1 JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI 29. TAMMIKUUTA 2018 – 25. HELMIKUUTA 2018 58. VUOSIKERTA KUURO JUHANA SALONEN LÖYSI ITSENSÄ VASTA AIKUISENA Lue, jaa, kommentoi: jylkkari.fi facebook.com/jylkkari twitter.com/jylkkari UUSI ALKU RENTUKKA KOKI REMONTISSA MUODONMUUTOKSEN MONTA REITTIÄ KESÄTÖIHIN ULKOMAILLE AINEJÄRJESTÖILLÄ VIIMEINKIN OMAT TILAT PYSTYYKÖ ÄLYKKYYTTÄ MITTAAMAAN? TUITION FEES ARE THE CAUSE OF GREY HAIR
M aailmantuskani on saanut uuden nimen: muovintuska. Media on selvästi ottanut aiheen omakseen, sillä juttuja muovin kierrätyksestä ja ympäristövaikutuksista löytyy kuin muoviroskaa meressä. Ennen joulua Suomen Luonto -lehti (14.12.) julisti vuoden turhakkeeksi fleecen, josta voi yhdellä pesukerralla irrota jopa 200 000 mikromuovipalaa. Helsingin Sanomat (14.1.) puolestaan uutisoi, että meressä on vuoteen 2050 mennessä enemmän muovia kuin kalaa. Jutun mukaan maailman meriin päätyy vuosittain 12 miljoonaa tonnia muovijätettä. Vielä hurjemmalta kuulostaa se, että 95 prosenttia kaikesta muovista käytetään vain kerran ennen kuin se heitetään pois. Viimeisimpänä aiheeseen on tarttunut Yle (21.1.), jonka mukaan paras tapa pienentää omaa muovijalanjälkeä on välttää muovia, sillä muovinkierrätys ontuu vielä. Jotta kierrätys toimisi, pitäisi teollisuuden tehdä muovipakkauksista paremmin kierrätettäviä. Muovinkierrätyseen pureuduttiin myös Jylkkärissä 8/2017. MUOVI ON tutkijoiden mukaan erittäin haitallista ympäristölle. Muoviroska voi tukkia tai rikkoa eläimen ruoansulatuskanavan, jolloin eläin kuolee tai nääntyy nälkään. Muovi imee itseensä ympäristömyrkkyjä, jotka päätyvät niitä syövien eläinten ja lopulta ravintoketjussa ihmisen elimistöön. Ei muovi tietenkään ole yksiselitteisesti paha. Muovi on kevyttä, kestävää ja muokattavaa sekä hyvä lämpöja sähköeriste. Muovi voi monessa tapauksessa olla jopa ekologisin vaihtoehMuoviroskaa ja muovintuskaa to, jos se esimerkiksi vähentää ruokahävikkiä tai pienentää kuljetuksista aiheutuvia polttoainekustannuksia. Kierrätysmuovista valmistetut tuotteet säästävät ympäristöä, kun maailmaan ei tarvitse tuottaa uutta muovia. Usein muovia käytetään kuitenkin turhaan ja liikaa. Miksi esimerkiksi tuorekurkut ja paprikat tarvitsevat muovisen kääreen, kun tomaatit ja kesäkurpitsat pärjäävät ilman? Kuluttajat puolestaan voisivat kerätä hedelmiä ja vihanneksia samaan pussiin sen sijaan, että jokaiselle lajikkeelle otetaan oma pussi. Muovin kulutuksen vähentämisessä ainakin yksi keppi on havaittu toimivaksi. Viime vuoden aikana useat kauppaketjut ottivat käyttöön maksulliset muovikassit, minkä jälkeen yhä useampi asiakas on jättänyt pussin suosiolla kassalle. PAHINTA MUOVINTUSKALLENI on ollut huomata, miten vaikea muovia on vältellä. Muovisen juomapullon pystyy vaihtamaan lasiseen ja fleecen voi vaihtaa luonnonkuituihin, mutta esimerkiksi viinirypäleitä ei monesta kaupasta saa enää muuta kuin muovirasiaan pakattuna. Vaihtoehdoiksi jäävät muoviroskan kestäminen tai viinirypäleistä luopuminen. Suomalainen tuottaa keskimäärin 13 kiloa vuodessa muovijätettä, josta kiertoon päätyi vuonna 2016 vain puoli kiloa henkilöä kohti. Oma tavoitteeni vuodelle 2018 on, että alan kierrättämään muoviroskani. Eihän se yksistään riitä pelastamaan maailmaa, mutta on askel oikeaan suuntaan. Mikä on sinun tavoitteesi tälle vuodelle? Jaana Kangas paatoimittaja@jylkkari.fi PAHINTA MUOVINTUSKALLENI ON OLLUT HUOMATA, MITEN VAIKEA MUOVIA ON VÄLTELLÄ. Puheluiden hinnat lankapuhelimesta soitettaessa 8,21 senttiä/puhelu + 5,9 senttiä/minuutti. Matkapuhelimesta soitettaessa 8,21 senttiä/puhelu + 16,9 senttiä/minuutti. WWW.SOHWI.FI SOHWI’ S STUDENT BURGERS! beef, chicken & vegan 9,90€ kpl Vaasankatu 21 JYVÄSKYLÄ VAIN VOIMASSA OLEVALLA OPISKELIJAKORTILLA! MYÖS MUITA HYVIÄ OPISKELIJATARJOUKSIA TULE TSEKKAAMAAN!!! Pääkirjoitus 2 Jyväskylän ylioppilaslehti 1/2018
Kolmonen TULE TEKEMÄÄN KANSSAMME JYLKKÄRIÄ! Jylkkärin avustajapalaveri järjestetään lehden ilmestymistä seuraavana tiistaina Kulttuuriravintola Ylä-Ruthin kabinetissa klo 16-18. Mitään aiempaa kokemusta emme edellytä, vaan olemme paikalla auttaaksemme mahdollisimman monia luomaan itse kaupunkiin lehden, jota opiskelijat haluavat tehdä ja lukea. ti 30.1. ti 27.2. ti 27.3. SEURAAVAT AVUSTAJAPALAVERIT ILMOITUKSET Valto Merta: 044 9880 408 valto.merta@jylkkari.fi Jylkkärin kevään 2018 ilmestymispäivät: 26.2. 26.3. 23.4. JYLKKÄRIN TOIMITUS Ylioppilastalo Ilokivi Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Päätoimittaja: Jaana Kangas paatoimittaja@jylkkari.fi p. 045 137 1957 Toimittaja: Laura Kangas toimittaja@jylkkari.fi p. 050 353 3362 Kannen kuva: Laura Kangas Painos: 6000 kpl Painopaikka: BotniaPrint Oy, Kokkola www.botniaprint.fi ISSN 2341-7218 (painettu) ISSN 2341-7226 (verkkojulkaisu) Ristipistojen uudet aatteet HAAVE ERILAISESTA käsityökerhosta aloitti Jyväskylän Radikaalit pistot 2015. Aktiivi Sirpa Varis kertoo, että feminismi ja asioiden haltuun ottaminen ovat ryhmälle tärkeitä. ”Tällaisiin käsitöihin liittyy vahva feminiininen leima. Niiden ajatellaan kuuluvan kodin piiriin. Kokoontumisemme tapahtuvat esimerkiksi baareissa.” Varis kertoo, ettei tarvitse olla käsityöihminen osallistuakseen. Ristipiston yksinkertainen tekniikka voi auttaa käsityökammon ylittämisessä, ja omannäköinen ilmaisu tuo onnistumisen iloa. Suomen käsityön museon ikkunanäyttelyssä on esillä Helsingin, Jyväskylän ja Tampereen radikaaleissa ristipistoryhmissä tehtyjä töitä 4.3. asti. Kiira Kolehmainen ”KYLLÄ MINÄ HALUAISIN KAIKKIA AUTTAA, JOS SE OLISI MAHDOLLISTA.” Perussuomalaisten presidenttiehdokas Laura Huhtasaari Jylkkärin nettijutussa 10.1.2018 JYLKKÄRIN GALLUP KYLLÄ KANSA TIETÄÄ. Teitkö lupauksia uudelle vuodelle? LUPAUKSET. Ajatus on yleinen: uusi vuosi, uusi minä. Mutta kuinka moni uudenvuodenlupaus tulee oikeasti pidettyä? “En vielä, piti salikortti hankkia. En tosin yleensä tee uudenvuodenlupauksia, koska koen ne turhana. Niitä ei yleensä pidetä ja tulee vain huono mieli.” Alma Pulkkinen Historia “Alan treenaamaan maratonille. Teen lupauksia yleensä jos keksin. Tosin onnistun epäonnistumaan ilman lupauksiakin.” Fanny Ruonaniemi Historia “En ole tehnyt mitään tiettyä lupausta, mutta olen asettanut tavoitteita miten petrata viime vuodesta. En tee lupauksia, jos on parannettavaa, voi tehdä sen heti eikä odottaa.” Johannes Pasanen Yhteiskuntatieteet teksti ja kuvat Henrik Huusko 3 Jyväskylän ylioppilaslehti 1/2018
In English 4 Jyväskylän ylioppilaslehti 1/2018 Only five students pay for their studies TUITION FEES. On August 2017 Finnish universities started collecting tuition fees from students outside EU and EEA countries. In the University of Jyväskylä the amount of applicants for english Master’s programmes decreased by hundreds of applicants. Many of the procedures and practices concerning the fees are still unclear. T he Finnish parliament’s decision on imposing tuition fees on students from nonEU/EEA-countries was supposed to bring more money to the universities. However, in Jyväskylä, only a handful of students are actually paying for their education. Last year 72 students outside EU/EEAcountries were admitted to study at JYU. 34 of them were granted a scholarship for their tuition fees while 38 of them were not. Out of these 34 scholarship students, 21 started their studies in the fall semester. Only 5 out of the 38 originally admitted students who were obligated to pay the tuition fee showed up. Ágnes Stojcsics, specialist in International Affairs in the Student Union JYY, explains that the Rector’s decision about tuition fees and scholarships states that after every student liable of paying the tuition fee, the university can offer a scholarship for one admitted student. ”So the number of fee-paying and non-fee-paying students outside EU/ EEA should be roughly the same but it happened that in reality those who were granted the scholarship received their seats and those who weren’t granted it did not accept their seats. That is why we have only a few paying students.” MARY IS ONE of the five students currently paying the tuition fee. She doesn’t want her real name to be published because, according to her, paying tuition fees is a sensitive topic among international students. “If I put it very honestly and bluntly I would say that what others are getting for free I have to pay for it”, Mary said. She is paying 10 000 euros per year for her studies in the University of Jyväskylä. Tuition fees for students outside EU and EEA countries has raised discussion both for and against them. People in favor of tuition fees justify their opinion by saying that they will increase the popularity and quality of the Finnish international education and diminish costs deriving from international students for the Finnish educational system. It is also believed that tuition fees compel students to graduate on time. Emilia Tolvanen, coordinator of the Admission Services of JYU says that it is too early to draw conclusions regarding the effects of tuition fees. “The university sees the export of Finnish education as an opportunity while it realizes the possible negative effects of tuition fees, mainly related to equality issues.” SYL, National Union of University students in Finland, has been against tuition fees from the beginning. Veera Alahuhta, who is in charge of international affairs and development cooperation in SYL, says that implementing tuition fees felt like an unreasonable measure text Kristiina Baltzar picture Laura Kangas
Jyväskylän ylioppilaslehti 1/2018 5 Kuviskuviskuviskunbdfj dgjh fghf gghdfhg herugirehugherugherug uerhg. TUITION FEES AND SCHOLARSHIPS IN JYU z According to the new Universities Act, Finnish universities must charge tuition fees from non-EU/EEA students admitted to Bachelor’s or Master’s degree programmes in a language other than Finnish or Swedish. z It requires of the minimum fee to be 1 500 euros and that the universities must offer scholarships. Within these parameters universities can decide for themselves how to implement the law into practise. z In the University of Jyväskylä the amount of tuition fees goes from 8 000 euros to 12 000 euros depending of the programme. No tuition is charged if you’re an exchange student, have started your studies prior to August 2017, are admitted for doctoral studies, are a citizen of the EU/EEA area or if you have the type of a resident permit which allows you to study here for free. If you are an asylum seeker without a resident permit A you must also pay tuition fees z During the student selection the applicants are rated according to criteria preannounced by the Master’s programme. One of the criteria is success in previous studies. Based on these ratings 50 % of the highest rated applicants in each programme receive a scholarship that covers the whole tuition fee for the first and second year. z Second year of the scholarship is conditional and requires minimum of 55 credits completed at the first year of studies. Every Master’s programme have their own ranking criterias. z JYU does not offer other university level scholarships. For the programme of Nuclear and Particle Physics the faculty offers additional scholarship for costof-living. and reminds that half of the graduated students found employment here after their studies. Alahuhta says that tuition fees pose a clear threat to equality among the international students. “Overall, tuition fees make it harder for young people from a lower socioeconomic class to get into higher education.” The student union JYY has also been against tuition fees, says Ágnes Stojcsics. In her eyes the fees bring about a greater gap between the