3,5 euron korotus jäsenmaksuun YTHS:n maksun nousun maksavat opiskelijat. Uutiset 2 Luomuliha on kiven alla. Sivu 7 Lihan iloista kieltäydyttävä Arvioitavana suomalaiset uutuudet. Kulttuuri 10 Tekeekö elokuvakirjoilla jotain? NUMERO 15/2007 26. MARRASKUUTA – 14. TAMMIKUUTA 48. VUOSIKERTA KESKIAUKEAMA Ison G:n ahdistus
26.11.07 UUTISET 2 Käyttäjien kotisivujen osoitteet muuttuvat Osa Jyväskylän yliopiston nettisivujen alaisuudessa olevien kotisivujen osoitteista muuttuu vuodenvaihteessa. Muutos koskee www.cc.jyu.fija people.cc.jyu.fi-alkuisia kotisivuja, joiden osoitteen alkuosa muuttuu muotoon users.jyu.fi. Sivujen ylläpitäjältä muutos edellyttää usersosoitteen aktivointia sekä sivujen siirtoa users-palvelimelle. Mikäli siirto-operaatiota ei tee, www.cc.jyu.fija people.cc.jyu.fi-alkuiset kotisivut lakkaavat näkymästä kesäkuussa 2008. Tarkemmat ohjeet muutoksista löytyvät Tietohallintokeskuksen nettisivuilta osoitteesta http://www. jyu.fi/erillis/thk/ohjeet/www/kotisivu t/Wwwkotiuudistus/. Iiro-Pekasta Jylkkärin toimittaja JYVÄSKYLÄN Ylioppilaslehden toimittajaksi vuoden 2008 alusta lukien on valittu 22-vuotias Iiro-Pekka Airola. Journalistiikan opinnot Jyväskylän yliopistossa keväällä 2005 aloittanut Airola on työskennellyt aikaisemmin muun muassa Helsingin Sanomien kaupunkitoimituksessa ja Savon Sanomien urheilutoimituksessa. ”Jatkan edellisten toimittajien hyväksi havaittua linjaa, mutta yritän käyttää enemmän kovaa ääntä, kun sellainen on minulle suotu”, Airola visioi. Hänen sopimuksensa on urheilumaailmasta tuttua mallia 1+1, eli vuoden 2008 jälkeen hänellä on mahdollisuus jatkaa toinenkin vuosi tehtävässään, mikäli sekä JYY että toimittaja itse haluavat näin käyvän. Airola valittiin juuri toiseksi kaudeksi JYYn edustajistoon PresSuren listalta, mutta hän joutuu jättämään paikkansa varaedaattorille, koska JYYn työntekijät eivät saa olla edaattoreita työsuhteensa aikana. ”Edarissa suu oli ehkä hiljaa, mutta pää toimi. Havaitsin paljon sellaista, mitä voi käyttää hyödyksi töissä Jylkkärissä”, uusi toimittaja ennakoi. Hän on myös istunut kotikuntansa Siilinjärven kunnanvaltuustossa tämän vaalikauden ajan. Valtuustotoverina hänellä on muun muassa valtiovarainministeri Jyrki Katainen. ”Kun Katainen ensimmäisen kerran tuli valtuuston kokoukseen, hän aiheutti salissa hirveätä säpinää”, Airola kertoo. ”Viime aikoina Jyrki on skarpannut, mutta on hän ollut enemmän valtuustosta poissa kuin paikalla.” Mikko Mattlar toimittaja@jyy.fi YTHS:n terveydenhoitomaksun korotus näkyy suoraan JYYn jäsenmaksussa ensi syksynä. Myös Kortepohjan ja Vuokra-Savelan vuokrat nousevat maaliskuun alussa vähän yli neljä prosenttia. EDUSTAJISTO HYVÄKSYI JYYn ensi vuoden talousarvion sutjakkaasti 21. marraskuuta pidetyssä kokouksessaan. JYYn jäsenmaksun nosto katsottiin tarpeelliseksi, kun YTHS:n terveydenhoitomaksu nousee kolmella ja puolella eurolla ensi vuoden elokuun alussa. Korotus siirtyy sellaisenaan jäsenmaksuun, joka nousee perustutkinto-opiskelijoilla 90,80 euroon ja jatko-opiskelijoilla 80,80 euroon. YTHS:n maksu siis nousee nykyisestä 35 eurosta 38,50 euroon. Jatko-opiskelijoilta perittävä maksu on 10 euroa pienempi. Edellisen kerran JYYn jäsenmaksua korotettiin vuonna 2000, jolloin jäsenmaksua korotettiin 20 markalla – silloinkin YTHS:n maksujen takia. Jäsenmaksun nostamiseen on luonut paineita myös JYYn jäsenmäärän kasvun pysähtyminen. ”Aikaisemmin jäsenmaksutuotot ovat kasvaneet maksua nostamatta, kun jäseniä on tullut vuosittain esimerkiksi kolmesataa lisää. Nyt tilanne on muuttunut”, JYYn pääsihteeri Tuomas Viskari totesi. Opiskelijan kukkaroa koskee myös päätös Kortepohjan ylioppilaskylän ja Vuokra-Savelan vuokrien korottamisesta maaliskuun alussa. Ylioppilaskylässä vuokra nousee 4,4 prosenttia ja VuokraSavelassa 4,2 prosenttia. JYY JATKAA ensi vuonnakin Kortepohjan ilmeen uudistamista. Suurimman siivun budjetista haukkaavat purkutuomion saaneet H-, J-, Fja G-luhtitalot, joiden purkaminen maksaa yhteensä 350 000 euroa. Rakennukset puretaan vaiheittain kaksi kerrallaan. Ensimmäiseksi lekan alle joutuvat talot G ja F siten, että työt alkavat aikaisintaan ensi vuoden joulukuussa ja viimeistään jouluna 2009. Purettavien luhtitalojen tilalle rakennetaan uusia opiskelija-asuntoja, mutta niiden suunnittelussa ollaan vasta luonnosasteella. Se, halutaanko opiskelijoille tulevaisuudessa rakentaa yksiöitä, kaksioita vai soluja – ja saunalla vai ilman – jää tulevien vuosien edustajistojen päätettäväksi. Myös Kortepohjan ravintola Rentukka komistuu. Tänä vuonna alkanut remontti jatkuu vuodenvaihteessa, kun vanhat looshit puretaan ja uusi baaritiski tuodaan taloon. Samoin ravintolan katto ja seinät uusitaan. Osansa JYYn ravintoloiden kunnostamisinnosta saa myös ravintola Ilokiven monitoimitila eli musta laatikko, jonka tuolit ja pöydät uusitaan 15 000 eurolla. JYYN TALOUDELLINEN TILANNE on tällä hetkellä sen verran vakaa, että edustajisto päätti hyväksyä 64 000 euron siirtämisen vararahastoon, joka on olemassa äkillisiä taloudellisia muutoksia varten. ”Rahasto on ollut olemassa viitisen vuotta ja sitä voitaisiin käyttää esimerkiksi silloin, jos ylioppilaskuntien automaatiojäsenyys poistettaisiin”, talouspäällikkö Maija Saarnisto kertoi. Lounasruokala Ilokiven myyntituotot on aikaisemmin ohjattu rahastoihin, mutta uunituoreen budjetin mukaan ravintolan tuotot ohjataan tästä lähtien varsinaisen toiminnan pyörittämiseen. VILKKAIN KESKUSTELU edustajiston kokouksessa käytiin JYYn jäsenmaksusta ja hallituksen palkkioista. Edustajisto päätti korottaa hallituspalkkioita enimmillään neljäänsataan euroon kuussa. Edustajisto tenttasi hallitukselta syitä siihen, miksi eri kaupunkien ylioppilaskunnat perivät keskenään niin erilaista jäsenmaksua. Esimerkiksi Tampereella jäsenyys on lukuvuonna 2007–2008 maksanut noin 80 euroa ja Kuopiossa 94 euroa. Hallituksen puheenjohtaja Jarmo Lyhty kertoi erojen johtuvan osin ylioppilaskuntien erilaisista toimintakulttuureista. Maksu vaikuttaa suoraan siihen, minkä tasoista toimintaa ylioppilaskunta voi jäsenilleen tarjota; onko esimerkiksi sihteeristöä tarpeeksi opiskelijoiden asioita hoitamassa tai pystytäänkö opiskelijoille tekemään laadukasta ylioppilaslehteä. Myös investointien määrä vaikuttaa suoraan jäsenmaksuun. JYY esimerkiksi on investoinut viime aikoina opiskelijaasuntojen rakentamiseen. ”Kyllä meilläkin saadaan jäsenmaksu alas, jos luovutaan ylioppilastalosta, kuten Oulussa aikoinaan tehtiin”, edaattori Joel Lehtonen totesi ironisesti. Kokouksessa käsiteltiin myös Maltillisen äärivasemmiston aloite JYYn suoran kehyrahoituksen lisäämisestä nykyisestä 0,4 prosentista 0,7 prosenttiin jäsenmaksutuotosta. Aloite kuitenkin hylättiin, kun nykyinen taso katsottiin riittäväksi. Sen sijaan Kristillisten opiskelijoiden aloite työharjoittelun kehittämisestä Jyväskylän yliopistossa hyväksyttiin. Kokouksessa käytiin läpi myös vuoteen 2017 ulottuva JYYn strategia, jota joulukuussa järjestäytyvä uusi edustajisto voi heti alkaa käyttää ohjenuoranaan. Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.fi Jäsenmaksu nousee 3,5 euroa YTHS:n terveydenhoitomaksun korotus peritään suoraan opiskelijoilta. R ISTO R AUTANEN
JYYn pääsihteeri Tuomas Viskari lähtee Suomen ylioppilaskuntien liiton pääsihteeriksi. Katri Nokela hyppää JYYn hallituksesta SYLin hallitukseen. JYYN HALLITUKSEN koulutuspoliittinen vastaava Katri Nokela on valittu Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitukseen vuodelle 2008. SYL valitsi uuden hallituksen Espoon Korpilammella järjestetyssä liittokokouksessa 16.–17. marraskuuta. Ensi vuonna näkyvällä paikalla SYLissä nähdään myös JYYn nykyinen pääsihteeri Tuomas Viskari, joka siirtyy uuteen tehtäväänsä helmikuun alussa. Liittokokouksessa SYL päätti myös liittymisestä opiskelijoiden liikuntaliitto OLLin jäseneksi sekä ilmaisi huolensa suomalaisten Venäjä-osaamisesta. Kannanotossaan liittokokous vaatii päättäjiä panostamaan suomalaisen Venäjäosaamisen kartuttamiseen LIITON PUHEENJOHTAJAKSI valittiin tekniikan ylioppilas 23-vuotias Tuomas Telkkä Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunnasta (LTKY). ”SYL on merkittävä vaikuttaja, ja meiltä odotetaan uusia ja jopa tuulettaviakin avauksia yhteiskunnalliseen keskusteluun”, uusi puheenjohtaja sanoo. Vuoden 2008 opiskelijapoliittisista aiheista Telkkä nostaa esille erityisesti yliopistolakiuudistuksen. Liittokokous valitsi ensi vuoden hallitukseen puheenjohtaja Telkän ja Katri Nokelan lisäksi viisi jäsentä: Johanna Aholan ja Johanna Haapalan Helsingin yliopiston ylioppilaskunnasta, Eeva Myllerin Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnasta, Tuure Pitkäsen Tampereen yliopiston ylioppilaskunnasta ja Tuomas Vanhasen Turun yliopiston ylioppilaskunnasta. Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.fi 3 Mitä toivot joululahjaksi? HELSINGIN yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan gradujen kirjastokappaleita selannut opiskelija yllättyi iloisesti huomattuaan, että kansien välistä löytyi myös gradusta annettu sanallinen arvostelu. Opiskelija koki omaa tutkimustaan hyödyttäväksi sen, että gradun lukemisen jälkeen pystyi tarkastamaan arvostelulausunnosta, mitä gradun tekijä oli professorin mielestä tehnyt oikein ja mitä väärin. Monissa Jyväskylän yliopiston tiedekunnissa arvostelulausuntoa ei löydy gradun kirjastokappaleesta. Humanistisessa tiedekunnassa gradun arvolause laitetaan näkyviin, mutta arviointilomaketta ei. Liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa ei laiteta edes arvosanaa. Miksi gradun arvostelulausunto ei ole kirjastokappaleen liitteenä, humanistisen tiedekunnan opintoasiainpäällikkö Ossi Päärnilä? ”Arvostelulausuntohan on sen päätöksen liite, jossa gradu hyväksytään, joten se on julkinen lausunto ja sen saa halutessaan nähtäväksi. Lausunto kirjastokappaleen liitteenä leimaisi kirjan ja tekijän. Gradu on kuitenkin vain gradu, ja tekijä saattaa myöhemmin tehdä vaikka väitöskirjan. Minusta lausunnon liittäminen gradun yhteyteen olisi epäkorrektia, ja ainakin siihen pitäisi kysyä gradun tekijän lupa.” Entä nuoremman opiskelijan saama hyöty siitä, että lausunto on gradun liitteenä? ”Kyllä laitoksilla puhutaan muutenkin, jos joku tekee oikein hyvän gradun, ja siitä voi käydä ottamassa mallia. Ovathan selkeät graduohjeet kuitenkin olemassa. Lausunto ei minusta kuulu gradun yhteyteen ollenkaan.” Mikko Mattlar toimittaja@jyy.fi Miksei gradujen arvostelulausunto ole mukana kirjastokappaleissa? Noora Mattila, 20, journalistiikka: ”Uutta kameraa, mutta en mä varmaan saa sitä, koska se maksaa niin paljon.” Pauliina Kivimäki , 21, johtaminen: ”Uggbootseja. Ne ovat aidot lampaannahkakengät. Niillä on hieno kulkea talvella, jos tänne nyt tulee enää kunnon talvia.” Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta hakee PÄÄSIHTEERIÄ 14.1.2008 alkaen tai sopimuksen mukaan 31.5.2010 kestävään työsuhteeseen Työsuhdetta on mahdollisuus jatkaa vuodella ilman eri hakua molempien osapuolten niin halutessa. Pääsihteeri toimii JYYn aatteellisen toiminnan esimiehenä sekä ohjaa ja hallinnoi opiskelijoiden edunvalvontaan ja palveluihin liittyvää toimintaa ylioppilaskunnassa. Pääsihteeri vastaa asioiden valmistelusta ylioppilaskunnan edustajiston ja hallituksen kokouksiin sekä toimii kokouksissa esittelijänä. Pääsihteerin vastuulla on JYYn talouden ja toiminnan toteutumisen seuranta. JYY harjoittaa varsinaisten palveluja edunvalvontatehtäviensä lisäksi kiinteistö-, liikeja asuntolatoimintaa. Ylioppilaskuntakonsernin liikevaihto on vuonna 2007 noin 15 miljoonaa euroa ja konsernitase on noin 45 miljoonaa euroa. Pääsihteerin toimi on JYYn toimihenkilöohjesäännön alainen. Tehtävästä maksetaan palkka sopimuksen mukaan. Hakijalle katsotaan eduksi esimieskokemus, kokemus hallintotehtävistä ja taloudenhoidosta sekä ylioppilaskunnan hyvä tuntemus. Hakemukset liitteineen ja palkkatoivomuksineen on toimitettava JYYn keskustoimistoon (Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta, Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä) perjantaihin 7.12.2007 klo 14.30 mennessä osoitettuna JYYn hallitukselle. Kuoreen tunnus “pääsihteeri”. Hakemuksia ja niiden liitteitä ei palauteta. Haastattelut suoritetaan viikkojen 50–51 aikana. Lisätietoja antavat ylioppilaskunnan pääsihteeri Tuomas Viskari, puh. 045 138 6816, paasihteeri@jyy.fi ja ylioppilaskunnan puheenjohtaja Jarmo Lyhty, puh. 045 137 1964. Vilhelmiina Valkeus, 25, kulttuuripolitiikka: ”Lisää yhdessäoloaikaa perheen kanssa. Ollaan kaikki yhdessä niin harvoin.” Antti Korhonen, 21, markkinointi: ”Pullataikinaa ja uutta pianoa.” SYL haukkasi jyväskyläläisvaikuttajat NYKYINEN JYYN pääsihteeri ja tuleva Suomen ylioppilaskuntien liiton pääsihteeri Tuomas Viskari uskoo tuovansa SYLiin ennen kaikkea kokemusta opiskelijoiden edunvalvontatyöstä. ”Voin toimia liitossa sellaisena sparraajana, joka avaa uusia näkökulmia asioihin”, Viskari miettii. ”Tavallaan autan pitämään koneiston rasvassa”, hän vertaa. Kohta Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta on Viskarilla muistoissa vain, ja hän korostaakin, että täällä vietettyyn aikaan liittyvät muistot ovat kovin rakkaita. ”Se pitää kyllä vielä sanoa, että sen olen erityisesti oppinut JYYssä, että ylioppilaskunnat ovat aivan oikeita organisaatioita, joissa päätetään oikeiden ihmisten asioista. Usein toimimista ylioppilaskunnassa pidetään vain ensimmäisinä harjoitteluaskeleina, mutta tämä on kunniallista toimintaa, jota ei tarvitse häpeillä”, pääsihteeri jyrähtää. Mutta pehmenee sitten tuntiessaan nenässään ruokalasta leijailevan tuoksun. ”Ilokiven ruokia tulee kyllä ikävä.” ”Ilokiven ruokia tulee ikävä” Rahaa ja voimavaroja huippututkimukselle Yliopiston voimavarat ensi vuodelle jaettiin syksyn tulosneuvotteluissa. Yliopiston toimintamenomäärärahat kasvavat 1,6 miljoonaa euroa eli 1,5 prosenttia. Kasvusta 1,4 miljoonaa euroa on sidottuja eriä, joista miljoona euroa opetusministeriön tutkimusprofiilin vahvistamisen hankerahaa. Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallinen kiittelee, että tiedekunnat ja erillislaitokset olivat ennakoineet hyvin toimintaympäristön muutoksia ja yliopistolaitoksemme historian suurimman reformin mahdollisuuksia. Sopimuksissa yksiköiden laajuustekijää ei kasvatettu, ja strategisesti kohdennettiin noin 5,5 miljoonaa euroa. Yliopiston sisäinen siirtomäärärahatilanne on nyt vakiinnutettu, vaikkakin yksikkökohtaisia eroja vielä on. Merkittävimmin voimavaroja kohdistettiin muun muassa huippututkimuksen vahvistamiseen, koulutusviennin tukemiseen, post doc -toimintaan, tutkimusstrategian toteuttamiseen ja tutkimusprofiilin vahvistamiseen. Yliopistossa lakkautetaan ensi vuoden alusta alkaen yhteensä 38 virkaa ja perustetaan 17 virkaa. Professoreja nimitettiin virkoihin Jyväskylän yliopiston hallitus on nimittänyt filosofian tohtori Johanna Mappesin evoluutioekologian professorin virkaan matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan vuoden 2008 alusta alkaen. Mappes vastaa professorina erityisesti jatkoopiskelijoiden koulutuksesta. Hän on aiemmin toiminut määräaikaisena professorina Jyväskylän yliopistossa ja kahdeksan vuotta Suomen Akatemian tutkijana. Hydrobiologian professoriksi nimitettiin samoin ensi vuoden alusta filosofian tohtori Jouni Taskinen. Hän on väitellyt tohtoriksi Jyväskylän yliopistossa 1992 ja työskennellyt viimeksi tutkijana Joensuun yliopistossa vuodet 2004–2007.
S uomen ylioppilaskuntien liiton liittokokouksessa kuulee hyvin usein väitteen, että SYL ei enää ole ei-liike. Eli nykyään SYL kuulemma suhtautuu positiivisesti muutoksiin ja on valmis kehittämään asioita niiden torppaamisen sijaan. Hyvä niin. Mielikuva ei-liikkestä kuitenkin vaikuttaa aika kuolemattomalta – katsotaanhan sen kiistäminen tarpeelliseksi liiton juhlapuheissa vuosi toisensa jälkeen. Ei, me emme ole ei-liike! Kuka uskoo? S YLin ensi vuoden hallitukseen oli liittokokouksessa kuusi halukasta – kuusi on myös hallituksen koko. Tämän syksyn edustajistovaaleissa äänesti Suomessa 27,6 prosenttia opiskelijoista. Äänestysaktiivisuus on laskenut jo vuosien ajan, joskaan aivan aallonpohjassa ei tällä hetkellä olla: syksyllä 1992 JYYn edustajistovaaleissa sukellettiin peräti 16,3 prosenttiin. Näiden lukujen valossa opiskelijoiden kiinnostus ylioppilasliikkeeseen vaikuttaa suhteellisen laimealta. Ja lääkettä laimeuteen on etsitty kauan. Edustajistovaalien vaalikeskustelussa Jyväskylässä ehdokkaat tarjosivat lääkkeeksi hiipuvaan kiinnostukseen lisää tiedottamista. Sehän oli mieluinen viesti meille ylioppilaslehtien toimittajille. Uskon kuitenkin, että edes tukkimalla opiskelijoiden postilaatikot lehdillä ja sähköpostit tiedotteilla (jälkimmäistä tosin taitaa jo tapahtua) emme pysty vaikuttamaan siihen mielikuvaan, joka ihmisillä on ylioppilasliiketoiminnasta. Oli mielikuva sitten hyvä tai huono, siihen ei voi vaikuttaa pelkällä tiedottamisella, vaikkakin tietoa tietysti pitää jakaa tarpeeksi ja avoimesti. M ielestäni ylioppilasliikkeen imago voisi olla nykyistä parempi – ainakin siitä huolehtimiseen tulisi kiinnittää paljon nykyistä enemmän huomiota. Miksi näin maineikkaan järjestön toiminnan annetaan näkyä julkisuudessa paperinmakuisena byrokratiana, kun sen sijaan voitaisiin korostaa esimerkiksi liikkeen värikästä historiaa? SYL voisi huolehtia, että järjestön nimen kuullessaan opiskelijan mieleen tulvisi ajatuksia 1970-luvun opiskelijaradikalismista ja siitä, että ylioppilasliikkeen ansiosta hän voi asua edullisesti opiskelija-asunnoissa sen sijaan, että joutuisi tappelemaan kalliista asunnoista vapailla markkinoilla. M iksi SYL hienojen mahdollisuuksien sijaan jatkaa hautautumistaan byrokratiaan ja jargoniin? Mitä sillä on merkitystä, että SYL ei enää ole ei-liike, jos monet kuitenkin luulevat sitä sellaiseksi? pääkirjoitus 26. marraskuuta 2007 Alkon lakko ei järkytä opiskelijoita Jyväskylän yliopiston opiskelijat eivät ole huolissaan Alkon lakonuhan vaikutuksista elämäänsä. ”Vitun vitun vittu”, totesi pitkäripaisesta noin kello 9.05 poistunut kirjallisuuden opiskelija. ”Viinaa saatana”, jatkoi vierestä elämäänsä pettynyt OKL:läinen rummuttaen oven lasia kengällään. ”Tapan jos suljette”, kommentoi puolestaan liikuntapsykologian fuksi. Keskisuomalainen-kaupunkilehti otti kantaa tapahtumiin lauantain pääkirjoituksessaan. ”Voidaanko lämmintä sosiaalipainotteisuutta jatkuvasti hyväksikäyttää, ikään kuin ulosmitata muihin tarkoituksiin, raavaiden kahmijoiden areenoille? Hädän hetkellä ei neuvotella korvauksista. Jo ajatus maistuu irvokkaalta”, nelossivulla todettiin. Totuuden tietotoimisto lehti.samizdat.info JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119 – 120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin (014) 260 3360. Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.fi, nettisivut www.jylkkari.fi Päätoimittaja Jonna Rusanen (014) 260 3359, 045 137 1957, paatoimittaja@jyy.fi Toimittaja Mikko Mattlar (014) 260 3360, toimittaja@jyy.fi Siviilipalvelusmies Risto Rautanen (kannen kuvitus) (014) 260 3973, sivari@jyy.fi Painos 7 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356 – 7362. Ylioppilasliike kärsii imago-ongelmasta NÄKÖKULMIA 4 Tatu Hirvonen HYVÄNTEKEVÄISYYSJÄRJESTÖILLE lahjoittamisen luulisi olevan helppoa. Toisin kuin läheisemme, jotka joulun tullessa odottavat meidän yllättävän heidät persoonallisilla huomionosoituksilla, Unicef, WWF ja Amnesty toivovat meiltä pelkkää rahaa. Lahjoittaminen kirpaisee nyky-yhteiskunnassa vain harvaa: luopumalla ylimääräisestä elämäntapa ja elintaso eivät muutu. (Ja kysyä tietysti voi sitäkin, pitääkö lahjoituksen olla rangaistus. Pitääkö pahan antaa paljostaan niin, että se kunnolla kirpaisee? Eikö se, että saadaan aikaan jotain hyvää, riitä?) Nettipankin laskupohjaa täyttäessään nykyihminen kamppailee kuitenkin uusien kysymysten puristuksessa. Kuinka paljon? Mihin tarkoitukseen? Mille järjestölle? Hajauttaako usealle avuntarjoajalle? HYVÄNTAHTOJAN PIPOA kiristää entisestään, jos hän on tutustunut Daniel Grossin Slate-artikkeliin ”Zero-sum charity”. Gross kun esittää, että yhden apukohteen saamat lahjoitukset voivat vähentää toisten yhtä tärkeiden ja joskus tärkeämpienkin järjestöjen toimintamahdollisuuksia. Jos annat rahaa katulapsityöhön tai rokotusohjelmiin, et todennäköisesti lahjoita enää myös Intian tyttöjen kouluttamiseen tai kotimaiseen mielenterveystyöhön. Uutisotsikoihin nousevat hätäalueet voivat ohjata avun uuteen kohteeseen, mutta kokonaishyväntekeväisyyden määrää ne eivät välttämättä lisää. Kuinka siis päättää, mihin lahjoittaa? Yksi ratkaisu on luottaa asiantuntijoihin ja tutustua Kööpenhaminan konsensuspaneelin tuloksiin, kuten kirjailija Daniel Akst ehdottaa. Kahdeksan huippuekonomistia eivät kai voi olla aivan väärässä? Panelistit etsivät yhteisymmärrystä merkittävimmistä globaaleista kipupisteistä. Listan ykköseksi nousi aidsin vastainen taistelu. Yksittäisen lahjoituksen merkitystä ei kannata tietysti liioitella. Lahjoituksella, tuntuvallakin, on sitä vähemmän merkitystä, mitä suuremmasta ongelmasta on kyse. Kymmenen euroani eivät poista mailman aids-epidemiaa. TÄMÄ EI KUITENKAAN tarkoita, että voisit tänä vuonna luistaa yhteisvastuullisuudesta toteamalla, että lahjoituksesi eivät kuitenkaan muuttaisi mitään. Ekonomisti Steven Landsburgin mukaan lahjoituksia kannattaa tehdä, ja ne kannattaa keskittää siihen tarkoitukseen, jossa uskoo itse voivansa vaikuttaa eniten. Yhden ihmisen avulla voi olla valtaisa merkitys, vaikka se ei poistaisikaan ongelmaa. Kuten Landsburg kirjoittaa: “Pelastaessasi yhden nälkäänäkevän lapsen olet jo saanut aikaan paljon, riippumatta siitä, että joku toinen nälkäinen lapsi jäisi silloin ilman apua.” Hyvä lahjoitus JOULUPUKIN TYÖT (aktiviteetti). Jos jouluaatto sukulaisten kanssa ei houkuttele, ansaitse helppoa rahaa ja pukeudu pukiksi. LUMIUKKO (tv-ohjelma). Ilman sitä ei tule joulua. KIRJALLISUUS (asia). Kehittävämpää mielikuvitukselle kuin televisio. Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.fi Miksi SYL hienojen mahdollisuuksien sijaan jatkaa hautautumistaan byrokratiaan ja jargoniin?” ”
Viikko 45: Äänestätkö JYYn edustajistovaaleissa? KYLLÄ 75 % (285 kpl) EI 25 % (94 kpl) Gallup joka viikko osoitteessa www.jyy.fi Norsunluutornissa on tilaa MARRASKUU OLI menneessä maailmanajassa rauhallinen. Oli märkää, kylmää ja pimeää eivätkä jäät kantaneet, joten töitä ei juuri tehty. Olosuhteet ovat säilyneet, mutta ylioppilaskunnissa marraskuu on kiireinen. Isoista asioista vuosittaisten budjetin valmistelun ja SYL:n liittokokouksen lisäksi viime viikkoina ovat työllistäneet JYYn strategia – ja vaalit. Kolmisen viikkoa sitten JYYlle valittiin uusi edustajisto. Vaalien eteen tehtiin paljon töitä. Ehdokkaita tuli 50 ja ääniä noin 500 enemmän kuin viime vaaleissa. Aktiivisempi kampanjointi näkyi hulabaloina ja ilmaiskahveina kampuksella. Kaikki kolme ilmiötä olivat positiivisia, mutta kasvaneen kiinnostuksen aidot vaikutukset JYYlle punnitaan myöhemmin. SENIORIEDAATTORIKSI siirtyvänä aktiivina toivon, että lisääntynyt ehdokasmäärä tarkoittaa kasvanutta halua vaikuttaa ja kantaa vastuuta yliopistoyhteisössä. Alkava kaksivuotiskausi osoittaa, lähtevätkö ehdokkaat ja valitut aktiivisesti mukaan vai heräävätkö he vasta ensi vaalien alla. JYYlle aktiivisten toimijoiden lisääntyminen olisi hyväksi, sillä tekijöitä ja ideoita ei ole vielä liikaa. Vaaliretoriikassa minua ajoittain korpesi se, kuinka JYYn toimintaa kritisoitiin etäisyydestä ja pienen piirin toiminnasta. Vaikka kritiikille on aihettakin, väitän ongelman olevan enemmän siinä, että toimijoita ei tule kuin siinä, että he eivät pääsisi mukaan. Valitettavasti edes monet edustajiston jäsenet eivät osallistu aktiivisesti valiokuntiin, ja esimerkiksi vaalien alla osallistuminen keskusteluun JYYn strategiasta oli heikkoa. Toimintaa on toki helpompi kritisoida kuin itse toteuttaa. JYYn vaikuttavuus on paljon kuitenkin aktiivisten, lähinnä vapaaehtoisten tai pientä korvausta saavien ihmisten varassa, joten tahtoa toivottavasti löytyy muuhunkin kuin kritiikkiin. Tilaa vaikuttaa löytyy edustajiston lisäksi valiokunnista ja hallinnon opiskelijapaikoilta. EPÄILEMÄTTÄ asioita voi tehdä paremmin. Yhtenä tavoitteenani tänä vuonna on ollut, että JYY oppisi tukemaan paremmin opiskelijatoimijoiden vaikuttamista yliopistolla. Yhteistyötä ainejärjestöjen ja hallinnon opiskelijaedustajien kanssa onkin kehitetty. Toivottavasti tämä jatkuu myös uuden hallituksen voimin, jotta saamme resurssit hyötykäyttöön. Jos jostain syystä ette itse aktivoidukaan, toivottavasti äänestäjinä muistatte välillä kysyä, mitä ehdokkaanne on tehnyt opiskelijoiden yhteiseksi hyväksi. Jarmo Lyhty 5 K i r j o itt aj a on J Y Y n h a llituk se n pu h ee nj o ht a j a . Jylkkäri haluaa tietää, mitä opiskelijat ajattelevat. Lähetä mielipide osoitteeseen jylkkari@jyy.fi. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. Päätoimittaja Jonna Rusanen kirjoitti Jylkkärin pääkirjoituksessa (29.10. 2007) muutamia mietteitä liittyen ylioppilaskunnan jäsenyysperustaan. Kuulemma pakkojäsenyys on ruma sana ja automaatiojäsenyys kauniimpi. Jälkimmäisen hän omaksui omakseen, ja minulle jäi rooli leväperäisesti käyttää rumempaa, vaikka senkään sanan isä en ole ollut. Käsitteistöön liittyy kuitenkin muutamia täsmennyksiä, jotka tällä kertaa valitettavasti osoittavat, ettei Rusanenkaan ole teokseeni Ylioppilaskunta oikeusjärjestyksessä – yhteisö viranomaisen ja yhdistyksen välimaastossa (2007) tutustunut. Kuten teoksessani (esim. s. 36–38) pitkin matkaa tulee ilmi, käytän ylioppilaskunnan jäsenyydestä käsitettä automaatioja pakkojäsenyys. Tämä sen vuoksi, että ylioppilaskuntaan henkilö liitetään automaattisesti, kun tämä saavuttaa opiskelijastatuksen ja maksaa opiskelun tosiasiallisena edellytyksenä olevan ylioppilaskunnan jäsenmaksun. Pakkojäsenyys, jota esimerkiksi perustuslakivaliokunta käyttää, ilmentää taas sitä, ettei yhteisöstä ole mahdollista erota. Siten se eroaa vaikkapa metsänhoitoyhdistyksistä annetun lain (534/1998) 6.1 §:ssä omaksutusta ”pelkästä” automaatiojäsenyydestä. Rusanen viittaa myös perustuslakivaliokunnan kantoihin siitä, ettei järjestely rikkoisi perustuslakia. Ihan tällaisia lausuntoja en ole kyllä itse ainakaan löytänyt, sillä perustuslakivaliokunta on erityisesti todennut, ettei nykyinen yliopistolain (645/1997) 40.2 §:ssä määritelty tarkoitus ole riittävä julkisten tehtävien määrittely, jolla automaatioja pakkojäsenyyttä voitaisiin ylläpitää. No, yhtä kaikki, katsotaan seuraavalla kerralla, kun yliopistolaki on valiokunnan käsittelyssä. Mitä sitten tapahtuisi, jos automaatioja pakkojäsenyydestä luovuttaisiin? Olen tässä Rusasen kanssa täysin samaa mieltä, että suuri osa opiskelijoista siltikin säilyisi jäseninä. Tämähän olisi hyvä asia, sillä silloin opiskelija itse saisi punnita, haluaako hän olla jäsen vai ei. Kuten Aviisissa 14/2007 uutisoitiin, ei esimerkiksi Tampereen yliopiston ylioppilaskunnasta eroaisi kuin viidennes. Tämä on aika lähellä Rusasen näkemystä neljänneksestä. Ja tämän jälkeenhän kaikki olisi kiinni ylioppilaskunnasta itsestään, aivan kuten muussakin järjestötoiminnassa. Jos saatu hyöty on riittävä suhteessa jäsenmaksuun, niin kyllä varmasti ylioppilaskunnissa jäseniä riittää. Jos taas ei, niin enpä tiedä voiko se enää olla oikeutuskaan ylioppilaskunnalle. Näistä ajatuksista ja malleista kannattaa tarkemmin katsoa Tiedepolitiikka-lehdessä 3/2007 ilmestynyttä artikkeliani Quid nunc ylioppilaskunta? Matti Muukkonen HTL, YTM, tutkija Joensuun yliopisto, oikeustieteiden oppiaineryhmä Täsmennyksiä ylioppilaskunnan jäsenyysmalliin Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta (JYY) kannustaa Jyväskylän yliopistoa aloittamaan suunnitelmat anonyymin tenttimisen mahdollistamiseksi. Anonyymillä tenttimisellä tarkoitetaan tenttimiskäytäntöä, jossa tentin arvostelija ei saa tietoonsa tentin tekijän henkilöllisyyttä. Opiskelijoilta saadun palautteen perusteella käytännölle olisi tarvetta, sillä opiskelijan ja tentaattorin henkilösuhteilla on toisinaan tarpeettoman suuri rooli opintosuoritusten arvostelussa. Anonyymi tenttiminen parantaisi opiskelijoiden tasa-arvoisuutta ja oikeusturvaa sekä saattaisi auttaa ratkaisemaan opinnoissa etenemisen ongelmia niissä tilanteissa, joissa kärjistyneet henkilösuhteet aiheuttavat vaikeuksia. Opiskelijan oikeusturvan näkökulmasta anonymiteettiä voisi pyrkiä kehittämään laajemminkin opintohallinnon erilaisissa valintaja hakutilanteissa, kuten sivuainehauissa, joihin henkilösuhteilla voi myös olla vaikutusta. Käytännön tasolla JYY näkee mahdollisena osaratkaisuna ongelmaan opiskelijanumeroiden nykyistä laajemman käyttöönoton opiskelijoiden tunnistautumisessa. Opiskelijanumeron anonymiteetti ei ole aukoton, koska useimmiten opetushenkilöstöllä on oltava pääsy rekistereihin, joista opiskelijan perustiedot nykyisin kootusti löytyvät. Tulevaisuudessa tunnistusja rekisteripalveluihin voidaan odottaa kohdistuvan kehittämistarpeita, mikäli esimerkiksi opiskelijoiden verkkoasiointipalveluja halutaan laajentaa. Nämä kehittämistarpeet tulee JYYn mielestä selvittää ja osoittaa kehittämistyölle asiaankuuluvat resurssit. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta Jarmo Lyhty hallituksen puheenjohtaja Tuomas Viskari pääsihteeri JYY kannustaa kehittämään anonyymin tenttimisen käytäntöjä Vaaliretoriikassa minua ajoittain korpesi se, kuinka JYYn toimintaa kritisoitiin etäisyydestä ja pienen piirin toiminnasta. ” Jyväskylän Ylioppilaslehdessä 14/2007 kirjoitettiin eläinsuojelusta, joka on tärkeä aihe ottaa esille. Artikkeli sisälsi kuitenkin joitakin epätarkkuuksia. Esimerkiksi lehdessä esitettiin, että Oikeutta Eläimille -yhdistyksen, Animalian ja Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen merkittävin ero olisi Oikeutta Eläimille -yhdistyksen suhtautuminen laittomaan suoraan toimintaan. Artikkelissa ei kuitenkaan tuotu esille eläinoikeusja eläinsuojeluaatteiden välisiä eroja: Animalia ja Suomen Eläinsuojeluyhdistys ovat eläinsuojeluyhdistyksiä, kun taas Oikeutta Eläimille ajaa eläinten oikeuksia. Näillä kahdella näkemyksellä on kuitenkin merkittävä ero. Eläinsuojeluajattelussa pyritään eläimelle tarjoamaan luontaisia tarpeita vastaava elinympäristö, esimerkiksi kanaloihin tai turkistarhoille lisää tilaa yksilöä kohti. Eläinoikeusajattelu taas lähtee liikkeelle jokaisen eläinyksilön arvokkuudesta ja oikeudesta elämään; se ei hyväksy eläinten hyväksikäyttöä missään muodossa. Esimerkiksi loppukesästä otsikoihin noussut koiratappelukeskustelu nosti pintaan nykyaikaisen eläinsuhteen epätasa-arvoisuuden. Samaan aikaan kun järjestetyistä koiratappeluista nousi valtava haloo eläinrakkaiden ihmisten keskuudessa, Suomessa teurastettiin päivittäin 150 000 eläintä. Edelleen turkistarhoilla viruu häkeissään yli 4 miljoonaa eläintä ja eläinkoelaboratorioissa käytetään kokeisiin joka vuosi satoja tuhansia eläimiä. Eläinkysymys ei suinkaan ole mikään marginaali-ilmiö. Miten laajamittaiseen eläinrääkkäykseen sitten voi vaikuttaa? Yliopistossa tärkein tapa vaikuttaa eläinten oloihin olisikin koe-eläinkysymyksen lisäksi omien kulutustottumusten tarkistaminen. Se ei vaadi suurimuotoista kampanjointia, nimien keräämistä vetoomuksiin tai mielenosoituksia bioja ympäristötieteiden laitoksella. Jokainen voi päivittäin vaikuttaa eläinrääkkäyksen vähentämiseen valitsemalla lounaakseen vegaaniruuan, jota jokainen Sonaatin ruokalapalvelupiste sekä lounasravintola Ilokivi tarjoavat päivittäin. Vegaaniksi ryhtyminen on helppo keino jokaisen omalta osaltaan vähentää eläimiin kohdistuvaa hyväksikäyttöä. Veganismi on elämäntapa, jossa ei syödä mitään eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita, käytetä eläinperäisiä vaatteita tai tueta eläinten hyväksikäyttöön perustuvia palveluita tai eläinkokeita. Ulla Kannisto Elina Sällinen Marja-Liisa Lähteinen Oikeutta Eläimille – Jyväskylä Eläinoikeusja eläinsuojeluaatteet eivät ole sama asia
7 Pikkujoulujen taittuessa pikku hiljaa itse jouluksi on monella sialla jälleen rooli joulutunnelman luomisessa. Mikäli omatunto kolkuttaa, voi juhlapöydän kunniapaikalle haalia luomupossua. Luomulihan löytäminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. ”EN MUISTA, ETTÄ sinä aikana olisi luomulihaa tarjolla ollut, kun olen täällä ollut”, muistelee elintarvikemyyjä Helena Koskela Forumin KMarketista. Eikä luomua näillä näkymin ole luvassa, sillä kaupan tavarantoimittajan valikoimista ei luomulihaa löydy. ”Kauppa voi toki itse vaikuttaa tarjontaan. Jos joku toimittaja tarjoaisi luomulihaa, niin ehkä sitä voisi valikoimaan ottaa”, Koskela tuumii. Luomulihan kyselijät ovat hänen mukaansa kuitenkin laskettavissa yhden käden sormilla. Leipäja vihannespuolella luomu käy kaupaksi, mutta lihatiskillä on hiljaista. Koskela arvelee syynä olevan suomalaisen lihan korkean laadun. ”Suomalainen liha on mielestäni aika luomua ja puhdasta.” VAIKKA LUOMULIHAA olisikin tarjolla, on menekki usein vähänlaista. Mestarin Herkun hyllystä löytyy luomujauhelihaa ja -pihvejä. Lihamestari Pasi Tietäväinen kertoo menekin olevan alle prosentin luokkaa. ”Luomukarjalla tukkuhinta on korkeampi kuin tavallisen lihan ulosmyyntihinta kaupoissa”, hän kertoo. Luomunautajauheliha maksaakin melkein kaksi kertaa enemmän kuin vastaava tavallinen. ”Eikä luomulihan kate ole sitä, mitä se voisi olla, mutta korkeammilla hinnoilla se ei enää mene kaupaksi”, Tietäväinen arvioi. Tyypillisesti ekolihaa ostavat Tietäväisen mukaan nuoret aikuiset. Mikäli perheen lapsilla on todettu allergiaa, on lihapaketin kyljessä usein luomumerkki. Kylillä ei luomulihasta ole isoon ääneen huudeltu, vaikka sitä tarjolla olisi ollutkin. Olisiko mainonnan puute kenties osasyy huonoon menekkiin? ”Vasta vähän aikaa sitten uskalsimme mainostaa lehdessä ensimmäisen kerran uuden luomutuottajan luvattua toimittaa lihaa suurempia määriä. Aikaisemmin emme pystyneet takaamaan, että tuotetta olisi saatavilla", Tietäväinen vastaa. LUOMUN ASEMAA AJAVA Finfood Luomu teki syksyllä saatavuuskartoituksen, jonka mukaan luomulihaa on tarjolla säännöllisesti vain noin puolessa kaupoista. ”Tuotevalikoima ei ole sillä tasolla, millä pitäisi, ja saatavuus on usein liian satunnaista”, valittelee Finfood Luomun yksikönjohtaja Risto Pitkänen. Luomulihan kysyntä on pientä, ja näin ollen sitä ei kannata tuottaa enempää. Aivan näin yksinkertaisesta laskutoimituksesta ei kuitenkaan ole kysymys. Heikkoon kysyntään Pitkänen näkee monia syitä. Kehittettävää olisi hänen mielestään muun muassa kuluttajamarkkinoinnissa. Jos tuotetta ei ole esillä eikä mainosteta, harva sitä osaa myöskään vaatia. Iso ongelma on Pitkäsen mukaan myös suomalaisen päivittäistavarakaupan keskittyneisyys. ”Kun kolme keskusliikettä hallitsee yli 85 prosenttia ruuan myynnistä, on pienten ja uusien tavarantoimittajien haastavaa päästä valikoimiin ja kasvaa suuremmaksi. Paljon on ollut puhetta lähiruuasta, mutta tekoja on vielä vähän”, Pitkänen toteaa. Keskittyminen vaikuttaa hänen mukaan myös luomulihan kalliiksi koettuun hintaan. Ekolihaa tuottavat pienja erikoistilat, jotka eivät saa lihaa liikkeelle yhtä halvalla kuin suuret ketjut. ”Toki luomulihalla on luomusäädösten takia myös korkeammat tuotantokustannukset”, Pitkänen sanoo. ”Mielikuva korkeasta hinnasta syntyy myös, koska luomulihaa helposti verrataan halvimpaan vaihtoehtoon. Luomua pitäisi verrata laatuja premium-tuotteisiin. Tämä liittyy myös laajempaan keskusteluun, kuinka ruokaa arvostetaan ja mitä sen kotimaisuus merkitsee.” Koskelan käsitystä suomalaisen lihan luomumaisuudesta Pitkänen ei jaa. ”Luomun kannalta mielikuva puhtaasta suomalaisesta lihasta on ongelmallinen. Suomessa voi olla tehomaatalouden merkkejä vähemmän kuin monissa muissa maissa, mutta luomua ei tavallinen liha ole. Luomuksi lihan tekee luomusäädöksissä määrätty liikkumatila, mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen ja luomuruokinta. Esimerkiksi väkirehuja käytetään tavanomaisessa tuotannossa paljon enemmän”, hän toteaa. Sinisilmäinen lintukotoajattelu on Pitkäsen mielestä kuitenkin muuttumassa. Tähän ovat vaikuttaneet muun muassa viime kesän keskustelut geenimuunnelluista rehuista. ”Kuinka suomalaista on esimerkiksi HK:n Amerikan pekoni? Liha on tuotettu Ruotsissa, leikattu ja pakattu Puolassa. Kyseessä on ennen Suomessa suomalaisesta lihasta tuotettu tuttu tuote, eikä tuotantoketjun muutosta huomaa kuin pienestä PL-leimasta pakkauksessa”, Pitkänen sanoo. Huonosta nykytilanteesta huolimatta Pitkänen näkee luomulihalla valoisamman tulevaisuuden. ”Viime kesän gmo-keskustelut ovat lisänneet luomulihan kysyntää. Toivottavasti vuoden vaihtuessa lihatiskille ilmestyy lisää luomulihaa kauppojen päivittäessä valikoimiaan. Markkinointiin pitäisi panostaa ja merkitä luomuliha selkeästi hyllynreunoihin”, hän tuumii. JOS LUOMUTUOTTAJILLA on pienet resurssit, niin on myös JYYn luomuruokapiirilläkin. Vapaaehtoisvoimin toimivasta luomuruokajaossa ei lihaa ole tarjolla, vaikka lähikunnista luomukarjatiloja löytyykin. ”Kylmäketju on vaikea järjestää. Jääkaappiin ei pysty investoimaan, toiminta pyörii plus miinus nolla -periaatteella. 40 sentin kulumaksua lukuunottamatta rahat menevät suoraan tuottajille”, Harri Kuokkanen luomupiiristä perustelee. Pieni luomulihan kysyntä ei myöskään puolusta kylmäketjun järjestämistä. ”Tilaamme tuotteita kerran kuussa, eikä luomulihaa kysytä läheskään joka kerta.” Aktiivisia toimijoita luomupiirissä on reilu puolen tusinaa, joilla jokaisella on oma vastuualue. Lihavastaava ei ole kuitenkaan täysin poissulejttu vaihtoehto. ”Mikäli jotakuta kiinnostaa luomulihan jakelu, tervetuloa mukaan järjestämään”, Kuokkanen rohkaisee. Luomupiirin kautta voi tilata lähitiloilla tuotettua luomuruokaa. Valikoima vaihtelee sen mukaan, mitä tuottajilla on tarjolla. JYYn nettisivuilta löytyy linkki luomupiirin sivuille. ”Monet ovat kyselleet, kuinka meidän kautta voi luomua tilata. Toivottavasti ihmiset löytävät meidät paremmin pian uudistuvien nettisivujen myötä”, Kuokkanen sanoo. Heikki Vihemäki Luomu on kasvissyöjien heiniä KURKKAUS lähikaupan pakastealtaaseen. Tarjolla olisi poronkäristystä. Hetkinen, eivätkös porot ole niitä niveljalkaisia, jotka juoksentelevat vapaasti tunturialueilla ja pureksivat puhdasta jäkälää ja siemailevat päälle puron raikasta vettä? Entäs hirvet? Luomua! Ei ole. ”Tuollainen ajatuskulku on ymmärrettävää, mutta riista ei ole luomua, sillä sille ei ole luomusäädöksiä”, Finfood Luomun yksikönjohtaja Risto Pitkänen vastaa. Luomuun liittyy olennaisena osana valvonta. On tiedettävä, mistä liha on tullut ja mitä se on syönyt. ”Luotettavuus on osa luomua, mutta se myös valitettavasti aiheuttaa kankeutta ja byrokratiaa.” Sama pätee myös metsissä kasvaviin sieniin ja marjoihin. Metsäala täytyy olla tutkittu ja sertifioitu, ennen kuin luomusta voidaan puhua. EU:n luomuasetuksiin on kuitenkin tulossa päivityksiä vuonna 2009. Esimerkiksi viljellylle kalalle pyritään luomumäärittely. ”Riistan osalta on myös keskustelua, mutta sen luomumaisuus on vaikeasti määriteltävissä”, Pitkänen kertoo. Luomua eli ei, kaupunkilaisjärkeni kuitenkin rinnastaa poron ja riistan luonnonmukaisesti kasvaneeksi lihaksi. Riista ei ole luomua Harri Kuokkanen esittelee JYYn luomuruokapiirin tarjontaa. Kasviksia riittää joka lähtöön, mutta lihaa ei ole joukossa. R IS T O R A U TA N E N
8 Inspiraatiota, perspiraatiot
