Kuntoilu kallistui Hinta tuplaantui neljässä vuodessa. Uutiset 2 Miehen tie Prahasta mummonmökkiin. Sivu 6 Matthew in love Muistin peili. Kulttuuri 11 Valokuva dokumentoi Suomea NUMERO 14/2006 13. – 26. MARRASKUUTA 47. VUOSIKERTA ruma kaunis kaup unki sivut 7–9
Kramsunkadun kaapeliverkon vahvistaminen aiheuttaa tulevina viikkoina poikkeusjärjestelyjä kampuksen liikenteeseen. Kaapelikaivantoja tehdään Ylioppilastalon ja liikuntatieteellisen tiedekunnan rakennusten pihoilla, Kramsunkadulla ja Alvar Aallon kadun varressa. Samalla kaapeloidaan alueen ilmajohdot, mikä lisää sähkönjakelun varmuutta. Jyväskylän Energian viestintäpäällikön Elina Laiho-Logrénin mukaan kuopat merkitään näkyvästi puomeilla, mutta siitä huolimatta kaivantojen kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä alamäki päärakennukselta Mattilanniemeen pyöräillään usein vauhdilla. ”Joskus vastaavien kaivausten puomeille on myös tehty ilkivaltaa ja työnnetty niitä monttuhin. Tällaisessa tapauksessa saattaa tulla pahojakin vaaratilanteita”, hän lisää. Viime keskiviikkona aloitetut kaivuutyöt valmistuvat vuoden loppuun mennessä. Viimeistelytöitä, kuten nurmetuksia ja asfaltointeja, tehdään ensi keväänä. Kaapelityöt tuovat kuoppia kampukselle 14/2006 UUTISET 13.11.06 2 Liikunnan hinta tuplaantui Yliopistoliikunnan maksut kaksinkertaistuivat neljässä vuodessa. VIELÄ VUONNA 2002 yliopistoliikunnan lukuvuosimaksu oli 17 euroa. Hinta nousi seuraavana vuonna kahteenkymppiin ja tänä keväänä tuli todellinen tasokorotus: nyt koko vuoden hinta on 30 euroa. Lukukausimaksun suuruus on 20 euroa eli saman verran kuin ennen pulitettiin koko vuodesta. ”Prosentuaalinen korotus on aika suuri”, myöntää liikuntapäällikkö Anneli Mörä-Leino. ”Mutta kurssimäärät ovat lisääntyneet, ohjaajien palkkioihin menee enemmän rahaa ja ohjattuja tunteja on enemmän.” Neljä vuotta sitten yliopistoliikunnan kevätkausi kesti 15 viikkoa, kun nyt pituutta on 18 viikkoa. Ohjattuja tunteja on nykyään 40 viikossa. Eri lajeja on valikoimassa noin 80. Myös kuntosali on auki pidempään ja sen kunto tarkistetaan pari kertaa vuodessa, mikä on MöräLeinon mukaan johtanut siihen, että valituksia tulee aiempaa vähemmän. Ohjattuja kursseja järjestetään tällä hetkellä niin paljon kuin tilat antavat myöten. Saleista ahkerimmassa käytössä ovat Lja U-rakennusten tilat, sen sijaan Normaalikoulun lukiolla on löysää. SAMALLA KUN yliopistoliikunnan perusmaksu on noussut, on myös erillisten maksullisten kurssien määrä lisääntynyt. Neljä vuotta sitten keväällä niitä oli 36, tänä syksynä 58. Kurssien maksullisuuteen on kaksi pääsyytä: joko ryhmäkokoa on rajoitettava eli osanottajia ei voi tulla rajattomasti esimerkiksi välineiden ja tilan asettamien rajoitusten vuoksi tai sitten kurssin järjestää kokonaan ulkopuolinen taho. ”Me mainostamme esimerkiksi budokursseja ja opiskelijat saavat niistä alennuksen, mutta seurat huolehtivat niiden järjestämisestä itsenäisesti”, Mörä-Leino sanoo. YLIOPISTOLIIKUNNAN budjetista 90 000 euroa tulee yliopistolta ja 66 000 osallistujien maksuista. Yliopiston osuus on laskenut edellisvuodesta. Tänä syksynä on myyty noin 190 lukukausija 2300 lukuvuositarraa. Valtaosa rahasta kuluu henkilöstökuluihin. Liikuntapäällikön apuna on puolipäiväinen liikuntasihteeri, joka on tänä vuonna ollut töissä pisimmän pätkän pitkään aikaan. Sen päälle tulevat ohjaajien palkkiot. ”Vain hyvin poikkeuksellinen kurssi maksaa itsensä takaisin”, liikuntapäällikkö muistuttaa. Esimerkiksi 30 euron hintainen vesijumppakurssi sisältää kymmenen uintikertaa, joista jokaisesta maksetaan uimahallille 4,30 euroa. Tuohon summaan lisätään vielä välineiden hinta ja ohjaajan palkkio. KESKIVIIKKOILTANA liikunnan punttisali on ahkerassa käytössä. Kasvatustieteen opiskelija Aki Hietavala, 22, nostaa rautaa kohti kattoa. ”Pakkohan se on myöntää, että hintaan nähden tämä on tosi hyvä”, hän summaa kokemuksensa. ”Maksulliset kurssitkin ovat yliopistoliikunnalla halvempia kuin muualla.” Punttisalin lisäksi Hietavala käy pelaamassa palloiluvuoroilla. Nuorena tosin sitäkin tuli tehtyä enemmän, sillä nykyään koulu ja työelämä lohkaisevat ison osan vapaa-ajasta. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.? YLIOPISTOLIIKUNNAN lisäksi Jyväskylässä tuntuisi riittävän käyttäjiä myös kaupallisille kuntosalipalveluille. Ne tarjoavat opiskelijoille hinnoista noin 10–20 prosentin alennuksia, jolloin kuukausittainen hintataso pyörii 40–60 euron hujakoilla. Useimmat paketit kestävät vähintään vuoden. Myös opiskelijoiden osuus kaikista käyttäjistä on suhteellisen samanlainen eri yrityksissä. Kuntomaailman, Elixian ja SATS:in edustajien arviot pyörivät 10–30 prosentin hujakoilla. ”Meillä on aika paljon opiskelijajäseniä, kun otetaan huomioon, miten laadukasta yliopistoliikunta Jyväskylässä on”, summaa Jyväskylän SATS:in kuntokeskusvastaava Sylva Mannsten. Huikea hintaero yliopistoliikuntaan kertookin siitä, etteivät palvelut oikeastaan edes kilpaile keskenään. Kaupallisella puolella hintaan kuuluu monipuolisempi lajivalikoima, enemmän välineitä, pienemmät ryhmät ja ennen kaikkea henkilökohtaista ohjausta. Kaikkien kolmen yrityksen edustajat markkinoivat ?rmaansa juuri yksilöllisellä, räätälöidyllä ohjauksella. ”Olen kuullut, että muista kaupungeista tänne muuttavat opiskelijat ovat ensin innoissaan yliopiston tarjonnasta, kun parilla kympillä voi käydä vuoroilla niin paljon kuin huvittaa. Sitten parin viikon päästä he tajuavat tottuneensa pienempiin ryhmiin ja tulevat ostamaan meiltä kortit”, Mannsten kertoo. Kuntosaleillekin riittää opiskelijajäseniä Aki Hietavala treenasi kuntosalilla keskiviikkoiltana. ”Pakko myöntää, että hintaan nähden tämä on tosi hyvä.” S A M U LI I K Ä H E IM O
14/2006 JYYn sosiaalisihteeri Juha Koskinen on valittu Kuopion yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteeriksi. Hän aloittaa kolmivuotisessa tehtävässään vuoden vaihteessa. Valinta tehtiin keskiviikkona 25. lokakuuta. ”Se on hyvä työpaikka ja muutto sopii elämäntilanteeseeni”, Koskinen perusteli haluaan KYY:n kärkipaikalle. Koskinen valittiin JYYn varaedaattoriksi vuonna 2001, josta hän jatkoi JYYn hallituksen kautta Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitukseen ja sieltä takaisin JYYn soposihteeriksi viime vuoden syksynä. ”Kuopion jälkeen toivon, että saisin maisterin tutkinnon valmiiksi”, soposihteeri linjasi tulevaisuuttaan. Soposta piällysmies Kuopijjoon Jyväskylän yliopistosta valmistunut KTM Juha Karvonen on palkittu vuoden parhaasta ihmisen ja teknologian vuorovaikutus -aiheisesta opinnäytetyöstä. Tuhannen euron palkinnon myönsi SIGCHI Finland. Mobiilipelin pelattavuuden arviointi -gradua pidettiin pidettiin paitsi ajankohtaisena myös teollisuuden kannalta merkittävänä. Gradu palkittiin JYY on jakanut vuosittaiset tunnustukset ympäristöystävällisille järjestöille. 200 euron ympäristöpalkinnon saa tänä vuonna Jyväskylän opiskelevat partiolaiset. ”He ovat tehneet järjestölleen ympäristöoppaan ja kierrättävät tapahtumissaan. Lisäksi he edistävät ympäristömyönteisyyttä siten, että autoilun sijaan järjestetäänkin vaikkapa polkupyöräretki”, JYYn hallituksen ympäristövastaava Jarmo Lyhty kertoo. Kärkikolmikkoon mahtuivat Syrinx ja Otsoni. Kunniamaininnan ja 50 euroa positiivisesta kehityksestä sai Diaario. Lisäksi valiokunta myönsi ympäristömerkkejä vuodeksi 2007. Sellaisen saivat Syrinx, Trioli, Emile, Magna Carta, Mephisto, Puolue, Otsoni, Opus ja Fokus. JYYn ympäristöpalkinnot jaettiin 3 Työntekokin auttaa oppimista Opetusministeriö myönsi toimintaterapialle määrärahan, jolla pitäisi saada opiskelijoista maistereita. OPETUSMINISTERIÖ antoi lokakuun lopussa Jyväskylän yliopistolle rahaa viiteen rakenteellisen kehittämisen hankkeeseen, joista yksi on liikuntatieteellisen tiedekunnan toimintaterapiakoulutuksen exit-ohjelma. Sen turvin varmistetaan, että toimintaterapian tutkinnon suorittamiseen on aikaa kesään 2011 saakka. Käytännössä rahaa saatiin lehtorin ja assistentin palkkoihin kolmeksi vuodeksi. ”Tällä pärjätään ihan hyvin. Olemme oikein tyytyväisiä ministeriön vastaantuloon”, kommentoi liikuntatieteellisen tiedekunnan dekaani Lasse Kannas. Dekaani uskoo, että maisterin tutkinnot saadaan määräaikaan mennessä valmiiksi. Jos jatkotutkintoja on silloin vielä kesken, voidaan niiden ohjaaminen järjestää jonkin muun pääaineen kautta. ”Tässä on kuutisen vuotta aikaa ja useimmat ovat jo edenneet opinnoissaan, että kyllä siinä tutkinnot saadaan valmiiksi.” Toimintaterapian lakkauttamisesta päätettiin tänä keväänä, eikä ohjelmaan otettu enää syksyllä uusia opiskelijoita. ”Sille ei oikein löytynyt sijaa yliopistosta. Kun tutkintoja ei tullut tarpeeksi, ei saatu rahoitusta ja koulutus ei maksanut itseään”, suunnittelupäällikkö Sakari Liimatainen selittää. Jyväskylä oli ainoa paikka, jossa tarjottiin toimintaterapian yliopistotasoista koulutusta. Opetusministeriö on antanut Jyväskylän ammattikorkeakoulun tehtäväksi perustaa ryhmän, joka selvittää, kuinka AMK-tasoisen toimintaterapian jatkokoulutus tulevaisuudessa järjestettäisiin. ”Tilanne on vähän pysähtynyt, teemme töitä sen eteen, että opiskelijat valmistuisivat. Olemme tietysti mieluusti mukana jatkokehityksessä, kun ryhmä kutsutaan koolle”, sanoo toimintaterapian lehtori Tiina Lautamo. