pimeyden värit Kaamosta odottava Lappi on valon valtakunta. OpiskelijakOrttien harharetket lutikat kiusaavat OpiskelijOita näin saat kirjasi kauppOihin Mies tOnttu tOljanterin takana Jyväskylän ylioppilaslehti 16. jOulukuuta 2013 – 26. taMMikuuta 2014 53. vuosikerta 12
Pääkirjoitus 2 Jyväskylän Ylioppilaslehti 12/2013 T ämän lehden myötä Jylkkärin toimitus vetäytyy talviunille odottamaan päivän pitenemistä. Toivotamme kaikille valoisaa lomakautta julkaisemalla kuvareportaasin sieltä, missä taivas välkkyy väreissä vaikka aurinkokin viettää joululomaa. Toivottavasti teillä kaikilla on aikaa nauttia kaamosajan viistosta valosta ja raukeasta pimeydestä. Juhlan kunniaksi Jylkkäri lopettaa itkemisen ja meluamisen. Koska olemme omistaneet viime kuukaudet tarpeettomalle valittamiselle (ks. Jylkkärin Kimmo Kitinän valitusblogi), pyhitän seuraavan pääkirjoituksen niille arjen valopilkuille, jotka ovat piristäneet ja lämmittäneet ainakin meidän mieltämme kuluneen vuoden varrella. Mielenosoitukset. Nekin, joihin ilmaantuu vain muutama ihmistä ja lakana. Ylioppilaslakki tanassa ja haalarit lököttäen on osoitettu mieltä jo vuosikymmeniä, ja tätä perinnettä on syytä vaalia. Samaan hengenvetoon sanoisin myös että nykyaikainen opintotuki ylipäätään. Ei ollut mummolla, ei ollut äidillä eikä ole tänä päivänäkään juuri muilla kuin meillä. Nykyopiskelijan ongelmat ovat sittenkin suhteellisia. olohuonetilat. Yliopistolle pulpahtelee remonttien seurauksena sakeanaan erilaisia tiloja, jotka on jo sikiövaiheessa nimetty optimistisesti opiskelijan olohuoneiksi. Buumin innoittamana Jylkkäri päätti nimetä myös päätoimittajan huoneen etuosan olohuonetilaksi, joten tervetuloa! Jotta erottaudumme kilpailijoistamme, heitämme kaupan päällisiksi vielä kupposen kahvia. sanotaan, että lopun aika on uuden ajan alku. Olen huomannut, että tämä sanonta pätee hyvin ylioppilaskuntien hallitustoimintaan. Kun tätä toimintaa tarkastellaan yksinkertaistetusti, hallitusta voitaisiin kuvailla vuoden elävänä feenikslintuna, sillä se noudattaa tiettyä sykliä. Kauden alussa hallitus etsii toimintamallejaan, tutustuu kenttään ja sidosryhmiin, luo tavoitteita ja hakee paikkaansa – perehtyy ja pelastaa maailman. Kun perusta on tiedossa, hallitus kokeilee siipiään törmäten välillä ilmakuoppiin, mutta samalla se oppii virheistään ja löytää ne realiteetit. Pikkuhiljaa edustajiston asettama toimintasuunnitelma etenee, ja tavoitteita saavutetaan. Hallituksesta tulee koko ajan varmempi ja kypsempi. Syksyllä hallitus on liekeissä, ja loppukaudella huomataan, että tavoitteet ovat viimeistä silausta vaille valmiita. Haikeus iskee. Hallituksen väistyessä on jäljellä enää tuhka. Tässäkö tämä oli? Väistyneenä kopo-, tutorja kampuskehitysvastaavana voin todeta, että vuosi menee nopeasti ja että tekemisen puutteesta ei onneksi tarvitse valittaa. Kun hallitus on motivoitunut ja toimii tehokkaasti hyvässä yhteistyön hengessä, luodaan hyvät lähtökohdat. Motivaatiosta ja hyvästä ilmapiiristä huolimatta toiminta ei voi olla tehokasta, jos joka vuosi pyritään siirtämään aina uusia vuoria ja unohdetaan keskeneräiset valloitusyritykset. Vaikka toimijat vaihtuKiitos atleeteista ja kapinahengestä lopun ajasta jatkuvuuteen Palautetta netistä tms pientä antiikin atleetit . Vuosisadan kalenteriyhteistyö taikulaisten ja liikuntalaisten kesken rikkoo kampuksen henkisiä raja-aitoja. Olisin antanut äidille joululahjaksi, mutta heinäkuun patsas oli sittenkin turhan raflaava. into kustannus. Kiitos homopornokirjan arviokappaleesta, joka ilmestyi pyytämättä toimitukseen joulun alla. Viisi tähteä kerronnan keskittymisestä olennaiseen. Mannapuuro . Kätevä jokapaikan ainesosa, jolla on Lozzilla jatkettu ainakin panna cottaa ja laajennettu levitepöydän valikoimaa. nettikoMMetoijat . Teidän ansiostanne lukuisat virheet saatiin siivottua illan ja yön tunteina naputelluista uutisista. Lisäksi koimme Jylkkärin netin siirtyneen uudelle tasolle, kun sivustomme vastaanotti ensimmäiset viestinsä suksikaakuuseen@hotmail.com-perheen osoitteista. jylkkärin aVustajat. Ja kaikki ne tunneiksi venyneet kahvihetket, jotka on voitu laskea työaikaan ja joiden hedelmät ovat olleet luettavissa kuluneen vuoden Jylkkäreistä. Anteeksi, että unohduimme välillä Ilokivelle ja jätimme teidät oven taakse odottamaan. Siellä on nyt pöytä istuttavaksi ja iso pino Jylkkäreitä luettavaksi, ainakin siihen asti, että siivoojat kimpaantuvat ja vievät ne pois. Niin ja tosiaan suurkiitos siiVoojille ymmärryksestä. Kyllä ne Jylkkärit sieltä aikanaan katoavat. Minna Tiainen paatoimittaja@jylkkari.fi vat nopealla syklillä, toiminnan teemat, kuten maksuttoman koulutuksen puolustaminen tai toimeentulokysymykset, yleensä säilyvät. Sen vuoksi myös ylioppilaskunnissa toiminnan jatkuvuus on turvattava. Kuinka tuhkasta saadaan uusi lintu? Suuri painopiste on perehdytyksessä ja siihen panostamisessa. Onneksi ylioppilaskunnissa on olemassa työntekijät, kuten sihteerit, joilla on monen kauden tiedot ja taidot taustallaan. Heidän neuvoillaan hallitus pystyy väistämään monet karikot. Myös vanhoilla hallituslaisilla on merkittävä rooli perehdytyksessä, sillä tuhkaan kertynyt hiljainen tieto auttaa uutta hallitusta näkemään ajankohtaisen tilanteen. Esimerkiksi niin sanotun testamentin kirjoittaminen seuraajalle auttaa huomattavasti. Meillä on nyt käsissämme uuden linnun alku, hallitus 2014, jota ilolla ja kunnialla saan vetää hallituksen puheenjohtajan roolissa. Haasteita on tällä kaudella edessä niin ylioppilaskunnassa kuin edunvalvontakentällä. Pääsemme varmasti tälläkin kaudella puolustamaan maksutonta koulutusta ja riittävää toimeentuloa. Lisäksi JYYn omat rakennusinvestoinnit tulevat olemaan oma kysymyksensä. Tiimi on kuitenkin kova, motivoitunut ja osaava. Hyvällä yhteistyöllä ja järjestetyllä perehdytyksellä tämä feeniks siirtää vuoria. Jenna Anttonen JYYn hallituksen puheenJohtaJa kansan ääni puhu suusi puhtaaksi. anna palautetta Ja herättele keskustelua. www.JYlkkari.fi/palaute Hyvällä yHteistyöllä ja järjestetyllä pereHdytyksellä tämä feeniks siirtää vuoria. Inttiin vai? Höpsis! Entä jos olisit yksi toimituksemme kolmesta muskettisoturista, Jylkkärin uusi SIVARI? Me jylkkärissä elämme jo ensi syksyä. työskenteletkö juuri sinä silloin lehtemme toimituksessa? Jylkkärin sivarin tehtäviin on perinteisesti kuulunut valokuvaaminen. entä osaatko taittaa? piirtää? kirjoittaa? näitä kaikkia voi Jylkkärin sivarimyös tehdä, vahvuuksistaan ja kiinnostuksestaan riippuen. tarjoaMMe rennon työporukan, kiinnostavan näköalapaikan yliopiston elämään ja hyvät mahdollisuudet kehittää itseään kuvaajana, taittajana tai toimittajana. työaikamme ovat joustavat eivätkä sisällä joulunpyhiä tai muita ikävyyksiä. toiVoMMe sinulta luovuutta ja ideointikykyä sekä ennen kaikkea reipasta asennetta. sivarin palvelus alkaa heinäkuun 2014 aikana. tarvittaessa palveluksen alkamisajankohdasta voidaan hieman joustaa. kesällä lehden lomaillessa sivari työskentelee lyhyen ajan myös JYYn asukasja taloustoimistossa. lähetä hakemuksesi helmikuun loppuun mennessä osoitteeseen paatoimittaja@jylkkari.fi. liitä mukaan muutama näyte osaamisestasi tai linkki netissä sijaitseviin näytteisiin / portfolioon. jylkkäri toivottaa kaikille Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!
