Naisen hedelmällisyys heikkenee nopeasti jo 30 ikävuoden jälkeen ja selkeämmin yli 35-vuotiaana ja jyrkästi yli 40-vuotiaana. Tämä johtuu munasarjojen ikääntymisestä. Kaikki munasolut ovat olemassa syntymästä saakka ja suurin osa niistä on jo tuhoutunut murrosikään tultaessa. Munasolujen määrän vähenemisen lisäksi niiden laatu heikkenee iän myötä. Niin ikään heikkenee hedelmöityshoitojen onnistuminen omilla munasoluilla. Ikään liittyvää hedelmällisyyden alenemaa ei voi pysäyttää tai kontrolloida. Yksilöllinen vaihtelu on kuitenkin huomattavaa. Hedelmällisyyttä voidaan arvioida lääkärin vastaanotolla gynekologisen tutkimuksen yhteydessä tehtävällä munasarjojen ultraäänitutkimuksella sekä verikokein. Terveet elämäntavat suojaavat hedelmällisyyttä. Kuitenkin liiallinen liikunta voi heikentää hedelmällisyyttä aiheuttamalla kuukautiskiertoja ovulaatiohäiriöitä, samoin ylija alipaino. Stressi voi hetkellisesti heikentää hedelmällisyyttä. Ruokavalion korjaaminen voi parantaa hedelmällisyyttä, etenkin jos taustalla on liian yksipuolinen ravinto. Tupakointi vauhdittaa kypsymättömien munasolujen tuhoutumista ja munasarjan hedelmällinen ikä lyhenee. Runsas alkoholin käyttö heikentää hedelmällisyyttä. Pitkäaikainen kannabiksen käyttö vaikuttaa hormonitasapainoon ja aiheuttaa ovulaatiohäiriöitä. Sukupuoliteitse tarttuvat tulehdukset, erityisesti klamydia, voivat vaurioittaa munanjohtimia ja estää raskaaksi tulon. Perussairaudet tai esim. lapsuudessa sairastettu pahanlaatuinen tauti sekä lääkitykset voivat vaikuttaa hedelmällisyyteen. Hedelmällisyysterveydestään voi jokainen huolehtia välttämällä tupakointia, pitämällä painon normaalina, liikkumalla sopivasti ja huolehtimalla sukupuoliteitse tarttuvien tautien ehkäisystä. Lapsen saamisen mahdollisuus tulevaisuudessa saattaa mietityttää, vaikkei raskaustoive vielä olisikaan ajankohtainen. Me Fertinovassa autamme mielellämme hedelmällisyysterveyteen liittyvissä kysymyksissä ja annamme hedelmällisyysneuvontaa. Munasoluluovutus on lahja lapsettomuudesta kärsivälle pariskunnalle. Joskus se saattaa olla heidän viimeinen toivonsa saada oma lapsi. He joutuvat usein odottamaan pitkään sopivaa munasoluluovuttajaa, koska luovuttajista on suuri pula. Munasoluluovuttajan tulee olla terve, normaalipainoinen 20-35 -vuotias nainen, jolla ei ole vakavia perinnöllisiä sairauksia suvussa. Tärkeää on luovuttajan halu auttaa lapsettomia pariskuntia. Luovuttaminen on aina vapaaehtoista. Ensimmäinen askel kohti luovutusta on hoitajan kanssa käytävä keskustelu. Hoitaja kertoo, miten luovutus tapahtuu, mitä tutkimuksia tehdään ja vastaa mielellään kysymyksiin. Tämän jälkeen on lääkärin vastaanottokäynti, jossa käydään läpi luovuttamiseen liittyviä terveysasioita ja tehdään myös gynekologinen tutkimus. Ennen luovutusprosessin alkua luovuttaja tapaa vielä psykologin. Psykologi antaa neuvontaa ja mahdollisuuden pohtia luovutusta eri näkökulmista. Päätös luovuttamisesta kannattaa aina tehdä harkiten. Jos yhtään epäröi, asiaa on hyvä vielä miettiä rauhassa. Munasoluluovuttajalla on missä tahansa vaiheessa mahdollisuus keskeyttää luovutus syytä ilmoittamatta. Luovutushoidon keskeytyminen voi kuitenkin vastaanottajalle olla suuri pettymys ja se voidaan kokea menetyksenä. Ensimmäisellä luovutuskerralla munasoluluovuttajalta tutkitaan verinäytteestä kromosomit eli katsotaan, että hänellä on normaali naisen kromosomisto. Jokaisen luovutuskerran yhteydessä luovuttaja tutkitaan myös verija sukupuoliteitse tarttuvien tautien varalta (hepatiitti B ja C, HIV, kuppa, klamydia ja tippuri). Infektiotaudit testataan, jotta luovutushoito voidaan toteuttaa. Hoito alkaa munasoluluovuttajan ja vastaanottajan kuukautiskiertojen yhteensovittamisella. Tähän käytetään muun muassa e-pillereitä. Kun luovuttajan ja vastaanottajan kuukautiskierto ovat samassa aikataulussa, voidaan varsinainen lääkehoito aloittaa. Munasoluluovuttaja käy läpi hormonipistoshoidon munarakkuloiden kasvattamiseksi. Munarakkuloiden kasvua seurataan muutaman kerran tehtävällä ultraäänitutkimuksella. Kun munarakkulat ovat kasvaneet riittävän suuriksi, tehdään suunnitellusti munasolupunktio. Punktio on lyhyt toimenpide, jonka aikana luovuttaja on hereillä ja hänelle annetaan suonensisäisesti lääkkeitä jotka rentouttavat ja vievät suurimman osan kivusta pois. Punktion jälkeen klinikalla on hyvä levätä ja lähteä kotiin vasta, kun vointi sen sallii. Toimenpiteen jälkeen liikuntaa kannattaa harrastaa rauhallisemmin noin viikon ajan. Koko hoitoprosessiin aikaa kuluu noin 2-3 viikkoa. Luovuttaja voi halutessaan luovuttaa useampaan kertaan ja tällöin jokainen luovutuskerta arvioidaan aina erikseen. Luovuttaja jää vastaanottajapariskunnalle tuntemattomaksi. Luovuttajaksi ryhtyvä rekisteröidään Suomessa viranomaisen ylläpitämään sukusolujen luovutusrekisteriin. Luovutushoidosta syntyneellä lapsella 18 vuotta täytettyään on oikeus saada tietää luovuttajan henkilöllisyys, mutta sukusoluja luovuttaneella ei kuitenkaan ole mitään oikeuksia tai velvollisuuksia suhteessa lapseen. Munasolunluovuttajalle maksetaan vaivannäöstä hedelmöityshoidoista tehdyn asetuksen perusteella epämukavuuskorvaus ja kaikki luovutuksesta hänelle aiheutuneet kustannukset korvataan. Hoidot, tutkimukset sekä lääkkeet ovat luovuttajalle täysin maksuttomia. Jos haluat lahjoittaa elämän ja ryhtyä munasoluluovuttajaksi tai haluat saada asiantuntija-arvion tämän hetkisestä hedelmällisyydestäsi, ota rohkeasti yhteyttä. Nainen, oletko kiinnostunut hedelmällisyysterveydestäsi? Fertinova-klinikoiden asiantuntijat ovat valmiita auttamaan Sinua, jos haluat ryhtyä munasoluluovuttajaksi tai hedelmällisyyteen liittyvät asiat mietityttävät. Kirjoittajat: lapsettomuuslääkäri Katriina Johansson, Fertinova Helsinki ja kätilö ylempi (AMK) Päivi Aitos, Fertinova Turku. FERTINOVA KLINIKAT HELSINKI • Unioninkatu 13 (5. kerros) • 00130 Helsinki • puh. 030 633 3850 • fax. 030 633 3852 • info.helsinki@fertinova.? TURKU • Yliopistonkatu 15 B 16 • 20100 Turku • puh. 030 633 3780 • fax. 030 633 3782 • info.turku@fertinova.? TAMPERE • Keskustori 1 A 9 • 33100 Tampere • Finland • puh. 030 6333750 • fax 030 6333752 • info.tampere@fertinova.? JYVÄSKYLÄ • Keskustie 18 D 1 • 40100 Jyväskylä • puh. 030 633 3880 • fax. 030 633 3882 • info.jyvaskyla@fertinova.? ANNA LAHJAKSI ELÄMÄ – TULE MUNASOLULUOVUTTAJAKSI! ELÄMÄNTEHTÄVÄNÄ UUSI ELÄMÄ
Tilaa ILMAINEN seksilelu! www.huippukiva.fi Et sitoudu jatkotilauksiin. Elpiö ja Riikka Kailan stipendirahaston stipendit on julistettu haettaviksi osakunnan tammikuun kokouksessa. Stipendihaku jatkuu 27.2.2015 saakka. Stipendit jaetaan osakunnan vuosijuhlassa 7.3.2015. Stipendit on tarkoitettu ensisijaisesti vähävaraisille Helsingissä opiskeleville keskisuomalaisille. Vapaamuotoisen hakemuksen liitteineen tulee olla perillä viimeistään perjantaina 27.2.2015. Hakemuksessa tulee olla mukana seuraavat liitteet: virkatodistus opintosuoritusote kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistama jäljennös edellisestä verotodistuksesta (myös aviotai avopuolison) työssäkäyviltä työnantajan todistus työsuhteesta (myös aviotai avopuolison), josta ilmenee työsuhteen kesto ja keskimääräinen bruttotulo kuukaudessa hakemuskautta koskevana aikana luotettava selvitys asumismuodosta ja vuokran suuruudesta Hakemukset lähetetään osoitteeseen Keskisuomalainen Osakunta Kailan stipendirahasto Perhonkatu 6, 2. krs 00100 Helsinki Lisätietoja puhelimitse 044 577 8465 / Niina Pekkanen sähköpostitse toiminnanjohtaja@kso.fi sekä osakunnan nettivuilta www.kso.fi Myöhästyneitä tai puutteellisia hakemuksia ei käsitellä. BOTTA ON! Ma Pe 11 04 La 14 04 || Opiskelijoiden omistama | Museokatu 10 | www.botta.fi Su Ti 15 01 Ke La 15 03 Tilaa juhlia! myynti@botta.fi Pe La 22 04 Julistetaan haettavaksi: ETELÄ-POHJALAISEN OSAKUNNAN STIPENDIT Etelä-Pohjalaisen Osakunnan stipendirahaston hoitokunta on julistanut stipendit haettavaksi seuraavissa ryhmissä: 1. Alemman korkeakoulututkinnon suorittamiseen 2. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen 3. Jatkotutkinnon suorittamiseen (väitöskirjan tekemiseen) Stipendit on tarkoitettu Etelä-Pohjalaisen Osakunnan jäsenille tai jatkotutkintoa suorittaville entisille jäsenille. Vapaamuotoiset stipendirahastolle osoitetut hakemukset liitteineen tulee toimittaa Osakunnan toimistoon (Töölönkatu 3 A 5. kerros, 00100 Helsinki) viimeistään perjantaina 20.2.2015. Stipendit jaetaan Etelä-Pohjalaisen Osakunnan vuosijuhlassa lauantaina 21.3.2015 Ostrobotnian juhlakerroksessa. Lisätietoja ja lista vaadituista liitteistä Osakunnan www-sivuilta osoitteesta http://epo.osakunta.fi tai taloudenhoitajalta mari.vihla@helsinki.fi. Oskari ja Siiri Vilamon rahaston sekä Hämäläisten ylioppilassäätiön TUTKIMUSJA GRADUSTIPENDIT 2015 Apurahoja ovat oikeutetut hakemaan • Helsingin yliopistossa opintojaan harjoittavat Hämäläis-Osakunnan nykyiset ja entiset jäsenet • muut henkilöt, jos tutkimus kohdistuu Hämeeseen Hyvin perustellulle tutkimusstipendihakemukselle voidaan myöntää koko vuoden työskentelyn mahdollistava stipendi. Sähköinen hakujärjestelmä ja hakuohjeet löytyvät osoitteesta www.hys.net Hakuaika päättyy 28.2.2015 klo 24.00 Hämäläisten ylioppilassäätiö Urho Kekkosen katu 4-6 F, 00100 Helsinki puh. (09) 5860 1810 sincity.fi NAISILLE seksivälineet ja intiimituotteet Pursimiehenkatu 14 00150 Helsinki
TÄ S S Ä LE HD ES SÄ ylioppilaslehti 5 1 / 2 1 5 Al uk si 8 ki ih ot um me Yl ei sr A di on uh A st A . 12 ki ih ot um me AA si A l A is is t A . 13 ki ih ot u mme ru u A st A . 14 ki ih ot u mme r A is k A uk si st A . 15 ki ih ot u mme Bg eedi ld os t A . l op uk si 38 i de ol og i A ru os ki i n A is t A si in ä mi ss ä mie sk in , ki rj oit t AA i id A s of i A h ir vo ne n es se es sä än . 38 fA nip os ti A i lk k A kA ne rv A lle . 40 u usi ko lu mni st imme An tt i h ol m A el ä Y t YY h Y vä nn äk öi se n A se m AA n. 40 o pe ti mme lA sse m än ni st öl le po li ti ik k AA h ouse of C A rd si n A vu ll A . 43 jY ri j uh A ni u ur ti mo n mi el es tä se ks i ku ul uu A vi oli it to on . he lm iku u JU SS I SÄ RK IL AH TI 28 kun tArpeek si kritisoi, vo i su o mess A s A AdA l Ap sip ornotu omio n . näin kävi tAiteilijA ull A kArt tuselle. 20 otA sininen pilleri jA pAne pelottA . 34 miest en r Aisk Aus on ihAn s Air A An hAssu ju t t u.
P Ä ÄK IR JO IT U S ylioppilaslehti 7 1 / 2 1 5 AN TTI PI KK AN EN P ÄÄ TO I m IT TA JA JU KK A OV AS KA IN EN VU ON NA 1965 OS h IV -TA RT UN NA N ehkäisyyn olisi lääke, haluaisitko siihen reseptin? Noin 4000 amerikkalaista syö sellaista lääkettä päivittäin. Truvada-niminen lääke on alun perin kehitetty hiv-tartunnan hoitoon, kunnes tajuttiin, että siitä voisi olla hyötyä jo etukäteen. Nykyään tiedetään, että se ehkäisee hiv-tartuntaa yhtä tehokkaasti kuin kondomi. Se ei kaikkia miellytä. Losangelesilaisen aidsjärjestön johtaja Michael Weinstein on kutsunut Truvadaa party drugiksi ja haukkunut sen käyttäjiä vastuuttomiksi paljaallanussijoiksi. Tiedotusvälineet muistavat siteerata häntä ahkerasti ja mainita uutisissaan, että lääke ”saattaa kannustaa holtittomampaan seksikäyttäytymiseen”. Hetkinen. Aivan kuin tämä olisi kuultu ennenkin. Täysin sama keskustelu käytiin 50 vuotta sitten, 1960-luvulla. Silloin aiheena oli naisten oikeus hormonaaliseen ehkäisyyn. Vastustajien argumentit olivat tismalleen samat kuin ne, joita Weinstein latelee: lääkitys houkuttelee vastuuttomaan käytökseen. Emme tiedä, mitä sivuvaikutuksia niillä on. Ne sotkevat luonnollisia toimintoja. Ne ovat kalliita. Kondomi on jo keksitty. TÄ m ÄN l E h d EN teemana on seksi. Myös 50 vuotta sitten, keväällä 1965, Ylioppilaslehti teki seksinumeron. Sen sivuilla aikansa radikaali Ilkka Taipale toivoi klubeja skoptofiileille ja lääkäreille mahdollisuutta tutkia frigidien tarveprofiilia. Silloin seksinumeron tekeminen oli itsessään niin radikaalia, ettei ollut mitään väliä, mitä lehdessä varsinaisesti kirjoitettiin. Nyt taas seksinumero on konseptina ankea, koska seksiä, pornoa ja alastomuutta on kaikkialla ja koko ajan. Jotenkin toivoisi, että moni asia olisi muuttunut tuosta ajasta, mutta elämä on pettymyksiä. Seksistä kannattaa edelleen kirjoittaa, koska joudumme edelleen toivomaan täysin samoja asioita kuin vuonna 1965. Kun Yhdysvalloissa pari vuotta sitten pohdittiin, mille hivin riskiryhmille Truvadan määrääminen ehkäisyyn olisi syytä sallia, moni oli ensimmäisenä sallimassa sen heille, jotka ovat vakituisessa suhteessa hiv-positiivisen kanssa. Harvempi oli antamassa lääkettä heille, joilla sinkkustatuksensa vuoksi oli useita seksikumppaneita ja sen vuoksi korkea riski saada tartunta. Se on aika kamala ajatus. Ei parisuhteen pitäisi avata lisää ehkäisymahdollisuuksia. Eikä parisuhteessa harrastettu seksi ole yhtään sen arvokkaampaa kuin sen ulkopuolella harrastettu. Samanlaisia päättömiä ehtoja latelemme moniin muihinkin ehkäisymuotoihin. Sterilisaation saa vaikka 18-vuotiaana, jos sitä ennen on ehtinyt hankkia kolme lasta. Jos kehtaa hankkia vähemmän, sen saa vasta 30-vuotiaana, aivan kuin lasten tekeminen kypsyttäisi yhtäkkiä mystisesti päätäntäkykyä. Tai adoptiota ei olisi olemassa. S UO m ES SA hiv-tartuntojen ehkäisylääkityksen kohdalla tulee tietysti vastaan kysymys, pitääkö kaikkien veronmaksajien osallistua lääkityksen kustannuksiin. Vastaus on helppo: tällä hetkellä yhteiskunta ei Kela-korvausten muodossa maksa raskaudenkaan ehkäisyä, joten ei sen tarvitse maksaa seksitautienkaan ehkäisyä. Jos kuitenkin ajattelisimme asiaa oikeasti, voisimme esimerkiksi laskea, kuinka paljon molempien tukemisella säästettäisiin. Silloin siirtäisimme painopisteen seksitautien ja vahinkoraskauksien hoidosta niiden ehkäisyyn. Truvadan hintakin tulee alas, kun patentti vapautuu vuonna 2021. Lääkkeet eivät kuitenkaan voi markkinoida itseään potilaille. Lääkäreille ne voivat, mutta viranomaisiamme ei kiinnosta ohjeistaa lääkäreitä. Eurooppalaiset ohjeistukset Truvadan käytöstä hiv-tartuntojen ehkäisyyn tulevat todennäköisesti pian, mutta suomalaiset viranomaiset vaikuttavat sen suhteen välinpitämättömiltä. He ovat nimittäin huolissaan juuri siitä ”holtittomasta käyttäytymisestä”. Heille ei tule mieleen, että noista lääkkeistä kiinnostuneet ovat niitä, jotka huolehtivat terveydestään. Hiv tai muut seksitaudit harvemmin tarttuvat niiltä, jotka ovat tietoisia tilanteestaan. Tauteja tartuttavat ne, joille ei tulisi pieneen mieleenkään, että heillä voisi olla jokin tauti. Siksi ihmisille pitää tarjota vaihtoehtoja. Raskauksien ehkäisyyn niitä saatiin jo, mutta jostain syystä lääketiede ei vieläkään ole ollut halukas kehittämään niitä seksitautien ehkäisyyn. Koska kun vaihtoehto vahingossa keksitään, pintaan nousevat samat tunnepohjaiset vastaargumentit kuin 1960-luvulla. • Ju TT u HI V L ää KE T R u VA d AS TA ALK AA SIV u LT A 20 . KUN KEINO E h KÄISTÄ h IV TARTUNTOJA KEKSITÄÄN , PINTAAN NOUSEVAT SA m AT TUNNEPO h JAISET AR g U m ENTIT KUIN 1960-lUVUll A .
Y L P Ä ÄK IR JO IT US YLeISR adIO UhK aa ma aPaLLOn eKOSYSTeemIÄ Ke SK US T e LU Yleisradion toiminnasta ja sen suhteesta eivaltiolliseen mediaan on usein ollut junnaavaa eipäs-juupastelua, jossa huomio ohjautuu epäolennaisuuksiin ja menneisyyteen. Katse on tarpeen pitää tulevassa. Se, miten Yle kehittyy lähivuosina, vaikuttaa suomalaisille tarjolla olevien sisältöjen määrään ja moninaisuuteen. Ylioppilaslehti on Sanoman hallituksen tavoin sitä mieltä, että Yleisradio on liian mahtipontinen ja kankea, liian ketterä ja uusiutuva, liian nuorekas ja liian setäytynyt. Ohjelmansa se tekee sekä liian suurille että liian pienille yleisöille. Siksi juuri nyt on oltava tarkkana. On keskusteltava siitä, mihin Yle pyrkii. On kaupallisen median kannalta ongelmallista, että Yleisradio pyrkii jättimäisillä resursseillaan tavoittelemaan yleisöä tai tekemään edes kohtalaista sisältöä digitaalisissa kanavissa. Varsinkin, kun samaan aikaan kaupalliset mediatalot tekevät jatkuvasti huonompaa ja niukemmin resurssein. Emme ole nähneet kuin alkusoiton. Lähitulevaisuudessa odotettavissa on lehtikuolemia, kun median murros saavuttaa päätepisteensä. Kun digitalisoitumisen näivettämien maakuntalehtien painokoneet hiljenevät, Yle vasta käynnistelee digitaalista strategiaansa. Jos Ylen strategialle ei aseteta pian selkeitä rajoja, taloudellisissa vaikeuksissa ja digitaalisen murroksen keskellä painivan yksityisen median lisäksi myös maapallon ekosysteemin kantokyky alkaa pettää lähivuosina. Jos ekosysteemi romahtaa, monipuolista tiedonvälitystä arvostavilla suomalaisilla on yhä vähemmän valinnanvaraa. • YL P ÄÄ KI RJ OITU ST OI m IT US Ka t SO Y L i O ppi L a SLE hd E n p E ri aa t EL in J a OS O it t EE S ta ht tp :/ / YL i O ppi L a SLE hti .f i/ p E ri aa t EL in J a. 8 1 / 2 1 5 ylioppilaslehti PÄÄTOI m ITT a J a an TTI PI KK ane n 050 33 9 303 3 @apik kan en a RT d IR e CTO R J aa KKO SU O ma L a I nen 050 44 7 111 7 @JSUO ma L a I nen TOI m IT US SI h T eeRI SO n J a S aaRI KO SKI 050 37 4 867 9 @SO n J a S aa RIKO SK I TOI m IT T a J a OSK a RI O nn I ne n 040 83 5 495 @OSK a RIO nn I nen tek ijö inä TÄS SÄ n U me ROSS a II da SO FI a h IRVO nen , an TTI h OL ma , n OO R a ISO e SK e LI, a RL a K ane RV a , n IK O K e TTU nen , ee RO L am PI nen , K a ROLI na m ILL e R, ROOS a PO h J a L a I nen , ann a S a L m I, maIJ a S a VOL a I nen , ma RI SU O n TO , JUS SI SÄRK IL ah TI, ann IKK I V a LO m I e LI, an TO n V anha ma J amaa , e LI na VITIK K a J a V ee R a VOUTI L a I nen . P e RUST e TTU 191 3. 10 2 . VU OSIK e RT a . SUO men a IK a K a USL eh TI en LII TO n JÄ S en . ISS n 035924. KÄY n TI J a POS TIOSO IT e L e PPÄS UO n K a TU 9 B, 1. KR S, 001 00 he LSI n KI. SÄ h KÖP OS TIO SO ITT ee T e TU n I m I. SUK U n I m I@YLI OPPIL a SLeh TI.FI WWW .YL IO PPI L a SL eh TI.FI, TWI TT e R: @Y LIOP PIL a SL ehTI OSOITT ee nm UUT OKS e T J a TIL a UKS e T WWW.YL IOPPI L a SL eh TI.FI/ TIL aa J a P a LV e LUT med I am YY n TI PIR U nn YR KKI OY , K a RI K e TTU nen , 0400 185 85 3, K a RI.K e TTU nen @PI RU nn YRKKI .FI, e RJ a L eh TO nen , 0400 185 85 2, e RJ a .L eh TO nen @PI RUnn YRKKI .FI, WWW.PI RU nn YRK KI. FI IL meST Y m IS a IK a T a ULU J a med I a KORTT I WWW.YL IOPPI L a SL eh TI.FI/ med I a KOR TTI .P d F KUS T an T a J a YLI OPP IL a SL eh den KUST ann US OY TOI m IT US JO h T a J a ma URI L a URI L a ha LLI n TO J a T a LOUS he IKKI n ÄR h I nen P a I n O S an O ma P a I n O, V an T aa K an nen KU V a JUS SI SÄ RKI L ahTI K an nen d IL d OT K e LT a I ne n RU US U TOI m IT US e I V a ST aa TI L aam a TT a LÄ he T e TYSTÄ a I neIS TO ST a e IKÄ P a L a UT a S IT Ä. S e URaa V a n U me RO IL meST YY 6. 3. 201 5.
