Äänestäjät näyttivät vihreää Grönioni edustajistovaalien suurin voittaja. Uutiset 2 Yritykset kouluttavat itse työntekijänsä. Sivu 7 Trainee-ohjelmat tulevat 1990-luvun tekijät muistelevat. Kulttuuri 10 Kun rap rantautui Jyväskylään NUMERO 14/2007 12. MARRASKUUTA – 26. MARRASKUUTA 48. VUOSIKERTA KESKIAUKEAMA Eläinsuojeluko turhaa?
12.11.07 UUTISET 2 JYYlle uudet nettisivut Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan internetsivut uudistuvat tämän viikon lopulla. Visuaalisen kasvojenkohotuksen lisäksi sivuista on tarkoitus tehdä helppokäyttöisemmät niin käyttäjiä kuin sisällöntuottajiakin ajatellen. ” P y r i m m e palvelemaan käyttäjiä paremmin. Uudet sivut toimivat myös sisällöntuottajien kannalta järkevämmin”, JYYn tiedotussihteeri Anna Grönlund kertoo. Grönlund toivoo käyttäjiltä palautetta uusista sivuista, kunhan ne otetaan käyttöön. ”Uudistuksien jälkeen palaute on aina erityisen tärkeää”, hän sanoo. JYYn edustajisto 2007–2009 Grönioni (522) Hannonen, Paloma (51) Huovila, Antti-Jukka (44) Aalto, Touko (41) Heikkilä, Hannu (41) Turunen, Riikka (40) Vilhonen, Marjukka (33) Harjunpää, Johanna (29) Torppa, Teppo (27) Pörssi & Dumppi (463) Nissinen, Joel (42) Kankaala, Juho (38) Lintula, Juha (26) Pietiläinen, Samuli (25) Kangas, Maiju (22) Turunen, Olli (18) Kohvakka, Sakari (17) Demariopiskelijat (326) Heikkinen, Jonne (31) Lehtonen, Joel (25) Virtanen, Joonatan (19) Pietiläinen, Johanna (16) Suortti, Juho (16) Kokoomusopiskelijat (325) Kunelius, Jaska-Petteri (37) Abdulla, Ali (25) Karhula, Nina (21) Parttimaa, Jarno (20) Andersson, Hennariikka (19) Jyväskylän keskustaopiskelijat (303) Savela, Saila (51) Martinotti, Giampaolo (23) Peltonen, Suvi (20) Heinola, Eija (18) Kristilliset opiskelijat (280) Muotka, Petteri (55) Lyhty, Jarmo (37) Haapala, Henna (29) Metsäpelto, Maria (19) Maltillinen äärivasemmisto (188) Rantala, Oskari (37) Hummastenniemi, Heidi (22) Antikainen, Reetta (19) Poikkitieteilijät (186) Koriseva, Soile (23) Kutinlahti, Heikki (22) Sohlo, Pirjo (20) PresSure (103) Airola, Iiro-Pekka (26) Sosialistiopiskelijat (81) Huttunen, Matias (19) Suluissa äänimäärät. Vihreille vaalivo itto R ISTO R AUTANEN Poikkitieteilijöiden Soile Koriseva (edessä keskellä) juhlii läpipääsyään. Taustalla nostaa nyrkkiään Grönionin Antti-Jukka Huovila. GRÖNIONI NOUSI suurimmaksi puolueeksi JYYn edustajistovaaleissa. Ryhmä sai neljä lisäpaikkaa ja tuplasi paikkamääränsä edustajistossa. Toiseksi suurimpana edustajistopuolueena seuraavan kaksivuotiskauden ajan toimii Pörssi & Dumppi, joka säilytti seitsemän paikkaansa. Karvaimman tappion kokivat Demariopiskelijat sekä Kristilliset opiskelijat, jotka molemmat menettivät kaksi paikkaa. Sosialistiopiskelijat, joka ei edellisissä vaaleissa saanut ehdokastaan läpi, sai nyt paikan edustajistoon. Maltillinen äärivasemmisto säilytti kolme paikkaansa, kun taas PresSure menetti toisen paikkansa. Samoin yhden paikan menetti Poikkitieteilijät, jolla on nyt uudessa edustajistossa kolme edaattoria. Kokoomusopiskelijat edustavat seuraavat kaksi vuotta edellisvuosien viiden paikan sijaan neljällä. Keskustaopiskelijat säilyttivät neljä paikkaansa. Uutena ryhmänä edustajistoon pyrkinyt Suomi-Madagaskar-seura ei saanut yhtään ehdokkaistaan läpi. Ääniharavaksi nousi Kristillisten opiskelijoiden Petteri Muotka, joka saalisti 55 ääntä. LOPULLISIA TULOKSIA odoteltiin Rentukan vaalivalvojaisissa puoleen yöhön asti ja olutta myytiin tiskillä solkenaan. Tavallisin näky ravintolassa oli tuopina kanssa kulkeva ja samalla puhelimeen puhuva ehdokas. Illan juontanut Pekka Vahvanen haastatteli illan aikana vuorotellen jokaisen ryhmän ehdokkaista, mutta äänentoisto ei kantanut puheensorinan yli suureen osaan pöydistä. Pieni hiljaisuus vallitsi kuitenkin silloin, kun vaalien uuden ryhmän, SuomiMadagaskar-seuran Ville Häkkinen joutui selvittämään haastattelijalle, että ryhmän nimi ei suinkaan ole vitsi. ”Käymme imperialismin vastaista taistelua”, hän totesi ja sai Vahvasen esittämään entistä enemmän kysymyksiä. ÄÄNIOIKEUTTAAN vaaleissa käytti 22,8 prosenttia opiskelijoista. Äänestysaktiivisuus kasvoi himpun verran kahden vuoden takaisista vaaleista ja ääniä annettiin noin 500 enemmän kuin viime vaaleissa. Ennakkoon edustajistovaaleissa äänesti 7,8 prosenttia äänioikeutetuista. JYYn pääsihteeri Tuomas Viskari toivoo, että äänestysprosenttia saadaan tulevaisuudessa nostettua ottamalla käyttöön sähköinen äänestys, joka tällä hetkellä on käytössä muun muassa Turussa ja Kuopiossa. ”Pyrimme siihen, että JYYssäkin voi äänestää sähköisesti jo seuraavissa edustajistovaaleissa”, hän sanoo. Myös puolueiden tavoitteena oli saada opiskelijat vaaliuurnille entistä ahkerammin. Välillä kampanjointi äityi niin riehakkaksi, että pääsihteeri Viskari päätyi antamaan muutamille ryhmille huomautuksen. ”Koska vaaliyllytys on kielletty, huomautin asiasta niille ryhmille, jotka jakoivat vaalimainoksia sisätiloissa tai äänestyspaikan ulko-ovella.” Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.fi Poliittiset ryhmät menestyivät JYYn edustajistovaaleissa. Jarno Miettinen, Maltillinen äärivasemmisto ”Kuvittelin, että valtakunnan politiikka ei korreloisi valtavasti edarivaalien kanssa, mutta siltä näyttää, että voittajia ovat Vanhasen hallituksen puolueet. MÄÄllä meni huonosti, Demareilla vielä huonommin.” Viljami Vaskonen, Sosialistiopiskelijat ”Kurjaa, että oikeisto voitti, mutta kiva, että sinne tuli yksi vallankumouksellinen tyyppi, Matias Huttunen.” Ahmad El Massri, Keskustaopiskelijat ”Tavallaan olen yllättynyt. Harmi, että emme saaneet tavoittelemaamme lisäpaikkaa. Tämä on ihan ok tulos kuitenkin.” Johanna Pietiläinen, Demariopiskelijat ”Olen todella yllättynyt henkilökohtaisesti. Puolueelle olisin odottanut parempaa tulosta.” Jarmo Lyhty, Kristilliset opiskelijat ”Yllätys oli, että Grönioni ja Pörssi & Dumppi pärjäsivät noin hyvin. Oman ryhmän kannalta harmittaa.” Iiro-Pekka Airola, PresSure ”Me sitoutumattomana puolueena menetimme yhden paikan. Grönioni nousi asemaan, joka heille varmaankin JYYssä kuuluu. Yllätys oli se, että edustajiston puheenjohtaja Kalle Sumelles sai vain neljä ääntä ja SYLin hallituksessa istuva Jarkko Seppälä vain yhden äänen.” Jaakko Selin, Kokoomusopiskelijat ”Ihan tyytyväinen olen yhteen lisäpaikkaamme. Silloin ei voi olla pettynyt, kun vaaleissa saa yhden paikan lisää.” Antti-Jukka Huovila, Grönioni ”Aivan loistava tulos. Vaalivoitto oli odotettavissa, mutta äänimäärän tuplaaminen ei ollut villeimmissä unelmissakaan. Täytyy pysyä nöyränä.” Hannu Vehniäinen, Pörssi & Dumppi ”Olen semityytyväinen. Ryhmämme teki hienosti töitä. Mielenkiintoista on se, että suhteet vaihtuvat edustajistossa. Mulla itselläni meni kyllä aika huonosti.” Soile Koriseva, Poikkitieteilijät ”Grönioni voitti odotetusti. Meiltä meni yksi paikka. Siinä mielessä olen pettynyt, mutta lopputulos on kuitenkin puolueiden näkyvyyden mukainen.” Mitä mieltä vaalituloksesta?
3 JYVÄSKYLÄN yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa saavat olla ehdolla kaikki ylioppilaskunnan jäsenet. Jotkut ehdolla olevista opiskelijoista ovat kuitenkin jo työelämässä ja saattavat jopa asua toisella puolella maata. Edustajisto kokoontuu aina Ilokivessä, joten kokouksiin pääsy edellyttäisi heiltä tuntikausien matkustamista. Onko mielestäsi oikein, että edustajistovaaleissa voi olla ehdolla, vaikka asuisi satojen kilometrien päässä ja kävisi päivätöissä, JYYn keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja Alina Savolainen? ”On se oikein. Vaaleihin saavat asettua ehdolle kaikki JYYn jäsenet. Edustajiston kokoukset ovat aina iltaisin, joten niihin pääsevät myös päivätöissä käyvät, ja vuosien saatossa on nähty, että toiseltakin paikkakunnalta on tultu kokouksiin.” Kuinka tarkasti edustajistossa katsotaan poissaoloja? Onko mahdollista, että läpi pääsevä ehdokas ei lopulta käy yhdessäkään edustajiston kokouksessa? “On se mahdollista. Onhan myös se mahdollista, että läpi pääsevä ehdokas valmistuu ensi kuussa eikä siten käy yhdessäkään kokouksessa. Osa ehdokkaista on listojen täytettä, mutta laajat ehdokaslistat ovat yksi tapa ryhmille saada ääniä ja sitä kautta edustajistopaikkoja. Ja listoilla on kyllä myös sellaisia päteviä ja JYYn asioista kiinnostuneita ehdokkaita, jotka asuvat muualla tai käyvät töissä.” Mikko Mattlar toimittaja@jyy.fi Miksi ulkopaikkakuntalaisia on ehdolla edustajistovaaleissa? Heikki Kerkkänen, 26, sosiologia (jatko-opiskelija): ”Jatko-opiskelijat eivät pääse YTHS:lle suun terveydenhuoltoon. En ole JYYn jäsen, mutta maksaisin jäsenmaksun, jos saisin siitä konkreettista hyötyä.” Ritva Itkonen, 21, englannin kieli: ”Toivon heidän pitävän huolta siitä, että opintotuki riittää elämiseen.” Anna-Maija Riutta, 21, kasvatustiede: ”Mielestäni hommat ovat toimineet täällä todella hyvin. Jatkakaa samaan malliin.” Maiju Ristkari , 24, kirjallisuus: ”Laitoksellamme ei saa opintoihin kuuluvasta harjoittelusta riittävästi opintopisteitä, että sillä voi nostaa kesäopintotukea. Jos harjoittelu on palkaton, pitää vielä tehdä lisäopintoja, että saa opintotukea.” Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallinen täyttää 60 vuotta, eikä ihan oikeasti kelpuuta lahjaksi urheiluautoa. KERRAN VUODESSA Jyväskylän yliopiston rehtori saa haastattelussa puhua jostain muusta kuin yliopiston hallinnosta ja rahoista. ”Voi kun mukavaa puhua asioista, joihin minulla ei ole standardivastausta.” Syntymäpäivänä saa tehdä hauskoja asioita, varsinkin kun täyttää pyöreitä vuosia. JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON pitkäaikaisin rehtori. Suomen ensimmäinen yliopiston naisrehtori. Pohjoismaiden ensimmäinen puheviestinnän professori. Näillä saavutuksilla Aino Sallisen uraa kuvaillaan julkisuudessa. Hän kertookin kasvaneensa ajan myötä ammattijohtajaksi, mutta alun perin rehtorin työ ei edes kuulunut urasuunnitelmiin, vaan ajatuksena oli jatkaa puheviestinnän parissa. ”Yhtäkkiä vain tupsahdin rehtoriksi”, hän nauraa. ”Muistan erittäin hyvin valintapäiväni vuonna 1992. Valinta tapahtui nopeasti, kun edellinen rehtori luopui virastaan, ja minä olin silloin vararehtorina. En olisi uskonut, että saan vaalissa enemmistön, kun vastassa oli yhdeksän vuotta vararehtorina toiminut Kari Sajavaara.” Ensimmäisenä kontaktina tiedotusvälineiden kanssa Sallinen muistaa heti valinnan jälkeen eetensä törkätyn tv-uutisten mikrofonin. ”Toimittaja kysyi, mitä asiaa aion edistää rehtorikautenani. Vastasin spontaanisti ja yllätettynä, että haluan edistää nuorten tutkijanuraa. Siihen vastaukseen olen vielä tänäkin päivänä tyytyväinen.” Nyt, 15 vuotta myöhemmin, rehtori tukee nuorten tutkijoiden uraa rahallisesti, kun hänen 60-vuotispäivänsä