NUMERO 12/2008 20. LOKAKUUTA – 2. MARRASKUUTA 49. VUOSIKERTA UUTISE T 2 Kortepohjan piti olla Kuokkalassa Kylän historia kasattiin yksiin kansiin. Sivu 6 Lippu uurnaan! Kunnallisvaalit koittavat. Keskiaukeama Kohupappien käsikirjoittaja Juha Jokela kulkee tragedian ja komiikan rajalla. Kasvot 15
20.10.08 UUTISET 2 Hae tutoriksi vaihtareille Jyväskylän yliopistoon tammikuun alussa saapuville uusille vaihto-opiskelijoille haetaan kv-tutoreita, joiden tehtävänä on auttaa sopeutumaan uuteen kaupunkiin ja yliopistoon. Tutoroinnista maksetaan pieni palkkio. Valintaan vaikuttavat muiden muassa hakijan ulkomailla oleskelu ja motivaatio. Kielitaidoksi riittää hyvä englanti. Valintoihin vaikuttaa myös, kuinka paljon eri tiedekuntiin tulee vaihtareita, sillä pyrkimys on, että he opiskelisivat tutorin kanssa samassa tiedekunnassa. Haku kv-tutoriksi päättyy perjantaina 31. lokakuuta, pakolliset haastattelut pidetään keskiviikkona 12. marraskuuta ja tutorkoulutus maanantaina 1. joulukuuta. Tavoitteena on, että pedagogisia opintoja vaadittaisiin yliopiston henkilökuntavalinnoissa vuonna 2010. YLIOPISTOSSA opettavia patistetaan parantamaan pedagogisia taitojaan. Jyväskylän yliopiston koulutusjohtaja Kari Pitkänen toivoo, että ensimmäiset koulutukset alkaisivat jo syksyllä 2009. Tarvetta onkin, sillä luennoitsijoiden opetustaitojen heikko taso on yksi opiskelijoiden valitusten kestoaiheista. Opetustaitojaan on voinut tähänkin saakka kehittää 25 opintopisteen laajuisilla YPE-opinnoilla, jotka painottuvat yliopistopedagogiikkaan. Niihin hakeutuminen on kuitenkin ollut vapaaehtoista. ”Nyt pyritään luomaan pientä painetta kouluttautua myös jo virassa oleville”, Pitkänen selvittää. Valituksia heikosta opetuksesta tulee Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittisen sihteerin Mikael Viitalan mukaan kohtuullisen tasaisesti kaikista tiedekunnista, mutta eniten kasvatustieteellisestä. ”Liekö kyseessä tämä tuttu suutarin lapsilla ei ole kenkiä -ongelma?” Viitala pohtii. Hänen mukaansa kasvatustieteiden opiskelijat kokevat, ettei heidän valituksiaan oteta tosissaan. ”Kaikenlaista sitä kuulee”, kasvatustieteellisen tiedekunnan dekaani, professori Marjatta Lairio ihmettelee. Hetken mietittyään hän arvelee, että osasyynä voi olla opettajaksi opiskelevien kriittisyys leipälajiaan kohtaan. VIITALA MYÖNTÄÄ, että toisissa oppiaineissa opettajien odotetaankin olevan perinteisiä ”hajamielisiä” professoreja. ”Luonnontieteissä se melkein kuuluu asiaan”, Viitala vitsailee. Hän pitää kuitenkin ongelmallisena sitä, etteivät monet opettajat edes miellä itseään opettajiksi. ”Ääripäässä ovat sellaiset luennoitsijat, jotka vain saapuvat luokkaan, kirjoittavat asiansa paperista taululle ja poistuvat”, Viitala sanoo. ”Yksisuuntaista tietoa saa kirjoistakin ja paljon paremmin jäsennelttynä.” Hänen mukaansa heikkojen opetustaitojen ongelma on peräisin osin myös sisäänottokriteereistä. Esimerkiksi näyteluentojen yhteydessä opetustekniikka on Viitalan mukaan lähinnä ”reunahuomautus” tieteelliselle pätevyydelle sen sijaan, että yliopisto osoittaisi ottavansa koulutustehtävänsä vakavasti. ”Eihän ihmisbiologian ammattilainenkaan voi noin vain toimia kirurgina”, koposihteeri vertaa. JOS YLIOPISTOLAKI etenee suunnitellusti, vuonna 2010 yliopistot saavat vapauksia pätevyysvaatimusten asettamiseen. Koulutusjohtaja Pitkäsen mukaan ajatuksena onkin, että pedagoginen koulutus sisällytetään yliopiston pätevyysvaatimuksiin. Jyväskylän yliopiston opetusneuvosto otti kesän taitteessa kantaa asian puolesta. Sen jälkeen yliopiston rehtori Aino Sallinen otti asian esille myös lukuvuoden avajaispuheessaan. Ajatus on, että yliopiston pätevyysvaatimuksissa olisivat vuoden 2010 jälkeen joko etukäteen suoritetut pedagogiset opinnot tai sitten ne täytyisi tehdä virkaan nimeämisen jälkeen tietyssä ajassa, esimerkiksi kahden vuoden kuluessa. Lisäksi Pitkänen toivoo, että yliopistoallianssin kolme korkeakoulua ottaisivat käyttöön samanlaiset pätevyysvaatimukset. Se on toki vain yksi tie parantaa yliopiston opetusta. ”Sehän ei auta, että pannaan yhteiset vaatimukset vain paperille”, Pitkänenkin myöntää. PITKÄNEN MUISTUTTAA myös, että halutessaan parantaa opettajiensa pedagogisia taitoja yliopiston täytyy varautua massiiviseen koulutukseen. Pitkänen laskeskelee, että seuraavan kolmen vuoden aikana koulutus pitäisi tarjota useammalle sadalle henkilölle. Pitkänen muistuttaa, että vaikka tulevaisuuessa pedagogisia taitoja vaadittaisiin uutta henkilökuntaa rekrytoitaessa, takautuvasti vaatimuksia ei voi asettaa. ”Toivon, että jo virassa olevat lähtisivät kouluttautumaan. Tavoitteena on, että koulutuksesta tulisi niin hyvä, että houkuttelisi myös ‘vanhoja’”, Pitkänen sanoo. Konkarien asennemuutosta toivoo myös JYYn koposihteeri Viitala – joskin hieman epäuskoisena. ”Kyse on perinteistä. Jos joku ei halua muutttaa toimitapojaan, niin mikäs teet.” Marja Honkonen Iiro-Pekka Airola Yliopisto pistää luenn Michael Colemanilla sekä opetustaidot että tieteellinen osaaminen ovat todistetusti hallussa. Hänelle myönnettiin p Palautepaloja opetuksesta ”Kalervo Ilmasen liikuntatieteen historian luennoilla ei pääse nukahtamaan. Ääni on kuuluva ja jutuissa on syvällisyyttä ja huumoria.” Mies, valmennusja testausoppi, 21 ”Tietyillä taloustieteiden tiedekunnan luennoitsijoilla on outoja tapoja vaikuttaa opiskelijoiden luennoillakäyntimotivaatioon. Viime aikoina on yleistynyt tapa, että heti ensimmäisellä luennolla ilmoitetaan, ettei luennon pitäjälle ole mitään merkitystä, mitä opiskelijat luennoilla tekevät tai käyvätkö edes siellä. Todella motivoivaa?” Nainen, johtaminen, 25 ”Asiasta kokemusta omaavien keskuudessa vallitsee yleinen konsensus siitä, että Olli-Pekka Moision filosofian luennot ovat jopa erittäinkin mielenkiintoista kuultavaa. Luennoitsija, joka on innostunut ja johdonmukainen. Tästä seuraa, että luennosta innostuu itsekin ja sitä on helppo seurata. Moisio myös käyttää paljon esimerkkejä ja uskaltaa ottaa kantaa asioihin – pelkkää plussaa molemmat.” Mies, filosofia, 25 ”Mielenkiintoisimpia luentoja on ollut kirjallisuuden oppiaineessa. Esimerkiksi Jukka Ammondt on jakanut lyriikan analysoinnin lomassa kokemuksia avioerostaan. Tarmo Kunnas ja Pekka Lilja kirjallisuuden puolelta ovat jääneet myös mieleen asiantuntevina ja todella erikoistumisalansa tuntevina luennoitsijoina ja tutkijoina. He eivät ehkä olleet palopuheenpitäjiä, mutta toivat opiskelijoille esille oman kiinnostuksensa aiheeseen maltillisimmillakin puheilla.” Nainen, johtaminen, 25
3 Millä perusteella valitset ehdokkaasi kunnallisvaaleissa? ELOKUUSSA perustettu helsinkiläinen yritys Sampro markkinoi suomalaisille korkeakouluopiskelijoille lopputyövalmennusta ja henkilökohtaista konsultointia. Yrityksen ainoan työntekijän Sampo K. Koskisen oma poliittisen historian gradu valmistui Turun yliopistossa vuosi sitten. Millä edellytyksillä voit tarjota maksullista lopputyövalmennusta, Sampo K. Koskinen? ”Olen erikoistunut viestintään ja kirjoittamiseen, joten pystyn tekstipuolta kommentoimaan, jonkin verran myös sisältöäkin. Tuttuja auttaessa olen huomannut, ettei siihen tohtorin tutkintoa tarvita. Itsellä on tuoreessa muistissa gradun teko, joten tiedän, mitä se vaatii.” Onko lopputyövalmennuksen palveluja kyselty? ”Ei oikeastaan. Tämä on niin tuore juttu, kun oikeastaan vasta syyskuun alussa aloitin.” Minkä hintaista lopputyövalmennus on? ”Perusveloitus on 37,30 euroa per tunti. Tietysti se on aina tapauskohtaista, hinta voi laskeakin. Jos jotain gradua alkaa lukemaan, niin meneehän siihen aikaa.” Miltä maksullinen lopputyövalmennus kuulostaa opiskelijan edunvalvonnan kannalta, JYYn koulutuspoliittinen sihteeri Mikael Viitala? ”Tämä kuuluu yliopiston tehtäviin, joten meidän näkökulmastamme yliopiston pitäisi kehittää omaa graduohjaustaan. Tosin ovathan ihmiset valmiita maksamaan valmennuskursseistakin, joten uskoisin, että tällaisellekin on tilausta. Gradu on monelle iso peikko. Mutta onhan se ikävää, jos opiskelijat joutuvat maksamaan graduohjauksestakin.” Iiro-Pekka Airola toimittaja@jyy.fi Kelpaako maksullinen graduvalmennus? Taneli Siippainen, 24, OKL: ”Ensimmäiseksi tietysti katson, onko kavereita, mutta lähinnä omalla paikkakunnalla valtuustossa vaikuttavien asiantuntijoiden mielipiteillä on vaikutusta.” Heini Saksi, 20, psykologia: ”Netistä katselen jonkin verran ja luen lehtiä. Vaalikoneitakin teen, vaikka ne ovat vain sellaisia suuntaa antavia.” Suvi Kaila, 20, psykologia: ”Se tulee sillä perusteella, että äiti on ehdokkaana. Olen hänen kanssaan keskustellut vaaliteemoista. Vaalikoneessakin äiti oli korkealla.” Antero Holmila, 29, historian tutkija: ”Sanotaanko, että osittain se riippuu ehdokkaan persoonasta ja omista kyvyistä. Vasta toisena tulee puoluesidonnaisuus.” Pyöränhuoltotapahtuma kehittyy Poltetta Puntissa -liikuntapäivän suosituin osuus oli tänäkin vuonna pyöränhuoltotapahtuma. Suosio toi myös tuskaa, kun jonot venyivät joidenkin mielestä kohtuuttoman pitkiksi. Kaikkien pyöriä ei yksinkertaisesti ehditty korjata. Ongelmat ovat hyvin JYYn liikuntavaliokunnan puheenjohtajan Tiina Aholan tiedossa. ”Mekaanikkoja ei ollut tarpeeksi”, Ahola myöntää. Se johtui siitä, että mekaanikot ovat pyöräilyseurojen vapaaehtoisia, joista moni on päivisin töissä. Aikaa vei myös se, että osa pyöristä oli todella huonossa kunnossa. Ensi vuoden Poltetta Puntissa -tapahtuman pyöränhuoltoa ollaankin parantamassa. Aholan mukaan jonotukseen on