Villi liikenne ruotuun Autot ja pyörät sikin sokin kampuksella. Uutiset 2 päätyi Kirkkopuistoon. Kulttuuri 16 Ukon vanha kauluspaita Tiina Piilolasta tuli vahingossa kirjailija. Kulttuuri 20 12-vuotiaan silmin 11/2006 5.– 15. LOKAKUUTA 47. VUOSIKERTA KADUN s. 12 – 13 Kriitikon erehdys KAUPUNKINUMERO
Useat hallituspuolueiden kansanedustajat ovat näyttämässä vihreää valoa opintorahan korottamiselle. Kansanedustaja Antti Kaikkonen (kesk) on tehnyt talousarvioaloitteen, jonka mukaan opintorahaa tulisi korottaa 15 prosentilla. Aloitteen ovat allekirjoittaneet myös monet hallituspuolueiden edustajat, kuten Säde Tahvanainen (sd), Mikaela Nylander (r), Satu Taiveaho (sd), Pertti Salovaara (sd), Miapetra Kumpula-Natri (sd) ja Susanna Rahkonen (sd). Suomen ylioppilaskuntien liitto on aloitteesta riemuissaan ja kiittelee hallituspuolueiden kansanedustajien tahtoa korvata suomalaisen hyvinvointivaltion historian suurin yksittäisen tukimuodon korottamattomuus. Korkeakouluopiskelijoiden opintorahaa ei ole korotettu 14 vuoteen. Eduskunta päättää korotuksesta joulukuussa talousarvion yhteydessä. Opintorahan korottaminen etenee eduskunnassa 11/2006 UUTISET 5.10.06 2 Kampuksen liikennettä hillitään Syksyn aikana kampuksella on sattunut ainakin kaksi polkupyöräonnettomuutta. Alueen liikenne on ajautumassa niin villiin tilaan, että yliopisto aikoo laatia pikaisesti liikenneturvallisuussuunnitelman. ”TAVOITTEENA on yksinkertaisesti vähentää tapaturmia kampusalueella”, tiivistää Jyväskylän yliopiston turvallisuuspäällikkö Olli-Pekka Laakso. Erityisesti ongelman herätti huomaamaan henkilökunnan työmatkatapaturmien tuplaantuminen. Kun korvauksiin johtaneita turmia vuonna 2004 sattui 17, oli määrä viime vuonna 30. Opiskelijoiden tapaturmien määrästä sen sijaan ei ole tarkkoja lukuja, sillä osa potilaista asioi YTHS:llä, osa terveyskeskuksissa. Vastaava hammaslääkäri Laura Jänkälä YTHS:n Jyväskylän terveysasemalta arvioi, että heillä joutuu käymään hammashoidossa vuosittain noin kymmenisen pyörällä kaatunutta opiskelijaa. Tänä syksynä Olli-Pekka Laakson tietoon on tullut kaksi polkupyöräonnettomuutta yliopiston alueella. Ensin kolaroitiin Hyöky-veistoksen kulmilla Ylistönrinteellä. Muutama viikko sitten Puutarhurintalon ja Oppion välissä olevat isot sadevesirännit olivat osasyy pyöräilijän kaatumiseen. Laakso toivoisikin opiskelijoilta palautetta pahoista paikoista tai tapaturmista, jotta tietoa turvallisuussuunnitelmaa varten saataisiin lisää. ”Puutarhurintalon turmastakin sain tiedon aivan sattumalta, kun kuulin ambulanssin olevan tulossa. Onneksi siinä kuitenkin selvittiin melko vähäisillä vammoilla”, hän sanoo. JYVÄSKYLÄSSÄ sattuu vuosittain noin 450 liikenneonnettomuutta. Kevyen liikenteen kolareita niistä on viitisenkymmentä. Poliisi kuitenkin kirjaa vain osan onnettomuuksista, joten luku ei täysin kerro todellista määrää. Kymmenen vuoden aikana koottujen onnettomuustilastojen mukaan kevyelle liikenteelle pahoja risteyksiä keskustassa ovat olleet esimerkiksi Savelankadun ja Vesangantien risteys sekä Hämeenja Vapaudenkadun risteys. Sekä vanhemman konstaapelin, Jouko Meriläisen, että turvallisuuspäällikkö Laakson mukaan kampukselta Mattilanniemeen pyöräilevät kohtaavat matkalla monta vaarallista paikkaa. Päärakennukselta laskeudutaan ensin kovaa vauhtia liikunnan rakennuksen kulmille, jossa ylitetään vilkas Keskussairaalantie. Siitä matka jatkuu edelleen alamäkeen pitkin Kramsunkatua. ”Alvar Aallon kadun ylitys siinä matkalla on paha. Monikaan ei huomaa, että siinä on kolmio pyöräilijälle. Alvar Aalon kadulla on hidastetöyssyt autoille, mutta siinä autoilijalla on myös erittäin huono näkyvyys”, Meriläinen sanoo. PERILLÄ Mattilanniemessä törmätäänkin sitten pyörärykelmiin. ”Mattilanniemen silta on vaarallinen erityisesti liukkaalla. Siihen pitäisi kehitellä hidastetta”, Laakso toteaa. ”Sillan jälkeen parkissa on niin paljon pyöriä, että tulijan täytyy tähdätä pieneen ränniin, joka rykelmien väliin jää.” Myös hälytysajoneuvojen on mahdotonta päästä pyörien ohi. Opiskelijat ovatkin toivoneet kampukselle lisää pyörätelineitä, ja niitä Laakso lupaa viimeistään ensi keväänä. Filoso?aa opiskeleville Jukka Hervalle, Jukka Ruokaselle ja Jaakko Nuorvalle Mattilanniemen silta on tuttu, mutta he kuitenkin kuvailevat Jyväskylää ”ihan pyöräiltäväksi kaupungiksi”. Heille tutuimmaksi on tullut reitti Kortepohjasta Mattilanniemeen. ”Eniten totuttelua on ollut keskustassa, koska siellä pitää ajaa välillä autojen seassa”, he miettivät. ”Rovaniemellä ei rangaistu, jos ajoi jalkakäytävällä, mutta täällä olen kuullut ihmisten saaneen sakkoja”, Herva lisää. Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.? Pahoja paikkoja kampuksella turvallisuuspäällikkö Olli-Pekka Laakson mukaan I Koko matka yliopiston päärakennukselta Mattilanniemeen I Tiedon portti -teoksen ympäristö kirjaston kulmilla ”Autot, pyörät ja jalankulkijat väistelevät toisiaan. Paikkaan tarvittaisiin jalkakäytävä.” I Rehtoraatin edusta. ”Siitä ylitetään katua niin paljon, että siinä pitäisi olla liikenteenjakaja ja suojatie.” I Oppiolta T-rakennuksen ohi Musicalle vievä tie ”Reitillä saisi olla vain huoltoajoa, mutta siitä huolimatta siitä oikoo muun muassa takseja.” Konstaapeli Jouko Meriläisen vinkit pyöräilijälle I Käytä kypärää. ”Vaikka kypärä olisikin käytössä päivällä, moni valitettavasti jättää sen kotiin iltarientoihin lähtiessä, jolloin onnettomuusriski on kaikkein suurin.” I Muista valo. ”Suosittelen ledilampun hankkimista. Ei surise kuin dynamo ja kestää kauan käytössä.” I Älä aja jalkakäytävällä. ”Keskustassa sääntöä rikotaan kovin usein ja puikkelehditaan liikennevalojen sopivasti vaihtuessa välillä autoilijoiden ja välillä jalankulkijoiden sekaan.” O LLI S ULOPUISTO Jukka Ruokanen tähtää joka päivä Mattilanniemen pyörärykelmien väliseen ränniin.
11/2006 Jyväskylän yliopistoon valittiin tänä vuonna uusia ylioppilaita enemmän kuin koskaan aiemmin. Jopa 44 prosenttia uusista opiskelijoista on kirjoittanut ylioppilaaksi vuoden sisällä. Yhteensä yliopistossa aloitti tänä syksynä 1961 uutta opiskelijaa. Perustutkintoon hakeneista oli uusia ylioppilaita 38 prosenttia, eli heitä pääsi sisään suhteessa enemmän kuin haki. Opetusministeriön yliopistoille asettama tavoite on, että puolet valituista olisi uusia ylioppilaita. Viime vuonna uusia ylioppilaita oli sisäänpäässeistä 39 prosenttia. Ennätysmäärä uusia ylioppilaita Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus jakaa apurahoja opiskelijoita koskevien tutkimusten ja opinnäytetöiden tekemiseen. Apurahoja jaetaan enintään viisi, ja niiden suuruus on 1000–3000 euroa. Hakuaika päättyy 10.11. Tarkemmat tiedot netistä www.otus.?/apuraha.htm. Otus rahoittaa Kortepohjan uudeksi vapaa-aikasihteeriksi on valittu Johanna Laitinen. 23-vuotias gradua vaille valmis musiikkitieteen opiskelija aloitti tehtävässä 20. syyskuuta. Laitinen on aiemmin ollut ahkerasti mukana kulttuurivaliokunnassa, ja aikookin siirtää siellä oppimiaan asioita mahdollisuuksien mukaan Kortepohjan ylioppilaskylän vapaa-aikatoimikunnan toimintaan. ”Hyvä tiedotus, ihmiset pitää saada ystävystymään keskenään ja antaa muutakin tekemistä kuin pelkkää kokoustamista”, Laitinen listaa kulttuurin oppeja. Johannasta vapaa-aikasihteeri 3 Graduklinikoilla tunkua ja vajetta Kirjaston graduklinikoiden kysynnässä on huimia tiedekuntien välisiä eroja. KIRJASTON pyörittämät tiedonhankinnan graduklinikat käynnistyivät lokakuun alussa. Humanistisen ja matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelijat eivät hakeudu klinikalle ja muuhun tiedonhankinnan opetukseen yhtä usein kuin vaikkapa yhteiskuntatieteellisen tai kasvatustieteellisen tiedekunnan kasvatit. ”Psykologian klinikka on suosittu. Viime vuonna piti tehdä ylimääräisiä ryhmiä, kun tulijoita oli niin paljon”, informaatikko Anja Agander kertoo. EROIHIN ON syynä esimerkiksi tiedekuntien ja oppiaineiden itse järjestämät tai tilaamat tiedonhankinnan koulutukset. Näin on tehty ainakin puheja yhteisöviestinnässä, joiden yhteiselle graduklinikalle osallistui eräänä vuonna vain kaksi opiskelijaa. Koulutukseen osallistuvien määrää tarkkaillaan ja klinikoiden tarpeellisuutta arvioidaan erityisesti tänä syksynä. Graduklinikoita ei ole tarkoitettu yleiseksi tiedonhaun koulutukseksi, vaan ryhmissä annetaan henkilökohtaista täsmäohjausta. ”Laatu ja eettisyys ovat tieteellisen tiedonhankinnan kulmakiviä, eikä kenenkään valmistumisen pitäisi jäädä kiinni siitä, ettei löydä tietoa tutkimusaiheestaan”, Agander huomauttaa. Tällä hetkellä ryhmissä on vielä tilaa. Suosituimmat täyttyvät kuitenkin nopeasti, sillä ryhmän maksimikoko on 10 graduntekijää. Helena Pulkkinen jylkkari@jyy.? Koulutusten ajankohdat ja lisätietoja kirjasto.jyu.?/showtext.php?lang=?n& keyword=palvelut-koulutus Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta hakee Jyväskylän Ylioppilaslehteen TOIMITTAJAA toimikaudelle 1.1.–11.5.2007 ja 13.8.–31.12.2007 Toimittajan tehtäviin kuuluvat kaikki toimituksen työt: lehden taittaminen, juttujen ideointi, kirjoittaminen, kuvankäsittely ja valokuvaus. Ohjelmina käytössä ovat QuarkXpress ja Photoshop, joten niiden tuntemusta vaaditaan. Hakijalle katsotaan eduksi yliopistoyhteisön ja ylioppilaskunnan tuntemus. Työ edellyttää joustavuutta ja sopeutumista vaihteleviin työaikoihin, kuitenkin järki päässä. Laskennallinen työaika on 35 tuntia viikossa ja toimi on sopimuspalkkainen (1510 euroa kuussa mahdollisine kokemusja koulutuslisineen). Työsopimus laaditaan niin, että kesäkuukausina toimittaja ei ole töissä. Työsuhdetta on mahdollista jatkaa vuodella molempien osapuolten niin halutessa. Vapaamuotoisten hakemusten, joiden liitteenä työtodistukset sekä juttuja mahdolliset taittonäytteet, tulee olla perillä ylioppilastalolla JYYn keskustoimistossa 3.11. klo 14.30 mennessä. Postiosoite JYY, Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä. Kuoreen merkintä “Ylioppilaslehden toimittaja”. Hakemuksia ei palauteta. Lisätietoja: päätoimittaja Jonna Rusanen, 045 137 1957, paatoimittaja@jyy.fi ja pääsihteeri Tuomas Viskari, 045 138 6816. Missä on penkki? Yliopiston opiskelijat ja henkilökunta ovat tyytyväisiä kampukseen, selviää JYYn kampusympäristökyselystä. PÄÄPIIRTEITTÄIN kampusta kuvattiin kauniiksi, kodikkaaksi ja käytännölliseksi kokonaisuudeksi. Täyden kympin arvosanaa eivät vastanneet kuitenkaan kampukselle antaneet. Muun muassa pyörien pysäköintitelineitä saisi olla enemmän ja liikuntarajoitteisia tulisi huomioida paremmin. Yksittäisiä ongelmakohtiakin oli, kuten esimerkiksi liikunnan edustan vaarallinen risteys sekä pankkiautomaatin puuttuminen kampukselta. Selvä enemmistö syyskuiseen kyselyyn vastanneista oli humanistisesta sekä yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta, mikä selittää vastausten painottumisen Seminaarinmäen alueeseen. VAIKKA VASTAUKSIA sateli liki 500, ilmaantui viime keskiviikkoiseen kyselyn tulostenjulkistamistilaisuuteen Ilokiven alakertaan vain kourallinen kiinnostuneita. Monet kyselyssä ilmenneet parannuskeinot, kuten pyöräparkkien lisääminen, ovat yliopiston tilapalveluiden Esko Korhosen mukaan jo tiedossa, ja niitä pyritään toteuttamaan. Hän kiitteli uusien ideoiden esille tuomista ja lupasi, että ne otetaan huomioon kampusta kehitettäessä. Esimerkiksi opastetaulut saivat melko paljon kritiikkiä, ja keskustelussa Alvar Aalto -säätiön edustaja Teija IsoHauta väläytteli workshop-tyylistä ratkaisua opastetaulujen uusimiseksi. Suojellun ympäristön uudistaminen ei kuitenkaan aina ole yksinkertaista. Viime keväänä Tilapalvelut, Sonaattikiinteistöt, Alvar Aalto-museo, KeskiSuomen museo sekä museovirasto allekirjoittivatkin Seminaarinmäen suojeluyhteistyösopimuksen, jonka tarkoituksena on vuosittain miettiä miten suojeltua kampusta voi kunnostaa niin, että miljöö säilyy mahdollisimman alkuperäisenä. Suojeluyhteistyösopimuksen kautta kulkevat siis käytännössä kaikki hankeet aivan pienimpiä korjauksia lukuunottamatta. KYSELYYN VASTANNEET kaipaavat kampukselle myös esteettömyyttä. Korhosen mukaan sitä pyritään edistämään koko ajan. Vuoden 2006 aikana esimerkiksi kirjaston invaparkki on siirretty samalle tasolle kuin sisäänkäynti, ja rakennukseen on asennettu oviautomaatti. Iso-Hauta on esteettömyydestä samaa mieltä, mutta painottaa myös Seminaarinmäen arkkitehtoonista kokonaisuutta. ”Esteettömyyttäkin voi olla liikaa. Aina ei voi mennä vähemmistön ehdoilla”, hän kommentoi. Seminaarinmäen kampus on rakennettu aikana, jolloin vähemmistöjen vaatimuksia ei huomioitu niin hyvin kuin nykyään, ja tämä asettaa suojellulla kampuksella rajoituksia. Heikki Vihemäki sivari@jyy.? Lokakuun yhdeksäntenä päivänä marssitaan opintorahan korotuksen puolesta. VALTAKUNNALLISET opiskelijajärjestöt järjestävät maanantaina 9. lokakuuta klo 14 tukimielenosoituksia opintorahan korottamisen puolesta. Mielenilmauksia järjestetään ainakin yliopistokaupungeissa lukuunottamatta Vaasaa. Myös suurimmissa ammattikorkeakoulukaupungeissa on tarkoitus marssia. Demonstraatiot ovat osa Nouse jo! -kampanjaa, jonka tarkoituksena on saada opintorahaan 15 prosentin korotus. Hallituksen budjetissa ei opiskelijoita otettu huomioon, joten tarkoituksena on nyt vaikuttaa kansanedustajiin, jotka neuvottelivat budjetista joulukuussa. Jyväskylässä opiskelijat kokoontuvat kulkueisiin klo 13.45 yliopiston päärakennuksen eteen tai vaihtoehtoisesti Sepänaukiolle. Sen jälkeen marssitaan kävelykadun kompassille. ”Siellä huudetaan ja huudatetaan iskulauseita. Ohjelmanumerossa on mahdollisesti myös musiikkia”, JYYn pääsihteeri Tuomas Viskari summaa. Jyväskylässä mielenosoitusta on järjestämässä JYY, AMK:n opiskelijakunta sekä lukioiden ja ammattikouljen oppilaskuntia. ”Tärkeintä on saada mahdollisimman paljon porukkaa liikkeelle”, Viskari sanoo. Heikki Vihemäki sivari@jyy.? H EIKKI V IHEMÄKI H EIKKI V IHEMÄKI Opiskelijakaupungit valmistautuvat miekkariin Voisiko tähän tuoda penkin, pohtivat Anja Taskinen, Esko Korhonen ja Teija Iso-Hauta. Mika Nurmikolu, Vesa Rantama, Teemu Tenhunen ja Anne Lehto viettivät autotonta päivää parkkiruutupiknikillä.
