Ylistölle uusi hiukkaskiihdytin Syklotroni kuittaa Venäjän velat. Uutiset 2 Esittelyssä feissarien alalajit. Sivu 7 Anteeksi, saanko häiritä hetken? Vinokino on vähemmistöjen juttu. Kulttuuri 11 Leffoja ihan homona NUMERO 3/2007 12. HELMIKUUTA – 26. HELMIKUUTA 48. VUOSIKERTA Epäilty KESKIAUKEAMA
12.2.07 UUTISET 2 Venäjä maksaa Neuvostoliiton-aikaiset velat loppuun rakentamalla syklotronin fysiikan laitokselle. JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON fysiikan laitokselle rakennetaan uusi hiukkaskiihdytin. Kiihdyttimen eli syklotronin toimittaa pietarilainen Efremovinstituutti osana Venäjän viimeistä maksuerää Neuvostoliiton-aikaisista veloista. Uusi syklotroni on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2009. Tällä hetkellä Ylistönrinteellä sijaitsee yksi hiukkaskiihdytin. Uusi kiihdytin rakennetaan todennäköisesti vanhan yhteyteen fysiikan laitoksen pysäköintipaikan viereen. ”Nykyistä hiukkaskiihdytintä käytetään yli 7 500 tuntia vuodessa. Kun vuodessa on yhteensä 8 800 tuntia, ei esimerkiksi huolloille jää paljoakaan aikaa”, yli-insinööri Pauli Heikkinen fysiikan laitokselta kertoo. Hiukkaskiihdyttimiä käyttävät lähinnä tutkijaryhmät. Nykyisessä syklotronissa vierailee vuosittain yli 200 kansainvälistä tutkijaa. YLISTÖNRINTEEN UUSI syklotroni on osa Venäjän yhteensä 30 miljoonan dollarin arvoista maksuerää Neuvostoliiton-aikaisista veloista Suomelle. Vajaan kuuden miljoonan euron arvoinen syklotroni on sen suurin yksittäinen projekti. ”Velka olisi ollut mahdollista maksaa rahalla jo aikaisemmin, mutta rahan sijaan päädyttiin poikkeukselliseen yhteistyömuotoon, eli tieteen alaan liittyvän tavaran vaihtoon”, Venäjän federaation kaupallinen edustaja Valeri A. Shljamin kertoo. Sopimuksen pääarkkitehteina ovat olleet Shljamin sekä kauppaja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen. Molemmat vierailivat fysiikan laitoksella tammikuun lopussa kertomassa hankkeesta. FYSIIKAN LAITOKSEN nykyinen hiukkaskiihdytin on ruotsalaista tekoa. Asiantuntijat vakuuttavat, ettei yhteensopivuusongelmia tule, vaikka syklotronit on valmistettu eri valtioissa. Ylistönrinteen uuden syklotronin rakentava Efremov-instituutti on aikaisemmin rakentanut Turkuun Åbo Akademin käytössä olevan kiihdyttimen. ”Venäläisen ja länsimaisen huipputeknologian välillä näki ennen eron, mutta ei enää. Olen nähnyt Åbo Akademin syklotronin, ja sen voi laittaa aivan samalle viivalle muiden kanssa”, yli-insinööri Pauli Heikkinen kertoo. Mikko Mattlar toimittaja@jyy.fi Ylistönrinteelle uusi hiukkaskiihdytin Tiedotusvälineille kerrottiin ennenaikaista tietoa Yhteistyösuunnitelmia moneen suuntaan Jyväskylän yliopiston toimintaja taloussuunnitelma vuosille 2008– 2011 lupailee lisää yhteistyötä kansainvälisten huippuyliopistojen kanssa. Yhteisiä projekteja on luvassa myös muiden kotimaisten tutkimuslaitosten, yritysten sekä ammattikorkeakoulun kanssa. Tammikuun lopussa julkaistun suunnitelman mukaan lähivuosina perustetaan myös tiedekuntakohtaisia palvelukeskuksia, jotka tarjoavat erityisesti talousja henkilöstöpalveluja. Suunnitelman tilaohjelmaan sisältyy uudistilojen rakentaminen Chydenius-instituuttiin Kokkolaan. Seminaarinmäen rakennuksista seuraavaksi remontoidaan Seminarium-rakennus. H EIKKI V IHEMÄKI FYSIIKAN LAITOKSEN uuden hiukkaskiihdyttimen tiedotustilaisuudessa kerrottiin yksityiskohtaisesti kiihdyttimen ympärille tulevan lisärakennuksen rakentamisesta. Tilaisuudessa ei mainittu, ettei nykyisen syklotronirakennuksen laajennusosasta ole vielä päätetty virallisesti. Lisärakennuksen rakentaminen lipsahti faktana myös yliopiston tiedotteeseen. Piirustusten esittelyn lisäksi itse rakennuksen toteuttava yritys mainittiin nimeltä, ja myös lisärakennuksen rakennuskustannusten takaisinmaksusta puhuttiin aivan kuin asia olisi jo lyöty lukkoon. Tosiasiassa lisärakennuksen rakentaminen on vasta neuvotteluasteella. ”Hankesuunnittelu on kesken. Tällä hetkellä laaditaan alustavaa budjettia”, yli-insinööri Pauli Heikkinen kertoo. Hänen mukaansa rakennustöiden aloittamisessa ei kuitenkaan pitäisi olla mutkia matkassa. Esimerkiksi valituksiin hän ei usko. ”Hyvin pieni osa lisärakennuksesta tulee maan pinnalle, eikä paikalla ole esimerkiksi puistoa, joka pitäisi sen tieltä poistaa. Periaatteessa valitukset ovat mahdollisia, mutta alue on jo kaavassakin varattu syklotronin laajennukselle”, Heikkinen sanoo. Tiedotustilaisuudessa esiteltiin toiveikkaasti jo piirustuksia lisärakennuksesta. Sen pitäisi olla täysin valmiina kahden vuoden päästä, jotta kiihdytintä voidaan alkaa rakentaa sen sisälle. Uusi hiukkaskiihdytin rakennetaan vanhan viereen tulevaan lisärakennukseen. Yli-insinööri Pauli Heikkisen mukaan laajennus on paikallaan. Professori Juha Äystö (vas.) ja yli-insinööri Pauli Heikkinen (oik.) esittelivät tiedotustilaisuudessa lisärakennusta luonnospohjalta. Mukana oli myös vararehtori Timo Tiihonen (kesk.).
3 Valitsetko ehdokkaan vaalikoneen perusteella? Miksi junat myöhästelevät pakkasella, VR:n liikennepäällikkö Mauno Haapala? Siihen on monta syytä. Pakkanen aiheuttaa kalusterikkoja, ja kun yksi juna hyytyy asemien välille, se voi tukkia ratalinjan ja myöhästyttää muita junia. Myös yhteysjunaverkosto kärsii, jos joku juna on myöhässä. Vika yhdessä junassa voi aiheuttaa myöhästymisiä kymmenelle junalle. Millaisia kalusterikkoja pakkanen yleensä aiheuttaa? Paineilmajärjestelmään voi tulla ilmavuotoja. Ongelmia on ollut hätäjarrutuksiin tarvittavissa kiskojarruissa. Sellaiset vaaditaan, kun junan nopeus on yli 140 km/t. Pendolinoissa lumi ja jää voivat lamauttaa kallistusjärjestelmän, ja silloin ei kaarteissa ajetakaan 140 vaan 110 kilometriä tunnissa. Yksittäiset veturit saattavat hajota ja yksittäiset pendolinot hyytyä. Voivatko viat aiheuttaa junille vaaratilanteita? Olen ollut rautateillä 37 vuotta, enkä ole nähnyt ensimmäistäkään riskitilannetta. Järjestelmät on rakennettu toimimaan niin, että matkustajille ei aiheudu mitään vaaraa. Millaisiin junien myöhästymisiin ihmisten kannattaisi kovilla pakkasilla varautua? Kovilla pakkasilla on hyvä varautua 10–30 minuuttiin. Mutta moni juna ei tietenkään myöhästy lainkaan. Voiko VR tehdä asialle mitään? Teemme kaikkemme, että saamme myöhästymiset minimoitua. Sitä ei kuitenkaan voi ennalta tietää, minkä veturin pakkanen rikkoo. Jos minulla olisi sellaiset ennustajan lahjat, lottoaisin joka viikko kahdella kupongilla. Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.fi Miksi junat myöhästelevät pakkasella? Vaalikoneita jo joka lähtöön Laura Pitkäjärvi , 19, kemia: ”En valitse. En käy ollenkaan katsomassa vaalikoneiden tuloksia.” Anu-Riikka Mäki , 19, kemia: ”Käyn varmaan katsomassa tulokset, mutta teen päätöksen muilla keinoilla.” Tauno Toikka , 23, fysiikka: ”Ainakin tähän asti olen äänestänyt vaalikoneen tuloksen mukaan.” Juhana Pernaa , 22, kemia: ”En ole ikinä kokeillut, mutta kai se on ihan pätevä systeemi. Voisi kai niitä käydä testaamassa.” Nuorten ja opiskelijoiden vaalikone on lyhyessä ajassa kerännyt vakuuttavasti vastaajia. INTERNETIN VAALIKONEIDEN määrä jatkaa turpoamistaan. Suurimpien tiedotusvälineiden koneiden lisäksi nettiin on eduskuntavaalien alla ilmestynyt paljon vaihtoehtoisia vaalikoneita. Oma koneensa on esimerkiksi Animalialla, vapaa-ajattelijoiden liitolla ja kansalaisjärjestöillä. Ensimmäistä kertaa myös nuoret ovat saaneet oman vaalikoneen. Mediatutkija ja puheviestinnän lehtori Leena Mikkola ei ole yllättynyt paisuneesta määrästä, sillä myös kysyntää löytyy. Hänen mukaansa vaikuttamisen peruslakeihin kuuluu ihmisten taipumus etsiä omia arvoja ja asenteita lähellä olevia tiedonlähteitä. ”Informaation välitys ja lähestyttävyys paranee, kun useammat tahot tarjoavat vaalikoneitaan. Esimerkiksi nuoret todennäköisesti pitävät heille suunnattua vaalikonetta muita luotettavampana.” Mikkolan mukaan vaalikoneen luonne on enemmän keskustelua herättävä kuin varsinaiseen äänestyspäätökseen tai ehdokkaan valintaan vaikuttava. Internetin avulla päästään silti kiinni laajempaan äänestäjäkatraaseen. ”Nettiä käytetään markkinoinnin ja mainonnan välineenä, ja sen avulla tavoitetaan perinteisiä medioita seuraamattomia kohderyhmiä, kuten nuoria. Heidän kiinnostuksensa on mahdollista herättää. Nuoriso ei ole passiivista kuten väitetään, huomio on vain suuntautunut muihin vaikuttamiskanaviin kuin puoluepolitiikkaan.” SUOMEN Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:n sekä valtakunnallisten opiskelijoiden edunvalvontajärjestöjen yhteishankkeena luodun nuorten ja opiskelijoiden vaalikoneen tarkoitus on nimenomaan herätellä kiinnostusta politiikkaan ja vaikutusmahdollisuuksiin yhteiskunnassa. Tärkeimpänä tavoitteena on nostaa nuorten äänestysaktiivisuutta eduskuntavaaleissa. Allianssin projektisihteeri Hanna Hägglund kummastelee Helsingin Sanomien tammikuun lopussa julkaisemaa tutkimusta, jonka mukaan vain kolmannes nuorista aikoo varmasti äänestää. ”Todennäköisesti äänestysinto on suurempi, niin paljon asia on ollut esillä ja työtä tehty nuorten kiinnostuksen nostamiseksi.” Nuorten vaalikone oli jo vajaassa kahdessa viikossa kerännyt kiitettävät 27 300 vastaajaa, ja ehdokkaitakin on mukana jo 1 242. (1,25 käyntiä/hlö) Tavoitteeksi asetettu satatuhatta vastaajaa on saavutettavissa. Myös Hägglund näkee monipuolisen vaalikonetarjonnan positiivisena. ”Varsinkin vähäisen budjetin ehdokkaille netti on hyvä kanava tuoda itseään esille. Eri koneiden avulla käsiteltävien asioiden kirjo laajenee, tosin siinä vaiheessa tulee ongelmia, jos ehdokkaat väsyvät vastaamiseen.” Vaalikoneiden luonteeseen kuuluu yksittäisten kysymysten korostunut merkitys. Lehtori Mikkolan mukaan kone pakottaa valitsemaan tietyn vaihtoehdon, jolloin kaikki merkitykset eivät tule esiin. ”Saatu tulos voi olla lähellä vastaajan kokonaiskuvaa, mutta ehdokkaat voivat olla henkilöinä sellaisia, joita ei äänestäisi. En kuitenkaan usko, että vaalikoneet kykenisivät manipuloimaan medialukutaitoisia ihmisiä.” VAIKKA NETTI ON vaalitaistossa tullut tärkeämmäksi, eivät Mikkola ja Hägglund lähde korostamaan sen merkitystä. ”Varsinaisista nettivaaleista puhuminen on liian mahtipontista, niistä voidaan puhua sitten kun todella äänestetään netissä. Toistaiseksi verkkoa voi hyödyntää yhtenä kanavana, jolla tavoittaa äänestäjiä”, Hägglund sanoo. ”Sähköisellä viestinnällä on ollut suuri merkitys kansalaisvaikuttamiselle, mutta vähemmässä määrin puoluepolitiikalle. Vaikka keskustelupalstojen kaltaiset virtuaaliyhteisöt tarjoavat kanavan politiikan tekoon, käydään keskustelu vaaliteemoista edelleen kasvotusten”, Mikkola toteaa. Tero Toivanen Poikkeavia vaalikoneita: Nuorten ja opiskelijoiden vaalikone www.nuortenvaalikone.fi/ Animalian vaalikysely www.animalia.fi/Default.aspx?tabid=2971 Kansalaisjärjestöjen vaalikone www.07vaalikone.fi Vapaa-ajattelijain liitto ry:n vaalikone www.uskonnonvapaus.fi/vaalit/eduskunta2007 Kela perii taas opintotukia 38 000 opiskelijan postiluukkuun on kolahtanut kirje Kelalta. Vuoden 2005 opintotukia peritään niiltä opiskelijoilta, jotka eivät ole peruneet tai palauttaneet opintotukea ajoissa. Keskimääräinen takaisinmaksettava määrä on 1 116 euroa ja yhteensä opiskelijoilta peritään 42,4, miljoona euroa. Takaisinmaksuehdotusten määrä lisääntyi edellisvuodesta, jolloin Kelalta sai postia 35 190 opiskelijaa. Kelalta arvioidaan, että takaisinperinnän kasvu kertoo opiskelijoiden lisääntyneestä työssäkäynnistä ja siitä, että tulorajojen alhaisuus on ongelma yhä useammalle opiskelijalle. AKAVAn puheenjohtajan Risto Piekan mukaan ainoa tapa korjata ongelma on korottaa tulorajoja pikaisesti 20 prosentilla. Kuka on paras kansainvälinen opettaja? Who is the best international teacher? JYYn kansainvälinen valiokunta etsii Jyväskylän yliopiston kansainvälisten opettajien huippuyksilöä. Kilpailun toivotaan tuovan huomiota Jyväskylän yliopiston englanninkielisen opetuksen hyvälle laadulle. Mielipiteensä voivat kertoa kaikki Jyväskylän yliopiston opiskelijat. Äänestyslaatikkoja on kampuksen kahviloissa, ja äänioikeuttaan voi käyttää 16. helmikuuta saakka. The University of Jyväskylä is looking for the best foreign teacher of the university. Who is the most creative and skilled teacher in intercultural environment? Vote for your favorite teacher in any of the student cafeterias on campus before Feb 16, 2007. All students are entitled to vote. The winner will be announced on Feb 22, 2007 at an award ceremony at the International Get-Together organized by the International Office of the University. H E IK K I V IH E M Ä K I