tulossa järjestysnumerot. Lisäksi tapahtuma-aika on siirtymässä iltapäiväja iltapainotteisemmaksi, jolloin aiempaa useamman vapaaehtoisen mekaanikon toivotaan ehtivän päivätöistään paikalle. Suunnitelmissa on myös jakaa jono kahdeksi, jolloin aikaa vaativat isommat viat ja pikaisemmin hoidettavat pikkuviat eroteltaisi omiksi jonoikseen. Vammaisopiskelijoille apurahoja opiskeluun Jyväskylän yliopistossa opiskelevat vammaiset opiskelijat voivat hakea apurahoja akateemisen koulutuksensa tukemiseen. Stipendit on tarkoitettu sekä perusettä jatkokoulutuksessa oleville läsnä oleviksi ilmoittautuneille opiskelijoille. Ne jaetaan henkilökohtaisina stipendeinä. Vapaamuotoisessa hakemuksessa on kerrottava hakijan henkilö-, pankkiyhteysja opiskelutietojen lisäksi ne seikat, joilla hakija haluaa perustella hakemustaan. Kirjalliset hakemukset osoitetaan opintohallintopäällikkö Tuula Maijaselle, jolta saa myös lisätietoja: tuula.maijanen@adm.jyu.fi. Haku päättyy 31. lokakuuta 2008 klo 16.15. Apurahan saajille tiedotetaan 12. joulukuuta 2008 mennessä. Vastikään professorin arvonimen saanut Michael Coleman kuuntelee palautteen aina tarkkaan, vaikka se välillä voi satuttaa. TÄMÄN VUODEN Jyväskylän yliopiston Hyvä Opettaja -palkinnon napannut professori Michael Coleman ei mielellään ota kantaa luennoitsijoiden pegadagogisten pätevyysvaatimuksien tiukennuksiin. Vastikään kansainvälisesti korkeatasoisesta tutkimuksestaan professorin arvonimen saaneen mielestä kukin taaplaa tyylillään. ”On niin erilaisia tyylejä opettaa ja valtaosa opettajista tekee mielestäni hyvää työtä. Toki on asioita, joissa koulutusta tarvitaan, kuten esimerkiksi erilaiset verkkosovellukset. Kun aloitin täällä, ei ollut esimerkiksi Korppia. Eikä muuten juuri tietokoneitakaan.” 1970-LUVULTA saakka Jyväskylän yliopistolla opettanut Coleman hankki opettajankoulutuksensa kotimaastaan Irlannista. Hän ei kuitenkaan usko, että puheliaammasta kotikulttuurista olisi suoranaista etua, vaan kyse on pikemminkin persoonasta. Vielä sitäkin tärkeämpää on innostus. ”Joku voi pitää tätä omahyväisenä, mutta kaikki, mitä sanon, kiehtoo minua. Eihän opiskelijoiden voi olettaa kiinnostuvan asiasta, joka ei kiinnosta edes itseään”, Coleman sanoo. Lähes 40 vuotta kielten laitoksen englannin kielen lehtorina toiminut Coleman korostaa hyviä suhteita opiskelijoihin. Erään kirjansa esipuheessa hän on jopa äitynyt kiittämään näitä yhteisistä kahvihetkistä ja jalkapallootteluista. Toisaalta graduohjaajana Coleman on kokenut aina itsekin onnistuvansa, kun valmis tutkielma päätyy painoon. COLEMAN USKOO, että opiskelijat voivat itsekin vaikuttaa opetuksen tasoon. Hän toivoo, että hänen sanomisiaan arvioitaisiin kriittisesti ja luennoilla keskusteltaisiin enemmän. Professoria ilahduttaa myös, jos joku ehtii lukea enemmän kuin kurssivaatimuksissa lukee. Lisäksi palaute on tärkeää. ”Välillä se voi olla jopa loukkaavaa tai ristiriitaista, mutta yritän aina ottaa opikseni.” Suosikkipalautteinaan professori muistelee kahta: ”Coleman rocks” ja ”Your jokes are crap, but keep them coming”. Hyvä Opettaja -tunnustuksen saaminen maaliskuussa löi kahden vuoden päästä eläkkeelle jäävän opettajan ällikällä. ”Se tuntui uskomattoman hyvältä. Rakastan opettamista edelleen ja toivon, että voin pitää muutamia kursseja myös eläkepäivinäni", Coleman sanoo. Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.fi Vuoden 2009 Hyvä Opettaja -kilpailun deadline on 20. marraskuuta 2008. Kukin tiedekunta nimittää yhden ehdokkaan, joita voivat esittää ainejärjestöt. Kilpailun aiheena on palaute ja vuorovaikutus, ja sen voittaja saa 3 400 euron palkinnon. Into on tärkeää noijat ruotuun professorin arvonimi 10. lokakuuta. R IKU S UONIO ”Kamalin luento on ollut taloustieteiden Basic Business Studies -opinnoissa. Suomalainen luennoitsija luki powerpointit läpi niin monotonisella tavalla englanniksi, että siihen oli todella nukahtaa. Päitä pilkki siellä täällä. Noin puolivälissä luentoa sali alkoi tyhjentyä vähitellen.” Nainen, kirjallisuus, 27 ”Olen osallistunut aika paljon englanninkielisille luennoille, ja yhteistä suurimmalle osalle on, että luennoitsijan englannin lausuminen on huonoa. Ei puheen tarvitsekaan olla täydellistä, mutta kyllä toisen suomalaisen pitäisi ymmärtää luennoitsijan suomalaista aksenttia.” Nainen, englannin kieli, 22 ”Ensimmäisenä hyvästä luennoitsijasta tulee mieleen kansantaloustieteen Esa Mangeloja. Toinen hyvä luennoitsija on noin kahdensadan (vai oliko se neljänkymmenen) vuoden kokemuksella englannin Michael Coleman, joka on saanut palkinnonkin. Lisäksi muistuu mieleen hyvän suorituksen tehnyt opiskelijaergonomian luennoitsija, vaikka nimi jääkin hämärän peittoon.” Nainen, englannin kieli, 22 ”Jos haluaa keskustelua elämän perimmäisistä kysymyksistä, filosofiaa saksaksi ja ranskaksi tai rönsyileviä rakkaudentunnustuksia Pariisia kohtaan, niin kannattaa mennä kirjallisuuden professori Tarmo Kunnaksen luennoille. Suomen Ranskan instituutin johtajana toiminut mies huokuu keskieurooppalaista sivistystä. Luennoista ei ehkä kaikkea ymmärrä, mutta alkaa tehdä mieli punaviiniä ja Edith Piafin levyjä.” Nainen, kirjallisuus, 27 Purnaa tai kiitä luennoitsijaa Jylkkärin mielipidesivuilla: jylkkari@jyy.fi.
pääkirjoitus 20. lokakuuta 2008 Pankkikriisi iski opiskelijan kukkaroon Finanssikriisi on johtanut siihen, että yhä useampi opiskelija jää ilman omaa kotia. Freija de Syy-Mätin, 21, on yksi tuhansista, joille omistusasunto jää haaveeksi. ”Tuota, ei minulla olisi ollut varaa edes tätä ennen”, de Syy-Mätin myötäilee. Edessä avautuva huonosti palkattu ura ei de Syy-Mätintä masenna. Kenties hän hassasi opintorahansa turskaoptioihin, kenties islantilaisiin kiinteistöihin. Joka tapauksessa on selvää, että näillä tuloilla hän ei paljon asuntoja ostele. ”Anteeksi, mutta voisitteko nyt poistua?” hän kysyy mietteliäästi. Surkeasta tilanteestaan – joka on kyllä ihan täysin omaa syytä – huolimatta de SyyMätin jaksaa yhä uskoa, että jonain päivänä myös hän saa pidellä käsissään oman kaksion avaimia yhdessä avopuolisonsa kanssa. ”Apua! Tämä mies ei jätä minua rauhaan!” de Syy-Mätin naurahtaa leikkisästi, kun poliisi raahaa minut pois paikalta. Totuuden tietotoimisto lehti.samizdat.info JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119 – 120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Sähköposti jylkkari@jyy.fi, nettisivut www.jylkkari.fi Faksi (014) 260 3928 Päätoimittaja Marja Honkonen 010 423 4509, paatoimittaja@jyy.fi Toimittaja Iiro-Pekka Airola 010 423 4510, toimittaja@jyy.fi Siviilipalvelusmies Riku Suonio (kannen kuvitus) 010 423 4511, sivari@jyy.fi Painos 7 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356 – 7362. Vain hullu haluaa valtuustoon NÄKÖKULMIA 4 Tiina Piilola PALJASTAN SALAISUUDEN. Niin kauan kuin muistan, olen haaveillut olevani kivi. Luulen, että haaveilin siitä jo vauvana, äidin ujuttaessa jalkaani ruskean froteehaalarin lahkeeseen — vaikken tietenkään näillä sanoilla, sillä minullahan ei ollut vielä sanoja. Uskon vakaasti ikävöineeni sitä lähes tylsistyneisyyttä lähenevää tunnetta, minkä pitkäaikainen paikallaan pysyminen aikuisessa aiheuttaa. KIVIEN LAILLA sain turvaa maasta. Ujutin juureni syvälle maan onkaloihin niin, ettei minua voitu viedä kotikulmiltani mihinkään. Kaikki matkanteko sai kehoni sekoamaan: vatsani valahti veteläksi, en voinut syödä, en nukkua. Vieraat ihmiset luulivat, että olin tullut kipeäksi, ja mitä äitini olisi voinut sanoa? Että niin kuin rasavillit pikkupojat teloivat käsiään ja jalkojaan, matkanteko sai juureni katkeamaan? Ensimmäiseen kouluvuoteeni mennessä olin alkanut luottaa siinä määrin maahan, etten enää pelännyt ympärilläni vaanivaa tyhjyyttä. Mutta kun äitini hävisi Oulaisten ala-asteen 1 A -luokan ovesta, jossa roikkuivat Suomen kartta ja Heikki ja Anni -käsinuket, hän vei maanpinnan mukanaan. Yhtäkkiä pulpettini ja tuolini metallijalat riippuivat painottomassa avaruudessa, ja minä pitelin henkeni kaupalla alukseni reunoista kiinni. Opettaja, joka oli pyytänyt minua kertomaan jotakin itsestäni ja perheestäni luuli, etten ujouttani saanut sanaa suustani, vaikka kaikki johtui vain siitä, ettei hän sen paremmin kuin muutkaan voineet kuulla, mitä huusin, koska riipuin tuhansien kilometrien korkeudessa. Siitä lähtien olen tuntenut olevani puolittain irrallaan kaikesta. Aina välillä onnistun maadoittamaan itseni ja silloin tunnen itseni sellaiseksi kuin kuvittelen kivien tuntevan itsensä; raskaaksi, eheäksi ja kokonaiseksi. Vapaaksi syntymistä ja kuolemista. OLEN VARMA, että vain jokin kivenkaltainen pystyy antautumaan ympäristölleen niin täydellisesti, että jos osaisimme niiden kieltä — jos pystyisimme lukemaan kaikkien maailman kivien kauniin tyyniä pintoja — ne osoittautuisivat pettämättömiksi aikakirjoiksi. Uskon, että jokainen vuosi, jokainen perhosentoukan kuoriutuminen, marjan kypsyminen ja hampaan puhkeaminen on ikuisesti tallella kivien mineraalisissa syvyyksissä. Kivien kauneus SAMI BORG (tv-kasvo). Ei vaalisunnuntaita ilman Samia. Mutta korostan, että tämä on vasta ennuste. BB-PAASTO (kokeilu). Jotain tosi outoa. SUOMALAINEN RAP (musiikki). Kun antaa koneen arpoa piisit, voi tuntua siltä, että omakin riimittelijän taito ja kyky pukea itähelsinkiläinen elämäntuska sanoiksi ovat ihan ookoo. H yvä äänioikeutettu, huonoja uutisia. Ehdokas, jonka valitset sunnuntaina kotikuntasi tai -kaupunkisi valtuustoon, ei ole mikään järjen jättiläinen. Ei, pikemminkin