Jyväskylän ylioppilaslehti 18. helmikuuta – 10. maaliskuuta 2013 53. vuosikerta 2 sattumalta suomeen KuKa päättää millainen taide on hyvää? näin Korjaat unirytmin yhdessä yössä sitsien sielu on sama ympäri maan
Pääkirjoitus 2 Jyväskylän Ylioppilaslehti 2/2013 K uten muitakin merkittäviä yhteisöjä, henkilöstövaihdokset ravistelevat Jylkkärin toimitusta näinä kuukausina. Vanha päätoimittaja siirtyi tammikuussa vihreämmille laitumille, ja valkoinen savu kiemurteli Ilokiven ikkunanpuitteista 31.1. Helmikuun alussa uusi päätoimittaja humpsahti suuriin saappaisiin korviaan myöten. Päätoimittajan ydintehtävien haltuunotto on lähtenyt käyntiin tehokkaasti, vaikka kymmenien salasanojen sisäistäminen ja poikkeuksellisen hankalan työpuhelimen käyttö ovatkin syöneet ennakoimattoman paljon aivokapasiteettia. Koska Jylkkärin päätoimittajan paikka on ehkä ainoa tehtävä, jossa n yliopistovuotta, y pääainetta ja x sivuainetta ihan oikeasti saattavat lisätä työssä tarvittavaa taustatietoa, uskon löytäneeni henkisen kodin hyväksi aikaa. Jylkkärin lukiJoille on tarjoiltu laatujournalismia jo pitkään, ja kovasta tasosta pyritään pitämään kiinni jatkossakin. Myös alkuhälinöiden vilskeessä uusi toimitus keskittyy olennaiseen, ja Jylkkäri takaakin korkeatasoisen journalismin palaavan lehteen heti, kun työergonomia on saaViime Viikkoina on kuulunut hirveästi metakeskustelua – keskustelua siitä, miten keskustelua kuuluisi käydä. Alkuperäisiä keskustelunaiheita on ollut kaksi: väkivaltaiset uusnatsit ja housuunpaskominen. Klikkauksista päätellen on tärkeämpää käydä verkkokeskustelua housuun paskantamisesta, mutta aloitetaan silti natseista. Olin pari viikkoa sitten kuuntelemassa Jyväskylän kirjaston luentosalissa, kun mies puukotti seinän takana toista miestä selkään. Se heitti omankin mielen ylikierroksille, mutta en olisi uskonut, että jo päivän kuluttua tapahtuneesta väännetään siitä kuka järjesti Mainilan laukaukset ja miksi Stalinin hirmuteoista vaietaan. Tämä on esimerkki siitä, miten vaikeaa on ajatella järkevästi, kun tunteemme sotkevat ajatuksiamme. Poliittisten linssien läpi maisema on mustavalkoinen ja vihollisia näkyy siellä missä niitä ei ole. Minua ei kiinnosta, kutsuvatko puukottajat itseään kansallissosialisteiksi, äärioikeistoksi vai patriooteksi. Väkivaltainen runkkari on väkivaltainen runkkari. Runkkareita tulee niin kauan kuin yhteiskunnassa on valuvikoja ja niitä tuskin korjataan toisia syyllistämällä ja Supon kriisioperaatiolla. Minä en väitä tietäväni mikä ratkaisu on, mutta veikkaan sen alkavan pyrkimyksestä ymmärtää kanssamme eri mieltä olevia ja heidän ongelmiaan. Sitten on se housuunpaskominen. Minä luin lapsena paljon huumorilehti Pahkasikaa. Muistan noin 10-vuotiaana hämmästelleeni lehdessä julkaistua sarjakuvaa, jossa huumorinlähteenä on syvästi kristinuskoinen ja lastansa raiskaava mies. Jos mikä tahansa suomalainen lehti julkaisisi sarjakuvan nyt, niin älytön huuto siitä helposti saataisiin aikaan. Ja kun yritän palata sen 10-vuotiaan pään sisälle, niin en usko, että se lapsi ainakaan viisastuisi siitä keskustelusta yhtään. Oman mielipiteen ilmaisu ei ole koskaan ollut niin helppoa ja suodattamatonta kuin nyt. Siinä tulee se harhaluulo, että mielipide on sanottava ääneen. Lopputuloksena sekä media että yleisö kiirehtii kilvan kommentoimaan, mitä paskantamisesta kertovasta jutusta tulisi ajatella. Onhan se viihdettä, mutta pitääkö kiihtyä? 10 000 vuotta korkeakulttuuria ja tässä tulos? En ole yhtään parempi. Olen riippuvainen verkkokeskustelun seuraamisesta ja siihen osallistumisesta. Haluan kuiville. Heittää läppärin järveen ja erakoitua. Liittykää minuun! Ollaan hiljaa ja annetaan muiden mölistä. Ja sitten, kun tehdään päätös puhua, niin puhutaan aidasta eikä aidanseipäistä. Eero Mäntymaa Valta vaihtuu Jylkkärissä Paskaa puhetta tettu kohdilleen ja lähin toimiva kahvinkeitin on paikallistettu. Uuden energian siivittämänä lehteen on tarkoitus kehitellä entistä monipuolisempia juttutyyppejä. Jos kielelläsi polttelee yhteiskunnalliseksi analyysiksi taipuva näkemys, älä tarjoa sitä nihkeillä avustajasopimuksilla kyykyttäville mediataloille! Ota sen sijaan juttupalkkioiden muodossa omasi pois Jylkkäriä avustamalla jos olet opiskelija, olethan joka tapauksessa lehden rahoittaja. PäätoimittaJan liSäkSi Jylkkärissä vaihtuu pian toimittaja. Toimituksessa uudelle työntekijälle taataan leppoisat työolot, paitsi silloin kun on kiire, ja bonuksena päätoimittaja lupaa siivota työpöydän vanhoista banaaninkuorista viimeistään työsuhteen toisella viikolla. Työ sujuu taatusti rennossa ilmapiirissä. Opiskelijamediassa myös valtavirtauutisoinnista poikkeavat ajatukset otetaan uteliaisuudella vastaan, vaikka lähtökohtaisesti arvostammekin sisäsiistiä linja-autokäyttäytymistä. Toimitus odottaa innolla hakemuksia, jotta Jylkkärin sivut saataisiin täytettyä vastaisuudessakin. Minna Tiainen paatoimittaja@jylkkari.fi Valkoinen saVu kiemurteli ilokiVen ikkunanpuitteista 31.1. 10 000 Vuotta korkeakulttuuria ja tässä tulos? Lähde opiskelemaan viestintää alan johtavassa yliopistossa Suomessa! Viestinnän, median ja teatterin yksikön (CMT) kaksivuotiseen maisterin tutkintoon valitaan opiskelijoita, jotka ovat suorittaneet (alemman) korkeakoulututkinnon sopivalta alalta. Vaihtoehtoina ovat Maisteriopintoihin haetaan erillisvalinnassa, jonka hakuaika päättyy 28.2.2013. Lisätietoja maisteriopinnoista: http://www.uta.fi/opiskelijaksi/ valintaperusteet/cmt/erillisvalinta/index.html HALUATKO MAISTERIKSI? Tampereen yliopisto tarjoaa monipuolisen, laaja-alaisen ja innostavan opiskeluympäristön. Yksin CMT:ssä on noin 900 opiskelijaa. Professoreita on 12 , opettajia ja tutkijoita useita kymmeniä. Lisäksi opetuksessa käytetään lukuisia ulkopuolisia asiantuntijoita. CMT:ssä koulutetaan muun muassa toimittajia sekä monipuolisia viestinnän ja kulttuurin asiantuntijoita. maisteriopinnot • visuaalisen journalismin • mediakasvatuksen • teatterin ja draaman tutkimuksen • journalistiikan • mediakulttuurin • puheviestinnän kanSan ääni PuHu SuuSi PuHTAAKSi. AnnA PALAuTETTA JA HERäTTELE KESKuSTELuA. www.JyLKKARi.fi/PALAuTE
3 Jyväskylän Ylioppilaslehti 2/2013 Jylkkärin toimitus: Opinkivi, 1. kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä jylkkari@jylkkari.fi Päätoimittaja: Minna Tiainen paatoimittaja@jylkkari.fi p. 045 137 1957 Toimittaja: Ilpo Puhakka toimittaja@jylkkari.fi p. 050 353 3362 Siviilipalvelusmies Jere Kyrö sivari@jylkkari.fi p. 050 353 2676 Kannen kuva: Jere Kyrö Painos: 7000 kpl Painopaikka: I-Print Oy, Seinäjoki p. 06 4186750 ISSN 0356-7362 Kartalla 3-4 uutiset: Kun tohtorista tulee perustutkinto 5–6 kampus: Kuka päättää, mitä on hyvä taide? 6 kolumni: Gradu synnytyskanavassa 8 kampus: Uusi päätoimittaja esittäytyy 10–12 keskiaukeama: Sitseilyä ympäri Suomen. Grilli21: seminaarinkatu 34 ma-ti: 11-24 ke-to: 11-02 pe: 11-05 la: 12-05 su: 12-24 Ks. Puistokadun Grilli21. Grilli21: puistokatu 21 ke-to: 18-01 pe-la 20.30-05 su 17.30-24 Perinteistä grillimättöä. Plussaa siitä, että kaikki pihvit valmistetaan itse ja kasvissyöjätkin on huomioitu. Jylkkäri listasi Jyväskylästä ruokapaikkoja, jotka pysyvät avoinna kello 23 jälkeen. Gastropub Jalo asemakatu 2 ma-la 15-02 (keittiö kiinni klo 01). Astetta fiinimpää ja kalliimpaa yömättöä. Paikkaan ei kannata yrittää pahimmassa tuiskeessa, vaan nauttia aterioinnista ja sitten jatkaa juhlintaa Jyväskylän yöelämässä. sakura Gawa: Väinonkatu 26 yö-takeaway pe-la: 23-05 la-su: 23-05 Taattu yöaasialainen, josta saa alle kympillä suhteellisen täyttävän annoksen kotiin vietäväksi tai kadulla ahmittavaksi. Grilli21: yliopistonkatu 15 pe: 20.30-05 la: 20.30-05 su: 22-05 Ks. Puistokadun Grilli21. shell Veturi hannikaisenkatu 24 auki 24 h ABC Burgerin perinteistä grilliruokaa. Kallista, mutta elämä on. rentukka: taitoniekantie 9 ke-la 18-02, tapahtumailtoina 18-03. Keittiö suljetaan klo 22, jonka jälkeen tarjolla on muun muassa panineja ja dippikoreja. Tule avustajapalaveriin! 19.2. 12.3. 3.4. Jylkkäri järjestää avustajapalaverin aina lehden ilmestymistä seuraavana tiistaina Opinkiven saunalla klo 14.00 16.00. Mitään aiempaa kokemusta emme edellytä, vaan olemme paikalla auttaaksemme mahdollisimman monia luomaan itse kaupunkiin sellaisen lehden, mitä opiskelijat haluavat tehdä ja lukea. ”YlIOPPIlaSlehden KaKKa-arTIKKelI OSOITTaa MInulle vaIn Yhden aSIan, YhTeISKunnaSTaMMe On TulluT lIIan SallIva Ja hYväKSYvä.” Viestinnän asiantuntija Jussi Lähde Iltalehdessä
Uutiset 4 Jyväskylän Ylioppilaslehti 2/2013 Philipp Lehmann on ollut bioja ympäristötieteillä jatkoopiskelijana nelisen vuotta. 55 maisteria, 22 tohtoria. Vuonna 2012 Jyväskylän yliopiston bioja ympäristötieteiden laitos laski työmarkkinoille huikean korkeasti koulutettuja ammattilaisia. Jyväskylän yliopistolta löytyy useita aloja, joilla tohtoreita valmistui viime vuonna kolmasosa tai jopa lähes puolet maistereiden määrästä. Biotieteiden lisäksi muun muassa fysiikan ja tietotekniikan laitoksilla jaettiin suhteellisesti suuret määrät tohtorinhattuja. Erityisesti biotieteillä tilanne näkyy, kun valmistuneet hakevat töitä. Evolutiivisen ekofysiologian jatko-opiskelija Philipp Lehmann kertoo kuulleensa, että jotkut työnantajat odottavat työnhakijalta jopa useampaa maisterin tai tohtorin tutkintoa. “Koska näitä tyyppejä on, niin työnantajat pyrkivät hankkimaan tosi kovasti koulutettuja”, hän arvelee. Lehmann uskoo, että työnantajat suosivat tohtoreita sellaisissakin töissä, joihin maisterin tutkinto riittäisi. Tilanne on tuttu myös bioja ympäristötieteiden laitoksen johtajalle Jari Ylänteelle. “Onhan sellaista ollut, että on työpaikka, jossa on vaatimuksena maisterin tutkinto, mutta tohtori on mennyt ohi”, hän sanoo. Esimerkiksi tutkimusja kehitystehtävissä tohtorin tutkinnon hyödyt on helppo ymmärtää. Koulutusinflaatiosta kertoo kuitenkin se, että tohtorien lisäksi myös muita alalta valmistuneita on päätynyt hakemaan koulutustaan vastaamatonta työtä. Ylänteen tietojen mukaan ainakin Keski-Suomessa osa maistereista on hakenut ammattikorkeakoulusta valmistuneille kaavailJYYn edustaJisto on päättänyt, että ylioppilaskunnan kulttuuritila siirtyy Ilokiven alakerrasta Opinkiven kellariin. Muutto tapahtuu todennäköisesti vuoden 2015 alkupuolella. Kulttuuritilan siirtyminen liittyy Ilokiven tulevaan remonttiin, jonka on tarkoitus alkaa keväällä 2015. Remontin jälkeen Ilokiven alakerrasta tulee todennäköisesti lounasravintolan keittiö, ja lounasravintolan nykyinen kerros tulee kokonaisuudessaan ruokailijoiden käyttöön. Rakennuksen yläkerta puolestaan päätyy ainakin osittain JYYn sihteerien tiloiksi. Ilokiven remontti tulee maksamaan arviolta 8 9 miljoonaa euroa, minkä lisäksi Opinkiven kellarin remontoiminen kulttuuritoiminnan käyttöön maksaa todennäköisesti noin 900 000 euroa. “Tästä jää oikeastaan vain tämä ulkokuori”, JYYn pääsihteeri Sami Tuori viittaa Ilokiveen. Remontti nostanee myös ylioppilaskunnan jäsenmaksua. Tällä hetkellä arvioidaan, että vuonna 2017 maksu nousee 10 20 eurolla. Minna Tiainen päristötieteissä ulkopuolista rahoitusta on ollut saatavilla runsaasti, ja laitos on tutkimusorientoitunut. Ja toisin kuin esimerkiksi tietoteknikoille, bioja ympäristötieteilijöille ei ole riittänyt tarpeeksi työpaikkoja varsinkaan Jyväskylän alueelta. Ylänne kannustaisikin valmistuneita lähtemään muille paikkakunnille tai jopa ulkomaille. “Eihän me kouluteta Keski-Suomea varten ihmisiä”, hän toteaa. tohtori perustutkintona Ylikoulutus. Tietyillä aloilla koulutetaan valtavia määriä tohtoreita. Kun suuri osa valmistuneista hakee töitä miekan ja hatun kanssa, olot voivat olla tukalat maistereille. JYYn kulttuuritila opinkivelle teksti Minna Tiainen kuvat Jere Kyrö Jere Kyrö Ilokiven alakerta siirtyy lounasravintolan keittiön käyttöön. tuja työpaikkoja. Työllistymisvaikeudet siis valuvat alaspäin koulutusasteikolla. Vaikka biotieteissä koulutetaan runsaasti tohtoreita kautta Suomen, tilanne voisi olla vaikeampikin. Ylänteen mukaan ulkomailla on vielä Suomeakin yleisempää, että yritykset edellyttävät asiantuntijoiltaan tohtorin tutkintoa. tohtoreita on koulutettu paljon, koska siihen on ollut varaa. Bioja ymEhdottomastI tämä on vaLtIon kannaLta omaan jaLkaan amPumIsta.
