JYLKKÄRI 12 Toimittaja myi alushousunsa miehelle, joka kiihottuu niiden hajusta 18 ?Suomessako liikaa pakolaisia? Libanoniin heitä tuli kaksi miljoonaa 02 Mimosa Jallow tähtää olympialaisiin 06 Suomen vanhin eläin sukupuuton partaalla 24 Hulluja keksintöjä Kortepohjassa 27 Ahdistelija iski keskellä kampusta #01 J y väsk yl än ylioppil a slehti 28. tammikuuta – 24. helmikuuta 2019 59. vuosikerta ?????
• Syntynyt Jyväskylässä 17. kesäkuuta 1994. • Valmistui ylioppilaaksi Voionmaan lukion urheilulinjalta. • Voittanut kaksi pronssimitalia pitkän radan Euroopan-mestaruuskilpailuista. • Jallow’n nimissä on 50 metrin selkäuinnin pitkän radan Pohjoismaiden ennätys 27,42 sekä lukuisia Suomen ennätyksiä eri matkoilla. • Edustaa 2015 perustettua Kampuksen Plaania Marko Malvelan valmennuksessa. »Hauskanpidon lisäksi urheilu on välillä myös tuskaa, kun uidaan pitkiä matkoja. Pienestä asti tehdään yli kahden tunnin harjoituksia altaassa. En ole aina tehnyt mitä on vaadittu, mutta olen tehnyt omaan tyylin, ja se on ollut minun pelastukseni. Sen takia olen pysynyt uinnin parissa, varmasti olisin lopettanut, jos en olisi saanut olla erilainen.» Suomen uinnin tämän hetken ykkösnimi on 24-vuotias jyväskyläläinen Mimosa Jallow. Uinnin hän aloitti hyvin pienenä ja voitti ensimmäisen arvokisamitalinsa viime kesän päätteeksi Glasgow’n Super EM-kisoissa 50 metrin selkäuinnissa ajalla 27,70. Alkuerissä hän paineli vielä kovempaa lyöden käden altaan päätyyn Suomen ennätysajassa 27,42. Uiminen kulkee Jallowilla suvussa. Hänen äitinsä ui kilpaa nuorena, ja sitä kautta Jallow sisaruksineen menivät uimakouluun jo pienenä. Pian uimakoulusta siirryttiin kilpauintiin, ja siitä tuli oma juttu. »Vesi on oma maailmansa, jossa muu ympäristö häviää. Se on oman itsensä kanssa tekemistä, mutta vaikka olenkin siellä omassa maailmassani, niin minua helpottaa, että siellä on treeniporukka ympärillä, jotka tekee sitä minun kanssani.» Hän on toisen jyväskyläläisen huippu-uimarin Ari-Pekka Liukkosen tapaan oman tiensä kulkija ja esikuva lukuisille nuorille ja vähän vanhemmillekin. Jallowille tärkein esikuva oli Jere Hård, jonka kanssa hänellä oli sama valmentaja. Jeren äiti myös työskenteli hallin kahviossa, joten uimareiden vanhemmatkin tunsivat toisensa. »Jere oli lähellä ja hän oli isoin esikuvani, mutta itselleni uinnissa oli enemmän kyse hauskanpidosta ja kavereista. Säännöistä ei aina koulussa tai treeneissä välitetty, kunhan oli hauskaa.» Jallow on saanut hyviä treeniviikkoja alkuvuodesta alle ja pääsi jouluna Kiinan lyhyen radan maailmanmestaruuskisojen jälkeen myös vähän lomailemaan. Kiinan Hangzhousta päällimmäisinä tuomisina olivat Suomen ennätykset 50 metrin perhosuinnissa sekä sekajoukkueen vapaauintiviestissä. Mimosa Jallow’n uinti-uran selkeä tavoite on Tokion kesäolympialaisissa 2020. Rion kisat vuonna 2016 tulivat Jallowille liian nopeasti. Hän aloitti vasta vuotta aikaisemmin kamppailemaan hyvistä sijoista, ja sen takia oli vaikea lähteä lähteä ensimmäistä kertaa olympialaisiin. »Luulen, että Tokio voi olla jopa se paras paikka, jossa pystyy tekemään tulosta. Nyt olen valmiimpi ja koko ajan kehittynyt. Eihän sitä tiedä, vaikka taso nousee Tokion jälkeenkin, mutta ne kisat ovat minulle selkeä tavoite.» Suomen kärkiuimari Mimosa Jallow on oman tiensä kulkija ja vedessä kuin omassa maailmassaan. TeksTi? Marko Kainulainen?kuva?Felix Fiilin Faktat »Jere oli lähellä ja hän oli isoin esikuvani, mutta itselleni uinnissa oli enemmän kyse hauskanpidosta ja kavereista.» 02?J ylkkäri?01 · 2019 Kasvo
J ylkkäri?01 · 2019? 03
GUMMERUKSENKATU 7 SU, MA, TI 15-00, KE-TO 15-02, PE-LA15-03 fb luckybar.mk -15% OPISKELIJA-ALE KAIKISTA NORMAALIHINTAISISTA OLUISTA, SIIDEREISTÄ & VIINEISTÄ SANDELS-III 5€/0.5 L OPISKELIJA OLUT 4,25€/0.5 L Kokoomuksen puheenjohtaja PETTERI ORPO tavattavissa yliopiston kirjaston edustalla la 9.2. klo 10.20-10.40. MUKANA EDUSKUNTAVAALI EHDOKKAITA. M ak sa ja : KS Ko ko om us Aikidon peruskurssi Jigotai aikido Aloita aikido keväällä 2019 Perustekniikkaharjoitukset: ma klo 20-21:30 ja ke 17-18:30 Monitoimitalo, judosali 3 Opiskelijahinta 40 € mukaan pääsee non-stop koko kevään ajan. lisätietoja: www.jigotai.fi/aikido 04?J ylkkäri?01 · 2019
Ennen olemassaoloon riitti, että ajatteli. Nykyään pitää olla henkilöbrändi. Twitteriä ja Linkediniä pitää päivittää paskallakin, jotta olisi olemassa – ja haluttava – työnantajan näkökulmasta. Ei riitä, että on oma tavallinen ja keskinkertainen itsensä, joka osaa työnsä, mutta ei pidä siitä meteliä. Oma elämä ja osaaminen pitää vetää filtterin läpi ja markkinoida sosiaalisessa mediassa, tai muuten on sama kävellä suoraan työkkärin luukulle. Vierastan itsensä brändäämistä ja somehehkutusta, mutta tunnen silti säännöllisesti alemmuutta ja kateutta, kun näen päivityksiä kavereideni hienoista työpaikoista ja muista saavutuksista. Tai ehkä kyseessä onkin pelko? Ettei minusta tule koskaan yhtä hyvää, etten menesty elämässä, että jossain vaiheessa en enää kelpaa minnekään töihin, kun työnantajat huomaavat, millainen huijari olen. Somessa tällaiseen ajatteluun on helppo sortua, sillä harva siellä kertoo niistä kiitos, mutta ei kiitos -sähköposteista ja totaalisista epäonnistumisista. Omasta elämästä rakennetaan tarinaa, jossa hypätään onnistumisesta toiseen, yhdestä unelmasta seuraavaan. Pitäisi aina muistaa, että se ei ole koko totuus, ennen kuin alkaa rypeä itsesäälissä. ? Millenniaalit, joihin itsekin kuulun, haluavat, että työllä on merkitystä. Työ ei ole vain jotain, mitä tehdään kahdeksasta neljään palkan saamiseksi, vaan se on osa identiteettiä. Työ on intohimo ja elämäntapa, jolla halutaan saada aikaiseksi jotain itselle merkityksellistä. Viime aikoina olen alkanut kyseenalaistaa työn merkityksellisyyttä. Näen joka puolella ihmisiä, jotka uupuvat työssään vaatimusten alla, tai sitten tekemällä työtään suurella intohimolla työajoista välittämättä. Vielä pahempi on ajatus siitä, että omalla työnteolla saattaa vain pahentaa ilmastonmuutosta. Ensin tekemällä työtä, joka saastuttaa tai kuluttaa luonnonvaroja, sitten käyttämällä palkan ilmastoa tuhoaviin asioihin, kuten matkusteluun, sisäfilepihviin ja pienten lasten askartelemiin halpavaatteisiin. Mutta pakkohan töitä on tehdä. Jollain vuokra, ruoka, vaatteet ja muut elinkustannukset on maksettava. Somebrändikään ei synny ilmaiseksi. ? Tämä on viimeinen pääkirjoitukseni Jylkkärin päätoimittajana. Kun paikka kaksi vuotta sitten tuli hakuun, en ollut varma, mitä tekisin, joten käännyin erehtymättömän Lintukodon oraakkelin puoleen. Kysyin, pitäisikö minun hakea Jylkkärin päätoimittajaksi. "Ei pitäisi", oraakkeli vastasi, kerrankin yksiselitteisesti. Seuraavaksi tiedustelin, että valitaanko minut päätoimittajaksi. "Korkeammat tahot ovat päättäneet: kyllä." Kaksi vuotta on kulunut, ja käännyin jälleen oraakkelin puoleen. Tällä kertaa halusin tietää, miten onnistuin päätoimittajana. "Vaikea sanoa, mutta toivotaan parasta!" Tehdään niin. Kiitos kaikille lehden lukijoille ja tekijöille näistä kahdesta vuodesta! ? Jaana Kangas paatoimittaja@jylkkari.fi Brändätkää keskenänne twitteriä ja linkediniä pitää päivittää paskallakin, jotta olisi olemassa. ? »Halu olla onnellisempi on kielteisiä tunteita herättävä olotila. Ikävän olon hyväksyminen on myönteinen kokemus jo itsessään.» Mark Manson kirjassaan Kuinka olla piittaamatta paskaakaan – Nurinkurinen opas hyvään elämään. JYLKKÄRI Jyväskylän ylioppilaslehti Keskussairaalantie 2 40600 Jyväskylä TOIMITUS Jaana Kangas (31.1. asti) Tuukka Tervonen (1.2. alkaen) päätoimittaja 045 137 1957 paatoimittaja@jylkkari.fi Laura Kangas toimittaja 050 353 3362 toimittaja@jylkkari.fi Felix Fiilin siviilipalvelusmies 050 353 2676 sivari@jylkkari.fi K ANNEN KUVA Felix Fiilin —— ILMOITUKSET Valto Merta 044 988 0408 valto.merta@jylkkari.fi KUSTANTAJA Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta ISSN 2341-7218 (painettu) ISSN 2341-7226 (verkkojulkaisu) PAINOPAIKK A BotniaPrint, Kokkola www.botniaprint.fi PAINOSMÄÄRÄ 5 000 kpl ILMESTYMISPÄIVÄT 25.2. · 1.4. · 23.4. AVUSTAJAPALAVERI Ti 29.1. klo 16–18 Ylä-Ruthin kabinetti Seminaarinkatu 19 40100 Jyväskylä SOMESSA JA VERKOSSA ? jylkkari.fi ? @jylkkari ? @jylkkari j ylkkäri?01 · 2019? 05 pääkirjoitus