3 Jyväskylän Ylioppilaslehti 12/2013 Kartalla etelä-korea, veera planting Toisin kuin Suomessa, Koreassa joulu ei kovin paljoa katukuvassa näy. Täällä joulu ei ole suuri juhla eikä etenkään sellainen perhejuhja kuin Suomessa, vaan päinvastoin. Joulupäivän suosituinta ajanvietettä on vähän ystävänpäivän tyyliin mennä treffeille ja vaihtaa lahjoja oman rakkaan kanssa. islanti, samuli haimi Joulua vietetään perhepiirissä kuten Suomessakin, mutta Joulupukin sijasta täällä on 13 pahantahtoista joulupukkia, nimiltään muun muassa Potannuolija ja Kynttilänkerjääjä. He laskeutuvat vuorilta jokainen eri päivinä ennen joulua ja tuovat kilteille lapsille pieniä lahjoja ja kiukutteleville perunan. ranska, juho takkunen Tärkeintä on viettää joulu perheen kanssa ja syödä hyvin, jopa viisi tuntia. Menyyhyn kuuluvat kalkkuna, suklainen jouluhalko ja Provencessa nougat ja kuivatut hedelmät. Joulupukki tulee savupiipusta yöllä ja jättää lahjat joulusukkiin. Katolisessa Ranskassa jouluun kuuluvat myös yömessu ja jouluseimi. yhdysvallat, juha stenholm USA on niin suuri maa, että joulua vietetään todella monipuolisesti. Suht normaaleihin jouluperinteisiin voisi listata pihan täydeltä jouluvaloja, kalkkuna joulupöydässä, lahjasukat, sekä isommat lahjat muovikuusen alla. Ostohysteria on myös suurimmillaan Yhdysvalloissa joulun alla, ja ostoskeskusten joulupukit ovatkin varsin tavallinen näky. kiina, mika-matti taskinen Joulun partasuu on unohtanut maailman suurimman kansan, sillä Kiinassa joulua juhlivat länsimaalaiset sekä Kiinan pieni vähemmistö, noin 14 miljoonaa kristittyä. Uuttavuotta puolestaan vietetään vuonna 2014 tammikuun 31. päivänä. Kiinalaiset palaavat räiskyttelemään papattimattojaan kotikunnailleen, mikä tekee liikenteestä tukkoisahkoa. Bali, laura pylvänäinen Hindulainen Bali ei juhli joulua. Jouluaattona nuoret saattavat hyvinkin mennä kavereidensa kanssa baariin ja vetää kännit, kuten myös joulupäivänä. Hindujen uusi vuosi Nyepi on maaliskuussa, mutta länsimainenkin uusi vuosi voi olla yhteisöllinen juhla. Silloin kokoonnutaan ystävien ja perheen kesken ottamaan vuotta vastaan vaikkapa grillijuhlissa. Joulupukki, kuusi ja kinkku, kas siinä avainsanat jouluun. Vaan eivätpäs olekaan kaikkialla. Maailmalla reissanneet jyväskyläläiset opiskelijat kertovat, miten vuodenvaihteen juhlakautta vietetään ympäri palloa. jylkkärin toimitus: Opinkivi, 1. kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä jylkkari@jylkkari.fi Päätoimittaja: Minna Tiainen paatoimittaja@jylkkari.fi p. 045 137 1957 Toimittaja: Suvi-Tuulia Nykänen toimittaja@jylkkari.fi p. 050 353 3362 Kuvaaja-graafikko: Tatu Onkalo kuvaaja@jylkkari.fi p. 050 353 2676 Kannen kuva: Milla Salo Painos: 6000 kpl Painopaikka: I-Print Oy, Seinäjoki p. 06 4186750 ISSN 0356-7362 tule tekemään kanssamme jylkkäriä! Jylkkäri järjestää avustajapalaverin aina lehden ilmestymistä seuraavana tiistaina Opinkiven saunalla klo 14.00-16.00. Mitään aiempaa kokemusta emme edellytä, vaan olemme paikalla auttaaksemme mahdollisimman monia luomaan itse kaupunkiin lehden, jota opiskelijat haluavat tehdä ja lukea. ti 28.1. ti 18.2. ti 11.3. ti 1.4. seuraavat avustajapalaverit: ”NISSeT ja NaSSeT TulevaT vIIMeISTääN jOuluaaTTONa uNIINKIN. ” Helsingin Hakaniemen Sokoksen myyjä Jani Pölönen PAM-lehdessä 19/2013
Uutiset 4 Jyväskylän Ylioppilaslehti 12/2013 Opiskelijakortit kuukausia karkuteillä kOrttisOtku. Kymmenet tuhannet opiskelijat odottivat tänä syksynä uusia Frank-opiskelijakortteja kuukausia ja menettivät sinä aikana opiskelijaetuja. Viivästyksestä huolimatta maksettuja rahoja ei aiota palauttaa. teksti Suvi-Tuulia Nykänen kuva Tatu Onkalo L ähes kaikki opiskelijat saivat tänä syksynä opiskelijakorttinsa reilusti myöhässä. Syynä oli korttien painatus, joka viivästyi kaikkien korttien osalta kolme viikkoa. Melkein 3000 opiskelijaa sai sen sijaan odotella korttiaan useamman kuukauden. Pahasti myöhästyneet kortit olivat pääasiassa maksukortteja. Nyt kaikkien korttien olisi pitänyt saapua ylioppilaskunnille jaettavaksi. Myöhästymiset ovat vaikuttaneet esimerkiksi opiskelijan saamiin etuihin, sillä opiskelijastatuksen todistamiseksi vaaditaaan useissa paikoissa nimenomaan opiskelijakortti. Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) neuvotteli kortittomille opiskelijoille esimerkiksi oikeuden matkustaa junalla ja bussilla pelkällä opiskelijatodistuksella syyskuun ajaksi. Yksi kuukausi ei kuitenkaan riittänyt, sillä osa korteista saapui vasta lokakuun aikana. Matkustavien opiskelijoiden piti tästä syystä ostaa VR:n ja Matkahuollon oma kortti saadakseen opiskelijahintaiset matkat. ”Tämä on aiheuttanut hämmennystä varsinkin vaihtareissa. Ainakin yksi on meinattu heittää junasta ulos ja osaa uhattu sakoilla”, kertoo JYYn jäsenpalvelusihteeri Maija Valkeapää. JYY oli syyskuussa ensimmäisiä ylioppilaskuntia, jotka alkoivat saada kortteja jaettaviksi opiskelijoille. ”Viivästys on vaikuttanut paljon opiskelijoiden elämään, ja se loukkaa jopa opiskelijan oikeutta saada tiettyjä helpotuksia opiskelijastatuksella”, Valkeapää toteaa. sOtkun taustaLLa on korttipalvelun siirtyminen toiselle tuottajalle. Opiskelijajärjestöjen omistama Frank osti viime maaliskuussa aikaisemmin opiskelijakortteja tehtailleen Lyyra-palvelun. Frank taas ostaa korttipalvelun Elisalta. Ongelmia on ollut järjestelmän koodauksessa, joka ei ollut vielä valmis sen avauduttua elokuussa. Lisäksi opiskelijakorttien paino ei ollut osannut varautua kansainvälisten maksukorttien suureen tilausmäärään, ja niiden pohjat loppuivat siksi kesken. Tämä aiheutti lisää viivästystä, sillä pohjat piti tilata Kiinasta asti. ”Ongelmat johtuvat uudesta toimitusprosessista, jonka virheitä oli vaikea korvata lennosta”, kertoo Frankin liiketoimintapäällikkö Mikko Jauhiainen. JYYn jäsenpalvelusihteerin ovi on tänä syksynä käynyt tiuhaan. Valkeapään mukaan suurin osa opiskelijoista on suhtautunut korttiongelmiin rauhallisesti, mutta hän ymmärtää myös asiasta harmistuneiden kommentit. ”Onhan se ymmärrettävää, ettei opiskelijakaan voi aina joustaa. Erityisen harmillinen tilanne on niille vaihtareille, jotka lähtevät Suomesta vuodenvaihteessa pois”, Valkeapää toteaa. Jauhiaisen mukaan opiskelijakorteista maksettuja rahoja ei aiota palauttaa, mutta pientä hyvitystä on kuitenkin luvassa. Kaikki uudet opiskelijat, jotka tilasivat korttinsa ennen syyskuun toista viikkoa ja joiden kortti saapui aikaisintaan lokakuussa, tulevat saamaan risteilylahjakortin. ”Tietysti ne vaihtarit, jotka eivät korttia enää tarvitse, saavat rahansa takaisin. Mutta niille opiskelijoille, jotka kuitenkin korttia tästä eteenpäin hyödyntävät, ei kustannuksia voida kokonaan korvata”, Jauhiainen toteaa. uLkOmaaLaisiLLa opiskelijoilla on ollut vielä suomalaisiakin enemmän ongelmia korttitilausten kanssa. Taustalla on se, että korttiuudistuksen myötä valittavissa on ollut kolme erilaista korttityyppiä, joista kahdessa, kansainvälinen ISIC-kortti mukaan lukien, on mukana maksuominaisuus. Vastuuttomuus harmittaa Garry Lewis oli yksi niistä ulkomaalaisista opiskelijoista, joiden kortit myöhästyivät tänä syksynä huomattavasti. Liikuntatieteellisen Sport Management and Health Promotion -maisteriohjelmassa opiskeleva floridalainen Lewis saapui Suomeen elokuussa, eikä ollut vielä joulukuun alussa saanut opiskelijakorttiaan. ”En ole enää edes turhautunut tai vihainen. En edes tiedä, kenelle oikeasti olla vihainen. Eniten minua ärsyttää vastuuttomuus. He, joiden piti se tehdä, eivät ole hoitaneet työtään”, Lewis toteaa kOska kOrttia on jouduttu odottamaan, Lewis on käyttänyt yliopistolta saamaansa opiskelijatodistusta todistaaksen Tämä on saanuT minuT huomaamaan, kuinka byrokraaTTisTa kaikki on. statuksensa esimerkiksi opiskelijaravintoloissa. Matkustaessa todistus ei kuitenkaan riitä, joten hän on ostanut busseissa ja junissa normaalihintaisia matkoja. ”Kaksinkertaisen hinnan takia en viitsi matkustaa kovin paljon”, hän toteaa. Lewis kuuli VR:n ja Matkahuollon omasta kortista vasta vähän aikaa sitten, eikä siksi ole hankkinut sitä. Kahdeksan euron hinta kuulostaa Lewisista kohtuulliselta, mutta häntä harmittaa silti, että osa opiskelijoista saa edut opiskelijakortillaan ja kortittomat taas eivät. ”Se on ärsyttävää. Tämä on saanut minut huomaamaan, kuinka byrokraattista kaikki on”, Lewis toteaa. Hän on kuitenkin tyytynyt soittelemaan Frankiin ja vierailemaan JYYn keskustoimistossa. Lewisin mukaan ihmiset yrittäneet auttaa häntä, mutta turhat lupaukset ovat vain ärsyttäneet häntä lisää. “Kun soitin Frankiin, he sanoivat aina, että kortti tulee ensi viikolla. Ei ole tullut. Viimeisimmällä kerralla sanoin jo puhelimeen, etten usko sinua”, hän huokaisee. Lewis OpiskeLee Suomessa vielä kaksi vuotta. Hän haluaisi saada rahat takaisin ajalta, jolloin hänellä ei ollut korttia eikä näin opiskelijaetuuksia. “Minusta on aika huonosti perusteltu, etten saa rahojani takaisin koska saan korttini kuitenkin joskus itselleni.” Ulkomaalaisia opiskelijoita on kehotettu valitsemaan korttityyppi ilman maksuominaisuutta, sillä kaksi muuta edellyttävät hakijalta suomalaista henkilötunnusta. Moni ulkomaalainen opiskelija halusi silti kansainvälisen kortin, joten sekaannuksia on syntynyt. Opiskelijarekisterin tiedot kulkevat käsi kädessä korttitilauksien kanssa. Kun ulkomaalainen opiskelija hankkii suomalaisen henkilötunnuksen, hänen tietonsa muuttuvat rekisterissä, ja tilaus jää helposti junnaamaan. Osa ulkomaalaisista opiskelijoista on myös syöttänyt tilausvaiheessa järjestelmään vääriä tietoja. Jäsenpalvelusihteeri ei pääse näkemään hakemuksia, joten Jyväskylässä ongelmien syitä on voitu vain arvailla. Valkeapää toivoo, että Frankin ongelmat saadaan ratkaistua pian. Hänen mielestään sotku tekee JYYlle hallaa opiskelijoiden edunvalvontajärjestönä. ”Tuntuu pahalta kun on niin kädetön olo, kun ei voi tehdä mitään”, Valkeapää toteaa. täLLä hetkeLLä Frankissa tehdään kehitystyötä ensi vuotta ajatellen. Suunnitelmissa on esimerkiksi työkalu, jonka kautta ylioppilaskunnat pääsisivät seuraamaan tilauksia ja niiden etenemisiä. Viivästymisten lisäksi opiskelijoita on kiukuttanut Elisan maksullinen asiakaspalvelu, jossa ei osattu syksyn alussa vastata riittävän hyvin opiskelijakorttikysymyksiin. Epäonnistumisen myöntää myös Jauhiainen. ”Esimerkiksi juuri asiakaspalvelussa epäonnistuimme tänä vuonna kokonaisuudessaan. Nyt kaikki virhetapaukset ja tekniset viat pitäisi kumminkin olla korjattu”, Jauhiainen toteaa.