5 Jyväskylän Ylioppilaslehti 2/2013 Maan ystävät joutui pulittamaan kolmituntisen lumiukkotempauksen järjestämisestä Jyväskylän Kirkkopuistossa lähes 300 euroa. Kaupunginpuutarhuri Vesa Lehtinen antoi tapahtumalupaa kysyttäessä tilaisuuden hinnaksi 222 euroa ja 70 euron käsittelymaksun. “Jyväskylän kaupunki perii tapahtumaluvista maksun. Hinnat on kaupunkirakennelautakunta vahvistanut tänä vuonna.” “Meistä tämä on aivan pöyristyttävää. Miten voi lumiukkojen tekemisestä joutua näin paljon maksamaan? Tilaisuutta on järjestetty vapaaehtoisvoimin nollabudjetilla”, kertoo Maan ystävien jyväskyläläisaktivisti Vilhelmiina Alaoja. Maksu maksettiin lopulta Polttava kysymys -ilmastokampanjan valtakunnallisesta budjetista. Kampanjan koordinaattorin Meri Pukarisen mukaan millään muulla 12 paikkakunnasta ei ole tullut tietoon, että vastaavia maksuja olisi jouduttu maksamaan. ”Esimerkiksi Helsingissä eduskuntatalon edustalla järjestetystä päätapahtumasta ei tullut lainkaan paikkakustannuksia. Meistä tämä Jyväskylän maksu oli todella omituinen, mutta käsitimme, että se olisi pakollinen,” Pukarinen sanoo. Jos tapahtuma olisi järjestetty mielenosoituksena yleisötilaisuuden sijaan, mitään maksuja tuskin olisi tullut. “Minulta on haettu tapahtumalupaa Kirkkopuistoon. Mielenosoitukset käsittelee poliisi”, Lehtinen kertoo. Lumiukkotempaus on osa Polttava kysymys -kampanjaa, jolla ajetaan ilmastolakia Suomeen. Ilpo Puhakka suuria eroja laitoksittain Lumiukkotempaus Jyväskylässä tuli kalliiksi Tohtoreiden määrät vaihtelevat Jyväskylän yliopistolla merkittävästi tiedekunnasta ja laitoksesta toiseen. Kaikista tiedekunnista suhteellisesti vähiten tohtoreita tuotti viime vuonna kasvatustieteiden tiedekunta, josta valmistui 12 tohtoria ja 255 maisteria. Suhteellisesti paljon tohtoreita valmistui viime vuonna sen sijaan bioja ympäristötieteiden laitoksen lisäksi muun muassa fysiikan, kemian ja tietotekniikan laitoksilta. Fysiikalta valmistui viime vuonna 37 maisteri ja 11 tohtoria, tietotekniikalta 44 maisteria ja 11 tohtoria. Kemialta valmistui 13 tohtoria 33 maisteria kohden. Runsas ulkopuolinen tutkimusrahoitus on suurten tohtorimäärien taustalla myös fysiikan ja tietotekniikan laitoksilla. Näillä aloilla työllisyystilanne näyttää kuitenkin erilaiselta kuin biotieteissä. Fysiikan laitoksen johtaja Jukka Maalampi sanoo, että valmistuneet löytävät mukavasti työpaikkoja, vaikkei laitos pystykään ottamaan kovin monia tohtoreistaan myöhemmin post doceiksi. Myös tietotekniikan laitoksen johtajan Tuomo Rossin mukaan työpaikkoja löytyy niin hyvin, ettei tohtorien suuri määrä ole ongelma. Tietotekniikalta valmistuvat maisterit päätyvät useimmiten työelämään, ja suurin osa laitoksen tohtorikoulutettavista tulee muualta. Väitöskirjatutkijoita haalitaan kansainvälisten verkostojen avulla, minkä lisäksi jatko-opiskelijoita siirtyy oppiaineeseen myös muista tiedekunnista. Rossi on tyytyväinen tilanteeseen. “Yritetään pitää samaa tahtia yllä jatkossakin”, hän toteaa. Kemian laitoksella viime vuoden suuri tohtorimäärä on laitoksen johtajan Jan Lundellin mukaan poikkeuksellinen tilastopiikki. Se johtuu siitä, että aiemmin aloittaneita jatko-opiskelijoita viime aikoina on usutettu valmistumaan. Lehmann on samoilla linjoilla. Hän epäilee, että tohtorin tutkintoon jatkaminen on monille yksinkertainen tapa pysyä Jyväskylässä ja välttää työttömyys. “Luulen, että monelle tohtorin tutkinto kotiyliopistossa on helppo tie ulos. Sillä pelaa pari vuotta aikaa”, hän toteaa. LehMann huoMauttaa, että nykytilanne haaskaa valtion resursseja. Opiskelijat puurtavat yliopistolla vuosia pidempään kuin olisi monien myöhempien työtehtävien kannalta välttämätöntä. Näin työurat lyhenevät. “Ehdottomasti tämä on valtion kannalta uskomattoman paljon omaan jalkaan ampumista”, hän toteaa. Jatkossa tilanteeseen saattaa olla tulossa muutos. Ainakin Suomen Akatemia suuntaa tutkimusrahoitusta entistä enemmän jo väitelleille tutkijoille. Ylänteen mukaan muutos alkaa hiljalleen näkyä yliopiston käytävillä. LehMann ei valinnut jatko-opintoja ostaakseen itselleen miettimisaikaa. Tutkimus on vienyt hänet mennessään, ja kovasta kilpailusta huolimatta hän tahtoo jäädä tutkijaksi yliopistolle. Oppilaitoksen vaihdos on silti edessä: Lehmann aikoo suunnata väitöksensä jälkeen ulkomaille. Sinne, mistä muidenkin tohtoreiden kannattaisi ehkä alkaa katsella työpaikkoja. Kuviskuviskuviskuvis ksjdjrie rh re whtiu45t u5hug ret4y ger yewrt erwtuyeferg tohtori perustutkintona teksti Minna Tiainen kuvat Jere Kyrö Tohtoreita suhteessa maistereihin 2012 Matemaattis-luonnontieteellinen ala Bioja ympäristötieteet 12 % 34% 40 % JyväskyLän yLiopistosta valmistui viime vuonna moninkertaisesti enemmän maistereita kuin tohtoreita. tiedekunnista suhteellisesti eniten tohtoreita tuotti matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta. Laitoksista suhteellisesti eniten tohtoreita tuotti viime vuonna bioja ympäristötieteiden laitos. Jan Lundell Tuomo Rossi ANTTi-JuSSi LAKANeN
Kampus 6 Jyväskylän Ylioppilaslehti 2/2013 M useologian professori Janne Vilkuna ei halua heti vastata kysymykseeni siitä, miksi jostain tulee kulttuuriperintöämme. Ennen kuin hankalaa aihetta voi alkaa pohtia, pitää yrittää hahmottaa jotain vähintään yhtä monimutkaista: mitä kulttuuriperintö tarkoittaa? Jo melkein kaksikymmentä vuotta Jyväskylän yliopiston museon johtajana toiminut Vilkuna näyttää tietokoneeltaan kuvaa, jossa nainen seisoo tunnistettavan vanhan nähtävyyden edustalla matkaopaskirja kädessään. Ruutuun ilmestyy teksti: ”Missä on kulttuuriperintö?” Pian ruudulla on myös nuoli, jonka kärki osoittaa naisen päähän. Siellä on kulttuuriperintö. ”Hyvinkin moni asia voi olla kulttuuriperintöä, mutta vasta kun yhteisö virallisesti tai epävirallisesti hyväksyy sen sellaiseksi, niin se on kulttuuriperintöä. Se liittyy yhteisön arvoihin”, Vilkuna täsmentää. Vaikka kulttuuriperintö on yhteisön merkittäväksi hyväksymää kulttuuria, valta nostaa esimerkiksi tiettyjä taideteoksia suuren yleisön arvioitavaksi on harvojen käsissä. ”Museoissa he, jotka päättävät kokoelmista ja niiden kartunnasta, ovat melkoisia vallan haltijoita. He päättävät, millainen menneisyys tulevaisuudessa on.” Vilkuna viittaa kommentillaan siihen, että tietyt ihmiset subjektiivisine mielipiteineen valitsevat taidegallerioihin pystytettävät näyttelyt ja nostavat näin tietyt taiteilijat parrasvaloihin. Jotain arvokasta ja toisenlaisten käsitysten mukaan hyvää taidetta jää varmasti piiloon. Saattaa siis olla sattuman kauppaa, kenen taiteesta tulee arvostettua – osa kulttuuriperintöämme. ”Kun taiteilijasta on tehty näyttely, niin välittömästi näkee, että hinnat ja arvostus pomppaavat. Kun virallisesti viisas ihminen toteaa, että tämä on hyvä, niin sitten se on hyvä. Vaikka se ei aina välttämättä olisi.” Arkkitehtuurin suurten nimien, kuten Alvar Aallon, suosion ja maineen rakentuminen on hämärämpää kuin se, miten taiteilijoista tulee arvostettuja. Aikaisemmin suunnittelukilpailun voitto saattoi tuoda arkkitehdin suuren yleisön tietoon ja arvostukseen. Myös arkkitehtuurissa valta määritellä hyvä on harvojen käsissä. ”Myöhemmin on havaittu Arkkitehti-lehden olevan sellainen, että siellä he, jotka valitsevat esiteltävät rakennukset, käyttävät sitä valtaa, Vilkuna kertoo. ”Suomessa on tällainen tilanne. Arkkitehti-lehti on ihan ylitse muiden. Jos joku ei saa taloaan sinne, niin on katkera.” Vilkuna antaa esimerkin siitä, kuinka jonkin tietyn aikakauden taidekäsitys voi olla yhden ihmisen subjektiivisen mielipiteen tulosta. ”Meillä oli aikoinaan Ateneumissa tunnettu henkilö, professori Leena Peltola, joka hankki nimenomaan nykytaidetta. Kaikki muut kulkivat katsomassa, mitä hän hankki. Jos joku tutkii suomalaisten taidemuseoiden kokoelmista suomalaista taidetta 1960ja 1970-luvuilla, siellä näkyy Peltolan käsitys. Se vie ihan metsään. Kaikki menivät hänen perässään”, Vilkuna kertoo. ”Yhdellä ihmisellä on valtava vaikutus. En keksi ketään muuta niin vaikuttavaa kuin Leena Peltola oli. Hänellä oli hyvä taidemaku monen mielestä.” Janne Vilkuna toimii professorina Jyväskylän yliopiston Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella. teksti Kaisa Murtoniemi kuvat Jere Kyrö Marleena Mustola Virallisesti viisaat määrittävät hyvän taiteen kulttuuri. Taidemuseoiden kokoelmiin hankitaan vain hyvää taidetta. Museoissa piileekin valta vaikuttaa siihen, millaista taidetta aikakaudellamme yleisesti arvostetaan ja mistä tulee kulttuuriperintöämme.
