2 + un women -liite 2| fi vo fi. im a. fi 1 20 4 a ma li u sk u
t u s s e m t ä Kev 4 1 0 2 . 4 . i 6 k n i – s . l e 3 H s u k s e k u Mess Tämän vuoden teemana on muun muassa ekologisuus. Yleisilmeessä näkyy käsittelemätön puupinta sekä kierrätysmateriaalit. Puhutaan raakaravinnosta, viljelykierron ja luonnon monimuotoisuuden merkityksestä kotipuutarhassa, kaupunkiviljelystä, kompostoinnista ja mehiläistarhauksesta. Lue lisää ohjelmasta www.kevatmessut.fi/ohjelma. RAAKARAVINT OA, KIERRÄTYSTÄ JA KOMPOSTOINT IA NELJÄT MESSUT YHDELLÄ LIPULLA: Avoinna: to–pe klo 10-18, la klo 9-18 ja su klo 10-17. Pääsyliput: 16/10 €. Osta liput jo etukäteen verkkokaupasta: shop.messukeskus.com www.kevatmessut.fi OIKEITA KOHTAAMISIA. AITOJA ELÄMYKSIÄ. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN.
KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 5.3.2014 OHJAUS Laura Ruohonen ROOLEISSA Emilia Kokko Markku Maalismaa Petri Manninen Sari Mällinen Helmi-Leena Nummela Heikki Pitkänen Alma Pöysti Katja Salminen Martti Suosalo LIPUT 37 € /34 € /19 € LIPUT 010 7331 331 (0,083 € + pvm/mpm) LIPPUPISTE 0600 900 900 (1,98 € /min+pvm) LIPPU.FI Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppanit
ilmoitus maaliskuun merkkituotteet
sisältö 3.3.–27.3.2014 7 2 / 2014 ajassa 8–19 pääkirjoitus Voiman päätoimittajalle tärkeintä tällä hetkellä on hyvä elämä. Taas gnussitaan! Pelkkä Snowden ei riitä. Meidän on vaadittava vapaita ohjelmistoja. Vapaa ohjelmisto – taas gnussitaan! s.8 • Lukijaposti s.10 • Kuvissa: Minä haluan vapaan Ukrainan s.11 • Israelin kriittinen piste s.12 • Puhutaan säästä s.13 • Tujusen jujut s.14 • Talvisodan hengessä mukana s.14 • Verorahat katovat paratiisisaarten siimeksiin s.16 • Ruokatohtori s.17 • Eduskunta ajaa vankeja haalareihin s.18 26 tässä lehdessä 22–37 Kari Sihvonen Kapitalismin 10 käskyä Tutkijat ampuvat alas talousviisaiden väärät totuudet. Saippuaa vai puhdasta järkeä? sain valmiiksi filosofian graduni, jossa käsittelin totuuden, taiteen ja sitoutumisen teemoja. Työmarkkinat eivät varsinaisesti pursunneet tarjouksia minulle. Olin jäämässä kesäksi työttömäksi, kun puhelin soi. ”Terve Kimmo”, sanoi lukiokaverini. Hän oli lukioaikoina ollut hiljainen, mutta nyt hän puhui itsevarmasti ja kehui minua sumeilematta. Olin otettu. Lukiokaverini kertoi, että hän haluaisi tehdä minulle ehdotuksen. Hän paljastaisi sen kuitenkin vasta toimistollaan, joka sijaitsi Tampereen keskustan parhaalla paikalla. Menin tapaamiseen uteliaana. Lukiokaverini oli kuin eri mies. Hän näytti ja kuulosti Jari Sarasvuolta. Hän pyysi minua mukaan tekemään verkostomarkkinointia firmaan, jonka kouluttajana Sarasvuo toimi. K e vä ä l l ä 1 9 9 6 Golden Products -yrityksen myyntiohjeiston. Luin ohjeet ja tyrmistyin, että koko puhelinkeskustelumme oli laadittu samaisen ohjeiston mukaan. Keskustelun jokainen repliikki ja kehun paikka oli määritelty etukäteen. Niinhän se menee: on vaikea kieltäytyä kehuista, mairittelevista sanoista ja lopulta ostamisesta, jos kehuja on ystävä, joka myy kehujen lomassa saippuan ja sanoo, että tällä minäkin pesen. En lähtenyt hommiin, mutta näin tulevaisuuteen. Verkostomarkkinointi oli pelkkää sosiaalisen median kuivaharjoittelua. Kun pistetään persoona peliin, voidaan myydä mitä vaan. Sa in eteeni k yseisen Saarnamies söi toimittajan s. 22 • Kapitalismin 10 käskyä s. 26 • Tarinoita harkitusta kuolemasta s. 30 • Oikeus hukkua s. 32 • Frankenstein ajaa perheautolla s. 36 • kulttuuri 39–53 Helpointa on olla tyhmä s. 39 • Kulttuuritantta, Olavi Uusivirta s. 40 • Väkivaltatarinoita kaupassa s. 40 • Dokumenttielokuva paperilla s. 42 • Sadun paikka s. 42 • Minna Canth alleviivaten s. 44 • Mahdoton törppö s. 43 • Kullervo kantaa syntimme s. 44 • Naurettava perhehelvetti s. 44 • Epäuskon, toivon & kaipuun Marguerite Duras s. 45 • Kaspar Hauser – entäs sitten? s. 45 • Henkevä odysseia lihaan & ikävään s. 46 • Jumala sinussa 2. 48 • Epäluulosta hyväuskoisuuteen • Arjen yläpuolelle s. 50 Tanu Kallio 44 50 39 kolumnit 14, 16, 18 & 40 Maryan Abdulkarim Tuomas Saloniemi 2 Maria Karuvuori kulttuurihäiriö 54 Olavi Uusivirta ” P a r v e i l u , v i l i n ä , k u h i n a , hyörinä ja pörinä. Ketjuunmeno! Hurjastelu. Rellestys. Haaveilu! kuljeksija; maailmalla hulmuaja; levoton liikkuja (epävakainen) ihailija; nautiskelija; hyväinpäivänpitäjä”, kirjoittaa runoilija Henriikka Tavi teoksessaan Sanakirja. Nämä keväiset sanat kuvaavat hyvin sosiaalisen median aikaa. Se poikkeaa vanhasta valistuksesta, joka vaati kuivakkaasti ja epäseksikkäästi käyttämään järkeä itse. Some-aikaan kuuluu innovoiva reagointi ja kommentoiva parvikäyttäytyminen. Parvi voi löytää hyviä toimintatapoja, mutta ei välttämättä järkeä. suomalainen radikaaliälymystö: näen kovasti vaivaa saadakseni valiokuntien kutsulistalle myös toisin ajattelevia asiantuntijoita yliopistolta ja kansalaisjärjestöistä. Toistuvasti käy kuitenkin niin, että nämä kieltäytyvät tulemasta, vedoten kiireeseen tms. Ihan turha sitten valittaa politiikan yksiäänisyyttä”, valittaa kansanedustaja Anna Kontula Facebook-päivityksessään. Liian usein radikaaliälymystö ajattelee samoin kuin saarnaaja Jari Sarasvuo, joka ei usko, että edustuksellinen demokratia voi toimia (s. 22). Radikaaliälymystö ei ole välttämättä hyvässä seurassa. Sarasvuo on oman elämänsä verkostomarkkinoitsija, joka myy sitä, mikä kulloinkin käy kaupaksi. Siksi on virkistävää lukea vastapainoksi Lauri Holapan ja Jussi Ahokkaan kirkasta ajattelua (s. 26). Se on parviajattelusta mahdollisimman kaukana: se ei alistu keskinäiselle saippuakaupustelulle vaan vetoaa puhtaaseen järkeen. ” H a r m i t ta a tä m ä Kimmo Jylhämö Voima Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin (09) 7744?3112, faksi (09) 773?2328, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, fifi.voima.fi Vastaava päätoimittaja Kimmo Jylhämö 044 568 1996 fifi.voima.fi-päätoimitttaja Hannele Huhtala Toimitussihteeri Teemu Muhonen Ulkoasu AD/graafikko Mirkka Hietanen (09) 7744?3113, mainosgraafikko Ninni Kairisalo voiman dokumenttiteatteriprojekti toimituspäällikkö Susanna Kuparinen (apuraha) (09) 7744?3113 & erikoistoimittaja Jari Hanska (apuraha) 050 551 8997 Kustannuspäällikkö Tuomas Rantanen (09) 7744?3115, 040 507?7165 toimitusjohtaja Teemu Matinpuro Yhteyspäällikkö Tuomas Korkiakangas (09) 7744 3112, 040 825 5804 ensimmäiset lukijat Anu Harju & Tapani Möttönen Toimitusharjoittelija Tuukka Tuomasjukka Avustajina tässä numerossa Maryan Abdulkarim, Jussi Ahokas, Anu Brask, Misha Domozhilov, Lauri Holappa, Elsi Hyttinen, Noora Isomäki, Anna-Sofia Joro, Maria-Kaisa Jurva, Marjo Jääskä, Tanu Kallio, Maria Karuvuori, Elisa Koponen, Otto Kronqvist, Kimmo Laakso, Pertti Laesmaa, Fanny Malinen, Bertha O, Janne Parviainen, J-P Passi, Paula Pauliina, Kati Pietarinen, Pilli-Liisa, Maaria Pääjärvi, Henna Raatikainen, Katya Rezvaya, Donna M. Roberts, Tuomas Saloniemi, Katerina Scioccolina, Kari Sihvonen, Kasper Strömman, Paula Sundell, Olli Tammilehto, Kaisu Tervonen, Julle Tuuliainen, Laura Ukkonen, Olavi Uusivirta, Tiina Vanhanen, Jukka Vuorio, Klaus Welp Julkaisija Voima Kustannus Oy Yhtiön osakkaat Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen Jakelu Jari Tamminen, jari.tamminen@voima.fi & Juho Paavola Tilaukset Tuomas Korkiakangas (09) 7744?3112 Voiman vuositilaus 10 numeroa 39 euroa Paino Alma Manu Oy, Tampere Painos 60?000, Voima 3/14 ilmestyy 31. maaliskuuta. ISSN 1457-1005
8 a jassa 2 / 2014 Ravitsemustieteen professori: ”Aikuinen ihminen ei edes tarvitse lihaa” iltalehden etusivu 26. helmikuuta 2014 Vapaa ohjelmisto – taas gnussitaan! Android-käyttöjärjestelmä näyttäytyy avoimen koodin suurimpana ilmiönä, mutta todellisuudessa se takaa vapaudet lähinnä Googlelle. pehmo-gnuu. Vapaan koodin liikkeen eli GNU:n tunnus on gnuuantilooppi. GNU tulee sanaleikistä GNU’s Not Unix eli GNU ei ole Unix. anna sen näkyä. Richard M. Stallman jakoi Otaniemessä tarroja, jotka propagoivat vapaan ohjelmiston puolesta. teksti & kuva kimmo jylhämö K tietävät, etteivät Applen ja Microsoftin ohjelmistot ole avoimia eivätkä ilmaisia. Myös Googlen ja sen mobiilikäyttöjärjestelmän Androidin ilmaisuus ja avoimuus luovat vain illuusion vapaudesta, vaikka Androidin ydin perustuu avoimeen koodiin eli Linuxiin. Kyse ei olekaan siitä, onko ohjelmisto ”avoin”, vaan siitä, missä määrin se antaa käyttäjiensä a i kk i olla vapaita. Oikea vapaus tarkoittaa sitä, että ohjelmaa voi käyttää ja muokata miten haluaa, mutta myös sitä, että tietää, mistä ohjelma koostuu ja mitä tietoja se käyttäjästä kerää. Androidia on mahdotonta käyttää ilman ohjelmisto-osia, jotka eivät ole vapaita. Tämä ei ole Googlen suurin ongelma. toimia kuin kaikkitietävä jumala, väittää mediahistorioitsija John Durham Peters. ”Google tekee sitä, mitä vanha mediavalta on aina tehnyt. Se seuraa, valvoo ja pysyttelee ajassa mukana. Ajattelemme Googlea hakukoneena, joka tarjoaa palveluja. Todellisuudessa Google on datamedia, joka myy analyyttisia kartoituksia”, Peters sanoo luennollaan Tampereen yliopistolla tammikuussa 2014. Peters alleviivaa, että maailmassa on kovin vähän ihmisiä, jotka ymmärtävät mitään data-analyysistä. Ne, jotka ymmärtävät, ovat hyvin rikkaita ja vaikutusvaltaisia. ”Yksi sukupolvemme suurista kysymyksistä on se, miten ottaa valta tietokonenörteiltä ja deG o o g l e y r i t tä ä mokratisoida data. Tätä Google ei ole tehnyt.” yritys ottaa valta takaisin käyttäjille on ollut vapaan koodin liike. Sen perustaja Richard M. Stallman on ristiriitainen hahmo, joka on riidoissa nykyään myös Linuxin kanssa. Luennoidessaan Aalto-yliopistolla helmikuussa Stallman antaa läsnäolijoille ohjeita: ”Älä pistä kuvaani Facebookiin tai Instagramiin, sillä niin tehdessäsi annat näille hirviöille mahdollisuuden seurata minua. Yhtä lailla, jos nauhoitat puheeni, älä käytä Youtubea, Microsoftia tai Applen Quicktimea.” Stallmannin mukaan meitä uhkaa Snowdenin ajan digimaailman totalitaarinen seuranta, josta edes Stalin ei kyennyt uneksimaan. ”Meillä on oltava valtio, jota hallitaan demokraattisesti. Entä mitä teemme, kun valtio tekee jotain salaa? Silloin tarvitsemme vuotajia”, Stallman sanoo ja johdattaa yleisön antamaan tietovuotajille kolminkertaisen hip-hip-hurraa-huudon. Vain vapaasta koodista voi tarkistaa, onko siihen laitettu seurantaohjelmia. SeurantaohJohdonmuk aisin jelmien ohella Stallman näkee digiuhkiksi sensuurin ja kaikki salaiset dataformaatit. Erityispahiksia ovat drm, Java, mp3 ja Flash. koodi kunnioittaa käyttäjän vapautta. Stallmanin mukaan koko käsite avoin koodi eli ”open source” onkin huijausta, sillä se ei takaa todellista ohjelmiston vapautta. Vapaa ei aina tarkoita ilmaista, eivätkä ilmaiset ohjelmat ole välttämättä vapaita. Tämä koskee myös Linuxia. ”Linux Torvalds ei usko vapaaseen koodiin. Hän on pelkän avoimen koodin tyyppi”, Stallman väittää. Sen sijaan vapaa ohjelmiston ajatusmaailma inspiroi niin avointa lähdekoodia, Wikipediaa, Wikileaksia, Manningia, Snowdenia kuin avoimen tiedon liikettäkin. Vapaa koodi määrittää koko digitaalisen ajan moraalin, sillä ilman vapaan ohjelmiston ideaalia meillä ei olisi edes mittaa, jolla arvioida, kuinka paljon olemme valmiita tinkimään vapaudestamme ja yksityisyydestämme. Neljä vapautta & copyleft O i k e a va p a a J o t ta tietokoneen käyttäjä voi hallita konettaan, vaaditaan tietokoneohjelmilta Stallmanin mukaan neljä vapautta: • vapaus 0: Ohjelmaa saa käyttää mihin tahansa tarkoitukseen. • vapaus 1: Ohjelman toteutustapaa saa tutkia ja ohjelmaa saa muokata omien tarpeiden mukaiseksi. • vapaus 2: Ohjelman kopioita saa jakaa edelleen lähimmäisen auttamiseksi. • vapaus 3: Ohjelman muokattuja versioita saa jakaa muille, jotta niistä on hyötyä koko yhteisölle. Näiden vapauksien toteuttamiseksi Stallman kehitti käsitteen copyleft eli käyttäjänoikeus. Monien tietokoneohjelmien lisäksi esimerkiksi Wikipedia käyttää copyleft-lisenssiä. Tere Vadén
a jassa 9 2 / 2014 Kirkolla ei ole varaa sivuuttaa kysymystä siitä, miten se vastaa joogaboomiin, joka on ilmeinen tosiasia. PiiSpainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen Kirkon tiedotuskeskuksen tiedotteessa 13. helmikuuta GNU/Linux tämä pehmo-gnuu myytiin. Stallman huutokauppasi luentonsa jälkeen pehmoeläimen 80 eurolla yhdistyksensä rahoittamiseksi. V u o n n a 1 9 8 3 Stallman päätti kumppaneineen ohjelmoida alusta alkaen uuden vapaan käyttöjärjestelmän, jolle hän antoi nimen GNU. Koodaamista varten tarvittavat työkalut ja useat järjestelmän osat valmistuivat vähitellen, mutta kaikkien osien toimintaa ohjaava käyttöjärjestelmän ydin (kernel) puuttui. Suomalaisen Linus Torvaldsin vuonna 1991 liikkeelle laittama Linux-niminen ydin nousi nopeasti suosituimmaksi vaihtoehdoksi, vaikka varteenotettavia kilpailijoitakin oli. GNU-hankkeen ja Linuxin yhdistelmänä syntynyt käyttöjärjestelmä on nykyään maailman käytetyimpiä. Järjestelmää kutsutaan yleensä nimellä Linux, mutta Stallmanin mukaan on korrektimpaa käyttää nimeä GNU/Linux, jotta GNU-hankkeen työ ja siihen sisältyvä vapauden ajatus pysyvät esillä. Tere Vadén en.wikipedia.org/wiki/GNU/ Linux_naming_controversy teksti tere vadén | kuva kimmo jylhämö Tärkeintä on se, mitä teemme nyt Richard M. Stallman jatkaa vapauden asialla. F ree Software -säätiön puheenjohtaja Richard M. Stallman edustaa kulttuuria, jolle ”hakkeri” on kunnianimi. Termi ei tarkoita tietokonerikollista vaan henkilöä, joka nauttii ”leikkisästä kekseliäisyydestä”, Suomessa helmikuun alussa vieraillut Stallman selittää. ”Lady Gaga on vaatehakkeri. Hänen asuistaan näkee, että hän nauttii luovasta tavasta pukeutua.” MIT:n tekoälylaboratoriossa kannuksensa hankkinut yhdysvaltalainen Stallman huomasi 80-luvulla, että tekijänoikeudella suljetut tietokoneohjelmat tulevat tekemään pahaa jälkeä. Niitä ei voi muuttaa, niitä ei voi jakaa kaverille, eikä niiden sisuskaluja pääse tutkimaan. Niinpä Stallman alkoi kirjoittaa vapaita ohjelmia ja kutsui muutkin mukaan. vuosikymmenten aikana uhat tietokoneiden vapaudelle ovat moninaistuneet. Viimeisten Tietokoneisiin asennetaan takaportteja, estoja, rajoitteita ja valvontaa. Internetin palveluntarjoajat ja matkapuhelinoperaattorit on velvoitettu tallentamaan käyttäjätiedot. Suomessakin poliisi sensuroi verkkosivuja ilman parlamentaarista valvontaa. Tekijänoikeuslobby vaatii yhä tiukempia rangaistuksia laittomasta kopioimisesta ja jakelusta – sekä tietysti enemmän valvontaa. Kaiken kruunaa Snowdenin paljastama Yhdysvaltain ja sen kumppanihallitusten harrastama massavakoilu. oli osa neuvostotyylisen tylsää ja harmaata maailmaa. Nykyään valvonta tapahtuu hauskemmissa merkeissä. Ihmiset himoavat Applen viehkoja laitteita ja käyttävät vapaaehtoisesti Facebookia. Meidät on vietelty valvottaviksi. Stallman täsmentää, ettei kaikki valvonta ole vapaaehtoisten valintojen seurausta. Silti lyhytnäköisyys on ongelma. Ihmiset on opetettu haluamaan laitteita ja palveluita, jotka ovat mukavia nyt, vaikka niillä olisi pahoja seurauksia pidemmällä tähtäimellä. Orwellin Big Brother “Microsoftilla oli aikoinaan imagokampanja sloganilla Where do you want to go today? eli minne haluat mennä tänään. Me kysymme sen sijaan, missä haluat olla kymmenen vuoden päästä.” E i v ä t k ö Facebook ja Twitter ole kuitenkin käteviä työkaluja yhteydenpitoon? Stallmanin nnan ”Valvo inen purkam ittista poli vaatii tumista.” soi organi mukaan Facebookia ei kannata käyttää lainkaan, sillä siitä luopuminen on pieni uhraus. Hän sanoo, että ihmisille on opetettu väärä asioiden tärkeysjärjestys, ja hänen tehtävänään on opettaa uusi. “Ystäviin voi pitää yhteyttä myös sellaisen hajautetun sosiaalisen verkoston kautta, jossa data talletetaan vain sinne, minne haluat sen talletettavan, ja jaetaan vain tahoille, joille haluat sen jaettavan.” On esitetty, että Snowdenin ja Manningin tietovuodot ovat merkki sukupolvi-ilmiöstä. Internetin maailmaan syntyneillä on erilainen käsitys tiedon vapaudesta, ja siksi valvonta-organisaatioiden on vaikeampi pitää asioita salaisina. ”Ei, ei, tuo on aivan väärä näkökulma. Ei pidä ajatella, mitä tulee tapahtumaan ikään kuin väistämättä. Tärkeintä on se, mitä teemme nyt. En ole kiinnostunut pohtimaan sitä, voimmeko voittaa, vaan sitä, mitä voimme tehdä voittaaksemme.” M i t ä d e m o k r a t i a a uhkaavalle valvonnalle sitten pitäisi tehdä? ”Ihailen Wikileaksia, mutta kaikkea uhkaa ei poisteta Wikileaksin menetelmillä. Jokainen voi yksilönä päättää käyttää vapaita ohjelmistoja ja osallistua niiden kehittämiseen. Valvonnan purkaminen vaatii kuitenkin poliittista organisoitumista.” Stallman korostaa, että on tavoiteltava tilannetta, jossa tietovuotajat ovat turvassa. Jos he eivät ole, menetämme viimeisenkin mahdollisuuden valvoa hallituksia. “Tietovuotajia pitää suojata muutenkin kuin lailla, sillä hallitukset voivat olla välittämättä laeista. Meidän on luotava ti- lanne, jossa hallitukset eivät voi löytää heitä. Tämä edellyttää sitä, että hallitusten ei voi antaa automaattisesti kerätä tietoja kaikista.” että Yhdysvalloissa on vallalla äärikapitalismi, jossa poliittista valtaa pitävät suuryhtiöt kertovat valtioille, mitä tehdä. Valtiot eivät uskalla vastustaa niiden vaatimuksia. “Lisäksi pankit ovat liian suuria kaatuakseen. Ne pitää pilkkoa pienemmiksi, jotta niitä voidaan kontrolloida.” Pitäisikö myös it-alan yritykset pilkkoa pienemmiksi? Stallman ei usko, että se olisi ratkaisu. Sen sijaan hän liputtaa uuden rahoitusmallin puolesta. ”Koska netin palveluntarjoajat saavat tulonsa mainostajilta, palveluntarjoajat haluavat tietää mahdollisimman paljon käyttäjistä. Jos taas tulot tulevat käyttäjiltä, he voivat päättää, ettei heistä kerätä tietoja. Tätä varten tarvitaan uusi valuutta, jota voidaan käyttää nimettömänä.” Bitcoin on Stallmanin mukaan vain osaratkaisu, sillä kaikki bitcoin-vaihdot ovat julkisia. “Jos bitcoin-lompakko onnistutaan yhdistämään tiettyyn henkilöön, kaikki vaihdot voidaan jäljittää.” S ta l l m a n s a n o o ,
10 lukijaposti: palaute@voima.fi 2 / 2014 84-vuotiaalle nunnalle vankeutta murtautumisesta ydinlaitokseen Yhdysvalloissa - toivoi elinkautista Ylen uutisten otsikko 19. helmikuuta 2014 pilli-liisa Punikin diibadaabaa kommentti Globalisaatio on vihan sana vanhus kai olisi miellettävä olomuodokseni. Jälkipolveni määrittelee ihmistyyppini muun muassa toteamalla: ”Äiti! Me ei oikein ymmärretä tuota sinun logiikkaasi: ostelet kaikenmaailman uusia vempaimia, joita et sitten kuitenkaan hallitse etkä osaa käyttää…” Mutta kun pitää olla kehityksessä mukana! Pitäisi osata edes ”sinutella” ulkoisin määrein kehityksen hienoudet ja globalisaation tieteelliset ulottuvuudet. Kun tyhjentävästi aina seuraan eduskunnan kyselytunnit, uutisoinnin friikkinä olevasta ja tapahtuneista ja muodostan oman harkintakykyni mukaisesti ja samoin perustein kriittisen ajattelutapani väittämien oleellisen ketjun yhteenvedon ja analyysin, enpä ylen koe suurtakaan viisautta minkään järkeistämiseen ja kaiken hallintaan. Kunhan keikun kehityksen syrjässä. Va n h a k a n ta i n e n j a joka kompuroi heti ensikuulemalta vastakarvaan. En sanan kuullessani osaa sijoittaa sitä suomalaiseen yhteiskuntaan. En siihen vanhaan koulukuntaan, johon katson kuuluvani, muutoin kuin epämääräisenä, omaa identiteettiäni loukkaavana, hallinnollisesti pakkoajettuna ja oman määräysvaltani yli laillistettuna diskriminointina. Globalisaatio-sana on sanavarastoni ja käsitteitteni liki vihaa tai ainakin suurta vastenmielisyyttä tuottava mielikuva kaiken kotimaisuuden alasajosta. Se on sana, joka laillistaa suomalaisen tuotannon ulkoistamisen teollisuudessa, kaupassa, tieteissä ja taiteissa, maamme identiteetin halpahintaisen ulosajon, josta päättävät suuren pääoman myynnistä ja myyntituloksista välittömästi rikastuvat ja oligarkkisijoittamisestaan hyötyvät. Kansallinen etu on toisarvoinen sivujuonne, jota voi selittää erilaisilla selitysopeilla. G l o b a l i s a at i o o n s a n a , ja kansaamme hallitsee rahavallan mahti. Poliitikot pohjustavat hallinnossaan ajaen koko ajan omaa tulevaisuuttaan edestukevia veropoliittisia ratkaisuja. Systemaattinen veropolitiikka on politiikkaa vahvimpien ehdoin keskiverokansalaisten kustannuksella. Herätysliike nukkuu... Koko el äm ä ämme Pkorava Pidän julkaisuanne vasemmistonaivistisena, joten en yleensä lue sitä. Luin kuitenkin Ms Robertsin anglofilia-artikkelin Voimasta 1/2014. Hän ei selvästikään ymmärrä, mitä eroa on Suomen ja Englannin oikeisto-vasemmistoakseleilla. Suomessa oikeistolainen tarkoittaa henkilöä, joka ei hyväksy edesmenneen Neuvostoliiton kaltaista yhteiskuntajärjestelmää. Se, mikä kuului neuvostojärjestelmään (tuotantovälineiden valtiollinen omistus, kansalaisvapauksien rajoittaminen, toisinajattelijoiden vainoaminen) edustaa suomalaiselle vasemmistolaisuutta. Oikeistolainen voi kannattaa valtion osallistumista tiettyihin asioihin, mikäli se lisää yksilön oikeuksia. Tähän kuuluu muun muassa hyvä julkinen koululaitos. Päinvastoin kuin vasemmistolaiset, oikeistolaiset kantavat huolta tämän laitoksen rahoituspohjasta eivätkä pyri tuhoamaan sitä älyttömillä talouspoliittisilla linjauksilla, joihin kuuluu muun muassa vasemmiston pyrkimys tuhota suomalainen teollisuus. Vasemmistohan kuvittelee, että hyvinvointia syntyy yhtä hyvin kunnan virastossa kuin tuottavassa vientiyrityksessäkin. myös erittäin paljon vasemmistolaisia anglofiileja. He tuntevat lukkarinrakkautta Englantia kohtaan, Englantihan auttoi punaisia vapaussodassa sata vuotta sitten. Suomalaisilla oikeistolaisilla S u o m e ss a o n Kuka kestää parhaiten? Talvisen kylmänä päivänä kello 15 iltapäivällä kaivoin taskua Leppävaaran aseman alikulkutunnelissa ja huomasin edellä kulkevan miehen tekevän samoin. Romanialaisneito oli istunut portailla aamuyhdeksästä lähtien. Laitoimme herrasmiehen kanssa kolikoita palelevan naisen pahvimukiin. Siellä oli ennestään 60 senttiä. Juttelin miehen ei ole mitään ihannemaata. Susanna Kosken kaltaiset tyhjäpäät ihailevat kyllä Englantia, mutta he eivät edusta jokaista, joka on poliittisen keskilinjan oikealla puolella. Monet oikeistolaiset ihailevat tiettyjä piirteitä yhdysvaltalaisesta yhteiskunnasta, mutta eivät samalla tavoin kuin vasemmisto aikoinaan palvoi Neuvostoliittoa. Myös saksalainen malli on monien suomalaisten oikeistolaisten suosiossa: hyvä työllisyys, melko pienet tuloerot, toimiva porvarillinen yhteiskunta. Vasemmistolle saksalainen malli on kauhistus – Saksahan auttoi valkoisia ”kansalaissodassa”, ja kaiken lisäksi saksalainen malli tarkoittaa heikäläisille puolentoista vuosikymmenen mittaista kansallissosialistista jaksoa viime vuosisadan alkupuolella. ei ole mitään epärealistisia ”ihanteita” ja ”utopioita”, vaan oikeistolaisuuden ytimenä on rakentaa toimiva yhteiskunta realiteettien ja faktojen pohjalta. Siinä ei vasemmiston lapsellisilla haihatteluilla ja pilvilinnoilla ole mitään sijaa. Oikeistoll a Nimetön T o i m i t ta j a va s ta a : Palautteesi on tyypillinen ihmiselle, joka roikkuu pinnallisissa oletuksissa ”oikeistosta” ja ”vasemmistosta” eikä osaa arvostaa sellaisten ihmisten eettisiä johtopäätöksiä, joilla sentään on munaa kirjoittaa omalla nimellään. Kirjoituksessasi keskityt oletettuihin terminologisiin väärinymmärryksiini. Samalla et argumentoi lainkaan artikkelini sisältöä, jossa käsittelin Suomessa yhä aggressiivisemmin ja karmivammin leviävää uusliberalistista ideologiaa. Väität minun rakentevan ”pilvilinnoja”. Mielipiteesi on ikivanhaa ja väsynyttä oikeistojargonia. On yhtä aikaa huvittavaa ja kauhistuttavaa, että kaltaisesi ihmiset kuittaavat talouden ylivaltaa kanssa, joka valkoisessa parrassaan näytti joulupukilta ja minä keski-ikäinen mies omassani vain tontulta. Oltiin sitä mieltä, että on sairasta ihmiskunnalta istuttaa ihmistä pakkasessa. Eikö voitaisi järjestää flashmob-tyylinen tempaus otsikolla ”Kenen perse kestää kauimmin!” Jokaiselle kuppi, ja se, joka kestää pisimpään, saa lahjoittaa myös hävinneiden rahat tälle romanialaisnaiselle. Marko vastustavat eettiset kannat aina yksinkertaisesti ”lapsellisina”. Mistä sinä unelmoit? ”oikeistosi” on oikeudenmukainen, talousajattelultaan vastuullinen ja suhtautuu historiaan puolueettomasti. ”Vasemmisto” taas on joukko kajahtaneita Venäjän vallankumouksen lapsia, jotka jääräpäisesti estävät Suomea kehittymästä ja ovat kyvyttömiä tekemään ainuttakaan poliittista avausta, jota ei perustele jokin pölyyntynyt satavuotias opinkappale. Olet niin takertunut menneisyyteen, että et osaa tarjota mitään uutta tilalle. Vaikka vastustan uusliberalismia, se ei tarkoita sitä, että roikkuisin kiinni vanhanaikaisessa vasemmistodogmatiikassa, eikä näin tee kukaan niistä järkevistä, edistyksellisistä suomalaisista, jotka jakavat näkökantani. Vain jälkeenjääneet poliittiset dogmatistit esittävät väitteen lähtöoletuksena ja väistävät varsinaisen keskustelun. Sinun J o s p i d ät taloudellisen pragmaattisuuden valepukuun naamioidun, eettisesti onton ideologian vastustamista ”pilvilinnojen rakenteluna”, annat minulle vain lisää syitä edistää sellaista vastuullista poliittista mallia, joka siirtää kaltaisesi ihmiset historian romukoppaan. Donna M. Roberts Kirjoittajan vastaus kokonaisuudessaan: dmrobe.wordpress.com Lähdekritiikkiä Taitavasti laadittu tiedote muuttuu lehdessä uutiseksi, jos ei harrasteta lähdekritiikkiä. Voima 1/2014 puffasi Yhdenvertainen Suomi -kansalaisaloittetta kirkon ja valtion erottamiseksi toisistaa. Suomessa ei ole ollut valtionkirkkoa vuoden 1869 jälkeen. Pohjoismaissa valtionkirkkoja on enää Islannissa ja vapaamielisessä Tanskassa. Valtionkirkossa on kysymys hyvin erilaisesta kuviosta kuin millainen on suomalainen työnjako kirkon ja valtion/kuntien välillä. Työnjaossa olisi säätämistä, mutta kansalaisaloitteessa vedetään mutkat liian suoriksi. Matti Pirhonen valokuvaaja, free-toimittaja Kimmo! Welcome back! Lehti on kaivannut karismaasi. Nastaa kun olet taas täällä. No hard feelings sijaiselle. Beryl
fifi.voima.fi 11 2 / 2014 Tammikuun työttömyysaste ylitti 10 prosenttia Suomen työttömyyskassa YTK:n tiedote 13. helmikuuta fifin luetuimmat ajalta 21.1.–24.2. 1. Blogi, Häirikkö 3. Hertta-Mari Kaukonen Mainonnan raadollisuus paljastui Apulaisille apulaisia Mainonta ei oikein voi olla dialogia, koska mainostava yritys kuitenkin kontrolloi sitä, mistä saa puhua. Osallistava sosiaaliturva velvoittaa työttömiä lumi- & pihatöihin. 4. Blogi, Suvi Auvinen 2. Voima 1/2014, Donna M. Roberts Anglofiilit, jotka rakastavat uusliberalismia Suomalaisilla oikeistolaisilla on tapana ihailla nyky-Britanniaa, yhteiskunnallista epätasa-arvoa & elitismiä. Trendiä ruotii esseessään Suomessa asuva brittiläinen taidehistorioitsija Donna M. Roberts. Veganismi on elitismiä Kuukausi veganismia takana eli penninvenytyksen MM. 5. Donna M. Roberts Anglophilia and the lure of Neoliberalism in Finland ”What would it take for Finns to get really angry?” Donna M. Roberts, a Brit living in Finland, asks. 6. Riina Yrjölä Rehellisesti ankea kansa Suomessa tallataan synkkyydessä, joka musertaa allensa kaiken ilon. Niinkö tosiaan? 7. Katja Lappalainen Kuvissa: Morkun valtaus Tampereella käydään kiistaa Rautatieläisten seuratalo Morkusta, jota uhkaa purkutuomio. 8. Blogi, Maryan Abdulkarim Piste toivottomille sankareille Onko rasistinen katuväkivalta todella vain sarja yksittäistapauksia? Kuvissa: Minä haluan vapaan Ukrainan lääkintähenkilö. Kotoisin Chernihivistä. Ollut barrikadeilla tammikuun 18. päivästä lähtien. Kyllästynyt olemaan karjaa. K o l m e kuukautta sitten Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa alkoi hallituksen vastainen rauhanomainen mielenosoitus. Helmikuussa mielenosoitukset Maidan-aukiolla kääntyivät väkivaltaisiksi ja hallitus ryhtyi terrorismin vastaisiin toimiin. Yli 60 ihmistä kuoli 21. helmikuuta. Presidentti Janukovytš ilmoitti, että presidentinvaaleja aikaistetaan ja hallitus aloittaa neuvottelut op- position kanssa. Näiden 11 muotokuvan henkilöt vaativat vapaata Ukrainaa. Heidät kuvattiin helmikuun puolivälissä. Katso muut kuvat Fifistä. Misha Domozhilov & Katya Rezvaya
12 aktivisti 2 / 2014 Virtsankurlaus voi karkoittaa kurkkukivun Yle Keski-Suomen nettiuutisen otsikko 26. helmikuuta maailma & me koonnUt Jari Tamminen Taivaallisen rauhan Venezuela V e n e z u e l a s s a s at t u u ja tapahtuu, mutta mediakriitti- syys on päässyt jälleen unohtumaan. Maan levottomuudet näyttävät nimittäin mediassa leviävien kuvien perusteella tapahtuvan eri aikatasoilla ja ainakin Argentiinassa, Boliviassa, Brasiliassa, Bulgariassa, Chilessä, Egyptissä, Hondurasissa, Kataloniassa, Kreikassa, Singaporessa ja Syyriassa. Myös pornoelokuvassa. Monenlaiset mielenosoitus- ja poliisiväkivaltakuvat ovat päätyneet jakoon erheellisesti aiheeseen liitettyinä, ja kuvia ovat jakaneet eteenpäin niin yksilöt kuin isot mediatalotkin. Yksi hulluimmista netissä kiertävistä Venezuela-kuvista on ikoninen otos panssarivaunujen edessä seisovasta miehestä. Kaikkia ei tunnu häiritsevän se, että kuva on otettu Pekingin Taivaallisen rauhan aukiolla vuonna 1989. Israelin kriittinen piste Jo kymmenen vuotta Israelin boikotointia ajanut BDS-liike on alkanut saada kansainvälistä huomiota. lisuuskonferenssissa helmikuun alussa. Hän kehotti Israelia ottamaan liikkeen vakavasti ja varoitti boikottien voimistumisesta, mikäli neuvottelut kahden valtion mallista Israelin ja Palestiinan välillä kariutuvat. Myös Israelin valtiovarainministeri Yair Lapid on todennut Israelin lähestyvän samaa kriittistä pistettä, jossa Etelä-Afrikka oli 1990-luvulla. ”Jos ollaan aivan rehellisiä, maailma kuuntelee [Israelia] vähemmän ja vähemmän”, Lapid totesi vastikään. http://bit.ly/1jt79RR ”I’m not a Reptilian” U u d e n - S e e l a n n i n pääministeri John Kay joutui todista- maan ihmisyytensä. Pääministeriä paiskattiin Official Information Act -kyselyllä, jossa tivattiin todisteita siitä, että herra pääministeri ei ole reptiliaani – eli liskoihminen. ”Olen käynyt sekä lääkärillä että eläinlääkärillä. Molemmat varmistivat, että en ole lisko”, pääministeri vakuutti. Koska emme voi olla varmoja kyselyn tehneen Shane Warbrooken henkisestä tilasta, joudumme arvailemaan, onko kyseessä mielenhäiriö vai eeppisistä eeppisin trolli. http://bit.ly/1c8maHa Kuka omistaa sanat? V i i m e a i k o i n a olemme kuulleet uutisia siitä, kuinka yri- tykset hakevat tuotemerkkisuojaa yleisnimille. Teleoperaattori Elisa haki suojaa sanalle ’viihde’ ja Aalto-yliopisto sanalle ’aalto’. Nyt Candy Crush Saga -selainpelin kehittänyt peliyhtiö King on hakenut tavaramerkkisuojaa sanalle ’candy’. Tämä ratkaisu olisi ehkä hieman vähemmän loukkaava, mikäli King itse ei olisi alkujaan varastanut pelinsä konseptia viimeistä piirtoa myöten CandySwipe-pelistä. Jotta hakemuksen röyhkeys näkyisi oikeassa valossa, on mainittava lisäksi se, että King on ostanut hiljattain tyystin erilaisen mutta vuosia vanhan Candy Crusher -pelin oikeudet ja vetoaa tuon pelin nojalla candy-sanan yksinoikeuteen. CandySwipen kehittäjän avoin kirje Kingille löytyy osoitteesta www.candyswipe.com/king.html. P a l e s t i i n a n Länsirannalta alkunsa saanut BDS-liike (Boycott, Divestment and Sanctions) julkaisi kesällä 2005 yli 170 järjestön allekirjoittaman julistuksen. Siinä vedotaan kansainvälisen tuomioistuimen historialliseen päätökseen, jossa Israelin Länsirannalle rakentama muuri todetaan laittomaksi. Kirjoittajat lataavat täyslaidallisen Israelin harjoittamaa politiikkaa vastaan ja vertaavat sitä Etelä-Afrikan 1990-luvulla kaatuneeseen apartheid-hallintoon. Julistuksellaan BDS-liike kutsui yrityksiä, järjestöjä sekä kulttuuri- ja urheilutoimijoita laajaan, kansainväliseen boikottiliikkeeseen Israelia vastaan. BDS käyttää samaa taktiikkaa kuin 1990-luvulla apartheidia vastaan taistellut boikottiliike. Tarkoituksena ei ole vain pyytää ihmisiä jättämään siirtokunnissa tuotetut viinit tai kosmetiikkatuotteet hyllyyn, vaan masinoida liikettä, jolla eristetään Israel muusta maailmasta. B D S o n toiminut kymmenen vuotta, mutta sen vaatimukset ovat nousseet valokeilaan vasta viime vuosina. Boikottiliike on saanut vuoden 2014 alussa useita kansainvälisiä tukijoita. Norjan valtion eläkerahasto asetti tammikuussa investointikiellon siirtokuntien rakentamista rahoittavalle Africa Israel Investments -yhtiölle sekä sen siirtokuntien rakentamisesta vastaavalle tytäryhtiölle Danya Cebusille. Tanskan suurin pankki Dans- Benjamin Netanjahu on hyökännyt raivoisasti BDS-liikettä vastaan. Hän on todennut, että liike on ”juuriaan myöten antisemitistinen”, sillä sen kohteena on juutalaisvaltion legitimiteetti. Netanjahu ottaa BDS-liikkeen tosissaan. Helmikuun puolivälissä hän järjesti ministereilleen boikottiuhkaan liittyvän neuvonpidon, mutta jätti valtiovarainministeri Lapidin ilman kutsua. Israelin hallinto on alkanut varautua kauppapolitiikan suunnanvaihdokseen lännessä siirtämällä huomiotaan alati kasvaville idän markkinoille. Israel lähetti hiljattain korkean tason kauppadelegaation Kaukoidän kiertueelle tarkoituksenaan lämmittää välejä Kiinan ja Intian kanssa. Pä ä m i n i s t e r i ke Bank seurasi perässä ja asetti siirtokuntien rakentamista rahoittavan israelilaisen Bank Hapoalimin mustalle listalleen. Lisäksi useat eurooppalaiset päivittäistavaraketjut ovat pidättäytyneet ostamasta siirtokunnissa valmistettuja tuotteita. Myös Romanian valtio on liittynyt boikottiin kieltämällä kansalaisiaan osallistumasta Israelin siirtokuntien rakentamiseen. olmas k s e i t ”Ken tuleekin a intifad asta.” Euroop tarkoitusperistä voidaan vääntää kättä, mutta sen vaikutusta on vaikea kiistää. Israelin toimia vallatuilla palestiinalaisalueilla on yhä vaikeampi puolustaa. Mikäli neuvottelut kahden valtion mallista epäonnistuvat ja siirtokuntien rakentaminen jatkuu, on vain ajan kysymys, milloin EU:ssa aletaan harkita sanktioita Israelin painostamiseksi. Liberaalin Haaretz-lehden veteraanitoimittaja Gideon Levy murjaisi taannoisella Suomen vierailullaan: ”Kenties kolmas intifada tuleekin Euroopasta.” BDS-liikkeen otsikoihin Israelin vastainen boikotti nousi kuitenkin näyttelijä Scarlett Johanssonin jätettyä tehtävänsä brittiläisen avustusjärjestö Oxfamin hyväntahdonlähettiläänä. Syynä oli Johanssonin allekirjoittama mainossopimus siirtokunta-alueella hiilihappolaitteita valmistavan SodaStreamin kanssa. Johanssonia kritisoivassa viraalikampanjassa viekottelevasti hymyilevä näyttelijätähti photoshopattiin poseeraamaan Länsirannan tarkastuspisteellä paahtavassa kuumudessa jonottavien ihmisten eteen. Suuriin noussut myös politiikan keskiöön. Yhdysvaltojen ulkoministeri John Kerry nosti liikkeen esiin Münchenin turvalBDS on Otto Kronqvist Toimittaja Juhana Pettersson haastatteli helmikuussa Gideon Levyä muun muassa BDS:n boikottikampanjasta. Lue juttu Fifistä.
