1 / 2021 + Costa Blanca Suomi-Seuran tiedotuslehti
Uusi Costa Blanca 1/2021 2 Viereen kuvatun QRkoodin avulla pääsee lukemaan verkossa Uusi Costa Blanca -lehden uusinta numeroa ja sitä kautta myös aikaisempia. QR-koodi 4 El Hondo – lintujen paratiisi 6 Ainutlaatuinen Motilla del Azuer 8 Altea – viehättävä kaupunki 1 El Cau – suurenmoinen ulkoilmamuseo 1 2 ”Pikku Myllyn majatalon” tienoo 1 5 Kauniit kukat ja piikikäs runko 1 6 Alicante kiri toiseksi! 1 7 Mihin suli Espanjan kulta 1 8 Lorcan opintomatkat Espanjassa 1 91 6 ja 1 91 7 23–30 Costa Blanca Suomi-Seura tiedotuslehti 31 Postileimat pieniä taideteoksia 32 Vilafamés – yksi kauneimmista kylistä 34 Faro del Albir – Albirin majakka 36 Mantelipuut kukkivat kauniisti 38 Torreviejan tunnetut patsaat 40 Costa Blancan Skandinaavinen koulu 42 AVE-juna aloitti Orihuelasta Elchen kautta Madridiin 43 Espanjalaista kuntavaakunataidetta 44 Makujen maailma à la Carlos! 47 Ekumeeninen jumalanpalvelus Torreviejassa 48 Espanjan maanmittaushistoriaa 49 Faktaa niin että hirvittää…. 50 3500 tonnia suolaa Torreviejasta Madridiin SISÄLLYSLUETTELO 1 / 2021 UCB-lehti on myös Facebookissa. Lehden sivu löytyy kirjoittamalla hakukenttään Uusi Costa Blanca. Tykkäämällä lehdestä saat omalle etusivullesi linkkejä tuoreisiin Espanja-uutisiin ja muihin kiinnostaviin juttuihin, sekä pääset myös kommentoimaan niitä. Mukaantuloa varten tarvitset oman Facebook-käyttäjätunnuksen. UCB-lehti on Facebookissa Seuraava Uusi Costa Blanca -lehti ilmestyy huhtikuun alussa Aineisto 20.3.2021 mennessä uusicostablanca@hotmail.com Suomessa järjestetään kuntavaalit 18.4.2021 Ennakkoäänestys on Espanjassa mahdollista kuudella paikkakunnalla. Costa Blancalla voi äänestää Torreviejassa kolmena päivänä 7.4.–9.4.2021 klo 1 0.00–1 4.00. Äänestyspaikkana on Torreviejassa Hotel Doña Monse osoitteessa Avenida Orihuela 75, Urbanización Los Balcones Äänestää voi myös kirjeitse. Lisätietoja osoitteessa: https://vaalit.fi/kirjeaanestys Kuntavaaleissa äänioikeus on sidoksissa ao. kunnassa asumiseen – siten pysyvästi ulkomailla asuvat suomalaiset eivät ole äänioikeutettuja Suomen kuntavaaleissa. Espanjan kaikki ennakkoäänestyspaikat: https://tulospalvelu.vaalit.fi/KV-2021 /fi/uap_724.html
Uusi Costa Blanca 1/2021 PÄÄKIRJOITUS 3 www.lehtiluukku.fi/lehdet/costablanca Aulikki Mäkinen päätoimittaja Numero 1/2021 Helmikuu Päätoimittaja: Aulikki Mäkinen puh. +34 652 370 169 aumakinen@gmail.com Ilmoitushinnat : (IVA/ALV %) 1/1 sivu 218 € 1/2 sivu 118 € 1/3 sivu 98 € 1/4 sivu 68 € 1/8 sivu 38 € 1/12 sivu 28 € Takakansi: 1/1 sivu 348 € Sisäkannet: 1/2 sivu 158 €, 1/1 sivu 288 € Ilmoitusmyynti Espanjassa: Pia Tötterman, puh. +34 694 421 638 tottermanpia@gmail.com Lehti ei vastaa sille tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten säilyttämisestä tai palauttamisesta. Toimituksella on oikeus muokata ja lyhentää lähetettyjä kirjoituksia. Lehti ei vastaa taloudellisesti painoym. virheiden aiheuttamista vahingoista. Ilmoituksiin kohdistuvat huomautukset tulee tehdä 10 päivää ilmoituksen julkaisemisesta. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai sattuneista virheistä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Lehti ei vastaa kirjoittajiensa esittämistä mielipiteistä. Kansikuva : Espanjan pienin asuttu saari Tabarca sijaitsee muutaman kilometrin päässä Santa Polasta Costa Blancalla. uusicostablanca@hotmail.com Hyvä lukija! Seuraava numero ilmestyy huhtikuun alussa. Aineisto viimeistään 20.3.2021 mennessä. ISSN 2342-2653 Kustantaja: Massol S.A. Toivottavasti Sinä ja läheisesi olette terveinä. Näinä aikoina tuo kysymys on monella meistä mielessä. Kohta tulee vuosi täyteen tätä uutta outoa koronaaikaa. Eipä olisi voinut uskoa todeksi, jos joku oli etukäteen kertonut mitä on tulossa. Tuli ensimmäinen aalto, toinen ja nyt on menossa jo kolmas aalto. Kolmas ja toivottavasti viimeinen. Rajoituksia ja taas uusia rajoituksia. Niin tiuhaan tahtiin vaihtuvia, ettei kukaan ole meinannut perässä pysyä. Tärkeimmät perusperiaatteet ovat kuitenkin alusta alkaen olleet 8. vuosikerta samat. Hyvä käsihygienia, sosiaalinen etäisyys ja maskin käyttö. Nyt odotellaan toiveikkaina, että rokotusten avulla saadaan viruksen leviämiänen kuriin. Se ei kuitenkaan tapahdu päivässä, viikoissa eikä edes lähikuukausina. Mutta voitonpäivä tulee varmasti! Sitä päivää odotellessa voi unelmoida tulevista matkoista. Jo ihan lähiaikoina voi tehdä päiväreissuja lähialueille. Retkieväät koriin ja omalla autolla johonkin kivaan kohteeseen. Maisemat näkyvät auton ikkunoista ja piknikin voi järjestää jossain rauhallisella paikalla. Monia mielenkiintoisia ja näkemisen arvoisia kohteita löydät tämän lehden sivuilta. Esimerkiksi Elchen lähettyvillä El Hondon luonnonpuisto (sivu 4) ja El Caun veistokset (s. 10). Myös Altean kaupunki (s. 8) ja Albirin majakka (s. 34) odottavat vierailijoita. Kunhan rajat aukeavat niin hieman kauempaakin löytyy lisää houkuttelevia paikkoja, esimerkiksi Motilla del Azuer (s. 6) ja Vilafamés (s. 32). Luonto on talven jälkeen heräämässä ja mantelipuiden kukinta on kauneimmillaan (s. 36). Kyllä Espanjassakin on neljä vuodenaikaa. Vaikka moni toisin luulee. Uusi AVE-junayhteys Orihuela-Elche-Madrid on avattu (s. 42), lippuja voi nyt ostaa tarjoushintaan. Etukäteen suunnitella syksyn "kotimaan" matkailua. Monella yrittäjällä on nyt tilanne huono. Toivottavasti meistä jokainen voi edes pienellä panoksella tukea heitä. Esimerkiksi valmista ruokaa voi noutaa tai tilata ravintolasta kotiin. Vaikeaa ei ole kuitenkaan vain yrittäjillä vaan myös työttömyys on lisääntynyt. Monella perheellä on nyt todella vaikeaa. Ei pelkästään henkisesti vaan ihan konkreettisestikin. Ei työtä, ei rahaa, ei ruokaa. Onneksi on monia tahoja, joiden kautta voi auttaa. Suomalaisetkin ovat aktiivisesti keränneet avustuksia kaikkein suurimmassa hädässä oleville perheille. Yhdessä tästä selvitään. Ystävänpäivä on tulossa ja silloin on kiva muistaa ystävää vaikka puhelulla. Nyt elämme sellaista aikaa, että ystävänpäivä on joka päivä! Terveyttä, iloa ja aurinkoa kevääseesi! Paino : Juárez Impresores, Elche www.skandinaviskaskolan.com
Uusi Costa Blanca 1/2021 4 P arque Natural El Hondo on luonnonsuojelualue Torreviejasta pohjoiseen Elchen ja Crevillenten välillä. Laita puiston nimi Google Mapsiin ja löydät puiston pysäköintialueelle. Puistossa on vierailijakeskus, jossa on myös wc sekä pieni piknikalue. El Hondon luonnonsuojelualue on yksi suosikkipaikoistani käydä pienellä kävelyllä tai vain käydä katselemassa lintujen elämää. Siellä asustaa monia upeita lintulajeja. Koirat ovat sallittuja alueella hihnassa. F lamingon erikoinen, käyrä nokka soveltuu erinomaisesti ravinnon siivilöimiseen. Lintu itse asiassa El Hondo – lintuparatiisi käyttää nokkaansa kuin väärinpäin ruokailuasentonsa ansiosta, sen yläleuka koskettaa vettä ennen alaleukaa. Nokan ollessa vedessä, flamingon kieli toimii pumppuna, joka imee vettä nokkaan. Tämän jälkeen lintu suodattaa veden ja hyödyntää sen ravinteet. Flamingot syövät äyriäisiä ja levää, joita ne siilaavat nokallaan matalasta vedestä. H armaahaikara on kosteikkoiden kookas komistus. Se on iso ja näyttävä lintu, yleisväriltään harmaa. Pää on valkoinen lukuunottamatta silmän päältä alkavaa ja niskaan jatkuvaa mustaa juovaa. Nokka on keltainen. Flamingo Harmaahaikara Flamingo Harmaahaikara
Uusi Costa Blanca 1/2021 5 T aivaalla liihotellessaan harmaahaikara muistuttaa kurkea tai jopa kotkaa. Kurjen tavoin sen pitkät jalat sojottavat lennossa pyrstön yli. Se eroaa kurjesta lennossa ja usein seistessään – sisäänvedetyn kaulan perusteella. S ilkkihaikara on yleisin Euroopan valkeista haikaroista ja laajimmalle levinnyt. Höyhenpeite on puhtaan valkoinen, nokka ja jalat ovat mustat ja varpaat keltaiset. Pesimäaikaan silkkihaikaralla on niskassaan pitkä koristeellinen sulka. P ronssi-iibis on haikaralintuihin kuuluva, reilusti kuovia kookkaampi lintu, jolla on pitkä kaareva nokka. Väritykseltään lintu on nimensä mukaisesti valtaosin tumman purppuranruskea ja siivet vihreänkiiltoiset. Ne pesivät yleensä suurina ryhminä puissa. P itkäjalalla on suhteettoman pitkät jalat. Sen mustavalkoinen vartalo on 33–36 cm ja jalat lähes 40 cm pitkät vaaleanpunaiset. Pää on musta lukuun ottamatta valkeaa alaleukaa. Nokka on pitkä ja musta. Nokikana viihtyy hyvin sorsalintujen seurassa. Se kuuluu rantakanojen heimoon. Kokomusta pyöreä vesilintu. Lintuharrastajien nokikanalle antama lempinimi keilapallo kuvaa hyvin nokikanaa. Pitkissä varpaissa liuskemaiset ulokkeet, ei sorsien kaltaista räpylää. Nokka ja otsakilpi ovat valkoiset. Uidessaan lintu nykii tahtia päällään. Sukeltaa hypähtämällä ja pulahtaa pintaan kuin korkki. Sulttaanikana on rantakanojen heimoon kuuluva lintu. Lähes teeren kokoinen sulttaanikana on väriltään tumman sininen ja violetti. Pyrstössä valkoista. Sen nokka ja otsakilpi ovat punaiset. Jalat ovat isot, voimakkaat ravunpunaiset ja varpaat pitkät. Teksti ja kuvat: Pirre Uutela Nokikana Silkkihaikara Pronssi-iibis Nokikana Sulttaanikana www.visitelche.com/naturaleza/parque-natural-el-hondo www.youtube.com/watch?v=ZVv2YP0n2Gc Sulttaanikana Pitkäjalka Silkkihaikara Pronssi-iibis Pitkäjalka
Uusi Costa Blanca 1/2021 6 J os haluaa tutustua Espanjassa todella erikoiseen historialliseen kohteeseen niin edestakaiseen automatkaan Costa Blancalta kannattaa varata aikaa lähes kahdeksan tuntia eli yhdessä päivässä ehtii käväistä paikalla. Kyseessä on 4 000 vuotta vanha pronssikautinen ainutlaatuinen linnoitus Ainutlaatuinen Motilla del Azuer Opastuskeskuksen seinällä on kuva, otettu vuonna 2013, jolloin kaivossa oli myös vettä. samalta ajalta kuin Egyptin pyramidit. Se sijaitsee lähellä Daimielin pikkukaupunkia Ciudad Realin provinssissa. T ällaiset linnoitukset tehtiin turvaamaan, säilyttämään ja säätelemään ympärillä asuvan väestön elintarvikkeita ja etenkin veden saantia. Tämän motillan patiolla oleva kaivo
Uusi Costa Blanca 1/2021 7 on myös ensimmäinen Iberian niemimaalla tunnettu kaivo. Nimi motilla viittaa sanaan mota, joka tarkoittaa pientä mäennyppylää tasaisella maalla. M otilla-mäkiä on vain tällä alueella maailmassa ja ne ovat muodostuneet kun nämä pronssikaudella 2200–1500 vuotta ennen ajanlaskuamme tehdyt linnoitukset ovat romahtaneet ja peittyneet maakerroksilla, ne ovat yleensä 4–10 metriä korkeita ja niitä tunnetaan yhteensä 32. Kaikki motillat ovat jokilaaksoissa ja alavilla paikoilla, 4–5 kilometriä toisistaan alueella, jossa pohjaveden saanti oli helppoa. A zuerin motilla on ainutlaatuinen, koska sen päälle ei ole rakennettu, sitä ei ole tuhottu eikä sen kiviä uusiokäytetty, eikä siellä ole pronssikauden jälkeen asuneet muut uudemman kulttuurin edustajat. Se vain hylättiin ja peittyi maan alle kunnes sitä alettiin kaivaa esiin 1970-luvun alussa Granadan yliopiston toimesta. Nyt sitä on restauroitu ja kaivettu esiin yli 40 vuotta ja vuodesta 2014 lähtien sinne on järjestetty opastettuja vierailuja. M otilla del Azuer on läpimitaltaan noin 40 metriä ja sen suuri kaivo on 16 metriä syvä. Linnoituksessa on varastoja, joiden tilavuus on 6 m³ ja joissa säilytettiin viljaa ja palkokasveja kuten linssejä ja herneitä. Siellä on säilytetty myös eläimiä, lähinnä lampaita, vuohia ja sikoja. Linnoituksessa on myös ollut uuneja, joissa on poltettu savea ja paahdettu viljaa. www.motilladelazuer.es www.youtube.com/watch?v=8k_RlxOD6e0 www.youtube.com/watch?v=Ql63HmfDpBc www.youtube.com/watch?v=hukmGC4AgVs Sokkeloinen linnoitus on rakennettu hieman tiiltä suuremmista kivistä. Pronssikaudella se tarjosi suojaa ihmisille ja ennen kaikkea sadolle. L innoituksen muurit ovat moninkertaiset ja sisään on ollut mahdotonta hyökätä suoraan. Väestö (n. 120 henkeä) asui linnoituksen ympärillä noin 50 metrin säteellä ja asumusten lisäksi on löydetty hautausmaa. Siihen aikaan aikuiset haudattiin kyljelleen, miehet ja naiset eri suuntaan. Joitakin lapsia haudattiin saviastiassa myöhäisemmässä vaiheessa. Y ksi erikoisimmista nähtävyyksistä Espanjassa ainutlaatuisuudessaan. Vierailulle, joka on aina opastettu, on varattava paikka, se tehdään Daimielista käsin pikkubussilla. Teksti ja kuvat: Annukka Valtanen
Uusi Costa Blanca 1/2021 8 A ltea on merenrantakaupunki Alicanten maakunnassa Costa Blancalla. Asukkaita siellä on 22 000. Altean nimen katsotaan tulevan arabian sanasta ”Althaya”, joka tarkoittaa ”terveyttä kaikille” tai kreikan ”Althaia”, joka kääntyy ”parannan” . A lteassa on nykypäivänä kaksi toisistaan täydellisesti poikkeavaa aluetta. Ylhäällä vuorenrinteellä ja päällä oleva vanha kaupunki, Casco Antiguo, ja merenrannalla vanhan kaupungin juuressa oleva uusi kaupungin keskusta. V uosisatojen aikana alueella on ollut monia eri sivilisaatioita. Sinne ovat jättäneet jälkensä ja vaikutuksensa iberialaiset, kreikkalaiset, foinikialaiset, roomalaiset ja muslimit. Kreikkalaisten ja roomalaisten suolantuotanto ja arabien maatalousja kalastustietämys näkyvät sen historiassa ja nykyajassakin. Tästä alkaa kipuaminen vanhaankaupunkiin. Vanhakaupunki alhaalta kuvattuna. Altean kirkon kuuluisa kaunis kupoli. Altea – viehättävä pikkukaupunki A rabien vallan viimeisessä vaiheessa Altea kuului Dénian Taifaan. Kristityt ja Aragónin Jaime I valloittivat alueen takaisin kristityille vuonna 1244, ja se sai kaupungin aseman vuonna 1279. A lue oli melkein asumaton 1500-luvulla, sillä rannikkoa vaivasi berbeerimerirosvojen hyökkäykset. Heistä ja hyökkäyksistä varoittamaan rakennettiin koko Costa Blancan rannikolle puolustustorneja, joiden jäänteitä edelleen on monin paikoin olemassa. Merirosvot olivat todellinen vaara, sillä he ryöstivät ei vain ihmisten omaisuutta vaan myös ihmisiä otettiin mukaan. A ltean asukkaita suojelemaan kaupungin ympärille rakennettiin muuri ja osana muuria myös puolustustorni 1500luvun keskivaiheilla, Torre de Bellaguard ja myöhemmin myös linna. Kummatkin sekä torni että linna ovat täysin Teksti ja kuvat: Kirsti Holmroos Alteasta on näkymä Benidormin pilvenpiirtäjiin.