Kun ihmiset ja ilmastonmuutos muuttavat eläinten elinolosuhteet mahdottomaksi, jotain pitäisi tehdä. Nilviäislaji raakun tilanne on erityisen huono, sillä pohjoisen pallonpuoliskon tummakuorinen jokihelmisimpukka on erittäin uhanalainen niin Suomessa kuin maailmallakin. Professori Jouni Taskinen työskentelee Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalla, jossa kuntoutetaan raakkuja Suomen eri joista, jotta ne olisivat terveempiä ja pärjäisivät paremmin luonnossa. Raakkujen tilanne on hankala, sillä ne ovat poikkeuksellisen vaativia elinympäristön suhteen. Raakut elävät makeissa, hapekkaissa virtavesissä, jossa ne tarvitsevat lohitai taimenkantoja lisääntyäkseen. Raakut tuottavat toukkia, jotka elävät näiden kalojen kiduksissa. Konneveden tutkimusasemalla raakkuja on esimerkiksi Livojoesta, jossa ne aikaisemmin elivät yhdessä lohien kanssa, kunnes lohia ei enää ollut. Taskinen kertoo, että jokeen ei ole noussut lohia ainakaan viiteenkymmeneen vuoteen. Joen suhteellisen pieni, 5700 yksilön raakkupopulaatio on kuitenkin hyvin monimuotoinen, sillä raakut elävät pitkään. ”Ennätys on 273 vuotta, joka on laskettu jokihelmisimpukan kuoren vuosirenkaista. Tämä yksilö löytyi Lapista”, toteaa Taskinen. Suomessa on yli sata populaatiota, mutta vain 5–10 niistä on sellaisia, jotka lisääntyvät kestävällä tasolla. Joissakin populaatioissa uusia yksilöitä ei ole syntynyt vuosikymmeniin. Raakut ovat merkittäviä vesiekosysteemeissä, sillä ne suodattavat ravintonsa vedestä ja siten puhdistavat vettä. Niiden katoamisesta kärsisivät siis myös monet muut lajit. • Luonnonsuojeluasetuksessa uhanalaisia lajeja on lueteltu yli kaksituhatta. Ihmiset ovat muokanneet eliöiden elinympäristöjä monella tapaa, kuten ojituksilla ja metsien hakkuilla. Lisäksi ilmastonmuutos aiheuttaa monille lajeille selkeitä ongelmia, kuten lämpötilan nousemista. Esimerkiksi saimaannorpat tarvitsevat jäätä pesän tekemiseen. Ihmistoiminta lajien uhanalaisuuden taustalla on myös muuttunut sadassa vuodessa paljon. Aikoinaan lajeja uhkasi metsästys. Se pulma oli helppo ratkaista: muun muassa hirven ja joutsenten kannat palautuivat, kun niiden metsästys lopetettiin tai sitä vähennettiin. Nykyään kuitenkin isoina ongelmina ovat elinympäristöjen muutokset, joita ei ole yhtä helppo ratkaista. Jotakin voidaan kuitenkin tehdä: esimerkiksi saimaannorppia on autettu tekemällä niille keinopesiä. raakkuina. Konneveden raakkujen hoitamiseen tehtyjä toimenpiteitä voi soveltaa myös muihin lajeihin. ”Keinohedelmöitystä, eläintarhatai laboratorio-oloissa kasvattamista ja siirtämistä uusille alueille on tehty paljon. Suomessa on siirretty ahmoja ja metsäpeuroja. Myös perhosia on siirretty uusille paikoille vaihtelevalla menestyksellä”, sanoo Jyväskylän yliopiston biotieteiden dosentti Atte Komonen. • Raakkujen tilanteen parantaminen jatkuu poikasten jatkokasvatuksella Konnevedellä, josta osa viedään kasvatettaviksi Norjaan. ”Jotta raakut pärjäävät luonnossa, niiden olisi hyvä olla kooltaan sentti tai pari, mikä tarkoittaa 3–5 vuoden kasvatusta laitoksella”, Taskinen selittää. Syy tähän on se, että alle 5-vuotiaat raakunpoikaset elävät pohjasoran seassa eivätkä sen pinnalla, kuten myöhemmällä iällä. Nykyään joissamme on entistä enemmän sedimentaatiota eli erilaista hienojakoista ainesta, joka tulee pohjasoran päälle. Sedimentaation takia vesi ei pääse huuhtelemaan pohjasoraa, mikä johtaa pikkuraakkujen tukehtumiseen. Sedimentaation suurena syynä ovat esimerkiksi erilaiset ojitukset. Ensimmäisenä hoitovuotena Konnevedellä esimerkiksi Mustiojoen raakkujen kunto koheni, mutta ne eivät vielä lisääntyneet. Toisena vuotena lämpötilaa pidettiin korkeammalla pidempään ja raakkuja syötettiin enemmän. ”2018 syksyllä yhtenä kauniina päivänä alkoikin näkyä toukkia – eli ne olivat onnistuneet kutemaan, mikä on jo saavutus.” Nämä raakut olivat luonnossa jo lopettaneet lisääntymisen, joten niiden lisääntyminen Konneveden kuntoutushoidossa on varsin merkittävää. Raakkujen tulevaisuuden näkymät eivät ole parhaat mahdolliset, mutta se, mitä Konnevedellä on saatu aikaan, antaa toivoa.? ? Raakkujen viimeinen toivo »uhanalaisia lajeja on lueteltu yli kaksi tuhatta.» TeksTi? Henrik Huusko?kuva?Jouni Taskinen Ensin joista katosivat lohet, sitten jokihelmisimpukat eli raakut lopettivat lisääntymisen ja alkoivat kuolla. Nyt nilviäisiä yritetään kuntouttaa Konnevedellä. Raakkujen tulevaisuutta on yritetty turvata Konneveden kuntoutushoidoilla. Taskinen kertoo, että alun perin tarkoitus oli kerätä toukkia Etelä-Suomen muutamista jäljellä olevista raakkupopulaatioista kasvatuslaitokseen Norjaan, josta ne olisi muutamien vuosien päästä palautettu takaisin jokiin. Tämä kuitenkin kariutui siihen, etteivät raakut tuottaneet toukkia ollenkaan. Tällöin raakkuja otettiin kuntoutushoitoon Konnevedelle, sillä esimerkiksi Ähtävänjoella on muutamassa vuosikymmenessä populaatio tippunut 50 000:sta noin 500:aan. Niiden kohtalo kotijoessa olisi siis ollut todennäköisesti sukupuutto. Konnevedellä Mustiojoen, Karvianjoen, Isojoen ja Ähtävänjoen raakkuja hoidetaan ja ruokitaan. Toukkia on tartutettu lohiin sekä taimeniin, jossa ne kehittyvät ja irrottautuvat ensi kesänä kalan kiduksista pikkuRaakkuja kuntoutetaan Konneveden tutkimusasemalla. Raakut on saatu siellä lisääntymään, mikä antaa toivoa lajin selviytymisestä. 06?J ylkkäri?01 · 2019 tiede
J ylkkäri?01 · 2019? 07 273 Suomen vanhimman raakun ikä. Kyseinen yksilö löytyi Lapista. Tavallisesti raakku voi elää noin 130-vuotiaaksi. 50000 Ähtävänjoen raakkujen määrä vielä muutama vuosikymmen sitten. Nykyään niitä on vain viisisataa. 5-10 Lisääntyvien raakkupopulaatioiden määrä. Suomessa on yli sata populaatiota, mutta suurin osa ei kykene lisääntymään luonnossa kestävällä tavalla. jokihelmisimpukka
Kuka sinä oikein olet? "Jeesus-imitaattori Oulusta. Olen sairaalloisen utelias ihan kaikesta maapallon ja Voyager 1:n välillä. Haluan pelastaa pikkupandat ja suomalaiset opiskelijat typeriltä päätöksiltä." Minkälaista Jylkkäriä aiot tehdä? "Entistä kriittisempää ja ärhäkämpää. Mennään sinne, minne kukaan muu ei uskalla mennä, mutta ei unohdeta kotiyliopiston asioiden ruotimista. Suomen parasta ylioppilaslehteä, tietenkin." Sanoit heti valintasi jälkeen, että aiot tehdä Jylkkäristä Suomen parhaan ylioppilaslehden. Väitätkö, ettei se ole jo? "(Naurua). No tuota… Ottaen huomioon, että millä tahdilla yo-lehtiä on kadonnut Suomesta viimeisen kahden vuoden aikana… Mitenhän sen nyt määrittelisi, niin haastajien määrä muuttuu harvalukuisemmaksi ja kilpailu kovemmaksi. Kilpailu parhaan ylioppilaslehden tittelistä on koko ajan käynnissä ja johtosija muuttuu." Kerroit myös haaveilleesi Jylkkärin päätoimittajuudesta pitkään. Eikö sinulla ole parempia haaveita? "On, haluan lähteä kuukauden lomalle Uuteen-Seelantiin, minkä Jylkkärin päätoimittajan palkka mahdollistaa. Kun näette minusta kuvia juomassa shampanjaa hobitinkolojen edessä, niin muistakaa, että te maksatte tämän kaiken." Miksi tästä paskasta pitää maksaa? "Opiskelijoilla on harvinaisen vähän puolestapuhujia tässä maassa, jossa politikkoja kiinnostaa vain eläkeläisten ja harvalukuisemmaksi käyvien lapsiperheiden asema. Jylkkäri on ainutlaatuisessa asemassa puolustamassa opiskelijan toimeentuloa ja oikeutta saada sivistystä." Kumpi laitetaan alle, juusto vai kinkku? "Juusto tietenkin. Juusto on peruskivi, jolle rakennetaan leivän talo." Kumman kanssa lähtisit ennemmin saunomaan, yliopiston rehtorin Keijo Hämäläisen vai Ilokiven Karin? "Eikö voi ottaa molempia? Luulen, että Kari toisi mukanaan paremmat tarjoilut." Sivari haluaa tietää, miten sinulta saa kuntsaria? "Oman kokemuksen perusteella juoksemalla yli kolme tonnia Cooperissa ja saamalla ampumatestistä täydet pisteet. Siis voinko mää antaa kuntsaria?" Mistä aiheutat kohun päätoimittajana? "Mikään mun oikea vastaus ei oo painokelpoinen. Varmaan tuleva opetusministeri haastaa oikeuteen kunnianloukkauksesta tai vaihtoehtoisesti joku muu siveettömästä käytöksestä lehden pikkujoulujen yhteydessä."? ?? Jaana Kangas Juusto alle, linjaa uusi päätoimittaja Jylkkäri saa helmikuun alussa uuden päätoimittajan, kun pitkätukkainen medianomi Tuukka Tervonen aloittaa työnsä. Tervonen vastasi Jylkkärin tiukkaan kuulusteluun. kun näette minusta kuvia juomassa shampanjaa, niin muistakaa, että te maksatte tämän kaiken. Tuukka Tervosen tunnistaa ainakin hänen kuuluvasta naurustaan. la u r a K an g as 08?J ylKKäri?01 · 2019 uutiset
