Sisältö 6/2008
04 06 12 14 18 22 26 28 32 36 38 42 44 46 48 50 52 58 60 62 68 70 72 74
Pääkirjoitus Jahdissa Ruotsissa Metso runsastuu Värriön luonnonpuistossa Luunmurskaajat hirviluodit kovan paikan edessä .22 Magnum pienriistaluodikkona Kani tuholaisena ja riistaeläimenä Naturalis, poikkeuksellinen massiiviluoti Hirvi myyttisestä olennosta tuholaiseksi Marlin 1895M Guide Gun Jousimetsästyksen alkeet, osa 4 Pienet punapistetähtäimet käyttötestissä Karhunmetsästyksen päivittäminen Metsästyskoiran koulutus, osa 4 Federal High Density Waterfowl Helppokäyttöinen pienpetoloukku Tomahawk 1400 Lehtokurppa on harvojen herkku CRKT Kommer 3030 CRKT Slide Sharp Ase turvana Huippuvuorilla, osa 1 Uutiset Resepti: Hirveä päärynällä Palautepalsta Viimeinen sana
4
RIISTA
RIISTA PL , HELSINKI Puh: - email: toimitus@riista.info ISSN - PÄÄTOIMITTAJA: Esa Höysniemi TOIMITUSSIHTEERI: Toivo Haimi ART DIRECTOR: Paula Laitinen TEKIJÄT: Tero Kuitunen, Arto Määttä, Juha Kylmä, Emmamaria Kallio, Aimo Paukku, Kari Lindholm, Antti Kauranne, Henri Viitanen, Tuomo Karsikas, Mikko Kärnä, Mika Niemelä, Marko Ojala Markus Forsström GRAAFIKKO: Maija Pietikäinen KUVAAJAT: Esa Toivonen, Julius Koivistoinen KANNEN KUVA: Esa Höysniemi ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET: asiakaspalvelu@riista.info puh: - (klo :-:) Tilaushinnat: kk , euroa kestotilaus , euroa/ kk KUSTANTAJA: Fire-kustannus Oy PL , HELSINKI Painettu Suomessa, UPC-Vaasa MEDIAMY YNTI: Jani Leskinen puh: - jani.leskinen@firepublications.fi
Riistan kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Kaikki oikeudet pidätetään. Fire-kustannus Oy vastaa Riistan toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Riistaan lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Emme takaa Riistassa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Toinen vuosikerta. Riista ilmestyy 8 kertaa vuodessa.
pääkirjoitus
HUHUMYLLY PYÖRII
U
utta aselakia on valmisteltu salaa jo jonkin aikaa ja se pyritään saamaan ulos nopealla aikataululla, jo ensi vuoden aikana. Se, mitä ulospäin on tihkunut, vaikuttaa karmealta. Vaikka tässä vaiheessa voidaan puhua vain huhuista, on luultavaa että tulossa on raakoja rajoituksia ja esteitä sekä metsästäjille että muille aseharrastajille. On huomioitava, että aina ennen uusia metsästys- tai aselakeja huhumylly on pyörinyt täysillä ja liioitellen. Järki on yleensä voittanut, mutta silti harrastajien oikeuksia on paremminkin rajoitettu kuin vallitsevaa käytäntöä järkeistetty. Jostain syystä lakipykälät, joista on eniten haittaa harrastajille, jäävät aina voimaan ja muutokset koskevat usein pykäliä, joita ei olisi tarvinnut rukata. EU:sta on saatu oiva syntipukki, johon aina vedotaan kun jotain järjetöntä ollaan toteuttamassa. Kysymys on kuitenkin melkein aina asianomaisen instanssin direktiivien tahallisesta väärästä tulkinnasta. Viimeksi tullut aselain yhtenäistämisohje on tästä hyvä esimerkki: mikään ei olisi pitänyt muuttua vaikeammaksi, mutta toisin kävi ja ohjesäännöstä tulikin osittain perustuslain vastainen. Nyt tämä ohjesääntö on tarkoitus korjata ja sulauttaa uuteen lakiin, jota "täydennetään" EU:n ampuma-asedirektiivillä! Tämän enempää tuskin on tarvetta tuoda julki, kun jokainen jo käsittää mitä ollaan tekemässä. Kun tiedetään vielä, että AAHY:n johtohenkilöistä löytyy äärimmäisen asevastaisia virkamiehiä (miten tämä on edes mahdollista!?), voidaan olla täysin varmoja siitä, ettei asiantuntijoita haluta lainkaan kuunnella. Meillä on kuitenkin erinomaisia esimerkkejä siitä, mitä seuraa, kun aselakia tiukennetaan. Tästä paras on Englanti, jossa käsiaseiden kieltäminen tuotti nopeasti kasvavan aserikollisuuden, nyt jo lähes prosenttia enemmän, kuin silloin, kun rehelliset kansalaiset saivat pitää aseita. Samoin on käynyt Australiassa ja muutamissa USA:n osavaltioissa, joissa jouduttiin aseiden kantokielto kumoamaan rikollisuuden räjähdysmäisen lisääntymisen takia. Yksikään aseidenvastustaja ei voi olla täydessä järjessä, jos kuvittelee kielloilla parantavansa tilannetta. No, meilläpä eivät virkamiehet ole järkeä tarvinneet ennekään... Esa Höysniemi, päätoimittaja
ITSELATAAJAT HUOMIO!
Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla.
RIISTA
5
J JAHDISSA
RUOTSISSA
6
RIISTA
Vadstenan pellot, hanhestajan toiveuni
Itä-Göötanmaalla sijaitsevan Vadstenan ympäristö on vesilintujen metsästystä ajatellen ihanteellinen. Suuret peltoaukeat sijoittuvat Vätternin ja Tåkernin luonnonsuojelualueen väliin. Tåkern on yksi tunnetuimmista vesilintukosteikoista ja Vättern toiseksi suurin Ruotsin järvistä. Pelloilla ruokailevat monilukuiset paikallisten hanhien parvet, jotka saavat tuntuvaa vahvistusta muuton alettua.
esilinnustus ei ole nykyisin kovinkaan korkealle arvostettua Ruotsissa. Monin paikoin hanhi on enemmän tuhoeläin kuin metsästettävää riistaa. Tänä keväänä jouduttiin jo turvautumaan kevätmetsästykseen ylisuuren kannan rajoittamiseksi. Pahin tuholainen on hanhista suurin, kanadanhanhi (Kanadagås), joskin myös meri- (Grå-) ja metsähanhi (Sädgås) tekevät oman osansa orasmailla. Poikkeusluvalla voidaan sallia myös tuhoeläinjahti alueilla, missä hanhia ei muuten saisi jahdata tai jos tarvitsee vähentää muuten rauhoitettua lajia. Tässä suhteessa esimerkiksi tundrahanhi (Bläsgås) on joutunut harvennuksen kohteeksi aika ajoin ja Skånessa sillä on parin kuukauden metsästysaika, ... Ruotsin metsästysajat ovat läänikohtaisia ja osa ajoista on vaihtuvia, eli metsästysaika päätetään erikseen joka vuosi vähän ennen jahdin alkua. Ruotsin metsästysajat ja metsästettävät riistaeläimet löytyvät ehkä helpoiten Svenska Jägareförbundetin nettisivuilta, aina eivät edes paikalliset jahtimiehet ole täysin perillä niistä. Normaalien metsästysaikojen lisäksi myönnetään (skyddsjakt) vahinkojen estämiseksi lupia metsähanhelle .., merihanhelle .. ja kanadanhanhelle . .. Kaikki muut tässä mainitsemattomat hanhilajit ovat rauhoitettuja tai ainakaan niistä ei ole mainintaa kyseisillä sivuilla.
ALOITUS ITÄGÖÖTANMAALLA 11.8.
v
Metsästyskohteessamme hanhijahti alkoi elokuun . päivä, sallittuja olivat kanadanhanhi ja merihanhi. Metsähanhen jahtiaika alkoi vasta .. Kuuden miehen iskuryhmä saapui Vadstenaan iltapäivällä .. Sieltä siirryimme suomalaisen jahtioppaamme kera pelipaikalle, vain kuutisen kilometriä idyllisen pikkukaupungin, Vadstenan keskustasta. Hanhenkuvat olivat jo valmiina parilla sänkipellolla odottamassa iltalentoa, joka alkoi tavallisesti kello viiden jälkeen. Majapaikkaan päästyämme vaihdoimme jahtivarusteet päälle ja porukka jaettiin kahteen ryhmään, molemmille mukaan opas, joka hallitsi hanhenkutsumisen
RIISTA
7
Koska hanhia on runsaasti, on turha käyttää huonoja ampumatilanteita ja yhtä turha on yrittää ylipitkiltä matkoilta. Kuvien kanssa tilaisuuksia tulee ja jos haluaa maksimoida saalismäärän, kannattaa antaa selvästi laskuaikeissa olevien hanhien tulla kuville asti.
salat. Viiden tietämissä olimme jo maastoutuneet hanhenkuvien läheisyyteen odottamaan mitä tuleman pitää. Vajaan tunnin kuluttua siihen asti tyhjältä taivaalta alkoi kuulua hanhien kaklatusta. Iso kanadanhanhiparvi ohitti kuvamme kaukaa, mutta sitten neljä niistä sortui hanhipillin kutsuun ja laskeutuvaa hanhea merkkaavan lipun heilutteluun. Makasin selälläni keskellä kuvia, lopetin lipun heiluttelun ja valmistauduin ampumaan. Olimme sijoittuneet riviin siten, että lisäkseni kuvien kahta puolta oli yksi ampuja. Hanhet liisivät lähemmäksi, pudottivat laskutelineensä alas ja siinä vaiheessa jo pamahtivatkin ensimmäiset laukaukset. Kaksi reunimmaista hanhea putosi tantereeseen ja kaksi muuta alkoi jo olla kohdallani. Nousin nopeasti istualleen ja otin jyvälle nyt nousua yrittävät hanhet. Ensimmäinen putosi myttynä ja toiselle kävi samoin. Tilanne toistui pienen ajan jälkeen, kun suurempi parvi yritti kuville, neljä epäonnista jäi jälleen peltoon. Muutamia tilanteita oli vielä, mutta seitsemään mennessä lento hiljeni lähes olemattomaksi. Kolmas ampujamme oli päässyt kokeilemaan muutaman kerran, mutta ilman tulosta. Pauketta kuului myös toisen ryhmän suunnasta, tulos viisi hanhea, ihan hyvä aloitus.
AAMULENTO
Seuraava aamu valkeni kirkkaana ja kello viisi olimme eilisestä tutuilla paikoilla, kuviin ei koskettu iltalennon jälkeen. Lento alkoi lähellä kuutta ja nyt hanhia liikkui tasaiseen tahtiin useassa eri suunnassa. Sovimme, että eilen saaliitta jäänyt aloittaa ampumisen. Yritin keskittyä etupäässä kuvaamiseen, tarkoitus oli saada kuville laskevasta parvesta edes jonkinlainen otos, mutta se osoittautui yllättävän vaikeaksi. Kerran kolme kanadalaista laskeutui kuvien sekaan ja yksi niistä jäi vajaan kymmenen metrin päähän. Suunta oli kuitenkin huono ja kun yritin kääntyä, nyt jo epäluuloinen hanhi päätti häipyä. Samaan aikaan kaveri, joka edellisenä iltana oli jäänyt saaliitta, aloitti pelin ja pamautti yhdellä paukulla kaksi muuta hanhea peltoon. Kun seuraavan lennon aikana seurasi
vielä hieno doubleé, alkoi hymykin karehtia suupielissä ja eilinen epäonni unohtui. Aamun aikana peltoon jäi vielä seitsemän muuta kanadalaista, joten aamusaldomme oli kpl lisättynä toisen ryhmän kymmenellä pudotuksella. Kahden kyttäyksen saalis oli siis jo yksilöä, joten oli syytä olla tyytyväinen. Koska saalista oli jo riittämiin, emme katsoneet tarpeelliseksi vaihtaa kuvia uuteen paikkaan. Tämä kostautuikin sekä seuraavana iltana että aamuna, sillä paikallinen kanta oli jo oppinut läksynsä. Molempien jahtien tulos oli enää viisi hanhea, sillä kuville tuli vain muutama parin hanhen ryhmä ja nekin huomattavan varovaisesti. Jahdin alkuvaiheessa pääosa linnuista on kanadalaisia, mutta pieniä merihanhiparvia esiintyy myös. Kuvillemme tuli aamulennon aikana yksi merihanhiparvi, mutta juuri ennen laskeutumista kanadalaisia huomattavasti tarkemmat merihanhet havaitsivat jotain epäilyttävää ja ottivat uudelleen korkeutta. Kunnollinen maastoasu on hanhipelloilla hintansa arvoinen.
8
RIISTA
ASEET JA PATRUUNAT
Ruotsissa saa käyttää hanhijahdissa lyijyhauleja silloin kun ammutaan pellolla, vesillä on oltava myrkytön vaihtoehto. Lisäksi on huomattava, että suurin sallittu haulikoko on mm. Asemääräykset ovat pääosin samat kuin Suomessa, itselataavissa saa olla kaksi patruunaa lippaassa, pumpuissa ei ole rajoitusta. Kaliiperin käyttö on kuitenkin kielletty. Seurueessamme oli kaksi päällekkäispiippuista, yksi pumppu ja kolme itselataavaa. Kaikki käyttivät pääasiassa lyijyhauleja, koot , mm. Ampumamatkat olivat lyhyitä, joten kolmen millin kokoluokka riitti erinomaisesti pudottamaan hanhen kuin eilen kuolleena, isommilla hauleilla jouduttiin usein vielä parsimaan. Kiväärin käyttö hanhestukseen on tällä alueella kielletty, sillä tiheä asutus ja alavat pellot aiheuttavat liian suuren onnettomuusriskin. Koska hanhia on runsaasti, on turha käyttää huonoja ampumatilanteita ja yhtä turha on yrittää ylipitkiltä matkoilta. Kuvien kanssa tilaisuuksia tulee ja jos haluaa maksimoida saalismäärän, kan-
nattaa antaa selvästi laskuaikeissa olevien hanhien tulla kuville asti.
KUVIA JA PILLEJÄ
Tehokas hanhien peltojahti vaatii paljon kuvia ja osaavan pillinkäyttäjän. Jokaisella kyttäyskerralla tuli selkeästi ilmi houkuttelun teho, pelkillä kuvilla tai pelkällä pillin käytöllä samaan ei päästä mitenkään. Toimivaksi osoittautui myös "hanhilippu" tai liikuteltavilla siivillä oleva kuva. Nämä molemmat esittävät parveen laskeutuvaa yksilöä ja usein se näyttää olevan juuri se laukaiseva tekijä, joka "pakottaa" hanhet kuville. Pillittäjän tulee osata mielellään koko ääniskaala rauhoittelusta takaisinkutsuun. Hyvissä olosuhteissa riittää vähempikin taito, mutta silloin kun hanhet alkavat olla varovaisia, on taitava pillinkäyttäjä vahvoilla. Kuvissa tärkeää ovat tietyt, lajille tunnusomaiset väritykset ja suuri lukumäärä. Kun eri hanhilajeja on paljon, ne laskeutuvat helposti myös muunlajisten joukkoon, joten väritys ei ole aivan
yhtä tärkeä kuin suuri kuvamäärä. Kuvien materiaalilla ei ole juuri väliä, helposti kuljetettavat ja pieneen tilaan menevät ovat helpoimpia siirrellä. Tehokas keino on naamioitua kuvien keskelle, tätä tapaa käytetään Suomessa harvoin. Meillä siinä on myös oma riskinsä, yli-innokas kiväärinkäyttäjä saattaa yrittää ampua kuville laskeutunutta hanhea (tai jopa kuvaa) kaukaa ja silloin myös naamioituja on vaaravyöhykkeellä. Hanhet pyrkivät nousemaan lentoon aina vastatuuleen, joten yleisen käsityksen mukaan kuvat pyytävät parhaiten nokat tuulta vasten. Kuinka tärkeä tämä seikka todellisuudessa on, jäi hieman askarruttamaan, sillä hanhet laskeutuivat kuville kaikista ilmansuunnista eikä myöskään maasta nousu tapahtunut kaikilla samaan suuntaan. Hanhet eivät mielellään laskeudu lähelle pensaita tai metsiköitä, joten usein on tyydyttävä kyttäämään avoimella pellolla. Näissä tapauksissa -D puku on paras vaihtoehto ja mielellään vielä mahdollisimman lähellä taustan väritystä, sänkipellolla väritys saa olla melko vaalea. Varsinkin
RIISTA
9
paikalliset hanhet vierastavat helposti pellon pinnasta kohoavia uusia esineitä ja karttavat niitä, joten istuminen tai seisominen on huono vaihtoehto, makuuasento toimii parhaiten.
ASEEN TUONTI RUOTSIIN JA METSÄST YSKORTTI
senkymmentä euroa. Tarkempia ohjeita nykytilasta kannattaa tiedustella jahtimatkojen järjestäjiltä. Lunastettu metsästyskortti on voimassa vuoden.
JAHTIOHJEITA
Faktat:
Matkanjärjestäjä: Pohjolan Jahtipillit, 040 722 6071 Matkaliput: Viking Line, Turku-Tukholma-Turku, 152 / 4 hlö + henkilöauto Jahtimatkan hinta: 320 , sisältää majoituksen, aamiaisen ja kuljetukset perillä Majoitus: Kahden hengen huoneissa, keittomahdollisuus Pillipiipari: Hanhipillin käyttäjä haluttaessa 60 / ryhmä Saalismäärä: Ei rajoitusta Max. henkilömäärä: 12 Seuraavat varaukset vasta marraskuun puolivälin jälkeen, muutokset mahdollisia
Oman aseen voi tuoda Ruotsiin varsin kivuttomasti. Mikäli ase on merkitty Euroopan asepassiin, ei tarvita mitään toimenpiteitä. Muuten täytetään netistä Ruotsin tullin (tullverket.se) sivuilta löytyvä ilmoitus (suomenkielinen), jota ei tarvitse näyttää muutoin kuin tullin sitä kysyessä. Metsästyskortti maksettiin ennen postiin joko lähtiessä kotoa tai kohdemaassa, nykyisin saman asian hoitaa pankki. Tällä hetkellä on kuitenkin menossa siirtymävaihe, jonka takia asia on hieman hakusessa. Paras tapa hoitaa metsästysmaksu on netin kautta, kortin hinta on kruunua eli kolmi-
Jahdin järjestäjien periaatteena on, että jokainen ampuu vain sen verran lintuja, kuin pystyy hyödyntämään ja viemään Suomeen. Mitään kiintiöitä saalismäärälle ei kuitenkaan ole. Saaliin kuljetukseen kannattaa siis varautua järjestämällä tilaa ja kylmälaukkuja tms. Paikan päällä on pakastimia, joten linnut saadaan jäädytettyä ennen poislähtöä. Vadstenan kaupungista löytyy muutaman kilometrin säteellä tarvittavat kaupat ja ravintolat. Myös kulttuurinnälkäisille riittää paljon kohteita, samoin kannattaa vierailla Tåkernin lintutornissa. Majoitustilat olivat erinomaiset ja käytössä oli koko keittiötarpeisto, joten ruuan valmistus onnistuu myös majoitustiloissa.
10
RIISTA
Tilaa
KOTIIN KANNETTUNA
Riistan tilaajana saat lehtesi halvemmalla ja varmuudella.
Voit tilata Riistan myös osoitteesta www.riista.info tai puhelimitse numerosta 09-827 5556 (arkisin klo. 1014)
TILAA NYT
TEKSTIVIESTILLÄ
RIISTAN
NÄYTENUMERO!
VIESTIN HINTA 4,00
KYLLÄ, TILAAN RIISTA-LEHDEN
Valitse tilausjaksosi: kestotilaus 47,95 / vuosi 12 kk (8 numeroa) 54,95 3 kk testitilaus (2 numeroa) 13,80
Tilaus alkaa seuraavasta ilmestyvästä numerosta Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Kotipuhelin, myös suuntanumero Syntymäaika Sähköposti
Vastaanottaja maksaa postimaksun
Lähetä viesti: LEHTI RIISTA, nimesi ja osoitteesi numeroon 16130. Esimerkiksi LEHTI RIISTA Mauri Metsästäjä Kiväärikuja 10 33333 Metsälä.
VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00300-307 00301 HELSINKI
Kestotilausta ei voi lopettaa kesken laskutuskauden.
Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18 v.)
VÄRRIÖN LUONNONPUISTOSSA
Värriön luonnonpuisto sijaitsee itäkairan koillisessa kolkassa. Se sijoittuu Sallan ja Savukosken kuntien pohjoisosaan, vasten Venäjän rajaa 40 kilometriä Korvatunturista etelään. Nuori Helsingin yliopiston riistabiologian dosentti Erkki Pulliainen perusti alueelle Värriön tutkimusaseman vuonna 1967.
TEKSTI: VELI POHJONEN
Metso runsastuu
lumeen jättämien jälkien perusteella. Kanalinnuista varmin tunnistettava on leveän jälkivanan jättävä metso. Pyyn, riekon ja naarasteeren jälkien varma erottelu toisistaan on hankalampaa, mutta saamme kuitenkin ryhmänä kaikkien kanalintujen jäljet verraten tarkkaan kirjoihin. Värriön maastoon on merkattu paalulla kuusi kilometriä pitkä selkälinja, joka kulkee luonnonpuiston läpi Värriötuntureiden selänteeltä outamaiden ja jänkien poikki Ylinuorttijoen laaksoon. Hiihdämme linjan lumien aikaan joka viikko. Hiihtäjä havainnoi reitin ylittäneet
ärriön kiehtovin riistaeläin on metso. Etäinen erämaa vedenjakajan takana oli -luvulla maineikasta metson maata, jossa myös eräkirjailijamme A.E. Järvinen kävi huurremetson pyynnissä. Nyt luonnonpuiston metsotokkia vain valokuvataan. Samalla metson runsaudesta pidetään tarkkaa kirjaa. Pulliainen käynnisti Värriössä ensi töikseen lumilinjan hiihdoksi kutsutun tutkimuksen. Seuraamme Värriön luonnonpuistossa kaikkien talvieläinten runsauden vaihtelua niiden
12 RIISTA
V
riistaeläinten jälkivanat paaluvälin tarkkuudella, määrittää lajin, kirjaa eläimen kulkusuunnan ja arvioi jäljen iän päivän tarkkuudella. Vuodesta lähtien lumilinja on hiihdetty kertaa. Riistaeläimistä on kertynyt ainutlaatuinen, vuoden mittainen viikkohavaintoihin perustuva jälkipankki. Kanalintujen jälkivanoja on laskettu kaikkiaan kertaa eli keskimäärin kertaa talvessa. Ylivoimaisesti eniten Värriön ylämaalla jälkiä piirtelee riekko; vuoden aikana niitä ilmestyi lumilinjalle yhteensä kertaa.
Tutkittavaa riittää metson osalta vielä siinä, missä määrin, milloin ja minkä ikäluokan linnut lähtevät vaeltamaan niin, että ne päätyvät puistosta metsästysalueille.
