NUMERO 1/2006 18. TAMMIKUUTA – 31. TAMMIKUUTA 47. VUOSIKERTA Päärakennus voi pahoin Henkilökunta ulos, opiskelijat sisään. Uutiset 2 Lehti parantui ulkoa ja sisältä. Uutiset 3 Jylkkäri on entistä nätimpi Uusi sarja tarkkailee kampusta. Kulttuuri 10 – 11 Yliopisto kuluttaa taidetta Huovinen kaasutti johtoon keskiaukeama T O M M I A N T T O N E N
2 Yhteensä 67 opiskelijaa aloitti tammikuussa opintonsa Jyväskylän yliopistossa. Matemaattis-luonnontieteellisessä aloitti 41 ja informaatioteknologian tiedekunnassa 26 opiskelijaa. ”Tämä on lähtenyt siitä, että miesvaltaisena alana meillä on paljon puolivuotisen armeijan käyneitä, joille jäisi muuten puolen vuoden odotusaika. Lisäksi ylioppilaskirjoitusten hajauttaminen vaikuttaa siihen, että opinnot voidaan aloittaa muulloinkin kuin syksyllä”, kertoo matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opintoasiainpäällikkö Kirsti Peltola. Osa ensimmäisen vuoden kursseista järjestetään sekä syksyllä että keväällä, jotta tammikuussa alottavat voisivat jatkaa opintojaan samassa tahdissa muiden kanssa. ”Aiempina vuosina on tullut vähän sellaista palautetta, että olo on kuin hyppäisi liikkuvan junan kyytiin. Olemme pyrkineet järjestämään enemmän tutorointia ja johdatusta myös yliopiston muuhun toimintaan”, kertoo informaatioteknologian tiedekunnan opintoasiainpäällikkö Eija Ihanainen. Useimmat nyt aloittaneista on valittu ylioppilastodistuksen perusteella. Yli 60 aloitti opinnot vuodenvaihteessa 1/2006 UUTISET 18.01.06 Lukuisten huonosta sisäilmasta johtuvien sairastapausten jälkeen OKL:n ja kasvatustieteiden tiedekunnan henkilökunta muuttavat pois päärakennuksesta. Opiskelijoille ei sisäilman ongelmista tiedotettu. KOLME VUOTTA SITTEN peruskorjatun yliopiston päärakennuksen huono sisäilma on aiheuttanut kahdeksalle henkilökunnan jäsenelle diagnosoituja hengitystiesairauksia. Viime keväänä ärtyneet ongelmat johtivat lopulta siihen, että opettajankoulutuslaitos ja kasvatustieteiden tiedekunta muuttavat tammikuun lopussa Agoraan. Rakennuksessa myös työskenteleville opiskelijoille terveysongelmista tiedotettiin sähköpostitse 13. tammikuuta. Päivää aikaisemmin Jyväskylän Ylioppilaslehti kysyi laitoksen johtajalta opiskelijoiden terveysongelmista sekä asian tiedotuksesta, ja lähes kuukautta aiemmin sanomalehti Keskisuomalainen kertoi rakennuksen ongelmista. L AITOKSEN JOHTAJA Jorma Ojala toteaa, ettei asiasta olisi voinutkaan tiedottaa aikaisemmin, koska tilanteen vakavuudesta ei ollut varmuutta. ”Tilanne on kärjistynyt todella nopeasti. Ei varmaan kukaan ole tajunnut sen vakavuutta ennen tätä syksyä. Nyt minua huolestuttaa, voiko opetus jatkua täällä lainkaan.” Terveysongelmat ovat vaivanneet OKL:n henkilökuntaa ainakin jo viime keväästä asti, jolloin osassa tiloista tehtiin ensimmäiset tutkimukset. Selkeää yhteyttä sisäilman ja oireiden välillä ei ole kuitenkaan löytynyt. Ojala arvelee, että huonolle sisäilmalle mahdollisesti altistuneet opiskelijat eivät ole osanneet ottaa asiaa puheeksi. ”Minulla on opiskelijoiden kanssa kuukausittainen tapaaminen, jossa he eivät ole tuoneet asiaa kertaakaan esille. Jos he olisivat kertoneet ongelmistaan, olisimme voineet miettiä, miten reagoimme.” Ainejärjestö Pedagon puheenjohtajan Sohvi Kuorelahden mukaan sisäilmaongelmista ei ole ennen tammikuista sähköpostitiedotetta mainittu virallisissa keskusteluissa. Sivulausetasolla asiaa on käsitelty opiskelijaedustajien läsnäollessa yhden työryhmän kokouksessa joulukuussa, kun keskusteltiin opettajien terveydentilasta ja opetustilojen ongelmista. Opiskelijoiden mahdollisiin terveysongelmiin ei tilaisuudessa viitattu eikä niistä kysytty. Ainesjärjestöä ei myöskään kehotettu tiedottamaan asiasta jäsenilleen. PÄÄRAKENNUKSESTA siirtyy pois 43 OKL:n työntekijää aikaisemmin siirtyneiden 13 työntekijän lisäksi. Viikon kestävä muutto alkaa tammikuun 23. päivä. Sellaiset tilat, joissa ei oleskella jatkuvasti, kuten luentosalit, atk-tilat sekä opetusluokat, jäävät käyttöön. Tämä tarkoittaa, että opetus jatkuu päärakennuksessa normaalisti. Yliopiston tilapalveluiden päällikkö Esko Korhosen mukaan opiskelijoiden terveys ei ole vaarassa. ”Meillä on YTHS:n kanssa sopimus, jonka mukaan he ilmoittavat meille, jos tulee tietoja oireilusta. Tässä rakennuksessa ei ole tietoa sellaisesta”, hän sanoo. ”Olen kuullut opiskelijoiden sairastelusta ja pyytänyt, että he kävisivät YTHS:llä. Mitään virallista tietoa meille ei ole asiasta kuitenkaan tullut”, yliopiston työsuojeluvaltuutettu, OKL:n osastosihteeri Ritva Harden kertoo. Jyväskylän YTHS:n ylilääkäri Pirjo Paajanen ei muista, että vastaanotolle olisi viime aikoina tullut useampaa missään yksittäisessä rakennuksessa sairastunutta ihmistä. ”Allergikkojen ja astmaatikkojen oireet pahenevat helposti, jos sisäilmassa on ongelmia, mutta ne ovat enemmän yksittäistapauksia.” Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.fi Henkilökunta sairastaa, opiskelija ei C-RAKENNUKSEN peruskorjaus valmistui syksyllä 2002. Yksi syy silloisen remontin aikaistamiseen oli juuri henkilöstön sairastelu. Vuotta myöhemmin henkilökunnalle tehdyn sisäilmakyselyn mukaan tilanne olikin parantunut remonttia edeltävään aikaan verrattuna. Viime vuoden keväänä ja etenkin viime syksynä tilanne kuitenkin heikkeni. ”Etenkin tukihenkilöstön tilanne tuli sietämättömäksi, koska heidän tulee olla virka-aikana koko ajan paikalla. Olimme päättäneet jo ennen tyhjentämispäätöstä, että laitoksen yhteiset kokoukset pidetään muissa tiloissa”, OKL:n johtaja Jorma Ojala sanoo. Sisäilmaongelman vakavuudesta kertoo sekin, että työterveyshuollon tilastojen mukaan astmaoireista kärsivien ihmisten määrä on laitoksella valtakunnallista keskiarvoa suurempi. Joulukuun alkupuolella pidettiin palaveri, johon osallistuivat työterveyshuolto, työsuojelu, yliopiston hallinto, Senaatti-kiinteistöt ja työsuojelupiiri. Kokouksessa todettiin, ettei tilanne ole niin vakava, että se vaatisi rakennuksen asettamista täydelliseen käyttökieltoon. Agoran vuokrasopimus kestää vuoden loppuun saakka. Ojala arvioi, että paluu tapahtuu silti vasta kesällä 2007, sillä kesken lukuvuoden muuttaminen on hankalaa. Syksyn opetuksen järjestämisestä ei ole myöskään vielä päätetty. ”Se, miten pitkään OKL joutuu toimimaan toisissa tiloissa ja joudutaanko rakennus mahdollisesti sulkemaan, selviää vasta myöhemmin”, yliopiston kiinteistöpäällikkö Esko Korhonen kertoo. Yliopisto vuokraa rakennuksia valtion omistamalta Senaatti-kiinteistöiltä. Senaatin Keski-Suomen alueen kiinteistöpäällikkö Hannu Boman myöntää, että ongelmien syynä voi olla taannoin tehty peruskorjaus. ”Vaikea sanoa. Jotainhan siinä on tehty väärin, mutta on hankala sanoa, mitä tai kuka. Siinä lähtee helposti syyttämään vääriä ihmisiä.” Päärakennuksen ongelmille on tarjottu selityksiksi muun muassa salaojituksen puutetta, kattovuotoja, ilmanvaihdon puutteita, riskialttiita rakenneja materiaaliratkaisuja sekä huollon ja siivouksen epäkohtia. Olli Sulopuisto Sisäilmaongelmien syynä peruskorjaus? ”Tämä vuosi on ollut parempi, sillä opiskelen muissa laitoksissa” PYYSIMME OKL:n opiskelijoilta kokemuksia siitä, miten C-rakennuksessa oleskelu on vaikuttanut heidän terveyteensä. Tässä otteita sähköposteista: ”Minulla on allerginen nuha ja astma, joten reagoin myös homeeseen melko herkästi. Viime keväänä istuin pitkiä päiviä luennoilla, ja kärsin silloin useina päivinä peräkkäin yhtäkkisestä flunssasta. Kotiin tultuani illan mittaan se kummasti aina parani. Minulla saattoi esiintyä myös astman oireita luennoilla, mitä ei ollut koskaan aikaisemmin tapahtunut kesän siitepölykauden ulkopuolella. Tämä vuosi on ollut parempi, sillä opiskelen sivuaineita muissa laitoksissa.” ”On todettu, että olen allerginen homeille ja minulla on myös astma. Kun pääsin OKL:een vuonna 2004, mietin vakavasti, uskallanko edes aloittaa opinnot, koska olin kuullut, että laitos kärsii homeongelmista. Kyselin asiasta myös eräältä henkilökunnan jäseneltä. Hän väitti, ettei ollut kuullut kenenkään opiskelijan valittaneen homeista, ja vetosi siihen, että emme ole aina samassa rakennuksessa, vaan vaihdamme opiskelupaikkaa päivän aikana.” ”Opiskeluvuotena 2003 – 2004 olin jatkuvasti pienessä flunssassa, ja juuri sinä vuonna olin monta tuntia päivässä Cja X-rakennuksissa. Mielestäni yhteys on vahva, varsinkin kun flunssat ovat vähentyneet sen myötä, kun oleskeluni näissä rakennuksissa on vähentynyt.” Opiskelijoiden terveys ei ole vaarassa.” Esko Korhonen tilapalveluiden päällikkö ” Päärakennuksen ongelmien laajuudesta ei ole vielä varmuutta. Siipiosan kosteus
3 1/2006 Janne Immosen tutkimus ”Meitä ei dissata! Rap-musiikki puuvillapelloilta gettoon ja sieltä ulos” on valittu lukuvuoden 2004 – 2005 parhaaksi valtio-opin pro gradu -tutkielmaksi. Jyväskylässä 12. – 13. tammikuuta 38. kertaa järjestetyillä Politiikan tutkimuksen päivillä myönnetyn palkinnon perusteluissa kiitetään Immosen työtä nykypäivään keskittymisestä, perinteisten kaavojen rikkomisesta ja autenttisuudesta. Immosen gradu tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa tammikuussa 2005. Signe Jauhiainen ja Riikka Penttinen palkittiin joulukuussa Yrjö Jahnssonin säätiön valtakunnallisilla gradupalkinnoilla. 2000 euron palkinnot myönnettiin 2004 – 2005 valmistuneille kansantaloustieteen graduille. Rap-gradu viime vuoden paras Ylioppilaskylän uusista säännöistä kertoneessa jutussa (Jyväskylän Ylioppilaslehti 16/2005) väitettiin, että ylioppilaskylän uusien sääntöjen mukaan alle puoli vuotta kestävistä alija välivuokrasuhteista ei tarvitse ilmoittaa vuokranantajalle. Tämä tieto ei pidä paikkaansa, vaan alija välivuokrauksesta on yhä ilmoitettava vuokranantajalle kirjallisesti. Lisäksi jutussa luki, että asukasvalinnassa luovuttaisiin tuloja varallisuusrajojen tarkastamisesta. Tämäkään ei pidä paikkaansa, sillä Valtion asuntorahaston säännöt edellyttävät tarkastusten tekemistä rahoituksen laskennallisen ajan loppuun saakka, vaikka itse arava-laina olisikin jo maksettu pois. Toimitus pahoittelee virheitä. Oikaisu Jyväskylän yliopisto sijoittui toiseksi yliopistojen välisessä tehokkuusvertailussa vuosina 2000 – 2004. Koulutuksen tutkimuslaitoksen julkaisema tutkimus mittasi rahoituksen ja tuloksen välistä suhdetta. Ykköseksi vertailussa kohosi Åbo Akademi ja kolmanneksi sijoittui Turun yliopisto. Yksi tutkimuksen tekijöistä on Jyväskylän yliopiston 1. vararehtori Timo Tiihonen. JY 2. tehokkain Opiskelijoiden turha unohdus JYVÄSKYLÄN yliopistossa opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteistyö sujuu perinteisesti hyvin. Monella laitoksella on muihin yliopistoihin verrattuna hienolla tavalla otettu opiskelijajäsenet mukaan yhteisen arkipäivän suunnitteluun. Siitä huolimatta liian usein opiskelijat syystä tai toisesta unohtuvat. Etenkin näin tapahtuu kun kyse on laitoksen näkökulmasta ikävistä asioista, joihin voi odottaa opiskelijoilta tiukkaa palautetta. PÄÄRAKENNUKSEN huonosta sisäilmasta ei tiedotettu opiskelijoille virallisesti mitään ennen tammikuun 13. päivää, joka sattumoisin oli perjantai. Tiedon panttauksen tekee erityisen kyseenalaiseksi se, että sekä laitoksella että yliopistolla laajemminkin on ollut jo pidemmän aikaa selvää, että päärakennuksen ilmastossa joku asia mättää, kun henkilökunta oirehtii jatkuvasti. Vaikka rakennuksesta ei vieläkään ole mittauksissa löydetty kosteusvaurioiden lisäksi homeitiöitä, voi pelkästään toimitukseen lähetetyistä sähköposteista päätellä, että myös opiskelijat ovat tiloista pitkään kärsineet. Opettajankoulutuslaitoksella olisi ollut kuukausitolkulla aikaa kertoa asiasta avoimesti tai lähestyä