Rahikka ja Partamies JYYn asiantuntijoiksi JYYn asiantuntijoina on aloittanut kaksi uutta kasvoa vuoden alussa. JYYn kulttuurituottajana työskennellyt Teemu Rahikka valittiin alkuvuodesta viestintäasiantuntijan tehtävään. Hän toimi kulttuurituottajana syksystä 2017 viime vuoden loppuun. "Reilun vuoden mittainen pätkä kulttuurisektorilla opetti paljon, mutta oma mielenkiintoni on aina ollut hieman enemmän kallellaan viestinnän puoleen enkä voinut nyt jättää tilaisuutta käyttämättä", kertoo Rahikka. Rahikan tilalla tapahtumatuottajana aloitti Laura Partamies. Partamies on aikaisemmin työskennellyt muun muassa Juvan kunnan kulttuuriohjaajana. Vielä Rahikan aikana hänen pestinsä oli kulttuurituottaja-nimikkeellä, mutta nyt nimeä muutettiin vastaamaan paremmin työnkuvaa. "Olen jämpti aikatauluihminen, joka tykkää suunnitella", kuvailee Partamies. Sekä Rahikka että Partamies ovat valmistuneet filosofian maistereiksi Jyväskylän yliopistosta musiikkitieteen pääaineesta. Viestintäasiantuntijan tehtäviin kuuluu ylioppilaskunnan viestinnän kehittäminen ja koordinointi. Lisäksi viestintäasiantuntijan vastuulla on JYYn verkkosivujen ja sosiaalisen meidan kanavien ylläpito, lukuvuosikalenterien tuottaminen ja muut tiedotusja viestintätehtävät. JYYn tapahtumatuottaja vastaa JYYn tapahtumien järjestämisestä, kuten JYYn vuosijuhlista, Jyrockista ja JYYn vapputapahtumista. Lisäksi tapahtumatuottaja vastaa Kampus Kinon pyörittämisestä ja neuvoo jäsenistöä tapahtumien järjestämisessä.? ? Felix Fiilin aloitti Jylkkärin sivarina Jylkkärissä aloitti vuoden alussa uutena siviilipalvelusmiehenä Felix Fiilin. Helsingistä kotoisin oleva 21-vuotias Fiilin on valmistunut painoassistentiksi Stadin ammattiopistosta. Aikaisemmin Fiilin on muun muassa tehnyt kuvankäsittelyä Ylelle ja ollut harjoitteluissa eri painoalan yrityksissä. Fiilin halusi suorittaa palveluksensa muualla kuin Helsingissä, ja Jylkkärissä houkutti mahdollisuus päästä tekemään valokuvausta ja grafiikkaa. "En halua tehdä töitä vain sen takia, että valtio velvoittaa, vaan haluan myös kehittää itseäni paremmaksi", sanoo Fiilin. Fiilin harrastaakin valokuvausta myös vapaa-ajalla, mutta vielä enemmän hän panostaa videokuvaamiseen. Siviilipalveluksen jälkeen hän havittelee opiskelupaikkaa elokuva-alalta. Kuvaamisen lisäksi hän harrastaa scoottausta eli temppupotkulautailua. Jyväskylässä Fiilin ei ollut käynyt kertaakaan ennen sivaria. "Oletin, että tämä olisi vähän erilainen paikka, isompi ja kaupunkimaisempi. En silti ole pettynyt. Jylkkärin ollessa kesätauolla kesä-heinäkuussa Fiilin tekee töitä JYYn asukastoimistossa.? ? laura kangas JYYn hallitus vaihtui vuoden mukana Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan uusi hallitus on aloittanut työskentelyn. Hallituksen puheenjohtajana toimii tänä vuonna Topias Peltonen Alvarin unionista. Peltonen vastasi JYYn vuoden 2018 hallituksessa järjestöistä, viestinnästä ja Jylkkäristä. Puheenjohtajan lisäksi hallitukseen valittiin yhdeksän jäsentä: Ira Vainikainen, Ville Härsilä, Leo Toiminen, Roosa Hämäläinen, Nikolas Bursiewicz, Katriina Tikanmäki, Jiri Honkala, Markus Kulmala ja Nella Heikinmäki. Edustajiston uutena puheenjohtajana toimii Sonja Karppinen ja edustajiston varapuheenjohtajana Aino Rytkönen. Karppinen oli vuoden 2018 hallituksessa varapuheenjohtajana ja vastasi sosiaalipolitiikasta sekä Kampus Kustannuksesta.? ? ?niko karvanen Felix Fiilin halusi siviilipalvelukseen pois Helsingistä, joten hän tuli Jylkkäriin. Laura Partamies ja Teemu Rahikka aloittivat vuoden alussa. la u r a k an g as la u r a k an g as ? Lounasravintola Ilokivi avasi ovensa remontoituna vuoden alussa. Ravintolan uudistaminen aloitettiin viime syyskuussa. Uudistuksia tehtiin asiakaskyselyn vastausten perusteella. ? Viihtyisyyden parantaminen on ollut uudistuksen ykköstavoite. Ravintolaan luotiin muun muassa lisää oleskeluun ja opiskeluun sopivaa tilaa. ? Uudistuksen vaatimat kustannukset, muun muassa remonttikulut ja sisustussuunnittelijan palkkiot, ovat yhteensä noin 100 000 euroa. ilokiven remontti J ylkkäri?01 · 2019? 09 lyhyesti
Maisteriin haettiin entistä ahkerammin Jyväskylän yliopiston englanninkielisiin maisteriohjelmiin haki tänä vuonna 780 hakijaa. Hakijoiden määrä syksyllä alkaviin ohjelmiin pysyi suunnilleen samana kuin viime vuonna, kun hakijoita oli 795. Hakemusten määrä kuitenkin kasvoi, sillä sama hakija voi hakea useampaan eri ohjelmaan. Hakemuksia jätettiin tänä vuonna 1050, kun viime vuonna niitä saatiin 861. Suosituimmat ohjelmat ovat pysyneet samoina kuin aiemminkin: eniten hakijoita keräsivät kauppakorkeakoulun International Business and Entrepreneurship, Digital Marketing and Corporate Communication ja Banking and International Finance sekä kasvatustieteiden Educational Sciences. Hakijoita oli 88 eri maasta. Suomalaisia hakijoita oli 150. EU/ETAmaiden ulkopuolelta oli 538 hakijaa eli vajaat sata vähemmän kuin viime vuonna.? ?? l aura k angas Selvitys: tulorajoja kannattaisi nostaa Opintotuen tulorajoja voisi nostaa reippaasti, ja se lisäisi valtion verotuloja, kertoo Palkansaajien tutkimuslaitoksen tekemä selvitys. Tulorajoja voitaisiin tämän tiedon perusteella korottaa huomattavasti tai jopa poistaa kokonaan, sanoo ministeri Sampo Terho opetusja kulttuuriministeriön tiedotteessa. Nykyään yhdeksän kuukautta vuodessa opiskeleva voi tienata noin 12 000 euroa per vuosi ilman pelkoa opintotuen menetyksistä. Jos raja nostettaisiin 18 000 euroon, valtio saisi selvityksen mukaan lisää verotuloja arviolta 5,9 miljoonaa euroa vuosittain. Selvityksen mukaan vain harva opiskelija ansaitsisi sen enempää. Lisäksi selvityksessä ehdotetaan, että takaisinperinnän sijaan rajat ylittäviä tuloja voisi verottaa korkeammalla prosentilla. Silloin ylimääräisiä tukia ei tarvitsisi maksaa takaisin.? ? ?laura kangas SIVISTYSLIIKE hengenpimeyttä vastaan VÄINÖ VOIONMAAN PERINTÖ, JA SIVISTYSTYÖN MERKITYS JA TARVE NYKY-SUOMESSA -SEMINAARI Torstaina 7.2.2019 klo 14-16 Jyväskylän yliopiston juhlasali, päärakennus C SIVISTYKSESTÄ KESKUSTELEMASSA professori Maria Lähteenmäki filosofi Tuomas Nevanlinna toimittaja Koko Hubara lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila moderaattorina toimittaja Ville Blåfield Järjestää: 7.2.2019 klo 20 Ravintola Poppari, Puistokatu 2-4 VALLANPITÄJIÄ HAASTAMASSA PALEFACE & Laulava Unioni MC Kajo + Vicci Tilaisuuksiin on vapaa pääsy LAULU OTTAA KANTAA -KLUBI 10?J ylkkäri?00 · 2019 lyhyesti 57% JYYn jäsenkyselyssä kysyttiin myös Jylkkäristä. Reilu puolet vastaajista sanoo lukevansa sitä. 73% Suosituimpia ovat opiskeluun liittyvät jutut, joita haluaa kolme neljäsosaa vastaajista. Toivottuja ovat myös yliopistoa koskevat jutut ja ajankohtaisja ilmiöjutut. 15% Vain kuudesosa vastaajista oli täysin tai osittain samaa mieltä siitä, että Jylkkärin pitäisi julkaista säännöllisesti videoita. Jyyn jäsenkysely
TerveTuloa TuTusTumaan uusiuTuneeseen ravinTola ilokiveen! Maistuva ja monipuolinen lounas arkisin klo 11-17 Ilokivi leftover: Lounaalta ylijäänyttä ruokaa mukaan ravintolan sulkeutuessa klo 17-17.15 hintaan 3€ / 9dl rasia. Muista myös Ilokiven aamukahvit: Aamupala arkisin klo 9-11! joka päivä mYÖs veGaanisena! www.ilokivi.fi KesKussaira al antie 2, JYVÄsKYl Ä raVintOl a ilOKiVi Opiskelijalounas Kelan ateriatuella 2,60€ Valmistamme vegaanista kasvisruokaa tuoreista raaka-aineista ilman lisäaineita. Kauppakatu 11, Jyväskylä. Auki arkisin 11.00 14.30. Lauantaisin 12.00 15.30 Maaliskuusta olemme arkisin auki kello 18.30:een. TERVETULOA! Latokartano KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1.5.-31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ. Kannattaa kysellä myös maaliskuun alusta vapautuvia huoneita! Soluasunnot: 215€-290€/kk/asukas Tiedustelut puh. (09) 3877133, toimisto@latokartanonyokyla.fi www.latokartanonyokyla.fi www.sohwi.fi sohwi’ s sTUDENT BURGERs! beef, chicken & vegan 9,90€ kpl Vaasankatu 21 JYVÄsKYLÄ VAiN VoiMAssA oLEVALLA oPisKELiJAKoRTiLLA! MYÖs MUiTA hYViÄ oPisKELiJATARJoUKsiA TULE TsEKKAAMAAN!!! sohwiLLA TAPAhTUU: PE 1.2.2019 MiLJooNAsADE UUDEN LEVYN & KiRJAN JULKKARiT!!! J ylkkäri?01 · 2019? 11
Pikkareiden palvojat TeksTi? Laura Kangas?kuvaT?Felix Fiilin
Käytetyt, vulvalle haiskahtavat pikkuhousut ovat yksi yleisimmistä fetisseistä, mutta silti ne herättävät kummastelua ja inhotusta. Toimittaja vastasi kysyntään tarjonnalla ja möi alkkarinsa pöksyintoilijalle. _ _
M adventures-sarjassa vierailtiin vuonna 2005 japanilaisen Muni-nimisen pikkuhousuintoilijan luona, joka elefanttinaamari päässään imee odöörejä nenäänsä kuin pölynimuri murusia. Munin piironginlaatikot ovat täynnä pikkupöksyjä. "I have many panties... but not enough", Muni huohottaa kameralle. Kyseinen jakso oli minulle, ja varmaan monelle muullekin, ensimmäinen kosketus pikkuhousufetissin maailmaan. Pikkuhousut ovat yksi tyypillisimmistä fetisseistä eli seksuaalista kiihottumista aiheuttavista esineistä tai asioista. Käytettyjen pikkuhousujen fetissi taas on yksi tyypillisimmistä pikkuhousufetisseistä. Tietoa siitä on kuitenkin huonosti saatavilla. Esimerkiksi arvioita siitä, kuinka monella sellainen fetissi on, ei ole. Käytettyjen pikkuhousujen fetissi liittyy useimmiten hajuun, joka alushousuihin jää. Mitä voimakkaampi pillun tuoksu, sitä parempi. Maailmalla käytettyjen pikkuhousujen myynti on valtava bisnes. Japanissa niin kutsutuista burusera-kaupoista käytettyjä alkkareita saattaa saada automaatista kuin limsatölkkejä. Internet on tietenkin helpottanut fetissin toteuttamista: esimerkiksi Panty Deal, Pantytrust ja Snifffr -nimisissä palveluissa naiset voivat laittaa omia tuoksuvia aarteitaan myyntiin anonyymisti. Kuva nettiin, maksu tilille, pikkarit Minigrip-pussiin ja postiin – helppoa kuin mikä! Helppous tulee pian testatuksi. Aion myydä käytetyt alushousuni miehelle, jolla on pikkuhousufetissi. ? Yhdysvaltalaiset palvelut vaikuttavat myyjän kannalta simppeleiltä: tuotteet vain myyntiin ja ostajia odottamaan. Pantytrustin etusivulla silmille lävähtää perseitä, perseitä ja vielä lisää perseitä. Pikkuhousuja löytyy eri väreissä, materiaaleissa ja malleissa. Alkkareiden hinta vaihtelee 