Tule apuun Helena Oikeushammaslääkäri etsii totuutta. Sivu 9 Vaihdosta palaaminen on outo kokemus. Sivut 10–11 Itku tuli lentokoneessa – heimoäijien korvienvenytyshommia. Sivu 13 Kehonmuokkaus ABINUMERO 13/2006 30. LOKAKUUTA – 12. MARRASKUUTA 47. VUOSIKERTA S yök ö s ink k u h uonosti? ke ski a uk e a m a
Liikuntasihteerin palkkaaminen olisi liian kallista eikä hänelle olisi työtilojakaan, totesi JYYn hallitus maanantaina 16.10. pidetyssä edustajiston kokouksessa. Myöskään Opiskelijoiden liikuntaliittoon ei olla liittymässä ainakaan ennen kuin OLL:n jäsenmaksuperiaate vaihtuu. Ilokivessä lounastavien elämä helpottunee, sillä Visa Electronin lisäämistä maksuvälinevalikoimaan harkitaan vakavissaan. Tavoitteena on saada myös tämän lukukauden aikana uuden Lyyrakortin maksuominaisuudet käyttöön. Samassa kokousessa todettiin myös, että Canal+:n hankkiminen Rentukkaan olisi turhan tyyristä huvia. Sen sijaan hallituksen Kortepohja-vastaava Tiina Juujärvi kertoi Rentukan uudistamista suunnittelevan ryhmän selvittävän, olisiko ylioppilaskylässä kysyntää ja mahdollisuuksia lounasravintolan pyörittämiseen. Edustajisto oli ehdottanut kummilapsen ottamista JYYlle, mutta hallitus arveli, että kehitysyhteistyötä voisi tukea paremmin jollain muulla tavalla. Liikuntasihteeri: ei, Electron: kyllä 13/2006 UUTISET 30.10.06 2 Kampusaluetta on syksyn aikana töhritty enemmän kuin vuosiin. Uusiin valvontakameroihin satsataan lähivuosina 100 000 euroa. TAGEJA SEMINARIUMIN seinässä. Töhryjä kirjaston kaiteessa ja U-rakennuksen päädyssä. Kannanotto spreijattuna alakoulun roskalaatikkoon. Ja niin edelleen. Yliopiston rakennuksia on syksyn aikana turmeltu enemmän kuin vuosiin. Viimeisin kohde oli ravintola Lozzin ulkoseinä Seminaarinmäellä. ”Kesän ja syksyn aikana tapauksia on tullut tietooni parikymmentä. Keväällä ongelmaa ei vielä ollut”, Jyväskylän yliopiston turvallisuuspäällikkö Olli-Pekka Laakso kertoo. ”Ikävää tässä on erityisesti se, että jokaiseen puhdistukseen kuluu satoja euroja veronmaksajien rahoja.” Töhryjen lisäksi muutamaan paikkaan on myös yritetty murtautua. ”Tekijät yrittivät päästä sisään museon toimistoon Seminariumiin ja alakoulun tiloihin. Ne jäivät kuitenkin vain yrityksiksi, mutta nyt myös poliisi tutkii asiaa”, Laakso sanoo. TEKIJÖITÄ ON tallentunut yliopiston valvontakameroiden nauhalle. Tällä hetkellä valvonnassa on kuitenkin vielä aukko, joka aiotaan paikata satsaamalla kameratekniikkaan noin 100 000 euroa. Systeemin asentaminen aloitetaan ensi kesänä ja valmista on vuoden 2009 lopussa. ”Erityisesti keskitymme valvomaan rakennusten sisäänkäyntejä, tietoverkon kannalta tärkeitä palvelintiloja sekä asiakaspalvelutiloja, kuten kirjaston tiskiä”, Laakso sanoo. Kamera kääntyy kuitenkin myös ulkotiloissa hiipparoivien suuntaan. Jos jotain tapahtuu, hälytys saadaan välitettyä saman tien vartiointiliikkeeseen. TAVALLISTAKIN tallaajaa ahdistavaa valvonta-aluetta Jyväskylän kampuksesta ei kuitenkaan olla luomassa. ”Ei tästä ole tarvetta tehdä mitään turvallisuuden linnaketta”, Laakso toteaa. Samaa mieltä on yliopistokiinteistöjen toimialajohtaja Juha Lemström Senaattikiinteistöistä. Hän korostaa, että yliopisto on valtion omistamista rakennustyypeistä yksi avoimimmista – ja hyvä niin. ” S u o m e s s a yliopiston henkeen kuuluu se, että alue on pääosin avoin kaikille ihmisille. Ministeriörakennukset, oikeuslaitos ja puolustusvoimien tilat kuuluvat sitten siihen suljettuun ryhmään”, Lemström toteaa ja innostuu miettimään kokemuksiaan maailmalta. ”Esimerkiksi Sorbonne Pariisissa oli aika lailla sotkuinen kampus. Toisesta ääripäästä mieleeni tulee Humboldtin yliopisto Itä-Berliinissä, jossa näkyi vielä DDR:n jälki: siellä oli hirmu siistiä, mutta hintana siitä oli, että jokaisen opiskelijan henkilöllisyys tarkistettiin joka aamu.” VAIKKA ilkivallantekijät ovat häärineet yliopiston alueella, poliisin mukaan muualla kaupungissa ei ole näkyvissä töhrintäbuumia. ”Liikkeellä on todennäköisesti yksittäisiä tekijöitä. Jostain syystä tällainen on aina ollut enemmänkin yläkaupungin murhe”, komisario Tuomo Korhonen toteaa. Hän ei kuitenkaan pidä ilkivaltaa Jyväskylässä määrällisesti suurena ongelmana. Esimerkiksi hän ottaa yläkaupungin alueen, joka kattaa yliopiston alueita mukaan lukien Mattilanpellon. ”Tänä vuonna vahingontekoja on ollut 35, joista alle kymmenessä tapauksessa on spreijattu rakennuksia. Eniten ilkivaltaa on tehty autoille.” Korhonen kuitenkin arvioi, että suurin osa, mahdollisesti yli puolet, vahingonteoista jää ilmoittamatta poliisille. ILKIVALTAA pyritään kitkemään pääasiassa valvonnalla, mutta myös kemia on valjastettu apuun. ”On olemassa aine, jolla voidaan sivellä rakennuksen pinta sellaiseksi, että se on helppo puhdistaa”, Senaatti-kiinteistöjen Keski-Suomen alueen johtaja Esko Kangaskoski kertoo. Aineella onkin sivelty ainakin Normaalikoulun yläasteen ja Maakuntaarkiston seinät. ”Valitettavasti aine on kovin kallista. Lisäksi pinta saattaa käsittelyssä vaihtaa väriä”, Kangaskoski jatkaa. Jälkimmäisestä syystä ei aineella ole mahdollista käsitellä Seminaarinmäen arvoarkkitehtuuria. Tagi Aallon rakennuksessa on harmillinen siksikin, että tiili saattaa imaista väriä sisäänsä ja kulttuurihistoriallisten kohteiden materiaaleista ollaan tarkkoja. Kampuksella säilytetäänkin yhä autenttisia 1950-luvulta peräisin olevia tiiliä siltä varalta, että Aallon rakennusten ulkopintoja joudutaan korjaamaan. Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.? Yliopisto kitkee ilkivaltaa kameroilla On olemassa aine, jolla voidaan sivellä rakennuksen pinta sellaiseksi, että se on helppo puhdistaa.” Esko Kangaskoski ” Yksi tänä syksynä sotketuista kohteista oli Normaalikoulun viereinen muurinpätkä. O LLI -P EKKA L AAKSO
13/2006 Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Jarkko Seppälä hakee JYYn edustajana paikkaa Suomen Ylioppilaskuntien Liiton tulevasta hallituksesta. Edustajisto päätti asiasta 16. lokakuuta järjestetyssä kokouksessa. SYL, jonka jäseniä kaikki Suomen ylioppilaskunnat ovat, on maamme suurin opiskelijajärjestö. Se ajaa yliopisto-opiskelijoiden etuja koulutusja sosiaalipolitiikassa sekä muilla aloilla ja neuvottelee muun muassa valtakunnalliset opiskelija-alennukset. SYL:in hallituksessa on seitsemän jäsentä. Uusi hallitus valitaan Espoossa 17.–18.11. järjestettävässä liittokokouksessa. Seppälä tyrkylle SYL:iin SPR:n verivarastot ovat huvenneet huolestuttavan pieniksi, sillä luovuttajia on ollut odotettua vähemmän. Eniten vajausta on veriryhmissä A+ ja O+, joita on varastossa vain noin puolet tavoitteesta. Veri säilyy käyttökelpoisena vain viisi vuorokautta, joten luovuttajia tarvitaan päivittäin. Verta voi käydä luovuttamassa veripalvelutoimistossa Väinönkatu 40:ssa. Veri vähissä Yliopiston kaapelimodeemija ADSLyhteydet siirtyvät historiaan joulukuuhun mennessä. Syynä lopettamiseen on, että paikallinen operaattori eli Jyväsviestintä on siirtänyt laajakaistapalvelunsa Elisan alaisuuteen. Aiemmin nettiliikenne on kulkenut omassa verkossa yliopiston ja Jyväsviestinnän välillä, mutta Elisa ei jatkanut järjestelyä. Kaikki yliopiston nettiyhteyksiä käyttävät siirretään automaattisesti Elisan asiakkaiksi. Käyttäjille muutos näkyy hinnan muutoksena. Lisäksi yliopiston tarjoamia verkkopalveluita, kuten MOTsanakirjaa ja kirjaston valtakunnallisia tietokantoja, kaipaavien tulee käyttää jatkossa erillistä VPN-yhteyttä. Yliopiston laajakaistat Elisalle 3 Gradun voi tehdä kaksinkin Parigradun tekeminen on toisissa oppiaineissa suositus, toisissa äärimmäisen harvinaista. GRADUAHDISTUSTA ei tarvitse välttämättä potea yksin. Parigradun tekeminen on mahdollisuus, jota ei suurimmassa osassa oppiaineita opiskelijoille mainosteta, vaikka se onkin sallittua. Ahkerimmin parityötä opinnäytteissään harrastavat luokanopettajaopiskelijat. ”Kannustan opiskelijoita seminaarin alussa parigradun tekemiseen. Kasvatusalalla yhteistyötaidot ovat tärkeitä ja niitä voi harjoitella, kun tekee gradun yhdessä”, opettajankoulutuslaitoksen professori Eira Korpinen kertoo. ”En muista, että parigradu olisi koskaan jäänyt kesken. Jos motivaatio heikkenee, toinen voi aina tuuppia toista eteenpäin”, hän luettelee parityön etuja. OKL:n graduista tehdään pareittain vajaa kolmannes. Täydellisiä välirikkoja parien välillä ei ole juurikaan tullut. ”Todella harvoin parit ovat eronneet kesken kaiken ja jatkaneet työnsä loppuun omillaan”, Korpinen kertoo. HELSINGIN yliopiston opettajankoulutuslaitoksella lopetettiin aikoinaan parigradujen teko, koska laitos katsoi tutkinnon tieteellisten kriteerien täyttyvän vain, jos jokainen teki yksin oman gradunsa. Eira Korpisen mukaan parityökin on tarpeeksi tieteellistä, eikä parigradujen myötä valmistu vapaamatkustajia. ”Meillä on seminaarit, joissa kaikkien opiskelijoiden pitää esitellä työnsä. Voin vakuuttaa, että jokainen työ on tehty yhdessä ja tasapainoisesti.” PSYKOLOGIAN laitoksen vuonna 2005 hyväksytyistä opinnäytteistä joka viides syntyi parityönä. Professori Heikki Lyytisen mukaan laitos ei kannusta kaikkia parityöskentelyyn, mutta asiaa saatetaan ehdottaa, mikäli kahdella opiskelijalla on samansuuntaiset gradunaiheet. ”Asioita tulee pohdiskeltua syvemmin, jos ei keskustele vain itsensä kanssa. Usein myös lopullisen työn laadusta on nähnyt, että gradua on pohdittu kaksilla eikä yksillä aivoilla”, Lyytinen sanoo. Lyytisen mukaan parityö on osoittautunut psykologian laitoksella toimivaksi vaihtoehdoksi myös silloin, kun aiheessa riittäisi tutkittavaa useammallekin opiskelijalle. ”Aiheet voivat olla niin isoja, että opiskelijat huomaavat, että gradu olisi parempi tehdä kahdestaan.” MYÖSKÄÄN yhteiskuntapolitiikassa parityötä ei erikseen ehdoteta, mutta kiellettyäkään se ei ole. ”Olin aluksi epäluuloinen, kun ajattelin, että siinä kuitenkin yksi tekee työn ja molemmat saavat arvosanan”, yhteiskuntapolitiikan professori Risto Heiskala kertoo. Muutaman parigradun ohjauksen jälkeen Heiskalan mielipide on kuitenkin muuttunut myönteisemmäksi. ”Kyllähän siitä saa eräitä hyötyjä esimerkiksi kirjallisuuden etsimisessä. Mutta riskejäkin voi olla, jos toinen esimerkiksi alkaa ryypätä tai on tyhmä tai laiska”, hän tokaisee. Parigradun vaatimukset ovat yhteiskuntapolitiikassa kovemmat kuin yksin tekijöillä. Gradun täytyy vastata yli puoltatoista yhden ihmisen tekemää gradua painoarvon ja työmäärän puolesta. ITSENÄISEEN työskentelyyn luottavia opiskelijoita löytyy historian ja etnologian laitokselta. Amanuenssi Tuulikki Tuomainen kertoo, että parigraduja on laitoksella tehty ”kautta vuosikymmenten noin kolme”. ”Eivät historia-aineiden opiskelijat ole edes kysyneet parityön mahdollisuutta, mutta ei meillä ole mitään periaatteellista kieltoa sitä kohtaan”, hän toteaa. Mikko Mattlar jylkkari@jyy.? Graduparista aviopariksi GRADUPARIN voi joskus löytää läheltä – esimerkiksi omasta avopuolisosta. Luokanopettajaopiskelija Jari Niemenmaa ja erityispedagogiikan opiskelija Henriikka Hupila tekivät gradun yhdessä ja menivät naimisiin kesken tutkimuksenteon. ”Olimme jo pitkään asuneet yhdessä ja yhtenä iltana pohdimme, että pitäisi gradutkin tehdä. Opiskelimme samassa tiedekunnassa ja minä taisin heittää, että miksi tehdä kaksi gradua? Tehdään vain yksi!” Niemenmaa-nimeä nyttemmin käytävä Henriikka muistelee. Gradun teko sujui lopulta melko kivuttomasti, vaikka aikataulu viivästyikin molempien työssäkäynnin takia. Akateeminen tutkimus ei lyönyt säröjä parisuhteeseenkaan. ”Meillä oli toimiva työnjako, kun Jari kirjoitti enemmän teoriaa ja minä tein taulukoita. Se tuli ihan luonnostaan. Ongelmia ei ollut, kun ei kummallakaan ollut kovin kunnianhimoisia tavoitteita. Ehkä olisi voinut tulla, jos toisella olisi ollut kunnianhimoa enemmän kuin toisella”, Henriikka kertoo. Niemenmaiden gradu käsitteli opettajaja erityisopettajaopiskelijoiden sekä samoissa ammateissa jo toimivien asenteita poikkeavia ihmisryhmiä kohtaan. Se tehtiin puoliksi opettajankoulutuslaitokselle ja puoliksi erityispedagogiikan laitokselle. ”Ei meille missään vaiheessa korostettu, että vaatimukset olisivat jotenkin kovemmat, kun tekijöitä on kaksi”, Henriikka toteaa. Tietokoneiden sähkönkulutus kasvaa Selvityksen mukaan yliopiston sähkölasku kasvaisi 200 000 eurolla uuden mikroverkon myötä. TIETOKONEIDEN sähkönkulutus kasvaa yliopistolla lähitulevaisuudessa, koska tietokoneet pidetään päällä myös öisin, jolloin ohjelmistot ja tietoturvapäivitykset asennetaan. Atk-keskuksen mielestä laskelmassa ei ole otettu huomioon kaikkia kustannustekijöitä. Keskitetty ylläpito vähentää käyttäjätuen tarvetta, koneet ovat nopeammin käytettävissä ja tietoturvapulmien ratkominen ei vie niin paljon aikaa. Laskelman loppusumma kuulostaa atk-keskuksen johtajan Esa Auramäen mukaan uskottavalta, joskaan ei aivan tarkalta. ”Siinä ei ole huomioitu, että koneet vievät joka tapauksessa sähköä, vaikka ne olisi sammutettu virtakytkimestä. Toinen juttu on se, että työ yliopistolla maksaa kohtalaisen paljon”, hän sanoo. Auramäen mukaan mikrojen ylläpitojärjestelyjä pohdittaessa on pakko tehdä vaihtokauppoja. Vanhassa järjestelmässä päivityksiä ei välttämättä ole hoidettu kuntoon yöllä. Jos päivitykset haetaan koneen käynnistyksen yhteydessä, se saattaa tukkia verkon, jolloin koneet ovat käyttökelvottomia. ”Jos vaikka tuhat konetta aukaistaan aamulla ja ne hakevat päivitykset samaan aikaan, siinä voi kestää puoli tuntia”, Auramäki selittää. SELVITYS MIKROVERKON sähkönkulutuksesta oli yliopiston tilapalveluiden tilaama. Kiinteistöpäällikkö Esko Korhonen yliopiston tilapalveluista uskoo, että asiassa on mahdollista löytää yhteinen ratkaisu, joka tyydyttää niin käyttäjiä kuin ylläpitäjiäkin. ”Muutenhan tämä on villiä touhua, kun toiset sulkevat koneita ja toiset pitävät niitä jatkuvasti päällä”, Korhonen kuvailee nykytilannetta. Hänen mukaansa energiankulutuksen vähentäminen on tavoite, josta kaikki ovat samaa mieltä. Atk-keskuksen kanssa on keskusteltu siitä, mikä on kohtuullinen keskitie. ”Nyt on menossa ylimenovaihe, eli vähän isompi sähkönkulutus voidaan tässä vaiheessa ehkä vielä hyväksyä.” Kiinteistöpäällikkö ja atk-keskus ovat samaa mieltä siitä, että atk-luokissa ja muissa opetustiloissa koneiden on toimittava heti. Muiden kohdalla voidaan miettiä muitakin toimintatapoja. ”Sama kysymys koskee nykyistäkin mikroverkkoa. Tämä on politiikkakysymys, josta on syytäkin keskustella”, atkkeskuksen johtaja Auramäki toteaa. ”Voidaan toki tehdä niinkin, että osa koneista hoidetaan toisella tavalla. Jos käyttäjä sulkee koneen yöksi, hän saa päivitykset vasta aamulla, mutta se on hänen valintansa. Mutta mieluummin hoidettaisiin kaikki koneet kerralla”, Auramäki sanoo. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.? H EIKKI V IHEMÄKI Jari ja Henriikka Niemenmaa pyöräyttivät gradun ja menivät naimisiin.