NÄKÖKULMIA 4 P oikkeuksellisen lämmin syyskuinen ilta. Musiikki soi, jostain leijailee huumaava ruoan tuoksu. Nappisilmäinen poika tiedustelee englanniksi italialaisaksentilla, mahtaako Tigerbombs vetää tänään väkeä viereiseen ravintolaan. Paikka: Keski-Suomi, Jyväskylä, Ilokiven edusta. K ampus kansainvälistyy. Yliopisto tiedottaakin tasaisin väliajoin ulkomaalaisten opiskelijoiden määrän kasvusta. Tämän syksyn tiedot kertovat, että opiskelun Jyväskylän yliopistossa aloitti 370 ulkomaalaista, mikä on ennätysmäärä. Koko totuus ei kuitenkaan ole niin ruusuinen. Vaikka ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä Suomessa on kasvanut, kasvu on ollut huomattavasti odotettua hitaampaa. Opetusministeriön työryhmä asetti kuusi vuotta sitten tavoitteeksi luoda Suomeen 10000–15000 ulkomaalaisen tutkinto-opiskelijan yhteisö vuoteen 2010 mennessä. P äämäärän saavuttaminen on tällä aikataululla käytännössä mahdotonta. Kuuden vuoden aikana ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä Suomessa on kasvanut vain vähän. Tavoitteen mukaan neljän vuoden kuluttua kahdeksan prosenttia opiskelijoista olisi ulkomaalaisia. Nyt, kun jo yli puolet ajasta on kulunut, heitä on kolme prosenttia. Lähtötilanteessa luku oli 2,3 prosenttia, joten kasvua on tullut kuudessa vuodessa vain 0,7 prosenttiyksikköä. Epäsuhtaa lisää vielä tieto siitä, että kansainvälistymisen kärkimaissa Australiassa ja Sveitsissä ulkomaalaisia on lähes viidennes opiskelijoista. S en sijaan, että tässä tilanteessa on väläytelty vielä lukukausimaksujakin ulkomaalaisille opiskelijoille, pitäisi kysyä, mitä voisimme tehdä toisin. Eivätkö uudet kansainväliset maisteriohjelmat riitä? Pitäisikö englanninkielistä opetusta lisätä entisestään? Mitä Sveitsissä tehdään paremmin? Jyväskylänkin kampukselle saapunut kansainvälinen henki on tervetullutta, mutta jotta se saadaan säilytettyä, on keksittävä koko ajan uusia reseptejä ulkomaalaisten opiskelijoiden houkuttelemiseksi. Lukukausimaksujahkaamisen lopettaminen voisi olla yksi sellainen. I talialaisaksenttisen pojan kysymykseen muuten vastasin, että Ilokivessä on hyvät bileet, niin ja vaihtareita niissä käy tosi paljon. On se eläin reuna huomautus Jari Peltola pääkirjoitus 5. lokakuuta 2006 Welcome to Finland Kilpailu Sipoosta kovenee Kiistely Sipoon maa-alueiden liittämisestä Helsinkiin sai uuden käänteen, kun Jyväskylä ilmoitti tavoittelevansa kuntaliitosta Sipoon kanssa. ”Eihän tässä mitään järkeä ole, mutta olisi niin hälvetin mukava päästä lakkauttamaan pari kirjastoa Sipoostakin”, kommentoi kaupunginjohtaja Markku Andersson käsi valtuuston puheenjohtaja Henna Virkkusen reidellä. Hanketta perusteltiin myös niin kutsuttujen sudeettisipoolaisten vaikeuksilla. Andersson on kuitenkin vakuuttanut, ettei Jyväskylä pyri liittämään itseensä mitään alueita, jotka eivät siihen veren siteillä luonnostaan kuulu. Sipoossa uutiseen reagoitiin lisäämällä kunnantalon edustalla kesästä asti roihunneeseen rovioon Jyväskylän vaakunoita. Totuuden Tietotoimisto lehti.samizdat.info KORKOKENGÄT (jalkineet). Vielä ehtii kipsuttaa ennen loskaa. YÖTYÖ (elämäntapa). Silmäpussit ovat sivuseikka. RICHARD DAWKINS (ajattelija). Militanttiateisti katkeroituu vanhetessaan. Uuden kirjan nimikin on God Delusion. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin: (014) 260 3360 Faksi: (014) 260 3928 Toimituksen sähköposti: jylkkari@jyy.? Nettisivut: www.jylkkari.? Päätoimittaja Jonna Rusanen (014) 260 3359, 045 1371957, paatoimittaja@jyy.? Toimittaja Olli Sulopuisto (014)260 3360, toimittaja@jyy.? Siviilipalvelusmies Heikki Vihemäki (014) 260 3973, sivari@jyy.? Painos 52000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356–7362 Kannen kuva: Janic Leino MINUSTA TUNTUU, että menossa on jonkinlainen eläinten vallankumous. Eräänä aamuna näin jo kaukaa, että keskellä pyörätietä seisoo yksinäinen sorsa. Lähestyin elikkoa, mutta lintu ei tehnyt elettäkään väistääkseen. Minun oli lopulta myönnettävä tappioni ja kierrettävä sorsimo, ja voisin vannoa, että se vielä tuijotti minua paheksuvasti ohi ajaessani. RAVINTOKETJUN hierarkian kiistävä sorsa on tietenkin pieni juttu, mutta myös suuremmat otukset ovat kaupungistumassa. Taannoin nuori hirvi oli ensin rikkonut vuokranvälitystoimiston ikkunat kaupungin keskustassa, jonka jälkeen elikko oli suunnannut kohti laitakaupungin teollisuusaluetta, missä virkavalta oli sen lopettanut. Minusta vasa teki aivan kuten aikanaan kaupunkeihin muuttaneet ihmisetkin toimivat: etsitään kortteeri asumista varten ja sitten töitä. Lapset ovat ilmeisesti tajunneet tämän muutoksen ja ottaneet sen osaksi omaa arkeaan. Erään tuttavaperheeni muksu, joka tykkää leikkiä pienillä muovisilla poneilla, ei pidä mitenkään kummallisena sitä, jos laitan leikin aikana ponit vaikkapa ajamaan bussin kyydissä tai käymään kaupassa ostamassa makkaraa. Toisaalta sama mukula ei suostu millään ymmärtämään sitä, että jalkapallossa oma maali ei ole sama asia kuin kentän toiseen päähän tehty osuma. Jalkapallon säännöt ovat tosin jo toistasataa vuotta vanhat, joten lajissa tarvitaankin ennakkoluulottomia uudistajia. ELÄINTEN ESIINMARSSISSA voi olla kyse myös siitä, että julkisuudessa eläimet esitetään usein kovin negatiivisessa valossa. Seitsemänkymmentäluvun jännityselokuvissakin oli pääosassa kokonainen kaunaisten haiden suku, joka vainosi sitkeästi yhtä ja samaa perhettä jopa sellaisille vesialueille, missä haita ei lainkaan esiinny. Vaikka hailla onkin suhteellisen suuret aivot, niin ei niillä silti lentolippuja tilata. Muutkin ovat olleet pyöräillessään vaikeuksissa eläinten kanssa. Jokin aika sitten iltapäivälehden lööpissä hehkutettiin, kuinka orava oli telonut oopperatähden sairaalaan. Kuvittelin aluksi mielessäni tuommoisen vähintään puolitoistametrisen pahansisuisen oravan, mutta itse jutusta kävi ilmi, että aivan tavallisen kokoinen kurre oli juossut pyörällä ajaneen laulajan ajokin pinnojen väliin. Oravien iltapäivälehdissä asia olisi todennäköisesti uutisoitu otsikolla ”Pillastunut ihminen vaaransi liikenteen”. jarpelt@y?.jyu.? Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.? 11/2006
Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta haluaa Jyväskylän yliopiston tiedekuntien tukevan opiskelijatoimintaa korvauksena opintojen aikaistetun aloittamisen suurista kustannuksista. Yliopiston tiedekunnat päättivät poikkeuksellisesti aloittaa uusien opiskelijoiden lukuvuoden jo elokuun puolella. Opiskelijat eivät kuitenkaan voineet automaattisesti muuttaa asuntoihinsa ennen syyskuuta, joten yöpymisen järjestäminen elokuun puolella aiheutti kustannuksia ja huolta. Kustannuksista ei ole olemassa tarkkaa tietoa, mutta JYYn keräämien tietojen perusteella voi arvioida seitsemäsosan opiskelijoista tarvinneen maksullista majoitusta tai matkustaneen kotipaikkaansa yöksi. Yksi yö maksoi keskimäärin 40 euroa eli noin kuusinkertaisesti tavalliseen yöpymiseen verrattuna. Näin laskien nimenhuutojen aloittaminen elokuun puolella maksoi koko yliopiston tasolla opiskelijoille 10000 euroa. Rahalle olisi ollut muutakin käyttöä. JYYn mielestä olisi kohtuullista, että tiedekunnat ottaisivat vastuun virheistään ja palauttaisivat opiskelijoille tulleet lisäkustannukset. Tämän voisi toteuttaa esimerkiksi tukemalla tiedekunnan opiskelijajärjestöjä kustannuksia vastaavalla summalla. Jarkko Seppälä JYYn hallituksen puheenjohtaja Tuomas Viskari JYYn pääsihteeri KOULUTUKSEN on vastattava muuttuvan työelämän haasteisiin, sanotaan. Tällä on perusteltu melkoista määrää koulutuspoliittisia vaatimuksia. On pitänyt saada lisää matematikkaa ja yrityskasvatusta kouluihin, enemmän elektroniikkainsinöörejä tai luovien alojen osaajia. Viimeisimmät kannanotot muun muassa työmarkkinajärjestöiltä ovat kuitenkin olleet vaatimattomampia tai ainakin paremmin peiteltyjä. KOULUTUSPOLITIIKKA, erityisesti korkeakoulupolitiikka, on itse asiassa varsin kankea työllisyyspolitiikan keino. Jos nyt tehdään aloittavia korkeakouluopiskelijoita koskeva päätös, näkyvät sen vaikutukset työmarkkinoilla noin kymmenen vuoden kuluttua. Siinä vaiheessa on saatu päätökset pantua toimeen sekä riittävä määrä opiskelijoita valmistumaan työmarkkinoille. Toisin sanoen pitäisi kyetä ennustamaan tulevaisuuden työmarkkinoita kymmenen vuoden päähän voidakseen kohdistaa koulutuspolitiikkaa niiden mukaisesti. Ei mitenkään helppo homma. Kuka esimerkiksi olisi osannut odottaa, että viime aikoina islamilaisen kulttuurin asiantuntijoille on ollut sen verran kysyntää, että Jaakko HämeenAnttila olisi melkein kannattanut ottaa YLE:n palkkalistoille pysyväksi kommentaattoriksi? TOISAALTA JOTKIN kasvualoiksi kuvitellut alat, kuten bioteknologia, ovat jääneet jälkeen niihin kohdistetuista toiveista. Jos suurten toiveiden huumassa tehdyt koulutusratkaisut eivät olekaan ehkä menneet suorastaan hukkaan, eivät ne kohdistu nykyisille työmarkkinoille parhaalla mahdollisella tavalla. Koska työmarkkinat muuttuvat nopeammin kuin mihin koulutuspolitiikka pystyy vastaamaan, otetaan radikaaleilla työllisyyspolitiikan ehdoilla tehdyillä koulutustoimepiteillä kohtuuttomia riskejä niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta. Tämän vuoksi tempoileviin työmarkkinoihin ei voi vastata tempoilevalla koulutuspolitikalla. Nykyisessä työelämässä arvostetaan entistä enemmän oman alan yleisiä valmiuksia sekä kommunikaatioja tiedonkäsittelytaitoja. Olisiko niin, että kun yliopisto toteuttaa perustehtäväänsä laaja-alaisesta ja tasapainoisesta koulutuksesta ja tutkimuksesta, se ennustaa myös luotettavimmin työmarkkinoiden tarpeita? Kirjoittaja on JYYn pääsihteeri. 11/2006 5 Jylkkäri haluaa tietää, mitä tavalliset opiskelijat ajattelevat. Lähtökohtaisesti emme halua julkaista vain kannanottoja. Lähetä mielipide osoitteeseen jylkkari@jyy.?. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. VAPAA SANA Tero Finnilä, 31, lääketiede (Kuopio): ”Ehkä. Ajatus on hyvä ja olisi kohtuullista, että opintotuki nousee, kun siihen ei ole tehty korotuksia.” Eveliina Heino, 23, yhteiskuntapolitiikka: ”En ole vielä päättänyt ihan varmasti. Aikataulut menevät silloin päällekkäin, mutta todennäköisesti tulen mielenosoitukseen.” Janne Silvendoinen, 20, etnologia: ”Asia sinänsä on hyvä, mutta en ole koskaan oikein jaksanut innostua mielenosoituksista.” Sara Ikonen, 20, kirjallisuus: ”En ollut kuullut aikaisemmin, mutta kuulostaa hyvältä. Ehkä voisin tulla, hyvän asian puolesta.” Viikko 37: Tuletko toimeen opintotuella? KYLLÄ 15% (127 kpl) EI 85% (714 kpl) Gallup joka viikko osoitteessa: www.jyy.? JYYPÄÄ Kuka osaisi ennustaa Tuletko opintorahamiekkariin? Olen nyt syksyllä kasvatustieteen aloittanut fuksi. Haluan kertoa näin aluksi, mikä käsitys minulla on yliopistosta. Minua pelottaa, että yliopistolaisuus on jotain hienostunutta, akateemista, jotain sellaista, missä en ehkä pärjää. Uskoakseni en ole ainut, joka näin ajattelee. Tunnen itse ihmisen, joka yliopistoon mennessään leikkautti kauniit kutrinsa ollakseen katu-uskottavampi. En kuitenkaan näe täällä vain jakkupukuisia, lyhythiuksisia, älykönnäköisiä ihmisiä. Missä he ovat? Moni muukin teistä on aloittanut nyt opintonsa ja muuttanut muualta tänne. Aluksi voi olla tunne, ettei kuulu mihinkään, kun kaikki on vierasta. Pahimmillaan soluasuntoakaan ei ole saanut, vaan on joutunut tilapäismajoitukseen. Informaatiotulva on valtavaa, mikään ei tunnut jäävän mieleen ja ihmiset tuntuvat vierailta. Olen huomannut ilokseni sen, että joka päivä opin tuntemaan uusia ihmisiä lisää. Kouluun tullessani kukaan ei vielä merkinnyt mitään. Ihmisiä oli loputon määrä. Jo parin päivän päästä aloin tunnistaa kurssilaisiani ja olin ilahtunut tiedotustilaisuuksiin mennessäni: voin istua heidän viereensä, he ovat minun kurssitovereitani. Ensimmäinen puhelinnumeronvaihto oli sykähdyttävä kokemus, muitakaan unohtamatta. Haluan kiittää opiskelijaja opettajatutoreita ja muita opettajia sekä amanuensseja ja kaikkia, jotka ovat auttaneet pääsemään alkuun. Haluan sanoa muille fukseille samat lohduttavat sanat, kuin mitä eräs ylemmän vuosikurssin oppilas sanoi minulle: ”Jo joulun jälkeen sitä on kuin vanha konkari talossa.” Nina Kankkunen Taistelu opetusharjoittelujen ohjauspalkkioista estää monen harjoittelun suorittamisen tänä lukuvuonna ja ehkä jatkossakin. Laitos on perinteisesti korvannut niin sanottujen kotipaikkaharjoittelujen ohjauksen yhdellä kirjalla. Nyt Keski-Suomen OAY on kieltänyt jäseniään ottamasta vastaan opeharjoittelijoita ilman rahapalkkiota, joten erkan opiskelijat joutuvat hakeutumaan Keski-Suomen ulkopuolelle suorittamaan pakollisia harjoittelujaan. Tosin kieltäytymisiä samoin perustein on tullut vastaan ympäri Suomea. Vanha korvausmalli on aikansa elänyt, mutta muutosta ei voi toteuttaa ilman siirtymäaikaa. Ymmärrämme, että ammattijärjestö yrittää ajaa jäsentensä asiaa vaatimalla opettajille korvausta harjoittelujen ohjaamisesta. Emme mekään halua valmistumistuttuamme tehdä ilmaista työtä. Erityispedagogiikan laitoksen taas on vaikea näin nopealla aikataululla toteuttaa radikaali, tämänkin vuoden budjettiin vaikuttava muutos. Molemmat osapuolet ovat ilmaisseet huolensa ja pahoittelunsa opiskelijoiden tilanteesta, mutta eivät ole valmiita joustamaan. Kuinka tilanteeseen on ajauduttu ja kuka kantaa vastuun sen selvittämisestä? Voidaanko opiskelijaa ylipäätään vaatia kustantamaan kulut muuttamisesta toiselle paikkakunnalle kuukaudeksi? Missä kulkee opintojen maksuttomuuden raja? Kiinnostaako ketään? Lilja Kaijaluoto Tiina Pitkänen Tuomas Viskari paasihteeri@jyy.? JYY karhuaa tiedekunnilta tukea opiskelijoille Fuksimaista asiaa Erityisopettajaopiskelijat puun ja kuoren välissä