asiassa vaikka ainejärjestön edustajia. Laitoksen päättäjien mieleen ei ilmeisesti tullut, että opiskelijat viettävät laitoksen tiloissa usein jopa henkilökuntaa pidempiä aikoja rustatessaan pitkälle iltaan esseitä tai opinnäytetöitään. Samoin unohtui se tiedottamisen perusperiaate, että negatiivisissa asioissa kannattaa antaa suoraselkäinen tilanneraportti, vaikka ei kaikkia yksityiskohtaisia tietoja olisikaan hyppysissä. Nyt sen teki henkilökunnan osalta sanomalehti Keskisuomalainen joulukuun puolivälissä. HYVÄ ASIA ON, että sen jälkeen kun Jyväskylän Ylioppilaslehti lähti asiaa määrätietoisesti penkomaan, opettajakoulutuslaitoksen opiskelijoiden sähköpostiin tupsahti asiallinen viesti, jossa opiskelijoita pyydettiin kertomaan henkilökunnalle, mikäli on oirehtinut huonosta sisäilmasta. Tahtomattaan sitä kuitenkin jää pohtimaan, milloin tuo sähköposti olisi lähetetty, jos Jylkkäri ei olisi asiaa erikseen kysellyt. Toni Peltonen paatoimittaja@jyy.fi kommentti J ANIC L EINO svaurioita korjataan parhaillaan. Jyväskylän yliopiston profiloitava tutkimusta Kansainvälinen asiantuntijaryhmä arvioi matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan tutkimuksellisesti yliopiston parhaaksi. SYKSYN AIKANA Jyväskylän yliopiston tieteellistä toimintaa perannut ulkopuolinen kansainvälinen asiantuntijajoukko kehuu yliopiston tutkimuksen yleistä tasoa korkeaksi. Kuitenkin tutkimuksen profilointia kaivattaisiin kipeästi kautta linjan, samoin kuin laajempaa kansainvälistä verkostoitumista. Jyväskylään pitäisi houkutella enemmän ulkomaisia vierailevia professoreita ja tutkijoita, ja täältä olisi uskallettava maailmalle. Arviointiryhmä kehottaa myös eurooppalaisen tutkimusrahoituksen tuntuvaan lisäykseen. Tällä hetkellä suoraan komissiolta saadaan noin prosentin verran yliopiston kokonaisrahoituksesta. Lisäksi raportti kritisoi tohtorikoulutuksen hajanaisuutta. YLIOPISTON REHTORI Aino Sallinen sanoo, että raportin kipukohtia ollaan jo sitomassa pikavauhtia kuntoon. Kaikkien laitosten pitää kevään aikana laatia tutkimusstrategia ja myös tohtorikoulutusta terävöitetään. Vertailun pohjana oli laitoksien itsearviointia sekä ryhmä kävi läpi laitosten valitsemat 50 parasta julkaisua vuosilta 2000 – 2004. Julkaisujen tasoa verrattiin eurooppalaisiin kärkiyliopistoihin seitsenportaisella asteikolla. Liikuntabiologian ja psykologian laitokset saivat ainoat täydet pisteet julkaisuistaan. Huonoimmin pärjäsivät kahdella pisteellä laskentatoimi ja liikunnan yhteiskuntatieteiden yksikkö. Heikot kolme pistettä ansaitsivat viestintätieteiden laitos, liikuntakasvatuksen yksikkö, tietotekniikan tutkimusinstituutti sekä taloustieteiden puolella johtaminen. Humanistiset tieteet jäivät tiedekunnista eniten kansainvälisestä huipusta. ARVIOINNIN KIPEIN viesti kulkee rehtorin suusta vertailussa huonosti menestyneille laitoksille. Yliopisto ei suinkaan lähde tukemaan heikkoja, vaan palkitsee parhaita ja tukee kansainvälisessä nousussa olevia tutkimushankkeita. ”Näiden tulosten perusteella ei voi kirves heilua liikaa”, Sallinen naurahtaa, mutta lisää heti perään, ”mutta älkää kirjoittako näin lehteen”, ja nauraa lisää. Vaikka huumorintajuisella rehtorilla olikin kieli hieman posken puolella, selvää on, että sanailun takaa löytyy myös karvasta kalkkia. Arviointia käytetään rahanjakoperusteena seuraavalla tuloskierroksella. Tulokset ovat myös oivallista sytykettä yliopiston pohdiskeluihin vahvuusalueistaan ja opetusaineista, joista se haluaisi nykyisissä tulospaineissa luopua. Tätä vaatii opetusministeriökin seuraavassa rahanjaossa. ”Näiden tuloksien perusteella ei mitään nyt ainakaan suoralta kädeltä lopeteta”, rehtori kuitenkin toteaa. Sallinen myös muistuttaa, että monella opetettavalla aineella on myös erityinen kansallinen tehtävänsä, kuten opettajankoulutuksella, jolla ei ole erityistä syytä tai mahdollisuutta tuottaa kansainvälistä huippututkimusta. Toni Peltonen paatoimittaja@jyy.fi Korkeakoulut sekaisin hakutilanteessa Ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin hakevat nuoret eivät useinkaan tiedä, mihin ovat päänsä pistämässä. JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON koulutuksen tutkimuslaitoksen julkaiseman tutkimuksen mukaan korkeakouluihin hakevat eivät tiedä, mitä opetus pitää sisällään tai mihin ammattiin koulutuksesta valmistutaan. Tutkimuksessa seurattiin yli tuhatta kesällä 2001 ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin hakenutta opiskelijaa. PÄIVI VUORISEN tutkimus paljastaa, että koulutuksen vaihtaminen oli melko yleistä. Yleisimpänä syynä tähän olivat puutteelliset ennakkotiedot koulutuksesta. Vuoden opiskelun jälkeen tutkituista 59 prosenttia oli sitä mieltä, että heillä oli hakuvaiheessa epäselvä käsitys koulutuksen sisällöstä. Lähes neljännes yliopistoon päässeistä vaihtoi alaa yliopiston sisällä kahden vuoden kuluessa. Liikenne kulki myös ammattikorkeakoulusta yliopistoon enemmän kuin toiseen suuntaan. Neljännes ammattikorkeakouluihin valituista oli sellaisia, jotka olisivat ensisijaisesti halunneet yliopistoon. Eivätkä he luovu unelmastaa hevillä. Joka kolmas amk-paikan saanut yliopistohalukas yritti seuraavana vuonna uudestaan. Vielä kahden vuoden päästä näitä hakijoita oli joka viides. Tämänkin jälkeen heistä yli puolet aikoi yliopistoona, monet jo amk-tutkinnon suoritettuaan. OPINNOT KESKEYTYIVÄT ammattikorkeakoulussa harvemmin kuin yliopistoissa. Tavallisin syy keskeyttämiselle oli yliopistoon siirtyminen. Tutkimuksessa kritisoidaan opinahjojen etukäteistiedotusta, joka ei useinkaan kertonut tarpeeksi itse opintojen sisällöstä. Etenkin ammattikorkeakoulujen tiedottaminen on ollut imagokeskeistä. Sekä yliopistoettä amk-opiskelijat olisivat halunneet tietää tarkemmin, millaisiin ammatteihin koulutus valmistaa. Tutkijoiden mielestä yllättävää oli, että ammattikorkeakouluihin hakeneista liki neljänneksellä ei ollut lainkaan käsitystä siitä, millaisiin ammatteihin koulutus valmistaa, kun taas yliopistoopiskelijoista epävarmoja oli vain kuudesosa. Ero kylläkin kaventui opintojen alettua. Olli Sulopuisto Jylkkäri terävöityi entisestään Kun olet ehtinyt tähän juttuun asti, lienet jo huomannut Jylkkärin uudistuneen. Tavoitteenamme ei ollut pistää asioita mullin mallin, vaan parantaa entisestään vuosi sitten tehdyn uudistuksen ideoita. Niinpä uutisja kulttuuriosat erottuvat nyt entistä selkeämmin, ja lyhyiden juttujen määrää on entisestään lisätty. Vapaa sanaja Menot-sivuja on järjestelty hieman uusiksi. Uuden logon lisäksi graafikko Janic Leino on tehnyt vakiopalstoille uudet vinjetit. Lukijoita pyrimme palvelemaan paremmin myös käyttämällä juttujen alussa ingressejä, joissa kerrotaan artikkelin oleellinen sisältö muutamalla lauseella. Tehostevärin käytöllä tarjotaan kiintopisteitä, joiden avulla juttuihin pääsee helpommin sisään. Kirjaisinvalinnat on pidetty pääosin ennallaan, joskin erilaisten otsikoiden määrää on hiukan karsittu. Mitä mieltä olet uudistuneesta Jylkkäristä: mentiinkö huonompaan vai parempaan suuntaan? Lähetä sähköpostia toimitukselle osoitteeseen jylkkari@jyy.fi ja kerro. Me kuuntelemme. Näiden tulosten perusteella ei voi kirves heilua liikaa.” Aino Sallinen ”
M una vai kana? Mieluummin molemmat. Kun ensimmäisen presidentinvaalin ennakkoäänet oli annettu, kansa kokonaisuudessaan oli äänestänyt lähes kolme kertaa aktiivisemmin kuin 18 – 34-vuotiaat. Mistä tämä kertoo? Presidenttiehdokkaiden puheissa eivät nuoret aikuiset kuulu. Totta on, ettei valittu presidentti vaikuta suoraan nuorten asioihin, mutta mielipidevaikuttajan rooli hänellä on. Keski-ikää nuoremmat ovat Nato-intoilijoiden lailla äänestäjiä. Nyt ovat parikymppiset valinneet ehdokkaansa ilman sen suurempaa käsitystä hänen mielipiteistään monista nuorelle aikuiselle läheisistä teemoista. Mutta eivät nuoret tässä asiassa synninpäästöä saa. Myös heidän pitäisi olla aktiivisia ja vaatia ehdokkailta vastauksia kysymyksiinsä. Joten molemmin puolin ja nurin kurin, mutta totuus on, etteivät nuorten aikuisten asiat tunnu olevan oikein minkään vaalin pääasialistalla. Y lioppilaslehden edustajana olen puolentoista vuoden aikana kuullut kaikilta haastattelemiltani poliitikoilta lähes samansisältöisiä korulauseita nuorten tulevaisuudesta, yliopistojen ja koulutuspolitiikan merkityksestä sekä opintososiaalisten etujen jälkijättöisyydestä. Puolueesta ja asemasta riippumatta. Tästä huolimatta eivät nämä hyvinkin painavissa posteissa olevat vaikuttajat juuri ole vaikuttaneet siihen, että heidän ylioppilaslehdelle esittämänsä ajatukset koskaan toteutuisivat. Itse asiassa päinvastoin. Se ei silti tarkoita, ettei näistä aiheista pitäisi keskustella. Presidenttiehdokkailtakin pitää vaatia puhetta nuorista ja tulevaisuudesta, vaikka käteen jäisikin vain sitä mitä ei kenenkään porukassa pitänyt tilata: pelkkää puhetta. K yselin nuorista ja opiskelijoista kahdelta Jyväskylään ennen joulua ehtineeltä presidenttiehdokkaalta: kokoomuksen Sauli Niinistöltä ja vihreiden Heidi Hautalalta. Molemmat olivat kaunopuheisia ja tuntuivat olevan aidosti huolissaan yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, opiskelijoiden ja laajemminkin nuorten suomalaisten hyvinvoinnista. Yhtä huolissaan kuin he myöhemmin olivat yliopiston henkilöstön Acatiimi-lehdessä akateemisten työllisyystilanteesta, ET-lehdessä vanhenemisesta sekä Ylex-radioaalloilla kulttuuriviennin edistämisestä. Silti television vaalitentissä samat tyypit vaahtoavat otsa rypyssä pelkkää Natoa. Sivulauseessakaan ei kuulu puhetta opiskelijoiden, akateemisten, eläkeläisten tai popviennin ongelmista. N ykyaikaisessa henkilövaalissa tuntuukin ehdokkaille olevan tärkeintä puhua kunkin keskustelukumppanin korviin mieluisia asioita. Totuutta ei kukaan uskalla puhua, koska se voi aiheuttaa pahoinvointia. I n King Kong 4 NÄKÖKULMIA 1/2006 pääkirjoitus 18. tammikuuta 2006 Poliitikkojen puhetta nuorista, nuorten puhetta politiikoista k u v a tu k si a Yliopiston päärakennus marmoroidaan Jokavuotiseen täysremonttiinsa valmistautuva yliopiston päärakennus hohtaa tulevaisuudessa punatiilen sijasta vitivalkoisena. Senaatti-kiinteistöt on päättänyt korvata nykyisen pinnoitteen Aallon perinnettä kunnioittaen marmorilaatoilla. ”Tokihan ne ajan kanssa mustuvat ja käpristyvät, mutta kun taloa saa muutenkin alvariinsa olla remppaamassa, niin vaihto menee kätevästi siinä sivussa”, totesi urakan vastaava mestari Tarmo Ropponen, kun äänistä oli laskettu 75 %. Myös museovirasto on hyväksymässä ulkoasu-uudistuksen. ”Muutos sopii täsmälleen viraston linjaan: mitä käyttökelvottomampi, sen parempi”, viraston vastaava koristeköynnös tiedotti. Opiskelijoille ei tästäkään asiasta olla tiedottamassa yhtään mitään. ”Hometta se penisilliinikin on”, Ropponen vertaa. Totuuden Tietotoimisto http://lehti.samizdat.info/ ELÄMÄ (sananlasku). Minkä taakseen jättää, se sinne jää. ELÄMÄ (sananlasku). Hyvin valittu on puoliksi duunattu. ELÄMÄ (sananlasku). Joko kirjoitat mitä tahdot tai syöt mitä tahdot. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119 – 120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin: 014 260 3360 Faksi: 014 260 3928 Toimituksen sähköposti: jylkkari@jyy.fi Nettisivut: www.jyy.fi/jylkkari Päätoimittaja Toni Peltonen 014 260 3359, 045 137 1957, paatoimittaja@jyy.fi Toimittaja Olli Sulopuisto 014 260 3360, toimittaja@jyy.fi Visualisti Janic Leino 014 260 3973, sivari@jyy.fi Painos 7 000 kpl. Painopaikka Lehtisepät Oy, Pieksämäki, puh. 015 348 1200. ISSN 0356 – 7362 MIKÄ TEKEE King Kongista menestyselokuvan? Ohjaajan ainutlaatuinen näkemys? 