ovat Kiinassa, niin luonnollista olisi, että Jonas Hakaniemen polku suuntaisi Jyväskylästä sinne, ainakin toviksi. JONAS HAKANIEMI z Syntyi Keski-Ruotsissa Arbogan kaupungissa 1975. z Vietti lapsuutensa ja nuoruutensa pienessä Halsuan kunnassa Keski-Pohjanmaalla. z Aloitti Jyväskylässä ammattikoulun 1991. z Valmistui Lahden muotoiluinstituutista 2009. z Oma Hakaniemi Design Company Oy -muotoilutoimisto Jyväskylän keskustassa. z Perusti keväällä yhdessä muotoilija Tapio Anttilan kanssa Anttila & Hakaniemi -brändin. Kauko Röyhkä ja Litku Klemetti esiintyvät Jyrockissa vähemmän tunnetuissa kokoonpanoissaan HUHTIKUUSSA JÄRJESTETTÄVÄSSÄ Jyrockissa ovat tänä vuonna monipuolisesti edustettuna eri musiikkigenret. Festivaalilla kuullaan niin hiphopia ja indierockia kuin hieman valtavirrasta poikkeavia dreampopia ja triphopia. Esiintyjissä on monia tunnettuja nimiä, vaikka sitä ei ensi katsomalta välttämättä huomaa, Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan JYYn kulttuurituottaja Teemu Rahikka huomauttaa. Mäsä on yksi Sanna ”Litku” Klemetin bändeistä ja Valhe Kauko Röyhkän ja elektro -yhtye Crystal Clearsin yhteisprojekti. Teemu Tanner tunnetaan esimerkiksi Teksti-TV 666 -yhtyeestä, mutta Jyrockissa hän nousee lavalle sooloprojektinsa Kynnet nimellä. RAHIKKA KERTOO, että ennakkolipunmyynti on sujunut viime vuotta vilkkaammin. ”Lippuja on mennyt tasaisesti kaikista kolmesta pisteestä. Lippu on helppo ostaa sillä tavalla, mikä itselle sopii parhaiten”, Rahikka arvioi lippujen paremman menekin syyksi. Muiden festivaalien tapaan Jyrockin järjestelyt hoituvat pitkälti talkoovoimin. ”Perinteisesti talkoolaisuus on koettu kivaksi Jyrockissa. Monet tulevat muinakin vuosina mukaan porukkaan.” Rahikan mukaan töitä löytyy vielä halukkaille. ”Eniten tarvetta on järjestysmiehille, sillä Jyrock on huomattavasti isompi tapahtuma kuin tavallinen ilta Ilokivellä”, Rahikka kertoo. Jaana Kangas Kirjastorakennuksen peruskorjaus alkaa keväällä 2019 JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON kirjastorakennuksen peruskorjaus alkaa keväällä 2019. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Arto Sipinen (1936–2017). Yliopiston kirjasto on toiminut rakennuksessa vuodesta 1974 lähtien. Peruskorjauksen myötä kirjastorakennuksessa yhdistetään muun muassa yliopiston kirjaston ja tiedemuseon palveluja. Nämä kaksi toimijaa ovat muodostaneet vuoden 2017 alusta lähtien Avoimen tiedon keskuksen. Myös muita yliopiston toimijoita on suunniteltu tulevan rakennukseen. Peruskorjauksen ajaksi kirjaston palvelut sijoittuvat näillä näkymin Mattilanniemen ja Ylistönrinteen kampuskirjastojen tiloihin sekä päärakennuksessa sijaitsevaan Aallon kirjastoon. Tiedemuseon palvelut jatkavat toistaiseksi Seminariumissa, G-rakennuksessa ja Vesilinnassa. Peruskorjauksessa kirjastorakennukseen luodaan uusi konsepti. Perinteisestä kirjastosta luodaan elävä kohtauspaikka ja monipuolisen palvelun oppimiskeskus niin yliopiston opiskelijoille kuin muillekin kaupunkilaisille. Jaana Kangas
Pika-arviot 22 Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018 #NeverAgain SUOMEN HAUSKIN MIES (INLAND FILM COMPANY OY) Elokuva on koskettava kertomus ihmisen kyvyttömyydestä käsitellä häpeän ja vihan tunteita rakentavalla tavalla. Suomenlahden rannan nouseva aurinko avaa kuitenkin inhimillisyydelle ikkunan teloituskomennuskunnan sotilaiden mieliin, ja helvetin keskellä huumori tuntuu yhdistävän ihmisiä. Suursodan taustaa vasten pienen kansan kahtia jakautuneen diplomatian keskiössä on kyky mielistellä isompia, ja altavastaajan roolissa Jani Volanen suoriutuu ilmiömäisen hyvin. Kaikkien tulisi katsoa tämä tositapahtumiin pohjaava elokuva sisällissodan kauhuista. Luoti kun ei nimittäin perusta kohteensa talouspoliittisesta katsantokannasta, kun aivojen kappaleet lentävät kohti takana seisovaa kivimuuria. Matti Parkkinen Humoristinen opintomatka LIV STRÖMQUIST PRINSSI CHARLESIN TUNNE (SAMMAKKO) Liv Strömquistin nerokas sarjakuvakirja tarjoaa huumoriin puetun opintomatkan erityisesti länsimaisen kulttuurin rakentamiin miesja naismalleihin sekä niiden sisältämiin tunnepuolen tasoihin. Strömquist tarjoaa lukijalle oivalluksia pistämällä ”normaaliksi” luokitellut valta-asemat ja rakkauteen liitetyt teemat naurettavaan valoon. Esimerkit ja tilanteet on poimittu