Kosteita ja kuivia perinteitä Miksi lakittaja kaatoi piimää Minna Canthin päälle? Sivu 8–9 Pintandwefall varasti shown. Kulttuuri 10 Jyrockin ihanat tytöt Paljas miesvartalo sivulla 11 Kuka on kandidaatti Vahvanen? NUMERO 7/2008 21. HUHTIKUUTA – 4. TOUKOKUUTA 49. VUOSIKERTA Mitä sen on väliä, kun oot kaukana kotoa? SIVU 2
21.4.08 UUTISET 2 Viikko gradurauhaa Kun tutkielma on siinä vaiheessa, että se valmistuakseen vaatii rauhalliset ja huolettomat puitteet, opiskelija voi hakea Konnevesi-stipendiä. Se sisältää maanantaista perjantaihin täysihoidon Konneveden tutkimusasemalla. Bussimatkat korvataan. Stipendin hakulomake löytyy yliopiston verkkosivuilta Opiskelijapalveluista. Juhlinta Kortepohjan M-talossa karkasi käsistä. Stammtisch-bileiden ajaksi palkattiin vartija koko yöksi. JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON vaihto-opiskelijat on Kortepohjan ylioppilaskylässä sijoitettu asumaan M-taloon. Muilla samassa talossa asuvilla hauskuus on tänä talvena ollut vähissä. ”Naapurin ovi on koetettu polttaa, käytävän lasi hajotettu jääkiekkomailalla, käytävä on puolillaan kaikkea kamaa – hajonneita huonekaluja, hajonneita pulloja”, listaa M-talossa asuva journalistiikan opiskelija Taneli Hämäläinen. ”Viime aikoina käytävässä on alettu polttaa, ja sieltä löytyy tumppeja. Ulkokäytävälle on raahattu roskiksia, joiden jätteet ovat alkaneet haista.” BILEIDEN JATKOILLA volyymitaso on noussut sietämättömiin sfääreihin. Seinien läpi raikaavat niin stereot kuin vaihto-opiskelijoiden huudotkin. ”Kaksi viikkoa sitten kuuntelin kolme tuntia kun Bailandoa laulettiin vessassa. Siellä valuivat hanat koko ajan. Äänenvoimakkuudesta kuuli, että nyt siirryttiin patteritaajuudelle”, Hämäläinen kertoo. Hän on alkanut käyttää korvatulppia, että saisi edes jotenkuten unen päästä kiinni. Hämäläinen korostaa, ettei valita pikkuasioista. ”Ei minulla ole sitä vastaan mitään, että opiskelija-asunnossa juhlitaan, mutta joku roti sentään.” PAHIMMAT YLILYÖNNIT M-talossa ovat tapahtuneet vaihtareiden Stammtischbileiden yhteydessä. Niitä järjestetään joka toinen torstai Rentukassa. ”Kyllä tänä vuonna meno on ollut rajumpaa kuin monena vuonna aikaisemmin”, ylioppilaskylän kiinteistöpäällikkö Osmo Kääriäinen vahvistaa. Hän kertoo, että nyt on otettu kovemmat keinot käyttöön. Maaliskuun alusta alkaen avuksi on palkattu vartiointipalvelu. M-talolla päivystää Stammtischien aikaan iltakymmenestä aamuviiteen koko ajan yksi vartija, joka voi tarvittaessa hälyttää avukseen kaksi miestä lisää. ”Rauhattomuus oli sellaista, ettei ollut muuta keinoa”, Kääriäinen sanoo. Häiriköinnin ja omaisuuden rikkomisen ohella tärkeäksi huolenaiheeksi hän nostaa paloturvallisuuden, kun käytävillä on poltettu myös kynttilöitä. ”Se oli kerta kaikkiaan saatava loppumaan.” LASKU LANKEAA ylioppilaskunnalle ja Kortepohjan muille asukkaille. Kääriäinen kertoo Stammtisch-vartioinnin maksavan sata euroa per yö. Muinakin aikoina ylioppilaskylä kuuluu kiertävän vartijan kohteisiin. Kääriäinen arvioi vartiointiin menevän kuukaudessa satoja euroja. Ilkivallan jälkien korjaaminen maksaa tuhansia. ”Tosin olisi raakaa sanoa, että syypäitä ovat pelkät ulkomaalaiset.” Kaikkien vaihto-opiskelijoiden sijoittaminen samaan taloon on asia, joka aiheuttaa pohdintaa. Kääriäinen kertoo, että aikaisemmin, kun vaihtarit hajautuivat neljään taloon (M, N, O, P), häiriö oli pienempää, mutta se jakautui kaikkiin taloihin. Kun vaihtareille osoitettiin yksi talo, järjestyksenpidon ajateltiin olevan helpompaa. ”Ei se teoria ihan toiminut”, kiinteistöpäällikkö huokaa. Iiro-Pekka Airola toimittaja@jyy.fi Vaihtarien meno on ollut aiempia vuosia rajumpaa M-TALOLLA NÄKYY juhlinnan jättämiä jälkiä alkuillasta torstaina 10. huhtikuuta. Tosin pahimmat paikat on siivottu hiljattain. Illalla järjestetään taas Stammtisch – tällä kertaa teemalla ”huono maku” – mutta käytävillä on yllättävän hiljaista. Asunnoista toki kuuluu puheensorinaa, mutta volyymi pysyy maltillisena. Kunnes voimistuu. Suuntaamme ääntä kohti. Kahden asunnon ovet ovat sepposen selällään ja muutama ihminen kulkee niiden väliä. Europoppi pauhaa. Käytävälle on nostettu pöytä, jonka päällä on tyhjiä pulloja ja tölkkejä. Espanjalainen Manuel esittelee paikkoja: ”Meillä on täällä koko ajan ovet auki.” Niin ikään espanjalainen Maria on tilanteen tasalla. ”Olemme todella äänekkäitä”, hän tietää. ”Mutta hyvä, että meillä on täällä Kortepohjassa yhteinen paikka, jossa olla”, kiittelee Maria, joka on ollut Suomessa tammikuusta. Vaihtoa on jäljellä vielä kuukauden verran. Vartijoihin hän on törmännyt kerran. Maria kertoi olleensa vaihtarikavereidensa kanssa syömässä, kun univormumies vilahti paikalle. ”Hän käski meidän vain siivota jälkemme, kun lopetamme.” Poistuessamme noin yhdeltätoista, kaksi vartijaa saapuu M-talon alaovesta sisään. He eivät halua tulla kuvatuksi. Myöhemmin kahdentoista maissa turvafirman auto kiertää M-taloa. Nyt vartijoita on enää yksi. MYÖHEMMIN YÖLLÄ – tai aamulla – Kortepohjassa tarvitaan jo poliisia. Taneli Hämäläinen kertoo nähneensä partion saapuneen paikalle jotakuinkin kuuden tienoilla. ”Vaihtarit soittivat musiikkia todella kovaa. Poliisi sai heidät kyllä hiljennettyä”, Hämäläinen valottaa. Vielä torstaina iltapäivällä kiinteistöpäälllikkö Osmo Kääriäinen oli sanonut Jylkkärille toivovansa, että vartiointi tepsii. ”Kun ei viitsisi poliisia ottaa mukaan.” Iiro-Pekka Airola Viimeisimmät Stammtisch-jatkot hiljensi vasta poliisi R ISTO R AUTANEN Tämän käytävän varrella ovet ovat asukkaiden mukaan aina auki. Vartija keskeytti illallisen pöydän ääressä. Kielten adressissa 760 allekirjoitusta Kielten laitokseen kohdistuvia leikkauksia vastustavaan nettiadressissa oli 760 allekirjoittajaa, kun opiskelijat luovuttivat sen laitoksen johtajalle 15. huhtikuuta. Tavoite on saada kasaan tuhat nimeä, kun se luovutetaan rehtorille. Leikkaussuunnitelmista kerrottiin viime Jylkkärissä.
3 Onko sinulla jo kesätöitä? HERÄTYSLIIKE Nokia Missio järjesti 11. huhtikuuta Missioilta-nimisen tilaisuuden Jyväskylässä. Tapahtumapaikkana toimi yliopiston juhlasali. Järjestön iltamat ovat tunnettuja muun muassa sairaiden ihmeparantamisesta ja kielilläpuhumisesta. Kiinteistösihteeri Marita Heittola yliopiston tilapalveluista, kuinka Nokia Missio päätyi yliopiston tiloihin? ”Sitä pitää varmaan kysyä heiltä itseltään. Heillä on lähiaikoina ollut muutama tilaisuus täällä ja ilmeisesti järjestetään jatkossakin. He ovat olleet tyytyväisiä yhteistyöhön.” Näettekö mitään ongelmaa yliopiston tilojen luovuttamisessa karismaattisen herätysliikkeen kaltaiselle vuokralaiselle? ”Joo, siitä käytiin kyllä keskustelua kiinteistöpäällikön kanssa. Kieltämättä tällaiset uskonnolliset tilaisuudet ovat siinä ja siinä, että voidaanko tiloja luovuttaa. Käsittääkseni Jukka Mononen (Nokia Missio Jyväskylän johtaja) osasi perustella tapahtuman järjestämisen tarpeeksi hyvin esimerkiksi sillä, että se on suunnattu opiskelijoille.” Kenellä on oikeus juhlasalin vuokraamiseen? ”Periaatteessa tilojen luovuttaminen uskonnollisten ja poliittisten tilaisuuksien järjestämiseen on kielletty. Viime kädessä näistä päättää kiinteistöpäällikkö.” Voinko järjestää syntymäpäivänäni vastaanoton juhlasalissa? ”Tiloja vuokrataan myös henkilökunnan ja joskus ulkopuolistenkin käyttöön, ja yksityistilaisuuksien järjestäminen on mahdollista. Jos juhlasali on vapaana, sitä voi kyllä vuokrata. Hinta on 88,50 euroa tunnilta, johon lisätään verot ja virastomestarikulut.” Johannes Kotkavirta Kuka saa vuokrata yliopiston juhlasalin? Nina Karhula, 25, yhteiskuntapolitiikka: ”Ei. Olen juuri tilittänyt sitä. Olen saanut harjoittelurahankin. Olen hakenut ehkä vähän tyhmästi vain isoihin yrityksiin, täytyy laajentaa hakua.” Henna Kämäräinen , 21, saksan kieli ja kulttuuri: ”Ei ole ainakaan vielä. Juuri soitin Rovaniemen postiin, olisiko tullut paikka, mutta ei ollut. Luultavasti ei tulekaan.” Jukka Korpi-Tassi, 26, tietojenkäsittely (amk): ”Katsotaan, kun saan paperit ulos. Kyllä tässä on monenlaista suunnitelmaa. Yleensä olen ollut tuolla toisella paikkakunnalla kesätöissä.” Iiro Kivinen, 21, sosiologia: ”Ei ole vielä. Työnvälitysfirmaan lasken luottoni. Jos sieltä ei tule, menee varmaan opiskeluksi.” Jylkkärin sivut pois käytöstä Laaja sähkökatkos Jyväskylässä keskiviikkona 2.4. rikkoi KampusDatan palvelimen, minkä vuoksi nettisivuja poistui käytöstä. Näiden joukossa myös Jyväskylän Ylioppilaslehden sivut osoitteessa www.jylkkari.fi ovat käyttäjien näkymättömissä. Tilannetta korjataan. Marja Honkosesta Jylkkärin päätoimittaja Jyväskylän Ylioppilaslehden seuraavaksi päätoimittajaksi on valittu 25-vuotias Marja Honkonen. Päätoimittajahakemuksia saapui ylioppilaskuntaan yhteensä neljä, ja edustajisto äänesti hakijoista Honkosen ja Elisabeth Ungerin välillä. Äänet jakautuivat 39–2. Uusi päätoimittaja asuu Jyväskylässä ja on gradua vaille valmis maisteri. Hänellä on takanaan journalistiopintoja sekä Jyväskylässä että Tampereella. Aikaisemmin Honkonen on työskennellyt muun muassa KeskiSuomen Viikko -lehdessä ja Keskisuomalaisessa. Jylkkärissä hän aloittaa ensi syksynä. Lisää uudesta päätoimittajasta voi lukea seuraavasta, eli kevään viimeisestä, Jylkkäristä. Gradukisa Henkilöstöjohdon ryhmä järjestää kilpailun henkilöstöjohtamisen alalta tehdyn gradun palkitsemiseksi. Ehdotukset kilpailuun tekee gradun ohjaaja. Vuoden 2008 kilpailuun hakemukset jätetään 31.5.2008 mennessä. Työryhmä valitsee kilpailun voittajan, joka saa 1000 euron palkinnon. Tarkemmat ohjeet osoitteessa www.henryorg.fi. Demariopiskelijoiden aloite demokratiareformista ei edennyt valmisteltavaksi. JYVÄSKYLÄN ylioppilaskunnan hallituksen jäsenten valinta halutaan pitää lähellä nykytyyliä. Edustajisto käsitteli huhtikuun 16. päivän kokouksessaan Demariopiskelijoiden aloitetta demokratiareformista, jossa hallituksen jäsenten valintaa olisi sysätty aiempaa enemmän koko edarin harteille. Kun aloitteesta keskustelun jälkeen äänestettiin, se päätettiin lähettää hallitukselle tiedoksi äänin 24–17. Toisenlainen ratkaisu olisi edellyttänyt hallitukselta toimenpiteitä. Reformialoite oli kaksiosainen. Tärkein uudistus olisi ollut, että edustajisto haastattelisi järjestäytymiskokouksessaan hallituksen eri paikoille halukkaat, ja valitsisi joka paikalle henkilön kahden kierroksen enemmistövaaleilla. Nykyisin hallitusneuvottelut käydään edustajistovaalien jälkeen siten, että edariryhmien edustajat haastattelevat hallitushalukkaat suljettujen ovien takana ja tuovat esityksen valmiista hallituksesta. DEMOKRATIAREFORMIN tarkoitus olisi Demariopiskelijoiden mielestä ollut lisätä hallituksen jäsenten valinnan avoimuutta ja korostaa edustajiston valtaa nykyisestä. ”Viime vaalien jälkeen huudettiin demokratian perään. Tässä on demokratiaa”, aloitteen esitellyt Demariopiskelijoiden Joonatan Virtanen maalaili. Uutta olisi ollut myös se, että hallitukseen olisi voitu valita vain edustajiston varsinaisia tai varajäseniä. Ajatus hallitusvaalista hiersi useita edaattoreita. Sen sijaan moni olisi olisi ollut valmis hyväksymään aloitteen toisen osan, jossa pyrkimys oli vahvistaa edustajiston päätösvaltaa.Tähän olisi pyritty sillä, että edari vahvistaisi periaateohjelman, josta hallitus työstäisi toteuttamissuunnitelman. Se korvaisi nykymallin, jossa uusi hallitus ensitöikseen valmistelee suunnitelman, jonka edustajisto saa vain tiedokseen. Jotkut toivoivatkin, että aloite olisi jaettu kahdeksi. ”Olisin halunnut toisen kohdan läpi, mutta koska en halua ensimmäistä, en voi kannattaa”, perusteli Pörssin & Dumpin Ville Qvist. MUUTKIN edustajistoryhmät jättivät tukun aloitteita, jotka etenivät hallituksen käsittelyyn yksimielisesti. Kokoomusopiskelijat halusi JYYn hallituksen edistävän tenttiakvaarion jalkauttamista Jyväskylään. ”Tenttiakvaario