juhlakeräys muodostaa Aino Sallisen nimikkorahaston perustamispääoman. Rahasto suuntautuu nuorten tutkijoiden tukemiseen ja erityisesti väitöskirjan jälkeiseen työskentelyyn. JO ENSIMMÄISINÄ työviikkoinaan rehtori Sallinen pääsi näyttämään, että perinteiset miesten hommat onnistuvat humanistinaiseltakin. Hän kuvaa rehtorin uransa alkua varsin rajuksi. ”Jouduin aloittamaan heti ensi töikseni Ylistönrinteen rakentamishankkeen. Mutta hyvä niin, sillä olen nyt ylpeä siitä, että näinä vuosina Jyväskylän yliopistossa on rakennettu enemmän kuin koskaan.” Rakennusprojektit eivät kuitenkaan ole olleet helppoja nakkeja – ei varsinkaan Agora, joka oli ensimmäinen yksityisellä rahalla yliopiston käyttöön rakennettu julkinen rakennus. Puskiessaan Agoraa pystyyn Sallinen sai kokea Helsingissä käymissään neuvotteluissa takaiskuja ja nöyryytyksiä. Mutta miten lopulta kävikään? ”Eräänä loppukesän kauniina aurinkoisena iltapäivänä minulle soitettiin Agorasta, että siellä on valmista ja voin mennä katsomaan, kun suojapahvit poistetaan”, Sallinen muistelee. ”Oli urani koskettavin hetki, kun näin auringon paistavan järveltä ja graniittilattian kylpevän siinä valossa. Helpotuksen ja onnen kyyneleet nousivat silmiin.” AINO SALLISESTA AISTII, että hän on tyytyväinen rehtorikautensa tuloksiin. Hän kuvailee itseään ihmiseksi, joka tuntee rakkautta ja intohimoa tutkimukseen ja opetukseen. ”Jyväskylän yliopisto on kaudellani noussut kansainvälisesti merkittäväksi tiedeyliopistoksi. Meillä on täällä edellytykset hyvälle opetukselle, joka perustuu tutkimukseen.” Intohimoisen ihmisen heikkouksiin kuuluu usein kärsimättömyys, niin myös rehtori Sallisen. ”Ja toinen huono puoleni on se, että olen huono käyttämään teknisiä vempeleitä, kuten tietokonetta”, hän pudistaa päätään. Mutta aikaa on vielä opetella sekin, sillä rehtorikausi jatkuu ainakin vuoteen 2010. Sen jälkeisestä ajasta Sallinen tyytyy toteamaan vain, että ”on ihanaa, etten vielä tiedä mitä teen, mutta työntekoa en lopeta”. Rehtori Sallisen varsinainen syntymäpäivä on 17. marraskuuta. Samana päivänä hän järjestää kutsuvierasjuhlat, joista hän toivoo tulevan yksinkertaisesti juhlavat ja iloiset. Ja vaikka rehtori saisi nyt esittää minkä vain lahjatoiveen – hänelle tärkeiden rahastolahjoitusten lisäksi – menee rehtori ensimmäistä kertaa sanattomaksi. ”En halua juhlapäivänäni muuta kuin hyvää mieltä”, rehtori sanoo ja napauttaa, ettei tarvitsisi edes urheiluautoa. Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.fi Tupsahduksesta ammattijohtajaksi Suomen ensimmäinen yliopiston naisrehtori Aino Sallinen täyttää tässä kuussa 60 vuotta. R ISTO R AUTANEN Katri Nokela pyrkii SYLin hallitukseen Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen koulutuspoliittinen vastaava Katri Nokela hakee JYYn edustajana paikkaa Suomen ylioppilaskuntien liiton ensi vuoden hallituksesta. Seitsenjäseninen hallitus valitaan SYLin liittokokouksessa marraskuun lopussa. Jyväskylän opiskelijademareiden riveissä edustajistossa istuva 25-vuotias Nokela opiskelee pääaineenaan yhteiskuntapolitiikkaa. Valituksi tullessaan hän jatkaisi JYYn perinteitä SYLin hallituksessa, sillä aikaisemmin JYYn hallituksen puheenjohtajana toiminut Jarkko Seppälä istui SYLin hallituksessa tämän vuoden ajan. Seppälän vastuualueena hallituksessa olivat kansainväliset asiat. SYLin jäseniä ovat kaikki Suomen ylioppilaskunnat ja se on maan suurin opiskelijajärjestö. Liitto ajaa yliopisto-opiskelijoiden etuja muun muassa koulutusja sosiaalipolitiikassa sekä neuvottelee valtakunnalliset opiskelija-alennukset. Katri Nokela yrittää JYYn edustajana SYLin hallitukseen. Professoreja virkaan Kliinisen psykologian ja psykoterapian professori Raimo Lappalainen sekä suomen kielen professori Minna-Riitta Luukka astuivat virkaan 7. marraskuuta. Lappalainen nimitettiin virkaan keväällä ja Luukka elokuun alussa. Luukka toimii myös humanistisen tiedekunnan varadekaanina. Mihin uuden edustajiston pitäisi vaikuttaa?
S inäpä sen sanoit, eduskunnan apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläinen. Uusien ylioppilaiden suosiminen opiskelijavalinnoissa on maalaisjärjelläkin ajateltuna tuntunut jotenkin oudolta, mutta jo oli aikakin jonkun todeta, että siinä todellakin rikotaan myös lakia. J oissakin yliopistoissa ylioppilaat on jaettu ryhmiin sen mukaan minä vuonna he ovat kirjoittaneet ylioppilaaksi. Uudet ovat saaneet pisteitä valintakokeiden lisäksi myös ylioppilastutkinnon arvosanoista, kun vanhemmat ylioppilaat on valittu vain valintakokeiden perusteella. Jos tämä ei ole syrjintää, niin mikä sitten? O petusministeriön hinku työntää uudet ylioppilaat koulutusputkeen on aivan käsittämätön. Tavoitteena on, että ensi vuonna vähintään 55 prosenttia aloittavista korkeakouluopiskelijoista on uusia ylioppilaita. Jos ministeriö haluaa välttää sen, että jotkut saattavat hakeutua yliopistolle vain opintososiaalisten etuuksien perässä, kustaan silloin pahasti omille koiville. Mihin jäivät puheet elinikäisestä oppimisesta? Miksi viedä mahdollisuuksia heiltä, jotka ihan oikeasti ovat kiinnostuneita oppimisesta elämänuranaan? Eikä myöhään heränneissäkään mitään vikaa ole. Jos joku huomaa haluavansa lääkäriksi vasta kypsässä 20 vuoden iässä antoisan välivuoden jälkeen, saa hän heti kokea ikäsyrjintää. Masentavaa. Ei ihme, että jotkut oikeasti kertovat kokeneensa kahdenkympin kriisin. O piskelijavalinnan tulisi olla tasa-arvoinen kaikille. Abiturienttien suosimista on aiemmin perusteltu sillä, että heillä jää kirjoitusten jälkeen vähemmän aikaa lukea pääsykokeisiin. Tämäkin perustelu on hutera, sillä leijonanosa vanhoista ylioppilaista joutuu käymään lukemisen ohella töissä. Aika kun on tasapuolisesti kortilla kaikilla. pääkirjoitus 12. marraskuuta 2007 Pääsihteerin radiopuhe rauhoitti kapinan Uhkaava tilanne Jyväskylän yliopiston kampusalueella laukesi, kun JYYn pääsihteeri piti radiopuheen, jossa oikeistoaktivisteja varoitettiin uhmaamasta laillista järjestystä. Päivän mittaan yliopiston kirjastolle virranneiden aktivistien vuo hidastui puheen myötä ja kääntyi lopulta poispäin. Kapinajoukon johtajien päätä radiopuhe ei kääntänyt, sillä he katsoivat hallintoelimien näin kääntyneen vihollisen puolelle. ”Kiinteä käsky käy Lapualta: voittohon Suomessa valkoinen valta!”, huusi Kokoomusopiskelijoiden everstiluutnantti Karjula muiden taluttaessa häntä kirjaston kahvilaan rauhoittumaan. Radiopuhe tuli sen jälkeen, kun alushoususilleen riisuutunut miesjoukko oli hakannut Ylioppilaspainon kirjapainon tuhoamisoikeudenkäynnissä todistaneen faktorin. Ennen väkivaltaisuuksia edustajistovaalien ennakkoäänestyspaikalle oli virrannut suoraa toimintaa kannattavia oikeistoaineksia ympäri paikkakuntaa. Totuuden tietotoimisto lehti.samizdat.info JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119 – 120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin (014) 260 3360. Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.fi, nettisivut www.jylkkari.fi Päätoimittaja Jonna Rusanen (014) 260 3359, 045 137 1957, paatoimittaja@jyy.fi Toimittaja Mikko Mattlar (014) 260 3360, toimittaja@jyy.fi Siviilipalvelusmies Risto Rautanen (kannen kuva) (014) 260 3973, sivari@jyy.fi Painos 7 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356 – 7362. Ihanaa, se onkin laitonta! NÄKÖKULMIA 4 Tiina Piilola ON HUIKEA TUNNE, kun omat ajatustai tietorakenteet kolisevat uuteen asentoon. Näin minulle kävi Jyväskylän Kirjailijatalon Naisenergiaa-luennolla, jolla paikallinen kirjailija Jaana Janhila-Anttonen kertoi Raamatusta poistetun Lilithin tarun. Janhila-Anttonen sanoi jo lapsena hämmästelleensä luomiskertomuksen epäloogista alkua. Miksi Jumala yhtäkkiä hylkäsi hyväksi havaitun luomisreseptinsä ja käytti naisen raaka-aineena maan tomun sijaan miehen kylkiluuta? Janhila-Anttonen oli päättänyt etsiä selityksen ja löysikin sen: naisten alkuäiti ei olekaan lattea, ponneton Eeva vaan Lilith. Uhmakas ja omapäinen nainen, joka ei suostunut ajan tavan mukaan parittelemaan Aatamin kanssa eläimellisessä asennossa ja tuli siitä syystä karkotetuksi Punaisen meren taa. Aikoinaan pyhät miehet sitten karkottivat Lilithin Raamatun teksteistä, ja näin Lilith jäi liehuvatukkaisena yön demonina kuvittamaan lähinnä kauhutarinoita. (Lilithistä lisää muun muassa Yliopistolehdessä 8/97.) LUENNON JÄLKEEN sydämeni hakkasi kuin lampaansaparo. Totta kai minäkin olin luennoitsijan lailla usein miettinyt luomiskertomuksen epäsuhtaa – kukapa nainen ei olisi. Monesti yrityksestä huolimatta Raamatun lukeminen oli aina jäänyt kesken viimeistään Toisen Mooseksen kirjan kohdalla. Se, että se ”kuuluu yleissivistykseen” ei ole ollut minulle riittävän motivoiva syy (esimerkiksi Pirjo Hassinen Helsingin Sanomissa 31.10.). Mutta nyt, Lilithistä kuultuani kiinnostuin Isosta Kirjasta heti. Jos tässä nyt, kolumnin kirjoittamisen kirjoittamattomien sääntöjen mukaisesti alkaisi vetää jotain jykevän kuuloista päätösajatusta, saattaisi se kuulua tähän malliin: hyvät opiskeljakollegat ja muut Jylkkärin lukijat, varokaa varauksetonta suhtautumista yleissivistykseen kiinni niitattuihin kaanoneihin. Varokaa kuuliaisuutta. Mutta koska tuollainen menisi juuri siihen, mitä kritisoin – eli että tehkää kuten tietäväiset opastavat – päätänkin kolumnin radiokeskisuomimaisiin menovinkkeihin. Hannele Huovin järjestämä ja lämpimällä tunnelmalla emännöimä Naisenergiaa -luentosarja Jyväskylän Kirjailjatalolla jatkuu vielä: 14.11. äänessä Maritta Lintunen ja 28.11. Pirjo Hassinen puhuu Rakkaudesta ja vallasta! Bienvenu(e)s! Sisäiset Lilithimme PATIKOINTI (aktiviteetti). Syysilma on ulkona liikkumisen kannalta paljon mukavampi kuin kesän helteet tai talven pakkaset. MUSTIKKAKEITTO (juoma). Lääke sunnuntaiaamuihin. MIELIPIDEKIRJOITUKSET (asia). Katsokaa nyt tuota viereistä sivua. Laittaisimme siihen mielipiteitä, jos joku niitä lähettäisi. Eikö kukaan muka halua valittaa mistään? Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.fi Opetusministeriön hinku työntää uudet ylioppilaat koulutusputkeen on aivan käsittämätön. ”