N yt alkaa jo helpottaa. Yliopistossa tutustui sittenkin helposti uusiin ihmisiin. Tentaattorit eivät olekaan hirviöitä. Uusien bileiden jälkeinen morkkis ei ollutkaan niin paha – fuksiaisten jälkeen oli pahempi. Eivätkä ne haalaritkaan ole niin kovin rumat. K ysymys ”kuinka selviän yliopistossa?” on kuitenkin jo hiipimässä seuraavien tulokkaiden mieleen. Pian on lukiolaisten aika hypätä putkeen*. Monta isoa päätöstä on tehtävä lyhyessä ajassa. Kirjoitukset. Pääsykokeet. Asuinkaupunki. Kotoa muutto. (Kulta uhkaa jäädä kotikaupunkiin!) Tuleva ammatti. L ukiota vasta päättämässä olevat opiskelijat joutuvat yhtäkkiä miettimään elämäänsä pitkälle tulevaisuuteen. Esimerkiksi Lukiolaisten Liiton Improbatur-lehdessä suositellaan ammattijärjestöön liittymistä heti opintojen alkuvaiheessa. Järkevää se onkin, sillä yllättävän pian siellä putkessa edetessä tulee vastaan myös pätkätöiden karu maailma. Liittoon kuuluminen rauhoittaa kummasti mieltä, kun pomo yrittää työntää kesätyöntekijälle omat ja kaverinkin työt ja maksaa palkkaa vähän sinne päin. O piskelijan ei kuitenkaan myöskään turvallisen lukioajan ja rahakkaan työelämän välissä tarvitse jäädä yksin ihmettelemään. Opiskelijajärjestöön liitytään yliopistoon pääsyn jälkeen, sieltähän saa sen opiskelijakortinkin. ”Mutta mitä muuta?” kysyin ainakin minä tullessani Jyväskylän yliopistoon ensimmäistä kertaa. Ylioppilaskunnissa voidaan – ja pitääkin – keskustella siitä, tuntevatko opiskelijat toimintaa tarpeeksi hyvin. Jos opiskelija tarvitsee apua, osaako hän sitä tällä hetkellä hakea? Eri elämänalueista vastaavien JYYn sihteerien työtä seuratessa ainakin vaikuttaa siltä, että moni kysyjä on löytänyt perille. Hyvä niin, itse en välttämättä olisi silloin 19-vuotiaana löytänyt. P itääkö ylioppilaskunnan lyödä asioihin oma leimansa? Onko järkevää alleviivata sitä, että me järjestämme tai hoidamme? Mielestäni on. Ei siksi, että haluaisimme korostaa, kuinka työteliäitä täällä ollaan. Vaan siksi, että ylioppilaskunnissa on liian helppo tuudittautua siihen, että meidät tiedetään. Toiminta on aktiiveille niin tuttua, että voi olla vaikea uskoa, että joku ei ole moisesta kuullutkaan. P utkeen hyppäävälle tieto auttavan verkoston olemassaolosta on tärkeä, jos asiat eivät opinnoissa tai elämässä sujukaan suunnitelmien mukaan. * Putki: nuorta henkilöä usein ahdistava tapahtumien ketju, joka tulee suorittaa onnistuneesti ja tietyssä järjestyksessä. Putkessa eteneminen luo illuusion henkilön onnistumisesta elämässä. 4 NÄKÖKULMIA 13/2006 reuna huomautus Tatu Hirvonen pääkirjoitus 30. lokakuuta 2006 Suur-Jyväskylän perustaminen etenee Jyväskylän kaupunki esittää selvitysmiestä suunnittelemaan Suur-Jyväskylän perustamista. Kaupunginjohtaja Markku Anderssonin mukaan on aika lopettaa juupas-eipäs-keskustelu ja siirtyä reilun demokraattiseen anschluss-politiikkaan. ”Rauha meidän aikanamme”, valtiovierailulta Saksasta palannut Andersson linjasi kaupungintalon parvekkeelta ja kohotteli kädessään lepattanutta sopimuspaperia kohti iltataivasta. Puhtaasti jyväskyläläisen veren kaupungin alueelle ovat tulossa maalaiskunta, Laukaa, elinvoimainen ja viihtyisä Korpilahti, Uralin länsipuolinen Venäjä, Anssi Mäki-Jaakkola ja Kauko Sorjosen säätiö. Suunnitelman viimeisessä vaiheessa SuurKeuruu yhdistetään Suur-Jyväskylään ja lopputulos nimetään Erkki Laatikaiseksi. Totuuden Tietotoimisto lehti.samizdat.info KIRJASTON POISTOMYYNTI (kulttuuri). Hikeä, kyynärpäitä ja pinoittain kirjoja, joita ei kuitenkaan tule koskaan luettua. KARPALOROUHESUKLAA (herkku). Niin hyvää, että taju lähtee. HIERONTA (palvelu) Puhdasta nautintoa. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin (014) 260 3360. Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.?, nettisivut www.jylkkari.? Päätoimittaja Jonna Rusanen (014) 260 3359, 045 1371957, paatoimittaja@jyy.? Toimittaja Olli Sulopuisto (014)260 3360, toimittaja@jyy.? Siviilipalvelusmies Heikki Vihemäki (014) 260 3973, sivari@jyy.? Harjoittelija Samuli Ikäheimo Painos 7000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356–7362. Kansi Heikki Vihemäki. Blaa, blaa, blaa LONTOO, NEW YORK, ROVANIEMI. Hyvät, pahat ja rumat. Verta, hikeä ja kyyneliä. Koti, uskonto, isänmaa. Puhekielessä, stand up -komiikassa, politiikassa, markkinoinnissa ja vakuuttamisessa noudatetaan usein niin kutsuttua kolmen sääntöä. Onko syy Powerpointissa? Vain ja ainoastaan Powerpointissa? Vai pelkästään Powerpointissa? Itse asiassa syytä saa hakea paljon kauempaa. Maailmankuvaamme on jatkuvasti pyritty tiivistämään jonkin kolmen suuren idean, aikakauden tai periaatteen mukaiseksi, kuten Peter Watson kirjoittaa teoksessaan Ideas – A History from Fire to Freud. Puhutaan niin kutsutuista trinitaristeista, joiden tutkimusalat ja -kohteet vaihtelevat, mutta jotka rakentavat teoriansa kolmikantamallien varaan. Historioitsija Thomas Carlylelle modernin sivistyksen tärkeimmät elementit olivat ruuti, kirjapaino ja protestanttinen usko. Runsaat sata vuotta myöhemmin biologi Diamond nosti yhteiskuntien eroavaisuuksia selittäessään listalleen tykit, taudit ja teräksen. Sosiaaliantropologi Ernest Gellnerille puolestaan nuo kolme ratkaisevaa kehitysaskelta olivat aura, miekka ja kirja. JOS TIETOMME voidaan aina tiivistää kolmeen pääkohtaan, eikö ole olemassa vaara, että lopulta tämä muoto eikä niinkään todellisuus määrittää tietoisuuttamme ympäröivästä maailmasta? Eikö todellisuus rakennu lopulta ”miljoonista pienistä palasista”? Tai edes neljästä? Ainakin on selvää, että neljänneksi ei kannata jäädä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kolmella suurella voidaan viitata kontekstista riippuen muun muassa kolmeen suurimpaan Ivy League yliopistoon, kolmeen suurimpaan televisiokanavaan tai kolmeen suurimpaan autonvalmistajaan. Tilastojen mukaan Yhdysvalloissa on kuitenkin tuhansia yliopistoja, joista varmasti sadat ovat erinomaisia. Sinkkuelämää, Mullan alla ja Sopranos ovat kaikki HBO-kanavan sarjoja, mutta niin ovat myös Jäitä hattuun ja Kylmä rinki. ASKARRUTTAVIMMAKSI kysymykseksi jää, miksi juuri kolme. Jos kyse on vain asioiden esittämisestä taloudellisesti, eikö kahden sääntö olisi parempi? Taikauskoon taipuvainen voisi ajatella, että ilmiön taustalla on jotain mystistä, kuten numeromagiaa tai peräti pyhä kolminaisuus. Proosallisempaan selitykseen päätyvät ihmisen havaitsemisen ja muistin toimintaan perehtyneet psykologit, jotka toteavat, että kolme on pienin joukko, jonka ihminen hahmottaa listaksi. Ilman tuota välttämätöntä viimeistä tekijää lista ei ole lista, minkä vuoksi ihmiset täyttävät kolmannen paikan usein silloinkin, kun se ei asiasisällön vuoksi olisi tarpeen. Mitä olisi blaablaa ilman viimeistä blaata? tathirvo@econ.jyu.? Putkessa Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.?
Tältä hallitukselta opiskelijoille vain sympatiaa Opiskelijat ovat korottaneet ääntään paremman opintotuen puolesta. Ihan syystäkin. Eduskunnalle 12.9. luovutettuun opintoraha-adressiin nimiä kertyi yli 127 000. Vielä keväällä kulttuuriministerikin ymmärsi opiskelijoiden ahdingon, mutta budjetin valmistelussa opiskelijat jo unohdettiin. Riihen jälkeen luvattu 0,20 sentin ateriatuen korotus ei paranna opiskelijoiden taloudellista asemaa. Korotus hukkuu saman verran nousevaan ateriahintaan. Opetusministeriö on nimittäin jo antanut luvan opiskelija-aterian hinnan korotukseen. Käyttöönotettu opintolainan verovähennysmallikaan ei ole innostanut opiskelijoita. Jos vähennyksellä olisi aidosti haluttu kannustaa lainan ottoon, niin omavastuuta vähennyksessä ei olisi. Lainanotto ei ole lisääntynyt. Äskettäin ministeri Saarela julkisesti vahvisti, että tämä hallitus ei aio opintorahaa korottaa. Suomen nykyisessä taloudellisessa tilanteessa olisi varaa ja tulisi satsata tärkeimpään tulevaisuuden pääomaamme – osaaviin nuoriin. Vakaa valtion talous on rakennettu vuosien varrella, ja nyt on aika myös opintotuen riittävään remonttiin. Kyse on tahdosta. Hallitukselta löytyi budjettiriihessä satoja miljoonia työllisyyden hoitoon ja köyhille, mutta ei senttiäkään opiskelijoille. Kokoomus on omalla opintotukimallillaan halunnut uudistaa järjestelmää kannustavaksi ja täysipäiväisen opiskelun mahdollistavaksi. Mielestämme opintotuki on osa koulutuspolitiikkaa, ei sosiaalipolitiikkaa. Mallissamme yliopisto-opiskelijoiden opintojen 30 ensimmäistä kuukautta opintotuki olisi opintorahapainotteinen. Opintorahaa saisi nykyisen 259 euron sijaan 350 euroa ja lainaa voisi nostaa 300 euron sijasta 200 euroa kuukaudessa. Asumislisä pysyisi koko opiskelujen ajan 201 eurossa. Täysipäiväinen opiskelu olisi mahdollista ilman lainaa, senttejä venyttäen, mutta kuitenkin. Opintojensa 25 viimeisenä tukikuukautena opiskelija saisi 230 euron suuruista opintorahaa. Lainaa olisi mahdollisuus nostaa 320 euroa kuukaudessa. Täysipäiväinen opiskelu opintojen tärkeässä alkuvaiheessa nopeuttaa valmistumista. Opintojen loppuvaiheessa järjestelmä puolestaan kannustaisi opiskelijaa saattamaan opintonsa loppuun. Opintotuen kokonaistaso pysyisi kuitenkin koko opiskelujen ajan samalla tasolla. Jotta opintojen loppupuolella opintolainan käytöstä tulisi varteenotettavampi vaihtoehto, pitäisi lainan verovähennysoikeutta muuttaa siten, että opiskelija voisi tutkinnon suoritettuaan vähentää kymmenen vuoden ajan puolet maksamastaan lainan lyhennyksestä verotuksessa ilman omavastuuta. Nykyisin ver o v ä hennysoikeudessa on 2500 euron omavastuu ja vähennyksen suuruus on vain 30 prosenttia lyhennyksestä. Opiskelijoiden työssäkäynti on realiteetti, joka on myös tietyssä määrin suotavaa. Kelan tekemän tulonvalvonnan mukaan vajaan 40 000 opiskelijan tulot ylittivät kuluvana vuonna vuositulorajan. Ongelma opiskelijan vapaan tulon rajoista on siis todellinen. Opiskelijan vapaan tulon rajoja olisikin nostettava 20 prosenttia – opintotukikuukausina 505 eurosta 606 euroon ja tuettomina kuukausina 1 515 eurosta 1 818 euroon. Kokoomus on sitoutunut esittämäänsä malliin ja haluaa viimeistään seuraavalla hallituskaudella toteuttaa uudistuksen, jonka kustannusvaikutus, ilman verovähennyksen kustannuksia, on noin 70 miljoonaa euroa. Olemme myös tehneet budjettialoitteen ensi vuoden budjettiin, mutta tämä hallitus tarjonnee opiskelijoille vain teetä ja sympatiaa. Suvi Lindén kansanedustaja, eduskuntaryhmän vpj (kok) Viikko 41: Syötkö yleensä opiskelijaruokalassa? KYLLÄ 75% (591 kpl) EI 25% (194 kpl) Gallup joka viikko osoitteessa: www.jyy.? 13/2006 5 Jylkkäri haluaa tietää, mitä tavalliset opiskelijat ajattelevat. Lähtökohtaisesti emme halua julkaista vain kannanottoja. Lähetä mielipide osoitteeseen jylkkari@jyy.?. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. VAPAA SANA Noora Lemmetty, Normaalikoulun lukio: ”Ärsyttää. Meillä oli äsken tappelu abipaidoista auditoriossa. Taistelimme muun muassa logosta. Taidan olla vieläkin tunnekuohussa.” Laura Keto, Normaalikoulun lukio: ”No, ihan jees ?ilis. Normaali päivä, ei mitään erikoista.” Jesaja Kärkkäinen, Voionmaan lukio: ”Hyvä ?ilis, ei kai tässä kummempia. Kirjoitukset menee miten menee, kunhan pääsee täältä pois. Eikös kirjoitusten pointti ole se, että saa rahaa?” Krister Jalonen, Voionmaan lukio: ”Nyt tuntuu vapautuneelta. Sitten kun lukio keväällä loppuu, niin tuntuu kunnolla. 4 vuotta alkaa tuntua puurolta.” Brändätty hyvä tahto JY Y P Ä Ä Miltä nyt tuntuu, abiturientti? Jotain rajaa sähkönkulutukseen Ylioppilaskunta on hämmästynyt kuultuaan, millaiseen sähköntuhlaukseen yliopisto on ajautumassa uuden tietojärjestelmäsovelluksensa myötä. Työasemien Active Directory -hallintajärjestelmässä on päädytty tilanteeseen, jossa työasemat ovat päällä ympäri vuorokauden, koska niitä mahdollisesti päivitetään yöaikaan. Tietokoneiden jatkuvan päällä pitämisen on arvioitu lisäävän yliopiston sähkölaskua pahimmillaan yli 200 000 euroa vuodessa. Arvioitu summa on melkoinen lisäys nykyiseen puoleentoista miljoonaan euroon, josta tietokoneiden kulut ovat noin 80 000 euroa. Sähkölasku lankeaa laitoksille, ja on pelättävissä, että rahat ovat poissa ollennaisemmista asioista kuten laadukkaasta opetuksesta. Mahtoiko tietohallinnon johtoryhmä pohtia, millaisia kuluja järjestelmän uusiminen toisaalla aiheuttaa? Tuleeko rakenteellisesta yhdenmukaistamisesta lähinnä vain lisäkuluja? JYY on tyytyväinen aikeista perustaa energiansäästötyöryhmä yliopistolle ja kampanjoida energiankulutuksen vähentämiseksi. Samalla ylioppilaskunta joutuu kuitenkin ilmaisemaan huolensa yliopiston maineesta järkipäätöksiä tekevänä instituutiona. Kestävän kehityksen suunnannäyttäjänä toimiminen ei onnistu energiansäästötavoitteiden kanssa ristiriitaisilla toimilla. Yliopiston AD-verkkoa käsittelevällä www-sivulla todetaan, että sähkönkulutuksen vuoksi työasemien päälläolokäytäntöä tarkistetaan. JYY vaatii yliopistoa kiirehtimään näitä toimenpiteitä ja kiinnittämään jatkossa vastaavia uudistuksia tehtäessä huomiota niin energiankulutukseen kuin muihinkin välillisiin vaikutuksiin jo hankintoja suunniteltaessa. Tuomas Viskari JYYn pääsihteeri Jarkko Seppälä JYYn hallituksen puheenjohtaja RÄYHÄÄ! JONOTIN MUUTAMA viikko sitten Strömsö-kirja kainalossa paikallisen kirjakaupan kassalle. Huomasin, että tiskillä oli myynnissä vaaleanpunaisia nauhoja parin euron hintaan. Yhdistin nauhat heti mielessäni rintasyöpäsäätiöön ja kassaneiti vahvisti aavistukseni. Ostin nauhan. MINULLA ON entuudestaan punainen nauha, joka paljastaa tukeni HIV/AIDS-työlle. Sujautan ranteeseeni joskus myös keltaisen silikonirannekkeen, joka kertoo, että olen tukenut Lance Armstrongin Livestrong Foundation -syöpäsäätiötä. Rintapielessäni voi silloin tällöin nähdä kullatun piikkilangalla verhotun kynttilän, joka paljastaa, että tuen myös Amnesty Internationalia. Joskus kauluksessani kimaltaa pieni turkoosi vesipisara, joka kielii osallistumisestani UNICEFin janopäivän keräykseen. Pöytälaatikosta löytyy lisäksi arsenaali Lapset ensin, WWF, SPRja YK:n maapallo ja laakeriseppele -pinssejä. Kauppakassini toitottaa reilua kauppaa ja t-paitani toistaa UNIFEMin iskulausetta ”No woman left behind”. Minut on brändätty hyvällä tahdolla. HYVÄNTEKEVÄISYYS ja muut yhteiskunnalliset ja kantaaottavat järjestöt ovat iskeneet kultasuoneen: nykyihmisten tarpeeseen identi?oitua toistensa silmissä tiedostavina ja hyvää tekevinä yksilöinä. Toki pinssejä on ollut kaupan kautta maailman sivun. Pöytälaatikostani löytyvät vanhempieni peruina Sadankomitean kahlaajan jalka ja KOM-teatterin sirppi ja vasara, mutta hyvä tahto ja kantaaottavuus on brändätty tosissaan vasta viime vuosina. ON HIENOA, että ihmiset ovat innostuneet tukemaan – vaikka vain muotioikusta – maailman heikompiosaisia ja sairaita muutamalla eurolla. Pinssit ja rannekkeet vievät kuin koodikielellä taustaorganisaation sanomaa eteenpäin, vaikka kantajat eivät sitä itse julistaisikaan. Toivon, että pinssit, rintamerkit ja nauhat eivät ole vain ihmisen itselleen pienistä hyvistä teoista myöntämiä kunniamerkkejä, vaan innostavat heitä ottamaan kantaa ja osallistumaan erilaisten järjestöjen toimintaan. Maailmaa ei voi parantaa ostamalla hyvää omaatuntoa. Tarvitaan järeämpiä tekoja. Anna Grönlund tiedotussihteeri@jyy.?