200 miljoonan dollarin ylittänyt budjetti? Ylivertaiset tehoefektit? Tähtinäyttelijäkaarti? King Kong ei olisi tietenkään sama ilman edellä mainittuja tekijöitä, mutta kaikesta huolimatta vastaus ei piile missään niistä. Jos vaihtoehdoiksi olisi annettu pandat ja darwinismi, vastaaminen ei varmaankaan luonnistuisi sen helpommin. Paitsi jos satut pitämään luontodokumenteista, kävit katsomassa yhden viimevuotisista yllätysleffahiteistä Pingviinien matka, tai olet joskus erehtynyt pitämään ”Don't worry, be happy” -t-paitaa ylläsi. Oikea vastaus perustunee tehoefekteistä vanhimpaan ja halvimpaan – söpöyteen. Eikä kyse ole Naomi Wattsista tai Adrien Brodysta. Esteettinen selkeäpiirteisyys ja veistoksellisuus tekevät heistä kauniita, eivät söpöjä. Hellyyttävässä King Kongissa, ja miksei Jack Blackissäkin, korostuvat taas päinvastaiset piirteet: kömpelyys yhdistettynä pyöreisiin silmiin ja pehmeään karvaturkkiin – tai JB:n kihariin hiuksiin – saa ihailun sijaan aikaan kiintymystä ja ymmärrystä. VISUAALISTA VIESTINTÄÄ tutkineiden asiantuntijoiden mukaan söpöys (esimerkiksi pingviinien ja vauvojen sivuttaisaskellus) vetoaa toisiin ihmisiin. Näin söpöileminen on älykästä, perusteltua ja tarkoituksenmukaista käytöstä myös elossa selviytymisen kannalta. Äkkipikaista, digitaalista ja ajoittain ehkä hieman pelottavaakin gorillaa selkeämpi esimerkki söpöysvaikutuksesta on pieni pandanpentu Tai Shan, joka asustaa samaisen newyorkilaispuiston toisella laidalla kuin missä King Kongin luistelukohtaus virtuaalisesti tapahtuu. Alle vuoden ikäisen Tai Shanin söpöydestä (ja sen ammattimaisesta hyödyntämisestä) kertoo ehkä jotakin, että viime vuoden joulukuussa myyntiin tulleista loppuunmyydyistä lipuista pyydetään Ebayssä noin 200 euroa parilta. OLISIKIN NAIVIA AJATELLA, etteikö söpöydellä myytäisi muutakin kuin elokuvia tai koiran-, pandanja King Kongin pentuja. Söpöysefektistä kirjoittanut Natalie Angier kertoo, kuinka hitlerinaikaisen kuplavolkkarin sotakypärää muistuttava malli muuttui uuden Kuplan myötä hymyileviksi kasvoiksi. Söpöyttä korostavat myös uusimmat brändinimet kuten Yahoo tai Google, ja Japanissa söpöysilmiöllä on jo nimi: kawaii. Angierin mukaan Japanissa ei ole enää harvinaista nähdä esimerkiksi Hello Kitty -tyyppisiä figuriinejä rekkakuskien kojelaudoilla. Enää puuttuisi nähdä Japanin rekkaliiton hallitus katsomassa King Kongia, itkemässä popcorninsa pehmeiksi puristaen Hello Kittynsä samalla hengiltä. jylkkari@jyy.fi Toni Peltonen paatoimittaja@jyy.fi reuna huomautus Tatu Hirvonen
Pienen piirin puheenjohtaja Vastavalittu edustajistomme äänesti ylioppilaskunnalle uuden hallituksen ensimmäisessä kokouksessaan 7. 12. 2005. Puheenjohtajaksi valittiin kokoomusopiskelijoiden Jarkko Seppälä, joka on aiemmin ansioitunut lukuisissa luottamustehtävissä. Tästä huolimatta hän ei kuitenkaan syksyn edustajistovaaleissa saavuttanut viittä ääntä suurempaa luottamusta. Puheenjohtajan valinta on suoritettu kaikkien sääntöjen mukaisesti, mutta se ei silti tunnu demokraattiselta. Mietityttää, mitä puheenjohtaja voi saada näin pienellä ylioppilaskuntamme jäsenistön kannatuksella aikaan ja miten hänen hallituksensa aikoo meitä edustaa muun muassa SYL:ssä? Kiinnostaisi myös tietää, miten edustajisto on voinut päätyä tällaiseen puheenjohtajaratkaisuun. Eikö muka muita innokkaita ollut tarjolla? Kuvitellaanko siellä, että tällainen päätöksenteko lisää opiskelijoiden kiinnostusta opiskelijapolitiikkaa kohtaan ja edustajistovaaleissa äänestävien osuus kohoaa? Päinvastoin. Tuntuu turhalta edes yrittää, kun päätökset eivät perustu mihinkään, vaan piiri pieni pyörii jo yliopistopolitiikassakin. Toivomme kehittävää vuoropuhelua ja parempaa jatkoa uudelle hallitukselle! Seela Jokelainen Jenniina Virtanen sitoutumattomia riviopiskelijoita Aikuiskoulutusta vai yliopistolain kiertoa? Suomen ylioppilaskuntien liitto on turhautunut opetusministeriön jatkuviin yrityksiin vaarantaa maksuttoman tutkintokoulutuksen periaate. Yliopistojen aikuiskoulutusta pohtinut työryhmä teki hyvää työtä kiinnittäessään huomiota yliopistotutkinnon jälkeisen täydennyskoulutuksen huonoon tilaan. Nyt tämä työ uhkaa jäädä maksullisen yliopiston kehittämishurmoksen jalkoihin. Suunnitelmat avoimen yliopiston kehittämiseksi vaarantavat sen alkuperäisen idean. Jälleen kerran, nyt aikuiskoulutuksen varjolla ja elinikäiseen oppimiseen vetoamalla, suomalaiseen tutkintojärjestelmään yritetään ujuttaa maksullisuutta. Työryhmän esittämä niin kutsuttu avoimen väylän kasvattaminen opiskelijavalinnassa sotii tasaarvoperiaatetta vastaan, sillä avoimen yliopiston opinnot ovat aina maksullisia. Lisäksi työryhmä esittää mahdollisuutta tehdä alueellisia ohjelmia, joissa avoimen yliopiston opinnot tähtäisivät kandidaatintutkintoon. Suomi on menestynyt tasa-arvoisen ja maksuttoman koulutusjärjestelmänsä ansiosta. SYL toivoo, että yliopistollista aikuiskoulutusta kehitettäessä tasa-arvon periaate huomioidaan niin, että myös työelämässä mukana olevalla aikuisella on oikeus maksuttomaan tutkintoon johtavaan opiskeluun. Suomen ylioppilaskuntien liitto kommentti muistioon Korkeakouluverkko tarkasteluun Keskustaopiskelijoiden mielestä suomalainen korkeakouluverkko kaipaa harkittua, mutta tuloksellista kokonaistarkastelua taatakseen suomalaisille korkealaatuisen ja kattavan koulutuksen, jolla vastataan globalisaation haasteisiin, etenkin tulevan väestörakennemuutoksen jälkeen. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut voivat sekä sektoreiden keskinäisellä että ristiin menevällä toiminnallisella yhteistyöllä saavuttaa etuja, jotka hyödyttävät sekä koulutusyksiköiden toimintaa että opiskelijoiden tarpeita. Yhteistyöllä voidaan tarjota laajemmin esimerkiksi harvinaisten kielten opetusta, kirjastojen pidempiä aukioloja sekä houkuttelevimpia työpaikkoja yhdistämällä osa-aikaisia virkoja. Tiivistämistä sekä toiminnan että hallinnon kautta tulisi tapahtua erityisesti hajanaisen ammattikorkeakouluverkoston yksiköissä koulutusalojen laadun varmistamiseksi. Yhdistymisen ei tule olla itseisarvo, vaan sillä on saavutettava laajempia tavoitteita. Erityisesti pääkaupunkiseudulla on tutkittava myös luontevaa yhteistyötä tekevien yliopistojen hallinnollista yhdistymistä. Yhteistyö ei saa kuitenkaan johtaa yliopistoja ammattikorkeakouluyksiköiden keskinäiseen yhdistämiseen, koska se rikkoisi Suomen korkeakoulutusta, tutkimusta sekä alueellista kehittämistä menestyksellisesti palvelleen ja siten myös hyvinvointia luoneen duaalimallin. Sekä ammattikorkea-että yliopistokoulutusta antava korkeakoulu loisi sekaannusta koulutustarjonnan tasoja laatueroihin etenkin opiskelemaan hakeville, vaikeuttaisi koulutusohjelmiin toivottavien opiskelijoiden hakeutumista koulutukseen ja heikentäisi opiskelumotivaatiota. Isossa-Britanniassa onkin saatu huonoja kokemuksia korkeakoulujen yhteensulauttamisesta, joka synnytti oppilaitoksien lakkautusaallon ja lisäsi eriarv o i s t u m i s t a oppilaitosten ja opiskelijoiden välille. Koulutustarjontaa tarkistettaessa ja etenkin ylitarjontaa vähennettäessä ei kriteerien tule ensisijaisesti kohdistua yksiköiden koulutusmääriin, vaan laadukkaaseen opetusja tutkimustoimintaan. Ikäluokkien pienentyessä on suhtauduttava kriittisesti uusien tutkinto-oikeuksien lisäämiseen. Samalla on lisättävä korkeakoulujen yhteistyötä yksityisen sektorin ja muiden työnantajien kanssa koulutustarjonnan suhteuttamiseksi työelämän todellisiin tarpeisiin. Keskustaopiskelijoiden liitto liittokokouskannanotto Valuutanvaihtovero hallituksen asialistalle Demarinuoret vaatii Suomen hallitusta edistämään globaalin valuutanvaihtoveron toteuttamista. Se olisi tehokas keino haitallisen valuuttaspekulaation torjumiseksi. Erityisesti kehitysmaiden heikot valuutat ovat alttiita spekulaatiolle. Pahimmillaan tällainen voi johtaa sijoittajien nopeisiin voittoihin ja spekulatiivisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneen maan kansantalouden romahtamiseen. Valuutanvaihtovero voitaisiin toteuttaa kaksiportaisesti siten, että valuutanvaihdolle asetettaisiin alhainen perustaso ja korkeampi poikkeustaso, joka otettaisiin käyttöön valuuttakriisin uhatessa. Koska valuutanvaihtoveron perustaso olisi alhainen, vero ei estäisi pitkäaikaisia investointeja vaan ainoastaan spekulatiivisia sijoituksia. Veron tuotto olisi alhaisellakin prosentilla suuri. Valuutanvaihtoveron toteuttaminen vaatii aluksi tuekseen riittävän ison valuuttaalueen. Esimerkiksi EMU-alue voisi toimia edelläkävijänä asiassa ja ottaa veron käyttöön. Saksa, Ranska ja Belgia ovat jo ilmoittaneet kannattavansa globaalin valuutanvaihtoveron toteuttamista. Suomelle avautuu EU-puheenjohtajana historiallinen mahdollisuus globalisaation hallinnan edistämiseen. Demarinuoret 5 1/2006 Mielipidekirjoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari@jyy.fi. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. JOKAINEN yliopisto-opiskelija lienee törmännyt erinäisiin ongelmiin, jotka ovat seurausta liian suurista opiskelijamääristä. Monille ovat tuttuja massaluennot, monivalintatentit, opinto-ohjauksen puute tai sen heikko taso, sivuaineoikeuksien vaikea saanti ja jopa työllistymisvaikeudet. Lista on pitkä. LIIKAKOULUTTAMINEN ei koske ainoastaan yksittäisiä opiskelijoita, vaan koko yhteiskuntaamme. On hullua kuvitella, että Suomen kilp a i l u k y k y olisi huipussaan tilanteessa, jossa 75 prosenttia työväestöstä olisi suorittanut korkeakoulututkinnon. Kenen etu on, että kaupan kassan vähimmäisvaatimus olisi tradenomin tutkinto, tai että paikallisen yökerhon blokkaajan tulisi olla vähintäänkin restonomi? Toivottavasti ei kenenkään. Suurin osa työväestä on töissä teollisuuden, jalostuksen ja palveluiden parissa. Näiden ammattien parhaimmat osaajat saavat oppinsa ammatillisella toisella asteella. Ammattikoulujen merkitystä ja asemaa onkin usein, täysin syyttä, aliarvioitu. KORKEAKOULUTUS on nimensä mukaisesti korkeampaa koulutusta, jonka tavoitteena on valmentaa opiskelijoita asiantuntija-, suunnitteluja johtotehtäviin. Suomeen ei tarvita johtotehtäviin kolmea neljännestä työväestä. Koulutustarpeet elävät alakohtaisesti. Sisäänottomäärillä pystytään yliopistoissa kontrolloimaan valmistuvien lukumäärää noin viiden vuoden viiveellä, joten koulutuksen suunnittelu vaatii pitkäjänteisyyttä ja vakaata harkintaa. SISÄÄNOTTOMÄÄRIEN alentamisvaatimuksissa törmätään aina samaan dilemmaan: onko tärkeämpää yliopistojen autonomia vai kansallinen tarve? Voidaanko nuo molemmat helposti yhdistää? Kenen päätäntävallassa on opiskelijamäärät? Olisi hienoa mikäli kansallinen tarve ja yliopistojen päämäärät olisivat aina samansuuntaisia. Eivät vain aina tunnu olevan. SYL:n liittokokouksessa toimintasuunnitelmaan hyväksyttiin projekti, jota tietyssä piirissä on jo ehditty kutsua nimellä ”lakkauttamiskiertue”. SYL:n tulee yhteistoiminnassa ylioppilaskuntien kanssa tehdä esityksensä korkeakoulukentän rakenteellisesta uudistamisesta. Myös Jyväskylän osalta täytyy olla avoin muutoksille. Opiskelijoiden edun tulee kuitenkin kaikessa olla aina etusijalla. Kansallisella tasolla ylioppilasliike voi alakohtaisesti analysoida koulutuksen tarvetta. Työhön tulee ryhtyä heti. LÖYDETÄÄN sitten ylioppilaskuntakiertueella tarvetta lakkauttamisiin tai ei, toivoisin hartaasti ylioppilaskuntien taistelevan yhteisenä rintamana koulutusmäärien laskemisen puolesta. Nykymenolla kun koulutamme itseämme kortistoon. Kirjoittaja on JYYn hallituksen puheenjohtaja. JYYPÄÄ Korkeakoulutusta kaikille VAPAA SANA Teitkö uudenvuoden lupauksia? KYLLÄ 34% (76 kpl) EI 66% (150 kpl) Gallup joka viikko osoitteessa: www.jyy.fi Michael Coleman, 59, englannin lehtori: ”Olen kyllä, tosin en muista nimiä. Kirjastolla, historian laitoksella ja liikunnalla on ainakin teoksia, ja Nurmen patsaskin on täällä jossain. On mukava huomata paikallisten taiteilijoiden töitä.” Henna Leikkola, 24, ruotsin kieli: ”Joo, olen huomannut. En tunne suurempaa mielenkiintoa niitä kohtaan, mutta joskus tulee katseltua.” Teemu Häkkinen, 22, historia: ”Kyllä. Yksittäisiä teoksia tai niiden nimiä ei kyllä yleensä pysähdy painamaan mieleen.” Minna Mäkinen, 21, luokanopettaja: ”Olen huomannut taidekokoelmat, mutta mitään yksittäistä teosta ei tule mieleen.” Oletko huomannut yliopiston taideteoksia? Jarkko Seppälä jylkkari@jyy.fi Mietityttää, mitä puheenjohtaja voi saada näin pienellä ylioppilaskunnan jäsenistön kannatuksella aikaan.” ” Yhteistyö ei saa kuitenkaan johtaa yliopistoja ammattikorkeakouluyksiköiden keskinäiseen yhdistämiseen.” ”