Jälkikirjoitus 7 Jyväskylän Ylioppilaslehti 2/2013 G radun teossa tärkeintä on asettaa itselleen selkeitä tavoitteita ja aikataulu, jossa työ etenee. Tee sen eteen edes jotain päivittäin. Sinnikkäällä työllä ja hyvällä suunnittelulla gradu valmistuu kyllä, rivi kerrallaan.” Gradun teon kultaisia ohjeita niiltä, jotka ovat omasta tuskastaan jo suoriutuneet. ” Ei se nyt niin kamalaa ollut”, voi sanoa jälkeenpäin lähes mistä tahansa. Vaikka synnytyksestä. Olen kyllä lapseton, mutta pakkohan sen on olla ihan hirveää. En ole maisterikaan. Gradu on jäänyt synnytyskanavaan. Hapenpuute on jo alkanut tehdä tuhojaan. Päätän kirjoittaa tavoitteeni paperille, jotta ne olisivat selkeämmät. 1.Herää aamulla! kirjoitan. Luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta ei useinkaan ole. Päädyn rajaamaan aamun mihin tahansa kellonaikaan ennen puolta päivää. 2. Pukeudu joka päivä. Pukeutumiseksi ei lasketa sitä, että laittaa toppavaatteet pyjaman päälle piipahtaakseen lähikaupassa. avaan gradutiedoston kahdeksan kuukauden tauon jälkeen ja ihmettelen, kuka sen on kirjoittanut. ”Tässä työssä selvitän, millaisia aiheita aineistoon on valikoitunut”, kirjoittaja vakuuttaa. Tekstiä on yhtä hämmentävä lukea kuin sitä tunteellista tekstiviestiä, jonka lähetin sunnuntain vastaisena yönä viiden maissa aivan liian monen shotin jälkeen. Paitsi että tekstiviestille voi nauraa. Kirjastossa innostun. Olo on kuin Neiti Marplella jäljittäessäni teoksia hyllyväleistä. Yksikään kirja ei jää löytymättä. Lukuun ottamatta sitä, josta aineistohaku tylysti ilmoittaa sen olevan Kanavuoren varastossa. Mikä on Kanavuoren varasto ja miksi ihmeessä koko kirjaston ainut kappale usein siteeratusta kirjasta on viety sinne? Kotona pöydän kulmalle kasattu kirjapino näyttää vaikuttavalta. Selailen kirjoja. Liimaan post-it-lapun kaikille niille sivuille, joihin kannattaisi ehkä myöhemmin palata. seuraavana Päivänä lähetän professorille melko epätoivoisen sähköpostiviestin, jossa anelen vinkkejä työn edistämiseksi. Proffa jaksaa tsempata. Merkkaan kalenteriini hymynaaman merkiksi siitä, että tämäkin päivä oli gradupäivä. Sain nimittäin sähköpostista selkeän suunnitelman jatkoa varten. Tai oikeastaan ymmärsin, että joudun tekemään aika paljon uudestaan. Tekemisen meininki kuitenkin! Emmi Tuomisto Hyvää gradupäivää! vilkunan mukaan upeaa kulttuuriperintöä voi mennä helposti hukkaan, kun joku ei ymmärrä mistä on kyse. Tällä hetkellä häntä huolettaa esimerkiksi Jyväskylän lyseon kohtalo. ”Raha konsultoi liikaa. Ei ymmärretä, että se on vain väline. Siitä on tullut koiran häntä, joka heiluttaa koko koiraa.” Taidemaailman valtaapitäviltä professori toivoisi vähemmän elitististä lähestymistapaa. Hän haluaisi, että esillä olisi myös huonoja töitä hyviltäkin taiteilijoilta. ”Epärehellistä tehdä ihmisestä näyttely, kun näytetään vain hyvät työt, eikä lainkaan aallonpohjia. Olisi sankarillisempaa näyttää, että ihmisellä on vastoinkäymisiä ja hän joutuu ottamaan uusia suuntia”, Vilkuna sanoo. ”Olisi hienoa, jos joku taidemuseo uskaltaisi näyttää heidän mielestään huonoimmat työt, ne aallonpohjat. Mutta siitähän nousisi tietysti kauhea meteli”, hän toteaa. Janne Vilkunan mielestä Jyväskylän lyseon lukiorakennus on arvokasta kulttuuriperintöä. teksti Kaisa Murtoniemi kuvat Jere Kyrö kulttuuriPerintö z z Kulttuuriperinnölläztarkoitetaanzaineellistazjazaineetontazhistoriaamme:zesineitä,zrakennuksia,z ympäristöjä,zpuhuttuazperinnettäzjaztapoja. z z Kulttuuriperintömmezavullazhahmotammez kulttuuriamme,zihmistenz elämääzerizaikoinazsekäz omaazitseämme. z z Suomenzperustuslakizsanoo,zettäzvastuuzkulttuuriperinnöstäzkuuluuz kaikille.z z z Vuonnaz1986zperustettuzSuomenzKulttuuriperinnönzSäätiözpyrkiizvaalimaanzkulttuuriperintöäzjaz lisäämäänzsuomalaistenz tietouttazsiitä.z Lähde: www.museoLiitto. fi & www.kuLttuuriperinne. com Kun Virallisesti Viisas ihminen toteaa, että tämä on hyVä, niin sitten se on hyVä. VaiKKa se ei aina Välttämättä olisi. olo on Kuin neiti marplella JälJittäessäni teoKsia hyllyVäleistä. harva taulu saa kulttuuriperinnön asemaa. Kuva taideja kehyskeskuksesta. historia huokuu seminnarinmäen vanhoista rakennuksista.
Kampus 8 Jyväskylän Ylioppilaslehti 2/2013 Elina lappalainEn, Sofi Oksanen, Johannes Linnankoski ja moni muu aloitti torstaina 31.1 vaiherikkaan kiertomatkan yliopiston kirjastolta. Yliopisto järjesti 150-vuotisen taipaleensa kunniaksi Bookcrossing-tapahtuman, jossa 70 kirjaa annettiin halukkaille luettavaksi ja edelleen eteenpäin annettavaksi. Kirjat liittyivät tavalla tai toisella Jyväskylän yliopistoon tai Jyväskylään. Etenkin moni uudemmista kirjoista oli Jyväskylän yliopiston opiskelijoiden tai tutkijoiden kirjoittamia. Leila Avikaisen käteen tarttui Johannes Linnankosken Laulu tulipunaisesta kukasta. “Koska en ole koskaan lukenut sitä, ja se on kuitenkin ensimmäinen kirjallisuutemme bestseller”, hän perustelee valintaa. Avikaisen mielestä tapahtuma oli tervetullut. Hänellä on jo ajatus siitä, mihin Linnankoski seuraavaksi päätyy. Jos tukkilaisromanssit kiinnostavat, kannattaa suunnata lähiviikkoina Helsingin lentoasemalle. Minna Tiainen “Kirjoittakaa meille” teksti Ilpo Puhakka kuva Jere Kyrö päätoimittaja. Jylkkäriin valittu filosofian maisteri Minna Tiainen hiihtää ja nauttii suunnittelutyöstä. Yliopisto vapautti kirjat Jylkkärin uusi päätoimittaja toivoo Jylkkäriin aktiivista avustajakuntaa. Kirjapöytä keräsi alkuunsa parisen kymmentä kiinnostunutta. K un JYYn edustajisto oli toimittanut hikisen valintaprosessin, uusi päätoimittaja Minna Tiainen aloitti perusteellisen sukelluksen Jylkkärin käytäntöihin. Ylä-Ruthilla ja Vakiopaineessa käynnistynyt harjoittelu jatkuu nyt Opinkiven toimituksella. “Entinen toimitus on saanut tämän pyörimään niin hyvin, että pitää vaan yrittää päästä pyörään itse mukaan. En ole ennen toimittajan pestiä Jylkkärissä käyttänyt edes mäkkejä, joten nyt ensimmäinen tavoite on saada lehti painoon ajoissa.” Lehtityötä Tiainen on tehnyt jo pidempään parissa sanomalehdessä. Opiskelijalehteen hän halusi, koska aiheet koskevat ja kiinnostavat enemmän myös itseä. “Olen aina tykännyt koordinointija suunnittelutyöstä, ja ajattelin että se sopisi minulle,” Tiainen kertoo syyksi hakea päätoimittajaksi. UUsi päätoimittaja haluaa kehittää lehden sisältöjä ja verkkojulkaisutoimintaa. “Uutistoiminta on jo ollut sen verran korkeatasoista, että sen parantamisesta en ala hehkuttamaan, mutta muun tyyppisten juttujen kehittämiseen voisi panostaa. Voisi myös katsoa, olisiko mahdollista saada päivitettyä verkkoa vähän nopeammin. Siten, että jos jotain kampuksella tapahtuu, niin Jylkkärin sivuilta voisi saada lisätietoa.” Nopeasti edessä on myös uuden toimittajan valinta. “Joku uutissuuntautunut tyyppi, jolla on omat verkostot ja joka tuntee yliopistoyhteisöä, olisi hyvä. Sellainen joka itsekin tuottaa ja miettii, ettei tarvitse sanella tehtäviä.” Tiaisen mukaan olisi toisaalta hyvä, jos tulevan toimittajan työrytmi olisi lähellä omaa. “En ole pidemmän päälle viimeisen hetken puurtaja. Hermostun sellaisesta liikaa. Olen enemmän aamupäiväaktiivinen ihminen.” tiaisEn voi bongata matkalla Kortepohjan ja kampuksen väliltä tai esimerkiksi Laajavuoren hiihtoladuilta. “Muut vapaa-ajan mahdollisuudet pitää vielä löytää, kun on päässyt paremmin asettumaan.” Tiainen on reissannut viime ajat, koska edellinen työ oli Lahdessa, opinnot Jyväskylässä ja osa kaveripiiristä Saksassa. Hän toivoo, että Jylkkärin lukijat alkaisivat myös kirjoittaa entistä enemmän lehteen. “Olisi kivaa saada mahdollisimman monenlaisia opiskelijoita mukaan joka puolelta kampusta. Ei kannata ajatella, että journalismi olisi liian vaikeaa. Jos joku on vierasta, niin voidaan auttaa täällä toimituksella.” Jyrockin esiintyjät selvillä tämän KEvään Jyrockin ohjelmisto on vihdoin tiedossa. Lavalle nousee tänäkin vuonna niin ulkomaalaisia kuin suomalaisia bändejä. Edellisiä edustavat muun muassa Moonface with Siinai ja The Colors of Bubbles, jälkimmäisiä muun muassa Hidria Spacefolk, Kemmuru, Plutonium 74, The Flaming Sideburns, Black Lizard, PK Keränen, Mopo, Tuuttimörkö ja Betrayal at Bespin. Jyrockin päiväklubilla Vakiopaineessa esiintyvät Virta-bändi sekä 23:23. Päiväklubi järjestetään 20.4. Jyrock Preheat’13 ennakkoklubilla 15.3. Freetimessä esiintyvät Zebra and Snake, Merries ja ?. Festivaalia vietetään 19. 20.4. Lipunmyynti alkoi 4.2. Minna Tiainen 24/7-atk-luokalle etsitään paikkaa sEminaarinmäEn A-rakennuksessa vuorokauden ympäri opiskelijoiden käytössä ollut mikroluokka muutettiin viime kesänä vahtimestareiden väistötilaksi. Sen jälkeen vastaavaa tilaa ei yliopistolla ole ollut käytössä. “Tilalle oli jo sovittu uusi tila Agorasta, joka olisi ollut mahdollinen. Agoran piste ei kuitenkaan vielä ole toteutunut taustalla on monta tilajärjestelyä ja muutosta”, tilapalvelujohtaja Suvi Jokio kertoo. Kyselyjä luokasta on tullut sen verran, että heti kun sopiva tila löytyy, sellainen aiotaan ottaa käyttöön, tilaja it-palveluista luvataan. Jyyn koposihteerin Susanna Koistisen mukaan opiskelijoiden vuorokauden ympäri käytössä olevia tiloja on jo suunnitteluvaiheessa kaavailtu yliopiston uudisrakennuksiin Ruusupuistoon ja Mattilanniemeen. Ilpo Puhakka Nimienkeruu perustulon puolesta pärähti käyntiin jYYnKin kannattaman perustulokansalaisaloitteen nimienkeruu on alkanut. Aloitteessa esitetään, että Suomessa otettaisiin käyttöön vähintään nykyisen perusturvan vähimmäisetuuksien suuruinen kaikille täysi-ikäisille maassa pysyvästi asuville maksettava perustulo. Aloitteen kannattajaksi voi käydä rekisteröitymässä osoitteessa www. kansalaisaloite.fi/fi/aloite/44. Jylkkärin mennessä painoon kannattajia oli kertynyt noin 6700. Aloitteen on saatava 50 000 kannattajaa heinäkuun loppuun mennessä, jotta se päätyisi eduskuntakäsittelyyn. Kansalaisaloite.fissä paljon kannattajia ovat keränneet myös aloitteet kannabiksen käytön ja hallussapidon rangaistavuudesta luopumisesta, tekijänoikeuslain järkeistämisestä ja kansanäänestyksen järjestämisestä EUjäsenyydestä eroamiseksi. Ilpo Puhakka Yleisöä viime vuoden Jyrockissa. minna tiainEn z z 25-vuotias z z Maisterinztutkintozenglanninzkielestäzviimezkesänäzjazkandidaatinztutkintoz journalistiikasta z z Jatko-opinto-oikeuszsoveltavaanzkielitieteeseen z z TyökokemustaztoimittajanazEtelä-SuomenzSanomistazjazItä-Hämez-lehdestä z z Suomen,zenglannin,zsaksanzjazruotsinz kieletzsujuvat z z AsunutzJyväskylässäzreilutzkuusizvuotta MARiKA nURMELA JERE KyRö
