olkihepo hirnahtaa Jyväskyläläisen teatteriduon vinksahtaneet versiot tuovat klassikkosatuihin yhteiskunnallista näkökulmaa. Lue, jaa, kommentoi: jylkkari.fi facebook.com/jylkkari Suoraan lukioSta? Kiintiöt eivät Kiinnosta laitoKsilla koStea kulttuuri? Juomaton opisKeliJa Jää Jengistä kolottaako? Kampusseudun Kahvilat vertailussa kantaa vai ei? KaKsi Kulmaa perustuloon 1 kolme vuoSikymmentä Selvittämättä: KuKa surmasi mairen JYväsKYlässä? Jyväskylän ylioppilaslehti 27. tammikuuta – 16. helmikuuta 2014 54. vuosikerta
Pääkirjoitus 2 Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2014 Ä idit ja isät kerääntyvät auditorioihin. Vanhempainilloissa kerrataan käytäntöjä: mitä kursseja oppilaitos tarjoaa, kuinka niille ilmoittaudutaan, mitä henkilökunta odottaa opetettaviltaan. Paikoin salit ovat niin täynnä, että puheet joudutaan välittämään kovaäänisillä viereisiin tiloihin. Suosittuja vanhempainiltoja on järjestetty Saksassa jo usean vuoden ajan. Näiden äitien ja isien lapset eivät kuitenkaan ole enää kouluikäisiä. He ovat itsenäistä elämää aloittelevia yliopisto-opiskelijoita. Vanhempainilloista tuli tarpeellisia, kun saksalaisiin korkeakouluihin alkoi pari vuotta sitten valua entistä enemmän entistä nuorempia opiskelijoita. Osa heistä ei ilmeisesti kyennyt itsenäiseen elämään, joten jotkut yliopistot rupesivat tarjoamaan opiskelijoiden vanhemmille infotilaisuuksia. Suomessa tällaiselle ei toivottavasti vielä ole tarvetta. Käynnissä olevilla uudistuksilla yritetään kuitenkin saada nuoret nykyistä nopeammin lukioista luentosaleihin ja uunista ulos työelämään. Yliopistot miettivät parhaillaan, ottavatko ne uusien, opiskelupaikkaa ja tutkintoa vailla olevien opiskelijoiden kiintiöt käyttöön ensi vuoden opiskelijavalinnoissa. Jyväskylän yliopistossa aloittavien opiskelijoiden keski-ikä liikkuu 22 vuoden tietämillä, joten laskemisen varaa on. Ja epäilemättä pian lukion jälkeen aloittavat opiskelijat ovat usein yhtä määrätietoisia kuin myöhemminkin aloittavat. Monilla on tässä V iime syksynä JYYn edustajisto teki historiaa päättäessään, että toimintasuunnitelmaan kirjataan uusi osio: työelämä. Yhdelle JYYn hallituksen jäsenelle annetaan vastuualueeksi siis työelämäasiat. Sektorin luonne on puhtaasti edunvalvonnallinen. Työelämäasioihin liittyvää edunvalvontaa sekä toimintaa on toki JYYssä ollut aiemminkin, mutta sitä ovat silloin tehneet tapauskohtaisesti useat hallituksen jäsenet. Nyt kun yksi jäsen on virallisesti vastuussa työelämäpoliittisista asioista, sektorin toiminta tulee olemaan entistä selkeämpää ja pitkäjänteisempää. Ylioppilasliikkeessä työelämäja työeläkeasioihin vaikuttaminen koetaan opiskelijoiden edunvalvonnaksi. Koska opiskelijoiden on otettava kantaa ja kehitettävä tulevaisuuden työelämää, on asenneilmapiiriä työelämäasioiden ympärillä parannettava. Oikeudenmukaisen eläkejärjestelmän avulla varmistetaan myös meidän sukupolvemme oikeus eläkkeisiin. Samalla on syytä tunnustaa, että suuri osa opiskelijoista käy töissä joko vapaaehtoisesti tai pakon sanelemana myös opintojen aikana. Sen vuoksi SYL (Suomen ylioppilaskuntien liitto) on ollut mukana esimerkiksi Vastuullinen kesäduuni -kampanjassa. Opintojen aikainen työssäkäynti kun avaa monille ovia tulevaisuuden työelämään, ja saattaa auttaa löytämään aivan uusia urapolkuja. 3+2 vuotta elinikäisenä oppijana työelämäsektoria perustamassa vaiheessa myös lukiosta periytyvä hyvä opiskeluvire päällä. Silti lienee turha olettaa, ettei mikään muuttuisi, jos hakukäytännöissä aletaan painottaa kokemattomuutta taitojen ja tietojen sijaan. kYsYimme seuraaVan aukeaman uutista varten jokaisesta Jyväskylän yliopiston tiedekunnasta mielipidettä uusien opiskelijoiden kiintiöihin. Suurpiirteisesti ilmaistuna henkilökunta vaikutti tyrmäävän uudistuksen: Niissä tiedekunnissa, joihin tulee jo valmiiksi runsaasti uusia opiskelijoita, harva haastateltu koki kiintiöitä mielekkäiksi. Lopuissa tiedekunnissa vastustus oli kovempaa. Moni haastateltu pelkäsi kiintiöiden lisäävän opintojen keskeyttämisiä, pidentävän opintoaikoja tai marssittavan luentosaleihin nykyistä epävarmempia ja vähemmän motivoituneita opiskelijoita. Lisäksi kiintiöiden peruslähtökohtaa pidettiin vanhentuneena. Kauppakorkeakoulun opintoasiainpäällikkö Tapio Ruokolainen moittii uudistusta siitä, että se olettaa kouluajan, yliopiston ja työelämän seuraavan toisiaan sievässä järjestyksessä ja ilman päällekkäisyyksiä. Naulan kantaan. Vielä muutama vuosi sitten elinikäinen oppiminen oli mantra, jota toisteltiin kaduilla ja toreilla. Nyt sitä pitäisi sitten kai harrastaa 3 + 2 vuotta, sukupuolesta riippuen joko lukion tai armeijan välittömänä jatkeena. Minna Tiainen paatoimittaja@jylkkari.fi JYYn edustajisto asetti vuoden 2014 toimintasuunnitelmaan projektin työelämäpoliittisen linjapaperin valmistelemisesta. Toimintasuunnitelman mukaan ”opiskelijan työllistyminen ja työelämään suuntautuminen on tärkeä ja moniulotteinen asia, minkä vuoksi JYYn kanta pitää määritellä tarkkaan demokraattisen prosessin kautta.” Tämä linjapaperi tulee toimimaan jatkossa sektorin toiminnan ohjenuorana. Alkuvuoden aikana olen tutustunut SYLin ja muiden yo-kuntien työelämäpoliittiseen toimintaan, ja ryhtynyt hahmottelemaan oman linjapaperimme rakennetta. Valmistelutyössä tulee olemaan mukana edustajistoryhmien edustajista koottu ryhmä. Tämän lisäksi tulemme myös olemaan yhteistyössä sosiaalipoliittisen ja korkeakoulupoliittisen sektorin sekä näiden sektoreiden toimijoiden kanssa. hallituksen jäsenenä vastaan linjapaperin valmistelusta, mutta edustajisto on se taho, joka linjapaperin tulee viime kädessä hyväksymään. Työelämäpoliittisen linjapaperin hyväksyminen ja sektorin tulevan toiminnan viitoittaminen tulee mielestäni olemaan yksi istuvan edustajiston merkittävimpiä asioita kuluvana kalenterivuonna. Noora Luukka JYYn hallituksen varapuheenJohtaJa, Jonka vastuualueina ovat tYöelämä Ja kuntapoliittiikka. mielipide Puhu suusi Puhtaaksi. anna Palautetta ja herättele keskustelua. Kiintiöiden peruslähtöKohtaa pidettiiin vanhentuneena. opintojen aiKainen työssäKäynti avaa ovia tulevaisuuden työelämään. Inttiin vai? Höpsis! Entä jos olisit yksi toimituksemme kolmesta muskettisoturista, Jylkkärin uusi SIVARI? me JYlkkärissä elämme jo ensi syksyä. työskenteletkö juuri sinä silloin lehtemme toimituksessa? jylkkärin sivarin tehtäviin on perinteisesti kuulunut valokuvaaminen. entä osaatko taittaa? Piirtää? kirjoittaa? näitä kaikkia voi jylkkärin sivarimyös tehdä, vahvuuksistaan ja kiinnostuksestaan riippuen. tarJoamme rennon työporukan, kiinnostavan näköalapaikan yliopiston elämään ja hyvät mahdollisuudet kehittää itseään kuvaajana, taittajana tai toimittajana. työaikamme ovat joustavat eivätkä sisällä joulunpyhiä tai muita ikävyyksiä. toiVomme sinulta luovuutta ja ideointikykyä sekä ennen kaikkea reipasta asennetta. sivarin palvelus alkaa heinäkuun 2014 aikana. tarvittaessa palveluksen alkamisajankohdasta voidaan hieman joustaa. kesällä lehden lomaillessa sivari työskentelee lyhyen ajan myös jYYn asukasja taloustoimistossa. lähetä hakemuksesi helmikuun loppuun mennessä osoitteeseen paatoimittaja@jylkkari.fi. liitä mukaan muutama näyte osaamisestasi tai linkki netissä sijaitseviin näytteisiin / portfolioon.
3 Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2014 mielipide Kartalla Yyh, kylmää! Nyt on hyvä aika kääriytyä vilttiin ja lukea vaikkapa Muumilaakson marraskuu. Kokosimme Pertti Johanssonin innoittamana kirjastoaiheista faktaa Jyväskylästä. Jyväskylän pääkirjastossa tehtiin viime vuonna 1 184 639 lainausta. Kirjojen määrää pääkirjastossa on vaikea arvioida, sillä kaupungin kirjastoissa kaikki yli kolme vuotta vanhat kirjat jäävät ns. kellumaan. Tämä tarkoittaa, että ne jäävät hyllyyn siihen kirjastoon, johon ne palautetaan. Alle kolme vuotta vanhoja kirjoja pääkirjastolla on 191 728. kuokkalassa kirjastokortti viuhui 43 460 kertaa. Kirjoja hyllyssä arvioidaan olevan noin 8 000. kortepohJan kirjasto on yllättävän suuri: Sieltä lainattiin aineistoa viime vuonna 150 672 kertaa ja kirjoja siellä arvioidaan olevan hyllyissä kaikkiaan noin 36 000. Jylkkärin toimitus Opinkivi, 1. kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä jylkkari@jylkkari.fi Päätoimittaja: Minna Tiainen paatoimittaja@jylkkari.fi p. 045 137 1957 Toimittaja: Suvi-Tuulia Nykänen toimittaja@jylkkari.fi p. 050 353 3362 Kuvaaja-graafikko: Tatu Onkalo kuvaaja@jylkkari.fi p. 050 353 2676 Kannen kuva: Tatu Onkalo Painos: 7000 kpl Painopaikka: I-Print Oy, Seinäjoki p. 06 4186750 ISSN 0356-7362 tule tekemään kanssamme Jylkkäriä! Jylkkäri järjestää avustajapalaverin aina lehden ilmestymistä seuraavana tiistaina Opinkiven saunalla klo 14.00-16.00. Mitään aiempaa kokemusta emme edellytä, vaan olemme paikalla auttaaksemme mahdollisimman monia luomaan itse kaupunkiin lehden, jota opiskelijat haluavat tehdä ja lukea. ti 28.1. ti 18.2 ti 11.3 ti 1.4 seuraava avustaJapalaveri lainatuimmat aikuisten kirjat kaupunginkirjastossa (tammi-syyskuu): 1. Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat 2. Ulla-Lena Lundberg: Jää 3. Outi Pakkanen: Toinen kerros Lapset ajavat lainausmäärissä aikuisten ohitse. Jos lastenkirjat otettaisiin lainatuimpien listaan mukaan, pysyisi Oksanen kyllä ykkösenä, mutta sen jälkeen tulisi liuta Tatu ja Patusekä Risto Räppääjä -kirjoja. Kirjastojärjestelmän uusimisen vuoksi kaikki Jyväskylän kaupungin kirjastot olivat suljettuina kolme viikkoa syyskuussa. Tämä vaikutti hieman lainausmääriin. yliopiston pääkirjastossa tehtiin viime vuonna 152 913 lainausta. Kirjoja avokokoelmissa on noin 160 000, mutta pääkirjaston varasto pitää sisällään vielä 85 000 teosta. Lisäksi käytettävissä on vapaakappalekokoelma, johon arkistoidaan kotimainen kulttuurituotanto. Tässä kokoelmassa onkin jo noin miljoona nidettä. mattilanniemen kampuskirjastosta tehtiin lainoja 3 780 kertaa. Hyllyistä löytyy 35 000 kirjaa. ylistönrinteen kirjastosta tehtiin 1 311 lainausta. Kirjoja hyllyssä on noin 21 000. yliopiston kirjaston lainatuimmat vuonna 2013: 1. Sirkka Hirsjärvi, Pirkko Remes, Paula Sajavaara: Tutki ja kirjoita, 1 246 lainaa 2. Jari-Erik Nurmi [et al.]: Ihmisen psykologinen kehitys, 950 lainaa 3. Jari Eskola, Juha Suoranta: Johdatus laadulliseen tutkimukseen, 821 lainaa ilmoitukset Valto Merta: 044 5768 421 valto.merta@jylkkari.fi Kevään ilmestyminen & deadlinet: 17.2. (abinumero, deadline 11.2.) 10.3. (dl 4.3.) 31.3. (kaupunkinumero, dl 25.3.) 28.4. (dl 22.4) ”PITääKö yhTeISKuNNaN OSTaa KeSKI-IKäISIlle NaISIlle raKKauSrOMaaNeja? KIrjaSTO ON MIeleSTäNI ylIarVOSTeTTu PaIKKa. ” Ylöjärven vapaa-aikalautakunnan puheenjohtaja Pertti Johansson Ylöjärven Uutisissa
