Uusi hallitus järjestäytyi JYYn uudet päättäjät esittäytyvät. Uutiset 2 Remontti valmistui. Kulttuuri 10 Mitä seuraavaksi, Kirjailijatalo? Jyväskylässäkin voi kuvata pornoa. Kulttuuri 12 Seksiä Laajavuoressa NUMERO 1/2007 15. TAMMIKUUTA – 29. TAMMIKUUTA 48. VUOSIKERTA Kumpi on kaupunginteatterin tulevaisuus? KESKIAUKEAMA
15.1.07 UUTISET Viisi uutta maisteriohjelmaa yliopistoon Opetusministeriö on hyväksynyt viisi uutta maisteriohjelmaa Jyväskylän yliopistoon. Uusien ohjelmien aloja ovat kansalaisyhteiskunnan asiantuntijuus, uusiutuva energia, mobiiliteknologia ja liiketoiminta, kasvatusalan johtajuus sekä perheyrittäjyys. Kansalaisyhteiskunnan asiantuntijuus ja uusiutuva energia ovat suomenkielisiä ohjelmia, lopuissa opetus on englanninkielistä. Uusien ohjelmien myötä yliopisto tarjoaa 17 maisteriohjelmaa. Määrä on Suomen yliopistojen suurin. Enemmistö maisteriohjelmista on englanninkielisiä. Useimpien maisteriohjelmien haku päättyy tammikuun 31. päivä. 2 Valta on nyt heillä Sekä ylioppilaskunnan että hallituksen puheenjohtajan nuija on tänä vuonna luokanopettajan hallussa. Uudet päättäjät täydensivät lauseet. JARMO LYHTY, 25 (Kristilliset opiskelijat) Hallituksen puheenjohtaja Pääaine: kasvatustiede Uuden hallituksen suurin vahvuus on... monipuoliset ja asiaansa sitoutuneet ihmiset. Minulta kysytään liian usein... onko minulla kaksoissisko. Söpöintä maailmassa on... mun vaimo. Jos olisin pääministeri... vaikuttaisin opintotuen korottamiseen ja maksuttoman koulutuksen säilymiseen, enkä esittäisi sellaisia lausuntoja koulutuksen maksuttomuudesta kuin nykyinen pääministeri. ALINA SAVOLAINEN, 23 (Poikkitieteilijät) Hallituksen varapuheenjohtaja Vastuualue: kulttuuri Pääaine: valtio-oppi Hallituksessa aion... tarjota sielunruokaa. Mummona vietän aikaani... omakotitalossa. Minua raivostuttavat... joukkoliikenteen hinnat ja halvat lentoliput. Ihmisiä kannustetaan käyttämään saastuttavia lentokoneita. Kauneinta maailmassa on... pojat ja pakkasyöt. Sektoriltani haluaisin kirjata hallitusohjelmaan... opiskelijahintaystävällistä laadukasta kulttuuria. JENNI KENTALA, 23 (Jyväskylän Keskustaopiskelijat) Vastuualue: ainejärjestöt ja ympäristö Pääaine: vesistötieteet Olen aina halunnut... matkustaa Islantiin. Minulta kysytään usein... Olenko Johannan sisko. (Olen) Jyväskylän kampuksella pitäisi... olla enemmän kukkaistutuksia. Sektoriltani haluaisin kirjata hallitusohjelmaan... tavat lisätä ainejärjestöjen tietoisuutta siitä kuinka voi hyötyä JYYstä. KATRI NOKELA, 24 (Jyväskylän Sosialidemokraattiset nuoret ja opiskelijat) Vastuualue: koulutuspolitiikka Pääaine: yhteiskuntapolitiikka Kenenkään ei pitäisi... sotia. Haluaisin joskus tavata... Vladimir Putinin. Jos olisin eläin, olisin... vaikka kirahvi, vaikka en ole kovin eläinrakas ihminen. Sektoriltani haluaisin kirjata hallitusohjelmaan... toimenpiteitä lukukausimaksujen vastaiseen työhön. ANTTI-JUKKA HUOVILA, 24 (Grönioni) Vastuualueet: sosiaalipolitiikka: liikunta ja toimeentulo Pääaine: yhteiskuntapolitiikka Kaikkien opiskelijoiden pitäisi... suorittaa opintonsa tyylikkäästi ja nauttia opiskelijaelämästä. Suosittelen kaikille lukemiseksi... JYYn historiikkia. Jos olisin paavi... sallisin ehkäisyn. Sektoriltani haluaisin kirjata hallitusohjelmaan... perustulon. OLLI-PEKKA KOLJONEN, 22 (Jyväskylän Sosialidemokraattiset nuoret ja opiskelijat) Vastuualueet: talous ja kuntayhteistyö Pääaine: yhteiskuntapolitiikka Raha on minulle... väline tiettyihin välttämättömyyksiin. Ylioppilaskunnan pitäisi... olla jäsenistönsä näköinen. Olen aina halunnut... osallistua. Televisiosta tulee... paljon kaikkea, mitä minä en katso. Sektoriltani haluaisin kirjata hallitusohjelmaan... että ylioppilaskunnan talouden tulee olla läpinäkyvää ja jäsenistöään palvelevaa. Kuntasuhteita tulee kehittää. PIIA-MARIA VIDGREN, 24 (Kristilliset opiskelijat) Vastuualue: kansainväliset asiat ja Ylioppilaslehti Pääaine: filosofia En koskaan uskaltaisi... hypätä benjihyppyä. Vaihto-opiskelijat ovat... kiinnostavia tuttavuuksia. Minulla on ikävä... vaihtosyksyäni viime vuonna Vancouverissa. Sektoriltani haluaisin kirjata hallitusohjelmaan... keinot, joilla tavoittaa vaihtareita ja ulkomaalaisia tutkintoopiskelijoita mukaan JYYn toimintaan. AHMED EL MASSRI, 28 (Jyväskylän Keskustaopiskelijat) Vastuualueet: Kv-koulutuspolitiikka ja kehitysyhteistyö Pääaine: kasvatustiede Jyväskylä on... ihana kaupunki. En usko... ihmisten taitojen aliarvioimiseen. Ystävieni mielestä olen... lojaali ja kova jätkä. Sektoriltani haluaisin kirjata hallitusohjelmaan... JYYn oman kannan koulutusmaksuista. Toivon myös kehitysyhteistyökoulutusta valiokunnille ja sihteereille. TUULI AHTIAINEN, 27 (Poikkitieteilijät) Vastuualue: sosiaalipolitiikka: tasa-arvo, asuminen ja terveys Pääaine: yhteiskuntapolitiikka Elämän tarkoitus on... olla onnellinen. Britney Spearsin pitäisi... muuttaa tapojaan. Valtakunnan politiikkaa leimaa... jäykkyys. Sektoriltani haluaisin kirjata hallitusohjelmaan... tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelman toteuttamisen. ASKO SOUKKA, 25 (Grönioni, sit.) Vastuualue: tiedotus, ylioppilaskylä ja tietoylioppilaskunta Pääaine: tietojärjestelmätiede Jos ylioppilaskuntaa ei olisi... opiskelijoilla olisi tylsää. Kortepohja on... koti. Avaruudessa asuu... kuu-ukko. Sektoriltani haluaisin kirjata hallitusohjelmaan... ylioppilaskylän itsehallinnon kehittämisen. Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.fi 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 KAISA NISSI, 28 (Grönioni) Ylioppilaskunnan varapuheenjohtaja Pääaine: kulttuuriantropologia Haluaisin uskaltaa... olla välittämättä muiden ihmisten mielipiteistä – joskus Iines Ankka on... valkopunasinikirjava. Vihaan... ylenpalttista kulttuurin pinnallistumista. Täydellinen päivä alkaa... supersuurella kahvikupilla. KALLE SUMELLES, 26 (Jyväskylän Sosialidemokraattiset nuoret ja opiskelijat) Ylioppilaskunnan puheenjohtaja Pääaine: kasvatustiede Kaikilla opiskelijoilla pitäisi olla mahdollisuus... riittävään toimeentuloon. Vauvana olin kuulemma... helppo ja unelias. Ylioppilaskunnan puheenjohtajan nuija tuntuu... hyvältä. Haluaisin uskaltaa... valmistua. Paha tapani on... nukkua myöhään. Uusi hallitus poseeraa jo hallitusti. JJYYYYN N H HA ALLLLIITTUUSS 2 20 00 07 7 JJY YY YN N P PJJ JJA A V VA AR RA A--P PJJ 2 20 00 07 7
Eeva-Leena Haapakangas , 26, venäjän kieli ja kulttuuri: ”Kirjakaupoissa olisi mukava saada alennuksia.” 3 Säätiö sai yli kaksi kertaa enemmän projektiavustusta RAY:lta kuin viime vuonna. NIILO MÄKI INSTITUUTTIA ylläpitävä Niilo Mäki Säätiö on saanut Raha-automaattiyhdistykseltä 695 000 euron projektiavustuksen vuodelle 2007. Avustus on viime vuoden summaan verrattuna yli kaksinkertainen ja koko KeskiSuomen alueen suurin. ”Korotus selittyy tänä vuonna alkavilla uusilla hankkeilla. Henkilökohtaisesti olen avustuksen määrään tyytyväinen”, Niilo Mäki Säätiön hallituksen puheenjohtaja, psykologian professori Heikki Lyytinen kertoo. UUSIA KOHTEITA projektiavustuksen piirissä ovat päivähoidon toiminnanohjausta ja itsesäätelyn kehitystä tukeva TOMERA-hanke sekä oppimisvaikeuksien kuntoutusmenetelmien kehittämiseen tähtäävä hanke. RAY:n rahoitus on hankkeille niin tärkeää, että ne olisivat jääneet toteutumatta ilman sitä. Lyytisen mukaan hankkeiden toteutuminen tietää lisämahdollisuuksia tutkimukselle. Instituutti on jo pitkään tehnyt tiivistä yhteistyötä yliopiston kanssa, ja monet psykologian ja erityispedagogiikan opiskelijat ovat tehneet opinnäytteitä osallistumalla instituutin tutkimuksiin. ”Paras mahdollinen laatu taataan toimimalla yhteistyössä yliopiston kanssa. Kyllä varmasti useammalle opiskelijalle on hankkeiden myötä tulossa tutkimuspaikkoja”, Lyytinen sanoo. Vuonna 1990 perustettu Niilo Mäki Instituutti on erikoistunut oppimisvaikeuksien tutkimukseen. Jyväskylän yliopistosäätiö oli yksi kolmesta Niilo Mäki Säätiön perustajasta. Mikko Mattlar toimittaja@jyy.fi Niilo Mäki Säätiölle mittava avustus Mihin kaipaat vielä opiskelija-alennusta? Bussien opiskelijaliput halpenivat Jyväskylän paikallisliikenteen lippujen opiskelijahinnat laskivat vuoden alussa. 30 päivän näyttökortti maksaa nyt 39 euroa. Ennen kortilla oli hintaa 45,5 euroa. Alennukset ovat voimassa vain Jyväskylän kaupugissa kirjoilla oleville opiskelijoille. Alennukset eivät koske jatko-opiskelijoita. SYL osakkaaksi Suomen Lyyraan Suomen ylioppilaskuntien liitto merkitsee 40 prosenttia Oy Suomen Lyyra Ab:n osakkeista. Merkinnän jälkeen Suomen Lyyran enemmistöomistajana on HYY Yhtymä 60 prosentin omistusosuudella. Lyyra on yliopistojen ja korkeakoulujen opiskelijoille ja henkilöstölle suunnattu palvelukokonaisuus, jonka ytimessä on jäsenille suunnattu verkkopalvelu. Lyyran käyttöön ottavat saavat Lyyra-kortin, joka toimii samalla myös SYL-opiskelijakorttina. Lyyraa käyttävät tällä hetkellä Helsingin, Kuopion, Lappeenrannan ja Jyväskylän ylioppilaskuntien opiskelijat sekä Helsingin yliopiston henkilökunta. Käyttäjiä on tällä hetkellä noin 40 000. Lyyra laajenee tammikuussa Oulun yliopiston ylioppilaskuntaan ja syksystä 2007 alkaen muualle maahan. Lyyraan voi tutustua internetissä osoitteessa www.lyyra.fi. Opiskelijaruoan hinta jojottelee Opiskelija-ateriat halpenivat 20 sentillä vuoden alusta. Itsensä saa nyt ravittua 2,15 eurolla. Muutos johtuu eduskunnan hyväksymästä ateriatuen korotuksesta. Uusi hinta ei kuitenkaan ole pitkä ilo, sillä tammikuussa ruoan hintaa korotettaneen. Pian ruoka maksaa saman verran kuin ennen ateriatuen korotusta. Ilokiven ruokalistalla on kuluvan lukuvuoden aikana komeillut muutamaan otteeseen kummallisen kuuloinen kala. Mikä on haimonni, Ilokiven ravintolapäällikkö Arja Harju? Haimonni on todella oma lajinsa, eikä suinkaan hain ja monnin risteymä, kuten helposti saattaisi kuvitella. Kala on peräisin Vietnamin vesiltä. (Tarkempi taustaselvitys osoittaa, että haimonni, Pangasius hypophthalmus/sutchi, elelee luontaisesti Mekong-joessa. Sitä viljellään kaupalliseen tuotantoon kasseissa. Haimonni on pituudeltaan puolesta metristä aina metriin asti. Eväkkään pääasiallinen ravinto koostuu putkimadoista, vesikirpuista sekä kasveista.) Miten haimonni uiskenteli Ilokiven ruokalistalle? Tilaamme yleensä kalaruoat samalta toimittajalta. He suosittelivat viime vuonna uutuutena haimonnia. Kala on hieman keskivertoseitä kalliimpaa, mutta toisaalta hyvän makuista ja miellyttävää käsitellä fileiden koon sekä muodon puolesta. Meille haimonni tulee pakasteena. Millaisen suosion eksoottinen ruokalaji on opiskelijoiden keskuudessa saavuttanut? Palaute on ollut hyvää ja haimonni on hyväksytty säännölliseksi listaruoaksi. Myös monenlaista spekulaatiota kalan alkuperästä sekä ulkomuodosta on esiintynyt ja aihe on kieltämättä herättänyt kiinnostusta asiakaskunnassamme. Kalaruokien hinta elää jatkuvasti, mutta haimonni vaikuttaa hyvältä valinnalta Ilokiveen. Myös akvaarioharrastajille haimonni on tuttu. Eräs alan harrastajille suunnattu keskustelupalsta paljastaa sen olevan ”vauhkoontuvaa mallia oleva parvikala”. Akvaarioihmiset tuntuvat pitävän haimonnia yleisesti ottaen hankalasti kotioloihin soveltuvana tapauksena. Seuraava kommentti summaa aiheen osuvasti: ”haimonni voi kasvaa metriseksi ja sillä on ikävä tapa uida päin seiniä”. Matti Nives Mikä ihmeen haimonni? Suvi Rahunen , 24, ruotsin kieli: ”Leffalippuihin opiskelijahinnat.” Teemu Nieminen , 30, ekologia: ”Puhelinlaskuun ja bussiliikenteen kertalippuihin.” Ilkka Siiki , 25, matematiikka: ”Kaupungin bussien kertalippuihin, ja kuukausikorttiin enemmän alennusta.” Suomalaisnuorten oppimistuloksia kartoittava Pisatutkimus palaa Jyväskylään, Opinkiven tiloihin. JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON koulutuksen tutkimuslaitos voitti opetusministeriön järjestämän tarjouskilpailun. Tutkimus toteutetaan vuosina 2007–2010. Koulutuksen tutkimuslaitoksen johtajan Jouni Välijärven mukaan tutkimuspaikan vaihtuminen oli ennakoitavissa, sillä edellisen, vuoden 2006, tutkimuksen tehneellä Helsingin yliopistolla oli Pisa-urakkaan lähtiessä epärealistinen budjetti, eikä kokemusta asiasta. ”Toivon, että Helsingin vaikea liikkeellelähtö ei heijastu tuloksiin”, hän toteaa. Helsingin yliopiston tulokset julkistetaan tämän vuoden lopussa. ”En ole yllättynyt tarjouskilpailun voitosta, mutta oletin, että tässä olisi kilpailtu enemmän hinnalla kuin laadulla. Onneksi niin ei ollut”, hän sanoo. VÄLIJÄRVEN MUKAAN koko kilpailutus-asetelma on ongelmallinen, sillä pitkäjänteinen tutkimus ja kilpailuttaminen niinkin usein kuin kolmen vuoden välein eivät ole helppo yhdistelmä. Jyväskylässä tehtiin Pisa-tutkimukset vuosina 2000 ja 2003. Tulevan tutkimuksen pääalue on lukutaito. Sitä tutkittiin Jyväskylässä myös vuonna 2000, joten nyt voidaan arvioida yhdeksässä vuodessa tapahtuneita muutoksia. Lisäksi tutkitaan matematiikan ja luonnontieteiden osaamista. Suomessa tutkimukseen osallistuu 150 koulua ja 4500 oppilasta. Kohteena ovat 15-vuotiaat nuoret. Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.fi Opinkivestä Pisa-tutkimuksen sydän JYVÄSKYLÄN ylioppilaskunnan sihteeristö uusiutui vuoden aikana kokonaisuudessaan, samoin Ylioppilaslehden toimitus. Viimeisinä uusina ylioppilaskuntaan saapuivat Heli Viinikainen, 30, soposihteeriksi ja Mikko Mattlar, 26, Jylkkärin toimittajaksi. Vuodenvaihteessa aloittaneiden JYYläisten ensimmäiset viikot ovat luonnollisesti tarjonneet runsaasti erilaisia ilonaiheita. ”Uudesta työhuoneestani löytyi taidetta. Seinälläni on nyt pupu, joka syö porkkanaa”, Viinikainen sanoo. Mattlarin vuosi käynnistyi uudistuneen Jylkkärin ykkösnumeron taitolla. ”Nykyään voin kuunnella musiikkia samalla kun taitan. Se on huomattava parannus työhyvinvointiin”, kertoo IltaSanomien avokonttorin hiljaisuudessa aikaisemmin työskennellyt Mattlar. VIINIKAINEN SAAPUI Jyväskylään Kuopiosta, missä hän opiskeli tietojenkäsittelytiedettä. ”Työ on alkanut hyvin, alkuvuosi on ollut melko rauhallinen, lähinnä asunnonvälityspalstahommia.” Sosiaalipoliittinen sihteeri odottaakin pian vilkkaampaa aikaa, kun viimeisetkin opiskelijat ovat palanneet kaupunkiin. Häneen voi ottaa yhteyttä, jos on kysyttävää toimeentuloon, tasa-arvoon, terveyteen tai asumiseen liittyvissä asioissa. ”Viimeksi minulta kysyttiin, että mistä löytyy opiskelija-asuntoja muutamaksi kuukaudeksi.” Vapaa-aikanaan sihteeri istuu kotona irkkaamassa ja väittää olevansa epäsosiaalisin sosiaalisihteeri ikinä. JYVÄSKYLÄLÄINEN journalistiikan opiskelija Mattlar hämmästyy kuullessaan sanan vapaa-aika. ”No, jos mulla on sellaista, kaikki mitä teen, liittyy musiikkiin. Soitan levyjä Rentukan Stammtisch-bileissä.” Mattlarissa asuu myös huumoriveikko. Puujalkavitseilleen ainakin itse naurava mies lupaa laukaista jokaisessa numerossa yhden myös lukijoiden iloksi. Tuotos on luettavissa sivulla 10. Jonna Rusanen päätoimittaja@jyy.fi JYYn uusimmat naamat JYYn väki on vaihtunut viime aikoina tehokkaasti.
