”Syö itse 5 vuotta makaronia” Opiskelija otti kantaa kyltein. Uutiset 2 Miguel López ja espanjan alkeet. Sivu 6 Karvainen nolla mutta sukupolvien välinen kuilu kasvaa. Kulttuuri 12 Jazz myy NUMERO 12/2006 16. LOKAKUUTA – 29. LOKAKUUTA 47. VUOSIKERTA keskiaukeama
Tulorajojen ylittämisen takia palautettavat opintorahat voi nyt tilittää Kelalle takaisin suoraan netissä. Lokakuun alusta asti toiminnassa olleen palvelun käyttämiseen tarvitaan joko verkkopankkitunnukset tai sähköinen henkilökortti. Sähköisen muutosilmoituksen avulla opintotukea voi palauttaa, perua tai lakkauttaa. Rahat voi siirtää takaisin saman tien Nordean, osuuspankkien, Sammon, paikallisosuuspankkien ja säästöpankkien verkkopankeissa. Mukaan tulevat vielä tänä vuonna Handelsbanken, Tapiola ja Ålandsbanken. Tämänvuotisen opintotuen takaisinmaksulle on annettu aikaa ensi maaliskuuhun asti. Sen jälkeen rahat peritään takaisin 15 prosentin korolla. Vuonna 2004 opintotukea saaneista lähes 25000 palautti tukia Kelalle vapaaehtoisesti. Kelan nettisivuilta voi lisäksi tarkistaa, onko opintotukihakemus jo ratkaistu ja milloin on seuraava maksupäivä. Palvelut löytyvät osoitteesta www.kela.? /in/internet/suomi.nsf/alias/asiointi. Opintorahaa voi palauttaa netissä 12/2006 UUTISET 16.10.06 2 Jyväskylässä järjestettiin yksi maan vilkkaimmista tukimielenosoituksista. Yli 2 000 opiskelijaa ilmoitti päättäjille jälleen kerran, että opintotukea on aika korottaa. Heti. VIIME VIIKON maanantaina kävelykatu oli opiskelijoiden. Hetken ajan iltapäivällä kuului vain ylioppilaskunnan pääsihteerin Tuomas Viskarin ja valtavan opiskelijajoukon ääni. ”Mitä me halutaan?” kysyi megafonin kanssa joukkoja huudattanut pääsihteeri. ”Opintorahaa!” ”Koska?” ”Nyt!” ”Koska?” ”Nyt, nyt, nyt!” Ensimmäiseksi opeteltu huuto teki tavoitteen selväksi heti alkuun. Seuraavalla huudolla taas varmistettiin se, että porukka ei marssinut otsa rypyssä päärakennukselta kävelykadun kompassille: ”Nyt ei auta edes ukki, kohtalona keripukki.” HUUTO OLI kuitenkin kaukana huumorista, vaikka tunnelmaa kevensikin. Samaa asiaa sivusi puheessaan ylioppilaskunnan puheenjohtaja Lilja Kaijaluoto toteamalla, että ”pappa kan inte betala” ja onnistui näin kuvailemaan muun muassa yhteiskuntapolitiikkaa opiskelevan Helinä Juvosen arkea: töissä on pakko käydä, jos meinaa elää omillaan. ”En tule toimeen pelkällä opintotuella. Jaan öisin lehtiä, ja se taas hidastaa opintojani”, Juvonen totesi. Hän ei kuitenkaan ole ottanut opintolainaa, koska ei voi olla varma työllistymisestään. Lisäksi muisto lamasta on vielä liian lähellä. ”Me olemme se sukupolvi, jonka vanhemmat ovat olleet laman kynsissä. Tavallaan tiedämme mitä se voi olla, vaikka emme itse olekaan kokeneet sitä, millaista on jäädä työttömäksi”, Juvonen muistutti. ”On se kumma kun 1980-luvulla suositeltiin ottamaan lainaa ja nyt kaiken jälkeenkin niin tehdään taas”, kommentoi sosiologiaa opiskeleva Antti Keko. SEURUEEN KOLMAS jäsen sen sijaan edusti mielenosoituksessa ilmeistä vähemmistöä. ”Tulen opintorahalla toimeen, mutta osallistun solidaarisuussyistä”, kertoi Kortepohjan yksiössä asuva yhteiskuntapolitiikan opiskelija Joni Jantunen. Kaikkien kolmen mielestä mielenosoitus oli onnistunut. ”Erityisesti jäi hyvä mieli siitä, että puheissa kannustettiin niitä kansanedustajia, jotka ovat meidän puolellamme. Ketään ei lähdetty mustamaalaamaan”, Juvonen sanoi. ”Niin, eihän tässä vihollisia olla. Järjestelmä vain ei toimi oikeudenmukaisesti, jos ihmiset eivät ota asioihin aktiivisesti kantaa”, Keko lisäsi. Kantaa oli ottamassa myös tietotekniikan opiskelija Niko Tuomi-Nikula, joka marssin tahdissa manasi, kuinka ensimmäinen opintoraha oli kulunut heti kättelyssä velkoihin ja saldo oli nyt 100 euroa miinuksella. ”Mielestäni hyvä määrä opintotukea, siis asumislisineen, olisi 600 euroa kuussa. Sillä voisi ehkä elää Jyväskylässä. Nihkeästi – mutta elää kuitenkin. Helsingissä silläkin rahalla olisi todella vaikeaa.” MIELENOSOITUS kesti kokonaisuudessaan vain alle tunnin, ja opiskelijajärjestöjen edustajien puheet olivat lyhyitä. Tarve opintorahan 15 prosentin korotukselle kerrottiin perusteluineen ja kiiteltiin, kuinka hienoa oli nähdä yliopistoopiskelijat, ammattikorkeakoululaiset, ammattikoululaiset ja lukiolaiset taistelemassa yhdessä. Eri oppilaitosten huutomyrskyjen volyymin perusteella aktiivisimmin liikkeelle olivat lähteneet ammatikorkeakoululaiset. Lukio-opiskelijoiden näkemyksen tukiasiaan kävi korokkeella kertomassa Lukiolaisten liiton KeskiSuomen piirin varapuheenjohtaja Juuso Luomala. ”Lukiolaisilla kuluu vuodessa 1 500 euroa kirjoihin ja ja yotutkintomaksuihin. Ja opintotuki on vain muutamia kymppejä kuukaudessa. Pahimmassa tapauksessa vanhempien tulot vievät nekin”, hän muistutti. VASTAVÄITTEITÄ yhtenäisestä joukosta ei kuulunut, mutta yksi mielenosoittajista herätti huomiota poikkeavalla tyylillään. Mustalla jätesäkin suikaleella kasvonsa peittänyt ja äänekkäästi esiintynyt poika joutuikin heti marssin alussa keskustelemaan poliisin kanssa, mutta pääsi kuitenkin jatkamaan matkaa. Mielenosoittaja, jonka kyltti toisti Olli Saarelan Heinäluoma-lausuntoja, totesi toimivansa lain sallimissa rajoissa. ”Ihmiset on peloteltu niin, että oman mielipiteen sanominen olisi muka jotenkin paha asia. Se on kamalaa”, hän sanoi. Myös poliisi noteerasi kasvonsa peittäneen mielenosoittajan. ”Partiolta tuli kävelykadulta tieto, että tällainen henkilö on paikalla. Miehemme kehottivat häntä ottamaan rauhallisemmin”, komisario Pekka Aho kertoi. Ahon mukaan mielenosoitus sujui hyvin ja ylioppilaskunnan etukäteisarvio väkimäärästä piti kiitettävästi paikkansa. ”Meille ilmoitettiin, että tiedossa ei ole härdelliä, sillä sellainen ei aja opiskelijoiden asiaa”, hän totesi. JYYN PÄÄSIHTEERI Tuomas Viskari oli erittäin tyytyväinen mielenosoitukseen. ”Nyt tohtii sanoa, että meni odotettua paremminkin. Päärakennuksen edessä vielä 20 minuuttia ennen kävelykadun kompassille lähtöä näytti pahalta, kun paikalla oli vain parikymmentä ihmistä. Yhtäkkiä väkeä sitten alkoi saapua.” ”Tämä oli minun kokemistani opiskelijoiden paikallisista mielenosoituksista paras ja runsasväkisin”, totesi esimerkiksi sailasmiekkarin ja vuoden 1998 protestikarnevaalin kokenut Viskari. 15 prosentin korotusta opintorahaan vaadittiin Jyväskylän lisäksi samaan aikaan myös muissa yliopistoja ammattikorkeakoulukaupungeissa. Korkeakouluopiskelijoiden opintoraja on pysynyt samana jo 14 vuotta ja toisen asteen opiskelijoiden 12 vuotta. Korkeakouluopiskelija saa tällä hetkellä opintorahaa 259 euroa kuussa ja toisen asteen opiskelija 213 euroa. Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.? 2 000 x nouse jo! O LL I S U LO P U IS T O Nyt ei auta edes ukki, kohtalona keripukki!” ” Yliopisto-opiskelijoiden marssi kohti kävelykatua starttasi yliopiston päärakennukselta. Yksi mielenosoittaja kiinnitti poliisin huomion.
12/2006 Ylioppilaskunta kaipaa töihin kulttuurista ja kansainvälisyydestä kiinnostuneita henkilöitä. Lokakuun loppuun asti on aikaa hakea tutoriksi ulkomaalaisille opiskelijoille. Kv-tutorin tehtäviin kuuluu auttaa opiskelijaa sopeutumaan uuteen maahan, kaupunkiin ja yliopistoon. Työ alkaa joulukuussa ja kestää noin kuukauden, mutta senkin jälkeen opiskelijat kääntyvät tutorin puoleen pulmatilanteissa. Lisätietoa osoitteessa www.jyu.?/tdk/hallinto/ka/ opiskelijavaihto/tutorhaku.html. JYY etsii myös Jyrock-projektisihteeriä, jonka tehtäviin kuuluu muun muassa festivaalin ohjelmiston laadinta yhdessä kulttuurisihteerin ja työryhmän kanssa. Hakuaikaa on lokakuun loppuun asti. Kehy-valiokunta sen sijaan kaipaa osallistujaa ylioppilaskunnan Intiahankkeen seurantamatkalle ensi vuoden alussa. Hakuaika päättyy 27. lokakuuta. Projektisihteerin työtä koskevia lisätietoja saa kulttuurisihteeri Taija Kyheröiseltä numerosta 2603356 ja Intia-hankkeesta hankevastaava Jaana Laitiselta numerosta 0503414706. Ylioppilaskunta etsii ihmisiä Jyväskylän yliopiston Euroopan ulkopuoliset opiskelijavaihtopaikat ovat nyt haussa. Vaihtokohteisiin voi lähteä yhdeksi lukukaudeksi ja joihinkin kohteisiin myös lukuvuodeksi. Yliopisto myöntää vaihtoon valituille matka-apurahan, ja vaihtokaudelle voi hakea kotimaista opintotukea. Lukukausimaksuja vaihtoyliopistossa ei opiskelijan tarvitse maksaa. Kohdemaat ovat ovat Australia, Chile, Japani, Kanada, Kiina, Korea ja Yhdysvallat. Hakuaika päättyy marraskuun ensimmäinen päivä. Lisätietoja ja hakulomakkeet löytyvät yliopiston nettisivuilta osoitteesta www.jyu.fi/hallinto/intl/uutiset/ kaukovaihtohaku. Opiskelijavaihtopaikat haussa 3 Jyväskylän Ylioppilaslehteen toimikaudelle 1.1.–11.5.2007 ja 13.8.–31.12.2007 Toimittajan tehtäviin kuuluvat kaikki toimituksen työt: lehden taittaminen, juttujen ideointi, kirjoittaminen, kuvankäsittely ja valokuvaus. Ohjelmina käytössä ovat QuarkXpress ja Photoshop, joten niiden tuntemusta vaaditaan. Hakijalle katsotaan eduksi yliopistoyhteisön ja ylioppilaskunnan tuntemus. Työ edellyttää joustavuutta ja sopeutumista vaihteleviin työaikoihin, kuitenkin järki päässä. Laskennallinen työaika on 35 tuntia viikossa ja toimi on sopimuspalkkainen (1 510 euroa kuussa mahdollisine kokemusja koulutuslisineen). Työsopimus laaditaan niin, että kesäkuukausina toimittaja ei ole töissä. Vapaamuotoisten hakemusten, joiden liitteenä työtodistukset sekä juttuja mahdolliset taittonäytteet, tulee olla perillä ylioppilastalolla JYYn keskustoimistossa 3.11. klo 14.30 mennessä. Postiosoite: JYY, Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä. Kuoreen merkintä “Ylioppilaslehden toimittaja”. Hakemuksia ei palauteta. Lisätietoja: päätoimittaja Jonna Rusanen, 045 137 1957, paatoimittaja@jyy.fi ja pääsihteeri Tuomas Viskari, 045 138 6816. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta hakee Työsuhdetta on mahdollista jatkaa vuodella molempien osapuolten niin halutessa. TOIMITTAJAA Opintojen venyttäjät tuloloukussa Moni opintoihinsa työelämästä palaava jää vaille tuloja. OPINTOTUKIKUUKAUSIEN loputtua yliopiston kirjoilla oleva ei ole oikeutettu työttömyystukeen. Harvalla on kuitenkaan säästöjä vuoden opiskelua varten. Jyväskylän ylioppilaskunnan sosiaalipoliittisen sihteerin Juha Koskisen mukaan kinkkisimmät kysymykset koskevat juuri toimeentuloa. Monelle tipahtaminen tyhjän päälle tulee yllätyksenä. ”Kannattaa ottaa selvää, voisiko gradusta saada rahaa tai apurahan. Usein tarvitaan myös nöyryyttä etsiä osa-aikatyö oman alan ulkopuolelta”, Koskinen pohtii. Hän myös suosittelee keskustelemaan työnantajan kanssa mahdollisista opintovapaista. Koskisen mukaan opintoihin palaamiseen kannattaa varautua säästämällä. Jos opintotukikuukausia on jäljellä, mutta tulorajat ovat täyttyneet, ei opintolainakaan auta. Se kun on osa opintotukea. Mikäli tukikuukaudet riittävät, täyspäiväinen opiskelu kannattaa aloittaa vuoden alusta. ”Vuoden alussa tulorajat nollataan. Syyskuuhun mennessä monella työssäkäyvällä loppuvuoden tulorajat ovat tulleet jo täyteen. Syksyllä kannattaa kuitenkin aloitella opintoja työn ohessa”, kertoo Jyväskylän yliopiston opintotukilautakunnan sihteeri Saija Kyllönen. Pitkän tauon jälkeen opiskelijalta vaaditaan opintosuunnitelma. Opintojen aloittaminen hieman ennen opintotuen nostamista kertoo opintojen etenemisestä. Jotta opintotuen saisi syyskuusta jouluun, olisi bruttovuositulojen oltava alle 14 140 euroa. Jos opintotukikuukaudet on kulutettu, on oikeutettu yleiseen asumistukeen. Puolison tulot voivat kuitenkin viedä asumistuen mennessään. ”Jyväskylässä sosiaalitoimi myöntää tietyissä tilanteissa toimeentulotukea enintään lukukaudeksi. Tilanne arvioidaan kuitenkin aina tapauskohtaisesti. Jos on juuri palannut työelämästä, voi olla vaikea todistaa, ettei säästöjä olisi”, soposihteeri Koskinen toteaa. Niina Karling jylkkari@jyy.? Ylioppilaskylän luhtitaloille harkitaan purkulupaa F-, G-, Hja J-talot ovat tulossa tiensä päähän. YLIOPPILASKYLÄN kaksikerroksiset rivitalot ovat niin huonokuntoisia, että niille haetaan mahdollisesti purkulupaa. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallitus keskusteli asiasta viime torstaina ja päätti pyytää vielä ylioppilaskylän asukasneuvoston mielipidettä asiasta. Purkutöihin ei kuitenkaan ruvettaisi vielä vuosiin, vaan taloissa elellään aivan normaalisti vuoteen 2011 saakka. ”Haluamme toimia ajoissa niin, että lupia ei lähdetä hakemaan vasta sitten, kun asunnot jo alkavat jäädä tyhjilleen. Prosessi on sen verran hidas”, projektinjohtaja Pekka Ihatsu kertoo. Alueelle haettaneen samaan aikaan myös kaavamuutosta, jotta paikalle voidaan rakentaa uusia taloja. ”Yksiöistä on huutava pula ja tontille voisi tulevaisuudessa rakentaa esimerkiksi Vehkakujan kerrostalojen tyyppisiä rakennuksia. Näin kylään saataisiin ainakin 150 uutta yksiötä”, Ihatsu miettii. Tällä hetkellä luhtitaloissa on noin sata asuntoa, pääasiassa kaksioita. PURKULUPAA HARKITAAN, koska talojen kuntokartoituksessa selvisi, että ulkoseinät ja katto ovat enintään tyydyttävässä kunnossa. Myös LVIS-tekniikka on osin vanhentunutta. Ihatsun mukaan taloja ei kannata peruskorjata. ”Ne pitäisi uusia kantavia seiniä myöten toiminnallisuuden parantamiseksi, jolloin korjaaminen tulisi kalliimmaksi kuin uuden talon rakentaminen”, hän sanoo. 1970-luvulla hyvin palvelleet talot todettiin nyt toiminnallisesti vanhentuneiksi. Asukkaat eivät tunnu viihtyvän pitkulaisissa, putkimaisissa huoneistoissa. Muut ylioppilaskylän talot voivat Ihatsun mukaan hyvin. ”Remonttia toki tehdään. Esimerkiksi D-talossa on meneillään kylpyhuoneremontti. Nämä neljä luhtitaloa ovat ehdottomasti heikoimmassa kunnossa.” Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.? Matti Kangas (vas) KYLLÄ Opintorahan reaaliarvo on laskenut ja opiskelijoiden köyhyys on lisääntynyt. Lainan ottaminen on aina riski, kun tietää, että saattaa päätyä valmistumisen jälkeen pätkätai silpputöihin. Toimi Kankaanniemi (kd) KYLLÄ Puolueemme vaihtoehtobudjetissa on esitetty opintorahaan 15 prosentin korotusta ja elatusvelvollisille 50 euroa/kk lapsikorotusta. Opintotuen arvo jää asumistuen kera selvästi alle työttömyysturvan. Ahti Vielma (kok) KYLLÄ Opintorahaa tulisi korottaa, koska se antaisi hiukan paremmat taloudelliset mahdollisuudet opiskella ja siten valmistua nopeammin. Susanna Huovinen (sd) EI Korotuksesta tulisi kuitenkin sopia jo seuraavan hallituksen ohjelmassa. Vaikka tällä kaudella on korotettu asumistukea, lainan osuutta sekä ateriatukea, on itse opintorahan taso jäänyt jälkeen. Kalevi Olin (sd) KYLLÄ Opiskelukustannukset ovat kohonneet ja opintoraha on jäänyt tästä kehityksestä jälkeen. Nyt esitettävä 15 prosentin korotus kohentaa tilannetta jonkin verran. Petri Neittaanmäki (kesk) KYLLÄ Tekemäni opintorahan tasokorotusaloite on valtiovarainvaliokunnan käsiteltävänä. Opintorahan pitäisi olla yli 350 euroa/kk, jotta se vastaisi ostovoimaltaan vuoden 1992 opintorahan tasoa. Lauri Oinonen (kesk) KYLLÄ Opintoraha on pysynyt viime vuosituhannen tasolla liian pitkään. Laina ei ole opintorahan vaihtoehto, vaan valinnainen niille, jotka sitä haluavat käyttää, koska laina on aina maksettava takaisin. Helinä Juvonen, Joni Jantunen ja Antti Keko ottivat kantaa. Maakunnan kansanedustajat nostaisivat opintorahaa JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI kysyi keskisuomalaisilta kansanedustajilta, pitäisikö opintorahaa korottaa ja millä perusteilla. Valtaosa vastanneista oli korotuksen puolella, eikä puoluekanta tai hallitus–oppositio-asema synnyttänyt eroja. Sähköpostitse tehtyyn kyselyyn vastasi seitsemän maakunnan kymmenestä kansanedustajasta. Puolentoista viikon aikana vastausta ei saatu Reijo Laitiselta (sd), Aila Palonimeltä (kesk) eikä Mauri Pekkariselta (kesk). Olli Sulopuisto jylkkari@jyy.? Nimi Pitäisikö Miten ja puolueopintorahaa perustelette kanta korottaa? kantanne?
4 NÄKÖKULMIA 12/2006 O piskelija soittaa kotiin. On asioita, joista hän haluaisi jutella: ”Kuinka äiti voi?” ”Joko pikkuveli osaa nimetä kaikki 150 Pokemonia?” ”Onko viisi valkosipulinkynttä spagettikastikkeessa liikaa?” Mutta puhelu ei pääty tähän, sillä on asia, josta täytyy jutella. Ja sitten tulee vastakysymys. ”Miksi sinä aina soitat puhuaksesi rahasta?” isä kysyy. N o siksi. Samasta syystä ylioppilaslehdet kirjoittavat aina rahasta. Jos asiat olisivat toisin, tässäkin numerossa voisi olla sivulla 2 juttu opiskelijoiden järjestämästä parempaa vanhustenhoitoa vaativasta mielenosoituksesta. Sivulla 3 keskisuomalaiset kansanedustajat pohtisivat, kuinka suomalaista koulutusjärjestelmää voisi kehittää. Tässä pääkirjoituksessa käsittelisin aihetta, joka olisi ollut huomattavasti tätä vaikeampi keksiä. Mielipidepalstalla jollakin olisi ehkä voimia ottaa kantaa ahtaalle ajetun löytöeläinhoidon puolesta. Ja sivulla 10 opiskelijoiden ei ehkä tarvitsisi vetää perseitä ainakaan siksi, että maksamaton vuokra painaa päälle, vaan syy voisi olla ihan vain puhtaasti juhliminen. Sivulla 10 opiskelijoiden ei ainakaan tarvitsisi vetää niitä velaksi. E hkä uusia juttuaiheita saadaan joulun jälkeen, kun eduskunta on sanonut viimeisen sanan ensi vuoden budjetista. Opiskelijajärjestöt eivät enää silloin haluaisi puhua rahasta. Heinäluoma ei enää haluaisi puhua rahasta. Eikä isäkään. Ja opiskelija ei todellakaan enää haluaisi puhua rahasta. Mutta minkäs teet, kun Maslown tarvehierarkian alimmalla hyllyllä on vain pari tonnikalapurkkia. Ylähyllyt alkavat kohta pölyttyä. reuna huomautus Pihla Tiihonen pääkirjoitus 16. lokakuuta 2006 Haluaisin puhua jostain muusta OECD: Opintolainasta lainapainotteinen Opintotuen lisäksi myös työttömyyskorvaukset ja muu sosiaaliturva pitäisi järjestää lainapohjaisesti, suosittelee OECD Suomelle. Järjestön raportin mukaan lainamalli parantaisi talouden kilpailukykyä, dynamiikkaa, rytmiikkaa sekä hiusten tuuheutta jopa 63,5 prosenttia. ”Lainapohjaisuus kannustaa ihmistä parempiin suorituksiin sekä ottamaan hengen itseltään, mikä säästää julkisia varoja”, OECD katsoo. Järjestön mielestä Suomen kilpailuedellytyksiä kansainvälisesti parantaisi myös merkittävästi oma ydinasepelote. Nykyinen systeemi, jossa pelotteluun käytetään lähinnä Kaarina Kivilahtea, Aira Samulinia ja VesaMatti Loiria, alkaa olla tiensä päässä. Tulevaisuudessa lainapohjaisuus voitaisiin ulottaa myös palkkoihin, OECD ennustaa. ”Tämän lainan työntekijä voi sitten maksaa takaisin, kun pääsee töihin.” Totuuden Tietotoimisto lehti.samizdat.info KORKEAHIILIHAPPOINEN KIVENNÄISVESI (juoma). Hyvät kuplat. GUITAR HERO (peli). Pleikkari menee yhteentoista. TUPAKKALAKKO (elämäntapa). Heti huomenna. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin: (014) 260 3360 Faksi: (014) 260 3928 Toimituksen sähköposti: jylkkari@jyy.? Nettisivut: www.jylkkari.? Päätoimittaja Jonna Rusanen (014) 260 3359, 045 1371957, paatoimittaja@jyy.? Toimittaja Olli Sulopuisto (014)260 3360, toimittaja@jyy.? Siviilipalvelusmies Heikki Vihemäki (014) 260 3973, sivari@jyy.? Painos 7000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356–7362. Kansi: Heikki Vihemäki Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.? Paljastava toppi VIIME KESÄHELTEILLÄ OSTIN avoselkäisen ja -kaulaisen topin. Ilmava yläosa tuntui hikisellä säällä ihanalta. Tai tuntui siihen saakka, kunnes lähdin ensimmäisen kerran se päällä kaupungille. Hämmästyttävän moni mies tulkitsi lämpötilan mukaisen pukeutumiseni tarkoittavan, että olin kipeästi heidän seuraansa vailla. Näkemys ylitti kulttuurirajat, sillä minua lähenneltiin sekä suomeksi että englanniksi. Kulkurauhaa voi tietysti tavoitella itseään peittämällä. Silloin hyväksyy joidenkin muslimien ajatuksen, jonka mukaan naisen on kuljettava burkhassa, jotta miehet pystyisivät hillitsemään itsensä. KOKEILIN FEMINISTISTÄ itsepuolustusta. Tytöistä ja naisista koostuvassa itsepuolustusryhmässä jokaisella tuntui olevan kokemusta tungettelevista miehistä. Eräs keski-ikäinen nainen kertoi, kuinka asiallisen näköinen mies oli vasta huutanut hänelle kadulla ”hyvä perse”. Nainen oli ollut liian hämmentynyt vastatakseen mitään. Järkytyin. Olin kuvitellut, että viimeistään täti-iässä saisi liikkua kaupungilla ilman kommentointia. Ellei ikäkään tuo vapautta, niin kai röyhkeiden sovinistimiesten kanssa on opeteltava pärjäämään. OSALLISTUIN INNOLLA roolileikkiin, jossa harjoiteltiin lähentelyyn reagoimista. Tunkeilijan väistämisen sijaan ideana oli nimetä tilanne, kritisoida sitä ja vaatia muutosta. ”Seisot minussa kiinni. En pidä siitä. Siirry ainakin pari metriä tuohon suuntaan”, tokaisin kolhosti harjoitusvastustajalleni. Treenasimme myös fyysistä itsepuolustusta sen kaikkein pahimman varalta: että mies käy iholle eikä päästä irti. Haaroihin potkimista. Polven murskaamista. Silmiin lyömistä. Peukalo nyrkin ulkopuolelle, ettei se katkea lyödessä. Ja sitten pakoon. Toivottavasti näihin keinoihin ei tarvitse turvautua koskaan. SANALLISTA ITSEPUOLUSTUSTA olen sen sijaan käyttänyt menestyksekkäästi. Kun mies viimeksi tunki liian lähelle, pysyin paikallani ja käskin häntä lähtemään. Mies pyyteli anteeksi ja siirtyi, vaikka hänen kaverinsa puolustelikin vieressä: ”Ei se mikään väkisinmakaaja ole. Se kaipaa vain vähän naisen lämpöä.” Ja minäkö olen joka pojan hellyysautomaatti? Ei kiitos, käytän oikeuttani kulkea rauhassa. pihla.tiihonen@gmail.com Ja minäkö olen joka pojan hellyysautomaatti?” ”