Uutiset 4 Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2014 Uusien kiintiöt eivät innosta Opiskelijavalinnat. Kiintiöt herättävät yliopiston henkilökunnassa vastustusta ja olankohautuksia. Uusien opiskelijoiden suosimisen pelätään lisäävän opintojen keskeyttämisiä ja syrjivän muita hakijoita. teksti Minna Tiainen kuvat Suvi-Tuulia Nykänen j yväskylän yliopistossa mietitään parhaillaan, otetaanko ensi vuoden opiskelijavalinnoissa käyttöön kiintiöitä sellaisille opiskelijoille, joilla ei ole ennestään opiskelupaikkaa tai tutkintoa. Tällä hetkellä into näyttää laimealta. ”Ei ole suurta innostusta kiintiöihin yleisesti ottaen havaittavissa”, opintopalvelujohtaja Mari Ikonen toteaa. Yliopisto tekee yleistä linjausta asiaan helmikuussa, ja oppiaineet käyvät alakohtaisia neuvotteluja pitkin kevättä. Tehtävät linjaukset koskevat vuoden 2015 hakuja. Vuonna 2016 uudistuksen on määrä edetä toiseen vaiheeseen, jossa yliopistot saatetaan pakottaa kiintiöiden käyttöön tai jopa varaamaan koko päävalinta uusille opiskelijoille. jyväskylässä yliOpistOn henkilökunta suhtautuu kiintiöihin varauksella etenkin tiedekunnissa, joihin perinteisesti tulee paljon välivuosia viettäneitä tai alaa vaihtavia opiskelijoita. Kiintiöiden tavoite on nopeuttaa korkeakoulutuksesta työmarkkinoille siirtymistä. Osa henkilökunnasta uskoo, että niiden käyttöönotto saattaisi kuitenkin pidentää valmistumisaikoja. Opintoasiainpäällikkö Tapio Ruokolainen Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulusta kertoo, että tyypillinen heillä aloittava ”vanha ylioppilas” on jo tehnyt alan opintoja sivuaineena ja suorittanut muita tutkintoon sivuaineeksi kelpaavia opintoja yliopistolla. Tällaisen opiskelijan valmistumisaika ei Ruokolaisen mukaan ole juuri pidempi kuin suoraan kauppakorkeakoulussa aloittavan uuden opiskelijan. Myös kasvatustieteiden tiedekunnan opintoasiainpäällikkö Riitta Kesonen arvelee, että muutaman harkintavuoden jälkeen heille tuleva opiskelija saattaa suorittaa opintojaan nopeammin ja määrätietoisemmin kuin suoraan lukiosta ponnistava opiskelija. Liikuntakasvatuksen laitoksen varajohtaja, professori Mirja Hirvensalo on samoilla linjoilla. ”Ei ole huono, että ihmiset ehtivät miettiä uravalintojaan. Näin saadaan parhaat ja motivoituneet opiskelijat.” Hirvensalo epäilee, että kiintiöiden myötä opintojen keskeyttämiset saattaisivat lisääntyä jonkin verran. kiintiöt arvelUttavat henkilökuntaa myös siksi, että niiden pelätään asettavan muut hakijat epätasa-arvoiseen asemaan. ”Jos kiintiöllä haluttaisiin varmasti olevan tosiasiallisia vaikutuksia, se jouduttaisiin asettamaan niin suureksi, että riski muiden kuin etuoikeutettuun kiintiöön pääsevien aseman kohtuuttomasta heikkenemisestä kasvaisi aivan liian suureksi. Kiintiöt olisivat siis turhinta mahdollista byrokratiaa”, Ruokolainen tuomitsee. Hirvensalo pohtii samaa. ”Kun 1800 henkilöä hakee 60 paikkaa, tuntuu väärältä pudottaa niitä nuoria, jotka ovat jo vuosia hakeneet ja hankkineet alalle lisää osaamista.” kiintiöt vaikUttaisivat eri tiedekuntiin eri tavoin. Yliopisto ei tilastoi uudistuksessa määriteltyjen uusien opiskelijoiden, eli ilman aiempaa tutkintoa tai opinto-oikeutta yliopistoon tulevien, osuuksia hyväksytyistä. Vasta valmistuneiden ylioppilaiden osuus hakijoista ja hyväksytyistä sen sijaan on selvillä. Alakohtaiset erot uusien ylioppilaiden sisäänottomäärissä ovat merkittäviä. Kun esimerkiksi kauppakorkeakouluun vuonna 2013 hyväksytyistä opiskelijoista vain 17 prosenttia oli tuoreita ylioppilaita, matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa vastaava luku oli 67 prosenttia. Tiedekunnan opintoasiainpäällikon Marja Korhosen mukaan kiintiöitä ei pidetä tiedekunnassa mielekkäinä, jos kohta niitä ei myöskään nähdä uhkana. anniina sulku, yhteisöviestintä, 2009 1. Tulin suoraan. 2. Oli. Välivuosi voi olla hyvä ratkaisu, jos vain lähtee jonnekin ja on avoin mahdollisuuksille. Se on sellaista aikaa kun kehittyy ja maailmankuva laajenee. Minä vietin sitä sitten tavallaan vaihdossa. KiinTiöT OliSiVaT SiiS TurhinTa MahdOlliSTa byrOKraTiaa. Minna tikka, puheviestintä, 2009 1. Tulin. 2. ainakin minulle tämä on toiminut. Se on yksilökohtainen juttu, varmasti on sellaisia, joille ei toimi. Joillakin on siinä vaiheessa kaukokaipuu, silloin on parempi, että lähtee vaikka jonnekin reissaamaan. Maiju Partanen, psykologia, 2012 1. En tullut. 2. Pidin kaksi välivuotta ja opiskelin vuoden enkkua ennen kuin siirryin psykalle. Siinä kerkesi elää vähän ennen kuin lähti tähän oravanpyörään. Oli helpompi pitää välivuodet aluksi kuin opintojen keskellä. Konsta Kallio, yhteiskuntapolitiikka, 2009 1. En tullut, kävin ensin armeijan ja olin vuoden ammattikorkeakoulussa. 2. Oli toimiva ratkaisu tähän mennessä, olen tykännyt opinnoista. Välivuodet olivat hyvä asia, koska siinä vähän ehti miettiä, mitä haluaa tehdä. GallUp: 1. tUlitkO OpiskeleMaan nykyistä pääainettasi sUOraan lUkiOsta? 2. OlikO se Mielestäsi hyvä ratkaisU?
5 Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2014 Uusien kiintiöt eivät innosta teksti Minna Tiainen kuvat Suvi-Tuulia Nykänen TaloyhTiö saa ostaa esimerkiksi pyörävaraston tyhjennyksen löytötavaratoimistolta, kunhan toiminnassa ei ole lainvastaisia piirteitä. Näin tulkitsi Länsija Sisä-Suomen aluehallintovirasto, joka valvoo löytötavaratoimistojen toimintaa. Löytötavaralain mukaisesti toisen omaisuutta ei kuitenkaan perusteettomasti saa ottaa haltuun, eivätkä löytötavaratoimiston säilytyskustannukset saa olla yli 5 prosenttia tavaran arvosta. TaUsTalla on Jyväskylässä syksyllä 2011 tapahtunut sotku, jossa taloyhtiön asukkaat joutuivat maksamaan pyörävaraston siivouksen yhteydessä siirretyistä pyöristään löytötavaratoimistolle. Tapahtumaketju sai alkunsa, kun Yliopistonkatu 4:n taloyhtiön hallitus päätti siivota varastonsa hylätyistä pyöristä. Toimeksianto annettiin Keski-Suomen Löytötavarat Oy:lle. Yritys kehotti ilmoitustaululle kiinnitetyillä sekä asuntoihin jaetuilla lapuilla taloyhtiön asukkaita merkitsemään käytössä olevat pyöränsä, ja hoiti lopulta merkkaamattomat ja näin ollen hylätyiksi oletetut pyörät pois varastosta ja telineistä. Pyörät yritys vei omiin tiloihinsa, joista asukkaat saivat noutaa ne takaisin maksua vastaan. Yliopistokatu 4:n hallitus oli tietoinen näistä maksuista. Esimerkiksi taloyhtiössä asuneelta Antti Poikolalta vietiin siivouksen yhteydessä kolme pyörää, joukossa yli 1000 euron arvoinen maastopyörä, joista vaadittiin yhteensä 100 euron säilytysmaksuja. Poikola ei ollut ehtinyt merkata pyöriään käytössä oleviksi taloyhtiön hallituksen asettaman kahden viikon aikarajan aikana. Aluehallintoviraston päätös on seurausta Poikolan valituksesta löytötavaratoimiston toimintaa kohtaan. Tapahtuneen myötä myös isännöintilitto ja pyöräily-yhdistykset ovat julkaisseet taloyhtiöille suunnatut ohjeistukset siitä, miten pyöräsiivous pitäisi tehdä. löyTöTavaralaissa sanotaan, että löytötavarasta aiheutuneet säilytyskustannukset määräytyvät tavaran arvon mukaan. Aluehallintoviraston mukaan maksu saa kuitenkin olla korkeintaan 17 euroa. Näin ollen Keski-Suomen Löytötavarat Oy oli hinnoitellut esimerkiksi Poikolan pyörät liian kalliiksi. Lisäksi löytötavaratoimisto vaati Poikolalta toimituskuluja siitä, että pyörät olisi kuljetettu takaisin taloyhtiön varastoon. Toimituskuluista ei kuitenkaan aluehallintoviraston mukaan ole mainintaa löytötavaralaissa, joten sellaisia ei olisi myöskään saanut periä. Asiakkaalla on myös aina oikeus nähdä eritelty lasku siitä, mitä kuluja tavaran säilytys on löytötavaratoimistolle aiheuttanut. Myöskään tällaista Keski-Suomen Löytötavarat ei pyynnöstä huolimatta toimittanut. Kyseinen löytötavaratoimisto on sittemmin lopettanut toimintansa. Taloyhtiön toimintaan aluehallintovirasto ei ottanut kantaa. Suvi-Tuulia Nykänen löytöpalkkio omasta pyörästä oli liian korkea Myös poliisi puuttui löytötavaratoimiston toimintaan kaksi vuotta sitten. Poliisin mukaan ”pyörät eivät kuulu löytätavaratoimistoon”. TOMMI PUSKA Ark. 8.30-17.30, La 9-15 Yliopistonkatu 32 puh. 0105012000 www.uusiapteekki.com 3.2. alkaen Sokos-keskuksessa ark klo 9-20 ja la 9-18 Opiskelija-alennus 5% ei-korvattavista lääkkeistä ja vapaan kaupan tuotteista Tuoreiden ylioppilaiden osuudet Jyväskylän yliopiston opiskelijavalinnoissa 2013 Hakeneista % Hyväksytyistä % Kasvatustieteiden tiedekunta 29 % 20 % Kauppakorkeakoulu 26 % 17 % Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta 33 % 18 % Humanistinen tiedekunta 38 % 42 % Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta 55 % 67 % Informaatioteknologian tiedekunta 29 % 33 % Liikuntatieteiden koulutus* 33 % 25 % Terveystieteiden koulutus* 28 % 10 % Samuli Haimi, sosiologia, 2011 1. En tullut. 2. Pidin pari välivuotta. Tämä oli hyvä ratkaisu, sain käytyä pakollisia hommia välistä pois, intin ja matkustelua. En koe, että kiintiöt välttämättä olisivat hyvä asia, siinä voi tulla tarpeetonta alanvaihtoa. Lassi Katila, erityispedagogiikka, 2012 1. En, tein töitä erityiskoulussa kaksi vuotta ja kävin intin. 2. On jälkeenpäin ajatellen hyvä asia, vaikka en sitä suunnitellut. Kun oli alan töissä, osaa yhdistää opintosisällöt johonkin konkreettiseen. GallUp: 1. TUliTko opiskelemaan nykyisTä pääaineTTasi sUoraan lUkiosTa? 2. oliko se mielesTäsi hyvä raTkaisU? Sama tunnelma on informaatioteknologian tiedekunnassa, jonka vuoden 2013 hyväksytyistä opiskelijoista 33 prosenttia tuli suoraan lukion penkiltä. ”Me emme näe tarvetta kiintiöille”, opintoasiainpääkkillö Eija Ihanainen toteaa. Humanistisessa tiedekunnassa 2013 aloittaneista 42 prosenttia oli uusia ylioppilaita. Dekaani, professori MinnaRiitta Luukka arvioi, ettei kiintiökysymys ole kovin keskeinen humanistisessa tiedekunnassa. Mielipiteet jakautuvat puolesta ja vastaan, eikä päätöksiä ole vielä tehty. Odottavalla kannalla ollaan myös yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella. * Terveystieteet ja liikuntatieteet on erotettu taulukossa, koska monissa terveystieteiden oppiaineista hakijoilta edellytetään aiempaa suoritettua tutkintoa.