5 Jyväskylän Ylioppilaslehti 12/2013 Opiskelijakortit kuukausia karkuteillä JYYN HALLITUKSEN entinen puheenjohtaja Mari Kröger on valittu Suomen ylioppilaskuntien liiton eli SYLin hallitukseen. Jyväskyläläistä väriä nähdään tulevana vuonna myös OLL:ssa eli Opiskelijoiden Liikuntaliitossa, sillä jo aikaisemmin marraskuussa JYYn hallituksen entinen varapuheenjohtaja ja liikuntavastaava Hanna Huumonen valittiin OLLn puheenjohtajaksi. OLL on S u o m e n s u u r i n opiskelijajärjestö, jonka perustehtäviin kuuluu esimerkiksi opiskelijoiden liikuntaedunvalvonta. ”Valinta tuntuu edelleen tosi hyvältä. Nyt alkaa konkreettisesti hahmottua mitä täällä oikein tehdään, kun tutustuu ihmisiin ja näkee paikkoja”, Huumonen kertoi OLLn perehdytysviikoilta. Myös Kröger on innoissaan tulevasta pestistään. Hän jättää silti Jyväskylän haikein mielin. ”On kuitenkin huikeaa päästä oikeasti SYLiin mukaan. Puolivuotinen kampanja oli pitkä, ja nyt tuntuu hyvältä kun tietää että on päässyt tavoitteeseen”, Kröger toteaa. ALUNpErIN KrögEr oli ehdolla myös SYLin puheenjohtajaksi. Neuvottelutulosten myötä alkoi kuitenkin olla selvää, ettei jyväskyläläisellä olisi realistista mahdollisuutta voittaa puheenjohtajakilpaa. Siksi Kröger jättäytyi pelistä pois, ja ilmoittautui käytettäväksi hallitukseen. ”Ei tämä ole mikään uusi juttu. Samalla tavalla neuvotellaan JYYnkin hallitusneuvotteluissa.” Ylioppilaskuntien puheenjohtajaksi valittiin lopulta Piia Kuosmanen Aalto-yliopiston ylioppilaskunnasta. Muut hallituksen jäsenet tulevat Helsingistä, Tampereelta, Lapista ja Turusta. Jyväskylästä hallitukseen oli ehdolla myös JYYn kulttuurija järjestövastaava Teppo Suominen, mutta hän ei tullut valituksi. Uuden hallituksen valitseminen lisäksi liittokokous hyväksyi myös SYLin toimintasuunnitelman ensi vuodelle. Lisäksi SYL päätti kokouksessaan asettua tukemaan perustuloa. HANNA HUUmONEN on tullut JYYn toiminnan lisäksi tutuksi esimerkiksi korkeakoululiikunnan ohjaajana. Hän haluaisi puheenjohtajakaudellaan ainakin parantaa liikuntaliiton viestintää. Lisäksi hänellä on visioita liikuntaedunvalvonnan kehittämiseksi. ”Tuollaisia isoja linjoja haluaisin viedä eteenpäin.” Huumosen puheenjohtajakausi alkoi rytinällä, sillä SYLin liittokokous päätti myös erota OLL:sta vuoden 2014 jälkeen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että SYL hoitaa tästä lähin itse liikunta-asiansa. Jokainen ylioppilaskunta saa kuitenkin ensi vuoden aikana itse päättää, kuuluvatko he OLL:n piiriin. ”Meille on varmasti tulossa haastava vuosi. Näen kuitenkin tässä sen positiivisen puolen, että edustajiston oman äänestyksen myötä OLL nousee sielläkin keskusteluun ja edaattoreiden tietoisuuteen”, hän toteaa. SEKä KrögEr että Huumonen muuttavat työtehtäviensä perässä Helsinkiin. Krögerin tavoitteena on sinne myös jäädä ja mahdollisesti tehdä maisteritutkinto etänä Helsingistä käsin. ”On se silti haikeaa jättää Jyväskylä. Asuin täällä kuitenkin yhteensä viisi ja puoli vuotta, ja aina samassa asunnossa”, Kröger miettii. Huumonen taas aikoo palata vuoden jälkeen takaisin Keski-Suomeen. ”Ehdottomasti”, hän toteaa. Suvi-Tulia Nykänen Kaksi JYYläistä vallan kahvaan JYväSKYLäN yliopiston Agora-rakennuksen matoista on havaittu haihtuvan haitallisia VOC-yhdisteitä. Yhdisteet syntyvät lattiassa käytetyn pintamateriaalin reagoidessa ilman kanssa. Muovipinnoitteisia mattoja on ainakin Agoran Bja C -siivissä, ja ne tullaan vaihtamaan mahdollisimman pian. Remontin laajuudesta ei kuitenkaan vielä ole varmuutta, sillä rakennuksen kaikkia osia ei ole vielä tutkittu. Yliopiston hallintojohtaja Kirsi Moisanderin mukaan yliopisto aikoo selvittää tilanteen huolellisesti. VOC-yhdisteet voivat aiheuttaa silmien limakalvojen ärsytystä, hajutuntemuksia ja päänsärkyä. Jyväskylän yliopiston tilapalveluinsinööri Heli Vertamon mukaan kaikki matot, joissa havaitaan pinnoitteet hajoamista, tullaan vaihtamaan. Syy tähän on se, että vaikka pitoisuudet ovatkin pieniä, herkimmät saattavat silti reagoida. Tällä hetkellä yliopiston tietoon ei ole tullut vakavampia oireiluja. Jyväskylän yliopisto on Agoralla vuokralla, mutta vastaa kuitenkin tilan ylläpidosta ja kunnostuksesta. Agora on rakennettu vuonna 2001. Suvi-Tuulia Nykänen mattoja vaihtoon Agoralla allergiaoireiden vuoksi Garry Lewis ei joulukuun alkuun mennessä ollut saanut opiskelijakorttiaan, ja on siksi käyttänyt statuksensa todistamiseksi nyt jo lähes neljä kuukautta vanhaa opiskeljatodistustaan. Uutta hän ei ole saanut, sillä ”kortti tulee muutenkin pian”. Mari Kröger Hanna Huumonen
Kampus 6 Jyväskylän Ylioppilaslehti 12/2013 Kutsumaton petivieras TuholaiseT. Kertaalleen jo lähes hävitetty lutikka on palannut Suomeen. Niin KOAS kuin Ylioppilaskylä ovat saaneet osansa. s einälude, cimex lectularius, on noin viiden millin pituinen loinen. Sen väri vaihtelee kehitysasteesta ja ravinnon määrästä riippuen vaaleanruskeasta punertavan tummanruskeaan. Lude asuu raioissa sekä patjan uumenissa ja imee ravinnokseen ihmisverta. Sotien jälkeen lutikat onnistuttiin hävittämään Suomesta lähes kokonaan. Nyt ne ovat palanneet ryminällä. Aluepäällikkö Timo Kääriäinen tuholaistorjuntaan erikoistuneesta Raksystems Anticimexistä kertoo, että neljän viimeisen vuoden aikana heidän asiakasmääränsä ovat peräti kaksikymmenkertaistuneet. Syyksi hän arvelee ihmisten ja tavaroiden ahkeraa liikkumista. Opiskelijat matkustavat suhteellisen paljon ja suosivat sisustaessaan käytettyä tavaraa, mikä selittää ilmiön yhdistämisen juuri opiskelijabokseihin. Mitään tiettyä kohderyhmää tai paikkaa, joiden keskuudessa lutikat olisivat yleisimpiä, ei kuitenkaan ole. ”Luteita esiintyy niin kerrostaloissa kuin omakotitaloissakin ihan iästä, kansallisuudesta tai varallisuudesta riippumatta.” PääKauPunKiseudun lisäKsi lutikoiden kanssa on kamppailtu ainakin Rovaniemellä ja Turussa. Jyväskyläkään ei ole säästynyt viheliäiltä vierailta. KOASin tapaukset ovat kohdistuneet Roninmäkeen, ja ylioppilaskylässä myrkyttäjä on vieraillut muutamassa vanhemmista taloista. KOASin asiakaspäällikkö Tiia Matilainen muistuttaa, että vaikka ilmiöstä on viime vuosina puhuttu aiempaa enemmän, se ei ole uusi asia. ”Lutikoita on ollut niin kauan kuin kansainvälistä asumistakin.” VasToin yleisTä ennakkoluuloa asunnon sotkuisuutta todennäköisempi syy lutikoiden ilmaantumiseen on huono tuuri. Siivoamista ei kannata kuitenkaan jatkuvasti laiminlyödä, sillä siististä asunnosta tuholaisen havaitsee helpommin ja nopeammin. Mitä aiemmin torjunta aloitetaan, sitä varmemmin lutikat saadaan hävitettyä. Sekä KOASilta että JYYltä kehotetaan kilauttamaan huoltomiehelle välittömästi lude-epäilyn ilmettyä. Vaikka havannoista ei olisi itse varma, ammattilainen tulee tarkistamaan tilanteen. Myös Kääriäinen on samoilla linjoilla. ”Tärkeintä on, että ihmiset tekevät ilmoituksen heti. On ollut tapauksia, joissa luteet ovat päässeet leviämään rauhassa, ja rakenteisiin on pitänyt käydä sorkkaraudan kanssa.” Jos keskimääräinen tapaus kestää kuukauden ja vaatii kolme myrkytyskertaa, ovat ääritapaukset vieneet jopa vuosia. Luteet siirtyvät rakenteita pitkin helposti asunnosta toiseen, minkä vuoksi on tärkeä tarkistaa myös viereiset asunnot. Maksumieheksi joutuu useimmiten taloyhtiö. Kulujen pelossa tiedotuksesta ja tarpeeksi laajasta myrkytyksestä saatetaan luistaa. ”Asioiden hoitamatta jättämisestä koituu moninkertainen riski”, Kääriäinen huomauttaa. Kortepohjan ylioppilaskylästä vakuutetaan, että asukkaita tiedotetaan asiasta joka kerta. Myös myrkytettävä alue on riittävän laaja. MiKäli Mielin välttyä tuholaisilta, onko ainoa keino lukittautua neljän seinän sisälle ja kiertää kirpputorit kaukaa? Kääriäisen mukaan matkustaa voi huoletta, kunhan käyttää tervettä järkeä. Tarkkaavaisuudella voi välttyä ikäviltä yllätyksiltä. Luteet voivat pesiä niin viiden tähden Hiltonissa kuin reppureissaajien suosimassa hostellissakin. Huoneeseen saavuttaessa kannattaa ensimmäiseksi tarkistaa sänky. Lutikat havaitsee helposti tummista ulosteläikistä sängyn jaloissa ja patjan alla. Matkalaukku on syytä pitää suljettuna keskellä huonetta. Vaatteet kannattaa ravistella ennen pakkaamista, ja käyttää kotona pesukoneen kautta. Suljetun matkalaukun saunottaminen noin kuudessakymmenessä asteessa muutaman tunnin ajan tappaa tuholaiset varmasti. Jos Viheliäinen vieras pääsee kaikesta huolimatta tunkeutumaan kotipesään, tärkeintä on säilyttää maltti. ”Kannattaa laskea kymmeneen ja hengittää syvään”, Kääriäinen neuvoo. Vaikka lutikat ovat iljettäviä ja epätoivottuja, ne ovat ihmiselle vaarattomia. Kuukauden myrkytysoperaatiota huomattavasti vaarallisempaa on ihmisten hysteria. ”Pahimmillaan 160 senttimetrin runkopatjaa on saunotettu kiukaan päällä.” teksti Hinni Hirvonen kuva Tatu Onkalo Lutikoita on oLLut niin kauan kuin kansainväListä asumistakin. kalusteet sängyn lähellä. sohvat ja tuolit. Lattian raot ja lattialistat erityisesti sängyn lähellä. Repsottavat tapetit, seinien halkeamat. sängyn alla säilytettävät tavarat.
Kolumni 7 Jyväskylän Ylioppilaslehti 12/2013 E räs nepalilainen ystäväni elää nyt hyvin erilaista elämää kuin minä. Lähikuukausina hänen pitäisi etsiä siskolleen sopiva aviomies ja lainata puuttuvat viisi miljoonaa rupiaa (noin 37 000 euroa) siskon häitä varten. Lisäksi pienellä palkalla pitäisi ruokkia kolmea sukupolvea. Vietin viime kesän lähes kokonaan Nepalissa. Vetäytyminen vieraaseen kulttuuriin auttoi näkemään Suomen hieman uudessa valossa. Elokuun lopussa ymmärsin palaavani kotimaahan, jossa lähes kaikki on hyvin. Suomi listataan usein yhdeksi maailman onnellisimmista maista – ja syystä. Suomalaisten itsensä on vain vaikea uskoa omaa hyväosaisuuttaan. Haluamme ajatella, että jostakin löytyy onnellisten ihmisten Shangri-La, jossa asiat ovat paremmin ja ihmiset jatkuvasti iloisia. Väitän, ettei sellaista paikkaa ole. Ei, ei edes Kauniaisissa. Kukaan ei voi olla jatkuvasti onnellinen, vaan tunnetilan vaihtelut laidasta laitaan ovat tuttuja kaikille maailman ihmisille varallisuudesta ja kotimaasta riippumatta. Jos toivoa paremmasta ei ole, voisimme opetella nauttimaan siitä mitä meillä on. Avainsana ei ole onnellisuus, vaan tyytyväisyys. Massaluennot voivat olla tylsiä, kaamos masentavaa ja joulustressi sitä itseään, mutta joskus kannattaa hyväksyä elämä sellaisena kuin se on. Ja jos et aio muuten muuttaa tilannetta, niin mieti useamman kerran ennen kuin alat valittaa. Tyhjänpäiväinen valittaminen on suunnilleen pahinta, mitä suomalaisella kulttuurilla on tarjota. Tarpeeton kitinä harvemmin tuo märehtijälle helpotusta, vaan levittää vain pahaa oloa eteenpäin. Vaikka mielestäsi joku henkilö olisi täysi mulkero, voit miettiä onko mielipiteesi jakamisen arvoinen. Jokuhan saattaa vahingossa vaikka uskoa sinua. Valittamisen tarpeellisuutta voi miettiä seurausten kautta. Voiko ryöpytyksestäsi seurata mitään hyvää? Toki ongelmista avautumalla voi saada tukea ja helpottaa oloa, mutta lumisateen kiroaminen tuskin parantaa keliä. Jos keksit valituksellesi vain negatiivisia tai neutraaleja vaikutuksia, voit miettiä olisiko järkevämpää olla hiljaa. vaikeuksista huolimatta ystäväni vaikuttaa melko tyytyväiseltä. Hän voisi lähteä muutamaksi vuodeksi Eurooppaan töihin ratkaistakseen rahahuolensa, mutta perheen hylkääminen Nepaliin toisi mukanaan uusia ongelmia. Nykyinen elämä on murheineenkin riittävän hyvä. Arimo Kerkelä Onnelliset valittajat Vuodevaatteet ja patja, erityisesti saumat, reunat ja napit. Sängyn päädyt ja jalat. teksti Hinni Hirvonen kuva Tatu Onkalo Jos lutikat iskevät z z Äläzpoistazmitäänzhuoneesta,zlukitsezovizäläkäz päästäzketäänzsisään. z z