Viikko 40: Onko HOPS tarpeellinen? KYLLÄ 61% (320 kpl) EI 39% (206 kpl) Gallup joka viikko osoitteessa: www.jyy.? 12/2006 5 Jylkkäri haluaa tietää, mitä tavalliset opiskelijat ajattelevat. Lähtökohtaisesti emme halua julkaista vain kannanottoja. Lähetä mielipide osoitteeseen jylkkari@jyy.?. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. VAPAA SANA Juha Tenhunen, 24, musiikkitiede: ”Pitäisi kyllä kiinnittää asiaan huomiota, mutta pakko myöntää, etten paljonkaan tee niin. Syytä olisi.” Jitka Spundova, 24, Tsekki, intercultural communication: ”Kierrätän, en juoksuta vettä turhaan, sammutan valot, en pidä ikkunaa auki. Tällaisia pikkujuttuja joka päivä, ne eivät tunnu erikoisilta.” Teemu Ihalainen, 25, valtio-oppi: ”Kyllähän se mielessä painaa. Suurin piirtein yritän välttää turhaa energian haaskausta, mutta en muuten.” Marjo Kaipiainen, 25, musiikkitiede: ”Kai mä yritän sähköä vähän säästää. Kuljen autolla töihin, kun soittimia ei pysty kuskaamaan linja-autossa.” MYÖNNÄN. Minullakin on oma pro?ili Irc-galleriassa. Vietän toisinaan luppoaikaani etsien galtsusta (nuorisokieltä) hassuja ihmisiä tai erikoisia yhteisöjä, joita palvelussa riittää laidasta laitaan. Haulla ”Kortepohja” ruutuun napsahtaa erikoinen yhteisö, Kortepohjamielentila. Missä luuraa Pupuhuhtamielentila? Onko Kuokkalassa asuvillakin jokin erityinen mielentila? VIISI VUOTTA ylioppilaskylässä asuneena tiedän, mitä Kortepohjamielentila parhaimmillaan ja pahimmillaan on. Pahimmillaan mielentila on silloin, kun joutuu paukkupakkasessa kävelemään Seminaarinmäelle, ehkä jopa Ylistönmäelle. Ensimmäinen ajatus ovesta ulos astuessa saattaa silloin olla uuden kämpän hankkiminen Vaasankadulta. YHDEN HUONON puolen vastineeksi keksin Kortepohjamielentilalle hyviä puolia röykkiöittäin. Kuinka moni voi sanoa laulelleensa omassa kerrostalokämpässään täyttä keuhkoa kovalla sopraanoäänellään, ja saaneensa sitten käytävällä törmätessä seinänaapurilta kehut hienosta lauluäänestä? Minäpä voin. Vastineeksi annan naapureideni hieman möykätä viikonloppuöinä pikkutunteina, sillä mitäpä se nyt oikeasti edes haittaa. D-talossa asuessa voi olla varma, että seinänaapurissa asuu todennäköisesti nuori, ?ksu ja ?lmaattinen yliopisto-opiskelija. KOSKA TULEMME toimeen D-talossakin näin hyvin toistemme kanssa, miksipä emme kohottaisi Kortepohjamielentilaamme myös D-talon ulkopuolella? Kylän uutena vapaa-aikasihteerinä minulla on oikeus ja velvollisuus vaikuttaa Kortepohjamielentilan yleiseen nousuun. Bileitä Rentukkaan, kerhoja Ulpukkaan ja Lillukkaan… kaikkea mukavaa mieluummin vähän liian kanssa kuin liian vähän. TOIVOTAN KAIKKI kyläläiset tervetulleeksi toimistolleni Lillukkaan ja vapaa-aikatoimikunnan kokouksiin juttelemaan, esittelemään ideoitaan ja kohottamaan sitä kuuluisaa Kortepohjamielentilaa. PS: DDR suojelukohteeksi! Kortepohjamielentila JY Y P Ä Ä Miten taistelet ilmastonmuutosta vastaan? Hedelmöityshoitoja tarjottava kaikille Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry ilmaisee tukensa hallituksen esitykselle hedelmöityshoitolaiksi ja isyyslain muuttamisesta. Suomessa annettavien hedelmöityshoitojen perustana tulisi olla perheiden tukeminen ja lasten hyvinvointi. Hoitojen rajoittaminen vain tietylle ihmisryhmälle on väärä suunta perheystävällisessä Suomessa. SYL pitää tärkeänä, että eri ihmisryhmiä kohdellaan tasa-arvoisesti myös perhepolitiikassa. SYL:n mielestä nykyiset vuosia jatkuneet hedelmöityshoitojen käytännöt tulee vahvistaa lailla. Nykykäytännöt perustuvat perheiden tarpeisiin sekä hoitavan lääkärin arvioon. Hedelmöityshoitoja tulee tulevaisuudessakin antaa tasaarvoisesti siviilisäädyn sitä rajoittamatta. Lailla, joka turvaa naisille tasa-arvoisen pääsyn hedelmöityshoitoihin, vahvistetaan myös miesten juridista asemaa isänä tai sukusolujen luovuttajana. Hedelmöityshoitojen rajaaminen vain tietylle ihmisryhmälle ei ratkaise vallitsevia juridisia ongelmia. SYL:n mielestä vanhemmuuden perustana tulee olla sosiaalinen yhteenkuuluvuus lapsen kanssa. Lisäksi on muistettava, että laki ei laajenna oikeutta Kela-korvaukseen, koska se koskettaisi edelleen vain naisen ja miehen muodostamia pariskuntia. SYL haluaa muistuttaa, että perheen käsite pitää sisällään myös muut kuin naisen ja miehen väliset parisuhteet. Perheiden monimuotoisuus tulee tunnustaa lainsäätämisen tasolla. Rajaamalla hedelmöityshoitojen saanti vain naisen ja miehen muodostamille pareille viestitetään, että yhteiskunnassa on vain yksi hyväksyttävä perhemalli ja että muut mallit ovat epäkelpoisia. Nyt ehdotetulla rajaavalla lailla kyseenalaistetaan lukuisten yksinhuoltajaperheiden ja samaa sukupuolta olevien ihmisten muodostamien perheiden ja heidän lastensa olemassaolon oikeutus, mikä ei voi olla suomalaisen perhepolitiikan suunta. Perheitä tulee tukea sen sijaan, että perheet jaettaisiin hyväksyttäviin ja ei-hyväksyttäviin. Hedelmöityshoitojen rajaaminen vain tietylle osalle naisista vaarantaa muiden hoitoon haluavien naisten ja heille syntyvien lasten terveyden sekä asettaa naiset ja syntyvät sekä jo syntyneet lapset eriarvoisiin asemiin. Lain rajaus ei tulisi estämään itsellisiä naisia ja naispareja hankkimasta lapsia, mutta raskaaksi hankkiutumiseen ei olisi tarjolla terveydenhuollon ammattilaisten apua Suomessa. Raskaaksi hankkiuduttaisiin edelleen tuntemattoman partnerin kanssa suojaamattomassa seksissä tai koti-inseminaatiolla, jolloin terveydelliset riskit ovat huomattavat ja vaikutukset lapsen terveyteen voivat olla kohtalokkaat. Tämä ei voi olla lain rajauksen kannattajien toive. Rajaus olisi myös keinotekoinen, sillä hedelmöityshoitoja voisi edelleen ostaa esimerkiksi Virosta. Suomessa terveydenhuoltopalveluja ei tulisi rajata koskemaan vain osaa naisista. Sen sijaan lain tulisi taata turvallinen tapa tulla raskaaksi. Suomen ylioppilaskuntien liitto Ilkka Wennberg puheenjohtaja Lauri Korkeaoja pääsihteeri Älä eroa kirkosta – äänestä! Savu nousee korvista, kun kirkko puolustaa edelleen vain ydinperhettä. Ärsyttää, kun jumalanpalveluksessa lauletaan aina virsiä. Ahdistaa, kun kirkon työntekijöitä syrjitään omilla työpaikoillaan. Ihmetyttää, kun kirkko kommentoi hedelmöityshoitoja. Listaa voisi jatkaa pitkään. Yhtään ei siis hämmästytä, kun nuoret aikuiset eroavat kirkosta. Turhautuminen ja kirkosta eroaminen ei välttämättä kannata, koska jokaisella seurakuntalaisella on mahdollisuus saada aikaan muutos. Seurakuntavaaleissa äänestäminen on helpoin tapa vaikuttaa. Kirkon kyvyttömyys uudistaa ajatteluaan vähemmistöistä, avoliitosta ja toisinaan jopa naispappeudesta vahingoittaa sekä kirkkoa itseään että ympäröivää yhteiskuntaa. Kirkko ei voi toimia ilman jäseniään. On suoranaista tuhlausta antaa kirkon kaltaisen, paljon yhteiskunnallista hyvää tekevän organisaation kuihtua jäsenpulan vuoksi. Monet nuoret aikuiset eroavat kirkosta, koska sen julkisuuskuva ei edusta heidän arvomaailmaansa. Muutoksen mahdollisuus on aito ja tarve siihen on kova. Toivomme avoimemman ajattelun voittavan lisää tilaa kirkon sisällä, jotta kirkko voisi jälleen löytää paikkansa merkittävänä osana nuorten aikuisten elämää. Maallisen politiikan puolella on useita vaaleja, joissa kansalaiset voivat äänestää. Kirkon niin sanotussa demokratiassa on vain yhdet vaalit. Nyt on siis äänestettävä seurakuntavaaleissa, koska kirkko tarvitsee uudistusmielisiä ihmisiä kirkkovaltuutetuiksi. Näissä vaaleissa valittavat kirkkovaltuutetut valitsevat luottamushenkilöitä monenlaisiin tehtäviin, osan seurakunnan työntekijöistä, edustajat kirkolliskokoukseen ja osallistuvat jopa piispan valintaan. Ei ole ihan sama, kuka siellä on valitsemassa. Äänelläsi voit vaikuttaa kirkon tulevaisuuteen. Signe Jauhiainen Mikko Laakkonen Johanna Laitinen vapaa-aikasihteeri@jyy.? RÄYHÄÄ! www.jylkkari.?/mielipide Sano sanottavasi,
6 12/2006 THE BEST BOOK for this time of the year would be, in my opinion, Moominvalley in November by Tove Jansson. I would recommend to read it now, so you could know beforehand what you can expect during that gloomy and cold month which is to come. Also, you could visit a Moomin valley. THERE ARE PLACES in Finland which look very much like the Moomin World, but one little valley in Kuopio is surprisingly similar to the place described in the book. You almost expect Moominpappa walking from around the corner. We found it by accident, we wanted to go for a walk somewhere. It is actually very close to the centre of Kuopio. You come there from a busy road, go deep into a forest, and then you see a fairy tale village in a beautiful valley surrounded by cliffs and thick woods. It is hard to believe that less than kilometre from here there is a Citymarket. It’s very quiet, calm and peaceful, almost no noices from the outside world. This valley is placed perfectly on the edge of civilization, and somehow prevented from its undesirable in?uence. This mysterious place is a very-well designed common garden area in a city district called Kolmisoppi. There are summer cottages a bit smaller than usual houses which makes them look a bit like toys. They are colourful, with little gardens, fancy shutters, nice but useless small bridges, neat lawns and little stone alleys. The whole thing seems to be built out of Lego bricks. It doesn’t look serious at all, more like a cute joke which makes you want to relax and play a game of pretending that nothing is more important than a blue bench on the side of the alley. THERE ARE HARDLY any cars (you cannot even enter the actual area by car) or asphalt roads. Even the names of streets are sweet, for example Fruit Street, Spring Street or Sun Street. Since it is a classic Finnish place there is a lake and a nice nature path around it. Everything is little and peaceful, and the atmosphere from the Moomin stories is everywhere. The Moomins Are Coming Emmanuel Carrère’s La Moustache on 24 October at 7 pm at Ilokivi. Marc Thiriez is an architect with a moustache. Not even his wife has seen him without it. One day he decides to shave it off. The result is Kafkaesque. Nightvisions on 31 October: Tagu Sugiyama’s Space Firebirds at 6 pm and Marino Girolami’s Dr. Butcher M.D. at 9 pm. Nightvisions is here again, drawing its peculiar images on the Kampus Kino screen. The two ?lms on show are quite different. At least subtitles in English. All tickets 4 euros, both ?lms 6,5 euros. Kampus Kino In Jyväskylä, over 2000 students participated in a demonstration for raising the student grants last Monday. For a while the main street belonged to students from both the University of Jyväskylä and the Jyväskylä University of Applied Sciences. The demonstration was one of many held in various university cities all around Finland. It was part of a country-wide campaign that earlier this year collected nearly 130000 signatures in an appeal for giving a 15 per cent raise to the university students’ study grant. The amount hasn’t changed in the last 14 years. Students Took to the Streets NEWS IN BRIEF Translated by Annamari Typpö kajokrol@cc.jyu.? International student Katarzyna Krol shares her thoughts on life in Finland. Born in Venezuela, Miguel López ?rst landed in Finland in spring 1979 as a green-haired punk rocker. Now he teaches Spanish at the university with a holistic approach. His courses can be so popular that he is forced to urge his best students to cut class. ”I think you should start studying a language right when you feel like it, which usually is straight away. Otherwise the feeling may pass.” Miguel rewards his best students with dice and colourful post-it pads. Public snubbing, on the other hand, may await those who produce illegible scribble in a vocabulary test. His grading scale extends from ”zero” or excellent via ”black zero” or average to ”black hairy zero” or passable. López has taught at the Language Centre for almost 15 years. His teaching methods spring from when he studied Economics and Semiotics in Barcelona under charismatic teachers. The Economics teacher was an anarchist and the Communications teacher a radical feminist. ”These teachers didn’t hide their ideology. They were pleasantly radical and a little bit crazy and had an effect on my teaching style.” IN TE R N A TI O N A L C O LU M N Big Hairy Miguel’s Cultural Teachings Sa rj as sa es it el lä än Jy vä sk yl än yl io p is to n ka n sa in vä lis tä to d el lis u u tt a. Kielikeskuksen karismaattinen espanjan kielen opettaja haluaa nolata. Se on myös kulttuurikasvatusta. VIHREÄPÄISENÄ punkkarina Suomeen ensi kertaa keväällä 1979 saapunut Miguel López opettaa Jyväskylän yliopistossa espanjaa kokonaisvaltaisella otteella. Kurssit ovat toisinaan niin täynnä, että venezuelalaissyntyinen López joutuu kehottamaan neroimpia oppilaitaan lintsaamaan. Pienimpiin saleihin kaikki halukkaat eivät mahdu. López ei halua periaatteesta rajoittaa kursseille pääsyä. ”Mun mielestä kielen opiskelu pitää päästä aloittamaan silloin kun siihen on innostusta, eli useimmiten juuri nyt. Muuten innostus voi mennä ohi.” López palkitsee tunneillaan parhaita