In english 9 Jyväskylän Ylioppilaslehti 2/2013 “Kirjoittakaa meille” teksti Tiina Saari kuva Mika-Matti Taskinen ”Dangers of farright extremism underrestimated” fascism. Extreme right groups appear to be getting more and more active in Finland. Li Andersson and Mikael Brunila were in Jyväskylä in order to present their book about the extreme right wing. “ The atmosphere in Finland is now receptive to the radicalism of the extreme right. Groups of Neo-nazis have earlier been small and silent, but now they have become active”, the chairman of the Left Youth of Finland Li Andersson and the student and free journalist Mikael Brunila claim. Together with the ex-Chairman of the Left Youth Dan Koivulaakso, they investigated the history and movements of the neo-Nazi scene in Finland and published the book in November last year. The Extreme Right in Finland describes the environment where current extreme right-wing movements have arisen. Andersson and Brunila criticize both the media and the police. The authors take as an example the tragedy at the Utøya island. The Norwegian mass murderer Anders Behring Breivik has said the attacks on the 22th of August in 2011 were justified because his victims were traitors embracing multiculturalism. Andersson emphasizes that the police should have paid more attention to Breivik’s contacts. “He is not the only one who thinks like this.” Andersson and Brunila say it looks like the Finnish Security Intelligence Service (Supo) is underestimating the danger of extreme right groups. “They should take this more seriously. They are surprisingly unaware of the extreme right groups. Because those are not a national security risk, they are not paid so much attention.” Andersson and Brunila say that the life of national socialists should be made difficult by researching their backgrounds and connections. “Who are they? What is fascism? The concepts which are used at the moment are insufficient.” The authors think that hate speech in our society should be studied more carefully. “We should research, observe and reveal. Our book is still superficial.” The righT-wing party True Finns is today one of Finland’s biggest political parties. “Some of the members have a background in the right wing Finnish Sisu organization”, Brunila points out. Andersson and Brunila also criticize the way politicians speak nowadays. “They can say surprisingly racist things. Then the media speaks about it for a while, but afterwards it fades away and nobody remembers it any more.” anDersson anD Brunila were discussing their book in the Jyväskylä city library on 30.1. The session was interrupted by probably three activists from a far-right extremist group. Brunila and Andersson were already aware of the possible aggression towards themselves: Andersson has been threatened before. O ur fair university is celebrating a sesquicentennial of sorts this year. If you count back to the days when it was a newly founded Teacher College, you will find out that this school has been around for 150 years, which is almost venerable, at least by North American standards. Established just southwest from the center of what was essentially an Imperial trading post of minor importance, the institution had the distinction of not only being the first Finnish Teacher College in the Russian Empire, but also the first in the whole wide world. Located in the Jyväskylä sub-region of the province of Central Finland, the university has grown a bit since those early years when the entire staff numbered 16 and an enrollment of 49 students. Jyväskylä has also grown a bit since then, partially due to the presence of the university. After a quick bit of figuring, I reckon that the livelihoods of approximately 20 percent of the cities bartenders rely upon the presence of the university students and staff. The university has also fulfilled its aesthetical responsibilities by allowing architects to project their creative mediocrity on the campus itself. One must also be sure to mention the hundreds of thousands of work hours that have been provided to companies specializing in the remodeling of structures suffering from Sick Building Syndrome. The institution is a magnet of sorts, attracting intellectuals and eggheads to what would otherwise be just another semi-rural Scandinavian mill town. Its very presence has made Jyväskylä a city where people actually kind of want to live. The university has also been doing its part in the fostering of a multicultural Finland. The shining halls of our temple of knowledge have been attracting foreigners to Central Finland for generations now, and some have gone so far to leave their genetic markers in the native population. So take a moment to think about the significance of 150 years of education on Seminary Hill, and next time you see a group of young people reeling down the streets in patchcovered coveralls, spilling their beers on themselves and their friends, remember – they represent the past, present and future of this fine educational facility. Willie Lahti The author feels that the university should buy us all a drink to commemorate such a momentous occasion. 150 years The insTiTuTion is A MAgneT of sorTs, ATTrAcTing inTeLLecTuALs And eggheAds To whAT wouLd oTherwise Be JusT AnoTher seMi-rurAL scAndinAviAn MiLL Town.
10 Jyväskylän Ylioppilaslehti 2/2013 Sjung hopp faderallan lej! SitSit. Ylioppilaat ovat syöneet, juoneet ja laulaneet niin kauan kuin yliopistoja on ollut olemassa. Kiersimme sitseillä ympäri Suomen ja huomasimme, että erilaisista tavoista huolimatta sitsien sielu on joka puolella yhä sama. teksti ja kuvat Aino Elomäki ja Emmakaisa Jokiniemi S Sitsien historia Suomessa osoittautui melkoisen sotkuiseksi vyyhdiksi. Jotkut väittävät sitsien pohjaavan ruotsalaisiin rapujuhliin, toiset taas saksalaisten ylioppilaiden ilonpitoon. Teekkaripiireissä liikkuu vaihtelevia urbaanilegendoja sitsien alkuperästä. Jokainen uskoo tuoneensa perinteen Suomeen, mutta faktatietoa on hyvin vaikeaa löytää. Jyväskylän yliopiston historoitsija Kustaa Vilkuna toteaa, että yliopistojen sitsikulttuuri lienee jalostunut niin sanotusta olutpenkkiperinteestä. Olutpenkki eli ölbänk tarkoittaa juomista, syömistä, leikkimistä ja laulamista pitkillä penkeillä istuen. Tärkeä vuosi ylioppilaselämän historiassa oli 1901, jolloin naiset saivat vapaan opiskeluoikeuden yliopistoihin. Tällöin syntyi yhteisöllisyyttä lisäävien juomalaulujen perinne, kun ylioppilaat siirtyivät yleisistä ravintoloista omiin oloihinsa juhlimaan. Tämän niin sanotun sosiaalisen yhteislaulun kulttuurin syntyyn vaikuttivat nuorisoseurakulttuurin ja kansanlauluharrastuksen lisäksi iskelmämusiikki ja juomalaulut. Näillä sitsilaulujen esiasteilla ei ollut minkäänlaisia taiteellisia tarkoitusperiä. Sen sijaan kaksimielisyys, itseironisuus ja poliittinen pilkka ovat säilyneet sitsilaulujen tyypillisinä piirteinä näistä ajoista saakka. oli niin tai näin, nykyään sitsaaminen on yleisesti Suomen yliopistojen kampuksilla tunnustettu laatuajanviete. Yhteenkuuluvuuden tarve ei ole vähentynyt, eikä järjestelyjä vaativan sitsaamisen suosio kollektiivisen humalakokemuksen juhlina ole tallaantunut haalaribiletyksen jalkoihin. Laululla höystetty humala luo yhteenkuuluvuutta, jota eksistentiaalisen kriisin kourissa painiskeleva opiskelija yhä kaipaa jokapäiväistä näkkileipääkin enemmän. Oli hauskaa huomata, että sitsien näennäisesti sekasortoinen tapahtumakulku on aina lähes sama ja johtaa samaan lopputulokseen. Idea Turun oikeustieteen opiskelijoiden Harry Potter –sitseihin syntyi laiturilla 9 ¾. Kuvassa Narcissa Malfoy tekemässä tähtisädetaikoja.
11 Jyväskylän Ylioppilaslehti 2/2013 Sjung hopp faderallan lej! SitSit. Ylioppilaat ovat syöneet, juoneet ja laulaneet niin kauan kuin yliopistoja on ollut olemassa. Kiersimme sitseillä ympäri Suomen ja huomasimme, että erilaisista tavoista huolimatta sitsien sielu on joka puolella yhä sama. turku, lexin harry potter -SitSit: Laskutaidottomia kotitonttuja ja kermakaljaa Sitsit olivat pienen piirin oma juttu, joita oli suunniteltu jo yli vuosi. Idean Harry Potter-sitseihin nämä oikistytöt saivat kuulemma Lontoon excullaan laiturilla 9 ja ¾. Paikalla oli nelisenkymmentä opiskelijaa, joista miespuoliset pystyi laskemaan yhdellä kädellä, josta puuttuu pari sormea. Löysimme Turun oikeustieteilijöiden ainejärjestön Lexin kerhotilat vaatimattoman Siwan takaa. Turun Viistokuja! Kerhotilan alakerta muistutti erehdyttävästi Tylypahkan suurta salia kynttilöineen ja kermakaljoineen. Järjestäytyneet ja kurinalaiset oikeustietelijät olivat käyneet tiuhaa keskustelua asuvalinnoista jo joulukuun alusta saakka. Ilmeisesti pelkona oli, että sitseille ilmestyisi 39 Harry Potteriä ja yksi Ron. Ronia ei näkynyt lainkaan ja Harryjakin paikalle oli päätynyt vain yksi. Turussa on tapana tarjota sitseillä kolmen ruokalajin illallinen. Ruokailutaukoja ei pidetty, vaan tykypahkalaiset söivät aina tilaisuuden tullessa tai lauloivat ruoka suussa. Sitsien rentous yllätti. Varsinaisia toastmastereita ei ollut, vaan kaksi laulunjohtajaneitosta huolehti runsaiden Harry Potter -teemaisten sitsilaulujen sujuvuudesta. Vessaan sai mennä aina halutessaan heti pääruuan tarjoilemisen jälkeen. Myös käsiä sai taputtaa yhteen ja rangaistuksia sai vain, jos vastasi väärin kolmiverhoturnajaisten tietovisassa. Ei tietoakaan Jyväskylälän sitseiltä tutusta rakon kramppaamisesta tai pöytään taputtamisen voimasta kaatuvista shottilaseista! Kotitonttujen puutteellisten matematiikan taitojen vuoksi runsaat viinitarjoilut takasivat promillien tasaisen nousun illan kuluessa. Shotteja kaadettiin enemmän kuin on sormia terveessä kädessä. Aamun taianomainen olo oli taattu. Ehkä juuri runsaasta juomatarjoilusta johtuen sitsien loppu jäi hieman hämäräksi. Yritimme laulaa ”The mysterious ticking noise” –biisiä. Englanninkielinen kaanon-laulu ei aivan toiminut enää puoli kahdeltatoista, eikä edes lopuksi kaadettu lämmin tee saanut kieliä virkoamaan. Toimittajaneidot hiippailivat kotiin muiden tylypahkalaisten vielä jatkaessa pitojaan. joenSuu, VarnitSan SatuSitSit: Selleriä, vauvanruokaa ja ainakin yksi hetero Asuvinkki satuaiheisiin juhliin: Mikäli et halua olla yltiöpersoonaton, älä ainakaan pukeudu punahilkaksi. Susirajan sitseistä punaisia nuttuja löytyi nopealla laskutoimituksella kahdeksan kappaletta, eikä tähän joukkoon mahtunut yhtäkään joulupukkia. Hilkkavallan joukosta löytyi myös helmiä, kuten keittiön mattoon sonnustautunut lentävä matto ja kiistämätön satulegenda, heterostuertti. Opiskelu-uransa neljänsiä sitsejä juhliva lentävä matto tuumaa lempisitsilaulukseen Helan gårin.”Näiden sitsien Helan gårille antaisin kuitenkin arvosanan seitsemän, sillä laulu lähti vähän tahmeasti käyntiin.” Kehno Helan går ei ollut ainakaan riippuvainen sitsaajien lauluinnosta: porkkanapihvejä ja juustoista muusia ei ehtinyt saattamaan suuhun asti, kun lauluehdotuksia sateli jonoksi asti. Ilman ruokaa ei kuitenkaan jäänyt – jos erehtyi taputtamaan tai muuten rikkomaan sääntöjä. Rangaistuksena sai suun täyteen varsiselleriä ja vauvanruokaa, rangaistuksien kovennuttua loppua kohden sääntöjen rikkoja sai satsin molempia – ja yhtä aikaa. Oodi sitoutumatomuudelle sai uusia tuulia, kun sitseillä harvoin kannatettu Kristilliset sai myös edustuksen Jeesukselta. Polittiinen kaapistatulo sujui ilman nyrkinheristelyjä, mutta paikkakuntia kartoittavassa veisussa eteläsavolaisten ja pohjoissavolaisten välille syntyi selkkaus. Identiteettikysymys oli niin henkilökohtainen, että kahakan välttääkseen savolaiset päätyivät laulamaan kahdessa erässä. Lauluntäyteisten sitsien huipennukseksi Varnitsan poikakuoro saatteli eeppisellä sitsilaulullaan satukansan lauluakin eeppisimmille jatkoille. teksti ja kuvat Aino Elomäki ja Emmakaisa Jokiniemi OOdi sitOutumatOmuudelle sai uusia tuulia, kun sitseillä harvOin kannatettu kristilliset sai myös edustuksen Jeesukselta. Tyypillisesti sitsit alkavat pienen hämmennyksen ja ujouden vallassa. Ensimmäinen laulu Helan går saa kielen rullalle ja kevyen punan poskille. Ensimmäisen shotin jälkeen alkaa hymyilyttää, ja alkukankeus menee pian ohi pöytätovereiden kanssa keskustellessa. Ruuan aikana keskustelu on jo vapautuneempaa, ja shottien kaatuessa kurkkuun syntyy ehkä vain näiden sitsien omia insidejuttuja. Lopussa kukaan ei muista, mitä lauluja ollaan laulettu, kenen juomat ovat kaatuneet pöydälle tai mikä vastapäisen kauniinkomean henkilön nimi onkaan. Eihän sillä ole väliä. Sekasorto on taattua, mutta myös kaivattua ja iloista. Baarissa puoli kahden aikaan alkaa ehkä kaduttaa, mutta sitsien loppu on vielä henkisen ja fyysisen nousuhumalan juhlaa. Tätä on olla nuori! Kun mä kuolen vanhan anoppini saat! huomenna facebookiSSa on ainakin neljä uutta kaveripyyntöä.