6 11/2006 THE MOST POPULAR Finnish ?ction character was chosen this August. Among a huge group of candidates four got to the ?nals. These were Antti Rokka, Uuno Turhapuro, Pikku Myy and Rölli-peikko. Santa Claus couldn’t take part because, as we all know, he is real. The competition was won by Rölli the troll. I was very happy about that, because Rölli was my favourite. He expresses the Finnish belief that trolls do exist and have plenty of fun. RÖLLI LIVES DEEP in the forest in his own little hut. He represents the family of peikkos, one of the fairy species that can be found, along with tonttu and menninkäinen, in Finnish wilderness. Every Rölli is a peikko, but not every peikko is Rölli. Peikkos are the biggest trolls recorded in Finland, they are usually quite plump and a bit ?lthy; these creatures do not like being too clean. In general trolls of this kind are vegetarians and mushrooms, especially toadstools, are their favourite food. In the early 1980’s an actor from Kuopio called Allu Tuppurainen created the Rölli character. Since then this funny peikko has been in theater, on TV and in movies. I’ve seen one ?lm called ”Rölli ja metsänhenki” (Rölli and the Forest Fairy) and it is absolutely brilliant. When you see a bunch of trolls marching through forest and singing silly songs, you just cannot stop laughing. Rölli is a really cute creature, a bit clumsy but good-natured. I especially like his singing. YOU MIGHT never meet a peikko, but you can go to the woods and admire how well they are hidden. It isn’t dif?cult to imagine that there’s a creature looking at you from behind a mossy rock. Just spend a few days in a forest and you’ll see trolls everywhere. One doesn’t have to be with fairies all the time, but it’s good to spot them every now and then. Finns, trolls, and Rölli Aki Kaurismäki’s latest ?lm, Laitakaupungin valot, is on show at Ilokivi’s Kampus Kino cinema on 10 October. The ?lm, which ends Kaurismäki’s trilogy about Finnish outcasts, examines loneliness and once again offers sparse but weighty dialogue and beautiful imagery. On 17 October it’s the turn of Wim Wenders’ Don’t Come Knocking. The screenplay is by Sam Shepard who also stars in the ?lm. He plays Howard Spence, a star of Westerns, who one day decides to leave the set and return to his mother after 30 years. Both viewings start at 7 pm. Kaurismäki and Wenders in the movies In the afternoons and evenings, the university’s Main Library is staffed by wardens. They are students who belong to a ring of wardens managed by the Student Union. Each member works for a week at a time. At the moment the ring has ?ve members. ”Customers often ask whether they can take out books or renew loans. Usually they understand when I tell them that I’m not authorised to do that”, says Vesa Rantama. ”One girl had travelled 300 kilometres to come here and had to spend the night in Jyväskylä because I couldn’t let her take out books.” Students mind the library NEWS IN BRIEF Translated by Annamari Typpö kajokrol@cc.jyu.? Katarzyna Krol shares her thoughts on life in Finland. Men’s shirts, sorted by colours, cover the upper hall ?oor in the Jyväskylä Art Museum. Amidst the piles, artist Kaarina Kaikkonen conducts her assistants. The end result can be seen between the Jyväskylä Church and the City Hall. The shirts ?utter on a clothesline hang between ?agpoles. The two-piece installation acts like a gate between the secular and spiritual authorities. This is not the ?rst time the church plays a central role in Kaikkonen’s art. She’s best known for the installation Tie (Way), which consisted of men’s jackets spread on the steps of the Lutheran Cathedral in Helsinki. Kaikkonen begins the creative process by getting to know the location and absorbing its spirit and atmosphere. Surrounding buildings become part of the work. Her own ideas form the basis of each work, but the public is welcome to take part in the process. The installation is part both of Kaarina Kaikkonen’s exhibition and the Light is in Jyväskylä festival. IN TE R N A TI O N A L C O LU M N A Gate of Shirts Opettakaa nuoret ajattelemaan KANSAINVÄLINEN YLIOPISTO Sarjassa esitellään Jyväskylän yliopiston kansainvälistä todellisuutta. Meppi kannustaa opiskelemaan ulkomailla – yliopiston laadusta riippumatta. ALEXANDER STUBB on saapunut Keski-Suomeen kolmannen kerran parin vuoden sisällä. Matkojen tarkoitus on joka kerta ollut sama: kertoa lukiolaisille Euroopan unionista. Hän ei itse ollut 18-vuotiaana erityisen kiinnostunut aiheesta. Stubb suuntasi Yhdysvaltoihin opiskelemaan heti ylioppilaslakin saatuaan, mutta syy ei ollut kovin korkealentoinen. Hän halusi nimittäin pelata gol?a. Ajatuksena oli samalla opiskella bisnestä, mutta se jäi, kun politiikan opiskelu alkoi kiinnostaa. EU-herätyksen Stubb koki Atlantin toisella puolen. Yhdysvaltojen jälkeen hän jatkoi opintojaan Euroopassa. Pariisissa sijaitsevan Sorbonnen yliopiston menoa hän luonnehtii massatuotannoksi, Belgian Brüggessä opetus oli henkilökohtaisempaa. ”London School of Economicsissa olin väikkäriohjelmassa. En saanut siitä älyllisellä tasolla paljon irti, vaan pikemminkin käytin yliopistoa hyväkseni ja kirjoitin kotona.” YLIOPISTOJEN keskinäisen paremmuuden mittailu onkin Stubbin mielestä ainakin osittain turhaa. Esimerkiksi hän ottaa Yhdysvaltojen ehdottoman ykkösyliopiston eli Harvardin. Siellä riviopiskelija ei näe professoreita koskaan, mutta toisaalta opetus tapahtuu pienryhmissä. ”Erilaiset järjestelmät toimivat erilaisille ihmisille. Minä tarvitsin vähän keppiä ja porkkanaa”, hän sanoo. ”Nämäkin ovat brändikysymyksiä. Tärkeää on vain se, mitä yksittäinen oppilas saa ulos.” Ajattelua voi opetella monessa paikassa, ja ulkomailla opiskelusta on pelkkää hyötyä, sillä se avaa uusia näkökulmia. ”Suomessa on unohdettu, että jokaisella opettajalla tulisi olla yksi päämäärä: opettaa nuorta ajattelemaan.” Heti perään hän lisää, että tutkimusta täällä toki tehdään ja tulosvastuullisuus on ”kaunis asia”. SITÄ PAITSI opiskeleminen euroalueella on nykyään entistä vaivattomampaa. Tutkintojen yhdenmukaistaminen eli Bologna-prosessi on Stubbin mielestä osoittanut jo hyödyllisyytensä. Ammatinharjoittajien, kuten lääkäreiden ja arkkitehtien, on helpompi siirtyä maasta toiseen ilman, että heidän täytyy hankkia kohdemaassa lisäkoulutusta. Tutkintojen vertaileminen on myös helpottunut, kuten oli tarkoituskin. ”Muistan, kun tulin Suomeen rehkittyäni ulkomailla hullun lailla neljä vuotta. Soitin opetusministeriöön ja kysyin, mitä teen BA-tutkintoni kanssa. Sieltä vastattiin, että eihän meillä sellaisia tunneta.” ENTÄ KUINKA kohdella Suomeen opiskelemaan pyrkiviä ulkomaalaisia? EU:n sisäpuolella Stubb kannattaa ihmisten vapaata liikkuvuutta, joten heidän opetuksensa tulisi säilyä maksuttomana. ETA-alueen ulkopuolisten kohdalla asiaa tulisi harkita kahdesti. Joka tapauksessa tavoitteena tulisi olla mahdollisimman monen houkutteleminen Suomeen, sillä se on hyvää mainosta. ”Käyn itse esimerkistä. Minä, suomalainen liberaali, menin vaihtoon Jenkkien raamattuvyöhykkeelle asenteella ‘noi on varmaan ihan hulluja’. Ei ne nyt niin hulluja olleetkaan, ainakaan kaikki”, Stubb kertoo. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.? H EIKKI V IHEMÄKI
PIZZOJEN NIMISSÄ ei ole tolkkua. Esimerkki: Minkä ihmeen takia Cafe Alfassa kaupataan Viking Boat -nimistä tekelettä? Pitivätkö muinaiset norjalaiset Englannin ryöstämisen lomassa ruokataukoja, joiden aikana teurastettiin kebab-eläin ja pyöräytettiin siitä pizza? Ymmärrän vielä jotenkin sen, että salami, aurajuusto, ananas ja katkarapu kuvastavat auringonpaistetta (O Sole Mio, ravintola Ali Baba). Mutta Pizza Roop ei kyllä tarkoita yhtään mitään, kaikista vähiten kinkkua, salamia ja jauhelihaa (Rosief). Johdonmukaisuudessaan kenties riemukkain tapaus on Pizzeria City. Listalta löytyvät muun muassa Berliini, joka sisältää persikkaa ja aurajuustoa sekä Dublin, jonka aineksia ovat perinteiset irkkusuosikit salami ja oliivi. Kenties erikoisin valinta on kuitenkin Oslo, sillä Norjan pääkaupungin nimikkopizza on kinkku-katkarapu-ananas-aurajuusto-yhdistelmä. On pakko kysyä, mikä mystinen järjestelmä nimien takana piilee. ”Keksittiin vaan niille kaupunkien nimiä, kun paikan nimi on Pizzeria City. Ei ne loppujen lopuksi mitään merkitse. Ananas ei kuulu Norjaan, ei sitä siellä kasva”, Ali Nikoee kertoo. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.? HÄMEENLINNAS sul menee hyvin, jos satut oleen jääkiakkoilija. Jos oot iso ja lihaksikas miäs, sul saattaa muutenki mennä iha hyvin, koska kaikki kumminki luulee sua jääkiakkoilijaks. Hämeenlinnas rakennetaa aina kaikkee isoo, mil kukaa ei oikeesti tee mitää. Niinku vaik katto moottoritiän päälle. Mikää kulttuurikaupunki se ei o. Ny ne kyhäilee jotai isoo kulttuuripytinkii, mut ei siä kylä mistää kultturist o ennenkä paljo perustettu. Paitti semmosesta, joka tuattaa iha himona rahaa. Hämeenlinnaha koitti kyl hakee Euroopan kulttuuripääkaupunkiks. Sev vois toivoo olevan jotai viksuu itteironiaa, jos ois iha helevetin suapee tulkittija. Hämeenlinnalaine ihmine o ahasmieline ja juro. Se ei sa sulle päivää, jos et o sen hyvä kaveri tai joku kuuluisa jääkiakkoilija. Hämeenlinnaa markkinoi´aan hyvänä asuinpaikkana niille, jokka käy tyäs Helsinkis tai Tampereel, ku matka on nii lyhyt vaik junal. Kaikki hyväuskoset hölömöt muuttiki sinne sit. Seh huamaa vaik viime vuasien muuttotilastoista. Oikeestaaha soli salaliitto, koska heti ku ihmiset oli muuttanu, pendoliinojunat lakkas pysähtymästä Hämeenlinnan kohalla. Ny siältä ei enää pääse ees nopeesti pois. 11/2006 7 PASKA KOTISEUTU Kirjoittajat purkavat traumoja kotipitäjästään – omalla murteellaan. Sarjassa bittinikkari puhuu nörttijutuista helppotajuisesti. Yleissivistävän kerhon jäsenet valistavat toisiaan viikoittain. TORSTAI-ILTA jyväskyläläisessä ravintolassa. Pöydän ympärille on ahtautunut toistakymmentä ihmistä, nuoria miehiä ja naisia. Yksi esitelmöi, muut kuuntelevat keskittyneesti ja esittävät kysymyksiä. Meneillään on yleissivistävän kerhon kokous. Englantia ja ?loso?aa opiskeleva Hanna Laitinen päätti kahden ystävänsä kanssa perustaa kerhon viime vuoden marraskuussa. Ensimmäisessä kokouksessa aiheena oli August Strindbergin elämä ja tuotanto – ruotsin kielellä. Sen jälkeen aiheet ovat vaihdelleet jääkiteiden rakenteesta pörssin toimintaan. Kerholaiset ovat vierailleet teoso?en temppelissä ja tehneet ekskursion Tampereen elokuvajuhlille. ”Yleissivistys on perinteisesti ymmärretty tietyllä tavalla – se pitää sisällään suunnilleen ne asiat, jotka ovat Trivial Pursuitin aihealueita. Tässä yritämme vähän määritellä käsitettä uudelleen. Itse haluaisin yleissivistyksen olevan luonteeltaan kokoavaa, niin että saisi yhdistäviä ajatuksia eri aloilta”, Laitinen hahmottaa. ”Tieto sinänsä ei mulle ole tässä se pääasia, vaan se, että kun erilaiset ajattelumaailmat kohtaavat – kun vaikkapa luonnontieteilijä vierailee teoso?en tapaamisessa – on ihmisillä mahdollisuus luopua ennakkoasenteistaan ja nähdä asiat uudelta tolalta.” ENSIMMÄISESSÄ kokouksessa oli läsnä neljä ihmistä. Sen jälkeen mukaan on houkuteltu kavereita ja kavereiden kavereita. Ydinporukan muodostaa 10–15 aktiivin joukko, ja aika ajoin itseään sivistämään ilmaantuu satunnaisempia kävijöitä. ”Nyt aletaan olla siinä vaiheessa, että olisi hyvä saada mukaan uusia ihmisiä ja näkökulmia. Olisi myös mukava, jos ideaa saisi levitettyä sillä tavalla, että muissa kaupungeissa syntyisi samanlaista toimintaa”, Laitinen visioi. Kerho kokoontuu viikoittain. Vaikka kokoontumiset järjestetäänkin baareissa, se ei ole veruke arki-illan ryyppäjäisille. Useimmat nauttivat vain pari tuoppia illan mittaan tai pysyttelevät kahvilinjalla. Kullakin kerralla kerholainen tai ulkopuolelta kutsuttu henkilö pitää alustuksen sovitusta aiheesta. Siitä keskustelu lähtee helposti rönsyilemään niin sanottuihin perimmäisiin kysymyksiin. Esityslistan viimeiseksi aiheeksi onkin aina merkitty ”elämä”. Kerholaiset eivät ole käveleviä tietosanakirjoja, vaan tavallisia eri alojen opiskelijoita. Esitelmöidä sopii paitsi itselle tutusta aiheesta, myös sellaisesta, josta ei ennestään mitään tiedä, kunhan jaksaa perehtyä aiheeseensa. Kuka tietää, kenties yleissivistävässä kerhossa on idullaan jotakin samanlaista kuin Helsingissä 1830-luvulla toimineessa Lauantaiseurassa. Sen kokoontumisissa vaikuttivat muun muassa nuoret herrat Cygnaeus, Runeberg, Snellman ja Topelius. Juha Mäkinen jylkkari@jyy.? Yleissivistävästä kerhosta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä kerholaisiin sähköpostitse yleissivistava-kerho@lists.jyu.? Triviaa syvemmälle Hämeenlinna o iha vajaa INTERNETIN luulisi olevan todellinen aarreaitta sarjakuvantekijöille. Kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa. Tilaa on rajattomasti, samoin potentiaalisia lukijoita. Niinpä piirtäjät, jotka ennen diilasivat epätoivon vimmalla omakustannejulkaisujaan harrastuslehtien rivi-ilmoituspalstoilla, ovat siirtyneet nettiin. Hankaluus on siinä, että hauskasta harrastuksesta olisi kiva saada rahaakin. SUURILLE, satoihin tai tuhansiin lehtiin syndikoiduille sarjakuville se ei ole ongelma. Karvisen, Dilbertin ja Doonesburyn sivuilta löytyy uusien strippien lisäksi mittavat arkistot, joita voi selailla kaikessa rauhassa. Jim Davis tienaa muutenkin niin paljon, ettei moisella ole mitään väliä. Mutta mitä tehdä, jos haluaa tehdä sarjakuvaa rivopuheisista nörttipojista, joiden aika kuluu tietokoneiden ja pelikonsolien parissa? Kun Michael Krahulik ja Jerry Holkins perustivat Penny Arcaden vuonna 1998, heillä ei ollut aavistustakaan siitä, miten sarjakuvilla voisi tehdä rahaa. He vain halusivat tehdä sarjakuvan, josta he itse pitäisivät. Samanmielisiä lukijoita löytyi muutamassa vuodessa yllättävän paljon. Nykyään Penny Arcaden mainosja krääsämyynnin tulot maksavat miesten asuntolainat. TOINEN, EI NIIN menestynyt malli, ovat mikromaksut. Sarjakuva, näkymätön taide -tietokirjan tehnyt Scott McCloud intoili 2000-luvun alkupuolella mahdollisuudesta myydä strippejä suoraan lukijoille nimelliseen hintaan. Hän myös tarttui härkää sarvista ja kauppaa The Right Number -sarjaansa 25 sentin hintaan. Monien mielestä mikromaksut ovat kuitenkin vielä liian hankalia. Penny Arcade puki ajatuksen kauniisti kuviksi sarjakuvassa, jossa McCloud toteaa ”mikseivät keijukaiset voisi vain lennättää piirtäjille kultakolikoita suoraan lohikäärmeen luolasta?” Kolmas esimerkki on Suur-Jyväskylän Lehdessäkin ilmestyvä Paikallisuutisia, joka luottaa siihen, että verkkosivuilla nähtävä strippi toimii ilmaisena mainoksena. Sivuilta löytyy myös palautelomake, jolla voi vinkata sarjan olemassaolosta suoraan lehtitaloihin. YKSI VAIHTOEHTO on tietenkin unohtaa mammona ja yksinkertaisesti pistää sarjakuvat nettiin. Se voi olla sitä paitsi helpoin tapa, jos sarjakuva sattuu käsittelemään japanilaista pornoa, traagisia eläinkohtaloita tai misantrooppista avaruushirveä. Ihan kaikkea kun ei voi kääntää rahaksi. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.? Sarjakuvalla rahoiksi Ville Ranta pitää verkkosivuillaan myös kuvablogia www.villeranta.com/kuvat/blogi/ Penny Arcaden mikromaksustrippi www.penny-arcade.com/ comic/2001/06/22 Scott McCloudin kotisivut www.scottmccloud.com Wikipediasta on hyvä aloittaa ?.wikipedia.org/wiki/Verkkosarjakuva Perry Bible Fellowship on hienoa vaihtoehtosarjakuvaa www.pbfcomics.com Keenspot on eräs suurimmista verkkosarjakuvien julkaisijoista www.keenspot.com Heta Lievonen hesuliev@st.jyu.? Ei nimi pizzaa pahenna H EIKKI V IHEMÄKI Jyväskylän ytimessä kokoontuva yleissivistävä kerho keskustelee – Jyväskylästä.
