Ruotsi ei suju enää Opetusta tarvitaan aivan perusasioissa. Uutiset 2 Rekisteriinviennissä tapahtuu virheitä. Sivu 6 Opintosuorituksia kenelle sattuu Kunnianloukkaus venyy foorumeilla. Sivu 8 Mitä netissä saa kirjoittaa? NUMERO 10/2007 17. SYYSKUUTA – 3. LOKAKUUTA 48. VUOSIKERTA KULTTUURI 11 Heimo ja vaimo Heimo ja vaimo
Kuilu hyvien ja heikompien ruotsintaitajien välillä kasvaa. Kielikeskus yrittää parantaa tilannetta lisäämällä tänä syksynä vapaaehtoisten kurssien määrää tuntuvasti. OPISKELIJOIDEN RUOTSIN kielen taidot eivät ole enää samalla tasolla kuin aikaisemmin. Jyväskylän yliopiston ruotsin kielen lehtorit kertovat törmäävänsä jatkuvasti muun muassa uudenlaisiin virheisiin kielen perusrakenteissa ja opiskelijoiden puutteelliseen sanavarastoon. Notkahduksen arvioidaan olevan seurausta ruotsin kielen opetustuntien vähentämisestä peruskoulussa ja lukiossa. Vuonna 1994 lukuvuoden tuntimäärää vähennettiin yhteensä 174 tunnilla. Tuntimäärältään se vastaa melkein viittä yliopiston ruotsin kielen kurssia. Ongelmana on, että akateemisen ruotsin vaatimukset eivät ole kuitenkaan muuttuneet, vaan säilyivät samoina vuonna 2003 voimaan tulleessa kielilain uudistuksessa. Kielikeskuksen ruotsin kielen lehtorin Camilla Jauhojärvi-Koskelon mukaan tilanne on havaittu myös valtakunnallisesti. ”Kaikissa yliopistoissa on huomattu, että kaikkien opiskelijoiden ruotsin kieli ei yllä sille tasolle, mitä kieliasetus vaatii. Lähtötaidot ovat selvästi suppeammat.” ”Erityisesti hyvien ja heikompien ero on kasvanut”, 17 vuotta Kielikeskuksen ruotsin kielen lehtorina toiminut Onerva Mälkönen sanoo. TUTKINTOON kuuluvan Akademisk svenska -kurssin arviointi perustuu yleiseurooppalaisen viitekehyksen arviointiasteikkoon ja valtionhallinnon virkamiehiltä vaadittavaan tutkintoon. Kurssista saa erilliset arvosanat sekä suullisesta että kirjallisesta taidosta, ja ne arvioidaan arvosanoilla TT ja HT. Tyydyttävät tiedot vastaa viitekehyksessä B1:stä, hyvät tiedot B2-C1:stä. ”TT ja B1 kirjallisessa taidossa vastaavat ylioppilasarvosanoissa suunnilleen M:n tasoa. Harva tulee lukiosta B1:sen taidoilla, joka vaaditaan akateemisen ruotsin läpipääsyyn”, Jauhojärvi-Koskelo tietää. Jauhojärvi-Koskelo ja Mälkönen korostavat, että poikkeuksia toki löytyy, ja todella heikkoja on vain pieni vähemmistö. Huolestuttavaa heidän mukaansa on kuitenkin se, että opiskelijat kompastelevat nykyään aivan uudenlaisiin virheisiin. Yleensä ne koskevat ruotsin perusasioita. ”Ennen ei törmännyt opiskelijaan, joka sanoisi en fin bilen, mutta nykyään se on arkipäivää”, Jauhojärvi-Koskelo huomioi. ”Vahva englannin vaikutus näkyy siinä, että verbejä ei enää osata välttämättä taivuttaa aikamuodoissa, ja sanajärjestys on hukassa”, Mälkönen tiivistää. Jauhojärvi-Koskelo ja Mälkönen arvioivat, että muutos yliopisto-opiskelijoiden ruotsin kielen taidoissa on näkynyt viimeisen 5–7 vuoden aikana. KIELIKESKUS ON lähtenyt tänä syksynä omalta osaltaan taistoon ruotsin kielen osaamisen heikkenemistä vastaan tarjoamalla huomattavasti enemmän vapaaehtoisia ruotsin kursseja. Tarjolla on esimerkiksi puhekielen kielioppikurssi ja tieteellisen kirjoittamisen kurssi. Lisäksi tänä syksynä kurssiohjelmaan on sisällytetty niin sanottuja tasovalmentavia, jotka on kehitetty opiskelijoilta tulleen palautteen perusteella. Aikaisemmin valmentavia kursseja oli vain yksi, mutta nyt niitä tarjotaan kaksi. Valmentava 1:llä lähdetään liikkeelle ihan perusasioista, ja se on tarkoitettu opiskelijoille, joiden ruotsin kielen opiskelusta on pitkä aika, ja kieli on tyystin unohtunut. Valmentava 2:lla keskustellaan enemmän, ja se valmentaa nimenomaan akateemisen ruotsin suorittamiseen. ”Kurssien lisäämisellä pyritään kuromaan kiinni sitä aukkoa, minkä ruotsin kielen tuntien vähentäminen peruskoulussa ja lukiossa on saanut aikaan. Lisäksi sillä pyritään ennakoimaan tulevaa kehitystä siitä, että vuodesta 2005 lähtien ruotsin kirjoittaminen on ollut vapaaehtoista”, Jauhojärvi-Koskelo kertoo. Tästä syksystä lähtien opiskelijalla on myös mahdollisuus tehdä internetissä lähtötasotesti, joka ohjaa valitsemaan omaa tasoa vastaavan kurssin. VAIKKA TAIDOT näyttävät heikentyneen, ruotsi ei tunnu olevan yliopistolaisille pakkopullaa. Lukuvuoden 2006–2007 aikana kielten laitoksen yliassistentti Åsa Palviaisen johdolla tehty tutkimus taustatiedoista sekä asenteesta ja motivaatiosta ruotsin kieltä kohtaan osoittaa, että 70 prosenttia yliopistolaisista haluaisi opiskella ruotsia, vaikkei olisi pakko. Sama määrä ilmoitti olevansa tyytymätön ruotsin kielen taitoihinsa. 57 prosenttia puolestaan uskoi, että ruotsin kielestä on hyötyä tulevassa ammatissa. Kyselyyn osallistui yhteensä 773 opiskelijaa tasaisesti kaikista tiedekunnista. Tutkimuksen materiaalia analysoidaan parhaillaan. ”Tulokset ovat yllättävänkin positiivisia. Toisaalta uskon, että ruotsin kielen vastustus on vähäisempää yliopistossa 17.9.07 UUTISET 2 Liikunnalle kylmää kyytiä opiskelijafutiksen EM-kisoissa Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan jalkapallojoukkue osallistui heinäkuussa opiskelijoiden jalkapallon EM-kisoihin Roomassa. Suomea edustanut joukkue jäi 16 joukkueesta toiseksi viimeiseksi. Liikuntalaiset hävisivät alkulohkossaan Italian Chietin yliopistolle, Saksan Bochumin yliopistolle, Espanjan Salamancan yliopistolle ja Puolan Varsovan yliopistolle. Alkulohkon viimeisessä ottelussa he onnistuivat kuitenkin kaatamaan Ankaran yliopiston Turkista, joka jäi turnauksen viimeiseksi. Turnauksen voitti ranskalainen Orléansin yliopisto. Hilma Salonen ja Tatu Mustonen kävivät testaamassa ruotsin lähtötasonsa Kielikeskuksen testeissä . JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON opiskelijoilla on tänä syksynä ensimmäistä kertaa mahdollisuus testata ruotsin kielen taitonsa internetistä löytyvällä lähtötasotestillä. Optimaa vastaavassa Moodlevirtuaaliympäristössä tehtävä lähtötasotesti opastaa valitsemaan omaa tasoa vastaavan kurssin. Aikarajoitteinen, kielioppiosaamista ja sanastoa kartoittava testi on kehitelty yhteistyössä Tampereen ja Helsingin yliopistojen kanssa. Testi otettiin rivakasti käyttöön lukukauden alkajaisiksi järjestetyssä ruotsin kielen avointen ovien päivässä. Kaikkiaan päivän aikana kielitaitonsa kävi testaamassa 73 opiskelijaa. Kolmatta vuotta suomen kieltä pääaineena lukeva Hilma Salonen piti testiä hyödyllisenä, koska ylioppilaskirjoituksista oli jo pari vuotta aikaa, eikä hän ollut tarvinnut ruotsia sen jälkeen. Testin lisäksi Salonen pitää kurssitarjonnan laajennusta hyödyllisenä. ”Valmentavalle ei ole aikaa, mutta ehkä otan kertaavan nettikurssin, koska tulokseni oli siinä rajoilla, pääsenkö suoraan akateemiseen ruotsiin”, Salonen mietti. Myös kolmatta vuotta fysiikkaa aloittava Tatu Mustonen pääsi testin mukaan niukin naukin suoraan akademisk svenska -kurssille. ”Tämä on hyvä systeemi. Tietää väRuotsin kielen lähtötasotesti rivakasti Ruotsintaidot notkahtaneet Kielikeskuksen ruotsin kielen lehtori Onerva Mälkönen on huomannut opiskelijoiden ruotsintaitojen muutoksen. Ruotsin kielen opetuksen tuntimäärät putosivat lamavuosina dramaattisesti.