Kampus 6 Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2014 Opiskelen, siis en juo ALKOHOLI. Millaista on välttää alkoholia juhlien värittämässä opiskelijamaailmassa? Neljä ei-juovaa opiskelijaa kertoo kokemuksensa tipattomasta opiskelijaelämästä. F uksiaiset, sitsit, haalaribileet, pikkujoulut – opiskelijan elämä jaksottuu usein enemmän juhlien kuin periodien mukaan. Ja jos et juo, olet joko raskaana tai uskovainen. Yhteiskuntatieteitä opiskelevalle Sannalle juomattomuus on erottamaton osa identiteettiä. Muut eivät hänen valintaansa kuitenkaan aina hyväksy. ”Onhan se varmaan joku rituaali. Normirikkomus, jos ei toteutakaan sitä meininkiä ja dokaamista.” ”Minulta myös kysyttiin, että kai sinä hankit haalarit – mutta missä minä niitä käyttäisin? Kolaisin lumia talvella”, hän lisää naurahtaen. Samaa miettivät myös bioja ympäristötieteiden laitoksen opiskelija Jukka, kasvatustieteitä opiskeleva Minna sekä Noora viestintätieteiden laitokselta. Näistä tosin jälkimmäisimmältä opiskelijahaalarit kaapista löytyvät. Noora on haastateltavien nelikosta ainoa, joka osallistuu ainejärjestön järjestämiin tapahtumiin kohtuullisen aktiivisesti. ”Oman pääaineeni vuosikurssi on semmoinen porukka, jonka kanssa viihdyn, vaikka muut joisivatkin. Yläasteella tai lukiossa en varsinaisesti ollut mukana missään tällaisessa, ei huvittanut mennä katsomaan, kun ihmiset ryyppää. Eli hirveän paljon riippuu siitä, kenen kanssa on.” MuttA KuInKA erottamaton osa juhlimista juominen on? Fuksiaiset eivät ainakaan kerää vain kiitosta nelikolta. ”Ohjattua ryyppäämistä”, toteaa Sanna. Noora on ainoa, joka viihtyi ja juhli iltaan saakka fuksiaisissaan. Jukka jätti lopulta juhlat väliin, koska ajatteli alkoholin olevan turhan suuressa roolissa. He kokevat, että jo alussa ulkopuolelle jääneen on hankala enää yrittää päästä mukaan. ”Kun on jo pudonnut kelkasta, niin on aikamoinen kynnys lähteä, vaikka tietäisikin, että jossain tapahtumassa voisi olla ihan kivaa.” Useisiin ainejärjestötapahtumiin nelikko jättää menemättä, mikäli on oletettavissa, että pääpaino on juomisessa. Siksi esimerkiksi Jukka kokee, ettei hän ole päässyt tutustumaan tuleviin kollegoihinsa. ”Minä olen se henkilö, joka ei osallistu ryyppyjuhliin, vaikka muuten haluaisin kyllä osallistua toimintaan ja pystyisin panokseni antamaan. Mutta se ei ole ollut nyt mahdollista.” EpäsOsIAALIsuudEstA tai sosiaalisen elämän puutteesta ei ole kyse. Kaikki haastateltavat kertovat löytäneensä oman porukkansa. Jos eivät kanssaopiskelijoistaan, niin jostain muualta. He myöntävät, että opiskelutovereihin voi toki tutustua esimerkiksi luennoilla ja ruokaloissa. Myös ainejärjestöt ja laitokset järjestävät välillä ohjelmaa, jossa alkoholi on toissijainen asia tai loistaa poissaolollaan. ”Kun jotain tapahtuu laitoksen tiimoilta, kenellekään ei tulisi mieleen käydä siellä läpi jotain sankaritarinaa siitä, kuinka oksennukset riveleillä on seikkailtu eilen illalla”, Sanna toteaa. Ajatus ainejärjestön illanistujaisista, joissa päämääränä olisi ammatillinen verkostoituminen, herättää nelikossa kiinnostusta. Eikä alkoholitarjoilua täysin tyrmätä – kunhan sen rooli ei ole juhlissa keskeinen. ”Ja jos se jossain vaiheessa iltaa kääntyy juomiseksi, niin ei kai siinä mitään”, Jukka toteaa. ”Itse en kyllä tahtoisi tutustua tuleviin työkavereihini kännissä. En itse kännissä, enkä niihin kännissä”, Minna kiteyttää. KEtään haastatelluista ei ole ikinä varsinaisesti painostettu juomaan. Useimmat heistä ovat kuitenkin tilanneet baarissa ollessaan ”alkoholin näköisiä juomia”. ”Ei sitten tarvitse jonkun puolitutun kanssa käydä keskustelemaan siitä, miksi ei juo”, Sanna toteaa. He pitävät silti ”olet opiskelija, siis juot” -olettamusta ongelmallisena, sillä se saattaa joskus johtaa ei-toivottaviin tilanteisiin. Juomattomuus herättää aina kysymyksen kieltäytymisen syistä. ”Multakin joskus on kysytty, että onko jotain perustelua, että miksi ei juo. Ja mä vastaan että ei. En vaan juo. Minkä takia pitää perustella”, Noora kysyy. Joskus ”epänormaalin” käytöksen selittäminen voi saada koomisiakin piirteitä, Sanna kertoo. ”Kerran kun kysyttiin, ja vastasin etten juo, niin hämmentyneenä kysyttiin takaisin, että ’ai niinku tänään et juo vai?’ Joo, mulla on tosi tiukka periaatteellinen päätös olla nimenomaan tänään juomatta...” YLEIsEstI OttAEn haastateltavat tahtoisivat tulla määritellyksi muiden ominaisuuksiensa kautta kuin juomattomuutensa. Esimerkiksi Noora pitää juomattomuuttaan hyvänä asiana, mutta toivoisi muiden arvostavan häntä muista syistä. Myös Jukka kokee oman juomattomuutensa positiivisena asiana, ja pitää päätöstään itselleen tärkeänä. Hän painottaa myös, ettei koe olevansa vallitsevan opiskelijakulttuurin uhri. Hän nauttii opiskeluajastaan itselleen sopivalla tavalla. ”Tuommonen keskiverto-opiskelija viettää melko erilaista opiskelijaelämää. Minäkin vietän, mutta se on vaan muuta elämää kuin ryyppäämistä.” Haastateltavien nimet on muutettu. teksti Ville Tikka kuva Tatu Onkalo ASIANTUNTIJAORGANISAATIOIDEN LIIKETOIMINTAOSAAMISEN MAISTERIOHJELMA Kauppatieteiden maisterin tutkinto, 120 op Hakuaika 7.1.-3.3.2014 Lisätiedot: sini.lehto@utu.fi, 050 442 0652 Hakutiedot: www.utu.fi/alma TRADENOMISTA KAUPPATIETEIDEN MAISTERIKSI Kauppatieteiden maisterin tutkinto, 120 op Hakuaika 7.1.-3.3.2014 Lisätiedot: henna.huovinen@utu.fi, 050 520 0789 Hakutiedot: www.utu.fi/tse/pori MUUTTUVA BISNES KAIPAA UUDENLAISIA MAISTEREITA. HAE PORIIN 7.1.-3.3.! TURUN KAUPPAKORKEAKOULU PORIN YKSIKKÖ HUOM ABIT! YHTEISHAKU 3.3.-1.4.!
Kolumni 7 Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2014 S otši, Venäjän kesäpääkaupunki. Kaupunki, jonka vaakunaa koristaa aurinko, vesisade ja palmu. Lomakohde, jonka ilmasto on keväällä leuto, ellei jopa lämmin. Sotši, jonne Venäjän johto lobbasi talviurheilun suurjuhlan, vaikka tapahtuman mukaisten fasiliteettien rakentaminen täytyi aloittaa lähes tyhjästä. Vuoden 2014 talviolympialaisten kisapaikka on kohtuullisen absurdi valinta tapahtumalle. Julkisesti kisapaikan valintaa enemmän on kuitenkin puhuttanut isäntämaa Venäjän ihmisoikeustilanne: pitkään jatkuneet, vähintäänkin kyseenalaiset, toimenpiteet lehdistön sananvapautta kohtaan, kriittistä järjestötoimintaa rajoittavan kansalaisjärjestölain sekä ”homopropaganda”-lain voimaan astuminen ja viimeisimpänä ympäristöaktivistien näyttävät vangitsemiset sekä PR-for-dummies -ohjekirjan mukaiset vapauttamiset. IhmIsoIkeudet ja olympialaiset nousivat otsikoihin viimeksi Pekingin olympialaisten aikaan. Silloin käytiin vilkasta keskustelua mahdollisista boikoteista ja niiden vaikutuksista. Tuolloin kampanjoitiin lähinnä inhimillisempien työolojen puolesta, jolloin kisamaan tai sen tuotteiden boikottia ei suositeltu, sillä sen vaikutukset olisivat saattaneet olla tavoitteen kannalta päinvastaisia. Sotšin kisojen suhteen tilanne on toinen – ainakin osittain. Poliittisesta eliitistä kutsusta ovat jo kieltäytyneet esimerkiksi presidentit François Hollande, Joachim Gauck ja Barack Obama. Vain presidentti Obama ei ole virallisesti ilmoittanut boikotoivansa kisoja Venäjän ihmisoikeustilanteen perusteella, mutta Yhdysvaltain delegaatio kisoissa on selkeä viesti isäntämaalle – kisoihin kun lähtee kolme ex-ammattiurheilijaa, jotka kaikki ovat julkisesti homoseksuaaleja ja tehneet töitä seksuaalisen tasa-arvon edistämiseksi. Me penkkiurheilijat voimme tyytyä boikotoimaan kisoja kotisohviltamme käsin, mutta todellinen vaikuttaminen on mahdollista lähinnä Suomen delegaation kautta. Uskaliaimmat voivat toki suunnitella kisamatkaa Pjotr Pavlenskin tapaan (taiteilija on kritisoinut kotimaataan muun muassa naulaamalla kivespussinsa Punaiseen toriin). ”VaIkka suomen valtiojohto menee olympialaisiin olympiakomitean vieraana, eivät he ole puhtaasti kisaturisteja vaan heidän tulisi ottaa kantaa Kiinan ihmisoikeustilanteeseen”, muotoili Amnestyn maakohtaisen työn asiantuntija Meri Mäkihannu ennen Pekingin olympialaisia. Tuore ex-ulkoministeri Ilkka Kanerva totesi tuolloin, ettei urheilua ja politiikkaa tulisi sotkea keskenään. Paskapuhetta. Urheilu on politiikkaa, olympialaiset erityisesti. Valtiojohdon poissaolo, jos ei koko kisoista, niin ainakin avajaisseremoniasta, olisi selkeä viesti. Siispä seuraan mielenkiinnolla Suomen johdon toimintaa, median uutisointia sekä tilanteen kehittymistä – mutta en kisoja. Ville Tikka Urheilu on politiikkaa opiskelen, siis en juo teksti Ville Tikka kuva Tatu Onkalo Me penkkiurheilijat voiMMe tyytyä boikotoiMaan kisoja kotisohviltaMMe käsin. tämän jutun kirjoittaja ei ole absolutisti – joku irvileuka saattaisi sanoa, että kaukana siitä. Vietin oman fuksivuoteni pitkälti erakkona, omasta tahdostani ja täysin tyytyväisenä. En kokenut sitsejä tai muita rientoja omikseni, vaan tutustuin muutamaan hahmoon mieluummin vapaamuotoisesti – myönnettäköön, usein baarissa istuen. Yliopistoelämä tuntui pyörivän liiaksi rennon oleskelun ympärillä, joten jättäydyin sivummalle. Niinä kertoina kun opiskelijajuhliin lähdin, häpesin myöhemmin joko omaani tai muiden käytöstä. Myöhemmin tutorina toimiessani huomasin, kuinka useimmissa illanistujaisissa oletuksena oli, että alkoholia nautitaan. Silloinkin, kun kutsussa ei ollut mainintaa omasta pullosta tai muusta. Samankaltaisia kokemuksia kuulin Oletuksena OPM k o m m en tt I myös muutamalta muulta tutorilta. Pyrkimykseni ei ole moralisoida, vaan tuoda esille ongelma, joka helposti jää huomaamatta. “Läpikulkukaupunkina” Jyväskylässä opiskelijoiden ryhmänmuodostus on fuksivuodesta lähtien erityisasemassa, koska useimmat opiskelijat ovat uusia kaupungissa. Tällöin kuvaan astuu usein rentouttava juoma jos toinenkin. Eikä siinä mitään. Ongelmaksi tämä kuitenkin muodostuu silloin, jos toiminta on poissulkevaa ei-juoville opiskelijoille. Yksi tärkeimmistä tapahtumien tehtävistä kun on tuttujen tapaamisen ohella ammatillinen ajatustenvaihto ja verkostoituminen. Ja jos joku on vaarassa jäädä jälkimmäisten ulkopuolelle, on mielestäni tarpeellista keskustella asiasta. Ville Tikka
text and photo Niko Vartiainen Chinese with a spark for German China. Sun Rui feels that one meal guided her to choose German as her major. She hopes her studies will open doors in Europe: for her, Switzerland is a paradise. W hen speaking with Chinese people about their life choices, the word yuanfen tends to pop up. It usually refers to fate or predestination, an implication that previous events have lead them to where they are now. So is the case with Sun Rui, 18, a freshman of German language and culture at Beijing Foreign Studies University (BFSU). Sun has never been to Europe, but she feels that she was somewhat guided to choose German. ”In the 2010 World Expo in Shanghai I went to the German pavillion, alone. I ate a meal there, and that was the only meal I ate in the expo. Maybe it was a coincidence that lead me here.” Unlike most of her peers, Sun Rui didn’t have to go through the common route to begin her higher education. Instead of doing the entrance exam called gaokao which around 10 million Chinese teenagers do every year, Sun was able to enrol in BFSU based on the recommendations given to her by her high school teachers. Her high school in Wuhan, Hubei Province, specializes on foreign languages. This is a natural starting point for applying to a language university like BFSU. ”I didn’t really think about avoiding the gaokao when I started the arts programme in high school. But I had the chance, so I had to take it into consideration. If I had rejected it, that would have meant I would’ve lost a chance. Luckily I’m now here.” sUn feels studying German is an opportunity for the future. She also considered studying Spanish, but she preferred the prospects of Central Europe over Spain or Latin America. ”German is relatively widely used in Europe. I also like Switzerland very much, because of the scenery and high living standards. The prices are high too, of course. But that’s the paradise”, Sun laughs. Going to Germany on an exchange can be a bit difficult for her, though. The German students are probably in the worst position in BFSU when it comes to studying abroad. There are 93 students of German language in Sun’s class but only 15 spots reserved for an exchange in Germany. She knows she needs to try her best to get in. The exchange students are chosen not only based on their grades, but also their extracurricular activities. ”We have the least chances to go Being hardworking is very important for people of every age. BeiJinG z The city of Beijing has an estimated population of 20,5 million people. z The population has grown by about 50 % since the year 2000. z Beijing is one of four cities in China that have been granted the status equal to normal provinces. z according to data by the statistics Bureau of China, the life expectancy of a child born in Beijing is estimated to be about 81,3 years, which is over six years more than the Chinese average. z The equality gap between regions is huge. according to The economist, in Beijing the annual expenditure per primary school student was 2 500 euros compared to just 275 euros per child in the henan province. abroad, so the competition is huge. The English majors have around 90 people, and half of them can go abroad.” the University life in China continues to be very competitive, Sun says. ”It is different from high school, but the competitiveness is still inside the Chinese education system. But I don’t think being hard-working is that bad. Being hard-working is very important for people of every age.” Sun feels that the gaokao, which she avoided, is pretty fair for students. What is not fair, she says, is that large cities like Beijing and Shanghai have quotas for university applicants from their area. That way those cities can protect their own high schoolers. Students from urban areas still dominate Chinese universities. Only one in nine Chinese continue to higher education, and the ratio is much lower in rural areas. According to The Economist, in 2010 the elite school Qinghua University had only 17 percent of its freshmen from rural and poor areas. In the 1970s the figure was around 50 percent. Sun still thinks higher education is reachable even for poor families. ”Nowadays, economic inequality is not a problem, at least not in the cities. Most parents are able to send their children to the university, and there are also scholarship programs”, Sun says. sun rui has never been to europe, but swizerland’s scenery and german cuisine seems to be leading her there someday. Studying around the world 8 Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2014
SELVITTÄMÄTTÄ Surma. Suomessa on ratkaisematta noin sata henkirikosta. Yksi niistä tapahtui Jyväskylän keskustassa vuonna 1980. Kuka surmasi 19-vuotiaan Maire Vepsäläisen? Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2014 teksti Tuomas Kokko kuva Tatu Onkalo Keskisuomalainen tiistaina 22.4.1980.