Otazyhteyszisännöitsijään,zjokazhuolehtiiztorjunnasta. z z zJoszepäiletzvaikkapaz matkalaukunzsisältävänz salamatkustajia,zvoitzniitäztorjuazkuumallaztaizkylmällä.zEsineetzjaztekstiilit,z jotkazkestävätzlämpökäsittelyä,zvoizviedäzsaunaanz pariksiztunniksiz(löylyäz heittämättä).zLämpöäzpitäisizollaz70-80zastetta.zPakkasessazLudezkuoleeztunnissaz-18zasteessazjazkahdessaztunnissaz -17zasteessa.zVuodevaatteetzvoizpestäz60zasteessaztaizkäyttääzkuivausrummussa. Lähteet: Raksystems anticimex, heLsingin kaupungin ympäRistökeskus JoS toiVoa paremmaSta ei ole, VoiSimme opetella nauttimaan Siitä mitä meillä on. taulut, peilit ja muut porausreiät. vasta vuotta aiemmin olin huoletta heittänyt huulta luteiden piinaamista opiskelijabokseista. siis pizzalaatikoissa uiskentelevista kaatopaikoista, joiden asukkaat kävivät suihkussa silloin kuin muistivat. eihän nyt minun asunnossani. sotkuista saa olla, muttei sentään likaista, totesin jynssätessäni pinttyneitä lattialistoja opiskelija-asunnossa espoon Otaniemiessä. kun eräänä sateisena yönä havaitsin verta imevän loisen omassa pedissäni, paikoista pyhimmässä, tunteet vaihtelivat kauhusta ja järkytyksestä vihaan. seuraavan kahden viikon aikana ahmin tietoa ahkerammin kuin yliopistolla ikinä. samalla koko kuvio alkoi valjeta. käytävällä vastaan kävelleet ”remonttimiehet” olivatkin myrkyttäjiä. Lääkärissä lasinsiruksi epäilty turpoama olikin allerginen shokki. kuukauden päivät allergialääkkeillä hoidettu kutina olikin lutikoiden puremien aiheuttama. tavaraa lensi jätelavalle arviolta viidensadan euron edestä. Loput pakkasin jätesäkkeihin ja saunotin. mitä jos asiasta oltaisiin tiedotettu meille asukkaille? Jos postiluukkuumme oltaisiin jaettu asiasta lappu, tai ilmoitustaululle jätetty lomake? ennen tapahtumien alkua en tiennyt luteista juuri mitään, enkä siksi niitä osannut epäilläkään. ensi kerralla osaan. Hinni Hirvonen Ei mikään yhden yön suhde k o m m en tt i näin tunnistat ludeongelman z z Lutikatzviettävätzpäivätz piilossazjazilmaantuvatzöisinzetsimäänzravintoa. z z Nezjättävätzruokaillessaanzverijälkiäzlakanoihin. z z zLaajemmastazesiintymästäzkertovatztummatz ulostepisteetzlakanoissa,zpatjassaztaizsängynzjaloissa. z z Seinäluteenzmunatzovatz valkoisiazjazläpikuultavia.zKasvaessaanzlutikkaz luoznahkansaz5-6zkertaa.z Tyhjätzkuoretzovatzvaaleanruskeita.z z z Ihmistäzpurressaanzlutikatzhakeutuvatzkäsiin,z kaulaanzjazjalkoihin.zPuremajäljetzovatzyksilöllisiä. z z Lutikatzeivätzlevitäztauteja,zmuttazsaattavatzaiheuttaazallergisenzreaktion. Lähteet: Raksystems anticimex, heLsingin kaupungin ympäRistökeskus epäiletkö lutikoita? tarkista ainakin nämä. aikuinen lutikka on 5-8 mm pitkä, litteä, ruskea ja siivetön. s h u tt eR st O c k
In English 8 text Minna Tiainen Survival kit for Christmas season in Finland Winter Wonderland. Jylkkäri has gathered a checklist for what to take into account when planning your holidays in Finland. traveling: So most of Finland is on the go around Christmas time. This means that if you intend to travel by train, your ride is not only very likely late due to snow/wind/rain/any kind of weather, but also booked out far before your date of travel. If you are traveling with pets, you might already be too late. So book your ticket well in advance or go by bus. In any case, be prepared to end up sweating shoulder to shoulder with hundreds of other people and their children and pets. Ear plugs are recommended because of the annoying jingle tones ringing on just about every cell phone around you, and as you know, the Finns have plenty of cell phones. groCery Shopping: To be done well in advance, also. Many shops are closed on Christmas day, Boxing day, the first of January and on Epiphany. On the 24th of December, you had better do your shopping before noon. This is when you might with equal probability find either great discounts or empty shelves. Recommendable for the not-so-picky. Small shops have more flexible opening hours than the big ones, so if your favourite Prisma is closed, you might W aking up on an unfamiliar sofa at 2PM – must’ve been quite a night, right? Actually, no. I just took a nap on the most comfy sofa I’ve found in China so far, and it’s in the library of my exchange locale, Beijing Foreign Studies University (BFSU). So why am I napping in the library? Studying Chinese here means that on a couple of days a week I have to get up before 7AM to get to class in time. In Finland, sleeping in the library would be out of question. In Jyväskylä, you find the lively chatter at computer desks while a few feet away you hear the babble of speech communication majors doing their groupwork. Not to mention Libri full of humanists jingling their coffee cups. There’s none of such noise here. There’s no coffee shop or a single sign of loud groups working on their presentation. I’m not alone in my sleeping habits, either: students dozing on couches is quite common, though a much more usual sight is the Chinese snoozing over their desks and books. all oF this brings us to a broader observation about studying in China. The often-heard stereotype of the obsessed Asian students seems to be at least partly true. You don’t see locals collaborating on presentations or pairwork, they sit at their desks reading and taking notes. Of course there are ”posers” just texting and watching movies on their laptops, but the mold is the same: everybody does their own thing, no collaboration, hardly any communication either. I asked my Chinese friend about my observations. He recognized them, having studied a lot in a more grouporiented manner during his exchange year. The reason, as he explained it, relates to two things: the huge population and the fact that exams are very important in China. The only easy way to evaluate a huge mass of students is standardized tests. Teamwork skills rarely score you points in those. That’s why teachers are teaching and students are studying the exam, not the subject as a whole. Hence the lonely book-oriented approach in libraries, hence the silence and the perfect conditions for naps. ”We tell the teachers we should learn from the Western style of education, but the change is slow”, my friend said. The current way of education here hardly prepares students for the working life, where teams are bound to be formed. i Can understand my friend’s pessimism. Changing structures is hard, and by the time it happens I most likely won’t be around to be awoken by the noise of local students adjusting to the new group-oriented curriculum. Niko Vartiainen Power napping for China everybody does their own thing, no collaboration. Jyväskylän Ylioppilaslehti 12/2013 want to check the Siwas and Sales nearby. Alkos, however, have no flexible opening hours. Ever. So stock up. Also take note that the discomforts waiting for you in the shops on days immediately before the holidays match those in the public transport system, plus there are plenty of kids screaming for the chocolate that’s blocking the already full isles in the shops. If you like ham, though, it might be worth the agony to go to a store on Boxing day; the huge ones tend to be on sale then and Finns are often too stuffed to even think about buying them. partying: On Christmas eve, most people stay with their families and concentrate on the food. But on Christmas day and Boxing day it’s time for the drinks again. This is when the young adults who return to their childhood village once a year gather in the local bars they used to sneak into as minors. All are merry and mingling might get you a bunch of new friends. ChriStmaS in JyväSkylä: If you plan on staying in Jyväskylä and don’t really know what to do on Christmas eve, Kortepohja might be the place to go. Every year, IDESCO and the Student Union gather a group to plan an international Christmas celebration. In previous years, the party has taken place in Lillukka, Kortepohja, and that seems to be the location also this year. more in engliSh: z z Problemszwithzthezz studentzcardszcontinue Jylkkari.Fi
Vuoden Valoisin aika Lappi. Olen odotellut, että se tulisi. Jysähtäisi päälle ja pimentäisi maailman. Nuorgamiin se on radiouutisten mukaan jo saapunut. Täällä valta on valoilla. Auringon pistävänkirkkaalla vaakasuoralla kajolla, purppuralla ja violetilla, sinisellä ja keltaisella. Silmiinsattuvan vihreillä ja punaisilla välkevaloilla. Missä on kaamos? teksti ja kuvat: Milla Salo , Kolari
10 Jyväskylän Ylioppilaslehti 12/2013 Kello 7.29. Kolarin kirkonkylä. ”Jaa, son naapuri ottanu lopputilin”, Sakari Lipponen ihmettelee, kun Kolariin kaivosta suunnitteleva Northland Mines ja sen toimitusjohtaja Jukka Jokela pomppaavat silmille etusivulta. Ensihoitoyrittäjä Lipposen aamu alkaa aina samoin: Lapin Kansa, kuppi kahvia ja kaksi leipää. Miten kaamosaika, vaikuttaako se sinuun? ”Mie olen niinkö melankhoolinen, en nyt aivan masentunut, mutta kuiten. Mutta eihän tämä ennää ole kaamosta, ko on lumi maassa.” Kello 14.57. Äkäslompolo. Matkailuyrittäjät ovat kauhuissaan. Eikö mikään voi estää rauta-kulta-kupari-kaivosta tulemasta muutaman kilometrin päähän Yllästunturista? Se pilaa tunturin, maiseman, maineen, ladut, vedet ja vie turistit. Aivan varmasti. Me elämme tästä. Meillä on tässä kaikki kiinni, matkailuyrittäjät vetoavat kunnan ja yrittäjien aamukahveilla Luontokeskus Kellokkaassa. Maisema seisoo ryhti suorana, vähät välittää sitä uhkaavista vaaroista. Kello 8.22. Äkäslompolo. Yllästunturi on rakennettu laelta asti laskettelurinteiksi. Matkailuväki ja ympäristön suojelijat eivät aina tule toimeen, mutta kaivoksista eivät kummatkaan pidä.
11 Jyväskylän Ylioppilaslehti 12/2013 Kello 8.33. Kolarin kirkonkylä. ”Siinä parkkipaikala oli yhtenä aamuna valkea rekka. Se se ajo opasteen kumhoon, niin mie kuulin”, palopäällikkö Esa Tapojärvi aprikoi. Kolme viikkoa myöhemmin valtatien risteyksessä nököttää yhä surullisesti vääntynyt kyltti. Uusi on tilattu, ja olisi pitänyt tullakin jo, tienpidosta vastaavalta NCC:ltä luvataan. Ehkä jouluksi. Kello 11.06. Kolarin kirkonkylä. Ensimmäinen kunnon pakkasaamu riuhtoo nenää. Aurinko paistaa matalalta, mutta ei anna periksi. Koivunoksat kukkivat auringonhelmiä. Kello 10.40-11.26. Yllästunturin huippu. Pilvi nielaisee sisäänsä puolessa välissä tunturinrinnettä. Talven ensimmäiset laskettelijat on juuri lähetetty gondolihissillä ylämäkeen. Tuulen tuiskuttamaa lunta lapioidaan pois rinteenkuluttajien askeleiden alta. Hirsipyörylä Kammi heräilee talven kaakaonmyyntikauteensa. Aitoja pystytetään. Rinne suljettu – kyltit nököttävät siellä täällä. Sumu antaa periksi. Kello 11.37. Kolarin Työväentalo. ”Joulupukki, tule käymään meidän teltassa”, joulumyyjäisten makkaragrillillä päivystävät partiolaiset pyytävät. Kamiina humisee ja lämmittää kirpeässä pakkasessa jähmettyneitä sormia. Missäs te olette käyneet retkellä, Pukki kyselee Veera Lapinniemeltä, Nea Palosaarelta ja Kirsti Siitoselta. Kello 15.35. Saarenpudas. Räikeät jouluvalot tervehtivät mökkitiellä. Mummun keittiössä ei näy valoa. Alhaalla Tornion-Muonionjoen rannassa päivän viimeiset auringonsäteet kutkuttavat hankea. Orrelle kesällä jääneet vihdat pääsevät saunomaan. Kello 17.31. Äkäslompolo. Tunturinrinteen kaavoittaminen korkeammalle ja korkeammalle saa äkäslompololaiset raivoihinsa. Kolarin kunnan kaavoitustilaisuus yltyy huutosodaksi. Monen mielestä tunturinlaidassa kasvava viimeinen metsä pitäisi jättää rauhaan. Kello 15.26. Rautuvaara. Valot vaihtavat vahtivuoroa. Milla Salo on Jyväskylässä opiskellut Luoteis-Lappi -lehden toimittaja. Hän kuvasi Jylkkärille kaamoksen odottelua asuinpakkakunnallaan Kolarissa.