6 1/2006 Poor indoor climate in the university's main building, which was renovated three years ago, has caused so many health problems for the personnel that both the Department of Teacher Education and the Faculty of Education will move to Agora during the week beginning on 23 January. The problems first appeared last spring and grew worse in the autumn. Students working in the building weren't informed about the issue until 13 January when they received an email message about the problem. According to the Head of Department, Dr Jorma Ojala, the students could not be informed earlier as there was no certainty about the seriousness of the problem. ”I hold a meeting with the students every month, and they have never brought it up. Had they told me about their problems, we could have come up with a solution.” Sohvi Kuorelahti, who chairs Pedago, the association of teacher education students, says that problems related to poor indoor climate have not been mentioned in official discussions before January's e-mail message. According to Facilities Manager Esko Korhonen, the students' health is not under a threat. Teaching in the main building will continue as normal. The Jyväskylä Student Union Council of Representatives elected a new Board of Executives in its organisational meeting in December. The result, a right-leaning board, was met by a musical protest. The most annoyed were Social Democrats, who were left outside the board despite being the biggest winners in last year's election. Let's hope protests don't end here and JYY gets the strong opposition it's been lacking for too long. The board, which has four men and five women, is chaired by Jarkko Seppälä, 24. The member responsible for international affairs is Tiina Juujärvi, 23. The Jyväskylä University art collection comprises nearly 800 individual works. It is made up of several smaller collections, and the university itself owns almost 250 pieces. ”The university's art collection could be described as typical for an institution: it isn't a result of a strict collection policy, but instead it's been added to in various ways during the years,” says Senior Curator Pirjo Vuorinen. The roots of the collection are in the era of the Teacher Training College, founded in 1863. Most of the collection is on view in public spaces. The university has spent its own budget mainly on the works of local artists. The Finnish synthpop trio Regina, who will appear on stage at Lutakko on 19 January together with Boys of Scandinavia, was one of last year's big successes. Its naivistic debut album ”Katso maisemaa”, which leans towards 80s synthpop, received rave reviews in the press and was rated the third best album released in Finland last year by a leading Finnish music magazine. Jylkkäri's conscientious objector, by the way, thinks Boys of Scandinavia is even better than Regina. Just so that you know. The main building is poorly JYY has a new board Almost 800 works of art Regina at Lutakko NEWS IN BRIEF Translated by Annamari Typpö JYYn uusi hallitus Uusi hallitus herätti edustajistossa heti rotestihenkeä. Kiihkeillä puheilla ja marssilauluilla kyseenalaistettiin JYYn oikealle kallistuva valta. JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON ylioppilaskunnalle äänestettiin joulukuussa uusi hallitus. Edustajiston järjestäytymiskokouksessa kuultiin jopa marssilaulun tahtiin vastalause oikealle kallistuvalle hallitukselle. Närän moottori oli hallituksesta ulos jätetty Demariopiskelijat, joka oli vaalien suurin voittaja. Ensimmäisessä kokouksessa kuultiin siis raikas tuulahdus rotestihenkeä, joka toivottavasti sytyttää ylioppilaskuntaan vireän ja voimakkaan opposition – liian pitkän tauon jälkeen. JYYN HALLITUKSESSA vuodelle 2006 on yhdeksän jäsentä. Akkavalta ja tasainen paikkajakauma tuo hallituksen linjaan varmasti sen verran kompromisseja, että suuria yllätysavauksia ei liene korteissa. Jarkko Seppälä, 24 (Jyväskylän Kokoomusopiskelijat) Vastuualue: puheenjohtaja Pääaine: valtio-oppi Jo edustajiston järjestäytymiskokouksessa Seppälän tunnusomaisin piirre, sovitteleva asenne, oli tehokäytössä. ”En näe häpeää siinä, että muuttaa mieltään. En edes kovin helposti ole vahvasti jotain mieltä”, hän analysoi luonnettaan. Karkkilasta kotoisin oleva Seppälä ymmärtää roolinsa ja kertoo voivansa ajaa hyvällä omalla tunnolla ylioppilaskunnassa päätettyä asiaa, vaikka olisikin itse siitä eri mieltä. Vahvan opposition hän näkee vain ylioppilaskunnan etuna, koska silloin hallituksen pitää miettiä esityksiään tarkemmin. Hanna Pätsi, 26 (Jyväskylän Keskustaopiskelijat) VA: sosiaalipolitiikka; asuminen ja tasa-arvo Pääaine: sosiologia Jo Pudasjärven ala-asteella Pätsi huomasi, että tyttöjä ja poikia kohdellaan eri tavoin. Tämä näkemys vahvistui entisestään yliopistossa naistutkimuksen parissa. Nyt hän haluaa kiinnittää JYYn huomiota tasa-arvoasioihin. Ensimmäinen tasa-arvo-ohjelma on jo työn alla. Tiina Juujärvi, 23 (Jyväskylän Keskustaopiskelijat) VA: kansainväliset asiat ja yo-kylä Pääaine: yhteiskuntapolitiikka ja ruotsin kieli Ylioppilaskylä on saanut arvoisensa etutaistelijan. Tiina Juujärvi on asunut koko opiskelujensa ajan Kortsussa. Kylästä hän suostuisi muuttamaan vain jos Laajavuori siirtyisi Kauppakadun kylkeen. ”Se on mahtava yhteisö ja tykkään asua opiskelijoiden keskellä. Siellä on paljon kavereita.” Kansainväliset asiat ovat kiiinnostaneet nuoresta pitäen. Hän kantaa erityistä huolta ulkomaisista tutkintoopiskelijoista, Erasmus-vaihtareilla ovat asiat hyvin. Miika Lipiäinen, 25 (Pörssi & Dumppi) VA: varapuheenjohtaja ja koulutuspolitiikka Pääaine: laskentatoimi Määrätietoinen mies tämä lahtelainen Lipiäinen. Ainejärjestö Pörssin puheenjohtajaksi hän nousi ”pystymetsästä” ilman hallituspäiviä, ja JYYn hallitukseen ilman edustajistokokemusta. ”On tervettä narsismia olla itse tyrkyllä paikkoihin, joihin haluaa”, hän kommentoi. Linjat ovat muutenkin selvät. Maisteriohjelmat pitäisi saada kuriin. Taloustieteissä hän on nähnyt mitä syntyy, kun niin ei tehdä. ”Maisteriohjelmat eivät saa olla yhdellekään proffalle tai laitokselle pelkkiä showcasejä. Nyt Suomessa otetaan vaihtelevantasoisiin ohjelmiin sisään vaihtelevantasoisia opiskelijoita, jotka pusketaan nopeasti ulos työelämään epäilyttävillä papereilla ja ammattitaidolla.” Jarmo Lyhty, 24 (Kristilliset opiskelijat) VA: kehitysyhteistyö ja ympäristö Pääaine: kasvatustiede (OKL) Maailmanparantajatyyppiä Lyhty on ollut jo Kuopiosta ja lukioikäisestä. Edustajistossa tämä rauhallisuus on istunut pari vuotta. Aika synnytti kiinnostuksen lisäluottamuksen hakemiseen, nähdä ja oppia. Lyhty on tyytyväinen vastuualueidensa nykytilaan. ”Ympäristöpuolella on enemmän haasteita, kun pitkäaikainen puheenjohtaja nyt jätti tehtävänsä.” Annukka Paloniemi, 22 (Kristilliset opiskelijat) VA: ainejärjestöt ja tiedotus Pääaine: erityispedagogiikka Hekotteleva nainen penkillä kyseenalaistaa sekä omat että osapuolen ajatukset. Hän on Paloniemen Annukka, Vaasasta alunperin. Ainejärjestönsä istuvalle puheenjohtajalle hallitusjaon vastuualueet ovat tuttuja. Hallitus jakoi tällä kertaa tehtäväkenttäänsä tietoisesti niin, että ainejärjestöihin pystytään panostamaan enemmän. Sen tämä nauravainen lupaa tehdä. Niin ja tiedottaa. Samuli Pietiläinen, 23 (Pörssi & Dumppi) VA: talous ja kuntayhteistyö Pääaine: kansantaloustiede Vekkuli maalaispoika istuu tuolilla ja kertoo elävin silmin kertomuksia lehmistä ja hankasalmelaisista pelloista. Ujoa Pietiläisestä ei saa, vaikka sellaisena hän itseään markkinoi. Hallitukseen lähtö oli itsestään selvä juttu. ”Sain niin hullun kasan ääniä, että olisi ehkä ollut niiden pettämistä, jos olisin vajonnut vain edustajiston riveihin”, Pietiläinen kertoo, mutta jatkaa heti, ”vaikka kyllähän edustajistossakin voi vaikuttaa.” Minna Penttilä, 29 (Poikkitieteilijät) VA: sosiaalipolitiikka; hyvinvointi ja liikunta Pääaine: kasvatustiede Maisteritason kokemus on harvinaista herkkua JYYn hallituksessa. Tänä vuonna tätä herkkua tarjoilee tutkijan pätkässään ja väikkärinteossaan hyvin viihtyvä Penttilä, joka haki hallitukseen nimenomaan sopo-paikalle. Muu pesti ei olisi kiinnostanut. Hetki tuntui nyt oikealta. ”Kun olin perustutkinto-opiskelija, olisivat nämä hommat kiinnostaneet, mutta olin silloin liian arka ja tietämätön. Nyt on tullut ikää ja näkemystä, että pystyy asioihin oikeasti vaikuttamaan.” Jutta Virolainen, 22 (Poikkitieteilijät) VA: kulttuuri ja lehti Pääaine: valtio-oppi Kuinkas paremmin voi tutustua tonttiinsa kuin katsella JYYn vireitä kulttuuriaktiiveja reilussa laitamyötäisessä hoilottamassa bussin karaokelaitteita kumoon. Näin Virolainen teki jo ennalta kulttuurivaliokunnan joulukuisissa pikkujouluissa. Jälkeenpäin hän kertoo yrittävänsä saada JYYtä järjestämään enemmän kulttuuritoimintaa, johon ei liity niin vahvasti alkoholi. Liekö kyyti pelottanut. Toni Peltonen paatoimittaja@jyy.fi Minna P IIRROKSET J ANIC L EINO Jutta Tiina Jarmo Annukka Samuli Miika Hanna Jarkko
