Vaihtelevaa valmennusta Pääseekö ilman kallista kurssia yliopistoon? Uutiset 2 Jukka Virtanen kummastelee nykymainontaa. Sivu 7 Seksologi saunassa SMG ja muut nais–miesbändit. Kulttuuri 11 Terhi Kokkonen tulistui NUMERO 2/2008 28. TAMMIKUUTA – 10. HELMIKUUTA 49. VUOSIKERTA TIETOKILPAILUSSA ABITURIENTIT VASTAAN YLIOPISTOLAISET KESKIAUKEAMA ABINUMERO
28.1.08 UUTISET 2 Katri Nokelasta SYLin varapuheenjohtaja Suomen ylioppilaskuntien liiton varapuheenjohtajaksi saatiin JYYväriä, kun SYLin hallitus valitsi tehtävään Katri Nokelan, 25. Hänen pääaineensa Jyväskylän yliopistossa on yhteiskuntapolitiikka. ”SYLissä olen lenkki puheenjohtajan ja hallituksen välillä. Olen kuitenkin aina toimistolla, kun taas puheenjohtaja käy paljon puhumassa reissuilla ympäriinsä”, puoluepoliittisesti demariopiskelijoita edustava Nokela kertoo. SYLin puheenjohtajaksi valittiin jo aiemmin Tuomas Telkkä Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunnasta ”Käytännössä jokainen tosissaan korkeakouluun pyrkivä valitsee valmennuskurssin”, viestittävät kursseja järjestävät yritykset. Näin ehkä onkin, mutta mistä se kertoo? SYKSYISIN HUHUTAAN aina, että jokainen oikeustieteen opinnot Helsingin yliopistossa aloittaneista reilusta paristasadasta opiskelijasta olisi käynyt valmennuskurssin. Helsingin Ylioppilaslehti jopa teki syksyn 2004 osalta selvityksen: 203 uutta opiskelijaa, 203 valmennuskursseilta sisään päässyttä. Ei ihme, että julkisissa puheenvuoroissa ja yleisönosastoilla valitetaan valmennuskurssien romuttavan maksuttoman koulutuksen periaatteen. Voisiko musertavan näköiset luvut kuitenkin kääntää toisin päin? Entä jos mainonta, piilomainonta, valmennuskurssien julkinen kritisointi ja puskaradio olivat onnistuneet niin hyvin, että kukaan 203:sta parhaasta pyrkijästä ei uskaltanut jättää valmennuskurssia käymättä? VALMENNUSKURSSIEN olemassaolosta on abikeväänä hankala olla tietämätön. Suomen Lukiolaisten Liitto julkaisee viisi kertaa vuodessa Improbaturjäsenlehteä, joka liiton mukaan tavoittaa 50 000 lukiolaista. Suuri osa lehden ilmoituksista on valmennuskurssien mainoksia, ja mukana on usein paksuja ”liitteitä”, joiden erottaminen mainoksiksi on ulkoisten seikkojen perusteella hankalaa. SLL:n verkkosivujen ainoa kaupallinen mainosbanneri vie Huippuvalmennus Oy:n sivuille. Liiton jäsenet myös saavat Huippuvalmennuksen kursseista alennuksen. Toinen paljon valintakokeiden kynnyksellä olevia tavoittava lehti on Varusmiesliiton julkaisema Varusmies, joka jaetaan useimpiin varuskuntiin. Myös se on täynnä valmennuskurssimainontaa. Lehti julkaisi keväällä 2006 artikkelin, jossa käsiteltiin valmennuskursseja erittäin myönteiseen sävyyn. Tämän jutun ensimmäinen lause on lainaus tuosta artikkelista. Jutun kirjoittaja tai ainakin hänen kaimansa oli tällöin Huippuvalmennus Oy:n palkkalistoilla. Varusmies-lehden päätoimittaja on sittemmin vaihtunut. HELSINGIN YLIOPISTON oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Jukka Kekkonen kertoo, että pääsykokeita laadittaessa ei ensisijaisesti pyritä torpedoimaan valmennuskursseja, mutta toisaalta tiedekuntaan ei haluta opiskelijoita, jotka hallitsevat vain ulkoluvun. ”Vaihdamme kirjat joka vuosi, ja valintakoe mittaa ensisijaisesti soveltuvuutta. Vaihdamme myös kokeiden aihepiirejä säännöllisesti. Muutamissa tapauksissa vanhemmat ovat kritisoineet valintakoetta, kun kurssit eivät valmentaneetkaan sen kysymyksiin! Joidenkin alojen asiantuntemus on Suomessa niin pientä, että valmennuskursseille on vaikea löytää opettajia.” Kekkosen mukaan Helsingin yliopiston opetushenkilökunta ei saa opettaa valmennuskursseilla. Jotkut apurahatutkijat opettavat, mutta sitäkään ei katsota hyvällä. MITEN ON Jyväskylässä? Henkilöstöjohtaja Markku Uusitalo vastaa: ”Jos joku yliopiston henkilökunnasta tahtoo opettaa valmennuskurssilla, siitä pitää virkamieslain mukaan tehdä ilmoitus. Jotta luvan saa, pitää täyttää kolme ehtoa. Sivutyön tulee kehittää ammattitaitoa, se ei saa häiritä työtä yliopistolla, eikä saa kilpailla Täydennyskoulutuskeskuksen kurssien kanssa.” Uusitalon mukaan ilmoituksia tällaisista sivutoimista on Jyväskylän yliopistossa tehty jopa satoja. Entä jos lupaa hakeva on vaikkapa ollut laatimassa valintakokeita tai muuten perillä asioista? ”Raja on äärimmäisen herkkä. Uskon, että niitä kokeita ei kuitenkaan kukaan laadi yksin. Ja jos ensin laatisi kokeen ja sitten kävisi preppaamassa ihmisiä siihen, niin kiinnijäämisen riskihän olisi ilmeinen. Kyseessä olisi selvä irtisanomisperuste”, Uusitalo sanoo. Matti Tyynysniemi Opiskelupaikat kaupan? Jos ensin laatisi kokeen ja sitten kävisi preppaamassa ihmisiä siihen, kyseessä olisi selvä irtisanomisperuste.” Jyväskylän yliopiston henkilöstöjohtaja Markku Uusitalo ” Yliopistoallianssi laajentaa opiskeluoikeuksia Sisä-Suomen yliopistoallianssin tavoitteena on olla Suomen suurin tiedekeskittymä vuoteen 2015 mennessä. JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON , Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston opiskelijat voivat pian opiskella ristiin kyseisissä yliopistoissa. Näin kertoo yliopistoallianssin suunnitteluryhmän loppuraportti, joka käsiteltiin jäsenyliopistojen hallituksissa toissa viikolla. Kyse ei kuitenkaan ole fuusioitumisesta, vaan opiskelijat ovat tulevaisuudessakin kirjoilla yhdessä yliopistossa ja koulutusohjelmassa. Samoin yliopistot säilyttävät omat hallintonsa, mutta myös allianssille muodostetaan oma hallitus, joka johtaa sen toimintaa ja jakaa yhteiseen toimintaan kohdennettua rahoitusta. ”Tällä saavutetaan synergiaetuja”, korosti Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallinen Sisä-Suomen yliopistoallianssin esittelytilaisuudessa 17. helmikuuta. Opiskelijoille allianssi ei aiheuta ylimääräisiä junamatkoja, sillä heitä ei aiota alkaa kuljettaa vaunukaupalla yliopistosta toiseen. ”Kyllä useammin kaupunkien välillä liikkuu opettaja”, Sallinen hymyli. Allianssille luodaankin myös henkilöstön vaihto-ohjelma, jonka mukaan osa henkilöstöstä voi antaa opetusta sekä Tampereella että Jyväskylässä. Myös virtuaaliopetusta lisätään. JÄSENYLIOPISTOJEN laitoksilta aiotaan poistaa päällekkäistä koulutusta. Tiettyjen alojen koulutusta keskitetään yhteen yliopistoon ja samalla sitä vähennetään muualta. Muutosten kohteeksi valituista aloista ei kuitenkaan ole vielä tietoa. ”Luonnollisesti tämä tuo myös säästöjä, mutta ei ole mikään säästöohjelma”, rehtori korosti. Kolmen yliopiston yhteistyön tutkimuskeskittymien painopistealueet sen sijaan on jo määritelty. Ne ovat ihmislähtöinen teknologia, ikääntymisen tutkimus, kestävä energia, koulutusja osaamispolitiikka, kulttuuri ja yhteiskunta, lääketieteellinen teknologia ja terveys, nanoteknologia sekä tieteen metodologiat. REHTORI SALLINEN ei säästele sanojaan kehuessaan yhteistyötä. ”Meidän allianssimme on selkeästi tiedepohjainen ja se on voimavara”, hän sanoo. ”Mutta tietysti tämä on myös iso haaste kolmen ison yliopiston toimintakulttuurien erilaisuuden takia.” Jyväskylän yliopiston ja kahden tamperelaisyliopiston liitto kattaa volyymiltaan neljäsosan Suomen yliopistolaitoksesta. Allianssin tavoitteena onkin vuonna 2015 olla Suomen suurin tiedekeskittymä ja yltää kärkialoiltaan maailman huipulle. Sisä-Suomen yliopistoallianssi hakee mukaan opetusministeriön rakenteellisen kehittämisen ohjelmaan, jossa ovat mukana Innovaatioyliopisto, Itä-Suomen liittoyliopisto sekä Turun yliopisto ja Turun kauppakorkeakoulu. ”Hienointa on se, että tämä on meidän oma juttumme, olemme itse keksineet tämän. Ei kannata jäädä odottelemaan selvitysmiestä, joka sanoo, mitä pitää tehdä”, Sallinen totesi. Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.fi
3 PERJANTAINA 11. tammikuuta klo 14–16 yliopiston päärakennuksella oli monella opiskelijalla rakko koetuksella, kun yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tentissä oli paikalla vain yksi valvoja. Sääntöihin kuuluu, ettei tentistä poistuta ilman valvojan seuraa edes akuuteimman hädän yllättäessä. Yhdellä valvojalla ei moisiin rientoihin ole oletettavasti aikaa. Miten on mahdollista, että tentissä oli viimeisen kahden tunnin ajan vain yksi valvoja, opintosihteeri Anna Karhu? ”Yhteiskuntatieteellisen tenteissä on aina ollut niin, että ensimmäiset kaksi tuntia, klo 12–14, paikalla on kaksi valvojaa ja jälkimmäiset kaksi tuntia valvojia on vain yksi. Tietysti siitä koituu toisinaan hallaa opiskelijoille, mutta parempaan emme näillä resursseilla pysty. Olemme joskus kokeilleet pitää kahta valvojaa täydet neljä tuntia, mutta sen seurauksena loppui opetushenkilökunnan kiinnostus valvontoihin.” Jos näin on aina ollut, niin miksi se sitten aiheutti tällä kertaa kohua opiskelijoiden keskuudessa? ”Mahdollisesti kyseessä on ollut ensikertalaisia. Ilmoitustauluille jaettavissa ilmoituksissa on luentosalien ja tenttiaikojen lisäksi ilmoitettu myös tenttien valvojat ja valvojien paikallaoloajat. Sieltä käy siis ilmi, että tenttien jälkimmäisessä osassa on aina vain yksi valvoja. Emme tiedota valvojista sähköisesti.” Risto Rautanen sivari@jyy.fi Mitäs sitten, kun pissattaa? Olli Okkonen, 24, valmennusja testausoppi: ”Varmaan noin 60-vuotiaana. Kokemusta on jo sen verran, eikä dementia ole vielä päässyt iskemään.” Aapo Reuter, 19, abiturientti: ”Eiköhän se minulla ole aika lailla vajaan kuukauden päästä, kun on kirjoitukset.” Ilpo Kuronen, 50+, kasvatustiede (jatko-opiskelija): ”Tuo on aika filosofinen kysymys. Kussakin iässä ihminen voi kuvitella olevansa fiksuimmillaan. Se kasvaa elinaikaisesti, eikä tule koskaan valmiiksi.” Jenna Helminen , 18, abiturientti: ”Riippuu varmaan ihmisestä. En minä ainakaan nyt ole. Joskus tulevaisuudessa sitten.” ”Valmennuskurssilla opetetaan vääriä asioita” R ISTO R AUTANEN Opiskelijaterveyttä kartoitetaan kyselyllä Laaja valtakunnallinen korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus käynnistyy tammikuussa 2008. Tutkimuskyselyt lähtevät 10 000 opiskelijalle eri puolille Suomea. Tavoitteena on havaita ajankohtaisia terveysongelmia ja terveyden vaaratekijöitä, jotta asiakaskontakteissa ja terveyden edistämisen toimissa pysytään ajan hermolla sekä kyetään kehittämään hoitokäytäntöjä ja moniammatillista yhteistyötä. Mukana on erityisteemoja seksuaaliterveydestä, atooppisesta ihottumasta, astmasta, koulukiusaamisesta, uupumisesta, internetin käytöstä sekä matkailusta. Kyseessä on ensimmäinen yliopistoja ammattikorkeakouluopiskelijoiden yhteinen terveystutkimus. Vuosina 2000 ja 2004 toteutettiin vastaava valtakunnallinen tutkimus yliopistoopiskelijoille, ja vuonna 2004 oma tutkimus ammattikorkeakoululaisille osin samoin kysymyksin. Aikaisempia selvityksiä on hyödynnettysekä tieteellisissä tutkimuksissa että käytännössä erilaisissa opiskelijoiden hyvinvointihankkeissa. Kaikkien aikojen tohtorija maisterivuosi Jyväskylän yliopistosta valmistui vuonna 2007 maistereita ja tohtoreita enemmän kuin koskaan. Tohtorin tutkintojen määrä oli 130, 17 enemmän kuin edellisenä huippuvuonna 2004. Maistereita valmistui 1374, mikä oli toiseksi eniten