12 Jyväskylän Ylioppilaslehti 12/2013 Kampus 12 1 2 9 8 7 6 5 4 3 1 Jenna anttonen, 23 vuotta, 4. vuoden laskentatoimen opiskelija. P&D. Hallituksen puheenjohtaja ”Meillä on upea hallitus, joka on täynnä osaavia ihmisiä. Heillä on konkreettisia ja onneksi myös realistisia tavoitteita, joten minun tehtäväni on kannustaa ja motivoida heitä työssään. Ohjaan ja pidän rumban käynnissä avoimen ja keskustelevan ilmapiirin kautta. Sellainen tunne meillä oli viime vuonnakin, ja uskon, että sama jatkuu myös tänä vuonna.” 2 noora Luukka, 21 vuotta, 2. vuoden valtio-opin opiskelija. Demariopiskelijat. Hallituksen varapuheenjohtaja, työelämä ja kuntapolitiikka ”Työelämäsektori on ensi kertaa hallituksessa, joten haluan vuoden aikana luoda sille hyvät puitteet. Kuntapolitiikkaa hoidamme yhdessä Veeran kanssa, ja meillä molemmilla on siitä jo onneksi kokemusta. Tavoitteemme on, että JYY olisi myös kaupungin näkökulmasta uskottava toimija eikä vain sivusta huutelija.” 3 taimo HaLme, 21 vuotta, 3. vuoden suomen kielen opiskelija. YKedari. Korkeakoulupolitiikka ja viestintä ”Haluan kiinnittää huomiota opetuksen laatuun, sillä se vaikuttaa myös yliopiston rahoitukseen. Joissain paikoissa se laatu kun on mitä on. Myös kurssien palautejärjestelmään on kiinnitettävä huomiota, sillä se ei saa olla pakkopullaa tai mikään rasti ruutuun -kaavake, joka ei toimi. Viestinnän puolella haluan ainakin tuoda kopo-asiat paremmin opiskelijoiden tietoon.” 4 Hanna toppi, 24 vuotta, 5. vuoden romaanisen filologian opiskelija. Keskustaopiskelijat. Kehitysyhteistyö, ympäristö ja kansainväliset asiat ”Kehy-puolella täytyy miettiä uusia polkuja rahoitukseen, sillä Ilokiven remontin myötä Intian tukirahat vähentyvät huomattavasti. Ympäristöpuolella taas toivon, että kaikilla järjestöillä olisi pian omat ympäristövastaavansa ja he tekisivät myös yhteistyötä keskenään. Kansainvälisissä asioissa haluaisin tuoda yo-kunnan lähemmäksi ulkomaalaisia opiskelijoita, ja aion olla siksi myös itse mukana esimerkiksi infoissa kertomassa, mikä me olemme. Tavoitteena on myös luoda kv-opiskelijalähettiläitä innokkaista kv-ihmisistä. 5 iiro korHonen, 23 vuotta, 4. vuoden psykologian ja 3. vuoden laskentatoimen opiskelija. P&D. Järjestöt, tutorkoulutus ja yritysyhteistyö ”Haluamme Selman kanssa tukea ainejärjestöjä sekä kannustaa heitä esimerkiksi yritysyhteistyöhön. Aiomme myös kouluttaa aktiiveja siihen, miten hankitaan yhteistyökumppaneita. Tutor-koulutuksen on tulevaisuudessakin oltava motivoiva ja valmennettava tulevaan syksyyn. Minulle tärkeä homma on myös vuosijuhlien yhteistyökumppaneiden hankinta.” 6 Veera YLimaunu, 21 vuotta, 3. vuoden valtio-opin opiskelija. Kokoomusopiskelijat. Sosiaalipolitiikka, ylioppilaskylä ja kuntapolitiikka ”Kuntapolitiikassa haluamme Nooran kanssa yhtenäistää toimintamallit kaupunkiin päin niin, ettei kaikkea tarvitse joka vuosi aloittaa aina alusta. Kylä on mielenkiintoinen sektori, koska siellä on tulossa isoja rakennushankkeita, ja asumispoliittinen linjapaperikin lähtee pian edustajistolle. Sopopuolella haluamme Siljan kanssa etsiä JYYstä ja SYListä ne paikat, joissa asioihin voi oikeasti vaikuttaa.” 7 taneLi tuLkki, 24 vuotta, 1. vuoden kulttuuripolitiikan maisteriohjelman opiskelija. Jyviva. Jylkkäri, kulttuuri ja Kampus Kustannus ”Jylkkärissä tärkeää on säilyttää sen monipuolinen julkaisumuoto eli printti ja netti, sekä seurata sen uudistunutta mainosmyyntiä. Kampus Kustannuksen puolella tärkeimpiä projekteja ovat JYYn 80-vuotisjulkaisu ja uuden julkaisutoimikunnan perehdyttäminen. Kulttuuripuolelta taas voisi mainita vuosijuhlien järjestämisen, ylioppilaskuntien keskuudessa ainutlaatuisen Kampus Kinon säilyttämisen sekä sen laulukirjan. Ehkä JYYn oma laulukirja voisi vihdoin valmistua. 8 SeLma Vidgren, 24 vuotta, 4. vuoden johtamisen opiskelija. Jyviva. Järjestöt ja talous ”Koulutuksen lisäksi aiomme järjestösektorilla järjestää Iiron kanssa tapahtumia, joissa voisimme innostaa aktiiveja toimintaansa. Huomiota aiomme kiinnittää myös harrastusjärjestöihin. Talouspuolella haluan käydä avointa keskustelua edustajiston kanssa esimerkiksi muutoksista, joita Ilokiven korjaaminen ja mahdollinen DDR:n purkaminen ylioppilaskunnan talouteen tuo.” 9 Jani kYkkänen, 26 vuotta, 4. vuoden yhteiskuntapolitiikan opiskelija. Demariopiskelijat. Korkeakoulupolitiikka ja kampuskehitys ”Ensimmäinen tärkeä juttu on uudet hallopedit (yliopiston hallinnon opiskelijaedustajat), jotka valittiin juuri tehtäviinsä. Kampuksen kehittämisessä taas täytyy seurata esimerkiksi Ruusupuiston ja Mattilanniemen uudisrakentamista. Haluaisin tuoda kampuksen lähemmäksi opiskelijoita esimerkiksi ainejärjestötilojen muodossa.” SiLJa SiLVaSti, 21 vuotta, 2. vuoden sosiaalityön opiskelija. Keskustaopiskelijat. Sosiaalipolitiikka ja liikunta uusi hallitus haluaa näkyä kaikkialla VaLinnat. Esittelemme Jyväskylän ylioppilaskunnan hallituksen vuodelle 2014. Kysyimme jokaiselta, mitä he haluavat saada oman vuotensa aikana aikaan. teksti Suvi-Tuulia Nykänen kuva Tatu Onkalo JYYn uusi hallitus viettää loppuvuoden perehtyen ylioppilaskunnan eri sektoreihin. Kuvasta ja haastattelusta puuttuu Silja Silvasti, joka ei ollut mukana perehdytysviikolla.
13 Jyväskylän Ylioppilaslehti 12/2013 Hyvää joulua, onnellista uutta vuotta ja voimia pyrkimyksissä tipattomaan tammikuuhun, kuntoremonttiin, dieettiin, ahkerampaan opiskeluun ja parempaan ihmisyyteen! Menot Yön valoisa puoli ”Minulla on ollut 2000-luvun ajan halu kehittää Yöyhtyettä orkesteriksi, joka voi esiintyä konserteissa, jäähalleissa tai vaikkapa markkinoilla. Ainoa paikka, minne Yötä ei voi viedä, on kirkko, mutta kirkon tunnelman halusin kokea, kertoi Yö-yhtyeen keulakuva Olli Lindholm marraskuussa julkaistua Minun jouluni –joululevyä markkinoidessaan. Ensin olin että ei helvetti, sitten olin että miksi ei. Olli Lindholmia tuskin voidaan syyttää rehellisyyden puutteesta tulkitsijana. Kuokkalan kirkko on sitäpaitsi moderniksi pyhätöksi kaunis paikka. Jos herkistyy mielellään joululaulukonsertissa, niin ehkä tämä olisi se tilaisuus, johon kannattaa tarttua. Miksipä ei? On toki myös vaihtoehtoja: ”viime vuosien suosituin jouluartisti” , sopraano Tarja Turunen konsertoi perjantaina 20.12. Taulumäen kirkossa. Turusta säestävässä Harus-orkesterissa kuullaan nimenomaan sen kuuluisan eturivin muusikoita Marzi Nymanista lähtien, Markku Krohnin ja Kalevi Kiviniemen johdolla. Tähän väliin puikkaa remuavasta poikamiehestä hengellisten laulujen tulkitsijaksi matkan käynyt Samuli Edelmann, joka esiintyy torstaina 19.12. Huhtasuon kirkossa. Ei voi mitään, on joululaulujen aika. Aika tuntea esi-isien ja –äitien sielujen kosketus, käydä jälleen läpi omat joulutraumansa ja miettiä ”mitä joulu merkitsee minulle?”. Pimeydestä pimeyttä vastaan ja valoa päin. 18.12. KuoKKalan KiRKKo Nyt tehdään historiaa, sillä Olli Lindholm on ensimmäisellä kirkkokiertueellaan. tekstit Menot-setä 19.12. KauPunGinKiRKKo MenivätKö Seminaarinmäen ja Kaupunginkirkon kauneimmat joululaulut menivät ohi? Eipä hätää, vielä ehtii kolmannella kotimaisella mukaan Christmas Carolseja mukana laulamaan. Muitakin vaihtoehtoja on, Jyväskylän seurakunnan nettisivuilta ne näkee. 21.12. PuB KatSe joS joku ei sitä vielä tiennyt, niin Rockin SM-kisat voitti tänä vuonna jyväskyläläinen Katutaiteilija. Vuodesta 2009 toiminut yhtye uskoo suomen kieleen ja kitaraiseen soundiin ja on julkaissut 2 EP:tä: Päihtymyskuplia (2013) ja Kantapään kautta (2010). Katseen keikalla Katutaiteilijan kanssa soittaa tamperelainen, ”melko dramaattisen rajatilarockin lähettiläs” Raavittu. ESA JuHAnA Katutaiteilijan lyyrisistä kyvyistä todistaa esimerkiksi se, että yhtyeellä on kappale nimeltä Köyhän miehen vapaus. 18.12. RentuKKa SKeletoR oli ja ikuisesti on 1980-luvun poikien suosikkifiguurisarjan, eli Heman-ukkojen pääpahis. Rentukan Skeletorfestissä esiintyy neljä hc:hen, noiseen, metalliin, tummaan stadion-indiehen tai muuhun pahuuteen kallellaan olevaa yhtyettä: Gardeners Of Gethsemane, Sir nigel Fungus, Alchemaster’s Apprentice ja Typeface. Skeletorfestin takapirut: Niko Keikkala (vas.), Rikard Penttinen ja Jani Kiiveri. Takana irvistelee Juho Oikari. 14.1. SyneRGia-aReena jyP ja sen pääyhteistyökumppani, henkilöstöpalveluyritys VMP tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden päästä ilmaiseksi JYP-SaiPa –peliin ja voittaa kaikenlaisia palkintoja. Ehdot ovat: kokoa oma haalariryhmäsi ja ilmottaudu ennakkoon mukaan bailuihin. Jälkipelit ovat ravintoloissa Revolution ja Bra. VMP:n nettisivuilta löytyy lisätietoa. 25.1. ylä-RutH SanoKaa, Mitä sanotte, mutta Kari Peitsamo on lähempänä Jumalaa kuin useimmat meistä. Tiettävästi Kari Peitsamo on tehnyt 53 studioalbumia sekä yhden livelevyn. Keikkoja on takana viimeisten laskujen mukaan noin miljoona. Sitä paitsi tämä mies, joka tekee ihan minkä tahansalaisen laulun ihan mistä tahansa ihan milloin tahansa, esittää sen missä tahansa ja levyttää ihan miten tahtoo, on myös hauska seuramies ja opiskelee teologiaa, joten hänen kanssaan voi vaikkapa keskustella sivistyneesti siitä, mitä jumaluus on. TiinA PEiTSAMO 22.1. KauPunGinteatteRi no niinpä tietysti. Jyväskylä Sinfonian konsertissa nimeni on Ahola, Jarkko Ahola kuullaan Teräsbetonin laulajana parhaiten tunnetun Jarkko Aholan versioita Queenin ja Tom Jonesin biiseistä, tunnusmelodioita James Bond -elokuvista sekä hivenen My Way:takin rouheina sinfoniaorkesterisovituksina. Säkällä kuullaan myös joku joululaulu, sillä Aholan Ave Maria –joululevy möi hiljattain platinaa. PimeydeSTä PimeyTTä vASTAAN JA vALOA PäiN. ”He-mAN SiNäNSä ei meRKiTSe meiLLe miTääN, muTTA SKeLeTORiN PAHuuS JA JuONiKKuuS ON TeHNyT meiHiN LäHTemäTTömäN vAiKuTuKSeN JA iNSPiROi meiTä JOKAPäiväiSeSSä eLämäSSämme.” Skeletorfestin järjestäjä Niko Keikkala.
Helpotus 14 Jyväskylän Ylioppilaslehti 12/2013 Eläköön kommuunismi! ASUMINEN. Omakotitalo-kommuunissa asuva voi joutua putsaamaan rännejä ja hoitamaan puutarhaa. Yhteisasumisessa viehättävät runsas tila ja yhteisöllisyys. teksti Heli Narinen ja Christina Boman kuvat Christina Boman JokA kUUN 4. KAISU SALMINEN JA ANNA NÄVERI P orraskäytävä johdattaa suuren, kaksikerroksisen omakotitalon yläkertaan. Eteisen lattialta löytyy hämmentävä määrä kenkäpareja. Käytävän seinällä keikkuu muistitaulu merkintöineen. Voisi kuvitella, että olemme eksyneet leirikouluun. Mutta me emme ole vierailulla leirikoulussa, vaan kolmen opiskelijatytön asuttamassa kommuunissa. Minttu Mannisen ja Julia Felixin asumismuoto poikkeaa perinteisestä soluasumisesta siten, että kerrostalokolmion sijaan heidät löytää kolmen hengen kommuunista keskeltä idyllistä omakotitaloaluetta Mattilanpellolla. Ranskasta Suomeen vaihto-opiskelijaksi matkannut Felix tahtoi kimppa-asumisen myötä oppia tuntemaan paikallisia tapoja ja uusia ihmisiä. Manninen puolestaan päätyi kommuuniin sen edullisen hinnan vuoksi hän tahtoi saada matkarahaa säästöön ensi kevään vaihtoa varten. Mannisen ja Felixin vuokrat määrittyvät huoneen koon mukaan, mutta yhteensä summat jäävät joka tapauksessa hädin tuskin pienen opiskelijayksiön vuokran tasolle. Molemmat kuluttavat asumiseen vain reilut pari sataa euroa kuukaudessa. EdUllIStEN kUStANNUStEN lisäksi omakotitalokommuuneissa houkuttelee niiden tilavuus. Kypärämäessä kommuunissa asuva Henna Marjukka Vierimaa tarvitsee tilaa harrastustensa vuoksi. Omakotitalossa hän saa vaivatta varastotoitua käKaikki osallistuvat kotitöihin, mutta varsinaiselle työnjaolle ei ole ollut tarvetta. Mannisen ja Felixin asuintalossa on runsaasti tilaa kaikille asukkaille.