A ina vaalien jälkeen on muodostunut tavaksi haukkua Suomen nuoriso. Pullamössösukupolvi, jota ei kiinnosta mikään. Paitsi äänioikeuden käyttäminen Idolsin finaalissa. Ja silti mikään ei tunnu miltään. Kuulemma. V alitettavasti liian moni alle kolmekymppisten äänestäjien aktivointiyritys perustuu tämäntapaisiin väittämiin. Välillä väläytellään ajatuksia, että julkkisehdokkaat taatusti houkuttelevat nuoret vaaliuurnille. Välillä taas jaksetaan uskoa siihen, että politiikan viihteellistyminen onkin ihan hyvä juttu. Vanhasen naiskuviot tuovat iltapäivälehdille lukijoita, mutta tuovatko ne äänestäjiä uurnille? Joskus joku myös aivan perustellusti vaatii politiikkaan lisää konkretiaa – sitä, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä ja hylätään iänikuinen jargon. Onpa yritys ollut mikä tahansa, nuoret vain ovat pysyneet passiivisina. Kun vielä vuonna 1983 jopa 72 prosenttia alle 30-vuotiaista käytti äänioikeuttaan, viime eduskuntavaaleissa kävi äänestämässä vain vähän yli puolet alle kolmekymppisistä. T änä vuonna sen sijaan näyttää paremmalta. Heti vuoden alkuun Matti Vanhanen täräytti Turun Sanomissa kannattavansa ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuja. Siihen vastasi Antti Kalliomäki, että eri mieltä ollaan. Kerrankin Arkadianmäellä väitellään nuorten asioista ilman, että opiskelijajärjestöjen pitää niitä erikseen tivata. Olisiko oikea resepti siis löytymässä? Voisiko ratkaisu olla niin yksinkertainen, että opiskelijat kiinnostuvat politiikasta heti, kun politiikka kiinnostuu opiskelijoista? V i i m e v u o t i s e n opintotukitakaiskun ainoa valoisa puoli saattaakin olla se, että nuorten asiat eivät ole ennen näitä vaaleja loppuun käsiteltyjä ja poissa päiväjärjestyksestä. Mahdollisuudet siihen, että vuoden 2007 vaaleista tulee opiskelijavaalit, näyttävät paremmilta kuin aikoihin. Ensin pitää kuitenkin saada pidettyä meille tärkeät asiat agendalla. Ja sitten pitää äänestää. pääkirjoitus 15. tammikuuta 2007 Kettusen erorahat valkokankaalle Elokuvataiteilija Timo Koivusalo tuo valkokankaalle suomalaisten rakastaman veijarifarssin ”Pekka Kettusen erorahat”. Koivusalo hankki äskettäin oikeudet tarinaan Jyväskylän kaupunginhallituksen perikunnalta. Ensimmäiset näyttelijävalinnat on jo tehty. Pekka Kettusen rooliin on kaavailtu Hannu Karpoa ja 200 000:ta euroa esittää Martti Suosalo. Nykyistä kaupunginjohtajaa Markku Anderssonia tulkitsee viidentoista kilon harmaasuolattu tanskalainen joulukinkku. Koivusalo myöntää, että 200 000 euroa on pyörinyt mielessä jo pitkään. Hänen mukaansa luvassa on epookkia, lepsua henkilöohjausta ja vitun tylsiä kohtauksia. ”Koossa on tuttu työryhmä, joten eiköhän tästä taas tule aivan järkyttävää paskaa”, kertoo ohjaaja. Ensi-iltapäivästä ei luojan kiitos ole vielä mitään tietoa. Totuuden tietotoimisto lehti.samizdat.info ENERGIAPURKK A (elintarvike). Pitää virkeänä, kun kahvitauoille ei ole aikaa. GUITAR HERO (konsolipeli). Tipaton tammikuukin hujahtaa hetkessä. SUSHI (ruoka). Haimonnia voi nauttia raakanakin. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119 – 120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin (014) 260 3360. Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.fi, nettisivut www.jylkkari.fi Päätoimittaja Jonna Rusanen (014) 260 3359, 045 137 1957, paatoimittaja@jyy.fi Toimittaja Mikko Mattlar (014) 260 3360, toimittaja@jyy.fi Siviilipalvelusmies Heikki Vihemäki (kannen kuva) (014) 260 3973, sivari@jyy.fi Painos 7 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356 – 7362. Vihdoinkin opiskelijavaalit? Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.fi Tiina Piilola Sosiaalisuuden kehitysmaa KUN KYSYN ÄITINI lapsuudesta, vastaus menee jotakuinkin näin: työtä, työtä, työtä, ja jos koulukirijan erehty avvaamaan, korvilleen sai. Kurjuustarinoihin kyllästyneenä kärtän välillä, eikö ollut kerta kaikkiaan mitään hyvää. Oli sentään jotain: kun naapuriin tuli kylän ensimmäinen televisio, sitä kokoonnuttiin porukalla katsomaan. Tai heinätalkoot, joita pidettiin koko kylän voimin. Avainsanat ovat porukalla, koko kylän voimin. Mennyt Suomi tuli mieleeni käydessäni Mosambikissa, missä valtaosa saa yhä elantonsa alkutuotannosta, sillä koulutettuja ihmisiä ei ole kehittämään jatkojalostusta. Mutta näin myös köyhyyden kääntöpuolen: kiireetöntä elämää, jossa on aikaa yhdessäololle. Maissia ja mangoja kauppaavia puiden alla istuskelevia naisia lapsineen. Pienin lapsista oli istutettu muovisaaviin samalla kun äidit tekivät kauppaa ja sivussa teinitytöt letittivät toisilleen rastoja. TOTTA, KÖYHÄLLÄ afrikkalaisella on stressiä työttömyydestä ja sairaudesta, jota köyhyys ylläpitää – tätä en kiistä, mutta Afrikka on muutakin. Jos länsimaalaisten kiire ja työstressi ja afrikkalaisten työttömyys ja kiireettömyys pantaisiin yhteen, mitä siitä syntyisikään? Stressisairauslomiin kuluvalla rahalla voitaisiin ostaa kehitysmaista osaamista. Olen samaa mieltä kuin 24. marraskuuta Hesariin kirjoittanut erikoislääkäri Pirjo Lindfors joka ehdotti, että Suomeen palkattaisiin kehitysmaista yhteisöllisyyden asiantuntijoita. Kuten Lindfors kirjoittaa, sosiaalisten kontaktien vähyyden vuoksi mallioppiminen isovanhemmilta on hävinnyt tyystin. Epätietoisuuden hetkellä turvaudumme ammattiauttajiin. Kehitysmaissa käytössä olevia siirtymäriittejä ei enää tunneta. OLEN ONNELLINEN, ettei minun tarvitse äitini tai mummuni tavoin raataa pellolla, minulla on koulutus ja vaikka teen pätkätöitä, perheemme pysyy leivässä sillä miehelläni on vakityö. Mutta kotiseudulta poismuuttaneena ja yhtenä suvun ensimmäisistä ylioppilaista poden tämän tästä juurettomuutta, mitä pahentaa tietysti se, että suvun välit menivät takaussotkujen vuoksi totaalisen poikki. Elän kahdeksatta vuotta avoliitossa, koska häiden järjestämiselle ei ole ollut aikaa. Ja kuten hyvin monelle ikätoverilleni, myös minulle YHTS:n psykologin sohva on tuttu. Kunpa se miltä nyky-Suomi silmissäni näyttää, olisi vain oman elämäntilanteeni heijastusta. Ettei meillä oikeasti olisi kohta käsissämme yksinäisiksi koulutettujen, joutavanpäiväisellä informaatiolla kyllästettyjen ja keskinäiseen kilpailuun usutettujen ihmisten yhteiskunta. NÄKÖKULMIA 4 Voisiko ratkaisu olla niin yksinkertainen, että opiskelijat kiinnostuvat politiikasta heti, kun politiikka kiinnostuu opiskelijoista?” ”
Viikko 1: Teitkö uuden vuoden lupauksia? KYLLÄ 31 % (65 kpl) EI 69 % (148 kpl) Gallup joka viikko osoitteessa www.jyy.fi Jylkkäri haluaa tietää, mitä opiskelijat ajattelevat. Lähetä mielipide osoitteeseen jylkkari@jyy.fi. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. Eduskunnan tahtotilan armoilla YLIOPPILASLIIKE ON on veikeä juttu. Ylioppilaskuntien ja Suomen ylioppilaskuntien liiton toimesta tehdään edunvalvontatyötä ja vaikutetaan aktiivisesti opiskelijoita koskevien päätösten muodostumiseen. Viime vuonna eniten huomiota sai eittämättä opintorahakampanja. Mutta missä on vika, kun tulokset jäivät opintorahan osalta laihoiksi? Eivätkö opiskelijat tarvitse korotusta? EHKÄ KYSE ONKIN korotuksen tarpeellisuuden arvioinnin sijasta priorisoinnista. Meille perusteltiin, että korotukseen ei ole varaa. En epäile hetkeäkään, että rahat olisivat olleet löydettävissä, jos se olisi ollut eduskunnan tahtotila. Sen sijaan tehtiin verokevennyksiä, varattiin rahaa ylimääräisiin puoluetukiin ja moniin muihin opiskelijoiden toimeentulon turvaamiseen verrattuna toisarvoisiin kohteisiin. Tällaisilla valinnoilla tullaan turvaamaan maamme tulevaisuus. ENSIMMÄISEN VIIKKONI JYYn sosiaalisihteerinä olen käyttänyt työmatkojen osalta reittivalintojen optimointiin. Erityisesti matka-ajan sekä kuljettavan matkan pituuden suhdetta olen pohtinut kävellessäni tai pyöräillessäni töihin. Veikkaanpa, että seuraavat viikot eivät ole yhtä seesteisiä. Tämän sanon nimenomaan positiivisena asiana. Olen viime vuoden aikana tottunut hektiseen elämään, ja toivon tästäkin vuodesta (ainakin joiltain osin) yhtä monipuolista. On hurjan mielenkiintoista tutustua uuteen ylioppilaskuntaan, sen toimijoihin ja toimintatapoihin. Erityisen hienoja ovat myös ne hetket, kun huomaan voivani kehittää JYYn toimintaa ja käyttää hyväkseni aiempaa kokemustani ylioppilasliikkeen toiminnassa. Kivakiva! PS. TAMMIKUUN erikoistarjouksena sosiaalisihteeri kehottaa syömään opiskelijahintaisia aterioita. Eduskunta nosti ateriatukea tammikuun alusta 0,20 eurolla, joten nyt opiskelija saa ateriansa vähän halvemmalla. Opiskelijan talouteen ateriatuen nostamisella ei kuitenkaan ole pitkäaikaista vaikutusta, sillä tammikuun aikana on tulossa valtioneuvostolta uusi säädös tukeen oikeuttavista aterioista. Aterian enimmäishintaa tullaan nostamaan. Veikkaan 0,20 euroa. Mainio esimerkki opiskelijoiden toimeentulon parantamisen suhteen, eikö totta? Heli Viinikainen 5 K ir j oi t ta ja on JYY n so si a a li s ihteeri . Lukukausimaksujen toinen puoli Siinä missä suomalaiset opiskelijat tuntuvat olevan hämmentävän yksimielisiä lukukausimaksujen vastustajia, haluaisin tuoda keskusteluun toisenlaista näkökulmaa. Vaikka en varauksettomasti puollakaan tällaisia maksuja, väitän että ne saattavat tietyssä mielessä lisätä yliopistokoulutuksen houkuttelevuutta. Koska en riittävästi tunne sosiaalipoliittisia ja taloudellisia tekijöitä, kerron vain omasta kokemuksestani. Suoritin tutkintoni brittiläisessä yliopistossa, jossa maksu oli noin tuhat puntaa vuodessa kaikille EU-kansalaisille, ja muille moninkertaisesti enemmän. Kokemuksen jälkeen osaa suomalaista järjestelmää arvostaa aivan uudella tavalla, ja samalla miettiä saiko punnilleen vastinetta. Lukukausimaksu oli samansuuruinen kaikille perustutkinto-opiskelijoille brittiyliopistoissa, joten mistään eliittikoululisistäkään ei voi puhua. Haluankin palata yksittäisen opiskelijan tasolle toteamalla, että opiskeluun tulee kummasti lisää motivaatiota kun siitä joutuu maksamaan. Sinänsähän maksu on opiskelijalle keppi eikä porkkana, mutta suuremmassa mittakaavassa se voi tarkoittaa paremmin motivoitunutta opiskelija-ainesta. Vapaamatkustajilta jääneet resurssit saadaan niitä enemmän tarvitsevien käyttöön, mikä luultavasti nostaa myös henkilökunnan motivaatiota. Myös koulutusinflaatio voisi helpottua, kun koko ikäluokka ei enää sokeasti marssisi korkeakouluihin. Britannian-kokemukseni tukevat käsityksiäni sekä opiskelijoiden että henkilökunnan motivaatiotasosta. En silti voi sulkea silmiäni lukukausimaksujen ongelmilta. Se Suomi, jossa vain rikkaiden perheiden lapset menevät oppikouluun, saa mieluusti jäädä historiaan. Lukukausimaksun ei tulisikaan olla huomattava tulonlähde yliopistoille, vaan nimellinen motivaatiokynnys. Maksava opiskelija – asiakas – joutuisi miettimään tarkemmin mitä haluaa, ja osaisi luultavasti myös vaatia rahoilleen vastinetta. Jos tämä alkaa kuulostaa markkinataloudelta, en toki haluaisi niin pitkälle mennä. Kohtuullista lienee, että valtio kustantaa opiskelun niille, jotka osoittavat sitoutuvansa siihen. Tähän asti on käsitelty ajatusta, jossa suomalaiset itsekin maksaisivat jonkinlaista lukukausimaksua. Mielestäni on selvää, että EU:n ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden tulee maksaa vähintään saman verran. Risto A. Paju Jyväskylän Ylioppilaslehti julkaisi numerossaan 15/2006 mielipiteen "ATK-keskus hylkii harrastejärjestöjä", jonka olivat allekirjoittaneet FinTAPPI, JARU Jyväskylän akateemiset reservinupseerit, JOPA Jyväskylän opiskelevat partiolaiset, JOPNO Jyväskylän opiskelijoiden Pohjola-Norden, JYLY Jyväskylän yliopiston luonnontieteiden ylioppilaat, Musiikkiyhdistys Ruamjai, Sinfis – Jyväskylän yliopiston sinfoniaorkesteri sekä