Viikko 43: Onko yliopisto-opiskelu vastannut odotuksiasi? KYLLÄ 47 % (148 kpl) EI 53 % (166 kpl) Gallup joka viikko osoitteessa www.jyy.fi Pilkku jotain OLEN VIIME AIKOINA päässyt jälleen seuraamaan lähipiirissäni mielenkiintoista opiskelujen vaihetta. Myös työni puolesta olen kuullut mitä erikoisimpia tarinoita näistä väännöistä. Puhutaan siitä vaiheesta opiskelussa, joka alkaa suunnilleen viimeisestä tenttisuorituksesta ja päättyy siihen, kun vuosia tavoitellut maisterinpaperit ovat kädessä. Vaihetta, jossa kaikki opiskeltava on opiskeltu, ja jäljellä on enää paperitöitä. Tuttavani päätyi jopa tekemään yhden viimeisistä opintosuorituksistaan avoimen yliopiston puolella maksua vastaan, jotta valmistuminen ei olisi merkittävästi lykkääntynyt sen vuoksi että kyseinen kurssi olisi laitoksella ollut opetustarjonnassa vasta joulun alla. Tässä tapauksessa viimeisestä suorituksesta on nyt kulunut noin kaksi kuukautta. Tästä ensimmäisen kuukauden kesti viimeisen suorituksen opintorekisteriin vienti, sen jälkeen toinen kuukausi on mennyt edistäessä valmistumista papereita pyörittelemällä. Nyt näkyy jo valoa tunnelin päässä, ja tämän lehden ilmestyessä hän lienee jo maisteri. Onnittelut! PARI KUUKAUTTA kuulostaa vielä varsin kohtuulliselta, kun tarinat kertovat opiskelijoiden ponnistelleen valmistumisensa eteen pisimmillään liki puoli vuotta. Turhauttavimmasta päästä lienee opiskelijan kannalta tilanne, jossa viimeinen varsinainen suoritus on gradu. Näissä tapauksissa ei ole tavatonta, että ohjaajan kommentteja saa odotella toimettomana pitkiäkin aikoja, jonka jälkeen pahimmillaan vain stilististen korjausten jälkeen gradu lähtee jälleen muutamaksi viikoksi luettavaksi jollekin, jolla ei ole aikaa sitä lukea. Tämän lisäksi on vielä ohjelmassa hallinnollinen puoli, kuten tutkielman virallinen hyväksyntä ja arvosana, sekä sen jälkeen tutkinnon hakeminen ja myöntäminen tiedekunnassa. Parhaassa tapauksessa opiskelija saa nautiskella opintojensa loppuvaiheessa muutaman kuukauden leppoisasta opiskelijaelosta vailla stressin häivää. Pahimmassa tapauksessa seuraukset ovat katastrofaaliset esimerkiksi työnsaannin ja toimeentulon näkökulmasta. Unelmatyöpaikka menee sivu suun tutkintotodistuksen puuttuessa tai toimeentulo opintotuen muodossa loppuu. VERTAILTAESSA niin sanottuja keskimääräisiä valmistumisaikoja ilmoitetaan tulos yleensä muodossa ”4,5 vuotta” tai ”5,3 vuotta”. Jos edellisten esimerkkien valossa tämä ”pilkkujotain” aiheutuu lähinnä hallinnon hitaudesta, lienee syytä pohtia kyseisen kaltaisen tarkastelun mielekkyyttä. Tai ainakin opiskelijoiden syyllistämistä liian pitkistä valmistumisajoista. Onneksemme tämäkin indikaattori oli osaltaan vahvasti mukana vaikuttamassa siihen, että opiskeluajat on nykyään rajattu viiteen plus kahteen plus kahteen vuoteen. Tai miten se nyt oikein menikään. Perttu Soininen 5 K ir jo it ta ja on JY Yn k o rk eakou lu po liitt i n en s i ht ee ri . Ensilumi saatiin Seminaarinmäelle vihdoin viime viikolla. Ilokivelle johtavan mäen laskeminen muistutti urheilusuoritusta. Jylkkäri haluaa tietää, mitä opiskelijat ajattelevat. Lähetä mielipide osoitteeseen jylkkari@jyy.fi. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. R ISTO R AUTANEN IRTOKUVA Pauli Ojanperä vastusti ylioppilaskuntien pakkojäsenyyttä yksinäisellä mielenosoituksella Ilokivessä viime viikolla. R ISTO R AUTANEN IRTOKUVA Jos opiskelijajärjestöjen työsuhteiden määräaikaisuus todetaan laittomaksi, JYYn työsuhteisiin tulee suuria muutoksia. TYÖTUOMIOISTUIN ratkaisee syksyn aikana, ovatko opiskelijajärjestöjen määräaikaiset työsuhteet lain mukaisia. Asiasta on oikeudessa on vastaamassa Suomen Ammattikorkeakouluopiskelijayhdistysten Liitto SAMOK. Päätös on merkityksellinen kaikkien Suomen opiskelijajärjestöjen ja ylioppilaskuntien kannalta, sillä määräaikaiset sopimukset ovat niissä yleisesti käytössä. Työtuomioistuimeen asia päätyi nyt, koska SAMOKin työehtosopimuksessa viitataan työsopimuslakiin. Osapuolena ei kuitenkaan ole kukaan yksittäinen työntekijä, vaikka alun perin liittoon otti yhteyttä SAMOKin työntekijä, jonka mielestä työsuhteiden pitäisi olla vakituisia opiskelijajärjestössä. Oikeudessa ovat vastakkain Erityisalojen toimihenkilöliitto ERTO ja SAMOK. ESIMERKIKSI JYYN työntekijöistä suurin osa toimii määräaikaisissa työsuhteissa, vaikka työ ja tehtävänimike pysyvät samana vuodesta toiseen. Opiskelijajärjestöissä määräaikaisuuksia on perusteltu työn luonteella, ja se on ikään kuin ollut maan tapa, jolla töihin on saatu vielä opiskelijaelämässä kiinni olevia tuoreita toimijoita. Sekä JYYn pääsihteeri Tuomas Viskari että hallituksen puheenjohtaja Jarmo Lyhty uskovat SAMOKin olevan asiassa heikoilla. ”Jos käytäntö todetaan laittomaksi, se tarkoittaa suuria muutoksia myös meille. Hallitus tekee asiasta linjauksen joka tapauksessa”, Viskari sanoo. Lyhty arvioi, että nykyisenlaisten määräaikaisten sopimusten jääminen historiaan näkyisi myös JYYn taloudessa kokemusja ikälisien lisääntymisenä, jos työntekijät alkaisivat tehdä viiden tai kymmenenkin vuoden kausia. ”En näe tässä kuitenkaan hirveää ongelmaa, sillä tuskin kukaan rupeaa roikkumaan sihteerinä 20 vuotta”, miettii puolestaan Viskari. Vaikka kaikki on toistaiseksi spekulaation asteella, aikoo Viskari tulevalla viikolla keskustella asiasta JYYn työntekijöiden kanssa. Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.fi SAMOKin työsuhteiden laillisuus työtuomioistuimeen
6 ONE CAN HEAR quite often that the Finns are very well prepared to deal with wild, Nordic nature, and that they know how to cope with it. However, nature is quite sneaky too, and managed to adapt quite well to the modern Finnish way of life. Squirrels are a perfect example. They are everywhere. They take a good advantage of roofs and drainpipes. They even know how to dry mushrooms before storing them for winter. They pick a place on a tree where a fork of branch is, and stuck a mushroom there. Those mushroom-decorated trees were a big mystery for me last year, but this year one witty squirrel does it right in front of my window. It even checks every few days how the mushrooms are doing. SQUIRRELS EVEN KNOW how to shop! Last summer one squirrel was continuously stealing Kinder Surprise eggs from one shop in Jyväskylä. Apparently it liked the chocolate. I wonder what it did with all those toys. Some animals, according to my observation, really enjoy modern communication systems. I travel quite a lot between Kuopio and Jyväskylä, and right in the middle of the way, near Pieksämäki there is a spot where bunnies (hares that is) sit and stare at trains. Believe it or not, I have seen already four of them throughtout last year. It might be the same hare all the time, but that would be even starger. I have no idea if they (or it) just wait for the train to pass, or maybe they like trains and railtracks? I’m waiting for a day when they would wave to me. ANYBODY WHO HAS BEEN to Lapland knows how reindeer like roads. They hang out there quite a lot and interrupt the trafifc, which can be rather dangerous. But it seems that they have understood the purpose of roads and apparently they do use it in means of communication. And that makes sense. If you have roads you should take an advantage of them. Furthermore, they do it according to the traffic rules. Of course it might be a pure accident, but then they are on a road, they always walk in the right direction, just like the cars. Katarzyna Herd The Urban Nature In te r n a ti on a l st u d en t s h a r es h er th o ugh t s on li f e in Fi n la n d. Tietoverkkoja 1980-luvun puolivälistä tutkinut Kari A. Hintikka haluaa olla aina askeleen edellä. ON HELPPO HUOMATA, milloin Kari A. Hintikka poistuu seminaarisalista. Ei siksi, että hän törmäilisi tuoleihin tai tuhisisi mennessään, vaan siksi, että hän ilmoittaa Jaikussa lähtevänsä ulos tupakalle. Tämä tapahtuu Tampereella Mindtrek-seminaarissa lokakuun 3. päivä, noin viikkoa ennen kuin suomalainen mikrobloggauspalvelu myydään Googlelle. Tapaus on tyypillistä Hintikkaa. Hän viihtyy paikoissa, joita muut eivät ole vielä löytäneet. ”Mulle ei riitä, että pääsee ihmettelemään uusia asioita, vaan olisi kiva tietää jo 3–5 vuotta etukäteen, mitä ehkä tulee tapahtumaan”, hän sanoo. KUKA IHME TÄMÄ Kari A. Hintikka oikein on? Tällä hetkellä hän asuu ja työskentelee Jyväskylässä, jossa hän valmistelee sosiologian väitöskirjaa verkkovoimasta eli uusien yhteiskunnallisten liikkeiden organisoitumisesta netissä. Mutta se on vain viimeisin vaihe. Hänen ansioluettelonsa pullistelee kirjoja, konsultointia ja kolumneja 1980-luvun puolivälistä alkaen. Aiheet pyörivät tietokoneiden ja etenkin tietoverkkojen ympärillä, mutta mitään kovin selkeää punaista lankaa ei tunnu löytyvän. Hintikan mukaan syykin on yksinkertainen: sellaista ei ole. ”En ole ikinä ajatellut klassista uraa, vaan pitänyt tähdellisenä, että pääsee mahdollisimman varhaisessa vaiheessa erilaisiin paikkoihin”, hän sanoo. ALKUPERÄINEN friikahtaminen tapahtui vuonna 1978. Silloin matematiikan opettaja kantoi kouluun ensimmäisen tietokoneen. Ei hän sitä itse osannut käyttää, mutta luotti oppilaiden keksivän jotain. Kun tietoverkot alkoivat 1980-luvulla yleistyä, Hintikka pohti niiden soveltamista kansalaisaktivismiin. ”Tuntui luontevalta levittää ilosanomaa Suomessa, että ‘me voidaan olla yhteydessä saksalaisiin anarkisteihin, tajuuttekste?’ Ja eipä sitä useimmat tajunneet”, hän naurahtaa. Hintikka luonnehtii itseään vihreäksi hakkeriksi, jossa yhdistyvät luonnonsuojelu ja usko informaation vapauteen. ”Vihreissä on vain se vika, että ne ei tykkää mistään hauskanpidosta ja mun mielestä se on olennainen asia. Vaikka olisi kuinka ideologinen ja haluaisi parantaa maailmaa, niin siitä huolimatta pitäisi saada tehdä asioita rauhassa. Privatismin kunnioittaminen tulee ehkä hakkeripuolelta”, hän sanoo. Härpättimistä kiinnostuneeksi henkilöksi Hintikka on siitä erikoinen tyyppi, että hän on osannut aina sammuttaa tietokoneet ja kännykät tarpeen tullen. ”Kalastus ja kasvimaa, Lapissa ja viidakossa vaeltelu ovat niin sanottuja harrastuksia, mutta en miellä niitä klassisessa mielessä. Mun mielestä asiat on balanssissa, kun kolmasosa ajasta menee netissä, kolmasosa metropolissa ja kolmasosa pöpeliköstä”, hän sanoo. HINTIKKA ON TEHNYT tulevaisuudesta leipäpuunsa. Se on entistä helpompaa, kun heikkojen signaalien jahtaamisesta on tullut trendikästä. ”Suuryritykset pyrkivät riipimään tulevaisuudesta entistä enemmän teknologioita, ideoita ja innovaatioita, jolloin tulevaisuus muuttuu ikään kuin mahdollisesta todennäköiseksi”, Hintikka analysoi. Hän toteaa toimivansa mieluusti virallisena ennustajaeukkona, jos joku sellaista tarvitsee. Tulevaisuudentutkijoita Suomesta löytyy, mutta useimpia kiinnostavat yhteiskunnan tasolla tapahtuvat muutokset. ”Mua kiinnostaa enemmän millaista arki on siinä vaiheessa, kun kodin seinät muuttaa muotoaan lämmön mukaan. Tai jos on sellainen fiilis, että olisipa kiva olla Brasiliassa ja plasmaseinät muuttaa näkymää”, Hintikka sanoo, ja lisää: ”Esimerkiksi.” Olli Sulopuisto Kari A. Hintikan kotisivut www.kah.fi Tietoverkkovisionääri Olisi kiva tietää jo 3–5 vuotta etukäteen, mitä tulee tapahtumaan.” ” O UTI P YHÄRANTA Kari A. Hintikka valmistelee Jyväskylän yliopistossa sosiologian väitöskirjaa verkkovoimasta.