3 Pitäisikö pakollinen ruotsi poistaa maisterin tutkinnosta? VIELÄ JOKIN AIKA sitten Jyväskylän yliopistossa opiskelevaan puolituttuun oli helppo saada yhteys, sillä yliopiston sivuilla oli opiskelijoiden sähköpostihaku. Opiskelijan nimen hakukenttään syöttämällä sai tietoonsa tämän yliopistolta saaman sähköpostiosoitteen. Hakumahdollisuutta ei kuitenkaan enää viime lukuvuonna löytynyt yliopiston sivuilta. Miksi opiskelijoiden sähköpostihaku poistettiin yliopiston sivuilta, Jyväskylän yliopiston Tietohallintokeskuksen tietoturvapäällikkö Matti Levänen? ”Taustalla ovat henkilötietolaki sekä tietosuojavaltuutetun kannanotto, joka koski Teknillisen korkeakoulun vastaavanlaista palvelua. Sähköpostiosoite on henkilötieto ja sen julkaisemiseen pitää olla hyvä syy.” Vaikuttiko myös roskapostilta suojautuminen haun poistamiseen? ”Se on toinen näkökulma asiaan. Hakkereilla oli mahdollisuus saada palvelusta ihmisten sähköpostiosoitteita ja vielä taatusti oikeassa muodossa.” Henkilökunnan sähköpostiosoitteita voi kuitenkin edelleen hakea yliopiston sivuilta. Miksi tilanne on erilainen heidän kohdallaan? ”Yliopiston työntekijät ovat virkamiehiä, ja virkaan liittyvät yhteystiedot voivat olla näkyvissä.” Onko hakumahdollisuuden poistumisesta tullut palautetta opiskelijoilta? ”Opiskelijoilta ei ole ainakaan minulle asti tullut palautetta, mutta opettajat ovat valitelleet, ettei kurssilaisten yhteystietoja enää löydä sähköpostihaun kautta.” Mikko Mattlar toimittaja@jyy.fi Mihin katosi opiskelijoiden sähköpostihaku? Taneli Viitala, 22, kirjallisuus: ”Opiskelen myös Helsingin yliopistossa eikä siellä tarvitse käydä kurssia, jos ylioppilaskirjoitusten ruotsin arvosana on E tai L. Se tuntuu kohtuulliselta.” Joku varasti ESN:n lipun Jyväskylän yliopistoon juuri saapuneiden vaihto-opiskelijoiden perinteinen tutustumisilta Pub Crawl sai tänä vuonna ikävän sivumaun, sillä 6. syyskuuta pidetyn tapahtuman yhteydessä hävisi Jyväskylän Erasmus Student Networkin lippu. Virallinen ESN-lippu on ollut mukana kaikissa vaihto-opiskelijatapahtumissa ja on kaiken lisäksi ainoa laatuaan. ”Lippu roikkui kävelykadulla Feverin ovenpielessä, jossa se oli merkkinä jatkobileiden pitopaikasta. Siitä sen joku vei illan aikana”, Jyväskylän yliopiston ESN-koordinaattori Eerika Hedman kertoo. Katoamisesta ei tiettävästi ole silminnäkijähavaintoja, joten sekään ei ole tiedossa, veikö lipun jatkojuhliin osallistunut vaihto-opiskelija vai satunnainen ohikulkija. Jos lippua ei löydy, Jyväskylän yliopiston ESN joutuu tilaamaan uuden ESN-verkoston päämajasta Brysselistä. Sanna Vilkki, 19, kansantaloustiede: ”Ei pitäisi, koska ruotsi on maan virallinen kieli.” Jukka Mäkitalo, 21, englanti: ”Kyllä mä arvostan ruotsin kieltä, joten ei pitäisi.” Anni Timonen , 20, kansantaloustiede: ”Ruotsi on toinen kotimainen kieli, joten on kohtuullista, että sitä joutuu opiskelemaan.” kuin sen ulkopuolella. Luulen, että yliopistolaiset ymmärtävät, että toisen kotimaisen kielen hallinta on vain hyväksi, ja osaavat ajatella, että kaikesta opitusta on jotain hyötyä”, Jauhojärvi-Koskelo sanoo. Viivi Virtanen R ISTO R AUTANEN käyttöön hän, millä tasolla suunnilleen on.” Mustosella ei ole mitään ruotsin kieltä vastaan, mutta hän uskoo, että akademisk svenska on haasteellinen, koska ruotsin opiskelusta on vierähtänyt hieman aikaa. Biologian opiskelun tänä vuonna aloittavalle Viivi Mänttärille testi lupaili myös suoraa tietä akademisk svenska kurssille. Yliopisto-opiskelijoiden ruotsin kielen taitojen hän uskoo olevan kohdallaan, vaikka peruskoulun ja lukion tunteja onkin vähennetty. ”Varmasti löytyy opiskelijoita laidasta laitaan, mutta luulisi, että lukiosta tulleilla yliopisto-opiskelijoilla olisi melko hyvä pohja.” Puulaakijalkapallon jatko epävarma Jyväskylän yliopiston vuosittainen puulaakijalkapalloturnaus saattaa jäädä tänä vuonna pitämättä. Turnauksen on perinteisesti järjestänyt vapaaehtoisten ryhmä liikuntatieteellisestä tiedekunnasta, mutta tänä vuonna vapaaehtoisista on pulaa, ja näyttää siltä, että ainakaan aikaisemmin järjestäneet eivät turnausta järjestä. JYYn liikuntavaliokunnan puheenjohtaja Erkki Salmela kertoo, että valiokunnalla on tarkoitus järjestää jokin puulaakiturnaus tänä syksynä, ja yksi vaihtoehto on järjestää muuten väliin jäävä jalkapalloturnaus. Valiokunta kokoontuu päättämään asiasta 17. syyskuuta. Tulostusja kopiouudistus alkoi kangerrellen Jyväskylän yliopistossa tänä syksynä käyttöönotettu kopiointija tulostusjärjestelmä ei käynnistynyt ongelmitta. SUURIMMAT ONGELMAT ovat liittyneet käyttäjän tunnistukseen, jonka takana kaikki tulostusja kopiopalvelut ovat. Tietohallintokeskus lähetti kirjautumisessa käytettävät PIN-koodit opiskelijoille sähköpostitse vasta maanantaina 10. syyskuuta, mikä oli viikon verran suunniteltua myöhemmin. Myös omat sähköpostitunnukset toimivat koneille kirjautumisessa, mutta vasta sen jälkeen, kun salasanan käy vaihtamassa yliopiston sivujen salasananhallinnasta. Tämä yllätti uudistuksesta vastanneet, joten siitä tiedotettiin vasta, kun ongelma oli paljastunut käyttäjien kokemusten kautta. ”Se tuli meille yllätyksenä, että salasanan vaihto koskee ihan kaikkia käyttäjiä, mutta siitä on nyt informoitu”, Jyväskylän yliopistopainon painonpäällikkö Ilpo Viitala kertoo. JYLKKÄRI KERTOI laajasta uudistuksesta viime numerossaan. Viitala osasi jo silloin odottaa, että joitakin teknisiä ongelmia on luvassa, koska kyseessä on laaja ja edistyksellinen hanke. Tulostusja kopiointikiintiöiden yhdistäminen on pioneerihanke koko Pohjoismaissa. ”Eri palvelimien ja kiintiöiden yhdistämisiä on tämän järjestelmän rakentamisessa niin paljon, että yhteensopivuuspulmien mahdollisuus on suuri”, Viitala sanoo. Muutoksessa uudistettiin myös kopioinnissa ja tulostuksessa käytettävä laitteisto. Vanhoja kopiokoneita pystyy käyttämään vanhaan tapaan kopiokorteilla pääkirjastolla ja copyshopeissa vuoden loppuun asti. NÄRKÄSTYSTÄ ON herättänyt myös vanhojen tulostustilien tyhjentyminen uudistuksen yhteydessä. Jos opiskelija on säästellyt tulostuskiintiötään vuosikaudet esimerkiksi gradun eri versioiden tulostamista varten, säästöt valuivat nyt hukkaan. ”Kiintiön nollautuminen on toki ikävää, mutta yliopisto ei minun tietojeni mukaan ole sitoutunut säästämään tulostuskiintiöitä lukuvuosien välillä. Kiintiöiden säilyttäminen ei teknisistä syistä ollut mahdollista uudistuksessa”, Viitala sanoo. Hän pitää mahdollisena, että joitakin ongelmia järjestelmässä ilmenee vielä nyt havaittujen jälkeenkin. Yliopiston verkkojärjestelmää käyttää päivittäin niin valtava määrä ihmisiä, että jokaista heistä koskevat muutokset ovat automaattisesti suuria. ”Järjestelmällä on 20 000 aktiivista käyttäjää, ja sellaisen määrän hallinta on iso haaste. Osa ongelmista on jo korjattu, mutta vieläkin voi jotain yllätyksiä tulla. Toivon käyttäjiltä joustavuutta”, Viitala lähettää terveiset opiskelijoille. Mikko Mattlar toimittaja@jyy.fi IRTOKUVA Minkäs fantasiakirjan velho se siinä seikkailee? Ei minkään, vaan Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallinen johdattaa avajaiskulkuetta yliopiston avajaisten jälkeen. R ISTO R AUTANEN
N e ovat räjäyttämässä koko yliopistolaitoksen! No, asian voi ilmaista hillitymminkin, mutta yliopistouudistuksen massiivisuutta ei kai voi liioitella. Ainakin jos on uskomista viimeviikkoisen keskustelutilaisuuden alustajia rehtori Aino Sallista, dekaani Maarit Valoa, hallintojohtaja Erkki Tuunasta ja ylioppilaskunnan pääsihteeriä Tuomas Viskaria. A lustajat olivat yhtä mieltä myös siitä, että moneen asiaan uudistuksessa voi, ja pitää, nyt vaikuttaa. Uudistuksen yhteydessä on keskusteltu erityisesti yliopiston rahoituksesta, hallinnon keventämisestä ja henkilökunnan asemasta. Mitä, mitä? Mitä tämä aiheuttaa opiskelijoille, onko kaikki varmasti tarkkaan harkittu? Voiko yksittäinen opiskelija oikeasti vaikuttaa vielä johonkin? Onko tämä ”kaikki mukaan” -mantra vain kaunista puhetta? Kertokaa nyt oikeasti enemmän, kuinka tämä vaikuttaa meihin. P ata kattilaa ja niin edelleen. Eipä näkynyt salissa paljon opiskelijoita, vaikka tilaisuus oli kaikille avoin. Puheenvuoroja käyttivät vain yliopiston työntekijät ja ainoasta opiskelijoiden ääneksi laskettavasta puheenvuorosta vastasi pääsihteeri Viskari. Tässä asiassa ylioppilaskunnan rooli opiskelijoiden edunvalvojana on erittäin tärkeä, mutta jos riviopiskelijoilla ei ole asiaan kantaa tai pahimmassa tapauksessa halua ottaa selvää siitä, mitä ylioppilaskunta heidän puhemiehenään tekee, silloin on jotain vinossa. Voidaan myös miettiä, onko keskustelutilaisuuksien järjestäminen väärä tapa lähestyä opiskelijoita, jotka muutenkin istuvat pyllynsä puhki luennoilla. Ja, anteeksi vain, mutta ilman yliopistomaailman jargonia ja korulauseita tästäkin tilaisuudesta olisi saattanut jäädä enemmän käteen. T ietoa uudistuksesta löytyy myös yliopiston tiedotuslehti Tiedonjyvästä. Lisäksi sille on pyhitetty oma keskustelupalsta osoitteessa www.jyu.fi/ yliopistolaitos_uudistuu. Yliopiston johto kuitenkin murehtii jo etukäteen, että mahtavatko sivut kerätä kävijöitä. Monet aikaisemmat yliopiston avaamat sivustot kun eivät ole yleisöä kovin kiinnostaneet. Myös keskustelutilaisuuksia on luvassa lisää – hyvä niin, sillä se on joillekin sopiva viestintäkanava. Näiden tapojen lisäksi yliopiston kannattaisi miettiä muitakin keinoja kertoa asiasta opiskelijoille. Ja jos mikään ei auta, on peiliin katsomisen paikka todellakin opiskelijoilla. K ummastuttaa vain, kuinka yliopiston hallinto unohtaa puheissaan Jyväskylän Ylioppilaslehden merkityksen tiedottajana. Ainakin minä olen luullut, että opiskelijat tavoittaa paremmin oman lehden kuin yliopiston tiedotuslehti Tiedonjyvän välityksellä. Pyrimme siis pitämään lukijamme ajan tasalle uudistuksen etenemisessä. Eli paljon asiaa tulossa ennen vuoden 2009 elokuuta. pääkirjoitus 17. syyskuuta 2007 Tasa-arvotupoon ratkaisu mutapainilla Ämmien keskinäiseksi kissatappeluksi revennyt tasa-arvotupo ratkaistaan mutapainilla. Keski-ikäinen ja ylipainoinen valtakunnansovittelija on jo tilannut Säätytalon edustussaunaan mudalla täytetyn uima-altaan palkkaneuvotteluja varten. Ensimmäisellä neuvottelukierroksella valitaan ”pari vähemmän susirumaa” naisedustajaa Tehystä ja Superista painimaan vähissä vaatteissa OAJ:n joukosta valittujen vastavalmistuneiden luokanopettajatyttösten kanssa. ”Meillä ei ole prosenttitavoitteita, kunhan sopimus on puolet parempi kuin muilla akoilla”, mutaisia rintojaan hierova Tehyn puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola toteaa. Vuosien polkemiseen tottuneiden hoitajien ja opettajien vaatimukset eivät työnantajapuolta pelota. ”Ajateltiin poikain kanssa, että kun kahden prosentin vuosikorotuksista on sovittu, niin tytöt saavat selänpesun jälkeen parit siiderit”, suunnittelee kunta-alan työmarkkinajohtaja Markku Jalonen ylälauteella. Totuuden tietotoimisto lehti.samizdat.info JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119 – 120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin (014) 260 3360. Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.fi, nettisivut www.jylkkari.fi Päätoimittaja Jonna Rusanen (014) 260 3359, 045 137 1957, paatoimittaja@jyy.fi Toimittaja Mikko Mattlar (014) 260 3360, toimittaja@jyy.fi Siviilipalvelusmies Risto Rautanen (kannen kuvitus) (014) 260 3973, sivari@jyy.fi Painos 7 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356 – 7362. Opiskelijat mukaan uudistuskeskusteluun NÄKÖKULMIA 4 Tiina Piilola PARI VUOTTA SITTEN tuttavani törmäsi Harjulla itsensäpaljastajaan ja soitti lenkkinsä jälkeen hädissään poliisille. ”Ni missä harjulla?” poliisi kysyi. Juttuni kärki eivät ole vapaat heilurit vaan poliisiparka. Ymmärrän häntä. Tylsin ja todennäköisin selitys poliisin tietämättömyydelle on tietysti, että kyseessä oli vielä uuden kotikaupunkinsa maamerkkeihin perehtymätön keltanokka. (Ehkä tulevaisuudessa me kaikki jyväskyläläiset kyselemme harjun perään, katsokaa vaikka Jyväskylän torinäkymää!) MUTTA LEIKITELLÄÄNPÄ vaihtoehdolla 2: poliisi oli roolipelaaja. Vaihtoehto 3: hän oli aloittanut sukeltamisen piilotajunnan maailmaan ja päässyt tilaan, jossa perusarkioleminen oli alkanut hellittää tiukkaa otettaan. Toki sopivaa olisi, että virantoimituksessa oleva poliisi olisi jossain määrin myös tässä todellisuudessa. Mutta katsokaa roolipelaamisen ja fantasiakirjojen tai netin Second Lifen suosiota! Ja voin omasta kokemuksesta ja kuulemani perusteella sanoa, että vähintäänkin yhtä paljon kuin ihmisiä kiinnostaa keskustella kirjailijan kanssa tämän kirjasta, mieluummin he kuulevat miten tämä on kirjoittamismatkansa tehnyt ja miten hekin voisivat toteuttaa oman haaveensa – oli se sitten kirjan kirjoittaminen tai mitä tahansa. Siis, näin olen tulkinnut, miten löytää tie, jolla voisi toimia itseohjautuvasti sen sijaan, että suostuu koko elämänsä tyydyttämään toisten, kuten esimiesten, kunnianhimoa. Kärjistys, myönnettäköön! EHKÄ IHMISET OVAT saamaisillaan tarpeekseen suorittamiselämästä, mikä ei suinkaan tarkoita sitä, että he muuttuisivat itsekeskeisiksi lorvijoiksi. Päinvastoin. Kun ihminen ohjautuu omasta ytimestään eikä ulkopuolisista auktoriteeteistä käsin, hän ei enää suostu kiireessä ravaamiseen ja mihin älyttömyyksiin tahansa. Kirjailija ja roolipelisuunnittelija Mike Pohjola kirjoitti Helsingin Sanomissa (2.9.), että roolipelaaminen valmentaa poliittiseen osallistumiseen, ja ”jos valkoinen mies roolipelaa tunnin maahanmuuttajanaista, hän varmasti oppii maailmastaan ja itsestään enemmän kuin koko vuodessa omana itsenään. Tätä kokemusta hän kantaa mukanaan loppuelämänsä ja voi koska tahansa halutessaan ’vilkaista’ maailmaa taannoisen roolihahmonsa silmin”. Peukut pystyyn luovan mielikuvituksen, rohkeuden ja kansalaispalkan puolesta! Asioita tapahtuu KULTTUURITAPAHTUMAT (ajanviete). Hengen ravinto piristää, ja Jyväskylässä sen tarjontaa riittää. Lisätietoja vaikka tämän lehden sivulta 14. LAPASET (asuste). Ihmistyyppinä huono, lämmikkeenä hyvä. RUUSUKAALI (kotimainen kasvis). Paljon c-vitamiinia, valkuaisaineita ja rautaa. Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.fi
Viikko 36: Onko JYYn jäsenmaksu kohtuullinen? KYLLÄ 53 % (174 kpl) EI 47 % (157 kpl) Gallup joka viikko osoitteessa www.jyy.fi Näyttely on pop JOKIN ON VIALLA. Ilokiven ruoka maistuu yhtä hyvältä kuin ennenkin ja ruokalassa sorisee tavanomainen puheenpulputus. Mutta miksi ihmeessä tila tuntuu niin oudolta? Seinäthän ammottavat tyhjyyttään! Miksi täällä ei ole näyttelyä? Tämä on tavanomainen kysymykseni siinä vaiheessa, kun Ilokiven ruokalan näyttely on vaihtumassa tai kesätauon jälkeen odotellaan uuden taiteilijan töitä. Kulttuurivaliokunta aloitti näyttelytoiminnan vuonna 2005 hankkimalla tilaan galleriakiskot. Siitä lähtien ruokailijoita ovat ilahduttaneet nuorten taiteilijoiden kuukausittain vaihtuvat työt. Seinillä on nähty myös monien JYYn teemaviikkojen aiheisiin liittyviä näyttelyitä, kuten valokuvia Intia-hankkeen seurantamatkalta kehitysyhteistyöviikolla. ILOKIVI ON mitä mainioin näyttelypaikka, sillä lukukauden vilkkaimpana aikana yli 900 ruokailijaa päivässä pääsee ihastelemaan töitä. Näyttelytoiminnan myötä JYY haluaa ennen kaikkea kannustaa kampuksen opiskelijoita taiteen tekemiseen ja myös tarjota heille näyttelytilaa. Siksi näyttelyiden pitäminen onkin ilmaista! Mutta lisäksi sekä ruokailijat että talon henkilökunta toivovat taidetta piristämään arkea. Näyttelyt tuovat Ilokiven värikkääseen ja vilkkaaseen tunnelmaan oman lisänsä, ne kuuluvat sinne. VÄLILLÄ TUNTUU, etteivät opiskelijat uskalla tarjota töitään näyttelyihin. Opiskelijoiden joukossa on kuitenkin paljon lahjakkaita taiteilijoita tai valokuvaajia, joista turhan monet tekevät töitään vain pöytälaatikkoon. Nyt on aika rohkaistua tai rohkaista lahjakasta kaveriasi ottamaan yhteyttä kulttuurivaliokuntaan ja tarjoamaan töitä näyttelyihin. Ilokivi on oiva mahdollisuus saattaa upeat työt muidenkin nähtäviksi! Taija Kyheröinen 5 Ki r j oi tt a j a o n J YYn kultt u ur i si ht e e ri . Välillä tuntuu, etteivät opiskelijat uskalla tarjota töitään näyttelyihin.” ” Hallituksen puheenjohtaja Jarmo Lyhty puolusti Jylkkärissä (3.9.2007) menettelytapoja JYYn hallituksen rahankäytöstä. Lyhdyn ei tarvitse olla huolissaan edustajiston jäsenten toimintatapojen tuntemuksesta. Minulle ylioppilasliike on paljon enemmän kuin kokoustekniikalla tai menettelytavoilla argumentointia. Haluan muistuttaa hallitukselle, edustajistolle ja muille JYY-aktiiveille, etteivät kaikki tunne samaa ylioppilashenkeä kuin me tunnemme. Yhteisten varojen käyttö on toisten housuilla tuleen istumista, ja siitä päättämään valituilla pitäisi olla asenne sen mukaisesti kohdallaan. Pääsihteeri Tuomas Viskari kirjoitti samaisessa Jylkkärissä osuvasti, että ylioppilaskunta on ikään kuin joka vuosi keksittävä uudestaan; mikä se on, miksi siihen on kuuluttava ja mitä voisimme sille tehdä. Ainakin minulla on visio välittömästi ja aidosti opiskelijoiden etua ajavasta järjestöstä. Se ei vain viihdytä aktiivejaan, vaan tinkimättömällä vastuuntunnolla toteuttaa lain määräämää tehtävää toimia jäsentensä yhdyssiteenä ja muun muassa edistää näiden opiskeluun ja opiskelijan yhteiskunnalliseen asemaan liittyviä pyrkimyksiä. Monet aktiivit haluavat valjastaa ylioppilaskunnan ja etenkin sen varat omiin kansalaisjärjestöharrastuksiinsa. Yksi esimerkki on JYYn päätös siirtää 100 000 euron peruspääoma stipendirahaston nimellä esiintyvälle sisäpiirirahastolle. Kyse on siitä, että aktiivit jakavat jäsenistöltä peräisin olevaa rahaa toisilleen. Summa vastaa noin kymmentä prosenttia yhden vuoden jäsenmaksukertymästä. Toinen ylioppilaskunnan harharetkistä on antaa rahaa sinne, mistä saa lahjaksi parhaan omantunnon. Hallitus luopui Minimanin ostostilistä sillä perustein, että haluttiin tukea lähikauppojen toimintaa ja välttää yksityisautoilua ohiajoteiden varrella. Valittu ”lähikauppa” on muuten K-Supermarket Länsiväylä. On syytä muistaa, että kansalaisjärjestöt osallistumisen muotona ovat vapaaehtoisuuteen pohjautuvia toisin kuin ylioppilaskunnat, joihin opiskelijoiden on pakko kuulua. Jokainen ostakoon omaatuntoa omilla rahoillaan, jos tuntee sellaiseen tarvetta. Heikki Sivonen, Kokoomusopiskelijat, edustajiston jäsen Omaatuntoa voi ostaa omillakin rahoilla Jylkkäri haluaa tietää, mitä opiskelijat ajattelevat. Lähetä mielipide osoitteeseen jylkkari@jyy.fi. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. IRTOKUVA Uutta lukuvuositarraa opiskelijakorttiin hakevat opiskelijat ovat olleet tuttu näky Ilokivessä jo monen viikon ajan. Tarrajonot ovat välillä venyneet yhtä pitkiksi kuin leipäjonot lama-aikana. R ISTO R AUTANEN Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan Kortepohjan ylioppilaskylän asukasneuvoston asukasjäsenten vaalissa ovat äänioikeutettuja ja vaalikelpoisia kaikki Kortepohjan ylioppilaskylässä vakinaisesti asuvat kuusitoista vuotta täyttäneet henkilöt, kuitenkin siten, että asuntoloiden määräaikaiset tai vakinaiset työntekijät tai ylioppilaskunnan viranhaltijat eivät ole vaalikelpoisia asukasneuvoston jäseniksi. JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNNAN KORTEPOHJAN YLIOPPILASKYLÄN ASUKASNEUVOSTON ASUKASJÄSENTEN VAALI VUONNA 2007 Toimitetaan marraskuun 7. päivänä ja ennakkoäänestys marraskuun 1. päivänä 2007 seuraavasti: Torstaina 1.11. Lillukka 12.00-20.00 Keskiviikkona 7.11. Lillukka 12.00-20.00 JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA KESKUSVAALILAUTAKUNTA VAALIKUULUTUS Ehdokasilmoituksien sekä vaaliliittojen ja vaalirenkaiden perustamisilmoituksien, joita on saatavilla ylioppilaskunnan keskustoimistosta sekä Kortepohjan ylioppilaskylän asukastoimistosta, on oltava jäettynä keskusvaalilautakunnalle viimeistään tiistaina 15.10.2007 klo 12.00 mennessä ylioppilaskunnan keskustoimistossa, osoite: Ylioppilastalo, Keskussairaalantie 2, 40600 JYVÄSKYLÄ. Vaaliasiakirjat vastaanottaa keskusvaalilautakunnan valtuuttamana ylioppilaskunnan pääsihteeri Tuomas Viskari, jolta saa myös lisätietoja ehdokasasetteluun liittyvissä kysymyksissä (puh. 260 3354 tai 045 138 6816, e-mail paasihteeri@jyy.fi) Ennakkoäänestys Varsinainen vaalipäivä