a jassa 2 / 2014 13 Ylemmät toimihenkilöt juovat alkoholia kaikkein useimmin. Uusi Suomi verkkolehden uutinen 13. helmikuuta 2014 Puhutaan säästä Britanniaa ravistelevien talvimyrskyjen poliittinen puoli on jäänyt huomiotta. L viimeisellä viikolla 2013 Britanniaan iski rajuin myrsky vuosikymmeniin. Se puhalsi puuskissa jopa 44 metriä sekunnissa: junavuoroja ja lentoja peruttiin, ihmisiä kehotettiin lähtemään töihin myöhemmin, kouluissa poissaoloista ei rangaistu. Joulukuun alussa saarta moukaroi toinen myrsky ja joulun alla kolmas. Kun säätilastot tulivat julki, kukaan ei yllättynyt: joulukuu oli myrskyisin sitten vuoden 1969. Talvimyrskyt eivät loppuneet siihen: tammikuun alussa vesi alkoi nousta rannikolla, ja LounaisEnglannissa tulvi. Totuimme uutiskuviin, joissa ihmiset tekivät kauppareissuja soutuveneillä. Helmikuun ensimmäisellä viikolla tulvat pahenivat, ja pääministeri David Cameron lupasi tulvavahinkojen korjaamiseen sata miljoonaa puntaa. okakuun näky, kun tulvaveden keskellä kumisaapasteleva Cameron ilmoitti, ettei raha tule olemaan este tulvauhrien auttamisessa. Samaan aikaan nimittäin yhä useammalla britillä on vaikeuksia vuokranmaksussa viimevuotisten sosiaaliturvan uudistusten seurauksena. Uudella ”makuuhuoneverolla” rangaistaan tuensaajia, jotka asuvat liian suurissa asunnoissa, ja joka seitsemättä sitä maksavaa uhkaa häätö. Valtamedia on jättänyt tämän Ol i n a u r e t ta va ja muut tulviin liittyvät poliittiset päätökset täysin huomiotta. nimittäin tulvi, eikä se ole sattumaa. Lontoon itäpuolella on Thames Barrier, kymmenen metalliportin sarja. Jos joki uhkaa tulvia, portit voidaan sulkea. Näin on tehty yli neljäkymmentä kerLontoo ei ei Lontoo le kä se o i e , i v l tu aa. sattum taa joulukuun alun jälkeen. Ilman portteja suuri osa Lontoon keskustasta, mukaan lukien parlamentti, olisi veden alla. Pari faktaa Lontoosta: Asuntojen hinnat nousivat viime vuonna 12 prosenttia, mikä on valtavasti verrattuna muun maan 5,5 prosenttiin. Vuonna 2012 Lontoon keskustan kiinteis- töjen ostajista 38 prosenttia tuli ulkomailta, enimmäkseen Venäjältä ja Lähi-idästä. Lontoon rikkaimman alueen asukasluku itse asiassa väheni tuoreimmassa väestönlaskennassa, mikä viittaa siihen, että ulkomaiset rikkaat pitävät arvokiinteistöjä joko loma-asuntoina tai tyhjillään investointeina. Tällä hetkellä ulkomaalaiset eivät maksa veroa asunnon arvonnoususta, kun he myyvät Britanniassa omistamansa kiinteistön. Taloudellisten myrskyjen keskellä maailman rikkaat siis käyttävät Lontoon kiinteistöjä eräänlaisena valuuttareservinä, ja illuusio Britannian orastavasta talouskasvusta perustuu niiden arvonnousulle. Siksi uskon, että Cameron tekee mitä tahansa estääkseen saastaista Thamesia pääsemästä Lontoon kellareihin. Fanny Malinen Lue Malisen koko reportaasi Britannian tulvista & säästöjen seurauksista Fifin kirjeenvaihtajablogista.
14 ajassa 2 / 2014 TYÖEHDOT EIVÄT KUULU POLIITIKOILLE Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n tiedotteen otsikko 19.helmikuuta sananvalta Kirjoittaja on sisäisen kissaihmisensä vastikään löytänyt yleissäätäjä, joka fanittaa Malcolm X:ää. Hänen unelmansa on päästä kirjoittamaan kissanhiekan laadusta sitten, kun maailma on valmis. Paperiton ehdolle EU-vaaleihin Ruotsissa O l k a a h y vä m e d i at, siinä teille kohuotsikko, jonka missasitte. Vielä ehtii, vaalit eivät ole ohi! Minä sitten tykkään Ruotsista, kuten jokainen itseään kunnioittava ja lievästä luontaisesta itseinhosta kärsivä suomalainen. En niinkään pidä lihapullista tai Ikeasta, vaan sikäläisestä aktivistirintamasta. Pari viikkoa sitten Tukholmassa pidettiin yhden viikonlopun aikana kolme isoa tapahtumaa, jotka kaikki käsittelivät rasisminvastaisuutta ja joista kaksi lisäksi feminismiä. Ihan mahtavaa. Toki ruotsalaisilla on omat ristinsä – poliitikkoja, jotka saavat täkäläiset persut vaikuttamaan lepsuilta, laiton rekisteri romaneista ja maahanmuuttopolitiikka, joka loukkaa ihmisoikeuksia, vaikkakin, jos rehellisiä ollaan, niin meidän politiikkamme on vieläkin epäinhimillisempää. aikana puoluekokoustaan pitänyt ruotsalainen Feministisk initiativ (Fi) äänesti muiden asioiden ohella myös EU-vaalien ehdokaslistasta. Jäsenten kannatuksen saaneen listan ykkösnimi on romaninainen, Soraya Post. Hänen perheensä nimet löytyvät Ruotsissa viime vuonna kohua aiheuttaneesta poliisin laittomasta romanirekisteristä. Post on romaniaktivisti, ja jos Fi saa edes yhden ehdokkaan läpi, se tulee olemaan Post. Post ei ole kuitenkaan EU-vaalilistan ainoa nimi, joka herättää toivoa. Koko lista on vaikuttava, ja listalla numero 8 on Amany El-Ghareb, palestiinalainen aktivisti miehitetyltä Länsirannalta. Hän on turvapaikanhakijana Ruotsissa. Fin listalle päästessään El-Ghareb teki historiaa ensimmäisenä paperittomana naisena, joka on nostettu poliittisen puoleen EU-vaaliehdokkaaksi. Sittemmin El-Gharebille on myönnetty tilapäinen oleskelulupa. k yseiSen v iikonlopun Vo i k o p a p e r i t t o m a n henkilön sitten oikeasti asettaa ehdolle vaaleihin? Ruotsin lain mukaan voi, koska sille ei ole mitään estettäkään. Häntä voi äänestää, vaikka hän itse ei saisi äänestää samoissa vaaleissa. Mitä tapahtuu, jos paperiton äänestetään Euroopan parlamenttiin? No, paperittomana ja vailla työ- ja oleskeluoikeutta olevana hän ei voisi toimia meppinä, eihän hän voi tehdä muutakaan työtä. Siinä olisi sitten haastetta demokratialle. Fin Ulos rasistit ja sisään feministit -slogan näyttäytyy ehdokasasettelun osalta enemmänkin toimintasuunnitelmana kuin pelkältä iskulauseelta. Se saa myös kaltaiseni puoluepolitiikan suhteen lähes luovuttaneen toivomaan, että EU-vaaleissa saisi äänestää toisen valtion ehdokasta! maryan abdulkarim kaapin paikka. Kokoomuksen vahvatahtoisen ja temperamenttisen puoluesihteerin tontille eivät niin vain kurvaile entiset punkkarit. Tujusen jujut Kohuttu elokuva tulee vahingossa osoittaneeksi, kuka kokoomuksen julkisuuskuvaa vartioi. T Temosen ohjaama Presidentintekijät on nimensä mukaisesti elokuva presidentti Sauli Niinistön vaalikampanjan taustavaikuttajista. Mediakohusta päätellen elokuvan rajaus ei ole ollut kaikkien kokoomuksen puoluetoimistossa työskentelevien mieleen. Puoluesihteeri Taru Tujusen on vaatinut elokuvaa vedettäväksi pois levityksestä, koska siinä koetaan käytetyn aineistoa, jonka käyttämiselle ei ole lupaa. Temonen on kiistänyt sopimusrikkeet. Samalla julkinen rettelö nostaa kiinnostusta elokuvaa kohtaan. uukka innostuvat aina, kun syntyy vaikutelma kurkistusaukosta politiikan kulisseihin. Tujusen reaktiot vahvistavat mielikuvaa jostain salaisesta aineistosta, joka ei soPo l i t i i k a n t o i m i t ta j at vi ulkopuolisten silmille. Mutta mitä saman puolueen soturina tunnetun Temosen elokuva meille oikeasti näyttää? Niinistön kampanjaa seurataan lähinnä kampanjatyöryhmän kokouksissa. Niissä keskeiset taustavaikuttajat pohtivat selväjärkisesti ja itseään ruoskien käynnissä olevan vaalikampanjan mutkia. Kampanjan alkuvaiheessa korostuu aito tuska siitä, että ylivoimaisen alkuasetelman takia yleisöä eivät vaalit tai ehdokkaat erityisemmin kiinnosta. Sittemmin työtä teettää erityisesti se, että tuore haastaja on median ja yleisön silmissä aina kiinnostavampi kuin alkuasemastaan vääjäämättä tinkimään joutuva ennakkosuosikki. K a m pa njat yö ry h m ä ssä esiin nousevat näkemykset ovat ammattimaisia ja uskottavia. Sen sijaan keskinäiset riidat, päälle kaatuvat kriisitilanteet ja latteat virhearviot loistavat poissaolollaan, vaikka niitäkin on täytynyt tallentua videolle. Temperamenttisena tunnettu Taru Tujunenkin vaikuttaa suorastaan leppoisalta. Täysin sivurooliin jäävät kampanjan rahoitukseen liittyvät konkreettiset koukerot, vaikka Hjallis Harkimon pöllämystynyt olemus kokouksissa suorastaan huutaa nähtäville lisää aineistoa. on näkökulmansa takia paljon kiinnostavampi kuin saman tuotantoyhtiön pari vuotta sitten julkaisema Rouva Presidentti, joka idoleeraa kohdettaan eli Tarja Halosta avoimesti. On silti virhe kuvitella, että nyt tarjolla oleva kuva olisi rajaamaton. Se kohtelee kohteitaan valikoivan myötäsukaisesti. Näyttämön takaa ei paljastukaan kulissien nurja puoli, vaan toinen näyttämö. Temosen ehdoton ansio on siinä, että hän tulee osoittaneeksi, että politiikkaa toden totta tehdään myös imagoviestinnällä ja markkinoinnilla. Poliitikoille, markkina-ammattilaisille ja toimittajille tämän ei kuitenkaan pitäisi olla mikään skuuppi. Aineiston julkaisuoikeuksista käydyssä arvovaltataistelussa lienee viime kädessä kyse siitä, kuka saa päättää, minkälaista kuvaa politiikan tekemisestä vaalitaan. P r e s i d e n t i n t e k i j ät tuomas Rantanen Tuukka Temonen: Presidentintekijät. Ensi-ilta 14.3. Elokuva esitetään myös Tampereen elokuvajuhlilla 5.–9.3. Talvisodan hengessä mukana V sai lukijapalautteen, jossa kysyttiin, miksi USA:n merijalkaväki harjoittelee Suomessa. Miksei samantien esimerkiksi Venäjän armeija harjoittele Suomessa? ”Suomella ja Venäjällä ei ole yhteistä harjoitustoimintaa. Mikään maa ei voi harjoitella toisen maan alueella ilman yhteistä sopimusta”, vastaa eversti Hannu Hyppönen, puolustusvoimien koulutuspäällikkö. oiman toimitus Tammikuussa Helsingin Sanomat uutisoi Yhdysvaltojen merijalkaväen harjoittelevan taistelua talviolosuhteissa Suomessa. Hyppönen täsmentää, että yhdysvaltalaissotilaiden tapauksessa ei ole kyse harjoittelusta vaan kouluttautumisesta. Neljän sotilaan lähettäminen Sodankylän jääkäriprikaatiin ja Kaartin jääkärirykmenttiin liittyy Suomen ja Yhdysvaltojen väliseen koulutusyhteistyöhön. Tekeekö Suomi muiden mai- den kanssa tällaista yhteistyötä? ”Suomi tekee koulutusyhteistyötä Nordefcossa (Pohjoismaiden puolustusalan yhteistyö) ja Nato Training Groupin kanssa. Vain Yhdysvalloista on tähän mennessä ollut osallistujia Suomen koulutuksissa. Vastavuoroisesti osallistumme esimerkiksi Yhdysvalloissa niihin koulutuksiin, joista saamme hyötyä”, Hyppönen kertoo. Tuukka Tuomasjukka
i i l p u k e r e p m a t ali a v i t s e f a KIRJA ON TAPAHTUMA KAIKILLE KIRJALLISUUDEN YSTÄVILLE 11.-13.4.2014 TAMPEREEN MESSU- JA URHEILUKESKUKSESSA v sarjaku 26.-30.3.2014 teemana: propagand aa ja sensuur ia sarjakuvis sa ÄsY Ä p a vapa MATO VALTONEN KALLE ISOKALLIO TIINA RAEVAARA TUIJA VÄLIPAKKA ARTO LUUKKANEN JOUNI HYNYNEN SIMO RALLI TERHI RANNELA Kirjailijat pääosassa Kirja-tapahtumassa tavataan suosikkikirjailijoita sekä keskustellaan heidän kanssaan ajankohtaisista aiheista tuoden esille ihmisiä tarinoiden takana. Kirja- ja paneelikeskusteluissa pureudutaan kirjojen juoniin, taustoihin ja syntyyn. Osastoilla perehdytään kustantamoiden uutuuksiin. Luvassa Supermessuviikonloppu 11.-13.4.2014 Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa toteutettavat Supermessut kokoavat viisi tapahtumaa saman katon alle. Kirjan lisäksi sisältönä on Puutarha, Kotimaan Matkailu ja Viini sekä ensimmäistä kertaa toteutettava Tampere Bike Show. sensur oitu + USEITA MUITA » Kirjailijahaastatteluja » Paneelikeskusteluja » Signeerauksia » Kirjauutuuksia » Antikvariaatteja » Sarjakuvia » Messutarjouksia Kirja- ja kustannusala esittäytyy Kiehtova ala näyttäytyy kaikessa monipuolisuudessaan, kun esillä on kustantajia, kirjakauppoja, kuva- ja äänitallenteita, sarjakuvia, antikvariaatteja ja paljon muuta. Supermessut 11.–13.4.2014 Tampereen Messuja Urheilukeskus www.supermessut.fi w w w.tamperekuplii.fi Puutarha Kotimaan Matkailu Viini Kirja Bike Show
16 talous & ruoka 2 / 2014 Citizens for Tax Justice -järjestö selvitti 288 suuryrityksen verotiedot. Niistä 26, mukaan lukien Boeing, General Electric ja Verizon Communications, eivät maksaneet ollenkaan tuloveroa. Talouselämän uutinen 26.helmikuuta rahanvoima Kirjoittaja on espoolainen nuori setä, joka rakastaa trollaamista ja poliittisia väittelyitä. Verorahat katoavat paratiisisaarten siimeksiin Työeläkeyhtiöiden sijoitukset veroparatiiseissa ovat ihan okei, koska kyse on meidän eläkerahoistamme. Teitä ei kaipaa kukaan nuorisobarometrin julkistamisen aikaan pääkirjoitustoimittajat muistavat kertoa, miten huolestuttavaa on, että nuorisoa ei kiinnosta poliittinen vaikuttaminen. Nuoriso tulee valmiiseen pöytään eikä suostu kiinnostumaan politiikasta. Hesarin nimetön pääkirjoittajakin oli huolestunut tästä (HS 13.2.): ”Suomalaiset nuoret katsovat, että politiikka, val tio, kunnat, poliittiset instituutiot ja suomalainen yh teiskunta yleisesti ovat ’ihan jees’. Mutta kun heiltä kysyy, pitäisikö niitä kehittää ja haluaisivatko he osal listua kehittämiseen, vastaus on ’ihan sama’. Aivan kuin nuoret ajattelisivat, että maailma on melkoisen valmis eikä vaadi virittämistä.” Jok a vuosi miksi politiikan pitäisi kiinnostaa jotenkin erityisesti nuoria. Eihän se kiinnosta suurinta osaa aikuisistakaan. Puoluepoliittisesti vaikuttavaan asemaan pääseminen on epävarmaa ja vaatii suuren työmäärän lisäksi kosolti hyvää tuuria ratkaisevissa paikoissa. Peniksestä ja oikeasta sukunimestäkään ei ole haittaa. Halla-ahomaiset tuhkimotarinat blogistista kansanedustajaksi ovat mahdollisia mutta harvinaisia. Useammin puoluepolitiikassa valtaan pääseminen lähtee harrastuksesta, joka vaatii tuhansia tunteja palkatonta työtä, soppatykin tankkaamista kaikkina vaaliviikonloppuina ja flaban jakamista räntäsateessa. M i n u a i h m e t y t tä ä , puoluepolitiikkaa. Suurin osa politiikasta tapahtuu itse asiassa sellaisilla foorumeilla, jonne suurin osa ihmisistä ei koskaan pääse. Varmasti tunnetuin poliittisista salaseuroista on suomalaisten vaikuttajien Keskiviikkokerho, joka ei ota edes naisia jäsenikseen. Eläkeuudistuksesta päättävät työmarkkinajärjestöt keskenään, ja valtakunnan leikkauslistat tekee valtiosihteeri Martti Hetemäen salainen työryhmä. Suomalaisella klubilla, Svenska klubbenilla ja ammattiliittojen saunalla tehdään isoimpia yhteiskunnallisia päätöksiä. Keskiviikkokerhon kuusikymppiset sedät käyttävät kaiken vallan, jonka he voivat saada. Älkää antako sitä niille. Äänestäkää joku alle 30-vuotias europarlamenttiin. Ei siksi, että nuoruus olisi itseisarvo, vaan siksi, että kukaan alle kolmikymppinen ei todennäköisesti ole vielä setien kultapossukerhojen jäsen eikä aja heidän agendaansa. K aikki politiikk a ei ole voi tehdä eduskuntatalon, europarlamentin ja salaseurojen ulkopuolellakin. Niin pitkään kuin puoluepolitiikan rinnalla kulkee joukko maailman tilasta kiinnostuneita ihmisiä ja järjestöjä, maailmalla on toivoa. Puoluepolitiikka on yksi vallankäytön muoto, mutta ei onneksi ainoa. Soisin Amnesty Internationalille enemmän valtaa kuin yhdellekään puolueelle. Onneksi politiikk a a Tuomas Saloniemi S on virinnyt kiivas keskustelu veronkierrosta ja veroparatiisien käytöstä. Tikunnokkaan on nostettu kuntien ja valtio-omisteisten yhtiöiden ohella eläkeyhtiöt, joiden hoidettavana oli vuonna 2012 yli 150 miljardin euron edestä eläkerahoja. Tuosta potista ulkomaisiin rahastoihin oli sijoitettuna reilut 31 miljardia euroa. Suurin osa ulkomaisista rahastoista joko sijaitsee veroparatiiseissa tai sijoittaa veroparatiiseissa sijaitseviin yhtiöihin. Näin suomalaiset eläkeyhtiöt ovat mukana omalla panoksellaan ylläpitämässä kansainvälistä verojen välttelyyn perustuvaa taloutta. Eläkeyhtiöiden etujärjestön Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes hermostui eläkeyhtiöiden syyllistämisestä ja kirjoitti aiheesta blogitekstin 18. helmikuuta Telan sivuilla. Siimeksen mukaan ei ole reilua vaatia eläkeyhtiöitä yksipuolisesti välttämään veroparatiiseja. Suvi-Anne Siimes, kirjoitat blogissasi, että liika ihanteellisuus ei ole hyvästä. Pitäisikö Suomesta tehdä veroparatiisi, vai pitääkö meidän repiä tuotot ulkomaisista veroparatiiseista? En allekirjoita, että mun ihanteisiini kuuluisi, että tehdään Suomesta veroparatiisi tai että veroparatiisit on jees. Me olemu o m e ss a me eläkealalla sitä mieltä, että joo se on ihan fine, jos veroparatiisit halutaan laittaa kuriin. Se ei kuitenkaan ole yhden maan eläkeyhtiöiden tehtävä. Se on lainsäätäjien tehtävä. Hyötyvätkö eläkeyhtiöt veroparatiiseista? Eläkeyhtiöt maksavat ulkomaille lähdeveroa ulkomailla syntyvistä sijoitustoiminnan mus ”Vaati tiisien ra veropa stä on ise välttäm uton.” kohtu tuotoista. Sijoittamista tehdään usein pienen verokannan maissa. Jos sijoitukset pitäisi siirtää toisen verokannan maahan, siitä aiheutuisi meille kustannuksia. Eli kun päämäärä on ylevä, niin voidaan käyttää veroparatiiseja? En mä niin sanonut. Mua ärsyttää tässä keskustelussa se, että eläkeyhtiöt tulkitaan yrityksiksi muiden joukossa. Siinä unohdetaan näiden eläkeyhtiöiden yhteiskuntavastuu eli se, että niiden tehtävänä on turvata eläkkeet. Eläkeyhtiöt eivät voi jakaa voittoa omistajilleen. Globaalisti eläkeyhtiöt ovat maailmalla suurimpia sijoittajia. Niin kauan kuin veropara- tiiseihin virtaa eläkerahaa, ne pysyvät pystyssä. Onhan eläkeyhtiöillä nyt jokin vastuu tässä? Siitä on hyvä keskustella. Mutta kun joku tulee ulkopuolelta vaatimaan, niin se on musta jotenkin epärehellistä. Tässä eettisessä keskustelussa unohdetaan tulevat eläkeläiset. Ei Suomen eläkevarallisuus ole mikään yhteinen rahapussi, jolla voi leikkiä. Mutta veroparatiisithan syövät meidän hyvinvointia. Se, että haetaan parempia tuottoja veroparatiiseja hyödyntämällä, ajaa kuitenkin yhteiskuntia yhä syvempiin ongelmiin. Eikö tämä ole sama kuin lämmittelisi pakkasella kusemalla housuun? No tässä on samanlainen munan ja kanan ongelma kuin tekstiiliteollisuudessa. Eli voiko joillain alueilla tuottaa vaatteita lainkaan, vai onko hyvä, että saadaan sinne edes jotain työtä? Nämä eivät ole mustavalkoisia kysymyksiä. Poliitikkojen pitää kantaa oma vastuunsa. Se on vaikeaa ja hetkittäin mahdotonta. Millä periaatteilla eläkeyhtiöt olisivat sitten valmiita vetäytymään veroparatiiseista? En tiedä. Joudun nyt ottamaan taskusta tämän kortin: olen ollut poliitikko, ja tiedän, että asioiden muuttaminen politiikalla on hidasta. Asioihin pitää vaikuttaa kotimaan lainsäädännön, kansainvälisten lakien ja valtioiden välisten sopimusten kautta. Sanon vain, että se ylemmiltä tahoilta esitetty vaatimus veroparatiisien yksipuolisesta välttämisestä on kohtuuton. Mutta eihän eläkejärjestelmä siihen kaadu, jos veroparatiiseja välttää. Eläkeyhtiöiden sijoitustuottojen verottaminen muualla kuitenkin kääntyy työn verottamiseksi Suomessa. Kyse on siitä, olemmeko me valmiit nostamaan eläkemaksuja tämän ja tämän verran, jos sijoitustuotot laskevat näin ja näin paljon. Se on arvovalinta, ja se pitää kertoa. Valtiovarainministeri tai eläkeyhtiöiden johtaja ei voi tehdä sitä päätöstä kaikkien puolesta. Kuka sen sitten voi tehdä? Me voimme käydä yhteiskunnallista keskustelua tästä, mutta kukaan ei voi diktaatilla sanella. Pitää miettiä ja jutella. jari hanska
talous & ruoka 17 2 / 2014 Suomen hirvituhokorvaukset eivät EU:lle kuulu. Europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki tiedotteessaan 21. helmikuuta Ruokatohtori Vegaanille juustokakku Anu Brask on toimittaja ja kokki, joka vastaa keittiöpsykologin koulutuksella kotitalouskysymyksiin. Anu tarjoaa mikron vierestä reseptit sydänsuruihin, kadonneen pullan metsästykseen ja ongelmallisiin sosiaalisiin tilanteisiin. osa 11 sekin. Ruokatohtori olisi taipuvainen ajattelemaan, että kun luopuu jostain, usein myös jotain menettää. Toki on niin, että eläinkunnan tuotteiden vältteleminen ei enää ole vain hintelien viherpiiperöiden leipälaji. Veganismi on jo täysin salonkikelpoinen ruokatrendi. Monenlaisia mock up -ruokia ja imitaatioreseptejä tulee jatkuvasti vastaan, ja edelläkävijäkokkien hyppysissä niiden kehittely on saanut jopa molekyylikeittiömäisiä piirteitä. Ja kokeilustahan kokkailussa onkin kyse. Vaiva: ”Synttärit tulossa ja haluaisin tehdä fantastisen juustohyytelökakun. Mikä korvaa liivatteen?” Diagnoosi: Juustokakut valmistetaan alusta loppuun pääasiassa vegaaneille sopimattomista raaka-aineista. Nyt vaikuttaa siltä, että kysymys on epähuomiossa jäänyt hieman kesken. Täydennänkin sen tässä: miten korvaan liivatteen lisäksi tuorejuuston, kananmunan, voin ja kerman? Tohtorin päässä pyörii kysymys: miksi juuri juustokakkua? Onko tämä kiusantekoa? Kas kun ei vegaanista marenkia! Ihminen hamuaa sisäsyntyisesti sinne aidan toiselle puolelle. Jonkin sortin darwinismia ja raakaruokailijat tietävät, että kookosöljyllä voi jähmettää jos jonkinmoista mössöä. Macadamia on pähkinöiden kermaa, siis ihan käytännössä. Maidoton, munaton, gluteeniton… Tohtorin korviin on ison lätäkön takaa kantautunut jopa puhetta guiltfree-ruuasta. Tästä kummallisesta tiedosta inspiroituneena laadinkin ton-ruokaa. Tämä raakakakkuresepti ei kiusaa ketään ja on jopa syyllisyydestä vapaa. Että paljon onnea vaan! vegaanisissa ruuissa yleisesti agar-agarilla, pektiinillä tai johanneksenleipäpuujauheella. Kananmunan sijaan voi tietyissä leivonnaisissa käyttää kookosmaitoa tai banaania. Chian hyydyttävä ominaisuus on jo kaikille vähänkään tiedostaville päivänselvä asia, L i i vat e k o r vata a n Klaus Welp Resepti Limekäs raakakakku 10 hengelle Peruspohja: 2 dl manteleita 10 kpl tuoreita taateleita 1/ 2 tl aitoa vaniljaa ripaus ruususuolaa (muutama ruokalusikallinen vettä tarvittaessa) 1. Liota manteleita halutessasi vedessä yön yli ja huuhtele. Näin saat kakusta vieläkin kivemman ja vatsasi sulattaa sen helpommin. 2. Jauha mantelit hienoksi tehokkaalla tehosekoittimella. 3. Poista taateleista kivet. Pilko ja lisää manteleiden joukkoon. Jatka sekoittimella, kunnes massa on tasaista ja se klimppiintyy. Lisää hieman vettä tarvittaessa. 4. Mausta vaniljalla ja suolaripauksella. 5. Painele taikina leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle (halkaisija 22 cm). Siirrä jääkaappiin jähmettymään siksi aikaa, kun valmistat täytteen. Täyte: 2 dl macadamia-pähkinöitä neljän limen mehut (1 dl) kolmen limen kuori raastettuna yksi tummaksi kypsynyt banaani 4 rkl agavesiirappia 1 dl kookosöljyä 4 rkl paksua kookoskermaa voima suosittelee 1. Sulata kookosöljy vesihauteessa. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi, paksun kermaiseksi massaksi teho- tai sauvasekoittimella. 2. Tarkista maku ja lisää agavesiirappia, jos kaipaat lisää makeutta. 3. Kaada täyte kakkupohjan päälle ja taputa vuokaa kevyesti alustaan. Näin poistat kakkumassasta mahdolliset ilmakuplat. 4. Anna raakakakun hyytyä pakastimessa pari tuntia, tai niin kauan, että kakun keskiosa tuntuu koskettaessa kiinteältä. 5. Koristele mantelirouheella ja raastetulla limen kuorella ennen tarjoilua. Koonnut Kaisu Tervonen Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 17.3. asti. voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. HISTORIAN MURROSKAUSIA RAVINTOA MIELELLE 4.3. kello 16.50–18.20 Opistotalo, Helsinki Suomen lähihistorian murroskausia tarkasteleva luentosarja jatkuu teemalla 1970-luvun tasa-arvosta 80-luvun kasinotalouteen ja päättyy 11. maaliskuuta aiheeseen Hyvinvointivaltion alasajosta uusliberalismin aikaan. INFOILTA 12.3. kello 18–20 Vironkatu 5, Helsinki kaupunkiviljely.fi Dodo ry järjestää toimistollaan kaupunkiviljelystä kiinnostuneille infotilaisuuden, jossa kerrotaan yhteisö- ja pienviljelmien perustamisesta aina paikan valinnasta alkaen. 20.3. kello 16–18 Porthania, Helsinki www.helsinki.fi/tiedekulma/kevat2014.html Helsingin yliopiston Tiedekulmassa kevään teemana on aivot. Professorit Marina Heinonen ja Riitta Korpela ovat keskustelemassa siitä, mikä on aivotoiminnan kannalta fiksua ravintoa ja mikä ei. KULTTUURIKEITTO 21.3. kello 12 Sotku, Kuopio www.minimi.fi Tanssiteatteri Minimi tarjoaa ruumiinravinnon lisäksi hengenravintoa. Kerran kuussa järjestettävässä lounastapahtumassa voi tällä kertaa särpiä keittoa Iiro Näkin akrobaattista tanssia katsellen. STreat HELSINKI 22.3. kello 11–19 Torikorttelit, Helsinki www.streathelsinki.com Kauppatorin ja Senaatintorin välisissä kortteleissa saa vatsansa täyteen, kun kymmenet katukeittiötiimit kotimaasta ja ulkomailta tarjoilevat pikkupurtavaa erilaisin konseptein.