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.? Tehokkuusvaatimukset vievät Suomen korkeakoulupolitiikkaa päinvastaiseen suuntaan EU:n elinikäisen oppimisen strategiasta. OPISKELUAIKAISEN työnteon vaikeuttaminen ja nopean valmistumisen vaatimukset eivät käy yksiin elinikäisen oppimisen tavoitteiden kanssa, sanoo Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen johtaja, professori Jouni Välijärvi. ”Putkiajatus on kapea-alainen elinikäisen oppimisen tapa. Opiskeluaikainen työssäkäynti on hyödyllistä varsinkin, jos kyse on opiskeltavaan alaan liittyvistä töistä”, hän toteaa. Välijärvi kaipaa opiskelijan elämään koulutuksen ja työelämän variointia sopivassa suhteessa. ”Opiskelijoihin kohdistuu paljon vääränlaista syyllistämistä”, hän sanoo. Koulutuksen tutkimuslaitos isännöi Jyväskylässä viime viikon alussa EU-konferenssia, joka käsitteli elinikäisen ohjauksen kehittämistä. Konferenssi keräsi yhteen elinikäisen ohjaamisen ja oppimisen asiantuntijoita yli 20 EU-maasta. SUOMI ON ONNISTUNUT erinomaisesti esimerkiksi peruskoulun päättävien ohjaamisessa toisen asteen koulutukseen, sillä nykyisellään vain viisi prosenttia ikäluokasta lopettaa opinnot peruskouluun. ”Ohjauksen merkitys varmasti lisääntyy edelleen, kun työikäinen väki vähenee. Suomessa pyritään ohjauksen kokonaisvaltaisuuteen, saamaan nuoret perusopetuksesta jatkokoulutukseen ja siirtymään työelämään, ja meillä on siinä aika hyvä maine”, Välijärvi kertoo. Lisääntynyt opintojen ohjaus ja henkilökohtaisten opintosuunnitelmien laatiminen yliopistossa ovat perua juuri ohjauksen tehostumisesta. Jyväskylän yliopisto kehitti Suomessa ensimmäisenä opinto-ohjauksen kokonaissuunnitelman, joka uudistettiin tänä syksynä vastaamaan paremmin tavoitteita. HELSINGIN YLIOPISTOSSA käyttöön otettu akateeminen seurantaja tukijärjestelmä saattaa olla seuraava askel yliopistojen opintoohjauksen tehostumisessa. Konferenssissa puhunut opetusministeri Antti Kalliomäki nosti järjestelmän esiin osoituksena Suomen opinto-ohjauspolitiikan edistyksellisyydestä. ”Järjestelmän avulla opintojen edistymisen esteet tunnistetaan ja hoidetaan aikaisessa vaiheessa. Opintojen edistymistä seurataan arvioimalla opintosuoritusten karttumista tietyissä tarkastelukohdissa ja tuetaan henkilökohtaisen opintosuunnitelman ja valvonnan avulla”, Kalliomäki kertoi kansainväliselle konferenssiyleisölle. Konferenssissa puhuivat myös muun muassa EU-komissaari Ján Figel ja Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallinen. Mikko Mattlar jylkkari@jyy.? Sata ihmistä marssi Jyväskylän kaduilla kansainvälisenä ilmastopäivänä 4. marraskuuta. Perinteisten banderollien lisäksi kulkueessa pärisytettiin herätyskelloja muistutuksena päättäjille siitä, että Suomen tulisi EU:n puheenjohtajamaana näyttää esimerkkiä ilmastopolitiikassa. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta hakee palvelukseensa SOSIAALISIHTEERIÄ Sosiaalisihteerin tehtävänä on muun muassa organisoida ja kehittää JYYn sosiaalipoliittista toimintaa ja opastaa opiskelijoita sen eri osa-alueilla sekä toimia näihin liittyvissä edunvalvontaja palvelutehtävissä. Tehtäviin kuuluu toimenkuvaan liittyvien asioiden valmistelu JYYn hallitukselle sekä sosiaalivaliokunnan sihteerinä toimiminen. Tehtävä on JYYn toimihenkilöohjesäännön alainen. Tehtävästä tällä hetkellä maksettava palkka on 1510 euroa/kk mahdollisine kokemusja koulutuslisineen. Hakijalle katsotaan eduksi opintososiaalisten asioiden sekä ylioppilaskunnan tuntemus. Työsuhdetta on mahdollisuus jatkaa vuodella molempien osapuolten niin halutessa. Hakemukset liitteineen on toimitettava JYYn keskustoimistoon (Jyväskylän ylioppilaskunta, Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä) 24.11.2006 klo 14.30 mennessä osoitettuna JYYn hallitukselle. Kuoreen tunnus “sosiaalisihteeri”. Hakemuksia ja niiden liitteitä ei palauteta. Haastattelut suoritetaan viikkojen 48 ja 49 aikana. Lisätietoja antavat ylioppilaskunnan pääsihteeri Tuomas Viskari, puh. 045 138 6816, paasihteeri@jyy.fi, ja ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Jarkko Seppälä, puh. 045 137 1964. Ajalle 1.1.2007 – 20.6.2008 Toimintaterapia sai rahaa IRTOKUVA: Herätyskellot soimaan! S AMULI I KÄHEIMO S AMULI I KÄHEIMO Jouni Välijärvi
K annustan hylkäämään huonon sananlaskun. Jos ajatellaan, että vanhalle koiralle on turha opettaa uusia temppuja, moni hieno temppu jää näkemättä. Jos yliopistomaailmassa ajatellaan niin, mennäänkin jo kunnolla metsään. O li työelämässä sitten nuori tai vanha, siellä on nykyään lähes mahdotonta selvitä ilman lisäkoulutusta. Vaatimukset muuttuvat koko ajan ja kelkasta ei saa pudota. Jos putoaa, aina on uusia tulijoita. Tätä toistetaan kuin mantraa ja yritetään piiskata itseä ja työntekijöitä yhä hurjempiin suorituksiin. Loogisesti seurauksena on, että korkeasti koulutetut pyrkivät täydennyskouluttautumaan yhä enemmän. Samoin loogisesti tekisi mieli ajatella, että lisäoppi haetaan yliopistosta. Vaan se logiikka ei enää kannakaan. Yrityksen tarpeisiin sopiva koulutus saattaakin löytyä nopeasti ja edullisesti konsultti?rmalta. Itse istuin pari vuotta sitten ”hauskaa kielenhuoltoa” -kurssilla, joka oli täydellisesti räätälöity uutistoimittajalle sopivaksi. Ja toimittajia siellä myös istui. Silloinen työnantajani sai näin nopeasti ja tehokkaasti varmistettua, että uutistoimitus hallitsee uudissanat, lyhenteet ja alan napakimmat ilmaisut. K oska työelämän tahti ei ole viime aikoina osoittanut hidastumisen merkkejä, myös yliopistolaitoksen pitäisi saada enemmän otetta aikuisten lisäkoulutuksesta. Vaikka täydennyskoulutuksena on esimerkiksi lyhytkursseja ja seminaareja, henkilöstökoulutus järjestetään enimmäkseen yliopistolaitoksen ulkopuolella. Y liopistolla pitäisi olla tärkeä rooli erityisesti silloin, kun koulutusta tarvitsevalla ei ole työnantajaa taustalla tarjoamassa lisäoppia, jota kuitenkin pitäisi saada pysyäkseen työelämän kelkassa. Vaikka maisteriohjelmat ja muuntokoulutukset tarjoavat monille vaihtoehdon, suurin osa aikuisista kuitenkin hakee yliopistoon yleisen opiskelijavalinnan kautta. Millaista on silloin hakea yliopistoon, joka erilaisin keinoin suosii uusia ylioppilaita opiskelijavalinnoissaan? Millaista on silloin yrittää selvitä opintotuella, joka ei ota huomioon opiskelijoiden valtaenemmistöstä poikkeavia elämäntilanteita? Millaista on yrittää kouluttaa itseään yhteiskunnassa, joka byrokratian kiemuroin tekee sen kovin hankalaksi? J os vanhaa koiraa ei kannusteta oppimaan uusia temppuja, ei se niitä varmasti opikaan. Kuitenkin, selvitäkseen vanhan koiran on pakko oppia uudet temput. Sananlasku sekin. Ei ehkä rimmaa kuten alkuperäinen, mutta on varmasti lähempänä totuutta. 4 NÄKÖKULMIA 14/2006 reuna huomautus Jari Peltola pääkirjoitus 13. marraskuuta 2006 Seurakuntavaalit sujuivat ilman väkivaltaisuuksia YK:n tarkkailijoiden mukaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntavaalipäivä sujui ilman ihmishenkien menetyksiä. Etukäteen pelättiin etenkin kirkon oikeistolaisen siiven kannattajien ryhtyvän väkivaltaisuuksiin vielä oikeistolaisempaa siipeä kohtaan. Rauhallisesti sujunut vaali antaa toivoa demokraattisen kehityksen jatkumiselle sodan pitkään repimässä evankelis-luterilaisessa kirkossa. ”Kyseessä on todellinen käännekohta. Pelon aikakausi saattaa todella olla päättymässä”, riemuitsi evankelis-luterilaisen kirkon suurin sanomalehti Kotimaa vaalipäivää seuranneena aamuna. Vaalien ääntenlaskenta kestänee muutamia viikkoja. Sen tuloksesta kukaan ei koskaan kuule. Totuuden Tietotoimisto lehti.samizdat.info TÖLKKI (juomapakkaus). Siitä cola maistuu parhaalta. MIESSANDAALIT (jalkineet). Arkeen ja juhlaan. RIIDAN HAASTAMINEN (?loso?a). Ihmiset ovat netissä ihan liian itsetyytyväisiä. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin (014) 260 3360. Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.?, nettisivut www.jylkkari.? Päätoimittaja Jonna Rusanen (014) 260 3359, 045 1371957, paatoimittaja@jyy.? Toimittaja Olli Sulopuisto (014)260 3360, toimittaja@jyy.? Siviilipalvelusmies Heikki Vihemäki (014) 260 3973, sivari@jyy.? Harjoittelija Samuli Ikäheimo Painos 7000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356–7362. Kansi Samuli Ikäheimo. Pienellä präntätty NÄIN LAPSENA televisiossa mäkihyppääjäukon, joka lensi mainoksessa komeita monen metrin lentoja pienestäkin lumitöppyrästä. Kun lopulta sain kyseisen lelun pitkän mankumisen jälkeen, kävi ilmi, että hyppääjä oli itse asiassa kuminen mieshahmo, jonka sukset olivat umpimetallia. Näin jälkikäteen arvioisin painoeron olleen suhteessa suunnilleen saman kuin jos 70-kiloisella hyppääjällä olisi jaloissaan 300-kiloiset mäkisukset. Niinpä minäkään en saanut hyppääjää lentämään koskaan muutamaa kymmentä senttiä pidemmälle, vaikka rakensin monimetrisen mäen ja työnsin miehelle hänen kumiselästään lisävauhtia. MAINONTA EI OLE noista ajoista muuttunut ainakaan todenmukaisemmaksi. Jos vaikka laajakaistamodeemin pahvipakkauksessa on kuva hymyilevästä ihmisestä käyttämässä kyseistä masiinaa koko suvun seuratessa operaatiota, se vastaa harvemmin todellisuutta. Toisaalta en usko, että pakkauksen kyljessä oleva kuva johtokasan keskellä itsekseen kiroilevasta miehestä tavaamassa nettiohjelmalla kiinasta suomeksi käännettyä käyttöohjetta olisi kovinkaan myyvä näky. VIIME TALVENA minut yllätti mainos talvikengistä, jotka olivat tarjouksessa hyvissä ajoin ennen talven tuloa. Menin kauppaan kokeilemaan jalkineita, ja kalossit tuntuivatkin niin mukavilta ja kevyiltä, että tein niistä kaupat. Kun kunnon talvikelit sitten alkoivat, laitoin ylpeänä uudet kenkäni jalkaan ja lähdin kokeilemaan niitä raikkaaseen ulkoilmaan. Lensin turvalleni arviolta noin viidennellä askeleella. En tiedä, missä päin maailmaa kengät oli suunniteltu, mutta itse olisin tuotantovastaavana todennäköisesti testannut, että talvikengissä käytetty pohjamateriaali ei jäädy pakkasella. Ajattelin, että kengissä on varmaan jokin suojaava pinta, joka kuluu pois, ja jatkoin niiden käyttöä. Suojapintaa ei ollut. Kaikki huipentui viime maaliskuussa siihen, että Jyväsjärvellä luistellessani minulla oli itse asiassa repussani kengät, jotka pitivät pakkaslumella huonommin kuin kaksi metalliterää jään päällä. SUOSITTELENKIN joululahjamainosmuistioon merkattaviksi edellisten lisäksi seuraavat asiat: –sana ”vesiliukoinen” lasten värikynämainoksessa ei pidä aina paikkaansa – internetyhteyden voi ostaa minuutissa, mutta sen kytkemiseen menee viisi viikkoa –sarjakuvahahmoiset miesten alusasut eivät ole hauskoja, vaan yksi kastraation muoto – talvikenkien liukuesteet tulisi voida vähentää verotuksessa jarpelt@y?.jyu.? Vanhan koiran uudet temput Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.?