hän on jopa aivan hirvittävän tyhmä. Luottamustehtävään pyrkivälle on näet jälleen luvassa vähän valtaa mutta paljon niskaan sitä itseään. Päättäjän on hankala toimia oikein, eikä sekään yleensä kelpaa. Pienen kokouspalkkion lisäksi saa yleensä kiittämättömyyttä kaupan päälle. Ä lkää ymmärtäkö väärin. Toimittajana elantoni perustuu vallan vahtimiseen, eikä mikään ole yhtä herkullista kuin terävä poliittinen satiiri. Välillä poliitikkoja kohtaan heitetään kuitenkin niin paljon lokaa, että tekee mieli kysyä, kuka hullu niitä hommia edes tekee. Ja miksi? Eikä ilmiö rajoitu ainoastaan kunnanvaltuustoihin tai eduskuntaan. Kaikkihan me tiedämme, ettei ylioppilaskunnan tai ainejärjestön asioita voi kerta kaikkiaan hoitaa oikein. H ämmentävää kyllä, broilereiden ja paatuneiden joukossa on tänäkin vuonna muutama kunnallisvaaliehdokas, joka tuntuu aidosti välittävän siitä, miten asiat hoidetaan. Sellaiselle idealismille on helppo naureskella ja luoja tietää, että niin olen tehnyt usein minäkin. Jälkeenpäin tulee kuitenkin likainen olo: jakaisinko itse vaalimainoksia tihkusateessa, heräisinkö toripaneeliin seitsemältä ja käyttäisinkö ison siivun omaa aikaani siihen, että hoidan asiat muidenkin puolesta – tietäen, että joku solvaa m i n u a sähköpostitse tai lehtien palstoilla, tein mitä tein? N iin, valtuustoon pyrkivät ovat eräänlaisia ”jumalan hulluja”. He ovat saaneet herätyksen ja kulkevat vastavirtaan maassa, jossa Turun yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan kolme neljästä vaeltaa pimeydessä – eli ei tunnista edes hallituspuolueita. Haloo! Siinä ei ole varaa naureskella ministerin tekotukalle tai pitää valtuuston puheenjohtajaa epärehellisenä niljakkeena. E ivät poliitikot kritiikitöntä rakkauttamme ansaitse, mutta kunnioitusta kyllä. Hyvä alku on vaivautua uurnille viimeistään sunnuntaina. Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.fi Idealismille on helppo naureskella ja luoja tietää, että niin olen tehnyt usein minäkin. Jälkeenpäin tulee kuitenkin likainen olo. ”
5 Oikeita asioita TAPASIN YSTÄVÄNI, jonka kanssa emme olleet jutelleet vähään aikaan. Keskustelu kääntyi ajankohtaisaiheisiin. ”Vaalitkin ovat tulossa”, päivitteli ystäväni. ”En yhtään tiedä, ketä pitäisi äänestää.” ”En minäkään”, yhdyin puheeseen. ”Siellä päätetään tosi tärkeistä asioista.” ”Lasten leikkipaikoista ja hiekkalaatikoita”, aloitti ystäväni. ”Lentopallokentistä ja pyörätelineistä.” ”Jätteenlajittelusta ja viheralueista” ”Mainostamisesta ja ilmoitustauluista.” NYÖKYTTELIMME päitämme syvän yhteisymmärryksen vallitessa. Sitten ystäväni kasvoille laskeutui syvä murhe. ”Harmi, että vaaleissa on loppujen lopuksi kyse pelkästä politiikasta.” Epäilykseni heräsi. ”Politiikasta? Ei kai. Puhummehan me varmasti samoista vaaleista?” Ystäväni katsoi minua hämmentyneenä. ”No kunnallisvaaleista.” ”Ahaa”, oivalsin ilme kirkastuen. ”Minä puhuin koko ajan tulevista Kortepohjan ylioppilaskylän asukasneuvostovaaleista.” KORTEPOHJAN ylioppilaskylän asukasneuvosto valitaan joka vuosi. Neuvoston yhdeksästä jäsenestä neljä valitaan suoraan kyläläisten keskuudesta vaaleilla, joissa vaalikelpoisia ovat kaikki kylässä asuvat 16 vuotta täyttäneet henkilöt. Loput viisi jäsentä valitsee ylioppilaskunnan edustajisto järjestäytymiskokouksessaan ylioppilaskunnan jäsenistön keskuudesta. Ja se politiikasta. Ylioppilaskylä on kouluesimerkki yhteiskunnasta pienoiskoossa. Täällä päätöksentekoa ja toteuttamista pääsee kokeilemaan itse käytännössä ainutkertaisella tavalla. ASUKASNEUVOSTOSSA voi todella itse päästä muuttamaan maailmaa, joka ei parane hienoilla puheilla tasa-arvosta ja maksuttomasta koulutuksesta. Sen sijaan ylioppilaskylässä asuvien lapsiperheiden elämänlaatu kohenee mittaamattomasti, kun Kylän ränsistyneet kiikut ja kiipeilytelineet vaihdetaan uusiin ja hiekkalaatikkoon tuodaan puhdasta santaa. Asukasneuvostossa on tarjolla monta toimijan pestiä ihmisille, joiden kädet haluavat tehdä hyvää työtä. Muuta maailma, aloita kotoasi: asetu ehdolle kylävaaleissa. Mari Lähteenmäki Asukasneuvoston kylävaali-info Kortepohjan Lillukassa tiistaina 28. lokakuuta kello 19 alkaen. K ir jo it ta ja on K or t epoh jan y l iopp ila s kylä n k y l ä sih te e ri . Jylkkäri haluaa tietää, mitä opiskelijat ajattelevat. Lähetä mielipide osoitteeseen jylkkari@jyy.fi. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. Liikuntatieteellisen tiedekunnan opintoasiainpäällikkö Juha Rantakari lähestyi tiedekunnan opiskelijoita tänä syksynä yllättäen sähköpostilla jonka sisältö kaikessa yksinkertaisuudessaan oli jotakuinkin seuraava: ”Liikuntatieteiden kandidaatin tutkinnon myöntämisen edellytyksenä on, että sekä pääaineen perusettä aineopinnot on suoritettu vähintään hyvin tiedoin”. Toisin sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että mikäli heikoin tai tyydyttävin arvosanoin opintonsa kandivaiheeseen asti kahlannut opiskelija haluaa saada tutkintotodistuksen, on hänen ensin korotettava jo hyväksytysti suoritettuja opintojaan yhden pykälän verran. Tiedustellessani opintoasiainpäälliköltä perusteluja tälle ”päätökselle”, sain vastaukseksi lainauksen tiedekunnan opinto-oppaasta sivulta 10: "Opintojen suorittamisessa noudatetaan kaikissa oppiaineissa sellaista menettelyä, että ensin suoritetaan perusopinnot ja hyvin tiedoin suoritettujen perusopintojen jälkeen aineopinnot”. Epäilemättä tämä lause on sijainnut fyysisesti kyseisessä sinikantisessa teoksessa jo vuosien, ellei jopa vuosikymmenten ajan, ja tokihan minunkin olisi se sieltä pitänyt heti ensimmäisenä vuonna opintojeni ohjenuoraksi ottaa. Ei sillä, olenhan onneksi omalta osaltani onnistunut rimaa hipoen taiteilemaan perusja aineopintoni läpi hyvin arvosanoin, mutta epäilenpä, että näin ei ole kaikkien opiskelijoiden laita. On siis hyvin mahdollista että tälläkin hetkellä joku opiskelijatovereistani on kuumeisesti metsästämässä ensimmäisten vuosikurssien kirjallisuutta, vain tenttiäkseen jo kertaalleen hyväksyttyjä arvosanoja paremmaksi. Aivan kuin tutkintouudistus ei meille vanhalla tutkintorakenteella aloittaneille, mutta uudella valmistuville opiskelijoille olisi tuottanut jo tarpeeksi harmaita hiuksia tälle vuodelle. Eikä tässä vielä kaikki. Lisäksi minulle kerrottiin päätöksen pohjautuvan ”ikiaikaiseen akateemiseen perinteeseen”, jossa ennen seuraavalle tasolle eli aineopintoihin siirtymistä suoritetaan perusopinnot hyvin arvosanoin. Tämän perustelun jätän kuitenkin tyystin omaan arvoonsa, sillä ”ikiaikaiseen akateemiseen perinteeseen”, höyryveturien ja kolmion muotoisten pillimehujen aikakaudella, tuskin kuului tätä nykyisin vallalla olevaa tehokkuusajattelua seitsemän vuoden opiskeluaikarajoituksineen, tarkkoine hopseineen ja ei niin vapaasti valittavine sivuaineineen. Sen sijaan haluankin nostaa esille kysymyksen siitä, kenen etua tällä päätöksellä, vai pitäisikö ehkä kuitenkin ennemmin puhua suosituksesta, ajetaan. Asiahan voidaan toki perustella niin, että selviytyäkseen ainesekä mahdollisesti niitä seuraavista syventävistä opinnoista, on opiskelijan hallittava perusopinnoissa opetetut asiat vähintään hyvin tiedoin. Toisaalta tutkinnon saamisen edellytyksenä on kaikkien siihen kuuluvien opintokokonaisuuksien hyväksytty suorittaminen, mikä taas ei ole mahdollista mikäli kaikkia kursseja ei ole hyväksytysti suoritettu. Sinänsä siis erikoiselta kuulostaa, että yliopiston taholta määritettäisiin se jo kertaalleen hyväksyttyjen suoritusten taso, millä tutkintoja suostutaan opiskelijoille myöntämään, etenkin sellaisissa tapauksissa, missä opiskelija on sinut omien heikkojentai tyydyttävien arvosanojensa kanssa ja on valmis työvoimatoimiston kynnyksen yli kuvatun kaltainen tutkintotodistus kourassaan astumaan. Tässäkin tilanteessa liikuntalaisen ainoana mahdollisuutena lienee luottaa ”ikiaikaisen akateemisen perinteen” kulmakivistä yhteen, nimittäin akateemiseen vapauteen ja tietynlaiseen joustavuuteen tiedekunnan hallinnon puolelta. Onneksi tehokkuusajattelu ei ymmärtääkseni ole täysin sumentanut tiedekunnassa asioista päättävien pelisilmää, sillä voin vain kuvitella, kuinka paljon ensimmäisten opiskeluvuosien arvosanojen korottaminen motivoi työelämään joko osittain tai kokonaan siirtyneitä, mutta opintojaan edelleen roikottavia opiskelijoita. Sampo Mälkiä Valmennusja testausopin opiskelija (5. vuosikurssi) Kerran hyväksytty opintosuoritus ei kelpaakaan? VAALIKUULUTUS ASUKASNEUVOSTON ASUKASJÄSENTEN VAALI VUONNA 2008 toimitetaan 21.11.2006 ja ennakkoäänestys 14.11.2006 seuraavasti: Ennakkoäänestys 11.11. 18.00–22.00 Rentukka Varsinainen äänestys 18.11. 14.00–22.00 Rentukka Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan Kortepohjan ylioppilaskylän asukasneuvoston asukasjäsenten vaalissa ovat äänioikeutettuja ja vaalikelpoisia kaikki Kortepohjan ylioppilaskylässä vakinaisesti asuvat kuusitoista vuotta täyttäneet henkilöt, kuitenkin siten, että asuntoloiden määräaikaiset tai vakinaiset työn tekijät tai ylioppilaskunnan viranhaltijat eivät ole vaalikelpoisia asukasneuvoston jäseniksi. Ehdokasilmoituksien sekä vaaliliittojen ja vaalirenkaiden perustamisilmoituksien, joita on saatavilla ylioppilaskunnan keskustoimistosta sekä Kortepohjan ylioppilaskylän asukastoimistosta, on oltava jätettynä keskusvaalilautakunnalle viimeistään tiistaina 4.11.2006 klo 13 mennessä. Vaaliasiakirjat toimitetaan Jyväskylänyliopiston ylioppilaskunnan pääsihteerille Minna Hautamäelle osoitteeseen Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä. Vaaliasiakirjat vastaanottaa keskusvaalilautakunnan valtuuttamana Minna Hautamäki, jolta saa myös lisätietoja ehdokasasetteluun liittyvissä kysymyksissä (p. 010 423 4501, p. 045 138 6816, paasihteeri@jyy.fi). Lisätietoja saa myös keskusvaalilautakunnan puheenjohtajalta Ville Qvistiltä (p. 050 359 4321, vitaqvis@jyu.fi). JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNNAN KORTEPOHJAN YLIOPPILASKYLÄN KESKUSVAALILAUTAKUNTA Jylkkärin numerossa 10/2008 oli juttu lapsen hankkimisesta, ja kuten tällaisissa jutuissa yleensä, myös tässä oli joku innokkaasti kannustamassa lapsenhankintaan jo opiskeluaikana. Lukisin mielelläni myös tahattomasti lapsettomista opiskelijoista, jotka ovat noudattaneet valtakunnan päämiesten neuvoa ja toivovat saavansa perheenlisäystä, mutta lasta ei kuitenkaan ole kuulunut. Valitettavasti en usko, että olisimme ainoita. Opiskelijoina ei ole varaa mennä yksityiselle klinikalle ”hankkimaan lapsia”, joten on tyytyminen julkisiin palveluihin. Mielenkiinnosta lukisinkin, minkälaisen linjan YTHS on ottanut lapsettomuustutkimuksiin ja -hoitoihin. Ehkäpä juttu myös tästä näkökulmasta auttaisi lapsettomia opiskelijoita näkemään, etteivät he ole ainoita – vaikka joskus siltä tuntuu, kun lähipiiriin tulee perheenlisäystä vahingossakin. Lapseton Kirjoitus julkaistaan poikkeuksellisesti nimimerkillä. Ilman lasta toiveista huolimatta