Finnish and European students versus the students outside EU and EEA. She reminds that even before the fees, coming to Finland to study was not cheap. “Instead of tuition fees we could have concentrated on helping the international students to get employed in Finland and stay here after their studies. Their integration process starts already during their studies here which makes them more easily accessible to working life compared to those who come here only to work and everything is new to them.” EVEN THOUGH universities have had years to prepare for the new legislation, many of the basics seem still unclear. For Mary, tuition fees themselves are not the biggest problem, even though she is struggling to find the money for her second year of studies. She feels that the scholarship procedures are complicated and that there should be common and clear nationwide practices on scholarships for international students. The number of potential scholarship should also be increased. “It’s the first year of charging the tuition fees and I think lots of the structures are not even clear to the university staff.” Mary paid for her first year of studies even though she didn’t know if she’d get a residence permit in Finland. When asked if she would have got the 10 000 euros back if she hadn’t received the permit, or what would happen to the money if she got sick and had to quit her studies, she says she really doesn’t know. In the contracts between the university and the student, there are no clauses dealing with those kinds of situations. Neither did Mary get a proper payment specification telling where her money is being used. The only receipt she got stated only that she has paid the required amount. “As a person who is giving the money I don’t feel very secured of what is being done with it.” According to the university, in situations that involve the question of paying back the tuition fee, each situation is considered separately because the potential situations vary. MARY THINKS that the way the scholarship system has been implemented at JYU forces students into a competitive position. “I’m afraid that because I didn’t get the scholarship it means I am not as good as the others who got it.” Mary’s feelings are quite understandable when reading the documents addressed to the international students. Sentences like “You will be judged by your application” and “The scholarship may be awarded…” does give the impression that we are ranking the students before they even get here. ”Probably the intention was not to put me in a competitional setting because that is totally against the Finnish education system – it doesn’t work with the idea of competition at all. But it made me think that if I am the only one in the class paying tuition fees, does that make me below them? I did feel unequal. It also made me doubt the value of the course if I’m the only one paying and the others are using that faculty for free.” IF I PUT IT VERY HONESTLY, I WOULD SAY THAT WHAT OTHERS ARE GETTING FOR FREE I HAVE TO PAY FOR IT. JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON ylioppilaskunnan uusi hallitus on valittu. Ylioppilaskunnan edustajisto valitsi uuden hallituksen ensimmäisessä kokouksessaan 7. joulukuuta 2017. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin P&D-ryhmästä Aapeli Tourunen. Hänen lisäkseen hallituksessa on yhdeksän jäsentä. ”Tässä on paljon opittavaa ja tekemistä ja perehdyttävää, ennen kuin homma alkaa, mutta tällä porukalla päästään eteenpäin aivan varmasti”, sanoo JYYn hallituksen uusi puheenjohtaja Tourunen. TOURUNEN HALUAA hallituksessa etenkin kehittää JYYn näkyvyyttä ja brändiä. Siihen hänellä on kokemusta opinnoista ja töistä: hän on toiminut yhteisöviestinnän ainejärjestö Imagon puheenjohtajana ja viestintäharjoittelijana Suomen tiedeja kulttuuri-instituutti Finnagorassa Budapestissa. Tällä hetkellä hän toimii vielä toistaiseksi sisällöntuottajana viestintätoimisto Brunnenilla. Opinnot Tourusella ovat loppuvaiheessa. Maisterin tutkinto on gradua ja paria kurssia vaille valmis. ”Nyt oli viimeinen mahdollisuus lähteä mukaan näihin JYY-hommiin.” Samassa kokouksessa valittiin myös muun muassa edustajiston puheenjohtaja, joksi nimitettiin Bella Forsgrén. HALLITUKSEN MUUT jäsenet ovat Jyvivan Sonja Karppinen (vpj, sosiaalipolitiikka, Kampus Kustannus), P&D:n Katariina Saarinen (korkeakoulupolitiikka, kansainväliset asiat) ja Joonas Haggren (konserni, liikunta), JYYn vihreiden opiskelijoiden Aleksi Eskelinen (kuntavaikuttaminen, sosiaalipolitiikka, ylioppilaskylä) ja Wilma Jyrkinen (ympäristö, kulttuuri, kehitysyhteistyö), luonnontieteilijöiden Josefiina Hukari (järjestöt, kuntavaikuttaminen) sekä Alvarin unionin Topias Peltonen (järjestöt, viestintä, Jylkkäri), Emilia Trast (yritysyhteistyö, kulttuuri, tutorointi) ja Heidi Rättyä (korkeakoulupolitiikka, kansainväliset asiat). Laura Kangas JYYn uusi puheenjohtaja haluaa panostaa brändiin JYYn hallitus vuodelle 2018. Edessä Sonja Karppinen, Aapeli Tourunen ja Aleksi Eskelinen. Keskellä Wilma Jyrkinen, Katariina Saarinen ja Heidi Rättyä. Takana Joonas Haggren, Topias Peltonen, Josefiina Hukari ja Emilia Trast. LAURA KANGAS ”TENTIN VALVOJAT vastaavat tenttitilaisuuden järjestämisestä kokonaisuudessaan. He [valvojat] he eivät voi kuitenkaan tietää, mikä laukku tai vaatekappale kuuluu kenellekin, joten näiltä osin heidän vastuunsa on rajattu. On tapauksia, joissa samanlaiset reput ovat vahingossa vaihtaneet omistajaa, mutta varsinaisia varkaustapauksia ei tenttitilanteissa ole tullut tietoon.” VARMUUDEN VUOKSI Laakso suosittelee tavaroiden jättämistä paikkaan, josta niitä pystyy itse valvomaan tentin aikana. ”Mikäli sattuu omistamaan reppumallin, joita on liikkeellä sattumoisin muutoinkin runsaasti, kannattaa omaa reppua tuunata siten, ettei se sekoitu muihin. Hyvä tuunaustapa ovat esimerkiksi heijastimet, joista on hyötyä tietysti muutoinkin.”, Laakso ohjeistaa. JOS LAUKKU kuitenkin katoaa, on asiasta ilmoitettava ensin tentin valvojalle. ”Tavaroiden tahaton vaihtuminen on todennäköisempää kuin varsinainen varkaus. Tapahtuneesta voidaan ilmoittaa kaikille tenttiin osallistuneille, ja tavarat löytävät tämän jälkeen oikeat omistajansa. Jos on todennäköistä, että kyseessä on varkaus, tapahtuneesta tulee ilmoittaa yliopiston turvallisuuspäällikölle. Kadonnutta esinettä voidaan etsiä yliopiston kameravalvontajärjestelmän avulla. Varkauksista kannattaa aina tehdä myös rikosilmoitus poliisille.” Iina Knuutinen Kuka on vastuussa laukuista tentin aikana? KYSYN VAAN JYLKKÄRI KYSYY OPISKELIJOIDEN MIELTÄ KUTKUTTAVIA KYSYMYKSIÄ. Tenttipäivinä luentosalit täyttyvät opiskelijoista, ja luentosalien reunoilla on laukkujen, reppujen ja takkien rivistö. Kenen vastuulla opiskelijoiden tavarat ovat tentin aikana, yliopiston turvallisuuspäällikkö Olli-Pekka Laakso?
Ylioppilaskylä 6 Jyväskylän ylioppilaslehti 1/2018 Tyhjä pubi muuttui kohtaamispaikaksi RENTUKKA. Monitoimitila Rentukka avattiin maanantaina 22. tammikuuta täysin erilaisena kuin ennen. Remontin jälkeisestä Rentukasta halutaan tehdä ylioppilaskylän keskus. Rita Mustonen, Kukka-Maria Ilmanen, Jasu Mannonen ja Riina Kaski tulivat heti avajaisaamuna kahville Rentukkaan. Y ksi kortepohjalaisten porukka oli löytänyt tiensä aamukahville Rentukkaan heti avajaisaamuna. ”Sitä varten herättiin. Oli iso uhraus herärä maanantaina tähän aikaan, kun kahdelta on vasta luento”, vitsaili Jasu Mannonen. Kahvittelijat kehuvat erityisesti lounasravintolaa ja kuntosalia, jotka ovat olleet asukkaiden toivelistalla jo pitkään. Pahaa sanottavaa kahviseurue ei löydä. Ainoastaan tilojen riittävyys vähän huolettaa. ”Asukasmäärään nähden tämä ei ole iso paikka. Saa nähdä, miten ihmiset alkavat käyttää tätä”, Mannonen toteaa. Jaakko Turja ja Markku Keurulainen (kannen kuvassa) kävivät maanantaina testaamassa uuden lounasravintolan tarjonnan. Keurulainen uskoo, että uudessa Rentukassa tulee käytyä huomattavasti vanhaa useammin. ”Kyllä siellä pari kertaa kuussa tuli käytyä, mutta uskoisin, että tässä käyn vähintään joka viikko.” Rentukka oli noin yhdeksän kuukautta kiinni perusteellisen remontin vuoksi. Talon vanha konsepti hylättiin tyystin, ja siitä tehtiin täysin uudenlainen. Uudistukset toteutettiin pitkälti asukkaiden toiveiden pohjalta. KONKARIOPISKELIJAT MUISTANEVAT Rentukan hiljaisena anniskeluravintolana, menneen maailman muistomerkkinä keskellä ylioppilaskylää. Anniskeluravintola Rentukka avasi ensimmäisen kerran ovensa kesäkuussa 1972. Ylioppilaskylän ensimmäiset talot olivat kohonneet sen viereen muutamaa vuotta aikaisemmin. Rentukasta tuli nopeasti yksi Jyväskylän suosituimmista ravintoloista, jonne tultiin viettämään aikaa myös keskustasta. 90-luvulla asiakasvirrat vaihtoivat suuntaa keskustaan. Jyväskylään tuli useita uusia anniskeluravintoloita, etenkin vuonna 1995 avatun kävelykadun myötä. Rentukka muuttui pikkuhiljaa nukkavieruksi lähiöpubiksi, joka ei houkutellut uusia kävijöitä. Yläkerran ravintolatoimintaa pyörittivät tiuhaan vaihtuneet ulkopuoliset ravintoloitsijat. 2000-LUVULLA RAVINTOLAN toiminta lähti uudelleen nousuun yksittäisten tapahtumailtojen myötä. Esimerkiksi vuoden 2008 Rentukka Rock veti ravintolan täyteen asiakkaita. Tavallisina iltoina hiljaisuus kuitenkin jatkui. Baarin toiminta herätti lähinnä närää ympäröivien talojen asukkaissa, jotka kärsivät Rentukan aiheuttamista meluhaitoista. Vuonna 2016 Rentukan viimeinen ravintoloitsija lopetti toiminnan kannattamattomana. Talo oli ehtinyt jo yli NYT ODOTETAAN, ETTÄ TUOKO TÄMÄ TÄTÄ KYLÄÄ ENEMMÄN YHTEEN. teksti ja kuvat Laura Kangas
7 Jyväskylän ylioppilaslehti 1/2018 40 vuoden ikään, ja se oli kipeästi peruskorjauksen tarpeessa. ”ELÄVÄN KYLÄN sydän”, lukee Rentukan isojen ikkunoiden teippauksissa. Teksti kertoo siitä, millainen uudesta Rentukasta on pyritty tekemään. Sonaatin ylläpitämästä lounasravintolasta saa ruokaa joka päivä, arkisin iltaseitsemään asti. Tila on myös auki myöhään, keskiviikkoisin ja perjantaisin puoleenyöhön saakka. Kuntosali on aluksi ilmainen kaikille ylioppilaskylän asukkaille. Myöhemmin myös Korkeakoululiikunnan on tarkoitus tulla sen toimintaan mukaan. Lounasravintolan ja kuntosalin lisäksi Rentukasta löytyy opiskeluhuone, jossa on tietokoneita ja työpisteitä oman läppärin kanssa työskentelyyn. Sieltä löytyy myös infopiste, ryhmätyötila ja kerhotila, jota voi varata harrastusryhmien käyttöön. ”Tänne mahtuisi enemmänkin kerhoja, eli yhteyttä vaan, jos haluaa varata kerhotilaa”, kehottaa Kortepohjan asukasisännöitsijä Mari Lähteenmäki. UUDISTUVA RENTUKKA tekee Kortepohjasta erilaisen asuinpaikan. Sen myötä ylioppilaskylään tulee enemmän ulkomaisista yliopistoista tuttua kampuskulttuuria, jossa palvelut löytyvät ihan opiskelija-asuntojen kupeesta. ”Kortepohjaan muuttaneet kansainväliset opiskelijat ovat ihmetelleet kovasti, kun kylässä ei ole ollut yhteisiä opiskelutiloja ja lähin opiskelijahintainen ravintolakin on ties kuinka kaukana. No nyt löytyy”, Lähteenmäki iloitsee. Myös maanantaiaamun kahvittelijat toivovat, että Rentukasta todella tulisi kylän keskus. ”Nyt odotetaan, että tuoko tämä tätä kylää enemmän yhteen. Moikataanko rapussa naapureita jatkossa”, pohtii Kukka-Maria Ilmanen. Gallup: Miltä Rentukka näyttää? ”Kiva, että kotiovelta on 20 metriä matkaa syömään. Etenkin, jos kotona on liikaa tiskattavaa, voi paeta sieltä nyt. Ja mukavaa, että tähän aulaan voi tulla ihan opiskelemaan. Kortepohjaan tulee sosiaalinen kollektiivinen efekti, kun muutkin opiskelee tässä. Joskus olen miettinyt, että pitäisi olla yleistä kuntoilutilaa enemmän, kun harrastan miekkailua. Jos tohon pihalle menee, niin siinä jäätyy kädet.” Jaakko Soininen Ekologia