Metson jälkiä hiihtäjä on laskenut kertaa, runsaat kymmenen kertaa talvessa. Huippuvuosi oli (kausi /), jolloin havaintoja oli . Havaintosarjan alkupäässä oli muutamia tyhjiä vuosia, jolloin metsoja ei tavattu linjalla koko talvena. Kahdestakymmenestä viimeisimmästä vuodesta heikoin oli . Silloin löytyivät vain kahdet metson jäljet. Viime talvena jälkivanoja kirjattiin kappaletta. Pitkää ajanjaksoa seuraten kanalinnut runsastuvat Värriön luonnonpuistossa. Nousu ylitti tilastotieteelle merkittävän prosentin todennäköisyyden rajan jo vuonna . Siitä nousu on edelleen jatkunut, vaikka vuosivaihtelu näytti aluksi peittävän noususuunnan alleen. Pääosa kanalintujen ryhmänoususta tulee riekosta. Kun havainnoista puhdistetaan vuosivaihtelu, kanalintujen jälkivanoja laskettiin -luvun lopulla kertaa, mutta -luvun puolivälissä jo kertaa talvessa. Myös Värriön metson jäljet ovat runsastuneet, joskin riekkoa hitaammin. Vuosivaihtelusta puhdistettuja jälkihavaintoja oli viisi kertaa talvessa jakson alussa ja viisitoista kertaa jakson lopussa. Metson nousun merkitsevyys ylitti prosentin todennäköisyyden rajan viime talvena. Värriö rauhoitettiin metsästykseltä kahdessa vaiheessa. Laki Värriön luonnonpuistosta on vuodelta . Rajoitettu metsästys oli ensin luvallista paikalliselle väestölle, kunnes täysrauhoitus tuli voimaan . Kaksivaiheinen rauhoitus näkyy jälkihavainnoissa. Kanalintujen kokonaismäärä kääntyi pitkäaikaiseen nousuun, metso mukaan lukien. Vastaava ilmiö lienee tapahtunut muuallakin Pohjois-Suomen luonnonsuojelualueilla. Pitkäaikaista nousua ei olla kuitenkaan pystytty etenkään metson osalta numeroin vertaamaan, koska Värriön kaltaisia, kymmenien vuosien mittaisia, usein toistuvia ja säännöllisiä havaintosarjoja ei ole muissa puistoissa. Pohjois-Suomen suojelualueiden verkolla on metson runsauden tasaajana aiemmin ymmärrettyä suurempi merkitys. Värriön havainnot kertovat, että metson pitkäaikainen kanta on mahdollista säilyttää ja kääntää nousuun suojelualueilla. Onnistunut luonnonsuojelu on metsästyksen paras edunvalvoja. Se turvaa metsästystä takaamalla peruskannan. Kun kanta puistossa vahvistuu, riistaeläimiä siirtyy myös puiston ulkopuolelle. Tutkittavaa riittää metson osalta vielä siinä, missä määrin, milloin ja minkä ikäluokan linnut lähtevät vaeltamaan niin, että ne päätyvät puistosta metsästysalueille. Värriön tutkimusasemalla tätä on seurattu radiopannoin. Kaikki linnut eivät vaella, mutta jotkut siirtyvät hämmästyttävän pitkiä matkoja. Metsolla matkaennätystä pitää kukko, joka lensi keskikesällä puistosta Tuntsan yli etelään noin kilometrin päähän. Syystä tai toisesta tämä kukko palasi luonnonpuistoon pari päivää ennen metsästyskauden alkua. Värriön pitkäaikainen metsotutkimus antaa puhtia pohdinnoille siitä, voisiko linnustuskautta Pohjois-Suomessa jatkaa Ruotsin malliin. Kanalintujen metsästys alkaa Västerbottenin ja Norrbottenin lääneissä . elokuuta, kun se meillä alkaa . syyskuuta. Sekä urosmetsolla että -teerellä on Pohjois-Ruotsissa pysyvä talvipyynti tammikuun loppuun asti, kun pyynti meillä päättyy jo lokakuun lopussa. Naarasmetson ja -teeren pyynti päättyy kuitenkin naapurissa jo marraskuun . päivä. Pohjois-Suomen metsästäjiä on ihmetyttänyt, miksi linnustuskausi on Pohjois-Ruotsissa olennaisesti pidempi. Erämatkailua tarjoavat pohjoiset yrittäjät puolestaan ihmettelevät, miten Metsähallituksen Villi Pohjola markkinoi latvalinnustusmatkoja naapuriin samalla, kun olemme tulpanneet tämän pyyntimuodon omalla puolellamme. Ruotsalaiset ovat todenneet, että pidempi metsästyskausi ja vaikea talvipyynti eivät ole riistakantojen uhka. Miksei havainto päde meillä? Maidemme pohjoisosat voisi olettaa luonnonolosuhteiltaan ja metsästäjiltään samankaltaisiksi niin, että metsästyskaudet voisivat olla yhtenevät. Koska pohjoiseen luotiin -luvulla mittava luonnonsuojelualueiden verkko, sitä tulisi hyödyntää metsästyksen tueksi. Ruotsissa tämä lienee ymmärretty varhemmin kuin meillä. Maalinnustuksen metsästysajat tulisi ottaa Pohjois-Suomessakin uuteen harkintaan.
RIISTA 13
HIRVILUODIT KOVAN PAIKAN EDESSÄ
o -luvun alussa brittiläiset suurriistanmetsästäjät olivat hyvin tietoisia, että paras läpäisytulos tavanomaisella puolivaippaluodilla saavutetaan noin m/s lähtönopeudella ja se on yksi syistä, miksi klassiset kaliiperit ladataan tähän nopeustasoon edelleen. Nykyisin luotien lähtönopeudet ovat huomattavasti suurempia juuri eniten käytetyissä pienissä ja keskiluokan kaliipereissa ja siksi perinteiset luodit ovat heikoilla jopa pehmytkudososumissa. Luotien bondaus eli lyijysydämen juottaminen vaippaan on ensimmäinen parannus kohti kestävämpää luotia. Löytyy myös lyijykärkisiä massiiviluoteja ja yksiaineisia lyijyttömiä luoteja. Näistä vain viimeksi mainituilla voidaan parantaa läpäisyä lisäämällä lähtönopeutta, muiden läpäisy riippuu kärjen laajenemisasteesta. Jokaisen metsästäjän tulisikin tiedostaa se, että mitä enemmän nopeutta perinteisellä lyijyluodilla on (magnum-kaliiperit), sitä vähemmän sillä saavutetaan läpäisyä pehmytkudoksessa ja sitä helpommin luoti tuhoutuu luuosumassa.
LUUSIMULAATTORI
LUUNMURSKAAJAT
Rakensimme laitteen, joka rakenteellisesti on kenen tahansa toteutettavissa ja tulokset toistettavissa. Simulaattori koostuu läpimäristä metallikehikkoon asetetuista puhelinluetteloista ja luuta jäljittelevästä laminaatti/kertopuuosiosta. Kehikon takaosassa on puristin, jolla luettelot saadaan puristettua joka kerta samaan paineeseen/tilaan. Pakka rakentuu siten, että ensin luoti osuu pehmytkudokseen (= kolme luetteloa, cm) ja laajenee, minkä jälkeen tulee "luu", joka muodostuu
14
RIISTA
Metsästysluoteja on arvioitu erilaisin menetelmin, mutta harvemmin niitä on asetettu yhtä luunkovaan kokeeseen kuin nyt. Pahin tilanne syntyy silloin, kun luoti osuu esimerkiksi hirven suureen olkaniveleen. Rakensimme tätä varten yksinkertaisen luusimulaattorin, jolla jyvät erotetaan akanoista. Tulokset olivat jälleen osin yllättävät, mutta toisaalta moni "ohilaukaus" sai järkevän selityksen.
TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI & MIKKO KIVELÄ
laminaatista (kovuusluokka ), kahdesta neljän sentin kertopuusta ja toisesta laminaatista. Tämän läpäistyään luodin on puskettava vielä läpi yhden läpimärän luettelon ( cm), minkä jälkeen vasta päästään keuhkokudokseen ( cm tyhjä tila). Keuhko-osion jälkeen on luotia pysäyttämässä märkiä luetteloita, joten maksimi mitattavissa oleva läpäisy on n. cm. Käytäntöön verrattaessa simulaattorin tulokset vastaavat yllättävän hyvin osumaa hirven suurimpiin niveliin, eli pahimpaan mahdolliseen kohtaan, mihin luoti voi osua. Tärkein tieto on kuitenkin eri luotien toiminta, nyt rakenteelliset erot tulevat konkreettisesti ilmi. On huomionarvoista, että pääosa tavanomaisista lyijyluodeista kaliiperista riippumatta pysähtyi luuhun eikä näin ollen olisi saavuttanut lainkaan keuhkoja. Yhtä heikosti kävi suurelle osalle bondattuja luoteja, joiden kärjen nopea laajeneminen esti riittävän läpäisyn. Joillakin luodeilla ammuttiin useaan eri otteeseen koelaukauksia. Koska tulokset läpäisyssä heittivät maksimissaan vain +- cm, saatoimme todeta menetelmän toistettavuuden olevan todella erinomainen.
RISUOSUMAT
keämpää, aiottuun kohtaan. Koska varsinaisia risuluoteja ei ole, on syytä välttää riistan ampumista, jos välissä on kasvustoa. Vain haavakon kyseessä ollen puskiin ampuminen on hyväksyttävää.
KALIIPERI .30
suus karhuluodille on hyvä muokkautuvuus, mutta myös läpäisyä tarvitaan, jotta haavakanava saadaan mahdollisimman suureksi. Koska luoti ei joudu pahimmassakaan tilanteessa aivan yhtä koville kuin hirvessä, voidaan olettaa että useimmat bondatut luodit toimivat riittävän luotettavasti. Suomessa ammutaan suurriistaa ylivoimaisesti eniten lähietäisyyksiltä, joten näissä tilanteissa voitaisiin kaikissa kaliipereissa käyttää niin raskasta luotia, kuin rihlannousu sallii. Käytännössä kaliiperissa . nousulla -" vakautuu lähes kaikki , g ( gr) luodit, -" , g ( gr) ja -" , g ( gr). Lähtönopeudet jäävät luonnollisesti hitaammiksi, mutta tämä vain parantaa lyijyä sisältävien luotien toimintaa. Tässä yhteydessä raskaat massiiviluodit ovat puolestaan heikoilla, sillä nopeuden pudotessa reilusti alle m/s, ne laajenevat vain vähän ja kohtalaisesta läpäisystä huolimatta haavakanava jää pieneksi. Lähietäisyydeltä kannattaa siis käyttää maksimipainoista lyijyluotia tai normaalipainoista massiiviluotia.
MUU T KALIIPERIT
Heikkorakenteiselle luodille osuma risuun ennen maalia on lähes yhtä tuhoisaa kuin luuosuma. Myös tässä suhteessa bondatut luodit ovat asteen edellä tavanomaisia. Tilanne paranee vielä yksiaineisilla massiiviluodeilla, koska ne eivät menetä risuosumassa lainkaan painoaan. Kaikki luodit rakenteesta riippumatta muuttavat suuntaansa risuissa enemmän tai vähemmän ja saattavat kääntyä poikittain, mutta parhaat luodit säilyttävät massansa, mikä takaa tavallisesti kohtalaisen läpäisyn. Risukoissa oikea valinta on sellainen luoti, joka toimii hyvin myös luuosumassa, mutta sekään ei takaa, että ammus kulkeutuu perille ja mikä tär-
Koska kaliiperi . on Suomessa yleisin hirviaseena, pyrittiin luusimulaatio tekemään mahdollisimman suurelle osalle Suomessa käytetyistä luodeista. Kaliiperissa . Win, .- ja . Win Mag tulokset olivat yksiselitteisen selvät, yksikään tavanomainen puolivaippaluoti ei läpäissyt luuta! Ei siis tarvitse lainkaan ihmetellä, miksei hirvi jäänytkään, vaikka "osuma oli varmasti lavassa". Bondatuista luodeista läpäisyyn kykeni vain pieni osa ja nekin ainoastaan .:n nopeustasolla. Lähietäisyydeltä kaliipereissa .- ja . Win Mag vain massiiviluodit selvisivät tehtävästä. Asia on kyllä ollut pitkään tiedossa, mutta sitä on ollut vaikea todistaa, ei tosin enää. Magnumkaliipereista saadaan todellista hyötyä lyijyluodilla vain ammuttaessa normaalia pitemmälle tai vaihtoehtoisesti jos käytetään lähimatkoille erityisen painavaa ja vahvarakenteista luotia, esimerkiksi , g ( gr) tai jopa , g ( gr). Kevyt kärkipään bondattu luoti toimi luotettavasti luuosumassa vain .:n nopeuksilla lähietäisyydeltä. Merkille pantavaa oli, että meillä yleisesti käytetyt Lapuan Megat ja Sakon Hammerheadit sekä Super Hammerheadit eivät pysty tiukan paikan tullen läpäisemään luuta luotettavasti. Mikäli ampumamatkat ovat lyhyitä, on hirvijahdissa paras luotivalinta joku massiiviluodeista. Itse lataamalla voidaan käyttää raskaampia lyijyluoteja kuin tehdaspatruunoissa ja niillä tilanne saadaan myös hallintaan (vrt. Woodleigh PP, paino , g). Tässä on muistettava, että karhun anatomia poikkeaa huomattavasti hirvestä, eikä sen luusto ole yhtä massiivinen. Tärkeä ominai-
Kaliiperit , ja mm ovat laajalti käytössä ja usein myös hyvin tuloksin. Pienissä kaliipereissa voidaan saavuttaa hyviä läpäisyjä myös lyijyluodeilla silloin, kun luoti ei sirpaloidu ja sen kärjen laajeneminen pysyy kurissa, esimerkiksi bondatut mm Speer Mag-Tip (, g), mm Woodleigh PP (, g). Perinteisellä rakenteella oleva , mm Alaska (, g) läpäisi myös hyvin, mutta siinä luodin kärki sirpaloitui ja vaipan siivekkeet kääntyivät kiinni runkoon. Alaskan painonmenetys oli ja lopullinen läpimitta mm. Näin käyttäytyvä luoti hajoaa tavallisesti myös pehmytkudoksessa, eikä tee kunnollista haavakanavaa. Megan ja Oryxin painonmenetys oli ja läpimitta mm. Naturaliksen läpimitaksi tuli mm ja paino säilyi ennallaan. Lyijyluodin painolla on massiiviluoteihin verrattuna suurempi merkitys, sillä painon lisäksi kevyemmän luodin suurempi nopeus muokkaa enemmän luotia. Esimerkiksi mm Woodleigh PP , g:n luoti nopeudella m/s läpäisi hyvin, mutta , g nopeudella m/s ei enää läpäissyt. Kunnolla laajenevat massiiviluodit tarvitsevat suhteellisen kovan lähtönopeuden, jotta läpäisy olisi riittävä. Kaliiperissa , mm Lapua Naturalis läpäisi hyvin, mutta mm:ssä ja pienemmällä nopeudella ei päästy enää samaan tulokseen. Myös kaliiperissa mm Naturalis kärsi heikosta lähtönopeudesta. Muista kokeilluista luodeista vain bondatut Speer Hot-Cor ( g) ja raskaampi Woodleigh RN (, g) selvisivät keuhko-osion paremmalle puolelle. Kaliiperissa mm (.) läpäisy näyttää olevan suhteellisesti parempi kuin pienemmissä ja isommissa. Riittävä läpäisy saatiin jo usealla , g:n luodilla, kun kaliiperissa , mm , grammaa
RIISTA
15
näyttää olevan raja, jossa paremmat bondatut luodit jo alkavat toimia suhteellisen varmoina luun läpäisijöinä. Jopa nopeasti laajeneva ja siksi heikko läpäisijä, Norma Oryx suoriutui kokeesta tässä kohtaa (, mm/ , g) puhtain arvosanoin toisin kuin kotimaiset lyijyluodit. On valitettavaa, ettei luunmurskaajien sarjaan yltänyt yksikään kokeilluista Sakon tai Lapuan puolivaippaluodeista, ei missään kaliiperissa eikä millään luodinpainolla, niitä kuitenkin käytetään meillä eniten! Tarpeeksi suurireikäinen ase pärjää yleensä pelkästään luodin massalla, mutta painokaan ei aina auta, mikäli luodin rakenne on liian pehmeä ja nopeutta liikaa, kuten nähdään esimerkiksi kaliiperin . tuloksien kohdalla.
LÄPÄISY EI OLE AINOA KRITEERI
Kuvassa vasemmalla kolme 9,3 mm:n luunmurskaajaa, Barnes TSX 16,2 g, Lapua Naturalis 17,5 g ja Rhino 18,5 g. Seuraavaksi kaksi .35-kaliiperista, Speer Trophy Bonded Bear Claw 14,6 g ja Swift A-Frame 14.6 g. Kuvan luodeista vain Bear Claw ei läpäissyt simulaattoria ja syykin on selvä, huolimatta vastaavasta rakenteesta kuin Rhino, luoti muokkautuu liikaa.
.30-kaliiperin luoteja, vasemmalta Nosler Accubond 11,7 g, Norma Oryx 11,7 g, Lapua Mega 12 g, RWS Evolution 12,2 g ja Sako Super Hammerhead 11,7 g. Megaa lukuun ottamatta kaikki kuvan luodit ovat bondattuja. Näistä vain Accubondin nopeustasolla pääsi luunmurskaajien veljeskuntaan. Kuvasta näkee, että sen muokkautuminen on pysähtynyt melko aikaisessa vaiheessa ja ehjäksi jääneen runko-osan paino on riittänyt hyvään läpäisyyn.
Jos luotia valittaessa tuijotetaan vain läpäisyyn, ei välttämättä päädytä hyvään yleisluotiin. Käyttökelpoinen luoti menettää mahdollisimman vähän painostaan, vaikka muokkautuukin reilusti. Hyvin läpäiseviä, mutta paljon lihahävikkiä aiheuttavia luoteja ovat esimerkiksi jo mainittu Norma Alaska kaliiperissa , mm sekä Nosler Partition ja Brenneke TUG kaikissa kaliipereissa. Näissä läpäisy perustuu luodinkärjen sirpaloitumiseen, jolloin luodin peräosa jatkaa matkaa pienen läpimittansa ansiosta. Läpäisy ja syömäkelvottoman lihan määrä on suuri. Joissakin seurueissa koiranmuonan tekemisestä joutuu maksamaan sakon, eli hommasta selviää vain selvällä setelirahalla. Tämäkin asia kannattaa pitää mielessä sillä kukaan ei syö mielellään lyijynokareilla maustettua lihaa.
HIRVIKELLO KUNNIAAN
Vasemmalla kolme 6,5 mm:n luotia, Lapua Naturalis 9,1 g, Lapua Mega 10 g ja Norma Oryx. Kolme seuraavaa luotia ovat 7 mm (.284), Lapua Naturalis 10,4 g, Woodleigh PP 11,3 g ja Nosler Accubond 10,4 g. Katso taulukosta luotien läpäisykyky.
Lapuan Naturalis vaatii kohtalaisen kovan nopeuden, jotta muotoutuminen ja läpäisy saadaan riittäväksi. Kuvassa kolme 9,3 mm:n luotia, vasemmalla Naturalis LR 14,3 g tehdaslataus, joka ei läpäissyt simulaattoria. Keskellä sama luoti ladattuna hieman kovempaan nopeuteen, jolla läpäisy onnistui ja oikealla raskas 17,5 g Naturalis, todellinen luunmurskaaja.
0
12 cm Kertopuu 8 cm
26 cm
36 cm
70 cm
3 luetteloa laminaatti 6 mm 1 luettelo
tyhjä tila "keuhkot"
luetteloita
LUUSIMULAATTORIN RAKENNE, PAKETTI METALLIKEHIKOSSA
Takavuosina luotu hirvikello (katso Riista /) on syntynyt tarpeeseen. Jos metsästät tavanomaisilla puolivaippaluodeilla, pidä huoli siitä, että ampumalinjat ovat varmasti risuttomia ja ampumakulmat kellon mukaisesti siten, että näkyvissä on keuhkoaluetta vähintään . Jos vähänkin tuntuu siltä, että liipaisinsormea syyhyttää silloinkin, kun hirvi on huonossa kulmassa tai risuja edessä, valitse varmempi luotityyppi! Muista, että vaikka itse valitsetkin luotisi, joutuu koko porukka osallistumaan mahdollisen haavakon etsintään. Haavakko voi tulla kokeneellekin metsästäjälle, mutta jos syynä on pelkästään huono luodinvalinta, osoittaa se melkoista välinpitämättömyyttä niin seuruetovereita kuin myös saalista kohtaan.
Näissä pylväsdiagrammeissa on esitettynä luodit jotka läpäisivät simulaattorin "keuhkot". Luunmurskaajiksi voidaan laskea vain 36 cm:n rajan ylittäneen (merkattu ylemmällä katkoviivalla). 16 RIISTA
35 0 5 10 15 20 25 Upotus / cm 30
40
45
50
55
Raskaamman pään luunmurskaajia, vasemmalla .35-kaliiperin Woodleigh RN 20,1 g, seuraavana 9,3 mm Woodleigh RN 20,7 g ja 9,3 mm Woodleigh PP 20,7 g.
Vasemmalla 9,3 mm Swift A_Frame 19,4 g, .35 Swift A-Frame 14,6 g, .30 Woodleigh PP 15.6 g ja .30 Sako Hammerhead 14,3 g. Vain viimeksi mainittu luoti jäi rannalle luunmurskaajien kerhosta ja kuva kertoo syyn: bondauksen pettäminen ja kärjen sirpaloituminen.
Vasemmalla 9,3 mm Speer Hot-Cor 17,5 g, .35 Speer Grand Slam 16,3 g. Seuraavana 9,3 mm Woodleigh RN 18,5 g ja .35 Woodleigh RN 16,3 g. Oikealla 9,3 mm RWS Evolution 18,9 g. Molemmat keskiraskaat Woodleigh-luodit muokkautuvat niin laajaksi, että se estää maksimiläpäisyn. Vähemmän muotoutuvien Speerien läpäisy on puolestaan erittäin hyvä. Kaikki kuvan luodit ovat bondattuja.