6 13/2006 LAST WEEK my imaginary nightmare came true. I came home very hungry, quickly grabbed my wallet and went to a shop. When I was coming back I realized I had left the key inside. It is a weird feeling when you cannot enter your own ?at. At ?rst, in a state of shock, I considered breaking into it, but then I came to my senses and went to neighbours to ask for help. MY NEIGHBOURS are quiet people, who never talk to me really. They could feel a bit uneasy because for almost one year I had a huge Polish ?ag in the door window. It wasn’t anything patriotic though. The ?ag, which actually belongs to my boyfriend, was the only thing big enough to block the panoramic view of my kitchen. Anyway, the neighbour was very helpful. He called Huoltosilta, told me I would have to pay 20 euros and wait for about half an hour. Then he went back home and left me there with a carton of milk and a bag of french fries. As I was waiting for my saviour I tried to think how I could explain what happened, but in the end I didn’t have to say anything. THE GUY CAME exactly after half an hour, and he was evidently prepared for dealing with a foreigner. I said ‘Terve’ and that surprised him. Then he had to check if I really lived there, but he wasn’t sure how, and obviously he didn’t want to suffer pronouncing my name. He looked at a number on my door, then at my face and said ‘Yes’. Somehow me and my door matched together. Unfortunatelly his key didn’t work right away. As he was struggling with the lock I wanted to say something nice, but the only thing I came up with was ‘Oho’. He looked at me and said again: ‘Yes’. FINALLY HE MANAGED to open the door, so to express my happiness I said: ‘Kiitos paljon’, and I heard again: ‘Yes’. I went inside, and he stayed by the door without a word. I realized he was waiting for money, so I gave him a 20 euros note and in exchange heard one more time: ‘Yes’. Our conversation wasn’t very uplifting, but the goal was achieved. And let me say that again: ‘Kiitos paljon auttamasta!’ The Man Who Almost Could Speak Jon Auer, known among other things from The Posies and Big Star, is currently touring Europe. He will spare a few days for Finland as well. Auer, who recently released a solo album called Songs From the Year of Our Demise, will climb the stage at Bar 68 on 11 November. The supporting act is Lasse Kurki of Lemonators. Tickets 8 euros. Posies man in Jyväskylä Cheerful and out-of-breath, Maija Suomäki hurries towards Lutakko. This time, the rehearsal of the improvisational theatre group Impropaatti is going to focus on music, and the sound system must function properly. There isn't much time. Suomäki, who has studied drama education, de?nes improvisation as spontaneous action within any area of life. It is acting without a script. Sometimes the audience or director provides the opening situation or word, but after that the actors are on their own. Improvisation arrived in Finland in the early 1990s and its popularity has grown ever since. But what does a group rehearse if its performances are based on scriptlessness? ”Abandoning oneself, listening, living in the moment, various techniques. Going on stage with an empty mind,” Suomäki explains. Theatre without a script NEWS IN BRIEF Translated by Annamari Typpö kajokrol@cc.jyu.? International student Katarzyna Krol shares her thoughts on life in Finland. Student Exchange Coordinator Laura Laamanen from the International Of?ce: ”The bulk of my work has to do with in-coming Erasmus students.” ”The most popular destination is the School of Business and Economics. One reason is that it offers several courses in English. Foreign students send their applications to me and I forward them to the appropriate departments. They have a lot of practical questions concerning, for example, accommodation and tutors. I help them even after their arrival in Finland.” ”In principle, the departments are responsible for detailed counselling, but I too get a lot of questions on studyrelated matters.” ”I ended up working at the International Of?ce because I was actively involved in the Student Union's Subcommittee for International Affairs. For a while I was also in charge of these activities on the Board of the Student Union and served a year as the Secretary of International Affairs.” IN TE R N A TI O N A L C O LU M N Jylkkäri presents: Student Adviser Sa rj as sa es it el lä än Jy vä sk yl än yl io p is to n ka n sa in vä lis tä to d el lis u u tt a. K A N S A IN V Ä LI N E N Y LI O P IS TO KUKA? ”Olen opintoneuvoja Laura Laamanen. Olen opiskellut pääaineenani englantia.” MITÄ TEKEE? ”Suurin osa tehtävistäni koskee meille Jyväskylän yliopistoon tulevia Erasmus-opiskelijoita. Ehdottomasti suosituin vaihtokohde on taloustieteellinen tiedekunta. Yksi syy siihen on, että siellä voi valita paljon englanninkielisiä kursseja. Ulkomailta tulevat opiskelijat lähettävät minulle hakemuksensa, jotka ohjaan laitoksille. He kysyvät minulta aika paljon käytännön asioista, kuten asunnoista ja tutoreista. Neuvon opiskelijoita vielä siinäkin vaiheessa, kun he ovat tulleet Suomeen. Periaatteessa yksityiskohtainen opintoneuvonta on laitosten vastuulla, mutta minulta kysytään paljon myös opiskeluun liittyvistä asioista.” MIKSI? ”Päädyin töihin yliopiston kansainvälisiin palveluihin, koska olin opiskeluaikanani aktiivisesti mukana ylioppilaskunnan kansainvälisessä valiokunnassa. Olin jonkun aikaa hoitamassa noita asioita myös ylioppilaskunnan hallituksessa ja toimin vuoden ajan ylioppilaskunnan kv-sihteerinä. Sen jälkeen tulin tänne sijaiseksi, mutta nyt minulla on vakituinen paikka.” NEUVO OPISKELIJALLE? ”Monet suomalaiset opiskelijat lähtevät ulkomaille tänne tulleiden vaihto-opiskelijoiden ansiosta. He ovat sillä tavalla saaneet kipinän tutustua vieraisiin kulttuureihin. Kansainvälistymisen voi aloittaa jo Jyväskylässä tutustumalla tänne tulleisiin vaihto-opiskelijoihin ja osallistumalla ylioppilaskunnan järjestämään toimintaan.” KUKA? ”Olen opintoneuvoja Taru-Mari Talaslahti. Opiskelin pääaineinani venäjää ja englantia.” MITÄ TEKEE? ”Käytännössä hoidan asiakaspalvelua, koska ulkomaille lähtemisestä kiinnostuneet opiskelijat asioivat minun kanssani. Tällä hetkellä yksi yleisimmistä kysymyksistä on, miten voi päästä vaihtoon Australiaan, koska juuri nyt on meneillään haku Euroopan ulkopuolella sijaitseviin kohteisiin. Yleensä minun luokseni tulevat opiskelijat haluavat tietää oman pääaineensa vaihtopaikoista. Hoidan myös yliopiston kahdenvälisiä opiskelijavaihtoja, joista Jyväskylän yliopisto on tehnyt sopimuksen joidenkin ulkomaisten yliopistojen kanssa.” MIKSI? ”Olen opiskellut kieliä, mutta en halunnut opettajaksi. Olen aina ollut kiinnostunut kansainvälisistä asioista. Ulkomailla opiskeleminen on ollut hyvin antoisaa. Olin töissä matkatoimistossa ennen kuin aloitin yliopistolla. Siitä on ollut paljon hyötyä nykyisessä työssäni.” NEUVO OPISKELIJALLE? ”Vaihdossa olleet opiskelijat kirjoittavat raportteihinsa, että tärkeintä on lähteä ulkomaille, eikä kohteella ole suurta merkitystä. Minusta on tärkeää viettää aikaa vieraassa kulttuurissa, koska siten oppii katsomaan Suomea ja suomalaisuutta uusista näkökulmista. Opiskelijavaihtoon lähteminen on avartavaa ja mielenkiintoista. Monet ulkomailla olleet opiskelijat haluavat lähteä vaihtoon vielä toisenkin kerran.” Nämä naiset tietävät, mistä voi löytää asunnon. Ja miten pääsee Jyväskylästä Australiaan. Jylkkäri esittelee kaksi opintoneuvojaa. Tuomas Kokko jylkkari@jyy.? Kysy, he vastaavat KANSAINVÄLISET PALVELUT I vastaavat opiskelijaja opettajavaihto-ohjelmista sekä tarjoavat tiedotusta ja neuvontaa I koordinoivat muun muassa Jyväskylään tulevia ulkomaalaisia opiskelijoita koskevia asioita I tilat T-rakennuksessa, jossa työskentelee yhdeksän henkilöä I vastaanottoajat ovat ma–ke 13–15 ja to 10–12. I kansainväliset palvelut internetissä www.jyu.?/hallinto/intl/ S AMULI I KÄHEIMO
13/2006 7 MIKSI IHMEESSÄ kukaan haluaisi kirjoittaa blogia? Tähän kysymykseen yrittää vastata Tuomas Kilven uunituore teos Blogit ja bloggaaminen, joka on ensimmäinen aiheesta julkaistu suomenkielinen tietokirja. Tavalliselle netintallaajalle kirjasta ei välttämättä ole kovin paljon iloa, sillä se lähinnä mainostaa bloggaamisen yrityksille tuomia hyötyjä. Toki Kilpi kertoo, miten bloggaaminen voi piristää vaikkapa vanhaa harrastusta, mutta hän jättää kertomatta erään parhaista syistä suoltaa tekstiä nettiin. Se syy on ihmiset. BLOGGAAMISEN olemuksesta on kirjoitettu tuhansia ja taas tuhansia merkintöjä. Milloin kyse on mukamas tekniikasta, milloin tyylistä, milloin päivitystahdista. Nämä määritelmät ovat useimmiten varsin turhanpäiväisiä. Harrastuksen ilo kun on juuri siinä, että voi tehdä mitä huvittaa. Minusta tärkein bloggaamista määrittävä tekijä on yhteisöllisyys, sillä ilman muita ihmisiä koko homma olisi synkkää yksinpuhelua bittiavaruudessa – olkoonkin, että useimpien blogien lukijamäärät ovat pieniä. Tätä yhteisöä kutsutaan blogosfääriksi. Se on epämuodollinen kollektiivi, johon kuuluminen ei oikeastaan tarkoita mitään muuta kuin että bloggaajat lukevat ja kommentoivat toistensa juttuja ristiin. Blogosfääri tekee monologista dialogia. ON HANKALA sanoa, montako bloggaajaa Jyväskylästä löytyy, mutta asiasta voi esittää oppineita arvauksia. 40100blogin kirjoittajan keräämässä Jyväskylälinkkilistassa on noin 90 blogia. (Täysin epätieteellisellä Stetson–Harrison-menetelmällä – eli hatusta vetämällä – voisi arvella, että listalta löytymättömiä sivustoja on kolmesta kymmeneen kertaa enemmän.) Noista listatuista eli vajaasta sadasta olen nähnyt kasvokkain joka kymmenennen. Pari viikkoa sitten järjestettiin nimittäin kaikkien aikojen ensimmäinen jyväskyläläisten bloggaajien tapaaminen. Illan puheenaiheet olisivat varmaan tuntuneet ulkopuolisesta aika tylsiltä, sillä keskustelu kiersi pitkälti bloggaamisen mitä–miten–miksi-kysymysten ympärillä. Silti kyseinen kokoontuminen oli ehdottoman tärkeä, sillä ilman ihmisiä nettiin kirjoittaminen olisi pirun tylsää. Kuten monissa muissakin harrastuksissa, myös bloggaamisessa ihmiset ovat usein itse asiaa tärkeämpiä. Siksi oli kiva nähdä, millaisia naamoja nimimerkkien taakse piiloutuu. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.? 40100.blogspot.com Jyväskylän blogimaailman yhdistävä linkki. jkl-blogimiitti.blogspot.com Jyväskyläläisten bloggaajien tapaaminen organisoitiin – tietenkin – blogin kautta. blogilista.? Suomalaisen blogosfäärin keskipiste listaa yli 6 800 blogia. blogikirja.blogspot.com Tuomas Kilpi kirjoittaa blogiinsa muistiinpanoja kirjaprojektista ja bloggaamisesta yleensä. Olen ihminen, siispä bloggaan Sarjassa bittinikkari kertoo nörttijuttuja. VIIKKO FIILISTÄ JYYn hyvinvointiviikko Fiilis järjestetään 6.–10. marraskuuta. Jokaiselle päivälle on järjestetty ohjelmaa, josta tässä muutamia poimintoja. I Tietokoneen ääressä jäykistyneille sopii tiistai, jolloin YTHS:n fysioterapeutti Kirsi Siekkinen kertoo ergonomiavinkkejä salissa P113 kello 14.15. I Ruuasta kiinnostuneet suuntaavat keskiviikkona kuuntelemaan ravitsemusterapeutti Marja Uutelaa saliin L303 kello 14. I Seksistä ja parisuhteista puhutaan torstaina L303:ssa kello 16.15 alkaen. I Kortepohjassa on tarjolla viikon mittaan Strömsö-askartelua, joogaa ja tanssielokuvamaraton videohuoneessa. Lisätietoja www.jyy.? Sinkku saa syödä pitsankin Onko sinkun jääkaapissa muutakin kuin valo? EMPPU TÄHKÄSEN , 21, jääkaapista löytyy jogurttia, tonnikalaa ja halvinta mahdollista appelsiinimehua. Ylähyllyllä majailee punaisella alennushintalapulla merkitty kasvispihvipaketti, jonka parasta ennen -päivämäärästä on kulunut jo tovi. Vihreääkin väriä kaapissa on, sillä vihanneslaatikosta löytyy lehtisalaattia. ”Maito ja viinat on yhteiset kämppiksen kanssa”, hän selittää virnistäen. Viitisen vuotta omillaan asunut Tähkänen kertoo, että kämppissynergiaa hyödynnetään aina kun mahdollista: ruokaa tehdään niin paljon, että sitä riittää molemmille. Ruokalajit ovat yksinkertaisia, eli hernekeitto ja makaronilaatikko ovat arvossaan. Tähkänen kokkaa nykyään vähemmän kuin heti kotoa muutettuaan. Syyksi hän arvelee, että kun oli pakko opetella tekemään ruokaa, sitä tuli myös valmistettua useammin. ”Nyt melkeinpä ostan ruuat valmiina ja lämmitän ne mikrossa”, hän sanoo. RAVITSEMUSSUUNNITTELIJA Marja Uutela pohtii hetkisen, kun häneltä kysyy, millaiset ovat tyypillisen parikymppisen yksinasuvan opiskelijan ruokailutottumukset. ”Voi olla, että osa on terveystietoisia ja innokkaita kokkaajia”, hän vastaa sitten. Osa taas ei kiinnitä paljonkaan huomiota siihen, mitä suuhunsa pistää. Vaihtelua löytyy saman ikäryhmän sisältä sukupuolesta riippumatta. ”Luulen, että tällä hetkellä sekä miehet että naiset ovat kiinnostuneita omasta terveydestään, ulkonäöstään ja jaksamisestaan, ja syöminenhän liittyy näihin kaikkiin”, Uutela sanoo. Rahakin voi olla ongelma, varsinkin jos terveellisesti syöminen ei ole aivan asialistan kärkipäässä. ”On varaa ostaa tuoppi kuppilassa, vaikka samalla hinnalla saisi aika paljon tuoreita kasviksia”, Uutela kärjistää. Helppoina ja halpoina keinoina ravitsemusneuvoja suosittelee syömään lounasta opiskelijaravintolassa ja panostamaan euron–pari kaupan vihannes-kasvis-osastolle. VAIKKA UUTELA painottaakin tuoreen ruuan merkitystä, ei hän silti kieltäisi valmisruokien käyttämistä. ”Kuka tekee veriletut tai pinaattiletut itse nykyään?” hän kysyy. Eineksissäkin on paljon vaihtoehtoja. Niitä voi käyttää aterian osana, kunhan täydentää kokonaisuutta tuoreilla ainesosilla. Pakkauskoot tosin ovat ongelmallisia, sillä elintarvikevalmistajat myyvät sellaisia kokoja, jotka menevät parhaiten kaupaksi. Ne vain tuppaavat olemaan yksin asuvalle turhan isoja. Uutela uskoo, että valmistajille annettu palaute voisi vaikuttaa asiaan. Karkkivalikoimissa onkin jo megapussien lisäksi tarjolla myös pieniä pusseja. ”Sinkku voi tietenkin ostaa irtomyynnistä mahdollisimman paljon. Sitten voi ostaa ruokaa kaverin kanssa puoliksi, ehkä tehdä isomman satsin kahdestaan, syödä siitä ja pakastaa osan.” ENTÄ MITÄ ravitsemussuunnittelija sanoo valmisruuista ikonisimmasta eli 300 gramman mikropitsasta? ”Roiskeläppä silloin tällöin ei romuta kenenkään ruokavaliota”, hän toteaa. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.? Emppu Tähkäsen kaapissa oli jogurttia. O LLI S ULOPUISTO