9 1 / 2 1 5 KU UK AU D E N KU VA MA IJ A SA VO LA IN EN Tämä on pariasana. Harjoitusten tarkoituksena on yhdistää ja harmonisoida parin välisiä energioita. Istu polvillasi parisi edessä, lähellä toisianne. Ottakaa käsistä kiinni ja nojatkaa taaksepäin. Taivuttakaa taaksepäin samanaikaisesti, ottaen tukea parin käsistä. Ou ti Sa la ma , Em E ri c lE O nar d ja c r i S ti an Halli vu O ri na t H a j OO G a S ta OP E tt av at E r OO tt i S ta ta ntr aa JA AK KO SU OM AL AI NE N
FUKSEIL LEKING OPISKELIJAKORTILLA 2€ ILO ISOSTA BUFFET-PÖYDÄSTÄ. Tarjous voimassa opiskelijakortilla. Buffet-ateriasta (normaalihinta 9,95€). -10% Tarjous voimassa 31.3.2015 asti. Tarjous voimassa opiskelijakortilla Helsingin Aleksanterinkadun Burger King -ravintolassa 31.3.2015 asti. (Normaalihinta 2,80 €.) Rax Buffet ja Burger King Aleksanterinkatu Helsinki. Aleksanterinkatu 11, 00100 Helsinki. ALEKSANTERINKATU YLIOPISTONKATU KESKUSKA TU MANNERHEIMINTIE MIKONK AT U KL UUVIKAT U FA BIANINKA TU 10-kortti CENTER (KAMPPI) RUOHOLAHTI ADLON (TÖÖLÖ) STOCKMANNILLA www.motivus.fi Opiskelijakortilla ja tällä ilmoituksella sunnuntaihin 15.2.2015 saakka: -20% (alk. 55€) Valitse kuntosali tai ohjatut tunnit Hae Poriin 7.1.–2.3.2015! utu.fi/alma MUUTTUVA MAAILMA KAIPAA UUDENLAISIA MAISTEREITA. Asiantuntijaorganisaatioiden liiketoimintaosaamisen maisteriohjelma (KTM, 120 op) Turun kauppakorkeakoulu Porin yksikkö
KO ON NU T: AN TTI PI KK AN EN ylioppilaslehti 11 1 / 2 1 5 50 VU OT TA SI TT EN VI ET ET TI IN KEVÄT TÄ , JOK A JÄ I HI ST OR IA AN S EK SU AA LI VA L I ST UK SEN KEVÄÄ NÄ . MY ÖS YL IO PP I LA SL EH TI TEKI SI LL OI N SEKS INU MERO N. ON NEKS I SEN SI SÄ LL ÖS TÄ PA HI N EH DI TT II N SI IV OTA PA IN OS SA . OH ES SA KATKEL M IA KO HU NU MERO STA.
V I IM E I SI N K E RT A VII KK o SITT EN keskiviikkona [07.01.2015]. Ilman toisen henkilön suostumusta en halua kertoa siitä sen enempää. Mutta oli kyllä miellyttävää. Positiivinen kokemus, minulle jäi hyvä mieli. Toivottavasti hänellekin jäi. Siinä mielessä se oli poikkeuksellista, että se tapahtui aamulla. Seksin merkitys elämässä on ihan huomattava, siinä missä muillakin nuorilla miehillä varmasti. Terveellä tavalla olen kiinnostunut seksistä. Seksi on muuttunut nuoruusvuosista sen verran, että sitä pyrkii tekemään ehkä vähemmän täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Nykypäivänä siihen pitäisi liittyä jotain muutakin. MIlloIN hARRASTIT VIIMEKSI SEKSIä, RoopE SAlMINEN? On kivaa, jos sitä toista ihmistä arvostaa muullakin tavalla kuin vain aktiviteetin toisena osapuolena. On sitten kivempi kliimaksin jälkeen makoilla siinä, kun ei tarvitse ruveta miettimään, että soitanko taksin. Itsevarmuus on seksikästä. Se, miten kantaa itsensä on kaikista tärkeintä. Sen huomaa ekana ja se kantaa pitkälle. Se voi olla ainoakin asia, joka merkitsee. • K AR ol IN A M I ll ER RO OP E SA LM INE N ON MU USI KK O JA NÄ YTT EL IJ Ä. MAgIcIN luMouS Vuo TE NI on alkanut taianomaisissa tunnelmissa. Muutin uuteen osoitteeseen 3. tammikuuta. Muuttolaatikot ympärilläni mimosalasi kädessä, kaiuttimissa Coldplayn Magic, universumin yhteensattumat kalahtelivat yhteen: kuin taikaiskusta vanhasta, vuosia käyttämättömänä lojuneesta laukusta tipahti lattialle Magic-kondomi, tuo mainio kumipussi, seksiseikkailuideni autuas pelastaja. Muistot alkoivat vieriä mielessäni geishakuulan tavoin. Juuri Magicin hivutin Ruissalossa immenkalvoni rikki sorvaisseen Kimmon touhutikkuun. Kimmo puolestaan sammui minun päälleni pari työntöä puhkaisun jälkeen. Autuaan illan lumous poistui minusta vasta viikkoa myöhemmin, kun Magic löysi tiensä sisältäni vessanpönttöön. Se oli edelleen lähes muuttumaton, samaan aikaan niin hauras ja vahva, kuin ensirakkaus. Luulin sitä rakkaudeksi. Mutta sitten tuli Pertsa. Pertsan vatsakarvat olivat kuin samettisammal ja kaikki niiden alapuolella silkkaa mäntymetsää kovine puunvarsineen ja mehukkaine kantoineen. Otin Magicin esille. Sormet öljyn ja kumintuoksun siivittämänä sujautin Pertsan männynrungon sen suojasatamaan. Tuntui kuin olisi lapsi luistimilla ensi kertaa. Liukui, liukui. Liukui lujaa. Liukui liikaa. En tuntenut enää itseäni, en tuntenut mitään. Se oli patonki hissikuilussa, siro sormeni miesten tumpussa. Kitkaa ei ollut. Magic, tuo kondomien ylösnoussut messias, on auttanut minua ymmärtämään oman laatuajan merkityksen. Uudessa asunnossa Coldplayn säestämänä voin sujauttaa sormen kosteaan kaninkolooni milloin haluan, kuopsuttaa ja koukistaa niin kauan, että silmissä aukeaa tähtitaivaan ääretön taika. • TI FF AN Y K oo P AL ST ALL A NA UT IT AA N AR JE N P IE NI ST Ä , KA UN II ST A ASI OI ST A . KA IK KI M I T ä RA KA S T E l IN PA LS TA LL A KY SY MME , MIL L OI N VI IME KS I. 12 1 / 2 1 5 ylioppilaslehti
Y L RU OK A P ER J A NT A I ylioppilaslehti 13 1 / 2 1 5 Unohda kakut, leivokset ja vihannekset. Talven raakaruokahitti on proteiinipommi sperma. Se on elävää luomuravintoa ja helposti saatavilla sesongista riippumatta. Sperman ongelma on usein sen vaihteleva laatu, eikä suolainen ja usein kitkerä makukaan ole kaikkien mieleen. Molemmat ovat eliminoitavissa kahdella yksinkertaisella reseptillä. YL Ruokaperjantai antaa helpot ohjeet nopeiden ja maistuvien raakaherkkujen valmistukseen. AN AN AA N KU LA US 1 AN NO S VA LM IS TU MI SA IK A N. 10 MI N YK SI AN NO S SP ER MA A 2D L AN AN AS TÄ YS ME HU A Vatkattuasi sperman nauti lasillinen ananasmehua. Ananasmehun esanssit ja sokerit peittävät alleen sperman suolaisen aromin. MA KE A MI EL IT IE TT Y 1 AN NO S V ALM IS TU MI SA IK A N . 1 H Y KS I AN NO S SP ER MA A TA I YK SI VA g IN A K AK SI KA PP AL ET TA S U g AR C UM KA PS EL EI TA ( HY VI NV AR US TE TU IS TA VE RK KO KA UP OI ST A , ES IM ER KI KS I HI PL EA SU RE S . CO M ) Nauti kaksi kapselia noin tuntia ennen sperman vatkaamista tai vaginan kostuttamista. Kitkeryys tai happamuus on tiessään. Nauti välittömästi. OS KA RI ON NI NE N KU VA T: JU SS I SÄ RK IL AH TI KU VI TU KS ET : JA AK KO SU OM AL AI NE N
S E K S IH E T KI PA LS TA LL A MAR I SU ON TO KI RJ OI TT AA SE KS IS TÄ . 14 1 / 2 1 5 ylioppilaslehti MA RI SU ON TO Al l IS ON ON äly K ä S ja kapinallinen nuori nainen, joka on karannut kotoaan tehdäkseen uraa muusikkona. Eräänä päivänä, kun Allison herää, hän ei kuitenkaan ole enää Allison. Hänestä on tullut Cupcake, silikonilla pumpattu superbimbo, jonka ainoa tarkoitus maailmassa on palvella hänet henkilökohtaiseksi seksilelukseen kustomoinutta perverssiä miestä. Mies kuvailee avuttomalle bimbolle hänen tulevaa elämäänsä: ”On päiviä jolloin kikatat kuin cheerleader kiimassa, kun näet ilmapallon kohoavan taivaalle ja minä annan sinun pitää nuo päivät. Se on harhaista onnea, täydellisen tyhjäpään riemua. Sillä sellainen sinä nyt olet. Suurimman osan päivistäsi sinä rukoilet, etten panisi taas persettäsi ja sitten tulisi suuhusi. Useimpina aamuina heräät sänkyni vierestä talutushihna köytettynä kaulapantaasi, kuivuneita kyyneleitä poskillasi. Koko päivän vietät siivoten taloani, kaikki reikäsi täytettyinä.” Olen runkannut tälle nettiin kirjoitetulle fantasiatarinalle. Masturbaatiomateriaalini ovat usein kieroutuneita eroottisia tarinoita, joihin liittyy äärimmäistä psyykkistä ja fyysistä manipulointia, alistamista, nöyryytystä ja väkivaltaa, useimmiten naisia kohtaan. K ES TI todella pitkään, ennen kuin pystyin myöntämään edes itselleni, millaiset asiat minua oikeasti kiihottavat. Osittain siksi en nuorempana osannut nauttia seksistä muiden kuin itseni ja fantasioideni kanssa. Seksuaalisuuteni on ollut liian rankassa ristiriidassa sen kanssa, mitä minulle on opetettu oikeasta ja väärästä käytöksestä, toisen ja itsensä kunnioittamisesta ja tasa-arvosta sukupuolten välillä. Mutta ehkä seksissä eivät päde maailman lait. Seksuaalisuuden historiasta kiinnostuneen hollantilaistutR AISK AA MINUT kijan ja homoaktivistin Gert Hekman mukaan tasa-arvon ideologiaa ei välttämättä pitäisikään tunkea jokaisen ihmisen makuuhuoneeseen. Seksillä ja tasa-arvolla ei ole tekemistä toistensa kanssa, mies on todennut. Hekma väittää, että historiallisesti suurin osa seksuaalisista suhteista on perustunut nimenomaan valtahierarkioihin tai vähintään niillä leikittelyyn. Luokka-, rotu-, sukupuolija ikäerot, ja niiden pohjalta tehty alistuminen ja alistaminen, ovat kiiman polttoainetta. Tasa-arvo on hyvä poliittinen päämäärä, mutta seksuaalista halua ei voida kahlita normatiiviseen, tasapäistävään pakkoon. Useat meistä kiihottuvat vallasta tai siitä (väkisin) riisumisesta. Jos kiellämme vallan ja kiiman liiton, ja teemme ”epätasa-arvoisesta” seksistä hävettävän perversion, se vie monelta vapauden nauttia seksuaalisuudestaan. Tässä mielessä Hekma on väärässä: seksillä ja tasa-arvolla on tekemistä keskenään. Aitoa tasa-arvoa vain olisi se, että voi valita vapaasti ne roolit, joissa viihtyy, sängyssä ja sen ulkopuolella. Siksi jokaisen, ja uskoakseni erityisesti jokaisen naisen, tulisi omistaa omat nautintonsa ja fantasiansa, olivat ne miten epäkorrekteja tahansa. Tä M ä ei tarkoita, että hyväksyisi väkisinmakuun tai tahdonvastaisen alistamisen. En minäkään halua tosielämässä tulla raiskatuksi, nöyryytetyksi tai muuttua persoonattomaksi seksileluksi. Mutta nauttiminen kivusta ja miehelle alistumisesta sängyssä – omalla suostumuksella, silloin kun se tuntuu hyvältä – ovat osa seksuaalista minua. Samoin kuin runkkausfantasiat, jotka vievät alistumisen ja alistamisen vielä hornamaisemmalle Markiisi de Sade -tasolle. Mitä avoimempi ja häpeilemättömämpi pystyn olemaan tästä osasta itseäni, halusta olla myös alistettu objekti, sitä enemmän nautin seksistä itseni ja toisen kanssa. • m a a i lm an le hd et ”Donetskin Kansanvallan koulutusjärjestelmä siirtyy venäläiseen koulutusjärjestelmään vuoden 2015 lopussa. Asiasta ilmoitti koulutusministeri Igor Kostenok koulutusfoorumilla. Kansallisen neuvoston varapuheenjohtaja Denis Pushilin ilmoitti: ”Donetskin Kansanvalta ottaa mallia Venäjän koulutusjärjestelmän parhaista puolista.” D ON ET SK IN K AN SA N v ALL AN UU TI ST OI MIS TO , 15 .1 2. 20 14 ”Näenkö elokuvassa jotain oikeasti venäläistä? En näe. Vaikka kuinka paljon elokuvantekijät pakottaisivat heidät [näyttelijät] kiroilemaan ja juomaan litroittain vodkaa suoraan pullonsuusta, se ei tee heitä oikeiksi venäläisiksi.” vE NÄ JÄ N KU LT TU URI MI NIS TE RI vL AD IMIR M ED IN SK I L E v IA TH AN EL OK U v AS TA , K RE ML IN M yö NTE IN EN SA NO MALE HTI Iz v ES TIJ A , 15 .1 .2 01 5 ”Tietysti Venäjä on suurvalta. Me tulemme aina muistuttamaan Venäjän historiallisesta roolista, joka kuuluu sille.” T AN SA NI AN ULK OM INI ST ER I B E RN AR D M EM BE M OS KO v AN v IE RA IL ULL AA N , K AU PA LLI NE N v ER KK OL EH TI L EN TA . RU , 16 .0 1. 20 15 • KA RO l II NA MI ll ER VOdKA EI TEE VENäläISTä #G UY S WH OL OV E BE AR D S #B E A R D L O VE PA LS TA LL A TE EM ME KA TS AU KS EN IT ÄN AA PURI N ME DIO IHIN .
