NUMERO 3/2006 15. HELMIKUUTA – 28. HELMIKUUTA 47. VUOSIKERTA Piraatti voidaan erottaa Pisimmillään vuodeksi ulos yliopistosta. Uutiset 3 Kirjeet päätoimittajalle. Vapaa sana 5 SYL ja kokkarit puhuvat totta TV:n homot vielä elokuvia edellä. Arviot 12 Vinokinon ehjempi kuva Onko yliopiston johto unohtanut tutkimusetiikan? Uutiset, sivut 2 ja 3 J A N IC L E IN O
2 JYYn pääsihteerin tehtävää haki määräaikaan mennessä 13 henkilöä. Heistä haastateltaviksi päätettiin kutsua kuusi hakijaa. Haastatteluun kutsutut ovat Eino Nissinen, yhteiskuntatieteiden yo, 22, Hanna Heinonkoski, kauppatieteiden ylioppilas, 22, Immu Isosaari, taloustieteen maisteri, 33, Minna Hautamäki, yhteiskuntatieteiden ylioppilas, 24, Tuomas Viskari, yhteiskuntatieteiden maisteri, 28 ja Antti Vesala, filosofian ja kauppatieteen ylioppilas, 27. Paikkaa hakivat myös Matti Muukkonen, humanististen tieteiden ja yhteiskuntatieteiden maisteri, 23, Ulla Virtanen, humanististen tieteiden maisteri, 27, Janne Lahtia, humanististen tieteiden kandidaatti, 40, Päivi Takala, filosofian yo, 39, Tommi Piirainen, yhteiskuntatieteiden maisteri, 33, Jaana Lailavuo, BBA-tradenomi, 28 ja Anu Halonen, filosofian maisteri , 28. Hakijoista Minna Hautamäki työskentelee JYYn kulttuurija Antti Vesala koulutuspoliittisena sihteeerinä. Tuomas Viskari on entinen JYYn sosiaalisihteeri. Uusi pääsihteeri valitaan edustajiston kokouksessa tiistaina 21. helmikuuta. JYYn pääsihteerin tehtävään 13 hakijaa 3/2006 UUTISET 15.02.06 Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallinen ei käynnistänyt virallisia selvityksiä taloustieteiden professorin epäillyistä vakavista tutkimuseettisistä väärinkäytöksistä. Rehtorin mukaan tiedekunnan selvityspyyntö ei ollut vaadittavan yksilöity ja perusteltu, joten edes esiselvityksen tekoon ei riittänyt perusteita. Rehtoraatin taustaselvittelyn aikana tieteellisestä vilpistä epäilty professori irtisanoutui ja siirtyi toisen yliopiston palvelukseen. JYVÄSKYLÄN yliopisto ei käynnistänyt virallista esiselvitystä, kun yliopiston taloustieteiden tiedekunnan dekaani ilmoitti viime keväänä rehtorille epäilyksistään markkinoinnin professorinsa Minna Mattilan tutkimuseettisistä väärinkäytöksistä ja viranhoitoon liittyvistä epäselvyyksistä. Kansainvälisestikin tunnetun professorin epäilty syntilista oli Jyväskylän Ylioppilaslehden saamien tietojen mukaan pitkä. Epäilyksen alla oli esimerkiksi professorin virkaa hakiessaan esittämä 15 julkaisun luettelo. Kun tiedekunta pyysi epäilysten herättyä professoria osoittamaan luettelon useista epäselvistä tapauksesta niiden kansainvälinen julkaisija, professori pystyi siihen ainoastaan joidenkin artikkelien osalta. Tiedekunnan epäilykset heräsivät runsas vuosi professorin virantäytön jälkeen, kun dekaani kiinnitti huomiota professorin poikkeuksellisen nopeaan julkaisutahtiin uuden palkkausjärjestelmän henkilökohtaisen arvioinnin yhteydessä. Samoihin aikoihin epäilyksen alle joutuivat myös professorin virassaan tekemät tutkimukset ja niiden havaintojen todenmukaisuus. Lisäksi osa professorin ohjauksessa olleista jatko-opiskelijoista kertoi ohjaajansa kehottaneen heitä tutkimushavaintojen paisutteluun, jotta väitöskirjojen painoarvo lisääntyisi. YLIOPISTON johtoporrasta eivät kuitenkaan esitetyt epäilyt, tiedekunnan niiden perusteluiksi kiikuttamat dokumentit tai rehtoraatin oma muutaman kuukauden ”taustaselvitys” vakuuttanut. Rehtori ei nähnyt aihetta käynnistää tutkimuseettisistä väärinkäytöksistä virallista esiselvitystä. Siitäkin huolimatta, että Jyväskylän yliopisto on sitoutunut, kaikkien muiden korkeakoulujen tavoin, noudattamaan tutkimustoiminnassaan valtakunnallisen Tutkimuseettisen neuvottelukunnan menettelyohjeita, joiden mukaan rehtorin esiselvitystyö on lievin tutkinnan taso. Rehtori Aino Sallisen ja hallintojohtaja Erkki Tuunasen mukaan esiselvitystä ei aloitettu yksinkertaisesti siksi, että esitettyjä epäilyjä ei pystytty rehtoraatissa ”todentamaan”, eikä jatkoselvityksiä varten saatu pyynnöstä huolimatta riittävästi lisäaineistoa. Kuitenkin tutkimuseettisten menettelyohjeiden mukaan esiselvityksessä on tarkoitus ”alustavasti kartoittaa ilmoituksessa esitettyjen loukkausepäilyjen aiheellisuus ja niiden tueksi esitetyt perusteet”. Ohjeissa ei mainita esiselvitysvaiheessa todentamisesta mitään. Ohjeet neuvovat, että menettelytapoja pitää soveltaa, kun ”on aihetta epäillä hyvää tieteellistä käytäntöä loukatun”. Päätöksensä perusteluiksi yliopiston johtokaksikko vetoaa myös siihen, ettei tiedekunnan esittämä kirjallinen selvityspyyntö ollut yksilöity eikä perusteltu siten kuin neuvottelukunnan ohjeet vaativat. Tuunanen totesi, että pelkästään yhden jatko-opiskelijan lausuntoon ei tässä tapauksessa voinut luottaa, koska esitettyä lausuntoa ei voitu aineistollisesti todentaa. Kyseenalaistettaessa opiskelijoiden määrän rehtori tarttui aiheeseen ja totesi, että opiskelijoita oli kyllä myöhemmin kaksi, mutta heidän lausuntonsa koskivat ”tutkimusprosessin eri vaiheita”, joten niiden yhdistäminen toisiaan Yliopiston johtopari ei selvittänyt epäilyjä tutkimusvilpistä Osa professorin ohjauksessa olleista jatko-opiskelijoista kertoi ohjaajansa kehottaneen heitä tutkimushavaintojen paisutteluun, jotta väitöksen painoarvo lisääntyisi. J ANIC L EINO Rehtori Aino Sallinen. Hallintojohtaja Erkki Tuunanen.
3 3/2006 Opetusministeri Antti Kalliomäen mielestä ammattikorkeakoulujen tulisi jatkossakin käyttää polytechnic-termiä university-sanan sijaan. Hän vastasi kansanedustaja Petri Neittaanmäen (kesk) esittämään kirjalliseen kysymykseen eduskunnassa 8. helmikuuta. ”Opetusministeriö on eri yhteyksissä esittänyt ammattikorkeakouluille, että ne pitäytyisivät yhtenäisen käytännön ja selkeyden vuoksi opetusministeriön käyttämässä englanninkielisessä käännöksessä polytechnic tarkoitettaessa ammattikorkeakoulua, eikä tätä käytäntöä ole tarkoitus muuttaa.” Vuonna 2005 julkaistiin Opetusministeriön tilaama Korkeakoulusanasto, jossa käytetään polytechnic-termiä. Käännöksestä päätettiin jo 1990-luvun alussa amk-järjestelmää luotaessa. Ministeri polytechnicin kannalla Tutoreiden haku ensi syksyä varten on nyt käynnissä. Hakuaikaa on helmikuun loppuun saakka, ja varsinainen koulutus järjestetään toukokuun alkupuolella. Tutoreita tarvitaan yhteensä yli 130. Yhdelle tutorille tulee ohjattavaksi 10 – 15 uutta opiskelijaa. Tutorien tulee olla valmiit tehtäväänsä 31.8.2006, kun uudet opiskelijat saapuvat. Koulutukseen osallistumisesta, pienryhmäohjauksesta huolehtimisesta ja loppuraportista tutoreille myönnetään 3–4 opintopistettä. Lisätietoja saa JYYn korkeakoulupoliittiselta sihteeriltä Antti Vesalalta, 014 260 3358 tai koposihteeri@jyy.fi. Hakulomake ja lisätietoja löytyy osoitteesta http://www.jyu.fi/hallinto/opiskelijapalvelut/tutorointi . Tutoreita tarvitaan syksyksi Kortepohjan vapaa-aikasihteerin sijaiseksi on valittu Hanna Laitinen. Tällä hetkellä yliopiston kansainvälisissä palveluissa harjoittelussa oleva 25-vuotias aloittaa tehtävässä välittömästi. Hän on työskennellyt Dublinissa yliopiston asuntolassa samankaltaisissa tehtävissä. ”Ajattelin, että sihteerin homma olisi kätevä jatko sille, mitä nyt teen. Yritän myös tehdä gradua samalla”, hän sanoo. Va-sihteeri löytyi SAAVUMME kuvaajan kanssa rehtoraattiin vartin myöhässä. Kysymysten viimeistely tarkoiksi viivästytti. Kättelemme aulassa yliopiston hallintojohtaja Erkki Tuunasen ja lakimies Jouni Valjakan. Siirrymme yhdessä rehtorin työhuoneeseen. Miehet vaikuttavat hermostuneilta, mutta rehtori Aino Sallinen ei, vaikka hänkin on normaalia värittömämpi. Istuudumme alas. Miehet eivät oikein tiedä mihin istuisivat. Sallinen ottaa normaalin paikkansa neuvottelupöydän päästä. Siihen ovat yli 14 vuotta rehtorina opettaneet. Haastattelu voi alkaa. ENSIN ESITÄN pari yleistä kysymystä yliopiston henkilöstöpolitiikasta. Rehtori aloittaa tutun liturgiansa, jossa hän viittaa jatkuvasti omiin julkisiin puheisiinsa. Huomaan minua lähimpänä istuvan lakimiehen vilkuilevan kysymyslistaani, selkeästi yrittäen lukea kirjaimia nurinpäin. Kysyn vielä yliopiston sitoutumisesta valtakunnallisiin tutkimuseettisiin periaatteisiin. Rehtori vakuuttaa erittäin voimallisesti, että sääntöjä noudatetaan täysin. L a k i m i e h e n kädet tärisevät, kun hän pyyhkii silmälasejaan. PUHEVIESTINNÄN professori, neuvottelutekniikan ja kehonkielen ammattilainen Aino Sallinen hallitsee itsensä lähes täydellisesti koko haastattelun ajan. Sallinen katsoo minua suoraan silmiin, hän ei liiemmin korota ääntään ja äänensävy pysyy ystävällisenä. Puheensa sisällössä Sallinen harhautuu lähes tunnin haastattelun aikana vain kerran, mutta silloin hän heti keskeyttää lauseensa ja toteaa: ”Lakimies voi jatkaa tästä”. Vaikka pyydän häntä kuitenkin jatkamaan vastaustaan, rehtori sulkee suunsa ja toteaa tiukemmin: ”Lakimies vastaa tähän” ja viittaa kädellään Valjakan suuntaan. Lakimiestä rehtori tarvitsee aina, kun hän ei onnistu muotoilemaan sanatarkasti oikeita lakipykäliä etsiessään niistä vastauksiaan tutkimuseettisiin kysymyksiin. HALLINTOJOHTAJA Erkki Tuunanen ei näytä pysyvän yhtä hyvin kontrollissa. Hän välttelee katsekontaktia ja korottaa ääntäänkin muutamaan kertaan, kun kyseenalaistan hänen vastauksiaan tai yliopiston tekemiä ratkaisuja. Tuunanen on selkeästi ärsyyntynyt kysymysjoukosta, eikä osaa tai halua sitä peittää. Hän myös supisee pari kertaa lakimiehen kanssa. Yliopiston lakimies Jouni Valjakka vaikuttaa koko ajan olevan jännittynein porukasta. Hän ei katso silmiin kuin pari kertaa, ja hänen kätensä ja äänensä värisevät hieman tiukoissa paikoissa. Lakimies pysyy kuitenkin asiakysymyksissä tarkkana, eikä kompastele kuin yhdessä kohtaa, kun pyydän häntä arvioimaan epäiltyjä jatko-opiskelijoiden ohjauksen väärinkäytöksiä. Toni Peltonen kommentti Eleitä, ilmeitä, asentoja Nettipiraatti voidaan erottaa LÄHITULEVAISUUDESSA voimaan astuvat uudet tietojärjestelmien käyttösäännöt mahdollistavat opiskelijan erottamisen määräajaksi yliopistosta, mikäli hän rikkoo sääntöjä. Esimerkiksi ohjelmia tai elokuvia hyötymistarkoituksessa kopioiva opiskelija voidaan erottaa pisimmillään vuodeksi. Opiskelijalle annettavasta varoituksesta päättää yliopiston rehtori ja määräaikaisesta erottamisesta yliopiston hallitus. Tietoturvapäällikkö Matti Leväsen mukaan samanlaisten rangaistusten käyttäminen on periaatteessa mahdollista jo nykyisillä säännöillä. Uutta on, että sääntöihin on selvästi kirjattu esille paitsi rangaistavat teot, myös niistä seuraavat sanktiot. Säännöissä kerrotaan, mitä yliopiston tietojärjestelmissä saa ja ei saa tehdä. Uutena ilmiönä Levänen mainitsee verkostomarkkinoinnin. ”Kaupallinen ja poliittinen toiminta ovat sääntöjen mukaan kiellettyjä, mutta saa nähdä, montako sivua tulee taas eduskuntavaalien alla.” UUSI SÄÄNTÖPAKETTI on tehty kaikkia Suomen yliopistoja yhdistävän tietoturvaohjeistuksen pohjalta. Tietotekniikkarikkomusten seuraamuskäytännöt hyväksyy yliopiston hallitus. Tarkkaa aikataulua käsittelylle ei vielä ole, mutta uudet säännöt on tarkoitus saada voimaan mahdollisimman pian. Jyväskylän yliopistossa erottamista ei ole aikaisemmin käytetty rangaistuksena. Kokemuksia on kuitenkin jo muista korkeakouluista. Tampereen teknillinen yliopisto erotti viime vuonna kolme opiskelijaansa syyslukukauden ajaksi samanlaisen säännön perusteella. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.fi tukemaan oli rehtorin mukaan mahdotonta. Johtokaksikon mukaan esiselvityskynnyksen ylittämiseen olisi vaadittu kirjallisia todisteita jatko-opiskelijoiden esittämistä epäilyistä. Yliopiston lakimies Jouni Valjakka suostui Ylioppilaslehden pyynnöstä määrittelemään näkemyksensä siihen, mihin luokkaan tutkimuseettiset pulmakohdat jatko-opiskelijoiden lausuntojen perusteella voisi neuvottelukunnan ohjeiden mukaan sijoittaa. Valjakka totesi tutkimushavaintojen paisuttelukehotuksen olleen ”ehkä sepitystä”, joka kuuluu vakavamman tutkimusvilpin piiriin. Kun haastattelussa tuli ilmi, että Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeiden mukaan rehtorin on suoritettava varsinainen tutkinta ulkopuolisen asiantuntijaryhmän avustuksella, ”mikäli esiselvitys ei poista epäilyä vilpistä tieteellisessä toiminnassa”, sekä rehtori että hallintojohtaja toistivat moneen kertaan, että ”tässä tapauksessahan esiselvitystä ei käynnistetty”. Sen jälkeen koko kolmikko rehtorin johdolla vakuutti tuntevansa tutkimuseettiset pykälät erittäin hyvin. MARKKINOINNIN professori irtisanoutui Jyväskylän yliopiston palveluksesta lokakuussa, kun hän sai tutkimusviran Tampereen teknillisestä yliopistosta. Johtokaksikon tulkinnan mukaan professorin virkaan liittyvien epäilyjen selvittämistä ei voitu enää jatkaa, eikä tutkimuseettisten ongelmien esiselvitykseenkään ollut perusteita. Tämän rehtori myös ilmoitti vastauksessaan tiedekunnalle marraskuun lopussa, yli puoli vuotta taustaselvitystyön käynnistyttyä. Monet lähteet ovat kertoneet Jyväskylän Ylioppilaslehdelle, että yliopiston johto antoi prosessin aikana professorille kaksi vaihtoehtoa: joko irtisanoudut tai tutkimuseettiset epäselvyydet selvitetään julkisesti. Yliopiston johto kiistää jyrkästi koskaan esittäneensä näitä vaihtoehtoja tai toimineensa siten, että professori voisi näin edes tulkita. Kyseinen professori ei lukuisista yrityksistä huolimatta koskaan vastannut Jylkkärin haastattelupyyntöön. Toni Peltonen paatoimittaja@jyy.fi Puheensa sisällössä Sallinen harhautuu lähes tunnin haastattelun aikana vain kerran, mutta silloin hän heti keskeyttää lauseensa ja toteaa: ”Lakimies voi jatkaa tästä”.
