2 28 / 22 15 Korkeakoulutus muutoksessa 22 Ystävä vain omille silmille Nää kadut on meitä varten A B I NU M E RO
JOHDA. VAIKUTA. HAE NYT. YHTEISHAKU /16.–30.3.2022 Yhteishaussa haku myös kaksivuotisiin maisteriohjelmiin. Valmistu talouden, johtamisen ja markkinoinnin asiantuntijaksi. Hae opiskelemaan Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakouluun kevään 2022 yhteishaussa: ? Kauppatieteet ? Taloustiede JYU.FI/HAE KEHITÄ. RATKAISE. Valmistu tietotekniikan ja digitalisaation ammattilaiseksi. Hae opiskelemaan IT-alaa Jyväskylän yliopistoon kevään 2022 yhteishaussa. Lisätietoa Opintopolusta hakusanalla itjkl-k2022 Katso kaikki IT-alan hakukohteemme: KANDIVAIHEESEEN: MAISTERIVAIHEESEEN: ? Koulutusteknologia ? Tietoja ohjelmistotekniikka (TkK + DI) ? Tietojärjestelmätiede ? Tietotekniikka ? Kognitiotiede ? Koulutusteknologia ? Kyberturvallisuus ? Tietoja ohjelmistotekniikka (DI) ? Tietojärjestelmätiede ? Tietotekniikka ? Turvallisuus ja strateginen analyysi JYU.FI/HAE
TUTKI. RATKAISE. KANDIVAIHEESEEN: MAISTERIVAIHEESEEN: ? Biologia ? Luonnonvarat ja ympäristö ? Fysiikka ? Kemia ? Matematiikka ? Tilastotiede ja datatiede ? Nanotiede ? Aineenopettaja ? Luokanja aineenopettaja ? Akvaattiset tieteet ? Ekologia ja evoluutiobiologia ? Soluja molekyylibiologia ? Ympäristötiede ? Fysiikka ? Kemia ? Matematiikka ? Tilastotiede ja datatiede ? Aineenopettaja Valmistu paremman huomisen, kestävän tulevaisuuden ja uusien teknologisten innovaatioiden rakentajaksi. Hae opiskelemaan matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan kevään 2022 yhteishaussa. Katso kaikki opiskeluvaihtoehtomme: JYU.FI/HAE LIIKUTA. VAIKUTA. KANDI& MAISTERIOHJELMAMME: MAISTERIOHJELMAMME: ? Liikuntapedagogiikka ? Liikunnan yhteiskuntatieteet ? Liikuntabiologia (biomekaniikka, liikuntafysiologia, valmennusja testausoppi sekä urheiluja hyvinvointivalmennuksen opintosuunta) ? Terveystieteet ? Fysioterapia ? Terveystieteiden opettajankoulutus ? Gerontologia ja kansanterveys ? Liikuntabiologia (biomekaniikka ja liikuntafysiologia) ? Liikuntateknologia ? Liikuntapedagogiikan aikuiskoulutus ? Liikuntalääketiede ? Liikunnan yhteiskuntatieteet ? Terveyskasvatus ? Valmennusja testausoppi Hae opiskelemaan liikuntaja terveystieteitä ja valmistu liikunnan, terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijaksi. Liikuntatieteellinen tiedekunta on arvioitu vuoden 2021 Shanghain listalla maailman kymmenen parhaan joukkoon. JYU.FI/HAE
YMMÄRRÄ. KASVATA. Haluatko kouluttautua erityisopettajaksi, luokanopettajaksi, varhaiskasvatuksen opettajaksi, psykologiksi, opinto-ohjaajaksi tai kasvatusalan asiantuntijaksi? KASVATUSTIETEIDEN JA PSYKOLOGIAN TIEDEKUNTA ? Erityispedagogiikka ? Kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede ? Luokanopettaja ? Opinto-ohjaaja ? Psykologia ? Varhaiskasvatuksen opettaja HAE NYT. YHTEISHAKU /16.–30.3.2022 Yhteishaussa haku myös kaksivuotisiin maisteriohjelmiin. JYU.FI/HAE TIEDOSTA. VÄLITÄ. Kiinnostaako sinua kielet ja viestintä, kulttuuri ja taiteet, menneisyys ja tulevaisuus, yhteiskunnalliset kysymykset tai filosofia? Meiltä voit valmistua esimerkiksi aineenopettajaksi, toimittajaksi tai sosiaalityöntekijäksi. HUMANISTIS-YHTEISKUNTATIETEELLINEN TIEDEKUNTA ? Historia sekä Kulttuurit ja yhteisöt muuttuvassa maailmassa (Kumu) ? Kielet ja viestintäaineet ? Musiikin ja taiteen tutkimus ? Yhteiskuntatieteet ja filosofia ? Sosiaalityö JYU.FI/HAE HAE NYT. YHTEISHAKU /16.–30.3.2022 Yhteishaussa haku myös kaksivuotisiin maisteriohjelmiin. jyväskylän ylioppilaslehti 03
jyväskylän ylioppilaslehti 05 K O O ST U M U S INTRO 07 Pääkirjoitus: Sisään, ulos 09 Avaaja: Selittämätöntä touhua 12 Numeraali: 50 prosentin korotus 13 Ainejärjestöt aktiivisia verenluovuttajia 14 Jyväskylän ylioppilasteatteri uskoo tulevaan 15 Lyhärit Jyy-kolumni: Opiskelijoita tulisi kuulla valintauudistuksissa KESKITY 17 Kuinkas sitten käykään? 22 Ystävä vain omille silmille 28 Nää kadut on meidän (kuvassa) OUTRO 34 Ajankuva: Peleistä taidetta 35 Elokuva-arviot 36 Essee: Minun nimeni 37 Kommentti: Kehorauhaa, pyydän 38 Paska kotiseutu: Pertunmaa on varastanut kaiken Soitimme: Päivi Räsänen, mitä mieltä biisistä #PÄIVI? 39 Kasvo: Kirjoittaminen on Harry Salmenniemelle ”saatanan kaoottista ” K uv a O o na K o m o ne n
jyväskylän ylioppilaslehti 06 HAE OPISKELIJAKSI LAPPIIN Tutustu koulutustarjontaamme: • kasvatustieteet • oikeustieteet • taideteolliset alat • yhteiskuntatieteet ? ulapland.fi ulapland.fi • elokuvaja tv-työ • journalismi • k asvatustiede • näyttelijäntyö • psykologia • valokuvaus • ympäristölinja • yhteiskunnallinen linja 10.8.2022–2.6.2023 TAMPERE HAE NYT! voio.fi VOITSILLA KANSANOPISTOVUOSI ELÄMME. OPIMME. ILMOITTAUDU >> AVOIN.JYU.FI Abi! Muista avoimen väylä, yksi tie tutkinto-opiskelijaksi > jyu.fi/avoimen-vayla Tutustu JYU:n tutkinto-opiskelijoille maksuttomiin opintoihin > avoin.jyu.fi/tutkinto-opiskelijoille > Haku draamakasvatuksen kesäopintoihin maaliskuussa Yliopisto-opintoja kaikille JYU avoimessa Avoimessa opiskelet joustavasti sinulle sopivassa rytmissä. EDUFUTURAN OPINTOTARJOTTIMELLA YLI 200 OPINTOJAKSOA! Mitä kiinnostavaa sinä löydät? edufutura.fi/opintotarjotin
Y lioppilaskirjoitukset, joskus 2010luvun alussa, keväällä. Edelliset viikot olin tavannut funktioita, tutkinut niiden kuvioita. Opiskellut lausekkeiden kieltä, laskenut derivaatan nollakohtia, tarkastellut paraabeleja. Käynyt läpi kaavoja, kaavoja. Ja sitten sinä päivänä saapunut paikalle (juuri ja juuri ajallaan), siirtynyt saliin, sen keskivaiheille, istunut, ja kun sai aloittaa, tuntui sinä hetkenä ainoa tehtäväni olevan muistaa tuo kaikki viikkojen harjoittelu ja todistaa siten aukottomasti taitoni. Aikaa siihen oli tunteja. JÄLLEEN maaliskuussa koittaa aika, jolloin kymmenet tuhannet hakevat yhteishaussa syksyllä alkaviin ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen koulutuksiin. Kaikki eivät pääse havittelemalleen alalle. Paikkoja on hakijoita vähemmän. Ensikertalaisilla ja hyvän ylioppilastodistuksen omaavilla on kuitenkin paremmat mahdollisuudet pärjätä. Syynä on viime vuosina tehdyt korkeakoulu-uudistukset. Ensikertalaiskiintiöiden ja todistusvalinnan painottamisella tavoitellaan etenkin nopeaa siirtymistä toiselta asteelta korkeakouluihin – ja sen jälkeen rivakasti työelämään. Päämäärien uhkana on nähty muun muassa välivuodet, liian pitkät opiskeluajat, heterogeeniset opinnot. Siksi 2000-luvulla opintotukikuukausien määrää on vähennetty (ja lainan osuutta kasvatettu). Porkkanaksi on myös luotu opintolainahyvitys, jonka tavoiteajassa valmistunut voi saada. Vuonna 2005 puolestaan luovutiin rajattomasta opinto-oikeudesta. Heinäkuussa 2021 Suomen ylioppilaskuntien liitto julkaisi kannanoton, jossa se vaati ikuisen opinto-oikeuden palautusta. Syitä lueteltiin: opiskelijoiden henkisen hyvinvoinnin romahtaminen, Sisään, ulos loppuun palaminen jo opintojen aikana. Yliopistojen näkökulmasta rajaton opiskeluoikeus on kuitenkin hankala: vuosien 2021– 2024 rahoitusmallin mukaan 30 prosenttia eli suuri osa valtionrahoituksesta muodostuu suoritettujen tutkintojen perusteella. Uudistukset ovat ristiriitaisia tavoitteiden kanssa, niin kuvasivat yliopistotutkijat Minni Matikainen ja Tuomas Tervasmäki artikkelissaan Työelämävetoisen korkeakoulupolitiikan ja syvällisen oppimisen välinen ristiriita (Tiedepolitiikka 2021). Toisaalta korkeakoulutuksen kentällä korostetaan nopeita tuloksia vaativaa korkeakoulupolitiikkaa, kuten joustavia työelämävalmiuksia ja ripeää tutkintoon valmistumista, ja toisaalta opiskelijan ajattelurakenteiden syvällistä muutosta. Jälkimmäinen kehittyy yksilöllisesti, ja voi vaatia aikaa. Ja toisaalta voisi kuvitella, että juuri syvällinen ymmärtäminen vastaisi paremmin työelämän etuja. ENTÄ NE ylioppilaskirjoitukset? Aloitin funktioiden laskemista. Etenin tehtävästä toiseen. Mutta kun lopulta piti selvittää eräiden kaavojen ja lukujen salat, ei minulla ollut muistikuvaa parabeeleista ja derivaatoista, ja lopulta kyllästyin miettimään. Salin ulkopuolella sanoin: ei mennyt kovin hyvin, ei sillä väliä, koska todistuksella en tekisi mitään. Kaksoistutkinnosta valmistumisen jälkeen pidin välivuoden, toisenkin. Hain opiskelemaan Vaasan yliopistoon. Opinnot kehittivät, mutta ala ei tuntunut omalta. Vuoden jälkeen hain Turkuun, opiskelin kolme ja puoli vuotta. Ensikertalaiskiintiöitä ei ollut. Ylioppilastodistuksella en olisi päässyt. Valmistuin, tein töitä, hain maisteriopintoihin Jyväskylään. Ja tarinan opetus? Ei ole, paitsi itselleni: olen ollut onnekas. ? Oona Komonen paatoimittaja@jylkkari.fi jyväskylän ylioppilaslehti 07 P Ä Ä K IR J OI TUS EDUFUTURAN OPINTOTARJOTTIMELLA YLI 200 OPINTOJAKSOA! Mitä kiinnostavaa sinä löydät? edufutura.fi/opintotarjotin Korkeakoulu-uudistuksista lehdessä: ? Kolumni: Opiskelijoita tulisi kuulla valintauudistuksessa (s. 15) ? Millaisen jäljen uudistukset korkeakoulutukseen jättävät? (s. 17) A B I N U M E R O
VUODESTA 1960 POSTIOSOITE Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä PÄÄTOIMITTAJA Oona Komonen, 045 137 1957, paatoimittaja@jylkkari.fi TOIMITTAJA Tatu Helle, 050 353 3362, toimittaja@jylkkari.fi SIVARI Veera Mangström (–17.2.2022 asti) TÄTÄ NUMEROA AVUSTANEET Iida Vashko, Mikko Kuparinen, Jenni Suutari, Alias Anything, Laura Keski-Oja, Maria Leskinen, Iina Niskanen, Santeri Harju, Niklas Pelkonen, Irina Hasala, Reetta Multanen, Ilkka Numminen, Saara Sund. KUSTANTAJA Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta ISSN 2341-7218 (painettu) ISSN 2341-7226 (verkkojulkaisu) PAINOPAIKKA JA PAINOSMÄÄRÄ BotniaPrint, Kokkola, botniaprint.fi Ilmestyy 8 kertaa lukuvuoden aikana 5 000 kpl (abinumero 7 000 kpl, kaupunkinumero 49 000 kpl) ILMOITUSMYYNTI Valto Merta, 044 988 0408, valto.merta@jylkkari.fi AVUSTAJAKSI? Onko sinulla idea, jonka haluat toteuttaa, tai haluatko ilmoittautua tekijäksi? Katso: jylkkari.fi/avustajille TILAA JYLKKÄRI Tilaa Jylkkäri kotiin verkkosivun kautta, tai maksamalla tilausmaksu JYYn jäsenmaksun yhteydessä tai erikseen JYYn tilille Nordea FI61 5290 0220 5989 06. Ilmoita maksuviestissä osoitteesi ja mainitse tilaus. Kortepohjan ylioppilaskylän asuntoihin Jylkkäri jaetaan automaattisesti. Vuosihinta: opiskelijat 9e, muut 47e. ? jylkkari.fi ? @jylkkari ? @jylkkari ? Jyväskylän ylioppilaslehti KANSI Kuva: Oona Komonen Jyväskylän Ylioppilaslehti 02/2022 08 jyväskylän ylioppilaslehti 09 jyväskylän ylioppilaslehti
08 jyväskylän ylioppilaslehti 09 A V AU S Kirjailija Harry Salmenniemen uusin teos Kuume ilmestyi tammikuussa 2022. Se koostuu viidestä eri aihepiirin mukaan nimetystä osiosta. Kuumeen lisäksi kokoelmaan on valikoitunut aiheita, joista Salmenniemi pitää paljon. Niitä ovat esimerkiksi kodit ja ”museossa hortoilu”. ”Olisi tyhmää ja itsepetosta kirjoittaa vain rankoista aiheista. Kaikista banaalein ja yksinkertaisin, välitön elinpiiri on aika kiinnostava taiteen kannalta, koska siitä on vaikea kirjoittaa kiinnostavasti.” Selittämätöntä touhua s. 39 >> Teksti Niklas Pelkonen Kuva Mikko Kuparinen jyväskylän ylioppilaslehti
Pe 4.3. HERRA YLPPÖ La 5.3. Choppertori klo 8-15 La 5.3. ANSSI KELA Ke 9.3. BEAST IN BLACK, NESTRUCTION Pe 11.3. MAUSTETYTÖT La 12.3. VESTA, PEHMOAINO Su 13.3. KVELERTAK (NO) , BLOOD COMMAND (NO) Pe 18.3. DIABLO La 19.3. SANNI To 24.3. J.KARJALAINEN Pe 25.3. STAM1NA, TYRANTTI La 26.3. STAM1NA, BOB MALMSTRÖM To 31.3. BROTHER FIRETRIBE, ONE DESIRE, RUST’N’RAGE Pe 1.4. RUUSUT La 2.4. MOUHOUS, HEVITEEMU Pe 8.4. IBE, SEBASTIAN NOTO La 9.4. KAUKO RÖYHKÄ: Jumalan lahja – paluu lähteelle Ke 13.4. THE HELLACOPTERS (sE) To 14.4. VON HERTZEN BROTHERS Pe 15.4. ANTTI AUTIO, ARPPA La 16.4. U.D.O. (DE) Su 17.4. INSOMNIUM, FINNTROLL Pe 22.4. 22-PISTEPIRKKO La 23.4. F, HASSAN MAIKAL Ke 27.4. NYOS, NYKYPOST To 28.4. MERCURY CIRCLE, OBLIVION BEACH Pe 29.4. RECKLESS LOVE La 30.4. VESALA Pe 6.5. KNIPI La 7.5. Rockirppis klo 12-15 La 7.5. EGE ZULU, JAMBO LIPUT & INFO: WWW.JELMU.NET & LIPPU.FI Tervetuloa ruokailemaan KaTriinaan! Valmistamme ruoan sekä sämpylät joka päivä tuoreista raaka-aineista alusta alkaen ja tietenkin ilman lisäaineita. Opiskelija-alennus kelan ateriatuella. Palvelemme Ma-Pe 11 15:30 La 12 15:30 Kauppakatu 11 40100 Jyväskylä nYT TÄYSin VEGaaninEn! KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1. 5.-31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ. Kannattaa kysellä myös aiemmin vapautuvia huoneita! Soluasunnot: 215€-290€/kk/asukas Tiedustelut puh. (09) 3877133 toimisto@latokartanonyokyla.fi www.latokartanonyokyla.fi redneck bar & kitchen Forum, Asemakatu 7, Jkl keittiö avoinna joka päivä myöhään yöhön best wings craft beer kaikista ostoista asiallinen OPISKELIJA-ALENNUS www.sohwi.fi sohwi’ s sTUDENT BURGERs! beef, chicken & vegan Vaasankatu 21 JYVÄsKYLÄ VAiN VoiMAssA oLEVALLA oPisKELiJAKoRTiLLA! MYÖs MUiTA hYViÄ oPisKELiJATARJoUKsiA TULE TsEKKAAMAAN!!!