urheiluryhmä Tyhjä Joukko. Kirjoituksen laatineet paheksuvat linjausta, jolla harrastusjärjestöt ja -ryhmät häädetään pois yliopiston palvelintilasta ja ilmaista tilaa saavat enää ainejärjestöt, edustajistot, osakunnat sekä ammattijärjestöt. Palvelinremontti toteutettiin syys-lokakuun vaihteessa 2006. Se keskittää tietohallinnon resursseja paremmin opiskelun ja tutkimuksen tukeen karsimalla ylimääräistä työtä. Päätös palvelinuudistuksesta ja sen periaatteista tehtiin yliopiston tietohallinnon johtoryhmässä 26.1.2006. Sitä toteuttamaan huhtikuussa ryhtyi ryhmä, jossa oli edustajat atkkeskuksesta, viestintäyksiköstä sekä ylioppilaskunnasta. Sovittiin työnjako: verkkotiedottaja ottaa yhteyttä ja vastaa ryhmien kyselyihin, ylioppilaskunnan pääsihteeri konsultoi tarvittaessa, ja atk-keskus hoitaa palvelinjärjestelyt. Lehtija puhelinkommenteissa on jo myönnetty, että tiedotus oli puutteellista, kun varsinainen palvelin syksyllä ajettiin alas. Sen lopullisesta ajankohdasta ei annettu silloin varoitusta. Tätä ennen oli kuitenkin usean mainitun järjestön kanssa joko puhelimitse tai sähköpostitse keskustellen käyty tehdyt linjaukset läpi. Linjausten tarkastelu on aina taitekohdassa tarpeen. Taustaksi todettakoon, että järjestöja ryhmähakemistoja on luotu vuosien kuluessa ainejärjestöjen lisäksi muillekin yliopistoon liittyville järjestöille ja ryhmille, yksityisille henkilöille ja yliopistotoimintaan millään tavalla liittymättömille järjestöille. Aikaa myöten sekavuus on muodostunut ylimääräiseksi aikaavieväksi työksi palvelinylläpidolle sekä aiheuttanut tietoturvauhkan, koska käytettyjä tekniikoita ei oltu rajattu. Nyt toteutettu rajaus on tehty yhteistyössä ja pyrkii yksinkertaistamaan palvelimen hallinnointia. Linjausta tehtäessä on tiedostettu myös seuraava seikka: ulkoa ostettu levytila palveluineen on yhdistyksille sekä yksityisille hyvin edullista ja monipuolisempiin palvelumuotoihin taipuvaa. Tarja Vänskä-Kauhanen, verkkotiedottaja, JY viestintä Sauli Takkinen, kehittämispäällikkö, tietohallintokeskus Uudistus yksinkertaistaa palvelinjärjestelyt Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta (JYY) on huolissaan tavasta, jolla Jyväskylän yliopiston tiedekunnat ja laitokset ovat jahkailleet periodijärjestelmän käyttöönotossa. Jyväskylän yliopiston hallituksen päätös marraskuulta 2004 velvoittaa tiedekunnat järjestämään lukuvuoden opetuksensa viidessä jaksossa. Lukuvuoden 2005–2006 piti olla ensimmäinen viiteen periodiin jaettu lukuvuosi, mutta muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta opetuksen jaksotukseen ei ole siirrytty vielä syyslukukauden 2006 lopulla. Periodijärjestelmään siirtyminen voi vaatia suuriakin muutoksia opetuskulttuuriin. Ymmärrettävästi jotkin kurssit ja opetuskokonaisuudet eivät sovi puhtaan periodijärjestelmän muottiin. Näistä huolimatta, kaksi vuotta yliopiston hallituksen päätöksen jälkeen, JYY näkee, että perustelut järjestelmään siirtymättömyydelle alkavat olla vähissä. Toimiva periodijärjestelmä on kaikkien etu; se tehostaa lukuvuoden käyttöä, tukee opetuksen suunnittelua ja luo joustavuutta opintojen suunnitteluun. Järjestelmä antaa henkilökunnalle mahdollisuuden pitää opetuksesta taukoja tutkimuksen tekoa varten. Järjestelmässä opiskelijan ei myöskään tarvitse uhrata lukukauden opintojaan sairauden, harjoittelun tai vaihto-opiskelun vuoksi. JYY perää nyt tiedekunnilta ja laitoksilta selkeitä, välittömiä toimia ja avointa mieltä, jotta sanahelinän sijaan saisimme yliopistolle toimivan periodijärjestelmän. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta (JYY) Päätös tuli kaksi vuotta sitten – missä on periodijärjestelmä? Eivätkö opiskelijat tarvitse opintorahan korotusta?” ” Vapaamatkustajilta jääneet resurssit saadaan niitä enemmän tarvitsevien käyttöön, mikä luultavasti nostaa myös henkilökunnan motivaatiota.” ” Eduskuntavaalit lähestyvät, vaalikaranteeni alkaa. Jylkkäri julkaisee ehdokkaiden mielipiteet vaalien jälkeen.
6 SO THIS CHRISTMAS was a turning point in my history of Finnization. I became a Finnish wife. It was easier than I thought. It took approximately seven minutes, two ‘tahdon’ and two witnesses, and I became a member of a genuine Finnish family. MY NEW RELATIVES (great people) make sure that the Finnishness in me develops. I was equipped with pieces of pure and solid Finnish design (including Iittala, Arabia, Aarikka, Kalevala Koru, Moneral etc.) and introduced to all aunts, uncles and cousins under the name of Kaisa Herd. Since there is no other Kaisa in the family it was quite easy to change my long and complicated Polish name to a Finnish version. But I’m a bit puzzled sometimes when I hear ‘Kaisa, tule tänne’. I EARNED SOME extra points by playing with my new four-year old niece. She wasn’t bothered by my limited vocabulary or bad pronunciation. We even read books (more or less successfully). The only time my Finnish failed me was when she wanted to play ‘frogs’ with me. I totally missed the concept of that game, so I had to draw her some princesses instead. MY FINNISH EDUCATION is still in progress, but I have already seen many programmes about the Winter War, Viipuri, Lappi and Urho Kekkonen. This Christmas we even watched both episodes of ‘Rare exports Inc.’ which made me speechless and actually a bit terrified. I also know such classics as Kylli-täti and Nasse-setä. I have to say that täti is much easier to understand, but Nasse makes an unforgettable impression. I THINK I’M QUITE successful in my studies of Finnish culture. When our friends started to sing the greatest hits of Juice Leskinen I was able to join them in the chorus ‘Eesti, Eesti, kaipaan sinne perkelesti.’ After the first astonishment they admitted I was very well trained. And while travelling by car with my husband I got accustomed to most of the repertoire of Tapio Rautavaara. I’m still waiting for the full translation of Leskinen’s ‘Sika’, but from what I’ve understood it is genius. Katarzyna Herd I became a Finnish wife JYY bought a cow The hit gift this past Christmas was an online donation in the name of the recipient to a developing country. Gift options ranged from domestic animals to water pipes and mosquito nets and from dozens to even thousands of euros in value. JYY’s gift was a cow and the training needed to look after it to a poor family in Kenya or Uganda. It was delivered by the Finnish World Vision. JYY also challenged others to take part in the campaign. One of the challengees was the University of Jyväskylä. ”City leaders don't value the City Theatre” Aila Lavaste, manager of Jyväskylä City Theatre, is astonished at the state of theatre in Jyväskylä. ”The city has a lot of potential for theatre, but it doesn't get the recognition it deserves. What I mean is recognition that is not dependent on how the theatre is doing at any given moment.” Lavaste has done theatre work in ten Finnish towns and cities but hasn’t run across similar attitudes elsewhere. Another belief she finds difficult to comprehend is that it is the amateur theatre scene in Jyväskylä that provides all the art while the City Theatre puts on pure entertainment. Lavaste leaves the City Theatre in July after six years at its helm. Downfall and The Road to Guantanamo at Kampus Kino On 23 January, Kampus Kino screens Downfall (Der Untergang), a film blamed for making Hitler look like a human being. The stories of Hitler’s secretary Traudl Junge, straight from the heart of Nazi Germany, come live again on screen. Next week, on 30 January, it is the turn of The Road to Guantanamo. It is a story of young men in the wrong place at the wrong time, representing the wrong race and religion. A visit to their ancestral home in Pakistan and a foolish, at least in hindsight, trip to Afghanistan turns into a nightmare that lasts almost three years. The film intertwines news footage, the men’s own accounts and dramatised sequences into a seamless whole. Kampus Kino films are shown in Ilokivi at 7 pm on Tuesdays. Translated by Annamari Typpö In te r n a ti on a l st u d en t s h a r es h er th o ugh t s on li f e in Fi n la n d. JYY osti märehtijän Miten kymmenen ihmistä saadaan tulemaan toimeen kuukauden opintotuella? Ostamalla rahalla lehmä. JOULUN PIENOISEKSI hittilahjaksi muodostuivat köyhiin maihin netin kautta lahjoitetut kotieläimet, koulutarvikkeet tai moskiittoverkot. Maksuttoman koulutuksen Suomessa asuvaa ystävää pystyi muistamaan myös lahjoittamalla ammattikoulutuksen köyhässä maassa asuvalle nuorelle. JYY lahjoitti joulun alla Suomen World Vision-järjestön kautta lehmän ja sen hoitoon liittyvän koulutuksen köyhälle perheelle Keniassa tai Ugandassa. Samalla haastettiin eri tahoja mukaan kampanjaan; lehmähaaste lähti ainakin Jyväskylän yliopistolle, Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunnalle, SYL:lle sekä muille ylioppilaskunnille. Neljänsadan euron hintaisen lehmän sijaan sai valita edullisemmankin lahjan. ”Yleensä jouluna lähetetään vain kortteja, ja ajattelimme että tämä olisi hauska ja hyödyllinen vaihtoehto sille,” kertoo JYY:n tiedotussihteeri Anna Grönlund. ”Alun perin esitettiin, että ylioppilaskunta ottaisi oman kummilapsen joidenkin ainejärjestöjen tapaan, mutta lopulta päädyttiin lehmään ja muiden mukaan haastamiseen. Lahjasta on iloa myös saajaperheen ulkopuolelle, koska lahjalehmän ensimmäinen vasikkakin on määrä antaa eteenpäin”. Grönlund kertoo idean tulleen Poikkitieteilijöiden edustajistoryhmältä. Koulutuksen lahjoittaminen köyhälle nuorelle olisi ollut symbolisesti osuvampi, mutta hallitus päätyi kannattamaan suurta ihmisjoukkoa hyödyttävää lahjaa. Nyt katsotaan miten haastetut vastaavat heitettyyn hansikkaaseen. KUOPION YLIOPISTON ylioppilaskunnan puheenjohtaja Ulla Hyvönen ei muista kuulleensa koko lehmäkampanjasta. KYY:n hallitus vaihtui joulun alla, eikä tieto haasteesta ole välittynyt uudelle kehy-vastaavalle. Hyvönen kuitenkin lupaa ottaa asiasta selvää. Samoin on käynyt myös Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan, Jamkon haasteelle. Asiaan luvataan palata seuraavassa hallituksen kokouksessa. Jyväskylän yliopiston tiedottajan Liisa Harjulan mukaan idea on hyvä, mutta yliopiston toimintaperiaatteet estävät yksityisten järjestöjen kautta lahjoittamisen. Epävirallisella tasolla vastaavia joulutervehdyksiä on kyllä harkittu. HYY:n kerrottiin lähteneen mukaan kampanjaan jo ennen joulua, tosin kymmenen kertaa lehmää halvemmalla vuohella. Ilmeisesti Helsingissä kärsitään omistakin talousvaikeuksista. LEHMÄSTÄ ON saajalleen mon e n laista hyötyä: lehmä lypsää perheelle päivittäin keskimäärin 10 litraa maitoa, joka on tärkeää ravintoa erityisesti lapsille. Noin puolet maidosta menee myyntiin, josta saaduilla tuloilla voidaan ostaa esimerkiksi lääkkeitä. Lopusta maidosta riittää ravintoa lähes 10 henkilölle. Vastineeksi lehmän saamisesta perhe sitoutuu antamaan sen ensimmäisen hiehovasikan eteenpäin toiselle köyhälle perheelle. Suomen World Visionin toiminnanjohtajan Aki Temisevän mukaan JYYn hankkimaa lehmää ei jälkeenpäin voida tarkasti jäljittää, mutta lahjoitukset menevät taatusti niitä tarvitseville. ”Paikalliset työntekijämme sitten ostavat eläimet, yleensä lähikylistä, ja luovuttavat ne uusille omistajilleen”, hän kertoo. ”Luovutustilaisuudet ovat yleensä juhlallisia tilanteita, eikä suomalaisia ostajia unohdeta kiittää avusta”, Temisevä kertoo. Suomen World Vision on lokakuun 2005 jälkeen välittänyt Keniaan, Ugandaan ja Intiaan yhteensä noin 350 lehmää, joista sata viime joulukuussa. Johannes Kotkavirta Lehmästä on monenlaista hyötyä köyhien maiden asukkaille.