J yväskylän yliopisto on ajautunut sivuraiteille. Yliopistomme johto puhuu pykälistä ja alakohdista, kun pitäisi puhua tutkimusyliopistosta ja tieteen etiikasta. On unohdettu, miksi me kaikki olemme Jyväskylän yliopistossa. On unohdettu, miksi yliopiston ydintehtävän pitää säilyä kirkkaana myös taloudellisen tehokkuusajattelun paineissa. On unohdettu, miksi olemme akateeminen luottamusyhteisö. K uukauden verran olen selvittänyt professori Minna Mattilan seikkailuja taloustieteiden tiedekunnassa. Yhden yksilön tarinaa suuressa tutkimusyhteisössämme. Yhden nuoren ihmisen tietä vaikeasti saavutettaviin virkoihin. Yhden ihmisen taistelua KOTAmerkintöjen saavuttamiseksi. Assistentin viran saavuttamiseksi. Professorin viran saavuttamiseksi. Tiedeyhteisön arvostuksen saavuttamiseksi. Kansainvälisen aseman saavuttamiseksi. Kaiken tämän jälkeen on helpompi ymmärtää, miten yksi ihminen voi omalla toiminnallaan saavuttaa kansainvälisestikin suvereenin aseman pohjoismaiden mobiilipankkiasioiden erikoisasiantuntijana, kun samaan aikaan hänen epäillään sortuneen vakaviin tutkimuseettisiin väärinkäytöksiin. Y mmärrystä ei kuitenkaan löydy siihen, miksi rehtoritasolla ei asia edennyt. Miksi pilliin ei rehtoraatissa vihelletty? Miksi asioita ei tutkittu kunnolla? Miksi omaa pesää ei pidetty puhtaana? Rehtorin pitää edustaa yliopistoaan Jyväskylässä. Suomessa. Kansainvälisesti. Rehtorin pitää neuvotella yliopiston rahoituksessa tiedekuntien kanssa. Tekesin kanssa. Suomen Akatemian kanssa. Puolustusvoimien kanssa. Opetusministeriön kanssa. Euroopan unionin kanssa. Rehtorin pitää pitää huolta opiskelijoista. Assistenteista. Lehtoreista. Professoreista. Dekaaneista. Rehtorin pitää markkinoida Jyväskylän yliopistoa Jyväskylässä. Suomessa. Itä-Euroopassa. Aasiassa. Maailmassa. Rehtorin pitää vahvistaa tutkimuksen painopistealueita Jyväskylän Yliopistossa. Suomessa. Euroopan unionissa. Aasiassa. Maailmassa. R ehtorin kuitenkin pitää ennenkaikkea vastata tiedeyhteisön vanhimpana tutkimusetiikasta. Hänen pitää viheltää pilliin, kun professoreilla, hallintopäälliköillä ja dekaaneilla on pilli hukassa. Hänen pitää vastata. Kaiken tämän jälkeen en ymmärrä, miten yksi ihminen voi omalla toiminnallaan saavuttaa yliopistossamme, valtakunnallisesti ja kansainvälisestikin suvereenin aseman pohjoismaiden pitkäaikaisimpana naisrehtorina, kun samaan aikaan hänen epäillään sortuneen vakaviin tutkimuseettisiin virhearviointeihin. Henkilökohtaisesti minua on alkanut tapahtumasarja ällöttää niin paljon, että taidan vain periaatteesta viedä huonon graduni Tampereen yliopiston puolelle. Näkökulmia kaupunkiin 4 NÄKÖKULMIA 3/2006 reuna huomautus Pihla Tiihonen pääkirjoitus 15. helmikuuta 2006 Tehokkuusajattelu tappaa tutkimusetiikan k u va tu k s ia Kansallislippujen polttamisvimma leviää maailmalla Iranilaiset äärimuslimit ovat alkaneet varmuuden vuoksi polttaa kaikkien valtioiden kansallislippuja. Mielenosoittajat haluavat näin välttää riskin, että jokin profeetta Muhammedin pilakuvia julkaissut maa jäisi ilman omaa jihadiaan. ”Kuolema Lesotholle! Kuolema Andorralle! Kuolema… öö… Vanuatulle!” mesosi väkijoukko Teheranissa. Polttovimma on saanut jalansijaa myös Euroopassa. Esimerkiksi tsekit tuikkasivat tuleen Jan Husin, englantilaiset Jeanne d’Arcin ja Suomeen sotaharjoituksiin saapuneet saksalaisjoukot varmuuden vuoksi Lapin. Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä muistutti, että ravintoloissa polttaminen on sallittua vain tarkoitukseen erityisesti varatuissa tiloissa. Muhammed itse ei päässyt Sedu Koskisen yökerhon vip-osastoon, sillä hänellä ei ollut esittää ovimiehelle kuvallista henkilötodistusta. Totuuden Tietotoimisto http://lehti.samizdat.info/ PAKKANEN (sää). Vaikka sisällä on kylmä ja ulkona vielä kylmempää, ainakin pakkaskelillä hanki kantaa ja valokuvista tulee kauniimpia. TORINO 2006 (urheilu). Jos ei tule unta, tuleepa ainakin urhelua. ETIIKKA (tieteenhaara). Auttaa tiukassa paikassa. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119 – 120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin: 014 260 3360 Faksi: 014 260 3928 Toimituksen sähköposti: jylkkari@jyy.fi Nettisivut: www.jyy.fi/jylkkari Päätoimittaja Toni Peltonen 014 260 3359, 045 137 1957, paatoimittaja@jyy.fi Toimittaja Olli Sulopuisto 014 260 3360, toimittaja@jyy.fi Visualisti Janic Leino 014 260 3973, sivari@jyy.fi Painos 7 000 kpl. Painopaikka Lehtisepät Oy, Pieksämäki, puh. 015 348 1200. ISSN 0356 – 7362 PAIKKA: KORKEA. Kerrostalon katto tarjoaa ylvään perspektiivin kaupungin arkikuhinaan. Etäisyys pehmentää liikenteen ja kaupankäynnin valot tuikkiviksi pisteiksi, joten selkeänä talvi-iltana kiipeilijä on kuin kahden taivaan välissä. Oikeatkin tähdet näkyvät kirkkaampina keinovalohälyn yläpuolella. Huipulla voi tuulla, mutta piipusta kohoava sisäilma pitää lämpimänä. Piknik onnistuu katolla jo varhain keväällä, sillä laaja tumma pinta säilöö auringonsäteet. Kun alhaalla tarvitsee vielä pitkiä lahkeita ja hihoja, ylhäällä tarkenee ilman. AIKA: YÖ. Tuttu, kaikkien tavoitettavissa oleva paikka on epätavalliseen vuorokaudenaikaan jotain aivan muuta. Laajavuoren latuverkostossa suihkii aamusta iltaan tiukkailmeisiä hiihtäjiä. Mutta kun sähkölamput on sammutettu, ei vastaan tule ketään. Kuunvalo kiillottaa tienlevyisen latupohjan hohtavaksi, ja pilvisinä talviöinä kaupunkimetsä on vaaleanpunainen ja oranssi. Lumisten puiden keskellä liikenteen murinaa tuskin kuulee. KESTO: PITKÄ. On paljon paikkoja, joissa vain pistäydytään. Kuten julkiset liikennevälineet, jotka merkitsevät monelle pelkkää menneen ja tulevan välitilaa. Niissä on kuitenkin antoisaa viettää aikaa ja dokumentoida, mistä Suomi puhuu. Kaupunkibussissa etupenkin eläkeläisäijä posmottaa nuorelle kuskille niin, että ajaa pysäkkinsä ohi. Teinityttöjen asiat kuuluvat muutaman penkkirivin eteenpäin, ja humaltuneen nuoren miehen kännykkäpuhelua voi seurata koko bussi. Keski-ikäisten rouvien vaitonaisesta keskustelustakin saa napattua muistilehtiöön muutaman vuorosanan. Eikä tässä vielä kaikki. Bussimatkasta voi tehdä kulttuurikokemuksen. Renkaiden rytmi, matkakortin leimasinlaitteen piippaus ja ihmisten kallistelu muuttuvat tanssiksi, jos matkustajien sijaan kuuntelee musiikkia. Liikkeelle, pysähdys, sisään, ulos, kaarre oikeaan, kaarre vasempaan, hyppy, kumarrus, pysähdys… TUTUSTUMINEN: KOKONAISUUS. Jos haluaa ottaa kaupungin haltuun, reitti kodin, koulun ja kaupan välillä ei riitä. On tutustuttava kokonaisuuteen. Ulkoilija voi kävellä vaikka lähimmän järven ympäri ja koluta kaikki polunpätkät kotinsa ympäristössä. Baareissa viihtyvälle sopii tuoppi paikkakunnan tai kaupunginosan jokaisessa kaljakuppilassa, taideharrastajalle joka museon katsastaminen. Uudesta kaupungista tulee tuttu, ja tutusta kuin uusi. jylkkari@jyy.fi Toni Peltonen paatoimittaja@jyy.fi
Simo Pöyhönen jylkkari@jyy.fi Niinistön tiedottaja puhuu totta Jyväskylän Ylioppilaslehden päätoimittaja esitti numerossa 2/2006 avoimen kysymyksen Sauli Niinistön kampanjaorganisaatiolle liittyen tiedotteeseen, jossa todettiin, että SYL:n puheenjohtaja Ilkka Wennberg kannatti Sauli Niinistön valintaa uudeksi tasavallan presidentiksi. Päätoimittajan esittämään kysymykseen on vain yksi oikea vastaus. Kumpikaan – Ilkka Wennberg tai Niinistön kampanjan vastaava tiedottaja Jussi Kekkonen – ei valehtele. Ilkka Wennberg ilmoittautui Sauli Niinistön tukijoukkoihin ja suostui antamaan myös Sauli Niinistöä tukevan sitaatin. Wennberg hyväksyi sitaatin, jonka lopullisen ulkoasun kampanjan nuorisovastaava Janne Pesonen häneltä puhelimessa tarkasti. Samassa yhteydessä Wennbergille kerrottiin, että asiasta mahdollisesti tiedotetaan jossain yhteydessä. Wennberg ei tässä yhteydessä kieltänyt asiasta tiedottamista, kuten esimerkiksi erään ylioppilaskunnan Niinistöä tukenut ei-kokoomuslainen puheenjohtaja vastaavassa tilanteessa teki. On tietenkin mahdollista, että Wennberg ei lopulta itse ymmärtänyt, mihin kaikkeen tuli suostuneeksi. Koska Wennberg on merkittävän suomalaisen opiskelijajärjestön puheenjohtaja, kampanja katsoi tarpeelliseksi tiedottaa asiasta. Tiedote lähetettiin ennakkoon Wennbergille. Tiedotteessa hänen suuhunsa oli laitettu vain hänen itsensä puhelimessa hyväksymä sitaatti. Myöhemmin on selvinnyt, että Wennberg ei jostain syystä ennättänyt lukea tiedotetta ennen sen julkaisemista. Koska sisältö oli jo hänen kertaalleen hyväksymänsä, sitaatti Niinistön www-sivuilla ja tuki muutenkin julkista, niin syitä Wennbergin erillisen hyväksynnän odottamiseen ei ollut. Jussi Kekkonen puolestaan oli erikseen varmistanut Pesoselta, että Wennbergiltä on saatu hyväksyntä sitaattiin ja että tiedote oli lähetetty ennakkoon myös Wennbergille. Kekkonen hyväksyi tiedotteen, jonka jälkeen kampanjan tiedottaja Markus Kinkku lähetti sen eteenpäin. Tiedotteesta ei voi saada hyvällä tahdollakaan sellaista käsitystä, että SYL olisi järjestönä tukemassa Niinistöä. Otsikon muotoilu on täysin luonteva ja paikkansa pitävä. Sama koskee koko tiedotetta. Totuus on se, että SYL:n puheenjohtaja Wennberg tuki Sauli Niinistöä. Tätä ei kukaan kiistä eikä asiassa voi olla mitään väärää tai epäselvää. Janne Pesonen nuorisovastaava, Sauli Niinistön presidentinvaalikampanja (Kokoomuksen Nuorten Liiton pääsihteeri) SYL:n puheenjohtaja puhuu totta Jyväskylän Ylioppilaslehden päätoimittaja kysyi pääkirjoituksessaan 2/2006, puhuuko SYL:n puheenjohtaja totta. Voin vastata, että kyllä puhuu. Ensinnäkin se, että tuollainen tiedote lähti medialle oli erittäin ikävä asia. Näin ei olisi saanut tapahtua. Syynä on ymmärtääkseni ollut väärinkäsitys siitä, millä tavoin tukeni tuodaan esille ja missä yhteydessä. Käsitykseni oli, että lyhyt sitaatti tulee lähinnä Niinistön tukitiimilistaan nettisivuille. Myönnän, että olisi itsekin pitänyt olla vieläkin tarkempi asian suhteen. Valitettavasti kiireessä sattuu joskus molemminpuolisia väärinkäsityksiä. Tiedotetta en ole etukäteen lukenut enkä hyväksynyt. Tiedote oli kyllä tullut sähköpostiini, mutta siinä vaiheessa kun sen näin, tieto oli jo pressi.com:ssa. Mielestäni tiedote oli tarkoitushakuisesti muotoiltu niin, että sillä aiheutetaan kohua. Toisaalta voidaan kysyä, onko ylipäätään uutinen, että kokoomuksen jäsen tukee yksityishenkilönä oman puolueensa presidenttiehdokasta? Omasta puolestani haluan pahoitella asian aiheuttaa hämmennystä. Asiasta on hyvä keskustella ja näin pitääkin tehdä. SYL:n toimistolla olemme kuitenkin jo päässeet asian yli. Siksi toivonkin, että SYL:n hallitus saa nyt työrauhan ja voi keskittyä kevään tärkeisiin opintorahaja lukukausimaksuasioihin. Ilkka Wennberg puheenjohtaja Suomen ylioppilaskuntien liitto JYY paheksuu SYL:in sotkeutumista vaalikampanjointiin Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta paheksuu tapaa, jolla Suomen ylioppilaskuntien liitto sotkettiin vaalikampanjointiin presidentinvaalien toisella kierroksella. SYL on poliittisesti sitoutumaton opiskelijoiden edunvalvontajärjestö, eikä sitä tule käyttää kampanjoinnin välineenä. Riippumatta siitä, tiesikö Ilkka Wennberg kyseisen tiedotteen julkaisemisesta, ei SYL:n puheenjohtajan olisi pitänyt olla yhdenkään ehdokkaan tukijoukoissa. JYY toivoo, että tapauksesta on otettu opiksi eikä vastaavaa jatkossa tapahdu. JYY toivoo myös, että asia saataisiin päätökseen mahdollisimman pian, jotta hallitus saisi työrauhan. Jarkko Seppälä JYYn hallituksen puheenjohtaja Simo Pöyhönen JYYn pääsihteeri Hometta pitää voida paeta Miksi Seminaarimäen päärakennuksella monien nenät vuotavat valtoimenaan? Miksi silmiä saattaa kirveltää ja päätä jomottaa? Miksi pyörryttää? Siksi, että rakennuksessa on todennäköisesti hometta. Miksi siellä sitten pidetään päivästä toiseen ihmisiä? Onko kaikki voitava tehty? Eikö löydy tiloja edes osalle opetusryhmistä muualta? Kun homeelle altistuu joka päivä säännölisesti, voi siitä pahimmassa tapauksessa seurata jopa pitkäaikainen sairaus. Siinä ei paljon maisterinpapereilla tee siinä vaiheessa, jos tuollainen sairaus iskee. Mutta tarjotaanko tilojen suhteen vaihtoehdoksi vain ei-oota? Pitääkö valita altistuminen sairaudelle tai opintojen eteneminen normaalisti? Toivon, että ne jotka vastaavat tai haluavat vastata yliopiston asioista, yrittävät tehdä kaikkensa asian korjaamiseksi. Ensimmäinen homma on se, että opetus siirretään muualle. Asian kanssa ei voi aikailla, sillä ilmeisesti homeongelma ko. rakennuksessa on yhä pahentunut. Vesa-Matti Saarakkala yhteiskuntatieteiden yo. 5 3/2006 Mielipidekirjoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari@jyy.fi. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. ”SUOMESSA on duaalimalliin perustuva korkeakoulujärjestelmä. Duaalimallia halutaan vahvistaa. Ammattikorkeakouluilla ja yliopistoilla on oma paikkansa, eivätkä ne pyri toistensa sektoreille.” Aloitin pian päättyvän ylioppilaskuntatoimijaurani kauan sitten, niin kauan, etten ehkä välittäisi kertoakaan. Järjestelmän muutos on ollut voimakasta, mutta jotkin asiat pysyvät. Edellämainitun kaltaisia lausahduksia on kuultu koko sen vajaan vuosikymmenen ajan, jonka olen mukana ollut. Toiminta on vain ollut jotain a i v a n muuta. ADAM SMITH opetti aikanaan, että ihmisiä ohjaa Näkymätön Käsi™. Samanlainen Näkymätön Käsi tuntuu ohjaavan myös korkeakoulujen välistä kissanhännänvetoa. Eivät ihmiset, vaan Näkymätön Käsi rakentaa järjestelmää sellaiseksi, että duaalimallin osien roolit sekoittuvat – juhlapuheissahan sitä luvataan aina vahvistaa. Ilmeisesti sama Näkymätön Käsi on luvannut ammattikorkeakouluille, että nämä voivat muuttaa nimensä soveltavien tieteiden yliopistoiksi. Kukaanhan ei julkisesti myönnä sitä luvanneensa. On mielenkiintoista havaita, että Näkymätön Käsi muuttelee vain englanninkielisiä nimiä. Ilkeämpi voisi olla sitäkin mieltä, että kansainvälistymisen yhteydessä tarjotaan väärää informaatiota, kun asetus ei anna siihen kotimaisilla kielillä mahdollisuutta. Sivistyneiden toimijoiden olettaisi tietävän asian kreikkalaisen taustan. Moniosaajia (poly + tekhnos) kouluttavan koulutusjärjestelmän luulisi talonpoikaisjärjellä haluavan nimenomaan tämänkaltaisen nimen. Itse asiassa university-termi voitaisiin hylätä kokonaan – opiskelisin kovin mielelläni Jyväskylä Panepisthmionissa. Vääntö duaalimallista jatkuu varmasti. Toiveeni on, että Näkymättömien Käsien ohjailusta siirryttäisiin rehelliseen, sisältöjen kehittämiseen keskittyvään koulutuspolitiikkaan. Siinä ihmiset tulevat esiin ja ottavat vastuun tekemisistään, eivätkä piiloudu virkamiesten sivulauseissa antamien ”lupien” taakse. OSALTANI on tullut aika kumartaa. Vaikuttamistyö jatkuu mutta uudenlaisessa roolissa. On ollut ilo palvella ylioppilasliikettä. Savon isoa miestä mukaillen ”olen saanut ylioppilasliikkeeltä melkein kaiken”. Kiitos. Kirjoittaja on JYYn pääsihteeri 28.2.2006 saakka. Uusi pääsihteeri valitaan helmikuun aikana. JYYPÄÄ Korkeakoulujen Näkymätön Käsi VAPAA SANA Viikko 4: Käytkö töissä opintojen ohella? KYLLÄ 44% (169 kpl) EI 56% (216 kpl) Gallup joka viikko osoitteessa: www.jyy.fi Sanna Paakala, 27, suomen kieli: ”Mä voisin kyllä tehdä sen periaatteessa. Elinluovutustestamenttia olen harkinnut, enkä oikeastaan tiedä hyvää syytä sille, että en ole sitä tehnyt.” Heikki Ojaniemi, 20, fysiikka: ”Kyllä sitä harkita voisi. Elintestamenttia ei ole tehtynä, enkä usko sitä tekevänikään.” Timo Tiusanen, 24, tietojärjestelmätiede: ”Voisin luovuttaakin. En ole pohtinut elintestamentin tekemistä, mutta ei minulla ole mitään sitä vastaankaan.” Anni Orava, 21, psykologia: ”Joo. Olen tehnyt elintestamentinkin, sillä en mä tarvitse niitä itse enää sen jälkeen, kun on kuollut.” Mielestäni tiedote oli tarkoitushakuisesti muotoiltu niin, että sillä aiheutetaan kohua.” Ilkka Wennberg Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja ” On tietenkin mahdollista, että Wennberg ei lopulta itse ymmärtänyt, mihin kaikkeen tuli suostuneeksi.” Janne Pesonen Kokoomuksen Nuorten Liiton pääsihteeri ” Toiveeni on, että Näkymättömien Käsien ohjailusta siirryttäisiin rehelliseen, sisältöjen kehittämiseen keskittyvään koulutuspolitiikkaan.” ” Antaisitko ruumiisi lääketieteelle?
6 3/2006 The Rector of Jyväskylä University, Dr. Aino Sallinen decided against an official investigation into allegations of serious malpractice by a professor who had already resigned. According to Sallinen, there wasn't enough substantiated evidence to justify an investigation. The university did not launch a preliminary investigation when the School of Business and Economics expressed its suspicions involving the professor last spring. According to information received by Jyväskylän Ylioppilaslehti, the internationally renowned professor was accused of a long list of sins. Under suspicion was, for example, the list of publications the professor presented when taking up the post. It included 15 publications, five of which the professor was unable to prove when suspicions about their international publication arose a year later. Later on, doubt was also cast on the veraciousness of the professor's research findings. A few doctoral students contacted both the School of Business and Economics and the Rectorate and told that the professor encouraged them to exaggerate their research findings. Suspicions expressed to the university's management, supporting documents and ”an initial inquiry” by the Rectorate did not convince the Rector of a need for a preliminary investigation. The Rector and the Director of Administration Erkki Tuunanen both say that such an investigation was not launched because the Rectorate was unable to ”verify” the suspicions. Research ethical guidelines do not, however, require verification in the preliminary investigation stage or before it. Instead, they advise universities to apply the guidelines to cases in which there is reason to suspect that good research practice has been violated. New guidelines for the university's computer systems make it possible to temporarily suspend students who violate them. For example, copying software for financial gain may lead to a suspension of up to one year. According to Data Security Manager Matti Levänen, such punishments are, in principle, also possible under the current guidelines. What's new is that now not only punishable acts but also the ensuing sanctions are clearly spelled out in the guidelines. The new guidelines are expected to come into force this year. University management did not investigate possible research fraud Net pirates face suspension The Kortepohja visual arts club offers students a chance to experiment with everything from pastel colours to oil painting. Established in the autumn, the club has attracted loyal and eager participants. It meets on Wednesday evenings and is led by Kati Karvonen, an artist and a student of art education. The club intends to stage an exhibition at the campus later in the spring. Interested students are welcome to join the club anytime during the year even if they don't have a lot of experience of painting and drawing. Express yourself in the arts club NEWS IN BRIEF Translated by Annamari Typpö KANSAINVÄLINEN YLIOPISTO Sarjassa esitellään Jyväskylän yliopiston kansainvälistä todellisuutta. Amerikkalaissyntyinen David Hoffman tutkii maahanmuuttajien sijoittumista korkeakoulujärjestelmään. Kansainvälistyvän yliopiston suurimpia haasteita on eri ryhmien tasa-arvoinen kohtelu. ALASKAN POLIISIVOIMISTA on äkkiseltään ajateltuna pitkä matka Jyväskylän yliopistoon. Koulutuksen tutkimuslaitoksella väitöskirjaansa valmisteleva David Hoffman kertoo epätavallisesta urakehityksestään. “Poliisinurani katkesi vammauduttuani nuorella iällä, joten palasin opiskelemaan. Suomalaiseen yliopistoon minut houkutteli opiskelun maksuttomuus ja suomalainen vaimo.” Valmistuttuaan hän oli mukana perustamassa Intercultural communication -maisteriohjelmaa. Siinä hän opettaa jonkin verran vieläkin. Kulttuurienvälisen viestinnän solmukohdat tulivat uudessa kotimaassa myös omakohtaisesti tutuiksi. “Muutto Suomeen oli valtava kulttuurishokki. Toki olin käynyt täällä monesti aikaisemminkin, mutta on täysin eri asia todella elää kuin lomailla jossakin”, Hoffman toteaa. USEIMMILLE Suomeen tuleville akateemikoille arkipäiväiseen elämään liittyvät kulttuurishokit ovat vieraita. Ulkomaalaisten opiskelijoiden ja yliopistohenkilökunnan oleskelu Suomessa on yleensä lyhytaikaista. Hoffmanin tutkimus keskittyy suomalaisissa yliopistoissa pidempään viipyvien työntekijöiden kokemuksiin. Tuleva tohtori huomauttaa, että kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, lyhyisiin vierailuihin keskittyminen ei ole kannattavaa. “Viihteen ja urheilun kaltaisilla aloilla kansainvälistyminen on toiminut jo pitkään hyvin. Sitä vastoin todellista valtaa käsittelevillä aloilla se on tulevaisuuden haaste. Esimerkiksi koulutuksen kentällä ei ole korkeissa viroissa juurikaan kansainvälistä henkilöstöä.” Eri kansallisten ryhmien sijoittumisessa korkeakoulujärjestelmään on suuria eroja. Parhaiten ovat edustettuna sosioekonomisesti vauraat EU-maat. Bolognan uudistus huolestuttaa tutkijaa, sillä pahimmassa tapauksessa se sysää ei-eurooppalaiset vähemmistöt vielä marginaalisempaan asemaan. “Puhumme paljon, miten olemme kansainvälistyneet ja millaista kansainvälistä henkilöstöä meillä jo on. Nyt tarvitaan keskustelua siitä, mitkä ihmisryhmät eivät näy korkeakoulujärjestelmässä”, Hoffman haastaa. KANSAINVÄLISTYMISEN edellytys on Hoffmanin mukaan se, että keskityttäisiin rakentamaan suomalainen huipputason yliopisto. Tasa-arvoisuuden kaltaisista vahvuuksista ei pitäisi luopua uudistusten nimissä. “Kansainvälisyys on nykyisin välttämätöntä jokaiselle maailman yliopistolle. Se ei ole enää kilpailuvaltti vaan itsestäänselvyys.” Eikä itsestään selvällä vaatimuksella voi lisätä yliopiston vetovoimaa. “Jos yliopisto mainostaa tänä päivänä olevansa kansainvälinen, se on hieman sama kuin jos pankki mainostaisi olevansa murtosuojattu.” Anna-Elina Hintikka jylkkari@jyy.fi David Hoffman säilyttäisi suomalaiset vahvuudet Jos yliopisto mainostaa olevansa kansainvälinen, se on hieman kuin pankki mainostaisi olevansa murtosuojattu.” ” David Hoffmanin mukaan kansainvälistymisen pitää levitä myös todellisen vallankäytön aloille. J ANIC L EINO