15–30 euron välillä. Lähes kaikki myyjät lupaavat lisämaksusta ekstrapalveluita: housuja, jotka jalassa on harrastettu seksiä, jarrutusjälkiä, valokuvia myyjästä kyseiset housut jalassa. Ilmeisesti jotkut ostajat haluavat esimerkiksi tietyn kokoisen naisen pikkuhousuja tai että myyjä edustaa jotakin tiettyä etnisyyttä, mutta pääasiassa kaikki tuntuu kelpaavan. Myyntisivustojen houkuttavuutta alentaa kuitenkin myymisen hinta. Kaikissa näissä palveluissa on jonkinlainen maksu, yleensä kuukausimaksu, jotta saa omat kalsarinsa myyntiin. Kun maksun vähentää myyntituotoista, niin millekään kovin kummoisille tienesteille ei pääse. Lisäksi ostajat sijaitsevat yleensä Yhdysvalloissa. Tuntuu vähän tyhmältä lähettää omia haisevia alkkareitaan postipaketissa toiselle puolen maailmaa. Postimaksutkin syövät entisestään pientä voittoa. Vastaavia suomalaisia palveluja ei ole. Yksittäisiä käytettyjä alkkareita myydään muun muassa huuto.netissä ja tori.fi:ssä – nämä palvelut eivät tosin moista bisnestä sivuilleen halua, ja ne poistavat ilmoituksia sitä mukaa kun niitä huomataan. Kovin luotettavalta kanavalta eivät siis vaikuta nekään. Joillakin myyjillä on kokonaan omat blogisivunsa, joilla he esittelevät itseään ja tarjoamiaan tuotteita, mutta se tuntuu melkoisen vaivalloiselta. Lopulta löydän tieni kirpputori.net-sivustolle, jonka k18-osastolta löytyy kaikenlaisten palvelujen myyjiä ja ostajia: kuvia, videoita, rintaliivejä – ja niitä pikkuhousuja. Yksi ilmoitus nousee esille muiden joukosta. Jyväskyläläinen mies. Hän haluaa ostaa naisten alushousut livenä – niin, että hän näkee myyjän ja sen, kun myyjä ottaa housut pois jaloistaan. Aloitan sähköpostin: "Moi! Huomasin ilmoituksesi pikkuhousuista. Olisin kiinnostunut myymään niitä." ? Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun pöksyjen myyminen on käynyt mielessäni. Olen muutaman kerran elämässäni ollut taloudellisesti todella tiukilla, kuten moni muukin opiskelija. Silloin olen miettinyt, millaista olisi myydä omia alushousujaan. Ei kai se kovin hankalaa voi olla? Internet on täynnä ryysyistä rikkauksiin -tarinoita, kuten lontoolaisen Yasmin Nightin tarina. New York Postin mukaan Night työskenteli ennen siivoojana ja yritti epätoivoisesti maksaa pois tuhansien puntien kokoista velkaansa. Vuonna 2016 hän löysi netin fetissimaailman. Night alkoi myydä netissä alushousujaan, sukkiaan, rintaliivejään ja paljon, paljon muutakin. Ei kulunut kauaakaan, kun hän kykeni lopettamaan päivätyönsä. Nykyisin hän elää mukavaa elämää miesten sponsoroimana ja tienaa paremmin kuin siivoja koskaan voisi. "Kannustan kaikkia naisia tekemään tätä elääkseen. Se on helppoa rahaa", Night hehkuttaa New York Postin jutussa. Pari suomalaista mediaa, kuten Me Naiset, taas ovat kertoneet hoitoalalla työskentelevästä Ninnistä ja opiskelija Millasta, joista molemmat ovat saaneet helpotusta rahahuoliinsa sivubisneksillä. Alkkareiden myynti ei kuitenkaan ole keino rikastua vaivatta. Helpon rahan apajilla on järjetön määrä myyjiä, mutta paljon vähemmän ostajia. Yksistä alushousuista ei saa kovin paljoa rahaa, ja oma tuote pitäisi saada erottumaan tuhansista muista. Moni tarjoaakin mukana muitakin palveluja, kuten valokuvia tai videoita. Me Naisten jutussa Ninni kertoo pyytävänsä yksistä alkkareista 15–20 euroa, ja Milla sanoo tienanneensa 200 euroa muutamassa kuukaudessa. Sellaisilla rahoilla ei vielä vuokraa makseta. Toisin kuin Yhdysvalloissa tai Japanissa, Suomessa ei todennäköisesti ole pikkuhousujen "ammattimyyjiä", kertoo Sexpon puheenjohtaja, seksuaalineuvoja ja seksityöntekijä Tiia Forsström. ”Hommaan ei kannata lähteä, jos ei saa myynnistä kiksejä itsekin." Forsström on koulutettu seksuaalineuvoja, mutta myös seksityöläinen, joka myy puolisonsa kanssa muun muassa sadomasokismiin ja fetisismiin liittyviä palveluita. Pikkuhousujen myyminen on hänelle tuttu ilmiö, vaikka hän ei ole tehnytkään sitä itse. "Ostotarjouksia totta kai välillä tulee, mutta minä en ole kiinnostunut mainostamaan asiaa." Forsström kohtaa jatkuvasti kaikenlaisia fetissejä ja kiihottumisen kohteita, ja pikkuhousut ovat yksi tavallisimmista, hän sanoo. Niissä yhdistyy monta asiaa: ihmistä voi kiihottaa pitsi tai alushousut vaatekappaleena, ja niitä voi käyttää seksisession aikana. Joku haluaa nähdä ne naisen päällä, toinen haluaa pukea ne itse, kolmas haluaa tulla nöyryytetyksi niillä. Ja tottakai se haju: nehän haisevat, noh, pillulta. "Ei ole mitään yhtä naisten pikkuhousut -fetissiä, vaan variaatioita on tsiljoona." »kannustan kaikkia naisia tekemään tätä elääkseen. se on helppoa rahaa.» 14?J ylkkäri?01 · 2019
Cl in kl on Cl in kl on Cl in kl on Cl in kl on Cli n klo n Cli n klo n Cli n klo n Cli n klo n 30€ J ylkkäri?01 · 2019? 15
Forsströmin asiakkaille pikkuhousut ovat "helppo" fetissi: niistä on helppo puhua eikä niihin liittyvää kiihottumista pidetä kovin erikoisena. Toki silloin, kun asiakas päättää ottaa yhteyttä Forsströmiin, hän on jo ylittänyt jonkin kynnyksen mielessään. ? Pyörin ympyrää halpavaateketjun alusvaateosastolla. Olen päättänyt ostaa tätä projektia varten aivan upouudet alkkarit. Valinnanvaikeus iskee päin naamaa. Viivyn pikkuruisten riepujen välissä niin kauan, että pelkään myyjän luulevan minua varkaaksi. Tässähän pitää tosissaan miettiä housujen jälleenmyyntiarvoa. Millaiset menevät parhaiten kaupaksi? Stringit kai näyttävät seksikkäimmiltä, mutta niissä ei ole kovin paljoa kangasta, johon hajuaan levittää. Vai onko hajun imeytymisen maksimoinnin kannalta parempi, että pöksyt kaivautuvat syvälle vakoon? Minkä väriset valitsisin – musta olisi klassinen valinta, mutta pitääkö tahrojen näkyä? Tai itse asiassa ne taitavatkin näkyä mustaa vasten aika hyvin. Vai sittenkin naisellisen punaiset? Lopulta kassaan skannataan viivakoodi 3 in 1 -pakkauksesta, jossa on sekä mustat ja vaaleat tangat. Ja yhdet leopardikuosisetkin. Onpahan mistä valita. Olemme vaihtaneet miehen kanssa kymmeniä sähköposteja. Hän on innostunut, mutta selkeästi epäluuloinen siitä, olenko liikkeellä rehellisin aikein. Hän kyselee motiivejani ja vaatii kuvia, jotta tietää, että olen se, joka väitän olevani. Olen kertonut miehelle olevani toimittaja, joka tekee juttua aiheesta. Mies lähinnä ihmettelee, miksi kerron hänelle moisesta. Itse hän kertoo olevansa normaali mies, joka käy töissä ja elää tavallista elämää. Mitä nyt kiihottuu poikkeavasta asiasta. "Hävettää itteeni tää asia, mutta minkäs teet", mies kirjoittaa. En tiedä miksi, mutta luulin, että tämä olisi helpompaa ja mutkattomampaa. Kuin möisi käytettyä polkupyörää Facebook-kirppiksellä, av, yv, tulen tänään hakemaan, haluatko käteistä vai löytyykö Mobilepay. Sen sijaan vakuutan yhä uudelleen, että olen oikea ihminen enkä aio esimerkiksi paljastaa miehen salaisuutta koko maailmalle. ? Eräänä aamuna Eedenissä Jumala etsi Aatamia ja Eevaa, muttei löytänyt heitä mistään. Myöhemmin Jumala näki Aatamin puutarhassa ja kysyi, missä hän ja Eeva olivat aikaisemmin olleet. Aatami vastasi: "Olimme rakastelemassa ensimmäistä kertaa." Jumala kysyi, missä Eeva on nyt. "Puhdistamassa itseään tuolla joessa", Aatami vastasi. "Pahus!" Jumala tiuskaisi. "Nyt kaikki kalat haisevat oudolle!" Heh heh. Oikeasti vulva ei haise kalalle, ainakaan kovin voimakkaasti. Eikä lihalle, eikä ruosteelle, eikä mädälle. (Jos haisee, on lääkärireissun paikka.) Asiantuntijoiden mukaan on helpompi määritellä, mille pimpin ei pidä tuoksua kuin sitä, mille pitäisi, sillä monet yksilölliset asiat vaikuttavat hajuun: ruokavalio, hikoilu, hormonit, alkoholinkulutus, kuukautiskierron vaihe. Emättimen pH on luontaisesti hapan, joten happamuus hajussa on tavallista. Haju voi olla myös kirpeä tai makeakin. Varmaa kuitenkin on, että monen viisari värähtää, kun haarovälin ominaistuoksua päätyy heidän hajunystyröilleen. Biologian kannalta on ihan ymmärrettävää, että hajut vaikuttavat kiihottumiseen. Kehon hajut voivat kertoa potentiaalisen kumppanin terveydentilasta, geneettisestä materiaalista ja lisääntymismahdollisuuksista. Tuoksut ja feromonit vaikuttavat alitajuisesti siihen, ketä me pidämme houkuttelevana ja ketä emme – ja kun luonnolliset hajut eivät riitä, turvaudumme ruusun ja myskin tuoksuisiin hajuvesiin ja deodorantteihin. Haju on myös voimakkaasti muistiin liittyvä aisti – itse asiassa kykenemme muistamaan asioita paremmin hajun kuin minkään muun aistin avulla. Seksiin ja intiimialueeseen liittyvä haju voi tuoda mieleen voimakkaita muistoja hyvistä seksisessioista ja sen myötä kiihottaa. Kuitenkin, kun googlaan tietoa käytetyistä pikkuhousuista, törmään lukuisiin keskustelupalstoihin ja seuraavanlaisiin viesteihin: "Mä en tajua viehtymystä käytettyihin alushousuihin, ja en täten kyllä lähtis tuollaista liiketoimintaa harrastamaankaan. Tulis vähän sellainen olo, että alemmas ei voi ihminen vajota." "Vitun sairasta. Jos on ujo vanhapoika niin voisin ymmärtää jotenkin. Mutta hyi helvetti." Jotkut naiset kertovat kriiseilevänsä siitä, että heidän miehensä tykkää haistella heidän pikkuhousujaan ja harkitsevansa jopa eroa asian takia. Miten se kehtaakin kiihottua vaimonsa tuoksusta! Miksi näin luontevaa seksuaalisuuden osaa pidetään ällöttävänä? "Kaikki, mikä meidän kulttuurissamme liittyy likaan tai eritteisiin, on ihan valtava tabu", Forsström sanoo. "Mehän emme halua kulttuurisesti melkein myöntää sitäkään, että seksissä saisi olla mitään eritteitä tai tuoksuja." Forsström kertoo seksuaalineuvojana törmäävänsä joskus kummallisiin asenteisiin, mitä tulee eritteisiin ja hajuihin seksissä: ihmisiä saattaa häiritä tai hävettää se, että genitaaleista tulee eritteitä tai jopa se, että seksin aikana tulee hiki. "Eritteet ja hajut ovat äärettömän luonnollisia asioita, mutta kulttuurisesti haluttaisiin, että olisi jotenkin puhtaampaa." Pikkuhousufetissi ei ole koskaan itsessään väärin. Ongelma siitä voi tulla, jos se rajoittaa merkittävästi elämää tai jos ei kykene lainkaan kiihottumaan ilman sitä. Siihen voi liittyä häpeää ja pelkoa vaikkapa siitä, että kumppani saa tietää. Forsström kehottaa hakeutumaan seksuaalineuvojan puheille, »Vitun sairasta. Jos on ujo vanhapoika niin voisin ymmärtää jotenkin. Mutta hyi helvetti.» 16?J ylkkäri?01 · 2019