10 Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2014 unnuntaiaamu 20. huhtikuuta vuonna 1980. Jyväskylän keskustassa on sumuisen harmaata, koska yöllä on satanut räntää. Kello ei ole vielä edes aamuviittä, kun asema-aukion laidalla asuva lehdenjakaja huomaa kotinsa ikkunasta sisäpihan nurmikolla makaavan tumman hahmon. Hän ei tahdo oikein nähdä, onko nurmikolla mies vai nainen. Sekin on mahdollista, että sisäpihalle on jätetty vain vaatemytty. Lehdenjakaja päättää, että hän käy ensin tiputtamassa Keskisuomalaiset lähitalojen postiluukkuihin. Sen jälkeen hän voisi tarkistaa, mitä sisäpihalla oikein on. Aamukuuden jälkeen lehdenjakaja lähestyy varovaisesti pihalla makaavaa tummaa hahmoa. Mitä lähemmäs hahmoa hän tulee, sitä selkeämmin piirtyy esiin nuori nainen. Punaruskeat hiukset, tukevahko vartalo, vaaleanruskea samettitakki ja harmahtavat samettihousut. Räntäsade on jättänyt märkiä läiskiä naisen vaatteille. Lehdenjakaja hätääntyy nähdessään, että vaatteita on revitty naisen yltä. Pian hän tajuaa naisen olevan eloton. Nainen ei hengitä eikä hänen sydämensä lyö. Lehdenjakaja kiirehtii kotiinsa ja pyörittää lankapuhelimellaan yleisen hätänumeron. Hän ilmoittaa löytäneensä sisäpihaltaan naisen ruumiin. Tuo nainen on 19-vuotias Maire Vepsäläinen. yt yli 30 vuotta myöhemmin rikoskomisario Mikko Porvali istuu paperipinojen ympäröimänä työhuoneessaan Jyväskylän poliisilaitoksella. Hänkään ei tiedä, mitä asema-aukion laidalla tapahtui huhtikuisena yönä vuonna 1980. Lehdenjakaja löysi kotinsa sisäpihalle tapetun naisen, mutta siihen jäljet päättyvät. Mairen kuolema on selvittämätön henkirikos, sillä tekijää ei ole koskaan saatu kiinni. Suomen rikoshistoria tuntee noin sata tapausta, joissa henkirikos on jäänyt selvittämättä. ”Ei meillä ole poliisilaitoksella henkilöä, joka aktiivisesti työskentelisi tapauksen kanssa. Tapausta tutkitaan sitä mukaa, kun jotain uutta tulee ilmi. Viimeisimmät vinkit tapaukseen olemme tarkistaneet vuoden 2013 aikana”, Porvali sanoo. Poliisi tutkii Mairen tapausta tappona. Käytännössä se tarkoittaa, että rikos on jo vanhentunut. Tappaja ei joutuisi lainkaan vankilaan, mutta hän olisi korvausvelvollinen Mairen lähiomaisille. Poliisi ei ole kuitenkaan varma, voisiko tapausta kutsua murhaksi. ”Tapon ja murhan raja saattaa liittyä esimerkiksi motiiviin ja tekijän suhtautumiseen tekoonsa. Siksi ei voi sanoa varmuudella, kummasta rikoksesta on nyt kysymys”, Porvali selittää. Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä murha ei vanhene rikoksena. Se merkitsisi Mairen tapauksessa, että kiinni jäädessään tai tunnustaessaan tappaja saisi teostaan vankeusrangaistuksen. ”Toistaiseksi tapaus on ollut sellainen, että olemme siitä aika ajoin tiedottaneet. Poliisin toivonkipinä elää siinä, että joku tunnontuskissaan tai muuten asiasta tietävänä katsoisi, että aika on kypsä puhumiselle”, hän sanoo. utta mitä poliisi tietää Mairesta ja hänen kuolemastaan? Palataan huhtikuiseen viikonloppuun vuonna 1980. Tampereella asuva Maire on vain vierailulla Jyväskylässä. Hän on saapunut kaupunkiin kyläilläkseen ystäviensä luona. Maire matkustaa Jyväskylään jo perjantai-iltana. Lauantai-iltana hän liikkuu keskustassa kahden naispuolisen ystävänsä kanssa. Seurue istuskelee baarissa, mutta puoliltaöin he tulevat asemaaukiolle. Kolmisenkymmentä vuotta sitten asema-aukio, eli puhekielellä assa, oli viikonloppuisin nuorten suosima kokoontumispaikka. Myös naapurikuntien nuoret autoilivat viikonloppuina aukiolle, koska siellä näki tuttuja niin usein. Aukiolla Mairen ystävät juttelevat tuttavilleen, mutta Mairea lähestyy laiha mies, jota kukaan heistä ei tunne. Myöhemmin kuulusteluissa Mairen ystävät kuvailevat miestä noin 18-20-vuotiaaksi. Heidän mielestään mies oli silminnähden humalassa. Miehellä oli pitkähkö tukka, joka peitti hänen korvansa. Heidän muistikuviensa mukaan miehellä oli yllään siniset farkut ja vyötärömallinen pusero. Ystävät haluavat jo lähteä asema-aukiolta, mutta Maire vaatii Poliisin toivon kipinä elää siinä, että joku tunnontuskissaan tai muuten asiasta tietävänä katsoisi, että aika on kypsä puhumiselle. Kuinka tarkasti voi muistaa ihmisiä, joita on tavannut vuorokautta aikaisemmin? Ei se ole helppoa. Maire Vepsäläisen ruumis löytyi Hotelli Miltonin takana sijaitsevalta kerrostalopihamaalta.
11 Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2014 saada jäädä juttelemaan miehen kanssa. He sopivat, että Maire jäisi miehen seuraan, mutta he tapaisivat hetken kuluttua aukion laidalla. Sen jälkeen ystävät eivät koskaan näe Mairea. He tulevat sovitusti aukiolle, mutta Mairea ei kuulu. Ystävät ajattelevat Mairen lähteneen heidän asunnolleen, mutta hän ei ole sielläkään. Vasta sunnuntai-iltana he saavat kuulla, että lehdenjakaja on löytänyt aamulla sisäpihaltaan Mairen ruumiin. oliisi ei ole koskaan tavoittanut miestä, jonka kanssa Maire jäi juttelemaan. ”Aukiolla on varmasti ollut paljon tuntomerkkeihin sopivia miehiä. Pitkä tukka oli silloin muotia, aika moni oli tuntomerkkien mittainen ja sopivan ikäinen. Saadut tuntomerkit ovat keskimääräisiä kuvailuja sen aikaisesta nuoresta miehestä”, Porvali sanoo. Hänen mielestään ei ole mitenkään poikkeuksellista, että poliisin saamat tuntomerkit ovat pintapuolisia. Porvali on uransa aikana lukenut useita tutkimuksia, jotka käsittelevät todistajien kykyä muistaa näkemiään ihmisiä. ”Ajatellaanpa, kuinka tarkasti voi muistaa ihmisiä, joita on tavannut vuorokautta aikaisemmin? Tai jos kävelisi kadulla ja jälkikäteen pyydettäisiin kuvailemaan tiettyä vastaantulijaa? Ei se ole helppoa”, hän havainnollistaa. Mairen ruumiin löydyttyä poliisi käy läpi vielä saman päivän aikana kerrostaloasunnot asema-aukion laidalta. Poliisit soittelevat ovikelloja ja kyselevät, onko kukaan yöllä kuullut tai nähnyt jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Tapauksesta laaditaan sunnuntain aikana tiedote. Maanantaina Keskisuomalainen julkaisee uutisen otsikolla Nainen löytyi surmattuna Jyväskylässä. Poliisi jakaa tiedotusvälineille Mairen tuntomerkit. Niitä henkilöitä, jotka asiasta jotain tietävät tai jotka ovat nähneet lauantai-illan ja sunnuntaiaamun välisenä aikana asemaaukiolla, Hannikaisenkadulla rautatieaseman läheisyydessä tai Vapaudenkadulla taikka muualla ylläkuvatun henkilön, pyydetään ilmoittamaan havainnoistaan Jyväskylän rikospoliisille, Keskisuomalainen uutisoi. Tiistaina lehti julkaisee tuntomerkit Mairen seurassa olleesta miehestä. Jutun selvittämiseksi poliisi vetoaa yleisön apuun, lehti kirjoittaa. Alkuviikosta poliisi saa selville, että asema-aukiolle on yöllä kuulunut naisen huutoa viereiseltä sisäpihalta. Ne ovat saattaneet olla Mairen avunhuutoja. Eräs tyttö on tapahtumahetkellä, kello 00.50 lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, kuullut kolme naisen huutoa. Poliisi toivoo myös muiden huudot kuulleiden ottavan yhteyttä rikospoliisiin. Erityisesti kaivataan yhteydenottoa hotelli Miltonin portin tuntumassa oleskelleilta nuorukaisilta, Keskisuomalainen kertoo torstaina. Sen jälkeen Mairen kohtalo katoaa otsikoista. utkinnan aikana poliisi kartoitti, ketkä olivat viettäneet aikaa asema-aukiolla lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Yhteensä poliisi kuulusteli illan tapahtumista 35 henkilöä. Kuulusteluiden perusteella poliisi laati aikajanoja ja yhteenvetoja, joiden avulla se pyrki hahmottamaan, kuka on voinut nähdä Mairen ja hänen seuraansa lyöttäytyneen miehen. ”Havaintoja on käyty läpi ja koottu minuutti minuutilta. Jos noista samoista lähtökohdista tutkisi tapausta nyt, sitä ei voisi tehdä yhtään paremmin”, Porvali sanoo. Poliisi myös näytti kuulusteltaville valokuvia miehistä, jotka sopivat Mairen ystäviltä saatuihin tuntomerkkeihin, mutta tutkinta ei siitäkään huolimatta edistynyt. Kevään aikana Jyväskylässä alkoi liikkua myös huhuja, että Mairen tappanut mies olisi tehnyt itsemurhan. Kesäkuussa Keskisuomalainen julkaisi jutun, jossa poliisi kiisti juorut ja toisti yhä etsivänsä Mairen seurassa nähtyä miestä. Vaikka Mairen kuolemasta oli jo kaksi kuukautta, poliisi toivoi siitä huolimatta uusia silminnäkijähavaintoja. Poliisi ei voi vieläkään kertoa kaikkia yksityiskohtia Mairen kuolemasta. Porvali ei ota kantaa esimerkiksi siihen, kuinka Maire on surmattu. Hän vetoaa tutkinnallisiin syihin. ”On asioita, jotka tietävät vain poliisi, oikeuslääkäri ja tekijä. Niiden yksityiskohtien avulla voi varmistaa, onko kuulusteltavana tekijä tai henkilö, jolle tekijä on kertonut rikoksesta”, hän muotoilee. uinka Mairen kuolema on voinut jäädä selvittämättä? Kuinka joku on voinut tehdä henkirikoksen Jyväskylän keskustassa jäämättä siitä kiinni? ”Tuolloin ei ollut samanlaisia mahdollisuuksia rikostutkintaan kuin tänä päivänä. Esimerkiksi dna-näytteistä ei ollut hajuakaan vielä vuonna 1980. Silloin ei ollut valvontakameroitakaan niin kuin nyt”, Porvali vastaa. Porvalin mielestä keskeistä on myös, ettei Maire ollut jyväskyläläinen. Jyväskylä oli vielä vuonna 1980 noin 60 000 asukkaan pikkukaupunki. Erityisesti nuoret tunsivat toinen toisensa. ”Maire oli tullut kaupunkiin toiselta paikkakunnalta eikä hän ollut kasvoista tuttu. Voi olla, että sen vuoksi asema-aukiolla olleet eivät kiinnittäneet häneen huomiota. Eikä sitäkään voi varmaksi sanoa, oliko myös tekijä toiselta paikkakunnalta.” Vuosien varrella poliisilla on ollut muutamia epäiltyjä Mairen surmasta. Kaikki epäillyt ovat olleet jo kuolleita, kun poliisi olisi halunnut kuulustella heitä. Porvali ei voi kertoa, miksi poliisi olisi halunnut keskustella heidän kanssaan Mairen kuolemasta. ”Valitettavasti en voi sanoa. Sanotaan näin, että pelkkien huhupuheiden perusteella poliisi saattaa tarkistaa vain huhujen alkuperää ja aitoutta.” Porvali uskoo, että Mairen surmaa aikoinaan tutkineet poliisit tekivät parhaansa. Voi olla vain sarja onnettomia sattumia, ettei kukaan tunnu muistavan Mairea ja hänen seurassaan nähtyä miestä. ”Joskus tähdet ovat vain väärässä asennossa”, Porvali sanoo. Poliisin toivon kipinä elää siinä, että joku tunnontuskissaan tai muuten asiasta tietävänä katsoisi, että aika on kypsä puhumiselle. Kuinka tarkasti voi muistaa ihmisiä, joita on tavannut vuorokautta aikaisemmin? Ei se ole helppoa. On asioita, jotka tietävät vain poliisi, oikeuslääkäri ja tekijä.