Kanoottimatkaaja juuttui Intiassa kilometrin pituiseen levälauttaan ja opetti lapsille suomalaisen rakkauslaulun. ”HELLO, HELLOOOO, one pen!” huutavat pienet nuhruiset lapset ja vilkuttavat vimmatusti rannalla. Matkustan Etelä-Intian Keralan maakunnassa julkisella jokipaatilla kahden rannikkokaupungin väliä. Kukahan täällä kulkee mukanaan säkillinen kyniä? Joki on täynnä paikallisia miehiä pienissä puisissa kanooteissaan. Päätän liittyä melojien seuraan. Seuraavana päivänä löydän itseni Alappuzhan läheltä pienestä kalastajakylästä. Ostan Anel-nimiseltä mieheltä hänen tekemänsä mangopuisen kanootin ja seuraavana aamuna nostan kotini laineille kohti viidakkoa. VEHREÄN kasvillisuuden seassa kiemurtelee pieni joki. Auringosta tummaksi paahtuneet miehet sukeltavat rantavesissät simpukoita ja kotiloita. Pohjasta nostetaan savea talojen rakennusmateriaaliksi. Rannoilla on pieniä majoja, kookospalmuja, banaanilehtoja ja riisipeltoja. Meloessani eteenpäin Coconutiksi ristimälläni kanootilla kylien venevalkamiin kerääntyy väkeä minua tervehtimään. Joki on ainoa kulkutie näihin kyliin. Rannalla leikkivillä lapsilla loksahtaa suu auki minut nähdessään. Sitten he huutavat puoli sukua katsomaan ja juoksevat seuraavaan kylään kertomaan oudosta itsekseen melovasta valkoisesta miehestä. VIDHUKSI esittäytyvä vanha nainen ottaa vastaan kiinnitysköyden, kun kyselen häneltä oikeata joenuomaa. Pian hän lastaa kookospähkinöitä kanoottiini ja opettaa, miten niiden kuori halkaistaan isolla viidakkoveitsellä hedelmälihaa tuhlaamatta. Elän luonnon antimilla: banaanilehdosta kannan kokonaisen tertun ja iltapäivisin kiipeän kookospalmuun hakemaan illallista. Parin päivän harjoittelun jälkeen sekin alkaa onnistua. Lisäksi saan ystävällisiltä kyläläisiltä mangoja ja ananaksia. HERÄÄN aamun ensisäteisiin banaanilehtoon ripustetun moskiittoverkon alta. Yö oli ääniä täynnä: pimeyden keskeltä kuului siritystä ja käärmeiden sihinää, väliin huutelivat apinat ja viidakkokissat. Joskus aamuyöllä tuli kaksi kalastajaa luokseni ja osoitti taskulampuilla silmään. He lähtivät pois, kun mutisin sokaistuna ”Good night, no light, please!” Aamupalaksi syön banaanit, jotka roikkuvat makuupussini yläpuolella ja juon yönkosteuden lehdiltä. Jatkan matkaani usvan vielä leijaillessa joella. VETTIKADUN kylän kohdalla juutun levälauttaan, joka on koko joen levyinen ja yli kilometrin pituinen. Melalla ei ole mitään virkaa. Yritän sauvoa kuusi metriä pitkällä bambukepillä eteenpäin, mutta tunnin uurastuksen jälkeen olen edennyt vaivaiset puoli kanootin mittaa ja polttanut auringossa selkäni ja reiteni hehkuvan punaiseksi. Ranta on täyttynyt uteliaista lapsista. Ikään kuin yleisön tähden yritän vielä kerran liikuttaa kanoottiani, mutta bambusauvan katketessa lennän takaperin voltilla jokeen. Lapset saavat kunnon esityksen. Kiipeän takaisin kanoottiin raikuvien aplodien kera. Jälleen kerran ihmisten ystävällisyys pelastaa minut pulasta, kun viisi miestä hinaa minut levän läpi ison kanootin, vetonarujen ja sauvojen avulla. Seuraavassa kylässä kanoottini kantavuus joutuu testiin, kun kuljetan pieniä koululaisia joen yli kotiin. Fyysisesti rankan, mutta ikimuistoisen päivän jälkeen teen leirini kookospuiden alle. Illalla juttelemme, laulamme ja maistelemme Todia, paikallista kookosolutta, jota Syan-nimisen pojan setä valmistaa. Setä selittää, ettei vaalea juoma ole alkoholia, koska ”hindut eivät juo alkoholia”. Viiden prosentin vahvuisesta Todista he kyllä pitävät. Syan kertoo nimeni tarkoittavan malealan kielellä nukahtavaa miestä. ”Sinä näytät paljon vanhemmalta”, hän sanoo, kun kerron iäkseni 25 vuotta, ja jatkaa: ”Luulin sinun olevan 40vuotias”. Pojat opettavat minulle kookospähkinän eri kasvuvaiheet ja kertovat olevansa onnellisia elämässään; eläväthän he ”jumalan omassa maassa”, joksi paikalliset Keralaa kutsuvat. AAMULL A yli 30 ihmistä on saattamassa minua. Koko rantaviiva on täynnä hymyileviä naamoja ja pienimmät lapset haluavat tulla kyydissäni seuraavaan niemeen. Kun irrotan kanoottia rannasta, pojat laulavat eilen suomeksi oppimaansa laulua ”Sinua, sinua rakastan”. Liikutun niin, että suuret kyyneleet täyttävät silmäni ja minun on pakko laittaa aurinkolasit päähän. Tuukka Rönkkö jylkkari@jyy.fi 7 3/2005 Kanootilla Intian viidakkojoilla Banaanilehtoon viritetty moskiittoverkkoleiri kerää ystäviä ympärilleen. Palmujen välissä kiemurteleva joki on ainut kulkureitti viidakkokyliin. T UUKKA R ÖNKKÖ Tuukan matkassa, osa 5 Sarjassa Jylkkärin entinen siviilipalvelusmies Tuukka Rönkkö matkustaa halki Aasian. Kuvia Aasian syrjäpoluilta – Tuukka Rönkön matkatarinoita. Ensimmäinen osa: Venäjä, Mongolia, Kiina, Tiibet, Pakistan. Lauantaina 18.2. klo 12. Toinen osa: Intia ja Nepal. Torstai 23.2. klo 17. Kesto n. 2 h. Paikkana Agora (Mattilanniemi), auditorio 3. Vapaa pääsy. ECHO – kuvatanssiesitys Himalajalta. Valokuvaaja Tuukka Rönkön ja tanssija Hilja Marttilan yhteisteos. Echo Huoneteatterilla pe 17.2. klo 19, la 18.2. klo 19 ja su 19.2.klo 15. Liput 8/ 4 euroa lippupisteestä: 014-624901 tai tuntia ennen esitystä Huoneteatterin kassasta, Sammonkatu 4. Kesto n. puoli tuntia. Bambusauvan katketessa lennän takaperin voltilla jokeen. Kiipeän takaisin kanoottiin raikuvien aplodien kera.
3/2006 8 Avaussalin pöydillä vainajat pestään, avataan ja tutkitaan.
3/2006 9 Ruumiinavauksiin osallistuminen on osa lääketieteen opiskelijoiden opintoja. Anatomian ja patologian kurssien yhteydessä avauksia tehdään jo ensimmäisenä opiskeluvuotena. LÄÄKETIETEEN opiskelijoiden tekemää ensimmäistä ruumiinavausta kutsutaan dissektioksi. Kun oikean ruumiinavauksen tavoitteena on selvittää vainajan kuolinsyy, dissektiossa keskitytään puolestaan ihmiskehon luiden, lihasten ja elinten tarkastelemiseen. Vainaja on itse testamentannut ruumiinsa lääketieteen käyttöön. ”Se on hyvin jalo ja hieno ele, koska ilman sitä opiskelu ei onnistuisi samalla tavalla”, kertoo Kuopiossa toista vuotta lääketiedettä opiskeleva Tero Finnilä. MYÖHEMPINÄ vuosinaan opiskelijat pääsevät seuraamaan sekä lääketieteellisiä että oikeuslääketieteellisiä ruumiinavauksia ja tekemään niitä patologin tai oikeuslääkärin apuna. ”Jos meillä on vaikka ravitsemusjakso, niin sitten käydään läpi ruuansulatuselimistön anatomiaa. Me siis katsotaan, missä elimet sijaitsee, kun ne tutkittaisiin ruumiinavauksessa joka tapauksessa”, kertoo Tampereella toista vuotta lääketiedettä opiskeleva Minna Mecklin. Kurssin jälkeen järjestetään tavallisesti tentti. ”Sinne ei ole tarkoitus mennä vain puuhastelemaan”, 30-vuotias Finnilä huomauttaa. TEORIAN opiskelemisen lisäksi opiskelijoita voidaan valmistaa ruumiin kohtaamiseen myös henkisesti. ”Meillä kävi psykologi juttelemassa siitä tilanteesta ja sen käsittelystä ja sitten tietysti omat opettajat puhui”, 22vuotias Minna Mecklin kertoo. Avaustilanteeseen liittyy paljon jännitystä, koska moni näkee kuolleen ihmisen silloin ensimmäistä kertaa. Alkujännitys laukeaa useimmiten viimeistään siinä vaiheessa, kun työhön todella tartutaan. ”Ei siihen osallistumista tulikasteena pidetä, eikä se sellainen olekaan. Varmasti niistäkin, joita se on aluksi hirvittänyt, voi tulla ja tulee hyviä lääkäreitä”, Tero Finnilä rohkaisee. Kokemuksen käsittely vaihtelee: jotkut juttelevat kokemuksesta mielellään, toiset ovat kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut. Vainajan ja hänen elämänsä kunnioittaminen on opiskelijoille itsestäänselvyys, ja avauksiin suhtaudutaan ammattimaisesti ja asiallisesti. Jyväskyläläislähtöiset Mecklin ja Finnilä ovat yhtä mieltä siitä, että ruumiinavaukset ovat tärkeä ja hyödyllinen oppimisen muoto. ”Lääkärin työkin on sillä tavalla käsityötä, että se ihmiskeho on tunnettava läpikotaisin”, Mecklin painottaa. Helena Pulkkinen jylkkari@jyy.fi JYVÄSKYLÄN keskussairaalan avaussalissa on kolme koveraa ja käsisuihkulla varustettua pöytää. Kenkätelineessä on rivi kumisaappaita, seinällä roikkuu sinisiä essuja ja apupöydillä on veitsiä, saksia, kasvosuojia ja muita työvälineitä. Kaikki on siistissä järjestyksessä ja suorastaan hohtavan kirkasta. Ilmassa tuoksuu desinfiointiaine. Ollaan patologian ylilääkärin Teijo Kuopion työpaikalla. RAUHALLISELLE ja leppoisalle patologille työskentely ruumiiden kanssa on arkinen asia, jossa ei ole mitään pelottavaa tai salaperäistä. ”Ruumiinavaus on vain työtä. Se on yksi tutkimusmuoto muiden joukossa”, Teijo Kuopio painottaa. Vaikka hän suhtautuu työhönsä täysin neutraalisti, tunnekylmyydestä ei kuitenkaan ole kyse. ”Onhan työssä tunteet mukana, ihan kuten elävienkin ihmisten kanssa. Esimerkiksi silloin, jos kohteena on lapsi”, Kuopio sanoo. AVAUSSALIN vieressä on huone, jossa vainajia säilytetään kylmäkaapeissa. Sen vieressä on kappeli, jossa vainajat asetetaan arkkuun. Joskus omaiset ovat hautaustoimiston työntekijöiden mukana hakemassa vainajaa, ja silloin kappelissa voidaan pitää muistotilaisuus. Tilaisuuksia varten sairaalassa on pappi ja kappelissa pienet urut. Patologi Teijo Kuopio arvioi, että noin 40 prosentille kuolleista tehdään ruumiinavaus eli obduktio. Ruumiinavauksen tarkoitus on selvittää kuolinsyy. Avaus etenee aina saman kaavan mukaan. Ensin irrotetaan ja tutkitaan sisäelimet, kuten aivot, sydän, maksa, perna, munuaiset ja kilpirauhanen. Avaussalin seinällä on liitutaulu, johon merkitään elinten paino. Elinten muutokset voidaan valokuvata. Tutkimisen jälkeen elimet asetetaan takaisin paikoilleen. ”Keskimäärin obduktio kestää tunnin. Työ hidastuu, jos vainajan anatomiaa on muutettu. Esimerkiksi vatsan alueen leikkaukset tai sydämen ohitusleikkaukset aiheuttavat sen, että obduktio täytyy tehdä eri tavalla.” PATOLOGIAN osasto tunnetaan ruumiinavauksista, mutta suurin osa osaston työstä liittyy kuitenkin eläviin ihmisiin. Osasto auttaa lääkäreitä hoidon suunnittelussa ja diagnoosien tekemisessä. ”Viime vuonna tutkimme kuolleiden näytteitä noin 250 kappaletta, mutta elävien 20 000. Soluihin ja kudoksiin liittyvät näytteet tulevat pääosin meille, ja me annamme taudeille nimiä”, patologian ylilääkäri Teijo Kuopio luonnehtii. Patologi antaa esimerkin tyypillisestä patologian osaston tutkimustyöstä. Hän näyttää säilytysastiaa, jossa on formaliiniin säilötty umpilisäke, ja kertoo tutkimuksen vaiheet. Umpilisäkkeestä leikataan pala, kiinnitetään se alustaan ja tukevoitetaan sulalla parafiinillä. Palasta leikataan siivuja, joiden paksuus on vain viisi mikrometriä eli 0,005 millimetriä. Siivut kiinnitetään lasialustalle ja värjätään. Niiden päälle laitetaan peitelasi. Sitten ne ovatkin valmiita mikroskooppiin. Joskus lääkäri tarvitsee tietoa potilaasta nopeasti, vaikkapa kesken leikkauksen. Silloin otetaan näyte, joka patologian osastolla jäädytetään ja leikataan mikroskooppiin sopiviksi siivuiksi. Jääleikkeen ottaminen ja tutkiminen saattaa olla valmis varttitunnissa. ”Tämä on patologian painopiste. Patologin työkalu onkin ennemmin mikroskooppi kuin veitsi”, Teijo Kuopio toteaa. Aarno Malin jylkkari@jyy.fi Arkinen päivä ruumishuoneella Ruumiinavauksella selvitetään ihmisen kuolinsyy. Avaus voi olla rikostutkintaa tai lääketieteellistä tutkimustyötä. Tekijälleen veri ja suolenpätkät ovat arkipäivää. Teksti: Aarno Malin ja Helena Pulkkinen Kuvat: Janic Leino Ruumiinavauksia on kahdenlaisia: lääketieteellisiä ja oikeuslääketieteellisiä. Lääketieteellinen ruumiinavaus voidaan tehdä, jos kuolinsyy ei selviä ulkotarkastuksen tai sairaustietojen perusteella. Sen tekee patologi. Lääketieteelliseen ruumiinavaukseen tarvitaan vainajan omaisten lupa. Se voidaan tehdä myös vainajan omaisten pyynnöstä. Lääketieteellisestä ruumiinavauksesta saatavaa tietoa voidaan hyödyntää muun muassa tutkittaessa lääkityksen tai muun hoidon tehokkuutta. Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus tehdään, jos kuoleman on aiheuttanut tapaturma, rikos, itsemurha, ammattisairaus, myrkytys tai hoitotoimenpide tai jos on aihetta epäillä jotakin näistä. Kenen tahansa esittämä perusteltu epäily riittää. Oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen määrää aina poliisi ja sen tekee oikeuslääkäri, joka ei kuulu sairaalan henkilökuntaan. Hän kuitenkin tekee ruumiinavaukset sairaalan tiloissa. Keski-Suomessa lähes kaikki ruumiinavaukset tehdään Keski-Suomen keskussairaalassa. Ainoastaan murto-osa lääketieteellisistä ruumiinavauksista tehdään Jämsässä. Lääketieteellisiä ruumiinavauksia tehdään Keski-Suomessa noin 250 vuodessa ja oikeuslääketieteellisiä noin 550. F A K TA A Keho tutuksi joka puolelta Viime vuonna tutkimme kuolleiden näytteitä noin 250 kappaletta, mutta elävien 20 000.” ” Vieraiden tulee pukeutua asianmukaisesti. Patologin työkaluja. Osastolla tutkitaan myös elävien ihmisten näytteitä.