S ukulaiset tiedustelevat valmistujaisjuhlia. Työnantaja kyselee tutkinnon perään. Kelaa kiinnostaa opintojen edistyminen ja itseltään kysyy, että eikö suunnitelmissa ollut valmistua jo puolitoista vuotta sitten. HOPS. Miten tässä näin kävi? Katosiko kunnianhimo, olenko laiska, tyhmä vai onko tämä joku psyykkinen häiriö? Ja mistä muka ottaisin ajan tutkimustyölle? Gradujumitus on varsin yleinen ilmiö. Yhdeltä katoaa motivaatio, toiselta ohjaaja, kolmannelta opintotukikuukaudet. Psykologiaa opiskelevalla Pauliina Koskisella, 25, on kaksi vuotta gradun tekoa takana. ”Jos kolmeen vuoteen sais tehtyä niin hyvä.” Homma tökkii hänen mukaansa monesta suunnasta. Pelkästään gradun tekoon ei ole mahdollista keskittyä, sillä vuosien varrella kasautuneet tehtävät odottavat vielä palauttamista. Lisäksi hänen on käytävä opiskelun ohella töissä. ”Tuntuu, että pitää revetä miljoonaan suuntaan”, Koskinen toteaa. ”Jos on päivässä kaksi tuntia aikaa gradun tekemiseen, niin ei tule mitään. Eikä työssäkäynti ainakaan helpota asiaa.” H arva haluaa kuitenkaan jättää valmistumatta. Jos luennoilla on tullut istuttua vuositolkulla, opintoja varten otettu laina painaa niskassa ja akateeminen ruotsikin on selvitetty, tuntuisi hölmöltä jättää homma siihen. Kokkolan yliopistokeskuksessa Jyväskylän yliopiston alaisuudessa toimivan Maisterihautomon vetäjällä, erikoistutkija Seppo Raiskilla on pitkän linjan näkemystä gradun viivästymiseen johtavista syistä. ”Ei se ole hunskelien ongelma, vaan meillä on täällä hyvin opinnoissaan menestyneitä 28–55-vuotiaita, jotka ovat panneet riman aikanaan liian korkealle ja halunneet tehdä opinnäytetyönsä hyvin. Sitten väliin on tullut elämää, ja muutamien vuosien kuluttua alkaakin tuntua todella pahalta.” Raiskin mukaan opiskelijat syyllistävät itseään turhaan, vaikka syy valmistumisen viivästymiseen olisi olosuhteissa ja osin myös yliopisto-organisaatiossa. ”Monia on nolattu ja lytätty täysin seminaareissa, ja sitten he tulevat hirveän surkeina tänne.” Maisterihautomosta käsin näyttää myös siltä, ettei ohjausta välttämättä saa yliopistoissa lainkaan. ”Vihoviimeisin politiikka on se, että seminaarien jälkeen todetaan, että nyt odotetaan sitten valmista käsikirjoitusta”, Raiski tuhahtaa. Y THS:n vastaava psykologi Asko Hietala uskoo, että yliopistoissa on paljon hyviä ja taitavia opettajia, mutta he ovat valtavan työtaakan alla. Epävarmuudessaan piehtaroiva opiskelija ei kenties uskalla vaivata rasittunutta ja hajamielistä opettajaa, joka ei vastaa sähköposteihin. Hietala korostaa, että graduvaikeudet ovat hyvin pitkälle opiskelun, opetuksen ja ohjauksen ongelmia, ja sellaisina niitä olisi hänen mukaansa syytä pitää. ”Asian medikalisoiminen ja psykologisoiminen ei ole useinkaan oikea tapa hoitaa ongelmaa, vaan opetuksen ja ohjauksen kehittäminen opettaja-oppilassuhteessa on keskeistä”, hän toteaa. ”Kaikki opettajatkaan eivät oikein usko tai ymmärrä omaa merkitystään. Ja vaikka ymmärtäisivätkin, ajaksi ei voi muuttua.” Journalistiikkaa opiskellut Tuuli Lehto, 26, teki gradunsa pitkälti ilman ohjausta, sillä graduntekovaiheeseen ajoittui muutto toiseen kaupunkiin ja laitoksen henkilökuntakin meni samaan aikaan uusiksi. Hän valmistui filosofian maisteriksi viime vuonna. Gradun teko ajoittuu monella muullakin elämänvaiheeseen, jolloin muutokset seuraavat toisiaan. Keskittymiskyvylle se ei ole otollisinta. Lehdolle oli alusta asti selvää, että liian kunnianhimoiset aiheet hajoavat käsiin. ”Johtotähtenä mulla oli, että aiheesta täytyy jaksaa kiinnostua. Sen sijaan mulle ei ollut mitenkään tärkeää tehdä erinomaista tiedettä.” Myös psykologiksi tähtäävä Pauliina Koskinen on lähtökohtaisesti kiinnostunut tutkimusaiheestaan, mikä motivoi tekemään gradua kaiken muun ohessa. Hän on osa tutkimusryhmää ja haluaa ehdottomasti saattaa oman panoksensa valmiiksi. Valmistuminen on ensiarvoisen tärkeää myös työllistymisen kannalta. ”En mä väkipakolla ole joutunut vääntämään, ja ohjaajani on loistava. Mutta kun itselle oli asettanut tietyt aikataulutavoitteet, joista on joutunut joustamaan mielestäni itsestä riippumattomista syistä, niin kyllähän se harmittaa”, hän summaa. I so gee saa usein liian isot mittasuhteet. Psykologi Hietalan mukaan siitä tulee jotakin, jonka kautta opiskelija yrittää todistaa älyllisen loistavuutensa, mikä puolestaan pelastaa kaikelta muulta elämään kuuluvalta mitättömyyden tunteelta. ”Kun gradulle annetaan näin pitkälle meneviä persoonallisia merkityksiä, sen tekeminen käy vaikeaksi. Ja tieteellinen työ on vaikeaa jo sinänsä.” Maisterikirittäjä Raiski on havainnut, että jotkut opiskelijat edellyttävät gradultaan väitöskirjatason työpanosta. ”Omaa järkeä kannattaa käyttää laajuutta mietittäessä. Projektin pitäisi tuntua siltä, että puolessa vuodessa tuosta mennään – kiinnostaa tai ei, on kipinää tai ei.” J yväskylän yliopistosta valmistutaan valtakunnallisesti katsoen hyvin. Noin kaksi kolmasosaa aloittaneista valmistuu keskiarvoajassa, mikä esimerkiksi humanistisessa tiedekunnassa tarkoittaa reilua kuutta vuotta. Lehtoa viimeiseen rutistukseen motivoi ajatus työnhausta. ”Ajattelin, että en halua joutua luonnehtimaan itseäni, että olen viittä vaille valmis maisteri, kaikkihan täällä ovat. En halunnut olla keskeneräinen joku.” Kun työn esitarkastukseen kiikuttamisen aika yksinäisen puurtamisen jälkeen viimein koitti, hän yllättyi. ”Olin luullut, että esitarkastusvaiheessa sen täytyy olla täydellinen, mutta turhan kauan panttasin. Mitä tahansa pitäisi pystyä näyttämään, vaikka se omissa silmissä vaikuttaisikin tosi huonolta”, Lehto tuumaa nyt. Myös Koskisen käsitys gradun teosta on laskeutunut maan pinnalle. ”Mulla oli ennen yliopisto-opintoja sellainen kuva gradusta, että se on jotain tosi hienoa ja suurta, mutta nyt se tuntuu vain työltä muiden joukossa.” Maisterihautomon vetäjä Seppo Raiski ei suosittele työelämän imuun antautumista ennen kuin tutkinto on suoritettu. Hänen mukaansa maisterinpapereita tarvitaan entistä enemmän, eikä minkäänlaista inflaatiota niiden suhteen ole näkyvissä. Työelämässä nykyään vaikuttava Lehto muistelee graduntekoaikaansa näin jälkikäteen jopa aavistuksen haikeana. ”Olihan se vähän antisosiaalista aikaa, kun yksin väänsi kotona verkkarit jalassa, mutta nyt taas kun painaa pitkää työpäivää, niin ehtihän sitä silloin vaikka mitä muutakin tehdä.” 9 Keskittyminen on gradun teossa avainsana. Monelle loppuvaiheen opiskelijalle se käy kuitenkin haasteelliseksi, kun elämä tulee väliin. Graduturhauma puolestaan johtaa helposti ahdistukseen. Opinnäytetyötä tehdessä ei kannata yrittää haukata liian isoa palaa. Teksti Iira Hartikainen Kuvitus Risto Rautanen ta ja suhteellisuudentajua Muhammed meni vuoren luo J yväskylän yliopiston journalistiikan professori Raimo Salokangas aloitti tänä syksynä vapaaehtoisen gradupiirin Helsingissä asuville roikkujille. ”Idea tuli siitä, että Helsingissä on paljon graduttomia opiskelijoita ja tiesin, että sopivan tilaisuuden tullen moni voisi tehdä sen pois”, Salokangas sanoo. Graduryhmään ilmoittautui parisenkymmentä ihmistä, tosin osallistujamäärät ovat olleet pienempiä. Tapaamisia järjestetty puolenkymmentä, minkä vastapainoksi istunnot ovat vähän pidempiä. Salokangas arvioi seminaarilaisten motivaation olevan korkealla. ”Koko harjoituksen tarkoitus on saada gradut valmiiksi ja sinne tullakseen täytyy olla sillä mielellä, että nyt sen teen”, hän sanoo. Maisterihautomon vetäjä Jukka Raiskin mukaan toimittajaopiskelijat ovat samanlaisessa tilanteessa kuin itja teknisten alojen opiskelijat: työelämä vie mukanaan ennen valmistumista. Monilla humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla ongelmana tuntuu taas olevan se, että opintosuunnitelmalla ei ole selkeää päämäärää, jolloin valmistuminen siirtyy ja siirtyy. ”Mukana on muutamia, jotka ovat lopettelemassa tai pitämässä yllä sitä graduntekotahtia. Pääasiassa osallistujat ovat olleet kauan työelämässä ja todenneet, että tässä on tilaisuus”, Salokangas luonnehtii. Helsingissä toimivaa gradupiiriä on kokeiltu myös Tampereen tiedotusopin laitoksella. Jyväskylässä puolestaan tietotekniikan laitoksella on pyöritetty jo muutaman vuoden ajan maisteriklinikkaa, jonka yhtenä tavoitteena on juuri työssäkäynnin ja opintojen yhteensovittaminen. Olli Sulopuisto Projektin pitäisi tuntua siltä, että puolessa vuodessa tuosta mennään – kiinnostaa tai ei, on kipinää tai ei.” Seppo Raiski, maisterihautomon vetäjä ”
Miksi kukaan haluaisi lukea elokuvista kertovia tietokirjoja? VIELÄ 1990-LUVULLA joutui tyytymään kirjaston muutamaan hyllymetriin, jos halusi tietoa jostain muusta kuin Hollywoodin uutuusleffoista. Nykyään niin pientä alakulttuuria ei olekaan, ettei Google sitä tuntisi. Silti elokuvakirjoja pukkaa markkinoille tasaiseen tahtiin. Sakari Toiviaisen Sata vuotta – sata kirjaa juhlistaa suomalaisen näytelmäelokuvan satavuotissynttäreitä. Aikajärjestyksessä etenevä kirja esittelee varsin perinteisen näkemyksen kotimaisen draaman valioista, vaikka Toiviainen esipuheessa toppuutteleekin puheita kaanonin rakentamisesta. Artikkelit koostuvat juoniesittelyistä, kirjoittajan omista tulkinnoista – joista ei meinaa löytää poikkipuolista sanaa – sekä katsauksesta aikalaiskommentteihin ja muihin lähteisiin. Viimeksi mainitut ovat usein kiinnostavinta luettavaa, kuten ote Reino Helismaan käsialaa olevasta Pekka Puupään käsikirjoituksesta: ”Kuvat 15–35: hauskoja kommelluksia, kyllä ohjaaja tietää”. Sata vuotta – sata kirjaa ei juuri tarjoa uusia avauksia merkille pantavien elokuvien luetteloon tai tulkintaan. Edes Star Wreck ei ole mahtunut mukaan. SAMANLAINEN ja silti kovin erilainen monografia on Peter von Baghin massiivinen Vuosisadan tarina. Siinä elokuvataiteen grand old manimme pistää dokumenttielokuvan historian yksiin kansiin ja linkittää sen sekä elokuvataiteen että koko maailman historiaan. Melkoinen suoritus. Kirjan tietosisällöstä on nöösipojan turha valittaa, sillä von Baghin sivistyksen laajuus on hämmästyttävä. Miniesseet ovat täyteläisempiä kuin Toiviaisen vastaavat kenties siksi, että juonitiivistelmät eivät ole niin keskeisessä osassa. Jos jotain nillittämistä tahtoo keksiä, olisi kokoava katsaus suomalaisen dokumenttielokuvan historiaan ollut mielenkiintoinen lisä. Melkoisena tyylirikkeenä pidän sitä, että von Bagh ei malta olla tökkimättä vanhoja vihollisiaan eli Turun yliopiston mediatutkimusta ja Suomen Elokuva-arkistoa edes dokumenttielokuvan historiasta kertovassa kirjassa. Kieli on ehtaa von Baghia eli raivostuttavaa tai ihastuttavaa lukijan katsantokannasta riippuen. Toisaalta innostus on tarttuvaa, ja se lienee yksi hyvän elokuvakirjan parhaista tuntomerkeistä. ANDERS VACKLININ , Janne Rosenvallin ja Are Nikkisen Elokuvan runousoppia mainostaa olevansa ensimmäinen syvällinen suomenkielinen elokuvakäsikirjoittamisesta kertova teos. Väite on sinänsä perusteltu, että kirja on pehmeäkantisenakin melkoinen halko. Kolmikon opas on tiukkaa tavaraa – ehkä vähän liiankin tiukkaa, sillä kovin kiehtovaksi lukuelämykseksi sitä ei voi kehua. Se lienee tarkoitettu pikemminkin hakuteoksesta, josta jumiin jäänyt käsikirjoittaja voi hakea työkaluja erilaisten ongelmakohtien setvimiseen. Kirjan ydin ovat listat ja