Jyväskylän ylioppilaslehti 15. lokakuuta – 4. marraskuuta 2012 52. vuosikerta 10 pomojen palkat jyväskylän tytäryhtiöissä Uusi sekava risteys Sankarit vs. douppi Ihmisoikeudet Kampusbussi Brittiruokaa Mokutusta näin torjut mind controlin Kannatti lähteä Eva Louhivuori on esimerkki siitä, miksi maailmalle huvikseen lähteminen on harvoin huono idea.
Pääkirjoitus 2 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2012 K un tämän lehden pääuutisen kirjoittaja kysyi Jyväskylän vuokra-asuntojen toimitusjohtajalta hänen palkkaansa, oli toimitusjohtaja Ari Hiltunen ihmetellyt, onko toimittaja selvittänyt naapurihuoneessa istujan palkan. Vastaan toimittajan puolesta näin julkisesti, että aika moni omistaja haluaa tietää yritysten johdon palkitsemisesta hyvinkin yksityiskohtaisesti. Kaupunginyhtiöt ovat kuntalaisten omistamia. Minä omistan muitakin yrityksiä. Esimerkiksi Keskisuomalaista omistan kahden osakkeen verran. Se tarkoittaa noin yhtä viidesmiljoonasosaa yhtiöstä. Kaupungin tuoreimman virallisen väkiluvun (132 062) mukaan laskettuna olen JVA:ssa noin neljäkymmnentäkertaisesti isompi omistaja kuin Keskisuomalaisessa. Pörssiyhtiöiden corPorate governance -ohjeet käskevät julkistamaan toimitusjohtajan palkan ja muut etuudet. Samaa sanoo Kuntaliiton suositus kunnallisista osakeyhtiöistä. Virkamiesten ja liikelaitosjohtajien osalta asia ei ole suositusten varassa. Palkkatiedot ovat julkisia lain mukaan. Lainsäätäjällä on ollut ajatus, että verorahoilla toimivat ihmiset joutuvat sietämään suurempaa läpinäkyvyyttä. Tämä läpinäkyvyys on koko ajan heikentynyt, kun kunnan toimintaa on yhtiöitetty. Osakeyhtiöihin julkisuuslaki ei päde – ei edes kunnallisiin. On surkuhupaisaa, että yksityiset pörssiyhtiöt joutuvat raportoimaan toiminnastaan seikkaperäisemmin kuin kuntalaisten omistamat yhtiöt. Yhtiöittäminen lamaannuttaa demokratiaa muutenkin. Kovin suoraa vaikutusvaltaa ei kuntalaisella yhtiöön ole, kun siellä toimitusjohtaTyttäret katseilta piilossa ja päättää asioista ja vastaa ainoastaan yhtiön hallitukselle. Tytäryhtiön hallituksen nimittää yhtiökokous, jonka edustajat valitsee kaupunginhallitus. KauPunginhallituKsellaKaan ei ole muuta juridista keinoa vaikuttaa omistamaansa yhtiöön kuin vaihtaa hallitus. Lyseopäätöksessähän näimme, että kaupunginhallituksen ohjeita ei ole pakko noudattaa, vaikka istuisikin jossain kaupungin mandaatilla. Maan hallitus suunnittelee tuovansa eduskuntaan lakiesityksen, joka pakottaisi kunnat yhtiöittämään kaikki liikelaitokset, jotka toimivat kilpailluilla aloilla. Jyväskylässä tämä on jo tehty lukuunottamatta työterveyshuoltoa, joka sekin tarjoaa lakisääteistä palvelua, eikä ehkä olisi yhtiöittämisvelvoitteen piirissä. Yhtiöittämistä edistetään yksityisten yritysten kilpailuedellytysten parantamiseksi, mutta samalla soisi hallituksen huolehtivan myös kunnan toiminnan läpinäkyvyydestä. VaiKKa JylKKäri on tirkistelynhalullaan saattanut närkästyttää ihmisiä palkkatietoja kyselemällä, emme ole uteliaisuudessamme yksin. Kaupunginjohtajakin on tilannut selvityksen tytäryhtiöiden johtajien palkoista. Toivottavasti selvitys julkistetaan ja niitä tehdään muissakin kunnissa. Kun tiedämme, miten poliittisia palkintovirkoja on jaettu valtion tasolla, olisi naiivia ajatella, ettei niitä löytyisi myös kunnista. Jarno Liski paatoimittaja@jyy.fi olisi naiivia ajatella, ettei poliittisia palkintovirkoja löytyisi myös kunnista. JYY Jyv äs ky län ylio piston yliop pila sku nta Vaalikuulutus Kortepohjan ylioppilaskylän asukasneuvoston asukasjäsenten vaali vuodelle 2013 Kortepohjan ylioppilaskylän asukasneuvoston vaali vuodelle 2013 toimitetaan 14.11 ja 21.11.2012 Ennakkoäänestys: 14.11.2012 kello 14.00-22.00 (Ravintola Rentukan aula) Varsinainen äänestys: 21.11.2012 kello 14.00-22.00 (Ravintola Rentukan aula) Kortepohjan ylioppilaskylän asukasneuvoston asukasjäsenten vaalissa ovat äänioikeutettuja ja vaalikelpoisia kaikki ylioppilaskylässä vakinaisesti asuvat kuusitoista vuotta täyttäneet henkilöt, kuitenkin siten, että asuntoloiden määräaikaiset tai vakinaiset työntekijät tai ylioppilaskunnan viranhaltijat eivät ole vaalikelpoisia asukasneuvoston jäseniksi. Ehdokasilmoitusten sekä vaaliliittojen ja vaalirenkaiden perustamisilmoitusten on oltava jätettynä ylioppilaskunnan keskustoimistoon (Ylioppilastalo Ilokivi, Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä) viimeistään perjantaina 2.11.2012 klo 14.00. Vaalilomakkeita on saatavilla ylioppilaskunnan keskustoimistosta, JYY asukaspalveluiden toimistosta Vehkakujalta sekä JYYn verkkosivuilla. Vaaliasiakirjat vastaanottaa keskusvaalilautakunnan valtuuttamana ylioppilaskunnan pääsihteeri Sami Tuori. Lisätietoja vaaleihin liittyvissä kysymyksissä antaa keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja Jarno Miettinen (puh. 040 747 1316, e-mail jarnomiettinen@gmail.com).
3 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2012 Jylkkärin toimitus: Opinkivi, 1. kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä jylkkari@jylkkari.fi Päätoimittaja: Jarno Liski paatoimittaja@jylkkari.fi p. 045 137 1957 Toimittaja: Ilpo Puhakka toimittaja@jylkkari.fi p. 050 353 3362 Siviilipalvelusmies Jere Kyrö sivari@jylkkari.fi p. 050 353 2676 Kannen kuva: Jere Kyrö Painos: 7000 kpl Painopaikka: I-Print Oy, Seinäjoki p. 06 4186750 ISSN 0356-7362 Kartalla 4-5 uutiset: Pomojen palkat tytäryhtiöissä, 6–7 ihmisoikeudet: Valvojia tarvitaan Lähi-itään, 8 pikkuJuttu: Kulttuuriväki juoksemassa, 8–9 Aihe: Jylkkäri kyyditti opiskelijaehdokkaat, 8 kolumni: Poliitikkojen ryhmäuskollisuus nolottaa, 10–12 keskiAukeAmA: Maailma Jyväskylässä. linJA 5: Ajaa Viitaniemen, keskustan, Ylistönmäen, keskustan ja Viitaniemen väliä. Aamuisin välillä 6.25-9.40 ajaa Kortepohjan kautta. Arvioidut lähtöajat Taitoniekantieltä: 6.30 7.46 8.46 9.46 iltApäivisin Mattilanniemen, Ylistönrinteen ja Ylistönmäen kampuksilta ei ole suoraa yhteyttä Kortepohjaan vaan linjan 5 päätepysäkki on Viitaniemessä. Vaihtoehtoina on vaihtaa bussia keskustassa, kävellä Viitaniemestä Kortepohjaan tai esimerkiksi Ylistönmäeltä Kuokkalaan linjan 18 pysäkille. lue lisää sivuiltA 8–9. kortepohja lähtöpysäkki Forum päätepysäkki seminaarinmäki ylistönrinne ylistönmäki Tule avustajapalaveriin! ti 16.10. ti 6.11. ti 26.11. Jylkkäri järjestää avustajapalaverin aina lehden ilmestymistä seuraavana tiistaina Opinkiven saunalla klo 14.00 16.00. Mitään aiempaa kokemusta emme edellytä, vaan olemme paikalla auttaaksemme mahdollisimman monia luomaan itse kaupunkiin sellaisen lehden, mitä opiskelijat haluavat tehdä ja lukea. Jyväskylässä kuntAvAAlien opiskeliJAehdokkAistA on 30 % SOSIAlISTeJA 70 % eI-SOSIAlISTeJA
Uutiset 4 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2012 JVA JYKES JYKES KIINTEISTÖT JYVÄSKYLÄN ENERGIA JYVÄSPARKKI TOTAL TOIMITUSJOHTAJA: Tuomo Kantola KUUKAUSIANSIO: 15 800 euroa LIIKEVAIHTO: 185 000 000 euroa HENKILÖSTÖ: 127 henkilöä HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA: Markku Aarnos (kok.) TOIMITUSJOHTAJA: Timo Hyttinen KUUKAUSIANSIO: vähintään 10 700 euroa* LIIKEVAIHTO: 47 100 000 euroa HENKILÖSTÖ: 30 henkilöä HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA: Osmo Kääriäinen (kesk.) TOIMITUSJOHTAJA: Ari Hiltunen KUUKAUSIANSIO: Ei kerro LIIKEVAIHTO: 9 100 000 euroa HENKILÖSTÖ: 67 henkilöä HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA: Reijo Laitinen (sd.) TOIMITUSJOHTAJA: Juha Takala KUUKAUSIANSIO: Ei kerro LIIKEVAIHTO: 9 500 000 euroa HENKILÖSTÖ: 15 henkilöä HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA: Jaakko Selin (kok.) TOIMITUSJOHTAJA: Seppo Muhonen KUUKAUSIANSIO: vähintään 9 100 euroa* LIIKEVAIHTO: 7 800 000 euroa HENKILÖSTÖ: 11 HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA: Eero Kuusela (kok.) TOIMITUSJOHTAJA: Reijo Kujala KUUKAUSIANSIO: 6 900 euroa LIIKEVAIHTO: 18 200 000 euroa HENKILÖSTÖ: 373 HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA: Heidi Nieminen (sd.) * JYLKKÄRIN ARVIO: Hallituksen palkkiot on laskettu olettaen, että jokainen jäsen olisi saanut jokaisesta kokouksesta kokouspalkkion, mikäli muuta ei ole ilmoitettu. Jäljelle jäävä summa on toimitusjohtajan palkkaa. JVA salaa toimitusjohtajan palkan ilmoittamalla tilinpäätöksessä hallituksen, toimitusjohtajan ja toimitusjohtajan sijaisen palkkojen ja palkkioiden yhteissumman. Arviossa on oletettu, että toimitusjohtajan palkka olisi kaksinkertainen hänen sijaisensa palkkaan verrattuna. Jyväs-Parkin Seppo Muhosta ei tavoitettu kommentoimaan palkka-arviota, JVA:n Timo Hyttinen ei halunnut kommentoida palkkaansa. Kyllä kunnankin hommissa tienaa Kuntayhtiöt. Jyväskylän tytäryhtiöt eivät kerro toimitusjohtajiensa palkkoja Kuntaliiton suosituksen mukaisesti. teksti Niko Vartiainen JyväsKylän kaupungin toimintojen yhtiöittäminen on tuonut yhtiöiden johtajille hyvät ansiot. Jylkkärin laskelmien mukaan esimerkiksi Jyväs-Parkin toimitusjohtaja Seppo Muhonen ansaitsee tilinpäätöstietojen mukaan vähintään 9 100 euroa kuukaudessa. Vajaan kahdeksan miljoonan euron vuosittaisella liikevaihdolla pyörivälle 11 hengen kunnalliselle yritykselle se on paljon. Muhosen palkka on 22 prosenttia yrityksen kaikista palkkamenoista ja samaa luokkaa koko kaupunkirakenteesta vastaavan apulaiskaupunginjohtaja Timo Koiviston kanssa. Muhosta ei tavoitettu vahvistamaan tarkkaa palkkasummaansa. PalKKatietoJa pyydettäessä ja laskelmista kysyttäessä lähes kaikki muutkin toimitusjohtajat kieltäytyivät kommentoimasta vedoten toimitusjohtajasopimukseensa. ”Kun sinä tulit töihin, kysyitkö sinä, mitä edeltäjäsi sai palkkaa? Tai mitä naapurihuoneessa tienataan?”, vastasi Jykesin toimitusjohtaja Ari Hiltunen tiedusteluun toimitusjohtajan palkasta. Ainoastaan Jyväskylän energian toimitusjohtaja Tuomo Kantola suostui kertomaan palkkansa kysyttyään asiaa ensin kaupungilta. Jylkkärin laskelmien mukaan Jyväskylän energian toimitusjohtajan vuosipalkka oli hieman alle 190 000 euroa. ”Aika lähelle tuota se oli. Palkkakuittien mukaan viime vuonna kokonaisansiot olivat 192 000 euroa. Siihen sisältyy autoja puhelinetu sekä lomarahat ja kannustinpalkkio sekä muutamia tuhansia euroja kokouspalkkioita tytäryhtiöistä”, Kantola kertoo. Suurin mahdollinen tulospalkkio kaupungin yhtiöissä on kuukauden palkka. Kantola kertoo saaneensa palkkiota kolmen viikon palkan verran. Kantolan palkkaa voi verrata esimerkiksi Helsingin energian juuri eläköityneen toimitusjohtajan Seppo Ruohosen palkkaan, joka vuonna 2010 oli Talouselämän mukaan noin 140 000 euroa vuodessa. Sähköyhtiöiden yritysmuodot ovat erilaiset. Helsingin energia on kunnallinen liikelaitos, jonka toimintaa ohjaa kuntalaki. Jyväskylän energia on osakeyhtiö, jota säätelee osakeyhtiölaki. Liikelaitoksen toiminta on julkisuuslain vuoksi huomattavasti läpinäkyvämpää kuin osakeyhtiön. Kuntaliitto suosittelee, että kuntien tytäryhtiöt raportoisivat vuosikertomuksessaan erikseen toimitusjohtajan palkan, eläkkeen ja irtisanomisajan palkan sekä irtisanomiskorvaukset. Jyväskylässä näin ei tehdä. Monet yhtiöistä sentään raportoivat hallituksen ja toimitusjohtajan palkat ja palkkiot yhteenlaskettuna. Hallituspalkkiot noudattavat lautakuntapalkkioita ja niistä on julkinen taulukko. Toimintakertomuksen perusteella voidaan laskea, paljonko hallituspalkkiot enintään ovat, jos kaikki jäsenet ovat olleet läsnä kaikissa kokouksissa. Jyväskylän seudun kehittämisyhtiö Jykes kertoo vuosikertomuksessaan vain hallituksen jäsenten palkkioiden kokonaissumman. Jykes-kiinteistöt taas ei julkista toimitusjohtajan eikä hallituksen jäsenten palkkioita. Jyväskylän kaupunginlakimiehen Tiina Mikkolan mielestä kaikissa yhSeppo Muhonen oli demarien paikallisosaston sihteerinä 1980-luvun lopun. Hänellä on oma rallitalli Semu Racing Oy. Tuomo Kantolan kaksi edeltäjää saivat potkut. Aiemmin hän on ollut johtotehtävissä Ruukki Constructionissa ja Uponorilla. ”KUn Sinä TUliT TöiHin, KySyiTKö Sinä, MiTä edelTäjäSi SAi pAlKKAA? TAi MiTä nAApURiHUOneeSSA TienATAAn?” Jere Kyrö Sami Suni/JyväSKylän energia