10 3/2006 KULTTUURI Kaupunginhallitus päätti, että Jyväskylä hakee Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2011. Tulokseen päädyttiin 6. helmikuuta pidetyssä kokouksessa vasta äänestyksen jälkeen. Hakemuksen jättämistä vastustivat SDP:n neljän hengen ryhmä ja keskustan Matti Timlin. Loput kahdeksan hallituksen jäsentä äänestivät esityksen puolesta. Jyväskylän hankkeen kustannusarvio on neljä miljoonaa euroa. Summa sisältää kulttuuritoimen normaalin budjetin lisäksi 1,1 miljoonan euron lisärahoituksen vuosille 2006 – 2011. Hakemukset on toimitettava opetusministeriöön maaliskuun alkuun mennessä. Kulttuuripääkaupungiksi hakevat ainakin Tampere, Turku, Lahti, Rovaniemi ja Mänttä. Kulttuuriministeri Tanja Karpela asetti tammikuun loppupuolella asiantuntijaraadin, jonka tehtävänä on arvioida hakemukset. Raadin jäsenet ovat Suomen kulttuuriperinnön säätiön hallituksen puheenjohtaja Pekka Kärki, Kuhmon kamarimusiikkijuhlien perustaja Seppo Kimanen, design manager Laura Sarvilinna ja näyttelijä Pamela Tola. Jyväskylä hakee kulttuuripääkaupungiksi Kortepohjan kuvataidekerho tarjoaa opiskelijoille tilaisuuden kokeilla kaikkea pastelliliiduilla piirtämisestä öljyväreillä maalaamiseen. ULPUKAN TILOIHIN Kortepohjassa on kerääntynyt toistakymmentä opiskelijaa, lähinnä tyttöjä. Kuvataidekerhoksi meno on epätavallisen äänekästä, kun opiskelijat kokoavat taulun maalauspohjaa. He vasaroivat puisia kiilakehyksiä yhteen ja pingottavat niihin pellavakankaan. Kuvataiteilija ja taidekasvatuksen opiskelija Kati Karvonen vetää Kortepohjan kuvataidekerhoa, joka kokoontuu aina keskiviikkoiltaisin. Kuvataidekerhon kevään ohjelmaan kuuluu öljyvärimaalauksen valmistaminen. ”Maalauksista rakennetaan pieni näyttely Keljon vanhainkotiin”, Karvonen kertoo. Myöhemmin keväällä tarkoituksena on tuoda kerhon kevään tuotokset näytille myös kampusalueelle. KORTEPOHJAN vapaa-aikatoimikunta järjesti kuvataidekerhon jo viime syksynä. Toiminta jatkuu nyt keväällä. Suurin osa taulunkehyksiä kokoavista opiskelijoista on Karvoselle tuttuja syyskaudelta. Hänen mukaansa kerhossa voi tehdä muutakin kuin suuritöisen öljyvärimaalauksen. ”Voi esimerkiksi piirtää pastelliliiduilla, tehdä omatekoista paperia tai maalata ihan pulloväreillä.” Kerhon toimintaan voi tulla mukaan kesken kevätkaudenkin vaikkei olisikaan paljon kokemusta maalaamisesta ja piirtämisestä. ”Kaikkien työtekniikoiden ei tarvitse olla entuudestaan tuttuja. Sitä varten minä olen täällä.” Kuvataidekerhon ohjaajan työnkuva on monipuolinen. ”Viime syksynä harjoittelimme elävän mallin piirtämistä. Varaa oikean mallin palkkaamiseen ei ollut, joten minä poseerasin kerholaisille.” ENGLANNIN opiskelija Anna-Riikka Kärnä piirsi Ulpukassa jo syksyllä. Hänen mukaansa kuvataidekerhossa käyminen on ollut vaivaton keino palata tutun harrastuksen pariin. ”Joskus nuorempana piirtelin ja maalasin, mutta se sitten jäi.” Kärnä pitää kerhon viiden euron osallistumismaksua edullisena. ”Tämä on halpaa ja lisäksi kerhoon on helppo tulla, sillä asun itse tuossa viereisessä talossa.” Kärnä odottaa innolla öljyvärimaalauksen valmistumista. ”Asunnon seinällä on jo varattuna paikka taululle. Väritkin olen maalaukseen valinnut, mutta tarkemmin aiheesta ei ole tietoa”, hän kertoo. Jutta Mattsson jylkkari@jyy.fi Kuvataidekerhossa voi toteuttaa itseään Viime syksynä harjoittelimme elävän mallin piirtämistä. Varaa oikean mallin palkkaamiseen ei ollut, joten minä poseerasin kerholaisille.” Kati Karvonen Kortepohjan kuvataidekerhon vetäjä ” OHJAAJA kaivaa varastosta ison kasan rekvisiittaa: papereita, siveltimiä, väripulloja ja taidekirjoja. Näistä pitäisi ammentaa inspiraatio. Tyhjä paperiarkki pöydällä hämmentää. Luennoilla on niin helppoa piirustella kukkasia ja kiemuroita muistiinpanojen reunoihin, mutta nyt käytettävissä olisi kokonainen A3 kuvataiteelle. Aloitan piirtämällä samanlaisia koukeroita, jotka reunustavat myös luentomuistiinpanojani. Pikkuhiljaa paperille syntyy kuva. Seuraavaksi pääsen läträämään värien kanssa. Ohjaaja kurkistaa olkani yli ja ihastelee värivalintoja. Olo on kuin tokaluokkalaisella, jota opettaja kehuu. Tosin silloin en ikinä saanut piirustuksiani valmiiksi. Kuvaamataidon tunnit loppuivat aina kesken. En ole nopeutunut niistä ajoista yhtään. Kesken kaiken muut keräävät jo tavaroitaan kasaan ja huomaan, että kaksi tuntia on kulunut. Keskittyminen piirtämiseen sai ajan lentämään ja muistutti jonkinasteista meditointia. Tekee hyvää nähdä työn jälki saman tien, eikä esimerkiksi tarvitse odottaa monta viikkoa kuten tenttituloksia. Palaute tulee heti, ja se tekee hyvää. Paluu ala-asteen tunnelmiin Kortepohjan kuvataidekerhon toimintaan voi lähteä mukaan kesken kauden, vaikkei olisikaan kokemusta maalaamisesta tai piirtämisestä. J ANIC L EINO
11 3/2006 Kain Tapper: Horisontti Valmistumisvuosi: 1967 Materiaali: pronssi Sijainti: päärakennuksen läpikulkuhalli KAIN TAPPERIN (1930 – 2004) yli kuusi metriä leveä pronssireliefi on koostaan huolimatta melko näkymätön, se kun on sijoitettu aivan yliopiston päärakennuksen korkean läpikulkuhallin katonrajaan. Tämän horisontin nähdäkseen onkin kallistettava niskansa aivan takakenoon tai noustava ylimmälle porrastasanteelle. Kain oli Saarijärvellä varttuneiden Tapperien taiteilijaveljesten ikäjärjestyksessä kolmas jäsen. Isoveljet Marko ja Harri ryhtyivät kirjailijoiksi, ja nuorimmainen Yrjö on lavastaja. Harri Tapper on kuvannut veljesten nuoruutta kirjoissaan. Tapper aiheutti minimalistisilla veistoksillaan 1960-luvun alussa jopa pienoisen kulttuuriskandaalin. Pelkistetyt työt nostattivat kysymyksiä siitä, voiko ”mikä tahansa” olla taidetta. Itse Wäinö Aaltonen suhtautui Tapperin töihin vähätellen. Pian päivittely kuitenkin vaihtui arvostukseksi, ja Tapperille alkoi sadella huomionosoituksia: Pro Finlandia -mitali 1976, Vuoden taiteilija 1981, professorin arvonimi 1990 ja akateemikon arvonimi 1996. Horisontin lahjoitti yliopistolle Jyväskylän kaupunki. Sen hinta oli 10 000 tuolloista markkaa. Puhtaan yksinkertaisen muotoilunsa ansiosta työ sopii hyvin Alvar Aallon suunnittelemaan päärakennukseen. Jotain sukulaisuutta Horisontilla on myös yhteen Kain Tapperin viimeisistä töistä, Jyväskylän Kirkkopuistossa olevaan, Toblerone-patukkaa muistuttavaan graniittiveistokseen Yö. Juha Mäkinen jylkkari@jyy.fi TAIDETTA YLIOPISTOLLA Sarjassa esitellään Jyväskylän yliopiston taidekokoelmaa. J ANIC L EINO ”OHJAAJA -käsikirjoittajalla oli paljon toiveita ja ideoita siitä, millainen visuaalinen asu Ruusun varjolla olisi. Mulla ei ollut alussa omia luonnoksia, sillä tiesin vain, että kyseessä on 1800luvun lopulle sijoittuva musikaali. Me haluttiin yksinkertaista ja mustavalkoista selkeyttä, graafisuutta, eikä perinteistä musikaalijulistetta. Aluksi idea oli, että julisteessa olisi paljon valkoista, mutta se kääntyi negatiiviksi. Liikkeelle lähdettiin versiosta, jossa oli kaksi elementtiä: ruusun varjo ja risti, joka symboloi kuolemaa ja uskoa. Aloimme miettiä, ettei me haluta kuitenkaan näin ilmeistä julistetta. Tuli idea ruusuikkunasta, jota lähdettiin kehittelemään. Ikkuna on metafora, joka sekin sopi ideaan. Julistetta kommentoitiin sähköpostilistalla paljon. Yhteensä tein viisi aiheeltaan erilaista versiota. Prosessi kesti suunnilleen kuukauden. Lopputulos kyllä tyydyttää. Siis se, ettei päädytty ihan helpoimpaan ratkaisuun. Kompromisseja tulee aina, mutta joskus se on hyväkin. Julisteesta näkee, ettei kyseessä ole perinteinen musikaali. Tai mulle ei ainakaan tulisi mieleen ensimmäisenä musikaali, ellei sitä lukisi tuossa. Ja sehän on ihan hyvä.” Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.fi Ruusun varjo -musikaalin graafikko Marko Myllyaho on 24-vuotias musiikkitieteen opiskelija. IHMISTEN suhtautuminen musiikkiin vaihtelee radikaalisti. Toisille riittää satunnainen musiikin kuluttaminen. He saattavat pitää ohimennen kuulemastaan kappaleesta, mutta tuskin uhraavat sille montaakaan ajatusta. Toisesta ääripäästä löytyvät musiikkinörtit, jotka kokevat elämänsä yhtenä isona musiikillisena trippinä. Kaikki muu on heille toissijaista. Kaikilla musiikkia kuuntelevilla ihmisillä on kuitenkin jotain yhteistä. He kaipaavat suosituksia. Satunnainen kuulija löytänee useimmiten tarvitsemansa valtamediasta: se unohtumaton kappale siinä elokuvassa, tänään radiossa soitettu biisi, ehkäpä jopa mainoksen tunnusmelodia. Innokkaampi kuuntelija tarvitsee jo enemmän. MTV ei enää riitä ja formaattiradiokin tarjoaa aivan liian standardisoitua materiaalia. Ratkaisu pulmaan on kuitenkin lähellä. Jokaisessa kaveripiirissä on yleensä vähintään yksi asiantuntija, joka johdattelee musiikkivinkkejä kaipaavia. ENTÄPÄ ne aktiivisimmat musafriikit sitten? Mistä he löytävät uudet ideansa? Onneksi heillekin on apua tarjolla. Rytmimusiikin saralla omaa luokkaansa suosittelussa ovat maailmankuulut DJ-tähdet, joiden tekemisiä seurataan suorastaan liikuttavan tarkasti. Säännöllisesti nettisivuilla ja alan lehdissä julkaistavat soittolistat toimivat ohjenuorana monelle urbaanin soundin ystävälle. Suositusketjun yksinäiseltä huipulta löytyy lontoolainen Gilles Peterson. Kokopäivätoiminen assistentti erottelee Petersonille lähetettävistä promolevyistä jyvät ja akanat, jotta tähtemme aika ei hupenisi loputtomien vinyyliröykkiöiden läpikäymiseen. Kuinka paljon ammattimaisemmaksi voi musiikin diggailu enää muuttua? Tunnustaudun itsekin Petersonin tarkkailijaksi. Kaverin musiikkimaku sekä tyylitaju ovat pistämättömiä ja tokihan hänen postiluukustaan kolahtavat ne tärkeimmät uudet julkaisut jo kauan ennen virallisia ilmestymispäiviään. KAUNIIKSI LOPUKSI voidaan todeta, että tärkeintä musiikinkuuntelussakin on rehellisyys. Kunhan kukin tietää itse mistä pitää, on loppu kosmetiikkaa. Jotkut haluavat etsiä aktiivisesti musiikkia, toiset eivät. Asiantuntevat suositukset ovat tarpeen ja joskus jopa ammattiapu. Gilles ja kumppanit johdattavat, mutta talutushihnaan en suostu. Enhän? Matti Nives jylkkari@jyy.fi Gilles Peterson, Worldwide: http://www.bbc.co.uk/ radio1/urban/peterson/ Jokaisessa kaveripiirissä on vähintään yksi asiantuntija, joka johdattelee musiikkivinkkejä kaipaavia.” ” Kekkonen on eräs Marko Myllyahon aiemmista töstä. J ANIC L EINO KUULLUN YMMÄRTÄMINEN Parasta hetken kuluttua Horisontti katonrajassa RUUSUN VARJOSSA Sarjassa Ruusun varjo -musikaalin tekijät kertovat työstään. Ei perinteistä musikaalijulistetta