A ik u is ko u lu tu ks en la at u yl io p is to Avoin yliopisto Kaikille avoimia yliopisto-opintoja iästä ja koulutuksesta riippumatta myös etäopiskellen www.avoin.jyu.? Oppiainetarjonnassamme myös paljon muita opintoja! Katso lisää verkkosivuiltamme Avoimessa yliopistossa voit opiskella joustavasti iltaisin ja viikonloppuisin. Useat opintomme voit aloittaa itsellesi sopivana ajankohtana. Monet opintomme voit suorittaa myös täysin etäopiskellen. Jyväskylän lisäksi voit opiskella Helsingin palvelupisteessämme sekä yli sadassa yhteistyöoppilaitoksessa ympäri Suomea. Tarjonnassamme on yhteensä noin 60 oppiaineen opintoja kaikista Jyväskylän yliopiston seitsemästä tiedekunnasta sekä laaja valikoima kielija viestintäopintoja. Yliopiston perusopiskelijoille tutkinnon sivuaineiksi soveltuvat monitieteiset opintokokonaisuutemme: Asiakaspalvelu ja markkinointi (30 op) Gerontologia (25 ja 35 op) Henkilöstöjohtaminen (28-30 op) Kolmas sektori (25 op) Lapsuusopinnot (25 op) Moninaistuva maailma (25 op) Naistutkimus (25 op) Perheopinnot (25 op) Työ ja ihminen muutoksessa (25 op) Tarjonnassamme on myös kielija viestintäopintoja Esiintymistaito (3 op), alk. 30.10. Kirjoitusviestinnän itseopiskelukurssi (2-3 op), aloitus itsellesi sopivana ajankohtana Ruotsin valmentava verkkokurssi Nätfräsch (2 op), aloitus itsellesi sopivana ajankohtana Keväällä 2007 alkavat kurssit: Kirjoitusviestinnän perusteet (2-3 op) Neuvotteluja kokoustaito (3 op) Saksa 2 ja 4 (à 3 op) Italia 4 (3 op) Espanja 1 (3 op) Ranska 2 ja 4 (à 3 op) Akademisk svenska (3 op) Academic Reading (3 op) Communication Skills (3 op) Interdiciplinary Communication Skills (3 op) Työhyvinvointia vuorovaikutuksesta (3 op) UUTUUS! DIAK ETELÄ • Sairaanhoitaja (AMK), 210 op, Helsinki • Sairaanhoitaja (AMK) -diakonissa, 240 op, Helsinki • Sosionomi (AMK), 210 op, Helsinki • Sosionomi (AMK) -diakoni, 210 op, Helsinki ja Järvenpää • Sosionomi (AMK) -kirkon nuorisotyönohjaaja, 210 op, Järvenpää ja Kauniainen DIAK ITÄ • Sairaanhoitaja (AMK), 210 op, Pieksämäki • Sosionomi (AMK), 210 op, Pieksämäki • Sosionomi (AMK) -kirkon nuorisotyönohjaaja, 210 op, Pieksämäki DIAK LÄNSI • Viittomakielentulkki (AMK), 240 op, Turku, www.turku.diak.fi. DIAK POHJOINEN • Sairaanhoitaja (AMK), 210 op, Oulu • Sairaanhoitaja (AMK) -diakonissa, 240 op, Oulu • Sosionomi (AMK), 210 op, Oulu • Sosionomi (AMK) -diakoni, 210 op, Oulu Hakeminen: Hakuaika on 26.3.–13.4.2007. Täytä hakulomake netissä osoitteessa www.amkhaku.fi. Hae oma paikkasi! Nuorten koulutus Study in English DIAK SOUTH • Bachelor of Social Services, 210 ECTS, Järvenpää Unit Degree Programme in Social Services Focus on Community Development Work . The application period starts on 15 January 2007 and closes on 9 February at 4.15 pm Finnish time. Apply online at www.admissions.fi . Contact: admissions@diak.fi. www.diak.fi Ota yhteyttä! DIAK ETELÄ Helsinki: 020 160 6100 tai 6101 Järvenpää: 020 160 6501 Kauniainen: 020 160 6481 DIAK ITÄ, Pieksämäki: 020 160 6304 DIAK LÄNSI, Turku: (02) 412 3063 DIAK POHJOINEN, Oulu: 020 160 6552 HAKUTOIMISTO, 020 160 6204 D I A K O N I A A M M A T T I K O R K E A K O U L U Diak Jyväskylän Ylioppilaslehti verkossa www.jylkkari.? M a in o s Jy lk k ä ri in ? S o it a . V e xi V ir ta n e n 5 5 9 2 3 6 9 6
13/2006 9 Helena Maailmanparantaja Hän on 60-vuotias nainen, joka kutsutaan apuun, kun jossain päin maailmaa kuolee paljon ihmisiä hämärissä olosuhteissa. OIKEUSHAMMASLÄÄKÄRI Helena Ranta on ollut asiantuntijaryhmänsä kanssa tunnistamassa vainajia ympäri maailman kriisialueita. Viimeksi hänet kutsuttiin selvittämään Lappeenrannan Huhtiniemestä löytyneen joukkohaudan vainajien historiaa. Yliopiston päärakennuksen aulassa istuvan jakkupukuisen naisen voi juuri ja juuri kuvitella tutkimaan luurankoja rauhalliseen Etelä-Karjalaan, mutta ei arabimaihin väistelemään raketteja. ”On äärettömän helppoa, ettei Huhtiniemessä tarvitse pelätä, että hauta on miinoitettu tai tarkka-ampuja ottaa sihdin jossain kaukaisuudessa”, Ranta huokaisee. ”Irakissa mentiin välillä pommisuojaan joitakin kertoja, eikä koskaan samaa reittiä tai samaan aikaan. Asuimme turvavyöhykkeellä, mutta alueella oli silti raketti-iskuja sekä autoja tienvarsipommeja.” RANTA TUNNISTI kriisitilanteessa uhreja ensimmäisen kerran, kun Estonia upposi vuonna 1994. 1990-luvun loppupuoli taas kului tiiviisti entisen Jugoslavian alueella. ”1996 ja 1997 olin pääsääntöisesti Balkanilla, samoin 1998 ja 2000. Vuonna 1999 Nato pommitti niin kovasti, että lähdin kuusi päivää ennen pommitusten alkua”, Ranta kertoo. ”Nythän niitä voi muistella rauhallisesti, mutta silloin se oli dramaattista.” Balkanin niemimaan ohella Ranta on tutkinut tsunamin uhrien henkilöllisyyksiä Thaimaassa, Saddam Husseinin hallinnon jälkiä Irakissa ja alkuperäiskansoihin kohdistuneita joukkomurhia Perussa. Julmuuksien näkeminen läheltä ei ole vaikuttanut Rannan olemukseen, sillä hän on puhelias ja nauraa paljon. ”Kun pyyntö jonnekin tulee, ensimmäinen ajatus on aina ’voi ei’. Paras kiitos tulee kuitenkin, kun alan koota ryhmää ja soittaa ihmisille, ja muut asiantuntijat sanovat, että jos sinä lähdet niin minä lähden”, Ranta hymyilee. Hän on julkisuudessa antanut nimen ja kasvot joukkohautoja tutkivalle Finnish Forensic Expert Team -työryhmälle, johon kuuluu joukko suomalaisia asiantuntijoita. Suomen neutraali asema maailmanpolitiikassa mahdollisti sen, että tutkijaryhmä päästettiin aikoinaan tutkimaan Srebrenican joukkohautoja ennen muita. Myös Tshetsheniaan Venäjän federaatio kutsui ensimmäisenä suomalaiset, mitä Ranta pitää suuressa arvossa. HUHTINIEMEN arvoitus ei ole vielä selvinnyt, mutta Lappeenrannassa asia kiinnostaa kovasti. Monet kaupunkilaiset ovat halunneet kertoa tutkijoille asiaan liittyviä huhuja, ja onpa Rannan työryhmä myös saanut kuulla, ettei heidän pitäisi tutkia tällaisia asioita lainkaan. ”Suoritamme normaalin kuolemansyyntutkimuksen, mutta vainajat ovat luurankoasteella, joten ei voi sanoa tuleeko tämä onnistumaan. Tärkeäksi tulee myös selvittää, miltä ajalta nämä vainajat ovat.” Huhtiniemen ympärillä velloo tällä hetkellä enemmän huhuja kuin tietoa. Rannan kännykkä soi kesken haastattelun. Puhelun jälkeen hän heittää: ”Huhtiniemi rupeaa kuumenemaan. Onkohan joku saanut varman tipsin jostain?” ja nauraa heleästi päälle. Vielä ei ole kuitenkaan aika esittää näkemyksiä siitä, mikä on Huhtiniemessa lepäävien vainajien salaisuus. ”En ota kantaa siihen, mikä lopputulos tulee olemaan. Emme voi toimia tuomareina tässä, vaan tutkimme asian niin, että se kestää vertaisarvioinnin.” ULKOMAANKEIKKOJEN lisäksi Ranta työskentelee Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksen professorina. Viran hän sai vasta äskettäin, joten sitä ennen Rannankin oli tyytyminen akateemisiin pätkätöihin. Professuurin ohella hän on hiljattain aloittanut YK:n naistenrahasto UNIFEMin Suomen osaston puheenjohtajana. ”Olen nähnyt työmissioideni yhteydessä kaikenlaista. Se työ on aika raakaa ja masentavaa, joten UNIFEMin kaltaisessa järjestössä toimiminen on hyvää vastapainoa.” Toinen vastapaino ovat harrastukset, joita Ranta itse luonnehtii konservatiivisiksi: klassinen musiikki, runous, melonta ja sienestys. Viimeksi mainitussa hän on hammaslääkärin tarkkuudella onnistunut, vaikka sienisato vaikuttaa jäävän tänä vuonna mitättömäksi. ”Löysin eilenkin kolme madotonta leppärouskua ja kaksi mustaa torvisientä”, Ranta kehaisee ja nauraa jälleen. VIRKA YLIOPISTOSSA , paljon työkomennuksia ulkomailla sekä puheenjohtajuus kansainvälisessä hyväntekeväisyysjärjestössä. Kuulostaa elämältä, josta haaveilee jokainen nuori akateeminen maailmanparantaja. Ranta maistelee termiä hetken, mutta ei tunne sitä täysin omakseen. ”Ehkä pidän itseäni ihmisoikeuksien puolustajana ja totuuden etsijänä. Jos ajatellaan maailmanparantamista, pitäisi aktiivisesti tehdä jotain, eikä minulla ole siihen enää energiaa. Tämä on enemmänkin selvitysmiehen homma.” Mikko Mattlar jylkkari@jyy.? S AMULI I KÄHEIMO SUOMEN UNIFEMIN tuore puheenjohtaja Helena Ranta vieraili Jyväskylässä UNIFEMin paikallistoimikunnan seminaarissa. Hän kertoo rahaston keskittyvän tällä hetkellä Afganistanin naisten olojen parantamiseen. Rahasto on jo vuosia tukenut Afganistanissa toimivia naisten keskuksia, joihin voi tulla oppimaan arkipäiväisiä asioita kuten lukutaitoa. ”Afganistanissa naiset eivät välttämättä saa oikeutta. Suomen ulkoministeriö tukee nyt UNIFEMin toimintaa naisten keskuksissa olevien naisten oikeudellisen aseman parantamiseksi, joten naisten keskuksiin liitetään Suomen rahoituksella oikeudellinen palvelu”, Ranta kertoo. YK:n naistenrahasto UNIFEM keskittyy nimenomaan kehitysmaiden naisten olojen parantamiseen. Rahastolla on Suomessa yli 2000 henkilöjäsentä. ”Pienet asiat, joilla kehitysmaiden naisten asemaa voidaan olennaisesti parantaa, ovat äärettömän yksinkertaisia toteuttaa. Olisi absurdia lähteä Afganistaniin vaatimaan sukupuolten välistä tasa-arvoa, kun siellä jotkut elämän perusedellytyksetkään eivät vielä ole kunnossa”, Ranta sanoo. Hän näkee järjestötoiminnalla olevan selkeän roolin kolmannen maailman olojen kohentamisessa. ”Valtio ei voi itse tehdä paljon, vaan se tarvitsee toimijoita. Tässä kuvaan tulee kansalaisjärjestöjen mahdollisuus ja vastuu. Mielestäni ne voisivat olla vieläkin aktiivisempia.” UNIFEM vie apua Afganistaniin Helena Ranta on helpottunut siitä, ettei Huhtiniemessä tarvitse pelätä miinoitettuja hautoja tai kaukaisuudessa vaanivia tarkka-ampujia.
13/2006 10 OMA MAA MUSTIKKA Miltä suomalaisesta tuntuu matkustaa Suomeen? Kun on asunut monta kuukautta vaihtokohteessaan ulkomailla, kotimaa voikin yllättäen tuntua vieraalta ja kummalliselta. ”T iesin, että vaihto on ohi, kun istuin autossa ja näin kyltin, jossa luki Sotkamo 50. Viimeksi olin katsellut auton ikkunasta kylttiä New York 20.” Näin kertoo puheviestinnän opiskelija Saana Härkönen, 22. Hän oli vaihdossa Yhdysvaltain Knoxvillessä kevään 2006. Härköselle vaihtoaika oli hienoa ja kotiin lähteminen vaikeaa. ”Vietin viimeisen vaihtoviikon New Yorkissa kahden parhaan amerikkalaisen ystäväni kanssa. Kun he veivät minut lentokentälle, autoa ei saanut parkkiin mihinkään, ja oli ehkä minuutti aikaa sanoa hei.” S aanan kaverille,samoin puheviestintää opiskelevalle 22-vuotiaalle Elsa Kalervolle vaihtokohteesta lähteminen taas ei ollut mitään verhoissa roikkumista. Hän vietti viime kevään Pohjois-Irlannin Belfastissa. ”Oli helppo lähteä, kun kaksi kaveriani tuli samalla bussilla Dubliniin. Heidän hyvästelemisensä siellä olikin sitten vähän vaikeampaa.” Kalervo kertoo lähteneensä Suomeen hyvällä mielellä, koska viimeiset viikot Belfastissa olivat olleet lähinnä tylsiä. ”Kaikki muut viimeistelivät hiki hatussa opintotehtäviä, jotka itse olin jo tehnyt. Hengailin siellä sitten itsekseni ja odottelin kotiinlähtöä.” Haikeus kuitenkin iski myöhemmin. Kun Kalervo istui bussissa ja katseli suomalaista maisemaa, mieleen palasi ensimmäinen bussimatka Irlannissa ja mahtavat maisemat. Kalervon valtasi tunne siitä, että ympyrä sulkeutui. Ennen Belfastin-kevättä Kalervo ajatteli lähtevänsä vielä toistekin vaihtoon. Enää ei tunnu siltä. ”Nyt on jäljellä enää valmistuminen. Olen ehkä saanut yliopistolta sen, mitä halusinkin.” P sykologian opiskelijan Emmi Vilhusen, 23, kevät Prahassa oli ohi vasta lentokoneessa, vaikka vaihdon haikean päätöksen oli voinut aistia jo muutamaa viikkoa aikaisemmin. ”Viimeiset kolme viikkoa menivät parhaiden kavereiden saattamiseen kotimatkalle. Joka kerta itkettiin, eikä siinä oikein ehtinyt ajatella omaa lähtöä.” Kun oma lähtö koitti, Vilhusen itku loppui vasta nukahtamiseen lentokoneessa. K un lentokone laskeutuu Suomen kamaralle, yksi ikimuistettava vaihe opiskelijan elämässä on ohi. Lasku ei välttämättä ole pehmeä. Ensimmäiseksi ero vaihtoaikaan kuuluu ihmisten puhumassa oudossa mongerruksessa, jota myös suomen kieleksi kutsutaan. ”Tuntui, että aika pysähtyi, kun tulin Suomeen. Puoli vuotta oli tapahtunut koko ajan ihan hirveästi, ja sitten omassa tutussa ympäristössä tuntui ihan epätodelliselta”, Härkönen kuvailee. Kalervo taas kertoo, että tyhjä olo tuli hieman viiveellä sen jälkeen, kun oli omassa kämpässä järjestellyt kaiken tutulla tavalla. ”Kun kävin ensimmäisen kerran Jyväskylässä kaupassa, olin ihan valmistautunut puhumaan englantia. Kun myyjä sitten puhuikin suomea, melkein hämmennyin.” Hän toteaa, että toisaalta on huojentavaa, ettei Suomessa tarvitse asua samalla tavalla neljän tytön kanssa kommuunissa. ”Se, mitä suomalaiset sanovat juoruiluksi, on oikeasti tosi pientä. Siellä tuntui välillä, ettei yksityisyyttä ole ollenkaan.” Kaikille kolmelle tuntuu kuitenkin olevan yhteistä se, että vaihtokohteesta on eniten jäänyt kaipaamaan ympärillä olleita ihmisiä. Vilhuselle vaikeaa on ollut se, ettei Jyväskylän opiskelijaporukassa kuljeta samalla tavalla ryhmässä ja käsikynkässä joka paikkaan kuin Prahassa. Vaikka hänellä on Jyväskylässäkin kaksi kämppistä, yksinäisiä hetkiä tulee joskus. Silloin alkaa heti miettiä, mitä tekisi ja ketä voisi nähdä. Ulkomaan ystävät ovat kuitenkin ainakin virtuaalisesti lähellä. Vilhunen pitääkin messengerillä yhteyttä muihin Prahassa vaihdossa olleisiin. Espanjalaisen ystävänsä kanssa hän kävi vaihtoaikana Guns'n'Rosesin konsertissa. ”Nyt kun juttelemme mesessä, laitamme vaikkapa Paradise Cityn yhtä aikaa soimaan. Sitten minä kirjoitan tadam ja hän vastaa tittidii!” J os vaihtoon lähtiessä olo oli kuin Robinson Crusoella, tuntui paluukin kuin haaksirikkoutumiselta autiolle saarelle. Paitsi että silloin saarelle tiesi rantautuvansa ja siellä odottivat vanhat ystävät. Heidän tapaamisensa Jyväskylässä oli vaihdosta palanneiden mielestä mukavaa, mutta oma rauhakin oli arvossaan vielä kesällä. Sitten kun kavereille halusi kertoa kaikista Saana Härkönen (vas), Elsa Kalervo ja Emmi Vilhunen olivat ihmeissään saavuttuaan vaihdosta kotimaahan.