Viikko 44: Onko yliopisto-opiskelu vastannut odotuksia? KYLLÄ 55% (133 kpl) EI 45% (108 kpl) Gallup joka viikko osoitteessa: www.jyy.? 14/2006 5 Jylkkäri haluaa tietää, mitä tavalliset opiskelijat ajattelevat. Lähtökohtaisesti emme halua julkaista vain kannanottoja. Lähetä mielipide osoitteeseen jylkkari@jyy.?. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. VAPAA SANA Siru Vieno, 24, psykologia: ”En ole oikein ehtinyt tutustua Rentukkaan, sillä olen asunut Kortepohjassa vasta kaksi viikkoa. Savullisen puolen siellä ainakin voisi säilyttää.” Hanna Käyrä, 23, valtio-oppi: ”Rentukka on hyvä kantapaikka. Jos jotain tulee mieleen, niin sohvia voisi olla enemmän. Maalaukset olisi hyvä jättää, ne ovat mukavia. Muuten en kaipaa muutoksia.” Mátyás Sigér, 22, taloustieteet: ”Ehkä kaipaisin enemmän tunnelmaja sisustuvalaistusta, mutta minusta ravintola on hyvä näinkin. Loosit olisi hyvä olla Rentukassa vastedes.” Teea Jokihaara, 20, journalistiikka: ”Voisihan siitä viihtyisämmän tehdä, vähemmän tunkkaisen. Ei kuitenkaan mitään trendikahvilaa. Kortepohjaan olisi hyvä saada opiskelijaravintola. Rentukka voisi olla sille hyvä paikka.” Catch Twenty-two, Finnish University Style JY Y P Ä Ä Mitä toivoisit remontoituun Rentukkaan? AS THE SECRETARY for international affairs I am writing exceptionally in English because of the nature of my occupation as well as my topic. HAVE YOU READ Joseph Heller’s excellent novel “Catch 22” about WW2 bomber pilots? A passage in the book tells about a pilot refusing to ?y his bomber on the basis of it being totally insane, because he might die. However, the only reason why he would not be forced to ?y is for him to be insane. Since his death in fact is possible when ?ying a bomber, his fright is considered very reasonable and sane. Thus, he is sane and must ?y. This concept of a paradoxical state of affairs, referred to as ‘catch 22’, has taken a life of its own in the English speaking world after the huge success of Heller’s book. HERE IS A CATCH 22 of our higher education’s internationalization for you: The Ministry of Education wants 12 000 international degree students to be enrolled in Finnish institutions of higher education by 2010. At the moment we are far from that. Finland is setting itself to reach the numbers, for example, by planning to pose tuition fees for foreign students and by asking tightening immigrant control concerning health insurances when students apply for a permit to stay in Finland. The state is not willing to see students as permanent residents in the country and will not grant them any social security. ON THE VERY CONTRARY, in the near future students coming to Finland will be required not only to pay for their education (we do not want foreign students to take advantage of our free education), but also their social security, healthcare and livelihood. Finland wants international students to come study and stay here to work although there are no extensive scholarships, no network for social security, not to mention work in the job market for them. RECRUITING MORE international students is also stated in the University’s strategy for years 2007–2010. What is not stated is that the University management supports tuition fees for foreign students. Furthermore, the strategy does not allocate more service resources for international students. Instead, services need to be prioritized; less for more students. THERE SEEMS TO BE no wish to have more international students as such. The concentration is on highly quali?ed international students who can pay for their education as well as livelihood in Finland, who will learn Finnish, ?nd a job on their own and stay here with their acquired know-how to contribute to the success of Finland. We want the best of the best by offering nothing. Is Finland really that desirable? I think it is sane to think this is insane! Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) on ottanut pitkän tauon jälkeen edistysaskeleen kohti aktiivisempaa yhteiskunnallista osallistumista. 6. lokakuuta julkaisemassaan kannanotossa SYL ilmaisee tukensa hallituksen esitykselle hedelmöityshoitolaiksi sekä isyyslain muuttamiseksi. Kannanotossaan SYL painottaa tasa-arvoa perhepolitiikan ohjenuorana ja vastustaa hedelmöityshoitojen rajaamista vain tietyille ihmisryhmille. Demariopiskelijat haluavat antaa tunnustuksen SYL:n hallitukselle ennakkoluulottomasta ja edistyksellisestä toiminnasta sosiaalisen hyvinvoinnin ja tasa-arvon saralla. On tärkeää, että SYL Suomen suurimpana opiskelijajärjestönä ottaa vahvempaa roolia yhteiskunnallisessa keskustelussa muissakin kuin korkeakoulupoliittisissa ja opintososiaalisissa kysymyksissä. Korkeakouluopiskelijoiden äänen tuomisessa mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ylioppilasliikkeellä on keskeinen osa. Rajaamalla ylioppilasliikkeen mielipiteenmuodostusta ainoastaan perinteisiin ”opiskelijapoliittisiin” kysymyksiin kategorisoidaan korkeakouluopiskelijoiden yleinen asema yhteiskunnassa liian kapeaksi. Opiskelijoilla on oikeus olla myös julkisesti huolissaan ja ottaa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Korkeakouluopiskelijat elävät myös ylioppilaskuntien ulkopuolella, joten heidän hyvinvointiinsa vaikuttaa myös niiden ulkopuolella tehdyt päätökset. Demariopiskelijat toivovat, että Suomen ylioppilaskuntien liitto jatkossakin toimii rohkeasti jäsentensä äänitorvena yhteiskunnallisessa keskustelussa. Ylioppilasliike olkoon osana jatkossakin edustamansa nuoren sukupolven pyrkimyksiä kohti tasa-arvoisempaa ja parempaa yhteiskuntaa. JYYn Demariopiskelijoiden edustajistoryhmä YT-lakia ei tule ulottaa pieniin yrityksiin Keski-Suomen Kokoomus tyrmää ajatuksen yhteistoimintalain laajentamisesta alle 30 hengen yrityksiin. Laajennus viestisi epäkunnioittavasta asenteesta pienyrittäjiä kohtaan. Työntekijöille tehdyn kyselyn mukaan pienissä ja keskisuurissa yrityksissä työolot ovat jo nykyisellään paremmat kuin suurissa yrityksissä. Uusi laki ei siis parantaisi työntekijöiden asemaa, mutta lisäisi yritysten velvoitteita ja jo entuudestaan mittavaa ja kallista byrokratiaa. Lisäksi ihmisten uskallus perustaa yrityksiä ja yritysten uskallus työllistää vähenisi. Kaiken kaikkiaan kehitys olisi aivan päinvastaista, mitä kokoomuksen piirissä on pidetty tärkeänä ja haluttu edistää. Hallitukselle annetussa esityksessä yhteistoimintalain velvoitteet ulotettaisiin myös pieniin, 20–29 henkeä työllistäviin yrityksiin. Läpi mennessään yt-lain piiriin tulisi 2800 uutta yritystä ja 66 000 uutta työntekijää. Lain valmistumisen viivästyminen kielii kuitenkin vakavista ongelmista hallituksen sisällä ja on epävarmaa, saako hallitus lakia tällä vaalikaudella valmiiksi. Huonoa kompromissia parempana vaihtoehtona Keski-Suomen Kokoomus pitää lain siirtämisen seuraavan hallituksen päätettäväksi. Jatkovalmistelun tulisi lähteä selkeästi siltä pohjalta, että pienet ja keskisuuret yritykset jätetään yh-teistoimintamenettelyn ulkopuolelle. Valmistelu tulisi myös tehdä entistä tiiviimmin yhteistyössä Suomen Yrittäjien kanssa. Keski-Suomen Kokoomuksen piirihallitus RÄYHÄÄ! Hanna Laitinen kv-sihteerit@jyy.? Demariopiskelijat haluavat antaa tunnustuksen SYL:n hallitukselle ennakkoluulottomasta ja edistyksellisestä toiminnasta sosiaalisen hyvinvoinnin ja tasa-arvon saralla.” ” Suomen ylioppilaskuntien liitto on oikealla tiellä
6 14/2006 I’VE BECOME quite aware of the Finnish seasons. Beneath the surface of plain spring, summer, autumn and winter there are certain periods which shape life in Finland. So there is skiing season, mökki season, grilling season (which can be a part of mökki season) berry season, moose hunting season and candle season. Certainly, everybody can add his/her own seasons at one’s own direction. Two of these periods are becoming important right now: candle season and skiing season. I NOTICED THAT WINTER itself is not as important as the moment when there is enough snow to start skiing. It usually comes in late December, but it can start much ealier this year. This skiing time is more like try-to-survive period for me. I hadn’t done cross-country skiing before coming to Finland, and I went through a long and painful process of learning how to ski. I still count my skiing in metres, not kilometres. I admit it’s fun, although I cannot do it properly. Every hill still poses a problem. I’m doing pretty well going down, but I don’t know what to do in the very end, so usually I end up in the nearest snowbank. Going uphill is not much easier. For some reason I cannot control my movements while going up. The result is often disasterous, and rather amusing for any fellow skiers. Some of them have even able to recognize my nonFinnish nationality. Few people, after watching my desperate efforts, asked my boyfriend ”where is she from?” Obviously, a Finn couldn’t ski that bad. THE CANDLE SEASON brings very nice atmosphere. The love for candles is one of the sweetest and most romantic things that I found in Finland. It is quite understandable considering these long dark nights, but I was surprised that candles could be so popular. I ESPECIALLY LIKE the little lanterns that people put outside their houses. The ?ickering ?ame of a candle looks much better compard to cold, electric light. Now I also have gotten into the habit of lighting up the candles every dark evening. The Six Seasons Expensive Exercise Michael Dowse’s It’s All Gone Pete Tong on 21 November at 7 pm. Frankie Wilde feels at home in the midst of the endless parties of Ibiza. His hands make beats match and build the best sets. This mockumentary could very well be true, and the interspersed stories about Frankie by true-life DJs further blur the line between fact and ?ction. Wong Kar Wai’s As Tears Go By on 28 November at 7 pm. Wong Kar Wai’s debut ?lm As Tears Go By was missing for a while, but has now been found. Ah Ngor (Maggie Cheung) arrives in town from the countryside and stays at her cousin Ah Wah’s (Andy Lau) house for a while. The relationship is troubled by Wah’s connections to the underworld. The price tag of the University Sports programme has doubled in four years. The fee for a full academic year is now 30 euros, whereas in 2002 it was 17 euros. According to University Sports coordinator Anneli Mörä-Leino the price hike is mainly due to growing expenses and a shrinking budget. She also points out that the programme now lasts four weeks longer than last year and that the selection of courses is greater than ever before. More information about the University Sports programme can be found at www.jyu.?