LÖYDÄ PAIKKASI Mikä tekee Jyväskylästä suositun opiskelijakaupungin? Totta kai laaja valikoima oppilaitoksia, mutta ennen kaikkea ihmiset, opiskelijat itse ja opiskelijaelämä. Tiesitkö, että noin joka kolmas Jyväskylän asukas on opiskelija? Kaupungin 40 000 opiskelijaa muodostavat aktiivisen yhteisön, josta löydät helposti oma paikkasi. Kaupunki sykkii liikuntaa, kulttuuria ja tapahtumia. Jyväskylästä löydät ainekset sinua kiinnostavaan ja kiehtovaan opiskelijaelämään joka päivä. Tervetuloa joukkoon! jyvaskyla.?/opiskelijakaupunki @opiskelijakaupunkijyvaskyla KUVA: TERO TAKALO-ESKOLA JY VÄ SKY LÄ JYVÄS KY LÄ JY VÄ SK YL Ä JYV ÄSK YLÄ JY VÄ SK Y LÄ NUO RTEN TALO Ohjausta ja jeesiä alle Ohjausta ja jeesiä alle 30-vuotiaille nuorille 30-vuotiaille nuorille muun muassa muun muassa opiskeluun opiskeluun kesätöihin kesätöihin jaksamiseen jaksamiseen nuorten.jyvaskyla.fi/nuortentalo nuorten.jyvaskyla.fi/nuortentalo Nuorten talo / Asemankulma Asemakatu 4, 2 krs. Jyväskylä p. 050 3118877
12 jyväskylän ylioppilaslehti 13 jyväskylän ylioppilaslehti N UM ER A A L I MITÄ NYT 50 50 prosenttia. Sen verran opintotuen tulorajaa korotetaan. HARVINAISTA, niin voisi sanoa. Opintotuen tulorajaa korotetaan vuoden 2023 alussa 50 prosentilla verrattuna vuoteen 2021. Päätös on osa hallituksen työllisyystoimia. Tavoitteena on parantaa työvoiman saatavuutta sekä opiskelijoiden taloudellista asemaa mahdollistamalla suuremman ansion saaminen opintojen ohella. Poikkeuksellisen päätöksestä tekee se, että tulorajoja on korotettu viime vuosikymmenten aikana harvoin. Viimeksi raja nousi 25 prosentilla kuluvan vuoden alussa, tosin väliaikaisesti yhden vuoden ajaksi. Sitä edeltävä tasokorotus tehtiin vuonna 2008. Tuolloin korotus oli 30 prosenttia verrattuna vuoteen 1998. Ennen kuluvaa vuotta rajat olivat siis pitkään samalla tasolla lukuun ottamatta indeksitarkastuksia vuosina 2018 ja 2020. Nyt hallituksen tekemän päätöksen mukaisesti korotus olisi pysyvä. Kuinka paljon se on? Vuonna 2021 opiskelija sai tienata 969 euroa tukikuukautta kohti ja 2 078 euroa tuetonta kuukautta kohti. Yhdeksältä kuukaudelta opintotukea nostavan vuosituloraja oli siis 12 498 euroa. Vuodesta 2023 vastaava luku olisi reilu 18 000 euroa. Sekä Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK että Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL kiittivät hallitusta, mutta huomauttivat, ettei korotus yksin riitä. Se ei koske kaikkia. Moni opiskelija haluaa työn sijaan keskittyä opintoihin, eikä kaikilla ole mahdollisuutta tai voimavaroja työskennellä opintojen ohella. ? Teksti & grafiikka Oona Komonen
12 jyväskylän ylioppilaslehti 13 jyväskylän ylioppilaslehti "The Cossack takes everything, which is loose, which is not fixed." Presidentti Sauli Niinistö New York Timesin haastattelussa (He Knows Putin Well. And He Fears for Ukraine) 13. helmikuuta 2022. MITÄ NYT ÄLÄYS 61 52 39 38 38 35 28 27 22 18 18 15 14 13 12 11 11 10 10 Yhdeksäntoista Jyväskylän yliopiston ainejärjestöä palkittiin verenluovutuksesta Opiskelijoiden lisäksi muita aktiivisia verenluovuttajia ovat muun muassa urheiluseurat, niiden kannattajat sekä motoristit. Teksti Tatu Helle LIISA ROMOLLA oli idea. Hän soitti Jylkkärin toimitukseen ja esitti sen. ”Monesti yhteiskunnassa ollaan vähän... en ole henkilökohtaisesti tätä mieltä... mutta että opiskelijat ovat painolasti. Vaativat vain asioita, bilettävät ja ovat laiskoja.” Ja sitten se asia. ”Lehti voisi tehdä jutun siitä, miten opiskelijat ovat luovuttaneet verta.” Romo on Jyväskylän Punaisen ristin veripalvelun asiakaspäällikkö. Hänen arvionsa mukaan vuoden aikana juuri opiskelijoiden luovuttama veri vastaa kahta viikkoa kaikesta Jyväskylän veripalvelun tarvitsemasta verestä. Se on Romon mukaan paljon. ”Siitä ehkä aukeaa, että tämä on merkityksellinen ja iso juttu. Tämä on osoitus, että opiskelijat myös kantavat todella hyvin yhteiskuntavastuuta.” Hyvä on. Romo voi kertoa lisää. JYVÄSKYLÄN veripalvelu on tehnyt Jyväskylän yliopiston kanssa yhteistyönä parikymmentä vuotta. Aiemmin verenluovutustilaisuuksia järjestettiin kampuksilla. ”Ne alkoivat vähän hyytyä.” Kymmenisen vuotta sitten Punaisen ristin veripalvelu perusti ”veriryhmäkonseptin”. Se tarkoittaa, että erilaiset porukat kuten kaverit, työyhteisö, opiskelijat, voivat perustaa oman veriryhmän ja seurata luovutuskertojensa määrää. ”Voi luovuttaa yhdessä tai eri aikaan, mutta yhteiselle tilille.” Konseptin suosio on Romon mukaan kasvanut vuosi vuodelta. Nykyään Suomessa on noin 6 000 ryhmää. Aktiivisista luovuttajista kymmenen prosenttia muodostavat opiskelijat. Esimerkiksi erilaisilla ainejärjestöillä on veriryhmiä, myös Jyväskylässä. ”Melkein kaikilla ainejärjestöillä on veriryhmä ja tieto luovutuksesta kulkee hyvin opiskelijoiden keskuudessa.” Tietystä määrästä luovutuksia veriryhmä saa palkinnon, nimittäin ihan fyysisen kunniakirjan. Yli 50 luovutuksesta per vuosi saa platinakunniakirjan, 30 luovutuksesta kultaisen, 20 luovutuksesta hopeisen, ja kymmenestä ihan vain kunniakirjan. Vuonna 2021 Jyväskylässä yhteensä 19 ainejärjestöjen veriryhmää palkittiin. Eniten luovutuksia (61 kappaletta) teki kemian opiskelijoiden ainejärjestö Radikaali. ”Radikaali on ollut vuosia Jyväskylän yliopiston lippulaiva”, Romo sanoo. Opiskelijoiden lisäksi muita aktiivisia verenluovuttajia ovat muun muassa urheiluseurat, niiden kannattajat sekä motoristit. VIIME VUONNA verta luovutettiin lähes 190 000 kertaa. Luku voi kuulostaa suurelta, mutta niin on myös tarpeen määrä. Esimerkiksi Jyväskylässä tarvitaan viikoittain 180 verenluovuttajaa. Korona-aikana luovuttajista on meinannut Romon mukaan olla pulaa. ”Olemme pystyneet toimittamaan sairaalaan kaikki valmisteet, mutta hirveän paljon enemmän on pitänyt tehdä töitä.” Luovutettua verta tarvitaan esimerkiksi leikkauspotilaiden, onnettomuusuhrien, syöpää sairastavien ja keskoslasten hoitoon. ? .. ja kunniakirjan saivat Jyväskylän yliopiston palkitut ainejärjestöt vuonna 2021 / luovutuskertojen mukaan K u n n ia ki rj a H o p e in e n K u lt a in e n P la ti n a Radikaali Ynnä Linkki Dumppi Pörssi Pedago Varkaat Sporticus Magna Carta Pedaali Syrinx Corpus Stimulus Tosine Sane Puolue Emile Astrérix Fokus Lähde: SPR Veripalvelu
Kai tämä tästä 14 jyväskylän ylioppilaslehti 15 jyväskylän ylioppilaslehti Koronapandemiarajoitukset ovat kurittaneet Suomen ylioppilasteattereita. Vaikka virus on varjostanut toimintaa myös Jyväskylässä, näyttää JYTin tulevaisuus teatterin puheenjohtajan mukaan valoisalta. Teksti Iida Vashko Kuva Mikko Kuparinen E pävarmuus on kurittanut Suomen ylioppilasteattereita koronapandemian aikana. Tammikuun 2022 lopulla Yle julkaisi jutun, jonka mukaan esimerkiksi Tampereen ylioppilasteatterin vuokranmaksukyky on koetuksella, sillä tuloja ei tällä hetkellä ole. Myös Jyväskylän ylioppilasteatteri JYT on elänyt epävarmuudessa. Huolenaihe on kuitenkin liittynyt vuokranmaksun sijaan harjoitteluvuorojen vähyyteen ja koronan peruuttamiin esityksiin. JYTin puheenjohtaja Julius Vähänen selventää, että Jyväskylän ylioppilasteatterin taloudellinen tilanne ei ole samanlainen kuin Tampereella, vaikka lipputulot ovatkin huomattavasti vähentyneet. Tilavuokran maksusta ei ole suurta huolta, sillä Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta JYY sponsoroi JYT:lle harjoittelutilan ylioppilastalo Ilokiven alakerrasta. Ongelma on Vähäsen mukaan enemmin itse tilan käyttöön liittyvä. Vielä aiempina vuosina ylioppilasteatterilla oli Ilokivessä harjoitteluvuoroja neljästi viikossa. Sittemmin, vuonna 2017 määrä laski kahteen. Nykyään JYTillä on Ilokiven alakerrassa treenit kerran viikossa, joskin esiintymiskaudella ylioppilasteatteri saa Vähäsen mukaan vuokrata tilaa useammin. Syynä vuorojen vähenemiseen Ilokivessä viime vuosina on ollut se, että JYY on halunnut kehittää Ilokiven toimintaa. Tilojen käyttöä on laajennettu esimerkiksi ainejärjestö-, kulttuurija tapahtumatoimintaan, jotta ylioppilaskunta saisi tilojen käytöstä enemmän tuloja. JYYn hallituksen kulttuurivastaavan Meri Kärkkäisen mukaan Ilokiven alakerran Venue oli ollut ennen uudistusta pitkään liiketoiminnan kannalta tappiollinen. Hän kertoo, että Venue haluttiin tasapuolisesti eri tahojen käyttöön. ”Tahtotilamme on kuitenkin se, että JYT saa käyttää Venueta harjoitteluun, ja että heillä on siellä myös oma varastotila”, Kärkkäinen sanoo. VÄHÄSEN MUKAAN yksi kerta viikossa harjoitteluun on liian vähän. Vuorojen vähenemisen vuoksi myös produktioiden määrä on vähentynyt kahteen aiemmasta neljästä. Muutos tapahtui ennen koronaa. Ilokiven alakerran kehitysprojektin aikana JYTille tarjottiin korvaavaa harjoitustilaa Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen kampuksen tilasta, mutta Vähäsen mukaan tarjottu tila ei vastannut JYTin tarpeita. Tämän jälkeen harjoitusvuoro siirrettiin keskiviikkoillalta sunnuntaille, ja paikkana säilyi Ilokiven alakerran Venue. JYTille on tärkeää, että harjoituksia voiMITÄ NYT daan pitää yhdessä ja samassa tilassa. Pelkän tekstin harjoittelu onnistuu esimerkiksi työryhmäläisen kotona, mutta sen harjoitteleminen oikeassa esiintymistilassa on Vähäsen mukaan helpompaa. ”Näytelmä täytyy rakentaa aina siihen tilaan, missä se esitetään. Jos treenataan välillä jossain muualla, se tuo omat haasteensa", Vähänen sanoo. "Teksti on liikkeen lisäksi sidoksissa myös tilaan, ja sen harjoittelu aina samassa tilassa auttaisi näyttelijää muistamaan paremmin.” VAIKKA KORONA ei ole vaikuttanut harjoittelukertojen määrään, on viruksella kuitenkin ollut osansa ensi-iltojen peruuntumiseen. Se puolestaan on heijastunut produktioiden vähenemisen kahdesta yhteen vuodesta 2020. Myös viime syksynä ensi-iltansa saanut Vainajala jouduttiin siirtämään keväältä 2021 syksylle rajoitusten vuoksi. Esityksiä ei kuitenkaan ole kokonaan jouduttu perumaan. Vaikka pelko ensi-illan peruuntumisesta on läsnä myös kuluvana keväänä, valmistautuu JYT parhaillaan maaliskuussa ensi-iltansa saavaan näytelmään Tyttö tinapurkissa. ”Melkein jokaisista harjoituksista joku on ollut pois, ja harjoituksia on jouduttu sen vuoksi muuttamaan viime hetkellä. Koko ajan on pieni pelko siitä, että koronatilanne taas muuttuu”, näytelmän ohjaaja ja käsikirjoittaja Riku Suonio sanoo. Viime viikkojen koronarajoitusten purku kuitenkin lupaa Suonion mukaan hyvää ensiillan kannalta. Tyttö tinapurkissa -näytelmä on JYTin uusien jäsenten produktio. ”Hinkua on lavalle. Monille Jyväskylä on uusi kaupunki ja he ovat nyt uudessa teatterissa. On hienoa päästä esiintymään.” JYVÄSKYLÄSSÄ toimii noin 20 harrastajateatteria. Maaliskuussa 2021 monen alueen harrastajateatterin kakkoskoti, harrastajateatteri Miilu lopetti toimintansa koronan takia. Lokakuussa 2021 Keski-Suomen harrastajateatteriyhdistys Kehy ry ehdotti kuntalaisaloitteessaan, että kaupunki selvittäisi mahdollisuudet kunnostaa ja vuokrata esityskäyttöön sopivia tiloja harrastajateattereiden käyttöön täydentämään Jyväskylän teatteritarjontaa. Aloitteeseen kerätään parhaillaan nimiä. Aloite on myös JYTille tärkeä. Uusi, usean teatterin yhteinen tila voisi tuoda JYTille mahdollisuuksia harjoitteluun. Vaikka korona on tuonut huolia ja harjoitteluvuorot ovat viime vuosina vähentyneet, näyttää JYTin tulevaisuus Julius Vähäsen mukaan valoisalta. ”Uskon siihen, että me pääsemme vihdoin koronakurimuksesta eroon ja samaan hyvään vauhtiin mikä meillä on ollut ennen koronaa. Jos yleisökapasiteetista 75 prosenttiakin on käytössä, niin tulevaisuushan näyttää oikein hyvältä”, Vähänen sanoo. ? Julius Vähänen. JYY K O L U M N I LYHÄRIT