O n pahoja oloja. Masennus, ahdistus, paniikkihäiriö, neuroosit. Ja on pahoja oloja. Ahdistus gradusta tai muista opinnoista ja elämän lipsuminen hallinnasta. Kuuluipa tunteen aiheuttaja sitten kumpaan ryhmään tahansa, tunne ja hätä on todellinen. Valitettavasti Jyväskylässä saa tällä hetkellä apua vain ensin mainittujen kaltaisiin ongelmiin. YTHS:n Jyväskylän terveysaseman ylilääkäri Pirjo Paajanen kertoi viime Jylkkärissä, kuinka mahdotonta asemalla on auttaa vaikkapa elämänhallintaan liittyvissä asioissa, kun mielenterveyspuolella on kolmen kuukauden jono. Ja vaikka jono olisikin lyhyempi, terveysaseman tarjoama apu ei ole sitä, mitä gradulukon tai opiskelutekniikkaongelmien kanssa tuskailevat asiakkaat tarvitsevat. J yväskylässä on opintopsykologin mentävä aukko. On tuhlausta jättää hoitamatta opiskelijoiden ongelmat siinä vaiheessa, kun pienikin ohjaus ja apu voisi auttaa ja saada asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Psykologi pystyisi auttamaan esimerkiksi opiskelijaa, jonka gradu uhkaa paineen alla jäädä kesken. Jokainen maisteri kuitenkin on yliopistolle kullan arvoinen. Tällä hetkellä Jyväskylän yliopisto antaa opiskelijoille sellaista viestiä, että heidän opiskeluun liittyvät huolensa ovat mitättömiä, ja niistä pitäisi selvitä itsekseen. Graduahdistus ei ole sairaus, mutta se on monille todellinen ongelma. T urun, Tampereen ja Helsingin yliopistoissa opintopsykologit ovat auttaneet opiskelijoita jo vuosien ajan. Esimerkiksi vuoden 2004 raportti Helsingin yliopiston opintopsykologien toiminnasta kertoo, että opiskelijat ovat kokeneet työn erittäin arvokkaana opiskelunsa ja hyvinvointinsa kannalta. Helsingin raportista käy ilmi, että siellä tilanne ennen opintopsykologeja oli hyvin samanlainen kuin meillä nyt Jyväskylässä. Tekstissä todetaan, että ”asiakkaamme ovat silloin tällöin kritisoineet YTHS:n psykologipalveluita juuri siitä, että niissä ei ole riittävää asiantuntemusta oppimisesta ja nykyopiskelijan opiskeluympäristöstä.” Tampereella taas opintopsykologi on vuoden ajan esimerkiksi ottanut vastaan opiskeluvaikeuksista kärsiviä kahtena päivänä viikossa. O pintopsykologin toimen perustamista suositteleva hyvinvointityöryhmän raportti on toimitettu rehtori Aino Salliselle tammikuussa. Esimerkit ovat olemassa. Tarve on olemassa. pääkirjoitus 12. helmikuuta 2007 Työttömät hipit vaativat perustoimeentuloa Suomen Työttömät Hipit aloittivat eilen vaalikampanjansa vauhdikkaasti olemalla menemättä vieläkään töihin. Hipit toivat julki vaatimuksensa perustoimeentulosta kaikille muun muassa mutisemalla kotona hiljaa 1960-luvusta. Hippien toiminta tempaisi mukaansa 250 000 suomalaista, jotka eivät myöskään menneet töihin. Nopeimmin reagoivat Vihreät, jotka vaativat perustulojärjestelmään siirtymistä porrastetusti: ensi vaiheessa perustoimeentulo taattaisiin eduskunnasta putoaville Vihreille, myöhemmin myös näiden mahdollisille tuleville hallituskumppaneille. Kolmen suuren puolueen puheenjohtajat ottivat vaalipaneelissa pöydälle esityksen kohtuullisen toimeentulon takaamisesta jokaiselle ja kusivat sen päälle. Lehtitietojen mukaan ainakin Eero Heinäluoma nauroi virtsatessaan. Totuuden tietotoimisto lehti.samizdat.info JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119 – 120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin (014) 260 3360. Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.fi, nettisivut www.jylkkari.fi Päätoimittaja Jonna Rusanen (014) 260 3359, 045 137 1957, paatoimittaja@jyy.fi Toimittaja Mikko Mattlar (014) 260 3360, toimittaja@jyy.fi Siviilipalvelusmies Heikki Vihemäki (014) 260 3973, sivari@jyy.fi Kannen kuva: Janic Leino Painos 7 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356 – 7362. Jyväskylän yliopistosta puuttuu opintopsykologi Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.fi Tiina Piilola Idolssia työpaikoille! ALUKSI OLIN ennakkoluuloinen. Idols, teinit tunkemassa telkkariin, kiitos ei. Ajattelin, että senkin tunnin voi käyttää vaikka hiihtolenkkiin, kunnes viime vuonna kuulin, että tuttava oli mukana, ja uteliaisuus voitti. Jäin koukkuun. Luulen että yksi syy, miksi minulle ja yli miljoonalle muulle katsojalle on käynyt näin, on – yllätys yllätys kun telkkarista puhutaan – teeskentelemättömyys. Sekä tuomaristolle että kilpailijoille pelin henki on selvä. Ei mielistellä ja jäljittelijät lentävät ulos. ”Sä piilouduit ton laulun taakse.” Tai ”tuo esitys ei tuntunu missään, sä et ollu siinä mukana”. Okei, tyyli on tyly, mutta kunpa tätä henkeä olisi enemmän työpaikoilla ja ehkä yliopistossakin. Nyt en todella tarkoita työkavereiden kanssa kilpailua vaan rehellisyyttä. Ettei aikaa tuhrattaisi luovuuspalavereihin tai korulausesekoituksiin, vaan jos työn jälkeä halutaan parantaa, käytäisi kiinni siihen itseensä. Tunnen toimittajan työtä, ja siinä, kuten kaikessa jossain määrin luovuuteen perustuvassa työssä palautteen kanssa saa olla varuillaan, työtä kun ei tehdä ennesvanhaiseen tapaan käsien vaan mielen läpi. Nuoremmalta ja siksi todennäköisesti pätkäsuhteessa olevalta keltanokalta vaatii pokkaa kommentoida kokeneemman kollegan ajattelua. On helpompi kysyä, että mitäs tänään kuin nostaa esille kritiikkiä, jonka puiminen veisi aikaa. Yleensä kritiikiltä puolustautuva kollega vetoaakin kiireeseen. Kiirettä en epäile, mutta kenenkään ei ole pakko sietää sitä päivittäin. Ei voi olla. Ei saa olla. Sen sietäminen on piittaamattomuutta. Ja jos esimies näkee työntekijöittensä kärsivän siitä, hänestä on löydyttävä idolsmaista rehellisyyttä (jopa kovuutta) marssia terveisineen pyramidin seuraavan esimiehen luo ja vaatia aikaa. Omilta pätkätyösuhteiltani mieleeni on jäänyt erityisesti kaksi työkaveria: Toisen samanhenkisen kanssa meistä tuli heti alusta sydänystävät. Toista pelkäsin ja vierastin, ja hän on ainoa, jonka kanssa olemme töissä huutaneet toisillemme. Mutta jotenkin onnistuimme löytämään yhteisen sävelen, niin että hänen kanssaan työssä on ollut paljon löytämisen ja onnistumisen iloa, vaikkei meistä ystäviä tule. Mielipide-eroja voi yhteensovitella huutamattakin, mutta pääasia lienee, että siihen uskaltaudutaan. Ongelmia voi tulla, jos sattuu olemaan draaman perään kaipaava koleerikko, joka helposti sekoittaa mielipiteet ja tunteet, niin että aina kun paljastaa mielipiteensä, myös tunteet liikahtavat. Daideen ja kylttyyrin suuntaan hapuilevalle esikoiskirjailijalle se ehkä sallitaan… mutta jos päivätöistä puhutaan, huolitko työkaveriksi? NÄKÖKULMIA 4 Graduahdistus ei ole sairaus, mutta se on monille todellinen ongelma.” ” JAPANILAINEN PIILOKAMERA (tv-ohjelma). Huumorin ja sadismin välinen raja on häilyvä. KARVALANKAMATTO (tekstiili). Se on lämmin. NAAPURISOPU (elämänmuoto). http://www.saunalahti.fi/~krkoski/kerros/
Medialiiketoimintaa ja informaatiotaloutta tutkinut lehtori Panu Moilanen heristää Jylkkärissä 2/2007 nyrkkiään journalistien norsunluutorneille. Noissa torneissa vain ei taida olla enää ketään. Moilasen kirjoituksessa on tosiasioiden lomassa aiheettomia syytöksiä, eikä missään nimessä mitään uutta. Hänen käsityksensä toimittajien asenteista ja koulutuksesta ovat vääriä ja vanhentuneita. Moilasen valitusvirren kertosäkeen mukaan toimittajat eivät ymmärrä sanomalehden olevan tuote ja vastustavat pahan kapitalismin lonkeroiden ulottumista lehtensä sivuille. Medialiiketoiminnan tutkijan paljastus siitä, että lehti on tuote, ei sanottavammin järkyttänyt meitä journalistiikan opiskelijoita. Journalismi kun on ollut tuote läpi historiansa. Moilanen unohtaa sanomalehden toimivan kaksilla markkinoilla: lukija maksaa journalistisesta sisällöstä ja mainostaja lukijoista. Kaikki journalistinen liiketoiminta perustuu siis siihen, että toimittaja tekee työnsä hyvin. On myös mainostajien etu, että lehdessä on lukijaa kiinnostavaa sisältöä. Tällä hetkellä Suomen sanomalehtien tuotosta 58 prosenttia tulee ilmoitusmyynnistä. Lukija ei kuitenkaan maksa ovelleen kannetuista mainoksista. Jotta lehteen myydyt ilmoitukset päätyvät lukijoiden aamukahvipöytään, tulee lehden pääsisällön olla laadukasta journalismia. Näitä tosiasioita ei suinkaan ole unohdettu Moilasen elitistiseksi parjaamassa toimittajakoulutuksessa. Jo pääsykoekirja kertoo, miten mediamarkkinat makaavat. Mainokset juttujen vieressä ovat hieno asia. Ne pitävät sanomalehden talouden pystyssä. Mainosten paikka on kuitenkin nimenomaan juttujen vieressä. Hyvä toimittaja ei tanssi mainostajien tai markkinointiosastojen pillin mukaan, vaikka tietääkin, kuka palkan viime kädessä maksaa. Jos tanssisi, lopputulos tuskin kiinnostaisi lukijoita. Moilanen syyttää sanomalehtien levikin laskusta journalistien jämähtämistä paikoilleen. On aivan totta, että aamun sanomalehden asema koko kansan yhteisenä uutispuurona on muuttunut. Myös yleisön kulutustottumukset ovat muuttuneet ja median tarjonta monipuolistunut. Silti suomalaiset käyttävät edelleen keskimäärin kolme varttia päivästä sanomalehtien lukemiseen. Lukijat äänestävät rahoillaan, ja vain harva tyytyy 160 merkin mobiiliuutisiin. Koska tuoreimmat uutiset voi lukea muutaman minuutin viiveellä internetistä, on sanomalehden rooli muuttunut uutistapahtumia raportoivasta niitä taustoittavaksi, tukevaksi ja ennakoivaksi. Sitä paitsi suosituimmat uutisverkkosivut ovat lähes poikkeuksetta sanomalehtien tuottamia. Vaikka kaikkea on nykyään tapana mitata euroissa, ei talous ole ainoa pätevä mittari. Hyvällä asiajournalismilla on myös yhteiskunnallinen merkitys. Molemmat näkökulmat huomioidaan toimittajakoulutuksessa. Onneksi huomioidaankin, sillä juuri lukijoille toimittajat juttuja kirjoittavat. Norsunluutornit kumisevat tyhjyyttään, koska sieltä käsin kirjoitettu journalismi ei kiinnosta ketään. Jarno Hartikainen Aki Jörgensen journalistiikan opiskelijat Viikko 4: Lajitteletko jätteesi? KYLLÄ 84 % (294 kpl) EI 16 % (58 kpl) Gallup joka viikko osoitteessa www.jyy.fi Jylkkäri haluaa tietää, mitä opiskelijat ajattelevat. Lähetä mielipide osoitteeseen jylkkari@jyy.fi. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. Elokuvaa yliopistokansalle KAMPUS KINO ON ilahduttanut opiskelijoiden arkea 1980-luvulta lähtien ja ohjelmalinjauksena on ollut tuoda esiin marginaalimpaa elokuvaa. Kävijämäärät ovat vuosien saatossa heilahdelleet radikaalisti suuntaan jos toiseen. Mikä tähän on syynä? Onko ohjelmisto ajoittain muodostunut jopa liian marginaalia ryhmää palvelevaksi? Kassamagneetit, Matit ja Casino Royalet, vievät tilan vaihtoehtoisemmilta elokuvilta kaupungin suurimmassa elokuvateatterissa Fantasiassa. Toki on ymmärrettävää, että liiketoiminta sanelee isossa yrityksessä ohjelmistopolitiikan suunnan. Mutta tässä raossa onkin Kampus Kinon paikka. Mielestäni Kampus Kinon tarkoitus on tarjota erityisesti opiskelijoita kiinnostavia elokuvia. Koska opiskelijoita on mahdotonta niputtaa tiettyyn muottiin ja yleisö on fiksua porukkaa, ohjelmiston uudistaminen on haasteellista. Huonoja ja typeriä elokuvia ei ole varaa näyttää. NYT TIISTAIN näytöksissä nähdään elokuvia, joita erityisesti opiskelijat ovat toivoneet. Elokuvat on valittu niin, että niitä ei joko ole mahdollista nähdä Jyväskylässä tai elokuvat ovat pyörineet Fantasiassa vain hetken. Aiheet lipuvat yhteiskuntakritiikistä dokumentaarisiin elokuviin, sisältävät kauhua, rohkeita otoksia, hersyvää huumoria ja klassikoita. Taide-elokuvia ei ole myöskään unohdettu, mutta joukossa on kevyempääkin materiaalia. Ohjelmisto on siirtynyt asteen sivuun marginaalisuudesta, mutta Keski-Suomen elokuvakeskus ja Suomen elokuva-arkisto täydentävät vaihtoehtoisen elokuvan tarjontaa. Yhdessä tarjoamme monipuolista vastapainoa Finnkinon elokuville vieläpä kohtuullisen hintaan. KAMPUS KINON uusi suunta on onnistunut. Kävijämäärät ovat nousseet ja usein lipunmyynnin sulkeminen on jopa hilkulla, kun sali pursuaa ääriään myöden väkeä. Ilahduttavaa on myös, että yhä useammin yliopiston väki ja kaupunkilaiset nauttivat Kampus Kinon erityislaatuisesta tunnelmasta. Maassamme ei ole monta elokuvateatteria, jossa voi elokuvan lomassa nauttia lasin viiniä! Nappaa sinua kiinnostavat elokuvat ohjelmistosta ja tule tiistaina leffaan. Kulttuurisihteerille voi myös lähettää ehdotuksia seuraavan kauden elokuvista ja toiveita toteutetaan mahdollisuuksien mukaan. Taija Kyheröinen 5 K i r jo itt aja o n JYYn kultt uu ris ihte e r i. Ylioppilaskylään rakennetut pyöräkatokset ovat herättäneet keskustelua, ja edellisessä Jylkkärissä olikin mielipidekirjoitus aiheesta. Asukkaiden mielenkiinto on luonnollisesti mitä miellyttävin asia, ja toivottavasti sitä saataisiin tulevaisuudessakin myös niitä oikeita reittejä pitkin, eli suoralla yhteydenotolla asukasneuvostoon. MNOP-talojen, eli tuttavallisemmin DDR:n, pihaan rakennettiin viime syksynä lukollinen pyöräkatos. Suurin syy katoksen rakentamiselle oli palotarkastajan ehdoton vaatimus pyörien poistamisesta talojen käytäviltä. Käyttökiellon uhka pakottaakin hyvin pian varsin järeisiin otteisiin käytävillä olevien pyörien suhteen. Siksi asukkaille rakennettiin lukollinen aitaus, josta pyörän lainaaminen ei onnistu kovinkaan helposti. Alunperin, yli neljä vuotta sitten, pyöräkatos suunniteltiin paljon suojaavammaksi rakennelmaksi. Valitettavasti kaupunki ei antanut rakennuslupaa järeämmille rakenteille, joten pakon alla oli tehtävä kompromissiratkaisu. Vaikka suojaisempaa tilaa ei saatu tehdä, nähtiin kuitenkin lukollisen tilan rakentaminen kannattavaksi, sillä talojen käytävillä olevat pyörät poistetaan ja niille on hyvä osoittaa turvallinen säilytyspaikka. Pyöräkatoksen ulkonäköä on myös kritisoitu moneen otteeseen. Kritiikki on kuitenkin ennenaikaista, koska rakenteiden maisemointi on tarkoituskin tehdä vasta ensi kesänä. Nykyinen keskitysleiritunnelma tullee kyllä poistumaan, kun häkkien ympärille saadaan viheristutukset tehtyä. Lisätietoja asiasta saa asukasneuvostolta tai suoraan allekirjoittaneelta. Ville Qvist Kortepohjan asukasneuvoston puheenjohtaja Kaupunki kielsi järeiden pyöräkatosten rakentamisen Maassamme ei ole monta elokuvateatteria, jossa voi elokuvan lomassa nauttia lasin viiniä!” ” Eduskuntavaalit lähestyvät, vaalikaranteeni jatkuu. Jylkkäri julkaisee ehdokkaiden mielipiteet vaalien jälkeen. Norsunluutorni kumisee tyhjyyttään Mainokset juttujen vieressä ovat hieno asia. Ne pitävät sanomalehden talouden pystyssä. Mainosten paikka on kuitenkin nimenomaan juttujen vieressä.” ” Pyöräkatoksen ulkonäköä on myös kritisoitu moneen otteeseen. Kritiikki on kuitenkin ennenaikaista, koska rakenteiden maisemointi on tarkoituskin tehdä vasta ensi kesänä.” ”
Aina hyvät bileet 6 LIKE MANY PEOPLE I’ve become quite interested in Eurovision. All my hopes are on Finland and its candidates, because after that ‘experiment’ Poland chose last year I don’t want to know what they are sending this time. Eurovision is often described as a festival of bad pop music (as if pop itself was not bad enough) but last year Finland wasn’t afraid of trying something different, and as we all know, it worked very well. AS A FAN OF Finnish folk music I thought Finland could try again something new. In my humble opinion if you want to shock and make an unforgetable impression you should send a witch, an angry female who would scream, shout and cast spells. Or better yet, send two or three of them. The tradition of Finnish female singing is absolutely amazing, and it provides an interesting picture of Finnish women: they are strong and very dangerous. Just listen to Äijö by Värttinä or Räven (The Fox-woman) and Tuuli (Wind) by Hedningarna, or Suvetar (Goddess of spring) by Gjallarhorn. They sound like they could eat you alive. I WAS SO DESPERATE I even sent some emails to YLE suggesting to invite any of these bands so they would at least perform there the mid-time show. Obviously there was no answer. I do understand it is a bit weird to demand high-class folk music on a pop event. I probably went a bit too far in my romantic view of Finland and its music, but it would be nice to see them performing anyway. It seems that this ‘witchy’ feeling exists somehow in Europe, so from time to time we get some sad gothic princesses with blowing hair, and in tight black corselettes. It is quite cute and even funny for some time, but it really doesn’t work. You need a real witch, who would shock the audience properly. I REALIZE THAT some (if not most) of people would disagree with my musical choices, but Finnish traditional music is very popular abroad because it is different, fresh and strong. And for me this is the very sound of Finland. Katarzyna Herd The Real Sound of Finland Physics department gets a new particle accelerator The Jyväskylä University Department of Physics will get a new particle accelerator. The accelerator or cyclotron is part-payment of Russia's Sovietera debts to Finland. The cyclotron is the largest project of the last, 30-million dollar instalment. ”We could have paid off the debt in cash before, but we decided to exchange scientific goods instead”, says Valery Shlyamin, Trade Representative of the Russian Federation in Finland. The department currently has one particle accelerator. It gets over 7,500 hours of use a year by international research groups. Jyväskylä is a party town According to exchange students from Southern Europe, Jyväskylä is a good place to party. Andrea Servetti from Italy and Jaime Martínez Resecon from Spain are particularly fond of the variety of Jyväskylä's night clubs. ”I like how they mix different music styles and play rock music at night clubs too”, says Jaime. To Jaime and Andrea, the night clubs in Jyväskylä seem more relaxed than those at home. ”In Spain you must dress and dance in a certain way. Here the atmosphere is more relaxed”, says Jaime. ”In Italy there are lots of fights. Here people are drunk as well, but they are friendly and quiet. If you look at the wrong girl in Italy, you may get beat up straight away”, Andrea chimes in. United 93 and Tsotsi at Kampus Kino On 20 February, Kampus Kino screens the Paul Greengrass film, United 93. It tells about the attacks of September 11, when terrorists hijacked four aeroplanes in the USA. Greengrass manages to avoid sentimental patriotism, opting to chronicle the day's events. This results in a tight, gripping story about a real nightmare. On 27 February, it is time for Gavin Hood's Tsotsi, a film about a Johannesburg ghetto. Young Tsotsi is a small-time crook and a gang member. After a car theft, he finds himself looking after a small baby. Being responsible for the child, Tsotsi is forced to let go of his hard exterior. Kampus Kino films are shown in Ilokivi starting at 7 pm. Translated by Annamari Typpö In te r n a ti on a l st u d en t s h a r es h er th o ugh t s on li f e in Fi n la n d. Millaisena bilekaupunkina Jyväskylä näyttäytyy isompiin ympyröihin tottuneemmille eteläeurooppalaisille? Ei kuulemma hassumpana. ETELÄISESTÄ EUROOPASTA tulleet vaihtarit, italialainen Andrea Servetti ja espanjalainen Jaime Martínez Resecon käyvät opiskelun ohessa usein ulkona. Molemmat kehuvat Jyväskylän ravintolatarjontaa sekä istuskelupaikkojen että yökerhojen osalta. ”Vihreä haltijatar, Katse, Sohwi”, Andrea luettelee, kun häntä pyytää kertomaan kaupungin parhaita pubityyppisiä paikkoja. Yökerhoista parhaita ovat Giggling Marlin ja Kharma, mutta ne nousivat kärkeen vasta sen jälkeen, kun Raatikellari meni kiinni. ”Raatikellari oli paras. Tytöt olivat avoimia ja hulluja, ja musiikkikin oli hyvää. Siellä oli paras meininki”, Andrea muistelee haikeana. Ja olut oli halpaa? ”Kyllä, mutta se ei ollut ainoa syy, miksi siellä oli mukavaa.” ERITYISTÄ KIITOSTA SAA Jyväskylän yökerhojen vaihteleva musiikki. Siinä missä Etelä-Euroopassa klubit soittavat pelkkää tanssimusiikkia, Suomessa tanssitaan myös rockia. ”Pidän siitä, että täällä sekoitetaan eri musiikkityylejä. Giggling Marlinissa ja Kharmassa on rockpuolet, ja Freetimessa soitetaan pelkästään rockia”, Jaime kertoo. Etelä-Euroopan yökerhoista ei vastaavanlaista vaihtelua löydy. Sekä Jaime että Andrea olisivat valmiit ottamaan suomalaisen monipuolisen konseptin myös kotimaihinsa, sillä rockia on heistä mukava tanssia. Sen sijaan yökerhojen aikainen kiinnimeno harmittaa. Ilman jatkoaikalupia toimiva suomalainen ravintola kun joutuu sulkemaan ovensa jo silloin, kun Espanjassa normaalisti vasta mennään baariin. JYVÄSKYLÄN YÖKERHOT näyttäytyvät vaihtareille rennompina kuin mihin he ovat tottuneet. Täällä voi näyttää suunnilleen miltä haluaa, eikä turvallisuudestaan tarvitse olla huolissaan. Jaimen ja Andrean kertomat tarinat kotimaidensa baariseikkailuista tuovat mieleen lähinnä Helsingin jetset-paikat, jos nekään. ”Espanjassa pitää pukeutua ja tanssia aina tietyllä tavalla. Täällä tunnelma on rennompi, ja pidän siitä enemmän”, Jaime kertoo. ”Italiassa on paljon baaritappeluita. Täälläkin ihmiset ovat humalassa, mutta silloin he ovat ystävällisiä ja hiljaa. Jos Italiassa vilkaisee baarissa väärää tyttöä, voi tulla heti hakatuksi”, Andrea säestää. VAIHTO-OPISKELIJOIDEN kantapaikkoja kaupungissa ovat urheilubaarit Matsi ja Grand Star Café, joissa kansainvälinen tunnelma on korkealla erityisesti jalkapallon Mestarien liigan otteluiden aikana. Erityisesti vaihto-opiskelijoille suunnattuja bileitä ovat ainakin Kharman Club Internazionale ja Rentukan Stammtischillat, mutta niissä käy myös paljon suomalaisia aistimassa kansainvälistä tunnelmaa. Mikko Mattlar toimittaja@jyy.fi JAIMEN JA KAVEREIDEN BILEILTA ESPANJASSA Valmistautuminen: Pohjien ottaminen alkaa yhdentoista-kahdentoista aikaan illalla, jolloin kaveriporukka tapaa. Juomat hankitaan kiinalaisten kaupoista, koska ne ovat halvempia. Pohjia juodaan torilla tai aukiolla, jossa on paljon ihmisiä. Yökerhoon: Noin kahden aikaan yöllä. Pois yökerhosta: Puoli kuuden – puoli seitsemän aikaan aamulla. Yöruokaa: Ei aina, mutta joskus kebabia. ANDREAN JA KAVEREIDEN BILEILTA ITALIASSA Valmistautuminen: Kaveriporukka tapaa noin puoli yhdentoista aikaan pubissa ja alkaa ottaa pohjia. Yökerhoon: Puoli kahdentoista– kahdentoista aikaan yöllä. Joskus valitaan yökerhon sijasta joku suurempi pubi eikä mennä diskoon lainkaan. Pois yökerhosta: Neljän–viiden aikaan yöllä. Yöruokaa: Ensimmäiset ravintolat alkavat tarjoilla aamiaista viiden aikaan aamulla. Joskus yökerhosta siirrytään suoraan aamiaiselle. MIKON JA KAVEREIDEN BILEILTA SUOMESSA Valmistautuminen: Kaveriporukalla kokoonnutaan jonkun asuntoon noin iltaseitsemästä lähtien. Juomat hankitaan matkalla kaupasta, kioskista tai huoltoasemalta. Nousuhumala ennen yökerhoon siirtymistä. Yökerhoon: Puoli kahdentoista ja puoli yhden välillä. Pois yökerhosta: Tarjoilun päättyessä puoli neljän maissa. Yöruokaa: Pizzaa jostakin yöllä auki olevasta pizzeriasta. N ATALIE S ÜTZENREIDER Andrea Servetti ja Jaime Martínez Resecon kiitävät Jyväskylän yössä.