5 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2012 JVA JYKES JYKES KIINTEISTÖT JYVÄSKYLÄN ENERGIA JYVÄSPARKKI TOTAL TOIMITUSJOHTAJA: Tuomo Kantola KUUKAUSIANSIO: 15 800 euroa LIIKEVAIHTO: 185 000 000 euroa HENKILÖSTÖ: 127 henkilöä HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA: Markku Aarnos (kok.) TOIMITUSJOHTAJA: Timo Hyttinen KUUKAUSIANSIO: vähintään 10 700 euroa* LIIKEVAIHTO: 47 100 000 euroa HENKILÖSTÖ: 30 henkilöä HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA: Osmo Kääriäinen (kesk.) TOIMITUSJOHTAJA: Ari Hiltunen KUUKAUSIANSIO: Ei kerro LIIKEVAIHTO: 9 100 000 euroa HENKILÖSTÖ: 67 henkilöä HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA: Reijo Laitinen (sd.) TOIMITUSJOHTAJA: Juha Takala KUUKAUSIANSIO: Ei kerro LIIKEVAIHTO: 9 500 000 euroa HENKILÖSTÖ: 15 henkilöä HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA: Jaakko Selin (kok.) TOIMITUSJOHTAJA: Seppo Muhonen KUUKAUSIANSIO: vähintään 9 100 euroa* LIIKEVAIHTO: 7 800 000 euroa HENKILÖSTÖ: 11 HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA: Eero Kuusela (kok.) TOIMITUSJOHTAJA: Reijo Kujala KUUKAUSIANSIO: 6 900 euroa LIIKEVAIHTO: 18 200 000 euroa HENKILÖSTÖ: 373 HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA: Heidi Nieminen (sd.) * JYLKKÄRIN ARVIO: Hallituksen palkkiot on laskettu olettaen, että jokainen jäsen olisi saanut jokaisesta kokouksesta kokouspalkkion, mikäli muuta ei ole ilmoitettu. Jäljelle jäävä summa on toimitusjohtajan palkkaa. JVA salaa toimitusjohtajan palkan ilmoittamalla tilinpäätöksessä hallituksen, toimitusjohtajan ja toimitusjohtajan sijaisen palkkojen ja palkkioiden yhteissumman. Arviossa on oletettu, että toimitusjohtajan palkka olisi kaksinkertainen hänen sijaisensa palkkaan verrattuna. Jyväs-Parkin Seppo Muhosta ei tavoitettu kommentoimaan palkka-arviota, JVA:n Timo Hyttinen ei halunnut kommentoida palkkaansa. tiöissä pitäisi noudattaa samaa raportointilinjaa. ”Hyvän hallintotavan mukaisesti toimitusjohtajan palkka ilmoitetaan yhdessä hallituksen jäsenten ja puheenjohtajan palkkioiden kanssa.” Vastaisuudessa raportointiin aiotaan Mikkolan mukaan kiinnittää enemmän huomiota. Jyväskylän vuokra-asuntojen (JVA) toimintakertomuksessa samaan sarakkeeseen on upotettu hallituksen, toimitusjohtaja Timo Hyttisen sekä toimitusjohtajan sijaisen, talousja hallintopäällikkö Arja Myöhäsen palkat. Yleensä toimitusjohtajan palkka on vähintään kaksinkertainen muihin johtoryhmän jäseniin verrattuna. Jos näin on JVA:ssakin, on Hyttisen kuukausiansio vähintään 10 700 euroa. Jykesin, Jykes-kiinteistöjen ja JVA:n toimitusjohtajat kertoivat Jylkkärille, että raportoinnissa aiotaan tulevaisuudessa noudattaa hallintotapaa. Kuntaliiton mukaan tämä olisi tärkeää, jotta osakkeenomistajat eli kunta ja viime kädessä kuntalaiset voivat valvoa palkitsemisen määrää suhteessa saavutettuihin tavoitteisiin. kaupunki suunnittelee palkkausohjeiden tarkistamista Tähän mennessä Jyväskylän kaupungilla ei ole ollut varsinaista ohjeistusta siitä, mitkä tekijät määrittävät sen tytäryhtiöiden toimitusjohtajien palkkojen suuruutta. Nyt kuitenkin kaupungin sisäinen konsernin ohjausryhmä valmistelee kirjallista ohjeistusta tämän suhteen. Ryhmä on kaupunginjohtaja Markku Anderssonin nimittämä. Sillä ei ole virallista asemaa, vaan se valmistelee asioita kaupunginjohtajan apuna. ”Olemme parhaillaan kartoittamassa asiaa. Meillä on ollut linjauksia aiemmin, mutta ne ovat sen verran kaukaisia, että niitä on syytä tarkistaa”, kertoo ryhmään kuuluva kaupunginlakimies Tiina Mikkola. Ryhmään niin ikään kuuluvan Jyväskylän kaupungin talousjohtaja Ari Hirvensalon mukaan kirjallisia ohjeita ei aiemmin ole ollut sen vuoksi, että jokaisen toimitusjohtajan rekrytointi on oma tapauksensa, josta yhtiön hallitus vastaa. Hirvensalo korostaa, että minkään yhtiön toimitusjohtaja ei ole tällä hetkellä vaihtumassa. Tavoitteena on hänen mukaansa saada jonkinlainen kokonaiskuva tytäryhtiöiden tilanteesta. Kuntaliitto on suosittanut, että kunnanjohtajan ja -hallituksen käsitys johtajasopimuksen sisällöstä on hankittava ennen sopimuksen allekirjoittamista, vaikka johtajan palkkaakin juridisesti yhtiön hallitus. kaupunginlakimies Mikkola toteaa, että palkat ovat riippuvaisia monesta tekijästä, kuten toimialasta, liikevaihdosta ja toiminnan laadusta. ”Ei voida sanoa, että meidän kaikki toimitusjohtajamme saavat summan X palkkaa. Se vaikeuttaisi pätevien toimitusjohtajien rekrytointia yhtiöihin.” Mikkola korostaa kuitenkin olevansa henkilökohtaisesti sitä mieltä, että koska yhtiö on osa julkista organisaatiota, tulee sen sisällä olla jonkinlainen tietty linja, kuten useimmiten on missä tahansa konsernissa. Mikkola itse kertoo, ettei hänellä ole tietoa toimitusjohtajien palkoista. ”Eikä varmasti ole suurella osalla kaupungin organisaation sisällä olevista henkilöistäkään. Lähtökohtaisesti toimitusjohtajan palkka on ollut yhtiön asia, josta päättää yhtiön hallitus.” Mikkola arvelee, että tytäryhtiöiden johdon palkkaselvitysja ohjeistus ei valmistuessaan tule julkiseksi. yliopisTonkadun keskustan puoleisella jalkakäytävällä on Asemakadun ylittävä suojatie liikennevaloineen. Katua ei saa ylittää punaisilla valoilla, mutta Asemakadun yläosa on merkitty pihakaduksi, jolla jalankulkija saa vapaasti kulkea liikenteen seassa ja autojen on väistettävä. Valojen ollessa punaiset jalankulkijan kannattaa siis siirtyä puolisen metriä Asemakatua alaspäin ja ylittää katu suojatien vierestä pihakadun puolelta. Jyväskylän polkupyöräpoliisin vanhempi konstaapeli Jouko Meriläinen vahvistaa, että ylittämällä suojatien punaisilla valoilla voi saada 10 euron sakon, mutta suojatien vierestä voi kävellä huoletta yli. “Kyllä tässä on tullut kupru liikenneinsinöörille. Kyseessä on yksi keskustan uusimpia risteyksiä, eikä siinä ole otettu lainkaan huomioon pyöräilijöitä tai jalankulijoita”, toteaa Meriläinen. Annimaria Valli asemakadun ja yliopistonkadun risteysjärjestelyt hämmentävät jalankulkijoita Päin punaista ei saa kävellä, koska saisi sakot, mutta kun kävelee suojatien vierestä voi tien ylittää huoletta punaisesta valosta huolimatta. “opiskeluJa opintopolkujen todellisuus on hyvin kaukana opetusministeriön korkeakoulupoliittisista tavoitteista”, sanoo tutkija Päivi Vuorinen-Lampinen. Hän oli mukana jyväskyläläisessä tutkimusryhmässä, joka seurasi opiskelijoiden todellisia opintopolkuja vuosina 2001–2008. Useimmilla yliopistojen koulutusaloilla vain 10–30 prosenttia opiskelijoista suoritti aloitustutkintonsa opetusministeriön 5–6 vuoden tavoiteajassa. Kahdeksan vuoden kuluessa aloitustutkintonsa suoritti opiskelijoista vajaa puolet. Loppujen opintourat olivat hyvin moninaisia: 8 prosenttia oli hankkinut jonkin muun maisterin tutkinnon, 10 prosenttia muun tutkinnon, neljäsosalla opinnot olivat viivästyneet, ja joka kymmenes oli keskeyttänyt opintonsa. “poliiTTiseT päättäjät ajavat takaa sellaista lineaarista opintouraa – nopeasti opintojen läpi ja ripeästi tuottavaan työlelämään. Teoreetikot ovat katsoneet, että se lineaarisuus on vanha malli.” Yliopisto-opiskelijoista 61 prosenttia käy opintojen ohella töissä. Vuorinen-Lampinen on tehnyt myös opiskelijoiden työllistymistutkimusta ja työkokemus on tärkeimpiä tekijöitä työllistymisen kannalta. Opiskelijoiden saaminen täysipäiväisiksi opiskelijoiksi ei ole hänen mielestään erityisen kannattavaa. Myös sukupuolella näyttäisi olevan hyvin suuri merkitys tutkinnon loppuun suorittamisen kannalta. Miehistä nimittäin vain 38 prosenttia hoiti aloitustutkintonsa loppuun tarkasteluajanjaksolla, kun naisista osuus oli 56 prosenttia. Sukupuolten vällinen merkittävä ero näkyi kaikilla koulutusaloilla. Ilpo Puhakka harva opiskelija valmistuu tavoiteajassa Päivi Vuorinen-Lampisen mukaan tuore tutkimus osoittaa, ettei valmistumisen tavoiteajat ole realistisia. JERE KyRö JERE KyRö KOONNuT: JyLKKäRi, Kuva: JENNa OKSaNEN/JyväSKyLäN KaupuNKi
Maailma 6 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2012 H einäkuinen aamu Qalandian tarkastuspisteellä, Jerusalemin pohjoisrajalla. Eeva Warro seuraa, kuinka töihin Jerusalemiin menevät palestiinalaiset jonottavat omaa tarkastusvuoroaan. Heille jokapäiväinen työmatka tarkoittaa ruumintarkastuksia, odotusta ja Israelin sotilaiden käskyjen tottelemista. Rujosta asetelmasta huolimatta hetkessä on jotain harrasta: Päivän ensimmäinen rukouskutsu kaikuu minareetista. Miehiä astuu sivuun jonosta, jotta he voivat polvistua Mekkaan päin. ”Tilanne oli heille nöyryyttävä, mutta siitä huolimatta he polvistuivat jonkin vielä suuremman edessä. Sen katseleminen veti minutkin nöyräksi”, Warro kuvailee. Tarkastuspisteillä päivystäminen oli yksi Warron kiireisen kesän monista tehtävistä. Maailmanpolitiikan tutkimusta Helsingissä opiskellut valtiotieteiden maisteri halusi saada käytännön kokemusta humanitaarisestä kenttätyöstä ja päätti hakea ihmisoikeustarkkailijaksi. Kesä kului vaikeissa olosuhteissa elävien kanssa. Warro raportoi tuhoamismääräyksen saaneista beduiinikylistä, toistuvista alaikäisten palestiinalaisten pidätyksistä, sekä Israelin sotilaiden ja siirtokuntalaisten harjoittamasta väkivallasta. ”Kokemus oli surullinen, mutta rikastuttava. Paikallisen tilanteen ja kulttuurin lisäksi työssä oppii tiimityöskentelyä vaativissa olosuhteissa”, Warro toteaa. IsraelIn miehittämille palestiinalaisalueille Warron lähetti kansainvälinen EAPPI (ecumenical accompaniment project in Palestine and Israel) -ohjelma. EAPPI lähettää vuodessa yli sata vapaaehtoista ihmisoikeustarkkailijaa seitsemään kohteeseen Länsirannalla. Suomessa toimintaa pyörittää Kirkon Ulkomaanapu. Ohjelmaan voi osallistua kuka tahansa yli 25-vuotias uskonnosta tai ammatista riippumatta. ”Haemme ihmisiä, joilla on tahtoa ja tarmoa puolustaa sellaisten ihmisoikeuksia, joilla ei niitä ole”, kuvailee Suomen koordinaattori Pauliina Liukkonen. Englannin kielen taidon lisäksi hakijoilta edellytetään hyvää käsitystä siitä, mistä Israelin ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa on kyse. Sekä rauhallista päätä – alueella on omat riskinsä. Liukkonen kuitenkin painottaa, että ohjelma ei lähettäisi tarkkailijoita alueelle, jos siellä ei turvallisesti voisi työskennellä. ”Ideana on, että tavallisen ihmisen taidoin ja tarjoamamme koulutuksen avulla pärjää.” Käytännössä tarkkailu on esimerkiksi edellä kuvailtua päivystämistä Länsirannan lukuisilla tarkastuspisteillä tai vaikkapa sen vahtimista, että maanviljelijät pääsevät turvallisesti pelloilleen ja lapset kouluun. Kansainvälisten tarkkailijoiden läsnäolo ehkäisee maaIlmalle. Kaipaatko luovaa taukoa opiskelijaelämästä? Mitäs jos lähtisit Lähiitään tarkkailemaan ihmisoikeuksia? Keskellä konfliktia teksti & kuvat Eero Mäntymaa Tarkkailijat lohduttavat palestiinalaisia tyttöjä tilanteessa, jossa sotilaiden saattamat Israelilaiset siirtokuntalaiset yrittävät tunkeutua palestiinalaisten taloon.