ylioppilaslehti 15 JO SI GM UN D FR EU D SEN TI ES I: NAI SEN AI NO A OI KE A OR GA SM I TA PA HTU U VA GI NA AL IS ES TI. JO K A TÄ LL AI SIA EI SA A, ON PS YK OA NALYY TI KO N MU KA AN FR IG ID I. TO IMI TTAJ A LÄ HTI GPIS TEEN ME TS ÄS TY KS EEN VI ID EN SU PERD IL DO N V O IM IN JA LÖ YS I IT SE STÄÄ N ES TY NEEN NAI SEN. G-PISTEVIBRAATTORI BGEE 30,40 € Musta ja elegantti Bgee näyttää vähän kuulakärkikynältä. Se ei edes yritä imitoida penistä – tai jos yrittää, niin hyvin kaukaisesti. Bgeen saa sujautettua sisäänsä kätevästi. Sen ääni on pienestä koosta johtuen vähän hiljaisempi kuin muiden testidildojen. Ehkä se auttaa, sillä yhtäkkiä tunnen jotain. Hetken verran olen kiihottunut. Löytyykö g-piste löytyykö g-piste… Olo on kuin jännityksestä jäykällä Amélie Poulainilla, kun hän on satunnaissäätöjensä pantavana elokuvassa Amélie. No, Amélie ei tullut tuolloin. En tullut minäkään. GINO G-PISTESAUVA ”G-SPOT MASTER” 32,00 € Jos kuvitellaan, että Gino on penis, tai edes etäinen versio siitä, näyttää siltä, että kaikki ei ole nyt ihan hyvin. Muoto tuo mieleen lihakimpaleen, johon on kiinnitetty kuminauhoja esteeksi verenkiertotoiminnoille. Värikin on kummallisen lila. Arvailut näyttävät menneen oikeaan. Valmiiksi paristoitu sauva ei lähde käyntiin, vaikka kuinka painelisi. ”G-pistemestarin” paukut ovat lopussa. Toisaalta se ei tässä vaiheessa testiä yllätä: vaikuttaisi siltä, että sauvan nimi on silkka paradoksi. TOTAL CLIMAX HIGH SPEED VIBRAATTORI 37,50 € Tämä rehevän punainen sauva lupaa paljon. Jopa 13 000 kertaa minuutissa värisevä tehovibra takaa vievänsä minut maaliin nopeammin kuin arvaankaan. Tuotekuvauksessa kerrotaan myös, että sauvan varressa on ”miellyttävän tuntuisia kiihotusnystyröitä”. No, varsi se on akkuporakoneellakin. Superpampun kova vauhti ja mekkala alapäässä tuntuvat siltä, että emättimestä pyritään räjäyttämään tunneli ristiselän läpi. Voi olla, että orgasmin saavuttaisi helpommin, jos päässä olisi kuulosuojaimet, ehdin ajatella, kunnes sisältäni katoaa tunto. ORBITO TAIPUISA TEHOVIBRAATTORI 40,50 € Tämäpä on jännä: dildo, joka näyttää kahden Chuba Chubs -tikkarin yhdistelmältä. Pinkkiä makupalaa sisään työnnettäessä tuntuu kaksi hassua plumpsahdusta. Aluksi en huomaa juuri mitään. Värkkiä on vedettävä ulospäin. Ja taas: plumps, plumps. Yökkäyksenomaisista tunnoista alapäässä päätellen sille on syynsä, miksi luontoäiti teki peniksestä sileävartisen. Edes vaihdos ensimmäisestä tasaisesta surrutuksesta rytmikkäämpään väpätykseen ei auta. On pakko myöntää, että tikkarikin toimisi paremmin. LELO MONA 2 LUKSUSDILDO 152 € Jotenkin sitä on kuitenkin niin brändien vietävissä, että ajatus luksusdildo Lelosta kiihottaa vähän. Hinta on viisinkertainen kollegadildoihin nähden. Paketissa on niin monta kivaa kerrosta, että tuntuu kuin purkaisi uutta MacBookkia paketistaan. Mac-paketin sokkeloista löytyy aina kivoja ylläreitä, kuten kankainen näytönpyyhin. Myöskään dildojen Apple ei petä: yhden pahviläpän takaa löytyy Lelo luksusliukkari. Ei kun sivelemään! Luksus-Lelo ei toimi pattereilla kanssasiskojensa tavoin, vaan siinä on iPhonen laturia muistuttava sähköjohto. Kun värinä kädessä alkaa, jännitys on korkealla. Joskus hyvinkin alkanut seksi lässähtää. Enempää ei liene tarpeen sanoa. ISO jA MySTINEN G G-piste on nimetty saksalaissyntyisen gynekologi Ernest Gräfenbergin mukaan 1980-luvulla. Sen sanotaan olevan erityisherkkä alue naisen emättimen etuseinässä noin neljän senttimetrin syvyydessä. Termi on vakiintunut myös orgasmipuheeseen: naisten kohdalla puhutaan yleisesti kahdesta eri orgasmista, g-pisteja klitorisorgasmista. Ensimmäisenä idean naisen erillisistä orgasmeista esitteli psykoanalyysin uranuurtaja Sigmund Freud. Hän oli keksinyt, että klitorisorgasmit eivät kuulu aikuisen naisen elämään. Freudin mukaan aikuinen nainen saa vaginaalisia orgasmeja ilman minkäänlaista klitoriksen stimulaatiota. Jos näin ei käynyt, saattoi se olla merkki naisen epäkypsyydestä ja syvemmän psykoanalyysin tarpeesta. G-pisteen olemassaoloa ei ole pystytty tieteellisesti todistamaan. Sen sijaan viime syksynä italialainen isästä ja tyttärestä koostunut tutkimustiimi julisti todenneensa, että g-pistettä ei ole olemassa, vaan kaikki naisten orgasmit lähtevät todellisuudessa klitoriksesta. SO N j A SA AR IK OS KI DI LD OT : KE LTA INE N RU US U KU VA T: j US SI SÄ RK IL AH TI KU VI TU KS ET : j AA KK O SU OM AL AI NE N DI L D OJ EN AP PL E KI IH OT TI HE TK EN KI VO JA NY ST YRÖI TÄ
SEKSISTÄ KIRJOITTAMINEN ON USEIN KUIN TANSSISI ARKKITEHTUURISTA. YLIOPPILASLEHTI PY YSI ASIANTUNTIJOITA ETSIMÄÄN KIRJALLISESTI JA SEKSUA ALISESTI VAIVAANNUT TAVIA HETKIÄ KOTIMAISEN KIRJALLISUUDEN HISTORIASTA. ”Tapan sa ku ll ak in: Jasmine pieri nussiessaan. Laveri natisi niin, että en kuullut pörähdystä, mutta kullissani tunsin vaimeaa värinää, kuin maanjäristyksen jollain kaukaisella tasangolla. Jasmine pyysi anteeksi läähättämällä, aina se pyysi. Pian sen silmät menivät nurin, ja tiesin sen päässeen hetkeksi pois täältä. Voimista suurin nosti sen ilmaan ja kääri samettiin, vei takaisin äidin syliin, silitti päätä, syötti voisulaa – ja viskaisi takaisin laverille. Samassa minultakin tuli. Lysähdin Jasminen hikisten rintojen väliin vetämään henkeä. Liian pian paskan haju pakotti minut nousemaan sängystä, oli pakko ruveta tuulettamaan. – Ikkunat auki Eurooppaan, minä sanoin. – Miten noin kaunis nainen voi haista noin pahalta? Mitä sä olet syönyt? – Mä ostin Valintatalosta kaalia. Se on hyvää. Mutta on siinä huonotkin puolensa” A RTO S ALM IN EN , P ASK AT EO RI A , 2 00 1 Riku Korhonen, kirjailija: ”Ensin pannaan ja pieritään, sitten lauetaan ja noustaan tuulettamaan paskanhajua huoneesta. Olisin ehkä yläasteikäisenä pitänyt tätä vangitsevana aloituksena, mutta aikuisena se tympäisee ja saa toivomaan, että olisi avannut toisen kirjan. Halvan vitsimäinen kohtaus herättää minussa moralistin: en halua, että seksiakti heitetään kasvoilleni tällaisena pärisevänä pahanhajuisena karikatyyrinä, ja vielä kirjan alusssa, kun en tiedä henkilöhahmoista muuta. Aikoinaan ensimmäisellä lukuyrityksellä suljin kirjan ja ajattelin, että pierikööt keskenään” ”R ak ka an i, anna minun vain olla ja katsella tähtiäsi, sillä minä rakastan sinua.” Ja juuri silloin minä huomasin että minua pieretti vallan saamaristi. –– Rauhoitu, eläin, ajattelin, Sanna heitti päätään tyynyllä puolelta toiselle, hän otti minua niskasta kiinni, nosti jalat selkääni, hän tempoi ja veuhtoi ja minä jännityin, nytkähdin ensimmäisen kerran Minä rak, Sanna aloitti. Ja täsmälleen silloin puristui vaimea narahdus kuuluville, Sanna hätkähti, en enää jaksanut vastustella ja sitten: tatatat tata tattatatattata phuuuuu; kuin reistaileva konekivääri olisi ampunut pitkän sarjan, nykien räsähtelevä papatus halkaisi Sannan lauseen.” H AR RI S IR OL A , Ab ITU RI EN TT I , 19 80 Eeva Rohas, kirjailija: ”Katkelman seksi asettuu kökön kategoriaan kliimaksin epätoivotun luonteen vuoksi. Todettakoon kuitenkin, ettei ote edusta kökköä kirjallisuutta, vaan päinvastoin on mielestäni loistava esimerkki siitä, miten murtaa odotushorisontti (Sannan ja toisaalta lukijan), sekä korkean ja matalan yhteensulautumisesta tunteisiin käyvällä tavalla.” “H än an T oi Kurki-Pertin riisua lapikkaat ja housut jaloista ja pani silmänsä kiinni, kun mies laskeutui hänen päälleen. Kun kipu oli mennyt ohi, hän vähitellen tempautui mukaan nytkäyttelyyn, takapuoli soutaen ja huulet naurussa temmeltäen. Sitten Kurki-Pertin ruumis äkkiä jäykistyi – hän työnsi muutaman kerran koko vartalo nytkyen, valui pois tytön päältä ja jäi makaamaan heinäläjälle Martan viereen, kattoon tuijottaen. – Voi helvetti! Miehen huulilla väreili hymy. Sammaloituneet kattoriu’ut olivat aivan likellä hänen kasvojaan. Martta makasi liikahtamatta jalat hajallaan. – Vähän ajan päästä uuvestaan, kuiskasi Kurki-Pertti – Mikset sie pitemphään ? Mies nauroi – Ei sitä saata kukhaan. Net tullee rasvat ylös ja silloin se on mahoton, hän puhui. – Mie piän, että se on hyvä, jos kymmenne minuuttia saattaa. Viis minuuttiaki on jo hyvä Martta nousi istualleen. Hän haparoi housunsa, veti ne jalkoihinsa ja kiskoi itkua niellen lapikkaat Kurki-Pertin käsistä. – Älä vielä pane housuja, naihaan kohta uuvestaan. Oota vähän aikaa, puhui Kurki-Pertti säikähtänyt ilme kasvoillaan. Martta raastoi heiniä vaatteistaan, ryömi yli oviaukon ja pudottautui lumeen. – Nai yksinästi! huusi hän miehelle.” T IM O K. M UK KA : M AA ON SY NTI NE N LA UL U , 19 64 Antti Majander, Helsingin Sanomien kirjallisuustoimittaja: ”Kuvaus on sinänsä hyvä, kuten Timo K. Mukalla aina, mutta sen sisältämä seksi noloa ja törppöä, koska tyylilaji on realismi ja omaa nopeaa nautintoaan vonkaamassa mies, ikuinen syypää huonoon elämään ja hekumaan, jotka kestävät vain hetken.” ”M ökk i R an Ta muuttuu alkukesästä nopeasti, luonnonystävän pitäisi seurata sitä tunti tunnilta. Toukokuun alussa paljaat äänet kaikuvat kiviä, puita, lamaantunutta kaislikkoa vasten. Ranta on avoin ja valoisa. Yhtäkkiä merestä nousee kaislojen häähuntu, puut peittävät kaikuvat runkonsa lehdillään. Se sammuttaa äänet päivä päivältä, se muuttaa kovan valon 16 1 / 2 1 5 ylioppilaslehti
vihreäksi hämyksi, peittää mökkirannan kätkevällä seinällään. Muutaman viikon päästä saari oli jo vaaleanvihreä. Me olimme sen sisässä, kuin unohduksessa, ja minä tunsin oloni turvalliseksi. Annikki leikitteli sängyssä kalullani, imi sitä, veti nahan alas, katseli kiiltävää tummanpunaista terskaa. Hän piteli minua suussaan, olin revetä. Lopulta laskin puolentoista viikon lastin hänen karvoilleen. En saanut koskea edes kädelläni kaluun, se vain valui siinä tyhjäksi hänen vatsalleen Hän nauroi koko ajan kun spermat tulivat. Hän lupasi, että seuraavalla kerralla hän käyttää hienoja siteitä, jotka hän oli ostanut minulle. Sanoinkin jo kaivanneeni niitä. Hän oli tuonut ne mukanaan ja laittoi ne komeasti seinälle, oven päälle siihen, missä isännällä talossa tapasi olla ase, jolla hän saaliinsa metsästää. Itsestään tyhjiin purkautuvasta kalusta hän sai toisenkin idean. Samalla tavalla kuin päälle pissaaminen merkitsee kuolleen saaliin merkitsemistä, kalun hallitseminen merkitsee määräysvaltaa toisen ruumiiseen. Annikki antoi uuden pysyväismääräyksen. Kun minusta alkaa tuntua, etten voi enää mitään, hän käskee minun olla täysin liikkumatta. Kun sperma tulee, valuu hänen sormilleen, hän vain puristaa kalun juuresta, enkä saa liikkua milliäkään. Sama toistuu myös silloin kun saan laittaa sisään ja kun tekee kovasti mieli työnnellä. Minun on oltava kokonaan liikkumatta, hyvä kun saan hengittää. Sama tapahtuu, kun hän määrää minut itse runkkaamaan loppuun, Tämä jatkuu Annikin mukaan minun loppuelämäni, kaikissa tilanteissa. Näin hän riistää minulta miehen seksin kaikkein herkimmän hetken – hetken, jolloin vartalo tekee tahantonta, nykivää yhdyntäliikettä. Annikki kertoi, että hän tekee tämän minulle osoittaakseen, miten rajaton valta hänellä minuun on. Niin, etten tee muuta kuin kärsin, vaikka minulta on viety paitsi oikeus päättää koska purkaudun, myös paras osa purkautumisen nautinnosta.” MA TT I MÄK EL Ä: RA KK AU SR OM AA NI , 20 06 Merja Virolainen, runoilija, Kriittisen korkeakoulun opettaja: ”Huomio kiintyy siihen, miten eloisaa, jopa runollista ovat luontokuvaukset jakson alussa ja lopussa, mutta kun kerrotaan pariskunnan seksitoimista, kuvailu loppuu, kerronta muuttuu asiatyyliseksi raportiksi: laukkaavan ulkokohtaista tekojen luettelointia, sen sijaan kaipaisin huolellista, aistija tunnevoimaista konkreettista kuvausta, ehkä jopa kielikuvia. Tilanne on kiinnostava, dialogi olisi kiinnostava saada lukea, mitä ja miten henkilöt puhuvat toisilleen, mutta se sivuutetaan.” • L IS ÄÄ KO HT AU KS IA OSO IT TE ES SA y LIO pp IL ASL EH TI .f I . OS KA RI ON NI NE N 1. Fjoosa 2. Römpsä 3. Pimppa 4. Hässäkkä 5. Pesä 6. Lettu 7. Mirri 8. Tussu 9. Toosa 10. Vittu SEKSI AASIAlAIStEN mIEStEN KANSSA ON huONOmpAA, KOSK A hEIllä ON pIENI SuKupuOlIElIN. O SMO K ON TU LA , TU TK IMU S p RO f ES SO RI , V ÄE ST ö LI IT TO : ”Richard Lynnin vuonna 2012 julkaistu vertailu antaa melko varman pohjan siihen, että sillä pituudella on eroa Aasiassa verrattuna läntisiin kulttuureihin. Mutta täytyy muistaa, että väestön kokonaispituus ja koko vaihtelee vastaavalla tavalla. Suhteessa ruumiin kokoon se [penis] ei sinällänsä ei ole lyhyempi. Kaukoidässä ollaan aika paljon pidättyväisempiä seksin suhteen kuin mihin me ollaan tottuneita. Ja ne odotuksetkaan eivät ole niin korkealla kuin meillä on. Siinä kulttuurissa ollaan varautuneimpia seksin suhteen. Seksi aloitetaan myös huomattavasti vanhempana kuin meillä. Siihen, onko seksi huonompaa, vaikuttaa monet suhteeseen liittyvät asiat, ei pelkästään se, miten tämä asia sujuu teknisesti. Kysymys on tunteista.” pE TR I N UM MI , RI IS TA EL ÄI NTI ET EE N y LIO p IS TO NL EH TO RI , H EL SI N g IN y LIO p IS TO : ”Joissain tutkimuksissa on saatu sen suuntaisia tuloksia, joiden mukaan aasialaisten penis on pienempi. Mutta luonnontieteellisesti epäilyttävää tuossa väitteessä seksin paremmuudesta on se, että yleensä eksoottinen lähtökohtaisesti kiinnostaa, koska biologisessa mielessä se merkitsee geneettistä erilaisuutta. Se on lähtökohtaisesti viehättävää. Peniksen kokoon ja muotoon liittyvää pohdintaa on ollut siitä, että missä määrin ihmispenis on tällainen kilpailuväline, jota kuvaa parhaiten käsite spermakilpailu. On kyllä tehty tutkimuksia, joissa on huomattu, että naiset saavat useammin orgasmin symmetrisen miehen kanssa.” • KA RO l II NA m I ll ER p AL ST ALL A LA ITE TA AN AS IO IT A TÄ RK E y SJ ÄR JE ST y KS EE N. p AL ST ALL A ET SI TÄ ÄN VA ST AU KS IA E p ÄK OR RE KT EI HIN VÄ IT TE IS IIN . 17 1 / 2 1 5 tO p JA AK KO S u O m A l AI NE N h ä N SA N O I, h ä N SA N O I VAGINAt
18 1 / 2 1 5 ylioppilaslehti Ar ge ntii n A ll A on yksi kansainvälinen supertähti ylitse muiden: Jorge Bergoglio. Hän muutti työn perässä Italiaan maaliskuussa 2013 ja on siitä lähtien ollut tunnetumpi nimellä paavi Franciscus, kotimaassaan yksinkertaisesti papa. Historian ensimmäinen latinopaavi on saavuttanut kirkonpäämiesten tasolla lennokkaan suorapuheisen maineen. Franciscuksen kannanottojen perusteella katolisen kirkon voisi sanoa olevan jopa matkalla vapaamielisempään suuntaan. Paavi on nimittäin ilmaissut, ettei Jumala ole itsevaltainen taikasauvan heiluttelija. Hän on perustanut komissioita selvittämään niin katolisen kirkon korruptiokohuja kuin hyväksikäyttöskandaaleja. Time-lehden vuoden henkilö 2013 pesee rangaistusvankien jalat, twiittaa ja sulkee sairaat syliinsä. Kukapa minä olisin tuomitsemaan, hän on hämmästellyt kysyttäessä kantaa homojen pappeuteen. Franciscus on kieltämättä keskittynyt edeltäjiään enemmän oikeudenmukaisuudesta keskustelemiseen. Mutta yksi tabu on säilynyt koskemattomana: naisen oikeus lailliseen aborttiin. Se näkyy myös paavin kotimaassa Argentiinassa, jossa homot ovat saaneet mennä naimisiin vuodesta 2010 lähtien, mutta abortin laillisuudesta on edelleen äärimmäisen vaikeaa edes keskustella. Yk si hiljA is uu den rikkojista on nimeltään María Teresa Bosio. Hän saapuu työpaikalleen córdobalaiseen toimistoon, jossa halaa alkajaisiksi lämpimästi kolmea koneidensa äärellä istuvaa naista. Naiset kutsuvat Bosiota leikkisästi johtajaksi. ”Naiset tuntuvat edelleen jäävän ulkopuolelle, kun puhutaan ihmisoikeuksista”, Bosio sanoo keittiön pöydän ääreen istuuduttuaan. Hän on sosiaalityön dosentti, joka on kotoisin pienestä kylästä keskeltä Argentiinaa. Lapsuudenkodissa vallitsi vahva, pohjoisitalialaista perua oleva käsitys uskonnosta. Veli ja setä ovat pappeja molemmat. Bosio päätti kuitenkin tulkita uskontoaan vähän eri tavalla. Hän toimii nykyisin Católicas por el Derecho a Decidir -nimisen järjestön Argentiinanosaston puheenjohtajana. Nimi suomentuu vapaasti ”katoliset naiset valinnanvapauden puolesta”. Yhdysvalloissa toimii vastaava verkosto nimellä Catholics for Free Choice. Verkosto sai alkunsa 90-luvun alkupuolella, kun feministiset liikkeet voimistuivat useissa diktatuureista vapautuvissa latinomaissa. Liikkeen ideologiaan vaikutti 70-luvulla syntynyt vapautuksen teologia, joka korosti maiden vähäosaisempien asemaa. Católicaksen perustajille tämä ei kuitenkaan riittänyt. He kritisoivat suuntausta, sillä naisten oikeudet eivät olleet sisältyneet sen ajamiin uudistuksiin vapauden käsitteestä huolimatta. Siksi he julistautuvat teologisiksi feministeiksi. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että he uskovat voivansa olla katolisia ja parantaa naisten oikeuksia samanaikaisesti. Kyseessä on koko Latinalaisen Amerikan laajuinen verkosto, jonka tavoitteena on edistää naisten mahdollisuuksia päättää asioista, jotka liittyvät heidän vartaloihinsa. ”Olen aina kokenut hyvin häiritseväksi sen, miten seksuaalisuutta käsitellään katolisuudessa”, Bosio sanoo – ja mainitsee esimerkkinä, että sai tietää mitä masturboiminen tarkoittaa täytettyään kolmekymmentä. ”Mutta toisaalta jotkut muut ajatukset olivat minulle alusta lähtien todella merkityksellisiä. Kuten se, miten Jeesus suhtautuu köyhiin.” rA sk AA n A ole vA ksi nunnaksi pukeutunut mielenosoittaja rullaluisteli Buenos Airesissa viime vuoden lopulla. Hän, kuten Católicas-järjestökin, oli liittynyt joukkoon, kun kansallinen abortin laillistamista ajava liike esitteli aloitettaan jo viidettätoista kertaa kongressin sisätiloissa. Toistaiseksi tuloksetta, vaikka se keräsikin jälleen hieman enemmän allekirjoituksia. VAIKKA LAILLISEN ABORTIN ES TEENÄ PIDETÄ ÄN USEIN KATOLISTA KIRKKOA, POIKKEUKSIAKIN ON AINAKIN YKSI. CATÓLICAS ON VERKOS TO, JOK A TEKEE TÖITÄ SIKSI, ET TEI NAISEN TARVITSISI KESKEY TTÄÄ RASK AUTTAAN SALA A.