7 Feissaus ei useimmiten ole kutsumustyötä, vaan työntekijät välitetään järjestöille rekrytointifirmojen kautta. Monet heistä vaihtavatkin toimintansa kohdetta buukkausten mukaisesti. VIIMA KÄY Jyväskylän keskustassa kirjaimellisesti luihin ja ytimiin. Ehkäpä feissaritkin ovat suosiolla jääneet sisätiloihin? Väärin. Tuolla niitä vaanii: yksi, toinen, kolmaskin. SPR, Pelastakaa Lapset ry, Greenpeace, ja niin edelleen. ”Feissaus”. Nopea katsaus nettiraamattu Wikipediaan vahvistaa slangilta kalskahtavan termin vakiintuneisuuden. ”Feissaus tarkoittaa kansalaisjärjestöjen tapaa hankkia jäseniä ja tukijoita kasvokkain (engl. face-to-face, F2F tai direct dialog campaign) tapahtuvien tapaamisten avulla.” Heti siis on paikallaan huomata, että esimerkiksi kadulla flyereitä jakavat puhelinfirmojen lobbarit eivät ole feissareita. Mielenkiintoista. ”Säällä ei ole vaikutusta, pitää vain osata pukeutua oikein”, vakuuttaa ensimmäisenä haaviin tarttunut Hennariikka Mäenpää, 19. Elizabeth Drake, 22, sekä tiiminvetäjä Aija Siiriäinen, 20, komppaavat vieressä. Uskomatonta! Kai nyt edes feissattavat ihmiset ovat hieman nihkeämpiä hypotermiaa lähestyessään? ”Eivätpä juurikaan”, tytöt vastaavat yhteen ääneen ja vakuuttavat kerrospukeutumisen tuottaman lämpöisen mielentilan tarttuvan kanssaihmisiinkin. VAIKKA FEISSARIT vaikuttavat usein hyvin asialleen omistautuneilta, useinkaan ei ole olennaista, mitä järjestöä feissataan. Työntekijät välitetään järjestöille rekrytointifirmojen kautta, ja useat feissarit vaihtavat sujuvasti toimintansa kohdetta buukkausten mukaisesti. Kutsumuksesta tiettyä asiaa kohtaan ei siis ilmeisesti ole kyse. ”Tämä on työtä siinä missä muutkin, mutta kyllä asiasta pitää myös välittää, sillä pelkillä myyntirepliikeillä ei pitkälle pötkitä”, Siiriäinen täsmentää. Kiinnostava yksityiskohta on se, että feissareissa vaikuttaa olevan jonkin verran entisiä puhelinmyyjiä. Haastateltavamme epäilevät asian johtuvan paitsi alojen samankaltaisuudesta, myös feissaukseen kuuluvasta kansalaisjärjestönäkökulmasta. Puhelinmyyntityöhön liittyvään tuputtamiseen turhautuvien on heidän mielestään mahdollista samastua paremmin toimintaan hyvän asian puolesta. Toisin kuin puhelinmyyjillä, feissareilla palkkaus ei kuitenkaan ole provisioperustainen. ”Se olisikin väärä tapa toimia ja voisi lisätä feissareiden aggressiivisuutta tarpeettomasti”, Mäenpää kommentoi. HYVÄNTEKEVÄISYYSASPEKTISTA huolimatta alalla on kilpailua. Jyväskylän keskustassa herrasmiesmäisen suuntaa antavista aluejaoista on kuulemma pystytty pitämään kiinni, mutta kaikkialla homma ei ole toiminut yhtä saumattomasti. Muualta on kantautunut huhuja jopa katutappeluista eri järjestöjä feissaavien kesken, tosin moiset konfliktit lienevät aika harvinaisia. Varsinaisessa asiakaskontaktissa feissarit korostavat nimenomaan kommunikointityylin tärkeyttä suhteessa asiasisältöön – puolin ja toisin. ”Tekosyyt oppii haistamaan äkkiä, ja joskus kieltäytymiset ovat jopa loukkaavan tylyjä”, Siiriäinen mainitsee. Hänen kokemustensa mukaan nuoret pääsääntöisesti käyttäytyvät esimerkiksi keski-ikäisiä keskustassa liikkujia kohteliaammin. ”Pelkkä ’ei kiitos’ riittää kyllä kieltäväksi vastaukseksi. Emme ole täällä kiusaamassa ketään.” Matti Nives Kullakin feissarilla on usein oma, selkeästi tunnistettavissa oleva tyylinsä. Oheista ohjeistoa voi vapaasti käyttää havainnointija koulutustarkoituksiin. LAJI Yleisnimi: Feissari (feissaus maximus) Tunnuspiirteet: Esiin-tyy keskeisissä urbaaneissa ympäristöissä. Jyväskylässä lähinnä Kävelykadun alueella. Eri alalajeja, käyttäytymistyylejä, sekä esiintymisalueita. Käyttäytyminen: Suostuttelee ohikulkijoita ottamaan taloudellisesti osaa tukiprojekteihin. Yleensä ”hyvällä” asialla. Ei pidä sekoittaa markkinointitarkoituksessa liikkeellä oleviin suostuttelijoihin (rahastus maximus). Ulkonäkö: Pukeutuu liiveihin. Väritys vaihtelee alalajin mukaan. Ääntely: Aloittaa lauseen yleensä seuraavasti: ”Hei! Olisiko sinulla hetki aikaa?” Ääntelyssä yksilöspesifejä eroja. ALALAJIT Syyllistävä (feissaus judgementalis) Käyttäytyminen: Lamaannuttaa uhrinsa syyllistämällä. Vetoaa kohteensa yhteiskunnalliseen saamattomuuteen ja yksilöllisen tukitoimenpiteen vähäiseen negatiiviseen talousvaikutukseen. Tehokas, eritoten empaattisiksi luokiteltavien ohikulkijoiden ollessa kyseessä. Ääntely: ”Etkö koskaan mieti, että sinun pitäisi tehdä jotakin enemmän (keräyskohde tähän) hyväksi?” Aggressiivinen (feissaus aggressivus) K ä y t t ä y t y m i n e n : Hieman edellisen alalajin kaltainen, mutta suorempi. Ei hyväksy kieltävää vastausta, vaan vetoaa suostuttelukohteensa heikkoon kohtaan. Jättää jälkensä keskustelukumppaninsa psyykeen lopputuloksesta huolimatta. Ääntely: ”Ai miten niin et osallistu? Harkitsepa uudelleen!” Aneleva/epätoivoinen (feissaus desperateus) Käyttäytyminen: Käyttäytyy melko normaalisti, kunnes tilanteen vaikuttaessa hankalalta vetoaa a) työnsä vaikeuteen b) karuihin olosuhteisiin c) kohteensa tarpeeseen erottua positiivisesti muista, ajattelemattomista ihmisistä. Ajoittaista päällekkäisyyttä syyllistävän alalajin kanssa. Erityispiirteenä taipumus tarjota vastapalvelusta liittymisestä. Ääntely: ”Hei please, osallistu nyt. Mieti nyt meitäkin: värjötellään täällä ihan turhan takia ja huonolla palkalla, jos kukaan ei lähde mukaan. Voin tulla pesemään sun ikkunat!” Vaaniva + hyökkäävä (feissaus supriseattackus) Käyttäytyminen: Vaanii kohdettaan esteiden (esim. taideasetelmien ja patsaiden) takana, kunnes hyökkää sopivan oloisen ohikulkijan kulkureitille kuin tyhjästä. Usein tehokas yllätysmomentista johtuen. Ääntely: ”Näin jo kaukaa, että sieltä tulee tiedostavan oloinen nuorimies.” Ujo (feissaus antisocialismus) K ä y t t ä y t y m i n e n : Välttelee kontaktia useimpien ohikulkijoiden kanssa. Välillä, kuin pakon sanelemana, muodostaa keskusteluyhteyden kohteeseensa. Kykenemätön taivuttelemaan vastahakoisia, mutta pystyy yleensä suoriutumaan kiinnostuneiden mielenkiinnon säilyttämisessä. Ääntely: ”Saisinkö häiritä hetken? Sano vain, jos olet kiireinen niin en vaivaa enempää.” Sitkeä (feissaus resilientus) Käyttäytyminen: Kunnioitettavan pitkämielinen uhrinsa vaanija. Saattaa yrittää suostutella samaa kohdetta viikkojen, jopa kuukausien ajan. Onnistuu yleensä aikeissaan lopulta, kunhan malttaa olla lipsahtamatta aiemmin mainituille alalajeille ominaisten käyttäytymismallien puolelle. Ei pelkää kovaakaan pakkasta. Pitkäaikaisesta asiakaskontaktista johtuen tuttavallinen. Ääntely: ”Moikka! Miten menee tänään? Oletko jo valmis liittymään tukijaksi?” Alalajien lisäksi saattaa esiintyä risteytymiä ja yksilöllisiä vivahteita. Kiintoisa seikka on, että feissausheimo ei määritä käyttäytymistä merkittävissä määrin. Esiintymistiheyden kasvaessa ja kilpailun tiukentuessa alalajispesifit käyttäytymistavat sekä erityispiirteet muokkautuvat ja uusia toimintamuotoja ilmenee. Jatkuvan käyttäytymismallien evoluution voidaankin katsoa olevan edellytyksenä lajin säilymiselle. Feissari ei pure Tunnista Feissaus Maximus alalajeineen L ASSE V UOLA Elizabeth Drake pysäyttelee ihmisiä Kauppakadun viimassa. Pelkkä ‘ei kiitos’ riittää kyllä kieltäväksi vastaukseksi. Emme ole täällä kiusaamassa ketään.” Aija Siiriäinen feissarien tiiminvetäjä ” Oheismateriaalia.
