Yliopistosta eroaa yhä useampi Työmarkkinatuki voittaa opintotuen. Uutiset 2 JYP-maalivahti valmistuu pian maisteriksi. Sivu 9 Sinuhe Liikuntalainen Peliteollisuus työllistää Suomessa. Kulttuuri 14 Elämä on peliä 11/2007 3.–15. LOKAKUUTA 48. VUOSIKERTA KAUPUNKINUMERO KESKIAUKEAMA Tuoko uusi yliopistolaki vihdoin lisää rahaa? Tuoko uusi yliopistolaki vihdoin lisää rahaa?
3.10.07 UUTISET Vielä ehtii ehdokkaaksi JYYn syksyisten edustajistovaalien ehdokasasettelu päättyy maanantaina 15. lokakuuta. Vielä siis ehtii hyvin ilmoittautua ehdolle ylioppilaskunnan huipulle – ja sen jälkeen ehkä maamme politiikan tulevaisuudenlupaukseksi. Täältä se Mauri Pekkarinenkin ponnisti. Edustajisto käyttää ylioppilaskunnan ylintä päätösvaltaa ja sen suuruus on 41 jäsentä. Edustajisto päättää muun muassa JYYn rahankäytöstä sekä valitsee ylioppilaskunnan hallituksen. Vaalikelpoisia ovat kaikki äänioikeutetut ja yliopistoon syyslukukaudeksi 2007 kirjoittautuneet ylioppilaskunnan jäsenet. Lisätietoja JYYn nettisivuilta tai pääsihteeri Tuomas Viskarilta, puh. (014) 260 3354 tai paasihteeri@jyy.?. 2 Työvoimabyrokratia pakottaa luopumaan opiskelupaikasta Yliopistosta eroaminen on viimeisen vuoden aikana yleistynyt huomattavasti. Jyväskylän yliopistosta eronneita on vuoden sisällä ollut parisenkymmentä, kun aiempina vuosina heitä ei ollut juuri lainkaan. Taustalla on kannustava työvoimapolitiikka. KUN OLET TEHNYT opintojen ohessa täysipäiväisesti töitä ja eteen tulee potkut tai lomautus, valitsetko vaihtoehdon a) ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha, vähintään tuhat euroa kuussa, vai vaihtoehdon b) opintotuki, noin 400 euroa kuussa? Vastaus on selvä, ja monille on jopa taloudellinen välttämättömyys siirtyä ansiosidonnaisen piiriin. Vuoden 2003 alusta on ollut voimassa työttömyysturvalaki, joka velvoittaa alle 25-vuotiaita ilman ammattia olevia hakeutumaan opiskelemaan. Nuoren on oltava joko opiskelija, joka nauttii opintotukea, tai opiskelemaan täysin kyvytön, joka saa työttömyyskorvausta. SOPPAA HÄMMENTÄÄ se, että kymmenen vuotta ennen uutta työttömyysturvalakia yliopisto-opiskelijat saivat poikkeusoikeuden opintojensa väliaikaiseen keskeyttämiseen. Tämä teki järjestelmästä joustavamman siten, ettei opiskelijan ole tarvinnut luopua kokonaan opiskelupaikasta saadakseen työttömyyskorvauksia. Uuden työttömyysturvalain jälkeen oikeus ei ole enää koskenut alle 25vuotiaita, koska heillä on kouluttautumisvelvollisuus. Yliopistossa muutos on huomattu vasta nyt, kun erot ovat ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen yleistyneet. ”Erot lisäävät byrokratiaa ja heikentävät opiskelijan oikeusturvaa”, kertoo opintoasioiden suunnittelija EevaLiisa Tauriainen Jyväskylän yliopiston opiskelijapalveluista. JYVÄSKYLÄN työvoimatoimiston apulaistoimistonjohtajan Leena Kotosen mukaan heillä ei ole mahdollisuuksia tukea alle 25-vuotiaiden korkeakouluopintoja nykyisen lain puitteissa. Ristiriitaisesti tämän estää juuri kouluttautumisvelvollisuus. ”Työmarkkinatuen piiriin pääsee vain, jos luopuu opiskelupaikasta ja hakeutuu työharjoitteluun tai esimerkiksi työvoimatoimiston järjestämään koulutukseen.” Työvoimatoimiston järjestämät koulutukset tähtäävät ammatilliseen koulutukseen. Yliopistokoulutusta tukevaa tekemistä työkkäristä ei ole mahdollista saada. ”Työttömyyskorvaukset eivät ole tarkoitettu opiskelua varten. Yliopiston pitäisi miettiä, onko tällä mitään omia mahdollisuuksia tukea opiskelijoitaan”, Kotonen ehdottaa. ”TÄSSÄ TYÖVOIMAja koulutuspolitiikka lyövät toisiaan jatkuvasti korville”, on Eeva-Liisa Tauriaisen useasti toistama lause. Jyväskylän yliopisto on halunnut varmistaa, että opiskelijat pystyvät jatkamaan opintoja töiden ohessa tai sen jälkeen. ”Kun opintojen keskeyttäminen tuli mahdolliseksi, koko maassa keskeyttäneitä tuli välittömästi yli tuhat. Useimmat heistä ovat myöhemmin jatkaneet opintojaan.” Nyt kun keskeyttämisen mahdollisuutta alle 25-vuotiaille ei enää ole, tekee se Tauriaisen mielestä järjestelmästä jälleen pakottavan ja kankean. Jos eronnut haluaa joskus palata opiskelemaan yliopistoon, on opiskelupaikkaa haettava uudelleen. Käytännössä paikka voidaan myöntää ilmankin, mutta tämä lisää yliopiston byrokratiaa. Opiskelijan näkökulmasta pahinta on, että on valittava opiskelupaikan ja toimeentulon väliltä. Näin työtätekevän korkeakouluopiskelijan työttömyysturva on oleellisesti muita työtätekeviä heikompi. Ilpo Puhakka R IS T O R A U TA N E N
NELJÄNNEN VUODEN sosiologian opiskelijalla Otto Tuomaalalla on jäänyt kerran tentti väliin sen takia, ettei hän ole löytänyt tenttikirjaa. ”Opintojeni alkuvaiheessa kirjojen metsästys ärsytti todella paljon. Ehkä osaan nykyään varata kirjan tarpeeksi ajoissa tai kirjoja löytyy paremmin tässä vaiheessa opintoja. Tai sitten tenttiin ei tarvitse enää lukea niin paljon”, hän pohtii. Tuomaalan etsimissä tenttikirjoissa on ollut pahimmillaan yli kolmekymmentä varausta. Hän valitsee tentittävän kirjan joskus täysin sen perusteella löytyykö siitä vapaina olevia kappaleita. Kirjan aihe ei välttämättä edes kiinnosta häntä. ”Jos kirjan varaa tarpeeksi ajoissa, sen saa lainattua. Hyvin aikaisin varattaessa ei kuitenkaan voi tietää, kuinka laina-aika sopii omiin lukuaikatauluihin”, Tuomaala kertoo. Hän käy kirjastossa pänttäämässä lukusalissa luettavia tenttikirjoja, jos lainattavia kappaleita ei ole vapaana. ”Ainoastaan kerran en ole löytänyt tenttikirjan lukusalikappaletta”, hän kertoo. Kolmatta vuotta kasvatustieteitä opiskelevalle Tiia Timoselle kirjojen tulokseton metsästys on myös tuttua. Viimeksi hän valmistautui tenttiin luennoilla esitettyjen diojen avulla, koska ei saanut käsiinsä tenttiin luettavaa kirjaa. ”Opettajani ei antanut minulle lupaa tenttiä toista aiheeseen liittyvää kirjaa”, hän kertoo. Timonen sanoo, että kirjastoon täytyy rynnätä saman tien saatuaan tietää kurssiin kuuluvien tenttikirjojen nimet. Muuten kirja jää saamatta. ”Jotkut hakevat tenttikirjoja kotipaikkakunniltaan, mutta itse en viitsisi jatkuvasti ravata kotipaikkakunnallani pelkkien kurssikirjojen takia”, hän harmittelee. Hellevi Mauno Yliopiston kirjaston kirjapulaa on yritetty lievittää lisäämällä kirjastossa luettavien lukusalikappaleiden määrää. LAITOSTEN JA oppiaineiden lisääntyneen yhteistyön takia joidenkin Jyväskylän yliopiston kurssien osallistujamäärät ovat kasvaneet huimasti. Kun tenttikertojakin on vuoden aikana vain muutama, joitakin kurssikirjoja ei tiettyjen viikkojen aikana löydy mistään. Yliopiston kirjaston hankintapäällikön Ulla-Maija Frilanderin mukaan tenttikertoja pitäisi olla vuoden aikana enemmän, jotta kurssikirjat saataisiin tehokkaammin käyttöön. Muutamia kiireisiä viikkoja lukuun ottamatta kirjat nököttävät nyt suuren osan ajasta käyttämättöminä kirjaston hyllyissä. ”Kirjapulaa on yritetty helpottaa hankkimalla suosituimmista kurssikirjoista useita lukusalikappaleita, joita voi lainata myös yön tai viikonlopun ajaksi. Emme voi hankkia jokaiselle opiskelijalle omaa kurssikirjaa”, hän toteaa. Kurssikirjoja ostettiin kirjastoon viime vuonna noin 77 000 eurolla. Tänä vuonna kirjoihin palaa rahaa yli 150 000 euroa. ”Useissa oppiaineissa kurssikirjat ovat nyt vaihtuneet. Uusia kirjoja täytyy hankkia myös tutkintovaatimusten muutosten takia. Eri tieteistä eniten rahaa on käytetty kasvatustieteiden kirjahankintoihin”, hän kertoo. Opiskelijat voivat lukea kirjastolla tai yliopiston verkossa myös elektronista kirjakokoelmaa Ebrarya. Kokoelmasta löytyy yli sata näyttöpäätteeltä luettavaa kurssikirjaa. OPISKELIJAT OVAT valittaneet kurssikirjojen puutteesta myös kirjaston järjestämissä opiskelijakyselyissä. Useat opiskelijat ovat harmitelleet kirjojen vähäisyyttä. Jotkut ovat toivoneet myös suurempia sakkoja kirjansa myöhässä palauttaville. Kurssikirjojen laina-aika on kaksi viikkoa. ”Jos johonkin kirjaan on tehty paljon varauksia, hankimme kyseistä kirjaa lisää. Kirjan ollessa loppuunmyyty kannattaa kysyä tentaattorilta, jos voisi tenttiä jonkun muun kirjan kurssin suorittamiseksi”, Frilander kertoo. Peruskurssien tenttikirjat ovat kaikkein varatuimpia ja halutuimpia. Frilander sanoo, että esimerkiksi yhteiskuntatieteissä kirjat vaihtelevat usein. Hän ei ole nähnyt opiskelijoiden kuitenkaan piilottelevan kirjoja hyllyjen väliin tai syyllistyvän muihin kyseenalaisiin tekoihin kurssikirjan toivossa. ”Opiskelijat ovat solidaarisia toisiaan kohtaan”, hän toteaa. Hellevi Mauno ENTISEEN osoitteeseen hukkuva etanaposti on useimmiten pieni mutta kypsyttävä riesa. Maistraatin, postin tai Väestörekisterikeskuksen kautta tehty muuttoilmoitus välittyy automaattisesti muun muassa viranomaisille ja useimmille pankeille, mutta ei yliopistoille lukuun ottamatta opintotukipalveluita. Jyväskylän yliopistossa Korppiin tehty osoitemuutos välittyy opiskelijapalveluihin ja opiskelijarekisteriin, mutta YTHS:lle ja kirjastolle osoitetiedot on päivitettävä vielä erikseen. Miksi normaali muuttoilmoitus ei välity yliopistoon, suunnittelija Eeva-Liisa Tauriainen opiskelijapalveluista? ”Olen mieltänyt lain estävän osoitetietojen suoran välittämisen väestötietojärjestelmästä. Tutkintorekisterimme osoitetiedot kylläkin ajanmukaistetaan kerran vuodessa väestörekisterin pohjalta.” Onko opiskelijoille koitunut hankaluuksia, kun yliopistosta lähetetty posti päätyy vanhaan postiosoitteeseen? "Viime aikoina entistä vähemmän Korpin kehittymisen ansiosta. Vielä pari vuotta sitten häiriöitä oli huomattavasti enemmän. Tosin käytännössä opiskelijapalveluista lähetetään opiskelijalle postia vain kerran vuodessa, eli ilmoittautumisohjeet sekä opintorekisteriote." Onko mahdotonta, että Korpin tiedot ulottuisivat tulevaisuudessa myös kirjastolle ja YTHS:lle? ”Siihen suuntaan ollaan menossa, mutta se on yliopiston sisäinen asia. Toivelista Korppiin tehtävistä muutoksista on vielä pitkä ja parannusten aikataulua vaikea arvioida.” Jukka-Pekka Ronkainen Miksei osoitteenmuutos välity yliopistoon? Minna Kurvinen , 21, journalistiikka: ”Saatavuudessa ei ole ollut, mutta olen hidas lukemaan ja kahden viikon laina-aika on joskus liian lyhyt.” Jussi Paavolainen , 30, kansantaloustiede: ”Ei ole ollut.” Heta Viinikainen , 30, varhaiskasvatustiede: ”On ollut. Kirjoja on niin vähän, ettei niitä meinaa saada.” Käytäväbileet kuriin JYY pyrkii hillitsemään Kortepohjassa villeiksi äityneitä käytäväbileitä. Keväällä laitosmiehet kävivät Mtalossa kahdesti rahoittamassa menoa. ”Ongelmat ovat keskittyneet erityisesti vaihto-oppilaiden asuttamaan rakennukseen, ja tilanne pahenee aina kausiluonteisesti lukuvuoden alussa ja lopussa. Vaihtareillahan opiskelurytmi voi olla aika erilainen kuin muilla”, JYYn palvelupäällikkö Hanna Hirvonen sanoo. Juhlijoiden käyttöön yritetäänkin nyt markkinoida entistä enemmän Kortepohjan biletila Lillukkaa. Hirvonen korostaa, että toimenpiteet ovat tällä hetkellä ennaltaehkäiseviä, sillä kuluva syksy on toistaiseksi sujunut rauhallisesti. ”Toivottavasti ongelma ratkeaa, sillä olen omin silmin nähnyt juhlien jäljet, kun käytävillä on poltettu kynttilöitä ja tupakkaa. On epäreilua, että sotkut jäävät kyläläisten siivottavaksi”, toteaa puolestaan JYYn vapaa-aikasihteeri Johanna Laitinen. JYY etsii ihmisiä Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta kaipaa syksyn mittaan eri alojen osaajia. Haussa on henkilö Intia-hankkeen seurantamatkalle Bharatburin maaseutualueelle ja saman projektin hankevastaava. Myös Jyrock-festivaali hakee tapahtuman tuottamisesta vastaavaa projektisihteeriä. Kaikkien hommien hakukriteerit löytyvät osoitteesta www.jyy.?. Onko sinulla ollut ongelmia kurssikirjojen saamisessa? 3 Kurssikirjat viedään käsistä Jos kirjaa ei löydy, tentti jää tekemättä Sosiologian opiskelija Otto Tuomaala käy kirjastossa lukemassa lukusalikappaleita, jos lainattavia tenttikirjoja ei ole vapaana. Jotkut hakevat tenttikirjoja kotipaikkakunniltaan, mutta itse en viitsisi jatkuvasti ravata kotipaikkakunnallani pelkkien kurssikirjojen takia.” Tiia Timonen, kasvatustieteiden opiskelija ” Suomen Akatemia jakoi paljon rahaa Suomen Akatemia on myöntänyt 530 000 euroa Jyväskylän yliopiston professorille Pekka Koskelalle matematiikan alan geometriseen analyysiin. Toimikunta ei ole koskaan aiemmin myöntänyt näin suurta rahoitusta yksittäiselle hankkeelle. Yhteensä Suomen Akatemia jakoi tutkimukseen 40 miljoonaa euroa.
JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin (014) 260 3360. Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.?, nettisivut www.jylkkari.? Päätoimittaja Jonna Rusanen (014) 260 3359, 045 1371957, paatoimittaja@jyy.? Toimittaja Mikko Mattlar (014)260 3360, toimittaja@jyy.? Siviilipalvelusmies Risto Rautanen (kannen kuva) (014) 260 3973, sivari@jyy.? Painos 52 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356–7362. Tatu Hirvonen NÄKÖKULMIA Aallon henki johtaa kaupunkisuunnittelua Jyväskylän kaupunki konsultoi Alvar Aallon henkeä kaikissa arkkitehtonisissa ratkaisuissaan. Spiritisti kutsuu Aallon henkeä, jonka jälkeen kaupunginarkkitehti kysyy hengen suostumusta muutoksiin. Jos mestariarkkitehdin henki koputtaa kerran, muutokset toteutetaan. Jos koputusta ei kuulu, pysytään vanhassa. Tähän mennessä koputuksia ei ole kuulunut. ”Olemme tulkinneet sen niin, että kaikki, mihin Alvar I Suuri on kätensä laskenut, on pyhää. Esimerkiksi päärakennuksen miestenvessat”, kaupunginarkkitehti Ilkka Halinen toteaa. Jatkossakin valtaosa kaupungin julkisista rakennuksista on määrä nimetä paskojen Aalto-aiheisten sanaleikkien avulla. Esimerkiksi tulevasta konserttitalon nimeksi on tulossa Alvar.wav. ”Olen pieni nalle vain, konserttitaloa”, lauleskeli iloinen Markku Andersson. Totuuden tietotoimisto lehti.samizdat.info YSTÄVISTÄ HUOLEHTIMINEN (aktiviteetti). Syksy on turhan rankkaa aikaa ilman toisten tukea. ULKOILU (aktiviteetti). Syyssateessa liikkumisen jälkeen on hyvä olo. KYNTTILÄT (esine). Luovat tunnelmaa pimeyteen. 4 O n vielä epävarmaa, mihin suuntaan Jyväskylän yliopisto muuttuu yliopistouudistuksen jälkeen. Käykö hienosti vai huonosti – vai tehdänkö nyt kärpäsestä härkästä? O ptimisti uskoo, että nyt Suomen Ateenasta kajahtaa. ”Nyt loppui kituuttaminen! Hyvästi tilivirastoasema. Voimme hankkia rahaa lahjoittajilta ja päättää itse, mitä sillä teemme. Kukapa ei haluaisi tukea tieteen kehtoa. Ei enää hermoraunion luennoitsijan esiintymisiä massaluennolla kolmensadan opiskelijan edessä, ja sen jälkeen lopullista motivaation tappamista työhuoneella turhia papereita pyöritellen. Ei enää opiskelijoita lynkkaamassa toisiaan hyllyjen välissä, kun tenttikirjat ovat lievästi sanottuna vähissä. Nyt tapetaan turha byrokratia, valta on meillä. Pian opiskelijoiden ohjaus on yksilöllistä – ja sehän se on yksi laatuyliopiston merkki. Vapise Oxford!” P essimisti valmistautuu tieteen kuolemaan. ”Ja paskan marjat, köyhiä ollaan nyt ja tulevaisuudessa. Valtion määrärahat muuttuvat valtionavuksi ja sitä ne eivät meille myönnä entistäkään vähää. Sanovat vain, että hankkikaa rahanne muualta, hah hah. Siinä sitä sitten kerjätään yksityisiä lahjoituksia ja kytätään testamentteja kieli pitkällä. Tai jos hyvin käy, joku ?rma antaa armolahjana muutaman pennosen, jos yliopistossa aletaan opettaa kuinka heidän yrityksensä tietojärjestelmä toimii. Ei kiitos. Että hyvästi vain hyttysen sydämenlyöntien tutkimus. Ja kun opettajat joutuvat tekemään opetusta ja tutkimusta tällaisissa olosuhteissa, en uskalla edes ajatella, mitä siitä opiskelijoille seuraa. Voi parkoja!” H uolimatta siitä, että yliopistouudistuksella pyritään parantamaan yliopistojen asemaa ja sen avulla pitäisi voida luopua esimerkiksi turhan raskaasta byrokratiasta, suuri osa julkisuudessa mielipiteensä esittäneistä kuuluu ennemminkin pessimistien ryhmään. Ihmisiä pelottaa. Ja yleensä pelätään sitä, mitä ei tunneta. Siksi tuntuu siltä, että realistinen mielipide asiasta on henkilöllä, joka yksinkertaisesti ihmettelee. Hyvin osuvan lauseen laukaisee JYYn pääsihteeri Tuomas Viskari tämän Jylkkärin keskiaukeaman jutussa. ”Kenen tavoitteita tässä ajetaan? Yliopiston omia, vai ketkä ne määrittelevät? Minä en tiedä.” En minäkään. pääkirjoitus 3. lokakuuta 2007 Mihin ryhmään sinä kuulut? KATUHAASTATTELIJA pysäyttää ohikulkevan naisen ja kysyy, onko tämä kenenkään lempi-ihminen. Nainen ei osaa vastata kysymykseen heti. “Voit miettiä ihan rauhassa”, haastattelija tyynnyttää. “Moni vaikutusvaltainenkaan ihminen ei ole kenenkään lempi-ihminen, joten se ei välttämättä tarkoita, että…” Nainen keskeyttää haastattelijan kesken lauseen. “Olen”, hän vastaa helpottuneena ja kertoo olevansa entisen tyttöystävänsä lempi-ihminen. Kohtaus näytellään lyhytelokuvassa ”Are you the favourite person of anybody?”. Elokuvan löytää Wholpin-lyhytelokuvajulkaisun lisäksi YouTubesta, ja sen alkukohtaus saanee katsojan kuin katsojan sydämen jättämään lyönnin väliin. Olenko kenenkään lempi-ihminen? Äitini? Tyttöystäväni? Riittääkö, jos olen lemmikkihuskylleni ihmisistä mieleisin? Elokuva jatkuu. Haastattelija pysäyttää lenkkeilevän miehen ja esittää kysymyksensä jälleen. Mies vastaa, ettei ole kenenkään lempi-ihminen. Haastattelija yllättyy. Oletko varma? Olen, mies vastaa. Kuinka varma? Erittäin varma. Haastattelija tarjoaa miehelle appelsiinin täydestä muovikassistaan. Varmistettuaan, että hedelmät ovat ilmaisia, mies kysyy, voisiko hän ottaa toisen tyttöystäväänsä varten. TOISIN KUIN elokuvan käsikirjoittaja Miranda July, en ollut koskaan kysynyt itseltäni, perheeltäni tai ystäviltäni, pitävätkö he minusta enemmän kuin kenestäkään toisesta ihmisestä. En ole varma, uskaltaisinko nytkään. Entä jos vaimoni valitsisi mieluummin tyttäremme kuin minut? Äitinikin voisi nimetä isäni tai sisaruksistani jonkun. Vastausten seuraukset voisivat olla dramaattisia. Yhtäällä itsetunnon totaalinen menetys, toisaalla omanarvontunnon lämpö. Hänelle olen kuitenkin mieleisin kaikista! Myös muut Julyn työt käsittelevät itsetuntoa eri näkökulmista. Yhdessä Harrell Fletcherin kanssa July on luonut nettisivuston learningtoloveyoumore.com, jolla ehdotetaan tapoja nostaa itsetuntoa. Tehtävä 39 kehottaa ottamaan kuvan omista vanhemmistaan suutelemassa, tehtävä 36 kasvattamaan puutarhan odottamattomaan paikkaan ja tehtävä 24 laulamaan oman coverversion Crowded Housen laulusta Don’t Dream It’s Over. Kannattanee kokeilla: ennen kuin kysyy läheisiltään, pitäväkö he kenties itsestä enemmän kuin kenestäkään muusta, voi varmistaa, että voi hädän tullen valita itse itsensä lempi-ihmisekseen. Oletko kenellekään mieluisin? Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.?
Viikko 37: Tuletko toimeen opintotuella? KYLLÄ 13 % (57 kpl) EI 87 % (375 kpl) Gallup joka viikko osoitteessa www.jyy.? Jylkkäri haluaa tietää, mitä opiskelijat ajattelevat. Lähetä mielipide osoitteeseen jylkkari@jyy.?. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. 5 Jyväskylä tarvitsee opiskelijoita JYVÄSKYLÄ ON SUOSITTU opiskelijakaupunki. Syksyn ja lukuvuoden alettua sen myös huomaa. Niin vanhat kuin uudetkin opiskelijat sulautuvat kaupungin vilinään, ja lähes joka kolmas vastaantulija on opiskelija. Voidaan sanoa, että Jyväskylä elää opiskelijoista. Yliopistomme rehtori Aino Sallinen otti lukuvuoden avajaispuheessaan voimakkaasti kantaa uuden Jyväskylän ja selkeämmän kuntarakenteen puolesta. Kannanotto ei ole sattumaa. On selvää, että ilman elinvoimaista kaupunkia ei ole myöskään vetovoimaista yliopistoa. Jyväskylän onkin pystyttävä vastaamaan muiden kasvukeskusten kehitykseen, se ei voi vain tuudittautua hyvänolon tunteeseen. KAUPUNGIN HYVINVOINNILLA on vaikutuksensa myös opiskelijoiden arkeen, sillä ovathan opiskelijat yhtä lailla tasa-arvoisia kuntalaisia. Kukaan opiskelijoista ei asu kampuksella, vaikka tekevätkin siellä töitään. Jokaisella meillä opiskelijoilla on kotimme ja harrastuksemme. Opiskelijat ovatkin yksi suurimmista kaupungin ja paikallisten yritysten palveluiden käyttäjäryhmistä. Itse uskon ylioppilaskuntien ja kaupunkien välisen yhteistyön merkityksen korostuvan tulevaisuudessa. Yliopistojen välinen kilpajuoksu ja taistelu parhaista opiskelijoista johtaa myös yliopistopaikkakuntien väliseen kilpailuun. Enää ei riitä, että yliopisto tarjoaa pelkästään laadukasta opetusta, myös koko opiskeluympäristön tulee olla houkutteleva. Tämä tarkoittaa niin kampusten kuin kaupunkienkin kehittämistä. MUTTA MIKÄ on Jyväskylän kehityksen suunta? Jyväskylä on vielä toistaiseksi vetovoimainen opiskelijakaupunki. Kaupunki on kaunis, sopivan kokoinen ja miellyttävä, mutta samalla kaupungin vuokrataso ja akateeminen työttömyys ovat korkeita. Jyväskylän tulisikin nyt maakunnan veturina ottaa vahva kehittäjän rooli yhdessä yliopiston tarjoaman osaamispotentiaalin kanssa. Ja merkittävä osuus osaamispotentiaalista ovat nimenomaan opiskelijat. Jotta Jyväskylä voi säilyttää haluttavuutensa opiskelijakaupunkien joukossa, on sen myös otettava siihen työhön opiskelijat aktiivisesti mukaan. Ei opiskelijakaupunkia kehitetä ilman opiskelijoita. Olli-Pekka Koljonen Ki r j oi tt a j a o n J YYn hal l itukse n jäs e n . Jotta Jyväskylä voi säilyttää haluttavuutensa opiskelijakaupunkien joukossa, on sen myös otettava siihen työhön opiskelijat aktiivisesti mukaan.” ” IRTOKUVA Jyväskylän ensimmäinen punainen pyörätie tehtiin vihdoin helpottamaan Seminaarinkadun liikennettä. Punainen väri ulottuu myös Ylä-Ruthin edustalla olevalle suojatielle, joten alan miehet ja naiset pääsevät poistumaan ravintolasta punaista mattoa pitkin. M IKKO M ATTLAR Jyväskylän yliopiston Korppi on erinomainen kurssinhallintajärjestelmä, jonka käyttökokemukset ovat olleet ainakin omalla kohdallani pelkästään positiivisia. Aikaa ja vaivaa säästyy opiskeluun ja työntekoon, kun kursseille ja tentteihin voi ilmoittautua kotoa käsin ilman tenttikuoria ja ilmoitustauluille hautautuneita listoja. Myös tenttitulokset tulevat heti näkösälle, tulokset siirtyvät rekisteriin saman tien, ja kursseihin liittyvä tiedotuskin hoituu järjestelmän kautta. Jostain syystä kaikki laitokset eivät ole vielä siirtyneet hyödyntämään Korppia täysipainoisesti. Tätä on vaikea ymmärtää, koska Korpin käyttöönotto toisi valtavan työekonomisen hyödyn vapauttaen etenkin hallintohenkilökunnan, mutta myös opettajien aikaa ja muita voimavaroja tärkeämpiin tehtäviin. Tenttikuorien ja kaikenlaisen muun paperin siirtely paikasta toiseen vähenisi minimiin. Lyhyesti sanoen Korpin käyttöönotto merkitsisi selvää tuottavuuden kasvua. Melkein kaikki mahdolliset opiskelumuodot pystytään hallinnoimaan Korpin kautta. Kaikki mahdolliset opetussuunnitelmatekniset ongelmat voidaan ratkaista, ne ovat pelkkiä teknisiä ongelmia. Ainoa ongelma, jonka voittamiseksi ei ole tehty riittävästi, on asenneongelma. Se mitättömän pieni, suorastaan olematon vaiva, joka uuden järjestelmän opettelemisesta koituu, maksaa itsensä takaisin säästyneinä työtunteina ja erilaisina muina resursseina muutamassa kuukaudessa. Minusta olisi hyvä, jos yliopiston hallitus päättäisi selkeän takarajan, johon mennessä kaikkien opetusta antavien