Bill Bryson: Lyhyt historia lähes kaikesta. Suom. Markku Päkkilä. WSOY 2005. Amerikkalaiskirjailija Bill Bryson ei ole valinnut helppoa työsarkaa. Lyhyt historia lähes kaikesta pyrkii mahduttamaan yksiin kansiin suurin piirtein kaiken, mitä ihmiskunta tätä nykyä tietää – Douglas Adamsin sanoin – elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta. Bryson kirjoittaa sujuvaa kansantajuistettua tiedettä Esko Valtaojan tapaan, ja onnistuukin noin 500 sivussa vastaamaan kohtalaisen kattavasti kysymykseen ”missä mennään?” Muttei ilman moitteita. Bryson innostuu tuhlaamaan arvokasta tilaansa häiritsevän runsaasti tiedemiesten omituisten tapojen esittelyyn ja hupaisiin anekdootteihin, vaikka lukija kaipaisi tietoa. Kyllä, hulluja taisivat olla koko revohka, mutta suppeampi friikkigalleria olisi riittänyt. Toiseksi herralla itsellään vaikuttaa olevan pakkomielle maailmanlopun skenaarioihin. Kieltämättä ne korostavat elämän ainutlaatuisuutta ja ihmisen vastuuta mutta alkavat toistuessaan tympiä. Ja lukijaa aliarvioivan ärsyttävän lässyttämisen ja alleviivaamisen olisi huoletta voinut leikellä pois. Pikkuvioistaan huolimatta teos on suositeltava, joskin pintapuolinen läpileikkaus tieteen kehityksestä ja saavutuksista. Kenties se antaa kipinän tarttua raskaampiinkin opuksiin. Kimmo Mäkilä Elämä, maailmankaikkeus ja kaikki se muu sälä 12 ARVIOT 3/2006 Brokeback Mountain. USA 2005. Ohjannut Ang Lee. Pääosissa Heath Ledger ja Jake Gyllenhaal. Elämää suurempi rakkaus on elokuvahistorian käytetyimpiä teemoja. Taiwanilaisen Ang Leen uutukainen Brokeback Mountain onnistuu kuitenkin tavoittamaan aiheesta jotain uudentuntuista. Harvoin näkee näin osuvaa kuvausta rakkauden arvaamattomuudesta, väistämättömyydestä ja traagisesta kauneudesta. Ennis (Heath Ledger) ja Jack (Jake Gyllenhaal) ovat kaksi nuorta cowboyta, jotka kesätyönään paimentavat lampaita Wyomingin syrjäseuduilla, Brokeback-vuoren karuissa maisemissa. Yhteinen kesä paljastaa odottamattoman sielujen yhteyden, joka kypsyy rakkaudeksi. Alkaa vuosikymmeniä jatkuva salasuhde, jonka huuma ei heikkene edes kulissiavioliittojen, ympäristön paineiden ja oman syyllisyyden musertavan taakan alla. Tarina on häikäisevän kaunis. Se ei sääli hahmojaan, eikä tee näistä tarpeettomia uhreja. Ulkopuolista tuomintaa suurempi tragedia, on ihmisen kyvyttömyys kohdata omia tunteitaan. Käsikirjoitus pohjautuu E. Annie Proulxin novelliin. Kirjailija on tunnettu persoonallisista henkilöhahmoistaan, joissa yhdistyy arkisuus ja eräänlainen maagisuus. Brokebackin hahmoista hallitsevin, monimuotoisin ja mielenkiintoisin on jäyhä Ennis, joka näyttäytyy tunteettomana kivikasvona, mutta paljastuu elokuvan herkimmäksi ja haavoittuvaisimmaksi hahmoksi. Aiemmin teinityttöjen puhtoisena päiväunena esiintynyt Ledger tekee Ennisinä käsittämättömän hienon roolisuorituksen. Voi vain kuvitella, kuinka vaikeaa näyttelijän on välittää ilmeistään ja eleistään tunteita, joiden ei ole tarkoitus näyttäytyä. Tarja Kovanen Kaunis tragedia kätketyistä tunteista Jyväskylän kaupunginteatteri: Tuntematon sotilas Ohjaus ja dramatisointi: Juha Hurme. Pääosissa mm. Marko Tiusanen, Jouni Innilä, Jorma Böök, Antti Lattu. Väinö Linnan Tuntematon sotilas on muodostunut jo käsitteeksi kotimaisessa kirjallisuudessa. Tämän lisäksi kaksi menestyksekästä elokuvasovitusta on pitänyt huolen siitä, että sen tuominen teatteriin on uskalias projekti. Juha Hurme on teokseen käynyt käsiksi ennakkoluulottomasti ja vahvoin ottein, heittämällä tuttuun reseptiin myös uusia mausteita. Linnan teoksen kaksi ehkä voimakkainta elementtiä ovat intensiiviset ja aidontuntuiset taistelukohtaukset, sekä laaja ja syvä henkilögalleria. Hurmeen tulkinnassa jää taistelukuvaus vähemmälle ja keskitytään ihmisiin sekä heidän välisiin suhteisiinsa. Suomalaisen sotilaan ja upseerin välinen kuilu on syvä ja ylittämätön, tälläkin kertaa. Ohjaus seuraa alkuperäisen tekstin päätapahtumia kuitenkin melkolailla suoraviivaisesti. Alusta on pätkäisty koko paloaukealla tapahtuva kasarmiepisodi pois, mutta sen jälkeen tarinan solmukohdat seuraa toinen toistaan uskollisesti. Kolmas asia, joka Linnan teoksessa vakuuttaa, on sen hahmojen elävä kieli. Näyttämölle se on siirretty hyvin. Vanhalan hihittely ja Hietasen Turun murre on kuin kirjan sivuilta repäisty. Honkajoen erikoislaatuinen kielenkäyttö sai katsomon naurun partaalle, samoin Rokan puhe. Niin, ja sitten se sodanvastaisuus. Löytyyhän sitä tästäkin. Välillä lavan valloittanut pirteä naiskuoro oli kieltämättä aseistariisuva. Matias Huttunen Tuttua ja tuntematonta Valkokankaalla näkyvät lesboja homokuvaukset ovat monipuolistuneet. Toivomisen varaa löytyy silti. Valkokangas on yhä valovuosien päässä television valikoimasta. HOMOT JA LESBOT ovat tulleet kaapista populaarikulttuurissa aikoja sitten. Kaikki inhimilliset ominaisuudet eivät kuitenkaan ole mahtuneet mukaan valtavirtaan, jossa homotai lesbohahmo on usein ollut persoonaton seksuaalisen suuntauksensa edustaja. Valkokankaalla vähemmistöt on perinteisesti kuvattu kapeakatseisesta heteronäkökulmasta. ”Homoja, lesboja sekä bija transihmisiä on 1990-luvun alkuun saakka kuvattu elokuvissa ja muussa länsimaisessa valtavirtapopulaarikulttuurissa, kuten televisiosarjoissa ja mainoksissa, vähän ja negatiivisten stereotyyppien kautta. Esillä ovat olleet lähinnä sievistelevä tai muuten naisellinen sissy-homomies, kriminaali, jopa p s y k o p a a t t i n e n transtyyppi, ja joko nuoria naisia viettelevä miesmäinen pahis tai epätoivoinen, itsetuhoinen lesbo”, kertoo dosentti Leena-Maija Rossi Helsingin yliopistosta. Seksuaalisista vähemmistöistä homot ovat olleet vahvimmin edustettuina valkokankaalla. Lesbohahmoja on sen sijaan esitetty huomattavasti vähemmän. Valtavirran populaarikulttuurista bi-hahmot ovat puuttuneet lähes täysin. ”Kiinnostavaa kyllä, homouden on ilmeisesti ajateltu jostain syystä myyvän paremmin kuin lesbouden. Toisaalta lesbous on ollut jossain mielessä kulttuurisesti hyväksytympää, sillä se on lopulta mielletty vähemmän heteromiehiä uhkaavaksi. Onhan heteropornokuvastossakin yksi vakiokeino käyttää esileikkikuvastona naisten keskinäistä lesboilua. Viimeaikaisessa muotikuvastossa lesbovihjeet ovat olleet erittäin käypää merkkivaluuttaa.” VALKOKANKAALLA on viime aikoina nähty realistisia ei-heteroseksuaalisia rakkaustarinoita, kuten Oscar-suosikki Brokeback Mountain. Tasa-arvon kentällä televisio-ohjelmat ovat kuitenkin valovuosia valkokangasta edellä. ”Television puolelta poikkeushahmoja löytyy varhaisesta Kupla-sarjasta, joka joutui vaikeuksiin Reaganin kauden konservatiivisessa USA:ssa 1980-luvulla. Sarjassa nähtiin television ensimmäinen julkilausuttu homorepresentaatio. Poikkeus löytyy myös Melrose Placesta, jossa esiintyi ’tavallinen’, ei-feminisoitu homohahmo Matt”, Rossi sanoo. Myös lesboja homoelokuvia esittävän Vinokino-festivaalin festivaalikoordinaattori Marko Rumbin kehuu televisiosarjojen hahmovalikoimaa. ”Sarjoista kuten Mullan alla ja Tehoosasto löytyy loistavia homoseksuaalisia hahmoja. Erityisesti pidän Teho-osaston Kerry Weaverista, joka ei hahmona rajoitu seksuaaliseen suuntautumiseensa. Kaikki hänen ongelmansa eivät palaudu siihen, että hän on lesbo.” KEHITYSTÄ on tapahtunut elokuvissakin, vahvistaa Marko Rumbin. ”Erityisesti 2000-luvun puolella elokuvissa on näkynyt lesboja homohahmoja, jotka ovat aktiivisia toimijoita.” Perinteisesti lesbojen ja homojen tarinoita on kerrottu draaman muodossa. Vinokinon ohjelmatarjonta ulottuu kauhusta komediaan. Genrerajoja ei ole, mutta elokuvan täytyy avata uusia näkökulmia seksuaalisten vähemmistöjen elämään. ”Meille ei kelpaa mikään kiva heteroelokuva, jossa on sivuroolissa homo tai lesbo. Elokuvan pitää olla tarpeeksi laadukas ja pyöriä tematiikaltaan homoja lesbokulttuurin piirissä”, Rumbin kertoo. Rumbin iloitsee yhä monimuotoisemmista homoja lesbohahmoista valtavirtaelokuvissa. Erillisen festivaalin olemassaolon hän näkee kuitenkin tarpeelliseksi. ”Vinokino toimii kokonaisemman ihmiskuvan puolesta.” Tarja Kovanen jylkkari@jyy.fi Erityisesti pidän Teho-osaston Kerry Weaverista. Kaikki hänen ongelmansa eivät palaudu siihen, että hän on lesbo.” Marko Rumbin Vinokinon festivaalikoordinaattori ” Populaarikulttuurin homot kasvavat ulos stereotypioista Jack (Jake Gyllenhaal) ja Ennis (Heath Ledger) leirinuotiolla. Esimerkkejä Vinokinon genrevalikoimasta: ylhäällä Guys and Balls, jalkapallokomedia, alhaalla kauhuelokuva Switchblade Romance, komedia Maricssos Beach ja Heights, draama viidestä ihmisestä.