/hallinto/yliopistoliikunta/en/. Kampus Kino NEWS IN BRIEF Translated by Annamari Typpö kajokrol@cc.jyu.? International student Katarzyna Krol shares her thoughts on life in Finland. Matthew Wuethrich will remember those moments forever. He was walking across a square in the centre of Prague, when a woman stopped him to ask for directions. She was from Finland and it was her ?rst night in the city. Two months later, Wuethrich saw the same woman in an internet café. Years later, Wuethrich sits on a sofa in his living room on the outskirts of Jyväskylä. The woman he met in Prague is now his wife. He works as a music journalist and his articles have been published both online and in the British magazine, The Wire. Thanks partly to him, people abroad have heard of Islaja, Kemialliset Ystävät and other Finnish bands playing ”forest folk”. Wuethrich, who studies English at the University of Jyväskylä, is originally from Chicago. Before travelling to Prague, he studied writing and literature in the US. His only goal was to see the world. ”When I left the States, I never imagined ending up living in Finland, let alone a small wood-heated house in Jyväskylä of all places,” he laughs. IN TE R N A TI O N A L C O LU M N To Finland, With Love Tuntemattomat tapaavat, rakastuvat ja seuraavat toisiaan yli valtameren. Elokuvaako? Ei, vaan Matthew Wuethrichin tarina. MATTHEW WUETHRICH muistaa ne hetket ikuisesti. Mies oli kävelemässä Prahan keskusaukiolla, kun entuudestaan tuntematon nainen pysäytti hänet kysyäkseen tietä. Suomalaiseksi paljastunut nainen oli kaupungissa ensimmäistä iltaa, koska oli juuri saapunut sinne vaihtoopiskelijaksi. Kaksi kuukautta myöhemmin Wuethrich istui kaupungin keskustassa sijaitsevassa nettikahvilassa, kun hän tunnisti asiakkaiden joukosta naisen, jonka kanssa oli jutellut keskusaukiolla. Wuethrich ei tiennyt, oliko tuo tilanne sattumaa vai kohtaloa. Hän nousi tietokoneen äärestä, käveli naisen luo ja aloitti keskustelun. NYT VUOSIA myöhemmin Wuethrich istuu olohuoneensa sohvalla ja juo vihreää teetä. Jyväskylän laitamilla sijaitsevan pienen puutalon pihapiiri on täynnä lunta. Tuo Prahassa tavattu nainen on nyt hänen vaimonsa, joka lepää yläkerrassa pariskunnan tänä syksynä syntyneen vauvan kanssa. Jyväskylän yliopistossa englantia opiskeleva Wuethrich on kotoisin Chicagosta. Hän opiskeli Yhdysvalloissa kirjoittamista ja kirjallisuutta ennen kuin matkusti Prahaan. Hänen ainoa tarkoituksensa oli vain nähdä maailmaa. ”Kun lähdin Yhdysvalloista, en ajatellut, että jonain päivänä päätyisin asumaan Suomeen. Vieläpä Jyväskylään ja tällaiseen puulämmitteiseen mummonmökkiin”, hän nauraa. Wuethrich on nyt asunut Suomessa lähes viisi vuotta. Jyväskylä on jo alkanut tuntua kodilta. ”Olemme löytäneet hyvän talon, joka on isolla tontilla ja lähellä metsää. Helsingissä olisi tietenkin paljon tapahtumia ja konsertteja, mutta elämässä on paljon muitakin asioita. En voisi kuvitella, että pitäisimme koiraamme Helsingissä, koska se pitää metsistä niin paljon.” OPINTOJENSA ohella Wuethrich työskentelee kielikoulutuspalveluja tuottavassa yrityksessä. Hänen suurin intohimonsa ei ole kuitenkaan opettaminen, vaan musiikki. Yhdysvalloissa opiskellessaan hän soitti erilaisissa kokoonpanoissa. Jotkut niistä esittivät perinteistä rockia, toiset täysin improvisaatioon pohjautuvaa musiikkia. Tällä hetkellä Wuethrich vain kirjoittaa musiikista. Hänen suomalaista musiikkia käsitteleviä juttujaan on julkaistu erilaisissa verkkolehdissä, mutta myös esimerkiksi brittiläisessä musiikkilehdessä The Wiressa. On siis osaksi hänen ansiotaan, että ulkomailla on kuultu metsäfolkiksi kutsuttua musiikkia esittävistä suomalaisista kokoonpanoista, kuten Islajasta ja Kemiallisista Ystävistä. Wuethrich ei peittele innostustaan, kun hän alkaa puhua arvostamistaan suomalaismuusikoista. Heitä ovat esimerkiksi M. A. Numminen, Kuusumun Profeetan Mika Rättö ja Tuomari Nurmio. ”Suomessa on muusikoita, jotka eivät aseta rajoja tekemisilleen. He suhtautuvat musiikkiin leikkimielisesti. He eivät ole myöskään opiskelleet musiikkia, vaan tekevät sitä omalla persoonallisella tavallaan.” Hän toivoo, että voisi jonain päivänä työskennellä täysipäiväisesti musiikin parissa. ”Haluaisin olla muusikko, mutta olen huomannut, että olen parempi kirjoittamaan musiikista kuin soittamaan itse.” Koira hyppää sohvalle hänen viereensä. Wuethrichin kasvoille nousee hymy, jollaiseen pystyvät vain elämäänsä tyytyväiset miehet. Tuomas Kokko toimittaja@jyy.? Kun rakkaus toi Suomeen K A N S A IN V Ä LI N E N Y LI O P IS TO Sa rj as sa es it el lä än Jy vä sk yl än yl io p is to n ka n sa in vä lis tä to d el lis u u tt a. Matthew Wuetrichin intohimo on kirjoittaa suomalaisesta musiikista. S AMULI I KÄHEIMO
14/2006 7 Kuvia kaupungista, sanoja kaupungista Jylkkärin valokuvaaja kiersi talvea vastaanottavaa Jyväskylää kuvaten kaunista ja rumaa. Kaupunkiin hyvin perehtynyt kolmikko kokoontui keskustelemaan seuraavan aukeaman kuvien Jyväskylästä ja pohtimaan siinä sivussa myös kaupungin kauneutta. Ja rumuutta. Teksti: Heikki Vihemäki Kuvat: Samuli Ikäheimo R akennetussa ympäristössä kauneus ja rumuus tulevat usein samassa paketissa. ”Monesti se, joka on jollekin toiselle kaunista, on toiselle rumaa. Joku voi nähdä vaikkapa vanhassa pientalossa sen alkuperäisyyden vahvuutena, josta pienellä korjauksella saadaan kaunis. Toinen taas näkee saman talon rumana hökkelinä, joka pitää poistaa”, Sandelin pohtii. Remontoitavan talon tylyhkö ilme kuvassa 13 herättääkin seurueessa kommentteja. ”Tämä on positiivinen kuva siinä mielessä, että rakennuksista pidetään huolta”, Jäppinen toteaa. Asemakaava-arkkitehti muistuttaa, että kyseessä on vain tilapäinen rumennus. ”Mutta massoittelu tässä herättää kysymyksiä. Ruutukaavaksihan tämä ei ole kovin kaunis”, Sandelin jatkaa. Keskustelu kääntyy katsojan rooliin kaupunkikuvaa arvioitaessa. Jäppisen mielestä esimerkiksi kuvassa 13 näkyvät ajan kerrostumat, joita pitäisi osata lukea. ”Äkkiä kun tuota katsoo, ajattelee että ‘onpas siinä erilaisia taloja ja mikseivät ne ole linjassa’. Taustat selittävät asioita. Mitäänhän näistä ei ole piruuttaan suunniteltu, vaan asioita on mietitty.” ”Itsekin huomaan usein rumia asioita, mutta kun niiden taustoja tajuaa, ne hyväksyy. Olisikohan tässä kysymys siitä, että ymmärtäminen on kauneutta?” Pitkänen miettii. M aallikon silmissä vanhat rakennukset ovat usein kauniimpia kuin uudet – enemmän yksityiskohtia ja enemmän tyyliä. Uusia rakennuksia pidetään rumina, mutta Jäppisen mielestä kyse voi olla myös muodista. ”Uusi rakennus on muutaman vuoden hieno, mutta sen jälkeen tulee usein noin 20–30 vuoden jakso, jolloin siitä ei pidetä. Sen jälkeen arvostus alkaa jälleen nousta”, hän sanoo. ”Totta, mutta kyseessä voi olla niinkin konkreettinen asia kuin kunnossapidon sykli. Jos seinämän jättää ränsistymään niin, että se on revittävä auki, tottahan se korjauksen jälkeen näyttää taas hyvältä. Kun katsoo joitakin 70-luvun harmaantuneita kiinteistöjä, niin kamalan näköisiähän ne ovat”, Pitkänen huomauttaa. ”Kumma, kuinka vähän Suomessa pestään rakennuksien julkisivuja. Kuvassa 11 hotelli Miltonkin saattaisi pesusta kaunistua kummasti, ettei sitten heti kohta tarvitsisi maalata. Nuo rakoset kun puhdistaisi, niin ilme muuttuisi yllättävän paljon”, arvioi Sandelin. ”Värillähän on väliä. Kun on niukasti värejä, ja nekin pääosin harmaata ja valkoista, kohde kääntyy helposti rumaksi. Suomessa kun vielä sääolot ovat mitä ovat, niin se vielä tuplaa ankeuden. Mutta vaikkapa Nordean talo Kirkkopuiston vieressä kestää huonotkin ilmat ja nousee edukseen”, Jäppinen muistuttaa. Kuvassa 3 raati näkee kauniin talon kauniilla alueella, mutta päädyn likaisuus herättää siinäkin huomiota. Uuden ja vanhan rakentamisen eroista Anna Sandelin kommentoi, että aikaisemmin työvoima oli halvempaa ja materiaalit vastaavasti kalliimpia kuin nykyään. Tämä on eräs syy siihen, että nykyrakentaminen on pelkistetympää. ”Lähimenneisyydessä Jyväskylän seudulla kaikki, mitä on rakennettu, on mennyt kaupaksi. Asuntoja tehdään nykyään paljon tuotteistamisen ehdolla. Kysymys on siitä, että kustannukset on painettu mahdollisimman alas ja täten rakentaminen on usein monotonisempaa. Kovin erinäköistä ympäristöä on hankala saada aikaan, ellei siihen pakoteta kaavalla”, Sandelin kertoo. K atutaiteen ja sen alalajin graf?titaiteen luulisi luovan erinäköistä ja ilmeikkäämpää ympäristöä. Kuvan 1 graf?ti johdattelee keskustelua hyväksyttävään ja kiistanalaiseen taiteeseen. ”Graf?tit ovat riskirajoilla. Joissakin tapauksissa ne voivat olla slummiutumisen merkki. Tärkeä kysymys on mihin vedetään raja. Mielestäni seinienmaalaustaide [kuva 4] on eri asia kuin graf?tityylittely, vaikka on sillekin paikkansa. Mutta töhryt ovat ongelma etenkin keskustassa”, Sandelin linjaa. Seinämaalauksista tulee myös helposti tunnistettavia maamerkkejä. Ne luovat identiteettiä kaupungille. ”Esimerkiksi kuvan 4 taloa sanotaan kalataloksi maalauksen mukaan”, sanoo Pitkänen. Jussi Jäppisen mielestä on mielenkiintoista, että kuvaaja on valinnut kuvan 1 edustamaan kaunista kaupunkia. ”Tässä on kyseessä varmaankin myös ikäpolvikysymys. Nämähän jakavat mielipiteitä hyvin paljon. Graf?tit ovat todella hienoja kun ne on tehty hallitusti ja luvan kanssa. On eri asia vetää ohimennen tussilla töhry seinään. Raja on mielestäni hallitussa ja hallitsemattomassa katutaiteessa.” ”Kuten muukin katutaide, graf?tit merkkaavat tietyllä tavalla alueen luonnetta. Mikä on lähiympäristön asukkaiden ja kiinteistönomistajan suhtautuminen niihin? Vaarana on, että joku tekee töhryn graf?tin päälle, jonka jälkeen sotkeminen karkaa käsistä. Ihmisillähän on psykologinen tekosyy sotkea sotkuista ympäristöä, ikään kuin sillä ei olisi väliä”, tuumii Pitkänen. ”Sama ilmiö on havaittavissa myös kuvassa 8. Jostain syystä allasta pidetään roskiksena”, hän jatkaa. ”Mutta tämä graf?ti on hyvin tehty ja täyteläinen, kun sen näkee kokonaisena”, arvioi Jäppinen. V apaudenkadun loskainen ankeus kuvassa 10 ei hämää raatia. Sandelin näkee siinä paljon potentiaalia. ”On totta, että se on jäänyt paitsioon, mutta katua on tarkoitus ehostaa. Uskon, että siitä tulee viihtyisä, kunhan saadaan laitettua muun muassa kunnollinen kävelykatu ja esimerkiksi liiketiloja tuohon edustalle. Ja eihän tämä nyt niin ruma ole, jos ei ota huomioon kuvan loskaisuutta.” Pitkänen arvelee kadunpätkän rumuuden johtuvan muiden lähikortteleiden kauneudesta. ”Siinä on iso kontrasti, kun tulee viimeisen päälle kauniisti laitetusta Kirkkopuistosta Vapaudenkadulle. Sama juttu kun lähestyy kävelykadulta. Vastakohta tekee tilasta ankeamman kuin se todellisuudessa on”, hän sanoo. ”Vapaudenkadulla ilmenee yksi keskikaupungin hyvistä puolista. Siellä on suhteellisen pienellä alueella rakennettu lyhyessä ajassa samantyylisiä rakennuksia. Se on kompakti ajankuva. Tuon roilonhan voi nähdä ongelmana, mutta sekin on myös ajankuva 1960-luvulta. Itse rakennukset ovat onnistuneita, kunhan aikaa kuluu ja ne vielä pestään”, puolustelee Jussi Jäppinen. Y leisarvio arvioiduista kuvista on diplomaattinen. ”Nämä kuvathan ovat melko yleinen käsitys Jyväskylän kauneudesta. Jokaisesta kuvasta voi löytää kauneutta ja rumuutta”, toteaa Sandelin. Pitkänen arvelee, että tuttua ympäristöä on haasteellista arvioida. ”Olisi varmaan helpompi tulkita kuvia, jos ei tietäisi missä nämä on otettu.” Anna Sandelin, Jyväskylän asemakaava-arkkitehti Jussi Jäppinen, graa?kko-taidehistorioitsija Mari Pitkänen, toiminnanjohtaja, Jyväskylän elävä kaupunkikeskusta ry
14/2006 8 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 1. Kaupunginkirjaston parkkipaikka 2. Yliopistonkatu 3. Minna Canthin katu 4. Asemakatu 5. Minna Canthin katu 6. Tourujoki 7. Seminaarinkatu 8. Kolmikulma 9. Kävelykatu 10. Vapaudenkatu 11. Hotel Milton, Hannikaisenkatu 12. Minna Canthin katu 13. Yliopistonkatu 14. Messukatu, Lutakko Kuvaajan näkemys kauniista…