Opintosuorituksia kirjataan vahingossa väärille opiskelijoille. Jos kaikkien laitosten kurssi-ilmoittautumiset hoidettaisiin Korpin kautta, ongelmaa ei olisi. KIRJALLISUUTTA Jyväskylän yliopistossa opiskelevan Sanni Koistisen opintosuorituksia on mennyt kolme kertaa väärälle henkilölle. Asia selvisi, kun Koistinen meni ihmettelemään kanslistille, miksei opintosuorituksia ole tullut rekisteriin, vaikka kurssit ovat menneet läpi. ”Kävi ilmi, että suoritukset olivat menneet toisen tiedekunnan opiskelijalle, jolla oli lähes sama nimi”, Koistinen kertoo. Jylkkärin toimituksen tiedossa on viime vuosilta väärälle ihmiselle menneitä opintosuorituksia useilta muiltakin opiskelijoilta, useista tiedekunnista ja sekä kirjatenteistä että luentokursseista. Virheitä suoritusten kirjaamisessa tuntuu tapahtuvan säännöllisesti. Opintosuoritukset kirjataan opiskelijoiden opintorekistereihin JORE-tietokoneohjelmalla, jossa kirjaamisen voi tehdä sekä nimen että sosiaaliturvatunnuksen avulla. Yliopiston tasolta on annettu suositus, että kirjaaminen tehtäisiin aina henkilötunnuksen avulla. Näin ei kuitenkaan aina toimita, jos esimerkiksi tentaattorit toimittavat kirjaamisen hoitaville toimistosihteereille pelkän nimilistan läpipäässeistä. ”Kun meiltä tenttikuoressakin kysytään aina täydelliset sosiaaliturvatunnukset, miksei niitä käytetä aina myös suorituksen kirjaamisessa?”, Sanni Koistinen ihmettelee. REKISTERISIHTEERI Tapani Harden Jyväskylän yliopiston opiskelijapalveluista kertoo, että pelkällä nimellä kirjaamisen mahdollisuus on säilytetty JOREohjelmassa käyttäjäystävällisyyden takia. ”Sotun käyttö on paljon hitaampaa, eikä opettajilta tulevissa listoissa ole monestikaan kuin pelkät nimet”, hän kertoo. Myös opiskelijapalveluissa ongelma on tuttu, vaikka itse opintosuorituksen korjaus täytyy hoitaa sillä laitoksella, jonka kurssin suoritusmerkintä on mennyt väärälle opiskelijalle. ”Joskus näitä sekaannuksia tulee ilmi, mutta aika harvoin. Inhimillisen virheen mahdollisuus on aina olemassa varsinkin silloin, kun suorituksia kirjataan paljon kerralla. Totta kai kirjaamisen tekijät pyrkivät tekemään työnsä mahdollisimman oikein”, Harden sanoo. Hardenin mukaan kurssi-ilmoittautumisissa käytettävän Korppi-ohjelman käyttö poistaa ongelman, sillä siinä opintosuoritus kirjataan juuri sille opiskelijalle, joka kurssille on ohjelman kautta ilmoittautunut. Joissakin tiedekunnissa ohjelmaa ei kuitenkaan vielä käytetä esimerkiksi yleisten tenttipäivien tenteissä, vaan niihin ilmoittaudutaan tenttikuorilla. Niiden suoritusmerkinnät viedään rekisteriin käsipelillä, jolloin virheitä voi tulla. Viimeisin Jylkkärin toimituksen tietoon tullut väärään osoitteeseen mennyt opintosuoritus on yleisen tenttipäivän kirjatentistä tänä kesänä. HUMANISTISEN tiedekunnan opintoasiainpäällikkö Ossi Päärnilä ei ollut kuullutkaan opintorekisterisekaannuksista. Hän oli siinä uskossa, ettei JOREohjelmaan voi kirjata opintosuorituksia muuten kuin henkilötunnuksen avulla. Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan opintoasiainpäällikkö Maija Salo sen sijaan ilmoitti tuntevansa ilmiön. ”Tiedän yksittäisiä tapauksia, mutta kyseessä ei ole mikään laajamittainen ongelma”, Salo sanoo. Hänen mukaansa opiskelijoiden omatunto toimii opintorekisteriasioissa. ”Mukavat opiskelijat ilmoittavat kyllä itse, että rekisteriin on ilmestynyt ylimääräisiä opintoja. Yleensä opiskelijat tulevat katumapäälle viimeistään, kun anovat tutkintoa”, Salo kertoo. Sanni Koistinen ei luottaisi opiskelijoiden oikeudentajuun, sillä heilläkin voi olla tilanteita, joissa väärin saadut opinnot tulevat tosi tarpeeseen. ”Huolestuin asiasta jälkikäteen, kun tajusin, että virheiden huomaaminen jää täysin opiskelijan vastuulle. Mitä jos toinen opiskelija olisi sillä välin saanut opinnot valmiiksi tai koonnut opintokokonaisuuksia minun opintosuoritusteni avulla? Olisiko tutkinto tai kokonaisuus purettu? Entä mitä tapahtuu, jos asian riitauttaa? Jos esimerkiksi Kelan rajat ovat lähellä, ylimääräisiä opintopisteitä saanut opiskelija tuskin kertoo asiasta”, Koistinen pohtii. Mikko Mattlar toimittaja@jyy.fi 6 LAST JULY WE HEADED bravely up north to experience the wild and empty Lapland. Our little team of four spent five amazing days exploring green valleys and rocky hills of Eastern Lapland. We were hiking, sleeping in tents and having a splash in the ice-cold, crystal clean waters of Urho Kekkosen kansallispuisto (the National Park of Urho Kekkonen). The park is one of the most popular hiking places in Finland, but still it is a really good place to look for solitude. It is not that easy to find other travellers, and one feels quite happy to meet another human being in that huge and extremely quiet land. One guy was especially pleased about bumping into our group, because he had not seen anybody for one week. BESIDES THE OCCASIONAL people one could spot there some reindeer, moose (with some luck), bears and wolves (with no luck at all), and of course the most dangerous beast of all: the mosquito. Millions and billions of them. Everywhere! Certainly, we used plenty of repellents and mosquito nets, but one just could not be safe, they would get you anyway. I was even bitten twice on my lips. I did not realize how serious it could be, but I really felt on myself for many, many weeks afterwards how evil the mosquito really is. Among other unforgettable attractions was a visit to Paratiisikuru (‘paradise canyon’ in free translation). A beautiful valley (full of mosquitoes though) leads you to a magnificent waterfall, which is covered with ice and snow. We had also lots of fun playing in snow in July. Another thing worth mentioning is the air there. It is so fresh it almost gives you a hangover. We were joking that we were not used to breathe pure oxygen. Certainly, there are places in Lapland where the air is not polluted at all. AND THEN YOU GO back to civilization: dirty, smelly, tired, and in our case really hungry. A real shower after five days was like a blessing, and the grilled steak with potatoes in Ivalo was the best meal I have ever had. Katarzyna Herd Lapland and Mosquitos In te r n a ti on a l st u d en t s h a r es h er th o ugh t s on li f e in Fi n la n d. Opintosuoritukset väärään osoitteeseen H EIKKI V IHEMÄKI Sanni Koistisen opintosuoritusote saa kyytiä, sillä siinä on ollut virheitä useampaan kertaan. Mukavat opiskelijat ilmoittavat kyllä itse, että rekisteriin on ilmestynyt ylimääräisiä opintoja.” Maija Salo, yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan opintoasiainpällikkö ” Jos esimerkiksi Kelan rajat ovat lähellä, ylimääräisiä opintopisteitä saanut opiskelija tuskin kertoo asiasta.” Sanni Koistinen, kirjallisuuden opiskelija ”
Suomalainen koulutuksen arviointi yskii pahasti. Kunnilla ei ole valmiuksia järjestää niille sysättyä arviointia, eikä keskushallinto ole kyennyt tukea antamaan. SUOMALAISESSA koulutuksessa alkoivat 1980-luvulla puhaltaa vapaammat tuulet. Opetuksen hallinnointia oli siirretty kunnille ja normiohjaus väheni, mikä teki kontrollin symboleista – koulutarkastajista – tarpeettomia. Kun lämminhenkisen tarkastajan Ladan takavalot kääntyivät viimeisen kerran koulun pihamaalta, hävisi samalla suora palaute kouluhenkilökunnalle. Yli kolmekymmentä vuotta suomalaisen koulujärjestelmän eri tasoilla toiminut rehtori Raimo Lapiolahti on tarkastellut väitöskirjassaan suomalaista arviointijärjestelmää ja sen soveltuvuutta kuntaorganisaatioon. Tutkimuksessa selvisi, että koulutuksen arviointivelvollisuus on vaativa haaste koulutuksen järjestäjälle. 1990-luvun alussa haettiin ajan hengen mukaisesti tuloksellisuutta antamalla vastuuta opetuksen suunnittelusta kunnille ja kouluille. Vaikka paljon hyviä tuloksia saatiin aikaan, keskushallinnon mielestä koulut eivät selvinneet esimerkiksi koulukohtaisesta opetussuunnitelmatyöstä. Kontrollia haluttiin lisätä, jotta koulutuksen tasa-arvo ei vaarantuisi. Lapiolahden mukaan kunnissa tarvittua apua opetussuunnitelmatyöhön ei ollut saatavilla. ”Kuntien ja koulujen katsottiin epäonnistuneen opetussuunnitelmatyössä. Siksi tuntuu kummalliselta, että koulutuksen arviointi asetettiin koulutuksen järjestäjän vastuulle myöhemmin 1990luvun lopulla. Oletettiin, että kunnat kykenevät jopa opetussuunnitelmatyötä vaativampaan arviointitehtävän toimeenpanoon.” VUONNA 1999 voimaan astunut laki arviointivelvollisuudesta tiedettiin opetusviranomaisten omien selvitystenkin perusteella toteutumattomaksi jo pari vuotta sen voimaan tulon jälkeen. Lapiolahden mukaan olennaista on kysyä, miksei keskushallinto edelleenkään tue arviointia. ”Hallinto tuntuu ajattelevan, että kun säädetään laki, loppu hoituu kentällä itsestään. Valtio pitää kuntia homogeenisenä joukkona, jolla on ilman muuta edellytykset arvioimiseen.” Keskushallinnon tasolta annettu velvoite hoitaa arviointi on merkki uudenlaisesta kontrollijärjestelmästä. Vaikka kunnat kokevat arvioinnin hyvänä asiana, jää sen hyödyntäminen toivomusasteelle. ”Järjestelmä on tuuliajolla, kun arviointia ei ole liitetty kunnan talousarvioprosessiin kiinteästi. Kunnissa, joissa on riittävästi henkilöstöä, opetusviranomaisten määräämät arviointistrategiat on tehty, mutta strategiasta on pitkä tie tulokselliseen arvioinnin toimeenpanoon.” ”Kunnan sisällä erilaisissa strategiaasemissa olevien on vaikeaa löytää yhteisiä lähtökohtia. Hierarkkisessa hallintojärjestelmässä on tyypillistä viestien kulkeminen yhteen suuntaan. Näin on myös kuntaorganisaatiossa, jossa kouluammattilaisten ja ylimmän päätöksentekotason viestit eivät helposti kohtaa.” Kouluammattilaisia on aika-ajoin huolettanut mahdollinen kontrollin kiristyminen, jos arviointijärjestelmää ei saada toimimaan. Merkkejä kiristymisestä ei näyttäisi kuitenkaan olevan, eikä esimerkiksi Isossa-Britanniassa käytössä olevaa koulutarkastusjärjestelmää Suomessa sovellettane. Lapiolahti kuitenkin luottaa kuntaorganisaatioon, ja uskoo arviointihankkeissa tavoiteltavan mahdollisten arviointien hyödyntämistä. ”Voidaan