18 a jassa 2 / 2014 Asbestikuolemista päästään vain kieltämällä asbestin käyttö kokonaan. Työterveyslaitoksen tiedote 13. helmikuuta Eduskunta ajaa vankeja haalareihin toisinajattelija Maria Karuvuori on tamperelainen populaarikulttuurin kohtuukäyttäjä ja harrastelijafeministi. läpileikkauksen netin naisvihasta, nettikiusaamisesta, sananvapauskäsitteen vääristelystä ja silkasta vainoharhasta, kannattaa tutustua kanadalais-amerikkalaisen Anita Sarkeesianin tapaukseen. Sarkeesian pitää feminististä Feminist Frequency -videoblogia, jossa hän analysoi muun muassa mainosten, elokuvien ja tv-sarjojen naiskuvia. Vuonna 2012 hän alkoi kerätä Kickstarterissa rahaa videosarjalle, joka käsittelisi videopelien naiskuvaa. Internet räjähti. Sarkeesianille tulvi tappouhkauksia ja raiskausuhkauksia, ja nettiin ilmestyi peli, jossa sai vetää Anitaa turpiin. Sarkeesianin Tropes vs Women in Video Games -nimeä kantava projekti tuli näin nostaneeksi osittain tahattomasti tapetille peliyhteisöissä pesivän naisvihamielisyyden. Tanu Kallio Sovinismin pesäke Vankien pakottaminen tarkkailuhaalareihin rikkoo ihmisoikeussopimusta. Silti etenkin kokoomus ajaa haalarien laillistamista Suomessa. eit moittii. Sinivalkoinen innovaatio loukkaa ihmisoikeuksia. Jos halua a pik a isen on nyt julkaistu neljä osaa. Kolme ensimmäistä käsittelivät neito pulassa -tarinatyyppiä, jossa naishahmo kidnapataan ja mieshahmojen täytyy sitten pelastaa neitokainen. Massiivisen vihakampanjan takia Feminist Frequency -kanavan kommentit on poistettu käytöstä. Ei ole mitenkään yllättävää, että Sarkeesiania yritetään nyt piestä väitteellä sananvapauden rajoittamisesta. Lisäksi häntä syytetään herkkähipiäisyydestä ja haluttomuudesta vastata asialliseen kritiikkiin muutaman hassun trollin takia. Vietin sunnuntaita katsomalla Sarkeesianin saamia videovastauksia, ja niitähän riittää. Periaatteen vuoksi en yleensä klikkaa linkkejä, joiden otsikointi on linjaa ”Feminism poisons EVERYTHING”. Halusin kuitenkin tietää, olisiko vihan seassa mielenkiintoistakin palautetta. No, pikaisella vilkaisulla suurin osa videovastauksista on henkilökohtaisia hyökkäyksiä, joissa näytetään kontekstistaan irrotettuja pätkiä Sarkeesianin videoista ja täytetään loput absurdilla mölinällä. Jopa rakentavasti alkavista vastauksista saa sen kuvan, että videobloggaajalla on ollut niin kiire loukkaantua, ettei hän ole edes malttanut kunnolla katsoa alkuperäisiä videoita. V i d e o s a r j a s ta löytyy kuitenkin oikeasti rakentavia videovastauksia. Eräässä analysoidaan tarkemmin kahta videopelien vahvaa naishahmoa, Tomb Raiderin Lara Croftia ja BioShock Infiniten Elizabethia. Tässä onkin asian ydin: olisi mahtavaa, jos kritiikeissä päästäisiin yli loukkaantumisista ja henkilökohtaisista kaunoista ja puhuttaisiin siitä, mistä alun perinkin oli tarkoitus puhua, eli niistä peleistä. Toki toivon, että myös keskustelu nettiahdistelusta jatkuu. Se on kuitenkin osittain eri keskustelu. Löytyy varmasti pelaajia, jotka pystyvät käsittelemään pelien naiskuvaa, mieskuvaa tai vaikka yhteiskuntakuvaa vielä syvällisemmin kuin Anita Sarkeesian. Feminist Frequency on kuitenkin hyvä pelinavaus. M ö l i n ä n s e a s ta Maria Karuvuori E kokoomuksella on eduskuntapuolueista kova into saada tarkkailuhaalarien käyttö laillistettua. Tarkkailuhaalareilla tarkoitetaan umpinaisia haalareita, joihin valvomattomasta tapaamisesta tai lomilta palaava vanki voidaan pukea. Hihat ja niskan puolella oleva vetoketju suljetaan nippusiteillä, ja vanki suljetaan eristykseen niin pitkäksi aikaa, että voidaan varmistua, ettei hän ole kuljettanut elimistössään huumeita. Toisin sanoen vangin pitää ulostaa elimistönsä tyhjäksi valvotuissa oloissa. Viime vuonna eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen päätti kieltää haalarien käytön, kun kahden Riihimäen vankilassa tuomiotaan istuvan vangin tekemä valitus eteni Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT). Samaan aikaan kokoomuksen kansanedustaja Heikki Autto keräsi yli sata nimeä haalarien käyttöä puoltavalle lakialoitteelle. Asia on nyt oikeusministeriön valmistelussa. tenkin H e l m i k u u s s a kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Outi Mäkelä teki oikeusministerille kirjallisen kysymyksen siitä, millä tavoin tarkkailuhaalarien käyttöä tullaan edistämään. Mäkelän kirjallinen kysymys osuu erikoiseen ajankohtaan. Vain kuukautta aiemmin EIT antoi Riihimäen vankilaa koskevassa tapauksessa päätöksen, jonka mukaan tarkkailuhaalarien käyttö on ihmisoikeussopimusten valossa ongelmallista. EIT toteaa päätöksessään yksimielisesti, että suomalaisvankien tapauksessa tarkkailuhaalarit rikkovat yksityiselämän suojaa eli YK:n ihmisoikeusjulis- kaan ”Ei ku ilaan vank joudu änä.” m ö t t y y s tuksen kahdeksatta artiklaa. Sen sijaan EIT päätti äänin 2–5, että epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua vastustavaa kolmatta artiklaa ei rikottu. Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen kirjoitti päätöksen jälkeen mielipidekirjoituksen Helsingin Sanomiin. Hän näkee tilanteen ihmisoikeuksien kannalta ongelmallisena, vaikka kyseisessä tapauksessa kohtelu ei ollut epäinhimillistä ja halventavaa. ”Halventavan kohtelun kynnys ei ylittynyt, koska enemmis- tön mielestä valittajat eivät olleet kyenneet osoittamaan, että heidän kohtelunsa olisi ollut nöyryyttävää”, Ojanen kirjoittaa. ”Haalarien käyttö voi siis merkitä halventavan kohtelun kiellon loukkausta jossain toisessa tapauksessa, jos näyttöä on riittävästi.” K o k o o m u k s e n Outi Mäkelän mukaan haalarien käyttö pitäisi sallia siksi, että se on tehokas tapa estää huumeiden salakuljettaminen vankilaan. Hän kertoo käyneensä asiasta paljon keskusteluja muun muassa vanginvartijoiden kanssa. ”En usko, että haalareita käytetään simputusmielessä. Ei vartijoiden moraali anna periksi sellaiseen.” Mäkelä nostaa esiin sen, että monia vankeja käytetään muuleina, eli heidät pakotetaan salakuljettamaan huumeita. Lukuja muulien käyttämisestä tai haalarien tehokkuudesta Mäkelällä ei ole kuitenkaan esittää. Haalarien tehokkuudesta ei ole tutkittua tietoa, mutta joitain lukuja on esitetty. Rikosseuraamusviraston mukaan vuonna 2012 haalareita käytettiin 48 kertaa, joista 8 tapauksessa löytyi huumeita. Oikeusasiamiehen antamassa eristämistarkkailua koskeneesta päätöksestä käy puolestaan ilmi, että vuonna 2010 Riihimäen vankilassa käytettiin haalareita 31 kertaa ja huumeita löytyi ainoastaan kolmesti. päätöksessä todetaan, että Suomi ei ole osoittanut saaneensa haalarien käytöstä riittävän hyviä tuloksia. Muissa EU-maissa vastaavia haalareita ei oikeusasiamiehen mukaan ole käytössä, vaan vankiloiden huumeongelma on pystytty hoitamaan menetelmillä, jotka eivät ole ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa. Kokoomuksen Outi Mäkelä ei kuitenkaan näe tarkkailuhaalareiden käyttöä ongelmallisena. ”Ei kukaan joudu vankilaan syyttömänä. Se, että puetaan sitten päälle sellainen haalari, niin eihän se loukkaa oikeuksia”, Mäkelä sanoo. E IT: n t u o r ee s s a Jari Hanska
OPINTOLINJAT 18.8.2014 - 22.5.2015 KIRJOITTAJALUKIO 12.8.2014 - 29.5.2015 Sanataiteen linja Luovan tietokirjoittamisen linja Käsikirjoituskoulu Avoimen yliopiston opintojen linja Monivuotinen kirjailijakoulu Kirjallisuustieteen preppauskurssi Kuvataidelinjan Avoin Ateljee Sarjakuva -ja pelisuunnittelulinja Oriveden Opisto, 35300 Orivesi | orivedenopisto@kvs.fi | www.orivedenopisto.fi Kuvataiteen preppauskurssi Musiikkilinja Taidepainotteinen kasvatustieteen linja Ympäristövaikuttamisen monimuotokoulutus Olemme Facebookissa! JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO UNIVERSITY OF JYVÄSKYLÄ HAKU KANSALAISYHTEISKUNNAN ASIANTUNTIJUUDEN MAISTERIOHJELMAAN Jyväskylän yliopistossa toimii Kansalaisyhteiskunnan asiantuntijuuden maisteriohjelma, joka on ainoa laatuaan Suomessa. Ohjelma antaa tieteelliset tiedot kansalaisyhteiskunnasta ja monimuotoisesta kansalais toiminnasta. Ohjelma kouluttaa kansalaistoimintaan ja kansalaisyhteiskuntatematiikkaan erikoistuneita asiantuntijoita, tutkijoita, opettajia, projektiosaajia ja suunnittelijoita järjestökentän ja julkisen sekä yksityisen sektorin tarpeisiin eri aloille. Ohjelma on tarkoitettu kandidaatintutkinnon tai vastaavan oppimäärän suorittaneille (180 op) ja siitä valmistuu pääaineesta riippuen (filosofia, sosiaalityö, sosiologia, valtio oppi, yhteiskuntapolitiikka, liikunnan yhteiskuntatieteet, kasvatustiede, aikuiskasvatus tiede, etnologia tai historia) joko yhteiskuntatieteiden, liikuntatieteiden, kasvatustieteiden tai filosofian maisteriksi. Myös muu alempi soveltuva tutkinto on mahdollinen, mutta tällöin opiskelijalta edellytetään täydentäviä opintoja jossakin maisteriohjelman pää aineessa. Lisätiedot ja hakuohjeet: www.jyu.fi/ytk/kans tutkijatohtori Päivi Pirkkalainen, paivi.pirkkalainen@jyu.fi, 040 805 4133 Ohjelma antaa jatkokoulutuskelpoisuuden. Maisteriohjelmaan valitaan enintään 25 opiskelijaa valtakunnallisen erillishaun kautta. HAKU PÄÄTTYY 1.4.2014 (sähköisen hakemuksen on oltava täytetty ja lähetetty). AMICA VERITAS Yhteishaku 3.3.–1.4.2014 www.lamk.fi/muotoilujataide
www.kpopisto.fi Laulu Musiikkiteatteri Valokuvaus Tanssi KUTSU KASVATUS- JA TAIDEALALLE AKU H S I YHTE 4. 2014 . 3.3. – 1 Steinerpedagogisia yleissivistäviä ja ammatillisia opintoja -kokonaisvaltaisesti- tamk .fi/hak u AVOIMET OVET lauantaina 15.3.2014 Huom. myös kaikille avoimia kesäkursseja: Väri ja muoto-kuvataidekurssi 2.-6.6.2014 Kivenveistokurssi 9.-13.6.2014 Tutustu ja täytä hakemus 30.4.2014 mennessä: www.snellman-korkeakoulu.fi Opiskele liiketaloutta – Valmistu tradenomiksi Metropolian tradenomista on moneksi. Perehdytpä markkinointiin, laskentaan ja rahoitukseen tai työyhteisön kehittämiseen, monipuoliset ja kansainväliset liike-elämän työtehtävät odottavat sinua. Meillä voit suorittaa tradenomitutkinnon päiväopintoina tai iltaopintoina työn ohessa. Opinnot alkavat syksyllä 2014. Kevään hakuaika on 3.3.–1.4.2014. LÄHEMPÄNÄ TYÖELÄMÄÄ Tutustu Metropolia Ammattikorkeakoulun tradenomiopintoihin ja hae nyt! Yhteishaku 3.3.–1.4.2014 metropolia.fi/haku Kulttuur i, liiketalous, sosiaali- ja terveysala, tekni i k ka j a l i i kenne
VAPAA TAIDE KOULU Haku 24.2.-14.3.2014 Hae opiskelemaan! Tanssialan perustutkinto | tanssija Audiovisuaalisen viestinnän perustutkinto media-assistentti teatteri- ja esitystekniikka kuva ja ääni + IBCC graafinen suunnittelu pelikoulutus Opiskele taidemaalariksi Helsingin Kaapelitehtaalla! Vapaa Taidekoulu on kannatusyhdistyksen ylläpitämä maalaustaiteen oppilaitos, joka perustettiin 1935 Maire Gullichsenin aloitteesta. Taidemaalarin ammattiin valmistavien opintojen kesto on neljä vuotta. VALINTAKURSSI 12. – 23.5.2014 VIIMEINEN ILM. PÄIVÄ 2.5.2014 Lue lisää: www.pkky.fi/amoo Pohjois-Karjalan ammattiopisto Outokumpu Lammenkatu 18, 83500 Outokumpu 013 244 3907 | amo.outokumpu@pkky.fi facebook.com/AmoOutokumpu info@vapaataidekoulu.fi Haku linjoille on nyt käynnissä! SARJAKUVATAITEEN LINJA ANIMAATIOLINJA VALOKUVAUSLINJA www.muurlanopisto.fi • puh. 044 7581500 Muurlantie 365, 25130 Muurla HaE MEIllE kevään yhteishaku 3.3.–1.4.2014 Englanninkielisten Master-tutkintojen erillishaku 3.3.–1.4.2014 Turun AMK, Turku University of Applied Sciences Matka alkaa tästä. www.turkuamk.fi/haku www.turkuamk.fi www.vapaataidekoulu.fi
22 vaikuttaja. Jari Sarasvuo teki toimittajaan vaikutuksen puhumisessa ja pokan pitämisessä. 2 / 2014 sdfjä. Sonja sdf
päähenkilö V sitten ajattelin, että Jari Sarasvuo on rikas, oikeistolainen kyrpä. Sitten aloin kuunnella, ensin vahingossa ja myöhemmin tarkoituksella, Sarasvuon tunnin mittaisia radio-ohjelmia Yle Puheelta. Ohjelmissa puhui mies, joka ei vastannut aiempaa käsitystäni. Hänen äänessään kuului aito kiinnostus yhteiskuntaan ja sen tilaan, jopa hyvinvointiin. Marraskuussa kirjoitin Voiman verkkolehteen Fifiin blogipostauksen Minä ja Jari Sarasvuo, joka kertoi, mitä yhteistä ja erilaista minussa ja Jari Sarasvuossa on. Tulin päätelmään, että meidän kummankin keskeinen ajatus on ”paljon melua tyhjästä”. Jari Sarasvuo luki kirjoituksen ja tviittasi minulle, että kirjoitus oli ”hauska, oivaltava ja moniselitteinen”. Se tuntui ihanalta. Sain julkista ja henkilökohtaista tunnustusta ihmiseltä, jota pidin omalla alallani, eli kirjoittamisen, puhumisen ja pokan pitämisen alalla, kovana tekijänä. Halusin selvittää, mikä on tämä mies, joka on viihtynyt julkisuudessa kaksikymmentä vuotta. Mitä tämä yhteiskunnallinen vaikuttaja ja miljonääri todella ajattelee nyt? ielä vuosi arkiO aamu, ja olen saapunut Sarasvuon omistaman yrityksen n ta m m i k u i n e n Trainers’ Housen aulaan. Olen hieman etuajassa. Espoon peltojen ja moottoriteiden väliin rakennetuille alueille on hankalaa löytää, ja olen lähtenyt matkaan hyvissä ajoin. Tasan sovittuun tapaamisaikaan Jari Sarasvuo astuu sisään pääovista. Hän on sonnustautunut mustaan pukuun ja siniseen paitaan. Hän on pitkä, harteikas ja pirteä ja puristaa kättäni kovaa mutta ei liian kovaa. Hän hymyilee ja minä hymyilen takaisin. Kuljemme kahdestaan läheiseen kokoushuoneeseen, jossa on pitkä pöytä, sitä 2 / 2014 23 Toimittaja tapasi saarnamies Jari Sarasvuon & lankesi loveen. teksti jukka vuorio | kuvat tanu kallio ympäröivät tuolit ja fläppitaulu. män sattumanvarainen. Mä en Sarasvuo piirtää fläppitaululle näe mitään perusteita sille, että haastattelun aikana vain kerran. en ajaisi kaikkien ihmisten lähSitten kysyn häneltä kysy- tökohtia tasaavaa politiikkaa. myksen, joka määrittelee ko- Tasa-arvoa.” Tasa-arvoa keiden välille? ko haastattelun suunnan ja onnistumisen. ”Miesten ja naisten, sukuJari Sarasvuo, oletko oikeis- polvien, seutukuntien, köyhien tolainen kyrpä? ja rikkaiden, omistavien ja työ”Mitä tulee oikeistolaisuu- tä tekevien. En ole tässä asiasteen, niin mulla on erittäin va- sa naiivi, tietenkin jännitteitä on semmistolaisia mielipiteitä. Toki aina olemassa. Mutta politiikka, myös oikeistolaisia, mutta en ole joka sallii jännitteiden kasvaa ikinä ajatellut itseäni oikeistolai- sietämättömiksi, on vain huonoa sena. Enkä muutenkaan suos- politiikkaa.” tu otsikoiden tai leimojen alle. Mutta eikö Suomella ole taMutta kyllä mä ton kyrpä-jutun sa-arvon edelläkävijän maine? hyväksyn, sehän on viehättävä ”Tällä hetkellä Suomi epäontitteli.” nistuu tasa-arvossa monin paiNo vähän tässä katsos kär- koin. Nyt tehdään politiikkaa, jistän nyt. joka lisää köyhyyttä. Se on inhi”Jos ajattelen kaikkea sitä millisesti sietämätöntä ja saatamitä olen tehnyt äidin luota läh- nan tyhmää.” Miten Suomessa tehdään temisen jälkeen, niin en ole koskaan ollut jyrkästi oikeistolainen köyhyyttä lisäävää politiikkaa? enkä varsinkaan pienen ihmisen ”Yksi köyhyyden tärkeimpiä vihollinen.” syntymekanismeja on se, että Sähän et ole julkisesti sano- ihmistä ei oteta mukaan tai se nut kannattavasi mitään puo- ei pääse mukaan. Ihmisen tarluetta tai poliittista ideologiaa. peisiin nähden riittävä perustur”Mutta vastustan kyllä mo- va on puutteellista. Ja turvattonia, tai pikemminkin suhtaudun muudesta johtuva stressi estää kriittisesti ideologioihin. Vaikka ihmistä tekemästä niitä asioita, joku johtava ajattelija olisi lei- jotka voisivat parantaa hänen mattu oikeistolaiseksi, niin ei omaa asemaansa.” heillä ole mitään ”Usein ajavaikeuksia hartellaan, että on joittaa vasemmoraalisia syitä, oskaan k e l mistolaista pominkä takia köyo n E ” i t s litiikkaa silloin hä toimii oman ä k r kun todellisuus ollut jy en enkä etunsa vastaiin sitä vaatii. Jos Että se on eistola pienen sesti. lukkiutuu ideo- oik juonut, tapellut n aa logiseen maailvarsink vihollinen.” ja jättänyt koulunsa kesken, etmankatsomukn ihmise tä ne tekevät sen seen ja hylkää yhteiskunnan toitse.” dellisuuden, niin Mutta? se on surullista.” ”On täysin kiistatonta, etMikä sun avaintavoite yh- tä huonommasta sosiaalisesta teiskunnallisesti on? asemasta syntyvä stressi aiheut”Tasa-arvo. Eriarvoisuuden taa sellaisen tilan, että ihminen vähentäminen. On järkyttävää ei pysty valitsemaan itselleen tuhlausta ja tyhmyyttä jättää edullisemmin. Jos väitetään, etkäyttämättä niitä resursseja, tä kaikilla on samanlaiset mahmitä ihmiset eivät pääse käyttä- dollisuudet pärjätä, se on vähän mään, kun heitä ei oteta mukaan sama kuin jos sinua tai minua yhteiskuntaan. Se on huonoa ta- vaadittaisiin nyt tienaamaan leilouspolitiikkaa, ja se on myös pämme ammattilaisurheilijoina. yhteiskunnallisesti vaarallista ja Eli ihan järjetön vaatimus.” Meillä on vähän sellaista mälsää.” henkeä vallalla, että köyhien Mälsää? ”Mulla on neljä lasta. Ei mul- pitäisi vain ryhdistäytyä ja olla le koitunut taloudellinen hyvin- oman onnensa seppiä. vointi takaa heidän onneaan, ”On vitun tyhmää väittää, jos yhteiskunta on yhä enem- että jokainen on oman onnensa seppä. Mä en esimerkiksi koskaan missään ole väittänyt, että on vain ihmisen omasta asenteesta kiinni, että pärjääkö se.” ”Monet maailmanjärjestöt tekivät yhteisen päätöksen 90-luvun alussa, että absoluuttinen köyhyys maailmassa pitää puolittaa. Siinä onnistuttiin. Ei mikään estä puolueita nöyrtymästä Ilkka Taipaleen edessä ja pyytämästä hiljaa kuiskaten, josko Taipale vielä kerran antaisi niille sen ohjelman köyhyyden puolittamiseksi Suomessa. Ainoa mikä puuttuu on moraalinen tahtotila. Ja se on noloa!” Onko niin, että edustuksellinen demokratia on este yhteiskunnan kehittämiselle? Hallituspuolueet eivät uskalla tehdä päätöksiä, jotka pitkällä tähtäimellä hyödyttäisivät yhteiskuntaa, koska ne pelkäävät päätösten olevan epäsuosittuja. ”Cornellin yliopistosta tuli viime vuonna tosi tyly tutkimus, jonka mukaan edustuksellinen demokratia ei voi toimia. Muun muassa siitä syystä, että maailma on niin monimutkainen, että keskimääräinen ihminen ei osaa hahmottaa sitä valitakseen itselleen sopivaa poliittista linjaa eikä johtajia, jotka voisivat toteuttaa sitä politiikkaa.” Nuorisotyöttömyys synnyttää aika kreisiä luokkaa, ainakin pääkaupunkiseudulla. Onko Suomi luokkayhteiskunta? ”Silloin 80-luvulla, kun mun aikuisuus muovautui, Suomi ei ollut luokkayhteiskunta, ja silloin hyvinvointiyhteiskunnan unelma oli elossa. Mutta nyt Suomi on jälleen luokkayhteiskunta, eivätkä hyvinvointiyhteiskunnan unelmat enää ole elossa. Nykyään ollaan tilanteessa, missä köyhyys, päihde- ja väkivaltaongelmat periytyvät. Ja luokkaistuminen kiihtyy.” Suomalaisen mediaanipalkka on 2?774 euroa kuukaudessa. Onko se paljon? Mun mielestä on, ainakin näin lapsettomana free-toimittajana. ”Riippuu ihan, että minkälaiseen elintasoon tai elämäntyyliin on sopeutunut. Missä ja miten asuu ja suostuuko käyttämään julkisia kulkuneuvoja. Monelle lapsiperheelle toi ei missään nimessä riitä, ainakaan ilman merkittäviä tukia.” Suostuuko käyttämään jul-
24 2 / 2014 kisia kulkuneuvoja? ”Kyllä mä tiedän viisilapsisen perheen, jonka palkkatulot kuussa on kolme tonnia, ja he tulevat sillä toimeen. Mutta säästäväisyydestä on tehty koko perheen elämäntapa, ja heille se on oma-aloitteista.” ”Kun alituinen menojen ja kulujen miettiminen ei ole oma valinta, se on tosi raskasta. Raha on vähän niin kuin happi. Silloin kun sitä on tarpeeksi, ei koko asiaan kiinnitä edes huomiota. Mutta kun sitä on liian vähän, ei mieti mitään muuta.” S puhuu jo toista tuntia. Hän pitää puheessaan taukoja, joiden aikana hän vain katsoo silmiin. Sitten hän naurahtaa jollekin omalle ajatukselleen ja jatkaa jälleen. Hän onnistuu vaikuttamaan yhtä aikaa intensiiviseltä ja kiireettömältä. Olen lumoutunut. Radio-ohjelmissaan Sarasvuo on puhunut perustulon puolesta. Tosin hän on käyttänyt termistöä melko luovasti, sillä monien mielestä Sarasvuon ajatus vastikkeellisesta perustulosta ei ole perustuloa vaan paskasti palkattua työtä. Itse en oikein tiedä, mitä Sarasvuon ehdotuksesta ajatella, sillä olen tottunut tekemään merkittävän osan aikuiselämästäni huonosti palkattua tai jopa palkatonta työtä. En minä perustuloa vastaan mielellään mitään mälsää työtä tekisi, mutta esimerkiksi näitä haastatteluita voisin ehkä tehdäkin. Olet sanonut, että perustulo on hyvä asia, toisaalta, että perustulon tulisi olla vastikkeellista. Mutta eikös vastikkeellista toimintaa sanota työksi? ”Joo mutta kyllä mä olen sitä mieltä, että ihmisen työ on rakentaa yhteiskuntaa.” Ai vaikka risuja keräämällä, esimerkiksi sellaistahan on väläytelty näissä vastikkeellista perustuloa puolustavissa puheenvuoroissa? ”Mun mielestä risujen kerääminen ei vähennä kenenkään ihmisarvoa. Mutta ennen risujen keräämistä mä ajattelisin, että esimerkiksi eri puolilla hoiva-alaa tarvittaisiin tosi paljon työntekijöitä.” Tää nyt kyllä vähän ikävästi kuulostaa siltä, että jos on köyhä, niin sitten pakotetaan vielä tekemään ilmaiseksi töitä. ”Kyllä mä seuraan sitä keskustelua, jossa esitetään, että perustulon pitäisi olla vastikkeetonta. Itse uskon, että velvollisuudet on tärkeämpi asia kuin oikeudet. Sen pitäisi olla meidän yhteinen sopimus, että minä yritän olla hyödyksi sinulle.” No jos työvelvoite olisi, niin pitäisikö työn tulla valtiolta tai kunnalta vai voisiko se olla vaikka sun firmasta? ”Ei sillä tavalla, että se tekisi työntekijöiden aseman kohtuuttoman heikoksi. Meillä ei esimerkiksi ole ollut Trainersisarasvuo sielutason solidaarisuutta. YtSuomen todellisuus ei horjuta Sarasvuon uskoa Runebergin fiktiiviseen hahmoon. sa palkattomia harjoittelijoita. Ei ole tervettä tuoda nollapalkkaista työtä työelämään, sillähän painetaan kaikkien muiden paitsi omistajien palkat alas ja rapautetaan ostovoima. Mutta mä tarkoitan aloja, joilla on työvoimapulaa, niin kuin hoiva-ammatit ja moni julkinen työ.” ”Ja on ihmisiä, joilla on taiteellista kutsumusta, työtä sekin on, eivät kaikki sovi tavallisen työelämän lihamyllyyn. Mutta mun täytyy myöntää, etten ole tehnyt ajatustyötä perustulon suhteen ihan loppuun asti.” Okei. Entäs harmaa talous? Valtiolla on meneillään kova harmaan talouden vastainen kampanjointi. Mutta se näkyy ulospäin joidenkin pitsakebabyrittäjien vainoamisena, eikä keskity suurten yhtiöiden veronkiertoon. Siis veroparatiisit vastaan joku Amirin pizza. Eihän tässä ole mitään järkeä. ”Jos ihminen yrittää vain selvitä arjessaan, ei verojen maksamatta jättäminen ole niin tuomittavaa kuin hyvin menestyvän kohdalla, joka koko ajan miettii miten se voisi vielä veroja kiertää. Ansio- ja pääomatuloveroja kannetaan vuosittain noin kahdeksan miljardia euroa. Mutta arvonlisäveroa kannetaan yli seitsemäntoista miljardia.” ”Eli tästä aika nopeasti päästään siihen oivallukseen, että kyllä sekin ihminen veroja maksaa, vaikka se ei maksaisi ansiotuloveroa. Siis taloudellinen toimeliaisuus, se että on tuloja ja käyttää niitä, edistää julkista taloutta enemmän kuin vähistä tuloistaan ansiotuloveron maksaminen.” Eli pimeä työkin on parempaa kuin totaalinen toimettomuus? ”Kyllä. Tajuan mitä sanon, ja sanon silti kyllä. Mä olen tehokkaan verotuksen kannattaja ja olen sitä mieltä, että tuloa pitää verottaa. Ja veroa maksakoot enemmän ne, joilla maksukykyä on. Ja mä uskon verovaroilla ylläpidettyyn julkiseen talouteen, ja mitä tulee sen verovirtoihin, niin on tärkeämpää, että ihminen ylipäätään tekee jotakin kuin on toimeton.” Sun mukaan työntekijän pitää elää herranpelossa ja kunnioittaa työnantajaa, koska se maksaa palkan. Mutta sun mukaan myös työnantajan tulee tuottaa työntekijälle iloa, turvaa ja toivoa. Miten tämä asetelma nyt käytännössä menee? ”Jos ei oteta puolisoa mukaan, niin työntekijän elämän tärkein yhteistyösuhde on suhde työnantajaan. Se suhde vaikut- t isi ollu l o n e ä ”Jos m evarma & niin its ylpeyttä, täynnä olis ollut ho niin tu empää.” vähäis taa työntekijän työmarkkina-arvon kehitykseen, toimeentuloon, terveyteen ja ihan kaikkeen.” Mutta herranpelkoa hei. ”No en mä sillä mitään nöyristelyä tarkoita tai sitä, että ihmiset eivät kohtaa ihmisinä. Kyllä fiksu ihminen tajuaa olevansa työnantajan palkallisessa palveluksessa. Ja silloin on enemmän velvollisuuksia kuin oikeuksia. Mutta mikään tuosta ei anna tilaa työnantajan harjoittamalle hyväksikäytölle tai riistolle tai vääränlaiselle valta-asetelmalle.” ”Työnantaja on velvollinen palvelemaan sitä työyhteisöä niin, että työntekijöillä on turvallista, mielekästä ja toiveikasta tehdä työtä. Tää on vastavuoroisuusasia.” Mun mielestä tässä on nyt eletty muutama vuosi sellaisessa yt-Suomessa, että työnantajat, jotka voivat varmasti luoda turvaa, toivoa ja iloa, taitavat olla vähemmistössä. ”Niin. Mä olen jotain niinkin tyhmää lausunut, kuin että ytneuvottelut on merkki huonosta johtamistaidosta. Ja sitten tuli se päivä, että meillä oli Trainers’ Housessa yt-neuvottelut.” Epäonnistuitko sä? ”Se mun lause on vainonnut mua mun päässä. Mä tiedän, että meilläkin hyvät ihmiset teki varmasti kaikkensa. Ja silti me epäonnistuttiin. Ja se on opettanut mulle myötätuntoa kaikkia niitä kohtaan, jotka eivät pärjää. Jos mä en olisi ollut niin itsevarma ja täynnä ylpeyttä ja ahneutta, niin tuho olisi ollut vähäisempää. Mutta se on tapahtunut, ja mä kannan siitä vastuun.” Yhteistoimintamenettely on prosessin virallinen nimi. Että yhdessä osapuolet siinä toimii? ”Joo, mä voin sanoa kokemuksesta, että yt-laki ajaa myös ne työnantajat toimimaan niin, että ne tietää yt-neuvotteluiden olevan arvoton näytelmä ja moraalitonta. Tämän asian rakenteet ja lait ovat mustanneet monen ihmisen sydämen.” ”Meillä oli Trainersissa yli kymmenen vuotta näkemys, ettei me haluta mennä yrityksiin, joissa on tulossa yt-neuvottelut tai ne on käynnissä. Maailman ja myös meidän hädästä johtuu, että tähän on sittemmin tullut myös poikkeuksia. Siis meidän työ siinä missä kaikki muukin työ ansaitsee moraalista kyseenalaistamista.” Yt-neuvotteluissa osapuolet muka neuvottelee, vaikka todellisuudessa vain odotetaan, että lakisääteinen kuusi viikkoa kuluu ja sitten valmiiksi päätetty porukka saa potkut? ”No ei tarvitse edes kauheasti kärjistää, niin just tota se on. Ja molemmat osapuolet, jotka siis normaalisti ovat todella fiksuja, tekeytyvät aivan tyhmäksi. Pahimmillaan jopa vainoharhaisiksi. Syytellään työkavereita laittomuuksista ja milloin mistäkin. Se on kaikin puolin vastenmielistä. Vaikka me suomalaiset ollaan kuitenkin sielutasoltamme solidaarisia.” Siis uskotko sä todella niin. Mun mielestä me ei olla. ”No totta helvetissä, ajattele Saarijärven Paavoa. Monta vuotta peräkkäin halla vie sen sadon, pitää laittaa leipään puolet petäjäistä, ja elämä on kaikin puolin vaikeata. Sitten lopulta Saarijärven Paavo saa hyvän sadon, mutta naapuri ei saa satoa. Ja taas Paavo laittaa leipäänsä puolet petäjäistä, koska antaa omasta sadostaan sille naapurille. Solidaarisuus on meidän kulttuurin ytimessä.” Enkä mä koe, että nykyään oltaisiin mitenkään solidaarisia. Jokainen on kiinnostunut vain omasta työtuolistaan, antaa kavereiden kadota oikealta ja vasemmalta, kunhan itse saa tulla töihin jälleen huomenna. ”No ehkä nykyään on sitten niin, ja se on iso kysymys. Se on kuitenkin ollut todellisuutta monelle sukupolvelle. Ja jopa oikeisto ja vasemmisto, omistava luokka ja työväenluokka ovat olleet jollakin tavalla solidaarisia keskenään. Se on hyvin kivuliasta, jos ei olla enää solidaarisia.” ”Jos ei olla, niin mitä vitun järkeä tässä koko systeemissä enää on?” keskusK telu päättyy Jari Sarasvuon avustajan tullessa muistuttaahden tunnin maan, että haastattelulle varattu aika on ohi ja seuraava tapaaminen odottaa. Jari Sarasvuolla on illalla terveysaiheinen luento Espoossa. Avustaja muistaa paikan väärin ja Sarasvuo oikein. Jari on poissa, ja vasta nyt tajuan, että Sarasvuon äsken esimerkkisuomalaisena käyttämä Saarijärven Paavo on fiktiivinen henkilö Runebergin runosta. Illalla istun viidensadan ihmisen joukossa Tapiolassa Espoon kulttuurikeskuksessa. Sarasvuo puhuu yksin lavalla täydet kaksi tuntia. Hänellä ei ole muistiinpanoja. Hänellä on viiden kohdan ohjelma kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Rauha, rakkaus, ravinto, rasitus ja rokki. Se kuulostaa järkevältä. Sarasvuo kertoo tavanneensa aiemmin päivällä Voiman toimittajan, joka teki häneen ”nopeasti hyvän vaikutuksen”. Minulle tulee Sarasvuon huomiosta jälleen ihana tunne. Minusta tuntuu, että minä, reilu kolmikymppinen vanha punkkari, ja Jari Sarasvuo, viisikymppinen selfmade-miljonääri, olemme kohdanneet tänään monella tasolla ilman ristiriitaa. En silti saa selvää, olenko minä liikkunut enemmän hänen suuntaansa vai hän minun suuntaani. Ehkä meiltä kummaltakin on juuri tällä hetkellä tarkka suunta hukassa, ja vain liike on jatkuvaa. Kirjoittaja on ikuinen Vuoden nuori journalisti. Minä & Jari Sarasvuo -postaus on julkaistu Fifin Henkilökohtaista-blogissa marraskuussa 2013.
2 / 2014 27 Kapitalismin käskyä S teksti jussi ahokas & lauri holappa talouspoliittinen keskustelu on väritöntä ja yksitoikkoista. Asiantuntija toisensa jälkeen toistelee samoja totuuksia: kestävyysvaje on kurottava umpeen miljardien sopeutustoimilla, työn tarjontaa on lisättävä ja kilpailukykyä on parannettava. Mitään todellista vaihtoehtoa talouskurille ja työn tarjonta -mantralle eivät ole kyenneet esittämään sen kummemmin eduskunnan oppositiopuolueet kuin hallituksessa istuvat vasemmistopuolueetkaan. Tämä tuntuu vähintäänkin oudolta, jos katsotaan, millaisia seurauksia Etelä-Euroopan kriisitalouksien hevoskuurilla on ollut. Voisi myös kuvitella, että Suomen 1990-luvun alun leikkauspolitiikan katastrofaalisista seurauksista olisi opittu jotakin. Suomalaisen talouskonsensuksen juuret ovat valtavirtaisessa uusklassisessa talousteoriassa, jolla on Suomessa poikkeuksellisen vahva asema. Yhdessäkään suomalaisessa yliopistossa ei taloustieteen tai kansantaloustieteen laitoksilla opeteta mitään muuta kuin uusklassista teoriaperinnettä. Tämän seurauksena esimerkiksi poliittinen eliitti ja media ovat alkaneet kuvitella, että taloustieteen sisällä vallitsisi jonkinlainen tiukan finanssipolitiikan ja työn tarjonnan lisäämisen ympärille rakentunut konsensus. Uusklassiselle taloustieteelle on kuitenkin olemassa pitkälle kehittyneitä akateemisia vaihtoehtoja, vaikka niillä ei olekaan vahvaa asemaa Suomessa. uomalainen merkittävä suunE taus on jälkikeynesiläinen rityisen Tutkijat Jussi Ahokas & Lauri Holappa iskevät viimeisen naulan talousviisaiden arkkuun: Suomi ei pelastu leikkauslistoilla, vaan täystyöllisyydellä. | kuvitukset kari sihvonen taloustiede, joka on rakentunut etenkin John Maynard Keynesin mutta myös esimerkiksi Hyman P. Minskyn, Nicholas Kaldorin ja Wynne Godleyn tieteellisen työn varaan. Jälkikeynesiläiset korostavat, että kapitalismi on kysyntävetoinen talousjärjestelmä: kaikki tuotanto- ja työllistämispäätökset perustuvat siihen, että valmistetut hyödykkeet saadaan myytyä markkinoilla. Näin ollen talouspolitiikassa pitää jälkikeynesiläisten mielestä keskittyä turvaamaan riittävä kokonaiskysynnän taso. Valtio pystyy lisäämään kokonaiskysyntää tekemällä alijäämäisiä budjetteja ja laajoja investointiohjelmia. Aktiivisella kysynnänsäätelyllä voidaan saada aikaiseksi täystyöllisyys, jonka avulla ratkeaisivat myös julkisen talouden rahoitusongelmat. Jälkikeynesiläiset talouspoliittiset suositukset voidaan tiivistää kymmeneen käskyyn. 1. Aseta talouspolitiikan päämääräksi täystyöllisyys Talouspoliittisen päätöksenteon pitää perustua aina päätösten reaalitaloudellisiin seurauksiin. Esimerkiksi budjetin tasapainottaminen on järjetön talouspoliittinen tavoite, koska se on usein haitallista tuotannolle, työllisyydelle ja talouden vakaudelle. Tätä ei ole sisäistetty lainkaan suomalaisessa talouspolitiikassa, jossa leikkausten vaikutus työllisyyteen tunnutaan sivuutettavan kokonaan. Finanssipolitiikalla pitäisi pyrkiä täystyöllisyyteen. Se onnistuu siten, että kun yksityinen sektori vähentää kulutustaan esimerkiksi taantuman aikana, on julkisen sektorin kompensoitava vähentynyt yksityinen kysyntä kasvattamalla omaa alijäämäänsä eli ottamalla velkaa. Lisäksi valtion on pyrittävä tukemaan korkeaa investointiastetta tarjoamalla yksityiselle sektorille edullista rahoitusta ja tekemällä investointeihin kannustavia veroratkaisuja. 2. Turvaa valtion maksukyky kaikissa tilanteissa Rahapoliittisesti suvereenilla valtiolla tarkoitetaan sellaista valtiota, joka ei ole merkittävässä määrin velkaantunut ulkomaisessa valuutassa, joka laskee liikkeelle oman valuuttansa ja jolla ei ole kiinteää valuuttakurssitavoitetta. Tällainen valtio ei voi milloinkaan ajautua maksukyvyttömäksi, koska se voi aina tarvittaessa rahoittaa kulutuksensa omasta keskuspankistaan saatavilla luotoilla. Rahapoliittisesti suvereeneja valtioita ovat esimerkiksi Yhdysvallat, Britannia ja Japani. Näiden maiden ei tarvitse milloinkaan pelätä luot- aisessa l a m o a Su itiikass us l o p s u t talo n vaiku ee t s u a leikk een sivuut yt työllisy kokonaan. taan tokelpoisuutensa puolesta, joten talouspolitiikan keskeisimmiksi rajoitteiksi jäävät enää hintatason ja valuuttakurssin vakaudesta huolehtiminen. Näillä valtioilla on muita paremmat mahdollisuudet harjoittaa aktiivista kysynnänsäätelyä. Euroalueella jäsenvaltioiden maksukyky ei ole turvattu, sillä Euroopan keskuspankilla ei ole oikeutta ostaa jäsenvaltioiden velkakirjoja. Jos valtiot tarvitsevat rahoitusta, niiden on haettava sitä markkinoilta. Jos sijoittajat eivät usko valtion takaisinmaksukykyyn, se voi joutua maksamaan lainasta kohtuuttoman kovaa korkoa. Talous- ja rahaliiton sääntöjä pitäisi muuttaa siten, että eurovaltioiden on mahdollista rahoittaa kulutuksensa suoraan EKP:sta. 3. Järjestä kattava perusturva ja työttömyysturva Automaattisilla vakauttajilla tarkoitetaan sellaisia valtion tuloja ja menoja, jotka automaattisesti vakauttavat kokonaiskysyntää talouden suhdanteiden vaihdellessa. Esimerkiksi taantumassa valtion työttömyydenhoitomenot kasvavat ja verotulot vähenevät. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valtio alkaa maksaa työnsä menettäneille ihmisille kompensaationa työttömyyskorvauksia ja verottaa heitä aiempaa kevyemmin. Automaattisten vakauttajien ansiosta kokonaiskysynnän täydellinen romahtaminen pystytään torjumaan pahojenkin finanssikriisien yhteydessä, kuten nähtiin vuosien 2007–2009 finanssikriisin aikana. Automaattiset vakauttajat ovat harkinnanvaraisia finanssipoliittisia toimenpiteitä tehokkaampia, koska ne reagoivat välittömästi suhdannetilanteen muutokseen. Niinpä kattavan perusturvan, hyvän työttömyysturvan sekä riittävän julkisen kulutuksen takaaminen kaikkina aikoina on onnistuneen talouspolitiikan ennakkoedellytys. 4. Takaa aina täystyöllisyys julkisella työllistämisellä Edes korkean investointiasteen ylläpitäminen ja aktiivinen finanssipolitiikka eivät välttämättä pysty yksin takaamaan täystyöllisyyttä. Yritykset saattavat reagoida herkästi pieniinkin talouden negatiivisiin merkkeihin, jolloin talous saattaa suistua pois täystyöllisyydestä, vaikka kokonaiskysyntä olisi vahvaa. Niinpä täystyöllisyyden saavuttaminen on kapitalismin historiassa aina edellyttänyt suurta julkisten työpaikkojen määrää. Julkinen sektori voisi turvata täystyöllisyyden kaikissa tilanteissa luomalla niin sanotun työtakuujärjestelmän. Työtakuulla tarkoitetaan järjestelmää, jossa julkinen sektori on valmis työllistämään kaikki työikäiset ja -kykyiset ihmiset. Työtakuutöistä ansaittaisiin normaalia kuukausipalkkaa, joka ylittäisi selvästi perusturvan tason. Työtakuutöihin osallistuminen olisi vapaaehtoista, ja työtakuutöistä kieltäytyneet olisivat oikeutettuja perusturvaan. Kyse ei siis olisi vastikkeellisesta sosiaaliturvasta, jota sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (kok) on Suomeen tuomassa. 5. Turvaa aina rahoitusjärjestelmän vakaus Rahoitusjärjestelmän epävakaus on nykykapitalismissa reaalitaloudellisten ongelmien tärkein syy. Globaali finanssikriisi on ollut tästä malliesimerkki. Lyhyen aikavälin voittoihin pyrkivä ja yksityisen velan varaan rakentuva spekulatiivinen rahoitusmarkkinatoiminta altistaa reaalitaloudellisen tuotannon ja tulokehityksen syville kriiseille. Vaikka taantumia voidaan kysynnänsäätelyllä torjua, myös rahoitusjärjestelmän epävakauteen on syytä puuttua. Rahoitusjärjestelmän vakaus voidaan turvata rajoittamalla spekulatiivisen toiminnan tuottoja sekä keskuspankin maksuvalmiuslainojen saantia. Keskuspankin tarjoamaa likviditeettiä ei tule antaa ilmaiseksi rahoitusjärjestelmän epävakautta lisäävään toimintaan, kuten pankkisäätelyn ulkopuolella toimiville rahastoille. Näitä ovat esimerkiksi niin sanotut varjopankit, jotka myöntävät lainoja yrityksille ja sijoittajille, jotka eivät niitä muualta saa. Keskuspankin tulee tukea ensisijaisesti yrityksiä ja kotitalo-
28 2 / 2014 uksia rahoittavaa talletuspankkitoimintaa. Vastuun annetuista luotoista pitää säilyä alkuperäisellä rahoittajalla, joten luottojen paketointi arvopapereiksi tulee kitkeä. Rahoituksen painopiste tulee siirtää spekulaatiosta tuottavaan toimintaan. le rajoitteille, ja täystyöllisyyteen tulee pyrkiä ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden ehdoilla. Rahatalouden vakaa toiminta ja kestävä kehitys eivät ole toisiaan poissulkevia. Kun investoimme yhteiskunnassamme uusiin energiamuotoihin ja rajoitamme kulutusta haittaveroin, harjoitamme samalla kysynnänsäätelyä. Kun rahoitusrajoitteita ei ole, voidaan talouspolitiikalla pyrkiä lyhentämään työaikaa ja jakamaan työtä tasaisesti kaikille sitä haluaville. Kysynnänsäätely on siis myös talouden ja yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttamista. 6. Ylläpidä vaihtotaseen tasapainoa teollisuuspolitiikalla Vaikka valtion maksukyky olisi turvattu ja finanssipolitiikalle ei olisi markkinoiden asettamaa rahoitusrajoitetta, ulkomaisen valuutan riittävyys ja oman valuutan kurssin heikentyminen voivat yhä asettaa rajoituksia kysynnänsäätelypolitiikalle. Jos tärkeitä resursseja, kuten vaikkapa energiatuotteita, on hankittava talousalueen ulkopuolelta, voi valuuttarajoitteesta tulla lopulta tuotantorajoite: tuotantoon tarvittavia energiatuotteita ei enää pystytä hankkimaan, koska valtion ulkomaiset valuuttavarannot eivät riitä. Lisäksi valuutan heikentyminen ja alijäämäinen vaihtotase voivat johtaa inflaation kiihtymiseen kotimaassa. Rahapoliittisen suvereniteetin menettäneille valtioille, kuten Suomelle, vaihtotaseen alijäämät ovat vieläkin suurempi riski. Ilman ulkomailta tulevia tulovirtoja taloutta uhkaa maksukyvyn menetys, kuten euroalueen kriisivaltioiden tarinat osoittavat. Siksi talouden tuotantorakennetta on ohjattava sellaiseksi, että tuotettavilla hyödykkeillä on kysyntää myös ulkomailla. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi tekemällä valtionyhtiöiden kautta huomattavia investointeja vientisektorille. Täten riittävät valuuttavirrat voidaan turvata ja vaihtotaseen liialliset alijäämät voidaan padota. 7. Huolehdi siitä, että palkkainflaatio ei kiihdy Kun talouden lähestyy täystyöllisyyttä ja tuotantoresurssien täysimääräistä käyttöä, hinnannousupaineet kasvavat. Tämä on ensinnäkin seurausta siitä, että monilla talouden lohkoilla on ylikysyntää. Toisaalta myös työntekijöiden neuvotteluasema paranee täystyöllisyyttä lähestyttäessä, jolloin vaarana on palkkojen ja hintojen nostokilpailu. Täystyöllisyydessä sekä kysyntä- että kustannusinflaatiota onkin pyrittävä hillitsemään. Valtio voi vaikuttaa kysyntäinflaatioon leikkaamalla yksityisten toimijoiden ostovoimaa verottamalla sekä kohdentamalla kulutustaan niille talouden lohkoille, joilla resursseja on vielä käyttämättä. Palkkainflaatioon voidaan 10. Edistä kansainvälisen Keynes-suunnitelman toteuttamista vaikuttaa erilaisin tulopoliittisin keinoin, joista tehokkain on palkankorotuslupajärjestelmä. Siinä valtio laskee liikkeelle palkankorotuslupia, joita yritykset voivat ostaa toisiltaan samoin kuin päästökaupassa. Asettamalla palkankorotusten tason oletetun tuottavuuskasvun suuruiseksi valtio voi estää kustannusinflaatiokierteen syntymisen eli sen, että tuotteiden hintoja joudutaan jatkuvasti nostamaan palkankorotusten vuoksi. 8. Takaa tasainen tulonjako Tasainen tulonjako on eheän, solidaarisen ja demokraattisen yhteiskunnan perusta. Siksi valtion tulee verotusta ja kulutustaan säätelemällä pyrkiä hillitsemään talouden tuloerojen kasvua. on pitä a a j n o l Tu isaisen a t n e n aa mi iteltav n o v a t e on llisyyd ö y t s ö my asta. m l u k näkö Sen lisäksi, että tasainen tulonjako edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vähentää ihmisten välistä epäluuloa, on sillä myös makrotaloudellisia vaikutuksia. Mitä suuremmaksi tuloerot kasvavat, sitä pienemmäksi talouden kulutusalttius muodostuu. Tämä on seurausta siitä, että suurituloiset säästävät tuloistaan merkittävän osan, mikä vaikuttaa luonnollisesti myös talouden kokonaiskysynnän tasoon. Tulonjaon pitäminen tasaisena verotuksen, tulonsiirtojen ja matalan ohjauskoron avulla on tavoiteltavaa myös rahatalouden kasvun ja työllisyyden näkökulmasta. 9. Turvaa talouden ekologinen ja sosiaalinen kestävyys Vaikka talouspolitiikan tavoitteeksi asetetaan täystyöllisyys ja tuotantoresurssien täysimääräinen käyttö, on taloudellisen toiminnan lähtökohtana oltava ekologinen ja sosiaalinen kestävyys. Maapallon, ilmaston ja lähiympäristön kantokyky sekä hyvän elämän edellytykset on siis huomioitava käytettävien resurssien maksimia määriteltäessä. Rahatalous tulee alistaa näil- Professoreiden päätön selvitys H e l m i k u u n viimeisellä viikolla julkaistiin laajaa julkisuutta saanut professoriryhmän ”asiantuntija-arvio” Suomen talouden kriisistä. Bengt Holmströmin, Sixten Korkmanin ja Matti Pohjolan selvitys on tehty pääministerin johtamalle talousneuvostolle, joka on hallituksen, eri etujärjestöjen ja Suomen Pankin yhteistyöelin. Selvitys on mainio osoitus suomalaisen talouspoliittisen keskustelun kummallisuudesta. Selvityksen empiirinen osuus on kokeneiden tutkijoiden laadukasta perustutkimusta. Suomen talousongelmien analyysi perustuu paljolti vertailuun Suomen ja Ruotsin välillä. On kiinnostavaa, että professorikolmikko kumoaa usein esitetyn näkemyksen, jonka mukaan Suomen Ruotsia heikompi tilan- ne johtuisi teollisuuden huonosta hintakilpailukyvystä. Holmström, Korkman ja Pohjola osoittavat, että teollisuuden palkansaajakorvaukset ovat Suomessa aivan samalla tasolla kuin Ruotsissa. Samalla he osoittavat, että Ruotsin talouden elpyminen ei ole nojannut tehdasteollisuuteen vaan palvelualoihin. Professoreiden johtopäätökset ovat kuitenkin ristiriidassa heidän empiirisen analyysinsa kanssa. Vaikka palvelualojen menestys elää kotimaisesta kysynnästä, suosittelee professoriryhmä kysyntää leikkaavan talouskuripolitiikan jatkamista. Suomen vientisektorin ongelmat liittyvät uusien investointien puutteeseen ja kapeaan vientituotevalikoimaan, mutta tätäkin ongelmaa ekonomistiryhmä korjaisi lähinnä vain pienillä panostuksilla startup-yrityksiin. Holmström, Korkman ja Pohjola ovat uusklassisen taloustieteen vankeja. Vaikka heidän empiiriset havaintonsa selvästi osoittavat, että Suomessa tarvittaisiin kotimaisen kysynnän tukemista ja mittavaa investointiohjelmaa vientisektorille, he eivät voi sellaista suositella. Koska valtavirtaisen talousteorian mukaan kokonaiskysynnällä on merkitystä vain lyhyellä aikavälillä, professorit ovat valmiita sulkemaan silmänsä todellisuudelta ja heittäytymään toiveajattelun varaan. Lauri Holappa & Jussi Ahokas Jotta edellä esitetty talouspolitiikka olisi realismia globaalisti, on kansainvälinen rahajärjestelmä rakennettava uusiksi. Tällä hetkellä todellisen talouspoliittisen autonomian voivat saavuttaa vain suurimmat taloudet, joiden ei reservivaluutta-aseman tai tuotantoresurssien omavaraisuuden vuoksi tarvitse huolehtia ulkomaisten valuuttojen saatavuudesta. Tätä demokraattisempi kansainvälinen rahajärjestelmä olisi Keynesin toisen maailmansodan jälkeen ehdottama malli, joka perustui kiinteisiin, mutta muutettavissa oleviin valuuttakursseihin, kansainväliseen reservivaluuttaan (bancor) sekä kansainväliseen kokonaiskysynnän säätelyyn. Valuuttajärjestelmää hallinnoisi kansainvälinen selvitysliitto, joka hyväksyisi alueellisten valuuttojen ja kansainvälisen selvitysvaluutan vaihtosuhteiden muutokset silloin, kun niitä tarvittaisiin taloudellisten epätasapainojen hallitsemiseksi. Järjestelmässä kiellettäisiin liialliset vaihtotaseiden yli- ja alijäämät. Tämä estäisi valtioita harjoittamasta pelkästään vientiin nojaavaa talouspolitiikkaa, joka ei tue globaalia kokonaiskysyntää. Jokaisen talousalueen finanssipoliittinen auktoriteetti, esimerkiksi valtiovarainministeriö, vastaisi kysynnänsäätelyn toteutuksesta. Järjestelmä patoaisi rahoitusmarkkinakeinottelua, ylimääräistä säästämistä sekä talousalueiden välisiä epätasapainoja. Keynesin suunnitelman toteuttaminen loisi edellytykset kansainväliselle kysynnänsäätelypolitiikalle ja globaalille täystyöllisyydelle. Jussi Ahokkaan & Lauri Holapan teos Rahatalous haltuun – irti kurjistavasta talouspolitiikasta (Like) ilmestyy maaliskuussa. Kirjoittajat käsittelevät talouden ilmiöitä myös Raha & talous -blogissaan, www.rahajatalous.fi.