Uusi Costa Blanca 1/2021 9 tuhoutuneet, tornista on olemassa uudelleen rakennettu ”näköistorni”, mutta linnan paikalla Plaza de la Iglesialla on nykyisin kuuluisa vanhankaupungin kirkko. Muurissa oli kolme porttia, joista nykypäiviin on säilynyt kaksi: Portal Vell ja Portal Nou. Vanhan kaupungin ulkopuolella oli myös Torre de la Galera. Se on nykyisin yksityisessä omistuksessa ja sitä on muutettu ja siihen on lisätty osia. M äen rinteeltä löytyvät myös kaivaukset ja jäänteet vanhasta vesimyllystä 1400–1600-luvuilta, ”El Molí del Bellaguardalla" tai ”Aljub” (vesisäiliö). Vesi tähän ”säiliöön” johdettiin muinaiselta Séquia Blancan kastelukanavalta. Puhtaan veden saanti juuri mahdollisti Altean kehityksen. Sitä tarvitsivat niin kalastuselinkeino kuin myös viljely. K iipeämisen vanhaan kaupunkiin voi aloittaa esimerkiksi kadulta, jossa on ns. ”Escaleras del Mestre de la Música” -raput. Raput on omistettu altealaiselle säveltäjälle ja muusikolle Francisco Pérez Devesalle . Rappuja on yhteensä 255. A ltea on aina ollut kaupunki, joka on houkutellut kaikenlaisia taiteilijoita. Varsinkin 1960ja 1970-luvuilla sinne hakeutui kuuluisia maalareita, kuvanveistäjiä ja kirjailijoita monesta maasta. He ottivat kaupungin omakseen, ja tämän boheemielämän vaikutus näkyy edelleen vanhassa kaupungissa, vaikkakin ajan myötä turismin vaikutuksesta monista taidegallerioista ja keramiikkapajoista tehtiin baareja, ravintoloita ja majoituspaikkoja. A ltea on nimetty virallisesti Valencian autonomisen alueen kulttuuripääkaupungiksi. Alteassa on tätä perintöä jatkamassa esimerkiksi Palau de Altea (jonne mahtuu tuhat henkilöä), Universidad Miguel Hernández de Alicanten kuvataiteen laitos, musiikkikonservatorio, Altea la Vellan kulttuurikeskus ja museo. T aiteilijoiden perintönä ovat myös lukuisat vanhan kaupungin pienet viehättävät myymälät, joissa voi ihastella ja hankkia uniikkeja, taidokkaita koruja, keramiikkaa, koriste-esineitä ja vaatteita. Samoin siellä edelleen on useita taidegallerioita. V anhan kaupungin korkeimmalla paikalla on kaunis sinikupolinen kirkko, Parroquia Nuestra Señora del Consuelo. Sen kupoli hallitsee koko kaupunkia ja sitä kutsutaan myös nimellä ”the dome of the Mediterranean” sen kauneuden vuoksi. Itse kirkko on rakennettu vasta 1900-luvulla vanhan rapistuneen rukoushuoneen tilalle. Espanjan sisällissodan aikana Francon sotilaat tuhosivat yhden sen kellotorneista. Kirkko on sisältä hyvin valoisa suurien ikkunoidensa ja värityksensä ansiosta. Hyvin kaunis alttarialue ja kattomaalaukset ihastuttavat. A lteaan on Torreviejasta vähän yli 100 kilometriä ja matkan varrelle osuu monta muutakin mielenkiintoista käyntikohdetta, esimerkiksi Benidorm ja Villajoyosa. Tai melkein Alteassa kiinni oleva L’Albir ja Sierra Heladan luonnonpuisto, jossa on majakka, Faro del Albir, aivan rannassa korkealla kallion kielekkeellä. A lteasta löytyy netistä monenlaisia turistioppaita. Tässä yksi mainio niistä: www.alteaesmar.com/wp-content/uploads/2019/01/GUIA-ECA-2019.pdf Kirkkoaukion näköalatasanteen kaunis kiveys. Taidekauppa Koruliike Designmyymälä El Molí del Bellaguardalla
Uusi Costa Blanca 1/2021 10 Elchen kuivalla vuoriketjulla on sellaisia kiehtovia paikkoja kuin El Cau. Se koostuu joukosta veistoksia, jotka on veistetty vanhan louhoksen materiaaleis ta. E l Cau sijaitsee Elchen kunnasta pohjoiseen, Ferriolin kylässä ja Tabaià -vuorijonon sydämessä. Kiipeily Cau de Elchelle ei aiheuta vaikeuksia, koska se on hyvin lyhyt, lapsille sopiva reitti, jonka voimme laajentaa tekemällä vaellusreitin Pantano de Elcheen. Se sijaitsee noin neljän kilometrin päässä El Cau'sta. E l Cau on vanha hiekkakivilouhos, jonne eläkkeellä oleva suutari ja vuoristofani Mariano Ros ystävänsä Cándidon , Vicenten ja Peren kanssa hakkasi kallioon lukuisia veistoksia, erityisesti Elcheen liittyvillä aiheilla. Tätä haurasta hiekkakiveä käytettiin vuosisatoja sitten erilaisten rakennusten rakentamiseen sekä Ilicissä (nykyään L'Alcúdia ) että Elchen kaupungissa. El Caussa on yli sata veistosta. El Cau – suurenmoinen ulkoilmamuseo M ariano Ros (kuollut 91-vuotiaana 24. huhtikuuta 2017) loi tämän ulkoilmamuseon, joka ensin sijaitsi Sierra del Castellarissa lähellä Pantanon patoa. Alueella on muinaisen islamilaisen asutuksen jäänteitä. Erilaisten suojelusääntöjen vuoksi vuonna 2000 häntä kehotettiin muuttamaan nykyiselle paikalle, jossa hän jatkoi yhdessä joidenkin kollegoidensa kanssa reliefien, veistosten ja kaiverrusten valmistamista vuoteen 2008 saakka, jolloin hänen teostensa teko pysäytettiin, koska ne sijaitsivat julkisessa metsässä. V eistokset, jotka sijaitsevat selkeästi yhdessä tämän vuorijonon lukuisista louhoksista, edustavat tunnettuja kuvia, kuten la Dama de Elche tai runsas palmulehto. Löydämme myös muita aiheita, kuten Santa Marian basilika, muusikko Pepico Vaello , vanha suihkulähde Glorieta de Elche , Pantanon pato ja arkku, jonka rantavahti Francesc Cantó löysi rannalta (ks. UCB n:o 1/2017 ss. 24–25). Pysäköintialueen viereen on kiviin kirjoitettu opastus.
Uusi Costa Blanca 1/2021 11 J oka tapauksessa El Cau´sta huolehditaan ja sitä pidetään edelleen arvokkaana, koska paikka ei ole vain veistoksia, vaan sillä on myös erilaisia kasvilajeja, jotka kestävät alueen tyypillistä vesipulaa. Eri yksilöistä löytyy mm. rosmariinia, salviaa ja johanneksenleipäpähkinää. S ierra del Tabaiàssa on lukuisia Iberian alkuperää olevia louhoksia. Niitä käyttivät myöhemmin roomalaiset ja sittemmin Elchen asukkaat, jotka rakensivat kaupunkiin lukuisia rakennuksia tällä kalkkikivellä, kuten Santa Maria Basílika tai Puente de Santa Teresa (tunnetusti Puente de la Virgen ). Lisäksi yhdestä näistä louhoksista on peräisin kivi josta la Dama de Elche on tehty. E lchen kaupungin keskustasta ajetaan Monforteen menevää tietä. Alitettuamme A-70-moottoritien jätämme Bonavistan vasemmalle puolellemme. Moottoritien alituksen jälkeen aja vajaa neljä kilometriä ja käänny vasemmalle. Ajettuasi noin 1,2 kilometriä saavut parkkipaikalle, johon jätät auton. P arkkipaikalta nousu Cau de Elcheen on melko yksinkertainen. Reitti Caulle on todella lyhyt, ja alle 20 minuutissa saavumme huipulle Mariano Rosin kiehtoville veistoksille, joihin tutustuminen on maksutonta. Alue on aina auki. V oimme nousta El Caun lisäksi pienelle kukkulalle, joka sijaitsee veistoskompleksin pohjoispuolella. Täältä saat paitsi uskomattoman panoraamanäkymän Elcheen, myös osaan Costa Blancan eteläosaan ja ympäröiville vuorille, kuten Puig Campana, Aitana, Sierra de Crevillente, Maigmó jne. Teksti ja kuvat: Marjo Hellgren Miten päästä El Cau de Elcheen?
Uusi Costa Blanca 1/2021 12 U seat lehden lukijat varmaan tietävätkin Jumillan viinialueella Murciassa Torre del Ricon kylässä sijaitsevan Casa de La Molineta -viinitilan, monet ovat ehkä siellä jo vierailleetkin. Nyt viinitilan vaiheissa on kääntymässä uusi lehti, kun tila vihdoin sai viime vuoden keväällä Murcian turistitoimiston myöntämän maatilamajoitusoikeuden. Valitettavasti koronapandemia tuli viivästyttämään majoitustoiminnan käynnistymistä. Katse on nyt ensi syksyssä, josko silloin viininkorjuun aikaan majatalo voisi ottaa ensimmäisiä vieraita vastaan. O dotellessamme ensi syksyä, ajattelin kirjoittaa hieman alueesta, jossa ”Pikku Myllyn majatalo” sijaitsee. Tuo käyttämäni nimi on vielä epävirallinen, mutta se tulee sanasta la molineta, joka tarkoittaa pientä myllyä. A lueelta on löydetty esineistöä ja kalliomaalauksia jo paleoliittiseltä kaudelta ja pronssikaudella siellä on ollut jo pysyvämpääkin väestöä. Y li 2000 vuotta sitten Rooman aikaan alueella oli neljä kylää, koska alue oli soveliasta öljyn ja viinin tuotantoon. Antiikin aikaan, jolloin Jumilla kuului Rooman valtakuntaan, sen maatalousmaat oli jaettu johtavien legioonalaisten kesken. M uslimiaikakaudella 700-luvulta lähtien tällä alueella on ollut vain hajanaisia maalaistaloja. Maurien karkotuksen jälkeen Kastilian ja Aragonian kuningaskuntien tekemällä Almizran sopimuksella alue liitettiin Kastilian kruunuun vuonna 1244 ja vuodesta 1258 aina vuoteen 1833 Kastilian alaisuuteen kuuluvaan Murcian kuningaskuntaan. Tämä Kastilian ja Aragonian valtakuntien välinen rajaseutu oli suosittua metsästysseutua ja alueet olivat pääosin valtion omistamia. 1 300-luvulla, jolloin Kastilian ja Leónin kuningas Alfonso X Viisas antoi Jumillan yhdelle hänen yhteistyökumppaneistaan, uudisasukkaiden määrän on täytynyt olla hyvin pieni ja he asuivat lähimmän linnoituksen ympärillä. Uudet kristilliset uudisasukkaat omistautuivat karjatalouteen ja jättivät maanviljelyn vähemmälle. 1400-luvulla uudisasukkaat tulivat enimmäkseen Kastiliasta ja pieni osa Aragoniasta, lähinnä Katalonian ja Valencian alueilta. A lfonso X:n kuoleman jälkeen Kastilia kaatui valtaistuimesta kilpailevien välisiin kamppailuihin. Aragonia hyö”Pikku Myllyn majatalon” tienoo dynsi sekavaa tilannetta ja lähti sotaan Kastiliaa vastaan ja hyökkäsi Murcian valtakuntaan. Jumilla oli Kastilian ja Aragonian turvaton raja-alue, mikä johti väestön poismuuttoon alueelta ja hylkäämään suuriakin tiloja. Myöhemmin 1500-luvulta lähtien Jumillan maat olivat osa Villenan markiisikuntaa. Markiisit kehittivät maataloutta, karjankasvatusta, kauppaa ja rakennuttivat uskonnollisia rakennuksia. 1 700-luvulla alueen maat määriteltiin laidunmaiksi. Viininviljelyä ja oliivien kasvatusta on ilmeisesti kuitenkin näillä alueilla ollut Rooman ajoista lähtien. 1700-luvulta lähtien alueen väkimäärä alkoi kasvaa voimakkaasti. Koska 1800-luvun lopulla Ranskan viiniköynnökset kärsivät pahasti viinikirvasta, Jumillan ja Pinoson alueen viininviljely kasvoi. Alueelle tuli paljon lisää työvoimaa ja uusia asukkaita tuottamaan viiniä, jota vietiin Ranskaan. Alueelle muutti runsaasti valencialaisia maanviljelijöitä Vinalopójoen laaksoista ja he toivat mukanaan äidinkieltänsä, jota edelleen puhutaan näillä seuduilla. A lueen korkeimman vuoren, Sierra del Carchen (1372 m) yhteydessä oleva lähes 6000 ha kokoinen Parque Regional de la Sierra del Carche on Natura 2000 -ohjelmaan kuuluva aluepuisto. Puistolla on merkittävä rooli koko alueen luonnon säilyttämisessä. Eläinkunnan edustajista alueella tavataan mm. huuhkajia, muuttohaukkoja, maakotkia, tuuliSierra del Carche Alueen historiaa Alueen luonto
Uusi Costa Blanca 1/2021 13 haukkoja, hiirihaukkoja, kanahaukkoja, villikissoja, kettuja, villisikoja, jäniksiä ja peltopyitä sekä runsaasti kaneja. Muita lintulajeja ovat mm. peipot, tintit, närhet ja alppivarikset. Matelijoita on kuivuuden vuoksi varsin vähän. Kuitenkin käärmeitä on, myös meillekin tuttu kyykäärme, joskin väritys on vähän erilainen, tunnistaa kuitenkin siksak-kuviosta. A leponmänty on metsien pääasiallinen puulaji. Lisäksi alueella on mm. katajia, kermestammipensaikkoa, puumaisia mansikkapuita, mastiksipistaasia, laakeriheisipensaikkoa, korien ja tekstiilien punomiseen sopivaa espartohöyhenheinää, lusteita, rosmariinia, timjamia ja laventelia. J umillasta on löydetty Euroopan vanhimmat vitis viniferan jäännökset (noin 3000 eKr.). Argeologisissa kaivauksissa on löydetty paljon viiniin liittyvää esineistöä ja työkaluja ja koruja, kuten kultaiset korvakorut, joissa on kuvattuna viinirypäletertut. Korvakorut on ajoitettu 4. vuosisadalle eKr. Nämä ja muut havainnot ovat saaneet asiantuntijat arvioimaan DO Jumillan muodostavan alueen viininvalmistusperinteiden ulottuvan yli 5000 vuoden taakse. M uutama vuosikymmen sitten Jumillan alue oli tunnettu bulkkiviinin tuotantoalueena, lähinnä Espanjan sisäiseen käyttöön. Nykyisin alueella tuotetaan korkealaatuisia viinejä, joita viedään ympäri maailmaa, myös Suomeen. Ekologisia viinejä tuotetaan yhä enemmän. J umilla-viinit erottuvat muiden alueiden viineistä termin terruño kautta, joka tarkoittaa maagista yhdistelmää. Se muodostuu rypälelajikkeesta, maaperän koostumuksesta, viiniköynnösten hoitotavasta ja ilmastosta. A lueen ilmasto on mannermainen, johon vaikuttavat Välimeri itäpuolella ja La Manchan ylänkö länsipuolella. La Molineta sijaitsee yli 500 metrin korkeudella meren pinnasta. Alueella vallitsee aurinkoinen ja kuiva ilmasto, noin 3000 aurinkotuntia vuodessa ja vähäiset sateet, noin 300 mm vettä per neliömetri vuodessa. Sateet ovat epäsäännöllisiä ja joskus sataakin tosi rankasti. Keskimääräinen vuotuinen lämpötila on 16 astetta, talvet voivat olla kylmiä, usein alle nollan ja kesät vastaavasti kuumia, yli 40 astetta. Kylmä kausi sattuu marraskuun ja maaliskuun väliseen aikaan ja usein saattaa sataa luntakin. Erityisesti alueen korkein vuori, Sierra del Carche, saa usein talvisin huipulleen lumipeitteen. Tosin, tammikuussa voi olla +25 asteen päivälämpötiloja, kuten tänäkin vuonna. T ärkein ja eniten viljelty alueen viinirypäleistä on punainen Monastrell. Tästä rypäleestä valmistetuille viineille voidaan myöntää DO Jumilla -alkuperämerkintä. Yli 80 % alueen viljellystä alueesta on Monastrell-rypälettä. Rypäle on parhaiten sopeutunut alueen ilmastoon ja maaperään. Muita alueella viljeltyjä lajikkeita ovat punaiset Cencibel, Garnacha Tintorera, Garnacha, Cabernet Sauvignon, Merlot, Syrah ja Petit Verdot sekä valkoiset Airén, Macabeo, Pedro Ximénez, Malvasía, Chardonnay, Sauvignon Blanc ja pienirypäleinen Moscatel. D O Jumillan viinialue sijaitsee Murcian (40 %) ja Albaceten (60 %) provinssien alueella. Sen koko on noin 30 000 hehtaaria ja kokonaistuotanto noin 25 000 000 l/v. Bodegoja on 44 ja työntekijöitä yhteensä n. 2000. DO Jumilla alkuperämerkintä on vuodelta 1966 ja se Espanjan vanhin DO (http://vinosdejumilla.org/en/). T orre del Ricon kylä perustettiin 1500-luvulla, ehkä vuoden 1573 tienoilla, jolloin Antonio Rico -niminen alueen mahtimies rakensi linnoituksen ja hänen mukaansa kylä sai myös nimensä. Linnoitus oli puolustuslinnoitus, jonka tarkoituksena oli tarjota turvapaikka ja suojella alueen asukkaita, paimenia ja maanviljelijöitä mahdollisen hyökkäyksen tapahtuessa. Alue oli tuolloin levotonta Kastilian ja Aragonian rajaseutua, ja erilaisia kahakoita tapahtui usein. Mutta toinen oletettu syy rakentamiseen on ollut myös se, että suuri rakennus itsessään oli vallan symboli. Vuonna 1982 torni julistettiin kansalliseksi muistomerkiksi. Torni oli varsin huonossa kunnossa, mm. katto oli romahtanut. Torni korjattiin vuosina 1997-2000 ja on nyt hyvässä kunnossa ja siinä toimii mm. pieni kirjasto ja kokoontumistila. Monastrell-rypäle Airén-rypäle Torre del Rico Jumillan viinialue
Uusi Costa Blanca 1/2021 14 T orre del Rico on osa Jumillan viinialuetta. Kylän asukasmäärä on ollut aikanaan useita satoja, mutta tällä hetkellä enää vajaa 90, suuri osa on eläkeläisiä. Kylän kokoontumispaikka on aivan tien varressa sijaitseva Bar Social, jossa mm. tarjotaan päivisin edullinen Menú del día. Baari on remontoitu täysin ja avattiin uudestaan vuoden 2018 alkupuolella (https://www.facebook.com/bartorredelrico/). E lokuun loppupuolella Torre del Rico viettää suojeluspyhimyksensä Virgen del Rosarion juhlaa. Mujeres Rurales de la Torre del Ricon Facebook-sivuilla on kuvia ja videoita juhlasta ja muutakin Torre del Ricoon liittyvää (https://www.facebook.com/mujeresr.torredelrico/). R ooman valtakunnan aikaan viinitilan alueen läpi on kulkenut roomalaisten rakentama kivinen tie, joka sittemmin on purettu ja kivet käytetty mm. rakennusten seiniin, kenties myös La Molinetan seiniin. E räiden tietojen mukaan rakennuksia olisi ollut tällä paikalla 1400-luvulta lähtien ja että täällä olisi toiminut jonkinnäköinen valtion sairaala. E nnen kuin tila siirtyi suomalaisten omistukseen, sen omistivat aviopari Caspar ja Consuelo sekä Casparin sisar Irene . Kuinka kauan he ovat tilan omistaneet, ei ole tiedossamme, todennäköisesti 1930-luvulta lähtien. Tila on ollut tyypillinen alueen pienviljelytila, jota voidaan verrata myös suomalaiseen pienviljelytilaan. T ila on pyritty pitämään mahdollisimman omavaraisena ja siksi siellä on ollut sekä maanviljelyä että karjaa. Tilan kokonaispinta-ala on n. 78 ha, jossa viinirypäleillä, valkoisilla Airénja punaisilla Monastrell-rypäleillä on kummallakin suurin piirtein yhtä suuri alue, yhteensä noin 26 hehtaaria. Oliivipuita on noin 120 ja mantelipuita noin viisi hehtaaria. Loput ovat olleet viljan viljelyalueita. Majatalon Facebook-sivu: https://www.facebook.com/CasaDeLaMolineta Majatalon nettisivu: https://casadelamolineta.com Jumillan argeologinen museo: http://jumillaturismo.es/descubre-jumilla/monumental/museo-arqueologico Jumillan viinialueesta: http://www.jumilla.org/turismo/ciudad-del-vino.asp Coimbra del Barranco Anchon argeologinen alue lähellä Jumillaa: https://www.um.es/coimbra T ilalla on viininvalmistustilat ja laitteet sekä oliiviöljyn puristimet. Myös mantelit rikottiin tilalla. Jossain vaiheessa oma viininvalmistus loppui, kun alueen viinintuottajat perustivat viiniosuuskunnan Cañada del Trigo -nimiseen viereiseen kylään. Viljelijät myivät rypäleensä osuuskunnalle. Tätä voisi verrata suomalaiseen osuusmeijeritoimintaan. Viiniosuuskunta valmisti viinit ja myi ne sitten eteenpäin. Osuuskunta valmistaa erilaisia viinituotteita ja myös brändejä ja näitä voi nykyisinkin ostaa osuuskunnasta. K arjaa on ollut mm. lampaita, vuohia, sikoja, kanoja ja kyyhkysiä. Muuleja on ollut työjuhtina. Tilan halki kulkevan kuivan joenuoman tai rotkon (Barranco de Bolás) rinteeseen säältä suojaan rakennettu muulitalli sijaitsee pienen matkan päässä päärakennuksesta. Tallin lähellä barrancon pohjalla olevan kaivon päällä oli tuulimylly, la molineta, jolla nostettiin vettä eläinten juottamiseksi. Tuulimyllystä tulee myös tilan nimi, La Molineta. Tuulimylly on sittemmin purettu, kun tilalle tuli sähkö ja vettä voitiin nostaa sähköpumpulla riippumatta tuulista. Tuulimyllyn jäänteet ovat edelleen nähtävissä. Teksti ja kuvat: Risto Soikkeli Torreviejasta on runsaan tunnin ajomatka viinitilalle. La Molinetan alue ennen suomalaisia Viinitilan alueella on mantelipuita noin viisi hehtaaria. Muutamia juttuun liittyviä linkkejä:
Uusi Costa Blanca 1/2021 15 P ullokapokki (Ceiba speciosa), englanniksi silk floss tree, on kotoisin Brasiliasta ja Argentiinasta, missä se on suosittu koristepuu. Se on puulaji kapokkipuiden suvussa malvakasvien heimossa. Costa Blancalla pullokapokkia voi löytää puistoista ja katujen varsilta. Esimerkiksi Torreviejassa niitä löytyy Parque Doña Sinforosa -puistosta ja Parque de las Nacionesin vierestä kadun varrelta. P uunrunko on piikikäs ja pullomainen. Lehdet ovat sormilehdykkäisiä. Kukat kehittyvät yleensä syystai talvikuukausina puun varistettua lehtensä. Kukinta on näyttävä. Suuret halkaisijaltaan 15–20 cm kukat muistuttavat kiinanruusun kukkia ja niiden väri vaihtelee laventelista voimakkaan vaaleanpunaiseen ja keltaiseen. Keskusta on keltainen tai maidonvalkea. H edelmät ovat eri lajeilla kapean pitkulaisia tai soikean muotoisia itsestään avautuvia. Kypsyttyään ne avautuvat suuriksi pumpulipalloiksi. Puun hedelmien sisältämää kuitua eli kapokkia on käytetty tyynyjen täytteenä. Kauniit kukat ja piikikäs runko Teksti ja kuvat: Pirre Uutela Pullokapokkipuun runko on piikikäs. Hedelmä pitkulainen tai soikea.