12 Jyväskylän Ylioppilaslehti 2/2013 Helsinki, kannunvalajajien pikkutuHmat pikkujoulusitsit: Sylitanssi ja ysärifukseja Pikkutuhmat pikkujoulusitsit aloitettiin tyylikkäästi coctail-tilaisuudella. Heti pöytiin istuutuessa oli ekstralaulun paikka: ”Henkilökuntaa, henkilökuntaa, paarlevuu” hoilattiin jo ennen pöytiin istumista, sillä sitsien olennaisin osa – alkutiukka – oli unohtunut kaataa. Alkuryyppyä kannatti laululla anella ja odottaa, kurkuun kulahti taskulämpimän sijaan optimaalijäähdytettyä viinaa. Kannunvalajat ry:n puheenjohtajaa ja 2012 sitsien emäntätiimissäkin toimivaa Rosa Salmivuorta alun sählääminen huvitti: “Alun kömmähdys oli koominen, tunnelmaa keventävä”. Konkarijuhlijoiden mukaan sitsien alku sujui tavallista rauhallisemmin, vaikka tavallisesti kurista ja järjestyksestä vastaavia toastmasterita ei ollut ollenkaan. Sen sijaan sitsikansa hiljennettiin laulun johtajien koväänisellä huudolla: ”ollaan hiljaa *nyrkki pöytään*”. Sitsaajien ei tarvinnut tyytyä vain juomiseen ja laulamiseen. Teeman mukaisesti pöytiin oli jaettu pikkutuhma tehtävälista, jonka parhaiten suorittanutta odotti Kannunvalajien palkinto. Tehtävälistalla oli muun muassa kondomien soveltaminen joulukoristeluun, sylitanssi vastakkaisen sukupuolen edustajalle ja tuhman jouluaiheisen iskurepliikin keksiminen. Sääntöjä – tai rangaistuksia – ei ollut nimeksikään. Yhtäkkiä naapuripöydässä alkoi viuhua ilmassa kultaisia servettejä. Tauon paikka. Toisella puoliajalla rauhallisen alun vahinko otettiin kerralla takaisin: Nähtiin ensimmäinen, ja viimeinen, sylitanssi, melutaso alkoi nousta eksponentiaalisesti ja lensipä yksi kenkäkin keskelle koskematonta pääruokalautasta. Helsingin valtsikka jaksoi yllättää perinteisesti viimeisenä laulettavaan fuksilauluun asti. Sitsaamassa oli fukseja vuodelta -95. Enkä yhtään ihmettele, miksi näille sitseille oli tultu 18 vuotta opiskelujen aloittamisen jälkeen. Mikäli sitseillä olisi aina näin taattu tunnelma, niin sitsata jaksaisi vielä eläkkeelläkin. tampere, Boomin räppisitsit: Vasen ja oikea 2000-luvun alku, yläaste ja Pikku G hiipivät mieleeni, kun astuin Sorin klubille valmiina räppisitsaamaan. Toppeja, huppareita, räppilippoja, bling blingkoruja ja… Siniset kauppishaalarit? Täällä opiskelijahaalari kuuluu sitsipukeutumiseen. Haalarin tuomista rajoitteista huolimatta sitseillä vilahteli jos jonkinnäköistä räpäyttelijää. Eve tassutatuoinnit rinnassaan, Valkoiseen t-paitaan pukeutunut MC Iso Fyrkka sekä toastmaster-räppärikaksikko Rumat Miehet. Jo Facebook-eventissä lupailtiin liveräppiä. Sitsit alkoivat räväkästi toastmastereiden juuri näitä sitsejä varten tekemällä biisillä ”Sisäisesti kaunis”. Lyyrikat keskittyivät lähinnä ihmiskehon sisäpuolisten osien kauneuteen, mutta saivat sitsiyleisön villiksi. Kokeneen kauppatieteilijäsitsaajan vieressä sitsitunnelmaan laskeutuminen kävi vaivattomasti. Vastapäinen sitseilijä epäili pöytäaveccini käyneen sitseille ainakin sata kertaa. Tämän herra kielsi, mutta myönsi sitsien tulleen tutuksi nyt jo x-vuotisen opiskelu-uransa aikana. Sitsipakettiin kuului normaali määrä juomia, muutama pitkä ja kolme shottia. Kun ranskalaiset ja kananugetit tuotiin pöytään, pöytätoverini totesi: ”Normimeno, ruoka kylmää ja juomat lämpimiä.” Eikä nugetit ollut mitään taviksia, vaan tähden-, kuunja kalanmuotoisia! Pöytäaveccini ja muut vierustoverit pitivät toimittajaneidon nesteytyksestä hieman liian hyvää huolta. Ruttuisessa muistiinpanovihkossani lukee ”pojat tarjoo”. Poikia näillä sitseille tosiaan riitti, heitä oli ainakin puolet. Skoolaillussa sekoilleelle avualiaat pojat opettivat myös oikean ja vasemman eron. Se on Volvo. ”Katos. Tässä on VOLVO. Ensimmäinen vee on vasemmalla, viimeinen oo oikealla. Tajusitko?” Lopussa kaikki nousivat tanssimaan pöydille yhtä aikaa. Kestävät pöydät näillä kauppatieteilijöillä. Lähteenä on käytetty Suomen yLioppiLaS –teoSta, kuStaa ViLkunan haaStatteLua Sekä SitSiLauLujen oheSSa käytyjä pöytäkeSkuSteLuja. Joensuun sitseillä sopimattomasta käytöksestä sai rangaistukseksi satsin pilttiä tai varsiselleriä. Kannunvalajien emäntätiimin järjestämisvastuu ei sitsaamista haitannut.. Kauppatieteilijät opettivat skoolailujärjestyksessä sekoillellee toimittajalle oikean ja vasemman eron. Sen on Volvo. Vee vasemmalla, oo oikealla.
13 Jyväskylän Ylioppilaslehti 2/2013 8.3. VAKIOPAINE 14 RAVINtO Testasimme Sonaatin uuden raaka-aineen 15 hElPOtus: Unirytmi kuntoon paastoamalla 16 KulttuuRI: Arvio teoksesta Kapinaa Kampuksella , 19. sIVuN KAsVO: Musiikki toi Mónika Benedekin Jyväskylään. Menot Rentukka-Rock palaa Funkfest lämmittelee YlIOPPIlAsKYläN oma baari Rentukka tuntuu elävän uusien yrittäjien ansiosta uuden tulemisen kautta. Folkiin ja muuhun rauhalliseen musiikkiin noin kerran kuussa keskittyvä Laulujen ilta sekä tuliset burgerit tunnetaan jo Kortepohjan ulkopuolellakin. Eräs riemastuttava seuraus uudesta aktivoitumisesta on, että Rentukka rockfestivaali tekee paluun kahden vuoden tauon jälkeen. Tapahtuman konsepti on yksinkertainen: paikallisia bändejä sekä ainakin yksi valtakunnan stara. Tänä vuonna tuo stara on Risto Ylihärsilä. Muut esiintyjät ovat Annie Mall, Alexander in Paris, Oriental Jam, Hävitys, Flash Gordon and the Masters of the Universe sekä Tuomiopäivän Sävärit. Keikkojen välissä Hear ry:n ja Rentukan tiskijukat soittavat levyiltä outoja säveliä. Rentukan ravintolapäällikön ja promoottorin, Emppu Paanasen, mukaan Rentukka-Rockia on kaipailtu. “On kyselty. Ja menin sitten loppuvuodesta Freetimessä valomerkin aikaan lupaamaan jollekin hipille, että järjestetään. Pakkohan lupaus oli lunastaa.” Lauantain 23.2. Rentukka-Rockiin voi valmistautua samassa ravintolassa perjantaina 22.3.. Funkfest tuo lavalle jyväskyläläisen räppisensaation Gettomasan sekä Rekamin. Rytmimusiikki-iltaan kuuluu myös open mic -osio, eli loppuillasta on luvassa tiukkoja battleja. Rentukka-Rockin pääesiintyjänä on tänä vuonna soolona esiintyvä Risto Ylihärsilä 10.3. POPPARI suKlAAtA jA punaviiniä on tunnelmallinen lauluilta, jossa neljä musiikin ja teatterin sekatyöläistä kertoo tarinoita naiseudesta. Illan aikana kuullaan musiikkia laidasta laitaan, teatterisävelmistä tämän päivän hitteihin. Luvassa on myös suoraa puhetta pilke silmäkulmassa. Lavalla nähdään Paula Honkimäki, Tiina Iisala, Elsa Kalervo ja Sanni Reilin. 22.02.2013 FREEtIME OulustA kotoisin oleva Satellite Stories on nyt niitä bändejä, joiden ympärillä kiehuu ja kihisee, sekä Suomessa että ulkomailla. Iloista indierockia soittava bändi julkaisi debyyttialbuminsa viime vuonna. Illan starttaa elokuvallista instrumentaali-elektroa veivaava jyväskyläläinen CC33, jonka esimerkiksi nettimedia Nuorgam nosti esille lupaavimpien bändien sarjassaan. 22.-23.2. RENtuKKA 25.2.-3.3. RADIO hEARIN 10-VuOtIsjuhlAVIIKKO RADIO hEARIN 10-vuotisjuhlien alustava ohjelma on: ma: OHARIT, ti: Haikeat tanssit Vakiopaineessa klo 16.30-21.00 (Tiedotustilaisuus 16.20), ke: Radio Hear 10v-klubi Ruman Pahassa klo 21-04, to: Vapaaehtoinen kylpemispäivä, pe: Linnunlaulupubi, Kylpytakkiklubi, lauantai: Hear Radio Päivä 8, su: Saunaekskursio Kortepohjaan ja Hannan äidin syntymäpäivät. KAMPusKINO PETTERI KALLIOMäKI ARVOSTELEE ILOKIVEN TULEVAT NäYTöKSET Kummisetäni thaimorsian VIllE hYVöNEN, 2012 MA 18.2. KlO 19.00 Dokumentaristi tarkastelee kuukauden päivät kummisetänsä eksoottista parisuhdetta, mutta ei saa aiheesta irti mitään, mikä ei maistuisi ennakkoon suunnitellulta suvaitsevaisuussuitsutukselta. Arvosana: 2/5 The Raid: Redemption GAREth EVANs, 2011 tI 19.2. KlO 19.00 Indonesialais-amerikkalainen toimintapaukku tekee vaikutuksen rujoudellaan ja suoraviivaisella “no bullshit” -asenteellaan. Arvosana: 3/5 3Simoa tEEMu NIKKI, 2012 MA 25.2. KlO 19.00 Yhteen iltapäivään ja pariin kerrostalohuoneistoon rajoittuva veijarikomedia on konstailemattoman pienimuotoinen kokonaisuus, mutta kärsii juonensa tasolla mielikuvituksen puutteesta. Arvosana: 2/5 Kultaisen tähden ritari julI RAIzMAN, 1950 MA 25.2. KlO 21.00 Aidon stalinistinen kolhoosikuvaus tarjoilee operettimaisten heinäpeltokohtausten kylkiäisenä tarinan kotiseudulleen palaavasta insinööristä (Sergei Bondartšuk), joka ryhtyy taisteluun voimalan rakentamisen puolesta. Arvosana: 5/5 Moonrise Kingdom WEs ANDERsON, 2012 tI 26.2. KlO 19.00 Tyylittelyltään teennäinen ja takakireää huumoria viljelevä, 60-lukulaiseen saaristolaisidylliin sijoittuva esimurrosikäisten rakkaustarina. Sopii katsojalle, joka haluaa nähdä South Parkin ja Harry Potterin ristisiitoksen. Arvosana: 2/5 22.2. jYVäsjäRVI-PäIjäNNE 15. KERtAA järjestettävä kuutamohiihto sivakoidaan ulkotulien valaisemalla latureitillä Alba-Savutuvan Apaja-Noukanniemi. Lähtö tapahtuu kello 18-20 välillä jostain näistä. Pisimmillään koko taipale on 7,5 kilometriä, mutta valittavana on myös lyhyempiä reittejä. äijälänsalmen ja Pitkäruohon lähettyvillä on laavupaikka, jossa voi vaikka paistaa makkaraa. 2.3. lutAKKO lONtOOlAINEN Stray saapuu ensimmäisellä Suomen esiintymisellään Ilokiveen maaliskuun alussa. Drum’n’bass musiikkia soittava nuori DJ on noussut viime vuosina suureen suosioon konemusiikillaan, ja menestys on johdattanut hänet alan suurimpien levymerkkien suojiin. Stray on perustanut Ivy Lab -kokoonpanon yhdessä Sabren ja Halogenixin kanssa. Illan isäntinä toimivat Chris Robin, Joe Loud ja Ben Kama. 2.3. lutAKKO ARtO tuuNElAN luotsaama Pariisin kevät on antanut äänen tämän sukupolven nuorten kaupunkilaisten unille ja unelmille. Herkkää ja kaunismelodista poppia soittavan yhtyeen ensimmäinen virallinen keikka Ilosaarirockissa 2010 oli legendaarinen debyytti ja musiikille elävälle kansanosalle sukupolvikokemus, jota muistellaan sitten keski-iässä. Vielä ehtii mukaan kyytiin! INKA HANNULA konsepti on YksinkeRtainen: paikallisia bändejä sekä ainakin Yksi valtakunnan staRa. tekstit Petri Kaikosuo TERO TAKALO-ESKOLA RIKU SUONIO XYZ MUSIC / MIA KARLSSON JAAKKO KOIVULA AD Astra-teatterin ”Liha tottelee kuria” on ensi-illassa Vakkarissa naistenpäivänä 8.3. Miina Supisen esikoisromaani on dramatisoinut ja ohjannut näytelmäksi Mirka Seppänen. SARAH GINN “Menin loppuvuodesta FReetiMessä valoMeRkin aikaan lupaaMaan jollekin hipille, että ”joojoo, kYllä jäRjestetään!”. pakkohan lupaus oli lunastaa.” Rentukka-Rockin promoottori Emppu Paananen.