luettelot siitä, kuinka tyylilajeja, henkilöhahmoja tai kohtauksia on luokiteltu kautta aikain. Lukeneisuus paistaa läpi, sillä kirja on hyvin lähteistetty. Listailu menee ajoin koomiseksi, kuten lauseessa ”Tunteita on lukuisia (ks. liite 23)”. Pohjimmiltaan Elokuvan runousopin pulma on sama kuin kaikessa luovan toiminnan opettamisessa. Kirjoittajat muistuttavat itsekin, ettei rikkomattomia sääntöjä ole, mutta listaavat silti kymmenittäin ja sadoittain erilaisia sääntöjä. Usean erilaisen käsikirjoitusoppaan kokoomateoksena kirja puolustaa kuitenkin paikkaansa. Jos ei muuta, niin säästyypähän hyllytilaa. NÄITÄ KAIKKIA OPUKSIA henkilökohtaisemmalta tasolta lähestyy elokuvaa Pamela Tola, jonka Teatterikorkeakoulun päätöstyönä syntynyt kirja Miksi näyttelen? ei oikeastaan liity elokuvaan. Kirjassa Tola haastattelee kollegoitaan ja keskittyy kysymykseen siitä, miksi näytteleminen tuntuu usein samaan aikaan sekä tärkeältä että hirveältä. Parhaat vastaukset saadaan veteraaneilta. Niin Vesa Vierikko, Ilkka Heiskanen kuin Kati Outinenkin tuntuvat kaikki olevan sitä mieltä, että niin kauan kuin omakuva rakentuu näyttelijän menestymiselle, liikutaan heikoilla jäillä. Koska Tola on haastatellut näyttelijöitä kollegana eikä ulkopuolisena tunkeilijana, on hän saanut monilta rehellisiä vastauksia. Haastatteluita olisi lukenut mieluusti enemmänkin, eikä aiheen taustoittaminen olisi ollut haitaksi. Miksi näyttelen? -kirjan suurin arvo on siinä, että aiheesta ei ole kirjoitettu liikaa. Kaikkine vahvuuksineenkin IMDB:stä puuttuvat tyystin näyttelijöiden analyysit omasta työstään ja ranskalaisen koulukunnan elokuvakriitikoita tuntuu usein kiinnostavan sankariohjaajien lapsuuden freudilainen perkaaminen. Näitä kokemuksia ei Googlella löydä. Olli Sulopuisto Metsurin suunnitelma meni puihin. KULTTUURI Kirjoituskilpailu hyvästä opetuksesta JYY ja opetuksen kehittämisestä kiinnostuneet opettajat järjestävät tämän talven aikana kirjoituskilpailun, jossa etsitään esimerkkejä laadukkaasta yliopistoja korkeakouluopetuksesta. Opiskelijoille suunnattuun kilpailuun saa kirjoittaa maksimissaan viiden sivun mittaisen vapaatyylisen kirjoituksen, jossa toivotaan olevan omakohtaisia kokemuksia. Kirjoitusten pohjalta järjestetään huhtikuussa seminaari, jossa pohditaan opetuksen ja opiskelun laatua yliopistossa. Kirjoituskilpailun pääpalkinto on kannettava tietokone. Katso kilpailun tarkemmat osallistumisohjeet osoitteesta: http:// www.jyy.fi/opetusjokakolahti 10 Neljä katsetta elokuvaan R ISTO R AUTANEN
11 FINNISH SOCIETY is quite keen on recycling. Flea markets and its internet equivalent Huuto are also quite popular. Usually one needs to be patient to find something really nice or useful, but from time to time it is possible to get great stuff from there. It is often surprising how strange and bizarre things people try to sell. After my first visit to a Finnish flea market I got a cow’s horn. I was amazed to find it there, but it was in perfect condition, and cost only one euro. My workmate, who took me there, and she laughed at me for a couple of days, and told almost everybody what a weird thing I got for myself. I still have that horn, and I think it looks great. OUR USUAL TARGETS at flea markets are LPs, as there are plenty of them and it is possible to find real classics. Our LP player is also second hand. It was one of the best buys ever. We noticed that somebody from Jyväskylä was selling a LP player for only six euros. We bid for it, and we got it. It works perfectly, and some of our LPs cost more that the player itself. HUUTO HAS WORKED very well for us. I find Finns trustworthy, and I’m not really afraid of getting things from there. For example we got a freezer in a very good condition. At first I was not too sure about getting such big and expensive thing from an internet flea market, but everything worked fine. Also, we got two board games from online auction that we are very pleased with. Usually these things are quite expensive, so we were quite excited to get them for a couple of euros, and in perfect condition too. This is a very nice service, and we have already managed to sell there some books, games and a modem. At the same time we obtained from there different books, games and computer parts. I really enjoy this exchange system, and I like finding surprising items from there. Not long ago somebody was selling 350 kilos of LEGO there for about 8000 euros. Even a better one is a whole stuffed reindeer. Now that is a souvenir from Finland. Katarzyna Herd The Recycle of Life In te r n a ti on a l st u d en t s h a r es h er th o ugh t s on li f e in Fi n la n d. Au Pair haluaa korostaa soittamisen riemua. ”SOITTAMISEN ILO lähtee siitä, kun ei breikkaa ja harrastaminen pysyy hauskana”, miettii rumpali Oskari Räisänen yhtyeensä Au Pairin tilaa ja suhdetta soittamiseen. ”YUP muuten soitti tuolla ennen läpimurtoaan”, huomauttaa laulaja Tomi Tuomaala tuijottaessaan kiinalaisen ravintolan ikkunan läpi kadun toisella puolella sijaitsevaa punasävyistä eroottista baaria. Tunnelma orkesterin keskuudessa on tyyni, vaikka Au Pairin ensi-inkarnaatio on tuleva kuolemaan muutaman tunnin kuluttua Räisäsen soittaessa viimeisen keikkansa yhtyeessä. Mies tahditti jyväskyläläisbändin kulmikasta rokkia perustamisesta alkaen, mutta nyt kioskialan ammattilaiseksi esittäytyvä rumpali vetäytyy yhtye-elämästä. Viimeisestä yhteisestä keikasta aiotaan ottaa ilo irti, ennakoi Tuomaala. ”Kaveri katsoi formuloitten viimeistä kisaa Räikkösen voittaessa ja tunnusti, että viimeiset kahdeksan kierrosta seisoi. Eiköhän tänään saada samanlainen rentous päälle.” JÄLJELLEJÄÄVÄ TRIO aikoo koheesion muuttumisesta huolimatta jatkaa musiikin tekemistä. Uusi rumpali on löytynyt matkaan, ja uusia kappaleita on valmiina noin puoli levyllistä. ”Eiköhän bändin nimi pidetä samana, niin ei tarvitse ihan alusta lähteä”, arvioi kitaristi Esa Koski. ”Yhtye on sellainen sosiaalinen kenttä, että lähtevän ihmisen paikkaa ei voi täyttää”, muu kolmikko miettii murehtien yhtyeen naismagneetin menetystä. ”Nyt meidät on kastroitu”, manaa vokalisti Tuomaala. AU PAIR ASETETAAN mielellään samaan akseliin Radiopuhelinten tai Kumikamelin kanssa, suomenkielisen ja aggressiivisen rokin vaihtoehtojoukkojen karsinaan. Marginaalissa ketään ei huomata hetkessä ja taloudellista menestystä ei usein tarvitse pelätä. ”Taivaastahan sataa niin paljon mannaa suuhun, ettei meidän tarvitse miettiä vastaanottajaa tai taloudellisia realiteetteja”, vokalisti muotoilee. Bändin jättävä rumpali uskoo huomion ja suosion kytevän ajan kanssa täyteen liekkiin. ”Au Pair on rokkiskenen uinuva taideteos”, kiteyttää Räisänen. Jukka-Pekka Ronkainen Marginaalissa on hauskaa ”KANN DEN LIEBE Sünde sein?”, laulaa Zarah Leander ja lavalle astelee neljä miestä eläimiksi pukeutuneena. Au Pairin keikassa on jotain vapauttavan hölmöä, mutta on parempi että sen tekee selväksi esiintyjä itse. Se ainakin on selvä, että tällä keikalla on lupa nauraa, mille ikinä haluaa. Sen tuntuu ymmärtävän moni. Hetkittäin huomaa miettivänsä, huidotaanko pilkkakirveellä yleisöä, keikkatilannetta itsessään vai Au Pairin biiseissä esiintyviä piensieluisia. Yhtyeen musiikki tuo parhaimmillaan mieleen progekuurilla kiusatun Dead Kennedysin tai pakkasessa seisseen Jesus Lizardin. Mutta tänään aikaa ja mielenkiintoa haaskaantuu puolipsykedeelisissä alatempoissa jumittamiseen. Vaikka ääripäät elävät toisistaan, olisi tunnin setti sujunut mainiosti kierrokset yläkantissa. Yleisö palkitsikin keikan loppupään vanhemmat, nopeat ja äänekkäät hitit. Au Pairin omaan Ace of Spadesiin, Marjaanaan tultaessa lavan edustalla ryntäili rinnakkain ihmisiä talvitakeissa ja yläruumis paljaana. Tuomaalan maanista puhehuutoa säesti useampi vihkiytynyt kuulija. Mikäli paikalla oli statisteja jäljittämässä soittovirheitä tai unohtuneita laulunsanoja, oli voitonriemu varmaan suunnaton, sillä niitä luultavasti tuli. Onnistuneen illan ydin piilee myös siinä, että yleisö ymmärtää oikeutensa viihtyä. Au Pair teki siitä ongelmatonta. Keikan päättyessä Räisänen ”soittaa” jäähyväislahjaksi saamaansa hanuria ja basisti Siukola tanssii ripaskaa – ei täällä ainakaan liian vakavasti oteta asioita. T ERO K ARJALAINEN Au Pairin laulaja Tomi Tuomaala (edessä) ja väistyvä rumpali Oskari Räisänen hikoilivat Bar 68:n lavalla 10. marraskuuta. Au Pair 10.11.2007 Bar 68:ssa JYTiltä Kallelle uusi elämä Joulukuussa Jyväskylän ylioppilasteatteri esittää Ilokiven monitoimitilassa tarinan Kallesta ja hänen uudesta elämästään. Elämän heittelemä Kalle löytää itsensä tähteyden keskeltä ihmettelemässä, mikä elämässä on todella tärkeää. Tuuve Aron novelliin perustuva näytelmä on hirtehisen huumorin sävyttämä kertomus riitelevistä odotuksista ja ympäristön yksilöön luomista paineista. Vauhdikkaassa tekstissä saavat myös median yksisilmäisyys ja kulttuuripiirien lieveilmiöt oman läksytyksensä. Enni Kokkonen on aktiivinen teatterinharrastaja. Kallen uusi elämä on Kokkosen ensimmäinen ohjaus Jyväskylän ylioppilasteatterille. Esityspäivämäärät ja ajat löytyvät Jylkkärin Menot-palstalta. Paratiisi voitti pääpalkinnon Elina Hirvosen ohjaama ja käsikirjoittama dokumentti Paratiisi – kolme matkaa tässä maailmassa voitti Arktisen Upeeta -festivaalin naisohjaajille suunnatun kilpailun. Kunniamaininnan sai Taru Mäkelän ohjaama ja käsikirjoittama dokumentti Saalis ja toisen kunniamaininnan Zaida Bergrothin ohjaama fiktioelokuva Heavy Metal. Valtakunnallinen Arktisen Upeeta -elokuvakilpailu naispuolisille ohjaajille järjestettiin 15.–18. marraskuuta Jyväskylässä. Kilpailuun ilmoitettiin 98 ohjaustyötä, joista 19 valittiin nähtäväksi festivaalilla. Kilpailuun osallistui vuosien 2006–2007 aikana valmistuneita fiktio-, dokumentti-, animaatio-, sekä kokeellisia elokuvia. Voittaja palkittiin PohjolaNordenin Keski-Suomen piirin lahjoittamalla 500 euron palkinnolla. Kilpailun tuomariston muodostivat HuK, kuvataidekriitikko Elina Puranen, elokuvatutkija Juha Oravala ja toimittaja Aapo Siippainen. Yleisö äänesti omiksi suosikeikseen elokuvat Heavy Metal, Paratiisi, Pietá ja Iso poika.