6 Vasilis Karagiorgis finds the Finnish sauna a very relaxing experience. He goes to sauna once or twice a week. ”UNFORTUNATELY, we have only one hour each time but it's enough to try funny things such as aromatic drops on the stove or even honey on your skin. It’s also a great way to meet your neighbors. I think the best part is when you go out for a swim in the lake or take a cold shower. I find it very revitalizing.” There is one problem, though – how to explain the feeling to friends back home in Greece. ”I cannot convince my friends by distance so I have to take them by the hand to try the sauna when I get back. I think they will like it. Maybe it's too much during the Greek summer but definitely good during the winter”, Karagiorgis reckons. SO FAR, Vasilis has been in two hockey games. The first game was JYP vs. Pelicans. ”JYP dominated the game, but I saw good hockey from both teams. The second game versus Lukko was not as good, because there was more fighting than hockey in the rink. It was very difficult for JYP, but they clinched the victory in the end”, Vasilis analyses. Karagiorgis does not yet have a favorite player in JYP. ”The goalie seems good, though, because he made some cool saves and seems to inspire trust in others.” Vasilis says the best part is the hockey fans and the atmosphere in the hockey arena. ”With the drums and bells and shouts it feels like a Greek football stadium. I have been to just one football match in Finland. It’s not as exciting as hockey games here, though. And the football fans are not cool at all.” VASILIS ALSO participated in the event Kauppakadun Appro. ”It was fun. We visited many cool places and we had a great party at the end. There were a lot of people. In fact, never have so many strangers spoken to me in Finland.” Heidi Tamminen Sauna and cold showers Asukkaiden G Ensimmäinen talo valmistui vuonna 1968. Vuoden 1990 uudisrakentamisen jälkeen kylässä on nyt 18 rakennusta. G Valmistuessaan kylä oli tullut maksamaan lähes 44 miljoonaa markkaa, josta vain puoli miljoonaa markkaa oli Tapah tumas sa neljä urapo lkua: Klassine n polku tulkat aan suoma laisell e viittom akiele lle, puhuji na mm. Raisa Rauha maa, Lassi Saress alo ja Anja-T uulikk i Huovi nen Kansain välinen polku tulkat aan suoma laisell e viittom akiele lle, puhuji na mm. Heli Satuli, Kristii na Antinj untti Luova polku puhuja na mm. Hanna Mayle tt Liike-elä män polku puhuji na mm. Helka Pirine n, Rami Kanga s Aihein aan mm. Miten välttyä työkul ttuuri shokil ta Euroo passa? Mitä on tulkin työ monik ultturi sessa työym päristö ssä? Huma nistin vahvu udet busine ss-eläm ässä Museo liitto ja kansa invälis yys • Lakim ies neuvo o • Minus tako yrittäj ä/amm atinha rjoitta ja? -tietok ulma • Palkka neuvo ntaa • CV-pis te • Työna ntajat ori Iltaoh jelma 1?–?? esiinty y mm. Mykab oom JÄRJESTÄJÄT YHTEISTYÖSSÄ Hgin humanistinen tiedekunta, Humanisticum ry, Humanitas ry, Humanistinen kilta, SuHol ja HOL HUMANIST IEN OMA URAPÄIVÄ Paikka Vanha Yliopp ilastal o Helsin gissä Ajankoh ta torsta i ?.11.?? ?? klo 1?–1? ILMOITTAUTUMINEN www.humanistiura.fi AWAY FROM HOME F A K TA Kortepohjan R IKU S UONIO Jylkkärin löytää myös Naamakirjasta: I Jyväskylän Ylioppilaslehti
7 Kortepohjassa on ollut aina kylmää, kosteaa ja remontin tarvetta. SYKSYLLÄ 1968 pääsivät ensimmäiset onnekkaat muuttamaan tuliterään Kortepohjan ylioppilaskylän A-taloon. Valtava rakennusurakka oli vasta alussa, mutta kiitos uuden elementtirakentamisen valmistui kylään vuoteen 1975 mennessä 16 asuintaloa sekä keskusrakennus ravintoloineen. Kylän rakentaminen oli valtava urakka ylioppilaskunnalle, mutta opiskelijoiden asuntopulan ratkaiseminen katsottiin niin tärkeäksi, että siihen lähdettiin melko yksissä tuumin. ”Asuntotilanne oli surkea. Kampuksella sijaitseva Naatti-asuntola oli täysin alimitoitettu”, kertoo Sunnuntaikahveja ja asukasdemokratiaa -kirjan kirjoittaja Markku Viikki . Kirja pohjautuu hänen graduunsa, jossa tutkaillaan kylän kahta ensimmäistä vuosikymmentä. 1960-luvulle asti opiskelijoiden asuntolatoiminta oli ollut hajanaista, lähinnä osakuntien, ainejärjestöjen ja ylioppilaskuntien järjestämää. Nyt opiskelijamäärät olivat Jyväskylässäkin kasvaneet sitä tahtia, että tarvittiin järeämpiä keinoja. ”Siinä oli varmasti paljon sellaista 1960-luvun ilmapiiriä mukana, että nyt parannetaan maailmaa. Kaikki oikealta vasemmalle yhtyivät, samaa tapahtui toki ympäri Suomen.” Kortepohjan lähisukulaisina voidaankin pitää esimerkiksi Turun, Espoon Otaniemen ja Oulun vastaavia hankkeita. YLIOPPILASKYLÄN historia on samalla suomalaista ja jyväskyläläistä lähiöhistoriaa, olihan koko tuleva sa näköinen nelikymppinen G Opiskelija-asumista suunniteltiin aluksi kampuksen lähelle ja Jyväsjärven vastarannalle Kuokkalaan. Lopulta edullinen maapala löytyi kuitenkin Kortepohjasta. G Presidentti Kekkosta voi pitää ylioppilaskylän kummisetänä. Hänet saatiin paikalle sekä peruskiven muuraukseen että kylän vihkiäisiin, jossa oli paikalla myös lupaava nuori opetusministeri Paavo Väyrynen. G Kylän vihkiäisten jälkeen vuonna 1976 JYYn edustajisto sai keskustella 22 500 markan laskusta, joka koostui suurelta määrin juomatarjoilusta. G Kylä rakennettiin hyvin vetiseen maaperään. Erään kertomuksen mukaan nuori mies lähti kerran oikaisemaan rakennustyömaan läpi. Työmiehet löysivät hänet aamulla vyötäröstään liejuun juuttuneena. G Köyhällä ei ole varaa halpaa. Ylioppilaskylän talot tehtiin aikoinaan niin surkeista materiaaleista, että melkein heti talojen valmistuttua tuli peruskorjauksen aika. Heti talojen valmistutKortepohjan asuinalue tuolloin pelkkää peltoa ja suota. ”Ylioppilaskylästä haluttiin tehdä opiskelijoiden oma paikka. Samalla toteutettiin suomalaisen lähiön ideaa, asumista keskellä luontoa, jossa kuitenkin kaikki palvelut ovat lähellä.” Alun perin pienet, parinkymmennen neliön asunnot ajateltiin yhden hengen asuttaviksi. Jo ennen ensimmäisen talon valmistumista oli selvää, ettei tähän ollut kasvavien opiskelijamäärien paineessa varaa. Asunnoista tuli niin sanottuja toveriyksiöitä, joissa kussakin oli kaksi asukasta. Kämppää Kortepohjasta odotettiin silti innolla. ”Asunnoista oli kova kilpailu, ja asukkaiden valitseminen on ollut ihan hirveä työ. Hakijoilta kysyttiin pisteyttämistä varten kaikki mahdollinen, isän ja äidin työ ja tulot, kotipaikkakunta, opiskeluvuodet, opintomenestys, järjestöaktiivisuus. Ylioppilaskunnan ensimmäinen tietokonekin taidettiin hankkia, jotta asukasvalinta ei olisi ihan täysi kaaos”, Viikki sanoo. KORTEPOHJAN ylioppilaskylälle on antanut omaleimaisuutta asujaimistonsa lisäksi asukasdemokratia. Joka kerroksesta valittiin kerrosvanhimmat, jotka muodostivat asukasneuvoston. Neuvosto käsitteli kaikkea meluvalituksista marjapensaiden istutuksiin. ”Asukasdemokratiakin on osa tuon ajan ihanteita. Asukkaita haluttiin aktivoida mukaan omia asioita koskevaan päätöksentekoon. Pidettiin jopa huolestuttavana, jos jotakuta ei vaikuttaminen kiinnostanut”, kuvailee Viikki. Kerrosvanhimpia piti olla kaksi, mieluiten neljä, sillä varsin pian huomattiin, että asukasneuvoston kokouksiin oli vaikea saada tarpeeksi porukkaa kokoon. Lisäksi vanhempana ei voinut olla kahta vuotta peräkkäin. ”Kerrosvanhimmat olivat myös vähän kuin tutoreita: keksivät yhteisiä virikkeitä, tiedottivat ja ohjasivat uusia tulijoita.” Taloihin ja kerroksiin perustuva hallinto oli ajateltu toimimaan hieman yli tuhannen opiskelijan yhteisöön, mutta kylän laajennuttua vuosina 1973–1975 asukkaita oli jo liki kaksinkertainen määrä. Asukasneuvosto uhkasi paisua liki 90 henkilön mammutiksi, joten lopulta keväällä 1974 otettiin käyttöön vaaleilla valittava 20 hengen asukasneuvosto. Tatu Onkalo tua huomattiin, että ikkunoista puuttui tiivisteitä, eivätkä hissit meinanneet toimia. Tornitalojen betonielementtien pinta mureni, ja huoneista saattoi olla ”nurkka jäässä”. Vuonna 1984 alkaneessa ja 14 kesää jatkuneessa korjausurakassa tornitalojen ulkoseinät rakennettiin täysin uudelleen. G Tarina kertoo ulkomaalaisesta opiskelijasta, joka ei suostunut lähtemään asunnostaan remontin tieltä, vaikka naapurikämpän ulkoseinästä oli jo melkein kaivinkoneen kauha läpi. Hän rauhoittui, kun ymmärsi, että saa palata asuntoonsa remontin jälkeen takaisin. G Kylää rahoitettiin nimikkoasunnoilla, joiden asukasvalintaan ”sponsorit” saivat vaikuttaa. Nimikyltin asunnon oveen on voinut saada myös kunnianosoituksena. Niinpä nykyisinkin kylässä voi asua vaikkapa Pihtiputaalle tai Mauri Pekkariselle omistetussa asunnossa. G 1960-luvulla oli uutta, että miehet ja naiset saivat asua samassa kerroksessa. Varsinaista kohua herättivät kuitenkin naimattomat ”susiparit”, joita päästettiin asuttamaan kylän perheasuntoja. 