Uusi Costa Blanca 1/2021 16 V uonna 2007 kolmen henkilön toimesta perustettu InterNations pitää kotipaikkaa Münchenissä Saksassa. Se on alusta, jolla ulkomaalaiset kaikista maailman maista voivat verkostoitua, seurustella ja löytää luotettavaa tietoa ja palveluita missä tahansa. Alusta, joka helpottaa ulkomaalaisten elämää. Muutamassa vuodessa se on kasvanut ulkomaalaisten ykkösfoorumiksi. Mukana on noin 420 kaupunkia yhteensä 166 eri maasta. Jäseniä on noin neljä miljoonaa. I nterNationsin verkkosivuilla ovat alasivut jokaiselle mukana olevalle kaupungille. Niistä löytyy paljon hyödyllistä tietoa, joka on koottu samaan paikkaan helpottamaan ulkomaalaisen elämää vieraassa kaupungissa ja maassa. Espanjasta mukana ovat Alicante, Baleaarit, Barcelona, Granada, Madrid, Málaga, Marbella, Sevilla, Teneriffa, Valencia, Zaragoza. Suomesta on ainoastaan yksi kaupunki, Helsinki. I nterNations järjestää vuosittain kyselyn parhaista kaupungeista. Vuonna 2020 siihen osallistui yli 15 000 henkilöä. Ollakseen riittävän kattava ja luotettava tuli kustakin kaupungista olla vähintään 50 osanottajaa. Näin saatiin tulokset 66 eri kaupungista. V iime vuoden tutkimuksessa Iberian niemimaa menestyi erittäin hyvin, sillä kymmenen kärki oli (suluissa edellisen vuoden sijoitus): 1. Valencia (-) 2. Alicante (-) 2. Lissabon (6) 4. Panama City (25) 5. Singapore (4) 6. Málaga (-) 7. Buenos Aires (56) 8. Kuala Lumpur (2) 9. Madrid (17) 10. Abu Dhabi (15) Mainittakoon, että Helsinki jäi sijalle 47. V oittaja Valenciassa ulkomaalaiset arvostivat erityisesti edullista ja helposti saatavilla olevaa terveydenhuoltoa runsaiden vapaa-ajanviettomahdollisuuksien ja erinomaisen sään lisäksi. Myös asumiskustannukset olivat kohtuuhintaisia Valenciassa, jossa on myös helppo löytää ystäviä. Paikallinen väestö on ystävällistä. Paikalliseen kulttuuriin on myös helppo tottua. Lisätietoja: www.internations.org Alicante kiri toiseksi! M ielipiteet kakkossijalle yltäneestä Alicantesta olivat hyvin samankaltaisia Valencian kanssa. Alicanten ulkomaalaiset pitävät terveydenhuollon kohtuuhintaisuutta, saatavuutta ja laatua erittäin hyvänä, ja he rakastavat paikallista säätä. Lisäksi Alicante sijoittuu hyvin henkilökohtaisen turvallisuuden osalta. Valencian tapaan suuri osa (40 %) Alicanten ulkomaalaisista on jo eläkkeellä. Alicanten satama-alue nähtynä ylhäältä linnoituksesta käsin. Alicante-alasivu: www.internations.org/alicante-expats
Uusi Costa Blanca 1/2021 17 E spanjalla on rikas historia ja menneisyys, kaikki kunnia sille. Yleisesti tiedetään myös, että siirtomaista rahdattiin muutama sata vuotta sitten valtavia määriä arvometalleja maata vaurastuttamaan, jopa rikastuttamaan. Mutta mutta, minua on ihmetyttänyt, eikä vähintään viime aikojen takia, missä ne ovat nyt, mihin joutuivat ne kaikki laivalastilliset kultaa ja hopeaa. Koska koronapandemian takia on ollut sopivasti aikaa, niin yritin ottaa selvää ja kokosin keräämiäni tietoja tämän jutun aineistoksi. E spanjan siirtomaiden asutus ja sitä myötä rikkauksien haaliminen isäntämaahan alkoi Kristoffer Kolumbuksen saavuttua sittemmin Amerikoiksi kutsutuille alueille. Löytöretkien myötä laajentunut kolonialismi, siirtomaiden hallinta toi 1500ja 1600-luvuilla runsaasti rikkauksia Espanjaan. Tuota noin 150 vuoden ajanjaksoa kutsutaan kultaiseksi vuosisadaksi (Siglo de Oro). Kehittymättömästä mutta näin rikastuneesta Espanjasta tuli äkkiä koko Euroopan taloudellinen, poliittinen ja vielä uskonnollinenkin keskus nyt vauraan katolisen kirkon kautta. Mihin suli Espanjan kulta T ässä kohtaa päästään varsinaiseen teemaan. Näemmehän toki maassa ollessamme, että komeutta on rakennettu muutaman viime vuosisadan aikana jossain vaiheessa, mutta ei kai viime aikoina maa ole ihan Roope Ankan lailla rahoissa kylpenyt. Mihin varat hävisivät? Näin sitä on aprikoitu ja monia syitä on nostettu esiin, tai näin tulkitsen, ilman parempaa tietoa tai historian koulutusta. E nsinnäkin maan tilanteesta sen verran, että juuri ennen Kolumbuksen matkoja maasta karkotettiin juutalaiset ja maurit. Näiden kansanryhmien varassa olivat pitkälti olleet teknisesti niin maatalous kuin teollisuuskin. Kristityt espanjalaiset eivät itse pystyneet täysin vajetta täyttämään. Toiseksi maassa oli ajanmukaisesti vahva aatelishierarkia, joka jähmetti toimeliaisuutta – markkinatalous ei päässyt kunnolla pyörittämään taloutta. Aatelissääty ja ylimystö varmaankin osasi myös ottaa osansa aarteista ja kuluttaa ne suureellisesti, ei välttämättä maan elintasoa tuottavasti. M yös katolinen kirkko hamusi ja sai valtavan osan rikkauksista ja sijoitti loisteliaisiin rakennuksiin, kirkkoihin ja muuhun toimintaansa. Jotkut rakennustyöt tehtiin valtionhallinnon kanssa, esimerkiksi aivan valtava El Escorial, jota rakennettiin yli kaksikymmentä vuotta. Se on valtava rakennelma, joka on yhtä aikaa kirkko, luostari ja kuninkaallinen palatsi. Kuninkaan määräyksestä linnassa piti olla parasta, mitä hänen valtakuntansa eri osat pystyivät tuottamaan. El Escorialissa on huipputaiteilijoiden kultaja hopeatöitä, harvinaista puuta Etelä-Amerikasta ja arvokasta taidetta. Tämä vain esimerkkinä varoja kuluttaneista lukuisista hankkeista. S odat olivat kalliita, kaikkia voimavaroja kuluttavia. Niitä saattoi nyt käydä uuden mantereen varoilla. Sotia käytiin Ranskaa, Portugalia, Hollantia ja Turkkia vastaan sekä Englantia, jonka laivasto hyvinkin ratkaisevassa taistelussa tuhosi ”Voittamattoman Armadan” eli Espanjan laivaston lähes kokonaan. Ainakin joittenkin sotien voi sanoa olevan myös katolisuudesta johtuvia, uskonsotia protestantteja vastaan sekä ristiretkien aiheuttamia. Y lenpalttinen vaurastuminen aiheutti myös maan sisäisesti tilapäisesti ehkä hyviä, mutta lopulta heikkoja ratkaisuja. Protektionismia oli nyt helppo harjoittaa, mutta rikkauksien virratessa maahan hintataso nousi haitaten vientiä eikä muista maista protektionismin takia kulkeutunut kehitystä Espanjaan. R ahavirrat siirtomaista vähenivät aikanaan, monestakin syystä ja Espanjan talous vajosi kehnoon kuntoon. Varallisuus oli kulutettu, yhteiskunta oli tuotannollisesti heikossa jamassa ja muiden maiden tuotteiden varassa. Näin se ehkä pääpiirteissään meni (paino sanalla ehkä). Toki Espanjalla oli loistokkaat aikansa ja voitaisiin sanoa sen olleen ensimmäisiä suurvaltoja maailmassa, mutta tämän spekuloinnin aihe nyt oli vain otsikon mukainen. ¡Viva España! Teksti: Veijo Leino El Escorial Plaza de España, Sevilla
Uusi Costa Blanca 1/2021 18 Federico García Lorca osallistui Granadan yliopiston opiskelijana lukuvuonna 1916–1917 opintomatkoille eri puolille Espanjaa. Granadalaisten opiskelijoiden vierailut herättivät eri paikkakunnilla virkamiesten ja auktoriteettien kiinnostuksen. Paikallislehdissä niistä julkaistiin yksityiskohtaisia kuvauksia. N uoruudessaan Federico García Lorca koki musiikin itselleen läheisemmäksi kuin kirjallisuuden. Jo lapsuudessa häntä kiehtoi teatteri, mutta hän opiskeli teini-iässä pianon soittoa ja säveltämistä ottaen tunteja Antonio Segura Mesalta , joka oli Verdin kiihkeä ihailija. Ystävät tunsivat hänet muusikkona, Beethovenin , Chopinin , Debussyn , Sibeliuksen ja Manuel de Fallan pianosävellysten etevänä tulkkina, joka soitti omia sovituksiaan espanjalaisesta kansanmusiikista ja sävelsi itsekin pienimuotoisia kappaleita. G ranadassa Lorcaa ympäröinyt henkinen ilmapiiri oli yllättävän rikas maakunnalliselle kaupungille. Alameda -kahvilan "Rinconcillo” (Pikku nurkkaus) keskustelupiirissä Lorca kokoontui usein yhdistäen voimansa lahjakkaiden nuorten miesten joukon kanssa. Tämä ryhmä tuli myöhemmin valtaamaan tärkeitä asemia ja jättämään jälkensä espanjalaisen taiteen ja koulutuksen, diplomatian ja kulttuurin maailmaan. L orca kirjoittautui syksyllä 1914 Granadan yliopiston humanistiseen ja lainopilliseen tiedekuntaan Hänen tienraivaajinaan yliopistossa oli erityisesti kaksi professoria: Fernando de los Ríos , vertailevan poliittisen oikeuden professori ja Espanjan sosialistisen puolueen tuleva johtaja Granadassa ja Martín Domínguez Berrueta , kirjallisuuden ja taiteiden teorian professori. Lainopin professori De los Ríosista tuli Lorcan perheen läheinen ystävä, Federicon elinikäinen neuvonantaja ja hyväntekijä. De los Ríosin vaikutus oli ennen kaikkea moraalinen ja yhteiskunnallinen. Hän vaikutti Lorcan elämän käänteentekeviin ratkaisuihin myös myöhemmin toimiessaan Espanjan toisen tasavallan opetusja julkisten töiden ministerinä. O pettajina sekä De los Ríos että Martín Domínguez Berrueta pyrkivät vaikuttamaan oppilaidensa henkiseen kehitykseen myös luokkahuoneen ulkopuolella solmimalla heihin henkilökohtaiset suhteet ja kutsumalla heitä kotiinsa illanviettoihin, joissa perehdyttiin vapaamuotoisesti tunneilla käsiteltyihin aiheisiin. Berruetan vaikutus Federicoon oli lyhytaikaisempi mutta ratkaiseva tämän valitessa musiikin sijaa runoilijan ja kirjailijan uran. D omínguez Berruetan kanssa Federico ja ryhmä luokkatovereita tekivät sarjan opintomatkoja Baezaan, Úbedaan, Córdobaan ja Rondaan (kesäkuu 1916); Kastiliaan, Leóniin ja Galiciaan (saman vuoden syksyllä); jälleen Baezaan (kevät 1917); ja viimeisen matkan Burgosiin (kesä ja syksy 1917). L ukuvuonna 1915–1916 Lorca osallistui Berruetan taidehistorian kurssille, jossa tämä vei oppilaansa tutustumaan Granadan taideteoksiin paikan päälle esitelmöiden muistomerkkien, maalausten ja rakennusten erikoispiirteistä niiden ääressä. Don Martín oli katedraalien ja luostarien erikoistuntija, joka oli vuosikymmenien aikana kehittänyt laajan suhdeverkoston ympäri maata ja kyvyn päästä sisään luostarien salaisimpiin sopukoihin. Lorcan opintomatkat Espanjassa 1916 ja 1917 D omínguez Berrueta oli syntynyt vuonna 1869 Salamancassa ja väitellyt Madridissa tohtoriksi vuonna 1893 ”Mystiikasta Ristin Johanneksen runoissa.” Hän hoiti Salamancan yliopiston humanistisessa tiedekunnassa useita opetustehtäviä ja toimi samalla edistyksellisen katolisen julkaisun El Labaron päätoimittajana. Vuonna 1910 Berrueta ehdotti lehdessä, että kirkko ja valtio erotettaisiin toisistaan ja että liberaalien katolilaisten tulisi mennä mukaan politiikkaan. Samana vuonna hän julkaisi kirjan ”La Universidad Española”, jossa hän vaati espanjalaisen yliopiston uudistamista, teorian ja käytännön välisen kuilun ylittämästä opettajien ja oppilaiden vuorovaikutukseen perustuvalla pedagogiikalla. S iirryttyään Granadan yliopiston taidehistorian ja kirjallisuuden teorian professoriksi Berrueta pani ideansa välittömästi käytäntöön. Hänen mielenkiintoisin pedagoginen uutuutensa oli järjestää opintomatkoja vuodesta 1913 vuoteen 1919 Espanjan taiteellisesti merkittävimpiin kaupunkeihin oppilailleen, joiden vanhemmilla oli varaa maksaa matkakustannukset ja ylöspito. Berruetan kiertävässä opintolaboratoriossa opiskeltiin espanjalaista kulttuuria, historiaa ja taidetta maan historian ainutlaatuisten muistomerkkien äärellä. Oppilaat tekivät muistiinpanoja kohteistaan ja keskustelivat paikallisten merkkihenkilöiden, intellektuellien ja papiston kanssa näkemästään ja kokemastaan. Berruetan opintomatkat pyrkivät olemaan myös kahdensuuntaista kulttuurivaihtoa. Y liopistojen ja oppilaitosten rehtorit, pormestarit ja uskonnolliset johtajat toimivat granadalaisten retkikunnan innokkaina isäntinä. Paikallisten tarjoaman kestityksen vastapainoksi vieraat tarjosivat kaupungintaloissa, kasinoissa ja museoissa järjestetyissä vastaanottajaisissa esitelmiä kaikesta kokemastaan ja oppimastaan Berruetan kertoessa opetusmenetelmistään. Santiago de Compostelassa lokakuussa 1916. Vasemmalta kolmas Lorca, neljäs Santiago de Compostelan yliopiston rehtori, viidentenä Martín Domínguez Berrueta. Vasemmalta Martín Domínguez Berrueta, Ricardo Gómez Ortega, Federico García Lorca ja Luis Mariscal.