7 1/2006 Nepalin kielessä ei parikymmentä vuotta sitten ollut sanaa murha. Nyt maolaississit ja hallituksen joukot ovat tapelleet jo kymmenen vuotta. ANNAPURNAN etelärinteellä sijaitsevan kivimajan seinään on isoin punaisin kirjaimin maalattu ”Never End Peace And Love”. Alkukirjaimista muodostuu maan nimi, Nepal. Tätä maata ei turhaan kutsuta maailman katoksi – kohoavathan korkeimmat, yli 8000 metriset huiput juuri Nepalissa. Himalajan vuoriston luonnonkauniisiin kyliin pääsee kävelemällä vuoristopolkua pitkin. Elämää eletään kivestä ja savesta rakennettujen talojen pihoilla. Polku vie suoraan paikallisen elämän ytimeen: äidit uittavat sammiossa pyykkiään ja lapsiaan sekä leipovat leipää tulella, tytöt pesevät pitkiä tummia hiuksiaan kotinsa portailla, pikkulapset leikkivät koirien seassa ja miehet kantavat selässään valtavia halkotaakkoja. OLEN SAANUT matkaseuraa rakkaastani Hiljasta, joka tuli Suomesta luokseni jouluvaellukselle. Laskemme rinkkamme kiviaidalle Kaikun kylässä Annapurnan länsirinteellä. Pian aidalle köpöttelee myös kumarainen mies lapsenlapsineen. Mies alkaa polkea jalallaan rytmiä laulaen samalla nepalilaista kansanlaulua. Pieni tyttö innostuu tanssimaan niin, että tomu nousee maasta. Uudenvuodenaattona löydämme tien vanhaan omenapuutarhaan. Hetken kuluttua puutarha on täynnä kylän lapsia, jotka riemusta kiljuen juoksevat kanssamme, leikkivät, tanssivat ja kiipeävät puihin. Hiljan selässä roikkuu parhaillaan viisi tenavaa, kunnes painovoima voittaa, ja he lysähtävät maahan nauravaksi kasaksi. Minä toimin karusellina ja pyöritän lapsia vinhasti ilmassa. KYLÄSTÄ TOISEEN kaikki liikkuu kantamalla. Selässä kulkevat niin polttopuut, lapset kuin kanatkin. 3000 metrin korkeudessa meitä vastaan tulee nuori mies, joka kantaa selässään äitiään. Kuulemme vanhuksen olevan vakavasti sairaana ja tarvitsevan sairaalahoitoa. Koska lähin autotie kulkee vasta 60 kilometrin päässä, poika kantaa äitinsä vuorten yli tien varteen. Ullerin kylässä tapaamme Thakalin. Majataloa kodissaan pitävän perheen poika kertoo, kuinka vuonna 1996 alkanut hallituksen ja maolaississien välinen konflikti on vaikuttanut nepalilaisten elämään. ”Nepalin kielessä ei parikymmentä vuotta sitten edes ollut sanaa murha”, hän toteaa. Tänä päivänä armeijan tiesulut, tarkastukset, maolaisten järjestämät lakot ja ryhmien väliset kahinat sekä mielenosoitukset ovat arkea tässä muuten rauhallisessa maassa. Viime vuonna myös tämä kylä oli hetken aikaa maolaisten valtaama. Me näemme kuitenkin vain kiveen maalatun tekstin: ”Welcome to the Maoist area”. Vaellamme 4000 metrin korkuista harjannetta pitkin. Vaikka olemme itsekin jo korkealla, nousee joka puolella ympärillämme yli 8000 metrin huippuja. Valtavat jäätiköt ovat melkein käsin kosketeltavissa. Kilometriä alempana laaksossa saavumme Lupran kylään, joka on varsinaisten polkujen ulkopuolella. Hampaaton vanha mies ymmärtää elekielisen viestimme ruoan ja yöpaikan tarpeesta ja lähtee nilkuttaen johdattamaan meitä puiseen taloon. Pian istumme jo kamiinan lämmössä ja nautimme illallista. Myös yösija löytyy. Viikkoa myöhemmin poljemme pyörillä Pokhara-järven ympärillä. Kylien lapset juoksevat perässämme ja haluavat kyytiin. Pian pyöräni tarakalla istuu kaksi tyttöä pienen pojan tasapainotellessa tangon päällä. Täyteen lastattuina huristamme alas mäkeä kilien sekaan. Seuraavassa kylässä on lisää kyytiin haluajia ja koska pyörämme alkavat olla täynnä, joudumme polkemaan kirkuvia lapsia karkuun. KUKKULAN PÄÄLTÄ löydämme kyläkoulun opettajat viettämässä vapaapäiväänsä. Liikunnan opettaja soittaa rumpua, matikan opettaja vääntelee naamaansa ja kaikki jammaavat mukana. Nepalilainen rauhanlaulu lähtee sydämestä ja kiirii kauas kukkuloille: ”Olemme kukkasia, älä pudota pommia päällemme”. Nuotiolla valmistettua ateriaa syödessämme englannin opettaja kertoo menneensä naimisiin puoli vuotta sitten. ”Isäni valitsi morsiamen. Onhan hän mukava, mutta emme oikeastaan tunne vielä toisiamme”, nuori opettaja kertoo. Hän pyytää meitä jäämään illaksi luoksensa, mutta polku kutsuu kulkijoita. Seuraavan mutkan takana avautuu sykähdyttävä näky Himalajan huipuille. Vastaan tulevan traktorin etukauhan alla nukkuu mies riippukeinussa. Tuukka Rönkkö jylkkari@jyy.fi Maailman katolla Nepalissa Vuoristokylien välillä kaikki kuljetetaan selässä kantamalla. Tuukan matkassa, osa 4 Sarjassa Jylkkärin entinen siviilipalvelusmies Tuukka Rönkkö matkustaa halki Aasian. Temppeliin maalatut silmät ovat Nepalin buddhalaisuuden symboli. T UUKKA R ÖNKKÖ
1/2006 8
1/2006 9 ”MOI, MOI”, liikenneja viestintäministeri huikkaa Keski-Suomen keskussairaalan kahvipöydästä. ”Vaihdetaan vähän kuulumisia tässä vielä”, hän jatkaa hymyillen ja nostaa pientä pullanloppuaan ajan merkiksi. Susanna Huovinen haluaa syventyä vielä pariksi minuutiksi keskusteluun sairaanhoitopiirin nykytilasta. Onhan hän piirivaltuuston entinen puheenjohtaja. Tänään ministerin on sairaalaan tuonut uuden parkkitalon vihkiäistilaisuus. Hetken kuluttua ministeri saapuukin haastatteluja kuvauspaikalle. Huovisen luonteelle tyypillinen tuttavallinen linja jatkuu – ehkä myös siksi, että sekä toimittaja että kuvaaja ovat hänelle jo entuudestaan tuttuja. LIMINGASSA syntyneen 33-vuotiaan Susanna Huovisen poliittisen uran eteneminen on ollut ripeää. Hän valmistui Jyväskylän yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 1998 ja työskenteli vielä sen jälkeenkin Keljon Prisman osa-aikakassana. Seuraavana vuonna hän pääsi viimein kolmannella yrityksellään läpi eduskuntaan, 26-vuotiaana. Selvittyään toisen kerran läpi vuonna 2003 jyväskyläläinen valittiin sosiaalidemokraattisen eduskuntaryhmänsä 1. varapuheenjohtajaksi, mikä on jo puolueen sisällä näköalapaikka. Kotiläksynsä lukeva ja hyvällä työmoraalilla varustettu nuori, fiksu ja edustava nainen oli keski-ikäisyydestä kärsivälle puolueelle looginen nostettava. Ja kun puolueen puheenjohtajaksi valittiin viime kesänä Eero Heinäluoma, joka ainakin paperilla edustaa uutta demaripolvea, ja joka mahtuakseen hallitukseen laittoi demarien ministerisalkut kiertoon, Huoviselle avautui ovi valtioneuvostoon. I s t u m i n e n yhteen Suomen vaikutusvaltaisimmista pöydistä on sujunut Huovisen mukaan ”ihan hyvin”. Luottamuksen nopeahkoon kasvuun nuorehkolla ministerillä on harmaan arkinen selitys. ”Politiikka on ryhmätyötä, jossa pätevät samat säännöt kuin ihmisten toiminnassa yleensä. Kukin on itse vastuussa omasta toiminnastaan kannattajilleen ja ryhmän sisällä. Tärkeintä on tehdä työnsä aina mahdollisimman hyvin. Olla aktiivinen omassa ryhmässä ja valiokunnissa”, Huovinen luettelee. Hän kuitenkin myöntää haastettaessa, että näistä kaikista edellämainituista ominaisuuksista huolimatta kaikille ei käy kutsu puolueen korkeampiin luottamuspesteihin. ”Se ei aina välttämättä riipu ihmisestä itsestään. Siihen vaikuttavat kansanedustajan sukupuoli, koulutuspohja, osaaminen ja vaikka vaalipiiri, kun aluejakoa mietitään.” MINISTERIN SALKKUUN kuuluvassa mustassa edustusautossa ja kuljettajassa ei ole tuoreen valtioneuvoston jäsenen mukaan niin suurta hohtoa kuin ulkopuolisena voisi luulla. Samaiseen autoon liittyy jopa hänen ministerin uransa ensimmäinen moka. Huovinen nimittäin tarttui ensi kertaa autoon pyrkiessään sen suuremmin ajattelematta kuskin puoleiseen takaoven kahvaan kiinni. Protokolla kuitenkin tuli avuksi ja ministeri ohjattiin kädestä pitäen sisään oikeasta, pelkääjän puoleisesta takaovesta. Ministerin rooli on autonovien opettelun lisäksi kansanedustajuuteen verrattuna muutenkin erilainen, mutta ei muutos Susanna Huovisen mukaan niin kauhean suuri ole. ”Aikataulu on kiireinen, päivät ovat täynnä, mutta niihinkin on mahdollista vaikuttaa kuten kansanedustajana.” ”Pienen lapsen äitinä, pidin etukäteen itsestäänselvänä, että kalenteriin pitää löytyä tasapaino.” Nyt tasapainona on pyrkimys viettää mahdollisimman monta arkiyötä Keski-Suomessa. Tosiasiana on kuitenkin hyväksyttävä, että hän joutuu viettämään vähintään pari yötä viikosta Helsingin yksiössään. Silloin Huovinen tekee tarkoituksellisesti töitä pitkälle iltaan. Aamut kun alkavat joka tapauksessa viimeistään kahdeksan maissa, herää hän sitten Jyväskylästä tai pääkaupungista. Ministerin kalenteri on sihteerin takana ja ensimmäisenä neuvona oli, ettei Huovisen kannata aikataulullisesti koskaan luvata mitään. Kuvaavaa ministerin onkin mukaan se, että joskus kun kadulla tuttava on todennut, että mehän nähdään sitten huomenna, Huovisen on pitänyt nauraen kysyä: ”Ai, että missä?” MENNEEN KESÄN ja syksyn ajan julkisuudessa pyörivät monien varttuneempien miesten lausunnot, joissa moitittiin nuorten naispoliitikoiden asiaosaamista. Naisten leimauskone kävikin vastaiskuun ja paperilla luki ”sovinisti”. Kuvatunkaltaisiin otuksiin ei liikenneja viestintäministeri ole eduskunnan käytävillä törmännyt, tai ainakaan ei ole ollut heidän kanssaan törmäyskurssilla. Puristettaessa Huovisen ainoa esimerkki sopimattomasta tapauksesta löytyy oman vaalipiirin pikkulehden nuorehkosta miestoimittajasta, joka kysyi kansanedustajalta, kuinka paljon hän on lihonnut ja eikö biologinen kello jo tikitä. Poliittisen journalismin tasoon ja pääosin keski-ikäisten miestoimittajien kriittisyyteen ja käyttäytymiseen Huovinen on tyytyväinen, vaikka puolueja ministeritoveri Erkki Tuomioja taannoin verkkoblogissaan kritisoi journalismia analyysin ja asiantuntemuksen puutteesta. Tuomioja kirjoitti, miten neljänneltä valtiomahdilta voi vaatia kritiikkiä, kun toimittajien asiantuntemus aiheesta ei riitä kysymään oikeita kysymyksiä. Kritiikistä on tuorein ministeri kuitenkin itsekin saanut osansa, kun Vasemmistoliiton puheenjohtaja, ministerinäkin kokenut Suvi-Anne Siimes syystalvella tokaisi hallituksen nuorten naisten olevan hallituksessa miespäättäjien pyörityksessä koristeministereinä. ”Tunsin tietenkin kirpaisun. Se otti erityisesti pannuun, että Siimeskin tiesi taustani ja kuinka pitkän järjestötien kautta olen ministeriksi tullut, minkä vuoksi koristeministeri-titteli meni kohdaltani pikkuisen vikaan”, Huovinen toteaa painokkaasti. Huovinen kuitenkin kertoo keskustelleensa asiasta jälkikäteen Siimeksen kanssa, joka selitti kritiikin kärjen olleen suunnattu lähinnä hallituksen sisällä lähes kaiken päätösvallan omineeseen kolmen koplaan, Matti Vanhaseen, Eero Heinäluomaan ja Jan-Erik Enestamiin. Välirauha saatiin aikaan näiden punaisten naisten välille. Heti perään Huovinen painottaa erityisellä huolellisuudella, että ministeriöt ovat ministeriensä johtamia. ”Ei minun ministeriööni tule kukaan muu tekemään päätöksiä.” Tämän lausunnon tiukkuudesta huolimatta Huovisen ministeriön väki oli otettu, kun vastavalittu ministeri kävi ensimmäisinä päivinä vartavasten jokaisen luona sanomassa käspäivää ja kyselemässä kuulumiset. Edes tähän ei jokaisen ministerin aika ole riittänyt. NUORUUDEN LÄHDETTÄ demareissa etsivät etenkin puolueen miehet. Kokemus on hyvä asia, mutta tulevaisuuden voimaa se ei kuvasta. Puolue on täytetty vanhan polven jyrillä, jotka muistavat eduskunnan vaatekaapit omakohtaisesti jo Mauno Koiviston ajalta. D e m a r e i d e n eduskuntaryhmän nuorin mies on sen puheenjohtaja Jouni Backman, terhakka 46-vuotias. Huovinenkin ymmärtää, että tämä tosiasia ei ole pitkässä juoksussa puolueen etu, vaikka sukupuolen merkitys on eduskunnassakin kaventunut. Hän muistuttaa kuitenkin, että ikä ei ole puolueessa naisten puolella ongelma. Nuoria demarinaisia on päässyt läpi Arkadianmäelle vino pino. ”Toivon, että nuoria miehiä olisi. Se ei ole meille hyvää mainosta, että ryhmän nuorin mies on ollut eduskunnassa lähes 20 vuotta. Se ei ole oikein hyvä juttu”, ministeri muotoilee. Hän kuitenkin toteaa, että kyllä niitä nuoria miehiä on puolueessa, ja he toimivat eri tehtävissä, mutta ne eivät syystä tai toisesta mittaa eduskunnan käytäviä. ”Asiaa pitää varmaan kysyä äänestäjiltä. Ehkä nuoret naiset äänestävät mielellään samantyyppistä kansanedustajaehdokasta tai nuoret naiset voivat olla aktiivisempia äänestäjiä. Nuoret miehet taas voivat luottaa äänestystilanteessa enemmän vanhempaan mieheen. En tiedä.” ”Ehkä miehet valitsevat myös mieluummin virkatien. Ei politiikka suinkaan ole aina ruusuilla tanssimista.” HAASTATTELUN ja kuvien jälkeen siirrymme Keski-Suomen keskussairaalan ruokalasta läheiselle parkkitalolle. Pakkanen ja viima saavat ministerin pysymään sisätiloissa viimeiseen saakka. Sen verran ovat aikaisemmat ulkopuhekokemukset opettaneet. P a r k k i t a l o n luona parveileekin miehiä ja naisia mustissaan. Ilmavoimien soittokunta, sinivalkoinen vihkiäisnauha ja yksinään seisova mikrofoni odottavat jo ministeriä. Susanna Huovisen ensimmäinen ministeritason moka sattui heti, kun hän ensi kertaa astui mustaan edustusautoonsa. Siitä huolimatta hän vakuuttaa, että liikenneja viestintäministeriössä vain yksi pää tekee päätöksiä. teksti: Toni Peltonen kuvat: Tommi Anttonen Toivon, että nuoria miehiä olisi. Se ei ole meille hyvää mainosta, että ryhmän nuorin mies on ollut eduskunnassa lähes 20 vuotta.” ” Kotiläksynsä lukeva ja hyvällä työmoraalilla varustettu nuori, fiksu ja edustava nainen oli keskiikäisyydestä kärsivälle puolueelle looginen nostettava. Ei minun ministeriööni tule kukaan muu tekemään päätöksiä.” ” Ministerin neljä oppikuukautta Ministeri vihki tammikuun viimassa keskussairaalan uuden parkkitalon.