Ravinto 14 Jyväskylän Ylioppilaslehti 2/2013 Mikä ihMeen Quorn? SUPERSIENI. Sonaatin listoille on ilmestynyt uusi mystinen ruokaaine. K asviproteiinivalmiste quorn sopii vaihtoehdoksi lihalle. Se sisältää runsaasti proteiinia ja kuitua, mutta vain vähän rasvaa. Quorn koostuu Fusarium veneratum -sienestä, josta valmistetaan käymismenetelmällä mykoproteiinia. Mistään lähimetsän kantarellista ei ole kysymys, vaan kyseessä on punahomeen alalaji. Vegaaneille quorn ei sovi, sillä sen sideaineena on käytetty kananmunaa. Sonaatin ruokaloiden lisäksi quornia voi mutustella myös kotosalla. Suomeen quorn rantautui viime syyskuussa, kun K-kaupat ottivat sen pakastelokeroihinsa. Proteiinivalmisteen maailmanvalloitus on edennyt rauhallisesti, sillä sen myynti alkoi Isossa-Britanniassa jo 1980-luvulla. Quornia myydään valmiiksi eri muodoissa, kuten rouheena ja kuutioina. Sienisörsselin voi heivata suoraan pakkasesta pannulle ilman keittämistä tai liottamista, joten sen kokkailu on nopeampaa kuin soijaruuan valmistus. Myös koostumus muistuttaa enemmän lihaa. Quorn maistuu varsin miedolta, joten ateriaan kannattaa hankkia makua muista aineksista. Oheisessa reseptissä aromeja irtoaa kasviksista sekä vahvoista mausteista. Hinnaltaan quorn on hieman kalliimpaa kuin soija tai liha. Tuotemerkin suurimpana miinuksena voi kuitenkin pitää sen nimeä, joka ei sovi suuhun tai jää päähän sitten millään. teksti ja kuva Arimo Kerkelä z z 300gzquorn-kuutioita z z öljyäzpaistamiseen z z 1zpussiz(450g)zwokvihanneksia z z 1zpaprika z z 1zpunasipuli z z soijakastiketta z z cayennepippuria z z currya SUIKaloI PaPRIKa ja silppua punasipuli valmiiksi. Ota quorn-kuutiot pakkasesta ja paista niitä runsaassa öljyssä kuumalla (wok)pannulla. Kääntele, kunnes kuutiot sulavat ja ruskistuvat hieman pinnasta. Heitä sitten wokvihannekset, paprika ja punasipuli pannulle. Sekoittele pikkuhiljaa. Kun wokvihannekset ovat sulaneet ja kypsyneet, kaada soijakastiketta reippaasti pannulle. Nakkaa sekaan myös reilusti cayennepippuria ja ripaus currya. Myös muita mausteita, kuten mustapippuria ja chilirouhetta voi halutessaan käyttää. Muutenkin quornille sopivat samat mausteet kuin lihallekin. Anna mausteiden vielä imeytyä hetki, niin ateria on valmis. Tarjoile wokki esimerkiksi nuudeleiden, makean chilikastikkeen ja salaatin kera. Nauti. Tulista quorn-wokkia (neljälle): Quornin rakenne ja maku jäljittelevät lihaa. “Jääkaapistazlöytyyzyleensäzaamu-zjaziltapalatarvikkeitazkutenzvoitazjazjuustoa,zmaitoazjazhirveäzmääräzhilloja.zJazpakastelokerozonzihanztäyteenzahdettuzmarjojazjazsieniäzjazturhanz useinzjäätelöä.z Söinzaikaisemminz enemmänzpääruokiazkotona,zmuttazIlokivenzlöytämisenzjälkeenzsezonz jäänytzvähemmälle.zSiksizkaapistazlöytyyztälläzhetkelläzjotainzkummallisia,zyksittäisiäzjuttujazkutenzsilliä,zmikäzeiz olezmikäänzperusruokaz sinänsä.z Ylipäätänsäzpääosaz perusruoastazonzsellaistazmikäzsäilyyzjääkaapinzulkopuolella,z kutenzhedelmät,zleivätzjazpasta.zJazsokeri.” Jere Kyrö JylKKäRIN UUSI PäätoImIttaJa mINNa tIaINEN: JääKaaPPIRatSIa JYlkkärIzkurkIStaazJääkaappIISI.
Helpotus 15 Jyväskylän Ylioppilaslehti 2/2013 Unirytmi UUsiksi NUKKUMINEN. Jos sisäinen kello sotii lukujärjestystä vastaan, voi tilanteen korjata pikapaastolla. teksti Arimo Kerkelä kuvat Shutterstock H arvardin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan unirytminsä voi korjata yhdessä yössä. Tämä vaatii vain 1216 tunnin paastoa illan viimeisen aterian ja uuden aikataulun mukaisen aamupalan välissä. Jos esimerkiksi haluaa herätä aamukuudelta, syöminen tulee lopettaa edellisenä päivänä kello 1418 välillä. PaastoPäIväN aamuna myöhästyin luennolta, koska se alkoi jo kahdeltatoista enkä jaksanut herätä ajoissa. Unirytmin korjaamiseen oli siis tarvetta. Söin tukevasti pitkin päivää, viimeisenä ateriana kokkasin viereisen sivun Quorn-aterian iltaseitsemältä. Ruokailun lopettamisen jälkeenkin join vielä vettä, mikä on paastossa ilmeisesti sallittua. Yöllä sain vanhan rytmin mukaisesti unta vasta kahden jälkeen, mutta aamulla heräsin jo kahdeksalta. Tuhti aamupala alle ja yliopistolle. Illalla nukahtaminen onnistuu jo kymmenen jälkeen, mikä ei muutoin ole onnistunut pitkään aikaan. Vajaan viikon perusteella menetelmä oikeasti toimii – aikataulut hieman venyvät ensimmäisistä päivistä, mutta aiempaan yökukkumiseen ei vielä ole ollut paluuta. Virallisen selityksen mukaan biologinen ruokakello on kehittynyt evoluution myötä, kun päivärytmin on pitänyt mukautua ruuan saatavuuteen. Vaikka valveillaolo ensisijaisesti määräytyy valon määrän mukaan, voi paaston jälkeen aktivoituva ruokakello ohittaa valojärjestelmän. Kätevää esimerkiksi aikavyöhykkeestä toiseen siirryttäessä. PaastoN oHEssa ei kannata unohtaa muita keinoja, joilla nukahtamisvaikeuksia ja voi helpottaa. Säännöllinen liikunta auttaa nukkumaan. Tietokoneen tai telkkarin käyttäminen yömyöhällä ei sen sijaan ole hyvästä. Ruudun tapahtumat ja kirkas näyttö kun nostavat vireystilaa. Ja vaikka kuinka väsyttäisi, ei kannata nukkua liian pitkiä päiväunia – parikymmentä minuuttia riittää. Yöuniakaan ei pidä liikaa venyttää. Jos ei illalla saa unta, on parempi silti herätä aamulla aikaisin kuin että nukkuisi pitkään ja venyttäisi päivärytmiä entisestään. Oma ongelmansa on, kuinka arkirytmin onnistuu palauttamaan pilkkuun asti juhlittujen opiskelijabileiden jälkeen. sIsäINEN rUoKaKEllo z z Kehonzvuorokausirytmizriippuuzensisijaisestizvalonzmäärästä.z z z Myösztoinen,znälkäänzjazsyömiseenzreagoivazjärjestelmäz voizmuuttaazihmisenzunirytmin. z z Unirytminsäzvoizmuuttaaz paastoamallazensinz12-16ztuntiazjazsyömälläzsittenztukevanzjaz ravitsevanzaamupalan. z z Esimerkiksizjoszhaluaazjatkossazherätäzaikaisinzjazsyödäz aamupalaazkahdeksalta,zpitääz paastoaminenzaloittaazedellisenäziltanazneljänzjazkahdeksanzvälillä. z z Unirytminzmuuttamiseenz riittääzyksizpaastottuzyö. Lähde: wisebread.com/howto-naturaLLy-reset-yoursLeep-cycLe-overnight PasKa KotIsEUtU PäEvEE. mie oon mikkelist. viime aikoina myö ollaan oltu otsikoissa. pitävät meitä vissii jotennii huumorintajuttomina. höpsistä töppöseen, myöhän ollaan vaan perinteisen savolaisii eli vahingonilosii, ku suatiin kuulla että Jyväskylä ois iliman yliopistoa ihan samallaine tuppukylä ku tää meiä mikkeli. et iha turhaa työ siel Jyväskyläs luulette olevanne niinku isol kirkol! Ku mikkelishän on vaik mitä. meil o aaämkoo (ja sen kautta ainaki kaks ulukomaanelävää, vaihto-opiskelijoita vaik mikskä ne sannoo) ja yks suomen isoimmist lukioist. sit meil o iha oikeit julkkiksii, nimittäi Aake Kalliala! se o mikkelist. niinku Raakel Liekkiki. Ja oha tuo stella, eli itä-suomen suurin kauppakeskus. siihe suuruutee riittää, et o kaks rätei ja lumpui myyvää kauppoo vierekkäi. tulevat iha venäjält saakka sitä ihhailemmaa. soppailemaa piäsöö ku hurauttaa uuteen toriparkkiin, jota viäräleuat kuttuu ”reiäks torissa” yhe sattumuksen tähe. seVastuu jääp lukijalle ki ois kyl semmone tarina mistä vois huastaa piemmältikii. lIsäKs MIKKElI o iha oikee taideja kulttuurikaupunki. Kaupunkilaiset on tykännä enite tuosta ruskiasta reiästä, eli semmosesta ruostetaieteoksest joka prykättii muutama vuos takaperi mikkelin ensimmäisee liikenneympyrään. vai oisko ollu toisee. suap takuuvarmasti väristyksiä aikaseks. Laura Piiroinen sosiologian opiskelija
Kulttuuri 16 Jyväskylän Ylioppilaslehti 2/2013 1 960ja 70-luku olivat yliopistojen kampuksilla poliittisesti värikästä aikaa. Vaikka joukkoliikkeet tuntuvat toistaiseksi jääneen historiaan, elävät opiskelijapolitiikka ja -aktivismi edelleen, kasvaen joskus liikehdinnäksi kuten yliopistolakiuudistuksen vuonna 2009. Myöskään menneet vuosikymmenet eivät lakkaa jakamasta mielipiteitä. Odotukset ovatkin korkealla, kun lukija saa eteensä Kustaa H. J. Vilkunan teoksen Kapina kampuksella (2013). Takakannen mukaan kyseessä on “ensimmäinen kattava esitys 1960–1970-luvun opiskelijaradikalismista Suomessa”. Aihetta pyritään käsittelemään myös paikallisesta, jyväskyläläisestä näkökulmasta. Vilkuna seuraa vasemmistolaista opiskelijaliikettä 60-luvun alun kulttuuriradikalismista vuosikymmenten vaihteen proletaarisen käänteen kautta 70-luvun lopun sivistysyliopistokäänteeseen saakka. 60-luvun uusvasemmistolainen kulttuuriradikalismi oli vapaamuotoista eikä kytkeytynyt puoluejärjestöihin. Se oli sukupolvitietoista vapautumista auktoriteeteista, konservatiivisuudesta ja vanhasta eliitin kulttuurista. Kulttuuriradikalismi teki myös yhteiskunnallisen käänteen hakiessaan kritiikilleen selkänojaa yhteiskuntatieteistä. Yhtäältä ajettiin yliopistodemokratiaa ja opintososiaalisia parannuksia, toisaalta perehdyttiin mm. kolmannen maailman riiston, seksuaalisuuden ja ideologian kysymyksiin. Proletaarinen käänne vei Jyväskylän opiskelevat sosialistit (JOS) tiukalle marxilais-leniniläiselle, kommunistien ja kansandemokraattien vähemmistön taistolaiselle linjalle. Kulttuuriradikalismin suora toiminta ja joukkokokoukset vaihtuivat keskusjohtoiseen järjestäytymiseen. Opiskelijaliike puoluepolitisoitui noudattaen 70-luvun jakolinjoja: JOS, enemmistöläisten JOKA sekä sosialidemokraattien JSO muodostivat keskustalaisten ja liberaalien kanssa yleisdemokraattisen rintaman, joka piti valtaa ylioppilaskunnassa koko liikkeen huippukauden ajan. Oikeistolaiset pidettiin ulkopuolella, mutta ajan aatteet vaikuttivat heihinkin. Yleisdemokraattisen rintaman sisällä kamppailtiin jatkuvasti myös keskenään. 80-luvulle tultaessa joukkotoiminta kuihtui ja ylioppilaskuntavaalien äänestysprosentit romahtivat. Puoluekuntaisuutta kritisoineet “sivistyssissit” veivät vanhoilta vasemmistojärjestöiltä radikalismin ohjakset. Tähän Vilkuna katsoo opiskelijaliikkeen päättyneen. Entä Jyväskylän paikalliset erityispiirteet? Jylkkärin asema status quon ravistelijana on huomioitu aiemminkin. Lehdestä, sen linjasta ja siinä näkymisestä kamppailtiin. Korkeakoululla ei ollut omaa tiedepoliittista lehteä, jolloin radikalismi ja kritiikki kanavoituivat ykanonyymien fanaatikkojen kapina opiskEliJaradikaalit. Tuore tutkimus sepittää opiskelijaliikkeen myyttiä ja taivastelee radikalismin ylilyöntejä. teksti Joonatan Virtanen & Laura Piippo kuvat SKP:n Jyväskylän piiritoimisto