14 jyväskylän ylioppilaslehti 15 jyväskylän ylioppilaslehti MITÄ NYT daan pitää yhdessä ja samassa tilassa. Pelkän tekstin harjoittelu onnistuu esimerkiksi työryhmäläisen kotona, mutta sen harjoitteleminen oikeassa esiintymistilassa on Vähäsen mukaan helpompaa. ”Näytelmä täytyy rakentaa aina siihen tilaan, missä se esitetään. Jos treenataan välillä jossain muualla, se tuo omat haasteensa", Vähänen sanoo. "Teksti on liikkeen lisäksi sidoksissa myös tilaan, ja sen harjoittelu aina samassa tilassa auttaisi näyttelijää muistamaan paremmin.” VAIKKA KORONA ei ole vaikuttanut harjoittelukertojen määrään, on viruksella kuitenkin ollut osansa ensi-iltojen peruuntumiseen. Se puolestaan on heijastunut produktioiden vähenemisen kahdesta yhteen vuodesta 2020. Myös viime syksynä ensi-iltansa saanut Vainajala jouduttiin siirtämään keväältä 2021 syksylle rajoitusten vuoksi. Esityksiä ei kuitenkaan ole kokonaan jouduttu perumaan. Vaikka pelko ensi-illan peruuntumisesta on läsnä myös kuluvana keväänä, valmistautuu JYT parhaillaan maaliskuussa ensi-iltansa saavaan näytelmään Tyttö tinapurkissa. ”Melkein jokaisista harjoituksista joku on ollut pois, ja harjoituksia on jouduttu sen vuoksi muuttamaan viime hetkellä. Koko ajan on pieni pelko siitä, että koronatilanne taas muuttuu”, näytelmän ohjaaja ja käsikirjoittaja Riku Suonio sanoo. Viime viikkojen koronarajoitusten purku kuitenkin lupaa Suonion mukaan hyvää ensiillan kannalta. Tyttö tinapurkissa -näytelmä on JYTin uusien jäsenten produktio. ”Hinkua on lavalle. Monille Jyväskylä on uusi kaupunki ja he ovat nyt uudessa teatterissa. On hienoa päästä esiintymään.” JYVÄSKYLÄSSÄ toimii noin 20 harrastajateatteria. Maaliskuussa 2021 monen alueen harrastajateatterin kakkoskoti, harrastajateatteri Miilu lopetti toimintansa koronan takia. Lokakuussa 2021 Keski-Suomen harrastajateatteriyhdistys Kehy ry ehdotti kuntalaisaloitteessaan, että kaupunki selvittäisi mahdollisuudet kunnostaa ja vuokrata esityskäyttöön sopivia tiloja harrastajateattereiden käyttöön täydentämään Jyväskylän teatteritarjontaa. Aloitteeseen kerätään parhaillaan nimiä. Aloite on myös JYTille tärkeä. Uusi, usean teatterin yhteinen tila voisi tuoda JYTille mahdollisuuksia harjoitteluun. Vaikka korona on tuonut huolia ja harjoitteluvuorot ovat viime vuosina vähentyneet, näyttää JYTin tulevaisuus Julius Vähäsen mukaan valoisalta. ”Uskon siihen, että me pääsemme vihdoin koronakurimuksesta eroon ja samaan hyvään vauhtiin mikä meillä on ollut ennen koronaa. Jos yleisökapasiteetista 75 prosenttiakin on käytössä, niin tulevaisuushan näyttää oikein hyvältä”, Vähänen sanoo. ? K aupunkikuvaan ilmestyneet korkeakoulujen mainokset ovat varma merkki kevään tulosta. Ne viestivät korkeakoulujen kevään toisesta yhteishausta, joka alkaa keskiviikkona 16. maaliskuuta. Mikäli hakijamäärissä ei tapahdu suuria muutoksia, yhteishaku koskee yli sataatuhatta hakijaa, joilla on opetusja kulttuuriministeriön viime joulun alla tehdyn päätöksen mukaisesti haettavissaan yli 2 000 aloituspaikkaa enemmän kuin vuosi sitten. Suurin osa opiskelijoista valitaan todistusvalinnalla, jossa hakija saa pisteitä ylioppilastutkinnon tai ammatillisen tutkinnon arvosanoista. Käytössä on kymmeniä erilaisia alakohtaisia pisteytystaulukoita, joista yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat päättäneet autonomisesti. Kaksi vuotta sitten käyttöön otettu todistusvalintaväylä on saanut paljon kritiikkiä. Uudistuksen tavoitteiden vastaisesti suuri osa hakijoista joutuu edelleen valmistautumaan valintakokeisiin, sillä ylioppilaskokeiden tulokset julkaistaan vasta valintakoekauden alkaessa. Eriarvoistavat valmennuskurssit eivät ole myöskään poistuneet, vaan pikemminkin siirtyneet koulutusastetta alemmaksi. Vaikka todistusvalinta on ollut käytössä haun pääasiallisena väylänä vasta suhteellisen lyhyen ajan, on käynnissä jo uusi opiskelijavalintojen kehittämishanke. Yliopistojen valtakunnallinen tavoitetila on valintakokeiden digitalisointi ja niiden määrän huomattava vähentäminen vuoteen 2025 mennessä. Opiskelijaliikkeen on toimittava myös tulevien opiskelijoiden aktiivisena edunvalvojana varmistamalla, että opiskelijoiden ääni kuuluu valintojen kehittämishankkeessa. Tavoitteena tulee olla, että alakohtaisesti merkittävät soveltuvuuskokeet säilytetään ja todistusvalinnasta opiskelijavalintojen ensisijaisena väylänä luovutaan. Mikäli todistusvalinnalla valitaan opiskelijoita myös jatkossa, tulee tutkinto-ohjelmilla olla nykyistä laajempi autonomia pisteytyksestä päättämisessä, sillä tällä hetkellä käytössä olevat pisteytystaulukot ovat olleet korkeakoulujen johdon päätöksenteon piirissä. Opetusja kulttuuriministeriön tilaama opiskelijavalintauudistuksen seurantaraportti valmistuu tämän kevään aikana. Silloin saamme mahdollisesti osviittaa siitä, miten uudistus on vaikuttanut opiskeluun ja opiskelijoihin. Oma oletukseni on, että uudistus on lisännyt alanvaihtajien määrää, kun hakijat ovat päätyneet itselleen epämieluisille tai sopimattomille aloille. Säilyttämällä alakohtaiset soveltuvuuskokeet ja luopumalla todistusvalinnasta ensisijaisena väylänä voimme varmistaa sen, että opiskelijat tuntevat alan, jolle hakeutuvat ja samalla ehkäistä korkeakoulupudokkuutta. ? Kirjoittaja on JYYn hallituksen varapuheenjohtaja ja koulutuspolitiikasta vastaava jäsen. Jenni Suutari Opiskelijoita tulisi kuulla valintauudistuksissa Palstalla JYYläiset kolumnoivat. JYY K O L U M N I Luontohaitat mittayksikköön HIILIJALANJÄLJEN LASKENTA on vakiinnuttanut asemansa yritysten ilmastohaittojen arvioinnissa ja pienentämisessä. Sen sijaan luontohaitoilta puuttuu samanlainen, yhtä laajasti ymmärretty ja käytössä oleva laskentamalli. Tätä ongelmaa pyritään nyt ratkaisemaan Jyväskylän yliopistossa, kun yliopiston resurssiviisausyhteisö JYU.Wisdom arvioi Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan ja Sitran rahoittamassa hankkeessa S-ryhmän luontojalanjäljen eli haitat luonnon monimuotoisuudelle. Tarkoitus on tehdä näkyväksi yrityksen oman toiminnan ja arvoketjujen luontovaikutukset, ja siten vähentää haittoja. Tehtävä ei ole helppo. Siinä missä esimerkiksi hiilijalanjälki perustuu vain kasvihuonekaasujen pitoisuuden mittaamiseen ilmakehässä, luonnon monimuotoisuus koostuu useista palasista, kuten lajien populaatioiden koon ja elinvoimaisuuden sekä elinympäristöjen arvioinnista. Laskennassa joudutaankin turvautumaan arvioihin ja yksinkertaistuksiin, koska kaikkia lajeja ei tunneta, sanoo väitöskirjatutkija Sami El Geneidy. Hän kuitenkin uskoo, että ”arviot ovat riittäviä tunnistamaan luontojalanjäljen merkittävimmät aiheuttajat, ja sitä kautta puuttumaan niihin. Yliopiston nelivuotisessa hankkeessa pyritään siihen, että kaikki luontohaitat saadaan yhden mittayksikön alle hiilijalanjäljen tapaan. Mallintamista on kokeiltu jo laskemalla yliopiston omia luontovaikutuksia. Mallia kehitetään nyt yritysten tarpeisiin. Tarkoitus on, että sitä voidaan myöhemmin käyttää kansainvälisesti. ? Veera Mangström Rahoitus uuteen kiihdyttimeen 1,32 MILJOONAA euroa. Sen verran Suomen Akatemia myönsi rahoitusta Jyväskylän yliopiston fysiikan laitokselle. Eurot käytetään uuden 3,0 megavolttisen hiukkaskiihdyttimen hankintaan. Hankkeen kokonaissumma on 1,89 miljoonaa euroa. Hankittava kiihdytin korvaa nykyisen 1,7 MV:n Pelletron-kiihdyttimen vuonna 2024. Hiukkaskiihdytin on laite, joka kiihdyttää sähköja magneettikenttien avulla sähköisesti varautuneita hiukkasia. Kiihdyttimiä on olemassa erikokoisia ja -tehoisia, ja maailman tunnetuin sijaitsee Sveitsin Cernissä. Noin 16 teraelektronivolttisen LCH:n (Large Hadron Collider) avulla on muun muassa onnistuttu vahvistamaan maailmankaikkeuden rakennuspalikaksikin kutsutun alkeishiukkasen Higgsin bosonin olemassaolo. Aivan samanlaisiin tuloksiin ei Jyväskylän kiihdytinlaboratoriossa päästä. Tällä hetkellä laboratoriossa on kolme isompaa kiihdytintä: Pelletronin lisäksi MCC30-15syklotroni ja K130-syklotroni. Vaikka niiden teho kalpenee Cernin laitteistolle, on 1970-luvun alussa perustettu laboratorio merkittävä kansainvälinen tutkimuslaitos. Sillä on EU:n tutkijoita vastaanottavan infrastruktuurin status. Jyväskylän yliopiston laboratorion laitteistoa on hyödyntänyt muun muassa Euroopan avaruusjärjestö ESA. Kiihdyttimillä voidaan selvittää esimerkiksi sitä, kestävätkö satelliittien osat säteilyä avaruudessa. Uuden, nyt hankittavan kiihdyttimen suuren virran protonisuihkuilla ja neutronimuunninkohtioilla saavutetaan yliopiston mukaan uusia säteilytysmahdollisuuksia, jotka hyödyttävät niin soveltavaa biolääketiedettä, ydinastrofysiikkaa kuin elektroniikan säteilytestausta. ? Oona Komonen LYHÄRIT
17 jyväskylän ylioppilaslehti Pandemia on koetellut lapsia ja nuoria Suomessa ja maailman katastrofialueilla. Anna nuorille tulevaisuus. Lahjoituksen voit tehdä lähikeräysten lisäksi verkossa: jyvaskylanseurakunta.fi/yhteisvastuu tai MobilePaylla 69200 Osa keräyksestä menee paikalliseen nuorisotyöhön. Kirkkopalvelujen keräysluvat RA/2020/639 ja ÅLR 2021/8126. Verenluovutus voi pelastaa ihmishengen. Tule vaikka kaverin kanssa! Tarjoamme hyvän mielen lisäksi aina kahvit ja välipalaa. Veripalvelu Jyväskylä Kolmikulma, Puistokatu 2-4 avoinna ma–pe Varaa aika: veripalvelu.fi Muista virallinen henkilötodistus. Luovuttajainfo 0800 5801 Testaa, voisitko luovuttaa verta: HENGENPELASTAJA? SINUSTAKO sovinkoluovuttajaksi.fi Soihdun uudiskohde Korttelikylä Mäki-Matissa ja peruskorjattu E-talo Kortepohjan ylioppilaskylässä ottavat vastaan uudet asukkaat ensi kesänä. Täytä hakemus netissä soihtu.fi/asuminen Milloin voin hakea? Hakuaika 1.-30.4.2022 Mitä voin hakea? Korttelikylästä yksiötä tai kaksiota. Ylioppilaskylän E-talosta yksiötä. Milloin pääsen muuttamaan? Korttelikylään 1.7.2022 Ylioppilaskylän E-taloon 1.8.2022 @soihtuasuminen Muuta mieleiseesi kotiin nyt on mistä valita! elä m isen uus i ai ka
17 jyväskylän ylioppilaslehti Pandemia on koetellut lapsia ja nuoria Suomessa ja maailman katastrofialueilla. Anna nuorille tulevaisuus. Lahjoituksen voit tehdä lähikeräysten lisäksi verkossa: jyvaskylanseurakunta.fi/yhteisvastuu tai MobilePaylla 69200 Osa keräyksestä menee paikalliseen nuorisotyöhön. Kirkkopalvelujen keräysluvat RA/2020/639 ja ÅLR 2021/8126. Korkeakoulutusta on myllätty erityisesti viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Tavoite on selvä: nopeammin jatko-opintoihin ja sieltä työelämään. Mutta millaisen jäljen uudistukset korkeakoulutukseen jättävät? K O R K E A KO U LU T US KUINKAS SITTEN KÄYKÄÄN? Verenluovutus voi pelastaa ihmishengen. Tule vaikka kaverin kanssa! Tarjoamme hyvän mielen lisäksi aina kahvit ja välipalaa. Veripalvelu Jyväskylä Kolmikulma, Puistokatu 2-4 avoinna ma–pe Varaa aika: veripalvelu.fi Muista virallinen henkilötodistus. Luovuttajainfo 0800 5801 Testaa, voisitko luovuttaa verta: HENGENPELASTAJA? SINUSTAKO sovinkoluovuttajaksi.fi
Teksti Tatu Helle Graafinen suunnittelu Alias Anything S ivistys on sitä, mikä jää jäljelle, kun olet unohtanut kaiken, mitä olet oppinut. Sivistys on jotain syvempää, eikä vastaa vain kysymykseen miten, vaan mitä varten ja miksi.” Lausahduksen alkuperäisestä esittäjästä ei ole varmaa tietoa. Toisinaan se on laitettu fyysikko Albert Einsteinin suuhun, toisinaan jonkun muun tieteilijän tai ajattelijan. Nyt lausahdusta lainaa professori Hannu Heikkinen Jyväskylän yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta. Siksi, että se kuvaa hänen mielestään laaja-alaisen sivistyksen tärkeyttä pelkän erityisen tiedon sijaan. Ja juuri sivistyksen tilasta Heikkinen on huolissaan. V iimeisen kahden vuosikymmenen aikana korkeakoulutusta on myllätty Suomessa paljon. Uudistuksista viimeisimpiä ovat muun muassa ensikertalaiskiintiöt sekä todistusvalinnan nostaminen pääväyläksi korkeakouluopintoihin. Näitä korkeakoulupoliittisia uudistuksia on perusteltu jo vuosia jatkuneella huolella Suomen huoltosuhdanteen kehittymisestä. Työssäkäyvän väestön eli veromaksajien osuus pienenee suhteessa ei-työssä olevaan väestöön. Lisäksi on korostettu työelämän ja yritysten osaamistarpeiden muutosta. Digitalisaation ja teknologian kehityksen myötä on myös hallittava uusia taitoja. Yhtenä osana ratkaisua huoltosuhteen varmistamiseksi ja osaamistason parantamiseksi onkin nähty koulutus, ja sen yhtenä osana mahdollisimman sujuva ja nopea siirtyminen toiselta asteelta korkeakouluihin ilman välivuosia. Lisäksi tarkoitus on, että korkeakouluopinnoista jatkettaisiin mahdollisimman nopeasti työelämään. Uudistusten myötä pitkää valmistautumista vaativia valintakokeita on haluttu karsia, ja lisätä aloituspaikkoja uusille korkeakouluopiskelijoille. Jatko-opintoihin pyrkivälle on nykyään entistä tärkeämpää ylioppilaskokeiden arvosanat, ja niistä erityisesti pitkä matematiikka, jota painotetaan useille aloille pyrkiessä yli reaaliaineiden. Matematiikan painotusta ja todistusvalintaa on kritisoitu siksi, että todistusvalinnan uskotaan lisäävän painetta lukiolaisille sekä ajavan opiskelijat taktikoimaan toisella asteella oppiaineiden valinnassa varhain. Opetusja kulttuuriministeriö puolustaa uudistuksia. Sen mukaan korkeakouluopintoihin siirtymisen nopeuttamisen lisäksi uudistuksilla halutaan kasvattaa korkeakoulutettujen määrää. Ministeriön mukaan ongelma on myös se, että suomalaisia lähtee opiskelemaan ulkomaille, kun korkeakoulun ovet eivät kotimaassa aukene. Lisäksi joillain aloilla valintakokeet ovat perustuneet