oppilaitaan nopilla ja värikkäillä post-it-lehtiöillä. Julkinen nolaus taas saattaa langeta sen osaksi, jonka auttavista espanjan tavauksista ei sanakokeessa saa selvää. Arvosteluasteikko kulkee ”nollasta” eli erinomaisesta ”mustan nollan” eli keskinkertaisen kautta ”mustaan karvaiseen nollaan” eli välttävään. Espanjaa tulisi tämän lattarifeministin mukaan opiskella avoimella asenteella. Samalla totuttaudutaan toiseen kulttuuriin. ”Ei espanja sovi puhuttavaksi vain omalle kaulalle. Jos henkilö voi nauraa saamalleen julkiselle mustalle karvaiselle nollalle, se on jo hyvä merkki.” LÓPEZ ON opettanut kielikeskuksessa lähes 15 vuoden ajan. Hänen esikuvansa opettajana juontuvat ajalta, jolloin hän opiskeli Barcelonassa taloustieteitä ja semiotiikkaa karismaattisten opettajien johdolla. Taloustieteilijä oli anarkisti ja viestintää opiskeltiin äärifeministin johdolla. ”Opettajat eivät peitelleet ideologioitaan. Nämä mukavasti radikaalit, vähän hullut opettajat ovat kyllä vaikuttaneet opetustyyliini.” LÓPEZIN KURSSIT ovat suosittuja ja tunnit usein viihdyttäviä. Hän tunnustaa tuntiensa olevan kuitenkin pitkälti suunniteltuja ”harhapolkuja” myöten, vaikkei tämä kuulijalle asti aina välttämättä välitykään. Semiootikkona eli merkitysten muodostumisen asiantuntijana hän tietää, miten asiat saa painettua mieleen. ”Se on melkein piilomainontaa. Tiettyinä hetkinä syötän tietoisesti hauskoja tarinoita tai juttuja, joiden toivon yhdistyvän opiskeltaviin asioihin. Haluan saada aikaan reaktioita.” Espanjan kielessä on sitä paitsi tapana puhua monesta asiasta yhtä aikaa. Ihan jokaista rönsyilevä ja hervoton tyyli ei kuitenkaan motivoi. ”Paras palaute on se, että suuri osa oppilaista pysyy tunneillani. Aina kuitenkin ensimmäisen kerran jälkeen tietty ryhmä jättää tulematta enää jatkossa, se on kyllä tiedossa.” Ne jotka silti päättävät jäädä, saattavat ajautua pidempäänkin sitoumukseen. ”Joskus muodostan tehtäviä varten pareja vitsaillen esimerkiksi havaitsemastani geneettisestä yhteensopivuudesta. Näin olen itse asiassa saattanut monia pareja yhteen.” MIGUEL LÓPEZ ei enää yritä väkisin muuttua suomalaiseksi. Jokunen vuosi sitten hän yritti vielä olla enemmän suomalainen kuin suomalaiset itse. ”On parempi olla originelli kuin huono kopio. Vaikka voi olla huono originellikin, niin kopio on silti aina kopio.” Iira Hartikainen jylkkari@jyy.? Iso karvainen Miguel K A N S A IN V Ä LI N E N Y LI O P IS TO H EIKKI V IHEMÄKI
PASKA KOTISEUTU 12/2006 7 Kirjoittajat purkavat traumoja kotipitäjästään – omalla murteellaan. Ee oekeen mistään kotosin TUSKIN ON kovin suuri yllätys, että monet vapaiden ohjelmistojen ja tiedonvälityksen sankareista ovat hieman erikoisia persoonia. Vaatii omaperäistä mielenlaatua uhrata tuhansia tunteja jonkin asian parissa puuhastelemiseen ja sitten lahjoittaa se ilmaiseksi pois. Otetaan vaikka RMS eli Richard M. Stallman, jota voi hyvällä syyllä kutsua koko vapaiden ohjelmistojen idean isäksi. Massachusetts Institute of Technologyn tekoälylabrassa 1970-luvulla puuhastellut RMS tuli siihen tulokseen, että ohjelmien tulisi olla kaikkien käytettävissä ja muokattavissa. Ajatus kiteytyi vuonna 1985 julkaistussa GNU-manifestissa. Suurimman osan ajastaan risupartainen RMS kiertää maailmaa saarnaamassa vapaiden ohjelmistojen mahtavuudesta. Lehtitietojen mukaan Stallmanilla ei ole edes varsinaista kotia. Kotisivuilta löytyvässä tref?-ilmoituksessa hän luonnehtii itseään ”yksineläväksi valkoihoiseksi ateistiksi”, joka on ”kuulemma älykäs” ja kiinnostunut ”erikoisista asioista”. Suurimman osan kotisivuista vievät kuitenkin loputtomat linkkilistat, jotka protestoivat Bushia ja Israelia vastaan, puolustavat marihuanan lääkekäyttöä ja kehottavat boikotoimaan Coca-Colaa. KOLMIKIRJAINLYHENTEISIÄ miehiä on enemmänkin. ESR eli Eric S. Raymond tuli tunnetuksi vuonna 1997 julkaistusta kirjoituksesta The Cathedral and the Bazaar. Siinä hän perusteli Linuxin ja muiden vapaiden ohjelmistojen ylivertaisuutta yksinkertaisella mittakaavaedulla: kaikki ongelmat ovat triviaaleja, kunhan niitä on ratkomassa tarpeeksi monta ihmistä. Raymond oli yksi näkyvimmistä vapaan lähdekoodin ohjelmistojen puolestapuhujista aikana, jolloin Linuxin käyttäjiä pidettiin vielä hieman vinksahtaneina yksilöinä. ESR ja hänen seuraajansa ovat riidelleet ikuisuuden RMS:n GNUjoukkojen kanssa vapaiden ohjelmistojen ?loso?asta tasolla, jota kukaan maallikko ei ymmärrä. Tämän lisäksi Raymond on tullut tunnetuksi yksilönvapautta ehdottomasti puolustavana anarkokapitalistisena asehulluna, joka on kirjoittanut muun muassa esseen Etiikkaa pyssynpiipusta: mitä aseet opettavat hyvästä elämästä. ENTÄPÄ IHMINEN ilmaisen tietosanakirjan Wikipedian takana? Jimmy Wales rikastui optiomeklarina 1990-luvulla, mutta sai sen jälkeen päähänsä ryhtyä ensyklopedistiksi Ranskan valistusajan hengessä. Sitä ennen hän oli perustanut Bomis.com-portaalin, jonka tarkoituksena ei ollut niinkään jakaa tietoa kuin tissikuvia. Hän ei ole ainoa bittimiljonääri, joka on tajunnut hyväntekeväisyyden arvon. Microsoftin perustaja Bill Gates käytti 1980ja 1990-luvut kilpailijoidensa, kuten Linuxin, murskaamiseen. Vuosituhannen vaihduttua hän perusti maailman suurimman hyväntekeväisyysjärjestön. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.? Richard M. Stallmanin sivut: politiikkaa, matkakokemuksia ja tref?-ilmoitus stallman.org GNU-manifesti www.gnu.org/gnu/manifesto.html Armed and Dangerous eli Eric S. Raymondin sivut esr.ibiblio.org The Cathedral and the Bazaar catb.org/~esr/writings/ cathedral-bazaar/ Jimmy Walesin synkkä menneisyys en.wikipedia.org/wiki/Bomis Bill & Melinda Gatesin säätiö www.gatesfoundation.org Eksentriset ?lantrooppinörtit IISALAMI LEEVOTTIIN täksi vuojeksi muaseutuasumisen piäkaapungiksi. Iisalami on tokkiinsa siinä mielessä varmanlaenen valinta, että se sijjaitsoo hyvin keskeesellä paekalla. Sieltä on ihan yhtä mahottoman pitkä matka jokkaeseen ilimansuuntaan ja immeesten ilimoille ylleensäkkiin. Iisalamessa julkaestaan sammoo konsernia olevoo sittootumatonta mullikkalehtee kuin tiälläkin, niin että kaepa se titteli mäni ihan oekeelle paekkakunnalle. Iisalami koettoo parantoo ommoo maenettaan kuvvailemalla ihteensä kummosin sanakiäntein. ”Halavatun haaska huumorjkaapunki” ee kyllä anna ihan oekeeta kuvvoo iisalamelaesesta elämänmänöstä. Haaskoo on vuan kuhtua nuapurin rouvvan nuamakerroenta haaskaksi ja sekin sutjaus näki parraemmat päevänsä usseempi vuoskymmen sitten. Iisalamelaesta järvimaesemoo leimoo melekosesti kaapungin rantarytteekössä parraatipaekalla tönöttävä Olovin tehas. Hajupiästöestä ee kukkaan oekeen kehtoo sannoo mittään, eekä oluven jäläkimausta. Olovin maenospiähine ja –paeta ovat silti kääpiä iisalamelaesen pyhävuatteita. Iisalamessa ee oekeen voe harrastoo mittään, paetsi jos tykkee paenella pillurallia Pohjolankavulla iltasilla. Jos piäsöö viettämmään sutjakkoo iltoo tiskotatsunin tae ooppelvekottimen takahetekalle, niin paekalliseks perinteeks on tullu ottoo yheksän kuukautta sen jäläkeen ommoo lommoo koolusta uuven iisalamelaesen kunniaks. Anne-Pauliina Rytkönen annrytko@cc.jyu.? Sarjassa bittinikkari kertoo nörttijuttuja. Totuus on vessan seinässä Päärakennuksen alaaulan miesten vessa on ”ehdottomasti pienin paskahuussi koko yliopiston alueella!” Tai niin siellä ainakin lukee. VESSANSEINÄKIRJOITTELU ei ole katoava perinne. Jyväskylän yliopistoalueen käymälöistä löytyy kekseliäitä sanaleikkejä, mutta myös alatyylistä anarkiaa. Eniten kirjoituksia on Lozzin miesten vessassa, jonka ovi on tuherrettu aivan täyteen. Yliopiston kirjaston miesten vessassa oli vielä keväällä paljon luettavaa, mutta nyt seinät ovat valkoiset. Huomiota herättää tosin vessakoppien väliseen seinään väkerretty reikä. KIERROKSELLAMME osuimme myös täysin puhtaisiin vessoihin. Esimerkiksi Agoran ala-aulan ja Ylistönrinteen kirjaston hotelli helpotukset ovat kynänjäljistä vapaata aluetta. Naisten vessoissa kirjoituksia on vähemmän kuin miesten puolella. Naiset ovat lisäksi selvästi useammin kirjoitelleet tarroihin ja ovenkarmeihin kuin seiniin. SEINÄKIRJOITUKSET teettävät yliopiston siivoojille ylimääräistä työtä ainakin kerran vuodessa, kertoo kampusalueen puhtaanapidosta vastaava Sanna Lepikko Sol-palveluista. ”Käytämme tahranpoistoaineita, joissa on liuottimia. Kaikkea ei saa pois niilläkään.” Lepikkokin toteaa, että kirjastolla vessojen seinät ovat huomattavan tuhruisia. Siivoojat eivät hänen mukaansa ole viime aikoina valittaneet, että tekstejä olisi ilmaantunut lisää. ”Ei kirjoituksista ole ollut puhetta. Niitä on joka tapauksessa ollut kautta aikain.” NAISTEN JA MIESTEN vessojen seinäkirjoitukset eroavat toisistaan. Naiset pohtivat vessateksteissä ironisesti sitä, miksei seinille enää kirjoitella, tai miksi niille kirjoitellaan. He myös keskustelevat seinillä anonyymeille toisilleen tyyliin: ”Laajenna katsontakantaasi. (Melkein) kaiken voi ilmaista matemaattisesti.” ”No ilmaisepas ihminen matemaattisesti.” Miestenhuoneissa alatyyli on valloillaan. Sanaja ajatusleikkejä sekä vitsejä viljellään runsaasti. Viestintätieteiden laitoksella Tourulassa miehiä kehotetaan käyttämään roskakoria – ”ja kuse pönttöön, sen reunoille tai ympärille”. Maria Virkkula Pekko-Joonas Rantamäki jylkkari@jyy.? ”Muut kusevat lattialle. Ole sinä sankari, paskanna kattoon.” Musica, miesten vessa ”Mä taidan olla rakastunut…” Mattilanniemen A-rakennus, naisten vessa ”Toiletpaper is just like Clint Eastwood. It s rough, tough and takes no shit.” Lozzi, miesten vessa “Humanistit pysykööt piilossaan.” Mattilanniemen D-rakennus, naisten vessa ”Kuka kuuseen kurkottaa, näkee käpyjä!” Lozzi, miesten vessa VESSOJEN SEINILLE kirjoittelusta tulee ensimmäisenä mieleen töhriminen ja ilkivalta. Voisivatko kirjoitukset kuitenkin olla jopa taidetta? Ainakin Mattilanniemen kirjaston vessassa joku on tituleerannut ne urbaaneiksi hieroglyfeiksi. Kysyimme opiskelijoilta, mitä mieltä he ovat kirjoituksista ja tuleeko niitä luettua. Ruotsin kielen opiskelija Elina, 22, kiirehtii vakuuttamaan, ettei itse ole harrastanut seinillekirjoittelua. ”Ei se silti kauhean paha asia ole, vaikka kommentit kyllä joskus ihmetyttävät.” Elina toteaa tekstien olevan usein joko todella pessimistisiä tai yltiöoptimistisia. ”Sellaisiin törmää, että voi kun maailma on ihana paikka.” Englantia opiskeleva Samu, 29, myöntää, ettei tekstejä voi olla lukematta. ”Eivät ne mitään suurta kulttuuria ole, mutta on niissä oivalluksiakin.” Mies ihmettelee, kuka ehtii raapustaa seinille joutavaa löpinää. ”Ala-asteen pulpettiin tuli joskus kirjoitettua, mutta vessassa on harvemmin edes kynää mukana”, hän naurahtaa. Milla, 25, opiskelee Suomen kieltä ja arvioi naisten vessojen jutut kantaaottaviksi. Huumoria seinillä on hänen mielestään harvemmin. ”En nyt muista mitään nokkelaa kirjoitusta, mutta en voi kieltää, etteikö joskus naurattaisi.” Milla toteaa, ettei yliopiston vessoja ole hirveästi töhritty. ”Niiden puolesta toki harmittaa, jotka joutuvat siivoamaan.” Urbaaneja hieroglyfejä H EIK K I V IH EM Ä K I Semiotiikkaa Lozzin miesten vessassa.
12/2006 8 Nuoret menevät lukioon Sysmään tai Joutsaan, ja pärjäävät siellä ihan hyvinkin, mutta muuttavat sitten pois, kun työtä ei ole.” Pirkko Ahvo ” Lauri Peltonen, Risto Rinne ja Vesa Tasanen tapasivat Etapissa. Kaarle Keisanen muutti Luhankaan, kun eläkeikä lähestyi. Jaakko Ahvenmäki ja Riku Huuska edustavat Luhangan nuorta polvea. 60 kilometriä Jyväskylään.