todeta myös, että kunnissa ylemmät luottamushenkilöt luottavat intuitiivisesti suomalaisen kouluhenkilökunnan ammattitaitoon.” MITÄ KOULUTUKSEN arvioinnille olisi sitten tehtävissä? Lapiolahden mukaan irrallisena tehtävänä opetustoimen lainsäädännön mukainen arviointivelvollisuus syrjäytyy nykyisellään kunnan käytännön toiminnassa. Kuntalain ja opetustoimen lainsäädännön mukaiset arvioinnit tulisi yhdistää. Vähäisillä resursseilla toimiville kunnille meneillään olevat kuntamuutokset ovat Lapiolahden mukaan sekä uhka että mahdollisuus. ”Haasteita syntyy siitä, että kunnissa on omat kulttuurinsa ja yhdistymisvaiheessa ne joutuvat varmasti törmäyskursseille.” Lapiolahdelle nykyisen arviointijärjestelmän hylkääminen ei ole poissuljettu vaihtoehto. Valtakunnallisten opetustulosten tehokkaampi hyödyntäminen tarjoaisi kouluille vertailukelpoista materiaalia keskusteluun ja kehittämistyöhön. ”Mitään iltapäivälehtien suosimia rankinglistoja ei kuitenkaan kaivata, sillä koulujen toimintamahdollisuudet ovat erilaiset. On selvää, että hyvät oppilaat kahmineet koulut menestyvät paremmin.” ”Kaivataan myös tutkimuksen vahvistamista. Kuntaorganisaatiossa päätökset ja talousarviot rakennetaan entisille pohjille. Tutkimuksen tehtävä olisi ravistella itsestään selvyyksiä ja estää todellisuuden katoaminen päätöksenteosta.” Jyväskylän yliopistossa toimivan koulutuksen arviointineuvoston valtakunnallista suunnittelutyötä Lapiolahti pitää tärkeänä. Olisi kuitenkin tehtävä selväksi, mikä on keskushallintoon nähden ulkopuolisen arviointiyksikön asema. ”Opetushallituksen ja arviointineuvoston välillä on ilmeisesti ollut kitkaa koko arviointineuvoston olemassa olon ajan. Päätöksenteosta riippumattoman arviointitoiminnan luulisi kuitenkin olevan kaikkien etu.” Tero Toivanen Raimo Lapiolahden väitöskirja ”Koulutuksen arviointi kunnallisen koulutuksen järjestäjän tehtävänä Paikallisen arvioinnin toteutumisedellytysten arviointia erään kuntaorganisaation näkökulmasta” tarkastettiin 24. elokuuta Jyväskylän yliopistossa. 7 Tarinoiden majatalo, Keihäsmiehenkatu 2 A, 40630 JYVÄSKYLÄ, p. 0207 681 684 BIBLIODRAAMAPÄIVÄ 29.9. klo 11-17 MIKÄ MINUA ELÄMÄSSÄ KANTAA? Mihin oikeastaan uskon ja mitä se elämässäni merkitsee? *** MINUN TARINANI -ryhmä aloittaa 18.10. Mahdollisuus sukeltaa omaan elämäntarinaan turvallisessa ryhmässä toiminnallisin menetelmin. Lisätietoja: www.tarinoidenmajatalo.? . Nuorten aikuisten Koulutuksen arviointi tuuliajolla Lue Jylkkäriä! Se on kivaa. R ISTO R AUTANEN
8 Teksti: Jarno Liski Kuvitus: Risto Rautanen T ammikuussa Antti Piippoa internetissä haukkunut kirjoittelija sai tuomion. Keväällä Susan Kuronen teki rikosilmoituksen loukkaavista nettikeskusteluista. Heti perään valtakunnallisen uutiskynnyksen ylitti lieksalainen koulupoika, jonka opettaja teki rikosilmoituksen Youtubessa julkaistusta oppilaan kuvaamasta videosta, jolla opettaja laulaa vappujuhlassa. Ehkä sheriffi on viimein saapunut kaupunkiin. Nimimerkkien takaa on huudeltu vuosikaudet niin levottomia, että Googlella löytää takuulla tähtitieteellisen määrän kirjoituksia, jotka täyttävät rikoksen tunnusmerkistön. Jokainen löytää itselleen sopivan esimerkin hakemalla mieleisensä julkkiksen nimeä ja lisäämällä satunnaisia avainsanoja huora-pedofiili -akselilta. L ieksalaisen koulupojan tapaus on kiinnostava esimerkkinä yksityisten ihmisten ongelmista internetissä. Etenkin nuoriso on innostunut kuvaamaan opettajiaan ja kavereitaan nettiin. Lieksalaisope ei suinkaan ole ainoa opettaja, joka on saanut videokuvaa itsestään kansainväliseen levitykseen. Koulukiusaaminenkin on levinnyt koulujen pihoilta keskustelupalstoille. ”Etenkin nuorisolla on vaikeuksia ymmärtää, ettei sellainen katukieli välttämättä aina sovi julkaistavaksi satojen tuhansien lukijoiden verkkopalstoilla”, sanoo Osmo Manninen, joka toimi syyttäjänä Lieksan Youtube-jutussa. Lieksan tapauksessa tuomio tuli kunnianloukkauksesta. Koulupoika sai maksettavakseen 90 euron sakot, 800 euron korvaukset sekä vastapuolen asianajokuluja 2000 euroa. Tuomio tuli videon otsikosta ”karaoke of mental hospital”. Käräjäoikeus totesi, että videon julkaiseminen tällä otsikolla täytti kunnianloukkauksen tunnusmerkistön eli on ”valheellisen tiedon tai vihjauksen levittämistä siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa.” Syyttäjä Osmo Manninen myöntää, että ilman kyseistä otsikkoa syyte olisi ollut hankala nostaa. ”Katsoin kyllä asiaa myös yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisenä, mutta julkisen esityksen kuvaaminen ja julkaiseminen ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä ainakaan kovin selkeästi.” Y ksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen on kunnianloukkauksen ohella toinen internetin yleisistä rikoksista. Yksityisyyttä suojaava laki on perua sensaatiolehdistön noususta 1970-luvulla. Tämä niin kutsuttu Lex Hymy ei romuttanut lehdistön asemaa kriittisenä vallan vahtikoirana, kuten toimittajakunnassa pelättiin. Julkisuuden henkilöiden yksityisasioita saattaa vielä nykyäänkin löytää lehdistä. Rajanveto yksityisyyden suojan kanssa on vaikeaa, sillä jokainen internetissä kirjoittava on samojen lakien alainen kuin työtään tekevä toimittaja. Pääministerin naisasioiden julkistaminen saattaa vielä olla perusteltavissa median yhteiskunnallisella tehtävällä, mutta naapurin Matin nettiheiloista raportointi ei ole. Myös asiayhteys vaikuttaa siihen, onko yksityisten tietojen levittäminen rikos. Esimerkiksi Suomi24:n Naisten itsetyydytys -keskusteluun naisen etunimen ja puhelinnumeron julkaisemisesta langetettiin sakkoja ja vahingonkorvauksia viestin kirjoittaneelle, joka paljastui naisen entiseksi alaiseksi. S iinä missä kunnianloukkaukset ovat valheiden levittämistä tai ”halventamista”, yksityiselämän piiriin kuuluvan tiedon saattaminen yleisölle on rikollista riippumatta sen totuudellisuudesta. Riittää että tiedon, vihjauksen tai kuvan levittäminen ”on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa”. Kuvien julkaisemistakin siis rajaa laki vaikka julkisessa paikassa kuvattaessa kohteiden lupaa ei tarvitakaan. Kaikkeen julkaisemiseen ei kuvasta tunnistettavissa olevien ihmisten lupaa tarvita, mutta asiayhteyden kanssa on oltava tarkkana. Puistossa kyykkypaskalla olevan juopon on parasta olla vähintään kunnallispoliitikko ennen kuin käräjäoikeuden saa vakuuttuneeksi kuvan julkistamisen yhteiskunnallisesta tärkeydestä. Kunnianloukkaus on periaatteessa yhtä laitonta oli kyseessä julkkis tai ei. Tosin etenkin yhteiskunnallista valtaa käyttävistä uskaltaa vielä laukoa hävyttömyyksiä satiirin suojissa. Esimerkiksi jyväskyläläislähtöinen nettilehti Lehti on levittänyt rankkojakin ”valheita” yhteiskunnan eliitistä, mutta lain silmissä tarpeeksi älyttömiä väitteitä ei voida kenenkään olettaa ottavan todesta, eikä rikosta näin ole tapahtunut. H arvinaisempia nettikirjoitteluun sovellettuja rikosnimikkeitä ovat uskonrauhan rikkominen ja tietoliikenteen häirintä. Kristittyjen chattia asiattomuuksilla toistuvasti puolen vuoden ajan ”floodannut” eli omilla perättäisillä kommenteillaan ruudun täyttänyt 31-vuotias mies sai yhden keskustelijan rikosilmoituksen perusteella syytteen tietoliikenteen häirinnästä. Valtionsyyttäjä päätti nostaa vielä syytteen uskonrauhan rikkomisesta, koska osassa tekstimassaa oli pilkattu Jumalaa. Kristittyjen Jumalan tai muiden kirkkojen pyhinä pitämien asioiden pilkkaaminen on kielletty laissa. Uskonrauhan rikkomista netissä tutkii myös Lapuan poliisi, jolle Sana ja Ylistys -herätysliikkeen johtaja on tehnyt lehtitietojen mukaan rikosilmoituksen Youtubeen laitetuista videoiduista saarnoista. Jo sinällään merkillisistä esityksistä on sittemmin käyttäjien toimesta leikelty uusia. Poliisin kuultavana on jo ollut helsinkiläinen hevimuusikko, joka kuitenkin kiistää olevansa videoiden takana. Hän on sen sijaan tehnyt biisejä, joissa on käytetty otteita äänitetyistä saarnoista. Nettirikosuutiset kytkeytyivät mediassa laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, kun valtionsyyttäjä Mika Illman peräsi keväällä verkkokeskusteluihin pakollista moderointia. Juridisen vastuun sälyttäminen myös keskustelupalstan ylläpidon harteille olisi tarkoitus ehkäistä ylilyöntejä ja helpottaa keskusteluissa tehtyjen rikosten selvittämistä. I nternetiä on juhlittu tiedonvälityksen demokratisoijana. Kuka tahansa voi julkaista mielipiteensä periaatteessa maailmanlaajuisesti. Toisaalta uusi teknologia näyttäytyy monelle uhkaavana. Pelisäännöt eivät ole vakiintuneet, joten ylilyöntejä tapahtuu jatkuvasti. Jyväskylän poliisi saa viikoittain tutkittavakseen kunnianloukkausepäilyjä tai yksityisyyden suojan rikkomisia, jotka on tehty internetissä. ”Esimerkiksi erään naisen nimissä oli laitettu treffipalstalle ilmoitus, jossa hyvin suorasukaisesti luvattiin seksiä. Ilmoituksessa oli naisen oikea puhelinnumero. Voit sitten arvata, paljonko puheluita tuli”, kertoo ylikonstaapeli Ari Karstinen Jyväskylän poliisista. Keinoja rikosten selvittämiseen löytyy. Poliisi voi hakea käräjäoikeudelta luvan selvittää, miltä tietokoneelta rikollisiksi epäillyt viestit on lähetetty. Näin toimittiin kun Susan Kuronen loukkaantui Suomi24-sivuston sekä häntä vaikenemaan vaatineen nettiadressin keskusteluissa olleista herjaavista viesteistä. ”Kaikki henkilöt viestien takana on selvitetty ja kaiketi jo kuultukin. Korkeintaan pari saattaa olla vielä kuulematta”, kommentoi jutun tutkinnanjohtaja rikoskomisario Timo Seppälä Espoon poliisista. Syyttäjälle esitutkinta-aineisto lähtee lähiviikkoina, ja syyteharkinta valmistuu syyttäjän aikatauluista riippuen loppuvuodesta. Puistossa kyykkypaskalla olevan juopon on parasta olla vähintään kunnallispoliitikko ennen kuin käräjäoikeuden saa vakuuttuneeksi kuvan julkistamisen yhteiskunnallisesta tärkeydestä. Internet on avannut käyttäjilleen mahdollisuuden sanoa sanansa potentiaalisen miljoonayleisön edessä. Oikeuskäytännössä internet-kirjoittelu rinnastuu lähinnä toimittajan työhön, mutta lain rajoitukset sananvapaudelle ovat bittimerellä unohtuneet.