muuhun kuin lukion oppimäärään, ja valintakokeiden seurauksena syntynyt valmennuskurssibisnes on koettu eriarvoistavaksi. Hannu Heikkisen mukaan korkeakoulukentän uudistuksissa on pohjimmiltaan kyse siitä, miten kansantalous saadaan kestävälle tasolle ja hyvinvointiyhteiskunta turvataan taloudellisesti. ”Totta kai se on haaste.” Sitten Heikkinen tulee kohtaan mutta. Y liopistolain mukaan yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Toteutuuko se nykyään? Onko suhtautuminen yliopistoihin muuttunut ja jos, milloin? Muutos on tapahtunut vähitellen, sanoo Heikkinen. ”Opiskelijoille on rakennettu yhä suurempia kannustimia, keppiä ja porkkanaa. Kun valmistuu nopeasti, saa tiettyjä etuja.” Yksi tällainen etu on opintolainan hyvitys. Jos opiskelija nostaa opintolainaa korkeakoulututkinto-opintojensa aikana ja suorittaa tutkinnon määräajassa, hän voi saada lainan hyvityksen. Vuonna 2005 puolestaan korkeakouluissa luovuttiin ikuisesta opinto-oikeudesta. Se tarkoittaa, että korkeakouluopinnot täytyy suorittaa tavoiteajassa. Nykyään suuri osa, 30 prosenttia, yliopistojen rahoituksesta on kiinni tavoiteajassa tutkinnon suorittaneista. Moni tutkija on kutsunut ilmiötä termillä tutkintotehdas. Kritiikin mukaan yliopiston arvo halutaan mitata siinä, kuinka paljon opiskelijoita valmistuu nopeasti. Myös Heikkinen näkee kiirehtimisen kielteisenä asiana. ”Kiire tietyn alan maisteriksi valmistumisessa heijastuu siihen, että katsanto kapenee omalle tieteenalalle.” ”Monilla aloilla laajasta pohdiskelevasta yleissivistyksestä on siirrytty alakohtaisiin kompetensseihin eli niin sanottuun osaamiseen.” Osaamisella tarkoitetaan usein sitä, miten koulutus vastaa työja elinkeinoelämän tarpeisiin. Ja toisin kuin sivistystä, sanoo Heikkinen, osaamista voi mitata. ”Hämmästyttävää, miten yliopistotkin ovat menneet mukaan osaamishurmokseen. On osaamistavoitteita ja niitä mitataan tietyillä mittareilla.” Heikkisen mukaan Euroopassa kompentenssien määrittelystä ja mittaamisesta on tullut suorastaan teollisuuden ala. Sen keskipisteenä on eurooppalainen osaamisviitekehys (European Competence Framework, ECF). Se standardoi kaikenlaista osaamista yrittäjyysosaamisesta ja digitaalisista kompetensseista aina kestävyysosaamiseen. ”Eihän osaamisen kehittämisessä ole sinänsä mitään vikaa. Ongelma on vain siinä, että välineellisesti ymmärretyn osaamisen alle peittyvät syvemmät kasvatuksen arvot ja päämäärät.” T oinen asia, mitä Heikkinen kritisoi, on "koulutuksen pikapolitiikka”. Juha Sipilän hallitus teki 2010-luvun puolivälissä suuret leikkaukset tieteen ja koulutuksen rahoitukseen. Tällöin koulutuksesta leikattiin noin 690 miljoonaa euroa. Korkeakoulujen osuus leikkauksista oli 335 miljoonaa euroa. Leikkaukset saivat aikaan laajaa kritiikkiä erityisesti korkeakouluilta. Niitä kritisoitiin lyhytnäköiseksi säästöpolitiikaksi. Vaikka hallitus vaihtui vuonna 2019, on pikapolitiikka Heikkisen mukaan jäänyt. Vaalikauden alussa korkeakoulujen perusrahoituksia lisättiin 60 miljoonalla eurolla. Lisäksi kertaluontoisia panoksia on tehty ja päätetty lähes 450 miljoonan euron edestä, minkä tarkoitus on lisätä korkeakoulupaikkoja ja tukea työikäisten jatkuvaa oppimista sekä kehittää yritysten tutkimustoimintaa ja korkeakouluyhteistyötä. Kertaluontoisilla panostuksilla tarkoitetaan hankerahoitusta. Sitä yliopistot ovat siis saaneet paljon enemmän kuin perusrahoitusta. Heikkisen mukaan hankerahoituksen ongelma on toiminnan lyhytjänteisyys. Sen sijaan, että paikattaisiin riittävissä määrin yliopistojen perusrahoitusta, tehdään näyttäviä projekteja. M itä tästä seuraa? Se, että yhteiskunnallinen dialogi katoaa ja asioiden ymmärtäminen laajassa kuvassa vaikeutuu, vastaa Heikkinen. Tämä puolestaan kiihdyttää yhteiskunnan polarisaatiota. ”Jos ihmiset näkevät asiat vain omien silmälasiensa läpi, kyky nähdä asioita toisella tavalla heikkenee.” Monitieteellistä ymmärrystä vaativista ongelmista Heikkinen nostaa esimerkiksi ilmastokriisin. ”Sen tajuaminen on toisaalta luonnontieteellistä, sillä kysymys on luonnosta. Mutta sen syyt ovat ihmisen aikaansaamia, joten tarvitsemme tietoa myös ihmisestä ja yhteiskunnasta.” Entä voiko koulutuspolitiikan suunta muuttua? Heikkisellä ei ole suoraa vastausta. Hän viittaa käsitteeseen dynaaminen balanssi. Asiat kehittyvät aina johonkin suuntaan. Kun havaitaan, että kehitys ei etene toivotusti, muutetaan äkkiä jotain muuta tai palataan vanhaan. Seuraa heiluriefekti. ”Toivon, ettei ole menty liian pitkälle heiluriliikkeessä, josta ei enää voida palata hitaan tieteen ja yleissivistyksen suuntaan.” ? KORKEAKOULUTUS ” jyväskylän ylioppilaslehti jyväskylän ylioppilaslehti 19 18
20 18 20 21 20 16 20 20 20 30 20 05 20 14 VISIO IKUINEN OPINTO-OIKEUS PÄÄTTYY (European Competence Framework, ECF). Se standardoi kaikenlaista osaamista yrittäjyysosaamisesta ja digitaalisista kompetensseista aina kestävyysosaamiseen. ”Eihän osaamisen kehittämisessä ole sinänsä mitään vikaa. Ongelma on vain siinä, että välineellisesti ymmärretyn osaamisen alle peittyvät syvemmät kasvatuksen arvot ja päämäärät.” T oinen asia, mitä Heikkinen kritisoi, on "koulutuksen pikapolitiikka”. Juha Sipilän hallitus teki 2010-luvun puolivälissä suuret leikkaukset tieteen ja koulutuksen rahoitukseen. Tällöin koulutuksesta leikattiin noin 690 miljoonaa euroa. Korkeakoulujen osuus leikkauksista oli 335 miljoonaa euroa. Leikkaukset saivat aikaan laajaa kritiikkiä erityisesti korkeakouluilta. Niitä kritisoitiin lyhytnäköiseksi säästöpolitiikaksi. Vaikka hallitus vaihtui vuonna 2019, on pikapolitiikka Heikkisen mukaan jäänyt. Vaalikauden alussa korkeakoulujen perusrahoituksia lisättiin 60 miljoonalla eurolla. Lisäksi kertaluontoisia panoksia on tehty ja päätetty lähes 450 miljoonan euron edestä, minkä tarkoitus on lisätä korkeakoulupaikkoja ja tukea työikäisten jatkuvaa oppimista sekä kehittää yritysten tutkimustoimintaa ja korkeakouluyhteistyötä. Kertaluontoisilla panostuksilla tarkoitetaan hankerahoitusta. Sitä yliopistot ovat siis saaneet paljon enemmän kuin perusrahoitusta. Heikkisen mukaan hankerahoituksen ongelma on toiminnan lyhytjänteisyys. Sen sijaan, että paikattaisiin riittävissä määrin yliopistojen perusrahoitusta, tehdään näyttäviä projekteja. M itä tästä seuraa? Se, että yhteiskunnallinen dialogi katoaa ja asioiden ymmärtäminen laajassa kuvassa vaikeutuu, vastaa Heikkinen. Tämä puolestaan kiihdyttää yhteiskunnan polarisaatiota. ”Jos ihmiset näkevät asiat vain omien silmälasiensa läpi, kyky nähdä asioita toisella tavalla heikkenee.” Monitieteellistä ymmärrystä vaativista ongelmista Heikkinen nostaa esimerkiksi ilmastokriisin. ”Sen tajuaminen on toisaalta luonnontieteellistä, sillä kysymys on luonnosta. Mutta sen syyt ovat ihmisen aikaansaamia, joten tarvitsemme tietoa myös ihmisestä ja yhteiskunnasta.” Entä voiko koulutuspolitiikan suunta muuttua? Heikkisellä ei ole suoraa vastausta. Hän viittaa käsitteeseen dynaaminen balanssi. Asiat kehittyvät aina johonkin suuntaan. Kun havaitaan, että kehitys ei etene toivotusti, muutetaan äkkiä jotain muuta tai palataan vanhaan. Seuraa heiluriefekti. ”Toivon, ettei ole menty liian pitkälle heiluriliikkeessä, josta ei enää voida palata hitaan tieteen ja yleissivistyksen suuntaan.” ? Yliopisto-opiskelijan tavoitteellisesta tutkinnon suorittamisajasta ja opiskeluoikeudesta säädetään yliopistolaissa. Alemman tutkinnon tavoitteellinen suoritusaika on kolme vuotta, ylemmän kaksi vuotta. Seitsemän läsnäolovuoden jälkeen opiskelijan on haettava lisäaikaa. Rajaus koskee tutkinto-oikeuksia, jotka ovat alkaneet syksyllä 2005 tai sen jälkeen. Yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin haetaan jatkossa yhdellä, valtakunnallisella sähköisellä haulla. Lomakkeella voi pyrkiä kuuteen kohteeseen. Opiskelupaikkaa tarjotaan korkeimmalle priorisoidusta kohteesta, johon hakijan pisteet riittävät. Keväällä järjestetystä yhteishausta alkaen korkeakoulut voivat varata opiskelupaikkoja ensikertalaisille eli ensimmäistä kertaa korkeakoulupaikkaa hakeville. Käytäntö ei ole pakollinen. Osa korkeakouluista ottaa kiintiöitä käyttöön osassa koulutusohjelmistaan. Ensikertalaiskiintiöistä tulee korkeakouluille velvoittavia. Tavoitteena on saada toiselta asteelta valmistuneet nuoret nopeammin jatko-opintoihin, ja sitä kautta työelämään. Ensikertalaiseksi katsotaan henkilö, joka ei ole aikaisemmin suorittanut Suomessa korkeakoulututkintoa tai ei ole ottanut vastaan korkeakoulututkintoon johtavaa opiskelupaikkaa syksyllä 2014 tai sen jälkeen alkavasta koulutuksesta. Pelkkä hakeminen tai hyväksytyksi tuleminen ei vaikuta ensikertalaisuuteen, kuten ei myöskään opinnot avoimessa yliopistossa. Ensikertalaisuutta ei voi saada takaisin luopumalla opinto-oikeudesta. Hakukohteisiin voi kuitenkin pyrkiä alan vaihtajana tai korkeakoulututkinnon suorittaneena. Vuodesta 2018 alkaen korkeakoulujen valintakokeita muutetaan siten, etteivät ne edellyttäisi pitkäkestoista valmentautumista. Todistusvalinnan painoarvo kasvaa. Tavoitteena on vähentää välivuosia ja aikaistaa korkeakouluopintojen aloitusta sekä työelämään siirtymistä. Suurin osa korkeakoulujen uusista opiskelijoista valitaan ylioppilastutkinnon ja ammatillisen perustutkinnon arvosanojen perusteella eli todistusvalinnalla. Samalla valtaosa paikoista on varattu ensimmäistä opiskelupaikkaa hakeville. Yhteispistevalinnasta, jossa pisteitä saa sekä valintakokeesta että todistuksesta, luovutaan. Valintakokeet eivät edellytä pitkäkestoista valmentautumista. Uudistus koskee kaikkia opintoaloja paitsi taide-, kulttuurija liikunta-aloja ja Diakonia-ammattikorkeakoulun asiointitulkin ja viittomakielen tulkin koulutusta. Kevään toisessa yhteishaussa korkeakouluihin hakee 157 800 henkilöä. Se on 6 100 enemmän kuin aiempana vuonna. Syksyllä alkaviin suomenja ruotsinkielisiin koulutuksiin on vajaa 51 000 aloituspaikkaa. Hakijoista 47 prosenttia haki pelkästään ammattikorkeakouluun, 39 prosenttia pelkästään yliopistoon ja 14 molempiin. Haussa pystyi hakemaan kuuteen kohteeseen, ja keskimäärin haettiin 3,4 paikkaan. Aloituspaikoista 64 prosenttia oli varattu ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakeville. Todistusvalinnalla valittavien opiskelijoiden osuus vaihteli aloittain ja hakukohteittain kymmenen ja sadan prosentin välillä. Tyypillisemmin todistuksen perusteella hyväksyttiin 50–60 prosenttia hakijoista. Suurin osa todistusvalinnan aloituspaikoista oli varattu ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeville. Opetusja kulttuuriministeriön Korkeakoulutus ja tutkimus 2030 -vision tavoite on, että korkeakoulutusta on kaikkien saatavilla. Vähintään 50 prosenttia nuorista aikuisista (25–34-vuotiaat) suorittaa korkeakoulututkinnon. YHTEISHAKU YHDISTYY PÄÄSYKOKEIDEN MUUTOS TODISTUSVALINNASTA PÄÄVÄYLÄ PUOLET NUORISTA KORKEAKOULUTETTUJA KIINTIÖISTÄ SITOVIA ENNÄTYSMÄÄRÄ HAKIJOITA KORKEAKOULUTUS Teksti Oona Komonen jyväskylän ylioppilaslehti jyväskylän ylioppilaslehti 19 18