Uusi Costa Blanca 1/2021 19 R unoilija Antonio Machado ihaili Berruetan yritteliäisyyttä ja menetelmiä: ”Berrueta kiertää oppilaineen Espanjan kaupunkeja: pikemminkin kuin luokkahuoneissa hänen oppituolinsa on junavaunuissa ja postikärryissä sekä vanhojen kaupunkikeskusten kaduilla. Niistä hän etsii omiensa kanssa kotimaan taiteen elävää tunnelmaa ja niihin hän tuo sanansa, tieteensä ja oppilaidensa ylevän uteliaisuuden. He ovat menossa Córdobaan tai tulossa Toledosta. He suunnittelevat Levanteen lähtöä Saragossan ja Leónin kautta, kenties heitä odotetaan Salamancassa tai Burgosissa. Granada on osittain velkaa Berruetalle nykyisestä taiteellisesta renessanssistaan, josta se voi syystäkin olla ylpeä. Berrueta on muutaman muun professorin kanssa vapauttanut Granadan eristyneen pikkukaupungin itseriittoisesta ylpeydestä ja tuonut sen yhteyteen muun Espanjan kanssa.” (El País, 4/6/1917) M achado työskenteli ranskan kielen opettajana yläasteen koulussa Baezassa, joka sijaitsi Berruetan järjestämän Andalusian opintomatkan varrella. Andalusian opintomatka: Baeza–Córdoba–Ronda Kesäkuun 6 päivä 1916 Lorca lähti Berruetan ja yliopiston logiikan professorin sekä viiden opiskelutoverinsa kanssa Granadasta kohti Baezaa, jonne he saapuivat seuraavana aamuna kello 10. Välittömästi perilletulon jälkeen vierailtiin katedraalissa, kahdessa kirkossa, renessanssipalatsissa, kaupungintalossa ja entisessä yliopistorakennuksessa, joka oli muutettu kouluksi. Berruta oli suunnitellut tulopäivät kokopäiväretkiksi, joiden aikana hän esitelmöi oppilaille paikallisten nähtävyyksien erikoispiirteistä. Sama kiivas tahti jatkui seuraavana päivänä. K olmantena päivänä oli vuorossa kohtaaminen paikallisen kulttuurieliitin kanssa. Iltapäivällä oppilaat tapasivat paikallisessa koulussa opettajana toimivan Antonio Machadon, Espanjan merkittävimmän runoilijan kanssa. Berruetan yritteliäisyyttä ja opetusmenetelmiä ihaileva, vaimonsa kuoleman jälkeen yksinäisyydessään viihtyvä Machado, lausui opiskelijoille otteita tunnetuimmasta runokokoelmastaan Campos de Castilla (Kastilian kentät) sekä saman vuoden helmikuussa edesmenneen nicaragualaisen ystävänsä Rubén Darion useita runoja. D ario oli yksi Lorcan suurista esikuvista. Machadon tapaaminen teki häneen niin suuren vaikutuksen, että hän kuvasi kotona vanhemmilleen episodin jäljitellen tämän luennan painotuksia. Lorcalle Machadossa tiivistyi runoilijan idea: surullinen, vetäytynyt mies, jonka nukkavierun mustan puvuntakin käänteissä näkyi jälkiä tupakantuhkasta. Tämä oli hiljaa tarkkaillut Kastilian maisemia ja muististaan merkinnyt ne runoiksi. H änen kaunis nuori vaimonsa oli yllättäen kuollut kolme vuotta aiemmin. Surusta sekaisin mennyt Machado muutti syrjäiseen Baezan kaupunkiin ja ryhtyi lukion ranskan kielen opettajaksi. Naapurit olivat tottuneet näkemään katuja itsekseen vaeltavan hahmon, joka ulospäin vaikutti irtolaiselta. F ederico Garcia Lorca ja Luis Mariscal olivat Berruetan kiertomatkojen tähtiä. Lorca oli pianisti, joka antoi konsertin niissä paikoissa, joissa ryhmä viipyi. Mariscal oli virallinen puhuja, Berruettan valitsema matkakirjuri ja tapahtumien muistiinmerkitsijä, joka myös raportoi matkojen kulusta Granadan päivälehtiin. Hänen tehtäGranadan yliopiston opiskelijoita, alarivissä oikealta: Luis Mariscal, Lorca ja Berrueta. vänään oli esitellä paikkakunnan silmäätekeville ryhmän osanottajat ja kertoa matkan tarkoitus. E l Noticiero Granadinossa 15.6 julkaistu Mariscalin raportti kertoo, että Baezan kasinolla järjestetyn tervetuliaisillan tähti oli Lorca: ”Illalla opiskelija señor Lorca tarjosi vastaanotolla pianokonsertin. Hän esitti tyylitajulla ja maulla, joka hänen esityksilleen on niin luonteenomainen, klassisen musiikin sävellyksiä sekä joitakin omiaan, andalusialaisiin aiheisiin tekemiään sävellyksiä, joille taputettiin lämpimästi.” B aezasta ryhmä suuntasi Córdobaan, jossa vietettiin kolme päivää. Suuressa moskeijassa käytiin useita kertoja päivisin ja iltaisin. Berrueta piti oppilaansa jatkuvasti liikkeessä. Hän ei pelkästään edellyttänyt, että opiskelijat viettivät useita tunteja vuorokaudessa tarkkailemassa muistomerkkejä, tekivät muistiinpanoja ja keskustelivat näkemästään ja kokemastaan. Heidän piti myös päivän päätteeksi laatia kirjallinen matkaraportti. Eräs opiskelija kuvasi tyypillisen matkapäivän kulkua näin: ”Edellisenä päivänä laaditaan seuraavan päivän ohjelma. Ryhmämme käyttää kolmisen tuntia muistomerkeillä käymiseen ja taideteoksiin tutustumiseen. Toiset kolme tuntia vietämme arkistoissa ja kirjastoissa. Jotkut meistä työskentelevät katedraalin, toiset taas kaupungintalon arkistossa. Lopuksi teemme muistiinpanoja ja yhteenvetoja kirjastoissa. Päivän päätteeksi jokaisella on kaksi tuntia omaa aikaa, jonka kukin käyttää niin kuin itse haluaa, lukemalla tai kirjoittamalla." E nsimmäinen viikon kestänyt opintomatka päättyi vierailuun Rondassa, josta palattiin takaisin Granadaan. L yhyt Andalusian kesäkierros oli ollut ainoastaan esimakua syksyn kolmen viikon mittaiselle matkalle vanhan Espanjan sydänmaille Kastiliaan, Leóniin ja Galiciaan. Tälle toiselle edellistä kunnianhimoisemmalle ja kohteiltaan vaihtelevammalle opintomatkalle Berrueta ja hänen oppilaansa saivat hallitukselta matka-apurahan, joka kattoi puolet kustannuksista. Toisen puolen maksoivat opettaja ja hänen opiskelijansa (heidän vanhempansa) itse. Professori Berruetan lempioppilas ja luottomies Luis Mariscal vastasi jälleen retkien käytännön järjestelyistä toimien virallisissa vastaanotoissa myös ryhmän puhemiehenä. B erruetan ryhmä lähti toiselle opintomatkalle lokakuun 15 päivä Granadasta kohti Madridia. Siellä retkikunnan otti vastaan julkisten töiden ministeriön edustaja, joka pyysi saada
Uusi Costa Blanca 1/2021 20 nähdäkseen heidän matkaohjelmansa lähettääkseen ryhmän tulosta virallisen ilmoituksen tuleviin kohteisiin: El Escorialiin, Ávilaan, Medina del Campoon, Salamancaan, Zamoraan, Santiago de Compostelaan, La Coruñaan, Lugoon, Leóniin ja Burgosiin. M inisteriön edustajan avustuksella opintomatkalaisille järjestettiin vierailu senaatissa. Pradon taidemuseo oli kiinni koska päivä sattui olemaan maanantai. Kuuden hengen piskuiselle opiskelijajoukolle järjestyi kuitenkin opastettu erikoisvierailu Pradossa Rubensin , Tizianin , Velazquezin ja El Grecon maalauksiin tutustumiskierroksen merkeissä. R yhmä saapui Ávilaan, Pyhän Teresan kaupunkiin, juuri sopivaan aikaan pyhimyksen juhlapäiviksi. Berrueta kirjotti myöhemmin melkein kuin nuoren Lorcan kokemusta ennakoiden: ”Hyvä lukija: älä pidä itseäsi espanjalaisena, jos et ole käynyt Ávilassa; jos et ole käyttänyt koko päivää seuraamalla askel askeleelta Pyhän Teresan siunatuissa jalanjäljissä, jos et ole elänyt uudelleen unohtumattomalla realismilla hänen elämänsä tapahtumapaikkoja.” (Berrueta: Pyhän Teresan elämä/ El libro de la literatura 1917). L okakuussa 1916 Lorca kirjoitti innoissaan Ávilasta kotiväelleen: ”Tänään on täällä vietetty Teresan päivää: pormestarin ja kuvernöörin saattelemina olemme vierailleet pyhimyksen muistomerkeillä: hänen syntymäja kastepaikallaan ja paikassa, jossa hän antoi nunnalupauksensa. Encarnaciónluostarin nuntiuksen erikosluvalla saimme nähdä myös nunnien asuinsolut. Seurassamme kulkivat vanhimmat nunnat, yksi heistä kulki edellä soittaen kelloa, jotta nunnat vetäytyisivät eivätkä näkisi meitä. O lin innoissani nähdessäni nuo tilat, joissa asui Espanjan suurin ylpeys, tuo maailmankaikkeuden merkittävin nainen, nähdessäni ja koskettaessani vuodetta, jossa hän oli levännyt, hänen sandaaleitaan, ja luostarisolun, jossa hänelle ilmestyi pylvääseen sidottu Kristus ja huoneen, jossa hän puhui hienostuneen mystikon, Ristin Johanneksen ja Alcantaran Pyhän Pedron kanssa.” Á vilassa pyhimyksen muistopäivänä 1916 Pyhä Teresa johdatti nuoren Lorcan kädestä pitäen miettimään maansa taiteen historiaa ja syvintä olemusta. Kokemus sai muotonsa myöhemmin mystisessä Duenden teoriassa, jonka innoittajina olivat Teresan henkiset kokemukset ja näyt. S alamancassa, Don Martín Berruetan kotikaupungissa, retkikunta tapasi Miguel de Unamunon , joka oli Berruetan vanha ystävä. Z amoran kautta ryhmä siirtyi kolmeksi päiväksi Santiago de Compostelaan. ”Rakkaimmat vanhempani Olen jo Burgosissa ja hyvin tyytyväinen siitä koska meidät on otettu avosylin vastaan ja illanviettoja on riittänyt kyllästymiseen saakka. Vierailemme maakuntahallinnossa, illalla juhlavastaanotto, seuraavaksi kaupunginhallituksen tilaisuus, sitten taas juhlaillallinen – sama toistuu joka paikassa. Don Martín on täällä isäntä ja valtias. Ette voi kuvitella miten kaikki herrat täällä hänestä pitävät. Olemme lounastaneet markiisien, kansanedustajien ja pormestarin kanssa heidän kodeissaan yhdessä heidän perheidensä kanssa – siis todella suureelliseen tyyliin. Burgos on ihmeellinen, sekä vanha kaupunki (joka on Espanjan paras) että myös uusi kaupunki.” P aluumatka Granadaan tehtiin Madridin kautta junalla. R yhmän koordinaattori Luis Mariscal lähetti granadalaiseen sanomalehteen yhteenvedon artikkelin yliopiston taidehistorian professori Don Martín Berruetan oppilailleen Espanjan taidenähtävyyksiin jo toisena vuotena peräkkäin järjestämistä tutustumiskierroksista: ” K aikista opetusmenetelmistä yksikään ei ole yhtä hedelmällinen kuin nämä opintomatkat. Kyseessä on varsinainen opintokylpy, joka tuo hengenelämäämme uusia suuntauksia ja ideoita, ihmisiä ja asioita. Objektiivisesti tarkasteltuna näihin matkoihin liittyy erikoislaatuinen etu: ne esittelevät meille isänmaatamme, joka suurimBerruetan ryhmä vierailulla Burgosin Cartuja de Mirafloresissa 2. marraskuuta 1916. Paikallislehdet kirjoittivat Berruetan ylistyspuheesta iltatilaisuudessa ja ylistivät Lorcan soittoa kutsuen häntä Enrique Granadosin musiikilliseksi perilliseksi. Santiagon erikoisimpiin nähtävyyksiin sisältyi vierailu Conjon mielisairaalassa sekä Santo Domingo de Bonavalin orpokodissa, mikä järkytti Lorcaa kovasti. R etken viimeinen kohde oli Burgos, jossa professori Berrueta oli nuoruudessaan viettänyt pitkiä jaksoja ja julkaissut ensimmäiset kirjalliset näyttönsä paikallislehti El Diario de Burgosissa. Vuodesta 1908 lähtien hän oli myös avustanut Toulousen yliopiston Burgosiin järjestämiä kesäretkiä, jotka synnyttivät hänessä ajatuksen järjestää vastaavia opintomatkoja Granadan yliopiston taidehistorian opiskelijoille. B urgosista toinen marraskuuta 1916 lähettämässään kirjeessä Lorca kehuu kaupungin vastaanottoa ja ylistää opettajaansa Berruetaa: Lorca oli taitava pianonsoittaja.
Uusi Costa Blanca 1/2021 21 malle osalle espanjalaisista on tuntematon. Kyse ei ole tietystä kaupungista, muistomerkistä tai maisemasta vaan pikemminkin kyseisen kaupungin, muistomerkin ja maiseman erityisestä tunnesisällöstä.” B errueta koki opetustyönsä velvollisuudekseen Espanjaa kohtaan, koska se oli hänen mielestänsä laiminlyönyt nuorison kasvatuksen, jolle hän nyt päätti omistaa koko elämänsä. Hänen tehtävänsä ei ollut pelkästään akateeminen. Opettajan tehtävä oli muokata oppilaista monipuolisesti kulttuuria tuntevia herrasmiehiä, joita motivoivat oikeanlaiset arvot ja ohjasi ”herrasmiesmäisen käytöksen henki.” Berruetan opintomatkat olivat ”kiertäviä koelaboratorioita”, joissa hänen menetelmiään testattiin. Nykyajan organisaatiokielellä ilmaistuna Berruetalla oli työstään selkeä visio, missio ja niitä ohjaava arvomaailma. III opintomatka kevät, kesä ja syksy 1917 K eväällä 1917 Berruetan ryhmä lähti toisen kerran opintomatkalle Baezaan, jossa oppilaat tapasivat jälkeen runoilija Antonio Machadon. Casinolla kuultiin Machadon ja Lorcan yhteisesiintyminen: Machado avasi tilaisuuden lausumalla katkelmia kuuluisimmista runoelmasta Álvaro Gonzálezin maa. Lorca soitti pianolla tanssiteeman Manuel de Fallan La Vida Brevestä ja valikoiman espanjalaisia kansansävelmiä . K esällä alkaneen retken tukikohta oli Burgos. Matkalle lähdettiin Granadasta 15 heinäkuuta. Muut oppilaat palasivat kolmen viikon kuluttua takaisin. Lorca jäi Burgosin vielä kuukaudeksi kahdestaan opettajansa kanssa. Hän oli ainoa oppilas, jonka vanhemmilla oli varaa maksaa ylimääräiseen oleskeluun liittyvät kustannukset. S eitsemän viikkoa Burgosissa teki Lorcaan pysyvän vaikutuksen. Federico ja hänen matkatoverinsa, Berruetan virallinen sihteeri Luis Mariscal kommentoivat paikallislehdelle tämänkertaista matkaa, jonka huippukohta Federicolle oli vierailu Santo Domingo de Silosin luostarissa, joka Espanjassa oli ollut satojen vuosien ajan gregoriaanisen laulun keskus. Jäätyään kaksin opettajansa kanssa Lorca julkaisi kaikkiaa viisi kirjoitusta El Diario de Burgosissa. Hän kertoi lehdessä kirjoittavansa kirjaa ”Romanttisia vaelluksia vanhassa Espanjassa”, johon esipuheen tekisi hänen matkaseuralaisensa ja opettajansa Don Martín. L orcan kirjallisen kutsumuksen heräämiselle Berruetan metodien merkitys oli kiistaton. Vaihtuvat kohteet tarjosivat aineistoa, josta kirjoittaa. Ja mikä tärkeintä: Berruetan pedagogiikka edellytti muistiinpanojen tekemistä kaikesta koetusta ja omien kirjallisten näkemysten jäsentämistä, perusteluja ja pohdintaa. Lorca eli 18-vuotiaana myrskyn ja kiihkon vuosiaan. Tunne-elämänsä kuohut hän oli toistaiseksi onnistunut kanavoimaan pianonsoittoon. Berruetan luottomies ja reittien ja tapahtumien virallinen kirjuri oli tälläkin matkalla Lorcaa pari vuotta vanhempi Luis Mariscal, joka opintojensa jälkeen siirtyi diplomaatin uralle Kreikkaan. Lorcalla oli musiikillisen lahjakkuutensa ansiosta sama etuoikeutettu asema kuin aiemmilla matkoilla: hän oli ryhmän muusikko, joka julkisissa tapaamisissa eri kaupungeissa oli tilaisuuksien elävöittäjä tuoden esiin sovituksiaan andalusialaisista kansansävelmistä sekä myös omaa sävellystuotantoaan. M atkojen tuloksena syntyi Lorcan ensimmäinen ja proosateos Impresiones y paisajes (Vaikutelmia ja maisemia), joka julkaistiin vuonna 1918 runoilijan isän rahoittamana omakustanteena. Kyseessä ei ole matkapäiväkirja vaan Lorcan parhaita proosatekstejä sisältävä pieni antologia, jossa sisäinen kokemus on ulkoista merkityksellisempi. Berrueta ei tehnyt siihen esipuhetta. Lorca omisti kirjan edesmenneelle musiikinopettajalleen. Lorcan uran valintaan ratkaisevasti vaikuttanut opettaja jäi suuren oppilaansa varjoon. Martín Dominguez Berrueta kuoli kaksi vuotta myöhemmin Granadassa 51-vuotiaana. K irjansa esseissä nuori Lorca käsittelee Espanjan rappiotilaa, maan tulevaisuutta, häntä askarruttavia uskonnollisia ja esteettisiä kysymyksiä, luostarielämää, gregoriaanista laulua, renessanssin ja barokin kuvataidetta sekä Espanjan puutarhoja ja kansanlauluja. Juhani Similä
24 2 Suomi-Seura Suomi-Seuran tiedotuslehti Päätoimittaja Sulevi Suomi sulevi.suomi@gmail.com SISÄLTÖ: 1 / 2021 Toimittaja Minna Siilasvuo minna.siilasvuo@gmail.com Toimittaja Veijo Leino toimitussuomiseura@gmail.com PÄÄKIRJOITUS Olemme olleet koronan kourissa jo lähes vuoden. Kohta emme edes muista, mitä oli ennen koronaa… Suomi-Seurakin avasi ovensa vasta viime vuoden marraskuun toisena päivänä. Mietin, onko meillä mahdollisuutta pitää seuraa auki, koska yhtään vapaaehtoista ei tuolloin ollut ilmoittanut kiinnostustaan vapaaehtoistyöhön. Pirjo ja Anja lupautuivat tekemään suosittua lohikeittoa ja leipomuksia tiistaisin. Päätimme yhdessä, että pidetään seuraa auki kuitenkin maanantaisin ja tiistaisin ainakin näin aluksi. Kirjaston henkilöt saatiin mukaan, vaikka alakerta oli taloyhtiön vesivahinkojen vuoksi vielä remontin alla ja siten käyttökiellossa. Aukiolopäiviä olisimme lisänneet, jos vapaaehtoisia tekijöitä olisi ilmaantunut, mutta ei, näillä mentiin. Pääkirjoitus .................... 2 (24) Introvertiksi, nyt kun tilanne sallii .................. 3 (25) Suomi-Seuran Golfkerhon kausi 2020–2021 ......... 4 (26) Laulu se on Rattoni ........ 5 (27) Seuramme yhteistyösairaala ........................ 6 (28) Petankki-ryhmämme – jalat yhdessä ................ 7 (29) Jäsenmaksu 2021 ......... 8 (30) Aineisto seuraavaan tiedotuslehteen 20.3.2021 mennessä. Kansikuva: Torreviejan Kansojenpuistossa (Parque de las Naciones) liehuu myös Suomen lippu. (Kuva: Pirre Uutela) Sulevi Suomi Seuran puheenjohtaja Tämä vuosi alkoi samoissa merkeissä. Aukioloja olivat vain maanantai ja tiistai, sillä erotuksella, että päätimme kokeilla muuttamalla aukioloaikoja. Seura aukaisisi jatkossa ovensa kello 1 4–1 9. Halusimme saada mukaan myös kaikki työssä käyvät yritysten työntekijät tulemaan jäseniksi ja samalla tuomaan uusia ideoita seuralle. Maanantaina 11 . tammikuuta, jolloin meidän piti avata ovet, niin koronapäätökset taas muuttivat edellisellä viikolla meidän suunnitelmiamme. Seuran kahvio sai jatkossa olla auki vain kello 1 4–1 7, joten päätimme sulkea sen jälkeen kello 1 8, mutta osoittautui, ettei asiakkaita ollut enää tuon 1 7 jälkeen. Autuutta ei kestänyt kauan, kun 21 .1 . korona puuttui taas peliin ja viranomaiset sulkivat kaikki ravintolat ja kahvilat, ainoastaan noutoruokaa saatiin myydä. Ulkona liikkumista rajoitettiin myös, eli kello 20–06 ja nämä rajoitukset ovat voimassa ainakin helmikuun toiseen viikkoon asti. Katsotaan, pääsemmekö avaamaan seuran ovet taas 1 5.2. maanantaina ja tiistaina kello 1 4–1 8. Me täällä asuvat odottelemme koronarokotteita. Näillä näkymin voimme saada rokotteet maalis–huhtikuussa, eli toivossa on hyvä elää. Suomi-Seuran puheenjohtajana toivon niin Suomessa kuin Espanjassakin asuvien suomalaisten rokotusten auttavan elämisen helpottumiseen, ja että pääsemme taas vapaammin liikkumaan maasta toiseen, sekä tapaamaan sukulaisia ja ystäviä. Parempaa kevättä odotellessa. Hyvät Suomi-Seuran jäsenet!