WIKIPEDIAN henkilöartikkeleita on kirjoitettu erityisesti Yhdysvalloissa mustamaalaustarkoituksessa. Keskustelua on herättänyt muun muassa tapaus, jossa kuuluisa journalisti John Seigenthaler löysi biogra?astaan tiedon, jonka mukaan häntä oli epäilty osallisuudesta John F. Kennedyn sekä Robert Kennedyn murhiin. Virheellinen tieto ehti olla artikkelissa lähes neljä kuukautta. Torjuakseen henkilöartikkeleiden sabotoimista englanninkielinen Wikipedia asetti rajoituksia eniten tunteita herättäneiden biogra?oiden muokkaamiseen. Esimerkiksi George W. Bushin, Tony Blairin ja Adolf Hitlerin henkilöartikkelien muokkausta vaikeutettiin rekisteröitymisvaatimuksella, kun taas Albert Einsteinista ja – varsin yllättäen – Christina Aguilerasta kertovat artikkelit lukittiin kokonaan. Wikipedian henkilöartikkeleita on väritetty myös näyttämään todellisuutta kirkkaammilta. Tunnetuin tapaus lienee Wikipedian vuonna 2001 perustaneen Jimmy Walesin biogra?a, josta Wales poisti kytkökset aikuisviihdettä tarjonneeseen nettipalveluun. Kokoomuksen kansanedustaja Jari Vilenin henkilöartikkelista puolestaan poistettiin toistuvasti Vilenin gradua koskevat plagiointisyytökset. Huomionarvoista tapauksessa oli se, että artikkelia oli muokattu eduskunnan tiloissa olevalta koneelta. Vilen kiisti korjanneensa artikkelia. Julkisuuden ihmisiä käsittelevien artikkelien kohdalla Wikipedian käyttäjien synnyttämä, faktat tarkistava vastavoima toimii kuitenkin lähes aina. Henkilöartikkelien määrän kasvaessa ongelmaksi saattavat sen sijaan muodostua biogra?at ihmisistä, joiden tietoja on vaikea tarkistaa. 8 11/2006 Ruuhkaa tiedon valtatiellä Avointa tietosanakirjaa, Wikipediaa, pidetään yhtenä kollektiivisen nettiälyn suurimmista keksinnöistä. Mutta voiko siihen luottaa? WIKIPEDIA on tiedon suhteellisuutta painottavan ja auktoriteetteja kavahtavan ilmapiirin tuote. Viidessä vuodessa se on kasvanut käyttäjiensä luomana lähes kahdella sadalla kielellä toimivaksi miljoonien artikkelien tietosanakirjaksi. Tietoyhteiskunnan etujoukossa kulkevan vihreiden kansanedustajan Jyrki J. Kasvin mukaan Wikipedian kaltaiset verkostoituneet tavat toimia ja luoda uutta ovat nimenomaan se suuri muutos, jonka tietoverkot tuovat tullessaan. ”Wikipedian vapaa muokattavuus ja avoin lähdekoodi ovat poikkeuksellisen tehokkaita tapoja motivoida ihmisiä toimimaan yhdessä”, Kasvi arvelee. VAPAASTI muokattavaa Wikipediaa on kuitenkin arvosteltu voimakkaasti. Yleisin kritiikki liittyy sen luotettavuuteen. Parhaimmillaan Wikipedia on tarkistettavan tiedon kohdalla huippuluotettava, kun taas huonoimmillaan se sisältää voimakkaasti värittynyttä, suorastaan virheellistä tietoa. Eduskuntaan liittyvistä aiheista itsekin artikkeleita Wikipediaan kirjoittava Kasvi kehottaa suhtautumaan Wikipediaan kuten kaikkiin muihinkin lähteisiin. Arkikäytössä sitä voi lukea sellaisenaan, mutta mikäli vedotaan johonkin faktaan, kannattaa se tarkistaa myös toisaalta. ”Artikkelien laadun vaihtelu on yksi keskeinen Wikipedian ongelma. Jotkut artikkelit on kirjoitettu todella huolella, toiset taas ovat pelkkiä hutaisuja. Tarvittaisiin ehkä mekanismi, jolla lukijat voisivat pisteyttää kirjoituksia tarkkuuden ja kielen perusteella. Toisaalta tämä saattaisi masentaa aloittelevia kirjoittajia”, Kasvi pohtii. Wikipediaa on kritisoitu myös siitä, että artikkeleista kuuluu tekijöiden ääni, mutta kukaan ei ota niistä vastuuta. Kasvi korostaa, että Wikipediassa kirjoittajien ääni kuuluu avoimesti, koska kuka tahansa voi katsoa artikkeleiden kirjoitushistoriasta, kuka niitä on muuttanut ja miten. ”Kaikki ovat siis vastuussa artikkeleiden sisällöstä. Wikipedia-yhteisöstä löytyy onneksi niin monia eri näkökulmia, että eri kirjoittajien äänet tasapainottavat toisensa. Ehtona tälle kuitenkin on tietysti se, että kirjoittajajoukko on riittävän laaja ja aktiivinen.” VAHVOJA TUNTEITA herättävien artikkeleiden kohdalla monilla käyttäjillä on ollut vaikeuksia noudattaa Wikipedian korostamaa neutraalia näkökulmaa. Kiistellyimpien aiheiden joukkoon kuuluvat englanninkielisessä Wikipediassa esimerkiksi artikkelit aiheista Islam, seksi ja Kiinan ihmisoikeudet. Kasvin mielestä on surullista, että maailmassa on ihmisiä, joiden käsitys todellisuudesta ja totuudesta on niin yksipuolinen, ettei vastakkaisen näkökulman olemassaoloa pystytä hyväksymään. Kasvin mukaan edes se, että artikkelissa käsitellään asiaa molemmista näkökulmista ja pohditaan ristiriidan taustoja, ei näille ihmisille kelpaa. ”Toisaalta minkäs teet, jos joku on kirjoittanut evoluutiosta artikkelin, jossa sen väitetään olevan paholaisen keksintö ihmisten saattamiseksi kiusaukseen.” TIETEEN JA Wikipedian suhde hakee vielä muotoaan tieteellisenä lähteenä. Wikipediaa pidetään yleisesti vähintään ongelmallisena. Toisaalta verkkoyhteisön kollektiivinen tietämys voi olla parempi kuin parhaankaan asiantuntijan. Jyrki Kasvin mielestä Wikipedia on paitsi lähde, myös tapa popularisoida tieteen tuloksia ja foorumi niistä keskustelemiseen. Hänen mukaansa opiskelijat voisivat esimerkiksi kirjoittaa osana opiskelua Wiki-artikkeleita. ”Teknisiä esteitä tietoverkkojen mahdollisuuksien käyttöön ei enää ole, vaan rajoitteet ovat joidenkin ihmisten korvien välissä”, Kasvi muistuttaa. Otso Sandberg jylkkari@jyy.? Pirulliset biogra?at JYVÄSKYLÄN yliopiston tietoverkkoon perustettu KyläWiki pyrkii palvelemaan Kortepohjan ylioppilaskylän asukkaita asumiseen ja opiskelijaelämään liittyvissä asioissa. Teknisesti se toimii samalla mekanismilla kuin Wikipedia. KyläWikin luoneen Asko Soukan mukaan idea perustamisesta lähti kylän asukkaiden omista yrityksistä luoda asukkaille suunnattuja verkkoyhteisöjä. Yritykset kuitenkin kaatuivat yksittäisten aktiivien harteille jääneeseen ylläpitoon. KyläWikissä jokainen asukas voi luoda tai muokata häntä itseään kiinnostavaa sisältöä, eikä sivuston ylläpito näin ole riippuvainen yksittäisistä asukkaista tai ylioppilaskylän työntekijöistä. KyläWikin odotetaan tukevan aluksi eniten Kortepohjan vapaa-aikatoimikuntaa, joka pystyy kertomaan KyläWikissä toiminnastaan aikaisempaa helpommin. ”Jos KyläWiki osoittautuu toimivaksi KVAT:n toiminnasta tiedottamisessa, se toivottavasti houkuttelee myös muita ylioppilaskylän harrasteyhteisöjä kertomaan toiminnastaan KyläWikissä”, Soukka miettii. KyläWiki osoitteessa wiki.kortepohja.?. Ylioppilaskylän oma wiki H EIKKI V IHEMÄKI
2 hengen talous 4 hengen talous BONUS BONUS Elintarvikkeet ja muut ruokakauppaostokset 310,14 469,98 Polttoja voiteluaineet 70,31 111,68 Vaatteet ja jalkineet 72,15 154,56 Kodin kalusteet, koneet ja tarvikkeet 95,36 133,20 Audiov. laitt. ja tietok. vapaa-ajan virkistysja harrastusvälineet 76,53 140,94 Piha ja puutarha 23,88 27,53 Hotelli-, ravintolaja kahvilaostot kotimaassa 67,61 105,96 Auton varaosat, tarvikkeet ja huolto 19,17 26,24 Silmäja piilolasit 8,24 9,92 Vakuutukset 34,81 55,00 Sähkö 40,70 62,23 Matkapuhelinkulut 22,90 30,19 Ulkomaanmatkat (vapaa-aika) 40,01 41,30 Yhteensä 881,81 1368,73 4,5 % 4,5 % 5 % 5 % Josta Bonusta (KK) 39,68 68,44 Bonus (12 KK) 476,16 821,28
10 11/2006 Lauantai kello 23.28. ”Kaks sisään.” Yön kärsivälliset Jono on olennainen mutta huomaamaton osa viikonloppua. Jonossa voit viettää hämmentävän suuren osan yöstä. Näin se hoituu Jyväskylässä. Teksti ja kuvat Heikki Vihemäki Lauantai kello 3.45. Jonon päässä palkinto odottaa. Tia Rantakangas, Annika Pekonniemi, Sanna Autio ja Hanna Autio istahtivat aterioimaan. Marko Kivelän illan jonotukset on jonotettu. Lauantai kello 00.14. Jonon sijasta baaritiskille muodostuu usein epämääräinen ihmisrintama. Ville Karjalainen ja Niko Raatikainen valppaina odottamassa vuoroaan. Perjantai kello 23.44. Aika on rahaa. Lauantai kello 3.31. Kaikki tahtovat kotiin samaan aikaan.
11/2006 11 Tulovinkki: Opintolaina tuo joustovaraa päivittäiseen budjettiin. Kun haet valtiontakauksen valmiiksi muun opintotuen yhteydessä, voit hoitaa loput muodollisuudet vaikka verkossa, kun rahantarve yllättää. Katso lisää osoitteesta op.fi/nuoret. Menovinkki: Viikon ruokakassi 45 € YLIOPISTON pääkirjaston aula. Lainaustiskin valvoja-kyltin takana istuu nuorehko alvoja. Kello lähestyy puoli seitsemää, lainausaika on loppunut kello 18. Kirjasto on kuitenkin auki vielä kahdeksaan saakka, lukusaleissa voi vaikkapa lukea tenttikirjoja tai kahviossa päivän lehtiä. ”Pystytkö uusimaan tämän?” opiskelijatyttö kysyy valvojalta ojentaen tenttikirjaa. ”En, itse asiassa. Laina-aika on päättynyt kuudelta”, valvoja vastaa. Tyttö kiittää ja poistuu. Sama toistuu muutaman minuutin kuluttua. ILTAPÄIVISIN ja iltaisin työskentelevät kirjastovalvojat ovat opiskelijoita, kirjaston tilapäistä henkilökuntaa. Valvojat työskentelevät JYYn järjestämän iltavalvojaringin kautta ansaiten opiskelun ohella sivutuloja. Sama henkilö työskentelee viikon kerrallaan, rinki on tällä hetkellä viisihenkinen. Tehtäviin kuuluu paitsi valvojan toimi kello kuuden lainausajan loppumisen jälkeen, myös esimerkiksi kirjojen hyllyttäminen. ”Asiakkaat kysyvät usein, voinko lainata tai uusia kirjoja. Yleensä he suhtautuvat ymmärtäväisesti, kun kerron, että laina-aika on päättynyt, eikä minulla ole valtuuksia antaa teoksia lainaan”, vuorossa työskentelevä Vesa Rantama kertoo. ”Asiakkaiden kannaltahan tämä on välillä hieman ikävää. Kerran eräs tyttö saapui 300 kilometrin päästä, ja koska en voinut lainata hänelle kirjaa, hän joutui jäämään Jyväskylään yöksi.” Rantaman mukaan ainoa kerta, jolloin todella moni ihminen suivaantui, oli viikolla, jolloin lainausaika päättyi kirjaston poikkeuksellisten aukioloaikojen takia jo neljältä. Automaatti oli kuitenkin toiminnassa, mutta yölainaan sillä ei kirjoja saa. ”Tällöinkin ihmiset tulivat joukolla pyytämään kirjoja lainaan vasta hieman ennen kuutta, joten ilmeisesti aukioloajat tiedetään.” ”Pidän kyllä työstäni. Joskus harmittaa, kun ei pysty lainaamaan ihmisille kirjoja, mikä vaikuttaa heidän suunnitelmiinsa”, Rantama toteaa. Teija Tuhkio jylkkari@jyy.? Opiskelijan onnea ruodittiin tutkijakahvilassa 4 1 3 6 7 Kirjastovalvojan arkea YLIOPISTOPÄIVIIN liitetty Tutkijoiden yö sai ihmiset liikkeelle syyskuisena perjantaina. Yliopiston kirjastolla pidettyyn tutkijakahvilaan saapui kuutisenkymmentä tieteestä kiinnostunutta keskustelemaan hyvinvoinnista. Kysymyksiin vastasivat eri tieteenalojen asiantuntijat. Tutkijat intoutuivat pohtimaan, olisivatko opiskelijat onnellisempia, jos heillä olisi enemmän rahaa. ”Onni ja hyvinvointi koostuvat muistakin asioista kuin taloudellisesta tilanteesta. Opiskelun mielekkyys ja mukava opiskelijaelämä edistävät hyvinvointia, mutta tietysti stressiä ja paineita olisi vähemmän, jos ei koko ajan tarvitsisi miettiä raha-asioita. Siinä mielessä opiskelijat olisivat ehkä onnellisempia, jos rahaa olisi enemmän”, akatemiatutkija Maili Pörhölä eritteli. ”Jos rahanpuute suoranaisesti estää opiskelun, niin pitäisihän sitä jostain lisää saada. Onko se sitten valtiolta, vanhemmilta vai töistä, niin siihen en lähde sanomaan mitään”, tutkija Tatu Hirvonen kommentoi. Keskustelua herätti myös lasten ja nuorten hyvinja pahoinvointi Suomessa. Puheenvuoroja käytettiin niin lasten ja nuorten alkoholinkäytöstä kuin koulukiusaamisestakin. Jyväskylässä nyt ensimmäistä kertaa järjestetty Tutkijoiden yö on yleiseurooppalainen tapahtuma, jossa korkeakoulututkimusta pyritään tuomaan lähelle tavallisia kadunmiehiä ja -naisia. Helena Pulkkinen jylkkari@jyy.? Vesa Rantama vahtii kirjoja. T EIJA T UHKIO
11/2006 12 T urkulaisen kirjallisuuskriitikon ja esseistin Putte Wilhelmssonin katumuksen aihe on ilmeinen. Se on Mikko Lehtosen vuonna 1996 ilmestyneen Merkitysten maailma -kirjan arvio, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa. Vaikka arvio on Wilhelmssonin mukaan melko kriittinen, siitä näkyy, että tohtorin tutkielmasta kirjoittamista on kokemattomuuden takia arasteltu. ”Kehumisesta ei kukaan jää kiinni. Jos romaani tuntuu käsittämättömältä tai ei riittävästi tunne tietokirjan aihepiiriä, on turvallisinta sanoa jotain myönteistä”, hän toteaa. ”Runokritiikissä ratkaisu vielä toimii, sillä runoudessa hämäryyttä voi pitää hienona asiana. Tietokirjan kohdalla se on tehtävän laiminlyöntiä.” On aivan turha lukea arvostelua, jonka mukaan ”tämä kirja on hyödyllinen tietopaketti”, sillä yleensä se on merkki siitä, ettei kriitikko ei tiedä asiasta muuta kuin minkä on arvosteltavasta kirjasta juuri lukenut. ”Arvostelijan suurin virhe on se, ettei löydä teoksen ilmiselviä heikkouksia ja piilottaa oman epävarmuutensa ympäripyöreisiin kiitoksiin”, Wilhelmsson selittää. Mikäli hän arvioisi Lehtosen kirjan nyt, kiitoksia olisi vähemmän. Jos teos on oppikirjaksi sopimaton, kirjoittajan egon suojeleminen ei ole kriitikon huoli. Merkitysten maailma on Wilhelmssonin mukaan täynnä koukeroisten lauseiden piilottamaa huolimattomuutta. ”Ensimmäisessä luvussa Lehtonen tekee yhdestä Mihail Bahtinin ajatuksesta kahdella sivulla kaksi aivan päinvastaista tulkintaa”, hän tarjoaa esimerkiksi. Heti aluksi kerrotaan myös, että roomalaisilla ei ollut erikseen sanoja hiirille ja rotille. Lehtosen mielestä se kertoo siitä, kuinka sanasto voi vaikuttaa käsityksiin maailmasta. Wilhelmsson on eri mieltä. ”En tajunnut asiaa silloin, vaikka selitys on oikeastaan yksinkertainen: muinaisessa Roomassa ei jyrsijätutkijoiden mukaan ollut rottia. Jälkikäteen joutuu pyörittelemään päätään. Eikö olisi viisaampaa etsiä ilmeisiä vastauksia, eikä teoriaa imartelevia vastauksia?” Merkitysten maailma ei jätä Wilhelmssonia rauhaan, sillä Vastapainon katalogissa kirja esitellään kehuvalla sitaatilla hänen arviostaan. ”Se tuntuu melkein suoralta vittuilulta.” V iime vuonna Helsingin San tikko Helena Ylänen jaka aan. Voi joko kehua jotain tai kirjoittaa liian julmasti, vaikka a tä. Liika kehuminen on näistä kevy tiin rankattujen elokuvien määrä ka töön. ”Olen varmaan viiden tähden le Yläsen kauhein muisto liittyy Pakkasvirran Pedon merkki -elokuv valtakunnallinen kalabaliikki, jota ”Sitä reposteltiin niin paljon, muistoksi”, hän kertoo. Ylänen ei ole nähnyt Olavi Paa piroimaa elokuvaa äskettäin, mut mieltä. ”En ole kolmessakymmenessäk valle tehdä elokuvaa. Nykyään voi kiinnostavaa, jotta jutusta olisi tullu ”Pakkasvirta oli osin myös oikea tikko ei näe metsää puilta. Mutta en vaa, jos koko muu Suomi olisi pitä Jälkikäteen Yläsen on ollut help sessa ylimielisyys on ollut osana vi ”Jos on lisäksi vähän kiihkeä, ko teen kanssa, lopputuloksena on kah Pedon merkki oli historiallinen hestä eli kallis ja kulttuurisesti mer ollut ainoa tapaus 1980-luvulla, jol vio herätti närää. Elokuvia tehtiin telivat suuresti. ”Kotimaisen elokuvan kohdalla tuullinen ovat tietenkin aivan toista linen vaatimus, että niiden pitäisi o ko kansaa, jos elokuvaa ei käyty ka N ykyään vapaaksi kirjaillijaksi heittäytynyt, Keskisuomalaisessa pitkään työskennellyt kirjallisuusja teatterikriitikko Teppo Kulmala nostaa esille Jyväskylän kaupunginteatterin Täällä Pohjantähden alla -esityksestä kirjoittamansa arvion. Hän luki ennen näytelmän näkemistä romaanin uudestaan siten, että pääsi viimeiselle sivulle ensi-iltapäivänä. ”Olin viehtynyt Väinö Linnan maailmaan. Omaksuin ja maalasin henkilöt, maisemat ja tapahtumat lukiessani omikseni. Teatterissa ponnistelin häivyttääkseni romaania sivummalle. Näyttämön ilmaisutapa on toinen. Silti en osannut välttää tiettyä pettymystä”, Kulmala arvioi nyt. Jälkikäteen Kulmala arvioi Linnan kolmen niteen olleen mielessä ainakin tiedostamattomasti ja vaikuttaneen sitä kautta teatterikokemukseen ja siitä kirjoitettuun arvioon. Nyt hän kirjoittaisi toisin, joskaan ei ratkaisevasti eri tavalla. ”Kun myöhemmin katsoin Jyväskylän Pohjantähden uudestaan, se vaikutti vahvemmin. Jos siis vielä eläisin ensi-illan kynnyksellä, olisin kerrannut romaanin viikkoja ennen ja menisin ensi-iltaan lukuelämyksen tasaannuttua.” ”Kirjoitinkin tästä esityksestä toistamiseen. Tietysti myös toteutus oli elänyt elämäänsä, eikä ollut juuri se sama kuin ensi-illassa”, hän sanoo. Kriitikon olisikin hyvä seurata näytelmän koko kaarta. Kulmala on toisinaan kirjoittanut myös viimeisestä esityksestä. Kaupunginteatterin esityksistä kirjoittamiseen liittyy oma problematiikkansa. Kulmalan mukaan siihen voi suhtautua toisaalta kriittisemmin, koska se on koko maakunnalle tärkeä, ja suhteellisen harvalukuisten ensiiltojen merkitys korostuu. Silti sille ei voi suoda erityiskohtelua. ”Minähän en halua koskaan teilata suoraan, koska ammattilaisilla ei voi olla esitystä, jossa ihan kaikki olisi huonoa. Pyrin silloin etsimään pienetkin positiiviset puolet, vaikka kokonaisuus ei olisikaan innostava”, Kulmala kertoo. Uran alkuvaiheessa lähes esitys kuin esitys tuntuu suurelta elämykseltä, mutta kokemuksen karttuessa alkaa kiinnittää enemmän huomiota teknisiin puutteisiin ja yksityiskohtiin. ”Todella voimakkaasti vaikuttavien helmien löytäminen on yhä vaikeampaa. Pitää muistaa, että kaikilla ei ole näin, vaan jotkut tulevat ensimmäistä kertaa teatteriin.” Errare humanium est. Kriitikkokin on ihminen, ja toisinaan ihminen tekee virhearvioita. Viisi kriitikkoa kertoo, mikä meni pieleen. Teksti: Olli Sulopuisto Kriitikon O LLI S ULOPUISTO L AURI R OTKO