historiasta, taiteesta, populaarikulttuurista ja niin kutsutusta elävästä elämästä. Paikoin teesit ovat hieman yliampuvia, mutta huumorin ohella sivuilla vilisee lähdeviitteitä perustelevaan kirjallisuuteen. Tyyliltään sarjakuvakirja on koottu hyvin jaksotetusti kymmenen sarjakuvan ja välikevennysten paketiksi. Tyylilleen uskollisesti Strömquist yhdistää piirroksiin valokuvia ja käyttää jaksotukseen suuria kuvasivuja ja sydänhahmoa, jonka tunnetilat vaihtelevat analyysin tasoista riippuen. Aino Vasankari Stressittömyydessään määrätietoista MÄSÄ: VIIMESEN PÄÄLLE (LUOVA RECORDS) Mäsä on Jyväskylässä peruutettua keikkaa varten perustettu bändi, jonka piti jäädä suunnilleen yhden illan projektiksi. Ehkä tämä lyhytikäinen luonne mahdollisti sen verran vapautuneen otteen, että bändi jäi eloon. Helposti Sanna “Litku” Klemettiin henkilöityvä yhtye on määritellyt itsensä terapiaprojektiksi ja metapunkiksi. Litku on dominoiva hahmo lavalla, mutta toisella levyllä Mäsän yhteissoitto korostuu mukavasti. Punk-asenne kuuluu levyllä vapautuneena tunnelmana, mikä saattaa johtua juuri tietystä stressittömyydestä. Mäsän tarkoituksena on keskittyä rockin rajattomaan riemuun, ei hiomiseen. Tyylillisesti Mäsän puolituntinen soi paljolti hyvin nopeana ja kiihkeänä, välillä rauhallisempana. En määrittele Mäsän genreä sen tarkemmin, muttei sitä ainakaan mihinkään ramopunkin karsinaan sovi ahtaa. Riku Lehtoranta Taivaanrannan maalausta MANTARAY: NO MORE SIRENS (OMAKUSTANNE) Jyväskyläläinen Mantaray on ehtinyt toiseen levyynsä vuonna 2016 julkaistun Atlanticin jälkeen. Mantaray soittaa leijailevaa ja avaraa indierockia, jossa kuulee kaikuja postrockin, dreampopin ja shoegazen unenomaisesta maaperästä. Kaiutetut kitarakudelmat ja melankoliset lauluharmoniat luovat utuisan avaria äänikuvia, joiden pyörteisiin voi helposti uppoutua. Kuusihenkisen ryhmän yhteispeli ja dramatiantaju pysyy kasassa koko levyn ajan. Bändin soitanta on tyylikästä. Levyltä löytyy niin rytmikkäämpiä ja nopeampia pyrskähdyksiä kuin harmonisempia ambient-maalailujakin. Debyyttilevyyn verratuna No More Sirens on aavistuksen seesteisempi, levollisempi, aikuisempi ja tasapainoisempi teos. Yhtye ei enää kimpoile niin moniin suuntiin musiikissaan, vaan oma tyyli ja fokus, se olennainen, on löytynyt selkeämmin. Tatu Kuukkanen Elektroniikkaa pimeyden keskelle EDITORS: VIOLENCE (PIAS RECORDINGS) ”We ignore the darkness at the door”, laulaa Tom Smith Editorsin kuudennella albumilla. Tuohon riviin tiivistyy yksi Violence-levyn kantavista teemoista: vaikka maailma olisi vinksallaan, voimme tukeutua toisiimme ja suojautua maailman pahuudelta. Editors on yksi niistä brittiyhtyeistä, jotka löivät läpi nolkytluvun puolivälin indie rock -huumassa. Uusilla albumeillaan Editors on tosin siirtynyt kitararokista yhä syntikkavetoisempaan suuntaan, ja sama suunta jatkuu uutukaisella. Samalla Violence on yhtyeen popahtavin ja toiveikkain levy. Violence on melko hyvä albumi, jota vaivaa tietty epätasaisuus. Vaikka levy ajoittain kompuroi, pitävät huippukohdat kokonaisuuden onneksi plussan puolella. Arimo Kerkelä Tuttuja kauhukuvia mustassa laatikossa JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASTEATTERI: ULJAS UUSI MAAILMA JYT:in uusin produktio sijoittuu näennäisonnelliseen dystopiaan, jossa muun muassa lapsuus on karsittu tehon ja talouskasvun tieltä. Vastapainona huippulaskelmoidulle yhteiskunnalle toimii muurin takana sijaitseva reservaatti, missä ihmisillä on vielä vapautensa, mutta niukasti muuta. Huxleyn klassikon innoittaman ja työryhmän omista pohdinnoista ammentavan esityksen teemat ovat odotetusti muistakin dystopiatarinoista tuttuja. Osa uuden maailman kauhuista, kuten keinot liian inhimillisyyden hävittämiseksi, selitetään katsojalle auki, ja teemoja puivia, mietiskeleviä repliikkejä on paikoin runsaasti. Dystopia luodaan esityksessä valon, heijastuksen ja äänten avulla, ja niihin kytketyt koreografiat ovat mieleenpainuvia. Audion sekaan on myös ujutettu usea terävä viittaus nykyhetkeen. Näpäytyksistä ja hyvistä roolisuorituksista kumpuava huumori tuo esitykseen kaivattuja hengähdystaukoja. Irina Hasala
Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018 ARCH ENEMY sE • ASKING ALEXANDRIA uK • ATOMIROTTA • BASEMENT uK • DISCO ENSEMBLE EVELINA • JENNI VARTIAINEN • JVG • LAuRI TÄHKÄ • MESHuGGAH sE • MOKOMA • NOAH CARTER DK OLAVI uuSIVIRTA • PARIISIN KEVÄT • PIKKu G • PVRIS us • PYHIMYS • REINO NORDIN STAM1NA • SuPERORGANISM uK • THE HuNNA uK • VESTA • VON HERTZEN BROTHERS aleksanteri hakaniemi • BLIND CHANNEL • CIrCLE • EEVIL STÖÖ X KUBE • ENSIFErUM • ErJA LYYTINEN • GETTOMASA HAVE YOU EVEr SEEN THE JANE FONDA AErOBIC VHS? • HIGH SCHOOL DrOPOUTS • JESS & THE ANCIENT ONES • JOOSE KESKITALO • JUULIA KArINA • K-X-P • KYNNET • LITKU KLEMETTI • M • MAIJA VILKKUMAA • MArA BALLS • MMSP • NELLI MATULA • PASTOrIPIKE PIMEYS • PIrULAINEN • rUUSUT • SAMULI EDELMANN & OrKESTrA SUOrA LÄHETYS • SANTA CrUZ • SCANDINAVIAN MUSIC GrOUP SONATA ArCTICA • STIG DOGG • THE COMEDIANS • TUOMArI NUrMIO & LUUPÄÄT • TÖÖLÖN KETTErÄ • VILMA ALINA • YArI + paljon lisäyksiä luvassa! VOLBEAT DK • PROPHETS Of RAGE us • tHE OffSPRING us RuN THE JEwELS us • BIffY CLYRO uK • tHE SOuNDS sE CHEEK • fRENCH MONTANA us • ANTTI TuISKu kaikki lipputyypit myynnissä nyt! provinssi.fi/liput #provinssi provinssi.fi
Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018 GUMMERUKSENKATU 7 TI-SU KLO 15-02 fb luckybar.mk -15% OPISKELIJA-ALE KAIKISTA NORMAALIHINTAISISTA OLUISTA, SIIDEREISTÄ & VIINEISTÄ SANDELS-III 4,5€/0.5 L FIZZ SIIDERI 4,5€/0.33 L WWW.SOHWI.FI KESKIVIIKKOISIN Klo 14 -21.30 SOHWINGS -SIIPITARJOUKSET! MUISTA MYÖS HYVÄT OPISKELIJATARJOUKSET MM. BURGEREISTA JNE JNE!!! Vaasankatu 21 JYVÄSKYLÄ F OOD A lbum VOL. 13 UUSI RUOKALISTA ULKONA 11.4. JULKKARIPÄIVÄNÄ KAIKKI LISTAN ANNOKSET -50% TALON PUNA/VALKOVIINI 3,20 € 12cl olvi III-OLUT 3,90 € 0,4l KUOHUVIINI 3,90 € 12cl fizz dry apple OMENASIIDERI 4,30 € 0,33l TALON PUNA/VALKO/kuohuVIINI 19,90 € pullo Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiö sr Kauppakatu 11 A, 40100 Jyväskylä Puh. 029 180 4444, www.koas.fi Asuntojen pohjakuvat, hinnat ja hakeminen: www.koas.fi www.facebook.com/koas.fb Twitterissä ja Instagramissa @KOASJyvaskyla OPISKELIJAN KOTI JYVÄSKYLÄSSÄ Koasilla asut turvallisesti ja edullisesti, sillä kaikki asumismenot sisältyvät vuokraan; sähkö, vesi, tietoverkko ja pesutupa. Lisäksi asunnoissa on nopeat tietoliikenneyhteydet. Haettavana on yksiöitä, soluasuntoja ja perheasuntoja. KOAS Oletko kova PUHUMAAN? Suoramarkkinointi Mega Oy on 30-vuotias Suomen johtava telemarkkinointiyritys. Toimimme 17 paikkakunnalla työllistäen n. 400 henkilöä. Kuulumme Alma Media Oyj -konsernin Alma Talent -liiketoimintayksikköön. Meillä on sinulle TÖITÄ! 045 7731 3752 MEGADUUNI.FI Kysy myös kesätyötä!
25 Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018 Jos haluaa ylevöityä pääsiäisen sanoman, eli iänkaikkisen elämän, pariin, niin Jyväskylä Sinfonian perinteinen pääsiäiskonsertti Taulumäen kirkossa 28.3. on aivan hyvä vaihtoehto. Menot Opiskelijakevään kohokohta VUODESTA 1985 järjestetty, indieja vaihtoehtomusiikkiin keskittyvä Jyrock pääsi viime vuonna palaamaan taas remontoituun Ilokiveen ja on itseoikeutettuja kevään kohokohtia ainakin opiskelijoille. Kahden päivän tapahtumassa esiintyvät tänä vuonna perjantaina tanskalainen elektro-rockbändi VETO, jyväskyläläinen punk-kollektiivi Mäsä, rock’n roll -duo Ursus Factory, Kauko Röyhkän tuorein bändi Valhe, Lapkosta tutun Ville Maljan Dallas Kalevala, hardcorea, avantgardea ja spoken wordia yhdistelevä Lighthouse project, mysteeribändi Varjot sekä brittirockiin kallellaan oleva jyväskyläläinen Fresh Tides. Lauantaina esiintyvät räppäri Ruudolf, ruotsalainen popyhtye Hey El13.-14.3. ILOKIVI Tanskalainen elektro-rock-yhtye VETO on tekemässä muutaman vuoden tauon jälkeen paluuta ja nähdään tulevana kesänä myös esimerkiksi Roskildessa. ILOKIVEN ELOKUVAT TERO UUTTANA ARVOSTELEE TULEVIA NÄYTÖKSIÄ Reservoir Dogs QUENTIN TARANTINO | USA 1992 | 99 MIN MA 2.4. KLO 18.00 Oli aika, jolloin Quentin Tarantinon elokuvissa ei löpisty loputtoman pitkään täysin joutavia ja tarina oli koherentti. Niinä aikoina valmistui myös hänen paras tai toisiksi paras elokuvansa, vastaajasta riippuen. Reservoir Dogsissa ryöstökeikka menee pieleen, jonka jälkeen asiaa puidaan suljetussa tilassa asianomaisten kesken eikä väkivallalta voida välttyä. Coolien kävelyhidastusten lisäksi leffassa toimii jokseenkin kaikki ja se on oikein eheä rikoselokuva Tarantinon nokkelalla dialogilla höystettynä. Arvosana: 5/5 Tuntematon sotilas AKU LOUHIMIES | SUOMI 2017 | 