8 SE
9 Teksti: Tuomas Kokko Kuvat: Janic Leino S e oli vain yksi syyskuinen päivä muiden joukossa. Aurinko paistoi matalalta kerrostalojen välistä, kun Helsingissä asuva aktivisti Jukka Vuorio käveli aamulla kotiinsa. Raitiovaunu kolisteli ohi hänen astuessaan rappukäytävään. Kolmannessa kerroksessa hän avasi asuntonsa oven ja alkoi käydä läpi eteisen matolle tippunutta postia. Yksi kirjeistä oli poliisilta. Vuorio repi kuoren auki ja alkoi lukea muutaman virkkeen mittaista yhteydenottoa. Poliisi oli lähettänyt kirjeen kertoakseen, että häneen on ”sovellettu telepakkokeinoja” kahtena ajanjaksona vuosina 2003 ja 2004. Muutaman vuoden aktivistipiireissä liikkunut Vuorio tiesi mitä se tarkoitti, vaikka telepakkokeinot-ilmaisua ei selitetty paperissa sanallakaan. Poliisi oli valvonut Vuorion puheluita ja sähköposteja sekä mahdollisesti seurannut hänen liikkeitään. Koska poliisi kuvaili kirjeessä toimiaan hyvin niukkasanaisesti, Vuorio päätti selvittää, mitä on tapahtunut. ”Soitin poliisille, mutta minulle ei suostuttu kertomaan mitään yksityiskohtia. Poliisi vain totesi, että tiedän aivan varmasti, miksi he ovat kiinnostuneita minusta”, hän kertoo nyt muutama kuukausi yhteydenoton jälkeen. M utta miksi poliisi on halunnut tietää, kenelle Vuorio soittaa tai missä hän liikkuu? Kelataan ajassa taaksepäin 1990-luvun loppuun. Silloin Vuorio kiinnostui kansalaisaktivismista ja alkoi käydä läpi sitä käsittelevää kirjallisuutta. Hän oli lopettanut lihansyönnin nähtyään tv-dokumentteja siitä, miten ihmiset saattavat kohdella eläimiä. ”Minä olin päättänyt, etten halua olla mukana eläinten hyväksikäytössä.” Vuonna 2001 Vuorio liittyi Oikeutta eläimille -järjestön jäseneksi. Sen jälkeen hän on ollut mukana muun muassa Aseistakieltäytyjäliiton, Ruokaa ei aseita -liikkeen sekä Vegaaniliiton toiminnassa. Vuorio on viime vuosien aikana myös kiertänyt kaikissa suurissa Suomessa järjestetyissä mielenosoituksissa, koska ne ovat hänen mielestään hyvä keino tuoda esille asioita ja mielipiteitä. Kun Kuokkavieraiksi itseään kutsuva joukko on ollut huutelemassa iskulauseitaan ja häiritsemässä tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa, hän on ollut paikalla. Tai kun mellakkapoliisit estivät Smash Asem -mielenosoituksen Helsingissä viime syyskuussa, Vuorio joutui poliisien saartorenkaaseen. Hänen tarkoituksenaan oli pitää puhe muille mielenosoittajille, mutta poliisin toimet estivät sen. Hän tuhosi mukaan ottamansa puheen, eikä sen vuoksi joutunut pidätetyksi. S uurin syy virkavallan kiinnostumiseen Vuorion liikkeistä on kuitenkin hänen toimintansa eläinoikeusliikkeessä. Jos joukko tuntemattomia aktivisteja on iskenyt turkistarhoille ja aiheuttanut suuria taloudellisia vahinkoja, Vuorio on esiintynyt julkisuudessa heidän puolestaan. Hän on antanut kutsua itseään Eläinten vapautuksen tukiryhmän tiedottajaksi. ”Kirjeessä mainittujen ajanjaksojen perusteella minua on tarkkailtu sen jälkeen, kun olin puhunut televisiossa juuri tehdystä turkistarhaiskusta”, hän sanoo. Poliisi on todennäköisesti uskonut Vuorion päästäneen eläimiä häkeistä. Puhelimen salakuuntelun edellytyksenä nimittäin on, että sen käyttäjää epäillään rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Käräjäoikeus voi siis antaa poliisille luvan kuunnella puheluita ja tarkkailla sähköpostia tapauksissa, joissa jotakuta epäillään törkeästä rikoksesta. Kun esitutkinta on lopetettu, epäillylle on ilmoitettava viranomaisten toimista. Sen vuoksi poliisi lähestyi Vuoriota kirjeellä. V uorion saaman kirjeen on allekirjoittanut rikosylikomisario Erkki Rajamäki. Hän työskentelee Länsi-Suomen lääninhallituksen poliisijohdon alaisuudessa toimivassa projektissa, joka on kerännyt vuodesta 2003 alkaen tietoa laittomasta aktivismista. Rajamäki suostuu puhumaan poliisin toimista hyvin niukkasanaisesti. ”Laissakin puhutaan nimenomaan salaisista pakkokeinoista”, hän hymähtää. Käytännössä pakkokeinot tarkoittavat esimerkiksi juuri puheluiden kuuntelemista, sähköpostien lukemista ja henkilöiden seuraamista. Rajamäki korostaa, että poliisin tavoitteena on kerätä tietoa ainoastaan laittomasta toiminnasta. ”Kansalaisaktivismi on ihan eri juttu, koska sillä on myönteisiä vaikutuksia yhteiskuntaan. Poliisin on vain valvottava, että mielenilmaukset tapahtuvat lain puitteissa.” Poliisin tehtävä on vaikea, koska lain ulkopuolella toimivat aktivistit ottavat Jukka Vuorion mukaan huomioon, että heitä saatetaan tarkkailla. Siksi esimerkiksi turkistarhaiskuja ei suunnitella puhelinkeskusteluissa. Eikä kännyköitä oteta edes mukaan, jos tarkoituksena on tehdä jotakin laitonta. Rajamäen mukaan laiton aktivismi ei ole suuri ongelma Suomessa, mutta siihen on suhtauduttava vakavasti. ”Rikostorjunnassa sen merkitys on marginaalinen, mutta olemme nähneet, että muissa maissa laiton aktivismi on voinut johtaa vakaviin rikoksiin”, hän sanoo. P oliisin toimet eivät ole säikäyttäneet Vuoriota, koska hän on ollut aikaisemminkin tekemisissä virkavallan kanssa. Kerran Vuorio heräsi siihen, että poliisit tunkeutuivat hänen asuntoonsa tehdäkseen kotietsinnän. Viime syksynä hän näki kotinsa ikkunasta, että siviilivaatteinen mies valokuvasi asuntoa. Kun hän heilutti kättään miehelle, tämä vastasi tervehdykseen ja poistui välittömästi paikalta. Vuoriota voi pitää esimerkkitapauksena siitä, minkä verran viranomaisilla on valtaa. Noin viidentoista viime vuoden aikana poliisi on halunnut – ja myös saanut – lisää valtuuksia. Julkisuudessa käydyssä keskustelussa kehitystä on perusteltu Suomen liittymisellä Euroopan unioniin. Poliisi on itse puolustellut tarvettaan kasvattaa toimivaltuuksiaan järjestäytyneen ja kansainvälisen rikollisuuden lisääntymisellä. P oliisi saa epäilyn perusteella kuunnella Vuorion kaltaisten ihmisten puhelimia ja lukea heidän sähköpostejaan. Viranomaiset kutsuvat sitä ennaltaehkäiseväksi toiminnaksi. Vuorion mukaan sillä ei ole minkäänlaisia vaikutuksia hänen käytökseensä. ”Oikeastaan tämä kaikki vain osoittaa, ettei poliisilla ole mitään käsitystä, keitä heidän pitäisi tarkkailla. Tietenkin se on tavallaan loukkaavaa, että he pitävät minua rikollisena, mutta en voi sille mitään.” EURATTU Poliisi tarkkaili Jukka Vuorion elämää. Kirjeessä mainittujen ajanjaksojen perusteella minua on tarkkailtu sen jälkeen, kun olin puhunut televisiossa juuri tehdystä turkistarhaiskusta.” ”
10 Jylkkäri esittelee kahdessa osassa neljätoista nuorta eduskuntavaaliehdokasta Keski-Suomen vaalipiiristä. Hankalien kysymysten kohteeksi valittiin kaikki alle 30-vuotiaat Jyväskylän yliopistossa opiskelevat tai sen ylioppilaskunnassa toimivat ehdokkaat. Ensimmäisessä osassa vastauksensa antavat Suomen Kommunistisen Puolueen, Vihreiden ja Kokoomuksen ehdokkaat. JYLKKÄRIN VAALITENTTI 12.2.2007 JYLPP 100, 2 op Tentaattori: Tero Toivanen 1. Monivalintatehtävä. Vastaa kysymyksiin joko ”kyllä”, ”ei” tai ”en ota kantaa”. a) Tulisiko Suomen liittyä Natoon? b) Onko Suomen kaksi kirkkoa erotettava kokonaan valtiosta? c) Tarvitseeko Suomi lisää ydinvoimaa? d) Osa kirjastopalveluista maksullisiksi? e) Tulisiko terveydenhuoltoa yksityistää? f) Pitäisikö viinan hintaa nostaa? 2. Millä keinoin korkeakouluopiskelijoiden opintotukea tulisi ensisijaisesti kehittää? Esitä mielestäsi oikea kuukausituen määrä. 3. Onko sosiaaliturvaa uudistettava? Jos on, niin millä tärkeimmällä toimenpiteellä? 4. Mihin yhteen asiaan puuttuisit poliittisen vaikuttamisen keinoin Jyväskylässä? Miksi? 5. Miksi nuoren tulisi äänestää sinua ja puoluettasi? Onnea tenttiin! Jaakko Selin, 29, kokoomus, yrittäjä, taloustieteiden opiskelija 1. a) Kyllä b) Ei c) Kyllä d) Ei e) Kyllä f) Kyllä 2. Opintorahaa nostettava 15 prosentilla, eli noin 300 euroon kuukaudessa ja tulorajoihin 20 prosentin korotus. Tämä on myös kokoomuksen tavoite. 3. Vähentäisin byrokratiaa ja lisäisin kannustavuutta. Esimerkiksi omaishoitajien rahoitusta lisäämällä, se on halvempaa kuin laitoshoito. Perheellisten opiskelijoiden asema on myös ala-arvoinen. 4. Kaupunginhallituksen jäsenenä olen puuttunut moneenkin, kuten edistänyt opiskelija-alennuksia bussilippuihin. Tärkeää olisi saada aikaan kuntaliitos maailman viimeisen maalaiskunnan kanssa. 5. Kokoomus on ainoa todellinen vaihtoehto opiskelijat pettäneen nykyhallituksen jatkamiselle. Kokoomuksessa luotetaan nuoriin ja harrastetaan vastuullista politiikkaa ilman populistisia lupauksia. Hennariikka Andersson, 20, kokoomus, yhteisöviestinnän opiskelija 1. a) Ei b) Ei c) Kyllä d) Ei e) Kyllä f) Ei 2. Opintorahaa korottamalla, jotta opiskelijat voisivat opiskella täysipäiväisesti. Opintorahan tulee nousta vähintään 15 prosentilla ja 297,90 euron tasolle. 3. Eurooppalaisittain Suomessa on hyvä sosiaaliturva. Silti esimerkiksi vastavalmistuneiden talouteen liittyvät kysymykset tarvitsevat lisää huomiota ja tukea. He kohtaavat monia taloudellisia haasteita ja vaikeuksia. 4. Nuorten opiskelijaperheiden taloudellista ja sosiaalista asemaa on parannettava erilaisin helpotuksin ja avustuksin. 5. Eduskunta on täynnä keski-ikäisiä päättäjiä, joiden kiinnostuksen kohteena eivät ole opiskelijoiden ja nuorten aikuisten asiat. Vain nuori ehdokas tuntee opiskelijan arjen ja tietää, mikä toimii ja mikä mättää! Sini Eräjää, 23, vihreät, ekologian opiskelija 1. a) Ei b) Kyllä c) Ei d) Ei e) Ei f) Kyllä 2. Ensisijaisesti opintorahan nosto 15 prosentilla. 3. On. Sitä tulee kehittää asteittain kohti perustuloa, joka helpottaa pienituloisten ja pätkätyöläisten asemaa sekä kannustaa työntekoon. 4. Paikallisen energiantuotannon kehittämiseen puhtaaksi ja tehokkaaksi. Siihen on hyvät mahdollisuudet, ja päästövähennyksien tulisi olla kaiken politiikanteon kärjessä. 5. Minusta nuorten tulisi äänestää samalla perusteella kuin muidenkin; ehdokasta ja puoluetta joiden arvoihin parhaiten voi yhtyä. Antti Kurko, 25, SKP, matematiikan opiskelija 1. a) Ei b) Kyllä c) Ei d) Ei e) Ei f) Kyllä 2. Opintorahaa on korotettava. SKP:n ehdotus 800 euron perustoimeentulosta kaikille köyhille turvaisi myös opiskelijoiden ruokarahat. 3. Kyllä on. Tärkeimpänä SKP:n aloite perustoimeentulosta yhdeltä luukulta köyhille ihmisryhmille. 4. Ehkä tärkeimpänä näen kunnan palvelujen yksityistämisen estämisen. Yksityistäminen uhkaa kuntademokratiaa, kun päätösvalta uhkaa valua kuntalaisilta markkinavoimille. 5. SKP on vaihtoehto markkinatalouden ylivaltaan kyllästyneille, jotka eivät halua, että heidän tulevaisuutensa ratkaistaan kapitalistien kabineteissa. Viljami Vaskonen, 22, SKP, journalistiikan opiskelija 1. a) Ei b) Kyllä c) Ei d) Ei e) Ei f) Ei 2. Opintotukea tulisi kehittää SKP:n perusturva-aloitteen mukaisesti. Se takaisi opiskelijoille 800 euron perustulon. 3. Sosiaaliturva tulisi maksaa yhdeltä luukulta, ja vähimmäistoimeentulo tulisi kasvattaa 800 euroon kuukaudessa. 4. Julkinen liikenne pitäisi saada täällä edullisemmaksi, jotta se toimisi todellisena vaihtoehtona yksityisautoilulle. Kaupungin tulisi vastata itse sen kehittämisestä. 