25 Suomi-Seura 3 S uomi-Seura sulkeutui. Toki vähän jo raottelee oviaan, mutta ei huippuaikoihin voi verrata läheskään. Ekstroverttikin joutuu tässä maailmantilanteessa ehkä hiukan hiljenemään, mutta entä introvertti? Joutuu oleilemaan kotona suurimman osan päivästä. Joutuu katselemaan televisio-ohjelmia tai Netflixiä tai tommosia TV-tuolista ja välillä sohvalta, ettei istumalihakset ihan puudu. Metsälenkillä voi ja pitää käydä tai köpötellä hiljaisemmilla kaduilla. Kaupassa ei oikein voi seurustella puolituttujen kanssa, maskin takaa se on vaan niin hankalaa. Eikä kukaan meinaa ketään tunteakaan, kun joutuu vielä snadisti luimistelemaan tuon naamarin myötä. T ulisipa kevät niin voisi laittaa vielä aurinkolasitkin. Vaan maski naamallapa voi irvistellä tai puhua itsekseen. Hymyillä ei tarvitse, kun ei sitä kumminkaan näy. Mitä vaan voi tehdä, vain käytösopit rajoittavat, toivottavasti. Ekstrovertti, eikö kuulostakin kamalalta tuommoinen rajoitettu elämä? No ei se ole! Sehän on Ihan Parasta, kaikki tuo! Ainakin introvertille ikäihmiselle, joita tämä pohdiskelu vain ja ainoastaan koskee. Introvertin määrääminen eristykseen on kuin yrittäisi hukuttaa kalan. P iti siis kirjoittamani Suomi-Seuran tilanteesta, viran puolesta nääs. Vaan tulipa ilmoitus, että viranomaiset ovat taas määränneet ovet kiinni joten mitä siinä kirjoittaa? Ei tuosta samasta pikku pirulaisestakaan jaksa koko ajan… Ja kun se lipsahti persoonallisuuksien kuvailun puolelle niin jatketaan. Tuollainen rajoitettu elämänmuoto ei tietenkään ilahduta ekstroverttiä. Tunnemme kaikki paljon sellaisia. Menevät he minne tahansa, pian he jo jaarittelevat, ei, vaan keskustelevat vilkkaasti jonkun tai joittenkin kanssa ihan mistä tahansa. Niinpä jo parin päivän kuluttua kaikki morjenstavat iloisesti ja muutama virke vähintään irtoaa helposti aina kohdattaessa. Ja ekstrovertit palaavat tilanteesta puhkuen energiaa. No hehän menevät ehdoin tahdoin paikkoihin joissa on potentiaalisia rupattelijoita. Eli paikkoihin, jotka syövät introvertin energian, tilanteisiin, joita introvertti kammoaa ja sanoo mielessään höpöttäjiksi noita äsken mainittuja. Introvertiksi, nyt kun tilanne sallii K eskustelussa, jossa on enemmistö ekstroverttejä (aina on), introvertistä tuntuu kuin seisoisi kömpelönä pelikentällä, jossa pallo sinkoilee toiselta toiselle, mutta itse ei ehdi ottaa kiinni. Ja jos joskus ehtii, kohta sen joku riistää, ennen kuin introvertti saa sitä lähellekään maalia. Oikein hiljainen saattaa kehitellä ennakolta valmiiksi mielessään jonkin asian, jonka sitten aikoo kertoa. Vaanii sitten jännittyneenä, missä kohtaa sen voisi julkistaa. Se kohta ei välttämättä koskaan tule – ehkä hänen onnekseenkin (?). I ntrovertille sopii usein hyvinkin ekstrovertti puhekaveriksi. Ei tarvitse kuin myönnellä ja ihmetellä. Jonkinmoista hämmennystä voi silloinkin tuottaa liian lähelle, henkilökohtaiseen tilaan tuppautuminen. Silmiin tuijottaminen, katseella tunkeutuminenkin voi olla kiusallista. Vähän sivuttain asettuminen toiseen nähden on avuksi – paitsi että pikkuhiljaa tämä toinen hivuttautuu taas eteen toljottamaan. E kstrovertti kontaktoi mieluusti puhelimella. Siinä voi varsinaisen aiheen lisäksi kertoa pari muutakin juttua, useampaankin kertaan, ihan riippumatta siitä, kiinnostaako vastapuolta. Introvertti kirjoittaa mieluusti asiansa. Siinäpä ei juuri ylimääräisiä tarvitse jorista. Ja kirjoitetusta jää todiste, mitä tuli kommunikoitua – toki se voi olla huonokin asia, ainakin vilunkimieliselle. Joku ilahtuu, kun puhelin soi, toinen ehkä säikähtyy, eikä suinkaan sen soittoäänen takia. M onia, ei niin mestarillisia seurustelijoita saattaa huojentaa tieto, että taiteilijoista merkittävän suuri osa on introverttejä. Eristäytynyttä, itsenäistä hommaa taiteilu useimmiten on. Siitäpä johdan tähän loppuun, vaikkei tarkalleen liity teemaan, koska johonkin se on laitettava: Kiitos sinulle, taiteilija Pave Maijanen , vanhan liiton mies, missä sitten oletkin, suurista biiseistä ja niiden taitavista esityksistä. Monista teoksistasi on tullut koskettavia ikoneita, kiitos! Pidä huolta! Lähtisitkö! Elämän nälkä! Jano! Ikävä! Pääsiäinen lähestyy koronasta huolimatta! Teksti: Veijo Leino
26 4 Suomi-Seura S uomi-Seuran Golfkerhon (SSGK) toiminta on käynnistynyt jälleen Espanjassa. Kesällä seuralla oli kolme suosittua pelitapahtumaa Suomessa. Syksyn toiminta alkoi kerhon kotikentällä Vistabellassa lokakuun alussa. Peliajat ovat sunnuntaisin, tiistaisin ja torstaisin. Koronaepidemian ja jäsenistöllemme tehdyn kyselyn vuoksi vähennettiin pelivuoroja varatusta 40 pelaajasta lokakuussa 1 2 pelaajaan ja marraskuussa 20:een. Pelimäärien kehitystä seurataan, kuin myös jäsenten ilmoituksia ja niiden perusteella vahvistetaan tulevien kuukausien pelimäärät kerhon kotisivuilla. Suomi-Seuran Golfkerhon kausi 2020–2021 meneillään S euran kotisivulla ilmoitetaan: ”Tervetuloa kaikki Suomi-Seuran jäsenet mukaan liikkumaan ulkoilmassa hyvässä porukassa golfin merkeissä. Meidän joukossamme on golfareita aloittelijoista mestareihin, kaikki green cardin omaavat ovat tervetulleita mukaan. Sivulta – www.ssgk.raito.fi – löytyy jäsenhakemusja yhteydenottokaavake sekä informaatiota toiminnastamme ja tapahtumistamme.” Y hteyshenkilö Kari Kukka informoi paria lähettämäänsä valokuvaa seuraavasti: Suuremman ryhmän kuvassa on SSGKn joukko poseeraamassa pikkujoulukisan yhteydessä Vistabellassa. Toinen kuva esittää hyväntekeväisyystilannetta: SSGK keräsi jäseniltään 370 euron summan, jolla hankittiin heikommassa asemassa oleville perheille taloudessa tarvittavia tuotteita. Ne toimitettiin Cáritas Orihuelalle jaettavaksi vähävaraisiin perheisiin. Lahjoitus tehtiin SSGKn kotikentän Vistabellan kautta. Kuvassa (vasemmalla) pakettikassien lahjoitustilanne, vastaanottajana Vistabella-kentän toimitusjohtaja Joaquín Rocamora , kolmas oikealta. Neljäs vasemmalta on yksi kentän valvojista. Muut kuvassa ovat SSGK:n ”toimistoväkeä”. V aan pystyykö golfaamaton toimittaja olemaan viisastelematta tässä kohtaa. No ei pysty. Elikkä kerran kaveri sai ylipuhuttua minut radalle. Ensimmäisen lyöntini jälkeen kokenut pelimies sanoi että seison liian lähellä palloa (siis lyöntini jälkeen). Enpä siihen muuta osannut sanoa kuin että minähän jatkan tätä harrastusta vasta sitten kun en enää osu liikkuvaan palloon. Veijo Leino Hyväntekeväisyyskeräys Cáritas Orihuelalle.
27 Suomi-Seura 5 S isään alkaa saapua väkeä. Muutama asiakaskin jo, mutta myös joitakin, joilla on kantamuksia. Yhdellä kitaralaukku, toisella sähköurkujen osia, jollakin haitari. Väki lisääntyy. Lisää kitaroita ja vahvistimia, ehkä puhallinsoitinkin. Nuottitelineitä alkaa nousta pystyyn ”lauteille”, tässä tapauksessa esiintymisnurkkaan. Rumpupatteristo kaivetaan esille takaseinällä. S oittimien viritysäänien alkaessa helähdellä ryhmään liittyy nainen ja kaksi miestä vain mikrofonit varusteinaan. Laulusolisteja siis. Joku pyytää Eerolta lisää kaikua. Eerolta – siis Torreviejan Ratto-Tallissa ollaan. Concordia-kadun ovi aukeaa ja vielä saapuu yksi haitaristi soittopelinsä kanssa. Nyt näyttää siltä että orkesteri Vanhat Veijarit on koossa ja soitto voi alkaa. Y leisöä on jo aikamoisesti. Sorinaa, kolinaa ja kilinää. Tunnelma on odottava, kunnes yksi laulusolisteista kuuluttaa hupaisasti väen tervetulleeksi, kuulinko lievästi Rauman murteenkin särähtävän. Hän kuuluttaa pari ensimmäistä biisiä ja väki selaa papereita. Yhteislaulusta on kysymys. I hmiset haluavat laulaa sekä myös tanssia, niinpä joku uskaltautuu tanssilattiallekin jo näin alkuillasta. Valsseja, tangoja, humppaa, mutta myös reippaampaa iskelmää, Jambalaya heittää jo rouvien korot, jos ei ihan kattoon, niin kohollensa kumminkin. Yleisön annetaan myös toivoa listalta ja toiveet myös toteutetaan. Olen Suomalainen on aina must. I loisuus vain kasvaa illan myötä. Laulu raikaa ja soitto tuntuu kelpaavan, vaikka joku on vasta soittoharrastuksensa alussa, jokunen vähän pidemmällä, vaan kukaan ei ole kuitenkaan tehnyt moista ammatikseen. Into se on tärkeintä tässäkin harrastuksessa. Illan vihoviimeisenä ”vedetään” Eviva Espanja. Ja näitä tilaisuuksia on viikoittain. Laulu se on Rattoni T uollaista se oli. Ennen koronaa. Myös Suomi-Seuran tiloissa oli pienemmällä ryhmällä esiinnytty onhan kyseessä Suomi-Seuran alustalla toimiva musiikkikerho. Nyt oli jo koko ryhmän show sovittu seuran ruokalaan, mutta pandemia ehti väliin. Soitto seis, Stop The Music keväällä 2020. N yt on pian vuosi kulunut tätä pysähtyneisyyden aikaa. Suuri osa soittajista ja potentiaalisesta yleisöstä odottelee Suomessa tilanteen paranemista ja rokotuksia tuota pirullista pöpöä vastaan. Eipä taideta tänä keväänä saada Vanhat Veijarit -esiintymisiä – taitavat nuo rajoituksetkin vielä estää monta kuukautta. Mutta aina voi haaveilla: Vanhat Veijarit Suomi-Seuran tiloissa Torreviejassa. Teksti: Veijo Leino Talven tullen mielen valtaa jälleen kaipuu, kuin muuttolinnut mä tahdon lämpimään. Siellä hennot palmut Välimereen taipuu ja kirkas taivas vain hohtaa yllä pään. Kun Torreviejaan kerran matkustaa, ei kotimaassa enää rauhaa saa.
28 6 Suomi Seuramme yhteistyösairaala Costa Blancan SuomiSeuralla on maanmainio yhteistyökumppani terveydenkin alalta: Hospital Quirónsalud, sijaitsee osoitteessa Partida de Loma, Torrevieja. Seuran jäsenet saavat kerran vuodessa ilmaisen hampaiden puhdistuksen ja tarkastuksen, espanjaksi limpieza bucal, sekä perusverenkuvan, espanjaksi analítica básica. Kumpaankin on varattava aika. Asiasta on lähem piä tietoja SuomiSeuran kotisivuilla osoitteessa: costablancasuomiseura.es/jäsenille/terveysinfo Hampaiden puhdistukseen (limpieza bucal) vara ukset tehdään espanjaksi, englanniksi tai saksaksi sähköpostilla: anne.martinez@quironsalud.es Mainitse: · sukunimi, kaikki etunimet · syntymä aika (pp.kk.vv) · puhelinnumero. Vastaanotto on pääaulasta vasemmalle, jossa on oma vastaan ottotiskinsä. Mukaan henkilökortti ja jäsenkortti. Myös verenkuvaan (analítica básica) varataan aika Anne Martinezilta sähköpostilla kuten on edellä esitetty. Ennen koetta tulee olla syömättä kahdeksan tuntia. Laboratorioon rekisteröinti joko pääaulasta ottamalla jonotusnumero kohdasta ”clinical analysis” tai laboratoriosiiven vastaan otossa. Quirónsaludsairaalassa on suomalainen tulkki, Pia Blinnikka. Hän saapuu pyydettäessä ja yleensä nopeastikin, milloin kielimuuri uhkaa kohota kommunikoinnin tielle. Pia on Quirónissa paikalla maanantaista perjantaihin klo 9–14 ja on kertonut muuna aikana olevansa käytössä 24/7, puhelin +34 609 186 335. Toinen yhteistyö sairaalan kanssa on auditorion käyttö kokouksiin. Tilat ovat erinomaiset ja sopivat seuran kokouksille. Näistäkin informoidaan seuran jäseniä tarpeen mukaan . Tähän samaan syssyyn sopinee kertoa omakoh tainen esimerkki Quirónsaludin toiminnasta. Rin nassani oli jo jonkin aikaa tuntunut kipu rasitus tilanteessa. Eräänä päivänä noustessani Torre viejan Curan rannasta ylämäkeen, kotia kohti, kipu yltyi niin, että oli pakko pysähtyä. Oli työlästä päästä perille asti. Siellä vaimo ilmoitti kohteli aasti, että nyt lähdetään sairaalaan. Kirjoitin kui tenkin varmuuden vuoksi asiani paperille espan jaksi, käännösohjelman avulla. Sairaalan vastaanotossa vaihdettiin muutama sana, mutta sitten annoimme paperin hoitotädille. Hän vilkaisi sitä ja näytti toiselle, vierellään seiso valle rouvalle, joka vain vilkaisi ja lähti saman tien pois. Kävi mielessäni, että eipä paljon kiin nostanut. Vaan kohta tunsin lievän tönäisyn polvi taipeisiin ja minut painettiin pyörätuoliin istumaan. Se toinen rouvahan se siinä. Ottivat sittenkin heti tosissaan ja varman päälle. Eipä sitten tarvinnut kaan kävellä yhtään muutamaan päivään. Tuo sairaalaan meno oli perjantaiiltapäivällä. Minut vietiin huoneeseen ja sänkyyn. Kun alettiin kysellä vakuutusasioitani ja muita, pyysin Pia Blinnikkaa tulkiksi. Hän saapui ja asiat saatiin selvitetyksi. Tärkein juttu oli, että sairaala tarvitsi tiedon, maksaako vakuutus hoidon. He kysyivät sitä Suomesta, jossa oli jo perjantain alkuilta. Ei ollut toivoa saada vastausta nopeasti. Niinpä jäin makoilemaan siihen sänkyyn, vaikka mikäs siinä, täysihoidossa. Viikonloppu kului ja vielä maanantaikin, koska vakuutusyhtiön vastaus viipyi. Vaimo vieraili joka päivä, ja muutenkin oli ihan kohtuullista oleilua siinä. Iltapäivällä tuli tieto, että matkavakuutus kor vaa kaiken. Vakuutushenkilö soitti vielä minulle kin ja toivotti pikaista toipumista. Hienosti hoidettu! Maanantai oli jo kääntymässä iltaan, niinpä toimen pide ilmoitettiin tehtävän vasta tiistaina. Varjo ainekuvaus ja jos tarpeen, niin pallolaajennus.
29 Suomi-Seura 7 V oisipa pahansuopaa virusta heittää metallikuulalla kuolettavasti. Vaan ei voi. Mutta viruksista huolimatta, rajoituksia noudattaen, jopa maskit kasvoilla voidaan kuulia heittelemällä kuolettaa aikaa. Petankkikuulia. P etanque sanovat monet muut kansat mutta suomalaisen suuhun sopii nimi petankki. Tämmöistä peliä on kisailtu laajalti mualimassa jo satakunta vuotta. Jalat yhdessä. Nimittäin kaikkitietävä Internet kertoo nimen juontuvan heittoasennosta, jalat yhdessä. Edelleen netti tiedottaa tämän olevan loistava peli kaiken ikäisille, koska tämä ei vaadi voimaa eikä sähäkkyyttä, mutta se kasvattaa sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä. Siinä voi voittaa tappiollakin oleva, kunhan malttaa keskittyä. J a jos joku on niin pihalla, ettei tiedä tämän pelin ideaa, niin tavoitteena on saada omat metallikuulat mahdollisimman lähelle snadia, pientä maalipalloa, joka ensin heitetään muutaman metrin päähän. S uomi-Seuran petankkiryhmää vetää Kaija Mäkiö , Cabo Cervera -puistossa Torreviejassa. Lyhyessä haastattelussa hän kertoi itse pelanneensa tätä kivaa Torreviejassa jo kolmisenkymmentä vuotta. Sinä aikana pelikavereita on vaihtunut moneen kertaan, jokunen jo poistunut lopullisesti täältä ajasta, ryhmäläiset kun ovat pruukanneet olla pääosin iäkkäitä. No, ikääntyminen on kuitenkin ainoa konsti elää vanhaksi, joten mikäpäs siinä. T iistaina minut vietiin operointihuoneeseen ja aloitettiin. Oikea ranne esiin ja puudutuspiikki. Sen tunsin, mutta enpä juuri muuta. Vain syrjäsilmällä näin, miten kaksi miestä puuhasi sängyn vierellä, kättäni en nähnyt. Tiesin kyllä, että valtimooni työnnettiin katetri, sydämen sepelvaltimoon asti. Miehet juttelivat omia juttujaan ja katselivat monitoreja rennon oloisesti – enpä osannut siinä itsekään jännittää. Mitä lie, ehkä neljäkymmentä minuuttia puuhailivat ja sitten oli valmista. K un sain hiukan päätäni ylös, yllätyin: verta oli melkoisesti siinä ympäristössä. Taisin älytä vasta siinä kohtaa, että minullehan leikattiin valtimoon reikä. Samalla kun käteen laitettiin kiristysside, toinen tohtori esitti kuvaruudulta, englanniksi: tuossa sepelvaltimossa oli osittainen tukos ja nyt siinä on kolme stenttiä, jotka pitävät sen auki – nyt voit liikkua tuon puolesta vapaasti. Olipa taas taitavasti hoidettu, ihastelin minä. S ittenpä minut kuskattiin taas huoneeseen. Voin kertoa, että kurjin tai kivuliain asia koko reissussa oli kiristysside ranteessa. Monta tuntia kärvistelin, T ällä kaudella on sattuneesta syystä ollut melko hiljaista, joskus vain neljä pelaajaa, mutta sentään kymmenenkin on tullut, Kaija kertoilee. Maanantaisin ja torstaisin, kello 1 4 alkaen. Sadepäivinä ei tietenkään – paitsi innokkaimmat silloinkin. M askit pyritään pitämään kasvoilla oman terveyden takia mutta toki myös määräysten takia, vaikka policía ei ole käynyt kertaakaan tarkistamassa. Sukupuoliroolitusta ei tietenkään harrasteta, naturalmente no, paitsi sen verran, että jos mahdollista, pelataan naiset vastaan miehet. Bueno, sen verran toki sallittaneen. Se lisää jännitystä ja erityisesti huumoria, jota tapaamisessa on Kaijan mukaan kivasti aina mukana. B ienvenidos mukaan tähänkin Suomi-Seuran kerhoiluun! mutta sitten oli pakko ruinata, että voisiko sitä hiukan löysätä. Se tehtiinkin yöllä, ja olo helpottui. Seuraavana päivänä se vaihdettiin tavallisempaan siteeseen ja pääsin lähtemään kotiin. S emmoinen tapaus. Kaikki meni aivan erinomaisesti sairaalan ja vakuutusyhtiön puolesta. Olo on hyvä ja tyytyväinen saa olla, yksi letku sydämen pinnassa avonaisempana kuin ennen. Melkein viisi vuorokautta siinä meni, viikonlopusta ja vakuutusviiveestä johtuen, vaikka näitä lienee tehty jopa yhdessä vuorokaudessa. Mutta loman kannaltahan tuo oli hyvä ottaa. Veijo Leino Petankki-ryhmämme – jalat yhdessä Teksti: Veijo Leino
30 8 Suomi-Seura Olosuhteiden pakosta monen espanjansuomalaisen rantapaseo alkuvuonna 2021. Kiitos kaikille tähän mennessä jäsenmaksunsa maksaneille ja tietenkin toivomme, että loputkin hoitavat tämän suorastaan symbolisen jäsenmaksun helmikuun aikana. Toiminta on todennäköisesti koko kevään minimissään, mutta syksyllä oletamme pääsevämme taas täyteen vauhtiin. Golfja petankkikerhon vetäjät ovat paikan päällä ja kerhot toimivat rajoitukset huomioiden. Kirjasto, kahvila ja infotoimisto toimivat maanantaisin ja tiistaisin klo 1 4–1 7 alkaen 1 5. helmikuuta elleivät viranomaiset muuta määrää. Hyvä Suomi-Seuran jäsen! Pankkisiirto viestillä ”JM xxxx” eli jäsennumerosi tai sitten sukunimi ja etunimi. Kalenterivuosittainen jäsenmaksu on 35 €, ainaisjäsenmaksu on 350 € . COSTA BLANCA SUOMI-SEURA KUVA: VEIJO LEINO Pankki: Bankinter Saaja: Asociación Finlandesa Costa Blanca Osoite: Calle Suecia 1 0, Torrevieja Tili: ES1 2 01 28 0654 8201 0002 11 27 Swift: BKBKESMM Viesti: JM xxxx (eli jäsennumero, ellet tiedä, niin sukunimi/etunimi) Etukäteen kiittäen Suomi-Seuran hallitus
Uusi Costa Blanca 1/2021 31 P osti käsitteenä on tunteita herättävä aihe tai sitten ei. Espanjansuomalaisilta kuulee mitä erilaisempia kokemuksia esimerkiksi postinkulusta ja postiosoitteiston epäjohdonmukaisuudesta maassa. Tässä ei ole kuitenkaan tarkoitus mennä syvälle sisään näihin syövereihin, sillä mielipiteitä on yhtä monta kuin on kommentoijaa.... P ostilähetysten kuljetusmaksujen yksinkertaistamiseksi ja ennakkomaksun ottamiseksi käyttöön synnyttivät maailman ensimmäiset postimerkit Englannissa vuonna 1840. Siihen asti postimaksut olivat olleet hyvin monimutkaisia ja vastaanottaja oli maksanut ne suoraan postinkantajalle. Postimerkki yksinkertaisti tätä huomattavasti. Idea levisi vähitellen myös muihin maihin niin, että Espanjassa julkaistiin ensimmäiset postimerkit vuonna 1850 ja Suomen suuriruhtinaskunnassa vuonna 1856 ja isäntämaa Venäjällä seuraavana vuonna. E spanjassa on julkaistu tähän mennessä kaikkiaan jo lähes 5000 erilaista postimerkkiä. Suomessa merkkien määrä on yli kaksituhatta. Postilähetysten määrät ovat viime vuosina vähentyneet kaikkialla uusien tekniikoiden myötä. Käyttöön ovat tulleet mm. tekstiviestit ja sähköpostit, jotka verottavat voimakkaasti perinteisiä kirjelähetyksiä. Näin ollen postimerkkien painosmäärät ovat pienentyneet. Esimerkiksi Espanjassa nykyään tyypillinen painosmäärä on enää alle 300.000, kun se runsas vuosikymmen sitten oli miljoonan luokkaa. Espanjassa julkaistaan vuosittain vielä lähes sata postimerkkiä. P ostileima on kaikkialla postilaitoksen käyttämä merkintä, jolla postilähetykseen kiinnitetty postimerkki mitätöidään. Postileimasta ilmenevät yleensä postituspäivä ja -paikka. Postileimat muodostavat filateliassa oman keräilykohteensa, ja ne kuuluvat postihistorian alaan. Hyvälaatuinen tai harvinainen postileima voi kasvattaa postimerkin arvoa, tai kohteen arvo muodostuu ainoastaan leimasta. Postileimat pieniä taideteoksia P ostin erikoisleimoja käytetään lyhyen aikaa esimerkiksi jonkin tapahtuman yhteydessä, ja uusien postimerkkien ilmestymispäivänä käytetään merkkikohtaista erikoisleimaa (ensipäiväleima). Erikoisleimat ovat yleensä koristeellisempia kuin tavalliset postileimat, ja niissä käytetään kuvaaiheita. Lisäksi matkailukohteissa voidaan käyttää pysyvästi kuvaleimaa. Monet postileimat voivat siten olla pieniä taideteoksia. Tällä sivulla esimerkkeinä muutamia Alicanten maakuntaan liittyviä postileimoja.