mahdollistaisi tenttien suorittamisen omien aikataulujen mukaan valvotussa ympäristössä. Opiskelija suorittaisi tentin tietokonetta apuna käyttäen, jolloin tentaattorin tehtävät helpottuisivat käsialan tuomien ongelmien poistuessa. Käytännössä tenttiakvaario ei vaadi muuta kuin esimerkiksi kameralla valvotun tilan, jossa opiskelijat voivat suorittaa tentin tietokoneella, jossa ei ole internet-yhteyttä. Jokainen tentaattori on tehnyt valmiin listan kysymyksiä, joista tenttikysymykset arvotaan”, selvitti aloite. Hallituksen koulutuspoliittinen vastaava Tuure Puurunen valotti, että asiasta on käyty jo keskustelua. ”Tilakysymys on se, mihin tämä näyttää kilpistyvän”, Puurunen kertoi. GRÖNIONIN edariryhmän huomio kiinnittyi puolestaan syksyllä kohoavaan opiskelija-aterian hintaan. Heidän aloitteissaan esitettiin hallituksen selvittävän, miten perusteltavissa hinnan korotus Ilokiven ravintolassa on, ja onko JYYn mahdollista tarjota aterioita uutta enimmäishintaa (2,60 euroa) halvemmalla. Aloitteessa vaadittiin myös selvittämään, olisiko Ilokiven kanssa yhtenäinen alempi hinta mahdollinen myös Sonaatti-ravintoloissa, joissa JYYllä on omistuksia. Kristilliset Opiskelijat puolestaan toivoivat ryhmätiloja kampukselle. ENITEN PUHETTA edustajistossa herätti kuitenkin Matti Törmän kokoukseen tuoma jäsenaloite. Siinä JYYtä vaadittiin ottamaan kriittinen kanta tapaan, jolla talonvaltaajat häädettiin erityispedagogiikan laitoksen Polaari-rakennuksesta aprillipäivänä. ”Emme kritisoi tavoitteita, kritisoimme tapaa”, JYYn hallituksen puheenjohtaja Olli-Pekka Koljonen linjasi. ”En halua, että kritisoimme laillista toimintaa, joka on seurausta laittomasta toiminnasta”, Kokoomusopiskelijoiden Jarno Parttimaa sanoi mielipiteenään. Demarien Virtanen puolestaan vaati, että ”JYYn pitää näyttää Senaatille kriittisyyden nyrkkiä”. Vilkkaan keskustelun jälkeen jäsenaloitteen kannatus jäi vähiin, ja se kirjattiin vain edustajistolle tiedoksi. Iiro-Pekka Airola toimittaja@jyy.fi Edustajiston enemmistö äänesti hallitusvalinnan muutoksia vastaan Joonatan Virtanen esitteli edustajistolle Demariopiskelijoiden aloitteen. R ISTO R AUTANEN
S uomen kieli ei poikkeuksineen ja poikkeuksen poikkeuksineen ole siitä helpoimmasta päästä. Olisihan se hienoa, jos me härmäläiset osaisimme arvostaa taitoamme suoltaa näin vaikeaa ja ihanaa mongerrusta. Mutta ei. Alemmuuskompleksihan meille tässäkin asiassa tuntuu iskevän – ihan yliopistomaailmaa myöten. Korkeakoulumme kaipaavat kansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita, joiden myös toivotaan jäävän Suomeen töihin. Suomen ylioppilaskuntien liiton julkaiseman tuoreen tutkimuksen mukaan kansainvälisia opiskelijoita kiinnostaakin paitsi opiskella, myös työskennellä Suomessa. Miksi tämä hieno yhtälö ei siis toteudu? Mikä mättää, kun niin vähän ammattitaitoisia ihmisiä jää opintojensa jälkeen Suomeen? En tiedä, onko kyse sitten alemmuuskompleksista, mutta jostain syystä murskaamme jo opiskeluaikana ulkomaalaisten opiskelijoiden uramahdollisuuksia väheksymällä suomen kielen merkitystä koulutuksessa. SYLin tutkimuksen, johon vastasi 952 ulkomaalaista tutkinto-opiskelijaa, mukaan ulkomaalaiset kokevat juuri riittämättömän kielitaidon ylivoimaisesti suurimmaksi työllistymisen esteeksi Suomessa. Siksi olisi ehdottoman tärkeää kehittää heidän kielitaitoaan ja parantaa näin heidän asemaansa työmarkkinoilla. 15 prosenttia kansainvälisistä tutkinto-opiskelijoista ei ole onnistunut löytämään töitä, vaikka on niitä etsinyt. Y liopistoissa korostetaan englanninkielisen opetuksen tärkeyttä ja sen määrää pyritään lisäämään. 60 prosentilla tutkimukseen vastanneista ulkomaalaisista on opiskelukielenä pelkkä englanti. Pelkällä suomen kielellä sen sijaan opiskelee 12 prosenttia. Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden kannalta olisi kuitenkin suotavaa, jos suomen kieli nauttisi yliopistossa samanlaista arvostusta kuin englanti – ennen kaikkea kielen opetuksen muodossa. Vain englanniksi opintonsa suorittaneen kun ei valitettavasti ole helppo päästä mukaan maamme työelämään. Tutkinto-opiskelijoille pitää reilusti kertoa, millä eväillä hän pärjää Suomen työmarkkinoilla. Se pitää kertoa, vaikka tilanne ei olekaan ihanteellinen – eikä missään tapauksessa reilu. Vähän reilumpi siitä kuitenkin tulee, jos yliopisto vastaa myöntävästi vaihto-opiskelijoiden pyyntöön ja alkaa järjestää entistä parempaa suomen kielen opetusta. Yliopiston pitää järjestää sellaiset mahdollisuudet – ja ehkä myös velvollisuudet –oppia kieltämme, että ammattitaitoisten ja pätevien ulkomaalaisten opiskelijoiden elämä Suomessa ei tyssää kielitaidon puutteeseen. Se, kuinka paljon Suomen työmarkkinoiden sitten pitäisi raottaa silmälappuja ja palkata töihin muitakin kuin omia kumminkaimoja, onkin sitten jo toisen pääkirjoituksen aihe. Kiukuksi pistää katsella päteviä lääkäreitä lattioita lakaisemassa vain siksi, että suomi ei taivu suuhun. pääkirjoitus 21. huhtikuuta 2008 Humanistit vallanneet taloja pääkampuksella Työtä vieroksuvat ja omituisenhajuiset ihmiset ovat ottaneet haltuunsa useita rakennuksia pääkampuksella, tiedottaa Jyväskylän poliisi. Osa rakennuksista on poliisin mukaan vallattu jo vuonna 1863. Valtaajat ovat perustelleet rakennusten haltuunottoa epäkaupallisen tilan tarpeella. Tiettävästi rakennuksissa on järjestetty esimerkiksi erilaisia maksuttomia workshoppeja, opintopiirejä ja luentoja. Keskusrikospoliisi tutkii parhaillaan väitteitä, joiden mukaan toimintaan olisi käytetty verovaroja. Pitkään salassa pysyneet talonvaltaukset paljastuivat, kun opetusministeriö päätti myydä suomalaiset yliopistot tuotekehitysosastoiksi yrityksille. Toimitilojen kuntokartoituksen yhteydessä pääkampukselta löytyi useista rakennuksista kymmenittäin parrakkaita miehiä sekä kirjaviin vaatteisiin puettuja naisia, joista osa on poliisin mukaan piileksinyt sokkeloisten rakennusten pienissä huoneissa jo vuosikymmeniä. Totuuden tietotoimisto lehti.samizdat.info JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119 – 120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin (014) 260 3360. Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.fi, nettisivut www.jylkkari.fi Päätoimittaja Jonna Rusanen (014) 260 3359, 045 137 1957, paatoimittaja@jyy.fi Toimittaja Iiro-Pekka Airola (014) 260 3360, toimittaja@jyy.fi Siviilipalvelusmies Risto Rautanen (kannen kuvitus) (014) 260 3973, sivari@jyy.fi Painos 7 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356 – 7362. Ulkomaalaiset haluavat oppia – miksi me emme opeta? NÄKÖKULMIA 4 Jarno Liski ENITEN TÄLLAISTA nojatuoliradikaalia vituttaa se, kun vastarinnan otteet vituttavat enemmän kuin vallan. Mielelläni hamppumarssisin järkevämmän päihdepolitiikan puolesta, mutta nykyisellään se on sama kuin konttaisit rappioalkoholistien kanssa vaatimassa viinien verotuksen keventämistä gastronomisen kulttuurin edistämiseksi. Brittituttavani kertoi minulle vesilinnuista ja vallankumouksesta. Lontoossa kuulemma joutsenet ovat kuningattaren omaisuutta. Sitäkin oudompaa on se, että anarkistit kuristavat joutsenia hengiltä linnakeikan uhalla. Näihin käsiin jätin vallankumoukseni. Vielä ei vastarinta varmaankaan ole tarpeeksi järjestäytynyt kansallislintua nitistämään. Narisen siis tästä Polaarin valtauksesta. Millainen vallankumouspotentiaali oikeasti vapautetaan tänä päivänä ”avaamalla kansankeittiö”, kuten valtaajat julkilausumassaan ylpeästi ilmoittivat. Olenkin joskus sanonut, että bolshevikeillä olisi hipeille opetettavaa. Olen kai unohtanut sanoa, että kaikki yleislakon aikaiset ohjeet eivät ehkä sellaisenaan toimi enää. SITTEN NIISTÄ TÖHRYISTÄ. On jokseenkin turhaa puolustaa tageja graffititaiteena edes minulle. Saan tagit tarvittaessa taidekäsitykseeni mahdutettua, mutta paskaa taidetta nämä näkemäni silti ovat. Jos lökäpöksy lukee Iijoki-sarjan, lupaan osoittaa kotoani yhden seinän lökäpöksyn taiteelle; sitten ollaan tasoissa. Autonomisen tiedekunnan blogissa itkettiin, että media jätti huomioimatta yhden huoneen seinille teipatut värikkäät eläinpiirrustukset. Pitkätukalla ei taida edes Ockhamin partaveitsi pysyä sen vertaa kädessä, että ymmärtäisi tähyillä uutiskriteereitä Siionin viisaitten sijaan. MEGAFONISSA ”Kenraali Äly” jo ounastelikin, miten ”vittuilevat urpot ja muut huolestuneet kansalaiset ovat nyt etusormi pystyssä opastamassa, kuinka talo pitäisi oikeasti vallata, kuinka kaiken pitäisi olla suunnitelmallista ja loppuun asti harkittua, kuinka toiminnan ei pitäisi häiritä ulkopuolisia ja kuinka valtaajien tulisi käyttäytyä siivosti.” Älykenraali kertoi myös, ettei mikään ”toiminnan aalto” voi lähteä näin liikkeelle. Melkoiset hyökyaallot näenkin jo horisontissa, kun talonvaltaus tuotiin Jyväskylään armon vuonna 2008. Olisikohan seuraava vuosisata sitten kypsä sille, että lökäpöksy jättäisi tussinsa kotiin, kun haluaa keskustella porvarin kanssa joutotilojen käytöstä? Melkoinen osa keskiluokkaakin lienee kuitenkin vakuutettavissa epäkaupallisen tilan tarpeesta ripauksella taktista markkinointihenkeä. Valtaus oli loistava keino päästä julkisuuteen, mutta hieman pidemmälle olisi voinut miettiä, mitä siellä tehdään. Ajatus on tärkein. Ajatus on tärkein LONGBOARDING (liikuntamuoto). Suomen San Franciscossa Jyväskylässä aivan mielettömän helmee, kunhan nää v*tun säät antais periks. YSKÄNLÄÄKE (ilman reseptiä). Pystyvät naapuritkin nukkumaan. INKIVÄÄRILASTUT (herkku). Melkein yhtä hyvää kuin puolukkahillo. Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.fi
Viikko 14: Aprillia syö silliä? KYLLÄ 33 % EI 67 % Gallup joka viikko osoitteessa www.jyy.fi Vapaan tilan merkitys HUHTIKUUN ALUSSA talonvaltaus kampuksella aiheutti paljon hämmennystä. Keskustelussa pinnalle on noussut talonvaltaamisen oikeutus, rakennuksen homeongelma ja seinien töhriminen. Vähemmälle huomiolle on jäänyt valtaajien viesti: tiloja omatoimiselle kansalaislähtöiselle toiminnalle ei juuri ole tarjolla. On helppoa yhtyä talonvaltaajien kritiikkiin juuri ylioppilaskuntaa kohtaan. JYY on merkittävä kiinteistöjen omistaja, mutta tiloja jäsenistön omatoimiselle toiminnalle ei ole riittävästi. En halua väheksyä esimerkiksi ylioppilaskylän tai Ilokiven merkitystä ylioppilaskunnan jäsenistölle, mutta JYYn kiinteistöpolitiikassa korostuu varallisuuden kartuttaminen jäsenpalveluiden kustannuksella. Varallisuuden keräämistä perustellaan vuosi toisensa jälkeen varautumisella mahdollisiin kriiseihin, kuten automaatiojäsenyyden poistumiseen. ARGUMENTTI mahdollisesta automaatiojäsenyyden poistumisesta on kuitenkin kestämättömällä pohjalla, vaikka mahdollinen tulevaisuuden skenaario onkin. Mikäli automaatiojäsenyys poistuisi, oleellista on, että ylioppilaskunnan jäsenpohja pysyisi mahdollisimman laajana. Mitkään säästöt tai varallisuus eivät pysty pitämään toimintaa nykyisellä tasolla, jos jäsenpohja heikkenee. ON SIIS erityisen tärkeää pitää huolta jäsenpalveluista ja varmistaa, että ylioppilaskunnan jäsenyys koetaan hyödylliseksi. Tulevina vuosina yliopisto ja ylioppilaskunta ovat varautuneet tekemään suuria investointeja uusiin kiinteistöihin. Opiskelijoiden tarpeet tulee huomioida niin suunniteltaessa kampuksen laajennuksia kuin Kortepohjan ylioppilaskylän uusia talojakin. Ylioppilaskunnan tehtävä on edistää opiskelijoille mielekkäitä opiskeluympäristöjä, sekä kannustaa aktiiviseen kansalaisuuteen. Jotta aktiivinen kansalaisuus olisi mahdollista, täytyy opiskeluympäristön tarjota riittäviä resursseja konkreettiseen toimintaan. Talonvaltauksen ansioksi täytyykin nostaa tilan politisoiminen. Jokainen meistä nimittäin tarvitsee tilaa – tilaa ”omaehtoiselle opiskelulle, kulttuurille, hengaamiselle, kokoustamiselle, juonimiselle, tapaamiselle, keksimiselle, rakastamiselle", kuten autonominen tiedekunta julistaa. Antti-Jukka Huovila 5 K i r j o itt aj a on J Y Y n ed us t a j isto n väis t yvä j äs en . Jylkkäri haluaa tietää, mitä opiskelijat ajattelevat. Lähetä mielipide osoitteeseen jylkkari@jyy.fi. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. Olen seurannut ihmetyksen, turhautumisen ja ärsyyntymisen välitilassa median uutisointia talonvaltauksesta Jyväskylän kampusalueella. Kuinka ihmisiä taas vedätetäänkään kiinnittämällä heidän huomionsa valtaajien esittämän kritiikin ja vaatimusten sijaan epäolennaisuuksiin. Se, että mediassa keskitytään ryhmän toimintatapojen arvosteluun, vie huomiota siltä faktalta, että valtauksella oli alusta asti selkeä sanoma, jonka jokainen lukutaitoinen voi heidän kirjoittamasta manifestistaan lukea. Tämän manifestin taustalla on syvä tyytymättömyys asioiden tilaan niin yliopistossa, kaupungissa kuin laajemminkin. Tyytymättömyys yliopiston nykytilaa kohtaan ei kosketa vain talonvaltauksessa mukana olleita, vaan suurempaa opiskelijoiden ja henkilökunnan joukkoa, joka nähdäkseni kasvaa jatkuvasti. Itsekin kävin mielenkiinnosta katsomassa valtaajia tapauksesta kuultuani. Ihmisissä vallinnut henki, tulevaisuuden suunnitelmat ja manifestin sisältö tekivät minuun todellakin vaikutuksen. Mielikuvani rakentui siis täysin päinvastaiseksi kuin mediasta saatava luonnehdinta valtaajista. Kyse ei ollut paikkojen hajottamisesta, sekoilusta ja angstien purkamisesta vaan jonkin uuden, yhteisöllisen ja ihmisläheisen rakentamisesta, jota uusliberalismi, rahavirrat, ahneus ja kulutuskulttuuri ei ohjailisi. Kotiin kävellessäni olin iloinen siitä, miten olin paikan päällä nähnyt toimittavan. Koska oma mielikuvani ryhmän toiminnasta oli niin positiivinen, uskalsin jopa ajatella, että he saisivat pitää talon jatkossakin. Toisin kuitenkin kävi ja pian jouduin seuraamaan, kuinka taloa tyhjennettiin poliisivoimin. Toivoisin, että ihmisillä olisi niin paljon älyä, että heidän mielenkiintonsa kääntyisi epäolennaisuuksien sijaan autonomisen tiedekunnan esittämään kritiikkiin yliopistoa, ylioppilaskuntaa ja kaupunkia kohtaan. Ei tyydytä median meille tarjoamaan mielikuvaan asioista, vaan otetaan itse selvää ja rakennetaan tulkintamme sen pohjalta. Talonvaltaus on herättänyt Jyväskylässä paljon keskustelua, nyt olisi aika nähdä metsä puilta. Veera Hietanen Kokemus ”töhrittyjen” seinien sisäpuolelta En oikein ymmärrä Jyväskylän ylioppilaskunnan vaatimusta säätiömallin peruuttamisesta. Tieteellisen autonomian katoaminen tuskin on uhka suomalaiselle yliopistolaitokselle, sillä ainoa säätiömalliin siirtyvä yliopisto on tekeillä oleva innovaatioyliopisto. Muut yliopistot, Jyväskylän yliopisto mukaan luettuna, muutetaan julkisoikeudellisiksi laitoksiksi, joissa yliopiston hallitus päätetään yliopiston sisäisellä valintamenettelyllä. Ihmettelen kovasti myös JYYn pelkoa yliopistolaitoksen läpikaupallistumisesta ja sivistysperinteen sammumisesta. Käytännössä yliopistouudistuksen keskeisin parannus on yliopistojen rahoituspohjan laajentaminen, joka merkitsee sitä, että yliopistoilla on paremmat mahdollisuudet ottaa vastaan yksityistä rahaa valtionrahoituksen rinnalle, ei tilalle. Yksityinen raha ei ole uhka yliopistolle, vaan pikemminkin mahdollisuus monipuolistaa sen toimintaa. Yliopiston ulkopuolisten tahojen kannalta tämä merkitsee sitä, että heidän on mahdollista välittää yliopiston tutkittavaksi myös käytännön elämän ongelmia. Ja miksei tosiaan humboldtlaisessa hengessä autonomisen, tietoa itsensä takia tavoittelevan yliopiston rinnalla voisi olla Kurt Lewiniä myötäillen myös yliopistojen valjastamista käytännön ongelmien ratkaisemiseen? Paremmista suhteista työelämän organisaatioihin tuskin on opiskelijoille haittaa muutenkaan. Ne avaavat todennäköisesti lisää mahdollisuuksia opiskelijoillekin tehdä työelämän ongelmanratkaisuun liittyviä opintoja, kuten ITja taloustieteellisissä tiedekunnissa tehdään jo tänä päivänä. Tämänkaltaiset opinnot edistäisivät tutkintojen työelämävalmiuksien paranemista ja useimpia opiskelijoita piinaavien ”mitä minusta tulee isona tällä koulutuksella?” -kriisien helpottamista. Ties vaikka tiiviimpien suhteiden seurauksena jokunen roponenkin löytää tiensä Matin seuraksi opiskelijan kukkaroon. Kenties yliopistojen rahoituspohjan l a a j e n t a m i n e n saattaisi auttaa myös opiskelijoiden kohtaamien muiden ongelmien ratkaisemisessa. Toivon mukaan vapautuvia tai lisää tulevia varoja voisi käyttää myös opetuksen laadun parantamiseen: opettaja-opiskelijasuhteen pienentämiseen ja massaluentojen määrän vähentämiseen. En tajua näitä etuja vasten JYYn änkyröintiä yliopistojen rahoituksen ja hallinnon kehittämisen suhteen. Uskon muutosvastarinnan johtuvan siitä, että JYYltä puuttuu kollektiivinen näkemys yliopistolaitoksen ongelmista ja niiden korjaamisesta. Onko sen nykytila todellakin niin mahtava, ettei siitä löydy kritisoitavaa? Mikael Seppälä kasv. yo., YTM JYYltä puuttuu näkemys yliopistolaitoksen kehittämisestä Tämänkaltaiset opinnot edistäisivät tutkintojen työelämävalmiuksien paranemista ja useimpia opiskelijoita piinaavien ‘mitä minusta tulee isona?’ -kriisien helpottamista.” ” Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta (JYY) vaatii, että valtioneuvoston on luovuttava avauksestaan tarjota säätiömallia kaikille yliopistoille. Säätiömalli mahdollistaisi ulkopuolisen rahoituksen, joka pahimmillaan johtaa yliopistojen läpikaupallistumiseen ja sivistysperinteen sammumiseen. JYY on huolissaan yliopistojen tieteellisestä autonomiasta, jos riippuvuus yksityisistä rahoittajista kasvaa. Kun samanaikaisesti lisätään sekä yliopistoyhteisön ulkopuolisten jäsenten määrää yliopistojen hallituksissa että yliopistojen riippuvuutta yksityisestä rahoituksesta, herää väistämättä epäilys näiden asioiden yhteenkietoutumisesta. Mitä jos merkittävä rahoittaja asettaakin tukensa ehdoksi paikan yliopiston hallituksessa? Maakuntien yliopistoilla ei ole mahdollisuutta kerätä pääomia tasapuolisesti innovaatioyliopiston kanssa. Vaikka yksityisillä tahoilla olisi aito halu tukea suomalaista sivistystä, johtaisi säätiömalli väistämättä monialaisten, pääkaupunkiseudun ulkopuolella toimivien yliopistojen näivettymiseen. JYY pelkää, että kaupallisiin ja teknillisiin aloihin keskittyvät yliopistot keräävät valtaosan yksityisestä pääomasta. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta vaatii, että valtioneuvosto turvaa eri tieteenalojen ja yliopistojen tasapuolisen kehityksen korkeakouluverkoston rakenteellisessa kehittämisessä. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta Säätiömalli uhkaa yliopistojen autonomiaa Toivoisin, että ihmisillä olisi niin paljon älyä, että heidän mielenkiintonsa kääntyisi epäolennaisuuksien sijaan autonomisen tiedekunnan esittämään kritiikkiin.” ”
6 THE FINNS ARE GENERALLY regarded as not being very talkative. My husband usually explains that Finns talk when they have something to say. This ‘Finnish silence’ is, in my opinion, a remarkable and fantastic characteristic in our world filled with unnecessary noise. I have not experienced many people talking voluntarily to me until recently a miracle happened; I’ve found a way to a Finnish heart. For about four weeks I have had people stopping and chatting, even chasing me sometimes, determined to say few words. What is the reason for this outburst of talkativeness? I’ve got a dog. And not just any dog. By pure accident we’ve found the cutest puppy on the planet. OBVIOUSLY, WE KNEW what kind of breed we wanted and how the dog would look like. It is a suomenlapinkoira (FinnLapp Hund). It was not a choice based on nationalistic feelings, although we are proud to have a Lapp at home. This breed is smart, friendly, and great for people living in cities. It seemed perfect for us. We did not know, though, that they make the best looking puppies ever. OUR LITTLE CREATURE resembles more a teddy bear than a real dog. However, it is not one of those miserable ‘somethings’ that are supposed to match your furniture. This is going to be a proper dog, a Lappish shepherd. And so far, we have been a hit in our area. Almost everybody has to stop, ask what breed it is, or just praise it for its cuteness. I’ve had drivers stopping their cars and trying to talk to my dog, truck drivers smiling and waving to us. No grandma can resist us. And everybody wants to touch this puppy. THIS FLUFFY MIRACLE made me talk to hundreds of Finns. All of a sudden we know half of the city. People tell me stories about their dogs, or dogs they used to have, and sometimes, hearing my accent they ask about my origins, congratulate fluent Finnish and the choice of a pet. They also seem surprised that a domestic breed can look so great. I was happy to get my dog, and it turned out to be the best way to socialize in this country. Katarzyna Herd Dog is a way to a Finnish heart In te r n a ti on a l st u d en t s h a r es h er th o ugh t s on li f e in Fi n la n d. Puolalaisella on vain kaksi syytä opiskella suomea: HIM ja mäkihyppy. Ja, ehkä rahanteko. KUN PYYDÄN Agata PilacinskaJakubowskaa haastatteluun, teen heti nolon virheen: kirjoitan sähköpostin englanniksi. ”Voit vapaasti kirjoittaa suomeksi”, Agata vastaa. ”Ymmärrän, että se on niin uskomatonta teille, että joku puhuisi suomea, mutta vain sillä tavalla pääsen harjoittelemaan kieltä.” Puolalainen Agata, 25, on opiskellut viisi vuotta suomea. Hän on Jyväskylässä kirjoittamassa suomenkielistä graduaan ja hoitaa päiväkodissa täkäläisiä lapsia. Siitä huolimatta meinaan taas vastata englanniksi. HAASTATTELUSSA AGATA puhuu suomea niin sujuvasti ja nopeasti, että varovaisuuteni haihtuu. ”Suomalaiset ovat yleensä ilahtuneita, kun ulkomaalainen puhuu suomea. Heistä tuntuu kuin olisin yksi heistä”, Agata sanoo. Onhan se mukavaa, mutta silti on pakko ihmetellä, miksi ihmeessä kukaan lähtee opiskelemaan suomea? ”Siihen voi olla vain kaksi syytä: musiikki, siis HIM, tai mäkihyppy. Minulla se oli mäkihyppy”, Agata nauraa. Kun Adam Malysz alkoi pärjätä maailmancup-tasolla, Puolassa alettiin seurata mäkihyppyä. Yksi mäkihyppysankari ei kuitenkaan riittänyt. Agatan perheessä jokainen valitsi oman suosikkinsa: äiti Andreas Goldbergerin, sisko Simon Ammannin. Agata otti Matti Hautamäen. ”Suomesta kirjoitettiin paljon mäkihypyn yhteydessä, ja se alkoi kiinnostaa minua. Menin kirjastoon ja pyysin jotain suomalaista. Minulle annettiin Kalevala.” AGATA IHASTUI Kalevalan melodiaan ja päätti lukea kirjan joskus alkukielellä. Tuolloin Puolassa saattoi opiskella suomea vain Poznanin yliopistossa, ja sinne otettiin uusia suomen opiskelijoita vain joka neljäs vuosi. Lukion jälkeen Agata opiskeli vuoden puolaa ja englantia, luki Saarikoskea ja valmistautui suomen kielen opintoihin. ”Halusin lukea jotain Euroopan unionin kieltä, jolla voisin ansaita rahaa.” Seuraavana vuonna otettiin jälleen 15 uutta suomen opiskelijaa, Agata heidän joukossaan. ”Katsoin suomenkielistä Kalevalaa ja ajattelin, että tämä oli hyvä valinta.” MYÖS RAHANTEKO alkoi pian. Kolmantena opiskeluvuotenaan Agata pääsi töihin saksalaisen rengasyhtiön suomenkieliseen asiakaspalveluun. Suomalaiset soittajat hämmästyivät, kun langan päässä vastasikin puolalainen tyttö. ”Suomalaiset asiakkaat ovat kyllä hirveän kilttejä ja ymmärtäväisiä.” Opiskelijat saivat jatkuvasti viestejä firmoilta, jotka etsivät suomea puhuvia työntekijöitä. Huippukausi koitti sen jälkeen, kun Puola oli liittynyt EU:hun. Töitä oli esimerkiksi yritysten asiakaspalvelukeskuksissa ja tulkkeina rakennustyömailla. Puolassa onkin lisätty suomen kielen opetusta. Nykyään Poznanin yliopistoon otetaan uusia suomen opiskelijoita joka toinen vuosi, ja viime vuodesta lähtien myös Varsovan yliopistossa on voinut opiskella suomea pääaineena. POZNANIN SUOMEN kielen opiskelijoita on tuettu alusta asti. Agatakin pääsi ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen kielikurssille Kuopioon. Hän kävi mäkihyppykisoissa ja sai sanakirjaansa Matti Hautamäen nimikirjoituksen. Se oli tärkeä hetki. Mutta nyt Agata ei ole katsonut mäkihyppyä kolmeen vuoteen. Tilalla on suurempi rakkaus: kirjallisuus. Agata luettelee suomalaisia kirjailijoita asiantuntevasti. Erityisesti nykykirjallisuus on hänelle ikkuna suomalaiseen mentaliteettiin. Agatan gradukin käsittelee kirjallisuutta. Hän on tutkinut Puolassa lasten kykyä tulkita symboleja ja sai CIMO:n apurahan jatkaakseen tutkimusta Suomessa. Kevään aikana Agatan pitäisi saada valmiiksi 60 sivua suomenkielistä ja 30 sivua puolankielistä tekstiä. Kesällä hän osallistuu kahdelle kääntämiskurssille Helsingissä. Hän on ollut yhteydessä suomalaisiin kustantajiin ja tekee käännösnäytteitä puolalaisia kustantamoita varten. Markkinoita on. ”Viime vuonna Puolassa käännettiin seitsemän suomalaista kirjaa, tänä vuonna ilmestyy ainakin kymmenen.” Eniten Agata haluaisi tulkiksi. Hän haluaisi asua Suomessa, mutta hänen miehellään on hyvä työpaikka Poznanissa. Ehkä pariskunta jonain päivänä muuttaa Suomeen. ”Kun tulen tänne, tuntuu kuin tulisin kotiin”, Agata sanoo. Noora Mattila Matti Hautamäen tähden Puolalaisen Agata Pilacinska-Jakubowskan mielestä Suomeen kannattaisi muuttaa jo pelkästään kirjastojen vuoksi. Jyväskylän yliopiston kirjasto on käynyt graduntekijälle tutuksi. R ISTO R AUTANEN Suomesta kirjoitettiin paljon mäkihypyn yhteydessä, ja se alkoi kiinnostaa minua. Menin kirjastoon ja pyysin jotain suomalaista. Minulle annettiin Kalevala.” Agata Pilacinska-Jakubowska ”