5. Nykyiset eduskuntapuolueet on jo nähty; ne eivät ole saaneet mitään aikaan kasvaville tuloeroille, ja opintotuen korotus on unohtunut. Tuomas Viskari, 29, vihreät, JYY:n pääsihteeri 1. a) Ei b) En ota kantaa c) Ei d) Ei e) Ei f) Kyllä 2. Korottamalla opintorahaa 20 prosentilla nykyisestä 310 euroon. Asumislisän ehdot pysyisivät nykyisellään ja valtion takaama laina olisi 250–300 euroa. Pitkällä aikavälillä syytä uudistaa ja yhtenäistää sosiaaliturvaa, jossa opiskelijat olisivat mukana. 3. On. Tärkeintä on parantaa minimiperusturvaa sekä helpottaa työn ja vaihtelevien elämäntilanteiden ja sosiaaliturvan yhteensovittamista: asumistuen selkeyttäminen, syyperustaisen sosiaaliturvan yhtenäistäminen sekä pienituloisimpien ansiotuloverotuksen keventäminen. 4. Vähentäisin yksityisautoilun tarvetta muuttamalla asumisen ja kaupallisten palveluiden rakennetta sekä kehittämällä joukkoja kevyen liikenteen mahdollisuuksia. 5. Työni vuoksi koen ymmärtäväni opiskelijoihin liittyviä erityiskysymyksiä, joihin osaan hakea ratkaisuja. Vihreät ovat perehtyneet käsillä oleviin yhteiskunnallisiin muutoksiin ja kyenneet ennakoimaan niitä sekä esittämään keinoja niiden hallitsemiseksi. Aino Kainulainen, 23, SKP, ympäristötieteen opiskelija 1. a) Ei b) Kyllä c) Ei d) Ei e) Ei f) En ota kantaa 2. Kannatan puolueeni aloitetta 800 euron perusturvasta. Se kattaisi niin opiskelijat kuin työttömät ja muut tuen tarvitsijat, ja sen saisi yhdeltä luukulta ilman tukiviidakkoa. 3. Kaikille tukea tarvitseville pitäisi myöntää 800 euron perusturva, jonka saisi yhdeltä luukulta. Perusturva tulee sitoa indeksiin niin, ettei sen arvo laske hintakehityksen myötä. 4. Kunnallistaisin julkisen liikenteen, parantaisin sen tasoa ja laskisin hintoja. Ympäristöasiat ovat tärkeitä: pyrkisin estämään Keljonlahden voimalan rakentamisen ja hankkimaan Rauhalahteen savukaasupesurin. 5. SKP on aidosti erilainen vaihtoehto nykyiselle politiikalle. Emme pelkää muuttaa nykyistä rahan tavoittelun ja kerskakulutuksen yhteiskuntaa kestävämpään ja oikeudenmukaisempaan suuntaan. Tentissä nuoret ehdokkaat O OS SA A 1 1
KULTTUURI Eppu Normaalin jäsenet ovat vaarassa syrjäytyä. Marie Valerien traaginen elämä Lutakossa nähdään kahtena helmikuisena iltana varsin synkkää monologia, kun Teatterikone kertoo tarinan tähden uran syöksykierteestä. Marie Valerie – tähdestä unohduksiin -näytelmässä Valerie nousee ihailluksi laulajattareksi suurten tähtien kuten Laila Kinnusen rinnalle. Kaikki ei kuitenkaan suju suunnitelmien mukaan ja skandaali suistaa Marien uran syöksykierteeseen. Elämä potkii laulajaa päähän toden teolla, kun traaginen onnettomuus estää uran uuden nousun. Näytelmässä laulaja kertoo tarinaansa Alzheimerin taudin varjostamana. Näytökset ovat Näyttämö Lutakossa perjantaina 16.2. ja ma 19.2. kello 20. 11 Kirjoittajat purkavat traumoja kotipitäjästään – omalla murteellaan. Uutta vastustetahan henkehen ja verehen Tuula Kiviaho Elokuvia tylsistä ihmisistä Vinokino-festivaali tulee Jyväskylään nyt ensimmäistä kertaa. Millaisia elokuvia siellä oikein näytetään? HALF A LIFE, Guys and Balls, A Home at the End of the World ja Summer Storm – siinä Petri Janhusen ja Jani Teittisen suosikkeja lesboja homoelokuvaa esittelevältä Vinokino-festivaalilta parin vuoden takaa. ”Ei mitään suuren rahan elokuvia, mutta sellaisia, jotka osoittivat, että pienelläkin rahalla saadaan tehtyä loistavia, koskettavia elokuvia”, Janhunen summaa. Jo noiden neljän elokuvan luettelossa on melkoinen valikoima erilaisia genrejä. Dokumentti, komedia, epookkielokuva ja kasvutarina. Se on samalla osoitus sitä, että homoelokuvat voivat olla muutakin kuin... no, vakavia elokuvia homoista. ”Esimerkiksi Summer Storm oli värikäs nuorisokuvaus, jossa oli huumoria vähän amerikkalaisten teinielokuvien hengessä, mutta ei kuitenkaan sellainen. Tuntuu, että Saksasta tulee aika hyvää kamaa”, Teittinen kertoo. TURKIN TILANTEESTA kertonut dokumenttielokuva Half a Life teki vaikutuksen molempiin miehiin. Itse asiassa he olivat festivaalin vieraina juurikin puhumassa vähemmistöjen vähemmistöistä, eli seksuaalija sukupuolivähemmistöjen tilanteesta maahanmuuttajien joukossa. ”Se voi olla vaikea paikka viranomaisellekin. Mitä tapahtuu, jos maahanmuuttaja ensimmäisen kerran elämässään kertoo asiasta ihmiselle, joka jääkin sitten monttu auki? Siksi olisi tärkeää keskustella asiasta maahanmuuttajien kanssa työskentelevien kanssa”, Janhunen selittää. Avoimen poliittinen dokumenttielokuva on kuitenkin lähestulkoon poikkeus Vinokinossa. Homot ja lesbot ovat sulautuneet osaksi valtakulttuuria. Monet elokuvat kertovat ihmisistä, ”arkisista ja helvetin tylsistä ihmisistä”, kuten Teittinen asian määrittelee. ”Kategorisointi on vaarallista, tehtiin se mille ihmisryhmälle vain. Vinokinon elokuvissa homot uskaltavat nauraa itselleen ja stereotypioille”, Janhunen arvioi. ”Moninaisuus on mun mielestä näiden elokuvien se pointti”, peesaa Teittinen. VAAN MILLAINEN homoelokuva Suomessa pitäisi tehdä juuri nyt? Janhusen ykkösaihe olisi sodanjälkeinen aika Helsingissä, jolloin yhteiskunta oli hetken aikaa suhteellisen suvaitsevainen. ”1940ja 1950-lukujen taitteessa ilmapiiri tiukkeni. Jotain tapahtui ihan ykskaks ja yleinen hyväksyntä romahti. Siitä saisi koskettavan tarinan”, hän ehdottaa. Toiseksi vaihtoehdoksi hän tarjoaa maaseudulle sijoittuvaa kertomusta. ”Ainahan maaseudulla on ollut vanhojapoikia ja -piikoja, jotka ovat asuneet ja joista muut ovat tienneet, mutta vaienneet asiasta. Se olisi tarina rakkauden löytämisestä ja vaikeudesta”, Janhunen sanoo. Teittinen puolestaan keksii parikin kirjaa, joita voisi käyttää lähdemateriaalina. Ensimmäinen on Kim Bentzin Kastroitu, joka kertoo juuri 1950-luvulle sijoittuvan tarinan homomiehestä. Toinen on Touko Laaksosen eli Tom of Finlandin Ennennäkemätöntä-elämäkerta. ”Se oli toki poikkeusyksilö homonakin, mutta sen luonne oli hyvin suomalainen: rauhallinen, hiljainen mies”, Teittinen kuvailee. Olli Sulopuisto TURUSSA 15 VUOTTA sitten perustettu Vinokino-festivaali on laajentunut Helsinkiin, Tampereelle ja Ouluun. Tänä vuonna se tulee myös Jyväskylään, joskin varsin pienimuotoisena. ”Se nyt oli mun päähänpisto”, kuittaa Sanni Männistö kyselyn Jyväskylän Vinokinon alkuperästä. Helsingin festaria diggaillut Männistö kävi tuumasta toimeen ja tarttui puhelimeen. Niinpä Ilokivessä nähdään lauantaina 24.2. pari maistiaista viime vuoden Vinokinon ohjelmistosta. ”Aika diktaattorimaisesti otin sellaisia elokuvia, joista tykkäsin tosi paljon. En miettinyt, ovatko ne jotenkin merkittäviä”, Männistö kertoo. Kello 14 pyörähtää käyntiin Loving Annabelle, draama katolisesta tyttökoulusta. Kello 17.30 näytetään A Whole New Thing, kasvukertomus teinipojasta, joka tulee ulos kaapista. Niiden välissä, kello 15.30 alkaa lyhytelokuvakooste, jossa nähdään seitsemän lyhäriä niin mieskuin naiskoosteistakin. ”Siinä saattaa olla luvassa joku yllätyskin, jota ei ole mainittu ohjelmistossa”, Männistö vihjaa. Vinokino Ilokivessä lauantaina 24.2. klo 14 alkaen. Liput 5 euroa, sarjalipusta alennusta. Vinokino tulee Jyväskylään Vinokinon elokuvissa homot uskaltavat nauraa itselleen ja stereotypioilleen.” Petri Janhunen ” Petri Janhusella ja Jani Teittisellä on vankka kokemus Vinokino-festivaaleista. H EIKKI V IHEMÄKI LAPUA ON PIÄNEHKÖ kaupunki Etelä-Pohojammaalla. Tärkeimpiä asioota siälä on hassu piäni mäki nimeltä Simpsiö, urheeluseura Virkiä ja Minä Itte. Tämä Etelä-Pohojammaan ainua mäki – Simpsiö, korkeus hurijat 132 metriä merenpinnasta – sattuu Jumalan armosta olemahan Lapualla. Niin tottahan siitä pitää ottaa kaikki maharollinen ilo irti. Hiihtoputkenki ne meinas sinne jauhaa, mutta siitei onneksi tullu mitää. Kerkes ne silti laskettelukeskuksen ja jäähallin pykätä. Muutoon kaikkia uutta vastustetahan henkehen ja verehen, tarvittaes ruvetahan keräämää adressia ja kirijootetahan Lapuan Sanomaan miälipirepalstalle. Muutamia vuasia sitte kylärraitille ilimestyy tummia miähiä. Kyllähän niitä piti vaharata ja miättiä jotta mitä nua on ja mistä noon tänne eksyny. Sitte joku hoksas, että nehä on niitä ulukolaasia koripalloolijoota, Lapuan Sanomis oli niistä juttua. Kyllä, Lapualla on koripallojoukkuekki. Tärkeintä on, jotta on niinku muukki. Jos pukeutuu tai ajatteloo ourosti, joutuu heleposti silimätikuksi, ainaki jossei oo rikas. Joka paikashan tälläästä sisäpiiritouhua harrastetaha, ainaki kakarat koulus, mutta Lapualla son erikoosen tärkiää ihan aikuustenki ihimisten keskuures. Jossoot vaikkapa vasemmistolaane tai ateisti eli ”jumalatoon”, niin saat kyllä tuntia pitkät katseet niskasnas kylärraitilla. Ja uskallappa kritisoora sitä meininkiä, nii johan oot pintees. Mäki otan kauhian riskin kirijoottaesnani tätä, jos tää juttu eksyy Lapualle niin mut varmaha muilutetahan. Kirjoittaja on 21-vuotias kolmannen vuoden fysiikan opiskelija, joka on asunut Lapualla koko ikänsä. Kirjoittaja nauttii Jyväskylässä asumisesta valtavasti.
Rumpubassoherätys Wake-up! on Jyväskylän nuoremman dj-polven pitkään jatkunut projekti. Sen tavoite on laittaa yleisö liikkeelle. INFORMAATIOTEKNOLOGIAN opiskelija Michal Szydlowski on käynyt Wake-up!-klubeilla ensimmäisestä kerrasta, vuoden 2003 joulukuusta, alkaen. Klubi oli myös ensimmäinen, jossa hän kävi Suomeen muutettuaan, ja meininki oli sen mukaista. Vauhkona tanssiva ja välillä huutava puolalainen ei ole suomalaisessa klubikulttuurissa yleinen näky. ”Suomalaisilla on tapana ihmetellä, jos joku saa kunnon vibat musiikista. Ensimmäisenä luullaan, että on kännissä. Vaikka fiiliksilläni ei ollut mitään tekemistä päihteiden kanssa.” ILOKIVESSÄ ENSI perjantaina 12:tta kertaa järjestettävä Wake-up! keskittyy drum’n’bass -musiikkiin. Drum’n’bass, suomalaisittain rumpubasso tai lyhyemmin dnb, on elektronista tanssimusiikkia, jonka tunnistaa voimakkaista bassolinjoista ja vauhdikkaista rumpukuvioista. Pelkän basson ja rummun lisäksi dnb:ssä käytetään myös muita, yleensä sämplättyjä, elementtejä genren alalajista riippuen. Szydlowskin mielestä dnb eroaa muista konemusiikkityyleistä rytmikkyyden ja monipuolisuuden ansiosta. Samaa mieltä on myös Joonas Nissinen, yksi kolmesta dj:stä Wake-up!:n takana. ”Musiikki voi vaihdella funkimmasta kamasta reggae-tyylisempään tai synkempään ja sähköisempään. Silti peruselementit, rumpu ja basso, ovat hallitsevia, jolloin tunnelman vaihtelu ei haittaa ja tanssiminen jatkuu.” Nissisen, dj-nimeltä Introublen, mielestä dnb:stä saa oikean tuntuman vasta klubeilla. Voimakkaat bassot vaativat tuntuakseen hyvän äänentoiston. Lisäksi klubitunnelmaa luovat valaistus ja tanssiva yleisö. NISSINEN HANKKI ensimmäiset vinyylilevyt ja -soittimensa työskenneltyään kesän 2002 Mustankorkean kaatopaikalla. Puolitoista vuotta treenattuaan hän alkoi järjestää omaa klubiaan ystävänsä Juho Puolasen, dj-nimeltä Chemistryn, kanssa. ”Ensimmäisiin bileisiin saimme melko paljon tukea kokeneemmilta paikallisilta dj:ltä. Vuosituhannen vaihteessa aktiivinen Jyväskylän konemusaskene oli tuolloin vähän hiipunut, eikä drum’n’bass -klubeja täällä muutenkaan ollut”, Nissinen kertoo. Viime vuoden alusta klubin vakioremmiin on liittynyt jo 1990-luvun lopulta levyjä soittanut Chris Robin, eli Risto Grönberg. ”ARVOSTAN TODELLA näiden tyyppien puuhaa”, Szydlowski hehkuttaa. Hänen