10 1/2006 KULTTUURI Kaksi jyväskyläläistä harrastajateatteriryhmää vie esityksensä maailmalle tammi-helmikuun vaihteessa. Teatteri Pahnanpohjimmaisten versio Eugene Ionescun Tuolit-näytelmästä on valittu Mikkelin Työväen Näyttämöpäiville 29. tammikuuta. Ennen Mikkelin-matkaa viime kesäksi valmistunut näytelmä saa Jyväskylässä kolme lisäesitystä Näyttämö Lutakon avajaisfestivaaleilla. Kotimaisen harrastajateatterin parhaimmistoa yhteen kokoava Mikkelin Työväen näyttämöpäivät viettää 30-vuotisjuhliaan. Festivaalilla nähdään 14 esitystä, jotka on valinnut näyttelijä Raimo Grönberg. Jyväskylän ylioppilasteatterin Ässiä hatusta -improvisaatioteatteriryhmä on puolestaan valittu Stella Polariksen järjestämiin ensimmäisiin Turnajaisiin, jotka järjestetään Kaapelitehtaalla 12. helmikuuta. Vuoden 2006 Suomen parhaan improvisaatioryhmän maineesta pääsi kisaamaan seitsemän ryhmää yhteensä 18 hakijan joukosta. Jyväskylän teatteriharrastajia maailmalle Yliopiston tilanpuutteen vuoksi arvokas Tissarin kokoelma makaa varastossa. Paljon taidetta on kuitenkin esillä, joten avaa silmäsi ja katso. VASEMMALLA PUOLELLA on Hiekkaranta, oikealla Mutkikas juttu. Kävelet eteenpäin, ohitat muutamalla askeleella Buddhan ja Islamin maailmat. Käännös oikeaan, ja kohta tavoitat Tiedonjyvän. Mistä on kyse? Kuljet yliopiston kirjaston kolmannessa kerroksessa taideteosten äärellä. JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON taidekokoelmaan kuuluu yhteensä lähes 800 teosta. Se koostuu kuitenkin itse asiassa useista pienemmistä kokoelmista ja yliopiston ikiomia on teoksista lähes 250. Valtion taideteostoimikunnan Jyväskylän yliopistolle deponoimia, eli tänne pysyvästi sijoittamia, teoksia on 126. Lisäksi on useita pienempiä kokoelmia. ” J y v ä s k y l ä n yliopiston taidekokoelmaa voisi luonnehtia tyypilliseksi laitoskokoelmaksi: se ei ole muodostunut tarkan keräyspolitiikan tuloksena, vaan sitä on yliopiston historian eri vaiheissa kartutettu eri tavoin”, kertoo yliopiston museon intendentti Pirjo Vuorinen. Taidekokoelman juuret ulottuvat seminaarin aikaan 1800-luvulle. Tuolloin teetätettiin opettajien muotokuvia. Lisäksi piirustuksen lehtori Yrjö Blomstedt hankki opetuskäyttöön piirustusmalleja ja taideteoksia tuon ajan suomalaisilta taiteilijoilta. Yliopiston taidetoimikunnan perustaminen 1980-luvun alussa johti taidekokoelmien määrätietoisempaan kartuttamiseen. Toimikunta sai budjettiinsa vuosittaisen määrärahan taidehankintoja varten. Lisäksi alkoi tiivis yhteydenpito valtion taideteostoimikuntaan, jolta on saatu Jyväskylään useitakin teoksia. SUURIN OSA taidekokoelman teoksista on esillä julkisissa tiloissa. Harmittava poikkeus on Tissarin taidekokoelma, jonka varatuomari Jorma Tissari ja hänen vaimonsa Anna-Liisa Tissari lahjoittivat yliopistolle vuonna 1984. Lahjoituksen ehtona on, että kokoelma on julkisesti esillä. Aikaisemmin kokoelma oli sijoitettuna A-rakennukseen, mutta nykyään siitä on esillä vain 26 maalausta Juomatehtaan seminaarihuoneissa. Suurin osa teoksista on tilanpuutteen vuoksi varastossa odottamassa tulevaa sijoituspaikkaa. ”Sen jälkeen, kun Jyväskylän taidemuseo joutui luopumaan Sihtolan kokoelmasta, on Tissarin kokoelman merkitys vain kasvanut. Se käsittää yli sata teosta, etupäässä suomalaisten 1950ja 60-luvun taiteilijoiden töitä”, Pirjo Vuorinen kertoo. Uuden teoksen hankkiminen lähtee yleensä liikkeelle siitä, että on olemassa paikka vailla taidetta. Yliopiston kulttuuritoimikunnan väki neuvottelee asianomaisen laitoksen kanssa siitä, millainen teos sopisi paikan luonteeseen. ”Jotkin laitokset ovat hankinnassa mukana hyvinkin aktiivisesti. Toiset taas sanovat, että ei me näistä mitään ymmärrettä, päättäkää te vain”, Vuorinen naurahtaa. Uusien rakennushankkeiden yhteydessä käännytäänkin yleensä jo valtion puoleen. Vuorinen muistuttaa niin sanotusta prosenttiperiaatteesta, joka vielä 1980-luvulla oli yleisessä käytössä. Sen mukaan julkisten rakennushankkeiden budjetista yksi prosentti olisi varattava taidehankintoihin. Laman myötä periaate unohtui monessa paikassa. Viime vuosina valtion taideteostoimikunta on keskittynyt yksittäisiin suurempiin hankkeisiin, hyvänä esimerkkinä ensi syksynä Ylistönrinteelle nouseva Kimmo Schroderuksen kuusimetrinen veistos. Yliopiston omilla rahoilla puolestaan on hankittu lähinnä paikallisten taiteilijoiden töitä. Jonkin verran teoksia on saatu myös lahjoituksina taiteilijoilta itseltään. Juha Mäkinen jylkkari@jyy.fi Yliopistolla on lähes 800 taideteosta Jyväskylän yliopiston taidekokoelmaa voisi luonnehtia tyypilliseksi laitoskokoelmaksi.” Pirjo Vuorinen, yliopiston museon intendentti ” Yliopiston pääkirjaston yksi näyttävimmistä teoksista on Carolus Enckellin seinämaalaus Minä olen väri, sinä olet sana vuodelta 1975. J ANIC L EINO
11 1/2006 Kaarina Heikinheimo: Voitto Valmistusvuosi: 1996 Materiaali: tekstiili Sijainti: yliopiston kirjaston portaikko VAASAL AISELL A Kaarina Heikinheimolla (s. 1947) oli vuonna 1997 näyttely Keski-Suomen museossa. Silloinen yliopiston ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm ihastui Heikinheimon töihin, jotka hänen mukaansa sopivat erinomaisesti ”kyber-aikakauden” kirjaston ilmeeseen. Osa teoksista tuotiin muutamaksi viikoksi esille myös yliopiston kirjastoon. Tässä yhteydessä suosituimmasta teoksesta järjestettiin myös henkilökuntaäänestys. Kirjastoon hankittiinkin kaikkiaan kuusi Heikinheimon teosta. Lainausautomaattien päällä seisoo merkillinen ötökkä. Kolmannen kerroksen kaiteesta puolestaan roikkuu pitkä kankainen punos, ja eri puolilla kirjastoa seistä tönöttävät niin ikään kankaiset puut. Paraatipaikalle sijoitettu Voitto on arvokkaan yksinkertainen seppele. ”Laakeriseppele ja kruunu ovat vanhoja voiton symboleita, siitä teoksen nimi. Lisäksi minua kiinnostaa valo taideteoksessa, ja tässä on käytetty metallilankaa, joka heijastaa valoa”, kertoo Heikinheimo. Voitto oli alun perin toinen osa kahden teoksen kokonaisuudesta. Se toinen osa ei Jyväskylään päätynyt, mutta siinä oli taiteilijan mukaan sama aihe erilaisella toteutuksella. Tekstiilitaiteilijana aloittanut Heikinheimo on nyttemmin käyttänyt materiaaleinaan myös metalleja, lasia ja lasikuitua. Yhtenä mielenkiintoisena työnä hän mainitsee tehneensä Vaasan yliopiston rehtorin viitan. Juha Mäkinen jylkkari@jyy.fi Kirjaston voitto Lutakon uusi näyttämötila haluaa houkutella myös teatteria vierastavia ihmisiä. AINAKAAN taikauskoisuudesta Näyttämö Lutakon väkeä ei voi syyttää, sillä paikka vihittiin käyttöön perjantaina 13. päivä. Vielä saman viikon maanantaina Tanssisali Lutakon alakerrassa sijaitsevan tilan sisäänkäynnissä luki ”Ei tästä mihinkään”. Itse esiintymistilan verhoilu oli vielä kesken, mutta 60paikkainen katsomo oli jo paikallaan. NOIN 40 NELIÖN suuruinen esiintymistila muuntuu monenlaiseen käyttöön. Lattiamateriaali on valittu myös tanssijoiden tarpeita silmälläpitäen. Varsinaisen esiintymistilan lisäksi kahviosta löytyy pieni lava. ”Tästä tulee valmis, vaikka vielä ei ehkä siltä näytäkään. Ohjelma on ollut kolme viikkoa valmiina”, Lutakon näyttämö ry:n puheenjohtaja Seija Hakkarainen sanoo. Yhdistys on huolehtinut näyttämön rakentamisesta kokonaan vapaaehtoisvoimin, sillä minkäänlaista toimintaavustusta se ei ole saanut. Itse rakennuksen peruskorjaus rahoitettiin Jelmun ja Kauko Sorjosen säätiön omistaman kiinteistöosakeyhtiön ottamalla lainalla, jonka lisäksi avustusta saatiin Jyväskylän kaupungilta ja EU:n aluekehitysrahastolta. ”Ennen aloittamista harkittiin, että tässä kaupungissa on tiloista pulaa. Lisäksi laskimme hyvin tarkkaan , kuinka alas hinnat voidaan painaa”, kertoo hallituksen jäsen ja festivaalin tiedottaja Raija Oikari. Vielä joulukuussa paikalla ei ollut nimeä. Monenmoisten pohdintojen jälkeen päädyttiin yksinkertaiseen ja ytimekkääseen Näyttämö Lutakkoon. ”Sillä me haluttiin korostaa, että kyseessä ei ole pelkkä teatteritila”, Hakkarainen selittää. Vakituisiksi käyttäjiksi tulevat ainakin Jyväskylän Tanssiopisto ja Teatteri Pahnanpohjimmaiset. Puheenjohtaja arvioi, että noin puolet tilan käytöstä on harjoituksia, ja loput jakautuvat esitysten ja muun käytön kesken. Tilaa vuokrataan myös yrityksille ja yksityistilaisuuksia varten. Puheenjohtaja Hakkarainen muistuttaa, että näyttämön tarvetta ei pidä ajatella vuosien vaan vuosikymmenien aikajänteellä. Kun kaupungin kulttuuripolitiikka muuttuu, eri harrastajaryhmät eivät voi enää ylläpitää omia tiloja, vaan yhteistyötä täytyy lisätä. ”Väittäisin, että silloin katseet kääntyvät tänne.” TAMMIKUUN 22. päivään asti kestävän avajaisfestivaalin ohjelmistosta puheenjohtaja ei halua nostaa esille mitään yksittäistä tapahtumaa. Hänestä arvokkainta on se, että on saatu aikaan monipuolinen ja laadukas ohjelma. ”Voi katsoa ihan valtakunnallisesti, montako kymmenen päivän festivaalia tässä maassa järjestetään vapaaehtoisvoimin. Esitykset ovat tasavertaisia, monipuolisia ja kovin erilaisia.” Sen hän kuitenkin muistaa mainita, että mukana on kaksikin Mikkelin työväen näyttämöpäiville valittua esitystä, Teatterikoneen vierailuesitys Ilonen talo ja Pahnanpohjimmaisten Tuolit. ”Esiintymässä on niin harrastajia kuin ammattilaisiakin, mikä tulee toivottavasti olemaan tilanne tulevaisuudessakin”, toteaa puolestaan Oikari. ”Festarin tarkoituksena on saada tänne sellaisiakin ihmisiä, jotka normaalisti vähän vierastavat teatteria tai tanssia. Avajaisfestivaaleilla hinnat ovat vielä normaalin alapuolella, jotta tänne olisi matalampi kynnys tulla ja tutustua paikkaan”, Hakkarainen summaa. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.fi Lutakon uusin toivo Lutakon uusi tarina NIIN PITKÄÄN kuin muistan, Lutakon tulevaisuus on tuntunut epävarmalta: talo puretaan, korvaavia tiloja ei löydy, rahaa ei tule. Olin jo alkanut alistua ajatukseen siitä, että monipuolinen kulttuurikeskus keskustan kupeessa olisi liikaa vaadittu. Jos Lutakko olisi tarina, ajattelin sen olevan tragedia. Onneksi asiat eivät aina etene oletetun käsikirjoituksen mukaan. Nyt meillä on entistä ehomman rokkiluolan lisäksi myös aivan uusi esittävän taiteen tila. Jos avajaisfestivaalin ohjelmisto antaa mitään osviittaa, on helppoa – ja miellyttävää – povata paikalle lupaavaa tulevaisuutta. Jos Lutakko olisi tarina, ajattelen nyt, se olisi silkkaa Hollywoodia: ryysyistä rikkauksiin ja katuojasta kuninkaaksi. Toivottavasti tämä uusi käsikirjoitus pitää loppuun saakka, eikä saa ikävää loppukäännettä. Olli Sulopuisto kommentti TAIDETTA YLIOPISTOLLA Sarjassa esitellään Jyväskylän yliopiston taidekokoelmaa. J ANIC L EINO J ANIC L EINO Näyttämö Lutakon avajaisissa riitti väkeä.