.308 Win Sako Super Hammerhead 11,7g (750 m/s) Sako Hammerhead 13,0g (695 m/s) Lapua Mega 12,0g (734 m/s) Norma Oryx 11,7g (784 m/s) RWS Evolution 11,9g (759 m/s) Sako Hammerhead 11,7g (745 m/s) Remington 11,7g PSP (757 m/s) Remington 11,7g UCL (765 m/s) Norma A-Frame 10,69 g (790 m/s) Nosler E-Tip 11,7 g (766 m/s) Speer TBBC 10,69 g (813 m/s) Brenneke TOG 10,69 g (785 m/s)
Upotus 25 cm 25 cm 22 cm 21 cm 21 cm 21 cm 21 cm 23 cm 20 cm 24 cm 25 cm 20 cm
.300 Win Mag Sako Nosler Accubond 11,7g (900 m/s) Lapua Mega 12,0g (830 m/s) Sako SHH 11,7g (881 m/s) Norma Plastspets 11,7g (875 m/s) Sako Hammerhead 14,3g (765 m/s) S&B PTS SP 11,7g (885 m/s) 6,5 x 55 Lapua Mega 10,1g (790 m/s) Norma Oryx 10,1g (820 m/s) Woodleigh 10,37g (810 m/s) 7 x 54 Lapua Naturalis 10,4g (776 m/s)
Upotus 25 cm 23 cm 23 cm 21 cm 21 cm 23 cm Upotus 22 cm 20 cm 20 cm Upotus 21 cm 18 cm 15 cm 19 cm 17 cm
9,3 x 62 Woodleigh 18,5 g RN (663 m/s) Woodleigh 18,5 g PP (669 m/s) Rhino 19,4 g (661 m/s) Lapua Mega 18,5 g (741 m/s) Sako Hammerhead 18,5 g (672 m/s) Norma Oryx 15,0g (688 m/s) .35 Whelen Woodleigh 16,2 g RN (753 m/s) TBBear Claw 14,6 g (826 m/s) Hawk 20,1 g (658 m/s) Woodleigh 14,6 g RN (814 m/s) .375 HH Magnum .45 .458 Lott / Woodleigh 405 gr FN (726 m/s) .450 Marlin / Woodleigh 405 gr FN (570 m/s) .450 Marlin / Hawk 0.050 405 gr FN (565 m/s)
Upotus 23 cm 23 cm 23 cm 20 cm 23 cm 21 cm Upotus 22 cm 20 cm 17 cm 20 cm
.30-06 Lapua Mega 12,0g (804 m/s) Lapua Mega 13,0g (769 m/s) Norma Oryx 11,7g (808 m/s) Sako Hammerhead 11,7g (792 m/s) Sako Hammerhead 14,3g (756 m/s) Sako Super Hammerhead 11,7g (816 m/s) S&B PTS SP 11,7g (817 m/s)
Upotus 25 cm 24 cm 22 cm 24 cm 23 cm 20 cm 23 cm
Hawk .35 11,3 g (740 m/s) Sierra SBT 11,3 g (756 m/s) Woodleigh 10,3 g PP (802 m/s) Woodleigh 9,0 g PP (820 m/s) 8,2 x 53 Rhino 12,0 g (728 m/s) Lapua Naturalis 11,7 g (698 m/s) Remington Core-Lokt 12,0 g (727 m/s) Sako Hammerhead 12,0 g (727 m/s)
Upotus 25 cm 25 cm 21 cm 20 cm 19 cm 16 cm 15 cm
.308 Win / Barnes TSX 130 gr (855 m/s) 20 cm 24 cm 20 cm 20 cm .450 Marlin / Remington 405 gr FN (565 m/s) .450 Marlin / Speer 400 gr FN (565 m/s) .450 Marlin / Remington 300 gr HP (650 m/s)
35 RIISTA 0 17 5 10 15 20 25 Upotus / cm 30
40
45
50
55
MAINETTAAN PAREMPI:
Metsästyslainsäädännön muuttuminen teki "Magnum-pienoiskiväärin" jälleen kelvolliseksi metsästysaseeksi. Uusi metsästäjien sukupolvi on löytämässä kaliiperin uudestaan. Huono maine huonokäyntisenä lihanpilaajana on edelleen vahva.
TEKSTI: MARKUS FORSSTRÖM
22 MAGNUM PIENRIISTALUODIKKONA
18
RIISTA
S
uomessa, päinvastoin kuin muualla maailmassa, . Magnumin suosio on jäänyt vähäiseksi johtuen vanhasta metsästyslaista, jossa metsästysluodikon minimitehoksi määrättiin joulea m etäisyydeltä., eli juuri . Magnumin ulottumattomiin. Lakia on sittemmin (onneksi) muuttettu ja nykyisen lain mukaan . Magnum täyttää yli , g painoisilla luodeilla E joulen vaatimuksen, joten sillä saa nykyään metsästää mm. kettua, mäyrää, saukkoa, supikoiraa, jänistä sekä isoimpia riistalintujamme, teertä, metsoa ja hanhea. . Magnum mielletään joskus pelkäksi tuhoeläinpatruunaksi, joka ei sovellu lintuluodikon rooliin. Tämä käsitys on mielestäni täysin väärä. Tosiasiassa . Magnum on varsin erinomainen peitteisen maaston patruunana, omimmillaan pienriistan ja erityisesti turkiseläinten metsästykseen noin m etäisyyksiin asti ja ylikin. Se on samassa seurassa vanhojen keskussytytteisten . Verling- ja . Hornet-patruunoiden kanssa. Nykyään . Hornet-luodikoiden tarjonta on vähenemään päin, sen sijaan . Magnum on kokenut varsinaisen renessanssin uusilla aseilla ja entistä paremmilla patruunoilla. Manner-Euroopassa . Magnum on suosittu yhdistelmäaseiden haulipiipun sisäpiipuissa ja , mm luodikon patruunapesä-adaptereissa. Sitä käytetään siellä varsinaisen metsästyskauden ulkopuolella tapahtuvaan ns. suojelu- eli tuhoeläinmetsästykseen. Täällä pohjolassa, pohjois-Ruotsin ja Norjan tuntureilla . Magnum on pitkään ollut suosittu riekonmetsästyksessä, missä esimerkiksi . Remngton usein on liian tehokas, kun taas tavallinen pienoiskivääri toivottoman tuuliherkkä.
ASEVALIKOIMA JA VARUSTELU
.22 WMR Federal 50g JHP
.22 WMR RWS 2,6g FMJ
.22 WMR RWS JHP 2,6g
Melkeinpä kaikilla pienoiskiväärejä tekevillä asevalmistajilla on ohjelmassaan myös . Magnum (nykyään myös . HMR) rinnakkaismalleja.. Toimintatapoja on yhtä paljon kuin tavallisissa pienoiskivääreissä. On lippaallista kertatulta ampuvia pultti-, vipu- ja pumpputoimisia sekä itselataavaa kertatulta ampuvia. Viimeksi mainittujen lippaat ylittävät kuitenkin tilavuudellaan lain salliman maksimissaan patruunan rajan ja ne on siis varustettava rajoittimella. Kuten piekkareissakin, laatu vaihtelee halvoista tusina-aseista kaikkein laadukkaimpiin huippuaseisiin. Jokaiselle löytyy täten varmasti omien mieltymyksien ja tarpeiden mukainen ase. Metsästysase varustetaan lähes aina kiikaritähtäimellä. Niissäkin on runsaasti valinnan-
varaa niin ikään eri tarpeiden ja mieltymysten mukaan. Yleiskiikariksi . Magnum-luodikkoon sopii tavallinen - tai -x -variaabeli. Oma suosikkini päivänvalossa tapahtuvaan metsästykseen on kiinteäsuurenteinen x tai x peruskiikari tavallisella " runkoputkella. Ketun ja supin kyttäykseen on valovoimaisempi kiikari paikallaan, esimerkiksi x . Myös pienriistaluodikossa kannattaa satsata kiikarin kunnolliseen kiinnitykseen, ei rekyylin, vaan käytössä väistämättä tulevien kolahdusten takia. Varmin valinta ovat rakenteeltaan mahdollisimman yksinkertaiset ja vahvat teräksiset kiinnitysjalat. Muiden lisävarusteiden osalta kukin valitsee tarpeensa mukaan. Hihna on itsestäänselvyys metsästysluodikossa, ainakin minulle. Bipodi voi myös olla hyödyllinen varuste. Kun kiikari vielä varustetaan läppämallisilla suojuksilla, alkavat välttämättömimmät varusteet olla kasassa.
PATRUUNAN VALINTA
Perusmuodossaan . Magnum on ladattu grainin (, g) kokovaippa- tai reikäpääluodilla ja lähtönopeutta löytyy - m/s. Myös muita versioita löytyy. Federal tekee raskaammalla grainin reikäpääluodilla ladattua patruunaa, joka on räätälöity erityisesti kalkkunanmetsästykseen. Luoti on tehty laajenevaksi, mutta samalla syvälle tunkeutuvaksi ja kes-
tämään luuosumia sirpaloitumatta. Tällainen patruuna on varmasti hyvä valinta esimerkiksi metsolle tai hanhelle. Viime aikoina kaliiperissa ovat yleistyneet myös kevyet grainin eli , g luodit. Nämä ovat tarkoitettuja lähinnä tuhoeläinmetsästykseen. Alle , g painoisina näillä patruunoilla voidaan metsästää Suomessa vain pienoiskiväärille sallituissa puitteissa. Mikään patruunavalmistaja ei ole toistaiseksi ladannut aliäänistä . Magnum-patruunaa, joten aseen varustaminen äänenvaimentimella on melko hyödytöntä. J saavuttava, raskaalla ja litteäkärkisellä luodilla varustettu aliäänipatruuna olisi kieltämättä erittäin tervetullut lisä tämän kaliperin patruunavalikoimaan. Kaikkein hauraimmalle riistalle, esimerkiksi kyyhkylle ja myös fasaanille kannattaa valita kokovaippaluoti. Vaikka vaipalliset reikäpääluodit kohtuullisilla nopeuksillaan käyttäytyvät melko rauhallisesti, niiden alkulaajeneminen on varsin nopeaa. Reikäpäät ovat siksi parhaimmillaan lähinnä karvaisille otuksille kuten jänikselle, ketulle ja supille. Suurille linnuille paras valinta on hitaasti laajeneva puolivaippainen tai edempänä mainittu Federalin raskas reikäpää. Patruunoita kannattaa kokeilla useimpia merkkejä löytääkseen ne omassa aseessa parhaiten käyvät.
RIISTA 19
.22 WMR Winchester Super X 40g JHP
.22 WMR Federal 30g JHP
CCI Maxi-Mag 40g JHP
KOHDISTUSETÄISY YS
MITEN LUOTI KÄY TTÄY T Y Y?
Koska pienriistaluodikolla ammutaan pienikokoista riistaa ja vaihteleville etäisyyksille, aseen huolelliseen kohdistamiseen kannattaa paneutua tosissaan. Etäisyyksien arvioiminen maastossa ilman apuvälineitä voi olla vaikeaa. Laser-etäisyysmittari on siksi varsin hyödyllinen kapine. Sillä voidaan esimitata etäisyydet ampumapaikalta eri maastokohtiin ja merkitä ne muistiin. Oikean kohdistusetäisyyden valitseminen riippuu paitsi oman aseen ja käytettävän patruunan tarkkuudesta myös jonkin verran ammuttavan riistan koosta. Kohdistusmatkaksi kannattaa valita todennäköinen maksimimatka jolta riistalaukaus tullaan ampumaan. Itse kohdistan . Magnum-luodikkoni yleensä metriin enkä sitten ammu yhtään sen pidemmälle. Vanha x-kiikarilla varustettu Anschütz ampuu tältä etäisyydellä vielä alle cm kasaa, jota pidän minimitarkkuusvaatimuksena pienriistaluodikossa. Näin kohdistettuna osumapisteen ero on enimmillään + cm luokkaa m matkalla.
TARKKUUDESTA JA SEN PUU TTEESTA
Usein kuulee väitettävän, ettei . Magnum olisi kaliiperina kovinkaan tarkka. Tämä on kuitenkin vain puolitotuus. Jos . Magnumluodikkoa verrataan vastaavaan . LR-pienoiskivääriin m matkalla, on tavallinen pienoiskivääri kyllä tarkempi. Metsästyspatruunoilla osat vaihtuvat kuitenkin täysin. J ylittävillä nopeilla patruunoilla . LR jää tarkkuudessa auttamattomasti Magnumin jälkeen viimeistään ampumamatkan pidentyessä yli metriin. Suuremman nopeutensa ansiosta Magnumin lentorata on myös suorempi ja tuulen vaikutus pienempi. Aikaisemmissa testeissä m sisäradalla Sako Quad pienoiskiväärillä ei suuria eroja osumatarkkuudessa . Long Riflen ja . Magnumin välillä ilmennyt.
20 RIISTA
. Magnum-patruunoiden ominaisuudet selvitettiin ampumalla märkään sanomalehtipaperiin m etäisyydeltä. Jokaista patruunaa ammuttiin kolmesti, minkä jälkeen luodit kaivettiin talteen ja punnittiin. Jäämäpainot ilmenevät taulukosta. Vaipalliset reikäpääluodit laajenivat tasaisen rauhallisesti. Paljaskärkiset reikäpääluodit laajenivat nopeasti kärjestään, mutta vaippa näytti pitävän loput luodista koossa. Lyijykärkiluodit käyttäytyvät hyvin maltillisesti. Ne laajenivat kärjestään enintään luodin halkaisijan suuruiseksi. Kevyet grainin reikäpääluodit eivät räjähtäneet kappaleiksi nekään. Elektrolyyttisesti rakennettu vaipan sidos lyijysydämeen on tiukka. Ainoastaan Federalin Premium-patruunan perinteisellä vaipalla varustettu gr Sierra osoitti taipumusta hajoamiseen vaipan ja lyijysydämen erkaantuessa toisistaan. Niissäkin tapauksissa lyijysydän jatkoi matkaansa yhtenä kappaleena. Kevyiden reikäpääluotien tunkeutumissyvyys märkään sanomalehtimassaan oli noin cm. Yli , g painoiset reikäpää- ja lyijykärkiluodit läpäisivät n. mm. Kokovaippaluodit porhalsivat mm paksuisen lehtinipun läpi kokonaan, enkä saanut näistä yhtäkään ammuttuna talteen.
LOPPU TOTEAMUS
CCI Maxi-Mag +V 30g JHP
Faktaa .22 Magnum -patruunasta:
.22 Winchester Magnum Rimfire (WMR) on vuodelta 1959. Se perustuu .22 WRF -patruunaan, jonka hylsyä on pidennetty. Lyijyluodin tilalla on vaippaluoti, yleensä kokovaippaisena tai lyijykärki-reikäpäänä. Tyypillinen luodinpaino on 40 gr, eli 2,59g Lähtönopeus on 60 cm luodikon piipusta ammuttuna n. 580 -620 m/s. Yleinen väärinkäsitys on, että .22 Mag olisi pidennetty versio .22 Long Rifle-patruunasta. .22 Magnum-aseella ei voi ampua pienoiskiväärin .22 Long Rifle-, Long- tai Short-patruunoita, sillä Magnum-patruunapesä on liian iso niille. Hylsyn kanta ei saa riittävää tukea, ja ampumayrityksen seurauksena on yleensä syttymätön. Jos patruuna sattuisi syttymäänkin, alamittainen hylsy ei tiivisty patruunapesässä ja seurauksena on kuumien ruutikaasujen vuotaminen lukon välistä päin ampujan kasvoja.
. Magnum on monessa suhteessa mainettaan parempi. Nykyaikaiset aseet ja patruunat ovat tarkkoja. Alle kulmaminuutin tarkkuus täyttää kohtuudella metsästysaseelle ja -patruunalle asetettavat vaatimukset. Puheet . Magnumin liiallisista tuhovaikutuksista ovat myös täysin turhia, kunhan vain valitsee patruunansa oikein käyttötarkoituksen mukaan. Lisäksi se on taajan asutulla alueilla kohtuutehoisena parempi valinta kuin kauaskantoisempi . Rem ja vastaavat.
SUOMEN KOVIN GPS-TARJOUS
GARMIN KARTTA-GPS TOPO SUOMI PLUS MAASTOKARTALLA Ensiesittelyssä Suomessa! Huippu-uutuus!
Oregon 300 kartta-GPS maastokartalla
- KOSKETUSNÄYTTÖ - Valmiina tarkimmat Garmin-maastokartat - Huipputarkka värinäyttö - Yhteensopiva 3-ulotteisen kartan kanssa - Pinta-alamittaus - Vesitiivis - Sähköinen kompassi - Laite tukee G 2 Vision karttaa
+ toimitu sk ulut
499,s i s . et u p aketin
Colorado 300 kartta-GPS maastokartalla
Erätukun etupaketti 0,60 CX kartta-GPS maastokartalla
NYT kaksi vapaavalintaista TopoSuomi PLUS karttaa asennettuna 1 Gt muistikortille Lisämuistikortti 1Gt + adapteri. Sis. asennusmedian ja kartan vapaavalintaiselta alueelta. Erätukku -pikalaturi + NiMH -akut
s! Suomen kovin GPS-tarjou
Suomen kovin GPS-
tarjous!
+ toimituskul ut
21
445,sis. etupaketin
+ toimituskulut
- Testimenestyjä - Ammattilaisen ja aktiivisen harrastajan suosikki - Erittäin helppokäyttöinen - Vakiona muistikortti - Erittäin tarkka GPS-kompassi ja antenni - Vesitiivis - Pitkä pariston kesto - Pinta-alamittaus
le + 200:l alle m nopeim
sis. etupake
499,tin
Karttakeskuksen GPS -käsikirja
- Huippu-uutuus - Valmiina tarkimmat Garmin-maastokartat - Huipputarkka värinäyttö - Yhteensopiva 3-ulotteisen kartan kanssa - Pinta-alamittaus - Vesitiivis - Sähköinen kompassi - Laite tukee G 2 Vision karttaa
Tilaa www.eratukku.fi
TAMPERE, Possijärvenkatu 4
tai numerosta 020 747 7000 (mape 917)
VANTAA, Valimotie 27 OULU, Alasintie 8 LAPPEENRANTA, Kauppiaankatu 2
RIISTA
FRETTI JA MUITA APUJA KANIJAHDISSA
Villikanit lisääntyvät menestyksekkäästi Suomen pääkaupunkiseudulla ja leudot talvet pitävät kannan elinvoimaisina. Onkin oletettavaa, että villikanit ovat tulevaisuudessa jonkin asteinen ongelma ainakin eteläisimmän Suomen puutarhoissa.
TEKSTI: JUHO-ANTTI JUNNO
22
RIISTA
Kesy fretti lasketaan kanien luolastoon ja fretin hajua kavahtavat kanit syöksyvät ulos luolastostaan kohti seuraavaa piilopaikkaa.
uomessa kaneja on totuttu pitämään lähinnä lemmikkieläiminä, vaikka esimerkiksi Australiaan pari vuosisataa sitten viedyt kanit ovat vakava eroosion aiheuttaja ja alkuperäisten nisäkäslajien hävittäjä. Maailma onkin täynnä villikaneja, joita tunnetaan kaikkiaan parikymmentä eri lajia. Vain yksi kanilajeista, euroopankani on kesytetty ja sen levinneisyyttä on aikojen saatossa laajennettu huomattavasti ihmisten toimesta. Suomenkin kanikanta on saanut alkunsa ilmeisesti kesykaneista, eli kanimme ovat samaa lajia kuin etelämpänä Euroopassa runsaana esiintyvät villit euroopankanit. Kanikantaa voidaan harventaa monella tavalla, ja yksi mahdollisuus on ottaa käyttöön tehokkaaksi todettuja pyyntimenetelmiä muualta maailmasta, jossa kanien kanssa on totuttu painimaan jo pidemmän aikaa.
KANI ONGELMANA MAAILMALLA
S
hyvin, sillä kaneille soveltuvia heinäkasveja kasvavia biotooppeja on runsaasti. Kanit näyttävät viihtyvän erityisesti heinittyneissä jokivarsien ja ojien penkoissa sekä runsaslukuisilla lammaslaitumilla, joissa on aina tarjolla tuoretta ruohoa. Kanien asuttamat pellot on helppo huomata jo kaukaa, sillä kolojen kaivaminen nostaa pellon pinnalle tummia maakasoja. Runsailla kanialueilla ojanpenkat voivat olla kuin reikäjuustoa, ja heinikossa kävellessä jaloista lähtee kaneja jatkuvalla syötöllä. Kanit ovatkin jonkinlainen ongelma maanviljelylle ja niitä kohdellaan puhtaasti tuhoeläiminä. Kanien metsästäminen onkin melko vapaata eikä esimerkiksi erillisiä metsästysaikoja ole, vaan kanit ovat vapaata riistaa läpi vuoden. Myös metsästysaseen osalta lainsäädäntö on väljä ja kaneja saa metsästää jopa tehokkaalla ilmakiväärillä.
FRETTI LUOLAAN
Kani on tehokas lisääntyjä ja todellinen tuhoeläin. Parhaiten tunnettuja ovat kaniongelmat Australiassa, jonne kaneja saapui ensimmäisen kerran siirtolaisten mukana vuonna . Kaniongelma ei kuitenkaan alkanut tuolloin, vaan vasta , jolloin Englannista saapunutta kania päästettiin luontoon. Tarkoitus oli selvittää, olisiko kanista uudeksi riistaeläimeksi Australiaan. Samalla haluttiin luoda hieman kodintuntoa Australiaan kanijahtien muodossa. Kodintuntoa saatiinkin aikaiseksi hyvin nopeasti, sillä kymmenen vuoden päästä kaneja pyydystettiin vuosittain jo kaksi miljoonaa ilman merkittävää vaikutusta kanikantoihin. Nykyisin kaneja on parhaimmillaan yli puoli miljardia, ja matalan kannan aikanakin satoja miljoonia. Kanien hävittämisessä konstit ovat olleet monet ja onpa perinteisten metodien, kuten ampumisen ja myrkyttämisen lisäksi kokeiltu kaneja tappavien kulkutautien levittämistäkin.