ja evoluutiobiologia Kortepohja ”Toimivalta tämä aluksi näyttää, mutta tosiasiassa toimivuus testataan tulevina viikkoina, Hyvää on, ettei tarvitse pelkän ruuan takia raahautua Seminaarinmäelle. Mietin myös uuden kuntosalin käyttöä. Postia voisi miettiä, kun tilaa paketteja. Roskisten tekstit pitäisi saada myös englanniksi, se helpottaisi vaihtarien elämää. Näin autoilijana voisi myös maksullisia parkkipaikkoja kehittää, eli kunnostaa ja korjata yleisesti etenkin Emännäntiellä.” Paavo Mäkinen Historia Kortepohja ”En ole vielä päässyt aulaa pidemmälle, mutta hyvältä näyttää. On opiskelutilaa ja monia uusia palveluita. Ainakin ravintolassa käyn syömässä ja mahdollisesti hengailemassa täällä joskus. Posti Kortepohjassa olisi hyvä. Popupposti oli lähistöllä joulun aikaan ja sitä kaipaisi. Pakettiautomaattikin riittäisi. Olisi todella hyvä, jos täällä olisi muovinkeräystä, kun nyt pitää mennä S-marketille, jos haluaa olla kestävän kehityksen tyyppi.” Pia Korhonen Ruotsin kieli Kortepohja ”Vuosikymmeniä on JYY:ssä remontttia suunniteltu ja viimein täällä on valmista. On niin upeeta olla tässä nyt. Harmittaa toki vähän, kun en ole just aloittanut opintoja vaan tullut muistelemaan vanhana partana menneitä. Mutta olen tosi iloinen nykyisten opiskelijoiden puolesta, että ne saa upeissa puitteissa elää, opiskella ja riehakoida. Rentukan ruoka oli maistuvaa ja kasvissyöjä sai tarpeeksi proteiinia. Erityiskiitos kotikaljasta. Mitä puuttuu? Posti tietenkin ja kaupunkipyörät.” Touko Aalto Valtio-oppi Keskusta KORTEPOHJA. Jylkkäri kysyi, mitä mieltä opiskelijat ovat Rentukasta ja mitä Kortepohjasta vielä puuttuu. Ilkhom Khalimzoda kävi maanantaina testaamassa Rentukan opiskelutilat. ”Ennen oli pakko lähteä kirjastolle opiskelemaan, vaikka ei olisi ollut luentoja.” teksti ja kuvat Toni Peltonen TUTUSTU UUTEEN RENTUKKAAN JYLKKARI.FI
Uutiset 8 Jyväskylän ylioppilaslehti 1/2018 Tienestejä ja kielitaitoa kesätöistä KESÄTYÖ. Jos kotimaan maisemat kyllästyttävät tai töitä ei meinaa löytyä, voi ratkaisu olla lähteä merta edemmäs kalaan. Kesätyön löytäminen ulkomailta vaatii samaa kuin Suomessakin: vaivannäköä, kontakteja ja ripauksen onnea. Kolme opiskelijaa kertoo, miten he löysivät kesätyönsä ja mitä kesän viettäminen ulkomailla vaati. Sensuuri iski Maltalla JOS HALUAA muuttaa pysyvästi ulkomaille, pitää jossain vaiheessa kokeilla englantia työkielenä. Näin ajatteli nyt 22-vuotias journalistiikan opiskelija Leeni Varis lähtiessään Maltalle työharjoitteluun kesällä 2016. Kolmen kuukauden ajan Varis työskenteli paikallisessa Times of Malta -sanomalehden verkkodeskissä. Hän julkaisi uutistoimistojen uutisia lehden verkkosivuilla, moderoi kommenttiosiota sekä kirjoitti omia juttuja. ”Aluksi englanniksi kirjoittaminen oli yllättävän vaikeaa. Ensimmäiset jutut tein ensin suomeksi ja käänsin sitten englanniksi, mutta niistä ei tullut kauhean hyviä”, Varis kertoo. VARIKSELLE TULI pienenä shokkina se, mitä maltalaisessa sanomalehdessä saa julkaista ja mitä ei. Variksen ei esimerkiksi annettu julkaista uutista aborttiin liittyvästä tutkimuksesta, sillä se olisi saattanut suututtaa kirkon. Malta on vahvasti katolilainen maa. ”Kommenttien moderoinnissa piti olla tarkkana, että ei päästä läpi mitään, mistä joku voisi loukkaantua. Aluksi olin liian lepsu, kun luin kommentteja suomalaisesta kulttuurista käsin. Parista minun läpi päästämästäni kommentista lehti haastettiin oikeuteen, mutta se on tavallista Maltalla.” LEENI VARIS löysi harjoittelupaikan tuttunsa kautta, joka pyörittää Maltalla nuorille harjoittelupaikkoja välittävää yritystä. Yhteydenoton jälkeen asiat sujuivat nopeasti: kahdessa viikossa Variksella oli harjoittelupaikka ja asunto Maltalta. ”Asuminen oli aikamoista. Meitä asui samassa kämpässä parhaimmillaan 17 ihmistä, ja moni tuli suoraan äidin helmoista”, Varis muistelee. Kuten ulkomailla on usein käytäntönä, oli Variksenkin harjoittelu palkaton. Hän rahoitti elämisensä Maltalla Erasmuksen harjoittelutuella, jota hän sai kolmeksi kuukaudeksi yhteensä 1500 euroa. Lisäksi Varis nosti opintotukea. ”Rahallisesti harjoittelusta ei jäänyt mitenkään voitolle”, Varis toteaa. Jaana Kangas Valaita etsimässä RYHÄVALAS HYPPÄÄ vedestä muutaman kymmenen metrin päässä. Satoja pullonokkavalaita parveilee laivan lähettyvillä. Miekkavalas nousee pintaan ruokailemaan. Valassafarilla työskentely oli huippukokemus luokanopettajaksi opiskelevan Petriina Otrosen, 25, elämässä. Hän vietti kesät 2015 ja 2016 pienessä norjalaisessa kalastajakylässä, jossa hän toimi oppaana valassafarilla. Ensimmäisenä kesänä hän valmisti lisäksi pitkää siimaa kalastajille kalatehtaalla. Työpaikka löytyi sattumalta. Vuonna 2014 Otronen oli ohjaajana opettajankoulutuslaitoksen järjestämällä lastenleirillä PohjoisNorjassa. Siellä hän tapasi Norjassa vuosikymmeniä asuneen suomalaisen miehen, joka kertoi kalastajakylässä olevan paljon suomalaisia kesätyöntekijöitä. ”Ajattelin, että haenpa sinne, kun ei Jyväskylästä kuitenkaan ikinä löydä kesätöitä.” VALASSAFARILLA OTROSEN päätehtävänä oli etsiä valaat sekä huolehtia asiakkaista laivalla. Otronen myös opetteli paljon tietoa eri valaista ja linnuista, joista hän kertoi sitten asiakkaille. Otrosen palkka oli noin 15–16 euroa tunnilta. Kun työtunteja kertyi viikossa jopa melkein 70, tienestit olivat kesältä varsin hyvät. ”Palkka ei ollut niin suuri, kuin Norjassa yleensä, mutta parempi kuin olisin voinut Suomessa saada”, Otronen sanoo. Iltatai sunnuntailisiä Norjassa ei tunneta. Otronen joutui myös taistelemaan saadakseen hänelle kuuluvat ylityökorvaukset sekä palkan kalatehtaalla tehdyistä töistä. Lopulta kaikki kuitenkin järjestyi. Hän neuvoo ulkomaille lähteviä tutustumaan kohdemaan työlainsäädäntöön, jotta tietää omat oikeutensa ja pystyy pitämään niistä kiinni. ”Työsopimus, jossa on sovittu työajasta, palkasta ja palkkapäivästä, olisi hyvä olla olemassa jo ennen lähtöä.” Otronen suosittelee myös pitämään kiinni lepoajoista. 60 tunnin työviikko kävi pidemmän päälle rankaksi, sillä laivalla oleminen on fyysisesti uuvuttavaa. ”Parasta olisi, jos vapaalla ehtisi nähdä paikkoja.” Jaana Kangas PETRIINA OTRONEN Leeni Varis testasi siipiään Maltalla kesällä 2016. Petriina Otronen vietti Pohjois-Norjassa kaksi kesää. Petriina Otronen sai ikuistettua vedestä hyppäävän miekkavalaan. PETRIINA OTRONEN LEONORA SALIJU
9 Jyväskylän ylioppilaslehti 1/2018 Kolumni Tienestejä ja kielitaitoa kesätöistä Kielitaito kehittyi kotihoidossa MARIA VARRIO, 23, halusi viime keväänä viettää erilaisen kesän. Niinpä hän päätyi lähtemään kesäkuussa 2017 puoleksitoista kuukaudeksi Tukholmaan hoitotöihin Nordjobbin kautta. Nordjobb on työmarkkinajärjestö, joka välittää nuoria aikuisia töihin Pohjoismaihin. ”Halusin nähdä uusia maisemia. Myös kielitaidon kehittäminen houkutteli.” Kesätyön hakeminen Nordjobbin kautta sisälsi monta eri vaihetta. Ensin sivustolle piti luoda profiili, jonka jälkeen pystyi ilmoittamaan kiinnostuksensa eri työpaikkoihin. Myös työnantajat pääsevät selaamaan työnhakijoiden profiileja. Nordjobbin kautta haettavissa työpaikoissa maksetaan kesätyöläisille palkkaa, jonka tulee kattaa vuokra-, ruoka-, matkaja taskurahakulut. MONET NORDJOBBIN Ruotsissa tarjoamat työpaikat ovat hoitoalalla. Varrio työskenteli kotihoitopalveluja tarjoavassa yrityksessä nimeltä Blomsterfonden. Aiempaa kokemusta musiikkikasvatusta Jyväskylän yliopistossa opiskelevalla Varriolla ei hoitoalalta ollut Ruotsiin lähtiessä. Varrio avusti asiakkaita esimerkiksi siivoamisessa, ruuanlaitossa, peseytymisessä sekä muissa askareissa, kuten kaupassakäynnissä. Työssä annettiin myös lääkkeitä ja avustettiin liikkumisessa, jos asiakas oli esimerkiksi pyörätuolissa. ”Työskentely oli aluksi vaikeaa, mutta helpottui ajan mittaan. Työssä oli yllättävän paljon vastuuta, sillä osa asiakkaista tarvitsi todella paljon avustamista”, Varrio kuvailee. ”Mitä paremmin asiakkaihin tutustui, sitä helpommaksi ja mukavammaksi työ muuttui.” Ruotsin kielen kirjoituksista oli ehtinyt kulua jo muutama vuosi musiikkikasvattajan lähtiessä testaamaan kielitaitoaan käytäntöön. Ennen kesätyötä hän kuvailee ruotsin taitonsa olleen kohtalaisella tasolla. ”Työssä pärjäsi kielen puolesta kuitenkin yllättävän hyvin, vaikka välillä sattuikin kommelluksia. Aina niistä kuitenkin selvisi. Erityisesti työhön liittyvä sanasto ja arkipäivän asiointiin liittyvä kielitaito kehittyivät paljon. Työpaikalla oli myös muutamia suomalaisia työkavereita.” Saima Tossavainen JAANA KANGAS Maria Varrio paransi kielitaitoaan Ruotsissa kesällä 2017. P uhun niin totta kuin osaan.” Nämä legendaariset sanat lausui pääministeri Anneli Jäätteenmäki (kesk.) eduskunnan edessä vuonna 2003. Oli paljastunut, että hän hyödynsi eduskuntavaaleissa Irakin sotaa koskevia salaisia tietoja, joiden oma-aloitteisen pyytämisen hän kuitenkin kiisti. Oppositio ja hallituskumppani SDP eivät uskoneet Jäätteenmäen vakuutteluja totuuden kertomisesta. “Valehtelija!”, kajahti välihuuto puheen aikana. Yleensä syytös valheesta eduskunnassa on sen verran rankka, että siellä käytetään mieluummin kiertotai täsmäilmaisua “muunneltu totuus”. Skandaalin seurauksena Jäätteenmäki erosi virastaan vain pari kuukautta siinä toimittuaan. BREXITIN JA Donald Trumpin vaalivoiton myötä eduskunnassa ja länsimaissa lännen omaa rappiota ja valheellisuutta kuvaavaksi trendija kiertoilmaisuksi nousi termi “posttruth” eli totuudenjälkeinen. Oxford English Dictionary valitsi sen vuoden 2016 sanaksi, ja sen viljely jatkui vuonna 2017. Syksyllä ilmestyi politiikan kieltä tutkivien Paul-Erik Korvelan ja Johanna Vuorelman toimittama kirja Puhun niin totta kuin osaan – Politiikka faktojen jälkeen. Sen nimi ja sisältö kumpuavat suoraan yllä kuvatuista tapahtumista. Totuudenjälkeisyys joutuu teoksessa tiukkaan analyysiin. Ensimmäisenä käsitettä käytti tiettävästi kirjailija Steve Tesich vuonna 1992 kuvatessaan Yhdysvaltojen poliittisten skandaalien aiheuttamaa kansallista häpeää: totuutta ei enää haluttu kuulla. Käsite ei näytä kestävän vähääkään analyyttistä vasarointia, vaan on uutta aikakautta korostaessaan jo itsessään totuudenjälkeinen. Eihän voida osoittaa, että olemme joskus eläneet valheenjälkeistä totuuden aikaa – varsinkaan politiikassa. Silti suurissa tiedotusvälineissä “post-truth” on nielty pureksimatta, ja sitä käytetään edelleen. VÄITE TOTUUDENJÄLKEISESTÄ ajasta on siis itsessään tavallaan vale, joskin usein tahaton. Se kuuluu myös valheen luonteeseen. Kun luulee tietävänsä, mistä puhuu, tulee puhuneeksi ohi suunsa. Tärkeä huomio kirjassa on poliitikkojen suorien valheiden strateginen epä-älyllisyys ja usein myös vähäpätöisyys. Niitä kauhistellessamme vaarana on, ettemme huomaa hienovaraisempia valheita ja vaikuttamiskeinoja. Teos antaa aihetta valheen monipuoliseen tarkasteluun käsitteenä ja ilmiönä. Argumentointivirheet, manipulaatio ja disinformaatio ovat osa ihmisyyttä, emmekä voi täysin välttyä valheilta. Olemme myös ajan ja ymmärryksen puitteissa rajallisia olentoja, joten tapamme kuvata kaoottista maailmaa on järjellistävä ja valikoiva. Vastaava valikoivuus on erityisen ominaista tällaisille kolumneille, joihin yhden kirjan monipuolinen sisältö ei tyhjene millään. Riku Lehtoranta Kumpi tuli ensin, totuus vai vale? KUN LUULEE TIETÄVÄNSÄ, MISTÄ PUHUU, TULEE PUHUNEEKSI OHI SUUNSA.
10 Jyväskylän ylioppilaslehti 1/2018 KUURO KUULEVIEN KESKELLÄ VIITTOMAKIELI. Äidinkielen sanotaan olevan elintärkeä osa identiteettiä, mutta millainen identiteetti kuurolle voi rakentua puhuvien ympäröimänä? Sitä Juhana Salonen on joutunut miettimään koko ikänsä. teksti Aleksi Tolppi kuvat Laura Kangas Juhana Salonen työskentelee yliopiston Viittomakielen keskuksessa F-rakennuksessa.