Jälkikirjoitus 7 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2012 teksti & kuvat Eero Mäntymaa todistetusti väkivaltaa levottomilla alueilla. Liukkonen havainnollistaa kertomalla pienestä Yanounin kylästä, jonka asukkaat pakenivat kodeistaan kymmenen vuotta sitten väkivaltaisten Israelin siirtokuntalaisten pelossa. Kyläläiset rohkesivat palata vasta, kun mukana tuli ulkomaalaisia tarkkailijoita. ”Nyt kylässä on vähintään yksi tarkkailija vuoden jokaisena päivänä. Mutta silloinkin kun suojeleva läsnäolo ei auta on tärkeää, että väkivalta dokumentoidaan”, Liukkonen sanoo. LänsirannaLLa nähtyä ei ole tarkoitus jättää oman pään sisälle. EAPPI-ohjelman tarkkailijat jatkavat kotiin palattuaan vaikuttamistyötä. Siis kertovat havaintojensa kautta siitä, miten miehitys vaikuttaa elämään Länsirannalla. ”Vaikuttamistyö on jatkumoa suojelevalle läsnäololle. Sillä voi vaikuttaa rakenteisiin, jotka generoi väkivaltaa uudestaan ja uudestaan. Haemmekin ihmisiä, joilla on hyvät verkostot levittää tietoa eteenpäin”, Liukkonen kertoo. Länsirannan miehitys on ollut koko pitkän historiansa ajan tunteita herättävä aihe Suomessakin. Myös tarkkaiO letko sinäkin kuullut ja lukenut koko ikäsi sekavia uutisia palestiinalaisten ja israelilaisten välisistä kahakoista? Eikö silti aukene, mistä siellä oikeastaan kiikastaa? Ikävä totuus: Kotisohvalla mediaa seuraamalla et todennäköisesti tule koskaan selvyyttä saamaankaan. Tuohon hieman Keski-Suomen maakuntaa suurempaan maaplänttiin liittyy käsittämättömän paljon maailmanlaajuista poliittista ja uskonnollista intohimoa. Se vääristää keskustelua ja uutisointia. Palestiinalaisten ongelmista jutun tehnyt toimittaja leimataan antisemitistiksi, koska hän ei muistuttanut, että myös palestiinalaiset ovat tappaneet israelilaisia. Ongelma on, että ”tasapuoliset” jutut eivät peilaa voimasuhteiltaan järkyttävän epätasaisen tilanteen todellisuutta. Sitä, että yksi maailman suurimmista sotilasmahdeista on vienyt miljoonilta palestiinalaisilta heidän itsemääräämisoikeutensa. Vietin Viime kesän EAPPI-ohjelman ihmisoikeustarkkailijana. Kolmessa kuukaudessa sain välähdyksen 45 vuotta kestäneestä miehitystilanteesta. Siitä, miten normaalisti sietämättömästä on tullut arkipäivää jo neljännelle palestiinalaissukupolvelle. “Todellisuus” avautui pienten arkisten havaintojen kautta. Kuten kun 21-vuotias Mohammed kertoi minulle unelmoivansa siitä, että saisi kerrankin luvan käydä Jerusalemissa – omassa pääkaupungissaan. Tai kun näin Israelin sotilaan penkovan kuusivuotiaan tytön suurta vaaleanpunaista koulureppua pommien varalta. Tai kun näin siirtokuntalaisten ties kuinka monennetta kertaa pieksemän vanhuksen sairaalan sängyllä – ilman, että kukaan viranomainen etsii syyllisiä. Ne ovat asioita, joita Beetlehemiin Jeesuksen syntymäkirkkoon bussilla köröttelevä turisti ei näe. Kukkuloiden päälle rakennettuja siistejä siirtokuntia ihastellessaan hän ei ehkä tiedosta, että juuri siirtokuntia rakentamalla Israel on eristänyt palestiinalaiset jatkuvasti kutistuville saarekkeille. Ehkä hän ei edes huomaa kukkuloiden juurella nököttäviä kurjia beduiinikyliä, jotka ovat saaneet tuhoamismääräyksen. israeLin miehitysja siirtokuntapolitiikka on synnyttänyt valtavan ongelman, joka kuitenkin ylittää uutiskynnyksen vain, kun kattila kuohahtaa yli. Sitten mekin lähettelemme toimittajia paikan päälle laskemaan ruumiita. Nyt olisi vielä aikaa avata prosessia, ehkä jopa tehdä asialle jotain. Siihen ihmisoikeustarkkailijan työ tarjoaa mahdollisuuden. Eero Mäntymaa eeromantymaa@gmail.com Hakattu vanhus ja muita ikäviä tositarinoita lijoita Länsirannalle lähettävää Kirkon Ulkomaanapua on syytetty puolueellisuudesta. ”Tämä ohjelma ei ole mikään proPalestiina, eikä pro-Israel, vaan proihmisoikeudet. Toimimme niiden keskuudessa, jotka on tässä konfliktissa haavoittuvimmassa asemassa ja he ovat miehityksen alla eläviä palestiinalaisia. Koska kyseessä ei ole valtasuhteiltaan tasapuolinen konflikti, niin emme yritä sitä julksesti tarjoillakaan sellaisena”, Liukkonen vastaa. Innostuneilla on hetki aikaa miettiä. Seuraavan kerran EAPPI hakee tarkkailijoita elokuussa. ”Haemme sellaisia iHmisiä, joilla on taHtoa ja tarmoa puolustaa sellaisten iHmisoikeuksia, joilla ei niitä ole.” ”tasapuoliset” jutut eivät peilaa voimasuHteiltaan järkyttävän epätasaisen tilanteen todellisuutta. palestiinalainen poika ja israelin sotilas Hebronissa. eeva Warro miehitetyssä Hebronin kaupungissa, taustalla israelin sotilas.