21 jyväskylän ylioppilaslehti KORKEAKOULUTUS Vaihdettu ala Koulutusala vaihtui vuonna 2020. Sitä ennen Nelli Rauhala opiskeli Jyväskylän yliopistossa biologiaa. Opinnot alkoivat vuonna 2017. Rauhala oli hakenut tuolloin myös lääketieteelliseen, ensisijaisesti. Alussa biologian opinnot lähtivät hyvin käyntiin. Kurssit olivat mielenkiintoisia. Ensimmäisen vuoden aikana Rauhalan tavoite oli pyrkiä uudestaan lääketieteelliseen. Hän opiskeli soluja molekyylibiologiaa ja otti sivuaineekseen kemian, jonka ajatteli auttavan lääketieteellisen valintakokeissa. ”Oli rankkaa opiskella täysipainoisesti yliopistossa ja lukea pääsykokeisiin. Motivaatio loppui kesken. Iski tunne, että onko tämä realistinen tavoite.” Hän pohti, mitä oikeasti haluaisi tehdä. Jo aiemmin hän oli miettinyt biologian opettajaksi opiskelemista, ja opiskeli kasvatustieteitä sivuaineena. Vuonna 2019 Rauhala ei hakenut enää lääketieteelliseen, vaan valintakokeiden kautta luokanopettajaksi ja erityispedagogiikkaan. Samana vuonna jälkimmäiseen hakijoita oli 571. Yhteensä 45 aloituspaikasta 40 oli varattu ensikertalaisille. Se huolestutti. Piti pärjätä kokeissa hyvin. Onnisti. Ala on tuntunut omalta. Rauhalaa kiinnostaa lasten ja nuorten sekä syrjäytymisen parissa tehtävä työ. ”On ollut mielenkiintoista. Kolmantena vuonna on jo päässyt syvällisemmin opintoihin.” Rauhala voisi valmistua syksyllä 2022, mutta ”ei ole painetta enää”. ”Periaatteessa voin opiskella niin kauan kuin opinto-oikeutta riittää.” ”Olen jo menettänyt mahdollisuuden opintolainahyvitykseen ja tukikuukaudet loppuvat joka tapauksessa kesken.” Vielä niitä on noin vuodeksi. Vuonna 2021 Rauhala oli Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa, eikä nostanut opintotukia. Tuen päättyminen ”mietityttää koko ajan”. Rauhala nostaa aina pari kuukautta tukea ja ”kituuttaa sillä niin kauan kuin pystyy”. Lainasta pitää jättää aina siivu, että rahaa riittää opintojen loppupäähän. Töiden tekemisen vuoksi valmistuminen todennäköisesti viivästyy. ”Se on tuskastuttanut, ja on joutunut alanvaihtajana pohtimaan tätä.” Rauhala saa pätevyyden biologian ja maantieteen aineopettajaksi, kun hän saa pedagogiset opintonsa suoritettua. ”Olen tehnyt paljon ja opiskellut ahkerasti. Saan useamman tutkinnon, jotka auttavat työelämässä. Silti en saa opintolainan hyvitystä.” Korkeakoulu-uudistukset ovat vaikeuttaneet alanvaihtamista. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole, ainakaan kaikilla aloilla. Kysyimme alan vaihtaneilta, mitä onnistuminen edellytti. E ntä jos valitsee väärin? Voiko alaa enää vaihtaa? Näistä kysymyksistä on tullut erityisesti 2010-luvulla ajankohtaisia korkeakoulujen valintauudistusten myötä. Esimerkiksi ensikertalaiskiintiön vuoksi suuri osa korkeakoulujen aloituspaikoista on varattu niille, joilla ei ole entuudestaan korkeakoulututkintoa tai opinto-oikeutta korkeakoulussa. Mahdotonta alan vaihto ei kuitenkaan ole, sitä mieltä ollaan opetusja kulttuuriministeriössä. Korkeakoulut nimittäin järjestävät siirtohakuja, joiden avulla alaa voi vaihtaa ilman yhteishakumenettelyä. Siirtohaku tarkoittaa opiskelijan opinto-oikeuden siirtymistä korkeakoulusta toiseen tai korkeakoulun sisällä tutkinnosta toiseen. Tuolloin opiskelijan valinta pohjautuu aiempaan opiskeluoikeuteen sekä samalla tai lähialalla suoritettuihin opintoihin ja niissä menestymiseen. Opiskelijaa ei voida kuitenkaan hyväksyä, jos jäljellä oleva opiskeluaika ei riittäisi tutkinnon loppuun saattamiseen. Opinto-oikeus ei siis pitene, vaikka tulisi valituksi. Opiskelija myös menettää siirtohaun myötä aiemman opiskeluoikeuden koulutusohjelmaan, josta siirto tapahtuu. Toisin sanoen aina siirtohaku ei noin vain onnistu. Silloin on toinenkin mahdollisuus: hakea uudestaan yhteishaun kautta. Tuolloin ei tosin kuulu ensikertalaiskiintiöön. Silti voi tärpätä. Jylkkäri haastatteli kolmea opiskelijaa, jotka ovat onnistuneet vaihtamaan koulutusalaa korkeakouluopinnoissaan. Vaikka uudet opinnot ovat tuntuneet mielekkäiltä, voi kääntöpuolena olla taloudellinen huoli opintotukikuukausien päättymisestä. ? KORKEAKOULUTUS N E LL I R A U H A LA , 24 Teksti Tatu Helle jyväskylän ylioppilaslehti 20
21 jyväskylän ylioppilaslehti Kun Sanni Marttinen valmistui Mikkelin lukiosta, hän halusi lääkäriksi. Hän haki kolme kertaa lääketieteelliseen, ja ”niistä kerroista kaksi kertaa tosissaan”. Vuonna 2017 hän päätti laittaa hakulomakkeeseen muitakin aloja. Kemia, molekyylibioteet, farmasia. Kemia oli niistä ylimmäinen. Juuri sieltä, Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisestä tiedekunnasta, hän sai opiskelupaikan, ja otti sen vastaan. Vuonna 2020 Marttinen ei päässyt kemian opinnoissaan eräälle laboratoriokurssille sairastumisen vuoksi. Näytti siltä, että opinnot tulevat viivästymään. Samaan aikaan myös tuntui, ettei kemian opiskelu ole häntä varten. Hänen silloisen puolisonsa äiti vinkkasi elintarviketieteiden opiskeluista. Tämä oli itse valmistunut kyseiseltä alalta. Ala alkoi kiinnostaa Marttista. ”Olen ollut kaupassa töissä, ja kiinnostunut tuotteista. Elintarviketieteissä yhdistyvät luonnontieteet, ravitsemus, kuluttajantuntemus ja ruoanvalinta.” Ensikertalaiskiintiön etu oli kuitenkin menetetty. Sitten hän sattui kuulemaan siirtohausta. Hänen kaverinsa oli vaihtanut maanKORKEAKOULUTUS Vaihdettu ala Koulutusala vaihtui vuonna 2020. Sitä ennen Nelli Rauhala opiskeli Jyväskylän yliopistossa biologiaa. Opinnot alkoivat vuonna 2017. Rauhala oli hakenut tuolloin myös lääketieteelliseen, ensisijaisesti. Alussa biologian opinnot lähtivät hyvin käyntiin. Kurssit olivat mielenkiintoisia. Ensimmäisen vuoden aikana Rauhalan tavoite oli pyrkiä uudestaan lääketieteelliseen. Hän opiskeli soluja molekyylibiologiaa ja otti sivuaineekseen kemian, jonka ajatteli auttavan lääketieteellisen valintakokeissa. ”Oli rankkaa opiskella täysipainoisesti yliopistossa ja lukea pääsykokeisiin. Motivaatio loppui kesken. Iski tunne, että onko tämä realistinen tavoite.” Hän pohti, mitä oikeasti haluaisi tehdä. Jo aiemmin hän oli miettinyt biologian opettajaksi opiskelemista, ja opiskeli kasvatustieteitä sivuaineena. Vuonna 2019 Rauhala ei hakenut enää lääketieteelliseen, vaan valintakokeiden kautta luokanopettajaksi ja erityispedagogiikkaan. Samana vuonna jälkimmäiseen hakijoita oli 571. Yhteensä 45 aloituspaikasta 40 oli varattu ensikertalaisille. Se huolestutti. Piti pärjätä kokeissa hyvin. Onnisti. Ala on tuntunut omalta. Rauhalaa kiinnostaa lasten ja nuorten sekä syrjäytymisen parissa tehtävä työ. ”On ollut mielenkiintoista. Kolmantena vuonna on jo päässyt syvällisemmin opintoihin.” Rauhala voisi valmistua syksyllä 2022, mutta ”ei ole painetta enää”. ”Periaatteessa voin opiskella niin kauan kuin opinto-oikeutta riittää.” ”Olen jo menettänyt mahdollisuuden opintolainahyvitykseen ja tukikuukaudet loppuvat joka tapauksessa kesken.” Vielä niitä on noin vuodeksi. Vuonna 2021 Rauhala oli Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa, eikä nostanut opintotukia. Tuen päättyminen ”mietityttää koko ajan”. Rauhala nostaa aina pari kuukautta tukea ja ”kituuttaa sillä niin kauan kuin pystyy”. Lainasta pitää jättää aina siivu, että rahaa riittää opintojen loppupäähän. Töiden tekemisen vuoksi valmistuminen todennäköisesti viivästyy. ”Se on tuskastuttanut, ja on joutunut alanvaihtajana pohtimaan tätä.” Rauhala saa pätevyyden biologian ja maantieteen aineopettajaksi, kun hän saa pedagogiset opintonsa suoritettua. ”Olen tehnyt paljon ja opiskellut ahkerasti. Saan useamman tutkinnon, jotka auttavat työelämässä. Silti en saa opintolainan hyvitystä.” Samana vuonna, kun Sofia Kyllönen valmistui ylioppilaaksi, hän aloitti taidehistorian opinnot Jyväskylän yliopistossa. Oli vuosi 2016. Myöhemmin hän halusi vaihtaa alaa. ”Olin Venetsiassa työharjoittelussa, kun päätin, että haluan pois alalta.” Kyllönen koki, etteivät työllistymismahdollisuudet vastanneet koulutusta. Toinen syy oli heikot työehdot harjoitteluissa, kuten palkattomuus. ”Lisäksi vaatii hirveästi, että pääsee edes työhaastatteluun.” Myös isän kuolema opintojen aikana vaikutti siihen, että Kyllönen halusi tehdä jotain, mitä oikeasti haluaa. ”En halua kuulostaa siltä, että olisi maailman surkeinta olla taideja kulttuurialalla. Siellä tehdään tärkeää työtä, mutta se ei vain ole minun paikkani.” Vuonna 2020 Kyllönen haki Aalto-yliopistoon visuaalisen muotoilun viestinnän linjalle. Valintakokeisiin kuului ennakkotehtävä, valintakoe ja haastattelu. Todistusvalintaa ei ollut. Mahdolliset välivuodet huolestuttivat: entä jos opiskelupaikkaa ei saisi? ”Mietin, mitä teen seuraavan vuoden ja sitä seuraavan. Jatkanko taidehistorian opintoja, pidänkö taukoa, mitä teen.” Sitten paikka varmistui. Ala on tuntunut tavallaan oikealta, tavallaan ei. ”Taidehistoriassa opiskelu oli todella akateemista. Ennen kuin voi tehdä omia sovellutuksia pitää tietää asiasta ihan kaikki. Se on perinteinen tapa tehdä tiedettä, ja koulutus tähtää tieteen tekemiseen.” Aalto-yliopistossa opetus on ollut käytännönläheisempää ja prosessiluontoisempaa. Aluksi Kyllönen ihmetteli, eikö opinnoissa lueta edes kirjoja. ”Täällä kouluttaudutaan ammattiin, ei asiantuntijoiksi. Se oli itselle aluksi vierasta ja on edelleenkin. Pitäisi osata tehdä asioita ilman, että on perehtynyt niihin syvällisesti.” Kyllönen valmistuu taidehistoriasta kandidaatiksi tulevana kesänä. Silloin myös opintotukikuukautensa loppuvat. Tukikuukausien loppuminen ei ole huolettanut Kyllöstä. “Tiesin, että ne loppuvat. Helsingissä on helpompi löytää mielekästä osa-aikaista työtä. Nyt olen ulkovahtimestarina Kuvataideakatemiassa.” Tulevaisuudessa Kyllönen haluaisi olla kuvittaja, AD (suunnittelijoiden ja avustajien ohjaaja graafisella alalla) tai ”ihan rivigraafikko”. ”On helpottavaa, että voi jo tässä vaiheessa saada mielekkäitä työtehtäviä. Taidehistoriaa opiskellessa ei pystynyt.” ? KORKEAKOULUTUS SANNI MARTTINEN, 25 SOFIA KYLLÖNEN, 24 tieteestä ympäristötieteisiin. ”Tajusin, että siinä voi olla mahdollisuus.” Marttisen kohdalla hakukelpoisuusvaatimus oli suorittaa tietyt kurssit vähintään numeron kolmen arvosanalla sekä kursseja, jotka katsottiin vastaavan elintarviketieteiden kursseja. ”Oli sattumaa, että olin jo käynyt vastaavia kursseja.” Siirtohaussa opiskelupaikan saaneiden määrä ei ole suuri. Esimerkiksi vuonna 2021 Helsingin yliopistossa siirtohakijoita oli yhteensä 165, joista 78 sai paikan. Vastaavasti vuonna 2020 Jyväskylän yliopistossa siirtohakijoita oli 98. Heistä 55 hyväksyttiin ja 44 otti paikan vastaan. Kun Marttinen pyrki elintarviketieteisiin vuonna 2020, oli alalle siirtohakijoita kahdeksan. Viisi sai paikan, mukaan lukien Marttinen. Ilman kaverinsa vinkkiä Marttinen ei olisi välttämättä edes harkinnut siirtohakua. ”Olen onnellinen, että itselläni alanvaihto sujui helposti. Olen läheltä seurannut alanvaihtoa, missä ensikertalaisuuden menettäminen on vaikeuttanut paljon. Vaikka pääsykokeissa saisi todella hyvät pisteet, ei riitä, koska ei ole ensikertalainen.” Marttinen valmistuu keväällä elintarviketieteiden kandidaatiksi. Maisteriksi valmistumiseen menee puolestatoista vuodesta kahteen vuoteen. Ala tuntuu oikealta valinnalta. Opintojen ohessa Marttinen on työskennellyt kaupassa ja tentintarkastaja sekä nostanut opintolainaa. Ja säästellyt tukikuukausia. ”Ettei gradua kirjoittaessa tulisi tilannetta, että ne loppuvat kesken.” jyväskylän ylioppilaslehti 20
YSTÄVÄ VAIN YSTÄVÄ VAIN OMILLE SILMILLE Kun Nonna kuuli tulpista ensimmäisen kerran, hän epäili niiden luomisen olevan mahdotonta. Ajatus jopa pelotti. Vuosia myöhemmin hänellä on yli kymmenen tulpaa, joita hän kuvaa aikuisten mielikuvitusystäviksi. Yhdestäkään ei voisi luopua. RAKAS YSTÄVÄ jyväskylän ylioppilaslehti jyväskylän ylioppilaslehti 23 22
YSTÄVÄ VAIN YSTÄVÄ VAIN OMILLE SILMILLE Kun Nonna kuuli tulpista ensimmäisen kerran, hän epäili niiden luomisen olevan mahdotonta. Ajatus jopa pelotti. Vuosia myöhemmin hänellä on yli kymmenen tulpaa, joita hän kuvaa aikuisten mielikuvitusystäviksi. Yhdestäkään ei voisi luopua. Teksti Laura Keski-Oja Kuvitus Maria Leskinen RAKAS YSTÄVÄ OMILLE SILMILLE jyväskylän ylioppilaslehti jyväskylän ylioppilaslehti 23 22