12/2006 9 N o niin. Ensimmäinen ennakkoluulo on kumottu. Kylä ei ole autio ja tyhjä. On vasta aamu ja kirkonkylällä kuhisee. Toyota kääntyy kohti Joutsaa ja Volkswagen kaartaa Salen pihaan. Autoja on parkkipaikalla nopeasti laskettuna parikymmentä. Vanhus laskee kirkonmäkeä alas rullakelkalla. Mummot ovat selvästi liikkeellä aamuisin. Kuntaliiton tutkimuksen mukaan kuudenkymmenen kilometrin päässä Jyväskylästä sijaitseva Luhanka on Suomen ikääntynein kunta. Kuntalaisista 33,8 prosenttia on 65 vuotta täyttäneitä, kun koko maan keskiarvo on 16 prosenttia. Vakituisia asukkaita on kunnassa on 881, joten kauhuskenaariot Suomea uhkaavasta eläkepommista voi nähdä täällä pienoiskoossa. Toisaalta taas kylällä on aivan oma kaurismäkeläinen henkensä. ”Tämähän on kuin pieni gallialainen kylä, jossa ei pelätä mitään muuta kuin että taivas putoaa niskaan”, Pirkko Ohvo, 57, nauraa. ”Kesällä asukkaita tulee ainakin puolet lisää ja silloin on vilskettä.” Vaan syksyn tullen on hiljaista. ”Nuoret menevät lukioon Sysmään tai Joutsaan, ja pärjäävät siellä ihan hyvinkin, mutta muuttavat sitten pois, kun työtä ei ole. Teollisuutta ei ole, eikä työtilaisuuksia”, Ohvo puntaroi. Myös Ohvon omat lapset ovat muuttamassa. ”He valittavat että ei täällä oo mitään, mutta minusta täältä ei puutu mitään.” Ohvo itse on eläkkeellä. Aika Luhangassa kuluu kahdesti päivässä lenkillä käyden. Jyväskylään lähdetään jos on erityistarvetta, mutta kaikki peruspalvelut ovat lähellä. A nniskeluravintola Uppotukki on maanantaina ja tiistaina suljettu. Lauantaina meno jatkuu aamukahteen. Karhun kuvat koristavat ikkunaa ja muovituolit ovat yhtä kuluneita kuin niin monilla terasseilla ympäri Suomea. Tyhjiä pöytiä on tiheässä. Ilmeisesti asiakkaita riittää ikääntyvistä, sillä nuoret ovat täällä häviävä osa. Alle 15-vuotiaita Luhangassa on noin kymmenen prosenttia. Viereisessä kuppilassa isä esittelee pöydässä kaksi tytärtään, jotka pian kuitenkin kiirehtivät autolle ja kohti Jyväskylää. Vanhat miehet jatkavat jutteluaan. He miettivät, mikä Luhangassa on parasta. ”No kaunistahan tääl kyllä on. Vettä riittää.” Etsimme pankkiautomaattia – turhaan. Osuuspankin konttori kököttää keskellä kylää. Kassalta saa rahaa jos käteiseen on tarvis. Nyt pankki on tosin suljettu. ”Nythän tää on hiljanen. Kesällä asukkaita on, no, puolet lisää.” Kaarle Keisanen valittelee, ettei bussiyhteyksiä Jyväskylään päin oikein kulje enää. Myös Keisanen muutti Luhankaan, kun eläkepäivät lähestyivät. Kutsumusta kaupunkiin ei enää ole, ja huonot kulkuyhteydet vaikeuttavat yhteydenpitoa entisestään. Laivalaiturissa on järvipelastuksen vene valmiina apuun, muuten Päijänteellä ei näy liikettä. Vanhainkodin pihassa vanha mies potkaisee vauhtia potkukelkkaansa. Lähikauppa ei ole kaukana. Luhangan ikääntyneistä suurin osa asuu kotona ja on vielä varsin hyväkuntoisia, mutta muutaman vuoden päästä tilanne voi olla toinen, ja silloin vanhainkodille tulee todellista tarvetta. Luhankalaiset tuntuvat kuitenkin sopeutuneen hyvin. Kunnan tilannetta on hämmästelty ennenkin. ”Kerran yks lehti Jyväskylästä oli tekemässä juttua. Kerroin, että tuolla rannassa mulla on hieno puuvene. Ne sitten menivät ja ottivat kuvan mutta väärästä, uudesta lasikuituveneestä, kun eivät tunnistaneet”, Keisanen naurahtaa. K unnantalon ilmoitustaululla on myytävänä veneitä, Terhi 415 R ja Yamaha 20 yhteensä 3500 euroa. Kalastus on täällä suosittu harrastus. Kuten myös lenkkeily, metsästys ja lukeminen. Kirjastonhoitaja Satu Suoranta kertoo, että suosituimmat kirjat ovat Hietamiestä, Päätaloa ja Catherine Cooksonia. ”Vanhukset ovat kovia lukemaan niin kauan kuin näkö toimii. Myös romanttiset kirjat ovat suosittuja.” Luhangan keskustasta noin kymmenen kilometrin päässä on Tammijärven kylä. Kirkonkylää aktiivisemmalla Tammijärvellä on yksi etu puolellaan. Se sijaitsee ison tien varrella matkalla Korpilahdelta Joutsaan. Hannu Heinonen on saapunut paikalle Saksasta, missä vietetään lomapäivää muurin murtumisen muistoksi. ”Tää on maailman paras paikkakunta! Minä oon lapsuuteni viettäny täällä Luhangassa, ja kun oon kohta jäämässä eläkkeelle, niin mä luultavasti haluan muuttaa tänne takasin. Koskaan en unohda sitä että ku kerran tulin tänne – täällä asuu paljon Heinosia – niin kättelin sitten yhtä miestä ni se sanoi että Heinonen päivää, minä siihen että voi helvetti, Heinonen minäkin. Se siihen että ei täällä muuta ookkaan kuin hyttysiä ja Heinosia.” K ahvila-ravintola Etapista saa Luhangan parhaat pullat. Kahvi on keitetty pannussa ja se maistuu juuri niin hyvältä. Orvokki Kakko hämmentää puurokattilaa keittiössä, kun isäntämiehet juovat aamupäivän oluitaan loppuun. Korpilahden puolella asuva Kakko on pyörittänyt ravintolaansa 18 vuotta ja tuntee alueen hyvin. Kesäasukkaista suuri osa on vuosittain paikkakunnalle palaavia, monet tunnetaan kuten oman pitäjän väki. Syksyn tullen kirkonkylä on hiljennyt ja myös Kakko on todistanut, kuinka väki vähenee. ”Ei ole työpaikkoja, ei mitään. Yhden kahden hengen juttuja korkeintaan. Ne jotka lähtevät kouluun jäävät sille tielleen, ei monikaan enää takaisin palaa.” Yksi kesäasukas istuu edelleen Etapissa. Päivän kalansaalis on ollut huono. Lauri Peltonen seuraa, kun hirviporukka esittelee kuvia viikonloppuna kaadetuista eläimistä ja vertailee kameraansa kuvaajan kanssa. Risto Rinne ja Vesa Tasanen metsästävät vain harrastuksen vuoksi. ”Eläkeläinenhän minä vaan oon.” ”Älä viitti, ison talon isäntä”, Kakko sanailee takaisin. ”No mutta eläkeläinen kumminkin.” Eläkeläinen – kuten yli kolmekymmentä prosenttia kunnan asukkaista. Luhankalaisten elinkeinoja ovat muun muassa maaja metsätalous, maanrakennusja metsäkoneurakointi ja paikalliset palveluelinkeinot. Käsityöläisyys ja käden taidot ovat luhankalaista erityisosaamista. U seat kulkevat töissä muualla, mutta vastakkaisiakin tapauksia on. Klemettilän koulussa opettava Sari Granroth-Nalkki ajaa paikkakunnalle Muuramesta saakka. Seitsemäntoista oppilaan koulussa käy kuhina kuten missä tahansa alaasteella. Koulun jälkeen syödään ja tehdään läksyt. ”No mä en kyl tee läksyjä”, poika huutaa. Kahden opettajan oppi on mennyt perille. Taikataikinasta syntyy kirveitä ja miekkoja, joku tyttö kertoo syöneensä sitä kilokaupalla. Yhteiskuorossa lapset vakuuttavat, että Luhangassa on tosi kiva asua. Vielä. Toivotaan, että vuodet ennen vanhuutta oliHerttainen pikkukunta 14-VUOTIAS Hertta Kuusinen muutti äitinsä kanssa Luhangasta Jyväskylään vuonna 1918. Myöhemmin tie vei Moskovan kautta Helsinkiin ja Suomen politiikan historiaan. Kuusiset eivät todellakaan ole ainoita Luhangasta lähteneitä, niin vähäväkiseksi kotikuntani rajanaapuri on käynyt. Aikoinaan kotikyläni miehet kävivät luhankalaisten kanssa kettingeillä vahvistettuja kylätappeluita, joissa tiedän ihmishenkiäkin menetetyn. Nyt Luhangan nuorten lukumäärä ei riitä kovin suurten joukkojen kasaamiseen, joten tämäkin perinne on katkennut. Tammijärvellä oli kaksi kauppaa ja baari vielä 1990-luvulla, nyt ei niistä enää mitään. Rocklehti Rumban edesmennyt päätoimittaja Rami Kuusinen oli myös syntyisin Luhangasta. Paikkakunnan rockelämää pääsin maistamaan keväällä 1996, kun olin katsomassa Popedaa Tammijärven nuorisoseurantalolla. Kyseessä todennäköisesti oli kerran elämässä tuleva tilaisuus, sillä edes Popeda ei ole pysähtynyt enää Luhangassa – isommista bändeistä puhumattakaan. Alakulosta tai alistumisesta omaan pienuuteen ei luhankalaisia voi kuitenkaan syyttää. Siitä olkoon osoituksena esimerkiksi jokakesäiset Luhangan vahvin mies -kisat. Onneksi Luhangan miehet purkavat nykyään tarmonsa hiekkasäkkeihin ja traktorinrenkaisiin. Mikko Mattlar Valttina maaseudun rauha MILLÄ SUOMEN vanhusvoittoisinta kuntaa voisi markkinoida uusille asukkaille? Luhangan johtoportaassa on avattu silmät ja huomattu, ettei Päijänteen maisemia löydy joka kylästä. ”Suurin vahvuutemme on sijainti Päijänteen rannalla. Olemme luonnonkaunis kunta”, Luhangan kunnanjohtaja Reijo Urtti toteaa. Kunta on pyrkinyt muuttamaan maisemia verotuloiksi ostamalla rantatontteja ja myymällä niitä eteläsuomalaisille. Kysyntää on ollut sen verran, että parhaillaankin on vireillä suuri tonttikauppa kirkonkylän tuntumasta, Päijänteen rannalta. ”Aina Helsingin seudulta löytyy niitäkin, jotka haluavat maaseudun rauhaan asumaan”, Urtti tietää. Rauhaa Luhangasta totisesti löytyy. Väki kunnassa vähenee jatkuvasti, koska syntyvyys on kuolleisuutta huomattavasti pienempi. Muuttotappiota ei kuitenkaan juuri ole, eikä kunnan taloudessa ole akuuttia ahdinkoa. ”Talous on ikärakenteen vuoksi tiukka ja haavoittuva, mutta silti olennaisesti parempi kuin monella muulla KeskiSuomen kunnalla”, Urtti kertoo. Mikko Mattlar jylkkari@jyy.? Luhanka tuli vanhaksi Teksti: Kaisa Nissi Kuvat: Heikki Vihemäki
10 12/2006 Lisätiedot p. 040 5017627 www.academyaccess.com Lähde suosittuun MIBP vaihtoon! Academy Accessin kautta pääset varmasti vaihtoon. Kurssit ovat korkeatasoisia englanninkielisiä kauppatieteen kursseja. Esimerkiksi Kuala Lumpurin lukuisiin etuihin kuuluvat lisäksi mm hyvä sää, ystävälliset ihmiset, erinomainen ruoka sekä jättiläismäiset ja erittäin edulliset ostoskeskukset. Voit myös osallistua yhdessä poika– tai tyttöystävän kanssa tai kaveriporukalla. Jo yli 500 suomalaista yli 25 eri korkeakoulusta on valinnut vaihtokohteekseen MIBPin. Syksyllä 2007 tarjolla Malesian lisäksi myös USAn Dallas. Lähde kevääksi vaihtoon Malesiaan ! Central European University Budapest, Hungary Promoting Academic Excellence and Civic Commitment An American university with a European intellectual accent; A European university with American academic standards and methodology A research-intensive graduate university, accredited in both the United States and Hungary • Internationally-tuned curriculum • Global outreach from the heart of Europe • 1100 students from nearly 80 countries • Academic staff from more than 30 countries PROGRAMS (exclusively in English) Graduate: Master's and doctoral degrees in the social sciences, the humanities and management Undergraduate: Dual Degree in International Business from CEU Business School and Bocconi University, Milan Study Abroad: Specially-tailored program for US and other undergraduate students, which provides access to graduate classes Financial aid available. www.ceu.hu • www.ceu-budapest.edu Tämänvuotinen Kauppakadun appro keräsi järjestäjien mukaan parisentuhatta osallistujaa. Toimittaja kävi seurailemassa suomea ja englantia sekoittelevan seurueen iltaa. 18:08 @ C-RAKENNUS ”Fuck, it’s raining, we have to go inside.” 18:25 @ PARNELL’SIN JONO ”Ei. Odottakaa hetki. Pieni hetki. Odottakaa.” ”Anteeks, onko teillä jotain arviota, kauanko tässä vielä menee? ”Mullako? En mä ole portsari, mä jonotan.” ”What? The bar is fucking empty, let’s go inside.” ”Hei, hei! Leimat! Mistä te saatte leimat? Odottakaa ulkona. Mistä te saatte leimat?” 18:40 @ PARNELL’S ”Three leimas… Hey! Come on, give three stamps. I had a beer and two shots, that’s three drinks.” ”Ei. Vain yksi. Minä olen tehnyt tätä monta vuotta. Ei huijata.” 19:10 @ REDNECK ”Hey man, we need to go to Raatis.” ”Why? Now? I just got my beer.” ”No, not now, but at some point. AntiShop is there.” 19:17 @ FREETIME ”Tää jonotus on perseestä.” ”Don’t you just love Finnish drunks?” ”What do you mean?” ”They’re fucking hilarious.” 19:40 @ FREETIME ”Heei! How long have you been here?” ”Long.” ”It takes half an hour to get a drink.” ”How many drinks have you had?” ”Two.” ”Only two? Woman! Get drunk!” 19:50 @ FREETIME ”Yök!” ”Onks se salmaria?” ”Joo. Eka oli vielä ihan hyvää.” 20:15 @ RAATIKELLARI ”Tää on nyt kahdeksas tai yhdeksäs ja nyt alkaa olla sellanen hyvä nousu.” 20:22 @ RAATIKELLARIN PIHA ”No, hi man! Heey!” ”What are you doing?” ”Über-tohtori.” ”No vittu!” ”Perrkele.” 21:50 @ ANNELIN JONO ”Ei perkele. Tällanen kuuluu Neuvostoliittoon, ei Suomeen. Vaihdetaan paikkaa.” ”Et kai sä Neuvostoliiton jonoista voi mitään muistaa. Kauanko te asuitte siellä?” ”Muistan. Seitsemän vuotta. Tää on markkinatalous, ei täällä jonoteta. Johonkin muualle. Johonkin muualle.” 23:15 @ TORIGRILLI ”Pekoni… HIK …juustohampurilainen. HIK.” ”Mitä mausteita?” ”KaikHIK mausteet.” ”Wow, man! You overcame the language barrier. You speak perfect nakkikioskiFinnish.” ”Shut the fuck up, or I’ll kick your ass.” ”No, no! I was complimenting you. Sähän puhut liki täydellistä snagarisuomea.” 00:25 @ KHARMA ”ROCK’N’ROLL ANGELS BRING THINE HARD ROCK HALLELUUJAAH!” 00:28 @ KHARMA ”Mites sulla?” ”Helevetin HIENOO!” 00:43 @ KHARMA ”No tuohon en voi kyllä sanoa mitään paitsi, että lukion jälkeen mä olen ollut paljon kiinnostuneempi lapsipornosta kuin sen aikana.” ”Hyi saatana!” ”Siis laillisesta, tietenkin.” ”Mikä on laillista lapsipornoa?” ”No piirretty. Japanilaiseen tyyliin, tiättekste?” 01:20 @ KHARMAN PIHA ”Taasko sä puhut suomea?” ”Joo. I do.” ”Sano kinkku, paprika ja ananas… Kysy, tuleeko mukaan vai syötkö täällä.” ”I’m really gonna kick his ass this time.” ”Päästä irti, munapää. Au!” 02:10 @ TORIGRILLI ”Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu. Vääkii nuukkuuu…” ”Olikos teillä hauskaa?” ”Soihduut sammuu, kaikki väki nukkuu. VÄÄKII NUUKKUU!” ”Saat lähteä yksin nukkumaan, jollet lopeta laulamista.” ”Jos mä lopetan sen heti ja lähdetään nukkumaan.” Jarno Liski jylkkari@jyy.? OSA IHMISISTÄ vaikutti yllättyneen epämieluisasti Kauppakadun appron pitkistä jonoista ja monin paikoin normaalia korkeammista kaljan hinnoista. Siksi valtioopin opiskelijat olivat ryhtyneet vastatoimiin jo hyvissä ajoin. Kortepohjassa järjestettiin varjotapahtuma Laajavuoren improbatur, jossa kunnianhimoisena tavoitteena oli kiertää kaikki Kortepohjan–Laajavuoren alueen kolme baaria. ”Länsimaista dekadenssia edustavan Kauppakadun appron autenttisena vaihtoehtona” markkinoitu tapahtuma keräsi parisenkymmentä osanottajaa. Vaihtoehtojuhlaa Kortepohjassa Kun kaupunki hukkui haalareihin H EIKKI V IHEMÄKI Haalaripirut tulessa. Sami Mäkinen ja Mari Niemelä Kharmassa.