Kampus 8 Kampus 8 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2012 Bussilla suoraan luennolle tekstit Juho Takkunen kuvat Jere Kyrö Joukkoliikenne. Opiskelevat kuntavaaliehdokkaat testasivat Jylkkärin kanssa linjan 5 bussin. Säännöllisesti liikennöivä kampuslinja on yhteinen toive. B ussi numero 5 kurvaa Taitoniekantien pysäkille ja urahtaa iloisesti. Ovesta kapuaa sisään viisi Jyväskylän yliopistossa opiskelevaa kunnallisvaaliehdokasta: Aino Kainulainen (komm.), Konsta Kalenius (kok.), Joonas Könttä (kesk.), Noora Luukka (sd.) ja Antti Yli-Tainio (vihr.). Jälkikäteen keskusteluun osallistuu myös bussista myöhästynyt Miika Hämynen (piraattipuolue). Tarkoitus on puhua joukkoliikenteestä. Kainulainen tiivistää reitistön yhden olennaisen epäkohdan. ”On saatava enemmän vaihtopisteitä ympäri kaupunkia. Nyt kaikki tiet johtavat Forumin taakse.” Ehdokkaat ovat yhtä mieltä siitä, että Jyväskylän Liikenteen reitistöön pitäisi saada kampuslinja. Oikea aika vaikuttaa on nyt, sillä tekeillä on seudullinen joukkoliikennesuunnitelma, joka määrittää bussilinjat tuleviksi vuosiksi. Linja kulkisi Kortepohjasta Seminaarinmäen ja Ylistönmäen kautta Kuokkalaan ja takaisin ja liikennöisi lukukausina arkisin päiväsaikaan. Kalenius perustaisi lisäksi toisen kampuslinjan Keltinmäen ja Myllyjärven suuntaan. Könttä kertoo kampusten pitkien välimatkojen vaikuttavan jopa kurssivalintoihin. Hän kuitenkin laittaisi linjan ensin kokeilujaksolle. ”Turhaan tyhjiä busseja ajelutetaan.” ehdokkaita puhuttaa myös ikuisuusaihe: bussilippujen liian korkeat hinnat ja lyhyet käyttöajat. Yli-Tainio ja Hämynen ovat yhtä mieltä siitä, että puoli vuotta on liian lyhyt voimassaoloaika opiskelijoiden 40 matkan kortille. Opiskelijoiden 30 päivän näyttökortti ehti jo olla tulilinjalla Jyväskylän säästöpaineissa. Kaupunkirakennelautakunta kuitenkin päätti, että opiskelijoiden kortti säilytetään sittenkin. ”Jos joukkoliikenne on toimiva, opiskelijat haluavat jäädä Jyväskylään”, lautakunnassa varajäsenenä istuva Noora Luukka arvelee. Sen sijaan Jyväskylä säästää nostamalla kaikkien tukemiensa lippujen hintoja tasaisesti. Hinnoista saadaan tietoa marras-joulukuussa, kun lautakunta päättää lipputuesta. kun Bussi jurnuttaa Ylistönmäkeä ylöspäin, sisuuntuneet opiskelijaehdokkaat innostuvat ideoimaan myös kertalippuun halvempaa hintaa opiskelijoille, työttömille ja eläkeläisille, jotka ovat kirjoilla Jyväskylässä. ”Opiskelijakorttiin pitäisi saada tarra, josta bussikuski voi tarkastaa kuntalaisuuden ja myöntää kertalippualennuksen”, Kalenius ehdottaa. Yli-Tainio nostaa yhdeksi joukkoliikenteen suureksi ongelmakohdaksi Koiviston Auto -yhtymään kuuluvan Jyväskylän Liikenteen monopolin paikallisliikenteessä. ”Tilaaja-tuottajamallia käyttävällä Tampereella lippuhinnat ovat pienemmät, vaikka kaupunki tukee liikennöitsijää suunnilleen saman verran asukasta kohden kuin Jyväskylässä. Koiviston Auto -yhtymä saa voitot parhaista linjoista”, Yli-Tainio suomii. Paikallisliikenne on avautumassa vähittäin kilpailulle uuden joukkoliikennelain myötä. Linjaa 13 Myllyjärven kautta Tikkalaan on liikennöinyt jo elokuun lopusta halpayhtiö Onnibus. Vuoden 2014 kesällä suurin osa vanhoista toimiluvista umpeutuu ja kaupunkiseudut voivat alkaa kilpailuttaa joukkoliikennettä itse. Piraattipuolueen Miika Hämynen vaatii lisää avoimuutta joukkoliikenteen suunnitteluun. Tällä hetkellä joukkoliikennelautakunnan jäsenet eivät saa liikennöitsijältä tietoa esimerkiksi yksittäisten linjojen kannattavuudesta, sillä ne ovat liikesalaisuuksia. Avoimuutta Hämynen toivoisi myös kaupungin ja Jyväskylän Liikenteen väliseen rahaliikenteeseen. ”Pitää olla tietämys, että kaupungin tuki todella menee lipputuotteisiin eikä jonnekin muualle.” Vasemmistoliiton ehdokkaita ei taVoitettu juttua Varten. Datajournalismi paljastaa itsestäänselvyydet ylioPPilaslehtikentän johtava datajournalisti jarno liski on numeroita murskaamalla selvittänyt, että opiskelijoita on eniten ehdolla niiden puolueiden listoilla, joilla on eniten ehdokkaita. keskustapuolue on suomen johtava opiskelijapuolue. sen lisäksi jylkkärin datajournalismihankkeissa on selvinnyt, että opiskelupaikkakunnilta löytyy eniten opiskelevia ehdokkaita. ”nykyteknologian ansiosta tämän kaiken voi esittää kartalla ja lisäksi siitä saa pylvästai piirakkadiagrammeja sekä nättejä kirjavia animaatioita”, liski selvittää tohkeissaan. Voit katsella visualisointeja jylkkärin nettisivuilta. nopeiten pääset tällä: http://wp.me/pub9h-1fm Ilpo Puhakka Leikkimielisen ”kuupperin” voitto järjestäjän haaviin Jo Perinteeksi muotoutunut kulttuuri-kuupperi juostiin jälleen kampuksen kentällä keskiviikkona 10.10. tapahtuman järjestäjä ja tällä kertaa myös voittaja Antti Suora kommentoi sijoitustaan nöyrästi. “omaksi iloksi täällä mennään, mutta ainahan se on mukavaa kun menestyy.” kuudetta vuotta järjestettävä tapahtuma sai alkunsa etäisestä kiinnostuksesta liikuntaa kohtaan. “kaikilla on aika hirveitä muistoja jostain yläasteelta, joten ajattelin että voisi verestää muistoja ja testata kuupperia rennosti ja leikkimielisesti. kerran syksyllä ja kerran keväällä kokoonnutaan kirmaamaan.” tänä syksynä kuupperiin osallistui vain neljä juoksijaa, mutta suora kertoo keskiarvon olevan kymmenen paikkeilla. “Yleensä 7-8 tyyppiä pinkoo mukana, ja he ovat jollakin tavalla teatterin tai musiikkikulttuurin saralta”, antti kertoo. Jere Kyrö Antti Suora järjesti Kulttuuri-Kuupperin ja juoksi voittajaksi. jere kYrö BussiliPPuJen hinnat eri kauPungeissa: z Kertalippu: Jyväskylä 3,20 e (linja 13 Onnibus 2 e), Helsinki 2,20 e, Tampere 2,50 e, Kuopio 3,20 e. z Matkakortti 40 matkaa, opiskelijat: Jyväskylä 53 e, Helsinki 36,80 e, Tampere 48,40 e, Kuopio 50 e (2 kertaa 20 matkan kortti). z Kausilippu, 1 kuukausi, opiskelijat: Jyväskylä 51 e, Helsinki 22 e, Tampere 31 e, Kuopio 45 e. tampereen ja helsingin matkakorttihinnat on laskettu kertomalla lipun hinta 40:llä. Kuntavaaliehdokkaat Antti Yli-Tainio (vihr.), Konsta Kalenius (kok.), Aino Kainulainen (komm.), Noora Luukka (sd.) ja Joonas Könttä (kesk.) toivoisivat pysäkeille parempia karttoja ja tarkempaa aikatauluinformaatiota. Miika Hämynen (piraattipuolue) ei päässyt kuvaan ja bussiajelulle, sillä ei tajunnut nousta aikataulustaan 11 minuuttia etuajassa kulkeneeseen bussiin. Aino Kainulainen haluaisi kaupungin hoitavan bussiliikenteen itse. Konsta Kalenius taas kilpailuttaisi linjat ja houkuttelisi Jyväskylään halpayhtiöitä.
99 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2012 Bussilla suoraan luennolle Ilmaiset bussiliput yleistyvät VIron pääkaupunkI Tallinna on päättänyt muuttaa bussilippunsa maksuttomiksi tammikuun 2013 alusta lähtien. Ilmainen joukkoliikenne koskee tallinnalaisia, mutta Baltic Times -verkkolehden mukaan myös kaikki opiskelijat kansalaisuudesta riippumatta saavat matkustaa ilmaiseksi. Tavoitteena on, että ruuhkat vähenisivät ja ihmiset eivät hankkisi niin helposti autoa. STT kuitenkin kertoo, että bussien huono maine on Tallinnassa ongelma. Tallinnan vanavedessä ilmaista joukkoliikennettä harkitsevat nyt myös Latvian ja Liettuan pääkaupungit Riika ja Vilna. Muualla maailmassa täysin maksuton joukkoliikenne on käytössä lähinnä pikkukaupungeissa muun muassa Ranskassa ja Belgiassa. Esimerkiksi Teksasin Austinissa yliopistolle ajava bussilinja ei maksa mitään opiskelijoille ja henkilökunnalle. SuomeSSa ilmaisista bussimatkoista saavat nauttia ainoastaan Maarianhaminan medbörgaret. Maarianhaminan kaupunki luopui maksullisuudesta vuonna 2000. Perusteena oli vähentää autoilua kaupunkialueella ja kohentaa ympäristöä. Seurauksena oli, että vuodesta 1999 vuoteen 2011 linja-autojen matkustajamäärät lähes kolminkertaistuivat. Maarianhaminan kaupunki tukee bussiliikennettä noin 800 000 eurolla vuodessa, mikä tekee noin 71 euroa kaupunkilaista kohti. Samalla maarianhaminalaiset veronmaksajat tukevat Ahvenanmaan haja-asutusalueiden maksullista joukkoliikennettä 80 eurolla vuodessa. Manner-Suomessa joukkoliikenteen muuttaminen maksuttomaksi on Helsingin Sanomien mukaan ollut esillä Helsingissä, Oulussa, Lahdessa ja Porissa. Idea on kuitenkin toistaiseksi tyssännyt kalleuteen ja muihin ongelmiin, kuten pelkoon joukkoliikenteen arvostuksen vähenemisestä. olISIko ilmainen joukkoliikenne mahdollinen Jyväskylässä? ”Jos reitit tukevat työmatkaliikennettä, olisin valmis kannattamaan ilmaista joukkoliikennettä”, toteaa kunnallisvaaliehdokas Antti Yli-Tainio (vihr.). Konsta Kalenius (kok.) suhtautuu ilmaiseen bussimatkailuun varovaisemmin. ”On ihmisiä, jotka tarvitsevat pitkän työtai koulumatkan takia omaa autoa. He häviäisivät siinä, jos joukkoliikenne olisi ilmaista.” E ikö olisi hienoa, jos yksi puolue olisi aina oikeassa? Helpottaisi kunnallisvaaleissakin äänestämistä, jos voisi luottaa saman porukan rehtiyteen ja luotettavuuteen. Harmi, ettei näin ole. Vaikka päämäärät poikkeavat, ovat keinot pitkälti samoja. Omia virheitä vähätellään ja muiden kämmejä korostetaan kaikissa puolueissa. Yhtä huonoja argumentteja löytyy jokaisesta joukkiosta. Se ei kuitenkaan estä, etteivätkö puolueaktiivit ja muut kannattajat voisi uskoa omaan paremmuutensa. mIkSI IhmISet ovat sokeita puolueidensa virheille? Syitä on runsaasti. Ilmiötä voidaan selittää vaikka lauma-ajattelulla: omia voi helposti kehua ja vastapuolta mustamaalata, jos kukaan lähipiirissä ei väitä vastaan. Jako meihin ja muihin tapahtuu automaattisesti pienissäkin porukoissa. Välittömästi alamme nähdä oman ryhmän kirkkaammassa valossa, vaikkei eroja oikeasti olisi. Vaikka erottelu on luonnollista, ei se tee siitä täysin tervettä. Huutelu poteron pohjalta ei tuota kovin rakentavaa keskustelua. Vastakkainasettelu vaikuttaa myös vastaanottokykyymme. Tämän takia en mainitse nyt erikseen mitään puolueita. Joku lopettaisi lukemisen, jos nimittäisin esimerkkiääliön vasemmalta, oikealta tai keskeltä. Puolueuskollisuutta on helppo seurata vaikka Facebookissa, jos kavereista löytyy pari poliittisesti aktiivisempaa tapausta. Kun vastapuolen töhö möläyttää, yleistetään hölmöys koko puolueen ominaisuudeksi. Mutta jos omissa riveissä sekoillaan, puhutaan yksittäisestä poikkeuksesta. Kuulostaako tutulta? Ainakin muutamat omista tutuistani paasaavat politiikkaa tällä otteella. Kyse ei välttämättä ole pelkästä sokeudesta. Ihmiset haluavat myös silotella julkikuvaansa. Olisihan se ennenkuulumatonta, jos joku joskus myöntäisi oman virheensä. polIIttInen vaikuttaminen houkuttelee vain harvoja suomalaisnuoria, vaikka yhteiskunnalliset asiat kiinnostavatkin. En nostaisi tästä suunnatonta älämölöä. Voi olla, ettei keskenään kinastelevia puolueita koeta kovin mielekkääksi vaikutuskanavaksi. Mielipiteitä on helpompi muodostaa, kun polemiikkia seuraa vähän kauempaa. Tästä syystä en itse kuulu mihinkään puolueeseen. Olen kyllä aina äänestänyt samaa sakkia, jonka arvot osuvat lähimmäksi omiani. Minulla ei ole kuitenkaan ongelmia myöntää, kun sen jäsenet käyttäytyvät kuin idiootit. Arimo Kerkelä arimo.j.kerkela@student.jyu.fi Idiootteja kaikki Huutelu poteron poHjalta ei tuota kovin rakentavaa keskustelua. kuntavaaliehdokkaat antti Yli-tainio (vihr.), konsta kalenius (kok.), aino kainulainen (komm.), noora luukka (sd.) ja joonas könttä (kesk.) toivoisivat pysäkeille parempia karttoja ja tarkempaa aikatauluinformaatiota. Miika Hämynen (piraattipuolue) ei päässyt kuvaan ja bussiajelulle, sillä ei tajunnut nousta aikataulustaan 11 minuuttia etuajassa kulkeneeseen bussiin.