RAKAS YSTÄVÄ N onna sammuttaa valot huoneestaan ja istuu lattialle. On vuosi 2012. Hän sulkee silmänsä ja alkaa luetella luonteenpiirteitä. Rakastava, lohduttava, empaattinen, hyväntahtoinen. Sanat on osoitettu edessä olevalle olennolle. Sen nimi on Miu. Alun perin olento oli valkoinen kärppä. Nykyään Miu on varjo-olento, joka voi itse muuttaa muotoaan. Yleensä se muistuttaa pientä lohikäärmettä. Yksi erikoisuus olennossa vielä on: sitä ei näe kukaan muu kuin Nonna. Miu on Nonnan ensimmäinen tulpa. Tulpa tarkoittaa eräänlaista mielikuvitusystävää, jolla on itsenäinen tietoisuus. Sen voi nähdä ja kuulla vain tulpan luoja – tai kuten harrastajat sanovat: tulpailijat. N onna kuuli ilmiöstä ensimmäisen kerran vuonna 2012. Hänen ystävänsä oli lukenut aiheesta nuortenlehti Demin keskustelupalstalta. Nonna epäili, ettei tulpien luominen ole oikeasti mahdollista. Eikä hän aluksi edes halunnut tulpaa. Tietoa aiheesta oli hyvin vähän. Ja entä jos luominen onnistuisi? Häntä huolestutti, että tulpa voisi kääntyä luojaansa vastaan. Mutta jostain syystä hän päätyi kokeilemaan. ”En tarkalleen muista, mikä sai lopulta mieleni kääntymään”, Nonna sanoo. ”Ajattelin varmaan, että mielenkiintoista kokeilla toimiiko se edes, ja kiva jos saa seuraa.” Nonna noudatti netistä löytyviä FAQ man -nimimerkkisen henkilön tekemiä ohjeita. Ne koostuivat eri osa-alueista, kuten persoonallisuus, visualisaatio, kosketus ja haju. Tarkoituksena oli opettaa aivot aistimaan tulpa mahdollisimman elävänä. FAQ manin ohjeet ovat yhä luettavissa tulpa.info -nettisivulla. Ohjeiden alussa kirjoittaja kertoo, että tulpan luominen vei kokonaisuudessaan 130 tuntia. Kirjoittaja oli harjoitellut viisi kertaa viikossa, kahdesta kolmeen tuntia kerrallaan. Nonna ei laskenut prosessiin kuluneita tunteja. Lopulta syntyi Miu-niminen henkiolento. Vastoin odotuksiaan Nonna tunsi jo ensimmäisenä iltana Miusta huokuvan ilon ja helpotuksen. Hänestä oli outoa, kun tunne ei tullut itsestä. Tapahtuma myös säikäytti, sillä ohjeen mukaan tulpan tulisi osoittaa itsenäisyyden merkkejä vasta monien tuntien harjoittelun jälkeen. ”Olin että apua, tämä menee pilalle. Hoilasin mielessäni Piippolan vaaria, jotta tulpa lakkaisi olemasta niin tietoinen.” U sein esitetyn teorian mukaan tulpailmiö saapui länsimaihin belgialais-ranskalaisen tutkimusmatkailijan Alexandra David-Néelin mukana. David-Néel seikkaili 1900-luvun alussa Tiibetissä ja kirjoitti kokemuksistaan. Alun perin vuonna 1929 julkaistussa teoksessaan Magic and Mystery in Tibet hän kuvaa muun muassa tulpan kaltaisia henkiolentoja. Mutta ovatko tulpat Tiibetistä? Vaikea sanoa varmaksi. Esimerkiksi antropologi Ninnu Koskenalho kertoo, että hänen tietääkseen tiibetiläisessä kulttuurissa ei ole tulpia siinä muodossa, kuin me ne nykyään käsitämme. Hän kuitenkin arvelee David-Néelilla olleen vaikutusta, edes vähän. ”Ne saattavat olla myös kokonaan hänen mielikuvituksensa tuotetta, tai vähintäänkin hänen tulkintaansa asioista, joita hänelle on matkoillaan kerrottu”, Koskenalho sanoo. Vaikka tulpat eivät olisikaan saapuneet tänne suoraan Tiibetistä, Koskenalho näkee niissä ja buddhalaisessa kulttuurissa yhtäläisyyksiä. Esimerkiksi tiibetinbuddhalaisuuteen eli lamalaisuuteen kuuluu yksityiskohtaisia mielikuvitusharjoituksia, joissa luodaan mieleen esimerkiksi uskonnollisesta kuvastosta tuttu Buddha-hahmo. ”Siinä saattaisi olla jotain päällekkäisyyttä tulpien kanssa”, Koskenalho arvelee. N ykyään Nonnalla, 29, on yhteensä kaksitoista tulpaa. Ensimmäisen eli Miun luotuaan hän ei enää noudattanut netistä löytämäänsä ohjetta. Osa viimeisimmistä tulpista on ilmestynyt hänelle suoraan, ilman varsinaista päätöstä luomisesta. Ne ovat esimerkiksi saattaneet aiemmin seikkailla vuosia hänen mielikuvitustarinoissaan. Nonnan mukaan tapoja hankkia tulpa on yhtä monta kuin harrastajaakin, eikä ole olemassa yhtä ”oikeaa” keinoa. Hän vertaa tulpan luomista siihen, että opettaa itsensä ajattelemaan ulkoistetusti toisen hahmon kautta. ”Tulpaa kutsutaan myös ajatusmuodoksi. Kun luot sen, opetat itsesi ajattelemaan ulkoistetusti.” ”Tietysti itsestä tuntuu, ettet se ole sinä, joka ajattelee, mutta ne ovat kuitenkin aivosi.” Nonna voi nähdä tulpansa mielikuvituksensa lisäksi myös reaalimaailmassa, mutta hän ei kutsuisi tulpia hallusinaatioiksi. Tulpan näkeminen on kuin kuvittelisi näkevänsä, mitä selän takana tutussa huoneessa on. Ja se, millaisena tulpan näkee, vaihtelee Nonnan mukaan päivittäin. Hyvänä päivänä tulpan näkee yhtä tarkasti kuin näkisi edessä seisovan henkilön. Toisinaan taas tarkkuus on samaa luokkaa kuin sivusilmällä vieressä seisovan henkilön näkeminen. Voi erottaa ruumiinrakenteen ja värit, mutta ei yksityiskohtia. Halutessaan Nonna voi nähdä pienen alueen kerrallaan, esimerkiksi tulpansa huulet hyvin yksityiskohtaisesti. Ja jos hän ei ajattele tulpiaan, ei niitä näe lainkaan. Jokaisen kokemus tulpista on kuitenkin erilainen, sillä tulpat ovat peräisin tekijänsä mielestä. Nonna vertaa niitä toisinaan mielikuvitusystäviin. ”Jos kerron tulpista ihmiselle, joka ei tiedä niistä mitään, puhun yleensä yksinkertaistetusti aikuisten mielikuvitusystävistä, joilla on oma tahto”, hän kertoo. Osan tulpailijoista mielestä on loukkaavaa kutsua tulpia mielikuvitusystäviksi, sillä ne eivät vastaa yleistä käsitystä lapsena luoduista leikkikavereista. Nonna kuitenkin toteaa sen olevan helpoin tapa selittää asia. ”Eivät mun tulpat loukkaannu.” Y ksi Nonnan tulpista on Eben. Se on tummahiuksinen mies, jonka ulkonäön Nonna suunnitteli Sims-pelissä. Eben näyttää noin kolmekymppiseltä. Hänellä on punaiset silmät, lyhyt sänkiparta ja venytykset korvalehdissä. Nonna seurustelee Ebenin kanssa. Suhde alkoi kuusi vuotta sitten. Pian sen jälkeen, kun Nonna loi Ebenin. Aiemmin tulpayhteisön sisällä pidettiin epäsopivana romanttista suhdetta tulpaan. Nonna kertoo asenteiden jyväskylän ylioppilaslehti 24 jyväskylän ylioppilaslehti 25
RAKAS YSTÄVÄ kuitenkin muuttuneen, ja nykyään moni hänen tuntemansa harrastaja seurustelee jonkun tulpansa kanssa. ”En tiedä miksi sitä pidettiin epäsopivana. Ehkä ajateltiin, että siinä ylitetään joku raja”, Nonna arvelee. Nonna myöntää, että oman päänsä sisäisen hahmon kanssa seurustelu herättää monesti ihmettelyä. Hän itse ei kuitenkaan pidä asiaa kovin kummallisena, ja kuvaa itseään ”melkein aseksuaaliseksi aromanttiseksi”. Aromanttisuudella tarkoitetaan suuntautumista, jossa henkilö kokee vain vähän tai ei lainkaan romanttista vetovoimaa muita kohtaan. Nonna on seurustellut myös ihmisen kanssa samaan aikaan, kun on ollut parisuhteessa Ebenin kanssa. Kumppani oli tietoinen tulpista, eikä kokenut niitä ongelmaksi. Nonna on kertonut tulpista ja seurustelustaan sekä perheelleen, että läheisimmille ystäville. Toisin kuin vanhemmat, ystävät ovat olleet kiinnostuneita aiheesta. Monet ovat jopa halunneet kokeilla tulpan luomista, vaikka eivät sitä lopulta ole tehneet. Nonnan mukaan monet tulpista kiinnostuneet hylkäävät projektin pian alun innostuksen laannuttua. Hänen mielestään kyse on motivaatiosta. ”Jos elämässä on kaikki hyvin ja saa ympärillä olevilta ihmisiltä kaiken tarvitsemansa, ei välttämättä ole motivaatiota luoda tulpaa. Jos on paljon kavereita, ei välttämättä ole edes aikaa siihen.” T yypillistä tulpaharrastajaa kuvataan usein älykkääksi ja empaattiseksi, mutta yksinäiseksi. Vaikka henkilö ei olisi tulpaa luodessaan yksinäinen, voi niiden luominen vähentää tarvetta ihmiskontakteihin. Niin on käynyt tulpaharrastaja Juholle. ”Eihän kukaan suosittele vähentämään ihmiskontakteja tulpien vuoksi. Mutta on eri asia, kuka ohjetta noudattaa.” Juholla, 24, on kuusi tulpaa. Hän loi niistä ensimmäisen, Desmondin, noin 18-vuotiaana. Juho kertoo, että tulpaa luodessaan hänellä oli ystäviä eikä hän kokenut itseään yksinäiseksi, mutta sittemmin tulpat ovat vähentäneet tarvetta ihmisten tapaamiseen. ”Minulla on eristäytyvä persoonallisuushäiriö, joten tulpat täyttävät sen vähän sosiaalisuuden, mitä tarvitsen”, hän sanoo. Häiriöstä kärsivälle on ominaista vetäytyminen ihmissuhteista ja rajoittautunut tunteiden ilmaiseminen. Tyypillistä on, että asioista ei uskouduta muille, ja ulkopuolisten läheisyyteen painostaminen voi ahdistaa. Tulpissa Juhoa kiehtoi ajatus siitä, että joku ymmärtäisi häntä täydellisesti. Hän kertoo halunneensa tulpiensa tietävän kaiken itsestään. Osa tulpista voi esimerkiksi lukea luojansa ajatukset, jolloin pienimmätkin tunnetilat ja ideat välittyvät tulpalle. Hänellä on myös romanttinen suhde yhteen tulpaansa. Ensimmäisen tulpansa näkemistä Juho harjoitteli istuessaan bussissa matkalla kouluun ja kävellessään kotinsa läheisessä metsässä. Aluksi hän puhui sille ääneen, jotta erottaisi omat ajatuksensa tulpan puheesta. Juho suunnitteli Desmondin näyttävän valkoiselta ketulta, jolla on musta hännänpää. Se kuitenkin päätti parin viikon jälkeen muuttuvansa ihmiseksi. Tulpilla on oma tahto, jonka vuoksi ne voivat muuttaa itseään luomisen jälkeen. Esimerkiksi yksi Juhon tulpista on nimennyt itsensä Roskaksi. Juho kuitenkin kertoo, ettei tulpilla on häneen absoluuttista valtaa. ”Toisesta tulpastani tuli sellainen kuin oli tarkoituskin.” jyväskylän ylioppilaslehti 24 jyväskylän ylioppilaslehti 25
RAKAS YSTÄVÄ I nternetin keskustelupalstoilla tulpaharrastajat leimataan usein hulluiksi. Moni epäilee tulpien johtuvan mielenterveysongelmista. Nonna kuitenkin kertoo saaneensa tulpilta apua vuosia jatkuneeseen vaikeaan masennukseensa. Hänen mukaansa tulpat tekevät parhaansa pitääkseen hänestä huolta. Ne paitsi kannustavat olemaan vahingoittamatta itseään, myös auttavat huolehtimaan arkiasioista kuten tiskaamisesta ja kävelyllä käymisestä. ”On joku, joka yrittää estää vahingoittamasta itseäni, kun olen pohjalla. On helpompaa, että ulkopuolinen esimerkiksi kieltää haukkumasta itseäni”, Nonna kuvailee. Hän kertoo puhuneensa tulpista avoimesti hoitokontakteilleen, ja kertoo, että niihin on suhtauduttu lähinnä kiinnostuneesti. Myös masennusta sairastavalla Juholla on samanlaisia kokemuksia. Hän kertoo saaneensa tulpilta paljon tukea ja apua tunteiden käsittelyyn. Lisäksi hän usein aistii tulevan masennuskauden Desmond-tulpastaan, joka saa masennuksen oireita ennen häntä. Vaikka tulpat saattavat auttaa mielenterveysongelmien kanssa elämisessä, eivät harrastajat yleensä suosittele luomaan tulpia, mikäli on taipumusta esimerkiksi skitsofreniaan. Mielenterveysongelmat ovat kuitenkin Nonnan kokemuksen mukaan yleisiä tulpaharrastajien keskuudessa. ”En taida itse tuntea yhtäkään tulpailijaa, jolla ei olisi mielenterveysongelmia”, hän toteaa. T ulpailijoilla voi olla myös muita yhdistäviä tekijöitä. Tietynlaisilla ihmisillä voi olla suurempi taipumus luoda tulpa, arvelee antropologi Ninnu Koskenalho. Kyse on tulpaharrastajien mielen niin sanotusta absorptiokyvystä. Psykologiassa absorptiolla tarkoitetaan persoonallisuuden piirrettä, jossa henkilö uppoutuu mielikuvitukseensa ja fantasioihin. Absorptiokykyä voidaan testata Tellegenin absorptioskaalalla. Auke Tellegen on amerikkalainen psykologi, joka on tutkinut erityisesti ihmisten persoonallisuutta. Korkeat pisteet absorptiotestistä saava henkilö saattaa saada esimerkiksi voimakkaita tunnereaktioita kauniissa ympäristössä tai musiikkia kuullessaan. Tellegenin absorptioskaalaa on käytetty esimerkiksi käännynnäiskristittyjen jumalsuhteiden tutkimisessa. Antropologi Tanya Luhrmann selvitti 2010-luvulla, että henkilöt, joiden mukaan Jumala on muuttunut konkreettisesti maailmassa toimivaksi hahmoksi ja jotka kokevat Jumalan vastaavan heidän rukouksiinsa, saivat keskivertoa korkeammat pisteet Tellegenin absorptioskaalalla. Koskenalho sanoo, ettei ole ”oikeutettu” vertaamaan tulpia kristittyjen jumalkokemuksiin. Silti hän epäilee, että tulpaharrastajien suhteen kyse voi olla samasta ilmiöstä. ”Voisi olla psykologisia ominaisuuksia, jotka edesauttavat tai blokkaavat kykyä luoda tulpa.” E räs piirre tulpailmiössä on niin kutsuttu ”fronttaaminen” eli possessointi. Possessointi tarkoittaa esimerkiksi asian tai kehon liikuttamista ja hallitsemista oman tahtonsa mukaan. Tulpien kohdalla sama ilmiö puolestaan merkitsee sitä, että tulpa valtaa luojansa eli ”hostin” kehon. Silloin esimerkiksi Nonna tietoisesti syrjäyttää oman mielensä ja antaa tulpan käskyttää kehoaan. Nonnan mukaan tuolloin omat ajatukset tuntuvat vähän samalta kuin makaisi sängyssä ja olisi pissahätä. Aivot käskevät menemään vessaan, mutta sinne ei mene, vaikka voisi elävästi kuvitella menevänsä. ”En lähetä kropalle käskyjä, vaan annan tulpan lähettää ne. Täytyy olla varovainen, etten itse liikuta kehoa, vaikka liikkuisinkin tulpakehossani”, Nonna kertoo. Nonna sanoo harjoittavansa possessointia vain harvoin. Hän saattaa esimerkiksi kaupassa käydessään antaa tulpalleen luvan hoitaa ostokset. Toisinaan tulpa voi haluta kokata tai auttaa siivoamisessa. Esimerkiksi Nonnan tulpa Eben on luojansa mukaan usein huolehtivainen. Se saattaa ostaa ruokaa useaksi päiväksi, kun taas Nonna itse saattaisi ostaa vain yhden valmisaterian. Viimeksi Eben leipoi teeleipiä, vaikkei edes pidä syömisestä. Arkiaskareissa pitäytymisestä huolimatta possessointi saattaa kuitenkin kuulostaa jopa vaaralliselta. Voisiko tulpa vallata luojansa kehon väkisin? Nonnan ja Juhon mielestä ei. Esimerkiksi Juhon, joka puhuu ilmiöstä fronttaamisena, mukaan kyseisessä hetkessä hänellä on ensisijaisesti tulpansa persoonallisuus mielessä. Jos Juhon keho olisi auto, tulpa istuisi kyllä ratissa, mutta Juhon sylissä. Juho on itse kontrollissa tilanteesta ja voi koska tahansa painaa jarrua. Myös Juho harjoittelee possessointia usein kauppareissulla. Hän voi esimerkiksi antaa Desmondille kauppaan parinkymmenen euron budjetin, jolla se saa ostaa mitä haluaa. Kerran se osti joulubroilerin, josta ei edes pitänyt. O n vielä yksi kysymys. Entä jos katumus iskee? Pääseekö tulpista mitenkään eroon? Pääsee, ainakin Nonnan ja Juhon mukaan. Jos vain haluaa, tulpat voi sulkea pois mielestään. Jos niitä ei huomioi, ne lakkaavat ajan kanssa olemasta. Molemmat kuitenkin toteavat, etteivät halua sitä tulpilleen. Kaikesta kummastelusta ja kauhistelusta huolimatta kumpikin toivoo tulpien seuraavan heitä loppuelämän ajan. Haastateltavien nimet muutettu. ? jyväskylän ylioppilaslehti 27 jyväskylän ylioppilaslehti 26