9 Silloin on luvassa lisää keskustelua netiketistä ja varmasti kuullaan myös puheenvuoroja, joissa lainsäätäjiltä toivotaan tiukempaa linjaa verkkokeskusteluihin. K ansalaisten oikeuksia elektronisessa maailmassa valvoo Electronic Frontier Foundation (EFF), jonka Suomen osasto (EFFI) perustetiin vuonna 2001. Järjestön puheenjohtaja Tapani Tarvainen kavahtaa vaatimuksia verkkokeskustelun rajoittamisesta. ”Ennakkosensuuri vaatisi sellaisia resursseja, ettei sitä käytännössä voitaisi toteuttaa. Oikeastaan vain jollain suurilla lehdillä tai puolueilla voisi olla resursseja palkata moderaattoreita käymään kaikki viestit läpi.” Vaatimuksia juridisen vastuun ulottamisessa viestien kirjoittajista palstojen ylläpitämiseen hän näkee ongelmallisena sananvapauden toteutumisen kannalta. ”Hyvin tyypillinen on tilanne, jossa esimerkiksi kritiikin kohteeksi joutunut yritys vaatii poistamaan kirjoituksen. Harvalla ylläpitäjällä on valmiuksia kestää painostusta.” Nykyisellään moderoimattoman palstan kirjoittajat ovat itse vastuussa tekstistään. Julkisen sanan neuvosto on lausunnossaan patistanut lehtiä suodattamaan nettisivuillaan käytävää keskustelua. Tällöin nettikeskustelut rinnastuisivat lähinnä lehtien yleisönosastoihin ja vastuu julkaistuista viesteistä olisi myös lehdellä. Ta r v a i n e n mieltää vaatimukset verkkokeskustelun rajoittamisesta sananvapauskysymyksenä. Hallitsijoiden into suitsia nettikirjoittelua kumpuaa hänen mukaansa sensurointihaluista. ”Internet on tehnyt väärien mielipiteiden laukomisen mahdolliseksi myös köyhille. Sananvapaus toteutuu internetissä tehokkaammin kuin koskaan ennen.” Tarvainenkin on huolissaan yksityisyyden suojasta netissä, mutta lain tiukentaminen kaventaisi liiaksi muita perustuslakiin kirjattuja oikeuksia, kuten sananvapautta. ”Kyllä olemassa olevien lakien tehokkaammalla käytöllä voidaan ylilyönteihin puuttua.” Parhaana arvauksenaan hän esittää, että ihmisten suhtautuminen internetiin tulee muuttumaan niin, että harva enää jaksaa välittää herjaavista viesteistä tai yksityisyyden suojan lievemmistä loukkauksista. ”Kyllähän tämän jo nuorista näkee, ettei heitä niin kiinnosta mitä siellä netissä itsestä on näkyvissä.” Limanuljaskoiden lista ahdisti Annia Anni, 25, rankattiin netin keskustelupalstalla yhdeksi Jyväskylän seksikkäimmistä myyjistä. TYÖSKENTELIN PARI vuotta sitten jyväskyläläisessä vaateliikkeessä. Yhtenä päivänä kaverini kysäisi, että olenko sattunut näkemään, mitä kaikkea musta kirjoitellaan netissä. Suomi24-keskustelupalstalta löytyneet jutut järkyttivät kyllä aika lailla. Kommentit olivat kamalan irstaita ja limaisia. Kaiken lisäksi keskusteluketjussa mainittiin etunimeni ja työpaikkani sekä kehotettiin vieläpä lähtemään katsomaan minua liikkeeseen. Ei tosiaan jäänyt arvailujen varaan kenestä puhuttiin, kun meillä myyjillä oli rinnuksissamme isot nimilaput. Siitä tämä kirjoittaja nimeni kai alunperin oli nähnytkin. Jotkut kommentoivat keskustelussa onneksi ihan asiallisestikin, että ‘joo kävin katsomassa, ihan söpö tyttöhän siellä oli.’ Pääasiassa jutut olivat kuitenkin ällöttävän seksuaalisia kuten ‘kävinpäs katsomassa.... tahroja paperille:)’ ja sitä rataa. Töissä aloin katsella asiakkaita sillä silmällä, että onkohan tuokin joku niistä kirjoittajista. Keskustelut tulivat heti mieleen, jos joku sattui katsomaan vähän pidempään. Mietin heti, että onkohan tuo mies limanuljaska vai ei. KYLLÄ MUA VÄHÄN pelottikin, vaikka kukaan ei missään vaiheessa uhannut tehdä mulle mitään. Sain kuitenkin samoihin aikoihin puheluita tuntemattomasta numerosta, joissa joku aina oli luurin päässä ihan hiljaa. Kerran äyskäisin soittajalle, että jos hän vielä kerran soittaa, niin ilmoitan poliisille. Ne loppuivat onneksi siihen. Vaihdoin kuitenkin numeroni salaiseksi. Pomoni ymmärsi minua loppujen lopuksi hyvin. Kun ensimmäisen kerran kerroin hänelle asiasta, hän totesi, että sehän on ihan imartelevaa. Selvitin hänelle sitten tarkemmin näiden viestien sisältöä, jolloin hän ymmärsi asian vakavuuden ja antoi minun tehdä työni ilman nimilappuani. Olinkin sitten loppujen lopuksi nimikyltittömänä useamman vuoden. KÄVIN LUKEMASSA JUTUT netistä vain kerran. Se riitti, en tosiaankaan halunnut opetella niitä ulkoa. Kaverini ilmoitti ylläpidolle asiattomista viesteistä, mutta niitä ei poistettu. En tiedä, vaikka olisivat siellä vieläkin. Tilanne kuitenkin rauhoittui aika nopeasti, ja kai se keskustelu on jäänyt uusien keskustelujen jalkoihin. En ilmoittanut asiasta polisille. Ehkä olisin ilmoittanut jossain vaiheessa, jos tilanne olisi mennyt pahemmaksi tai nimettömät puhelut olisivat jatkuneet. Äidilleni kerroin asiasta, mutta kielsin häntä lukemasta keskusteluja.” Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.fi ”
Ristiäisissä kummittelee. KULTTUURI JYT etsii uusia jäseniä Jyväskylän ylioppilasteatteri järjestää 29.–30. syyskuuta kokeen, jonka perusteella teatteriin valitaan näyttelijöitä sekä valoista, äänistä, puvustuksesta ja lavastuksesta vastaavaa henkilökuntaa. Kokeeseen kuuluu haastattelu ja ryhmätehtävä. Näyttelijöiden tulee myös esittää vapaavalintainen esitys ja monologi, jonka voi valita kolmesta vaihtoehdosta. Tekstit löytyvät osoitteesta http://jyvaskylanylioppilasteatteri.fi/tekstit/monologit.txt. Valintakokeeseen pitää ilmoittautua viimeistään 23.9. mennessä osoitteeseen sihteeri@jyvaskylanylioppilasteatteri.fi. Kerro kumpi koepäivä sopii paremmin. 11 Ilokiven isäntäpari Anneli on tiskillä. Hepe on ovella. Hepe sanoo, että Anneli on pomo. "VANHOJA OLLAAN muttei vaarallisia”, Anneli Nieminen kuittaa suhteensa Ilokiven baariin ja siellä juomiaan tilaaviin opiskelijoihin. Ylioppilaskunnalta ravintolatilan vuokranneet Heimo ja Anneli Nieminen ovat kahdeksan Ilokiven vuotensa aikana nähneet jos jonkinlaista opiskelijatapahtumaa ja opiskelijaa. Baarin pyörittäminen Ilokiven mustassa laatikossa on vaihtelevaa ja täynnä yllätyksiä. ”Erään tapahtuman päätösjuhlassa pojat päättivät irrotella ja heiluivat kaikki ympäriinsä alasti. Silloin ajattelin, että piti nyt tämäkin päivä sitten nähdä”, Anneli muistelee. Pääsääntöisesti Ilokiven ravintolan asiakaskunta on kuitenkin poikkeuksellisen fiksua ja hyväkäytöksistä. Vaikka väki vaihtuu uusien opiskelijoiden myötä, hyvä tunnelma säilyy vuodesta toiseen. ”Jos tätä verrataan normaaliin baariin, niin vähän täällä järjestyshäiriöitä tai todella kännisiä on. Harmi sinänsä baarin pitäjälle, että eivät juopottele erityisen paljon”, Heimo ”Hepe” Nieminen naurahtaa. ”Joskus aikoinaan koetettiin järjestää alaikäisille tapahtumia, mutta juuri niissä tapahtui eniten tuhoja. Laukkuja varastettiin, paikkoja töhrittiin ja ihmiset oli tolkuttomassa kunnossa. Opiskelijat ovat siihen nähden erittäin sivistyneitä asiakkaita.” JUURI MUKAVAT ihmiset ovat yksi Ilokiven parhaista puolista. Tapahtumien järjestäminen on kaikin puolin joustavaa ja yhteistyökykyistä sekä JYYn että ulkopuolisten tahojen kanssa. ”Ollaanhan me tähän henkilöidytty, mutta ei se mitään haittaa. Tullaan kaikkien kanssa hyvin toimeen ja autetaan puolin ja toisin. Paljonhan tässä tulee näkymättömiä työtunteja, kun käydään avaamassa ovia ja siivotaan tilaa yöllä tai seuraavana päivänä. Mutta kyllä tämä työ meille sopii. Talvella raadetaan ja kesällä on enemmän vapaata.” Viimeisten vuosien aikana Ilokiven alakerran käyttäjämäärät ja baari-iltojen määrä ovat kasvaneet hurjasti. Niemiset vuokrasivat tilan, kun edellinen baarin pitäjä, Juha Oksanen, keskittyi Sohwiin. ”Luojan lykky oli, että tämä saatiin”, Anneli kehuu. ”Aika hiljaiseloahan täällä oli, kun aloitettiin. Oksasen aikaan oli vain pääosin isoja tilaisuuksia, mutta me otettiin semmoinen linja, että lähdetään mukaan pieniinkin juttuihin. Saadaan mahdollisimman monipuolista toimintaa, vaikka kaikki kulttuuritapahtumat eivät aina niin paljon tuotakaan”, Hepe kertoo. ”Nykyään viikonloput menevätkin kauttaaltaan töissä.” Vapaa-ajalla Niemiset käyvät mökillä ja golfaamassa. Hepe pyörittää pientä tilitoimistoa – jotteivat aivot ruostuisi. Iltaja yötyössä päivät ovat vapaita ja aamut pitkiä. ”Tykkään aamuisin nukkua pitkään, tämä työ sopii siihen hyvin”, Anneli sanoo. ”Ja työnjako meillä on selvä: Anneli on pomo”, Hepe nauraa. Baarissa työt pyritään jakamaan tilanteen mukaan. Pääsääntöisesti Anneli on tiskillä ja Hepe ovella. TÄLLÄ HETKELLÄ Ilokiven tapahtumista suurin osa on elävää musiikkia. Illan anti on usein yllätys, mitä Niemiset pitävät positiivisena asiana. ”Aina ei etukäteen tiedä, mistä on kyse, kun esiintyjien nimestä ei voi nykyään päätellä juuri mitään”, Anneli sanoo. ”Olen kuitenkin jo alkanut vähän ymmärtää näitä genrejä, vaikka en aluksi tiennyt mitään”, Hepe puolestaan kehuu. Ilokiven monipuolinen tarjonta onkin ilo myös baarin pitäjille. Illat ovat hyvin teemoittettuja, ja työn ohella saa seurata mielenkiintoisia kulttuurielämyksiä, esimerkiksi stand upia, väittelyiltoja tai hyvää musiikkia. ”Kun on tämmöisen ammatin valinnut, niin kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta kaikkea pitää kuitenkin sietää. Harmittaa vaan joskus sellaisten tapahtumien puolesta, jotka on hyvin järjestetty ja yhdistykset tekevät paljon töitä, mutta väkeä ei vaan tulekaan. Kun Ilokivi ei ole joka päivä auki oleva baari, sen markkinoinnin kanssa on enemmän tehtävää kuin esimerkiksi alakaupungilla olevilla keikolla. Toisaalta onnistuneet tapahtumat ovat sitten sitäkin parempia hyvän tilan ja tekniikan vuoksi”, Hepe jatkaa. ”Varsinaisia opiskelijatapahtumia me tänne kaivattaisiin. Kun opiskelijoilla on oma talo ja ravintola, niin olisi kiva, että esimerkiksi ainejärjestöt kävisivät täällä enemmänkin. Nyt esimerkiksi pikkujouluja järjestävät pääosin vain isot ainejärjestöt. Homma on karkaamassa ulkopuolisille”, Niemiset harmittelevat. NIEMISILLÄ ON kokemusta opiskelijatoiminnasta pitkältä ajalta. Hepe oli nuorena matematiikan ja tilastotieteen opiskelijana perustamassa ainejärjestö Dumppia. Ravintola-alalle hän päätyi nyt jo edesmenneen Raatikellarin kesätyön kautta. Myös Annelilla tie on samankaltainen. ”Aloitin kesätyöt Rentukassa 1975 ja sillä tiellä ollaan vieläkin. Matka Ilokiveen on kulkenut monen mutkan kautta, mutta paluu kampukselle on ollut mieluisa. Ihan tuntuu, että on palannut ajassa takaisin”, Anneli kiteyttää. ”Meillä on mukavia ihmisiä hommissa, ohjelma on hyvää ja asiakkaat fiksuja. Kaikki on kivaa, kun on Ilokivessä töissä”, Hepe summaa molempien ajatukset. Kaisa Nissi Jos tätä verrataan normaaliin baariin, niin vähän täällä järjestyshäiriöitä tai todella kännisiä on.” Heimo Nieminen, Ilokiven ravintoloitsija ” R ISTO R AUTANEN