10 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2012 Conrad Isidore, 69, kehottaa kuuntelemaan luonnon musikaalia. Linnut sirkuttavat, vesi solisee, tuuli lyö rytmiä puilla, sammakot kurnuttavat. Lontooseen verrattuna Suomessa on tarjolla usein hyviä ilmaiskonsertteja. Kuva: Tiina Saari
11 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2012 pikakelauksella maailman ympäri matkailu. Jos haluaa sukeltaa vieraisiin kulttuureihin, ei välttämättä tarvitse matkustaa minnekään. Läheltä voi nähdä kauas. Jylkkäri päätti lähteä kiertämään maapallon eri kolkkia Jyväskylässä. a amulla kello yhdeksän menemme Auvilanperälle Kortepohjaan. Sillä aikaa, kun tyttäret Tilda, 3, ja Eva, 1, katsovat Merenneitoa telkkarista, isä Duncan Snape, 37, paistaa kananmunia ja pekonia, keittää sieniä ja paahtaa vaaleaa leipää. Perinteinen englantilainen aamiainen on harvinainen hetki myös suomalais-englantilaiselle perheelle. He ajattelevat terveyttään. ”Suomalaisesta makkarasta en pidä ollenkaan. Englantilainen on maustettu ja se on ihan oikeasti lihaisa,” englantilainen isä perustelee tyypillisen osan puuttumista. Pekoni puolestaan on Suomessa amerikkalaistyylinen – Englannissa se on paksumpi ja isompi. Myös sienet on vaihtoehtoinen ratkaisu, sillä yleensä aamiainen sisältää papuja. Teehen on laitettava maitoa ja sokeria. Snape puristelee teepussia saadakseen juomaan vahvan maun. Äiti Varpu Saramäki-Snape, 35, keittää suomalaiseen tapaan kahvia. Englannissa hänen oli usein vaikeaa saada teetä ilman maitoa, mutta hunajan kanssa. ”Englantilaiset eivät halua nähdä kupin pohjaa.” Perhe on asunut tähän syksyyn saakka Englannissa. Äiti kaipaa teeleipää (crumpet), joka on päältä rapea ja sisältä pehmeä. Väliin laitetaan voita. Päivällisen syön Japanissa. Valmistamme yhdessä Tomoko Mochizukin kanssa onigiria, joka on Japanissa suosituin välipala. Puristamme puuroriisistä kasaan kolmion tai neliön, ja laitamme sen sisälle merilevää tai tonnikala-majoneesi-sekoitusta. Vasta kolmas kolmioni onnistuu. Mochizukin merilevä on hänen äidiltään, Japanista tuotua. Hän ei pidä suomalaisesta ruisleivästä, koska se on liian hapanta. Mochizuki valitsee onigirin, josta on kymmeniä makuvaihtoehtoja japanilaisessa kauppahyllyssä. Tyypilliseen lounaaseen kuuluu myös keitto. Japanilainen nimittää sitä ”misokeitoksi”, jossa on muun muassa soijapapuja. Japanilaiset syömäpuikot putoilevat otteesta. Jälkiruoka tarjoillaan Itävallassa, Etelä-Tirolissa. Paloittelemme Greta Rögglan kanssa omenoita niin pieniksi viipaleiksi kuin mahdollista. Tavoitteenamme on saada aikaan omenatorttu, ”Apfelstrudel”. Ripottelemme päälle paljon kanelia. Rögglan mukana lähden Viroon. Aigi Margus ja Käll Haarde valmistavat lasagnea. Pienessä keittiössä vierailevat myös espanjalaiset, Alba Macava ja Haissa Alves de Oliveira. Monesti joku nojaa ovenpieleen niin, että valot sammuvat keittiöstä. On puutetta tilasta. ”Tämä on ongelmallinen soosi”, sanoo Haarde. Espanjalaiset naiset lähtevät pois keittiöstä ja alkavat tanssia latinotansseja, kuten cha cha chata. He laulavat ja nauravat. Kompastelevat askelissa, sillä toisen pitää vetää miehen roolia. Odottaessamme lasagnea uunista kuolaamme vessan ovessa roikkuvien kuvien komeita miehiä. Ostamme ranskalaiset jyväskyläläisestä kebab-ravintolasta. Parikymppiset belgialaiset Sarah Verzin, Charlotte de Meshaeker ja Isaline Jeanty ovat jo ehtineet kaivata perunoita; he syövät Belgiassa ranskiksia vähintään kerran viikossa. Belgialaiset ostavat niitä ranskalaisiin erikoistuneista Friterie-nimisistä pikaruokakioskeista. Aiemmin he olivat löytäneet Suomesta ranskalaisia vain McDonaldsista. Kun belgialaistytöt avaavat mukaan otetun laatikon ylioppilaskylän soluasunnon ruokapöydällä, he näyttävät järkyttyneiltä. Ranskalaiset eivät ole rapeita. Ne ovat rasvaisia. Maukkaan kastikkeen sijaan yhdessä nurkassa on ketsuppia. He lisäävät suolaa reilusti. ”Oliko ketsupille muita vaihtoehtoja?” he kysyvät. Ei ollut. Jeanty ja Verzin selvittävät, että Friteriessa on useita kastikkeita. teksti Tiina Saari kuvat Jere Kyrö
12 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2012 Belgialaiset painottavat, etteivät heidän ranskalaisensa ole niin rasvaisia kuin suomalaiset. He uskovat, että nämä perunat jäävät viimeisiksi Suomessa. Tytöt tarjoavat suklaata, jonka sisällä on toffeeta. Belgialaisten lempiherkkuihin kuuluu stereotyyppisesti myös suklaa-hasselpähkinälevite Nutella. Teeaika Iranissa koittaa. ”Olen Hoori [Huori],” iranilainen kolmekymppinen nainen esittelee itsensä englanniksi. ”Kyllä, tiedän, että minun pitäisi esimerkiksi venyttää vielä enemmän u-kirjainta sanoessani nimeni. Lähes jokainen suomalainen on kommentoinut nimeni kuulostavan pahalta,” hän lisää naurahtaen. Hänen ystävättärensä Azadeh Okhovat kaataa teetä kuppiin. Azadeh tarkoittaa vapautta. Hän tarjoaa lisäksi sokerista tehtyä ”nabatia”. Tikkarin näköinen, sahramilla maustettu keltainen teesokeri narisee hampaissa. Sitä ei olekaan tapana pureskella, vaan antaa sen sulaa kuumaan veteen. ”Tämä yhdistelmä tekee rauhalliseksi ja onnelliseksi,” naiset lupaavat. Okhovatin seinillä on kuvia hänen perheestään. Hän kuuntelee klassista kotimaansa musiikkia. Hoori puolestaan pitää rockista ja metallista. Hän soittaa rumpuja. ”Vanhempani ovat edelleen kauhistuneita valinnastani. Rumpujen soittaminen on miehinen juttu. Onneksi aviomieheni on tukenut minua kaikessa.” Molemmat naiset ovat ensimmäistä kertaa Iranin ulkopuolella. Kiinalaiset Gao HanG, Zhang Miao ja Zhao Yi Yang keskustelevat intohimoisesti keskenään. Gao käsittelee pensaspapuja, Zhao leikkaa juureksia. Zhang puolestaan pitää yllä keskustelua. Hän kysyy muun muassa, mitä suomalaiset oikeastaan syövät. ”Niitä lihapullia ja perunamuussia,” vastaamme. He tarjoilevat pöytään kananmunaa, kanaa, vihanneksia ja spagettia, jonka emme tienneet olevan osa kiinalaista perinnettä. Todennäköisesti he luulivat sitä nuudeliksi. Zhangin lempiruoka on hotpot-pata, mausteliemi, jossa kypsytetään lihaa, kasviksia, sieniä, nuudeleita tai mitä vain. Tšekkiläinen Kate?ina Schönová tulee kotiinsa. Gao, Zhang ja Zhao toivottavat hänet tervetulleeksi syömään. Schönová kertoo kaipaavansa tšekkiläistä lihaa. Hän on yllättynyt mielihalustaan, sillä ei oikeastaan ole syönyt kotimaassaan niin paljon lihaa. ”Pidän karjalanpiirakasta. Luulin sitä makeaksi, keskellä olevaa hilloksi.” Schönová sanoo tykkäävänsä myös lonkerosta. Suomalainen vodka puolestaan on hänelle tuttu jo entuudestaan. Hän päättää lähteä mukaamme tapaamaan venäläisiä ylioppilaskylän A-rakennukseen. Pavel Gonchukov on iloisissa tunnelmissa. Viinakaapista löytyy lähinnä suomalaisia alkoholijuomia. Hän painottaa pitävänsä enemmän viinistä kuin viinasta, vaikka monet suomalaiset liittävät vodkashotit mielikuvaansa naapurimaasta. Gonchukov tuo pöytään Koskenkorva-pullon ja suolakurkkuja. ”Missä on ruskea leipä,” kysyy Sergei Chernov. Chernov on tarkka venäläisistä juomaperinteistä. Ennen jokaista lasia pitää sanoa jotakin, kertoa tarina. Toinen lasillinen juodaan aina vanhemmille, kolmas rakkaudelle. Pullo pitää juoda tyhjäksi viimeistä tippaa myöten. Tippa jaetaan venäläisen ruletin tapaan: Se, kenen lasiin tippuu viimeinen pisara, saa toivoa jotain. Toivomme ja löydämme itsemme viinin tyyssijasta Chilestä. Santiagossa 30 vuotta elämästään viettänyt Juan Ignacio Mendoza Garay, 34, sanoo, ettei ole juurikaan ylpeä maastaan. ”Vain viini on hyvää. Piscosta ja Terramoto-drinkistä pidän.” Chileläisen alkoholijuoman piscon nimi tarkoittaa alun perin pientä lintua, terramoto taas maanjäristystä. Drinkkiä juovat miehetkin, vaikka se lähtökohtaisesti kuulostaa ”naisten juomalta” ananasjäätelöpaloineen. ”Joka tapauksessa elän unelmaani – olen Suomessa. Arvostan suomalaisia paljon,” Garay kertoo baari Vakiopaineen kynttilän valossa. Chilestä tuotua viiniä on saatavilla melko usein Jyväskylässä. Seuraavaksi juomme kaljaa saksattaren, Sabine Kemlerin, 22, kanssa. Kemler yllättäen kehuu suomalaista olutta, mutta siideri on hänelle liian makeaa. Saksassa iltapalaksi saattaisi saada makkaraa, Wurstia, jostain kojusta, mutta sitä emme lähde etsimään täältä. Kemler on kasvissyöjä. Haluamme kuunnella vaihteeksi musiikkia. Tutustumme kanadalaiseen musiikin intohimoiseen opiskelijaan Matthew Buckleyhin, 27. Hän soittaa kitaraa Ylä-Ruthilla. Buckley on myös pelannut vuosia jääkiekkoa. Musiikin vapauttavasta voimasta kuulemme pienellä Karibianmeren saarella Dominicassa. Sieltä kotoisin oleva rumpali Conrad Isidore, 69, muutti nuorena miehenä Lontooseen. Hän on soittanut suuruuksien, kuten Jimi Hendrixin kanssa. Isidore eli 1960ja 1970-luvuilla tapahtumien sydämessä Lontoossa ja Los Angelesissa. Nyt hän asuu Jyväskylässä, ja katsoo, kuinka Ameth Wade ja Pape Cisse Senegalista soittavat rumpuja kadulla Tourujoen sillan vieressä. Cisse lyö djembe-rumpua Mama African järjestämässä ohjelmassa. Rakie Janha Gambiasta tanssii paljain varpain kadulla. Tunne ilosta ja onnesta leviää. Englantilaisisä Duncan Snape, 37, leikkaa tomaattia Tildalle, 3. Pikkusisko Eva, 1, tarkkailee ja sotkee kananmunaa naamaansa. Juan Garay, 34, pitää chileläisestä punaviinistä Jyväskylässäkin. Hän on vaativa viinien suhteen, joten on yllättynyt sen maistuvuudesta. Tomoko Mochizuki tykkää enemmän onigirista kuin suomalaisesta ruisleivästä. Venäjällä, mutta suomalaista leipää ja viinaa. Azadeh Okhovatille tärkeitä perinteitä ovat muun muassa käsintehdyt pöytäliinat ja keramiikka. Tiina Saari