11/2006 13 M arko Säynekoski sanoo heti kärkeen, ettei hänelle ole sattunut totaalisia virhearvioita. Muun muassa Soundiin pitkään kirjoittanut mies jatkaa sitten, että vivahde-eroja on kyllä saattanut tulla. Tuorein esimerkki on Nightwish. Debyytti sai Säynekoskelta viisi tähteä. Koska yhtyeen musiikillinen urakehitys oli ”puhtaasti nousujohteinen”, myös kakkosalbumi sai täydet tähdet. Jälkiviisaasti ajateltuna vasta yhtyeen viides levy Once oli täysosuma. ”Kun kriitikko innostuu, kriitikko innostuu. Ei sille oikein muuta selitystä ole”, hän pohtii. Mutta mitäs sitten, jos yhtyeen seuraava levy on edellisiäkin parempi? Säynekoski myöntää, että ongelma ei katoa mihinkään. ”Viimeisen viiden vuoden aikana olen ruvennut pohtimaan, että jos pisteet kiikkuvat siinä rajamailla, niin täytyy tarkkaan harkita, kallistaako sinne viiden tähden puolelle.” Säynekoski on erikoistunut metallilevyihin. Niistä on helpompi kirjoittaa, sillä taustatiedot ovat kunnossa. Niistä tuntee siis sekä historian että on selvillä nykysuuntauksista. Muiden genrejen kohdalla voi tulla helpommin virhearvioita. ”Tai sitten ei salli itselleen sanoa niin jyrkästi kuin haluaisi, koska yrittää peitellä tietämättömyyttään”, hän arvelee. Kun aikaa kuluu, osaan teoksista suhtautuu eri tavalla kuin kirjoittamishetkellä. Säynekoskelle niin on käynyt muun muassa Death Angelin The Ultra-Violence -levyn kohdalla. ”En tarkalleen muista, mitä kirjoitin, mutta olen mieltänyt, että olen pikkaisen eri mieltä nykyään. Se kun on parempi levy kuin taisin siitä kirjoittaa.” Osaltaan mielenmuutokseen on varmaan vaikuttanut sekin, että 1980-luvun metallimusiikin uudet tuulet saapuivat vähän sen jälkeen, kun Säynekoski oli aloittanut kriitikon uransa. Black-, thrashja death-metallien sulattelussa meni aikansa. Nuorempana mielipiteet saattoivat olla jyrkempiä, ja kirjoitukset olivat melko varmasti huonompia. ”Onneksi sekä Turun Sanomissa että Soundissa on ihmisiä, jotka lukevat arviot, ennen kuin ne menevät eteenpäin. Toimitussihteeriys tekee sen, että rimanalituksia ei edes pääse lehteen saakka.” nomista eläkkeelle jäänyt elokuvakriiaa kriitikon synnit kahteen kategorin teosta ”ajan hengen viemänä” liikaa arviosta olisikin sinällään samaa mielyempi rikos. Yläsen mukaan yläkantasvoi, kun tähtiluokitus otettiin käyteffojen kuningatar.” uran alkuvuosina nähtyyn Jaakko vaan. Negatiivisesta kritiikistä syntyi a räävittiin televisiossa asti. että se on jäänyt painajaismaiseksi avolaisen Synkkän yksinpuhelun instta uskoisi olevansa siitä yhä samaa kään vuodessa heltynyt sellaiselle taisin kirjoittaa arvioon jotain yleisesti ut tasapainoisempi”, Ylänen tuumaa. assa sanoessaan, että tässä nuori kriin olisi voinut yksinäni tappaa elokuänyt siitä.” ppo huomata, että monessa tapaukirhearvioita. oska on vastakarvassa yleisen mielipihta tietäväisempi teksti”, hän selittää. spektaakkeli kansallisesta suurmierkittävä tapaus. Kyseessä ei suinkaan lloin kotimaisen elokuvan huono arvähän, ja niiden katsojamäärät vaiha paineet olla oikeassa, viisas ja koha luokkaa. Ilmassa oli tavallaan viralolla hyviä. Hyvä, ettei syyllistetty koatsomassa.” T urkulainen valokuvaaja ja kriitikko Harri Pälviranta keksii kaksi tapausta, jotka ovat mietityttäneet jälkikäteen. Ensimmäinen liittyy valokuvaaja Harri Larjoston vuonna 2000 Turussa pitämään näyttelyyn, jonka Pälviranta kirjoitti olevan muun muassa seksistinen. ”Larjosto hermostui siitä ja kirjoitti vastineen, josta pystyttiin julkaisemaan tekstin asiattomuuden takia vain puolet”, hän muistelee. Pälviranta oli vielä nuori kirjoittaja, jota mietitytti moni vastineessa mainittu asia. Niistä päällimmäinen oli, että hänellä itsellään oli samaan aikaan näyttely. Larjosto kirjoitti kriitikon haukkuneen hänet, jotta saisi omille teoksilleen enemmän huomiota. Väite paljastaa Pälvirannan mielestä monia kiinnostavia asioita taidekentän rakenteesta. Kuten vaikkapa taustalta pilkottavan käsityksen siitä, että taiteilijat kilpailevat keskenään, ja yhden menestys on toiselta pois. ”Larjosto kirjoitti minun haitanneen hänen taloudellista toimeentuloaan. Sen olen saattanut tehdä. Jos joku jättää työn ostamatta, koska Turun Sanomien kriitikko haukkuu näyttelyn, olkoon niin.” ”En osaa vieläkään sanoa, oliko hän suoranaisesti oikeassa vai väärässä, mutta asia kiinnostaa minua yleisemmällä tasolla. En kirjoittaisi sitä kritiikkiä nykyäänkään eri tavalla, vaan hyväksyn täysin jutun, jonka silloin kirjoitin”, Pälviranta sanoo. Erään toisen arvion hän kyllä kirjoittaisi täysin eri tavalla. Hänen vanha opettajansa Ismo Luukkonen piti nimittäin muutama vuosi sitten Turussa näyttelyn, jonka Pälviranta arvosteli. ”Se oli aivan kauheaa roskaa, mutta en ilmaissut sitä kritiikissäni suorasanaisesti ja ryhdikkäästi, vaikka olisi pitänyt. Sitä juttua kadun”, hän sanoo suoraan. Jo kirjoittaessaan hän pohti, oliko arvio mielekäs vai ei. Jälkikäteen Pälviranta on ehdottomasti sitä mieltä, että jutun ei olisi pitänyt päästä koskaan lehteen. Ongelma ei ole siinä, että hän olisi ollut jäävi kirjoittamaan kaveristaan, vaan siinä, että tämä sai erityiskohtelun. ”Minua on pidetty vähän sapekkaana arvioijana. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta pitäisi olla samanlainen kaikille. Siis riippumatta siitä, tunteeko taiteilijan, onko hän suomalainen tai ulkomaalainen, tunnettu tai ei-tunnettu. Ismo Luukkosen tapauksessa en tehnyt niin.” erephdys L AURI R OTKO L AURI R OTKO J ANIC L EINO
14 11/2006 Kansanradion toinen tuleminen Varhaiskasvatuksen ainejärjestö vei syyskuussa Pietariin katulapsille säkkikaupalla opiskelijoilta kerättyjä vaatteita, leluja ja hygieniatuotteita. TO 14.9. Bussimme starttasi yliopiston päärakennuksen edestä täyteen pakattuna. Matka rajalle eteni joutuisasti. Tullissa jännitimme, joudummeko purkamaan täyden lastimme ja kuskaamaan jokainen yksitellen omat noin 20 kiloa painavat avustuksemme. Venäjän tullin korkokenkiin sonnustautuneet tullivirkailijat olivat meille armollisia ja säästyimme sulkeisilta. Päivä kului bussissa matkustaen. Illalla saimme nauttia Mariinski-teatterin upeasta Patarouva-oopperasta. PE 15.9. Lähdimme aamiaisen jälkeen ensimmäiseen avustuskohteeseemme, joka oli Kasvattajain kodin turvakoti. Tutustuimme apulaisjohtaja Galina Ignatievnan johdolla turvakotiin, jossa on tällä hetkellä 64 lasta. Lapset asuvat yhdeksänkerroksisessa talossa omissa kortteleissaan, joiden siisteydestä he itse huolehtivat. Lapset käyvät koulua ja heillä on mahdollisuus muun muassa urheiluja teatteriharrastuksiin. Valtion rahoittamalla turvakodilla on henkilokuntaa mittavat 326. Jätimme puolet avustuksistamme ja hygieniapakkauksista turvakotiin. Ensi keväänä turvakoti on toiminut 15 vuotta – Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien. Meidät kutsuttiin mukaan tuleviin juhliin. Iltapäivällä vierailimme Kansan Raamattuseuran turvakodissa, jonka toimintaa suomalaiset tukevat. Talossa asuu tällä hetkellä 12 poikaa, jotka ovat 6–18-vuotiaita. Henkilökuntaa on kuuden aikuisen verran. Kymmenvuotias turvakoti on yksi suuren organisaation viidestä kohteesta. Jätimme turvakotiin loput avustuksistamme, jotka otettiin riemumielellä vastaan. Illalla vierailimme yliopistolla ja vietimme iltaa opettajaksi opiskelevien kanssa. LA 16.9. Kulttuuriannos täyttyi käveltyämme arviolta kymmenen kilometriä pitkin Eremitaasin käytäviä. Vierailimme myös Pietari Paavalin linnoituksessa sekä risteilimme Pleasureboatilla Nevajoella. SU 17.9. Paluumatkalla pysähdyimme Viipurissa, jossa tuhlasimme viimeisetkin ruplamme. Tiina Hermunen jylkkari@jyy.? Suoraan radiolähetykseen ei tarvita enää kalliita erikoislaitteita, tietokone ja mikrofoni riittävät. KESKIVIIKKOILTAPÄIVÄNÄ kaksi miestä istuu Agoran aulassa keskusteluun syventyneenä. Nuoremmalla on edessään kannettava tietokone kuten tässä talossa on tapana. Viereisissä pöydissä aikaa vietetään samalla tavalla. Harva ohikulkija huomaa, että kyseisen pöydän äärestä tehdään suoraa radiolähetystä. Meneillään on pohjanmaalaisen Järviradion keskusteluohjelma, jossa yliopiston väkeä tentataan opiskeluun ja tutkimukseen liittyvistä asioista joka toinen viikko. Tällä kertaa äänessä on tietotekniikan professori Pekka Neittaanmäki, joka kertoo yliopiston harjoittelukäytännöistä ja yhteistyöstä työnantajien kanssa. Toimittaja Teijo Argillanderilla on todellakin mukanaan ainoastaan tavallinen kannettava tietokone sekä pieni mikrofoni. Kallista ja raskasta lähetintekniikkaa ei suoran lähetyksen toteuttamiseen tarvita, vaan puhe siirretään Alajärven studioon ja sieltä eetteriin Agoran langattoman internetverkon ja Skype-nettipuhelimen välityksellä. KUULOSTAA nörttien ja teknofriikkien puuhastelulta. Luulisi, että halvoilla laitteilla netin kautta lähetetyn ohjelman tekninen laatu ei voi päätä huimata. Argillanderin mukaan nettipuhelimen äänenlaatu on kuitenkin täysin verrattavissa perinteisellä radiotekniikalla tehtävään lähetykseen. Nykypäivän langattoman verkon nopeus riittää todella laadukkaan äänen siirtoon ja jo parin sadan euron mikrofoni nappaa äänen talteen kirkkaana. ”Järviradio on uranuurtaja näiden uusien tekniikoiden hyödyntämisessä”, kehaisee Järviradion ohjelmapäällikkö Markku Mäenpää. Haastattelu hoidetaan Mäenpään toiveesta nettipuhelimessa – tietysti. ”Tekniikka on ollut meillä laajassa käytössä jo pitkään. Meillä on esimerkiksi kieliohjelma, jossa espanjassa asuva opettaja vastaa kuulijoiden kysymyksiin nettipuhelimen kautta. Nettiviestintä mahdollistaa monenlaisia ideoita ja pienentää maailmaa”, Mäenpää sanoo viitaten myös Agoran suoraan keskusteluohjelmaan. ON SELVÄÄ , että uusi tekniikka tuo mukanaan suuria kustannussäästöjä. Tämä taas luo toimintaedellytyksiä pienen budjetin paikallisradioille ja madaltaa kynnystä radiotoiminnan aloittamiseen. Ehkä Suomessa nähdään vielä joskus samanlainen paikallisradiobuumi kuin parikymmentä vuotta sitten Yleisradion monopolin murruttua. Todelliseen kansanradioon kuuntelijat pääsisivät tekemään itse ohjelmaa, kun tarvittava tekniikka alkaa olla kaikkien saatavilla. ”Tuskin tässä kovin suurta muutosta on odotettavissa, vaikka moni asia helpottuukin”, Argillander arvelee. Ammattimaisesti tuotetulle laaturadiolle riittää kysyntää myös tulevaisuudessa. ”Kaikki lähtee kuitenkin edelleen sisällöstä”, hän toteaa. Johannes Kotkavirta jylkkari@jyy.? Järviradio pyllistää mediakeisareille ALAJÄRVEÄ tukikohtanaan pitävä mainosrahoitteinen Järviradio perustettiin paikallisradiobuumin vilkkaimpaan aikaan vuonna 1987. Alkuperäiset omistajat, joukko yksityishenkilöitä ja yrityksiä sekä kaksi seurakuntaa, omistavat aseman edelleen. Järviradio kuuluu noin sadan kunnan alueella Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Ohjelmapäällikkö Markku Mäenpään mukaan Järviradion idea on katsoa, mitä muut kanavat tekevät, ja tehdä päinvastoin. Suurin osa Suomen paikallisradioista on kilpailun seurauksena ketjuuntunut ja siirtynyt usein ulkomaiseen omistukseen. ”Kilpailijoiden muuttuminen formaattiradioiksi on tuonut meidän vahvuutemme paremmin esille”, ohjelmapäällikkö sanoo. Järviradio tekee paljon paikallista ohjelmaa ja suoria lähetyksiä kuuluvuusalueen tapahtumista. Lisäksi on tavarapörssiä, alueellista hintavertailua, kieliohjelmaa ja bändikilpailua. Eron musiikkipainotteiseen formaattiradioon tuo myös kanavan runsas asiaohjelmien tarjonta. Musiikkiakin soitetaan, mutta laidasta laitaan ilman tarkkaa kaavaa. ”Aamupäivällä klassista, päivällä kevyempää, iltaa kohden enemmän nuorisolle suunnattua. Mitään musiikillista kokonaisilmettä kanavalla ei tarvitse olla”, Mäenpää kertoo. Järviradion pahin kilpailija on tällä hetkellä Iskelmäradio. Valtaosa kuulijakunnasta on yli 45-vuotiaita. Toimittaja Argillander jututti professori Neittaanmäkeä yliopiston harjoittelukäytännöistä. J ANIC L EINO Varkaiden avustuskohteita olivat Pietarin Katulapset ry, Kansan Raamattuseura , Toivon sateenkaari ja MissionPossible . Venäjällä mikään ei toimi (mutta kaikki järjestyy) H ANNA K OSKINEN
Suomalainen terveydenhuolto elää valtavaa murrosta – suuret ikäluokat tulevat eläkeikään ja yhteiskunta on ymmällään rahoitushaasteiden edessä. Lääkärit haluavat tarjota potilailleen parasta mahdollista hoitoa, mutta terveydenhuollon eri pelureiden budjetit ja näkemykset eivät aina välttämättä kohtaa potilaan parhaaksi. Kuinka luoda toimintamalli, jossa vapaan kilpailun lait muuttavat nollasummapelin ”win-win” -toimintaympäristöksi ja nostavat Suomen maailman johtavaan asemaan terveydenhuollossa? AstraZeneca palkitsee parhaan terveydenhuoltoaiheisen KTM-koulutusohjelman gradun 1. palkinto: 10 000 euroa lisäksi kaksi 2000 euron kannustuspalkintoa Kilpailun teema: Miten tehdä Suomesta maailman johtava terveydenhuollon pelikenttä? Palkintokriteerit: laadukas, kokonaisvaltainen, innovatiivinen, koko arvoketjun potilaan, lääkäreiden ja lääketeollisuuden kehitystä edistävä gradu. Toimita hyväksytty gradusi 30.9.2007 mennessä osoitteeseen: AstraZeneca Gradukilpailu, Sakari Markus, Luomanportti 3, 02200 Espoo. Lisää tietoa: www.astrazeneca.fi/Gradukilpailu AstraZeneca on maailman johtavia lääketutkimukseen ja innovatiivisten reseptilääkkeiden kehitykseen panostavia yrityksiä. Olemme keskittyneet ruoansulatuskanavan sairauksien, sydänja verisuonitautien, hengityselinten sairauksien, keskushermoston sairauksien, syöpätautien, kivun ja infektioiden hoitoon. www. astrazeneca.fi