ylioppilaslehti 19 1 / 2 1 5 Lakimuutosta tarvittaisiin, koska hämärissä olosuhteissa tehty abortti on edelleen suurin syy raskausajan kuolemiin yli puolessa Argentiinan provinsseista. Tarkkoja lukuja on mahdotonta arvioida; Amnesty Internationalin mukaan abortteja tehdään maassa vuosittain noin 500 000. Maan terveysministeriön tietojen mukaan yli sata naista kuolee vuosittain epävarmaan aborttiin liittyvien syiden seurauksena. Arviota ei voi pitää luotettavana, koska se kertoo ainoastaan naisista, jotka päätyvät julkisiin sairaaloihin sairastuttuaan. Valtio ei myöskään pidä tietoja ajan tasalla. Naapurimaihinsa verrattuna Argentiina on keskitapaus: abortti on laiton muuten, paitsi parissa poikkeustapauksessa. Naisella pitäisi olla oikeus aborttiin silloin, kun hänet on raiskattu tai jos raskaus uhkaa hänen henkeään. Chilessä abortti on kielletty kaikissa olosuhteissa, kun taas Latinalaisen Amerikan maallistuneimmassa valtiossa Uruguayssa abortti laillistettiin vuonna 2012. Argentiinassa on kuitenkin noussut viime vuosien aikana julkisuuteen lukuisia tapauksia, joissa lailliseen aborttiin oikeutettu nainen ei ole saanut tahtoaan läpi. Kokonainen sairaalan henkilökunta on asettunut joissain tapauksissa vastustamaan naisen päätöstä uskonnollisen vakaumuksen takia. Tunnetuimmassa tragediassa kaksikymppisen Ana María Acevedon syöpähoidot lopetettiin raskauden sijaan. Tyttö kuoli vuonna 2007. ”Käsitys siitä, että naisen on itsestäänselvästi tultava äidiksi, on voimakas”, Bosio sanoo. ”Eikä aborttia pyytävä nainen usein tunne oikeuksiaan kovin hyvin.” Väittely abortista pitää kaksinaismoralismia vireessä. Amnestyn Argentiinan-osaston johtajan Mariela Belskin mielestä sillä, että paavi on Argentiinan suosituin ihminen, on paljonkin vaikutusta siihen, miten vaikeaa abortista on keskustella poliittisesti. ”Ensinnäkin, abortin pitäisi olla laillinen, koska naisella on oltava oikeus päättää omasta vartalostaan. Se ei voi olla paternalistinen kysymys, josta päättää valtio. Toiseksi, abortteja tapahtuu salaisesti joka tapauksessa, sekä ylemmissä että alemmissa yhteiskuntaluokissa”, hän sanoo. Laittomassa abortissa onkin tästä näkökulmasta katsottuna kyse huomattavan valikoivasta katseesta, tai suoranaisesta köyhyyden kriminalisoinnista. Sillä abortin saa Argentiinassakin tehtyä salaisesti turvallisissa oloissa, jos siitä pystyy maksamaan. Cató liC as ha lu aa tuoda esille vaihtoehtoisen äänen, koska kirkon hierarkiassa fundamentalistisimmat mielipiteet saavat usein näkyvimmin huomiota. Järjestön mielestä uhkaavaa on äärikonservatiivisten mielipiteiden sekoittuminen valtion politiikkaan ja ihmisoikeuksiin, ei niinkään kirkko itsessään. ”Fariseuksia ovat tässä tapauksessa ne, jotka säätävät lakeja, joiden alaisuudessa eivät itse ole”, sanoo María Bosio. Bosion mielestä on tekopyhää olla huomioimatta muuttuvia yhteiskunnan olosuhteita ja sitä, mikä milloinkin voisi olla parasta – tai pienin paha – naisen ja perheen terveydelle. Católicas-järjestön aktivistit eivät puhu pelkästään abortista, vaan myös esimerkiksi tasa-arvoisista parisuhteista. Tavoitteena on myös lakimuutos, mutta prosessi vaatii kaikkiaan huomattavasti kärsivällisyyttä. ”Brasilian presidentti Dilma Rousseff melkein hävisi ensimmäiset vaalinsa, koska oli sanonut kannattavansa abortin laillistamista”, Bosio selittää. Hän oli tehnyt liiton evankelisten konservatiivien kanssa, joiden tuen menetti viime hetkellä. ”He eivät siis ole katolisia, vaan evankelisia konservatiiveja”, Bosio sanoo. ”Eli vieläkin pahempia tapauksia.” Katoliseen kirkkoon kuuluvien määrä on tosiaan vähentynyt viime vuosien aikana: Latinalaisessa Amerikassa on suhteessa yhä enemmän evankelisia. Yhdysvaltalaisen PEW-instituutin tuoreen tutkimuksen mukaan evankeliset pitävät kuitenkin vielä katolilaisiakin useammin aborttia moraalisesti tuomittavana tekona. Córdoban yliopiston tutkija Juan Marco Vaggione sanoo, että abortin vastustaminen luo yksimielisyyttä ihmisten välille. ”Konservatiiviset kirkolliset johtajat evankelisesta ja katolisesta leiristä voivat häivyttää keskinäisiä erimielisyyksiään monissa muissa katolisen kirkon etuoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä, kun on vastustettava naisten oikeuksien edistymistä”, hän kuvailee. ”Viimeisten vuosikymmenten aikana siitä on kehittynyt keskipiste ja erityinen pakkomielle siinä, missä katolisen kirkon hierarkia pyrkii sekaantumaan politiikkaan.” • VE ER a VO util ai NE N EER O la MP i NE N
20 1 / 2 1 5 ylioppilaslehti PILL ER I
JU SS I SÄ RK IL AH TI ylioppilaslehti 21 1 / 2 1 5 TÄ SS Ä ON LÄ ÄK E, JOK A SU OJAA HI V-TA RT UNNALTA . YHDY SVALLOI SS A SIITÄ PU HU TA AN UU TENA EPILLERINÄ , MU TTA MIKS I SU OMES SA SIITÄ HALUTAA N OL LA HIL JA A? AN TTI PI KK AN EN
22 1 / 2 1 5 ylioppilaslehti ar ra sk uu n 16. päivänä vuonna 2014, sunnuntain vastaisena yönä, 35-vuotias newyorkilainen IT-työläinen Chris Barnes havahtui hereille ja tunsi olonsa humalaiseksi. Kuka hänet oli juottanut humalaan? Vaikka oli viikonloppu, hän ei muistanut juoneensa pisaraakaan alkoholia. Eikä hän ollut nukkunut mitenkään poikkeuksellisen huonosti, vaan mennyt puoliltaöin sänkyyn, kuten tapana oli. Ainoa asia, joka oli tehnyt edellisestä illasta tavallisesta poikkeavan, oli se, että hän oli ottanut ennen nukkumaanmenoa sinisen pillerin. Pilleri oli aika iso – pitkulainen ja moninkertaisesti isompi kuin ne siniset naprokseenitabletit, joita amerikkalaiset syövät päänsärkyyn. Barnes oli ottanut pillerin saadakseen mielenrauhan. Mielenrauhan pelkoon, joka oli varjostanut häntä 18-vuotiaasta, siitä asti kun hän oli tullut ulos kaapista. Pelkoon hiv-tartunnasta. Hänelle pelko hiv-tartunnasta ei tosin koskaan ehtinyt olla pelkoa kuolemasta: kun aids 1980-luvulla niitti nuoria miehiä hengiltä, Barnes vältti epidemian täpärästi, sillä hän oli vasta kymmenvuotias. Kun hän alkoi harrastaa seksiä 1990-luvun lopulla, hiv ei lääkkeiden kehittymisen ansiosta enää tappanut uusia uhrejaan. Mutta se oli silti jättänyt pelon, pelon toisen luokan kansalaisuudesta ja pelon jäämisestä yksin loppuelämäksi. Joka kerta, kun poskionteloista valui flunssakaudella räkää, Barnes oli varma, että nyt se on iskenyt, hiv. Siksi hän testautti itsensä kahdesti vuodessa. 1990-luvulla hiv-testin tuloksia piti odottaa piinalliset kaksi viikkoa. Joka kerta hän oli varma, että nyt se tulee, rangaistus vastuuttomasta seksistä. Pelolla ei ollut kohdetta, se oli pelkkä tunne. Juurensa sillä oli pelottelussa, aids-julisteissa homobaareissa, niissä ilmaisissa paketeissa, joita tyrkytettiin kaikissa Pride-kulkueissa ja hylätyissä tehdashalleissa järjestetyissä reiveissä. Paketeista löytyi sisältä aina kaksi pientä pakkausta vesipohjaista liukuvoidetta ja kaksi kondomia. Tiedosta ja valistuksesta ei Barnesilla siis koskaan ole ollut puutetta. Silti hän ei ole käyttänyt kondomia. On hankalaa selittää, miksi niin on ollut. Mutta siitä huolimatta hän ei tähän päivään mennessä ole saanut hiv-tartuntaa. Barnes pitää sitä pienenä ihmeenä, sillä hän oli ollut koko elämänsä sinkku ja harrastanut paljon irtosuhteita. Vaikka Barnes nousi sängystä, humalainen olo ei mennyt pois. Voisiko se johtua siitä, että pilleri laittoi hänen maksansa koville? Kenties. Hän valvoi, odotti ja yritti mennä takaisin nukkumaan. Kolmen, neljän tunnin päästä hän oli jo uudelleen unessa. Seuraavana päivänä hän päätti jatkaa ja ottaa uuden sinisen pillerin, sillä jos hän jatkaisi, viikon päästä hän voisi harrastaa seksiä ilman pelkoa. Se olisi ensimmäinen kerta. Pi ll er i on kauppanimeltään Truvada. Sen vaikuttavat aineet ovat emtrisitabiini ja tenofoviiridisoproksiili. Lääke on kehitetty hiv-tartunnan hoitoon, mutta viime heinäkuussa maailman terveysjärjestö WHO suositteli sen syömistä kaikille miehille, joilla on seksiä miesten kanssa. Yhdysvalloissa hiv-negatiiviset ovat saaneet käyttää sitä jo yli kaksi vuotta. Eurooppalaiset viranomaiset ovat asiasta hiljaa. San Franciscon ja New Yorkin homopiireissä lääkkeestä puhutaan uutena e-pillerinä, joka vapauttaa ihmiset jatkuvasta hiv-tartunnan pelosta. Truvadan uutta käyttötarkoitusta, siis käyttöä hiv-tartunnan ennaltaehkäisyyn, kutsutaan nimellä PrEP. Olla PrEPillä. Kirjainyhdistelmä tulee sanoista pre-exposure prophylaxis, altistusta edeltävä estolääkitys. Kutsutaan sitä hiv-ennaltaehkäisyksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ennaltaehkäisylääkitys estää hi-virusta tarttumasta suunnilleen yhtä tehokkaasti kuin kondomi. Ohjeiden mukaan käytettynä se toimii 99 prosentin varmuudella. Yhdysvalloissa käyttäjien määrä on kasvanut vajaaseen neljään tuhanteen heinäkuun 2012 jälkeen. Silloin elintarvikeja lääkevirasto FDA antoi lääkäreille luvan määrätä Truvadaa muun muassa paljon suojaamatonta seksiä harrastaville, heille, joilla on ollut paljon muita seksitauteja sekä heille, jotka ovat vakituisessa suhteessa hiv-positiivisen kanssa. Aiemmin sitä oli saanut määrätä vain heille, joilla hiv-tartunta oli jo todettu. Määrä on kovassa kasvussa, sillä tietoisuus lääkityksen saatavuudesta lisääntyy nopeasti. Suurin osa käyttäjistä on homomiehiä, sillä juuri heihin on aidskriisin jälkeen iskostunut hysteerinen hiv-tartunnan pelko. Sinänsä hiv-tartunnan riski kenelle tahansa on todella pieni. Hiv-positiiviselta naiselta sen on laskettu tarttuvan korkeintaan joka 180. miespuoliselle kumppanille ja mieheltä naiselle korkeintaan joka 143. kumppanille. Hiv-positiiviselta mieheltä miehelle tartuntariski on korkeintaan joka 14. kumppanille. Luvut on laskettu olettaen, että kondomia ei käytetä, seksiin kuuluu yhdyntä ja kumppani on varmuudella hiv-positiivinen. Yksittäisissä irtosuhteissa siis todennäköisyydet laskevat vielä reippaasti alemmas. Siksi Barnes on väärässä: ei voi sanoa ihmeeksi, että hän, 1990ja 2000-luvuilla nuoruuttaan elänyt, ei ole saanut tartuntaa. Suurin osa ei koskaan saa tartuntaa. Homoja vain pelotellaan hivistä enemmän kuin muita. Todellisuudessa hivtartunnassa on aina kyse vain huonosta tuurista. Toiset harrastavat koko ikänsä suojaamatonta seksiä eivätkä saa virusta – toisilla kondomi hajoaa kerran ja he saavat sen. Kun huono tuuri käy ja hi-virus pääsee uuden ihmisen verenkiertoon, se ensi töikseen etsii isäntäsolun, jonka pintaan se kiinnittyy. Hi-virus haluaa kiinnittyä niihin soluihin, jotka suojaavat elimistöä taudinaiheuttajilta: niin sanottuihin auttaja-T-soluihin, niistä tarkalleen ottaen CD4-soluihin. Kun virus on löytänyt CD4-solun, se tunkeutuu solun sisälle ja muuttaa isäntäsolun virustehtaaksi. Apinoimalla isäntäsolun mekanismeja virus tekee itsestään kopioita ja taas uusia kopioita, jotka alkavat etsiä itselleen uusia isäntäsoluja. Lopulta virus on kaapannut ja tappanut auttaja-T-solut. Siksi edetessään se aiheuttaa sen, ettei elimistö pysty enää suojautumaan. Hiv-positiivisten tilaa seurataankin muun muassa juuri CD4solujen tasoa mittaamalla. Truvadan vaikuttavat aineet toimivat niin, että ne estävät CD4-solujen muuttumisen virustehtaaksi. Silloin hi-virukset eivät pääse enää tunkeutumaan uusiin T-soluihin elimistössä eivätkä tappamaan niitä. Pieni osa hi-viruksen jo saaneista isäntäsoluista menee lepotilaan, jossa ne voivat elää jopa vuosikymmeniä. Jos lääkitys lopetetaan, virukset heräävät taas nukkuvista isäntäsoluista. Tästä keksittiin kysymys: mitä tapahtuisi, jos elimistön auttaja-T-solut olisivat suojattuja jo ennen kuin virus pääsee tekemään kotiaan yhteenkään niistä? Hivlääkkeitä alettiin kokeilla hoitohenkilökunnalle, kun sattui vaaratilanteita, joissa hoitaja altistui hiv-potilaan verelle. Tartunnat vähenivät. Laadittiin ohjeistus: kun lääkitys aloitettiin tarpeeksi nopeasti, vähintään 72 tunnin sisällä altistuksesta, oli syytä epäillä, että hi-virus ei tarttunut ollenkaan uuteen elimistöön. Hoitajat olivat turvassa. Sitten lääkärit muistivat ne muut uhrit: suojaamatonta seksiä harrastaneet. Eikös tästä seuraisi myös se, että heidän tartuntansa voitaisiin ehkäistä? Silloin hivtartuntojen määrän voisi saada laskuun.
ylioppilaslehti 23 1 / 2 1 5 Sillä onhan hypoteesi kieltämättä mullistava. Periaatteessa lääkkeet voisivat ikään kuin toimia jälkiehkäisylääkityksenä hiviä vastaan. Tosin tällaisissa tilanteissa Truvadaa on syötävä kokonainen kuukausi, ja mielellään yhdessä jonkin toisen hiv-lääkkeen kanssa. Sitten tulikin mieleen se toinen hypoteesi: entä, jos Truvadaa söisi jo ennen riskitilannetta? Ennaltaehkäisevästi? Syn tyi ennaltaehkäisylääkitys. PrEPsanaa alkoi pikkuhiljaa ilmestyä ihmisten Grindrja Scruff -profiileihin. Ne ovat miehille tarkoitettuja seuranhakusovelluksia. PrEP. On PrEP. Truvadawhore here! PrEP Warrior. Prepworks! On PrEP, safe sex can be negotiated. On PrEP – still play safe. Suurimmalle osalle, joiden kanssa Chris Barnes jutteli, hiv-ennaltaehkäisy oli tuntematon asia. Ja on edelleen. Suurin osa assosioi sen vastuuttomaan suojaamattomaan seksiin, vanhojen homomiesten orgioihin. Barnes on yrittänyt kertoa asiasta aina sivulauseessa, kuin ihan tavallisena asiana, mutta hän on huomannut, että ei se sitä ole. Hän näkee sen aina silmistä. Keskustelukumppanin katse muuttuu. Syöt lääkettä, jotta voisit sekoilla? Syyllistäminen on Truvadan-syöjille niin tuttua, että sosiaalisessa mediassa ennakkoluuloja vastaan toimii #truvadawhore-kampanja. Sen tarkoitus on vähentää ennaltaehkäisyyn liittyviä ennakkoluuloja. Vastustus ja ennakkoluulot ovat lääkityksen yleistymisen esteenä, kertoo yksi kampanjan perustajista, sanfranciscolainen Adam Zeboski. 27-vuotias Zeboski työskentelee 1980-luvun aids-epidemian aikaan perustetussa San Francisco AIDS Foundation -järjestössä. Järjestöllä on kunnianhimoinen tavoite: saada hiv kokonaan kuriin Yhdysvalloissa. Hän sai Truvada-lääkityksen reilut kaksi vuotta sitten ollessaan mukana pilottikokeilussa, jossa lääkitystä testattiin. Truvada-huora-nimikkeessä ei ole hänelle mitään negatiivista. Päinvastoin. Silloin siinä oli, kun toimittaja David Duran marraskuussa 2012 kirjoitti Huffington Postiin jutun PrEP-käyttäjistä. Jutun otsikko oli Truvada Whores? ja siinä esitettiin, että Truvadan vuoksi ihmiset lakkaisivat käyttämästä kondomia ja piittaamasta omasta ja muiden terveydestä. Zeboskia juttu suututti. Hän päätti ottaa termin käyttöön, jotta siitä poistuisi negatiivinen leima. Niin vähemmistöt ovat aina tehneet haukkumasanoille. Queer, fag ja dyke on kaikki keksitty loukkauksiksi, sitten homot ovat alkaneet itse käyttää niitä. Zeboski teetti t-paidan, jossa oli teksti #truvadawhore. Pian moni muukin halusi sellaisen. Nyt Zeboski käyttää sellaista työpaikallaan, jossa hän ottaa hiv-testejä. Pian toimittaja David Durankin muutti mielensä. Maaliskuussa 2014 hän kirjoitti samaan lehteen uuden jutun otsikolla An Evolved Opinion on Truvada, kehittynyt mielipide Truvadasta. Hän totesi olleensa aiemmin turhan konservatiivinen ja ymmärtäneensä nyt, että Truvada todella näyttää toimivan ja lisäksi poistavan ihmisten elämästä ahdistusta, eikä sitä ole tarkoitettu vaihtoehdoksi kondomille. Esimerkiksi Zeboskille Truvada ei nimittäin tarkoita kondomin käytön lopettamista. Mutta koska seksissä käy yllätyksiä, joskus kondomi vain unohtuu. Se on käynyt monelle, eikä sitä yleensä osaa selittää, miksi niin tapahtuu. Mutta Truvadan ansiosta ei tarvitse enää odottaa testiin pääsyä paniikissa. San Franciscossa ennaltaehkäisylääkityksen syöminen homomiesten keskuudessa yleistyy erityisen kovaa vauhtia. Yhdessäkään seurantaryhmässä, jonka jäsenet ovat syöneet Truvadaa säntillisesti, ei ole tullut ainuttakaan uutta tartuntaa. ”Myös suurin osa ystävistäni syö Truvadaa. Uskon, että San Francisco on ensimmäinen kaupunki, josta uudet hivtartunnat saadaan kokonaan eliminoitua”, Zeboski sanoo. Eu r oo pa SS a Truvadaa ei saa määrätä ennaltaehkäisyyn. Mutta todennäköisesti hyvin pian saa. Ensimmäinen maa, joka ajaa lääkeviranomaisille PrEP:n läpi, on varmasti Iso-Britannia, jossa hiv-tartunnat erityisesti nuorten homomiesten keskuudessa ovat hälyttävän kovassa nousussa. Siellä paikallisten homojärjestöjen intresseissä on pitää asiaa esillä. Suomen kaltaisessa pienessä maassa, jossa hiv-tartuntojen määrät ovat sekä väestömäärään suhteutettuna että absoluuttisesti vähäisiä, tällaista intressiä ei ole. Seta käyttää aikansa tasa-arvoisen avioliittolain ja perheellisten homojen asian ajamiseen. Myös Suomessa uuden, 1980ja 1990-luvulla syntyneen, homosukupolven keskuudessa tartunnat lisääntyvät, sanoo Auroran sairaalan infektioyksikön ylilääkäri Matti Ristola. Ristola on Suomen johtavia hiv-asiantuntijoita. Lisäksi hän tekee paljon käytännön potilastyötä. ”Voi sanoa, että se on nähtävissä, että siitä on muutamia esimerkkejä”, Ristola sanoo. ”On vaikeaa sanoa, mistä se johtuu. Esimerkiksi minun ikäpolvessani on vielä Q u E E r , f a g j a d y k E o n k a i k k i k E k S i t t y l o u k k a u k S i k S i , S i t t E n h o m o t o v a t a l k a n E E t i t S E k ä y t t ä ä n i i t ä . Z E b o S k i t E E t t i t p a i d a n , j o S S a o l i t E k S t i # t r u v a d a w h o r E .
24 1 / 2 1 5 ylioppilaslehti ihmisiä, joiden läheiset ystävät, ehkä kumppanitkin ovat kuolleet tautiin. Nyt vapaata nuoruuttaan elää sukupolvi, jolla ei ole tätä kokemusta.” Heille hiv ei ole tappava tauti vaan status. Kaikkiaan Suomessa hiv-tartuntoja diagnosoidaan vuosittain keskimäärin 150. Niistä joka kolmas tarttuu miesten välisessä seksissä. Hiv ylipäänsä on miesten sairaus, sillä kolme neljästä suomalaisesta hiv-positiivisesta on mies. Suomen kaikista hiv-positiivisista joka kolmas oli alle 30-vuotias. Aids-potilaita Suomessa on parikymmentä joka vuosi. Tauti on muuttunut aidsiksi siinä vaiheessa, kun virus on päässyt etenemään elimistössä ilman hoitoa vuosikausia. Kenenkään heistä ei periaatteessa enää pitäisi kuolla aidsiin. Ristola oli ensi kertaa ennaltaehkäisylääkityksestä kuullessaan epäileväinen. Mutta sitten hänen asenteensa muuttui. ”Sanoisin, että se on yksi tapa hivtartuntojen ehkäisemiseen. Ei missään nimessä ainoa, vaan yksi. Jos tutkimukset osoittavat, että se tehoaa ja vähentää tartuntojen määrää, niin miksi ei?” Es t EE nä ovat he, joiden pitäisi juuri keskittyä tartuntojen minimoimiseen: viranomaiset. Jälkiehkäisylääkityksenä, eli siinä vaiheessa, kun vahinko on jo sattunut, hiv-lääkkeitä nimittäin saa Suomessakin – ainakin teoriassa. Ristola on vuosia yrittänyt saada lääkäreille valtakunnallista ohjeistusta tilanteisiin, joissa he kohtaavat potilaan, joka kertoo saaneensa pari tuntia sitten mahdollisen hiv-tartunnan. Mutta tuloksetta. Siksi juuri kukaan ei tiedä, että tartunnan saamisen voi lähes sadan prosentin varmuudella estää, jos saa estolääkityksen mahdollisimman pian altistuksesta. Eivät potilaat eivätkä lääkärit. Virallisten ohjeiden puuttuessa Ristola on tehnyt minkä voinut. Siis ohjeistanut omia potilaitaan, hoidossa olevia hiv-positiivisia: jos harrastat suojaamatonta seksiä, vaikka kuinka kaduttaisi ja hävettäisi, kerro kumppanillesi ja käske hänen heti soittaa Auroran infektioklinikalle ja hankkia kuukauden lääkekuuri. Ristolan tapauksessa on vain se ero tosielämään, että hänen hoidossa olevat potilaansa eivät todennäköisesti edes tartuttaisi hiviä eteenpäin suojaamattomassa seksissä. He kun ovat hoidon piirissä – ja jos lääkitys on kohdallaan, hiv-positiivinen ei tartuta enää tautia muihin. Ohjeistuksen puuttumisen taustalla on pelko siitä, että yhtäkkiä estolääkityksen käyttö räjähtäisi. Että ihmiset alkaisivat käyttäytyä vastuuttomasti tai päivystyspoliklinikat ruuhkautuisivat hivtartuntaa syyttä pelkäävistä. Kun tautitapauksia on vähän, eikä ole tahoja, jotka pitäisivät asiaa esillä, ilmiötä ei pidetä ongelmana. Ei, vaikka sen myöntää epäkohdaksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen infektioyksikön johtaja Mika Salminen. Hänen mukaansa tartuntaa estävien lääkkeiden käyttäminen on ristiriidassa suomalaisen säädösviidakon kanssa. Jälkiehkäisylääkityksen tehokkuus on infektiolääkärien keskuudessa tiedetty hyvin jo yli kymmenen vuotta, mutta toimintamallia ei vieläkään ole saatu kehitettyä. ”Hommahan menee niin, että kun Suomessa menee lääkärille ja siellä todetaan jokin sairaus, niin sitten se hoidetaan. Sairauksien hoito kuuluu suomalaiseen sairausvakuutukseen. Mutta tässä tulee vastaan pulma, että kun kyseessä ei ole vielä sairas henkilö, vaan henkilö, joka on pian mahdollisesti sairas, niin kuka maksaa lääkityksen?” Salminen sanoo. Käytännössä tilanteet ovat menneet niin, että sairaala maksaa ensiksi kuukauden jälkiehkäisylääkityskuurin. Sille tulee hintaa yli 1 000 euroa. Koska sairaalat eivät haluaisi näitä kontolleen maksettavaksi, ne lähettävät laskun potilaan kotikunnalle. Sieltä lasku maksetaan, jos ollaan kilttejä. Mutta käytännön tilanteissa moni kunta on ilmoittanut, ettei aio maksaa mitään seksitauteja ehkäisevää lääkitystä. Mitä useammin näin käy, sitä vähemmän sairaaloilla on intoa antaa lääkitystä enää kenellekään. Lopputuloksena potilas voi saada hiv-tartunnan, jonka kustannukset yhteiskunnalle ovat pitkällä tähtäimellä moninsatakertaiset estolääkitykseen nähden. Koska hiv-tartuntoja on Suomessa niin vähän, suurin osa lääkäreistä on tietämättömiä hiv-tartuntojen hoidoista tai riskitilanteista, joissa tartunnan voi saada. Juuri siksi ohjeistus tarvittaisiin: jotta yhä useampi yleislääkäri osaisi arvioida, millainen riskitilanne on todellinen. Suurin osa suojaamattomista yhdynnöistä ei aiheuta todellista hiv-riskiä, eikä jälkiehkäisylääkitystä ole syytä antaa kaikille nuppineulan päälle astumista pelkääville. Mutta nykytilanne johtaa siihen, että lääkitystä ei käytännössä saa kukaan. HIV-tukikeskuksen toiminnanjohtaja Jukka Keronen onkin sitä mieltä, että juuri jälkiehkäisylääkityksen saatavuudesta pitäisi saada enemmän tietoa ihmisille. Sillä voitaisiin hänen mukaansa välttää ainakin osa nykyisistä tartunnoista. Se tulisi yhteiskunnalle edullisemmaksi kuin nykytilanne. ”Erityisesti matkailun kautta tulevat tartunnat ovat kovassa kasvussa. Thaimaasta tuodaan hiviä Suomeen matkatuliaisina hyvin paljon”, Keronen sanoo. Sen suhteen hiv-tukikeskus on päättänyt tehdä jotain. Kuluvana vuonna he aloittavat Thaimaassa klinikkayhteistyön, jossa suomalaisia matkailijoita ohjataan klinikalle, jossa voi aloittaa jälkiehkäisylääkityksen. ”Mielestäni tästä pitäisi ehdottomasti kertoa laajasti ihmisille. Silloin, kun on todellinen riskitilanne ollut, on parempi käydä vaikka varmuuden vuoksi ottamassa se lääkitys, kuin jäädä odottelemaan ja mennä kolmen kuukauden päästä testiin katsomaan, kuinka kävi.” Ch ris Ba rn E sk aa n ei tiennyt mistään estolääkkeistä vielä puoli vuotta sitten. Hän sai kuulla ennaltaehkäisylääkityksestä vasta kuukautta ennen kuin hän nielaisi ensimmäisen Truvadan. Mutta hän halusi sen heti. ”Olin odottanut tätä lääkettä 17 vuotta, ei sitä tarvinnut miettiä. Olin aina miettinyt, että joskus on tultava rokote, tai mikä tahansa muu kuin kondomi, joka suojaa hiviltä”, hän sanoo. Barnesilla kävi tuuri. Hänen ei tarvinnut selittää lääkärille, mistä PrEP:ssä oli kysymys, vaan lääkäri oli jo lääkityksestä tietoinen. Tämä aloitti paasaamalla: lääke täytyy ottaa kerran päivässä. Aina. Joka kerta. Vaikka tekisi mitä. Ennen lääkityksen aloittamista testattiin maksan ja munuaisten toiminta, sillä Truvadan tiedetään rasittavan niitä. Terveellä ihmisellä rasituksesta ei pitäisi olla haittaa, mutta jos jommassakummassa on valmiiksi vikaa, Truvadan syöminen ei ole hyvä idea. Barnesille jää Truvadasta maksettavaa 25 dollaria eli 22 euroa kuukaudessa. Loput, vajaat 1 300 dollaria eli reilut 1 100 euroa maksaa Cigna, hänen sairausvakuutusyhtiönsä. Suurin osa amerikkalaisista sairausvakuutuksista kattaa PrEP-lääkityksen, sillä viranomaiset ovat hyväksyneet lääkityksen ehkäisevään käyttöön. Toisen pillerin jälkeisenä yönä Barnes ei enää herännyt humalaiseen oloon. Hän ei saanut sen jälkeen mitään sivuoireita. Yh d Y sval lois sa hivja aids-järjestöt ovat ottaneet asiakseen jakaa tietoisuutta ennaltaehkäisylääkityksesta. Ne syöttävät nettiin videoita, joissa oikaistaan väärinkäsityksiä ja selitetään solutasolla Truvadan vaikuttavien aineiden toimintaa.