Suomen yliopistoissa. Uuden tutkintojärjestelmän mukaisen kandidaatintutkinnon suoritti viime vuonna 400 opiskelijaa. Eniten tohtoreita tuli matemaattis-luonnontieteellisestä (37) ja humanistisesta (27) tiedekunnasta. Useimmat maisterinpaperit kannettiin humanistisesta ja kasvatustieteiden tiedekunnasta. Maisterien keskimääräinen valmistumisaika oli 5,7 vuotta. Milloin ihminen on fiksuimmillaan? Turkulaislukiolainen sai tuntea nahoissaan ja lompakossaan, että valmennuskurssi ei ollutkaan varmin väylä yliopistoon. KEVÄÄLLÄ 2007 Juha Määttänen lähti tavoittelemaan unelmaansa opiskelupaikasta Turun yliopistossa. Hän suuntasi Eximian järjestämälle yleisen historian valmennuskurssille, mutta lopulta jäi vain luu käteen. Määttänen uskoi, että kurssilta olisi saanut jäsennystä lukemiseen ja apua pääsykokeessa vastaamiseen, mutta käytännössä kurssista ei ollut mitään hyötyä. Määttäsestä ei tullut yliopisto-opiskelijaa. ”Menestyin kurssilla ja harjoituskokeissa hyvin, mutta varsinainen pääsykoe meni aivan penkin alle.” Syy huonoon menestykseen on Määttäsen mukaan siinä, että valmennuskurssilla opetettiin aivan vääriä asioita. ”Kurssilla käsiteltin suuria kokonaisuuksia, mutta pääsykokeen kysymykset olivat todella spesifejä. Pääsykokeessa pyydettiin esimerkiksi kertomaan Turkin kulttuurista 1500-luvulla. Siinä kohtaa tiesin, että tästä ei tulekaan mitään.” Yhä historianopiskelijaksi havitteleva Määttänen kyseenalaistaa myös valmennuskurssien opettajien pätevyyden. ”Valmennuskurssilla opetus ei ole hirveän ammattimaista. Meillä opettajana oli joku vasta pätevöitymässä oleva historian opiskelija.” MÄÄTTÄNEN EI maksaisi kurssista toistamiseen. Hän on kuitenkin menossa samalle valmennuskurssille uudestaan tänä keväänä. Hän maksoi edellisellä kerralla kurssivakuutuksen, joka oikeuttaa ilmaiseen kurssiin, jos pääsykokeesta ei pääse läpi. ”Olen aika saamaton, joten kurssi kuitenkin motivoi, mutta uudestaan en maksaisi viittäsataa opetuksesta. Mikäs siinä jos pappa betalar, mutta minulle se on iso raha.” Määttäsen mielestä joissain tapauksissa valmennuskurssista saattaa olla hyötyä, vaikka hänelle siitä ei ollutkaan. ”Mielestäni on kuitenkin kyseenalaista, että onko oikein päästä yliopistoon rahalla.” Sarita Blomqvist H uippuvalmennus Oy lupaa verkkosivullaan, että ”jokainen, joka tekee töitä täydellisesti Huippuvalmennuksen vaativien ohjeiden mukaan pääsee sisään”. Joko lupaus on puppua, tai valmennuskursseille voidaan ottaa korkeintaan niin monta opiskelijaa kuin aloituspaikkoja valmennettavalle alalle on. Jälkimmäinen vaihtoehto ei kuulosta kovin tuottoisalta. Valmennuskurssien taika on siinä, että niiden ei tarvitse olla hyödyllisiä. Riittää että potentiaalinen asiakas ei ole aivan varma siitä, ovatko ne hyödyllisiä vai ei. Jos ovi on auki kerran vuodessa, kuka uskaltaa jättää kurssin käymättä, vaikka lukeminen maistuisi muutenkin? Jos minä järjestäisin valmennuskursseja, satsaisin mainontaan. Varsinkin sellaiseen, joka löytyy yleisönosastoilta tai uutissivuilta. Pintapuolinen kritiikki kilahtaisi kassaani, kun ihmisille syntyisi vaikutelma siitä, että valmennuskurssi on kuin palovakuutus: se ei ole pakollinen, mutta kukaan ei uskalla olla ilman. Usein sanotaan, että valmennuskurssit ovat väärin, koska opiskelupaikan voi ostaa. Järjestäjät puolustautuvat sillä, että köyhien lapset voivat rahoittaa kurssin tekemällä töitä. Mikäs siinä, mutta iisalmelaisten köyhien lapsi saa myydä tulitikkuja vielä asumismenoihinkin. Kurssit kun järjestetään suurissa kaupungeissa. Paha juttu ei kuitenkaan ole vielä se, jos joku maksaa suuren summan kurssista, jota ei olisi edes tarvinnut. Paha juttu on se, jos joku jättää kokonaan hakematta, koska hänellä ei ole varaa valmennuskurssiin. Minä otan mieluummin sellaisen lääkärin, jonka vanhemmat ovat työttömiä, kuin lääkärivanhempien lapsen, joka ei ole ammatista pätkääkään kiinnostunut. Motivaatiota voi ehkä ostaa pääsykokeiden alla, mutta kuka tulee myymään sitä, kun sama tyyppi askartelee sisuskaluillani vuosia myöhemmin? Matti Tyynysniemi Savua ja peilejä
Y liopistojen valintakokeiden kirjapinot ovat pienentyneet. Enää yliopistoon ei halutakaan heitä, jotka pystyvät opettelemaan ulkoa viisi 300-sivuista tiiliskiveä. Sen sijaan pyritään löytämään joukosta ihmiset, jotka pystyvät soveltamaan ja käsittelemään lukemaansa tietoa – he, joilla on hyvä yleistieto ja jotka ovat oikeasti kiinnostuneita alasta, jota pyrkivät opiskelemaan. Ulkolukuun kohdistuneella kritiikillä on siis oikeasti saatu aikaan tuloksia. Y liopistojen valintakokeiden uudistusinto ei kuitenkaan ole jäänyt ulkoluvun kitkemiseen. Huippuyliopistokeskustelun alettua Suomen korkeakoulupäättäjät ovat alkaneet kiikaroida ulkomaille niin tiiviisti, että lukutoukkaa hirvittää. Mitä kaikkea olemmekaan valmiita apinoimaan ulkomailta päästäksemme ”huippuyliopistoksi”? Yksi villi idea on ollut avata yliopistojen ovet kaikille halukkaille ja potkia sitten heikoimmat tai motivaatiotaan etsivät opiskelijat pellolle. Näin varmasti saataisiin stressaantumaan sekä opiskelijat että jo nyt ylikuormitettu opetushenkilökunta, jolla ei olisi mitään mahdollisuuksia ottaa vastaan tällaisia opiskelijamassoja. E ntäpäs sitten lukion merkitys. Jos lukiomenestys olisi suora tie yliopistoon, kuten menetellään monissa maailman huippuyliopistoissa, olisiko valintaprosessi tällöin oikeudenmukainen? Kaikkea muuta. On hyvä, että ylioppilastutkinnon arvosanoja huomioidaan jonkin verran, mutta täysin väärille raiteille jouduttaisiin, jos kirjoituksissa epäonnistuminen torpedoisi mahdollisuudet koulutukseen. Päästötodistusten arvosanoilla sen sijaan voi nykyään heittää yliopistoon pyrkiessä vaikka vesilintua – onneksi. Niin paljon pärstäkertoimiin ja mielikuviin numerot valitettavasti perustuvat. Ja yhtään opettajien ammattitaitoa kritisoimatta, voiko kukaan väittää, että niitä numeroita yhtenäisin kriteerein voisi antaakaan? Lyhytnäköisintä on kuitenkin nykyinen trendi, jossa yliopistoon halutaan yhä enemmän luonteeltaan alalle sopivia, hyviä tyyppejä. Monilla aloilla soveltuvuuskokeet puolustavat paikkaansa. Esimerkiksi ihmissuhdetyöhön tähtääville jonkinnäköisistä sosiaalisista taidoista lienee hyötyä. Mutta jos yliopiston valintakokeet muuttuvat ala toisensa jälkeen trendikkäästi tiettyjä ihmisyyppejä etsiväksi hössötykseksi, koko akateeminen sivistys alkaa menettää merkitystään. Haluan puolustaa lukutoukan oikeuksia yliopistokoulutukseen ainakin siihen asti, kunnes kirjoja aletaan karsia myös opetuksen sisällöistä, ei vain pääsykokeista. Niin kauan kuin kaikki opiskelijat työnnetään alaan katsomatta kirjapinon kanssa massatenttiin, on aivan turha puhua huippuyliopistosta. Henkilökohtaistuvien valintakäytäntöjen kun pitäisi taata myös entistä henkilökohtaisempi opetus. pääkirjoitus 28. tammikuuta 2008 Opiskelijoiden tulo entistä vapaampaa Opiskelijoiden tietoverkkoja jo pitkään vaivannutta tietoliikennerajoitusta eli ”tulorajaa” nostettiin vuoden vaihteessa tuntuvasti. Rajoitus nousi aikaisemmasta yhdestä gigatavusta kolmeen gigatavuun vuorokaudessa. Rajoituksen höllentämistä perusteltiin ennen kaikkea nousseilla resoluutioilla ja muuttuneilla tottumuksilla. Etenkin teräväpiirtoformaatin yleistyessä nettipornossa vanhan rajan katsottiin olevan auttamattoman alhainen. ”Nykyaikana on vaikea kuvitella opiskelijaa enää tyytymään alusvaatekatalogiin soluhuoneessa, kuten edellinen sukupolvi teki. Rajoitusten nostaminen on linjassa kokoomuksen periaatteiden kanssa. Meillä on aina korostettu, että ihmisen tulee itse ottaa peniksensä... korjaan: kohtalonsa omiin käsiinsä ja tulla omillaan... tuota, toimeen”, kommentoi tavoitettu valtiovarainministeri Katainen. Totuuden tietotoimisto lehti.samizdat.info JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119 – 120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin (014) 260 3360. Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.fi, nettisivut www.jylkkari.fi Päätoimittaja Jonna Rusanen (014) 260 3359, 045 137 1957, paatoimittaja@jyy.fi Toimittaja Iiro-Pekka Airola (014) 260 3360, toimittaja@jyy.fi Siviilipalvelusmies Risto Rautanen (kannen kuva) (014) 260 3973, sivari@jyy.fi Painos 7 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356 – 7362. YIiopisto ei kaipaa lukutoukkia? NÄKÖKULMIA 4 Jarno Liski JOS PUU KAATUU metsässä ilman yleisöä, voiko metsuri olla tyytyväinen? Jotenkin näin kuuluu visainen kompa, joka tuli mieleeni tässä kesätyöhakujen edetessä. Kesätoimittajaehdokkaalta kysyttiin onlinetoimituksen työhaastattelussa, haittaako tätä, ettei saa nimeänsä näkyviin. Se ei ollut vittuilua. Useammallakin alalla on ilmeisesti tullut tavaksi, että opiskeluaikana rakennetaan näyttävä leikkiuraputki kesätöistä. Sen tiedetään tasoittavan ”työelämään siirtymistä”. Tämä aiheuttaa sietämätöntä työnhakuvouhotusta kevättalvisin. Paniikissa lienee kyse paitsi valmistumisen jälkeiseen aikaan suuntautuvista odotuksista myös sijoituksesta suhteessa kavereihin. Ainakin ruokalan jono empiria vahvistaa, että hyvä työpaikka on ensisijaisesti se, jossa kaikki haluaisivat työskennellä siitä huolimatta, että kaikki tietävät parempia, mutta vähemmän tunnettuja paikkoja. Oman alani esimerkkeinä toimikoot Aamulehti ja Keskisuomalainen, joiden palkkiotasoa kirotaan ja jonne kirjoittamisesta silti kilpaillaan. VINOUTUNUT AJATTELU yltää työelämästä myös vapaa-aikaan. Se vääristää käsitykset nautinnosta ja mukavuudenhalusta. Lounaispuiston hippi syyttää porvarin mukavuudenhalua mistä tahansa ongelmastamme. Hippi on kuitenkin väärässä mukavuudenhalun suhteen. Mukavuudenhalusta vain tyhmä ajaisi ruuhkissa omalla autolla, vain hullu huhkisi ylitöinään vielä toisenkin ihmisen työt mukavuudenhaluaan. Oikeasti mukavuudenhaluista olisi valjastaa markkina-Sampomme jauhamaan välillä talouskasvun sijasta vapaa-aikaa. Voit yksityishenkilönä yrittää muuttaa järjestelmää sisältä päin, mutta sinulle jää ainoastaan sosiaalityöntekijä vakuutettavaksi siitä, että on oikeasti nautinto juoda halpaa punaviiniä puistossa aurinkoisena maanantaiaamuna. Elämänarvojensa takana seisova saa nykyaikana vääjäämättä osakseen kohtuutonta ylenkatsetta lähimmäisiltä. Mainittakoon vain, että kerjäläismummo kieltäytyi viime kuussa rahastani Pietarin keskustassa. Nyökkäsi myötätuntoisesti ja ummisti ymmärtävät silmänsä. SÄÄSTÄKÄÄ TOKI säälinne – jatkan vielä nautinnosta. Kuten kysymys hyvästä työpaikasta, tämäkään ongelma ei juuri maalaisjärkistä ajattelijaa palkitse. Nautintoa kun ei olekaan se, mistä nautimme vaan se, mistä meidän uskotaan nauttivan. Valitettavasti tästä kumpuava sisäinen ristiriita painaa sielua vielä tiedostetuksi tultuaankin. Yhä edelleen on ystävien seurassa juopoteltu viikonloppu kirottu sitä seuraavalla ahdistuksella. Toisin on laita, jos vaikkapa käy töissä viikonlopun. Tämä ei voi olla oikein. Rohkaisen kaikkia arjen uuvuttamia passiiviseen vastarintaan tällaisia taipumuksia vastaan. Mikäli edes opiskeluaikana emme välty työelämän stressaavuudelta, jää ainoaksi toivoksemme eläkevakuutusyhtiön lupaukset paremmasta huomenesta. Työ tekijää niittää HANOJEN KIILLOTUS (toimenpide). Sen jälkeen kylpyhuone näyttää puhtaammalta, vaikka olisikin yhtä likainen kuin ennen. FILOSOFISET KORKEUDET (kurssi). Tällainen pitäisi saada opetusohjelmaan. PELOTTAVAT POIKAMIEHET (ilmiö). Katsokaa vaikka neloskanavan tosi-tvmainoksia! Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.fi