179 MIN TI 3.4 KLO 18.00 Joku voisi olla sitä mieltä, että Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas on täysin tarpeeton elokuva. Itsekin näin etukäteen ajattelin, kenties jollain tasolla edelleen. Se ei varsinaisesti tuo kauheasti mitään uutta kirjan aiempien filmatisoinnit nähneelle, mutta samaan aikaan se on varsin hyvin toteutettu ja ohjattu modernisointi tutusta tekeleestä. Näyttelytyö on enimmäkseen toimivaa ja etenkin Eero Aho tekee Rokkana hienon suorituksen. Myös tehostepuolella Suomi antaa parastaan eikä elokuvan tarvitse hävetä yhtään amerikkalaisille sotaeepoksille sillä saralla. Elokuva on varsin riskitön ja varman päälle vedetty, mutta kenties se saa uudet sukupolvet kiinnostumaan jälleen kerran samasta tarinasta. Arvosana: 3/5 OHJELMISTOSSA MYÖS 26.3. KLO 18 THE RED TURTLE 27.3. KLO 18 HAPPY END 10.4. KLO 18 KEDI 16.4. KLO 18 POLTERGEIST 17.4. KLO 18 FANTASTINEN NAINEN 30.3. VAKIOPAINE BLUESja boogierockia kunnon takakenossa, värit päällä ja lasit silmillä soittava Talmud Beach rantautuu kuun lopulla taas vaihteeksi yhteen kotikaupungeistaan ja henkisistä kotikentistään. Petri Alangon, Aleksi Lukanderin ja Mikko “Silli” Siltasen muodostama kokoonpano tietää harvinaisen hyvin, miten boogie etenee. 14.4. KULTTUURITILA POP UP MUUSIKKO Olli Hirvasen ja tanssija Elina Wuethrichin intiimissä teoksessa Tähtiä turkin hihasta perinteiset muusikon ja tanssijan roolit unohtuvat: kokonaisuus rakentuu erilaisista äänimaailmoista ja liikemaisemista, joissa esiintyjät kulkevat ja kohtaavat. tekstit Menot-setä menotseta@gmail.com SONY BMG bow, rockia, punkia ja krautrockia yhdistelevät Teksti-TV 666 sekä tässäkin yhtyeessä vaikuttavan Teemu Tannerin sooloprojekti Kynnet, hiphoppari Versace Henrik, hardcoresta ja metallista ammentavat New Waters, Born to Cry, sekä svengaaviin kitarariffeihin ja kasari-syntikkasoundeihin uskovat Kaita Isäri Seppälä. Promoottori Ville Koiviston mukaan tämän vuoden ohjelmistossa näyttää painottuvan musiikkityyleistä kitararock. “Ei sitä ole mitenkään erikseen haettu, mutta näin tämä on näyttänyt muotoutuvan. Kun puhutaan, että rocktai kitaramusiikki on kuollut, niin mun mielestä se elää uutta tulemista.” 14.4. AALTO-SALI JOENSUULAINEN poikkitaiteellinen esittävän taiteen ryhmä RajaSpeksi saapuu neljännen speksi-esityksensä Sirkus Infernis myötä ensimmäistä kertaa Jyväskylään. Luvassa on hulvaton paketti improvisaatiota, musiikkia ja tanssia. Tänä vuonna RajaSpeksi tempautuu mukaan sirkuksen taianomaiseen maailmaan. Kaverukset Luca ja Karma pakenevat vankilasta ja päätyvät Sirkus Inferniksen palvelukseen. Tämä sirkus ei kuitenkaan ole ihan tavallinen sirkus… 14.4. JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO MUSIIKKIPITOINEN esitys Ei huono Jorma Uotinen kertoo Jorma Uotisen kiehtovasta elämästä, sen eri vaiheista, taipaleen hienoista ja vaikeistakin hetkistä todenmakuisesti. Tarina kuljettaa Porista Pariisiin ja tunnelmista toiseen. Draamakonsertissa kuullaan muun muassa kappaleet La vie en rose, Sulle silmäni annan, Where the wild roses grow, Rakkauden jälkeen, Padam padam sekä Dance me to the end of love. Maarit Pyökärin ohjauksessa näyttämölle nousevat Uotisen lisäksi Trio Avec ja Helena Lindgren. 27.3. TEATTERI MIILU SURUISTA voi löytää kauneutta ja ahdistavista tilanteista koomisuutta varsinkin, jos koolla on sekalainen joukko vaikkapa merenneitoja, kirjoittajia tai pakolaissusia. Kuusi kulkijaa kohtaa toisensa maailmanlopun ja yöllisen elämän merkeissä. Olemassaolon kosminen yksinäisyys innoittaa välillä runollisiin puheenvuoroihin. Välillä taas liikutaan vähemmän ylevissä merkeissä. Aino Martiskaisen käsikirjoittamaa ja ohjaamaa näytelmää Pyydettiin siipiä esitetään Jyväskylän Kansannäyttämöllä toukokuulle saakka. JYRI KERONEN MIN N A ES AN TY TÄ R TUOMO TUOVINEN MATTI HÄYRYNEN 31.3. POPPARI HEBOSAGIL on jo vuosikymmenen marginaalissa ihastuttanut oululainen yhtye, jonka omintakeisessa metelissä on syvyyttä, raivoa, herkkyyttä, vitutusta ja kauneuttakin. Tyylillisesti hankalasti lokeroitavissa olevaa yhtyettä lienee paras kuvailla heidän omalla puujalkasloganillaan ’New Wave of Finnish Suomi Rock’, joku puhuu “hippisludgesta”. Illan avaa kotikaupungistaan Jyväskylästä Euroopan kiertueensa aloittava instrumentaaliduo NYOS. VEERA UUTINEN ”KITARAROCK EI OLE KUOLLUT, VAAN ELÄÄ UUTTA TULEMISTA.” Jyrockin promoottori Ville Koivisto