14/2006 10 JULKKIKSET myyvät lehtiä, mutta netti on laajentanut juoruilun mahdollisuuksia entisestään. Parhaiten – tai tuottavimmin – ne on onnistunut naittamaan yhdysvaltalainen Nick Denton. Financial Timesin toimittajana työskennellyt Denton perusti Manhattanilla vaanivan Gawkerin jouluna 2004. Tämän vuoden marraskuussa Gawker oli hakukone Technoratin mukaan maailman 15:nneksi linkatuin blogi. (Siis viidestoista noin 57 miljoonasta.) Denton on laajentanut talliaan muihinkin kaupunkeihin. Omat bloginsa on Los Angelesissa (Defamer), Piilaaksossa (Valleywag) ja tietenkin Washingtonissa (Wonkette). Jälkimmäinen yhdistelee politiikkaa ja törkyä tavalla, jota voi vain ihailla. Täydellistä Wonkette-materiaalia on, kun joku Capitol-kukkulan tuhansista ja tuhansista virkamieistä laittaa nettiin tref?-ilmoituksen otsikolla ”Oh god, so horny today!” KUN KERRAN internetissä ollaan, on kuulopuheille tuotettu lisäarvoa teknisten oivallusten avulla. Demokratiaa edustaa Lipstick, jossa lukijat voivat äänestää kiinnostavimpia juttuja ja etusivun juorujen järjestys määräytyy kansan tahdon mukaan. Gawker Stalker on yhdistänyt julkkisten bongaamisen Google Mapsiin. Lopputulos on Manhattanin kartta, josta näkee suoraan, missä Starbucksissa Hugh Jackman on käynyt kahvilla. Karttapalvelu sai George Clooneyn polttamaan hihansa maaliskuussa, jolloin hän kehotti ihmisiä tukkimaan sivuston muka-havainnoilla itsestään. Nykyään miestä ei Gawker Stalkerista enää löydy, mutta sivuilta voi kyllä ostaa t-paidan, jossa lukee ”George Clooney Stalked Me”. VÄHÄN PERINTEISEMPÄÄN tekniikkaan luottaa brittiläinen Popbitch, joka on viikoittain ilmestyvä sähköpostikirje. Mikä tekniikassa menetetään, kurotaan takaisin sisällön häikäilemättömyydessä. Brittitabloidien jaloja perinteitä jatkavan Popnartun suosikkiaiheita ovat julkkisten harrastama homoseksi yleisissä vessoissa, suuseksi julkkisten kanssa ja julkkisten huumeiden käyttö. Pahimmista jutuista nimet on jätetty pois ja väitteet käännetty kysymyksiksi. Esimerkiksi: kuka Englannin jalkapallomaajoukkueen hyökkääjä harrastaa seksiä saksalaisen herkkukaupan omistavan miehen kanssa? Julkaisu kuitenkin tuntee vastuunsa, sillä aika ajoin siinä julkaistaan oikaisuja. Kauan eläköön journalistin etiikka. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.? New Yorkin parhaat juorut www.gawker.com Bongaa julkkikset Manhattanin kartalta www.gawker.com/stalker/ Politiikkaa ja törkyä à la Washington wonkette.com Juoruja massojen mielipiteiden mukaan järjestettynä lipstick.com Brittiläistä hienotunteisuutta käänteisversiona www.popbitch.com Juoruja, juoruja Sarjassa bittinikkari kertoo nörttijuttuja. Suoraan lukiosta yliopistoon ja sieltä nopeasti työelämään -keskustelusta voisi päätellä, että yliopisto on tarkoitettu vain nuorille. Ei pidä paikkaansa. TAPANI HYNYNEN , 55, aloitti yliopisto-opinnot vuonna 2001 työskenneltyään sitä ennen tulkkina, kielenkääntäjänä ja opettajana. ”Tulin täydentämään vanhaa tutkintoa matkailuun suuntautuvaksi”, hungarologiaa ja museologiaa opiskeleva Hynynen kertoo. ”Valmistuin 1979 Kouvolan kieli-instituutista diplomikielenkääntäjäksi. Se oli tuolloin periaatteessa ylempi korkeakoulututkinto, mutta myöhemmin sen arvo alennettiin alemmaksi korkeakoulututkinnoksi. Työuran loppuvuosina kävi mielessä, että ylempi korkeakoulututkinto olisi kannattanut tehdä.” Nyt maisterin papereiden pitäisi olla kädessä viimeistään keväällä. Anna-Liisa Roiko-Jokela aloitti yliopisto-opinnot ensimmäisen kerran vuonna 1961. Parin vuoden jälkeen hän meni töihin. Paluu yliopistoon koitti vasta 1999, kun hän aloitti tietotekniikan ja laskentatoimen opiskelut. Tällä välin Roiko-Jokela oli ollut opettajana ja kotiäitinä sekä opiskellut ammattikorkeakoulussa tradenomiksi. ”Yksi tuttu kysyi, että luuletko työtä saavas, kun opiskelet, mutta minä sanoin, että itseni takia minä opiskelen. Ja ainahan voi perustaa yrityksen,” kertoo sittemmin oman tilitoimiston perustanut Roiko-Jokela. ”YLIOPISTO-OPETUSTA ei suunnitella vain nuorten koulutustarpeita ajatellen”, vakuuttaa suunnittelija Soile Väänänen Opetuksen laatuhankkeesta. ”Nykyään on kyllä tavoitteena, että y l i o p i s t o o n tultaisiin opiskelemaan nuorempana ja valmistuttaisiin nuorempana, mutta toisaalta työelämä vaatii jatkuvaa uusiutumista ja lisäkoulutusta.” Väänäsen mukaan tavoitteena on rakentaa yliopistoon uudenlainen opiskeluja toimintakulttuuri. Esimerkiksi aikuisopiskelun sijaan olisi parempi puhua elinikäisestä oppimisesta. ”Miten aikuisopiskelija pitäisi määritellä, sillä kaikki yliopistoopiskelijathan ovat aikuisia?” ELINIKÄINEN oppiminen jos mikä kuvaa Sanna Kaiposen, 52, ja Raija Kycklingin, 53, opiskelu-uraa. Kaiponen valmistui Jyväskylästä lastentarhanopettajaksi 1970-luvulla ja jatkoi myöhemmin opiskelua Helsingin ja Tampereen yliopistoissa. Jyväskylään hän palasi syksyllä 2003 suorittamaan varhaiskasvatustieteen maisteriopintoja. ”Koko oppialaa ei ollut edes olemassa silloin kun opiskelin lastentarhanopettajaksi, eikä minua kiinnostanut opiskella tavallista kasvatustiedettä. Varhaiskasvatus on mennyt niistä ajoista huimasti eteenpäin”, keväällä valmistunut maisteri kiittelee. KYCKLING VALMISTUI sairaanhoitajaksi 1978 ja opiskeli työn ohessa terveydenhoitajaksi ja ylioppilaaksi. Ennen tuloaan kehityspsykologian maisteriopiskelijaksi 2003 hän oli suorittanut opintoja avoimessa yliopistossa. ”Tulin hakemaan lisäkoulutusta ja -pätevyyttä, sillä terveydenhoitajan koulutus ei riitä nykypäivän vaatimuksiin”, syksyllä 2005 valmistunut Kyckling kertoo. Nyt hän on koulutussuunnittelijana Imatralla, eikä viran saaminen olisi onnistunut ilman ylempää korkeakoulututkintoa. IKÄ EI NÄILLÄ opiskelijoilla ole ollut opiskelujen este, eikä edes hidaste. Roiko-Jokela on suorittanut seitsemässä vuodessa sekä kauppatieteiden että ?loso?an maisterin tutkinnot ja Kyckling teki opiskelun ohessa koko ajan täyttä työviikkoa. ”Joskus sitä mietti, että miten suoraan lukiosta tulleet opetuksen kokevat, koska he eivät voi samalla tavalla peilata opiskeltavia asioita siihen, mitä työssä on oppinut”, Kaiponen kertoo. Haasteita eri-ikäisten oppijoiden kouluttamisessa silti riittää. ”Yhteistyötä pitäisi tehdä enemmän elinkein o e l ä m ä n kanssa, ja yliopiston pitäisi kyetä vastaamaan yhteiskunnallisiin muutospaineisiin”, Väänänen sanoo. Käytännön asioissakin on vielä koordinoitavaa. ”Työnjakoa Avoimen yliopiston, Täydennyskoulutuskeskuksen ja Chydenius-Instituutin sekä yliopiston eri tiedekuntien kesken on selkiytettävä.” OPISKELIJAT KIITTELEVÄT tutorointia ja graduklinikoita, joista 1970-luvulla ei ollut tietoakaan, mutta huomautettavaakin on. ”Kun tuli opiskelemaan niin sanotusti sivusta, ei päässyt untuvikkona putkeen, ja tietoa joutui hakemaan itse eri puolilta”, Hynynen kertoo. Työelämästä tulevalla opiskelijalla on myös erilainen tiedon tarve kuin suoraan lukiosta yliopistoon tulleella. ”Piti soittaa moneen paikkaan ja selvittää esimerkiksi, kannattaako ottaa virkavapautta”, kertoo Kyckling, joka suoritti avoimen yliopiston opintoja Jyväskylän lisäksi myös Tampereen ja Kuopion yliopistoihin. ”Vasta Jyväskylän yliopistossa opintoneuvoja tiesi sanoa, mitä kursseja pitää suorittaa, millainen kokonaisuus opinnoista muodostuu”, hän kiittelee. Tilastojen perusteella kerran opiskelija on aina opiskelija. ”Opiskelijakorttiin tuli aloitusvuodeksi 1974”, Kaiponen naurahtaa. ”Nyt ymmärrän mistä tilastoharhat syntyvät.” Arja Turunen jylkkari@jyy.? Oppia ikä kaikki H EIK K I V IH EM Ä K I
14/2006 KULTTUURI 11 Miltä Suomi näytti? RIITTA RAATIKAINEN ei ole varma siitä, pitäisikö hänen vältellä nostalgiaa. Hän on kokoamassa Helsingin Tennispalatsissa toukokuussa avautuvaa Oi maamme -valokuvanäyttelyä, jossa esitellään viime vuosikymmenien ykköskuvaajien otoksia Suomesta. Aihe ei ole Raatikaisen mielestä erityisen muodikas. Suurelle yleisölle tarkoitettu näyttely, jossa on nimekkäiden kuvaajien helposti lähestyttäviä teoksia tutusta aiheesta, vetää puoleensa sentimentalismi-, populismija nostalgisointisyytöksiä magneetin lailla. ”Luulen kuitenkin, että katsojat eivät pidä sitä pahana”, hän arvelee. ”Kun lähtökohtana on tehdä näyttelyä suurelle yleisölle, voidaan tunteelle antaa enemmän tilaa. Kun tein ensimmäisiä näyttelysuunnitelmia, kirjoitin niihin isolla päälle saa olla kaunis”, Raatikainen kertoo. DOKUMENTAARISEN valokuvan kulta-aika sijoittuu Suomessa 1960ja 70-luvuille. Sen toivat mukanaan yleinen kiinnostus yhteiskunnallisiin tapahtumiin, tekniikan kehittyminen sekä Rolling Stonen, Lifen, Lookin ja Viikkosanomien tyylisten kuvalehtien suosio. Sen jälkeen valokuvaajien mielenkiinto tuntui kääntyvän sisäänpäin, henkilökohtaisempiin asioihin. Suuntaus oli sama kaikkialla abstraktin vallatessa tilaa esittävältä taiteelta. Uusi aalto nousi 1980-luvun loppupuolella, jolloin esimerkiksi Esko Männikkö teki dokumentaarista kuvaa, jossa näkyi kuitenkin selvästi hänen oma kädenjälkensä. Oi maamme pyrkii näyttämään kouriintuntuvasti, miten maa noina vuosina muuttui. ”Hämmentävintä on ollut, että kuvista hädin tuskin tunnistaa sitä Suomea, josta olemme kotoisin.” Yksi Raatikaisen suosikkiesimerkeistä on Ari Jaskarin Koti Anttolassa vuodelta 1981. Kuvan lähes savupirttimäiseen tunnelmaan pistää modernin reiän seinälle ripustettu Hassisen koneen juliste. Valokuvissa näyttäytyy Suomi, joka on joko urbaania Helsinkiä tai takapajuista maaseutua. Otos ei ole tilastollisesti edustava, sen Raatikainen myöntää auliisti. ”Onneksi professori Juha Siltala tekee kirjaan artikkelin, joten voin suojautua hänen työnsä taakse”, Raatikainen nauraa. JYVÄSKYLÄSSÄ lokakuussa järjestetyssä Shifts-valokuvauskonferenssissa vieraillut Raatikainen on tuottanut isoja näyttelyitä aiemminkin. Hän oli silti – tai juuri siksi – epävarma siitä, millainen näyttely Oi maamme voisi olla. Hän epäili aihetta pöhköksi, kunnes lähipiiri ja rahoittajat alkoivat innostua. Se valoi uskoa. Aihetta Raatikainen kalasteli päivätyöstään lehdistössä ja vierailuistaan ulkomailla. Sieltä löytyi ajatus lähihistorian esittelystä, mediasta puolestaan kysymys kansallisuudesta ja identiteetistä. ”Globalisaatio etenee myös henkisesti, kommunikointi on paljon vapaampaa kuin aiemmin. Samaan aikaan näyttäisi siltä, että perhe, suku, ystävät ja se mitä kliseisesti kutsutaan juuriksi, on tärkeää”, hän sanoo. NÄYTTELY EI OLE vielä valmis. Tällä viikolla Raatikainen tapaa englantilaisen Martin Parrin, joka opetti Taideteollisessa korkeakoulussa 1990-luvun alkupuolella ja kuvasi siinä ohessa Suomea. Ulkomaalaisen antama perspektiivi olisi kiinnostava lisä näyttelyyn, mutta täällä kuvanneiden ihmisten määrä ei ole suuren suuri. ”En halunnut pelkkiä turistikuvia, vaan vähän syvemmälle katsomista. Jos sitä edellytetään suomalaisilta, pitää niin tehdä myös ulkomaalaisille”, Raatikainen perustelee. Näyttelyn ja kirjan lisäksi tarkoituksena on laajentaa Oi maamme myös Helsingin kaduille sekä tietenkin internetiin. Mukana näyttelyssä on parikymmentä kuvaajaa, niin freelancereita kuin lehtikuvaajiakin. Raatikaisen mukaan jälkimmäisten kanssa ongelmaksi tulee, että päivästä päivään elävässä uutisvirrassa pujottelevat kuvaajat ehtivät vain harvoin tehdä sarjoja, joissa seurattaisiin aiheen kehitystä pitkällä aikavälillä. Lehtikuvaajista mukaan on saatu esimerkiksi Markus Jokela, joka on työskennellyt pitkään Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittajan Ilkka Malmbergin kanssa. Eräs heidän yhteisistä jutuistaan oli otsikoitu ”Miltä Suomi näyttää?” Mukana on siis kuvia, jotka ovat olleet näytillä aiemminkin, mutta ovat silti saattaneet jäädä vain pienten piirien tietoon. Näyttelyn tarkoituksena onkin paitsi tutkailla suomalaisen yhteiskunnan ja elämän historiaa, myös tehdä kunniaa valokuville – ja valokuvaajille. ”Olen joskus ihmetellyt, miten emme nähneet, että Suomessa oli 1900-luvun loppupuolella kuvaajia, joiden työn laatu yltää mainiosti samalle viivalle kansainvälisten suunnannäyttäjien kanssa.” Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.? Oi maamme -näyttely Helsingissä Tennispalatsissa 10.5. alkaen. Oi maamme -valokuvanäyttely osoittaa, miten paljon Suomi on muuttunut sitten 1960-luvun. Mikko Savolainen: Hevosmies (1960-luvun lopun mustalaissarjasta) Ari Jaskari: Koti Anttolassa (1981) Jouko Lehtola: Sarjasta Nuoret sankarit (1995) Eetu Sillanpää: Perjantai-ilta Vaasassa (2001)