Pika-arviot 17 Jyväskylän Ylioppilaslehti 2/2013 Kepeän raskasta poppia Kaisa Vala: international shaman (mana rec) Kaisa Vala selvisi kevään 2012 Uuden musiikin kilpailussa finaaliin asti. Voittoa ei lopulta tullut, mutta kilpailu nosti helsinkiläisen lauluntekijän monien tietoisuuteen. Esikoispitkäsoitollaan International Shaman esittäytyy lahjakas ja valmiin kuuloinen lauluntekijä. Kokonaisuus on monipuolinen, mutta luonteva ja linjakas. Sävellykset ja sovitukset ovat tasapainoisia, eikä biisimateriaaliin ole päässyt varsinaisia huteja. Vertailukohtana tulee mieleen Tori Amos. Suurimmat hitin ainekset on Shayankappaleessa. Father-biisi edustaa rankempaa laitaa särökitaroineen. Minimalistista puolta esittelee Hysss-kappale. Hypnoottinen Die, Die, Die on toimiva lopetuskappale. Sen jälkeen levy tekee mieli kuunnella uudestaan. Joni NIkkola Jykeviä osumia haloo helsinKi!: maailma on tehty meitä Varten (ratas music) Vaikkeivät Haloo Helsingin! ensirenkutukset välttämättä vielä vakuuttaneet, voi yhtyeelle antaa jo uuden mahdollisuuden. Neljäs albumi Maailma on tehty meitä varten jatkaa tasokkaasti III-levyn viitoittamalla tiellä. Kitaravalli on osin entistäkin järeämpi ja myös syntikat ovat vahvasti esillä, mutta tuhdit sovitukset eivät kuulosta liian tunkkaisilta. Uutuus on menevä ja pirteä paketti alusta loppuun. Lähes jokaisen kappaleen voisi kuvitella radion hittilistoille, mikä ei tällaisessa pop rockissa ole olleenkaan huono asia. Arimo Kerkelä Eläimet pääosassa metsän tarina Hannu Siitonen ja Mikko Pöllänen värjöttelivät kameroineen korvessa yli neljän vuoden ajan keräten materiaalia, josta leikkaaja parsi kokoon suomalaisesta metsästä ja sen monimuotoisesta elämästä kertovan elokuvan. Nykyluontodokumenteille tyypillisten ”juonellisen tarinan” ja eläinten inhimillistämisen sijaan se on kollaasimainen kokoelma luontokuvia, joihin kronologisuuden tuntua tuo vuodenaikojen vaihtuminen. Käsikirjoitus ei keskity biologisiin faktoihin vaan pakanallisiin uskomuksiin, joissa eläinten lisäksi esiintyvät metsän jumalat ja maahiset. Taikauskon sijaan korostuu kuitenkin entisaikojen ihmisten läheinen ja kunnioittava suhde luontoon. Johannes Silvennoinen Arjesta revittyä draamaa hitchcocK Hitchcock on elokuva Alfred Hitchcockin (roolissa Anthony Hopkins) haasteista Psykon kuvauksissa. Toiseksi keskeiseksi hahmoksi nousee ohjaajamestarin vaimo, Helen Mirrenin herkästi näyttelemä Alma Reville. Todellinen elämä olisi valkokankaalle liian tasaista, joten Hitchcockiin haetaan jännitteitä tunne-elämän kuohuista. Keskustelut ovat täynnä syvempiä merkityksiä ja alleviivaavia painotuksia. Myös draaman rakentamisessa otetaan kaikki elokuvalliset tehokeinot käyttöön. Lopputulos on miellyttävä ja mielenkiintoinen, vaikka panostaakin enemmän komeisiin kuviin kuin aitoon tunnelmaan. Arimo Kerkelä Klassisismin klassikko JyVäsKylän Kaupunginteatteri: saituri Ranskan klassisismin taitavimman komedioiden kynäilijän, Molièren, Saituri on omaperäinen näytelmä aikakautensa normatiivisesta sääntöestetiikasta huolimatta. Sukupolvien välinen konflikti kulkee juonittelun ja sattumien kautta deus ex machinaan, joka todistaa nuoren vitaaliuden suvereenia voittoa itaruudesta ja patriarkaalisesta arvomaailmasta. Tapakomedian oman aikansa yläluokkaa pilkkaava puoli haipuu helposti nykykatsojan silmissä kevyemmäksi viihteeksi. Saiturin kuvaamat inhimilliset heikkoudet ovat kuitenkin ajattomia, ja luonnekomediana se on säilyttänyt tehonsa. Pääroolissa loistaa Jouni Salo, jonka kokonaisvaltainen ilmaisu on nauruun pakottavaa. Klassisismin tiivis rakenne, ajan ja paikan ykseys, tuo näytelmään intensiteettiä, jota dialogin nopea tempo korostaa. Koominen jännite muodostuu verbaalisen leikittelyn kautta kunnioittavaan kielenkäyttöön kätkeytyvästä ironiasta. Joni NIkkola sinomaan Jylkkäriin. Ylioppilaskunta oli vahva ja keskusvaltainen ja veti radikalismin nopeasti puoleensa. Silti pienempiäkin järjestöjä vallattiin ja mobilisoitiin poliittiseen toimintaan. JOS vei järjestäytymisen laajimmilleen kaikkialle yliopistoon ulottuneella organisaatiollaan. JOS oli kattojärjestössään Sosialistisessa opiskelijaliitossa (SOL) miltei Helsingin ASS:ia vahvempi, mutta proletaarinen käänne ja keskusjohtoisuus siirsivät painopisteen pääkaupunkiin. Kun JOS omaksui jyrkän marxismi-leninismin, sosialidemokraattiselle JSO:lle jäi vapaamuotoisempi “marxismi”. Hämmentävää on kuitenkin 80-luvun sivistysyliopistoliikkeen ohittaminen. Se syntyi juuri Jyväskylän yliopistossa ja tunnettiin valtakunnallisestikin “jyväskyläläisyytenä”. Liikkeen käsitykset kriittisestä sivistyksestä vaikuttavat edelleen, toisaalta sen perintö on pitkälti arvioimatta. Nyt kuitenkin sekä “paikallista näkökulmaa” että yleisesitystä tavoitteleva tutkimus sivuuttaa sen ylimalkaisesti. Sivistysliikkeen ja sen edeltäjien välistä katkosta ei pidä liioitella: sille oli keskeistä 70-luvun puoluekuntaisuuden kritiikki, mikä ammensi runsaasti 60-luvun uusvasemmistolaisuudesta. VilKuna on tutKinut opiskelijaliikettä sen tuottamien tekstien kautta. Tämä on sillään kiinnostava lähestymistapa, mutta lukija ei voi olla pohtimatta, kuka oikein rakentaa liikkeen “suurta kertomusta” – tutkimusaineisto vai tutkija? Vilkunan mukaan opiskelijaliikkeen ja -radikalismin ydin on läpeensä narratiivinen ja myyttinen, “ja jonkun joskus on myös tätä puolta valotettava”. Narratiiveja tutkittaessa niiden löytyminen ei kuitenkaan liene suuri yllätys. Nykymuotoisessa narratiivisessa tutkimuksessa tarinallistaminen käsitetään inhimillisenä tapana jäsentää koettua, ei pyrkimyksenä peittää tai hallita yksilöiden kokemuksia. Vilkunan narratiivien metsästys ja sillä mässäily saakin jopa koomisia piirteitä: “Kertomuksessa tarinan kertojan ja kuuntelijoiden asemaa väheksyttiin: oli vain ryhmä tai liike, joka puhui ja kuunteli. Narratiivi oli kollektiivinen, siinä poliittinen kulttuuri tavallaan rajoitti opiskelijan puhevaltaa”. Vaikuttamaan pyrkivien tekstien tuottaminen kuuluu kuitenkin kaikkien yhteisöjen toimintaan. Opiskelijaliikkeen tekstit olivat varmasti rankkoja, mutta valinta tutkia koko ilmiötä pelkästään niistä käsin esittää sen automaattisesti yksioikoisena, ehdottomana ja pakottavana. Kun tutkimus keskittyy referoimaan poliittisia tekstejä puuduttavaan toistoon asti, ei ihmekään, että opiskelijaradikalismi näyttäytyy lähinnä kehämäisesti itseään ruokkineena myyttinä. Osallistuneet ihmiset jäävät erilaisine motiiveineen ja taustoineen hämärään. Siitä maailmasta ja yhteiskunnasta, johon he reagoivat kulttuurisella ja poliittisella kapinalla, emme saa tietää juuri mitään. Vilkunalle he näyttäytyvät eräänlaisina varoittavan moraalikertomuksen nimettöminä ja yksiulotteisina hahmoina, massana, joka vain lankesi fanaattisuuden pauloihin. Yksittäisiin henkilöihinkin viitataan usein muutetuilla nimillä, minkä perustelut jäävät hatariksi, sillä he ovat edelleen täysin tunnistettavissa. Valitettavasti myös itse tekstien avaaminen jää ohueksi. Toisto ja kauhistelu vievät voiton kriittiseltä arvioinnilta, vaikka Vilkuna huomioikin, että radikaalit laittoivat valtavasti energiaa opiskeluun ja teoriaan. Tuskin kaikki oli vain latteaa propagandaa ja opinkappaleiden toistelua, ja aiheen tutkimukselta edellyttäisi vähintäänkin perusteellista arviointia siitä, oliko näin. Lisäksi Vilkuna ei itsekään onnistu välttämään värikkään asenteellista kielenkäyttöä. Arvostelu tuskin on synti jo valmiiksi poliittisessa aiheessa, mutta samanaikainen puolueettomuudella hurskastelu ja läpinäkyvä tarkoitushakuisuus sen sijaan ovat. saammeKo KattaVan esityksen ja opimmeko jotain uutta? Tutkimus tähdentää toistuvasti, kuinka radikaalien näkemykset olivat jyrkkiä ja heidän poliittinen toimintansa häikäilemätöntä. 1990ja 2000-luvuilla tehtyjen tutkimusten jälkeen, joihin Vilkunakin tukeutuu, nämä eivät ole kovin omaperäisiä huomioita. Opiskelijaliikkeen yhteiskunnallisen arvioinnin avaimet ovat jatkuvasti tutkijan ulottuvilla, mutta niihin ei tartuta. Esimerkiksi radikalismin sukupolviluonne huomioidaan, mutta sitä ei pyritä selittämään. Millainen oli se yhteiskunta, jota vasten nuoret radikalisoituivat? Miksi jotkut tekivät proletaarisen tai kriittissivistyksellisen käänteen? Lukija ei pääse itse arvioimaan liikkeen kehitystä Vilkunan rakentaman myytin takaa. Vaikka kyse on historiantutkimuksesta, esitys tuntuu irtoavan historiasta. Parhaimmillaan saamme kuitenkin jonkinlaisen johdatuksen radikalismin värikkäisiin vuosikymmeniin ja niiden jyväskyläläisiin erityispiirteisiin. Kapina kampuksella todistaa itsessään aiheen jatkuvasta – ja edelleen poliittisesta – merkityksestä. 2010-luvun radikalismikeskustelu tuskin päättyy tähän. Siitä maailmaSta, johon reagoitiin kapinalla, emme Saa tietää juuri mitään.