15 Jyväskylän Ylioppilaslehti 12/2013 taikon siivoaminen viikottain”, Manninen kertoo. Vierimaan kommuunissa sen sijaan riittää hommia. ”Pihatyöt ja pienemmät talonhuollolliset asiat, kuten rännien puhdistus ja sulakkeiden vaihto, ovat vuokralaisten hoidettavia. Suurehkossa puutarhassa hedelmäpuineen, marjapensaineen ja pienine peltoineen on hyvin paljon tekemistä läpi vuoden”, Vierimaa kuvailee. Vierimaa on havainnut, etteivät kaikki kommuuniin haluavat ole tietoisia työn määrästä. ”Monet eivät ole perillä talonhuollollisten tehtävien kuulumisesta vuokravelvoitteeseen. He eivät tajua, miksi lehdet täytyy haravoida tai miksi hiekkaa ei saa kuljettaa herkille lattiamateriaaleille.” Vierimaa on kuullut kommuuneista, joissa asukkaat itse kyllä tykkäävät temmeltää, mutta joissa kotitöistä ei olla valmiita ottamaan vastuuta. ”Tällaiset kommuunit aiheuttavat vuokraisännille harmaita hiuksia ja pilaavat yhteisasumisen maineen”, Vierimaa harmittelee. EnnEn kommuuniin muuttamista Mannisella ja Felixillä oli sekä toiveita että pelkoja yhteisasumista kohtaan. Osa niistä on toteutunut, osa ei. Manninen oli huolissaan siitä, kuinka useampi nainen tulee toimeen saman katon alla ja miten kylpyhuonevuorot saadaan jaettua. Pelot osoittautuivat turhiksi. Odotukset hyvästä seurasta ja hauskoista juhlista sen sijaan kyllä toteutuivat. Felix on myös päässyt kurkistamaan suomalaisiin elämäntapoihin. ”Ranskassa meillä on tapana myös kimppakämpissä syödä yhdessä, kuin perheen tavoin”, Felix kertoo. Suomalaisessa kommuunissa kukin ruokailee kuitenkin omia aikojaan. Yhteisestä ajanvietosta ja jopa pienen perheen omaisista sidoksista ei sen sijaan ole ollut puutetta. “Kämppisten kanssa muodostuu yllättävän vahva yhteys, vaikkei se jatkuisi enää pois muuttamisen jälkeen.” kommuunEja löytyy siis moneen makuun. Mutta sopiiko asumismuoto kaikille? ”Kommuuniasuminen sopii avoimelle ja rennolle henkilölle ei ehkä sellaiselle, joka tykkää olla paljon omissa oloissaan”, Felix pohtii. Myös Vierimaa suosittelee kommuuniasumista yhteisestä puuhastelusta pitäville, jotka kaipaavat vaihtoehtoa yksin asumiselle. Hän painottaa kuitenkin, että kyky ottaa vastuuta on kommuuniasumisessa erityisen tärkeää. Kommuuniasuminen sopii avoimelle ja rennolle henKilölle. Eri paikkakunnilta tulEvat opiskElijat haukkuvat kotikuntansa omalla murtEEllaan. paska kotisEutu Mie oon Kitteeltä, kahella ja puolella teellä “nyt on ihan liijjan monta hommoo piällekkäin,” tokas meijjän koulun talkkari kiirreessä. muuten ukkoloijjen mailapelit siästettään pesäpallokentälle, kitteellä kun pelataan pesistä. minnuu ei se pesis koskaan sytyttänä, nii pelasin sitte lapsuuven tetristä pihassa eli kotona. nuapurin skinipojat notku ekopisteellä, nii ei paljon ollu ulos assiita. ruapustivat nimesäkkii siihe roskakatokseen, joka nykysi seisoo töröttää tyhjillään. ostakkee joku pois, se on myönnissä. nightwishkii, siis naitvissi on kitteeltä. semmosta hevimussiikkia, eihä sitä aluks kukkaa ymmärtänä. nykysi se on kuitennii sen verran hyvin pärjännä, että jokkaine halluu naitvissin keikalle. siellä ne sitte ossuuspankinnii pankkineijjit istuu ylleisössä piä kenossa. piä se on kenossa monella muutennii, kylä ku tunnettaan pontikasta. miun ekalla työpaikalla ol esillä iha oikkee pontikkapannu. jos ei halluu istuu vuan pihassa, nii voi killauttoo kaverille “lähetäänkö kylälle?” pojilla pittää olla mopo, sillä ne sitte ajjaa iestakasin hutsin ja liikenneympyrän vällii. tyttölöillä on suhe johonnii miespuolisseen ajokortin haltijjaan, nii ne sitte istuu kyyvissä sitä sammoo vällii. Eikä se mennoo haittoo, vaikka tyttö oissii vuan 14-vuotias. voi sitä silti emännäks kuhtuu. kuppiisesa eli paikallisessa marketissa ku tappaa immeisiä, nii kyselevät kenen tyttölöitä oot. miun vanhempia kukkaan ei tunne, nii siihe se jutun juur loppuu. lähin sitte pois, enkä kaippoo takasi. mualimalle lähtemistäkkään ne ei voi ymmärtee. toisaalta, mitä sitä lähtemmään, ku kitteeltähä löyttyy sitä monenlaista hommoo. Kaisu Salminen sityöja askartelumateriaalejaan. Vierimaan ja kolmen muun henkilön asuttaman kommuunin kustannukset ovat suuremmat kuin Mannisen ja Felixin, mutta myös tilaa on huomattavasti enemmän. ”Usein ihmiset etsivät kimppa-asumiselta hyvää sijaintia parilla-kolmella sadalla eurolla. Minulle on tärkeää saada reilusti tilaa vain hieman suuremmilla, tai jopa pienemmillä kustannuksilla, kuin pienessä kaksiossa.” Vierimaa kertoo vuokran olevan neliöltä samaa luokkaa keskiverto soluasuntojen kanssa, mutta neliöitä sen sijaan on paljon enemmän. Vuokran lisäksi Vierimaan maksettavaksi tulee kuukausittain useita kymmeniä euroja erillisiä vesi-, käyttösähkö-, jäteja internetkustannuksia. kotitöitä omakotitalokommuunissa riittää. Felix ja Manninen pääsevät verrattain helpolla. ”Ainoa ohjeistus vuokraisännän puolelta on porsuuressa keittiössä vietetään yhteistä aikaa ja jaetaan päivän kuulumiset. Kuvassa minttu manninen ja julia Felix.
Kulttuuri 16 Jyväskylän Ylioppilaslehti 12/2013 KaunoKirjallisuus: omaleimainen tyyli ratKaisee KaunoKirjallisen teoKsen julkaistuksi saaminen ei ole helppo juttu. Tammen kustannustoimittaja Anne Ilves kertoo, että kustantamoon lähetetään vuosittain miltei tuhat käsikirjoitusta. Niitä käy läpi kaksi kustannustoimittajaa ja kustannuspäällikkö. Tammi vastaanottaa käsikirjoituksensa pääosin printtimuodossa. Kaikkia tekstejä luetaan, mutta tuomio voi tulla pikaisesti. Lähetetyn tekstin tulisi siis olla mahdollisimman pitkälle hiottu. ”Harjaantunut silmä näkee melko äkkiä, kannattaako käsikirjoituksen kanssa viettää enemmänkin aikaa”, Ilves kertoo. Ilveksen mukaan kirjoittaja ei hyödy juurikaan suhteista tai nimekkäiden tekijöiden suosituksista – tärkeämpää on omaleimainen kaunokirjallinen tyyli. KäsiKirjoituKsen muKana tulisi olla myös saatekirje. Olennaisinta on, että kirjoittajan yhteystiedot on esitetty selkeästi. Jotkut kustantamot toivovat kirjoittajan myös kertovan omasta taustastaan ja luonnehtivan käsikirjoitustaan. Ilves itse ei anna luonnehdinnoille tai vaikkapa mukaan liitetylle CV:lle paljoa painoarvoa. Hänen mielestään hyvä teksti puhuu puolestaan. Soitosta kustantamoon ei myöskään ole erityisemmin hyötyä. ”Jos mitään vastausta ei tule vaikkapa vuoteen, on tietenkin hyvä varmistaa, onko teksti tullut edes perille”, Ilves huomauttaa. Palautetta kustantamot antavat harvoin. Sitä varten on olemassa arvostelupalveluja, kuten Nuoren Voiman Liitto, joka arvostelee tekstejä maksua vastaan. Jos Ilves näkee kirjoittajassa paljon potentiaalia pöy täl aat ikos ta päiv änv alo on une lma . Mite n kau nok irjal line n teks ti tai sarja kuv a saad aan pöy täla atik osta kan sien väli in? Mite n kus tann usto imit tajaa tule e lähe styä , jotta sais i teks tins ä julk i? Mitä mat eria alilt a vaad itaa n? Kysy imm e vink kejä kau nok irjoj en, sarja kuv ien ja tieto kirj ojen kus tant ajilt a. tekstin heikkouksista huolimatta, hän lähettää kirjoittajalle palautetta ja jää odottamaan uutta versiota. Hylkäystäkään ei kannata ottaa liian raskaasti. ”Jos yksi kustantaja hylkää käsikirjoituksen, ei kannata masentua vaan ottaa yhteyttä toisiin kustantamoihin. Toisaalla vastassa voi olla lukija, joka ymmärtää aivan eri tavalla sitä, mistä tekstissä on kysymys.” sarjaKuva: hyvälle jutulle löytyy julKaisija KustannusosaKeyhtiö sammaKon kustantajan Seppo Lahtisen mukaan sarjakuvalle on helpompi löytää julkaisija kuin tasokkaallekaan kaunokirjalliselle teokselle. ”Hyvä juttu menee varmasti jostakin läpi, sillä sarjakuvakustantamoita on Suomessa melko paljon.” Sammakolle tarjotaan vuosittain satoja sarjakuvia. Lahtisen mukaan sähköposti on paras tapa ottaa yhteyttä kustantajaan. Soittamalla ei saa lisäpisteitä. ”Strippiensä mukaan voi laittaa lyhyen CV:n omasta sarjakuvatoiminnastaan, mutta se ei ole välttämättömyys. Lyhyestä virsi kaunis, materiaali ratkaisee!” Lahtisen mukaan kustantamoon lähetetään paljon strippejä, joissa on ongelmana se, että kuvallisesti toimiva paketti ontuu tarinan osalta tai päinvastoin. ”Molempiin pitäisi panostaa. Suomessa sarjakuvia tehdään liian harvoin yhteistyönä niin, että kirjallisesti lahjakas henkilö keksii tarinan ja piirtämistaitoinen kuvittaa.” toisilta teKijöiltä voi oppia paljon. Lahtinen suosittelee aloittelevalle sarjakuvantekijälle sarjakuvayhdistyksen toimintaan osallistumista. Palautetta voi toki saada myös nettisarjakuvia tekemällä. Pienellä paikkakunnalla voi olla ongelmana toiminnan vähyys. ”Toisaalta se kaikkein kovin juttu voi tulla jostain aivan himmeästä meiningistä peräkyliltä. Se voi olla etukin, että tekijä kypsyy jossain Helsingin ympyröiden ulkopuolella. Persoonallinen ote huomataan.” Kustantajia voi tavata myös sarjakuvatapahtumissa, jolloin heitä kannattaa tilaisuuden tullen nykäistä hihasta ja näyttää piirustuksiaan sekä kysellä, kannattaako yhteydenotto. Sarjakuvamaailmassa suhteista voi olla jonkin verran apua, mutta alussa nimen saaminen ottaa aikansa. ”Tärkeää tässä työssä on myös kustantajan ja tekijän välinen kemia. Sitä ei tietenkään voi etukäteen tietää. Kyse on luottamuksesta ja ajatusmaailmojen kohtaamisesta, kuten missä vain pitkäaikaisessa työsuhteessa.” tietoKirjallisuus: suhteilla voi vaKuuttaa tietoKirjaa suunniteltaessa kustantamoon kannattaa ottaa yhteyttä jo ennen projektin varsinaista alkua. ”Kustantamo tarvitsee kaksi paperia: Ensinnä kuvauksen siitä, kuka kirjoittaja on ja millä oikeudella ja asiantuntemuksella hän aiheesta kirjoittaa. Toisekseen pitäisi selvittää sitä, millainen kirja tulisi olemaan, kenelle se olisi suunnattu ja mitä aihepiirejä se käsittelisi – sisällysluettelon hahmotelma olisi hyvä olla”, neuvoo Jyväskylässä toimivan Atenan kustannustoimittaja Kanerva Eskola. Tietoja kaunokirjallisuutta julkaiseva Atena vastaanottaa ideoita ja käsikirjoituksia mieluiten sähköpostilla. Eskolan mielestä kyse on kuin työnhakuprosessista, jossa on saatava työnantaja vakuutetuksi omasta yhteistyökyvystään, pitkäjänteisyydestään ja työn järkevyydestä. Eskolan mukaan päätökset tehdään usein papereiden perusteella. Kustantaja tahtoo varmuuden siitä, että kirjoittaja sitoutuu projektiin. ”Saatekirjeeseen ei ainakaan kannata kirjoittaa, että on valmis muokkaamaan tekstiään kustantajan toiveiden mukaisesti. Jokaista käsikirjoitusta muokataan enemmän tai vähemmän.” esKolan muKaan kaunokirjallisuudessa tärkeintä on teksti itsessään. Tietokirjallisuudessa taas ratkaisee hyvä idea ja toteutustapa. ”Suhteista voi olla tekijälle hyötyä silloin, jos joku luotettava ihminen tuntee kirjoittajaehdokkaan ja osaa kertoa, millainen tyyppi on kyseessä.” Atena antaa palautetta vain niin sanotuissa melkein-tapauksissa. Silloin kustantaja voi esimerkiksi ehdottaa tietokirjan aiheeseen toista näkökulmaa. ”Innostus lupaa aina hyvää, ja innostunut kustannustoimittaja on aika pitelemätön”, Eskola sanoo. Aloittelevalle kirjailijalle hänellä on neuvo: ”Ennen kuin alat brändätä itseäsi kirjailijana, pidä huoli, että osaat kirjoittaa!” Lyhyestä virsi kaunis, materiaaLi ratkaisee! innostunut kustannustoimittaja on aika piteLemätön. teks ti Ann iina Mer one n Kulttuuri 16