jos oma fetissi aiheuttaa huolta tai häpeää. "On mielettömän luonnollista, että nolottaa. Häpeä on ihan kuolettava tunne, jota luonnollisesti haluaa välttää keinolla millä hyvänsä. Ei kannata soimata itseänsä siitä, että hävettää. Ei kannata jäädä miettimään asiaa yksin." Pikkuhousujen myynnistä kiinnostuneita hän taas kehottaa etsimään tietoa internetistä ja kyselemään kokeneemmilta. Samoja varotoimia kannattaa noudattaa kuin seksipalveluissa muutenkin. "Jos tapaat asiakkaan, niin tavatkaa julkisella paikalla ja kerro jollekin luottoystävälle, mihin olet menossa ja milloin. Lieveilmiöitä liittyy kaikkeen, ja maalaisjärkeä saa käyttää." ? Saan vakuutettua miehen vilpittömyydestäni ja sovin kaupat sähköpostitse. Kun mies kysyy hintaa, heitän tarjoukseksi viisikymmentä euroa. Hän hyväksyy sen mukisematta. Päätämme tavata minun kotonani. Koen, että se on turvallisempi vaihtoehto kuin mennä miehen asunnolle. Järjettömän tyhmää ja riskialtista, tajuan jälkeenpäin: olisi pitänyt vaikka varata hotellihuone. Vuorokautta ennen tapaamista vaihdan suihkun jälkeen jalkaan aikaisemmin ostamani mustat tangat. Myynti ei käy mielessäni montaakaan kertaa päivän aikana. Tiedän miehen nimen, mutta se on liian tavallinen, että sillä löytyisi googlaamalla mitään. Sovimme poikaystäväni kanssa turvatoimista: Laitan viestin, kun mies on ovella. Jos minusta ei kuulu mitään kymmeneen minuuttiin, hän soittaa. Jos en vastaa, hän tulee saman tien paikalle. Jos ostaja onkin kirvesmurhaaja, ainakin hän jää nopeasti kiinni. Hieman ennen tapaamista tarkastelen vessassa pikkuhousuja, joista luovun pian. Pohdin, ovatko ne marinoituneet mehuissani tarpeeksi. Vai liikaa? Niskassani kihelmöi, kun ovikello soi. Mies astuu sisään ja tervehtii hiljaa. Emme kättele, se tuntuisi jotenkin tyhmältä, mietin. Mies puristaa käsiään nyrkkiin. Mies on tavallisen mittainen, hiukan roteva ja noin kolmekymppinen, kuten hän sähköpostissakin sanoi. Jos hän kävelisi kadulla vastaan, unohtaisin kasvot nopeasti. Vaatteista päätellen mies tekee jotain fyysistä työtä, ehkä rakennustyömaalla tai jossain vastaavassa paikassa, mutta muuten olemus on siisti. Hän kyselee minulta, olenko tehnyt vastaavaa aikaisemmin. En, vastaan totuudenmukaisesti. Seisomme edelleen eteisessä. Mietin, tarjoaisinko kahvit, kun mies jo ojentaa seteliä. Otan sen ja vien sen makuuhuoneen pöydälle. Mies seuraa perässä. "Tehdäänkö se sitten, tässä vaan", kysyn. Mies nyökkää. "Mua jännittää ihan helvetisti", mies sanoo ja naurahtaa. Nostan hameen korviin ja lasken alushousut alas. Mies katsoo tiiviisti, muttei sano mitään tai tee mitään. Ojennan miehelle alkkarit, jotka katoavat housujen taskuun. Kiitos, hei. Koko toimituksessa kului aikaa alle kymmenen minuuttia. Ei ollut raiskaaja eikä kirvesmurhaaja. Laitan jalkaani toiset pöksyt ja kaadan itselleni kupin kahvia. Olenko loppuiäkseni traumatisoitunut? No en. Löysinkö uuden fetissin itselleni? No en kyllä sitäkään. Aionko jatkaa? Miksipä ei, mutta mitään suurta intoa siihen ei kyllä ole. Voimakkain tunne jälkeenpäin on ilo viidenkympin setelistä. ? Clin klon Clin klon Clin klon Clin klon Clin klon Clin klon Clin klon Clin klon »Tehdäänkö se sitten, tässä vaan, Kysyn. mies nyökkää. » J ylkkäri?01 · 2019? 17
iLMAN kotimaata Lapsilla on vielä syyskuussa lämmin leikkiä ulkona Salem-hyväntekeväisyysjärjestön leirillä Libanonin Zahlessa. TeksTi? Marko Kainulainen?kuvaT?Marko Kainulainen & Milla Mäkinen 18?J ylkkäri?01 · 2019
w Väkiluvultaan Suomen kokoiseen Libanoniin on paennut kahdeksan vuoden aikana yli kaksi miljoonaa syyrialaista. YK:n mukaan heitä on maassa yhä 1,5 miljoonaa. Moni heistä elää epäinhimillisissä oloissa. _ E hdimme sukeltaa vain muutaman minuutin neonvalojen valaisemaan Beirutin sunnuntain aamuyöhön, kun bussimme pysäytetään heti ensimmäiseen armeijan tarkastuspisteeseen. Kyllästyneen oloiset sotilaat saavat edes jotain tekemistä, kun eivät silminnähden ole tyytyväisiä kameroihimme ajaessamme konetuliasein varustettujen miesten valvovien silmien alle. Autoteitä reunustavat loputtomana virtana paikallispoliitikkojen räikeät mainokset. Liikenne maassa on paikoin hyvin kaoottista, kuljettajamme on saanut Libanonin armeijan erikoisjoukkojen koulutuksen. Korkeuserot ovat isot, maan korkein kohta Qurnat as Sawda’ nousee yli 3000 metriin ja vuorilla voi talvisin lasketella. Maan kirjavan autokannan jarrut ovat vuoristoratamaisilla teillä koetuksella. Bussimme nousee vuorenrinnettä kilpaa auringon kanssa, joka valaisee henkeäsalpaavan maiseman alas laaksoon aina Välimerelle asti. Olen mukana kymmenhenkisessä suomalaisseurueessa osana YMCA Finlandin hallinnoimaa ja Suomen ulkoministeriön tukemaa ja vuosina 2017–2019 toteutettavaa kehitysyhteistyöprojektia nimeltä #840siltaa. Tavoitteenamme on muun muassa lievittää jännitteitä pakolaisten ja paikallisten välillä sekä antaa pakolaisleirien lapsille hetken irtiottoa arjesta liikunnan, leikin ja musiikin rytmittämän tanssin avulla. Libanon sijaitsee Lähi-idässä räjähdysherkällä alueella rajanaapurimainaan Israel ja Syyria. 1960-luvulla erityisesti Beirutin ympäristö vaurastui vilkkaan matkailun ja pankkitoiminnan myötä, ja maa eli rauhallista kukoistuskauttaan, jota vanhempi väestö vieläkin muistelee kaiholla. 1975 alkoi maata repinyt sekava sisällissota, joka kesti aina vuoteen 1990 asti. Rauhallisemman vuosikymmenen jälkeen Israel aloitti sotatoimet maassa vaikuttavaa aseellista Hizbollah -ryhmittymää vastaan vuonna 2006. Tuorein kriisi on arabikevään 2011 protesteja seuranneena vuotena toden teolla käynnistynyt Syyrian sisällissota, jonka mainingit ovat lyöneet aina Suomeen asti. Konfliktin aikana Syyriasta on paennut yli 11 miljoona ihmistä. Vuonna 2015 Suomeen tuli yhteensä yli 32 000 turvapaikanhakijaa. Libanonin tarkkaa väkilukua on mahdotonta sanoa, mutta virallisten lukujen mukaan se on vain vähän Suomea suurempi. Maahan on paennut sisällissodan jaloista noin kaksi miljoonaa syyrialaista. Libanon on pinta-alaltaan vain 10 400 neliökilometriä, mikä on kokoluokaltaan aavistuksen Uudenmaan lääniä pienempi alue. ? Maanantaiaamuna heräämme konetuliaseiden paukkeeseen. Erilaiset sarjat nakuttavat muutaman kilometrin päässä läpi aamun. Tiistaina kurssikeskusta muistuttavan majoituspaikkamme pihalla pitämämme koulutuksemme keskeytyy alhaalta Bekaan laaksosta kantautuvaan kovaan aseiden paukkeeseen, jota seuraa pakolaisleiriksi paikannetulla alueella isohko tulipalo. Koulutus jatkuu hetken ihmettelyn jälkeen normaalisti. Vastaavanlaiset tapahtumat toistuvat päivittäin. Paikalliset ovat tottuneet aseiden ääniin, eikä meihin kohdistunutta välitöntä uhkaa ole. Majoitumme laakson Beirutin puoleisella vuorenrinteellä Ksaran kaupunginosassa. Alhaalla laaksossa on Zahle, Libanonin kolmanneksi suurin kaupunki. Laakson vastakkaisen vuorenrinteen takana, noin parinkymmenen kilometrin päässä, on Syyria. Viikon kestäneen reissun kaksi ensimmäistä päivää koostuivat koulutuksesta, jossa ryhmämme suomalaiset asiantuntijat välittivät osaamistaan paikallisille vapaaehtoisille muun muassa tapahtumanjärjestämisen saloista sekä erilaisten pelien ja leikkien vetämisestä vaativissa oloissa. Paikalliset vapaaehtoiset ovat pääosin parikymppisiä korkeakouluopiskelijoita, jotka tekevät vaikutuksen erityisesti kielitaidollaan. Kaikki tuntuvat puhuvan sujuvasti vähintäänkin arabiaa, ranskaa sekä englantia. Osa paikallisista vapaaehtoisista on taustaltaan kristittyjä, osa muslimeja. Uskontoja ei viikon aikana korosteta millään tavalla, usein vain henkilön nimi saattaa antaa viitteitä mahdollisesta uskontokunnasta. Keskiviikkona vierailemme ensimmäisen kerran pakolaisleirillä. Vielä syyskuussa laaksossa sijaitsevalla Al Awdahin leirillä on päivisin todella kuuma, ja vuorokauden ympäri tuulen mukana pöllyävä hiekka tuntui kurkussa ja nenässä vielä seuraavanakin aamuna. Talvella lämpötilat voivat mennä öisin pakkasen puolelle. Kukaan ei tunnu tarkkaan tietävän, kuinka paljon ihmisiä leirillä asuu, mutta Al Awdahissa oli kolmisen vuotta sitten noin 400 J ylkkäri?01 · 2019? 19