Viikko 2: Aloitatko innolla kevätlukukauden? KYLLÄ 64 % EI 36 % Gallup joka viikko osoitteessa www.jyy.fi Uusi yliopisto ja kurjuuden hyväksyminen ”YHDYSVALTALAISYLIOPISTOJEN onnela kiehtoo tiedemaailman eliittiä ja sokaisee sen avokätisellä rahoituksellaan, loistavilla kampuksillaan ja kirjoja pursuavilla kirjastoillaan”, totetaa Christopher Newfield suomenkielisen Le Monde Diplomatiquen viime numerossa. Samalla hän kuitenkin muistuttaa, että huippuyliopistojen hintana on ollut heikompien yksiköiden ahdingon hyväksyminen. Huippuihin keskittyvä retoriikka on käynyt tyypilliseksi myös suomalaisessa korkeakoulupolitiikassa. Uutta yliopistolaitosta rakennettaessa kaikki yliopistot etsivät huippuja voidakseen selvitä kilpailussa, johon ovat pitkälti itse itsensä asettaneet. Piirikunnallisilla tasoilla sitä on vielä maustettu kummallisella tunnuslukuja palvovalla indikaattorifetisismillä: ”olemme keskeisimmillä osaamisalueillamme kaikilla mitareilla Suomen suurin ja tehokkain”. Se, hyväksytäänkö näiden huippujen synnyttämisen hinnaksi enemmistön kurjuus, on puhtaasti poliittinen kysymys. Mitään välttämättömyyttä sihen ei sisälly, vaan kyse on siitä, millaiset arvot ohjaavat koulutusjärjestelmän kehittämistä. SILMIINPISTÄVÄÄ on ollut se, että merkittävä osa yliopiston henkilökunnasta, opiskelijoista puhumattakaan, ei hahmota erilaisten uudistusten rajoja. Yliopistolain uudistus, rakenteellinen kehittäminen, Bolognan prosessi, laadunvarmistus, palvelukeskukset ja tuottavuusohjelma tuntuvat sekoittuvan hahmottomaksi möykyksi. Tämä estää näkemästä uudistusten hyviä puolia, mutta varsinkin tekee vaikuttavan kritiikin esittämisen mahdottomaksi. Ohjaako muutoksia silloin yliopistoyhteisö vai joku muu? EPÄVARMUUS SIITÄ , onko oma ala uuden yliopiston selviäjien joukossa onkin yksi syy siihen, että yhä useampi pohtii haluaan tehdä tutkimusuraa yliopistossa. Kenties parhaimmisto lähtee etsimään muualta joko niitä resursseja tai sitä vapautta, jotka monen mielestä yliopistolta nykyisin puuttuvat. Tieteelle ja kriittiselle ajattelulle tämä ei ehkä ole katastrofi, mutta yliopiston ja korkeakoulutuksen tulevaisuus minua tässä huolettaakin. Lopetan työni JYYn pääsihteerinä tammikuun lopussa. Kiitos työja keskustelukumppaneilleni. Teidän työllänne on merkitystä, ja joukossanne runsaasti sitä ymmärrystä, jolla yliopiston tulevaisuudesta voidaan tehdä kirkkaampi. Tuomas Viskari 5 K ir j o i tta j a on J Y Yn v ä istyv ä p ääsi h te eri . Ilokivessä tapahtuu: viestintätieteilijöiden illanvietossa yhdistyivät pöytäjääkiekko ja karaoke. Tero Malisen ja Lari Vesanderin matsin aikaankin laulu soi. Jylkkäri haluaa tietää, mitä opiskelijat ajattelevat. Lähetä mielipide osoitteeseen jylkkari@jyy.fi. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. R ISTO R AUTANEN IRTOKUVA JYYn hallitusneuvottelut ovat aiheuttaneet hämmennystä ja myös pettymyksiä, kuten Jylkkäristä 1/2008 pystyi lukemaan. Vaalivoiton saanut Grönioni syytti kommenteissaan muita edustajistoryhmiä vaalituloksen vähättelystä ja kuvaili neuvotteluita henkilösuhteiden perusteella tehdyksi kähminnäksi. Haluamme osaltamme oikaista väärinkäsityksiä ja kertoa näkemyksemme JYYn hallitusneuvotteluista. JYYn sääntöjen mukaan vaaleissa valitaan JYYlle uusi edustajisto, joka puolestaan valitsee hallituksen. Käytännössä hallitus muodostetaan neuvotteluilla, jossa neuvottelevat ryhmien valitsemat edustajat. Neuvottelut on monimutkainen prosessi, jonka lopputulokseen vaikuttavat vaalituloksen lisäksi muun muassa hallitustyrkkyjen työskentelyvalmiudet, puheenjohtajaehdokkaat, ryhmien väliset suhteet sekä ryhmien neuvotteluvalmiudet. Toisin kuin aikaisempina vuosina, tällä kertaa hallitusneuvotteluissa olivat mukana kaikki edustajistoryhmät, ja lisäksi kaikki hallitukseen ehdolla olleet ”tyrkyt” haastateltiin. Näkemyksemme mukaan yksi Grönionin hallituksesta jäämisen syistä oli, että he vaativat enemmän kuin muut olivat halukkaita antamaan. Kaksi hallituspaikkaa ilman puheenjohtajuutta ei tuntunut riittävän. Kun muiden ryhmien enemmistö oli toisen puheenjohtajaehdokkaan takana, valitsi Grönioni reunaehdoillaan itselleen opposition. Mielestämme demokratia on toteutunut, koska enemmistö edustajistosta on nykyisen hallituksen takana. Jos edustajistovaaleista halutaan jatkossa niin sanotut pääministerivaalit, joissa suurin ryhmä saa automaattisesti puheenjohtajuuden ja vetää neuvotteluja, edustajiston täytyy käydä siitä erillinen keskustelu ja tehdä tarvittavat sääntömuutokset. Hallitusneuvottelijat (Demariopiskelijat, Keskustaopiskelijat, Kokoomusopiskelijat, Kristilliset opiskelijat, Maltillinen äärivasemmisto, Poikkitieteilijät) Hallitusneuvottelut olivat reilut Teen suomen kielen väitöskirjatutkimusta Jyväskylän yliopistossa käytettävistä paikannimistä. Erityisesti tutkin paikkojen ”epävirallisia” nimiä eli sellaisia, jotka ovat nimen käyttäjän muokkaamia tai kokonaan itse keksittyjä. Kerään tutkimustani varten nimitietoja yliopistossa opiskelevilta ja työskenteleviltä. Pyydänkin apuasi tutkimukseeni: käy täyttämässä kyselylomake internetissä osoittessa http://users.jyu.fi/~annseppa/. Voit voittaa arvonnassa leffalippuja. Anni-Marja Seppänen Jyväskylän yliopisto Kielten laitos annseppa@jyu.fi Jyväskylän yliopiston historian ainejärjestö Tosine ry julkaisee 50-vuotishistoriikkinsa vuonna 2009. Nyt etsimme haastateltaviksi opintonsa päättäneitä tosinelaisia. Kaikenlaiset muistosi ja kokemuksesi Tosineesta kiinnostavat meitä. Haemme ensisijaisesti henkilöitä, jotka ovat valmiita haastateltavaksi. Ota yhteyttä 28.2. mennessä. Tosine ry / Historiatoimikunta Historian ja etnologian laitos Historica, PL 35 40014 Jyväskylän yliopisto tai sähköpostitse Ville Häkkinen, vihakkin@jyu.fi Etsitään entisiä TOSINElaisia! Kerro yliopiston paikannimiä
Asiakaskysely sinetöi kirjaston vessaremontin 6 LEARNING ANY LANGUAGE is not easy, and using it in every-day situations is even more difficult. After 3 years of living in Finland I think I manage quite well in this Finnishlanguage reality, but it is still far from being perfect. Nevertheless, a few times during a small conversation people did not notice that I was not a Finn. My personal record was at pikkujoulu (Christmas party). For about fifteen minutes I was chatting with a woman sitting next to me. It wasn’t until my husband said something in English to me that she realized she was talking to a foreigner. Certainly, it was not an elaborate conversation, and most of my answers were simple: ‘niin on’, ‘kyllä’, and ‘tietysti’, but I was proud of myself anyway. STILL, ONE CAN GET easily confused with the language. Not long ago I was still surprised how unlucky the town of Kolari was. Almost every day on the internet news pages there were reports about car accidents which all seemed to be in Kolari. After few months I thought it was a bit suspicious that all car crashes in Finland happened in a remote Lappish town, and then I learned that kolari also meant an accident. ALSO, FOR ABOUT TWO years I was talking and writing about laulantai, meaning of course lauantai (Saturday) and nobody corrected me. I think my husband’s family had a good laugh about it. And surprisingly enough, the most difficult Finnish word seems to be pullia (balls in partitiivi plural). For some reason I cannot pronounce it correctly. In my version it is ‘pullija’. My husband mocked me at first, and then tried to teach me the right pronunciation, and then he gave up. I use the singular version ‘pullaa’ right now. Nevertheless, my Finnish aspirations were appreciated when I had to visit KELA. I managed to explain myself using only Finnish, and I even filled in some forms. When everything was done, a woman that was dealing with me said: ‘sä puhut erittäin hyvää suomea’ (you speak excellent Finnish). And I thought that if KELA says something then it has to be true. Katarzyna Herd Kolari Also Meant An Accident In te r n a ti on a l st u d en t s h a r es h er th o ugh t s on li f e in Fi n la n d. Kirjasto sai syksyisessä kyselyssä hyvät pisteet, mutta samalla kaivattiin tilojen ehostusta, kurssikirjoja ja tietokoneita. YLIOPISTON PÄÄKIRJASTON ensimmäisen kerroksen vessat remontoidaan tänä vuonna, todennäköisesti kesällä. Vessojen kunnostus oli jo suunnitteilla, mutta syksyllä tehty kirjaston käyttäjäkysely varmisti asian. Asiakaskyselyn perusteella pääkirjaston tilat alkavat muutenkin olla nuorennuksen tarpeessa. Laaja remontti on silti vielä tulevaisuuden haave. Vessojen lisäksi kohennetaan lukusalien valaistusta ja yleisilmettä. Kirjaston käyttäjäkyselyyn vastasi runsaat 600 asiakasta. Heistä lähes 60 prosenttia toivoi pääkirjastolle täysin hiljaista lukusalia, ja sellainen onkin jo suunnitteilla. Kirjasto on tiedustellut palautetta kahden vuoden välein. Tälläkin kertaa esille nousi kaksi ikuisuusaihetta: tietokoneiden ja kurssikirjojen vähyys. ”Tietokoneita meillä on nyt enemmän kuin koskaan”, huomauttaa kirjastonhoitaja Annikki Järvinen . ”Kurssikirjojen suhteen täytyy miettiä sitä, että kirjoja täytyy olla myös mahdollisimman laaja-alaisesti.” VERKKOPALVELUJEN asiakasmäärä on kasvanut jatkuvasti. JYKDOKjärjestelmä sai pääasiassa kiitosta. Sen heikkoutena pidettiin yhteyden katkeamista jo viiden minuutin hiljaisuuden jälkeen. Ongelma on kuitenkin jo helpottanut, koska vastikään tuli mahdollisuus uusia edellinen haku, vaikka yhteys olisikin katkennut. Muiden kuin JYKDOK-tietokannan käyttö oli asiakkaiden mielestä vaikeampaa. Järvinen pitää ongelmana sitä, että joillain laitoksilla tiedonhakukoulutus on pakollista mutta joillain se jää opiskelijan omalle vastuulle. Yleisesti kirjastoon ollaan tyytyväisiä: kun laatua mitattiin asteikolla 1–5, kirjasto sai arvosanaksi 4,35. Noora Mattila Pidempi artikkeli kyselyn tuloksista yliopiston kirjaston Verkkomakasiinissa: kirjasto.jyu.fi/jyk/kirjastosta/verkkomakasiini/ Toivottu afrotanssi tuli yliopistoliikunnan perjantaihin. Tärkeää on tuntea keskivartalossaan rytmi, aurinko ja hallittu rentous. Siis Afrikka. NYT OLISI AVUKSI rehevä lantio ja sen ympärille kietaistu kukertava kanga-hame. Jos vielä afrikkalaismies kyykkisi lattialla gembe-rumpu polvien välissä ja liikuntasalin katosta riippuisi jakarandan kukkia, tuntuisi ehkä tarpeeksi afrikkalaiselta. Tämän lähemmäksi Afrikkaa ei Jyväskylässä kuitenkaan pääse. Yliopistoliikunnan kevään ensimmäinen afrotanssitunti alkaa rummutuksella, mutta soittaja pysyttelee stereoiden uumenissa. Sali on täynnä. Afrotanssi onkin palannut ohjelmaan yleisön pyynnöstä. Viime keväänä pidettiin afrofusion-tunteja, mutta nyt pelkästään länsiafrikkalaiselle tanssille