Vaikka Mosambikin talous kasvaa, suurin osa ihmisistä elää köyhyydessä. Sosiaalihuollosta vastaa laajennettu perhe, missä naisen osa on hyvin perinteinen – ainakin vielä. PÄÄKAUPUNGISSA Maputossa sijaitsevassa cashew-pähkinätehtaassa satakunta naista kuorii päivittäin kymmenen kiloa pähkinöitä. Heidän palkkansa on maan virallinen minimipalkka 1 300 metikaa, reilut 40 euroa kuussa. Hitaimmilla työpäivät venyvät aamuseitsemästä iltakuuteen. Albertina Fernando on työskennellyt vuonna 2003 perustetussa tehtaassa alusta asti. ”Aikaisemmin myin kalaa torilla. Tuloni olivat epätasaisemmat, mutta kuukausittain melko lailla samat.” Fernando ei halua kertoa, pitääkö hän työstään. Tehtaanjohtajan läsnäolo hankaloittanee vastaamista, mutta vastauksen voi lukea hänen elekielestään. Pähkinätehdas on esimerkki virroista, joita myöten mosambikilaisnaiset yrittävät globaaleille markkinoille. Heidän osuutensa maailman kakusta on lähinnä murusia. Valtaosa Mosambikin naisista elää maaseudulla, missä yli 80 prosenttia heistä on lukutaidottomia. LÄÄKÄRI Maria da luz Vaz tuntee Mosambikin maaseudun naisen, sillä hän on työskennellyt eri puolilla maata synnytyslääkärinä. Hän on nähnyt yhteisöllisyyden hyvät ja huonot puolet: kaikista pidetään huolta, mutta perinteet velvoittavat. Naisen tehtävä on edelleen lähinnä jatkaa sukua. Da luz Vaz sanoo, että usein naisen odotetaan tulevan uudelleen raskaaksi heti, kun hän on lakannut imettämästä edellistä. ”Kun yritän kysyä naiselta, onko hän valmis, nainen vastaa, että mieheni tai anoppini odottaa sitä”. Kun Mosambikin terveysministeriö alkoi 1990-luvun alussa houkutella synnyttäneitä naisia sairaalaan jälkitarkastukseen, näkökulma piti miettiä uusiksi. ”Aluksi sanoimme, että äitien on tultava, jotta lääkäri voi tarkistaa naisen. Kukaan ei tullut. Sitten sanoimme, että sairaalan lääkärin on tarkistettava vauva viikon sisällä syntymästä jotta hän näkee, kasvaako ja voiko lapsi hyvin. Et voi uskoa niiden naisten määrää, jotka tulivat välittömästi. Saimme heidät tulemaan vauvan, ei heidän itsensä takia.” Da luz Vaz on työskennellyt Portugalissa ja Englannissa, mutta sanoo ettei voisi koskaan muuttaa Eurooppaan. ”Minun maani ihmisissä on jotain, varsinkin Etelä-Mosambikin maaseudulla. Luottamuksen rakentaminen vie aikaa, mutta kun kerran ystävystyt näiden naisten kanssa, sinua kohdellaan perheenjäsenenä. Minäkin olen tutuille inhamabanelaisnaisille aina tyttäreni, sisareni tai kultaseni, en koskaan lääkäri”. YK:N VÄESTÖRAHASTOSSA ohjelmistojohtajana työskentelevä Marta Bazima ansaitsee lähes kymmenkertaisesti sen, mitä mosambikilaiset keskimäärin, sillä hänen palkkansa on 2000 euroa. Viime vuonna mosambikilainen ansaitsi vuodessa YK:n tilaston mukaan noin 232 euroa. ”Meillä on tämä laajennetun perheen käsite. Jos joku sisaruksista ansaitsee vähän paremmin, hänen odotetaan ilmanmuuta avustavan toisia. Minulla on kuusi sisarusta, joten vaikka palkkani on hyvä… that’s the end of it”, hän nauraa. Bazima on valmistunut opettajaksi, mutta päätyi työskentelemään YK:n Väestörahastoon. ”Ei sillä etteikö opettajan työ olisi tärkeää, mutta meillä on enemmän opettajia kuin esimerkiksi sosiaalitai kehitystyön tekijöitä.” MARTA BAZIMAN TYÖ on mosambikilaiselle yhteisölle kullanarvoista: Geracão Biz -ohjelman avulla nuoria koulututetaan jakamaan hiv-tietoutta ja taistelemaan kulovalkean tavoin nuorten keskuudessa leviävää virusta vastaan. Mosambikilaisista 16,2 prosenttia on hiv-positiivisia, ja arviolta kolme neljästä elää perheessä, jossa joku kantaa virusta. Silti Suomen hyväntahdon lähettiläs, kehitysmaita parikymmentä vuotta kiertänyt Mikko Kuustonen sanoo ihmettelevänsä, miksi suomalaista mediaa aina kiinnostaa vain se, miten afrikkalaiset kuolevat. Ei se, miten he elävät. ”Paljon enemmänhän täällä tapahtuu riemullisia kohtaamisia kuin Suomessa. Kehitysmaissa aika tottelee vielä ihmistä eikä päinvastoin." Toinenkin teoria Kuustosella on. ”Se minkä olen kokenutafrikkalaisissa kylissä oskettavaksi, on ihmisten kyky iloita olevansa elossa tänään. Se kumpuaa tajusta, että me kyllä kuolemme.” Tiina Piilola 7 En minä vaan me Mankell ja mosambikilainen nukkekoti ”Voi, mä olin jo unohtanut miten pienet ne on!” Suomen hyväntahdon lähettiläs ihailee Maxixen synnytyssairaalassa kaksi päivää vanhan tyttövauvan sormia. Minun maani ihmisissä on jotain. Maria da luz Vaz, mosambikilainen lääkäri ” Pähkinänkuorijat Mosambikin pääkaupungissa tienaavat runsaat 40 euroa kuussa. T IINA P IILOLA Mosambikilainen ansaitsi viime vuonna noin 232 euroa; maaseudulla asuva noin kolmanneksen siitä, minkä kaupungissa asuva. RUOTSALAINEN menestyskirjailja Henning Mankell on löytänyt Mosambikista toisen kotimaansa. Hän työskentelee dramaturgina maputolaiselle Avenida Theaterille, ja vastikään hän on dramatisoinut mosambikilaiselle teatteriryhmälle Henrik Ibsenin näytelmän Nukkekoti nimellä Nora’s sisters. Kirjailija sanoo, että oikeastaan ei ole väliä, kirjoittaako mosambikilaiselle vai ruotsalaiselle teatterille. ”Eroja ei välttämättä ole paljon. Näyttelijät ovat samanlaisia joka puolella, oli sitten kyse Helsingin Kansallisteatterista tai maputolaisista näyttelijöistä. Sitä paitsi tunnen henkilökohtaisesti nämä kolme naista, joten minun oli helppo kirjoittaa heille.” Näytelmässä on aineksia myös Mankellin omasta tuotannosta, esimerkiksi romaanista Daisy sisters, jossa kaksi ruotsalaistyttöä antaa lauluduolleen tuon nimen. ”Olin nuori 60-luvulla ja suunnittelimme poikien kanssa bändin perustamista, kuten uskon monien tyttöjenkin tehneen. Minusta on kiinnostavampaa kuvata sukupuolta, joka ei ole omani. Yhtä lailla minusta on kiinnostavaa lukea naisten kuvauksia miehistä.” Näytelmässä kolme sisarusta palaa kuolleen äitinsä haudalle miettimään mennyttä elämäänsä. Yksi sisarista esittelee tuhannen dollarin korkokenkiään ja uusinta matkapuhelinta. Naiset tanssivat Blue suede shoesia ja haaveilevat suuresta maailmasta kunnes lopulta muistelevat lapsuuttaan. Lopuksi he laulavat Elviksen sijaan mosambikilaisen kansanlaulun. Esityksen jälkeen yleisö aplodeeraa seisaaltaan. Mankellin portugalinopettaja ja ystävä Marta Bazima kehuu näytelmää vuolaasti. ”Pidin erityisesti näyttämöllepanosta. Yleensä lavalla on paljon näyttelijöitä ja lähes aina miehiä, mutta nyt lavalla oli vain kolme naista.” Henning Mankell asuu osan vuodesta Maputossa.
8 ”Miksi kaupunki ei a Kaupunginteatterin väistyvä johtaja Aila Lavaste ei ole lakannut ihmettelemästä kaupungin asenneilmastoa. Jyväskylässä elää uskomus, jonka mukaan taide tehdään harrastajateattereissa ja kaupunginteatteri on pystyynkuollut viihdelaitos. Teksti Mikko Mattlar J yväskylä on kymmenes kaupunki, jossa Aila Lavaste tekee teatteria. Hän pitää Jyväskylää erikoisena teatterikaupunkina – hyvässä ja pahassa. ”Tämä on teatterille mahdollisuuksien kaupunki. Lähtökohdat ovat erinomaiset, mutta arvostuksessa on toivomisen varaa. Tarkoitan arvostusta, joka ei ole riippuvainen siitä, miten teatterilla juuri sillä hetkellä menee”, hän sanoo. Lavaste tuli Jyväskylään Kajaanin kaupunginteatterin johtajan paikalta kuusi vuotta sitten. Hän myöntää eron aikaisempaan osoittautuneen suureksi, sillä Kajaanin kaupunki arvosti teatteriaan yli kaiken. ”Tulin johtajaksi tänne sellaisen teatterin johtajan paikalta, jossa olin saanut tuntea koko ajan, että johdan kaupungin arvostetuinta laitosta. Totta kai myös tämä vaikuttaa kokemukseeni. Täällä sitä sillä lailla ei ole”, hän kertoo. Kaupunginteatterin välit kaupungin johtoon ovat kuitenkin parantuneet paljon Lavasteen johtaja-aikana. Tästä hän jakaa kiitosta erityisesti hallintoja talousjohtaja Hannu Hakalalle, joka tuli teatteriin kolme vuotta sitten ja on siitä lähtien tehnyt töitä ilmapiirin parantamiseksi. ”Kun Hakala tuli tänne Porista, hän koki ihan samoin, että täällä on aika erikoinen ilmapiiri suhteessa teatteriin. Se on kuitenkin paranemassa koko ajan, mutta vie tietysti hirveästi aikaa. Täällä kauemmin olleet ovat sitä mieltä, että se on ollut tällainen hamasta 60luvusta asti. Se ei kovin nopeasti muutu”, Lavaste sanoo. TOINEN LAVASTETTA IHMETYTTÄVÄ asia on joidenkin harrastajateatteri-ihmisten suhtautuminen kaupunginteatteriin. Teatterinjohtaja kertoo johtaja-aikansa alussa käyneensä seuraamassa harrastajateatterien esityksiä, mutta ei käy enää. ”Vammauduin tästä oudosta ilmapiiristä, mikä ammattija harrastajateatterin välillä tässä kaupungissa on. Joillakin ihmisillä on hyvin vahva näkemys, että kaikki taide tehdään siellä ja tämä on tällainen viihdelaitos tai ‘liian taiteellinen’. Olen tehnyt teatteria melkein kymmenessä kaupungissa ja tämä on ainoa, jossa on tällainen täysin outo asenne.” Lavaste on saanut harrastajavihamielisen maineen, koska on puheissaan halunnut pitää tarkan eron ammattija harrastajateatterin välillä. Hän kertoo erottelun olevan peräisin siitä, että ero on välillä ollut epäselvä esimerkiksi kaupungin päättäjille. ”Meidän talousvaikeuksiimmehan on esimerkiksi ehdotettu ratkaisuksi, että rekrytoisimme näyttelijöitä harrastajateattereista. On pitänyt muistuttaa, että tämä on korkeakoulututkintopohjainen ammatti. Tämä ei ole harrastajien vika, eivät he ole ehdottaneet näin, mutta puurot ja vellit ovat aika laajasti sekaisin tässä kaupungissa.” Lavaste haluaa painottaa, ettei hänellä henkilökohtaisesti ole mitään harrastajateatteria vastaan. Hän uskoo tehneensä Suomen tämän hetken teatterinjohtajista eniten yhteistyötä harrastajien kanssa. LAVASTEEN KUUDEN VUODEN johtajajaksoon mahtuu sekä ilonaiheita että pahoja pettymyksiä. Julkisen rahoituksen vähentyessä kaupunginteatterin ensi-iltojen määrää on jouduttu pudottamaan, ja se on näkynyt etenkin teatterin pienen näyttämön toiminnassa. Viime vuosina teatterilla on ollut varaa järjestää siellä vain yksi ensi-ilta vuosittain. ”Vuonna 2002 jouduin tekemään sen ratkaisun, että tuotantoja pitää ruveta supistamaan, jotta edes ne, jotka tehdään, saadaan tehtyä kunniallisesti. Ajattelin, että se on niin järkyttävä asia, että sen pitää avata päättäjien silmät. Ja se oli asia, jossa olin täysin väärässä.” Huonoimmillaan vuonna 2003 suurella näyttämöllä järjestettiin vain kaksi ensi-iltaa. Nyt määrä on kuitenkin vakiintunut neljään – kaksi keväällä ja kaksi syksyllä. Niiden vähentäminen ei enää olisi järkevää, sillä lipputulojen kannalta suuri näyttämö on elintärkeä. Pienellä näyttämöllä taas on ollut vierailijoita ja yhteistyöproduktioita sen verran, ettei se ole jäänyt tyhjilleen, vaikkei toimintaa ole enää edellisvuosien malliin. LIPPUTULOTAVOITTEISTA kaupunginteatterissa on jääty jälkeen monena vuonna. Lavaste kertoo tavoitteiden olleen ehkä osittain epärealistiset, sillä julkisen rahoituksen supistumista on paikattu budjetissa kasvattamalla lipputulojen osuutta. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin valoisampi kuin muutama vuosi sitten. Syksyllä ensi-iltaan tulleet Cabaret-musikaali ja ranskalainen komedia Leipurin vaimo ovat olleet menestyksiä, ja Lavaste uskoo myös helmikuussa ensi-iltaan tulevan Mihin sateenkaari päättyy -näytelmän tavoittavan yleisön. Opiskelijoiden määrä yleisössä on kasvanut viime vuosina. Alennettujen lippujen lisäksi kaupunginteatteri tarjoaa opiskelijoille last minute ticket -alennuksen, jolla teatteriin pääsee viidellä eurolla juuri ennen esityksen alkua, mikäli salissa on tilaa. Lavaste kertoo tyytyväisenä, että tarjousta hyödynnetään paljon. ”Olen johdonmukaisesti yrittänyt saada myös opiskelijoita ja yliopistoväkeä tänne, jota täällä ei juurikaan ollut kun tulin. On hirveän ikävä asia, että pienen näyttämön vähentyneet ensi-illat kavensivat sitä prosessia.” Aila Lavasteen nimen ja työn yhdistelmä tarjoaa hedelmällisen maaperän puujalkavitseille. ”Lava Meidän ongelmiimmehan on ehdotettu ratkaisuksi, että rekrytoisimme näyttelijöitä harrastajateattereista. On pitänyt muistuttaa, että tämä on korkeakoulututkintopohjainen ammatti. ” Kaupunginteatterin viime vuosien menestystarinoita: Leipurin vaimo (ylinnä, näyttelijä Jorma Böök), Cabaret (Kari Hevossaari), Täällä Pohjantähden alla (Marjaana Kuusniemi ja Marko Tiusanen) ja Taru Sormusten herrasta (Markus Linja ja Marko Tiusanen). H ANNA M ARJANEN