13 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2012 19.10. FREETIME AvAnTgARdERockbändI Sydän sydän on yksi Suomen omituisimmista oikeasti hyvistä bändistä. Äkkiväärää punkia kahdella akustisella kitaralla vetävä Jakko & Jay on yksi Suomen parhaista oikeasti omituisista bändeistä. Jos oikeasti välität artistista baari-iltana, niin menepä katsomaan. 14 RAvInTo Englantilainen keittiö, 15 hElpoTus: Älä alistu vieraan voiman hallintaan, 16 kulTTuuRI: Urheilun sankarija anti-sankarikuvaukset, 17 ARvIoT: Rokkia, poppia, pari leffaa ja energiavalistusta, 19. sIvun kAsvo: Eva haki maailmalta miehen ja menestystä. Menot Kaljan ja kulttuurin keidas 20 vuotta! Jyväskylän parhaan baarin, Vakiopaineen, 20-vuotisjuhlahumut alkavat perjantaina 2.11, jolloin lauteita lämmittää Jaakko Laitinen & Väärä Raha. Lauantaina 3.11. lavalle astuu vanhoja iskelmiä nukkavierulla otteella soittava Linnunrata-orkesteri yhtyeineen. Solisteina kuullaan Tuuli Mari Fareedia ja sitä kaljua, ruutupaitaista miestä Vakiopaineen tiskin takaa eli Matti ”Masa-eno” Perälää. Sunnuntaina 4.11. nähdään Helsingin juhlaviikoillakin tunnustusta saanut, jyväskyläläisten runoilijoiden teksteistä tehty Pimeänä puhallan kattoon –teatteriesitys. Maanantaina 5.11. ”Suomen semilegendaarisin stand up-komiikan treeniklubi” Alipaineklubi tarjoaa mahdollisuuden nähdä, kun aloittelevat koomikot kokeilevat siipiään tai vanhat kehäketut kokeilevat uutta settiään. Itsekin voi kokeilla, kun ilmoittautuu. Varsinaisena syntymäpäivänä 6.11. voi vain olettaa jotain tapahtuvan. Perjantaina 9.11. vietetään legendaarista merkillisen musiikin iltaa Älylän ehtoota. Lauantaina 10.11.lavalle kipuaa Suomen katu-uskottavin iskelmäprinssi Ville Leinonen, joka muuten soitti ensimmäisen Jyväskylän keikkansa juurikin Vakiopaineessa vuonna 1999. Pertti Kukkola, Terhi Åman ja Tuija Mikonranta perustivat Vakiopaine-baarin 6.11.1992. Nimi saatiin paikalliselta takavuosien putkifirmalta ja samalla saatiin myös vitsi: ilmakehän vakiopaine on yksi baari. Kyltti, jossa on vuosiluku 1853, löydettiin kaatopaikalta. 13.10.-8.12. kEllARITEATTERI MIIlu, sAMMonkATu 7 Ad Astra-teatterin Doloreksen tunnustus perustuu Stephen Kingin kirjaan Dolores Claiborne. Doloresin rapajuopon aviomiehen kuolemasta on kulunut 30 vuotta, kun kuulustelut käynnistyvät uudelleen. Nyt Dolores on valmis kertomaan kaiken erikoisesta ystävyydestään veran kanssa, vaiteliaasta tyttärestään Selenasta, rankasta avioliitostaan, kirveestä ja iltapäivästä vuoden 1963 auringonpimennyksen aikaan. 3.11. luTAkko uunoTuRhApuRoMAIsTA karismaa omaavan Vesku Jokisen luotsaama suomipunkrockbändi Klamydia ei ole koskaan ollut kriitikoiden tai yliopistoopiskelijoiden ykkössuosikki, mutta levyt ovat myyneet hyvin ja keikoilla on riittänyt väkeä. Vuonna 1988 perustetun Klamydian suurimpia hittejä ovat olleet Huipulla tuulee (1994) ja Perseeseen (1997). 2.-10.11. vAkIopAInE 19.10. IlokIvI ETTEI MEnIsI pelkäksi rock-hippeilyksi nämä menot, kerrottaan, että Dreadmark tuo Tes la Rokin ensimmäistä kertaa Jyväskylään. Dj on Suomen dubstepskenen tunnetuin ja melko yksiselitteisesti arvostetuin tekijä. Kivaa tuo pörinä kuulostaa tosiaan olevan. Ilpo Puhakka kAMpuskIno PeTTeRI KALLIoMÄKI ARVoSTeLee ILoKIVeN TuLeVAT NÄyTöKSeT Neds pETER MullAn, 2010 TI 16.10. klo 19.00 Priimusoppilas muuttuu häiriköksi tässä 1970-luvun Skotlantiin sijoittuvassa nuorisokuvauksessa. Muutamat persoonalliset kosketukset (mm. aavemaisen Jeesus-hahmon kohtaaminen hautausmaalla) eivät kykene peittämään alleen sitä tosiasiaa, että elokuvan arvomaailma on kuin suoraan jostain 1950-luvun “juvenile delinquent” -rainasta. Arvosana: 2/5 Pariisin vainotut RosE bosch, 2010 TI 23.10. klo 19.00 Natsien miehittämän Ranskan juutalaisvainoista kertova teos on kaikessa ulkokohtaisuudessaan masentava todiste siitä, kuinka nykypäivän elokuvantekijät ovat kadottaneet kontaktin parin vuosikymmenen takaiseen historiaan. Pariisin vainotut vaikuttaa perustuvan todellisten tapahtumien sijasta lähinnä muihin holocaust-elokuviin, ja jäävän esikuvistaan toivottomasti jälkeen sekä älyn että emootion saroilla. Arvokkaampia ranskalaisnäkemyksiä samasta aiheesta etsivien kannattaa katsastaa mm. Claude Berrin Me kaksi tai Joseph Loseyn Mr. Klein. Arvosana: 2/5 Pom Poko IsAo TAkAhATA, 1994 TI 30.10. klo 19.00 Maineikkaan Studio Ghiblin söpöhöpötuotantoa edustava japanilaisanimaatio kertoo olomuotoaan muuttamaan kykenevistä pesukarhuista, jotka alkavat taistella alati laajenevan suurkaupungin rakennustöitä vastaan. Tarinan kokonaisvaltainen yllätyksellisyys ja suorastaan hysteerisen villi mielikuvitus nostavat Takahatan ohjaustyön päätä muita genretovereitaan pidemmäksi. Arvosana: 4/5 2.11. MusTA kynnys obJEkTIIvIsIn kriteerein Suomen parhaisiin bändeihin kuuluva 22 Pistepirkko perustettiin utajärvellä vuonna 1980. Vaikutteet otettiin 1960-luvun brittiläisestä garageja psykedeelisestä rockista. Kitarat tehtiin itse lankuista ja vahvistimet äidin putkiradiosta. yhtye voitti rockin SM:t 1982 ja sen suurin hitti on Birdy vuodelta 1992. 14 albumia julkaisseen bändin viimeisin levy Lime Green Delorean tuli ulos viime vuonna. 20.10. MusTA kynnys hElMI Levyt –klubi tuo Mustaan kynnykseen Jaakko Eino Kalevin ja hänen päiväkotikaverinsa Sami ”Long-Sam” Toroin, jotka soittavat kokeellista elektrodiskoa minimalistisilla analogisoundeilla. Kaksikon debyyttialbumi Totuuden rakastajat / Amateurs de vérité ilmestyi elokuussa. Soundissakin viittä tähteä saanut Talmud Beach taasen veivaa ”käsitebluesia”. DJ.:nä toimii itse Arwi ”Herra Helmi Levyt” Lind! 15.10 kEllo 20. vAkIopAInE hAluATko lukEA runosi tai suosikkikirjailijasi novellin? Haluatko kertoa vitsin tai surullisen tarinan, joll´ei oo vertoa? Tai ehkä vain istua kynttilänvalossa punaviinilasin äärellä kuuntelemassa muiden juttuja? Vakiopaineen Cuenta Cuentos-tarinankerrontailloissa kuka tahansa saa kertoa mitä tahansa. VIRVe RÄISÄNeN koonnut Petri Kaikosuo JuSSI KILPoNeN MIIKKA PIRINeN TeRo AHoNeN SAMI JA JAAKKo ITSe ”Täällä syNTyy ouToja KesKusTeluja”, ”Täällä Voi olla juuri sellaiNeN KuiN oN”. Vakiopaineen kanta-asiakkaat ”Narsu” ja Seija Hakkarainen.
Ravinto 14 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2012 Tuo keiTTiöösi pieni BriTannia pikaruoka. Lähes keittotaidottomat britit ovat hioneet opiskelijakeittiöiden tehokkuuden huippuunsa. p ikainen kysely Newcastlen yliopiston kampuksella osoitti, että suosituimpia ruokalajeja ovat purkkinuudelit, säilykepurkkikeitot, erilaiset paahtoleipäpohjaiset ruuat ja tietenkin kaupan valmiit kolmioleivät. Ruuan kanssa on tapana nauttia kourallinen perunalastuja ja voileipä huuhtoutuu mukavasti alas tölkillisellä Coca-colaa. Hieman enemmän vaivaa ruokansa eteen näkevä opiskelija voi valmistaa uuniperunoita mikrossa. Se tapahtuu laittamalla todella iso peruna lautaselle ja kypsentämällä perunaa mikrossa viitisen minuuttia. Kypsään perunaan leikataan keskelle viilto ja peruna täytetään vaikkapa tonnikalasta ja majoneesista tehdyllä mössöllä. Jos budjetti sallii, voi ruokaan saada eksoottisemman vivahteen käyttämällä perunan sijasta bataattia. Todellinen klassikko ovat tietenkin erilaiset paahtoleivän ympärillä rakentuvat ruokalajit. Helpoin näistä lienee cheese on toast, joka on nimensä mukaisesti paahtoleipää juustolla. Valmistustapa eroaa arvattavasta siten, että britti paahtaa aina leipänsä ensin erikseen, ja sitten sulattaa juustoraasteen sen pintaan uunissa. Leivän on siis ehdottomasti oltava rapeaa juuston alla. Muita vaihtoehtoja ovat mm. beans on toast ja eggs on toast. Eli paahtoleivän päälle joko purkkipapuja tai munakkaan tapaista mössöä. Paahtoleivän käyttöä ruuanlaitossa rajoittaa vain mielikuvitus, joten kannattaa kokeilla esimerkiksi eilisen pastan tai jauhelihakastikkeen nauttimista paahtikselta. teksti & kuva Annimaria Valli z z 2zsiivuazpaahtoleipää z z 1ztölkkizpapuja z z 1zrklzvoitaztaizmargariinia z z (kourallinenzraastettuazjuustoa) TäTä resepTiä voi varioida loputtomasti.. Klassisin versio koostuu tietenkin valkoisista pavuista tomaattikastikkeessa ja valkoisesta höttöleivästä, mutta voit käyttää juuri sellaista leipää ja sellaisia papuja, kuin haluat. Opintotukipäivänä voit lisätä ruokalajiin hieman juustoa. Britti käyttäisi varmaan cheddaria, mutta suomalainen opiskelija voi käyttää sitä, mitä kaapista löytyy, tai mikä sattuu olemaan halvinta. Paahda leivät ja asettele vierekkäin lautaselle. Voitele leivät. Lämmitä purkkipavut joko kattilassa tai mikrossa. Kaada pavut leipien päälle. Jos olet varoissasi, ripottele päälle kourallinen juustoraastetta. Syö veitsellä ja haarukalla mieluiten televisiota katsellen sohvalla aidon tunnelman saavuttamiseksi. Papuja paahtoleivällä "Siitäzonzkohtazviikonzpäivät,zkunzkävinzviimeksizostamassaz tavaraazjääkaappiin.zNytzvaanzjostainzsyystäztuliztämmöinenz taukoztässä.zSielläzeizolezenääzedeszniitäzPirkka-oluita,zmitäzyleensäzon. Syönzlähinnäzopiskelijaruokaloissa,zniinz syöminenzkotonazonzaikazvähäistä.z Yleensäzeizlöydyzmitäänzisonzaterianzantimiaztuolta.zSezonzaikaztommostazsitäzsunz tätä. Aionzkylläzmennäz tänäziltanazkauppaan.z Jääkaapistazpuuttuuzaikazpaljonkin,zettäzeiz tuoltazhirveästizmitäänz aamupalaazhuomennazsaa.zSielläzonzhapankaalia,zhilloazjazmustikkaa.zNiilläzeizvieläzpitkällezpötkitä.” Arimo Kerkelä krapulainen yhTeiskunTapoliTiikan fuksi Miika lähdenieMi: JääkaappiraTsia JYlkkärizkurkiStAAzJääkAAPPiiSi.