11 Jyväskylän ylioppilaslehti 1/2018 KUURO KUULEVIEN KESKELLÄ
12 Jyväskylän ylioppilaslehti 1/2018 vaan tyytyi seuraamaan vierestä. Yhtäkkiä viittomakielestä oli tullut hänelle vieras asia. VAIKKA KUULOLAITE antoikin osittaisen kuulokyvyn, oli kanssakäyminen kuulevien lasten kanssa vaikeaa. Hyvä puhutun kielen taito antoi kuvan, että Salonen myös kuuli normaalisti, vaikka todellisuudessa ymmärtäminen edellytti usein katsekontaktia ja selkeää puhetta. Hän ei myöskään halunnut myöntää tai selittää kuurouttaan. Jääkiekkoja pesäpalloharrastukset tarjosivat omat haasteensa. Pukukopissa pelaajien ja valmentajien joukko oli yksinkertaisesti liian suuri, eikä huonosti kuuleva saanut puheensorinasta selvää. Valmentajat eivät ymmärtäneet kuuroutta, ja valtaosa heidän puheistaan meni Saloselta kokonaan ohi. Muut pelaajat pitivät häntä ainoastaan tyhmänä, ja maine levisi äkkiä urheilupiirien ulkopuolelle. ”Minulla ei ollut pukuhuoneessa kaveria, jolle olisin voinut jutella niitä näitä, niin kuin junnut yleensä keskenään tekevät. Olin yksin omassa maailmassani ja seurasin vain sivusta, mitä muut tekivät. Oloni oli kuin seinäruusulla, josta ei kuulu pihaustakaan”, hän kertoo. Saloselle saatettiin nauraa päin kasvoja kaupungilla, ja yksi kaveri jopa pyysi häntä kävelemään etäämpänä hänestä. Salosta alkoi ahdistaa kodin ulkopuolinen maailma ja kaupungilla liikkuminen. Mitä ihmiset ajattelevat ja puhuvat hänestä selän takana? Kuurojen Liiton järjestämät leirit tulivat hänelle myös tutuksi, ja rippikoulun hän kävi toisten viittomakielisten kanssa. Edelleen Salonen huomasi joutuneensa ulkopuolelle. Hänen viittomakielensä oli paljon alemmalla tasolla kuin muilla leiriläisillä, eikä hän pystynyt osallistumaan keskusteluihin. Salonen joutui seuraamaan vierestä, kuinka muut viittoivat sujuvasti keskenään. Murrosiän edetessä myös identiteettikriisi syveni: Oliko hän kuuleva vai kuuro, ja millä kielellä hän voisi ilmaista itseään ja tunteitaan? Suomeksi hän ei ymmärtänyt muiden puhetta riittävän hyvin, ja viittomakielen taito oli yksinkertaisesti liian heikko sekä viittomiseen että ymmärtämiseen. Vähitellen ennestään sosiaalisesta ja iloisesta nuoresta tuli ahdistunut, masentunut ja toisia ihmisiä välttelevä. ”Mikään ei tuntunut normaalilta. Tunsin itseni ihan mielisairaaksi. Itseluottamus romahti nollille. Olin kerta kaikkiaan aivan loppu. Elin niin sanoakseni helvetillistä aikaa. En haluaisi kokea samanlaista enää koskaan enkä soisi myöskään kenenkään muun kokevan vastaavaa.” MYÖHEMMIN SALONEN hakeutui terapiaan, ja kiusaamisesta ja muista ongelmista puhuminen helpotti väKUURO EI PYSTY. KUURO EI PYSTY OPISKELEMAAN. KUURO EI PYSTY MATKUSTELEMAAN. PALJON ON KÄSITYKSIÄ, ETTÄ EI VOI EIKÄ PYSTY, MUTTA MINÄN SANON, ETTÄ VOI JA PYSTYY. K uulevien vanhempien kuuro lapsi ja ainoa kuuro myös varhaisessa elinpiirissään – siinä lähtökohdat nuoruusiässä läpikäymälleni identiteettikriisille”, kirjoittaa Juhana Salonen kirjansa Viiton – olen olemassa takakannessa. Salosen tunnistaa C-rakennuksen aulassa helposti: ainoastaan yksi ihminen on täysin hiljaa, vaikka keskusteleekin innokkaasti. Edellinen haastattelu on vielä kesken. Salonen kädet liikkuvat nopeasti, tulkki tulkkaa sanomiset. Jyväskylän yliopistolla projektityöntekijänä työskentelevä Juhana Salonen on tottunut kysymyksiin ja ihmettelyyn. Kuuleeko hän ollenkaan? Ymmärtävätkö kaikki viittomakieliset toisiaan? Kuinka kuuron seurassa tulisi käyttäytyä? Salonen on syvästi huolissaan kuurojen asemasta ja haluaakin herättää keskustelua heidän kohtaamistaan ongelmista yhteiskunnassa. ”Vieläkin puuttuu tietoa siitä, mihin viittomakieliset pystyvät. Minäkin olen yliopistolla töissä ja on viittomakielisiä tohtoreita. Koko yhteiskunnalle pitäisi välittää tietoa, että kuurous ei ole mikään este”, hän toteaa. Vaikka hän on ylpeä viittomakielisyydestään ja kokee identiteettinsä seisovan vahvalla pohjalla, on tie tähän pisteeseen asti ollut haasteita täynnä. SALOSEN KUUROUS todettiin vasta vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäisenä, koska lääkärit eivät olleet uskoa kuuroutta heti. 80-luvulla kuuroutta ei tunnettu kovin hyvin, eikä sitä juurikaan käsitelty julkisesti. Diagnoosin toteamisen jälkeen alkoi kuntoutus, kuulolaitteiden kokeilu ja lopulta viittomakielen ja myöhemmin puhutun kielen opettelu. Samalla vanhemmat joutuivat opettelemaan uuden kielen, jotta pystyivät saamaan yhteyden lapseensa. Varhaislapsuus ei Salosen sanojen mukaan juurikaan eronnut kenen tahansa muun lapsen elämästä, vaikka kommunikaatio-ongelmia olikin ja kaulalla roikkuva kuulokoje haittasi ajoittain leikkimistä. Kasvuympäristö ei tarjonnut roolimalleja tai vertaisia, jotka olisivat olleet viittomakielisiä. Salonen aloitti peruskoulun kuulovammaisten koulussa, Hakalan erityiskoulussa. Ikätovereissa oli aluksi paljon muita kuuroja ja viittomakielisiä, mutta myöhemmin koko ajan vähemmän ja vähemmän. Samalla opettajien käyttämä kieli siirtyi yhä enemmän puhuttuun kieleen, ja viittominen väheni. Saloselle alkoi kehittyä käsitys siitä, ettei viittomakielellä pystyisi ilmaisemaan kaikkea, mitä puhutulla kielellä pystyi. Eihän opetusmateriaaleja ollut juuri ollenkaan, eivätkä opettajat osanneet ilmaista kaikkia asioita viittomilla. Puheterapeutin ja kuulokojeen avulla Salonen oppi puhumaan suomea sujuvasti, ja ympäristö tarjosi paljon tilaisuuksia kielen käyttämiseen. Viittomakielen käyttöön tilaisuuksia tuli taas koko ajan entistä vähemmän. Tuntui selvältä, että yhteiskunta arvostaisi Salosta enemmän kuulevana ja suomen kielen osaajana kuin viittomakielisenä. Vähitellen hän alkoi vieroksua viittomakieltä ja tuntea sääliä toisia kuuroja kohtaan, jotka eivät osanneet suomea sujuvasti. ”On todella harmi, että lapsuuteni ympäristö, kuulokeskus, koulu ja kaikki tekivät sen vaikutuksen, että piti valita jompi kumpi kieli. En ymmärrä, miksi suosittiin yksikielisyyttä”, hän kertoo. Kerran koululle saapui Kuurojen Liiton viittomakielisen lastenohjelman kuvausryhmä, joka järjesti lapsille matkan Korkeasaareen. Reissun jälkeen lapset saivat viittoa siitä, millaisia eläimiä olivat nähneet. Salonen ei ymmärtänyt juontajien viittomista juuri mitään, eikä hän osallistunut itse keskusteluun, OLIN YKSIN OMASSA MAAILMASSANI JA SEURASIN VAIN SIVUSTA, MITÄ MUUT TEKIVÄT. Salonen on kirjoittanut kirjan siitä, millaista on kasvaa lapsesta aikuiseksi kuurona.
13 Jyväskylän ylioppilaslehti 1/2018 JUHANA SALONEN z Syntynyt vuonna 1981 Hyvinkäällä. z Projektitutkijana Jyväskylän yliopiston viittomakielen keskuksessa. z Kirjoittanut kirjan Viiton – olen olemassa kielivähemmistöjen aseman esiintuomiseksi. z Kirjan teossa olivat mukana myös Salosen äiti SiskoMargit Syväoja sekä valokuvaaja Jussi Rinta-Hoiska ja graafinen suunnittelija Tiina Särkkä. z Harrastaa salibandya, kuntoliikuntaa, lukemista ja matkailua. z Lisätietoa kirjasta: juhanasalonen.jimdo.com Tämä viittoma tarkoittaa ”viittoa”. hitellen ahdistusta. Viittomakieltä ja vajaavaista identiteettiä ei kuitenkaan käsitelty. Terapiakin käytiin suomeksi eikä viittoen. Peruskoulun jälkeen edessä oli tulevan koulun valitseminen. Salonen päätyi Käpylän aikuislukioon, jossa opiskeli paljon muita kuuroja ja jossa oli mahdollisuus viittomakieliseen tulkkaukseen. Osa lukion opiskelijoista suhtautui epäillen ihmiseen, joka aiemmin oli ollut niin välinpitämätön omaa äidinkieltään kohtaan. Viittomakieli vaati myös paljon harjoitusta. Vähitellen kieli alkoi sujua ja identiteetti vahvistua. Sählyn pelaaminen ja kuurojen olympialaisiin ja muihin tapahtumiin osallistuminen toisten kuurojen kanssa auttoivat. Salonen päätti myös opiskella levyseppähitsaajaksi usean kuuron opiskelijatoverin tavoin. Lukiossa menestyneelle lukutoukalle oli kuitenkaan selvää, ettei ala ollut hänelle sopiva. Valmistumisen jälkeen katse kääntyikin Jyväskylän yliopistoon ja suomalaisen viittomakielen opiskeluun. Vuodet yliopistossa menivät kuten kenellä tahansa opiskelijalla järjestötoiminnan, juhlien, opiskelijaelämän ja tietenkin opiskelun parissa. Nykyisin Salonen kertoo viihtyvänsä hyvin suomalaisen viittomakielen tutkimuksen parissa Jyväskylän yliopistossa, jossa on pitkät perinteet ja kulttuuri kielen suhteen. ”Täällä on paljon kuuroja ja kuulevia, jotka viittovat, ja akateeminen yhteisö. Viittomakieli voi hyvin täällä”, hän toteaa. VASTA VIIME aikoina 36-vuotias Salonen kertoo kokeneensa olonsa rauhalliseksi. Hän toivoo, että näin olisi ollut paljon aiemmin, mutta hän ei halua olla katkera ja toivoo vain, että muut eivät joudu kokemaan vastaavaa. Vaikka kirjan kirjoittaminen oli Saloselle terapeuttinen ja vapauttava prosessi, helpolla se ei onnistunut. Ajatus kirjoittamisesta heräsi jo yli vuosikymmen sitten, mutta hän huomasi oman identiteettinsä olevan edelleen rikkinäinen. Vaikeat asiat vaativat pohdintaa uudelleen ja uudelleen. Identiteetin löytäminen oli rankka kokemus, mutta hänen mukaansa se voi olla enemmän sääntö kuin poikkeus kuurojen parissa. Suuri tekijä ongelmille oli se, kuinka vähän vanhempia ja lasta osattiin neuvoa viittomakielen ja kuurojen kulttuurin suhteen. Kuurous nähtiin vammana, joka piti korjata ja kuurot vammaisina, jotka eivät pysty toimimaan yhteiskunnassa normaalisti. Vaikka tilanne on monilta osin parantunut, hänen mukaansa asenteet kuurouden suhteen eivät välttämättä ole muuttuneet. ”Kuuro ei pysty. Kuuro ei pysty opiskelemaan. Kuuro ei pysty matkustelemaan. Paljon on käsityksiä, että ei voi eikä pysty, mutta minän sanon, että voi ja pystyy. Mitä vaan”, hän toteaa. NYKYÄÄN MELKEIN kaikki kuurot saavat sisäkorvaistukkeen, joka auttaa kuulemaan, mutta tilanne on Salosen mielestä silti ongelmallinen. Mitä jos lapsi joutuu tilanteeseen, jossa hän ei kuulekaan riittävän hyvin istukkeen avulla, mutta hänelle ei toisaalta ole opetettu viittomakieltä? Silloin lapsi on Salosen sanoin kaksinkertaisissa vaikeuksissa. Yhteiskunnan olisi tärkeää oppia arvostamaan viittomakieltä ja monikielisyyttä. Kuuroille tulisi tarjota sekä viittomakielen että suomen opetusta. Nykytiedon valossa ymmärretään, että monikielisyys ei haittaa oppimista, vaan voi jopa edistää sitä. Salonen kertoo kokeneensa vahvaa katkeruutta luettuaan monikielisyyden hyödyllisyydestä yliopistossa opiskellessaan. Asiat olisivat varmasti menneet MEIDÄN PITÄÄ KOKO AJAN OLLA TODISTELEMASSA JA KAMPPAILEMASSA NÄIDEN ASIOIDEN PUOLESTA. eri tavalla, jos viittomakieltä olisi arvostettu tasaveroisena suomen rinnalla myös hänen kohdallaan. Toisin kuin Salonen nuorempana uskoi, viittomakielellä pystyy ilmaisemaan itseään ihan yhtä hyvin kuin millä tahansa muulla kielellä. Viittomakielten ympärille on myös rakentunut oma ainutlaatuinen kulttuurinsa sekä tiivis ja välittävä maailmanlaajuinen yhteisö. ”Tarvitaan enemmän tietoa esimerkkien kautta siitä, miten kuurot menestyvät maailmassa. On todella harmi, että meidän pitää koko ajan olla todistelemassa ja kamppailemassa näiden asioiden puolesta”, hän toteaa. Salonen suhtautuu positiivisesti omaan tulevaisuuteensa, mutta monien muiden kuurojen tilanteesta hän on huolissaan. Yhteiskunnassa puhutaan paljon nuorten syrjäytymisestä, mutta kuurot ovat erityisessä riskissä kielija identiteettiongelmien myötä. Hän toivookin kirjan julkaisun herättävän laajempaa keskustelua kuurojen asemasta yhteiskunnassa. Hänestä olisi hyvä myös, että ihmiset olisivat häneen ja muihin yhteydessä missä tahansa kysymyksessä ja muistuttaa, että viittomakielen keskus löytyy Seminaarimäen F-rakennuksesta keskellä kampusta. ”Me emme pure.” Tämä viittoma tarkoittaa ”identiteetti”.