yksiköiden olisi siirrettävä kurssinhallintansa Korppiin. Tämä on niitä harvoja asioita, joista voi sanoa, että "se olisi kaikkien etu". Antti Vesala Kaikki kurssit Korppiin Eheä kaupunkirakenne on kaikkien etu Heikki Sivonen kritisoi Jylkkärissä 17.9.2007 JYYn hallituksen rahankäyttöä vastuuttomaksi ja muun muassa Minimanin ostokortin lakkauttamista. Minimanin ostokortin lakkauttamisen syy ei ollut ison tai pienten kauppojen suosimisessa, kuten Sivonen kirjoituksessaan väittää, vaan kysymys on opiskelijalle edullisen kaupunkirakenteen suosimisesta. Eheä kaupunkirakenne, jossa palvelut ovat lähellä opiskelijoita ja helposti saavutettavissa myös kävellen tai kevyillä kulkuneuvoilla, on opiskelijan etu. Opiskelijoista harva omistaa autoa, ja arki pyörii monella kampuksen, kodin ja keskustan ympäristössä. Ylioppilaskunnan tulee siis pyrkiä tukemaan kaupunkirakennetta, jossa palvelut ovat monipuoliset ja opiskelijoiden helposti saavutettavissa. JYY on myös Jyväskylän elävä kaupunkikeskusta ry.:n jäsen, joten perusteita ostoksien tekemisille automarketalueille on hyvin vaikea löytää. JYYn rahankäytössä opiskelijoiden pitkäaikaisen edun tulee olla etusijalla. Tällöin on tärkeää suosia kestäviä ratkaisuja, joissa rahankäyttöä ohjaa muukin kuin paljon-halvalla-minulleheti -periaate. Hallituksen päätös lakkauttaa Minimanin ostokortti ja siirtä ruokahankinnat Länsiväylään on opiskelijan edun mukaista. On myös ylioppilaskunnan edun mukaista tukea alueita, joilla meillä on paljon kiinteistöjä. Kortepohjan ja Savelan alueiden elivoimaisuus koituu niin lukuisien yksittäisten opiskelijoiden kuin ylioppilaskunnankin eduksi. Antti-Jukka Huovila (Grön.) JYYn hallituksen jäsen Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta hakee Jyväskylän Ylioppilaslehteen TOIMITTAJAA toimikaudelle 1.1.–16.5.2008 ja 11.8.–31.12.2008 Toimittajan tehtäviin kuuluvat kaikki toimituksen työt: lehden taittaminen, juttujen ideointi, kirjoittaminen, kuvankäsittely ja mahdollisesti valokuvaus. Ohjelmina käytössä ovat QuarkXpress ja Photoshop, joten niiden tuntemusta vaaditaan. Hakijalle katsotaan eduksi yliopistoyhteisön ja ylioppilaskunnan tuntemus. Työ edellyttää joustavuutta ja sopeutumista vaihteleviin työaikoihin, kuitenkin järki päässä. Laskennallinen työaika on 35 tuntia viikossa ja toimi on sopimuspalkkainen (1510 euroa kuussa mahdollisine kokemusja koulutuslisineen). Työsopimus laaditaan niin, että kesäkuukausina toimittaja ei ole töissä. Työsuhdetta on mahdollista jatkaa vuodella molempien osapuolten niin halutessa. Vapaamuotoisten hakemusten, joiden liitteenä työtodistukset sekä juttuja mahdolliset taittonäytteet, tulee olla perillä ylioppilastalolla JYYn keskustoimistossa 9.11. klo 14.30 mennessä. Postiosoite JYY, Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä. Kuoreen merkintä “Ylioppilaslehden toimittaja”. Hakemuksia ei palauteta. Lisätietoja: päätoimittaja Jonna Rusanen, 045 137 1957, paatoimittaja@jyy.fi ja pääsihteeri Tuomas Viskari, 045 138 6816.
? ? Haasta kenet vaan luovuttamaan ja laita veri kiertämään myös osoitteessa www.haaste.fi. Ojenna kätesi. Kiitos kaikille kevään verenluovutustilaisuuteen osallistuneille. Jyväskylän veripalvelutoimisto, Väinönkatu 40, p. 213 065, ma, ti, to klo 12–18, ke, pe klo 10–15. Viikolla 41 (8.10.–12.10.) on veripalvelutoimistolla hernesoppatarjoilu luovuttajille. Ota virallinen henkilötodistus mukaasi. opiskelija haastoi professorin. POPPERS ALK. 10€ KIVAKINGI.COM
7 Sarjassa bittinikkari puhuu nörttijutuista helppotajuisesti. VUOSIKYMMENIEN ajan akateemikot ja bisnesmiehet ovat yrittäneet keksiä internetin perimmäistä tarkoitusta. Nyt se on selvinnyt: hassut valokuvat kissoista. Tarkemmin sanottuna hassut valokuvat kissoista, joiden päälle on kirjoitettu hassusti rikkinäisellä englannilla jotain hassua. Tämän ilmiön nimi on LOLCAT, siis LOL kuten Laughing Out Loud ja CAT kuten kissa. MYÖS CAT MACROINA tunnettu, käsittämättömän suosituksi kohonnut villitys sai alkunsa keskustelufoorumeilta. Laajemmalle internetin tietoisuuteen se murtautui alkuvuodesta 2007. Ilmiö on levinnyt sukupuolitaudin tavalla myös kissojen ulkopuolelle. On lolpottereita, lolsoneraa, lolmetallia, lolhomoja ja jo legendaksi kohonnut lolrus eli sankonsa perään haikaileva mursu. Netistä löytyy pienoistutkielmia lolcatien kielestä, helppokäyttöinen veppipalvelu omien lolcatien rakentamiseksi ja vekotin, jolla voi lisätä kissojen kuvia vaikkapa Hesarin uutisvirtaan. Täydellisen turhaa ja täydellisen viihdyttävää tavaraa, siis. LOLCATIEN keskusvaranto Icanhascheezburger.com syö kuulemma kolmasosan palveluntarjoajansa Wordpress.comin verkkoliikenteestä. Mittakaavan vuoksi mainittakoon, että samassa palvelussa on yhteensä 1,5 miljoonaa blogia. Kissojen suosiossa ei ole mitään outoa. Minäkin tein Tiuku-kissastamme lolcatin tämän jutun kuvitusta varten. Journalismin nimissä, tietenkin – vai luulitteko, että muuten vain hassuttelen kissan ja digikameran kanssa? Olli Sulopuisto Linkit löytyvät osoitteesta del.icio.us/dst/lolcat Haha, se on kissa! Väkäkärsämadoista väitellyt Daniel Benesh noukki tutkittavat loismadot Jyväsjärvestä. TUTKIJAN TYÖ ON toisinaan kuolettavan tylsää. Väkäkärsämatojen toukkien elinkiertoja transmissiostrategioita tutkinut Daniel Benesh kertoo viettäneensä laboratoriossa useita tunteja vain huolehtiakseen tutkittavista eläimistä. ”Oman työnsä tulosten analysoiminen ja vertailujen tekeminen on todella kiinnostavaa, mutta itse työn tekeminen on tylsää”, hän kertoo. Benesh esittelee työhuoneessaan pienen valkoisen madon eli väkäkärsämadon. Hän löysi matoja helposti Jyväsjärvestä. ”Ensin näitä loismatoja mittaillaan ja tutkitaan. Sen jälkeen työ on hyvin matemaattista, kuten esimerkiksi taulukkojen tarkastelua ja tulostensa analysoimista”, hän sanoo. BIOLOGIASTA JO nuorena kiinnostunut Benesh halusi tutkia loisia, koska hän tutki niitä myös kotonaan Yhdysvalloissa Nebraskassa yliopistossa. Hän kuuli, että Suomen järvistä löytyy paljon väkäkärsämatoja ja niiden isäntiä eli vesisiiroja. Väkäkärsämatoja oli tutkittu Jyväskylän yliopistossa aiemminkin. ”Loiset ovat outoja eläimiä. Työskennellessäni loisten parissa huomasin, että niitä on tutkittu todella vähän. Niihin liittyy paljon mielenkiintoisia kysymyksiä ja mahdollisuuksia”, Benesh kertoo. Yksi häntä kiinnostanut kysymys oli se, miksi nämä loiset tarvitsevat useita isäntiä elinkierrossaan. Loiset kasvavat isäntiensä avulla ja siirtyvät niiden kautta myös seuraaviin isäntiinsä. Väitöskirjassaan Benesh tutki sitä, kuinka väkäkärsämato hyödyntää ensimmäistä isäntäänsä vesisiiraa. BENESHIN MUKAAN yleisin puheenaihe Jyväskylän yliopiston bioja ympäristötieteiden laitoksella on muiden laitosten tavoin rahoitus ja rahoituksen puute. Jotkut valitsevat aiheensa sen perusteella, kuinka hyvin siihen saa rahoitusta. ”Paras tilanne olisi sellainen, että saisi tutkia itseään kiinnostavaa aihetta eikä tarvitsisi huolehtia rahoituksesta. Minun täytyi hakea rahoitusta uudelleen joka vuosi”, hän sanoo. Tutkija tuli Suomeen elokuussa vuonna 2004. Hän valmistui ?loso?an maisteriksi kaksi vuotta myöhemmin, jolloin hänellä oli jo kaikki tarvittava materiaali tohtorin väitöskirjaa varten. Hän väitteli tohtoriksi tänä vuonna syyskuun 21. päivä. ”Olen ollut onnekas, kun olen saanut tehtyä väitöskirjan näin nopeasti. Joskus hyvinkin suunnitellut projektit eivät etene suunnitelmien mukaan”, Benesh toteaa. Hän jatkaisi mielellään väkäkärsämatojen toukkien tutkimista. Muut työt kutsuvat kuitenkin Plönissä Saksassa. ”Tutkin edelleen loisia, mutta en tätä tiettyä lajia. Muutan Saksaan, koska tyttöystäväni asuu siellä”, Benesh hymyilee. Hellevi Mauno FM Daniel Beneshin limnologian ja hydrobiologian alan väitöskirja ”Larval life history, transmission strategies, and the evolution of intermediate host exploitation by complex life-cycle parasites” (Väkäkärsämatotoukkien elinkiertoja transmissiostrategiat sekä väli-isännän hyväksikäytön evoluutio) tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 21. syyskuuta. Elämää mikroskoopin takana Oman työnsä tulosten analysoiminen ja vertailujen tekeminen on todella kiinnostavaa, mutta itse työn tekeminen on tylsää.” Daniel Benesh, loistutkija ” Väkäkärsämatojen toukkien elinkierrosta väitellyt Daniel Benesh kertoo viettäneensä laboratoriossa useita tunteja vain huolehtiakseen tutkittavista eläimistä, kuten näistä väkäkärsämatojen toukista. R IS T O R A U TA N E N
8 LAST AUGUST ME AND my husband got married again in Poland (church wedding this time). That was a perfect opportunity to take some Finns with us, and we succeeded in persuading six of my husband’s relatives and friends that it would be a nice trip. The whole project needed quite a lot of arrangements, and at times I felt more like a guide and full-time translator than a bride-to-be, but it was fun anyway. Once I was waken up at half past six, because my father could not ?gure out what was that “lejpee” my mother-in-law was looking for. At one point our mothers found a picture dictionary for children, and they started exchanging words for plants, foods and animals. My mom still remembers what a kärpänen is. ONE OF THE exciting epizodes happened when the Finns spotted a stork (haikara). Not far away from my parents’ house there is a village where there are hundreds of these birds. We spent some time photographing them from every possible angle. Other Polish marvels included some corn?elds, tobacco plantations, and hop (humala). My parents were really happy that they could provide such attractions. Who would expect that our region could be so interesting for tourists? Besides amazing nature we also visited an impressive, old city of Zamosc, which was under a siege during the PolishSwedish war of 16551660. There came a quite surprising discovery there was some interaction between our two countries in the past, in one form or another. And when somebody read from a guide book that even Urho Kekkonen visited Poland the Finns felt really good about being there. IN THE END everything went better than I expected. Our wedding party was great. Nobody was robbed, and my inlaws brought back plenty of sausage and chocolate-covered plums. Both families got along really well. The Finns were positively surprised that Poland was a quite civilized country, and my folks were impressed how open and friendly the Finns were. (How is that for a stereotype?) Katarzyna Herd The Second Wedding In te r n a ti on a l st u d en t sha r e s h er thou g ht s on l ife in F in l a n d . Each one teach one -ohjelman kautta opiskelijat oppivat kieltä arkielämän tilanteissa. Kielen