1970-luvulle tultaessa ilmapiiri oli jo vapautunut, eikä susipareista jaksettu enää olla kovin kiinnostuneita. G Alkuvuosina kylässä asui paljon lapsia, jo vuonna 1974 melkein 180. Lastenhoito oli ongelma, sillä opiskelijat joutuivat pitämään kirjansa kotipaikkakunnillaan. Lopulta ylioppilaskunta rakensi oman päiväkodin Q-talon alakertaan. G Yksiötaloissa oli yhteisiä olohuoneita, joissa järjestettiin myös kerrosbileitä. Pikkujoulukaudella saattoi olla rauhatonta, kun joka päivä juhlittiin jossakin kerroksessa. G 1970-luvun lopulla uuden lähiön lapset olivat kasvaneet teini-ikään. Kortepohjassa ilmeni nuoriso-ongelma, kun alueen teinit alkoivat norkoilla kylän asukkaiden yhteistiloissa. Ovia ja ikkunoita rikottiin, asukkaita uhkailtiin ja asuntoihin murtauduttiin. Vuonna 1981 opiskelijat keräsivät adressin rauhallisemman Kortepohjan puolesta, ja tuohtuneet asukkaat harjoittivat myös ulkopartiointia iltaisin. Koonnut: Tatu Onkalo T ATU O NKALO Markku Viikki ei koskaan itse asunut ylioppilaskylässä, vaan oli ”onnellinen KOAS:n asukas”. Hänen gradunsa hyväksyttiin historian laitoksella vuonna 2004. Kallis juomalasku ja 14 kesän korjausurakka tempauksilla kerättyä rahaa ja loput lainaa. G Huippuvuonna 1976 kylässä asui 2 313 henkeä. Nykyisin asukkaita on heiman alle 2 000. Vuosina 1973–1985 jopa 30–40 prosenttia JYYn jäsenistä asui ylioppilaskylässä. yo-kylä
8 JYVÄSKYLÄN PUOLUEEN va päärakennuksen Missä, milloin ja kuka? Kuka äänessä? Kuka saapui katsomaan? Mitä aiheita käsiteltiin? Paneelin onnistujat Touko Aalto (v Minna Mäkine (vas) ja Jukka T C-rakennuksen lilleen. Joukossa ja yksi vauva. Tentti alkoi osa selemällä. Valtu net pelastaisivat tarvitsevan mu Lisäksi käsitelti mahdollisuuksi kunnan palvelu todoksisten rast Paras kommentti Moitimme Era (skp) vakuu vaikka sortuikin man näsäviisa Mäkinen (ps) k kin väittelyssä h (vihr) vakuutti l tetuilta – siitäkin niiden olleen ka ”Ja sen jälkeen m Purtsi (kesk) Ke C-rakennuksen panuorten pulla puhujia lähes k raatteja lukuun Puoleet olivat h ta tuli Euroopan lu oli osin epäon taisit ensin?” ol nelle ehdokas ja nyt juuri aikaa. Kiitämme Vaalipaneeleissa istuminen käy työstä. Reilua kymmentätuhatta lykästää sunnuntaina. Kuntalaiset valitsevat 38 509 ehdokkaan joukosta pätevimmät, näkyvimmät – ja ”sen naapurin Erkin, jota äänestin viimeksikin”. Jylkkäri päästi palstoilleen väitteleviä ehdokkaita, mutta tilansa saivat myös vaalivirkailijat. R IKU S UONIO IRTOKUVA Haluaisitko, että kaupunginjohtaja Markku Andersson kipsaisi kätesi? Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan puheenjohtaja Miika Toivanen sai kokea hoitsu-Markun kosketuksen, kun JYY ja JAMKO järjestivät opiskelijoiden kunnallisvaaliteesejä esittelevän varjokokouksen maalaiskunnan valtuustosalissa. ”Lääkärinä” hääri Ville Westerback. Kaikki pitävät vaaleista
9 EUROOPPANUORTEN JA AINEJÄRJESTÖ aalipaneeli tiistaina 7.10. kello 17–19 yliopiston n aulassa. Paneelin juonsi Pekka Vahvanen . JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNNAN vaalipaneeli keskiviikkona 8.10. kello 14–16 yliopiston kirjaston kahvilassa. Paneelin juonsi Pekka Vahvanen . vihr), Hanna Era (skp), Erno Hytönen (kok), en (ps), Jarno Purtsi (kesk), Oskari Rantala Torikka (sd). Paloma Hannonen (vihr), Marja Kolu (vas), Antti Kurko (skp), Jukka Torikka (sd) ja Antti Vesala (kok). aula täyttyi paneelia kuulemaan tulleista puoa lähinnä opiskelijoita, ehdokkaiden kavereita Kirjaston kuppila täyttyi seisomapaikkoja myöten. Joukossa paljolti opiskelijoita, mutta myös muutama varttuneempi. Ehdokkaiden kavereita paikalla runsaasti. allistujen harrastuksia ja liikkumismuotoja kyuustopyrkyrit, joutuivat ratkaisemaan myös ket ensin: itsemurhahakuisen nuoren, lääkkeitään mmon vai perheväkivallasta kärsivän naisen. iin suurlukiohanketta, koulutuksen yhteistyöia, rahojen priorisointia, pakolaiskysymyksiä ja uiden ulkoistamista. Ratkottavana oli myös ”ortafari-kveekarinuorten” uimaopetuksen pulmat. Vaalipaneeliin osallistuneilta tentattiin kysymyksiä ilmaisesta terveydenhoidosta opiskelijoille, paikallisliikenteen parantamisesta, Jyväskylän asuntotilanteesta ja kaupungin parhaista ja huonoimmista puolista. Pohdinnassa oli myös konserttitalon kohtalo ja se, miksi yleensä kannattaa äänestää. Tiistain paneelista poiketen JYYn vaalitentissä oli myös kyllä/ei-vastauskierros sekä puolueiden vaaliohjelmien tunnistamistesti. utti raikkaalla ja suorasanaisella asenteellaan, n ”Mitä ismiä edustaisit?”-kysymyksessä hieaaseen vastaukseen ”Kommunismia, duh.” äytti eleettömän tyylinsä edukseen, vaikka jäihiukan sivuun. Osin makeiluun sortunut Aalto luvuilla, jotka tuntuivat kuin varta vasten tarkisn huolimatta, että järjestäjä vakuutti Jylkkärille aikilta osallistujilta ennakkoon salaisia. Aluksi hieman jännittyneen oloinen Hannonen (vihr) piti vastauksensa lyhyinä ja voitti Tunnistatko vaaliohjelman -kisan ylivoimaisesti. Torikka (sd) ja Vesala (kok) hyötyivät yllättäen keskinäisestä nokittelustaan niin, että molemmista tuli nokkela, hauska ja jopa asiantunteva kuva. Jälkimmäinen teki eroa muuhun paneeliin mielipiteillään, jotka tosin olivat osin ristiriidassa edellisillan kokoomuspanelistin kanssa. mummokin saa ansionsa mukaan!” enet pelastaisit ensin? -kysymykseen. ”Poliitikkojen parisuhdetrilogiat pois lehdistä!” Kolu (vas) pelastaisi äänestysprosentin imagonkohotuksella. n ilmapiiri henki kreikkalaista Agoraa ja euroopa maistui pitkän päivän päätteksi. Paneelissa oli kaikista suurimmista ryhmistä kristillisdemoknottamatta. Puolueohjelmien tunnistuskisa oli mainio ja paneelissa oli varattu kylliksi aikaa yleisökeskustelulle. Vesalan ja Torikan sanailu kieli kenties pienistä piireistä, mutta oli viihdyttävää. erttaisen yksimielisiä lähes kaikesta: suurin riin unionin maataloustuista. Kysymyksien asettennistunut – esimerkiksi kysymys ”Kenet pelasi lähinnä osoitus delegointitaidosta, ei siitä, keakaisi kunnan rahoja. Yleisökeskustelulle ei jääÄänentoiston ongelmat riivasivat paneelia, eivätkä lyhyiden puheenvuorojen vaatimukset menneet kaikille ehdokkaille perille. Veroja rahakysymykset jäivät opiskelijoista toitottamisen jalkoihin. Keskusta, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit loistivat poissaolollaan. Koonnut: Marja Honkonen . Jylkkäri summaa yliopiston kahden paneelin parhaat ja huonoimmat hetket. JYVÄSKYLÄLÄISEN AU PAIR -yhtyeen vuonna 2005 julkaistulta Voiko tämä rakkaus olla synti -albumilta löytyy kappale Helena, joka käsittelee aina säännöllisin väliajoin – myös tänä syksynä – ajankohtaiseksi nousevaa aihetta, äänestämistä. Laulun alussa päähenkilö pääsee käyttämään äänioikeuttaan ensimmäistä kertaa, mutta Au Pairin tulkinnassa vaalipaikalla tapahtuu muutakin. ”HELENAN TAPAUKSESSAHAN kyse on seksuaalisen identiteetin löytymisestä yllättävässä tilanteessa”, Au Pairin laulaja-sanoittaja Tomi Tuomaala valottaa. ”On nuori nainen, jolla on ollut ehkä jonkinlaisia seksuaalisia kokemuksia, mutta ei kovin häävejä, ja yhtäkkiä hän pamahtaa tähän ihmemaahan”, Tuomaala jatkaa. ”Helena on jännittynyt ja tuntee itsensä osaksi järjestelmää. Tässähän on tiettyä s/mhenkisyyttä mukana. Siinä on kyse vallasta, ja sehän usein liittyy seksuaalisuuteen”, Tuomaala pohtii. Vavisuttavat kokemukset saavat Helenan hakeutumaan myöhemmin vaalilautakunnan jäseneksi. TUOMAALA EI kuitenkaan tiedä, että kenellekään olisi käynyt näin tosielämässä ensimmäistä kertaa äänestäessä. "Koko asetelma on likaisen mielikuvitukseni tuotetta." Milloin on sitten eroottisesti latautuneinta äänestää: presidentinvaaleissa tammikuun pakkasilla, eduskuntavaaleissa maaliskuun loskassa, europarlamenttivaaleissa kesäkuun helteillä vai kunnallisvaaleissa lokakuun sateessa? "Se on ehdottomasti syksy, koska syksyssä on eniten magiaa. On pimeää ja lehdet tippuu. Kesällä on liian kuuma ja loska on tympeää", Tuomaala linjaa. Myös Au Pair -solisti itse aikoo käyttää äänensä kunnallisvaaleissa. "Kunnallisdemokratiahan on melkein anarkiaa, kun se on niin lähellä." Hän kannustaa muitakin uurnille, vaikkapa Helenan hengessä. "Löydä itsesi – äänestä!" Tuomaala nauraa. Iiro-Pekka Airola toimittaja@jyy.fi Helena Hiljainen harras huoneisto Kädet raottavat uurnaa Lippu luiskahtaa sisään Sadatta kertaa tänään On taas se neljäs vuosi Helena on töissä taas kolmannen äänestysalueen vaalilautakunnassa Kolmannen äänestysalueen vaalilautakunnan kaunotar toinen sihteeri Helena Arkistokaappien tuoksua ilmassa outoa sähköä sähköä, Helena Koulun sali kauan sitten sedät tädit vakavina Pöydän luo on pitkä matka Helena on äänioikeutettu Kahdenkymmenen vuoden päästä kuin ensi kerralla On kuuma Hengitys on tiheä Selittämätön kaipuu oottaa täyttymystä Sanat: Tomi Tuomaala R IKU S UONIO Äänestyspaikalla voi löytää vaikka seksuaalisen identiteettinsä – ainakin laulussa.