ISONBRITANNIAN KANIKANTA
Isoon-Britanniaan villikani tuotiin roomalaisten toimesta, ilmeisesti hieman ajanlaskun alun jälkeen, ja nyt kaneja arvioidaan olevan noin miljoonaa. Brittein saarilla kanit viihtyvät
Kanijahdin ehkä mielenkiintoisin juonne on frettipyynti. Kesy fretti lasketaan kanien luolastoon ja fretin hajua kavahtavat kanit syöksyvät ulos luolastostaan kohti seuraavaa piilopaikkaa. Luolastot ovat usein laajoja verkostoja, ja kanit pystyvätkin pakoilemaan frettejä joskus pitkästyttävän kauan luolaston uumenissa. Ennemmin tai myöhemmin kanit kuitenkin pyrkivät ulos luolaston suuaukkojen kautta. Pahimmillaan tähän voi mennä tunteja, mutta yleensä kuitenkin alkaa tapahtua jo muutamien minuuttien kuluttua frettien irtilaskemisesta. Ulkoilmaan pyrkivien kanien vauhtia pyritään hidastamaan peittämällä luolaston suuaukot pienillä paksulankaisilla verkoilla, jotka kiinnitetään maahan upotettuun keppiin. Kun kani syöksyy luolastaan, se törmää verkkoon ja takertuu siihen hetkeksi. Tässä vaiheessa metsästäjällä tulee kiire juosta saaliin lopetukseen. Kaikille luolaston suuaukoille ei yleensä riitä verkkoja, ja niinpä osa kaneista pääsee pakenemaan kohti seuraavaa luolastoa. Tällaisia tilanteita varten mukana onkin hyvä olla haulikkomies tai useampia, jotka tavoittelevat näitä karkulaisia. Haulikkomiehen tehtävä ei ole mitenkään helppo, sillä kanit syöksyvät luolastosta kuin tykin
RIISTA 23
Ulkoilmaan pyrkivien kanien vauhtia pyritään hidastamaan peittämällä luolaston suuaukot pienillä paksulankaisilla verkoilla, jotka kiinnitetään maahan upotettuun keppiin.
suusta ja varoittamatta, ollen muutamassa sekunnissa jo seuraavan onkalon suojissa. Yleensä ehtii ampua vain kerran, ja silloinkin ampumaetäisyys on niin lyhyt, että hauliparvi peittää vain pienen alueen. Erilaisten joki- ja rinnepenkkojen erikoisuutena ovat lisäksi vaihtelevat pinnanmuodot ja tuppaina kasvava pitkä heinä, jotka yhteisvaikutuksena vievät kanin hetkittäin pois näkyvistä. Ennakkoa joutuu ottamaan siis arvioperiaatteella näkymättömään kohteeseen ja laukaus lähtee kun kani tulee seuraavan kerran näkyviin. Todennäköisesti kanin suunta on kuitenkin muuttunut näköyhteyden katkettua, ja juuri kun saalis on uudelleen "hollilla" ja käsky liipaisinsormelle lähtee, katoaa kani seuraavaan luolaan. Frettipyynnin aloittaminen on helppoa, sen kun virittää verkot ja laskee fretin luolaan, mutta lopettaminen ei aina onnistukaan käden käänteessä. Fretin houkuttelu ulos luolastosta jahdin päätteeksi vaikuttaa toivottoman ja hyödyttömän välimuodolta ja vaikka fretti tulisikin luolastosta ulos, vaatii pyynnin lopettaminen vielä yhden toimenpiteen, fretin kiinnioton. Periaatteessa frettiä vain tartutaan niskasta ja nostetaan se kuljetuslaatikkoon, mutta olenpa nähnyt esiteltävän arpisia sormia, joihin fretti on purrut hampaansa juuri tässä vaiheessa. Frettimetsästys on monelle englantilaiselle metsämiehelle henki ja elämä, aivan kuten luolakoirapyynti meillä Suomessa. Metsästyskäyttöön soveltuvien frettien jalostaminen on oma lukunsa, kuten myös erilaiset metsästysvarusteet. Frettienkin kaulaan asennetaan tutkapantoja, joiden avulla niiden liikkeitä luolastossa
24 RIISTA
voidaan seurata. Samoin lapion heilutus voi frettijahdissa tulla ajankohtaiseksi luolastoon jurottamaan jääneiden frettien etsinnässä.
LAMPU TUS
Keinovalon käyttö on Britanniassa sallittua tuhoeläinten, kuten kettujen ja kanien metsästyksessä. Kaneja varten tehokas yhdistelmä on työpari, jolla on mukanaan voimakas valaisin ja äänenvaimennettu, mielellään itselataava pienoiskivääri. Lamputuksessa käytetään yleensä erikoisvalaisimia, joissa on erillinen, moottoripyörän akun kokoinen akku ja kädessä pidettävä erittäin tehokas valaisinyksikkö. Metsästys tapahtuu siten, että metsästäjät kulkevat pimeän aikaan pellonreunoja seuraillen toisen valaistessa ympäröivää lähitienoota ja toisen ollessa valmiudessa aseen kanssa. Pellolle ruokailemaan saapuneet kanit tunnistaa silmien takaisin heijastamasta punertavasta valosta, vaikka valo ei aivan suoraan eläimeen osuisikaan. Kun kanihavainto on tehty, ampuja suuntaa aseensa tulevaa saalista kohti ja lampunkäyttäjä suuntaa valon osoittamaan kaniin siten, että kani on valaistun alueen reunalla. Tällä tavoin kani säikähtää valoa vähemmän. Ampujan kannattaa toimia silti todella nopeasti, sillä eläimet eivät viihdy valossa vaan lähtevät helposti liikkeelle. Toisaalta liikkeelle lähteneen kanin voi usein pysäyttää viemällä valon sen kulkureitin eteen. Laukaus kannattaa tähdätä päähän tai rintaan jolloin kani putoaa useimmiten paikalleen, liian takana olevan osuman kuulee jo osumaäänestä ja tällöin täytyy ampua nopeasti paikkolaukaus.
Tehokkaimmat lamputtajat ovat valjastaneet myös ajoneuvot pyyntivälineiksi. Tässä täytyy huomioida, että kanijahti on todellakin tuhoeläinjahtia ja kaikki keinot ovat täten sallittuja kanikantojen hillitsemiseksi. Yhden miehen ketjussa käytössä voi olla erikoisvarusteltu mönkijä, jonka ohjaustangossa on aseteline ja käänneltävä lamppu. Kahden miehen tiimille toimiva yhdistelmä on lava-auto, jossa ampuja istuu auton lavalla kuljettajan hoitaessa ajamisen ja lampun käytön. Tehokkaimmat ammattilaiset ampuvat yössä satoja kaneja kyeten näin todellakin kontrolloimaan paikallisia kanipopulaatioita. Lamputuksessa täytyy olla hyvin varovainen ja varmistaa aina että tähtäimessä on tarkoitettu eläin. Usein kanien kanssa samoilla pelloilla laiduntavat lampaat tunnistaa helposti niiden silmien sinertävästä valoheijastuksesta. Pelkän silmien valoheijastuksen perusteella ei kuitenkaan saa ampua, vaan eläin on nähtävä kokonaan. Eräs tuttavani oli vuosia sitten lamputtamassa kettuja hirvellekin riittävän kiväärin kanssa, ja silmien lähettämän heijastuksen perusteella päätti ampua melko kaukana ollutta kettua. Kun varmaa kettua mentiin tarkastelemaan lähemmin, löydettiinkin lammas, jolla oli siisti luodinreikä silmien välissä. Lammasta ei
toki voinut jättää pellollekaan viljelijän ihmeteltäväksi, vaan se kiikutettiin avolava-auton kyydissä kiireesti parempaan talteen. Onneksi poliisit eivät sinä yönä olleet partioimassa alueella, sillä keskellä yötä päähän ammuttua lammasta autossa kuljettava aseistettu seurue voi Britanniassa herättää monenlaisia epäilyksiä.
POMPPUKANI
Kaneja voi metsästää myös ilman suurempia ennakkovalmisteluja kuljeskelemalla niiden asuinalueella haulikon kanssa ja ampumalla pakenevia yksilöitä. Tässä touhussa ampumataito paranee ja patruunoita kuluu nopeasti. Jos kaneja on alueella paljon, tulee saalistakin sillä vauhdilla, että kaneista on tehtävä aina välillä pino joka noudetaan myöhemmin. Kaikkia ei voi mitenkään kantaa mukanaan, jos aikoo vielä ampuakin. Toki tämän jahtimuodon voi ottaa vakavamminkin ja pyrkiä opettelemaan kanien vuorokausi- ja ruokailurytmiä sekä sään vaikutusta niiden käyttäytymiseen. Kanijahti voikin toimia hyvänä opiskelukeinona ja harjoituksena muiden nisäkkäiden metsästämiseen. Eläinten tapojen ja käyttäytymisen tunteminen parantaa jahdin onnistumismahdollisuuksia ja kanijahtiin pätevät muutenkin yleiset metsästykseen liittyvät lainalaisuudet liittyen esimerkiksi tuulen suunnan huomioimiseen metsästyksen aikana.
KANI RUOKAPÖYDÄSSÄ
Dave kaivaa peräkontista suuren ruskean olkakassin, vanhan puisen laatikon ja päällekkäispiippuisen haulikon. Haulikko ja patruunalaatikko ojennetaan minulle epämääräisten ampumakehotusten saattelemana.
Kanissa ei ole kovinkaan paljoa syötävää eturuumiissa, ja jos saalista on saatu runsaasti, on tavallisinta hyödyntää vain takaruumis, jossa lihaisat koivet sijaitsevat. Kanilla on oma persoonallinen makunsa ja sen poistamiseksi nyljettyjä kaneja pitäisi ennen ruuanvalmistusta liottaa esimerkiksi suola- tai etikkavedessä yön yli. Muuten voimakkaaseen kaninmakuun kyllästyy varsin nopeasti. Maun kannalta tärkeää on myös kanin virtsarakon tyhjentäminen heti pyydystämisen jälkeen. Tämä tapahtuu puristamalla kanivainaan vatsa-aluetta sopivasta kohdasta. Elintarvikkeena kanilla vaikuttaa olevan Britanniassa yllättävänkin kova arvostus. Tuttavani, joka riistanvartijantyönsä lisäksi harjoittaa myös riistalihan välitystä sanoo, ettei saa ostetuksi niin paljoa kaneja, kuin niitä menisi kuluttajille kaupaksi. Metsästävät tuttavani kehuvat kania erinomaiseksi grillijuhlien raakaaineeksi, sillä grillattu kaninkoipi maistuu kyllä kenelle tahansa lihansyöjälle.
SATEINEN JAHTIPÄIVÄ
Olemme viettäneet aamun tuloksettomassa hirvieläinjahdissa ja nyt pitäisi päättää mitä loppupäivänä jahdattaisiin. Soitto Davelle joka on kova linnustaja ja lisäksi intohimoinen
frettimies. "Kanaalilta nousee melko paha ilma, ei kannata levittää kyyhkysenkuvia tällaiseen keliin", Dave arvioi, kanijahtiin siis. Dave saapuu puolen tunnin kuluttua vanhalla Vectrallaan. Hyppäämme kyytiin ja ajamme pientä peltotietä pitkin joen rantaan. Rantatörmä kasvaa heinää, pensaikkoa ja harvaa puustoa. Muutamia kaneja lähtee jo noustessamme autosta. Dave kaivaa peräkontista suuren ruskean olkakassin, vanhan puisen laatikon ja päällekkäispiippuisen haulikon. Haulikko ja patruunalaatikko ojennetaan minulle epämääräisten ampumakehotusten saattelemana. Dave käyttää niin vahvaa murretta, etteivät edes hänen parhaat tuttavansakaan saa aina tolkkua hänen puheistaan. Suunta on kuitenkin selvä ja astelemme muutaman sata metriä pysähtyen lupaavan näköisen töyrään luo. Pusikkoinen penkka on kuin reikäjuustoa ja muutamia kaneja karkkoaa ympäriltämme harvakseltaan. Ruskea olkakassi avataan ja sisältönä olleita verkkoja aletaan asetella luolastojen suuaukkojen eteen. Kun kaikki verkot on asennettu, avataan puulaatikko. Laatikosta ilmestyy kaksi uteliasta frettiä. Dave silittelee hetken frettejä ja esittelee meille niiden saavutuksia, sitten on aika laittaa ne tositoimiin ja viedä ne luolastojen suuaukoille. Uteliaina nuuhkien fretit katoavat pimeyteen ja me jäämme odottamaan. Menee muutama minuutti ja ensimmäinen eläin tulee luolasta. Valitettavasti se on vain fretti, joka sai käytyä ensimmäisen luolaston läpi. No siirretään se seuraavaan. Taas kuluu minuutteja ja sitten huuto "Hei". Käännähdän katsomaan ja ehdin vain nähdä kun kaksi kania katoaa vauhdilla läheiseen pensaikkoon. Pyynti jatkuu tällaisena, välillä frettejä saa ohjata uusiin
luoliin ja välillä kaneja hyppää verkotta jääneistä luolista ja katoaa ympäröiviin pusikkoihin. Lopulta yksi kani osuu myös verkkoon. Dave juoksee nopeasti lopettamaan kanin ja asettamaan verkon takaisin. Nyt alkaakin tapahtumarikkaampi vaihe, kaneja syöksyy verkkoihin ja myös niiden ohi. Pääsen avaamaan tulen siksakkia pusikoissa vetäviin kaneihin. Ensimmäiset viisi panosta jäävät taakse, mutta sitten saan sihdin kohdalleen ja kanit alkavat jäädä viimeistään toisella piipullisella. Toki pummeja tulee edelleen, mutta niitä ei voi välttää näissä olosuhteissa. Hetken aikaa kestänyttä aktiivisempaa vaihetta seuraa hiljaisuus, toinen frettikin saapuu tutkimaan ulkoilmaa. Pienen pohdinnan jälkeen päätämme siirtää muutamia verkkoja ja toisen fretin hieman kauemmas paikkaan, jonne olemme nähneet muutamien kanien pakenevan. Ehkä tämä luolasto tuli jo tyhjäksi. Nyt kaneja tulee harvakseltaan molemmista paikoista. Verkkoja on nyt harvemmassa ja kanit löytävätkin enimmäkseen vapaan kulkureitin kadoten pusikkoihin. Muutaman kerran pääsen ampumaan, mutta laihoin tuloksin. Sääkin huononee ja vatsat alkavat kurnia. Kun fretit ilmestyvät tutkailemaan ulkoilmaa ne otetaan kiinni ja laitetaan kuljetuslaatikkoon. Keräilemme verkot pois ja lähdemme kohti autoa. Muutama kani hyökkää lupaavan näköisestä rantapenkasta ja kirmaa pitkään näkyvissämme lyhyessä ruohossa. Lammaslaitumen nurkalla näyttää olevan oikea kanien kokoontuminen. Dave innostuu ja suunnittelee frettien irtilaskemista. Pienellä suostuttelulla hänet saadaan kuitenkin luopumaan aikeistaan. Kyllä tällä ilmalla ja näin tyhjillä vatsoilla on parempi siirtyä sisälle teenjuontiin ja pienelle lounaalle.
RIISTA 25
NATURALIS, POIKKEUKSELLINEN
MASSIIVILUOTI
HAAVOITTUNEEN HIRVEN KAATO ON JOSKUS VAATIVA TYÖ
Ulkopuolisena ja melko kriittisenäkin toimittajana pääsin seuraamaan ikään kuin aitiopaikalta lapualaisten ponnisteluja entistä paremman suurriistaluodin kehittämiseksi.
TEKSTI JA KUVAT: ADAM MYKKÄNEN
26
RIISTA
P
erniöläisen Antti Hietasen ja Nammo Lapuan kohtaamisen tuloksena saatiin markkinoille uusi lyijytön suurriistaluoti, joka sai nimen Naturalis. Sen suunnittelussa on huomioitu ainakin suomalaisissa oloissa poikkeuksellisen toimivaa vuoropuhelua asiakkaiden eli metsästäjien kanssa. Asiakaspalautettahan tulee kaikista tuotteista, mutta sen hyödyntäminen on yleensä henkisesti vaikea paikka. Naturaliksesta tuli kuitenkin jopa parempi kuin alun perin katsottiin mahdolliseksi. Siitä tuli maailman paras massiivirakenteinen suurriistaluoti. Massiiviluotien ongelmat keskittyvät yleisesti kupariseoksisen runkoaineen lyijyä kevyempään ominaispainoon ja toisaalta luodin kärkiosan hitaaseen aukeavuuteen. Jos luodin massaa halutaan kasvattaa, on se mahdollista vain pituussuunnassa, kaliiperi kun sanelee mitat tasan tarkkaan sivusuunnassa. Kun luodin pituus kasvaa liiallisesti, aiheuttaa se lopulta vakautumisongelmia. Ehkä vieläkin pahempi riesa on pitkän luodin aiheuttama lähtökitkan kasvu ja siitä johtuva liiallinen paineen nousu. Naturaliksen kärkiosan muotoilulla on ovelasti onnistuttu pitämään painetaso kurissa. Osuessaan riistaeläimeen kaikki tappamiseen tarkoitettu energia siirtyy kohteeseen vain ja ainoastaan luodin oikeanlaisen toiminnan kautta. Jos ampuu sadantuhannen euron hintaisella aseella puolen euron hintaisen epäkelvon luodin saaliiseen ja menettää sen, on turha syytellä asetta. Puolikkaan euron väärä sijoitus kykenee kaatamaan kaikki muut satsaukset, sillä se on ainoa fyysinen yhteys saaliiseen. Pelkkä ääni ei riitä. Riittävän tunkeuman lisäksi suurriistan metsästykseen tarkoitetun luodin tulee avautua ripeästi ja riittävästi saadakseen aikaan kunnollisen haavakanavan. Massiiviluotien avautuminen jää usein puutteelliseksi varsinkin niiden osuttua pehmytkudoksiin, mutta omien kokemusteni mukaan pahempi ongelma on hidas avautuminen. Luoti ikään kuin rullautuu auki edetessään saaliseläimessä ja monesti matka loppuu kesken, ennen kuin luoti on täysin auki. Vuosien mittaan olen kokeillut kymmeniä erilaisia massiivirakenteisia luoteja ja olen todennut tämän ongelman olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Naturalis on masiiviluotien joukossa aivan omassa luokassaan tämän ominaisuuden suhteen. Se pystyy haastamaan avautumisessa jopa parhaat lyijyluodit menettämättä kuitenkaan massastaan edes yhtä prosenttia.
VAATIVAA MYÖS LUODILLE
Haavoittuneen suuren riistaeläimen ampuminen on aina siihen tehtävään käytetylle luodille haasteellinen paikka. Eläimen ollessa valmiiksi sokissa ja "adrenaalipiristeessä" kuoleman tulo hidastuu oleellisesti. Massiiviluotien heikot kohdat tulevat korostetusti esille tällaisissa tapauksissa. Olen käyttänyt Lapuan ,-grammaista Naturalista kaliiperissa ,x useamman haavoittuneen hirven kaatoon ja esimerkkinä kerron eräästä liikenteessä loukkaantuneen hirven tapauksesta. Touko-kesäkuussa aiheuttavat edellisen vuoden vasat monia vaaratilanteita liikenteessä etsiessään itselleen elintilaa ja omaa reviiriä. Niinpä oli tämäkin pienikokoinen vuoden ikäinen sonnipoika matkalla jonnekin, johon ei tullut koskaan pääsemään. Valoisassa aamuyössä hurahti mutkan takaa auto ja hätääntynyt pikkuhirvi syöksähti suoraan sen eteen. Vajaan tunnin kuluttua suoritti paikallinen poliisilaitos kirjoittajalle aikaisen herätyksen. Pikaisen aamukahvin jälkeen kyseisen kolarin loppuselvittely hätisti kirjoittajan pukemaan työ- eli metsästysvaatteet päälle sekä pakkailemaan autoon aseen ja karjalankarhukoira Pekon. Lapuan Naturalista olikin aseen kantopussissa valmiina. Kolaripaikka löytyi ohjeiden mukaisesti ja ojan pientareelta hirven karvoja. Muutama tippa vertakin näkyi heinikossa. Autoilijan ilmoituksen mukaan paikalla oli kaksi hirveä, mikä seikka ei tehnyt asiaa ainakaan helpommaksi. Pekon silmät välähtivät ja kertoivat selvää kieltään; "päästä nyt jo irti, tämä on selvä homma". Olen tavannut päästää koiran irti heti, jos jälki on selvästi nähtävissä, ja niin tein nytkin. Pekko heitti "kepillisen vettä", vilkaisi minua ja lähti saman tien. Rutiini näkyi koiran otteissa, olihan pojalla takana hirvenkaatoa ja tästä hankittiin seuraavaa. Astelin kiirettä pitämättä hirven oletettuun menosuuntaan ja sieltähän haukku alkoi kuulua noin puolentoista kilometrin päästä. Läheisen kylän kaikki ulkosalla olevat koirat nostivat huikean konsertin ja kuuluipa sieltä ankaria nuhteitakin haukkujen hiljentämiseksi. Pekko oli sen sijaan saanut kunnon haukkuvaihteen päälle ja volyymitkin olivat kohdallaan. Niinpä kävelin melko huolettomasti noin viidenkymmenen metrin päähän haukusta, mutta sitten tuli stoppi pirullisen tiheikön muodossa. Kiertelin haukkua kuin kissa kuumaa puuroa varoen kuitenkin menemästä tuulen päälle. Ei löytynyt hakemallakaan miehen mentävää reikää.
Naturalis on ehtinyt avautua hyvin ja puhaltaa keuhkon kappaleita ulos, vaikka ruhon leveys on tässä kohdassa vain parikymmentä senttiä.
Tällainen tilanne on hankala, kun ei ole mitään varmuutta hirven liikuntakyvystä. Sen häätäminen tiheiköstä paremmalle ampumapaikalle voi tietää pahimmillaan jopa kymmenen kilometrin ylimääräistä taivallusta, pohjoisen puolella nimittäin riitti asumatonta metsää pitemmällekin lenkille. Keksin kuitenkin haukun suuntaan menevän metsäojan, jonka kovalla pohjalla pystyi kulkemaan. Ojan pohjaa pitkin pääsin kuin tunnelissa aivan hirven ja koiran viereen, mutta en nähnyt kumpaakaan. Sitten Pekko osui rehkiessään näkösälle ja aloitti entistä räväkämmän työskentelyn. Hirviressu lenkutti katkennutta etujalkaansa varoen nyt näkyvämpään paikkaan ja sen suurempia suunnittelematta pamautin Naturaliksella hirveen keuhko-osuman. Kun huomioidaan hirven tila, tavanomainen lopputulos massiiviluodilla ammuttaessa olisi nyt noin kolmensadan metrin spurtti, jonka jälkeen verenpaineen laskettua loppu alkaisi häämöttää ja maankamara vetää puoleensa. Tällä kertaa sonnipoika pyörähti noin kymmenen metrin kahdeksikon ja rojahti kuolleena tantereeseen. Ysikolmonen Naturalis ehti laajeta vajaan kymmenen sentin matkalla riittävästi ja puhalteli ulos tullessaan keuhkonkappaleita kesänvihreään lehvästöön. Oheisessa kuvassa näkyy työn jälki selvästi. Suurriistalle tarkoitettujen massiiviluotien maailmanlaajuisessa "kilpailusarjassa" on Nammo Lapualla vieläkin etumatkaa, mutta kirikykyä on ylläpidettävä joka hetki, sillä kilpailijat kolkuttavat kannoilla hampaat irvessä.
RIISTA
27
28
RIISTA
Myyttisestä olennosta tuholaiseksi
Hirviä on tavattu Euroopassa jo esihistoriallisella ajalla. Kalliopiirrokset ja maastosta löydetyt käyttö- ja koriste-esineet kertovat vuosituhantisesta ihmisen ja hirven suhteesta, joka on ollut aika ajoin jopa pyhä. Hirvi oli myyttinen olento henkiuskonnossa eläneille eurooppalaisille.
TEKSTI: ANTTI KAURANNE
I
soa, mutta kokoonsa nähden suhteellisen vaaratonta eläintä on myös aina metsästetty. Se on ollut kohtalaisen helppo ja tavoiteltu saalis monikäyttöisyytensä ja energiamääränsä vuoksi. Suomessa hirviä on metsästetty tuhansia vuosia ja varhaisimpia täällä tunnettuja pyyntimenetelmiä hirville ja peuraeläimille oli pyyntikuoppa. Hirviä ajettiin myös umpiperiin, jyrkänteille tai veteen, jolloin ne oli helpompi tappaa keihäin ja nuolin. Myös koiria on käytetty apuna metsästyksessä jo kivikaudella. Kalevalasta tuttu hirvenhiihto eli hirven seuraaminen sitä upottavassa, mutta miehen kantavassa lumessa on tuoreempi pyyntitapa. Otuksen kiinni hiihtäminen ja surmaaminen talvikeleillä alkoi vasta suksen keksimisen jälkeen eli ehkä noin vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Suomessa hirven ja ihmisen suhde sai rauhassa kehittyä. Metsästystä valvottiin kyllä osassa maata tiukasti, ensimmäiset maininnat hirvijahdin alueellisesta ja ajallisesta säätelystä on kirjattu lakiteksteihin jo -luvun puolivälissä.