13/2006 11 Ei psykologia vaan juttuseuraa VAIHDOSTA kotiutuneelle on tärkeää saada puhua kokemuksistaan. Kansainvälisten palveluiden järjestämälle paluuorientaatiolle tuntuukin olevan kysyntää. ”Paluuorientaatioon on tullut vuosi vuodelta enemmän ja enemmän ilmoittautumisia. Jonkinnäköistä tarvetta on siis ainakin sille, että saa vaihtaa kokemuksia muiden kanssa”, pohtii kansainvälisten asioiden suunnittelija Solja Ryhänen yliopiston kv-palveluista. Hän kertoo, että aikaisemmin paluuorientaatiossa oli paikalla YTHS:n psykologi. ”Se oli ehkä ylimääräistä. Tärkeintä opiskelijoille on, että saa jutella. Ja onhan se sellainen mukava päätös vaihdolle.” Ryhäsen ja muun kv-palveluiden henkilöstön tuntuma on, että paluu sujuu suurimmalla osalla ilman ongelmia. ”Moni on vaihdossa Suomea muistuttavassa kulttuurissa. Vaihtoraporteista päätellen lyhyen ulkomaanelon jälkeen kotiinpaluu on ihan ok.” Vaikeinta voi olla takaisin Suomen opiskelurytmiin pääseminen. ”Monella on opinnot graduvaiheessa, ja otteen saaminen voi tuottaa ongelmia”, Ryhänen toteaa. Hänen mukaansa vain harva Jyväskylän yliopistosta lähtenyt vaihto-opiskelija on jäänyt niin sanotusti sille tielleen. Jotkut tosin innostuvat ulkomailla opiskelusta ja lähtevät myöhemmin uudelleen. ”Vaihdon ideana on kuitenkin se, että takaisin tullaan ja saatetaan tutkinto Suomessa päätökseen.” upeista vaihtokokemuksista, ei asia kiinnostanutkaan heitä niin paljon kuin itseä. ”Ensin puhuin ihan innoissani vaihdosta, mutta ei siitä sitten jaksanut enää jauhaa, kun huomasin etten saa vastakaikua. Kaikille kavereille kuului vain sitä samaa”, Elsa Kalervo hymyilee. Kesällä hän ei edes halunnut ottaa yhteyttä kehenkään, vaan vietti aikaa rentoutuen ja lueskellen Sotkamossa. ”Näin oikeastaan vain poikaystävää ja työkavereita ja odottelin syksyn opintojen alkua. Se teki ihan hyvää hektisen vaihdon jälkeen.” Kun opinnot Jyväskylässä sitten alkoivat, käynnistyi normaalielämä uudelleen. Saana Härkönen löysi vaihdon jälkeen todellisen opiskelumotivaation ensimmäistä kertaa koko yliopistoaikanaan. ”Ensimmäisinä hetkinä Suomessa tuntui vain, että täällä sitä nyt taas ollaan. Jyväskylässä elämä ja opinnot lähtivät kuitenkin kunnolla käyntiin”, hän sanoo. Vilhusella ja Kalervollakin sopeutuminen vei oman aikansa. Opiskelumotivaatio löytyi muutamassa viikossa, mutta alussa molemmilla oli totuttelemista ihan arkielämään. Vilhunen muistelee, että oli outoa kun oman poikakaverinkin kosketus tuntui vieraalta. Kalervo sen sijaan meni sekaisin liikenteestä. Hän oli ehtinyt kevään aikana tottua Brittein saarten vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. ”Meinasin täällä pari kertaa kävellä ihan suoraan auton alle, kun katsoin risteyksessä yksinkertaisesti väärään suuntaan.” Vaikka nämä maisemat avautuvat Irlannin puolella County Claren rannikolla, oli Elsa Kalervon vaihtokohteessa Belfastissakin sellaisia maisemia, jotka olisi voinut tuoda mukanaan Suomeen. Saana Härköselle (oik.) opiskelija-asuntolasta Knoxvillessä tuli koti, jossa viihtyi porukalla niin hyvin, ettei keskustassa juuri tullut käytyä. Ihmiset tekivät Emmi Vilhusen (keskellä) vaihtoajasta Prahassa erityisen. Vilhunen kertoo, että vaihtariporukka oli tiiviisti yhdessä kevään aikana. Teksti: Pekko-Joonas Rantamäki Kuvitus: Heikki Vihemäki
12 13/2006 TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU TAMPERE POLYTECHNIC University of Applied Sciences E-mail: admissions@tamk.fi, www.tamk.fi/bba CHALLENGES ARE HERE FOR YOU Application period: 15 Jan 9 Feb 2007 Apply online at www.admissions.fi Further instructions at www.tamk.fi/bba TAMK BBA in International Business Laskettelua, lumilautailua, kiipeilyä, seikkailua … kaikki nämä ja paljon muuta kevään LIIKUNTALINJALLA 2.1.-18.5.2007 (33 op/19 ov ) kun liikunta-, hoito-, kuntoutus-, opetus-, poliisi-, paloja pelastusala kiinnostaa. Opiskeluun sisältyy urheiluopistoviikko, lasten liikunnan ohjauskurssi, vammaisliikunnan-, hieronnanja lihashuollon perusteet. KÄSITYÖN ERITYISTEKNIIKOIDEN LINJA 2.1. 18.5.2007, (33 op/19 ov) Opinnoissa painottuvat tekstiilitekniikat, luonnonmateriaalien tuntemus, ekologinen ajattelu sekä sisustukselliset elementit. Kysy myös Koulunkäyntiavustajan, Perhepäivähoitajan ja Eräja luontooppaan ammattitutkintoon valmistavista koulutuksista ja näytöistä Esitteet ja lisätiedot Karstulan Ev. Opisto Opistotie 12, 43500 KARSTULA Puh. (014) 525 2200, 525 2213 Fax (014) 525 2210 e-mail: kansanopisto@keokarstula.fi www.keokarstula.fi Pätkää pätkän päälle Panu Jansson on kokeillut kuutta työpaikkaa vuoden sisällä. KALJAA ON SAATAVA ja Helsinkiin päästävä. Kun opintotuki ei riitä, on mentävä töihin. Opiskelijalle on onneksi tarjolla monenlaista pientä kivaa, josta saa arvokkaita elämyksiä, työkokemusta ja mikä tärkeintä – rahaa. Journalistiikan opiskelija Panu Jansson, 25, on yksi niistä, jotka näkkileivän järsimisen sijaan ovat valinneet työskentelyn opintojen ohessa. Käytännössä tämä on tarkoittanut erilaisia pätkätöitä vuokratyö?rmoissa sekä tutkimushaastatteluja puhelinmyyntitehtävissä. Vuoden kestäneen yliopistouran aikana töitä on tullut tehtyä kuudelle eri yritykselle. JANSSONILLE työnteon motiivit ovat selkeät. ”Tyttöystävä asuu Helsingissä, ja haluan matkustaa sinne säännöllisesti. Muutenkaan en halua olla laskemassa koko ajan rahoja, että milloin viimeiset opintotuet loppuvat. Ei näitä töitä muusta syystä tehdä kuin rahasta, vaikka itselleen jälkeenpäin yrittääkin perustella työnteon arvoa.” Harvan opiskelijan on mahdollista saada oman alan työtä, ellei ole valmis työskentelemään palkatta. Jäljelle jäävät vaihtoehdot ovat iltatyöt vuokratyö?rmojen siivoojina tai raksaduunareina, hampurilaisketjujen tarjoilijoina, puhelinmyyjinä tai tutkimushaastattelijoina. Janssonin mukaan näiden töiden nimittäminen paskaduuneiksi on täysin perusteltua. ”Kun työtä tekee esimerkiksi vuokratyö?rmoille, ei siitä voi saada varsinaista toimeentuloaan. Työntekijät ovat päätoimisesti työttömiä tai opiskelijoita. Myöskään työntekijälle kuuluvia perusetuja ei näissä tule hoidettua. Esimerkiksi sairaslomia ei makseta ja kokemuksia on siitäkin, että työnantaja on uhkaillut sairastumisen vuoksi irtisanomisella. Vapaa-aikakin on vähän epämääräistä, kun ilmoitus mahdollisista töistä tulee useimmiten vasta edellisenä päivänä”, Jansson kertoo. Hänen mielestään puhelinmyyntija tutkimushaastatteluhommissa työ puolestaan muistuttaa lähinnä itsensä myymistä. ”Kun raksalla ollessa voi sentään ajatella tekevänsä jotain yleisesti hyödyllistä, on banaanitutkimuksen tekeminen tuntemattomalle taholle tai teollisuussaippuan myyminen pienyrityksille ainoastaan vastenmielistä.” LUULISI, ETTÄ työntekijät olisivat tällaisissa oloissa kiinnostuneita työehtosopimuksistaan. Työnantajat eivät Janssonin mukaan kuitenkaan ole kovin innokkaita tiedottamaan niistä. ”Sopimukset tehdään työnantajan kanssa joka kerta erikseen. Yhtäkkiä voi tulla puhelu, että lähdetkö lapioimaan paskaa jonnekin. Ja jos silloin on tyytyväinen siihen yhdeksään euroon, joka lappuun tuntipalkaksi merkataan, niin sittenpä on. Matkakuluista ja muista kannattaa kuitenkin pitää itse huolta, että saa varmasti korvaukset.” Vaikka itse työn tekeminen ei olisikaan kovin herkullista, Jansson näkee joustavuudessa puolensakin. ”Esimerkiksi Taloustutkimus Oy:lle, jolle olin kesällä töissä, voi tehdä töitä ikään kuin freelancepohjalta, koska joka päivä saa aloittaa uuden sopimuksen. Edelleenkin olen siellä kirjoilla ja jos tulee mentyä Helsinkiin pidemmäksi aikaa, niin voin soittaa ja mennä pariksi päiväksi töihin. Sen jälkeen ?rman voi taas unohtaa.” NYKYÄÄN VALTAOSA korkeakouluopiskelijoista tekee töitä opintojen lomassa. Valtiovallan tapa ajaa opiskelijat työmarkkinoiden halpatyövoimaksi on Janssonin mielestä kuitenkin vähintäänkin ihmeellinen. ”Mehän opiskelemme, jotta voisimme olla osaavaa työvoimaa tulevaisuudessa. Eikö se ole sitten riittävän arvokasta työtä, josta olisi myös maksettava kunnolla.” Ilpo Puhakka jylkkari@jyy.? MUST O ÄRDEE, et kaikkie Hesas syntyneide odotetaa oleva iha kyvyttömii elää Kehäkolmose ulkopualel. Mä oon muutaman kerran saanu vastata huakailevii tiadusteluihi et mitemmä oon tänne lähteny, et eiks toi nyt oo vähä hooceetä. Mut Jyvis o iha jees! Mä diggailen täst meisingist paljo enemmän ku esim siit, mitä voi aistii itämetros iha oikestaa vuorokaudeajast riippumat. (Älkää pliis jatkako sitä ainakaa enää enempää itää!) Ehkä jotenki enite hämää se, et Helsinki o olevinaa joku eurooppalaine metropoli vaik se ei tod oo sitä. Jossai Stockikses on jo suurkaupungin henkee, mut kamoon, mitä Hesas muka on mikä vois kiinnostaa ketää? Kampin city-kauppakeskukse ylimmist kerroksistki kaupat kuulemma sulkee oviaan ku jengi ei löydä sinne. Yks ulkkari kysy mult täs just, et mitä sen kandeis nähä ku sil on päivä aikaa tutustuu Helsinkii. Emmä keksiny mitää! Mä en kertakaikkiaa osannu sanoo muut, ku et pyöri siin nyt sit Stockan kulmil ja mee vaik kysyy jostai turisti-infost. Ne on siäl (vaa) töis. Ja ne lähetti sen salettii Seurasaaree. Iira Hartikainen iijohart@cc.jyu.? PASKA KOTISEUTU Kirjoittajat purkavat traumoja kotipitäjästään – omalla murteellaan. Ketä kiinnostaa? Viime numeron Luhanka-jutusta jäivät pois viimeiset sanat. Korjaamme virheen tässä ja nyt: ”-sivat sitä myös.” Yhden vuoden aikana Panu Jansson on ehtinyt työskennellä kuudessa eri yrityksessä. I LPO P UHAKKA
13/2006 13 Tee minusta k o k o n a i n e n Käsivarret tatuointien peitossa, korvanlehdet venytetty ja ihossa titaani-implantit. Kehonmuokkaajilla ei useinkaan ole asiaa asiakaspalveluhommiin. ”MUOKKAAN KEHOANI itseäni varten, enkä ole seurallisimmasta päästä. Tämä on hieman ristiriitaista, sillä muokattuna on mahdotonta kulkea huomiota herättämättä”, kertoo lävistäjänä Jyväskylässä työskentelevä Sakari Puomiranta. Hän kiinnostui kehonmuokkauksesta lääketieteellisten sovellutusten kautta. ”Ihmisen konkreettinen parantaminen kehonmuokkauksella, kuten tekoraajat, kuuloimplantit ja muut järkevät muokkaukset saivat innostumaan muustakin.” Nyt Puomirannalla on käsivarret tatuointien peitossa, venytetyt korvanlehdet lukuisine lävistyksineen ja otsassa kolme titaani-implanttia. Mies liputtaakin vaihtoehtoisen kauneuskäsityksen puolesta. ”Paljas iho on mielestäni tylsempi kuin tatuoitu. Oli tatuointi sitten räkäistä vankilakuvaa tai fotorealismia, se kertoo aina jotain kantajastaan.” MIKKO AHLFORSIN, Puomirannan kaverin ja lävistäjäoppipojan, lähtökohdat kehonmuokkaukseen ovat hieman erilaiset. ”Heimoäijien korvienvenytyshommat näyttivät siisteiltä ja saivat kiinnostumaan kehonmuokkauksesta laajemminkin.” Sittemmin Ahlfors on seurannut heimoäijien jalanjälkiä korvanlehtiään venyttämällä ja laitattamalla niin sanotun sonninrenkaan nenäänsä. Lisäksi hänellä on tatuointeja. ”Nyt kehoni vastaa paremmin sitä kuvaa, mikä minulla on itsestäni. Tatuointini ovat taidetta itselleni, ja taiteeni kulkee aina mukana.” Kehoa muokkaamalla pyritään myös lisäämään hyväksyntää omaa kehoa kohtaan. Puomirannan mukaan kehonmuokkaus on myös psykologinen apu. ”Esimerkiksi seksuaalisesti rajoittuneet ihmiset saattavat kokea sukupuolielimensä rumaksi. Genitaalilävistyksen avulla he voivat kaunistaa paikkojaan, ja siten saada myös lisää itsevarmuutta”, hän kertoo. INTERNETAIKA on tarjonnut kehonmuokkauksesta kiinnostuneille yhteisiä foorumeita, joissa keskustella aiheesta. Bmezine.com on suuri kehonmuokkaukseen erikoistunut sivusto, jossa ammattilaiset ja amatöörit voivat jakaa kokemuksiaan ja modauskuviaan. Sivuilla on kaikkea kasvolävistyksien ja rituaalisten lihakoukuissa roikkumisten väliltä. ”Internet on ehdoton, sillä sitä kautta voi olla yhteydessä tyyppeihin ympäri maailman. Sen kautta saa useamman ihmisen mielipiteen ja ammatillisesti arvokasta lisätietoa”, Puomiranta kertoo. ”Toisaalta netistä monet saavat ne kaikkein hulluimmat ja huonoimmat ideansa kehonmuokkaukseenkin”, Ahlfors muistuttaa. ”Kyllähän moni juttu näyttää siistiltä ja pysyy hetken kehossa, mutta ei niissä läheskään kaikissa ole järkeä”, Puomiranta säestää. Osa muokkauksista voi tehdä elämästä tavallista hankalampaa: metallilävistykset palelluttavat helposti korvien ihon ja liian tiukka korsetti voi aiheuttaa pyörtyilyä. Kehonmuokkaajia tämä ei kuitenkaan estä kokonaisen minuuden ja esteettisyyden tavoittelussa. Jotkut kehonmuokkaukset, kuten ei-lääketieteellisistä syistä tehdyt amputaatiot, ovat jopa laittomia. ”Mielenterveysongelmia tuskin hoidetaan raajoja amputoimalla, mutta jos vuosien terapian jälkeen ihminen ei tunne itseään onnelliseksi niin kauan kuin vasen pikkurilli on tallella, on sen amputoimiseen mielestäni oikeus. Näin tietysti vain, jos muokkaus pysyy joissain rajoissa, eikä henkilö jää yhteiskunnan elätettäväksi sairaseläkkeelle”, Puomiranta sanoo. KEHONMUOKKAUKSEN piiristä lävistykset ja tatuoinnit ovat yleistyneet ja niihin liittyvät ennakkoluulot vähentyneet. Yleinen ilmapiiri ei kuitenkaan vielä hyväksy radikaalia kehonmuokkausta, eikä tällaisilla ihmisillä ole asiakaspalveluammatteihin monestikaan asiaa. ”Vanhat ihmiset liittävät tatuoinnit rikollisiin, eikä kiitosta aina heru, vaikka pitää vanhuksille ovea avoinna. Mutta jos muokkaa kehoaan paljon, on myös hyväksyttävä, etteivät ihmiset välttämättä suhtaudu samalla tavalla kuin ennen”, Puomiranta toteaa. Ahlfors ei koe saaneensa huonoa kohtelua ulkonäkönsä takia. ”Vanhemmiltakin ihmisiltä on tullut ihan hyvää palautetta ja lähinnä ihmettelyä.” Minni Karttunen jylkkari@jyy.? Lisätietoa kehonmuokkauksesta netissä www.wormz.org, www.bmezine.com ja www.bodymodi?cations.net I Body modi?cation eli kehonmuokkaus on vapaaehtoisesti tehty muutos kehoon esteettisten, henkisten tai muiden ei-lääketieteellisten syiden takia. Yleisimpiä tapoja muokata kehoa ovat tatuoinnit ja lävistykset. Erikoisempia modeja ovat implantit, arpeuttaminen, kielen halkaisu ja korsetilla vyötärön muokkaus. I Plastiikkakirurgia, sukupuolenvaihdos ja ei-lääketieteellinen amputaatio ovat kehonmuokkauksen äärimmäisiä muotoja. I Kehonmuokkauksen juuret ulottuvat kauas historiaan. Esimerkiksi maorikulttuureissa on ollut tapana tatuoida kasvojen iho arvoasteen merkiksi. Kiinassa naisten jaloista on leikattu pois varpaita, jotta jalkaterät mahtuisivat pieniin kenkiin. Viktoriaanisena aikana yläisönaiset tavoittelivat kapeaa uumaa korsettien avulla. I 1970-luvulla kehonmuokkaus virisi punkkulttuurissa, jossa lävistyksillä haluttiin provosoida ja erottautua massasta. Samoihin aikoihin lävistyksiä alkoi näkyä myös Yhdysvaltojen ja Englannin queerja SM-piireissä. I Syyt kehonmuokkaukseen ovat usein henkilökohtaiset. Joillakin syynä on erottautuminen massasta, jollekin muokkaus on osa identiteetinrakennusta ja joku kokee näyttävänsä sen avulla paremmalta. Modi voi symbolisoida Kehonmuokkaajien vaihtoehtoestetiikkaa H EIKKI V IHEMÄKI Seksuaalisesti rajoittuneet ihmiset saattavat kokea sukupuolielimensä rumaksi. Genitaalilävistyksen avulla he voivat kaunistaa paikkojaan, ja siten saada myös lisää itsevarmuutta.” ” Sonninrengas, korvanvenytykset ja tatuoinnit ovat Mikko Ahlforsille taidetta, joka kulkee aina hänen mukanaan.