10 Näkövammainen kohtaa ennakkoluuloja JYVÄSKYLÄSSÄ ON sen verran näkövammaisia, että heihin on jo totuttu ja osataan suhtautua oikeanlaisesti. Mutta jossain pienissä paikoissa ja vähän isommissakin, joissa ei ole nähty paljokaan heikkonäköisiä, suhtaudutaan joko ennakkoluuloisesti tai säälivästi. On ihmisiä, jotka yrittävät auttaa liikaa ja väärissä paikoissa. Tai löytyy ihmisiä jotka menevät panikkiin, jos näkövammainen tulee kysymään jotain yksinkertaistakin asiaa. Silloin ei osata auttaa yhtään. KENTIES JOILLAKIN työpaikoilla voi huomata ennakkoluuloja. Työt saattavat loppua siihen, kun työntekijä kertoo olevansa näkövammainen. Tai jotkut menevät lukkoon kun eivät tiedä mitä näkövammaisen kanssa voi keskustella, eivätkä lopultaan puhu mitään. Tai yliauttavaisuus saatta nousta pintaan. Se tulee ikään kuin luonnostaan. Näkövammasta kannattaa silti kertoa töihin mennessä ja yrittää selittää mahdollisimman selkeästi mitä pystyy tekemään ja mitä ei. NÄKÖVAMMOJA ON hyvin erilaatuisia. Putkinäköä, rikkonaista näkökenttää tai jne. Siltikin aika monen ennakkoluuloisen näkevän ensimmäinen kommentti heikkonäköisen tavattaessa on että eikö silmälaseja ole ostettu. Voi kun sellaiset lasit olisikin keksitty, jotka parantaisivat näön. NÄKÖVAMMAISTEN urheilulajit ovat useimmille näkeville tuntemattomia ja sen vuoksi niitä ei kovin innokkaasti pelata esimerkiksi koulun liikuntatunneilla. Maalipallo, sokkopingis ja futsal ovat parhaat ja itseasiassa ainoat lajit, jotka on suunnattu näkövammaisille. Mutta niitä voi pelata myös näkevät, sillä kenenkään ei ole tarkoitus nähdä mitään. Olisi hienoa, jos maalipallo joskus olisi yhtä suosittua kuin jääkiekko tai jalkapallo. Se on kuitenkin olympialaji. Näkövammaisia löytyy joka lähtöön. Ei kannata ujostella yhtään. Tero Multisilta K ir j oi t ta ja ty ös k en t e li te t ha r j o i t t e luss a J y l k kä ri s s ä. Ylioppilaskunta ja yliopistoliikunta ovat tukeneet jo vuosien ajan opiskelijoiden metsään menoa. Metsäinen ponnistelu kun tukee sosiaalisia suhteita. Tämä tuli empiirisesti todistettua lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna kuudenkymmenen kivikkoisen kilometrin matkalla. ENSIMMÄISET SESSIOT . Reilu kymmenkunta monenikäistä opiskelijaa istuu luentosalissa aavistuksen puutuneina. Ihmisillä on erilaisia luontosuhteita: utilitaristinen, spirituaalinen, esteettinen. Ahaa. Tekniseen pooloon sonnustautunut eräkonkari Teemu Tenhunen luettelee kaiken tarvittavan välineistä ruokatarpeisiin. Uusavutonkin osaa mennä metsään näillä tiedoilla. Viimeisellä sessiolla jännitys jo näkyy: yksi pariskunta levittää vastaostetun makuupussinsa luentosalin lattialle ja penää ekspertin arviota. PÄIVÄ 1: Viimein metikköön. Ajamme minibussilla ja yhdellä henkilöautolla parin tunnin matkan Salamajärvelle. Vielä emme tunne juuri toisiamme. Lähdemme käpyttelemään yhtenä joukkona, välillä hiljaa, välillä jotain huikkaillen. Ihmisten tuntuu olevan helpoin jutella omille telttaja ruokaryhmilleen, jotka päätettiin jo luennolla. Marssiminen jatkuu ja jatkuu, ja niinhän siinä sitten käy, että viimeiset kilometrit taitamme otsalamppujen turvin. Yöpaikassa kaksi mukavuudenhaluisinta valtaa kamiinalla lämpenevän tuvan, muut pystyttävät kiltisti teltat. Iltanuotiolla nautimme liekitettyjä lettuja Teemun tapaan. PÄIVÄ 2: Kävelyä aamusta iltaan. Päivän urakka tuntuu aamulla isolta. Se tuntuu siltä myös päivän mittaan. Tyytyväisyys ja innostus alkavat säröillä. Hitaimmat mutisevat, miksi vahvimmat saavat määrätä vauhdin. Eikö tämän kurssin pitänyt olla retkeilyn peruskurssi? Eikö voitaisi mennä heikoimman ehdoilla? Ne, joilla on rinkoissaan tilaa, pääsevätkin kantamaan hitaampien kuormia. Tätä kun saisi sovellettua opiskeluhuoliensa taakoittamiin kavereihinsakin! Raadannan päätteeksi haisevimmat hyppäävät järveen telttatovereitaan ajatellen. Ryhmähenki alkaa selvästi muodostua kodan mahtinuotion äärellä. Porukan kolme vaihtaria jäävät usein keskusteluista paitsioon, kun me suomalaiset jäkittäjät emme tajua vääntää englantia vaikkei se niin vaikeaa olisi. Kerromme vuoronperään, mitä tiedämme toisistamme. Aika hyvin joistakin tyypeistä on kertynyt tiedonpaloja. Toisista muistamme hädin tuskin nimen. PÄIVÄ 3: Voimien rajoja koetellaan. Kolmantena aamuna jo hirvittää viimeiset 20 kilometriä. Kumisaappaat ovat pitäneet jalat kuivina mutta jalkapohjan tulisia särkyjä ne eivät ole onnistuneet ehkäisemään. Ryhmän hitaimmat helpottavat matkaa kulkemalla metsäosuuden sijasta metsäautotietä pitkin. Ryhmämme päättää skipata suunnitellun lounaspaikan ja nautimme siinä vain leipää. Vaellamme aamukymmenestä kolmeen vain muutamalla kymppiminsan tauolla. Se jos mikä koettelee kuntoa. Epätoivo meinaa saada sijaa. Ryhmän reippaimmat puskevat Teemun johdolla pitkälle näön ulottumattomiin ja jään kahden taapertamaan telttalaiseni Minna Pekkarisen kanssa. Kellahdamme sammaleelle ja oikaisemme koipemme ylös kaatuneen puunrunkon päälle. Väsymys lievittää estoja ja kerrommekin auliisti toisillemme mieltemme syviä miettehiä. Pian pelastavat enkelit, Teemu ja Markku Savolainen saapuvat meitä vastaan ja kantavat rinkkamme puolen kilometrin päähän, jossa lounas jo kuplii ja tuli niin tutusti loimuaa. PUHDISTAVA PÄÄTÖSSESSIO. Lounaalta on enää seitsemän kilometriä kaaroille. Ne menevät onnellisesti mutta kiirehtien; täytyy keretä kuudeksi kylpemään. Kerkeämme kyllä. Sauna ja järvi tuntuvat käsittättömän hyviltä. Siinä me istumme, kahdessa tasossa, vieri vieressä. Hetkessä on luokkaretkitunnelmaa. Minibussin ikkunat höyrystyvät, kun aloitamme matkan kohti yliopistokaupunkia. Jokaisella on hyvä mieli. Ponnistelun jälkeen on tuttu ja turvallinen olo juuri tässä sattumanvaraisesti muodostuneessa porukassa. Luentojen epävarmuus on takana, ihmeellinen vapautuminen totta tässä ja nyt. Kyllä metsään kannattaa mennä! Tytti Pääkkönen Metsä vastasi huutoon O LEG K IT Eräkonkari Teemu Tenhunen (vas.) tsemppaa kantamustensa kanssa häärääviä kulkijoita. Erämuonatauot saivat hymyn Päivi Oikarin ja Vesa Närhen huulille. O LEG K IT YLEN TEKSTI-TV:N miltei legendaarinen Nuorten palsta helpotti teiniangstia – ainakin jos on uskominen VTM Jukka Kangasniemen viime lauantaina tarkastettua nykykulttuurin väitöskirjaa. Kangasniemen tutkimuksen aineistona oli vuosina 1994–2004 Yleisradion teksti-tv:n Nuorten palstalla ilmestyneet kirjoitukset, joita oli kaikkiaan 716 kappaletta. Tutkimuksessa selvisi, että vain kuusi prosenttia nuorista koki yksinäisyyden myönteisenä, siis vapaaehtoisena tai rauhaa tuovana. Eniten eli noin 40 prosenttia oli emotionaalisesti yksinäisiä. Sosiaalinen yksinäisyys vaivasi 30 prosentti ja vanhaa kunnon eksistentiaaliyksinäisyyttä koki joka kymmenes. Yksinäisyydestään kirjoittaminen kuitenkin helpotti yksinäisyyden kanssa elämistä, sillä vertaisten tuki on tärkeää. Myös harrastukset, musiikki ja omien vahvuuksien löytäminen auttoivat. Nykyisin 1990-luvun tärkein teinimedia on kuitenkin jo historiaa, sillä tekstitv:n sivulta 505 löytyy enää virheilmoitus. Yksinäisyys sai kanavan teksti-tv:stä YLIOPISTO HAKEE parhaillaan ulkomailla opiskelusta kiinnostuneita lähettääkseen heidät toiselle mantereelle. Haku Euroopan ulkopuolisiin yliopiston kahdenvälisiin opiskelijavaihtopaikkoihin lukuvuodelle 2009–2010 on käynnissä 1. marraskuuta saakka. Vaihtopaikkoja löytyy Australiasta, Kanadasta, Chilestä, Kiinasta, Japanista, Koreasta ja Yhdysvalloista. Lisäksi haussa ovat ISEP-vaihto-ohjelman kohteet. Ulkomaille voi hakea joko lukukaudeksi tai lukuvuodeksi. Yliopisto tukee lähtijöitä 1 350–2 200 euron apurahalla. Vaihda manteretta
11 Poikani pienikokoinen tyttöystävä on miniä. KULTTUURI Piippukadulla luvassa lyhyttä ja pitkää Lauantaina 25.10. Lutakon ITDynamossa (Piippukatu 2) nähdään laaja kirjo suomalaista pitkää ja lyhyttä independent-elokuvaa. Iltapäiväkahdesta iltakymmeneen kestävän tapahtuman järjestää Keski-Suomen Elokuvakeskus yhteistyössä Jyväskylän ammattikorkeakoulun viestinnän opiskelijoiden kanssa. Päivän aikana nähdään muun muassa pitkä draama Korkein oikeus sekä paikallista tuotantoa edustava elokuva Onnea. Paikalla voi myös jututtaa tekijävieraita. Koko päivästä saa pulittaa viitosen, Jyvässeudun ysiluokkalaiset pääsevät Kulttuuripassilla sisään ilmaiseksi. V UOKKO S ALO LAPPEENRANNAST PUHUTAAN iloisten ihmisten kaupunkina. Ehkä se on se vanhusten Lappeenranta, jossa juorutaa naapurien asioist ja kyylätää kyläläisten tekemisii. Nyt siel saman nuijamiesvaakunan al asuu iloisten karjalalaisten umpimieliset lapset ja lapsenlapset. Hyö on kauhian sisäänpäilämpenevii, eikä niit oikei kiinnosta muut, ellei niil oo sit juorui tai mielenkiintone kriisi elämässää. Lappeenrannas on melkosen paljo ulkopaikkakuntalaisii opiskelijoit, mut ei hyö oikee taho näkyä missää. Hyö ku on ominee laitakaupungil opiskelija-asunnoissaa. Lauantaisi niit nuorii saattaa nähä baaris, jos sitä ei oo vaa pantu kii asiakaskadon takii. Ku lappeenrantalaisil on tapan valittaa aina, ku uus yökerho aukee, et onpa turhaa, ku tää nykyine riittäis. Mut sit kuiteskii hyö siirtyy joukol sinne uutee, ku muutki on kuiteskii siel. Lappeenrantalaiset valittaa muuteki iha koko aja kaikest. Onneks valittamisen aiheit riittää, ku päättäjät sotkee koko aja kaupunkii. Hyö kun yrittää kehittää kävelykeskustaa ja muuta hienosteluu autoilevie kaupunkilaiste kiusaks. Ain on saanu Valtakatuu pitki ajaa molempii suuntii, mut nykysii se vaihtuu viikottain. Ihmekös tuo, jos keskusta autioituu, ku kaik on iha sekasii ja liikkeet pakenee kaupunginlaidoil. Onneks paikallislehen tekstaripalstal voi aina valittaa, vaik rekkajonoist tai koiranpaskoist. Ja venäläisist, niit ku on nykyää joka paikas, ja hyö ostaa kaikki arvokiinteistöt ja parhaat mökkitontit. Kohta hyö omistaa koko meiän kaupungin. Vaik idänkaupan takiiha meil on kyl Suomen suurimmat Piltema ja hiekkalinna sekä toiseks isoimmat Absi ja Risma. Ei oo sentää koko kaupungin identiteetti Kotiteollisuuven varas. Riku Suonio Kirjoittaja tuntee suunnatonta syyllisyyttä siitä, ettei osaa arvostaa kotiseutuaan, joka on äänestetty Suomen kolmanneksi kauneimmaksi kunnaksi. Kirjoittajat purkavat traumoja kotipitäjästään – omalla murteellaan. Lähde Lappeenrantaan – ja tuu pois Ti 21.10. kello 19 James Mangold: Klo 15:10 lähtö Yumaan Johnny Cashista kertoneen Walk the Linen ja Winona Ryderin kultaaikojen Girl, Interrupted -elokuvan ohjaaja James Mangold rakentaa uuden version vuoden 1957 Armottomasta aseesta. Tuore lepakkomies Christian Bale näyttelee kovia kokenutta farmaria, joka spagettiwesternien hengessä saattaa lainsuojatonta junaan. Wade-vankina loistaa Russel Crowe, tuo parhaimman näköinen ruma mies. Ti 28.10. kello 19 Night Visions -elokuvafestivaalit Kauhuelokuvailtana esitetään kaksi leffaa, joista ensimmäinen, kello 19 esitettävä on Jamie Lukin Robotrix (Hongkong 1991). Se sekoittaa russmeyermaiset seksploitaatioelokuvat Robocopiin. Illan toinen elokuva, kello 21 esitettävä David Durstonin I drink your blood (USA 1970) puolestaan selittynee tyhjentävästi pelkällä nimellään. Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.fi kampus kino Jyväskylästä ponnistava yhtye saa näyttöpaikan Club Candyssa. KESKUSTAN ravintoloiden ketjuuntuessa ovat yleistyneet maata kiertävät tapahtumat, jotka tarjoavat yhden illan aikana laajemman skaalan mannaa tietyn lajityypin kuuntelijoille. Usein pääkaupunkiseutulaislähtöiset kiertueet ulottuvat yleensä myös Jyväskylään. Tällaisia vastaavia kiertueita ovat esimerkiksi Jyväskylään saapuva Mambo Nordico sekä isommassa mittakaavassa kiertävä The Rasmus kollektiivin Dynasty-Tour. Kiertueista hyötyvät kaikki, kuulijoiden lisäksi myös esiintyjät sekä levy-yhtiö. Tuorein tulokas on Club Candy, jonka takana toimii levy-yhtiö Comrade Publishing. Se haluaa järjestää omille yhtyeilleen ja lupaaville tulokkaille esiintymismahdollisuuksia – myös kustakin kiertuekaupungista. ”Luvassa on haastavaa, mutta helposti lähestyttävää musiikkia. Paketti ei ole kuulijalle valmiiksi pureskeltu” Comrade Publishingin promoottori Sanna Helén listaa. YKSI KLUBIN esiintyjistä on Jyväskylästä ponnistava Eliisa, joka avaa minifestivaalin tarjoten yleisölle herkkää musisointia suomeksi. Eliisassa vaikuttavat bändin nimeä kantavan solistin lisäksi viisihenkinen miehistö. Yhtye on musiikkirintamalla vielä tuore tulokas, ja sai alkunsa Eliisa Tuomasen ja monitoimivirtuoosi Jussi Petäjän yhteistyön tuloksena 2006. Yhtyeen laulaja Eliisa Tuomanen valottaa tarkemmin Eliisan syntyä. ”Olen aiemmin laulanut englanniksi ja kokeillut musiikin saralla lähes kaikkea humpasta rockiin, kunnes osuva soundi löytyi. Oman tyylin löytäminen on vienyt aikaa ja olen kokeilujen kautta oppinut mikä minulle sopii parhaiten. Tähän haluan panostaa nyt täysillä, sataprosenttisesti.” VUOSI 2009 on Eliisalle näytön paikka. Aikaisemmin Eliisaa on voinut seurata lähinnä livekeikoilla, mutta muutosta on luvassa kun yhtyeen debyyttilevy ilmestyy huhtikuussa Johanna-levymerkin kautta. Tähän mennessä duona esiintynyt Eliisa alkaa esiintymään myös koko bändin voimin ensilevyn julkaisun myötä. ”Levy on miksausta ja masterointia vaille valmis. Tulossa on indieja poprockhenkistä materiaalia. Tästä levystä on nyt todella hyvä olo”, Tuomanen kiteyttää. ”Asiat eivät ole tapahtuneet meille itsestään, vaan niiden eteen on täytynyt tehdä sinnikkäästi töitä. Lähetimme perinteiseen tapaan eri levy-yhtiöihin demoja ja huudeltiin aina vain uudestaan, että joko oletteko kuunnelleet”, Tuomanen nauraa. Mitä uutta Eliisalla on sitten tarjota musiikkirintamalle? ”Tarjoamme ainakin uusia, rehellisiä ja melodisia pop-kappaleita. Omasta mielestäni Jyväskylässä on paljon rockpainotteisia bändejä, ja itse edustamme enemmänkin herkempää popkategoriaa”, Tuomala pohtii. Tulevan levyn sanoituksia on kirjoittanut Petäjän ja Tuomasen lisäksi muutama ulkopuolinen taho. ”Haluamme musiikillamme jakaa hyvää mieltä. Sanat kertovat ihmissuhteista ja elämästä, ne ovat arjen tarinoita.” ENSIASKELIAAN tapaileva yhtye on saanut jo lämpimän vastaanoton. ”Olimme baarikeikalla Yläkaupungin Yössä ja yleisössä oli ihmisiä, jotka osasivat parin netissä olleen biisin sanat ulkoa. Se tuntuu kyllä ihanalta, kun meillä ei ole tullut edes materiaalia ulos!” Tuomanen kertoo ilahtuneena. Club Candyssa Eliisa soittaa akustisen keikan. ”Meiltä ei ole sen jälkeen tulossa vähään aikaan keikkoja, joten sinne kaikki halukkaat kuuntelemaan”, Tuomanen kehottaa. Sara Kärpänen Club Candy Ilokivessä 23. lokakuuta. Ihana Eliisa Eliisa Tuomanen on Eliisan laulaja. M ARJA P YLKÄS
Reilu Jyväskylä Reilu Jyväskylä Ä Ä N E S T Ä • 2 6 . 1 . 2 8 • W W W . D E M A R I T J K L . F I E N N A K K O Ä Ä N E S T Y S • 1 5 . 2 1 . 1 . 2 8 UNELMISTA TODEKSI. SDP Jyväskylässä 3-114 Antti Hirvensalo yo-merkonomi (sit.) Kevyen liikenteen sujuvuus tekee keskustaalueesta elävämmän paikan 17 Anna-Riikka Laosmaa myyjä Toimiva kunta hyvinvoiva kuntalainen 52 Heidi Nieminen lakimies, OTK Kaupungin on voimakkaasti vähennettävä työntekijöidensä määräaikaisuuksia 72 Niko Hjelt rakennusmies Nuorten äänellä 20 Jaakko Leskinen atk-tukihenkilö Mitä sinulle kuuluu? 57 Nina Nieminen tarjoilija, opiskelija Hyvät terveyspalvelut kaikille kuntalaisille! 73 Salla Saaranen ravintolakokki Rakennetaan Suur-Jyväskylästä turvallinen paikka asua! 91 Riku Hytti matkailuvirkailija Nuorten asialla 26 Jenny Lindborg YTM Haluan elää Jyväskylässä, jossa heikoimpien ääni kuullaan 58 Petteri Kaura-Aho asiakasneuvoja Selkeää ajattelua valtuuston istuntoihin 37 Jukka Torikka opiskelija, järjestötyöntekijä Meidän Jyväskylämme on reilu Jyväskylä 99 Anna-Leena Kärkkäinen Liikunnanohjaaja, liikuntatieteiden ja ? loso? an yo Jyväskylän Tulevaisuus – Ihminen Ensin 46 Riitta Mäkinen YTM Järjellä ja sydämellä Ihminen ensin! 68 Ismo Puhakka betonimies, jatko-opiskelija FM Tarvitsemme toisiamme! 83
Jyväskylän kaupunginteatteri: Fundamentalisti Ohjaaja: Anssi Valtonen Rooleissa: Jouni Salo, Raisa Vattulainen Seitsemälle kielelle käännetty Fundamentalisti toi sen käsikirjoittaneelle Juha Jokelalle aikanaan Pohjoismaisen näytelmäkirjailijapalkinnon – eikä syyttä. Koskettava kertomus uskonnosta ja ihmissuhteista ei toden totta ole mikään pikkujoulunäytelmä, vaan se onnistuu puhuttelemaan, vaikkei kirkkoon kuulusikaan. Entinen seurakuntanuori tuntuu tietävän, mistä kirjoittaa, ja eleetön lavastus antaa tekstin hengittää. Päähenkilön, kohupappi Markuksen, tapa puhutella yleisöä suoraan on näytelmän heikkous ja vahvuus. Toisaalta se luo pienestä näyttämöstä vieläkin intiimimmän tilan, toisaalta vähempikin selittely olisi riittänyt. Huomaapa Jouni Salon esittämä hahmo asian itsekin ja kysäisee yhdessä kohdin, että "tulikohan nyt selitettyä liikaa". Rautalangasta vääntämisestä huolimatta Fundamentalisti jättää myös tilaa ajatella. Ymmärrys siitä, että tietynlaiseen fundamentalismiin voi sortua kuka tahansa, on arvokas aikana, jolloin arvokäsitykset kolahtavat jopa suomalaisen yhteiskunnan sisällä. Marja Honkonen ”Herran rauhattomien usko koetuksella.” DJ Konnat: 9700 DJ Konnat (EMI 1992) JYVÄSKYLÄ–VIITASAARI-AKSELILLA toiminut Hausmyllykollektiivi piinasi Suomen musiikkielämää 1990-luvun alussa. Pikkutuhmaa poprappia tehnyt yhtye keikkaili maakunnissa aktiivisesti ja levytti lähes vuosittain, mutta luovuudesta riitti materiaalia myös sivuprojekteille. Yksi sellainen oli DJ Konnat, kahden keskisuomalais-dj:n muodostama Hausmyllyn tyylille uskollinen yhtye. Cicciolina, Hillitse himosi, Eka kerta ja Ihmisoikeus on pamppujen sokeus olivat DJ Konnien ensilevyn Maailman lyhin elämä? huippuhetkiä. Kakkoslevyllään 9700 DJ Konnat duo pureutui tuolloin ajankohtaiseen seksipuhelintoimintaan ja avasi albumin tarttuvalla 9700-IRMA-kappaleella, jossa vannotaan rakkaudentunnustuksia viihdelinjan naisäänelle. Albumilta löytyvät myös muun muassa mestariteokset Älä beibi peilaa, Luuseri ja Joopajoo (Aijaha). Hausmylly lienee työntänyt omien levyjensä ylijäämämateriaalin DJ Konnille, sillä jopa Hausmylly oli laatutavaraa DJ Konniin verrattuna. Konnat kuulostavat kahdelta Hausmyllyn räppäriltä, jotka höpöttävät vielä tyhmempiä juttuja vielä huonompien taustojen päälle. Tästä huolimatta levyt myivät hyvin ja keikkuivat listojen kärkipäässä. Myös keikkaa DJ Konnilla riitti, sillä duo kiersi 1990-luvun alussa Suomen esiintymispaikkoja 10–15 keikan kuukausitahdilla. Ahkera keikkailu oli viisasta, koska tuskin kukaan odotti duosta monen vuosikymmenen kestosuosikkia. Keikat kannatti siis tehdä ja rahat ottaa pois silloin, kun kysyntää oli. Konnat osasivat toivottavasti myös sijoittaa rahansa viisaammin kuin saman aikakauden kollega MC Hammer, joka osti kartanonsa maille esimerkiksi kaukosäätimellä käynnistettävän vesiputouksen. DJ Konnien räppärit Tomi Saari ja Jari-Pekka Styrman ovat sittemmin häipyneet julkisuudesta, mutta veri veti ainakin Styrmanin hiljattain takaisin lavoille, sillä hän osallistui Karaoketähti 2008 -kilpailun finaaliin Vantaan Tulisuudelmassa tämän kuun alussa. Mikko Mattlar Sarjassa esitellään unohtuneita kulttilevyjä. DIVARIN HELMI Konnankoukkuja kahdelle Dirty Fingernails: Greetings from Finsbury Park, N4 Poko Records Lontoossa asuva, kajaanilaissyntyinen Salon sisarusduo tekee englanninkielistä popmusiikkia syntsalla ja kitaralla. Nyt Sami ja Päivi ovat julkaisseet esikoisalbuminsa, joka viittaa toisaalta The Shinsin aurinkoiseen poppailuun, toisaalta Patrick Wolfin leikittelyyn. Ensikosketus Dirty Fingernailsiin ei lupaa liikaa: musiikki on niin keskinkertaista poppia, että siitä on vaikea saada kiinni, ja vielä vaikeampi sanoa oikein mitään. Ihan kivaa? On levyllä hetkensä. Kivoja koukkuja löytyy sieltä täältä. Sinkkunakin julkaistu Bruno on varsin kelpo raita. Marianne Faithfulin kertosäe jää takuuvarmasti päähän soimaan. Ongelma on, että levyn vauhdikkaimmista biiseistä jää käteen hyvin vähän, draivi ei vain riitä. Niiden todellinen potentiaali tosin punnitaan vasta keikoilla, joita luulen Dirty Fingernailsille lähiaikoina riittävän. Puutteistaan huolimatta on helppo kuvitella bändistä hetken indie-ilmiö. Onhan yhtye jo päässyt poseeraamaan musiikkilehti Rumban kanteen. Jarno Hartikainen ”Aurinkoista poppia kakkosvaihteella.” 13
LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.fi/ruokalistat Opiskelijahinta 2,60 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,50 e – muut 5,20 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 25,00 e, jatko-opiskelijoille 45,00 e, muille 52,00 e. POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: Pe 24.10. Deathchain + Sotajumala + De Lirium's Order. La 25.10. The Bellrays. Ke 29.10. Jonna Tervomaa. Pe 31.10. Before The Dawn + The Final Harvest + Dark The Suns. La 1.11. YUP. Poppari: Ke 22.10. Riitta Paakki Trio. To 23.10. Ujo Jazz Band ja Elina Lautamäki. Pe 24.10. Bilebändi Sputnik. La 25.10. Live Hip Hop & Soul Improvisation night:: Hi-Q feat. Joniveli, Are & Ossi Valpio, DJ Chris Robin. La 25.10. Henrik Sandås Soolo. Ke 29.10. Maarit ja Sami Hurmerinta. To 30.10. Jyväskylä Big Band. Pe 31.10. Damage Done Band. La 1.11. J. Leino. Ilokivi: Pe 24.10. Club Candy. Pe 31.10. Anarkopunksessions. Vakiopaine: Pe 24.10. Älylän ehtoo: Aaro Vuotila ja Eveliina Sirkeinen + Ismo Puhakka + Närhen värkki. Pe 31.10. Darling B. Red Neck: To 23.10. The Heavy Belongings. Pe 24.10. AC/DC-tribuutti: Dirty Deeds Indeed. To 30.10. Tribute to Rauli Badding: Ukkosen kerho feat. Mikko Kotamäki. Pe 31.10. Jumpin´ Low Down Dudes. Pub Katse: Pe 24.10. Raaka-aine. La 25.10. Mr. Nobody. Pe 31.10. Re-Armed. La 1.11. New Deadline. Jyväshovi: Ti 21.10. Meiju Suvas yhtyeineen. Ke-to 2223.10. Swing Brothers. Pe 24.10. Jerry B. La 25.10. Kati Tuulia & Kismet. Ti 28.10. Eija Kantola & Omega. Ti 28.10. Satellites. Ke-to 29.30.10. Jade & Copter's. Pe 31.10. Pekka Nebelung & Volga. La 1.11. Väriloiste. Paviljonki: Ti 28.10. Tomi Metsäketo & Laura Voutilainen. To 30.10. Jari Sillanpää. NÄYTTELYT Jyväskylän Taidemuseo: Holvi: Jari Haanperä Keinovalokytkentöjä. Holvi, alagalleria: Syntyy ei synny 26.10. asti. 29.10. alkaen Live Herring ´08 -mediataidetta. Galleria Harmonia: 23.10. alkaen Meidän taiteilijamme Jyväskylän grafiikan pajan 30-vuotisjuhlanäyttely. Keski-Suomen Museo: Jyväskylän Taitelijaseuran vuosinäyttely. Suomen käsityön museo ja Suomen kansallispukukeskus: Imagine That. Galleria: 22.10. alkaen Luovuuden puutarha . Näytön paikka: Valkoista, mustaa ja vähän väriä 26.10 asti. 28.10. alkaen Kuhankosken erityisammattikoulu. Kuja: Paitaa, raitaa ja rukkasia. Keski-Suomen luontomuseo: Kuumentavia skenaarioita ja viilentäviä valintoja. Yliopiston kirjasto: Sinuhe kääntäjien kyn(s)issä. TEATTERI Jyväskylän kaupunginteatteri: Mimmi lehmän seikkailut: Ke 22.10. To 23.10. Pe 24.10. La 25.10. Ti 28.10. Fundamentalisti: ke 22.10. Pe 24.10. La 25.10. Ke 29.10. To 30.10. Veriveljet: to 23.10. La 25.10. Pe 31.10. Betten ja Boon avioliitto: pe 24.10. La 25.10. To 30.10. Kuka pelkää noitia: to 30.10. Pe 31.10. Naurua kolmannella: su 26.10. Ma 27.10. Seela Sella seisaallaan: la 1.11. Su 2.11. Huoneteatteri: Lasten teatteriviikko: Ih hah haa – Pikku-Marjan eläinlaulut: Ma 20.10.; Kissankellometsässä: Ti 21.10.; Teatterileikki: La 25.10. Tuontiponi: to 23.10. Pe 24.10. To 30.10. Suomen hevonen: La 25.10. Su 26.10. Pe 31.10. La 1.11. Su 2.11. ELOKUVAT Keski-Suomen elokuvakeskus: 20.10.–14.11. Hurmos koulukinotapahtuma. 25.10. Indie-elokuvapäivä ItDynamon auditoriossa. Elokuva-arkisto: IT-Dynamon auditorio klo 18.00. 22.10. Bresson: Neljä yötä Pariisissa. 29.10. Chabrol: Vieras yöstä. Menovinkit osoitteeseen jylkkari-menot@jyy.fi MENOT 20.10.–2.11. 14 MA 20.10. Kukkakaalilasagnette Currykala Lindströminpihvi TI 21.10. Perunaohukaiset, porkkanamuhennos Lohikiusaus Hawaijin possupata KE 22.10. Kasvispyttipannu Kalakeitto Makaronilaatikko TO 23.10. Punajuuri-aurajuustokiusaus Paistettu kala Kaalikääryleet PE 24.10. Falafelpyörykät, tomaattikastike Juustoinen kirjolohikastike Nakkipannu MA 27.10. Sienirisotto Sitruunasei Broilerpastapaistos TI 28.10. Papukeitto Paella Jauhelihapihvi, kerma-pippurikastike KE 29.10. Kasvisnuudeliwokki Kalamurekepihvi Curry-porsaspata TO 30.10. Soijapihvit Tomaatti-mozzarellakala Täytetyt jauhelihaohukaiset PE 31.10. Kasvispizza Kinkkukastike, spaghetti Possun sienitäyteleike JYVÄSKYLÄN YK-YHDISTYS Jyväskylän YK-yhdistys järjestää YK-päivänä tilaisuuden, jossa YK:n leivissä harjoittelussa olleet opiskelijat kertovat kokemuksiaan. YK-päivää vietetään siis perjantaina 24.10., ja harjoittelukokemuksia pääsee kuuntelemaan klo 16.15 alkaen ravintola Ilkokiven takaosassa. Tervetuloa! JYVÄSKYLÄN ZEN RY Jyväskylä Zen ry. järjestää opastuksen zen-meditaatioon yliopiston Paja-rakennuksessa (Vanha kappeli) sunnuntaina 26.10.2008 kello 12–15. Opastusmaksu 10 e. Harjoittamisesta kiinnostuneiden on mahdollista jatkaa zen-meditaatiota opastuskurssin jälkeen Jyväskylä Zen ry:n ryhmässä vuoden loppuun saakka maksutta. Huom! Osallistumismäärä on rajoitettu. Ilmoittautumiset pe 24.10. mennessä osoitteeseen vovainik@jyu.fi. www.zazen.fi/jkl EVANKELISET OPISKELIJAT Taaperra pimenevinä iltoina turvaan syystuulen tuiverrukselta Hengen tuulen hoidettavaksi lauantaisin seitsemän jälkeen Lutherin kirkolle (Kansakoulukatu 5)! Tulossa: 25.10. Olenko tahdoton robotti? Olli Koskenniemi, 1.11. Miten tunnistan harhaopin? Matti Pekkarinen. Olet tervetullut myös messuun sunnuntaisin klo 12 Lutherin kirkolle! EXTRA: Metsään menevä SOFFA-ilta ke 22.10. tarkempaa tietoa listalta! Lisäinfoa raamiksesta ja muusta Päiviltä, paivi.luukkainen@jyu.fi tai osoitteesta www.sley.fi/eo/jkl/ Järjestöilmoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari-jarjestot@lists.jyu.fi. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia tarvittaessa. Palsta ilmestyy jokaisessa numerossa.
”RIPPIKOULUSSA tulin uskoon, ja siitä viisi vuotta eteenpäin olin hyvin aktiivinen seurakuntanuori. Olin hyvin tosissani: oli raamattupiiriä sekä seurakunnassa että kavereiden kanssa. Sitten oli gospel-bändi, jolle tein sanoituksia. Pidin aina puheen keikalla, Raamattu kädessä niin kuin saarnamiehen kuuluu. Esimerkiksi homous ja esiaviollinen seksi olivat syntiä. PARIKYMPPISENÄ alkoi tulla tietynlaista ahdistusta. Tuntui, etten enää usko niin kuin puhun. Kun esimerkiksi jossain gospelkonsertissa piti puhetta, sisällä takoi, että mitä mä täällä teen. Tuli joku taju, että oon aika nuori enkä oikeastaan tiedä elämästä niin paljon, että voisin antaa muille neuvoja, miten kannattaa elää. Muutin Helsinkiin opiskelemaan ja mun sosiaaliset ympyrät vaihtui. Sen myötä tuli sekä tietynlainen mahdollisuus että pakko aloittaa alusta. Helsingissä en sitten siirtynytkään mihinkään seurakuntayhteisöön, vaan aloin kyseenalaistaa ja pohtia omaa suhdetta Raamattuun. Yritin ikään kuin puhtaalta pöydältä pohtia, mihin mä nyt uskon ja mikä on istutettua jostain lastentarhasta lähtien. IHMISEN psykologiahan toimii vähän sillä lailla, että kun ei ole vielä vapaa niistä 'traumoista', joita on silloin seurakunta-aikana kokenut, niin tulee kapinareaktio, samalla lailla kuin murrosikäiselle vanhempiaan vastaan. Se tv-sarjojen makaaberius oli mun kohdallani varmaan sitä: Nahkiaisissa oli pappi, joka tarjoili sairaalassa ehtoollista ja tukehdutti vahingossa potilaan ehtoollisleipään ja viiniin. Pulkkisessa oli alatyyliä viljelevä piispa. Vaikka tietty anarkistisuus on kiehtovaa ja se tuottaa kummaa tyydytystä, että kaikki pyhä häväistään, kaikki kielletty sanotaan ääneen ja paskaa pidetään kultana, mun kohdalla se kertoi myös siitä, että oli vielä päällä tietty kapina omaa menneisyyttä kohtaan. Vasta selvästi yli kolmekymppisenä tuli taju, että mulla ei ole enää mitään suojeltavaa tai todistettavaa. Voin vain antaa sen tarinan virrata sellaisena kuin se tulee. Voi kritisoida yhtä lailla fundamentalistia ja sellaista itsetarkoituksellista liberaaliutta. EI MULLA oo mitään eroa tekemisessä. Oli se työ sitten Pulkkisen sketsejä Jari Salmen kanssa tai Fundamentalistia, niin lähestymiskulma on hyvin samanlainen. Hakee jotain kipeää aluetta ja koomisuuden aste on enemmän sellainen näkökulma. Mun ajatus on tutkia jotain asiaa, joka on mulle itelleni kipeä ja jossa mahdollisesti on jotain yhteiskunnallistakin kosketuspintaa. Sen aiheen syvempi ymmärtäminen ja kirjoitusprosessi on mun duunia, ja se on kiinnostavaa. Jos sen onnistuu tekemään rohkeesti, niin voi luottaa, että joku myös saa siitä jotain. Onko siinä sitten kyyneliä vai naurua vai älyllistä pohdiskelua, sen ratkaisee täysin aiheen ja mun välinen suhde.” Iiro-Pekka Airola toimittaja@jyy.fi 15. SIVUN KASVOT Kapinasta kuoriutui menestyskirjoittaja ”Stailistini sanoi, että tuulitakki on mun juttu”, Juha Jokela kertoi nojatessaan valokuvaa varten seinään Jyväskylän kaupunginteatterissa. Näytelmäkirjailija, tv-käsikirjoittaja ja ohjaaja Juha Jokela kapinoi seurakuntanuoren menneisyyttään vastaan esimerkiksi luomalla Jari Salmen kanssa yhteistyössä sketsisarja Pulkkiseen rumia puhuvan piispan. Yli kolmikymppisenä hän huomasi pystyvänsä käsittelemään uskon asioita vailla mitään todistettavaa. Syntyi Fundamentalisti, joka sai Jyväskylän ensi-iltansa kaupunginteatterissa lokakuun alussa. R IKU S UONIO