12 Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2014 Kampus 12 Seksiäkin parempaa! teksti Micke Suopuro kuva Mikko Huhtiniemi Seura. Taaperoikään ehtinyt Liikunnan Riemu kehittyy poikkeuksellisen yhteisön voimalla. Liikunnan Riemun musta-turkoosi väri on tullut tutuksi futsal-kentillä. Joukkue nousi täksi kaudeksi SM-sarjaan. M usta ja turkoosi. Siinä kaksi väriä, joiden yhdistelmä on kampuksella yhä tutumpi ja tutumpi näky. Vuonna 2011 perustettu Liikunnan Riemu on kovaa vauhtia kasvamassa merkittäväksi liikuttajaksi Jyväskylän urheilupiireissä – ikävuosistaan huolimatta. Futsalissa Riemu on jo tehnyt suuria. Joukkue nousi täksi kaudeksi sensaatiomaisesti lajin SM-sarjaan. Siellä ryhmitys on tahkonnut pelejä oivalla menestyksellä. Nousijat majailevat liigan keskikastissa. Peliesitysten kanssa yhtäläisen huomion ansaitsee kuitenkin seuran orastava fanikulttuuri. ”Jenkeissä koko yliopiston väki kannustaa sitä omaa joukkuetta. Meillä on vähän samaa meininkiä ainakin futsalin puolella”, Riemun perustajajäsen ja futsal-joukkueen pelaajavalmentaja Eemeli Jokinen naurahtaa. rieMun toiMinta ei rajoitu pelkästään sisäjalkapalloon. Yleisseuran tarjoama lajikirjo pitää sisällään muun muassa jääkiekkoa, salibandya, lentopalloa ja tanssia. Futsal marssii lippulaivana, ja tunnelma SM-joukkueen kotipeleissä Monitoimitalolla toimii Riemu-ilmiön Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2014 ilmentymänä. Jyväskylän yliopisto tai liikuntatieteellinen tiedekunta eivät opiskelijavoimin perustetun Riemun toimintaan osallistu. Molemmat tukevat kuitenkin toimintaa rahallisesti. Seura on haalinut muitakin päätukijoita kampukselta ja sen läheisyydestä. ”Yliopiston joukkue olemme rahavirtojenkin osalta”, Jokinen tiivistää. Ilman suuria taustavoimia opiskelijavetoinen yhdistys tarvitsee yhä enemmän Jokisen kaltaisia puuhamiehiä. Toisaalta pelkällä talkootyöllä ei seura tule menestymään. Valmistuneiden opiskelijoiden palkkaaminen Riemun toimintaan kuuluukin tulevaisuuden toiveisiin. ”OLL:n (Opiskelijoiden Liikuntaliitto) tuella se olisi mahdollista. Palkattu henkilö voisi sitten suunnitella ja vetää lasten liikuntaleirejä tai kerhoja. Potentiaaliahan riittää vaikka koko Jyväskylän liikuttamiseen erilaisten yrityspakettien kautta”, Jokinen maalailee. Jokinen Myöntää, että uhkakuvia kirkkaalle tulevaisuudelle riittää. Varsinkin, jos jatkumo ydinporukan joukossa katkeaa. Riemun pelien tunnelmaa aistiessa tämä uhkakuva tuntuu kovin pieneltä. Rumpujen pärinä ja lähes taukoamaton kannatushuutojen raiku kielivät jostain poikkeuksellisesta. Kuuluttaja saa ilman vaikeuksia joukon osallistumaan vaikkapa syntymäpäiväveisun laulamiseen. Lehterit eivät ole turvoksissa, mutta tunnelma on välitön ja seuran nimelle uskollisesti riemukas. Riemun nousun ja tulevaisuuden vahvuus onkin yhteisössä. ”Toivotaan, että sellainen superkannattajakulttuuri kasvaa täällä entisestään”, Jokinen myhäilee. ”Toki katsojia olisi saatava myös muualta kuin Liikunnalta tai kampukselta”, pelaajavalmentaja muistuttaa realiteeteista. Talkootoimintaan ei ole Riemun piirissä vaikeuksia havitella tekijöitä, ainakaan vielä. Verkkosivuilla julkaistavien otteluraporttien ja Facebooksekä Twitter-päivitysten lisäksi futsal-otteluista tuotetaan suoraa livelähetystä nettiin – selostajan ja kommentaattorin säestämänä. ”Hattua on nostettava kaikille, jotka laittavat kortensa kekoon”, Jokinen kiittelee. ”Toivon, että Riemu kasvaisi entisestään, mutta säilyisi iloisena yhteisönä, jossa lajista riippumatta käydään peleissä kannustamassa.” Peleissä kajahtelevien kannatuslaulujen tarttuvin sikermä sisäistää lopulta osuvasti koko Riemu-ilmiön rempseän olemuksen: Liikunnan Riemu on parempaa kuin seksi! Toivon, eTTä RieMu kaSvaiSi enTiSeSTään, MuTTa SäiLyiSi iLoiSena yhTeiSönä. eemeli Jokinen. tatu onkalo
13 Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2014 Aristoteelisia luonteenhyveitä ovat muun muassa rohkeus, kohtuullisuus, rauhallisuus, anteliaisuus, suurisieluisuus sekä kohteliaisuus, rehellisyys ja huumorintaju. Erityisen tärkeitä ovat kyky muodostaa ystävyysja kiintymyssuhteita sekä oikeudenmukaisuus ja reiluus. Menot Ihminen on järkevä ja sosiaalinen eläin Ulkona on joko liian lämmintä tai kylmää hiihtämiseen. Pimeää ja koleaa on myös. Masentaa, ahdistaa, tekee mieli kuolla. Mikä avuksi? No otetaanpa tällä kertaa kehon ihan oma metabolismi, natural high, sisäinen lämpö! Yliopistoja korkeakoululiikunnan kevätkausi alkoi 13.1. Kurssit jotain maksavatkin, mutta ohjatuille ryhmätunneille pääsee liikuntatarran hinnalla kuutena päivänä viikossa. Tunneille saa tulla ja niiltä mennä miten haluaa. Mitä sitä sitten lähtisi tekemään? Jyväskylän korkeakoululiikunnassa on pyritty siihen, että kaikenlaisille liikkujille olisi tarjolla erilaisia tunteja. Jos olet aloittelija, niin tämän lehden ilmestymispäivän maanantain 27.1. starttitunnilla kello 16 pääsee tekemään pumppia. Helmija maaliskuun starttitunneil27.1. alkaen liikUnta (ynnä MUUt paikat) Lause “Terve sielu terveessä ruumiissa” edustaa jo lännessäkin vanhanaikaista metafyysistä dualismia, mutta pitää sisällään totuuden siemenen. Myös lumessa. kaMpUs kino PeTTeri KallioMäKi arvosTelee iloKiveN Tulevia eloKuvia. Adèlen elämä: osat 1 & 2 abdellatif kechiche, 2013 ti 28.1. klo 19.00 vaikuttaa suhteettomalta liioittelulta, että adèlen elämä pokkasi Kultaisen palmun Cannesin elokuvajuhlilla – liekö tämä osoitus tämänvuotisen kilpailun heikosta tasosta vaiko mannermaisen elokuvaperinteen degeneraatiosta ylipäätään. Julie Marohin sarjakuvan Le Bleu est une couleur chaude kolmituntinen filmatisointi jakaantuu kahteen osaan. Näistä ensimmäinen kuvaa lukiolaistytön ( Adèle Exarchopoulos) rakastumista kuvataideopiskelijaan ( Léa Seydoux), jälkimmäinen parisuhteen kriisiä ja kariutumista joitain vuosia myöhemmin. Toteutus ei juuri kohoa rutiinimaisimpien sateenkaarikasvukertomusten yläpuolelle, parhaimmillaankin pysähdytään laadukkaan tvsaippuan tasolle. seydouxin ja etenkin exarchopouloksen sievistelemättömät, lihaa ja verta olevat suoritukset puhaltavat muuten puisevaan kokonaisuuteen elämän liekin. arvosana: 3/5 Rakkautta ennen keskiyötä RichaRd linklateR, 2013 ti 11.2. klo 19.00 uusin lisäluku Rakkautta ennen aamua -klassikossa esiteltyjen henkilöhahmojen tarinaan on jälleen kerran mukaansatempaavalla dialogilla ladattu tunnelmapala, jossa yhden päivän keskusteluihin mahtuu kokonainen maailma. Kaikki rohmer-vertaukset ovat ohjaaja linklaterin tapauksessa täysin oikeutettuja: hänellä on hanskassaan keskusteluelokuvan tekemisen vaikea taito. Ethan Hawken ja Julie Delpyn ruumiillistamat, tutut ja kassalippaiden kannalta turvalliset hahmot vain alkavat olla jo loppuun kaluttuja. vaikka x-sukupolvi todennäköisesti haluaakin aina kymmenen vuoden välein peilata itseään niiden kautta, allekirjoittanut y-sukupolven edustaja ei enää olisi halunnut tietää heidän fiktiivisestä elämästään edes sitä, mitä tämä elokuva kertoi. arvosana: 3/5 MuuT eloKuvaT osoiTTeesTa HTTP://JYY.fi/oPisKeliJalle KulTTuuri/KaMPus-KiNo/ 4.2. ilokiVi, kaMpUs kino peRheellisen rockmuusikon jakomielitautista elämää valottava elokuva Knucklebonehead kuvaa riehakkaan Knucklebonehead Oscar -yhtyeen laulajan Oskari Martimon elämää tavalla, jossa tasapainoilu perheenisän ja kitaroita tuhoavan bändin keulakuvan roolien välillä tuo mieleen Dave Lindholmin tekstinpätkän: “Nouse ylös, opi laskeutuu.” 29.1. lUtakko VUonna 2010 esikoisensa Kvelertak ja viime vuonna toisen albuminsa Meir julkaissut norjalainen Kvelertak on yhtye, josta kaikki katu-uskottavat (rock)musadiggarit olivat viime vuonna niiiin mehuissaan että. Yhtyeen musiikki on groovaava sekoitus rasvaista rokkia, räkäistä punkkia ja melodista metallia. vuonna 2007 perustettu Kvelertak (suom. kuristusote) ammentaa teksteihinsä ainesta muinaisnorjalaisesta mytologiasta ja viikinkitaruista. Ja on hyvä. Norjalaisia lämmittele ruotsalainen Spiders. tekstit Menot-setä HeNri ilaNeN Jere KYrö la on sitten luvassa aerobicstarttia ja stepstarttia, kertoo liikuntasihteeri Henna Törmänen. Naiset (miehet huom!) ovat enemmistö kaikilla tunneilla, mutta etenkin zumba ja muut tanssitunnit vetävät heitä puoleensa. viime syksynä aloitetut body balance ja jooga samoin. Miehet oVat tyypillisesti kiinnostuneita lihaskunnosta. Kahvakuula-bootcamp ja cross training ovat olleet suosittuja. Nyt uutena alkaneesta, korkealla sykkeellä tehtävästä HiiT:stä (High intensivity interval Training) uumoillaan miesmenestystä. vuoden 2014 uusia juttuja ovat 25 minuutin voimaja hyvinvointitunnit: lihasta ja venyttelyä. aika jännä uutuus on tammikuussa alkanut kaverivenyttely, jossa väännetään ystävää. 29.1. teatteRi MiilU ”tehdä paskatyötä ja vihata elämää, et pääsee kerran viikkoon unohtamaan hetkeksi et tekee paskatyötä ja vihaa elämää”, pohtii Pidä rakkautes -näytelmän päähenkilö eve ( Emilia Valkonen). Jyväskylän Kansannäyttämöllä esitettävä, Aino Martiskaisen käsikirjoittama ja ohjaama Pidä rakkautes on vähän tummempi romanttinen komedia. se käsittelee muun muassa elämänpelkoa ja läheisyyden kaipuuta kylmässä ja kyynisessä maailmassa. enää kolme esitystä jäljellä! 31.1.2014 fReetiMe MUstia liskoja ja fu-karhuja! Niistä on freetimen tammikuun tappajaiset tehty. Black Lizardin psykedeelistä autotallirokkia tursuva debyyttilevy pärjäsi oivasti musamedioiden vuoden levy 2013 -kärkikahinoissa. Grungestoner-henkistä pörinää soittava Fubear julkaisi vasta ensimmäisen eP:nsä, mutta kylillä puhutaan, että tästä bändistä puhutaan vielä. 28.1. JyVäskylän kansalaisopisto sanasotaa kielikamppailut ja epävirallinen arvojärjestys Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa on fM, vapaa kirjoittaja ja kirjoittamisen opettaja Heino Ylikosken luennon nimi. luento käsittelee sitä, miten ja millaiseksi Tuntemattoman sotilaan henkilöiden epävirallinen arvojärjestys rokan ja kumppaneiden verbaalisen mittelöinnin ja keskinäisten sanasotien myötä muotoutuu. on niin hämärä teema, että lyön kalsarini vetoa, että luento on joko hyvin tylsä tai hyvin, hyvin näkemyksellinen, hauska ja innoittava. sT ia N a N D er s eN KaTi KärKKäiNeN 1.2. pUb katse taRina Jimmy Wastedista alkoi eräällä “loputtomalla matkalla jalokahvista jallupulloon” muutama vuosi sitten. Huoleton elämänasenne ja groovaava metallimusiikki ovat Katseessa levynjulkkarikeikkaansa viettävän yhtyeen tärkeimmät ainekset. Jimmy Wastedin keikalla on luvassa muun muassa “erikoisohjelmaa, räävitöntä menoa ja lavalla vierailevia veijareita”. Jotenkin Menotsetä epäilee, että ovat viinaanmeneviä huumoriveikkoja koko remmi. Nyt julkaistava uusi albumi tottelee nimeä Kohtuukäyttäjän päiväkirja. Jussi NYGreN ”Syö rauTaa ja paSkanTaa keTTinkiä.” Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan Koskela Suomesta.