UN /2014 WOMEN -liite kevät nen kansainväli vä naistenpäi Hyviä (ja vähemmän hyviä) uutisia sivu 3 Hanki hyvää tekevä paita sivu 2 Sisältö sivut 4–5 Naiset tekevät sankariteoillaan vuosituhat tavoitteista totta 02 | pääkirjoitus Elina Multanen 04 | Tosielämän supersankarit 06 | Perhesuunnittelu vaikeaa paimentolaisille 07 | Vuoden 2015 jälkeen 08 | Naistenpäivän huippukonsertti www.unwomen.fi
nyt Kansainvälinen naistenpäivä n YK:n tasa-arvojärjestö Un Women on maailman johtava naisten ja tyttöjen puolestapuhu ja. Tarjoamme sinulle tämän liitteen Voiman välissä luku avattuna 140 lauantaina 8.3. vietettävän kansainvälisen naistenpäi vän kunniaksi. Naistenpäivä on muutakin kuin ruu suja. Tänä vuonna päivän maailmanlaajuinen teema liittyy köyhyyden vähentämiseen tähtääviin vuositu hattavoitteisiin. Helsingissä naistenpäivä huipentuu suureen hyväntekeväisyyskonserttiin. Savoyteatterin lavalle nousee mahtava joukko eturivin artisteja. UN Women vie tukikonsertin tuotot perille, naisten ihmisoikeuksien, osallistumismahdollisuuksien ja toimeentulon parantamiseen kaikkialla maailmassa. miljoonaa naimisissa tai vakituisessa suhteessa elävää naista haluaisi viivyttää tai estää raskauden, mutta ei voi käyttää ehkäisyä. Ehkäisy menetelmien käytön laajentuminen on hidastunut ja on vähäisintä köyhimpien ja vaille koulutusta jääneiden naisten keskuudessa. @ Lue lisää verkosta: www.unwomen.fi/naistenpaiva UN Women -liite pääkirjoitus tekStI: marIa JaIn kuva: FaySal HaSan Ivana Helsingin paitaprintti elIna multanen kirjoittaja on Suomen un Womenin toiminnanjohtaja juhlistaa maailman naisia Naiset ja tytöt kehitystavoitteiden keskiöön! TUETTU ULKOMINISTERIöN KEHITYSYHTEISTYöVAROIN Julkaisija ja toimitus: Suomen UN Women – Finlands UN Women ry, Työpajankatu 10 A, 4. krs, 00580 Helsinki. Puh. (09) 694 0944, toimisto@unwomen.fi www.unwomen.fi Päätoimittaja: Elina Multanen, elina.multanen@ unwomen.fi Toimituspäällikkö: Tomi Kuhanen, tomi.kuhanen@unwomen.fi Ulkoasu: Neea Laakso, neea.laakso@gmail.com 2 UN Women -liite 2014 voitteiden saavuttamiseen on vielä matkaa, ja monien tavoitteiden ja osatavoitteiden eteen on tehtävä vielä todella paljon työtä. Tavoitteesta taata peruskou lumahdollisuudet kaikille vuoteen 2015 mennessä ollaan todella kaukana, samoin tavoitteesta vähentää lapsikuolleisuutta kahdella kolmanneksella. Myös nai siin ja tyttöihin liittyvät tavoitteet edistyvät huonosti, esim. tavoitetta vähentää äitiyskuolleisuutta kolmella neljäsosalla ei tulla saavuttamaan ilman voimakkaam pia investointeja ja poliittista tukea. Konaisuudessaan kolmannen vuosituhattavoitteen, sukupuolten välisen tasaarvon edistämisen ja naisten aseman parantamisen, suhteen on vielä paljon työtä edessä. Edelleen arviolta kaksi kolmasosaa maailman lukutaidottomista aikuisista on naisia. Yhtä monta tyttöä kuin poikaa aloittaa kylläkin jo koulun, mutta toisen ja ylempien asteiden koulutuksessa epätasa arvo on vielä huomattava. Jotta saataisiin aikaan todellista edistymistä tällä sektorilla, tyttöjen täytyy myös pysyä koulussa, eikä koulutie saa katkea parin–kolmen vuoden päästä naimisiin menoon ja äidiksi tuloon. Vasta tätä kautta saadaan tuloksia myös tasaarvon suhteen työelämässä ja poliittisessa osallistumisessa. Kaikki tämä vaatii ennenkaik kea poliittista tahtoa. Onhan maailman valti oilla sitä? Onhan, sillä ilman naisten ja tyttöjen asettamista kehitysta voitteiden keskiöön ei saada aikaan pysyvää muutosta ja kehitystä. Uskotko maailmaan, jossa on yhtä arvokasta syntyä tytöksi kuin pojaksi? YK:n tasaarvojärjestö UN Women on maailman johtava naisten ja tyttöjen puolestapuhuja. Tule mukaan tukemaan UN Womenin työtä ja teke mään yhdessä parempaa tulevaisuutta. Lahjoita! Ilman Sinun kaltaisiasi tukijoita emme saisi aikaan muutosta yhdenkään naisen elämässä. Kuukausi lahjoittajana tuet naisten ihmisoikeuksia joka päivä, kaikkialla maailmassa. Liity tukijaksi netissä: www.unwomen.fi tai ”B ambi on Ivana Helsingil le tunnusomainen kuvio”, kertoo Paola Suhonen. ”Halusin antaa juuri Ristipisto Bambi printin UN Womenin käyttöön, koska kuviossa on myös käsityön tunnetta.” Ristipisto Bambin matkan printistä www.greenreindeer.com. paidaksi on mahdollistanut Green Reindeer, eettisille tpaidoille omistau tunut helsinkiläinen yritys. ”UN Women on muutosvoima maailmassa. Arvostan UN Womenin työtä ja haluan olla siinä mukana”, sanoo Green Reindeerin pe rustaja Francis Lynch. Hanki omasi nopeasti – paitoja on rajattu määrä! Paitaostoksille pääset Green Reindeerin verkkokaupassa osoitteessa kuva: teemu ullgren M aaliskuussa New Yorkissa kokoontu van YK:n naisten asemaa käsittelevän toimikunnan CSW:n kokouksen pää teemana ovat vuosituhattavoitteet, niiden toteutuminen ja haasteet naisten ja tyttöjen nä kökulmasta. Samaan aikaan valmistellaan jo kuumei sesti uusia, vuoden 2015 jälkeisiä kehitystavoitteita. Valmistelutyö uusien kehitystavoitteiden laatimiseksi on tärkeää, mutta samaan aikaan on tärkeä muistut taa ja huolehtia siitä, ettei vuosituhattavoitteita laiteta tarpeettomina romukoppaan. Päinvastoin on otetta va iso loppukiri tavoitteiden saavuttamiseksi. Tärkeitä edistysaskeleita on otettu. Maailmassa on nyt 700 miljoonaa äärimmäisessä köyhyydessä elävää ihmistä vähemmän kuin vuonna 1990. Puhtaan juo maveden saatavuus on parantunut, terveyden alalla on tapahtunut merkittävää edistys tä mm. malariaan ja tuberkuloosiin kuolevien märään vähentymisessä ja yhtä monet tytöt kuin pojat aloitta vat peruskoulun. Tavoite äärimmäi sessä köyhyydessä elävien määrän puolittamisesta on jo saavutettu ja myös tavoite nälkää näkevien mää rän puolittamisesta on vielä mah dollista saavuttaa. Tavoitteen toki pitäisi olla korkeammalla: äärim mäisen köyhyyden ja nälän poistaminen kokonaan. Edistysaskeleista huolimatta kaikkien vuosituhatta Design by Ivana Helsinki Ristipisto Bambi paita juhlistaa kansainvälistä naistenpäivää! Jokaisesta myydystä paidasta 10 euroa lahjoitetaan maailman naisten ja tyttöjen oikeuksien puolustamiseen. Paitsi hyvää tekevä printti, paidois sa on toinenkin merkityksellinen linkki UN Womeniin. Ne on valmistettu tehtaassa, joka on kansainvälisen Fair Wear Foundation järjes tön jäsen ja sitoutunut työn tekijöiden oikeuksiin. UN Womenin tuella Fair Wear Foundation on myös käynnistänyt uraauurtavan ohjelman, jossa puututaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja häirintään vaatetehtaissa Intiassa ja Bangladeshissa. • tee kertalahjoitus keräystilillemme Nordea FI62 1270 3000 2089 39. verkkosivujemme kautta ja laajenna kuvaasi maailman tapahtumista. tykkää Facebookissa! Seuraa uutisia, osallistu kilpailuihin ja kutsu myös ystä väsi Suomen UN Womenin Facebook sivulle: www.facebook.com/suomenunwomen Löydä oma tapasi osallistua! Ryhdy verkkoaktivistiksi, osallistu tapah tumiin tai liity jäseneksi ja lähde mukaan oman paikkakuntasi paikallistoimintaan. Suomen UN Womenin jäsenmaksu on 30 euroa (opiskelijoilta, työttömiltä ja eläkeläisiltä 15 euroa). Lue lisää: www.unwomen.fi. tilaa uutiskirje! Seuraamme naisten asemaa kehitysmaissa, uusimpia tutki muksia sukupuolen ja kehityksen suh teesta sekä YK:n toimintaa tasaarvon edistämiseksi. Tilaa uutiskirje helposti Keräyslupa 2020/2012/4469 (voimassa 05.02.2013–16.01.2015 koko maassa Ahvenanmaata lukuun ottamatta)
VUOSITUHATTAVOITTEET JA SUKUPUOLTEN TASAARVO Hyviä (Ja VäHeMMäN HyVIä) uuTisia Vuonna 2000 asetettiin kahdeksan kunnianhimoista tavoitetta, joiden tarkoituksena on tehdä maailmasta parempi paikka vuoteen 2015 mennessä. Nämä vuosituhattavoitteet ovat kaikkien aikojen menestyksekkäin köyhyyden vastainen kampanja, mutta maailma ei vieläkään ole valmis. YK Äärimmäisen köyhyyden ja nälän puolittaminen tekStI: tOmI kuHanen kuva: un WOmen/SHaISta CHISHty :n vuosituhattavoitteet ovat parantaneet miljoonien ihmisten elämää. Ensimmäinen vuosituhattavoite – äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten osuuden puolittaminen – saavutettiin jo vuonna 2010. Väestönkasvusta huolimatta maailmassa on nyt 700-800 miljoonaa äärimmäisessä köyhyydessä elävää ihmistä vähemmän kuin vuonna 1990. Kehitys ei kuitenkaan ole kohdellut miehiä ja naisia tasapuolisesti, vaan naiset elävät yhä miehiä todennäköisemmin köyhyydessä. Äärimmäisessä köyhyydessä elävien joukossa Saharan eteläpuolisen Afrikan naiset ovat yliedustettuina. Vaikka äärimmäinen köyhyys on puolitettu, uhkaa nälän puolittaminen jäädä toteutumatta vuoteen 2015 mennessä. ”Jos ajatellaan ensimmäistä, nälkää koskevaa vuosituhattavoitetta, nykyään tunnustetaan laajasti, että ruokaturva riippuu siitä, että tuetaan pienviljelijöitä tuottamaan riittävästi ruokaa itselleen ja perheilleen – ja enemmistö pienviljelijöistä on naisia”, sanoo UN Womenin asiantuntija Laura Turquet. VUoSITUHaTTaVoITTeeT Laskelmien mukaan maaseudun naisviljelijät voisivat nostaa jopa 150 miljoonaa ihmistä nälästä, jos naisten ja miesten tasa-arvo toteutuisi maataloudessa. Turquet korostaakin, että sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen vaikuttaa kaikkiin vuosituhattavoitteisiin. Naisia koskevat tavoitteet laahaavat jäljessä Peruskoulutus mahdollisuuksien takaaminen kaikille Sukupuolten tasa arvon edistäminen ja naisten aseman Peruskoulutusta vuonna 2086? parantaminen Toinen vuosituhattavoite peruskoulutuksen turvaamisesta kaikille on edennyt harppauksin eteenpäin. Vuosien 2000 ja 2011 välillä koulua käymättömien lasten osuus lähes puolittui – 102 miljoonasta 57 miljoonaan. Suuri saavutus on se, että nykyisin yhtä monet tytöt kuin pojat aloittavat peruskoulun. Silti erot tyttöjen ja poikien välillä pysyvät sitkeinä. Liian monen tytön koulutie katkeaa lapsiavioliittoon, raskauteen, väkivallan pelkoon tai esimerkiksi saniteettitilojen puutteeseen. Kaikkein hitaimmin peruskoulutus etenee Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa erityisesti köyhiä tyttöjä uhkaa pysyvä kelkasta putoaminen. UNESCOn tuoreen arvion mukaan nykyvauhdilla kestää vuoteen 2086 asti, ennen kuin kaikki maaseudun köyhät tytöt voivat suorittaa peruskoulun. Sukupuolten kuilu näkyy myös lukutaidottomien nuorten määrässä: maailman 123 miljoonasta luku- ja kirjoitustaidottomasta nuoresta yli 60 prosenttia on naisia. Naisten kouluttamisella on suora yhteys neljänteen vuosituhattavoitteeseen, lapsikuolleisuuden vähentämiseen. Koulutettujen äitien lapsilla on huomattavasti suuremmat mahdollisuudet elää yli viisivuotiaiksi. Jo pelkän peruskoulun suorittaminen puolittaa lasten kuolleisuusriskin, ja äidin jokainen lisävuosi koulun penkillä vähentää lapsikuolleisuutta kymmenellä prosentilla. Lapsikuolleisuuden vähentäminen Odottavien äitien terveydentilan parantaminen n? ? Manisha Chchadi esittelee kouluvihkoaan Kotkhawdan kylässä Intiassa. UN Womenin tuella kylän naiset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan. Hiv/aidsin, malarian sekä muiden tautien vastainen taistelu Kaikkein hitaimmin vuosituhattavoitteista ovat edenneet ne, jotka koskevat suoraan naisten asemaa. Enemmistö maailman naisista on yhä palkkatyön ulkopuolella. Naisten osallistuminen päätöksentekoon etenee niin ikään liian hitaasti. Esimerkiksi parlamenttipaikoista lähes 80 prosenttia on yhä miesten hallussa. Tavoite äitiyskuolleisuuden dramaattisesta vähentämisestä ei ole toteutumassa vuoteen 2015 mennessä. Edelleen lähes tuhat naista kuolee joka päivä raskauden aikana tai synnytyksessä. Äitiysterveyden ja siihen liittyvien palvelujen osalta erot kaupunkien rikkaiden naisten ja maaseudun köyhien naisten välillä ovat valtavat. UN Womenin pääjohtaja Phumzile MlamboNgcuka sanoo, että vuosituhattavoitteet eivät ole puuttuneet rakenteellisiin syihin sukupuolten epätasa-arvon taustalla. ”Naiset ja tytöt jäävät yhä takaalalle palkattoman hoivatyön, heihin kohdistuvan väkivallan ja seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksien kieltämisen vuoksi”, Mlambo-Ngcuka sanoo. Naisilla avainrooli kaikissa tavoitteissa Mlambo-Ngcuka muistuttaa, että sukupuolten välinen kuilu ei ole ainoa kehitystä hidastava tekijä, vaan kyse on myös siitä, että lait eivät ole edenneet paperilta käytännön toteutukseen. Yksi suurimmista haasteista on myös maailmanlaajuinen talouskriisi ja valtioiden tekemien säästötoimien kielteinen vaikutus naisten asemaan. Mlambo-Ngcukan mukaan vuosituhattavoitteista on opittu se, että sukupuolten tasa-arvoa ei voida saavuttaa keskittymällä vain kapeaan näkökulmaan tai tiettyihin aspekteihin. Sukupuolinäkökulma on valtavirtaistettava kaikille sektoreille ja kaikkien toimijoiden työhön. Keskittyminen perinteisille tasaarvopolitiikan alueille ei riitä, vaan on puhuttava sukupuolten tasa-arvosta myös kun puhutaan energiasta, liikenteestä, vedestä ja sanitaatiosta. Nyt on toiminnan aika Ympäristön kestävän kehityksen varmistaminen Luoda globaali kumppanuus kehitykselle Rutgersin yliopiston Center for Women's Global Leadership –keskuksen perustaja Charlotte Bunch näkee vuosituhattavoitteiden umpeutumisessa ja uusissa kestävän kehityksen tavoitteissa mahdollisuuden saada hallitukset toimimaan naisia koskevien polttavien kysymysten ratkaisemiseksi. Pekingin naiskonferenssin toimintaohjelman hyväksymisestä tulee vuosituhattavoitteiden umpeutuessa myös kuluneeksi 20 vuotta. ”Se, mitä olemme oppineet näiden 20 vuoden aikana, on että joka ikinen kysymys – köyhyys, väkivalta, syrjintä – vaikuttaa toisiinsa”, Bunch sanoo. ”Avainhaaste on pitää mielessä, että jos emme pääse eteenpäin yhdessä asiassa, tulemme näkemään, että toisenkin asian edistyminen on rajallista.” • 2014 UN Women -liite 3
kuva: un WOmen/aSHutOSH negI ”TULEN PITÄMÄÄN HUOLEN SIITÄ, ETTÄ KAIKKI NAISET SAAVAT OIKEUTTA.” Rajkala, kylänjohtaja Intiasta Sankariteko: Taistelu nälkää ja köyhyyttä vastaan sankaritekoja paremman maailman puolesta Tee oma sankaritekosi! ohjeet arkipäivän sankaritekoon löydät netistä: www.unwomen.fi 4 UN Women -liite 2014 Tosielämän sankareilla ei ole punaista viittaa tai supervoimia, mutta silti he voivat pelastaa maailman. Vuosituhannen vaihtuessa maailman johtajat tekivät hurjan suunnitelman: köyhyys ja nälkä on puolitettava, tytöt saatava kouluun ja lasten ja äitien kuolleisuus käännettävä laskuun. Ja kaikki tämä vuoteen 2015 mennessä. Ympäri maailmaa naiset tekevät sankariteoillaan vuosituhattavoitteista ja paremmasta huomisesta totta. Sinä voit tehdä oman sankaritekosi tukemalla naisia.
kuva: un WOmen/laura Beke P äät kääntyvät kunnioituksesta, kun kylänjohtaja Rajkala Devi kävelee sisään kyläneuvoston toimistoon. Rajkala ei ole johtamiskouluja käynyt, mutta silti hän hoitaa kyläläisten asioita tottunein ottein. Rajkala on ensimmäinen nainen Hingwada Gramin kylänjohtajana 60 vuoteen. Rajkalan historiallinen saavutus on innostanut kylän naiset osallistumaan päätöksentekoon. Iman Rajkalaa he eivät koskaan olisi päässeet neuvoston kokouksiin. Nyt he uskaltavat puhua silloinkin, kun miehet ovat läsnä. Kymmenet tuhannet köyhyyteen ja korruptioon kyllästyneet naiset Intiassa ovat UN Womenin tuella nousseet muuttamaan kyliään paikallishallinnon kautta. Johtajuuskoulutukset ja oppimispajat auttavat heitä kehittymään johtajina. Yhteisissä tapaamisissa kylän naiset valistavat kylänjohtajia asukkaiden tarpeista ja toiveista ja auttavat heitä panemaan uudistukset tärkeysjärjestykseen. Heti tultuaan valituksi Rajkala järjesti puhtaan juomaveden kaikkien ulottuville ja hankki köyhille perheille kupongit päivittäistavaroiden ostamiseen. Hän vierailee säännöllisesti paikallisissa kouluissa varmistamassa, että lapsille tarjotaan kunnon ateria ja että opettajat ovat päteviä. "Tyttöjen koulutus on huomioni keskipiste. Olen vakuuttunut siitä, että kylä voi menestyä ainoastaan, jos tytöt koulutetaan", Rajkala sanoo. Vuosituhattavoitteet todeksi: Äärimmäisen nälän ja köyhyyden puolittaminen Peruskoulutusmahdollisuuksien takaaminen kaikille Tasa-arvon edistäminen ja naisten aseman parantaminen Ympäristön kestävän kehityksen turvaaminen 1 2 3 7 ”KUN NAISET JA MIEHET RATKOVAT YHTEISöN ONGELMIA YHDESSÄ, IHMEELLISIÄ ASIOITA VOI TAPAHTUA.” Margareth, Vesitoimikunnan jäsen Tansaniasta Sankariteko: Puhdasta juomavettä kylän asukkaille E lämä alkaa vedestä. Tämän pienessä Kingolwiran kylässä itäisen Tansanian vuoristoalueella asuva Margareth tietää omien kokemustensa perusteella. Kylässä juotiin ennen saastunutta vettä, joka naisten ja tyttöjen piti hakea kahdeksan tunnin kävelymatkan takaa. Lapsia sairastui ja kuoli ripuliin, naisia raiskattiin vedenhakumatkoilla. Tytöt eivät päässeet kouluun, eivätkä naiset palkkatöihin, koska kaikki aika hupeni kotitöihin ja vedenhakuun. Riitely vähistä vesivaroista johti paheneviin konflikteihin. Kaikki muuttui, kun Margareth ja joukko muita tarmokkaita naisia päätti tarttua vuosikausia muhineeseen ongelmaan. UN Womenin tuella naiset pääsivät mukaan vesitoimikuntaan, ja pian alkoi tapahtua: Uluguru-vuorten alarinteille rakennettiin pieni pato, josta vesi pumpattiin läheiseen säiiöön käsittelyä varten. Puhdasta vettä saa nyt vesikioskeilta jokaiselta Kingolwi- ran kadulta. Kylä on kokenut valtavan muutoksen. Vesikioskien valvojat varmistavat, että vesi jaetaan oikeudenmukaisesti. Enää kyläläisten ei tarvitse pelätä, että heidän lapsensa sairastuvat ja kuolevat saastuneen juomaveden vuoksi. "Meidän ei enää tarvitse käyttää kaikkea rahaamme ja aikaamme veteen, vaan voimme keskittyä siihen, että lapsemme ovat terveitä, tyttäremme pääsevät kouluun ja naisemme ovat turvassa”, Margareth sanoo. Vuosituhattavoitteet todeksi: Tasa-arvon edistäminen ja naisten aseman parantaminen Lapsikuolleisuuden vähentäminen Ympäristön kestävän kehityksen turvaaminen. 3 4 7 kuva: SuOmen un WOmen/marIa JaIn ”MEILLE TYTöILLE SANOTAAN ALUSTA ASTI, ETTÄ EMME OLE MINKÄÄN ARVOISIA EIKÄ MEISTÄ OLE MIHINKÄÄN. MINULTA KESTI VUOSIA OPPIA SANOMAAN, ETTÄ OSAAN JOTAIN. NYT ON TILAA UNELMILLE JA SUUNNITELMILLE.” Hilda, tyttöjohtaja Guatemalasta Sankariteko: Tytöt kouluun H ilda Vázquez on elänyt koko elämänsä Chocolin kylässä mayojen asuttamilla Guatemalan ylängöillä. Hilda oli 13-vuotias ja joutumassa muiden kylän tyttöjen tapaan lapsimorsiameksi, kun hänen kotikyläänsä perustettiin tyttökerho. Ujo Hilda alkoi käydä kerhossa salaa. Vähitellen hänen itsetuntonsa kasvoi, ja tänään hän on kotikylänsä tyttöjen johtaja, jota kaikki pikkutytöistä vanhempiin naisiin arvostavat. Hildan kaltaiset tyttöjohtajat saavat aikaan ennen näkemättömiä muutoksia. Heidän ansiostaan kylissä on ymmärretty naisten ja tyttöjen oikeuksien merkitys. Yhä useampi lapsiavioliitto ja tyttöjen hengen vaarantava raskaus voidaan välttää. Nyt Hildankin kylässä naiset tietävät seksuaaliterveydestä ja perhesuunnittelusta sekä osaavat suojautua HIV-tartunnalta. "Ei ainoastaan oma elämäni, vaan vanhempieni ja koko yhteisön naisten ja tyttöjen elämä on muuttunut", Hilda kertoo. Yliopistoon päässyt Hilda on itse elävä esimerkki siitä muutoksesta, jota hän johtajana ajaa eteenpäin kylässään. Hildan esimerkin innoittamana muutkin tytöt ovat palanneet koulunpenkille. Vuosituhattavoitteet todeksi: Peruskoulutusmahdollisuuksien takaaminen kaikille Tasa-arvon edistäminen ja naisten aseman parantaminen Odottavien äitien terveyden parantaminen, Hiv/aidsin vastainen taistelu 2 3 5 6 2014 UN Women -liite 5
D ollo Adon kaupunki sijaitsee Etiopian Somalin maakunnassa noin tuhannen kilometrin päässä pääkaupungista Addis Abebasta. Perhesuunnittelu on vierasta asukkaille, jotka paimentolaiselämä kuljettaa usein kauas kotoa. Kun lämpötila nousee ja sateet niukkenevat, vettä ja laidunta on lähdettävä etsimään muualta, kertoo kuuden lapsen äiti yohamin Kesete, 32. ”Joskus olen joutunut lähtemään, vaikka olen viimeisilläni raskaana, koska syötävää ei enää ollut. Kuolisimme nälkään, jos vaatisin saada jäädä Dollo Adoon synnyttääkseni sairaalassa”, hän jatkaa. Tilanne ei ole otollinen perhesuunnittelulle. ”Vaikka pystyn tuskin ruokkimaan nykyiset lapseni, pelkään, että niitä tulee kuusi lisää ennen kuin täytän 40”, Kesete tunnustaa. parissa paljon yleisempää kuin muualla maassa. ”Kotisynnyksistä aiheutuu usein komplikaatioita, ja pitkä matka klinikalle koituu yleensä sekä äidin että lapsen kohtaloksi”, hän jatkaa. Etiopiassa menehtyy synnytykseen keskimäärin 676 naista sataa tuhatta elävänä syntynyttä lasta kohti. Suomessa luku on alle 10. Palvelut mukaan Synnytysten riskit Vaikka Etiopian pääkaupungissa ehkäisyn piirissä on jo yli puolet naisista, syrjäisillä paimentolaisseuduilla tilanne on paljon kehnompi. ”Liikkuva elämäntapa vaikeuttaa perhesuunnittelumenetelmien saamista paimentolaisten ulottuville”, vahvistaa terveysministeriössä työskentelevä kätilö Feven alazar. Hänen mukaansa myös äitiyskuolleisuus on paimentolaisten Alazarin mukaan kaikki paimentolaiset eivät kuitenkaan enää jää vaille ehkäisyä. Osassa paimentolaisyhteisöjä toimii terveystyöntekijä, joka liikkuu ryhmän mukana. ”Heidänkin on poistuttava liian kuiviksi käyviltä seuduilta pysyäkseen hengissä.” Ehkäisyn yleistymistä parantaa Alazarin mukaan se, että tarjolla on eri vaihtoehtoja, joista naiset voivat valita itselleen parhaiten sopivan. etiopia n? ? S?isämaavaltio Afrikan sarvessa n? ? Asukkaita 86,5 miljoonaa n? ? A ?lle 1,25 dollarilla päivässä eläviä 39,0 % n? ? K ?ansallisen köyhyysrajan alla 38,9 % n? ? Y ?li 15vuotiaista luku taitoisia 39,0 % n? ? S?ijoitus Inhimillisen kehi tyksen indeksissä 173/187 IPS/läHde: yk Perhesuunnittelu tekStI & kuva: IPS/mIrIam gatHIgaH vaikeaa paimentolaisille Etiopialainen kuuden lapsen äiti pelkää saavansa vielä kuusi lisää. ehkäisyssä ja perhesuunnittelussa suuria puutteita » Modernien ehkäisyvälineiden käyttöaste on koko maailmassa noin 57 prosenttia 6 UN Women -liite 2014 » Afrikassa tämä luku on 25 prosenttia » Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa vuonna 2012 tapahtui arviolta 19 miljoonaa suunnittelematonta raskautta, jotka johtivat 10 miljoonaan suunnittelemattomaan synnytykseen, 3 miljoonaan keskenmenoon ja 6 miljoonaan aborttiin, joista suurin osa vaarallisia » Afrikassa jokaista miestä kohden vuodessa on keskimäärin vain 9 kondomia Paimentolaisnaiset n? ? ovat etsineet lapsilleen varjoisan lepopaikan etiopian kuumassa ja kuivassa Somalin maakunnassa. Perheitä auttavan kansalaisjärjestön edustaja Mekuria altaseb kertoo, että Etiopian naisista oli vuonna 2005 ehkäisyn piirissä vain 15 prosenttia, mutta 2011 jo keskimäärin 29 prosenttia. Tavoitteena on edelleen pudottaa äitiyskuolleisuus alle puoleen nykyisestä vuonna 2015. ”Ilman perhesuunnittelua paimentolaisnaiset jatkavat synnyttämistä, kunnes heidän kohtunsa kuivuvat”, Altaseb varoittaa. • Lisääntymisterveyspalvelujen saatavuus on osa viidettä vuosituhattavoitetta, joka tähtää odottavien äitien tervey den parantamiseen. Osatavoitetta mitataan mm. ehkäisy menetelmien käytön laajentumisella ja perhesuunnittelun tarpeen toteutumisella. läHteet: undP, väeStölIIttO/ unFPa, unaIdS, guttmaCHer
tekStI: Sara HaaPalaInen kuva: un PHOtO/marCO dOrmInO YK :n yleiskokous hyväksyi vuonna 2000 vuosituhatjulistuksen, joka sisältää kahdeksan tavoitetta kehitysongelmien ratkaisemiseksi vuoteen 2015 mennessä. Kuusi ensimmäistä tavoitetta on keskittynyt köyhyyden vähentämiseen kehitysmaissa ja kaksi viimeistä ympäristön kestävän kehityksen turvaamiseen ja globaalin kumppanuuden luomiseen. Nämä kaksi viimeistä tavoitetta ovat jääneet vähemmälle huomiolle kuin ensimmäiset kuusi. Osa tavoitteista on jo saavutettu, mutta toisten kohdalla ollaan vielä kaukana maalista (lue lisää nykyisistä tavoitteista tämän lehden sivulta 3). n? ? Koululaisia oppitunnilla Bamakossa, Malissa Köyhyyden poistaminen ja kestävä kehitys käsi kädessä Tällä hetkellä kansainvälinen yhteisö ja valtiot valmistelevat kuumeisesti vuoden 2015 jälkeistä agendaa yhdessä kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa, joiden asettamisesta päätettiin Rion huippukokouksessa vuonna 2012. Tarkoituksena on saavuttaa köyhyyden poistamisen ja kestävän kehityksen välille yhteinen agenda, joka rakentaa vuosituhattavoitteiden eteen tehdyn työn päälle samalla kehittäen sitä eteenpäin. Vuosituhattavoitteista päätti pieni joukko rikkaita maita, ja tavoitteet ovat ohjanneet kehitysmaita vähentämään köyhyyttä rikkaiden maiden kehitysavun turvin. Tällä kertaa uuden agendan tiimoilta on käyty laaja konsultaatio- TÄNÄ PÄIVÄNÄ ON LAAJA YMMÄRRYS SIITÄ, ETTÄ NAISTEN ASEMAN EDISTÄMINEN JA TASAARVO VAIKUTTAVAT MERKITTÄVÄSTI YMPÄRISTöN KESTÄVÄÄN HYöDYNTÄMISEEN SEKÄ SOSIAALISEEN JA TALOUDELLISEEN KEHITYKSEEN prosessi ympäri maailmaa, ja YK:n eri järjestöistä ja kansainvälisistä järjestöistä muodostama työryhmä on asettanut tavoitteeksi glo- HaLUTaaNKo NaISTeN Ja MIeSTeN VäLINeN TaSa-arVo SaaVUTTaa tulevien vuosikymmenten aikana? Vuosituhattavoitteiden jälkeistä uutta kehitysagendaa valmistellaan parasta aikaa. Kansainvälisen yhteisön ja valtioiden on aika päättää, millaista maailmaa rakennamme tuleville sukupolville. baalin agendan, jossa jokaisella maalla on omat vastuualueensa. Agenda ei sisältäisi vain kehitysapua, vaan keskittyisi myös kansainvälisen talouden ja kaupan rakenteisiin ja päätöksentekomekanismeihin. UN Womenin tavoitteena tasa-arvon saavuttaminen UN Women ajaa yhtä kokonaisvaltaista tavoitetta uudelle agendalle: tasa-arvon saavuttaminen ja naisten oikeuksien toteutuminen. Tämän lisäksi tasa-arvokysymykset tulisi valtavirtaistaa eli sisällyttää kaikkiin tavoitteisiin ja osa-alueisiin. Agendan tulisi saada aikaan todellisia muutoksia, jotta naisten oikeudet saavutettaisiin. Tämä tarkoittaa rakenteellisten esteiden raivaamista tasa-arvon tieltä. Tasa-arvon toteutuminen on ihmisoikeuskysymys. Lisäksi sen toteutumisella on suuria vaiku- tuksia yhteiskunnille. ”Tänä päivänä on laaja ymmärrys siitä, että naisten aseman edistäminen ja tasa-arvo vaikuttavat merkittävästi ympäristön kestävään hyödyntämiseen sekä sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen”, sanoo UN Womenin pääjohtaja Phumzile Mlambo-Ngcuka. Tasa-arvon saavuttamiselle ei pitäisi olla mitään estettä: naisten oikeuksien edistämisestä ja tasaarvosta on jo sovittu YK:n jäsenmaiden kesken monta kertaa aina vuodesta 1979 alkaen, jolloin kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (CEDAW) hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa. Uuden agendan olisi siis tarkoitus rakentua jo ennestään sovittujen sitoumuksien ja tavoitteiden päälle. ”Naisten oikeuksien ja tasa-arvon tavoite ei ole vielä toteutunut ja olemme nyt risteyskohdassa: meidän täytyy vahvistaa sitoumuksemme ja toimia rohkeammin”, Mlambo-Ngcuka toteaa. Kolme alatavoitetta Vuosituhattavoitteissa oli puutteita, kuten naisiin kohdistuvan väkivallan puuttuminen, jotka tällä kertaa halutaan ottaa huomioon. UN Women on määritellyt tasa-arvon saavuttamiselle kolme kriittistä alatavoitetta, joiden tulisi löytyä uudesta agendasta: 1) naisiin kohdistuvan väkivallan poistaminen, 2) tasa-arvoisten toimintamahdollisuuksien saavuttaminen eli mahdollisuuksien ja resurssien sekä vastuiden tasaarvoinen jakautuminen ja 3) naisten ja miesten yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon kaikilla tasoilla: kodeissa, kylissä, kunnissa, parlamenteissa, yrityksissä, mediassa ja kansalaisyhteiskunnissa. Tavoitteiden määrittelemisen lisäksi on keskityttävä tavoitteiden läpinäkyvään toteuttamiseen tuloksien aikaansaamiseksi. Tähän vaaditaan riittäviä resursseja ja rahoitusta. Tavoitteita ja tuloksia on myös pystyttävä mittaamaan sen perusteella, mitä halutaan saada aikaiseksi. Tähän on kaikki mahdollisuudet, jos poliittisesti niin päätetään. ”Meillä on ongelma, johon on ratkaisu. Tehdään tästä vuosisadasta se vuosisata, jolloin tyttöjen ja naisten asema paranee ja tasa-arvo saavutetaan. Tämä johtaa parempaan elämään koko ihmiskunnalle”, UN Womenin pääjohtaja kiteyttää. • lisätietoa un Womenin tavoitteista ja mittareista englanniksi osoitteesta www.unwomen.org/en/ what-we-do/post-2015 2014 UN Women -liite 7