RAKAS YSTÄVÄ TAUSTALLA E räänä syyskuun 2021 aamuna mieleeni palasi yllättävä muisto. Halusin kerran itse luoda tulpan. Olin tuolloin yläasteikäinen ja selasin entisen tulpafoorumin keskusteluja tuntikausia. Ihastuin ajatukseen mielikuvitusolennosta, joka ymmärtäisi minua täydellisesti. En kuitenkaan koskaan uskaltanut kokeilla tulpan luomista. Pelkäsin silloin – kuten yhä – että täydellisen yhteisymmärryksen saavuttaminen pääni sisäisen olennon kanssa saisi minut eristäytymään ulkomaailmasta täysin. Siksi päätin etsiä käsiini jonkun, joka on onnistunut luomaan tulpan. Jutussa esiintyvät Nonnan ja Juhon löysin suomalaisten tulpailijoiden discord-kanavalta. Siellä oli noin 30 jäsentä, joista vain muutama keskusteli aktiivisesti. Ensimmäisen viestin lähettäminen jännitti, sillä epäilin ettei kukaan suostuisi haastatteluun. Päädyin kuitenkin tapaamaan tulpailijoita Turun ABC-asemalle ja Zoomin ääreen. Tapaamani ihmiset tuntuivat täysin ymmärtävän, kuinka uskomattomilta heidän kertomuksensa kuulostivat. Siitä huolimatta ne olivat äärimmäisen kiehtovia. Tulpissa on jotain erikoisella tavalla turvallista, ja toisaalta hiukan karmivaa. Minulle se teki niistä vähintään jutun arvoisen aiheen. ? Laura Keski-Oja jyväskylän ylioppilaslehti 27 jyväskylän ylioppilaslehti 26
K UV ARE PO R TA A S I K A T U J E N jyväskylän ylioppilaslehti jyväskylän ylioppilaslehti 29 28
K A T U J E N Kuvat Iina Niskanen Teksti Oona Komonen VALTAAJAT >> jyväskylän ylioppilaslehti jyväskylän ylioppilaslehti 29 28
jyväskylän ylioppilaslehti 30 jyväskylän ylioppilaslehti 31
K U V A R E PO R TAAS I jyväskylän ylioppilaslehti 30 >> jyväskylän ylioppilaslehti 31
jyväskylän ylioppilaslehti Katso lisää kuvia verkosta jylkkari.fi. Ja pian he ovat nousseet mäenrinteen ylös. On satanut lunta, paljon lunta, ja heidän ympärilleen levittäytynyt kaupunki on verhoutunut valkoiseen. Sitten liikkeelle. Laskijan on tunnettava kaupungin muodot. Polut, vietot, mutkat, portaat, kujat, kaiteet, penkit. Rakennusten väliin puserruksiin jääneet kadut ja katujen salat. Tätä on kaupungin lukeminen, ja lumen taju. Vapaus. Valokuvaaja Iina Niskanen kuvasi katulaskemista Jyväskylässä. KU VA R EP O R T A A S I jyväskylän ylioppilaslehti 32
jyväskylän ylioppilaslehti KU VA R EP O R T A A S I jyväskylän ylioppilaslehti 32 33
34 jyväskylän ylioppilaslehti jyväskylän ylioppilaslehti 35 AJA NK U V A PELEISTÄ TAIDETTA VIDEOPELIT VALLOITTAVAT MUSEOITA. Valoa hohtavat kivet leijuvat ilmassa päällekkäin taianomaisessa metsässä. Pienet keltaiset olennot istuvat nuotion äärellä. Muun muassa tältä näyttää virtuaalitodellisuuspeli Hohkamaassa. Se on osa Jyväskylän taidemuseossa esillä olevaa pelinäyttelyä, jonka sisällöstä ja suunnittelusta ovat vastanneet Jyväskylän yliopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijat. Näyttely on nimeltään Kokemuspisteitä. Nimi viittaa videopeleistä tuttuihin experience pointeihin, joita voi saada tehtävien suorittamisesta ja pelihahmon kehittymisestä. Ilmiö-tilassa on esillä videopelitaiteen keskeisiä ilmiöitä ja teemoja, kuten pelien tekemisessä syntyvä taide, fanitaide ja pelaajakokemus. VR-pelin lisäksi on kuvataidetta, hahmonluontisovellus, luonnoksia. Kävijä voi osallistua pelillistettyyn museokierrokseen. Pelitaide eroaa muista taiteenlajeista selvimmin kokijan aktiivisen toimijuuden kautta. Näyttelyssä esillä olevalla haastatteluvideolla pelitaiteen läänintaiteilija Jaakko Kemppainen tekee vertauksen: digitaaliset pelit ovat kuin teatterin lavastus ja pelaajat teatterilavan näyttelijät. Pelitaiteellinen teos ei siis Kemppaisen mukaan toteudu, ellei pelaaja ole sen kanssa vuorovaikutuksessa. Tämä näkyy esimerkiksi Hohkamaassa, jossa pelaaja voi tutkia VR-lasien läpi virtuaalista metsää. VR-peli, kuten myös hahmonluontisovellus Hahmotin, on toteutettu yhteistyönä. Se on pelituotannosta tuttua: yksi taho suunnittelee, toinen toteuttaa. Hohkamaan kohdalla se tarkoitti, että yliopiston opiskelijoiden ryhmä suunnitteli pelin ja ammattikorkeakoulun pelisuunnittelun opiskelijat vastasivat sen teknisestä toteutuksesta. Pelitaiteen kenttä ei ole kovin tunnettu. Jyväskylän taidemuseossa pelitaidetta on esillä ensimmäistä kertaa. Lisäksi pelitaidetta on Tampereen museokeskus Vapriikin Suomen pelimuseossa. Tammikuussa 2022 Kouvola puolestaan julistautui pelitaiteen pääkaupungiksi. Keväällä käynnistyy tapahtumakokonaisuus, jossa pelitaidetta esitellään luentojen ja näyttelyiden kautta. Todennäköisesti videopelien taiteellinen arvostus kasvaa. Näyttelyn pelien musiikkia suunnitelleen musiikkitieteen opiskelijan Santeri Salmirinteen mukaan kehitys näkyy jo nyt esimerkiksi pelimusiikin kohdalla. ”Pelimusiikki täyttää jo nyt konserttisaleja Suomessa. Kun taidemuoto popularisoituu, yleisö kasvaa.” ? Lue pidemmin jylkkari.fi/kulttuuri. Kokemuspisteitä esillä 1.2.–8.5.2022 Jyväskylän taidemuseossa. Te ks ti S a nt er i H a rju K uv a O o na K o m o ne n Santeri Salmirinne katsoo VR-lasien läpi Hohkamaata.
Kohtauksia eräältä saarelta Mia Hansen-Løve | Draama, fantasia |2022|112 min. Ensi-ilta 18.2.2022. Kino Aurorassa ti 1.3., to 3.3., pe 11.3. ????? Taiteilijapariskunta saapuu ruotsalaiselle Fårön saarelle, joka tunnetaan ohjaaja Ingmar Bergmanin pitkäaikaisena asuinja luomispaikkana. Tarina siirtyy uutta käsikirjoitusta työstävän Chrisin ( Vicky Krieps) kipuilusta vaivihkaa elokuvaan, joka Chrisin tekstistä on tarkoitus syntyä. Elokuvan reaalimaailman ja sen sisäisen fiktion välinen kudos tarjoaa mahdollisuuksia kiehtoville tulkinnoille hahmojen välisistä suhteista. Ikävä kyllä elokuva yrittää kertoa kirjaimellisesti liian monta tarinaa kerralla ja löytää harvakseltaan oman äänensä ja rytminsä. Jatkuva viittaaminen Bergmanin tuotantoon luo mielenkiintoisen alkuasetelman, joka jää kuitenkin anekdoottimaiselle tasolle. Pahimmillaan elokuvan tekijät tuntuvat olevan yhtä turisteja omassa työssään kuin sen päähenkilöt esikuvansa saarella. Varsinkin vanhemmuustematiikka ja sen vertailu Bergmanin elämään tuntuu ylimääräiseltä. ? Ponyo rantakalliolla Hayao Miyazaki | Anime, seikkailu |2008|100 min. Kino Aurorassa su 6.3. ????? Rakastettujen Naapurini Totoron (1988) ja Kikin lähettipalvelun (1989) jälkeen Hayao Miyazaki piti lähes kahden vuosikymmenen tauon lastenelokuvien ohjaamisesta. Tällä välin hän teki neljä sävyiltään ja aihepiireiltään aikuisempaa elokuvaa, mestariteoksia joka ikinen. Ponyo rantakalliolla (2008) on ohjaajansa toistaiseksi ainoa paluu Totoron ja Kikin valoisaan maailmaan. Edes Miyazakin tuotannolle tyypilliset viittaukset ympäristötuhoon eivät synkistä seikkailua, joka pysyy tiiviisti kiinni lapsisankareidensa kokemassa mielikuvituksellisessa todellisuudessa. Tarinan hurjimmat käänteet jätetään ulkopuolelle aikuisten ratkaistaviksi, lasten saadessa pysyä lapsina kriisin keskelläkin. Ehkä liiankin kepeäksi jäävä Ponyo ei yllä Miyazakin aiemman tuotannon tasolle, mutta on silti animaation elävyydessä ja yksityiskohtaisuudessa kaunista katsottavaa. ? 34 jyväskylän ylioppilaslehti jyväskylän ylioppilaslehti 35 ELOKUVAT KU VA T: IF C FI lm s, KI N G H Il l ARVIOT: Niklas Pelkonen KULTTUURI Te ks ti S a nt er i H a rju K uv a O o na K o m o ne n
36 jyväskylän ylioppilaslehti 37 jyväskylän ylioppilaslehti Minun nimeni L okakuussa 2021 minusta tuli virallisesti Veera. Olin tehnyt nimihakemuksen digija väestötietovirastoon elokuun lopussa, ja reilua kuukautta myöhemmin uusi nimi oli päivitetty väestörekisteriin. Viraston lähettämä ilmoitus teki oloni iloiseksi, olinhan odottanut päätöstä. Samaan aikaan, nimenmuutoksen jälkeisinä päivinä, nimet täyttivät mieleni. Aloin pohtia, miksi nimiä ylipäätään käytetään. Mistä ne ovat saaneet alkunsa? VASTAUS ensimmäiseen kysymykseen on yksinkertainen: nimien tehtävä on yksilöidä kenestä ja kenelle milloinkin puhutaan. Tämä ei koske vain ihmislajia. On esimerkiksi huomattu, että pullonokkadelfiinit kykenevät yksilöimään toisensa erilaisten äännähdysten perusteella. Tällaista tunnistamistapaa voisi verrata ihmisten nimeämiseen. Delfiinit käyttävät ”nimiä” eli äännähdyksiään löytääkseen tietyn yksilön suuresta joukosta. Nimien alkuperä on kuitenkin monimutkaisempi asia. Varmaa tietoa siitä, milloin ihmiset ovat alkaneet nimeäämään itseään tai toisiaan, ei nimittäin ole. Todisteet kuitenkin viittaavat siihen, että tapa on vuosituhansia vanha. Esimerkiksi ajalta 3400–3000 ennen ajanlaskun alkua on säilynyt sumerilainen savilevy, johon on piirretty viivoja ja erilaisia muotoja. Levy on todennäköisesti kauppatodistus ohrakaupasta, ja siinä on allekirjoitus Kushim. Samalta ajanjaksolta on peräisin myös savilaatta, jonka mukaan Gal-Sal on ostanut itselleen Enpap-x ja Sukkalgir -nimiset henkilöt orjiksi. Varhaisia todisteita nimistä on löytänyt myös muinaisen Egyptin aikaisista hieroglyfeistä eli vuosilta 3200-3000 eaa. Iry-Hor ja Narmer ovat todennäköisesti faaraoita, sen ajan hallitsijoita. Historian ensimmäinen tunnettu naisen nimi on puolestaan Neithhotep, joka oli mahdollisesti Narmerin vaimo. SUOMESSA nimistötutkimuksella on ollut ja on edelleen tärkeä asema. Vielä 1900-luvun puoliväliin saakka Suomi oli ”aika kehittymätön maa”, kertoo nimistötutkija Jaakko Raunamaa Helsingin yliopistosta. Toisin sanoen kirjallista ja arkeologista lähdemateriaalia on niukasti. Siksi nimiä tutkimalla voidaan päästä syvemmälle historiaan. Ne voivat antaa vihiä siitä, millaista eri aikakausina eläneiden ihmisten elämä on ollut. Esimerkiksi 1200-luvun alkupuolen Henrikin Liivinmaan kronikassa mainitaan ristiretkisaarnaaja Kaikkivalta, joka osallistui pakanoiden käännytykseen. Muista vanhoista säilyneistä kirjallisista lähteistä on puolestaan selvinnyt, että ennen esikristillistä aikaa eli 1100-lukua Suomessa oli käytössä niin kutsutut muinaisnimet eli yksinkertaiset, arkipäiväiset sanat kuten Hyvä, Lempi, Päivä ja Mieli. Välttyäkseen lukuisilta kaimoilta, uusia nimiä tehtiin myös yhdistämällä kantanimiä toisiinsa tai lisäämällä nimiin päätteitä. Tuon ajan ihmisiä kutsuttiin siis myös esimerkiksi nimillä Hyvälempi, Meripäivä, Lempiä, Mielitty. Nimeämiskäytäntö voi olla Jaakko Raunamaan mukaan germaanista perua. Varhaisia kaksiosaisia nimiä on löytynyt tutkimuksissa myös Skandinaviasta, slaaveilta ja etenkin Virosta. Ja onpa nykyisen Venäjän presidentin Vladimir Putinin etunimikin kaksiosainen. Etunimi voi tarkoittaa suurta hallitsijaa. Muinaisnimet ja kaksiosaiset nimet joutuivat väistymään Suomessa 1100ja 1200-luvuilla, kun Tanskasta ja Ruotsista Suomeen kohdistuneet ristiretket Essee: Syksyllä sain virallisen ilmoituksen siitä, että uusi nimeni oli päivitetty väestörekisteriin. Siitä päivästä lähtien nimet valtasivat mieleni. Kuinka ne ovat syntyneet ja mitä nimet voivat kantajilleen merkitä, pohtii Veera Mangström. Ihmiset voivat alkaa muistuttaa nimiään. K irj o it ta ja o n p el ej ä fa ni tt a va tr a ns na in en , jo nk a m ie le st ä tä yd el lis ee n vä rip a le tt iin ku ul uu vi hr eä , vi hr eä ja vi hr eä . VI IM EI S ET S A N A T K uv it us Ir in a H a sa la