opiskelun lomassa kurssilta saattaa löytyä jopa elinikäinen ystävä. KUULUMISIA PÖYDÄN ympärillä vaihtavat Heta Oksanen ja Thomasz Malkiewicz jutustelevat kuten tavalliset ystävät. Malkiewicz ja Oksanen tapaavat toisiaan lähes viikoittain Each one teach one -ohjelman eli EOTOn kautta, jossa tarkoituksena on oppia kieltä sitä äidinkielenään puhuvalta. Malkiewicz harjoittaa tapaamisissa suomen kieltään. Oksanen puolestaan kamppailee puolalaisen poikaystävänsä innoittamana puolan kielen alkeiden kanssa. Isosta oppikirjasta kaksikko on ehtinyt kahlaamaan läpi noin puolet. ”Kun Heta on saanut koko kirjan loppuun, niin voi sanoa, että hän puhuu hyvin puolaa”, tyytyväinen yksityisohjaaja Malkiewicz toteaa. Kaksikko tutustui toisiinsa jo ennen EOTO-pariksi ryhtymistä vuonna 2005. Each one teach one -ohjelmaan he osallistuivat ensimmäisen kerran viime keväänä ja toisen kerran tänä syksynä. Oksasella riittää kurssin hyviä puolia luetteloksi asti. ”Oppii kieltä omaehtoisesti, aikataulu joustaa ja sen voi sovittaa hyvin omaan elämään. Tietysti myös sosiaalinen puoli, kun voi tavata vaikka perheen.” KAKSI OPINTOPISTETTÄ kirjataan rekisteriin lukuvuoden päätteeksi, kun kurssi on suoritettu. Vuodesta 1993 Jyväskylässä tarjolla olleeseen kurssiin kuuluu 20 tuntia kontaktiopetusta molempia kieliä, saman verran tehtäviä, internetissä olevaan blogiin raportointia sekä kaksi yhteistä tapaamista ohjaajan kanssa. Alussa ohjaajan kanssa käydään läpi yhteiset tavoitteet ja suunnitellaan ohjelmaa. Kurssin päätteeksi tehdään loppukoonti. Oksanen ja Malkiewicz istuvat harjoituskerroilla kahvilassa, lukevat ääneen, tekevät tehtäviä ja keskustelevat. Onpa heille jo muodostunut yhteinen harrastuskin – bailatino, jota jatketaan myös tänä syksynä. ”Itse asiassa siinä myös oppii, kun opettaja bailatinossa puhuu suomeksi”, Malkiewicz perustelee. Hän voi myös kysellä samalla EOTO-pariltaan, miten samat sanat käännettäisiin puolaksi. Oksanen vakuuttaa, että tällä kurssilla oppii. ”Tietenkään ei ole virallisia kokeita, joten on helpompi lintsata kotiläksyissä”, hän myöntää. EOTO-OHJAAJA ja suomea toisena kielenä opettava Hanna Männikkö Kielikeskuksesta kertoo, että usein parit opiskelevat esimerkiksi kahvilassa, katsovat yhdessä elokuvia ja tekevät erilaisia tehtäviä riippuen opiskelijoiden tavoitteista. Tänä syksynä ohjelman on aloittanut Männikön mukaan noin 30 paria, ja noin 50 ilmoitusta odottaa kurssin sivulla vastausta. Suurin osa ilmoituksen jättäjistä toivoo löytävänsä suomalaisen parin, jonka kanssa opiskella suomea. Tämän lisäksi ohjelmaan on ilmoittautunut myös muunkielisiä pareja, esimerkiksi englanti-saksa. Männikön mukaan ohjelman etuja on mahdollisuus opiskella kieliä, joita kielikeskuksella ei tarjota. Lisäksi kurssilla voi myös oppia esimerkiksi kulttuurista tai nuorison käyttämästä kielestä maan syntyperäiseltä asukkaalta. Hyvässä tapauksessa kurssilta voi saada elinikäisen ystävän. ”Olen joskus kuullut sellaisen huhun, että joku pari olisi päätynyt jopa naimisiin”, Männikkö kertoo. Heta Oksanen ja Thomasz Malkiewicz ovat yhtä mieltä siitä, toinen on ennemminkin kaveri kuin pelkkä EOTO-pari. ”Kyllä ehkä kaveri enemmän, kun omat perheemmekin tuntevat toisensa”, Oksanen pohtii. Voiko tältä kurssilta sitten koskaan täysin valmistua? ”Ehkä viiden vuoden päästä”, Oksanen naurahtaa. Maria Virkkula Lisätietoja: kielikompassi.ulc.jyu.?/eoto/ Heta Oksanen ja Thomasz Malkiewicz kaverustuivat Each one teach one – ohjelman kautta. Kielten opiskeluun kuuluu esimerkiksi yhteisiä bailatino-tunteja. R ISTO R AUTANEN Yhteist ä kieltä oppima ssa
9 Keväällä maisteriksi ja mitaleille Maalivahti Sinuhe Wallinheimo kerää sarjapisteitä JYPille ja opintopisteitä itselleen. KUN TUNNET musertuvasi opiskelukiireiden alle, kiitä ettei sinulla ole niiden lisäksi viikoittain kolmea ottelua, harjoituksia päivittäin ja kotona kahta lasta. Tätä on Jyväskylän JYPin jääkiekon SM-liigajoukkueen maalivahdin Sinuhe Wallinheimon arki. Suomen ainoan ammattilaissarjan parhaisiin veräjänvartijoihin laskettu ja viime keväänä MM-hopeaa maajoukkueen mukana juhlinut Wallinheimo on viittä vaille valmis maisteri. Hän opiskelee Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden laitoksella kansainvälisessä Master’s Degree Programme in Sport Science and Management -maisteriohjelmassa. Se on periaatteessa kaksivuotinen, mutta Wallinheimolla on menossa ymmärrettävistä syistä nyt opintojen kolmas vuosi. Kauan hän ei kuitenkaan opinahjon penkkejä enää kuluta, sillä kursseja on suorittamatta enää puolentusinaa. Suomalaisia pelaaja-agentteja ja heidän toimintaansa käsittelevä gradu on Wallinheimon mukaan ”95-prosenttisesti” valmis. Hän haaveileekin saavansa maisterin paperit ulos vielä tämän lukuvuoden puolella – joka tapauksessa ennen peliuran loppua. ”Keväällä loppuu sopimus JYPin kanssa, ja vielä en tiedä, jatkanko vai en”, Wallinheimo kertoo. Sanomattakin lienee selvää, että kevään toinen tavoite hänelle on mitali SM-liigassa. PITKÄLLÄ PELIURALLAAN 35-vuotias Wallinheimo on ehtinyt torjua kiekkoja kotimaan kaukaloiden lisäksi Yhdysvalloissa, Saksassa ja Ruotsissa. Matkoilta on mukaan tarttunut muun muassa Pohjois-Amerikan toiseksi arvostetuimman kiekkosarjan AHL:n mestaruus, mutta myös opiskelutodistuksia. Wallinheimo sai stipendin Denverin yliopistoon vuonna 1993. Pelaamisen ohella hän suoritti täkäläistä kandidaattia vastaavan Bachelor of Arts -tutkinnon yhteiskuntatieteistä. M y ö h e m min hän on valmistunut myös Jyväskylän täydennyskoulutuskeskuksen BBA-ohjelmasta vuonna 2002. Opiskelun tärkeyden jo uransa aikana ymmärtänyt Wallinheimo kritisoi ammattijääkiekkoilijoiden laiskaa koulunkäyntiä. ”Kun on 25–30-vuotias ja huomaa, ettei jääkiekosta tule mitään, on paha mennä työvoimatoimistoon sanomaan, että päivääkään ei ole töitä tehnyt”, tuleva maisterimaalivahti puhisee. ”Kaikista pelaajista kuitenkin vain kaksi prosenttia tulee loppuelämänsä toimeen niillä rahoilla, jotka urallaan ansaitsee. Muiden on tehtävä jotain töitä.” HARJOITUSTEN, otteluiden ja perhekiireiden keskellä opiskeleva kahden lapsen isä ei hyväksy selitystä, että ammattikiekkoilijat eivät ehtisi kirjojen pariin. ”Aikaa on enemmän kuin pelaajat haluavat uskoa. Silti he katsovat mieluummin Big Brotheria”, Wallinheimo sanoo. Hän itse on pitänyt nyrkkisääntönään, että tekisi joka päivä jotain opintojensa eteen. ”Tunnissa tai puolessa ehtii jo paljon.” Wallinheimon mukaan yliopisto suhtautuu ymmärtävästi muiden tärkeiden asioiden puristuksessa opintojaan eteenpäin vievään kiekkoilijaan. ”Hekin kannustavat siihen, että koko ajan tekisi jotain. Ei ole kuulunut mitään negatiivista”, hän kiittelee. Wallinheimon suonissa virtaa kiekkoilijan veri, sillä hän sanoo SM-liigan ottelun jännittävän vaikeaakin tenttiä enemmän. Eniten perhosia vatsaansa maalivahti sai kuitenkin viime vuonna pitäessään laitoksellaan jääkiekkoluennon Sport in Finland -kurssin ulkomaalaisille opiskelijoille. ”He eivät olleet koskaan kuulleetkaan jääkiekosta. Ilmeisesti se meni kuitenkin hyvin, sillä samaan hommaan pyydettiin tänäkin vuonna.” PELIURAN JÄLKEEN Wallinheimoa kiinnostavat työt urheilun ympärillä. ”Hulluhan minä olisin, jos en käyttäisi taustaani hyödykseni. Uskon, että pysyn jääkiekon parissa hallinnollisella puolella. Valmentajaa minusta ei tule”, hän linjaa. Monet jääkiekkoilijat ovat uransa jälkeen ajautuneet kaupallisen alan töihin huippu-urheilun tai muun liiketoiminnan pariin. Wallinheimo ei lähde yleistämään, mutta hän ymmärtää kiekkoilun muovaavan kiinnostusta tähän suuntaan. ”Laji antaa pohjaa yrittäjyydelle. Pelaajana joudut koko ajan tekemään jotain päämäärän saavuttamiseksi”, hän selvittää. Vaikka huippumaalivahti tykkääkin puhua siitä, kuinka tärkeää opiskelu huippu-urheilijalle on, hänellä on viesti kaikille luentosalien penkkien kuluttajille. ”Sama se on myös toisinpäin. Ei kannata pelkästään opiskella, vaan myös liikkua”, tuleva urheiluhallinnon osaaja muistuttaa. Iiro-Pekka Airola Aikaa on enemmän kuin pelaajat haluavat uskoa. Silti he katsovat mieluummin Big Brotheria.” Sinuhe Wallinheimo, JYPin ykkösmaalivahti ” Sinuhe Wallinheimo yrittää käyttää joka päivä ainakin puoli tuntia opiskeluun. R ISTO R AUTANEN
U usi hallitus on ottanut yhdeksi tavoitteistaan koulutuksen vahvistamisen, jotta maamme hyvinvointi säilyy. Uhkina nähdään toisaalta väestön ikääntyminen sekä toisaalta maailmalla vallitseva tilanne, jossa monet maat panostavat yliopistoihinsa huomattavasti. Opetusministeriö vastasi tilanteeseen käynnistämällä yliopistolain uudistuksen, jossa yliopistoille annettaisiin suurempi valta oman taloutensa ja henkilöstöpolitiikkansa suhteen. Yliopistojen autonomiaa vahvistetaan ja ne siirtyvät valtion tilivirastoista oikeushenkilöasemaan. Tavoitteet uudistuksessa ovat ylevät: yliopistoille pyritään antamaan nykyaikaiset toimintaedellytykset, joiden kautta opetus ja tutkimus vahvistuvat. Valtio pysyisi yliopistojen merkittävänä rahoittajana, mutta ulkopuolista rahaa olisi yhä helpompaa hankkia. Lisäksi yliopistot voisivat ottaa lainaa ja kasvattaa varallisuuttaan sijoituksilla tai hoitamalla asiansa muuten hyvin. ”Lähtökohtana on, että yliopistot voivat antaa niin hyvää koulutusta, että opiskelija menestyy työelämään siirryttyään ja auttaa siten koko yhteiskuntaa. Tavoitteena on laadullinen tasonnosto, vaikka onhan taso jo nyt erittäin hyvä, kun ottaa huomioon, kuinka pienellä porukalla toimitaan. Tilivirastoasema kahlitsee liikaa, joten siitä halutaan eroon”, lakia valmistelevassa työryhmässä mukana oleva Jyväskylän yliopiston hallintojohtaja Erkki Tuunanen kertoo. O petusministeriö valmistelee yliopistolakia yhteistyössä yliopistojen ja keskeisten sidosryhmien kanssa. Yliopistojen rehtorit ovat suhtautuneet uudistuksiin myönteisesti. Yliopistoilla on aikaa lokakuun loppuun asti toimittaa näkemyksensä lakiuudistuksesta ministeriölle, jonka jälkeen hallitus astuu mukaan lain valmisteluun. ”Lausuntokierroksen jälkeen käynnistetään mahdollisimman laaja poliittinen keskustelu eli hallituksen iltakoulu”, Opetusministeriön korkeakouluja tiedeyksikön johtaja Anita Lehikoinen valottaa aikataulua. Lain on tarkoitus olla voimassa, kun lukuvuosi 2009–2010 alkaa. ”Muoto ei ole vielä eksakti. Siksi on tärkeää, että jokainen yksityinen ihminen tuo mielipiteensä esiin ja suunnitelmaa voidaan jatkotyöstää. Sekä Opetusministeriön että Jyväskylän yliopiston sivuille on avattu keskustelufoorumit uudesta laista”, Erkki Tuunanen kertoo. U uden lain myötä yliopiston henkilökunnan virat muuttuvat työsuhteiksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yliopistoille tulee selkeämpi vastuu omasta