7 A loitettuani alkuvuodesta pestini Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajana, eräs ammattikorkeakoulun henkilökunnan edustaja totesi minulle painokkaasti, että yhteistyö on voimaa. Sitä se on, mutta miten yhteistyö näkyy Jyväskylässä opiskelijoiden ja opiskelijajärjestöjen keskuudessa? Jyväskylässä on kaksi suurta ja rakenteellisesti erittäin tärkeää korkeakoulua. Jyväskylän yliopisto on yksi arvostetuimmista yliopistoista koko maassa ja sitä samaa on JAMK ammattikorkeakoulujen keskuudessa. Opiskelijoita näissä kahdessa korkeakoulussa on noin 17 000–20 000, hivenen laskentatavasta riippuen. Opiskelijat muodostavat Jyväskylässä niin suuren massan, että olisi typerää olla tekemättä yhteistyötä. Kahtakymmentätuhatta opiskelijaa on vaikea sivuuttaa. Miksi emme siis yhtyisi?! PEREHDYIN TAANNOIN JYYn hallitusohjelmaan, jossa monessa kohdassa mainittiin yhteistyö eri muodoissaan JAMKOn kanssa. Myös JAMKOn toimintasuunnitelmassa painotetaan yhteistyötä ja sen kehittämistä JYYn suuntaan. Yhteistyö JYYn ja JAMKOn hallitusten kesken on mielestäni alkanut todella hyvin. Yhteisiä koulutuksia on pidetty ja muutama yhteinen iltakin on vietetty. Käynnissä on projekteja jyväskyläläisen opiskelijan hyvinvoinnin parantamiseksi. VAIKKA YHTEISTYÖTÄ tehdään paljon, suuria erojakin toiminnastamme löytyy. Vuosikymmenten perinteet ja sitä myötä saatu kokemus on asia, jota itse ainakin ylioppilaskunnassa suuresti arvostan. JYY on vanha organisaatio, jos asiaa peilataan JAMKOon. JYY vietti taannoin 74-vuotisjuhliaan ja JAMKO järjestää ensimmäiset vuosijuhlansa vasta syksyllä. Näen tässä isosisko–pikkusisko-asetelman. JAMKO saa paljon apua ja näkemystä JYYn toiminnasta, mutta mitä annettavaa opiskelijakunnalla olisi ylioppilaskunnalle? Nuori ja kehittyvä organisaatio on dynaaminen, sen rakenteet ovat liikkuvia ja päätöksiä on helppo tehdä. Tätä kautta toimintaa on nopea kehittää. Yhdessä toimiminen luo siis myös synergiahyötyjä. Voimme oppia puolin ja toisin toistemme toiminnasta. TOINEN ERO välillämme on jäsenistössä. Ammattikorkeakouluilla ei ole lain määrittämää automaatiojäsenyyttä, joten joudumme keskittämään paljon energiaa jäsenten hankintaan. Jäsenhankinta syö suhteellisen paljon resursseja, ja siksi meidän pitää ”tulla opiskelijan naamalle”, kuten eräs opiskelijakunnan jäsen asian osuvasti ilmaisi. Tämä tarkoittaa sitä, että JAMKOn pitää toimia mahdollisimman lähellä opiskelijarajapintaa ja panostaa palveluiden tarjoamiseen jäsenistölle. Palveluita kehittämällä opiskelijakorttia pystytään tekemään halutummaksi. Tavoitteena onkin, että aikanaan opiskelijakunnassa ”automaatiojäsenyyteen” päästäisiin sillä, että opiskelijakortilla saatavat edut ovat niin hyvät, että kaikki ammattikorkeakoulussa opiskelevat liittyisivät opiskelijakunnan jäseniksi. Tällä hetkellä JAMKOlla on noin 3000 jäsentä, kun ammattikorkeakoulussa opiskelee noin 6000 opiskelijaa. Työmaata siis riittää vielä. EROJEN JA yhtäläisyyksien etsimisellä ja näiden kahden järjestön vertailulla ei ole kuitenkaan mitään merkitystä. Niin ylioppilaskunnan kuin opiskelijakunnankin tehtävä on lopulta sama: opiskelijoiden etujen ajaminen ja hyvinvointi. Miika Toivanen Kirjoittaja on JAMKOn hallituksen puheenjohtaja. Yhteistyökö muka voimaa? Kahtakymmentätuhatta opiskelijaa on vaikea sivuuttaa. Miksi emme siis yhtyisi?!” ” TÄHTI VIERAILEVA SEMINAARINPUISTOSSA Oppion ja Aallon pikatien välissä kasvaa alueen ainoa euroopanpähkinäpensas (Corylus avellana) tyypillisesti monihaaraisena ja useita metrejä korkeana. Pähkinäpensas kukkii keltaisin hedenorkoin ennen lehtien puhkeamista toukokuussa. Emikukat ovat samassa kasvissa, mutta koska ne vaativat yleensä ristipölytyksen, rasvaisia, kovakuorisia, syötäviä pähkinöitä saadaan syksyisin vähän. Pähkinöiden – tai tammenterhojen – kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Pähkinäpensas kuuluu koivukasveihin ja niinpä useimmat koivun siitepölylle allergiset saavat oireita myös sen siitepölystä. PYSTYKIURUNKANNUS (Corydalis solida) viihtyy varjossa ja kasvaa EteläSuomen lehdoissa mieluiten juuri pähkinäpensaan tai tervalepän alla. Seminaarinpuistossa pystykiurunkannus kukkii toukokuussa muun muassa Oppion ja T-rakennuksen rinteissä vaaleanvioletein kukin. Se on parikymmentä senttiä korkea, myrkyllinen kasvi ja sen pystyissä tertuissa on parikymmentä, perhosia houkuttelevaa, kannuksellista kukkaa. Siementen valmistuttua kasvin maanpäälliset osat kuihtuvat ja se talvehtii parisenttisten, juurimukuloiden avulla. Muurahaisia kasvin siemenet kiinnostavat niissä olevan öljyisen lisäkkeen, elaiosomin, vuoksi – ja näin siemenet leviävät. Pertti Pyhtilä P ERTITI P YHTILÄ Pystykiurunkannus kukkii toukokuussa T-rakennuksen rinteissä. Pähkinäpensas ja pystykiurunkannus
VÄITÖSTILAISUUS 8 VAPPUNA HARJU täyttyy juhlivasta vappukansasta piknikkoreineen. Musiikki raikaa, kun Puhkupillit töräyttelevät torviaan. Vuosituhannen alkuun asti vappupäivänä oli tapana viedä rehtori ajelulle ylioppilaskunnan museoauto Susannalla. Piknikille mentiin puolestaan jo aattona. ”Siellä se rehtori kiersi haalarit päällä kyselemässä vappukansan tunnelmia”, muistelee eräs vanha JYY-aktiivi. Susanna ei ole enää ajokelpoinen, mutta rehtori saapuu edelleen ylioppilaskunnan piknikvieraaksi. YLIOPPILAAT ALOITTIVAT vapunjuhlinnan Suomessa jo 1870-luvulla, ja kuten suurin osa muistakin akateemisista perinteistä, myös tämä perinne matkittiin ruotsalaisilta. Kirkkopuiston Minna-patsaan lakitus aloitettiin helsinkiläistä Havis Amandan lakitusperinnettä mukaillen, ja muutamassa vuodesta siitä tuli koko ylioppilaskunnan yhteinen perinne. Minna Canthin patsas nousi kirkkopuistoon vuonna 1961 ja vuodesta 1989 valkolakki on aseteltu vappuisin Minnan kutreille. Onpa lakituksessa saatu aikaan skandaalikin, kun eräänä vuonna lakittaja kaatoi litran piimää Minnan rinnuksille, koska hänelle oli vakuutettu sen olevan perinne. Asiasta uutisoitiin maakuntalehteä myöten. Tämän jälkeen ylioppilaskunta otti lakitustapahtuman vastuulleen, vaikkakin lakittajaksi on päässyt vuosittain joku aktiivinen toimija tai leikkimielisen kilpailun voittanut ainejärjestö tai joukkue. Lakitustilaisuuteen kuuluvat myös kuivat puheet, Musica-kuoron laulua sekä joskus myös muuta ohjelmaa. Vuodesta 2006 Kirkkopuiston vapputapahtuma on järjestetty yhdessä Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunta JAMKOn kanssa. VANHIN opiskelijaperinne Jyväskylässä on kuitenkin Ilokivellä laulaminen. Ravintola Ilokiven takana olevassa rinteessä sijaitsee kivi, jonka mukaan ylioppilastalo on saanut nimensä. Yliopiston ollessa vielä seminaari, opiskelijoilla oli tapana kerääntyä kivelle keväisin laulamaan, ja tämä perinne on viime vuosina herännyt jälleen henkiin. Hilpeät kevätja maakuntalaulut raikuvat kivellä todennäköisimmin vappupäivän aamuna auringon noustessa. SUKLAAPATUKAN rapistelu ja syöminen, kynsileikkurin napsauttelu Blomstedt-salissa ja kesken poistuminen. Aina ei asianmukainen käytös väitöstilaisuudessa näytä olevan selviö edes yliopiston henkilökuntaan kuuluvallle. ”Julistan väitöstilaisuuden alkaneeksi.” Väitöstilaisuudessa salin edessä istuvat väittelijä, vastaväittelijä sekä kustos, joka toimii tilaisuuden valvojana ja puheenjohtajana. Kustoksen tehtävään pyydetään useimmiten väitöskirjan ohjaaja. ”Arvoisa kustos, kunnioitettu vastaväittäjä, hyvät kuulijat.” Asiaa tuntemattomalle väitöstilaisuuden ainoa ymmärrettävä osa saattaa olla lectio praecursoria, enintään 20 minuutin pituinen esitelmä, jonka aihe liittyy väitöskirjaan, mutta ei perinteisesti ole ainoastaan sen esittelyä. ”Pyydän Teitä, arvoisa professori Sirpa Tani tiedekunnan määräämänä vastaväittäjänä esittämään ne muistutukset, joihin katsotte väitöskirjani antavan aihetta.” KL Raija Raittilan väitöstilaisuus 28. maaliskuuta tuntui leppoisalta jutustelulta. Raittila tutki väitöskirjassaan lasten kokemuksia kaupunkiympäristöstä. ”Lapset eivät näe edessään pensaikkoa, vaan sen sijaan pujotteluradan. Ympäristöstä havaitaan se, joka on alle puolentoista metrin korkeudella”, Raittila valotti tilaisuudessa lasten tapaa havainnoida ympäristöään. TILAISUUDEN AIKANA vastaväittelijä, professori Sirpa Tani Helsingin yliopistosta esitti Raittilalle kysymyksiä aineiston keruusta, tutkimusongelmista ja jopa väitöskirjan kannen kuvien valinnasta. Lopuksi Tani tenttasi Raittilalta, että mitä hän väitöksessään oikeastaan väittää. Väitöstilaisuuden lopuksi vastaväittelijä luki loppulauseen, joka oli yhteenveto väitöskirjasta ja jonka lopuksi kehotettiin tiedekuntaa hyväksymään väitöskirja. ”Tämän jälkeen kehotan niitä arvoisia läsnäolijoita, joilla on jotakin muistuttamista väitöskirjani johdosta, pyytämään puheenvuoron kustokselta.” Lopuksi kustos julisti tilaisuuden päättyneeksi. Yleensä väitöstilaisuuksien jälkeen on myös kahvitus, johon kaikki väitöstilaisuuksiin osallistuneet ovat tervetulleita. Useimmiten tapana on myös järjestää karonkka kiitoksena vastaväittelijälle. Näissä yleensä pidetään puheita ja kiitetään kustosta ja vastaväittelijää, sekä muidenkin akateemisten perinteiden mukaisesti – syödään ja juodaan hyvin. VAPPU ”Istumma Ilokivelle” (Kantelettaresta) Lähtiessä laulamahan, Saahessa sanelemahan, Istumma ilokivelle, Laulupaaelle panemma, Kiven kirjavan selälle, Paaen paksun pallialle. Suitamme sovittelemma, Säveltämme säätelemmä, Keritämmä pään kerältä, Saamma solmun sommelolta, Iskemmä käen kätehen, Sormet sormien lomahan, Lauloaksemma hyviä, Parahia pannaksemma, Hyvän iltamme iloksi, Päivän kuulun kunniaksi , Tahi aamun armahaksi, Huomenkuuromme kuluksi. Tunnetko akateemi ”Arvoisa kustos, kunnioitettu vastaväittäjä, hyvät kuulijat.” Teksti: Kirsi Marttinen Kuvat: Kirsi Marttinen ja Jylkkärin arkisto