12 14/2006 Johana Sinisalo: Lasisilmä Teos 2006. Viisikymmentä sivua Lasisilmää luettuani olin jo valmis antamaan anteeksi kaiken sen huonon maun ja ne järjettömät palkintomäärät, jotka Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi -sekasotkun kaulassa roikkuvat. Sinisalolla on aina ollut metodi hanskassa ja tarkka käsitys proosan pinnalla tapahtuvista asioista. Hän käyttää symboleita, juonikuvioita ja rakennekikkoja osuvasti, kuin ohjekirjasta lukien. Lasisilmässä jokaista lukua kohdellaan kuin tv-sarjan käsikirjoitusliuskaa, eli liuskan yläreunassa lukee tapahtumapaikka ja ajankohta. Näin siksi, että päähenkilö Taru on töissä käsikirjoittajana Lähiö-nimisessä, huippusuositussa ja jatkuvajuonisessa tvsarjassa. Vähitellen Taru alkaa samastua kehittämäänsä Satu-nimiseen henkilöhahmoon ja todellisuuden tapahtumat alkavat toistua myös sarjassa. Sinisalon tarkoitus on sekoittaa kirjoitetun ?ktiotodellisuuden ja kirjoitetun televisio?ktion rajoja ja olemuksia, mutta efekti jää metatasolle ja pinnalliseksi. Toinen ongelma on rakenteen läpäisevästä saippuasarjoittumisesta seuraava tylsyys: kirjankin juoni alkaa tuntua Salkkari-kamalta. Lasisilmä on nopealukuinen ja nokkela jännäri, mutta syvällisyys on illuusio. Ville Luoma-aho Borat. Yhdysvallat 2006. Ohjaus Larry Charles, käsikirjoitus Sacha Baron Cohen, Anthony Hines, Peter Baynham & Dan Mazer. Pääosassa Sascha Baron Cohen. Borat-elokuvan piti piti kaiken järjen mukaan olla paitsi vuoden hauskin, myös vuoden ?ksuin elokuva. Kaikkihan tietävät, kuinka yliopistokoulutettu juutalaisbritti Sascha Baron Cohen on erikoistunut höynäyttämään ihmisiä niin, että nämä paljastavat itsestään uusia, ei niin imartelevia puolia. Boratissa on kaksi ongelmaa. Niistä ensimmäinen on sama kuin monilla muillakin sketsisarjoista sovitetuilla elokuvilla: vitsit ovat hyviä, niitä yhdistävät kohtaukset eivät. Silloin kun valkokankaalla nähdään aitoja punaniskoja kertomassa, miten homot pitäisi tappaa ja naiset alistaa orjiksi, ei riemulla ole rajoja. Ja kun Borat lopulta pääsi tapaamaan idoliseeraamansa Pamela Andersonin, housuuni lirahti pissaa. Myös käsikirjoitettu materiaali on hauskaa, mutta väärällä tavalla. (Kyllä, on olemassa vääränlaista hauskaa.) Ihmiset reaktiot ovat nimittäin aina aidompia ja siksi hauskempia kuin parhaankaan esiintyjän naamanvääntelyt. Joten mitä hauskaa pitäisi olla siinä, että Cohen painii alasti toisen näyttelijän kanssa? Boratin pressimateriaaleissa Sascha Baron Cohenia markkinoidaan kertomalla, kuinka hän paljastaa amerikkalaisen kulttuurin ennakkoluuloja, tekopyhyyksiä, rasismia, antisemitismiä, naisvihaa ja kiihkoisänmaallisuutta. Kerrankin mainos on oikeassa – Cohen todellakin osaa tehdä kaiken tuon. Se puoli hänen työstään vain on Boratissa heikosti esillä. Olli Sulopuisto Silmänkääntötemppuja Miksi, oi Borat? Niskalaukauksen niskalaukaus Vallankumous valkokankaalla 1970-luvun laululiikkeestä kertova dokumentti yhdisti katsojat puoluekantaan katsomatta. ELOKUVAOHJAAJA Jouko Aaltosen dokumentti Kenen joukoissa seisot saapuu Arktisen Upeeta -festivaalille. Samalla muistellaan Jyväskylän poliittisen laululiikkeen kunniakkaita perinteitä. Idea 1970-luvun laululiikkeestä kertovaan elokuvaan syntyi, kun Aaltonen alkoi suunnitella elokuvaa poliittisesta 70luvusta. ”Alun perin ajatuksena oli tehdä perinteinen dokumenttielokuva. Ne ovat kuitenkin yleensä puisevia ja täynnä puhuvia päitä. Halusimme löytää uuden lähestymistavan.” Aiheeksi päätettiin ottaa laululiike ja elokuvan muodoksi valikoitui luontevasti musikaali, jossa puhuvat päät vaihtuivat laulaviksi päiksi. ”Musiikki kommentoi, ellei suorastaan vie elokuvaa eteenpäin. Musiikki on hyvä aihe elokuvalle, koska se käsittelee tunteita ja kokemuksia. Elokuva kertookin yhden sukupolven kokemuksesta”, Aaltonen kertoo. LAULULIIKE OLI aikansa nuorisokulttuuriliike. Aaltosen mukaan nuorisoliikkeeseen hyvin usein liittyy musiikillinen elementti. Nuoriso ja musiikki tuntuvat inspiroivan Aaltosta, sillä hänen tekeillä oleva dokumenttinsa käsittelee suomalaista punkkia, oman aikansa nuorisoliikettä, joka identi?oitui nimenomaan musiikin kautta. ”Musiikki liittyy nuoruuteen ja vahvaan elämäntunteeseen ja ehkä siksikin toimii elokuvassa niin hyvin.” Elokuva on enemmän historiallinen dokumentti kuin yhteiskunnallinen julistus. Yhtymäkohtia nykyhetkeen voi Aaltosen mielestä kuitenkin vetää. ”Monet laulut ovat sanomaltaan yleisiä, eivätkä niiden esittämät kysymykset ole vanhentuneita. Edelleen voidaan kysyä, kenen joukoissa seisot. Jokainen sukupolvi joutuu vastaamaan samoihin kysymyksiin.” Menneisyyden haikailusta ei siis ole kysymys. ”Laululiikkeellä on merkitys ohi nostalgian. Dynaaminen liike tuotti lauluja, jotka jäivät elämään, klassikoita jotka ovat laajentuneet ohi alkuperäisten poliittisten merkitystensä. Niistä on tullut koko kansan omaisuutta.” Tästä kertovat myös viime maaliskuussa ensi-iltansa saaneen dokumentin suuret katsojaluvut. AALTOSEN YLLÄTTI se, miten ihmiset poliittisesta kannasta riippumatta löytävät elokuvasta oman kokemuksensa. ”Osalle yleisöstä elokuva on paluuta nuoruuteen ja nuoruuden tuntemuksiin. Sen sukupolven edustajia yhdistävät enemmän ikäluokka ja kokemukset kuin poliittinen kanta. Katsojien joukossa on myös uteliasta nuorisoa, joka joko haluaa nähdä millaista vanhempien nuoruus oli tai aktivisteja, jotka haluavat nähdä millaista aktivismi oli 1970-luvulla.” Aikalaisena Aaltonen on päässyt lähelle ilmiötä, mutta ei itse ole ollut liikkeessä suoranaisesti mukana. ”Se on dokumentintekijälle hyvä lähtöpiste”, hän toteaa. ILOKIVESSÄ järjestettävän festivaaliklubin kaltaista tapahtumaa ei elokuvan tiimoilta aikaisemmin ole järjestetty, mutta Sodankylän karaokehenkinen tapahtuma saavutti innostuneen vastaanoton. ”Jyväskylä on oikea paikka tällaisen järjestämiseen, sillä monet liikkeen keskeiset henkilöt ovat Jyväskylästä.” Ilokiven lavalla onkin mahdollista nähdä uuden sukupolven laulajien lisäksi myös Jyväskylän lauluveteraaneja. Marjo Kovanen jylkkari@jyy.? Pohjoismaisen elokuvan festivaali Arktisen Upeeta Jyväskylässä 16.–19.11. I 1970-luvulla vaikuttaneeseen vasemmistolaiseen laululiikkeeseen kuului oleellisena osana agitaatioja propagandatyö. Yhteisöllisyyden voimaan uskonut maanlaajuinen liike tunnetaan myös nimellä Edistyksellinen laululiike. Jyväskylässä laululiikkeen soihtua kantoi näkyvimmin Jos-Agit-kuoro. I Laululiikkeen tunnetuimpia säveltäjiä ovat Kaj Chydenius, Eero Ojanen ja Heikki Valpola. Monet sanoitukset ovat Aulikki Oksasen, Pentti Saaritsan tai Matti Rossin käsialaa. Pekka Aarnion, Monna Kamun, Martti Launiksen ja Sinikka Sokan muodostama Agit-Prop oli laululiikkeen etulinjassa. Tunnetuksi liikettä teki myös KOM-teatterin lauluryhmä. I Laulujen aiheet liikkuivat sosialismin, Chilen, Vietnamin, imperialismin, luokkataistelun, köyhyyden ja Neuvostoliiton välillä. Yhteisenä missiona oli muuttaa maailmaa laulamalla. Vasemmistolainen laululiike Taidelaitos Haihatuksen rajaton luovuus palkittiin Taidelaitos Haihatuksen luovuudella ei ole rajoja. Tämä periaate toi joutsalaiselle Haihatukselle Keski-Suomen taidetoimikunnan Vuoden kulttuuriteko -palkinnon. Taidelaitos on Merja Metsäsen ja Raimo Auvisen elämäntapa ja taideteos, jonka päätuote on kuusi kertaa järjestetty kesänäyttely. Taidetoimikunta totesi näyttelyn kehittyneen yhdeksi valtakunnan mielenkiintoisimmista kesänäyttelyistä, joka valtavirrasta poiketen tarjoaa tekemisen iloa ja kokemisen intoa. Kulttuuriteko-palkinto on 1500 euroa, joka tulee sijoittaa keskisuomalaiseen taiteeseen. Palkinto on myönnetty vuodesta 1998 lähtien. Vuoden kulttuurinniistäjäksi toimikunta nimesi Jyväskylän kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Henna Virkkusen lähikirjastojen lakkauttamista koskevien lausuntojen takia. Niistäjäpalkinnolla pyritään kiinnittämään huomiota huolestuttaviin kehityskulkuihin. Syksyllä 2004 telakalle siirretty Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus on nyt viety lopullisesti saunan taakse. Kaikki yhtyeen jäsenet jatkavat musiikin tekemistä omilla tahoillaan. Timo Rautiaisen soololevy julkaistiin jo keväällä, rumpali Seppo Pohjolainen siirtyy outlaw-iskelmäyhtyeen vokalistiksi, basisti Nils Ursin tekee progemetallia ja kitaristit Jari Huttunen ja Jarkko Petosalmi jatkavat hevimetelöinnin parissa. Vuonna 1996 perustettu yhtye sai uransa aikana useita kultaja platinalevyjä niin pitkäsoitoista, ep-levyistä kuin dvd-tallenteestakin. Jukka Ammondt: Ihana nainen. Pilot-kustannus Oy 2006. Jukka Ammondtin neljäs kaunokirjallinen teos Ihana nainen on paikoitellen raskasta luettavaa, mutta omat ansionsa siitä löytyy. Kirjallisuudentutkija Ammondt liikkuu hänelle tutuissa teemoissa. Kirjan päähenkilö, Söderholm, on tuore kirjallisuuden professori, jonka päivät taittuvat Jyväskylän kampusta muistuttavassa ympäristössä. Oman kritiikkinsä saa kuulla niin tulostavoitteellinen yliopisto kuin passivoituneet opiskelijatkin. Kirjan ydin on kuitenkin miehen tuskallinen suhde naiseen: Söderholm on turhautunut, jopa katkera. Jokapäiväinen aidon rakkauden kaipuu on muodostanut ympärille suojamuurit, joiden läpi Söderholm näkee vain naiskauneuden ulkoisia puolia. Päähenkilön elämä on loputonta analyysia. Mieli ei saa rauhaa runoilta, sanomalehdiltä eikä hiihtoladuiltakaan. Loputtomien elämäntotuuksien viljeleminen tekeekin kirjasta paikoitellen rankan lukukokemuksen. Ammondt pohtii usein kaiken loppuun, mikä tuntuu jopa lukijan aliarvioimiselta. Onneksi tilannekerronta ja dialogit on rakennettu aidon virkistäviksi. Kirjan ansioihin kuuluu myös nykymenon fyysisten nautintojen tyylikäs kritiikki. Lukija saa kokea odottamattoman kauniin päätöksen, minkä jälkeen alkupuolen raskautta katsoo eri silmin. Tero Toivanen Kadonneen ritarin etsintä Veikko Aaltonen Kenen joukoissa seisot -elokuvan kuvauksissa. P E R T T I V E IJA LA IN E N