Changing Faces vie taidetta päin seiniä Matkakeskukseen ja Suojan seinään on ilmaantunut suuria kuvia hieman poissaolevista kasvoista. Kyse ei ole irc-gallerian ekshibitionistien invaasiosta todellisuuteen, vaan kuvat ovat osa Renja Leinon teosta Absent Minds, joka on mukana Changing Faces -projektissa. Samaan näyttelyyn kuuluvat myös Helen Searin Inside the Views -sarja ja Jari Silomäen Avaamattomat kirjeeni, jotka ovat esillä Galleria Harmoniassa. EU-rahoitteinen Changing Faces on valokuvataiteen ja -tutkimuksen projekti, joka pyrkii valokuvan keinoin tuomaan esille Euroopan kulttuurista monimuotoisuutta. Kolmivuotiseen projektiin kuuluu niin taiteilijavaihtoa, näyttelyitä kuin konferenssejakin. Nyt nähtävät teokset on tehty vuonna 2005. 13/2006 KULTTUURI 14 ”Aina ei pidä odottaa valmista” Ville Angervuori alkoi järjestää keikkoja, kun huomasi, ettei kukaan tee sitä hänen puolestaan. JYVÄSKYLÄN yöelämässä näkee usein silmälasipäisen miehen, jonka käsivarret ovat täynnä tatuointeja. Mies käy Lutakon ja Ilokiven keikoilla useimmiten vain rentoutumassa, mutta liikkuu satunnaisesti kameran kanssa. Hän on 29-vuotias Ville Angervuori. Angervuori vaikuttaa merkittävästi siihen, minkälaista elävää musiikkia Jyväskylässä on tarjolla. Hän on järjestänyt kaupungissa punkbändien keikkoja jo 1990-luvun lopusta alkaen. Angervuori varaa keikkapaikan, järjestää esiintyjät, laittaa soittajille ruokaa ja tarvittaessa majoittaa heidät asuntonsa lattialle. Niin, ja tietenkin hän tekee itse myös tapahtumaa mainostavat julisteet. Angervuori aloitti keikkojen järjestämisen, kun huomasi, ettei kukaan tee sitä hänen puolestaan. Hän soitti 1990-luvun lopussa useassa eri bändissä, mutta keikkoja ei tuntunut saavan edes omasta kotikaupungista. Siksi hän päätti tehdä kaiken itse. ”Minulla on aina ollut periaatteena, että itse tekemällä voi saada paljon asioita aikaiseksi. Aina ei pidä odottaa valmista.” ENSIMMÄISET Angervuoren järjestämät tapahtumat olivat Sepänkeskuksessa. Se on kaupungin hallinnoima nuorisotila, jonka sai vielä 1990-luvun lopussa helposti varattua itselleen. Keikkojen tunnelma oli kuin punkkareiden kotibileissä, sillä bändit soittivat matalalla lavalla pienen huoneen nurkassa. Roudaustauoilla huone tyhjeni lähes täysin, sillä yleisö siirtyi juomaan kaljaa parkkipaikalle. Kuten arvata saattaa, Jyväskylän kaupunki ei suhtautunut suopeasti tuollaiseen menoon. Varsinkaan, kun Sepänkeskuksen vieressä sijaitsee vanhusten palveluasumisyksikkö. ”Aluksi meille valitettiin melusta, joten soitto siirrettiin alkamaan jo iltaseitsemältä. Siellä oli kuitenkin järjestyshäiriöitäkin. Jotkut saattoivat kännissä kuseskella vanhustentalon pihaan. Lopulta kaupunki ei enää antanut lupaa keikoille”, Angervuori muistelee. NYTTEMMIN Angervuoren järjestämät keikat ovat olleet pääasiassa Ilokivessä. Angervuorella on ollut sanansa sanottavana myös Lutakon esiintyjiin, sillä Jyväskylän elävän musiikin yhdistys on kysynyt häneltä vinkkejä, kun taloon on haluttu saada punkbändejä. Angervuoren mielestä Jyväskylässä on helppo järjestää mieleisiä tapahtumia, vaikka hän onkin joutunut kahnauksiin kaupungin kanssa. ”Olisihan se hienoa, jos olisi joku täysin omaehtoinen paikka niin kuin Sepänkeskus. Sinne oli mahdollista ottaa ihan mitä bändejä tahansa. Paras puoli oli, että alaikäisetkin pääsivät sinne.” ANGERVUOREN tekemiset auttavat merkittävästi Keski-Suomesta ponnistavia punkbändejä. Hänellä on periaate, että jos illan aikana lavalle nousee vaikkapa neljä bändiä, niistä ainakin kaksi on Keski-Suomesta. Ulkopaikkakuntalaiset esiintyjät suostuvat tulemaan Jyväskylään, kunhan heidän ruokaja bensakulunsa maksetaan. Paikallisille bändeille ei tarvitse välttämättä maksaa mitään. ”Paikallisissa yhtyeissä on vielä sekin hyvä puoli, että silloin yleisöksi tulee ainakin soittajien kavereita”, hän nauraa. Keikkojen järjestämisen lisäksi Angervuori suunnittelee logoja ja levynkansia punkja metallibändeille. Hän myös soittaa itse neljässä eri kokoonpanossa, joista tunnetuin on ulkomailla useasti kiertänyt Manifesto Jukebox. Kaiken tämän vuoksi hänen elämäänsä ei mahdu juuri muuta kuin musiikkia. ”En ole koskaan pitänyt rahaa tärkeänä. Se on vain välttämätön paha. Minulle on tärkeintä, että saan toteuttaa itseäni ja tehdä kaikkia siistejä juttuja. Minulle on pääasia elämässä, että saan jotain aikaiseksi ja voin tehdä asioita, joista pidän.” Angervuori on koulutukseltaan graa?kko. Vaikka hänen työtilanteensa saattaisi olla parempi jossakin toisessa kaupungissa, hän ei siltikään halua jättää Jyväskylää. ”Olen miettinyt asiaa paljon, mutta en osaa kuvitella, että asiat olisivat paremmin jossakin muualla. Pidän tästä kaupungista, koska täällä on niin paljon kavereita ja keikkoja.” Tuomas Kokko jylkkari@jyy.? Olen miettinyt asiaa paljon, mutta en osaa kuvitella, että asiat olisivat paremmin jossakin muualla.” Ville Angervuori ” O LLI S ULOPUISTO Ville Angervuoren elämän täyttää musiikki: keikkojen järjestämisen lisäksi hän soittaa neljässä yhtyeessä sekä suunnittelee logoja ja levynkansia.
13/2006 Keski-Suomen Kynärit ry on julistanut kirjoituskilpailun harrastajakirjoittajille. Sarjoja on kolme: runo, novelli ja draama. Draamasarjassa on mahdollista kirjoittaa esimerkiksi noin kahden arkin synopsis. Kilpailun kolme parasta palkitaan toukokuussa Kirjailijatalolla Runomaratonin yhteydessä. Lisätietoja antaa Ulla Jylhä, puh. (014) 3741 645 tai 0400 765 998. Kynärit haastaa Akira Kurosawa on tärkeä ohjaajanimi Suomen elokuva-arkiston käynnissä olevassa esityssarjassa. 8. marraskuuta nähdään moderniin Japaniin sijoittuva trilleri Taivas ja helvetti (Japani 1963). Kurosawan luottonäyttelijä Toshiro Mifune esittää varakasta kenkätehtailijaa Gondoa, joka saa eräänä päivänä puhelimessa kuulla kiristäjien siepanneen hänen poikansa. Kidnappaajat vaativat lunnaita mutta pian paljastuu, että he ovat erehtyneet pojasta. Kurosawa tarkastelee ihmistä vaikean materia versus moraali -valinnan edessä. Monet Michelangelo Antonionin parhaista ohjaustöistä kuvaavat kaupunkien porvariston ja joutilaan eliitin vieraantunutta elämäntapaa. 29. marraskuuta esitettävä Pikku ystävättäriä (Italia 1955) kuuluu samaan sarjaan. Se kuvaa torinolaisen muotisalongin naisten ja näitä hännystelevien miesten elämää, jonka johtolankana on hauskanpito ja jossa ihmissuhteet solmitaan tylsän arjen tilapäiseen torjuntaan. Nykyihmisen sielunmaisemaa hahmottava elokuva perustuu Cesare Pavesen kertomukseen. Elokuva-arkistossa vieraannutaan trendikkäästi 15 TAIDETTA YLIOPISTOLLA Sarjassa esitellään Jyväskylän yliopiston taidekokoelmaa. Sielu kohosi Agoran yläkertaan Antti Tanttu: Sielu myrskyssä Valmistumisvuosi: 1996 Materiaali: Puupiirros Sijainti: Agoran 5. kerroksen aula AGORAN VIIDENNESSÄ kerroksessa, informaatioteknologian huipulla, vallitsee suorastaan pyhä hiljaisuus. Ikkunan ääreen ripustettu Antti Tantun taulu Sielu myrskyssä heijastaa alhaalla häämöttävän asvaltin harmautta. Teoksen myrskynharmaalla pohjalla räpiköi sielu, hieman lintua muistuttava hahmo. Helsinkiläinen kuvataiteilija ja Kuvataideakatemian professori Tanttu arvelee, että taideteos sopii hyvin tietojenkäsittelytieteen ilmapiiriin. ”Tieto, ajattelu ja sielu ovat lähellä toisiaan. Luovaa osaamistahan siellä aivomyrskyssäkin tarvitaan.” Sielu myrskyssä ilmentää Tantun tilannetta vuonna 1996. Silloin ura tuli käännekohtaan, kun hän hylkäsi perinteiset gra?ikkavedokset ja alkoi tehdä suuria, uniikkeja teoksia yhdistellen eri tekniikoita. Samalla Sielu myrskyssä kuvaa taiteilijan työn arkea. ”Kun lähden tekemään jotain teosta, en tiedä, mitä syntyy. En voi tilata itseltäni mitään. Välillä on sellainen ?ilinki, kuin kävelisi huteraa riippusiltaa tuulessa”, Tanttu sanoo. Sielu myrskyssä -taulusta Tanttu teki kaksi tai kolme eri versiota, ennen kuin oli tyytyväinen. Lopulliseen versioon jäivät gra?itilla vedetyt vertikaaliset viivat. ”Teoksissani mikään tulkinta ei ole väärä, Tanttu sanoo. ”Nimet voivat antaa jonkinlaisen avaimen tulkintaan.” Sielu on Tantun mielestä jotain epämääräistä, joka ilmenee intuitiona. ”Taiteilijan olisi vaikea luoda mitään, jos ei uskoisi sieluun. Siinä olisi absurdissa tilanteessa, kun yrittäisi puhaltaa sielua taideteokseen.” Noora Mattila jylkkari@jyy.? H EIKKI V IHEMÄKI LONTOON CAMDEN TOWNISSA sijaitseva Jazz Café on eräs maailman arvostetuimmista jazzareenoista. Klubilla esiintyneet artistit musiikkityylistä riippumatta ylistävät paikkaa ja sen tunnelmaa. Ilmeisesti yleisö on lontoolaisittain jollain tapaa normaalia vastaanottavaisempaa. Lavan tuntumassa on suurilla kirjaimilla teksti ”STFU during performances” eli Shut The Fuck Up – esitysten aikana. SUOMESSA ammattimaisesti esiintyvät artistit, erityisesti jazzin saralla, ovat silloin tällöin valitelleet tiettyjen keikkapaikkojen haasteellisuutta. Klassisen musiikin areenoilla yskijöille hymähtelevät taiteilijapersoonat ovat saanet jazzmuusikoilta tylyjä kommentteja. Jälkimmäisten mielestä korkeakulttuurin tekijöiden olisi syytä kokeilla esiintymistä tunkkaisessa baarissa keskustelun hälinässä ja kassakoneen kilinässä. Ei kuulemma ole herkkua. ARTISTIN NÄKÖKULMAN ymmärtää. Kun on ensin vuodattanut sydänvertaan ja viettänyt unettomia öitä teoksensa dynamiikkaa puiden, ei liene palkitsevaa tehdä taidetta hilpeän seurueen pelatessa Aliasta kymmenen metrin päässä. Tai vielä pahempaa: kuunnella festivaaleilla sankkoina joukkoina vaeltavien yritysvieraiden jorinoita. Ilmiö on tietenkin musiikkityylikohtainen. Oletko joskus ollut rockkeikalla, jossa yleisön hälinä on pilannut tunnelmaa ratkaisevassa määrin? En minäkään. Juuri jazzin kaltaisessa, ajoittain herkemmin soivassa musiikissa, sympatiat tuppaavat olemaan esiintyjien puolella. ASIALLA ON TOKI toinenkin puolensa. Voiko ja saako yleisöä edes pyytää keskittymään johonkin muuhun kuin seurusteluun baarissa tapahtuvalla keikalla? Ovathan he sentään usein raskasta ja rehellistä työtä tekeviä lipunostajia, joille suotakoon rentoutuminen ystäviensä kanssa rupatellen. Volyymin nousu joka tuopillisen jälkeen on sekin luonnollista. Mitä sitten jos joku jazz sattuu soimaan taustalla? ARTISTIN JA YLEISÖN oikeuksia tuskin pystyy absoluuttisesti arvottamaan. Vastaus pulmaan piilee luultavasti seurustelun ja kuuntelun oikeanlaisessa jaksottamisessa. Rokkibaareja kyllä riittää niille, jotka haluavat keskittyä rupatteluun. Shut The Fuck Up Matti Nives manives@cc.jyu.? Linkin ja Parkun uusien opiskelijoiden “fuksiaiset” vanhoille. Kasarirokin tunnelmissa Cover Me. Ke 1.11. M.A. Numminen & Tijuana Taxi / 22–03 / 8 € The Goodnight Monsters, The Prisondream + yllätysesiintyjä, Indie Disko. Liput: JYYn jäsenet 5 €, muut 6 € Pe 3.11. Musta Porkkana Presents: / 22–03 / 5–6 € On Stage -ohjelmat alkavat aina kello 21.00 ja päättyvät 03.00, jollei toisin mainita Wanelius, Dia, Soul Sound Day La 7.10. Operaatio: Live / 22–03 / 3 € 06 MARRAS MARRAS DramaQueen, Anydoll, Poor Jim Ke 15.11. Puuhkarock 2006 / 21–03 / 3 € Lippuvaraukset: www.jyvaskylanylioppilasteatteri.fi Ma 20.11. Ässiä hatusta -improvisaatioklubi / 20.00 / 5 € Ke 8.11. Hevipunk’s umpisolomu 2 / 21–03 / 4€ FM2000, Virkavalta, Unborn Generation Lotta Backlund MC, Jouni Kallio, Ismo Leikola ja Rich Lyons Ovet auki 1h ennen esityksiä. Lippuvaraukset: www.seisomapaikka.com La 11.11. Seisomapaikka / 18.30 ja 22.00 / 6 € La 4.11. Operaatio: Live / 21–03 / 3 € Su + ma 26.–27.11. Ässiä hatusta -imrovisaatioklubi Lippuvaraukset: www.jyvaskylanylioppilasteatteri.fi 22.00 / 5 € Järj. JKL SETA Pe 24.11. Club Kaappi / 22–03 / 3–6 € Drama Queen ja Overlords La 25.11. Nefan pikkujoulurock / 22–03 / 3€ Pe 1.12. DDR Party Program presents: Live Heavy Night Fierce, Morian, The Japan Project 22.00 / 5 € KUULLUN YMMÄRTÄMINEN Kolumnisarjassa tarkastellaan musiikin ilmiöitä. Pikku ystävättäriä. Antti Tantun Sielu myrskyssä -teos kuvaa taiteilijan työn arkea.
www.jko.fi Sulkulantie 28, 40520 Jyväskylä puh. (014) 3348 000 fax (014) 3348 001 toimisto@jko.fi KANSANOPISTOLLA! Syksyn haku päättyy 24.11.2006 Reitti tuntematon aukeaa... MEDIA J A ILMAI SULINJAT • kädentaidot ja kuvataide • sisustussuunnittelu • teatterija elokuvailmaisu • viestintä ja media KASVA TU SJ A OPETU STYÖN LINJA POLKUJA KIRKON TYÖHÖN JA TEHTÄVIIN –teologinen linja Kysy myös muu st a k oulutu st arjonnast amme (014) 3348 000! Ojenna kätesi. Kiitämme aktiivisesta osallistumisesta verenluovutukseen viikolla 38. Tervetuloa muinakin ajankohtina. Jyväskylän veripalvelutoimisto, Väinönkatu 40, p. 213 065, ma, ti, to klo 12–18 sekä ke, pe klo 10–15. Ota virallinen henkilötodistus mukaasi. www.veripalvelu.? Luovuttaminen on helpompaa kuin luuletkaan. Syö herneitä. Lue Jylkkäriä.