36 jyväskylän ylioppilaslehti 37 jyväskylän ylioppilaslehti käännyttivät luonnonuskoista väestöä katoliseen uskoon ja kirkon alaisuuteen. Maassa alettiin suosia kristillisiä nimiä. Syy ei ollut vain kulttuurin muutos. Kristillisen nimen, kuten Johanneksen tai Marian, uskottiin myös suojaavan lapsia nälältä ja sairauksilta. Tämä suoja juontui samannimiseltä pyhimykseltä. Uskottiin myös, että pyhimyksen mukaan nimetyt lapset perisivät nimen alkuperäiseltä kantajalta hänen ominaisuuksiaan. Siksi lapsia nimettiin maskuliinisuutta ja sotilaallisuutta edustavan Pyhän Olavin tai kauneutta ja viisautta edustavan Pyhän Katariinan mukaan. Uskonnollisen taustan lisäksi nimeämiseen vaikutti myös nimien alkuperäinen merkitys. Nimistötutkija Jaakko Raunamaa kertoo, että esimerkiksi Olavi pohjautuu muinaisskandinavialaiseen nimeen Aleifr, minkä merkitys on ollut ”esivanhempien jälkeläinen”. Suomessa viralliseen almanakkaan vuonna 1908 otettu nimi Aarne taas on mukaelma pohjoismaisesta Arnesta, joka puolestaan on lyhentymä muinaisskandinaavisista Arn-alkuisista nimistä. Arn tarkoittaa nimissä kotkaa. Liisa on kantanimi nimestä Elisabet, joka sisältää hepreankielisen lauseen Jumala on täydellisyys. Iiris puolestaan on kreikkalaisessa mytologiassa sateenkaaren jumalatar. On myös esitetty, että nimi voi määritellä sitä, miltä näytämme ja kuinka käyttäydymme. Esimerkiksi Jerusalemin heprealaisen yliopiston tutkimuksessa We Look Like Our Names: The Manifestation of Name Stereotypes in Facial Appearance (2017) selvitettiin, voiko ihmisen tunnistaa nimen perusteella. Tutkimukseen osallistuneiden ihmisten tuli yhdistää kasvot oikeisiin nimiin. Peräti 40 prosenttia vastauksista meni oikein. Tutkimuksessa testattiin myös, miten tietokoneohjelman algoritmit pystyvät tunnistamaan nimiä kasvojen perusteella. Noin 60 prosenttia arvauksista osui kohdilleen. Tutkijoiden päätelmä oli, että ihmiset siis muistuttavat nimiään. He myös voivat muuttaa itseään nimensä näköiseksi esimerkiksi omaksumalla samannimisen julkisuuden henkilön piirteitä tai muuttamalla hiustyyliään. ENTÄPÄ OMA nimeni, Veera? Ennen syksyä 2021 olin pohtinut nimiasiaa. Kokeilin tyttöystäväni kanssa, mikä voisi sopia. Sitten kysyin vanhemmiltani, mikä nimeni olisi ollut, jos olisin syntynyt tytöksi. Veera kuulosti hyvältä, ja se myös sopi siskojeni nimiin ( Laura, Noora ja Roosa) pituudeltaan ja muodoltaan. Alkujaan Veera on slaavilainen nimi, jonka merkitys on usko. Toinen nimeni, germaaninen Alice puolestaan tarkoittaa ylvästä. Vaikka uusien etunimieni merkitykset ovat minulle tärkeitä, vielä merkittävämpää on se, että nimet tuntuvat minusta oikeilta. Ne tuntuvat ja kuulostavat minulta. ? ”E i mikään ihme, ettei kilot lähde, kun juon niin paljon mehua, hahah.” ”Joo, kannattaa ladata tällainen Skördifördi-sovellus, siitä näkee makrot ja muut. Mulla ois vielä kymmenen kiloa hävitettävänä, hahah.” ”Mulla on niin läski olo, etten viitti tulla rannalle tänään hahah.” ”Hyi helvetti mikä röllykkä mulle tulee, kun istun, hahah, ihan kauhee.” Läskivihaa syötetään meille jo äidinmaidossa. Sen jälkeen pakottaminen jatkuu läpi elämän. Neuvolassa seurataan, ettei lapsi liho. Peruskoulun terveystarkastuksissa vahdataan, mahtuuko lapsi normaalikokoisten muottiin vai pursuaako hän siitä yli. Sitten on media: dieettijutut lehdissä, hassut ja kömpelöt läskit fiktiivisissä sarjoissa, Suurin pudottaja -ohjelma parhaaseen katseluaikaan, sileän kurvikkaat mattaihoiset mallit Instagramissa. Lihomistaan ja laihtumistaan julkisesti julistavat sedät, tädit ja muut Facebookissa. Lihavuutta pelätään niin paljon, että siitä puhutaan viheliäisenä epidemiana. Terveydenhoidossa laihdutus on käypä neuvo muun muassa masennuksen ja muiden mielenterveysongelmien hoitoon. Onko näiden jälkeen mikään ihme, että suusta pääsee välillä läskivihainen sammakko? Ei tietenkään. Mutta tarvitseeko minun lihavana ihmisenä hyväksyä nuo sammakot? Ei todellakaan. SE, ETTÄ lihavuutta halveksivan asenteen oppii suurin osa meistä jo lapsena, ei tarkoita sitä etteikö sitä voisi muuttaa aikuisena. Muutoksen tekeminen ei ole välttämättä helppoa eikä kivaa (mikä tässä patriarkaatin pyörittämässä kapitalistisessa helvetissä muka olisi), mutta silti mahdollista – ja todella suotavaa. Ensimmäisenä tulisi ottaa tarkastelun alle asenteet itseään kohtaan. Moni ei nimittäin ajattele, että läskiviha on läskivihaa silloinkin, kun se kohdistuu itseen. Mutta varsinkin silloin, kun soimaamme itseämme ääneen, sanamme leviävät ja niiden merkitykset tarttuvat toisten aivoihin koronamaista vauhtia. Joku saattaisi miettiä, miksi lihavat loukkaantuvat, jos ilkeät sanat eivät kohdistu heihin. Yksinkertaistaen: kun sinä soimaat itseäsi lihavaksi, annat ymmärtää, että minun kaltaisekseni muuttuminen on pahin painajaisesi. Sanasi siis tarkoittavat, että hyi helvetti, tällainen ihminen on huono ja alempiarvoinen enkä halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Se tuntuu pahalta. Lihavuuteen sekä ilmiönä että sanana liitetään jatkuvasti huonouden leima. Yksi esimerkki löytyy alun sitaateista, jotka olen kuullut normaalipainoisten läheisteni suusta. Jos olo on huono, tuntuu läskiltä sen sijaan, että tuntuisi vaikka ilmavaivaiselta, epävarmalta, alastomalta tai turvattomalta. Painon ei pitäisi mitata ihmisarvoa tai olla automaattisesti negatiivinen piirre ihmisessä. Sen sijaan kannattaa miettiä mitä oikeasti pelkää kun suoltaa läskivihaista sontaa ilmoille. Ensi kerralla kun itket “lihavuuttasi” kavereiden edessä, pysähdy miettimään tätä hetkeksi. Vastaus saattaa yllättää. Hahah. ? Kommentti: Juon mieluummin akkuhappoa kuin kuuntelen laihdutusvinkkejäsi Ihmisarvoani alennetaan yhteiskunnan toimesta jo tarpeeksi, joten ei pitäisi olla liikaa pyytää kehorauhaa, kirjoittaa Reetta Multanen. Kirjoittaja on lihava ihminen jota ei kiinnosta, kuinka huolissasi olet hänen terveydestään.
38 jyväskylän ylioppilaslehti "Jooh, tota. En muista kuulleeni tätä koskaan ennen. Tuossa hiihtoladulla käydessäni napit korvilla kuuntelin, ja aika vaikea oli juonesta saada selvää. Kai se kuuluu tuohon genreen, että yksittäisiä sanoja ikään kuin hoetaan ja siitä tulee jonkinlainen kokonaisuus. Jos oikein ymmärsin, sen tarkoitus oli kai olla jonkinlainen kriittinen puheenvuoro mun näkemyksiä ja arvomaailmaa kohtaan. Ei siinä mitään, pojat käyttää siinä omaa sananvapauttaan." H A L O O P ä i v i R ä s ä n e n Mitä mieltä olet Kuben ja Tuuttimörön kappaleesta #PÄIVI (2013)? Puhelimessa Niklas Pelkonen Palstalla soitamme ihmisille ja kysymme kysymyksen. jyväskylän ylioppilaslehti 39 Pertunmaa maestuu bannaanilta PERTUMMAA O pien kunta Etelä-Savossa iha Päijät-Hämeen kaenalossa. Rajavyöhykkeillä on aena ongelmasa, ja Pertummaa onkin varastanu naapureiltaan alkoholit, murteet ja olympiakultamitalistin. Lyyään pöytään het’ hyviä puolia: ylivoimasesti parasta Pertummaassa o sahti. Sahti o perinteinen Hämeessä keetelty vahva mallasjuoma, joka maistaapi hieman niinkö laadukas vehnäkalia: pikkuse makkee, banaaninen. Pertummaalla on eloisa sahtiskene, vaikka sahti selekeesti on enemmä hämäläesten juttu. Pertummaalla ollaa siis varastettu naapurilta hyvä idea ja viety itelle – aeka rock’n’roll, eekö? Jatkettaan niistä rajaseetujen ongelmista sitte. Pertunmaalla yhistyy savolaenen työinto ja hämäläenen työrippeys. Ne kekkä ei heimokliseitä tiiä, niin alleviivataan, että yhistelmänä pertunmaalainen työkunto o mahottoman paska. Tiiä sitte, onko sahti siihe syypää vai keeno selvitä. Kahen maakunnan kiihkee liitto kuuluu pertunmaalaiste puheessa. Meillä ei nimittäin oo ees kunnon ommoo murretta, ku ei olla kunnolla Savvoo eekä kunnolla Hämettä. Lopputulemana ulukopuolinen voip kuulla, mistä pertummaalaise juuret o: jos se höpäjää pääosi savoo, juuret on Savossa. Jos se on hilijaa, suku on Hämeestä. Murreasjantuntijat voi olla kanssani eri mieltä, mutta minä tiijän paremmin. Tiijän myös, että Pertunmaalla o ylyväs urheiluhistoria. Kunnassa o viijen kilometri hiihtolatu, joka o nimetty Äiteen lenkiksi. Se nimi tulleepi hiihtäjä Siiri ”Äitee” Rantasesta, joka ol’ vuode 1956 Cortinan olympialaesissa naiste viestijoukkueen ankkuri. Se ol’ kultajoukkue. Rantanen tosin edusti parraat vuotesa Lahe Hiihtoseuraa ja Pertummaan Ponnistajia vasta urasa viimesinä vuosina. Eli niinku sahti, myös Äitee varastettii meille hämäläisiltä. Pertummaalla kasvaap vahva urheilutulevaisuus. Mieste edustusjoukkueesee jalakapallossa pääsee, ku pystyy potkasemmaa pallon maalin ylärima yli. Kaik’ ei siihen pysty. Edustusjoukkuetta jääkiekossa ei oo saatu kasaan, ko se kiekko on vielä vaekeempi saaha yläriman yli. PERTUMMAALLA ON paljon vihreetä, koska keskustalla on kunnassa vahavat juuret. Enite valtakunnan lehissä näkyvä pertummaalainen on varppina maaja mehtätalousministeri Jari Leppä (kesk). Lepästä tunnetaan ylypeyttä, koska naapurikunnilla ee ministereitä oo! Leppä tiijetään innokkaana oma kylänsä kesäteatterin näyttelijänä. Kesäteatterriin pääsee muute ajammaan aeka hyväkuntosia teitä, tuumaan. Tämä enempää en sitte tohikaan politiikasta kirjottaa, koska Pertummaalla tiijetään, missä vanhempani asuvat. ? Pertunmaa on pieni kunta, joka on varastanut naapureiltaan alkoholit, murteet ja olympiakultamitalistin, kirjoittaa Ilkka Numminen. Palstalla esitellään kotiseutuja. KA S V O PASKA KOTISEUTU SOITIMME K uv it us O o na K o m o ne n ?? Lue verkosta Räsäsen Tuuttimörölle antama lukusuositus jylkkari.fi.
38 jyväskylän ylioppilaslehti jyväskylän ylioppilaslehti 39 Vahvuusalueellaan Vaikka kirjailija Harry Salmenniemen mukaan moni juttu syntyy hitaasti, valmistuu ”saatanan kaoottisella” työskentelytavalla kirja lähes vuosittain. Tuorein runokokoelma ilmestyi tammikuussa. H ar ry Sa lm en ni em i. VUOSIA SITTEN Harry Salmenniemi oli todella kipeä. Arvostettu runoilija hikoili ja kärsi 39 asteen kuumeessa, yrittäen epätoivoisesti löytää jalkoihinsa villasukkia. Samalla hän kuunteli radiosta Ylen ”kulttuurihorina-ohjelmaa”, jossa puhuttiin ranskalaisten proosarunoilijoiden ”kuumeisesta etsinnästä”. ”Siinä oli jotain tosi koomista ja iljettävää.” Salmenniemi jäi ohjelman ja oman kuumeisen sukkaetsintänsä aiheuttaman ärsyyntymisen jälkeen pohtimaan kuumeen käsitettä ja sitä, kuinka kummalliseksi arkielämä ja oma koti muuttuvat kunnon kuumetaudissa. ”Kaikki mikä tavallisesti on yksinkertaista, onkin helvetin vaikeaa.” Mieleen jääneet ajatukset kuumeesta ja sen aiheuttamista epätodellisista mielentiloista muotoutuivat lopulta osaksi Kuume-runokokoelmaa, joka julkaistiin tammikuussa 2022. Salmenniemi löi itsensä läpi kirjailijana reilu vuosikymmen sitten runokokoelmalla Texas, sakset (2010). Palkittuja runoteoksia seurasi neljän novellikokoelman sarja (Uraanilamppu, Delfiinimeditaatio, Uhrisyndrooma ja Asiakaskoralli 2017–2021). Kuume on ensimmäinen runokokoelma neljään vuoteen ja Salmenniemen mukaan paluu omalle vahvuusalueelle. ”Proosan kirjoittaminen on vapauttanut näkemään runouden erityislaatuisuuden vielä selkeämmin kuin ennen. Proosassa voi rakentaa juonia ja henkilöhahmoja huomattavasti paremmin tai ilmaista suorasanaisemmin ajatuksia, jos sellaisia sattuu olemaan.” Runouden mahdollisuudet ovat Salmenniemen mukaan muualla. Niitä ovat ”kielenvarainen arvelu, vaistonvaraisuus ja pieni outous”. Kuumeen nimiosuus syntyi hyvin hitaasti. Kirja oli noin 80-prosenttisesti valmis jo neljä vuotta sitten. Muiden teosten kirjoittamisen ja julkaisun ohessa Salmenniemi palasi Kuumeen nimiosioon uudestaan ja uudestaan. Kirjoitusprosessi ei ollut hänen mielestään lainkaan erikoinen. ”En tiedä, onko mitään tyypillistä prosessia. Tämä ammatti on niin outo. Monet kirjailijat yrittävät selkeästi puhua julkisuuteen kauhean määrätietoisesti tai järkevästi. Ainakin mulla se touhu on saatanan kaoottista. Ja jotenkin selittämätöntä. Eihän itseltään voi tilata tekstejä.” Kaikesta huolimatta Salmenniemen kirjoitusprosessi kuulostaa kaoottisen sijaan määrätietoiselta. Hän työskentelee joka arkipäivä. Yksi ”hyvin hoidettu” työpäivä voi tarkoittaa kymmenen liuskan kirjoittamista tai sadan oman sivun oikolukua ja editointia. Joinain päivinä saattaa valmistua kokonainen novelli. ”Monet jutut syntyvät tosi hitaasti, mutta toisaalta kirjoja tuntuu ilmestyvän melkein vuosittain.” Vuoden päästä Salmenniemeltä julkaistaan esikoisromaani. Kyseessä on omaelämäkerrallisen autofiktion parodia, ”todella tympeän työmatkan kuvaus”. ”Ajattelin, että tosi uuvuttava ja piinaavan tylsä taiteilijaromaani on hyvä tapa aloittaa.” Romaaneja on työn alla useampi. Lisäksi tekeillä on ohjaaja Mika Taanilan kanssa seitsemänosainen lyhytelokuvien sarja, jonka ensimmäinen osa on jo nähty useilla eurooppalaisilla elokuvafestivaaleilla. ”Se mitä tänään aamulla kirjoitin näkyy ehkä joskus viiden vuoden päästä. Jos näkyy ollenkaan.” ”Romaanit vaikuttavat ainakin aika hitailta kirjoitettavilta. Monta sanaa. Paljon kirjaimia.” ? Teksti Niklas Pelkonen Kuva Mikko Kuparinen KA S V O PASKA KOTISEUTU
OPISKELIJAT JYVÄSKYLÄ SINFONIA Heittäydy Jyväskylä Sinfonian monipuolisten musiikkielämysten vietäväksi ja osta opiskelijaystävälliset liput kevään konsertteihin Jyväskylän kaupunginteatterin lippumyymälästä tai netistä www.lippu.fi. Hinnat alk. 8 ? € www.jyvaskylasinfonia.fi Viimetippaliput saat lippumyymälästämme, Vapaudenkatu 36, Jyväskylä LISÄTIETOJA NETTISIVUILTAMME! jyvaskyla.fi/kaupunginteatteri SAAT SEN HÄMMÄSTYTTÄVÄN EDULLISESTI LIPPUMYYMÄLÄST ÄMME! OPISKELIJA,TULE TEATTERIIN VIIMETIPPALIPULLA! 6 6 Teksti MARSHALL BRICKMAN ja RICK ELICE Musiikki ja sanoitukset ANDREW LIPPA Perustuu CHARLES ADDAMSin alkuperäishahmoihin Ohjaus Jukka Keinonen Kapellimestari Lasse Hirvi Esitysoikeuksia valvoo: Näytelmäkulma Nordic Drama Corner Oy Viimetippahinta musikaaliin 17 € (norm. opisk.lippu 30 €) Viimetippahinta puhenäytelmää n 10 € (norm. opisk.lippu 22 €) OHJELMISTOSS A 14.5. SAAKKA! VIELÄ EHDIT NÄHDÄ. HEI! TIESITKÖ, ETTÄ JYVÄSKYLÄN KAUPUNGINTE ATTERI LÖYTYY MYÖS FRANKISTA!