Uusi Costa Blanca 1/2021 32 V ilafamés on kylä Valencian autonomisella alueella, Castellónin provinssissa, Plana Altan alueella. Siellä on hiukan yli 1800 asukasta. Vilafamés on kylän nimi valencianoksi, ja espanjaksi se tunnetaan nimellä Villafamés. Kylä sijaitsee korkealla mäellä ja kuuluu Los Pueblos más Bonitos de España -listaan (Espanjan kauneimmat kylät). Torreviejasta käsin ehtii hyvin tutustumaan tähän kylään yhden päivän aikana, sillä matkaa on noin 350 kilometriä, johon moottoritietä pitkin ajamalla kuluu yhteen suuntaan vajaa neljä tuntia. A lueen historia alkaa jo pleistoseenisellä kaudella, noin 80 000 vuotta sitten, jolta ajalta on Cova de Dalt del Tossal de la Fontista löydetty ”homo erectus vilafamensis”. Pronssikaudelta on löytynyt luolamaalauksia. Arabien ajoilta ovat mm. linnan perustukset ja sen lähistön kapeat kiemuraiset kadut. Kuningas Vilafamés – yksi kauneimmista kylistä Vilafamésin linna kärsi karlististen sotien aikaan 1800-luvulla pahoja vaurioita, jolloin sitä muunnettiin modernimpaan sodankäyntiin sopivammaksi. Torni on niiden sotien ajalta ja linna on yksi harvinaisia karlistisen arkkitehtuurin esimerkkejä. Jaime I valloitti arabien Beni-Hamezin ja siitä alkoi Vilafamésin aika. K uningas antoi kylän asuttamisen Domingo Ballesterille. Myöhemmin vuonna 1264 kylä siirtyi Johanniittain sääntökunnalle, joka piti sen kunnes kylä siirtyi Montesan sääntökunnalle vuonna 1317. K uningas Juan I de Aragón antoi kylän neuvostolle oikeuden tehdä kylää koskevia sääntöjä ja määräyksiä vapaasti valtakunnan lain piirissä vuonna 1393. Neuvosto protestoi siten kiivaasti vuonna 1404 kun kuningas Martín el Humano antoi kylän herruuden Montesan sääntökunnan mestarille 1403. V uonna 1635 kylä palautui jälleen kruunun valtaan, ja Montesan sääntökunnalle jäi vain oikeus asuttaa linnaa sekä joitakin etuisuuksia.
Uusi Costa Blanca 1/2021 33 V ilafamés otti 1800-luvulla osaa Karlistisiin sotiin kuningas Fernando VII:n kuoleman jälkeen. Ensimmäinen Karlistinen hyökkäys kylään tapahtui vuonna 1837 mutta epäonnistui, toinen hyökkäys tehtiin 1838, sekin epäonnistunut yritys. Kolmannen kerran kuuluisan Ramon Cabreran, Maestrazgon Tiikerin johdolla hyökkäys kylää vastaan tehtiin vuonna 1839, eikä sekään viiden päivän taistelun aikana onnistunut ja sitten kylä jo saikin apua kuninkaallisilta joukoilta. Cabrera yritti vielä uudelleen samana vuonna ja vaikka onnistui tekemään aukon muuriin, ei saanut kylää vallattua. V ilafamésin linnan alueella on merkkejä asutuksesta jo 5 000 vuoden takaa ”Abric del Castell” -luolamaalausten muodossa. Linnoituksena se toimi vasta arabien ajalla ja siitä lähtien sitä on rakennettu moneen kertaan lisää ja remontoitu. Palatsimaiseksi isoksi linnaksi sen rakensi Montesan sääntökunta. Karlististen sotien aikaan 1800-luvulla linna kärsi pahoja vaurioita, jolloin sitä muunnettiin modernimpaan sodankäyntiin sopivammaksi. Linna torni on niiden sotien ajalta ja linna on yksi harvinaisia karlistisen arkkitehtuurin esimerkkejä. Linnasta johtaa portti, josta pääsee katsomaan tuhansia vuosia vanhoja luolamaalauksia, joista osa on vuonna 1998 UNESCOn maailmanperintölistalle julistetuista Itä-Espanjan kalliomaalauksista. K ylän kirkko Iglesia de la Asunción on 1500-luvun lopulta, sitä on laajennettu vuonna 1778. Kirkko on tehty paikallisesta punaisesta Rodeno -hiekkakivestä, joka värinsä puolesta väkisinkin tuo mieleen Teruelin ihmeellisen ja ihanan Albarracinin kylän kun täällä kulkee, vaikka onkin muuten ihan erilainen paikka. Kirkon kupoli uudelleenrakennettiin 1806. V ilafamésin kuuluisa nähtävyys on iso kivi Roca Grossa, josta kerrotaan, että kun sitä koskee, on pyydettävä ainakin kolme toivomusta, jotta edes yksi niistä toteutuu. Kivi painaa noin 2163 tonnia ja on kooltaan 832 kuutiometriä. Sekin on paikallista punaista hiekkakiveä, muodostunut noin 222 miljoonaa vuotta sitten ja saanut nykyisen muotonsa noin 30 miljoonaa vuotta sitten. Legenda kertoo myös, että aikanaan kylän väki ajatteli vetää kiven alas mäeltä jottei se joskus liiku itsekseen ja litistä heitä alleen. He laittoivat kiven ympärille vahvan köyden ja vetivät kaikki yhtä aikaa, mutta kivi ei hievahtanutkaan. Köysi kuitenkin petti niin paljosta vedosta ja kaikki vetäjät kaatuivat maahan liaten takamuksensa punaisella maa-aineksella. Siitä lähtien kylän väkeä on kutsuttu nimellä Cul Roig eli punap...e. Teksti ja kuvat: Annukka Valtanen Talot ovat joko tätä punaista kiveä tai sitten suurimmaksi osaksi valkoisia. Kylä on ihan aiheesta Espanjan kauneimpien kylien listalla ja omaleimainen paikka. Roca Grossa -kivi on läheltä vaikuttavan kokoinen järkäle ikäänkuin valmis liukumaan rinnettä alas. Linnan ympärillä on mukavia kiemuraisia katuja arabien ajan kaupunkisuunnitteluna.
Uusi Costa Blanca 1/2021 34 K äynti Albirin majakalla on yksi upeimmista ja yksinkertaisimmista reiteistä, jotka voidaan tehdä Alicanten maakunnassa. Meri ja vuori rauhallisella kävelyllä Sierra Heladan luonnonpuiston vaikuttavien kallioiden läpi takaavat unohtumattoman ulkoilukokemuksen. R eitti, joka vie meidät vuorijonon kärjessä sijaitsevalle Albirin majakalle, on edestakaisin viisi kilometriä, päällystettyä ja täysin viitoitettua tietä. Reitti alkaa pysäköintipaikalta Camí Vell del Far -kadun päästä. Heti portin jälkeen on virkistymispaikka, penkkejä ja pöytiä. Kun jatkaa päällystettyä tietä niin se vie majakalle. Reitin voi kulkea jalkaisin tai vaihtoehtoisesti myös polkupyörällä. Faro del Albir – Albirin majakka Edestakainen reitti pysäköintialueelta on noin viisi kilometriä. M atkalla on näköalapaikkoja, joista voi käydä ihailemassa huikeita näköaloja. Kohta tulemme tunneliin ja sen jälkeen on jo nähtävissä Albirin majakka, ja sen vieressä vanhan Bombardan tornin jäänteet. M atkalla on viitoitettuja polkuja mielenkiintoisista kohteista, esimerkiksi Minas de Ocre ja la Cala de La Mina. Voit siten poiketa pienessä okrakaivoksessa, jota foinikialaiset ja roomalaiset ovat käyttäneet. Luolan sisätilan viileys ja kivien raudan hapettamat seinät tekevät siitä suositeltavan tutustumiskohteen. Okraa käytettiin pigmenttinä. Voit Mutkikas tie vie majakalle (kuva infotaulusta). Teksti ja kuvat: Marjo Hellgren Majakan vasemmalla puolella vanhan vartiotornin jäännökset.
Uusi Costa Blanca 1/2021 35 yrittää ottaa hieman okrajauhetta luolan seinistä tai lattiasta ja näet, että värjäät kätesi. J os jatkaa tätä sivutietä niin näemme joitakin kivipylväitä vanhan rakenteen jäännöksinä. Niitä tarvittiin okran kuljettamisessa rantaan. Käveltäessä eteenpäin saavutaan vaikuttavaan Cala de La Minaan, jossa monet purjealukset olivat ankkurissa. Y lhäällä takaisin asfaltoidulla tiellä hetken päästä oikealla näemme luolan la Cueva del Bou (Boca de la Ballena) eli valaan suun. Se on onkalo, joka on syntynyt kalkkikiveen virranneen veden ansiosta, sinne pääsee pensaiden välisellä polkua pitkin nauttimaan näkymistä tai rentoutumaan varjoon. M ajakalle päästyämme näemme sen vasemmalla puolella vanhan vartiotornin jäänteet (1500-luvulta). Majakka on rakennettu vuonna 1863 ja automatisoitiin 1960, ja nykyään siinä on Albir´in majakan informointikeskus. Jos on onnea voi ylhäältä nähdä delfiinejä meressä. S ierra Heladan luonnonpuisto on kokonaisuutena tärkeä aarre, jota meidän kaikkien on valvottava ja turvattava. Vaikka suullinen perinne puhuu toisenlaisesta aarteesta, Albirin lumotusta prinsessassa. Legenda nimittäin kertoo, että yhdellä okkerikaivosten onteloista – vain muutaman metrin päässä majakasta – oli kauan sitten kaunis arabialainen prinsessa noiduttu julmalla noituudella, joka oli muuttanut hänet hirvittäväksi käärmeksi. Prinsessaa pidettiin vankina ja vartioituna. Hänet näki vain kerran neljännesvuosisadassa, ja jokainen, joka halusi rikkoa loitsun, oli tehtävä niin, että menee käärmeprinsessan eteen, hänellä on oltava kolme leivänpalasta: yksi kummallakin kädellä ja kolmas hampaiden välissä. Jos ei pakene nähdessään lumotun neidon, hän saa rakkautta, onnea ja terveyttä. Matkan varrella löytyy oikealla fossiileita, jotka olivat olemassa yli 100 miljoonaa vuotta sitten. Reitin varrelta on hyvä näkymä Calpeen, jossa kohoaa 332-metrinen Peñón de Ifach. Katso myös videot: www.youtube.com/watch?v=iBQA1uKBfCU www.youtube.com/watch?v=PrDzmd_pePg www.youtube.com/watch?v=TZ7f7LDiI_Q www.youtube.com/watch?v=eCvH5drfPSY www.youtube.com/watch?v=PlpYxh4i5CE Boca de la Ballena
Uusi Costa Blanca 1/2021 36 M antelipuu aloittaa kukintansa aikaisin talvella jo tammikuussa. Silloin puut ovat lehdettömiä. Kukat loistavat valkoisina ja vaaleanpunaisina tummia oksia vasten. M antelipuun hedelmä on luumarja. Ne kypsyvät noin puoli vuotta kukkimisen jälkeen. Vihreän ja karvaisen kuoren alla on pähkinämäinen ruskea kuori, joka kätkee sisäänsä ruskean siemenen. Manteli on Espanjassa hyvin yleinen jälkiruokien ja herkkujen raaka-aine. T orreviejasta Alhama de Murciaa kohti tielle numero RM603, joka vie kukkivien mantelipuiden ja kauniiden maisemien läpi Bullasiin. Sieltä oikealle RM15-tielle ja kahdeksan kilometrin kuluttua taas käännösvasemmalle RM532-tien kautta Ciezaan. C ieza on Euroopan suurin persikkatuottaja. Siellä saattaa maaliskuussa nähdä kaikkien hedelmäpuiden kukkivan yhtäaikaa. Pellot ovat värikkäitä "tilkkutäkkejä" ajettaessa Ciezasta läpi kauniin El Valle de Ricote eli Ricote-laakson pienten kylien kautta kohti Murciaa ja Torreviejaa. T orreviejan läheltä löytyy myös mantelipuita. Niiden ihailuun riittää muutaman tunnin matka. Torreviejasta San Miguel de Salinasin kautta CV951-tietä kohti Torremendoa ja kiertämällä ihanan turkoosin tekojärven. Teksti ja kuvat: Pirre Uutela Viereisellä sivulla kuvakooste mantelipuiden kukinnasta. Mantelipuut kukkivat kauniisti Suositeltava kokopäiväretki Puolipäiväretki
Uusi Costa Blanca 1/2021 37 Cieza
Uusi Costa Blanca 1/2021 38 T ässä tuon esille kaksi tai oikeastaan kolme Torreviejan patsasta, joista on tullut kaupungin symbolit. Kaupungin, joka on kasvanut pienestä kalastajakylästä Valencian autonomisen alueen viidenneksi suurimmaksi kunnaksi. Kaikki siis alkoi merestä ja myös kummatkin näistä kuuluisasta patsaasta liittyvät mereen ja kalastukseen. Hombre del Mar H ombre del Mar -patsas on kunnianosoitus Torreviejan kaupungin merimiehille. Tämän muistomerkin syntyhistoriasta löytyy suunnittelukilpailu. Vuonna 1972 Torreviejan kaupunki julisti kaikille avoimen suunnittelukilpailun. Tarkoituksena oli pystyttää merimiesmonumentti kunnioittamaan kaupungin merenkulkua ja sen merimiehiä. K ilpailulle asetettiin tiukat kriteerit: Patsaalla on oltava porrastettu alusta ja alustalla neliönmuotoinen pylväs, jonka päällä on oltava yksi hahmo, joka on merimies. Patsaan alustapylvään sivujen on esitettävä meriteemaa, jotka viittaavat laivastoon, kauppaan, kalastukseen ja urheiluun. S uunnittelukilpailun voittoehdotus sai palkinnoksi 15 000 pesetaa käteisenä ja kilpailun muistolevyn. Päätöksen voittajasta ja valitusta monumentista teki tuomaristo, jonka valitsi Pro-Monument Commission Tribute to the Man ofthe Sea -komissio. Torreviejan tunnetut patsaat K ilpailuun osallistui seitsemän teosta, jotka kaikki esiteltiin Torreviejan Real Club Náuticossa. Joulukuussa 1972 arvovaltainen tuomaristo puheenjohtajansa Benidormin kunnia-arkkitehdin Antonio García Soleran johdolla julisti voittajan. V alituksi tuli työ numero 6. Sen suunnittelijoiksi paljastui kaksi taiteilijaa, kummatkin katalonialaisia: Josep Ricart i Maymir ja Manel Batlle . Heidän yhdesssä luomansa teos sai 12 ääntä yhdeksää muuta ääntä vastaan. V uonna 1974 kilpailukomitealle esitettiin patsaan kopio. Samana vuonna silloiselle valtion päämiehelle Francolle luovutettiin Madridissa monumentin merimiespatsaan jäljennös sekä samana päivänä Asturian silloiselle prinssille Juan Carlokselle reliefi samasta aiheesta. P atsas tuotiin Torreviejaan osissa. Ensimmäiset osat merimiehen kyynärvarsi ja tukikäsi saapuivat lokakuussa 1974. Loput Josep Ricart i Maymirin luoman patsaan osat saapuivat kaupunkiin helmikuussa 1975. Samalla kalojen kuljettamiseen (huom!) tarkoitetulla kuorma-autolla tuli myös alustan neljä levyä: kauppa, kalastus, urheilu ja sotalaivasto. Nämä levyt olivat siis kilpailun voittaneen kaksikon toisen jäsenen Manel Batllen käsialaa. U sein olen tämän Hombre del Mar -patsaan ohi kulkenut, mutta aikaisemmin en ole oikein kiinnittänyt huomiota näihin sille olennaisiin hyvin taidokkaisiin osiin, Manel Batllen luomiin laattoihin, joiden aiheet ovat juuri nuo kilpailussa määritellyt. T oukokuussa 1975 patsas vihittiin. Sen alkuperäinen paikka oli muutaman metrin päässä nykyisestä paikastaan, jonne se siirrettiin kun Juan Aparicio -kävelykatu valmistui. Teksti ja kuvat: Kirsti Holmroos
Uusi Costa Blanca 1/2021 39 U sein palkittu taiteilija Josep Ricart i Maymir (1925–2020) oli opiskellut Vichissä ja myöhemmin Escuela de la Lonjassa Barcelonassa. Hän itse määritteli itsensä ”ihmisten sosiaaliseksi taiteilijaksi”. M anel Batlle (1949–2012) oli itseoppinut taiteilija, joka käsitteli töissään metallia mutta myös muita materiaaleja. La Bella Lola M uutaman kymmenen metrin päässä merimiehestä sijaitsee toinen kaupungin symboleista samalla ”kivien kadulla” – Paseo ‘de las rocas ’. Tällä nimellä paikalliset kutsuvat Torreviejan rantabulevardin Paseo de la Libertadin ja Playa del Cura -rannan välistä osuutta. Nimi tulee tietenkin siitä, että kävelybulevardi on rakennettu kaupungin ja meren väliin rakennetulle ”kivipedille/alustalle”. Tällä paseon osuudella on myös meren rannalla kivien päällä lukuisia betonista tehtyjä valkoisia penkkejä, joilla voi istua ja katsella merelle. Yhdellä niistä istuu kaikille tuttu neito: La Bella Lola L a Bella Lola -patsaan on tehnyt taiteilija Carmen Fraile . Patsas on ollut paikoillaan vuodesta 2000, jolloin uusi kävelybulevardi avattiin. Se kuvaa luonnollisessa koossa noin 20-vuotiasta naista, joka istuu penkillä hiukset sidottuna nutturalle, nilkat sirosti ristissä ja katse tiukasti suunnattuna merelle. Toisella kädellään hän kannattelee leukaansa ja toinen lepää toimettomana sylissä. S aman neidon löytää myös kaupungin pitkältä aallonmurtajalta, sen puolesta välistä. Siellä La Bella Lola seisoo ja tähyilee merelle ja näyttäisi vilkuttavan jollekin laivalle kädessään nenäliina. Tai niin minä patsaan asennon ja muodon tulkitsen. N ämä veistokset kertovat meille nuoren torreviejalaisen naisen tarinan. Lola oli merimiehen vaimo, kuten monet pienen kalastajakylän vaimot. Lolan aviomies Antonio lähti joka päivä kalaan, mutta eräänä päivänä hän ei palannut kotiin. Paikallisen tarinan mukaan 12. toukokuuta 1919 Lola lähti satamaan päällään vain valkoinen yöpaita ja mustat hiukset oli kerätty taakse nutturalle. Lola sai satamassa tietää, että Antonion alus ”La Gaviota” ja kaikki sen kymmenen miehistön jäsentä olivat hukkuneet ja etsinnät ja pelastusyritykset oli keskeytetty. Siitä päivästä lukien Lola istui kivillä öin ja päivin katsellen merelle ja ikävöiden armastaan. N ämä kaksi Lolan patsasta ovat kunnianosoitus Torreviejan naisille, ne edustavat naisten vaikeaa tilannetta, naisten, joiden piti hyvästellä merimiehensä, isänsä ja poikansa heidän lähtiessä merelle töihin. Naisille jäi vain odottamisen tehtävä. Y hä vielä kaupungissa on kalastuselinkeinon harjoittajia, eli löytynee myös kalastajien vaimoja ja äitejä. Nykypäivänä voisi ehkäpä myös pitää patsasta vertauskuvana ikävälle. Vaikka koti-ikävälle monen Torreviejassa talvea viettävän kaipuulle kotimaahan ja rakkaidensa luo. B ella Lolan voi tavata myös Asturian maakunnan Oviedon kaupungissa. Siellä saman tekijän luoma Lola ei istu meren rannalla vaan puistonpenkillä. Patsaan on lahjoittanut Torreviejan kaupunki ystävyyskaupungilleen Oviedolle vuonna 2009. E i pidä myöskään unohtaa sitä toista Bella Lolaa, josta kertoo kuuluisa habanera-laulukin. Laulu ei liity millään tapaa Torreviejan Bella Lolaan vaan kertoo samannimisestä naisesta, joka odottaa merimiehiä satamassa ja johon he hullaantuvat. Laulun me kaikki tiedämme. Laulu liittyy Torreviejaan habanera-musiikin kautta, mutta se onkin sitten jo toisen tarinan arvoinen juttu. Espanjan postilaitos julkaisi vuonna 2015 postimerkin aiheena Torreviejan Habaneras-laulukilpailu. Merkin yhtenä kuva-aiheena on La Bella Lolan patsas. Aallonmurtajan La Bella Lola -patsas. Tietoja Oviedon La Bella Lola -patsaasta: https://es.wikipedia.org/wiki/La_bella_Lola La Bella Lola musiikkiesityksenä: www.youtube.com/watch?v=YVYWKf69Mn Lolan katse on suunnattu tiukasti merelle.