Helpotus 14 Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2014 Ian Johnson-Fergusonin pyörittämän Loungen ovesta pääsee myös tatuointistudioon. 2,60 Avoinna normaalisti koko kesän! katriina Vuoden ensimmäinen Hattutemppubattle 1.5. -räpklubi Rentukassa oli siinä määrin menestys, että seuraavana aamuna tapahtuman pääjärjestäjä Marko Kainulainen sai ystäviensä kanssa Pommissa aamuoluilla istuessaan idean: juhlistetaan klubia viikonloppureissulla Tallinnaan! Passit haettiin kotoa pikavauhtia ja lähdettiin matkaan. Kainulainen kotiutui reissulta sopivasti haastatteluun ja avaa oven yllättävän freesin näköisenä tiskiharja kädessään ja puhelin korvallaan. Säätö on jo päällä. ”Maaliskuun vika viikonloppu? Hmm... Ootapa, pitää kattoa”, puhelee Kainulainen ja availee kalenteria. ”Joo... Kyllä sen pitäisi onnistua...” Keikkaa Rentukkaan pukkaa. 29-Vuotias Valtio-opin opiskelija päätyi Rentukan promoottoriksi sattumalta, mutta ei ilman syytä. Hän on järjestänyt tapahtumia vuodesta 2006. ”Laskujeni mukaan noin 100 räpklubi-iltaa ja ehkä 50 muuta ja parit festivaalit päälle.” Tunnetuimpiin Kainulaisen järjestämiin tapahtumiin kuuluvat Club Persona Helsingissä sekä Jyväskylässä Ghetto Party, Hattutemppuklubi ja ”freestyleräpin Järvi-Suomen mestaruuskilpailu” eli Hattutemppubattle I syksyllä 2012. ”Battle meni kivasti: se möi Ilokiven tunnissa loppuun. Kisan voittaja Are koppasi itselleen 500 euroa ja livenä esiintyi Juju”, Kainulainen kertaa. Nykyisen pestin kannalta merkittävä on Rentukassa viime syksynä järjestetty Ghetto Party Festivaali. Sen kahdella lavalla kuultiin kahden päivän aikana Suomi(ug-)räpin kovimpia nimiä, kuten Reilukerhokolmikko Tuomio, Kone & Setä Koponen, Kaucas, sekä Jontti & Shaka ja Dxxxa D & Hzzztt. Kaikkiaan artisteja oli 18, tupa täysi ja meininki harvinaisen kohdillaan. ”Sinä iltana Emppu Paananen (toinen Rentukan yrittäjistä) alkoi varovaisesti kysellä, kiinnostaisiko minua buukata esiintyjiä Rentukkaan.” ”Melko epämuodollisten” neuvottelujen jälkeen sovittiin, että Kainulainen vastaa Rentukan ohjelmasta ainakin kevään loppuun saakka. ”Käytännössä paljon myös yhdessä Empun kanssa. Baarin profiilia pyritään hieman nostamaan ja etenkin ohjelman tasoa vakiinnuttamaan, mutta dramaattisia muutoksia ei ole suunnitelmissa”, ohjelmapäällikkö kertoo. Uuden työnsä viikkotunneiksi Kainulainen arvioi etukäteen 10-20, joten gradunteon ei pitäisi olla keväällä siitä kiinni. Työaikojen arvioiminen tosin on hankalaa, koska keikkojen buukkaaminen ja klubien järjestäminen ja promoaminen on myös harrastus ja elämäntapa. ”Jonkinlainen positiivinen addiktio. Minulla on aina julisteita ja niittipyssy mukana. Ei se edes tunnu työltä.” tulossa: lisää elämää Rentukkaan Henkilö. Uusi ohjelmistovastaava Marko Kainulainen tunnetaan Rentukan Ghetto Partyista, Hattutemppu-klubista, Jyrockista ja räppikeikoilta. Marko Kainulainen on tyytyväinen: Hattutemppu Battle 1.5. veti Rentukkaan 264 maksanutta asiakasta. teksti ja kuva Petri Kaikosuo
15 Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2014 Suu Sumppiin Kahvi. Luentojen välissä täytyy välillä terästäytyä kofeiinin ja hyvän seuran voimin. Testasimme kahvittelupaikat Seminaarinmäen lähistöllä. Lounge Kauppakatu 2 Lounge on paikka, jonne tullaan istumaan pitkäksi aikaa. Pönötysilmapiiri ei vaivaa kuppilaa: palvelu on rentoa ja huippuystävällistä, mutta hitaahkoa. Boheemissa kahvilassa soi tyylikäs vaihtoehtomusiikki. Onnekkaat ehtivät vallata löhösohvan takaseinältä. Sisustus on pirteä: keltaisille seinille ripustetut taulut vaihtuvat näyttelyn mukaan. eriKoisuus: Vessassa on liitutaulu piirtämistä varten, joten jonoa voi syntyä. Kahvilan toisella puolella on tatuointistudio, joten tatskakärpänen voi purra. Kahvi: Kahvi maksaa yhden euron ja ajaa hyvin asiansa. Loungessa on tarjolla myös paljon ihania erikoiskahveja kohtuuhintaan. Ainakin huokea mansikkalatte toimii! YLeisarvio: ääää Ullan Pullat Cygnaeuksenkatu 9 uLLan PuLLat on varsin sympaattinen ja kotoisa kahvila. Pullaja pikkusuolaistarjonta on runsas ja houkutteleva. Sisustus on romanttisen vanhanaikainen, ja tänä ketjuravintoloiden aikana pieni ja persoonallinen kahvila on piristävä poikkeus. Palvelu on ystävällistä ja pulla erinomaista. Hinnat tosin keventävät opiskelijan lompakkoa aika lailla. Suuri opiskelijaporukka ei mahdu pieneen kahvilaan kerralla, mutta onneksi pullan saa myös mukaan. eriKoisuus: Kaikki pullat, piiraat ja muut leivonnaiset on tehty paikan päällä. Kahvi: 2 euroa. Juhla mokan maku on pehmeä ja tuore. YLeisarvio: ääää Ylä-Ruth Seminaarinkatu 19 tämä ravintoLa ei esittelyjä kaipaa. Yliopiston kirjaston vieressä sijaitseva kahvila on toiminut opiskelijoiden ja vakioasiakkaiden olohuoneena jo pitteksti Anniina Meronen kuva Tatu Onkalo kään. Siellä kokoustavat ainakin taidealojen opiskelijat ja luonnontieteilijät sekä vanhat parrat, joille Ruthilla istuminen on elämäntapa. Siksi kulttuurikeskustelu elää ja voi hyvin. Taustalla soivat radiohitit tosin eivät oikein istu ilmapiiriin – liekö tarkoitus olla helposti lähestyttävä. eriKoisuus: Kokoushuone, jonne voi tehdä varauksia. Kahvihäppäri kello 15-17. Kahvi: Menu-kahvia. Opiskelijakortilla aina vain 50 senttiä. Kahvin taso vaihtelee. Testaajalla oli tuuria ja kahvi oli hyvää, mutta toisinaan siinä on seisonut aromi. Silloin kannattaa käyttää paljon maitoa ja kermaa. YLeisarvio: äää Sonaatti Seminaarinmäellä, Ylistönrinteellä, Mattilanniemessä ja kaupunginkirjastolla sonaatin ruoKaLat myyvät myös kahvia ja välipaloja, joiden hintahaitari on laaja. Esimerkiksi pääkirjastolle muuttaneessa Lozzissa on melko huokeaa, Piato taas on hieman tyyriimpi. Kahvi: Maku vaihtelee, opiskelijakupposen hinta jää joka paikassa euron tietämiin. Parhaan makuista kahvi on testaajan mielestä Piatolla, Librin kahvi sen sijaan on usein tuottanut pettymyksen. YLeisarvio: äää Ilokivi Sijainti: Keskussairaalantie 2 KahvitarjoiLu on piilotettu linjaston päähän erilliselle pöydälle, ja jonokin on usein melkoinen. Helpointa onkin kaivaa tasaraha valmiiksi, kurvata jonon ohi ja heittää lantit rahastajalle lounasmaksajien välissä. Kahvi: Opiskelijan pieni kuppi 1 e, iso 1,20. Meiran Reilua kahvia. Maku on yleensä mukiinmenevä, mutta ei herkullinen. Kahvia säilytetään termossäiliössä, joten se ehtii toisinaan väkevöityä. Pisteet ylioppilaskunnalle reilun kaupan suosimisesta. YLeisarvio: äää ½ Eri paiKKaKunnilta tulEvat opiSKElijat hauKKuvat KotiKuntanSa oMalla MurtEEllaan. PasKa Kotiseutu Ei kutu mua Kuusamo Kuusamosta on paha tulla ettimmään mittään kiinnostavanlaatusta. Ellei sitte satu tykkäämään metästä ja lumesta. Elämätä sieltä ei aenakkaa löyvä. Kuusamossa nimittäi on porukkata rappiet viistoista tuhatta, ja ku se meärä ihmissii levitettää ympäri pitäjän mehtiä, ni jo on asukastihheys harvanlaesta. ja se näkkyy kylänraetilla – jos halluu olla raohassa yksinnää, mennee vaa Kuusamon keskustaa, siellä ei oo pelekoo että joku tulis vastaan. oikeestaan, se on jo aika kommeesti, jos sattuu löytämmää sen keskustan. Kirkonkylä ku on lähinnä muutama sojanjäläkeinen talo ripoteltunna tienvarteen. Lauvantai tosin tekkee poikkeuksen. Sillon on kylän ainovassa paarissa metakkata, ku porukka lähtee ryyppeämään. jos sattuu olemaan antipiooteilla, ni joutuupi kuskiksi, mutta muuton se on pakolline homma se kalijanjuonti muute ruvetaan eppäilemmää homoksi tai kommariksi. Kuusamosta ku ei muuta löyvä ku kepulaisie, loput on teheny viksusti ja lähtenynnä karkuun. ja KYLiLLä juorut kulukoo. asiat tiiettään aina paremmin naapurissa ku omassa kotonas. Että jos jeäpi eppäilyttämään viikonlopun örvellykset kylän ainovassa paarissa, ni seoraavalta vastaantulijalta voi asiota tievustella. Siinä vaiheesa ku tullee tolokkuihisa ja lähtee lätkimmään etelämmäs, ei kannate haehatella ennää takasitulosta. Kuusamo ku on sieltä kuppikuntasimmasta päästä mitä tullee Suomen kylliin ja kaopunkeihi. Etelän hetelmät ei kauvaa Kuusamossa pärjövä ku niitä ei ikkään oteta tosissaa. ja ku palajasjalakalainen lähtöö menemään, ei ookkaan nii heleppoa ennää tulla takasi – sitteku on viitisen vuotta moalimalla huijellu, laskettaan jo eteläläiseksi. Eliisa Aikkila