ylioppilaslehti 25 1 / 2 1 5 ” M u i s t a v a t k o i h M i s e t o t t a a n ä i t ä l ä ä k k e i t ä ? ” KU VA KA AP IN OVE SS A: "N A rc IS SU S ", O U t I D E b NA m
Muiden pelkoa helpottaakseen M oni hiv-positiivinen il M oittaa statuksestaan jo Grindr-profiilissaan. t artunnasta kerto M aan riittää kol M e kirjainta: poz.
ylioppilaslehti 27 1 / 2 1 5 Suomen hiv-tukikeskuksen toiminnanjohtaja Jukka Keronen on ainakin toistaiseksi yhdysvaltalaisia kanssatovereitaan epäilevämpi lääkkeen ennaltaehkäisevän käytön suhteen. ”Muistavatko ihmiset ottaa näitä lääkkeitä?” Usein eivät. Se huomattiin PrEP-lääkityksen läpimurtotutkimuksessa, jonka tulokset julkaistiin marraskuussa 2010 The New England Journal of Medicine -lehdessä. Satunnaistettu kaksoissokkotutkimus toteutettiin yhteensä 2 499:llä homomiehellä ja transnaisella, joiden riski saada hiv-infektio oli seksuaalisen käyttäytymisen perusteella arvioitu erittäin korkeaksi. Oikeaa lääkettä saaneiden hiv-tartunnat vähenivät 44 prosenttia lumeryhmään verrattuna. Tulos ei vielä ollut mullistava, mutta kun tarkasteltiin osallistujien aktiivisuutta ottaa lääkettä, alkoi näyttää toisenlaiselta. Selvisi, että iso osa tutkimukseen osallistuneista ei muistanut ottaa Truvadaa päivittäin, kuten oli ohjeistettu. Heillä, jotka ottaneet Truvadaa joka päivä, teho olikin yli 99 %. Mutta tieto siitä, että ihmiset ovat välinpitämättömiä oman terveytensä uhalla, ei taida olla uusi. Unohtavathan myös naiset ottaa e-pillereitään. Ja kondomi voi unohtua, vaikka käytössä on e-pillerit. Myös Euroopassa lääkityksestä on käynnissä parhaillaan ensimmäiset kaksi tutkimusta. Molemmat ovat vielä kesken, mutta kummassakin annettiin toiselle ryhmälle Truvadaa ja toiselle lumelääkettä. Kummassakin lumelääkkeen antaminen keskeytettiin ennen kuin oli alun perin suunniteltu, sillä tulokset olivat niin hyviä, että olisi ollut eettisesti väärin jatkaa lumelääkkeen antamista toiselle ryhmälle. Toinen tutkimuksista kertoo kuitenkin hyviä uutisia heille, jotka eivät muista syödä lääkkeitään päivittäin. Tutkimuksessa lähdettiin testaamaan Truvadan käyttöä lyhytaikaisesti yhteensä 400 henkilöllä. Tutkimusryhmät ohjeistettiin ottamaan kaksi Truvadaa 24 tunnin sisällä ennen mahdollista seksiä, ja jos seksiä oli, kahtena seuraavana päivänä kumpanakin yksi Truvada. Lääkettä ei siis syöty enää joka päivä, vaan esimerkiksi perjantaiaamuna kaksi, lauantaina yksi ja sunnuntaina yksi. Jos perjantaina harrasti seksiä, lääkkeen teho oli yhtä hyvä kuin joka päivä otettuna. Tällöin lääkkeen kuukausittainen hintakin lähes puolittuu. Tutkimuksen lopulliset tulokset valmistuvat lähikuukausina, jonka jälkeen on odotettavissa ohjeistuksia Eurooppaan. Suomen on pakko seurata perässä. Silloin on oleellista kysyä, kuka maksaa kalliin lääkityksen heille, jotka sen haluavat. ”Tuleeko lääkityksellä ratkaista ongelmaa, johon on muitakin ratkaisuja? Ja mitkä ovat niitä riskiryhmiä, joiden lääkitys veronmaksajien pitää kustantaa?” luettelee Keronen kysymyksiä, joihin pitäisi löytää vastauksia. ”Entä kuuluuko yhteisistä varoista maksaa se, että joku ei vain halua käyttää kondomia? Jos vaikka 10 000 ihmistä aloittaisi PrEP-lääkityksen veronmaksajien rahoilla, siitä voi tulla vuodessa 100 miljoonan lasku. Sillä rahalla tehtäisiin miljoonia hiv-testejä, eli saataisiin suurin osa suomalaisista tartunnoista tietoon ja hoitoon”, Keronen sanoo. Toisaalta: jos PrEP saa hiv-tartunnat loppumaan, se maksaa itsensä yhteiskunnalle takaisin. Nykytoimet eivät näytä purevan hiv-tartuntoihin, sillä tartuntojen määrät ovat pysyneet suunnilleen ennallaan. Lisäksi on selvää, että lääkkeen hinta laskee, kun sen patentti vapautuu. Gileadilla on Yhdysvalloissa patentti Truvadaan vuoteen 2021 asti. Tämän jälkeen markkinat vapautuvat halvemmille rinnakkaislääkkeille. Kun lääkkeen hinta laskee tasolle, jossa halukkaat yksilöt pystyvät ennaltaehkäisylääkityksensä itse maksamaan, koko hintakysymyksestä tulee turha. Sillä onhan PrEP joka tapauksessa länsimaalaisten ja etuoikeutettujen keino suojata itseään tartunnalta, ei ratkaisu maailmanlaajuiseen aids-kriisiin, joka pahimmin riepottelee esimerkiksi Keski-Afrikkaa. Siellä ihan ensiksi pitäisi saada jo tartunnan saaneille lääkitys. Mutta niin pitäisi saada ehkäisypillerit, oikeus raskaudenkeskeytykseen, koulutus ja perusterveydenhuoltokin. Ch ris Ba rn es on monella tapaa hivpotilaan tilanteessa: hän syö päivittäin lääkettä ja käy kolmen kuukauden välein testeissä. Hänen täytyy tehdä niin, sillä PrEP-lääkityksellä olevan täytyy olla varma, ettei vahingossa saa tartuntaa. Hiv-positiiviselle pelkän Truvadan syömisestä voi nimittäin olla haittaa, sillä ilman toista viruslääkettä virus saattaa tulla sille vastustuskykyiseksi. Barnesin ja hiv-positiivisen ainoa päivittäisten rutiinien ero onkin, että Barnes syö vain yhtä lääkettä, ja voi periaatteessa lopettaa lääkkeensä turvallisesti. Jos siis lopettaa samalla seksin harrastamisen. Siksi valinta on yksinkertainen. Niin yksinkertainen, ettei sitä oikeastaan tarvitse jäädä miettimään. Ennemmin lääkkeitä joka päivä kuin pelko joka päivä. Truvadasta tuleva pelko on abstraktimpaa: emme tiedä, onko siitä kenties jotakin haittaa pitkään käytettynä. Sitä emme tiedä mistään hi-virukseen kehitetystä lääkkeestä, sillä kukaan ei ole vielä ehtinyt syödä niitä niin pitkään. Muiden pelkoa helpottaakseen moni hiv-positiivinen ilmoittaa statuksestaan jo Grindr-profiilissaan. Tartunnasta kertomaan riittää kolme kirjainta: poz. Sillä on kaksi seurausta. Ensimmäinen on, että rajaa itsensä pois monen potentiaaliselta deittilistalta. Toinen on, että saa erikoisen pyynnön: pyynnön terveeltä, joka haluaa tulla hiv-positiiviseksi. Ilmiö on niin yleinen, että siitä ovat kirjoittaneet hämmentyneinä blogeihinsa useat hiv-positiiviset. Rolling Stone -lehti haastatteli vuonna 2003 Carlosta, joka etsi Sitä Oikeaa – miestä, joka toteuttaisi hänen toiveensa ja tekisi hänestä hivpositiivisen. Miksi? Jonkinlainen vastaus löytyy fiktiosta. Se on sama kuin kysymykseen, miksi True Blood -sarjan ihmiset haluavat, että heistä tehdään vampyyreja. Eivät ikuisen elämän vuoksi, sillä vampyyrius merkitsee edellisen elämän jättämistä, läheisistä luopumista, kuolemaa ilman oikeaa kuolemaa, tai vähimmilläänkin uuden elämän opettelua. Monille pahinta hiv-tartunnassa on hautaan asti kalvava kysymys siitä, kuka sen oikein teki. Yksinäisyyteen tottuu, ja sekin saattaa muuttua, mutta pahinta on se, ettei moni tiedä tartuntansa lähdettä. Siksi virus voi olla myös sinetti, liitto ja sopimus rakkaudesta. Eikä silloin ole enää mitään pelättävää. Kun Barnesin ensimmäinen Truvadapurkki oli tyhjä, hänestä tuntui, että ilma makuuhuoneessa oli muuttunut jotenkin kevyemmäksi. •
28 1 / 2 1 5 ylioppilaslehti LAPSIP ORNO RIKO KSEN TEKEMINEN ON YK SINK ERTAIS TA . RIIT TÄ Ä, KUN KIRJ OI TTAA GOO GLEEN "T EEN PORN " JA PRINT TA A. NIIN TAIT EILI JA ULLA KART TUNENK IN TEKI . SO N JA SA AR IK OS KI KU VA T: AN NI KK I VA LO MI EL I KU VI TUK SE T: JA AK KO SU OM AL AI NE N
ik ol li ne n vaikuttaa säntilliseltä. Taiteilija Ulla Karttunen, 58, avaa oven kierreportaiden yläpäässä ja johdattaa avaraan, valkoiseen olohuoneeseensa, jossa valkoisten Ikea-hyllyjen kirjat on järjestetty värien mukaan. Paidassa on vihreitä raitoja ja huulissa pinkkiä kiiltoa. Ikkunasta näkyy lumisen pikkukaupungin reunama, Joensuu. Ikkunalaudalle on aseteltu valkoinen Neitsyt Maria ja pinkki Buddhan pää. Seinään nojaa iso taulu – jäätelöpuikko, josta on syöty yksi pala. ”Se on sisustustaulu. Se tehtiin, jotta edellinen asunto menisi helpommin kaupaksi”, Karttunen sanoo ja tarjoaa kahvia. Pöydällä on herkkuja kaksikerroksisessa astiassa, suklaata, keksejä ja marenkeja. Karttunen tarjoaa niitä, mutta ei ota itse mitään. Ilme on vähän varautunut. Toisin oli Helsingin käräjäoikeudessa vajaa seitsemän vuotta sitten. IltaSanomien julkaisemasta kuvasta näkee, kuinka valkeaan asuun sonnustautunut Ulla Karttunen asteli oikeuteen miehensä Erkki Seväsen käsipuolessa itsevarma hymy huulillaan. Karttusta syytettiin lapsipornon hallussapidosta ja levittämisestä, koska hän oli tehnyt valtavan kohun herättäneen teoksen Neitsythuorakirkko. Teoksessa oli avoimilta nettisivuilta printattuja kuvia, joissa esiintyi alaikäisen näköisiä tyttöjä seksuaalisissa ja osittain väkivaltaisissa tilanteissa. Pian hymy vaihtui pettymykseksi. Julkisessa keskustelussa Karttusen syyllisyyttä oli julistettu heti, mutta muutamaa kuukautta kohun alkamisen jälkeen myös Helsingin käräjäoikeus päätyi Karttusen yllätykseksi samaan ratkaisuun. Oikeuden mukaan Ulla Karttunen oli tehnyt lapsipornorikoksen tunnusmerkistön täyttävän teon. Silti Neitsythuorakirkon kuvia vastaavaa materiaalia on edelleen, seitsemän vuotta myöhemmin, netissä muutaman klikkauksen päässä. Jo sk us asioita ei pitäisi sanoa ääneen, koska ne voivat toteutua. Nuorena Ulla Karttunen ajatteli, että on normatiivista ja tylsää haluta opettajaksi, joten hän ilmoitti vitsikkäästi lähtevänsä rikolliseksi Eurooppaan. Syykin oli selvä: paremmannäköiset miehet. Heitosta huolimatta Kouvolassa lukion käynyt hyviä arvosanoja saanut tyttö luisui opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä Tampereen yliopistoon. Kandidaatiksi valmistuttuaan Karttunen muutti Helsinkiin tekemään töitä. Vuonna 1989 hän aloitti informaatikkona Suomen valokuvataiteen museossa. Siellä hän teki erään kokeilunsa, jota voisi haluttaessa kutsua sanalla ”todellisuustaide”. Motiivi teo(kse)lle löytyi työpaikalta. Valokuvataiteen museon silloinen johtaja Ritva Tähtinen ei Karttusen ja monen kollegan mielestä ollut tehtäviensä tasalla eikä keskittynyt tarpeeksi valokuvataiteen kehittämiseen. Karttunen pohti lounastauolla ääneen kollegalleen, pitäisikö jättää eropaperit tänään vai huomenna, kunnes sai idean: mitä, jos kirjoittaisikin eropaperit johtajalle. Niin hän myös teki. Lopulta Karttusen aloite johti yhdessä yleisen tyytymättömyyden kanssa siihen, että valokuvataiteen museon hallitus päätti loppuvuodesta 1995 antaa Tähtiselle potkut ja muuttaa johtajan pestin vakituisesta viisivuotiseksi. Valokuvataiteen museon uudeksi johtajaksi valittiin Asko Mäkelä. Karttunen puolestaan alkoi olla yhä enemmän virkavapaalla taideprojektien takia. Niistä huolimatta hänelle oli pitkään vaikeaa kutsua itseään taiteilijaksi. Hän oli valokuvapiireissä oppinut, ettei uusia tulokkaita oteta ilolla vastaan. ”Tiedostin aika hyvin, miten vastahankaisesti ja kriittisesti taidepiireissä suhtaudutaan siihen, että joku ulkopuolinen tekisi jotain”, Karttunen sanoo. Hän ei myöntänyt olevansa taiteilija edes silloin, kun otti asuntolainan, jätti sen jälkeen virkansa valokuvataiteen museossa ja muutti pieneen kaksioon Pariisin Sacre-Coeurin vieressä. Vuosi oli 1998. Tarkoituksena oli elää vapaata taiteilijaelämää Pariisissa hamaan tulevaisuuteen. Se ei kuitenkaan onnistunut. Heti vuosituhannen vaihduttua Joensuun yliopiston ympäristöestetiikan professori Yrjö Sepänmaa pyysi Karttusta väitöskirjatutkijaksi Suomen Akatemian rahoittamaan tutkimusprojektiin. Ulla Karttunen suostui. Väitöskirjan ohella hän jatkoi taiteen tekemistä. Kuusi vuotta väitöskirjan aloittamisen jälkeen hän alkoi valmistella Neitsythuorakirkkoa. s uu ri osa ihmisistä ei ajattele koskaan nähneensä lapsipornoa. Aiheeseen liittyvät mielikuvat perustuvat ehkä Nabokovin Lolitasta napattuihin kuvauksiin perverssistä äijästä, joka haluaa vaimonsa pikkutyttöä. Netistä ei ole myöskään mitenkään ihan helppo löytää lapsipornoa, jos ei tiedä, mistä etsiä. Tai niinhän sitä luulisi. ”Neitsythuorakirkossa oli kyse valtavirtaisen aineiston markkinakritiikistä. Traditionaalinen lapsiporno, jossa puhutaan pedofiileista ja pedofiiliringeistä, ei ole mikään markkinatalouden tuote. Mutta megalomaaninen teiniporno, jolla on laajamittainen kulutus, on osa yleisesti hyväksyttyä populaarikulttuuria”, Karttunen sanoo. Neitsythuorakirkon materiaalin kerääminen oli helppoa. Teinipornon löytämiseksi riitti kun avasi tietokoneen ja kirjoitti Googleen ”teen porn”. Eteen lävähti valtava kavalkadi kuvia, joissa alaikäisen näköiset ja kehittymättömät tytöt ottivat suihin, masturboivat ja olivat miesten pantavana. Kuvia löytyi vielä lisää, kun kirjoitti ”teen babes” tai ”teen whores”. Kun teinipornosivuja selasi eteenpäin, löytyi erilaisia osastoja. Ulla Karttusta ällöttivät eniten grandpa porn ja reality rapes -osiot. Isoisäsivuilla kerrottiin muun muassa, että kaikki teinitytöt haluavat tulla isoisänsä raiskaamiksi. Reality rapes -sivuilla imitoitiin raiskauksia. Karttunen ei soittanut poliisille, koska materiaali löytyi avoimilta sivuilta ja sitä oli niin paljon. Sen sijaan hän jatkoi kuvien lataamista. Muutamassa tunnissa niitä oli kerääntynyt pari sataa. Se riitti. Karttunen printtasi koneelle tallentamansa kuvat, jotkut kaksin kappalein. Ekstaattisia naisia -näyttelyn avajaiset järjestettiin Kluuvin galleriassa ystävänpäivänä 2008. Avajaisissa oli paikalla vajaa 100 kutsuvierasta. Neitsythuorakirkko oli näyttelyn suurin teos. Se koostui kankaisesta autotallista, jonka seinällä ja lattialla pinossa oli Karttusen internetistä poimimia kuvia. Seinälle oli kiinnitetty myös mustalle pohjalle kirkollisella fontilla painettuja tekstejä. Niissä luki esimerkiksi: ”Markkinatalous ja mediayhteiskunta ovat yhdessä tuottaneet uuden kilpailukykyä lisäävän innovaation: Kaikkien maailman lasten liha voidaan tuotteistaa ja myydä.” ”Talouden uusi huippuinnovaatio: Lapsilihan voi myydä aikuisviihteen nimissä.” ”Kirkko syntyi yhden viattoman veren uhrista, Neitsythuorakirkko miljoonalukuisesta.” Ja niin edespäin. Teoksen pornokriittisen asenteen takia Karttunen epäili, että saisi otsaansa ylioppilaslehti 29 1 / 2 1 5
30 1 / 2 1 5 ylioppilaslehti moralistin leiman. Vastaanotto vaikutti kuitenkin ihan hyvältä. Moni henkilö tuli sanomaan Karttuselle Neitsythuorakirkosta, että se herätti ajatuksia ja kysymyksiä. Kukaan ei Karttusen kertoman mukaan vaikuttanut olevan mitenkään suunniltaan. Yksi henkilö kuitenkin oli, Karttusen tuntema taiteilija hänkin. Seuraavana päivänä näyttelystä tehtiin rikosilmoitus. Kun Karttunen avajaisten jälkeisenä iltapäivänä tuli galleriaan, ovella oli lappu ja paikalla museonjohtaja Janne GallenKallela-Sirén purkamassa teosta. Jo aiemmin päivällä poliisi oli käynyt hakemassa Neitsythuorakirkon kuvatulosteet. Muu näyttely oli jätetty paikoilleen. Myöhemmin poliisi takavarikoi myös jäljellä olevat 12 Boudoir Newsiksi nimettyä näyttelyesitettä, joissa oli kuvia ja selitys Neitsythuorakirkon taustoista. Gallen-Kallela-Sirén ei kertomansa mukaan ollut ennen rikosilmoitusta tutustunut teokseen. Hän on sanonut, että teki 15.2. arvion siitä, että teos saattaa sisältää Suomen lain vastaista materiaalia. Kätensä pesemällä hän torjui hänelle itselleen mahdollisesti aiheutuvat negatiiviset seuraukset. Jos hän olisi asettunut Karttusen tueksi, hän olisi ehkä joutunut itsekin syytetyn penkille. ”Tietysti voidaan kysyä, miksi hän ei ollut tutustunut. Hänhän on tehnyt työnsä huonosti, jos ei tutustu töihin, joita aikoo esittää”, Karttunen sanoo. Pi an teoksen purkamisen jälkeen Karttunen kutsuttiin Kaartin poliisiasemalle, josta hänet passitettiin kuulusteluihin Pasilan poliisitalon väkivaltaja seksuaalirikosyksikköön. Karttusen tietokone takavarikoitiin ja hänelle suoritettiin saman tien kotietsintä. Hän asui vielä tuolloin Helsingissä Korkeavuorenkadulla. ”En ollut aluksi huolestunut. Minulla ei ollut mitään salattavaa enkä missään tapauksessa kokenut tehneeni mitään rikosta. Oletin, että nythän asia tutkitaan perusteellisesti”, Karttunen kertoo. Oikeudenkäynti järjestettiin 21.5.2008. Puolustus oli laatinut pitkän selvityksen siitä, miksi Ulla Karttusta ei voida tuomita lapsipornorikoksesta. Perusteluissa mainittiin muun muassa Suomen perustuslain takaama taiteen vapaus, Ulla Karttusen aiempi rooli yhteiskunnallisena keskustelijana ja todellisuudesta aiheensa ammentavana taiteilijana sekä annettiin näyte hänen näyttelyesitteeseen kirjoittamastaan yksiselitteisen kriittisestä aiheen kuvauksesta. Puolustuksesta huolimatta oikeus tulkitsi, että Karttusella ei ollut oikeutta kuvien hallussapitoon eikä levittämiseen. Suomen lain mukaan kaikki alle 18-vuotiasta esittävä pornografinen materiaali on lapsipornoa – myös silloin, kun kyse on arvioista. Käräjäoikeuden tuomiossa todetaan, että se on kuvia katsoessaan todennut tyttöjen tarkemman iän määrittelyn olevan vaikeaa. Tuomiossa sanotaan, että käräjäoikeus on arvioinut nuorimmat tytöt 9–10-vuotiaiksi. Ulla Karttunen oli myös itse sitä mieltä, että ainakin osa kuvien tytöistä oli alaikäisiä, siksi hän teoksensa oli tehnyt. Ja toivonut, että poliisi puuttuisi sisältöihin jollain tavalla. Vuodesta 2007 asti se on ollut mahdollista. Silloin astui voimaan laki, jonka mukaan poliisi saa ilmoittaa teleoperaattoreille sivustoista, jotka saattavat sisältää lapsipornoa. Laki on herättänyt myös kritiikkiä, koska sen nojalla on päädytty sensuroimaan myös muuta kuin lapsipornoa. Helsingin käräjäoikeuden päätöksellä Karttunen tuomittiin rikoslain 17. luvun 18. ja 19. artiklojen nojalla syylliseksi lapsen sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan hallussapitoon ja levittämiseen. Häntä ei kuitenkaan tuomittu rangaistukseen, koska hän teoksellaan pyrki samaan kuin oikeuslaitos. Teoksella oli siis käräjäoikeudenkin mielestä kriittinen tarkoitus. Karttunen valitti päätöksestä, mutta se ei muuttunut hovioikeuden käsittelyssä. Korkein oikeus ei myöntänyt tapaukselle valituslupaa. Koska oikeus päätti julistaa osan kuvamateriaalista salaiseksi 25 vuodeksi, kukaan ulkopuolinen ei voi tehdä arviota sen luonteesta. Ulla Karttunen kertoo, ettei ole tutkinut tarkasti teinipornosivustojen nykytilannetta lukuun ottamatta luentoihin ja kirjoihin kerättyä esimerkkiaineistoa. Sen perusteella hänestä vaikuttaa siltä, että internetin todellisuudessa ei juuri mikään ole muuttunut. Hänestä samankaltainen aineisto vaikuttaa vain lisääntyneen. Voi olla, että Karttunen on oikeassa. Kun kirjoittaa Googlen kuvahakuun teen porn, ensimmäisellä sivulla on alaikäisen näköisiä tyttöjä, jotka ottavat suihin, masturboivat ja ovat miehen pantavana. Kun kuvia klikkaa auki, päätyy sivustoille kuten 18xgirls.com ja tiny4k.com. Suuri osa sivustojen tytöistä ei näytä täysiikäisiltä, mutta asiaa on mahdotonta tietää varmasti. Myös rikoskomisario Timo Piiroinen Keskusrikospoliisista sanoo, että raja-aineistoa, jossa saattaa esiintyä alaikäisiä ihmisiä, on internetissä ”ihan liikaa”. Hänen mukaansa siihen törmää helposti etsimättäkin. Teiniporno on ollut viime aikoina tapetilla muun muassa Sundance-festivaalilla, jossa tammikuun lopussa ensi-iltansa sai dokumentti Hot girls wanted. Elokuva käsittelee juuri ja juuri täysi-ikäistyneitä tyttöjä, jotka maineen ja rikastumisen toivossa hyppäävät pornobisnekseen. Samaan asiaan Karttunenkin halusi kiinnittää huomion. ”On kiinnostavaa, että on niin vastakohtaisina pidetyt instituutiot kuin porno ja kirkko. Minulla on kokonaisvaltaisemman ihmisen ihanne. Kaikkihan haluavat elämän olevan seksikästä, aistillista ja hyvää, mutta toivoisin, että ei olisi tällaista ristiriitaa aistillisen puolen ja eettisen puolen kanssa.” Ka rt tu ne n menee työhuoneeseensa ja tuo mukanaan nipun printtejä. Hän levittää pöydälle Neitsythuorakirkon jäänteet. Poliisi palautti 300 kuvasta noin 50 takaisin Karttuselle. Niissä ei ole alastomuutta eikä väkivaltaa, mutta vihjailu on selkeän seksuaalista. Pikkuhousut pilkottavat minihameen lomasta. Monen tytön hiukset ovat saparoilla tai suussa on hammasraudat. Osassa palautetuista kuvista esiintyy taiteilijan mukaan samoja henkilöitä kuin takavarikoiduissa kuvissa. Kaikki tytöt ovat nuoria, mutta on mahdoton sanoa, ovatko he alaikäisiä vai vain maskeerattu näyttämään sellaisilta. Julkinen mielipide Neitsythuorakirkosta syntyi pitkälti mielikuvien ja huhupuheiden perusteella, koska teos oli esillä alle 24 tuntia. Myös uutisoinnissa oli virheitä – monissa aiheesta julkaistuissa uutisissa esimerkiksi kerrottiin, että materiaalissa oli sekä tyttöjä että poikia, vaikka siinä oli vain tyttöjä. Keskustelu oli kiivasta. Karttunen itse kokee, että oikeuslaitoksen lisäksi myös taidemaailma asettui häntä vastaan. Pian oikeudenkäynnin jälkeen Suomen valokuvataiteen museon entinen johtaja ja Karttusen entinen esimies Asko Mäkelä kirjoitti Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla: ”Hyvässä taiteessa teokset ovat kiinnostavampia kuin taiteilija. Myös sellaisessa, jossa taiteilijan rooli on aiheena. Lapsipornon vastustaminen on siksi tärkeä asia, että aiheesta näkisi mielellään taiteellisesti oivaltavan tulkinnan. Nyt kehnosta taiteesta on syntynyt tavaton kohu. Jäljelle jää vain ikävä tunne, että lapsia on käytetty hyväksi.” Asko Mäkelä ei koskaan ollut nähnyt teosta, jota hän kritisoi. Pari viikkoa myöhemmin julkaistussa tekstissä hän kertoi perustaneensa näkemyksensä museonjohtaja Gallen-Kallela-Sirénin kuvaukseen teoksesta. Toki myös puolustajia löytyi, esimer
ylioppilaslehti 31 1 / 2 1 5 ” O n k i i n n O s t a v a a , e t t ä O n n i i n v a s t a k O h t a i s i n a p i d e t y t i n s t i t u u t i O t k u i n p O r n O j a k i r k k O . M i n u l l a O n k O k O n a i s v a l t a i s e M M a n i h M i s e n i h a n n e . ” kiksi itsekin taiteellaan kohahduttanut Teemu Mäki, kirjailija ja juristi Jarkko Tontti sekä kriitikko Otso Kantokorpi. Tampereen yliopiston oikeustieteen tutkija Pauli Rautiainen on käsitellyt Neitsythuorakirkkoa muun muassa vuonna 2012 valmistuneessa väitöskirjassaan. Rautiaisen mukaan oleellista ei ole se, ovatko kuvat Suomen lain mukaan lapsipornoa vai eivät. Hänestä yhteiskunnan pitäisi sietää taiteessa myös lapsipornoksi tulkittavia kuvia. Silti hänen mielestään Karttusen tuomio oli nykyisen lainsäädännön mukainen, vaikka hän olisikin kaivannut oikeuslaitokselta parempia perusteluja päätökselle. Nyt todettiin ylimalkaisesti, että lapsen etu menee taiteen vapauden edelle sen enempää perustelematta, mitä lapsen etu tarkoittaa. Rautiaisen mielestä oikeuden päätös osoittaa, että taiteilijan ilmaisunvapaus on törmäyskurssilla nykyisen lainsäädännön kanssa. Ilmaisunvapauteen liittyvät asiat pitäisi hänen mukaansa ottaa paremmin huomioon jo lainsäädäntövaiheessa. Neitsythuorakirkon tapausta voidaan verrata 1960-luvulla käytyihin taideoikeudenkäynteihin. Kirjailija Hannu Salama sai jumalanpilkkasyytteen vuonna 1964 kirjastaan Juhannustanssit ja Harro Koskinen samasta synnistä teoksensa Sikamessias takia vuonna 1969. Uudempia esimerkkejä löytyy viime syksyltä. Marraskuussa poliisi kielsi 83-vuotiaan naisen istumisen alasti vitriinissä Baltic Circle -festivaalilla, koska piti sitä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavana. Poliisi vetosi perusteissaan erityisesti lapsiperheiden suojelemiseen. Dries Verhoevenin naisen ikääntymistä käsittelevä performatiivinen Ceci n’est pas mon corps esitettiin ennen Helsinkiä Alankomaissa, Ranskassa, Sveitsissä, Itävallassa ja Saksassa ilman ongelmia poliisin kanssa. Tapaus on parhaillaan Helsingin hallinto-oikeuden käsittelyssä. Karttunen sanoo kokevansa sympatiaa muiden taidekohujen uhrien kanssa. Silti hän näkee oman tapauksensa vähän erilaisena.
32 1 / 2 1 5 ylioppilaslehti Yleensä, jos taiteilijaa syytetään taiteensa sisällöistä, taustainstanssi asettuu taiteilijan tueksi, Karttunen sanoo. Paria kuukautta Karttusen näyttelyä ennen Taidemuseo Tennispalatsissa oli esillä Sally Mannin omista lapsistaan ottamia alastonkuvia. Myös tällöin poliisille tehtiin näyttelystä tutkintapyyntö, mikä ei kuitenkaan johtanut toimenpiteisiin. Sen on epäilty johtuvan siitä, että museonjohtaja Gallen-Kallela-Sirén puolusti näyttelyä toisin kuin Karttusen tapauksessa. ”Jos oman aineistoni joukossa olisi ollut Sally Mannin kuvia, olisivat ne olleet ylivoimaisesti eniten lapsipornoa. Teokseni konteksti olisi kääntänyt ne sellaisiksi”, Karttunen sanoo. Lisäksi Karttusen mielestä myös lainsäädännössä on ongelmansa. Hänestä on outoa, että lain mukaan voidaan tuomita lapsipornon hallussapidosta, kun materiaali on avoimesti saatavilla internetistä. Kun Karttunen pari vuotta oikeudenkäynnin jälkeen kokosi aineistoa L’Amour et La Mort -kirjansa Neitsythuorakirkkoa käsitteleviin kuviin, hän huomasi, että osa poliisin takavarikoimista ja salaisiksi määräämistä kuvista oli internetissä yhä. 18 vuoden päästä selviää, ovatko ne internetissä myös silloin. ”Rikokseni oli tulostaminen ja koneelle tallentaminen. Sitähän ei normaalisti tarvitse tehdä. Lainsäädäntö on selkeästi perässä. Ja sitten poliisi antaa ymmärtää, että lapsipornon käyttö on täysin luvallista, jos siitä ei jää jälkeä.” Karttusen mielestä tämä kertoo kaksinaismoralismista yhteiskunnassa. ”Kun kaikki tietävät, että lapsiporno on ylin synti, miten on mahdollista, että sellainen voikin olla keskeistä, laajalevikkistä ja vapaasti saatavilla olevaa populaarikulttuuria. Miten sitä ei kukaan tuo esille?” hän kysyy. ”Suuri osa suomalaisista olisi voinut olla tämän teoksen tekijöitä. Nyt vaikutti siltä, että ainoa, joka tietää tämän materiaalin olemassaolosta, olen minä.” Ke it tiö n ikkunasta näkee, että Joensuuhun on tullut pimeä. Vaikka Karttunen on Itä-Suomesta kotoisin, hän piti itseään helsinkiläisenä ennen Neitsythuorakirkkoa. Kohun jälkeen hän muutti miehensä kanssa tänne. Muuttopäätökseen vaikutti miehen työ Joensuun yliopistossa, mutta myös se, että Karttunen halusi aloittaa alusta. Hän on myös harkinnut vaihtavansa nimeä. ”Ovathan tämän tapauksen seuraukset olleet ihan valtavat. Aikaisemmin luulin, että Suomi on oikeusvaltio. Enää en ajattele niin.” Jos Karttunen saisi palata ajassa taaksepäin, hän ei olisi puhunut lainkaan lapsipornon käsitteestä oman työnsä yhteydessä. Ei siksi, ettei hän yhä olisi sitä mieltä, että osassa hänenkin työnsä materiaalista esiintyi alaikäisiä ihmisiä. Vaan siksi, että lapsiporno herättää niin vahvoja tunteita, että järkevä keskustelu käy mahdottomaksi. Hänestä kyse on kollektiivisesta vaikenemisesta: ongelma on lakaistu maton alle ja ajateltu sen katoavan sillä tavalla. Omatunto on puhdas, kun ikävistä asioista ei puhuta. Karttunen uskoo, että osasyynä hiljaisuudelle on myös häpeä. ”Kyllähän se jonkinlainen tabujuttu tietenkin on ollut, koska se on aiheuttanut prosessin, jossa on väistetty tiedonhankintaa ja haluttu olla kiivaasti jotakin mieltä”, hän sanoo. Entä muut seksiin liittyvät tabut? Karttusen mielestä niitä löytyy globaalisti: lapsiavioiliitot, naisen asema, homojen oikeudet. Länsimaista niitä on vaikeampi keksiä. Hänestä nykykulttuurissa seksin tabuja ovat ennemmin intohimo ja sensuaalinen erotiikka. ”Seksissäkin pitää olla markkinatalouden tai pornon logiikka. On parempi olla vähän maanpäällisempi ja lyhytnäkösempi käyttönäkökulma asioihin.” Kun kohu Neitsythuorakirkosta alkoi, Karttunen valmisteli Yrjö Sepänmaan johdolla väitöskirjaa taiteen ja todellisuuden murtumista. Vaikka aineisto oli melkein valmis, siihen oli Neitsythuorakirkon jälkeen mahdotonta palata. Taide ja todellisuus tulivat liian lähelle toisiaan. Sittemmin näyttelyt ympäri maailmaa, kirjaprojektit ja konferenssiesiintymiset ovat vieneet mukanaan. Viime vuonna ilmestyi Neitsythuorakirkon tapausta käsittelevä kirja Donna Criminale. Karttunen koki, että kirja oli ainoa keino saada sanottavansa läpi. ”Puhutaan, että sensuuritapaukset ovat spiraalinomaisia. Enää ei ollakaan kiinnostuneita siitä, mistä alun perin oli kysymys, eikä siihen saa oikeaa informaatiota väliin. Koska kaikki olivat lasten puolella, ydinpaha tiivistyi taiteilijaan, joka kyseenalaisti teinipornotähteyden ylevyyttä”, Karttunen sanoo. "Suomessa ei uskalleta edes mainita sanaa sensuuri." Re il u vuosi oikeudenkäynnin jälkeen Karttunen järjesti Rööperin Taidesalongissa performanssiteoksen. Ideana oli, että yleisö sai tulla osoittamaan vihansa Karttuselle. Paikalle oli kutsuttu myös neljä Neitsythuorakirkkoa kritisoinutta miestä: Matti Apunen, Janne GallenKallela-Sirén, Pauli Aalto-Setälä ja Asko Mäkelä. Heistä kukaan ei tullut paikalle. Yleisölle jaettiin tilaisuudessa kiviä. Sitten Ulla Karttunen tuotiin valkoisissa vaatteissa gallerian keskelle asetettuun arkkuun. Teoksen nimi oli Kuoliaaksi kivittäminen. Ensimmäinenkään kivi ei lentänyt. • A RT IK KE LI N L ä HTE EN ä ON K AR TT USE N HA A ST AT TE LU N JA KI RJ OJ EN LI S ä KS I K ä YT ET TY H EL SI NG IN K ä R ä J ä OI KE U d EN TU OM IOT A . Y LI OP PI LA SLE HT I EI TA VO IT TA NU T J AN NE G ALLE N -K ALLE LA S IR é NI ä KO MM EN TT IA VA RT EN ” S u u R i o S a S u o m a l a i S i S t a o l i S i v o i n u t o l l a t ä m ä n t e o K S e n t e K i j ö i t ä . n y t v a i K u t t i S i l t ä , e t t ä a i n o a , j o K a t i e t ä ä t ä m ä n m a t e R i a a l i n o l e m a S S a o l o S t a , o l e n m i n ä . ”
ylioppilaslehti 33 1 / 2 1 5
RAISKAUS EI KO SK AAN OLE VI TSI, SANOTA AN . PAIT SI SILLO IN, KUN SEN KOHDE ON MIES , KIRJ OI TTAA ARLA KANERVA. HAS SU NKAHAU SK A RA IS KAU S AN NA SA LM I 34 1 / 2 1 5 ylioppilaslehti
LäHI p IIRISS ä NI SU o RItt A m ANI p IKAIS e N g ALLU p IN peRUSteeLLA moNI m I e S SI v UUttAA ASIAN NAUR e SK e LL e N , K o SKA m I e S tä N yt e I v AIN vo I RAISKA t A . ylioppilaslehti 35 1 / 2 1 5 At S oIN elokuvan, nauroin. Vasta jälkeenpäin tajusin, mille oli nauranut. Raiskaukselle. Seksuaalinen väkivalta ei yleensä ole hauskaa edes populaarikulttuurissa: olen itkenyt vuolaasti katsoessani esimerkiksi Kaikki isäni hotellit -elokuvaa, jossa Jodie Foster joutuu joukkoraiskauksen uhriksi. Tällä kertaa raiskauksen uhrina kuitenkin oli mies. Vertailun vuoksi: Esimerkki 1: Nainen makaa koomassa koska häntä on ammuttu. Herätessään hän tajuaa, että hänen maatessaan tajuttomana miespuolinen sairaanhoitaja on antanut muiden miesten harrastaa hänen kanssaan seksiä maksua vastaan. Esimerkki 2: Mies makaa koomassa koska häntä on ammuttu. Miehen herättyä hänen naispuolinen esimiehensä kertoo harrastaneensa hänen kanssaan seksiä hänen maatessaan tajuttomana. Kysymys: kumpi naurattaa enemmän? K U mpIK IN esimerkki on kohtaus elokuvasta. Ensimmäinen on Quentin Tarantinon toimintapläjäyksestä Kill Bill vuodelta 2003. Toinen on viime vuonna ilmestyneestä Sean Andersin ohjaamasta komediasta Kaameat pomot 2. Kumpikin elokuva esittää raiskauksen. Ainoastaan toisessa (kyllä, siinä jälkimmäisessä) raiskaus on vitsin aihe. Miksi miehen seksuaalinen hyväksikäyttö naurattaa? Ja onko nauru harmitonta? Kaikelle pitää toki voida nauraa. Mikään fyysinen toiminto tai uskonnollinen vakaumus ei saa olla naurun ylätai ulkopuolella. Monet loistavat stand up -koomikot kertovat hulvattomia vitsejä kuolleista vauvoista, insestistä ja joukkomurhista. Esimerkiksi Aristokraatitdokumentissa joukko koomikoita kertoo kukin oman versionsa kuuluisasta vitsistä, jonka päätarkoituksena on olla mahdollisimman rivo, ällöttävä ja järkyttävä. Aiheina voivat olla esimerkiksi insesti, raiskaus, koprofilia, nekrofilia, eläimiin sekaantuminen ja murhat. Hulvattoman hauskaa. A RIS to KR AAtItdo KU me N tIN vitsissä ja Kaameat pomot -komediassa on tietty ero, joka liittyy todellisuuteen ja arkeen. Insesti, nekrofilia ja eläimiin sekaantuminen tuskin naurattavat kovinkaan montaa, jos ne tulevat vastaan tosielämän tapahtumina. Mediakin kirjoittaa lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta ennemmin liioitellun kauhistelevasti kuin väheksyvästi naureskellen. Miehiin kohdistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan puolestaan suhtaudutaan julkisessa keskustelussa ja mediassa lähes yhtä kepeästi kuin komediaelokuvassa. Sitä on usein vaikea ottaa todesta. Lähipiirissäni suorittamani pikaisen gallupin perusteella moni mies sivuuttaa asian naureskellen, koska miestä nyt ei vain voi raiskata. Miehiä kuitenkin raiskataan elokuvien lisäksi myös todellisuudessa. Ei yhtä usein kuin naisia, mutta yhdysvaltalaisen RAINN-järjestön mukaan vuonna 2003 yksi kymmenestä raiskauksen uhrista oli mies, ja noin kolme prosenttia amerikkalaismiehistä oli joutunut raiskauksen tai sen yrityksen uhriksi. Jostain syystä siitä ei kuitenkaan liiemmin puhuta. Ongelmana on kyvyttömyys nähdä mies uhrina. Kliininen seksologi Jukka Virtanen kirjoittaa kirjassaan Kokonainen mies, että julkisessa keskustelussa seksuaalisesta väkivallasta nainen mielletään uhriksi ja mies tekijäksi. Tämä johtuu siitä, että miehenä olemiseen liitetään vahvasti sekä kyky että halu yhdyntään. Tämä puolestaan johtaa siihen, että naisen hyväksikäyttämäksi joutunut mies on vain saanut mitä halusikin. S A m AN KA LtAISI A ajatuskuvioita on aiemmin liitetty myös naisiin kohdistuviin raiskauksiin, tosin sillä erotuksella, että naisen ei ole koskaan kuviteltukaan kykenevän puolustautumaan tai muuten aktiivisesti vaikuttamaan siihen, mitä hänen keholleen tapahtuu. Mies taas on oletusarvoisesti sekä aina niskan päällä että aina halukas. Monet populaarikulttuurin raiskattu mies -vitseistä liittyvät juuri tähän ajatusmalliin. Kaameat pomot 1:ssä sama jatko-osassa raiskattu mies raiskataan ensimmäisen kerran. Esimies Julia näyttää Dalelle ottamansa kuvat, joissa Dale on hammaslääkärin tuolissa nukutettuna ja Julia käyttää häntä hyväkseen. ”Raiskaus, tämä on raiskaus, sinä olet raiskannut minut!” Dale huutaa kimeällä äänellä naamaansa koomisesti väännellen. Naurun paikka. Dalen valittaessa tästä kavereilleen nämä toteavat, että tilanne ei kuulosta kovinkaan pahalta. Dale tuijottaa murheellisena tuoppiinsa ja lupaa olla puhumatta asiasta enää. Taas naurattaa. mU ttA , ja nyt seuraa itsestäänselvyys: kaikki miehet eivät itse asiassa halua koko ajan seksiä kaikkien kanssa. Eivät, vaikka vastassa olisi nainen, jota miehen ystävät himoitsevat. Naisen tekemää seksuaalista väkivaltaa ymmärrettävämpää on monen mielestä miehen miehelle tekemä raiskaus. Onhan silloin mukana penis, tuo vallan väline, jolla voi tunkeutua ruumiin aukkoihin. Mutta, kas kummaa: ymmärrettävyydestään huolimatta mies miehelle -raiskaus naurattaa ihan yhtä lailla kuin nainen miehelle -kuvio. Vankilaraiskaus on tietenkin miehiin kohdistuvien raiskausvitsien klassikko. Aiheeseen tartutaan säännöllisesti elokuvissa, tv-sarjoissa ja stand up -komediassa. On jopa tehty lautapeli nimeltä