”TÄÄLLÄ EI Hegeliä lueta. Ainoa akateemisuus täällä on se, että ihmiset opiskelevat yliopistossa”, kommentoi Abakuksen ja Fokuksen yhteissitseillä toastina toiminut Pekka Vahvanen pohdittuaan sitsiperinteen akateemisuutta. Kuten useat muutkin akateemiset sekä opiskelijaperinteet, myös sitsit ovat rantautuneet Suomeen Ruotsin kautta. Suomessa sitsikulttuuri on vanhinta ruotsinkielisillä opiskelijoilla sekä kauppatieteilijöillä, mutta nykyisin sitsaamista harrastetaan kaikissa ylioppilaskunnissa. JYYssä sitsikulttuuri levisi vuonna 2005 Pörssin järjestämien opetussitsien myötä. Tämän jälkeen useat ainejärjestöt ovat harrastaneet yhteissitsejä eri teemoilla. Sitsaajat plaseerataan yleensä etukäteen niin, että miehet ja naiset pyritään sijoittamaan istumaan vuorotellen. Ohjelma etenee toastien ohjauksessa. MAALISKUUN 12. päivänä järjestetyillä erityispedagogiikan opiskelijoiden ainejärjestö Abakuksen ja sosiologian, yhteiskuntapolitiikan ja sosiaalityön opiskelijoiden ainejärjestö Fokuksen yhteissitseillä päätoastina toimi Marjukka Vilhonen. Toastin rooli lankesi Vilhoselle vankan sitsailukokemuksen myötä. Aputoastina toimineelle Vahvaselle sitsit olivat hänen ensimmäisensä. ”Tavoitteena olisi saada ihmiset viihtymään, saada sitsiperinne elämään ja tietysti selvitä hengissä”, kommentoi joulupukin muoriksi pukeutunut Vilhonen tunnelmiaan ennen satuteemalla järjestettyjä sitsejä. Hänen mukaansa ainoa huoli oli, etteivät ihmiset osaisi käyttäytyä huonosti. ”Huono” käytös ja sääntörikkomukset, kuten myös toastien niistä asettamat, useimmiten yleisöä viihdyttävät rangaistukset ovat olennainen osa sitsejä. Kuten vuosijuhlissakin, syömistä ja juomista tahdittavat juomalaulut, ja yleinen sanonta on, että jos sitsivieraat ehtivät syödä pääruokansa lämpimänä, eivät toastit ole onnistuneet tehtävässään. Joulupukiksi pukeutuneen Vahvasen tavoitteina sitsien suhteen oli puolestaan ”olla hauska” ja ”tutustua moniin uusiin satuhahmoihin”. Abakuksen ja Fokuksen sitsit sujuivat hyvin perinteisesti ja loppuillasta kaupungille valui hilpeitä Lumikkeja ja Peppi Pitkätossuja. iset perinteet? KUKKIEN LASKEMINEN keuhkotautiin kuolleen runoilijan haudalle vai kosteat ainejärjestöbileet Kirjailijatalolla? Kumpi kuulostaa paremmalta? Flooranpäivää on vietetty molemmin tavoin ylioppilaskunnassamme. Keuhkotautiin vain 19-vuotiaana kuollut runoilija on tietenkin Isa (Lovisa) Asp (1853–1872), joka opiskeli Jyväskylän opettajaseminaarissa lukuvuosina 1971–72. Häntä pidetään ensimmäisenä suomeksi kirjoittaneena naisrunoilijana. Vuonna 2004 vietettiin Isa Asp -pronssipään julkistamistilaisuutta. Ylioppilaskunta oli saanut lahjaksi Marja Merikari-Ketolan Aspista tekemän kipsisen muotokuvan jo vuonna 1953, josta ylioppilaskunnan juhlavuoden kunniaksi teetettiin pronssivalos. Valos on nähtävillä yliopistonpääkirjaston toisessa kerroksessa. Kirjaston pienoisnäyttelyssä voi lisäksi tutustua Aspin elämään ja tuotantoon. ASPIN MUISTOKSI järjestettiin tilaisuuksia jo vuosisadan alussa ja ylioppilaskunta otti vastuulleen Aspin haudan kunnossapidon vuonna 1944. Vuoden 1953 helmikuussa ylioppilaskunta järjesti juhlavan seppeleenlaskutilaisuuden hänen haudallaan. Haudan kunnossapito unohtui pitkäksi aikaa, kunnes yliopiston museo muistutti ylioppilaskuntaa lupauksestaan 2000-luvun alkuvuosina. Nykyään haudalla vierailee vuosittain muutama hallituksen jäsen. Hieman suuremman suosion saavuttanut Flooranpäivän vietto Kirjailijatalolla loppui vuosituhannen vaihteessa. FLOORAN PÄIVÄ 13.5. JOSKUS AKATEEMISET perinteet voivat herättää hilpeyttä. Edellisessä Jyväskylän yliopiston järjestämässä promootiossa yliairut johdatti englantilaisissa tohtorinvetimissään promootiokulkuetta kohti Taulumäkeä, kun eräässä risteykessä kuului kirkas lapsenääni: ”Katso äiti, Harry Potter!” Promootio on akateeminen juhlatilaisuus, jossa vihitään eli promovoidaan maistereita, tohtoreita sekä kunniatohtoreita. Promootiossa tutkinnon suorittaneet saavat maisterinseppeleen ja -sormuksen tai sitten tohtorinhatun ja -miekan oppiarvonsa merkeiksi. SUOMEN ENSIMMÄINEN promootio järjestettiin Turun yliopistossa vuonna 1643, jonka jälkeen promootioperinne on jatkunut katkeamattomana. Jyväskylän yliopiston ensimmäinen promootio järjestettiin vuonna 1969, ja ensi vuonna järjestettävä promootio on järjestyksessään seitsemäs. Juhlallisuudet ovat kolmipäiväiset. Varsinaista promootiopäivää edeltävät maistereiden seppeleensitojaiset, joissa promovoitavan kandidaatin seuralainen sitoo juhlakalulle tuoreista laakerinlehdistä seppeleen yleisen seppeleensitojattaren opastuksella. Vuonna 2004 yleiseksi seppeleensitojaksi kutsuttiin ensimmäistä kertaa mies. Miekanhiojaisissa pidetään puhe miekalle; kukin tohtoripromovendi käy juhlasalin keskellä hiomassa miekkaansa muutaman naarmun seuralaisensa pyörittäessä tahkoa. PÄÄTAPAHTUMA ON kuitenkin promootioakti, jossa tilaisuuteen osallistuvat promovendit promovoidaan. Tämän jälkeen päivä jatkuu promootiokulkueella jumalanpalvelukseen ja päättyy illallistansseihin. Tanssien jälkeen on tapana käydä nostamassa malja ja pitämässä puhe nousevalle auringolle, jolloin promovoidut tohtorit pääsevät testaamaan miekankäyttötaitojaan kuohuviinipullojen aukaisemisessa. Seuraavana päivänä juhlinta jatkuu vielä huviretken, useimmiten purjehduksen, merkeissä. Promootiojuhlinnat päättyvät promootiojärjestelyistä vastaavan gratistan/gratistin karonkkaan, joka järjestetään kiitoksena promootioon osallistuneille airueille ja muille vapaaehtoisille. Erään promootioon seuralaisena osallistuneen mukaan ”juhla on ikimuistoinen, mutta kaikki varsinainen hauska tapahtuu promootioaktin ulkopuolella”. HALPAA LYSTIÄ promootioon osallistuminen ei ole, sillä kolmipäiväiselle juhlinnalle tulee hintaa 300–1200 euroa. Suurimmat kulut muodostavat miekat, hatut ja maisterinsormukset, tämän lisäksi jokaiseen tilaisuuteen on tarkat pukeutumisohjeensa. Hinnasta huolimatta promootioon osallistuminen kiinnostaa: edelliseen Jyväskylän yliopiston promootioon vuonna 2004 osallistui yli kolmesataa promovendiä. PROMOOTIO SITSIT Lähteet: Marko Lamberg, Nuoruus ja toivo – Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta 1934–2003 Vanhojen JYY-aktiivien haastattelut http://kirjastovirma.net/henkilogalleria/asp_isa/
10 Masentuneen merikapteenin laiva on maissa. KULTTUURI Kirjamessuilla reilut 8000 kävijää Sunnuntaina 13. huhtikuuta päättyneillä Jyväskylän Kirjamessuilla Paviljongissa kävi kahden päivän aikana reilut 8 000 kirjan ystävää. Näytteilleasettajat olivat messujen antiin todella tyytyväisiä: kauppa kävi ja ihmisiä riitti osastoilla tungokseen asti. ”Messujen noin sata kirjailijavierasta kiinnostivat kävijöitä. Yhteensä neljällä lavalla pyörineet haastattelut keräsivät parhaimmillaan useita satoja kuuntelijoita”, projektipäällikkö Hannu Mennala Jyväskylän Messut Oy:stä kertoo. Messujen teemana oli Mika Waltari 100 vuotta. Seuraavat Kirjamessut järjestetään Jyväskylässä 17.–19. huhtikuuta 2009. Jyrock keräsi toissa viikonloppuna tuvan täyteen elektrolla, popilla ja rockilla. Olipa mukana ruotsalaisvahvistus Järvinenkin. Sekä perjantaina että lauantaina potin räjäytti kuitenkin kotimainen tyttöbändi. KEVÄISEKSI PERINTEEKSI muodostunut sisätilafestivaali Jyrock avasi ovensa festarikansalle 21. kerran. Perjantain aloitus jäi hiukan hiljaiseksi ihmisten varmistellessa illan kulkua kotonaan, mutta pian ensimmäisen esiintyjän jälkeen väki alkoi löytää paikalle. Eero Johannes Vs. Ka So Re tarjosi loistavat puitteet yläkerran tanssilattialla heilumiseen, mutta aikainen ajankohta hiljensi yleisön seurailemaan esitystä tanssilattian reunalta. Ensimmäisen illan parasta antia kuultiin heti toisena esiintyjänä yläkerran areenalla. Helsinkiläinen tyttötrio Le Corps Mince De Francoise valloitti energisellä elektropopillaan ja autenttisella esiintymisellään. Kolmikon vimma kaikessa puhtaudessaan oli omiaan nostattamaan alkavan festivaalin tunnelmaa, mutta yhtyeellä olisi ollut potentiaalia näyttää taitonsa myöhemminkin illalla. PERJANTAI jatkui porukan liikkuessa vuoron perään kahden lavan väliä. Pääesiintyjä Anna Järvinen keräsi toki väen kuuntelemaan hiljaisuudessa ruotsinsuomalaisen tunnelmallista ja herkkää esitystä, mutta artisti olisi voinut sopia paremmin jonnekin muualle kuin Jyrockin riehakkaaseen tunnelmaan. Elektronisen hiphopin ja spektaakkelimaisen kasarinvedon välissä tunnelmanvaihdot tuntuivat turhan radikaaleilta. Illan viimeisenä tanssittajana alakerran lavalla sen sijaan komeili toimiva ska-bändi Capital Beat, joka komeine torvineen oli hauskaa seurattavaa. Yleisön joukossa perjantai-illan antia pohdittiin myös kriittisin äänensävyin. Pääesiintyjää odotettiin mielenkiinnolla, mutta lopullinen tuomio tuntui jakautuvan kovinkin laajalti. Osaa kiinnosti yläkerran tanssipuoli enemmän kuin keikkafiilistely, kun taas osa sai sen, mitä lähti hakemaan: ”Tosi hyvä, että omaperäisiä naisartisteja suositaan Jyrockissa – esimerkiksi Marissa Nadler viime vuonna – eikä pelätä melankolistakaan musiikkisuuntautumista. Ostin lipun Anna Järvisen takia, ja keikka täytti kyllä odotukset”, sanoi Jyrock-yleisöstä Lotta Heiskanen. TOISEN PÄIVÄN varma ja nimekäs melankolinen pop-tunnelmoija Viola kokosi kuulijoita heti alkuillasta. Yläkerran vedettyä pidemmän korren ensimmäisenä iltana tarjosi alakerta virkeää vaihtelua läpi koko lauantain. I Walk The Line vastasi energisyydestä. Yhtyeen vannoutuneimmat kannattajat jopa näyttivät paljasta pintaa intoutuessaan oikeaoppiseen punk-tunnelmaan. Giant Räbät taas toi Suomen ykkösluokanräppärit luomaan osuutensa monipuoliseen kokonaisuuteen. Lauantai-illan komein veto nähtiin kuitenkin yläkerrassa ja jälleen naistekijöiden tähdittämänä; Pintandwefallin neljä naamioiden taakse kätkeytynyttä taitavaa ja rämäpäistä nuorta naista soittivat rosoista rokkiaan asenteella, joka laittaisi kovimmankin maskuliinisuuttaan pönkittävän rockjätkän vihertämään kateudesta. Suoraviivainen soitanta yksinkertaisilla elementeillä, vahva naissolisti sekä rohkea ja itsepäinen lavaesiintyminen näyttivät saivat yleisön huomion. Monien harmiksi tyttöjen viime syksyistä debyyttialbumia ei ollut juurikaan myyntipöydillä. KOKONAISUUDESSAAN Jyrock onnistui keräämään monenkirjavan setin kahdelle päivälle, vaikkakin ulkomaalaiset vahvistukset meinasivat jäädä paitsioon räväkämpien esitysten tieltä. Indiefestarin määritelmää kantavan tapahtuman perusidea ei ollut bändivalintojen osalta unohtunut, ja mielenkiintoista nähtävää lähes loppuunmyydyssä tapahtumassa riitti. ”Perjantain yläkerta oli suunniteltu elektropainotteiseksi ja alakerta isompia nimiä varten. Lauantaina taas oli rockimpi linja molemmin puolin, ja esimerkiksi Pintandwefall oli tarkoituksella lauantai-illan kliimaksi ja Under Marie loppuillan rauhoittaja”, Jyrockin promoottori Johannes Lintunen kertoo. Artistivalinnoista sai kuulla kommenttia myös kävijöiltä. Moitteita tuli lähinnä uskaliaiden esiintyjien puuttumisesta. Jyrockin historiaa selatessa kun silmiin pistää esimerkiksi sellaisia nimiä kuin 500kg lihaa, Keuhkot ja Alamaailman vasarat. Vastaavanlaisia kulttibändejä ei tänä vuonna nähty. Aikaisempiin vuosiin verrattuna ruokailu sen sijaan oli ainakin kasvissyöjälle hienoinen pettymys, kun kotoiset kasviswokit olivat vaihtuneet kovin kauas opiskelijabudjetista hinnoiteltuun thairuokaan. Samoin juontajapolitiikka itsenäiseksi festivaaliksi kutsutun tapahtuman kannalta oli yllättävä: mediapersoona mainostamassa omaa tapahtumaansa, joka ei millään tasolla edusta samaa kategoriaa kuin Jyrock. ”Juontajia oli molemmille päiville, Jesse perjantaina ja Wallu Valpio lauantaina. Valpion järjestämä Jyväskylärock on uusi festivaali ja ajateltiin auttaa uutta tulokasta. Kyllähän Jyväskylään festareita mahtuu, eikä tämä ollut keneltäkään pois”, Lintunen kommentoi. Sanna Mattila Äänekkäiden tyttöbändien juhlaa Paintandwefallin soundit saivat maskuliiniset rockjätkätkin vihertämään kateudesta. R ISTO R AUTANEN Yleisöä oli paikalla Ilokiven täydeltä. Wallu Valpio juonsi lauantaina. Kastorin lavanäyte perjantailta. Anna Järvinen jakoi mielipiteet.