12/2006 11 Kuinka opiskelija voi vetreyttää luennolla puutuneen pyllynsä? Missä voi tuntea olonsa sensuelliksi ja ihanaksi? Jylkkäri testasi muutamia yliopistoliikunnan lajeja. Bailatino ma 18–19 (alkeet), 19–20 (jatko) voimistelusali Bailatinossa tanssitaan latinalais-amerikkalaisia tansseja yksin. Syksyn mittaan luvassa on ainakin salsaa, cha cha chata ja merengueta. Ohjaaja on aina saanut tehtäväänsä erityiskoulutuksen, sillä bailatino on rekisteröity tuotemerkki. Sali on tupaten täynnä nuoria naisia, kun bailatino-tunnin alkuun on muutama minuutti. Aloitamme kevyellä lämmittelyllä, jonka jälkeen siirrytään nopeasti harjoittelemaan salsan perusaskelta. Musiikki on rytmikästä ja koko sali askeltaa polvet koukussa yks-kaks-kol, yks-kaks-kol. Uusia askeleita ja käännöksiä harjoitellaan melko nopeaan tahtiin, mutta aloittelijakin pysyy hyvin kärryillä. ”Olkaa sensuelleja ja ihania!” huutaa ohjaaja ja tietää, mistä puhuu. Pian pyöritään jo ympäri lantio keinuen. Kasvot punoittavat osaksi liikkumisen, osaksi innon ansiosta. Kädet tulevat väkisin mukaan. Tunnin päätyttyä jäyhinkin suomalainen tuntee olonsa tuliseksi Shakiraksi tai kurvikkaaksi J. Loksi. Tämä oli hauskaa! Balletone ti 14–15 voimistelusali Balletonessa kehitetään kehon ja lihasten hallintaa baletista tuttujen liikkeiden ja asentojen avulla. Tunnille voi vallan mainiosti osallistua, vaikka plièt sekä ykkös-, kakkosja viitosasennot eivät ennestään tuttuja olisikaan. Liikkeet ovat koko tunnin ajan melko hitaita ja rauhallisia, mutta pikku hiljaa yksi jos toinenkin huomaa hien valuvan pitkin selkärankaa. Kuinka seisoessa voi tulla näin kuuma! Vaikka liikkeet eivät ole suuria, vaatii niiden puhdas suorittaminen sellaistenkin lihasten käyttämistä, joiden olemassaolosta ei edes tiennyt. ”Pitäkää keskivartalossa hyvä kannatus ja polvet varpaiden suuntaisesti!” ohjaaja muistuttaa vähän väliä, eikä suotta, sillä koko kehon lihasten hallinta samalla kertaa vaatii keskittymistä. Tunti on mukava, sillä se ei rasita kehoa samalla tavalla kuin vaikkapa aerobicissa pomppiminen. Silti tuntee liikkuneensa, ja ryhtikin tuntuu kohentuneen aivan silminnähden. Tänne täytyy tulla uudestaankin. Circuit ma 15–16, ti ja ke 18–19, to 16–17, pe 12–13 palloilusali Bodycircuit ma 19–20, to 18–19 palloilusali Circuit tarkoittaa kiertoharjoittelua. Ohjaajan pillin vihellyksestä lihaskuntotai aerobista liikettä vaihdetaan. Tavallisessa circuitissa kaikki suorituspisteet kierretään kolmesti. Bodycircuitissa kierros tehdään vain kerran, mutta sarjat ovat sitä vastoin pidempiä. Lisäksi bodycircuitissa ei alkulämmittelyn lisäksi ole lainkaan aerobisia liikkeitä, vaan pelkästään lihaskuntoharjoituksia. Jokainen tulija kantaa saliin tullessaan jotain. Steppilaudat, matot, bosut, tangot ja käsipainot löytävät paikoilleen. Lämittelyssä ei tehdä mitään vaikeita askelsarjoja, tavoitteena on vain saada lihakset vetreiksi. Jokainen valitsee mieluisimman aloituspaikan ja pillin vihellyksestä käynnistyy ensimmäinen liike. Rapakuntoisimmat lihakset kerjäävät armoa. Onneksi painot voi valita oman jaksamisen mukaan tai vaihtaa tarvittaessa. Kierrosten välisellä tauolla voi yrittää tasata hengitystä ja hörpätä vettä – liikkeiden välissä sitä ei nimittäin ehdi tehdä. Ohjaaja tsemppaa vimmatusti ja vieruskaverin ponnistelusta saa lisäuhoa itsellekin. Tunnin jälkeen tuntee todella liikkuneensa ja olo on kuin märällä rätillä. Suihkun jälkeen elämä voittaa ja itseen voi olla tyytyväinen. Jos muistaa venytellä, valkenee seuraava aamu mukavan kolotuksen merkeissä – jos ei muista, voi kolotus olla vähemmän mukavaa. Helena Pulkkinen jylkkari@jyy.? Lisätietoja yliopistoliikunnasta netistä www.jyu.?/hallinto/yliopistoliikunta/. Yliopisto liikkeessä Jääkiekko ti 14–15 harrastelijat, ke 14–15 pelurit, pe 14–15 pelurit Jääkiekko on laji, jossa jäädytetyssä laatikossa kumisen lätkän perässä säntäilee paikallisbussin korkuisia miehiä, joskus naisiakin. Tämä maailmalla marginaaliin kuuluva peli on yliopistoliikunnassa kovassa suosiossa. Itsevarmoista nuorukaisista täyttyvässä pukukopissa tuoksuu hiki. Yhteisöllisyyden tunne on käsin kosketeltava. Uusi tulokas on ulkopuolinen, mutta joukon innokkuus tarttuu häneenkin. Siispä hokkarit jalkaan ja areenalle. Kahteen joukkueeseen jakautuminen tuottaa suuria vaikeuksia ja aluksi keskitytään lyömään kiekkoa kaukalon seinään tai päin taitavaa maalivahtia. Hiljalleen joukkueet muodostuvat ja peli voi alkaa. Taitavimpien pidättäessä oikeuden hienoihin yksilösuorituksiin, joutuu keltanokan kunto luistellessa koetukselle. Onneksi vaihtopenkillä voi hörpätä urheilujuomaa. Tunnin pelailun jälkeen ruumis on rättiväsynyt. Jos haluat kokeilla sakukoivumaisia kiemuroita tasokkaan jäähallin olosuhteissa, älä jätä pelejä väliin. Älä myöskään kauhistu ulkopuolisuutta kollektiivisesta ilmapiiristä, vaan yllätä sinnikkyydelläsi. Lopussa olet oikeutettu jakamaan vitsin ja yhteisen suihkutilan. Futispuulaaki (pelattiin 25.9.–4.10.) Kotalampi Jalkapallo on urheilulajeista suurin: peli voi olla elämäntapa, taidetta tai sen yhteiskunnalliset vaikutukset voivat olla syviä. Toisin sanottuna parasta lajissa on yksinkertaisuus. Pallon potkiminen on edullista ja sitä voi tehdä melkein missä tai kenen kanssa tahansa. Suosituksi muodostui myös tämän syksyn FC Flexion järjestämä Jyväskylän yliopiston futispuulaaki. Turnaus pelattiin viileässä syyssäässä 40 eri joukkueen ottaessa toisistaan mittaa kilpatai harrastesarjassa. Tunnelma oli reilu, mutta kilpailuhenkeäkään ei unohdettu. Taso olikin korkea. Kovassa kilpailussa myös tunteet nousivat pintaan. Jos eivät näköä häirinneet kentän kirkkaat halogeenivalaisimet, niin oman joukkueen menestyksen tarve tuntui sokaisevan: toivoa sopii, että nokkapokkasille ryhtyneet istuivat vierekkäin seuraavan aamun luennolla. Voittajiksi taistelussa selviytyivät kilpasarjassa Kristallipalatsi ja sekasarjassa Pörssi. Vaikka oma joukkue karsiutuikin täpärästi alkumetreillä, otetaan ensi vuonna uudestaan. Tero Toivanen jylkkari@jyy.? H EIKKI V IHEMÄKI Bailatinossa leikitään Shakiraa. Puulaakiottelu Orko–Pelimiehet päättyi 2–3.
Järjestäjät tyytyväisiä Tanssin aikaan 12/2006 KULTTUURI 12 Syys-lokakuun vaihteessa ensimmäistä kertaa järjestetty Tanssin aika -festivaali onnistui järjestäjien mielestä yli odotusten. Lipputulot eivät olleet vielä selvillä, mutta taiteellinen johtaja Ismo-Pekka Heikinheimo arvioi festivaalilla käyneen vajaat tuhat ihmistä. Esityksistä kolme oli loppuunmyytyjä. ”Yleisöä oli enemmän kuin oli kuviteltu, taiteellinen taso oli hyvä, ei tullut peruutuksia eikä sairastumisia”, Heikinheimo perustelee. Erityisen tyytyväinen hän on tapahtuman yhteydessä järjestettyjen keskustelutilaisuuksien suosioon ja opiskelijalippujen suosioon. ”Opiskelijayleisö on varmaan yksi suurimmista yleisöistä täällä”, Heikinheimo arvioi. Tapahtuma pysyi budjetin rajoissa, joten sen tulevaisuus näyttää hyvältä. ”Festivaali voidaan järjestää ensi vuonnakin, mutta sillä ehdolla, että meidän lipputuloriskimme ei jää näin suureksi”, Heikinheimo viittaa omaan Ismo Dance Companyynsä. ”Nyt otimme riskin, ja se kannatti. Olen sanonut, että Jyväskylässä oli selvästi tanssin mentävä aukko, eivätkä puheet olleet turhia.” O UTI P YHÄRANTA SUOMALAISEN JAZZIN vientiin ja tukemiseen on satsattu viime vuosina aiempaa enemmän rahaa, vaikka esimerkiksi klassisen musiikin tukieurot liikkuvat vielä täysin eri sarjassa. Ilmapiirin muutos on poikinut useille suomalaisille kokoonpanoille kansainvälistäkin menestystä. Jyväskylästä lähtöisin oleva Young Nordic Jazz Comets -kilpailun voittanut Kvalda sekä Japanissa saakka levyjä myyvä Joona Toivanen Trio ovat hyviä esimerkkejä nuorista jazzlupauksista. ”Nuoret soittajat ovat taitavia ja hyvin koulutettuja, mikä on osa pohjoismaista jazz-perinnettä. Yleisöstä näkee, että jazz on nyt muodikasta myös nuorten keskuudessa, eikä ainoastaan eliitin hienostelua. Jazzlevyjä myös myydään suhteellisen hyvin, vaikka kevyen musiikin luvuista ollaan vielä kaukana”, kertoo Jyväskylän Jazz Baria isännöivä Sami Salovaara. PAIKALLISTEN soittajien menestyksen avaimena pidetään ravintolan ja musiikkiopiston symbioosimaista yhteistyötä. Myös yliopiston musiikkitieteilijät ovat tuoneet oman lisänsä toimintaan. Jazz Barissa soittamaan pääsevät lisäksi nuoret, jopa lukioikäiset sällit. Menestyksestä kertoo jotain se, että esimerkiksi ensimmäisissä ”junnujameissa” lavalle noussut kolmikko Joona Toivanen, Tapani Toivanen ja Olavi Louhivuori levyttää nyt EMI:n Blue Note -levymerkille. Aikanaan junnujamien vakiokasvoihin kuulunut, sittemmin helsinkiläistynyt kitaristi Janne Halonen pitää Jyväskylän ilmapiiriä erityisenä. ”Musiikkiopistolla asuva omanlainen ajattelutapa, eräänlainen luova hulluus yhdistettynä Jazz Barin tarjoamaan foorumiin on kaiken takana.” ”Jo lukioikäisillä kavereilla on motivaatiota kunnianhimoisiin proggiksiin, jos niiden esittämiseen tarjoutuu mahdollisuus”, Halonen sanoo. SUOMALAISEN jazzyleisön puhutaan jakautuneen sukupolvien mukaan kahteen osaan, hienostuneen vanhan jazzin kuuntelijoihin ja nuoreen, poppia ja tanssittavaa jazztyyliä kuuntelevaan porukkaan. Myös Jazz Barissa pop ja jazz on eroteltu omille päivilleen. Hiljattain aloittanut, dj-vetoinen Somethin’ Else -klubi tuo Salovaaran mukaan paikalle paljon sellaisia, joita perinteinen jazz ei kiinnosta. Hän kuitenkin kieltää jazzväen kahtia jakautumisen, vaikka vanhan koulukunnan musiikkimiehet viihtyvätkin usein omissa illoissaan. Sukupolvien välisestä kuilusta hän ei halua puhua, vaikka porukka usein jakautuu myös nuoreen ja vanhaan niin soittajien kuin yleisönkin osalta. ”Olemme yrittäneet saada vanhat parrat puuhaamaan nuorten kanssa esimerkiksi esitysaikoja aikaistamalla. Musiikkimaku ei ole iästä kiinni, ja esimerkiksi 1950–60-luvuilla vaikuttaneilla jazzihmisillä se on usein todella laaja-alainen”, Salovaara sanoo. Liika koneiden kanssa ?irttailu ja poptarjonta saattavat häätää perinteistä kuulijakuntaa jazzjameista, vaikka avoimin mielin tultaisiinkin kuuntelemaan. Rajan vetäminen tyylisuunnan mukaan ei kuitenkaan aina ole helppoa. ”Meillä ovat soineet myös Abba ja Sting ihan alusta asti. Genrerajojen rikkominen kuuluu paikan luonteeseen. Toisaalta pyrimme rajaamaan illat ja esitykset tiettyyn tyylisuuntaan, jolloin yleisö tietää mitä tulee kuulemaan. Jamiperiaatteella soitettaessa esitys kuitenkin elää yleisön mukaan”, Salovaara sanoo. Johannes Kotkavirta jylkkari@jyy.? Jyväskylän -skene Jazz H EIKKI V IHEMÄKI YLIOPPILASTALON musiikki-iltamien ilmapiiri on muuttunut rankasti parissakymmenessä vuodessa. Nykyisin suurin osa illoista täyttyy raskaasta musiikista, punkista, rockista ja teknosta. Saksofonisti Markku Rinta-Pollari kuitenkin kertoo ajasta, jolloin Ilokiven betoniseinillä kajahteli jazz. ”1980-luvun loppuun saakka opiskelijoiden jazzyhdistys Trane järjesti säännöllisesti jameja ja konsertteja Ylioppilastalolla. Yhdistys pyöritti myös omaa jazz-festivaalia. Nykyisin samanlaista toimintaa ei enää ole, vaikka jazzhenkistä porukkaa on opiskelijoissa edelleen”, hän valittelee. Rinta-Pollarin mukaan toiminnan loppuminen ei johdu jazzin suosion hiipumisesta opiskelijoiden keskuudessa, vaan illanviettotapojen ja -paikkojen muutoksesta. ”Ennen opiskelijat viettivät todella aikaa Ylioppilastalolla, ja yhteistoiminta oli muutenkin tiiviimpää. Heidän ravintolaelämänsä keskittyi Ilokiveen ja Rentukkaan, kun diskoväki kävi puolestaan alakaupungin ravintoloissa, joita ei ollut nykyiseen verrattuna montaakaan. Nyt valinnanvaraa on enemmän”. JYYN TUORE kulttuurisihteeri Taija Kyheröinen kertoo, että jazztoiminta sopisi hyvin myös tämän päivän kulttuuritarjontaan. ”Ehdottomasti. Tällä hetkellä suurin osa illoista menee raskaan musiikin parissa. Olen itse enemmän jazz-ihmisiä, ja mielelläni kuulisin sitä myös Ilokivessä.” Kun jazz lähti Ilokivestä