Don’t Drop the Soap, jossa yritetään selviytyä vankilan läpi ilman vankilavitsien ikisuosikkia, saippuan tiputtamista suihkutiloissa seuraavaa anaaliraiskausta. Myös Kaameat pomot -elokuvassa mehustellaan vankilaraiskauksella, kun Dalen kaverin pomo passitetaan telkien taakse. Kuvio nähdään siis ymmärrettävänä ja mahdollisena, toisin kuin höpsö kuvitelma siitä, että nainen muka voisi käyttää miestä hyväkseen. Silti naurattaa. Mies miehelle -raiskauksessa on nimittäin läsnä viittaus homoseksuaalisuuteen, joka itsessään on monien vitsien aihe. Oletetun homouden myötä voidaan jatkaa oletusta siihen, että raiskattu mies on kuitenkin nauttinut tilanteesta. Näin mieheltä viedään jälleen uhrin rooli. Hauskaa ei siis ole ajatus siitä, että mies kärsii, vaan oletus ja yhteisymmärrys siitä, että mies kärsii vain leikisti. Koska oikeastihan mies haluaa seksiä aina, joka paikassa ja kaikkien kanssa. Seksuaalisella suuntautumisella ei tässä ole mitään väliä. Ka i KK i miesten kokema seksuaalinen hyväksikäyttö ei kuitenkaan ole yhtä suoraviivaista kuin edellä kuvattujen kaltaiset esimerkit. ”Miehen seksuaalinen hyväksikäyttö saattaa olla niin salakavalaa, ettei mies edes ymmärrä tulleensa hyväksikäytetyksi”, hahmoterapeutti Heidi Valasti sanoo. ”Sillä on kuitenkin merkittävä vaikutus miehen seksuaalisen identiteetin muodostumiseen.” Jos ei itse tietoisesti ymmärrä, miksi tuntuu pahalta, on asiaa huomattavasti vaikeampi käsitellä. Hyväksikäyttöä on fyysisen käsiksi käymisen lisäksi muun muassa painostus ja pakottaminen, joko parisuhteessa tai sen ulkopuolella. Valasti mainitsee esimerkkinä naisten harrastamasta manipuloivasta hyväksikäytöstä e-pillereiden lopettamisen kumppanin tietämättä tai ilman yhteistä suunnitelmaa lapsenhankinnasta. Tä ll aisiss a tilanteissa nainen ei tule välttämättä edes ajatelleeksi tekoaan vääränä. Biologinen kello käy tekosyystä: nainen haluaa lisääntyä yhtä paljon kuin mies haluaa harrastaa seksiä. Kummatkin luontonsa takia syyntakeettomia. Siinä missä miehen kuvitellaan olevan peniksensä vietävissä, lasketaan nainen hormoniensa armoilla olevaksi tunnekimpuksi, joka saa saada kiukuttelukohtauksia jos mies ei tee kuten nainen toivoisi. Raivarit saatetaan nähdä söpönä tai vähän ärsyttävänä, mutta naista itseään pidetään niihin syyttömänä, hormonien uhrina. On vain se aika kuukaudesta, puolukoita ja hilloja ja rättejä ja mitä näitä nyt on. Sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa PMS on jopa toiminut lieventävänä asianhaarana naisen tekemässä murhassa. Naisen väkivaltaista käytöstä siis vähätellään ja sille naureskellaan – kuten naureskellaan myös miehelle, joka naisen uhriksi joutuu. Y K siTYis he n K il öi den ajatusmallit toistavat yhteiskunnan rakenteita, ja toisinpäin. Suomen rikoslainsäädäntökin on huomioinut miehen raiskaustapauksen uhrina vasta 15 vuotta. Ennen vuotta 1999 voimassa olleen rikoslain mukaan mies on raiskaustapauksissa voinut esiintyä ainoastaan tekijänä. Raiskauskriisikeskus Tukinainen on useampana vuonna hakenut Raha-automaattiyhdistykseltä avustusta projektiin, joka keskittyisi miesten kokemaan seksuaaliseen väkivaltaan. Tänäkin vuonna hakemus kuitenkin tuli bumerangina takaisin. ”Ilmeisesti tätä ei olla nähty tarpeellisena projektina”, Tukinaisen kriisityön kehittämispäällikkö Heli Heinjoki sanoo. Tukinainen on alun perin perustettu seksuaalista väkivaltaa kohdanneiden naisten hyväksi. Sittemmin sukupuolirajaus on jäänyt pois, mutta vuosittaiset yhteydenotot miehiltä jäävät edelleen alle kymmeneen. Pä äs ää n T öise s Ti Tukinaiseen ottavat yhteyttä aikuiset miehet, jotka ovat lapsuudessaan tai nuoruudessaan kokeneet seksuaalista hyväksikäyttöä. Akuutti eli vastikään tapahtunut aikuisen miehen kokema tilanne liittyy useimmiten seksuaalivähemmistöihin. Tästä ei kuitenkaan voi päätellä, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvat miehet kokisivat seksuaalista väkivaltaa heteromiehiä useammin. Heillä saattaa vain olla matalampi kynnys avun hakemiseen. Heinjoen mukaan Tukinainen saa tietoonsa ainoastaan murto-osan miesten kokemasta seksuaalisesta väkivallasta. Naisistakin suurin osa jättää raiskauksen ilmoittamatta, ja miehillä kynnys on vielä korkeampi. Silloin tällöin Tukinaiseen on ottanut yhteyttä myös miehiä, jotka ovat kokeneet seksuaalista väkivaltaa naisen taholta, joko parisuhteessa tai satunnaisessa seksisuhteessa. Väkivalta on näissä tapauksissa ollut useimmiten pakottamista tai painostamista. Joiltakin alle 30-vuotiailta miehiltä on tullut yhteydenottoja myös tapauksista, joissa tekijöinä on ollut useamman naisen joukko. ”Siinä on ollut mukana sadistista huumoria”, Heinjoki sanoo. s adis Tin en huumori, uhrille nauraminen ja naurunalaiseksi tekeminen korostavat seksuaalista hyväksikäyttöä vallankäyttönä. Raiskaus ei nimittäin koskaan ole seksiä, vaan aina väkisin käytettyä valtaa. Siitä seuraa nöyryytystä ja häpeää. Kaikkeen seksuaaliseen väkivaltaan liittyy häpeän tunteita, mutta miehillä tunne saattaa korostua naisia voimakkaammin. ”Teemat liittyvät voimakkaasti miehiseen identiteettiin”, Heinjoki sanoo. ”Väkivallan kohteeksi joutuminen tuntuu häpeälliseltä, koska sitä ei koeta miehuuteen kuuluvaksi.” Miehenä olemiseen ei siis kuulu väkivallan, etenkään seksuaalisen väkivallan, uhriksi joutuminen. Ihanaa toki olisi, jos se ei kuuluisi kenenkään elämään, mutta niin kauan kuin sitä kuitenkin tapahtuu, olisi reilua suhtautua sekä uhreihin että tekijöihin tasa-arvoisesti, sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Miehen raiskaaminen ei yhteiskunnan silmissä ole vielä edes tabu vaan mahdottomuus. Sille nauraminen on aivotonta, sisäänrakennettua ja kyseenalaistamatonta. Kaameita pomoja katsoessa kun jopa menee ohi, että tässä nyt raiskattiin joku. Se on tietenkin helppoa ja hauskaa. Vitsi vitsi! Paitsi niille, jotka jatkuvan vitsin vuoksi eivät saa todellisiin ongelmiinsa todellista apua. • 36 1 / 2 1 5 ylioppilaslehti
Yl lär iy hd yn tä ! 33-vuotias nainen oli päättänyt lähteä avioliitostaan, mutta mies ei ollut samaa mieltä. Eräissä juhlissa nuorehko nainen joi hurjan määrän alkoholia ja sammui ennen aikojaan. – Heräsin siihen, että mieheni oli saanut osan minusta esille ja penetroi minua. Pyysin häntä lopettamaan, sillä olin niin huonovointinen, että pelkäsin, että oksennan. Ei tullutkaan oksennus vaan yllättävä laukeaminen, jonka seurauksena nainen alkoi odottaa lasta. – Mies oli jo pitkään halunnut lasta, mutta minä en. Olin jossain vaiheessa syönyt ehkäisypillereitä, mutta olin jättänyt ne pois ja siksi käytimme aina kumia – aina. Tuolla kertomallani kerralla kumia ei kuitenkaan ollut. Nainen mietti pitkään, että jäädäkö suhteeseen vai ei, mutta päätti sitten kantaa velvollisuutensa. – Koin vääräksi sen, että en koskaan saanut itse päättää, haluanko lapsia vai en. Mieheni päätti sen puolestani, hän harmittelee. Ennen ratkaisevaa kertaa miehen lapsensaantihinku oli jo sävyttänyt parin seksielämää ikävällä tavalla. – Se häiritsi todella paljon, etenkin kun ilman seksiäkään oli vaikea olla. Nyt nainen on alkanut miettiä sterilointia. – Kyllä tästä on jonkinlainen trauma jäänyt. Hirvittää ne miehet, jotka puhuvat varmoista päivistä... Heidi Hietala / IS 6.11.2014 • An to n V A nh A -M A j AM AA ILTA -S ANO MAT KERTO I VI IM E VU OD EN LO PU L LA 33 V UO TI AA STA SU OM AL AI SM IEHE STÄ, JOK A HERÄ SI PU OL IS ON SA ”S UOR IIN PU UH IIN ”. MI LTÄ JU TT U KU UL OS TA IS I, JO S MI ES JA NA IS SU B JEKT IEN PA IK KA A VA IHD ET TA IS IIN ? KO KEIL LAA N. ALL A RI KO SU UT IN EN , JO KA KERT OO , KU INK A MI ES RA IS KA A NAI SEN. ylioppilaslehti 37 1 / 2 1 5
vuo nn a 2008 sinä mokasit. Seksitekstarit Johanna Tukiaiselle virkakännykästä puolenyön paremmalla puolella toivat sinut ulkomaan areenoilta kotimaan lööppeihin, saivat ainakin yhden miehen kyyneliin ja pohjustivat keskustan vaalivoiton tänä vuonna. Vaalirahakohun yhteydessä vuonna 2009 sinua vaivasi puolestaan yleistynyt poliittisuushäiriö, jonka yksi oire on äkillinen muistinmenetys. Et yhtäkkiä ollut varma, kuka kuusikymppisiäsi oli suunnitellut ja miten. 17 000 euroa Nova Kiinteistökehitykseltä olivat ulkoistettujen järjestelyjen tulosta, vaikka olittekin ilmeisesti puhuneet Arto Merisalon kanssa kutsuvieraslistastasi baarissa jo vuonna 2007. Kolmen vuotesi suora täydentyi, kun Seiska uutisoi vuonna 2010, että olit tarjonnut 16-vuotiaalle Kristiinalle turistiturneeta Turussa ynnä muuta sellaista. Pian kerroitkin hakeutuneesi ammattiapuun. Hjallis Harkimo sen sinulle ohjelmassaan sanoi: Ike sä aina mokaat. Ja mitä teit? Myönsit. Vielä kaiken tämän ja yhden mentalistin edessä tapahtuneen tv-kaatumisen jälkeen seisot lopulta jaloillasi. Naama peruslukemilla asetut ehdolle vaaleissa tavoittelemaan Suomen itsenäisyydenajan pisintä kansanedustajuutta. Sinua mukaillen: Jos on syvä yhteiskunnallinen köli, miksi pitää venettä rannalla. Kiitos, että seisot sanojesi takana. T. So nj a Sa ar ik o S ki ja ak ko S uo M a L ai n E n 38 1 / 2 1 5 ylioppilaslehti PA LS TA LL A KI RJ OI TT AJ A PA LJ AS TA A IH AI LU NS A KO HT EE N. SEKS I J A R OM AN TI IK KA OVAT KO RVAU TU NEET VA L L AN KÄYT ÖL LÄ, OP ET TA A 50 SHA DE S OF GR EY. Lih ak Sik a S adonis puristaa rintakehäänsä vasten naista, joka on haltioissaan uroon komeudesta. Asetelma on nimeltään The Clinch, takertuja. Se oli mieleenjäävin asento pastellisävyisissä kansissa, kun yläasteikäisinä haimme kirjaston ilmaishyllystä repaleisiksi luettuja harlekiiniromaaneja. Selasimme ”seksi”-kohtauksia, joissa kähistään intohimoisesti, heittäydytään käsivarsille ja kosketellaan määrätietoisesti. Luimme ääneen ja nauroimme. Esiteinistäkin tuntui uskomattomalta, että joku käytti rahaa niihin kirjoihin. Kuitenkin aika moni teki niin. Kirjastojen ja ruokakauppojen hyllyt notkuivat harlekiineja, Regina-lehtiä sekä muita romanttisia lukemistoja. Niitä lukivat kavereiden äiditkin. Ehkä siinä oli vain jokin juttu, jota emme silloin tajunneet. Mutta tulemmeko koskaan tajuamaankaan? Jos tilastoja katsotaan, niin emme. 1980-luvulla romanttinen viihdekirjallisuus löytyi käännöstilastojen kärkipäästä johtotähtinään Danielle Steele ja Nora Roberts. Tänä päivänä vaaleanpunainen höttöromantiikka riutuu. Käännöksien määrä vähenee. Vuonna 2012 Reginalehtikin lopetettiin. k ai kk i T un TE vaT enää vain yhden. E. L. Jamesin kirjoittamaa menestysromaania 50 Shades of Grey on myyty yli sata miljoonaa kappaletta. Se on tehnyt romanttisesta viihdekirjallisuudesta lähestulkoon monopolinsa. 50 Shadesin kaava muistuttaa kovasti bulkkiharlekiineja: Mies ja nainen, demonien riivaama kontrollifriikki Christian Grey ja neitsyt Anastasia Steele tapaavat, jännite kasvaa ja esteet alkavat kumuloitua. He harrastavat yksityiskohtaisesti, mutta aina samanlaisilla adjektiiveilla kuvattua seksiä ja jahkailevat sivukaupalla, ollako vai eikö olla. Mies vaikuttaa epäilyttävältä ja nainen epävarmalta, mutta selväksi käy, että molemmat ovat hulluina toisiinsa. Kuten hittisarjoihin kuuluu, 50 Shadesin ensimmäinen osa päättyy jänF an i P o S T i a ES S E E
ylioppilaslehti 39 1 / 2 1 5 nittävään cliffhangeriin. Seksi tapahtuu, mutta pari näyttää menettävän toisensa lopullisesti. Muuten tarina on turhan köykäinen kiinnostaakseen. Siksi Christianin ja Anastasian suhteeseen tarvittiin sadomasokismia. Kiitos twistin, kirjat onnistuttiin brändäämään ”rankkoina” kohuteoksina. Perheisiin hankittiin lukulaitteita, jotta työmatkalaiset saattoivat hykerrellä ruoskaniskuille kenenkään huomaamatta – vaikka samat iskut hakattiin myös edessä istuvan matkustajan Kindlellä. Sarjan muut kulttuuriset ansiot jäivät rahan takomiseen ja siihen, että sadomasokismista tuli trendikästä. Nyt Anttilastakin saa BDSM-aloituspaketteja. Ku ltaai K oi na an romanttinen viihdelukemisto oli ”naisten pornoa”. Kuten kaikki ”naisille suunnatut” kulttuurituotteet, se tarjosi rentouttavan levähdystauon ja keinon irrottautua arjesta. Pyykkivuorta ja telkkaria tuijottavaa aviomiestä saattoi paeta eroottiseen fantasiaan, jossa päähenkilönaisen elämä koostui kuumista katseista sekä hellästä ja ”täyttymykseen” johtavasta seksistä. Nykyään samat fantasiat saa muualta nopeammin, tyylikkäämmin ja ilmaiseksi. Fanifiktiossa popkulttuurin suosikkihahmojen välille rakennetaan kaikki kuviteltavissa olevat seksikohtaukset. Tumblr-porno näyttää niin estetisoidulta ja coolilta, ettei sen selaaminen tunnu nololta, toisin kuin vaikka pornoelokuvien lataaminen. 80-lukulaisessa höttöromantikassa ei ole enää mitään erityistä: se ei tarjoa nykyihmiselle mitään, mikä ei muutenkin näkyisi liiallisuuksiin asti. Joka ikisessä klikkausotsikossa vatvotaan seksiä ja rakastumista, pinterestit täyttyvät kynttiläillallisista ja televisiossa mennään naimisiin joka ikinen päivä, milloin missäkin. Tuntuu, kuin seksiä pitäisi ripotella joka paikkaan kaiken varalta, sillä juuri muu ei ihmisiä kiinnosta. He klikkailevat juttuja auki impulsiivisesti, ja kun ihminen ajattelee impulsiivisesti, hänen huomionsa kiinnittyy tietenkin ensimmäisenä seksiin. Kun kaikkea myydään seksillä ja pornosta on tullut internetin peruskuvastoa, se kärsii inflaation. Romantiikan tilalle taas on tullut lifestyleblogien hempeä itsensähemmottelukuvasto, josta seksi loistaa poissaolollaan. Ja mitä rankempaa pornosta tulee, sitä villimmäksi myös romanttisen viihdekirjallisuudenkin täytyy muuttua, jos se haluaa enää vetää lukijoita puoleensa. Se on syy, miksi 50 Shades of Greystä tuli niin suosittu. Kirja vetosi yleisöön ainoastaan siksi, koska kirjasarja onnistuttiin myymään yleisölle paheellisena. Se ei sisältänyt ainoastaan lupausta seksistä vaan jotain enemmän: lupauksen sadomasokismista. Ruoskimista, lyöntejä ja armotonta käskyttämistä. tie te n K ää n se K si ä ei ole aina näkynyt yltiöpäisesti kaikkialla. Vielä 1980-luvulla valtavirtaelokuvat olivat harvoja paikkoja, joissa aikuiset ihmiset pääsivät katselemaan toisia aikuisia harrastamassa seksiä. Rypistyviä satiinilakanoita, ujeltava saksofoni ja kamera, joka kriittisellä hetkellä kääntyy kainosti kohti kahisevia verhoja. Hollywoodille seksi oli kuin luontokuvausta, väistämätön tapahtuma ihmisten kokemusmaailmassa, joka katkaisee muut juonenkäänteet kiusallisella tavalla. Katsojat nieleskelivät, punastelivat ja varoivat vilkuilemasta vierustoveria. Nykyvaltavirtaelokuvasta seksikohtaukset taas jätetään mahdollisimman suuren levityksen varmistamiseksi mieluiten pois kokonaan. Samanaikaisesti Girlsin tai Game of Thronesin kaltaisissa laatusarjoissa näytetään seksiä niin tiuhaan, etteivät katsojat enää siitä hetkahda. Sarjoissa seksi näyttää ainoastaan seksiltä. Inhimilliseltä toiminnalta, johon ei liity mitään ”kiellettyä” tai ”saastaista”. Ohjaajat luottavat siihen, että ihmiset ovat niin tottuneita seksin näkemiseen mediassa muutenkin, ettei sitä tarvitse suotta piilotella tai romantisoida. Sarjojen varsinaisten teemojen rinnalla seksi on sivulause, neutraali asia, jota hakevat niin miehet kuin naisetkin. Jos Girls-jaksossa kuvataan naturalistisesti sitä, kuinka mies nuolee Marnien peräaukkoa, se ei ole jakson puhuttavin kohtaus. e i K ä 50 Shades of Greykään oikeasti kerro seksistä tai edes rakkaudesta, vaan elämänhallinnan ja nautinnon yhdistämisestä. Kun Anastasia tapaa Christianin, hänellä ei ole käsitystä omista haluistaan. Mutta ”onneksi” multimiljonääri saapuu ja näyttää ne hänelle. Christian luo Anastasialle unelmia tämän itsensä puolesta, tarjoaa pääsyn rikkaimman ”yhden prosentin” joukkoon, elämään, joka koostuu yksityislennoista ja huippusuunnittelijoiden tekemistä iltapuvuista. Pian luksusmerkkejä alkaa vilistä kuin missäkin Sex and the Cityssä: iPod, Blackberry, Versace, Jacuzzi. Kaikki mitä Christian tekee, niin jännittävät kosketukset kuin yhdessä nautitut kynttiläillalliset, ”paljastuvat” Anastasialle ennennäkemättöminä yllätyksinä. Hän on kuin Kaspar Hauser, kasvanut kellarissa ja raahattu maailmaan, jossa hänelle näytetään kaikki ne hienot keksinnöt, joita hän ei koskaan edes kuvitellut haluavansa. Ilmaisia ne eivät tietenkään ole. Saadakseen materiaalisen onnen Anastasian on allekirjoitettava sopimus. Siihen Christian on laatinut säännöt heidän suhteelleen: pitää nukkua kahdeksan tuntia yössä täytyy käydä säännöllisesti kauneushoitolassa kehosta huolehditaan personal trainerin ohjauksella täytyy syödä valvotusti, eikä saa juoda liikaa alkoholia pitää ostaa säännöllisesti uusia vaatteita Ohjeistus on joka ikisestä blogista ja naistenlehdestä tuttu, ja se tuntuu pikemminkin normilta kuin erilliseltä vaatimukselta. Tietenkin naiset haluavat käydä säännöllisesti salilla, syödä terveellisesti ja silti nauttia elämästään, tahtovathan he tulla mahdollisimman ”kelvollisiksi” ihmisiksi. Tämä halu ei kuitenkaan herää automaattisesti naisten päissä, vaan kysymys on koko kehoon sisäistetystä vallasta. Sokeasta uskosta siihen, että täydellinen suoritus vie heidät menestykseen ja nautintoon. Ehkä siksi 50 Shadesin sadomasokismifantasia puhuttelee naisia juuri tässä ajassa. Kirjassa vaateita ei esitä näkymätön ”yhteiskunta”, vaan toinen ihminen, jolloin niihin on paljon helpompi mukautua. Ihminen kun voi rakastaa sinua, mutta ideologia ei koskaan. • i id a s ofia Hi rv one n Jos GirlsJ a K sossa K uvataan naturalistisesti sitä, K uin K a mies nuolee m arnien peräauKKoa, se ei ole J a K son pu H uttavin K o H taus.