Pika-arviot 17 Jyväskylän Ylioppilaslehti 12/2013 Liian kilttiä? Ritual SmokeR: Not to DomiNate, But to SeRve (aRouND YouR Neck) Around Your Neck -levymerkin alla julkaistu Ritual Smokerin debyytti tarjoilee runsaan puolituntisen verran kraut-rockia, post-punkia ja psykedeliaa. Kliseitä vilisevän saatekirjeen mukaan ”levy ei avaudu hetkessä”, ja tämän voin varauksella allekirjoittaa; Helsinkiläisnelikon ei-täysin-krauttia-muttei-post-punkkiakaan -tyyli liukuu levyn kuuden kappaleen aikana tunnelmasta toiseen useaan otteeseen, mutta se kuuluisa punainen lanka hyppysissä pysyen. Vaikka nautinkin levystä – ja huomasin palaavani useampaan otteeseen esimerkiksi päätösraita Annihilating Pyren pariin – olisin toivonut bändin itsensä äänittämälle ja tuottamalle kiekolle yllättävämpiä tuotannollisia ratkaisuja. Etenkin yli yhdeksän minuuttinen avausraita Light a Torch kärsii liian kiltistä ja perinteisestä toteutuksesta. Ärhäköistä bassosoundeista antaisin vielä puolikkaan pisteen, mutta koska arvio vaatii kokonaisia pisteitä on lopputulema antiklimaattinen 3/5. (Henkisesti 3,5/5). Ville Tikka Ärsyttämätön joululevy JohaNNa kuRkela: JouluN lauluJa (kaiku RecoRDiNgS / uNiveRSal) Palvelujen ammattiliiton lehden mukaan kauppojen myyjä saavat joululauluista jopa psyykkisiä oireita. He eivät ehkä ole kuunnelleet Johanna Kurkelan Joulun lauluja. Tältä levyltä saa nimittäin ärsyttäviä renkutuksia oikein etsimällä etsiä. Perinteisten hengellisten joululaulujen (Heinillä härkien kaukalon, Maa on niin kaunis) lisäksi levyllä soi myös maallisempia lauluja. Prinsessa-elokuvaa varten sävelletty Prinsessalle sopii myös joulutunnelmaan ja kaunis Kotiin herkistää todennäköisesti juuri silloin, kun avaa lapsuuden kotioven viimeistään aatonaaton aamuna. Sama idea toimii Karhuveljeni -kappaleessa, jonka sanoitukseen jokainen sisarellinen voi yhtyä. Ja se ääni. Tekisi melkein mieli olla Kurkelalle kateellinen hänen heleästä ja silti voimakkaasta äänestään, mutta siihenkin hän on liian hyvä. Parempi vain kunnioittaa sitä, että joku oikeasti osaa. Suvi-Tuulia Nykänen Tulevaisuuden lapsisotilaat eNDeR’S game (Walt DiSNeY StuDioS motioN PictuRe aB, 2013) Sisällöltään karsittujen kirjafilmatisointien jatkoksi saapuu Gavin Hoodin ohjaustyö Ender’s Game. Orson Scott Cardin samannimiseen romaaniin perustuva sovitus unohtaa monet alkuperäisteoksen puhutelluimmista piirteistä ja ainoastaan sivuaa sen esittämiä moraalisia kysymyksiä sodankäynnistä ja etenkin siihen kouluttautumisesta. Toiminnalliseen keskiöön nousevatkin vaivaannuttava teinidraama ja heikosti käsikirjoitettu päähenkilö, jonka älyllinen lahjakkuus ja sisäiset demonit jäävät katsojalle vieraaksi. Varsinainen toiminta on sentään teknisesti taidokasta katsottavaa ja tarjoaa elokuvan parasta vastinetta rahoille. Lähdemateriaalista olisi kuitenkin ollut paljon parempaan. Joonas Pikkarainen Korskea ja koskettava Risto RiSto: ii (FoNal RecoRDS) Uutuudellaan Risto on selkeästi pyrkinyt ilmaisunsa uudelleenmäärittelyyn ja onnistuu pyrkimyksissään yli kaikkien odotusten. Varsinkin sovituksellisesti scifi-henkinen II on yhtyeen monipuolisin julkaisu. Albumin äänimaisemassa vilisevät vinksahtaneet synasoundit, robottivokaalit ja omituiset hälyäänet pitävät huolen siitä, että kokonaisuus tulee kestämään toistuvaa kuuntelua. Hämyilyn vastapainoksi tarjotaan myös vähäeleisen Vanhuksen kaltaisia koskettavia hetkiä, jolloin levyn hienot sanoitukset pääsevät parhaiten oikeuksiinsa. II ei sisällä turhia hetkiä. Viimeistään ylvään Sortuvan kaikkeuden viimeinen olento -kappaleen paisuessa huikeaan finaaliinsa tulee selväksi, että kyseessä on yksi vuoden parhaista albumijulkaisuista. Joonas Sutinen Matka sinnepäin hoBitti: SmaugiN autioittama maa (3D hFR, 2013) Kuvittele istuvasi tentissä arvostetun arkkitehdin suunnittelemassa juhlasalissa. Viime vuosisadalla pykäisty tila vakuuttaa edelleen juhlasalina, mutta tenttimiseen se ei sovellu. Pöydän korvaaminen tarjottimella on vain huono hätäratkaisu. Vanha rakennelma ei palvele uutta käyttötarkoitustaan. Yliopistolta tuttu ongelma vaivaa myös Peter Jacksonin Hobitti-filmatisointeja. Vanhasta lastenkirjasta ei saa toimivaa kolmiosaista fantasiaeeposta. Smaugin autioittama maa petraa onneksi edeltäjästään ja viihdyttää koko kestonsa ajan, mutta lopputulos jää edelleen melko ontoksi. Toimintakaruselli lisää kierroksia, mutta pyörii edelleen samaa ympyrää. Arimo Kerkelä Kevyillä hangilla iSäNmaalliNeN mieS (oY FutuRe Film aB, 2013) Isänmaallinen mies sivakoi Arto Halosen aiemman ohjaustyön Sinivalkoinen valhe viitoittamalla ladulla. Aiheena on edelleen suomalaishiihtäjien dopingkulttuuri, mutta tyyli on vaihtunut dokumentista tragikomediaksi. 1980-luvulle sijoittuva elokuva kilpaurheilun pyörteisiin ajautuvasta perusjuntista ( Martti Suosalo) näyttää ja kuulostaa yllättävän komealta. Ajankuva on kohdillaan ja tuotantoarvot kunnossa, mutta itse sisältö jää turhan ohueksi. Moraaliset pohdinnat kiertävät kehää eikä kolutusta aiheesta löydetä uutta sanottavaa. Suksi luistaa, mutta pitoakin tarvittaisiin. Arimo Kerkelä pöy täl aat ikos ta päiv änv alo on PaSi ilmaRi JääSkeläiNeN kirjailija ja äidinkielenopettaja Kirjoittelin jo pienenä tarinanpätkiä äidin vanhalla kirjoituskoneella. Tosissani aloin kirjoittaa novelleja joskus parikymppisenä. Osallistuin useana vuonna Scifija fantasianovellien kirjoituskilpailuun se tarjosi hyvän mahdollisuuden koetella kykyjä ja 10 000 markan palkintosumma oli mukava kannustin. Deadlinen takia oli myös saatava tekstiä aikaan. Voitin kilpailun neljästi ja novellini julkaisi Tampereen Scifi-seura Portti-lehdessään. Pärjäämisen myötä itsevarmuuteni kirjoittajana kasvoi sen verran, että aloin tehdä romaania. Novellikokoelmaani tarjosin jo ennen vuotta 2000 jotakuinkin kaikkialle ja tulin aina melko tylysti hylätyksi. Like tosin ilmoitti julkaisuhalukkuudestaan sen jälkeen, kun Scifiseura oli jo julkaissut novellini myös pokkarina. Pian aloin kirjoittaa esikoisromaaniani Lumikko ja yhdeksän muuta. Alun perin teksti oli näytelmä, jonka tein suomen kielen laitoksen pikkujouluihin. Laajensin ja muokkasin käsikirjoituksen romaanimuotoiseksi. WSOY hylkäsi käsikirjoituksen ja joiltakin kustantamoilta sain palautetta. Kun jyväskyläläinen Atena näytti vihreää valoa, en enää jäänyt odottelemaan vastauksia muilta. Kirjan kirjoittamisessa ja muokkaamisessa kesti molemmissa noin kaksi vuotta. Lopulta sopimus syntyi ja teos ilmestyi 2006 Atenan kustantamana.” tiiNa Piilola toimittaja ja kirjailija Esikoisteokseni lähti syntymään avoimen yliopiston kirjoittamiskurssilla, kun saimme tehtäväksemme kirjoittaa romaanin alun. Se oli ensimmäinen fiktiivinen yritelmäni. Seuraavalle luennolle tuli Laura Kuitunen kustantamo Atenasta, ja hän antoi palautetta muutamalle mielestään parhaalle. Kuitunen oli sattumalta myös naapurini. Hän kehotti minua myöhemmin jatkamaan romaania. En kuitenkaan jatkanut heti, vaan hain Teatterikorkeakouluun. Kun opiskelupaikka jäi saamatta, päätin alkaa työstää tekstiäni. Kesä 2005 kului intensiivisesti kirjoittamisen parissa ja sitten tarjosin tekstiä Atenalle. Sopimus syntyi, ja seuraavan kevään ja kesän ajan muokkasin tekstiä kustannustoimittajan palautteen pohjalta. Esikoisteokseni Alkuvedet ilmestyi 2006. Esikoisromaanin tekeminen sujui ällistyttävän helposti ja nopeasti, mutta kirjoittamisen vaikeudet ovat ilmenneet myöhemmin. Esikoiseni oli niin omaelämäkerrallinen, että se syntyi kuin itsestään. Rakenteellisia seikkoja, kuten draaman kaaren kehittelemistä, on pitänyt opetella myöhemmin. Kirjoittaminen on siitä hämäävää, että jokainen osaa sen jollain tapaa. Siksi voi helposti syntyä harhakuvitelma, että tekniikkaa ei tarvitse hioa. Seuraava teokseni Mahdollisten maailmojen paikka julkaistiin vuonna 2010. Tällä hetkellä teen väitöskirjaa kotimaiseen kirjallisuuteen ja kirjoitan kolmatta romaaniani.” millainen oli tiesi kirjailijaksi? ” ” TOMMI ANTTONEN TOMMI ANTTONEN