VENÄJÄN AIKA
Suomen onneton asema idän ja lännen välisenä tuulikaappina on ollut omiaan vaikuttamaan lainsäädäntöön sekä maan tapoihin. Kun hävityn Suomen sodan jälkeen jouduttiin Venäjän vallan alle vuonna , yleinen katsantokanta oli, että vanhat Ruotsin lait eivät enää Suomessa päde. Mittavan Venäjän korvissa ja aroilla riistaa riitti eikä venäläisillä pahemmin metsästysmääräyksiä ollut. Jahti oli heille vapaata harrastusta tai elinkeinotoimintaa. Sama soromnoo-meininki levisi myös uuteen alusmaahan, Suomeen. Härmäläiset korven asukkaat pyysivät metsän kruunupäätä surutta liha-aittoihin ja myyntiin. Hirvikanta alkoi rajusti vähetä -luvulta alkaen. Hupeneva luonnonvara pantiin merkille kun rikkailla etelän aatelismaillakaan ei enää saatu totuttuja saaliita. Hirvi rauhoitettiin ja toimenpiteen seurauksena kanta alkoi hitaasti elpyä. Salametsästys oli kuitenkin hyvin yleistä, mikäli tuon ajan oikeudenkäyntipöytäkirjoihin on luottamista. Pyynti sallittiin luvanvaraisena vuosina .
RIISTA 29
KANSALAISSODAN VAHINGOT
Vuoden kansalaissodan tai vapaussodan tai punakapinan lukija valitkoon terminsä jälkeisenä pula-aikana kansa näki nälkää. Edellisenä vuonna työväenjärjestöjen julistama maataloustöiden lakko oli heikentänyt satoa ja sotakuukaudet lisäsivät tuhoa. Sotimaan lähteneet punaiset ja valkoiset olivat poissa pelloilta ja navetoista. Vasta toukokuulla päättyneet sotatoimet ja surkea edellisvuosi aiheuttivat sen, että maassa oli paikoin nälänhätä ja yleinen puute ruuasta. Maatalousyhteiskunnassa ratkaisu oli selvä, berdan, ryssänwinsu tai kolmilinjainen kainaloon ja metsään hakemaan lihaa perheelle. Sisällissodan jälkeisenä monivuotisena pulakautena hirvet metsästettiin Suomessa lähes sukupuuttoon. Niitä kaadettiin suoranaisen nälänhädän torjumiseksi epätoivon antamalla vimmalla siten, että -luvun alussa koko Suomessa oli jäljellä enää satakunta hirveä. noin puolet niistä eli viitisenkymmentä yksilöä eli parkanolaisen aluemetsänhoitaja von Wreden mailla palvelusväen ja metsänhoitajien ankarassa suojeluksessa. Seurasi tiukan rauhoituksen ja kannan kasvatuksen aika. Hirvenkaadosta vietiin miehiä linnaan ehkä enemmän kuin ihmisiin kohdistetuista veritöistä.
TÄYSRAUHOITUKSESTA JYRKKÄÄN KASVUUN
-luvulla, ei suinkaan populaatioon perustuvien tutkimusten mukaan vaan enemmän mutu-menetelmällä arvioituna. Kasvuun kääntynyt kanta romahti kuitenkin uudelleen sotien aikana, jolloin valvontaa ei ollut ja ruuasta oli pulaa. Vasta -luvulla rajoitetusti harvennettu hirvikanta, joka sai vielä geenipankkiinsa ja laumoihinsa vahvistusta itärajan yli tulleista emigranttihirvistä, kääntyi räjähdysmäiseen kasvuun. Kanta nousi nopeasti, sillä tuolloin vuotuiset kaatomäärät olivat vain noin hirveä mutta jo kymmenen vuotta myöhemmin . Koska samaan aikaan tieliikennemäärät olivat kasvaneet, oli yhteiskunnan ratkaistava luonnossa rehottava kestämätön yhtälö ja siirryttävä suunnitelmallisen tehopyynnin aikaan.
SUUNNITELMALLISEEN HIRVIKANNAN HOITOON
Yhtenä syynä alati jatkuvaan kannan kasvuun on ollut valikoiva metsästys. Vasoja kaadettiin entistä enemmän ja hirvilehmiä säästettiin. Vuosina ja hirvikantaa harvennettiin siten, että vuotuiset kaatomäärät olivat jopa yksilöä. Ilmeisesti edes tämä harvennus ei riittänyt, sillä osassa maata hirvikanta on edelleen ylitiheä.
MITTAVAT HIRVIVAHINGOT VUOSITTAIN
Hirvi rauhoitettiin täysin vuosien väliseksi ajaksi. Vielä -luvulla julkaistuissa "Metsästäjän oppaissa" puhuttiin kaiholla ajasta, jolloin hirviä vielä sai metsästää. Tehokas suojelu- ja rauhoitusohjelma tuotti kuitenkin tulosta. Kaatolupia alettiin myöntää varovaisesti
30 RIISTA
Eniten hirvikantaa harventaa Suomessa metsästys. Seuraavana ovat liikenne ja petoeläimet, joiden osuus on viime vuosina noussut petokannan kasvun myötä. Maa- ja metsätalousministeriö suosittaa viljavan Etelä-Suomen hirvitiheydeksi kahdesta viiteen eläintä tuhannella hehtaarilla. Karussa Pohjois-Suomessa suositeltu tiheys on pienempi. Yhdeksi ja tosiasiallisesti tehokkaimmaksi hirvikannan säätelykeinoksi on esitetty kaatolupien dramaattista lisäämistä. -luvun alussa maassamme kaadettiin hirveä, joka oli mittava lisäys aikaisempiin määriin. Tarkoituksena oli vähentää hirvikantaa noin kolmasosalla. Kanta ei kuitenkaan pienentynyt aivan niin paljon kuin suunniteltiin ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL päätyi suosittamaan suurempia lukemia.
Hirvijahtiin suhtaudutaan tunteellisemmin kuin pienempiin riistaeläimiin kohdistuvaan verotukseen. Hirvijahdille on kuitenkin syynsä, nykyisellä kannallaan se on myös tuhoeläin. Hirveä voidaan pitää myös vaarallisena, sillä Suomen maanteillä sattuu vuosittain yli auton ja hirven yhteentörmäystä, joissa ihmisiä menehtyy kymmenkunta. Toinen vahingon muoto on taimikkotuhot ja molempien vahinkotyyppien yhteen laskettu arvo on noin miljoonaa euroa vuodessa. Suomen metsissä ja nykyisin myös asuinalueilla tallusteleva hirvi on vuosituhansien varrella sopeutunut lähes kaikkiin metsätyyppeihin. Pitkän kehityshistoriansa vuoksi eläin selviää hyvin myös puoliavoimessa peltomaastossa ja jopa ihmisen ja tämän modernin asuinympäristön seuralaisena. Meillä hirviä tavataan koko maassa Ahvenanmaalta Ivaloon, mutta riistalaskentojen antamien tulosten perusteella sen esiintymistiheys vaihtelee huomattavasti sekä alueellisesti että vuositasolla. Hirvi on kuitenkin maamme tärkein riistaeläin, jonka pyynnillä on selkeästi myös kaupal-
Hirvijahtiin suhtaudutaan tunteellisemmin kuin pienempiin riistaeläimiin kohdistuvaan verotukseen. Hirvijahdille on kuitenkin syynsä, nykyisellä kannallaan se on myös tuhoeläin.
lista merkitystä. Valitettavasti se on myös nisäkkäistämme pahin vahinkoeläin. Talvella hirven pääruokaa ovat männyn versot ja tämä on piirre, joka raivostuttaa metsänomistajia. Viranomaiset joutuvat käsittelemään taimistolle aiheutuneiden tuhojen korvausvaatimuksia perin taajaan. Myös maanviljelijät ovat suivaantuneita tähän suurikokoiseen tuholaiseen. Syksyisin se vierailee mielellään myös kaurapelloilla, joilla se aiheuttaa vahinkoa syömisen lisäksi tallaamalla leveitä kulku-uria parhaille ruokailupaikoille. Aikuinen hirvi syö arviolta noin kymmenen kiloa kasviravintoa vuorokaudessa. Kokonaisen hirvilauman vierailu kaurahalmeessa tai taimikossa tekee melkoisen jäljen kasvustoon. Koska hirvi on valikoiva ravinnonkäyttäjä, esimerkiksi sekametsikössä vain osa taimista kelpaa sen ruokalistalle. Huolella istutetuissa ja hoidetuissa viljelymänniköissä taimiaines on perimältään niin samanlaista, että usein kaikki männyntaimet ovat hirvelle erinomaisen sopivaa ravintoa. Jossain määrin hirvien kaatomaksut, käyttö ruoka-aineena ja kaupallisesti korvaa kannan aiheuttamia vahinkoja. Rahassa mitattuna sarvipää on arvokkaampi kuin kaikki muut riistaeläimet yhteensä; hirvijahdilla on siis kansantaloudellista merkitystä. Suurin osa kaadetusta ja talteen otetusta lihasaaliista jää metsästäjien omaan käyttöön.
HIRVIJAHTI ALKAA 27. 9 HIRVI ON HAASTAVA SAALIS
Hirvijahti alkaa syyskuun viimeisenä lauantaina ja se jatkuu vuoden loppuun. Kaatolupien määrä pyritään sopeuttamaan alueen hirvikannan vuosituottoon, hirvitutkimuksen ja luvanmyöntäjän suosituksiin sekä maa- ja metsätalouden ja tieliikenteen vahinkomääriin. Viime vuosien tehokkaan riistaseurannan ja lupasäätelyn avulla on päästy tilanteeseen, jossa Suomen hirvikanta on laskenut lähes tavoitteeseen. Nyt lupia myönnettiin yli , mikä on noin kymmenyksen pienempi kuin vuosi sitten. Metsästyksen suunnittelussa ja toteutuksessa noudatetaan voimassa olevaa lainsäädäntöä, hyviä metsästäjätapoja, metsästyseuran sääntöjä sekä maanomistajien ja naapuriseurojen kanssa tehtyjä sopimuksia.
VAROVAISUU TTA JAHTIAIKANA
Hirvijahtiin osallistuvat käyttävät punaisia tai oransseja turva-asusteita, joista muut luonnossa liikkujat havaitsevat helposti hirvijahdin olevan käynnissä. Silti alueella käynnissä olevasta metsästyksestä kannattaa ilmoittaa merkein tai tekstein. Metsästys saa hirvet liikkeelle ja samoin myös menossa oleva hirvien kiima-ajan loppupuoli. Sen myötä alkaa myös hirvien siirtyminen kesälaidunalueilta talvehtimispaikoille. Tämä on hirvikolarien kannalta vuoden pahinta ajanjaksoa.
Yleisin Suomessa nykyään käytettävä hirven metsästystapa on ajoketjumetsästys. Siinä tietylle alueelle paikallistetut hirvet pyritään ajamaan ajomiesten ja koirien avulla ampujien miehittämään passilinjaan. Ajo ei ole niin helppoa kuin kokematon tai sivusta tapahtumia seuraava saattaa kuvitella. Vaikka hirvi ei ole petoeläin, on se silti luonnossa tuhansien vuosien aikana kovaksi koulittu otus, joka on selvinnyt ulkopuolisista uhista meidän aikoihimme saakka. Kruunupää on älykäs ja hyväaistinen eläin, joka hallitsee jos ei nyt stealth-tekniikkaa niin ainakin luonnossa kätkeytymisen ja huomaamattomasti liikkumisen taidon. Sen pääaistit ovat haju ja kuulo, joten passissa pönöttävälle esitettävät vaatimukset eivät ole turhaa nipottamista. Passiasemassa on syytä olla hiljaa ja sinne tullaan niin vähin äänin kuin mahdollista. Auton ovia ei kannata paiskoa ja varusteet on syytä kiinnittää niin, ettei aiheudu turhia kilinöitä. Hirvi on kokenut konkari luonnossa ja sen aistit ja liikuntatavat ovat vuosituhansien aikana hierottu täydellisiksi. Se lähtee liikkeelle vastatuuleen, että pääsee nuuhkimaan ja aistimaan etumaastossa odottavat vaarat. Usein se myös välttää ovelatkin passipaikat pelkästään aistitiedustelunsa avulla.
RIISTA 31
BISON-PYSSYJEN jälkeläinen
MARLIN 1895 GUIDE GUN
Tämänkertaisessa ase-esittelyssä on vuorossa Marlin 1895M Guide Gun kaliiperissa .458. Esiteltävän vipulukkoisen aseen toimintatapa on kaikille lännenelokuvien katsojille tuttu.
TEKSTI: MIKKO KIVELÄ
Taustatietoa
Vuoden Shot Show:ssa esitettiin patruunauutuus nimeltään . Marlin. Patruunan kehitys tapahtui Hornady- ja Marlinyhtiöiden yhteistyönä. Tällä on sama kaliiperi kuin vanhalla patruunalla eli . (, mm). Uutuuspatruunan tarkoitus oli mahdollistaa tehdaspatruunoiden myynti ilman että niitä voitaisiin käyttää matalimmille pesäpaineille tarkoitetuissa aseissa. Tällainen tilanne on mahdollinen - kohdalla, jolle on sen syntymävuoden jälkeen kehitetty kolme eri painetasoa patruunoissa ja aseissa. Teknisesti on mahdollista ampua vanhassa mustaruudille tarkoitetussa aseessa uusia korkeapaineisia - patruunoita, seuraukset ampujalle voivat kuitenkin olla kohtalokkaat. Uudessa . Marlin hylsyssä on vyökanta suunniteltu
32 RIISTA
niin että näitä on mahdotonta ampua aseissa joita on tarkoitettu muille patruunoille. Tämän aseen omistajan päätös suurkaliiperisen aseen hankinnasta syntyi kun joku vuosi sitten naapuripassissa ammuttiin aikuista paikallaan olevaa hirveä viistosti edestä korkeintaan metrin päästä. Muka laadukas luoti ehti avautua ja osui olkaluuhun ja levisi lätyksi. "Varma kaato" lähti pintahaavan kärsineenä pakoon joka kuitenkin päättyi muiden ampumiin laukausiin. Mainitun tilanteen jälkimainingissa tuli tehtyä päätös hankkia ase jonka painava suuren kaliiperin omaava luoti mitä todennäköisimmin läpäisee kaikki eteen tulevat vahvat luiset rakenteet kuten olkaluut.
Lisävarusteet
Alla on lista lisävarusteista kommentteineen. Kaikki lisävarusteet toimitti ja asensi aseseppä Matti Peippo Kirkkonummen Erävarusteessa (www.eravaruste.fi). Lisävarusteet mitkä asennettiin ovat:
WILD WEST GUNS LEVER, ISOMPI VIPU Isompi vipu mahdollistaa sormikkaan tai hanskan kädessä pitämistä myös kun ampuu. Kokemus on osoittanut että hanskojen poistaminen on liian äänekäs ja hidas operaatio kun saaliseläin lähestyy. Tämä on aseen toimintaperiaatteesta riippumaton tosiasia. Suuremmalla vivulla on myös riski rekyylin aiheuttamalle "sormille näpäytykselle" pienempi. Koko lukkolaitteisto on purettavissa jos vivun kiinnitysruuvi irrotetaan ja vipu poistetaan. Tällöin on lukko poistettavissa takaapäin iskurin edessä olevan reijän kautta. Tämä nerokas ja toimintavarma sulkumekanismi keksittiin ja patentoitiin jo -luvulla. Hinta: n. + asennus. LEUPOLD TERÄKSINEN OPTISTEN LAITTEIDEN WEAVER-KISKO Tehtaan jäljiltä Marlin aseessa ei ole valmista kiskoa, vaan ainoastaan ruuvinreikää kiskon kiinnittämistä varten. Leupoldin weaver-kiskon iskurin puoleisesta päästä kannattaa jyrsiä pois noin cm terästä jos haluaa asentaa kiikaritähtäin mahdollisimman eteen. Hinta: n. , voi itse asentaa. YHDEKSÄN KIVÄÄRIPATRUUNAN "SUKKA" Metsästystilanteessa on aseen panostaminen helppoa kun patruunat ovat äänettömästi säilytettynä patruunasukan taskuissa. Samalla on helppoa laskea ladattujen patruunoiden lukumäärä joka on sama kuin tyhjien taskujen lukumäärä. Tämä on myös turvallisuusseikka. Koska jäljelle jäävät patruunaa ovat lähellä olkapäätä, pysyy aseen painopiste lukon kohdalla, vaikka putkilippaassa on toiset patruunaa, ja :es on patruunapesässä. Hinta: n. + asennus. WILLIAMS FIRE SIGHT KUITUAVOTÄHTÄIN Williams optisella kuidulla varustettu etu- ja takatähtäinyhdistelmä sopii Marlin:iin ilman asesepän apua on tarkoitettu lyhyille ampumamatkoille (maks. m). Alkuperäisen jyvän vaihtaminen Williams kuitutähtäimeen helpottaa huomattavasti tähtäämistä pimeää taustaa vasten. Tämäntyyppinen tähtäin ei ole kosteudelle, sateelle, lumelle tai muille ulkopuolisille vaikutteille yhtä altis kuin optiset laitteet, eikä patterit lopu kesken tai hyydy pakkasessa. Koska Williams-tähtäimen takahahloa ei voi kääntää alas, tämä on huomioitava kun valitsee kiikaritähtäimen jalkoja. Hinta: n. , voi itse asentaa. WILD WEST GUNS BEAR PROOF EJECTOR, VAHVEMPI HYLSYN ULOSHEITTÄJÄ Alkuperäinen ulosheittäjä on kaksiosainen jossa on peltinen ulostyöntäjä joka voi taipua tai katketa. WWG Bear Proof Ejector on yhdestä teräspalasta jyrsitty ja huomattavasti vahvempi rakenteeltaan kuin alkuperäinen ulosheittäjä. Hinta: n. , voi itse asentaa. PACHMAYR F990 TRIPLE MAGNUM VENTILOITU PERÄLEVY, PAKSUUS 1,5" Tehtaan alkuperäinen vaimentamaton levy vaihdettiin jo ennen aseen luovutusta Erävaruste-liikkeestä mainittuun paksuimpaan mahdolliseen perälevyyn. Perälevyvaihdon jälkeen on aseen käyttö huomattavasti mielekkäämpää. Hinta: n. + asennus.
Tärkein lisävarusteista. Se mahdollistaa hanskan pitoa, ja poistaa riskin saada rekyylistä iskun sormille.
Patruunasukka lisää turvallisuutta kun metsästäjä voi laskea patruunat. Varapanokset ovat helposti saatavilla jos tarve vaatii.
Toimii, suosittelen! Williams kuitutähtäin maksaa 50 euroa, mutta sillä ei ole yhtään punapisteen haitoista. Ammunta on vähintään yhtä nopeaa kuin punapisteellä. (www.midwaysuomi.com)
RIISTA
33
Marlin 1895M Guide Gun
Kätevä mutta pieni asepussi sisältää kaikki tarvikkeet. Se on kätevä kuljettaa autossa ja maastossa.
Valmistaja: Marlin Firearms, North Haven, USA Kaliiperi: .450 Marlin Pituus: 95 cm Piipun pituus: 47 cm Paino: 2,9 kg (pelkkä ase) Patruunakapasiteetti: 1+4 kpl Maahantuoja: Hantaurus OY, (09) 692 6669
Haitat ja edut
PEHMUSTETTU ASEPUSSI KIIKARIKIVÄÄRILLE, 107 CM PITKÄ (WWW.RIISTAMAA.FI). Tämä pehmustettu asepussi toimii kuin hirvestäjän helposti kuljetettava työkalupakki! Asepussissa on vetoketjullinen sivutasku, olkahihna ja kantokahvat. Vetoketjullisessa sivutaskussa voidaan kätevästi säilyttää .-kaliiperinen Boresnake ja aseesta irrotettu kiikaritähtäin. Hinta: n. . MARLIN RUUVIKIINNITTEINEN ISKURIN LEVENNYSTAPPI. Levennystapilla helpottuu aseen virittäminen ja vireestä poistaminen huomattavasti kun kiikaritähtäin on paikallaan. Jokaisen aseen mukana toimitetaan yksi tällainen levennystappi ja sen ruuvin kiristämiseen tarkoitettu kuusiokoloavain. Hinta: Kuuluu aseen toimitukseen. WILD WEST GUNS MAGAZINE FOLLOWER, ALUMIININEN PUTKILIPPAAN TULPPA Alkuperäinen tulppa on muovinen, WWG Follower on alumiininen ja väitetään olevan syöttövarmempi kuin alkuperäinen muovista valmistettu lippaan tulppa. Hinta: n. + asennus.
Näiden varusteiden lisäksi on Marliniin saatavilla muun muassa Wild West Guns:in laukaisumekanismi jonka laukaisuvastus on pienempi kuin tehdasvalmisteisen vastaava vastus. Esitellyn aseen omistajan mielestä suuri laukaisuvastus on ihan hyväksyttävä ominaisuus suurriista-aseessa jota käytetään myös kylmissä olosuhteissa. Tällöin on aika todennäköistä että sormet ovat tunnottomimpia ja/tai hanskat ovat käsissä kun pitäisi ampua. Kun laukaisuvastus on suuri on vahinkolaukausten riski tällaisessa tilanteessa pienempi. Tästä syystä ei laukaisumekanismin vaihtoa ole pidetty tarpeellisena.
34 RIISTA
Usein lukija saattaa toivoa että aseen esittelijä kertoo omaan kokemukseen perustuvia etuja ja haittoja aseesta. Minun henkilökohtaiset mielipiteeni Marlin GG aseen eduista ja haitoista suurriista-aseena on rajattu neljään kappaleeseen kumpaakin ja ovat:
HAITAT: - Aseen alkuperäinen perälevy on vaihdettava laadukkaaseen rekyylinvaimentajaan. - Tehtaan alkuperäiset avotähtäimet ovat kestävät mutta saisivat olla selkeämmät Williams-tapaiset - Alkuperäisen vivun aukko saisi olla hieman suurempi jotta hanskalla peitetyt sormet mahtuisivat paremmin. - Laadukkaiden . FN luotien tarjonta on suuri (Rekyyli /), mutta suurin osa niistä ei ole tehdasladattu ja siten niiden käyttö vaatii kotilatausta. EDUT: + Kun uudentyyppisen aseen käyttöä on oppinut, on tarkkojen laukauksien ampuminen tyypillisillä metsästysampumamatkoilla helppoa ja nopeata. + Suurikaliiperinen (." / , mm) tasakärkinen laadukas luoti (Rekyyli /) tekee pienellä lihahukalla suuren pysyvän haavakanavan. Tämä tekee riistan nopea kaataminen huomattavan varmemmaksi. + Tasakärkinen suuren painon omaava luoti on huomattavasti vähemmän risuherkkä kuin terävän kärjen omaava kevyt luoti. + Kotilataajille löytyy helposti materiaalia. Latauskomponenttien kuten hylsyjen ja holkkien määrä markkinoilla kilpailukykyiseen hintaan on suuri, ja latauksien taulukkoarvojen lähteitä on riittävästi. Tämä koskee sekä - että . Marlin.