Saïsba Maa ilmassa -klubi Tero Saarti Quartet & Annika Eklund Ismaila Sanén kappaleet aukaisevat kuulijalle uuden fuusion mehukkaaseen maailmanmusiikkiin. Klubi-ilta A-oikeudet, ovet avataan klo 18.30. La 15.3. klo 19, alk. 10/8 €. Vuotalo Mosaiikkitori 2, vuotalo.fi Ohukainen & Paksukainen Tom McGrathin komedia on tarina naurusta, koomikon kyyneleistä, elokuvan historiasta - ja ennen kaikkea ystävyydestä. Rooleissa Karo Lauronen ja Samu Loijas. La 15.3. klo 17, alk. 13/9 €. Stoa, Turunlinnantie 1, stoa.fi Jatsahtavia iskelmäkappaleita Laila Kinnusesta Burt Bacharachiin. To 20.3. klo 19, alk. 12 €. Malmitalo Ala-Malmin tori 1 malmitalo.fi Nathan Riki Thomson ic Subson Ensemble Australialaisen kontrabasisti-säveltäjän luotsaama kokoonpano yhdistelee ainutlaatuisella tavalla tyylilajeja folkista jazziin ja maailmanmusiikkiin. To 10.4. klo 19, alk. 12/10 €. Kanneltalo Klaneettitie 5, kanneltalo.fi EC Yhdeksänhenkinen yhtye sekoittaa musiikissaan jazzia, soulia ja poppia. Solistina upeaääninen Emilia Nyman. Klubi-ilta, A-oikeudet, ovet avataan klo 18.30. La 29.3. klo 19, alk. 10/8 €. Vuotalo, Mosaiikkitori 2, vuotalo.fi Corey Harris Maailmankuulun amerikkalaisen kitaristin blues on maustettu reggaella soulilla ja afrikkalaisella perinnöllä. Su 16.3. klo 19, alk. 15 €. Malmitalo Ala-Malmin tori 1, malmitalo.fi Nukketeatterin näyteikkuna Helmiä ja timantteja Festivaali tarjoaa korkeatasoisia nukketeatteriesityksiä lapsille ja aikuisille. Mukana myös teatterinukkenäyttely, työpajoja ja seminaari. Ohjelma: unima.fi, stoa.fi. Pe 21.3. - su 23.3. alk. 5-15 €, festivaalipassi 40 €. Stoa, Turunlinnantie 1, stoa.fi Godot Klevering Szrama Jaap Klevering – digitaaliset äänet, Otzir Godot – rummut, gongit, lyömäsoittimet, Tomasz Szrama – videotaide. Ke 19.3. klo 19, vapaa pääsy. Kanneltalo Klaneettitie 5, kanneltalo.fi Liput 09 310 12000 (ark. 12–18) tai Lippupalvelu
30 2 / 2014 tero. Itsemurhaa yrittänyt Tero on kiitollinen siitä, että isä sattui paikalle oikealla hetkellä. Tarinoita harkitusta kuolemasta Itsemurhan kohdanneet pääsevät tänä keväänä ääneen kotimaisessa kulttuurissa. Saako oman elämänsä päättää & uskallammeko vihdoin puhua siitä? teksti henna raatikainen | kuvat j-p passi tään teattereissa Suomessa. Aihetta käsitellään nyt myös kirjallisuudessa. Katariina Vuoren ja Jonna Pulkkisen maaliskuussa ilmestyvä Kourallinen tabuja – kertomuksia itsemurhasta antaa sekin äänen itsemurhaa yrittäneille. niin hankala puhua, perkele.” Parrakas mies huokaisee syvään. Katse viipyy lattiassa, kameraan hän ei juuri katso. Tero on yksi itsemurhasta kertovan Näin unta elämästä -elokuvan päähenkilöistä. Parikymppinen Tero oli työtön ja juuri eronnut. Elämä oli muuttunut totiseksi ja alkanut tuntua turhalta. ”Ei ollut muuta vaihtoehtoa”, hän toteaa elokuvassa. ”Luojan kiitos olen edelleen elossa.” Muun muassa Kovasikajutun (2012) ohjanneen Jukka Kärkkäisen ja hänen kanssaan Kansakunnan olohuoneen (2009) parissa työskennelleen Sini Liimataisen rauhallinen dokumenttielokuva kuuntelee, mitä sanottavaa on itsemurhaa yrittäneillä Terolla ja Maijulla, lapsensa menettäneillä Antilla ja Aulikilla sekä veljen itsemurhan kokeneilla Miinalla ja Marjaanalla. Näin unta elämästä on ensimmäinen itsemurhaa käsittelevä dokumenttielokuva, jota esiteO n s e va a n suomalaisilla on hänen mukaansa tiettyjä sukupolvelta toiselle siirtyviä tulkintoja siitä, miten elämän vaikeudet hoidetaan. ”Jos menettää kasvonsa tai epäonnistuu, se katsotaan täällä huonoksi asiaksi. Itsemurha on yksi ratkaisumalli.” näyttää nouV sevan pinnalle, Suomen N -elokuvassa esiintyvä AntMielenterveysseuran SOS-krii- ti Timonen on entinen poliisi ja aikk a aihe sikeskuksen johtajan Outi Ruishalmeen mukaan itsemurha on edelleen tabu. ”Monissa tapauksissa suvussa 50 vuotta sitten tehtyä itsemurhaa kannetaan hiljaa mukana, eikä vieläkään kutsuta sitä edes oikealla nimellään. Jos ei puhu, ei voi saada apua”, Ruishalme sanoo. Itsemurhia tehdään Suomessa päivittäin kahdesta kolmeen, vuodessa vajaat 900. Määrä on vähentynyt selvästi synkästä vuodesta 1990, jolloin peräti 1?500 ihmistä riisti itseltään hengen. Silti Suomessa tehdään edelleen noin puolitoista kertaa enemmän itsemurhia kuin muissa EU-maissa keskimäärin. Psykiatrian emeritusprofessori ja THL:n tutkimusprofessori Jouko Lönnqvist on tehnyt pitkän ja arvostetun uran itsemurhien tutkimuksessa. Mitään yksittäistä syytä ei itsemurhille voi nimetä, mutta äin u n ta e l ä m ä s tä krp:n tutkija, jonka tradenomiksi opiskeleva 25-vuotias poika Panu teki itsemurhan vuonna 2005. Eläkkeellä oleva Timonen on aina puhunut asiasta avoimesti, ja kun ohjaaja Jukka Kärkkäinen viisi vuotta sitten pyysi Timosta mu- minen h i n o ”Kunn itä. Mä en tö tekee töihin. En yt kyenn elättämään yt kyenn seäni.” it kaan elokuvaan, hän suostui heti. Myös Timosen mielestä läheisen itsemurhaa hävetään edelleen. ”Kai se häpeä tulee siitä, että on ennakkoluuloja. Heti mietitään, että mitä perheessä on vikana. Itsemurhaan päätyneet eivät ole toisen luokan kansalaisia tai rassukoita, eivätkä perheet välttämättä ole mitenkään poikkeavia”, Timonen sanoo kahvilassa Helsingin keskustassa. Hän on saapunut junalla Joensuusta katsomaan elokuvan ennakkonäytöstä. ”Ehkä elokuva avaa vähän itsemurhien maailmaa. Marginaalikysymyshän tämä on, mutta kyllä itsemurhissa kuolee ainakin kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin liikenteessä.” koskettaa vuoI10?000sittain suoraan arviolta suomalaisen elämää. Mitsemurha ten ihmeessä se paisui väkivaltaisessa kulttuurissamme niin suureksi salaisuudeksi? Itsemurhakeskustelun ytimessä on ollut kysymys siitä, onko ihmisellä vapaus päättää omasta kuolemastaan. Albert Camus on sanonut, että itsemurha on ainoa vakava filosofinen ongelma. Vuonna 1755 filosofi David Hume kysyi esseessään On Suicide: ”Eikö jokainen ole vapaa hankkiutumaan eroon omasta elämästään?” Kulttuurissamme elämää pidetään jatkamisen arvoisena – oli se kuinka kurja tahansa. Yksittäisen elämän ääretön arvostaminen on tehnyt sen päättämisestä tabun. havahduttiin itS semurhien suureen määrään 1970-luvulla, jolloin perustettiin uomessa esimerkiksi SOS-kriisikeskus. Nyt sieltä saavat keskusteluapua ja vertaistukea itsetuhoisuuden kanssa painivat ja itsemurhan tehneiden läheiset. Professori Jouko Lönnqvist teki 1970-luvulla itsemurhasta väitöskirjan, ja hänet valittiin valtakunnalliseksi johtajaksi Suomen kansalliseen itsemurhien ehkäisyprojektiin, jonka Lääkintöhallitus käynnisti vuonna 1986. Kymmenen vuotta kestäneessä projektissa tutkittiin kaikki yhden vuoden aikana tehdyt 1?400 itsemurhaa. Tietojen perusteella kehitettiin keinoja masennuksen tunnistamiseen, päihdeongelmien hoitamiseen sekä kriisitilojen käsittelyyn. Itsemurhaluvut lähtivätkin Suomessa laskuun vuoden 1990 jälkeen. Ulkomailta tultiin ottamaan mallia Suomesta, vaikka Lönnqvistin mukaan täällä käytettyjä keinoja ei voi suoraan siirtää muualle. ”Projektin onnistuminen oli kuitenkin osoitus siitä, että itsemurhiin pystytään vaikuttamaan”, hän sanoo. MielenterveysS seura teki viime syksynä ehdotuksen kansallisesta itseuomen murhien ehkäisyohjelmasta,
31 2 / 2014 jonka tarkoituksena olisi kerätä systemaattisesti tietoa suomalaisista itsemurhista ja näin tarkentaa kuvaa riskeistä ja ehkäisymahdollisuuksista. Poliitikot eivät Outi Ruishalmeen mukaan ole ehdotuksesta innoissaan. Antti Timonen ei osaa sanoa, olisiko hänen poikansa itsemurha voitu ehkäistä. Hänen mukaansa on vaikea auttaa sellaista ihmistä, joka ei kerta kaikkiaan halua apua. ”Me kyllä yritimme puhua, mutta emme me voi tietää, minkälaista apua ihminen tarvitsee, jos ei hän itse kerro. Kulttuuriset tekijät ovat niin syvässä. Panu oli sellainen mies, että hän olisi omasta mielestään menettänyt kasvonsa, jos olisi mennyt kallonkutistajalle.” S joko liian suuri tai liian pieni, tai joissa korostetaan liikaa tai liian vähän yksilöllisyyttä. Jouko Lönnqvist kuvailee yksilön ja ympäristön vuorovaikutusta niin, että jos ihminen on esimerkiksi vakavasti masentunut mutta saa tukea lähiympäristöltä ja hoitoa laajemmasta tukiverkosta, hän voi selvitä. Terve ihminen puolestaan selviää ”heikommassakin” ympäristössä. Suomen tilanteesta Lönnqvist on huolissaan. ”Tällä hetkellä valtio purkaa tukiverkostoaan ja siirtää sitä kunnille. Kunnat taas lisäävät painetta yksilölle ja perheille. Kun tukiverkko yhtäkkiä ohenee voimakkaasti, riskissä ovat ne, joilla on huonot eväät selviytyä yksilöinä.” Vuoren ja JonK na Pulkkisen kirjassa monet haastatellut ilmaisevat raivoa ata r i i n a suurmies Émile Durkheim tutki itsemurhan sosiaalisia tekijöitä jo vuonna 1897 klassikkoteoksessaan Itsemurha: Sosiologinen tutkimus. Hänen mukaansa itsemurhia tehdään yhteiskunnissa, joissa yhdenmukaisuuden paine on osiologian mielenterveyshoitoa kohtaan. ”Ihmiset sympatiseeraavat tosi paljon kaltoin kohdeltuja lapsia. Mutta sitten kun tämä lapsi kasvaa aikuiseksi, niin kuin nämä haastateltavat, niin kukaan ei tunne sympatiaa aikuista mielenterveyspotilasta kohtaan”, Vuori sanoi Kalle Haatasen radioohjelmassa helmikuussa. Turvaverkolla on myös kääntöpuolensa. Yhteiskunnan holhous voi Jouko Lönnqvistin mukaan synnyttää uusavuttomuutta, neuvottomuutta – ja kapinaa. myys korosti kelvottomuuden ja arvottomuuden tunteita. ”Se on itsenäiselle ihmiselle kova paikka”, hän sanoo. ”Varsinkin suomalaisessa yhteiskunnassa sanotaan usein, että kunnon ihminen tekee töitä. Mä en kyennyt töihin. En kyennyt elättämään itseäni.” tehdään yleisemmin pitkäaikaisen kuormituksen kuin hetkellisen mielenhäiriön johdosta. ”Kyllä minusta itsemurhan tehnyttäkin pitää kunnioittaa sillä tavalla, että miettii ratkaisua hänen lähtökohdistaan. Esimerkiksi Panu oli ollut pidemmän aikaa turhautunut elämäänsä.” muissa pohS itsemurhaa yritepätoivo ja kuojoismaissa lamat eivät vaikuta suuresti itsemurhien mää- E täneet ja itsemurhan teh- V lemantoiveet siis olla mierään. Päinvastoin: itsemurhia neet ovat kaikki nuoria aikuisia. lekäs, jopa rationaalinen reaktio u o m e ss a j a l o k u va n tehdään Lönnqvistin mukaan paljon juuri vahvan kasvun aikoina. Silloin tuloerot kasvavat, ja hyvä- ja huono-osaisten välinen kuilu korostuu. Pitkäaikaistyöttömät tekevät tutkimusten mukaan enemmän itsemurhia kuin työssä käyvät. Tilapäisesti työttömät päätyvät kuitenkin itsemurhaan harvemmin silloin, kun ympärillä on paljon muita työttömiä. Työttömyyttä ei tuolloin koeta henkilökohtaisena epäonnistumisena. Itsemurhaa yrittänyt Maiju kertoo Näin unta elämästä -elokuvassa menettäneensä elämänhallintansa paniikkihäiriön ja masennuksen takia. Työttö- aulikki. Aleksi-pojan jäähyväiskirje osoitti, ettei itsemurha ollut hetken mielijohde, vaan teko oli ollut mielessä jo vuosia. miina. Kun veli Perttu teki itsemurhan, Miinasta tuntui pitkään, että elämä oli jaettu kahtia: onnelliseen aikaan ennen veljen kuolemaa ja kauheaan aikaan sen jälkeen. maiju. Itsemurhaa yrittänyt Maiju ajatteli, ettei hänestä ollut tähän maailmaan eikä kukaan muu voinut viedä hänen pahaa oloaan pois. Juuri nuorten itsemurhat huolettavat asiantuntijoita. Suomessa yli 65-vuotiaiden itsemurhien määrä on EU:n keskitasoa, mutta nuorilla ja työikäisillä riski on huomattavasti suurempi. Myös Antti Timonen pohtii suomalaisia suorituspaineita. Hänen poikansa Panu oli lahjakas perfektionisti, jonka mielestä 10- oli huono arvosana. ”Nuorten suorittamispaineet ovat hurjia, etenkin niillä, jotka eivät osaa haistattaa paskoja menestykselle. Pitää pärjätä ja pitää jaksaa. Ei saa nostaa käsiä pystyyn. Sen jos tekee, on luuseri”, Timonen sanoo. Hänen oma tuntumansa on kuitenkin se, että itsemurhia o i vat k o elämäntilanteeseen? Lönnqvistin mukaan voivat olla ja usein ovatkin. Siksi syyllistämisen sijaan pitäisi pohtia, miten tilannetta voi korjata sellaiseksi, että itsemurha lakkaa olemasta harkitsemisen arvoinen vaihtoehto. Jos itsemurha määritellään mielettömyydeksi, pohdinta on mahdotonta. Näin unta elämästä elokuvateattereissa 28.3. Kourallinen tabuja – kertomuksia itsemurhasta ilmestyy maaliskuussa 2014. Kalle Haatasen Yle Radio 1:llä esitetty radio-ohjelma Itsemurha & omaiset Yle Areenassa. Itsehallintaa I t s e m u r h a ei aina ole ollut leimaava tai pelottava teko. Vuonna 2012 ilmestyneen Itsemurhan filosofia -teoksen kirjoittanut Tapani Kilpeläinen toteaa, että antiikissa elämä itsessään oli arkisempi käsite. Se ei ollut lahja eikä yhteiskunnan kontrolliin kuuluva asia, jota sinänsä olisi pitänyt vaalia. Itsensä tappaminen liitettiin itsensä hallitsemiseen, ja se oli joissain tapauksissa jopa suotavaa. Kanta itsemurhaan muuttui jyrkemmäksi kristinuskon levitessä 300-luvulla. Itsemurhan tehneiden puolesta ei enää rukoiltu eikä heille järjestetty kunniallisia hautajaisia. Elämä kun oli Jumalan lahja. Tä n ä p ä i vä n ä ilmiön skandaalimaisuus liittyy Kilpeläisen mukaan siihen, että itsemurhan tekijä osoittaa pitävänsä kuolemaa parempana kuin elämää. Itsemurha näyttäytyy järjettömänä niin kauan kuin elämän itsestäänselvyyttä ei kyseenalaisteta. Kilpeläisen mielestä itsemurhasta täytyisi kyetä puhumaan intohimottomammin. ”Monet filosofit ovat kirjoittaneet siitä, että itsemurhan ajatus voi toimia selviytymiskeinona. Ihmisen voi olla helpompi kestää vaikeuksia, kun hän tietää, että hän voi halutessaan tappaa itsensä.” Us e i m m at itsemurhat teh- dään syistä, joihin voidaan vaikuttaa, ja siksi niiden ehkäiseminen on myös Kilpeläisen mukaan tärkeää. Ehkäisemisen korostamisessa hän näkee kuitenkin ongelman: se johtaa helposti siihen, että itsemurha tulkitaan heti pelkästään negatiiviseksi ilmiöksi, ”teoksi, johon ryhtyvät vain mieleltään järkkyneet”. ”On varsin helppo kuvitella yhteiskunta, jossa itsemurhat pystyttäisiin estämään mutta jossa ihmisillä silti olisi viljalti syitä itsemurhaan.” muistuttaa, että ihminen luopuu elämästään vain, jos ei hyväksy ympäröivää maailmaa. Hän antaakin päättäjille risuja tekopyhyydestä. ”Esimerkiksi ’vastuullisuus’ ja ’välittäminen’ esiintyvät hallituksen kuin hallituksen ohjelmassa, mutta tosiasiassa yhteiskunta näyttää kohtelevan huomattavaa osaa kansalaisista pelkkinä menoerinä tai potentiaalisina häiriöiden lähteinä. Siksi epätoivoistuminen ei ole ihme.” Kilpeläinen Henna Raatikainen Tapani Kilpeläinen: Itsemurhan filosofia. Niin & näin -kirjat 2012. 205 s.
32 2 / 2014 Oikeus hukkua Rakensiko sinunkin kesäparatiisisi laiturin siirtotyöläinen henkensä kaupalla? Toimittaja yritti selvittää, kuka kiinnostuisi latvialaisten rakennusmiesten oikeuksien polkemisesta Suomessa. Pinnan yläpuolelle jäi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. teksti elisa koponen n k e s ä k u u n alku vuonna 2013. Seison nauhuri kädessä rannalla ja kuuntelen kahden kuihtuneen näköisen latvialaisen rakennusmiehen tarinaa. Jaanis ja Armands kertovat työoloistaan suomalaisessa rakennusalan yrityksessä lähes lakonisesti, vaikka he pelkäävät saavansa potkut haastattelun takia. Heidän maanmiehensä Raimonds on jo palannut Latviaan. Työnantaja antoi hänelle potkut, koska hän uskaltautui kysymään ylityökorvauksista. Keskustelemme tulkin välityksellä, sillä Jaanis ja Armands eivät puhu suomea eivätkä juuri englantiakaan. Miehet puhuvat huonosta kohtelusta ja vähättelystä – siitä, kuinka elämä tehdään vaikeaksi, kun he eivät saa vastauksia kysymyksiinsä palkkakuiteista, lomarahoista, verojen maksusta ja muista virallisista asioista. ”Usein isäntä räjähtää ja lähtee pois. Sitten hän tulee puolen tunnin päästä takaisin ja sanoo, että onko kaikki hyvin, mennään. Hän kutsuu meitä itse antamillaan pilkkanimillä kuten Nirisee narisee, Juri Gagarin, Sammakko ja Munamies”, Jaanis kertoo, ja Armands nyökkäilee vieressä. Pinnan alle vaan Latvialainen ambulanssikuski Jaanis kertoo muuttaneensa Suomeen töiden perässä syksyllä 2011. Hän kuuli työmahdollisuudesta sukulaiseltaan, joka työskenteli laiturirakennustöissä suomalaisella rakennuttajalla Etelä-Suomen saaristossa. Jaanis pestautui samaan firmaan. Hän kertoo tehneensä ensimmäiset pari viikkoa töitä pimeästi, minkä jälkeen työsuhde virallistettiin. ”Minulle ilmoitettiin, että minusta tulee sukeltaja. Minulle luvattiin koulutus työhön ja annettiin sukeltajan puku.” Laiturit rakennettiin maalla, minkä jälkeen ne vietiin veteen. Laiturirakentaminen osoittautui rakennustyöksi veden alla. Jaaniksen tehtäväksi määrättiin kylkilaudoituksen kiinnittäminen laituriin veden alla. Luvattua koulutusta työhön ei kuulunut. Pomo määräsi Jaaniksen sukellustyöhön ilman minkäänlaista kokemusta. ”Sanottiin, että mene veteen vain. Minun piti tehdä esimerkiksi yksi pitkä päivä sukellustyötä yhdellä puolen tunnin tauolla.” Kun kutsu käy Jaanis kertoo, että oli syksy ja vesi oli kylmää. Sukeltajan puku oli liian suuri, ja vesi tuli sisään sekä kaula-aukosta että hihoista. Parin päivän jälkeen Jaanis alkoi voida pahoin, ja hänellä oli kova päänsärky. ”Pomo sanoi, että ei se ole päänsärkyä. Hän väitti, että minulla on omia ongelmia päässä. Kasvoni ja käteni paleltuivat, en- mene vain veteen. Suomalainen laitureita valmistava yritys pakotti ulkomaisia rakennustyömiehiä veteen vajavaisin varusten ilman sukelluskoulutusta. Kuvassa kokematon Jaanis matkalla pinnan alle. kä pystynyt liikkumaan. Tein kaksi viikkoa töitä veden alla. Sitten kieltäydyin sukellustöistä.” Työskenneltyään noin kuukauden yrityksessä muissa laiturirakennustöissä Jaanis palasi kotiin viettämään joululomaa. Työnantaja ei halunnut häntä takaisin töihin loman jälkeen, joten Jaanis jäi Latviaan ambulanssikuskiksi. Myöhemmin hän sai työnantajalta kutsun jatkaa laiturinrakennustöitä, ja hän palasi Suomeen. Jaaniksen jälkeen sukellustyötä teki muutama virolainen. ”Yksi teki töitä kolme päivää ja lähti pois, joku oli neljä viikkoa ja lähti”, Jaanis sanoo. Hengenvaarallista Jaanis vihjaisi laiturihommista ystävälleen Raimondsille, joka oli käynyt sukelluskoulun Latviassa 20 vuotta sitten. Ennen kuin Raimonds tuli Suomeen, hän oli työskennellyt Latvian poliisissa pelastussukeltajana. Niin Raimonds kuin Jaaniskin tulivat töihin Suomeen paremman palkan perässä. Jaanis kertoo, että Raimondsin mielestä vedenalainen rakennustyö ei kuulostanut liian vaikealta, ja tämä päätti tulla Suomeen ansaitakseen 600–650 euron sijaan 2?500–3?000 euroa kuukaudessa. Sukellustyöstä luvattu 22 euron tuntipalkka kuulosti lupaavalta. ”Raimonds on ammattilainen. Hän katsoi sukellusvarusteita ja sanoi, että minä olen kamikaze, koska suodattimia ei ole vaihdettu”, Jaanis kertoo. Sukelluskalusto näytti Raimondsin mielestä kuluneelta, kompressori vanhalta ja sukellusmaski halkeilleelta. Raimonds päätti kuitenkin jatkaa sukellustyötä maksaakseen kotimaassa asuntolainaa ja elättääkseen nelilapsisen perheensä. Raimondsin jälkeen töihin tuli jälleen uusi latvialainen sukeltaja. Tämän sukeltajan aikana sähköjohto putosi pari kertaa veteen ja sukeltaja sai sähköiskun. Hän pyysi pomolta, että suodattimien kunto tarkistetaan. ”Työnantaja tuli punaiseksi ja sanoi, että pois siitä, sinä lähdet kotiin. Hänen jälkeensä sukeltajantöihin tuli virolainen, jolla ei myöskään ole minkäänlaista koulutusta”, Jaanis kertoo.
33 2 / 2014 maan tapa. Suomessa ulkomaisten työntekijöiden oikeuksien polkeminen on käytännössä sallittua, sillä viranomaiset katsovat toimintaa läpi sormien. Ammattijärjestöt taas keskittyvät suomalaisten oikeuksiin. Missä palkka? Jaanis ja Armands kertovat kesäisellä rannalla, että turvallisuuden lisäksi ongelmia on ollut työehtosopimuksessa ja palkanmaksussa. He ovat sopineet suomalaisen työnantajansa kanssa, että palkka maksetaan joka toinen viikonloppu. Näin ei aina tapahdu, ja miesten on siksi hankala suunnitella elämäänsä. ”Meidän pitää maksaa omat laskumme Latviassa. Emme ymmärrä, mitä työsopimuksessa lukee. Pomolta ei voi kysyä mitään. Raimonds kysyi ylityömaksuista, ja hänet lähetettiin kotiin kaksi viikkoa ennen hänen työsopimuksensa päättymistä”, Armands sanoo. Miehet kertovat pelänneensä työturvallisuutensa puolesta myös silloin, kun heidän käskettiin kiivetä katolle ilman suojavaljaita puhdistamaan kouruja männynneulasista. Myös muut työvarusteet ovat olleet puutteellisia. ”Kun talvella tuli kylmä ja pyysimme työhanskoja, pomo sanoi meille, että hanskat on tarkoitettu vain neekereille, ei teille”, Jaanis kertoo. Raimonds & oikeus Minä tulin mukaan tarinaan joulukuussa 2012, kun vuosia Suomessa asunut tuttuni Kristine otti yhteyttä ja pyysi apua rikosilmoituksen tekemisessä. Hän kertoi kuudesta latvialaisesta miehestä, joita suomalainen rakennusfirma oli kuulemma kohdellut huonosti. Heidän joukossaan olivat Jaanis, Armands ja Raimonds. Kristine kertoi, että Suomeen jääneet miehet eivät halunneet menettää työpaikkojaan, mutta Latviaan takaisin muuttanut Raimonds halusi saada oikeutta ja korvauksia väärinkäytöksistä. Hän oli jo Suomessa asuessaan perännyt oikeuksiaan, mutta tuloksetta. Kielitaidottomien miesten on hankala saada suomalaisia viranomaisia ottamaan heidän ongelmiaan vakavasti. Raimonds ei puhu suomea eikä englantia, joten hän pyysi latvialaista tuttuaan mukaan tapaamaan poliisia. Tammisaaren poliisilaitoksella ei kuulemma voitu auttaa, ja Raimondsia kehotettiin kääntymään toisen yksikön puoleen. Raimonds otti yhteyttä Latvian suurlähetystöön, joka ei pystynyt tarjoamaan apua. Hän vieraili verotoimistossa kysyäkseen, onko yritys maksanut hänestä veroja. Raimondsilla ei kuitenkaan ollut antaa yrityksen Y-tunnusta, ja pelkällä yrityksen nimellä tietoja ei herunut. Raimondsin työsuhde päättyi joulukuussa 2012 irtisanomiseen, minkä jälkeen hän teki rikosilmoituksen viiden samassa yrityksessä työskennelleen latvialaisen kanssa. Kristine käänsi rikosilmoituksen suomeksi ja otti yhteyttä muun muassa minuun. miehet tekevät töitä seitsemänä päivänä viikossa. Jaanis ja Armands näyttivät tietokoneeltaan kuvia paikoista, joissa he olivat joutuneet asumaan. Koneella oli kuvia myös sukellusvälineistä, työmaista ja Jaaniksesta sukelluspuku päällä. Otin mukaani Jaaniksen vuo- meitä u u s t u ”Hän k millaan pilkta itse an illä, kuten kanim akko & Samm ies.” m Muna den 2011 lähdeverokortin ja puutteellisen työsopimuksen sekä Raimondsille tulleen esitäytetyn veroilmoituksen. Ei oikeusapua mondsin tekemä rikosilmoitus oli viestin liitteenä. En ole vieläkään saanut vastausta. Latvialaiset tekivät töitä seitsemänä päivänä viikossa. Heille maksettiin 10 euroa tunnilta maatyöstä ja 22 euroa sukellustyöstä. Ylityö-, viikonloppu- tai pyhälisiä ei maksettu. Työntekijät eivät saaneet palkkakuitteja, joista olisivat voineet seurata palkanmaksua. Lähetin saamani materiaalin sähköisessä muodossa Rakennusliittoon, joka oli luvannut lähettää sen eteenpäin viranomaisille. Jääskeläinen kertoi, että voisin saada latvialaisille oikeusaputoimistosta valtion kustantaman lakimiehen. Soitin oikeusapuun, ja kesäkuun lopulla 2013 lähetin Helsingin oikeusaputoimistoon vielä viestin, jossa kerroin tapauksesta ja kysyin, mitä Raimondsin tulisi nyt tehdä saadakseen oikeusapua. Rai- AVI on hampaaton Kuka todellisuudessa auttaa Raimondsin, Jaaniksen ja Armandsin kaltaisessa tilanteessa olevia ulkomaalaisia työmiehiä? Lähetin Etelä-Suomen aluehallintovirastoon rikosilmoituksen ja listan sukellusvälineistä, jotka tulisi Raimondsin mielestä tarkastaa. Maallikkona ajattelin, että sukeltaminen ilman koulutusta ja puutteellisilla välineillä voisi olla hengenvaarallista. AVI suoritti tarkastuskäynnin kesäkuussa 2013, mutta tarkastaja tyytyi kysymään työnantajalta, oliko työpaikalla noudatettu turvallisuusmääräyksiä. Varsinaisia tutkimuksia AVI ei tehnyt. Rikosilmoitus Raimonds lähetti rikosilmoituksen postissa Suomen poliisille tammikuussa 2013. Soitin helmikuun alussa poliisille varmistaakseni, että ilmoitus oli tullut perille. Aikaa kului, eikä poliisista osattu sanoa mitään tapauksen etenemisestä. Raimonds halusi viedä asiaa eteenpäin. Hänen mukaansa työpaikalla mikään ei ollut muuttunut: työntekijät eivät vieläkään esimerkiksi saaneet palkkalaskelmiaan. Toukokuussa 2013 soitin Rakennusliittoon. Kysyin latvialaisten tilanteesta ja heidän työnantajansa esittämästä kiellosta liittyä liittoon. Kerroin, että olen tekemässä tapauksesta juttua lehteen. Rakennusliitosta sanottiin, että liitto auttaa pääasiassa vain jäseniä, mutta tämä menisi poikkeustapauksesta. Rakennusliiton työsuojelusihteeri Tapio Jääskeläinen lupasi ottaa jutun hoitaakseen ja lähetti selvityspyynnön verottajalle sekä Etelä-Suomen aluehallintoviraston (AVI) työsuojeluun. Jääskeläinen välitti eteenpäin lähettämäni rikosilmoituksen ja Raimondsilta saadun palkkalaskelman, joka oli siinä vaiheessa ainoa saatavilla oleva dokumentti. Puoli vuotta meni Aloin kasata työntekijöiden kertomuksia ja otin yhteyttä Raimondsin tulkkina toimineeseen Elinaan. Tapasimme, juttelimme ja soitimme Jaanikselle ja Armandsille. Elina sai heidät vakuuttuneiksi siitä, että tapaamisessa on järkeä. Viileänä kesäkuun alun iltana ajoimme työmaalle tämän artikkelin alussa kuvattuun tapaamiseen. Kuuntelin miesten tarinan. Otin kuvat Jaaniksen työtuntikirjanpidosta, josta käy ilmi, että ”Annettiin vapaat kädet” Firman toimitusjohtaja kiistää laiminlyönnit. L at v i a l a i s e t rakennusmie- het työskentelivät Etelä-Suomessa yrityksessä, joka rakentaa laitureita ja ponttooneja. Haastattelin firman toimitusjohtajaa syksyllä 2013. Hänen mukaansa paperihommia lukuun ottamatta kaikki on hoidettu rennosti ja reilusti työnantajan ja työntekijöiden välillä. Mistä kaksi sukeltajaa saivat pätevyyden sukeltamiseen? ? ”En osaa tarkkaan sanoa, mutta näin he ovat minulle sanoneet, että he ovat ammattisukeltajia.” ? Tiesit varmaan, että Suomessa voi tehdä sukellustyötä vain, jos hyväksyttää sukeltajan tutkintotodistuksen AVI:lla? ”Okei. Asia selvä.” ?Onko teillä happipullot ja varusteet näille niin sanotusti päteville sukeltajille?? ”Heillä oli omat pukunsa mukana. Meillä on toki ollut kuivapukuja, joita on käytetty, jotta vedessä on pystynyt olemaan noin polveen saakka. Happipulloja meillä löytyy kanssa.” Odotetaanko kaikilta, että he tekevät töitä vedessä?? ”Ei tosiaan. Se on henkilöstä itsestään kiinni.”? Kuinka suuri osa liiketoimintaanne laiturien rakentaminen on? ?”Kolmasosa toiminnastamme on laiturien ja ponttoonien rakentamista.” ?Kuinka suureen osaan laiturityöstä tarvitaan sukeltamista? ”Puoleen varmasti. Suuri osa on sellaista, jossa ei sukelluslaitteita tarvitse. Tälläkään hetkellä meillä ei ole yhtään sukeltajaa töissä.”?? Kuka pitää huolta sukelluskaluston kunnosta?? ”Sukeltajat ovat itse katsoneet niitä vehkeitä, joita ovat käyttäneet.” Et siis itse ole sukeltamisen ammattilainen, että tietäisit enempää suodattimista tai muista? ?”En tosiaan ole.” Sukeltajat sanoivat, että olet suuttunut, kun he ovat maininneet välineiden huonosta kunnosta, etkä ole tehnyt asialle mitään. ? ”Ei todellakaan pidä paikkaansa.” ?Haluaisitko ottaa kantaa erimielisyyksiin? Esimerkiksi nimittelyyn ja siihen, että suojavarusteita kuten hanskoja ei ole annettu, vaikka on pyydetty. ?”En ole ollut missään sanaharkassa työntekijöiden kanssa.” Kuinka monta latvialaista teillä on tällä hetkellä? ?”Ei yhtään.” ?Milloin he lähtivät ja miksi? ?”Se oli elokuun puolta. He olivat halukkaita lähtemään pois.” ?Katsoin toista tarkastusraporttia ja yhtä palkkakuittia vuoden ajalta. Siinä ei näkynyt ylityö- tai muita lisiä, pelkästään ennakonpidätykset. Eikö teillä makseta ylityölisää? ?”Ei ole ylitöitä. He ovat tehneet urakkatöitä, palkat on maksettu suoritusten perusteella. Kahdeksan tuntia päivässä on ohjeistettu tekemään töitä. Niin kuin selvisi tuosta raportista, pitää alkaa pitää täydellistä, tarkkaa työaikakirjanpitoa.” ?Miten selität sen, että työsopimukseen oli merkitty tuntipalkka? ?”Sillä hetkellä kun se on tehty, siellä on ollut sekä että tuntitöitä osittain ja urakkaperusteisesti maksettu.” ?Onko sopimus urakkatöistä paperilla? ?”Kaikki on sovittu suullisesti heidän kanssaan. Valitettavasti minulla ei ole mitään paperilla. Vähän väärin on mennyt, on ollut puutteita työsopimuksissa. Ylitarkastaja ilmoitti meille, että ne pitää tehdä perusteellisemmin ja oikein.” ?Ovatko työntekijät itse päättäneet, kuinka monta tuntia päivässä he tekevät töitä?? ”Kyllä, siinä on annettu vapaat kädet.” ?He itse sanoivat, että heille kerrotaan aamulla minne mennään ja kauan ollaan. ? ”Kyllä pääasiallisesti kaikki tietävät, minne ovat menossa. On sovittu työmaa, ja sen mukaan menevät tekemään kyseisen homman loppuun.” ?He myös sanovat, että ovat joutuneet tekemään töitä sunnuntaisin. ?”He ovat omasta päätöksestään tehneet. Heillä oli myös se, että he olivat sitten pidempiä aikoja kotona käymässä.” ?He ovat itse halunneet tehdä töitä seitsemänä päivänä viikossa ilman vapaapäiviä? ?”Kyllä, nimenomaan. Ei olla pistetty vastaan.” ?Ei ole parin vuoden aikana ollut mitään työtapaturmia? ?”Ei ole ollut.” Elisa Koponen??