13/2006 17 JYT: Juoksuaika. Käsikirjoitus Harri Virtanen. Ohjaus Johanna Lystilä. Osissa Jari Tuunanen, Outi Puupponen, Jussi Rastas, Laura Happonen, Kaisa Kokko, Juha Ylitalo, Vuokko Myllymäki. TRAAGINEN ja koominen ne vain toimivat kaikkein parhaiten yhdessä, mielellään samassa repliikissä tai toiminnassa. Tämän näyttää varsin tehokkaasti todeksi Johanna Lystilän Jyväskylän ylioppilasteatterille ohjaama Juoksuaika. Harri Virtasen parhaimmillaan ihastuttavan absurdi teksti ei kaikin paikoin edes yritä päättää, pitäisikö asiansa urakalla pilaamaan pyrkivien henkilöhahmojen kanssa itkeä vai nauraa. Helpompi on useimmiten kuitenkin nauraa. Parisuhteistahan tässä on kysymys, muttei mistään romanttisesta komediasta, ei. Tai ainakin romanttinen komedia täytyy ymmärtää kovin, kovin väljästi. Pariskunnat menevät rikki ja menevät yhteen, uusia suhteita syntyy eikä vanhoista tunnu millään pääsevän eroon. Onnea pitäisi vain jostain löytää, mutta mistä? Etsiä voi ainakin aina seuraavan kulman takaa. Tasaisen laadukas näyttelijätyö ja tarinan jouheva rytmitys pitävät varsin episodimaisen tekstin hyvin koossa koko esityksen kaaren ajan. Kaikessa absurdiudessaankin tarina jaksaa myös tuntua elävältä elämältä, eikä jumiudu kokoelmaksi pikkunäppäriä kummallisuuksia. Jos oudon ihmissuhdetarinan taustalle tarvitaan laulettua musiikkia, eivät Kolmas Nainen tai Sir Elwoodin hiljaiset värit ehkä ole kaikkein mielikuvituksellisin valinta pianosovituksinakaan. Mutta mitäpä hänestä, kun lyhyet musiikkiosiot malttavat olla viemättä tilaa itse tarinalta. Janne Ikonen Tarinoita arkisesta hulluudesta Komediadynamo-DVD. Suomi 2006. Esiintyjinä Marko Kämäräinen, Teemu Vesterinen, Mika Eirtovaara. NYT JYVÄSKYLÄLÄISET voivat röyhistää rintaansa oikein kunnolla. Suomen ensimmäinen stand up -dvd Komediadynamo on nauhoitettu Ilokivessä ja kolmesta sillä esiintyvästä koomikosta kaksi on Jyväskylän kasvatteja. Heistä ensimmäinen on illan avaava Marko Kämäräinen. Hänen havainnoiva komediansa on ilmavasti kerrottua. Vaikka alleviivaavia ”Ihanko totta?” -parahduksiakin kuullaan, monen jutun punchline jää miellyttävän avoimeksi, ja ajoitus antaa katsojalle tilaa ymmärtää vitsin itse. Toisena on vuorossa Seisomapaikkaklubin isä Teemu Vesterinen, joka kertoo siirtyneensä vuosien mittaan pelkästä vitsinkertojasta jutunkertojaksi. Se näkyy myös lavalla. Vitsitykityksen sijaan Vesterinen venyttää ja vanuttaa juttujaan, minkä seurauksena esityksestä irtoaa nauruja suhteellisen vähän. Viimeisenä lavalle nousee Mika Eirtovaara, jonka esiintyminen on todellista tykitystä. Itse asiassa hänen intensiteettinsä on turhankin kova. Se, mikä toimii hämyisessä klubissa, voi telkkarista nähtynä vaikuttaa ylettömältä häsläämiseltä. Yhteiskeikalla on kestoa tunti ja vartti, mikä on oikein sopiva mitta. Hyvänä bonuksena levyltä löytyy kasa haastatteluja, joissa koomikkoja jututtaa Stan Saanila, stand up -mies itsekin. Mutta niin se vain on, että vaikka Komediadynamo naurattaa reilusti enemmän kuin keskivertoa hauskempi suomalainen komediaelokuva, videotaltiointi ei yllä miesten live-esiintymisen tasolle. Olli Sulopuisto Georges Perec: Elämä Käyttöohje. Loki-Kirjat 2006. Suomentanut Ville Keynäs. GEORGES PEREC olisi varmaan ollut vähän rasittava tyyppi – perkeleen älykäs, mutta ajattelussaan mekanistinen. Perec (1936–1982) oli jäsen kokeellisen kirjallisuuden ryhmä OuLiPossa. Oulipolaiset olivat mieltyneitä tekemään kirjoja itse keksimiensä rajoitteiden puitteissa. Perec esimerkiksi kirjoitti romaanin, jossa ei ollut ainuttakaan e-kirjainta, ja toisen, jossa hän ei käyttänyt mitään muita vokaaleja kuin e:tä. Näitä ei ole vielä suomennettu. Elämä Käyttöohje on Perecin pääteos. Se rakentuu koko joukolle rajoitteita. Niistä olennaisin on tarinan eteneminen kerrostalon poikkileikkauksessa (10 kerrosta, jokaisessa 10 huonetta, joista kussakin käydään vain kerran) shakkipelin ratsun liikkein. Idea on hauska, mutta syntyykö siitä hyvää kirjallisuutta? Kyllä ja ei. Kyllä, mikäli kirjallisuuden hyvyyttä mitataan sen kyvyllä leikkiä kielellä ja kokeilla kerronnan rakenteilla. Ei, mikäli kirjallisuuden haluaa ensisijaisesti kertovan hyviä tarinoita. Kyllähän kirjassa niitä tarinoita on, paljonkin – alaotsikoltaan se onkin romaaneja, monikossa –, ja etenkin tarinoista keskeisin on erittäin kiehtova. Ikävä kyllä Perecin säännöstön sanelemat ratkaisut, kuten loputtomat listaukset milloin mistäkin, uhkaavat uuvuttaa lukijan ja viedä huomion olennaiselta. Tai no – Perecin kohdalla olennaista taitavat sittenkin olla ne säännöstöt. Juha Mäkinen Elävä koomikko on hauskempi Kirjapalapeli uuvuttaa listauksilla Pää tty yh hjjä än nä ä lavalle HILPEÄN HENGÄSTYNYT Maija Suomäki kiiruhtaa Näyttämö Lutakkoon. Takki lentää nopeasti pois päältä , ja Suomäki kipuaa mikserin luokse. Koska tällä kertaa improvisaatioteatteri Impropaatin harjoitukset ovat musiikkipainotteiset, täytyy äänentoisto saada toimimaan. Kiirettä pitää. ”Voit haastatella tässä samalla kun touhuan. Luokanopettajana olen oppinut keskittymään moneen asiaan samaan aikaan”, Suomäki ilmoittaa jostakin äänipöydän alta. Draamakasvatusta opiskellut Suomäki määrittelee improvisaation millä tahansa elämän osa-alueella tapahtuvaksi ennalta suunnittelemattomaksi toiminnaksi. Se on näyttelemistä ilman selkeää käsikirjoitusta. Joskus yleisö tai ohjaaja antaa aloitustilanteen tai aloitussanan, mutta sen jälkeen näyttelijät ovat omillaan. Impropaatti perustettiin vuonna 2003 ja yhdistys rekisteröitiin väen lisääntyessä. Muualla Jyväskylässä improvisaatioteatteriin voi törmätä muun muassa Ässiä hatusta -ryhmän esityksissä sekä Jooteatterissa. Impropaatti on kaikille avoin teatteri, joka keskittyy pelkästään improvisaatioon. ”Yleisemmin impro on lähinnä vain nuorten teatterikasvatuksen yksi osaalue”, Suomäki sanoo. IMPROVISAATIO rantautui Suomeen 1990-luvun alussa. Sen jälkeen suosio on kasvanut, ja nykyään lähes kaikki tietävät, mitä improvisaatio pitää sisällään. Impropaatin toiminta koostuu omien harjoitusten lisäksi ennalta tilatuista keikoista pikkujouluihin tai muihin tilaisuuksiin sekä ryhmän vetämistä kursseista. Ryhmä harjoittelee kerran kahdessa viikossa: aikuisten ja nuorten ryhmä kokoontuu vuoroviikoin. Mutta mitä ihmettä harjoittelee teatteriryhmä, jonka esitykset perustuvat käsikirjoituksettomuuteen? ”Heittäytymistä, kuuntelemista, hetkessä olemista, erilaisia tekniikoita. Sitä, että voi mennä lavalle pää tyhjänä”, Suomäki vastaa kuin apteekin hyllyltä. Hän jatkaa, että hyvä improvisoija on sellainen, joka osaa heittäytyä, kuunnella toista ja elää hetkessä. Nopeita reaktioita vaativassa näyttelemisessä teatteriryhmän sisäinen kemia on tärkeä perusasia. Näyttelijän täytyy pystyä luottamaan muuhun ryhmään lavalla. Helpottaa, jos voi luottaa siihen, että tiukan paikan tullessa lavalla joku pelastaa aina. SUOMÄKI rientää aloittamaan tuntia. Impropaatin jäsenet vetävät tunteja vuorotellen, jotta he saavat kokemusta ohjaamisesta, ja jotta joka kerralla painottuvat improvisaation eri alueet. Jokaisessa impro-illassa toteutuvat kuitenkin samat draamaprosessin vaiheet: lämmittely, kehittely ja lopetus. Tällä kertaa lämmitellään bakteerihipan avulla. Lattia tömisee, kun joukko aikuisia naisia ajaa toisiaan takaa, heittäytyy välillä selälleen kiljumaan, ja ”ambulanssien” suusta kuuluu pii-paa. Tarja Rossi kuuli harrastusmahdollisuudesta radiossa, ja on ollut mukana vasta kolme kertaa. Hän sanoo, että improvisaatio on hauskaa sähläämistä, ja rentoutuminen tulee siinä sivussa. “Näistä taidoista on hyötyä ihan muussakin elämässä. Tässä oppii kuuntelemisen taitoa ja varmuutta vaikkapa työpaikkahaastatteluun.” Rossi ei osaa sanoa, ovatko taidot vielä kehittyneet, mutta harrastus on ainakin miellyttänyt. Tärkeää on, että täällä ei mollata eikä toisen ideoita latisteta. Impropaatin nettisivuilla sanotaan osuvasti, että lavalla toisen idea on aina parempi kuin oma, joka tulee sekuntia myöhemmin. Rossia mokaaminen ei pelota – ainakaan vielä. “Joskus kyllä tulee tilanne, että ei vain keksi. M o k a a m i n e n kuuluu tähän hommaan, siitä usein syntyvätkin ne hauskimmat jutut.” SUOMÄKI pohjustaa lyhyesti, että musiikki, ääni ja liike kuuluvat yhteen. “Kuvitelkaa, että teillä on käsissänne energiapallo, ja se alkaa kulkea teidän ihonne läpi.” Eri-ikäiset naiset huojuvat kaikki omalla tavallaan ja itseensä keskittyen. Suomäki rientää katsomon poikki vaihtamaan musiikkia. “Ohjatessa on vaikea olla itse mukana vaikka yrittää“, hän kuiskaa. Hän jää katselemaan muita ja himmentää valoja. Pian liikutaan parin kanssa sormenpäät yhdessä. Musiikin alta kuuluu naurua, mutta liike on keskittynyttä ja harmonista. Melkein kuin siinä olisi koreogra?a. Mutta ei siinä ole. Teea Jokihaara jylkkari@jyy.? J USSI T URUNEN O LLI S ULOPUISTO Juha Ylitalo ja Jari Tuunanen. Kuvitelkaa, että teillä on käsissänne energiapallo, ja se alkaa kulkea teidän ihonne läpi.” ” Carla-Rose Häkkinen veteli Pirkko Pinolan naruista marionettiharjoituksessa.