11 Kandidaatti Vahvanen juontaa, kommentoi ja viihdyttää. Suuren väittelyillan showmies yrittää vain tehdä vaikutuksen naisiin. KUN PEKKA Vahvanen tuli yliopistoon, hän istui illat kapakoissa keskustelemassa tulopolitiikasta, Natosta ja Henry Kissingeristä. ”Olin tuolloin vähän vinoututunut”, muistelee Vahvanen tänä päivänä. Ajan myötä hänelle on selvinnyt, mitkä asiat elämässä ovat niitä tärkeimpiä. Niin kuin tissit vai peppu -kysymys? ”Aivan.” Tästä syystä kandidaatti Vahvanen myös juontaa Ilokiven Suurta väittelyiltaa. Hänen mielestään oikeasti tärkeät asiat ansaitsevat oman keskustelupaikkansa. Ilokivi täyttyy kerta toisensa jälkeen opiskelijoista, jotka tulevat kuuntelemaan väittelyä esimerkiksi aiheesta kuka voittaa Big Brotherin. ”Jotkut ehkä ajattelevat, että liian hömppää, mutta tosiasia on, etteivät vakavat aiheet toisi yleisöä.” Vahvasen mukaan opiskelijat haluavat kuulla keskusteltavan politiikasta, seksistä ja uskonnosta. ”Tosin politiikkaa ja uskontoa vähemmän painottaen.” Vahvanen tietää, että näistä aiheista ei pitäisi puhua, mutta kuitenkin ne meitä todella koskettavat. PEKKA VAHVANEN syntyi Lappeenrannassa vuonna 1983. Hän voitti kolme kertaa pronssia Savitaipaleen koulujen välisissä hiihtokilpailuissa ja kaksi kertaa kultaa hopeasompakilpailussa. Vahvanen kertoo, että lapsuus oli traaginen, ja hän oli koulukiusattu. Ja tyypillisesti myös hiljainen ja ujo? ”Joo, joo. Just sellanen.” Nyt hän opiskelee Jyväskylän yliopistossa viidettä vuotta. Pääaine on vaihtunut sosiologiasta historiaan. Täällä hän on äänessä kaikkialla. Kandidaatti Vahvanen esiintyy lukuisissa yliopiston kulttuuritapahtumissa. Syy esiintymishaluun on yksinkertainen. ”Jokaisella ihmisellä tulee jossain vaiheessa tarve päteä.” Hänen mukaansa 95 prosenttia maailman historiasta voidaan selittää sillä, että miehet yrittävät päteä naisten silmissä. Ja ne loput viisi prosenttia onkin kuulemma Henry Kissingerin tekosia. VAHVANEN KERTOO olevansa avoin ihminen. ”Haluan olla läpinäkyvä ja juuri siksi tunnustaa, että minullakin on vain samanlainen pätemisen tarve.” Lisäksi hänellä on halu kertoa ihmisille, mistä tässä ihmiselämässä on kyse. Väittelyillalla hän toivoo voivansa pitää yllä opiskelijoiden keskustelutaitoja, jotka muuten tuntuvat jäävän vähiin yliopistomaailmassa, jossa keskitytään lähinnä lukemiseen ja kirjoittamiseen. Lavalla hän ei odota, nauraako yleisö. Hänen kaverinsa mukaan Vahvasella ei ole tilannetajua: tilanteesta ja seurasta riippumatta hän kertoo aina samat jutut. Suurissa väittelyilloissa on juossut keskustelemassa poliitikkoja, professoreita ja pintaliitäjiä. On kuitenkin ainakin yksi, jonka itse illanvetäjä haaveilee vielä saavansa vieraaksi: ”Kylie Minogue.” Poptähti on pian Suomessa käymässä, ja Vahvanen meinaa mennä kysäisemään, jos tämä suostuisi vähän pienemmällä palkalla saapumaan väittelyiltaan. JYLKKÄRIN KUVAAJAN saavuttua paikalle Vahvanen alkaa kehua tämän hiuksia. Pyydämme Vahvasta itse ehdottamaan, millainen kuva hänestä otettaisiin juttua varten. ”Voisin katsoa pornoa tietokoneelta. Sitä mä nimittäin yleensä teen.” Vahvanen ei meinaa millään osata päättää minkälainen kuva olisi. Hän vaikeroi ja turhautuu. Erityisesti ulkonäköään hän jää pohtimaan pitkäksi aikaa. ”Oon aina halunnut olla ilman paitaa kuvissa. Nyt voisin olla.” Ylävartalon paljastaminen kuitenkin epäilyttää. ”Olkapään iho on vähän huonossa kunnossa.” Vahvanen ehdottaa, että voisi olla myös ”puimakone”-asennossa. Se on eräänlainen tanssiliike. Jopa Tuuli Matinsalo on antanut hänelle kirjallisen todistuksen, ettei pystyisi itse samaan. KUN VAHVASELTA kysyy, mitä hän aikoo tehdä tulevaisuudessa, vastaus kuuluu: ”Ei ole viisvuotissuunnitelmaa.” Hänen mukaansa ihmisten tulisi elää kuin kärsisivät parantumattomasta sairaudesta ja elinaikaa olisi aina vain ne seuraavat kaksi vuotta. ”Mulla seuraava vuosi menee varmaan vielä kirjaston kahvilassa, sitten täytyy kattoa.” Vahvanen toivoo, että saisi olla esillä myös jatkossa. Juontaminen ja esiintyminen on hänelle mieluista ja tärkeää. ”Kiva jos muutkin tykkää siitä.” Lopuksi ei sovi unohtaa mainita, että kandidaatti on myös kolminkertainen Alivaltiosihteerin viikkovisan voittaja. Saamme kuvaajan kanssa vielä nähdä ”puimakoneen”. Vahvanen taipuu asentoon. Se muistuttaa vähän siltaa, mutta näyttää paljon haastavammalta liikkeeltä. ”Tällaisenkin jutun on oppinut, kun on tullut pelleiltyä kaikenlaista.” Sara Malmberg Pekka Vahvanen pullisteli hauiksia peilikuvalleen yliopiston kirjaston wc-tiloissa. R ISTO R AUTANEN Rehellistä pätemisen tarvetta Kuunnelmakisan palkintoja Jyväskylään Jyväskylän yliopistossa opiskelevan Lari Vesanderin käsikirjoittama Katkaisin jalkani voitti kuunnelmakisan pääpalkinnon Kouvolassa Meduusa-mediafestivaalilla. Sen järjestivät Kymenlaakson ammattikorkeakoulun viestinnän opiskelijat. Pääpalkinnon arvo oli 1000 euroa. Vesanderin lisäksi kuunnelman takana ovat äänimestari-musiikintekijä Samuli Turunen sekä ääninäyttelijä Aapo Oranen. Kuunnelmakilpailun toisen sijan jakoi niin ikään Jyväskylän yliopistossa opiskelevan Antti Keon Huone yhdessä Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kanssa. Kakkospalkinnon arvo oli 500 euroa. JYYlle uusi äänentoisto vapuksi Jyväskylän ylioppilaskunnan jäsenpalvelut täydentyvät vielä kevään aikana Mackien äänentoistolla. Laitteistoon kuuluu kaksi 400 watin aktiivikaiutinta ja 500 watin aktiivisubbari. JYYn jäsenille laitteiden vuokrahinta on 30 euroa kertaa kohden ja ulkopuolisille tätä jonkin verran korkeampi. ”Laitteistoa vuokrataan Ilokiven ruokalassa järjestettäviin tilaisuuksiin ja Ilokiven ulkopuolelle esimerkiksi sitseille ja dj-keikoille. Bändikäyttöön laitteisto ei kuitenkaan ole riittävän tehokas”, kertoo JYYn kulttuurisihteeri Taija Kyheröinen. ”Hyvältä vaikuttaa. Lounaspuistossakin on järjestetty dj-keikkoja puolet tehottomammilla vehkeillä”, Ilokiven Wake-up -klubin äänentoistosta vastaava Eppu Syyrakki hehkuttaa. Laitteisto on tarkoitus vihkiä käyttöön vappuaaton Amazing Race -tapahtumassa yliopiston pääaukiolla, C-rakennuksen edessä. Tämän jälkeen äänentoisto on vapaasti vuokrattavissa. Uudelle äänentoistolle on ollut tilausta jo pidempään, koska nykyinen PA-laitteisto on 60-luvulta periytyvää antiikkia.
12 DANIEL ESTULININ Bilderbergkirjan suomenkielisen version piti ilmestyä tammikuussa 2008. Kirja oli määrä julkaista nimellä Bilderberg Club, ja sen piti sisältää Estulinin kirjoittama Suomen ja Skandinavian Bilderberg-kuvioita käsittelevä lisäluku. Tietokirjallisuuteen erikoistunut kustannusyhtiö Readme.fi Oy kuitenkin perääntyi projektista kesken käännöstyön ja julkaisu peruttiin. Kerta ei ollut ensimmäinen: kirjan käännös on peruttu aikaisemmin myös Portugalissa. AMERIKKALAISEN riippumattoman viikkolehden American Free Pressin vuoden 2006 numeroissa 10/11 julkaistiin uutinen, jonka mukaan Portugalin hallitus oli painostanut paikallista kustannusyhtiötä Temas e Debatesia luopumaan Estulinin kirjan portugalinkielisen version julkaisusta. Jutussa haastateltu Estulin toteaa, että hallitus ja julkaisija yrittävät estää kirjan portugalinkielisen version julkaisemisen, koska ne pelkäävät kohua, joka voisi johtaa populistisen vastarintaliikkeen syntyyn Portugalissa. Hänen mukaansa sellainen on jo syntynyt Venezuelassa, Kolumbiassa ja Meksikossa. Mistä sitten oli kyse Bilderberg Clubin suomenkielisen version peruuntumisessa? Readme.fi:n asiakaspalvelusta kerrotaan, että käännöstyö oli jo aloitettu, mutta työn edistyessä huomattiin, että kirja ei sisällöllisesti vastannut odotuksia. Readme.fi:n kustantajan Ari Sahasen mukaan kirja ei yksinkertaisesti sopinut yrityksen profiiliin. Hän painottaa naureskellen, että taustalla ei ole mitään salaliittoa. Sahasen mukaan kirjan peruuntumiseen liittyviä kyselyitä oli tullut useita jo aiemmin. Mikään ulkoinen taho ei ole hänen mukaansa painostanut heitä, vaan päätös luopua julkaisusta oli kustantamon oma. Readme.fi on luopunut myös kirjan julkaisuoikeudesta, joten joku kilpailija on vapaa julkaisemaan sen. Mikko Leppänen Kummallinen yhteensattuma Daniel Estulin: The True Story of the Bilderberg Group TrineDay LLC Kirja pitää tiukasti otteessaan alusta loppuun. Sanasto on paikoin melko vaikeaa, joten lukeminen vaatii keskittymistä. Informatiivisten lukujen välissä on lyhyitä kuvauksia kirjoittajan kyttäyskeikoista eri kokoushotellien läheisyydessä sekä hänen kohtaamisistaan tiedonantajiensa ja Bilderbergin edustajien kanssa. Ne toimivat hengähdystaukoina tajuntaa laajentavien osuuksien välillä. Kirjan lopussa on laaja liiteosio, jossa on valokuvia, dokumentteja, lehtileikkeitä ja kokousten osallistujalistoja sekä tiivistelmiä lähivuosien kokouksissa käsitellyistä asioista. Estulinin maalaama kuva maailman tilasta ja tulevaisuudesta on synkkä. Globalistien verkko näyttää ulottuvan joka puolelle ja yksilön vastarinta tuntuu hankalalta. Suomenkin laatumedia ja johtavat poliitikot ovat kirjan mukaan globalistien kelkassa. Estulin kuitenkin muistuttaa, että eliitti pelkää j u o n e n s a paljastumista ja kansainvälisen vastarintaliikkeen muodostumista. Luettuani kirjan olo oli kuin Neolla Matrixissa. Otanko sinisen vai punaisen pillerin? Mikko Leppänen A Daniel Estulin paljastaa, mitä maailman talouselämän ja politiikan kerma suunnittelee salaisissa kokouksissaan. JO YLI 50 VUODEN ajan Bilderberg-ryhmä on järjestänyt vuosittaisen kokouksensa, jossa Euroopan ja Yhdysvaltojen talouselämän ja politiikan eliitti kokoontuu keskustelemaan ihmiskunnan tulevaisuudesta. Useimmat eivät ole kuulleetkaan Bilderbergistä. Media ei raportoi kokouksista, koska niihin on toimittajilta pääsy kielletty. Ryhmä ei myöskään järjestä tiedotustilaisuuksia kokousten keskusteluista tai johtopäätöksistä. Journalisti Daniel Estulin on tutkinut Bilderberg-ryhmän toimintaa yli 15 vuoden ajan. Bestseller-kirjassaan The True Story of the Bilderberg Group hän nostaa salaisuuden verhoa ryhmän ympäriltä ja paljastaa, mitä eliitti suunnittelee maailman tulevaisuudelle. Estulin on palkittu kirjastaan Yhdysvalloissa ja Kanadassa. BILDERBERG-RYHMÄ perustettiin vuonna 1954, kun läntisen maailman vaikutusvaltaisimmat miehet kokoontuivat Hollanin kruunun ja Rockefellerin perheen kutsusta Hotel Bilderbergissä Oosterbeekin kaupungissa Hollannissa. Ryhmä otti nimekseen Bilderberg ja päätti kokoontua vuosittain. Bilderbergin jäsenet ovat yhteiskunnan ylintä kermaa: kuninkaallisia, monikansallisten yhtiöiden johtajia, pankkiireja, presidenttejä, huippupoliitikkoja, mediaja sotilasjohtajia sekä akateemista eliittiä. Estulinin mukaan heidän valtansa ulottuu yhteiskunnan joka osa-alueelle. Estulinin mukaan