Tämä pienikokoinen mutta suurella tappoteholla varustettu ase ja varustekokonaisuus sopii kirjoittajan mielestä erinomaisesti suomalaiseen etenkin peura, hirvi ja karhumetsästykseen. Lyhyt ja kevyt ase on helppo kuljettaa. Lihahävikki on laadukkaalla hitaalla luodilla ammuttaessa pieni, ja hyvällä osumalla on riistan nopea kaataminen erittäin todennäköistä raskaan luodin suuren upotuksen johdosta.
Talteen saatu Woodleigh 405 gr FN luoti. Luodin jäämäpaino on 401,1 gr (99 %), ja mitattu halkaisija 21 mm.
MARLIN 1895M GUIDE GUN JA KÄYTTÖKOKEMUKSIA
Tällä aseella on metsästetty vain yhden kauden, mutta kokemukset ovat erittäin positiiviset. Ainoa kaato on tähän asti yksi hirvinaaras.
Eräänä
lokakuisena hirvestyspäivänä am-
Hirven juostessa minun suuntaisesti tilanne muuttui niin, että minulle avautui mahdollisuus ampua sitä ensin. Naaraan ollessa noin 60 metrin päässä minusta ja tulossa vasen kylki hivenen kääntyneenä kohti minua, tähtäsin niin että ennakko oli noin 0,4 metriä ja "painoin nappia". Marlin 1895 Guide Gun piipusta lähti matkaan 26,3 g (405 GR) painava tasakärkinen luoti joka osui vasemman etujalan olkaluun viereen. Silmällä näki kuinka sisäänmenoaukosta tuli punaista vaahtoa, ja olin vakuuttunut että naaras kaatuu pian. Ennen kuin ehdin ampua uudestaan, oli naaras jo juossut lähellä olleeseen metsään. Juoksin metsässä samansuuntaisesti kuin naaras. Välimatkaa oli arviolta 40 metriä. Irrotin liikkeessä kiikaritähtäimen. Yhtäkkiä kuului tömähdys edessäni ja oletin että naaras oli kaatunut. Siirryin varovaisesti arvioidulle kaatumispaikalle. Heti kun tulin kaatumispaikalle, lopetin armolaukauksella liikuntakyvyttömän mutta vielä tajussaan olleen naaraan. Merkille pantavaa oli se, että tältä naaraalta oli 10 minuuttia ennen kaadettu sen ainoa vasa. Vasan menetyksen jälkeen juoksi naaras pakoon parisen kilometriä, ja sen veressä ja lihaksissa oli varmasti varastoituna mahdollisimman paljon happea. Tämän lisäksi oli osumakohta viistosti edestä vasemman etujalan kohdalla, ja
luoti upposi 1,2 metriä ja pysähtyi mahanahassa oikean takajalan edessä. Kun jälkeenpäin mietin tätä kaatotilannetta kokonaisuutena, tuli mieleen seuraavat seikat. Kun eläimen stressitaso on niin korkea kuin mitä tässä tilanteessa voi olettaa että oli, on hirven pakomatka mahdollisimman pitkä. Jos aseena olisi ollut pienikaliiperinen tai pienen upotuksen omaava, ja luoti olisi ollut joku muu kuin tasakärkinen joka jätti pysyvästi avoimena olleen sisäänmenoaukon, niin voi olla että tämän hirven etsintä olisi ollut kilometrien pituinen, tai se olisi kokonaan menetetty. Nyt hirvi liikkui noin 50 metriä osumapaikasta ennen kuin kaatui pysyvästi.
muttiin samassa seurassa hirven vasa, ja radiossa ilmoitettiin että vasa on nurin ja että hirvinaaras lähti pakoon, mutta pakosuunnasta ei ollut varmaa tietoa. Mitään ei tapahtunut ja noin 10 minuutin jälkeen suunnittelin jo patruunoiden poistoa aseesta, koska eihän täällä enää mitään voi tapahtua muuta kuin että radiossa ilmoitetaan että ajo on ohi. Pitkän passissa olon jälkeen olin jo kyllästynyt istumaan paikoillani ja kotiinlähtö oli jo mielessä. Samaten näkyi varjon tapainen hahmo joka aavemaisesti ja äänettömästi mutta kovalla vauhdilla liikkui noin 150 metriä leveän pellon toisella puolella metsän reunan lähellä. Nostin aseeni ylös ja katselin kiikaritähtäimen läpi tätä eläintä. Kun se pysähtyi vasen kylki minun suuntaan, olin täysin varma siitä että kyseessä oli yksinäinen hirvinaaras. Naaras kääntyi ja korvat pystyssä juoksi stressaantuneena suoraan naapuripassimiestä kohti. Kun naaras aukealla pellolla oli ampumarataetäisyydellä naapuripassimiehestä katsottuna, naapuri nosti aseensa ja hirvinaaras näki tämän liikkeen ja muutti suuntaansa suoraan kohti minua. Seurasin tätä kieltämättä jännittävää tilannetta kiikaritähtäimen läpi koko ajan mielessä, että jos naapuri ampuu tätä hirveä, niin olen koko ajan valmis paikkaamaan jos on tarve.
Tasakärkinen luoti teki 11 mm pysyvän sisäänmenoreiän nahkaan. Kuten tästä valokuvasta ja kaatokuvasta selkeästi näkyy, niin sisäänmenoreikä on pysynyt auki ja vasemman keuhkon paine-ero on oletettavasti hävinnyt, jolloin keuhkon toiminta lakkaa välittömästi.
RIISTA
35
JOUSIMETSÄSTYKSEN
JÄNTEET JA KAAPELIT
ALKEET
OSA 4
TEKSTI JA KUVAT: JUHA KYLMÄ
Jänne ja kaapelit ovat alttiina leikkaaville nuolenkärjille, varomattomasti käytetyille puukoille ja teräville kivensärmille. Ne saattavat vioittua myös huonolla tiellä pomppivassa autossa hankautuessaan toisia jousia ja muita esineitä vasten. Jännettä ja kaapeleita on myös asianmukaisesti hoidettava. Huolellinen jousimetsästäjä pystyy pelastamaan metsästysretken kourallisella varaosia ja muutamalla pienellä työkalulla.
Pienet
PUNAPISTETÄHTÄIMET
Punapistetähtäimet ovat vanhan sanonnan mukaisesti pienentyneet kuin pyyt maailmanlopun edellä. Pienten tähtäimien valmistajat ovat siirtyneet putkimaisesta rungosta avoimeen rakenteeseen, jossa tähtäyspiste heijastuu edessä olevaan linssiin. Näin ampujan näkökenttä on huomattavasti avarampi kuin putkimallisen tähtäimen läpi katsottuna.
TEKSTI: ADAM MYKKÄNEN
KÄYTTÖTESTISSÄ
T
estitähtäimistä vain Aimpoint H- on putkirunkoinen, mutta pituutta silläkin on ainoastaan mm, joten kovin putkimaista tähtäinkuvaa ei H-ykkösestäkään löydy. Kokemus on opettanut, että testiä ei kannata kasvattaa liian laajaksi, joten valitsimme vain viisi eri merkkistä pientä punapistetähtäintä mukaan. Näin muutama mielenkiintoinen tähän sarjaan sopiva tähtäinmerkki jäi valitettavasti kokeilematta, mutta näiden viidenkin punapisteen käyttökokeiluun hupeni yli puoli vuotta. Esimerkiksi tähtäimiä irrotettiin ja kiinnitettiin yli kertaa, joten ainakin sormet ja ranne pysyivät testaajilla notkeana.
VERTAILUSSA MUKANA
Eloranta Oy:n maahantuoman Aimpoint H:n lisäksi mukana olivat Virtain Asetalon BSA PMRS, Ky Magnus Paulin Doctersight II plus, Erätukku Oy:n JahtiJakt Pro Holosight ja Nordis Oy:n OKO-punapistetähtäin. Aimpoint valmistetaan Ruotsissa, BSA ja Jahti ovat kiinalaista sukua, Docter on kotoisin Itävallasta ja Okoa tehdään Tsekissä. Aimpoint Micro H- on mitoiltaan mm pitkä, mm leveä ja mm korkea picatinnytai weaverkiskoon sopivan kiinnitysjalan kanssa. Alumiinirakenteinen tähtäin on anodisoitu mustaksi ja painaa grammaa. Mukana seuraavat kumiset linssinsuojat, kaksi kuusiokoloavainta ja erinomainen suomenkielinen käyttöohjevihko. Punapiste on -portaisella kirkkaudensäädöllä varustettu. Kohdistussäädön napsaus siirtää osumapistettä mm sadan metrin etäisyydellä ja säädön työkaluna käytetään säätötornin kantta. BSA PMRS ja JahtiJakt Holosight ovat Kiinassa valmistettuja sisarmalleja ja niillä on pituutta mm, leveyttä mm ja korkeutta on kummallakin mm. mustaksi eloksoidut alumiinirakenteiset tähtäimet painavat grammaa ja mm linssi suojataan kumihatulla. Jahti Holon varustusteisiin kuuluu myös suomenkielinen käyttöohje ja kuusiokoloavain, kun BSA:lle riittää englanninkielinen käyttöohje avaimen lisäksi. Kummatkin sopivat sellaisenaan weaver-kiskoon ja Jahti Holoon saa myös mm kiskoon käyvän sovitusjalan. BSA:n ja Jahti Holon punapistetä säädetään kuudella kirkkausportaalla ja Jahtia myös automaattisäädöllä. Lisäksi tähtäinkuvion voi valita neljästä vaihtoehdosta: pisteestä, ristikosta, rengasrististä ja pisterenkaasta. Tähtäinpisteen kohdistus tehdään kuusiokokoavaimella ja yksi napsu siirtää osumaa noin , cm. Docter Sight on kooltaan omassa sarjassaan, sillä pituutta on vain mm, leveyttä , mm ja korkeutta , mm. Myös Docter on eloksoitu mustaksi ja painoa on alumiinirakenteisella tähtäimellä vaivaiset grammaa, mutta tähtäin vaatii muista poiketen aina sovitejalustan, joka tietysti nostaa painoa ainakin toisen mokoman
verran. Linssin suojus on muovihattu, jota ei ole syytä hukata, sillä se toimii samalla virran katkaisijana. Mitään punapisteen kirkkauden käsisäätöjä ei laitteesta löydy, vaan työn hoitaa automaattisensori. Kohdistus suoritetaan mukana tulevalla pienellä ruuvimeisselillä ja säätöruuveille on vielä erikseen kiristysruuvit. Docter Sightin käyttöohje on seikkaperäinen, mutta vaatii englannin tai saksan kielen osaamista. OKO-punapistetähtäin sopii sellaisenaan picatinny- tai weaverkiskoon ja on tämän ryhmän pisin, mm. Leveydeksi mitta näyttää , mm ja korkeutta on , mm. Painoa on tällä mustasta muoviseoksesta valmistetulla tähtäimellä ulkomitoista huolimatta vain , grammaa. OKO:n linssipinnat on käsitelty vettä hylkiväksi, joten linssinsuojiakaan ei ole, mutta koko tähtäimen peittävän metallisen suojuksen saa erikseen tarvittaessa. Punapisteelle on -portainen säätö ja kohdistus hoidetaan Docterin tapaan mukana olevalla pienellä ruuviavaimella. Kaikkien testattavien punapistetähtäimien virtalähteenä käytetään samanlaista voltin CR litiumparistoa, joita löytyy helposti markettien valikoimista.
KÄY TTÖTESTIN TOTEU TUS
Aimpoint H-1
BSA PMRS
Punapistetähtäimien käyttökokeilu toteutettiin ns. pitkän kaavan mukaan. Aluksi tähtäimiä "ajettiin sisään" muutamissa reserviläisaseissa korvaamassa avotähtäimiä. Sen jälkeen testikalut kannettiin metsän puolelle ensin syksyn lintujahtiin ja muuhun pienriistan metsästykseen. Hirvenpyynnissä tähtäimet pääsivät maistelemaan terävämpää rekyyliä ja kokeilua jatkettiin peura- ja kaurisjahdilla, joka venyi olosuhteista johtuen tammikuun loppuun. Tähtäimet kulkivat testiryhmän aseiden selässä sateessa ja pakkasessa ja niiden avulla saatiin myös saalista, mutta se on jo toinen juttu. Tähtäimet olivat koekäytössä sekä itselataavissa että magnumhaulikoissa, mutta enimmät kilometrit testikalut kulkivat haulikkorihlojen tähtäiminä. Hirvijahdin yhteydessä punapisteitä kierrätettiin useamman kiväärin, joiden kaliperivalikoima oli mm:stä .:een, päällä. On muistettava, että jokainen tähtäimen vaihto vaatii aina tarkkuutuksen, enemmän tai vähemmän helpon, joten patruunoita hupeni pelkästään tähän toimenpiteeseen noin repullinen. Metsästyskauden jälkeen toteutettiin vielä mielenkiintoinen kokeilu ampumalla liikkuvaan hirvikuvioon. Kustannussyistä ammunta suoritettiin pienoishirviradalla raskaalla piekkarilla, jonka alkuperäinen neljä kertaa suurentava kiikaritähtäin sopi hyvin verrokiksi tähän kokeeseen. Testiase tähtäimineen nautti kylläkin ns. kotikenttäedusta, sillä osa testaajista oli ampunut sillä satoja laukauksia tällä samalla radalla. Kokeessa rataa supistettiin näköesteillä niin, että liikkuva hirvikuvio oli näkyvissä ja ammuttavissa tasan yhden sekunnin
ajan. Näin pyrittiin selvittämään, auttavatko testissä mukana olleet avoimet punapistetähtäimet ampujaa nopeissa ampumatilanteissa. Verryttelyammunnan jälkeen koeampujat ampuivat viisi kertaa viiden laukauksen sarjan liikkuvaan hirvikuvioon kaikilla punapisteillä ja lopuksi tutulla kiikaritähtäimellä. Ampumaetäisyys oli vain puolet normaalista matkasta. Vaikka ammunta toistettiin viisi kertaa, tuloksiin syntyi ymmärrettävästi hajontaa, joten alle prosentin sisään mahtuvat tulokset ovat käytännössä tasaveroisia. Artikkelin lopussa olevassa tuloslaatikossa olevat pisteet ovat kolmen ampujan ja viiden sarjan keskiarvoja, ja maksimipistemäärä on pistettä. Tulokset kertovat vakuuttavasti, että kahden silmän tähtäyksen sallivat avoimet punapistetähtäimet ovat nopeassa ampumatilanteessa ylivoimaisia. Punapisteiden tulokset ovat keskiarvona yllättävän tasaisia, vaikka huonoja osumia tulikin sekaan. Docterin jalustat on valmistanut Kemiön Metsästyspuoti, jonka mielestä meidän tulisi myös kokeilla piipun suulle jyvän paikalle asennettavaa tähtäintä. Enemmän tai vähemmän epäilevällä mielellä suostuimme ajatukseen, ja näin saimme Docterin asennukselle kaksi vaihtoehtoa. Eteen jyvän paikalle asennettu Docter kuitenkin yllätti myönteisesti, ja siitä on todisteena laatikon paras tulos: pistettä. Tuloksista on luettavissa, että nopeissa ampumatilanteissa näillä punapistetähtäimillä on yli kolminkertaiset mahdollisuudet saada kelvollinen osuma maaliin verrattuna tavanomaiseen kiikaritähtäimeen. Tulokset tukevat myös syksyn metsästyskäytössä saatuja kokemuksia. Tämän tyyppisissä metsästystilanteissa tulee-
RIISTA
39
JahtiJakt HoloSight
OKO
kin ongelmaksi lähinnä riistan tunnistaminen, sillä noin puoli sekuntia on siihen melko lyhyt aika kokeneellekin metsästäjälle. Vaikka tavoitteena olikin löytää eroja käyttöominaisuuksista, tällä kertaa punapistetähtäinten keskinäiset erot jäivät tässä nopean ammunnan kokeessa niin vähäisiksi, että pienistä piste-eroista huolimatta katsoimme tähtäysominaisuudet tasaveroiseksi.
LOPPUARVOSTELUSSA PIENTÄ HUOMAU TETTAVAA
Lopuksi esitetään testiryhmän näkemykset kokeessa olleista punapistetähtäimistä aakkosjärjestyksessä. Yksittäisissä mielipiteissä oli tavanomaista vaihtelua, mutta kokonaisnäkemys oli yhtenevä. Aimpoint H- on kallein kokeilluista, joten vaatimuksetkin voidaan asettaa sen mukaan. Puolen vuoden käytössä ei havaittu varsinaisia toimintaan liittyviä ongelmia, vaan korkea laatu seuraa hinnan mukana Aimpointin perinteitä noudattaen. Pikku kiusaksi osoittautuivat kumiset suojaläpät, joiden pitäisi pysyä käännettäessä alhaalla poissa tähtäyksen tieltä. Ennemmin tai myöhemmin ne kuitenkin ponnahtivat linssien eteen, joten lopulta ne yleensä päätyivät taskuun parin ärräpään kera. Toinen pikku miinus havaittiin parallaksivirheessä, joiden puutteesta Aimpointit ovat yleisesti tunnettuja. H- on ilmeisesti niin lyhyt, että valmistaja on kompromissina hyväksynyt noin mm siirtymän metrin matkalla omituisessa suunnassa kello viidestä kello yhteentoista. Käytännössähän tämän luokan parallaksivirhe ei ole mitenkään ongelmallinen,
kun tietää sen olemassaolon. Tämän käyttötestin perusteella on todettava, että Aimpoint H- on käyttöominaisuuksiltaan ja laadultaan kiitettävä punapistetähtäin. BSA PMRS on vastaavasti kokeiltavista tähtäimistä halvin, mutta puolen vuoden käyttö ei tuonut BSA:sta mitään isompaa huomauttamista esille. Vaikka säädön vastinjouset ovat melko hengettömiä kuten Jahdissakin, säätäminen sujui ilman ongelmia. Linssin kuminen suojahattu hukkaantui kerran, mutta löytyi lopulta takin taskun pohjalta parin viikon kuluttua. Parallaksivirhettä BSA:ssa ei havaittu pystysuunnassa, mutta sivusuuntaan piste liikkui noin mm, joka on kohtuullinen saavutus. Docter Sight on kooltaan ja painoltaan varsinainen minitähtäin ja sen asentaminen esim. weaverkiskoon vaatii välijalustan tai sitten oman kiinnikkeen suoraan aseen runkoon. Docterin asennus piipun etuosaan jyvän paikalle muutti tämän minitähtäimen nopean ammunnan kunkuksi ja myös käytännön metsästyksessä Docter avitti selvästi keskinkertaista haulikkoampujaa (kirjoittajaa) muutamissa kanalinnun pudotuksissa. Tähtäimen asennus tavanomaiselle paikalle laski Docterin käyttöominaisuudet muiden kokeiltavien tasolle, joten paras asennuspaikka sille on tämän kokeilun perusteella piipun suu. Docterin linssinsuojus on muovinen hattu, eikä sitä kannata hukata, sillä sen avulla katkaistaan laitteesta virta. Sen pysyminen paikallaan on varmistettu parilla uralla, ja alkuun se aiheutti tiukkuudellaan tuskaa, kun suojus piti saada nopeasti pois. Punapisteen kirkkaussäätö on automaattinen, mutta se on päiväsaikaan aavistuksen verran liian kirkas ja haittaa hieman tarkkaa ammuntaa.
Docterin säädöt toimivat täsmällisesti ja luotettavasti, mutta havaitsimme pienen parallaksivirheen sivusuunnassa noin mm / m. Ohjekirjan mukaan Docter on parallaksivapaa metrissä. JahtiJakt Holopoint selvisi parallaksiarvostelussa lähes puhtain paperein. Ainoastaan aivan ylärajalla havaittiin punapisteen pieni siirtymä ylöspäin, ja normaalikäytössä siitä ei ole mitään haittaa. Jahti tarvitsisi tukevammat säädön vastajouset, sillä tarkkuutuksessa jousivoima ei aina kyennyt palauttamaan säätöä. Kerran säätöpala työntyi weaverkiskon uraan jousen annettua periksi. Kun kohdistus saatiin paikalleen, se kuitenkin pysyi siinä häiriöittä. Hintaluokan huomioonottaen JahtiJakt Holopoint selvisi kuitenkin tämän puolivuotisen testin kunnialla. OKO:n muoviseosrakenne aiheutti aluksi epäilyjä kestävyydestä ja mahdollisesta venymisestä. Epäily oli kuitenkin turhaa. Vaikka OKO on pitkä, sen paino on minimaalinen tämän materiaalin ansiosta ja rekyylin aiheuttamat rasitukset ovat tietysti pienemmät. Suojaläppien puute ei haitannut sateella, mutta kerran magnumhaulikon laukauksen jälkeen OKO:n piste muuttui pelkäksi viivaksi, ja epäilimme koko laitteen särkyneen. Piste palautui kuitenkin normaaliksi, sillä syyksi ilmeni juuri ledin kohdalle lentänyt vesipisara. OKO:ssa oli havaittavissa parallaksia pystysuunnassa mm ja sivusuunnassa noin mm, jotka on huomioitava pitemmälle tähdättäessä. OKO toimi tämän testin ajan häiriöittä ja luotettavasti ja on varteenotettava avoin punapistetähtäin sellaista tarvitsevalle. Haulikoissa ei ole yleensä kunnollista kiinnitysalustaa erillisille tähtäimille, joten päädyimme asennuttamaan weaverkiskot niihin testissä käytettyihin aseisiin, joissa niitä ei ollut valmiina. Näin kaikki kokeessa olleet tähtäimet saatiin helposti vaihdettua eri aseisiin. Weaverkiskojen asennuksen suoritti aseseppä Harri Ala-Kruuvi Merikarvialta. Harrin silmä on ilmeisen tarkka vaaka- ja pystysuunnan havannoimisessa, sillä muutamat kiskot olivat niin linjassa, että vaihdettavan tähtäimen sai heittää sellaisenaan säätämättä toiseen aseeseen.
Yhteystiedot ja ohjehinnat:
Aimpoint: 480 , Eloranta Oy, Kuopio, puh. 0440-883044, BSA: 90 , Asetalo Oy, Virrat, 03-4755371, Docter: 365 , Magnus Paul Ky, Helsinki, 09-650900, JahtiJakt: 99 , Erätukku Oy, Oulu, 08-8404400, OKO: 270 , Nordis Oy, Lapua, 06-4310301, Docter-jalustat ja asennus: 75-150 , Kemiön Eräpuoti, Kemiö, 02-423804, weaverkiskot: Asesepäntyöt, Harri Ala-Kruuvi, Merikarvia, 040-5802070.
Tulokset:
Verrokkina ollut kiikaritähtäin Aimpoint H-1 BSA PMRS Docter, asenn. eteen Docter, asenn. norm. OKO Jahti Holopoint
Docter Sight II
11 pist. 35 pist. 33 pist. 39 pist. 32 pist. 34 pist. 34 pist.
40
RIISTA
KARHUNMETSÄSTYKSEN PÄIVITTÄMINEN
KOIRAN KÄYTTÖ KARHUJAHDISSA
Kiteeläisen karhunmetsästysalueen lohko yhden metsästäjät järjestivät karhunmetsästyksen päivitystilaisuuden 3. 5. 2008 Kesälahdella Villalan Erämiesten majalla.