34 2 / 2014 AVI:n työsuojeluinsinööri Jukka Hietavirta kertoi, että he eivät tarkastaneet työnantajalta mitään papereita, vaan kyselivät kysymyksiä. Työnantaja oli sanonut, että vedenalaista rakennustyötä on pienissä määrin tilattu aliurakoitsijoilta Hangosta. ”Meillä ei ole venettä, jolla pääsisimme merelle katsomaan, mitä siellä tapahtuu”, Hietavirta totesi. Työantaja ensin Miksei kukaan ottanut vakavasti lähettämiäni dokumentteja? Miksei kukaan viitsinyt edes raottaa sen varaston ovea, jossa sukellusvälineitä säilytetään ja kurkistaa sisään, kysyin Hietavirralta. ”Meillä ei ollut mitään todisteita siitä, että siellä olisi ollut vedenalaista rakentamista. Emme voi lähteä spekulaation pohjalta tutkimaan, oliko neljä kuukautta sitten jossain sulakkeessa jotain vikaa jollain henkilöllä, jota emme edes tunne”, Hietavirta sanoi turhautuneena. Hänen mukaansa AVI:lla on niin paljon tapauksia käsiteltävänä, että aikaa ei ole käytettävissä tolkuttomasti yhteen tapaukseen. ”Valvontamme kohdistuu työnantajaan ja siihen, että hän laittaa asiat kuntoon. Jos työntekijä kokee työn vaaralliseksi, hänen pitää kieltäytyä sen tekemisestä.” Kun jotain sattuu Laitteiden tarkastaminen ei kuulu AVI:n toimenkuvaan, vaan se on työnantajan vastuulla. Tässä tapauksessa vastuuta ei toisin sanoen kanna kukaan. ”Eihän me ruveta pulloja tarkastamaan. Ei meillä ole pätevyyttä tai valtuuksiakaan sellaiseen. Voimme pyytää selvityksen työvälineestä, mutta tarkastettavalla työpaikalla ei ollut mitään, mitä pitäisi tarkastaa”, Hietavirta sanoi. ”Ei ole kuin huhupuhetta siitä, että olisi ollut jotain lainsäädännön vastaista. Jos jotain sattuu, tutkimme kyllä asian.” Hietavirran vastauksesta voi tulkita, että AVI saattaa kiinnostua siinä vaiheessa, jos joku vammautuu tai kuolee. Rikosilmoitus ei ole virastolle riittävä syy tutkia asiaa, ellei tutkinnaksi määritellä sitä, että työnantajalta kysytään pari kohteliasta kysymystä. AVI ei kysynyt tarkastuspyynnön tehneeltä henkilöltä, tässä tapauksessa minulta, lisätodisteita. Olen haastatellut sukeltajaa, nähnyt hänestä kuvia sukelluspuku päällä ja nähnyt happipullot varastossa. Poliisi on hidas Ajattelin, että jos AVI ei tutki asiaa tarkemmin, niin ehkä se kuuluu poliisille. Soitin Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen rikosylikomisariolle Tarmo Lamminaholle. Hän antoi ymmärtää, että poliisiin ollaan harvoin ensimmäisenä yhteydessä tällaisissa tapauksissa. ”Työelämässä on monta muuta oikeussuojakeinoa, kuten ammattiliitot ja paikalliset työsuojeluviranomaiset”, Lamminaho sanoi. Kun ammattiliitolla ei ole pakottavia keinoja ja työsuojeluviranomaiset eivät mene pi- attaa AVI sa siinä stua kiinno sa, jos s vaihee mautuu m joku va olee. tai ku ”Ei lakimiehellä tee tässä vaiheessa mitään. Jos viranomaiset eivät löydä rikosta, juttu ei todennäköisesti tule menestymään siviilikanteessakaan”, Hietavirta arvioi. On varmaan oikein, että ei pidä hutkia, ennen kuin tutkitaan. En voi silti välttyä tulemasta sellaiseen johtopäätökseen, että ulkomaalaisten rakennustyöntekijöiden on vaikea saada oikeutta. ”Työturvallisuusrikokset vanhenevat kahdessa vuodessa. Ulkomaalaisten kanssa ongelmana on se, että asianosaiseen ei enää välttämättä saada yhteyttä siinä vaiheessa, kun poliisi aloittaa esitutkinnan vuoden tai puolentoista vuoden päästä ilmoituksen tekemisestä”, Hietavirta sanoi. Suomi säästää demmälle tutkimuksissa, millä aikataululla voi odottaa, että poliisi saa esitutkinnan tehtyä? ”Vaitiolovelvollisuus estää avaamasta avoimena olevaa asiaa. Yleisellä tasolla teemme paljon taustatyötä, ennen kuin lähestymme asianosaista. Jos tietyt edellytykset eivät täyty esiselvittelyssä, asia jää sikseen”, Lamminaho kertoi. Voi voi, AVI sanoo Jukka Hietavirta AVI:sta kehottaa odottamaan poliisin esitutkinnan tulosta ennen lakimiehen palkkaamista. Rakennusliiton lakimies Jyrki Ojanen sanoi, että ulkomaalaiskysymykset ovat vaikeita. ”Minusta on tullut vähän kyyninen, kun olen nähnyt, millaisia ratkaisuja syyttäjä on tehnyt ulkomaalaiskysymyksissä. Syyttäjällä on ollut harkittavana juttuja, joissa AVI on vienyt poliisille tutkittavaksi työntekijöiden näytettyjä työaikarikkomuksia.” Vaikka on todettu, että työaikalain ylityksiä ja rikkomuksia on tapahtunut vaikka kuinka paljon, esimerkiksi surullisenkuuluisalla Olkiluodon ydinvoimalan työmaalla, syyttäjä on monissa tapauksissa tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen. Ojasen mukaan tätä on perusteltu sillä, että työntekijät eivät ole enää töissä yrityksessä, yritys on ulkomaalainen ja asian selvittämisestä aiheutuisi liikaa kustannuksia. Yli vuosi kulunut Rikosilmoituksen tekemisestä on kulunut yli vuosi. Raimondsin perheellä on vaikeaa, sillä he ovat menettäneet asuntonsa. Jaanis ja Armands ovat saaneet potkut. Jos poliisi ei mielestään löydä tarpeeksi näyttöä esitutkinnan aloittamiseen, laiton sukellus ja huono kohtelu työpaikalla saa jatkua. Raimondsia on auttanut hänen poliisitaustansa ja läheisiltä saatu tuki, mutta millaiset mahdollisuudet muilla ulkomaalaisilla työntekijöillä on puolustaa oikeuksiaan? Kuka jaksaa käydä läpi tällaisia prosesseja? Ymmärrän, että viranomaiset hoitavat vain heille määriteltyjä tehtäviä. Heidän kätensä ovat täynnä töitä, ja käsiteltäville tapauksille ei näy loppua. Se ei lohduta vääryyttä kokenutta yksilöä. Kirjoittaja on vapaa toimittaja. Hän opiskelee rikosoikeuspolitiikkaa London School of Economics and Political Science -yliopistossa. Haastateltujen rakennusmiesten nimet on muutettu. Pikakurssi työntekijän oikeuksista Lue, mitä kaikkia kohtia latvialaisten tapauksessa rikottiin. Pätevyys asetuksen mukaan sukeltajalla tulee olla suoritettuna ammattisukeltajan ammattitutkinto tai soveltuva kevytsukeltajan tutkinto. Jos ammattipätevyys on hankittu ulkomailla, se tulee tunnistuttaa aluehallintovirastossa (AVI), jotta voi tehdä töitä Suomessa. Viimeisten kahden vuoden aikana artikkelissa esiintyvän yrityksen palkkalistoilla on ollut kaksi latvialaista sukeltajaa, joilla oli työnantajan mukaan ammattipätevyys omasta maasta tai muualta. Työnantaja ei ole tarkistuttanut tutkintotodistuksia eikä pyytänyt niitä edes nähtäväksi. Va lt i o n e u v o s t o n Sopimukset L a i t u r i e n valmistus- ja asennus- työhön tulee soveltaa maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta. Työehtosopimuksessa määritellään kuusi palkkaryhmää, joista alimman perustuntipalkka vuonna 2012 oli 10,31 euroa. Ammattityöntekijät, jotka hallitsevat työnsä itsenäisesti ja monipuolisesti, kuuluvat vähintään neljänteen palkkaryhmään, jonka tuntipalkka on 13,32 euroa. AVI:n tarkastuskertomuksessa todetaan, että työnantaja on maksanut työntekijöille palkkaa, joka alittaa työehtosopimuksen vähimmäistason. Lisäksi työsopimuksissa, jotka AVI oli saanut nähtäväkseen, oli puutteita. Niistä ei esimerkiksi käynyt ilmi, mitä työehtosopimusta sovelletaan, kuinka irtisanominen määräytyy ja mikä on palkanmaksukausi. Alipalkkaus Laiton työmäärä Tositteet Suomen lainsäädäntö ei tunne alipalkkausrikosta, eli ei ole lainvastaista maksaa tahallaan vähemmän palkkaa kuin mitä lain mukaan kuuluu. Rakennusliiton vastaavan lakimiehen Risto Ojasen mukaan yritysten ei tarvitse pelätä jäävänsä kiinni alipalkkauksesta, sillä mahdolliset seuraukset ovat niin pienet. ”Tärkeintä ongelmien vähentämiseksi olisi alipalkkauksen kriminalisointi. Se antaisi viranomaisille mahdollisuuden toimia tällaisissa tilanteissa”, Ojanen sanoo. Työantajan mukaan latvialaiset tekivät urakkatöitä lähinnä suullisella sopimuksella. Yksi latvialaisista antoi minulle kuitenkin nähtäväksi työsopimuksen, jonka mukaan säännöllinen työaika on kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja palkka 10 euroa tunnilta. Juuri mitään muuta työsopimuksessa ei lukenutkaan. A V I : n tarkastusraportin mukaan työnantaja ei ole pitänyt työaikalain mukaista työaikakirjanpitoa. ”Jos tehdään pitkää päivää jokaisena päivänä viikossa eikä työnantajalla ole työaikakirjanpitoa, siinä käytännön varmuudella rikotaan aina työaikalakia”, Rakennusliiton Ojanen sanoo. Lain mukaan päivittäinen työaika on kahdeksan tuntia, ja ylitöitä saa teettää enintään 138 tuntia neljän kuukauden ajanjakson aikana, kuitenkin enintään 250 tuntia kalenterivuodessa. Latvialaisen Jaaniksen pitämän työtuntikirjanpidon mukaan hän oli tehnyt töitä 13 viikkoa putkeen ilman vapaapäiviä. Ylitöitä kertyi kyseiseltä ajalta 251 tuntia eli yli vuosimaksimin. L at v i a l a i s e t eivät pyynnöis- tään huolimatta saaneet palkkatodistuksia kuukausiin. Armands sai työt lopettaessaan palkkatodistuksen, joka kattoi tammi–joulukuun 2012. Palkkatodistuksen mukaan ennakonpidätyksen alainen palkka oli 17 895 euroa, josta ennakonpidätystä oli vähennetty 1884 euroa. Lomarahat, lomakorvaukset sekä vuoro- ja kausilisät näyttivät nollaa. Yli- ja pyhätöistä ei ollut mainintaa.? ”Työehtosopimus määrää, että palkanmaksun oikeellisuudesta tulee voida varmistua tilinauhasta kahden viikon välein. Jos loma- tai ylityölisiä olisi maksettu, niiden pitäisi näkyä tilinauhassa”, Ojanen sanoo. Suomessa tehtävässä työssä tulee lain mukaan noudattaa Suomen lakeja ja työehtosopimuksia, oli työntekijä suomalainen tai ulkomaalainen. Elisa Koponen
Sosiaalisesta ulottuvuudesta demokraattiseen hyvinvointiunioniin Fernando Iglesias Paavo Arhinmäki Heikki Patomäki 28.3. Valkoinen sali Laura Horn Trevor Evans 29.3. Vanha ylioppilastalo www.altereu.wordpress.com Koe kulttuuria Kiskoilla teemallinen ohjelma alkaa jo junassa! tulevia matkoja helsingistä tampereelle: 22.3. teatterijuna alk. 99 € Armi Toivasen tähdittämään Prinsessa-musikaaliin Tampereen Työväen Teatterissa 28.-30.3. beatles-juna alk. 99 € 5. Tampere Beatles Happeningiin Tampere-talossa 7.6. kitarajuna alk. 109 € Tampere Guitar Festivalin 10-vuotisjuhlakonserttiin Tampere-talossa: Al Di Meola plays Beatles and more 13.-15.6. tanssijuna alk. 99 € SottiisiMoves-tanssitapahtumaan 29.7. & 5.8. museojuna alk. 89 € Uusiutuneisiin Serlachius-museoihin www.tapahtumajuna.fi varaa ajoissa – paikkoja rajoitetusti Alternative Audiovisual Event 7.4. – 13.4. vapaa pääsy Enemmän kuin pelkkä elokuvafestivaali! Pääohjelmisto alkaa 10.4. Malmitalossa. www.aavefestival.org Ala-Malmin tori 1, malmitalo.fi
36 teksti 2 / 2014 kimmo laakso | kuvitus paula pauliina Frankenstein ajaa perheautolla Raivohullun kuskin erottaa hänen autostaan, Kimmo Laaakso kirjoittaa esseessään. Land Cruiser, Volvo Xc 90, Chrysler Voyager. Kalliita, turvallisia ja hyvin varusteltuja perheautoja. Kiltinoloisia automalleja, joilla kuitenkin ajetaan Liikennevakuutuskeskuksen tilastojen mukaan suhteellisesti eniten onnettomuuksia. Onnettomuustilastot näyttävät olevan ristiriidassa autoja koskevan turvallisuuskuvamme kanssa. Ne eivät näytä vastaao y o ta van mielikuvaa, joka meillä on aggressiivisesta autosta ja sen haltijasta. Tavallisesti uhkaavan auton ohjaamoon istutetaan mieluummin nuori, alle 25-vuotias mies, johon tutkimuksessa viitataan riskiryhmän edustajana. Viime aikoina kulttuurintutkijoiden huomio on kiinnittynyt tapaan, jolla liikennekulttuuri synnyttää negatiivisia myyttisiä hahmoja eli kan- sanpiruja. Ominaista näille myyteille on arkipäiväisyys. Ne ovat osa arkikokemusta, eikä niitä usein edes ajatella elämää helpottavina tarpeellisina yksinkertaistuksina. Kansanpiru on olemassa, koska se tekee enemmistön elämän helpommaksi. käyttäyS tymisen mutkikkuus piilee siinä, ettei kyse ole pelkästään kietereoty yppisen lenkäytöstä. Kyse ei ole pelkästä leimasta, jonka määritelmän antaja iskee kohteensa otsaan. Stereotypiat synnyttävät käyttäytymistä. Kun yksilö istuu mustan BMW:n ohjaamoon, hänestä tulee paha kapitalisti, joka uhkaa muiden tienkäyttäjien turvallisuutta. Hänestä tulee paha, koska hän toistaa ympäristön asettamat odotukset.
37 2 / 2014 Kyse on niin sanotusta Frankenstein-syndroomasta: vaikka hirviö yrittää olla hyvä, se ei auta. Se, että ympäristöstä puuttuu hyvän hirviön kategoria, pilaa yksilön hyvät aikeet. Hyvä hirviö valitsee pahan kostaakseen ympäristölle. Hän antaa ”potut pottuina” ja kostaa ympäristön harjoittaman määritelmällisen väkivallan. Kierre on valmis: koska hirviön ei anneta olla hyvä, hirviöstä tulee paha. Stereotyyppiseen käytökseen liittyy näin ajatus tahdottomasta toistosta. Nykyaikainen individualismi puolestaan korostaa, että yksilö on ahtaiden määritelmien yläpuolella: hän voi valita hyvän ja pahan väliltä. Stressitilanteessa ihminen kuitenkin muistuttaa käytökseltään eläintovereitaan, ja hän puree itseään tai lajikumppaineitaan. Stressaantunut hevonen esimerkiksi imppaa, eli nielee ilmaa, tai syö hiekkaa. Ihmisillä ja eläimillä toistuvat liikkeet, kehänkierto, pureskelu tai jopa masturbointi liittyvät kriisitilanteeseen, mutta ne voivat jäädä päälle, kun kriisi on ohi. Stereotyyppistä käytöstä jatketaan, koska siihen liittyy mielihyvää. Stereotyyppinen toiminto on kuin tupakointi: sitä jatketaan, vaikka hermot eivät enää ole kireällä eikä vaara uhkaa. toimii myös liiIkoskakenteessä stereotyyppisesti, toistoon liittyy mielihyvää. hminen Kun astumme mustan auton rattiin, meistä tuntuu, että olemme valinneet jotain. Olemme uskotelleet olevamme autoon ja siihen liittyvien määritelmien yläpuolella. Me olemme hirviöitä, joilla on hyvä tahto tallella. Tai niin tahdomme uskoa aina siihen saakka, kun ympäristö laukaisee halun toistaa ennalta arvattavia käytösmalleja. Voi olla, että yhtä paljon kuin me ohjaamme autoa, auto ohjaa meitä. Enkelit ajavat Renault'lla, kuten kansanomainen sanonta kuuluu. Siten autokulttuurin toinen mytologinen ulottuvuus liittyy automerkkeihin. Kun tutkimuksissa ihmisiä on pyydetty luokittelemaan automerkkejä aggressiivisuuden perusteella, huippupäähän on tavallisesti noussut BMW 3 -sarja. Nottinghamin yliopiston tutkimuksessa osallistujia pyydettiin arvioimaan autojen aggressiivisuutta ja maskuliinisuutta. BMW sai molemmissa kategorioissa täydet seitsemän pistettä. Liikennekäyttäytymistä ei voida ymmärtää, jos stereotypioihin suhtaudutaan vähätellen. Itse asiassa kuskin oletettu immuunius stereotypioille on miehekäs fantasia riippumattomuudesta ja objektiivisuudesta. Leicesterin yliopiston tutkijoiden Graham Daviesin ja Darshana Patelin mukaan yleisin autoja koskeva stereotypiamalli koostuu auton väristä, mallista ja kuljettajan iästä. Beige ja vihreä nähdään vähiten aggressiivisina väreinä. Punainen ja musta puolestaan yhdistetään aggressiivisuuteen. Nuori mies punaisessa BMW:ssä on tyyppiajattelun mukaan väkivaltaisuuden tiivistymä, piru neljällä pyörällä. siitä, miten auton K iso koko, turvallisuus ja tasokas varustelu liittyvät aggysymys i mies ”Nuor MW:ssä essa B punais u neljällä on pir llä.” pyörä ressiivisen kuskin ajotyyliin, jää tavallisesti kysymättä tai sivuutetaan, koska se ei sovi vallitsevaan stereotyyppiin aggressiivisuudesta. Sen sijaan useat tutkijat katsovat, että on tärkeää eliminoida kuljettajan osuus ja osoittaa autojen absoluuttinen turvallisuus. Vasta 2000-luvulla on herätty huomaamaan, millä tavoin stereotypiat vaikuttavat autokulttuurissa. Useimmiten stereotypioita on pidetty kansanomaisina sekavuuksina, jotka hämärtävät objektiivisen arvioinnin. Niiden tarkoitus on ilmeisesti palvella alkukantaista reviirikäyttäytymistä. Davies ja Patel väittävät, että stereotyyppinen käyttäytyminen liikenteessä on vahvasti yhteydessä onnettomuuksiin. Ihmiset paitsi käyttäytyvät stereotypisesti, myös arvioivat toisten liikennekäyttäytymistä kuskia ja ajoneuvoa määrittävien tyypittelyiden nojalla. Viranomaisten onnettomuusarvioinneissa sukupuolen ja automallin merkitys korostuu tavoitellusta objektiivisuudesta huolimatta. Tyypin käsitteellä on tärkeä rooli myös tieteellisessä ajattelussa. Liikenneonnettomuuksien epidemiologiassa puhutaan atyypin kuskeista riskiryhmänä. Tyypillinen a-kuski hermoilee, elehtii, huokailee ja puhuu kännykkään ajaessaan. A-tyypillä on voimakas kilpailuviet- ti ja halu saada asioita aikaan. A-tyypin kuski ei siedä ruuhkia eikä viivytyksiä. Liikenneonnettomuuksien tutkijoiden mukaan a-tyypin kuskit joutuvat muita useammin onnettomuuksiin. tutkimuksissa M kuljettajia koskevat stereotypiat ovat siis koko tutkionissa muksen julkilausuttu lähtökohta, jonka pohjalta parannusehdotuksia laaditaan. Mutta on myös tutkijoita, jotka väittävät, että paitsi tienkäyttäjät myös liikennetutkijat ovat yhtä alttiita kielteisille ja vääristäville stereotypioille yrittäessään arvioida onnettomuuksia ja kuljettaja–auto-suhdetta objektiivisesti. Stereotypiat ovat siis osa kaikkien liikenteeseen osallistuvien ajattelua alkaen jalankulkijasta ja päättyen tutkijaan ja liikennesuunnittelijaan. Kuljettajille stereotypiat ovat arkipäivää, keino selviytyä nopeasti vaihtuvassa tieympäristössä. Kyseessä on joukko vihjeitä, jotka kertovat, mitä pitää odottaa; ajotilanteessa ajoneuvon nopeus, vilkun käyttö ja ohitusalttius yhdistyvät auton merkkiin ja väriin ja muihin havaintoihin. Me pyrimme muodostamaan luokitteluja kanssakuskeista ja näiden suhteesta autoihinsa kun ajamme liikenteessä. Aalto-yliopiston automerkkien turvallisuutta käsittelevässä Henkilöautomallien onnettomuudet ja vammautumisriskit -tutkimuksessa automerkkien aggressiivisuus tarkoittaa ”auton sen vastapuolen kuljettajalle aiheuttamaa vammautumisriskiä”. Näin ymmärrettynä automerkin aggressiivisuus on kuskista ja hänen käsityksistään riippumaton muuttuja. S liikenneonnettomuuksiin vaikuttava yksittäinen tekijä liittyy kuljettajaan ja hänen asenteeseensa. Matala sovinnollisuus, itsevarmuus ja ulospäinsuuntautuneisuus ovat kaikki tekijöitä, jotka korreloivat aggressiivisen ajotyylin kanssa. Aggressiiviseen ajotapaan luetaan jatkuva kaistan vaihtelu, perässäajo ja voimakas kiihdyttäminen. Mutta mikä on aggressiivisen ajotyylin suhde automerkkeihin ja tapaamme lukea niitä? Asiaa tutkittaessa on havaittu, että ihmiset luokittelevat vaistomaisesti toiset autot miehekkäämmiksi ja aggressiivisemmiksi. Kun Nottinghamin yliopistossa tutkittiin sukupuolen vaikutusta liikennerikkomusten arvioinnissa, todettiin, että miesten uurin ja naisten liikennerikkomuksia arvioidaan stereotyyppisesti. Miesten liikennerikkomukset laitetaan mieluummin tahallisen hurjastelun piikkiin, kun taas naiset kolaroivat huolimattomuuttaan. Myös ryhmäsidonnaisuudet vääristävät arviointeja: miehet, jotka arvioivat toisten miesten liikennekäyttäytymistä, ovat lausunnoissaan suopeampia kuin miehiä arvostelevat naiset. Samoin naisten toisiaan koskevat arviot ovat lempeämpiä. Tärkeällä sijalla onnettomuuksien tutkinnassa nähtiin automerkin vaikutus: tulkinnat onnettomuuksista vaihtelevat merkin mukaan. Kun nainen ajaa BMW:llä kolarin, onnettomuus nähdään vähemmän huolimattomuudesta johtuvana, ja mies Smartin ohjaamossa näyttäytyy vähemmän tarkoitushakuisena ja aggressiivisena. liitetyilA lä attribuuteilla on kyky vaivihkaa muuntaa tapaa, jolla tutu t o m e r kk e i h i n kijat ja viranomaiset arvioivat onnettomuustapauksia. Kolarin ajajan syynalaisuuden tarkastelussa on siis pelissä paitsi ihmishenkiä myös äänensanomattomia olettamuksia, jotka pysyvät piilossa taustalla mutta jotka silti vaikuttavat. Nämä olettamukset liittyvät havaitsijan tapaan nähdä sukupuolen ja automerkin välisiä a ia ajav n ë o r t n ”Ci vähite an n o s e h mi en van n i v i i s s aggre puolisen nais kuskin sitikka .” jälkeen yhteyksiä. Kun elävät ihmiset ajavat liikenteessä, he ovat aina tietoisia näistä jaotteluista. Ne ovat ensisijaisen tärkeitä kun päätöksiä pitää tehdä nopeasti. ”Väistääkö tuo kiihdytyskaistalla ajava nuori mies punaisessa BMW:ssä, kun tulen kohdalle?” on kysymys, jonka ajaja tekee nopeasti ja jolla on dramaattisia seurauksia hänen toimintaansa. Tietyt mallit, värit ja korityypit yhdistetään perinteisessä stereotyyppejä koskevassa ajattelussa havaitsijan mielessä ikäviin piirteisiin, välinpitämättömyyteen ja aggressiivisuuteen. Daviesin ja Patelin mukaan stereotyyppinen ajattelu on lii- kenteessä välttämätöntä. Aikaa on vähän, ja aivojen pitää raksuttaa nopeasti. Vaikka uusi liikenneajattelu näkee stereotyypittelyn kaltaisen luokittelevan ajattelun hyödyt, on edelleen helppo väheksyä stereotypioita pelkkinä ennakkoluuloina. juttua tehdessäni törT mäsin suomalaismieheen, joka oli tehnyt pitkän uran yritätä täjänä. Mies sairastui 59-vuotiaana sepelvaltimotautiin. Kuolemanpelko ja pelastava ohitusleikkaus olivat miehelle pysäyttäviä kokemuksia. Ennen kaikkea kokemus vaikutti arvoihin. Hän halusi elää kiireettömämmin ja nauttia elämästä, eikä hän nähnyt elämän eri toimintakenttiä, eli työtä, kotia ja liikennettä, keskenään kilpailevina. Arvojen muutos heijastui auton valinnassa. Kymmeniä vuosia BMW:llä ajanut yrittäjä vaihtoi pehmeämmän ajotyylin Citroëniin. Mies tuntui noudattavan ajamiseen liitettyjä mielikuvia hämmästyttävällä tarkkuudella. Useimmat tutkimukset automerkkeihin liitetyistä stereotyypeistä asettavat Citroënin ja BMW:n aggressiivisen jatkumon vastakkaisiin napoihin. Mies ilmensi valinnallaan raikasta ennakkoluulottomuutta. Leicesterin yliopiston tutkimuksen mukaan vanha Citroënia ajava mies on vähiten aggressiivinen tienkäyttäjä heti vanhan naispuolisen sitikkakuskin jälkeen. Ikä korreloi paitsi merkin myös värin kanssa. Ilmeisesti miehellä oli muistumia hurjista vuosista BMW:n ratissa: uusi Citroën oli punainen. menneisyys tunM tui edustavan aggressiivisen kuskin stereotyyppiä – aiehen kuskia. Tällä suorituskeskeisellä autokulttuurin edustajalla on myös kohonnut sydän- ja verisuonitautiriski. Mies tiedosti, että autokulttuurissa ja merkkeihin liitetyissä mielikuvissa on voimaa. Ne eivät ole pelkkiä mielikuvia. On kyse elämästä ja kuolemasta, ja mies valitsi kirjaimellisesti sydämellään. Automerkkien stereotypiat heijastuvat kuljettajiin, jotka puolestaan omaksuvat ne osaksi ajotyyliään. Useimmat eivät näe tässä ongelmaa. Jos alla oleva auto on suorituskykyinen, voi sillä hiljaa ajaminen tuntua alisuorittamiselta. Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
3.–6.4. 2014 Yhteistuotanto Sovitus ja ohjaus Lauri Maijala Teatteri Telakalla 19.2. - 10.5.2014 19 20 21 22 26 27 28 29 TEATTERIVANHAJUKO KULLERVO DANCE FILM FESTIVAL TA N S S I E L O K U VA F E S T I VA A L I Mikko-Pekka Heikkisen romaanin pohjalta TERVEISET KUTTURASTA - iskee kuin miljoona surmanluotia Suomi-neito on leikkautunut kahtia nilkoista. Sushiraja sijaitsee Ruuhka-Suomessa, kehäkolmosella. Sen eteläpuolelle mahtuu vain yksi kaupunki ja yksi totuus: Helsinki. Loukattu syrjäseutu saa tarpeekseen ja Suomeen syttyy uusi sisällissota. Suomen sisäinen kartta pirstotaan rytinällä uusiksi, kun syrjäseutujen moottorikelkka-armeija Saamen vapautusrintama kärkenään vyöryy Pohjoisesta kohti Helsinkiä… Näyttämösovitus: Timo Heinonen ja Vihtori Rämä Ohjaus: Vihtori Rämä TEATTERIRETKELLE JOENSUUHUN Paketoimme parhaat palat Pohjois-Karjalasta: sales@visitkarelia.fi, puh. 050 307 5556 www.visitkarelia.fi, www.jns.fi/kaupunginteatteri JOENSUUN KAUPUNGINTEATTERI www.telakka.eu/teatteri 2 3 4 5 9 10 11 12 ensi-ilta 18.2.2014 esitykset ajalla 17.2.–26.4.2014 liput 29/27/19 € Lipunmyynti (09) 4342 510 ti–pe klo 11–14 Erottajankatu 5, 00130 Helsinki K AT I K A A R T I S E N N ÄY T E L M Ä Nätti tyttö, vähän pehmee OHJAUS JOHANNA FREUNDLICH R O O L E I S S A K A I J A PA K A R I N E N / M I N N A S U U R O N E N EMILIA SINISALO / ROBIN SVARTSTRÖM ESITYKSET 6.2.2014 - 30.4.2014 H E L S I N G I N K A D U N N ÄY T TÄ M Ö L L Ä L I P U N M Y Y N T I H E L S I N G I N K AT U 2 5 LIPUT TOIMITUSKULUINEEN ALKAEN 17,50 € puh. (09) 718 622 www.r yhmateatteri.fi
2 / 2014 Tanu Kallio kulttuuri 39 epäsuorasti maaliin. Pystyäkseen kommentoimaan Suomen ilmapiiriä vuonna 2014 ohjaaja Juha Hurme koukkaa Europaeus-näytelmässä 150 vuoden taakse. ”Teos on älyllinen tehtävä katsojalle, joka joutuu itse ratkomaan sen päässään. Oikeita tapoja on lukemattomia. Toki teos suuntaa tulkintoja”, Hurme kertoo. Helpointa on olla tyhmä Juha Hurme inhoaa maailmaa, jossa outojen mielipiteiden esittäjää hutkitaan kepillä. Siksi hän kirjoitti & ohjasi näytelmän tiedemies Europaeuksesta. D Europaeus – siis kuka? Ohjaaja-kirjailija Juha Hurme törmäsi Europaeukseen tämän aikalaisen, kirjailija Aleksis Kiven kautta. ”Molemmat miehet murskattiin ja he tulivat hulluiksi”, ohjaaja kiteyttää. Europaeus oli kansanrunouden kerääjä, kielitieteilijä ja arkeologi, jonka mielipiteet eivät sopineet 1800-luvulle. Suomenmieliset kansakunnan rakentajat vetivät tiukkaa linjaa, ja ”väärät” ideat tukahdutettiin. Entisen karjapiian poika Europaeus julkesi vihjata, että ihminen tulee Afrikasta, ja innostui sukukansoista Venäjällä. ”Yhden miehen kansanliike” marssi rauhan puolesta ja pohti syvällisiä. Europaeus on keskimmäinen Hurmeen kolmen näytelmän sarjasta, joka esittelee Suomen historian outoja suurmiehiä. Viime av i d E m m a n u e l vuonna hän ohjasi Suomalaisten puolustus -komedian Porin Rakastajat-teatteriin. Päähahmo on 1700-luvulla elänyt tiedemies Daniel Juslenius, joka julisti Suomen olevan maailman johtava kansakunta. Kolmas näytelmä Maailmankaikkeus kantaesitetään Teatteri Telakassa ensi vuonna. Se kertoo kirkkoa ja yhteiskuntaa arvostelleesta kirjailija Jaakko Juteinista, jonka teoksen koko painos poltettiin roviolla vuonna 1829. lähtökohta teatteriin on luonnontiede, jota hän opiskeli yliopistossa. ”Ihmiskunnalla on 100?000 vuoden historia, joten sadan vuoden takaiset arvot eivät ole merkityksettömiä.” ”Ideani on silti tutkia katsomossa olevia ihmisiä nyt, vuonna 2014, jolloin suvaitsemattomat ja sivistymättömät virtaukset ovat voimissaan Suomessa. Vastustan asennetta, ettei haluta tietää ja ymmärtää isoja asioita”, Hurme korostaa. Sivistyneistö hyljeksi Europaeusta. August Ahlqvist, Aleksis Kiveä arvostellut kulttuurivaikuttaja, jopa hutki häntä varta vasten hankitulla nimikkokepillä. H u r m ee n Kun herkkä Europaeus (Timo Tuominen) kohtaa lavalla kolme jykevää fennomaania sinivalkoisissa uimapuvuissaan, katsoja tajuaa, ettei mikään ole muuttunut. Mielipiteitä osataan yhä tukahduttaa, sekä perinteisin kepein että hienovaraisemmin. ”Haluan taiteen epäsuorin keinoin muistuttaa siitä, että vaikka nykytieto on rajallis- ytieto k y n a ”Vaikk jallista, on ra i valmiit e silt olemm aamaan lynkk eja.” t idealis ta, olemme silti valmiit lynkkaamaan idealisteja. Viimeksi Greenpeace-aktivisteja.” on perverssiä perustella, että sivistymättömät äänenpainot pitäisi saada kuuluville sananvapauden nimissä. Mistä sivistymättömyyden ihannointi Suomessa johtuu? ”Iso itsesuojelun vääristymä H u r m ee n m i e l e s tä tuottaa regression. Maailma on kriittisessä kohdassa, ja vastassamme on isoja asioita, kuten ilmastonmuutos”, Hurme pohtii. ”Autiosaarellamme avaruudessa asuu yli seitsemän miljardia ihmistä, ja meneillään on ennennäkemättömiä kansainvaelluksia ja uudelleenjärjestelyjä.” ”On turvallista pitää itsensä tyhmänä. Möläytykset ja väkivalta johtuvat siitä, että ihmiset tietävät sanomansa olevan huttua. Silti yritetään palata menneeseen ja kieltää todistusaineisto, kuten se, että elintasoa pitäisi pudottaa.” teatterin ja kirjallisuuden parissa työskennellyt ohjaaja kertoo suhtautuvansa taidemaailmaan harrastajan hartaudella. ”Edustan älyllistä huumoria. Nauru on poliittista. Näytelmässä ei ilkeästi pilkata Europaeusta, ja myötätuntoa löytyy myös epävarmuuttaan pönkittäviä narreja kohtaan.” Europaeuksessa miehet piereskelevät ja puhuvat taiteesta. Mitä vakavampi aihe, sitä tärkeämpää on huumori. Hurme inhoaa pateettista valitusta. ”Taide on luotu lohduttaY l i 3 0 v u o t ta maan ja viihdyttämään, ei tuottamaan ahdistusta. Monissa kielissä näytteleminen tarkoittaa leikkimistä. ’Näytellä’-käännös on narsistinen, ja siltä suomalainen teatteri usein näyttääkin.” Toinen ohjaajan inhoama termi on ”yhteiskunnallinen teatteri”. Vaikka hän puolustaa vihreitä arvoja, luvassa ei ole norppanäytelmää. Särmää pitää löytyä, kuin kubistisesta taulusta. Anarkistisen vapaat esitykset käsittelevät yhteiskunnan tärkeitä kysymyksiä symboleilla ja vertauskuvilla niin, ettei teoksen ilmaisuvoima kutistu. ”Shakespearen Macbeth kommentoi edelleen maailman diktaattoreita vaikka perustuu keskiajan satuun, jolla ei ole suoraa poliittista osviittaa.” iloitsee viiden vuoden apurahasta. Vuoteen 2019 asti hän aikoo tehdä kaikkea kummallista, ja autella välillä kirvesmieskaveriaan raksalla. Europaeus on toistaiseksi ”goodbye laitosteatterille”. Ny t H u r m e Anna-Sofia Joro Europaeus Suomen Kansallisteatterissa 28.2.–14.5.
40 KULTTUURI 2 / 2014 kulttuuritantta Kirjoittaja on popmuusikko ja näyttelijä. Ksdf Pojat, mikä rojaht? Hän eli viimeiset kymmenen elinvuottaan juuri puuronkeiton oppineena leskenä Masalassa. Kun me ilmestyimme äidin kanssa hänen ovelleen, hänellä oli tapana tuijottaa meitä hetken aikaa vaiti, kysyvä ilme kasvoillaan. Kerta kerran jälkeen me olimme varmoja, että nyt se on tapahtunut. Sitten hän vapautti lasittuneen katseensa ja naurahti: pojat, mikä rojaht! Sama porstuassa ihmettelyn tunne tulee, kun katsoo Jouko Turkkaa ja Jussi Parviaista – entisiä teatterin ikonisia voimahahmoja, neroja kehäraakkeja rääväsuita, kaikin puolin ei-toivottuja henkilöitä. Toinen näyttäisi päätyneen odysseiansa kalkkiviivoilla täydelliseen regressioon, toinen täydelliseen nihilismiin. Kivien kaivaminen takapihalta ja entisen ystäväpiirin nussimisista juoruilu elämän pääasiallisena sisältönä näyttäytyy katsojasta riippuen joko esitystaiteena tai hulluutena. Ilkikurinen naurunhäivä heidän silmissään saa meidät vuodesta toiseen odottamaan selitystä, naamion riisumista, vastausta kysymykseen: miksi? Va a r i l l a o l i v i i ltä vä h u u m o r i n ta j u . onko hän hullu vai nero. Hyvät ystävät: Jussi Parviainen!” Näillä sanoilla tv-juontaja Aki Linnanahde esitteli Parviaisen Enbuske & Linnanahde Crew’n lähetyksessä joulukuussa 2012. Ohjelmassa Linnanahde kysyy Parviaiselta, miksi tällä on tarve pullistella omilla panojutuillaan, ja Parviainen vastaa: ”Mä olen paljon nussinut elämässäni.” Parin vuoden takaisessa A-studion reportaasissa Jouko Turkan puheesta yritetään saada leikattua edes yhtä ehyttä lausetta, joka avaisi ikkunan hänen sisäiseen maisemaansa. Hieman kaivamalla se saadaan: ”Olisi. Jotenkin. Pistettävä, tota… Aivan toisenlaiset vaatimukset ihmisille.” Aki Linnanahde oli oikeassa. Me haluamme polttomerkkejä ja diagnooseja. Me haluamme tietää totuuden hulluudesta ja neroudesta, ikään kuin niitä ylipäätään olisi olemassa todellisina ilmiöinä. Minuakin harmittaa hieman, etten ollut kivinäyttelyn avajaisissa, joihin Jouko Turkka oli ilmestynyt kaksi ja puoli tuntia myöhässä ja päätynyt lopulta karjumaan kuin leijona. Olisin halunnut kuulla tarinoita Pirkkalaa 100 000 vuotta sitten asuttaneesta kaikkinäkevästä kansasta. Olisin halunnut kuulla refleksinomaisen alkunaurun, jolla valaistuneen mestarin jokainen lause ampaisee ilmoille. Olisin halunnut tehdä oman tulkintani, saada oman varmuuteni hänen neroudestaan vaivihkaisella silmäniskulla: pojat, mikä rojaht! ” N y t s e lv i t e tä ä n Va i va l l o i s e m p a a on nähdä kuvassa kaksi suomalaista ehkä vähän huonosti nukkuvaa miestä. Taidemaalari Rafael Wardi kiteytti tämän näkökulmaeron vuosia sitten eräässä haastattelussa. Hän lausui jotenkin tähän tapaan: ”Kuka nyt on bipolaarinen, kuka muuten vain vaivoinensa muiden joukossa.” Tällaista harmautta me emme kuitenkaan mielellämme osta. Siinä on aivan liikaa sävyjä. Olavi Uusivirta Väkivaltatarinoita kaupassa P kauppakeskuksen keskellä on täynnä taideteoksia. Seinillä kiertää liitutauluille kirjoitettuja kertomuksia naisten kokemasta ieni huone väkivallasta niin fyysisestä kuin henkisestä. Osa teoksista on hyvin synkkiä, onneksi ei kaikki. Naisten Linjan Jaa salaisuus -kampanjan sijainti on hyvällä tavalla huomiota herättävä. Väkivalta on yleistä, mutta yhtä yleistä on olla puhumatta siitä. Kun tarinat tuodaan kansan pariin, joku todennäköisesti roh- kaistuu kertomaan omasta tilanteestaan. Hannele Huhtala Jaa salaisuus, Naisten linjan myyntinäyttely 8.3. asti Helsingin kauppakeskus Kluuvin toisen kerroksen näyttelytilassa. www.naistenlinja.fi Niina on tavallinen länsimainen nainen. Yksityisasia on kuvakertomus, jossa yhteiskunta tunkee hänen housuihinsa. Yksityisasia kuva Laura Ukkonen teksti Bertha O
KULTTUURI kuva 2 / 2014 41 kuva Uusliberalismin aalto K u va l l a n i o l e n halun- nut ilmaista huoleni Suomessa ja maailmalla lisääntyvästä uusliberalismin aallosta ja sen seurauksista ihmisille ja ympäristölle. Valtioitten oikeuksia ja päätäntävaltaa uhkaava TTIPsopimus on hyvä esimerkki suuryritysten ja sijoitusmarkkinoitten välinpitämättömyydestä ihmisoikeuksia ja ympäristön tilaa kohtaan. Pienen ihmisen tasolla on ahdistavaa huomata elintarvikkeiden ja asumiskustannusten jatkuva nousu kyltymättömien osakemarkkinoitten tyydyttämiseksi ja pienen eliitin vaurastuttamiseksi. Helsingin nykyisten yksityisten asuntovuokrien ja muitten elinkustannuksien kasvua seuratessa on pelottavan helppoa kuvitella, kuinka suureksi kodittomuus ja köyhyysrajan alapuolella elävien määrä voi lähitulevaisuudessa kasvaakaan. Kuluttamalla lisää ei markkinatalouden suitsutuksesta huolimatta pelasteta maailmaa. Kukin voi osaltaan kokeilla, kuinka hyvältä tuntuu kävellä esimerkiksi ostoskeskuksen läpi ja tiedostaa, ettei tarvitse mitään lisätavaraa tuomaan itselleen onnellisuutta, asia on usein täysin päinvastoin. Kuvassani olen halunnut tuoda esiin uusliberalismin ahneuden ja ideologian esittämän muka yhteistä markkinataloutta pelastavan toimintatavan naurettavuuden. Kuvan etualalla itseensä tyytyväinen, koreilevaan valopukuun sonnustautunut hahmo seisoo elinvoimastaan tyhjiin imetyn mökin edessä. Myös uusliberalismin ideologian mukainen vaurauden uusjako niin usein imee tyhjiin toisia ja hyödyttää harvoja. Hahmon renessanssinaamarilla halusin kuvata uusliberalismin pakonomaista uskoa toistaa kaavaa, joka kartuttaa omistuksia vain pienelle eliitille mutta joka ei kuitenkaan kestävällä tavalla auta talouskriisin hallinnassa, vaan entisestään pahentaa sitä. Kuva on tehty maalaamalla mallin ympärille väriä vaihtavalla led-valolla kameran kuvatessa pitkällä valotusajalla. Kuvan valotusaika oli kuusi minuuttia. Janne Parviainen Janne Parviaisen töitä maaliskuussa Urbane Art - galleriassa Edinburghissa Skotlannissa ja toukokuussa Photomonthfestivaalilla Krakovassa Puolassa.