Helpotus 15 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2012 Rauni-Leena Luukanen-Kilde luennoi Kosmisilla Parapäivillä Jyväskylässä. KESKUSTAN NUORET EHDOKKAAT KUNTAVAALEISSA JYVÄSKYLÄSSÄ KESKUSTAN NUORET EHDOKKAAT KUNTAVAALEISSA JYVÄSKYLÄSSÄ AjAtuksen voimAllA illuminAtiA vAstAAn salaliitot. Foliohatut eivät auta, jos haluaa suojautua ulkopuolisten mielenhallinnalta. M ind control eli mielenhallinta on erittäin negatiivinen sotilaallinen ase ihmiskuntaa vastaan. Se tarkoittaa sitä, että kaikki ihmisen ajatukset, unet ja alitajunta sekä käytös voidaan saada ulkopuoliseen kontrolliin supertietokoneiden ja satelliittien kautta. Näin sanoo ufologi ja lääkäri Rauni-Leena Luukanen-Kilde. Norjassa asuvan Luukanen-Kilden mukaan mielenhallinta vaikuttaa aivojen frekvensseihin. Kun aivoihin lähetetään eri värähtelytasoja, voidaan ihmistä hallita ulkopuolelta. ”Jos olet oikeistolainen, niin sinut voidaan saada äänestämään vasemmistolaista”, hän havainnollistaa. Miten Mind controlilta voi sitten suojautua? Rauni-Leena Luukanen-Kilden mukaan mielenhallinnassa voidaan käyttää mikrosiruja, joita levitettiin mm. sikainfluenssarokotteen mukana. ”Toisaalta tämän päivän teknologia ei tarvitse mikrosirua, että sinua voidaan ohjata. Riittää se määrätty frekvenssi, joka osoittaa sinuun. Mutta se on helpompi jos sinulla on mikrosiru, koska silloin sinua seurataan missä tahansa.” Entä toimiiko usein mainittu foliohattu signaaleja vastaan? ”Ei toimi, se on ihan höpö höpöä. Periaatteessa sillähän vain pilkataan.” Puolustuskeinoja kuitenkin on. Luukanen-Linde neuvoo, että vastaan voi taistella ajatusenergialla – siis ajatustemme voimalla. Tähän kykenee kuka tahansa. ”Kotona oleva tiskaava äiti voi ajatella positiivisesti, lähettää rakkausenergiaa vaikka Maa-planeetalle tai läheisille tai ystäville tai kaikille. Se menee perille. Siis jokaisella meillä on hirmuinen energia, jota me voidaan käyttää.” Hän kertoo esimerkin Jugoslaviasta. Naton pommitukset eivät riittäneet Slobodan Miloševi?in kukistamiseen. Miloševi? putosi vasta, kun miljoona ihmistä alkoi huutaa ja vastustaa kaduilla. ”Tässä oli taas demonstraatio mitä ihmisten ajatusenergia ja tämmöinen ihmisten voima saa aikaan. Käytetään sitä!” Mind control z z Ihmisiäzohjaavazelektromagneettinenzase z z TaustallazIlluminatinztaiz muidenzhalitsijoidenzmaailmanlaajuinenzsalaliitto. z z CIA:nzensimmäinenzkokeilu,zProjectzMoonstruck,z vuonnaz1952. z z Tunnettujazuhrejazmm.z AnderszBreivikzjazmonetz muutzsarjamurhaajat. z z Voitaisiinzkäyttääzmyösz hyvään. Lähde: Rauni-Leena Luukanen-kiLde teksti & kuva Arimo Kerkelä
Kulttuuri 16 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2012 L yhyen ajan sisään valkokangas on todistanut kahden hyvin erilaisen suomalaista urheilua käsittelevän dokumenttielokuvan ensi-illat. Ensin kankaalle piirtyi kuva suomen legendaarisimmasta jalkapalloilijasta nimikko elokuvassaan Kuningas Litmanen. Arto Koskisen ohjaama, koko Littin peliuran läpikäyvä katsaus, toimii katsojalle oivana mieleen palautuksena Kuninkaan huikeasta urasta. Kuitenkin dokumentti on ennen kaikkea kunnianosoitus miehelle, joka antoi niin paljon suomalaiselle jalkapalloilulle. Perässä seuraa Arto Halosen Sinivalkoinen valhe ja katastrofin mittasuhteet saanut suomalaisen hiihdon dopingkulttuuri. Sinivalkoinen valhe ei säästä mitään tai ketään vaan käsittelee dopingin käytön taustoja ja etenkin Lahden 2001 maailmanmestaruuskisojen jälkipyykkiä kriittisellä silmällä. Dokumentti herättää kysymyksen urheilun arvopohjan terveydestä. ElokuviEn tapahtumiEn kuvauksessa on tyylillisesti paljon samaa. Molemmissa esitetään menneet urheilutapahtumat koskettavina välähdyksinä suurien nimien haastattelujen sekä yleisen kerronnan lomassa. Taustalla soi tunteikas musiikki urheilun muistorikkaimpien hetkien juostessa silmien edessä. Aimo annos fiilistelyä kuuluu nyky urheiluun eikä sitä ole elokuvissa säästelty. Valkokankaalle tanssitetaan kuuluisuuksia kertomaan kantansa. Xavi, van der Sar, Hyypiä... kaikki kehuvat Litmasta. Kieli ei ole turhan teknistä eikä katsojan tarvitse ymmärtää jalkapallosta mitään kommentteja kuunnellessa. Litmasen teot kuittaillaan huumorilla ja ihailulla, jonka jälkeen näytetään saksipotkumaali. Selkeä keveys ei huononna elokuvaa, joka jo perus lähtökohdista on viihteellinen, vaan antaa katsojan nauttia päätään vaivaamatta. Sinivalkoinen valhe noudattaa samaa tyylikaavaa, vaikka sisältö itsessään onkin vakavaa asiaa. Valmentajien ristiriitaiset lausunnot, kohun jälkeiset lehdistötiedotteet ja urheilijoiden kuulemiset selventävät kiistojen vyyhtiä. Sitten on todistusaineiston vuoro, jonka jälkeen hiihtäjä katkaisee sauvansa tai dopingin kiistäjä pakenee haastattelua. Sinivalkoinen valhe marssittaa esiin pitkän listan todis teita ja esittää, että ainoastaan dopingin käytön yleinen, harkittu ja järjestelmällinen peittäminen ovat pitäneet dopingkulttuurin hengissä aina Lahteen asti. Rivien välistä käy ilmi, että koko totuutta ei ole vieläkään saatu esille. Ote asioiden käsittelyyn on enimmäkseen asiallinen, mutta dokumentti ratsastaa Lahden kohun tunnelatauksella eikä missään nimessä pyri sitä vähentämään. alkuasEtElma on sama, on sankari. Liitmaanen -huutojen myrsky tuhansien fanien huutaessa suosikilleen Amsterdam ArenA:lla; Ylen selostajan ylistys kultahiihtäjille Lahdessa, kun norjalainen jää taakse kertovat sankariin liittyvästä arvostuksesta. Kansa on ylpeä omastaan, mutta millainen on sankari? Elokuvat ottavat eri suunnan alkaessaan käsitellä aiheiden taustoja. Kuningas Litmanen pyrkii esittelemään Jarin numero kympin lisäksi. Littiä itseään haastatellaan paljon ja hän esiintyy, kuten on totuttu näkemään, asiallisena ja pilke silmäkulmassa. Mitään paljastuksia ei kuitenkaan tehdä ja elokuvassa vältetään yksityiselämän käsittelyä jalkapallon ulkopuolelta. Tämä sopii kontekstiin. Loukkaantumiset saavat paljon huomiota, vaikka ne ovat esitetty hauskasti piirrustelemalla rasteja leikattuihin polviin ja kuvailemalla sen kuuluisan pullonkorkin osumista Littin silmään. Kuitenkin loukkaantumisten ja etenkin sitä pullonkorkkiakin kuuluisamman Unkari -pelin kuvauksista jää jossittelun sivumaku. Elokuva ei ole päässyt ylitse historian traumoista. Menetettyä vatvotaan hiukan liikaa, mikä välillä latistaa hyvää yleistunnelmaa. Siinä missä Kuningas Litmanen syventää urhailijakuvaa niin Sinivalkoinen valhe etäännyttää urheilijat aiheesta käsittelemällä yleisiä syitä dopinginkulttuurin takana. Dokumentti osoittaa, miten urheilijat ja taustaorganisaatiot hyötyvät huomattavasti rahallisesti menestyksestä. Eikä menestyminen ilman vippaskonsteja ole mahdollista, mikäli kanssakilpailijat niitä käyttävät. Toisaalta urheilu perustuu sankaritarinoihin ja kansa janoaa menestystä. Paine on kova ja päät heikosti harteilla. Yksilöistä tulee järKunnian Kahdet Kasvot urhEilukuvauksEt. Kuningas Litmanen ja Sinivalkoinen valhe kuvaavat urheilun kirkkaimmat ja synkimmät piirteet. teksti Jesse Saarinen Kuvat Filmikamari Suurin tunnuStuS SinivalkoiSelle valheelle tuliSi antaa termin dopingkulttuuri läpivienniStä.
Pika-arviot 17 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2012 Rennot pippalot Don Johnson Big BanD: Fiesta (Live nation) Don Johnson Big Bandin edellinen albumi, vuoden 2009 Records Are Forever jätti ristiriitaisen jälkimaun. Genrerajoja repinyt tekele sisälsi sekä hienoja täysosumia sekä totaalisia huteja. Viides levy Fiesta on ehjempi kokonaisuus, joka pysyy tiukemmin hip hopin parissa. Ääripäitä onkin karsittu: uutukaisella ei ole pahempia pettymyksiä, muttei välittömästi vakuuttavia huippuraitojakaan. Fiesta on mukava levy joka sopii rentoon chillailuun, muttei paljoa enempää. Arimo Kerkelä Liikaa perittävää MeDusan perintö Medusan perintö jatkaa Matt Damonin tähdittämien Jason Bourne -leffojen sarjaa – sillä erotuksella, ettei itse Bournea nähdä neljännessä elokuvassa. Tällä kertaa jahdattuna agenttina räpiköi Aaron Cross (Jeremy Renner). Miten leffasarja selviää ilman johtotähteään? Aika heikosti. Näyttelijät ovat lahjakkaita ja toiminta näyttävää, mutta kovin ontolta tämä tuntuu. Alkuperäisen trilogian inhimillinen ote on hukattu salaliittojen ja superagenttien sekamelskaan. Etenkin alkupuolen vanhoilla klipeillä höystetty tilkkutäkki ärsyttää. Medusan perinnön pitäisi olla uusi alku. Sen sijaan se tuntuu turhalta uudelleenlämmitykseltä, joka sotkeutuu liikaa menneeseen. Arimo Kerkelä Rockmaailmassa kaikki hyvin the KiLLers – BattLe Born (isLanD) Neljän vuoden tauon jälkeen The Killers on palannut uuden levyn myötä, eikä juuri mikään ole muuttunut. 2000-luvun stadionrockin kuninkaat tietävät edelleen miten valmistaa jyhkeästi soivia rockbiisejä ja popballadeja. Kitaravallit murisevat ja rummut pärisevät kuin taivaanrannasta lähestyvä rajumyrsky. Brandon Flowersin ääni soi ylväänä ja uhmakkaana, valmiina syöksymään päin myrskyä. Flowers laulaa Springsteenin hengessä, kuulostaen hetkittäin jopa Meat Loafilta. Battle Born osoittaa The Killersin olevan ylivoimaisesti suurin ja kaunein omassa lajissaan. Juha Stenholm Putro isollaan saMuLi putro: tavaLLiset hautaJaiset (KaiKu recorDings) Putron Tavalliset hautajaiset on kuin vastakohta edelliselle albumille, jonka vuodenaika oli alleviivatusti kesä. Nyt vaelletaan pimeydessä: kipaleet kertovat mielenterveysongelmista, väkivallasta ja niistä ainaisista rypyistä rakkaudessa. Levyn avaa isosti soiva Arktiseen limboon. Ensimmäisenä kuulija törmää ärhäkkään kitaravalliin ja raskaina kumiseviin rumpuihin. Bändi on suuressa roolissa muissakin levyn kappaleissa. Putro palaa siis lähteilleen, vaikkei Tavalliset hautajaiset aivan Zen Cafélta kuulostakaan. Myös koneiden runsas käyttö on merkittävä muutos verrattuna aiempien soololevyjen luomumpaan sointiin. Putron kliseitä hyödyntävät sanoitukset sisältävät niin onnistumisia kuin kompastumisiakin. Tällä kertaa pääosissa on muitakin hahmoja kuin nuoruuden ja keski-iän välillä pulikoiva kaupunkilaismies. Uusi rockimpi ja tuotetumpi Putro jää lopulta vähän etäiseksi ja yllätyksettömäksi. Silti on myönnettävä, että Tavalliset hautajaiset sisältää monia hienojakin hetkiä. Juho Hakkarainen Instituutio iskussa Muse: the 2nD Law (warner Music) Uudistuminen kannattaa – Musen kuudes levy on parhaimmillaan, kun yhtye kokeilee rohkeasti uutta. The 2nd Law on yllättävän raikas elämys. Hienoja raitoja on runsaasti. Jopa Unsustainablen dubstep-revittelyt iskevät alkujärkytyksen jälkeen. Etäisesti Michael Jacksonin Thrilleriä muistuttava Panic Station nousee yhdeksi levyn kohokohdaksi. Vaikka tyylikokeiluja tehdään rohkeasti, kuullaan levyllä myös Musen perinteisempää paisuttelua. Villisti rönsyilevä paketti pysyy kasassa. Pientä sulattelua se kuitenkin vaatii. Arimo Kerkelä Energiavalistusta ilman ekomantraa Jussi Laitinen: vaLoMerKKi energiapuLa Ja MaKean eLäMän Loppu (atena) Energia ja sen vähyys tulevat näyttämään ihmiskunnan tulevaisuuden suunnan. Jussi Laitisen Valomerkki ruotii tulevaa energiapulaa monipuolisesti ja kiihkottomasti. Tilanteen vakavuutta ei yritetä peitellä, mutta kirja tarjoaa tietoa myös erilaisista ratkaisuista tulevaisuuden energiansaannin varmistamiseksi ja ilmastonmuutoksen pitämiseksi kurissa. Kirja esittelee laajasti eri energiamuotoja ratkaisuja ja tulevaisuuden visioita. Laitisen teksti on monimutkaisesta aiheesta huolimatta sujuvaa ja helppolukuista. Kirjan parasta antia on talouskasvukriitiikin kattava käsittely sekä nettoenergian käsitteen selkeä ja ymmärrettä esittely. Lyhyehkö kirja on toki vain pintaraapaisu, mutta sellaisenakin hyödyllinen tietopaketti kenelle tahansa aiheesta kiinnostuneelle. Annimaria Valli Karua ja koskettavaa puhDistus Sofi Oksasen menestysromaani marssii myös valkokankaalle. Kahdella aikatasolla liikkuva Puhdistus kuvaa naisia rankoissa olosuhteissa. Taustana toimii Viron traaginen lähihistoria. Antti Jokinen ohjaama elokuva vakuuttaa, vaikkei olisi kirjaa lukenutkaan. Rooleissa nähdään monia Suomen tunnetuimpia näyttelijöitä, kuten Laura Birn, Krista Kosonen ja Peter Franzén. Hienoja näyttelijäsuorituksista on runsaasti, mutta suurimmat ylistykset ansaitsee Liisi Tandefelt menneisyytensä kalvamana vanhuksena. Puhdistus on rujo ja synkkä teos. Kaksituntinen täyttä tuskaa uhkaakin uuvuttaa loppua kohden. Onneksi leffa kerää uutta puhtia hienoon lopetukseen. Arimo Kerkelä jestelmän uhreja. Tämä ei ole synninpäästö tai tee dopingin käytöstä suvaittavampaa. Sinivalkoinen valhe pyrkii osoittamaan yhteiskunnan kaksinaismoraalin. Miten voi maksimoida tuloksen puhtain keinoin? Ei mitenkään. Ero kunnian ja kullan välillä on selvä. Jari Litmanen ei ehkä saavuttanut kaikkea mahdollista urallaan, mutta hän on suomalaisille sankari ikuisesti. Mika Myllylä sai kultaa, mutta... Kuningas LitManen on oodi eikä tarjoa uusia yksityiskohtia Littin vaiheista. Sinivalkoinen valhe taas pyrkii tutkivan journalismin hengessä paljastamaan uusia näkemyksiä. Dokumentin suurin pommi on väite Juha Miedon dopingin käytöstä. Mietoa ei ole tähän asti liitetty kohuun, mutta painonnoston olympiavoittaja Kaarlo Kangasniemi kertoo dokumentissa Miedon puhuneen ja kyselleen neuvoja saunassa steroidien käytöstä vuonna 1975. Mieto itse kiistää asian ja sanoo olevansa suoraselkäiseksi syntynyt. Uutta on myös hiihtäjä Kaija Härkinin paljastus hiihtoliiton entisen lääkärin Tapio Videmanin toiminnasta. Härkin kertoo Viidemanin pyytäneen häntä ”hormonitutkimukseen” 1970-luvulla. Viimeinen paljastus koskee Jarmo Punkkisen päävalmentajauraa Italiassa, jolloin veritankkaus oli yleisessä käytössä maajoukkueessa. Sinivalkoinen valhe myös vihjailee mm. norjalaisten ja ruotsalaisten käyttäneen dopingia aktiivisesti sekä osoittaa italian joukkueen doping kytkökset Suomeen. WADA eli maailman antidopingintoimisto saa oman osansa epäilyistä. Nähtäväksi jää onko paljastuksilla käytännön vaikutusta ja ovatko ne tosia. suurin tunnustus Sinivalkoiselle valheelle tulisi antaa termin dopingkulttuuri läpiviennistä. Mediassa mainitaan usein doping ongelma tai Lahden katastrofi. Ongelma antaa kuvan yksittäisestä tapauksesta eikä kulisseissa tapahtuvasta järjestelmällisestä ja virallisten tahojen hyväksymästä toiminnasta. Samoin Lahti oli edellä mainituille tahoille katastrofi vain, koska toiminta paljastui. Sinivalkoinen valhe muistuttaa, että Lahdesta on kulunut yli kymmenen vuotta eikä asiaa ole saatu vieläkään loppuun käsitellyksi. Tämä osoittaa, että dopingkulttuuria pyritään tietoisesti suojelemaan ja toimintaa vähättelemään.