Yhteisöt 26 Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018 Parempaa olutkulttuuria JUOMA. Olutseura DOS yhdistää opiskelijoita yli korkeakoulurajojen olutlasin ääreen. Seura haluaa rohkaista tutustumaan muihinkin oluisiin kuin baarin hanasta löytyvään keskiolueen. V ihreän Haltiattaren ulkopuolella hytisee ihmisiä 20 asteen pakkasessa odottamassa pääsyä kylmien tuoppien ääreen. Olemme tulossa juomaan olutta olutseura DOSin maisteluiltaan. Tasan kuudelta ovet avataan ja meidät ohjataan pöytiin. Tunnelma on rento, ja monet tuntevat toisensa jo etukäteen. En ole kuitenkaan ainut ensikertalainen, vaan muutama muukin käsi nousee, kun puheenjohtaja jakaa jäsenkortteja ja haalarimerkkejä uusille jäsenille. Tämänkertaisen olutillan teemana on pohjoismaiset oluet. Jokaisesta pohjoismaasta maistellaan yhtä tuotetta, joka arvioidaan osallistujille jaettavalle lomakkeelle. Illan isäntä Sampo Välimaa esittelee oluet, niiden mausteet ja erikoisuudet. Jo oluita laseihin kaadettaessa saa juoman ulkonäkö ja koostumus kommentteja. En tiedä, kuinka olutta tulisi oikeaoppisesti maistaa, mutta seuraan kokeneempien oluen maistelijoiden toimintaa. Ennen huikan ottamista pyörittelen lasia ja nuuhkin oluen aromeja. Tuoksu on hyvä, jopa kukkainen. Ensimmäinen kulaus otetaan vasta aromien tunnustelun jälkeen. Olut maistuu raikkaalta, ehkä hieman sitruunaiselta. Mieto norjalainen saa arviossani neljä tähteä. OLUTSEURA DOS aloitti toimintansa tammikuussa 2013, kun jyväskyläläiset opiskelijat Jori Hurula ja Mikael Markkula huomasivat, ettei Jyväskylässä ollut sen kaltaista toimintaa oluesta kiinnostuneille opiskelijoille. Nykyään seura kokoaa satoja opiskelijoita tiedekunnasta ja korkeakoulusta riippumatta olutlasien ääreen. Seura on ottanut tavoitteekseen poikkitieteellistää toimintaa entisestään. “Myös Jamkin puolelta on saatu opiskelijoita mukaan DOSin toimintaan”, DOSin hallituksen puheenjohtaja Toni Alho iloitsee. Alhon mukaan vain harva jyväskyläläinen opiskelijayhdistys onnistuu yhtä hyvin kokoamaan eri oppilaitosten opiskelijoita yhteen. “Hyvä seura ja juoma yhdistävät kaikkia”, Alho toteaa. Hän toivoo DOSin voivan edistää ennakkoluulotonta suhtautumista olutharrastukseen ja rohkaisevan tutustumaan erilaisiin oluisiin. “Ei tarvitse olla olutharrastaja tullakseen mukaan. Vaikkei vielä edes pitäisi oluista, voi olutillassa yllättyä”, Alho tuumaa. MONET ILLAN vieraista ovat käyneet olutilloissa jo seuran alkuajoista asti. DOSin pitkäaikainen jäsen Olli Huuhtanen kertoo käyneensä tapahtumissa aktiivisesti jo vuosien ajan. “Parhaiten mieleen ovat jääneet ulkomaan vierailut ja isommat juhlat, kuten Oktoberfestit”, Huuhtanen muistelee. Ilta jatkuu kotimaisella sahdilla. Samea, banaanimainen tumma juoma jakaa mielipiteitä. Osa jättää lasin lähes koskemattomaksi. Monien suosikiksi nousee illan viimeisenä tarjoiltava suklainen ja kahvimainen olut Tanskasta. Vaikka illan virallinen osuus on ohi, iso osa osallistujista jää vielä jatkamaan iltaa tiskiltä haettujen oluiden äärelle. teksti Anna Mikkola kuva Laura Kangas Olutseura DOSin puheenjohtajan Toni Alhon mielestä hyvä juoma yhdistää. VAIKKA EI EDES PITÄISI OLUISTA, VOI OLUTILLASSA YLLÄTTYÄ. OLUTSEURA DOS z Alun perin vuonna 2003 seura toimi Dumpin Olutseurana. Vuonna 2013 toiminnan hiivuttua seura herätettiin henkiin poikkitieteellisenä. z Yhdistyksen tarkoituksena on ylläpitää ja tukea olutkulttuuria Jyväskylän korkeakoulujen opiskelijayhteisöissä. z Olutseura DOS järjestää säännöllisesti olutiltoja. Niiden lisäksi yhdistys järjestää muun muassa ulkomaan ekskursioita, viski-, siiderija viini-iltoja ja Oktoberfestin. z Seuralla on noin 420 jäsentä. Dossilaiset tunnistaa haalareiden hihassa olevasta haalarimerkistä. z Jäseniksi hyväksytään pääasiassa Jyväskylän yliopiston tai ammattikorkeakoulun täysi-ikäisiä opiskelijoita. TÄLLÄ PALSTALLA JULKAISTAAN JUTTUJA OPISKELIJAELÄMÄÄN LIITTYVISTÄ YHTEISÖISTÄ. JUTTUVINKIT OSOITTEESEEN PAATOIMITTAJA@JYLKKARI.FI
Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018 JYLKKÄRIN PÄÄTOIMITTAJA JARNO LISKI: T E R V E T U L O A M A I S T A M A A N G R I L L I H E R K K U J A Rentukan ravintolassa tarjoillaan grillilistan tuotteita keskiviikko-, perjantaija lauantai-iltaisin klo 20.00–22.00. Hinta: 9,90 €/kpl, opiskelijakortilla 10 % alennus. E L Ä V Ä N K Y L Ä N S Y D Ä N H E A R T O F A L I V I N G V I L L A G E 1 . H U B E R T I N H U I L U makkara-annos lämpimän perunasalaatin kera, coleslaw 2 . C H I C K E N & C H I P S bataattiranskalaisten kera, coleslaw ja currymajoneesia 3 . F I S H & C H I P S ranskalaisten perunoiden kera, coleslaw ja tartarmajoneesi 4 . P E KO N I H A M P U R I L A I N E N ranskalaisten perunoiden kera, coleslaw 5 . V E G E H A M P U R I L A I N E N ranskalaisten perunoiden kera, vege coleslaw 6 . V E G E P I TA bataattiranskalaisten kera, vege coleslaw Taitoniekantie 9, Jyväskylä R E N T U K K A . F I
Helpotus 29 Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018 J umittaako opinnäytteen kirjoittaminen? Väsyttääkö kevään opintoruuhka? Silloin kannattaa lähteä palauttelulenkille metsään. Lukuisten tutkimusten mukaan luonnonympäristö auttaa ja ennaltaehkäisee stressiä, ahdistusta ja masennusta. Jo vartti metsäisessä ympäristössä riittää laskemaan verenpainetta, sydämen sykettä ja hengitystiheyttä. Säännöllinen liikkuminen luonnonympäristössä kasvattaa luovuutta ja keskittymiskykyä sekä pidentää elinikää. Jyväskylässä luonto on lähellä. Esimerkiksi Kortepohjassa asuvilla on mahdollisuus liikkua luonnossa alle kilometrin päässä sijaitsevassa Haukanniemessä. Tuomiojärveen työntyvästä niemestä löytyy niin avaraa peltomaisemaa kuin hämyisää metsäympäristöä. Kävelemällä kylästä niemen kärkeen ja takaisin saa kerrytettyä jo neljän kilometrin lenkin. Savisen maan vuoksi kostealla säällä jalkinevalintaan kannattaa kiinnittää huomiota. Haukanniemi on suosittu ulkoilualue ja täynnä ahkerasti käytettyjä polkuja, joilla voi kohdata koiranulkoiluttajia, kävelijöitä, hiihtäjiä ja pyöräilijöitä. Suurin osa poluista vie pohjoiskärjessä olevalle, kaupungin hoitamalle nuotiopaikalle. Polttopuuhuoltoa tulipaikalla ei ole, mutta omat puut mukaan ottamalla saa retkieväät lämmitettyä. HAUKANNIEMI ON ollut kaupungin metsäsuunnitelmalla rauhoitettu alue. Suojelustatus muuttui alkuvuodesta, kun osa alueesta siirtyi luonnonsuojelulain piiriin. Haukanniemi on yksi kuudesta kohteesta, jotka Jyväskylän kaupunki lahjoitti luonnonsuojeluun osana Luontolahjani satavuotiaalle -kampanjaa. Päätöksellä turvataan Haukanniemen luonnon monimuotoisuus. Reilun kahdeksan hehtaarin alueella sijaitseekin yksi kaupungin laajimmista ja monimuotoisimmista lehtokokonaisuuksista. Päätöksen mukaan vain niemen keskija pohjoisosa ovat luonnonsuojelulain piirissä. Laki rajaa toimintaa suojelualueilla, mutta Haukanniemen virkistyskäyttöön suojelupäätös vaikuttaa vain vähän. Ruokasieniä ja -marjoja saa edelleen poimia suojelualueellakin, mutta muita sieniä ja kasveja ei. Polttopuita nuotiota varten alueelta ei luonnollisesti saa kerätä. Kävellä saa sekä poluilla että polkujen ulkopuolella ja pyöräily on edelleen sallittu suojelupäätöksen osoittamilla polku-urilla. Alueella ulkoilevien koirien tulisi olla kytkettyinä ympäri vuoden. Haukanniemen virkistysaluetta kehitetään jatkossakin ulkoilijoita ajatellen. Suunnitelmissa on ollut mm. sillan ja esteettömän reitin rakentaminen niemen pohjoisosaan. ERI PAIKKAKUNNILTA TULEVAT OPISKELIJAT HAUKKUVAT KOTIKUNTANSA OMALLA MURTEELLAAN. PASKA KOTISEUTU Asikkalan puiset portaat ASIKKALA ON suosittu mökkipaikkakunta Päijät-Hämees, ja sen takii on tullu tutuks vastailla ihmisten kysymyksii siitä, mitä eroo on Asikkalal ja Vääksyl. Monesti turistei nimittäi hämää se, et monis tienviitois lukee Vääksy eikä Asikkala. Vääksyl on alunperin tarkotettu kanavaa ympäröivää aluetta, mutta nykyään se on käytännös synonyymi Asikkalan keskustalle. Joskus me paikkakuntalaiset saatetaa viel sekottaa pakkaa lisää puhumalla Vääksyst niinku se tarkoittas koko Asikkalaa. Mäki saatan sanoo meneväni viikonlopuks Vääksyyn, vaik oon peräkyliltä. YKS IHMISILLE Asikkalast mielee tuleva asia on Asikkalan puiset rattaat -rallatus, jota aletaan lauleskella, kun kertoo mist on kotosin. Laulun mukaa ne rattaat on huonoi kulkeen ja menee niin näin ylämäessä, alamäessä ei ollenkaa, niin tottakai on aiheellist kysyy, et mitenkäs siel Asikkalas tehään nii huonoi rattait. Ees kotiseutumuseos töissä ollu kaveri ei osannu kertoo, mihin toi sanotus oikeesti liittyy. Ite oon alkanu kallistuu sille linjalle, et kysees on