Paholainen pukeutuu Pradaan. Yhdysvallat 2006. Ohjaus David Frankel. Käsikirjoitus Aline Brosh McKenna & Don Roos. Pääosissa Meryl Streep, Anne Hathaway, Adrian Grenier. KUKA NYT EI tietäisi muodin olevan pinnallista. Tähän itsestäänselvyyteen tarttuu Lauren Weisbergerin bestselleriin perustuva elokuva Paholainen pukeutuu Pradaan. Se on hampaaton satiiri muodin julmasta maailmasta, jonne nuori vakavastiotettavan journalistin urasta haaveileva tyttö eksyy, kun hän päätyy muotilehden pelätyn päätoimittajan assistentiksi. Aihe antaisi herkullisen lähtökohdan aitoon kritiikkiin ja piikittelyyn, mutta elokuva jää varsin kiltiksi viihteeksi. Pienikin särmä, mikä kirjassa oli, on hiottu elokuvasta pois. Jopa Mirandan läpeensä narttumaista hahmoa on pyritty inhimillistämään, mikä viimeistään vesittää ajatuksentyngän. Meryl Streep on kyllä oikeassa roolissa painajaispomona, mutta muuten henkilöhahmot jäävät kirjan tapaan pelkiksi karikatyyreiksi. Aivottomat muodin orjat ovat turhan helppoja pilkan kohteita, eikä elokuvaan ole keksitty mitään uutta ja oivaltavaa. Vakavat pinnan palvonnan lieveilmiöt kuitataan muutamalla kevyellä vitsillä. Mukaan on tungettu muodon vuoksi pari kriittistä mutta turhan ilmeistä kommenttia turhuuden markkinoista. Välillä elokuvassa tavoitetaan hyväntuulisen komedian henki, mutta teema ansaitsisi ajatuksekkaamman käsittelyn. Marjo Kovanen 12/2006 Jadesoturi. Suomi 2006. Ohjaus AJ Annila. Käsikirjoitus Iiro Küttnerin tarinan pohjalta AJ Annila, Petri Jokiranta. Pääosissa Tommi Eronen, Zhang Jingchu, Krista Kosonen, Markku Peltola. KALEVALAA ja kung-futa yhdistävä Jadesoturi on kaikkien aikojen ensimmäinen suomalais-kiinalainen yhteistuotanto. Muutenkin tämä Sampo-myytin uudelleentulkinta vie suomalaista elokuvaa uusille urille. Idea kuulostaa kieltämättä aluksi tuhoon tuomitulta, mutta yllättäen suomalainen wuxia-leffa toimiikin hienosti. Ja kun kerran Aku Ankka on seikkaillut Kalevalan maisemissa, niin miksei sitten kiinalainen kung fu -mestarikin. Suomalaiskansallinen kalevalaisuus saa tuoreen tulkinnan ja uusia sävyjä kiinalaisen estetiikan myötä. Kliseinen kansallisromanttisuus on onneksi unohdettu ja kalevalaiset teemat punotaan osaksi globaalia populaarikulttuuria. Ja toki Jadesoturi on näyttävyydessään myös kaunista katsottavaa. Tommi Erosen kiina kulkee uskottavasti eikä Zhang Jingchukaan ole potkijaprinsessana hullumpi. Markku Peltola tuo Kalevala-keitokseen kaurismäkeläistä karismaa, mutta taistelulajitaiturina mies vailla menneisyyttä ei ole erityisen vakuuttava. Uhkarohkean yrityksen kömpelyydet, epäloogisuudet ja suoranaiset hölmöydet antaa anteeksi, sillä elokuvassa on innovatiivisuutta ja intoa, jota kotimainen elokuva todella tarvitsee. Tästä on hyvä lähteä kehittämään suomalaisen fantasiaelokuvan genreä eteenpäin. Marjo Kovanen Hampaaton muoti-inferno Lewis Trondheim & Ville Ranta: Julkimot. WSOY 2006. Suom. Heikki Kaukoranta. VILLE RANTA tunnetaan Suomessa parhaiten hänen kulttuurilehti Kaltioon piirtämästään Muhammed-stripistä, mutta jo toissavuotinen päiväkirja-albumi Isi on vähän väsynyt herätti huomiota sarjakuvapiirien ulkopuolellakin. Lewis Trondheim puolestaan on arvostettu ranskalainen sarjakuvantekijä, joka sai tänä vuonna Angoulêmen sarjakuvafestivaalien pääpalkinnon. Ranskassa alun perin ilmestynyt, Trondheimin kirjoittama ja Rannan kuvittama Julkimot on reippaan älyvapaa ja kohtalaisen satiirinen tarina Mikko Vilkastuksesta, josta tulee sattuman kaupalla hyperkuuluisa. Jekyll/Hyde-parivaljakon kautta tutkaillaan turhien julkkisten, työnteon ja ansaitsemattoman arvostuksen teemoja. Rannan luonnosmainen tyyli sopii hyvin yhteen Trondheimin kirjoittaman tarinan kanssa, sillä sitäkään ei ole turhalla jäykkyydellä pilattu. Mikko Vilkastus poukkoilee uskomattomasta tilanteesta toiseen sellaisella tahdilla, että hattu meinaa tippua päästä. Jos aluksi voisikin kuvitella, että Julkimot on jollain tavalla realistinen – vilahtaahan taustalla muun muassa Café Ekberg –, albumin absurdismi käy selväksi varsin pian. Seksiä ja etenkin väkivaltaa vilahtaa ohi sellaiset määrät (”Joka päivä 13TV:n gorillat tunkeutuvat sisään Mikon luo ja Juri tappaa heidät kaikki”), että hymy tuppaa nousemaan pakostakin huulille. Olli Sulopuisto Tabloidikulttuurin lyttäys Kung-fu-sammon salaisuus K U U L LU N Y M M Ä R TÄ M IN E N K o lu m n is ar ja ss a ta rk as te lla an m u si ik in ilm iö it ä. TAIDETTA YLIOPISTOLLA Sarjassa esitellään Jyväskylän yliopiston taidekokoelmaa. 13 BRITTILÄINEN levymerkki Freestyle Records uudelleenjulkaisi viime heinäkuussa kappaleen, joka oli askarruttanut mystisyydellään saarivaltakunnan dj-piirejä jo yli 20 vuotta. Kaikki alkoi vuonna 1981, kun lontoolais-dj Chris Bangs osti kirpputorilta merkilliseltä vaikuttaneen vinyylijulkaisun. Legendaan sopivasti plätyn hinta oli vaivaiset 10 penceä. Levyn etiketissä oli ainoastaan fraasi ”The Bottom End” sekä maininta sen valmistuttajasta. Artistista ei ollut mitään tietoa. Kuinka ollakaan, lähes kymmenminuuttisesta rumpubasso-vyörytyksestä kehkeytyi äkkiä klubihitti. Sen tahdissa Lontoon taitavimmat jazz-tanssijat ottivat mittaa toisistaan 1980-luvun ikimuistoisissa mittelöissä. Biisi tunnettiin epävirallisesti nimellä Get Off The Ground, lopun lauluosuuden lyriikoista johtuen. KAPPALEEN kulttuuriperintö alkoi muodostua nopeasti. Electric Ballroomissa järjestetyn maineikkaan Jazzifunk-klubin dj:t myivät legendaarisen vinyylin eteenpäin aina seuraajilleen. Levyn harvinaisuudesta kertoo se, että toinen tunnettu alkuperäiskappale löydettiin vasta muutama vuosi sitten. Seymour Nurse, arvoituksen ratkaisemiselle omistautunut dj, oli tuolloin jatkanut epätoivoiselta tuntunutta jäljitysurakkaansa jo yli 20 vuotta. Toisen kappaleen nähtyään Nurse yritti sitkeästi jäljittää etiketissä mainittua, jo unohtunutta valmistuttajaa. Monen mutkan kautta selvisi, että M&K Sound -niminen yhtiö oli valmistuttanut levyn audiojärjestelmien testikäyttöön. Rouhea basso oli siis omiaan paitsi tanssilattialle, myös kertomaan jotain soundin todellisesta syvyydestä. Hieman myöhemmin, pitkällisten arkistotutkimusten jälkeen, tapahtui todellinen läpimurto mysteerin ratkaisemisessa. Nurse sai selville kappaleen tekijät. He olivat amerikkalaiset Valli Scavelli ja Don Baaska. Heillä puolestaan ei ollut mitään käsitystä jamittelunsa päätymisestä lontoolaiseksi kulttisuosikiksi. Lopulta Nurse sai tekijöiltä myös luvan uudelleenjulkaisuun. NYKYÄÄN MUSIIKIN löytäminen ja hankkiminen on pääsääntöisesti helpompaa kuin koskaan aiemmin. Ehkä kyseinen tarina kuitenkin tiivistettynäkin palauttaa romantikkojen uskon siihen, että mysteerien aika ei ole vielä täysin ohi – edes puhkituotteistetussa musiikkiteollisuudessa. Lisätietoja www.thebottomend.co.uk. Erään levyn tarina Matti Nives manives@cc.jyu.? Läpi yliopiston historian Pero Luostarinen: Yliopistoportit Valmistumisvuosi: 1987 Materiaali: Metallilevy Sijainti: Yliopiston kirjaston edusta YLIOPISTON KIRJASTON edustalla kävelytie kulkee sinisten porttien alta. Kaaret ovat niin korkealla ja veistos niin iso, että harva hahmottaa kulkeneensa taideteoksen läpi. Veistoksen suunnittelijan Pero Luostarisen mukaan teos on mittakaavaltaan turhan vaatimaton. ”Näin jälkiviisaana voisin sanoa sen olevan turhan ahdas. Teos voisi olla aukinaisempi. En osannut ajatella siihen aikaan isommin”, Luostarinen miettii liki kaksikymmentä vuotta vanhaa teosta kuvaillessaan. YLIOPISTOPORTIT voitti lokakuussa 1984 julkistetun kilpailun, johon kutsuttiin viisi taiteilijaa. Suunnittelijoita ohjeistettiin luomaan yliopiston perustamista ja merkitystä symboloiva veistos kirjaston edessä olevaan tilaan. Lisäksi monumentin tuli toimia kunnianosoituksena Jyväskylän yliopistoaatteen isälle Wolmar Schildtille. ”Luonnostelin työtä vaikka kuinka, mutta jonkinlainen perusajatus minulla oli koko ajan. En halunnut liikaa irrallisia elementtejä”, Luostarinen kertoo. Hän joutui yksinkertaistamaan alkuperäistä suunnitelmaansa kilpailulautakunnan pyynnöstä. Veistos on valmistettu metallilevyistä. Se on koottu muotoonsa polttoleikkaamalla, hitsaamalla ja osin pulttaamalla. Bysantinsininen maali on kuullotettu teknisen tunnun kadottamiseksi. ”Teimme paljon töitä löytääksemme juuri oikeanlaisen värisävyn, joka sopii ympäristöön. Maali on kehitetty laivamaalista”, Luostarinen paljastaa. Anne-Pauliina Rytkönen jylkkari@jyy.? Valo on Jyväskylässä -tapahtuman ajaksi valaistuun veistokseen on kaiverrettu Wolmar Schildtin ajatuksia. Zhang Jingchu, potkijaprinsessa. H EIKKI V IHEMÄKI
14 12/2006 POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Bar 68: Pe 20.10. Kumikameli. La 21.10. Scorngrain. Pe 27.10. Lapko. La 28.10. Cosmo Jones Beat Machine. Huoneteatteri: Praesens-klubi 25.10. vieraana Jack Wright (USA). Jyväshovi: Pe 27.10. Jani Wickholm + Anna Eriksson. Lutakko: Ke 18.10. Kolmas Nainen. To 19.10. Deep Insight + Naked + Jermaine. Pe 20.10. Turmion Kätilöt + Medeia. La 21.10. Guapo (UK) + Fun + Kheta Hotem. To 26.10. Atomic Swing (SWE). Pe 27.10. Lauri Tähkä & Elonkerjuu. La 28.10. Insomnium + Before The Dawn + Dawn Of Solace. Ilokivi: Pe 20.10. Pikkuveli-klubi. La 21.10. Klo 18.30 ja 22.00 Seisomapaikka -klubi. Sami Hedberg MC + Teemu Vesterinen + Marko Kämäräinen + Mika Eirtovaara. Su 22.10. A Death In The Family (AUS) + Manifesto Jukebox + Deadsunrise + Pro Et Contra. Ke 25.10. Haggis + Aivolävistys + Pro Et Contra. Pe 27.10. Wake-Up! Drum’n’Bass, Jungle, Nu-School Breakz. DJ’s: Chemistry + Introuble + Chris Robin + Wille R. Jazz Bar: To 19.10. Somethin’ Else -klubi: Jukka Eskola Quintet + DJs Astroboy + Teddy Rok + Matti. Pe 20.10. Ti 24.10. Wanhan Jatsin Ystäväin kuukausikokous: Carelia Swing -band. To 26.10. Quinteto Otra Vez & Martin Alvarado. Pe 27.10. Coversnake plays Whitesnake. La 28.10. Blues Live & Doug McLeod (USA). Pub Katse: La 21.10. Remu & Hurriganes. La 28.10. The Mutants + Los Banditos (GER). Pub Kierre: Pe 27.10. Mr. Breathless. Red Neck: Pe 20.10. Dirty Deeds Indeed Special. Pe 27.10. Oliver. KLASSINEN Jyväskylän sinfonia: Ke 18.10.2006 klo 19 Jyväskylän teatteritalolla Yoon Kuk Lee, kapellimestari. Ki-Jung Han, piano. W.A. Mozart: Divertimento D-duuri K 136. W.A. Mozart: Pianokonsertto nro 25. Yoon Kuk Lee: Adagietto kamariorkesterille “If Mahler would weep…”. Astor Piazzolla: 5 milongaa ja tangoa: Libertango, Milonga del Angel, Concierto para Quintetto, Solidad, La Muerta del Angel. Ke 25.10.2006 klo 19 Jyväskylän teatteritalolla W. A. Mozart: Jousikvartetto nro 19 Dissonanssi, adagio. Franz Schubert / Anton Webern: Viisi saksalaista tanssia. Richard Strauss: Käyrätorvikonsertto nro 2. Anton Webern: Viisi osaa jousiorkesterille op. 5. Franz Schubert: Sinfonia nro 2. NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo: Perusnäyttely Alvar Aalto – arkkitehti. Studio: Simo Heikkilä: esineitä ja materiaalikokeiluja. Galleria Harmonia: 19.10 asti Véronique La Perrière – 10 tapaamista ja muutama pikku draama. 21.10. alkaen Renja Leino, Helen Sear, Jari Silomäki – luovaa valokuvausta. Galleria Mystic: 27.10 asti Ulla Partanen ja Ulla Tulonen – Akvarelleja. Jyväskylän taidemuseo: Holvi: Kaarina Kaikkonen – installaatioita. Alagalleriassa 22.10 asti Jarmo Kurki – teoksia 1981 – 2006. Alagalleriassa 25.10. alkaen Anja Santala 70 vuotta – retrospektiivi. Galleria Becker: Tarja Teräsvuori – maalauksia, gra?ikkaa. Keski-Suomen luontomuseo: Perusnäyttely Perintönä ympäristö. Keski-Suomen museo: 22.10. asti Alahallissa Viestejä maisemassa, näkymiä keskisuomalaiseen kulttuurimaisemaan. 22.10. asti Taidehallissa Väinö Rusanen – maalauksia. 27.10. alkaen Taidehallissa Voitto Toivaisen taidekokoelma. 