> Tutustu nyt 3 kk kympillä! Tilaan Vihreän Langan! < > Tutustumistarjous: 12 numeroa / 10 € < > Kestotilaustarjous: 1. vuosikerta 40 € < > Opiskelija, eläkeläinen, työtön, vsk. 35 € < > Tilaan ilmaisen näytenumeron Vuositilaajan tilaajalahjaksi* valitsen: < > Eno tietää taas -kirja < > Solidaarisuuskalenteri 2008 < > Finnkinon elokuvalippu * TILAAJALAHJA KAIKILLE VUOSIKERRAN TILAAJILLE. <<<<<<<<<<<<<<<< Vihreä Lanka Oy Tunnus 50003550 00003 Helsinki POSTIMAKSU MAKSETTU > NIMI > OSOITE > POSTITOIMIPAIKKA > PUHELIN/SÄHKÖPOSTI > ALLEKIRJOITUS No nyt leikkasi. > Yllättäviä yhteyksiä ja uusia näkökulmia tämän maailman asioihin joka perjantai. > www.vihrealanka.? > Vuosikertatilaajalle lahjaksi kirja tai elokuvalippu. Kätevimmin hoidat tilauksesi netissä. > Jos vielä mietit, tilaa ilmainen näytenumero. 12 numeroa 10 € Het i kor tti po sti in , isi ! / vuosi
Enstand: Spark Combat Rock Industry Nämä kaverit ne jaksavat, ja hyvä niin. Yksitoista vuotta, iso kasa julkaisuja ja lukemattomat keikat ovat muovanneet Endstandistä Suomi-hardcoren ykkösnimen. Nyt orkesteri on purkittanut ehdottomasti parhaan levynsä sitten viiden vuoden takaisen Never Fall Into Silencen. Spark on hc/punk-levyksi monipuolinen ja etenkin loppupään raidoissa kuullaan melodisempaa Endstandiä, mikä on bändin ehdoton vahvuus. Tutuista elementeissä ei silti ole karsittu, niinpä kaahaustakin löytyy. Levyltä on nostettava esiin erinomainen Dead Flies Part II sekä perinteisempää Endstandiä edustava Torch, jonka mukaan palikoita ei olla laittamassa pussiin aivan pian. Bändin tähänastisen uran yhteen kokoavasta päätösraidasta Heart of Goldista voi aistia vahvan rakkauden musiikkia kohtaan. Janne Tammisen lyriikat eivät myöskään sorru tuomitsemaan, vaan havainnoivat ja pyrkivät löytämään ratkaisuja epäkohtien maailmaan. Ei tässä paketissa mitään uutta ole, mutta ei tarvitsekaan. Endstand kun on yksi niistä harvoista bändeistä Suomessa jolla todella on (S)ielua, niin levyllä kuin lavallakin. Tero Toivanen ”Levyllinen esimerkillistä kipinää.” 13 Raja 1918 Ohjaus Lauri Törhönen, käsikirjoitus Aleksi Bardy, pääosissa Martin Bahne, Minna Haapkylä, Tommi Korpela. Suomen itsenäisyyden pyöreiden vuosien juhlinta on innoittanut elokuvantekijät vyöryttämään valkokankaalle visioita isänmaan historian vaikeista vaiheista. Jörn Donnerin idean pohjalta ponnistava Raja 1918 on elokuva itsenäisyyden alkutaipaleen traumaattisista tapahtumista. Toisin kuin toinen sotahistoriaa kertaava ajankohtainen elokuva, patrioottista paatosta puhkuva Tali-Ihantala 1944, löytää Lauri Törhösen ohjaus inhimillistä ulottuvuutta historian hetkiin. Kuvallisesti komean elokuvan ytimen muodostaa klassinen triangelidraama. Tämän kolmion kärkinä ovat Suomen ja Neuvostoliiton välistä rajaa rakentamaan komennettu kapteeni Von Munck, pakoileva punakapinallinen Kiljunen sekä molempien mielitietty, suoraselkäinen suomineito Maaria Lintu. Näiden ihmiskohtaloiden kautta kerrotaan kansakunnan kasvukivuista ja ihmisyyden aineksista. Pieni kauneusvirhe on luokkaerojen liioittelu, punaiset kärjistetään möriseviksi metsäläisiksi ja valkoiset sivistyneiksi aatelisiksi. Historian siipien havinaa kuunnellaan myös kriittisin korvin, eikä perinteisen Suomi-leffan myyttistä historiankirjoitusta juurikaan noudatella. Rajatematiikan moraaliset ulottuvuudet ovat kaikessa raadollisuudessaan esillä. Myös yhteys nykypäivään on ilmeinen ja elokuva irtoaa kansallisesta nurkkakuntaisuudesta ja etäisestä epookista universaaleilla ulottuvuuksillaan. Ovathan rajat, sekä mentaaliset että materiaaliset, ikuinen kiistakysymys kaikkialla. Elokuva onnistuu parhaimmillaan sanomaan jotain yleisinhimillistä rajoista, jotka sekä rikkovat että rakentavat. Marjo Kovanen ”Riitaa ja rakkautta rajalla.” Joulutarina Ohjaus Juha Wuolijoki, käsikirjoitus Marko Leino, pääosissa Hannu-Pekka Björkman, Kari Väänänen, Laura Birn. Tulkaas tänne, lapset. Tiedättekös te, minkä takia joulupukki antaa kaikille lapsille lahjoja? No siksi kun hänen isinsä, äitinsä ja pieni Aada-siskonsa hukkuivat hyiseen veteen heikoilla jäillä silloin, kun joulupukki oli vielä ihan pieni poika vain. Joulutarina on varsin erikoinen elokuvakokemus. Se on varsin pätevästi toteutettu dramatisointeineen ja näyttelemisineen. Meinaan vaan, että vaikka joulupukin näemmä saakin psykologisoitua pienenä saamaansa traumaa ikuisesti hyvitteleväksi äijänkäppyräksi, niin onko se silti hyvä ajatus? En ole vieläkään aivan vakuuttunut siitä, haluaisinko jonkun pistävän pukkimyytin tällä tavalla palasiksi: punainen hattu tulee siitä, kun pitää saada porot tottelemaan, ja lahjat jaetaan jouluyönä, koska päivällä pukki on puusepän opissa eikä pekkaspäiviä ole. Hannu-Pekka Björkmania katselee kyllä ilokseen, vaikka miehellä on kilo tekopartaa ja massiivinen nuttu. Koska – kuten sanottua – hyvin tehty elokuva tämä on. Onpahan vaan erikoinen tarina. Olli Sulopuisto ”Psykologisoitu joulupukki.” Laulavat Leijonat: Ice Hockey (Power 1991) ERI JOUKKUEIDEN kannustuslaulut kuuluvat kiinteästi joukkueurheiluun. Jokaisella vakavasti otettavalla jääkiekkotai jalkapallojoukkueella on oma kappaleensa, jota soitetaan peleissä ja joskus maalien jälkeenkin. Yleensä lauluja tekemään on otettu porukka paikallisia muusikoita – esimerkiksi Oulun Kärppien kannustuslaulun teki Sentenced ja Porin Ässien laulussa vierailee Yön Olli Lindholm. Tyylilajina on enemmän tai vähemmän raskas rock, mutta poikkeuksiakin toki löytyy, kuten yksi JYPin kannustuslauluista, Hurrikaani-rap. Suomen jääkiekkomaajoukkueelle tehtailtiin vuonna 1991 pidettyihin jääkiekon MM-kotikisoihin Ice Hockey -niminen kannustuslaulu. Se oli Matti Nykäsen biisinikkarina ja kitaristina toimineen Jussi Niemen sävellys ja urheiluselostaja Kari Tynin sanoitus. Levylle kappaleen soitti joukko studiomuusikoita, mutta mielenkiintoisempi on taustakuoro. Siinä nimittäin lauloivat MM-kisajoukkueen jäsenet Teemu Selänne, Sakari Lindfors, Hannu Virta, Esa Keskinen ja Pasi Huura. Ice Hockey on tyylilajilleen ominaisesti nopeatempoinen ja tarttuva renkutus. Kappaleen koukku on kertosäkeen ensimmäisissä riimeissä ”Ice hockey ice hockey, totta toki, ice hockey, on siinä jokin”. Leijonakuoro laulaa miehekkäästi jääkiekon sanomaa, ja muut lauluosuudet tulkitsee ammattilaisen varmuudella Petteri Poijärvi. Kannessa Teemu Selänteelle on laitettu syliin Fender Stratocaster -kopio, josta maalitykki tapailee E-mollisointua. Levyllä kitarat hoitelee kuitenkin Jussi Niemi. 12tuumaisen vinyylin kääntöpuolelle on laitettu Ice Hockeyn instrumentaaliversio, joka on vinyylikaivertamon laitteiden hukkakäyttöä. Ice Hockey keikkui keväällä 1991 pitkään Suomen virallisella singlelistalla, mutta kisahuuman haihduttua sen kohtaloksi koitui unohtuminen levykauppojen alelaareihin ja kirpputoreille. Kappale, jossa Rumba-lehden singlearvion mukaan oli ”aitoa itsensä nolaamisen riemua”, ei osoittautunut aikaa kestäväksi. Mikko Mattlar Sarjassa esitellään unohtuneita kulttilevyjä. DIVARIN HELMI Kitarasankarina Teemu Selänne Hou hou, huutaa Hannu-Pekka Björkman reestä. Kapteeni Von Munck (Martin Bahne) ja opettaja Lintu (Minna Haapkylä) riitelevät.
POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: Ke 28.11. Dimebag Beyond Forever 2007 + Misery Inc. Pe 30.11. ASA + Jätkätjätkät. La 1.12. Sotajumala + Ghost Guard. Ke 5.12. Don Johnson Big Band. Pe 7.12. Raskasta Joulua -konsertti. La 8.12. Kotiteollisuus. To 13.12. Lauri Tähkä & Elonkerjuu. Pe 14.12. JKL-Punk-HC-Sessions: Deathbed + Presley Bastards + Seadsunrise. Ke 19.12. LiveRock Xmas: Lovex + White Flame + Automatic Eye. La 29.12. Jouluräyhä: Maj Karma + Liekki + Tytär. Bar 68: Pe 30.11. Ancara. Pe 7.12. Abduktio. La 8.12. NS. Klubi + Jolly Jumpers -duo. La 15.12. Kauneimmat Joululaulut-Gaala 2007. Su 30.12. Sparzanza (SWE) + Embrace. Ma 31.12. Where Victims Lie. Poppari: Ma 26.11. A Lady and the Piano. Ke 28.11. Jeavestone. To 29.11. Kreoli. Pe 30.11. Räisänen & Lias Band. La 1.12. Räisänen & Lias Band. Ma 3.12. A Lady and the Piano. Ti 4.12. Tanja Salosen Lauluoppilaat. Ke 5.12. L:A:Heat. Pe 7.12. Captain Cougar. La 8.12. Blues Live Pikkujoulu. To 13.12. Jason Muuttaa Taivaaseen. Pe 14.12. Ranka. La 15.12. The Stance Brothers. Ma 17.12. Kauheimmat Joululaulut. Ti 18.12. Kauheimmat Joululaulut. Ke 19.12. Kauheimmat Joululaulut. To 20.12. Antti Luukkosen päättökonsertti. Pe 28.12. Boogie Chillen-klubi: Ville Leppänen. Ma 31.12. WHO 2 Plays U2. Ilokivi: Pe 30.11. Hear esittää: Mielikuvia, ambient-yö. La 1.12. DDR Party Program. Ke 5.12. Wake-Up! Pe 7.12. AnarkoPunkSessions vol.4. To 13.12. Linnunlaulujoulu. Pe 14.12. Yläkerta: International megamix Party. Alakerta: DDR Party Program Presents: Pre-Christmas party. Ke 19.12. Alternative Rock Spectacular 6. Ma 31.12. Club Kaappi. Vakiopaine: La 1.12. Jaakko & Jay. Pe 7.12. Janne Laurila & Laura Jaatinen -duo. La 8.12. Darling. Ma 10.12. Cuenta Cuentos. Red Neck: To 29.11. Hevimetsän Antipikkujoulut: Aivolävistys + Arrestum + Osastoli. Pe 30.11. Kauko Röyhkä Band. Pe 7.12. Bluesgators. To 13.12. Hevimetsä: My Dawn + Support. Pe 14.12. Raakaaine. Pe 21.12. Rolls Plays Hurriganes. Ke 26.12. Tapanintansseissa: Maid For Sale. Pe 28.12. Oliver. Paviljonki: To 29.11. Anneli Sari. La 1.12. Club for Five. Pe 7.12. Antti Tuisku. Pe 14.12. Nightwish + Indica. La 15.12. Arja Koriseva. Su 16.12. VesaMatti Loiri. Jyväshovi: Ti 27.11. Pekka Nebelung. Ti 4.12. Markku Aro. Ke 5.12. Ruslanas. Ti 11.12. Kati Fors. Ti 18.12. Juhamatti. Ma 31.12. Annika Eklund. Katse: Pe 30.11. Ben Granfelt Band. Pe 7.12. Turos Hevi Gee. Pe 14.12. Melrose. To 20.12. Gregor Harmaa Duo. Pe 28.12. Alcoholica. Ma 31.12. Piecemaker. Blaze: Ke 28.11. DI Loudness. To 29.11. Heat. Pe 30.11. Hannibal & Soppa. Club Sievä. Pe 7.12. Cultural Youth. To 13.12. Heat. Pe 14.12. DI Loudness. La 15.12. Linnunlaulupubi. To 19.12. Cultural Youth. To 27.12. La 29.12. Club Sievä. ELOKUVAT Kampus kino: Ti 27.11. Volver klo 19. Ti 4.12. Kiss Me Deadly klo 19. Toveruus: Ma 26.11. Year of the Horse. Ma 3.12. Saimaa-ilmiö. IT-Dynamon auditoriossa klo 19. Elokuva-arkisto: Ke 28.11. Me kaksi. Ke 5.12. Perkele! Kuvia suomesta. Ke 12.12. Hunajan Maku IT-Dynamon auditoriossa klo 18. TEATTERI Jyväskylän kaupunginteatteri: Ke 28.11. Mimmi lehmän seikkailut klo 18. Viulunsoittaja katolla klo 19. To 29.11. Mimmi lehmän seikkailut klo 18. Viulunsoittaja katolla klo 19. Pe Shakespeare Hollywoodissa klo 13. Jälkiä iholla klo 19. Shakespeare Hollywoodissa klo 19. Jyväskylän ylioppilasteatteri: Su 2.12. Kallen uusi elämä. Ma 3.12. Kallen uusi elämä. Su 9.12. Kallen uusi elämä. Ma 10.12. Kallen uusi elämä. Ti 11.12. Kallen uusi elämä. Su 16.12. Kallen uusi elämä. Su 17.12. Kallen uusi elämä. Esitykset Ilokivellä klo 19. Huoneteatteri: Ke 28.11. Kirjoituksia kellarista klo 19. Pe 30.11. Täti ja minä klo 19. La 1.12. Täti ja minä klo 19. Su 2.12. Täti ja minä klo 15. Ke 5.12. Täti ja minä klo 19. To 6.12. Kirjoituksia kellarista klo 15. Pe 7.12. Alastonkuvia klo 19. La 8.12. Alastonkuvia klo 19. Su 9.12. Alastonkuvia klo 15. Ke 12.12. Kirjoituksia kellarista klo 19. To 13.12. Kirjoituksia kellarista klo 19. Pe 14.12. Täti ja minä klo 19. La 15.12. Täti ja minä klo 19. Su 15.12. Täti ja minä klo 15. Vakiopaine: Ke 28.11. Kuka pelkää Virginia Woolfia?. Pe 30.11. Kuka pelkää Virginia Woolfia?. La 1.12. Kuka pelkää Virginia Woolfia?. Ke 5.12. Kuka pelkää Virginia Woolfia?. Pe 7.12. Kuka pelkää Virginia Woolfia?. Ke 12.12. Kuka pelkää Virginia Woolfia?. To 13.12. Kuka pelkää Virginia Woolfia?. Esitykset klo 18. MUUTA Rockirppis vol. V: La 1.12. Lutakko klo 12–15. JYYn pikkujoulut: To 6.12. Ilokivi klo 18-03. Linnan juhlat screeniltä, stand upia, musiikkia ja ilotunti. Club Kaappi – Drag Queen/King -kilpailu: La 8.12. Ilokivi klo 22-03. Seisomapaikka: La 15.12. Ilokivi klo 18.30 & 22.00. Menovinkit osoitteeseen jylkkari-menot@jyy.fi MENOT 26.11.