7 R ISTO R AUTANEN Yritysten lanseeraamat trainee-ohjelmat ovat yleistyneet Suomessa. Myös yliopisto suhtautuu Yhdysvalloista lähtöisin olevaan täsmäkoulutukseen myönteisesti. SUURET ja vähän pienemmätkin yritykset ovat viime vuosina alkaneet yhä useammin luoda itselleen trainee-ohjelmia. Mistään ihan uudesta ilmiöstä ei kuitenkaan ole kyse, sillä ohjelmia on käytetty työntekijöiden kouluttamiseen ja sitouttamiseen jo 1950-luvulta lähtien. ”Ohjelmia ovat perinteisesti tarjonneet erityisesti kaupan alan yritykset ja pankit”, johtamisen professori AnnaMaija Lämsä Jyväskylän yliopistosta toteaa. Ohjelmia on kuitenkin myös taloushallintoon, konsultointiin sekä sovellusten ja ohjelmien kehittämiseen keskittyvillä yrityksillä. KOTIMAASSA TOIMIVISTA yrityksistä jonkinlainen trainee-ohjelma on esimerkiksi Nordealla, OP-Pohjola-ryhmällä, Keskolla, SOK:lla, TeliaSoneralla ja Sinebrychoffilla. Jotkut yritykset hakevat esimiesvalmennettavia tai johtoryhmän jäseniä, toiset tarjoavat kenttäkoulutusta tai kisälliohjelmaa. Yhteistä eri yritysten trainee-ohjelmille näyttäisi olevan se, että niihin haetaan usein nuoria, vastikään korkeakoulusta valmistuneita ihmisiä. Vaihtoehtoisesti ohjelmaan voi toisinaan hakea myös talon sisältä. Alan työkokemusta ei pidetä välttämättömänä edellytyksenä traineepaikan saamiselle. ”Työkokemusta tärkeämpää on tietynlainen nälkä ja halu näyttää. Meidän traineella tavoitteet ovat korkealla”, Keskon aluetiedottaja Anne Pirinen kertoo. TRAINEE-OHJELMIEN taustalla piilee ajatus vastavalmistuneiden kouluttamisesta juuri tietyn yrityksen toimialalle ja tarpeisiin. ”Korkeakouluissa ei pystytä tarjoamaan yksittäisten toimialojen edellyttämää erikoiskoulutusta yhteiskunnan varoilla. Maisterit ovat siis ikään kuin hyviä puolivalmisteita: heillä on yleistä, teoreettista tietämystä ja osaamista, minkä pohjalta kouluttamista voidaan jatkaa”, opintoasiainpäällikkö Tuula Maijanen Jyväskylän yliopistosta toteaa. ”Erilaisia yhteistyökuvioita voisi testata ja kehitellä entistä enemmän. Parhaassa tapauksessa eri koulutusmuodot voisivat täydentää toisiaan”, Maijanen visioi. Aivan vierasta ei yhteistyö tänä päivänäkään ole. ”Meillä on käynyt eri yritysten edustajia kertomassa toimialoistaan, ja järjestipä Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto omasta alastaan valinnaisen kurssinkin. Tämäntapaista yhteistyötä voisi olla enemmänkin”, johtamisen professori Lämsä kannustaa. TRAINEEN KOULUTUS muodostuu käytännön työtehtävien tekemisestä ja teoriakoulutusjaksoista. Tarkoituksena on tutustuttaa trainee yrityksen toimintaan. Esimerkiksi Keskon trainee-ohjelmasta 80 prosenttia suoritetaan kaupassa tai tukkukaupassa, ja 20 prosenttia on lähija etäopiskelua. OP-Pohjola-ryhmän esimiesvalmennuksen kolmesta jaksosta kaksi on pankkijaksoja ja kolmas suoritetaan Osuuspankkikeskuksessa. Näiden lisäksi esimiesvalmennettavat osallistuvat OPPohjola-ryhmän omiin koulutuksiin ja suorittavat esimiestutkinnon. ”Tavoitteena on, että valmennettavat tutustuvat koko pankkija vakuutustoiminnan kenttään kassalta aina esimiestoimintoihin asti. Tämänkaltainen käytännön kokemus puuttuu monilta valmistuneilta”, henkilöstökonsultti Maarit Alanne Osuuspankkikeskuksesta kertoo. Ohjelmat kestävät yleensä noin kahdesta kuukaudesta jopa puoleentoista vuoteen. Trainee-ohjelman päätteeksi luvataan tavallisesti vakituinen pesti yrityksessä ainakin lahjakkaimmille kyvyille. ”Valmennuksen päätyttyä valmennettavat voivat hakea mitä tahansa OPPohjola-ryhmässä avoinna olevia työtehtäviä mistä päin Suomea tahansa. Tavoitteena on, että kaikki valmennettavat työllistyvät vakituisiin tehtäviin mahdollisimman pian. Joskus työllistyminen voi tapahtua määräaikaisen pestin kautta, mutta töitä löytyy kaikille”, Alanne painottaa. TRAINEE-OHJELMISTA on yrityksille monenlaista hyötyä. Ensinnäkin ne pääsevät valitsemaan itselleen ”parhaat päältä” usein suuristakin hakijamääristä. Esimerkiksi OP-Pohjola-ryhmän esimiesvalmennukseen on pyrkinyt enimmillään jopa 1600 hakijaa, ja viime vuonna ensimmäistä kertaa lanseerattuun Keskon ohjelmaankin hakijoita riitti yli 1000. Suurten hakijamäärien lisäksi koulutus ja siihen liittyvä työsuhde ovat oivallisia keinoja tulevien työntekijöiden sitouttamiseen: traineet opetetaan talon tavoille, ja he sitoutuvat yleensä jäämään yrityksen palvelukseen tietyksi ajaksi ohjelman päättymisen jälkeenkin.Traineet saavat koulutusajaltaan yleensä myös palkkaa. Helena Boman ”OLEN OLLUT koulutukseen enemmän kuin tyytyväinen”, K-trainee Ville Helander kiittelee. ”Ohjelmasta on saanut kaipaamaani tekemisen meininkiä sekä kokemusta kaupan alan työstä”, trainee-kaveri Milla Perkola säestää. Kansantaloustieteestä Jyväskylän yliopistosta valmistunut Helander ja gradua vaille valmis kauppatieteiden maisteri Perkola Turun kauppakorkeakoulun Porin yksiköstä olivat kertomassa kokemuksiaan K-ryhmän trainee-ohjelmasta Agoran aulassa olleella esittelypisteellä syyskuussa. ”Työtehtäviä on ollut laidasta laitaan marketin kassalta tavaratalon johtajan tuuraamiseen”, Helander kertoo. Teoriakoulutusjaksot K-insituutissa konsernissa pitkään työskennelleiden sekä ulkopuolisten kouluttajien johdolla ovat tuoneet oman lisänsä osaamiseen. ”Kesko todella panostaa koulutukseen. Jos jotain kehitysideoita ja palautetta koulutuksesta annettiin, niin lähinnä sellaista, että tätä olisi voinut olla enemmänkin”, Perkola mainitsee. Vaikka trainee-vuosi on mennyt hyvin ja nopeasti, ei kummallakaan ole vielä koulutusjakson jälkeistä työpaikkaa tiedossa. Jos sitä ei jakson päättyessä löydy, jatkaa trainee harjoittelupaikassaan. ”Traineeden työllistäminen esimiesja asiantuntijatehtäviin mahdollisimman nopeasti on kuitenkin konserninkin kannalta tarkoituksenmukaista”, Perkola huomauttaa. SITOUTUMINEN vuoden kestävään koulutusohjelmaan ja vielä puoleksi vuodeksi sen jälkeenkin ei Helanderia ja Perkolaa pelottanut. ”Koulutusohjelman läpikäyminen on tavallaan sijoitus omaan tulevaisuuteen, ja puoli vuotta on loppujen lopuksi aika lyhyt aika”, Helander perustelee. ”Enemmän kuin tyytyväinen” Trainee-ohjelmalla urapolulle K-traineet Ville Helander ja Milla Perkola kävivät esittelemässä Keskon trainee-ohjelmaa Agorassa tänä syksynä.
8 Eläinsuojelu E läinasialle valveutuneet opiskelijat ovat toistaiseksi pitäneet aktivismin ja akateemisen elämän erillään. Ylioppilaskunnan pääsihteeri Tuomas Viskari ei muista aloitteita tai keskusteluja eläinsuojelun esille nostamiseksi. ”Ympäristösektoreilla on toimijoita, joilla voisi olla kiinnostusta erilaisten tempauksien järjestämiseksi. Mikään ylioppilaskunnan tämänhetkisessä toiminnassa ei sulkisi pois moista toimintaa ”, arvioi Viskari. Merkittävin eläinsuojelullinen kysymys tiedeyhteisöjen sisällä koskee kuitenkin opetuksessa käytettäviä koe-eläimiä. Animalian teettämän selvityksen mukaan bioja lääketieteiden opiskelussa eläimillä suoritettavat kokeet on usein vaikeaa tai jopa mahdotonta välttää, vaikka ne sotisivatkin opiskelijan etiikkaa vastaan tai opiskelija ei näkisi hyötyvänsä niistä tulevaan ammattiinsa nähden. Jyväskylän yliopistossa eläimillä suoritettavat kokeet eivät ole kynnyskysymys. ”Maisteriksi pääsee ilman eläinkokeita. Solubiologian koe-eläinkurssi ei ole pakollinen opinto. Ylipäänsä kurssille tulevat yleensä tietävät erittäin hyvin mihin ovat astumassa ”, kertoo tutkija Esa Koskela bioja ympäristötieteiden laitokselta. Koe-eläinten käyttöä opetustoiminnassa tarkasteleva Interniche-verkosto on esitellyt yli 500 vaihtoehtoista tuotetta opetuskäytössä suoritettaville eläinkokeille. ”Vaihtoehtomenetelmistä on keskusteltu tiedekunnassa, mutta kelpoisuuseli koe-eläinkurssilla eläinkokeita voidaan tuskin koskaan täysin korvata. Myöskään sairauksien mallintaminen ja lääkkeiden testaus ei onnistu pelkästään tietokonesimulaatioilla tai soluviljelmillä”, toteaa Koskela. Suomen laki kieltää eläinten käytön opetuksessa, jos kokeen suorittaminen ei ole koulutuksen tai opetuksen kannalta ehdottoman välttämätöntä, tai mikäli tarkoitusta ei voida saavuttaa yhtä tehokkaaksi katsottavalla audiovisuaalisella tai muulla sopivalla menetelmällä. Rikollinen eläinaktivismi tahrasi laillisen eläinsuojelun imagoa vuosiksi eteenpäin. Jäsenmäärät romahtivat, ja rahaa jaetaan vapaaehtoiseen eläinsuojeluun vuosittain 100 000 euroa. Järjestöistä se ei ole tarpeeksi. Voiko yliopistossa suojella eläimiä? Joissakin kanaloissa ei kanojen häkkejä ole koolla pilattu. Teksti: Jukka-Pekka Ronkainen Kuva: Risto Rautanen E läimet kaipaavat rahaa. Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen SEY:n toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö perää merkittävämpiä tukitoimia muistuttaen järjestöaktiivien keventävän viranomaisten työtaakkaa. Julkinen tuki eläinsuojelutyölle rajoittuu suurimpiin järjestöihin. Maaja metsätalousministeriö julistaa vuosittain haettavaksi 100 000 euron suuruisen potin, josta Suomen Eläinsuojeluyhdistys (SEY) sekä Animalia saavat huomattavan osan. ”SEY tekee viranomaisille kuuluvaa eläinsuojelutyötä. Eläinsuojeluvalvonta on viranomaisten vastuulla, mutta he eivät pysty tekemään kaikkea tarvittavaa eläinsuojelutyötä. Tätä aukkoa paikkaa SEY:n vapaaehtoinen eläinsuojeluvalvonta”, Ylisirniö korostaa. Valtiovallan tärkein kädenojennus eläinsuojelun edistämiseksi olisi kuitenkin pahasti vanhentuneen eläinsuojelulain päivittäminen. Yksitoista vuotta vanha lainsäädäntö jää neuvottomaksi monenlaisten rikkeiden suhteen. ”Eläinsuojelulaissa ei esimerkiksi mainita millään tapaa internetissä tapahtuvaa eläinkauppaa. Laissa ei myöskään erotella törkeitä ja normaaleja eläinsuojelurikoksia”, Ylisirniö kritisoi. Vuoden 2008 osalta avustusbudjetti kuitenkin on jo lyöty lukkoon, eikä lähitulevaisuus lupaa lainsäädäntöönkään remonttia – järjestöjen vetoamisesta huolimatta. T oukokuussa 1995 tapahtui jotain, jonka seurauksia joudutaan edelleen puimaan. Pohjanmaalla tehtiin yön pimeydessä neljän turkistarhaiskun sarja, joka herkistytti median pysyvästi laitonta toimintaa harjoittavalle eläinaktivismille. Turkistarharakennuksen seinään maalattiin kirjaimet EVR sekä sanat ”The war has begun”. 1990-luvun uuden radikalismin aaltoon sittemmin liitetty rikollinen eläinaktivismi uutisoitiin dramaattisesti ja se murtautui voimalla yleisön tajuntaan. Rikollinen eläinaktivismi tahrasi myös laillisen eläinsuojelutyön imagoa vuosikausiksi eteenpäin. ”Jäsenmäärät monissa eläinsuojelujärjestöissä romahtivat iskujen jälkeen”, toteaa Animalian tiedottaja Eeva-Kaisa Suhonen. Asenteiden kääntäminen myönteisemmälle kannalle on monesti kiinni pitkälti tietoisuuden kartuttamisesta: kun eläinsuojelutoiminnan järjestäytyneisyys selviää, siihen suhtaudutaan jo myönteisemmin. ”Esimerkiksi kiertäessämme festivaaleilla ihmisten ennakkoluulot murtuvat jahka tehdään selväksi, että järjestöllämme on olemassa selkeät tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi”. Turkistarhat ovat pysytelleet yhtenä keskeisimmistä eläinsuojelukysymyksistä. Tarhoihin kohdistuvien rikoksien yhteyksissä on tapana korostaa kyseessä olevan laillinen elinkeino. Kahdeksan Euroopan maata on kuitenkin jo kieltänyt turkistarhauksen, ja Suhonen kyseenalaistaakin eläinten teollisen kasvattamisen perusteet. ”On hyvä kysymys, voiko epäeettistä perustella taloudellisilla lähtökohdilla. Kettujen turkiksista 80–90 prosenttia käytetään turkissomisteisiin, kuten takkien hupunreunoihin. Niistä ei siten ole edes käytännön hyötyä”. Osa julkisuuteen nousseista eläinsuojelurikkomuksista taas osoittaa ihmisten asettavan tuotantoja lemmikkieläimet keskenään eriarvoisiksi. Loppukesällä BBC:n Etelä-Suomen koiratappelurinkiä esitelleestä televisiodokumentista noussut kohu havainnollisti, kuinka empatia kohdistuu lemmikeiksi ja kumppaneiksi miellettyihin eläimiin. ”Tapauksen jälkeen puhelimemme kävivät kuumina, mutta samanaikaisesti tämän yksittäistapauksen kanssa esimerkiksi sadattuhannet tuotantobroilerit kärsivät edelleen kasvatushalleissa”, tähdentää Suhonen. T äsmentymättömien stereotypioiden vuoksi totuus eläintensuojelusta rajoittuu helposti pinttyneisiin käsityksiin hennosta harrastustoiminnasta tai sekoittuu hahmottomasti yleiseen luonnonsuojeluaatteeseen. Kulissien takana ollaan kuitenkin valveilla. Eläinsuojelutoiminta on valtakunnallisesti hajautunut lukuisiin erikoistuneisiin intressiryhmiin. Suurena kattoliittona toimii Suomen Eläinsuojeluyhdistys (SEY), johon kuuluu 34 jäsenyhdistystä. SEY:stä erillään toimii Eläinsuojeluliitto Animalia, jonka huomio kohdistuu eritoten tuotanto-, turkisja koe-eläimiin. Muista valtajärjestöistä poikkeava Oikeutta Eläimille kyseenalaistaa eläinten hyötykäytön itsessään ja edistää veganismia. Keskeisin ero Animaliaan ja SEY:hyn on järjestön kanta turkistarhaiskuihin, joita se pidättäytyy tuomitsemasta. SEY:n toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö arvioi, että liitossa jäsenyhdistyksineen olisi noin 8500 jäsentä. Hän vahvistaa mielikuvan eläinsuojelutoiminnan naisvetoisuudesta. ”Tällä hetkellä arviolta 90 prosenttia liittomme jäsenistä on naisia. Miesten poisjäänti toiminnasta on harmillista”, hän myöntää. Ylisirniö muistuttaa, että sukupuolijakauma on kääntynyt vuosien varrella päälaelleen. SEY:n primus motorina olikin reilu sata vuotta takaperin jäyhä ammattisotilas, everstiluutnantti T.K. Forstén. ”Yhdistyksen perustamishetkenä eläinsuojeluasiaa ajoivat nimenomaan miehet. Naisleima on tullut paljon myöhemmin”, Ylisirniö muistuttaa.