he hallitsevat valtamediaa, jonka avulla he kontrolloivat maailman informaatiovirtoja ja yleistä mielipidettä. Bilderberg-ryhmää voi luonnehtia globalisaation näkymättömäksi kädeksi tai jopa läntisen maailman varjohallitukseksi. Ryhmä ei kuitenkaan ole itse tarkoitus, vaan väline päämäärän saavuttamiseksi. Estulinin keskeinen väite on, että eliitin pitkän tähtäimen päämäärä on globalisaation kautta syntyvä uusi maailmanjärjestys, johon kuuluu muun muassa itsenäisten valtioiden suvereniteetin hävittäminen ja YK:n muokkaaminen totalitaristiseksi maailmanhallitukseksi, yhdet globaalit markkinat, yksi raha, yksi uskonto, yksi kansainvälinen identiteetti ja yksi laki. Uudessa maailmanjärjestyksessä ei ole keskiluokkaa; on vain orjat ja eliitti. VIRALLINEN historiankirjoitus on Estulinin mukaan monilta osin valheellista. Hän kuvaa kuinka globalistien näkymätön käsi ohjaa maailman tapahtumia kulissien takaa. Bilderbergillä ja sen rinnakkaisryhmillä on ollut sormensa pelissä monissa poliittisissa skandaaleissa ja konflikteissa eri puolilla maailmaa. Vuosien varrella moni kovan tason suomalaisvaikuttaja on kirjan mukaan osallistunut Bilderberg-kokouksiin. Listalta löytyvät esimerkiksi Martti Ahtisaari, Paavo Lipponen, Eero Heinäluoma, Jyrki Katainen ja Jorma Ollila. Kaikilla kolmella suurella puolueella on Estulinin mukaan ollut edustajansa kokouksissa – niin myös Helsingin Sanomilla ja Yleisradiolla. Osallistujia väitetään olleen myös Suomen Pankista, pörssiyhtiöistä ja ulkoministeriöstä. Lisäksi Bilderbergin rinnakkaisryhmän Trilateral Commissionin jäseninä on lisää suomalaisia vaikuttajia. Mikko Leppänen Uuden maailmanjärjestyksen arkkitehdit
13 Valossa näkyy reikä Ohjaus: Heikki Susiluoma. Näyttelijät: Jussi Niemelä, Hilla Ruoppila, Pirta Laaksonen, Sami Valkonen. Pärttyli Rinteen kirjoittama Valossa näkyy reikä ei päästä katsojaa helpolla Jyväskylän Kansannäyttämöllä. Siinä ei ole perinteistä draaman kaarta, vaikkakin tarinaa kuljettaa tuoreen avioparin yöllinen keskustelu hääsviitissä. Välillä tarinan katkaisevat erikoiset dialogit, jotka eivät näytä olevan ihan synkassa keskenään. Tämän lisäksi Rinteen teksti on haastavaa ja filosofista. Mutta vaikka teksti ei tunnu avautuvan, ei kannata jäädä sitä suremaan vaan heittäytyä dialogin vietäväksi. Kyllä se aina jonnekin vie, tulkinnasta toiseen. Jollakin tavoin kyse on katseesta, näkemisestä sekä katseen kohteena olemisesta, toisaalta lihallisuudesta ja fyysisyydestä. Sinänsä hedelmällisiä teemoja teatterilavalla. Heikki Susiluoman ohjaus tarjoaa parhaimmillaan lynchmäisen painostavia tunnelmia ja onnistuu yleisesti ottaen siirtämään vaikean tekstin lavalle. Näyttelijöiden suoritukset ovat alussa hieman kankeita ja repliikit tulevat kuin suoraan paperilta, mutta pienen lämpiämisen jälkeen esitys alkaa rullata. Näytelmä onnistuu tunnelmien luonnissa ja herättää ajatuksia, mutta kyllä teatterissa saisi perinteistä tarinankerrontaakin olla. Haastetta esitys kuitenkin tarjoaa ja kyllä teatterin pitää kyetä siihenkin. Matias Huttunen ”Kosiskelematonta teatteria.” Kana: wRap (Edel 2003) UUSIA ARTISTEJA tähtitaivaalle etsineet Popstars ja Idols ovat olleet tv-yleisön ilona jo vuosikymmenen alusta lähtien. Suosiota ohjelmille on riittänyt, sillä yleisön naulitsevat television ääreen riemu uusien lahjakkuuksien löytymisestä sekä myötähäpeä itsensä nolaavista kilpailijoista. Kiintotähtien lisäksi ohjelmista onkin noussut tietoisuuteen useampia kulttihahmoja. Ensimmäisen Popstars-tuotantokauden persooniin lukeutui Gimmel-yhtyeen muodostaneiden naisten lisäksi räppäri Kana, joka putosi kilpailusta jo varhaisessa vaiheessa, mutta päästettiin pian ohjelman jälkeen levyntekoon. Tuottajaksi värvättiin salanimi One-Eye Judge, jonka taakse on nettifoorumeilla epäilty kätkeytyvän yllättäen Risto Asikaisen. Oli One-Eye Judge Asikainen tai ei, hänelle täytyy nostaa hattua kärsivällisyydestä, sillä tekovaiheessa tuottaja lienee joutunut kuuntelemaan levyn kappaleita kymmeniä kertoja. Valmiin levyn kohdalla yksikin kuuntelukerta käy nimittäin urheilusuorituksesta, jonka aikana tekisi mieli hajottaa jotakin. Tuotanto sinänsä on halpaa ja harmitonta poppia, mutta Kanan sanoitukset ovat todella typeriä ja koko levyn mitassa ärsyttävät suunnattomasti. “Mä oon sanamainari ja minä ja hakku ollaan verbaali pari kohta täyttyy sana-akku ylimäärästä tulee mun täytesanakakku” on yksi näyte sanoitusten tasosta, joka saa esimerkiksi Matti Nykäsen tekstit tuntumaan taiteelta. Kun tyylilajina on rap, tekstiä tarvitaan vieläpä suuria määriä, joten edellä mainitun kaltaisia kielikuvia mahtuu levylle aivan liikaa. Kana vaihtoi onneksi myöhemmin tyylilajin poppiin, joten samalla laski ärsytyksen määrä. Keskisuomalaisen edesmenneen Syke-nuorisoliitteen kriitikko arvosteli aikoinaan wRapin ja lupasi arviossaan ajaa autolla levyn päältä. Levyllä voisi olla käyttöä myös piiritystilanteiden laukaisemisessa, sillä suuressa maailmassa on savustettu ihmisiä ulos rakennuksista soittamalla heille ärsyttävää musiikkia jatkuvalla toistolla. wRapkin olisi voinut toimia hiljattain yliopiston alueella tapahtuneen talonvaltauksen lopettamisessa. Mikko Mattlar Sarjassa esitellään unohtuneita kulttilevyjä. DIVARIN HELMI Sanamainari löi hakkunsa kiveen I Walk The Line: Black Wave Rising! Combat Rock Industry Kolmannen albuminsa julkaisseen I Walk The Line -yhtyeen punkrock-soitannasta löytyy se, mitä pitääkin: sähkökitaraa, bassoa ja basaria sekä rosoisenvakuuttava miessolisti. Mukaansa tempaavat sovitukset keventävine syntikkasoundeineen vievät musiikkia melodiseen suuntaan ja tekevät levystä varsin helppoa kuunneltavaa. Yhdentoista kappaleen mittainen levy on hyvin kompakti kokonaisuus energistä ja rytmistä rockia. Yksinkertaisuus kuulunee genren perinteisiin, ja se käy kauttaaltaan ilmi biisien rakenteissa. Ehkä turhan sliipatuksi rockiksi rakennetussa levyssä mielenkiinto ei kuit e n k a a n tahdo kestää kovinkaan pitkään, vaan tekee mieli kaivaa vuosikymmenten takaiset räkäiset konkarit kuunteluun. Tämän aallon nousu ei yllä rikkomaan rajoja, vaan tarjoaa ennemminkin varmisteltua viihtyvyyttä tuotantonsa parissa. Sanna Mattila ”Yleisöystävällistä kevytpunkkia.” Darjeeling Limited Ohjaus: Wes Anderson. Pääosissa Owen Wilson, Adrien Brody, Jason Schwartzman, Natalie Portman, Bill Murray ja Angelica Huston. Käsikirjoitus: Wes Anderson ja Roman Coppola. Kun sanotaan ”Wes Anderson on auteur”, sillä tarkoitetaan, että Anderson ei osaa tehdä kuin yhdenlaisia elokuvia. Niissä charmantisti omituiset ihmiset eivät osaa puhua toisilleen, kunnes äärimmäiset olosuhteet lopulta tekevät raon heidän kuoriinsa. Kolme vieraantunutta Whitmanin veljestä (Owen Wilson, Adrien Brody ja Jason Schwartzman) lähtevät Darjeeling Limited -junalla matkalle halki Intian, jossa he etsivät toisiaan ja itseään. Joukon päällepäsmäri on Francis (Wilson), jonka ylihuolehtiva asenne on veljeksille liikaa. Koska kyseessä on Wes Andersonin ohjaama ja kirjoittama elokuva, voi perhedynamiikan kehityksen pääpiirteet arvata edeltä – nämä charmantisti omituiset ihmiset osaavat hädin tuskin puhua toisilleen, kunnes äärimmäiset olosuhteet paiskaavat heidät yhteen. Darjeeling Limited on päällisin päin samanlainen kuin edeltäjänsä: hahmot on sijoiteltu ruutuun symmetrisesti, kamera kääntyy vain 90 astetta kerrallaan, lavastus ja puvustus on viimeisen päälle synkronoitua, musiikki on melkein liiankin persoonallista. Mutta tällä kertaa tuntuu siltä, että Anderson ja kanssakäsikirjoittaja Roman Coppola ovat jättäneet ironisen hihittelyn vähemmälle ja suhtautuvat henkilöihinsä vakavasti. Se tuntuu Andersonin elokuvalle virkistävältä uutuudelta. Omituinen sekaannus oikean maailman ja elokuvan välillä syntyy siitä, että Owen Wilson esittää Darjeeling Limitedissä itsetuhoista menestyjää. Wilsonin elokuvan ensi-illan aikoihin tekemän itsemurhayrityksen muisto värittää pakostakin mielikuvaa valkokankaalla koikkaroivasta Francis Whitmanista. Hän tuntuu olevan vakavissaan ja vereslihalla aivan eri tavalla kuin mielikuva Wilsonin koomikkoimagosta antaa ymmärtää. Olli Sulopuisto ”Wes Andersonilla on sittenkin toivoa.” Kolme vieraantunutta Whitmanin veljestä lähtevät junalla Intiaan etsimään itseään. SUOSITTU AMAZING Race Jyväskylä on samannimisen televisiosarjan kaltainen leikkimielinen vappukisa Jyväskylän korkeakouluopiskelijoille. Kisassa 75 joukkuetta suunnistaa vihjeiden perusteella rastilta toiselle aikaa vastaan. Rastit sijaitsevat laajalla alalla Jyväskylässä, tarjoten kisailijoille samalla mahdollisuuden tutustua uusiin kulttuurihistoriallisesti merkittäviin paikkoihin opiskelukaupungissaan. Kilpailussa liikutaan jalan tai busseilla yhteistyössä Jyväskylän Liikenteen kanssa. TÄNÄ VUONNA 300 lippua myytiin loppuun kahdeksassa päivässä ja liputtomiksi jäi vielä 18 joukkuetta. JYYn kultturisihteeri Taija Kyheröisen mukaan toivottu 500 lipun määrä jäi haaveeksi, kun tilaisuuteen ei saatu riittävästi työntekijöitä. Tämän vuoden lähtöä on vauhdittamassa dj, ja kolmelle rastit nopeiten suorittaneelle joukkueelle on luvassa huikeat palkinnot. Lahjakortit lämmittävät varmasti mieltä, jos malttaa kisan aikana olla istumatta liikaa kahvitauoilla. Myös parhaiten pukeutuneelle tai parasta kisafiilistä osoittaneelle joukkueelle on lupailtu antaa yllätyspalkinto. Amazing Race -kaupunkisuunnistus kisataan vappuaattona 30. huhtikuuta klo 11–18. Ainakin lähdössä riittää nähtävää myös katsojille. Amazing Racessa painellaan pitkin poikin Jyväskylää Viime vuoden Amazing Racen lähdössä haalarikansalla riitti vauhtia. Vain nopein voi voittaa. H EIKKI V IHEMÄKI