27.10. alkaen Alahallissa Kaupunkilaisten kaksi kirkkoa. Perusnäyttelyt Jyväskylä – kaupunkiko sekin on? ja Keski-Suomi – maakuntako sekin on? Suomen käsityön museo: Täysosuma. Ruudinsavuinen asenäyttely. Galleriassa 29.10 asti koristemestari Tero Huikkosen näyttely. Näytön paikassa 22.10. asti Johanna Tolosen Uusioja uudistuotteita. 24.10. alkaen Eija Tiainen / Jkl ao, käsija taideteollisuusala, nukkemuotoilu: Enkelit eri tekniikoilla. Kujalla Silkistä sametista – ostokankaiden käyttö kansallispuvuissa. Perusnäyttelyt Käsityössä elämän tuntu ja Komeasti juhlaan. TEATTERI Jyväskylän kaupunginteatteri: To 19.10. Tuntematon sotilas klo 19. Iloinen talo klo 19. Pe 20.10. Cabaret klo 19. Iloinen talo klo 19. La 21.10. Sydämen käärin silkkiliinaan klo 10.30 ja 11.30. Mio, poikani Mio klo 13. Tuntematon sotilas klo 19. The Danny Crowe show klo 19. To 26.10. Tuntematon sotilas klo 19. The Danny Crowe show klo 19. Pe 27.10. klo Cabaret klo 19. La 28.10. Cabaret klo 13. Tuntematon sotilas klo 19. Jyväskylän ylioppilasteatteri: Ma 23.10., to 26.10. ja su 29.10. klo 19 Juoksuaika. MUUTA Paviljonki: Pe 20.10. Rhythm Of The Dance (IRL) MENOT 16.10.–29.10. Menovinkit osoitteeseen jylkkari-menot@jyy.? Jyväskylän sinfoniaorkesterin konsertteja suosittelen kenelle tahansa.” Timo Nurmi suomen kielen lehtori Jyväskylän yliopiston kielikeskus ” Tiistaina 24.10. kello 19 Emmanuel Carrère: La Moustache (Ranska 2005) K–7 Marc Thiriez on arkkitehti, jolla hänellä on viikset. Edes hänen vaimonsa ei ole nähnyt Marcia ilman viiksiä. Eräänä päivänä Marc päättää ajaa viiksensä ja kafkamaiset tapahtumat saavat alkunsa. Todellisuus näyttää muuttuvan viiksien häviämisen myötä, mutta kukaan muu kuin Marc ei sitä huomaa. Elokuva perustuu ohjaajan jo 1980luvulla suomennettuunkin kirjaan ja on osoitus siitä, että kirjailijasta on ohjaajaksikin. Tiistaina 31.10. Nightvisions Nightvisions tulee taas ja piirtää omalaatuisia kuviaan Kampuskinon kankaalle. Illan aikana nähdään kaksi varsin erilaista elokuvaa. Ainakin tekstit englanniksi. Elokuva kaikille 4 euroa, molemmat 6,5 euroa. klo 18 Taku Sugiyama: Space Firebirds (Japani 1982) K–11 Ensimmäisenä Nightvisions-elokuvana nähdään vähän tavallista vanhempaa animea. Ohjaaja Taku Sugiyama on varmasti tuttu kaikille 1980-luvulla piirrettyjä tapittaneille. Ei ehkä nimenä, mutta hän on ohjannut muun muassa Kolme muskettikoiraa ja Liisa Ihmemaassa -sarjat. Käsikirjoittaja Osamu Tezuka taas on mies legendaarisen Astro Boyn takaa. Tarjolla on tieteisfantasiaa parhaimmillaan, ihmeen tuntua ja Islanti, joka on muutettu työleiriksi. klo 21 Marino Girolami: Dr. Butcher M.D. (Italia 1980) K–18 Toinen elokuva on samoin kultaiselta kahdeksankymmentäluvulta, mutta edustaa genreltään rehellistä saapasvaltion splätteriä. Toiselta nimeltään Zombi Holocaust yhdistää italokauhun lahjat maailmalle: Ihmisiä popsivat zombiet ja ihmisiä popsivat kannibaalit. Oudot murhat ja merkit kannibalismista johtavat saarelle, jossa tehdään ei-niin-eettisiä tieteellisiä kokeita. Monta litraa virtaa verta ennen kuin elokuva saadaan päätökseensä. Tarkkaavaiset katsojat voivat huomata myös kalkkunan. Pasi Moilanen jylkkari@jyy.? VÄLTÄ SAMMAKOT. Älä puhu itseäsi pussiin. Nämä perusmokat välttämällä pärjää jotenkin, mutta merkityksellisempiä asioita puhetaidosta voi kuulla 25. lokakuuta puheviestinnän opiskelijoiden ainejärjestö Parkun järjestämässä seminaarissa. Suomen ensimmäinen puheviestinnän professori, rehtori Aino Sallinen, kertoo puhetaidon merkityksestä tulevaisuudessa. Teologian tohtori Juhana Torkki esittelee retoriikan kehityskulkua antiikin ajoista nykypäivään ja toimittaja Aino Suhola puhuu persoonan merkityksestä viestintätilanteissa. Puhetaitoseminaari keskiviikkona 25.10. Agoran auditoriossa. Vapaa pääsy. JYVÄSKYLÄN ylioppilasteatterissa saa lokakuussa ensi-iltansa Harri Virtasen kirjoittama Juoksuaika. Näytelmä ei liity kuitenkaan hevosten lisääntymisviettiin, vaan seitsemään ihmiseen, joiden tarinat kietoutuvat yhteen. Tarinan teemana on onni ja elämän merkityksellisyys. Juoksuajan on ohjannut Johanna Lystilä, joka on aikaisemmin muun muassa esiintynyt JYTin Vaginamonologeissa. Jyväskylän ylioppilasteatteri: Juoksuaika. Ensi-ilta 23.10. klo 19 Ilokivessä. Liput 7/5 euroa. JYT juoksee Puheen taitoa Marc ajaa viikset, mutta huomaako kukaan? (No ei.) SEITSEMÄNNEN kerran järjestettävä Älylän Ehtoo -klubitapahtuma sisältää tänä vuonna runoutta ja musiikkia. Vakiopaineessa ja Sohwissa järjestettävä minifestivaali tarjoaa uusia jyväskyläläisiä bändejä ja esiintyjiä. Tapahtuman järjestää Yläkaupungin Yö ry. Vakiopaineessa lavalle nousevat alkuillasta muun muassa Poetry Slam -suomenmestaruuskilpailuissa menestyneet Matti Tulla ja Ismo Puhakka, joista jälkimmäinen esittää runojen lisäksi omia laulujaan. Illan aikana kuullaan myös folk-henkistä poppia ja jazzia. Vakiopaineen Ehtoon päättää Herätyskerho, jonka aktia ainakin viime kesän Naamat-festivaalin keikan perusteella voisi kuvailla adjektiivilla ”hämmentävä”. Sohwissa keskitytään enemmän rokkiin. Lavalla nähdään muun muassa tämän vuotisen Big Boom -bändiskaban voittaja Poor Jim ja Kapula rattaissa -kokoonpanon funkilla, metallilla ja räpillä höystettyä energistä rokkia. Älylän Ehtoo perjantaina 20.10. Sohwissa ja Vakiopaineessa. Liput molemmille klubeille 3 euroa. Ehtoilla rokataan ja runoillaan Kapula pannaan rattaisiin Sohwissa perjantaina 20.10. S AMI R OMPPAINEN
TAKANA ON VUOSI Lontoossa. Olen palannut Jyväskylään. Ensimmäiset päivät lapsuuden kotikaupungissa kuluvat innostuksessa: on huikeaa nähdä taas kaikki kaverit, näytellä matkavalokuvia sukulaisille, jaella matkatuliaisia ja kertoilla matkakuulumisia. Vihdoinkin saa syödä niitä pitkään kaivattuja suolakurkkuja, lenkkimakkaraa, salmiakkia, vispipuuroa, tutun makuisia sipsejä, ruisleipää, kunnollisia karkkeja jotka maistuvat karkille. Vihdoinkin saa käydä saunassa. MUUTAMAN VIIKON päästä herään todellisuuteen. En olekaan enää kansainvälisessä miljoonakaupungissa Lontoossa, vaan Jyväskylässä, jossa kaikki tuntevat jotakin kautta kaikki, ja joka kolmas kävelykadulla vastaan tuleva on jollakin tavalla tuttu – entinen opettaja, ala-asteen luokkakaveri tai entinen miesystävä. Haikailen onnettomana sen ajan perään, jolloin sain kulkea menneisyydestä vapaana Lontoon kaduilla ilman, että kukaan tuli pysäyttämään ja sanomaan ”sähän olet se toimittaja”. Kun aamulla herään, tekisi mieli kiskoa peitto korville ja jäädä petiin. Telkkaria ei voi avata, koska suomenkielinen puhe telkkarissa ahdistaa. Haluan peittää amerikkalaisten saippuasarjojen suomenkieliset tekstitykset. PAHIN PAIKKA mitä kuvitella saattaa on kaupungin keskusta: siellähän saattaa nähdä tuttuja. Turvaa tuo vain pimeä huone täydellisessä hiljaisuudessa. Jonkin verran lohtua tuo hidastahtinen, keinuva musiikki, jonka sanoista ei saa selvää. Olen puoliksi Englannissa ja puoliksi Suomessa. Mietin Lontoota, mutta yritän olla Jyväskylässä. Säntäilen päättömänä paikasta toiseen, olen neuvoton. Yritän ajaa autolla tien oikealla puolella, en enää osaa reittiä yliopiston kirjastolle, en muista, että vasemmalle kääntyvä väistää kohtaavaa ajoneuvoa. Olen koko ajan purskahtamaisillani itkuun. KUN ITKU VIHDOIN TULEE, on ensimmäinen osoite vanhan lapsuudenystävän koti. Pitkiä aikoja itsekin ulkomailla asunut ystävä on heti valmis tekemään diagnoosin: kyseessä on paluusokki. Hän kehottaa minua menemään Naissaareen rauhoittumaan. Ilman tukea ei ystävän luota tietenkään lähdetä. Evästykseksi saan varmat vakuuttelut siitä, että paluusokistakin voi selvitä. Hänkin selvisi. KAIKILLE PALUUSOKKIA ei koskaan tule. Mutta kiitos sille, joka loi tämän lohdullisen käsitteen kuvaamaan pitkän ulkomaillaolon jälkeistä muutosvaihetta. Voihan sokki. 12/2006 15 Järjestöilmoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari-jarjestot@lists.jyu.?. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia tarvittaessa. Palsta ilmestyy jokaisessa numerossa. järjestöt Paluusokki MA 16.10. Kukkakaalilasagnette Paistettu kalaleike, sitruunakastike Broilerikiusaus TI 17.10. Kesäkurpitsarisotto Makaronilaatikko Nakkikastike KE 18.10. Punajuuri-aurajuustokiusaus Silakkapihvit, kermaviilikastike Possu-pekonikastike TO 19.10. Perunaohukaiset, porkkanamuhennos Currykala Jauhelihawokki PE 20.10. Feta-pinaattipiirakka Kurkkukastike, spagetti Kaalikääryleet MA 23.10. Kasviskiusaus Sitruunasei Lindströminpihvi TI 24.10. Sienirisotto Perämiehen silakkaherkku Barbequekalkkunakastike KE 25.10. Porkkanasosekeitto Broileri-nuudelivuoka Kalatäytepihvi TO 26.10. Ratatouille Savukalakastike, spagetti Riistapyörykät PE 27.10. Feta-oliiviperunakroketti, keitetyt kasvikset Nakkipannu Paella LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.?/ruokalista.php Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,10 e – muut 4,90 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 41,00 e, muille 49,00 e. JYVÄSKYLÄN AKATEEMISET RESERVINUPSEERIT: 19.10. lihaskukuntotesti liikuntavuoron yhteydessä salissa U1 kello 17.15. Myös ei-jäsenet ovat tervetulleita testauttamaan oman kuntoindeksinsä. Viikottaiset liikuntavuorot torstaisin, ampumavuorot keskiviikkoisin. Katso lisää syksyn toimintaa osoitteesta www.cc.jyu.?/ yhd/jaru. Kysymykset osoitteeseen jaru-hallitus@cc.jyu.?. JYVÄSKYLÄN MAAN YSTÄVÄT: Kokous ke 25.10 klo 18 Baari Vakiopaineessa (Kauppakatu 6). Kansainvälinen ilmastotoimintapäivä 4.11. Väentapaaminen Porissa 10.–12.11. Kysy lisää: jyvaskyla@maanystavat.? ja www.maanystavat.?. EVANKELISET OPISKELIJAT: Tarvitsetko järeitä aseita piruntorjuntaan? Tule tapaamaan ristiinnaulittua voittajaa lauantaisin klo 19 Lutherin kirkolle, Kansakoulukatu 5. Tulossa: 21.10. Pyhän kasteen salaisuus – Petri Harju, 28.10. Mooseksen laki tänään – Mauri Tervonen. Olet tervetullut myös messuun sunnuntaisin klo 12 Lutherin kirkolle. Raamiksista ja muusta tietoa Päiviltä, 050 5976 248, paivi.luukkainen@cc.jyu.? tai www.sley.?/eo/jkl. JYVÄKYLÄN OPISKELIJAJA KOULULAISLÄHETYS: Opiskelijaillat torstaisin klo 18.30 Keljon kirkolla (Keljonkatu 28). Opiskelijapastori Heikki Lehtimäki päivystää keskiviikkoisin klo 14–16 OPKO:n toimistolla (Vapaudenkatu 24B). 19.10. Inkeri Tuunanen: 2. Moos. 25: 8–27: 21 Jeesuksen esikuvat VT:ssä. 26.10. Heikki Lehtimäki: 1. Kor. 12–14 Armolahjat. JÄ L K IK IR JO IT U S Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan Kortepohjan ylioppilaskylän ASUKASNEUVOSTON ASUKASJÄSENTEN VAALI VUONNA 2006 toimitetaan 21.11.2006 ja ennakkoäänestys 14.11.2006 seuraavasti: Ennakkoäänestys: 27.10. klo 18.00 – 22.00 Rentukka Varsinainen äänestys: 2.11. klo 14.00 – 22.00 Rentukka Jyväsylän yliopiston ylioppilaskunnan Kortepohjan ylioppilaskylän asukasneuvoston asukasjäsenten vaalissa ovat äänioikeutettuja kaikki Kortepohjan ylioppilaskylässä vakinaisesti asuvat kuusitoista vuotta täyttäneet henkilöt, kuitenkin siten, että asuntoloiden määräaikaiset tai vakituiset työntekijät tai ylioppilaskunnan viranhaltijat eivät ole vaalikelpoisia asukasneuvoston jäseniksi. Ehdokasilmoituksien sekä vaaliliittojen ja vaalirenkaiden perustamisilmoituksien, joita on saatavilla ylioppilaskunnan keskustoimistosta sekä Kortepohjan ylioppilaskylän asukastoimistosta, on oltava jätettynä keskusvaalilautakunnalle viimeistään tiistaina 7.11. 2006 klo 12 mennessä. Vaaliasiakirjat toimitetaan Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteerille Tuomas Viskarille osoitteeseen Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä. Vaaliasiakirjat vastaanottaa keskusvaalilautakunnan valtuuttama Tuomas Viskari, jolta saa myös lisätietoja ehdokasasetteluun liittyvissä kysymyksissä (014 260 3354, paasihteeri@jyy.fi). Lisätietoja saa myös keskusvaalilautakunnan puheenjohtajalta Jani Seppäseltä (040 827 1579, jakasepp@cc.jyu.fi). Hanna Vainionpää hannavainionpaa@suomi24.?
FORUM Mainos Jylkkäriin? Soita. Vexi Virtanen 050 592 3696 www jylkkari ?