pelkkä myytti. MEILT ON kotosi muutama julkkiski. Asikkalast on lähtösin suunnistuksen maailmanmestari Minna Kauppi, jolle on Vääksyn kanavan lähistölle pykätty oma patsas tai muistomerkki. Uistinmies Lauri Rapala on kans saanu omansa kanavan pieleen, koska kalamiehet tykkää siit. Paljo julkisuuessa ollu asikkalalaine on entine kansanedustaja James Hirvisaari. Se oli eduskunnas persuis kunnes se teki natsitervehyksen. Sit James yritti tehä muutosta vuon 2011, mut se yritys kaatus. On se taiettu pariin otteeseen haastaa oikeuteenki kiihotuksest kansanryhmää vastaan. Mut James on onneks Kalkkisist, joka on vääräl puolel Päijännettä. ON ASIKKALAS ollu muitaki, joita ulkomaalaset ei oikeen miellytä. Jyrki Sukula kävi laittaas hotelli Tallukan kuppilan kondikseen ja vuot myöhemmin siihen tuliki vastaanottokeskus. Jotkut päätti sit purkaa portaat, jotka vei sen hotellin taakke. Laudat kuitenki jätettii siihe lähimaastoon, nii et portaat saatii korjattuu. Myöhemmin kävi nii harmillisesti, et portaat purettii uuestaan ja samalla lauat varastettii kokonaan. Sit kun Lahen Hennalaan tuli pakolaisii, sitä vastustettiin eri asuis mellakoien. Mukana heilu myös yks KKK-asuun pukeutunu tyyppi, joka oli tietty asikkalalaine. Asta Järvinen Lievitystä stressiin luonnosta LUONTO. Luonnossa liikkumisen tiedetään kohentavan elämänlaatua ja viheralueen lähellä asumisen jopa vähentävän sairauksia. Vuoden alussa Jyväskylä sai kuusi uutta luonnonsuojelualuetta, joista yksi on aivan ylioppilaskylän vieressä. Haukanniemen luonnonsuojelualueen nuotiopaikalla voi tehdä tulet omista polttopuista. teksti ja kuva Sini Malminiemi HAUKANNIEMEN VIRKISTYSKÄYTTÖÖN SUOJELUPÄÄTÖS VAIKUTTAA VAIN VÄHÄN.
Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018 Maailmalla 30 JYLKKÄRIN ENTINEN TOIMITTAJA RAPORTOI MATKASTAAN MAAILMAN YMPÄRI. ARIMO REISSAA Halki eteläisen Afrikan ANNOIN BLOGINI seuraajien päättää alkuvuoden matkakohteeni. Eteläinen Afrikka vei voiton Väli-Amerikasta, joten viimeiset pari kuukautta olen kulkenut Etelä-Afrikasta Zimbabwen, Sambian ja Tansanian kautta Keniaan. Reppureissaajalle Afrikka on paikoin kallis kohde. Safarit ja muut turistiaktiviteetit on hinnoiteltu rikkaille länsimaalaisille, ja monille nähtävyyksille pääsee vain omalla autolla. Auton vuokraus tai taksin ottaminen yksin tulisi todella kalliiksi. Paikallisten torien ja kojujen ruoat ovat sentään halpoja. Silti eteläinen Afrikka tuntuu paikalta, jossa turistin olisi todella helppo törsätä todella paljon rahaa todella nopeasti. MATKAILU AFRIKASSA on haastavaa, mutta turistin vaikeudet ovat pieniä verrattuna paikallisten ongelmiin. Eriarvoisuus jyllää, kehitysrahat katoavat korruptioon ja vain harvoissa valtioissa on oikeasti toimiva demokratia. Vanhojen siirtomaiden rajaviivoja vedettiin heimolinjoista välittämättä, mikä on aiheuttanut paljon jännitteitä maiden sisällä. Jos minun pitäisi kuvata näiden maiden politiikkaa parilla sanalla, kutKENIA. Eteläisessä Afrikassa haaveillaan paremmasta huomisesta, jonka saapumisesta ei ole takeita. suisin sitä kiehtova sekasotkuksi. Vaan juuri nyt monet eteläisen Afrikan maat elävät poliittista murrosta. Etelä-Afrikan korrupitosyytteissä ryvettynyt presidentti Jacob Zuma savustettiin ulos helmikuussa. Zimbabwen diktaattori Robert Mugabe syrjäytettiin marraskuussa lähes neljänkymmenen hallintovuoden jälkeen. Kenian presidentti Uhuru Kenyatta sentään säilytti paikkansa syksyn 2017 presidentinvaaleissa, mutta tammikuussa ”kansan presidentiksi” julistautunut oppositiojohtaja Raila Odinga horjuttaa presidentin asemaa. OLEN KYSELLYT paikallisilta majoittajiltani, millaisena he näkevät maidensa lähitulevaisuuden. Vastaukset ovat olleet varovaisen toiveikkaita. Esimerkiksi Mugaben väistyminen oli hartaasti odotettu helpotus. Silti juuri kukaan ei usko, että Zimbabwen kurssi kääntyisi kertaheitolla. Uusi presidentti Emmerson Mnangagwa kun edustaa samaa valtakoneistoa kuin edeltäjänsäkin. Toisaalta esimerkiksi Etelä-Afrikan tuore presidentti Cyril Ramaphosa on julistanut taistelevansa korruptiota vastaan. Myös Tansanian presidentti John Pombe Magufuli on tunnettu korruption ja törsäilyn vastaisista tempauksistaan. Aika näyttää, tuovatko uudet hallitsijat mantereelle todellista muutosta. Arimo Kerkelä ARIMOTRAVELS.COM Kiinalaisten rahoittama TAZARA-juna vie Sambiasta Tansaniaan kahdessa päivässä. ARIMO KERKELÄ