9 T uhannet aasialaiset sepelkarhut makaavat häkeissään, joissa ne eivät mahdu edes ojentautumaan suoraksi. Karhut ovat kivun ja kauhun musertamia ja pieksävät neuroottisesti päätään häkin kaltereita vasten. Osa on menettänyt vangiksi jäädessään raajoja, ja fyysinen kunto on vankeuden rappeuttama. Karhuista valutetaan päivittäin sappinestettä kookkailla katetreilla tai karkeilla leikkauksilla. Sepelkarhun pitkäikäisyys on kohtalon ivaa: sama kärsimys voi jatkua yli parikymmentä vuotta päivästä toiseen. Kyse on takapajuisen kansanlääkinnän ja teollistavan eläinkäsityksen kohtaamisesta, jossa kärsijänä ovat tuotantoyksiköiksi pelkistetyt sepelkarhut. Perinteisesti parantavana aineena käytetty sappineste on nykyisin korvattavissa edullisemmilla synteettislääkkeillä, mutta ylituotettua sappea on ruvettu sekoittamaan myös ylellisyystuotteisiin kuten alkoholiin ja saippuaan, joita monet turistit saattavat tietämättään ostaa. ”KARHUTARHAUS ON hyödyltään kiistattoman turhaa ja poikkeuksellisen julma käytäntö, joten sitä vastaan on myös sujuvaa kampanjoida”, toteaa Elena Heikkilä, joka on tiedottanut sepelkarhujen tilanteesta myös Jyväskylässä. Heikkilä kuuluu Karhuryhmään, joka on Animalian alaisena toimiva itsenäinen yksikkö. Monien ulkomaisten heimolaisjärjestöjensä tavoin se pyrkii tiedotustyön lisäksi keräämään varoja Animals Asia Foundationille. AAF on järjestö, joka neuvottelee suoraan esimerkiksi Kiinan ja Vietnamin viranomaisten kanssa tarhauksen lopettamisesta ja ylläpitää pelastuskeskusta sappifarmeilta vapautuneille karhuille. Karhuryhmän infokojuilla on Heikkilän mukaan riittänyt ihmisiä ikään ja sukupuoleen katsomatta. Suhtautuminen on ollut pääpiirtein myötämielistä joitain tyypillisiä vastareaktioita lukuun ottamatta. ”Valitettavasti pieni osa ihmisistä ymmärtää eläinten puolesta toimimisen välinpitämättömyytenä ihmisten kärsimyksiä kohtaan, ikään kuin nämä asiat olisivat toisensa poissulkevia. Onneksi kampanjointi on yleensä ottaen ollut kiitollista puuhaa”, kuvailee myös ihmisoikeustyötä tekevä Heikkilä. KARHUTARHAUSTA VASTAAN kampanjointi on rohkaiseva esimerkki vetoomuksiin ja tiedottamistyöhön perustuvan eläinsuojelutyön vaikutuksista. Tarhattuja karhuja on saatu vapautettua yli 200 ja tarhausmaiden viranomaiset ovat sitoutuneet sappiteollisuuden vastaisiin säädöksiin. Työtä kuitenkin riittää. Viranomaisten korruptio hidastaa tarhojen lakkauttamista, ja tuhannet sepelkarhut elävät edelleen epäinhimillisissä oloissa. Tulevat Pekingin olympialaiset kääntävät huomion Kiinaan. Ihmisoikeusja ympäristöepäkohtien ohella kansainvälisen paineen toivotaan tehostavan karhutarhauksen vastaista toimintaa. AAF on sitoutunut jatkamaan toimintaansa ainakin seuraavat 30 vuotta. Elena Heikkilä uskoo karhutarhauksen olevan voitettavissa. ”Jonain päivänä vielä ihmetellään, miten tällainen joskus oli mahdollista”. Tuntematon joukkokärsimys etsii itseään A NIMALS A SIA F OUNDATION Häkkiin teljetyllä sepelkarhulla on ahdasta. Jonain päivänä vielä ihmetellään, miten tällainen joskus oli mahdollista.” Elena Heikkilä ”
Pesäpalloilija toivoo deitti-ilmoituksessaan: ”Toivottavasti olet jo juoksusi juossut.” KULTTUURI Johannes Lintunen Jyrockin ohjaksiin Ensi kevään Jyrock-festivaalin järjestelyistä vastaa 26-vuotias musiikkipedagogi Johannes Lintunen. Uudella projektisihteerillä on vankka musiikkitausta. Hän on muun muassa Viitasaaren elävän musiikin yhdistyksen Welmun perustajajäsen, ja toiminut sen puheenjohtajana kolme vuotta. Jyväskylän yliopistossa Lintunen on kirjoilla musiikkitieteessä. ”Seuraava Jyrock on ainakin monipuolinen ja siellä on kiinnostavia bändejä”, Lintunen naureskelee. ”Aika ympäripyöreä vastaus, mutta olen ollut sihteerinä vasta kaksi tuntia.” Jyrockia veti viime vuonna Juha Luomala ja häntä ennen monen vuoden ajan Ville Häkkinen. 10 Vielä 1990-luvun alkupuolella nuori rapfani joutui näkemään Jyväskylässä vaivaa, että löysi toisen samasta musiikista pitävän nuoren. Pitkän linjan keskisuomalaiset rapintekijät muistelevat 1990-luvun tapahtumia. NEW YORKISTA JYVÄSKYLÄÄN on pitkä matka. 1970luvun loppupuoliskolla Bronxissa syntynyt rap sai jalansijaa Keski-Suomessa vasta 1990-luvun puolivälissä. Tuolloin järjestettiin Jyväskylän ensimmäiset rapkeikat, ja ensimmäiset nuoret rapintekijät alkoivat luoda biittejä kotistudioissaan. Heitä olivat muiden muassa Tähtien Kanssa Kävelijä eli Pekka Karppinen ja Leep eli Matti Partanen. ”Kuulin rappia radiosta, vaikka sitä soitettiin tosi vähän silloin. Se oli varmaan Public Enemyä tai House Of Painia. Sain sitten Public Enemyn vinyylejä lainaan, ja vähitellen löytyi muuta porukkaa, joilla oli levyjä. Niitä sitten lainattiin ja kopioitiin c-kasetille”, Leep kertoo. ”1990-luvulla oli Cypress Hillit ja Ice Cubet. Kaupoissa oli raplevyjä, mutta paljon vähemmän kuin nykyään”, Tähtien Kanssa Kävelijä eli TKK muistelee. SUOMEN HIPHOPKULTTUURI oli pitkään keskittynyt Helsinkiin, ja vaikka se vähitellen levisi Turkuun ja Tampereelle, Jyväskylässä toiminta oli olematonta hyvin pitkään. Grandmaster Flash and the Furious Five soitti Helsingissä jo vuonna 1985, ja 1990-luvun alussa kaupungissa konsertoi useita nimekkäitä amerikkalaisia rapartisteja. Jyväskylässä piti kuitenkin odottaa 1990-luvun puoliväliin ennen kuin joku esitti kaupungissa julkisesti rappia, jos vuosikymmenen alun huumoriräppääjiä ei lasketa mukaan. Kun toiminta vihdoin oli saatu alulle, vuosien 1995–97 aikana kaupungissa kävivät esiintymässä ainakin Ceebrolistics, Giant Robot ja Celes Helsingistä sekä Nuera ja Frontpage Tampereelta. ”Ceebrolisticsilta hajosi keikkamatkalla auto, joten käytiin hinaamassa ne Jyväskylään jostain kaukaa. Veikkaan, että Jyväskylän ensimmäinen rapkeikka oli heitä ennen Nueran tai Celesin esiintyminen”, TKK muistelee. Keikkoja järjestettiin pääsääntöisesti Lutakossa. Vaikka tapahtumia oli vähän, se ei johtunut siitä, etteikö yleisöä olisi rap kiinnostanut. ”Lutakon keikoilla oli ihan jumalattomasti väkeä. Muistaakseni niihin ei ollut ikärajaa”, Leep kertoo. Raptapahtumien kaupunkiin järjestämisessä kunnostautui ainakin Da Fixx Mob -ryhmä, johon Leepkin kuului. Nelihenkinen porukka järjesti vuosina 1997 ja 1998 neljät suositut alan bileet. HIPHOP OLI VIELÄ 1990-luvun puolivälin Suomessa poissa valtavirrasta. Musiikkia ei kuullut joka paikasta, mutta samanhenkisiä ihmisiä saattoi bongata esimerkiksi ulkonäön perusteella. ”Valorinteellä oli Hillside-diskoja, joista löysi muita raptyyppejä. Heitä tunnisti vaatetuksesta kuten Cypress Hill -paidoista”, Leep kertoo. Rapin kuuntelijoiden lisäksi nuorisossa oli heitä, joille löysät vaatteet olivat punainen vaate. ”Tuossa iässä on aina vastakkainasettelua. Ei meistä oikein patriootit pitäneet”, TKK muistelee. Hän näkee eri alakulttuurien välisen karsastuksen lähinnä ikäkysymyksenä. Vanhempana oppii arvostamaan muitakin kuin omaa kulttuuria. ”Kun nuorena alkaa kuunnella musiikkia, hakee omaa identiteettiään samalla ja tekee erotteluja. Vastakkainasettelut virkistävät kulttuureita, mutta myös syövät niitä. Nykyään ajattelen, että jos joku tekee toisenlaista musiikkia, antaa sen tehdä. Ei sitä ole pakko kuunnella”, TKK miettii. PELKKÄ RAPIN KUUNTELU ei riittänyt Leepille ja TKK:lle, joten he ryhtyivät myös kokeilemaan musiikin tekemistä itse. Rapin tekemiseen ei välttämättä tarvita monimutkaisia laitteita, joten aloittamiskynnys oli pieni. ”Rapvinyyleissä oli kappaleista instrumentaaliraitoja, ja kokeilin niiden päälle sanoituksia kotona. Ne olivat ikään kuin covereita oikeista biiseistä. Myöhemmin aloin itse tehdä biittejä”, TKK kertoo. ”Näin isoveljen kaverilla Fast Tracker 2 -ohjelman ja kiinnostuin siitä. Kopioin sen itselleni ja aloin tehdä sillä biittejä”, Leep muistelee. Leep on myöhemminkin keskittynyt enemmän taustojen tekoon, mutta TKK on toiminut Vaasaan muutettuaan Vapaapudotus-ryhmässä myös mikrofonin varressa. Räppäyskieleksi on vakiintunut suomi. ”Suomeksi räppäämisessä vaikutti kolme asiaa. Ensinnäkin vaikka mä puhun ja ymmärrän hyvin englantia, ei suomalaisen artikulaatio voi vastata jenkkien tasoa. Lisäksi Suomessa kaikki eivät ymmärrä englantia niin hyvin, joten sanoituksissa käytettävä sanavarasto on pienempi, ja englanti on kielellisesti paljon pehmeämpi. ’Rakastan sinua’on paljon kovempi kuin ’I love you’”, TKK selvittää. TIEDONHANKINTA eri musiikkityyleistä on teknologian kehityksen myötä helpottunut koko ajan. Nykyihmiselle internet on pullollaan tietoa eri musiikkityyleistä, jos tietää, mistä etsiä. Samaten kaveripiirin laajentaminen vaikkapa samasta musiikista pitäviin on helpompaa, kun eri sivustojen kautta voi verkostoitua. Vielä kymmenen vuotta sitten asiat olivat toisin. ”Toimintaa ei ollut ollenkaan näin paljon. Kännyköitä tai nettiä ei ollut, joten yhteydenpitoa oli paljon vähemmän. Ei verkostoiduttu, vaan pysyttiin omissa piireissä”, TKK muistelee. 1990-luvulla oli kuitenkin jo Music TV, jonka hiphop-ohjelmaa Yo! MTV Rapsia Leep kertoo katselleensa tarkkaan ja hankkineensa ohjelmassa soineita biisejä kokoelmiinsa. Hän hakeutui myös kirjastoon, kun tiedon saaminen hiphopkulttuurista alkoi kiinnostaa. Helsingissä olleilla suurilla rapkeikoilla hän ei kuitenkaan käynyt. ”En päässyt niille, vaikka olisin kyllä halunnut. Niistä oli vaikea saada tietoa mistään.” 30-VUOTIAS TKK ja 27-vuotias Leep jatkavat rapin tekoa edelleen. TKK:n ja Myyrän Vapaapudotus-projekti on julkaissut yhden albumin ja useita lyhyempiä äänitteitä, ja tällä hetkellä TKK työstää soolomateriaalia. Leep valmistelee parhaillaan ensimmäistä levyään, jonka hän julkaisee nimellä Aebus. ”Nyt menee enemmän downtempoja chillout-osastolle, mutta pysyy samassa genressä”, Leep kertoo. Rappiin kumpikaan ei ole kyllästynyt vuosien varrella. ”Biiteissä ja rummuissa vaan on se jokin. Nykyään mulla on muitakin mieltymyksiä musiikissa, mutta hiphop on pysynyt koko ajan pohjana. Biitti on vaikuttanut niin paljon. Kiinnitän muutenkin aina musiikissa ensi kuulemalla huomiota taustoihin”, Leep sanoo. ”Se on jäänyt päälle. Eikä se hullumpi harrastus ole”, TKK heittää. Mikko Mattlar toimittaja@jyy.fi Kännyköitä tai nettiä ei ollut, joten yhteydenpitoa oli paljon vähemmän. Ei verkostoiduttu, vaan pysyttiin omissa piireissä.” Pekka Karppinen alias TKK ”