Tapaan kohteliaan noin kymmenvuotiaan pojan, jonka molemmat vanhemmat on ammuttu hänen silmiensä edessä. Poika pakeni tätinsä kanssa vuorten yli Syyriasta Libanoniin ja on nyt asunut Al Awdahin pakolaisleirillä reilut kaksi vuotta. ? Jaamme ryhmämme kahtia leirin keskellä sijaitsevalle jalkapallokentälle pelejä varten ja viereiselle katokselle, jossa paikallisiin vapaaehtoisiin kuulunut Nisrine Al Akoury laittoi musiikin soidessa iloiset tanssit käyntiin. Viereisten asumusten kulmilla joukko naisia katselee toimintaamme epäluuloisina. Pieni noin kahdeksanvuotias lapsi tulee luokseni ja kehuu amerikkalaisen urheilujätin teettämiä kenkiäni. Osalle lapsista parin minuutin jonotus viestikisassa on liikaa, ja turhautuminen purkautuu pienenä käsirysynä, joka on onneksi unohdettu yhtä nopeasti kuin se alkoikin. Saan kutsun erään perheen vieraaksi heidän teltalleen. Ihmiset asuvat leirissä konttimaisissa asumuksissa, jotka on vuorattu erilaisin pressuin ja kankain. Sisällä on mattoja ja jokunen patja. konttimaista asumusta ja kokoluokka on pysynyt suurin piirtein samana. Yhteen pressuilla ja kankailla vuorattuun konttimaiseen asumukseen mahtuu yksi perhe. Vastaavia leirejä, joita kutsutaan virallisesti nimellä informal tented settlements, on laaksossa useita. YK:n ja Libanonin hallinnon tuoreimman, vuoden 2018 selvityksen mukaan Bekaan alueen pakolaisista 38 prosenttia asuu vastaavilla leireillä. 49 prosenttia asuu asunnoiksi luokiteltavissa kodeissa ja kaikkein haastavimmassa olosuhteissa, alle kaikkien humanitaaristen standardien ilman leirin infrastruktuuria tai elinkelpoista asuntoa, joutuu elämään 12 prosenttia Bekaan alueen pakolaisista. Lapset ympäröivät meidät saman tien bussimme kaartaessa pellon reunalla aivan Syyrian rajan tuntumassa sijaitsevan Al Awdahin pakolaisleirin porteista sisään. Luoksemme kiiruhtaneet lapset ovat hyvin hellyydenkipeitä ja tarttuvat heti kädestä, haluavat halata ja tulla nostetuksi ilmaan. Käteeni ensimmäisenä tarttunut poika on hyvin omistushaluinen. Hän hätistelee muita lapsia kauemmaksi minkä kerkeää, niin, että joudun jo toppuuttelemaan häntä. Tunnelma on yhtä aikaa todella iloinen, mutta myös jännittynyt. »Noin kymmenvuotias poika tarjoaa minulle tupakkaa, kieltäydyttyäni hän laittaa sätkän omaan suuhunsa.» vas.: Pakolaisleirien lapset saavat lahjoituksina vaatteita. Tämä poika sai kauluspaidan. ylh.: Ei kannattaisi juoda pakolaisleiriolosuhteissa tarjottua teetä. oik.: Saleem-järjestön teinit vierailivat majapaikkamme urheilukentällä. 20?J ylkkäri?01 · 2019
Tämän noin kymmenvuotiaan pojan vanhemmat ammuttiin pojan silmien edessä. Hän oli asunut syksyllä kaksi vuotta pakolaisleirillä, vailla tietoa tulevasta. Noin kymmenvuotias poika tarjoaa minulle tupakkaa, kohteliaasti kieltäydyttyäni hän laittaa sätkän omaan suuhunsa ja sytyttää sen palamaan. Teestäkin olisi ollut parempi kieltäytyä. Leirin veden laadusta ei ole takeita, mutta onneksi pari päivää jo potemani vatsatauti ei teekupposesta enää pahene. Päivä huipentuu illan suussa pelattavaan jalkapallo-otteluun vapaaehtoisten ja leirin nuorten miesten välillä. Arabiankielinen selostus pauhaa kovaäänisistä ja kenttää ympäröivät lapset eivät malta pysyä paikoillaan. Vapaaehtoisryhmäämme kuulunut puoliksi suomalainen ja puoliksi libanonilainen Ali Zein on selvästi selostajan suosikki. Leirin keskuskenttä on hetkeksi muuttunut jalkapallostadioniksi. Illalla kertaamme päivän tapahtumia Ksaran majapaikaikkamme terassilla oluen äärellä. Paikallisia vapaaehtoisia johtava YMCA Libanonin Operations Manager Tony El Mir kertoo omista kokemuksistaan pakolaisleireillä – tai tarkemmin sanottuna syistä, miksi hän ei enää niissä vieraile. Lukuisat työn puolesta tehdyt vierailut pakolaisleireille tappoivat El Mirin mukaan kyvyn empatiaan, ja negatiiviset tunteet täyttivät tyhjiön. Tämä oli tuoreelle isälle lopulta liikaa, joten hän keskittyy esimiestehtäviin taustalla. On paljon helpompi tehdä muutama energinen täsmäisku leireille ja keskittyä kriisin keskellä vierailujen tuomaan iloon, kuin nähdä isommassa kuvassa joskus toivottomalta näyttäytyvä tilanne päivästä toiseen. Leireillä asuvat ihmiset ovat monella tapaa yhteiskuntaluokkien alimmalla portaalla ilman kansalaisuutta, joskus jopa vailla henkilöllisyyttä. Tulevaisuuden näkymät ovat hyvin rajalliset eikä virheaskelmiin ole varaa. Lapsia taitavasti ohjannut ja tanssittanut Nisrine Al Akoury on Pohjois-Libanonista kotoisin oleva 21-vuotias sosiaalityön opiskelija. Nisrine uskoo voivansa toiminnallaan suojella pakolaisten henkistä-, fyysistäja sosiaalista terveyttä. "Harjoitteluni paikallisessa YMCA:ssa avasi silmäni ongelmille, joita pakolaiset kohtaavat. Velvollisuutemme on suojella lapsia ja lapsuutta, mikä auttaa myös ehkäisemään rikollisuutta maassamme nyt ja tulevaisuudessa. Uskon kristittynä ihmisoikeuksiin ja nautin levittää rakkautta ja hyväksyntää", Al Akoury kertoo. ? Seuraavat kolme päivää innostamme lapsia parhaamme mukaan pakolaisleirillä, lastenkodissa, vammaisjärjestössä sekä kreikkalais-ortodoksisen kirkon ylläpitämällä iltapäiväkerholla. Päivät ovat pitkiä. Heti kukonlaulun aikaan tarjoillun aamupalan jälkeen bussimme suuntaa aamupäiväksi päivän ensimmäiseen kohteeseen ja lounastauon jälkeen luvassa on päivän toinen vierailu. Takaisin majapaikassamme olemme usein vasta pimeän tulon jälkeen. Viikko kuluu nopeasti. Ryhmäläistemme arki jatkuu Suomessa ja vaikka Syyrian sota ja pakolaistilanne ei enää päivittäin näy otsikoissa, eivätkä kansalaispartiot enää aktiivisesti vartioi suomalaiskaupunkien katuja, niin kriisi ei suinkaan ole ohi. Syyrian Turkin puoleisella rajalla hallitusta vastustavien kapinallisryhmien hallinnassa olevaan Idlibin kaupunkiin on viime kuukaudet odotettu pelonsekaisin tuntein sodan loppunäytöstä. Maa on jo revitty maan tasalle ja miljoonat ihmiset etsivät omaa paikkaansa ympäri maailmaa ja yrittävät selvitä. Libanonissa on haastavasta tilanteesta huolimatta aistittavissa toivoa. Maahan kohdistuva paine on paikoin käsinkosketeltava ja äärimmilleen vietynä se repii maata hajalle. Vaikeudet eivät kuitenkaan lamauta kaikkia. Ne myös kokoavat ihmisiä yhteen ja laittavat toimimaan. ? J ylkkäri?01 · 2019? 21
OPISKELIJAALE -30% Löydät meidät yläkaupungista, Vakiopainetta vastapäätä. (Kehykset ja linssit) DAILIES AC PLUS kertakäyttöpiilolinssit 20 € / 30 kpl SUORAAN VARASTOSTA o p t i i k k a Kauppakatu 5, Jyväskylä Puh. 0400 354 899 | jyvasoptiikka.fi Facebook | Instagram o t i k k o ii ke! J yvä s k ylä n vä r i k k ä in Kortepohjan ylioppilaskylässä vuokra sisältää veden, sähkön, netin, kotivakuutuksen, Rentukan kuntosalin ja opiskelutilojen käytön sekä monia harrastusmahdollisuuksia. KÄYDÄ NAAPURISSA KAVERIN LUONA KAHVILLA KUNTOILLA RENTUKAN SALILLA MAKSUTTA PYÖRÄILLÄ KAMPUKSELLE 6,5 MINUUTISSA NAUTTIA OPISKELIJALOUNASTA RENTUKASSA PÄIVITTÄIN SAUNOA VAIKKA JOKA PÄIVÄ KÄYTTÄÄ YLIOPISTOVERKON PALVELUITA NOPEALLA NETILLÄ JYY Asukaspalvelut asunnot@jyy.fi 014 607201 kortepohja.fi JYYn jäsen – muuta kotiin! KUN ASUT KORTEPOHJASSA, VOIT… 22?J ylkkäri?01 · 2019
Jazz Jkl Live –konserttisarja jatkuu Vakiopaineessa 7. helmikuuta Gourmet-yhtyeen esityksellä. Kevään aikana konsertteja on vielä neljä tämän jälkeen. Climax Gaspar Noé | Ranska 2018 | 1h 35min Ma 28.1. klo 18 Arvosana: 4/5 Gaspar Noé tykkää provosoida elokuvillaan, usein sinä jopa onnistuen. Climax on genreltään jonkinlainen tanssikauhuelokuva, jossa kokonainen tanssiryhmä sekoilee ahdistuksissaan suljetussa rakennuksessa. Vähän niin kuin Bunuelin Tuhon enkeli, mutta hapolla höystettynä. Se ei kokemuksena ole kovinkaan miellyttävä, eikä yritäkään olla. Kuin vuoristorata, joka jatkuu ja jatkuu eikä kukaan pysäytä, vaikka kaikki kirkuvat ulospääsyä. Elokuvana se on yksi viime vuoden parhaita kokemuksia ja leffa, jonka jälkeen kysellään muilta “Oletko jo nähnyt Climaxin”.? ?? tero uuttana Fight Club David Fincher | USA 1999| 2h 19min Ma 11.02. klo 18 Arvosana 5/5 Brad Pittin, Edward Nortonin ja Helena Bonham Carterin tähdittämä Fight Club on meille ysärin vaihteessa teini-ikäänsä viettäneille sukupolvikokemus. Raju ja uskalias elokuva, joka kyseenalaistaa länsimaisen elämäntyylin, kulutuskulttuurin ja kapitalismin. Kuinka hurjaa! Koko elokuvan kriittinen sanoma ja sen esittämät kysymykset tuntuvat ehkä hieman naiiveilta, vähän jopa ns. lukiofilosofisoinnilta, mutta tästä huolimatta elokuva David Fincherin ohjaajauran huippuhetkiä. Se on hauska, sopivan nokkela, punk-henkinen ja antaa idealistisille nuorille ripauksen radikaaleja ajatuksia. Ja se on hyvä, sanoivat teflonilla