TI 21.2. Isabelle Broue: Ilo on kokonaan minun (Ranska 2003) K-11. New Yorkin jälkeen Kinon teema on klitoris. Isabel Brouelin elokuvan päähenkilö on parikymppinen Louise (Marie Gillain), joka mellestää halujen maassa niin kuin vain nuori pimppansa vasta löytänyt teiniprinsessa voi. Että minulla on tämmöinen! Klitoris! Estotonta peuhua päivin öin, sitä on Louisen elämä. Mutta eräänä aamuna homma ei toimikaan. Ei poikaystävän avulla, ei omin käsin, ei mitenkään. Louise on vielä niin nuori, että hän kuvittelee seksin syvimmän nautinnon löytyvän tajunnan räjäyttävästä orgasmista – no joo, onhan se ihan kiva, mutta hei siskot, se hiljainen vahva kumua mikä nousee hitaasti ja syvältä ja vaikuttaa piiiiiiiiitkään... nam. No, Louisella ei ole vielä ollut aikaa pysähtyä siihen – hän säikähtää, kun ei kiihotu vaikka mille mutkalle kääntyisi. Ja maailma saa tietää: Prinsessalla on Ongelma. Klitoriksen kustannuksella kikattelua, tämä kuva. Mikäs siinä, kyllä klitoris sen kestää. TI 28.2. Ousmane Sembene: Moolaadé -Suojelus (Senegal 2004). K-11. Ousmane Sembenen klitoristutkielma on vakavaa sanaa. Upeassa afrikkalaisessa elokuvassa käsitellään tyttöjen ympärileikkausta. Pojan ympärileikkauksesta puhuttaessa tarkoitetaan yleensä pientä esinahan nipaisua, kun taas tytön ympärileikkauksessa tuhotaan klitoris, mikä vastaa suunnilleen peniksen poistoa. Ympärileikkaus vie monelta tytöltä hengen. Eloon jääneet kelpaavat kyllä miehen alle ja synnyttämään, kykenevätkin, mutta kaikki lapsenteon vaiheet tuottavat ympärileikatulle naiselle äärimmäistä kipua, ja heidän elämänsä on tuskaisaa. Elokuvassa ympärileikattu Collé Ardo (Fatoumata Coulibaly) haluaa säästää tyttärensä ja neljä muuta lasta silpomiselta, ja saa vastaansa yhteisönsä puhtautta vaalivat miehet – ja naiset. Tarina kuulostaa karulta, mutta viisaasti Sembene jättää kärjistykset ja saarnaamisen sikseen. Herkemmille katsojille suosittelen muutamaa syvään hengitystä. Katsoa tämä kyllä kannattaa, sekä naisten että miesten. Riitta Koikkalainen jylkkari@jyy.fi 13 3/2006 POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: Pe 17.2. Lapko + Rubik. La 18.2. Diablo + Hateform. Ke 22.2. Dark Funeral (SWE) + Naglfar (SWE) + Amoral. Pe 24.2. Silentium + Fall Of The Leafe. La 25.2. Rinneradio. Bar 68: Pe 17.2. Slideshaker. La 18.2. Knucklebone Oscar. Pe 24.2. Del Buzz. La 25.2. Dead Revolt. Ilokivi: Ke 15.2. Hevikaraoke vol. 4. Pe 17.2. Yhteiskuntatieteellisen tiedekuntabileet: Isla + DJ:t. La 18.2. Seisomapaikkaklubi klo 18.30 ja 21.30. MC Zaani, Jouni Kallio, Jack Björklund, Ida Grönlund ja Ismo Leikola. Ke 22.2. HaalariYö. To 23.2. Metal Ensemble 2006 Tour: Insomnium + Enter My Silence + Noumena. Pe 24.2. Kampus Audio. La 25.2. Operaatio:Live: Misleds + Poirot/Poiert + Red Chevy. Jazz Bar: To 16.2. Bill Connors Trio (USA). Pe 17.2. Äkräs klo 21.30, Kari Itkonen pitkästä aikaa Jazzissa. La 18.2. Blues Live Jamilauantai, illan avaa U.Pasanen Band n. klo 21. Ti 21.2. DAF: Drum Battle Rund. Ke 22.2. Keystone Cops. Pe 24.2. Bluesgators. La 25.2. MajJam. Redneck: Pe 17.2. Clifters. Vakiopaine: 25.2. NS. klubi. KLASSINEN Jyväskylän Sinfonia: Mozartia konsertoiden, 15.2. klo 19 Jyväskylän teatteritalo. Pietari Inkinen, kapellimestari ja viulu. Elina Kimanen, alttoviulu. Witold Lutoslawski: Tanssipreludeja, W.A. Mozart: Sinfonia concertante, Paul Hindemith: Trauermusik, Igor Stravinsky: Pulcinella-sarja. Mozartia koskettimilla, 22.2. klo 19 Jyväskylän teatteritalo. Roberto Forés Veses, kapellimestari ja Laura Mikkola, piano. W.A. Mozart: Serenadi puhaltimille ”Nacht Musique”, W.A. Mozart: Pianokonsertto 24, Arnold Schönberg: Kirkastettu yö ”Verklärte Nacht” ja Peter Warlock: Capriol Suite. NÄYTTELYT Keski-Suomen museo: Taidehalli: Yhtäällä – toisaalla, Maija Holman valokuvia ja Marjatta Holman maalauksia sekä piirustuksia 19.2. asti. 25.2. alkaen Jyväskylän kaupungin kuvataidekoulun näyttely. Alahalli: Karhun kannoilla 19.2. asti. 25.2. alkaen Leena Krüger – Maalauksia. Perusnäyttelyt: ”Jyväskylä – kaupunkiko sekin on?” ja ”Keski-Suomi – maakuntako sekin on?” Alvar Aalto -museo: Perusnäyttely Alvar Aalto – arkkitehti. Studiossa Taide & Tekniikka, poimintoja Artekin historiasta. Keski-Suomen luontomuseo: Perusnäyttely Perintönä ympäristö. Suomen käsityön museo: Metrin juhlaa – Uusia metrikankaita esittelevä näyttely. Kaikkien kukkien kukkia: Keinutuolinmattoja uusin muodoin. Perusnäyttelyt Käsityössä elämän tuntu, Aikamatka ja Komeasti juhlaan. Jyväskylän taidemuseo: Holvi: Usko – Hengellisyys suomalaisessa nykyvalokuvassa. Holvi (alagalleria): Ulla Remes – Luottamus. Galleria Becker: 18.2. alkaen Anu Torikka, grafiikkaa. Galleria Harmonia: lkka Väätti – Mundus. Galleria Mystic: Kirsti Kupari: Maalauksia. Ilokivi: Mika Karhulahti – Hetkiä kaupungissa. Vakiopaine: Janne Hernesniemi: Tuhkaa ja timantteja – valokuvia Itä Euroopasta. TEATTERIT Jyväskylän kaupunginteatteri: 17.2. Pe klo 19 Juoruja ja klo 18 Pikkusinisiipi. 18.2. La klo 13 Tuntematon sotilas, klo 19 Maestro ja klo 18 Pikkusinisiipi. 24.2. Pe klo 19 Tuntematon sotilas ja klo 19 Hovimarsalkka. 25.2. La klo 13 Tuntematon sotilas, klo 19 Juoruja, klo 14 Hovimarsalkka ja klo 19 Hovimarsalkka. Jyväskylän Huoneteatteri: Pe 17.2. klo 19 tanssija kuvateos Echo, vierailu. La 18.2. klo 19 Echo. Su 19.2. klo 15 Echo. Pe 24.2. klo 19 Suhdesouppia, viimeinen esitys. Vakiopaine: Brändi (Teatteri Poleemi). Esitykset: 23.2., 25.2. ja 26.2. kaikki klo 19. MUUTA Pe 17.2. Älylän Ehtoo. Yläkaupungin Yö ry:n järjestämä tapahtuma Vakiopaineessa ja Sohwilla. Vakiopaine klo 21 Juha Mäkinen: Kummituslinna, klo 21.30 Pyhä Lehmä -duo, klo 22.30 Anna Haverinen: stand up-komiikkaa, klo 23.30 Vinka. Sohwi klo 22 Jalo Walamies yhtyeineen, klo 23 Turja, klo 24 Au Pair, klo 01 Ainakaunis. Nyt olisi mahdollista yhdistää Tuntemattoman sotilaan lukeminen ja teatterissa katsominen.” Jouko Ylönen Päijänne Antikvariaatti ” MENOT 15.2.–28.2. Suomen virallisessa levylistassa on sellainen hauska piirre, että aina välillä sen kärkisijoille ponnahtaa yhtyeitä, joiden menestystä kukaan ei olisi voinut ennustaa. Tässä tapauksessa niin kävi Lapkolle, jonka tammikuussa julkaistu toinen pitkäsoitto Scandal nousi ensimmäisellä listaviikollaan hopeasijalle. Harjavalta-lähtöinen trio perustettiin jo vuosikymmen sitten. Aiemmat EP:t sekä debyyttialbumi The Arms saivat kriitikoilta kiitosta, mutta harva tuntui niitä ostavan. Bändin kulmikasta kitararokkia tasoittavat biisien nimissä näkyvät viittaukset, kuten uudelta albumilta ensimmäiseksi singleksi irrotettu kappale All the Best Girls. Samalla nimellähän Bogart Co. sulatti teinien sydämiä 1980-luvulla. Ensimmäiseltä levyltä löytyy puolestaan WASP:n suuntaan kumartava Kill, Fuck, Die. Uudesta albumista on sanottu, että se vangitsee Lapkon livesoundin aiempaa paremmin. Lopputulosta voi vertailla voi omin korvin Lutakossa perjantaina. Olli Sulopuisto Lapko ja Rubik Tanssisali Lutakossa pe 17.2. Liput 6 euroa. Ei, otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä, vaan se viittaa 28. helmikuuta järjestettävään Suomen kieli, Suomen mieli -seminaariin. Aamulla pohditaan Jyväskylän opettajaseminaaria ja yliopistoa suomenkielisen oppija kirjasivistyksen tukikohtina. Iltapäivällä keskustellaan oman kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin merkitystä, johon toimii johdantona alustus Suomen kielipolitiikan kehityksestä. Suomen kieli, Suomen mieli -seminaari 28.2. klo 10 Yliopiston vanha juhlasali (S212). Vapaa pääsy. Listanousija Lapko Lutakossa Jyväskylän vaikutus suomen historiaan Huippuviulisti Mozartin kimpussa Jyväskylän taidemuseon näyttely Usko – hengellisyys suomalaisessa valokuvassa esittelee yhdeksän kuvaajan teoksia uskosta ja hengellisyydestä. Kuvissa näkvät niin Jumalan läsnäja poissaolo kuin kristilliset symbolit ja lähetysjuhlatkin. Näyttelyyn valitut taiteilijat ovat Kalle Kataila, Johanna Ketola, Katja Lösönen, Tuomo Manninen, Hannu Pakarinen, Saara Pelkonen, Sari Poijärvi, Nina Tuittu ja Maria Åsvik. Samalla reissulla voi käydä katsomassa myös taidemuseon toisen näyttelyn. Ulla Remes on kuvannut Luottamus-näyttelyään varten pielavetisiä vastasyntyneistä satavuotiaisiin. Usko – hengellisyys suomalaisessa valokuvataiteessa ja Ulla Remeksen Luottamus Jyväskylän taidemuseossa 9.4. saakka. Valokuvia uskosta Collé Ardo saa vastaansa puhtautta vaalivat miehet. Menovinkit osoitteeseen jylkkari-menot@jyy.fi P ASIMAURI P AAVILAINEN Jyväskylän sinfoniaorkesterin Mozart-kevään seuraavaksi vieraaksi saapuu huippuviulisti Pietari Inkinen. Kuopion viulukilpailun vuonna 2000 voittanut Inkinen on johtanut lähes kaikkia Suomen sinfoniaorkestereita. Keskiviikkoisessa konsertissa alttoviulua soittaa Elina Kimanen, joka ennen Jyväskylää ehti työskennellä muun muassa Berliinin Filharmonikoissa. Ohjelmistossa on Mozartin Sinfonia concertanten lisäksi Witold Lutoslawskin Tanssipreludeja, Paul Hindemitin Trauermusik ja Igor Stravinskyn Pulcinella-sarja. Mozartia konsertoiden 15.2.2006 klo 19 Jyväskylän teatteritalossa. Liput 17/14/10 euroa.