14/2006 13 ILMAISET TAPAHTUMAT ovat upeita. Niissä voi kruisailla sisään ja ulos omaan tahtiin ?iliksen mukaan, eikä epäluuloisiakaan kavereita ole yleensä hankala houkutella mukaan tunnelmaa testaamaan. Juomisiin menee toki aina turhan paljon rahaa, mutta jos sisään sentään pääsee maksutta, niin eipä kai käy valittaminen. Mutta voisiko ilmaisilla tapahtumillakin olla hintansa? YLEISESTI OTTAEN klubiympyröissä tuntuu olevan vallalla trendi, jonka mukaan dj-illat ovat pääsääntöisesti ilmaisia. Logiikka on selvä: dj:n buukkaaminen maksaa huomattavasti vähemmän kuin keskivertobändin. Pääsyy vapaaseen pääsyyn on tietysti ihmis-, olut-, ja kassavirtojen katkeamattomuuden varmistaminen. Illan baarituotoilla ravintoloitsija kuittaa tiskijukan kulut mennen tullen. Ne, jotka haluavat tuoda iltoihinsa hieman nimekkäämpiä levynkääntäjiä, ovat sen sijaan tiukan paikan edessä. Sisäänpääsyn on oltava maksullinen, mutta kuinka houkutella paikalle ilmaisiin dj-iltoihin tottuneet asiakkaat? Sama ongelma koskee useita levymestareita sisällään pitäviä suurempia projekteja. Eräs tuttu klubijärjestäjä kertoi taannoin karuja totuuksia kaupunkinsa rytmimusiikkiskenestä. Lipulliset keikat kuulemma houkuttelevat paikalle lähes poikkeuksetta ainoastaan kourallisen kuulijoita. Ilmaiset illat sen sijaan ovat, yllätys yllätys, erittäin suosittuja. VIELÄ VAIKEAMPAA kilpailu on maksullisten ja ilmaisten bändi-iltojen välillä. Ainakin viime kesänä Helsingissä toimi muutamakin ilmainen jazzikasta rytmisoundia sisältänyt klubiprojekti. Yksi taisi olla julkisen tuen varassa, toinen puolestaan rahakkaan yökerhon sponsoroima. Yllättäen kriittisimmät kommentit tulivat suoraan muusikoilta. Esiintyvät artistit olivat toki mielissään yleisön paljoudesta ja siitä, etteivät keikkaliksat olleet kassavirtaan sidottuja. Kriittistä mielialaa sen sijaan nostattivat jutustelevien hengailijoiden suuri määrä sekä huoli muiden, lipputuloista riippuvaisten tapahtumajärjestäjien selviämisestä. Kaikki lienee hyvin niin kauan kun yleisö muistaa olla ottamatta tapahtumien ilmaisuutta itsestäänselvyytenä. Maksullisten klubi-iltojen olemassaolo voi nimittäin johtua muustakin kuin järjestäjien ahneudesta. Vapaa pääsy Matti Nives manives@cc.jyu.? KUULLUN YMMÄRTÄMINEN Kolumnisarjassa tarkastellaan musiikin ilmiöitä. Wäinö Aaltonen: Paavo Nurmen patsas Materiaali: pronssi Sijoituspaikka: liikuntatieteellisen tiedekunnan edusta PAAVO JUOKSEE Olympiastadionilla. Paavo juoksee Turussa. Samoin Olympiamuseon puistossa Lausannessa ja Ateneumin taidemuseossa. Paavo Nurmi juoksee myös Jyväskylässä. Wäinö Aaltosen seuran puheenjohtaja Antti Lehtinen on saanut monta kertaa vastata ihmisille, jotka ovat ihmeissään törmätessään milloin missäkin samanlaiseen pronssipatsaaseen. ”Silloin kerron aina, kuinka ensimmäinen valettiin vuonna 1925 Wäinö Aaltosen Turun Hirvensalon ateljeessa. Kaksi seuraavaa tehtiin vuonna 1952, ja niistä toinen sijoitettiin Olympiastadionille ja toinen taas pystytettiin Turkuun. Neljäs sijoitettiin Lausanneen ja valos numero viisi vuonna 2001 Jyväskylään”, Lehtinen kertoo. Alkuperäinen valos lepää nyt Ateneumissa. Vuosikymmenien ajan se matkasi näytillä ympäri maailmaa ja, yllätys yllätys, ehti myös viettää kymmenen vuotta Jyväskylässä liikunnan rakennuksen edustalla. Jyväskylän Paavoon liittyykin roppakaupalla dramatiikkaa, sillä vuonna 1994 kaupunki oli menettää patsaan kokonaan. ALKUPERÄINEN patsas pystytettiin Jyväskylään Ateneumin korjaustöiden ajaksi ja lopulta tuli aika palauttaa se Helsinkiin. Nurmen lähtö oli kuitenkin kaupunkilaisille iso menetys ja tilalle haluttiin samanlainen. Jyväskylä-seuran pitkällisen työn jälkeen perikunta myönsi luvan viidenteen valokseen, joka paljastettiin vuonna 2001. Lehtinen uskoo, että Jyväskylän Paavo jää viimeiseksi valokseksi. ”Maija Aaltonen on jo yli 80-vuotias ja luulenpa, että toinen sukupolvi ei enää anna oikeuksia. Jokainen lisävalos vähentää teoksen arvoa”, Lehtinen miettii ja arvelee, että muotteja ei enää ehkä edes ole jäljellä. Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.? Viimeinen Paavo Kamalasti töitä Kamala jättää suomalaisen hevin nousukiidon omaan arvoonsa. KUN NELJÄ VUOTTA sitten Jyväskylän yliopiston musiikin laitoksella opiskelunsa aloittaneet Päivi Keski-Säntti ja Karita Kivioja tapasivat, syntyi ajatus hevityttöbändistä. Kypsyminen otti aikansa ja vuosi sitten Kamala-orkesteri muovautui nykyiseen muotoonsa Emilia Peurakosken liityttyä joukkoon. ”Kamalassa jokainen meistä on musiikillisesti uudessa roolissa, ja vaikka opiskeluiden puolesta kokeilemme kaikenlaisia tyylisuuntia, on hevi ollut aina lähinnä sydäntä”, Keski-Säntti toteaa. ”Kun muut kuuntelivat pienempänä New Kids on the Blockia, soi meillä mankassa Metallica ja Slayer”, Peurakoski sanoo. ORKESTERIN harjoitustilat löytyvät Lutakosta. Vuokranmaksu hoituu omaa kerrosta siivoamalla. ”Kätevä tapa meille hoitaa vuokra. Sitä varten olisimme muutenkin joutuneet tekemään iltatöitä.” ”Jaamme kämpän Swallow the Sunin kanssa. Pojat ihmettelivät aluksi, joutuvatko siistimään tapojaan, kun naisia tulee taloon, mutta ovat sittemmin huomanneet, ettemme ole ketään pomottelemassa”, he virnistelevät. ”Ikkunoihin ei kuitenkaan saatu laittaa verhoja, ja pojat kielsivät välittömästi miesten kuvat seinillä.” VAIKKA SUOMALAISELLA rankalla musiikilla menee nykyään hyvin, ei tyttöjen tarkoitus ole lähteä hevihuumaan mukaan. Orkesteri keskittyy tekemään hartiavoimin töitä kehittyäkseen kovaksi live-esiintyjäksi. ”Niin kovasti ollaan treenattu, että talonmieskin ihmetteli, asummeko treenikämpillä.” ”Ja vaikka hevi menee nyt hyvin kaupaksi, täytyy myös muistaa, että Kotiteollisuuden ja Mokoman kaltaiset bändit ovat tehneet kovan työn menestyksen eteen.” ”Ehkä hevin myynti kääntyy laskuun tai sitten ei, mutta rankemmalle musiikille löytyy myös tulevaisuudessa ostovoimaa niin nuoremmasta kuin vanhemmastakin polvesta”, tytöt pohtivat. KEIKKOJA Kamala on tehnyt kiitettävän määrän. Tytöt myöntävät, että osittain esiintyessä on myös todisteleva olo. ”Keikkamme ovat varmasti mielenkiintoisia. Tytöt soittavat heviä -asetelma kerää ennakkoluuloja. Osalle kuulijoista on täytynyt toden teolla näyttää, että asennetta löytyy.” ”Palkitsevinta onkin ollut se, kun skenepoliisit ovat siirtyneet innostuneena takarivistä eturiviin”, Keski-Säntti ja Peurakoski sanovat. Uutta materiaalia he lupailevat pikapuoliin. ”Edellisen demon biisit ovat jo osin vanhentuneita. Uusi pitäisi olla saatavilla alkuvuodesta. Tarkoitus olisi saada sen avulla keikkoja kesälle, varsinkin pieniä festareita olisi mukava päästä kiertelemään.” Tero Toivanen jylkkari@jyy.? Club Valiokunta goes Rentukka lauantaina 18.11. kello 20. Esiintymässä Kamala, Paha Kaksonen ja Reprisal Scars. Liput 2 euroa. TAIDETTA YLIOPISTOLLA Sarjassa esitellään Jyväskylän yliopiston taidekokoelmaa. S AMULI I KÄHEIMO S AMULI I KÄHEIMO Kamalan treenikämppää ei saanut koristella poikajulisteilla, koska Swallow the Sunin pojat kielsivät sen.
14 14/2006 POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: Pe 17.11. Jkl-punk-hc-sessions: Wasted + Manifesto Jukebox + Lighthouse project. La 18.11. Rajatapauksia -kiertue: Isla + Velvetcut + Gotham O.D. + Sara Lee. To 23.11. Don Johnson Big Band + Alaska Kalanen. Pe 24.11. Sara + Red Number Two. La 25.11. Absoluuttinen Nollapiste. Bar 68: Pe 17.11. Au Pair. La 18.11. Rubik. Pe 24.11. Tumppi Varonen & Problems? La 25.11. Plutonium Orange. Ilokivi: Ke 15.11. Puuhkarock 2006: DramaQueen + Anydoll + Poor Jim. Pe 17.11. Kenen joukoissa seisot -klubi: Jos-Akat + Kvartetti + Malla Kärkkäinen + Esiliinat + Pertti Utriainen + Veli-Matti Perälä. Pe 24.11. Club Kaappi. La 25.11. Nefan pikkujoulurock:Drama Queen + Overlords. Jazz Bar: To 16.11. Zappa-tribute. Pe 17.11. Tropical Truth -klubi: DJs Anna S + Matti. La 18.11. Dark Side Of 30. Pe 24.11. Abacaxi. La 25.11. Somethin’ Else -klubi: Huba + DJ Matti + VJ Vallu. Pub Katse: La 18.11. Jake’s Blues Band. La 25.11. The Patsy Walker + The Gift (GBR). Red Neck: Pe 17.11. Kilpi. Pe 24.11. Mama and the Brakemen. Kharma: To 16.11. Disco. Fever: To 16.11. Tiktak. Jyväshovi: Pe 17.11. Eini & Boogie. Rentukka: Club Valiokunta: Paha Kaksonen + Kamala + Reprisal Scars. Paviljonki: To 23.11. Kivikasvot Joulushow feat. Sonja Lumme. KLASSINEN Jyväsklän sinfonia: Pianomusiikin syleilyssä: Ke 22.11.2006 klo 19 Jyväskylän teatteritalo. Ralf Gothóni, kapellimestari ja piano: Alfred Schnittke: Konsertto pianolle ja jousiorkesterille + W.A. Mozart: Sinfonia nro 4 + Franz Schubert: Sinfonia nro 6. Jyväskylän yliopiston sinfoniaorkesteri: Ti 21.11. klo 19 Taulumäen kirkko: Ville Heilala, baritoni, Mari Karjalainen, sopraano, Merja Piirainen, sopraano: Järnefelt: Preludi + Suomalaisia aarioita + Mendelssohn: Sinfonia nro 5 op. 107 Reformaatio. NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo: Perusnäyttely Alvar Aalto – Arkkitehti. Studio: Simo Heikkilä: Esineitä ja materiaalikokeiluja. Jyväskylän Taidemuseo: Holvi: 19.11. saakka Kaarina Kaikkonen – installaatioita. 26.11. saakka Anja Santala 70 vuotta – retrospektiivi. Valo on Jyväskylässä -valokuvakilpailun satoa. Galleria Harmonia: Changing Faces / Culture 2000 – artists in residence 2005: Renja Leino, Helen Sear ja Jari Silomäki. Keski-Suomen Museo: Perusnäyttelyt Keski-Suomi – maakuntako sekin on? ja Jyväskylä – kaupunkiko sekin on? Vaihtuvat näyttelyt: Voitto ja Hellevi Toivaisen taidekokoelma. Kaksi kirkkoa. Heiskan taiteilijakoti: Avoinna keskiviikkoisin 13–17. Lähtö KeskiSuomen museolta tasatunnein. Jyväskylän lyseon museo: Jyväskylän lyseon rakennusten piirustuksia -näyttely. Suomen käsityön museo ja Suomen kansallispukukeskus: Perusnäyttelyt: Käsityössä elämän tuntu. Komeasti juhlaan – tämän päivän kansallispuvut Vaihtuvat näyttelyt: Täysosuma – Ruudinsavuinen asenäyttely. Galleria: Musiikki on ääntä enemmän. Ann Rasmussen – Kirkkotekstiilejä ja tekstiiliteoksia Norjasta. Näytönpaikka: 19.11. saakka Eija Tiainen – Enkelinsiipi. Sinikka Ketosalo – Värejä luonnosta, lämpöä villasta. 21.11 alkaen Suvi Valleala: Illuusion siivet – paperinen maailmankuva. Kuja: Kujalla Kansallispukukeskuken näyttely Silikistä sametista – Ostokankaiden käyttö kansallispuvuissa. Ke 8.11. klo 18.15. Täysosuma-näyttelyn luento. Jyväskylän yliopiston museot: Yliopiston kirjasto: Ihanat, kauheat käsityötunnit – käsityön oppikirjoja ja opetussuunnitelmia eri aikakausilta. Historica: Suomen karttakuva -näyttely – Cartographica. Liikunta, L-rakennus: Tahko Pihkalan työhuone. Tietokonemuseo, Agora: Esillä atk-laitteita eri vuosikymmeniltä. Jyväskylän normaalikoulun museo: Oppikartanon tarinoita. Keski-Suomen luontomuseo: Perusnäyttely Perintönä ympäristö. Vaihtuvat näyttelyt: Tulkaa lasten kaltaisiksi. Vakiopaine: Valoo, valoo – Tuukka Rönkön valokuvia 13.11. alkaen TEATTERI Jyväskylän kaupunginteatteri: Pe 17.11. Leipurin vaimo (ennakko) klo 19. La 18.11. Leipurin vaimo (ensi-ilta) klo 19. Ti 21.11. Teatteritiistai klo 19. To 23.11. Leipurin vaimo klo 19. Pe 24.11. Leipurin vaimo klo 19. La 25.11. Tanssikatu klo 18 ja 19.30. Ylioppilasteatteri: Ma 13.11. Juoksuaika klo 19. Ma 20.11. Ässiä hatusta improvisaatioklubi. Su 26.11. Ässiä hatusta -improvisaatioklubi. Huoneteatteri: To 16.11. pe 17.11. la 18.11, su 19.11. Riemurahat klo 19. Imrovisaatioteatteri Joo: To 16.11. la 18.11. Suhteita ja suhteettomuuksia klo 20. Teatteri Miilu: Kansannäyttämö: Ke 15.11. to 23.11. Köyhän laulu klo 19. Teatteri Pahnanpohjimmaiset: La 18.11.(ensi-ilta), pe 24.11. ja su 26.11. Dr Jekyll & Mr Hyde – eriskummallinen tapaus. ELOKUVAT Kampus Kino: Ti 14.11. Lapsi. Ti 21.11. It’s All Gone Pete Tong. Toveruus: Ma 13.11. Elonkorjuuaika. Ma 20.11. Juustoa ja marmeladia. Esitykset IT-Dynamon auditoriossa. Elokuva-arkisto: Ke 15.11. Yol. Ke 22.11. Bennyn Video. Esitykset ITDynamon auditoriossa. MUUTA Ilokivi: Su 19.11. Levymessut klo 11–16. Vakiopaine: Hear Radio pe 17.11. klo 14–02. Dj:t, taidetta, tanssia. MENOT 13.11.