18 13/2006 POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: Ke 1.11. Miljoonasade. To 2.11. Mokoma + Stam1na + Rytmihäiriö. Pe 3.11. The Crash. La 4.11. The Bellrays (USA). To 9.11. Private Line + Blake + Defuse. Pe 10.11. Kuolleet Intiaanit. La 11.11. Tasavallan Presidentti. Bar 68: Pe 3.11. Knucklebone Oscar + Moses Hazy. La 4.11. Agent Kooper. Pe 10.11. Bleak. La 11.11. Jon Auer + Lasse Kurki. Ilokivi: Ke 1.11. M.A. Numminen & Tijuana Taxi. Pe 3.11. The Goodnight Monsters + The Prisondream + yllätysesiintyjä sekä Indie Disko. La 4.11. Operaatio: Live. Ke 8.11. Hevipunk's umpisolomu 2: FM2000 + Virkavalta + Unborn Generation. Jazz Bar: Ti 31.10. Husband. Ke 1.11. Pierre Swärd Trio. Hammond Jazz & Soul. Pe 3.11. Tropical Truth -klubi. La 4.11. Good Morning. Ma 6.11. Wanhan Jatsin Ystävät. To 9.11. Somethin’ Else klubi: Dalindèo + DJ Matti + VJ Vallu. Dalindèo on stage 21.00. Pe 10.11. Brit Awards. La 11.11. Tresspass. Pub Katse: Pe 10.11. Jouko Mäenpää and Rock & Roll People. Red Neck: To 2.11. La Sega Del Canto. Pe 3.11. Veeti. Pe 10.11. Peer Günt. Kharma: Ke 8.11. Neljä Ruusua. KLASSINEN Jyväskylän sinfonia: Ke. 1.11. klo 19 Taulumäen kirkko. Pyhäinpäivän konsertti. Morten Lauridsen: Lux Aeterna kuorolle ja kamariorkesterille. W.A. Mozart: Requiem. NÄYTTELYT Keski-Suomen museo: Alahallissa Kaupunkilaisten kaksi kirkkoa. Taidehallissa Voitto ja Hellevi Toivaisen taidekokoelma. Perusnäyttelyt Jyväskylä – kaupunkiko sekin on? ja Keski-Suomi – maakuntako sekin on? Alvar Aalto -museo: Perusnäyttely Alvar Aalto – arkkitehti. Studio: Simo Heikkilä: esineitä ja materiaalikokeiluja. Keski-Suomen luontomuseo: Perusnäyttely Perintönä ympäristö. Suomen käsityön museo: Täysosuma. Ruudinsavuinen asenäyttely. Galleriassa 1.11.2006 alkaen Ann Rasmussen – Kirkkotekstiilejä Norjasta. Näytön paikassa Eija Tiainen: Enkelit eri tekniikoilla. Kujalla Silkistä sametista – ostokankaiden käyttö kansallispuvuissa. Perusnäyttelyt Käsityössä elämän tuntu ja Komeasti juhlaan. Jyväskylän taidemuseo: Holvi: Kaarina Kaikkonen – installaatioita. Alagalleriassa Anja Santala 70 vuotta – retrospektiivi. Aulassa 31.10 alkaen Valon aallot -valokuvauskilpailun kuvia. Galleria Becker: 1.11. asti Tarja Teräsvuori – maalauksia, gra?ikkaa. 4.11. alkaen Kirsi Tapper – maalauksia. Galleria Harmonia: Changing Faces artists in residence 2005: Renja Leino, Helen Sear, Jari Silomäki. Galleria Mystic: Marjatta Hassi ja Sirkka Laukkarinen – Piirroksia, maalauksia ja akvarelleja. TEATTERI Jyväskylän kaupunginteatteri: Ke 1.11. Cabaret klo 19. To 2.11. Cabaret klo 19. Ilonen talo klo 19. Pe 3.11. Tuntematon sotilas klo 19. The Danny Crowe Show klo 19. To 9.11. Tuntematon sotilas klo 19. The Danny Crowe Show klo 19. Pe 10.11. Cabaret klo 19. Ilonen talo (viimeinen esitys) klo 19. La 11.11. Mio, poikani Mio klo 13. Tuntematon sotilas klo 19. Sydämen käärin silkkiliinaan klo 10.30 ja 11.30. The Danny Crowe Show klo 19. Ylioppilasteatteri: Ma 30.10. to 2.11. su 5.11. ma 6.11. to 9.11. su 12.11. ja ma 13.11. Juoksuaika klo 19. Teatteri Miilu (Sammonkatu 7): Jyväskylän kansannäyttämö: Ke 1.11., to 2.11., la 4.11., ke 8.11. ja to 9.11. Köyhän laulu klo 19. Jyväskylän kristillinen opisto: To 16.11 klo 13 Rakkautta Lutakon näyttämöllä (Schaumaninkatu 3). ELOKUVAT Lyhäriklubi: To 2.11. klo 19. Lyhytelokuvia Wayne's Coffeessa. Kampus Kino (Keskussairaalantie 2): Ti 31.10. Night Visions -kauhuelokuvajuhla. Klo 18.00 Space Firebird. Klo 21.00 Dr. Butcher M.D. (Zombie Holocaust) Ti 7.11. klo 19 The Proposition. Toveruus (Piippukatu 2): Ma 6.11. klo 19 Tähti. Ma 13.11. klo 19 Elonkorjuuaika. Elokuva-arkisto: Ke 1.11. klo 18 Boudu eli miten välttyä hukkumasta. Ke 8.11. klo 18 Taivas ja helvetti. MUUTA Ilokivi: La 11.11. Seisomapaikka-klubi 18.30 ja 22. Stand up -komiikkaa. Lotta Backlund MC + Jouni Kallio + Ismo Leikola + Rich Lyons. Jyväskylän kristillinen opisto: Avoimet ovet: Ti 14.11. klo 10 bändikurssin satoa Sulkula-salissa. Ke 15.11. Kulttuurit kohtaavat -tapahtuma Sulkula-salissa. MENOT 30.10.–12.11. Menovinkit osoitteeseen jylkkari-menot@jyy.? Köhniölle uimaan. Osuva juttu.” Petri Tikka abiturientti, Lyseon lukio ” Tiistaina 7.11. kello 19 John Hillcoat: The Proposition (Iso-Britannia 2005) K–15 Nick Caven käsikirjoittama ja John Hillcoatin ohjaama uudislänkkäri The Proposition kertoo ankaran tarinan 1800-luvun lopun Australiasta. Isosta-Britanniasta saapunut kapteeni Stanley (Ray Winstone) tuo lakia villille mantereelle. Hän pidättää kolmesta roistoveljeksestä kaksi nuorinta ja tekee heistä keskimmäiselle, Charlielle (Guy Pearce), ehdotuksen: tuo veljeksistä vanhin, Arthur (Danny Huston), oikeuden eteen, niin pelastat itsesi ja pikkuveljesi Mikeyn hirsipuulta. Elokuvan likainen ja peittelemättömän rujo maailma nousee painajaismaiseen loistoon Caven taiturimaisen musiikin myötä. Tiistaina 14.11. kello 19 Jean-Pierre & Luc Dardenne: Lapsi/L´Enfant (Belgia/Ranska 2005) K–11 Belgialainen elokuva on meillä aika tuntematonta, mutta Lapsi on erinomainen tilaisuus tutustumiseen. Kuten muutkin Dardennen veljesten ?ktiiviset elokuvat tähän mennessä, Lapsi sijoittuu Seraignen teollisuuskaupunkiin. Sonia (Déborah François) ja Bruno (Jérémie Renier) ovat tuoreita ja nuoria vanhempia. Pariskunta elää Sonian saamalla avustuksella ja Brunon tekemillä rötöksillä. Lapsen synnyttyä Bruno keksii uuden tavan tienata rahaa, hän myy lapsen. Elokuvan tyyli on pienieleistä. Kuitenkin tarkkaan mietityistä yksityiskohdista kasvaa suuri ja vaikuttava elokuva. Lapsi palkittiin viime vuonna Cannes'ssa pääpalkinnolla, Kultaisella palmulla. Pasi Moilanen JOSKUS sanottiin, että ”kyllä tekevälle työtä riittää”. Eipä sanota enää. Tätä ajattelutavan muutosta ruoditaan Jyväskylän Kansannäyttämön Köyhän laulussa. Näytelmässä käsitellään suomalaista köyhyyttä ja sen muutosta 1950-luvulta nykyhetkeen. Opiskelijakin voi saada köyhyyteen aivan uudenlaista näkökulmaa. ”Kun joskus vuosikymmeniä sitten köyhyys oli ennemminkin materiaalista, voidaan nykyään puhua myös henkisestä köyhyydestä. Mihin johtaa se, että ihmisten ajatukset pyritään yhdenmukaistamaan? Kuka jaksaa enää taistella ideologiansa puolesta?” näytelmän tuottaja Tarja Tastula miettii. Jyväskylän kansannäyttämön Köyhän laulu, Teatteri Miilu, Sammonkatu 7. Esitykset 1.11., 2.11., 4.11., 8.11., 9.11. Kaikki näytökset klo 19. Liput 8/6 euroa. TAULUMÄEN kirkossa kajahtaa Pyhäinpäivän konsertissa Morten Lauridsenin Lux Aeterna ja W.A. Mozartin kuuluisa Requiem eli Sielunmessu. Mozart sävelsi Requiemia vielä kuolinvuoteellaan, mutta ei koskaan saanut sitä valmiiksi. Hänen oppilaansa saattoi kuitenkin teoksen loppuun. Sielunmessu on kirjoitettu neljälle solistille, kuorolle ja orkesterille. Solistinelikossa laulavat Minttu Pesu, Wiwan Fagerudd, Hannu Jurmu ja Marko Nykänen. Jyväskylän sinfoniaorkesterin Pyhäinpäivän konsertti 1.11. Taulumäen kirkossa. Liput 20/18 euroa. Kuolinvuoteen teos Näytelmä köyhälle MUUN MUASSA The Posies ja Big Star -yhtyeistä tuttu Jon Auer kiertää parhaillaan Eurooppaa ja saapuu myös Suomen kamaralle. Vastikään Songs From the Year of Our Demise -soololevyn julkaissut herra nousee 11. marraskuuta Bar 68:n lauteille, joita lämmittämässä on Lemonatorsin Lasse Kurki. 1980-luvun puolivälissä perustettu seattlelainen powerpoppoppoo The Posies oli suosionsa huipulla 90-luvulla, kunnes laittoivat pillit pussiin. Kulttimaine ja -suosio kuitenkin säilyivät vankkoina. Viime vuonna Posies julkaisi seitsemän vuoden tauon jälkeen paljon kehutun Everykind of light -levyn. Auer ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä pohjolassa. Posies on keikkaillut useita kertoja Suomessa, mutta vierailut ovat lähes aina keskittyneet erääseen syrjäiseen satamakaupunkiin, jota Helsingiksikin kutsutaan. Tällä kertaa mies nähdään myös Jyväskylässä. Jon Auer + Lasse Kurki Bar 68:ssa lauantaina 11.11. Liput 8 euroa. Posies-mies Kuuskasissa A LEX V ANHEE John Auerin suosio on säilynyt vankkana diggaripiireissä.
TUTKIMUSTEN MUKAAN ehdokkaan ulkonäkö vaikuttaa poliittisiin valintoihin erityisesti niillä, jotka eivät seuraa aktiivisesti politiikkaa. Niinpä vaaleissa onkin sangen tärkeää, että äänestäjä näkee edes joskus ehdokkaan naaman. Tasapuolisen poliittisen julkisuuden kannalta on ongelmallista, että ehdokkaiden naamojen näkyvyys on suoraan verrannollista taustaryhmän lompakon paksuuteen. Äveriäs voi mainostaa lehdissä ja televisiossa. Köyhemmän on tyydyttävä kunnan tarjoamaan ulkomainostelineeseen, jossa nököttävä ryhmäjuliste odottaa teinien spraymaalia. Suomi ei kuitenkaan ole Berlusconin Italian kaltainen televisiokratia. Yle ja kunnat pyrkivät kynsin hampain turvaamaan ehdokkaiden tasapuolisen näkyvyyden. Vaalimainonnassa tämä näkyy siten, että Ylellä ei mainosteta lainkaan. Jyväskylässä se on taas sallittua ainoastaan kaupungin osoittamissa paikoissa. TÄMÄ EI MIELLYTÄ kaikkia. Ulkomainontayritys JCDecaux haluaisi vuokrata kaupungin yleisillä alueilla olevia mainostelineitään myös ehdokkaille. Jyväskylässä ja monessa muussa kunnassa on kuitenkin päätetty, että tämä ei käy laatuun. Yrityksen mielestä on väärin, että yksi asiakasryhmä menetetään kaupallisten televisiokanavien ja lehtien kaltaisille kilpailijoille. Firmasta tilanne on jopa EU:n kilpailusääntöjen vastainen. Kaupunkitilan eräänä ihanteena pidetään sitä, että kenellä tahansa olisi mahdollisuus tuoda siellä asiansa esiin. Tämä koskee myös kaupallisia toimijoita. Toisaalta demokratian kannalta on tärkeää, että julkisessa tilassa näkyminen turvataan niillekin, jotka eivät harrasta bisnestä. Vain nopeimpien ja rahakkaimpien ehdokkaiden näkeminen valotaulussa ei vaikuta kivalta. SAMAAN AIKAAN Jyväskylän keskusta näyttää siltä niin kuin julkista tilaa ei olisi juuri lainkaan. Riippumattomat kansalaisjärjestöt ovat yhteiskunnallisen keskustelun suola, mutta niillä ei ole mitään mahdollisuutta ilmoitella toiminnastaan. Ydinkeskustassa ei ole ainuttakaan ilmaista ilmoitustaulua. Bussipysäkkiilmoittelun kieltämisen jälkeen vain rahaa omistavilla toimijoilla on ollut varaa saada itsensä näkyviin. Niinpä alusvaatteet valtaavat kaupungin JCDecaux’n mainosten alla. TILANNE ON ongelmallinen monipuolisen kaupunkikulttuurin kannalta. Halutaanko Jyväskylän näyttävän brändiparatiisilta vai aidosti avoimelta areenalta? Moni eurooppalainen kaupunki näyttää elävältä juuri siksi, että tilaa on muullekin kuin valotauluille, lasille ja betonille. Voisiko Jyväskylä tehdä samoin? 13/2006 19 Järjestöilmoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari-jarjestot@lists.jyu.?. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia tarvittaessa. Palsta ilmestyy jokaisessa numerossa. järjestöt Kaupallinen kaupunkikeskusta ry MA 30.10. Kasvislasagne Lihakeitto Broilerijuustokebakko TI 31.10. Herkkusieni-kasvisrisotto Lohipyörykät Chili con carne KE 1.11. Kesäkurpitsaherkku Mausteinen broileripata Porsaanleike, sinappikastike TO 2.11. Pinaattiohukaiset Tonnikalakääröt Jauhelihapyörykät PE 3.11. Punajuuripihvit, vihannesremoulade Värikäs uunikala Jauhemaksapihvit MA 6.11. Punainen linssikeitto Sitruunainen turskaleike Jauhelihalasagne TI 7.11. Kasvispapupata Täytetty broilerin?lee Villisian käristys KE 8.11. Kasvispihvit, tomaatti-timjamikastike Lohikiusaus Karjalanpaisti TO 9.11. Purjo-perunavuoka Yrtti-porkkanasei Jauhelihapihvi, tomaattikastike PE 10.11. Tomaatti-sipulipiirakka Kalakeitto Tulinen lihapata LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.?/ruokalista.php Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,10 e – muut 4,90 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 41,00 e, muille 49,00 e. JÄ L K IK IR JO IT U S Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan Kortepohjan ylioppilaskylän ASUKASNEUVOSTON ASUKASJÄSENTEN VAALI VUONNA 2006 toimitetaan 21.11.2006 ja ennakkoäänestys 14.11.2006 seuraavasti: Ennakkoäänestys: 14.11. klo 18.00 – 22.00 Rentukka Varsinainen äänestys: 21.11. klo 14.00 – 22.00 Rentukka Kortepohjan ylioppilaskylän asukasneuvoston asukasjäsenten vaalissa ovat äänioikeutettuja kaikki Kortepohjan ylioppilaskylässä vakinaisesti asuvat kuusitoista vuotta täyttäneet henkilöt. Ehdokasilmoituksien sekä vaaliliittojen ja vaalirenkaiden perustamisilmoituksien on oltava jätettynä keskusvaalilautakunnalle viimeistään tiistaina 7.11. 2006 klo 12 mennessä. Vaaliasiakirjat toimitetaan Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteerille Tuomas Viskarille osoitteeseen Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä. EDELLISESSÄ LEHDESSÄ VÄÄRÄT PÄIVÄMÄÄRÄT! Heikki Kerkkäinen hemakerk@jyu.? JYVÄSKYLÄN MAAN YSTÄVÄT: Väentapaaminen 10.–12.11. Porissa. Ilmastomarssi Jyväskylässä 4.11 klo 14 Aren aukiolta. Lisätietoja www.ilmastomarssi.org ja sini.erajaa@tulevaisuudenvoima.org, 050 358 3838. www.maanystavat.?. EVANKELISET OPISKELIJAT: Kokoonnumme lauantaisin klo 19 Lutherin kirkolla (Kansakoulukatu 5). 4.11. Miksi en saanut mitä toivoin? – Marjo Anttoora. 11.11. Salattu Jumala – Matti Rusama. Messu sunnuntaisin klo 12 Lutherin kirkolla. Haluatko Maata Näkyvissä festareille töihin? Infoa Päiviltä, 050 5976 248 paivi.luukkainen@jyu.? tai www.maatanakyvissa.?. Katso www.sley.?/eo/jkl/ JYVÄSKYLÄN AKATEEMISET RESERVINUPSEERIT RY: 14.11. yhdistyksen sääntömääräinen syyskokous Opinkiven saunalla klo 18 alkaen. Valitaan vuoden 2007 hallitus, puhujana ilmavoimien viestitekniikkalaitoksen johtaja. Liikuntavuorot to ja ampumavuorot ke. JYVÄSKYLÄN EV. LUT. OPKO: 2.11. Pasi Lampinen: Ap.t. 2: 1–22 Pyhän Hengen vuodatus. 9.11. Ned Brockwell: 2. Tim 2: 15 Pyri osoittautumaan työntekijäksi, joka oikein jakelee totuuden sanaa – Laki ja evankeliumi Raamatun avaimena. Opiskelijaillat torstaisin 18.30 Keljon kirkolla (Keljonkatu 28). Opiskelijapastori Heikki Lehtimäki päivystää ke klo 14–16 OPKOn toimistolla (Vapaudenkatu 24B) 050 571 4564 / heikki.lehtimaki@opko.?. KVAT: Ke 8.11.2006 klo 19.00 KVAT:in kokous Ulpukassa. To 9.11. klo 18 KVATin kuvataidekerho aloittaa. Huom: normaalisti kerho järjestetään Ulpukassa ke klo 18. Lukukausimaksut ovat syyskaudelta 2 euroa, kevätlkaudelta 5 euroa. Ennakkoilmoittautumiset ohjaaja Eliza Kraatarille, elaikraa@ cc.jyu.?. Kerhoon voi tulla myös suoraan paikan päälle. La 18.11. Rentukassa klo 20–03 Club Valiokunta Goes Rentukka: Vähän raskaamman rockin ilta. Esiintyjinä Kamala, Paha Kaksonen ja Reprisal Scars. Liput 2 euroa, K-18.
FORUM Jyväskylä (014) 336 1211 nordea.fi Nordean MasterCard 18–25 -vuotiaalle – tule ja hae! Check-in-asiakkaana saat Nordea MasterCardin 500 euron luottorajalla*, kun olet hoitanut raha-asiasi moitteettomasti. Etu on voimassa KeskiSuomen konttoreissamme 30.11.2006 asti. Käy juttelemassa lähimmässä konttorissamme, liity Check-in-asiakkaaksi ja osallistu kilpailuun. Voit voittaa kahden hengen VIP-matkan NRJ Music Awardsiin Helsinkiin tammikuussa. N o rd e a P an kk i S u o m i O yj * Todellinen kulut huomioiva vuosikorko 380 euron käytössä olevalle MasterCard-luotolle on ensimmäisenä vuonna 10,67 %. Jatkossa todellinen kulut huomioiva vuosikorko on 21,19 %. Laskennassa on käytetty 3 kk:n Euribor-korkoa ja Check-in-asiakkaan 40 euron vuosimaksua (08/2006). Teemme sen mahdolliseksi Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiö Kauppakatu 26 A, 40100 Jyväskylä Puh. (014) 3393 400, fax (014) 3393 411 asiakaspalvelu@koas.fi, www.koas.fi KOAS TARJOAA Asuntomme on suunniteltu opiskelijoille! • Vuokrataso on edullinen. • Kaikissa asunnoissa on huippunopeat tietoliikenneyhteydet. • Koasilla kaikki asumismenot sisältyvät vuokraan; sähkö, vesi, tietoverkko ja pesutupa. KOAS ASUNNOT Yksiöt 562 yksiötä eri puolilla Jyväskylää. Soluasunnot Soluasuntoja sekä yksin muuttavalle että kimppakämppään haluaville. Soluissa asuu 2-4 opiskelijaa. Perheasunnot Perheasuntoja avoja aviopareille, sekä lapsiperheille. Vain toisen hakijoista tulee olla opiskelija. YKSIN? KIMPPAKA MPPA? PERHEASUNTO? TIETOVERKKO VAKIONA KOAS – OPISKELIJAN KOTI JYVÄSKYLÄSSÄ Katso lisätietoja asunnoista ja täytä hakemus: www.koas.fi