Doctor Ammondt: Missä kukat kauneimmat. Pilot-kustannus Oy 2005. Latinankielisillä tangotulkinnoillaan yleisönsä aina Paaviin asti ottanut Doctor Ammondt lähestyy kuulijakuntaansa kolmatta kertaa romaanin muodossa. Missä kukat kauneimmat on päiväkirjapohdinnoista ponnistava fiktio professori Aurasta, jonka sisäinen kaipuu rakkauteen ja kauneuteen kohtaa nykymaailman kylmät realiteetit, tulosvastuudellisuuden ja bisnesajattelun. Kirjan professori Aura on romantiikasta elinvoimansa hakeva pseudotieteilijä, joka luennoi, haaveilee ja elää tangoista. Romaanin juoni kietoutuu tarinallistamaan tätä tangontäyteistä haavekuvastoa. Tärkeintä romaanissa on sen tiivistämät iskulauseet ”Tunne itsesi” ja ”Ihminen on kaiken mitta”. Romaani rakentuu muodoltaan yhden pakopisteen varaan: kertoja ja päähenkilö ovat sama henkilö, joka yksissä tuumin tuottaa romaanin todellisuuden. Epäluotettava kertoja pyrkii itseironian keinoin naamioimaan monologin dialogiksi ja onnistuu lopulta tukehduttamaan moniäänisyyden ylitsevuotavilla tangotulkinnoillaan. Kun kaikki romaanin henkilöt kumartelevat samaan suuntaan, jää lukijan tehtäväksi yksinkertainen valinta: liity mukaan tai hylkää. Missä kukat kauneimmat kieltäytyy laskettelemasta nykysuuntausten mukana ja kääntää kelkkansa ylämäkeen. Työntöapua se hakee niiltä kaikilta herkkäsieluisilta tangofetisisteiltä, jotka ymmärtävät tämänkaltaista koodikieltä: ”On välkehtivä virta tää / se on kuin ihmiselämää”. Jos siis olet valmis pukemaan päällesi tangotulkinnoista valmistetun kokovartalokumipuvun, johon on unohdettu puhkaista happiaukkoja, on tämä romaani tehty sinulle kuin mittatilaustyönä. Rauli Karjalainen Kokovartalotango arviot 12 1/2006 Tuomas Vimma: Toinen. Otava 2005. Seksiä, huumeita, mainetta ja mammonaa. Kaikesta tästä ja vähän enemmästäkin on Tuomas Vimman romaani Toinen tehty. Kasvattavaksi kirjaa ei missään nimessä voi luonnehtia, mutta avoimesti silmäiltynä siitä voi sairaalla tavalla nauttiakin. Kirja jatkaa samalla tyylillä kuin Vimman esikoisromaani Helsinki 12. Kynäilijä Tuomas Vimman keksimä fiktiivinen hahmo Tuomas Vimma pääsee kokeilemaan, miltä tuntuu olla tähti. Tuomaksen tyttöystävän kirja Helsinki 12 julkaistaan Tuomaksen nimissä, ja tavallinen elämä lentää ikkunasta ulos ja säpäleiksi. Nokkelasti kirjoitettu teos leikittelee eloisin vertauksin ja sanankääntein, mutta nöyriä ei olla tälläkään kertaan. Yliluonnollisen taitavat tai vaan muuten epätodelliset ihmiset pitävät Helsinkiä leikkikenttänään. Moraalin rajat kulkevat siellä missä kokaiiniviiva loppuu. Rööperin esperanto lentää letkeästi ja silmät pyörivät brändien ilomeressä. Suurelta osalta romaani on kuin joka miehen märkä uni, jossa villit seksikohtaukset ovat arkipäivää ja mikään kolkka ei enää ole suuri ja tuntematon. Kirjan lopuksi ei voi kuin sylkeä pahimpien kohtauksien makua lavuaariin, kummastella maailman seksistisyyttä ja materiaalisuutta, sekä ihmetellä, miksi ihmeessä tykkäsi. Muutamista kirjan häiritsevistä ristiriitaisuuksista huolimatta viimeinen piste tulee liian nopeasti. Joskus olisi kiva lukea näin nokkelalta kirjailijalta jostain muustakin kuin seksistä, huumeista, maineesta ja mammonasta, sillä tyylitajua ja mielikuvitusta ei tältä pojalta todellakaan puutu. Maria Virkkula Paheita ja palvontaa täydellä Vimmalla Jyväskylän ylioppilasteatteri: Paskakaparee Käsikirjoitus: Jonna Isaksson, Jaakko Junttila, Ismo Leikola, Antti Marjakangas, Juha Mäkinen, Kaisa Nissi, Risto A. Paju, Venla Väisänen ja työryhmä Paskakaparee on eittämättä hauskasti rakenneltu kokonaisuus lauluja, irtovitsejä ja viittauksia populaarikulttuuriin. JYT erittelee innokkaasti eri tyylilajeissa paskan syvintä olemusta, ja varsinkin laulut onnistuvat naurattamaan. Sanoitusten lisäksi Risto A. Pajun sävellystyö on vakuuttavaa. Esittäjistä ansioituu erityisesti Kaisa Kokko. Paskakapareen ongelma on kuitenkin siinä, että tämä kaikki olisi pitänyt tehdä joskus kauan kauan sitten. Nykypäivänä yhdellä näinkin jokapäiväisellä sanalla on vähän vaikea hätkähdyttää yleisöä. Vaikka paskaa kuinka pyörittelisi suuntaan tai toiseen, ei se siitä muuksi muutu. Niinpä pohdiskelut siitä, yrittääkö ihminen unohtaa ulostamisen ja sitä kautta eläimellisyytensä ovat hieman tökeröitä. Loppupäätös onkin, että näytöksessä on monia hauskoja kohtia ja se on toteutettu erinomaisesti. Sen sijaan täytyy vain toivoa, ettei Paskakaparee filosofisilla osioillaan yritä tavoitella mitään yhteiskuntakriittisyyttä, koska siihen se ei yllä – ellei sitten päästä sille tasolle, että tehdään pilaa väkisin väännetystä kriittisyydestä. On parempi ehkä jättää enemmät arvailut ja todeta, että puhtaasti viihdyttävänä pätkänä kaparee toimii. Veera Jääskeläinen Paska syynissä Hopeanuoli teki toisen tulemisen Lasten sydämet 1980luvulla valloittanut animesarja julkaistiin Suomessa leikkaamattomana vasta äskettäin. TOMOHARU KATSUMATAN kasarianimessa sankarilliset koirat ottavat ohjat omiin käpäliinsä, kun pelkurimaiset ihmiset eivät saa hengiltä Hokkaidon vuoristoa terrorisoivia hirviökarhuja. Ja kun Japanissa pannaan sankarit töihin ja oikeus täytäntöön, ei roiskuvalta vereltä ja irtoilevilta ruumiinosilta kerta kaikkiaan voi välttyä. Moni 1980-luvulla syntynyt suomalainen muistaa lapsuudestaan omat tai naapurin lasten Hopeanuoli-vhs:t. Tarina upposi itseenikin 8-vuotiaana kuin häkä päähän. Karhukoira Rikin pentu Hopeanuoli joutuu metsäretkellä todistamaan, kuinka verenhimoinen Akakabooto-karhu heittää isäkoiran syvään rotkoon. Hopeanuoli ottaa luonnollisesti elämäntehtäväkseen tappaa Akakabooton ja kostaa isänsä kuoleman. Kun ihmisten yritykset nujertaa Akakabooton karhuarmeija tuntuvat hyödyttömiltä, Hopeanuoli karkaa kotoaan liittyäkseen vuorilla tapaamiensa villikoirien joukkoon. He lähtevät pitkälle ja vaaralliselle matkalle, jonka tarkoituksena on kerätä yhteen Japanin vahvimmat koirat Akakabooto-karhun kukistamiseksi. Kun viimeinen taistelu sitten koittaa, Hopeanuoli on kasvanut aikuiseksi ja on valmis ottamaan johtajan paikan laumassa. NIIN RAKASTETTUJA kuin Hopeanuolista Suomessa tulikin, elokuvat jäivät ilmiönä marginaaliseksi. Suomalaislapset eivät osanneet tuolloin uneksiakaan siitä anime-oheistuotteiden määrästä, jonka uudemmat Pokémon ja Digimon ovat tuoneet kauppoihin. Meille jäi tuntemattomaksi niinikään Hopeanuolen ensimmäinen versio, Yoshihiro Takahashin vuonna 1984 julkaistu manga-sarjakuva Ginga: Nagareboshi Gin. Nykyään asiat ovat paremmin, sillä alkukielistä sarjakuvaa saa tilattua Suomeenkin erikoiskauppojen kautta. Kielirajoitteisille sarjakuvista löytyy myös englanniksi käännettyjä versiota. Kotimaassaan niin manga kuin anime nauttivat suurta suosiota – kuvaavaa on, että Japanissa leikittiin muun muassa Hopeanuolipehmoleluilla. Sarjakuvia lukemattakin on helppo nähdä niiden vaikutus animeversioon. Elokuva ammentaa mangan vauhdikkaasta kuvakerronnasta, jolla elämää suuremmasta kasvutarinasta otetaan kaikki irti. Taisteluja dramatisoidaan hidastuksilla ja pysäytyksillä, ja viitteelliset taustat tai kokonaan luonnoksenomaiset kuvat alleviivaavat kriittisimpiä hetkiä. Eikä musiikki häviä pateettisuudessa kuvakerronnalle piiruakaan. Jo alkutunnarin sanoituksissa käsitellään kohtalon täyttymistä ja verrataan nuoruutta loppuunpalamattomaan tähdenlentoon. VANHEMPIA saattoi aikoinaan ihmetyttää, miten lähinnä teurastukselta näyttävät neljä videota oli luokiteltu lapsille sopiviksi noin kuudesta ikävuodesta ylöspäin. Tosiasiassa Euroopan markkinoille tulleita elokuvia oli sensuroitu paikoin kovallakin kädellä. Vasta loppuvuodesta 2003 Future film julkaisi japaninkielisen, leikkaamattoman Hopeanuolen dvd-boksina Suomessa. Lapsena videoita katselleelle leikkaamaton versio tarjoaa nostalgiatripin ohella vastauksia aikuisikään asti vaivanneisiin kysymyksiin, siistityistä vhs-elokuvista kun esimerkiksi monien keskeisten henkilöiden raa'at kuolemat on leikattu kokonaan pois. Tuskin olen ainut, joka on kokenut yli kymmenen vuoden jälkeen uuden Hopeanuoli-innostuksen juuri leikkaamattomien, alkuperäisten elokuvien myötä. Ei kuitenkaan tulisi mieleenkään väittää, että leikkaamaton Hopeanuoli olisi tehnyt Anttilan alelaarista nykyään löytyvät vhs:t tarpeettomiksi. Myös ja nimenomaan vanhat videoversiot ovat lunastaneet paikkansa kulttielokuvina. Erityiskiitoksen tästä ansaitsee varmasti ratkiriemukas suomenkielinen dubbaus. Parodioita löytyy internetistä, mutta jokaiselle voi suositella tutustumista itse videoihin. Anna-Elina Hintikka jylkkari@jyy.fi Lisätietoja: http://hopeanuoli.com/. Hopeanuoli ottaa luonnollisesti elämäntehtäväkseen tappaa Akakabooton ja kostaa isänsä kuoleman. S AKU L ILLUKKA Tomi Välimaa pohtii paskoja.
13 1/2006 LUTAKOSSA 19. tammikuuta yhdessä Boys of Scandinavian kanssa esiintyvä Regina on yksi viime vuoden ehdottomista menestyjistä. Naivistisen kasarikonepopin suuntaan kumartava esikoislevy Katso maisemaa sai maan lehdistöltä huippuarviot ja Rumban kriitikot valitsivat sen vuoden kolmanneksi parhaaksi kotimaiseksi albumiksi. Tampereella asuva, Jyväskylässä yhteisöviestintää opiskeleva laulaja Iisa Pajula miettii hetken, kun häneltä tiedustelee menneen vuoden kohokohtaa. ”No oikeastaan kaikki”, hän nauraa. ”Tietysti levytyssopimus ja levyn julkaiseminen ovat hienoja asioita. Ehkä tiivistäen se, että on tutustuttu vielä lisää musaihmisiin ja saatu paljon kontakteja. Suomen musiikkikuvioissa melkein kaikki tuntevat toisensa, joten se on tosi turvallinen ympäristö.” Parhaillaan Regina keikkailee niin tiuhaan kuin kalenterit vain antavat myöten. Pajulan mukaan mennyt vuosi on tuonut lisää energiaa, kun keikkailussakin sisäänajovaihe alkaa olla ohi. ”Lauluntekoon on jo kova into, mutta on yritetty vielä vähän pidätellä, kun edellisiäkin tehtiin vielä pari kuukautta sitten.” ”Uskon vakaasti, että ainakin toinen levy tulee, mutta en osaa oikein kuvitella sen jälkeistä aikaa. Varmasti teemme musiikkia, mutta tapahtuuko se Reginassa vai jotenkin muuten, en tiedä. Ei minusta ole paha asia, jos viiden vuoden kuluttua yhtyettä ei enää ole.” Olli Sulopuisto Regina ja Boys of Scandinavia Tanssisali Lutakossa torstaina 19.1., liput 6 euroa. POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: To 19. 1. Poptrip 2006: Boys Of Scandinavia, Regina + DJ Makelove. Pe 20. 1. Metalli-Perjantai: Amoral + Dauntless. La 21. 1. 2Fly Hip-Hop partee: Urbaanilegenda + Toinen Kanava + VilleVille + DJ Larren G. Pe 27. 1. YAD & Jelmu against drugs: Saralee, Aivolävistys, Gotham OD + Lemmenpyssyt. La 28. 1. Samae Koskinen + Pyhä Lehmä Bar 68: Pe 20.1. Superchrist. La 21. 1. Laurila. Pe 27. 1. Morley. La 28. 1. Rite. Ilokivi: Pe 20. 1. Operaatio: Live. La 21. 1. Seisomapaikkaklubi. Ke 25. 1. CW Club: JKL Hardcore Punkrock: Armageddon Clock, Aortaorta, Osasto11 + Caitline. Pe 27. 1. Kampus Audio: Jazz/nujazz, funk, soul, hiphop, etc. LA 28. 1. Winter Metal Violation 2006: Reprisal Scars + Heavy Metal Perse. Jazz Bar: La 21. 1. Blues Live. Henry’s Swing Club. Ti 24. 1. Jarmo Nikku Band & Special guest. Ke 25. 1. Halttunen & Vikki Blues Band feat. U. Pasanen. Pe 27. 1. A. Kleemola – T. Dahlblom – J. Räisänen Soul/Funk. La 28. 1. A. Kleemola – T. Dahlblom – J. Räisänen Soul/Funk. Vakiopaine: To 19. 1. Latino-ilta. Latinalaisen maailman musiikkia alkaen klo 19. La 21. 1. Kakkukestit klo 16 alkaen. Tuotto hyväntekeväisyyteen. Su 22. 1. BREL! Jacques Brelin lauluja. Esittäjinä Haapasalo, Mykkänen, Perälä ja Sauronen. Säestys Matti Ekman. Klo 17. Pe 27. 