Jyväskylän Ylioppilaslehti 12/2013 Ylioppilaskunta 18 Ma 13.1. Linssikeitto Sitruunainen turskaleike, jogurttikastike Jauhelihalasagne Ti 14.1. Kasvistortillat Lohikeitto Kalkkunaleike (Gordon Bleu) Ke 15.1. Herkkusienirisotto Silakkapihvit, kermaviilikastike Liha-juurespata To 16.1. Pinaattikeitto Uunimakkara Appelsiini-porsaspata Pe 17.1. Kasviskiusaus Lohipihvit Burgundin lihapata iloKivi on suljeTTu 21.12.2013-6.1.2014. Hyvää joulua ja onnea vuodelle 2014! Ti 7.1. Meksikolainen kasvisrisotto Yrttiporkkanasei Kinkkukiusaus Ke 8.1. Kasvissosekeitto Paistettu kalaleike Pippurinen porsaspata To 9.1. Kasvispapupata Broilerleike Riistakäristys Pe 10.1. Tomaattisipulipiirakka Värikäs uunikala Jauhemaksapihvit Ma 16.12. Punajuurikroketit Chilinen uunikala Kebabkiusaus Nakkikeitto Ti 17.12. Kasvispyttipannu Yrttikalkkunakastike Päivän liharuoka Ke 18.12. Quornbolognese Jauhelihakastike, spagetti Pyttipannu To 19.12. Kasvishernekeitto, pannari Hernekeitto, pannari Soijastroganoff Broilerpyörykät Pe 20.12. Porkkanaohukaiset Päivän kala Riistapyörykät iloKiven ruoKalisTa 16.12.–17.1. vKo 3 vKo 2 vKo 51 Kummilapsi on lähettänyt Pörssille muutaman kirjeen, joiden mukana on tullut esimerkiksi pojan piirtämä kuva itsestään. Kirjeet ovat esillä Pörssin ainejärjestötilassa. MaKsun saaja World Vision. Niin lukee joka kuukausi Pörssin tiliotteessa. Kauppatieteilijöiden ainejärjestö lahjoittaa perulaiselle kummilapselleen kuukausittain rahaa tukemaan pojan koulunkäyntiä ja opiskelua. ”Saamme säännöllisin väliajoin kirjeitä, joissa kerrotaan kummilapsen kuulumisia. Niihin on yleensä liitetty myös kuvia hänestä”, kertoo Pörssin varapuheenjohtaja Joel Jokinen. Jyväskyläläisiltä ainejärjestöiltä lähtee vapaaehtoista tukea ja avustusta myös esimerkiksi keskussairaaloiden lastenosastoille, Unicefille sekä ikäihmisille. Pörssin lisäksi ainakin psykologian opiskelijoiden ainejärjestö Stimulus sekä sosiologian, yhteiskuntapolitiikan ja sosiaalityön Fokus ovat lahjoittaneet rahaa hyväntekeväisyyteen. Kummilapsitoiminnan lisäksi Pörssi järjesti tänä syksynä Kylterijuoksun, jonka osallistumismaksut menivät uuden lastensairaalan rakennustöihin. Juoksu järjestettiin syyskuussa samana päivänä viidellä muullakin ”kylteripaikkakunnalla”. Pörssi on ollut lasten asialla aikaisemminkin, sillä ainejärjestön jouluisin järjestämän puurojuhlan tuotoilla on ostettu esimerkiksi pelikonsoleita ja kirjoja Keski-Suomen keskussairaalan lasten poliklinikalle. näKyvinTä hyväntekeväisyyttä kampuksella tekevät todennäköisesti liikunnan miesopiskelijat sekä Fokus poikaja tyttökalentereineen. Esimerkiksi Fokus Foxies 2014 -kalenterista saatavat tuotot menevät suoraan Keski-Suomen syöpäyhdistykselle, kuten myös ainejärjestön naistenja miestenpäivän teemabileistä saatu tuotto. Fokuksen hyväntekeväisyystoimintaan kuuluu myös kuukausilahjoitus Unicefille. Jokaisesta liikunnan poikien ja Taikun yhteisprojektina valmistuneesta Antiikin Atleelit -kalenterista taas menee euro Keski-Suomen keskussairaalan lastenosastojen tuki ry:lle. Myös liikuntatieteellinen tiedekunta on tukenut Lastua tänä syksynä lahjoittamalla sille Liikuntailtansa lipputulot, noin 5000 euroa. sTiMulus on vuosien saatossa panostanut hyväntekeväisyyteen paljon. Heillä on ollut kummilapsi kehitysmaassa, ja nykyään järjestö lahjoittaa aikaisemmin kummilapsitoimintaan käytetyt rahat Solidaarisuus-säätiölle. Lisäksi rahaa on lahjoitettu esimerkiksi ensija turvakodeille sekä tänä vuonna aikuispsykiatrian osastolle Jyväskylään. ”Tulevaisuuden kohteena olemme myös pohtineet PSV:tä eli Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry:tä”, Stimuluksen tiedotusvastaava Tino Karolaakso kertoo. ”Stimppalaisia” aletaan kasvattaa hyväntekeväisyyteen jo yliopistouran alusta alkaen, sillä Stimulukseen liittyessään jokainen uusi jäsen voi maksaa 2 euroa ylimääräistä jäsenmaksussaan. Raha suunnataan kehitysyhteistyöhön. Lisäksi osa ainejärjestön haalarimerkkien myyntivoitosta ohjataan aikuispsykiatrian osastolle. Stimuluksessa hyväntekeväisyydestä ei käydä vuosittain enää edes keskustelua, niin itsestäänselvältä hyvän tekeminen jo tuntuu. Auttamisesta on muodostunut ainejärjestölle tapa. ”Me koemme hyväntekeväisyyden olevan osa toimintaamme. Ehkä se liittyy myös tulevan ammattimme inhimilliseen puoleen”, Karolaakso toteaa. Hyvää ja kaunista HyvänTeKeväisyys. Vaikka taantuma runnoo ainejärjestöjen taloutta, opiskelijat haluavat tehdä hyvää myös muille. teksti Suvi-Tuulia Nykänen kuva Tatu Onkalo
19. sivun kasvo 19 Jyväskylän Ylioppilaslehti 12/2013 Ei pElkkä tonttu näyttelijä. Kunto Ojansivu on tehnyt urallaan muutakin kuin tonttuillut televisiossa. Hän jää silti kaipaamaan Tonttu Toljanteria, jonka seikkailut päättyvät tämän joulun jälkeen. o len itseoppinut näyttelijä. Pyrin nuoruudessani teatterikouluun sekä Helsinkiin että Tampereelle kolme kertaa, mutta en päässyt ikinä sisään. Päädyin näyttelijäksi ensin teatterikerhon ja sitten nuorisoteatterin kautta. Jäin näyttelemiseen koukkuun, vaikka olinkin hirveä jännittäjä. Jotenkin se vei mukanaan. Näyttelijähommien lisäksi minulla oli nuorena myös bändijuttuja, ainakin kolme. Pari niistä soitti rockia ja yksi progea. Sitten piti päättää että kumpaan sitä rupeaa satsaamaan, bändeihin vai näyttelemiseen. Lopulta teatteri voitti. Minut kiinnitettiin Jyväskylän kaupunginteatteriin vuonna 1985. Se oli ensimmäinen teatteri, jossa pääsin ison teatterin makuun. Se oli kokonaisuudessaan hienoa ja opettavaista aikaa, sain tehdä täällä hienoja rooleja mukavien työkavereiden kanssa. Ennen Jyväskylää olin näytelteksti Suvi-Tuulia Nykänen kuva Tatu Onkalo lyt muun muassa Valkeakoskella ja Porissa. Niissä oli erilainen, pienen teatteri intiimi henki. Porin teatterikaverit pottuilivatkin Jyväskylään lähtiessäni, että “mene aina etunäyttämölle että sut nähdään, sä olet niin pieni eikä sua kukaan sieltä takaa nää”. teatteri eurooppa Neljän perustimme Heikki Paavilaisen ja Jouni Virtasen kanssa vuonna 1988. Meillä oli sellainen olo, ettemme ikinä tule olemaan samassa teatterissa yhtä aikaa, ja siksi perustimme sitten oman. Se oli aika hankalaa aikaa taloudellisesti, toimeentulo oli niin heikkoa. Omatkin tuloni tippuivat kaupunginteatterin palkoista tuhanteen euroon kuussa. Teatteri Eurooppa Neljässä teimme keikkaa ihan älyttömästi, jopa kolme päivässä, ihan missä vaan. Näyttelijän työn lisäksi olen kirjoittanut näytelmiä. Mikään niistä ei ole noussut kuuluisuuteen, mutta ehkä sekin päivä vielä joskus koittaa. Jäin pois Eurooppa Neljästä vuonna 2010. Sen jälkeen olen ollut vapaa taiteilija eli toisin sanoen työtön. Meillä on tässä maassa sellainen ongelma, että valtio ajattelee asioita vähän hullusti. Freelance-taiteilija kun ei pysty laskuttamaan olematta yritys. Yrittäjäksi taas ei KeskiSuomessa kannata ryhtyä, sillä täällä keikkaa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi. Maksaisin mielelläni itse kaikki tellit ja ellit ja lällyt, mutta niin en voi tehdä, koska silloin olisin yrittäjä. Kyllä varmaan 50 keikkaa menettää ihan sillä. Se tuntuu ilkeältä, koska kyse ei ole siitä että haluaa kiertää jotain vaan nimenomaan maksaa. Olen miettinyt jopa alanvaihtoa, mutta ei niille pakettiautonkaan kuskeille taida töitä riittää. Näyttelijöille niitä olisi, mutta mahdollisuutta ei anneta. tonttu toljanteria olen tehnyt vuodesta 1998. Joulukalentereita on ollut kuusi ja lisäksi olemme tehneet elokuvan ja muutamia pidempiä jaksoja. Tuntuu hyvältä kun kaikki tietävät jonkun työn, mutta onhan tässä se hankaluus ettei illalla oikein voi mennä enää ravintolaan. Kahdeksan jälkeen alkaa se huuteleminen. Muuten tätä hommaa on ollut mukava tehdä, ja mieluusti olisin tätä jatkanutkin. Tämän vuoden joulukalenteri on kuitenkin viimeinen. Miksi, se on asia jota ei tonttukaan tiedä. Ehkä lavasteet vievät liikaa tilaa, Ylen Kakkonen haluaa jotain muuta tai viimeisimmät jaksot eivät ole olleet tarpeeksi hyviä. Harmittaa, mutta ei voi mitään. Itse toivon, että tämä lama päättyisi pian. Se nimittäin vaikuttaa näyttelijän työhön aivan liikaa.
Tu run y li o pis to on maa il man luo kan mo ni a lai nen tut ki mus y li o pis to, jo ka tar jo aa haas teel li si a työ teh tä vi ä ja ainut laa tui sen nä kö a la pai kan suo ma laiseen ja kan sain vä li seen tie deja koulu tus maa il maan. The Future is in the East! MASTER’S DEGREE PROGRAMME IN ASIAN STUDIES Apply now! Application period 2.12.2013-28.2.2014 This programme will add area expertise on the societies, cultures, history and politics of China, Japan and Korea to your disciplinary education. These subjects are designed to help you enter relevant professions, whether in the public or private sphere, in a globalized world where East Asia is clearly one of its most dynamic regions. Requirements and further information: http://www.utu.?/ceas Apply via the University Admissions website: http://www.uaf.? TURUN YLIOPISTO • UNIVERSITY OF TURKU FI 20014 Turun yliopisto, Finland • www.utu.? Puhelin + 358 02 333 51 Muuta Kortepohjan ylioppilaskylään • palvelut lähellä • hyvät kulkuyhteydet • monipuoliset liikuntamahdollisuudet • kaverit naapurissa kortepohja.fi 37,5 m 2 sinulle vain 380 € /kk Nostalgisen DDR:n kaksion tehokkaat neliöt omaan käyttöön! Tee sopimus helposti netissä: jyvaskylanenergia.? /kampanja Kampanjakoodi: opiskelija1314 Sähköä, lämpöä ja vettä tarjoaa Jyväskylän Energia -yhtiöt puh. 014 366 4000, www.jyvaskylanenergia.? SÄHKÖSOPIMUS OPISKELIJAYSTÄVÄLLISEEN HINTAAN Koko perheelle KORVALÄPÄT (12 €) SÄÄSTÄ 50 % Alk. Laukkujen erikoisliike www.laukkuja.? palvelua jo vuodesta 1975 Hyvitämme tunnin parkkimaksun TORI pipoja Paljon erilaisia alk. Kysy opiskelija-alennusta Upeat isot K-nupukki kassit olkahihnalla säästä -25% korttikotelo eri värejä Miesten vöitä Lämpimät teddyvuorilla Kosketusnäyttö nahkarukkaset säästä -25% sormikkaat Hyvät valikoimat korurasioita alk. (10 e ) säästä -25% (7 e ) säästä -25% (18 e ) (55 e ) torikeskus, Yliopistonkatu 36, puh. (014) 614 465, ark. 9.30–19, la 10–18, su 10–18 Meilt ä myös Lahja korti t NEULESORMIKKAAT • thinsulatevuorilla • eri värejä (7 €) SÄÄSTÄ 45 % E EEUU E L NE NEUULLLLLLE NE NEUU -NNNNNNN Jyväskylän ylioppilaslehti ilmestyy kevätlukukaudella seuraavasti: 27.1.2014 17.2.2014 10.3.2014 31.3.2014 28.4.2014