Ensi viikolla ei tarvitse syödä hiljaa ja herran nuhteessa, kun JYYn kulttuuriviikko tuo kampuksen ravintoloihin muusikoita ja miimikoita. Tiistaina 10. lokakuuta DJ Matti & Jellona musisoivat lounasaikaan Ilokivessä ja torstaina esiintyy Musica-kuoro Ilokivessä ja Mattilanniemen Piatossa. Jyväskylän ylioppilasteatterin miimikot kiertävät torstaina kampuksella ja lounasravintoloissa. ”Haluamme tuoda kulttuuria ihmisten keskelle. Niin siihen voivat törmätä nekin, jotka eivät muuten musiikkia tai konsertteja harrasta”, kertoo JYYn hallituksen kulttuurija lehtivastaava Jutta Virolainen. Kulttuuriviikko huipentuu perjantaina Mambo Nordico 06 -bileisiin Ilokivessä, jossa esiintyvät TV-resistori, Branded Women ja Kevin ja tietysti iki-ihana Risto, joka laulaa: ”Huhhuh, nimittäin ihan mielettömät ?ilikset. Mistä, höh, no susta. Oot minun superhölmö pöppelin sköppeli.” Kultsi! JYYn Kulttuuriviikko 9.–13.10. Lisätietoja www.jyy.?/kultsi. Kulttuuriviikon lounas: musiikkia 11/2006 KULTTUURI 16 Ihmisten taideteos Kaarina Kaikkosen paitaportti liehuu maallisen ja hengellisen vallan välissä. JYVÄSKYLÄN taidemuseon Suojan yläsalissa odottaa omituinen näky. Lattiaa peittävät vaaleat, väreittäin lajitellut miesten kauluspaidat. Kasojen keskellä Kaarina Kaikkonen ohjastaa kapellimestarin tavoin lähinnä opiskelijoista koostuvaa avustajajoukkoa. ”Rupeatte murhaamaan nyt”, taiteilija käskee. Meneillään on kirkkopuistoon pystytettävän tilateoksen rakennusprosessi. Kolkolta kalskahtava käsky viittaa meneillään olevaan työvaiheeseen. Teoksen materiaalina ovat paikallisten lahjoittamat miesten kauluspaidat, paikkana lipputankorivistö kirkon ja kaupungintalon välissä. Paidat hulmuavat tankojen välissä pyykkinaruilla. Teoksen ympäristö on osa sen sisältöä. Kaksiosainen installaatio muodostaa ikään kuin portin maallista valtaa edustavan kaupungintalon ja hengellisen vallan linnakkeen, kirkon, välille. KIRKKO ON ennenkin näytellyt merkittävää osaa Kaikkosen teoksissa, sillä hänen kuuluisin työnsä Tie (2000) rakennettiin Helsingin Tuomikirkon portaille miesten pikkutakeista. ”Teosten lähtökohta on tilallinen”, Kaarina Kaikkonen kertoo. Hänen ulkoteostensa idea lähtee paikasta, tila tulee ensin. Teos lähtee syntymään, kun taiteilija tutustuu paikkaan, imee sen henkeä ja tunnelmaa. Myös ympärillä olevista rakennuksista tulee Kaikkosen mukaan osa taideteosta. ”Aikaisemmat työt vaikuttavat aina uusien teosten syntyyn. Silti on kiinnostavaa tehdä jotain aivan uutta.” Tässä tapauksessa uutena elementtinä tulevat lipputangot. SUUNNITTELUPROSESSI , johon kuuluu myös lupien anominen, saattaa kestää vuodenkin. Julkiselle paikalle teoksen ripustaminen ei aina suju ongelmitta. ”Kun tehdään jotain uutta kaupunkikuvaan, ovat ensimmäiset reaktiot usein kielteisiä,” Kaikkonen toteaa. Jyväskylässä taiteilija ei kohdannut suurta vastustusta, vaikka jotkut karsastivatkin lipputankoihin kajoamista. ”Toivon, että teos olisi sellainen, että se kestäisi siinä ja antaisi ihmiselle uuden näkökulman ja elämyksen.” Paitateos on osa sekä Kaikkosen näyttelyä että Valo on Jyväskylässä -tapahtumaa. Sen valaistus on suunniteltu yhteistyössä taiteilijan kanssa varta vasten tälle teokselle. Kyseessä on Kaikkosen ensimmäinen valaistu ulkoteos, aikaisemmin hän on tosin hyödyntänyt katuvalaistusta. Valaistus on hänen mukaansa kiinnostava osa teosta ja saa sen elämään ja liikkumaan eri tavoilla. Valon ja varjon leikin kautta taiteeseen tulee uusia ulottuvuuksia. YHTEISÖLLISYYS on olennainen osa teosta. Kaikkosesta on kiinnostavaa tehdä taidetta julkiseen tilaan ja ottaa kontaktia ihmisiin. Lähtökohtana on taiteilijan mielikuva, mutta yleisö voi osallistua taiteen tekemiseen monin tavoin. ”Avustamalla työssä tai lahjoittamalla materiaalia ihmiset kokevat teoksen enemmän omanaan. Teos ei sillä tavalla ole minun, se puhuu enemmän näistä ihmisistä”, Kaikkonen sanoo. ”Lopputulos on haave, monesti enemmän kuin on edes uskaltanut toivoa.” Marjo Kovanen jylkkari@jyy.? KAARINA KAIKKOSEN visioiden toteuttamiseen osallistuu usein paikallisia avustajia. Jyväskylän taidemuseolle kokoontui syyskuisena perjantaiaamuna kymmenkunta avustajaa. Kun Kaikkonen oli esitellyt teoksensa idean ja työsuunnitelman, yhteisöllisen taiteen luominen alkoi paitojen suikaloimisella. Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen opiskelijat Netta Lipsonen ja Laura Nikkinen kertoivat tulleensa avustamaan, koska tällaisia tilaisuuksia harvoin on. ”Käytännön työ taiteen parissa on piristävää vaihtelua luennoilla istumiselle”, he totesivat. Homma käynnistyi jouheasti ilman alkukankeuksia. Kun joukkio oli saanut sakset käteensä ja ohjeet taiteilijalta, materiaalia alkoi heti syntyä. ”Tuntuu kuin oltaisiin SPR:n lumppukeräyksessä”, kuului tunnelmia kuvaava kommentti. ”Tässähän tehdään kierrätyksestä taidetta.” On helppo uskoa, että Kaikkosen avustajien keskuudessa syntyy usein voimakas yhteenkuuluvuuden tunne, kun sama tiimi työskentelee yhdessä monta päivää. Kaarina Kaikkonen kokosi Kirkkopuistoon kookkaan installaation vanhoista miesten kauluspaidoista. Kierrätystaidetta H EIKKI V IHEMÄKI O LLI S ULOPUISTO Paitateos julkistettiin Valo on Jyväskylässä -tapahtuman avajaisissa viime torstaina.
11/2006 Tiina Piilola: Alkuvedet Atena 2006 Jyväskyläläisen toimittajan Tiina Piilolan esikoisromaani Alkuvedet ei valitse helpointa polkua. Kirja kertoo perinteisen oloisen lama-ajan tarinan pohjalaisesta suvusta, mutta koukku onkin siinä, että se tehdään 12-vuotiaan Kaarin näkökulmasta. Kaarin valinta keskushahmoksi on mainio, mutta myös erittäin vaativa: miten hyvin kirjailijalta onnistuu astua takaisin lapsen saappaisiin ja siihen aikaan, jolloin usko vanhempiin oli vielä horjumatonta ja äidin syli turvallisin paikka maailmassa? Hämmentävän hyvin. Piilolan teksti kuljettaa uskottavasti lukijan mukaansa Kaarin maailmaan, jossa todellisuus ja kuvitelmat, mennyt ja tuleva nivoutuvat unenomaiseksi kuvaelmaksi. Vielä kevään alussa Kaarin maailma on lämmin ja mukava paikka, mutta talven lähestyessä idylli murenee. Enon kuolemasta lähtee liikkeelle vyöry, joka alkaa hajottaa vahvalta näyttänyttä perhettä. Kaari itse tasapainoilee lapsuuden lopun kynnyksellä. Aivan täydellisesti kirja ei onnistu lapsi-illuusiotaan ylläpitämään, sillä ajoittain Kaarin ajatuksenjuoksuun eksyy liian aikuismaisia piirteitä. Paikoitellen teksti myös uppoutuu turhan pitkäksi aikaa päähenkilönsä mietelmiin, mutta ehättää jotenkin takaisin raiteilleen juuri, kun tekisi mieli sanoa sen lähteneen harhailemaan. Etenkin kielikuvat ovat ilahduttavan omaperäisiä: pankin lähettämät pelottavat valkoiset kirjeet rapisevat Kaarin mielestä postilaatikossa kuin rotan kynnet, joten hän nimeää ne rottakirjeiksi. Tältäkö tuntui olla lapsi? Kenties. Kimmo Mäkilä Rosa Liksom: Maa. WSOY 2006. Rosa Liksomin tuore teos Maa pureutuu kirjailijalle tyypillisiin aiheisiin: onnettomuuteen, väkivaltaan, kuolemaan ja Suomen historian kansallisiin kipupisteisiin. Kirjailija tekee sen, minkä parhaiten osaa: kirjoittaa lyhyitä tarinoita, jotka punoutuvat jouhevaksi kokonaisuudeksi. Lopputuloksena on eheä kaunokirjallinen tuotos, josta jokaisen tarinan voi lukea myös erikseen. Liksomin tekstistä on tullut tarkalleen hiottua, ja tarkoituksellinen rehentely on vähentynyt. Innostava ja kaunistelematon tapa kuvata elämän tarkoituksettomuutta on kuitenkin säilynyt. Kirjan henkilöt ovat kasvottomia, mutta Liksomilla on ainutlaatuinen tapa saada heidät nopeasti lukijalleen läheisiksi. Monitasoisissa tapahtumissa yhteistä on hukassa oleva minuus, jota muistot ja pelko heittelevät mielensä mukaan kauas karanneessa maailmassa. Liksom ajattelee lukijaansa jättäen tämän usein avoimelle ovelle yllättävään tilanteeseen, josta tarina jatkaa muotoutumistaan lukijan omien tulkintojen mukaan. Toisaalta yllättävyys tuntuu välillä muodostuvan itsetarkoitukseksi. Kirjailija ihmettelee, miksemme osaa olla yhtä vapaita kuin lapsena: nähdä kaunista ja rakastaa hyödytöntä. Voiko ihminen muuttua ja tasata tilit menneisyyden kanssa? Kaikki on mahdollista, sanoo Liksom, koska mennyt ei palaa. Vaikkei tämä ole parasta Liksomia, Maa on kuitenkin yllättävä, monitasoinen ja laadukas tuotos Suomen eturivin kirjailijalta. Tero Toivanen Tältäkö tuntui olla lapsi? Leverage: Tides. Elements Music 2006. Vaikka jyväskyläläis-helsinkiläinen Leverage julkaisee vasta ensimmäisen levynsä, yhtyeen jäsenet ovat kokeneita hevikettuja. Bändi liikkuu samoissa maailmoissa suomeksi laulavan Kilven kanssa, joskin Leverage hoitaa Tides-levyllään hommansa jykevämmin ja ehkä kaukonäköisemminkin. Bändi sanoo ottaneensa vaikutteita Rainbow’n kaltaisilta yhtyeiltä. Olisi liian kilttiä nimittää orkesteria tämän päivän Blackmoreiksi ja kumppaneiksi, sillä siihen se ei yllä. Pekka Heinon laulu on ainakin Suomen mittakaavassa genrensä kärkeä ja orkesterin jäsenet ammattimiehiä. Paikoitellen sointukuviot ovat kekseliäitä, eikä bändin kitaristi-nokkamies Tuomas Heikkinen ole kainkaan huono biisintekijä. Hatunnoston arvoisia suorituksia ovat maanläheiset ja osin henkilökohtaiset sanoitukset. Piloillehan tämä olisi mennyt, jos olisi lähdetty haarniska ja lohikäärme -osastolle. Kunnia ammattitaidolla tehdylle työlle, mutta kaikki tämä on tehty viime aikoina aika monesti. Kasarihevin aallonharjalla ratsastetaan, ja ylletään varmasti mukaviin myyntilukuihin. Kaikessa raskaudessaan levy onnistuu kuitenkin olemaan kepeä ja tasapaksu. Ajatellaanpa sateenvarjon muotoinen alue, jonka piikki sijaitsee Berliinissä ja itse varjo levittyy KeskiEuroopan ylle. Sinne Leveragen sateenkaarihevi uppoaa varmasti. Tero Toivanen Kokenut muttei ainutlaatuinen Hiottua lyhytproosaa 17 Myynti ja markkinointi: VVO-kotikeskus Marika Eklund Puh. 020 508 4182 • Fax 020 508 4176 marika.eklund@vvo.fi Vapaudenkatu 60, 40100 Jyväskylä • Ma–ti, to–pe 8.30–14.00 • ke 10.00–17.00 RT, Jyväskylä, Mannila T I I L I T E H TA A N T I E 29–31 3 H+K+S, 87 M 2 • Asumisoikeusmaksu 18.539,43 € • Käyttövastike 688,63 €/kk (sis.vesimaksun) • Vakuus 1.377,25 € • Rakennettu vuonna 1999 • Vapautuu 1.11.2006
18 11/2006 ei kaipaa tanssivaa yleisöä Maailman paras Totoro Elisabeth Undergroundin jäsenet ihmettelevät, miksi musiikkilehdet ennemmin raportoivat kuin elävöittävät musiikkimaailmaa. JYVÄSKYLÄLÄINEN Elisabeth Underground on hämmästynyt, mutta ei loukkaantunut. Kuten lähes jokainen uusi yhtye Suomessa, myös EU on joutunut vertailun kohteeksi. ”Tuntuu vieraalta, kun meitä verrataan Massive Attackin kaltaisiin nimiin, mutta on se toisaalta aika kunnioitettavaa. Onhan kyseessä kuitenkin erittäin hieno orkesteri”, rumpali Henri Lindström sanoo. ”Toisaalta jos jotakin julkaisee, on arvioinnin tekeminen sitten kuulijan käsissä”, kitaristi Sami Toroi jatkaa. Elisabeth Undergroundin kahden viime vuoden työ on kuultavissa vasta ilmestyneeltä albumilta 2. Levyn eteen tehtiin työtä usein täysipäiväisesti. ”Välillä epäiltiin, tulisiko levy valmiiksi. Kun se lopulta oli kädessä, tuli tyhjä olo. Ihmeteltiin, että mitäs sitten.” Työ ja aktiivinen harjoittelu kuitenkin jatkuvat. ”Keskitymme sovittamaan vanhoja kappaleita uudestaan. Kehitymme kuitenkin jatkuvasti, mikä myös antaa uskoa tulevaisuuteen. Näiden päivien musa on kuultavissa levyltä parin vuoden päästä”, pojat pohtivat. MEDIAN KIINNOSTUS bändiä kohtaan on ollut kaksijakoista. Sanomalehdet ja radio ovat osoittaneet kiinnostuksensa. ”Musiikkilehtien kiinnostus on sen sijaan ollut vähäistä. Tuntuu siltä, että niiden tarkoitus on pikemmin raportoida kuin elävöittää musiikkimaailmaa. Suomessa kaikessa otetaan mallia viiveellä muualta. Ehkä juuri tämän vuoksi alan lehdistö on kiinnostunut kulloinkin muodissa olevista suuntauksista”, Toroi pohtii. Sopivaa levy-yhtiötä ei ole löytynyt ja musiikin teon lisäksi orkesteri on joutunut hoitamaan myös kaiken muun työn itse. He jopa postittavat halukkaille nettisivuilta tilatun levyn. ”Eihän me mitään myyntimiehiä olla. Olisi mukavaa, jos voisi keskittyä pelkästään musiikin tekoon ja jättää muun puolen toisille. Mutta kaiken vaivan jälkeen tuntuu hyvältä, ja tietää, ketä syyttää, jos homma ei toimi.” LAULAJA Malla Malmivaara opiskelee teatterikorkeakoulussa ja matkaa usein treenaamaan Helsingistä Jyväskylään. Vaikka hän pian tallaisikin näyttelijöiden main streamissa, hän kokee, etteivät näyttelijän työ ja bändi sulje toisiaan pois. Keikoilta yhtye on saanut positiivista palautetta, ja ?ilis on ollut kaikilla hieno. ”Yleisö ei keikoillamme innostu kovasti tanssimaan, vaan kuuntelee paikoillaan. Se on mielestämme osoitus myös siitä, että kuulijat kiinnittävät huomion itse musiikkiin.” ”Tuntuu, että yleisö ottaa meidät yhtenä kokonaisuutena, eikä esimerkiksi osuuteni laulajana korostu”, Malmivaara arvioi. Lindström innostuu pohtimaan yleisön reaktioita syvemmin. ”Pink Floydin alkuaikoina yleisö seisoi suu auki hämmästyksestä. Musiikki oli niin ainutlaatuista.” ”Joo, meillä menee varmasti ihan samalla tavalla. Kun porukka alkaa tajuta musiikkiamme, me vedetään pian jossain Wembleyllä”, Toroi naureskelee. Tero Toivanen jylkkari@jyy.? EU Eihän me mitään myyntimiehiä olla. Olisi mukavaa, jos voisi keskittyä pelkästään musiikin tekoon.” ” R A IS A N E R G Vuoden paras animaatio on 20 vuotta vanha, käsinpiirretty ja Japanista. RAKKAUTTA & ANARKIAA -festivaalilla ensi-iltansa saanut Naapurini Totoro on ohjaaja Hayao Miyazakin puhdasverisin lastenelokuva. Samalla se käy oppitunniksi siitä, kuinka tehdä elokuvaa samaan aikaan niin lapsille kuin aikuisillekin ilman, että edellisiä kohdellaan alentuvasti ja jälkimmäisiä huvitetaan pieruvitseillä tai Matrix-viittauksilla. Totoro ei ole maailman hienoin animaatio. Se ei ole edes Miyazakin paras työ, vaan siitä tittelistä kisaavat Prinsessa Mononoke (1997) ja Henkien kätkemä (2001). Molemmat ovat komeampia ja monisyisempiä elokuvia kuin Totoro, jonka draama on pienempää ja piirrosjälki yksinkertaisempaa. Silti Totoro on ainutlaatuisen viehättävä. Ehkä se johtuu karvapeitteiseltä Esko Nikkarilta näyttävästä jättimäisestä Totorosta. Kenties syynä on, että elokuvan jännitys ei synny väkivallan uhasta, kuten niin monessa Disney-tuotannossa. Päähenkilöt, 4ja 10-vuotiaat tytöt, ovat täydellisen uskottavia. Pikkuja isosiskon välinen suhde on vangittu ?lmille tavalla, jonka kuka tahansa voi tunnistaa. Miyazakin luontosuhde on näytillä monissa hänen elokuvissaan, niin myös Totorossa. Itse metsän kuningas on kunnioitettava olento, seikkailut tapahtuvat metsässä ja pikku-Mei tahtoo ehdottomasti viedä tuberkuloosia potevalle äidilleen maissintähkän. Totorosta puuttuu kuitenkin teknologian demonisointi, joka on esimerkiksi Mononoken syvin kon?ikti. SANOMALEHTIEN elokuvaosastoilla kirjoitetaan innostuneesti kulttuuriteoista aina, kun joku vuotta vanhempi ?lmi saapuu teatterilevitykseen. Se, että tuo yhden tekstitetyn kopion Seitsemästä samuraista Suomeen, ei ole kovin suuri riski. Todellinen kulttuuriteko on se, että Totoro on dubattu suomeksi ja saatetaan näkyville koko maahan 20 kopion voimin. Toisaalta Cinema Mondolla saatetaan laskea sen varaan, että viime vuosina kasvanut animeja mangaporukka pitää huolen elokuvan menestyksestä. Se ei tunnu lainkaan mahdottomalta. Elokuvan kulttimaine Suomessa perustuu pitkälti siihen, että teattereissa sitä ei ole nähty koskaan ja televisiossakin vain kahdesti. Yle esitti sen nimellä Näkymätön ystävä vuosina 1995 ja 1996, jolloin harva oli kuullut animesta tai Miyazakista. Vuosikymmenen ikäiset videonauhoitukset ovat olleet otakueli fanipiireissä kovaa valuuttaa, kun on vertailtu, kenen innostus on aidointa. Moiseen nokitteluun ei ole enää tarvetta. Varmasti joku jaksaa valittaa dubbauksesta, vaikka suomenkielinen versio ei jätä nokankoputtamisen aihetta. Tyttöjen ääninä kuultavat Iida Malinen ja Roosa Viitanen pitävät siitä huolen. LEMPEÄN TOTORON menneisyydessä on muuan erikoinen seikka. Tuottajien mielestä Miyazakin itse keksimään hahmoon perustuva Totoro oli yksinään liian riskaabeli hanke. Niinpä ohjaaja Isao Takahata palkattiin tekemään elokuvasovitus Tulikärpästen hauta -kirjasta, joka oli jo ennestään tunnettu. Akiyuki Nosakan osittain omaelämäkerrallinen kirja kertoo toisen maailmansodan kauhuista lapsen näkökulmasta. Sen elokuvaversio on yksi surullisimpia piirroselokuvia koskaan. Joten niin vain kävi, että karvainen metsänhenki vaati syntyäkseen tarinan palopommituksista. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.? Mei yst ävystyy Totoron kanssa .