myötävaikutuksestaan wakeup!:n yhdeksi suurimmista kävijäryhmistä on noussut vaihto-oppilaat. ”Vaihto-oppilaat ovat aktiivisia juhlimaan, eivätkä muutkaan meistä jaksa aina kuunnella yökerhojen kuluneita soittolistoja.” Szydlowskin harmiksi suomalaisklubit päättyvät kuitenkin liian aikaisin valomerkkiin. Puolassa lainsäädäntö mahdollistaa vuorokauden ympäri jatkuvan biletyksen. Toinen merkittävä ero Szydlowskin mukaan on päihdekulttuurissa. ”Puolassa esimerkiksi ekstaasin hinta on noin kymmenesosa Suomen hinnoista. Siellä essopäitä tuleekin enemmän vastaan, kun täällä klubbaajat ovat humalassa. Ja kun bileet päättyvätkin jo puoli kolme, on aineiden hyötysuhde melko olematon.” Ilpo Puhakka Wake-Up! pe 16.2. klo 22–03, Ilokiven musta laatikko, liput 5 euroa Dj:t: Physics, Kaleb, Chris Robin, Chemistry, Introuble Dnb-genrejä Konemusiikin genrerajat eivät ole yksiselitteisiä. Uusia musiikkityylejä ja tyylien sekoituksia syntyy jatkuvasti, eikä ole virallisia instituutioita, jotka kieltä määrittäisivät. Seuraavilla vierasperäisillä sanoilla voi kuitenkin yrittää päteä dnb-skenessä: I Jungle eli junkka on nimitys old schoolille ja Jamaika-vaikutteiselle drum’n’bassille, jota tehtiin ennen 1990-luvun puoltaväliä. Monet kutsuvat myös uudempaa dnb:tä junkaksi. I Techstep muistuttaa enemmän teknoa olemalla konepohjaisempaa sekä futuristisempaa rumpubassoa. I Liquid funk on viime aikoina kaupallisesti menestynein dnb:n alalaji. Siinä käytetään paljon enemmän vokaaleja ja tyyli on lähempänä soulia ja funkia kuin dnb yleensä. I Jump-up oli 90-luvun lopun yökerhojen suosikki. Siinä kaikki dnb:n elementit on laitettu palvelemaan tanssimista. Jump-upille ominaista on wobble-basson käyttö, eli bassolinjan taajuus nousee ja laskee. I Dubwise on uudempaa dnb:tä, johon on otettu vaikutteita dubista ja reggaesta. Ilokivi www.jyy.fi/ilokivi helmikuu 07 KE 14.2. DDR Party Program presents: Väärinkäsitys, ProEtContra, Neuroottiset pelimannit PE 16.2. Wake-Up! / 22-03 / 5 € DJt: Physics, Kaleb, Chris Robin, Chemistry, Introuble LA 17.2. Psycosy bileet / 21-03 / 6-5 € (Efekti ry:n jäsenet) Alakerta: Dj Sale, Huopatossu Mononen -live, Dj Pasik, Yläkerta: Dj Karna, Dj Stress, Dj Fuul & k-18 KE 21.2. Suuri väittelyilta! / Showtime klo 20 / ovet auki Pornoa ja politiikkaa! Mukana mm. Raakel Liekki, PE 23.2. Tanssit Ilokivessä / 21-03 / 4 € Healing of the Nation, Letjay & No Budget Orchestra, Veikko Pilvi & Pilviveikot, Dj Anzibar LA 24.2. Lesboja homoelokuvan festivaali Vinokino Illalla DJ-klubi! Lisätietoja: www.vinokino.fi LA 24.2. DDR Party Program presents: Yläkaupungin PSYKE Tutankhamon 9000, Re-Animator, Astrosnautser, . Ylioppilastalo Ilokivi Keskussairaalantie 2 Jyväskylä HardCore / 21-03 / 4 € Lemon Slide -live. klo 19.30 / 2 € ministeri Mauri Pekkarinen ja dosentti Veijo Hietala / 21-03 / 4 € guest star Rico. Järj. Efekti & Sequence TI 27.2. International Bazaar / Show time 19.30 / 2 € Upper Door stacked with international food, dance & music! Part of the Student Union’s Development Cooperation Week program KE 28.2. Seisomapaikka / 20.00 / 7 € Vierailuklubilla Tampereen osasto: MC Arimo Mustonen, Riku Sottinen, JP Kangas, Anitta Ahonen. Lippuvaraukset: www.seisomapaikka.com *DECO Flowers Of Life Dj Introublen eli Joonas Nissisen olohuoneen nurkka on pyhitetty rumpubassolle. A ULI J OKELA 12
13 The Queen Ohjaus Stephen Frears, käsikirjoitus Peter Morgan, pääosissa Helen Mirren, Michael Sheen. Mel Brooks lausui kuolemattomasti: ”It’s good to be the king”. Kuningattaren viittaa onkin sitten raskaampi kantaa. Ainakaan Stephen Frearsin uutuuselokuva The Queen ei maalaa monarkkimatriarkan elämästä kovin auvoisaa kuvaa. Tyylikäs draama sukeltaa saarivaltion sisäpoliittisiin käänteisiin prinsessa Dianan kuoleman jälkeen. Vastavalittu ja huippusuosittu pääministeri Tony Blair (Michael Sheen) yrittää suostutella kuningatarta (Helen Mirren) osallistumaan kansan surutyöhön. Tunnepuolensa patoava hallitsija haluaisi puolestaan pitää hovin yksityisasiat linnan muurien sisäpuolella. The Queen maalaa älykkään ja herkullisen hillityn kuvan hovin ja hallituksen valtapelistä, jossa panoksena eivät ole parlamenttipaikat vaan sivu kansan sydämestä. Tunnetasolla etäännyttävä ja silti oudon liikuttava draama rakentuu loistavan käsikirjoituksen ja pikkutarkkojen näyttelijänsuoritusten varaan. Kaiken huomion varastaa tietenkin puhkikehuttu Oscar-suosikki Helen Mirren, joka on omaksunut kuningattaren pienimmätkin eleet. Michael Sheen tekee suosionsa pohjalukemissa rypevälle Blairille hyvää pr:ää esittämällä tämän rauhallisena ja älykkäänä diplomaattina. Tarja Kovanen ”Loistavasti käsikirjoitettu draama hovin ja hallituksen valtapelistä.” Matti Johannes Koivu: Kovat piipussa m.dulor Jos ei ole Matti Johannes Koivun nimi tuttu, niin mainittakoon, että kaveri häärii kitarapoppia veivaavan Ultramariinin nokkaukkona. Koivun soolodebyytillä mentiin Puuhastellen. Tällä kertaa on Kovat piipussa, mikä ei tarkoita, että leppoisuus olisi rytmeistä kadonnut. Musiikillisesti albumilla liikutaan utuisen iskelmän ja 1960-luvun folkrockin yhteisellä telttaretkellä, kuitenkin virkistävän tuorein ottein. Koivun ääni muistuttaa paikoitellen rumasti sanottuna J. Karjalaista, mutta ehkä rehellisintä olisi sijoittaa kauniisti soiva ja ryhdikäs laulu Nick Draken perinteisiin. Tiiviiltä kokonaisuudelta kannattaa nostaa esiin levyn iskevä nimikkoraita, joka kaipailee pehmeämpiä arvoja yhteiskuntaan, hämyisän kaunis Pienet silmät ja maanläheinen ralli Avaruusasema kiittää. Vähän reilu puolituntinen levy on juuri sopivan mittainen. Vaikka Koivu on biisintekijänä erinomainen, pidempää kokonaisuutta ei tämänkertaisilla eväillä olisi kannattanut purkittaa. Monipuolisuus ei ole levyn parhaita puolia, mutta Koivu luo piristävästi kesän keskelle musiikin yksipuolista sydäntalvea. Tero Toivanen ”Koivu tuo kesän talven keskelle.” Helen Mirren eläytyy ulkonäköä myöten kuningataräidin rooliin. The Good Shepherd Ohjaus Robert de Niro, pääosissa Matt Damon, Robert De Niro, Angelina Jolie, Joe Pesci, Alec Baldwin. Toista kertaa ohjaajanpallille noussut Robert de Niro seuraa Oliver Stonen jalanjäljissä Yhdysvaltojen lähihistorian kipupisteiden ruotijana. Stone itse vain ei ole saanut aikaan mitään näin mielenkiintoista pitkiin aikoihin. The Good Shepherdissa seurataan ihanteisiinsa uskovan opiskelijan tietä piinkovaksi agentiksi ja siinä sivussa CIA:n syntyä ja kehitystä maailman mahtavimmaksi tiedustelupalveluksi. Matt Damonin hillitysti hahmottama Edward Wilson on idealistinen patriootti, joka uhraa perheonnensa suurvaltapolitiikan alttarille. Wilsonin henkilökohtaisen tragedian kautta kurkistetaan myös kylmän sodan syövereihin, jonka vainoharhat myrkyttävät ihmisten mieliä ja tekevät idealisteista epäinhimillisiä pelureita. Lopulta on kyse myös miessukupolvelta toiselle siirtyvästä vaikenemisen ja velvoitteen perinnöstä. Tässä miesten maailmassa naiset jäävät taas pahasti taka-alalle. Näin käy myös Angelina Jolien esittämälle vaimolle, joka jää katsojalle etäiseksi. Laajaan tutkimustietoon perustuvan elokuvan ansiot ovat historian poliittisten kiemuroiden kiehtovassa luotaamisessa ja tarkassa ajankuvassa. Parhaimmillaan intensiivinen tunnelma pitää otteessaan, mutta raskassoutuisuutta ei onnistuta kokonaan välttämään eikä aikatasoilla edestakaisin poukkoileva kerrontakaan tahdo aina pysyä kasassa. Elokuvasta löytyy myös kaikuja Kummisedän karismasta, mutta mafiaelokuvan magia jää silti lopulta puuttumaan. Marjo Kovanen ”Näin syntyi CIA.” Angelina Jolie ja Matt Damon pyörähtelevät The Good Shepherdissa. Ei niille, jotka katsovat mutta eivät näe Sairaus voi olla myös inspiraation lähde. LAPSUUSMUISTOT OVAT taiteilija Ulla Luukkaiselle rakkaita. Isän vaatturinverstas ja mummolan kesät ovat edelleen lähellä. ”Vielä tälläkin viikolla haistoin linjaautossa lyijykynän tuoksun, kun vanhan kansakoulun opettaja oli niin ihana. Suorastaan palvoin häntä”, Luukkainen muistelee. Elämänkoulusta tuli sittemmin Luukkaisen tärkein opinahjo. Elämää ja uraa on mutkistanut kamppailu mielenterveyden kanssa, mikä heijastuu myös Luukkaisen taiteessa. ”Ihmiset, joita olen maalannut, ovat mun mielikuvitushahmoja, koska olen semmoinen yksinäinen lapsi.” Luukkaisen taidenäyttely Avain psykoosiin ripustettiin tammikuun lopulla Kumppanuustalon Seitti-huoneen seinille. Näyttely on reilun kymmenen vuoden ajalta koostettu kokonaisuus. Mitään yhtenäistä nimittäjää teoksille ei ole. ”Vähän katsoin, että värit muistuttavat toisiaan. Tuo yksi seinä on rauhallisempi, hurjimpia töitä jätettiin pois.” Luukkaisella on aiemmin ollut näyttelyjä muun muassa taidemuseon Sivusuojassa ja keskusseurakuntatalolla. Seitti-tilassa näytteillepano on yksinkertainen ja taiteen sisältö siten korostunut. ”Tottakai siinä rahakin ratkaisee”, Luukkainen huokaa. ”Jos menet sanomaan jonnekin, että haluaisin näyttelyn, ei kukaan noteeraa, vaan näkee vain mielenterveyspotilaan. Tunnen aika vähän taiteilijoita ja olen itseppinut. Jotta apurahoja saisi, pitäisi olla näyttöä.” MUSTASSA MADONNASSA kasvojen tilalla on suuri, musta aukko. Pään päällä on synkkä sädekehä. Luukkaisen töiden punainen viiva nousee sairaudesta ja siitä toipumisesta. Seinillä avautuu maailma, jonne mieli vie. ”Kaikenlaista on nähty. Nyt töihin on tullut uskonto mukaan. Yhtenä yönä kohtasin tiedemiehen, jonka kanssa keskustelin omalla kielellä. Mä olen käynyt Ennan maassa, avaruudessa, ja nyt yritän uskoa siihen kaikkeen.” Töihin purkautuu niin vaikea isäsuhde kuin huoli sumuun katoavasta, tuhoutuvasta maapallostakin. ”En oikein uskonut, että alkaisin todella tehdä taiteilijan töitä. Enkä oikein usko vieläkään. Aina pelkään, että onko työt vähän populistisia, mutta sitten ajattelen, että perkele, olkoon, että joku ostaa.” Populistisesta hömpästä Luukkaista on turha syyttää. Töissä tuntuu eletty elämä ja hienovireinen ote käytettyyn tekniikkaan. Pinttynyt siipi, jossa höyhenet leikkivät maalatulla pinnalla tai Työmiehen avaruus yksinkertaisen oivaltavine ruosteharjoineen tekevät töistä helposti lähestyttäviä mutta kaikkea muuta kuin pinnallisia. Näyttelyn rakkain työ Luukkaiselle on mänttäläistä tukihenkilöä esittävä Ystäväni Kullervo. ”Hänellä on vähän kiharat hiukset, hän on askeettinen Päätalon lukija ja kalastaja”, taiteilija kuvailee hahmoa. Kuten monilla muillakin Luukkaisen töillä, tälläkin maalauksella on kaksi nimeä. Henkilökohtaisempi nimi on Intohimo, nälkä. ”Koska olen kokenut itseni intohimoiseksi”, taiteilija tiivistää. Luukkaisen seuraavat näyttelyt ovat Mattilanniemen A-rakennuksessa ja Galleria Hopassa helmikuun puolivälissä. ”Mun elämä on kyllä taidetta. Se on henki ja veri ollut lapsesta saakka. Ei tartte enää sanoa, että oon mielenterveyspotilas vaan että oon Ulla. Taiteen avulla olen usein jaksanut eteenpäin.” Kaisa Nissi Ulla Luukkaisen taidenäyttely Avain psykoosiin 26.1.–9.3. Kumppanuustalolla, Vapaudenkatu 4. Taiteilija paikalla keskiviikkoisin klo 15–17. H EIKKI V IHEMÄKI Ulla Luukkaisen työt Musta Madonna ja Gudea ovat heijastuksia taiteilijan rankasta elämästä.