on omistettu yksi tunti perjantai-iltapäivisin. Afrikan pitäisi olla kehossani. Guinean ja Beninin. Kengät on jätetty salin reunoille, nyt tanssitaan paljain varpain ja polvet koukussa, lähellä maata. Harjoittelemme aluksi afrotanssin perusliikkeitä, sitten yritämme hakea afrikkalaishenkistä vuorovaikutusta. Lähdemme kävelemään ympäri salia ylävartalo nykien ja etsimme paria, joka nykisi samaan tahtiin. KOKEILEMME MYÖS vartaloperkussiota: toinen puoli salia taputtaa ja tömistää eri rytmiä kuin toinen. Jalat, reidet, kädet, rinta. On helppo seota niin taputuksessa kuin liikkeissäkin, jos ajattelee liikaa. Paremmin onnistuu, jos kuuntelee rytmiä ja unohtaa kuviot. Ohjaaja, liikuntaja tanssipedagogiikan opiskelija Annika Huttunen vahvistaa havaintoni tunnin jälkeen. ”Rytmin tulisi näkyä kehossa. Oleellista on hallittu rentous, joka lähtee keskivartalosta. Itselläni auttaa mielikuva valosta ja lämmöstä.” Huttusen mukaan jokainen saa tanssia afroa omalla tyylillään. Mikä helpotus. Itse olen sitten tuulimyllytanssija. ”En tarkoita sitä, ettei tekniikalla olisi väliä”, Huttunen kiiruhtaa lisäämään. ”Mutta kun hallitsee perustekniikan, voi tehdä tanssista oman temperamentin näköistä.” Vaikka tanssisi laiskastikin, afrossa tulee lämmin. Sarjoissa on mukana myös hyppyjä, vaikkei niitä tehdäkään pinkeästi kuin baletissa. Huttusen mukaan afron jälkeen voi löytyä uusia lihaksia erityisesti ylävartalosta. Niitä löytyy varmasti ainakin sitten, kun haasteet kasvavat kevään myötä. Mutta mitä jos jo ensimmäisellä tunnilla tunsi itsensä tuulimyllyksi? ”Yritän pitää tason sellaisena, että joka tunnille voi tulla uusikin tanssija”, Huttunen vakuuttaa. Kun rytmi kiihtyy, voi sortua afrotanssin pahimpaan virheeseen, siihen, että liikkeet muuttuvat koviksi, aerobic-tyylisiksi. Aerobic-tunnetta on vaikea välttää liikuntasalissa. Huttusella on kuitenkin eläytymisongelmaan salainen ase: muutaman rumpalin puhelinnumero. Afrikka on tulossa Jyväskylään. Noora Mattila Afrotanssitunnit perjantaisin klo 15–16 L-rakennuksen voimistelusalissa. Vatsassa Guinea ja Benin R ISTO R AUTANEN R ISTO R AUTANEN Kirjaston vessassa kävijät saavat syksyllä katsella uusittuja tiloja.
Kliinisen seksologin työ ei ole sitä, mitä kiero mielikuvitus antaisi odottaa. YTHS:n seksuaaliterveysviikolla puhunut Sexposäätiön toiminnanjohtaja Jukka Virtanen antaa neuvoja ja terapiapalveluja vain puheen tasolla. ”ASIAKKAISSA ON niin pareja kuin yksineläviäkin, mutta ongelmat ovat pääosin yhteneviä. Keskeisin syy avun hakemiseen on haluttomuus eli tarkemmin eriteltynä motivaation puute, kumppaneiden yhteensopimattomuus tai seksuaalisen mielenkiinnon vähäisyys”, Virtanen listaa. ”Yksinelävän haluttomuutta on tietysti vaikea mitata, periaatteessa sellaista ei kai edes ole.” Häiriöksi seksuaalisuuden jokin osaalue määritellään siinä vaiheessa, kun suhde seksiin ja toiseen ihmiseen vaikeutuu. Virtasen mukaan seksuaaliterapia on psykoterapiaa, jonka painopiste on seksuaalielämän ongelmissa. Kuten muissakin terapiapalveluissa, jonot ovat etenkin julkisella puolella huimat. Nyt ongelmansa kanssa painiva voi joutua odottamaan ensi vuoden tammikuulle. ”Kun vuonna 2008 arviolta joka toinen suhde päättyy eroon alle viidessä vuodessa, niin siitä näkee, että avun tarve on suuri. Ero on nykyään otettu yleiseksi ratkaisukeinoksi, vaikka asioita voisi pohtia myös muuta kautta”, Virtanen harmittelee. TIETOISUUS hoidon mahdollisuudesta on kasvanut, ja sitä myötä myös avun hakijat ovat lisääntyneet. Hyvän seksuaalisuuden määritteleminen on kuitenkin ammattilaisellekin monimutkaista. ”Ihmiset kysyvät usein kolmea vinkkiä hyvään seksiin. Vähän sama kun kysyisi Janne Ahoselta , miten tulla yhtä hyväksi hyppääjäksi kuin hän.” ”Mutta hyvä seksuaalisuus rakentuu ihmisen elämän myötä vuosien saatossa – Cosmopolitanin sivuilta sitä ei voi oppia. Seksi on hyvää silloin, kun se tuntuu itsestä hyvältä ja sitä harrastetaan yhteisymmärryksessä toisen kanssa.” Sen enempää asentoja, määrää kuin vaikkapa fetissejäkään seksologi ei kenenkään kohdalla arvostele. Seksuaalisuus on aina yksilöllinen ominaisuus ja seksuaalioikeudet on määritelty myös kansainvälisellä sopimuksella ihmisoikeuksien tapaan. ”Ammattilaisina emme ota kantaa kenenkään mieltymyksiin tai seksuaaliseen suuntautumiseen. Ainoa, mitä määritellään on se, ettei toisen ihmisen oikeuksia saa loukata. Seksuaalinen väkivalta, uhkaaminen tai pakottaminen etenkin lapsiin ja nuoriin kohdistuessa on sellaista, mitä ei hyväksytä missään tapauksessa. Me teemme työtä kuitenkin myös seksuaalirikoksista tuomittujen parissa, eikä heitäkään voi terapiassa tietenkään tuomita.” Asiakkaiden rankatkaan kokemukset eivät silti jää seksologin mieleen pyörimään. Tehtävään on liitetty työnohjausta ja terapiaa terapeutille itselleen. Pahempaa saattaakin olla yleinen tyhmyys. Nykykulttuurin materiaalistunut, visualisoitunut pornahtavuus näkyy valitettavasti asiakkaissa. ”Kun on niitä miehiä, jotka on niin dummeja, että kun ne näkee malleja, joilla on langanlaiha vyötärö ja c-kupin rinnat, niin niille syntyy piilotyytymättömyyttä omaan tyttöystävään.” SIKSI SEKSOLOGI Virtanen toivoo läskejä ja aitoa eroottisuutta mainontaan ja mediaan. ”Nykymainonnan seksuaalisuus on niin kitschistä, puberteettista ja kehittymätöntä. Se on semmoista seksuaalista junttikulttuuria, että tehdään isolla rahalla, mutta siitä jotenkin puuttuu oikea aistillisuus. Ympäristö, televisio, mainokset ja kaikki tihkuvat nykyään seksiä ja alastomuutta. Onko se hyväksi vai pahaksi, sitä minä en kyllä osaa sanoa. ” ”Mutta tätä vauhtia kun mainonta tarpeeksi rohkaistuu, niin kohta varmaan tulee markkinoille tussu-viina, jonka etiketissä on vain naisen häpykarvoitus ja sisällä pelkkää kirkasta viinaa. Siinä kaikki, mitä miehet uskovat tarvitsevansa!” JUKKA VIRTANEN ON tehnyt seksologin työtä 25 vuotta ja ollut paikoin näkyvästikin julkisuudessa. Rohkean työn kritiikiltä hänkään ei ole välttynyt. ”Joskus tulee kyllä sellaisia moralistisia yhteydenottoja, ettei lapsille saa antaa mitään neuvoja, sillä se vaan kiihottaa niitä seksuaalisuuteen. Niissä saattaa olla esimerkiksi voimakkaan hengellinen sanoma takana: syytetään, että kaikki, mitä teette on saatanasta.” ”No, joskus kadulla on käyty käsiksikin ja joskus uhattu tappaa. Mutta pääasiassa se on kuitenkin sitä verbaalista uhkailua”, Virtanen toteaa tyynesti. Kaisa Nissi 7 R ISTO R AUTANEN Seksologi Jukka Virtanen halusi Jyväskylässä vieraillessaan tulla kuvatuksi Opinkiven kylmässä saunassa. Nykymainonnan seksuaalisuus on niin kitschistä, puberteettista ja kehittymätöntä, sellaista seksuaalista junttikulttuuria. Siitä puuttuu oikea aistillisuus.” ” Synninpäästö seksistä
8 Ylioppilaat vs Ihmisen tietomäärän sanotaan olevan huipussaan abiturienttina. Siispä Jylkkäri haastoi abien ja yliopistoopiskelijoiden joukkueet tietovisaan. Kumpi voitti? T itaanien taiston päivä valkenee pikkupakkasessa. Yliopiston joukkue pääsee vastaamaan haasteeseen kotikentällään, sillä taistelutantereeksi on valikoitunut Opinkiven saunatila. Isännät saapuivat paikalle jo hyvissä ajoin. Biomekaniikan opiskelija Lauri Stenroth , tietojärjestelmätieteen Mikko Viitamäki , liikuntafysiologian Arto Pesola sekä johtamisen ja laskentatoimen Pekka Kärkkäinen naureskelevat ja puhkuvat itseluottamusta. Mutta hei, joukkueessahan on neljä jäsentä, puhe oli kolmesta! No, menköön kotiedun piikkiin. Samaan aikaan kolmihenkinen abiturienttiporukka seikkailee jossain. Puhelin soi muutamaa minuuttia yli sovitun tapaamisajan: abit tiedustelevat sijaintinsa oikeellisuutta. Kamppailun erotuomaristo hakee heidät turvaan pääkallonpaikalle. Cygnaeus-lukion trio Sanna Huhtala , Senja Pylväinen ja Mikko Nieminen ei arastele tavatessaan vastustajansa. Nieminen on kohottanut taisteluhenkeä vetämällä ylleen abihupparin. Hän tietää asemansa ja on ylpeä siitä. J oukkueet vetäytyvät omiin nurkkiinsa. Viidentoista kysymyksen mittainen vääntö voi alkaa. Ensimmäinen vetää heti hymyn kisailijoiden huulille. Liekö syynä kysymyksen helppous vai aiheena olevan suurmiehen kalju, mene ja tiedä. Jälkikäteen tarkasteltuna tosin syytä naureskeluun oli vain toisella joukkueella. Toisessa kysymyksessä pureudutaan paikallistuntemukseen. Abeilta syntyy samantien vastaus paperille. Muualta muuttaneet ylioppilaat joutuvat puristelemaan nenäänsä tarkan tiedon löytämiseksi – eikä löydy siltikään. Abit ovat vauhdikkaita myös seuraavassa kohdassa. Mikko Nieminen tietää – tai muistaa – ja ryhmän kynä annetaan hänelle. Toisessa joukkueessa tuntuu syntyvän vain naureskelua. Onko puntari kääntymässä abien suuntaan? Neljäs kysymys on oikeastaan visan ainoa, jossa vaihtoehdot on rajattu. Vastaaminen syntyy ilman suurta keskustelua ja tarkastukseen päätyvätkin kaikki kolme mahdollista vastausta: yksi abien, yksi yliopisto-opiskelijoiden ja yksi oikeiden vastausten paperiin. Viidennen, akateemista maailmaa sivuavan kysymyksen kohdalla itsevarmoina vieraskentälle saapuvat, nuoret ja aivoiltaan vetreät abiturientitkin joutuvat haasteiden eteen. "En mä edes tiedä!" Sanna Huhtala tunnustaa joukkuekavereilleen suoraan. Onneksi ryhmässä riittää vastuunkantajia luottopelaajan pettäessäkin. Seuraava, kotimaan maantietoutta mittaava aihealue näyttää saavan molemmat raapustamaan nopeasti vastaukset. Sitten yliopistolaiset alkavat empiä; keskustelun pitkittyessä erotuomariston täytyy varmistaa, puhuuko joukkue vielä tästä kysymyksestä vai jotain ihan omiaan. Koska kiirettä ei ole, peliin tulee ikään kuin ylimääräinen aikalisä. Vastaus löytyy. Jatketaan! K jun visa saapuu puolivälin krouviinsa, Euroopan parlamenttia käsittelevä kysymys osoittaa vetreiden abiaivojen olevan ajan hermolla. ”Onko se muuttunut?” pohtii Sanna Huhtala joukkuetovereilleen Suomen EUparlamenttipaikkojen määrää. Kyllä, se on muutumassa – mutta vasta seuraavissa eurovaaleissa. Abit löytävät paperille tämän uuden, meikäläisittäin karsitun meppimäärän – mutta nuortenhan onkin katsottava tulevaisuuteen, joten mitä sitä kuluvan vaalikauden määriä muistelemaankaan. Jos ovat abit ajan hermolla, syvälle historiaan kurkistavan kysymyksen kuuleminen saa joukkueen äännähtämään ”voi hitto”. Yliopisto-opiskelijat pohtivat menneitä huomattavasti vähäisemmällä noitumisella. Sitten elokuvien maailmaan. Loppuvuoden kotimaisten ensi-iltojen sumassa valkokankaille heiY Ylliio op piisstto on n jjo ou ukkkku ueeeen n vvaassttaau ukksseett 1. 1956–1981 2. Pekka ”Rahamies” 3. Mönkijä 4. Latvia 5. Tutkii viruksia 6. Turku 7. 12 8. 1323 9. Aku Louhimies 10. Toni Nieminen 11. Ole tervehditty 12. 9 13. Tuhoa (maanjäristyksiä, tulvia ym...) 14. Käsivarressa (radius) 15. Nurkkaan Näitä kysyttiin 1. Minä vuosina Urho Kekkonen toimi presidenttinä? 2. Kuka toimi Jyväskylän kaupunginjohtajana ennen Markku Anderssonia? 3. Mikä valittiin vuoden 2007 turhakkeeksi Suomen Luonto -lehden äänestyksessä? 4. Baltian maihin kuuluvat Viro, Latvia ja Liettua. Mikä näistä on väkiluvultaan suurin? 5. Mitä tekee virologi? 6. Mikä on Länsi-Suomen läänin pääkaupunki?