TEKSTI: VESA TURUNEN
K
42
oulutuspäivää suunniteltiin muutaman aktiivisen henkilön toimesta useita kuukausia. Samalla kerättiin metsästäjiltä karhujahtiin liittyviä asioita, joista metsästäjät haluaisivat tietää tarkemmin ja joilla yhteisjahteja sekä tehostettaisiin että lisättäisiin. Yksi tapahtumaan liittyvistä asioista oli porukan luottamuksen lisääminen, johon pyrittiin muun muassa luennoitsijoiden toimesta. Karhujahdin kaikki osa-alueet ja niiden tärkeyden karhujahtien onnistumiseksi esitelmöi ja esitteli Pekka Kunnas.
Jahtien onnistuminen helpottuu, kun ennakkovalmistelut suoritetaan huolellisesti. Jälkien hakeminen luonnosta sekä myös jälkien lukeminen on erittäin tärkeää. Jälkien lukeminen tarkoittaa esimerkiksi eri karhuyksilöiden tunnistamista jälkikuvioista sekä niiden elinalueiden selvittämistä. Seuraavaksi käytiin läpi passittaminen niin kyttäys- kuin seuruejahdeissa. Myös passissa olevilla pitää olla ennakkovalmistelut suoritettuina hyvissä ajoin ennen jahtia. Ampumataidon ko-
hentaminen, vaatetus ja repun perussisältö pitää olla valmiina jahtipäivänä. Esimerkiksi valkea vessa- tai talouspaperi voi pelastaa passimiehen useasta hädästä. Paperilla on helppo merkitä laukauksen jälkeen oma ampumapaikka, tai sillä löytää mahdollisen verijäljen nopeasti. Paperilla puhdistaa ja kuivaa myös aseen ja kiikarin tilapäisen kastumisen sattuessa. Karhujahdissa tärkeimpänä on ampumataito ja siihen liittyen karhuyksilöiden tunnistaminen ennen laukausta.
RIISTA
Aseisiin ja patrunoihin liittyvän koulutuksen antoivat Esa Höysniemi ja Jarmo Tarvainen. Jahtimiehet olivat erittäin kiinnostuneita kaikista suurriistakaliipereista ja erityisesti eri patruunoista ja niiden tehoeroista. Tilaisuudessa tuhottiin useita metrejä vedessä turvotettuja puhelinluetteloita, jotka kuvasivat riistaeläimen lihaksia ja kudoksia, ja väliin asetetut kertopuut luustoa. Harva metsästäjä koeampuu eri patruunoita, joten tällainen kokeilutilaisuus avarsi erittäin monen näkemyksiä esimerkiksi luotien painon merkityksestä jahdissa. Koeammunnoissa ammuttiin vakiopiipulla ja käytettiin myös suujarrua sekä äänenvaimenninta. Näin äänierojakin tuli testatuksi. Tietysti paikalla olevien keskuudesta kuultiin, kuinka paljon hirviä on ammuttu niillä "peruspatruunoilla". Jos sama määrä hirviä olisi ammuttu nykyisillä hyvillä riistapatruunoilla, olisimme säästäneet huomattavasti jäljityskilometrejä, sekä myös koirien syömän verilihan osuus olisi ollut myös paljon vähäisempi. Seuraavina arkipäivinä soiteltiinkin paikallisiin ampumatarvikeliikkeisiin ja kyseltiin, mitä ne hyvät patruunat on ja mistä niitä saa. Kysyntä oli lisääntynyt heti tilaisuuden jälkeen. Samalla sovittiin alustavasti, että kauppias siirtyy hyviin patruunoihin, koska valtaosa ostaa patruunoita hyvin vähän kauden aikana, niin hinnallakaan ei ole suurta merkitystä. Näin koko jahtiseurue saattaa säästää jäljityskilometreissä. Päivän aiheena oli myös verijäljen jäljestäminen. Verijälki piti merkitä maastoon myös valkealla paperilla, mutta päivän jahtireppu oli pakattu huonosti ja niin jälki jäi merkitsemättä. Viisi tuntia vanhan jäljen aloituspaikka oli kuitenkin tiedossa ja jäljen päähän vietiin Heikki Sallinen koiransa Rollen kanssa. Heikki esitteli ennen lähtöä jäljestäjän varusteita, ja samalla Pekka Kunnas kokosi suurpedon jäljestämiseen tarvittavan muun ryhmän koiramiehen turvaksi. Jälki oli vedetty läheiseen kangasmetsään ja edessä olevan lammen ympäri. Näin myös me passimiehet saimme seurata koiran ja jäljestäjän etenemistä. Verijäljen tekijä kertoi etukäteen katselijoille jäljessä olevat mutkat. Oli hienoa seurata, kuinka koira selvitti noin kilometrin mittaisen jäljen mallikkaasti. Jäljen päässä oleva luu oli erityistä herkkua myös nuoren koiran omistajalle, sillä hän ei tiennyt oikeaa reittiä ja saattoi näin ollen vain luottaa koiraansa. Koira sai ansaitut aplodit.
KONEKARHU PENA
Läpimärät puhelinluettelot saivat kyytiä, kun erityyppisiä suurriistaluoteja kokeiltiin.
Luettelonipusta kaivetut luodit herättivät suurta kiinnostusta.
.. oli sitten konekarhu Penan päivä. Karhua haukkuvien koirien tarve on selkeästi lisääntynyt, onhan karhukanta laajentunut länteen ja etelään. Täällä idässä on tietysti hyvät mahdollisuudet löytää myös luonnonkarhuja haukutettavaksi. Nuorille koirille konekarhu on kuitenkin ensikokemukseksi turvallinen ja kannustava. Se ei aiheuta
epävarmoille koirille pelkotiloja samoin kuin mahdollinen ärhäkkä ensitapaaminen luonnossa. Konekarhukokeeseen oli ilmoittautunut koiraa. Kokeessa oli runsas rotukirjo ja roduttomiakin useampi. Kokeen koirista osa oli käynyt Venäjän ketjukarhukokeissa ja osalla oli ollut käytännön kontakteja oikean karhun kanssa. Koepaikka oli ihanteellinen, koira ei nähnyt eikä kuullut yleisöä, joka katseli noin metrin päästä. Se ei nähnyt myöskään isäntäänsä enää kolmenkymmenen metrin päästä, joten koira joutui suorittamaan koetyöskentelynsä Penan kanssa kahdestaan. Luonnon karhutyöskentelyjä ja ketjukarhukokeita nähneenä voin todeta, että karhukone Pena on tehty kuin tilauksesta. Haukkuetäisyydet olivat - m, vaikka paikka oli avoin. Koirat siis kunnioittivat karhun hahmoa ja hajua. Ihan perskarvoissa kiinni ei ollut yksikään koira. Hyvä näin, sillä sellainen koira saattaisi olla avomaastossa oikealla karhulla koiravainaa. Koirien keski-ikä oli noin vuotta ja osa koirista oli testattu laskemalla koira luonnonkarhun tuoreelle jäljelle, mutta ne eivät olleet saaneet haukkukontaktia. Nyt nähtiin, kuinka koirat käyttäytyvät, kun löytävät jäljen päästä karhun. Mielestäni koiran
pitää tutustuttaa itsensä ensin karhulle pienellä haukahduksella, minkä jälkeen se katselee ja arvioi vastustajansa luonnetta. Vasta tämän jälkeen koira aloittaa kevyesti kiinteämmän haukun. Näin toimi muutama diplomilla palkittu koira. Kokeessa oli myös sellaisia koiria, joilla oli ollut kevyitä minuutin luonnonkarhuhaukkuja. Nyt nämä koirat haukkuivat hyviä pesädiplomeja. Kokeessa oli useampi koira, joilla ei ole ollut tietoisia luonnonkarhukontakteja, mutta Penakoneella näytöt olivat kuitenkin lupaavia. Kahdestakymmenestäkuudesta koirasta haukkui diplomin. Diplomin pistevaatimus on vähintään pistettä. Seitsemän koiraa kieltäytyi haukkumasta ja viisi koiraa oli vielä liian epävarmoja diplomisuoritukseen asti. Koepäivä oli kuitenkin hyvä, vaikka kehiteltävääkin vielä löytyi. Karhua voisi tietysti vielä hieman elävöittää vaikka liikkuvilla korvilla ja jousen avulla lennähtävällä etutassulla. Kiihdyttäessään se voisi hieman keulia ja silmissä voisi pyöriä jokerikone, joka elävöittää silmiä ja samalla ilmoittaa tuomarin antamat pisteet. Luultavasti elokuussa tavataan taas.
RIISTA
43
KOULUTUS
OSA 4: JÄLKITYÖ
TEKSTI: TUOMO KARSIKAS
METSÄSTYSKOIRAN
Jälkityöllä kokeillaan koiran kykyä etsiä ja tuoda oma-aloitteisesti maastossa oleva haavoitettu tai kuollut riistaeläin jäljen perusteella.
R
odusta riippumatta jäljen opetuksen aloitan vasta kun siihen on tarvetta, eli vasta kun koira nousee voittajaluokkaan (mannermaiset rodut). Opetan sille laahausjäljen tai kun metsästettäessä tulee eteen tilanne, jossa tuota taitoa vaaditaan. Tosin koira, jolle on opetettu nouto, toimii käytännön metsästyksessä aivan samalla tavoin kuin laahausjäljessä. Poikkeuksena on, että käytännön metsällä ollessa annan koiralle noutokäskyn, mutta kokeissa tätä ei saa tehdä. Noutaessaan haavoittuneen riistaeläimen koira turvautuu maajälkeen. Muutoin se käyttää ilmavainuaan, tai ainakin näin toivomme. Luonnollistahan on, että tässä vaiheessa aloitettava jälkityö tietää sitä, että koira hallitsee noudon. Jos aloitat jälkityön harjoituksen, ehdoton vaatimus on, että koira hallitsee noudon moitteettomasti maalta ja vedestä. Jäljen harjoitus aloitetaan aina ensimmäisenä, ennen muita harjoituksia. Silloin koira on virkeä ja innokas työskentelemään ja vastaanottamaan paremmin
koulutusta. Väsyneellä koiralla ei kannata tätä harjoitusta aloittaa. Aloitan jäljen teon hankkimalla elävän fasaanin, aikaisemmin kanin, jäniskin käy. Tainnutan riistaeläimen ja pistän sitä, jotta siitä valuu verta kuten haavoittuneesta eläimestä. Tämän koko toimituksen ajan koira on piilossa, jotta se ei näkisi eikä mieluiten kuulisikaan mitään. Sidon riistan n. , m naruun ja toisen narun pään sidon n. m riukuun. Sillä on helpompi vetää jälki ja laahausjälki tulee silloin erilleen vetäjän jäljestä. Vedä edellä kerrottu jälki myötätuuleen, aluksi helppoon maastoon ja huomattavasti lyhyempi jälki. (Sen jälkeen, kun koira osaa jäljen, voidaan jälkeä vaikeuttaa mielin määrin) Tuo koira paikalle. Jo tässä vaiheessa otan koiran taluttimen toisella tavalla kuin esim. seuraamisessa. En laita koiralle kaulapantaa, vaan otan taluttimen mahdollisimman pitkäksi, laitan sen kaulan alta löysästi kiinni ja kuljetan koiran näin paikalle, josta jälki alkaa. Näin koira oppii huomaamaan, että tässä on jäljestämisestä kyse, eikä sille tarvitse myöhemmin sanoa mitään. Koiralle ei saa vie-
lä puhua mitään vasta kun tullaan jäljen lähtöpaikalle, näytän kädellä maahan ja kuiskaan: "Jälki". Yleensä koira laskee kuononsa maahan, ryhtyy nuuskimaan ja lähtee etenemään hajuvanaa myöten. Kehun koiraa ja seuraan mukana jälkeä (jäljentekovaiheessa olen merkinnyt jäljen tarkasti kreppipaperilla). Jos koira aikoo poiketa jäljeltä, kehotan uudelleen: "Jälki", kunnes jälki on "ajettu" päähän saakka ja sieltä löytyy riistaeläin. Kannattaa kehua koiraa! Irrotan hihnan ja annan koiran vapaasti palata lähtöpaikalle riista suussa. Otan luovutuksen vasta siellä ja tietysti vasta sitten, kun koira istuu. Jäljen treenauksessa ei saa olla ahne, vaan sitä on harjoiteltava vähän, mutta tehokkaasti. Käytännön metsästystilanteita kannattaa aina käyttää hyväksi. Vain kaksi- kolme yritystä viikossa ja heti onnistuneen jäljen jälkeen kannattaa pitää vähän pidempi tauko. Kun koira on oppinut jäljen seuraamisen itsenäisesti, kulje alkumatka (n. m) mukana ja laske koira vapaaksi hihnasta antamalla hihnan luistaa kaulan ali.
Sido riista n. 1,52 m naruun ja toisen narun pään sido n. 2 m riukuun.
Riulla on helpompi vetää jälki ja laahausjälki tulee silloin erilleen vetäjän jäljestä.
Kuten alussa sanoin, on koiria, jotka haistavat jäljen ilmasta ja koiria, jotka ovat kiinnostuneita maajäljestä. Tässä on yksi syy miksi en opeta koiralle laahausjälkeä ennen kuin vasta sitten, kun sitä todella tarvitaan. Jos koira oppii nuorena maajäljelle, siitä tulee helposti puurtaja, joka vain nyhjää jälkiä ja palaa uudelleen jäljelle. Ilmavainuisen koiran opettaminen jäljelle on hivenen vaikeampaa kuin jo valmiiksi maajäljestä kiinnostuneen koiran opettaminen. Ilmavainulla "varustettu" koira kulkee yleensä muutaman metrin tuulen alla. Se suoriutuu tehtävästään nopeammin kuin maavainuinen koira, mutta tarkkaavaisuus on vähän huonompaa. Se myös ajautuu herkemmin jäljeltä ja tuuliolosuhteista riippuen oikaisee helposti mutkia. Tästäkin syystä jälki on vedettävä aina myötätuuleen. Valitettavasti tätä sääntöä rikotaan jopa arvokokeissa (esim. Riistakoirassa) ehkä tarkoituksella. Tottelevaisuudestahan tässä laahausjäljessäkin on viime kädessä kysymys. Yksilöllisiä ja rotukohtaisia erojahan on toki olemassa. Toinen koira on innokkaampi jäljelle kuin toinen. Intoon vaikuttaa myös se, onko jälki tehty lämpimällä vai kylmällä riistalla. Käytännön tilannetta muistuttaa lämmin riista. Minulta ei ole koskaan kylmä lintu karannut. Koesäännöissäkin tilanteen tulisi muistuttaa mahdollisimman paljon käytännön metsästystä. Sitä vartenhan me koiriamme koulutamme metsälle. Suosittelenkin käyttämään jäljenteossa vastatapettua riistaeläintä. Miksi sitten kokeissa käytetään voittopuolisesti kuollutta ja jopa pakastettua riistaeläintä? Kun tuore veren haju saa koirat käymään "kuumana", ne eivät malta seurata jälkeä, vaan oikaisevat. Tämä oikaisuhan tietää kokeissa pisteiden menetystä, eikä se aina käytännön metsälläkään takaa saaliin talteen saamista. Kasvattajat totta kai huomasivat tämän. Mutta oli jälleen helpompaa muuttaa koesääntöjä kuin lähteä hakemaan ja jalostamaan hyvähermoisia metsästyskoiria.
Harjoitellessasi uusia jälkiä pyydä avuksesi kaveri vetämään jälkeä, jotta koirasi ei opi vain seuraamaan omistajansa jälkeä. Tästä syystä on hyvä vaihdella jäljen vetäjää. Kokeissahan tuo jälki tehdään voittajaluokan koirille (mannermaiset rodut) vesityön jälkeen. Arvokilpailuissa tehdään samoin, ensin vesityö ja hakuerien välissä jälkityö. Silloin koira on yleensä jo valmiiksi väsynyt ja joskus aika haluton jälkityöskentelyyn. On siis tarpeen tehdä harjoituksia myös väsyneellä koiralla, sen jälkeen kun jälkityö jo hallitaan. Kokeethan ovat vain sivuseikka. Tärkeämpää on, että haavoittunut riistaeläin saadaan talteen mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti, olipa koira sitten väsynyt tai virkeä.
SORKKAELÄIN
JÄLKIT YÖ
Saaliseläin piilotetaan koloon tai pensaan alle.
Käännösten tulee olla loivia.
Aivan samalla tavalla voidaan koirille opettaa myös haavoittuneen sorkkaeläimen jäljitystä. Tällöin tulee käyttää vain puhdasta verta. Sitä joko tiputetaan pullosta pirskeinä tai vedetään jälki verellä kostutetulla sienellä. Kannattaa kuitenkin harkita tätä koulutusta, jos on aikomuksena metsästää koirilla esim. Lapissa, jossa koiralta vaaditaan ehdotonta sorkkaeläinvapautta. Olen kouluttanut yhden lyhytkarvaisen saksanseisojan jäljittämään hirveä, mutta en ottanut sitä sen jälkeen mukaan Lapin riekkoreissuille varmuuden varalta. Säännösten vuoksi (säkäkorkeus) jouduin pitämään sitä narussa ja jäljestysvaljaissa ja kulkemaan itse mukana tositilanteissa. Tuossa tilanteessahan vaaditaan koiranohjaajalta voimassa oleva metsästyskortti ja metsästyslupa sekä hyväksyttävästi suoritettu ampumakoe. Olkoonpa koirasi mitä metsästysrotua tahansa, kykenee se opetuksen jälkeen tuomaan haavoittuneen riistan tai jäljittämään ja löytämään sen. Aina kannattaa ainakin yrittää!
Jälki vedetään myötätuuleen.
Jäljen lähtöpaikka merkitään tarkkaan.
Harjoitusjälki tehdään vetämällä kuollutta riistalintua tai jänistä myötätuuleen mutkitellen. Mutkien tulee olla riittävän laajoja (vähintään 50100 m) luoveja. Viimeisen mutkan on ulotuttava kaksinkertaiselle etäisyydelle sivulle, jotta koiran kyky seurata jälkeä voidaan todeta. Jäljen tulee olla 250300 metrin pituinen ja sen päähän koloon, syvennykseen tai pensaan alle sijoitetaan laahattu otus tai saman lajin toinen yksilö.
Yleensä koira laskee kuononsa maahan, ryhtyy nuuskimaan ja lähtee etenemään hajuvanaa myöten.
Ota luovutus vastaan lähtöpaikalla ja tietysti vasta sitten, kun koira istuu.
RIISTA
27
UUTTA VESILINNUSTUKSEEN
FEDERAL HIGH DENSITY WATERFOWL
TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ
Korvaavien haulikonpatruunoiden kehitys on ollut Hevi-Shotin keksimisen jälkeen huimaa. Pääpaino kehitystyössä on ollut lyijyä raskaammissa materiaaleissa ja niiden ominaisuuksien hiomisessa.
F
46 RIISTA
ederalin viimevuotinen uutuus Suomen markkinoilla on High Density-haulimateriaali, joka on aavistuksen painavampaa kuin lyijy ja jonkin verran pehmeämpää kuin teräs. Riistan kokeiluun patruunat saatiin HW-Companyltä Kokkolasta.
UUSI MATERIAALI
Hevi-Shot aloitti vallankumouksen korvaavissa haulimateriaaleissa. Tämä oli ensimmäinen to-
della onnistunut metalliseos, joka oli painavampaa kuin lyijy, ja jonka kenttäpalaute oli huikean hyvää. Kyseessä oli tappoteholtaan lyijyä parempi materiaali, joka hämmästytti ja kummastutti haulikkomaailmaa erikoisuuksillaan. Haulit olivat rumia, keskenään erikokoisia, epämuodostuneita ja vain vahingossa ne olivat pyöreitä. Kuviot taas olivat huomattavan tiukkoja ja tappoteho maalissa huikea. Raajarikot vähentyivät kerralla ja ampumamatkat pitenivät samassa suhteessa.
Hevi-Shotin suurin ongelma oli se, että se oli käytännössä jopa hieman liian painavaa ja vain harva uskaltautui käyttämään niin pieniä hauleja kuin tämän materiaalin kanssa olisi ollut mahdollista. Samaten ongelmia aiheutti materiaalin kovuus, joka ylittää teräshaulipatruunoissa käytettyjen rautahaulienkin kovuuden. Tästä johtuen pyrkimyksenä on ollut tämän jälkeen muuttaa haulimateriaalin koostumusta siten, että se jäljittelee enemmän lyi-
HD Waterfowl ei oikeastaan yllättänyt käytännössä mitenkään, sillä mielestäni se oli joka suhteessa samanlainen kuin ennakkoarvailut kyseisestä materiaalista antoivat ennakkoon olettaa.
jyn ominaisuuksia niin ominaispainonsa kuin kovuutensakin puolesta. High Density Waterfowl-patruunan haulimateriaalia on järkevä verrata lähinnä teräkseen, jonka ominaispainon HD ylittää neljänneksellä. Paino on liki samaa luokkaa kuin lyijyllä, mutta ei esimerkiksi niin paljon kuin kalkkunanmetsästykseen suunnitelluissa HD-patruunoissa. Kovuudessa HD Waterfowl sijoittuu karkeasti arvioiden lyijyn ja teräksen välimaastoon, kuitenkin lähemmäs lyijyä. Verrokkina voitaisiin mielestäni käyttää kovaa lyijyhaulta tai pinnoitettua lyijyhaulta. Muodoltaan haulit ovat tasaisia ja niissä näkyy ikään kuin vanne, joka tulee muotista, jolla haulit on valmistettu. Haulit valmistetaan puristamalla volframin ja raudan jauhemainen seos yhteen kuumuutta hyväksi käyttäen. Lopputulokseksi saadaan tasakokoisia ja tasalaatuisia hauleja, joiden käyttäytyminen on tasaista ja helpommin ennakoitavaa.
KÄY TÄNNÖSSÄ
sen tappoteho on huomattavasti parempi. Vaikka HD on selkeä parannus teräkseen verrattuna, on se kuitenkin hieman liian siivo käytökseltään ja yksittäisten haulien haavakanavat jäävät pienemmiksi kuin "särmikkäämmillä" materiaaleilla.
KÄYNTI HAULIKOSTA
saa siipeensä tälläkin haulikoolla jo useamman haulin verran. Pitäisin kuitenkin parempana hieman pienempää haulta, jotta peitto olisi riittävää. Tällöin myös shokkivaikutus olisi suurempi.