9 rvosta teatteriaan?” LAVASTEEN JYVÄSKYLÄN-AJAN suurin riski oli suuren näyttämön produktio Juakse ko hullu!, joka tuli ohjelmistoon marraskuussa 2004 ja floppasi pahasti. Lavaste tiedosti riskit ottaa tuntematon näytelmä suurelle näyttämölle, mutta toivoi yleisön löytävän sen. ”Se oli ihan älyttömän jännä juttu lapsen yksinäisyydestä ja siinä oli suomirokkia ja kaikkea. Muutamat esitykset ennen joulua myytiin loppuun, mutta ensi-illan jälkeen myynti tyrehtyi kuin leikaten. Esitykset loppuivat alkuvuodesta – se loppui siihen kuin kanan lento.” Toinen, kannattavammaksi osoittautunut riski oli vuonna 2002 Täällä Pohjantähden alla, joka veti puolitoista vuotta täysiä katsomoita huolimatta yli neljätuntisesta kestostaan. ”Ajatelkaa, neljän tunnin juttu! Ajattelin, että se kaatuu jo siihen, että ihmiset eivät jaksa.” Pohjantähden jälkeen koitti kuitenkin hiljaisempi jakso, jolloin juuri mikään produktio ei vetänyt yleisöä. Vasta hiljattain Lavaste on tajunnut, että hänelle saattoi iskeä Pohjantähden myötä vauhtisokeus. Seuraavat samantyyliset näytelmät eivät vetäneetkään yleisöä, koska niillä ei ollut pohjalla yhtä legendaarista teosta. ”Nyt tajuan ensimmäistä kertaa, että se oli kuitenkin poikkeus, kun se oli Pohjantähti. Minun sukupolvenihan käy bussilasteittain teatterissa, ja sille Pohjantähti on Raamatusta seuraava. Olisi pitänyt ymmärtää, että se on uniikki tilanne.” YLEISÖSUHDE ON ASIA, josta Lavaste puhuu lämpimään sävyyn. Hän esittelee teatterin saamia katsojapalautteita ja kaikesta käy selväksi, että niiden arvo on johtajalle mittaamaton. Muutaman lauseen mittainen kiitosviesti palautelaatikkoon voi riittää tuomaan iloa vuosiksi eteenpäin, kuten eräs Lavasteen saama palaute hänen itse ohjaamastaan Pikku sinisiipi -näytelmästä. Näytelmän katsoja kertoi palautteessa saaneensa esityksen aikana ”tunnemöykkyään purettua” ja jatkavansa elämäänsä ”jalat irti maasta leijaillen valoon päin”. ”Se palaute varmasti ilahduttaa minua elämäni loppuun saakka. Se on niin iso asia, kun tajuaa, että jollekin ihmiselle on tapahtunut sen esityksen aikana jotain. Se on teatterin pyrkimys, että joku lukko aukeaa tai tapahtuu joku oivallus. Sen eteen olen tehnyt ja haluan tehdä teatteria.” Näitä elämyksiä ei Lavasteen mukaan saavuteta pelaamalla varman päälle, ottamalla ohjelmistoon vain takuuvarmaa viihdettä. Hän puhuu paljon riskinottamisesta ja sen tärkeydestä teatterille. Riskit ovat tiukalla budjetilla erityisen vaarallisia, mutta ilman niitä teatterin identiteetti ja tarkoitus katoavat. ”Jos teatteri lähtee liikaa konsepteihin ja alkaa monistaa jotain menestysreseptiä, se voi menettää suurimman vahvuutensa eli sen, että tämä tapahtuu tässä ja nyt.” ”Varmaan olen ottanut suuria taiteellisia riskejä suuren näyttämön tilannetta ajatellen, myönnän sen. En toisaalta taidelaitoksen johtajana osaa pitää sitä hävettävimpänä asiana.” AILA LAVASTE ASTUU kaupunginteatterin parrasvaloista syrjään tämän kevään jälkeen, sillä heinäkuussa hän jättää tehtävänsä seuraajalleen Reino Braggelle. Lavasteen jatkosuunnitelmat ovat vielä täysin auki. ”Olen 57-vuotias täti, kun näin tapahtuu. Jään tyhjän päälle, ja totta kai se jännittää, vieläkö suomalainen teatteri tarvitsee minua johonkin.” Hän kuitenkin kertoo kokeneensa itsensä välillä niin ulkopuoliseksi, ettei välttämättä tulevaisuudessa halua enää johtaa teatteria. ”En tunne kuuluvani tähän maailmaan, jossa nyt eletään. En löydä paikkaani, kun ajan ainoa idea on ostaa ja myydä, ja kaikki mitataan rahassa.” Harrastajateattereilla menee hyvin Anna-Maija Hilpinen, Huoneteatterin puheenjohtaja: ”En tiedä, voiko sitä sanoa yhteistyöksi, mutta näyttelijät ja ohjaajat kiertävät sekä meillä että kaupunginteatterissa. Myös vuosikymmeniä Huoneteatterissa olleet näyttelijät ovat päässeet avustajiksi kaupunginteatteriin. Välillä surettaa kaupunginteatteri, jos ei siellä tahdo kävijöitä riittää. Tietysti lipunhinnat ovat aika korkeat – ehkä varsinkaan nuorilla ei ole varaa käydä usein. Huoneteatterin näkökulmasta Jyväskylä on hyvä teatterikaupunki. Toiminta pyörii mukavasti, yleisömenestystä on kovasti ja tekijöitä ja kiinnostusta on tarpeeksi. Tänä keväänä meillä jatkavat menestyskulkuaan Olga ja Riemurahat. Maaliskuussa alkaa Juha Hurmeen ohjaama Kaksi sisarta -pienoismusikaali, joka pohjautuu Anton Tsehovin novelleihin.” Minna Tuomanen, Ad*Astran puheenjohtaja: ”Uusi maailma -sirkuksemme oli kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä viime kesänä. Yhteistyö heidän kanssaan on osoittautunut hyväksi. Jyväskylä on korkeatasoinen teatterikaupunki. Toimintaa on varmasti moneen makuun. Maaliskuussa meillä tulee ensi-iltaan jännityskomedia Kahdeksan naista, mikäli saamme siihen luvat. Todennäköisesti saamme. Syntymäpäiviä tässä järjestetään. Meille tulee 21 vuotta täyteen.” Kaisa Nissi, Jyväskylän ylioppilasteatterin puheenjohtaja: ”Kaupunginteatterin kanssa on asialliset, hyvät välit. Meiltä on välillä ollut avustajia kaupunginteatterissa, mutta muuten yhteistyötä ei ole hirveästi. Jyväskylä on hyvä teatterikaupunki. Välillä on hirveä määrä uusia hyviä näytelmiä kaikilla teattereilla, välillä on hiljaisempaa. Pienet ammattiryhmät tosin puuttuvat, joten toiminta pyörii kaupunginteatterin ulkopuolella vain harrastajavoimin. Maaliskuun puolivälissä tulee ensi-iltaan Helgen elämä, komediatyyppinen satiiri. Se on saksalaisen tekstin kantaesitys. Myöhemmin keväällä tulee ensi-iltaan myös hevostyttöaiheinen teksti. Meidän teatterillemme kuuluu hyvää. Teatterista innostuneiden yliopistolaisten on helppo hakeutua meille, joten toiminnassa on mukana väkeä ihan hyvin.” aste suomennettiin aikoinaan Lindström-nimestä, eikä sana tarkoittanut silloin mitään. Nykyinen merkitys kieleen tuli vasta myöhemmin”. H EIKKI V IHEMÄKI
KULTTUURI Raatikellari sulki ovensa Jyväskylän vanhin yökerho Raatikellari lopetti toimintansa 14. tammikuuta. Kaupungin yöelämän kiintotähden kiinnimenon taustalla oli kiinteistön täysremontti. ”Emme olisi missään tapauksessa halunneet luopua ravintolatoiminnasta emmekä liiketilasta, mutta meiltä puretaan remontissa katto pois”, Raatikellarin omistaneen Restel Oy:n ravintolajohtaja Hannu Auvinen kertoo. Raatikellarin kiinteistöön eli Tawastinkulmaan suunnitellaan kauppakeskusta. Kiinteistöön rakennetaan kolme kerrosta lisää. Raatikellari ehti toimia ydinkeskustassa samoissa tiloissa vuodesta 1971 lähtien. 10 Remontin jälkeen vedenjakajalla Kirjailijatalo on laitettu uuteen uskoon ja toimintaa viritellään hiljalleen täyteen liekkiinsä. Talolla ollaan huolissaan yhteisöllisyyden katoamisesta sekä mammonan vaikutuksesta nykykulttuuriin. SEMINAARINKADUN viettävämmässä päässä on beigen värinen 100-vuotias puutalo, jonka oven yläpuolella lukee puisin kirjaimin Kirjailijatalo. Tiloissa on harjoitettu kirjallisuutta edistävää toimintaa pian parinkymmenen vuoden ajan. Keski-Suomen Kirjailijat ry:n pitkäaikainen jäsen Marja-Leena Koppinen muistelee yhdistyksen kierrelleen vakituisen tilan puutteessa kaupungin kaikki kabinetit, jäsenten kodeista puhumattakaan. ”Kirjailija Harri Tapperin johdolla löysimme tämän talon, josta kaupunki oli 80-luvun lopulla luopumassa kulttuuria edistävälle toiminnalle.” Kirjailijayhdistyksen tuoreen puheenjohtajan kirjailija Irja Ranen mukaan tiloilla on monenlaista käyttäjää. Esimerkiksi Keski-Suomen Kynäri ry kansoittaa tiloja aktiivisesti. ”Kynärin toiminta perustuu harrastajakirjoittajien haluun kokoontua ja järjestää esimerkiksi lyriikkaja proosaryhmiä. Myös kirjailijat ovat toiminnassa aktiivisesti mukana.” Yliopisto ainejärjestöineen on myös ollut ahkera tilojen vuokraaja. Lisäksi käyttäjiä on ollut yksityisistä juhlijoista aina työväenopiston ja opetustoimen tarpeisiin. Hyvän akustiikkansa puolesta talossa on järjestetty myös onnistuneita konsertteja. AIKAISEMPI Jyväskylän kaupungin kiinteistö on nyt Kauko Sorjosen säätiön omistuksessa. Talo alkoi olla huonossa kunnossa, remontti tuli tarpeeseen ja samalla myös pihapiiriä paranneltiin. ”Omistussuhteen vaihtuessa kaupunki hoiti remontoinnin, johon rahaa saatiin myös Euroopan Unionilta. Talo on nyt sopivampi kokoontumisille ja tilaa on myös kirjailijoiden työskentelylle ja kirjailijavierailijoiden majoittamiseen”, Koppinen ja Rane listaavat. ”Toimintamme on parhaillaan käymistilassa. Remontti häiritsi pahoin kulunutta vuotta ja koska talolta puuttuu toistaiseksi toiminnanjohtaja, hoidamme käytännön asioita talkoovoimin. Nyt on syytä edetä rauhallisesti; eihän Roomaakaan rakennettu päivässä”, Rane selittää. Talosta käsin organisoidaan kirjallisuustapahtumia sekä apua kirjoittamiseen ja omakustanteisiin asiantuntijoiden avulla. Tärkeää toimintaa ovat myös kirjailijavierailut kouluille ja vanhainkoteihin. Koppisen mukaan kirjailijoiden toiveita vierailuiden ajankohdista kartoitetaan parasta aikaa. Kirjailijalle kulttuurikasvatus on mieluisaa harrastetoimintaa, vaikka rahoituksesta taistelu tuntuu turhauttavan. ”Jos kirjan kirjoittamiseen menee kolme vuotta; yksi kävelyyn, toinen ajatteluun ja kolmas kirjoittamiseen, niin mielellään olen ollut puhumassa vaikkapa ajan käsitteestä fysiikan tunnilla. Totta kuitenkin on, että ensin otetaan pois lapsilta, sitten vanhuksilta: kaupungin leikatessa kouluilla on hädin tuskin varaa matkakustannuksiin. Onneksi olemme saaneet apurahoja toiminnan ylläpitämiseksi”, Rane haastaa. HUONOSTA taloudellisesta tuesta huolimatta Rane korostaa suomalaisen taiteen laatua. ”Oopperamme ja kuvataiteemme ovat maailman ehdotonta kärkeä. Nykykulttuuria vaivaa kuitenkin tuotteistaminen. Ihmisille halutaan myydä valmiita paketteja. Mammonan ja median alle meinaa jäädä myös laadukas kirjallisuus.” ”Kirjoittaminen on tärkeä harrastus lukuisille suomalaisille. Kaiken lisäksi sillä on tervehdyttävä vaikutus, siksikin kirjallisuutta on tuettava”, Koppinen ja Rane perustelevat. REMONTIN JÄLKEEN talo on kävijälleen kodikas ja ehkä myös helpommin lähestyttävä. Yrityksistä huolimatta esimerkiksi opiskelijoiden kiinnostus talon toimintaa kohtaan on ollut vähäinen. ”Tavoitteena on järjestää enemmän vakituisia tapahtumia ja ehkä avoimia ovia kaikille halukkaille pari kertaa viikossa. Vaikka kontaktimme yliopistolle ovat tiiviitä, voisi tiedotusta toiminnastamme parantaa”, Rane ja Koppinen pohtivat. Kaikki kirjoittamisesta ja kulttuurista kiinnostuneet tuntuvat olevan tervetulleita talon yhteisölliseen ilmapiiriin. Se on jopa suositeltavaa, ainakin mikäli on Irja Ranea uskominen. ”Ihminen oppii ensisijaisesti toiselta ihmiseltä, ei kirjoista eikä netistä. Kuppilatutkinto tuntuukin jäävän monilta nykyään suorittamatta.” Tero Toivanen Kulttuurin monitoimitalo Kirjailijatalo on ollut pyhitettynä kirjallisuudelle vuodesta 1989 lähtien. Talo sai satavuotisjuhlansa kunniaksi kasvojenkohotuksen. Marja-Leena Koppinen (vas.) ja Irja Rane toivovat kirjallisuudelle tukea. I Kirjailijatalo on rakennettu 1906. Nykyisessä käytössään se on ollut vuodesta 1989 alkaen. I Talon omistaa Kauko Sorjosen säätiö. Sorjonen säätiöineen omistaa myös muita kulttuurisesti merkittäviä kiinteistöjä Jyväskylässä. Vuosittain tilat keräävät 600 kävijää. Käyttäjiä: I Talon vuokralainen on vuonna 1962 perustettu Keski-Suomen Kirjailijat ry, jonka jäsenistö koostuu ammattikirjailijoista ja kirjallisuudelle elämäntyötä tekevistä. 30 vuotta täyttävä Talossa toimiva KeskiSuomen Kynäri ry on kaikille avoin harrastajakirjoittajien yhdistys, joka tarjoaa monipuolisia palveluita edullisella jäsenmaksulla. I Myös Sanataideyhdistys Rapina tarjoaa sanataidepalveluja kiinnostuneille, pääasiassa nuorille ja kouluille. Tilat vuokrattavissa tarvittaessa. H EIKKI V IHEMÄKI Siilillä on baarissa piikki auki.