42 KULTTUURI 2 / 2014 balettiherkku. Dokumenttielokuva paperilla Kaunotaren ja hirviön sokerihuttu saattaa närästää herkimpiä katsojia. Elina Grundströmin tutkimusmatkaa orkideoiden maailmaan lukee kuin romaania. H a r v o i n tietokirjan lukee yhdeltä istumalta. Ehkä lievä flunssa vahvisti intoa käpertyä sohvalle, mutta Elina Grundströmin teoksen Musta orkidea. Tositarina kukkasista jotka menettivät tuoksunsa vedin läpi iltapäivässä. Kirjassa toimittaja ja tietokirjailija Grundström lähtee etsimään lohjalaisten orkideafanien kokoelmista ja Indonesian Keski-Kalimantanilta harvinaista mustaa orkideaa, jalostettujen markettiorkideoiden villiä sukulaista. Kuvaus suomalaisten ja indonesialaisten orkideaharrastajien intohimosta lajiin on erityisen sympaattista. Silti kirjoittajan pakkomielle juuri tiettyyn mustavihreään kukkaan tuntuu hieman teennäiseltä. Kyse onkin lähinnä hienosta kehyskertomuksesta, jolla päästään itse asiaan: kysymyksiin luonnonvarojen ja maan käytöstä kehitysmaissa ja ilmastonmuutoksesta. oikeastaan orkideat ovat se aihe, jota Grundström kaikkein kiinnostavimmin ja perinpohjaisimmin tutkii. Isompi ilmastonmuutokseen liittyvä kysymys Keski-Kalimantanin valtaisten palaneiden suometsäalueiden tulevaisuudesta jää hatarammin selvitetyksi, vaikka juuri suuren mittaluokan ratkaisusta hiilidioksidipäästöiTa i s i tt e n e i : hin Grundström epilogissaan kertoo halunneensa kirjoittaa. Kirja kertoo megaluokan ympäristöhankkeesta, eli ideasta istuttaa palaneille soille hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi uutta kasvustoa, ja sen epäonnistumisesta. Kirja ei kuitenkaan pura rakenteita epäonnistumisen taustalla. Miksi tai minkä tahojen toiminnan vuoksi alueen maan- Miksi aasit t ljyplan min ö u m l am pa t nope eet? a v a v s lu ka ojelua u s n i u k päähenkilö, sivuhenkilö ja käänteitä. Grundström sijoittaa jälkipuheessaan kirjansa Suomessa harvinaiseen kertomusmuotoisen tietokirjallisuuden lajiin. Kerronta ja rakenteelliset ratkaisut ovatkin kirjan ehdoton vahvuus. Tekstiä lukee kuin romaania. Kuvailu on niin vahvaa, että kohtauksissa kokee kulkevansa mukana. Henkilökohtaisuutta on sopivasti, suhde kertomuksen henkilöihin on lämmin, ja huumori pilkistää yksityiskohdissa. Tiedon omaksumiseen ei tarvitse keskittyä, vaan sen imee kirjasta huomaamattaan. Teksti olisi hyötynyt tiukemmasta editoinnista: kun saman hauskan yksityiskohdan löytää jo toista tai kolmatta kertaa, se tuntuu muistisairaudelta. Kati Pietarinen käyttösuunnitelmat eivät etene? Miksi öljypalmuplantaasit kasvavat nopeammin kuin suojelualueet? Miksi suojelualueilla hyörivä väki ei saa mitään aikaan? Mitä suomalaisrahoilla tehdään paikallisten soimaamassa WWF:n suojelumetsäkohteessa? Kuka nykytilanteesta hyötyy? Elina Grundström: Musta orkidea. Tositarina kukkasista jotka menettivät tuoksunsa. Nemo 2013. 224 s. Sadun paikka S Kansallisbaletti on onnistunut jälleen. Kaunotar ja hirviö -tarinan ensi-ilta oli 21. helmikuuta, ja kaikki kevään esitykset on jo varattu loppuun. Lavalla nähdään klassista balettia ja perinteinen rakkauskertomus – kaunista viihdettä eleganteimmillaan. Ennakkohaastattelussa koreografi Javier Torres sanoi, että halusi balettinsa eroavan Disney-maailmasta. Tehtävä on lähes mahdoton, sillä niin tunnettu kansantaruun perustuva Disney-animaatio on. Eroavaisuuksia toki on: muut hahmot eivät ole astioita, vaan lemmikkejä, yön varjoja, tuulen henkiä, tuliperhosia, nymfejä, fauneja ja unikuvia. Juoni ei ole ihan niin monimutkainen, mikä on tanssiteoksen etu. uomen sadun paikka on? Se opettaa, että narsistin käy huonosti, sillä komea itsekeskeinen prinssi tulee noidutuksi hirviöksi. Sitten Belle, nuori siskojensa kiusaama nainen oppii rakastamaan rumilusta ja saa M i k ä tä l l a i s e n dokumenttielokuva: se koostuu todellisista tilanteista, muistiinpanoista ja sitaateista, mutta se on rakennettu tietoisen juonelliseksi kokonaisuudeksi, jossa on kertoja, K irja on kuin voima suosittelee palkkioksi sitten – tadaa – sen komistuksen. Aika piinaavan pinnallista. Kun nainen vain luopuu omasta tahdosta, onni tulee rikkaan miehen muodossa. Vähän närästää, sillä tarinahan esineellistää sekä miehen että naisen ja luo kummalliset odotukset rakkaudesta. Ei taida kannattaa jäädä miettimään, oppiiko se narsisti ajastaan hirviönä mitään. Täytyy luottaa siihen, että ne onnellisia ovat ja rakkaus nyt kestää sitten kaiken, koska se on alkanut niin hurjista oloista. Teos on visuaalisesti kuin kuohkea ja rapea marenkileivos. Hahmot ovat oivallisesti puettuja ja tanssiesitykset huikeita. Ensi-illassa yksi fauneista pyllähtää kesken esityksen, mutta sekään ei haittaa. Pikemminkin se tekee esityksestä vieläkin sympaattisemman. Hannele Huhtala Kaunotar ja hirviö, Javier Torresin koreografia Suomen Kansallisbaletissa 5.4. asti. Koonnut Kaisu Tervonen Voima valitsee suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 17.3. asti voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. 8.3.–28.5. Sara Hildénin taidemuseo, Tampere www.tampere.fi/sarahilden.html Alaotsikolla An american story kulkeva näyttely käsittää yli 200 teosta taiteilijalta, joka paitsi mullisti yleistä taidekäsitystä, myös muokkasi kuvaa Yhdysvalloista. JATKUVAA KASVUA 14.5. saakka Tampereen teatteri www.tampereenteatteri.fi Globaalin markkinatalouden ajama maailma muuttuu farssiksi näytelmässä, jossa perheenisä ryhtyy potkut saatuaan yrittäjäksi. Timo Wright & Jaakko Pietiläinen Harri Hinkka ANDY WARHOL NUKKETEATTERIN NÄYTEIKKUNA 21.–23.3. Stoa, Helsinki www.unima.fi/p/nukketeatterin-nayteikkuna.html ZOO 7.–19.3. Zodiak, Helsinki http://www.zodiak.fi Katariina Nummisen tanssiteoksen pohjana on Korkeasaaren eläintarhassa salaa äänitetty ihmispuhe, teksti, joka kertoo miten ihminen katsoo eläintä. Teoksessa ihmiset katsovat puolestaan ihmistä. Nukketeatterifestivaalin ohjelmistoon kuuluu koko perheelle sopivia näytöksiä, mutta myös aikuisten nukketeatteria, kuten kanadalaisen ryhmän Les Sages Fous’n kehuttu englanninkielinen esitys Orpojen sirkus. TOPI RUOTSALAINEN 22.3.–10.4. G12 Kuopio www.galleria12.fi Kuopiolaisgalleriassa nähdään Ruotsalaisen maalauksia parilta viime vuodelta. Niiden keskiössä on ihminen, niin voimain tunnossa kuin voimattomana.
KULTTUURI 2 / 2014 43 Terveiset Tampereelta! & takapakkia. Työmiehen vaimossa feminismi kulahtaa. WWW.GALLERIADADA.FI Ajattelevan ihmisen deitti. Minna Canth alleviivaten T pitäisi tykätä. Minna Canth tuotuna tähän päivään: reipas muistutus siitä, kuinka tuo kiivaskatseinen nainen tarttui jo 1800-luvun lopulla epätasa-arvoon koskettavilla teksteillään. Teatteri Avoimet ovet on päivittänyt Työmiehen vaimo -näytelmän musiikilliseksi tragihupailuksi. Näytelmässä puututaan yhä ajankohtaisiin kipupisteisiin, muun muassa romanikysymykseen (Homsantuuhahmo myy Iso numero -lehteä) ja naisen oikeuteen omaan rahaan. Romanien asema ei vieläkään ole kummoinen, vaikka nykyään puhutaan lähinnä romanianromaneista. Samoin lavalta muistutetaan, että Suomessa naisen euro on 80 senttiä. Silti havainto, että Canth on yhteiskunnallista, tuntuu niin läpeensä kulahtaneelta, että teosta on välillä kiusallista katsoa. Henkistä elvytystä, huudetaan, sitä tarvitaan tähän aikaan. Jaahas. ä s tä on puettu mustaan ja lavaelementit ovat niukat: ensimmäisellä puoliajalla takkinaulakot ja toisella puoliajalla pleksiseinät. Välillä näyttelijät tarttuvat soittimiin ja laulavat tarinaa eteenpäin. Ensemble soittaa hienosti yhteen, ja sen seuraaminen viehättää. Mutta miten on mahdollista, ettei vielä 2010-luvullakaan naisten kokemasta epätasa-arvosta pystytä kertomaan ilman, että lavalla venkoilee kurittomia miekkosia, suu virneessä valmiina lyömään läskiksi kaiken? En kaipaa Canthiin paatosta vaan sitä varmuutta, jolla Canth asioista puhui. Ei paljon naurata. N äy tt e l i j ät ekodeitti.fi – Luonnollisesti yhdessä – Hannele Huhtala Työmiehen vaimo Helsingin teatteri Avoimissa ovissa, esityksiä 26.4. asti Minna Canthin päivä 19.3. Minnan päivät -tapahtuma 15.–19.3. Kuopiossa. seinäkukka Bongaa katugallerian tähdet ja lähetä ne meille osoitteeseen voima@voima.fi. B O T T A O N ! K o l m e r a v i n t o l a a , k o l m e t u n n e l m a a w w w . b o t t a . f i Pirulliseen nälkään Helvetilliseen janoon jy väskylä. Tourula, helmikuu 2014. Ma - Pe klo 11 - 04 La klo 14 - 04 p. 09 - 580 77 707 Kokous-, tapahtuma& juhlatilaa Tilatiedustelut: p. 09 - 580 770 myynti@botta.fi Museokatu 10 Real Ale, Real Food, Real PUB! Su - Ti 15 - 01 Ke - La 15 - 03 p. 09 - 580 77 222
44 teatteri 2 / 2014 Aki Loponen, Loma Graphics Oy tekee kipiää. Kullervo päivittää Suomi-angstin Kalevalan laulumailta tähän päivään. Jouko Siro Kullervo kantaa syntimme K yllä minä mieleni pahoitin, kun otin ja lähdin Tampereelle katsomaan Lauri Maijalan uusinta ohjausta. Teoksen nimi on Kullervo. Se on osa suomalaista kansallistarustoa, jota Elias Lönnrot keräsi. Oikeasti David Emmanuel Europaeusta on kiittäminen siitä, että meillä on Kullervon tarina. Hän oli se henkilö, joka matkasi Inkeriin ja teki työn Lönnrotin puolesta. Siksi onkin aiheellista, että juuri tuo tarina pureskellaan yhä uusiksi kertomuksiksi. Nyt Maijala on ottanut legendan omaan käsittelyynsä Tampereen Telakalla. Esitys on näyttämöllisiltä oivalluksiltaan ja räävittömältä tyyliltään taattua Maijalaa. Telakan Kullervo on ahdistava kuvaus nykypäivän suomalaisista. Meitä vaivaa syyllisyys. Olemme riittämättömiä ja elämme alkukantaisten viettiemme varassa. Tälle kaikelle pitäisi löytää syyllinen. niin tunnin tykitys osoittaa sormella, kuinka ihminen pystyy sysäämään virheensä ja pahoinvointinsa itsensä ulkoP u o l e n t o i s ta puolelle. Kullervo on syntipukki, joka saa meidät tekemään asioita, joita emme pysty muutoin selittämään. Kullervoa katsoessa tulee mieleen lehtijuttu, jossa perhesurmaaja totesi, että ”jokin vain napsahti”. Hän puhui mustasta hetkestä. Minä kutsuisin sitä syyllisyyden ulkoistamiseksi. Se on yhtä halpa perustelu kuin syyttää rock-musiikkia ja MTV:tä korkeakulttuurin perikadosta. Nykypäivään sijoitettuna näytelmä huutaa traagisen kansantarun pitkää historiaa. Näin syntyy ahdistava teos. Se vihjaa, että me olemme katkera kansa, jonka kohtalona on sokeasti kirota sitä Pohjolan tytärtä, joka leipoi kiven leipään. on jotain perisuomalaista, joka lamaannuttaa ja masentaa. Kun suvun viimeinen on sammuttanut valot, jäljelle jää syntejä kantava Kullervo. Hän jatkaa kohti seuraavaa määränpäätä synneistään autuaan tietämättömänä. Ja siitäkös tulee paha mieli. Kullervossa Jari Hanska Kullervo Tampereen Teatteri Telakalla 10.5. asti. Naurettava perhehelvetti K romaanissa Juoksuhaudantie päähenkilö Matti Virtanen on kriisissä. Hän on riidan päätteeksi lyönyt vaimoaan Helenaa, joka nyt on lähtenyt parin tyttären kanssa. Avioero on tulossa vääjäämättä. Matti keksii tilanteesta epärealistisen ulosa r i H o ta k a i s e n pääsyn: rintamamiestalon hankkimisen. Jos hän vain saa Juoksuhaudantieltä keltaisen omakotitalon, hän voi voittaa tämän sodan. Hän on kotirintamamies. Aikuinen mies on lyönyt vaimoaan, ja nyt koko hänen elämänsä on ihan pilalla. Voi jessus, tämä juttuhan on kuultu eri ver- sioina jo pari kertaa. Mitä uutta Quo Vadis ja RedNoseClub voisivat tuoda kuvaan vähän ressukasta vaimonhakkaajasta? Klovnin. Vuonna 2005 perustettu RedNoseClub on Suomen ensimmäinen ammattilaisten teatteriklovneriaryhmä. RedNoseClubin ja Quo Vadiksen yhteistuotanto Juoksuhaudantie on improvisoitu esitys. Kaksi klovnia, Mike (Tuukka Vasama) ja Zin (Timo Ruuskanen) esittävät tarinan kaikki hahmot. Mike ja Zin seisovat näyttämöllä mustavalkoisissa meikeissään pöllämystyneen näköisinä. Välillä riidellään siitä, mitä romaanissa sanottiinkaan. Esityksen epäloogisuuksia korjaillaan neuvotellen. Mike ja Zin yrittävät parhaansa, mutta rikkovat illuusion ja pari muutakin teatterin sääntöä siinä sivussa. Se on hurmaavaa. Esitys ei tartu suurieleisyyteen. Klovnit ovat esittämisessään viattoman suoraviivaisia ja toiminnallisia. Matti Virtasta, tai ketään muutakaan, ei psykologisoida. Klovnien läpi Juoksuhaudantien hahmot näyttäytyvät aitoina ihmisinä, eivät karikatyyreinä. Klovni vapauttaa hahmot painolasteistaan. Tapahtuu mitä tapahtuu, turhia selittelemättä. Tiina Vanhanen Juoksuhaudantien Helsingin teatteri Avoimissa Ovissa 4., 5., 14. & 15.3. ja toukokuussa, Tampereen työväen teatterissa 8.3. & 5. & 11.4. sekä Lahden kaupunginteatterissa 13.3. & 3.4.
teatteri 2 / 2014 45 e l l i k i a k a t t u a k k a R e l l i m i ä l e a j e l l i s i ihm Johanna Korhonen & Jeanette Östman (toim.) Epäuskon, toivon & kaipuun Marguerite Duras KAIKELLA RAKKAUDELLA Sanoja seksuaalisuudesta ja sukupuolesta T Kirja, joka jokaisen heteron tulisi lukea. Useimmiten homoista, biseksuaaleista ja transihmisistä puhuvat heterot. Tässä kirjassa he ovat äänessä itse. näyttämöllä ei ole mitään ylimääräistä. Kolme tuolia ja kolme naista, jotka on puettu mustaan ja vaaleaan. Valoja ja jyrkkiä varjoja, kaikki näyttää beigeltä. Mikko Roihan ohjaus Vastarinta koostuu Marguerite Durasin kolmesta novellista, jotka sijoittuvat toisen maailmansodan ja keskitysleirien ajan Pariisiin. Maailma on mustavalkoinen, synkkä ja köyhä. Se heijastuu lavalle tarkasti. Mitä keskitysleiriajan tarinoilla halutaan sanoa tänä päivänä? Tiedotteessa sanotaan, että ”Vastarinta kertoo naisista, jotka eivät vaihda ideologiaansa, vaikka heidän kannattaisi toimia toisin”. Heidän kannattaisi siis olla taistelematta, olla liittymättä vastarintaan, jotta elämä olisi helpompaa? Tiedotteen lause tuntuu harhaanjohtavalta, sillä ei kai kenenkään olisi kannattanut siirtyä natsien puolelle. Tekstit kue at t e r i J u r k a n vaavat naista, joka ei antanut periksi, horjui muttei sortunut. ”Oppikaa lukemaan: nämä ovat pyhiä kirjoituksia”, Duras kirjoittaa lukuohjeeksi erään tekstin esipuheessa. Arkea ne eivät varmasti kuvaakaan, vaan erikoislaatuisia tilanteita, joissa oikein toimiminen määritetään sotaoikeuksissa. Duras kuvaa tarkasti sitä ristiriitaa, jonka poikkeuksellinen raakuus ihmisessä aiheuttaa: epäuskoa, toivoa ja kaipuuta rakkautta kohtaan, mutta myös kykyä kiduttaa ja vehkeillä. Teatteri Jurkan pelkistetyt lavasteet ja minimaalinen äänimaailma antaa teksteille ja mielikuvitukselle kaiken sen tarvitseman tilan. Hannele Huhtala Vastarinta, Mikko Roihan ohjaus 3.5. asti Helsingin teatteri Jurkassa. Syksyllä 2014 esitys siirtyy Joensuun kaupunginteatteriin. 23€ Kaikella rakkaudella mukana Tiedon jano -lavalla Tampereen kirjamessuilla pe 11.4.2014 ja Inga-Britt-lavalla Vaasan kirjamessuilla su 13.4.2014 ovh. 26€ Eveliina Lundqvist SALAINEN PÄIVÄKIRJA ELÄINTILOILTA Mitä suomalaisilla eläintiloilla todella tapahtuu? Eveliina Lundqvist työskenteli eläintenhoitajan opintojensa harjoittelujaksoilla useilla eläintiloilla ja kirjasi havaintonsa päiväkirjaansa. 23€ ovh. 26€ Eveliina Lundqvist mukana Tiedon janon ohjelmassa Kuopiossa la 29.3.2014 (ks. tarkemmin tiedonjano.fi) Kaspar Hauser – entä sitten? K kasvaa kukin omassa komerossaan, tuntematta ketään. Sitten heidät tuodaan meidän aikaamme. Kuinka ihminen sopeutuu kasvamaan nuoreksi aikuiseksi 2010-luvulla? Q-teatterin Kaspar Hauser -esityksen välineet ovat nykyteatterin peruskauraa. Eikä siinä mitään, ne palvelevat itse asiaa hyvin. On sisäkkäisiä lavasteita, on kamerakuvaa, on populaarikulttuurin kuvastoa. Nykyteatterin välineistön käyttö muodostaa oman aikaamme kommentoivan tasonsa: tällaista kuvastoa teatterissa on, näitä asioita siellä kuuluu käsitellä. Väistykää, suurten ikäluokkien kriisit ja mielenmaisemat! Kolmikymppisiä ahdistaa! Niinpä. Aikamme on tyhjä ja nyt ahdistaa, lapsettaa ja haluttaa. Entä sitten? Teatteri voi olla ympäröivän yhteiskunnan peili, joka osoittaa sille oman rumuutensa. Ratkaisuja ei tarvitse antaa. Silti esityksen jälkeen pohdin vain: entä sitten? Akse Pettersson on ohjannut ja yhdessä Johannes Ekholmin o l m e i h m i s tä kanssa käsikirjoittanut taidokkaan näyn siitä, miten teatteri voi kokonaisvaltaisesti puhua yhdestä asiasta. Kysymys siitä, mitä tästä kaikesta oman elämän esittämisestä, huomionkipeydestä, suorittamisesta, viihteen sisään uppoamisesta ja syvästä tyhjyydestä pitäisi sitten katsomossa oppia tai ajatella, ei ole olennainen. Olennaista on huomata se tyhjyys, se paatuneisuus ja ironia, joka saa kysymään: entä sitten? Olennaisin kysymys on kysytty. Äärimmäisen yksilöllisessä kulttuurissa vastausta siihen, mitä elämän mielekkyys merkitsee, ei voi kukaan kertoa. Se on ajateltava yksin. Tiina Vanhanen Kaspar Hauser 17.5. asti Helsingin Q-teatterissa. Jouko Kajanoja & Kaarin Taipale (toim.) EUROOPAN MAHDOLLISUUS Nimekkäiden kirjoittajien (mm. Erkki Tuomioja & Satu Hassi) pamfletti pohtii, mitä hyvää EU voi tehdä Euroopassa ja maailmassa. 15 € (ovh. 17 €) Sini Mononen (toim.) ALASTON TOTUUS TAITEESTA Pamfletti taidemaailman murroksesta. 15 € (ovh. 17 €) Johannes Ojansuu KATOAVAISUUDEN AINEISTO Mustan huumorin ja kielellisen leikittelyn aforismeja luonnosta ja ihmismielestä. 22 € (ovh. 25 €) Sinikka Airas, Pirkko Lahti & Ilkka Taipale (toim.) LEMPEÄ KUOLEMA Suomalaisen eutanasiakeskustelun klassikko nyt uusintajulkaisuna. 20 € (ovh. 23 €) Tilaa netissä www.intokustannus.fi | myynti@intokustannus.fi Tai kurvaa Kurvin kirjaan (Hämeentie 48, Helsinki)
46 kirjallisuus 2 / 2014 Odysseia lihaan & ikävään Runoilija Jussi Annalan kokoelmateos seisoo omilla jaloillaan. T ava l l i s e s t i koottujen runojen editiolla on vastaanotossa muovautunut ennakkokuva. Laatusanoja tiedetään jo, yleisistä luonnehdinnoista ja tekijän ansioluetteloista on helppo lähteä kirjoittamaan. Tämä ei käy Jusu Annalan tapauksessa. Annalan Ars Poetica. Kootut runot, on tuotanto, joka on julkaistu vuosien 2006–2013 välillä, mutta kirjoitettu huomattavasti pidemmän ajan kuluessa. Se on muodoiltaan vaihtelevaa, mutta sisällöiltään yllättävän yhtenäistä. On heikkoja ja hyviä hetkiä, kuten voi odottaa 400-sivuiselta kasalta mitä tahansa runoutta. Vaikutelmat lyyrisen suorasta ja kokeilevasta kielestä vuorottelevat. Jälkimmäinen on suorasukaisempaa. Näiden kahden vastakkainasettelu on typerää. A n n a l a n tuotannon ensiksi ilmestyneet osat tutkivat kieltä tai fantasiaa kielestä. Paella (2008) ja aDIEuXit (2008) kirjoittavat kielensä silmään ja korvaan vetoavasta aineksesta, korostettujen typografisten keinojen tai kielten vaihtelun avulla. Vaikuttaa abstraktilta, mutta on lihallista: ”tuli!sit h&keksi tähän vuo(teelle), / an/tai/sit alasto(muut)esi kirjoittautua / sala(perä)iSINÄ kouk,eroina / tunTEIDEN VIEraskirjan sivuilla.” Kokeellisilta näyttävät osat todella ovat hyvää kirjoitusta. Kun valittelin Ars Poetican arvostelemisen vaikeutta tuttavalleni, hän ehdotti, että viime vuosikymmenen kokeiluintoa voisi katsoa tämän päivän näkökulmasta. Onko se vanhentunutta? Ei ole, koska kyse on ollut aina muusta kuin kielellä kokeilemisesta. Kyse on kielellä rakentamisesta, ja nämä Annalan rakennelmat ovat merkitseviä, niissä on lihaa, naurua ja ikävää kirjallisuudelle ominaisella tavalla. Kyse ole niinkään kirjallisesta muodista, vaan lajin mahdollisuuksien laajenemisesta. Säkeissä itsessään virtaa elämää – ilona, leikkinä, ahdistuksena, pyrkimyksenä saavuttamattomaan, muistina, tajuna kosketuksesta, oman ja toisen kielen riittämättömyytenä yhtä hyvin kuin sen laajuutena, luopumisena, hiipumisena, elpymisenä. P i d ä n e n i t e n Pastis Akeldaman (2010) kokonaisuudesta, joka Tiibetiläisen kuolleiden kirjan tapaan saattaa vainajaa pois maailmasta. Kirjallisuus usein lle, ”Pieni isille olo kevyen antaa le runoil rjallinen ki painoa nne.” peri käyttää kuolemaa metaforana, jota vasten seikat asettuvat. Siten valinnoilla on merkitystä, siten kuolemisen prosessista tulee todellisuuden kuva. Pastis Akeldeman bahtinilaisen rehevä ruumiinvalvojaisosa on kielen karnevaali, jossa ranska ja suomi läpäisevät toisiaan: ”Vielämä? Fin. Fun.” Pastis Akeldamassa kuultaa läpi hallinnan ja järjestämisen arki, pulssimittarit, ostoskärryt ja puhtaanapitolaitokset, joita kuoleminen alkaa kumota. Vainaja on täällä ja poissa: ”Kävelen aurinkoa kohti, se hengittää / kuin Egyptin lihapadat”. Giacomo Joycen (suom. Annala, 2012) matka Dublinin halki näkyy C(l)OCKtailLUSTr@iONissa (2010). Joyce vaeltaa kohti naisen vartaloa, ja Annalakin kirjoittaa paljon samasta asiasta. Halusta, oli kyse sitten kuolemasta tai rakkaudesta. A r s P o e t i c a n koko maailma on myyttien, länsimaisen kristinuskon, antiikin ja modernin kirjallisuuden perinteen siittämä. Kinos ei ole puhdas, vaan hiekka, maantiesuola, säät ja kulkijat ovat kerrostuneet siihen. Annalan Milagros-teoksen (2013) nainen on personifikaatio Eugène Delacroix’n Vapaus johtaa kansaa -maalauksen (1830) paljasrintaisesta Vapaudesta: ”Rakkauttasi oli syödä lapsesi”. Pienille, kevyenoloisille runoille antaa painoa kirjallinen perinne – ranskalainen runous, antiikki ja kristillinen kuvasto lomittuvat seksin ja rakkauden kuviin. Milagros on pieni odysseia, jonka nimi merkitsee sekä ihmeitä että votiivilahjoja, jotka voivat tuoda kantajalleen onnea tai suojelusta. näyttää 1900-luvun kauheat kasvot Auschwitzissa (2012). Se on kuin arvokkaan konventionaalinen matkamuistojen kokoelma, hiilikopio holokaustikulttuurista: ”Savun harmaat kehrät ovat silmien pyörteet, / tuulen kuljettamat, syjellä sinetöidyt huulten puolikuut / avaavat portit ja vako hellii rusentunutta puhetaitoa: / qui scribit, bis legit.” Mahdollisuus runouteen holokaustin jälkeen on kummallinen paradoksi, eikä runoutta voi sen edessä selittää sanomattoman sanomisella. Paremminkin sanomaton painuu surun kuvioiden alle. Ars Poetica on lukeva kirja. Kulttuuri lukee itseään ristiin ja uudelleen, ja siihen kiinnittynyt yksilö käy keskustelua kulttuurinsa kanssa. Jossain kohtaa abstraktiot muuttuvat lihaksi. Ehkä toivo siitä saa meidät kantamaan kaikkea tätä abstraktia mukanamme sukupolvesta toiseen. Memorabilia Maaria Pääjärvi Jusu Annala: Ars Poetica. Kootut runot. Ntamo 2013. 405 s. Katerina Scioccolina
kirjallisuus 47 2 / 2014 voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen Voima valitsee suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 17.3. asti voima@voima.fi. RUNOKARAOKE 4.3. kello 20 Kulttuuriravintola Kivi, Tampere www.tampereenteatteri.fi/fi/naytelma/runokaraoke Joka kuun ensimmäisenä tiistaina Runokaraokessa esiintyy runoilija- ja musiikkivieraita, mutta tekstejä lausumaan pääsee yleisökin. TAITEILIJAAVIOLIITTOJA 24.3. kello 16.50–18.20 Opistotalo, Helsinki www.hel.fi/hki/Sto/fi/Luennot +ja+tapahtumat/Yleisluennot Taiteilijapariskuntien arkea tarkastelevassa luentosarjassa käsittelyssä ovat kuvataiteilija-muotoilija-kuvittaja Venny Soldan ja kirjailija Juhani Aho, joiden suhde oli monin tavoin epätyypillinen. KAUKO RÖYHKÄ 10.3. kello 18 Stoa, Helsinki Stoan Kuukauden kirjavieras -sarjassa Raisa Rauhamaa haastattelee sekä rockmuusikkona että kirjailijana tunnettua Röyhkää, jonka viimeisin teos on syksyllä julkaistu Poika Mancini. MINNAN PÄIVÄT KORJAAMON KIRJAMARKKINAT 29.–30.3. Korjaamo, Helsinki www.korjaamo.fi/fi/event/korjaamon-kirjamarkkinat-0 Toista kertaa järjestettävässä kirjallisuustapahtumassa teoksistaan ovat kertomassa muun muassa Laura Gustafsson, Riikka Pelo ja Mikko Rimminen. Keskustelut puolestaan vievät esimerkiksi chick litin maailmaan ja esittelevät erotiikkaa kirjallisuudessa. muut lehdet stamainoskilpailu Va 2014 MAINOSKUPLA ...tarinoita tavaroiden takaa Voittajat julkistetaan Helsingin Kaapelitehtaalla Kierrätystehdas -tapahtumassa 26.4.2014 15.3.–19.3. kello 18–19.30 Kuopio www.kuopiofestivals.fi/minnanpaivat Osallistu! Äänestä! Voita! Minna Canthin ja tasa-arvon päivän ympärille rakennetussa tapahtumassa pidetään yllä kirjailijan perintöä niin kulttuuritilaisuuksien avulla kuin yhdenvertaisuuden sanomaa korostamalla. Koonnut Tuukka Tuomasjukka Kilpailuun voi osallistua juliste tai -videotyöllä. WWW.MAINOSKUPLA.FI Vaikka ’luonnonlaki’ kuulostaa vastaansanomatto malta, voi ihan perustellusti kysyä, mitä tolkkua on hakea luonnosta oikeutusta sellaisiin luonnottomuuksiin kuin palkkaerot, terveydenhuollon monikanavainen rahoitus tai pankkijärjestelmä. Jos tässä oikeasti luomulla mentäisiin, alle 40-vuotiaat suomalaiset kököttäisivät parhaillaan luolissa, söisivät hylkeitä ja pelkäisivät susia. Sitä vanhemmat olisivat vainajia.” Anna Kontula, Kirkko & Kaupunki 4/2014 On typerää ajatella, että polkupyörää pitäisi käyttää ihan kaikkeen tai laskea pyöräilylle kilometrihintaa. Se on tapa liikkua.” Teppo Moisio, Vihreä Lanka 1/2014 Työntekijät täällä ymmärtävät itsekin, että ay-toiminta ei kannata. Silloin käy nopeasti niin, että työnteko jää sikseen, koska työläisten täytyy mennä jonnekin polttamaan busseja!” Momotaz Beguim, PAM 2/2014 Jos ajatellaan avaruusmatkailua tai ravintoa pillereiden muodossa, meidänhän pitäisi olla saavuttanut kyseinen taso tulevaisuuskuvien mukaisesti. Jollain tapaa visio onkin toteutunut syödessämme d-vitamiinia Osallistua voi 15.4.2014 saakka. pillereinä ja muita lisäaineita. Silti syömme karjalanpaistia, jota on syöty iät ajat.” Leena Jokinen, Aviisi 2/2014 Onko 115 twiittiä riittävä määrä viestintäjohtajalle?” Eemeli Peltonen, Ruotuväki 3/2014 Viron viinarallin pysähtyminen tarkoittaisi tuhatta työpaikkaa ja 120 Alkon myymälää Suomeen.” Eila Tiainen, Kansan Uutiset 6/2014 Alun perin kriitikot olivat kirjailijoita ja runoilijoita, jotka välittivät lukijoilleen kuvista omia tuntojaan. Sittemmin kriitikoista tuli lokerovallan edustajia, niitä ”paarmoja taiteilijan perseessä”, kuten joku kuuluu sanoneen.” Erkki Pirtola, Issue 1/2014 Helsingissä on tapahtumien ja spektaakkelien hieno traditio, mutta tahtoisin myös pysyviä asioita, jotta joskus vuonna 2100 ajateltaisiin, ettei me vain bailattu, keskusteltu, juotu kahvia ja järjestetty tapahtumia, vaan jätimme jälkeemmekin jotain.” Tuomas Toivonen, Suomen Kuvalehti 8/2014 Ammar Aboubakr / Ganzeer / Ahmed Hefnawy / Khaled Jarrar / Jasmina Metwaly / Mosireen / Hamdy Reda / Hany Rashed Kuraattorit Marita Muukkonen & Ivor Stodolsky / Perpetuum Mobil? To 6.3. 18:00 Ti 4.3. 18:00 ELOKUVA Khaled Jarrar: In?ltrators {Andorra} AVAJAISET {Forum Box} INTERVENTIO Khaled Jarrar: Hunger Wall {Baana} Pe 7.3. 18:00 VIDEO Jasmina Metwaly: Mohamed Mahmoud Street {Lasipalatsin aukio} Pe 7.3. 19:00 To 27.3. 19:00 NÄYTTELYKIERROS & KESKUSTELU kuraattorien ja taiteilijoiden kanssa {Forum Box} ELOKUVA Jehane Noujaim: The Square {Kino Engel} 7.3.-30.3.2014 Galleria FORUM BOX Ruoholahdenranta 3, Helsinki Lisätietoja www.checkpointhelsinki.fi
48 kirjallisuus 2 / 2014 Jumala sinussa J u m a l u u d e n voi nähdä autoritaarisena, etäisenä ja pelottavana. Sen voi myös nähdä hyväksyvänä, kaikessa läsnä olevana ja rakkaudellisena. Tästä jälkimmäisestä kirjoitti Rabindranath Tagore. Kuka tämä Tagore sitten oli, saattaa joku kysyä. Vastaus voisi olla esimerkiksi, että Tagore oli ensimmäinen aasialainen Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja, runoilija, säveltäjä, poliitikko, humanisti, filantrooppi ja uskonnollinen vaikuttaja, joka aikanaan kommentoi Suomenkin sotakärsimyksiä huolestuneena aikalaisena. Aikalaiset puolestaan tunsivat Tagoren: käännettyään itse (alun perin vuonna 1910 bengalin kielellä julkaistun) Gitanjali-teoksensa englanniksi hänestä tuli kansainvälinen tapaus. Tämän Tagoren edelleen tunnetuimman teoksen käänsi suomeksi jo vuonna 1917 muuan Eino Leino. Nykyään Gitanjalia ei runouden suurkuluttajien lisäksi meillä moni tunne. Uusi Hannele Pohjanmiehen käännös voidaan nähdä paitsi kielellisenä päivityksenä, myös tervetulleena muistutuksena kirjallisesta suuruudesta, joka on edelleen monelle intialaisen kirjallisuuden symboli. vullaan, mutta sen luonnehtiminen ei ole vaikeaa. Sen mitaton runous on ylistystä pyhälle ja lempeää pilkkaa niille, jotka eivät pyhyyttä ymmärrä. Hienovarainen moninaisuus syntyy muunnelmista, joiden kuvasto toimii avaimena Tagoren maailmankuvaan. Tagoren perhe edusti Kalkutan kulttuurieliittiä, ja sen historiassa yhdistyi Tagoren omin sanoin hindulainen, islamilainen ja runollinen runsaudensarvi lähemmäs 200 si- Sydämesi on G i ta n j a l i o n jali on n a t i G ” inen runoll arvi.” dens runsau brittiläinen kulttuuri. Ekumeenisuus ja siihen liittyvä suvaitsevaisuus jäivät, mutta Tagoren huomio karkasi sukupalatsista kastijärjestelmän alistaman tavallisen kansan pariin. Gitanjali ei ole ylistyslaulu maamiehelle, mutta se on uskontunnustus maailmalle, jossa pyhyys ja kauneus löytyvät auringon korventamasta ja pölyn peittämästä maamiehen todellisuudesta. raukea ja silmäsi ovat yhä uniset. Etkö ole / kuullut että häikäisevä kukka loistaa piikkipensaikossa? Tagoren huolena on, ettei toinen tunne hänen iloaan: että kaiken arkisen, likaisen ja ränsistyneen keskellä on jotain, mikä tekee tästä kaikesta mielekästä. Se jokin on se, jota munkki etsii mietiskelemällä ja runoilija laulamalla. Tagorelle nämä ovat olennaisesti yksi ja sama ja läsnä kaikessa mitä maailma pitää sisällään. Rakastettua odotetaan saapuvaksi. Jumala on rakastettu, ja rakastettu on Jumala. Ristiriitaa ei tarvitse ratkaista, koska ristiriitaa ei ole. Tässä Gitanjali onnistuu kiteyttämään sen kauneimman, mitä hindulaisuutena tunnettu sekamelska pitää sisällään: että sanan ’jumala’ tarkoitetta ei tarvitse etsiä vankkureiden maantiellä nostattamaa pölypilveä kauempaa. Samalla Tagore tulee muistuttaneeksi siitä varovaisuudesta, jolla fanaattisia yhden totuuden saarnaajia tulee kohdata. Gitanjalin toisteinen estetiikka voi jakaa mielipiteet. Sen rakastavaa katsetta, joka ei kiellä maailman ilmeistä rumuutta, on vaikea olla ihailematta. tapani möttönen Tagore Rabindranath: Gitanjali. Suom. Hannele Pohjanmies. Basam Books, 2013. 182 s. lempeä nobelisti. Kalkutan eliittiin kuulunut runoilija Tagore karkasi kansan pariin. kirjat William Davis: Eroon vehnästä. Atena 2014. 345 s. Pauliina Rauhala: Taivaslaulu. Gummerus 2013. 281 s. Pullat pois! Sydänlääkäri William Davisin mukaan ruoka-aineiden iso paha roisto on vehnä. Nykymuotoonsa kauas alkuperäisestä yksijyvävehnästä jalostettu vilja on osallisena esimerkiksi keskivartalolihavuuteen, keliakiaan, dementiaan ja sydänsairauksiin. Myös epämääräisten vatsakipujen ja hallitsemattoman syömishimon taustalta voi löytyä vehnä. Monet edellä mainituista sairauksista kietoutuvat vyyhtiin, jonka ytimestä löytyy häiriintynyt sokeriaineenvaihdunta. Pulla, kuten myös täysjyvävehnäleipä nostavat verensokerin taivaisiin, ja kun sokeriarvojen vuoristorata jatkuu riittävän pitkään, kehoon syntyy kremppoja vähän joka puolelle. Davisin suosittelema ruokavalio lukeutuu paitsi gluteenittomuustrendiin myös vähähiilihydraattisiin dieetteihin. Runsaan tärkkelyspitoisuuden vuoksi myös niin sanotut gluteenittomat tuotteet ovat kiellettyjen listalla. Vetävään tyyliin kirjoitettu kirja tarkkoine lähdeviitteineen tuntuu vakuuttavalta, mutta tavallisen maallikkolukijan on tietysti mahdotonta arvioida tulkintojen ja johtopäätösten oikeellisuutta. Marjo Jääskä Laura Honkasalo: Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman. Kirjapaja 2014. 200 s. Ikkuna tuntemattomaan Mielikuva vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä on monilla rajallinen. Kaikki uskonnolliset hörhöt lokeroidaan samaan kategoriaan, kun halutaan päästä helpolla. Lestadiolaistaustaisen Pauliina Rauhalan fiktiivinen teos Taivaslaulu näyttää lähikuvan nuoresta vanhoillislestadiolaisesta perheestä. Vilja ja Aleksi näkevät silmissään avioliiton ja suurperheen jo heti seurustelunsa alussa, mutta arki käykin varsin raskaaksi. Äidin lisäksi Rauhala kuvailee elämää tiiviissä uskonyhteisössä myös isän ja lapsien avulla. Voimien riittämättömyyden, pelon ja ahdistuksen lisäksi esille tulevat perheestä kumpuava onni ja toivo tulevaisuudesta. Vakavista teemoistaan ja ahdistuneesta pohjasävystään huolimatta Taivaslaulu on kuitenkin pohjimmiltaan rakkaustarina. Rauhalan kaunis ja runsaasti kuvaileva kielenkäyttö vetää lukijan tiukasti mukaansa Viljan ja Aleksin maailmaan, mutta kompastuu itseensä, kun ylipitkät kuvailut ja listaukset muuttuvat puuduttaviksi ja rikkovat tarinan luontaisen soljuvuuden. Kokonaisuudessaan Taivaslaulu on vaikuttava lukukokemus. Noora Isomäki Eino Santanen: Tekniikan maailmat. Teos 2014. Ei sivunumeroita. Kukkaro kiinni Kuluttamisen karttaminen ja kohtuullistaminen on ollut muodikasta jo jonkin aikaa. Sosiaalisessa mediassa kohutaan projekteista, joissa esimerkiksi eletään tarkasti rajatulla garderobilla kokonainen vuosi tai vietetään erimittaisia ostospaastoja. Tavarasuhteen tervehdyttämiseen tähtää myös Laura Honkasalon omiin kokemuksiin perustuva Nuukaillenteos, jossa opetellaan säästämistä erityisesti ruoassa, kosmetiikassa ja vaatteissa. Honkasalon vinkit ovat yhdistelmä vanhan kansan neuvoja ja tätä päivää. Pohdiskelevammissa jaksoissa kirjoittaja herättelee huomaamaan esimerkiksi brändien ja muoti- ja sisustusblogien vaikutuksen omaan kulutuskäyttäytymiseen. Ostanko Applen läppärin siksi, että se todella on muita käyttökelpoisempi, vai siksi, että laitteen omistaminen tuo sopivaa särmää identiteettiini? Teos on kepeästi virtaava, mutta varsin toisteinen. Tämä tuo tekstiin jutustelun tuntua, mutta osaltaan hapertaa kokonaisuuden kirjallista eleganssia. Mitään uutta ja mullistavaa Honkasalo ei kirjallaan tarjoa, mutta muistinvirkistäjänä niksologia toimii mainiosti. Marjo Jääskä Tutkielma rahasta Minulle on kerrottu, että setelit pitää kääriä folioon postissa lähetettäessä, jotta ne eivät näkyisi läpivalaisulaitteissa. Tekniikan maailmat on tällainen lähetys. Folionkiiltävien sisälehtien kätköistä paljastuu paitsi mustia merkkejä sivuilla myös 160 euron arvosta 20 euron seteleitä. Originaalit ovat tosin muualla. ”Suomen itsenäisyyden 98-juhlavuoden nyky- ja etukäteinen tulevaisuusjuhlarahasarja” on nimeään myöten ironinen. Santanen on laatinut seteleitä, joiden tekstit viittaavat tavalla tai toisella rahan luonteeseen: ”esimerkiksi sinä / tunnet setelin, / joka tuntee setelin, / joka tuntee (…) / niin mitä / kaikkea / tämä / seteli / sitten / oikein tuntee?” Kirjan runot ovat huutoa tekniikan ja talouden määrittämässä maailmassa. Niiden ihminen on uoma rahan virralle. Tekniikan maailmat on raskas tutkielma minuuden määrittymisestä kapitalismin ehdoilla. 3–5-sanaiset säkeet määräävät kirjan rytmiä puuduttavaksi ja takovaksi. Miellyttävää runoa Santanen ei ole tehnyt. Talouden ja tekniikan abstraktius ja sopimuksenvaraisuus kohtaa subjektin, ”päivä päivältä / itseensä romahtavamman”. Maaria Pääjärvi Ferdinand von Schirach: Syyllisyys. Suom. Raija Nylander. Atena 2014. 163 s. Oikeudentajutonta Saksalainen lakimies ja kirjailija Ferdinand von Schirach on jälleen kirjoittanut täydellisen teoksen. Ainoa ongelma on se, että kirja on kovin lyhyt. Todellisiin oikeustapahtumiin pohjautuvat kertomukset ravistelevat käsitystä oikeasta ja väärästä, mutta ennen kaikkea asettavat kysymyksen siitä, ovatko laki ja oikeus sama asia. Kuinka paljon varaa on inhimilliselle huojunnalle ja joustolle? Entä anteeksiannolle? Olutfestareilla torvisoittokunta pahoinpitelee ja raiskaa nuoren tytön. Nistipariskunta tappaa seksuaalisen pervertikon ja joutuu väistämättömän eteen vuosikymmeniä tapauksen jälkeen. Tunarimainen pikkurikollinen päihittää mafian. Dokumentaarisuus paljastaa jälleen, että mielikuvitus ei pärjää inhimilliselle kekseliäisyydelle. Von Schirach on oivaltanut, että ihmisen saa pois tolaltaan tehokkaimmin silloin, kun hänen oikeudentajuaan loukataan. Siksi hän kirjoittaa kaikki sosiaalipornon ansat välttäen viileästi mutta ei kylmästi ja taivuttaa tunnekuohuiset tilanteet tarkkojen analyyttisten lauseiden ruotuun. Susanna Kuparinen