–14.1. 14 Poro (Rangifer tarandus tarandus) Ti 27.11. klo 17 Larry Fessenden: The Last Winter (USA / Islanti 2006) Hyytävää kauhua on luvassa, kun Ilmastonmuutos & kehitys -kampanjan Yhdestoista hetki -elokuvatapahtuman ensimmäinen filmi pyörähtää käyntiin Kampus Kinossa. The Last Winterissä Alaskasta öljyä etsivän firman duunarit huomaavat, että arktinen valkeus voi olla vaaraksi niin henkiselle kuin fyysisellekin terveydelle. Koska kyse on kauhuelokuvasta, toteamus ”Maa on muuttunut. Jotain on vialla” on ymmärrettävissä sekä konkreettisesti että kuvainnollisesti. The Last Winter liittyykin siihen kauhuelokuvien jatkumoon, jossa hirveydet eivät ole valkokankaalla vain säikkyjen takia, vaan toimivat analogiana jollekin suuremmalle. Siis vähän niin kuin George A. Romeron Kuolleiden aamunkoitossa ostarissa haahuilevat zombiet muistuttavat kulutusvimman aivottomuudesta (aika nokkelaa: zombiet ja aivottomuus). Liput euron. Ti 4.12. klo 17 Leila Conners Petersen & Nadia Conners: The 11th Hour (USA 2007) Yhdestoista hetki -kiertueen nimielokuva on Leonardo DiCapriolle samaa kuin Epämiellyttävä totuus oli Al Gorelle. En tarkoita, että sillä voitettaisiin Nobelin rauhanpalkinto, vaan että DiCaprio on tuottanut, kirjoittanut ja juontanut tämän dokumenttielokuvan, vaikka ohjaajan pallilla istuikin joku muu. Kuten nimestä voi päätellä, kyseessä ei ole hienovarainen ”kantsis muistaa” -dokumentti vaan täysiverinen sotahuuto. Mihail Gorbatshov, Stephen Hawking ja lukuisat muut nimekkäät ja vähemmän nimekkäät haasteltavat todistavat saman väitteen puolesta: mikäli ihmiskunta ei ryhdistäydy pian, ei sillä kohta ole mitään, missä ryhdistäytyä. Liput euron. Ti 4.12. klo 19 Robert Aldrich: Kiss Me Deadly (USA 1955) K15 Film noir – varjoja, vamppeja ja vaaroja. Niitä tarjoaa tämäkin Mike Hammer -filmatisointi, jossa yksityisetsivä törmää kohtalokkaaseen naiseen. Kiss Me Deadlyä on yleisesti pidetty suoranaisena vittuiluna alkuperäiselle kirjalle, koska käsikirjoittaja Bezzerides käänsi kirjailija Mickey Spillanen ajatukset peilikuvikseen. Ralph Meekerin esittämä yksityisetsivä on kyllä kova jannu, mutta mulkku sellainen. Toisaalta Bezzerides totesi myös, ettei hänen tavoitteenaan ollut tehdä poliittista statementiä, vaan tehdä jokaisesta kohtauksesta ja hahmosta kiinnostavia. Ehkä se selittää, miksi Kiss Me Deadly on rankkoine käänteineen säilyttänyt maineensa puoli vuosisataa. Liput opiskelijat 4 euroa, muut 5 euroa. Olli Sulopuisto kampus kino Kirjoittajat purkavat traumoja kotipitäjästään – omalla murteellaan. Mä oon Lahesta kotosin. Ja sit jotkut saattaa kysyy, et mis on Lahe. Ja sit mä selvennän, et oon kotosin Lahdesta. Sit ne alkaa hauskuttaa jotai, et Lahti on Suomen Chicago. Oli se ehkä 70-luvulla, mut nyt kuulemma Jyväskyläki menee rikosluvuissa Lahen eelle. Lahen suurin ongelma on se, et sill on vakava identiteettikriisi. Se haluis profiloituu kauheesti ja siit on yritettyki luoda kaikenlaista: bisnes city, urheiluja kulttuurikaupunki. Näis profiloinneis ei oo kyl kauheen hyvin onnistuttu. Huomasin et Lahtee yritetääki nyt markkinoia erityisesti kahel asial, oikoradal ja moottoritiel eli asioil, jotka mahdollistaa nopeen pääsyn pois sielt. Täl hetkel Lahes ollaa ihan innoissaa siit, ku rakennettiin oikorata, ni siel uskotaa, et ihmiset muuttaa nyt sankoin joukoin Lahtee Hesasta. Just joo. Lahti on kauheen kateellinen kaupunki ja erityisesti se on kateellinen Jyväskylälle. Lahen silmis Jyväskyläs on ihan kaikkee mitä se haluis itellee – rallit, kävelykatu, yliopisto ja matkakeskus. Kaikist näist hankkeist keskustellaa aina säännöllisin väliajoin Lahes. Viimesin on yliopistohanke, ku Lahen mielest on tosi kummaa, ku se on isompi, ku Jyväskylä ja siel ei oo ees akateemist opinahjoo. Lahella on tasan yks ylpeyen aihe ja se on hyppyrimäet. Oon kyl kuullu joskus sellasen huhun, et ne on rakennettu siks niin päin, kun ne on, et näyttää hyvält, ku tulee tietyst suunnast Lahtee. Ja täst syyst saamme aina kattoo telkkarist kuinka Lahen mäkikisoissa tuulee, ku ne hyppyrimäet on just niin päin, et tuulee vääräst suunnast aina. Sopii joteki nii hyvin Lahen tyyliin olla edustava. Saara Jäppinen Kirjoittaja on ylpeä siitä, että on muuttanut opiskelemaan kaupunkiin, jota kotikaupunki kadehtii. Mis on Lahe? Kiss Me Deadlyn päähenkilöt ovat yksityisetsivä ja kohtalokas nainen.
15 LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11 – 16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.fi/ruokalista.php Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,20 e – muut 5,00 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 42,00 e, muille 50,00 e. MA 26.11. Kukkakaalikeitto Sitruunainen kalaleike Jauhelihalasagne TI 27.11. Kasvispapupata Kalkkunapihvi Riistakäristys KE 28.11. Pinaattiohukaiset Oopperakellarin silakat Broilerkiusaus Makkarakeitto TO 29.11. Kasvishernekeitto, pannari Hernekeitto, pannari Broilerpyörykät PE 30.11. Kasvispizza Savukalakastike, spaghetti Lihamureke MA 3.12. Aurajuustokiusaus Keitetyt nakit, perunasose Jauhelihakastike Broiler-kookoskeitto TI 4.12. Linssikeitto Merellinen lasagne Broilerleike KE 5.12. Purjo-perunavuoka Kalamurekepihvi Yrttikalkkunakastike TO 6.12. Itsenäisyyspäivä – Ilokivi suljettu PE 7.12. Kasvisjuustokastike, spaghetti Jauhelihakastike, spaghetti Kebabpyttipannu Miksi edes pitäisi kiinnostaa? VUODEN MITTAINEN TYÖNI Jylkkärissä päättyy tämän lehden myötä ja on aika suunnata muualle. Viidentoista taittamani lehden aikana olen pistänyt sivulle monta juttua ja kolumnia, jossa on moitittu riviopiskelijoita siitä, etteivät heitä kiinnosta yliopiston rakenteen suuret linjat tai nykyisen yliopistomallin tulevaisuus. On kannustettu ottamaan kantaa, olemaan aktiivinen, pitämään ääntä, tulemaan mukaan toimintaan ja niin edelleen. Näin pitää tietysti virkansa puolesta joidenkin ihmisten sanoa. Yksipuolinen paasaus herättää silti aina vastareaktion. TIETÄÄKSENI enemmistö opiskelijoista on tullut yliopistoon opiskelemaan pääainettaan, jotta he voivat tulevaisuudessa tehdä oman alansa töitä. Yliopisto on esimerkiksi opettajaksi, toimittajaksi, tutkijaksi, kauppatieteilijäksi tai biologiksi haluavalle paras tai jopa ainoa tie toiveammattiin. Yliopisto-opiskelu on väline päämäärän saavuttamiseksi, ei päämäärä. Siitä huolimatta kaikkien pitäisi jostain syystä kokea sydämen asiaksi se, millainen yliopisto tai ylioppilaskunta on kymmenen vuoden päästä, vaikka tämän hetken opiskelijoista vaikuttaa silloin näissä ympyröissä ehkä marginaalinen määrä. Opiskeluaika on muutama vuosi ihmisen nuoruudesta, ja työura kestää sen jälkeen nelisenkymmentä vuotta. Jos osa opiskelijoista haluaa keskittyä jo opiskeluaikana ajattelemaan työelämän haasteita yliopiston tulevaisuuden sijaan, ei siinä minusta ole mitään väärää. ONKO AKTIVOIMISEKSI sitä paitsi tehty kaikki mahdollinen? On aika mielenkiintoista, että yliopisto tiedottaa täysin samat asiat sekä ulkopuolisille että opiskelijoille. Tutorini sanoi minulle opiskelujen alussa, että olen nyt tiedeyhteisön jäsen. Kovin jäseneltä ei tunnu, jos saa yhtä paljon tietoa yliopiston tilanteesta ja tulevaisuudesta kuin Keskisuomalaisen rivilukija. ”Hei yhteisön jäsenet, näin meillä tällä hetkellä menee” -sähköposteja ei yliopiston tai tiedekunnan johdolta näy. Ei toki pidä unohtaa, että jotain yritystä on näkynyt. Yliopistolain uudistukselle perustettiin keskustelufoorumi, jossa asiaan saivat ottaa opiskelijatkin kantaa. Ajatus on kaunis, mutta mitä mieltä pitäisi olla asiasta, joka ei loppujen lopuksi tarjoa mitään konkreettista riviopiskelijalle tällä hetkellä? Rahaa ehkä tulee lisää tai sitten ei. Siihen tietoon onkin hyvä muodostaa perusteltu mielipide. EIKÄ IHAN yhdentekevää ole sekään, kuinka selvästi asioista puhutaan. Byrokratia, rakenne, hallinto, resurssit, strategiat, ambitiot, innovaatiot, allianssit, toimintaja taloussuunnitelmat ovat hienoja sanoja. Niillä ehkä saadaan kunnioitusta toisilta virkamiehiltä, mutta opiskelijoille pitää puhua toisella kielellä. Mitä asiat ihan oikeasti merkitsevät, millaisia luentoja täällä on tulevaisuudessa ja kuinka paljon, saako maisterin papereilla enää töitä? Sitten kun suurista kysymyksistä puhutaan asioiden oikeilla nimillä, uskon mielipiteitäkin löytyvän. Mikko Mattlar JYVÄSKYLÄN EV.LUT OPISKELIJAKOULULAISLÄHETYS (OPKO) Tervetuloa opiskelijailtoihin torstaisin klo 18.30 Keljon kirkolle (Keljonkatu 28). Opiskelijapastori Heikki Lehtimäki (p. 050 571 4564) päivystää keskustelua ja rippiä varten keskiviikkoisin klo 14–16 OPKOn toimistolla (Vapaudenkatu 24 B, käynti Cygnaeuksenkadun puolelta). 29.11. Hyvä paimen Heikki Lehtimäki Joh. 10 13.12. Joulujuhla JYVÄSKYLÄN VASEMMISTOFOORUMI STARTTAA Mitä vasemmistolaisuus on tänään? Nyt aloittava Jyväskylän vasemmistofoorumi tunnustelee uusia näkemyksiä ja keskustelee vasemmiston tulevaisuudesta. Ensimmäinen tilaisuus järjestetään ke 12.12. klo 18 kaupunginkirjaston pienessä salissa, aiheena perustulokeskustelu. Foorumin järjestäjänä toimii Jyväskylän Seudun Sivistystyö ja verkkolehti Megafoni. EVANKELISET OPISKELIJAT Jouluhumuun kyllästyessäsi tule lauantaisin Lutherin kirkolle (Kansakoulukatu 5) seitsemän jälkeen tapaamaan lahjomatonta Lahjanantajaa ja muita lahjakkaita! Tulossa: 1.12. Rajansa kaikella – minullakin Marjaana Kotilainen, 8.12. Tuhat ja yksi tulkintaa – Johannes Häkämies, 15.12. En etsi valtaa loistoa – joulujuhlassa mukana Reijo Arkkila. Loman jälkeen aloitamme 12.1. makeasti teemalla Pullaa ja psalmeja: leipomistalkoot ja opiskelijoiden puheenvuoroja:) Olet tervetullut myös messuun sunnuntaisin klo 12 Lutherin kirkolle! HUOM – 2.12. ei messua. Vuoden viimeinen messu 16.12., messut jatkuvat 13.1. alkaen. Extra: 6.12. Itsenäisyyspäivän ehtoollishetki ylioppilaiden soihtukulkueen jälkeen, kanssamme yliopistopastori Kimmo Nieminen sekä Glögi & Pipari. Raamiksesta ja muusta tietoa Päiviltä, paivi.luukkainen@jyu.fi tai osoitteesta www.sley.fi/eo/jkl/ Järjestöilmoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari-jarjestot@lists.jyu.fi. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia tarvittaessa. Palsta ilmestyy jokaisessa numerossa. Lue Jylkkäriä! Siinä on vitamiineja. Ilokivi joululomalla 22. joulukuuta – 7. tammikuuta. Hyvää joulua!
Jylkkärin ensi kevään mainokset myydään nyt. Soita Vexi Virtaselle P. 050 592 3696