11 Elokuvat innoittivat pioneereja ENSIMMÄISET HOPPARIT alkoivat tallustaa Helsingin katuja vähän ennen 1980-luvun puoliväliä. Ensimmäiset raplevyt, The Fatback Bandin King Tim III ja Sugarhill Gangin Rapper’s Delight oli julkaistu Yhdysvalloissa vajaat viisi vuotta aikaisemmin, vuonna 1979. Rap alkoi levitä Yhdysvalloissa ghettojen ulkopuolelle viimeistään vuonna 1983 Run DMC:n It’s Like That -hitin myötä. Rapin tulo Suomeen näkyi ensin muutaman kymmenen helsinkiläisnuoren kiinnostuksena hiphop-musiikkiin, breakdanceen ja graffitien tekoon. Tärkeinä innoittajina Suomessa toimivat 1980-luvun alun elokuvat Beat Street ja Wild Style, jotka esittelivät breikkausta, dj-työskentelyä ja graffitien maalaamista hyvinkin yksityiskohtaisesti. Niissä myös esiintyi tuon ajan amerikkalaisia tähtiräppäreitä. Hiphopista kiinnostuneet helsinkiläisnuoret tutustuivat esimerkiksi Helsingin Tanssiopistossa, jossa amerikkalainen Charles Salter opetti breakdancea. Graffitien maalaajien kohtauspaikaksi muodostui City-käytävä Helsingin keskustassa. Eniten alan tapahtumia oli 1980-luvun loppupuolella Helsingin Lepakossa, jossa pidettiin hiphopjameja ja breikkauksen SM-kisoja. Muista kaupungeista ainakin Turussa breikkaus oli suosittua jo 1980-luvulla. Ensimmäinen ulkomainen raptähti esiintyi Suomessa vuonna 1985, kun Grandmaster Flash heitti keikan Helsingin Vanhalla. Vuonna 1991 maassamme vierailivat Ice-T ja De La Soul, vuotta myöhemmin Eric B & Rakim ja Gang Starr. Rapin erikoisohjelma tuli valtakunnanverkkoon ensimmäisen kerran 1990, kun Radiomafiassa alkoi pyöriä viikoittainen Rap revolution. Ohjelma pyöri vuoden verran. Helsinkiläinen Damn The Band oli Suomen ensimmäinen levyttänyt rapkokoonpano, jos huumoripitoista 1990-luvun alun suomiräppiä ei lasketa mukaan. Damn The Bandin ensialbumi ilmestyi vuonna 1991. Lähde: Jani Mikkonen: Riimi riimistä – Suomalaisen hiphopmusiikin nousu ja uho Leep-taiteilijanimeä käyttänyt Matti Partanen julkaisee pian levyn. Hän on tehnyt rappia jo 1990-luvun lopusta lähtien. Arktisen upeita elokuvia Jyväskylässä 15.–18. marraskuuta järjestettävän yhdeksännen Arktisen Upeeta -festivaalin ojelmistossa on nyt kotimainen elokuvakilpailu, joka on suunnattu naistekijöille. Arktisen Upeeta on pohjoismaisen elokuvan festivaali, jonka ohjelmassa on kattavan elokuvavalikoiman lisäksi luentoja ja työpajoja. Tämän vuoden kilpailuun oli ilmoittautunut yhteensä 98 vuosina 2006–2007 valmistunutta elokuvaa. Näistä festivaalille esitettäväksi valittiin 19 ohjaustyötä. Mukaan mahtuu dokumentteja, animaatioita, kokeellisia ja fiktioelokuvia. Kilpailun voittaja palkitaan 500 euron palkinnolla. Kotimaisten kilpailuelokuvien lisäksi luvassa on pohjoismaisten laatuelokuvien sarja, lastenelokuvaesityksiä sekä ohjaajavierailuja. Tapahtuman päävieraaksi saapuu mediataiteilija, ohjaaja Marikki Hakola. Festivaali järjestetään ylioppilastalolla Kampus Kinossa. Elokuvaviihteen lisäksi järjestetään lauantaina Vakiopaineessa Arktisen upeeta -klubi klo 21 alkaen. Lisätietoa: www.arktisenupeeta.com. Suden arvoitus on yksi festivaalilla nähtävistä elokuvista.
Kortepohjan vapaa-aikatoimikunnan kuvataidekerhossa jokainen saa toteuttaa itseään kykyjensä mukaan lyijykynällä tai öljyväreillä. Se, mitä tekee, ei ole niin tärkeää kuin se, että ylipäänsä tekee. KUVATAIDEKERHON vetäjän Eliza Kraatarin mielestä osallistua voi, vaikka olisi peukalo keskellä kämmentä. ”Ei täällä pidetä mitään tasokokeita”, hän nauraa. Kraatari tunnustaa, että aluksi hän yritti tehdä kuvataidekerhosta koulumaisemman. Tuntikohtaisten tehtävien antaminen ei kuitenkaan onnistunut, koska ihmisiä tuli ja meni miten sattui. Nyt kuvataidekerhossa kannustetaan omaan ajatteluun ja luovuuteen. ”Kuvataidekerhossa on kyse kuitenkin vain harrastamisesta eikä mistään ministeriön sanelemasta toiminnasta.” Kraatari arvioi keskiviikkoisin kokoontuvan kuvataidekerhon olevan kohtuullisen suosittu. Välillä saa käyttää luovuutta siinä, että löytää kaikille kerhoon tuleville istumapaikan. ”Alkusyksystähän se into on suurimmillaan, mutta nyt on noin viisitoista henkeä mukana.” KUVATAIDEKERHON penkkiä kuluttavat pääasiassa vain kortepohjalaiset, mutta kaikki ylioppilaat ovat tervetulleita. Kraatari kertoo, että kerhon tiloissa istuvat matemaatikot ja taidehistorioitsijat sulassa sovussa. Myös hieman harjaantuneemmat taiteilijat ja vasta-alkajat sopivat saman katon alle. ”Tänne tullessa toisilla voi olla enemmän omaa materiaalia. Joillain taas ei ole mitään kokemusta”, kerhon vetäjä erittelee. Kraatarille itselleen kuvataidekerho on tärkeä, koska hänestä on mukavaa nähdä ihmisten pohtivan töitään. ”Sen ahaa-elämyksen näkeminen on hienoa.” Hänen mielestään kerhon hyötyä ei lasketakaan euroissa. Pieni kurssimaksu menee tarvikkeisiin, jotka kerhon kuvataiteilijat itse käyttävät. Kraatari uskoo, että KVATin kannalta tärkeää on tarjota mahdollisuus mielekkääseen tekemiseen. Kraatari arvioi kerholaisten pitävän tärkeimpänä antina oman kädenjäljen näkymistä tuotoksissa. ”Moni opiskelee sellaisia lukuaineita, joissa se oman tekemisen jälki ei ole heti nähtävissä.” Kuvataidekerhossa oppii myös tuntemaan taidesanastoa, hallitsemaan erilaisia tekniikoita ja katsomaan taideteoksia aivan uusin silmin. TARVIKEHANKINTOJA tehdessään Eliza Kraatari yrittää kuulostella, mitä jatkossa halutaan tehdä. Hän haluaa kohdistaa varoja siihen, mihin kerholaisilla on kiinnostusta. Toki myös varaston tomivuutta on ajateltava. Sitä hankitaan, mikä on päässyt loppumaan. Kraatari ei kuitenkaan enää kauaa tee kerholle hankintoja, sillä hän lopettaa hommansa joulukuussa. ”Haluan omistautua kulttuuripolitiikan opiskelulle. Tammikuusta jatkaa sitten taas uusi opettaja.” Kraatarilla ei ole kunnianhimoa opettamiseen, mutta hän pitää kuvataiteiden harrastamisesta. ”Opettamistyölle ja tuntien suunnittelemiselle voi omistautua kuinka paljon vain, mutta minulla ei varsinaisesti ole pedagogisia ambitioita,” Kraatari muotoilee. Sarita Blomqvist Pensselit heiluvat kuvataidekerhossa Marion Tries taiteilee Kortepohjan kuvataidekerhossa. R ISTO R AUTANEN Kortepohjan vapaa-aikatoimikunta tarjoaa monenmoista tekemistä Jyväskylän yliopistossa opiskeleville. Kerhovalikoima tällä hetkellä: I Roolipelikerho I Korteforte-kuoro I Peli-iltoja I Kirjoittajapiiri I Kuvataidekerho I Pöytäjääkiekkokerho I Käsityökerho Vapaa-aikasihteeri Johanna Laitinen kertoo, että kerhotoiminta pysynee lähiaikoina ennallaan. ”Juuri nyt ei ole mitään uutta suunnitteilla, mutta ehkä jotain liikuntapainotteista voisi kehitellä seuraavaksi. Jos ihmiset jotain toivovat, pyritään se tietenkin toteuttamaan.” Tänä syksynä uutena aloitti ompeluseuratyyppinen käsityökerho. ”Sille oli selkeä tilaus. Ihmiset haluavat neuloa yhdessä, juoda kahvia ja vaihtaa ideoita”, Laitinen sanoo. Lisää tietoa Vapaa-aikatoimikunnan kerhoista osoitteessa www.jyy.fi/kvat/. 12 Kaitafilmit vetoavat nostalgian ja eksotiikan kaipuuseen samoin kuin rahisevat vinyylisoittimet. PARIN VIIKON takainen Kaitafilmifestivaali osoitti, että viiden tunnin rupeama satunnaisia äänettömiä kotivideoita, animaatioita ja taideleffoja voi olla mielenkiintoinen. Filmirullilta reistailevan projektorin kautta heijastuva pehmeä kuva muodosti yleisöstä osallistuvan yhteisön. Aku Ankkaa valkokankaan alareunassa jahdannut pikkutyttö vain paransi elämystä, kun Finnkinon näytöksessä moinen olisi räjäyttänyt pään. Festivaalin taustalla olevaa Juha Mäkistä kaitafilmeissä viehättää tekniikan näkyvyys. ”On täysin eri asia saada video näkymään käsin kosketeltavan ja ymmärrettävän prosessin kautta kuin kaukosäätimen nappia painamalla.” KASIMILLISET kaitafilmit edelsivät VHS-videoita kotivideoformaattina. Kamerat ja projektorit olivat 1960–70-luvulla yleistä kodin viihde-elektroniikkaa. Jälkipolvien ihmeteltäväksi on Suomessakin kertynyt tuhansia rullia kotivideoita sekä animaatioja pornoelokuvia. ”Kaitafilmi päihittää säilyvyydessä ja kuvan laadussa helposti VHS-kasetin”, Mäkinen vakuuttaa. Filmirullan hinnasta ja kestosta sen sijaan on tullut este kaitafilmin merkittävälle renesanssille. Vielä reilu vuosi sitten tavaratalojen hyllyiltä sai Kodachrome-filmiä, jonka hintaan sisältyi sen kehittäminen Sveitsissä. Kodakin lakkautettua labransa filmin valmiiksisaattamisen hinnaksi kertyy jo yli 30 euroa. Kun yksi rulla kestää kolme minuuttia on harrastus melko hintava. Ilokivessä järjestetyn festivaalin toista järjestäjää Tuukka Rönkköä nämä seikat eivät haittaa. ”Teen taidepätkiä, joissa kuvaan ihmisen luontosuhdetta. Kaitafilmin sävyt ja nostalginen sekä vähemmän tekninen kuva sopivat paremmin käyttööni.” Lisäksi Rönkkö on kuvannut matkakertomuksia esimerkiksi Nepalin vuorilta. Askeettisissa oloissa ilman sähköä kaiKaitafilmifestivaalin toista järjestäjää Tuukka Rönkköä käsin näprääminen filmin parissa jaksaa innostaa. R ISTO R AUTANEN