Lisätiedot p. 040 5017627 www.academyaccess.com Lähde suosittuun MIBP vaihtoon! Academy Accessin kautta pääset varmasti vaihtoon. Kurssit ovat korkeatasoisia englanninkielisiä kauppatieteen kursseja. Esimerkiksi Kuala Lumpurin lukuisiin etuihin kuuluvat lisäksi mm hyvä sää, ystävälliset ihmiset, erinomainen ruoka sekä jättiläismäiset ja erittäin edulliset ostoskeskukset. Voit myös osallistua yhdessä poika– tai tyttöystävän kanssa tai kaveriporukalla. Jo yli 500 suomalaista yli 25 eri korkeakoulusta on valinnut vaihtokohteekseen MIBPin. Syksyllä 2007 tarjolla Malesian lisäksi myös USAn Dallas. Lähde kevääksi vaihtoon Malesiaan ! Syksyn Jylkkärien ilmestymisajat NUMERO 12 – MAANANTAI 16.10. NUMERO 13 – MAANANTAI 30.10. NUMERO 14 – MAANANTAI 13.11. NUMERO 15 – MAANANTAI 27.11. Mainosta Jylkkärissä. Vexi Virtanen, 050 592 3696
ALUN PERIN Tiina Piilola ei aikonut kirjailijaksi. Jyväskylän yliopistosta journalistiikasta pari vuotta sitten valmistuneen Piilolan veri veti ennemmin teatteriin. Toisin kävi, ja hänestä tuli yksi tämän syksyn esikoiskirjailijoista. Piilolan esikoisromaani Alkuvedet ei syntynyt hetkessä. Ajassa pitääkin palata muutama vuosi taaksepäin. ”En tietoisesti lähtenyt kirjoittamaan kirjaa, kun kaksi vuotta sitten aloitin avoimen yliopiston kirjoittajakoulutuksen. Olin saanut opinto-oikeuden sinne jo aiemmin, mutta kirjoittaminen ei heti innostanut.” Kurssin ensimmäiselle kokoontumiskerralle piti tuoda omaa tekstiä. ”Se oli kauheaa. Hirvitti, että muut lukevat minun tekstejäni ja tärisin kauhusta”, Piilola kertoo. Tärinä oli turhaa, sillä vastaanotto oli kannustava ja Piilolaa kehotettiin jatkamaan kirjoittamista. NOIHIN AIKOIHIN Piilolan tavoitteet olivat kuitenkin vielä muualla. Hän halusi opiskella dramaturgiaa Teatterikorkeakoulussa. Kun ovet eivät avautuneet keväällä 2005, hän päätti jatkaa kehutun käsikirjoituksen työstämistä. Konkreettisesti Piilola työsti esikoisteostaan pari vuotta. Ajatuksen tasolla aikaa kului huomattavasti enemmän, sillä Alkuvesien tarina kumpuaa esikoiskirjailijan omasta elämästä. Romaanin syntyä edesauttoi myös äitiys: pieni tytär pakotti Piilolaa hidastamaan kiireistä elämänrytmiään. ALKUVEDET kertoo 12-vuotiaasta Kaarista, joka hakee naisen mallia ympärillään olevista sukunsa naisista. Kaari viettää kesää mummolassa Pohjois-Pohjanmaalla, mutta idylli päättyy tragediaan, kun Kaarin eno kuolee ja jättää jälkeensä suuret takausvelat. Sen seurauksena Kaarin perheen keskinäiset suhteet järkkyvät. ”Kirjan lähtötilanteet ovat omaelämäkerrallisia, sillä elämäni kauheimmat vuodet olivat silloin, kun olin 12-vuotias. Tommy Taberman on sanonut osuvasti, että omat haavat ovat parhaimmat silmät”, Piilola siteeraa. Ajallisesti Alkuvedet sijoittuu 1990-luvun lama-aikaan, joten romaanissa on tuohon aikaan kohdistuvaa yhteiskunnallista kritiikkiä. Piilolan mukaan Alkuvedet on silti ennen kaikkea ‘puolustuspuhe olla herkkä ja ujo sekä hitaasti syttyvä’. ”Sellainen Kaari on. Esimerkiksi yhdessä kohtauksessa on kaunis aamuhetki ja taivaalla upeat värit. Silloin Kaari ajattelee, että jos olisin rohkea, en menisi tällaisena aamuna kouluun, vaan jäisin tähän.” Yleisväriltään Alkuvedet on synkkä, mutta kirjan kieli ei ole sitä. Asiat on kerrottu niin kuin 12-vuotias ne näkee. Siitä Piilola ei ole täysin varma, onko romaanissa onnellinen loppu. ”Kaarin tarina päättyy siihen, että hän tuntee itsensä kokonaiseksi. Hän huomaa, että ilma kulkee sisään ja ulos.” Ilona Turtola jylkkari@jyy.? 20 11/2006 Kustannussopimuksista kova kilpailu SYKSYN kaunokirjallisen sadon joukossa on 21 esikoisteosta. Elämänsä ensimmäisen kustannussopimuksen saamisesta kilvoittelee huomattavasti suurempi joukko. Esimerkiksi Tammeen, Suomen kolmanneksi suurimpaan kirjakustantamoon, lähetetään vuosittain 800–900 käsikirjoitusta. ”Tänä vuonna julkaisemme kuusi esikoisteosta – kaksi romaania, kaksi novellikokoelmaa ja kaksi runokokoelmaa. Tarjotuista käsikirjoituksista julkaistavaksi asti päätyy aina alle prosentti”, sanoo Tammen kotimaisen kirjallisuuden kustannuspäällikkö Hannu Harju. Kirjakustannusmarkkinoilla toimii suurten kustantamoiden, Tammen, WSOY:n ja Otavan, lisäksi joukko pienempiä, kuten Teos, Avain ja Atena Kustannus. Käsikirjoitustarjokkaita riittää jokaiselle ja esimerkiksi Atena saa vuosittain noin kaksisataa käsikirjoitusta. Lukuun on laskettu mukaan tietokirjakäsikirjoitukset. ”Tavoitteenamme ei ole löytää joka vuosi esikoiskirjailijaa. Uuden kirjan lanseeraus ja tekstin työstö kirjaksi saakka on aina iso prosessi, johon ryhtymistä harkitaan tarkoin”, sanoo Atena Kustannuksen toimituspäällikkö Laura Kuitunen. ”Esikoiskirjailija on myös kustantajalle aina riski. Esikoiskirjojen myynti ei usein ole päätähuimaavaa. Tietenkin kustantaja toivoo, että satsattuaan kerran tulokkaaseen kirjailijalta saa jatkossakin käsikirjoituksia”, hän lisää. Tiina Piilola kuvaa esikoisromaanissaan velkatragediaa 12-vuotiaan näkökulmasta. Tarjotuista käsikirjoituksista julkaistavaksi asti päätyy aina alle prosentti.” kustannuspäällikkö Hannu Harju ” Kirjan lähtötilanteet ovat omaelämäkerrallisia, sillä elämäni kauheimmat vuodet olivat silloin, kun olin 12-vuotias.” ” H E IK K I V IH E M Ä K I
11/2006 Kortepohjan ylioppilaskylän vapaa-aikatoimikunta hakee ohjaajaa ylioppilaskylän kuvataidekerholle. Tehtävä sopii maalaamisesta, piirtämisestä ja muista kuvataiteista kiinnostuneelle Kortepohjassa asuvalle opiskelijalle. Aiempaa opetuskokemusta ei tarvita. Työstä maksetaan korvauksena noin 6,5 euroa tunnilta. Vapaamuotoiset hakemukset ansioluetteloineen 20.10. mennessä vapaaaikasihteeri Johanna Laitiselle osoitteeseen vapaa-aika-sihteeri@jyy.? tai postitse nimellä JYY/vapaa-aikasihteeri, Vehkakuja 2B, 40700 JKL. Kuvataidekerhon vetäjä haussa 21 ON AINA LIIKUTTAVAA, kun kunniakkaan uran tehnyt bändi päättää lopettaa toimintansa – tai ainakin keikkailun, jollei muuta. Fanit panikoivat ja jäähyväiskiertueen liput menevät kuin kuumille kiville. Markkina-arvossa jäähyväiskiertueet jäävät kakkoseksi ainoastaan, niinpä, paluukiertueille. Ei liene sattumaa, että fraasi ”reunion tour” tuottaa Googlessa noin 658 000 osumaa. Syyt paluulle lienevät arvattavissa. Muusikoiden selvitykset aiheesta kuitenkin tuppaavat tuntumaan yleensä hyvinkin romanttisilta. Joillakin on ehkäpä löytynyt vielä taiteellista annettavaa nostalgisten jamisessioiden myötä. Toiset taasen saattavat raportoida olleensa valmiit hautaamaan vanhat bändinsisäiset kaunansa tarjotakseen uusille sukupolville mahdollisuuden nauttia musiikistaan. Ylevää. Joukossa on myös yllättävän monia tapauksia, joissa artistit myöntävän kyseessä olleen puhtaasti rahanpuutteen. Ikääntyvillä muusikoilla on perheitä elätettävänä ja laskuja maksettavana. Voiko moisesta suorapuheisuudesta edes pahastua? UUDEN tulemisen paras puoli on totta kai vanhan suosikin näkeminen jälleen elävien kirjoissa. Pääsin itse pari vuotta sitten todistamaan kulttibändi Pixiesin paluuta. Illan settilistassa ei ollut yhtään uutta teosta, ja ne vanhatkin kuulostivat samalta kuin arkistonauhoituksissa. Siitä huolimatta en tuntenut tulleeni huijatuksi pulittaessani sievoisen summan keikkalipusta – päin vastoin, harkitsin jopa kiertuepaidan ostoa! Kyseisessä tapauksessa toiminnan selkärankana oli bändin uskomaton keikkakunto. AINA EIVÄT asiat ole yhtä hyvin. Kuka muistaa vielä Sex Pistolsin surullisen paluukeikan Messilän Juhannuksessa 1990-luvulla? Kiertueen nimi oli itseironisesti Filthy Lucre (vapaasti suomennettuna ”likainen rahastus”), mutta siitäkään ei ollut tyynnyttelemään ideasta vähemmän innostunutta yleisöä. Bändi joutui lopulta poistumaan lavalta pullosateen ja vihellysten saattelemana. LAADUKKAAN henkiinheräämisen haittapuolia ei ole kovinkaan helppo määritellä, ellei sellaiseksi lasketa vanhojen diggareiden menettämää etulyöntiasemaa. Kuinka mielellään he kouluttaisivatkaan nuoria kloppeja kuppiloissa pikkutunneilla rehvastellen sen ja sen klassikkobändin näkemisellä livenä. Ainahan he toisaalta voivat haukkua uuden rahastuskiertueen pystyyn ja pyrkiä säilyttämään tarinoidensa arvon. Matti Nives manives@cc.jyu.? Loppuunmyyty paluukiertue TAIDETTA YLIOPISTOLLA Sarjassa esitellään Jyväskylän yliopiston taidekokoelmaa. Linkin ja Parkun uusien opiskelijoiden “fuksiaiset” vanhoille. Kasarirokin tunnelmissa Cover Me. Timo Natri (g), Jari Perä (p), Mihail Petrescu (b), Ahti Linjama (dr) Ke 4.10. Timo Natri Quartet / 22-03 / 5 € African Dishes, Drumming, Parade, Fashion, Arts Presentation, Dance Dance, Dance! Organizer: The African Association of Central Finland Pe 6.10. African Sunset 2006 / 18-03 / 2-5 € On Stage -ohjelmat alkavat aina kello 21.00 ja päättyvät 03.00, jollei toisin mainita Poor Jim (Jkl), Bad Monk’s Hill (Hki), Laivue (Jkl) La 7.10. Operaatio: Live / 22-03 / 3 € 06 LOKA LOKA Vaarna, Paha Kaksonen, Aina Kaunis La 14.10. Andur-klubi / 22-03 / 4 € Järj. JKL SETA Pe 20.10. Pikkuveli-klubi / 22-03 / 3-4 € Su 22.10. Classwar Club / JKL hardcorepunkrock / Pe 13.10. Club Valiokunta: Mambo Nordico 06 / Risto, TV-resistori, Branded Women, Kevin + DJ Mikko Aaltonen (Rumba) Liput: JYYn jäsenet 5€, muut 7€. Järj. JYYn kulttuurivaliokunta Show time 20.30: A Death In The Family (Australia), Manifesto Jukebox, Deadsunrise, Pro Et Contra Stand up -klubin 5–vuotissynttärispesiaali & komediadynamo -DVD:n kiertuekeikka. Sami Hedberg MC, Teemu Vesterinen, Marko Kämäräinen ja Mika Eirtovaara Lippuvaraukset: www.seisomapaikka.com La 21.10. Seisomapaikka / 18.30 ja 22.00 / 6 € Pe 6.10. Paskiaiset / 22-03 / 0-2 € 20 03 / 5 € 21 03 / 5-7 € Läheltä ja kaukaa maailmasta Kirsi Jokelainen ja Johannes Kangas: Maailmasta Valmistumisvuosi: 2003 Materiaali: öljymaalaus seinään, vanerille ja kankaalle, yksi digitaalituloste Sijainti: Jyväskylän normaalikoulun 1.–6.-luokkien perusopetustilat TAITEILIJAPARISKUNTA saman teoksen kimpussa. Kuulostaa ruutitynnyriltä. Pariskunta Jokelainen-Kankaan työn tuloksena ei kuitenkaan syntynyt riitaa, vaan suuri öljymaalaus normaalikoulun seinään. ”Mielenkiintoista ja hyvin opettavaista se kyllä oli, kun aiemmin on työskennellyt vain yksin, ja nyt ajatukset piti sovittaa yhteen,” kertovat Maailmasta-taideteoskokonaisuuden tekijät Kirsi Jokelainen, 36, ja Johannes Kangas, 39. ”Näin ison teoksen maalaaminen vaatiikin kahden hengen työpanoksen”, he lisäävät. Maailmasta oli pariskunnan ensimmäinen yhteistyöprojekti. Myöhemmin he ovat järjestäneet myös yhteisnäyttelyitä. TEOKSEN suunnittelun pohjana olivat rakennuksen arkkitehtuuri, opetuksen tavoitteet sekä se, että kyseessä on juuri ala-asteen koulu. ”Halusimme tarjota lapsille virikkeitä ja mielenkiintoista katseltavaa,” Kuvataideakatemiasta vuonna 1998 valmistuneet taiteilijat kertovat. ”Ruokasalin seinämaalauksessa oleva iso ympyrä on ikään kuin kotiympyrä, joka kuvaa läheisiä asioita. Kauempana olevat ympyrät taas kuvaavat maailmaa. Seinämaalaus siis sisältää asioita läheltä ja kaukaa”, he selittävät. ”Siinä ikään kuin siirrytään kodista maailmalle.” Teoskokonaisuuteen kuuluu myös toinen seinämaalaus kirjaston vieressä sekä pienemmät työt ala-aulassa ja kolmannen kerroksen käytävällä. Arja Turunen jylkkari@jyy.? KUULLUN YMMÄRTÄMINEN Kolumnisarjassa kuulostellaan musiikin ilmiöitä. H EIKKI V IHEMÄKI Maailmasta -teos levittäytyy ympäri normaalikoulun ala-astetta.