Kulttuuri 16 Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2014 K aksi matkalaukullista kirpputorilta rahdattua tavaraa, mukana muun muassa kuula-ase ja Päivi Räsäsen kasvoilla varustettu naamari. Kaksi partasuista miestä, joiden elämänasenteeseen eivät hötkyily ja höntyily kuulu. Klassikkotarinoita Lumikista Punahilkan kautta Tiernapoikiin pienellä yhteiskuntakriittisellä twistillä. Niistä muodostuu teatteriduo Olkihevonen. Mutta miten vain kaksi ihmistä voi näytellä kaikkia Lumikin seitsemää kääpiötä tai Tiernapoikien kvartettia? Olkihevosen perustajien ja näyttelijöiden, Pantse Paunosen ja Kalle Vastamäen, mukaan helposti. ”Meille se, että meitä on vain kaksi, on paras rajoite tehdä hyvää teatteria.” Kahden jäsenen teatterissa henkilöiden välinen kemia on erittäin tärkeä. Paunosen ja Vastamäen välillä sitä onneksi riittää. He tutustuivat toisiinsa teatteripiireissä vuonna 1995, lähes 20 vuotta sitten. Olkihevonen syntyi, kun kesällä 2012 Paunonen ja Vastamäki istuivat Grilli21:llä kahvilla ja puhuivat bändin perustamisesta. Koska kesä oli lämmin, päätyivät miehet kuitenkin jatkamaan kahvittelujaan konkreettisen bänditouhun sijaan. Syksyllä Paunonen ehdotti teatteriduon perustamista, ja sillä tiellä he ovat edelleen. ”Minulla kesti ehkä kaksi sekuntia sen ajatuksen hyväksymiseen. Pantse on mun hyvä ystävä, ihmeellinen mies joka sivulauseissakin pudottelee ajatusten kultajyviä. Siksi meillä on Euroopan paras teatteriduo”, Vastamäki nauraa. Myös Paunosella on vain hyvää sanottavaa näyttelijäparistaan. ”Mä taas olen ihastunut Kallessa siihen, että jos joku idea on ihan järkyttävän huono, niin Kalle on sitä mieltä että joo, toteutetaan se. Mikään ei ole Kallelle liian huonoa. Se on aika hyvä lähtökohta teatterin tekemiseen”, Paunonen sanoo. Puolentoista vuoden aikana Olkihevonen on esittänyt Tiernapojista kaksi eri versiota, Lumikin, Punahilkan sekä Grimmin satujen Eliniän. Lisäksi he ovat tilaustyönä valmistaneet Taru sormusten herrasta -trilogian. Vaikka alkuperäiset tarinat ja kertomukset tärkeine teemoineen ovat Paunosen ja Vastamäen mielestä “todella upeita”, he haluavat tuoda omiin esityksiinsä jotain uutta ja säväyttävää, inhimillistä. Eloa ihmisenä olemisen laitapuolelta. ”On viehättävää löytää uusi, tai oikeastaan vanha, näkökulma johonkin näytelmään. Esimerkiksi Punahilkassa kerromme suden tarinan ja Lumikissa taas pahan äitipuolen”, Paunonen kertoo. Näytelmillä on harvoin mitään tekemistä kaikkien tuntemien Disney-versioiden kanssa. ”Me heitämme kysymyksiä ilmaan, että oliko se ihan näin. Olemme esimerkiksi miettineet, että tiesikö Punahilkassa tytön äiti, että mummolla oli krapula. Miksi hän muuten olisi laittanut kakkua ja viiniä koriin, että näillä mummo parantuu. Liekö tiennyt, että mummo oli ollut bailaamassa edellisenä iltana”, Paunonen miettii. Olkihevosen tavoitteena onkin “pysäyttää tarina hetkeksi” ja näyttää, mistä tarinassa on heidän mielestään oikeasti kyse. ”Näin ihmiset pystyvät katsomaan syvemmälle koko tarinaan.” olKihevonen ei esiinny näyttämöillä eikä heillä ole esimerkiksi tiettyä teatteritilaa, jossa he esiintyisivät. Miehet vievät esityksensä mieluummin sinne, missä yleisöä on jo valmiiksi kuin järjestävät näytöksensä itse. ”Siksi esityksemme ovat aika lyhyitä, noin 15 minuutin mittaisia. Ei me haluta kenenkään iltaa pilata, jos ei meidän esityksestä tykkää. Eikä kukaan taas kuole janoon, jos ei pääse varttiin tiskille”, Paunonen nauraa. Näytelmän tekoprosessi lähtee Olkihevosella duon alkuperää kunnioittaen kahvipöydässä istumisesta. He päättävät näytelmän ja alkavat purkaa ajatuksiaan sen tekstiin liittyen. Ideat synnyttäIh m Is yy d en la It a p u o le ll a teksti Suvi-Tuulia Nykänen kuva Tatu Onkalo teatteri. Kaksipäinen Olkihevonen haluaa naurattaa yleisöä ja kritisoida ihan vähän yhteiskuntaa. Tänä vuonna heidän teatteristaan päästään nauttimaan muuallakin kuin Vakkarissa. .
Pika-arviot 17 Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2014 teksti Suvi-Tuulia Nykänen kuva Tatu Onkalo Hiuksekas kala André Breton & PhiliPPe SouPAult: MAgneettikentät. SuoM. tiMo kAitAro&JAnne SAlo. (SAvukeidAS) Magneettikentät on ilahduttava kolmesta syystä. Käännöksissä ei ole vähään aikaan nähty yhtä mielenkiintoista kieltä kuin teoksen proosateksteissä ja aforismeissa: ”Silmäni kuuluvat vain minulle ja kiinnitän ne nuppineuloilla niin raikkaisiin ja puheittenne tuulen runtelemiin poskiini.” Toiseksi Breton ja Soupault ovat kirjoittaneet useimmat kirjan teksteistä yhdessä, mikä purkaa syvälle juurtunutta myyttiä yksin työskentelevästä kirjailijasta. Kolmanneksi surrealismi tunnetaan Suomessa paremmin teoreettisen kehyksensä, eli vapaaseen assosiaatioon perustuvan automaattikirjoituksen kautta, kuin varsinaisten kaunokirjallisten teosten lukukokemuksien perusteella. Syy on käännöksien vähyys. Selvää on, että kaunokirjallisiin teksteihin tutustuminen on rehellisempi tapa muodostaa käsitys liikkeen arvosta,kuin pelkän teoreettisen manifestin lukeminen. Riikka Ala-Hakula Uudet uhrilampaat vAngitut Denis Villeneuven ohjaama Vangitut ei luota nopeisiin leikkauksiin ja halpaan säikyttelyyn. Vaikka lapsikaappauksista kertova trilleri etenee verkkaisesti, pitää se koko ajan otteessaan. Ja kun ruudulla alkaa tapahtua, tuntuu äärimmäinen väkivalta kouriintuntuvasti katsojassakin . Loistavat näyttelijäsuoritukset kannattelevat kahden ja puolen tunnin elokuvaa. Erityisesti Hugh Jackman kadonneen tyttären isänä ja Jake Gyllenhaal katoamisia tutkivana poliisina ansaitsevat ylistystä. Arimo Kerkelä Seattle saapuu Jyväskylään fuBeAr. : firSt tiMe You’re Alive Grunge tuli, oli ja meni mutta Suomessa ei suurta suosiota nauttivia tämän musiikkityylin edustajia ole liiemmin näkynyt. Jyväskyläläisellä fubear.:lla on jo ensijulkaisunsa myötä hyvät eväät tilanteen korjaamiseen. First Time You’re Alive tarjoilee groovaavan röyhkeää soittoa ja iskeviä kertosäkeitä. Kruununjalokivenä on Santeri Karppisen samanaikaisesti puhtaan kaunis ja angstisen hyökkäävä vokaalityö. Tämä Pavarottin ja Layne Staleyn äpärälapsi ei jätä kysyttävää! Fubearin debyytti on erittäin lupaava kokonaisuus. Turpaanvetävä Clouds, melankolisen nariseva Nail in the Head ja radioystävällinen EP:n nimikkoraita uudistavat grungen 2010 -luvun malliin. Tämä lätty hellii kuin löysä flanellipaita ja ruhjoo kuin rumpusettiin syöksyvä Cobain. Taneli Tulkki Pieni virstanpylväs JArkko MArtikAinen: koirien tAivAS (SAkArA recordS) Jarkko Martikaisen uusin sooloalbumi Koirien taivas tarjoaa totuttua raikkaampaa ja suoraviivaisempaa Martikaista. YUP:n äkkivääristä venkoiluista kuuluu vain kaikuja. Vaikka trumpettien, viulujen ja koskettimien kehystämät sovitukset kuulostavat tuoreilta, on koiran turkki edelleen tallella. Nokkelat sanoitukset katsovat maailmaa tutun martikaismaisesta näkövinkkelistä. Myös kertova lauluääni on entisellään. Koirien taivas on mainio levy. Vaikka loppupuolen valjut Balladi palaneesta talosta ja Blondi hieman latistavat menoa, voi helposti lähestyttävää levyä suositella muillekin kuin Jarkko Martikaisen vanhoille faneille. Arimo Kerkelä Sadun taika haalistui onneli JA Anneli (ZodiAk finlAnd, 2014) Melkein jokainen on varmasti lapsena haaveillut omasta salaisesta paikasta, jossa voisi viettää aikaa parhaan ystävänsä kanssa. Ruusukujalta ostettu oma talo muuttaa Onnelin ja Annelin unelman todellisuudeksi. Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli –kirjat ovat viattomuudessaan ja hienoisessa vanhanaikaisuudessaan äärettömän kauniita. Ohjaaja Saara Cantell ei saa kuitenkaan vangittua tätä kirjojen herkkyyttä valkokankaalle. Elokuvan juoneen on lisätty jännitystä ja huumoria, luultavasti potentiaalisen lapsiyleisön lisäämiseksi. Kurenniemen kirjat tuntevalle aikuiselle elokuvaversio tarjoaa ihastuneiden huokausten sijaan vain pettymyksen sävyttämiä kauniita ja aurinkoisia kuvia. Unelmien satumaailma ei aivan ulotu valkokankaalle asti. Laura Kuivalahti vät uudenlaisen tekstin, Olkihevosen oman version tunnetusta tarinasta. Myöskään esitysten treenaaminen ei ole maailman perinteisintä. Itse näyttelemisen harjoitteleminen kun tapahtuu usein siinä samassa kahvipöydässä. Repliikit opetellaan ja miehet sopivat, mitä lavalla tehdään. Jonain päivänä, kun kahvipöytäharjoitteleminen saa riittää ja kahvikin on jo väljähtänyt, Olkihevonen jalkautuu ihmisten keskuuteen ja esittää lyhyen pätkänsä. Kahden henkilön kirjoittamana, näyttelemänä ja ohjaamana. ”Tykkäämme molemmat esimerkiksi improvisaatioteatterista, ja se kyllä näkyy meidän esityksissämme. Mikään esitys on tuskin ollut ikinä samanlainen kuin toinen”, Paunonen sanoo. ”Tai sitten ne on ainakin molemmat olleet tosi huonoja”, Vastamäki toteaa. tänä keväänä Olkihevonen saa valtakunnallista näkyvyyttä, sillä heidät on valittu esiintymään Mikkelin Työväen Näyttämöpäiville tammi-helmikuun vaihteessa. Jyväskylästä Etelä-Savoon matkaa myös Jyväskylän ylioppilasteatteri. ”Meillä on hyviä kokemuksia Muuramen Naamat-festivaaleilta, ja ajateltiin, että olisi hyvä päästä tällaiseen tapahtumaan missä jengiä on jo valmiiksi mukana”, Paunonen toteaa. Vuoden 2014 ohjelmistoon kuuluu myös uusi näytelmä Keisarin uudet vaatteet. Siinä on käyttöä myös Päivi Räsäs -naamarille. ”Meille Olkihevonen ei ole pelkkä teatteri vaan oikeastaan prosessi. Se, mitä tapahtuu tarinan kanssa, yleisön kanssa, meidän kahden välillä”, Vastamäki selittää. Miehet eivät oikeastaan edes tiedä, mikä Olkihevonen oikein on. Kiinnostusta on kuitenkin muuallakin, sillä duo on poikinut myös jyväskyläläisestä teatterista erillisen sisarteatterin. Kolmehenkinen trio Olkitamma kiertää akselia Joensuu-Turku-Helsinki. ”Meidän matka on vasta alussa. Ja se tästä tekeekin niin mielenkiintoista.” Kalle Vastamäki ja Pantse Paunonen haalivat rekvisiittansa pääasiassa kirpputoreilta. Kuvassa mukana muun muassa Jeesus-lapsi.
Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2014 Ylioppilaskunta 18 Ma 10.2. Papupata* Lohikiusaus* Lindströminpihvit Ti 11.2. Kasvispihvit, tomaattitimjamikastike Kahden kalan keitto* Lihakastike* Ke 12.2. Kasviskastike, spagetti* Kalkkunapihvi Jauhelihapastakeitto Kinkkukastike, spagetti* To 13.2. Kesäkurpitsakeitto* Chilikala Täytetyt jauhelihaohukaiset* Pe 14.2. Falafelpyörykät Currykala* Barbequekalkkunakastike Ma 3.2. Kasvispizza* Pesto-uunikala* Keitetyt nakit Ti 4.2. Kasvislinssikastike* Lohipyörykät Chili con carne* Ke 5.2. Papurisotto* Mausteinen broileripata* Porsaanleike, sinappikastike To 6.2. Kasvissosekeitto* Kirjolohta, jugurttikastike* Broilerleike gordon bleu Pe 7.2. Kesäkurpitsavuoka* Rapeat kalapihvit Tulinen lihapata* Ma 27.1. Pinaattiohukaiset* Broilerpastapaistos* Jauhelihapihvit, tomaattikastike Ti 28.1. Soijalasagnette* Bordelaisekala* Makkaraherkku Gulassikeitto Ke 29.1. Tofu-kasviskeitto* Oopperakellarin silakat Porsaslihapata* To 30.1. Täytetyt kasvisherkkusieniohukaiset* Kalaa sitruunakastikkeessa* Lihapyörykät Pe 31.1. Kasviskaalilaatikko* Kaalilaatikko* Kirjolohimurekepihvit Nakkikeitto iloKiven ruoKalisTa 27.1.–14.2 vKo 7 vKo 6 vKo 5 ”PerusTulo olisi paras mahdollinen tapa korjata opintotukeen liittyviä ongelmia. Sen myötä päästäisiin yli ongelmatilanteista, kun opintotuki menee esimerkiksi katkolle. Perustulon myötä toimeentulo pysyisi turvattuna koko ajan. Kannatin BIEN:iin liittymistä, sillä mielestäni perustulo on opiskelijalle tärkeä asia. BIEN:issä on ihmisiä eri taustoilla, eikä se ole minkään yhden poliittisen ryhmittymän projekti. Lisäksi perustuloverkosto jakaa ne samat ajatukset, joista JYY on jo valmiiksi linjannut. Myös sillä, että monet muut ylioppilaskunnat liittyivät BIEN:iin, oli varmasti merkitystä. Esimerkiksi TAMY (Tampereen yliopiston ylioppilaskunta) ja HYY (Helsingin yliopiston ylioppilaskunta) ovat verkostossa mukana. Muutkin ylioppilaskunnat katsoivat liittymisen tärkeäksi, joten myös JYYlle oli tärkeää lähteä mukaan. Se saattoi myös tuoda asiaan epävarmemmin suhtautuville varmuutta. Tällä tavalla JYY ei myöskään pomppaa huonolla tavalla esille asian johdosta. YlioPisTolaissa ylioppilaskunnan tehtäväksi on määritelty se, että ylioppilaskunnan täytyy edistää jäsentensä yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä. Vaikka perustulo ei ole suoraan opiskelijan toimentuloon liittyvä asia, ylioppilaskunnalla on silti rooli lähteä siitä lausumaan. Perustulo vaikuttaa minusta suoraan opiskelijan toimeentuloon hyvin voimakkaasti ja liittyy siihen olennaisesti. Mutta jos on olemassa muita kansalaisaloitteita, esimerkikiksi Tahdon-kampanja, niin niihinkin ylioppilaskunta voi lausua, vaikkeivät ne toimeentuloon liittyisikään. Erilaisiin verkostoihin liittymisestä on puhuttu JYYssä aikaisemminkin. Aina välillä ylioppilaskunnassa keskustellaan esimerkiksi SETA:sta, johon ei ole liitytty. Ylioppilaskunta voisi siis tukea muitakin kuin varsinaisia kansalaisaloitteita, mutta siitä päättää aina kukin hallitus ja edustajisto: millaisia asioita he haluavat ajaa kunakin vuonna.” ”suhTaudun perustuloon varovaisen positiivisesti. Vähintäänkin kyseessä on selvittämisen arvoinen asia. Jossain muodossa perustulo voisi tarjota helpotusta sosiaaliturvajärjestelmän kannustinloukkuihin ja byrokraattisiin tukimuotojen viidakkoihin. Kaikkia harkinnanvaraisia tukimuotoja perustulolla tuskin kuitenkaan voitaisiin korvata. Itselleni JYYn liittyminen BIEN-verkkoon oli jonkinasteinen rajatapaus. Otetaanhan siinä kantaa valtavaan yhteiskunnalliseen kysymykseen, jossa opintotuen kohtalo on vain pisara meressä. Verkostossa on kuitenkin selvä opiskelijoiden edunvalvonnallinen ulottuvuus, joten siitä linjaaminen oli mielestäni perusteltua. Viime edustajistokaudella perustuloon suhtauduttiin varsin myönteisesti, joten verkostoon liittyminen vaikutti johdonmukaiselta. Minun mielestäni ylioppilaskunnan tuleekin linjata lähinnä asioista, jotka koskettavat läheisesti opiskelijoita. Jos ylioppilaskunta ei valvo jäsentensä etua, ei kukaan muukaan sitä tee. Valtakunnallisia päätöksiä tehtäessä opiskelijoiden mielipiteestä ollaan varsin kiinnostuneita silloin, kun kysymys koskee esimerkiksi opintotukea tai opiskelija-asumista. Mutta mitä vähemmän opiskelijoilla nähdään olevan tekemistä käsiteltävän asian kanssa, sitä vähemmän yokuntien sanomisille annetaan arvoa. Opiskelijoita vahvasti jakaviin arvokysymyksiin yo-kunnan ei mielestäni juurikaan tulisi ottaa kantaa. Automaatiojäsenyys tekee asiasta ongelmallisen. Ei ole oikein, että opiskelijan on pakko kuulua arvojensa vastaisia asioita ajavaan järjestöön voidakseen opiskella yliopistossa. Lisäksi uskon ”opiskelijoiden moraalinvartijana” toimimisen vieroittavan monia opiskelijoita yo-kunnasta entisestään. JYY on muun muassa antanut 90-luvun alussa Neuvostoliitolle luvan hajota. Tällaisiinkin asioihin voidaan toki ottaa kantaa, mutta huvittuneisuutta enempää sillä ei saada aikaan. Minusta yo-kuntaa ei tulisi käyttää yleispolitikoinnin välikappaleena. Vaikka itse kannattaisinkin ydinvoiman lisärakentamista, en tahtoisi JYYn ottavan siihen kantaa.” Taija roiha Jyviva. EduSTaJiSTON JäSEN. Jyy linjasi perustulosta ja liittyi perustuloverkosto BIEN:iin keväällä 2012. Viime vuoden lopussa myös SyL päätti asettua perustulon puolelle. Oliko päätös oikea? Entä minkälaisista asioista Jyyn pitäisi ylipäätään linjata? TuoMo siivinen JyKO. ENTiNEN EdaaTTORi, JyyN vuOdEN 2012 haLLiTuKSEN JäSEN. TäLLä PaLSTaLLa ESiTETääN KaKSi NäKEMySTä aJaNKOhTaiSiiN KySyMyKSiiN. KaKsi KanTaa Millaisiin asioihin ylioppilaskuntien on otettava kantaa?
19. sivun kasvo 19 Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2014 ”Veli” Vei Suomeen Urheilija. Jakub Ferenc tuli Jyväskylään nauttimaan ajastaan vaihto-opiskelijana. Joulun alla mies päätti opintonsa ja lähti takaisin Tsekkeihin – vain palatakseen takaisin Keski-Suomeen jääkiekkoilijana. Rakas laji on kaksimetriselle jätille kuin osa perhettä. teksti Micke Suopuro kuva Tatu Onkalo S aavuin viime syksynä Tsekeistä Jyväskylään Erasmus-ohjelman kautta opiskelemaan liikuntatieteitä. Kansanvälisten asioiden ohjaaja koulussa kertoi minulle tästä mahdollisuudesta. Olin juuri lopettelemassa liikunnanopettajan opintojani Tsekeissä, ja tämä oli viimeinen tilaisuuteni lähteä katsastamaan maailmaa vaihto-opiskelijana. Minun on myönnettävä, että opiskelujeni alku yliopistolla oli hieman laiskahko. Valitsin nimittäin kieliopintoihin slovakian, joka on niin lähellä tsekkiä, että minun ei tarvinnut edes aina saapua kaikille aamun luennoille. Opiskelin kuitenkin myös muun muassa liikuntajohtamista, joka oli äärimmäisen mielenkiintoista. Pidin erityisesti sen käytännönläheisyydestä, vaikka teoriaakin toki riitti. Aiheen tiimoilta tapasin myös paljon mahtavia ihmisiä. Vertailu Tsekissä ja Suomessa opiskelemisen välillä on vaikeaa, sillä valitsin täällä vaihto-opiskeljoille tarkoitettuja kursseja. Uskon, että meillä oli vähemmän töitä tehtävänä kuin tavallisilla suomalaisopiskelijoilla omissa opinnoissaan. Yksi erityispiirre tosin nousi esiin. Pidin nimittäin suuresti vierailevista luennoitsijoista, jotka tulivat kertomaan yksityiskohtaisesti siitä, miten hommat todella toimivat tosielämässä. Tällaista toimintaa en ole koskaan nähnyt kotimaassani. SUUrin Syy sille, miksi lopulta päätin tulla Jyväskylään, oli jääkiekko. Otin selvää, että täällä pelataan kiekkoa monella tasolla. Toivoin, että saisin pelipaikan täältä, ja se myös onnistui. Allekirjoitin loppusyksystä sopimuksen JYP-Akatemian kanssa pelatakseni Mestistä. Sopimus oli upea juttu. Olen siitä erittäin kiitollinen päävalmentaja Jukka Ahvenjärvelle. Tsekeissä pelasin kiekkoa kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Peli siellä eroaa täydellisesti Mestiksen peleistä. Jo pelkkä ammattimaisuus on yksi selvimmistä eroavaisuuksista. Tsekeissä pelaajat tekevät tavallisen kahdeksan tunnin työpäivän ennen harjoituksia. Täällä moni joukkueestamme pystyy tulemaan toimeen pelkällä pelaamisella. En voisi elää ilman jääkiekkoa. Näin se vain menee, jos kasvat luistimet jalassa. Lajista muodostuu sinulle siinä ajassa kuin oma veli. Kiekon parissa on vietettävä aikaa, jos haluat omistautua sille sataprosenttisesti. Ennen kaikkea sinun on rakastettava lajia. Toivon, että tulevalla kaudella minun ei tarvitse palata takaisin Tsekin sarjoihin, vaan pääsisin pelaamaan muualle Eurooppaan. VaihtojakSoni loppUi joulun alla, mutta palasin vielä kevääksi takaisin pelaamaan pelkästään jääkiekkoa. Tykästyin kaupunkiin, ja siksi tänne oli helppo palata. Opiskeleminen Jyväskylässä oli kaikin puolin mahtavaa. Teidän pippalonne olivat kyllä rajuja, olette kovia tekijöitä sillä saralla. Tsekeissä aloitamme hulinat aikaisemmin, mutta toisaalta niin myös lopetamme. Suomessa kaava menee hieman toisella tavalla. Nautin meiningistä täysin siemauksin. Muistakaa ottaa kaikki irti opiskeluistanne – se voi hyvin olla parasta aikaa elämässänne!
Jyväskylän Forum 4. krs., Kauppakatu 20 • www.martina.fi www.rax.fi Rax Forum Jyväskylä Italialaisia makuja rennolla otteella Ilo isosta buffet-pöydästä! 13,90 Hinta kanta-asiakaskortilla, ilman korttia 15,50 Martinan lasagne Yli 30 eri vaihtoehtoa. Herkuttele kevyesti salaatilla ja keitolla tai hemmottele itseäsi pizzalla ja lasagnella. RAX Buffetissa syöt eri lailla vaikka joka päivä, mielitekojesi mukaan. -10% buffetin normaalihinnasta ja jälkkäribuffetista Opiskelijakortilla