9 s abiturientit jastetun pätkän ohjaaja on aluksi hakusessa. ”Ei sillä oo mitään väliä”, kuuluu abien joukkueesta. ”Steven Spielberg”, sanoo joku yliopistolainen ja saa aikaan räkätystä joukkueensa keskuudessa. Ei nyt ihan, vaikka kai jonkinlainen oman elämänsä spielberg kyseessä on. Visailun pakollinen urheilukysymys mietityttää liikunnan poikia. He pelastavat kuitenkin kasvonsa ja löytävät yliopiston paperiin oikean vastauksen. Mäkihyppyaihe tuo esiin joukkueiden ikäeron: oikeaksi vastaukseksi ponnistavan urheilijan maineteot kun osuivat ajanjaksolle, jolloin abien edustajat hädin tuskin vielä puhuivat ja kävelivät. Sitten yliopiston joukkue intoutuu osoittamaan visuaaliset kykynsä. Leijonavaakunan ruusukkeiden määrää pohditaan myös paperille väkerretyn graafisen esityksen avulla. Onko tämä nyt sitä innovaatioyliopistoa? Vastaus on joka tapauksessa oikein, kun taas armeijan käymättömät abit erehtyvät laskuissaan. Valkolakkinsa jo saaneiden niskalenkki alkaa kiristyä. Pandoran lippaan sisällön utelu saa yliopistolaiset naureskelemaan. Rentous tuntuu löytyneen kotijoukkueen otteisiin. "Viisautta tai jotain", miettivät abit vastaukseksi. Sitä joukkue nyt totisesti kaipaisi. Värttinäluun sijainti pistää abit miettimään, yliopistolaiset tuntuvat löytävän vastauksen heti, mutta alkavat sitten empiä. Pohdintatuokion ansiota tai ei, joukkueiden vastaukset ovat vielä täydellisempiä kuin mitä erotuomaristo edes osasi odottaa. Visan viimeiseksi on säästetty netistä napattu Niko Jokelan (3,5 vee) laatima kysymys. Tuomariston kevennykseksi ajattelema päätös saa vain yliopiston joukkueen nauramaan, mutta abit osoittavat huumorintajunsa vastauksessaan. Bonuspisteitä! O n lopullisen tuomion aika. Vastaukset tarkistetaan ja pisteet ynnätään yhteen. Viimeisen kysymyksen ekstrahyvitys nostaa abien osakkeita, mutta se ei aivan riitä. Kotikentällään lievällä ylivoimallakin kamppaillut yliopiston joukkue pitää pesänsä puhtaana niukoin pistein 10,5–9. Itseluottavaisina Opinkiveen saapuvat yliopistolaiset tuulettelevat tyytyväisinä. Varuillaan on silti syytä olla. Abit tulevat perästä ja kovaa. Vain puolentoista pinnan päähän jääneet juniorit saattavat olla kamppailemassa samassa ruokajonossa jo ensi syksynä, mikäli kevään try outit tuovat toivotun tuloksen. Senja Pylväinen pyrkii Jyväskylän yliopistoon ympäristötieteisiin, historiaa tai suomen kielen opintoja miettivälle Sanna Huhtalallekin täkäläinen yliopisto on vahva vaihtoehto. Lääketieteelliseen hamuavalle Mikko Niemiselle ei taida tätä nykyä löytyä sijaa Keski-Suomesta, mutta ehkä nuoren miehen mieli muuttuu. Joka tapauksessa, eiköhän näillä näytöillä uskalla päästää abit omaan haastavaan pudotuspelikevääseensä. O Oiikk e eaatt v vaass t taauu k kssee t t 1. 19 56 –1 98 1 2. Pe kk a Ke ttu ne n 3. Mö nk ijä 4. Lie ttu a (n oin 3,5 mil jo on aa as uk as ta ) 5. T utk ii vir uk sia 6. T urk u 7. 14 pa ik ka a (1 3 vu od en 20 09 va ali en jä lk ee n) 8. Vu on na 13 23 9. La uri Tö rh ön en 10 . T on i Nie min en 14 . 7 kil oa 25 gra mm aa 11 . Oi au ta / oi pe la sta 12 . Yh de ks än 13 . Ka ik ki ma ail ma n vit sa uk se t 14 . Kä de ss ä 15 . (O ma n ma un mu ka an ) A Ab biittu urriieen nttttiieen n jjo ou ukkkku ueeeen n vvaassttaau ukksseett 1. 1966–1986 2. Pekka Kettunen 3. Cappuchino vaahdottu 4. Viro 5. Tutkii viruksia 6. Turku 7. 13 8. 1323 9. Lauri Törhönen 10. Matti Nykänen 11. Kunnia Herralle 12. 12 13. Ikuisen kauneuden 14. Käsivarressa 15. Yliopistoon Teksti: Iiro-Pekka Airola Kuvat: Risto Rautanen 7. Montako paikkaa Suomella on Euroopan parlamentissa tällä hetkellä? 8. Minä vuonna solmittiin Pähkinäsaaren rauha? 9. Kuka ohjasi elokuvan Raja 1918? 10. Kuka oli ensimmäinen mäkihyppääjä, joka hyppäsi yli 200 metriä? 11. Mitä tarkoittaa hoosianna? 12. Montako hopearuusua on Suomen vaakunassa? 13. Mitä Pandoran lipas sisälsi? 14. Missä ihmisellä on värttinäluu? 15. Mihin pahat lapset laitetaan?
”Hevoset katselivat aikaansaannoksiaan polleina.” KULTTUURI Kari Peitsamo Rentukka Rockiin Kaikkien aikojen ensimmäinen Rentukka Rock -festivaali järjestetään ravintola Rentukassa 15. helmikuuta klo 20–03. Kahdelle lavalle kiipeää viisi kortepohjalaista yhtyettä, ja ilta huipentuu kulttisuosiota nauttivan Kari Peitsamon esiintymiseen. Festivaalin järjestävät Kortepohjan vapaaaikatoimikunnan jäsenet talkoovoimin. Kortepohjalaisista yhtyeistä Rentukka Rockissa esiintyvät Herra Huu, Alkuperäiskokoonpano, Kurouma, Illusionistiset luopiot ja Lyhde. Muusikot ovat itse olleet aktiivisesti mukana järjestelyissä. ”Haluamme näyttää, että lähiöistäkin voi tulla hyvää musiikkia”, JYYn vapaa-aikasihteeri Mari Lähteenmäki kertoo. 10 Yhä useampi opiskelijaporukka on sidoksissa johonkin klubiin. Ainejärjestöt näkevät yhteistyössä mahdollisuuden esimerkiksi hallituksensa palkitsemiseen. OPISKELIJOIDEN JANOA sammutetaan yhä useammin ainejärjestöjen ja yökerhojen yhteistyösopimuksilla. Viestintätieteiden laitoksen kolme ainejärjestöä tekivät syksyllä yhteisen sopimuksen Giggling Marlinin kanssa, ja taloustieteiden ainejärjestö Pörssi on kulkenut käsikynkässä GM:n kanssa jo hitaammankin opiskelijan valmistumisajan. Myös matematiikan, fysiikan ja tietotekniikan Ynnä liittyi tässä kuussa Sedu Koskisen talliin. Tietotekniikan Linkin kotisivuilta taas löytyy linkki yhteistyökumppani Kharman kotisivuille. Suurin osa ainejärjestöistä on niin pieniä, että yökerhobileitä ei juuri järjestetä ainakaan yksin, eikä yhteistyölle ole tarvetta. Niille ainejärjestöille, jotka säännöllisesti baareissa kokoontuvat, sopimukset tarjoavat erinäisiä etuja. Paperisota bileiden kohdalla vähenee, kun perusasioista on valmiiksi jotain paperilla. Lisäksi tiloja saa helpommin, myös yksityistilaisuuksiin. ”Pörssi tahtoi taannoin palkita hallitustaan. Järjestimme tilaisuuden, jossa he saivat kokoontua ja pelata Nintendo Wiitä yksityistiloissamme”, Giggling Marlinin ravintolapäällikkö Mikko Seppänen valottaa. AINEJÄRJESTÖ puolestaan sitoutuu yleensä järjestämään kaikki yökerhoon sopivat tapahtumansa juuri sopimuskumppanin tiloissa. Monesti ravintolaa mainostetaan kotisivuilla. Linkki tarjoaa Kharmalle tietotekniikka-apua ja saa vastineeksi suoraan rahaa. Giggling Marlinin Seppänen painottaa, että ainejärjestöjen ja yökerhojen yhteistyö on paljon muutakin kuin bileitä. ”Pörssi on esimerkiksi tehnyt meille markkinointitutkimuksen.” Sopimuksiin kuuluu yleensä myös suoria jäsenetuja. Pörssin tuoreen puheenjohtajan Juho Kankaalan mukaan pörssiläiset pääsevät Giggling Marliniin viikonloppuisin ilmaiseksi ennen puoltayötä, ja ”viinaa nyt saa sillä eurolla”. Yhteisöviestijöiden ainejärjestön Comixin puheenjohtaja Heidi Niskanen pitää yhteistyösopimuksen suurimpana hyötynä sitä, että se mahdollistaa ainejärjestön hallituksen ”palkitsemisen”. Juho Kankaala myöntää, että ainakin Pörssin hallitus hyötyy ravintolasopimuksesta rivijäsentä enemmän: ”Jos sanoisin muuta, valehtelisin.” Tarkemmin Kankaala suostuu kertomaan ainoastaan sen, että Pörssin hallituksen biletiimi saa vaivoistaan ”jonon ohi -vipin” Giggling Marliniin. RAVINTOLAPÄÄLLIKKÖ Seppänen ei kommentoi hallitusten erityiskohtelua, sillä ”sopimukset ovat erilaisia”. Seppäsen mukaan yhteistyö kuitenkin edellyttää, että ravintolan väki ja ainejärjestöjen puuhahenkilöt tuntevat toisensa hyvin. Seppäsen mukaan ainakaan GM ei aktiivisesti jahtaa ainejärjestöjä sopimusasioissa, mutta usein jonkin tapahtuman järjestämisessä tehty yhteistyö johtaa jatkokeskusteluihin. Seppänen muistelee, että Jyväskylä oli vuosia opiskelijabileiden ”villi valtakunta”, kun lähes kaikki yhteistyö koski vain yksittäisiä bileitä. Nyt sopimuksia syntyy tiuhaan ja niitä pidetään lähes kaikissa ainejärjestöissä hyvänä asiana. Tämä ei lupaa hyvää esimerkiksi Ilokivelle, jolle alakerran opiskelijatapahtumat ovat tärkeitä. JYVÄSKYLÄLÄISISTÄ ainejärjestöistä taloustieteilijöiden Pörssi on omaa luokkaansa jäsenetujen haalimisessa. Sanonta kuuluu, että Pörssin jäsenkortilla saa enemmän etuja kuin opiskelijakortilla. Oikeastaan tämä onkin totta, sillä pörssikortti on itse asiassa Pörssin jäsenyydestä todistavalla tarralla varustettu opiskelijakortti. Pörssiläinen saa Giggling Marlinin lisäksi etuja ainakin 22 liikkeestä, joiden joukossa on niin kodinkonehuoltoa kuin pornokauppaakin. Ainejärjestöllä on erityiset yrityssuhdevastaavat, jollaisena Kankaalakin on aikaisemmin toiminut. Kankaala sanoo, että pohjimmiltaan yhteistyösopimusten tarkoitus on palvella jäsenistöä. Pörssin nokkamies ihmettelee, että muissa ainejärjestöissä tai itse ylioppilaskunnassa ei metsästetä innokkaammin jäsenetuja. Suurin osa ainejärjestöjen puheenjohtajista on kuitenkin ainakin periaatteessa myötämielisiä ravintolayhteistyölle. Erään pienehkön ainejärjestön puheenjohtaja ei sopimuksista pidä, koska ne asettavat opiskelijat eriarvoiseen asemaan: ”Opiskelija ei voi valita ainejärjestöään, hän valitsee pääaineen.” Eri asia on, ovatko jonon ohittaminen, halpa kalja ja hallitusten omat pippalot luovuttamattomia perusoikeuksia. Näyttää kuitenkin siltä, että yhä useampi Jyväskylän yliopistossa opiskeleva niistä tulevaisuudessa nauttii. Matti Tyynysniemi Ainejärjestöt ja yökerhot lähentyvät Pörssi ry:n jäsenet Hannu Vehniäinen, Heidi Tuderman, Mikko Aronpää ja Teemu Aholainen ostivat baarimestari Pekka Kuittiselta juomaa ainejärjestönsä järjestämissä tipattoman tammikuun päättäjäisissä yhteistyöravintola Giggling Marlinissa viime keskiviikkona. R ISTO R AUTANEN