14 Jyväskylän ylioppilaslehti 1/2018
15 Jyväskylän ylioppilaslehti 1/2018 JÄRKI PÄÄSSÄ ÄLYKKYYS. Älykäs ihminen juo enemmän alkoholia kuin tyhmä. Älykäs ihminen rakastaa yksinäisyyttä. Älykäs ihminen on todennäköisemmin ateisti. Älykkäältä ihmiseltä puuttuu tunneälyä. Muun muassa tällaisia asioita liitetään älykkäisiin ihmisiin, jos uskomme pikaisen googlehaun antamia tuloksia. Mutta mitä älykkyys oikeastaan on? teksti Jaana Kangas kuvat Laura Kangas J os saamasi tulos on selvästi heikompi kuin olit odottanut, heikolle suorituksellesi voi hyvinkin löytyä perusteltu selitys muustakin kuin älykkyystasostasi. Luen Mensan älykkyystestin tulosten mukana tullutta saatekirjettä. Sen viimeinen virke kuulostaa uudelta älykkyystestiltä: oletko tarpeeksi älykäs tietääksesi, että tämä on paras tulos, mihin pystyt vai tarpeeksi tyhmä uskoaksesi, että vika onkin jossain muualla? Mutta palataan ajassa muutama viikko taaksepäin. Istun Jyväskylän kaupunginkirjaston salissa kahdeksan muun kanssa valmiina testaamaan, kuinka älykäs oikeastaan olen. Ennen testin alkua ehdin vilkuilla muita osallistujia. Päällepäin on vaikea päätellä, kuka meistä todennäköisimmin ylittää Mensan jäsenyyteen vaadittavan 131 pisteen rajan. Silloin ihminen on älykkäämpi kuin 98 prosenttia väestöstä (keskihajonnan ollessa 15). Sukupuolijakauma yllättää minut, sillä salissa on vain kaksi miestä. Mensan sivuilla kerrotaan, että testeihin osallistujista vain noin kolmannes on naisia. Jäsenten sukupuolijakauma noudattaa samaa jakaumaa testeissä käyvien kanssa. Jälkeenpäin saan kuulla, että Jyväskylä oli Mensan testiviikon ainoa paikka, jossa oli naisenemmistö. ”Syystä tai toisesta naiset käyvät testeissä vähemmän aktiivisesti”, Mensan testaaja Sara Ihalainen kertoo. ENNEN TESTIN alkua Ihalainen kertoo, miten testi toteutetaan ja jakaa meille tehtävävihkot ja vastauspaperit. Testi koostuu 40–50 tehtävästä. Vastaamiseen on 20 minuuttia aikaa. Suomen Mensa käyttää älykkyyden mittaamiseen tasokuviopäättelytestiä, jolla mitataan yleistä älykkyyttä, niin kutsuttua g-tekijää, jolla tarkoitetaan kognitiivisten kykyjen taustalla vaikuttavaa tekijää. Kognitiivisia kykyjä ovat esimerkiksi kielellinen ja matemaattinen taitavuus ja looginen päättely. Käymme yhdessä läpi pari esimerkkitehtävää. Ne ovat lapsellisen helppoja: ruudukon ensimmäisellä rivillä on kolme mustaa palloa, toisella kolme mustaa neliötä ja kolmannella kaksi mustaa kolmiota ja tyhjä ruutu, jonka kohdalle pitää valita annetuista vaihtoehdoista oikea. Tasokuviopäättelytestin sanotaan olevan kulttuurineutraali, sillä se ei vaadi ennalta opittuja tietoja tai taitoja. Testissä ei tarvita kielellistä tai matemaattista päättelyä, hyvää muistia tai muita erityisiä taitoja, joihin testattavan taustalla tai koulutuksella olisi vaikutusta. Koulutuksen vaikutus on pyritty minimoimaan ensimmäisistä älykkyystesteistä lähtien. Vuonna 1905 ranskalainen psykologi Alfred Binet kehitti kollegansa Théodore Simonin kanssa ensimmäisen älykkyystestin. Siinä pyrittiin mittaamaan koululaisten mentaalisen kehityksen tasoa. Kun kaikille on selvää, miten kysymyksiin vastataan, Ihalainen laittaa kellon käyntiin ja testi alkaa. ÄLYKKYYDEN MÄÄRITTELEMINEN on ollut tutkijoille kova pala. Edelleenkään ei ole olemassa yhtä virallista älykkyyden määritelmää. Mensan nettisivuilla muistutetaan, että älykkyyden määritteleminen on osittain filosofinen pulma: älykkyyttä on se, mitä yhdessä sovitaan olevan älykkyyttä. Joistain asioista asiantuntijoiden keskuudessa tuntuu olevan laaja konsensus. Älykkyyttä on kyky oppia, sopeutua ja ratkaista ongelmia. Älykkyyttä on kyky ymmärtää abstrakteja käsitteitä ja toimia tarkoituksenmukaisesti uusissa tilanteissa. Vuonna 2006 tutkijat Shane Legg ja Marcus Hutter ottivat tehtäväkseen luoda yksi, universaali määritelmä älykkyydelle. Sitä varten he kokosivat 70 erilaista älykkyyden määritelmää ja etsivät niistä yhteisiä piirteitä. Lopulta he muotoilivat oman määritelmänsä, jonka mukaan älykkyys mittaa yksilön kykyä saavuttaa tavoitteita eri ympäristöissä. Yleispätevästä määritelmästä huolimatta älykkyys aiheuttaa käsitteenä paljon sekaannuksia ihmisissä, kognitiotieteilijä Michael Laakasuo Helsingin yliopistosta kertoo. Älykkyyden ajatellaan olevan inhimillinen ominaisuus, johon ainoastaan ihminen kykenee. Laboratoriotutkimuksissa
16 Jyväskylän ylioppilaslehti 1/2018 on kuitenkin havaittu, että yksisoluiset limanuljaskat pystyvät löytämään lyhimmän reitin labyrintin suulla olevan ruoan luokse. Myös kasvikunnasta löytyy useita esimerkkejä kasvien kyvystä oppia, laskelmoida ja sopeutua muuttuviin tilanteisiin. ”Älykkyys on minulle luonnonilmiö, joka on jossain määrin järkevä mutta yhtä aikaa mystinen. Minkä takia universumissa on systemaattista tavoitteellista toimintaa, joka ilmenee olioissa, joilla ei ole aivoja?” KAKSIKYMMENTÄ MINUUTTIA on lyhyt aika. Olen juuri keksinyt omasta mielestäni oikean vastauksen kahdeksanneksi viimeiseen kysymykseen, kun Sara Ihalainen kertoo ajan loppuneen. En ehdi merkata vastausta lomakkeeseen, ja se ärsyttää vastaamatta jääneiden tehtävien lisäksi. Olisi pitänyt olla nopeampi. Aikaraja on yksi syy, miksi Michael Laakasuo ei pidä Mensan älykkyystestiä yksiselitteisenä älykkyyden mittarina. Hän kuitenkin myöntää, että tulos ennustaa varsin hyvin yksilön menestymistä elämässä ja korreloi muiden kognitiivisten taitojen kanssa. Testien hankaluutena on Laakasuon mukaan se, etteivät ne mittaa sitä, kenen ratkaisustrategia on optimaalisin. Hän puhuu prosessointinopeudesta eli siitä, kuinka nopeasti ihmisen aivot pystyvät ratkaisemaan ongelmia. ”Ihmisten välillä on eroja prosessointinopeudessa, mutta nopea ei välttämättä ole sama kuin älykäs. Jollakin, jolla on hitaampi prosessointinopeus, voi olla parempi ratkaisustrategia. Askelmien lukumäärällä ja virheiden vähyydellä on myös väliä.” Laakasuon mielestä älykkyystestiä varten voi harjoitella. Kun kulloinkin käytettävän testin logiikan ymmärtää, ratkaisu tehtäviin alkaa löytyä helpommin ja nopeammin. ”Henkilökohtainen kokemukseni älykkyystesteistä on, että jos on nukkunut hyvin, juonut sopivan määrän kahvia ja aiemman kuukauden ratkonut matemaattisia tehtäviä, niin ÄO-tuloksessa voi olla 20 pisteen ero erilaisissa online-testeissä”, Laakasuo kertoo. Älykkyystestejä on kritisoitu myös muista syistä. Skeptisimpien mukaan älykkyystesti mittaa vain ihmisen kykyä selviytyä älykkyystesteistä. Älykkyystestien on sanottu kertovan lähinnä loogisesta päättelykyvystä eivätkä ne ota huomioon tunneälyä tai sosiaalista kyvykkyyttä. Älykkyystesti ei myöskään mittaa luovuutta. HELMIKUUN 10. päivä vuonna 1996 on jäänyt historiaan päivänä, jolloin tekoäly voitti ensimmäistä kertaa ihmisen shakkipelissä. IBM:n kehittämä shakkitietokone Deep Blue voitti hallitsevan maailmanmestarin Garri Kasparovin ensimmäisessä pelissä kuusipelisessä ottelussa. Tekoäly on kiehtonut ihmisiä jo vuosisatojen ajan, mutta vasta viime vuosisadalla keinoäly on muuttunut ideasta todellisuudeksi. Kuinka älykäs keinoäly sitten tänä päivänä on? Laakasuon mukaan se riippuu kontekstista ja älykkyyden määritelmästä. Shakissa tai gossa ne ovat suorastaan yli-inhimillisiä, mutta kissan hoitamisessa vajaaälyisiä idiootteja. Byrokratiaan ja sääntöihin perustuva toiminta voidaan koneistaa, sillä lait ja säännöt voidaan muuttaa matemaattiseen muotoon. Keinoäly voidaan myös ohjelmoida tekemään ihmisten suosimia ratkaisuja. Koneiden heikkous on tilannetajun, olennaisen taustatiedon ja maalaisjärjen puute. Niitä ei voida määritellä matemaattisesti. Laakasuo arvioi, että seuraavaan 30–40 vuoteen ratkaisua tuskin on näköpiirissä. Kuka olisi uskonut, että vanha kunnon maalaisjärki tekee ihmisestä kokonaisuutena ylivertaisen keinoälyyn verrattuna? ÄLYKKÄISTÄ KONEISTA on kuitenkin koko ajan tulossa älykkäämpiä. Populaarikulttuurista löytyy useita esimerkkejä, joissa ihmisen luoma keinoäly kääntyy lopulta heitä vastaan. Arnold Schwarzeneggerin tähdittämässä Terminator-elokuvassa tulevaisuudessa koneet ovat ottaneet vallan ihmisistä. Battlestar Galactica -sarjassa kerrotaan avaruuteen cylon-nimisiä robotteja paenneista ihmiskunnan viimeisistä eloonjääneistä. Vuonna 2003 ruotsalainen filosofi Nick Bostrom esitti Paperclip maximizer -ajatuskokeen havainnollistaakseen keinoälyn vaaroja. Bostromin skenaariossa keinoäly on ohjelmoitu valmistamaan mahdollisimman paljon paperiliittimiä. Jos konetta ei ole ohjelmoitu arvostamaan ihmiselämää, se pyrkii keinoja kaihtamatta muuttamaan kaiken materian, ihmiset mukaan lukien, paperiliittimiksi tai niitä valmistaviksi koneiksi. Ajatuskokeen esittämä skenaario tuskin tapahtuu, mutta se havainnollistaa hyvin keinoälyyn liittyviä vaaroja. Miten supertekoäly saadaan tehtyä niin, että se ottaa ihmiskunnan arvot huomioon? ”Jos keinoälylle annettava ohje ei sisällä kaikkea olennaista taustatietoa, sillä voi olla perverssit tavoitteet. Koneet eivät sinänsä tule ottamaan valtaa, mutta vahingossa voi tapahtua asioita, jotka ovat ihmiselle kohtalokkaita”, Laakasuo kuvailee. JOS SAAMASI tulos on selvästi heikompi kuin olit odottanut, heikolle suorituksellesi voi hyvinkin löytyä perusteltu selitys muustakin kuin älykkyystasostasi. Sanat jäävät pitkäksi aikaa pyörimään päähäni. En pidä itseäni muita älykkäämpänä, mutta toivoin parempaa. Testi tuntui helpolta ja sen jälkeen oli itsevarma olo, vaikka en ehtinyt vastata kaikkiin kysymyksiin. Olo oli kuin lottoamisen jälkeen: ehdin jo suunnitella, miten kehuskelisin Mensan jäsenyyteen oikeuttavalla pistemäärällä perheelleni, ystävilleni ja etenkin exälleni. Toki voisin yrittää uudestaan. Mensan testin saa uusia kerran. Ehkä jännitin testiä, vireystilani oli huono tai varmistelin liikaa vastauksissani, kuten saatekirjeessä ehdotetaan. Tai sitten voin tyytyä saamaani tulokseen: Älykkyysosamääräsi on 117. Se on parempi kuin 87 prosentilla väestöstä. Eihän yhtä lukua voida pitää absoluuttisena totuutena kenenkään älykkyydestä. KUKA OLISI USKONUT, ETTÄ VANHA KUNNON MAALAISJÄRKI TEKEE IHMISESTÄ YLIVERTAISEN KEINOÄLYYN VERRATTUNA? Nick Bostromin Paperclip maximizer -ajatuskokeessa keinoälyllä on tuhoisat seuraukset ihmiskunnalle.