–26.11. Menovinkit osoitteeseen jylkkari-menot@jyy.? Vapaa pääsy, aina avoinna ja maisema vaihtuu vuodenaikojen mukaan. Se on tietysti Rantaraitti.” Kari Minkkinen Ilokiven ravintolatyöntekijä ” YLIOPISTON sinfoniaorkesterin syyskausi päättyy suomalaisissa tunnelmissa. Ei, tällä kertaa suomalaisuus ei ole yhtä kuin Sibelius, vaan Armas Järnefelt, joka nousi säveltäjänä esiin samoihin aikoihin Sibeliuksen kanssa 1890luvulla. Miehet olivatkin opiskelukavereita, mutta Järnefeltin kohtaloksi koitui jäädä Sibeliuksen varjoon. Sitä mukaa, kun iso S sai suitsutusta, Järnefeltin kipinä orkesterimusiikkiin hiipui. Myöhemmällä iällä Järnefelt tunnustikin, että hänestä tuntui turhalta edes yrittää kulkea samoja polkuja, niin lamauttava vaikutus Sibeliuksen neroudella oli. Järnefeltin Preludin lisäksi konsertissa kuullaan muun muassa Einojuhani Rautavaaran ja Erkki Melartinin ooppera-aariat. Toisella puoliskolla siirrytään sinfoniaan ja nautiskellaan Felix Mendelssohnin Reformaatio. Jyväskylän yliopiston sinfoniaorkesterin konsertti Taulumäen kirkossa ti 21.11. klo 19. TÄSSÄPÄ meta-aihe: mainostamme mainonnan viikkoa, joka järjestetään 20.–24. marraskuuta. Tuon viikon ajan voi ihastella palkittuja suomalaisia mainoksia ja huipputason graa?sta suunnittelua. Taidemuseon Suojassa ja Jyväskeskuksessa on näytillä muun muassa Cannes Creative Finland -mainoksia. SubTV:n kanavajohtaja Maaretta Tukiainen esitelmöi IT-Dynamolla keskiviikkona, ja torstaina häntä seuraa Mato Valtonen. Perjantaina järjestetään paneelikeskustelu, johon osallistuu kymmenkunta keskisuomalaista mainos?rmaa, jotka puffaavat parhaita kamppiksiaan. Torstaina ja perjantaina ITDynamolla voi käydä töllöttämässä palkittuja telkkarimainoksia, mikäli niistä ei ole saanut vielä tarpeekseen ihan pelkästään televisiota katsomalla. Mainonnan viikko Jyväskylässä 20.–24.11. Reklaameja kaikkialla Mies Sibben varjosta Hyvyydestä ja pahuudesta MUN IDENTITEETTI renkolaisena o vähä heikko, ku mun suku ei oo nii rutsanen ku yleensä siälä päin. Siis ohan mun perhe jo hyväksytty sinne tälläsen initiaatioriitin välityksellä, meinaan et naapuri ajo tossa taannoin kännis traktoril pihaa, sit meidän piti ajaa se autol kotii. Toisaalta kyl Rengonki identiteetti o vähän heikoilla, kun sehän melken sulautu Hämeenlinnaa ja kaikki kakarat käy koulun kaupungis. Renkolaisten kansottamalla yläasteela ei o paljo hämeenlinnalaisia, koska ei sellasee kouluun kukaa haluu. Yleensä renkolaiset päätyy amikseen. Ne väittää et Renko o ihan kamala paikka, mut meil o sentää luontokukkapitäjän nimike, tai joku sellane. Ja ohan siälä paikallislehden sivuilla näkyvyyttä saanu riita suursikalasta. Yks ongelma mikä siälä kuitenki o, o se, et jotain pseudokeskustalaisii tunkee ovista ja ikkunoista paikkakunnalle. Kitisevät uusasukkaat kuvittelee pullantuoksusii mummoja ja jotai yhteisöllistä hömppäidylliä, mut kyl ottaa kovil ku naapuri ajaa paskaa pelloille, mopopojat häiriköi, ja sit kaikki viel piruilee pääle. Yleensä niistäki pääsee eroon parin vuoden väsytyksel. Plussaa o se, ettei tartte heittää tuntemattomille jotai höpölöpöpaskaa, ellei se tuntematon tosiaanki o joku jääkiakkoilija tai kunnanjohtaja. Heli Hietanen Kirjoittaja on 23-vuotias ja viettänyt 15 vuotta elämästään Rengossa, Hämeenlinnan kupeessa. Hän opiskelee englantia Jyväskylän yliopistossa. PASKA KOTISEUTU Kirjoittajat purkavat traumoja kotipitäjästään – omalla murteella. Yhteisöllistä hömppäidyllii ILLAT PIMENEVÄT, on tummasävyisen teatterin aika. Teatteri Pahnanpohjimmaiset marssittaa lavalle tohtori Jekyllin ja hänen pahan minänsä herra Hyden. Dr Jekyll ja Mr Hyde – eriskummallinen tapaus -esityksen ohjaajan ja dramatisoijan Sauli Yksjärven mukaan tarinan todellinen aihe on ihmisen hyvyys ja pahuus. ”Oikeiden päätösten tekeminen ei ole aina helppoa. Itsensä kanssa on joskus vaikea olla samaa mieltä, ja hyvätkin pyrkimykset saattavat johtaa pahaan”, hän miettii. Tarinan tohtori Henry Jekyll on vähäosaisia auttava lääkäri, joka on erittäin kiinnostunut ihmismielen koukeroista. Hän uskoo että mielen voi jakaa kahtia ja kontrolloida siten ihmisen pahuutta. Tohtori onnistuukin luomaan rohdon, joka nostaa pintaan hänen pahan minänsä, mutta samalla se alkaa ottaa miehestä enemmän valtaa. Yksjärvi on pyrkinyt säilyttämään näytelmässä R. L. Stevensonin tarinalle ominaisen tunnelmallisuuden. Juomatehtaan hämärässä jännitystä pyritään luomaan karhean elävän musiikin avulla sekä valoilla, varjoilla ja liikkeellä. Dr Jekyll ja Mr Hyde – eriskummallinen tapaus Juomatehtaan Studiossa, Vapaudenkatu 25. Liput 8/6e. Ensi-ilta la 18.11. klo 19. www.elisanet.?/pahnanpohjimmaiset. A ULI J OKELA
EN YMMÄRRÄ KOHUA , joka Huhtiniemen hautojen ympärillä on pyörinyt. Sanovat, että koko historiankirjoitus menee nyt uusiksi. Miltä osin? Että oli sota? Että joku kuoli? Että tuhannet kärsivät ja yhteiskunta oli kaaoksessa niin kuin sotatilanteessa aina on? Oma idealismini ei riitä niin pitkälle, että jaksaisin asettaa sotajohtoa pyhimykseksi tilanteessa, jossa ainoa keino pelastautua on tappaa. EN OLE KÄYNYT armeijaa, mutta oletan että sodan strategia on kovin yksinkertainen: tapetaan ennen kuin toiset ehtivät. Tuskin sotajohtokaan innolla kuolemaan ryntää. Yksilöille sota on pakkolaitos, eikä se tunne halua tai pelkoa. Suomen kovin pitkä siviilipalvelusaika ja totaalikieltäytyjien vankilatuomiot kertonevat samaa asiaa. MIKÄ HUHTINIEMESSÄ siis hämmentää niin paljon? Vuosien 1939–44 aikana itärajalla kuoli paljon ihmisiä. Luuliko joku, että sodassa ei oikeasti ammuta? Kun kohtaus on ohi, näyttelijät nousevat saunan takaa ja syljeksivät tekoverta suustaan. ”Hyvin vedetty tänään, tosi aidolta kuulosti se tulta! Pidä tuo asenne.” Sodassahan ei tapeta, vaikka mikä olisi. Ei ainakaan siviilejä, saati sitten omia. Ellei ole ihan pakko. TÄLLÄ HETKELLÄ maailmassa on Ulkoasiainministeriön mukaan 25 käynnissä olevaa kon?iktia. Kaikissa on osallisina meitä ihmisiä. Lähes viikoittain kerrotaan uutisia kansanmurhista tai siviilien epäinhimillisestä kohtelusta. Mutta ainahan arabit tai venäläiset toisiaan tappavat. Mikä tekee Suomen kansasta niin erityislaatuisen, ettei moiseen uskota täällä kyettävän? Oikeudenmukaisuus? Pelko? Viehättävä itsepetos? Niin kliseistä, mutta jälleen kerran niin totta. Kansallinen kuva puolustautuvasta Suomesta ei kerro koko totuutta. Toivottavasti olen vain kyyninen kurja kun kuvittelen, että sota ei ole koskaan kaunis tai reilu. Ei edes Suomessa. Kansainvälinen sotaoikeus määrittää voittajien tarinan, jonka uudet koululaiset lukevat oppikirjoistaan uudelleen ja uudelleen. Itse tappamiseen se ei vaikuta. TÄTÄ KIRJOITTAESSA viimeisimmät tiedot Huhtiniemestä eivät viittaa rintamakarkureiden ruumiisiin. Mikä helpotus. Eheä ja tarmokas kansakunta senkun porskuttaa. Joskus asiat on vain parempi unohtaa. 14/2006 15 Järjestöilmoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari-jarjestot@lists.jyu.?. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia tarvittaessa. Palsta ilmestyy jokaisessa numerossa. järjestöt Sota on sotaa Suomessakin MA 13.11. Aurajuustokiusaus Keitetyt nakit, perunasose Jauhelihakastike Broileri-kookoskeitto TI 14.11. Feta-kasvispata Kalkkunapihvi Merellinen lasagne KE 15.11. Kasvis-herkkusieniohukaiset Kalamurekepihvi Curry-porsaspata TO 16.11. Kasvishernekeitto, pannari Hernekeitto, pannari Broileripyörykät PE 17.11. Soijabolognese, spaghetti Kalaa chili-limekastikkeessa Kinkkukastike, spaghetti MA 20.11. Kukkakaalikeitto Paistettu kala, purjokastike Mangobroileri TI 21.11. Pinaattikeitto Uunimakkara Kiinalainen porsaspata KE 22.11. Punajuuri-aurajuustokiusaus Lohikeitto Kasler TO 23.11. Kasvispyttipannu Broileririsotto Jauhelihapihvi, kermapippurikastike PE 24.11. Kasviskaalilaatikko Kaalilaatikko Makkaraherkku Kala-kasvispihvi LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.?/ruokalista.php Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,10 e – muut 4,90 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 41,00 e, muille 49,00 e. JÄ L K IK IR JO IT U S Kaisa Nissi kanissi@cc.jyu.? EVANKELISET OPISKELIJAT: Tulossa: 17.–19.11. Maata näkyvissä -festarit Turussa, EI EO-iltaa. Kysy kyydeistä Päiviltä! 24.–26.11. pyyhitään pölyt pois Raamatun kansilta: Pieni suuri Raamattukurssi Efesolaiskirjeestä, alkaen pe klo 18 keskusseurakuntatalolla. Opettajina muun muassa Erkki Koskenniemi ja Petri Harju. Tsekkaa Seurakuntaviesti! Olet tervetullut myös messuun 19.11. klo 12 Lutherin kirkolle, Kansakoulukatu 5. Raamiksista ja muusta tietoa Päiviltä, 050-5976248, pakrluuk@jyu.? tai www.sley.?/eo/jkl/. ETELÄPOHJALAINEN OSAKUNTA: Pikkujoulut osakuntahuoneistolla tiistaina 21.11. klo 18. Luvassa elokuva It's All Gone Pete Tong Ilokivessä, herkkuja ja jouluista tunnelmaa osakuntahuoneistolla. Kokoonnutaan osakuntahuoneistolle klo 18, josta siirrytään Ilokiveen katsomaan leffaa. Liput opiskelijoille 4 euroa. Tervetuloa mukaan! Lisätiedot netissä groups.jyu.?/epok/tapahtumat/. SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON KESKI-SUOMEN PIIRI: Ma 13.11. ympäristöpoliittinen opintopiiri, illan aiheena maaseutustrategia. Mikä se on, mihin sitä tarvitaan, mikä merkitys sillä on ympäristölle? Alustajana professori Tuomas Kuhmonen. Paikka Sepänkeskus, tila Happi klo 18. Pe 24.11. Älä osta mitään -päivä. Järjestämme Käsityömuseolla työpajan kierrätysmateriaaleista sekä vaihtotorin. Ohjelmaa kello 12–18. Ma 27.11. ympäristöpoliittinen opintopiiri, illan aiheena asemakaava. Mikä se on, mitä vaiheita siinä on, kuinka kansalainen voi osallistua suunnitteluun? Alustajana apulaisasemakaava-arkkitehti Leila Strömberg. Paikka Sepänkeskus, tila Happi klo 18. Lisätietoja www.luontoliitto.?/ kessu. Tiistaina 21.11. kello 19 Michael Dowse: It’s All Gone Pete Tong (Iso-Britannia/Kanada 2004) K–15 Frankie Wilde on kotonaan Ibizan loputtomien bileiden seassa. Hänen kätensä vispaavat biitit kohdilleen ja rakentavat parhaat setit. Matka alas huipulta on pitkä mutta nopea. Frankie menettää kuulonsa, tärkeimmän työkalunsa, ja samalla lähtevät työ, ystävät ja vaimokin. Vaan kuuro oli Beethovenkin, pienet vaikeudet eivät ammattilaista estä. Mukadokumentin tarina voisi hyvinkin olla totta, ja väliin sirotellut oikeiden tiskijukkien kertomukset Frankiesta häilyttävät toden ja tarun rajaa entisestään. Elokuvan rytmi ei laahaa, siitä todistavat maailmalta kertyneet palkinnot. Tiistaina 28.11. kello 19 Wong Kar Wai: As Tears Go By (Kiina 1988) K–18 Wong Kar Wain elokuvia on Kampuskinossa nähty aikaisemminkin, viimeisimpänä tunnelmallinen 2046. Esikoisohjaus As Tears Go By on ollut jonkin aikaa täysin hukassakin, mutta nyt elokuva on löytynyt, ja pääsemme tutustumaan mestarin elokuvallisiin juuriin. Rakkaudesta tämäkin kertoo. Ah Ngor (Maggie Cheung) saapuu maalta kaupunkiin ja asuu hetken serkkunsa Ah Wahin (Andy Lau) luona. Muutama päivä riittää, Wah rakastuu Ngoriin. Suhteen tiellä ovat Wahin siteet alamaailmaan. Vaikka mies itse haluaisikin pois rikoksen poluilta, velvollisuus, kunniantunto ja rakkaus repivät häntä eri suuntiin. Pasi Moilanen
Mainos Jylkkäriin? Soita. Vexi Virtanen 050 592 3696 LOP PUU NMY YNT I LOP PUU NMY YNT I FORUM www.like.fi Mikael Niemi MIES JOKA KUOLI KUIN LOHI Poronkusenmakuinen jännäri Vittulanjänkältä!!! Moshe Lewin NEUVOSTOLIITON VUOSISATA Äärimmäisen huima matka neuvostojärjestelmän syövereihin! Arnošt Lustig RUKOUS KATARZYNA HOROWITSILLE Keskitysleirikuvausten klassikko! Mudrian & Peel SOLIDAARISUUSKALENTERI 2007 Jokaisen maailmanparantajan kattava ajastaika. Everet True HEY HO LETS GO – RAMONES Isi, mitä oli punk? Rob Jovanovic KATE BUSH Kiehtova matka Wuthering Heightsin läpimurrosta tuoreimpaan Aerial-albumiin. Vieläkö kärsit ummetuksesta? www jylkkari ? Vuoden viimeinen Jylkkäri ilmestyy 27. marraskuuta.