päällystetyt kyyniset keski-ikäiset mitä vaan. ? ?? tero uuttana Kokoonpanossa soittavat saksofonisti Mikko Innanen, kitaristi Esa Onttonen, tuubisti Petri Keskitalo, pasunisti Ilmari Pohjola, haitaristi Veli Kujala sekä rumpali Mika Kallio. Pääasiassa kotimaista huippujazzia Jyväskylässä parin vuoden aikana jo lähes 30 konsertissa esitellyt Jazz Jkl Live -konserttisarja jalkautuu vihdoin myös baari Vakiopaineeseen. Baarin nurkkaan saapuu esiintymään saksofonisti Mikko Innasen ja kitaristi Esa Onttosen johtama ennakkoluuloton instrumentaalikeitos Gourmet. Vuonna 1997 perustettu Gourmet yhdistelee musiikissaan jazzia muun muassa iskelmään, elokuvamusiikkiin, rautalankaan sekä New Orleansin musiikkiperinteeseen. "Gourmet ja Vakiopaine ovat mielestäni kuin luodut toisilleen! Vakiopaineen kanssa on ollut puhe konserttien järjestämisestä aiemminkin, mutta ei vaan ole natsannut. Toivottavasti jatkossa lisääkin tulee lisääkin näitä keikkoja", kertoo Jazz Jkl ry:n puheenjohtaja ja puuhamies, jyväskyläläinen jazzkitaristi Tuomas Paukku. Vuonna 2017 perustetun Jazz Jkl ry:n päämääränä on luoda kestävää jazzkonserttikulttuuria Jyväskylään. Vakiopaineen konsertti on Jazz Jkl Liven tämän kevään kuudesta konsertista toinen. Ensimmäinen oli Popparissa tammikuussa nähty italialainen Antonio Flinta. Loputkin ovat Popparissa, jossa esiintyvät 2.3. Jukka Eskola Trio, 4.4. Jean Erik, 19.4. Olavi Loihuvuori Superposition sekä 16.5. Jazzliiton kiertueella esiintyvä Jere Haakana Varjosto. "Suomessa tehdään valtavan paljon erittäin korkealaatuista ja mielenkiintoista jazzmusiikkia. Jazz Jkl ry on vahvasti mukana muiden alan eturintaman toimijoiden kanssa kehittämässä ja rakentamassa kotimaista jazzklubiverkostoa nykypäivän tarpeita vastaavalle tasolle", kertoo Paukku. ? petri kaikosuo Kotimaisen jazzin gourmetia tu o m as ti m o n en J ylkkäri?01 · 2019? 23 kulttuuri Ilokiven elokuvat OhjelmistOssa myös ti 29.1. takaisin valoon ma 4.2. stan & ollie ti 5.2. sorry to bother you ti 12.2. baby Jane ma 18.2. if beale street Could talk ti 19.2. beautiful boy
Edessäni avautuu elektroniikan ja tekniikan mekka Kortepohjan O-talossa. Huoneessa näkyy 3D-tulostimia ja vitriinissä esillä oleva vilkkuva valokuutio. Myöhemmin minullepaljastuu, että se rakennettiin vuonna 2012 Valon kaupunki –tapahtumaa varten. Olen saapunut Hacklab Jyväskylän kerhoiltaan. Paikalla on ensimmäisenä 30-vuotias IT-yrittäjä Petteri Aimonen. Aimosella on tällä hetkellä työn alla kottikärry, johon tulee sähköpolkupyörän moottori. Eli yksinkertaisemmin sähkökottikärry. "Hitsaaminen on haasteellista", hän kertoo projektista. Jyväskylän Hacklabin puheenjohtaja Joel Lehtonen, 35, kertoo, että Hacklab on paikka, jossa voi tehdä kaikkea elektroniikan ja tekniikan saralla. Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston IT-palveluissa työskentelevä Miikka Luhtala, 27, työsti vanhoista uruista MIDI-yhteensopivat. Näin urkujen sointi on mahdollista siirtää tietokoneelle. Hacklabeja on joka puolella maailmaa. Myös nimillä Makerspace tai Hackerspace tunnetutut hakkeriyhteisöt tarjoavat tieteestä, elektroniikasta ja tekniikasta kiinnostuneille paikan ja yhteisön, jossa pystyy rakentelemaan ja korjaamaan laitteita. Suomen ensimmäinen Hacklab perustettiin Helsinkiin 2010. Hacklab Jyväskylä ry perustettiin kolme vuotta myöhemmin. Ohjelmoinnin harrastajia on mukana paljon. Kerhossa tehdään projekteja omilla ehdoilla. Joissain Hacklabeissa järjestetään myös koulutusta parin tunnin työpajojen muodossa. "Meilläkin oli workshoppeja edellisissä tiloissa. Yksi iso workshop on ollut tämän paikan remontointi", Lehtonen nauraa. Useita vuosia toiminnassa mukana ollut Luhtala kehuu myös työkalujen määrää. Nyt projektina hänellä on vanha tutkan näyttö, johon pitäisi saada sähköt sisään. Jyväskylän Hacklabissa on kerhotilan lisäksi työpaja, jossa on jyrsintälaite ja muut puutyövälineet. Kylmänä olevasta käytävästä löytyy varastona toimiva tila, josta suunnitellaan maalausja tulityötilaa. Kaikki Suomen Hacklabit ovat itsenäisiä yhdistyksiä. "Ensi kesänä perustetaan kuitenkin mahdollisesti yhteinen kattojärjestö", kertoo puheenjohtaja Lehtonen. Hacklabin hyvistä puolista hän mainitsee sen, että vaikka suuri osa kerholaisista on opiskelijoita, tilat sijaitsevat kampusten ulkopuolella. "Ei ole niin paljon käyttösääntöjä, ja avainjäsenet voivat tulla tänne milloin haluavat", Lehtonen mainitsee. Maksavia jäseniä ylipäätään Jyväskylässä on viisikymmentä. "Me kokoonnumme kahdesti viikossa, tiistaina illalla ja lauantaina iltapäivällä", puheenjohtaja valaisee. Tiistai on avoin myös kerhon ulkopuolisille. Hallituslaiset ja jäsenet tarjoavat apua ja neuvontaa kerhossa sitä tarvitseville. Toiminta on omaehtoista, sillä kukaan ei saa palkkaa. Keski-ikä kerhossa on alle 30. Miehiä on selvästi suurin osa jäsenistä, mutta naisiakin löytyy. "Kiinnostus on tärkein", hän sanoo. Seinäjoelta Jyväskylässä käymässä oleva Mikko Seppälä, 26, pitää Jyväskylän kerhotilaa mielenkiintoisena. Hän on tietotekniikan insinööri, jonka erikoisuutena ovat laitteet, joita ohjaa sisäänrakennettu tietokone. Näitä ovat muun muassa kännykät, mikroaaltouunit, auton jarrut ja ilmastointilaitteet. Ohjelmointitaustainen puheenjohtaja Lehtonen on itse valmistunut Jyväskylän yliopistosta tietotekniikkapuolelta. "Elektroniikasta olen oppinut kaiken täällä", hän paljastaa.? ? Markus Puolakanaho Rikkinäisiä tutkia ja kolvin hajua Juuri uusiin tiloihin Kortepohjaan muuttanut Hacklab Jyväskylä ry mahdollistaa elektroniikan ja tekniikan harrastajille työvälineet ja tilat korjaamiseen ja tuunaamiseen. Hänellä on vanha tutkan näyttö, johon pitäisi saada sähköt. Hacklab Jyväskylän jäsen Petteri Aimonen esittelee kerhohuoneesta löytyviä johtoja ja muita tarpeellisia varaosia. Fe li x Fi il in 24?J ylkkäri?01 · 2019 yhteisöt
Asia, joka yhden mielestä ei ole häirintää nähnytkään,on toisen mielestä hyvin epäsoveliasta. Subcomittees are open for everyone The Student Union’s subcommittees are a place for everyone to get involved. More information on the meetings can be found on the weekly information letter Jyytiset. ? The artists of Jyrock have been published 5.-6.4. in Ilokivi Jyrock is the oldest indoors festival in Finland, and this year half of the performers will be women. Tickets and more information on www.jyrock.fi Opinsaunan kiukaan löylyissä Jyväskylän Haapasaaressa on monumentti, jonka ovat rakentaneet Jyväskylän seminaarista vuosina 1863–1937 valmistuneet yli 4000 kansakoulunopettajaa. Seminaarista valmistuvat opettajat tekivät keväisin retken Haapasaareen. Jokainen oppilas lisäsi röykkiöön oman kivensä, ja yhdessä siihen kannettiin suuri kivi, johon kaiverrettiin vuosiluku. ? Jy vä sk yl än yl io pi st o n ti ed em u se o J ylkkäri?01 · 2019? 25 ylioppilaskunta historia did you know? Voin myöntää kuuluvani siihen porukkaan, jolle häirintään, syrjintään ja yhdenvertaisuuteen liittyvät kysymykset eivät ole järjestötoiminnassa olleet prioriteettilistan kärjessä. Huumori saattaa välillä olla ronskia ja jutut lähteä lapasesta. Hauskaa pitäessä on valitettavan helppoa unohtaa, että kaikki eivät koe asioita samalla tavalla. Samaan kastiin näyttäisi kuuluvan merkittävä osa ylioppilaskuntamme jäsenistäkin. Viime vuoden lopulla tehdyn JYYn yhdenvertaisuuskyselyn mukaan yli 80 prosenttia kyselyyn vastanneista (760 vastaajaa) ei ole kokenut tai havainnut häirintää tai syrjintää järjestönsä tapahtumissa. • Herää kysymys, kuinka moni ei ole tajunnut toimineensa häiritsevästi. Syrjintää järjestötoiminnassa sanoo nimittäin kokeneensa tai havainneensa 15 prosenttia vastanneista. Seksuaalisen häirinnän kohdalla prosenttiluku on neljätoista. Hälyttävän useat eivät osaa sanoa, miten järjestöt toimivat näissä tapauksissa. Aineja harrastejärjestöt ovat kuitenkin kunnosKatriina Tikanmäki Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsen. Häirintä? Syrjintä? Eihän niitä tapahdu tautuneet yhdenvertaisuusasioiden saralla. Monessa järjestössä on jo alettu pohtia, miten toiminnasta saisi entistä yhdenvertaisempaa ja saavutettavampaa. Ylioppilaskuntakin tarjoaa tukeaan jäsenille ja järjestöille häirintäyhdyshenkilöiden avulla. Kaksi JYYn työntekijää on saanut koulutuksen siihen, miten häirintätapauksissa toimitaan, ja heihin voi ottaa helposti yhteyttä sähköpostilla. Heillä on vaitiolovelvollisuus, ja yhteyttä ottaneilla on intimiteettisuoja. Mitään toimenpiteitä ei tehdä ennen kuin asianosainen on antanut siihen luvan. • Häirintä on aina yksilöllinen kokemus. Asia, joka yhden mielestä ei ole häirintää nähnytkään, on toisen mielestä hyvin epäsoveliasta. Jokaiselle turvallisen opiskelukokemuksen takaaminen on meidän jokaisen vastuulla, ja niin kauan kuin häirintää ja syrjintää tapahtuu, tässä ei ole onnistuttu. Tärkeää on lisätä tietoisuutta yhdenvertaisuudesta sekä häirintäyhdyshenkilötoiminnasta. Oman käytöksen ja asenteiden tutkiskelukaan ei haittaa meistä ketään. ?