Edustava mimmi laulaa etualalla ja miehet soittavat taustalla. Siinäkö on menestysresepti? KUN 80-LUVULLA suomirockin keulilla kirmasivat rumat ja rasvaiset miehet, nykyään enää harva bändi perustaa patemustajärvimäiseen viehätysvoimaan. Lavan eteen mikrofonin taakse on alkanut ilmestyä kaunisäänisiä ja -kasvoisia nuoria naisia. Taustalla kitaran varressa ja rumpukapulat kädessä heiluvat ovat pysyneet pääosin miehinä. ”Pyrin, etten tekisi siitä numeroa”, sanoo Eva Louhivuori . Hän laulaa jyväskyläläisessä Captain Cougarissa ja on viisihenkisen yhtyeen ainoa naisjäsen. Scandinavian Music Groupin Terhi Kokkonen soittaa Jylkkäriltä saamansa sähköpostin perään tuohtuneena. ”Mun mielestä tämä kysymyksenasettelu pönkittää ajatusta, että soittaminen on jotenkin arvokkaampaa kuin laulaminen. Mua ei kiinnosta opetella kitaransoittoa, siksi en opettele” kolmen miehen ja yhden naisen muodostaman SMG:n solisti tylyttää. KOKKOSEN ja Louhivuoren kollegoita on viime vuosina putkahdellut kiihtyvään tahtiin. Muutama vuosi sitten breikanneella joensuulaisella Stellalla on tytön nimi, vaikka solisti Marja Kiiskilä on yhtyeen ainoa naisjäsen. Myös esimerkiksi porilaisen Eleanoora Rosenholmin Noora Tommila sekä jyväskyläläisen Art Decon Senja Hangaslahti laulavat tahdittajinaan vain miessoittajat. Yleisesti voisi ajatella nätin naisen lisäävän bändin vetovoimaa. ”Ihan varmasti todella moni ajattelee näin. Huomaan kun itsekin laulan eräässä bilebändissä, niin aina mainitaan 'lumoavan kaunis laulaja’”, Eva Louhivuori vastaa. Terhi Kokkonen on eri mieltä ajatellessaan musiikkia kuluttavaa massaa. ”Ei ne halua kaunista naista, ne haluaa Jonne Aaronin ”, hän kuittaa. Mitä jos mikin ääressä heiluisikin sitten se patemustajärvimäinen mies? ”Kyllä se monien mielestä laskee pisteitä”, arvelee Louhivuori. MUTTA MUUTOSTA voidaan odotella. ”Jazz-piireissä on alkanut nousta se, että tytöt haluavat myös soittaa”, Louhivuori kertoo. Hän lisää, että moni hänen kaverinsa on asettunut muun muassa rumpusetin taakse. Louhivuori kertoo myös, että hänen ystävänsä järjestävät Helsingissä tyttöklubia, jossa kaikki toimijat ovat naisia miksaajia ja graafikoita myöten. Kokkonen ei laske vastakkainasettelua olevankaan. ”Musiikkimaailman sisällä on harvinaisen tasa-arvoista verrattuna moniin muihin ammatteihin. En näe syrjintää enkä etuja siitä, että olen nainen”, ennen SMG:tä Ultra Bran riveissä levylistoille kivunnut Kokkonen selvittää. Helsingin yliopistossa musiikkikasvatusta opiskelevaa Louhivuorta aihe kiinnostaa laajemminkin. Hän aikoo tutkia, miten sukupuolijako menee alakoulun opetuksessa: laitetaanko pojille soittimet käteen ja käsketäänkö tytöt laulamaan. Leimallisesti tyttöbändinä läpimurtonsa 1990-luvun lopulla tehnyt Tiktak pisti pillit pussiin pari kuukautta sitten. Vajaassa kymmenessä vuodessa tytöistä kasvoi paitsi nuoria naisia, myös musiikillisesti varteenotettava vaihtoehto Suomen bändikartalle. ”Olihan se sellainen ihme juttu silloin, kun ne breikkasivat. Olivat tyttöjä ja halusivat korostaa sitä”, Tiktakin jäseniä muutaman vuoden nuorempi Louhivuori muistelee nyt. Kokkonen ei erityisemmin naisorkesteriin haikaile. ”Se olisi ihan sama, olisiko tyttöjä vai poikia.” Iiro-Pekka Airola toimittaja@jyy.fi 11 Toveruuden keväässä puhutaan ranskaa Keski-Suomen elokuvakeskuksen Elokuvakerho Toveruuden kevätkauteen kuuluu muiden muassa ranskalaisia mestareita, Maksim-trilogia sekä vuoden 1918 kuvia. Ranskalaisohjaajilta on tarjolla vielä Jacques Rivetten La belle Noiseuse – Tuntematon mestariteos (28.1.) sekä Mene, tiedä (4.2.), 11.2. Maurice Pialat'n Van Gogh (1991), Leos Carax'n Boy meets girl (18.2.) sekä Albert Lamorissen Punainen ilmapallo (18.2.). Maksim-trilogian elokuvat esitetään perjantaina ja lauantaina 8.–9. helmikuuta. Vastavirtaan, Maksimin paluu ja Myrskylintu eli Viipurin puoli ovat kaikki Grigori Kozintsevin ja Leonid Traubergin ohjaustöitä. Vuoden 1918 kuvat tuovat valkokankaalle esimerkiksi Teuvo Pakkalan Sotapolulla (10.3.), Toivo Särkän 1918 – mies ja hänen omatuntonsa (17.3.) sekä Lasse Naukkarisen elokuvat Solidaarisuus, Tasavallan päiväkirja ja Meidän prikaatimme (31.3.). Elokuvat esitetään IT-Dynamon salissa (Piippukatu 2). Liput maksavat 4 euroa. Lisätietoja löytyy verkosta osoitteesta http://www.ksek.fi. H ENRI L ASSANDER Nainen killuu bändien keulakuvana Captain Cougarin promokuvissa kamera on tarkennettu solisti Eva Louhivuoreen. Yhtyeen miesjäsenet Janne Torvikoski, Jussi Petäjä, Antti Perälä, Turo Myllykangas ovat jonon jatkona. Mustaa keinonahkaa pepun alle Ilokiven alakerta saa tänä keväänä uudet kalusteet. Sata uutta mustaa ja keinonahalla pehmustettua tuolia sekä 20 pöytää saapuvat ravintolaan tammikuun lopulla. Mukana tulee myös viisi pystypöytää ja neljä baarijakkaraa. ”Vanhat tuolit olivat 1980-luvulta ja niiden pehmusteet olivat repeilleet. Lisäksi jalkoja ja muita rautaosia oli hitsattu kasaan liian monta kertaa”, JYYn kulttuurisihteeri Taija Kyheröinen kertoo. Edustajisto hyväksyi Maltillisen äärivasemmiston aloitteen kaluston uusimisesta marraskuun kokouksessaan. Kalusteisiin varattiin 15 000 euroa. ”Mietimme hankintaa tarkkaan ja laadukkaat kalusteet maksoivat sen verran, mitä niihin oli varattukin”, Kyheröinen sanoo.
Ilokivi www.jyy.fi/ilokivi helmikuu 08 k-18 ILOTUNTI: Illan ensimmäisen aukiolotunnin ajan! Ylioppilastalo Ilokivi Keskussairaalantie 2 LA 2.2. Chrysler Buildingin Pirullinen Sirkus / 22-03 / 4 € Circusfolk, Piru Kange, Art Deco LA 2.2. Bob Marley Anniversary / 21-03 / upstairs / 4 € Reggae, Dancehall & Reggaeton! DJs: Mad Beatz, Deejays & Allen KE 6.2.Death Metal Iltamat / 21-03 / 3 € Blood-Stained, Closured, Deviant Tactics PE 8.2. Tuhlaajapoikien Paluu-klubi / 22-03 / 3-4 € Illusionistiset Luopiot, Peter, North & South, Mr. Coach LA 9.2. Seisomapaikka / 18.30 ja 22.00 / 7-10 € MC Zaani, Harri Teittinen, Teemu Vesterinen ja Steve Hughes (AUS) Lippuvaraukset: www.seisomapaikka.com TO 14.2. We Like Love / musalounas 11-16 / klubi 20-03 / € Ystävänpäivän lounasmusa: DJ:t Jellona, Matti & VG+, baari auki klo 12-14! Klubi: DJ:t Anna S, Chemistry, Jonny Wanha, Jacedonia, Jellona, Jussi Kantonen, Koshiz, Matti, Naks, Chris Robin, VG+ Järj. Somethin´ Else & JYY PE 15.2. Anarkopunksessions vol: 5 / 21-03 / 4 € Noituus + 3 extraesiintyjää. Järj. Musta Aalto LA 16.2. Club Kaappi / 22-03 / 3-6 € After ystävänpäiväbileet, DJ Ljub, Järj. JKL Seta ry PE 22.2. DDR Party Program Presents / 22-03 / 5 € Hangover Overdose, Unborn Generation, Throwback, Agromurgi LA 23.2. NS.KLUBI / 21-03 / 5-6 € (ennakot Levykauppa Äx) Martti Servo Duo + extraesiintyjä, NS.DJ:t, yläkerta: oZO, Swaeg Pirate, Hear DJ:t LA 1.3. Seisomapaikka / 18.30 ja 22.00 / 7-10 € MC JP Pirinen, Jukka Lindström, Ismo Leikola, Nick Wilty (GBR) Lippuvaraukset: www.seisomapaikka.com Ruoholahdenkatu 8, 00180 Helsinki 3 020 7559 425 • Erottajankatu 1–3, 00130, Helsinki • 3 020 7559 425 Aurakatu 1, 20100 Turku • 3 puh. 020 7559459 Et. Rautatienkatu 10, 00100 Helsinki 3 (09) 4788 1500 • Tirkkosen talo, Kuninkaan-katu 21, 33210 Tampere, 3 (03) 2799658 Humalistonkatu 17, 20100 Turku 3 020 7419 340 • Tampere, Pyynikintori 8A, 33230 Tampere 3 020 7419 350 Gummeruksenkatu 6 3 (014) 3333600 40100 Jyväskylä Tätä kannatti odottaa. Uusi Offi ce:Mac 2008 on suomenkielinen ja Inteloptimoitu. Luo, havainnollista ja välitä ajatuksiasi uudella työkalulla, joka tekee työstä helpompaa, todella helppoa. Saavuta enemmän, vähemmällä työllä. Toimistoremppa valmis! TARJOUS! Ma 11.2.– la 16.2. Of?ce for Mac 2008 -paketti –20% minkä tahansa Macintosh-mallin oston yhteydessä
8 päivää ensiiltaan Ohjaus ja käsikirjoitus: Perttu Leppä Pääosissa: Mikko Leppilampi, Laura Birn Perttu Leppä on takuuvarma elokuvantekijä. Hän työskentelee samassa tyylilajissa samojen näyttelijöiden kanssa, joten lopputulos on ennalta-arvattavan tasalaatuista. Toisille hänen elokuvansa maittavat, toisille eivät. Se on makuasia. 8 päivää ensi-iltaan on uusin iteraatio Lepän leppoisasta ja luontevasti näytellystä komediasta, jossa poika kohtaa tytön. Tällä kertaa etualalle nousevat ujo mutta lahjakas Vilma (Laura Birn) sekä röyhkeä mutta lahjakas Lauri (Mikko Leppilampi) ja ensemble jää taaemmas. Leffalla on juoni, joka liittyy jotenkin Hamlet-esityksen valmisteluun. Sillä ei ole juuri muuta tekoa kuin toimia kehikkona, johon on ripustettu nasevaa dialogia. Jutustelut toimivat hienosti ja kaikkein hienoiten silloin, kun niitä esittävät Unto Helo ja Timo Lavikainen. Tämä kaksikko varastaa show'n täydellisellä ajoituksellaan ja repliikkien riffittelyllä, joka soi kuin jatsi konsanaan. Aluksi siis ollaan hauskoja ja vähän herkistellään, mikä on vallan mieluisaa katsottavaa. Viimeisessä näytöksessä sitten väännetään draamaruuvia kovemmalle, ja se taas ei oikein toimi. Juoni on niin yhdentekevä, että mitä enemmän siihen pitää kiinnittää huomiota, sitä enemmän se ärsyttää. (Tai siis mitäs luulette: saavatko Vilma ja Lauri toisensa?) Olli Sulopuisto ”Samaa vanhaa niin hyvässä kuin pahassakin.” 