Ti 20.2. klo 19 Paul Greengrass: United 93 (Yhdysvallat/Iso-Britannia/Ranska, 2006) K–15 Syyskuun 11. vuonna 2001. Neljä lentokonetta kaapataan USA:n ilmatilassa. Ensimmäisen jo melkein osuessa maaliinsa viimeinen kone nousee kentältä. Hyvin pian ihmisille koneessa selviää, mitä on tapahtunut New Yorkissa ja Washingtonissa ja mitkä ovat kaappareiden aikeet. Ohjaaja Paul Greengrass välttää isänmaallisen paatoksen, tyyli on ennemminkin toteava. Tunteeton elokuva ei kuitenkaan ole, kaikkea muuta. Näyttelijöistä suurin osa on lähes tuntemattomia ja osa henkilöistä esittää itseään. Elokuvasta muodostuukin tiukka ja otteessa pitävä kertomus todellisesta painajaisesta. Ti 27.2. klo 19 Gavin Hood: Tsotsi (Iso-Britannia/Etelä-Afrikka, 2005) K–15 Tsotsi kertoo tarinan johannesburgilaisesta ghetosta. Nuori Tsotsi on pikkurikollinen ja jengiläinen. Autoryöstön yhteydessä hänestä tulee vahingossa pienen vauvan huoltaja. Vastuu lapsesta pakottaa Tsotsin avaamaan kovaa kuortaan. Elokuvan maailma on täällä lähes täysin tuntematon, joten joka käänteessä vastaan tulee eksotiikkaa. Musiikki, kieli, kaikki ovat totutusta poikkeavaa. Elokuva muistuttaa parin vuoden takaista City of Godia. Tsotsi voitti vuoden 2006 ulkomaalaisen elokuvan Oscarin. Pasi Moilanen POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: Pe 16.2. Ghost Brigade + Total Devastation + Satura Lanx. La 17.2. Joose Keskitalo yhteineen + Sami Kukka + Moppi ja Aivokurkiaiset. Ti 20.2. The Haunted (SWE) + Burst (SWE) + Abduktio. To 22.2. The Crash. Pe 23.2. Primordial (IRL) + Insomnium + Urn. La 24.2. Pelle Miljoona & 1980 + Suspenders. Bar 68: Pe 16.2. Private Line + Gemini Five. La 17.2. Manifesto Jukebox. Pe 23.2. Damn Seagulls. La 24.02. Monsteriser + Rust. Jazz Bar: Ke 14.2. Avaruuden Ikkuna. Pe 16.2. Somethin’ Else: Present Sense + Dj Matti + VJ Vallu + DJ Jarno Lappalainen. La 17.2. Blues Live Bluesgators + Blues-jamit. Su 18.2. WJY: Tesar Jazz Band klo 18. Ke 21.2. Konservatorion laulutyöpaja. Pe 23.2. Michael Jackson Tribute. La 24.2. The Soul Hustlers. Ilokivi: Ke 14.2. Väärinkäsitys + ProEtContra + Neuroottiset pelimannit. Pe 16.2. Wake-Up! DJt: Physics + Kaleb + Chris Robin + Chemistry + Introuble. La 17.2. Psycosy bileet: Dj Sale + Huopatossu Mononen -live + Dj Pasik + Lemon Slide -live + Dj Karna + Dj Stress + Dj Fuul + quest star Rico. Pe 23.2. Healing Of The Nation + Letjay & No Budget Orchestra + Veikko Pilvi & Pilviveikot + Dj Anzibar. La 24.2. DDR Party Program presents: Yläkaupungin PSYKE: Tutankhamon 9000 + Re-Animator + Astrosnautser. DECO Flowers Of Life Vakiopaine: To 15.2. Latino-ilta. Pe 16.2. Klaus Thunder & Ukkosmaine. La 17.2. Alanko & Supponen plays L. Cohen. La 24.2. Darling. KLASSINEN Jyväskylän sinfonia: Ke 14.2.2007 klo 19 Taulumäen kirkossa: Ludwig van Beethoven: Coriolanus-alkusoitto + Camille Saint-Saëns: Viulukonsertto nro 3 + Kurt Weill: Sinfonia nro 2. Ke 21.2.2007 klo 19 Jyväskylän teatteritalolla: Antti Auvinen: Februa klarinetille ja orkesterille (kantaesitys) + Lasse Jalava: Sinfonietta nro 6 (kantaesitys) + Diego Soifer: Near End huilulle ja orkesterille (kantaesitys) + Magnus Lindberg: Coyote Blues. NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo: Studio: HAJJ – pyhällä vaelluksella – Göran Schildtin ja Vidar Lindqvistin valokuvia. Jyväskylän Taidemuseo: Holvi: Harald Karsten: DadaMax Ajatusten lennot. Alalgalleria: 16.2. alkaen: Mihin sateenkaari päättyy? KainTapper – merkintöjä matkalta. Galleria Harmonia: Elina Julin: Kaukonäkymiä Distant Views. Keski-Suomen Museo: Taidehalli: Värejä tulesta Ritva Sofia Linnun rakukeramiikkaa. Alahalli: Kolme mestaria – Leonardo da Vilhun säätiön kokoelmassa. Suomen käsityön museo ja Suomen kansallispukukeskus: Solmukohta – Junction. Tekstiilitaiteilijoiden Marian Bijlengan, Raija Jokisen ja Aino Kajaniemen uutta tuotantoa 2000-luvulta. Galleriassa Uutta suomalaista hopeasepäntyötä. TEATTERI Jyväskylän kaupunginteatteri: Pe 16.2. Klo 19 Yksinäinen nainen. Klo 19 Mihin Sateenkaari päättyy. La 17.2. klo 14 Nouse lempi! Klo 19 Yksinäinen nainen. To 22.2. klo 19 Leipurin vaimo. Pe 23.2. klo 12 Mihin sateenkaari päättyy. Klo 19 Mihin sateenkaari päättyy. La 24.2. klo 13 Mihin sateenkaari päättyy, klo 19 Leipurin vaimo. Huoneteatteri: Pe 16.2, la 17.2, su 18.2. Klo 19 (su klo 15) Riemurahat. Pe 23.2. Klo 19. Olga. La 24.2. Klo 19.00 Olga (viimeinen esitys). Vakiopaine: Ti 20.2, ke 21.2, to 22.2. klo 19. Ässiä hatusta -improa. Ke 14.2 ja la 17.2, pe 23.2. klo 19. Woman meat burger. Lutakon näyttämö: Kansalaisopiston teatteriryhmä: Morsian. Su 18.2. klo 20. ELOKUVAT Kampus Kino: Ti 13.2. Pavlovin koirat. Ti 20.2. United 93. Esitykset alkavat klo 19. Toveruus: Keväällä Jim Jarmusch –retrospektiivi. Ma 12.2. Mystery Train. Ma 19.2. Night on earth. Esitykset ITDynamon auditoriossa klo 19. Elokuva-arkisto: Ke 21.2. Kuherruskuukausimurhaajat. Esitykset ITDynamon auditoriossa klo 18. MUUTA Vakiopaine: Ma 19.2. Cuenta Cuentos. Tarinointia. Ilokivi: Ke 21.2. Suuri väittelyilta: pornoa ja politiikkaa. Mukana mm. Raakel Liekki + Mauri Pekkarinen + Veijo Hietala. Ovet auki klo 19.30. Suomen käsityön museo ja kansallispukukeskus: Ti 13.2. klo 16–19. Viriötyöpaja: Itä-Euroopan kulttuurit. Ke 14.2. Klo 14–18. Neulekahvila. Agora: Auditorio 2 To 15.2. Klo 16–20. On ilmoja pidelly – suuri ilmastonmuutosilta. Menovinkit osoitteeseen jylkkari-menot@jyy.fi Jyväsjärven luistinradalle kannattaa mennä. Olen käynyt siellä tänä talvena jo kerran.” Seppo Kallio erikoistutkija Jyväskylän yliopiston atk-keskus ” MENOVINKKAAJA kampus kino MENOT 13.2.–26.2. 14 Söpöt ystisbileet NYT SAA HALATA. Kortepohjan vapaa-aikatoimikunta järjestää keskiviikkona ystävänpäiväbileet ravintola Rentukassa. Tarjolla on mainiota ystävänpäiväbilemeininkiä Dj Jellonan tahtiin. Tilaisuudessa järjestetään myös halija runokilpailut, joiden voittajille luvassa on tietysti söpöjä palkintoja. Ystävänpäiväbileet Rentukassa ke 14.2. klo 20 alkaen. Liput 1 e. K–18. Opiskelija, tilaa YP Ei ole Yhteiskuntapolitiikka-lehti kallis normaalistikaan, mutta opiskelijat saavat sen puoleen hintaan: kuuden numeron vuosikerta yhteensä 15 euroa eli 2,5 euroa per yli satasivuinen numero. Tilaa heti, niin ehdit saada maaliskuun alussa ilmestyvän ykkösnumeron. Siitä löytyvät mm. seuraavat tekstit: Markku Lankinen: Miten Helsingin käy? Anu Muuri: Palvelujen käyttö ja sosiaaliturvamielipiteet Susan Kuivalainen:Toimeentulotuen alikäyttö Janne Kivivuori: Epävirallinen kontrolli tutkijayhteisöissä Raija Julkunen: Sitra hyvinvointihautomona Leena Warsell:Alko ja Fortum Ulla Viertola: Elämän pisin ihmissuhde T arkempia tietoja löydät YP:n verkkosivulta, osoitteesta www.stakes.? /yp, jossa ovat mm. tuoreimman lehden sisällys, arkisto vuodesta 2000 sekä päätoimittaja Matti Virtasen pitämä blogi. Tilaukset: www.stakes.? /julkaisut; faksi (09) 3967 2450; puh. (09) 3967 2190 yp-mainos_2007.indd 1 8.1.2007 12:56:33 Lue Jylkkäriä! Siinä on vitamiineja.
15 Järjestöilmoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari-jarjestot@lists.jyu.fi. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia tarvittaessa. Palsta ilmestyy jokaisessa numerossa. MA 12.2. Kasviskiusaus Appelsiini-sitruunasei Jauhelihapihvi, pippurikastike TI 13.2. Pinaattikeitto Uunimakkara Broileri-pekonikastike KE 14.2. Kasvisherkkusieniohukaiset Lohikeitto Kassler TO 15.2. Purjoperunavuoka Kalkkunaleike, gordon bleu Curryporsaspata PE 16.2. Kasviskaalilaatikko Kaalilaatikko Kirjolohimurekepihvit Nakkikeitto MA 19.2. Juusto-kasviskastike, spaghetti Jauhelihakastike, spaghetti Lohikiusaus TI 20.2. Kasvishernekeitto, laskiaispulla Hernekeitto, laskiaispulla Broilerpyörykät KE 21.2. Pinaattiohukaiset Tonnikalakääröt Kreikkalaiset jauhelihapihvit TO 22.2. Kasvismakaronilaatikko Makaronilaatikko Nakkikastike PE 23.2. Feta-pinaattipiirakka Kalapaella Intialainen lihapata LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11 – 16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.fi/ruokalista.php Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,20 e – muut 5,00 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 42,00 e, muille 50,00 e. JYVÄSKYLÄN ETELÄPOHJALAINEN OSAKUNTA: Laskiaisrieha Harjulla ma 19.2.2007 klo 18. Lasketaan mäkeä pulkilla ja liukureilla. Sitten osakuntahuoneistolle pullia syömään ja mehua juomaan. Lisätiedot netissä: http://groups.jyu.fi/epok/tapahtumat/ MUSEOLOGIAN AINEJÄRJESTÖ DIAARIO RY: vuosikokous 26.2. klo 16 Juomatehtaan ainejärjestöhuoneessa. Valitaan uusi hallitus ja käsitellään muut sääntömääräiset asiat. ORTODOKSINEN OPISKELIJALIITTO: Ti 13.2. Pancake Tuesday: mäenlaskua Tuomiojärven rannassa ja lettukestit. Kokoonnutaan klo 18 ortodoksisen kirkon (Rajakatu 39) ovella. Lisätietoja Ilonalta (niilruoh@jyu.fi) tai Tuulilta (tulukka@jyu.fi). Jyväskylän OOL:n nettisivu: www.ort.fi/ool – Alaosastot – Jyväskylä. Liity sähköpostilistalle osoitteessa lists.jyu.fi/mailman/listinfo/ool-jkl. EVANKELISET OPISKELIJAT: Iltamme ovat lauantaisin klo 19 Lutherin kirkolla (Kansakoulukatu 5). 17.2. Raakaa kalaa ja riisiviinaa (Paikalla Japanin aktio); 24.2. Minne tie vie?; -Johdatuksesta, Anne Hopeavuori 3.3. Kirkossa kirkon tavalla? Jari Rankinen. JYVÄSKYLÄN EV.LUT OPISKELIJAKOULULAISLÄHETYS (OPKO): Opiskelijaillat torstaisin klo 18.30. Paikkana on vaihdellen Vanhan Pappilan rippikoulusali (Vapaudenkatu 26) ja Opkon toimisto (Vapaudenkatu 24, B-rappu). 15.2.(toimisto) Herran siunaus Mauri Salojärvi 4. Moos. 6:21–27 ja 22.2. (pappila) Kiivas Jumala Antti Herkkola 5. Moos. 4:24 SUOMEN UNIFEMIN JYVÄSKYLÄN PAIKALLISOSASTO: kokous ma 12.2. klo 17 Café Librissä (Seminaarinkatu 15) PEDAGO RY: Sääntömääräinen kevätkokous ke 21.2.2007, klo. 18. Ilokiven takaosassa Esillä sääntömääräiset asiat ja sääntömuutosesitys. Koollekutsuja: Pedagon hallitus. Hyväntekeväisyys ainejärjestöjen aattellisuutta? YHDISTYSLAIN MUKAAN ”yhdistyksen saa perustaa aatteellisen tarkoituksen yhteistä toteuttamista varten”. Jokainen ainejärjestökin on siis olemassa, koska sen jäsenistöllä on yhteinen aate. Ainejärjestöjen aatteellisuus näkyy ulkopuoliselle selvimmin jäsenistön edunvalvontana, palvelujen tuottamisena tai ehkä yhteisten harrastusten järjestämisenä. Entä onko hyväntekeväisyys ainejärjestöjen aatteellisuutta? Jos ei, niin pitäisikö sen olla? Hyväntekeväisyys käsitteenä voidaan toki ymmärtää monella tapaa. Joidenkin mielestä ainejärjestöt ovat tietynlaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä, sillä nehän toimivat jäsenistönsä etujärjestönä edistämällä ja valvomalla jäsenistönsä etuja muun muassa koulutus-, sosiaalija kulttuuripoliittisissa kysymyksissä. Pitäisikö ainejärjestön ottaa osaa esimerkiksi humanitaariseen avunantoon? OLEMME OSALLISTUNEET hyväntekeväisyystyöhön erityisesti kuluneen vuoden aikana. Väitän, että auttamisen halu perustuu osittain alan valintaan ja toisaalta myös koulutukseemme. Tulevina varhaiskasvatuksen asiantuntijoina pyrimme ajattelemaan, mikä on lapsen parhaaksi. Lasten oikeudet ja lastensuojelu ovat arkipäivää etenkin tulevassa työssämme lastentarhanopettajina. Lisäksi lapsen osallisuus yhteiskunnassa herättää meissä monenlaisia tunteita. Hyväntekeväisyys on siis mielestäni yleistä etenkin kasvatusalan ainejärjestöissä. Tiedän, että joillakin ainejärjestöillä on jo oma kummilapsi. Osa oman ainejärjestömme tekemästä hyväntekeväisyydestä on kohdistunut Venäjälle muun muassa vaateavustuksina. Tämän keväänä aikana tarkoituksemme on vielä tehdä rahallinen avustus erään hyväntekeväisyysjärjestön kautta. Opiskelun ohessa jokainen meistä voi ”harjoitella” hyväntekeväisyyttä ottamalla osaa siihen ainejärjestön kautta. (Jokainenhan meistä tekee hyväntekeväisyyttä toimiessaan ainejärjestön aktiivina.) Hyväntekeväisyydestä voisi muodostua eräänlainen jatkumo myös aikuisikään. Yhtenä ainejärjestön tehtävänä oliskin luoda meihin halu auttaa ja osallistua hyväntekeväisyystyöhön. Tiina Hermunen Varkaat ry I Jyväskylän yliopiston varhaiskasvatusta opiskelevien ainejärjestö. I Jäsenmäärä hieman yli sata. I Yksi Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liiton SOOLin jäsenyhdistyksistä. Mainos Jylkkäriin? Soita Vexi Virtanen 050 592 3696
www.tuomasviskari.net opiskelijan edunvalvoja eduskuntaan Tuomas Viskari yhteiskuntatieteiden maisteri ja JYYn pääsihteeri Valitse Hennasi eduskuntaan! Hennariikka Andersson fil.yo 20 vuotta andersson@hennariikka.net www.hennariikka.net Henna Virkkunen FL, toimittaja, tutkija Jyväskylän kaupunginvaltuuston pj. henna@hennavirkkunen.net www.hennavirkkunen.fi www.kokoomus.fi Jaakko Selin w w w . s e l i n . i n f o Hallitus petti opiskelijat jälleen. Kauppatieteilijä eduskuntaan Vaihtoehto on VAALIMAINOS JYLKKÄRIIN? Vexi Virtanen 050 592 3696