17 Jyväskylän ylioppilaslehti 1/2018 Tehdään hyvää. Yhdessä. Lutakonaukio 1, 40100 JYVÄSKYLÄ puh. 044 7750 750 Ma-Pe 7-21, La 8-21, Su 11-21 L U T A K K O Näytettävä kassalla voimassaoleva henkilökohtainen opiskelijakortti. Ei koske alkoholia, tupakkaa eikä veikkausta. Ei voi yhdistää muihin tarjouksiin. Voimassa 31.5.2018 asti, vain K-Supermarket Lutakossa. OPISKELIJAALENNUS Näytettävä kassalla voimassaoleva henkilökohtainen opiskelijakortti. Ei koske alkoholia, tupakkaa -5 % opiskelijakortilla Kiihkeä uskonpuhdistus KAI SADINMAA: ILMESTYSKIRJA (INTO) Radikaalipappina ja kirjailijana tunnetun Kai Sadinmaan teos Ilmestyskirja ei jää sisällöltään dramaattisen nimensä varjoon. Kirja on kiihkeä uskonpuhdistus, dystopia, jossa pahiksen rooli on jaettu tasaisesti niin eliitille, päättäjille, kuin fasisteillekin. Sadinmaa omistaa kuitenkin kokonaisen luvun kirjastaan tolkun ihmisille, maltilliselle enemmistölle, joka tämän kauhukuvan mahdollistaa ja joita ilman holokausti tai mikään muukaan kansanmurha ei olisi ollut mahdollinen. Teksti on hyökkäävää ja osin erittäin yleistävää, mutta kirjailijan saarnaavaan tyyliin se sopii erinomaisesti. Kirja on raadollinen kuvaus nyky-yhteiskunnasta ja lähitulevaisuudesta, mutta lopussa pilkahtaa myös toivo ja usko siihen, että ihmiset yhdessä voivat nousta vastarintaan ja pysäyttää vihan leviämisen. Anna Mikkola Ei yltänyt nevö föget -tasolle 95 (YELLOW FILM & TV) Vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruudesta kertova elokuva ylitti äärimmäisen alhaiset odotukseni. Mutta ei se silti kovin hyvä ollut. Elokuva oli rakenteeltaan outo. Siinä seurattiin lama-ajan yksinhuoltajaperhettä, hulluttelevaa roistokoplaa, syöpään kuolevaa lätkäfania ja pikaisesti myös itse maajoukkuetta sekä Curre Lindströmiä. Elokuva yritti vedota koko ihmisen tunneskaalaan hyvin aleksimäkelämäiseen tyyliin. Nostalgiaa, huumoria ja yhtäkkiä syövällä mässyttelyä. Näistä viimeinen kyllä kosketti, mutta osoitti myös erityisen huonoa makua. Katsoja sai muutaman onnistumisen tunteen, kun pääsi bongaamaan oikeita 95-leijonia yllättävistä sivurooleista. Muuten elokuvasta jäi yksiselitteinen maku: Timo Jutilan lonkkalämäristä ei voi tehdä aikaa kestävää elokuvaa. Valtteri Parikka Tjenare mannen! SOLSIDAN (FLX, JAROWSKIJ AB) Mikä olisikaan parempi tapa viettää sunnuntaita kuin katsoa valkokankaalta televisiosarja Solsidanin filmatisointia, ja siinä samalla Ruotsin tv-historian ehkä veemäisintä naapuria, Henrik Dorsinin näyttelemää Ove Sundbergia? Aivan, ei mikään. Moni filminnös kompastuu televisiosarjan juonen sovittamisen perustavanlaatuisiin ongelmiin, joista katsoja on samaa mieltä kuin haminalainen sylinterimies Summan tehtaan lopettamispäätöksestä vuonna 2007. Solsidan on kuitenkin erilainen, aivan loistava, jos en nyt paremmin sanoisi. Nauroin ääneen useaan otteeseen ja lässytin söpöille jutuille. Olin jo käpertyä vierustoverini kainaloon kunnes havahduin avovaimoni istuvan toisella puolellani. Mielessäni vietin nimittäin kalsaripäivää kotisohvalla. Koko potin korjasi kuitenkin Ove, ja tämä oli Ove². Matti Parkkinen Taloustiede haltuun MICHAEL GOODWIN & DAN E. BURR: ECONOMIX SARJAKUVA SIITÄ KUINKA TALOUS TOIMII (JA EI TOIMI) (KAMPUS KUSTANNUS) Sarjakuva on kätevä väline paitsi vitsien kertomiseen, myös tiedon välittämiseen. Taloustiede ja -politiikka puolestaan ovat kaikkien elämään syvällisesti vaikuttavia voimia, joita harva kuitenkaan uskaltaa väittää ymmärtävänsä hyvin. Kun nämä yhdistetään, tuloksena on Economix. Michael Goodwinin käsikirjoittama ja Dan E. Burrin piirtämä sarjakuva käy läpi talousteorioita ja (talous)poliittista historiaa Adam Smithistä alkaen ja lopettaa 2000-luvun talouskriiseihin ja uhkaavaan ympäristökatastrofiin. Sarjakuvailmaisun voima näkyy siinä, ettei teos välttele vaikeitakaan käsitteitä. Ajoittain on luettava hitaammin, jotta asia menee jakeluun, mutta tällaisen tietomäärän pakkaaminen esimerkiksi dokumenttielokuvaan ei onnistuisi. Tekstin ja kuvien rinnakkaisuus puolestaan tekee lukemisesta tietokirjan kahlaamista havainnollisempaa. Oskari Rantala Kuolleiden muusikoiden seura COCO (PIXAR) Coco ei ole Pixarin parhaita elokuvia. Se ei tarkoita, että Coco olisi huono teos. Pixar on vain onnistunut luomaan niin mestarillisia koko perheen animaatioita, ettei ”vain erittäin hyvä” Coco yllä listan kärkeen. Coco sijoittuu Kuolleiden päivää viettävään Meksikoon, jossa nuori muusikon urasta haaveileva Miguel tempautuu vahingossa tuonpuoleiseen maailmaan. Vaikka osa perhearvoja korostavan elokuvan kuvioista tuntuu turhan kaavamaisilta, viihdyttää Coco silti loppuun asti. Erityisen hyvin Coco kuvaa meksikolaista kulttuuria aina pienimpiä yksityiskohtia myöten. Ja kuten usein ennenkin, onnistuu Pixar jälleen iskemään syvälle katsojan tunteisiin. Kun lopputekstit ilmestyvät ruutuun, pyyhkii moni katsomossa silmäkulmiaan. Arimo Kerkelä Progeyhtye Saimaa tarpoo suossa SAIMAA: URHEILU-SUOMI (ETENEE RECORDS) Matti Mikkolan luotsaama progeyhtye Saimaa ei kulje perinteisiä latuja. Ensin julkaistiin Pepe Willbergin kanssa tehty yhteislevy Pepe & Saimaa. Sitä seurasi omissa sfääreissään jammaava cover-albumi Matka mielen ytimeen. Kolmoslevy Urheilu-Suomi on puolestaan teema-albumi Suomen urheiluhistoriasta. Kyllä, luit oikein. Urheilu-Suomi kytkeytyy samannimiseen Ylen dokumenttisarjaan, mutta kappaleet eivät ole vain dokumentin taustamusiikkia. Saimaa on hakenut levyn kappaleisiin pontta muun muassa selostussampleista, lausutusta sanasta ja ripauksesta lauluakin. Vaihtelusta huolimatta kokonaisuus puuduttaa, ja koko levyn kahlaaminen tuntuu paikoin kestävyysurheilulta. Silti Urheilu-Suomen hullua visiota arvostaa, vaikkei sitä jaksaisikaan kuunnella kuin pienissä erissä. Arimo Kerkelä Puhetta tyhjälle tuolille TEATTERIKONE: LUPAUKSET, JOTKA EIVÄT KOSKAAN TOTEUTUNEET Teatterikoneen Lupaukset, jotka eivät koskaan toteutuneet on sarja väkeviä puheenvuoroja läheiselle alkoholistille. Annu Sankilammen henkilökohtaisiin kokemuksiin ja alkoholistien läheisiltä kerättyihin tarinoihin perustuvan esityksen muoto on otettu Minnesotahoidosta, jossa läheiset istuvat alkoholistia vastapäätä ja kertovat, miltä tämän juominen on tuntunut. Sanansa saavat sanoa mies vaimolle, vaimo miehelle, nuorempi sisar isosiskolleen, joka on myös perheensä äiti sekä tytär vanhemmalleen. Roolit vaihtuvat muutamalla liikkeellä: vaatteita, puhetapaa ja kehonkieltä muuttamalla. Esityksen päätteeksi, Sankilampi pukee jälleen päälleen omat vaatteensa ja kertoo ääni väristen, miltä hänestä on tuntunut, kun läheinen joi. Hyvin henkilökohtaista ja rohkeaa, kommentoitiin yleisöstäkin. Alkoholistin paikalla esityksessä on tyhjä tuoli. Ohjauksellinen ratkaisu toimii ja on symbolisesti voimakas: juova läheinen on poissa. Häntä kaipaa, vaikka hän olisi paikalla, koska hän ei ole oma itsensä. Esityksen alkuun ja loppuun järjestetty keskustelu oli selkeästi hyvä idea ja terapeuttinen purku monelle ensi-illan katsojalle. Petri Kaikosuo Pika-arviot
Jyväskylän ylioppilaslehti 1/2018 Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiö sr Kauppakatu 11 A, 40100 Jyväskylä Puh. 029 180 4444, www.koas.fi Asuntojen pohjakuvat, hinnat ja hakeminen: www.koas.fi www.facebook.com/koas.fb Twitterissä ja Instagramissa @KOASJyvaskyla OPISKELIJAN KOTI JYVÄSKYLÄSSÄ Koasilla asut turvallisesti ja edullisesti, sillä kaikki asumismenot sisältyvät vuokraan; sähkö, vesi, tietoverkko ja pesutupa. Lisäksi asunnoissa on nopeat tietoliikenneyhteydet. Haettavana on yksiöitä, soluasuntoja ja perheasuntoja. KOAS Oletko kova PUHUMAAN? Suoramarkkinointi Mega Oy on 30-vuotias Suomen johtava telemarkkinointiyritys. Toimimme 17 paikkakunnalla työllistäen n. 400 henkilöä. Kuulumme Alma Media Oyj -konsernin Alma Talent -liiketoimintayksikköön. Meillä on sinulle TÖITÄ! 045 7731 3752 MEGADUUNI.FI 144 uutta yksiötä Kortepohjan ylioppilaskylässä etsii asukasta. Peruskorjatun A-talon asunnot ovat kooltaan 16,5-27 neliöisiä. Taloon valmistuu myös 8 kalustettua yksiötä. Hakuaika 7.–28.2.2018 Lisätietoa A-talosta, Kortepohjan palveluista ja asunnon hakemisesta: www.kortepohja.fi JYY Asukaspalvelut: p. 014 607201 VAPUKSI KOTIIN vihre ä vai kelta inen matt o? Inkalta kahvink eitin tähän Leol ta noja tuol i laina an JYY_A-talon_ilmoitus_112x160_PAINO.indd 1 19.1.2018 14.58
19 Jyväskylän ylioppilaslehti 1/2018 Menkää ja tutustukaa kaikkeen outoon! Niin Menot-setäkin tekee jatkuvasti. Menot Vastalääkettä häpeälle TEATTERIKONEEN Annu Sankilammen omakohtaisistakin kokemuksista ammentavassa monologinäytelmässä ääneen pääsevät alkoholistin läheiset. Lupaukset, jotka eivät koskaan toteutuneet on henkilökohtainen tilitys siitä, miltä tuntuu, kun läheinen ihminen juo. “Pettymystä, vihaa, surua ja häpeää. Se vie luottamuksen kanssakäymisestä, kun ei koskaan tiedä pitääkö hän sanansa tai lupauksensa”, kertoo esityksen kirjoittanut, ohjannut ja sen esittävä Sankilampi. Näytelmän muoto on lainattu Minnesota-hoidosta, jossa läheiset pääsevät kertomaan alkoholistille tuntemuksiaan. Alkoholismi sairastuttaa juovan ihmisen lisäksi myös hänen läheisensä. “Häpeä varmaan on se yksittäinen tekijä, joka aiheuttaa eniten tuskaa. Sitä suojelee sitä juovaa läheistä. Samalla 3.2. LAAJAVUORI VIIDETTÄ kertaa Laajavuoressa järjestettävä alamäkiluistelun MM-sarjan Red Bull Crashed Ice -osakilpailu tarjoaa kiehtovan ja vauhdintäyteisen näytöksen tänä vuonna ensimmäistä kertaa päivänvalossa. Laajiksen yli 600-metrinen luonnonjäärata on MM-sarjan pisin ja vaativin. Kilpailun jälkeen estradin ottavat haltuun Ruudolf, Musta Barbaari, Prinssi Jusuf, SeksikäsSuklaa, Dosdela ja VG+. 31.1.–9.5. KULTTUURITALO POP UP “Satuin lukemaan Minnesota-hoitoa käsittelevän lehtijutun, jossa kuvattiin niin hienosti tämä tilanne, jossa on kaksi tuolia ja muut läheiset siinä ympärillä, että se alkoi houkuttaa. Esityksen muoto tuli suoraan tästä”, kertoo Annu Sankilampi. ILOKIVEN ELOKUVAT TERO UUTTANA ARVOSTELEE TULEVIA NÄYTÖKSIÄ The Square RUBEN ÖSTLUND | RUOTSI, SAKSA, RANSKA, TANSKA 2017 | 142 MIN TI 30.1. KLO 18 REILU KAKSI tuntia kiemurtelua, sosiaalisten normien tutkiskelua ja ruotsalaisen kulttuurieliitin itsereflektion vaillinaisuutta. Ruben Östlundin uutuus vei Cannesin Kultaisen palmun viime vuonna. Tällä kertaa seurataan Tukholmassa museokuraattori Christiania, jonka näyttelyt kertovat epäoikeudenmukaisuuksista ja normien rikkomisesta, mutta hän itse on omien etuoikeuksiensa vanki, eikä kykene tätä täysin ymmärtämään. Östlundin teokset ovat jonkinlaisia pieniä tutkielmia modernien ihmisten ajatusmaailmasta, ja erittäin hauskoja sellaisia. Nauroin maha kippurassa monessa kohtaa. Huumorissa on myös välillä vaikutteita Roy Anderssonin elokuvista. Arvosana: 4/5 Armomurhaaja TEEMU NIKKI | SUOMI 2017 | 85 MIN MA 12.2. KLO 18 Teemu Nikki tunnetaan mm. Lovemilla-sarjastaan, joten jotain tavanomaisesta poikkeaavaa saa odottaa myös hänen tummanpuhuvalta kostotarinaltaan. Pääosassa nähdään Matti Onnismaa erakkoluonteisena Veijona, joka pitää sivubisneksenä eläinten lopettamispalvelua. Aina ennen eläimen lopettamista mies antaa saarnan lemmikin omistajalle, jos eläin on jalostuksen tai huonon kohtelun takia lopettamista vailla. Onnismaa loistaa roolissaan, mutta harmillisesti ihan kaikki muut roolisuoritukset eivät ole samalla tasolla. Pienistä puutteistaan huolimatta Armomurhaaja on tosi raikas tuulahdus kohtuullisen konservatiivisella kotimaisen elokuvan kentällä. Lisää tällaista! Arvosana: 4/5 OHJELMISTOSSA MYÖS 29.1. KLO 18 KASVOT, KYLÄT 5.2. KLO 18 MULHOLLAND DRIVE 6.2. KLO 18 MUUMIEN TAIKATALVI 13.2. KLO 18 THE KILLING OF A SACRED DEER 19.2. KLO 18 YKSI LENSI YLI KÄENPESÄN 20.2. KLO 18 STAR WARS: THE LAST JEDI 16.