13 Eleanoora Rosenholm: Vainajan muotokuva Fonal Porilaisen Eleanoora Rosenholmin joukkoihin kuuluvat muun muassa Magyar Possen kosketinsoittaja Pasi Salmi ja Kuusumun Profeetan laulaja Mika Rättö. Indieihmisten mielenkiinto bändiä kohtaan onkin jo näiden henkilöiden myötä taattu. Esikoislevy Vainajan muotokuva on tyyliltään indiepoppia ja musiikillisesti varsin mainiota tekoa. Sanoitukset liikkuvat enimmäkseen hämärillä alueilla ja jopa yksityiskohtaisissa henkirikostarinoissa, millä yhtye erottuu selvästi muusta indiekamasta. Kiltti vai tuhma -kappale täyttänee jo indiebaarien tanssilattioita, ja muutama muukin onnistunut teos levylle mahtuu. Sanoitusten hiomiseen olisi kuitenkin kannattanut käyttää enemmän aikaa, eikä niiden sisältökään onnistu koskettamaan kuulijaa, joka ei ole koskaan viehtynyt kauhuleffoihin. Musiikillisesti tai s o v i t u k s e l l i s e s t i Vainajan muotokuvassa ei ole mitään vikaa. Minun on kuitenkin vaikea keksiä hetkiä, jolloin haluaisin kuunnella levyä, josta tulee yhtä hyvälle tuulelle kuin Alibin lukemisesta. Mikko Mattlar ”Ei heikkohermoisille.” Tummien perhosten koti Ohjaus: Dome Karukoski Pääosissa: Tommi Korpela, Niilo Syväoja, Eero Milonoff, Kristiina Halttu, Marjut Maristo, Kati Outinen Eristyneen poikakodin asukeista kertova Tummien perhosten koti on tummanpuhuvan tyylikäs aloitus kotimaiselle elokuvavuodelle. Menneisyyden riivaamista ihmispoloista ja elämässään eksyneistä teineistä on toki tehty elokuvia ennenkin, mutta tässä poikakotidraamassa on harvemmin nähtyä rehellistä suoruutta. Välillä rankkuus ryöpsähtää silmille ja suoraviivaisuus uhkaa peittää alleen aiheen vaatimat nyanssit ja vivahteet. Ahdistuksen alleviivaaminen tapahtuu ajoittain monitasoisuuden kustannuksella. Elokuvaa pitävät pinnalla nuoret näyttelijät. He tulkitsevat riipaisevasti kasvukivuista kärsiviä ja menneisyyden aaveita vastaan taistelevia ihmistoukkia, jotka joko tuhoutuvat tai kuoriutuvat perhosiksi. Pääosaa esittävä Niilo Syväoja on menneisyyden peikkojen pelottelemana pikkupoikana uskottava, herkkä ja vakuuttavuudessaan vahva. Luottonimistä erityisesti poikakodin johtaja Olavi Harjulana nähtävä Tommi Korpela kannattelee kokonaisuutta jyrkkänä, mutta viisaana korpifilosofina. Tämä vahva isähahmo koulii kovalla kädellä hylkiöistä yhteiskuntakelpoisia yksilöitä. Harjulan suuhun on myös laitettu elokuvan vahvimmat viisaudet. Rohkaiseva sanoma varoittaa olemasta elämälle liian ankara. Selviytymistarina muistuttaa, että elämää ei pidä tuhlata katkeruuteen ja itsepetokseen. Oikeaa asiaa, vaikka kliseeltä kuulostaakin. Elokuvan loppu antaa toivoa menneisyyden varjojen väistymisen mahdollisuudesta ja muistuttaa, että toisten tuki ja rakentava rakkaus tukevat traumoista toipumisen tiellä. Marjo Kovanen ”L opun lohdullisuus jättää paremman jälkimaun kuin alun mustavalkoisuus antaisi odottaa.” Kirka: R.O.C.K. Rock (Flamingo 1986) Hiljattain edesmennyt laulaja Kirka on kaikille tuttu. Suomalaisten mieliin hän on kuitenkin syöpynyt suomenkielisten iskelmien tulkitsijana, ei hevilaulajana 1980-luvulla. Vaihtelua iskelmille kaivannut laulaja kokeili ensimmäisen kerran raskaan musiikin laulamista Kimmo Kuusniemi Bandin levyllä Moottorilinnut vuonna 1982. Muutaman vuoden päästä hän tehtaili Kassu Halosen ja Edu Kettusen kanssa hevilevyt R.O.C.K. Rock ja The Spell, jotka ilmestyivät 1986 ja 1987. R.O.C.K. Rockilla Kirka revittelee Halosen ja Kettusen kappaleiden lisäksi Alice Cooperin School’s Outin sekä Steppenwolfin Born To Be Wildin. Covervalinnat ovat melko kliseisiä, ja samaa voi sanoa myös muiden laulujen teksteistä. Kettusen sanoittamassa Strangers In The Night -kappaleessa pudotellaan hienon kuuloisia englannin kielen sanoja peräkkäin vailla sen kummempaa sisältöä, vai mitä merkitystä on riveissä Let the silver shine, as the lightning strikes, let the night fill your heart with desire? Paljon parempi ei ole levyn nimikappaleen kertosäe, jossa lauletaan You say R.O.C.K. Rock! Rock!. Ehkä mummoille piti varmuuden vuoksi vääntää rautalangasta, että tältä levyltä ei löydy turvallista iskelmää. Jos pääsee yli siitä mielikuvasta, että levyllä revittelevä laulaja levytti pari vuotta myöhemmin Surun pyyhit silmistäni -hölkän, R.O.C.K. Rock tarjoaa varsin pätevää kasariheviä. Jälki ei ole järin persoonallista, mutta ei myöskään niin huonoa kuin voisi kuvitella. Kirka oli niitä harvoja suomalaisia iskelmälaulajia, joiden ääni riitti myös hevitulkintaan – Jamppa Tuomisen tai Erkki Junkkarisen olisi voinut käydä huonommin. Suutari palasi lestiinsä kuitenkin vähitellen, kun tanssilavojen yleisö ei yllättäen lämmennyt heville. Viimeinen niitti Kirkan heviuralle oli Surun pyyhit silmistäni -kappaleen jättimenestys Syksyn sävelessä 1988. Samanniminen albumi myi yli 200 000 kappaletta, ja Kirka havaitsi suomenkieliselle materiaalille olevan enemmän kysyntää. Mikko Mattlar Sarjassa esitellään unohtuneita kulttilevyjä. DIVARIN HELMI Rautalangasta väännettyä heviä Niilo Syvänojan esittämä päähmo on kovilla Tummien perhosten kodissa. S OLAR F ILMS Seuraavan kuukauden ajan lounasravintola Ilokivessä on ihasteltavissa näyttelykokonaisuus, jossa yhdistyvät villi huumori, värikkyys ja samalla nuori herkkyys. SOTKAMOLAISSYNTYISEN Anni Arffmanin näyttelykokoelma Löytöjä koostuu kahdesta erillisestä osiosta: öljyja vesivärimaalauksista sekä kitsch-henkisistä asetelmista. Taiteilija itse toivoo näyttelynsä jättävän lämpöä ja iloisia värejä katsojansa mieleen. Idean töihinsä Arffman sai selatessaan vanhoja valokuvia, joissa ihmiset on vangittu valokuvalle luonteenomaisessa, yllättävässä tai vaikkapa humoristisessa tilanteessa. Töissä on tunnelmia Arffmanin omasta elämästä ja lapsuudesta, mutta mukana on myös muotokuvia, jotka Arffman on maalannut toisista taiteilijoista. Esimerkiksi teokset Helene S. nauraa ja Albert Edelfeltin muotokuva pyrkivät inhimillistämään ja purkamaan myyttisiksi kasvaneita käsityksiä vanhoista taiteilijamestareista. NÄYTTELYN TOISENA teemana ovat kitsch-henkiset esineet. Asetelmissa seikkailevat my little -ponit, värikkäät lelut ja koriste-esineet, joiden kautta Arffman on pyrkinyt tutkimaan nykyesineiden sovittamista perinteisiin taideasetelmiin. Työt ovat samalla eräänlaisia mauttomuuden, värikkään muovin ja krääsän ylistyksiä. JYYn kulttuurisihteeri Taija Kyheröisen mukaan Anni Arffmanin kokoelma on iloinen ja erottuva poikkeama Ilokiven näyttelyhistoriassa. ”Vuodesta 2005 saakka Ilokiven tiloissa näytteillä on ollut pääasiassa valokuvia ja maalauksia, joita toki jatkossakin ilolla otetaan vastaan”, Kyheröinen kertoo. Anni Arffman opiskelee Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa kuvataidetta kolmatta vuotta. Löytöjä-yksityisnäyttely on ollut esillä aiemmin Joensuussa Galleria Harhassa ja Kajaanin taidetalolla nimellä Kirjava kokonaisuus. KYHERÖINEN MUISTUTTAA , että Ilokiven näyttelytila on kuitenkin avoin kenelle tahansa taidetta harrastavalle. ”Kaikki saavat tulla tarjoamaan töitään näytille, vaikka kuvataiteen opintoja ei olisikaan. No, jonkin verran harrastaneisuutta ehkä tarvitaan.” Kaisa Nissi Kitschiä ja potretteja Mikko Leppilampi ja Laura Birn ovat Perttu Lepän leffojen vakiokasvoja. Anni Arffman: Poni, munakoiso ja kentauri
POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: Pe 1.2. Mokoma. La 2.2. Scandinavian Music Group. Ke 6.2. 22-Pistepirkko + Tequilajazz (RUS). To 7.2. Legion of the Damned (HOL) + Axegressor + Scourger + Hateform. Pe 8.1. Magyar Posse + Cold Fairyland (CHN). La 9.2. Club Old Farts: Silli + Soft Egg + Mr Dolby Parton. La 9.2. Kahvila Klubi: Worth the Pain + Another One Dead + New Time Terror. Bar 68: La 2.2. Dead By You. Pe 8.2. Truckfighters (SWE). La 9.2. No Shame + Downstairs. Poppari: Pe 1.2. Coversnake plays Whitesnake. Ke 6.2. Roso. To 7.2. Nordic Trinity feat. Johanna Iivainen. Pe 8.2. Boogie Chillen -klubi: Eero Raittinen. La 9.2. Lempeä Jättiläinen. Ilokivi: La 2.2. Bob Marley Anniversary. La 2.2. Chrysler Buildingin Pirullinen Sirkus. Ke 6.2. Death Metal Iltamat. Red Neck: Pe 1.2. Jouni Järvelä Feat. Ti 5.2. Red Neck 16vee. Pe 8.2. Kamala + Eturintama. Jyväshovi: Ti 29.1. Jani & Jetsetters. Ti 5.2. 7 Seinähullua. Katse: Pe 1.2. Thunderbaum. La 2.2. Autere. Pe 8.2. Oriental Jam. La 9.2. Misleds. NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo: Perusnäyttely Alvar Aalto – Arkkitehti. Galleria: Ben af Schultén ja Artekin traditio. Jyväskylän Taidemuseo: Holvi alagalleria 3.2. asti: Annina Sarja "Hän lähti, hänen jäljessänsä minä." Holvi 10.2. asti: Aino-Kaarina Pajari Carborundi. Galleria Harmonia10.2. asti: Päivi Hintsanen Olipa kerra... Keski-Suomen Museo: Perusnäyttelyt Keski-Suomi – maakuntako sekin on? Jyväskylä – kaupunkiko sekin on? Taidehalli: Talviseminaari. Alahalli: Allan Frilander – veistoksia. Suomen käsityön museo ja Suomen kansallispukukeskus: Aikamatka käsityön historiaa, Käsityössä elämän tuntu ja Komeasti juhlaan tämän päivän kansallispuvut. Emalia. KeskiSuomi muotoilee '08. Näytön Paikka 3.2. asti: Tuvan puolella. Kujalla: Elävä kansallispuku kansallispukuperinne Virossa. Yliopiston Kirjasto: Pääkirjaston pienoisnäyttely 7.2. asti: Suomen liikuttajat. TEATTERI Jyväskylän kaupunginteatteri: Ke 30.1. Mimmi lehmän seikkailut klo 10. To 31.1. Yksinen klo 19. Aina joku eksyy klo 19. Pe 1.2. Yksinen klo 19. Aina joku eksyy klo 19. La 2.2. Mimmi lehmän seikkailut klo 13. Viulunsoittaja katolla klo 13. Yksinen klo 19. Aina joku eksyy klo 19. Ke 6.2. Mimmi lehmän seikkailut klo 10. To 7.2. Yksinen klo 19. Aina joku eksyy klo 19. Pe 8.2. Mimmi lehmän seikkailut klo 18. Viulunsoittaja katolla klo 19. La 9.2. Mimmi lehmän seikkailut klo 13. Viulunsoittaja katolla klo 13. Shakespeare hollywoodissa klo 19. Jyväskylän ylioppilasteatteri: Su 3.2. Valintakokeet. Huoneteatteri: Pe 1.2. Naisen ääni klo 19. La 2.2. Naisen ääni klo 19. Su 3.2. Naisen ääni klo 15. Pe 8.2. Täti ja minä klo 19. La 9.2. Täti ja minä klo 19. Su 10.2. Täti ja minä klo 15. Vakiopaine: To 31.1. Su 3.2. La 9.2. Teatteri Poleemi Pornomusikaali klo 19. ELOKUVAT: Kampus Kino: 29.1. Eastern Promises. 