Ennen ku siunasin J-townia ilmaantumalla paikalle, olin semmoses kermaperse-kastissa Stadin asuinalueissa ja aina sai kuulla kitinää. Sit muutin tänne Suomen Ateenaan ja tajusin et eihä pystymetsässä snaijata mitää tommosesta. Heti leimattii hesanpelleks, samaan kastiin Espoon ja Vantaan kaa. Pakko sanoo et skidi kulttuurija identiteettikriisi. Sit ku palas käymää kulmilla nii oonki heinäkenkä landespede ku alko vokaalit ja pinna pitenee. No ei siin midist kai sit. 00100, Etu-Töölö, Framre Tölö on Kampin kupeessa ja aika mukava mesta. Temppeliaukion kirkko, Kauppakorkeakoulut ja Hietsu pitää huolta et jengii on ku pipoo. Kuudenneksi kallein neliöhinta stadissa, hyvät palvelut ja kulkuyhteydet, spora kulkee ja dallaa pystyy minne vaa jos silt tuntuu. Aika rauhassa saa kulkee kulmilla, ei tuu jengi turhaa fronttaa. Jotta vihaajat ei rupee kelaa et oisin pehmee ja pumpulis kasvanu, täs pari faktaa. Skidinä kävin pelaa deekujen kaa säbää aina sunnuntaisi ku paikallisen kapakan pitäjä toi kantikset vähä urheilee ennen ku päästi ne ryystää bissee ja palautuu. Osa niistä pääty sit aina viereen yömajaan koisaa tai sit putkaa ku ne yritti syyhkii valdosta juoksukaljoja. Pari kertaa kassa otti niit tukasta kii et pysyis pelon ilmapiiri yllä. Vuosien saatos pari bilikkaa ja minigolf-rata poltettu, ja fudiskentällä anarkistit ja kansallismieliset ottanu erää. Sporas kulkee spurgui ja nistei Kurvi – Tölö – Ruohis välii, eli takapenkki voi olla vähä kuumottava kokemus. Kyl chilli villin voittaa, on näis maakuntahommissa kieltämättä puolensa. Stadi tulee aina olee rakas paikka, mut turhaa hulinaa ei kyl usein tuu ikävä. En gång alltid.? ?? LEO TOIMINEN Hesanpelle muutti böndelle Pakko sanoo et skidi kulttuurija identiteettikriisi. Olispa tullut ilmastovaalit. Fack öyhöTTäjäT ? Etäopiskelijakin on opiskelija! Erityisesti IT-tiedekunta tarkoituksella rekryää etäopiskelijoita ja kuitenkin kohdellaan toisen luokan opiskelijoina. Etänäkin voisi olla yhteisöllisyyttä ja tukea, muutakin kuin IRC jossa samat nimimerkit pyörineet vuodesta 2005. 60 Op vuOdEssa ETäNä ? Tapio Puolimatka ottaa päähän. Taas se ratsastaa Jyväskylän yliopiston professuurilla selittämässä epätieteellistä roskaansa. pIMEydENvOIMaT666 ? Miksi JYYn vujut maksaa niin paljon? Kenellä on oikeasti varaa niihin? BudjETTIBILETTäjä Lähetä oma viestisi osoitteessa jylkkari.fi 26?j yLkkärI?01 · 2019 paska kotiseutu Mielipide tekstarit Koulutus on Suomen kivijalka. Olemme kansakuntana aina ymmärtäneet sivistyksen merkityksen tulevaisuudellemme ja vaatineet yhä parempaa lapsillemme. Nyt on jälleen aika katsoa eteenpäin, kohti 2020ja 2030-luvun tarpeita. Säilyttäminen ei paljoa vaadi, mutta uudistaminen on rohkeutta. Korkeakoulujen yhdistämisiä on tehty ainakin Tampereella. Todellisia suunnannäyttäjiä ei silti tahdo löytyä. Jyväskylä on Suomen Ateena. Voisimmeko olla myös Euroopan Harvard? Tätä edesauttaisi yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhdistäminen. Oppilaitosten tarpeet ja tehtävät ovat erilaisia, mutta se ei poissulje hienojen korkeakoulujemme yhdistämistä. Opetus-, tukipalveluja myös tilaresurssit jakautuisivat tehokkaammin ja tietotaito monipuolistuisi. Opiskelijoiden yhteistyö lisääntyisi, mikä lisäisi tulevaisuuden yrittäjien innovaatioja osaamispohjaa. Yhdistetty korkeakoulu tarjoaisi monipuolisia opintopolkuja opiskelijoille ja mahdollistaisi luontevan siirtymän ammattikorkeakoulututkinnosta yliopistotutkintoon – ja päinvastoin. Yritysyhteistyön myötä Jyväskylään syntyisi uniikki osaamisklusteri, joka palvelisi myös elinkeinoelämää. Maakuntamme houkuttelevuus kasvaisi paitsi Suomessa, myös kansainvälisesti. Mahdollisuuksia on valtavasti, mikäli vain uskallamme uudistua helpon ei-linjan sijaan. Yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen on osoittanut kauaskatsoista avarakatseisuutta puheenvuoroissaan tiedeyhteisössä, esittämällä muun muassa visioita uusista liikkumisen tavoista. Nyt tätä samanlaista tulevaisuususkoa tarvitaan myös koskien Jyväskylän korkeakoulujen kehittämistä – paitsi rehtori Hämäläiseltä – myös JAMK:n rehtori Jussi Halttuselta, sekä korkeakoulujen hallitusten puheenjohtajilta Krista Varantolalta ja Sinuhe Wallinheimolta. On aika yhdistää Jyväskylän korkeakoulut. ? Joonas Könttä Kansanedustajaehdokas (kesk.) Kaupunginvaltuutettu Jyväskylä Suomen Ateenasta Euroopan Harvard
Se oli aivan tavallinen päivä muiden joukossa: kävin kuntosalilla, lounaalla ja luennolla, näin opiskelutovereita ja illalla vielä joukkuekavereitakin treeneissä. Erona tavalliseen päivään puolet päivästä meni kuitenkin pöyristyneeseen ihmettelyyn, sillä koin kampusalueella, täysin julkisella paikalla, seksuaalista häirintää. Lyhyt sananvaihto tuntemattoman kanssa johti siihen, että sain osakseni asiattomia, seksuaalissävytteisiä kommentteja ulkonäöstäni. Mahdollista (tai no, tässä tapauksessa ilmeisesti mahdotonta) seksikkyyttäni kommentoi siis minulle täysin vieras henkilö. Poistuin tilanteesta mahdollisimman nopeasti, mutta kesti hetki tajuta, mitä oli tapahtunut. Aluksi sivuutinkin tapahtuneen vain olankohautuksella, mutta myöhemmin, hetken asiaan pohdittuani kuitenkin ymmärsin, mitä oli tapahtunut – olin juuri kokenut seksuaalista häirintää. Fiilis välikohtauksen jälkeen oli hämmästynyt ja epäuskoinen. Myös jokseenkin jopa varovainen – katsoin ympärilläni liikkuvia ihmisiä ja mietin, arvostelivatko kaikki mielessään muita samalla tavalla, mutta eivät vain sanoneet sitä ääneen. Pystyisikö kuka tahansa vain muutamalla sanalla tekemään olostani epämukavan? Päätin kuitenkin, että en todellakaan anna asian vaikuttaa omaan käyttäytymiseeni tai turvallisuuden tunteeseen kampuksella tai ylipäätään ihmisten ilmoilla liikkuessa. Eihän tässä nyt kuitenkaan ollut kyse oikeastaan millään tavalla omasta toiminnastani tai varsinkaan ulkomuodostani, niin kun ei ikinä ”uhrin” asemassa. ? Surullisinta tässä yksittäistapauksessa oli kuitenkin ongelman laajuuden konkretisoituminen. Korkeakouluympäristössä aihe ei valitettavasti ole täysin tuntematon: viime vuoden maaliskuussa julkaistussa Ylen kyselyssä puolet naisista ja kolmannes miehistä oli kokenut seksuaalista häirintää. Keskusteltuani asiasta erinäisten ystäväporukoiden kanssa kävi ilmi, että hälyttävän monella oli samankaltaisia kokemuksia. Asiatonta koskettelua ja etenkin kommentointia usein yöaikaan anniskeluravintoloissa, mutta myös täydessä päivänvalossa keskellä katua. Muistan itsekin, kun 18-vuotiaana pääsin ensimmäisiä kertoja baareihin: uusi, hieno maailma täynnä uusia tuttavuuksia ja pilkkuun asti venyviä tanssihetkiä. Mutta myös sopimatonta koskettelua ja käytöstä, joka tuolloin otettiin ikään kuin itsestäänselvyytenä, ”asiaan kuuluvana”. Satunnaiset takapuolen puristelut painettiin villaisella, vaikka ne eivät todellakaan mukavilta tuntuneetkaan. Jos nykypäivänä joutuisin vastaavaan tilanteeseen, en voi mennä takuuseen reaktiostani: varmasti se olisi ainakin monta astetta impulsiivisempi ja suorempi. On toki hyvinkin mahdollista, että tietynasteinen seksuaalinen häirintä ei varsinaisesti haittaa joidenkin elämää. Mutta fakta on kuitenkin se, että omista rajoistaan ja – herranen aika – yleisistä käyttäytymisnormeista tulee pitää kiinni. Sekä itsensä että kanssaihmisten kunnioittaminen ovat asioita, joita ei saisi ikinä unohtaa, vaikka kuinka pelkäisikin joutuvansa häpeän tai pilkan kohteeksi. Näin jälkeenpäin ajateltuna en tosin ymmärrä, miksi koin ensimmäiseksi mainitsemassani tilanteessa häpeää. Ehkä kuulemani kommentit tuntuivat niin henkilökohtaisilta, että otin ne ainakin siinä tilanteessa täysin todesta ja ajattelin, että näin muut ihmiset minut näkevät. ? Viimeaikaisesta kampanjoinnista on kummunnut myös epäileviä vastalauseita. Mitä heteromies enää uskaltaa edes tehdä, kun tuntuu, että kaikki on nykyään seksuaalista häirintää? Eikö kauniiksikaan saa naista kehua? Totta kai saa – ei sellainen ole toisen rajojen koettelua, esineellistämistä tai alistavaa käytöstä. Eri asia on myös kavereiden kesken heitettävät, syvässä yhteisymmärryksen ilmapiirissä syntyvät vitsit, joissa jokainen tietää, missä mennään. Tuntuu oudolta ajatella, että jonkun on vaikea käsittää, mikä on sopivaa käytöstä ja mikä ei. Jos tällaista asiaa joutuu miettimään, ehkä silloin on parempi olla toimimatta ollenkaan. Ja vaikka kuinka koetin vältellä tätä (melkein onnistuinkin), niin tässä se nyt tulee – #metoo. Minä myös. ? »Pystyisikö kuka tahansa vain muutamalla sanalla tekemään olostani epämukavan?» »Muistutus itselleni: pidä kiinni omista rajoistasi, sillä muut ihmiset eivät voi määritellä niitä. Älä häpeä, äläkä ainakaan vaikene.» Alma Rinta-Pollari Kirjoittaja on tuleva suomen kielen ja kirjallisuuden opettaja, intohimoinen urheilija ja rap-musiikin suurkuluttaja. J ylkkäri?01 · 2019? 27 viimeiset sanat
Let me be your Valentine. Participate to our lottery on social media on 29.1.-5.2. and win a three course menu for you and your three friends for Valentine's Day.