Ol isin pa liian hyvännäköinen mies. Liian hyvännäköinen nainen en tahdo olla. Liian hyvännäköiset naiset joutuvat helposti pilkan tai häirinnän kohteeksi, mutta miehet saavat lekotella rauhassa muotikuvissa ja mutristaa huuliaan keskittyneinä kuin he yhtä aikaa laskisivat derivaattoja ja hamuaisivat suullaan nänniä. Minä olen ihan hyvännäköinen, mutta en liian. Tunnen joitakin liian hyvännäköisiä miehiä. Yksi heistä sai kerran asunnon puoli-ilmaiseksi. Toinen lennätettiin toiselle puolen maailmaa juttelemaan elokuvabisneksestä vaikka ei ollut koskaan näytellyt minuuttiakaan missään. Minä olen ulkonäölläni saanut lähinnä suuseksiehdotuksia ikääntyneiltä herroilta. Urheilen saadakseni liian hyvännäköisten miesten neliönmalliset, pulleat rintalihakset, mutta tissini ovat eri paria. Ne muistuttavat minua päivittäin siitä, että täydellisyyden tavoittelu johtaa usein vinoihin lopputulemiin: Mies halusi näyttää Justin Bieberiltä, käytti neljä miljoonaa kauneusleikkauksiin, mutta näyttääkin nykyisin Visulahden vahakabinetin Sauli Niinistöltä. Nainen kävi Thaimaassa hakemassa edulliset persesilikonit ja kuoli. sitä pa it si täydellisyys voi onnistuessaankin olla luotaantyöntävää. Jossain Bratislavan takana valmistetaan Bel ami -tuotantoyhtiön homopornoa. Bel ami -maailma on täydellinen kuin haalistunut IKEA-kuvasto. Pojat ovat reippaita tsekkinuorukaisia, puhtaita kuin auringossa kuivunut lakanapyykki. He heittelevät palloa valtavat kikkelit reisiin läiskien ja nauravat kuin eivät ikinä vaatteita olisi käyttäneetkään. He loikoilevat sohvilla ja antautuvat usean hengen seksuaalisiin seikkailuihin niin kuin helle olisi polttanut pois kaiken häpeän heidän ihonsa alta. Minä olen aina inhonnut heitä, heidän puhdistettuja vartaloitaan. Kiihotun ennemmin katselemalla vaikka lattialistoja. Minua kiusaa se, että usein pojat ovat rahalla ja huumeilla nalkkiin houkuteltuja rutiköyhiä heteroita, joita koulutetaan homopornotähdiksi viemällä heiltä vapauden rippeet ja oma tahto. Opeteltujen hymyjen takana on injektioneuloja, erektiolääkkeitä ja paskaa. En Haluan Olla liian Hyvännäköinen voi olla näkemättä pyrkimystä olla liian hyvännäköinen, ja se hermostuttaa minua. Samoin lapsitähdet kykykilpailuissa ja musikaaleissa, balettitanssijat ja aasialaiset superpianistit ahdistavat minua. En näe taitoa, näen vain piiskaa käyttävät soitonopettajat ja murtuneet varpaat varvastossujen sisällä. Mu tta liian hyvännäköiset miehet eivät koskaan ole pyrkineet olemaan liian hyvännäköisiä. Sattumalta he vain ovat. Sattumalta heidän hiuksensa kihartuvat täydellisesti vaikka heillä olisi tapana ryypätä siltojen alla. Kun yksi heistä kertoo, että sai taas jostain syystä ilmaiseksi siirron business-luokkaan, tarkastusmaksun anteeksi tai yleisesti onnea, kadehdin häntä ja haluaisin olla hän. Minua suututtaa, että olen aivan liian tietoinen siitä tosiseikasta, etten voi tehdä asialle mitään. Jos todella pyrkisin olemaan liian hyvännäköinen, päätyisin vain johonkin kauheaan turmioon. Bratislavan pornoteollisuuteen minua ei sentään huolittaisi, koska minulla tuskin olisi riittävän esteettiset kivespussit. Toisaalta jos oikeasti olisin liian hyvännäköinen, olisinko edes tietoinen edellytyksistäni? Kenties asia olisi minulle vaikea. Minua olisi ehkä homoteltu lapsesta asti liian pitkien silmäripsieni takia. Inhoaisin sitä, että ulkonäöstäni puhuttaisiin aina. Minulla olisi keskinkertaisen näköinen tyttöystävä, joka pelkäisi jatkuvasti menettävänsä minut ex-misseille ja tästä syystä pettäisi minua karvaisen kitaristin kanssa. Jäisin yksin ja kasvattaisin pitkät hiukset, jotka rispaantuisivat niin, että minulla olisi lopulta kauhea tätimallin otsatukka eikä kukaan ajattelisi, että olen liian hyvännäköinen paitsi uusi, ex-missinä työskentelevä tyttöystäväni, jonka kasvot olisivat halvaantuneet epäonnistuneen kauneusleikkauksen jäljiltä. Kavereille luonnehtisin häntä siten, että suuteluetäisyydeltä jokainen on kaunis. Silloin kaverini olisivat yhä vakuuttuneempia siitä, että kuulun johonkin seksuaalivähemmistöön. Ainakaan sellaisista epäilyistä minun ei tällä hetkellä tarvitse kärsiä. • an tti HO l M a ku vi tu s : J aa kk O su OM al ai ne n ku va : J us si sä R ki la H ti R O O li su OR it u s PA LS TA LL A KI RJ AI LI JA JA NÄ YTT EL IJ Ä AN TT I HO LMA PY RK II ASE TT UMA AN TO IS TE N ASE MA AN . y s t . te R v . y l i O p p il a s l e H ti Ilmoitit jättäväsi eduskunnan, turhautuneena ”diskuteeraamiseen”. Ratkaisu on ymmärrettävä. Päätöksenteon tahmeus turhauttaa myös meitä, jotka emme siihen osallistu. Kiistit tosin, että pelkäisit jääväsi vaaleissa rannalle. Se kuitenkin näyttäisi varsin selvältä, jos oletetaan, että saatte Helsingistä samat kuusi kansanedustajaa kuin voitokkaissa viime vaaleissa. Ja eihän häviämään kukaan tahdo lähteä. Ainakaan, jos on nuori, fiksu ja kunnianhimoinen. Me haluamme tarjota sinulle parempaa tekemistä kuin valiokuntatyöskentely. Taannoin ilmoitit myös fanittavasi Netflixin House of Cards -laatudraamaa, joten lähetämme sinulle puolen vuoden edestä Netflixiä. Eduskunnan jätettyäsi sinulla on aikaa retkottaa sohvalla, katsoa sitä ja samalla oppia Frank Underwoodilta, kuinka kiipiä uralla ja hoitaa poliittiset tuolileikit, manipulointi ja muu kikkailu aivan viimeisen päälle. Sillä hän jos joku sen tietää. Ja pian myös sinä. PA LS TA LL A L ÄH ET ÄM ME IHM IS E LLE POS T IA . y st äv äl li si n te R ve is in , y li O ppil as le H ti 40 1 / 2 1 5 ylioppilaslehti
”Elastisen hauskan miehen rooli toimi myös konsertissa erinomaisesti. Juuri kun oli vaivuttu murheen alhoon, tuli leveästi hymyilevä räppijätkä kysymään, onko hyvä meininki. Pari sekuntia, ja jo oli.” Ma ri Ko ppi ne n, He ls in gi n s ano M at , 28 .1 2. ”Lukemisen mielihyvää lisää kuitenkin kursivointi.” Ky ös ti n ie M el ä, He ls in gi n s ano M at, 20 .1 . ”Viime vuosina suomalainen rap-skene on saanut uutta ilmettä naisartisteista.” Ka is a Mu rto ni e M i, Ke s K isu o M al ai ne n, 2. 2. Muusikko ja runoilija a.W. Yrjänä, Millainen olisi CMX-iaanisin kuviteltavissa oleva kappale? ”Olen tehnyt lauluja neljätoistavuotiaasta. Jo kolmekymmentä vuotta musiikillinen työvälineeni on ollut CMX-yhtye. Sen puitteissa olen saanut tehdä aina mitä huvittaa ja yrittää sellaistakin, millä ei vielä ole edes hahmoa. Luista ja nahkoista kudottu punk on saanut vierelleen jatsilirutuksia, romuluinen takominen kauneutta kaulailevia melodioita, hevirypistys dramaturgian lait rikkovia rakenteita. Työ ja aika ovat vieneet mukanaan, ja mytologioista ja alitajunnasta ponnistanut projekti on muuttunut elämäntyöksi. Se on samalla myös tekijänsä oma kasvuprosessi. Sen vuoksi kaikkein CMX-mäisin kuviteltavissa oleva kappale olisi ektoplasmasta ja kalloista ladeltu iso, keskeneräinen patsas, jonka jalustassa lukee: ”Tämä muistomerkki on pystytetty niiden kunniaksi, jotka ovat menehtyneet tätä muistomerkkiä pystytettäessä.” CM X: n 15 . st udio le vy Me s M er ia il M es ty i ta MM i K uun lo pu ss a. laulaja-kosketinsoittaja joel Mäkinen. YhtYeenne niMi houkuttelee huMoristeja. Mikä on paras piMeYs-aiheinen puujalka, jonka tunnet? ”Paras ja huonoin puujalka kuuluu: Ei tämä kylmyys vaan tämä Pimeys.” p i M ey de n to ine n st udi ol ev y a i K a ti H en tyy il M es ty i ta MM i K uun pu ol iv äliss ä. toiMittajat ville Blåfield ja reetta rätY, Mikä poliitikkoja turhauttaa eniten? ”Siihen, lähteekö politiikkaan, tai vaikkapa nyt kansanedustajaehdokkaaksi, vaikuttaa yllättävänkin paljon nuhteettomuuden vaatimus: se että poliitikkojen odotetaan olevan pyhäkoululaisia. Kohun kouriin joutuminen pelottaa – ja vaikuttaa siihen, millaiset tyypit puolestaan lähtevät ehdolle. Mutta mikä on turhauttavinta? Tuntuu että moni (nuoremman polven) tyyppi on lähtenyt politiikkaan vähän väärin odotuksin. Että olisi mahdollista muuttaa asioita kuten lainsäädäntöä nopeasti, ja että näistä saisi henkilökohtaisia voittoja. Odotetaan politiikalta yrityselämän logiikkaa. Sit turhaudutaan kun politiikassa ei kasatakaan dream teameja tai heitetä eri linjoilla olijoita johtoryhmästä pois. Kompromisseja. Vuosikausien prosesseja. Demokratian idea on, että kaikkia – niitä törpöimpiä ja kyvyttömimpiäkin – kuullaan, jos heidät on eduskuntaan valittu. Politiikassa viihtyvät sellaiset ihmiset, joiden luonteelle tällainen sopii.” r äd yn ja Bl å fie ld in K ir ja Ku K a H ul lu H al ua a po li iti K o K si ? il M es tyy H el M i K uu ss a. ar v i ot te ok s e t ko on nu t: os ka ri on ni ne n ylioppilaslehti 41 1 / 2 1 5
Onk O ta lvi tehnyt seksielämästäsi tylsää tai jopa tappanut sen? Kokeile näitä seksivinkkejä! 1.Oculus Rift -seksi Jos ajatuksellasi on vähääkään taipumusta harhailla sopimattomissa tilanteissa, sinun voi olla vaikeaa keskittyä seksiin ja olla aidosti läsnä. Pitäisi ajatella itsekkäästi, mutta ei saisi kuitenkaan ”tiedostaa” itseään. Seksi vaikuttaa melkein mystiseltä. Välillä se käy automaattisesti, mutta sitten rappukäytävässä kolistellaan, puhelin värähtää sängynlaidalla tai muistat yhtäkkiä jonkin triviaalin asian, jonka olet lukenut netistä, ja sinua naurattaa. Ja ennen kuin itse tajuatkaan, toinen osapuoli kysyy, onko kaikki ihan kunnossa, ja yhtäkkiä sinä näet itsesi siinä tekemässä tuota typerää liikettä samalla kun kasvoillesi nousee toinen toistaan kummallisempia ilmeitä. Katsominen auttaa olemaan läsnä, mutta jos alkaa yhtään miettiä, miltä itse näyttää, kaikki menee pilalle. Oculus Rift -virtuaalilasit päässä tätä ongelmaa ei tarvitsisi miettiä. Ongelmallista on vain se, mitä voisi seksin aikana katsoa Oculus Riftistä? 2.Musiikkiseksi Seksiä ei voi harrastaa, ellei päässä ja kehossa ole tunnelmaa. Musiikkia kannattaa kokeilla tunnelman virittäjänä. Haastakaa toisenne testiin. Laittakaa rohkeasti eri artisteja soimaan ja alkakaa harrastaa seksiä. Testatkaa, kuinka kauan kykenette jatkamaan ennen kuin musiikki käy jommallekummalle osapuolelle ylivoimaiseksi. Se, joka ehdottaa musiikin sammuttamista ensimmäisenä, häviää. Taso 1: Marvin Gaye, Nirvana, Skrillex Taso 2 : Coldplay, The Xx, Sigur Rós Taso 3: Vesa-Matti Loiri, Cheek, Muse 3.stunttiseksi Jos sinullla on ongelmia esimerkiksi ”kehonkuvan” kanssa, voit palkata erittäin taitavan ja hyvännäköisen ja stunttihenkilön harrastamaan seksiä puolestasi. Tarkkaile tilannetta Skypestä ja käskytä stunttihenkilöä kuulokkeen kautta tai tekstiviestillä, esim.: ”Jatka tuota, mutta nopeuta tahtia” tai ”Nosta jalkaa, nyt!” 4.chiliseksi Kaikki eivät kestä syödä chiliä. Chilin syöminen tuntuu vaaralliselta. Vaarallisuus vaikuttaa seksikkäältä. Tutkimusten mukaan paljon chiliä syövät miehet ovat kaikista maskuliinisimpia miehiä. Jos haluat saada miehen tuntemaan olonsa todella Mieheksi, kannattaa syödä, pilkkoa tai muuten vain käsitellä chiliä ennen seksiä. Paremman puutteessa voitte käyttää myös trendikästä Sriracha-tököttiä. Kun genitaaleissanne on chiliä, tuntuu, että voisitte kuolla siihen paikkaan, mutta ette kuole kuitenkaan. Toimii myös masturboidessa. • Ki RJ O i TT a J a N M ie L e ST ä S e KS i ei OL e y HT ä T e RV ee LL i ST ä K ui N e S i M . H a MP ai de N P e S e M i N e N . kuink a haRR asteta an seksiä k O lu M ni ku vi tu s : J aa kk O su OM al ai ne n ku va : J uk ka O va sk ai ne n in n O va at i O kOstuttaka a tORttunne lysOlilla ”Miksei mieheni enää rakasta minua?” ihmettelee itkuinen nuori kotirouva 1930-luvun amerikkalaisessa mainoksessa. arvon nainen, vika ei ole sydämessänne vaan päässänne, julistaa mainosteksti. Olette antanut feminiinisen hygienianne rapistua ja miehenne vihaa teitä aivan syystä! Ratkaisu on onneksi lähellä: päivittäinen vaginahuuhtelu Lysol-puhdistusaineella. Lysol-huuhtelu on ”tieteellisesti oikea” ratkaisu rakkauden tunnelin puhtaanapitoon. Se tuhoaa epämiellyttävät hajut, lisää itsevarmuutta ja palauttaa välinpitämättömän heitukan avio-onnen, luvataan. lys O l on yhä rapakon takana suosittu keittiönpuhdistusja desinfiointiaine, vastaava kuin täällä tutumpi ajax. Lysol kehitettiin vuonna 1889 ja löysi nopeasti tiensä kotirouvien sydämiin ja muihinkin paikkoihin. Mainosmiehet näet haistoivat markkinaraon 1900-luvun alussa ja alkoivat kaupitella Lysolia vaginanhuuhteluun. Pitkään uskottiin, että piparin huljuttaminen esimerkiksi soodavesiliuoksella toimisi paitsi ehkäisykeinona, myös jotenkin puhdistaisi intiimialueita. Huuhtelu-uskomukset olivat hieman samaa henkistä perintöä kuin 1800-lukulainen ajatus, että nuoret naiset kärsivät mystisestä hysteriasta, joka paranee sillä, että rupinen lääkärisetä runkkaa heitä tuntiveloituksella vastaanottohuoneessa. Lysoliakin oli kätevintä mainostaa syyllistämällä naisia. Lysolin vaikuttavana ainesosana käytettiin pitkään kresolia eli metyylifenolia, joka tehokkaana liuottimena tappaa varmasti pöpöt talossa ja rakkauden puutarhassa. Nykyään toki tiedetään, että vaginan luontainen bakteerikanta on olemassa ihan syystä. Suurina pitoisuuksina kresoli on lisäksi erittäin myrkyllistä. Se aiheuttaa kaikenlaisia sisäelinvaurioita ja syövyttää limakalvoja. Vuoteen 1911 mennessä yhdysvalloissa jo viisi hygieniastaan huolehtivaa naista oli kuollut syövytettyään privaattiosiaan Lysolilla. Samana vuonna Lysolin juominen nousi myös australialaisten suosituimmaksi tavaksi surmata itsensä. k e M ik aa lifi RM a Lehn & Finkin douchebagit ja lääkärisedät tyrkyttivät Lysol-huuhteluita naisille vielä pitkälle 1950-luvulle. Viivan alle jäi isoja lukuja. Vasta e-pilleri syrjäytti Lysolin amerikkalaisten yleisimpänä ehkäisykeinona. Vaginahuuhtelupussia tarkoittava termi douchebag on sittemmin kääntynyt keksijöitään vastaan. Sillä viitataan useimmiten ylimieliseen, hyvätuloiseen valkoiseen ihmiskyrpään, joka on nukkuessaankin mulkku. esimerkiksi sellaiseen, joka aikanaan näitä huuhteluita naisille markkinoi vaikka todennäköisesti tiesi, että niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Tai kokoomusnuoreen. • n ik O k et tu ne n 42 1 / 2 1 5 ylioppilaslehti i id a sO fi a h i R v O ne n P a LS T a LL a e S i T e LL ää N K e KS i NT Ö J ä , JO i ST a OL i S i VO i N u T T u LL a JO T ai N.
L O P P U K IR I 43 1 / 2 1 5 ”15-vUOtIaa na rippileirillä tuli olo, että joku tässä jutussa klikkaa, ja jäin mukaan seurakunnan toimintaan. Kun kasvoin ulos nuorten toiminnasta, elämä ajautui tiettyyn suuntaan ilman uskovien yhteisöä. Dokasin paljon, ja irtosuhteet kuuluivat kuvioon. Tuli sekoiltua monta vuotta putkeen ihan tosissaan. Kierre katkesi, kun muutin 25-vuotiaana Lahdesta Helsinkiin opiskelemaan ja löysin Suhen, seurakunnan, jossa työskentelen nykyään. Voisi sanoa, että tulin uudelleen uskoon – kuin valot olisi laitettu taas päälle. Ajattelen elämää Jumalan kanssa kotina, paikkana, johon kuulun. Kun aloin seurustella nykyisen vaimoni kanssa vuonna 2010, olin vasta matkalla kotiin. Seksi oli aluksi luonnollinen osa seurusteluamme. Olin kuitenkin alkanut ajatella asioita uusiksi, ja seksi oli yksi osa-alue, joka mietitytti. Halusin elää elämääni Jumalan tahdon mukaisesti ja päädyin siihen, etten tahdo enää harrastaa seksiä ennen avioliittoa. Monesti törmää käsitykseen, että Jumala näkee seksin likaisena ja on ilkeyttään kieltänyt meitä nauttimasta vapaasti seksuaalisuudestamme. Uskon, että asia on täysin päinvastoin. Seksi on Jumalan lahja ihmisille ja tarkoitettu vahvistamaan miehen ja naisen välistä suhdetta, siksi se on niin voimakas kokemus. On omaksi parhaaksemme nauttia seksistä turvallisessa tilassa, Jumalan siunaamassa avioliitossa. Tekemäni mokat on annettu anteeksi mutta eivät unohdu. Lauantaina muutaman kaljan jälkeen käyttäytyi kuin maailman kuningas, mutta sunnuntaina syyllisyys ja häpeä olivat murskaavia. Toivoisin, etten olisi harrastanut seksiä kenenkään muun kuin vaimoni kanssa. Kaikki olisi paljon yksinkertaisempaa niin. Muistot vanhoista suhteista vain sekoittavat, kuin aviovuoteessa olisi minun ja vaimoni lisäksi parikymmentä muuta. Tajusin riskeeraavani koko parisuhteen, kun ehdotin vuonna 2011, ettemme harrastaisi enää esiaviollista seksiä. Tyttöystäväni ei ollut silloin uskossa eikä avioliitosta ollut vielä puhetta. Hän on kertonut ajatelleensa, että homma menee nyt ihan sekavaksi. Aivan kuin olisin ehdottanut, että olisimme jatkossa syömättä aamupalaa tai jotain. Onneksi tyttöystäväni halu olla kanssani ylitti ne muut halut. Päätöksestämme luopua esiaviollisesta seksistä kului vajaat kaksi vuotta siihen, että menimme naimisiin. Kaikki ei mennyt aina niin kuin Strömsössä. Se oli meille aikamoista taistelua. Joskus koetimme nukkua eri huoneissa, mutta monesti jännite oli liian suuri. Tuli aina tosi pettynyt olo, kun antoi periksi kiusaukselle. Lopulta meidän piti jättää yökyläilyt kokonaan. Naureskelimme, että ehkä meidän pitäisi tavata vain kahviloissa. Se, että seksiä on nykyään kaikkialla, teki kamppailusta vielä vaikeamman. Olisi pitänyt kulkea laput silmillä. Kärsin pitkään pornoriippuvuudesta ja joudun vieläkin olemaan varovainen sen suhteen, minkälaisia kuvia katson esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Hääyölle kasautui jonkin verran paineita. Odotin jännityksellä, millaista seksi olisi. Toivoin, että saisimme uuden alun ja voisimme aloittaa puhtaalta pöydältä. Oli upea hetki tajuta, että taistelu on viimein ohi. Tuli olo, että tätä kannatti odottaa. Olemme olleet naimisissa nyt kaksi vuotta. Avioliitto on tuonut turvallisuutta ja poistanut seksistä syyllisyyden tunteita. Ei tarvitse enää stressata kun tietää, että näin tämä on tarkoitettu. On täysi oikeus keskittyä fiilistelyyn.” • R OO sa P O hj a L a I ne n j yrij uhani Uurtimo, 31 -v uotias kristitty, jonka mielestä seksi kuuluu avioliittoon n OO R a I s O es K e LI P AL ST ALL A HA A ST AT EL LAA N UH ANAL A i S i A i HM i S ry HM iä .
Mitä olet aina halunnut tehdä kaMpuksella, Mutta sopivaa tilaa ei ole löytynyt? kaMpuskohtaaMispaikat ovat kaikkien yliopistolaisten vapaassa käytössä. opiskelijat ja järjestöt voivat varata kampuskohtaamis paikkoja käyttöönsä keskiviikkoisin klo 14–17. Tapahtumat ja ohjelma ovat avoimia kaikille kampuslai sille fuksista professoriin ja vahti mestarista tutkijaan. tee Mitä vain: kahvittele käy tävällä, pelaa lautapelejä, pidä työpajoja tai tanssi. kohdataan kaMpuksella kohtaaMispaikat kuMpula Physicum Meilahti Biomedicum 1 viikki ATAlo hyy.fi/kampuskohtaamispaikat helsinki.fi/375