12 Onko värisi musta? METALLIMESSU Jyväskylän jäähalli pe 5.10. klo 21 www.missiojyvaskyla.?
Kaisa Vala: Ghost Waltz Mana Records Joensuulaislähtöinen Kaisa Vala kulkee Kate Bushin ja Tori Amosin jalanjäljillä... tai otetaanpas heti uusiksi, sillä näihin kahteen nimeen tunnutaan vertaavan jokaista naisartistia, joka laulaa ja soittaa pianoa. Eli Kaisa Vala laulaa, tekee itse laulunsa ja säestää itseään pianolla. Ensimmäinen levytys on viisi kappaletta käsittävä Ghost Waltz, jonka tuottajana toimii muun muassa entinen Mana Manan kitaristi Otra Romppanen. Valan lauluja soitto-osasto toimivat, ja erityisesti Seaside ja Space Hunt ovat hyviä sävellyksiä. Dramatiikkaa haetaan soittamalla pianosta myös aivan alimpia säveliä, mikä onkin toimiva ratkaisu. Muiden soitinten kuin pianon puute alkaa kuitenkin puuduttaa nopeasti. Valan hyviä kappaleita voisi säestää monenlaisilla instrumenteilla, ja niitä myös toivoisi kuulevansa, jotta kuuntelukokemuksesta tulisi kevyempi. Ei pelkällä pianolla itseään säestäneestä Kate Bushistakaan kiinnostunut kuin David Gilmour, mutta kun samat laulut sovitettiin rikkaasti ja julkaistiin, puoli maailmaa oli polvillaan. Mikko Mattlar ”Vaihtelua lisää, muuten ok.” Uzodinma Iweala: Ei kenenkään lapset Gummerus Syksyn huomiota herättävin käännöskirjauutuus on jo maailmalla bestselleriksi noussut nigerialaissyntyisen Uzodinma Iwealan esikoisteos. Se avaa meille portin todellisuuteen, joka on varmasti tuntematon länsimaiselle ihmiselle. Kirja kertoo lapsisotilaan kokemuksista, kertojana 9vuotias Agu, joka orvoksi jäätyään kaapataan epämääräisen sissiryhmän mukaan oletettavasti jossain päin Keski-Afrikkaa. Kirjailija itse on onnekas. Hän elää Yhdysvalloissa ja opiskelee Harvardissa. Kirjan aito kieli ja kuvaus selittyvät sillä, että Iweala on työskennellyt entisten lapsisotilaiden kuntoutuskeskuksessa, mistä hän sai inspiraation ja materiaalin kirjaansa. Teoksen vaikuttavin anti on sen kielessä, tapahtumat kuvataan ensimmäisessä persoonassa 9-vuotiaan pojan näkökulmasta. Toinen vaikuttava asia teoksessa on yleistettävyys. Tapahtumapaikkana voi olla mikä tahansa maa Afrikassa tai Aasiassa. Samalla kun julmuudet puistattavat, herää sympatia kertojaa, Agua, kohtaan. ”Me hakataan ja viilletään sitä samalla, kun kaikki nauraa”, Agu kertoo, ja lukijan mieli vapisee, mutta sydän yrittää ymmärtää. Matias Huttunen ”Lapsisotilaan ääni.” A Lieksa! Ohjaus ja käsikirjoitus Markku Pölönen, pääosissa Samuli Vauramo, Jenni Banerjee, Peter Franzen. On se vaan niin, että omia polkujaan kulkeva Markku Pölönen on suomalaiselle elokuvalle yhtä tärkeä kuin Martin Scorsese on yhdysvaltalaiselle valkokangastaiteelle. 1990-luvun puolivälissä Pölönen kiskoi suomalaisen elokuvan ”pekkoaikamiespoikien” ja ”uunoturhapurojen” sontasuosta loistavalla Kivenpyörittäjän kylällään. Nykyään Pölönen tehtailee toden ja fantasian välillä heiluvia, suurtakin yleisöä koskettavia aikuisten satuja. Ohjaajan uutukainen seuraa Koppeloiden kiertolaissuvun ratkiriemukasta ja traagista vaellusta kohti tarunhohtoista Lieksaa. Matkan varrelle pyöräytetään sen verran monta mutkaa, että katsoja uhkaa välillä tippua Pölösen ajatuksenjuoksusta. Virkistävän kauniiseen kameratyöskentelyyn ja nuoren pääosaparinsa (Jenni Banerjee ja Samuli Vauramo) luontaiseen karismaan luottava elokuva olisi pärjännyt aavistuksen selvemmilläkin sävelillä. Vaan hienoahan se on, kun harmittavan tasapaksuun kotimaiseen elokuvakenttään saadaan välillä rohkeaa ja omaperäistä näkemystä. Lieksa! sijaitsee elokuvana aivan omassa universumissaan. Se, mikä itse paikassa sitten on niin tarunhohtoista, jää kylläkin katsojan oman mielikuvituksen varaan. Tarja Kovanen ”Upea aikuisten satu.” A.W. Yrjänältä näyttävä Peter Franzen näyttelee yhtä Lieksa!:n pääosista. Pääkköset: Pääkköset (Epic 1989) SUOMIRAPIN ensimmäinen aalto sijoittui 1980ja 1990-lukujen vaihteeseen ja toi koko musiikkityylille niin huonon maineen, että seuraavat kotimaiset raplevyt nousivat listoille vasta kymmenen vuotta myöhemmin. 1980-luvun lopun rapbuumiin yhdistetään sellaisia nimiä kuin Hausmylly, Raptori, Murkulat ja Rapatti, joilla ei ollut USA:n suurkaupunkien katumusiikin kanssa paljoakaan tekemistä. Edellä mainittujen lisäksi tulokkaisiin kuului Pääkköset – kuusihenkinen turkulaisryhmä, jonka esikuva oli Beastie Boys aina bändilogon muotoa myöten. Heidän Eläinrääkkäystä-kappaleestaan tuli suuri hitti ja siinä mainitusta eläinsuojeluvalvoja Anja Eerikäisestä julkkis. Pääkkösten debyyttialbumi on ilmeisesti ensimmäinen suomalainen rap-LP. Eläinrääkkäystä on kekseliäs sanoitus, ja levylle mahtuu muutama muukin hauska oivallus (”Jos jenkeissä neekereillä on busseissa omat penkit / on meidän kirjastoissa romaaneille omat hyllyt”), mutta suurin osa teksteistä on melko tyhjänpäiväisiä. Edes akateemista huumoria ei mahdu joukkoon, vaikka levyn kansiteksteissä kiitetään Turun yliopiston valtio-opin ja poliittisen historian oppiaineita. Bändin toinen pääsanoittaja Jari Mäkelä valmistui poliittisesta historiasta 1995, mutta muun bändin akateemisuusasteesta ei ole tietoa. Pääkkösten ainoaksi jääneen levyn soundeja hallitsevat särökitarat ja saksofoni. Merkillepantavaa on, että rapiin kuuluva mustan rytmimusiikin perintö puuttuu heidän levyltään kokonaan – basso ei tapaile funkkuvioita eikä soulklassikoita samplata melodioissa tai biiteissä. Niinpä Pääkkösten levy potkii harvinaisen huonosti, mitä eppunormaalimaiset soundit eivät ainakaan auta. Välillä täytyy oikein heristää korviaan, soiko jossain riimittelyn ja kitaroiden alla basso vai ei. Tämä on anteeksiantamatonta musiikinlajille, jossa alaäänien pitäisi tuntua kropassa ja liikuttaa tanssijoita. Epäilykset soundin tasapaksuudesta kohdistuvat Pääkkösten tuottajana toimineeseen rockmies T. T. Oksalaan, joka ei tainnut tavoittaa rapin syvintä olemusta. Mikko Mattlar Sarjassa esitellään unohtuneita kulttilevyjä. DIVARIN HELMI Vain basso puuttuu Jani Saxell: Huomispäivän vartijat Avain Kuudesta novellista koostuva Huomispäivän vartijat on helsinkiläisen Jani Saxellin kolmas kaunokirjallinen teos. Kokoelma ammentaa samoista lähteistä kuin edellisetkin: vasemmalle kallistuvan kansalaisaktivistin luomat hahmot kohtaavat kylmän yhteiskunnan melankolissävytteisissä kertomuksissa. Yhteiskuntakritiikki kiteytyy Amerikkaan, jonka kafkamaisiin rattaisiin Saxell heittää elämän kolhiman päähenkilönsä. Osa tieteiskirjallisuudeksi lukeutuvan kokoelman tarinoista sijoittuu lähitulevaisuuteen, mutta välillä tie vie myös 1950-luvun Pariisiin. 2010-luvun helitaksit ja biokopit eivät järin korkealentoista scifiä ole, ja epäkohtia hieman lapsellisestikin alleviivaava kertomus välillä ärsyttää. Saxell on edelleen parhaimmillaan kuvatessaan ihmisten arkihuolia. Hormonitokkurassa sekoileva ja maailmanloppua pelkäävä metrovartija saa lukijankin katsomaan televisiouutisia ensileimahdusta odotellen. Uskottavien avainhenkilöiden kautta vaihtoehtoinen todellisuus vaikuttaa luonnolliselta. Ja tietysti Jim Morrison novellihenkilönä on kirjailijalta hatunnoston arvoinen veto. Johannes Kotkavirta ”Pienten ihmisten novelleja.” A TÄNÄ VUONNA TOISTA kertaa järjestettävä Tanssin Aika -festivaali tuo Jyväskylään jälleen suomalaisen tanssin huippuesityksiä. Tällä kertaa uutuutena yhdistetään tanssia ja sanataidetta. Eräs tämän teeman tulkitsijoista on Samuli Roinisen ja Tanssiteatteri Mobita/ Danscon kansanrunouden kätköihin kurkkaava esitys Lemminkäinen. Aiemminkin puhetta ja tanssia yhdistänyt Roininen pyrkii kokonaisvaltaiseen ilmaisuun, jossa liike ja replikointi täydentävät toisiaan. Yllättäen runouden ja liikkeen kielen välillä löytyy paljonkin yhtäläisyyksiä. Roinisen mukaan näitä ilmaisumuotoja yhdistää tietty abstraktius, joka jättää katsojalle enemmän tulkinnanvapautta kuin puheteatterissa. Toinen tärkeä yhdistävä tekijä on rytmi, joka on samalla taiteilijan keino tulkita taustateosta. ”Rytmittämällä voidaan korostaa tiettyä asiaa”, tiivistää kalevalaisesta poljennosta hieman poikennut Roininen. Vaikka teoksen lähtökohta on nykytanssitraditiossa, kansanrunouden herkkyydestä räävittömyyteen vaihteleva kieli on säilytetty, eikä sitä ole lähdetty nykyaikaistamaan. KANSALLISEN IKONIN tuhansiin tulkintoihin Roininen kertoo löytäneensä uusia näkökulmia henkilökohtaisen tulkinnan kautta. ”Yritimme unohtaa Kalevalan. Oli hieno kokemus löytää myyttisistä tarinoista kosketuspinta omaan elämään.” Lemminkäinen muuntaakin myyttistä menneisyyttä mielen maailmoiksi, joista jokainen voi löytää osan omaa itseään. KEHOLLISEN kansanperinteen lisäksi festivaalin näyttämöillä tarjotaan liikkeen lumoa laidasta laitaan. ”Tarkoitus on tarjoilla suuri spektri tanssitaidetta laajalle yleisölle,” kiteyttää tapahtuman takana oleva Keski-Suomen tanssitaiteen läänintaiteilija Ismo-Pekka Heikinheimo. Marjo Kovanen Taidetanssifestivaali Tanssin Aika 27. – 30. syyskuuta Tanssisali Lutakossa, Jyväskylän kaupunginteatterissa, Siltasalissa ja Jyväskylän taidemuseossa. Liikettä ja lausuntaa Samuli Roinisen Lemminkäinen on saanut kehuja kritiikeissä. 13 Tanssin aika
POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: Ke 19.9. Amoral Godsplague. To 20.9. Kahvila-Klubi: Turn The Tide + Caitline + Deadsunrise. Pe 21.9. Kickstart Outro Club: Baby Shakes(USA) + Club Old Farts. La 22.9. Tuomo. To 27.9. KVTL:n RockKaveri-kiertue: Deep Insight + Nitrokiss. Pe 28.9. Mustan Kuun Lapset + Demigod + Pressure Points. La 29.9. Hanoi Rocks. Bar 68: Pe 21.9. The Voltas. La 22.9. Dark Filth Fraternity. Pe 28.9. Crumbland. La 29.9. Morian. Jazz Bar: Ti 18.9. Laser. Ke 19.9. The New Shoes. Pe 21.9. Oriental Jam. Ke 26.9. Janna + Sansa + Hanna Marsh. To 27.9. Manuel Dunkel. Pe 28.9. Coversnake. La 29.9. Unelma Club Party. Ke 3.10. Blues Live 2007. Ilokivi: Pe 21.9. Älylän ehtoo: Teatterikone + Dead By You + Skiffleidit + Nancy + Laivue. Pe 28.9. Anarko Punk Sessions vol. 3: Hangover Overdose + Another Sinking Ship + Ingni Et Ferro + Unkind. La 29.9. NS. Klubi: Op:l Bastards + DJ Erkko + NS. DJ:t Jiri, Israel & Rokko. Vakiopaine: Pe 21.9. Goon. La 29.9. Dead By You. Red Neck: Pe 21.9. Freud Marx Engels & Jung. Pe 28.9. Jumpin’ Low Down Dudes. Paviljonki: Su 23.9. Yölintu. Jyväshovi: Ti 18.9. Eino Grön. Katse: To 20.9. Gregor Harmaa Duo. Pe 21.9. Pressure Points + Dead Shape Figure La 22.9. Glorie. La 29.9. Karmine. NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo: Perusnäyttely Alvar Aalto – Arkkitehti. Studio: Tehty Suomessa. Jyväskylän Taidemuseo: Holvi: 30.9. asti LUMO 07 ’us’. Kansainvälinen valokuvataiteen triennaali. Galleria Harmonia: 30.9. asti LUMO 07 ’us’. Keski-Suomen Museo: Perusnäyttelyt Keski-Suomi – maakuntako sekin on? Jyväskylä – kaupunkiko sekin on? Taidehalli: 30.9. asti LUMO 07 ’us’. Alahalli: 30.9. asti It’s a Beautiful Day On kaunis päivä. Suomen käsityön museo ja Suomen kansallispukukeskus: Aikamatka käsityön historiaa, Käsityössä elämän tuntu ja Komeasti juhlaan tämän päivän kansallispuvut. 29.9. alkaen Ryijykuume!. Galleria: Miniryijyjä. Näytön paikka: 30.9. asti Sadunlämpöinen villanpehmoinen. TEATTERI Jyväskylän kaupunginteatteri: To 20.9. Amelei, majava ja kuningas katolla klo 18. Arvoituksellisia muunnelmia klo 19. Pe 21.9. Mimmi lehmän seikkailut klo 18. Viulunsoittaja katolla klo 19. La 22.9. Arvoituksellisia muunnelmia klo 13. Amelei, majava ja kuningas katolla klo 13. Viuunsoittaja katolla klo 19. Ti 25.9. Jälkiä iholla klo 19. Ke 26.9. Mimmi lehmän seikkailut klo 10. Jälkiä iholla klo 19. To 27.9. Mimmi lehmän seikkailut klo 10. Amelei, majava ja kuningas katolla klo 18. Arvoituksellisia muunnelmia klo 19. Pe 28.9. Amelei, majava ja kuningas katolla klo 12. Viulunsoittaja katolla klo 19. La 29.9. Viulunsoittaja katolla klo 13 ja 19. Ti 2.10. Mimmi lehmän seikkailut klo 10. Ke 3.10. Mimmi lehmän seikkailut klo 10 ja klo 18. Huoneteatteri: Pe 21.9. (ensi-ilta) Kirjoituksia kellarista klo 19. La 22.9. Olga klo 19. Su 23.9. Olga klo 15. Ti 25.9. Kirjoituksia kellarista klo 19. To 27.9. Tarinoita tasangoilta klo 19. Pe 28.9. Tarinoita tasangoilta klo 19. La 29.9. Kirjoituksia kellarista klo 19. Su 30.9. Tarinoita tasangoilta klo 17. Vakiopaine: Ke 19.9., To 20.9. Kahdeksan naista klo 19. Ke 26.9., To 27.9., La 29.9., Ti 2.10., Ke 3.10. Kuolemaani saakka klo 19. ELOKUVAT Kampus Kino: Ti 18.9. Inland Empire klo 19. Ti 25.9. Grizzly Man klo 19. Ti 2.–3.10. Rakkautta & Anarkiaa. Toveruus: Ma 24.9. Happy Together. Ma 1.10. Poika ja viulu. IT-Dynamon auditoriossa klo 19. Elokuva-arkisto: Ke 26.9. Elisa – Elämäni. Ke 3.10. Peli on menetetty. IT-Dynamon auditoriossa klo 18. MUUTA Tanssin Aika -festivaali: To 27.9. – Su 30.9. Jyväskylän kaupunginteatteri, Jyväskylän taidemuseo, Näyttämö Lutakko ja Siltasali. 18 tanssivaa teosta. Syyspäivän tasaus: Su 23.9. Lisätietoja festivaalista www.ismodance.fi Ilokivi: La 22.9. Setan Uusien Bileet. Ke 26.9. Suuri Väittelyilta! Menovinkit osoitteeseen jylkkari-menot@jyy.fi MENOT 17.9.–3.10. 14 Kissa (Felis silvestris catus) Ti 25.9. klo 19 Werner Herzog: Grizzly Man (USA/Kanada, 2006) K7 Timothy Treadwell rakasti karhuja ja uskoi niiden rakastavan häntä. Werner Herzogin ohjaama dokumentti Grizzly Man on mahtava kuvaus miehestä, jonka maanisuus vetää vertoja Herzogin ensimmäiselle muusalle, Klaus Kinskille. Tarjolla on kauniita kuvia, kauheita hetkiä ja huumoria yllättävissä paikoissa. Rakkautta & Anarkiaa 2.–3.10. Liput: 1 elokuva 4 e, 2 elokuvaa 7 e Ti 2.10. klo 19 Lars von Trier: Boss of It All (Tanska, 2006) K15 Amerikan pilkkaamiseen hetkellisesti kyllästynyt Lars von Trier ilmoittaa elokuvan aluksi tehneensä ”harmittoman komedian”. Se tietenkin kannustaa lukemaan elokuvaa päinvastaisesti yhteiskuntakritiikkinä, tuntuuhan kyseessä olevan Konttorin rinnakkaisversio. Ke 3.10. klo 19 Paul Andrew Williams: London to Brighton (UK, 2006) K15 Britannia on perse paikka, sen tietää Paul Andrew Williamskin. Hänen kehuttu esikoisohjauksensa on pienen budjetin gangsterielokuva. Ke 3.10. klo 21 Ryan Fleck: Half Nelson (USA, 2006) K15 Ohjaaja-käsikirjoittaja Ryan Fleckin hahmotutkielma ex-narkkari-opettajasta sai näkyvyyttä, kun Ryan Gosling nappasi parhaan miespääosan Oscar-ehdokkuuden viime vuonna. Olli Sulopuisto kampus kino Seuraava Jylkkäri ilmestyy 3.10.
15 LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11 – 16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.fi/ruokalista.php Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,20 e – muut 5,00 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 42,00 e, muille 50,00 e. Kirjoittajat purkavat traumoja kotipitäjästään – omalla murteellaan. MA 17.9. Bataattisosekeitto Paistettu kalaleike Mangobroileri TI 18.9. Pinaattikeitto Uunimakkara Kiinalainen porsaspata KE 19.9. Kasvis-herkkusieniohukaiset Lohikeitto Kassler TO 20.9. Kasvispyttipannu Kalagratiini Jauhelihapihvi, tomaattikastike PE 21.9. Kasviskaalilaatikko Kaalilaatikko Kirjolohimurekepihvit Makkaraherkku MA 24.9. Kasviskiusaus Sitruunasei Lindströminpihvi TI 25.9. Herkkusieni-kasvisrisotto Lohipyörykät Chili con carne KE 26.9. Kesäkurpitsaherkku Broilerpata Porsaanleike, sinappikastike TO 27.9. Porkkanaohukaiset Gratinoidut tonnikalakääröt Jauhelihapyörykät PE 28.9. Juurespihvit Värikäs uunikala Jauhemaksapihvit Keskiverto imatralaine on töis Stora Ensol ja äänestää aina vaaleis demareit. Jos ei oo töis paperieikä terästehtaal, ni sit on töis kaupungil. Sinne nimittäi pääsee demareitte puoluekirjal. Imatralaiste suosituin ajanviete on kadehtii lappeenrantalaisii ja kieltäytyy kaikenlaisest maakunnallisest yhteistyöst. Myö yritetään niin kovast näyttää, et kyl myö pärjätään omillaakii. Toiseks suosituin harrastus meilpäi on ravata viien kilsan päässä Svetogorskis hakemas bensaa, tupakkaa ja viinaa. Jotkut tuo rajan takaa mukanaa myös vaimon tai jonku taudin. Suomalais-venäläiset pariskunnat tunnistaa siit, et miehel on päällään verkkarit ja lippis, naisel minihame ja korkokengät. Niil ei välttämättä oo ees yhteist kieltä. Mut onneks rakkauen kieli on universaalii. Imatralaiset ei aina oo kauheen hienotunteisii. Meil on tapana puhuu ensi ja ajatella vast sitte. Ku olin kotona kesällä, yks puoltuttu naine kerto miulle ruokakaupas kovaan ääneen, mite hänel on nyt suolivaivoi. Sitä miun ei ehkä ois tarttennu tietää. Mut todennäkösesti hää vaa tarkotti, et kiva nähä sinuuki pitkäst aikaa. Imatralaisil on joitai sellasii sanontoi, joita muut ei tajuu. Meil puhutaan kehtaamisest, ku tarkotetaan viitsimistä. Ja jos imatralainen puhuu meikäläisistä, ni ei kannata hämmentyy. Hää tarkoittaa omia vanhempiaan. Samal logiikal siun vanhemmat on teikäläiset ja hänen vanhemmat on heikäläiset. Muual vanhempii sanotaa porukoiks. Miust se on outoo. Porukka kuulostaa joukolt ihmisii, joita ei oikeestaa ees tunne. Ja Imatralha kaikki tuntee kaikki. Saara Koho Kirjoittaja ei käytä Imatran Voiman sähköä. Paperimieste kaupunki Kuolemanpelkoa joka kotiin VANHOJA OPETUSja valistusfilmejä tallennetaan kiitettävästi internetiin tavan kansalaisten käyttöön. Varsinkin Yhdysvaltain kouluissa vuosina 1914–1980 pyöritettyä materiaalia arkistoiva Prelinger Archives tarjoaa kiintoisan aikamatkan 50 vuotta sitten vallinneiden tietojen ja asenteiden maailmaan. Prelingerin ylivoimaisesti ladatuin filmi on vuonna 1951 valmistettu Duck And Cover, jossa lapsia opastetaan toimimaan oikealla tavalla ydinhyökkäyksen sattuessa. Kyseistä filmiä on ladattu yli kaksi kertaa enemmän kuin eniten ladatut -listan seuraavalla sijalla olevaa 60-luvun alun seksivalistusfilmiä. DUCK AND COVER on kylmän sodan aikaisen hysterian ikoni. Elokuvan sanotaan hieman tahattomasti havainnollistavan, millainen ilmapiiri saattaa syntyä, kun pelko ohjaa kasvatustyön painopisteitä. Pommi voi räjähtää minä hetkenä hyvänsä, joten kansan täytyy oppia hyppäämään nopeasti maahan ja peittämään kasvonsa. Duck And Coverin innokkaimpia ilkkujia voi syyttää historiallisen perspektiivin puutteesta. Sen tekohetkellä Korean sota oli käynnissä, Stalinin Neuvostoliitto vasta onnistuneen ydinpommikokeensa jälkeen voimansa tunnossa, eikä liennytyksestä ollut puhettakaan. Lisäksi tavallisen tuon ajan atomipommin vaikutusalue oli seitsemän kilometriä, mutta jo kahden ja puolen kilometrin etäisyydellä tuhovoima perustui pääasiassa paineaallon aikaansaamaan romun vyöryyn. Kyyristyminen ja suojautuminen saattoikin olla järkevää. VANHA VALISTUSFILMI demonstroi omaa aikaamme yhtä paljon kuin kylmää sotaa. Kuolemanpelko ohjaa arjen toimintaa, ostosvalintoja ja poliittisia päätöksiä. Mikä tahansa agenda edistyy vain, jos se voidaan perustella turvallisuudella. Riski löytyy kadulta, kylpyhuoneesta, puolisosta. Vuosituhannen vaihteessa Suomen apteekeista loppuivat jodikapselit, koska ihmiset halusivat varautua – johonkin. Hieman myöhemmin Ranualta Pöytyälle lähetettyjä jauhokirjeitä lähetettiin Lontooseen asti tutkittavaksi pernaruton varalta. Wikipediassa toitotetaan objektiivisena tietona H5N1-pandemian ”huomattavaa riskiä”, vaikka viruksen ei ole koskaan havaittu tarttuvan ihmisestä toiseen. Onneksi tehdään laskelma ja laaditaan strategia. Turvassa voi käyttää omia turvavälineitä. On hyvä olla takalukko, rokote, lääke, neuvontapuhelin ja asiantuntija käden ulottuvilla. Tällöin voi turvallisesti laskea todennäköisyyden omalle kuolinhetkelle. Heikki Kerkkänen EVANKELISET OPISKELIJAT Tule lauantai-illoin Lutherin kirkolle (Kansakoulukatu 5) seitsemän jälkeen. Tulossa: 22.9. Kristitty perhe arjen ja Raamatun välissä – Heikki Myllykoski, 29.9. Jumalan lahjat jakoon – Heli ja Vesa Erkkilä. Messu sunnuntaisin klo 12 Lutherin kirkolla. Extra: 20.9. klo 18 syksyn aloituskonsertti Keskusseurakuntatalolla. Tietoa Päiviltä, paivi.luukkainen@jyu.fi tai osoitteesta www.sley.fi/eo/jkl/ OPKO Tervetuloa opiskelijailtoihin torstaisin klo 18.30 Keljon kirkolle (Keljonkatu 28). Opiskelijapastori Heikki Lehtimäki keskiviikkoisin klo 14-16 toimistolla (Vapaudenkatu 24 B). 13.9. Mistä löydät Jeesuksen? – Jumalan viisas suunnitelma, Heikki Lehtimäki, Joh.1: 1–18. 20.9. klo 18.00 Opiskelijoiden syyskauden avajaiskonsertti keskusseurakuntatalolla Yliopistonkatu 12 J. Jyrä, Kari-Pekka Pöykkö. Opiskelijajärjestöt esittäytyvät. 27.9. Kirkon puhdistus, Simo Lampela, Joh. 2:13–25 Järjestöilmoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari-jarjestot@lists.jyu.fi. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia tarvittaessa. Palsta ilmestyy jokaisessa numerossa.
KOULU HIUSMUOTOILU12 e Hiustenleikkaus (sis. pesu, hoito & föönaus) esim. ODOTETUT OPPILASTYÖT ALKAVAT TAAS! Varaa aikasi heti numerosta 020 77 69 550, ark. 09–21 tai osoitteesta www.studioakikorpinen.fi Hannikaisenkatu 29, Asema-aukio, 40100 Jyväskylä Avoinna ark. 9.00–21.00 AJANAVARAUS: www.studioakikorpinen.fi Puh. 020 77 69 550 ? ?