Paul Gravett: Sarjakuvaromaani ja miten se voi muuttaa elämäsi Otava Paul Gravettin sarjakuvaromaaneja esittelevä tietokirja on tarkoitettu tyhmille. Siis sellaisille, jotka eivät vielä ole tajunneet, että sarjakuvan keinoin voi kertoa syvällisiä ja vivahteikkaita tarinoita. Näin ainakin tulkitsen kirjan alaotsikon ja sen sivuilta ajoittain löytyvän yksinkertaisuuksien osoittamisen. Ai että tässä on sekoitettu realistiseen ilmaisuun vauhtiviivoja? Ohhoh sentään. Jos pääsee tästä yli, on Gravettin kirja melkoinen runsaudensarvi. Sen runkona on 30 kanonisoitua sarjakuvaromaania, joita esitellään kohtalaisesti ja pintaraapaisut sadasta muusta. Moni teoksista on siis tuttu, jos on lukenut vähänkään Aku Ankkaa laajemmin, mutta mukaan mahtuu pakostakin uusiakin tuttavuuksia. Rasittavaa on sekin, että useimmat sivunäytteet on kutistettu niin pieniksi, että lukemiseen tarvitaan suurennuslasia. Ja koska kyseessä on käännösteos, kotimaiset sarjakuvat on mahdutettu yhteen marginaalimerkintään. Ei tätä kotiin viitsisi kantaa, mutta kirjastossa voisi hyvinkin selata. Olli Sulopuisto ”Kirjastoon, ei kotiin.” Marko Aho & Antti-Ville Kärjä (toim.): Populaarimusiikin tutkimus Vastapaino Populaarimusiikki on huomattava osa monien ihmisten elämää, mutta silti sen tutkimus on Suomessa ollut vähäistä. Tämä johtuu siitä, että populaarimusiikkia tutkiessa pitäisi ymmärtää sekä musiikin että yleisön merkitys, eikä musiikin tutkimuksessa ole totuttu tutkimaan yleisön musiikille antamia merkityksiä. Alan suomalaiseksi perusteokseksi tarkoitettu Populaarimusiikin tutkimus lähtee liikkeelle perusasioista, mutta pääsee syvemmille vesille ja esittelee kirjan teemaa hyvin erilaisista lähtökohdista. Aloittelevalle tutkijalle kirja tarjoaa hyvän kattauksen siitä, ketkä populaarimusiikkia ovat maailmassa tutkineet ja miten. Musiikkimaailman rakenteiden lisäksi päästään pohtimaan jopa fysiologisia syitä sille, miksi musiikki on ihmisille tärkeää. Kirjan kahteentoista artikkeliin ei sisälly omaa artikkelia median ja musiikin yhteydestä, vaikka yleisö löytää populaarimusiikin usein juuri median välityksellä. Ratkaisu tuntuu vähän ihmeelliseltä. Medialla on niin suuri vaikutus ihmisten musiikkimakuun, että siitä olisi voinut puhua enemmänkin. Mikko Mattlar ”Jos aloitat populaarimusiikkiaiheista gradua, lue ensiksi tämä kirja.” A 13 Absoluuttinen Nollapiste: iiris Johanna Iiris on Absoluuttisen Nollapisteen yhdeksäs studioalbumi. Se poikkeaa kaikista edeltäjistään, mikä ei ole yllätys. Yhtye on uudistunut jokaisella levyllään. Nollapisteen yhteydessä puhutaan usein 1970-luvun progevaikutteista. Tällä kertaa on eksytty 1980-luvulle ja esiin nousee se vähemmän luomu Nollapiste. Aki Lääkkölän kitarataide peittyy paikoin Janne Hastin syntikkapörinän alle. Joissakin kohdissa riisutumpi toteutus toimisi paremmin. Suurin osa biiseistä on tehty kokonaan studiossa. Monissa kappaleissa sanoitustyö on jäänyt puolitiehen ja kiire näkyy. Tommi Liimatan sanoitusvastuuta on jaettu, minkä ansiota lienee se, että sanoitukset ovat nyt ymmärrettäviä tarinoita. Alkuaikojen kryptisyys on tipotiessään. Albumin on tuottanut muun muassa Leevi and the Leavingsin ja Ultra Bran taustalla häärinyt Pekka Aarnio, mikä kuuluu lopputuloksessa. Liimatta laulaa ilmeikkäämmin kuin edellisillä levyillä. Myös muut jäsenet osallistuvat stemmatalkoisiin. Iiris ei yllä Nollapisteen parhaiden levyjen tasolle. Se on kuitenkin uudenlainen päänavaus, joka sisältää todella hienoja hetkiä. Mielenkiintoista nähdä, miten iiriksen kapaleet kulkevat livetilanteessa. Juho Hakkarainen ”Ei aivan mestariteos.” A JYT: Variksen veli Ohjaus: Kaisa Nissi Rooleissa: Vesa Partanen, Jaakko Junttila, Emmi Vilhunen, Johanna Lystilä, Kaisa Mattila, Juho Suikkanen JYTin syksyssä nähdään pitkän linjan näytelmäkirjailija Sirkku Peltolan tekstiin perustuva näytelmä Variksen veli, joka sopii teemoiltaan pimeneviin iltoihin. Mustaa huumoria, tragikomiikkaa, arjen realismia ja sen absurdiutta yhdistelevä teos kertoo b-luokan kansalaisista vangittuina kerrostaloasuntoihinsa, yrittämässä pitää koossa elämänsä kulisseja. Tarina tasapainottelee toivon ja epätoivon, kuoleman ja syntymän välillä, kuten elämä itsekin. Peltolan teksti on varmasti haasteellinen teatterintekijöille. Tästä haasteesta ovat jyttiläiset selvinneet kunnialla, sillä jälki on hyvää. Ohjaajana Kaisa Nissi sanoo olevansa kokematon, mutta lavalla tämä ei pahemmin näy. Joskus teatterissa saattaa aistia kokemattomuuden – sen huomaa, jos narut eivät pysy käsissä ja näytelmä muuttuu hajanaiseksi. Variksen veli pysyy kasassa ja pitää intensiteettinsä loppuun saakka. Näytelmän kasassa pysymisen väliaineena toimivat näyttelijät. Taas voi todeta, että jyttiläiset hoitavat tämän puolen mainiosti. Näytteleminen on aidon innokasta ja eläytyvää, ilman ylilyöntejä. Matias Huttunen ”Kasassa pysyvä kaaos.” Ringa ja Tuija sekä lapset: Juokse pois (AXR 1990) TAKAVUOSINA LEVY-YHTIÖPOMOT halusivat jostakin syystä joka toisen urheilijan levyttävän. Suomalaisista sankareista muistetaan Matti Nykänen, ja jopa ulkomaan urheilijat käytiin läpi, sillä esimerkiksi englantilainen mäkihyppääjä Eddie Edwards joutui laulamaan suomeksi Irwin Goodmanin tekemän kappaleen Mun nimeni on Eetu. Trendin taustalla saattoi olla ainakin se, että levyjen toteutuksessa ei tarvinnut nähdä ihmeemmin vaivaa, ja niitä ostettiin silti. Vuoden 1990 yleisurheilun EM-kisoille yritettiin saada lisäpotkua käskemällä ennen kisoja studioon kaksi naisyleisurheilijaa, Ringa Ropo ja Tuija Helander. He saivat esitettäväkseen Veikko Samulin säveltämän ja Juha Vainion sanoittaman kappaleen Juokse pois, jossa lauletaan suuria totuuksia urheilusta. Sana ”tsemppi” esiintyy tekstissä hyvin monta kertaa, ja kertosäkeessä mukaan liittyy lapsikuoro alleviivaamaan kappaleen pääsanomaa ”juokse pois, kun pamahtaa”. 12-tuumaisen singlen B-puolella on instrumentaaliversio samasta kappaleesta. Tarinan mukaan Ropo kritisoi myöhemmin levytysprosessia, koska urheilijoita ei opastettu laulamisessa millään tavalla, ennen kuin nauha jo pyöri. Sen kuulee myös lopputuloksesta. Kansiteksteistä ei selviä, kumpi vuorottelevista naislaulajista on Ropo ja kumpi Helander, mutta toinen heistä pistelee iloisesti nuotin vierestä kaikki osuutensa. Toinen sen sijaan laulaa yllättävän hyvin ja kuulostaa paikoin Jonna Tervomaalta. Sovitukseltaan Juokse pois on eurodiscohölkkä, jonka päämelodiaan on etsitty aikakauden kosketinsoittimista juuri se kliseisin preset-soundi. Aikana ennen autotunea äänenpuhtauden korjailu jälkikäteen oli vaikeaa, joten kappaleen laulusuorituksia voisi kuvailla jopa inhorealistisiksi. Ihmetys pitää tosin osoittaa myös säveltäjä Veikko Samulin suuntaan, sillä kappaleen melodia vaatii laulajaltaan varsin laajaa äänialaa. Jos amatöörille antaa laulettavaksi vaikean sävellyksen, voiko tuloksen odottaa kuulostavan muulta kuin kauhealta? Juokse pois jäi Ropon ja Helanderin ainoaksi levytykseksi. Sillä on oma kulttisuosionsa vielä nykypäivänäkin, sillä kappale soi esimerkiksi Konemetsä-teknotapahtuman yöreiveissä viime kesänä. Mikko Mattlar Sarjassa esitellään unohtuneita kulttilevyjä. DIVARIN HELMI Kolmen minuutin pikapyrähdys Kaisa Mattila ja Juho Suikkanen näyttelevät avioparia Variksen veljessä. T ARU N ORRENA lumoava viehätys tafilmikamera on käyttökelpoinen, koska sen pyörittämiseen riittävät muutamat sormipatterit. FESTIVAALIN OHJELMASSA 70-luvun kotivideoista todella ansiokkaita olivat Pekka Peltolan kuvaukset. Näistä ensimmäinen oli Jyväskylän vapusta vuodelta 1979 ja toinen Tourulan puutaloalueen hävittämisestä ja ruotsinlaivoja muistuttavien kerrostalojen rakentamisesta. Peltolan kuvakerronta oli erittäin dokumentaarista ja selkeää eikä äänettömyys haitannut. Molemmissa tarina sisälsi ajatuksen, joka oli kerrottu muutamassa minuutissa. Aivan loppuun saakka spontaani ja harrastelijapohjalta järjestetty festivaali ei jaksanut kantaa. Kun tapahtuman alkuvaiheessa yleisöä oli vielä reilusti yli viisikymmentä henkeä, kahdeltatoista esiintynyttä Timo Natri Quartetia seurasi enää viitisen ihmistä. Mikäli järjestäjät onnistuvat hankkimaan tapahtumalleen rahoitusta, kaitafilmifestivaaleista saadaan nauttia tulevaisuudessakin. Ilpo Puhakka Koneen käyttö on tarkkaa puuhaa.
POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: To 15.11. Pain. Pe 16.11. Anssi Tikanmäen Orkesteri. La 17.11. Tiktak klo 19 ja klo 22. Ke 21.11. Nile (USA) + Deathchain + Sotajumala. Pe 23.11. Apulanta. La 24.11. Laakso (SWE) + Brightboy. Bar 68: Pe 16.11. Rebelhead + Medeia. La 17.11. Cleaning Women. Pe 23.11. Mokoma. Poppari (ent. Jazz Bar): Ke 14.11. Mika Nuorva levyjulkkarit. To 15.11. Papa Fransuasta ja Tropical Tune Band. Pe 16.11. Somethin’ Else: Dalindeo ft. Michiko. La 17.11. Blues Live. Su 18.11. Praesens-klubi. Ma 19.11. Mustan musan workshop. Ke 21.11. Konsan pop/rock workshop. To 22.11. Dixie Harlem 15-vuotisjuhlakonsertti. Pe 23.11. Boogie Chillen -klubi: Wiley Cousins & Masa Orpana. La 24.11. Dollby the Ultimate disco machine. Ilokivi: Ke 14.11. Pidä Hyvänä! iltaklubi: Sydän, sydän + NS.DJ:t. Pe 23.11. Nightmare before Christmas. Su 25.11. Timo Rautiainen unplugged – tuki ikimetsille. Vakiopaine: Pe 23.11. Tuure Kolehmainen & Sohvi Suominen. Red Neck: Pe 16.11. Jussi Syren & Groundbreakers. La 17.11. Jiri Nikkinen Trio. Pe 23.11. Daddy Giljoteen. Paviljonki: Ke 21.11. Amado Mio Ilta välimereltä. To 22.11. Kari Tapio. Pe 23.11. Ilmavoimien Soittokunnan juhlakonsertti. La 24.11. Hectorin jäähyväiskiertue. Jyväshovi: Ti 13.11. Topi Sorsakoski & Kulkukoirat. Ti 20.11. Antti Huovila & Sata Kitaraa. Katse: To 15.11. The Chris Patton Band (CAN). Pe 16.11. The Chris Patton Band (CAN). NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo: Studio: 25.11. asti Valon rakenteet. William J.R. Curtisin valokuvia. Jyväskylän Taidemuseo: Holvi: 25.11. asti Jyväskylän taiteilijaseuran vuosinäyttely. Galleria Harmonia: 25.11. asti Naoji Ishiyama. Keski-Suomen Museo: Taidehalli: Tahdon Keskisuomalaista hääperinnettä sadan vuoden ajalta. Alahalli: 16.11. alkaen Ihmisiä Iijoelta Itärajalle. Suomen käsityön museo ja Suomen kansallispukukeskus: Aikamatka – käsityön historiaa, Käsityössä elämän tuntu ja Komeasti juhlaan – tämän päivän kansallispuvut. Ryijykuume!. Galleria: 25.11. asti Kalajoen Helanderien messinkivaluja. Näytön paikka: 25.11. asti Ryijy muuttuu. TEATTERI Jyväskylän kaupunginteatteri: Ke 14.11. Mimmi lehmän seikkailut klo 10. Arvoituksellisia muunnelmia klo 19. Pe 16.11. Shakespeare Hollywoodissa klo 19. La 17.11. Shakespeare Hollywoodissa klo 19. Su 18.11. Pähkinänsärkijä klo 14 ja klo 18. Ma 19.11. Pähkinänsärkijä klo 18. Ti 20.11. Shakespeare Hollywoodissa klo 19. Ke 21.11. Shakespeare Hollywoodissa klo 19. To 22.11. Amelei, majava ja kuningas katolla klo 18. Arvoituksellisia muunnelmia klo 19. Pe 23.11. Shakespeare Hollywoodissa klo 19. La 24.11. Mimmi lehmän seikkailut klo 13. Viulunsoittaja katolla klo 13. Jälkiä iholla klo 19. Shakespeare Hollywoodissa klo 19. Jyväskylän ylioppilasteatteri: Ma 12.11. Variksen veli klo 19. Ti 13.11. Ässiä hatusta – improvisaatioteatteria klo 19. Ke 14.11. Ässiä hatusta – improvisaatioteatteria klo 19. La 17.11. Ässiä hatusta – improvisaatioteatteria klo 19. Su 18.11. Ässiä hatusta – improvisaatioteatteria klo 19. Ti 20.11. Ässiä hatusta – improvisaatioteatteria klo 19. Ke 21.11. Ässiä hatusta – improvisaatioteatteria klo 19. Su 25.11. Ässiä hatusta – improvisaatioteatteria klo 19. Huoneteatteri: Ke 14.11. Kirjoituksia kellarista klo 19. Pe 16.11. Täti ja minä klo 19. La 17.11. Alastonkuvia klo 19. Su 18.11. Alastonkuvia klo 15. Ke 21.11. Kirjoituksia kellarista klo 19. To 22.11. Kirjoituksia kellarista klo 19. Pe 23.11. Täti ja minä klo 19. La 24.11. Täti ja minä klo 19. Su 25.11. Täti ja minä klo 15. Vakiopaine: Pe 16.11. Kuka pelkää Virginia Woolfia? Ke 21.11. Kuka pelkää Virginia Woolfia? To 22.11. Kuka pelkää Virginia Woolfia? ELOKUVAT Kampus kino: Ti 13.11. Tideland klo 19. Ti 20.11. Muiden elämä / Das Leben der Anderen klo 19. Toveruus: Ma 12.11. Hair. Ma 19.11. Stop making sense. IT-Dynamon auditoriossa klo 19. Elokuva-arkisto: Ke 14.11. Kiusaus. Ke 21.11. Varjojen vanki. IT-Dynamon auditoriossa klo 18. MUUTA Pidä hyvänä! -viikko: Ti 13.11. Hetki seksille – luentoja seksuaalisuudesta. Ilokiven ruokalassa klo 16–19. Ke 14.11. Iltaklubi Ilokivessä esiintymässä Sydänsydän + NS.DJ:t klo 21–03. To 15.11. Seksuaalisuuden maailma – luentoja seksuaalisuudesta. liikunnan rakennuksen ala-aulassa klo 11–14. Kaverihierontakurssi Ryhtilässä klo 16:15– 17:45. Paritanssitunti Ryhtilässä klo 18:30–20. Viikon tapahtumat ovat maksuttomia lukuun ottamatta iltaklubia. Menovinkit osoitteeseen jylkkari-menot@jyy.fi MENOT 12.11.