Kurikka on yks Etelä-Pohojammaan suurista kaupungiista. Sielä asuu yli 10 000 ihimistä, eli reirusti enemmän ku ny vaikka Jurvas. Ja lähiKUNTALAASET on ny muutenki aiva mettäpöyröötä. Kurikka tunnetahan erityysesti yrittäjistänsä. Tavatahanki sanoa, jotta sitä, mitei Kurikasta saa, sitei tarvitakkaa. Ja asuu sielä kuuluusuuksiaki, niin ku Mietahan Jussi. Ihimisinä kurikkalaaset on leppoosia, nöyriä ja ehkä pikkuusen karehia. Sielei toisten asioohin puututa ja muutenki elellähän tasaasesti. Kurikas luetahan Kurikka-lehtä, kuunnellahan rario Paitapiiskaa, veretähän kaikella lailla kotiappäin ja jokahinen tuntoo kaikki. Ei siinä tosin oo mitää ihimeellistä, ku mihinää mualla ei koskaa käyrä. Kurikkalaaset ei kanskaa tykkää rikkahista (eli laiskoosta) ihimisistä. Sellaaset sais painua muualle rehevastelemahan. Yleenen puheenaihe vuosittaan julukaastavien verotietojen lisäksi onki kaupungin työntekijät, ne ku kattokaas on kaiken pahan alaku ja juuri. Nei oo ikinä teheny mitää oikiaa työtä ja sielä ne vain istuu kaupungintaloolla ja pyörittelöö paperia. Mutta appajee, jos naapurin isäntä ostaa uuren auton, niin kohta on koko karunpätkän jokaases pihas uus pirssi. Ja kurikkalaanen kyllä mielellensä kertoo, jotta palioko son siitä uuresta autostansa maksanu. ”Ei muuten ollu mikää halapa, kyllä meillon varaa”. Jos totta puhutahan, niin ei sielä Kurikas mitää tekemistä oo. Muutaku käyrä Halapahallis, Siltalas ja Tokmannilla. Liireliä sinnei oo viä saatu. Naapurin kakarat käy ehtoolla ja viikonloppuusin kylällä ringillä ja vetää tupakkia uimahallin parkis. Monet ruukaa lauantaiehtoosin käyrä myös PitkäsJussis ryyppäämäs. Tätei kumminkaa suositella ulukopaikkakuntalaasille, joset sitte halua saara turpahas viimeestänsä Puska-Jussin rillijonos. Ja siinä samalla päästä Kurikka-leheren etusivulle. Susanna Kananoja Kirjoittaja on kaikesta huolimatta ylpeä pohjalaisuudestaan. POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: Ti 21.4. Dark Tranquility (SWE). Ke 23.4. Kahvila Klubi: Novembersoundsbetter + Getawaycab + Myne. To 24.4. Lutakko Go-GoGo!!!: Matti Johannes Koivu. Pe 25.4. Rytmihäiriö + Hangover Overdose + Ydinaseeton Pohjola. La 26.4. Stella. Pe 2.5. Swallow the Sun + Ocean Floor. Su 4.5. Horse the Band (USA) + Red Number Two. Bar 68: Pe 25.4. Total Devastation. La 26.4. The Valkyrians. Ke 30.4. NS. Klubin Työväen Vappu. Poppari: Ke 23.4. Elifantree. To 24.4. The Indigo. Pe 25.4. Boogie Chillen klubi: Esa Kuloniemi. La 26.4. The Surftones. Ke 30.4. La Heat. 1.5. Vappupäivän vapaat jamit. Pe 2.5. Rödsögården. La 3.5. Johanna ja Mikko Iivainen Duo + RadiusEx levyn julkaisukeikka. Ilokivi: Pe 25.4. Veikko Pilvi Presents. La 26.4. Anarkopunkrocksessions vol 6. Vakiopaine: Ma 21.4. Cuenta Cuentos. La 3.5. Jolly Jumpers -duo. Red Neck: Pe 25.4. Boogie Healers + feat Mr Breathless. La 26.4. Pelle Miljoona & Unabomber. Jyväshovi: Ti 22.4. Eini & Boogie. Ti 29.4. Tony Montana Band. Katse: To 23.4. Nancy + Hang over music company + S.T.A.I.N. Pe 25.4. Potra. la 26.4. Blinded Rain. Ke 30.4. Venus Band. Pe 2.5. Foto. La 3.5. Turja. NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo: Perusnäyttely Alvar Aalto – Arkkitehti. Galleria: Samuli Naamanka taidetta ja teollisuutta. Jyväskylän Taidemuseo: Holvi: Mitkat. Holvi alagalleria: John Court Drawings – John Court Piirustuksia. Galleria Harmonia: Maria Kyrö – Nuori graafikko. Keski-Suomen Museo: Perusnäyttelyt Keski-Suomi – maakuntako sekin on? Jyväskylä – kaupunkiko sekin on? Puutarhakutsut – Kuvataidekoulun kevätnäyttely. Juhani Saksa -veistoksia. Suomen käsityön museo ja Suomen kansallispukukeskus: Aikamatka – käsityön historiaa, Käsityössä elämän tuntu ja Komeasti juhlaan – tämän päivän kansallispuvut. Ateljeepukuja. Juhla-asuja Haiharan museosäätiön kokoelmista ja Helén Hirvelältä. Galleria: Karajan. Näytön Paikka: 27.4. asti Ajasta toiseen – Sirpa Kalliokoski ja Katri Rytsy. Kujalla: Elävä kansallispuku – kansallispukuperinne Virossa. TEATTERI Jyväskylän kaupunginteatteri: Ti 22.4. Mimmi lehmän seikkailut klo 10. Ke 23.4. Mimmi lehmän seikkailut klo 10. Mimmi lehmän seikkailut klo 18. To 24.4. Kuka pelkää noitia klo 12. Kuka pelkää noitia klo 18. Pe 25.4. Mimmi lehmän seikkailut klo 18. Viulunsoittaja katolla klo 19. La 26.4. Mimmi lehmän seikkailut klo 13. Viulunsoittaja katolla klo 13. Yksinen klo 19. Aina joku eksyy klo 19. Ke 30.4. Mimmi lehmän seikkailut klo 18. Viulunsoittaja katolla klo 19. La 3.5. Mimmi lehmän seikkailut klo 13. Viulunsoittaja katolla klo 13. Yksinen klo 19. Aina joku eksyy klo 19. Jyväskylän ylioppilasteatteri: Kertomus sokeudesta klo 19: Ma 21.4. To 24.4. Ma 28.4. Su 4.5. Huoneteatteri: Pe 2.5. Jäniksen vuosi klo 19. La 3.5. Jäniksen vuosi klo 19. Su 4.5. klo 15. Vakiopaine: Vakiopaine Teatteri: Kertoi tulleensa petetyksi. Ke 23.4. klo 19. La 26.4. klo 19. Su 27.4. klo 15. La 3.5. klo 19. Su 4.5. klo 15. ELOKUVAT Kampus Kino: 22.4. Persepolis. 29.4. 2 päivää Pariisissa / 2 Days in Paris. Ilokiven monitoimitilassa tiistaisin klo 19. Toveruus: 7.4. Oscar Micheaux: Within our gates (1920). Spencer Williams: The blood of Jesus (1941). IT-Dynamon auditoriossa maanantaisin klo 18. Elokuva-arkisto: 23.4. Martin Scorsese: Kuka kolkuttaa ovelleni. ITDynamon auditoriossa keskiviikkoisin klo 18. Menovinkit osoitteeseen jylkkari-menot@jyy.fi MENOT 21.4.–4.5. 14 Chilen tarantula (Grammostola rosea) Ti 22.4. klo 19 Marjane Satrapi & Vincent Paronnaud: Persepolis (Ranska/USA 2007) K-11 Vaikka sarjakuvien luulisi olevan kiitollista materiaalia elokuvasovituksia varten, ovat valkokangasversiot monesti luokatonta kuonaa. Niin ei käynyt Persepolikselle. Marjane Satrapin omaelämäkerrallinen kasvukertomus virtaa kauniina, koskettavana ja ennen kaikkea elokuvallisena. Iranin islamilaisen vallankumouksen vuosiin sijoittuva Persepolis seuraa maailman muuttumista pienen mutta oikeamielisen Marjanen näkökulmasta. Välillä tarinaa vievät eteenpäin ympäröivän todellisuuden mullistukset, välillä keskitytään Satrapin kokemuksiin. Toiveikkaasta elokuvasta puuttuu kokonaan jälkiviisas tai osoitteleva sivumaku, mikä tekee siitä kohottavaa katseltavaa. Ti 29.4. klo 19 Julie Delpy: 2 päivää Pariisissa (Ranska/Saksa 2007) K-11 Mitä parisuhteelle tapahtuu Pariisissa? Jos toinen osapuoli on ranskalainen (Julie Delpyn esittämä Marion) ja toinen yhdysvaltalainen (Adam Goldberg Jackina), siitä ei tule ainakaan rentouttavaa lemmenlomaa. Goldbergin ja Delpy sopivat valkokangaspariksi vallan mainiosti. Jack on ulkopuolinen mutta sympaattinen tollo, Marion vapautuneen ranskalainen. He kiertävät Pariisissa, tapaavat Marionin ystäviä ja sukulaisia sekä kinastelevat pikkuasioista. Julie Delpyn ohjaama ja kirjoittama elokuva on mukaansatempaavan hyväntuulinen romcom – ainakin sen ensimmäisen tunnin ajan. Vähitellen sanailun leppoisuus rapisee ja pintaan kohoaa kahden ihmisen välinen epävarmuus. Ehkä 2 päivää Pariisissa ei sano elämästä tai parisuhteista mitään uutta, mutta se esittää asiansa niin varmasti, että moisella ei ole väliä. Olli Sulopuisto kampus kino Kirjoittajat purkavat traumoja kotipitäjästään – omalla murteellaan. Moon Kurikasta kotoosin ja mulla on kropsua eväsnä R ISTO R AUTANEN Persepolis-elokuva osoittaa, että piirrettykin voi kertoa vakavista aiheista.
15 LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11 – 16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.fi/ruokalista.php Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,30 e – muut 5,20 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 43,00 e, muille 52,00 e. MA 21.4. Kasvislasagne Jauhelihakeitto Broilerjuustokebakot TI 22.4. Kasvispihvit, tomaatti-timjamikastike Yrttiporkkanasei Kinkkukiusaus KE 23.4. Kesäkurpitsavuoka Silakkapihvit Karitsanlihapyörykät TO 24.4. Kasvissosekeitto Värikäs uunikala Jauhemaksapihvit PE 25.4. Kasviskaalilaatikko Kaalilaatikko Kirjolohimurekepihvit Siskonmakkarakeitto MA 28.4. Porkkanaohukaiset Sitruunainen kalaleike Jauhelihalasagne TI 29.4. Kasvismakaronilaatikko Makaronilaatikko Broilerpyörykät KE 30.4. Kasvispyttipannu Juustoinen kirjolohikastike Kebabtortilla TO 1.5. Vappu – Ilokivi suljettu! PE 2.5. Juurespihvit Tomaatti-pestokala Paella Totuus hindulehmistä PARI KUUKAUTTA sitten joku toteutti itseään laittamalla kiviä junaraiteelle keskelle tunnelia. Lopputuloksena ei ollut vain kolmen tunnin viivästys Jyväskylä–Tampere-linjalla, tapahtui jotain ihmeellisempääkin. Tai oikeastaan juuri päinvastoin: mitään ei tapahtunut. Ystäväni kertoi odottaneensa pari tuntia pilkkopimeässä junassa, ilman kunnon kuulutusta tilanteesta. Konduktööri ei kiertänyt junassa. Kukaan ei koskaan pahoitellut myöhästymistä, mikä on jo VR:nkin tilastoissa melkoinen notkahdus. Todellinen shokki tässä minulle oli se, että junan saavuttua lopulta Tampereelle ystäväni oli ainut, joka antoi tapahtuneesta palautetta. Hän sai haluamansa anteeksipyynnön osa-aikaiselta työntekijältä, mutta haukut palautteen kuulleelta vanhemmalta konduktööriltä. Koska konduktööri oli Jyväskylän junaturman veteraani ja kaverini ei, matkakokemusten kertaaminen olisi pitänyt suunnata ulko-ovelle. ON VALITTAJIA ja on sitä toista sorttia, myötäilijöitä. Liekö valtaosa kuitenkaan ollut niin kiitollinen muutaman tunnin retriitistään, ettei olisi kokenut saaneensa huonoa palvelua. Kaverini nimesikin kotiinsa kalppineet karjaksi. Sanotaan siis, että on lehmiä ja hindulehmiä. Hindulehmäksi erottaa se, että pyrkii aina antamaan itsestään pyhän ja jalon kuvan. Kiistatilanteisiin ei ole varaa, koska silloin ainakin jonkun mielikuva särkyy. Elämässä voikin surffata siinä imagon ja oman identiteetin rajapinnalla, jossa on aina sopivat aallot. Ainut ongelma on, että nöyrtyminen hiljaisuuteen käärii sisäänsä katkeruutta. Kiltti ei ehkä olekaan niin kiltti, eli lehmä kuin lehmä. Tiedän useamman ihmisen, joka olisi juhlinut mielessään mahdollisuudesta voivotella junareissuaan kavereille ja seuraavalla hetkellä torjunut VR:n pahoittelut turhina. Puuttuu siis rohkeus omaan ääneen. EN HAAVEILE Mikämikä-maasta, jossa kaikki pysyvät viattomasti lapsina ja voivat vastuuttomina huudella, mitä mielivät. Esitän kuitenkin kysymyksen, että kun on pyhittänyt ajattelunsa ja tunteensa toisille, kuinka paljon on vielä olemassa? Mielestäni riittää, että astuu pois tennispallon roolista. On tyhmä pelata, jos ei voi voittaa mitään. Mutta niin pitkään kuin jatkaa kierteessä voi odottaa, että olemisen karjaa paimennetaan. Eduskunnassakin vasta paimenten hellä läpsäys takapuoleen sai karjan vauhkoontumaan. Ville Salonen EVANKELISET OPISKELIJAT Jos elämä on ajan kanssa taiteilua, tule rentoutumaan lauantaisin seitsemän jälkeen Lutherin kirkolle (Kansakoulukatu 5). Sielua hoitamassa säveliä, Sanaa ja sydämellisiä ihmisiä! Tulossa: 26.4. TeatTeria – draamaryhmä NutTura, 3.5. Herätys liikkeessä! – Petri Harju. Olet tervetullut myös messuun sunnuntaisin klo 12 Lutherin kirkolle! Extra: Vappuna tapahtuu – mutta mitä, kysy sitä Päiviltä tai seuraa sähköpostilistaa! Myös raamiksesta ja muusta tietoa Päiviltä, paivi.luukkainen@jyu.fi tai osoitteesta www.sley.fi/eo/jkl/ Järjestöilmoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari-jarjestot@lists.jyu.fi. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia tarvittaessa. Palsta ilmestyy jokaisessa numerossa. Lue Jylkkäriä! Siinä on vitamiineja.
Ark. 10-19 La 10-16 1. kerros Palvelemme Puh. 040 531 5118 Huom! Opiskelijakortilla aina -10% alennus norm. hintaisista tuotteista Jylkkäri ilmestyy tänä keväänä vielä maanantaina 5. toukokuuta ja ensi syksynä ensimmäisen kerran maanantaina 1. syyskuuta. Jylkkärin mainokset myy RC kustannus / Heli Leppänen 044 5000 460 HYVÄÄ VAPPUA!