22 11/2006 POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: To 5.10. Egotrippi + Tuure Kilpeläinen. Pe 6.10. Impaled Nazarene + Profane Omen. La 7.10. Von Hertzen Brothers. La 14.10. Francine. Bar 68: Pe 6.10. Dark Filth Fraternity. La 7.10. Few Fighters plays Foo Fighters. Pe 13.10. Jolly Jumpers. La 14.10. Endstand. Ilokivi: Pe 6.10. Paskiaiset: Linkin ja Parkun uudet opiskelijat järjestävät ”fuksiaiset” vanhoille. Cover Me. La 7.10. Operaatio: Live: Poor Jim (JKL) +Bad Monk’s Hill (HKI) + Laivue (JKL). Pe 13.10. Club Valiokunta: Mambo Nordico 06: Risto + TVResistori + Branded Women + Kevin + DJ Mikko Aaltonen (Rumba). La 14.10. Andur-klubi: Paha Kaksonen + Aina Kaunis + Vaarna. Jazz Bar: To 5.10 Tropical Truth -klubi. Ke 11.10. Jaakko Syrjäsen muistokonsertti + jamit. Pe 13.10. Kala ja Laivoja. La 14.10. Kala ja Laivoja. Jyväshovi: Ke 11.10. FirmaRock 2006 -osakilpailu. Kharma: Ke 11.10. Teleks. Paviljonki: Pe 6.10. Agents & Jorma Kääriäinen. Ti 10.10. Värttinä. To 12.10. Tomi Metsäketo. Redneck: Pe 6.10. Klamydia. To 12.10. Jarkko Martikainen. Pe 13.10. Nine Lives. Gigglin Marlin: To 5.10. Happoradio. Hoviraitti: Pe 6.10. Tipe Johnson & Vesa Kääpä Duo. KLASSINEN Jyväskylän sinfonia: Ke 11.10. klo 19 Kamarikonsertti. Georg Philipp Telemann: Sarja a-molli. JAMK:n kamarimusiikkisali, Pitkäkatu 18-22. NÄYTTELYT Keski-Suomen museo: Alahallissa Viestejä maisemassa, Näkymiä keskisuomalaiseen kulttuurimaisemaan. Taidehallissa Väinö Rusanen – maalauksia. Perusnäyttelyt Jyväskylä – kaupunkiko sekin on? ja Keski-Suomi – maakuntako sekin on? Alvar Aalto -museo: Perusnäyttely Alvar Aalto – arkkitehti. Studio: Simo Heikkilä: esineitä ja materiaalikokeiluja. Keski-Suomen luontomuseo: Tulkaa lasten kaltaisiksi. Perusnäyttely Perintönä ympäristö. Suomen käsityön museo: Täysosuma, ruudinsavuinen asenäyttely. Galleriassa koristemestari Tero Huikkosen näyttely. Näytön paikassa Johanna Tolosen uusioja uudistuotteita. Kujalla Silkistä sametista – ostokankaiden käyttö kansallispuvuissa. Perusnäyttelyt Käsityössä elämän tuntu ja Komeasti juhlaan. Jyväskylän taidemuseo: Holvi: Kaarina kaikkonen – installaatioita. Jarmo Kurki – Teoksia 1981 – 2006. Aulassa 8.10. asti Paula Marttila – Koiranaama. Galleria Becker: 14.10. alkaen Tarja Teräsvuori – maalauksia, gra?ikkaa. Galleria Harmonia: Véronique La Perrière – 10 tapaamista ja muutama pikku draama. Galleria Mystic: 6.10 alkaen Ulla Partanen ja Ulla Tulonen – Akvarelleja. TEATTERI Jyväskylän kaupunginteatteri: To 5.10. Mio, poikani Mio klo 13. Sydämen käärin silkkiliinaan klo 10.30. Pe 6.10. Cabaret klo 19. La 7.10. Cabaret klo 13. Tuntematon sotilas klo 19. Ti 10.10. Teatteritiistai klo 19. Ke 11.10. Tuntematon sotilas klo 19. The Danny Crowe Show klo 19. To 12.10. Cabaret klo 19. Iloinen talo klo 19. Pe 13.10. Tuntematon sotilas klo 19. Iloinen talo klo 19. La 14.10. Sydämen käärin silkkiliinaan klo 10.30 ja 11.30. Mio, poikani Mio klo 13. Cabaret klo 19. MUUTA Ti 10.10. Ruusun varjo -konsertti klo 19. Musica -rakennuksen pääsalissa. MENOT 5.10.–15.10. Menovinkit osoitteeseen jylkkari-menot@jyy.? Tiistaina 10.10. kello 19 Aki Kaurismäki: Laitakaupungin valot (2006) K–7 Aki Kaurismäen erilaisia syrjäytymisen muotoja käsittelevä Suomi-trilogia päättyy yksinäisyyttä käsittelevään Laitakaupugin valot -elokuvaan. Päähenkilön, yövartija Koistisen elämässä on kaikki ulkoisesti kunnossa. Hänellä on asunto ja työpaikka, mutta ei ketään, kenen kanssa jakaa elämäänsä. Laitakaupungin valot tarjoilee jälleen Kaurismäelle tuttuja aineksia. Vähäistä mutta painavaa dialogia ja kauniita, mietittyjä kuvia. Pääosassa on uusi Kaurismäki-kasvo Janne Hyytiäinen. Tiistaina 17.10. kello 19 Wim Wenders: Don’t Come Knocking (Yhdysvallat/Saksa/Ranska 2005) S Ohjaaja Win Wenders ja käsikirjoittaja Sam Shepard muistetaan parhaiten parinkymmenen vuoden takaisesta Paris, Texas -elokuvasta. Shepardin itsensä esittämä Howard Spence on lännenelokuvien tähti, joka eräänä päivänä päättää vain lähteä kuvauspaikalta. Howard palaa äitinsä luo 30 vuoden yhteyden pitämättömyyden jälkeen ja saa kuulla olevansa isä. Pasi Moilanen jylkkari@jyy.? Ruusun varjo -musikaalista konsertti Galleria Harmoniassa on usein uusia, mielenkiintoisia juttuja. Nyt siellä on Véronique La Perrièren näyttely. Jaana Kautto valokuvaaja, kuvataiteilija ” Sam Shepard koputtelee menneisyyden oviin. Jyväskylän ylioppilasteatterin ja Yliopiston sinfoniaorkesterin yhteistuotanto Ruusun varjo palaa vielä yhden kerran yleisön eteen, tällä kertaa konsertin muodossa. Viime keväänä suurta suosiota nauttinut musikaali esitetään tällä kertaa lähes yksinomaan musiikin voimin. ”Esitys ei kuitenkaan ole perinteinen konsertti eikä mikään gaalatyyppinen iltama. Lavalla ei näytellä kohtauksia, mutta tarinaa kuljetetaan eteenpäin nauhoitetuilla dialogeilla. Kyseessä on enemmänkin musiikillinen matka”, musikaalin kirjoittaja ja ohjaaja Antti Viitamäki luonnehtii. Häntä kiinnostaa kuinka musikaali toimii eri formaatissa ja ajankohta on nyt otollinen. ”Musikaali on vielä tässä vaiheessa suhteellisen helppo lämmittää uudelleen, kun suuri osa kevään soittajista ja laulajista on maisemissa. Samalla voimme nauhoittaa musiikin uudelleen, sillä kevään äänitykset eivät olleet sitä mitä toivoimme”, Viitamäki kertoo motiiveja lokakuun esitykselle. Ruusun varjon musiikin on säveltänyt Juhana Lehtiniemi ja kapellimestarina toimii Satu Simola. Ruusun varjo -konsertti tiistaina 10.10. Musica-rakennuksen pääsalissa. Liput 8/5 euroa. Sovitko joukkoon? Kuulutko johonkin? Uskallatko erottua ja olla yksilöllinen ja mihin se johtaa? Jos mietit näitä kysymyksiä, voit löytää vastauksen SubSdanS-tanssiryhmän Follw Suit -tanssiteoksesta. Tai kenties saada päähäsi vain lisää kysymyksiä. Ruotsalais-suomalaisen tanssiryhmän teos syntyi ”harjoitusleirillä” Jyväskylässä viime kesänä. Neljän tanssijan lisäksi lavalla nähdään kaksi vertikaalikangasta, joiden monipuolinen käyttö tuo oman lisänsä esitykseen. Follow Suit lauantaina 9.9. kello 19 ja sunnuntaina 10.9. kello 14 Siltasali, Pitkäkatu 19–21. Liput 10/8e. www.subsdans.net Tasan eivät käy soitto-onnen lahjat. Veljesparvi von Hertzenille on nimittäin kertynyt musikaalista lahjakkuutta enemmän kuin useimmille suvuille. Keväällä ilmestynyt kakkoslevy Approach loksautti leuat auki Kingston Wall -progeilullaan, jossa kappaleilla oli kestoa, sävellyksissä solmuja ja sooloilla mittaa. Ainakaan aikaisemmissa bändeissä äijien livesoitto ei jäänyt tippaakaan jälkeen levyversioista, joten Lutakossa lienee lauantaina 7. päivä luvassa melkoista kepitystä. Von Hertzen Brothers Lutakossa lauantaina 7.10. Liput 8 euroa. Vielä kerran, pojat ja tytöt! Ruusun varjo palaa konserttimuodossa. Sopeutumistanssia Kolme virtuoosia M IKA L AKANEN
11/2006 23 JULKINEN KESKUSTELU kannustaa asunnon hankintaan, onhan se järkevä ja riskitön sijoitus. Pilviin kohonneet hinnat eivät ole hidaste alhaisten korkojen aikana. Siis pää kolmantena jalkana pankkiin, ei väliä mihin. Tahdon perheelleni omakotitalon. Eurovaluuttamme on vakaa ja arvostettu. Hetkessä devalvoituvan markan ongelmaa ei ole enää olemassa, eivätkä korotkaan ehkä nouse aivan yllättäen. Totta, mutten vakuutu. Viimeksi kun meni talot ja ?rmat, myi Viinasen Iiro kansalle juuri sitä, mitä se itse tilasi. Nyt vakuuttelijana ovat media ja kasvoton keskuspankki, joka valvoo in?aatiota jossain Euroopan ytimessä. Olisiko säästäminen mieltäni rauhoittava ratkaisu? PALATAAN PANKKIIN. Lainaa lyödään heti kouraan kuin jonotuslappua Neuvostoliitossa. Sen sijaan asuntosäästämisestä ei pankissa tunnu kukaan tietävän tuon taivaallista. Pian huomaankin itse luennoivani säästämisen hyvistä puolista pankkivirkailijalle. Hintaakin olisi syytä miettiä. Tapani Ruokanen kannustaa Suomen Kuvalehdessä: ”Yksinkertaisella laskutoimituksella kuka tahansa voi todeta, kannattaako asua vuokralla vai hankkia oma asunto.” Tämä ”kuka tahansa” laskee: maksan reilun sadan tonnin lainaa parisensataa vuotta. MONI MÖKKI päältä kaunis. Tuttavilleni kävi tähän tapaan. Asetuttiin 1980-luvun omakotitaloon. Ihailtiin tapetteja ja lämmiteltiin uunia. Tuli muurahaisten armeija, lattiamatto kupruili ja lapset alkoivat voida pahoin. Hommattiin juristi. Lakitupa kutsui vuosiksi. Purettiin välikatto, lattia ja evakuoiduttiin lähiöön, josta muutettiin sitten pois. Lisääntyneen jälkikasvun myötä kolmio tuntuu ahtaalta. Sen sijaan mädäntyneen talon jälkeen homekoulun ilma on lapsille raikasta kuin alppimajassa. Opetus: ole varma, mitä ostat. Hometalosta eroon pääseminen on yhtä helppoa kuin paskanhajuisten WC-raikastimien kauppaaminen. Muista myös, etteivät asunnon kustannukset jää lainan lyhennykseen. EI OLE MINUSTA talonhankkijaksi. Ehkä olen valppaana, kun kunnat rahavaikeuksissaan huutokauppaavat kyläkouluja tai valtio myy hylättyjä rautatieasemiaan. Eiväthän valtio ja kunnat sentään meitä nenästä vetäisi, eiväthän? Jätän talonoston ajatuksen asteelle. Pää pois taivaista, vai sanoisinko välikatosta. Vuokralla asuminen on riskitöntä ja kannattavaa. Saanhan rahoittaa jonkun muun väljempää asumista. Sitä paitsi yläkerran chopin on alkanut kehittyä pianonsoitossaan. Pian en enää tarvitse korvatulppia. Järjestöilmoitukset osoitteeseen jylkkari-jarjestot@ lists.jyu.?. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia. järjestöt Asuntomarkkinat homeessa MA 2.10. Aurajuustokiusaus Keitetyt nakit, perunasose Jauhelihakastike TI 3.10. Kasvissosekeitto Merellinen lasagne Broilerileike KE 4.10. Purjo-perunavuoka Kalamurekepihvi Curry-porsaspata TO 5.10. Kasvishernekeitto, pannari Hernekeitto, pannari Broileripyörykät PE 6.10. Kasvispyörykät Tonnikalakastike, spaghetti Kinkkupizza MA 9.10. Kukkakaalikeitto Paistettu kala Mangobroileri TI 10.10. Kasvispyttipannu Tomaatti-mozzarellakala Jauhelihapihvi, kermapippurikastike KE 11.10. Kasvis-herkkusieniohukaiset Lohikeitto Kasler TO 12.10. Pinaattikeitto Uunimakkara Kiinalainen porsaspata PE 13.10. Kasviskastike, spaghetti Jauhelihakastike, spaghetti Pyttipannu LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.?/ruokalista.php Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,10 e – muut 4,90 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 41,00 e, muille 49,00 e. EVANKELISET OPISKELIJAT: Joko velvollisuudet vainoavat? Toisenlainen iltakoulu Mestarin seurassa lauantaisin klo 19 Lutherin kirkolla, Kansakoulukatu 5. 7.10. Usko, tieto ja myytit – Tapio Puolimatka. 14.10. Erämaan aarteet – Mikko Haapasaari. Messu sunnuntaisin klo 12 Lutherin kirkolla. Ke 11.10. klo 18 järjestöjen & srk:n yhteinen ilta teemalla Nainen ja mies, Vanha pappila, Vapaudenkatu 26. Lisätietoa Päiviltä, 050 5976 248, paivi.luukkainen@cc.jyu.?, www.sley.?/eo/jkl/. JYVÄSKYLÄN AKATEEMISET RESERVINUPSEERIT: 10.10. klo 17.30 juostaan Syyscooper kampuksen kentällä. 13.–15.10. on mahdollista hankkia KH-vuorokausi osallistumalla Padasjoen kevytasekurssille MPKry:n järjestelmän kautta. 19.10. lihaskuntotesti. Liikuntavuorot torstaisin, ampumavuorot keskiviikkoisin. Katso www.cc.jyu.?/yhd/jaru/. JYVÄSKYLÄN OPISKELIJOIDEN POHJOLA-NORDEN: Lyhytelokuvia kansalle -tapahtuma. Wayne's Coffeessa esitetään torstaina 12.10. pohjoismaisia lyhytelokuvia klo 20, ilmainen tapahtuma. Katso www.ksek.?, jossa tapahtuman ohjelma ja lisätietoa. Jopnon kotisivut www.cc.jyu.?/yhd/jopno/. MAAN YSTÄVÄT: Väentapaaminen Porissa 10.–12.11. Ohjelmassa työpajoja, syyskokous, koulutusta. Ilmoittaudu ilmoittautumiset@maanystavat.?, 0400 114 622, Tapio Solala. LUONTO-LIITON KESKI-SUOMEN PIIRI : 16.10. klo 18 ympäristöpoliittinen opintopiiri, aiheena ympäristöpoliittinen vaikuttaminen. Alustajana Jouni Vauhkonen. La 21.10. Suoretki, lisätietoja Jaanalta. 30.10. klo 18 ympäristöpoliittinen opintopiiri, aiheena kaavoitus. Opintopiirit Sepänkeskuksessa, Kyllikinkatu 1, tilassa Happi. 31.10. klo 17 kaikille avoin syyskokous Sepänkeskuksessa. Lisätietoja Jaana Kuorelahti, 0445353124, kessu@luontoliitto.?. JYVÄSKYLÄN SETA: Opiskelijaryhmä Pinkon ulkopeli-ilta 13.10, tapaaminen klo 18 Mäki-Matin perhepuistossa. www.jklseta.?. JÄ L K IK IR JO IT U S Tero Toivanen tetatoiv@cc.jyu.?
FORUM A ik u is ko u lu tu ks en la at u yl io p is to Avoin yliopisto Kaikille avoimia yliopisto-opintoja iästä ja koulutuksesta riippumatta myös etäopiskellen www.avoin.jyu.? Katso opinnoistamme lisää verkkosivuilta Avoimessa yliopistossa voit opiskella joustavasti iltaisin ja viikonloppuisin. Useat opintomme voit aloittaa itsellesi sopivana ajankohtana. Monet opintomme voit suorittaa myös täysin etäopiskellen. Jyväskylän lisäksi voit opiskella Helsingin palvelupisteessämme sekä yli sadassa yhteistyöoppilaitoksessa ympäri Suomea. Tarjonnassamme on yhteensä noin 60 oppiaineen opintoja kaikista Jyväskylän yliopiston seitsemästä tiedekunnasta sekä laaja valikoima kielija viestintäopintoja. Tutustu esimerkisi seuraaviin opintoihimme: T anssipedagogiikan erikoistumisopinnot (27 op) Kysy vapaita paikkoja! Suomen taidemusiikki (3 op) UUTUUS! Opintojakson suorittaminen pohjautuu kirjallisuuden lisäksi Ylen avoimen yliopiston Suomalaiset sävelet -ohjelmasarjaan, joka alkaa 4.10. TV1:llä. Tietotekniikan opettajan työvälineitä (6 op) Kurssi on suunnattu koulujen opettajille ja mikrotukihenkilöille. Koulutus on OPH:n rahoittamaa opetustoimen henkilöstökoulutusta ja opiskelijalle maksutonta. Hakuaika päättyy 31.10. Katso lisää: www.avoin.jyu.? /tietotekniikkaope Yhteiskuntapolitiikan perusja aineopinnot (25 op ja 37 op). Tule tutustumaan perusopintoihin perehdytystilaisuuteen, joka pidetään pe 6.10. klo 16.00-17.00 Mattilanniemessä salissa MaA210. Esiintymistaito (3 op), opinnot alkavat 30.10. Ruotsin valmentava verkkokurssi Nätfräch (2 op), aloitus oman aikataulun mukaan! Kirjoitusviestinnän itseopiskelukurssi (2-3 op), aloitus oman aikataulun mukaan! Neuvotteluja kokoustaito (3 op), opinnot alkavat keväällä 2007. Työhyvinvointia vuorovaikutuksesta (3 op) UUTUUS! Opinnot alkavat keväällä 2007. Luonnontuntemuksen perusopinnot (25 op) Biologian perusja aineopinnot (25 op ja 35 op) Fysiikan perusopinnot (25 op) Tilastomenetelmien peruskurssi (6 op) Tilastollinen tietojenkäsittely/SPSS (2 op) Sosiologian perusja aineopinnot (25 op ja 35 op) Kolmas sektori -perusopinnot (25 op) Lapsuusopintojen perusopinnot (25 op) Perheopintojen perusopinnot (25 op) Moninaistuva maailma perusopinnot (25 op) Naistutkimuksen perusopinnot (25 op) Valtio-opin perusja aineopinnot (25 op ja 43 op) Psykologian perusja aineopinnot (25 op ja 36 op) Hyvinvointia tukeva liikunta elämänkulussa: Kasvu, kehitys ja vanheneminen (1 op), aloitus oman aikataulun mukaan! Liikuntapsykolgian perusteet (2 op), ilm. 20.10. mennessä Motorisen oppimisen ja ohjaamisen peruskurssi (2 op) Ryhmädynaamiset ilmiöt liikunnassa (2 op) Valmennuksen psykologia (2 op)