14 3/2006 Evankeliset opiskelijat: Pakkasten keskellä lämpöä-valoa-sanoja-kynttilöitä-laulua-naurua. Tule sinäkin lauantai-illoin Lutherin kirkolle (Kansakoulunkatu 5) seitsemän jälkeen kuulemaan elämän ja rakkauden sanoja. Tulossa: 18.2. Kun Sana ei avaudu – Pasi Hujanen, 25.2. Rakkaalla Isällä on monta nimeä – Inkeri Tuunanen. Olet tervetullut myös messuun 19.2. klo 12 Lutherin kirkolle. EXTRA: 15.2. Lekoiluja olotteluilta Lutherin kirkolla 18.30 alkaen! Itsesi lisäksi voit halutessasi tuoda pelin, soittimen, leikin, idean... :) Raamiksesta ja muusta meiningistä kysy Päiviltä, paivi.luukkainen@cc.jyu.fi tai http://www.sley.fi/eo/jkl/ JOPNO: Tervetuloa pulkkamäkeen! Jyväskylän Opiskelijoiden Pohjola-Norden lähtee testaamaan painovoiman kiihdyttäviä ulottuvuuksia Laajavuoreen 25.2. klo 18 alkaen. Sykettä tasaava EfterPulka Kortepohjassa tarjoillaan hernerokan, pannarin ja Nordjobb-kokemuksien kera. Ilmoittaudu 20.2. mennessä kar_liisa@luukku.com. Tulossa myös mm. retki Turkuun Åbo Svenska Teateriin ja Åbo Akademin opiskelijabileisiin 25.-26.3. Kaikki pohjoismaisesta toiminnasta kiinnostuneet tervetuloa tutustumaan JOPNOn kevätohjelmistoon 21.2. Sohwille klo 18. Sähköpostilistallemme voit liittyä kotisivuillamme http://ww Jyväskylän Maan ystävät: Lumiukkojen mielenosoitus ilmastonmuutosta vastaan laskiaistiistaina 28.2. klo 13 Jyväsjärven jäällä, Mattilanniemen rannassa. Tule tekemään lumiukkoja! Järjestää Maan ystävät ja Tulevaisuuden Voima. Lisätietoja: Sini Eräjää, simaeraj@cc.jyu.fi, puh. 050 358 3838 Jyväskylän Seta: Jyväskylän Setan opiskelijaryhmä Pinkon tapaamisia: ti 28.2. pulkkamäkeä Laajavuoressa klo 20.30 alkaen, pe 24.3. Pinko-ilta klo 18 Setan toimistolla osoitteessa Vapaudenkatu 4. Lisätietoja: jokaalan@cc.jyu.fi. Tervetuloa mukaan! Kymenlaakson osakunta: Kymenlaakson osakunta viettää laskiaista tiistaina 28.2. Aluksi mennään Laajavuoreen laskemaan pulkalla, sen jälkeen saunotaan ja tehdään laskiaspullia. Omat saunajuomat mukaan! Tarkempaa tietoa paikoista ja ajoista saat sähköpostilistaltamme, jonne voit liittyä osoitteessa http://lists.jyu.fi/mailman/listinfo/kosa. Tervetuloa mukaan toimintaan! Pedago: Pedagon kevätkokous 27.2 klo 18 Ilokiven takaosassa. Esillä sääntömääräiset asiat. Sane: Suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestön Sane ry:n vuosikokous ja saunailta pidetään Opinkiven saunalla ke 22.2.2006 klo 18 alkaen. Kaikki uudet ja vanhat jäsenet, tervetuloa! Kulttuuri: Kulttuurivaliokunnan seuraava kokous siirtyi. Kokous pidetään ylioppilastalolla torstaina 23.2. klo 18.00. Kokousta ennen valiokunta tarjoilee kaksi tapahtumaa, joista ensimmäinen on valtavan suosion kahminut Hevikaraoke keskiviikkona 15.2. ja toinen on lauantain 18.2. kirpputori Ilokiven ruokalan tiloissa. Uusia ideoita ja toimijoita otetaan aina ilolla vastaan – joten tervetuloa kirjavaan joukkoomme! Järjestöilmoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari-jarjestot@lists.jyu.fi. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia tarvittaessa. Palsta ilmestyy jokaisessa numerossa. järjestöt KUN KANSALLISROMANTIKOT alkoivat 1800-luvulla rakentaa Suomen kansalle luonnetta, jossa yhdistettäisiin talonpojan, torpparin ja aatelisherran ajatukset, katse käännettiin tarinoihin. Myyttisestä menneisyydestä löydettiin sankareita, joiden mahtavat teot määrittelivät ikeen alle joutuneen kansan. Suomalaiset opetettiin rakastamaan sankareitaan. Mahdottomasta mahdollista muokkaavista, suurista kertomuksista tehtiin kansallistunnon kivijalka. Kansallistunto sai vahvistusta oman kielen aseman vakiintumisesta, omasta rahasta ja lopulta itsenäisyydestä. Arjen saavutukset ja valtiolliset voitot eivät kuitenkaan riittäneet paikkaamaan ikuisessa alemmuuskompleksissa kierivää kansaa. Suomalaiset tarvitsivat konkreettsia sankareita, jotka edustaisivat Daavideja Goljatien maailmassa. LIHAA ja verta myyttisistä sankareista muodostui urheilukentillä. Suomalaisille luotu tarve ylittää itsensä kansana, nousta pienuudesta suuruuteen, löysi ihanteellisen ilmaisumuotonsa kilpaurheilusta. Niinpä 1900-luvulla Väinämöinen sai väistyä Nurmen tieltä. Urheiluheeroksista tuli ikoneita, joiden mukaan nimettiin katuja ja lapsia, ja joita puolueet kuolasivat kilvan riveihinsä. Osa menestyi, osa putosi paineet niskassaan kovaa ja korkealta. Voittajille herui gloriaa, häviäjille halveksuntaa. Kun kansa kerran on alkanut uskoa sankaritarinoihinsa, ei sitä nivo yhteen enää mikään muu. Ei auta ylistys korkeista elintaso-odotuksista, kansantalouden verrattain vakaasta tilasta, toimivasta terveydenhuollosta, tasaarvosta tai edistyksellisestä demokratiasta. Jos suksi ei luista n o p e a m m i n kuin länsinaapurilla, julistetaan välitön maansuru. EHKÄ URHEILUSTA on tullut suomalaisuuden viimeinen linnake, jossa haikaillaan isänmaan perään. Kun EU tuli ja markka meni, urheiluareenoista muodostui viimeinen alue, jossa suomalaista edustavat vain itseään. Tätä patrioottisuuden viimeistä linnaketta varjellaan räikeillä yliodotuksilla ja hehkutuksella, joka sortaa kovahermoisimmankin urheilijan epäonnistumaan kisasuorituksissaan. Torinon olympialaisiin matkaa jälleen monta kansakunnan toivoa. Mahdollisuus olla sankari tai häviäjä, edustaa maataan tai itseään häilynee mielissä heilläkin. Epäonnisen kannattaa kuitenkin hakea lohtua kansallisista juuristaan. Ei kai Väinämöisen jälkeläisten tarvitse oikeasti välittää siitä, kuka ponnistaa pisimmälle hyppyrin nokalta? JÄLKIKIRJOITUS Kansallistunto kriisissä TI 14.2. Kesäkurpitsakeitto Merellinen lasagne Broilerileike KE 15.2. Purjo-perunavuoka Kalamurekepihvi Curry-porsaspata TO 16.2. Perunaohukaiset, porkkanamuhennos Juustoinen kalkkunakastike Riistapyörykät PE 17.2. Kasviskastike, spaghetti Jauhelihakastike, spaghetti Kalagratiini MA 20.2. Porkkanasosekeitto Paistettu kalaleike, sitruunakastike Broilerikiusaus TI 21.2. Sienirisotto Savukalakastike, spaghetti Juustoinen possunleike KE 22.2. Parsakaali-pinaattipihvi Uunisilakat Karjalanpaisti TO 23.2. Kesäkurpitsavuoka Mausteinen broileripata Täytetyt jauhelihaohukaiset PE 24.2. Kasvispyttipannu Värikäs uunikala Jauhamaksapihvit MA 27.2. Kukkakaali-sienigratiini Sitruunainen turskaleike Broileria kookoskastikkeessa LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11 – 16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.fi/ruokalista.php Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,10 e – muut 4,90 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 41,00 e, muille 49,00 e. valiokunnat Tarja Kovanen jylkkari@jyy.fi Ei kai Väinämöisen jälkeläisten tarvitse oikeasti välittää siitä, kuka ponnistaa pisimmälle hyppyrin nokalta?” ”
Jylkkärin ilmestymisaikataulu kevät 2006 4/06 1.3. 5/06 15.3. 6/06 29.3. 7/06 12.4. 8/06 3.5. jyväskylän yliopisto / taloustiede 2x100 painoon Insomnium + Enter My Silence + Noumena To 23.2. Metal Ensemble 2006 Tour / 21-03/ 6€ DRESSCODE: opiskelijahaalari Ke 22.2. HaalariYö / 22-03 Pe 17.2. Yhteiskuntatieteellisen tiedekuntabileet / 21-03 / 0€ Isla + DJ:t Ke 15.2. Hevikaraoke vol. 4 / 20-03 / 4€ MC Zaani, Jouni Kallio, Jack Björklund, Ida Grönlund ja Ismo Leikola. La 18.2. Seisomapaikkaklubi / 18.30 ja 21.30 / 6€ On Stage -ohjelmat alkavat aina kello 21.00 ja päättyvät 03.00, jollei toisin mainita Jazz/nujazz, funk, soul, hiphop, etc. Kampus Audio DJ Pe 24.2. Kampus Audio / 21-02 / 2€ Misleds + Poirot/Poiret + Red Chevy La 25.2. Operaatio:Live / 21-03 / 3€ MC Pete Kosonen, Antto Terras, Petri Harju, Joni Koivuniemi ja Markku Pajarinen To 9.3. Kiirastuli-klubi goes Seisomapaikka / 20.00 / 6€ Puppa J & Tasottavat + DJ:t Pe 10.3. Kehyviikon päätösbileet / 21-03 H E L M I 06 M it ä m ie lt ä Jy lk k ä ri s tä ? L ä h e tä s ä h k ö p o s ti a jy lk k a ri @ jy y. fi Jylkkärin ilmestymisaikataulu kevät 2006 4/06 1.3. 5/06 15.3. 6/06 29.3. 7/06 12.4. 8/06 3.5. jyväskylän yliopisto / taloustiede 2x100 painoon Insomnium + Enter My Silence + Noumena To 23.2. Metal Ensemble 2006 Tour / 21-03/ 6€ DRESSCODE: opiskelijahaalari Ke 22.2. HaalariYö / 22-03 Pe 17.2. Yhteiskuntatieteellisen tiedekuntabileet / 21-03 / 0€ Isla + DJ:t Ke 15.2. Hevikaraoke vol. 4 / 20-03 / 4€ MC Zaani, Jouni Kallio, Jack Björklund, Ida Grönlund ja Ismo Leikola. La 18.2. Seisomapaikkaklubi / 18.30 ja 21.30 / 6€ On Stage -ohjelmat alkavat aina kello 21.00 ja päättyvät 03.00, jollei toisin mainita Jazz/nujazz, funk, soul, hiphop, etc. Kampus Audio DJ Pe 24.2. Kampus Audio / 21-02 / 2€ Misleds + Poirot/Poiret + Red Chevy La 25.2. Operaatio:Live / 21-03 / 3€ MC Pete Kosonen, Antto Terras, Petri Harju, Joni Koivuniemi ja Markku Pajarinen To 9.3. Kiirastuli-klubi goes Seisomapaikka / 20.00 / 6€ Puppa J & Tasottavat + DJ:t Pe 10.3. Kehyviikon päätösbileet / 21-03 H E L M I 06 M it ä m ie lt ä Jy lk k ä ri s tä ? L ä h e tä s ä h k ö p o s ti a jy lk k a ri @ jy y. fi Jylkkärin ilmestymisaikataulu kevät 2006 4/06 1.3. 5/06 15.3. 6/06 29.3. 7/06 12.4. 8/06 3.5. jyväskylän yliopisto / taloustiede 2x100 painoon Insomnium + Enter My Silence + Noumena To 23.2. Metal Ensemble 2006 Tour / 21-03/ 6€ DRESSCODE: opiskelijahaalari Ke 22.2. HaalariYö / 22-03 Pe 17.2. Yhteiskuntatieteellisen tiedekuntabileet / 21-03 / 0€ Isla + DJ:t Ke 15.2. Hevikaraoke vol. 4 / 20-03 / 4€ MC Zaani, Jouni Kallio, Jack Björklund, Ida Grönlund ja Ismo Leikola. La 18.2. Seisomapaikkaklubi / 18.30 ja 21.30 / 6€ On Stage -ohjelmat alkavat aina kello 21.00 ja päättyvät 03.00, jollei toisin mainita Jazz/nujazz, funk, soul, hiphop, etc. Kampus Audio DJ Pe 24.2. Kampus Audio / 21-02 / 2€ Misleds + Poirot/Poiret + Red Chevy La 25.2. Operaatio:Live / 21-03 / 3€ MC Pete Kosonen, Antto Terras, Petri Harju, Joni Koivuniemi ja Markku Pajarinen To 9.3. Kiirastuli-klubi goes Seisomapaikka / 20.00 / 6€ Puppa J & Tasottavat + DJ:t Pe 10.3. Kehyviikon päätösbileet / 21-03 H E L M I 06 M it ä m ie lt ä Jy lk k ä ri s tä ? L ä h e tä s ä h k ö p o s ti a jy lk k a ri @ jy y. fi
M a in o s Jy lk k ä ri in ? S o it a . V e x i V ir ta n e n 5 5 9 2 3 6 9 6 yo-paino 2x100 painoon sohwi 2x100 painoon stakes 3x140 painoon huijausta! 2x100 painoon Iltajuhla nuorille pareille >tulossa myös suhdekurssit VIRTAA välillämme > lauantaina 18.2. klo 18 Jyväskylän Keskusseurakunta talolla. Illalliskortti 5 e/pari, sis. iltapalan ja ohjelman. Illalliskortit kirkkoherran virastosta (Yliopistonk.12) Pekka Ruuska: Tahdon-konsertti > www.virtaavalillamme.? Jyväskylän Ylioppilaslehti. Täyttä tavaraa jo 45 vuotta. Vituttaako? Kerro miksi. jylkkari@jyy.fi OPISKELIJA, TILAA YP Ei ole Yhteiskuntapolitiikka-lehti kallis normaalistikaan, mutta opiskelijat saavat sen puoleen hintaan: kuuden numeron vuosikerta yhteensä 15 euroa eli 2,5 euroa per yli satasivuinen numero. Tilaa heti, niin ehdit saada maaliskuun alussa ilmestyvän ykkösnumeron. Sen teemoja ovat mm. Julkista työtä Suomeen Pääkaupunkiseudun vuokratalot Kaksoiskansalaisuus Alkoholijuomien hintajoustot Koulupudokkaat Tarkempia tietoja löydät YP:n verkkosivulta, osoitteesta www.stakes.? /yp, jossa on mm. tuoreimman lehden sisällys, arkisto vuodesta 2000 ja uutuutena päätoimittaja Matti Virtasen pitämä blogi. TILAUKSET: www.stakes.? /julkaisut; faksi (09) 3967 2450; puh (09) 3967 2190 ”Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon yhteydessä on sääntöjen mukaan mahdollisuus antaa myös kunniamainintoja. Palkintolautakunta on päättänyt antaa vuonna 2005 ensimmäistä kertaa kunniamaininnan Stakesin Yhteiskuntapolitiikka-lehdelle, joka on tärkeä keskustelun herättäjä maailman murroksen keskellä.” (SK 30.11.2005)