Uusi Costa Blanca 1/2021 Costa Blancan Skandinaavisen koulun terveisiä: 40 Vaka-ryhmä ja yläkoulu esittäytyvät K evätlukukausi 2021 on alkanut vauhdikkaasti ja iloiset ja innokkaat oppilaat ovat täyttäneet koululuokat. Monet vanhoista oppilaistamme jatkavat kanssamme kevään, ja uudet tulokkaat ovat saaneet heiltä lämpimän vastaanoton. Tänä keväänä koulussamme toimii yksi suomalainen ja neljä ruotsalaista alakouluryhmää, kaksikielinen varhaiskasvatusryhmä sekä yläkoulun etäopiskeluryhmä. O lemme aloittaneet nyt paikkajaon tulevalle lukuvuodelle 2021–2022. Tervetuloa mukaan ihanaan ja iloiseen joukkoomme! K oulun alkaessa aamulla täyttyy myös varhaiskasvatusryhmämme luokka iloisista lapsista ja yhdeksältä istahdamme yhdessä aamupiiriin. Vaihdamme kuulumiset ja toivotamme hyvät huomenet suomeksi, ruotsiksi, espanjaksi, englanniksi, venäjäksi ja viittoen. Pienessä ja lämminhenkisessä ryhmässämme lapsia on nyt seitsemän, iältään 4–5-vuotiaita ja ohjaajana toimii Tuija Repo . Aamupiirin rutiineihin kuuluu myös kalenteri sekä sään tarkastelu. Viime viikon saderintama on väistynyt ja nyt tuttu aurinko pilkahtelee jo kutsuvasti pilvien lomasta. Nappaamme hedelmävälipalat ja suuntaamme puistoon välitunnille. C ovid 19 -rajoitusten myötä olemme tottuneet uusiin rutiineihin. Puistossa ulkoilemme omalla vuorollamme, kuten koululaisetkin, ja pesemme ja desinfioimme kädet palatessamme luokkaan. Kouluryhmissä olevat sisarukset vilkuttavat meille tervehdyksensä lasioven takaa omalle välitunnille kulkiessaan. P äiväkodin arkeen ja aktiviteetteihin kuuluvat monenmoiset leikit, pelit ja askartelut. Tammikuussa olemme lasten toiveista viettäneet mm. vesiteemaa tutkien veden kiertokulkua ja tehden mielenkiintoisia kokeita vesihöyryllä ja jääpaloilla. Lisäksi luokkaan on rakentunut lattiateippauksista lasten suunnittelema tasapainotteluja hyppyrata ja jumppahetkillä ryhmän innokkaimmat tanssijat ovat innostaneet myös muut ryhmäläiset testaamaan uusia ”muuvseja”. Tuija Repo Ekaluokkalaiset talonrakennuspuuhissa. Minä tein tämän ihan itse. Tuijan hoivissa on hyvä olla. Tervehdys vaka-ryhmästä!
Uusi Costa Blanca 1/2021 41 T arjoamme myös mahdollisuuden yläkouluikäisten (luokat 7-9) etäopiskeluun koulumme tiloissa. Oppilailla on käytössään oma luokkahuone, joka sijaitsee koulumme ylimmässä kerroksessa. Tällä hetkellä etäopintoja suorittaa viiden suomalaiskoulululaisen ja noin kahdenkymmenen ruotsalaisen oppijan joukko. Pääsääntöisesti oppilaat tekevät opintojaan maksullisten Etäkoulu Kulkurin tai ruotsinkielisen Sofia Distans -etäkoulun puitteissa. Käytännössä Kulkurissa opiskevat yläkoululaiset suorittavat Suomen opetussuunnitelman mukaisia opintoja etänä verkossa kirjallisten materiaalien avulla. Suomenkielisiä oppilaita ohjaa kolmena päivänä viikossa koulumme yläkoululaisten yhteysopettaja Tiina Hietala . J os harkitsette muuttoa ulkomaille yläkouluikäisen lapsen kanssa, voi olla järkevää käydä koulu loppuun suomen kielellä ja saada suomalainen päättötodistus. Etäkoulu Kulkurin puitteissa voi opiskella kaikkia yläkoulun aineita ja lisäksi päästä nauttimaan tänne aurinkoiseen Espanjaan koulumme kansainvälisestä ja leppoisasta tunnelmasta. Oma koulumme tarjoaa oppilaille näköalapaikan toisten kulttuurien ymmärtämiseen ja vuorovaikutukseen eri ikäisten ja erimaalaisten oppijoiden kanssa. Yläkoululaisemme pääsevät osallistumaan myös kaikkiin koulullamme järjestettäviin teemapäiviin ja liikuntatempauksiin sekä nauttimaan kouluruokailusta ja mikä tärkeintä toisten samanikäisten nuorten seurasta. K un harkitsette soveltuuko etäopetus teidän lapsenne tarpeisiin, kannattaa muistaa, että etäopiskelu on monin tavoin vaativampaa kuin perinteinen luokkahuoneessa tapahtuva lähiopetus. Etäopiskelussa korostuu nuoren oma vastuullinen ote koulutehtävien tekemisessä ja tämä itsenäinen opiskelutyyli on vielä monelle taitavallekin peruskoululaiselle haastavaa. Senpä takia on hyvä muistaa, että päävastuu oppilaan opintojen järjestämisestä ja ohjaamisesta on aina oppilaan vanhemmilla. Etäopiskeluun siirtyminen on erityisesti lapselle iso muutos ja nuoret tarvitsevatkin ainakin aluksi paljon aikuisen päivittäistä tukea siihen, että koulunkäynti lähtee rullamaan. Voisi sanoa, että hyvän suomen kielen ja motivaation lisäksi etäopiskelun onnistuminen vaatii lapselta myönteistä suhtautumista koulunkäyntiin. Lisäksi toimiva tietokone ja nettiyhteys ovat verkko-opiskelun työvälineitä. E täopiskelun hyviä puolia on se, kun oppilaat ovat päässet käsiksi sen maailmaan, he nopeasti huomaavat, että voivat valita ja vaikuttaa itse paljon etenemistahtiinsa. Lempioppiaineet tulevat usein tehtyä hujauksessa ja näin vapaa-aikaakin jää yhteiseen tekemiseen kuten korttipeleihin, pingiksen pelaamiseen, musiikin kuunteluun sekä keskusteluihin. Myös jatkoopinnoissa enenevässä määrin tarvittava itseohjautuvuus ja itsenäisen työskentelyn sekä tiedonhaun taidot kasvavat. Tiina Hietala Tietoa koulusta: Oppilaamme rakastavat koulunkäyntiä! ”Visiomme on tulla parhaaksi pohjoismaiseksi kouluksi Espanjassa. Koulumme on turvallinen koulu, jossa jokainen saa olla oma itsensä, jossa oppilaita jatkuvasti kannustetaan oppimaan enemmän, jossa arvostetaan työrauhaa ja vahvistetaan uskoa tulevaisuuteen." S kandinaavisessa koulussa noudatetaan ruotsalaista opetussuunnitelmaa, mutta suomalaisilla luokilla opetussuunnitelma on muokattu suomalaisen opetussuunnitelman mukaiseksi. Koulussa työskennellään Terveys ja hyvinvointi -teemalla ja koulu on Espanjan ensimmäinen ulkomaalainen koulu, jolla on Vihreä Lippu. S kandinaaviseen kouluun on jatkuva oppilashaku. Oppilaita otetaan myös ns. vierailijaoppilaiksi lukukautta lyhyemmäksi ajanjaksoksi. Minimiopiskeluaika on kuukausi. Otamme vastaan hakulomakkeita ympäri vuoden. Ota pian yhteyttä ja varmista paikkasi koulussamme tulevalle lukuvuodelle 2021–2022. Tervetuloa ihanaan kouluumme! Lisätietoja: www.skandinaviskaskolan.com tai rita@skandinaviskaskolan.com Yläkoululaiset minigolffaamassa. Aamumaisema koululta. Tervetuloa opiskelemaan yläkoululainen!
Uusi Costa Blanca 1/2021 42 Pääministeri Pedro Sánchez vihki maanantaina 1.2.2021 uuden suurnopeusjunalinjan (AVE, Alta Velocidad Española) kaupallisen palvelun Madridin, Elchen ja Orihuelan välillä. U uden AVE-linjan vihkiminen käyttöön tapahtui aamulla sekä Elchen Alta Velocidad että Orihuelan Miguel Hernández -asemilla. Vihkiäisiin osallistui myös liikenneministeri José Luis Ábalos ja Generalitat Valencianan presidentti Ximo Puig . AVE-yhteys tulee myöhemmin jatkumaan Orihuelasta Murciaan, radan rakennustyöt ovat parhaillaan käynnissä. N yt avattu AVE-rata on osa Välimeren käytävää (Corredor Mediterráneo), jonka tarkoituksena on valmistuttuaan yhdistää rannikkoalueiden kaupungit suurnopeusjunayhteydellä Gibraltarin läheltä Algecirasista aina Ranskan rajalle asti. AVE-juna aloitti Orihuelasta Elchen kautta Madridiin Päivittäiset vuorot ja liput Alkuvaiheessa operoidaan neljää päivittäistä vuoroa, kaksi kumpaankin suuntaan Madrid Puerta de Atochan sekä Elche Alta Velocidad ja Orihuela Miguel Hernández -asemien välillä. Vuorojen määrää tullaan lisäämään vähitellen, riippuen koronaviruspandemiasta ja minkälainen lippujen kysyntä tulee olemaan. M atka Madridin ja Orihuelan välillä kestää lyhimmillään kaksi tuntia ja 22 minuuttia. Päivittäinen matkustuskapasiteetti on 1264 istuinpaikkaa. Matkustusluokkia on kaksi: Turista ja Turista Plus. L ipun hinta on 71,10 euroa yhteen suuntaan turistiluokassa. Espanjan valtion rautatieliikenneyhtiöllä Renfellä on useita myynninedistämiskampanjoita, joihin sisältyy 30–70 prosentin alennuksia. Lisäksi Renfe myy AVE-lippuja 15 euron hintaan kahden viikon ajan alkaen maanantaina 1. helmikuuta. Lippuja myydään kaikille suurnopeusreiteille ja matkustusaika on 23. kesäkuuta – 11. joulukuuta 2021. R enfe sitoutuu AVE-juniensa täsmällisyyteen. Palautus on 50 % lipun hinnasta 15–30 minuutin viivästyksistä ja 100 % yli 30 minuutin viivästyksistä. M adridin ja Orihuelan välillä liikennöitävät Renfen AVEjunat ovat S-102-mallia, joka on tällä hetkellä teknisesti edistynein juna. Junassa on 12 esteetöntä vaunua, joissa on yhteensä 316 istuinpaikkaa. Istuimet ovat erittäin mukavat, kokoontaitettavat ja varustettu jalkatuella. Lisäksi jokaiselle istuimelle on oma valo, taitettava pöytä ja sähköliitäntä tietokoneelle tai matkapuhelimelle. Istuimet voidaan myös kääntää lukuun ottamatta kunkin vaunun päissä olevien kokoushuoneiden istuimia. Liikuntarajoitteisten henkilöiden istuimet mahdollistavat pääsyn pyörätuolista. Juna kulkee enintään 300 kilometrin tuntinopeudella. J okaisessa vaunussa on videomonitorit, joissa tavallisten viihdeohjelmien lisäksi annetaan tietoa reitistä ja junan tilanteesta GPS-tekniikan ansiosta. Vaunuissa on myös ilmainen wi-fi. Ilmastointilaitteet on asennettu rungon sisään. Risto Soikkeli Alkuvaiheessa operoidaan neljää päivittäistä vuoroa, kaksi kumpaankin suuntaan välillä Madrid–Orihuela. Nyt avattu AVE-rata on osa Välimeren käytävää, jonka tarkoituksena on valmistuttuaan yhdistää rannikkoalueiden kaupungit suurnopeusjunayhteydellä Gibraltarin läheltä Algecirasista aina Ranskan rajalle asti. (kuva: www.elcorredormediterraneo.com) Juna Horarios
Uusi Costa Blanca 1/2021 43 Espanjassa on kuntia noin 8100. Luku saattaa tuntua kovin korkealta suomalaisesta, joka on tottunut kotimaansa huomattavasti pienempään määrään eli ainoastaan noin 310 kuntaan. Espanjassa on siten riittänyt vuosien saatossa töitä monelle heraldisen tunnuksen suunnittelijalle, kun jokainen arvonsa tunteva kunta on halunnut oman vaakunan. Tässä tuodaan esille muutaman paikkakunnan vaakuna Alicanten maakunnassa. A licanten kaupungin vaakunan nykyversio otettiin käyttöön vuonna 1941. Vaakunassa kallio ja linna ovat Benacantil-vuori ja Santa Bárbaran linnoitus. Kallion vasemmassa B enidormin kaupungin nykyinen vaakuna (yllä) vahvistettiin vuonna 1955. Siinä ovat kummallakin sivustalla keltaiset kaaret, jotka symboloivat Levanten ja Ponienten rantoja. Keskellä on Canfalin niemessä torni. Vaakunasta löytyvät myös pieni saari ja purjevene, jotka symboloi Benidormin merellisiä perinteitä. E lchen kaupungin nykyinen vaakuna (alla) on vuodelta 2003. Vaakuna on soikea kilpi, joka on jaettu kahteen osaan. Yläosassa on kaupungin portti kahden kultaisen tornin kanssa. Taivaansinisessä alaosassa on alttari, johon on kaiverrettu kirjaimet SAL-AVG. Sinisellä pohjalla ovat hopeiset kirjaimet C, I, I, ja A alkukirjaimina sanoista Colonia Iulia Ilice Augusta. Vaakunan roomalaisasuisella naishahmolla on kädessään kultainen palmunoksa. Koko vaakunaa kiertää lisäksi neljä oksaa. T orreviejan kaupungin värikäs vaakuna symboloi alueen muinaista rannikkoa. Merellä näkyy purjealus, jollaisilla vietiin Torreviejasta suolaa. Vaakunassa on kaksi pientä rakennusta, jotka kuvaavat kasvavaa Torreviejaa. Taivaalla lentelee viisi lokkia. Vaakunan koko keskialueen täyttää vartiotorni, joka osittain vahingoittuneena muistuttaa Torreviejaa kohdanneesta tuhoisasta maanjäristyksestä vuonna 1829. Vartiotornin yläpuolella on vinoneliö, jossa on punaisia ja keltaisia raitoja merkkinä kuulumisesta entiseen Aragonian kuningaskuntaan. Vaakunaa koristaa symbolinen kuninkaallinen kruunu. (Kuvituksena on käytetty Wikipediassa olevia vaakunaversioita.) reunassa ovat maurin kasvot (cara del moro). Vaakunan kirjaimet A L L A viittaavat Alicanten eri historiallisiin nimiin: Akra Leuka Lucentum Alicante. Linnan yläpuolella oleva vinoneliö muistuttaa Alicanten muinaisesta jäsenyydestä Aragonian kuningaskunnassa. Punainen pohjaväri merkitsee rohkeutta, jaloutta, uhrausta ja voittoa veressä. Kuvion alaosan sininen symboloi merta. Vaakunan yläosassa on kuninkaallinen kruunu ja vaakunaa ympäröi kultainen kaulariipus, jonka kuningas Carlos I myönsi kaupungille vuonna 1524 kruunulle suoritetuista palveluista. Espanjalaista kuntavaakunataidetta
Uusi Costa Blanca 1/2021 RUOKA & JUOMA Makujen maailma à la Carlos! 44 Heipä hei kaikille! Tällä kertaa makumatkamme suuntautuu Georgian suuntaan, joka sijaitsee Mustanmeren vieressä. Maahan tunnettiin aiemmin Suomessa nimellä Gruusia, mutta niin ne ajat muuttuvat ja nimet sen mukana. Syy miksi matkaamme nyt Georgiaan on se, että sain lahjaksi pari Ville Haapasalon keittokirjaa, joista toinen sisälsi georgialaisia ruokaohjeita ja toinen taas ympäri maailmaa. Olen aina pitänyt punapavuista ja huomasin kirjassa ohjeen, joka oli kuulunut Villen teatterikoulun aikaisiin hengissäsäilymisruokiin. Päätin testata tuon ohjeen ja näin siinä kävi minulle. 800 g keitettyjä punapapuja (alubias rojas) 1 iso sipuli (cebolla) 50 g voita (mantequilla) 2 valkosipulinkynttä (dientes de ajo) 100 g brinzatai fetajuustoa (queso brinza o feta) 2 dl tomaattimurskaa (tomate troceado) 1 vihreä chili (chile verde) 3 dl saksanpähkinöitä (nuezes) 1 tl rakuunaa (estragon) suolaa (sal) mustapippuria (pimienta negra) valkopippuria (pimienta blanca) korianteria (cilantro) Tarvikeluettelo on pitkä kuin nälkävuosi, mutta noilla tarvikkeilla nälkä kyllä kaikkoaa. Käytin tässä ruoassa valmiiksi keitettyjä punapapuja, käyttäessäsi kuivattuja papuja sinun täytyy liottaa niitä yön yli ja keittää sitten noin 1,5 tuntia, joten oikaisin hiukan noilla tölkkipavuilla. Aloitin valmistelut pari tuntia aiemmin, sillä minulla ei ollut brinzajuustoa, joten käytin fetajuustoa, jota täytyi liottaa pari tuntia vedessä ennen sen käyttöä ja vesi piti vaihtaa ainakin kertaalleen liotuksen aikana. Kun aloitin sitten vihdoinkin tämän lopullisen ruoanvalmistuksen, otin käsittelyyni sipulin ja valkosipulinkynnet, jotka kuorin ja lohkoin. Laitoin sipulilohkot OnionChefsipulisilppuriin (kuva yllä), joka on muuten todella kätevä. Annoin koneen pilkkoa sipulit puolestani ja tuloksena oli pientä tasalaatuista sipulikuutiota. Nostin kattilan liedelle, ja lisäsin kattilaan reilun palan voita eli noin 50 g, jonka annoin sulaa hiljalleen ja lopulta lisäsin kattilaan sipulikuutiot, jotka sitten jätin kuullottumaan noin 10 minuutiksi. Ohjeen mukaan pitäisi käyttää vihreää chiliä, mutta niitä ei ollut irtomyynnissä, joten käytän tässä vihreää suippomallista paprikaa. Huuhtelin paprikan, jonka jälkeen kuivasin ja halkaisin sen ja poistin siemenet ja pätkin lopulta pieneksi paloiksi. Palat laitoin sipulisilppuriin, joka kuutioi myös paprikat pieniksi kuutioiksi. Sipulit olivat kuullottuneet voissa kattilan pohjalla, joten lisäsin nyt kattilaan nuo paprikakuutiot. Annoin myös paprikoiden muhia kattilassa ja jatkoin muita puuhiani tämän ruoan kanssa. Kaadoin saksanpähkinöitä tähän varsin monikäyttöiseen sipulisilppuriin, mutta tällä kertaa vaihdoin toisen terän ja otin pois leikkuukorin. Käynnistin koneen ja saksanpähkinöistä tuli nopeasti tasalaatuista, sanoisin melkein jauhoksi, en rouheeksi. Kattilasta tuli herkulliset tuoksut ja oli aika lisätä kattilaan tomaattimurska ja antaa myös sen muhia kattilassa muutama minuutti. Tuona aikana pilkoin veitsellä reilun nipun korianteria, joka antaa ruokaan sen oman säväyksen. Lobio, georgialainen punapapukeitto Tarvitsemme:
Uusi Costa Blanca 1/2021 45 Lisäsin seuraavaksi kattilaan keitetyt punapavut, korianterin sekä hiukan suolaa ja mustapippuria (kuva yllä). Tuon jälkeen kevyt sekoitus, ja annoin keitoksen muhia jälleen miedolla lämmöllä muutamia minuutteja aina välillä sekoittaen kevyesti. Kerronpa vinkin miten saat pavut pois lasipurkista, ilman että sinun tarvii kaivaa niitä lusikalla ja rikkoa niiden rakennetta. Kaada purkin sisältö kattilaan ja jos purkkiin jää vielä papuja, niin lorauta purkkiin hiukan vettä ja ravista. Anna veden vaikuttaa hetki ja ravistele purkkia uudelleen, ellei vieläkään kaikki pavut ole irronneet, niin anna veden vaikuttaa vielä hetki. Tuolla keinolla saat pavut ehjinä pois purkista, kikka todettu toimivaksi viimeksi tässä ruoassa. Otin sitten käsittelyyni sen fetajuuston, jota olin liotellut pari tuntia vedessä. Kaadoin veden pois ja puristelin juustopalaa käsissäni ja ylimääräinen neste valui pois ja niin minulla oli kupin pohjalla kourallinen juustomuruja. Nuo juustomurut ja saksanpähkinärouheen lisäsin kattilaan, jonka jälkeen lisäsin hiukan mausteeksi rakuunaa sekä valkopippuria. Suolaa ei tarvinnut mielestäni lisätä, joten jätin keitoksen kattilaan jälkilämmölle kannen alle hautumaan ja siirryin kattamaan pöytää. dillaan, ja se tuntui todella ruokaisalta, ei ihme että Ville on pärjännyt koulussa tätä syömällä. Korianteri antoi juuri sopivasti omaa eksoottista makua tähän ruokaan. Punapavut olivat sopivan napakoita, mutta samalla pehmeitä ja jauhettu saksanpähkinä oli suurustanut liemen hiukan paksummaksi. Vaikka ruoka oli georgialainen, tahdoin antaa siihen espanjalaisen vivahteen lisäämällä ruoan pinnalle hiukan oliiviöljyä. Viimeistelin vielä annokset pienellä määrällä tuoretta korianteria ja hienoksi jauhetulla saksanpähkinällä. Tämä sopii hyvin kasvissyöjille, vaikka tässä onkin hiukan fetajuustoa, mutta jos sekin on liikaa vakaumuksellesi, sen voi jättää pois. Tällä ohjeella annoksia tulee ainakin kuusi ja tarvikkeisiin tuhlasin hiukan reilut viisi euroa, eli sopii myös opiskelijoiden kukkarolle sekä penninvenyttäjille. Lisukkeeksi valitsin tähän ruokaan superfoodia sisältävät sämpylät, jotka paistoin juuri ennen tarjoilua (kuva yllä). Sämpylät oli leivottu spelttijauhoista ja joukkoon oli lisätty gojimarjoja sekä chiansiemeniä ja ne olivat todella herkullisia. Eikä tämä ruokakaan hullumpaa ollut, siinä oli maut kohKokeile myös papumuhennosta tai lihaisaa broilerimakkaraa ja valkopapuja tai kasviskeittoa kikherneillä ja pastalla. Ohjeet näihin löytyvät verkkosivuiltani aakkosellisesta hakemistosta. Lisää erilaisia palkokasveista tehtyjä ruokia löydät käyttämällä sivuillani olevaa Googlen täsmähakua sanalla papu, sillä löydät muun muassa linssisalaatti riisillä ja kasviksilla sekä soseutettu linssikeitto. Kiitokset Villelle kirjoista ja niissä olevista ohjeista sekä kiitokset myös juoksupojille, tai näin tasa-arvon aikana juoksuhenkilöille, jotka toivat kirjat minulle. Ja sitten aivan toisenlaiseen aiheeseen, joka sopii innokkaille kotileipureille! Monelle on varmaan joskus käynyt niin, että ruokailusta on jäänyt yli perunamuusia ja sitten on miettinyt, että kun ei raaskisi hukkaan heittää, niin mitä siitä tekisi. Toki muusin voi lämmittää uudelleen ja syödä seuraavana päivänä, mutta kun monella on sellainen ajatusmaailma, että ei voi syödä samaa ruokaa kahtena päivänä peräkkäin. Siitä ylijäämämuusista voi tehdä vaikka verimakkaravuokaa tai sitä voi laittaa lettutaikinan joukkoon, jolloin letuista tulee ruokaisampia. Lisäksi sitä muusia voi hyödyntää leivonnassa, kuten minä nyt teen, joten ota seuraava vinkki talteen. Jatkuu seuraavalla sivulla
Uusi Costa Blanca 1/2021 46 Tarvitsemme : 5 dl löysää perunamuusia (pure de patatas) 2 munaa (huevos) 1 tl suolaa (sal) 2 dl kauraleiseitä/-hiutaleita (copos de avena) 3 dl vehnäjauhoja (harina de trigo) Tarvittaessa vettä tai maitoa muusin ohentamiseen. Jos sinulla ei ole moista ylellisyyttä kuin kauraleseet, niin kaurahiutaleet ajavat ihan saman asian. Tästä ei paljoa voi taikinan teko enää helpommaksi muuttua, sillä riittää kun kumoat ylijäämä perunamuusin kulhoon ja ohennat sitä tarvittaessa vedellä tai maidolla. Lisää kulhoon pari kananmunaa, jotka sekoitat muusin joukkoon vispilällä kevyesti sekoitellen. Seuraavaksi lisää kulhoon jauhot, kauraleseet ja suolan, jotka kaikki sitten sekoitetaan keskenään ja tuloksena on löysähkö taikina, ei valuva, mutta ei kovakaan. Nyt muistaessani, siinä vaiheessa kun lisäät taikinaan kuiva-aineet, sekoitusta kannattaa jatkaa joko nuolijalla tai vastaavalla, sillä vispilä ei ole hyvä enää sekoitusväline tässä vaiheessa. Ota ruokalusikallinen taikinaa ja taputtele taikinapala jauhojen kanssa litteäksi leiväksi suoraan uunipellille, jonka päällä on leivinpaperia. Kun olet taputellut pellin täyteen näitä pikkuisia perunarieskoja, niin ennen niiden paistamista kannattaa pistellä muutama reikä haarukalla jokaiseen rieskaan, ettei tuloksena ole pellillistä pitaleipää. Paista 250-asteisessa uunissa, kunnes pinta on kullanruskea. Ota rieskat pois uunista ja anna niiden jäähtyä hetkinen ennen tarjoilua leivinliinan alla. Nostele rieskat tarjoilulautaselle ja tarjoa lisäksi vaikka haudutettua teetä tai jotain muuta juomaa. Tuoreelle perunarieskalle riittää kaveriksi pelkkä voi, tosin jos jääkaapista löytyy leikkeleitä ja juustoa, niin toki niitä voi tarjota lisäksi, silloin tarjolla on täydellinen iltapala tai aamupala. Minä herkuttelin tuorekurkulla ja herkullisella Havartijuustolla sekä tietysti oikealla voilla. Perunarieskat ovat parhaimmillaan juuri paistettuina, ja koska näiden valmistamisessa ei mene kauaa, niin näitä voi tehdä useamman kerran viikossa, riippuen tietysti siitä mikä niiden menekki on. Kannattaa muistaa näiden perunarieskojen leivonnassa, että jos ei halua käyttää vehnäjauhoja, niin voit korvata ne hiivaleipätai ohrajauhoilla makusi mukaan. Kokeile myös tavallista vuokaleipää ja saaristolaisleipää tai helppoa pataleipää. Löydät niistä tietoja verkkosivuiltani. Muita herkullisia leivontaohjeita löydät klikkaamalla leivontaosioon, josta löydät niin makeat kuin suolaisetkin leipomukset. Nämä perunarieskat toivat mieleeni lapsuuden, jolloin perunarieska oli suosikkileipäni, ja söin sitä kaikkein mieluiten, nykyisin olen laajentanut tuota leipävalikoimaani ruokailun yhteydessä. Näissä tunnelmissa siirryn viettämään ruokalepoja, mutta ihan toimettomana en aio olla, sillä mietin samalla mitä ohjeita julkaisisin tulevaisuudessa. -Carloswww.carloskokki.com Perunarieska – Pan fino de patatas
Uusi Costa Blanca 1/2021 47 Sunnuntaina 24.1.2021 järjestettiin Torreviejassa Kristittyjen ykseyden rukousviikon ekumeeninen jumalanpalvelus. Teemana oli Johanneksen evankeliumista 15: 5a. ”Minä olen viinipuu, te olette oksat.” T ilaisuuteen on perinteisesti kutsuttu Torreviejassa toimivat kristilliset kirkot ja yhteisöt, mutta tänä vuonna tilaisuuden järjestämistä varjosti vallitseva koronaepidemia. Siksi mukana olikin vähemmän sekä seurakuntalaisia että alueella toimivien kirkkojen edustajia. L äsnä olivat Katolinen kirkko, Costa Blancan suomalainen ev.lut. seurakunta, Romanian ortodoksinen kirkko sekä Egyptin Koptikirkko. S aarnan jumalanpalveluksessa piti hiippakunnan Vicario General Vicente Martínez Martínez . Evankeliumin luki hiippakunnan ekumeenisesta työstä vastaava pappi Jesús Murgui Soriano . Ekumeeninen jumalanpalvelus Torreviejassa Eturivissa väsemmalta oikealle hiippakunnan ekumeniasta vastaava pappi, Jesús Murgui Sorano; Costa Blancan turistipappi Hannu Tomperi ja paikallinen pappi Kamil Bliss. Takarivissä: Romanian kirkon pappi Sorin Cosmin, Egyptin Koptikirkon tulkki Han, tuomiokapitulista Vicente Martínez Martínez, Egyptin koptikirkon pappi isä Fan ja kirkkoherra Manuel Martínez Rocamora. Eri kirkkokuntien edustajat Iglesia Inmaculada Concepción -kirkon alttarilla. Costa Blancan suomalaisen ev.lut. seurakunnan kirkkokuoron lauluryhmä. J umalanpalvelukseen osallistuvat Costa Blancalla toimivien seurakuntien papit pitivät lyhyen puheen saarnan aiheesta omalla kansallisella kielellään. Suomalaisen puheen piti turistipappi Hannu Tomperi . C osta Blancan suomalaisesta ev.lut. seurakunnasta jumalanpalvelukseen osallistui myös seurakunnan kirkkokuoron lauluryhmä johtajanaan turistikanttori Kaija Huhtanen . Teksti: Hannu Tomperi , Kuvat: Torreviejan katolinen seurakunta ja Markku Manne Hannu Tomperi pitämässä puheenvuoroaan saarnan aiheesta.
Uusi Costa Blanca 1/2021 48 K olmiomittaus (espanjaksi triangulació n) on yksi tärkeimmistä maanmittausmenetelmistä, jota on käytetty monien maiden peruskarttojen teossa. Mittauksissa käytettävä kolmioverkko koostui geodeettisista kiintopisteistä, jotka siis muodostivat kolmioita. Aina, kun tiedettiin yhden kolmion sivun pituus, voitiin muut laskea kulmien avulla ja samalla selvittää seuraavien pisteiden etäisyys ja sijainti. Kiintopisteille oli runkomittauksien avulla laskettu koordinaatit, joiden avulla voitiin siis mitata muita kohteita maastossa. Kolmiomittauksen avulla pystyttiin siten mittaamaan sekä etäisyyksiä että maanpinnan korkeuksia. E spanjaan on vuosien mittaan syntynyt noin 11 000 kolmiomittauspistettä. Niissä on yleensä 120 senttimetriä korkea ja 30 cm halkaisijaltaan oleva pylväs, joka on pystytetty paksulle betonialustalle, kaikki on maalattu valkoiseksi. Yleensä pylväät sijaitsevat korkeissa ja selkeissä paikoissa, joista voidaan nähdä muita vastaavia pisteitä kaukaisuudessa jopa kymmenien kilometrien päässä. Toisin sanoen ne ovat useimmiten paikoissa, joista on hyvät panoraamanäkymät. Pylväiden väli voi olla Espanjassa pisimmillään jopa 70 kilometriä. Nämä pylväät ovat nykyään jääneet pois käytöstä ollen historiaa. Vuodesta 1975 lähtien pylväät on Espanjassa suojeltu geodeettisia ja geofysikaalisia laitteita koskevalla lailla. Ajat ovat muuttuneet, nykyisin käytetään satelliittipaikannusta. Jokaisen pylvään jalustaan on kiinnitetty lakisuojelusta kertova laatta. A licanten maakunnassa on yhteensä 139 geodeettista pistettä. Monet ulkoilusta ja liikkumisesta pitävät henkilöt ovat alkaneet bongata näitä mittauspisteitä, joista useat sijaitsevat upeissa maisemissa. Kerrottakoon tässä yhteydessä lähemmin suositusta pisteestä, joka sijaitsee Sierra de Orihuela -vuoren korkeimmalla huipulla nimeltään Peña de Orihuela. Siitä käytetään myös nimeä Leja de Millamón. Se on 633,7 metriä merenpinnan yläpuolella. A utolla pääsee Sierra de Orihuelan juurelle, josta on noin puolentoista tunnin kävely huipulle. Varusteina kannattaa olla hyvät jalkineet sekä ainakin riittävästi juotavaa mukana, sillä eteneminen ylös voi kuluttaa voimia ja aiheuttaa janontunnetta. A licanten maakunnan eteläisessä osassa toinen korkealla sijaitseva vanha mittauspiste on Sierra de Callosan huipulla, joka tottelee nimeä Alto del Águila . Sillä on korkeutta 568 metriä. Myös tämä kohde on hyvin suosittu retkeilijöiden keskuudessa. Matkaa on Torreviejasta noin 40 kilometriä. E spanjassa on perustettu lukuisia yhdistyksiä vuorista kiinnostuneille henkilöille. Yhdistykset jakavat alan tietoutta ja järjestävät jopa ohjattuja retkiä vuorten eri reiteille. Radioamatöörit ovat myös hyödyntäneet pylväiden korkeata sijaintia perustamalla niiden juurelle tilapäisiä asemia parempien yhteyksien toivossa! Pen?a de Orihuelan pylväs 634 metrin korkeudessa. (Kuva: Ministerio de Transportes, Movilidad y Agenda Urbana). Pen?a de Orihuelalta avautuu upea maisema. Espanjan maanmittaushistoriaa Peña de Orihuela: www.youtube.com/watch?v=FS15kMK-ku8 Alto del Águila: www.youtube.com/watch?v=YkIuOsnDyf0 Espanjalaisia kolmiomittauspylväitä: www.youtube.com/watch?v=OuqY1c_Oyqw
Uusi Costa Blanca 1/2021 49 L apsena moni saattoi kuvitella, että kaivamalla maapallon keskipisteen kautta pitkän suoran tunnelin pääsee Kiinaan. Aivan näin yksioikoinen ei asia kuitenkaan ole. Tarkalleen maapallon eri puolilla olevia pisteitä kutsutaan antipodeiksi . Koska maapallo on suurimmaksi osaksi merien peitossa, on maalla olevien pisteiden antipodi useimmiten meressä. Vain tietyt alueet Etelä-Amerikan eteläkärjessä ovat Kiinan alueiden antipodeja. Euroopassa Espanja osuu suunnilleen Uuden-Seelannin pohjoissaaren kohdalle. Uuden-Seelannin eteläpuolella olevat Antipodisaaret nimettiin aikoinaan sen mukaan, että ne sijaitsevat melko lähellä Britteinsaarten antipodia (Greenwich). Antipodeista lisätietoja: www.antipodesmap.com. T ämän johdannon jälkeen voidaankin lähteä itse kaivuuhommiin. Jos kaivetaan esimerkiksi Torreviejasta suora tunneli maapallon läpi sen keskipisteen kautta, niin putkahdetaan tosiaan pintaan (meren pintaan) Uuden-Seelannin pohjoisrannikolla eli melkein itäisen ja läntisen pallonpuoliskon rajalla. O n teoreettisesti pohdittu, että kuinka kauan kestäisi pudottautuminen maapallon läpi eli 12 742 kilometrin matka. Planeetan keskipisteeseen saakka putoavan henkilön nopeus kiihtyy koko ajan, mutta alkaa sen jälkeen hidastua, koska painovoima vetää häntä takaisin kohti maan ydintä. On laskettu, että alkumatkalla saavutettu liikemäärä kuitenkin riittäisi juuri ja juuri maapallon toiselle puolelle. A jatusleikkiä on pyöritelty monelta kantilta. Aikaa maapallon läpi putoamiseen kuluisi noin 38 minuuttia, ja putoaja saavuttaisi jopa 29 000 kilometrin tuntinopeuden, mikäli tunnelissa ei olisi ilmanvastusta lainkaan. Jos käytävässä olisi ilmaa, putoamisnopeus olisi alkumatkalla ainoastaan noin 300 km/t, eikä putoaja pääsisi kuin maan keskipisteen vaiheille. Lopputulema on, että ei kannata matkustaa Torreviejasta ainakaan tätä kautta maapallon toiselle puolelle Uuteen-Seelantiin. M atkasuunnitelmien nyt ainakin toistaiseksi tyssättyä pysytään maan kamaralla ja todetaan, että yhteen tasoon piirretty kaksiuloitteinen perinteinen maailmankartta vääristää mittasuhteet ja pinta-alat. Tämän Mercatorin projektion mukaisen kartan rinnalle on tehty 1970-luvulla uudempi projektio, jossa alueiden pinta-alat ovat toisiinsa nähden oikeassa suhteessa. Faktaa niin että hirvittää.... I nternetissä oleva karttapalvelu The True Size (http://thetruesize.com) rikkoo yleistä harhaa siitä, että minkä kokoisia eri maat ovat keskenään. Sivuston avulla voi valita minkä tahansa maan ja liikuttaa sitä maailmankartalla. Maan koko muuttuu sen mukaan, mikä se todella on suhteessa kuhunkin alueeseen. Viereisissä kuvissa Suomen ja Espanjan keskinäinen koko kyseisillä leveyspiireillä. Torreviejasta maapallon läpi UuteenSeelantiin jopa 38 minuutissa (kuvat: www.antipodesmap.com).
Uusi Costa Blanca 1/2021 50 3500 tonnia suolaa Torreviejasta Madridiin T ammikuussa loppiaisen jälkeisinä päivinä riehui Filomena myrsky, joka toi keskisessä Espanjassa pahimman lumimyrskyn viiteen vuosikymmeneen. Alueille julistettiin niin sanottu punainen hälytys, mikä on kolmiportaisen asteikon ylin taso. Voimakkaat lumisateet hankaloittivat Madridin Barajasin lentokentän toimintaa, joka jouduttiin jopa sulkemaan. Samoin kävi useille junayhteyksille. M adridin ja lähialueiden kadut ja tiet menivät tukkoon lumesta. Paikallisten viranomaisten mukaan ajoneuvoja jäi jumiin yli neljälläsadalla tieosuudella. Tiepalvelut ja armeijalta lainassa ollut aurauskalusto tekivät töitä saadakseen vapautettua noin 2500 autoilijaa, jotka lumi oli saartanut kulkuneuvoihinsa. Viikonlopun jälkeisenä maanantaina Madridissa ja sen ympäristössä vain päätiet oli saatu avattua. Pienemmät tiet, jalkakäytävät ja asuinalueet olivat edelleen lumen peitossa. P aikalliset ihmiset osasivat ottaa poikkeuksellisesta tilanteesta myös ilon irti. Netissä on esimerkiksi video miehestä, joka ajelee koiravaljakolla pitkin Madridin katuja. Myös lukuisia hiihtäjiä nähtiin kaduilla! Toisaalta Madridin seudun sairaaloissa ja terveyskeskuksissa jouduttiin hoitamaan yli 2000 liukastumisen takia loukkaantunutta potilasta. V altava lumimäärä kaduilla ja teillä oli iso ongelma, paikoin lunta oli puoli metriä! Esimerkiksi Madridin kaupunki tilasi Torreviejasta lähes sata kuorma-autolastillista eli noin 3500 tonnia katusuolaa, jotka kuljetettiin kiireellisesti parin päivän aikana maanteitse pääkaupunkiin. Suolan lastausta autoihin Torreviejassa tarkoituksena kuljettaa kiireellisesti Madridiin (kuvat: Ayuntamiento de Torrevieja).
Uusi Costa Blanca 1/2021 51 SUOMALAINEN ASIANAJAJA JA VIRALLINEN KÄÄNTÄJÄ Monna Laakso-Sáez