työvoimapolitiikastaan. ”Palkkasopimukset tehdään työnantajan ja työntekijäjärjestöjen välillä eikä valtio ole enää välissä”, Tuunanen kiteyttää. ”Viran ja työsuhteen lainsäädännöt ovat hyvin lähellä toisiaan ja suurin ero on siinä, että jos joku erotetaan laittomasti, virkasuhteessa hän palaa virkaansa ja työsuhteessa hänelle maksetaan korvaus irtisanomisesta. Mutta ei meillä ole irtisanomistavoitteita, koska hyvin suuri enemmistö yliopiston työntekijöistä suhtautuu erittäin vastuullisesti työhönsä. Suhtautuminen on liiankin vastuullista, ja se näkyy sitten terveydessä”, hän jatkaa. Henkilökunnan virkojen muutokset työsuhteiksi ovatkin suunnilleen ainoa konkreettinen asia, joka laista voidaan tässä vaiheessa sanoa. Laki muuttaa niitä puitteita, joissa yliopistot voivat toimia, mutta loppujen lopuksi on kunkin yliopiston omista valinnoista kiinni, mitkä ovat lakimuutoksen vaikutukset. ”Yliopistoille jää hirveä vastuu siitä, miten ne hoitavat asiat, ja sitä kautta tulevat vaikutukset opiskelijoihin päin. Varmoja vaikutuksia ei tässä vaiheessa ole”, Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteeri Tuomas Viskari sanoo. Vapaammat kädet työvoimapolitiikassa voisivat tarkoittaa esimerkiksi sitä, että parhaita tiedemiehiä houkuteltaisiin kovalla rahalla köyhemmistä yliopistoista rikkaampiin kuin yritysmaailmassa ikään. Erkki Tuunasen mukaan se ei olisi suuri muutos nykyiseen. ”Eihän meillä ole palkkakattoa, joten palkalla kilpailua tapahtuu jo nyt. On kuitenkin muistettava, että hyvällä työntekijällä on kavereitakin työpaikalla, eli pelkkä raha ei ole keino houkutella työntekijöitä, vaan myös tutkimusedellytykset ja ryhmät vaikuttavat”, hän painottaa. P erusrahoituksen puute on ollut yliopistolaitoksen pysyvä ongelma siitä lähtien, kun rahoitusta leikattiin laman aikana. Opiskelijamäärät ja käytettävissä olevat rahat eivät ole kasvaneet samaa tahtia, ja se on näkynyt opiskelussa liiankin konkreettisesti. Ulkopuolisen eli täydentävän rahoituksen haaliminen budjettia tasapainottamaan on siksi ollut tärkeää, ja uuden lain pitäisi helpottaa sitä entisestään. ”Tällä hetkellä yksityistä rahaa tulee Suomen yliopistoille maailmanlaajuisesti tarkasteltuna tavattoman vähän. Yksityistä rahaa on kaikesta rahoituksesta 12 prosenttia, ja sekin suuntautuu lähinnä tutkimukseen. Toivottavasti tämän lain myötä yliopistot avautuisivat enemmän yhteiskuntaan päin, jolloin löytyisi tukijoita myös koulutukselle. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että valtio vetäytyisi rahoitusvastuusta”, Anita Lehikoinen Opetusministeriöstä sanoo. ”Ei muutos itsessään tuo rahaa lisää. Yliopisto voi itsenäisenä hakea ehkä ulkopuolista rahaa paremmin, mutta tuskin se näkyy heti niin, että jokaiselle oppiaineelle tulee kaksi opettajaa lisää. Paljonko Suomessa edes on liikkeellä sellaista pääomaa, mitä yliopistoihin sijoitettaisiin?” Tuomas Viskari kysyy. Erkki Tuunanen toivoo yliopistoille lahjoituksia. ”Valtio on edelleen yliopistojen päärahoittaja ja kantaa päävastuun taloudesta, koska koulutus ei ole 10 Yliopistojen tehtävät Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Yliopistojen tulee pyrkiä keskenään yhteistyöhön siten, että niiden kesken vallitsee tarkoituksenmukainen työnjako. Yliopistojen tulee järjestää toimintansa siten, että tutkimuksessa, koulutuksessa ja opetuksessa saavutetaan korkea kansainvälinen taso eettisiä periaatteita ja hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen. Otteita yliopistolain 4 §:stä, säädetty 27.6.1997 Vuonna 2009 voimaan tuleva uusi yliopistolaki on suurin yliopistoja koskeva laki hankkia yksityistä rahaa toimintaansa turvaamaan. Mitä siitä pitäisi ajatella? Teksti Mikko Mattlar Kuvitus Risto Rautanen Kuka rahoittaisi y Kenen tavoitteita tässä ajetaan? Yliopiston omia, vai kuka ne määrittelee? Minä en tiedä.” Tuomas Viskari, JYYn pääsihteeri ”
maksullista. Ulkopuolinen rahoitus tarkoittaa toivottavasti erilaisia lahjoituksia. En usko, että yritysten rahoitusta tulee kovinkaan paljon, ja se suuntautuu tutkimukseen, ei koulutukseen.” Ulkopuolisen rahoituksen mukaantulo voisi uhkakuvissa tarkoittaa sitä, että yritykset saapuvat rahoittamaan yliopistoja ja alkavat sen jälkeen ohjailla opetuksen sisältöä haluamakseen. Näin ei kuitenkaan uskota käyvän. ”Eniten huolettaa se, että yliopistotason koulutus opiskelijan ja henkilökunnan aseman osalta muuttuu erilaiseksi, kun rahoitus on toisaalta yksityinen ja toisaalta hyvin julkinen. Luotan kuitenkin akateemisen yhteisön omaan kontrolliin enkä pelkää, että opetuksen taso laskee”, Tuomas Viskari sanoo. L ain pohjana olevan muistion tehneet selvitysmiehet, hallintoneuvos Niilo Jääskinen ja professori Jorma Rantanen ottivat mallia kansainvälisistä huippuyliopistoista suunnitellessaan Suomeen sopivaa yliopistomallia. Tällä hetkellä selvä ero on ainakin opettajien ja opiskelijoiden määrässä: maailman parhaissa yliopistoissa on yhtä opettajaa kohti kuusi opiskelijaa, kun Jyväskylän yliopistossa yksi opettaja huolehtii peräti kahdestakymmenestä opiskelijasta. Suomalaiset yliopistot voivat puolestaan ylpeillä sillä, että täällä opiskelijoilla on valtaa päättää yliopiston asioista moniin muihin maihin verrattuna. Laitosja tiedekuntaneuvostojen opiskelijajäsenet eivät ole joka maassa esiintyviä ilmiöitä. ”Lähtökohtana pysyy, että yliopisto on yhteisö, jossa myös opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet turvataan. Saamme jatkuvasti kansainvälisissä arvioinneissa hyviä pisteitä siitä, että opiskelijat voivat vaikuttaa asioihin, joten ei olisi järkeä luopua siitä”, Anita Lehikoinen painottaa. Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja Lasse Männistö on kannanotoissaan pitänyt lakiuudistusta opiskelijan näkökulmasta pääosin myönteisenä. Mikäli painotukset opetuksen laatuun ja määrään toteutuvat, ne olisivat opiskelijoiden toiveiden mukaiset. Toisaalta tällaisia lupauksia on kuultu ennenkin ilman merkittäviä tuloksia. J YYn pääsihteeri Tuomas Viskari olisi toivonut lailta selkeämpiä keinoja vähentää henkilökunnalta vaadittavaa hallinnollista työtä. Opetushenkilökunnan työaikaa vie byrokratia varsinkin, jos he ovat mukana laitosjohdossa. ”Hallinnollisen työn kasautumiseen ei oteta kantaa, vaan hallinnon uudistus tarkoittaa lähinnä sitä, että rehtorin valta vahvistuu. Sitä toki tarvitaankin, kun taloudellinen vastuu kasvaa, mutta ei pelkästään sitä.” Ajanmenon lisäksi papereiden pyörittely turhauttaa. Esimerkiksi erään entisen Jyväskylän yliopiston laitosjohtajan työhuoneessa oli seinällä mammutin kuva ja sen alla teksti ”Tämä professori halusi tehdä muutakin kuin hallintoa – siksi häntä ei enää ole.” Jyväskylän yliopiston henkilökunnalle järjestettiin taannoin tiedotustilaisuus uudesta laista. Erkki Tuunanen kuvaa tilaisuutta hyvähenkiseksi ja henkilökunnan suhtautumista uudistuksiin yleensäkin positiiviseksi. Myös Viskari oli paikalla. ”Keskustelutilaisuudessa ei tullut henkilökunnan tietämyksestä hirveän vahvaa kuvaa. Tuntuu, että yliopiston henkilökunnankin on vaikea sanoa, mistä on kyse”, hän sanoo. Viskari kritisoi myös uudistuksen aikataulua, joka on hänen mielestään liian tiukka. Lisäksi uuden yliopistolain kanssa samanaikaisesti on käynnissä muitakin uudistuksia, jotka sekoittavat pakkaa entisestään. ”Tällä hetkellä on lakiuudistuksen lisäksi päällekkäin kaikenlaisia projekteja, jotka vetävät yliopistoja eri suuntiin. Näyttää, ettei kokonaisuus ole kenelläkään hallussa”, Viskari sanoo. ”Kenen tavoitteita tässä ajetaan? Yliopiston omia, vai ketkä ne määrittelevät? Minä en tiedä.” 11 R ahaa ei ole eikä siinä ole mitään uutta. Laman jälkeen valtion rahoja on pistetty muuhun kuin yliopistojen perusrahoitukseen, joten tuloja on pitänyt hankkia muilla keinoin. Hienosti ilmaistuna on siirrytty tulosohjaukseen eli laitokset ja oppiaineet saavat rahaa sen mukaan, paljonko niistä valmistuu opiskelijoilta. Suomeksi sanottuna professori siis gradun tai väitöskirjan hylätessään puree ruokkivaa kättä, joten tutkimuksen tasoa systeemi tuskin nostaa. Jyväskylän yliopisto teki hiljattain kyselyn ensimmäisen vuoden opiskelijoille ja sai tulokseksi, että opiskelu on hienoa. Niin se ensimmäisenä vuonna olikin, kun ei tiennyt vielä mistään mitään. Mutta miksei asiaa kysytä vaihteeksi vanhemmilta opiskelijoilta? Aloitin itse opiskelun vuonna 2002 ja olen ehtinyt nähdä asioiden muuttuvan huonompaan sitten ensimmäisen opiskeluvuoden. OMAN PÄÄAINEENI valinnaiskurssien määrä romahti pari vuotta sitten. Myöhemmin minulle kerrottiin, että takavuosien valinnaiskursseja olivat pitäneet tutkijaopiskelijat, jotka maksoivat opetuksellaan osan tutkijanhuoneidensa vuokrista. Sitten joku jossain päätti, ettei näin saa enää tehdä, joten valinnaiskursseja ei enää juuri järjestetä, vaikka tutkinnossa niitä edelleen vaaditaan. Jos rahaa olisi, varmaankin voitaisiin palkata opettajia niitä kursseja pitämään, mutta eipä sitä ole. Opiskeluvuosieni aikana myös opiskelutahdin vaatimuksia on kiristetty, jotta pysyy opintotuella. Kuukautta kohti suoritettava opintopistemäärä ei ole kohtuuton, mutta samalla kun pitäisi opiskella yhä nopeammin, kursseja järjestetään yhä vähemmän. Lisäksi kurssien aikatauluista ei tingitä eikä niiden uudelleenjärjestämisestä ole takeita – joten jos elämässä tulee vähänkään ongelmia, ne kumuloituvat opiskelussa heti. Jos sairastuu väärässä kohtaa tutkintoa, saattaa menettää oman tulevaisuutensa kannalta olennaisia kursseja tai kokonaisia sivuaineita, eikä toista tilaisuutta tule. Esimerkiksi omien opiskeluvuosieni aikana Jyväskylän yliopistosta on lakkautettu ilmeisesti menneisyyteen kuuluvat sivuaineet multimedia ja digitaalinen kulttuuri. No, tuskinpa tietokoneohjelmien käyttötaidoista kellekään olisi hyötyä ollutkaan. VOI OLLA, että toisistaan riippumattomat tahot ovat näiden muutosten takana. Systeemin armoilla olevan opiskelijan kannalta olisi kuitenkin hyvä, jos jostakin löytyisi joku logiikka. Tämä opiskelija ei ainakaan sitä ole löytänyt. Onko systeemi enää kenenkään käsissä? Huomaan tulevani yliopiston tilaa pohtiessani samanlaisiin ajatusketjuihin kuin silloin, kun pohdin Jumalan olemassaoloa. Onko tuolla yläpuolella joku, joka päättää, miten asiat menevät? Onko kaikilla asioilla yliopistomaailmassa joku tarkoitus? Valitettavasti en näe siitä yhtään enempää todisteita kuin Jumalan olemassaolostakaan. Sen sijaan näen eri suuntiin kiskovia voimia, joiden ristivedossa heikoimmat eivät selviä. Korkeampi voima! Anna joku merkki, että olet olemassa, ja vedä langoista asiat järkeviksi. Mikko Mattlar muutos sitten 1960-luvun. Se antaa yliopistoille enemmän keinoja yliopistoja? Piteleekö lankoja kukaan?