5.2. Pan's Labyrinth. Ilokiven monitoimitilassa klo 19. Toveruus: 28.1. Tuntematon Mestariteos. 4.2. Mene, Tiedä. ITDynamon auditoriossa klo 19. Elokuva-arkisto: 6.2. Perhetarina. ITDynamon auditoriossa klo 18. Menovinkit osoitteeseen jylkkari-menot@jyy.fi MENOT 28.1.–10.2. 14 Lokki (Laridae) Kirjoittajat purkavat traumoja kotipitäjästään – omalla murteellaan. Vantaal ei oikeestaan oo mitään omaa tai hienoo. Meil on lentokenttä, mut senki nimes Helsinki tulee ekaks. Vantaan joki on toisest pääst Keravan joki. Lonely Planetin mukaan Vantaan Nähtävyys on tiedekeskus Heureka, mut harva vantaalainen siel käy – paitsi teinit dokaamas siin nurmikolla. Vaik on meil kyl Suomen suosituin hääkirkko. Sen nimi on Helsingin pitäjän kirkko. Vantaalainen puhuu nopeest ja lyhentäen ja koittaa kuulostaa helsinkiläiselt, mut ei se onnistu, ku stadilaiset hylkää kaikki sanat heti, ku ne levii Vantaalle. Vantaalaiset joutuu sit päteen tuusulalaisille, jotka asuu nii landel, ettei ne hiffaa. Vantaan keskukses Tiksis jengil ei oo muut tekemist ku notkuu Tikkuraitil. Toiset istuu Mäkkärin, toiset Hesen kulmal ja uhoo istutusten yli. Spurgut punkkaa sit rauhas siin keskel. Nurmijärveläisten mielest Tiksi tosin on makee. Ne tulee iltasin ajaa tiksimunkkii viritetyl Corollalla Anttilan suoralle ja pyörii Shellin pihas kyttäämäs muijii. Tiksiläiset ei myönnä, mut ne tekee sitä iteki. Vantaalt ei yleensä lähetä mihinkään, paitsi ulkomaille ja Helsinkii. Vantaalaisen Lappi alkaa Hämeenlinnast, helsinkiläisen Vantaalt. Ei vantaalaine niinku daiju oo, sitä ei vaa kiinnosta. Radanvarres kasvaa vähä karheeks: Ei tartte niinku mulle alkaa. Vantaalaiset pärjääki vittuilus vaik savolaisille – niille poronhoitajille sielt jostai skutsist. Mut ainaki meil Vantaal on ote täst aidost elämäst, toisi ku jollai ökyespoolaisil. Ja oisha sitä voinu syntyy jonneki vitun Korsoo – vai hei, onks seki Vantaat? Salla Salmela Itä-Vantaalla varttunut kirjoittaja on oikeasti syntynyt Itä-Helsingissä. Alemmuuskompleksin aromit J ONNA R USANEN Ti 29.1 klo 19 David Cronenberg: Eastern Promises (UK/Kanada/USA 2007) K18 David Cronenberg ei pääse lihallisen elokuvantekijän maineestaan, vaikka koneen ja lihan naittavia scifivisioita ei ole tällä vuosituhannella häneltä nähty. Kenties hän ei edes halua eroon siitä, sillä on sitä fyysisyyttä tässäkin – vaikka Lontoon itämafian joukkoon sijoittuva Eastern Promises onkin enimmäkseen vain genre-elokuva. Naomi Watts esittää hyvää tarkoittavaa kätilöä, joka tunkee nenänsä liian syvälle asioihin, jotka eivät hänelle kuulu. Häntä vastassa ovat Viggo Mortensenin jäätävästi näyttelemä Nikolai. Elokuvan kehollisimmasta toiminnasta vastaa juuri Mortensen. Pariminuuttinen kohtaus muistuttaa samalla, että Cronenberg saa kivun tuntumaan kivulta elävämmin kuin kenties kukaan muu ohjaaja. 5.2. klo 19 Guillermo del Toro: Pan's Labyrinth (Meksiko/Espanja/USA 2006) K15 Kummat ovat pelottavampia: oikeat hirviöt vai mielikuvitusmöröt? Meksikolainen ohjaaja-käsikirjoittaja Guillermo del Toro on työskennellyt usein fantasiaja kauhugenrejen liepeillä. Pan's Labyrinthissä hän törmäyttää nuoren Ofelia-tytön kuvitellut hirvitykset Francon kannattajien kauhutekoihin. Jo ensimmäinen kuva kertoo, että tällä kertaa fantasia ei ehkä tarjoakaan suojaa julmalta maailmalta. Visuaalisesti elokuva on ylitsevuotava niin maan päällä fasistien lomassa kuin maan alla satuolentojen valtakunnassa puikkelehtiessaan. Surullisen ja kauniinkin sadun myötä elokuvapahisten panteoniin kipuavat sekä silmätön mies että narisevia nahkahansikkaita käyttävä kapteeni Vidal. Olli Sulopuisto kampus kino Pan’s Labyrint palkittiin kolmella Oscarilla: kuvauksesta, lavastuksesta ja maskeerauksesta. Seuraava askeleesi opinpolulla! Sulkulantie 28, 40520 Jyväskylä | P. (014) 3348 000 | toimisto@jko.fi *)yhteisvalinnassa, valintatilaisuus huhtikuussa www.jko.fi Vapaan sivistystyön koulutusohjelmat • Kipinä -käsillä käteväksi • Sisustussuunnittelu • Teatteri -ilmaisu • Graafinen suunnittelu • Kasvatusja opetustyö Perusopetuksen lisäopetus Kasvunpaikka Koulutukset maahanmuuttajille Ammatilliset koulutukset • Lastenohjaajan perustutkinto, pk, 184*) • Ammattitutkinnot koulunkäyntiavustaja koululaisten aamuja iltapäivätoiminnanohjaaja lasten ja nuorten erityisohjaaja perhepäivähoitaja suntio • Koulunkäyntiavustajan erikoisammattitutkinto
15 LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11 – 16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.fi/ruokalistat Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,30 e – muut 5,20 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 43,00 e, muille 52,00 e. MA 28.1. Bataattisosekeitto Sitruunainen kalaleike Jauhelihalasagne TI 29.1. Kasvispapupata Kalkkunapihvi Riistakäristys KE 30.1. Tomaattikeitto Uunimakkara Kiinalainen porsaspata TO 31.1. Purjo-perunavuoka Kalagratiini Yrttikalkkunakastike PE 1.2. Kasviskaalilaatikko Kaalilaatikko Kirjolohimurekepihvi Siskonmakkarakeitto MA 4.2. Aurajuustokiusaus Keitetyt nakit, perunasose Jauhelihakastike TI 5.2. Kasvishernekeitto, laskiaispulla Hernekeitto, laskiaispulla Broilerkastike KE 6.2. Ratatouille Silakkapihvit, kermaviilikastike Currypossu Makkarakeitto TO 7.2. Kesäkurpitsakeitto Merellinen lasagne Broilerleike PE 8.2. Kasvispyörykät Tomaatti-pestokala Kinkkukastike, spagetti Valvottua vuoropuhelua NOIN KAKSITOISTA vuotta sitten ollessani yläasteella en joutunut jälki-istuntoon vaan yhteiseen tuokioon niin sanotun yhteistyöryhmän kanssa. Yhteistyöryhmäjärjestelyn tarkoituksena oli käydä vuoropuhelua yhdessä havaitusta ongelmasta. Käytännössä järjestely tarkoitti sitä, että oppilas välttyi jälki-istunnolta myöntäessään syyllisyytensä ja katuvansa tekojaan. Opettajan ei tarvinnut perustella sanomisiaan tai tekemisiään. Euroopan kulttuurien välisen vuoropuhelun teemavuosi muistuttaa yhteistyöryhmän istuntoa. Vuoropuhelua käydään monipuolisesti, mutta kriteerit määrää vuoropuhelun asettaja. Euroopan Parlamentin puhemies Hans-Gert Pöttering toi teemavuoden avajaisissa esiin, kenen kanssa vuoropuhelua tulisi käydä: ”Meidän tulee nyt yhdessä rakentaa henkinen ja kulttuurinen silta yli Välimeren; silta, joka rakentuu yhteisymmärrykselle ja yhteisille arvoille”. Euroopan Unionin jäsenmaille tuntuu olevan tärkeää, että Välimeren silta pysyy henkisenä. Oikea siirtolaisten tulo Eurooppaan on ennen kaikkea turvallisuusja puolustuspoliittinen kysymys, josta puhutaan ”laittoman siirtolaisuuden” torjuntana ja ”toivotun maahanmuuton” edistämisenä. KULTTUURIEN VÄLISEN vuoropuhelun teemavuodessa ei ole mitään pahaa. Tavoitteet ovat kannatettavia. Vuoropuhelu.fi -verkkosivun mukaan teemavuoden tarkoituksena on ”saattaa yhteen kulttuuritaustoiltaan erilaisia kansalaisia ja saada heidät ymmärtämään toistensa ajatusmaailmaa eroavaisuuksista huolimatta”. Jääkö vuoropuhelusta jotain puuttumaan, jos ei-kansalaiset jätetään keskustelun ulkopuolelle? Onko ilman dokumentteja maassa oleskeleva ihminen kuin yhteistyöryhmäistuntoon kiikutettava koululainen, jolla on edessään vain välttämättömän hyväksyminen ja totaalinen ulossulkeminen? Yhteistyöryhmälogiikan mukaan laittoman siirtolaisuuden ongelma on se, että siirtolaiselta puuttuvat dokumentit. Ei se, että Euroopan Unionin toteuttama tullija tukipolitiikka on melkoinen ”laittomaksi siirtolaiseksi” ryhtymisen syy alueilla, joilla paikallinen elinkeino tehdään kannattamattomaksi hintatuettujen maataloustuotteiden dumppaamisella. NÄYTTÄÄ SIIS SILTÄ, että jo vuoropuheluvuoden alussa ajattelijoiden ajatusmaailmat on asetettu arvojärjestykseen. Ykkösenä on se virallisen monikulttuurisuuskabbalan mukainen, jossa erilaista taustaa edustava hyväksyy Opetushallituksen strategiapaperin ideologian innokkaasti, ja näkee mahdolliset kiistat oman kulttuurisen sopeutumisen ongelmina. Kakkosena on ajatusmaailma, jossa ihminen pitää kiinni periaatteistaan vaikka kansainvälisyyskasvattaja olisi oikeassa. Hän kuitenkin sietää toisen näkemyksiä. Alimpana on ajatusmaailma, joka iskee kaikkein pyhimpään, siihen että valtioiden rajat ovat ikuisesti välttämättömiä. Tällaisia ajatuksia käytännössä toteuttava loisjoukko on heti poispyyhittävä. Heikki Kerkkänen EVANKELISET OPISKELIJAT Täynnä sokerihöttöä? Lauantaisin Lutherin kirkolla (Kansakoulukatu 5) seitsemän jälkeen on tarjolla rukiista Elämän leipää sinullekin! Tulossa: 2.2 – Olli Karhi joutui perumaan tulonsa, lisätietoa illasta sähköpostilistalta, 9.2. Kristityn uusi identiteetti – Jasu Markkanen. Olet tervetullut myös messuun sunnuntaisin klo 12 Lutherin kirkolle! EXTRA: Uusi lauluryhmä Enkoreage on aloittanut, kokoontumiset keskiviikkoisin Lutherin kirkolla klo 18.30 – tule tutustumaan ääneesi! Infoa Jaakolta, jaakko.tergujeff@sley.fi. Raamiksesta ja muusta tietoa Päiviltä, paivi.luukkainen@jyu.fi tai osoitteesta http://www.sley.fi/eo/jkl SUOMEN EV.LUT OPISKELIJAJA KOULULAISLÄHETYS Opiskelijaillat pidetään torstaisin klo 18.30 Keljon kirkolla. Opiskelijapastori Heikki Lehtimäki (050-571 4564) tavoitettavissa hekilökohtaista keskustelua varten. Lämpimästi tervetuloa joukkoon! 31.1. Job (Job 19:25-27) Heikki Lehtimäki 7.2. Paljon on aihetta lapsella kiittää (Ps. 68:20) Anssi Savonen 14.2. Seksuaalisuus (1. Kor. 6:20) Sauli Puukari Järjestöilmoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari-jarjestot@lists.jyu.fi. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia tarvittaessa. Palsta ilmestyy jokaisessa numerossa. Lue Jylkkäriä! Se puree kuin ilopilleri.
16 Mainosta Jylkkärissä! Soita Heli Leppäselle P. 044 5000 460