Ylioppilaskunta 18 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2012 Ma 29.10. Soija-aurajuustokiusaus Keitetyt nakit Jauhelihakastike Ti 30.10. Papupata Kasvistäytteinen sei Chili con carne Ke 31.10. Kesäkurpitsaherkku Mausteinen broilerpata Porsaanleike, sinappikastike To 1.11. Bataattisosekeitto Kalamurekepihvi Intialainen lihapata Pe 2.11. Soijabolognese, spaghetti Savukalakastike, spaghetti Kebabkiusaus Ma 22.10. Kasviskiusaus Paistettu kirjolohi Mangobroileri Ti 23.10. Pinaattikeitto Uunimakkara Havaijilainen porsaspata Ke 24.10. Soijastroganoff Oopperakellarin silakat Burgundin lihapata To 25.10. Papurisotto Broilerpastapaistos Jauhelihapihvi, sienikastike Pe 26.10. Kasvispyörykät Tonnikalakastike, spaghetti Pizza Ma 15.10. Kesäkurpitsakeitto Sitruunainen turskaleike Jauhelihalasgne Ti 16.10. Perinaohukaise, porkkanamuhennos Kalagratiini Pippurihärkä Ke 17.10. Feta-pinaattipiirakka Lohipihvit Kebabwokki To 18.10. Kasvishernekeitto, pannari Hernekeitto, pannari Broilerpyörykät Pe 19.10. Kasvislinssikastike Värikäs uunikala Jauhalihamaksapihvit iloKiven ruoKalisTa 15.10.–2.11. vKo 44 vKo 43 vKo 42 OPISKeLIJan LOUnaS 2,70 €, 10 LOUnaan LIPPUVIHKO 26 € /28€ (KeHy) JaTKO-OPISKeLIJaT 5 €, MUUT 5,60 € Ostakaa lippuvihkOja, Niillä saa lOuNaaN halvemmalla ja NOpeammiN! tohtorikoulutettava, 26 opiskelija (AMK), siivooja, 26 tiedottaja, opiskelija, 27 opiskelija, vuokratyöläinen, 24 controller, 56 kulttuuripol. opiskelija, 22 FT, opettaja, 52 kasvatustieteen opiskelija, 23 opiskelija, 20 sosiaalityön opiskelija, 25 jooganopettaja, lehtori, 68, sit. baarityöntekijä, opiskelija, 26 sos.työntekijä, opiskelija, 27 yliopistonopettaja, 26 Tutkija, 65
19. sivun kasvo 19 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2012 MaailMan paras ajatus Musakuviot. Suomalais-ranskalaisen Eva & Manu -duon toinen puolisko Eva Louhivuori on kulkenut pitkän matkan Jyväskylästä Yhdysvaltojen kautta Etelä-Ranskaan. Jonakin päivänä hän saattaa palata takaisin. O len lähtöisin Kypärämäestä. Asuin siellä musikaalisessa perheessämme kaksikymppiseksi asti, kunnes musiikkihommat alkoivat vetää Helsinkiin. Olin keikkaillut paljon eri kokoonpanoissa Jyväskylässä ja halusin lähteä uusille vesille. Helsinki tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta, koska siellä asui paljon ystäviä ja sukulaisia. Opiskelin Sibelius-Akatemiassa ja Pop Jazz Konservatoriossa. Eräänä päivänä Konsalle tuli Berklee College of Music in Boston -koulun edustajia pitämään pääsykokeita. En tiennyt kokeesta mitään enkä siis ollut valmistautunut, mutta laulunopettajani suorastaan tyrkkäsi minut kahvitaukoa pitäneen raadin eteen. Esitin lonkalta omia kappaleitani ja yhtäkkiä minut hyväksyttiin sinne, sain stipendin ja neljän kuukauden kuluttua olin jo Bostonissa. Sitä kaikkea ei oikein ehtinyt tajuta ennen kuin olin lentokoneessa ja näin Bostonin pilvien läpi koneen laskeutuessa. teksti Laura Piiroinen kuva Jere Kyrö Minulla oli avain johonkin asuntoon, määränpäänä tuntematon osoite ja ajatus siitä, että olen nyt täällä, yksin. Tapasin Manun Bostonissa. Suhteen alku oli lähinnä kuin jostakin romanttisesta komediasta: ensitapaamisellamme hän luuli minua joksikin toiseksi. Tapailimme silloin tällöin kavereina puolentoista vuoden ajan, kunnes päädyimme soittamaan yhdessä. Siitä se sitten alkoi. Olemme Manun kanssa päivittäin ehkä tunnin tai pari erillään, muutoin yhdessä. Pidämme samoista asioista ja meillä on yhteinen ystäväpiiri. Vaikeinta on yrittää pitää työ ja yksityiselämä erillään. Meillä on kuitenkin todella vahva yhteisymmärrys: olemme ikään kuin yhdet aivot. Olemme tutustuneet toisiimme parissa vuodessa yhtä syvästi kuin joku toinen pari kymmenessä vuodessa. Kahden Bostonin vuoden jälkeen lähdimme Manun kanssa kiertämään Etelä-Eurooppaa. Oli elokuu, ja syksyisin on usein tarve tehdä jotain uutta. Meillä ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa, ja kun idea matkasta syntyi, se tuntui maailman parhaimmalta ajatukselta. Olimme käymässä Manun isän maatilalla Etelä-Ranskassa, ja viereisestä pienestä kylästä löytyi vanha asuntoauto. Tienasimme kumpikin rahaa kuukauden verran, minä Suomessa ja Manu Ranskassa. Sitten lähdimme. Kaikki tapahtui todella nopeasti. Seitsemän kuukauden matkaamme kului yhteensä noin tuhat euroa. Kiersimme Etelä-Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa. Teimme kaikenlaisia töitä maatiloilla ja saimme sieltä ruoat ja majoituksen. Hienointa oli huomata pystyvänsä elämään lähes ilman rahaa. Lisäksi tapasimme upeita ihmisiä, saimme uusia ystäviä ja kuulimme ihmeellisiä elämäntarinoita. Eräskin lontoolainen konsulttipariskunta lapsineen oli jättänyt kaiken ja lähtenyt Etelä-Ranskaan elämään mahdollisimman maanläheisesti mongolialaisjurttiin. Matkassa rankinta minulle oli perheen ja ystävien kaukaisuus. Sen aikaista päiväkirjaa lukiessa huomaa, että minulla oli kauhea ikävä. Oli myös kummallista elää elämää, joka ei ollut täynnä keikkoja ja treenejä. Blogimme Travel in Music auttoi vaikeissa hetkissä. Teimme joka viikko uuden biisin ja musiikkivideon, jossa oli videopätkiä viikostamme. Tuotoksiamme alettiin oikeasti seurata ja odottaa. Saimme paljon viestejä siitä, kuinka blogimme oli tärkeä monelle ympäri maailmaa. Tajusin, että matkallamme oli tarkoitus: emme tehneetkään sitä vain itseämme varten, vaan myös muille. En osannut odottaa Feet in the Waterin menestystä, se oli hirveän kivaa vaan. Meillä ei ollut tarkoitusta perustaa minkäänlaista duoa, se vain tapahtui. Esikoislevymme kappaleet syntyivät matkan aikana. Folk rock valikoitui tyylilajiksi asiaa kummemmin miettimättä: se on luonnollinen osa sitä, mitä olemme. Minulla on vahva popja jazztausta, Manulla taas kokemusta rockja progepuolelta. Ehkä myös Manun ranskalaisuus tuo jotain ekstraa musiikkiimme. Olisi hienoa asettua joskus takaisin Jyväskylään. Täällä on ihmeellinen rauha. Ajattelin ensin, että se johtuu erityissiteestä kotikaupunkiani kohtaan, mutta Manu tuntee sen myös. Olemme myös miettineet, että olisi hienoa rakentaa oma talo Etelä-Ranskaan. Ja pieni maatila. Mahdollisesti myös pieni kotistudio, jotta voisi tehdä musiikkia. Mutta se on vielä vähän kaukaisempi haave. Tällä hetkellä onnellisuuteen riittää kahvi jossain kivassa kahvilassa, perhe ja ystävät sekä se, että tekee asioita, joista joku muukin saa jotakin. Voi antaa muillekin jotain hyvää.
Tykkää meistä facebookissa. Lauantaisin elävää musiikkia genrestä toiseen. Tiistaisin tietovisa kello 21. Meiltä löytyy myös kabinetti, jonka voi varata ilmaiseksi eri aine-järjestöjen käyttöön. ' • • # ## • ! • ### "! "##" " " "!" $$$(#!( Älä tue monopoliparonien riistohintoja vaan matkusta halpabussilla! 3 euroa TARJOUKSET VAIN TORIKESKUKSESSA TARJOUK SA 24 95 (34 €) 9 95 (20 €) 1 95 (4 €) 1 95 (6 €) 7 95 (12 €) 7 95 (12 €) 2 95 (6 €) SÄÄSTÄ -50 % SÄÄSTÄ -65 % SÄÄSTÄ -30 % SÄÄSTÄ -30 % SÄÄSTÄ -50 % SÄÄSTÄ -50 % Naisten, miesten ja nuorten NEULESORMIKKAAT • musta, ruskea, t.sininen OLKALAUKKU • 32x30x12 cm • musta, ruskea, keltainen Monilokero NAHKALOMPAKKO • 8 korttipaikkaa • ikkunataskut • vetoketju • 2-os. setelipuoli 4 95 (8 €) Uutuus Kevyet VETOLAUKUT • isot laakeroidut pyörät • tukeva vetoaisa • ruskea, harmaa/vadelma, musta/turkoosi, musta/ruskea, musta/vadelma 60x41x22 cm PAINO VAIN 2,6 kg 44 95 (62 €) PAINO VAIN 2,3 kg 39 95 (55 €) 52x34x20 cm Naisten NAHKASORMIKKAA T • ohuella vuorilla Miesten NAHKASORMIKKAA T • ohuella vuorilla Naisille ja miehille TUPSUPIPO • kaksi väriä Naisille ja miehille PIPO • eri värejä Leopardi SATEENVARJO Syksyn uutuudet saapuneet S k k k Sy Syk k ks k yn yn Laukkujen erikoisliike www.laukkuja.fi palvelua jo vuodesta 1975 Hyvitämme tunnin parkkimaksun TORI TORIKESKUS (entinen K-Kenkä) p. 040 7447 260 ark. 10–18, la 10–15 Asemakatu 5, Jyväskylä. P. 010 321 1140. www.banthaideli.fi