Kasvo 31 Jyväskylän ylioppilaslehti 3/2018 KATUSAARNAAJA KALIFORNIASTA PERSOONA. Tultuaan Havaijilla uskoon David Abreu muutti vaimon perässä Yhdysvalloista Suomeen vuonna 1991. Kolme vuotta myöhemmin häneen iski Pyhä Henki ruotsinlaivalla. ”OLIN MENOSSA tekemään lähetystyötä Norjan olympialaisiin vuonna 1994. Laivalla matkaseurueeni kanssa kohtasimme juopuneita ihmisiä. Rukoilimme heidän puolestaan, ja silloin tunsin Pyhän Hengen ensimmäisen kerran. Käsivarsiani alkoi nipistellä, ikään kuin minulle olisi annettu pieniä sähköshokkeja. Kun saavuimme maihin Ruotsiin ja lähdimme ajamaan kohti Norjaa, alkoi kunnolla tapahtua. Istuessani autossa ylitseni alkoi vyöryä voimakkaita aaltoja toisensa jälkeen ja ääneni muuttui matalammaksi. Viimeinen niitti oli matkalla löytämäni lentolehtinen, jossa puhuttiin Jeesusta vastaan. Sen nähdessäni täytyin pyhällä raivolla, ja aloin saarnata evankeliumia ympärilläni olleille ihmisille. Se oli hallitsematonta huutamista. Tunsin olevani kuin mikäkin Johannes Kastaja. Silloin tiesin saaneeni Pyhän Hengen. Se oli äärimmäisen henkinen kokemus. Sittemmin minun on täytynyt opetella hillitsemään sisälläni olevaa voimaa. Aloin saarnata evankeliumia Jyväskylässä tuon Norjan-matkan jälkeen. Olen saarnannut kaduilla yli 20 vuoden ajan lähes päivittäin, satoi tai paistoi. Välillä ihmettelen, miksi Jeesus valitsi minut. Miksi juuri minä palelen pakkasella keskellä pientä suomalaista kaupunkia ja kerron ihmisille Jeesuksesta? Se on mysteeri. Olen ollut kristitty vuodesta 1986 lähtien. Asuin ennen uskoon kääntymistäni Los Angelesissa, ja olin todella pahassa jamassa. Ryyppäsin ja käytin huumeita, pyörin diilereiden ja muiden kaltaisteni addiktien kanssa. Se oli turmiollista elämää. Jossain vaiheessa tajusin, että minun on päästävä pois: pois Los Angelesista, pois siitä elämästä. Lähdin Havaijille. Siellä kuulin Jumalan Sanan. Juttelin erään kristityn kanssa banianviikunapuun alla puolisen tuntia Jumalasta ja uskosta. Viisi päivää myöhemmin tunsin valon. Aloin jälleen hymyillä. Lopetin päihteiden käytön, mutta todellinen kuntoutuminen pois entisestä elämästäni vei useita vuosia. Tämä kaikki lähti tuosta yhdestä miehestä, joka kertoi minulle Jumalasta. Ilman häntä olisin varmaan kuollut. Jumala haluaa, että ihmiset pelastuisivat, mutta se ei tapahdu itsestään: ihmisten täytyy kuulla Hänen sanansa. En minäkään lähtenyt Havaijille etsimään pelastusta, mutta onnekseni se osui kohdalleni. Tutustuin siellä lähetystyötä tekeviin ihmisiin maailman eri kolkista, tapasin vaimoni ja päädyin lopulta Suomeen vuonna 1991. Alunperin olen kotoisin Concordista, Kaliforniasta. Ammatiltani olen rakennusmaalari, ja niitä hommia teen yhä edelleen aina kun pystyn. Olemme sittemmin eronneet vaimoni kanssa, mutta välimme ovat hyvät. Aina kun minulla on vapaa-aikaa, pyöräilen Jyväskylän keskustaan auttamaan Jumalaa. Sillä ihmiset ovat hukassa. Heidän on kuultava Hänen sanansa.” DAVID ABREU z 55-vuotias kristitty katusaarnaaja. z Kotoisin Concordista, Kaliforniasta. z Tuli uskoon vuonna 1986 Havaijilla, jossa tapasi suomalaisen naisen. z Meni tämän naisen kanssa naimisiin ja muutti Jyväskylään vuonna 1991. z Omien sanojensa mukaan koki Pyhän Hengen ensimmäisen kerran ruotsinlaivalla vuonna 1994. z Saarnannut evankeliumia Jyväskylän kaduilla 20 vuotta. z Ammatiltaan rakennusmaalari. teksti ja kuva Eetu Halonen
pe 23.3.–25.5. klo 12–13.30 ja 6.4.,27.4. klo 16.30 opastukset näyttelyyn pe 20.4. klo 15-18 Radikaalit pistot –työpaja, maksuton, ei ilm. pe 20.4. klo 18–21 Late Nights – tanssiopiston ja bändipajan esityksiä, pop up-kahvila perjantaisin 25.5. saakka klo 14–17 Avoin paja, maksuton, ei ilm. la 7.4., 21.4. ja 12.5. klo 12–16 Grafiikan työpajat, Galleria Ratamo, Veturitallinkatu 6 5 e sis. mat., ohj. Iana Vulpe. la 24.3., 14.4., 5.5. ja 26.5. klo 12–15 Grafiikan työpajat taidemuseolla, ohj. Iana Vulpe 12 e /paja, alle 24-vuotiaille maksuton su 8.4. klo 12–15 Intuitiivinen maalaus, 12 e Katso tarkempi ohjelma www.jyvaskyla.fi/taidemuseo/nayttelyt/tapahtumat#jkltaidemuseo Kauppakatu 23, Avoinna ti–su 11–18 6/3/0 €, vapaa pääsy taide-, museoalojen ja OKL:n opisk. sekä 2018 alle 24-v. JYVÄSKYLÄN TAIDEMUSEO facebook.com/Jyvaskylantaidemuseo Instagram @jkltaidemuseo