50 musiikki 2 / 2014 Arjen yläpuolelle Ihana Maritta Kuula teki uuden onnellisuutta tuovan levyn. M lempeyttä. Mystisen karismaattinen Maritta Kuula haluaa helliä kuulijoitaan uuden levyn musiikilla. a r i t ta Kuula ja minä saavumme haastattelupaikaksi sovitun kahvilan ovelle yhtä aikaa. Huomaamme heti, että paikassa katsotaan screeniltä olympiajääkiekkoa. Kuula toteaa, ettei hän seuraa joukkueurheilua lainkaan. ”Jotain on elämästä rajattava pois. Minä olen rajannut kilpaurheilun. Olympialaisissa hämmentää myös Putin-vouhotus”, Kuula sanoo. Hän ihmettelee, miten Putin voi edelleen pysyä Venäjän johdossa. Samana päivänä käydään taisteluja Ukrainassa. Yhteiskuntaa ja sen epätasa-arvoisuutta Kuula seuraa kyllä. Sen kuulee myös hänen uuden levyn sanoituksista, joissa äidille lähetetään rahaa ulkomailta mallin töistä, vaikka oikeasti rahat tulevat strippauksesta. ”Yhteiskunnassa muutos on hidasta, jos ajatellaan vaikka naisten, lasten ja köyhien asemaa. Välillä tuntuu, ettei maailma ole menossa parempaan suuntaan.” M a r i t ta K u u l a n edellisestä levystä Ampiaisten kuningatar on vierähtänyt jo kuusi vuotta. Vuosien kulumista Kuula selittää sillä, että hän ja monet hänen muusikkotutuistaan joutuvat tekemään muitakin töitä. ”Musiikin tekemiselleni on ollut esteenä se, etten tunne ihmisiä. Olen aika ujo.” Uudella Kuuluisaa sukua -levyllä ovat jälleen mukana Heikki Tikka ja Eeva Koivusalo, Kuulan pitkäaikaiset kumppanit musiikinteossa. Uutena levyllä on mukana Janne Lastumäki. ”On hyvä, että mukaan tulee uutta verta, vaikka se aina vähän jännittää, miten se toimii. Jannen kanssa toimi hyvin”, Kuula sanoo. levyn kappaleet vaikuttavat kevyemmiltä Yleisesti uuden levyt Anna Kokkonen: Salainen puutarha. Ranka Kustannus 2014. Ára: Vuoste virdái. Westpark Music 2014. Notkea Rotta vs. SMC Lähiörotat: Rottaradio 10". Full House 2014. Liberty Ship: Approaching. Eclipse Music 2013. Scandinavian Music Group: Terminal 2. RCA/Cortison 2014. Tinkimätön pelinavaus Haikeaa joikupoppia Rotanloukku Huikeeta skiglailua! Kiinnostava suunnanvaihtaja Anna Kokkosen ensilevy säväytti. Jos musiikkia jotenkin pitää luokitella, niin tälle ehkä loisin lokeron ”progehtava folk”. Ennalta tuttuja verrokkeja etsiessä ensimmäisenä mieleen nousevat Kate Bush ja Joni Mitchell. Kokkonen kulkee ylpeästi omaa tietään, eikä anna toisten määräillä. Levy on kokonaisuudessaan suora ilmentymä tekijänsä alkuperäisestä ideasta. Kokkonen on nimittäin säveltänyt, sanoittanut, laulanut ja pitkälle myös soittanut kaikki kappaleensa itse – tuotantoa tietenkään unohtamatta. Minkäänlaisia kompromisseja ei Kokkonen ole edes harkinnut, vaan hän on tarjonnut musiikkiaan ota tai jätä -pohjalta ja se on sellaisenaan hyväksytty. Jos haluaa kuunnella musiikkia sellaisena kuin tekijä on sen alkujaankin kuvitellut, niin tässä on loistava esimerkki. Kokkonen laulaa kappaleitaan raikkaalla, toisinaan korkeallakin äänellä. Sanoitukset käsittelevät lähinnä ihmisen läheisyyttä ja kaukaisuutta. Levy on omistettu vainon uhreina menehtyneille Falun gongin harjoittajille, mikä saa erityisesti kappaleen ”Kultainen maa” toimimaan koskettavalla tavalla. Julle Tuuliainen Ruotsinsaamelainen Ára yhdistää alkuvoimaista, raskasta joikua ja indiepoppia koskettavaksi musiikiksi, joka ajoittain yltää jazzin puolelle. Yhtyeen toinen levy pulppuaa aitoa ja juurevaa a cappella -joikua (Nils-Heaika), mutta myös modernimpaa joikua, johon liittyvät moni-instrumenttiset säestykset. Kuuntelepa vaikka rakkaudella laulettu Randi (bändin solistin Simon Maraisen äidin joiku), missä lyyriset piano-osiot kannattelevat sävelestä säveleen. Monilla raidoilla joiku limittyy luontevasti saamelaiseen lauluun. Svengaavissa kappaleissa, kuten Leage sápmelaš ja Gustu, on jopa hittiainesta. Bálvaleaddjit kuulostaa joikurokilta. Levy on kunnianosoitus ja kiitos niille saamelaisille, jotka välittivät kielen ja kulttuurin tuleville sukupolville aikana, jolloin saamelaisuus oli stigma. Voimakas, sielukas ja mahdottoman kaunis levy. Maria-Kaisa Jurva Notkean Rotan ja SMC Lähiörottien yhteis-EP:n julkkarit järjestettiin viime vappuna Tavastialla. Tuo vinyyli pääsi lopulta kauppoihin vasta nyt. Vaikka odotus on ollut ehkä tarpeettoman pitkä, on se myös ollut sen arvoista. Kolmen biisin 10-tuumainen on kertakaikkisen hersyvä joskin lyhyt paketti. Itähelsinkiläinen Notkea Rotta aloitti uransa 2000-luvun alkupuolella esittämällä kotoisiin ympyröihin siirretyn tulkintansa gangsta-räpistä. Arki- ja surrealismin yhdistävä porukka on koetellut soveliaisuuden rajoja, käsitellyt sosiaalisia ongelmia ja genren stereotypioita rakkaudella mutta myös parodioiden. Samaa rakkautta lajiin ja kotiseutuun on ollut kuultavissa ja nähtävissä Malmilta ponnistavan SMC Lähiörottien tuotannossa. Nyt rottalaumat ovat yhdistäneet voimansa ja sotkeneet mukaan vielä aimo ripauksen punkia ja kaaosta. Tästä on hyvä ponnistaa kohti ihan pikapuolin valmiiksi luvattua SMCtäyspitkää. Jari Tamminen Purjehdushullu Esa Pietilä on koonnut kovan miehistön ja painunut vesille. Kapu itse on fonissa, Aki Rissanen pianossa, Antti Lötjönen bassossa ja Olavi Louhivuori rummuissa. Freejazzia tämä on, vieläpä huippua sellaista! The New York City Jazz Record -lehti nosti tämän levyn oitis parhaiden uusien julkaisujen sarjaan vuonna 2013. Näin freetä pitää soittaa. Mennään aivan suorituskyvyn rajoille, mutta pysytään kuitenkin reitillä. Albumin ykköslevy on miehistön "vapaita" sävellyksiä, pääosin kapun, mutta kaikilla on omat sormensa pelissä. Kakkoslevy on puolestaan täysin improvisoitu. Mielenkiintoista on havaita, että levyillä on eroa. Ainakin oma suosikkini vaihtelee jatkuvasti. Täytyy kuunnella lisää. Pirun hyvä kuri kuitenkin botskilla ja ennen kaikkea yhteinen näkemys. Hyvä Suomi! huutelee meikäläinen fennomaani maakrapu rantsusta käsin. pertti laesmaa Scandinavian Music Groupin seitsemäs levy alkaa poikkeavissa tunnelmissa edellisiin verrattuna. Taustalla ulvoo tuuli ja utuisia stemmoja tahdittaa kohtalokkaan vähäeleinen piano, joka kasvaa omituisiksi orkestraatioiksi ja taidepopiksi. Mihin on kadonnut tavaramerkiksi muodostunut lintufolk? Sulkasadosta huolimatta SMG kuulostaa Terminal 2:lla itseltään. Akustinen puoli on korvautunut syntetisaattoreilla, mutta monisävyinen ilmaisu monitulkintaisine sanoituksineen on pysynyt ennallaan. Yhtye hallitsee erinomaisten popkappaleiden tekemisen, joista esimerkiksi nostettakoon Ultra Bra -vivahteinen single Ei paniikkia ja traaginen Nuorukainen. Levyn kohokohdaksi nousee upea Las Vegasin raunioilla, joka kuulostaa autotunetetuilla säkeistöillään positiivisesti julkaisuvuodeltaan. Haikeus leimaa albumia paikoin puuduttavuuteen asti. Kappalemateriaali sortuu kohdittain falskin puolelle, mutta kaikesta huolimatta suunnanvaihtajana toimiva Terminal 2 on kiinnostava teos. Tulevaisuus näyttää, jääkö yhtye terminaaliin vai ottaako se sieltä suunnan uudelle matkalle. Tuukka Tuomasjukka
musiikki 51 2 / 2014 kuin aiempien levyjen laulut. Tuntuu siltä kuin ne eivät olisi Kuula kertoo miettineensä tulleet omasta päästä. Se on aiasiaa paljon ja tulleensa siihen ka kummallista. Ehkä se on seltulokseen, ettei pelkistä synkis- laista polyfoniaa.” tä aiheista laulaminen auta ketään. Välillä on päästävä leväh- K u u l a n karismaa ja ihanuutta tämään. palvotaan. Niinpä onkin kysyt”Halusin tehdä musiikkia, jo- tävä, miksi hän on niin ihana ja ka tekee ihmiset onnelliseksi. On karismaattinen. siellä niitä huolestuttaviakin ta”Olen syntynyt ihanaksi ja rinoita. Musiikki karismaattisekon kuin akupunksi”, Kuula naurahtaa. tioneula, jolla voi pistää kuulijaa jo”Mutta mii k k i honkin hermoon. nä vaadin toisil”Musi Sillä saa ihmita paljon. En tee n kuin o sen ajattelemaan itse aina niin hyo i t k n vin.” omia asioitaan ja akupu .” Maritta Kuula aloittamaan luoneula van prosessin.” haluaa johdattaa Kuula kertoo, kuulijat kohti onnea, mutta mikä että pohjoisesta tulleena ja 1980-luvulla siellä on hänen oman onnellisuutensa eläneenä hänen maailmansa on salaisuus? musta, ja negatiiviset asiat ryöp”Kaikkein nautinnollista on sähtävät helposti esiin. ajattelu, pienten asioiden ihmet”Tällä kertaa ne oli saatava tely. Oma elämäni on käpertypois, sillä nyt haluan helliä kuu- nyt pieneen tilaan, jossa ystävät lijoita. Antaa heille jotain sel- ovat tärkeitä. Heidän kanssaan laista, joka nostaa arjen yläpuo- kannattaa tehdä jotakin. Luova tekeminen on tärkeää, vaikka se lelle.” olisi ruuanlaittoa.” K u u l a n t e k s t i t ovat hyvin runollisia. Hän kertoo kappaleiHannele Huhtala densa syntyvän kokonaisuuksina: musiikki ja teksti yhdessä. Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua. ”En mieti ihan hirveästi bii- Castafiorello 2014. Levynjulkaisien tekemistä vaan plumpsaut- sukeikka 22.3. Helsingin Korjaatelen. Välillä syntyy biisejä, joi- molla. den kanssa en ole samaa mieltä. voima suosittelee GRAUN: DER TOD JESU Ke 26.3. klo 19.00 Johanneksen kirkko, Helsinki KIRKKO SOIKOON Dominante, joht. Seppo Murto Solistit Tuuli Lindeberg, Mia Huhta, Scott Mello, Drew Santini Liput alk. 25/15 € MOZART: REQUIEM Su 6.4. klo 19.00 Johanneksen kirkko, Helsinki Tapiolan Kamarikuoro, joht. Hannu Lintu Solistit Tuuli Lindeberg, Jeni Packalén, Niall Chorell, Arttu Kataja Kuoron valmennus: Hannu Norjanen Liput alk. 45, 35, 25, 24/10 € Kuultavana en ainutlaatuin in n levi rsio! täydennysve Lippuhinnat ovat alkaen-hintoja ja koskevat ovimyyntiä. Lippupalvelusta hankittaviin ennakkolippuihin lisätään palvelumaksu. Lisää konsertteja www.fibo.fi tutustu uudistettuun kotisivuun osoitteessa fibo.fi Koonnut Kaisu Tervonen Voima valitsee suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 17.3. asti. voima@voima.fi. PIKKU KUKKA 7.3., 19.3. Tampere, Helsinki www.facebook.com/pikkukukka Syksyllä läpikehutun levynsä Merelle julkaissut, runollinen poporkesteri tekee kevään mittaan muutamia pistokeikkoja eri puolella Suomea. LYDIA LUNCH RETRO VIRUS 7.3. Korjaamo, Helsinki www.lydia-lunch.org Viime kesänä Kuudes aisti -festivaalillakin vieraillut muusikko saapuu Korjaamolle nykyisen bändinsä kanssa, mutta keskittyy varhaistuotantoonsa no waven ja punkin parissa. STEREO 8000 14.3–15.3. Turku, Tampere fi-fi.facebook.com/Stereo8000 kE 26.3. klo 19.00 kE 5.3. klo 19.00 Liput alk. 14,50 €, Lippupiste The magical mysTery Tour – Jiri nikkinen The beatles PE 7.3. klo 19.00 Liput alk. 15 €, Lippupiste Liput alk. 17,50 €, Lippupiste PE 28.3. klo 19.00 DalinDèo Tribute band Tuomo silvennoinen & maiJanen banD la 8.3. klo 19.00 Anssi 8000 ja Maria Stereo yhdistivät nimensä ja julkaisivat helmikuussa bändin uutta nimeä kantavan toisen kokopitkänsä, joka pursuaa omaehtoista mutta menevää autotallirockia. Pariisin KeväT Liput alk. 22,50 €, Lippupiste Liput alk. 19,50 €, Lippupiste Uncle Acid & THE DEADBEATS kE 19.3. klo 19.00 la 29.3. klo 19.00 22.–24.3. Helsinki, Tampere, Turku fi-fi.facebook.com/uncleacid roberT DahlqvisT (sWe) Hypnoottista, hevipitoista happorockia soittava brittiyhtye on käväissyt aiemmin Suomessa lämmittelemässä yhtä esikuvaansa Black Sabbathia, mutta tällä kierroksella bändi on illan pääakti. Liput alk. 16,50 €, Lippupiste JarKKo marTiKainen Liput alk. 20,50 €, Lippupiste WWW.SELLOSALI.FI Soittoniekanaukio 1 A 02600 Espoo
52 elävä kuva 2 / 2014 Korsosta Hollywoodiin Korso-elokuvan käsikirjoittajat Kirsikka Saari & Jenni Toivoniemi lämmittävät pakastepitsaa menestyksestä huolimatta. Tanu Kallio käsikirjoittajia ei voi kutsua. Molemmat ovat kotoisin lähiöstä. Kirsikka Saari kasvoi Itä-Helsingissä ja Jenni Toivoniemi syntyi Vantaan Hiekkaharjuun. ”Korsossa ja Itä-Helsingissä on sama asetelma, että melko varakas omakotitaloelämä ja toisaalta ne rankat kuviot voivat sijaita kilsan päässä toisistaan. Samaa koulua käyvillä lapsilla saattaa olla ihan eri tilanne ja mahdollisuudet”, Saari summaa. Kaksikon elokuvassa Markuksen pikkusisko arpoo, lähteäkö lukioon. Se tuntuu yhtä suurelta siirtymältä kuin isoveljen suunnitelma New Yorkista. ”Se henkinen luokka on niin voimakas. Matka lukioon voi olla henkisesti paljon isompi hyppäys kuin maantieteellisesti”, Toivoniemi avaa. ”Kun leffassa Markus haaveilee New Yorkista ja katukoriksesta, on siinä jotain omakohtaistakin. Kyllä siinä piti itsekin monta vuotta kerätä rohkeutta ennen kuin alkoi lähestyä elokuvamaailmaa”, Saari paljastaa. L ähiöturisteik si lähiön kasvatit. ”Tähtipöly on kyllä toisaalla, kun istut läppärisi kanssa kirjoittamassa jotain versiota, joka ei vain toimi”, Kirsikka Saari (vas.) sanoo. Jenni Toivoniemi nyökkäilee vieressä. K orso on lähiö Vantaalla. Se on myös Kirsikka Saaren ja Jenni Toivoniemen kirjoittaman pitkän elokuvan nimi ja tapahtumapaikka. Helsinkiläinen työ- pari ei kuitenkaan hakenut lähiöeksotiikkaa, gangstereiden kansoittamaa naapurustoa tai sosiaaliongelmien pesäkettä. ”Korso on tyypillinen suomalainen lähiö, jossa asuu kaikkia kansankerrostumia. Sellaisesta halusimme tehdä elokuvan, ei nostalgisesti mutta ei myöskään rankistelevaan gettotyyliin”, Toivoniemi kertoo. Vaikka elokuva välttää lähiökliseet, sen Korsossa on oma tunnelmansa. Päähenkilö Markuksen, parikymppisen yksinhuoltajaäidin pojan aika kuluu eläväisessä baarissa ja autiossa teollisuustilassa. Ethan ja Joel Coen: Inside Llewyn Davis. Elokuvateattereissa nyt. Kore-eda Hirokazu: Isänsä poika. 2013. Ensi-ilta 21.3. Esitys myös 13.3. Helsingissä Cine Aasia -festivaalilla. pääsykään vielä ole tarkoittanut helppoja onnisE i k ä a l a ll e tumisia. Korsoa tehtiin yhteensä seitsemän vuotta, joiden aikana tuotantoyhtiö ja ohjaaja ehtivät vaihtua. Seitsemän vuoden aikana Toivoniemi ja Saari ehtivät perustaa oman tuotantoyhtiön Tuffi Filmsin yhdessä ohjaaja Selma Vilhusen ja tuottaja Elli Toivoniemen kanssa. Viime vuoden tammikuussa Jenni Toivoniemi haki Sundancen elokuvafestivaaleilla kansainvälisen sarjan palkinnon lyhäristään Treffit. Kirsikka Saaren käsikirjoittama lyhäri Pitääkö mun kaikki hoitaa? puolestaan sai Oscar-ehdokkuuden. ”Tässä on ollut tämmöinen kiteytymä”, Saari naurahtaa ja jatkaa: ”Mutta vaikka nyt on humua, pian sitä taas istuu työhuoneella ja kattelee että ikkunat pitäis pestä...” ”… ja pakastepizzaa lämmittää”, hymyilee Toivoniemi. Kaisu Tervonen Korso ensi-illassa 28. helmikuuta. Oscarit jaetaan 2. maaliskuuta. Haastattelu kokonaisuudessaan Fifissä. valkokangas George Clooney: Monuments Men. Ensi-ilta 28.2. Jermut taidejahdissa Kun Ryhmä Pullman kohtaa natsien miehittämän Euroopan, mitä saadaan? Hyvinkin mitätön elokuva. George Clooney on valinnut käsikirjoittamansa ja ohjaamansa elokuvan genreksi draamakomedian, mikä jo ennakkotietona saa katsojan jännittämään. Hupailua holokaustilla? Voiko se onnistua ja pitäisikö sen edes? No, ei. Ei pitäisi, ei onnistu ja ei, elokuva ei ole hupailua holokaustilla. Se ei ensinnäkään ole kovin hauska, ja toisekseen koko toinen maailmansota on epookkilavastuksesta huolimatta häivytetty jonkinlaiseksi yleishistorialliseksi kulissiksi. Elokuvan aluksi Clooneyn esittämä taiteentutkija vakuuttaa Amerikan presidentin siitä, että natsien takavarikoima taide pitää jäljittää ja saada turvaan. Sitten kerätään tutkijoista ja virkaheitoista vanhoista jermuista kasaan iskuryhmä à la Ocean's Eleven. Arvostelun ainoa tähti menee Cate Blanchettille, joka näyttelee kapeaksi kirjoitetusta naispääosasta esiin uskomattoman laajan sävykirjon. Elsi Hyttinen Elämä piinaa taas Ethan ja Joel Coenin Cannesissa palkittu uusin elokuva on johdonmukaista jatkoa veljesten viime vuosien aikaansaannoksille. 1960-luvun alkuun New Yorkin Greenwich Villagen folk-musiikkipiireihin sijoittuva henkilökuva ura- ja elämänkriisinsä kanssa kärvistelevästä laulaja-lauluntekijästä on satuttavan todentuntuinen ja absurdin komiikan höystämä elokuva. Elokuva kulkee ammattilaisten käsissä kuin höyryjuna. Tarkan käsikirjoituksen arkiset koukut ja käänteet ovat nautittavia, ja ajan tuntu tavoitetaan hämmentävän myötäelettävästi. Nämä olivat hyvät uutiset. Puutelista on lyhyempi: elokuvassa ei ole oikeastaan muuta vikaa kuin se, että Coenin veljekset ovat tehneet aika paljon elokuvia, joiden opetus on sama: elämä on turhaa piinaa. Ajallisen yhteyden vaihtaminen ja tyylilajin hienosäätö ei itsessään tuo johtoajatukseen syventäviä sävyjä. Yhtä kaikki, hyviä elokuvia ne silti ovat. Tuomas Rantanen Perheangstia Japanissa Lapset vaihtuvat synnytyssairaalassa. Rikas, mutta tunneköyhä isä saa pojan köyhästä mutta keskenään läheisestä perheestä ja toisinpäin. Rikkaan perheen isällä on ongelmia isänsä kanssa ja niin hirveästi töitä, ettei kotona ehdi juuri olemaan. Vaimokin on yksinäinen. Aika kliseistä. Japanilainen vähäeleisyys ja erilaiset konventiot draamankuljettamisessa aiheuttavat sen, että katsojan täytyy paikoin pinnistellä pitkästymistä vastaan. Elokuva pohtii kammottavaa tilannetta: mitä pitäisi tehdä kun lapsi, jota olet kasvattanut kuusi vuotta, ei yhtäkkiä olekaan omasi. Kummalla on merkitystä, verenperinnöllä vai sosiaalis-fyysisellä ympäristöllä? Elokuva on kiinnostavimmillaan kurkistaessaan kahden erilaisen perheen japanilaiseen arkeen: mitä syödään, miten pukeudutaan kaupungissa ja maalla, mitkä harrastukset ovat kehittäviä lapsille. Hannele Huhtala Jim Jarmusch: Only Lovers Left Alive. Ensi-ilta 21.3. Yön lapset tuhon tiellä Only Lovers Left Alive on oudon muodikkaasti vampyyrielokuva, mutta sitä kuljettaa tekijänsä tunnistettavan omaleimainen tatsi. Se kertoo erakoituneen muusikon Adamin (Tom Hiddleston) ja kirjallisesti suuntautuneen Evan (Tilda Swinton) vuosisatoja kypsyneestä suhteesta. Keskinäistä sidettä ei murenna edes etäisyys. Alkuasetelmassa toinen eksentrikoista säveltää hämärää rock-musiikkiaan pimeäksi autioituneen Detroitin laidalla sijaitsevassa kummitustalossa. Toinen elää yöelämäänsä hämyisen Tangerin kapeilla kujilla. Kohtaukset ovat outoja ja huumori absurdia. Elokuvalla on hetkensä mutta sen rytmillä myös kuoppansa. Vampyyrikehys ohjaa tarinaa liikaakin. Ihastuttavan 80-lukulaisen kuvaston keskellä se vielä toimii huumeiden metaforana, mutta Jarmuschin tiedostavammat viittaukset nykymaailman apokalyptiseen kehitykseen ovat hyväntahtoisuudesta huolimatta kankeita. Tilda Swintonin karisma kyllä loistaa alusta loppuun asti vastaansanomattomasti. Tuomas Rantanen Alexander Payne: Nebraska. Ensi-ilta 28.2. Mustavalkoinen roadtrip Alexander Payne kuvaa PohjoisAmerikkaa herkästi: Sideways-elokuvassa oltiin roadtripillä Kalifornian viinitarhoilla ja keski-ikäisten miesten rakkauselämän uumenissa. The Descendantsissa George Clooney näytteli petettyä havaijilaismiestä, jonka vaimo vaipuu koomaan onnettomuuden jälkeen. Onnellisten maisemien keskellä onnettomia miehiä. Nebraska palaa About Schmidt -elokuvan tunnelmiin, kyseessä on vanhan miehen roadtrip – ja hukassa ollaan. Pääosassa on oikeastaan David-poika (Will Forte), joka lähtee viemään isäänsä (Bruce Dern) lunastamaan arpajaisvoittoa muutaman osavaltion päähän. Matkalla joudutaan pysähtymään isän kotiseuduille. Payne kuvaa tavallista maaseudun elämää: on pienet piirit, työttömyyttä, alkoholiongelmia, vanhuksia ja ylipainoa. Elokuva on koskettava ja hauska. Koko elokuva on mustavalkoinen. Se luo mielikuvan haalistuneista muistoista, joita isä päässään varmaan elääkin ja joista samalla tulee osa pojan historiaa. hannele huhtala
elävä kuva 53 2 / 2014 voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen Voima valitsee suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 17.3. asti. voima@voima.fi. Hätäkutsu TAMPEREEN ELOKUVAJUHLAT 5.–9.3. Tampere www.tamperefilmfestival.fi Filkkarit on jo klassikko kotimaisten elokuvafestivaalien joukossa. Tällä kertaa kansainvälisessä lyhytelokuvasarjassa kilpailee kaksi kotimaista teosta, Hannes Vartiaisen ja Pekka Veikkolaisen Hätäkutsu sekä Hamy Ramezanin Paratiisin avaimet. DOCLOUNGE 12.3. kello 19 45 Special, Oulu doclounge.se/oulu Säännöllisesti järjestettävällä dokumenttielokuvaklubilla esitetään Jukka Kärkkäisen ja Sini Liimataisen ohjaama Näin unta elämästä, jonka aiheena on itsemurha. /leffat Kismet VERA FILMFESTIVAL 12.–16.3. Bio Savoy, Maarianhamina www.verafilmfestival.ax/sv 17:ttä kertaa järjestettävä ahvenanmaalainen elokuvafestivaali keskittyy lyhytelokuvaan ja dokumentteihin. CINE AASIA 13.–16.3. Helsinki www.helsinkicineaasia.fi Viime vuonna perustettu aasialaisen elokuvan festivaali tarjoilee tällä kertaa myös actionia, vaikka ohjelmistoon mahtuu edelleen laatudraamaa, jota edustaa muun muassa viime vuonna valmistunut Anthony Chenin Ilo Ilo. 18.3.–27.4. Orion, Helsinki kavi.fi/fi/elokuvasarja/yasujiro-ozu Myöhäinen syksy YASUJIRO OZU ensi-ilta 28.3. KAVIn sarja esittää kahdentoista elokuvan verran japanilaisen ohjaajamestarin töitä, jotka yltävät realistisesta draamasta leskikomedioihin. voiman tv-liite koonnut Tuomas Rantanen 4.3. YLE TV1: Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut (Suomi 1969) Ere Kokkosen ohjaama Spede Pasasen kultaisen alkukauden komedia välittää innostavaa ajankuvaa television pioneeriaikojen tekemisen tunnelmista, mutta samalla se onnistuu kertomaan myös jotain oleellista putouksissa ja siskonpedeissä tiivistyvän tämän ajan lööppivetoisen televisioviihteen yleisösuhteesta ja julkkistähteyden tragikomiikasta. 5.3. Yle TV1: Pelin henki (USA 2012) John Heilemannin ja Mark Halperinin ansiokkaaseen kirjaan perustuva ja Jay Roachin ohjaama elokuva antaa todentuntuisen kuvan siitä, miltä Obamaa haastaneen John McCainin kampanjatoimistossa mahtoi tuntua, kun sisäpiirille alkoi valjeta, millaiseen soppaan tulivat laittaneeksi lusikkansa nostettuaan varapresidenttiehdokkaaksi kokemattoman Alaskan kuvernöörin – Julianne Mooren kunnioitettavan monitasoisesti tulkitseman – Sarah Palinin. 30.4. asti YLE Areena: Black Mirror (kaksi ensimmäistä tuotantokautta, Britannia 2011 & 2013) Monipuolisena kolumnistina, käsikirjoittajana ja nettijulkaisijana tunnetun Charlie Brookerin luoma itsenäisten terävien satiiristen televisionovellien sarja pöyhii ylimedioituneen kulttuurimme teknologiakoukutuksen ei-toivottuja sivuvaikutuksia niin älykkäästi ja riipaisevan koskettavasti, että televisiokoukuttunut vanhan koulukunnan mediafriikkikään ei voi kuin ihmetellä, miksi Yle on piilottanut näin hienon setin vain nettijulkaisualustansa puolelle.
kulttuurihäiriö 2 / 2014 54 Komut häiriköivät ” N at o n h a j o a m i n e n näyt- tää tällä hetkellä lähes varmalta”, ”Presidentti Niinistö: 1?000 euron perusturva”, ”Luonnonvarojen kulutus kääntynyt laskuun”. Suomen Kommunistisen Puolueen pää-äänenkannattaja Tiedonantaja on tarjonnut puolueen linjan mukaista katsausta maailmaan vuodesta 1968 lähtien. Hiljattain Tiedonantajan vakituiset ja satunnaiset lukijat kuitenkin ovat saattaneet hieraista silmiään lehteä lukiessaan. Yllä mainitut uutisotsikot ovat peräisin Tulevaisuuden Tiedonantaja -lehdestä, joka on Tiekkarin toimituksen parodialehti. Kuten Voiman välissä taannoin julkaistu Maaseudun Tulvaisuus myös TT näyttää maailman sellaisena, miltä lehden tekijät haluaisivat sen näyttävän. TT on samalla myös puolueen salainen vaaliase. Vaikka päätoimittaja Korvela varoittaa pääkirjoituksessa lehden sisällön olevan puhdasta spekulaatiota, ei kaikkien medialukutaito ole riittänyt sen tulkintaan. Osa lehden artikkeleista lähti kiertämään kuvina sosiaalisessa mediassa. Uutinen Yö-yhtyeen laulajan Olli Lindholmin Marxin Pääoman pohjal- ta sanoittamasta Minun luokkani -levystä sai monet harkitsemaan porvaripuolueen jäsenyyttä. Ja jotta luku-urakassa olisi hieman haastetta, on lehden artikkelien joukkoon piilotettu yksi ihan aito uutinen. J a r i Ta m m i n e n Tulevaisuuden Tiedonantaja (pdf): bit.ly/1oZMAAq Muuri murtukoon Jasser Arafatin entinen henkivartija tekee taidetta palestiinalaiset ja israelilaiset erottavasta muurista. Hän ei kuitenkaan halua nähdä taidetta tuossa muurissa. V i d e o l l a mies hakkaa taltalla ja vasaralla palasia irti betonimuurista. Kohtaus on palestiinalaisen Khaled Jarrarin videoteoksesta Concrete. On ilmeistä, että kyseessä on se muuri – siis muuri, jonka Israel on rakentanut turvallisuutensa nimissä. ”Muuri erottaa. Se erottaa perheet ja sukulaiset toisistaan. Se erottaa israelilaiset palestiinalaisista. Se myös kontrolloi muuri erottaa, jalkapallo yhdistää. Khaled Jarrarin Football-teos on valettu palasista, jotka taiteilija hakkasi irti Länsirannan Israelista eristävästä muurista. maa-alueita eli sitä, kuka saa viljellä ja missä.” Ramallahissa asuva Jarrar on kuitenkin valjastanut muurin taiteensa välineeksi. Hän sekoitti muurista irti hakkaamansa palaset sementtiin, josta hän valoi muun muassa jalkapallon. Tuo pallo on esillä Helsingissä maaliskuussa. Osana Back to (the) Square 1 -näyttelyä Jarrar tuo muurin Helsinkiin myös ajatuksen tasolla. ”Vieraillessani Helsingissä viime joulukuussa näin, mitä hallituksenne leikkaukset tarkoittivat vähävaraisille. Haluan tuoda esiin sen, että muureja on kaikkialla. Suomessa olen todistanut sosiaalisen muurin, joka on näkymätön mutta kuitenkin olemassa. Haluan tehdä sen näkyväksi.” Hunger Wall -taideinterventio koostuu ruisleivistä syntyvästä muurista. Se paljastetaan yleisölle 7. maaliskuuta Helsingin halkaisevalla pyörätiellä Baanalla. E l o k u v at e at t e r i Andorrassa esitettävässä Infiltrators-dokumenttielokuvassa Jarrar puolestaan kuvaa muurin vaikutusta palestiinalaisten elämässä. Elokuvaa kuvatessaan Jarrar seurasi neljän ja puolen vuoden ajan salakuljettajia, jotka järjestivät palestiinalaisia muurin ylitse – ja välillä alitse. Jarrar kahlasi tarvittaessa likaviemärissä jalat paskassa toiselle puolelle pyrkivien kanssa. Joku oli matkalla töihin, joku tapaamaan sukulaisia, joku rukoilemaan. ”Vietin pitkiä aikoja salakuljettajien kanssa saavuttaakseni heidän luottamuksensa. Juoksin ja hypin heidän kanssaan, ja mi- in ”Muur sijasta amisen maala ien pitäisi kaikk siitä siitä ida vasaro ia pois.” palas nusta tuli yksi ryhmän jäsenistä. En näe rikkoneeni lakia, vaikka rikoin toki Israelin asettamia sääntöjä. Minut on tietenkin taiteeni takia pysäytetty ja kuulusteltu useasti, mutta ei minua ole pidätetty. Se herättäisi liikaa huomiota.” Pokan pitämisessä on saattanut auttaa se, että ennen taiteilijan uraansa Jarrar työskenteli vuosien ajan Jasser Arafatin henkivartijana. voima suosittelee muuri on saanut kansainvälistä huomiota lukuisten taiteilijoiden maalattua teoksiaan sen kylkiin. Valtaosa teoksista kyseenalaistaa muurin oikeutuksen. Jarrar ei kuitenkaan ole ilahtunut tästä. ”En pidä graffiteista muurissa, sillä tämä muoti-ilmiö ei tee mitään muurin hävittämisen eteen. Graffitit voisi maalata muihin paikkoihin, ja muuri tulisi jättää juuri sellaiseksi kuin se on: rumaksi. Muurista tehdään taiteella tarpeettoman kaunis, ja lopulta se muuttuu turistirysäksi.” Onneksi taiteilijalla on ehdottaa hyvä vaihtoehto graffiteille: ”Muuriin maalamisen sijasta kaikkien pitäisi vasaroida siitä palasia pois. Jos kaikki hakkaisivat muurista irti muutaman kilon, se olisi äkkiä hävitetty.” Pa l e s t i i n a n Jari Tamminen Back to (the) Square 1 Helsingin Galleria Forum Boxissa 7.3.–30.3. ja Baanalla 7.3. alkaen klo 17.00. Infiltrators elokuvateatteri Andorrassa 4.3. Osana Checkpoint Helsinkiä järjestettävä Back to (the) Square 1 kuuluu Perpetuum Mobilen Re-Aligned -projektiin. Koonnut Kaisu Tervonen Voima suosittelee -osiossa julkaistaan tietoja tapahtumista, kursseista, teatteri- & tanssiesityksistä, musiikkitapahtumista & näyttelyistä. Seuraava Voima ilmestyy 31.3. ja on jakelussa huhtikuun. Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 17.3. asti osoitteessa voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. TRASHLAB FIX EUROOPAN OMATUNTO 4.3. kello 16–19 Kaupunkiverstas, Helsinki trashlabfix.tumblr.com 19.3., 30.3. & 12.4. Aleksanterin teatteri, Helsinki Eduskunnan pikkuparlamentti, Helsinki www.drom.fi/euroopan-omatunto Joka kuun ensimmäisenä tiistaina järjestettävä tee-se-itse-tilaisuus on kaikille avoin korjauspaja. Maaliskuussa Lotta Remming opastaa vaatteiden tuunailuun. Veijo Baltzarin näytelmä Seitsemän kielen kitaralla kuuluu kulttuuriyhdistys Dromin järjestämään tapahtumakokonaisuuteen, jonka tarkoituksena on rakentaa yhdenvertaista ja monikulttuurista Eurooppaa. KANSAINVÄLINEN NAISTENPÄIVÄ 8.3. kello 12–21 Caisa, Helsinki Keskustan kulttuurikeskuksessa naistenpäivää juhlitaan erityisesti tanssin parissa bollywoodin rytmeistä afrotanssiin, mutta tapahtumaan liittyy myös työpajoja sekä iltatilaisuus. VASTATUULI 2014 21.–23.3. Kestävän kehityksen keskus, Oulu oulutopia.wordpress.com/2014/02/06/vastatuuli-2014 OulUtopia järjestää viikonloppuleirin, jossa opetellaan käytännön taitoja erilaisissa työpajoissa sekä jaetaan näkökulmia elokuvien ja keskustelujen avulla. Tilaisuus on ilmainen ja päihteetön. RUOKAPYRAMIDIHUIJAUS Koko ajan ruokapyramidihuijaus.blogspot.fi Susanna Kovanen ja Harri Lapinoja julkaisevat maaliskuussa bloginsa kanssa samannimisen kirjan Ruokapyramidihuijaus, joka käsittelee ruokateollisuutta ja suomalaiseen ruokaan liitettyjä myyttejä kriittisesti. Kirjailijat ovat myös puhumassa Helsingissä Korjaamon kirjamarkkinoilla (29.–30.3.).
kansainvälinen tanssifestivaali lapsille ja nuorille 8.–13.4.2014 .fi 09 565 7250 TanssiTeaTTeri HurjaruuTH www.hurjaruuth V VEGAANINEN KASVISRAVINTOLA eganissimo i KulmavuorenkATU 2, Helsink äinen) kurvissa (Metro: Sörn MA-PE Keittolounas 7,10 € klo Buffetlounas 9,70 € 11-16 Lounaisiin sis. vesi, joka aamu itse leipomamme luomuleipä ja reilun kaupan luomukahvi / -tee T E RV E TULOA HERKUTT ELEMAAN! LA Brunssi 15 € klo veganissimo.fi 11-15 book.com/veganissimo face Lentäminen Halpaa sinulle – kallista ympäristölle Kanna vastuusi ja maksa vapaaehtoinen lento maksu! Varat käytetään ympäristöjärjestö Maan ystävien kautta ilmasto työhön kotimaassa ja päästövähennys projekteihin etelässä. www.lentomaksu.fi