World of Warcraft on suositun pelisarjan neljäs osa. Kolme aiempaa Warcraftia ovat reaaliaikaisia strategiapelejä, mutta verkkoroolipeliksi muuttunut neljäs osa räjäytti pankin. ”Mikään ilmiö ei synny tyhjästä”, muistuttaa pelitutkija Sonja Kangas. ”Kulttuurisesti merkittäviä pelejä olivat Ultima Online ja Everquest, jotka tasoittivat tietä WoW:lle.” Kankaan mukaan World of Warcraftin menestykseen ovat vaikuttaneet verkkopelien kehityshistoria, oikea-aikaisuus, markkinointi ja sisällön kiinnostavuus. Sisällöltään World of Warcraft muistuttaa läheisesti tavallisia tietokoneroolipelejä. Pelaajat ravaavat luolastoissa suorittaen tehtäviä ja päästäen vihollisia päiviltä. Näin karttuu kokemuspisteitä, joiden myötä hahmo kehittyy paremmaksi. Verkkoroolipelien viehätys perustuu siihen, että niissä mukana häärii muitakin ihmisiä. 11 KUN SEURAAVAN kerran kiroat Wordin puutetta, älä pyydä nörttikaverilta piraattikopiota. Käynnistä sen sijaan nettiselain, mene sopivalle sivulle ja voilá – selaimesi muuttuu hetkessä tekstinkäsittely-, taulukkolaskentaja kuvankäsittelyohjelmaksi. Ei lataamisia, ei asentamisia, pelkkä nettiyhteys ja selain riittävät. VAIHTOEHTOJA on lukuisia. Google Docs & Spreadsheets sisältää nimensä mukaisesti niin tekstieditorin kuin taulukkolaskentaohjelmankin. Ilmaisen Google-tunnuksen vaativat, pelkistetyn näköiset ohjelmat riittävät sellaiselle, jolle tekstin lopullisella ulkoasulla ei ole suurta väliä. Nopeasti ja luotettavasti toimivat ohjelmat osaavat lukea ja kirjoittaa yleisimpiä Office-tiedostomuotoja, ja dokumentit saa tallennettua myös PDF-muotoon. Halutessaan dokumentit voi antaa muiden käyttäjien muokattavaksi. Google-ohjelmien ehkä suurin puute on suomenkielisen oikoluvun puuttuminen, mutta sitä ei toisaalta löydy mistään muustakaan veppisovelluksesta. ILMAISEN rekisteröitymisen vaativan ThinkFreen toimistopakettiin kuuluu kolme osaa: tekstinkäsittely, taulukkolaskenta ja esitysgrafiikka. Se siis mahdollistaa rasittavien Powerpoint-esitysten luomisen, muokkaamisen ja esittämisen kaikkialla, minne internet vain ulottuu. Thinkfreen ohjelmat muistuttavat ulkoasultaan Microsoftin vastaavia hämmästyttävän tarkasti. Jos käyttäjä painaa Power Edit -nappulaa, selain lataa lisäpalikan, jolloin ohjelmaan tulee lisää ominaisuuksia ja Office-yhdennäköisyys kasvaa entisestään. TEKSTIN JA numeroiden lisäksi veppiselainta voi käyttää myös kuvankäsittelyyn. Pixer.us, PXN8 ja Creating Online tarjoavat samantyylisen palvelun, jolla voi skaalata, rajata ja korjata kuvien valotusta rajoitetusti. Jokaisella ohjelmassa on puolensa, joten kannattaa kokeilla, mikä niistä vastaa parhaiten omia tarpeita. Näitä kunnianhimoisemmassa Fauxtossa on muun muassa erilaisia piirtotyökaluja, moniportainen peruutustoiminto ja Photoshopista matkitut tasot. KANNATTAA TOSIN muistaa, että nämä ohjelmat ovat testivaiheessa. Ne saattavat siis toisinaan kaatua ja syödä proseminaarityösi ainoan kopion, mutta hei – niinhän Wordkin tekee. Olli Sulopuisto Google Docs & Spreadsheets on varma peruseditori tekstille ja taulukoille docs.google.com Ajax Writer matkii Wordin käyttöliittymää mutta latautuu ”6 sekunnissa” www.ajaxwrite.com ThinkFreellä voi tehdä myös powerpointteja; Power Edit -tila yltää lähelle Officea www.thinkfree.com PXN8, Pixer.us ja Creating Online ovat samantapaisia peruskuvaeditoreita pxn8.com, pixer.us, www.creatingonline.com/ Online_Image_Editor/ Nettiselain tekee Wordin työt Sarjassa bittinikkari kertoo nörttijuttuja. Etkö ole nähnyt vanhaa kaveriasi kahteen vuoteen? Hän on saattanut siirtää kirjansa Azerothin fantasiamaailmaan, kuten miljoonat muutkin. WORLD OF WARCRAFT (WoW) on parivuotisen olemassaolonsa aikana nostanut verkkoroolipelit tietokoneharrastajien puuhasta maailmanlaajuiseksi viihteeksi. Pelaajia on tällä hetkellä jo 7,5 miljoonaa, eli fantasiamaailma Azerothissa pyörii väkeä jo huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Kuukausi tätä lystiä maksaa yhdeltä pelaajalta halvimmillaan noin 11 euroa, joten pelin kehittäjä Blizzard ei pelaa napeilla. Rahaa liikkuu pelissä muutenkin kuin vain kuukausimaksujen muodossa. Verkkohuutokauppa eBayssa huippuunsa kehitetyistä pelihahmoista maksetaan jopa 700 dollaria, ja kotoisessa Huuto.Netissäkin kaupataan satojen eurojen hahmoja. Länsimaissa World Of Warcraftin pelaamisella ei elä herroiksi, sillä vaikka hahmoista maksetaan hyvin, niiden kehittämiseen kuluu päiväkaupalla verkossa vietettyä aikaa. Sen sijaan esimerkiksi Kiinassa moni tienaa elantonsa keräämällä kultaa pelin maailmassa, ja myymällä sitä sitten verkkohuutokaupassa. ”Viiden tunnin pelaamisella voi tienata 20 euroa, mikä tarkoittaa monissa Aasian maissa hyvää tuntipalkkaa”, arvioi jyväskyläläinen Tuomas Koskinen, 30. Koskinen on pelannut World Of Warcraftia viime huhtikuusta, eikä loppua näy. Pelin laajennus Burning Crusade julkaistaan tammikuun 14. päivä, jolloin kaupan jonossa on myös Koskinen. Koskinen kertoo, että lomalla ollessaan hän saattaa pelata jopa kahdeksan tuntia päivässä. ”Tätä täytyy rajoittaa, kun ei tuo vaimokaan oikein tykkää”, Koskinen sanoo. Työt ja opiskelu eivät hänen mukaansa pelistä kuitenkaan kärsi, vaan WoW on syrjäyttänyt muita vapaa-ajan harrasteita. 7,5 MILJOONAAN pelaajaan ei päästä enää pelkkien nörttien voimin. Pelitutkija Sonja Kankaan mukaan digitaalinen pelaaminen onkin siirtymässä toden teolla valtavirtaan. Ikäskaala laajenee ja naispelaajien osuus kasvaa. Norjalainen Sissel Kolaas, 21, on hyvä esimerkki uudenlaisesta pelaajasta. Kolaas kokeili World Of Warcraftia puolitoista vuotta sitten kyllästyttyään katselemaan vierestä, kun peli vei poikaystävän kaiken ajan. Kuten useat paljon pelanneet ja hahmoaan pitkälle kehittäneet, Kolaas on liittynyt kiltaan, eräänlaiseen joukkueeseen, joka koluaa pelimaailmaa yhteistyössä. Kolaas on noussut killassaan ”päällystöön”, jonka tehtävänä on johtaa tavallisia jäseniä. ”Viime kuukausina tämä on tuntunut jo työltä. Ihmiset odottavat, että olet aina paikalla”, Sissel Kolaas sanoo. VAIKKA KOUKKUUN VOI jäädä jopa pelaamista harrastamaton nainen, tutkija Kankaan mukaan WoW-pelaajien ydinryhmä on edelleen se tuttu, eli nuoret miehet. Saman on huomannut myös Jyväskylän Fantasiapelien myymälävastaava Juho Järvelin. Fantasiapelit keskittyy rooli-, kortti-, miniatyyrija lautapeleihin, eikä peliharrastajien aika riitä kaikkeen. ”Eivät WoW:n pelaajat käy täällä enää, he pelaavat. Pari viikkoa pelin julkaisun jälkeen muutamat vakioasiakkaat valittelivat, kuinka heidän täytyy herätä jo viideltä, jotta ehtivät pelata vielä ennen töitä”, Järvelin kuvailee. World of Warcraft, ja verkkopelaaminen sen mukana, lienee tullut valtavirtakulttuuriin jäädäkseen. Komediasarja South Parkin WoW-aiheinen jakso Make love, not Warcraft esitettiin Yhdysvalloissa viime syksynä, ja se sai sekä hyvät arvostelut että korkeat katsojaluvut. Matti Tyynysniemi Ei elämää – vai kaksikin? Yhdessä on hauskempaa Levyjä halvalla kuun loppuun Tammikuun 10. päivä alkanut levyyhtiöiden ja -kauppojen yhteinen alennuskampanja jatkuu vielä kuun loppuun. Kampanjassa on mukana suurten levy-yhtiöiden lisäksi 222 levyjä myyvää liikettä ympäri maan. Levyjen alennusprosentit vaihtelevat 30 ja 70 prosentin välillä. Kampanjan tarkoituksena on saada levyjä liikkeelle vuoden hiljaisimpaan myyntiaikaan. Mallia on otettu Ruotsista, jossa vastaavanlaiset levykauppojen ja levy-yhtiöiden yhteiset alennusmyynnit ovat jatkuneet jo kymmenen vuoden ajan. Alennuslevyjen valikoimaa voi käydä selaamassa internetissä osoitteessa www.levyale.fi. Kuvia pyhiltä vaelluksilta Kirjailija Göran Schildt vieraili egyptiläisessä El Ballasin kylässä vuonna 1954. Syntyi pyhiinvaellusmaalauksista ja hajj-taiteilijoista kertova valokuvanäyttely, joka nyt on esillä Alvar Aalto Museossa. 50 vuoden takaisia tallenteita on täydentänyt valokuvaaja Vidar Lindqvist uusilla havainnoillaan ja valokuvillaan. Näyttely on esillä Jyväskylässä maaliskuun alkuun saakka. Pyhiinvaellusmaalausten teettäminen talojen julkisivuihin on Egyptissä satoja vuosia vanha perinne. Hajj-maalausten teettäjät ovat Mekasta ja Medinasta palaavia pyhiinvaeltajia, jotka haluavat juhlistaa onnistunutta matkaansa. Hajj-maalauksille on ominaislaatuista se, että ne ovat olemassa vain lyhyen aikaa. Taideteokset toimivat esimerkkeinä sukulaisille, naapureille ja muille kyläläisille, jotka suunnittelevat pyhiinvaellusta ja kun teokset ovat täyttäneet tarkoituksensa, ne maalataan piiloon. H EIKKI V IHEMÄKI Tuomas Koskinen pelaa vapaa-aikanaan World of Warcraftia jopa kahdeksan tuntia päivässä, mutta kissaa ei Azeroth kiinnosta.