12 U rheilua seuraava valtava yleisö on ehdollistettu uskomaan, että pahimpiin rikoksiin kuuluu niin sanottu dopingin käyttö. Tällä hetkellä on suunnitelmia siitä, että asia saataisiin hoidetuksi rikoslakiin. Doppariko vankilaan? Se jää nähtäväksi. Toisaalta on myös epäilijöitä. Itse julkaisin 10 vuotta sitten Jyväskylässä silloisen professorin Pauli Vuolteen suuresti tukemana kirjan ”Doping, hyvä vihollinen”. Olen nyt kaivanut sen esiin naftaliinista, mutta miksi? Ta m p e r e l a i n e n Aamulehti on tehnyt arvokkaan työn kahdessa numerossaan, joissa avataan melkeinpä uusi näkökulma dopingiin. Niin kuin journalistisesti parhaille jutuille yleensä käy, näillekään ei ole ilmaantunut mitään vastineita. Ei juuta eikä jaata. ELOKUUN viimeisenä päivänä tuttavani, tohtori ja harrastajajuoksija Erkki Vettenranta, julkaisi niin sanotun alakerran, jonka nimi oli ”Wada tuo dopingin yhä uusiin lajeihin”. Jutun tärkeä pointti kuului: ”Kukaan ei vain ole onnistunut määrittelemään dopingia mielekkäällä tavalla”. Myös jatko oli vahvaa tekstiä, kas näin: ”Kukaan ei ole myöskään kyennyt osoittamaan, että suorituskyvyn lääketieteellinen manipulointi olisi urheilun niin sanotun hengen vastaista, tai että urheilun uskottavuus murenisi siitä, että kilpailijat määrätietoisesti kehittävät tulostasoaan.” Wadan tehtävä on Vettenrannan mukaan – yllättävää kyllä – juurruttaa doping urheilumuodosta toiseen. Tätä kirjoittajan kyllä pitäisi selventää. Yksi ehdotus Vettenrannalla onkin: pakkotoimet pitäisi keskittää kuntosaleihin, joissa lääkeaineiden kaupustelu lienee jonkinasteinen ongelma. Kirjoittaja viittaa Victor Conte -nimiseen henkilöön, joka on saanut niin sanotun kielletyn aineen tuottamisesta peräti lyhyen vankeustuomion, ja samalla hän ilmeisesti on tuottanut urheilijoille sallittuja aineita. Asia tosin jää hieman epäselväksi. Vettenrannan arvokkaimpaan antiin kuuluu se, että doping jättää varjoonsa paljon tärkeämmät asiat, kuten kilpaurheilusysteemin mielekkyyden. Tekstissä mainitaan myös Timo Seppälä tunnettuna antidoping-valvojana. Hän on ollut myös kehittämässä niin sanottua ravintolisää, jonka mainostetaan kasvattavan lihasmassaa useilla kiloilla. AAMULEHDEN Asiat-liite oli pohjustanut Vettenrannan tekstiä sen oman toimittajan Matti Mörttisen puheenvuorolla, jonka otsikko kuului ”Urheilu vapaaksi”. Hän huomauttaa esimerkiksi, että dopingrikkeiksi määritellyistä keinoista useimmat ovat sinänsä sallittuja esimerkiksi sairauksien hoidossa. Mörttinen jatkaa näin: ”Kuulun kitaristin kerrotaan saaneen seitsemän verensiirtoa huumeiden käytön takia. Kukaan ei silti ehdota hänelle soittokieltoa.” Geenidopingia ei yhden näkemyksen mukaan enää voida jäljittää. Erytropoietiinia tuottava hormooni taas pystytään jo piakkoin siirtämään ihmisen lihakseen tai iholle. Ruotsalainen fysiologian professori Bengt Saltin uskoo menetelmän yleistyvän jo ensi vuoden Pekingin olympialaisten jälkeen. Urheilujohtajien ongelmat alkavat siis kasvaa vuorenkorkeiksi. Mitä he aikovat yrittää? Samassa liitteessä esiintyy myös suomalainen eläkeläisprofessori Tapio Videman. Sallitun käytön oloissa dopingin terveysriskit olisivat nykyistä hallitsematonta menoa pienemmät, hän sanoo. Niinpä hän ei enää tee doping-testejä. Hän luettelee aineita, joita ei saada kiinni testeissä. Eikö ole selvää, että niiden määrä kasvaa, ehkä jopa erittäin reipasta vauhtia? ”Organisaatioiden sisällä voi olla intressiristiriitoja. – – – Joku voi olla mukana laatimassa sääntöjä ja samalla toisessa roolissa myymälässä palvelujaan eli esimerkiksi laboratoriotestejä urheilukilpailujen järjestäjille.” KUKA ENÄÄ muistaa doping-kieltojen synnyn? Senhän aiheutti rahapalkintojen salliminen urheilijoille, mikä arvelutti. Joku älypää keksi dopingkiellot. Urheilulle saatiin ”puhdas” moraali. Pertti Hemánus Kirjoittaja on tiedotusopin emeritusprofessori, vapaa toimittaja ja kirjailija. TÄHTI VIERAILEVA Doping, hyvä vihollinen Geenidopingia ei yhden näkemyksen mukaan enää voida jäljittää.” ”
Jyväskylä 0200 3000 (pvm/mpm) nordea.fi Check-in hyvään alkuun. Sinä 18– 28-vuotias, liity jo tänään. Jos olet 18– 28-vuotias, voit saada Nordean Check-inasiakkaana monia rahanarvoisia palveluja ja etuja: maksuttoman Visa Electron -kortin, luottoa Käyttötilillesi, asuntolainaa ilman järjestelypalkkiota sekä kotivakuutuksen pienemmällä omavastuulla – vain muutamia etuja mainitaksemme. Tutustu Check-inasiakkuuteen konttorissamme tai osoitteessa www.nordea.fi/check-in. A Jyväskylä 0200 3000 (pvm/mpm) nordea.fi Teemme sen mahdolliseksi N o rd e a P a n kk i S u o m i O yj Kirjoittajat purkavat traumoja kotipitäjästään – omalla murteellaan. Pohojoispohojalaisuus on semmosta oikeen klisseistä suomalaisuutta. Meilä päin ei puhuta, jos ei tartte, eikä aina sillonkaan ko tarttis. Sitte jos puhutaan, niin ylleensä kahtotaan paremmaksi puhua meleko hilijaa, ettei vaan kukkaan kuule. Sen takia saattas luulla, ettei ihimisillä oo mittään ihtetuntoo, mutta se ei piä paikkaansa. Kyllä Pohojois-Pohojanmaalla ja varsinki Oulaisisa osataan tehä kaikki paremmin. Mutta ei siitä tartte toisille huuella. Vähä leuhka voi olla, mutta vaan silleen sissään päin. Jos liikaa mennee julukisesti huutelemmaan, niin siitä ei tuu ko katteutta. Ku aattelee vaikka talon tekkoo, nii meilä päin se tehhään mielellään mahollisimman mehtään, ettei vaan kukkaan tielä kulukija nää sitä. Ja vaikka ois rahhaa, niin tehhään surkian näköne mökki, sellanen ku kaikilla muillaki. Sisällä voi olla vähä kommeempaa, mutta ei sieläkään passaa liikaa lesottaa. Virallisesti pohojoispohojalaiset on köyhiä ja surkeita, eikä ossaa mittään. Sen oon oppinu, että neuvua ei kannata kyssyy. En mää taho ainakaan myöntää, etten ihte ossaa. Enkä mää ruppee toisia neuvommaan, sehä ois justiinsa hirviää lesottamista. Ja muutenki, opetelkoot ihte. Ihte muukki on asiat selevittäny, ja hengisä pysyny. Tatu Onkalo Kirjoittaja on oulaistelainen eli Oulaisista kotoisin. Parempi pyssyy hilijaa Oulaisissa asuu onnellisia ihmisiä. Kuva paikalliselta rautatieasemalta. T ATU O NKALO
14 Sokea mies suuttui silmittömästi. Mambo Nordico -kiertue pysähtyy Jyväskylässä Onko ikävä Limonadi Elohopeaa? Kaipuuta saattaa lievittää yhtyeen nokkamiehen Tero-Petri Suovasen sooloyhtye – nimeltään tietysti Tero-Petri – joka tekee ensimmäiset keikkansa Mambo Nordico -kiertueella. Samalla kiertueella esiintyvät indierokkarit I Was a Teenage Satan Worshipper, Viola ja Laurila, joka on Of?ce Buildingin laulajana tunnetun Janne Laurilan uusi yhtye. Jyväskylässä yhtyeet vierailevat torstaina 11. lokakuuta Ilokivessä. JYYn kulttuurivaliokunnan järjestämälle keikalle opiskelijat saavat liput kuudella eurolla ja muut kahdeksalla. Ovet aukeavat klo 21. KULTTUURI Maistuvatko opintosi puulta? Ryhdy pelintekijäksi. ENNEN VANHAAN nuoriso väänsi kellarissa demoja kitaroin ja rummuin tavoitteenaan levytyssopimus. Nykyään instrumentti on monessa kellarissa vaihtunut tietokoneeseen. Siinä missä soittolistat kaventavat muusikonalun menestymismahdollisuuksia, on koodaajaporukalla koko ajan paremmat mahdollisuudet tehdä harrastuksesta työ. ”Rikastua voi helpommin jotenkin muuten, mutta kyllähän tämä on mielettömän nasta tapa tienata elantonsa”, sanoo oululainen Tony Manninen. Manninen vetää pelitutkimuksen yksikköä Oulun yliopistossa, ja miehen työpäivät kuluvat pitkälti pelatessa tai pelejä tehdessä. Ei rikastuminenkaan mahdotonta ole. Suomalaisen Remedy-pelistudion Max Payne -pelit ovat myyneet maailmalla sen verran reippaasti, että rahaa lienee kulkeutunut myös tekijöiden taskuihin. Kehitteillä oleva Alan Wake tuskin jää pelikauppojen hyllyyn sekään. Helsinkiläinen Bugbear on niittänyt mainetta autopeleillään, ja Housemarquen lumilautailut ovat menestyksiä. Oululainen Farminds ilmoitti juuri kehittävänsä pokeripeliä pelijätti Activisionille, ja Redlynx-studion tekemä Warhammer 40 000: Squad Command ilmestyy loppuvuodesta. ”Jos tulos on edes tyydyttävä, pojilla kassa kilisee. Warhammer on niin iso lisenssi”, Tony Manninen sanoo. MONI KOODAAJA on myös päätynyt ulkomaille töihin näytettyään kyntensä kotimaisissa tuotannoissa. Joidenkin laskelmien mukaan peleissä liikkuu jo enemmän rahaa kuin elokuvissa. Nörttien harrastuksesta kaavaillaan Suomen seuraavaa vientivalttia. ”Pelit ovat kulttuuriviennissä Suomen vahvuus jo nyt. Kansantaloudellisesti on vielä matkaa siihen, että pelien osuus olisi merkittävä, mutta kyllä peleistä tulee Suomelle vientivaltti”, Manninen uskoo. ”Maailmalla liikkuessa on mukava huomata, että Suomi tunnetaan muustakin kuin kännyköistä.” Pelitohtori Mannisen mukaan peliala työllistää Suomessa suoraan 1000–1500 ihmistä. ”Pelialalle väläytellään jopa 50 prosentin vuosikasvua. Viiden vuoden päästähän tämä räjähtäisi käsiin”, Manninen maalaa. KOULUTUSTA pelialalle ei juuri ole. Kajaanin ammattikorkeakoulussa voi toista syksyä suuntautua pelilinjalle, ja muutama toisen asteen oppilaitos tarjoaa peliopintoja. Pelistudioiden työntekijöillä on joskus taustallaan tietokoneopintoja, mutta yleisin tapa päätyä alalle on lähetellä demoja isoille julkaisijoille. Pelit ovat kuitenkin tulossa yliopistoihinkin. Tony Mannisen Oulussa johtaman pelitutkimusyksikön lisäksi pelitutkijoita on vähän joka yliopistossa, ja Agorastakin löytyy pelilaboratorio. Oulun yliopistolla on hakemus vetämässä pelialan maisterikoulutuksen aloittamiseksi, ja Manninen on juuri kirjoittanut ensimmäisen suomalaisen pelialan oppikirjan. ”Maailmalla on yliopistoja, joissa panostetaan peleihin. Suomessa vielä odotellaan, että saataisiin alan koulutusta. Suomella olisi mahdollisuus olla varteenotettava pelimaa.” Siihen, että gradussa on haulikko, moottorisaha ja kuolemattomuuskoodi, lienee vielä matkaa. Pelaaminen on monille edelleen poikien versio Barbie-leikeistä. ”Kyllähän yliopistomaailmassa on edelleen niitä, joiden mielestä tällainen pelipelleily pilaa vakavasti otettavan tiedeyhteisön maineen”, akateeminen pelityöläinen Manninen myöntää. Matti Tyynysniemi Pelialalle väläytellään jopa 50 prosentin vuosikasvua. Viiden vuoden päästähän tämä räjähtäisi käsiin.” Tony Manninen, pelitohtori ” Kellareissa haiseekin raha Pelitohtori Tony Manninen povaa peliteollisuudelle huomattavia kasvunäkymiä. R ISTO R AUTANEN