-17.2. KAUPUNGINKIRJASTO JA YLIOPISTON KIRJASTO KAUPUNGINKIRJASTOLLA ja Yliopiston pääkirjastossa järjestettävä Vanhan Kirjan Talvi on Suomen suurimpia antikvariaattitapahtumia. Paikalla on kymmeniä antikvariaatteja, joten bibliofiileillä on mahdollisuus kunnon löytöihin kojuilta tai vanhojen kirjojen huutokaupasta. Varmistuneita kirjailijavieraita ovat Jylkkärin mennessä painoon ainakin Rosa Liksom ja Tuomas Marjamäki. Ohjelma päivittyy tapahtuman nettisivuille. tekstit Menot-setä menotseta@gmail.com R ED B U L L CR A SH E D IC E MATTI PARTANEN tuhoaa itseään.” Häpeästä pääsee eroon puhumalla. Muun muassa Al Anonin kautta juovan ihmisen läheisten kokemuksia kerännyt Sankilampi ottaa esityksessä useita rooleja: hän kertoo läheisten tuntoja miehen, vaimon, sisarusten ja lapsen näkökulmasta. Itse alkoholistia ei esityksessä nähdä, mutta Aaro Vuotilan ja Piia Sairasen säveltämien laulujen kautta kuullaan myös alkoholistien ajatuksia. Osana esitystä myös keskustellaan. Esityksen alussa ja lopussa omia ajatuksiaan pääsee purkamaan itsekseen ja pienryhmissä, joista ajatuksia voi nostaa yleiseen keskusteluun. “Tämä on olennainen osa esitystä. Luulen, että aika monella, joita tämä esitys kiinnostaa, on siihen joku henkilökohtainen linkki.” 19.-20.1. ILOKIVI RAKASTETUSSA Outo homo -monologissaan moottoriturpa-koomikko Juuso Kekkonen kertoo tositarinansa siitä, kuinka heterona itseään pitänyt mies löysi itsensä parisuhteesta toisen miehen kanssa. Mustan huumorin täyttämän esityksen muina aiheina vilahtavat niin transsukupuolisuus, polyamoria kuin sadomasokismi. 16.-17.2. YLIOPISTON JUHLASALI PIKKU KAKKOSESTA tuttu suosikkihahmo Katti Matikainen sekä Nakkirakki eksyvät mummolle laulun lahjaa etsiessään sinfoniaorkesterin konserttiin. Yllätetty kapellimestari lähtee onneksi juoneen mukaan ja auttaa Kattia ja Nakkirakkia etsimään laulun lahjaa tarjoamalla kuultavaksi ja laulettavaksi erilaisia kappaleita. Etsiessä selviää myös miksi ja millä kepukalla kapellimestari huiskii, kuinka konsertissa tulisi käyttäytyä, onko Sepelitanssi sukua Sapelitanssille ja voiko orkesteria paketoida. Kattikonsertin kohdeyleisöä ovat noin 2–10-vuotiaat lapset, mutta erikoinen konsepti kiinnostaa ja ilahduttaa varmasti myös aikuisia. Konsertin on käsikirjoittanut Katti Matikaisen luoja, kirjailija Silja Sillanpää. Konsertin johtaa kapellimestari Jukka Myllys. 23.2. POPPARI KANNATTAA olla kuulolla, kun neljännen levynsä Resolution julkaisseen kitaravirtuoosi Petteri Sariolan levynjulkaisukiertue rantautuu Jyväskylään. Sariola tunnetaan omintakeisesta soittotyylistään, jossa yhdistyvät perkussiivinen ote kitaran läimiminen ja paukuttaminen sekä taitava fingerstyle-näppäily. Lisäksi tämä yhden miehen bändi vielä laulaa hyvin! A J SA VO L A I N E N MIRA ESKELINEN 31.1. PALOKAN PELIMANNITALO J-P PIIRAINEN on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä mielenkiintoisimpana ja uudistuvana sooloartistina suomalaisen kansanmusiikin ja modernin kitaramusiikin genressä. Nordic Guitar Musicia on kuultu pienillä klubeilla ja isoissa konserttisaleissa kaikilla suurimmilla kansanmusiikkifestivaaleilla Suomessa, ja hän on konsertoinut myös ulkomailla. JIMMY TRÄSKELIN “TE TUUTTE TÄN ESITYKSEN AIKANA KUULEMAAN MUN PENIKSESTÄ ENEMMÄN KUIN TE OOTTE KOSKAAN HALUNNEET KUULLA KENENKÄÄN PENIKSESTÄ.” Juuso Kekkonen Outo homo -monologissaan
Yhteisöt 20 Jyväskylän ylioppilaslehti 1/2018 Nyt on tilaa hengittää AINEJÄRJESTÖTILAT. Lähes kaikilla ainejärjestöillä on pitkän tauon jälkeen oma ainejärjestötila. Järjestöt asuttavat kampusta kuitenkin varsin ahtaasti. A goralla majaa pitäneet ainejärjestöt ovat olleet muuttoliikkeessä. Tietojärjestelmätieteiden opiskelijoiden Dumppi ry vaihtoi maisemaa isompiin ainejärjestötiloihin viime syksynä. ”Agoran tila-asioista heräsi aikaisemmin keskustelua useiden ainejärjestöjen kesken. [Psykologian ainejärjestö] Stimulus tarvitsi uuden tilan, ja [kauppakorkeakoulun opiskelijoiden] Pörssilläkin oli se tilanne, että tilaa piti siirtää. Agoralla tila-asiat ovat sen verran tiukalla, että siitä puhuttiin aika pitkän aikaa”, kertoo Dumpin puheenjohtaja Sakari Järvenpää. Myös Dumpilla oli tarvetta uudelle tilalle, sillä vanha tila oli liian pieni isolle ainejärjestölle. ”Kyllähän sieltä akvaariosta happi loppui, kun oli paljon ihmisiä.” Nyt Dumpin ainejärjestötila löytyy entistä isommasta huoneesta, ja Stimulus asuttaa Dumpin vanhaa tilaa. Myös Pörssin uusi tila löytyy saman käytävän varrelta. ”Pääsimme hyvään ratkaisuun, joka hyödytti kaikkia ainejärjestöjä. Tilojen koko on hyvin suhteutettu jäsenmäärään ja sille, mikä tarve niille on”, Järvenpää kehuu. AINEJÄRJESTÖTILAT OVAT olleet viime vuosina myllerryksessä yliopiston tilaongelmien vuoksi. Esimerkiksi kielten ja viestintätieteiden opiskelijat olivat useamman vuoden ajan ilman ainejärjestötiloja, kun Seminaarinmäen Pja Z-rakennukset jouduttiin sulkemaan sisäilmaongelmien takia. Nyt lähes kaikilla ainejärjestöillä on oma ainejärjestötilansa. ”Kielija viestintätieteilijät ovat vihdoin saaneet viime vuonna Lozzin alakerrasta yhteisen tilan ja vaikuttavat sen johdosta onnellisilta”, kertoo JYYn hallituksen järjestövastaava Josefiina Hukari. Bioja ympäristötieteilijöiden Syrinxillä ja ympäristöalan Otsonilla on aikaisemmin ollut ainejärjestötila käytävällä Ylistönrinteellä. Nyt heillekin on tulossa oma huone. Ilman ainejärjestötilaa on tällä hetkellä vain kirjallisuuden ainejärjestö Corpus, jolle on tilapalveluista luvattu uusi tila heti, kun sopiva löytyy. Lisäksi kansainvälisten opiskelijoiden järjestö Idescolle ja Erasmusopiskelijoiden ESN:lle suunnitellaan omaa tilaa, jota heillä ei ole aikaisemmin ollut. KUNHAN MUUTAMA ainejärjestö pääsee vielä omiin tiloihinsa, alkaa tilanne olla mallillaan, sanoo Hukari. ”Mattilanniemessä, Agoralla ja Ylistöllä hommat ovat edenneet hyvin, ja kun loput suunnitelmat päästään toteuttamaan, on siellä olevilla järjestöillä jo hyvä ja melko tasapuolinen tilanne. Kalustuksissa on joitain puutteita ja osa järjestöistä kaipaa erillistä säilytystilaa, jotta järjestötilat saadaan tilavammiksi ja viihtyisämmiksi”, Hukari kertoo. Parannettavaakin silti olisi, Hukari huomauttaa. Joissakin ainejärjestötiloissa eletään varsin ahtaasti: esimerkiksi kielten ja viestinnän ainejärjestötila Lozzi on kotina yhdelletoista eri ainejärjestölle. Useimpiin ainejärjestötiloihin mahtuu vain pieni osa jäsenistöstä kerrallaan, joten ruuhka-aikoina tilaa ei ole kaikille. ”Joistain useiden järjestöjen yhteisistä tiloista on tullut palautetta, että kun on muitakin kuin oman ainejärjestön tyyppejä, ei sitä koeta samalla tavalla omaksi yhteisölliseksi tilaksi”, Hukari kertoo. TÄLLÄ PALSTALLA JULKAISTAAN JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON AINEJÄRJESTÖIHIN, HARRASTERYHMIIN JA MUIHIN OPISKELIJAYHTEISÖIHIN LIITTYVIÄ JUTTUJA. HALUATKO JUTUN OMASTA JÄRJESTÖSTÄSI TÄLLE SIVULLE? LÄHETÄ VINKKISI OSOITTEESEEN PAATOIMITTAJA@JYLKKARI.FI TAI NETTISIVUJEN JUTTUVINKKI-LOMAKKEEN KAUTTA. teksti ja kuva Laura Kangas Toisen vuoden dumppilainen Elina Lahtinen viihtyy uudessa ainejärjestötilassa. ”Yleensä täällä olen vaan ja juon kahvia.” JOISSAKIN AINEJÄRJESTÖTILOISSA ELETÄÄN VARSIN AHTAASTI. RUUHKA-AIKOINA TILAA EI OLE KAIKILLE.
Helpotus 21 Jyväskylän ylioppilaslehti 1/2018 ”OLEMME ME saattaneet joitakin kahvinjuojiakin käännyttää”, naurahtaa Anne Savela, teehuone Teeleidin perustaja. Jyväskylän teekulttuuri elää sykkivää kasvukautta, sillä teekauppojen ja -huoneiden lisääntyessä teenjuonti on ottanut harppauksia. Savela kertoo teehuoneen perustamisen yhdeksi syyksi kunnollisen teen saannin vaikeuden. TakeT:n perustaja Anu Tummavuori Liemann taas halusi perustaa teekaupan, missä itse tykkäisi vierailla. Tuorein teehuone T-House avasi ovensa vasta kolme kuukautta sitten ja on jo kerännyt omat vakiasiakkaansa. Teehen erikoistuneiden kauppojen myötä erilaisia teelaatuja on ilmestynyt tarjolle muuallekin, kun ihmiset ovat uskaltautuneet maistelemaan uutta. Teekauppiaat kertovat myös maustamattomien laatuteiden kysynnän kasvaneen. T-Housen perustaja Mao Wang epäilee teenjuonnin lisääntymisen olevan osa terveysbuumia. Teellä mainostetaankin olevan paljon terveydelle suotuisia vaikutuksia. TEE SISÄLTÄÄ muun muassa kofeiinin vastavaikuttajana toimivaa teaniini-aminohappoa. Teaniinin on todettu vähentävän kofeiinin haittavaikutuksia, kuten rauhattomuutta ja verenpaineen nousua, sekä parantavan keskittymiskykyä. Kuulostaa täydelliseltä opiskelujuomalta, mutta mikä tahansa ei teehifistelijälle kelpaa. Ennen kaikkea teen pitää olla oikeaoppisesti haudutettua. Jokaisella teelaadulla on oma haudutuslämpötilansa ja -aikansa. Jos esimerkiksi vihreää teetä hauduttaa liian kuumassa vedessä tai liian pitkään, on tulos kitkerää ja pahanmakuista. Näkemällä hieman vaivaa pussiteehen tottunut kokee lehtiteen äärellä aivan uudenlaisen elämyksen. Kaikki teelaadut tulevat samasta Camellia sinensis -kasvin pensaasta. Ylimpien lehtien ja joissakin tapauksissa myös varren käsittelymenetelmä määrittää, minkälaista teetä saadaan. Valkoinen tee on puhtaasti vain kuivattua teepensaan lehteä. Vihreää teetä varten kerätyt lehdet joko paahdetaan tai höyrytetään tuottajamaasta riippuen ennen kuivausta. Musta tee hapetetaan, jolloin vihreät lehdet tummuvat mustiksi. Oolong-tee on vain osittain hapetettua. Vahvanmakuisen pu’erin valmistusmenetelmä fermentaatiolla on sen sijaan perinteisesti ollut salainen. teksti Sini Malminiemi kuva Jaana Kangas ERI PAIKKAKUNNILTA TULEVAT OPISKELIJAT HAUKKUVAT KOTIKUNTANSA OMALLA MURTEELLAAN. PASKA KOTISEUTU Pystymettää ja laakiaa peltua MÄÄ OON Limingasta. Ylleesä ne jokka on sieltä kotosin väittää tulevasa Oulusta, vaikka oikiasti tulevatki Limingan lakkeuksilta. Mutta mää en viitti valehella. Liminka on semmonen 10000 asukkaan kunta parikytä kilometriä Oulusta etelään, mutta palaveluja sielä on saman verran ku josaki ankiasa käpykyläsä. Limingasa on jonku verran mettää ja aivan helevetin palio peltua, ja siksi sielä haiseeki monesti paskalle. Koska Liminka on entistä merenpohojaa, nii ihan sama mihin päin sattuu kattomaan nii näkkyy vaikka kuinka kauas ku sielä on niin pirun tasasta. Joskus kymmenen vuotta sitte Liminkaa mainostettiin telekkarisa Salakkarien mainoskatkolla sloukanilla ”siinä tontti, rinne loiva, Limingasta koti oiva”, mutta seki oli kusetusta ku ei sielä oo mittään rinnettä missään, ei loivaa eikä varsinkaan jyrkkää. KOSKA LIMINGASA on niin palio peltua nii sielä tykätään hirviästi niittämisestä ja siksi Limingan urheiluseuranki nimi on Limingan Niittomiehet. Kesäsin järjestettään viikateniiton MM-kilipailut, joihin kannattaa nuoren ihimisen ehottomasti osallistua, koska sielä on tosi hyvät mahollisuuet voittaa ku suurella toennäkösyyellä oot sarjas ainua kilipailija. Liminka ei oo tunnettu oikein mistään ja se on kyllä vähän surkia juttu, ku naapurikunta Tyrnäväki on sentään pottumonopolistaan tunnettu. Mutta on Limingasa kuitenki Liminganlahti, joka on Euroopan parraimpia lintuvesiä, ja sen takia Limingan kylälle sattuu välillä ulukomaalaisiaki hortoilemmaan. NÄÄ VARMAAN luulet ettet oo ikinä käyny Limingasa, mutta jos oot ajanu Nelostietä Ouluun päin tai sieltä pois ja ehkä jopa pysähtyny kahaville Tupoksen Apsille, nii sitte oot kyllä jo tuhulannu elämästäs aika palio Limingasa olleiluun. Tuo Tuposki on nimittäin yks Limingan kylistä, vaikka ne sielä ihan ölövinä kuvittelleeki olevasa oma valtionsa. Limingasa on parasta se, että sieltä pääsee meleko heleposti pois, joko tuota Nelostietä etelään tai pohojoseen, tai sitte Kasitietä jos haluaa länteen päin kulukia. Etelään päin mennesä meinaa vaan olla pikkusen masentavvaa, ku Limingan rajat kulukee sillain hassusti että justiisa ku luulet päässees sieltä pois niin tulleeki uuestaan Liminka-kyltti vastaan. Sen kyltin tunnistaa siitä, että siinä patsastellee kolome valakosta kärppää, vaikka yhtään kärppää en oo Limingasa elläisäni nähäny. Päivi Junttila TEEKULTTUURI. Viimeisen neljän vuoden aikana Jyväskylään on perustettu kolme uutta ainoastaan teehen keskittyvää kauppaa. Teen kulutuksen lisäksi myös teetietoisuus on kauppiaiden mukaan kasvanut. KUPPI TEETÄ, KIITOS! Erilaisia teeja yrttihaudukesekoituksia. Ylhäällä Rallitee ja Pear Goji Raspberry, alhaalla Suomi100 ja TakeT 1 vuotta.