12 Seksiä Laajavuoressa Matti-elokuvaa kuvattiin kaupungintalolla ja Mariah oli sillai Laajavuoressa. Kaupunki kuitenkin haluaisi esitellä myös kävelykatua ja Kuokkalanrantaa. OLETKO KOSKAAN käynyt Porissa? Jos et, niin älä välitä. Ei sinne asti ole vaivautunut moni muukaan. Pian kaupunkiin voi onneksi tutustua istumalla elokuvateatterissa, sillä Reijo Mäen kirjoihin perustuva Vares 2 -elokuva on tulossa ensi-iltaan. Elokuvassa Mäen luoma yksityisetsivä Jussi Vares kutsutaan Turusta Poriin selvittämään henkirikosta. Mutta entä Jyväskylä? Jos elokuvan tapahtumat voi sijoittaa jopa Poriin, niin eikö tässäkin kaupungissa voisi tapahtua jotakin valkokankaalle sopivaa? ”Oikeastaan Jyväskylään voisi sijoittaa kaikenlaisia tarinoita. Jos elokuvan tapahtuman vaatisivat korkeita rakennuksia, silloin pitäisi kuitenkin mennä johonkin toiseen kaupunkiin. Olen kuitenkin kuullut, että esimerkiksi Matti-elokuvan tekijät ovat sanoneet Jyväskylää koko tuotannon parhaimmaksi kuvauspaikaksi, koska täällä kaikki sujui ilman ongelmia”, kertoo Coppersky Oy:n toimitusjohtaja Timo Puustinen. Coppersky Oy on graafisen ja av-alan tuotantoyhtiö, joka on ollut mukana Matti-elokuvan lisäksi myös Vareksen jatko-osassa. Yritys on myös toteuttanut Jyväskylään sijoittuvan Aika tappaa -elokuvan vuonna 2005. Siinä henkilöt liikkuvat niinkin kuvauksellisissa paikoissa kuin esimerkiksi Lutakossa, Tourulassa ja Kuokkalassa. ”Emme ole saaneet palautetta kaupungilta, mutta esimerkiksi Jyväskylän seudun kehittämisyhtiö Jykes Oy ja KeskiSuomen liitto ovat kiitelleet siitä, että elokuvatuotanto on työllistänyt ihmisiä”, Puustinen sanoo. JOS UNOHTAA Aika tappaa -elokuvan, Jyväskylän osuus elokuvan historiassa on hyvin pieni. Matissa voi nähdä muun muassa kaupungintalon lähiympäristöä ja Laajavuorta. Sama mäennyppylä on tapahtum a p a i k k a n a myös elokuvassa Mariah Sensuel Vol. 1, sillä pornotähti Mariah käy paneskelemassa sen päällä. Hän on sillai myös kaupungin satamassa. ETTEI JYVÄSKYLÄÄ muistettaisi lähes ainoastaan elokuvista, jotka kertovat mäkihyppääjän urakehityksestä alkoholistiksi tai intiimistä kanssakäymisestä, Coppersky Oy on aloittamassa uutta elokuvatuotantoa lähiaikoina. Sanansaattajaelokuvan tarina alkaa yliopiston historian laitoksen professorin yllättävällä kuolemalla. Puustisen mukaan Sanansaattajaa aiotaan kuvata muun muassa yliopistolla ja keskustan kahviloissa. ”Se muistuttaa jossakin mielessä Da Vinci -koodia”, hän kuvailee. Jyväskylän kaupungin viestintäpäällikkö Helinä Mäenpää tietää, että elokuvatuotannot tekevät aluetta tunnetuksi. Siksi Jyväskylä suhtautui myötämielisesti tuotantoyhtiö Solar Filmsin pyyntöön kuvata Mattia kaupungintalolla. ”Nykänen on Jyväskylästä ja hänen tulojuhlansa järjestettiin kaupungintalolla. Meillä ei ollut mitään syytä vastata kieltävästi. Jos kaupunki osallistuu jollakin tavalla elokuvatuotantoon esimerkiksi järjestämällä työvoimaa tai kuvauspaikkoja, niin lähdemme siitä, että haluamme myönteistä julkisuutta”, Mäenpää linjaa. JOS HÄN SAISI päättää, Jyväskylä esittelisi elokuvissa vain parhaita puoliaan. Niitä ovat hänen mielestään muun muassa kävelykatu, yliopiston alue, Rantaraitti, Matkakeskus ja Kuokkalanranta. ”Esittelisimme mielellämme myös alueemme kulttuuriosaamista, kuten esimerkiksi Lutakon Tanssisalia, mutta kuvauspaikoista päättävät elokuvien tekijät.” Tuomas Kokko Matti-elokuvaa kuvattiin Jyväskylän maisemissa. Oikeastaan Jyväskylään voisi sijoittaa kaikenlaisia tarinoita.” Coppersky Oy:n toimitusjohtaja Timo Puustinen ” Laajavuori on ollut elokuvateollisuuden käytössä ainakin kaksi kertaa. H EIKKI V IHEMÄKI S OLAR F ILMS
13 V2 – Jäätynyt enkeli Ohjaus Aleksi Mäkelä, käsikirjoitus Marko Leino. Pääosissa Juha Veijonen, Hannu-Pekka Björkman, Kari Väänänen. Ensimmäinen Vares oli suhteellisen harmitonta dekkarihupia, jossa satoi koko ajan, veri lensi ja romutettiin yksi auto. Nyt paistaa aurinko, naiset ovat huoria ja autot käytettyjä. Yksityisetsivä Jussi Vares (Juha Veijonen) kutsutaan Poriin tutkimaan nuoren naisen murhaa. Juttu on monimutkaisempi kuin miltä aluksi näyttää, ja dekkari saa pelätä omankin henkensä puolesta. Jännärijuoni pysyy kasassa latteaa lopetusta lukuunottamatta. Mukana on monia ensimmäisestä elokuvasta tuttuja naamoja, tosin Varesta ja Luusalmea (Markku Peltola) lukuunottamatta uusissa rooleissa. Värittömän Vareksen vastapainoksi tarinan sivuhenkilöt ovat melkoista kabareeväkeä. Jarkko Tienvieri (HannuPekka Björkman) ja Usko Saastamoinen (Kari Väänänen) ovat heistä maukkaimmat. Ohjaaja Aleksi Mäkelän mukaan V2 on hänen viimeinen Vareksensa, mikä voi olla hyvä asia. Kyseessä on sellainen yhdistelmä rasvaisia juttuja, silmillepomppivaa elokuvantekoa ja rasittavaa soundtrack-markkinointia, että kolmas osa olisi ihan liikaa. Tässäkin on ajoittain kestämistä. Olli Sulopuisto ”Ällöttävä kakkososa ei pärjää ensimmäiselle.” Dalindèo: Open Scenes Ricky-Tick 2006 Suomessa tehdään tällä hetkellä erinomaista rytmimusiikkia. Siitä oiva esitys on helsinkiläis-sekstetti Dalindèon vahva debyytti. Dalindèo henkilöityy säveltäjä-kitaristiinsa Valtteri Pöyhöseen. Brasilialaiseen musiikkiin aikoinaan hurahtanut Pöyhönen näyttää kyntensä säveltäjänä vasta nyt, kokopitkässä albumimitassa operoidessaan. Klubijazz-sävyt ja brasilialaisvaikutteet ovat saaneet rinnalleen mietiskelevämpää sointia sekä muutaman laulukappaleen. Vokaaliosuuksista vastaa japanilainen Michiko, jonka läsnäolo tuo yhtyeen soundiin kaivattua syvyyttä. Kappale Non-Stop Flight kuvaa levyn vivahteikkuutta osuvasti: kyseessä on suomalaisvoimin sävelletty, japanilaisen englanniksi laulama brassivaikutteinen bossa nova. Jos on Dalindèo onnistunut sävellysja soittopuolella, on se myös valinnut yhteistyökumppaninsa fiksusti. Nuspirit Helsinki -kollektiivista ja Five Corners Quintetista tunnettu tuottaja Tuomas Kallio loistaa tuotantopuolella. Soundi on ilmava, orgaaninen ja svengaava. Jousisovitukset ovat luontevia ja siir a p p i p u l l o n korkki pysyy tiukasti paikallaan. Matti Nives ”Klubijazzia kotiin ja tanssilattialle”. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta Atena 2006. Kuulkaapas, Pasi Ilmari Jääskeläinen on tehnyt erinomaisen kirjan. Aika suoritus, sillä kyseessä on miehen esikoisteos, aihepiiri niinkin raflaava kuin kirjallisuustiede ja päähenkilö Ella Milana äidinkielenopettaja. Kirjan keskiössä on Jäniksenselkäläisen kirjallisuuden seura, jonka yhdeksän jäsentä ovat lastenkirjailija Laura Lumikon ohjauksessa hallinneet viime vuosikymmenet suomalaista kirjallisuuskenttää. Seura päättää ottaa riveihinsä kymmenennen jäsenen – Ellan – mutta vastaanottojuhlasta tulee tragedia: Lumikko katoaa. Ella alkaa selvittää Lumikon salaisuuksia. Niiden jäljille hän pääsee seuran jäsenten kehittämän raadollisen totuusleikin, Pelin, kautta. Tästä kuviosta Jääskeläinen punoo jännitysnäytelmän, joka kääntyy aina uuteen suuntaan, kun lukija luulee saaneensa juonesta kiinni. Tarinan ainoaksi heikkoudeksi jää päähenkilö: kiehtovien hahmojen kavalkadissa Ella Milana on etäisen oloinen. Siitä huolimatta kuulkaapas vielä toisenkin kerran, Pasi Ilmari Jääskeläinen on tehnyt erinomaisen kirjan. Kimmo Mäkilä ”Hieno esikoisteos jyväskyläläiseltä.” Moshe Lewin: Neuvostoliiton vuosisata Like 2006. Selvennys: Neuvostoliiton vuosisata ei ole lyhyt opastus entisen itänaapurin historiaan. Teos perustuu ennen kopeloimattomien arkistojen hedelmiin, joiden avulla Lewin pyrkii järkeistämään pahoin demonisoituja käsityksiä: tarkoituksena on esittää neuvostoilmiö historiallista taustaa vasten, ei irrallisena jättimäisenä vankilana. Kahdessa ensimmäisessä osassa tekijä luotaa jättimäisen byrokratian ”psyykettä” aina stalinismin ajoista toivoa antavan 60-luvun kautta koinsyömän valtion romahtamiseen. Kolmannessa osassa käsitellään neuvostoajan erityispiirteitä. Tekijän mukaan bolshevismilla oli maalle paljon annettavaa, mutta ideologia murskautui koneistomaisen byrokratian ja Stalinin nyrkin alle. Neuvostoliitto ei koskaan ollut yksipuoluejärjestelmä eikä sosialistinen valtio. Lewin käsittelee intohimoisen asiantuntevasti lähteitään, jotka tuovat esille ilmiön tuntemattomampia puolia. Välillä pitkät tilastojen esittelyt vaivaavat jouhevaa kerrontaa, tosin ilman tarkkoja lukuja ei käsistä karanneille uhriluvuille voitasi pistettä laittaakaan. Tero Toivanen ”Kopeloimattomien arkistojen hedelmiä.” JYVÄSKYLÄN jääkiekkotähden Sinuhe Wallinheimon oma klassikko ei suinkaan ole hänen egyptiläinen kaimansa, vaan itsekin musisoivana hän löytää klassikkonsa musiikin parista. Puhutteleva ikivihreä on Frank Sinatran mahtipontinen kappale My Way. Wallinheimoon kappaleessa vetoavat erityisesti sanat, jotka sopivat elämän ohjenuoraksi. ”After all I did it my way” laulaa Sinatra ja siihen JYPin maalivahti kertoo samastuvansa. ”Sanat tuntuvat läheisiltä, sillä olen myös omassa elämässäni kulkenut omia polkujani. Juuri siitä kappaleessa on kysymys. Frank Sinatrakin teki aina omia juttujaan, välillä myös hölmöjä, mutta oppi niistä. Tavallaan hän oppi virheittensä kautta elämään ja hyväksyi valintansa ja tekonsa.” Sinatralla on Wallinheimon mielestä muitakin hienoja kappaleita, mutta elämää suuremmaksi idoliksi hän ei legendaarista laulaja-näyttelijää nosta. Musiikillisesti kaikkiruokaiselle jääkiekkoilijalle Sinatra on tullut tutuksi enemmän Robbie Williamsin tulkintojen kautta. Omaan klassikkoonsa Wallinheimo kehottaa tutustumaan sillä siinä on sanomaa jokaiselle. ”My Way on hyvä elämänohje, monetkin ihmiset tekevät isoja päätöksiä elämässään ja jokaisen on valittava oma tiensä. ”Sinatran tunteella tulkitsemat sanat antavat voimaa suunnan valintaan.” Asiat, jotka päättää tehdä on tehtävä omalla tavallaan, kunhan tekee ne rinta kaarella. Oma polku on valittava ja oltava siitä ylpeä.” Marjo Kovanen Sinatra näyttää tien A A V2:n toimintakohtaukset eivät sytytä. Lehden maine leviää JYLKKÄRIN SIVUILTAKIN tuttu Lehti-nettijulkaisu on saanut viime aikoina arvovaltaista huomiota valtakunnanmediassa. Lehden lukijoihin ovat hiljattain tunnustaneet kuuluvansa Iltalehden kolumnisti Jyrki Lehtola sekä muusikkolegenda M. A. Numminen. ”Jyrki Lehtola sanoi tykkäävänsä varastaa meiltä aiheita. Tai niin me ainakin Lehtolan kirjoitukset kusipäisyyttämme tulkitsimme. M. A. Numminen taas sanoi julkisuudessa hiljattain Lehden johtavan Suomen tämänhetkistä undergroundia”, Lehden tekijäkuntaan kuuluva August Elokuu kertoo. SALANIMILLÄ esiintyvien Jyväskylän yliopiston opiskelijoiden pyörittämä julkaisu on kommentoinut päivänpolttavia aiheita kesästä 2004 lähtien. Maine on kasvanut puskaradion kautta, sillä sivuja ei ole mainostettu – paitsi Jylkkärin kakkossivulla, johon toimitus on tuottanut materiaalia vuoden verran. ”Seuraavaksi toivomme, että meitä kehuisi julkisuudessa joku sellainen, joka haluaisi antaa meille paljon rahaa”, Elokuu toivoo. ”Esimerkiksi Google voisi ostaa meidät monella miljardilla.” TOISTAISEKSI LEHDEN varainhankinta on tapahtunut esimerkiksi oheistuotteiden avulla. Paitoja on markkinoilla, mutta Elokuu ei ole nähnyt vielä yhtään mediansa paitaa katukuvassa. ”Mitähän sillekin surulliselle ihmiselle pitäisi tehdä, joka hiihtelisi tuolla Lehti-paita päällä”, hän miettii. Maineen kasvaessa kasvaa nälkäkin. Suomenkielisestä huumorista huolimatta Lehden tavoitteet ovat kansainväliset. ”Maailman valloitus olisi mukavaa.” Mikko Mattlar toimittaja@jyy.fi Lehden toimittajakunnan jäsenet pysyvät piilossa.
POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: To 18.1. Seth Putnam (Anal Cunt), Anal Nosorog, Kuolema. Pe 19.1. Asa. La 20.1. Napalm Death, Deathbound, The Scourger. Pe 26.1. Ensiferum, Exsecratus. La 27.1. Marko Haavisto & Poutahaukat. Bar 68: Pe 19.1. The Valkyrians. La 20.1. I Was a Teenage Satan Worshipper. Ilokivi: Pe 19.1. Misleds, Kapula Rattaissa. La 20.1. Seisomapaikkaklubi. La 27.1. DDR Party Program Presents: Core Night Mare. Throwback, National Napalm Syndicate, Fun. Jazz Bar: Ti 16.1. Emma Salokoski Ensemble, To 18.1. Granfelt & Nikku Band, Pe 19.1. Somethin’ Else -klubi: Nieminen & Litmanen. La 20.1. Blues Live. Ma 22.1. Deaf Apollo. To 25.1. Dixie Harlem. Pe 26.1. Nimismies Plays Police. La 27.1. Nimismies Plays Police. Ma 29.1. How Many Sisters & Kimmo Lintinen Trio. Vakiopaine: Ma 15.1. Maanantai-klubi. To 18.1. Latino-ilta. La 27.1. NS. klubi. Martti Servo Duo. KLASSINEN Jyväskylän sinfonia: Ke 17.1.2007 klo 19 Jyväskylän teatteritalo, Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 3 “Eroica” Aulis Sallinen: Kamarimusiikki II alttohuilulle ja jousiorkesterille Domenico Cimarosa: Konsertto kahdelle huilulle, (Patrick Gallois, kapellimestari ja huilu, Esa-Veli Riuttamäki, huilu ja alttohuilu) NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo: Perusnäyttely Alvar Aalto – Arkkitehti. Studio: HAJJ – pyhällä vaelluksella – Göran Schildtin ja Vidar Lindqvistin valokuvia Näyttely esillä Alvar Aalto -museon Studiossa 10.1.–4.3.2007 Jyväskylän Taidemuseo: Holvi: 25.2. saakka Harald Karsten: DadaMax Ajatusten lennot, Galleria Harmonia 28.1. saakka Janne Lehtinen – Sacred Bird Keski-Suomen Museo: Perusnäyttelyt Keski-Suomi – maakuntako sekin on? Jyväskylä – kaupunkiko sekin on? Vaihtuvat näyttelyt: Voitto ja Hellevi Toivaisen taidekokoelma. Kaksi kirkkoa. Jyväskylän lyseon museo: Jyväskylän lyseon rakennusten piirustuksia näyttely. Suomen käsityön museo ja Suomen kansallispukukeskus: Perusnäyttelyt: Käsityössä elämän tuntu tunnelmallinen näyttely kertoo käsityöstä ihmisen elämänkaaressa koskettavin tarinoin. Perusnäyttely on suljettu näyttelyn huoltotöiden vuoksi. Uudistunut näyttely avautuu jälkeen 22.3.2007. Solmukohta – Junction Tekstiilitaiteilijoiden Marian Bijlengan, Raija Jokisen ja Aino Kajaniemen uutta tuotantoa 2000-luvulta 4.3. 2007 saakka. Uutta suomalaista hopeasepäntyötä Suomen käsityön museon Galleriassa 10.1.–4.3.2007. Viriö – käsityö kulttuurien ja sukupolvien välisenä siltana. Työpajatoimintaa, jossa naisilla ja lapsilla on mahdollisuus tutustua erilaisiin kulttuureihin. Seuraava Viriö: Afrikan kulttuurit, tiistai 16.1. klo 16–19. Kansallispukukeskuksen perusnäyttelyt: Käsityössä elämän tuntu. Komeasti juhlaan – tämän päivän kansallispuvut. Vaihtuvat näyttelyt: 18.1.–20.5. Nuttu nurin – onni oikein. Miten syntyy kansallispuku. TEATTERI Jyväskylän kaupunginteatteri: Ti 16.1, ke 17.1, to 18.1. Klo 19. He tanssivat vierekkäin -laulelmakonsertti. Pe 19.1, La 20.1. Klo 19. Jevgeni Onegin. La 20.1. Klo 13 Leipurin vaimo. Su 21.1. Klo 16. Jevgeni Onegin. Ke 24.1. Klo 19. Cabaret (tarjous: kaksi lippua yhden hinnalla). To 25.1. Klo 19. Leipurin vaimo (tarjous: kaksi lippua yhden hinnalla). To 25.1. Klo 19. Yksinäinen nainen. Pe 26.01. Klo 13. Leipurin vaimo. Pe 26.1. Klo 19. Cabaret. Pe 26.1. Klo 19.Yksinäinen nainen. La 27.1. Klo 13. Cabaret. La 27.1. Klo 19. Leipurin vaimo. La 27.1. Klo 14. Yksinäinen nainen. Huoneteatteri: Pe 19.1, la 20.1. Klo 19 ja Su 21.1. klo 15. Olga. Teatteri Miilu: La 20.1, su 21.1, ke 24.1. Klo 19. Köyhän laulu. ELOKUVAT Kampus Kino: 23.1. Perikato. MUUTA Ravintola Kharma: Kevätkauden avajaisparty! ti 16.1. klo 22. Mukana bändi The Myth Of Autumn, lisäksi tanssikisa. Rentukka 18.1. Stammtisch – theme: Finland, 18.1. Ilokivi: Seisomapaikka 20.1. klo 18.30 ja 22, Stand up -komiikkaa MC Jacke Björklund, Jarkko Grönroos, Teemu Kontoniemi, Petri Harju, Pekka Jalava. Menovinkit osoitteeseen jylkkari-menot@jyy.fi Alakaupungin baareissa on mukava istua kavereiden kanssa.” Firozudin Sofizade tarjoilija Ravintola Salsa Orkidea ” Ti 23.1. klo 19 Oliver Hirschbiegel: Perikato (Saksa, 2004) K–15 Elokuva, jota on syytetty Hitlerin inhimillistämisestä. Pelottavampaa on kuitenkin se, että miten ainakin välillä niin sydämellisen ja ystävällisen oloinen mies on suoraan tai välillisesti vastuussa niin suuresta määrästä inhimillistä kärsimystä. Hitlerin sihteerin, Traudl Jungen, kertomukset natsi-Saksan vallan ytimestä heräävät henkiin elävinä. Sodan loppuvaiheen Berliini on vangittu elokuvaan lohduttoman epätoivoisena. Kaikki lähestyy loppuaan, lapsisotilaat seisovat punaarmeijan edessä samalla, kun bunkkerissaan oleva diktaattori vielä kuvittelee tilanteen olevan hallussa. Ti 30.1. klo 19 Michael Winterbottom & Mat Whitecross: Tie Guantanamoon (Iso-Britannia, 2006) K–15 Nuoret miehet väärässä paikassa, väärään aikaan, väärän rotuisina ja väärään uskontokuntaan kuuluvina. Vierailu juurille Pakistaniin ja ainakin jälkiviisaasti tyhmä seikkailu Afganistaniin muuttuu painajaiseksi, joka kestää melkein kolme vuotta. Punapukuiset sotilaiden taluttamat miehet uutisissa saavat kasvot. Elokuvassa uutiskuvat, miesten omat kertomukset ja dramatisoidut jaksot nivoutuvat saumattomasti toisiinsa. Elokuva voitti viime vuonna Berliinissä Hopeisen karhun. Pasi Moilanen NELJÄTTÄ KERTAA järjestettävä Big Boom -bändikilpailu etsii uusia rockja popkykyjä. Tänä vuonna kilpailu on valtakunnallinen. Yhtyeiden tulee lähettää promootiopaketti tuomaristolle 28. helmikuuta mennessä. Finaali järjestetään toukokuussa Lutakossa. Big Boom -bändikilpailun nettisivut osoitteessa http://bigboom.fi Yhtyeitä etsitään Tie Guantanamoon sijoittuu Afganistaniin. Kampus Kino esittää elokuvan tiistaina 30. tammikuuta. SUOMI-ISKELMÄN kulttiartisti Martti Servo saapuu Vakiopaineen NS. klubille tammikuun viimeisenä lauantaina. Servo keikkailee tällä kertaa duopohjalta ilman Napander-orkesteriaan, sillä yhtyeen jäsenet lomautettiin kolmeksi kuukaudeksi vuodenvaihteessa. ”Yt-neuvottelut sujuivat hyvässä hengessä ja paljon kaikenlaista jäi hampaankoloon. Tämä kaikki on mukava purkaa seuraavalle levylle”, Napanderin rumpali Juha Lötjönen kommentoi yhtyeen lomautusta Servon nettisivuilla. Martti Servo ja Napander julkaisevat uuden albumin huhtikuussa. Ehkä Vakiopaineessa soi jo uuden levyn materiaalia? Martti Servo Duo lauantaina 27. tammikuuta NS. klubilla Vakiopaineessa. Mukana menossa NS. dj:t. Liput 3 euroa.. Servo-duo Vakiopaineessa MENOVINKKAAJA kampus kino MENOT 15.1.–29.1. 14 Kirjoittajat purkavat traumoja kotipitäjästään – omalla murteellaan. Tolokutonta touhua Näläkämaassa TYÖTTÖMÄ JA vittumaese kansan Kaenuussa sijjaitsee errään pallopelin kehto, Sotkamo. Sitkeije kylällä kiertävie huhuje mukkaa pesis on erittäe suosittu laji. Niipä paekalliset räpyläveijarit tassuttelloo kesäsi stadionille paiskommaan puista palloo tietämättä ettei se kettää kiinnosta. Kuluttuurin ne on kylältä nujertanna. Työpaekatti männee urheelijoelle, etuksi on jos sattuu olemmaa mäenhyppääjän emäntä tai joku Suomen kahesta mieshiihtäjästä. Kaike muuvan keilahallia ja turistivempainta kyllä nousee pitki Vuokatin kankaeta. Hiihtoladun ja lumkourun peälle valettiin betoniputki siin usukossa, et jottae kiinnostas leikkie pakkasessa kesällähi. Kylässä onni kaks maaelma suurinta tyhjee pakastinta. Pesismaela heiluu muussahi yhteyvessä: enne piestii kuhumolaisia, nykyää kaikkee liikkuvvaa. Ei tarvihe vaevautuu ees kylä ainoolle grillille vittuilemmaa. Haalikkoon tartuttaan kuitenni usseimmite vasta syksyllä ku mennää metälle porukalla närreikköön vahtoomaa. Vaen tuota tolokku tuntuu olevan poekkee koko touhusta. Onneks meikäläestä ei oo sentäs laetettu aluille Sotkamossa, sielläpäen ku synnytää räpylä käessä ja hiihtoputki persijessä. Kirjoittaja on viettänyt puolet elämästään Kainuussa ja hukannut varapäreensä jonnekin syöttölautasten ja rämeiden keskelle. Tero Toivanen tetatoiv@jyu.fi
15 Järjestöilmoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari-jarjestot@lists.jyu.fi. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia tarvittaessa. Palsta ilmestyy jokaisessa numerossa. MA 15.1. Porkkanasosekeitto Sitruunainen turskaleike Jauhelihalasagne TI 16.1. Kasvispapupata Kalkkunapihvi Riistakäristys KE 17.1. Kesäkurpitsavuoka Oopperakellarin silakat Curryporsaspata TO 18.1. Soijakasviswokki Pippuripihvi, kerma-pippurikastike Juustoinen kirjolohikastike PE 19.1. Tomaatti-sipulipiirakka Pyttipannu Tonnikalakastike, spagetti MA 22.1. Aurajuustokiusaus Keitetyt nakit, perunasose Jauhelihakastike Broiler-kookoskeitto TI 23.1. Punainen linssikeitto Merellinen lasagne Broilerleike KE 24.1. Feta-kasvispata Tomaatti-mozzarellakala Täytetyt jauhelihaohukaiset TO 25.1. Kasvispyttipannu Paistettu kala, purjokastike Yrttikalkkunakastike PE 26.1. Kasvispyörykät Paella Juustoinen porsaanleike LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11 – 16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.fi/ruokalista.php Opiskelijahinta 2,15 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,20 e – muut 5,00 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 20,50 e, jatko-opiskelijoille 42,00 e, muille 50,00 e. ORTODOKSINEN OPISKELIJALIITTO: Ma 22.1. klo 18 elokuvailta (”Priest”) Roszczenkoilla. Kokoonnutaan klo 17.50 Sohwin edessä. Lisätietoja Tuulilta tulukka@jyu.fi tai Marialta mtakala@cc.joensuu.fi. Liity Jyväskylän OOL:n sähköpostilistalle osoitteessa lists.jyu.fi/mailman/listinfo/ooljkl. JYVÄSKYLÄN EV.LUT OPISKELIJAKOULULAISLÄHETYS (OPKO): Tervetuloa mukaan toimintaan. Opiskelijailtamme ovat torstaisin klo 18.30 vanhassa pappilassa ja toimistolla Raamattupiireistä ym. tietoa illoissa. Ks. m. www.opko.fi/jyvaskyla. Älä kanna taakkojasi yksin, opiskelijapastori Heikki Lehtimäki päivystää keskustelua ja rippiä varten ke klo 14–16 OPKOn toimistolla Vapaudenkatu 24B, 1. krs. Käynti Cygnaeuksenkadun puolelta. 050-5714564, heikki.lehtimaki@opko.fi. 11.1. toimisto, Kristinuskosta luopuminen – ateismia kirkossa. Heikki Lehtimäki. 1 Kor 1:23 18.1. pappila, Ruumis Pyhän Hengen temppelinä. Juha Parkkinen. 1 Kor 6:19–20 25.1. pappila, Suuri kertomus pienen ihmisen asialla. Heikki Lehtimäki. Luuk 4: 18–19 UNIFEMIN JYVÄSKYLÄN PAIKALLISOSASTO: kokous jälleen maanantaina 15.1. klo 17 Café Librissä (yliopiston kirjaston kahvila, Seminaarinkatu 15) Tervetuloa mukaan sekä uudet että vanhat toiminnasta kiinnostuneet Lisätietoja UNIFEMin toiminnasta Jyväskylässä: unifem.jkl@gmail.com Suomen UNIFEM on YK-pohjainen yhdistys, jonka tehtävänä on tukea YK:n Naistenrahastoa (UNIFEM). Naistenrahasto edistää ja tukee naisten asemaa, ihmisoikeuksia, osallistumista ja johtajuutta. Suomen UNIFEM tukee tätä toimintaa keräämällä Naistenrahasto UNIFEMille varoja, jotka suunnataan kulloinkin valittuun kehitysyhteistyökohteeseen sekä UNIFEMin väkivaltarahastoon. Pörssi I Jyväskylän yliopiston kauppatieteiden opiskelijoiden ainejärjestö I Perustettu vuonna 1968. Jäsenmäärä runsaat 900. I Ilmoittaa olevansa Jyväskylän yliopiston suurin ja aktiivisin ainejärjestö. I Liittymällä Pörssiin pääsee jäseneksi myös ekonomiliitto SEFEen. Ainejärjestöjen yhteistyötä lisättävä KYSY FUKSILTA mitä on ainejärjestöjen välinen yhteistyö. Minä kysyin: vastaukset koostuivat epätietoisen muminan lisäksi maininnalla ”jostain bileistä” ja ”siitä futismatsista, jossa voitettiin ne liikuntalaiset”. Myös Jylkkärin päätoimittaja kysyi allekirjoittaneelta, pörssiläisfuksilta, ainejärjestöjen välisestä yhteistyöstä. Pitäisi kirjoittaa aiheesta kolumni. Vastaukseksi päätoimittaja sai lähinnä epätietoista muminaa. Niin, muutamien poikkitieteellisten pippaloiden ja urheilukisailuiden lisäksi yhteistyötä harrastetaan ainakin yliopistopolitiikassa, jonka toimivuuden arvioinnin jätän siitä edes hitusen jotain tietäville. Neljä kuukautta täällä opiskeltuani tuo yhteistyö on konkretisoitunut lähinnä yhteisinä tapahtumina muun Suomen kauppatieteiden opiskelijoiden kanssa. Olen tavannut enemmän lappeenrantalaisia ja tamperelaisia kyltereitä kuin muiden jyväskyläläisten ainejärjestöjen jäseniä, ja tiedän todennäköisesti heistä valtavasti enemmän kuin muutamien satojen metrien säteellä Pörssistä majaansa pitävistä ainejärjestöistä. En ainakaan haluaisi uskoa, että tiiviimmän yhteistyön esteenä olisivat ennakkoluulot. AINAKIN PÖRSSILÄISTEN keskuudessa kokemukset yhteisistä tapahtumista tuntuvat olevan positiivisia, vaikka joissain bileissä toiselle ainejärjestölle on saattanutkin jäädä käteen tiskiharja ja toiselle kossupullo. Ainejärjestöt ovat toki varsin erilaisia. Jäsenmäärä ja -aktiivisuus vaihtelevat. Osan järjestöistä tapahtumakalenteri on jo valmiiksi täynnä ja toisten aktiivijäsenten pieni määrä hankaloittaa niiden harvojenkin tapahtumien järjestämistä. Olen myös puhunut muualla opiskelevien kanssa, jotka eivät edes tiedä oman ainejärjestönsä nimeä. Pörssi on iso ja verrattain aktiivinen ainejärjestö. Uskallan luvata, että apua ja yhteistyöhalua poikkitieteellisiin rientoihin (laidasta laitaan) löytyy. Ilahduttavan monelle taloustieteiden tiedekunnan opiskelijalle aktiivinen pörssiläisyys on itsestäänselvyys. Valitettavasti poikkitieteellinen yhteistyö ei tule samalla tavalla selkärangasta. Toivottavasti tulevaisuudessa tulee. Lauri Markkanen Pörssi Lue Jylkkäriä! Siinä on vitamiineja.
Ilokivi www.jyy.fi/ilokivi Ylioppilastalo Ilokivi Keskussairaalantie 2 P. 014 260 3356 tammikuu 07 Pe 12.1. Igziabeher Reggae-Klubi / 21-03 / 5 € Raappana & Resupekka, Veikko Pilvi & Pilviveikot, Savusaundi + DJs La 13.1. Club Kaappi / 22-03 / 3-6 € Järjestää Jyväskylän Seta ry Pe 19.1. Misleds sinkun julkkaribileet / 21-03 / 2€ Misleds, Kapula Rattaissa La 20.1. Seisomapaikka / 18.30 ja 22.00 / 7 € Lavalla MC Jacke Björklund, Jarkko Grönroos, Teemu Kontoniemi, Petri Harju ja Pekka Jalava Ovet aukeavat 1h ennen esityksiä. Lisätietoja ja lippuvaraukset: www.seisomapaikka.com La 27.1. DDR Party Program presents: CORE NIGHTMARE / 21-03 / 5 € Throwback, National Napalm Syndicate, Fun La 3.2. JKL hardcore punkrock sessions / 21-03 / 5 € The Heartburns, Anal Thunder, Turn The Tide M Ma aiin no os stta a JJyyllk kk kä ärriis ss sä ä!! Soita Vexi Virtaselle 050 592 3696 Jylkkäri ilmestyy tänä keväänä 29. tammikuuta 12. helmikuuta 26. helmikuuta 14. maaliskuuta (kaupunkinumero) 26. maaliskuuta 23. huhtikuuta 7. toukokuuta