Jyväskylän Ylioppilaslehti 2/2013 Ylioppilaskunta 18 JYY Jyv äs ky län ylio piston yliop pila sku nta Ma 4.3. Kikherne-kasviscurry Broilerjuustokebakot Jauhelihakastike Ti 5.3. Kasviskiusaus Currykala Riistapyörykät Ke 6.3. Kesäkurpitsaherkku Mausteinen broilerpata Porsaanleike To 7.3. Kasvissosekeitto Rapeat kalapihvit Meksikolainen lihapata Pe 8.3. Falafelpyörykät Värikäs uunikala Jauhemaksapuhvit Ma 25.2. Pintopapupata Broilerkiusaus Kinkkukastike, spaghetti Jauhelihakeitto Ti 26.2. Perunaohukaiset, porkkanamuhennos Yrttiporkkanasei Havaijilainen porsaspata Ke 27.2. Kasvispizza Barbequekalkkunakastike Oopperakellarin silakat To 28.2. Punajuurikroketit, jugurttikastike Mantelikala Jauhelihapihvi, kerma-pippurikastike Pe 1.3. Kasviskaalilaatikko Lohipihvit Kaalilaatikko Ma 18.2. Kasvistortillat Sitruunasei Yrttikalkkunakastike Ti 19.2. Ratatouille Merellinen lasagne Pestobroileri Ke 20.2. Pinaattikeitto Uunimakkara Kiinalainen lihapata To 21.2. Porkkanaohukaiset Chilikala Täytetyt jauhelihaohukaiset Pe 22.2. Kasvispyörykät Kirjolohimurekepihvit Pippurinen härkäpata iloKiven ruoKalisTa 18.2.–8.3. vKo 10 vKo 9 vKo 8 OPiSKeLiJan LOUnaS 2,60 €, 10 LOUnaan LiPPUViHKO 25 € /27€ (KeHY) JaTKO-OPiSKeLiJaT 5 €, MUUT 5,60 € Ostakaa lippuvihkOja, Niillä saa lOuNaaN halvemmalla ja NOpeammiN! JYY haKee siviiliPalvelusMiesTä Lisätietoja antaa arkisin päätoimittaja Minna Tiainen, puh. 045 137 1957 tai paatoimittaja@jylkkari.fi Hakijan kannattaa tutustua lehteen esimerkiksi netissä: http://www.jylkkari.fi. Siviilipalvelusmies toimii pääosin Jyväskylän Ylioppilaslehdessä valokuvaajana sekä graafikkona. Tarvittaessa hän tekee myös muita toimituksen töitä: kirjoittaa juttuja ja taittaa lehteä. Kuvankäsittelyssä lehden ohjelmana on Photoshop ja grafiikan tekemisessä Illustrator, joten niiden tuntemus on edellytys tehtävän hyvässä hoidossa. Taittamiseen käytetään Indesignia. Vapaamuotoisen hakemuksen tulee olla perillä Ylioppilastalolla JYYn keskustoimistossa tai sähköpostissa paatoimittaja@jylkkari.fi 30.4.2013 klo 14.30 mennessä. Postiosoite: JYY, Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä. Kuoreen tai sähköpostin otsikkoon merkintä ”Ylioppilaslehden siviilipalvelusmies”. Hakijalla tulee olla koulutusjakso suoritettuna niin, että hän voi aloittaa palveluksen 1.7.2013. Tule ToiMiTTaJaKsi JYlKKäriin! Jylkkäri hakee toimittajaa toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen, alkaen 25.2.2013 tai sopimuksen mukaan. Toimittajan pääasiallista työtä on juttujen ideointi ja kirjoittaminen sekä lehden taittaminen InDesignilla. Hakijalta toivotaan taittotaitoa ja kokemusta uutistyöstä. Yliopistoyhteisön tuntemus lasketaan hakijan eduksi. Toimittajan laskennallinen työaika on 35 tuntia viikossa. Tehtävästä maksettava palkka on 1734,36 euroa/kk + mahdolliset kokemusja koulutuslisät. Lehti ei ilmesty kesällä, joten lehden työntekijät lomautetaan kesäja heinäkuuksi. Tarvittaessa elokuun töitä voidaan sovitella. Vapaamuotoisen hakemuksen tulee olla perillä 20.2.2013 kello 10.00 mennessä. Liitä hakemukseesi juttuja taittonäytteitä. Hakemuksen voi toimittaa myös sähköisesti osoitteeseen paatoimittaja@jylkkari.fi. Tällöin hakemuksen liitteineen tulee olla pdf-muodossa. Postiosoite: JYY, Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä. Kuoreen tai sähköpostin aihekenttään tulee lisätä merkintä ”Ylioppilaslehden toimittaja”. Haastattelut ja valinta suoritetaan 21. – 22.2.2013. Lisätietoja: Päätoimittaja Minna Tiainen 045 137 1957 | paatoimittaja (at) jylkkari.fi Pääsihteeri Sami Tuori 045 138 6816 | paasihteeri (at) jyy.fi JYYn YleisavusTushaKu auKi viiKoilla 8-13! JYYn piirissä toimivien järjestöjen yleisavustushaku starttaa maanantaina 18.2. klo 09:00 ja päättyy torstaina 28.3. klo 15:00. Hakuohjeet löytyvät hakuaikana JYYn nettisivuilta: http://jyy.fi/jarjestolle/avustukset/ Projektija liikunta-avustuksiin on jatkuva haku.
19. sivun kasvo 19 Jyväskylän Ylioppilaslehti 2/2013 Jazzin viemä muusikko. Mónika Benedek rakastui musiikkiin jo alle kouluikäisenä. Silloin hän tuskin aavisti, kuinka kauas musiikki voi hänet viedä – tuntemattomaan Jyväskylään asti. k un olin pieni, Unkari oli edelleen kommunistinen. Silloin oli normaalia, etteivät perheenäidit käyneet töissä. Ja kun äiti oli kotona, olisi ollut lainvastaista mennä päiväkotiin. Pääsin kuitenkin käymään balettikurssilla. Kurssilla rakastuin musiikkiin ja tanssimiseen välittömästi. Baletin jälkeen tanssin koko ajan kotonakin. Kun äiti huomasi, että olin aivan hulluna musiikkiin, hän onnistui hankkimaan meille pianon. Se oli todella iso juttu siihen aikaan. Olin viisivuotias, rakastin pianonsoittoa ja oli selvää, että tarvitsin jonkinlaista musiikinopetusta. Siksi menin musiikkipainotteiseen kouluun. Kävin tavallisen yläasteen ja lukion. Lukiosta valmistumisen jälkeen halusin jatkaa musiikin opiskelua ja hain Lisztin musiikkiakatemiaan. Akatemiaan oli vaikea päästä. Siihen aikaan naureskelimme muiden opiskelijoiden kanssa, että eihän meillä ole enää mitään opittavaa akatemiassa, kun olimme joutuneet opiskelemaan ja harjoittelemaan valtavasti päästäksemme sisään. Onneksi käytäntö on nykyään muuttunut. opiskeluaikoinani tajusin, että en halunnut olla pianisti. Akatemiassa taidosta oli kuitenkin hyötyä. Siellä sain myös upean mahdollisuuden soittaa selloa neljän vuoden ajan. Halusin myös laulaa ja soittaa kitaraa. Kun minulla oli mahdollisuus, käytin sen hyväkseni. Erilaisten instrumenttien soiton opettelu oli nautinnollista. Valmistuin kandidaatiksi vuonna 1997 ja maisteriksi 2005. Myöhemmin aloin opettaa eräässä jazzkoulussa ja tunsin, että minun oli kokeiltava jotain sellaista soitinta, joka ymmärtäisi jazzia paremmin. En halunnut erikoistua pianonsoitossa jazziin, vaan saada käyttöön jonkun toisen instrumentin. Aloin soittaa saksofonia. Liityin heti big bandeihin ja opiskelijaryhmiin, koska miksi olla soittamatta kun siihen on mahdollisuus? ihastuin jazziin perin pohjin siihen aikaan, kun olin valmistunut kandidaatiksi. Musiikkiakatemialla oli jazzlaitos ja siellä oli todella usein keikkoja. Pidin senkaltaisesta musiikista, syvennyin siihen ja jäin koukkuun. Ja nyt kun olen täällä Suomessa kuoronjohtajana, voin yhdistää kaksi minulle tärkeää asiaa: jazzin ja opettamisen. Päätökseni tulla Suomeen syntyi hieman sattumalta. Olin ajatellut, että minun pitäisi löytää jokin paikka ulkomailta jossa voisin tehdä tohtoriopintojani. Maisteriksi valmistumiseni jälkeen kävin Yhdysvalloissa musiikkialan konferenssissa ja tapasin siellä erään herrasmiehen, joka sattui olemaan Jyväskylän yliopiston emeritusprofessori. Hän totesi, että voisin hyvin tulla Jyväskylään. Vaikka täällä ei olekaan erillistä jazzlaitosta, täällä on JAMK. Luulen, että hän tiesi mitä tarvitsin: ei enää musiikin, vaan metodien opetusta. Ja se on erinomaista täällä. Toivon, että tohtoriksi valmistumiseni jälkeen löydän Suomesta musiikin teorian ja säveltapailun opettamiseen tai kuoronjohtoon liittyviä töitä. kun nyt katson taaksepäin, en kadu mitään. Yritän nauttia siitä, mitä tapahtuu. Olisin kuitenkin voinut aloittaa täällä tekemäni tutkimuksen jo aiemmin, mutta jäin jumiin opettamiseen. En silti syytä itseäni, koska nautin opettamisesta. Se on tärkeintä. teksti Laura Piiroinen kuva Jere Kyrö mónika Benedek z z opiskellutzUnkarinzFranzz Lisztz-musiikkiakatemiassaz z z valmistunutzvuonnaz1997z musiikinzkandidaatiksizmusiikinzteoriasta,zz säveltapailustazjazkuoronjohdostaz z z valmistunutzvuonnaz2005z musiikinzmaisteriksizmusiikkikasvatuksestazjazz kuoronjohtamisestaz z z opettaazjaztekeeztohtorintutkintoaanzmusiikkikasvatuksestazJyväskylänzyliopistossaz z z kuoronjohtajazJyväskylänzkansalaisopistonzjazzkuorossa
(uusi osoite) TORIKESKUS, Yliopistonkatu 34, p. 040 7447 260, ark. 10–19, la 10–17 ihanat TORI KÄNNYKKÄ KOTELOT 4 95 4 95 (8 ) Hyvät valiokoimat opiskeluun KYSY OPISKELIJA-ALE NNUSTA TÄLLÄ KUPONGILLA tai opiskelija kortilla osta jalle NEULEPIPO ILMAISEKSI! UUTUUS 100 erilaista NEULESORMIKKAAT 3 95 3 95 (7 ) thinsulatevuorilla lämpövuorella 7 95 7 95 (12 ) NAHKASORMIKKAAT 5 95 5 95 (12 ) KORVALÄPÄT ALK. Koko perheelle säästä -50% Naisten, miesten ja nuorten 1 95 1 95 (4 ) NEULESORMIKKAAT musta, rus, t.sin REPPUJA ja OLKALAUKKUJA REPPUJA ja OLKALAUKKUJA 50 ensimmäiselle NAHKASORMIKKAIDEN tai -RUKKASTEN säästä -50% Naisten ja miesten säästä -30% säästä -40%