Jyväskylän ylioppilaslehti 1/2018 Maailmalla 22 JYLKKÄRIN ENTINEN TOIMITTAJA RAPORTOI MATKASTAAN MAAILMAN YMPÄRI. ARIMO REISSAA Penedo on Brasilian PikkuSuomi KUVITTELE, että ulkomaille perustettaisiin Suomi-teemainen turistikylä. Joulupukki vastaanottaisi vieraita mökissään, kaupat tuputtaisivat piparkakkua ja tanssiryhmä esittäisi vieraille suomalaista jenkkaa ja kansantansseja. Tuo paikka on oikeasti olemassa. Kylä on nimeltään Penedo, ja se sijaitsee Brasiliassa parin sadan kilometrin päässä Rio de Janeirosta. Nykyisin Penedo on brasilialaisten suosima lomakohde, mutta ennen turismia siitä piti tulla suomalaisten ihanneyhteiskunta. PENEDON suomalaishistoria alkaa 1920-luvun lopulta. Tuolloin pastori Toivo Uuskallio koki saaneensa Jumalalta pyhän tehtävän perustaa ihanneyhteisö tropiikin lämpöön. Löydettyään Penedon Uuskallio houkutteli mukaansa toistasataa suomalaista toteuttamaan yhteistä unelmaa. Penedossa elettiin aluksi tiukkojen sääntöjen mukaan. Kaikkien asukkaiden tuli olla raittiita ja savuttomia, ja kasvissyönti oli yksi yhteisön tärkeimmistä periaatteista. Asukkaat työskentelivät kolhoosissa ilman rahallista korvausta. Kylän karut oltavat yllättivät monet, ja haave maanpäällisestä paratiisista tyssäsi lukuisiin ongelmiin. HengelliBRASILIA. Joulupukki ja piparkakut muistuttavat pikkukylän suomalaistaustasta. sen utopian kaaduttua Penedon suomalaiset löysivät toisenlaisen pelastuksen – turismin. Suomalainen eksotiikka ja läheinen kansallispuisto ovat houkuttaneet matkaajia Penedoon ainakin 1940-luvulta lähtien. Nykyään Penedon lukemattomat hotellit majoittajat tuhansia kävijöitä ympäri vuoden. PENEDOSTA LÖYTYY enää viitisenkymmentä suomen kielen puhujaa. Silti Penedon suomalaistausta näkyy katukuvassa. Turistipuodeissa myydään piparkakkua, ja vuonna 1998 perustettu Pikku-Suomen turistikortteli ottaa mallia Porvoon ja Rauman puutaloista. Vuosien saatossa Penedon tarjoama Suomi-kuva on tosin hieman vääristynyt. Nyt Pikku-Suomen rihkamapuodit myyvät Buddha-patsaita, ja joulukoristeissa sekoittuvat useiden maiden perinteet. Eksoottisesta suomalaisuudesta onkin tullut markkinakikka. Liikkeillä saattaa olla nimiä kuten Café Finlandês, Taika Temppu ja Tonttulakki Suklaat, vaikkei niiden omistajilla olisikaan mitään yhteyttä Suomeen. Onneksi kylästä löytyy myös penedonsuomalaisten perustama Suomimuseo, jossa voi tutustua aitoihin suomalaisiin perinteisiin. Museon kirjavasta kokoelmasta löytyy esimerkiksi tyhjiä tölkkejä Pirkka-olutta. Arimo Kerkelä ARIMOTRAVELS.COM Jättimäinen joulupukki tervehtii turisteja Pikku-Suomen portilla. ARIMO KERKELÄ
Kasvo 23 Jyväskylän ylioppilaslehti 1/2018 MAAILMAN PARAS KAMPPAILULAJIT. E mmi Seppälä voitti hoi jeon moo soolin maailmanmestaruuden Meksikossa, mutta haluaa silti oppia lajista lisää. teksti Kiira Kolehmainen kuva Jaana Kangas EMMI SEPPÄLÄ z Opiskelee Jyväskylän yliopistossa kielten opettajaksi pääaineenaan venäjä. z Asunut Japanissa yhteensä 15 kuukautta. z Opettaa japania Pieksämäen seutuopistossa. z Hoi jeon moo soolin MM-kultamitalisti 2017, erikoispotkujen MM-pronssimitalisti 2017, han moo don SM-kultamitalisti 2016, hoi jeon moo soolin SM-kultamitalisti 2016, erikoispotkujen SM-kultamitalisti 2016. ”TARINA ALKAA aika tutulla tavalla. Kaverini näytti minulle yläasteella japanilaisia piirrossarjoja, ja kiinnostuin paikallisesta kulttuurista. Kun kamppailulajit tulivat elämääni, innostuin myös niihin liittyvistä itämaisista filosofioista. Lähdin lukioaikana vaihtoon Japaniin nähdäkseni, millaista tämä kaikki oikeasti on. Tuntui, kuin olisin tullut toiseen kotiin. Treenasin siellä karatea ja shorinji kempoa. Ensimmäiset ottelukokemukseni kamppailulajeista ovat Japanista. Siellä syttyi into otella. Olen harrastanut han moo doa kaksi ja puoli vuotta. Ennen Jyväskylään muuttamista ja han moo don aloittamista treenasin Pieksämäellä taekwondoa. Eri kamppailulajeista on kokemusta yhteensä kymmeneltä vuodelta. Suomessa kehitetty han moo do on korealaisen hoi jeon moo soolin sisarlaji ja ne kuuluvat Suomen Oriental Moodo -liiton alaisuuteen. Lajien välillä tehdään tiivistä yhteistyötä. Maajoukkuekin muodostuu molempien lajien edustajista. Treenaan kuutena päivänä viikossa. Viitenä päivänä on lajitreenit, lisäksi on lajia tukevaa treeniä: kiipeilyä, juoksua, kahvakuulaa ja lihaskuntoharjoituksia. Maajoukkueeseen pääsystä sain tiedon huhtikuussa 2017. Sain MM-kisoihin Jyväskylästä tosi hyvän valmentajan, Sami Junikan. Otteluissa on täyskontaktiottelusäännöt, eli saa lyödä ja potkia. Päähän saa potkia, mutta ei lyödä. Lisäksi on heitot, kuristukset, taklaukset ja nivellukkojen tekeminen. Suomessa kisoissa on myös mattopainia. Monipuoliseen lajiin kuuluvat aseettomien tekniikoiden lisäksi myös itsepuolustus ja asetekniikat: nunchakut, miekat ja kepit. Kisapäivänä syön hyvin aamupalaa ja menen kisapaikalle verryttelemään. Olen aika hidas herääjä kisatilanteissa. Saattaa olla, että jännitys tulee vasta, kun olen jo itse otellut ja siirtynyt seuraamaan muiden seuramme jäsenten otteluita. Maailmanmestaruuskipailut olivat Meksikon Guadalajarassa marraskuussa 2017. Ottelin alle 62kiloisten naisten sarjassa, jossa voitin maailmanmestaruuden. Olin ilmoittautunut kokeilumielessä myös yksilösuoritteiseen erikoispotkukilpailuun. Paikan päällä kävi ilmi, että olin ainut nainen, joka oli ilmoittautunut erikoispotkuihin. Kisasin miehiä vastaan, mikä toi oman lisänsä jännittävyyteen. Sijoituin kolmanneksi, mikä oli positiivinen yllätys. Oman sarjani voitettuani mietin lähinnä hämmentyneenä, että nyt olen maailman paras tässä asiassa. Voitto on saavutus, mutta vielä tärkeämpää on se, miten paljon olen oppinut valmentautuessani kisoihin. Nyt on kahta kauheampi motivaatio treenata sekä oppia lisää lajista ja itsestäni. Parasta tässä lajissa onkin se, että oppiminen ei lopu. Ei voi ajatella, että mustan vyön kokeen suorittaminen tarkoittaisi, että osaisi kaiken. Kielten opiskelua ja kamppailulajeja yhdistää ehkä tietynlainen kurinalaisuus. Japanilaisia kirjoitusmerkkejä ja tietyn potkun tekniikkaa pitää toistaa, jotta se alkaa sujumaan. Kertaus on opintojen äiti molemmissa!”
E L Ä V Ä N K Y L Ä N S Y D Ä N H E A R T O F A L I V I N G V I L L A G E U U D I S T U N E E N R E N T U K A N J U H L A V I I K K O 1 – 1 6 . 2 . Katso koko ohjelma ja tarjoukset: R E N T U K K A . F I Ravintolan grillilista herkkuja ke, pe ja la klo 19.00 alkaen Hinta: 9,90 EUR/hlö, opiskelijakortilla 10 % alennus L A 1 . 2 . S U U R E T A V A J A I S B I L E E T J&J Dynaaminen Duo esiintyy klo 21 M A 1 2 . 2 . H Y V Ä N O L O N E V Ä Ä T FysioCenterin taukojumppa, Kuntosalin avoimet ovet, Smoothie tarjous T I 1 3 . 2 . L A S K I A I S T I I S T A I Korteforte-kuoro klo 18, laskiaispullatarjous M A 1 4 . 2 . Y S T Ä V Ä N PÄ I V Ä DiibaDaaba esiintyy klo 21, elokuvailta, vaaleanpunaisia tarjouksia T O 1 5 . 2 . P E R H E E N P I R S K E E T Lastenteatteri Loihu esiintyy klo 16.30 T O 1 6 . 2 . S T A N D U P K O M E D I A A Jaakko Suomala & Open Mic -esitykset klo 21 www.jyvaskylasinfonia.fi Liput: 30 / 26 / 15 € n Jyväskylän kaupunginteatteri 014 266 0110 n Prisma Seppälä Info n R-kioskit, tapahtumanumero 106352 n Lippupiste puh. 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm), www.lippu.fi THE ONE AND ONLY – SINFONINEN JAZZ-ILTA La 10.3. klo 19 Jyväskylän Paviljonki Yhteistyössä Ilmavoimat 100 vuotta Krzysztof Dobosiewicz, kapellimestari Marian Petrescu Trio Ilmavoimien Big Band Opiskelijaliput 15 € ENSI-ILTA 7.2. Liput 24 € / 22 € / 16 € kaupunginteatterin lippumyymälästä p. 014 266 0110 | jyvaskyla.fi/kaupunginteatteri | #jklteatteri Liput Lippupisteeltä 18,50-26,50 € (+ toimitusmaksut alk. 1 €/tilaus) MIELIPUOLEN PÄIVÄKIRJA Teksti Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä Ohjaus Seppo Honkonen K r iisi k om ed i a t yö stä , a rv o stu ks est a j a sen p u ut t e e s ta OPISKELIJAN VIIMETIPALLA TEATTERILIPPU (tuntia ennen esitystä teatterin lippumyymälästä) (puhenäytelmä/musikaali) 8 € / 15 € tiesitkö?? Etsi meidät! Kysy opiskelija-alen nusta! K-S suurin LAUKKUKAUPPA tarjoaa NAHKARUKKASET teddyvuorilla 12 95 (18,-) 7 95 (11,-) PALJON ERILAISIA PIPOJA NAISILLE JA MIEHILLE -20% OPISKELIJAKORTILLA: MATKAKASSIT -eri kokoja -paljon värejä Cabin REPPU -standardi käsimatkatavara -koko 55x40x20 cm -tilavuus 44l -ultra kevyt 0.70 kg -väri musta 29 95 (60,-) Säästä 50% Miesten NAHKASORMIKKAAT