Reino Braggen missiona on houkutella kaupunginteatteriin nuoria, mutta myös monta bussilastillista mummoja. JYVÄSKYLÄN kaupunginteatterin johtajaksi Porista saapunut Reino Bragge puhkuu intoa uudella työpaikallaan. ”Asetan toivoni sille, että täällä voi tehdä erilaisia ja kokeilevampia juttuja. Valtakunnallisesti tämän teatterin maine on nuorekas, eteenpäinpyrkivä ja haasteita pelkäämätön.” Kaupunginteatterien ohjelmistoon ovat perinteisesti kuuluneet suuret musikaalit ja kotimainen, tuttu draama. Isoilla näyttämöillä on pidetty tietty massalinja, sillä bussilasteittain saapuva suuri yleisö valitsee todennäköisemmin musikaalin, komedian tai tutun kotimaisen näytelmän kuin väkivaltaa ja pornoa tai yhteiskunnallisia ongelmia pursuavan nykydraaman. ”Jos kysytään, miksi ihmiset katsovat tietyntyyppisiä esityksiä, niin en tiedä. Voidaan kysyä myös, miksi ihmiset yleensä katsovat televisiosta kotimaisia sarjoja. Myös kirjakauppojen myyntilistojen kärjessä ovat kotimaiset teokset, runokirjat eivät myy.” TEATTERITURISMI EI Braggen mukaan ole jatkossakaan osoittamassa laantumisen merkkejä. Kun eläkeläiset lähtevät maakunnista teatteriretkelle, on tarjolla oltava helposti lähestyttävää ja luotettavaa ammattitekemistä. ”Ei minulla ole tässä suurta viisautta, mitä pyrkisin opettamaan. Jos teatteri on joillekin viihdettä, en minä voi sanoa, että se olisi moraalisesti väärin tai ei niin voi olla. Ei kaikkien tarvitse pitää kaikesta. Jos jotakuta ei teatteri kiinnosta, niin ei sitten.” Myös aika ja kokemus tekevät asenteissa tehtävänsä. ”Iän myötä sitä huomaa tulevansa suvaitsevaisemmaksi. Jossain esityksessä voi katsoa sitten vaikka osaamista ja taitoa, jos itse näytelmä nyt ei ole ihan lempilajia. Nuorena sitä oli kriittisempi ja radikaalimpi. Jos joku esitys oli paskaa, niin sitä ei olisi saanut tehdä ollenkaan.” Viihteellisyyden ja asiasisällön välistä rajanvetoa käydään teatterien sisällä kuitenkin jatkuvasti. Talous ja massa painostavat kevyempiin linjavetoihin, mutta tekijät toivoisivat usein vaihtoehtoisiakin produktioita. Parhaissa esityksissä molemmat puolet ovatkin läsnä. ”Teatteri on parhaimmillaan, kun se vetoaa sekä järkeen että tunteisiin. Kun katsomossa ei tiedä, pitääkö itkeä vai nauraa, teatteriesitys on saavuttanut sen, mitä pitääkin.” Esimerkkinä huippuunsa onnistuneesta tragikoomisuudesta Bragge mainitsee tammikuussa ensi-iltaan tulevan Reko Lundanin tekstin Aina joku eksyy. Odotukset esityksen suhteen ovat korkealla. Toivottavaa on, että myös bussilastit saapuvat esitykseen, vaikka sen lähtökohta ei erityisen viihteellinen olekaan. ”Mutta hyvä teatterihan viihdyttää aina”, Bragge kuittaa. TEATTERINJOHTAJAN näkökulmasta jatkuvasti täyteen tulevat penkkirivistöt ja tyytyväiset katsojat ovat kriitikkojakin tärkeämpiä. ”En herää aamuyöstä lukemaan lehteä, että nyt on tämän päivän lehdessä kritiikki.” Yleisön palaute merkitsee, ja uusien ryhmien, kuten lasten ja nuorten, houkutteleminen teatteriin onkin uudelle teatterinjohtajalle yksi keskeisistä missioista. ”Puhutaan paljon lastenteatterin tärkeydestä – mikä onkin ihan totta – mutta minusta lapset voivat tietyssä vaiheessa käydä hyvinkin katsomassa myös aikuisten näytelmiä. Vakavampien esitysten katsomistakin on mahdollista opetella pikku hiljaa. Esimerkiksi teinille, joka ei koskaan käy teatterissa, on vain hyvä, jos hän näkee ensin viihdettä ja toteaa esityksen jälkeen, että täähän olikin ihan nastaa. Mutta jos se on suoraan joku kolmetuntinen klassikko, josta on tehty puisevaakin puisevampi, niin se teini ei tule takaisin enää ikinä.” BRAGGEN OMAA sydäntä lähellä on hyvin tehdyn musiikkiteatterin lisäksi brittiläinen ja amerikkalainen nykydraama. Teatterissa kiehtoo läsnäolo ja välitön kontakti yleisöön. Kun edessä on elävä näyttelijä, lavalla voi tapahtua mitä vain. ”On mielenkiintoista, että diktatuurimaissa juuri teatteri on se, mikä kielletään. Teatterissa kielletyistä asioista voidaan kertoa suorassa yhteydessä yleisöön, kun elokuvaa voidaan aina sensuroida ja leikellä. Teatteri on arvaamaton, vaikka edessä olisi harjoiteltukin esitys. Siinä on vaaran elementti aina läsnä”, teatterinjohtaja pohtii. ”Lapsenomaisesti jaksan kyllä edelleen uskoa teatterin loistavaan tulevaisuuteen, kun säännöllisesti näen niin loistavia esityksiä ympäri maailmaa eri lajityypeistä”, Bragge iloitsee. ”Sinänsähän teatteri on katoavaa. Kun joku esitys on ohi, niin se on täysin ohi. Et voi nähdä sitä enää. Ja vaikka se olisi taltioitukin, niin sekin on kuitenkin vain kalpea aavistus siitä, mitä oikea esitys on – mitä se katsomosta nähtynä on joskus voinut olla.” Ehkä juuri siinä piilee teatterin taika ja lumo. Kaisa Nissi 15 J yväskylän ylioppilasteatterin johdossa muutamia vuosia toimittuani olen usein hämmästellyt sitä ahdistusta ja ristiriitaisuutta, jota kaupunginteatterin ja jyväskyläläisten harrastajateatterien välille on koetettu joltain tuntemattomalta taholta luoda – syystä tai ilman. Ovat kuulemma vieneet katsojia toisiltaan tai jotain. Reino Bragge mainitsee yhdeksi keskeisimmistä tehtävistään saada ihmiset kiinnostumaan hyvistä esityksistä ja teatterista ylipäänsä. Jokaiselle jotakin, jotta mielenkiinto syttyisi niilläkin, jotka perinteisesti eivät ole teatterissa käyneet. Tähän on helppo yhtyä. Teatterin pahin kilpailija ei ole toinen teatteri, vaan yleisön tylsistyneisyys, kotisohva ja huonot esitykset, joiden jälkeen ei seuraavakaan kulttuurikäynti innosta. Television, elokuvateollisuuden ja markkinavetoisen massaviihteen edessä teatterikenttä koettaa kamppailla bigbrothereita ja salattujaelämiä vastaan. Siksi jokainen teatterinjohtaja toivoo muille tekijöille vilpittömästi onnistuneita esityksiä ja kykyä ylläpitää taidokasta tekemistä kaikenkokoisilla ja -tyyppisillä näyttämöillä. Kaisa Nissi Vastakkainasettelun aika on ohi Kokeilunhaluinen teatteripomo R IS T O R A U TA N E N Reino Bragge johti ennen Jyväskylään tuloaan Porin kaupunginteatteria. Teatteri on parhaimmillaan, kun se vetoaa sekä järkeen että tunteisiin. Kun katsomossa ei tiedä, pitääkö itkeä vai nauraa, teatteriesitys on saavuttanut sen, mitä pitääkin.” Reino Bragge, Jyväskylän kaupunginteatterin uusi johtaja ”
Etsitkö kotia? sato.fi SATO-Asuntopalvelu Gummeruksenkatu 8, 40100 Jyväskylä Puhelin (014) 338 8110 Nikolainkulman lipunmyynti (014) 624 901 Sokos (014) 630 621 Jyväskylän kaupunginteatterin lippumyymälä (014) 624 200 (palvelumaksu 50 snt/lippu) Lippupiste 0600 900 900 joka päivä klo 7-22 (1,50 €/min+pvm) www.lippu.? www.jyvaskylasinfonia.? AJAN AALLOISSA Ke 10.10. klo 19 Jyväskylän teatteritalo Jukka Iisakkila, kapellimestari Joonas Ahonen, piano Franz Liszt (sov. John Adams): The Black Gondola Kai Nieminen: Heijastuksia ajan lumotuissa aalloissa…, konsertto pianolle ja orkesterille (2007), kantaesitys Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 7 17/14/10 € J Y V Ä S K Y L Ä S I N F O N I A
17 Sami Koski, Mika Rissanen, Juha Tahvanainen: Hävityksen historiaa Atena Kustannus Sami Koski, Mika Rissanen ja Juha Tahvanainen nappasivat pari vuotta sitten Tieto-Finlandia -palkinnon teoksellaan Antiikin urheilu. Yhteistyö jatkuu nyt synkemmissä merkeissä. Hävityksen historiaa -teoksessa kartoitetaan vandalismin syvintä olemusta, ja esitetään lukuisia yksittäistapauksia itse hävittämisestä. Kirja keskittyy kuvaamaan kulttuurisesti arvokkaan materiaalin tuhoamista aina antiikin ajoista 1990-luvun Jugoslavian hajoamissotiin saakka. Ymmärrettävästi kirjan painopiste on saeculum horribilella, kauhealla 20. vuosisadalla. Tekijäkolmikko murtaa myyttejä ja nostaa esille tuoreita näkökulmia. Valitettavasti kirjoittajilla on liian kiire tarkkaan tapahtumien kuvaamiseen ja lukija jää kaipaamaan laajempaa vandalismin torjuntaa koskevaa pohdintaa. Jokainen kirjoittaja on tuonut teokseen vahvuusalueensa, siksi se on runsas, elävästi kirjoitettu ja usein vahvasti sidoksissa nykypäivään. Tero Toivanen ”Synkkää, mutta viihdyttävää historiaa.” A Hairspray Ohjaus: Adam Shankman, pääosissa: Nikki Blonsky, John Travolta, Michelle Pfeiffer, Christopher Walken. John Watersin kasariklassikko on tuttu myös näyttämömusikaalina. Nyt leffa saa uusintaversionsa mainstreamimpaan muotoon muutettuna. Hetkittäin uusioversio tavoittaa kulttiparodian pisteliäisyyden, mutta kokonaisuus on lattea kuin lässähtänyt tupeeraus. 1960-luvulle sijoittuva tarina, jossa pullukasta koulutytöstä tulee paikallistv:n tähti, tarjoaa kehykset liioittelevan räiskyville musikaalinumeroille. Kasariversiota mukaillaan aika uskollisesti mies mekossa -teemaa myöten, mutta John Travolta naisen vaatteissa ja läskipuvussa ei kyllä vitsiksi riitä. Vaikka Travolta pyylevänä pesulanpitäjä Edna Turnbladina välillä innostuu irrottelemaan, juttu latistuu silti väkinäiseksi kliseeksi. Paremmin onnistuvat leffan valopilkuiksi nousevat Christopher Walken nyhverönä pilailupuodin omistajana ja Michelle Pfeiffer keski-ikäisenä supernarttuna. Pahimpia camp-kulmia on pyöristetty ja satiirin särmiä hiottu Hollywood-muottiin sopivammaksi. Vakavaakin asiaa on yritetty ympätä mukaan sivuamalla suvaitsevaisuuden teemaa. Välillä valkokankaalta välittyy positiivista energiaa, mutta kokonaisuutta vaivaa teennäisyyden tuntu. On vaikea keksiä tällekään uusintaversiolla muuta motiivia kuin katsojien kalastaminen Broadway-musikaalin vanavedessä. Musikaalien ystävät voivat ainakin huvittaa itseään bongaamalla genre-viittauksia, mutta lajityypille allergisten ärsytyskynnys voi pahasti ylittyä. Marjo Kovanen ”Positiivisuus ei yksin riitä.” John Travolta pukeutuu naiseksi Hairsprayssa. Bogart Co.: Dance Station (Lighthouse 1985) YHTEINEN VIHOLLINEN saa tunnetusti erilaiset ihmiset yhdistämään voimansa. Suomen rockyhteisöä lujitti 1980-luvulla yhteinen vihollinen nimeltä Bogart Co. Se soitti tanssittavaa poppia, pukeutui koreilevasti, viehätti pikkutyttöjä ja tuli Turusta. Etenkin ensimmäinen ja viimeinen seikka riittivät rockpoliiseille yhtyeen hyljeksimiseen. Ei yhtye tosin tainnut tavoitellakaan uskottavuutta rockpiireissä, sillä se esiintyi esimerkiksi maitomainoksessa ja Visa Mäkisen Pekka Puupää poliisina -elokuvassa. Halveksunnasta huolimatta Bogart Co. myi paljon levyjä ja pääsi levyttämään Englantiinkin, mikä entisestään ärsytti rockihmisiä. Eräässä 1980-luvun lopun Soundin numerossa vuosiäänestyksen Vuoden töppäys -sarjan kärkisijoille mahtuivat sekä Bogart Co. että vielä erikseen Bogart Co.:n levytysmatka Englantiin. Dance Stationilla Bogartin jäsenet pistivät Matin ja Tepon rahoja sileäksi, sillä veljesten levy-yhtiön kustantamaa albumia äänitettiin kolmessa eri ruotsalaisstudiossa. Soundien puolesta tuotoksessa ei olekaan valittamista. Kansainvälistä tasoa ovat myös sävellykset, joista vastasi lähinnä Reddie (myöhemmin Ressu) Redfordina tunnettu Esa Mäkelä. Varsinkin hitaammat kappaleet kuten Princess ja Rainbow ovat tarttuvia. Nykypäivänä voi tunnustaa kuuntelevansa Depeche Moden tai The Curen 1980-luvun puolivälin levyjä, mutta saman aikakauden Bogart Co. on täysin pois laskuista. Ratkaiseva ero syntyy lopulta sanoituksissa, jotka ovat Bogartilla häkellyttävän naiiveja. Onko ”Oo-oo baby baby, where did our love go / and all your promises of a love forever more / I’ve got this burning burning yearning feeling inside me / deep inside me, and it hurts so bad” todellakin parasta, mitä inspiraation huippuhetkenä syntyi? Raja-aidat uskottavan rockin ja hömppäpopin välillä alkoivat kaatua Englannissa 1980-luvulla Pet Shop Boysin, Duran Duranin ja kumppanien myötä. Bogart Co.:n harmiksi samaa ei tapahtunut Suomessa, vaan jos yhtye koreili vaatteilla ja teki melodista poppia, se oli roskaa. Kertoo loppujen lopuksi enemmän Suomen suvaitsemattomasta ilmapiiristä kuin Bogart Co.:sta, että yhtyeelle nauretaan vielä tänäänkin. Ei se nyt sentään mikään Modern Talking ollut. Mikko Mattlar Sarjassa esitellään unohtuneita kulttilevyjä. DIVARIN HELMI Ruma muttei paha Huoneteatteri: Kirjoituksia kellarista Ohjaus ja sovitus: Jussi Myllymäki Sävellys: Esko Eirola Tänä syksynä Huoneteatteri palaa rohkeasti venäläisten klassikoiden pariin. Nyt vuorossa on Dostojevskin eksistentialistinen novelli Kirjoituksia kellarista, joka on luontevasti tuotu lavalle monologin muodossa. Kellariloukon miestä näyttelee ilmekkäästi Lauri Laakso. Lisäilmettä, ja ääntä, tuovat sopraano Adriana Pilip ja baritoni David Hamer, joiden oopperalaulanta toimii hyvin perinteisen monologin rinnalla – jättämällä kuitenkin tarpeeksi tilaa itse tarinalle. Dostojevskin teksti puree edelleen. Kellarin asukki puhuu siitä, mistä ihminen puhuu mieluiten, eli itsestään, mutta tulee samalla puhuneeksi jotain meistä kaikista. Sovitus rullaa mainiosti. Tapahtumat loihditaan katsojan silmien eteen taidokkaasti, joten monologi ei pitkästytä, vaan haastaa katsojan seuraamaan loppuun asti. Lisäkierroksia mukaan tuo Laakson energinen esiintyminen. Jos tämä ei riitä viestimään lukijalle, että kyseessä on toimiva teatteriesitys, niin lisättäköön vielä jotain. Näytelmän lavastus on nimittäin toteutettu oivallisesti eikä valoja äänisuunnittelukaan jää puolitiehen. Matias Huttunen ”Energisesti esitetty monologi.” Lauri Laakso näyttelee kellariloukon miestä 60-vuotisjuhliensa kunniaksi.
POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: Pe 5.10. Norther + Tuoni. La 6.10. Sydän Sydän + Wiidakko + The Scaramangas. To 11.10. Pelle Miljoona Unabomber + Roisto. Pe 12.10. Pommi ja Gommi. La 13.10. Raappana + Paarma + Sound Explosion Band + Komposti Sound & VG. Jazz Bar: To 4.10. Blues Live 2007. Pe 5.10. Blues Live 2007. La 6.10. Blues Live 2007 iltapäiväkonsertti klo 16.00. La 6.10. Trio Paula Vesala, Jussi Jaakonaho, Jaakko Murros. Ke 10.10. Sami Saari Trio. To 11.10. Zalo. Pe 12.10. Damage Done Band. La 13.10. Somethin’ Else 21-04: Rhytm Funk Masters + DJ Matti Nives & VJ Vallu. Ilokivi: Pe 5.10. Wake Up!: DJ’t Escher + Chris Robin + Introuble + Chemistry. La 6.10. Seisomapaikka. La 6.10. Bongo Club avajaiset: Cultural Vibes & Kickass Disco. Ke 10.10. DDR Party Program Presents: Nancy + Arkadia + Mental Robbery + No Out?t. To 11.10. Club Valiokunta presents: Mambo Nordico 07. Pe 12.10. The African Sunset 2007. La 13.10. Efekti ry presents Pysocosy II. Vakiopaine: La 6.10. Kuuradio. Ma 8.10. Cuenta Cuentos. Pe 12.10. Mäkkeläs Trash Lounge (GER). La 13.10. Joose Keskitalo. Red Neck: Pe 5.10. White?ame. Pe 12.10. Seppo Alvari. Paviljonki: To 4.10. Susanna Haavisto: Eilinen edessäni – 25-vuotisjuhlakiertue. La 13.10. Dave Lindholm ja Otto Donner: Lauluja ja Viuluja. Jyväshovi: La 6.10. Dave Kelly (UK) + Michael Powers Frequency (USA) + Sven Zetterberg Blues Band (SWE) + Eero Raittinen & The Noisy Kinda Men. Ti 9.10. Marita Taavitsainen & Orkesteri Koivu. Katse: To 4.10. Kala ja Laivoja Duo. Pe 12.10. Oriental Jam + Soundsleep. La 13.10. Lapinlahden Linnut. NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo: Perusnäyttely Alvar Aalto – Arkkitehti. Studio: 7.10. asti Tehty Suomessa. Jyväskylän Taidemuseo: Holvi: 11.10. alkaen Jyväskylän taiteilijaseuran vuosinäyttely. Galleria Harmonia: Tuomas Hallivuon päiväkirjasta suomi. Keski-Suomen Museo: Perusnäyttelyt Keski-Suomi – maakuntako sekin on? Jyväskylä – kaupunkiko sekin on? Alahalli: 5.10. alkaen Jyväskylän vaakuna. Suomen käsityön museo ja Suomen kansallispukukeskus: Aikamatka – käsityön historiaa, Käsityössä elämän tuntu ja Komeasti juhlaan tämän päivän kansallispuvut. Vaihtuvien näyttelyiden tila: Ryijykuume!. Galleria: Riitta Nelimarkka: Hermoraunio ja muita ryijyjä. Näytön paikka: Ajateltuja punoksia. TEATTERI Jyväskylän kaupunginteatteri: To 4.10. Mimmi lehmän seikkailut klo 10. Jälkiä iholla klo 19. Pe 5.10.Mimmi lehmän seikkailut klo 10. Jälkiä iholla klo 19. Mihin sateenkaari päättyy klo 19. La 6.10. Mimmi lehmän seikkailut klo 13. Mihin sateenkaari päättyy klo 13. Mimmi lehmän seikkailut klo 16. Viulunsoittaja katolla klo 19. Ke 10.10. Mimmi lehmän seikkailut klo 10. Arvoituksellisia muunnelmia klo 19. To 11.10. Mimmi lehmän seikkailut klo 18. Viulunsoittaja katolla klo 19. Pe 12.10. Mimmi lehmän seikkailut klo 10. Mihin sateenkaari päättyy klo 13. Viulunsoittaja katolla klo 19. La 13.10. Mimmi lehmän seikkailut klo 13. Viulunsoittaja katollaklo 13. Mimmi lehmän seikkailut klo 16. Viulunsoittaja katolla klo 19. Huoneteatteri: To 4.10.Kirjoituksia kellarista klo 19. Pe 5.10.Kirjoituksia kellarista klo 19. La 6.10.Kirjoituksia kellarista klo 19. Su 7.10.Kirjoituksia kellarista klo 15. To 11.10. Alastonkuvia (ennakko) klo 19. Pe 12.10. Olga klo 19. La 13.10. Ravenhill & Viitamäki: Alastonkuvia (ensi-ilta) klo 19. Su 14.10. Olga klo 19. Vakiopaine: To 4.10. klo 19, La 6.10. klo 19, Su 7.10 klo 15, Ke 10.10. klo 19, La 13.10. klo 19, Su 14.10 klo 19. Kuolemaani saakka. ELOKUVAT Kampus Kino: Ti 9.10. Kikin lähettipalvelu / Kiki’s Delivery Service klo 19. Toveruus: Ma 8.10. Z Odzysku. Ma 15.10. Chaos. IT-Dynamon auditoriossa klo 19. Elokuva-arkisto: Ke 10.10. Kwaidan Kauhun kasvot. IT-Dynamon auditoriossa klo 18. MUUTA Hipposhalli: Ke 3.10. Poltetta Puntissa -opiskelijaliikuntapäivä klo 10-16. Paviljonki: La 6.10. Lord Of The Dance – tanssispektaakkeli saapuu Suomeen! klo 19. Ti 9.10. Showhat: Osku Heiskanen ja Jarkko Valtee klo 19. Katse: La 13.10. Lapinlahden Linnut klo 21. MENOT 3.10.–15.10. 18 Ti 9.10. klo 19 Hayao Miyazaki: Kikin lähettipalvelu (orig.) (Japani, 1989) S On olemassa elokuvantekijöitä, joiden kutsuminen neroksi ei ole tippaakaan liioiteltua. Hayao Miyazaki on sellainen. Kikin lähettipalvelu on tarina nuoruuden ja aikuisuuden rajamaastossa tarpovasta noitatytöstä Kikistä. Hän lähtee 13-vuotiaana maailmalle opetellakseen olemaan oikea noita. Vertaus kenen tahansa teini-ikäisen koitoksiin ei ole kovin verhottu. Välillä varsin alakuloisiakin elokuvia tehneen Miyazakin sävy on Kikissä selkeän optimistinen. Upeasti animoidun elokuvan kauniit pseudoeurooppalaiset maisemat saattavat nostattaa matkakuumetta. Ti 16.10. klo 19 Kim Ki-duk: Hetki lyö (Japani/Etelä-Korea, 2006) K13 Äärimmäisyyksien ystävänä tunnetuksi tullut Kim Ki-duk on pehmentänyt menoa Hetki lyö -rainassaan. Epäily rakastajan uskollisuudesta ajaa kauniin Se-heuin (Park Ji-yeon) juonittelemaan poikaystäväänsä Ji-woota (Ha Jung-woo) vastaan. Juoni onkin nerokas: Se-heui vaihtaa kasvonsa ja nimensä, jotta voisi tutustua Ji-woohon uudestaan. Ulkopuolisia hirviöitä ei tarvita, sillä ihmiset osaavat tehdä omasta ja toistensa elämästä melkoista koettelemusta. Sillä tavalla Ki-duk on äärimmäisyytensä säilyttänyt, että Hetki lyö on samalla jännittävä ja huvittava, kammottava ja naurettava. Olli Sulopuisto kampus kino Lammas (Ovis aries) M IKKO M ATTLAR
Järjestöilmoitukset osoitteeseen jylkkari-jarjestot@ lists.jyu.?. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia. järjestöt MA 1.10. Kukkakaalilasagnette Savukalakastike, spaghetti Kinkkukiusaus TI 2.10. Kasviscurry Barbequekalkkunakastike Riistapyörykät KE 3.10. Kesäkurpitsavuoka Silakkapihvit, kermaviilikastike Karjalanpaisti, perunasose TO 4.10. Kasvissosekeitto Broilerpastapaistos Lihamureke, herkkusienikastike PE 5.10. Tomaatti-sipulipiirakka Kalakeitto Nakkipannu MA 8.10. Kasvislasagne Jauhelihakeitto Broilerjuustokebakot TI 9.10. Kasvispihvit, tomaattitimjamikastike Kirjolohipastapaistos Possu-pekonikastike KE 10.10. Punajuuriaurajuustokiusaus Paistettu haimonni?le Mausteinen broilerpata TO 11.10. Falafelpyörykät Yrtti-porkkanasei Täytetyt jauhelihaohukaiset PE 12.10. Kasviskaalikääryleet Chilikala, jugurttikastike Kinkkukastike, spaghetti LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.?/ruokalista.php Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,20 e – muut 5,00 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 42,00 e, muille 50,00 e. SUOMEN EV.LUT OPISKELIJAJA KOULULAISLÄHETYS: Tervetuloa opiskelijailtoihin torstaisin klo 18.30 Keljon kirkolle (Keljonkatu 28). Opiskelijapastori Heikki Lehtimäki (050-5714564) päivystää keskustelua ja rippiä varten keskiviikkoisin klo 14-16 OPKOn toimistolla (Vapaudenkatu 24 B, käynti Cygnaeuksenkadun puolelta). 4.10. Suuri pienoisevankeliumi Virpi Rinne. Joh. 3: 16 11.10. Samarialainen nainen saa armon Petri Harju Joh. 4:1-42 EVANKELISET OPISKELIJAT Jos maailma ei riitä, tule lauantai-illoin Lutherin kirkolle (Kansakoulukatu 5) seitsemän jälkeen. Tulossa: 6.10. Kädet ylös – Lauri Parvio, 13.10. Uskoo, ei usko, uskoo... – Markku Niemelä. Messu sunnuntaisin klo 12 Lutherin kirkolle! Extra: Suunnitteilla sunnuntailounaita kirkolla, seuraa sähköpostilistaa tai kysy lisää! Raamiksesta ja muusta tietoa Päiviltä, paivi.luukkainen@jyu.? tai osoitteesta www.sley.?/eo/jkl/ SOSIALISTIOPISKELIJAT Sosialistiopiskelijoiden kerhotilalla (Kortepohjan R-talo, päätysisäänkäynti) avoimet ovet keskiviikkona 3.10. klo 17 alkaen. Tule tutustumaan SOS:in toimintaan ja kirjastoon. Ohjelmassa myös kultturia kello 18 alkaen. 19 Mitä olet ottanut, sisar rento valkoinen? YLIOPISTOKUPLASSA ELÄVÄN on hyvä hakeutua kosketuksiin kansan syvien rivien tuntojen kanssa. Menneellä viikolla tein osani lukemalla Ilta-Sanomia ja katsomalla Kahdeksan surmanluotia. Elokuva oli mustavalkoinen ja sen sisältö arveluttavaa. Ajoittain vaikutti siltä, kuin ohjaaja olisi halunnut vierittää syyn poliisien ampumisesta asetta käytelleen juopon harteilta yhteiskunnan niskaan. Kokoomus nosti hallitusta muodostaessaan ministerin palleille alle viisikymppisiä naisia kuin ulkoministerin unessa ikään. Näistä neljästä nuoresta naisesta Lindén ei oikein ole ymmärtänyt kunnioittaa edustamaansa kansaa. Adoptoi Kiinasta lapsen, joka varmasti vartuttuaan vie sen viimeisen teollisen työpaikan Suomesta. Jäljelle jäävä kolmen troikka on sentään jaksanut kiskoa valtiorekeä milloin mihinkin median osoittamaan suuntaan, mitä nyt Holmlundin ärhentely Suojelupoliisille (turvamme terroristeja vastaan) sekä thaihuorille (aikuisten keskinäinen asia) saattaa jakaa mielipiteitä. SEN SIJAAN SARKOMAA on tulkinnut roskalehtibarometriään oikein. Vammaissurmat ja hoitolaitoksissa ilmennyt muu selittämätön inhimillinen pahuus on luonut mielipideilmastoon sellaisen matalapaineen, että kaivatut lohdun sanat varmasti suorastaan tempautuivat ulos opetusministerin suusta. Hän aikoo pikaisella aikataululla runnoa läpi asetuksen, jolla korkeakoulut saadaan puhdistettua huumeongelmaisista sosiaalija hoitoalan opiskelijoista. Eivätpähän sitten joudu kiusaukseen rouskutella mielialalääkkeitä vitutukseensa, kun käy ilmi, että puoluesihteerin lupaama viissatanen olikin vain toimittajan tasa-arvotypo. Mikko Niskanen antaa Surmanluodeissa tarkimman kuvan päihdeongelmasta, jonka tuntemani suomalainen taide tuntee. Pään sekoittaminen kavereiden kanssa vaan tuppaa olemaan hauskempaa kuin merkityksettömässä työssä raataminen. Elokuvassa tiukka kontrollipolitiikka syrjäytti ongelmaisen yhteiskunnasta, mutta se olikin enimmäkseen ?ktiota. Voisi luulla, että potilasturvallisuutta vaarantavat huumeongelmat tulevat poliisin tietoon ilman, että kokonaiset opiskelijaikäluokat joutuvat kusemaan purkkiin. Tietenkin siitä neljänneksestä suomalaisia 15–24-vuotiaita, joka EU:n tilastojen valossa on mietoihin huumeisiin kajonnut, saattaisi joku työelämään päästä, ellei ongelmaan riuskasti tartuta. Sitä paitsi terveydenhoitoalalla heitä saattaa olla enemmänkin – opetetaanhan heille luennoilla, millaisia terveysriskejä liittyy vaikka hamppuun tai essoihin verrattuna niihin mömmöihin, joilla taataan ylivilkkaiden oppimistulokset tai vanhuksien elämänlaatu. TULOSSA OLEVIIN edarivaaleihin tämä kytkeytyy siten, että peruspalveluministeri Risikon ilmaistua tukensa Sarkomaan aivopierulle, Jyväskylän AMK:sta Suomen ammattikorkeakouluopiskelijayhdistysten liiton puheenjohtajaksi valittu Hannu Murisoja suhtautui Hesarin jutussa vaatimuksiin "varovaisen myönteisesti". Opiskelijoiden äänellä puhuvat ne, keiden kannattajat vaivautuvat äänestämään. Jarno Liski
Tällä kupon gilla KOULU HIUSMUOTOILU12 e Hiustenleikkaus (sis. pesu, hoito & föönaus) esim. ODOTETUT OPPILASTYÖT ALKAVAT TAAS! Varaa aikasi heti numerosta 020 77 69 550, ark. 09–21 tai osoitteesta www.studioakikorpinen.fi Hannikaisenkatu 29, Asema-aukio, 40100 Jyväskylä Avoinna ark. 9.00–21.00 AJANAVARAUS: www.studioakikorpinen.fi Puh. 020 77 69 550 TYÖKOKEMUSTA OPINTOJEN OHESSA. LÄHETÄ HAKEMUS. Jylkkärissä mainostamalla tavoitat yli 10 000 nuorta aikuista! Mainokset myy Vexi Virtanen P. 050 592 3696