–26.11. 14 Kreikankilpikonna (Testudo hermanni) Kirjoittajat purkavat traumoja kotipitäjästään – omalla murteellaan. Varkaus o teollissuuspaekkakunta keskellä Savvoo. Siello Mekkaanisem mussiikim musejo ja paperj’tehas, joka tupruttelloo nii että koko kaapunti haesoo. Mahottomasti muuta ee sitte uokkaa. Myö uotettiin vuostolokulla, että Kaappakavun remontti suatais valamiiks ja toevottiin, että uusi ilime ja katulämmitys toesivat sinne vähäse’elämätä. Eepä aattanna. Rojektin jäläkeennii osa kavusta oj jiässä ja ylleesil liikkeennimi ol Loppuummyynti. Minnoon sitä mieltä, että remonttirahat oes voena laettoo johonnii tähellisempää, kutev vaekka koolutoemeen. Lukijoetakkii ov vua yks aenoo, ja pirulaene kehtoo väettää olevasa kaapunnin paras lukijo! Eppäelen. Toreja o sentää iha tuplamiärä, ja sempä tähe sanotaa, että siello kaks keskustoo. Toesella torilla järjestettää kesäsi Iltatoreja, joilla tappaa immeisiä ja voe naattia muista viihykkeistä. Aakijo’ympärillä känöttäävät myös kaapunnin yökerhot, ne kaekki kolome. Ulukona käämistä rajottaapi se, ettee julukisia kulukuvälj’neetä mäne ennee kaheksaj jäläkee. Yhek kerra, ku kävellä lonttasin ravintelista kotia, ajo vua raktorj’ vastaa. Ee siis taija tullam minnää yllätyksenä, että nuor polovi hötkyilöö poes Varkauvesta. Kattoo yritettiip paekata hommoomalla sinne yks usalaenen jiäkiekkojookkuve reenoomaa. Vähäsev vipinätä suatiinnii ku Iiklesit (Eagles) om pistänynnä akkaväen ihas sekasi. Voe tokkiisa! Annika Kauhanen Kirjoittaja on romanisti, joka vaihtoopiskelun jälkeen viihtyi kotiseudullaan vain muutaman päivän ja pakeni sitten Ruotsiin. Kulukis ies linja-aato! H EIKKI V IHEMÄKI JYYn ja KVATin kirpputori Rentukassa Lauantaina 17.11. kello 11–15 on jälleen tilaisuus löytää ja myydä, kun JYY järjestää yhteistyössä KVATin kanssa suositun kirppiksensä. Aarteenmetsästäjille luvassa on tuttuun tapaan nuorten muotia, tuoreita hittilevyjä ja paljon muuta. Lukuisista toiveista johtuen kirppis järjestetään tällä kertaa Kortepohjan yo-kylän Rentukassa, jonka tiloihin mahtuu 40 ensimmäistä halukasta myyjää tyhjentämään kaappejaan tarpeettomasta tavarasta. Myymään voi ilmoittautua Korpissa koodilla KVATkirppu 14. marraskuuta saakka. Kiirettä kannattaa pitää, sillä halukkaita myyjiä on usein tuplasti vapaisiin paikkoihin nähden. Pöytävuokra on kaksi euroa. Kirppiksen lisäksi Rentukassa on tarjolla myös kahvia ja pullaa. Rentukan kirppiksen jälkeen pääsee tänä vuonna vielä yhden kerran myymään ja ostamaan, kun ympäristövaliokunta järjestää 1. joulukuuta vuoden viimeisen kirppiksen perinteisemmin Ilokivessä.
15 LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11 – 16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.fi/ruokalista.php Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,20 e – muut 5,00 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 42,00 e, muille 50,00 e. MA 12.11. Kukkakaalilasagnette Tomaatti-mozzarellakala Kinkkukiusaus TI 13.11. Kasviscurry Barbequekalkkunakastike Riistapyörykät KE 14.11. Kesäkurpitsavuoka Silakkapihvit, kermaviilikastike Karjalanpaisti, perunasose TO 15.11. Kasvissosekeitto Broilerpastapaistos Jauhelihapihvi, herkkusienikastike PE 16.11. Tomaatti-sipulipiirakka Kalakeitto Nakkipannu MA 19.11. Kasvislasagne Jauhelihakeitto Broilerjuustokebakot TI 20.11. Kasvispihvit, tomaatti-timjamikastike Makaronilaatikko Nakkikastike KE 21.11. Punajuuriaurajuustokiusaus Paistettu kala Currypossu TO 22.11. Falafelpyörykät Yrtti-porkkanasei Täytetyt jauhelihaohukaiset PE 23.11. Kasviskaalikääryleet Chilikala, jugurttikastike Kinkkukastike, spaghetti Lisää tuottavuutta, jee! VALTION RAHOITUKSEN karsiminen on ajanut yliopisto-opetuksen tason kriisipisteeseen. En ole omana opiskeluaikani törmännyt moneenkaan kurssiin, joka vastaisi opetussisällöltään siitä annettuja opintopisteitä. Jos työmäärää taas kertyy, johtuu se kurssien pedagogisesta heikkoudesta ennemmin kuin syvällisestä ja haastavasta kurssista. Olen ihmetellyt, mikä minusta potentiaalisena maisterina tekee ammattikorkeakoulussa koulutettua oppineemman, kun viikottainen opiskeluni jää muutamiin tunteihin. Yliopistolle on käymässä kuten kunnille – ainoana vaihtoehtona ongelmien ratkaisemiseen nähdään erilaiset liiketoimintastrategiat. PORVARIHALLITUS ON NYT tarjoamassa yliopistoille laillisen mahdollisuuden soveltaa laajemmin yritystoiminnan logiikkaa ongelmien korjaamiseksi. Ensin yliopistoista tehdään itsenäisiä toimintayksikköjä. Yliopistot voivat, ja niiden on käytännössä pakko, kehittää uudenlaisia rahoitusmuotoja. Näitä ovat muun muassa mahdollisuus periä lukukausimaksuja sekä firmoilta kerjättävät investoinnit. Säästöjä haluttaisiin vähentämällä opiskelijoiden ja yliopistojen kokonaismäärää. Kun pelkkä paikka edellyttää jo puolen vuoden valmennuskurssia ja avoimen yliopiston approbaturia, on osa opetuksesta näppärästi ulkoistettu opiskelijan omalle kukkarolle. Uudistus on otettu yliopiston johdossa riemumielin vastaan, koska uudet rahoitusmuodot ovat taloudellinen pakko jo nyt. Nokialta saadut almut voivat paikata tilannetta taloudelliseen tuottavuuteen suoraan yhteydessä olevilla aloilla. Näitä eivät ole esimerkiksi useimmat humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset alat. JYVÄSKYLÄN YLIOPISTOSSA asioita osataan onneksi katsoa positiivisesti. Suomen halvimpien maistereiden tekemistä juhlitaan, koska yliopistomme on näin maamme tuottavin. Juuri humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen tiedekunta ovat lisänneet eniten tuottavuuttaan. Yliopistouudistuksen jälkeen nämä tuottanevat korkeakoulutusta lähes ilmaiseksi, ellei opetusta sitten voisi rahoittaa lukukausimaksuilla. Niitähän ei kukaan vielä halua, mutta hyvä, että asiasta sentään käydään ennakkoluulotonta keskustelua. Tilanne on johtamassa samaan kuin kuntataloudessakin: ilman valtion panostusta palveluiden taso heikkenee ja oikeus laatuun mitataan rahassa. Uusliberalistisen hegemonian myllätessä yliopistouudistus esitetään pakkona, joka olisi pitänyt toteuttaa jo vuosia sitten. Pääsyy yliopiston nykyisiin ongelmiin on kuitenkin valtion rahoituksen puute, eikä sen tekemää aukkoa noin vain millään paikata. Ilpo Puhakka UNIFEM JYVÄSKYLÄ Naiset ja uskonto –seminaari keskiviikkona 14.11.2007 klo 16-18, Paulaharju, Villa Rana. Vierailijoina professori Tanika Sarkar (Jawaharlal Nehru University, New Delhi, Intia): ”The Birth of a Goddess : The Hindu Woman and a Refigured Faith for Indian Nationalism” ja Dr. Monica Lindberg Falk (Lunds universitetet, Lund, Ruotsi): ”Buddhism's influences on women in Asian societies”. Luento käy yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen sekä kulttuurienvälisen viestinnän oppiaineen luentopasseihin. Järjestäjä: Suomen UNIFEMin Jyväskylän paikallistoimikunta Lisätietoja: unifem.jkl@gmail.com EVANKELISET OPISKELIJAT Lunta odotellessa tule lauantaisin Lutherin kirkolle (Kansakoulukatu 5) seitsemän jälkeen etsimään Elämän valoa sydämeesi! Tulossa: Ke 14.11. Makiasta ja makkarata – laavuilemaan porukalla! 24.11. Islamin missionaaris-teologinen haaste – Martti Vaahtoranta. Olet tervetullut myös messuun sunnuntaisin klo 12 Lutherin kirkolle! EXTRA: www.MAATAnakyvissa.fi … mitä on ikuisuus? Raamiksesta ja muusta tietoa Päiviltä, paivi.luukkainen@jyu.fi tai osoitteesta www.sley.fi/eo/jkl/ SUOMEN EV.LUT OPISKELIJAJA KOULULAISLÄHETYS Tervetuloa opiskelijailtoihin torstaisin klo 18.30 Keljon kirkolle (Keljonkatu 28). Opiskelijapastori Heikki Lehtimäki (p. 050 571 4564) päivystää keskustelua ja rippiä varten keskiviikkoisin klo 14–16 OPKOn toimistolla (Vapaudenkatu 24 B, käynti Cygnaeuksenkadun puolelta). 15.11. Aabrahamin usko Paavo Suihkonen Joh. 8:21–59 22.11. Samuel uskonpuhdistajana Mailis Janatuinen 1.Sam. 1–10 Järjestöilmoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari-jarjestot@lists.jyu.fi. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia tarvittaessa. Palsta ilmestyy jokaisessa numerossa. Lue Jylkkäriä! Siinä on vitamiineja.
/vuosi Ti 20.11 klo 19 Florian Henckel Von Donnersmarck: Muiden elämä (Saksa 2006) K11 Ulrich Mühe esittää Stasin huippuduunaria, joka määrätään vahtimaan kapinallismielistä kirjailijaa. Derkkula porskuttaa vielä kovaa, joten kyseessä on rutiinitapaus – paitsi että ei tietenkään ole, koska kohteeseen tutustuminen murtaa agentin kuoren ja nostaa ihmisen byrokraatin pinnalle. Jos et ole elänyt uraanilouhoksessa, olet kuullut, että Muiden elämä oli Yhdysvaltain elokuvaakatemian mielestä vuoden paras ei-englanninkielinen elokuva. Kai nekin joskus jotain tietää. Ti 27.11. klo Pedro Almodóvar: Volver – Paluu (Espanja 2006) K15 Almodóvar = tissejä ja räjähdyksiä? Ei, vaan kotoisa draama perheenäidistä (Penélope Cruz), joka tekee mitä tarvitaan, jotta perhe selviytyy. Tarinaan sotkeutuu myös hänen äitinsä (Carmen Maura), jolla on omat salaisuutensa. Burleski on mennyttä ja Almodóvar keskittyy naisiinsa kenties lempeämmin kuin koskaan aiemmin. Sen verran taitava elokuvantekijä espanjalainen on, että Volver pärjää hyvin ilman tissejä ja räjähdyksiä. Vaikka kyllähän siinä Penelopen uhkeaa vakoa tarkkaillaan tovi. Olli Sulopuisto kampus kino Penélope Cruz on Volverin pääosassa. Pressikuvan alareuna oli valmiiksi rajattu näin. Mainosta Jylkkärissä! Soita Vexi Virtaselle P. 050 592 3696