1. Ns. klubi. KLASSINEN Jyväskylän Sinfonia: Mozartia puhaltimilla Ke 18.1. klo 19 Jyväskylän teatteritalo, Patrick Gallois, kapellimestari ja huilu. Gabriel Fauré: Pelléas ja Mélisande. W. A. Mozart: Huilukonsertto D-duuri. Lasse Jalava: Huilukonsertto, kantaesitys. Pjotr Tsaikovski: Sarja nro 4 Mozartiana. NÄYTTELYT Taidehalli: Yhtäällä – toisaalla, Maija Holman valokuvia ja Marjatta Holman maalauksia sekä piirustuksia. Alahalli: Karhun kannoilla. Perusnäyttelyt: ”Jyväskylä – kaupunkiko sekin on?” ja ”Keski-Suomi – maakuntako sekin on?” Alvar Aalto -museo: Perusnäyttely Alvar Aalto – arkkitehti. Taidokkaasti Taidosta: Paavo Tynellin valaisimia Alvar Aalto -museon Studiossa. Keski-Suomen luontomuseo: Perusnäyttely Perintönä ympäristö. Suomen käsityön museo: Metrin juhlaa – Uusia metrikankaita esittelevä näyttely avaa Tekstiilitaiteilijat TEXO ry:n 50-vuotisjuhlavuoden. Kaikkien kukkien kukkia: Keinutuolinmattoja uusin muodoin. Näyttely Suomen käsityön museon Galleriassa. Perusnäyttelyt Käsityössä elämän tuntu, Aikamatka ja Komeasti juhlaan. Jyväskylän taidemuseo: HOLVI: Roi Vaara Ars Fennica 05. 29. 1. asti. HOLVI (alagalleria): Klovnin kyyneleet – Alice Kairan maalauksia. Galleria Becker: Juhani Petäjäniemi, maalauksia, 25. 1. asti. Galleria Harmonia: Keski-Suomen valokuvataiteen 7. aluenäyttely. Galleria Mystic: ”Tässä pisteessä”, Mirja Nuutinen: Valokuvagrafiikkaa ja piirroksia, ja Leila Näivö: Savireliefejä ja pienoisveistoksia. Vakiopaine: Iina Koppinen TEATTERIT Jyväskylän kaupunginteatteri: Pe 20. 1. klo 19 Maestro. La 21. 1. klo 13 Juoruja, klo 19 Maestro, klo 14 Pikkusinisiipi, klo 18 Pikkusinisiipi. Pe 27. 1. klo 19 Maestro. La 28. 1. klo 13 Maestro, klo 19 Juoruja, klo 14 Pikkusinisiipi, klo 18 Pikkusinisiipi. Jyväskylän Huoneteatteri: Pe 20. 1. klo 19 Suhdesouppia, La 21. 1. klo 19 Suhdepouppia, Su 22. 1. klo 15 Suhdesouppia. Näyttämö Lutakko: Avajaisfestivaali: Ke 18. 1. klo 19 Klinikka – kliinisen miehistä havainnointia ja Stand up. To 19. 1. klo 19 Improkisat ja Stand up. Pe 20. 1. klo 19 Rituaali ja Puu. La 21. 1. klo 15 Kullervo ja klo 19 Tarkastaja saapuu. Su 22. 1. klo 15 Puupää, klo 18 Tuolit ja klo 21 Brel! Tarkastaja saapuu 25. 1. ja 26. 1. klo 19. Jyväskylän Ylioppilasteatteri: To 19.1. klo 19 Murtumia, Ilokiven monitoimitila. Menovinkit osoitteeseen jylkkari-menot@jyy.fi Vuoden ensimmäistä Seisomapaikkaklubia 21. päivä suosittelen lämpimästi. Olen parissa käynyt ja lähtenyt aina hymyssä suin pois.” Asta Ruodemäki, JY:n alumnija kulttuurisihteeri ” MENOT 18.1. – 31.1. Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä pyörivä Alvar Aalto -elämäkerta Maestro on saanut ristiriitaista palautetta. Jyväskylän ison pojan elämän dramatisointia on lehtiarvioissa kehuttu, mutta arkkitehdin tunteneet ovat valitelleet näytelmän vääristelevän totuutta. Nyt on hyvä aika käydä katsomassa, mistä kaikessa tässä on oikein kyse, sillä kaupunginteatterin tammikuun esityksiin saa kaksi lippua yhden hinnalla. Samalla kannattaa kaivella kirjahyllystä esiin Väinö Linnan klassikko, sillä helmikuussa ensi-iltaan tuleva Tuntematon sotilas saa varmasti keskustelua aikaan. Silloin kirjan on parempi olla hyvässä muistissa. Maestro Jyväskylän kaupunginteatterissa 20., 21. sekä 27.1. kello 19 ja 28.1. kello 13. Opiskelijaliput 10 euroa. Belgialaisen Jacques Brelin runolliset laulut ovat jääneet elämään miehen itsensä mentyä manan maille. Jyväskylässä herran tuotantoon voi tutustua Vakiopaineessa ja Näyttämö Lutakon avajaisfestivaalilla. Neljän laulajan ja yhden säestäjän runsaan tunnin mittaisessa esityksessä kuullaan Brelin keskeisintä tuotantoa suomeksi. Ohjelmistoon kuuluvat muiden muassa Amsterdam, Mathilde, Härät ja Hautajaistango. Jacques Brelin lauluja Vakiopaineessa sunnuntaina 22.1. kello 17 ja Näyttämö Lutakossa kello 21. Liput 7 ja 6 euroa. Jos haluat tanssia hauskaa konemusiikkia ja olet musiikin suhteen suhteellisen kaikkiruokainen, niin Club Sievä voi olla sinulle oikea valinta. Elektroa, diskoa, teknoa ja breakbiittiä. Illan tiskivuorossa Wille R. sekä Naks. Keskustan Blaze-yökerhossa jo vuoden verran pyörinyt koneilta huokuttaa kävijöitä perseenkeikutukseen musiikin lisäksi ilmaisella sisäänpääsyllä ja edullisilla drinkkitarjouksilla. Tälläkin kertaa vain kokeilemalla voi pettyä. Club Sievä yökerho Blazessa torstaina 19.1. kello 21 – 03. Ilmainen sisäänpääsy. Reginan katkeransuloista konepoppia kuullaan Lutakossa tammikuussa. Katso Reginaa Näyttämöllä Alvar Aalto Brel raikaa Jyväskylässä Klubbailla voi myös sievästi
14 1/2006 Epok Eteläpohjalaisen osakunnan sääntömääräinen vuosikokous ravintola Sohwin kabinetissa tiistaina 24.1. klo 18. Tervetuloa mukaan kaikki uudet ja vanhat opiskelijat! Suunnitellaan kevään toimintaa ja tulevia tapahtumia. Tule tutustumaan iloiseen joukkoomme! Lisätietoa saat nettisivuiltamme: http://www.cc.jyu.fi/yhd/epok tai pj. Elina Peltomäeltä: eltepelt@cc.jyu.fi. Ev.lut. Opiskelijalähetys Olet tervetullut Jyväskylän ev.lut. Opiskelijaja Koululaislähetyksen toimintaan. Iltamme ovat torstaisin klo 18.30 Keljon kirkolla (Keljonkatu 28). Lisätietoja www.opko.fi/jyvaskyla. Raamattupiireistä ym. tietoa illoissa. Älä kanna taakkojasi yksin. Opiskelijapastori Heikki Lehtimäki päivystää keskustelua ja rippiä varten (alk 11.1.) ke klo 14 – 16 OPKOn toimistolla Vapaudenkatu 24B, 1. krs. Käynti Cygnaeuksenkadun puolelta. Puh 050 571 4564, heikki.lehtimaki@opko.fi; 19.1. Lauri Seppänen – Avoimet ovet (Ilm. 3:20 alku: Minä seison ovella ja kolkutan); 26.1. Janne Kippola– Nehemia (Neh. 9:29-31); 2.2. Pertti Pekkarinen – Seniorin sana (Ps. 119:105). Maan ystävät Jyväskylän Maan ystävien toimintavuosi alkaa keskiviikkona 18.11. klo 18 Baari Vakiopaineessa (Kauppakatu 6). Tervetuloa! Lisätietoja: sari.leinonen@maanystavat.fi, 045 673 7565. Seta Jyväskylän Setan (www.jyvaskylanseta.fi) opiskelijaryhmä Pinko jatkaa toimintaansa viime vuoden tapaan. Maanantaina 23.1. klo 18 järjestetään Sohwin kabinetissa kokous, jossa suunnitellaan kevään toimintaa. Luvassa ainakin leffailtoja, biljardinpeluuta ja pulkkamäkeä. Tervetuloa mukaan! Lisätietoja: jokaalan@cc.jyu.fi Huom. myös tulevat bilepäivät: pe 10.2., pe 17.3., la 29.4., pe 12.5., pe 2.6. JYT/Ässiä hatusta Kinkunsulatusimprot tujun sinapin kera kahden improteatterin voimin Näyttämö Lutakon avajaisviikolla. Torstaina 19.1. klo 19 Improvisaatioteatterit Ässiä hatusta ja Joo: improkisat. Liput 4e. Lipunmyynti ovella aukeaa tuntia ennen esitystä. Ennakkovaraukset 044 589 4449. Varatut liput lunastettava viimeistään puoli tuntia ennen esityksen alkua. Lisätietoja: www.nayttamolutakko.net. KVAT Kortepohjan vapaa-aikatoimikunta tarjoaa monenlaista aktiviteettia. Korteforte-kuoro kokoontuu maanantaisin klo 18.30 Kortepohjan koulun ruokalassa. Lukukausimaksu 5 euroa. Maanantaisin kokoontuvat myös roolipelaajat Kortepohjan vapaa-ajantilaan Lillukkaan klo 19. Tiistaisin Ulpukassa pelataan taas lautapelejä ilmaisissa peli-illoissa tiistaisin klo 18 alkaen. Illan alussa voi vuokrata KVATin pelivalikoimaa myös kotikäyttöön. KVATin kuvataidekerho kokoontuu Ulpukassa 18.1. alkaen joka keskiviikko klo 18.30. Ohjaajana kuvataiteilija Kati Karvonen ja kevätlukukauden osallistumismaksuna 5 euroa. KVATin hakemuksesta JYYn jäsenet ovat saaneet myös mahdollisuuden osallistua keskiviikkoiltaisin klo 19 opiskelijoiden ilmaiseen lentopallovuoroon Kortepohjan kirkon liikuntasalissa. KVATin ja JYTin yhteinen teatterikerho aloittaa kokoontumisensa Lillukassa keskiviikkoisin klo 19 – 21 25.1. alkaen. Torstaisin klo 19 – 21 KVATilla on oma ilmainen käyttövuoronsa Kortepohjan jääkiekkokaukalolla. KVATin ja ympäristövaliokunnan kerran kuukaudessa järjestämä käsityökerho kokoontuu Ulpukassa torstaina 2.2. klo 18 ystävänpäiväaskartelujen merkeissä. Liikuntavaliokunta JYYn liikuntavaliokunnan puheenjohtajan paikka edelleen on avoinna vuodelle 2006. Olisitko juuri Sinä kiinnostunut toimimaan kyseisessä tehtävässä? Kauden 2006 sihteeriksi valittiin Paula Väkiparta. Puheenjohtajan tehtäviin kuuluvat muun muassa valiokunnan kokousten suunnittelu, keskustelun johtaminen kokouksissa sekä JYYn liikuntatoiminnasta vastaaminen yhdessä JYYn hallituksen liikuntavastaavan kanssa. Tehtävä ei vaadi aikaisempaa kokemusta valiokuntatyöskentelystä, kiinnostus opiskelijoiden liikunta-asioiden edistämiseen riittää. Toimien hoitamisesta maksetaan vuosittain muutaman sadan euron rahallinen palkkio. Uusi puheenjohtaja valitaan liikuntavaliokunnan tammikuun kokouksessa 23. päivä klo 18.00 Ilokiven takaosassa. Lisätietoja saat vuoden 2005 liikuntavaliokunnan puheenjohtajalta: Sanna Ilvola, sakailvo@cc.jyu.fi, 050 512 6121. Järjestöilmoitukset osoitteella jylkkari-menot@jyy.fi Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia tarvittaessa. Palsta ilmestyy jokaisessa numerossa. järjestöt SUOMESSA SAA SANOA rakastavansa vanhempiaan, lapsiaan sekä mielitiettyään. Ei muita. Kaltaisestani tunteiden tulkista tämä on aina ollut ärjyvä vääryys. Minkä sille voi, jos rakastaa ystäviään? Ystäviä kohtaan tunnettavia tuntemuksia pitäisi kuvailla aina jotenkin laimeammin, kiertoteitä. Pitää Arvostaa ja Kunnioittaa. Pitää kertoa, kuinka Tärkeä se-ja-se on. Tuollaiset ilmaukset saavat ystävät vaikuttamaan minulle tunnetasolla samanarvoisilta kuin Suomen laki ja korkeakoululaitos. Yksi vaihtoehtoinen termi rakastamiselle on välittäminen. Sangen mahtava sanavalinta näin mobiilin viestinnän aikakaudella. Voi vain pistää tekstiviestin potentiaaliselle ystävälle: ”Tykkäätkö sinäkin minusta vai poistetaanko välitystiedot?” MIKSI TUOTA kiintymyksen tunnetta pitäisi sitten lähteä lantraamaan? Tunnehan kohdistuu ihmisiin, jotka jaksavat kuunnella joutavaa mouhuamistani koulutuspolitiikasta ja mieskauneudesta päivin öin. Ja katsoa minua ilme vakaana niinäkin aamuina, kun turpani näyttää Matti Nykäsen pidätyskuvalta. Totuuden nimissä kyse on silloin jostain muusta kuin arvostamisesta. Laimeampien ilmausten käyttöä perustellaan usein sillä, että liikaa käytettynä sanojen merkitys kärsii inflaatiota. Ja kilin kellit. Olen menestyksekkäästi sanonut juustoa juustoksi jo yli neljännesvuosisadan. Yhä tottelee samaa nimeä tuo armoitettu juoksetettu maitovalmiste. Mielestäni rakkaus-sanan välttelemisessä on kyse tunteen räikeästä aliarvioimisesta. Sama kuin kiittäisin osteriaterian syötyäni kokkia proteiineista ja rasvahapoista. Että kyllä nyt solut taas jaksaa uusiutua! Vaan liekö se tuo kynttilänvalo kuumottaa vai mikä. Lähdenkin tästä työntämään ahterini kinokseen. Kiitos vaan ja näkemiin, nähdään taas joskus valkuaisten ja hiilihydraattien merkeissä! Tapaatko muuten useinkin syödä illallisesi nahkatangoissa? RAKKAUS on voittopuolisesti positiivinen tunne. Sillä sanotaan olevan jotain tekemistä onnellisuuden kanssa. Ja onnihan saakin taas Vanhan Kansan niskavillat pystyyn. Onni tulee tuon ikääntyneen suupaltin mukaan pitää muilta piilossa. Jälleen kertaalleen joudun toteamaan, että vanhan kansan totuuksilla ja Juice Leskisen tuotannolla on paljon yhteistä. Molempiin on satunnaisten helmien lisäksi sujahtanut mukaan aimo annos sontaa. Vanhasta kansasta huolimatta olkaa siis avoimesti onnellisia ja julistakaa ilolla rakkauttanne niin toisianne kuin itseännekin kohtaan. Minä ainakin rakastan teitä kaikkia. Ettekä te voi sille yhtään mitään. JÄLKIKIRJOITUS Miksi etsiä vaihtoehtoa rakkaudelle? jylkkari@jyy.fi Tiina Koponen TI 17. 1. Kasvispapupata Kalkkunapihvi Riistakäristys KE 18. 1. Parsakaali-pinaattipihvi Perämiehen silakkaherkku Aurajuusto-hedelmäporsaspata TO 19. 1. Soijakasviswokki Juustoinen kirjolohikastike Pippuripihvi, kerma-pippurikastike PE 20. 1. Perunakuorukat, keitetyt kasvikset Nakkipannu Paella MA 23. 1. Punajuuri-aurajuustokiusaus Paistettu kala, purjokastike Mangobroileri TI 24. 1. Pinaattikeitto Uunimakkara Kiinalainen porsaspata KE 25. 1. Kasvis-herkkusieniohukaiset Lohikeitto Kasler TO 26. 1. Kasvispata Kalagratiini Jauhelihapihvi, tomaattikastike PE 27. 1. Kasvispyörykät Tonnikalakastike, spagetti Kinkkupizza MA 30. 1. Kasvislasagne Jauhelihakeitto Broilerjuustokebakot valiokunnat LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11 – 16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.fi/ruokalista.php Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,05 e – muut 4,80 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 40,50 e, muille 58,00 e.
laukku ja nahka 3x180 suoraan painoon kharma 3x180 suoraan painoon sta travel 2x140 suoraan painoon Vituttaako? Kerro miksi. jylkkari@jyy.fi M a in o s Jy lk k ä ri in ? S o it a . V e x i V ir ta n e n 5 5 9 2 3 6 9 6