LATAUKSET
HD Waterfowl ei oikeastaan yllättänyt käytännössä mitenkään, sillä mielestäni se oli joka suhteessa samanlainen kuin ennakkoarvailut kyseisestä materiaalista antoivat ennakkoon olettaa. Lähes lyijyn painoisena siltä oli toiveissa olettaa lujaa iskua ja lähes teräksen kovuisena odotettavissa olisi tiukkoja kuvioita ja kovaa läpäisyä. Käytäntö tuki juuri tätä, ja kuviot vastasivatkin käytännössä teräksen kuvioiden osumaprosentteja. Läpäisy hauleilla on parempaa kuin lyijyllä tai teräksellä. Riistatilanteissa HD on ehdottoman hyvä, mutta käyttöä häiritsi se, että kokeiltavana oleva haulikoko oli minun makuuni liian iso käytettäväksi ensisijaisena kokovaihtoehtona. Jenkkimittojen "kakkonen" tarkoittaa tämän haulin kokona noin , millimetriä, joka on ainakin sorsastukseen lähes aina hieman liian järeä vaihtoehto. Patruunaa valmistetaan myös -numeron haulilla, joka olisi huomattavasti monipuolisempi haulikoko yleiskäyttöön sorsastuksessa. Verrattaessa HD Waterfowlia vanhempaan Hevi-Shottiin täytyy kuitenkin antaa tunnustusta veteraanille ja todeta, että se on käytännössä huomattavasti tehokkaampi haulimateriaali. Ruma ja rähjäinen hauli tekee rumaa jälkeä osumassa ja
Patruunan käynnin kannalta oleellista on kuvion kesto, haulien nopeus kohteessa, haulien läpäisy ja haulien muokkaantuminen (energian luovutus). Federal kävi siis tiukempia kuvioita kuin lyijy, mikä johti siihen, että hauliparven nopeus kohteessa on kovempi kuin harvoissa kuvioissa, joissa ilmanvastus hidastaa hauliparven nopeutta enemmän. Kokeiltavana oleva HD ei kuitenkaan suuresta haulikoosta johtuen ole paras mahdollinen pitkän etäisyyden patruuna, sillä kuvio harvenee väkisin enemmän kuin olisi tarpeen. Toisaalta myös haulien määrä kohteessa pitkillä etäisyyksillä on vähäinen lähes kuviosta huolimatta. Käytettäviksi supistajiksi Federal suosittelee samoja supistajia kuin teräshaulia käytettäessä. Tälle syynä on ensisijaisesti se, että haulimateriaalin käynti vastaa kohtuullisen paljon teräshaulien käyntiä, eikä näissä patruunoissa tunnetusti tarvitse käyttää kovin tiukkoja supistuksia kohtuullisien kuvioiden saavuttamiseksi. Toiseksi syyksi löysien supistajien käyttösuosituksille uskoisin olevan sen, että haulimateriaali on kohtuullisen haurasta, todennäköisesti tekotavastaan johtuen. Tongilla puristettaessa hauli painuu kasaan ja murtuu, eikä materiaali ole kovin sitkeää. Tiukassa supistajassa tällainen materiaali saattaa murtua ja tätä kautta hauliparven teho laskee. Parhaat kuviot HD ampui tavanomaisesta puolisuppeasta, joka onkin Berettan supistajista mielestäni erittäin hyvä ja käyttökelpoinen. Parannetun sylinterin kuviot eivät olleet maireita metrin etäisyydeltä ja sen vuoksi raakkasinkin ne pois lopputuloksista. Kolmevarttisella supistajalla kuviot olivat toisinaan tiukkoja, mutta mielestäni tätä supistusastetta vaivasi hieman se, että kuviot olivat epätasaisia ja niissä oli hyvinkin sorsanmentäviä aukkoja. Tämän kokoluokan hauli on välttämättä sellainen, että kohteen täytyy olla suurehkoa haulikolla pyydettävää riistaa, eli käytännössä ensimmäisenä mieleen tulee hanhi, joka
Lataukset tälle kaudelle rajoittuivat tänä vuonna -kaliiperiin ja " ja " hylsynpituuksiin. Kolmituumaisen lataus on grammaa / / unssia ja supermagnumin lataus on miehekkäämpi grammaa eli / unssia. Suomessa kolmetuumaista on ollut saatavana - ja BB-koon hauleilla ja supermagnumia ainoastaan BB-haulilla. Lataukset saattavat tuntua keveiltä, mutta käytännössä juuri tällaisilla latauksilla saadaan parhaiten toimivia latauksia, joissa ei menetetä lähtönopeutta tai sotketa kuviota liiallisella haulimäärällä. Uuden haulimateriaalin myötä olisi suotavaa, että myös latauskirjo laajenisi niihin kaliipereihin, jotka eniten hyötyvät painavista ja aavistuksen pehmeämmistä materiaaleista. Tämä toisi kuvioihin mukaan niin -kaliiperiset, kuin jo sorsametsillä lähes unohdetun -kaliiperisenkin.
HANHIMIEHILLE
Sorsastukseen HD on mielestäni vähän ylimitoitettu ainakin haulikokonsa puolesta. Samaten en näe tarvetta näin hyvälle patruunalle normaalissa "löttösjahdissa", jossa teräs toimii aivan riittävän hyvin. Se olisi toimiva materiaali, jos haulikoot ja lataukset vastaisivat paremmin käyttötarkoitusta. Lyijyn painoiselle materiaalille - grammaa olisi pääasiassa varsin riittävä lataus ja haulikoot ja olisivat yleisesti käyttökelpoisimpia. Parhaiten Federal High Density Waterfowl sopii hanhelle. Tämä johtuu siitä, että patruunoiden haulikoot ovat mitä ilmeisimmin ensisijaisesti suunniteltuja juuri hanhelle, ja toisekseen patruunan hinta on sellainen, että sorsastukseen löytyy järkevämpiä vaihtoehtoja. Hintaa kymmenen kappaleen rasialle kertyy yli euroa, eli aivan ilmaisesta patruunasta ei suinkaan ole kysymys.
RIISTA
47
HELPPOKÄYTTÖINEN
PIENPETOLOUKKU
Vihdoin löytyi loukku, joka on yhdellä nostolla viritetty ja valmis pyytämään. Aikaa virittämiseen menee pari sekuntia.
jotta sain kuvatuksi tämän "ihmeen". Ja mikä parasta, tämä loukku todella myös toimii pyynnissä. Eihän loukku ja varsinkaan laukaisulaite itsestään synny, vaan se vaati synnytystuskia. Näin rakentaja itse kertoo, miten kyseessäoleva. loukku syntyi: "Armon vuoden huhtikuussa päätin rakentaa uuden kanu-mallisen pyydyksen", kertoo Asko Verronen. "Masentavat kokemukset loukun virittämisessä panivat kuitenkin homman harkintaan. Kukaan ei kieltänyt kokeilemasta, josko saisin eräkansan riemuksi kehitettyä inhimillisen viritysmekanismin erinomaiseen pyydykseen".
PROJEKTI
TEKSTI: TUOMO KARSIKAS
oukkujen viritys ei ole niitä helpoimpia hommia. Siksi en ole ollut innostunut tuosta pyyntimuodosta juuri lainkaan, koska loukun virittäminen vaatii paljon puuhaa. Eihän noita loukkuja tahdo yksi mies edes saada vireeseen. Joskus siihen tarvitaan kolmekin miestä. Kun kuulin tästä loukkumallista, jonka saa yksi mies vireeseen yhdellä nostolla, innostuin asiasta siinä määrin, että lähdin katsomaan. Ajoin Sievin Asemakylään, jossa Asko Verronen oli autotallissaan kehittänyt ja rakentanut loukun, joka virittyy yhdellä nostolla. Kävimme katsomassa pyynnissä olevaa loukkua,
L
Netti auki, ja sieltä löytyikin laukaisumekanismien analysointeja. Ensin oli vuorossa ohjeiden ja vertailujen miettiminen. Pääsisikö näillä ohjeilla tavoitteeseen, joka oli, että loukkupyynnin jännitys tulee muusta kuin siitä, että saanko virityksen toimimaan? Tulosmaailma näytti entistä synkemmältä. Mutta suomalainen metsäsissi ei luovu toivosta edes mahdottoman edessä. Projekti lähti käyntiin, kun haastetta oli riittävästi.
48
RIISTA
TAVOITTEIDEN KARTOITUS
KANULOUKUN LAUKAISULAITE, OSAT JA RAKENNE
- Viritysaika noin hiireniskun luokaa - Yksinkertainen rakenne - Valmistuksen tulee onnistua ns. kylmänraudan sepältä - Tarvikkeet löytyvät romulaatikosta - Toimintavarma joka säässä - Harakat eivätkä närhet saa laukeamaan - Ei vaadi tukipuita eikä mitään ulkopuolista rakennetta - Ei metallin työstöjä, jotka vaativat erityisosaamista Ja niin puuseppä tarttui rautaan kiinni. "Varsinaisen loukun rakennus sujui kyllä mallikkaasti. Mitä nyt halli meinasi palaa hitsatessani kehikkoa kasaan... Seuraava vaihe kävi kovasti istumalihaksilleni, kun tuijotin betonilattialla olevaa loukkua, jolla ei tee mitään ilman laukaisukoneistoa. Päätetty mikä päätetty, en nukkuisi kunnon yötä ennen kuin ratkaisu on löytynyt. Tai sitten yritin kykyihini nähden mahdottomia. Jo kolmas ilta tuijotusta äänetöntä häkkiä kohti sai lampun syttymään AHAA! Jälleen puuseppä pääsi rautaan käsiksi. Tuloksena syntyi laukaisulaite kanuloukkuun, joka täytti tavoitteet ja jopa ylitti ne. Epäilevien metsästäjien läsnä ollessa viritys lauenneesta loukusta pyyntikuntoon kesti kaksi sekuntia ilman apulaisia." Nyt on helposti siis viritettävä loukku keksitty, joten kaikki metsästäjät joukolla supien ynnä muiden petojen kimppuun! Ensin on kuitenkin rakennettava loukku ja viritettävä se pyyntiin.
Osat: - Viritintanko - Tangon suojaputki - Laukaisuvipu Tässä mitoituksessa loukun pojan mitat ovat X mm. Viritintanko mm huonekaluputkea, pituus mm. Tangon "yläpäässä" hitsattu lattarauta X X mm. Alapäässä samaan suuntaan hitsattua mm jousiteräslankaa, pituus mm. Suojaputki, jonka sisään tanko tulee X X mm. Laukaisuvipu lattarautaa X X mm, josta jää loukun katon yläpuolelle mm, mihin tehdään kolo johon jousiteräs sopii. Säädetään viilalla sopiva herkkyys. Lisäksi vielä syötin kiinnityskoukku laukaisuvipuun. Suojaputki kiinnitetään tukevasti loukun rakenteisiin. Lisäksi tarvitaan tukipuu, johon "yläpään" lattarauta tuetaan, ja säädetään loukun aukeamisväli sopivaksi. Usein tarvitaan syöttipäähän tukirakenne, johon keinuvipu saadaan tukevasti kiinnitettyä. Keinuvivun rakenteessa käytetään samaa pyöreää putkea kuin viritintangossa, ja sisälle sopivaa pyöröterästä. Lisäksi voi rakentaa vanerista suojalaatikon "alapään" laukaisun suojaksi. "Yläpäähän" riittää pieni muovipussi.
Haix Tapio
"Haix Tapio oli jalkineista ainoa, jonka kumpikin kenkä pysyi allaskokeessa aivan kuivana." Metsästys ja Kalastus -lehden testi 6/2006
Moninkertainen testivoittaja
Karvaista syksyä ja talvea pyyntimiehille!
"Eräs etukäteen kiinnostanut seikka oli luonnollisesti kenkien kestävyys, olenhan kävellyt ison liudan kenkiä ennenaikaiseen hautaan. Ei ole sinänsä suurempi yllätys, että Tapiot kestivät rääkin täysin. Edes saumat eivät ratkenneet ja myös pohjien kiinnitys kuin uusissa. Lisäksi myös vesi pysyy ulkona.
Lyhyesti sanottuna ne ovat parhaat kengät, joita olen metsällä koskaan käyttänyt." Tero Kuitunen, Riista-lehti 3/2008
Loukun viritys ja laukaisumekanismi näkyy kuvasta.
Laukaisutankoon laitetaan syötit. Siinä on kaksi koukkua; toinen ylempänä ja toinen alempana. Kun pienpeto riistää syötin, loukku laukeaa.
www.finscoop.fi puh. 020 758 9966
FINSCOOP
Myynti ja markkinointi:
TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI
CAMOA KAISLIKKOON
TOMAHAWK 1400
Turkkilaisten haulikoiden invaasiolle ei näy loppua, uusin tulokas on Tomahawk. Tehdas on toiminut kymmenisen vuotta ja nykyisin tärkeimmät vientimaat ovat USA, Saksa ja Kanada. Hintatasoltaan Tomahawkit ovat erittäin edullisia ja käytännössä aseen voi tilata pitkälle omien mieltymysten mukaisena.
almistaja on M&U Firearms Trading (Mustafa Uslu) ja tehdas sijaitsee Taurusvuorten läheisyydessä, Konyassa Beysehirin teollisuusalueella. Valmistusohjelmaan kuuluvat itselataavat, pumput, päällekkäispiippuiset, rinnakkaispiippuiset ja yksipiippuiset. Asemalleja on lukematon määrä tavallisista perusversioista military-malleihin. Yhtä runsaasti löytyy erityyppisiä tukkeja ja niiden kuviointeja. Myös kaikki lisävarusteet kuuluvat valmistusohjelmaan.
KAASU TOIMINEN 12/76
TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI
V
omaista enemmän. Ase nousee poskelle ja asettuu yllättävän hyvin paikoilleen, samaa kehuivat muutkin asetta kokeilleet. Perälaatta on noin kaksisenttinen kumi, jossa on reiät parantamassa joustavuutta. Vetopituus on mm. Sisältä kovakromatun piipun pituus on cm ( ½") ja sen poraus on , mm. Vaihtosuuhisia oli esittelyaseen mukana kpl ( kpl puolisuppeita), supistusasteet tavanomaiset F, IM, M, IC ja C. Ventiloitu tähtäinkisko on mm leveä ja jyvänä on messinkinuppi. Tomahawkin kokopituus on , cm ja se painaa , kg.
TEKNIIKKAA
Tomahawk ei päällisin puolin eroa muista turkkilaisista haulikoista sen paremmin viimeistelynsä kuin työn yleisen laadun suhteen. Tässä mielessä turkkilaisissa on harvoin moittimista eikä niin tarvitse tehdä nytkään. Hintaluokaltaan Tomahawk on erittäin edullinen, mutta sitä ei helposti näe sen paremmin ulkoa kuin sisältäkään päin. Tukin camopinnoitus on tyyppiä Mossy Oak Duck Blind, josta voisi päätellä että väritys on tarkoitettu vesilinnustukseen. Tällä ei ole paljonkaan merkitystä riistan näkökulmasta, mikä tahansa camokuvio ajaa asiansa ja estää asetta erottumasta ja kiiltelemästä. Metalliosat ovat mustat, mattapintaiset. Jos tarkastelee teräsosien pintaa tarkemmin, huomaa pieniä työstöjälkiä siellä täällä, pintaa ei ole turhaan hiottu peilikiiltäväksi ja tässä on säästetty aivan oikeassa paikassa, vastaavaa näkee myös paljon kalliimmissa haulikoissa. Tukissa ei ole sivuvääryyttä eikä aseen mukana tule säätöpaloja. Perän pudotus edestä on mm ja takaa mm, siis hieman tavan50 RIISTA
Kun itselataavien haulikoiden hintaa pyritään laskemaan, rapsitaan ensimmäiseksi kaikki "turha" pois. Tavallisesti tämän listan kärjessä on makasiinin lukitustoiminto, jonka takia tulisi muutama lisäosa ja tietysti niiden asennustyö. Seuraavaksi tutkitaan kaasumännän osatarve ja itsesäätyvät männät hylätään. Tietyssä määrin vähennetään myös osien viimeistelyä ja sovitustyön määrää jne. Alhaisesta hintatasosta huolimatta Tomahawkissa on makasiinin lukitustoiminto, jonka avulla pesässä olevan patruunan vaihtaminen toisentyyppiseen onnistuu, lisäksi aseen toimivuuteen vaikuttavien osien, kuten kaasumäntärakenteen ja lukon osien sovitus on erittäin hyvä. Kaasumäntä on pitkäiskuinen ja ilman säätöjä ja lukon palautusjousi sijaitsee makasiiniputken ympärillä. Patruunoiden poisto makasiinista onnistuu helposti, patruunannostin painetaan ylös ja lukonvapautusnappia painamalla poistuvat patruunat yksi kerrallaan. Patruunakapasiteetti on + .
Makasiiniputkessa on kahdet kierteet, piippu kiinnitetään eri mutterilla kuin etutukki. Tämä on erikoinen ratkaisu, mutta käytännössä sillä ei ole paljonkaan merkitystä. Asetta kasattaessa piipun lukitusmutteri on kuitenkin syytä muistaa kiinnittää, muuten saattaa piippu lähteä kävelemään. Laukaisukoneisto on itselataaville ja pumpuille tyypillinen, pelkistetty polymeerirunkoinen paketti, joka tässä on kiinnitetty yhdellä sokkatapilla. Makasiinin lukitustoiminto on liitetty laukaisukoneiston yhteyteen, mikä on viime aikoina tullut yleisimmäksi ratkaisuksi myös muiden valmistajien haulikoissa. Ainoa moittimisen aihe löytyi laukaisusta, joka oli keskivertoa venyvämpi ja rahiseva.
SUPISTAJAT
Esittelyaseen mukana tuli vaihtosuuhista, tavanomaisten supistusasteiden lisäksi yksi ylimäärinen puolisuppea. Osaan supistusholkeista oli jäänyt etuosan sisäreunaan pieni skraadi, joka on syytä poistaa, mutta joka todennäköisesti häviää myös muutaman laukauksen jälkeen. Joissakin holkeissa oli kaksi kiinnitys/irrotuslovea, joissakin neljä. Suuhisavain sopii molempiin, joten asialla ei ole käytännön merkitystä. Supistusasteet oli merkitty normaaliin tapaan koloilla etupintaan, täyssuppeassa , sylinterissä . Yhdessä holkissa oli kahdet merkinnät, joten oikea supistusaste paljastui vasta mittaamalla. Tässä on myös pieni moite paikallaan, supistajien viimeistely on jäänyt kesken. Muuten holkkien mitoitus ja kierteet toimivat kuten pitääkin. Teräshaulikäyttöön suositellaan puolisuppeaa ja sitä avarampia supistusasteita.
KOEAMMUNTA
Lyijyhauleilla kokeiltiin täyssuppeaa, kolmevarttista ja puolisuppeaa. Kullakin holkilla ammuttiin yhtä normaalia g ( mm) latausta, yhtä mini magnumia ( mm) ja yhtä magnumia ( mm). Samoilla supistusasteilla ja lisäksi parannetulla sylinterillä ammuttiin myös erilaisia myrkyttömiä haulipatruunoita. Näiden lisäksi kokeiltiin Tomahawkin toimivuutta kiekkopatruunoilla, joista Tunet Olympic Gold ja Mirage T. Steel toimivat täysin häiriöittä. Pehmeärekyylinen RC Champion ei enää saanut lukkoa riittävästi auki. Toimivan kiekkopatruunan löytäminen ei varmastikaan tuota ongelmia. Täyssuppea ja kolmevarttinen toimivat lyijyhauleilla tavanomaisesti, tiukan porauksen (, mm) ja jyrkähkön ylimenon takia tiukimmat kuviot saatiin gramman latauksilla, turkkilaiseen tapaan supistusastetta vastaavina tai hieman tiukempina. Mini magnumien ja magnumien kuvio putosi puolisuppean luokkaan, tosin suurempi haulimäärä riitti vielä kompensoimaan prosenttieron. Keskimäärin lähes kaikki osumakuviot olivat keskustapainotteisia, tiheydet reilusti yli . Edellisistä poiketen puolisuppealla saatiin kaikilla patruunoilla vain parannetun sylinterin kuvioita. Nyt olisi pitänyt kokeilla myös toista mukana ollutta puolisuppeaa, mutta ase oli jo palautettu ennen kuin tulokset laskettiin, joten on tyytyminen näihin. Myrkyttömistä haulipatruunoista täyssuppeaa ja kolmevarttista käytettiin tina/ sinkki, sinkki ja vismuttilatauksilla. Puoli-
suppealla ammuttiin g latauksia tungsten- ja teräshaulilla sekä parannetulla sylinterillä teräsmagnumeita. gramman sinkkihaulilataukset kärsivät pienestä haulimäärästä, täyssuppealla voi ampua juuri ja juuri metriin, mutta kolmevarttiselle se oli jo liikaa, ampumamatka korkeintaan metriä. Puolisuppealla ja gramman teräshaulipatruunalla maksimi matka jää myös metriin, muilla latauksilla haulimäärien puolesta voidaan ampua kauemmas. Erityisen hyvin toimi parannettu sylinteri teräsmagnumeilla. Ase toimi häiriöittä kaikilla nyt kokeilluilla metsästyspatruunoilla.
HALPA JA H YVÄ?
Tällaista yhdistelmää ei pitäisi kansantiedon mukaan löytyä. Joidenkin mielestä ei voida myöskään puhua hinta/laatu-suhteesta, on vain hyviä tai huonoja. Tästä huolimatta sanoisin että esittelyaseessa hinnan ja laadun suhde on hyvä. Yhden aseen perusteella ei tietenkään voi yleistää, mutta jos valmistaja pystyy pitämään laadun tasaisena, asia on kunnossa. Tomahawkin hyviä puolia oli yllättävän mieto rekyylituntuma ja säätymättömästä kaasumännästä huolimatta myös kovapaineisten patruunoiden maltillinen hylsyjen ulosheitto. Sisäpuolisten osien viimeistely oli samaa luokkaa kuin monissa kalliimmissa haulikoissa. Huonoja puolia ei oikeastaan ollut, joitakin pikkuasioita viimeistelyssä, mutta ei mitään käytännön kannalta merkityksellistä.
Tomahawk on ulkoisesti asiallisen näköinen, mattapintaiset metalliosat ja camokuvioitu tukki. Tomahawk 1400
Valmistaja: M&U Firearms Trading, Beysehir, Turkki Kaliiperi: 12/76 Toimintatapa: Pitkäiskuinen kaasumäntä Pituus: 116,5 cm Piippu: 65 cm (25 ½") Paino: 3,2 kg Poraus: 18,3 mm Supistajat: Vaihtosupistajat 5 kpl, F, IM, M, IC, C Hinta: 320 Maahantuoja: T:mi Mutkahuolto, 044) 3011730
TOMAHAWK 1400 12/76, KOEAMMUNTA 35 M
Patruuna Vihtavuori Metso no. 4 Tunet Haut Vol no. 2N Rottweil Magnum no.4 Tunet Palombe no. 5 Gyttorp 42 Magnum no. 3 Sellier&Bellot Magnum 53 no. 3 Mirage Tp H.V. no. 4 Federal Premium Magnum no. 4 Hubertus Max 52 no. 3 Myrkyttömät haulit Hubertus Zink no. 3 Mirage NoToxic Magnum no. 4 Hubertus Zink no. 3 Vihtavuori Vismut Magnum no.4 Gyttorp Silver Tungsten no. 50 Gyttorp Stålhagel no. 3 Winchester Drylok Magnum no. 4 Sellier&Bellot Steel Shot Magnum 70 76 70 76 70 70 76 3,6 3,3 3,6 3,3 3 3,6 3,35 3,8 30 35 30 42 32 32 39 36 183 297 183 252 232 169 260 153 100 191 76 172 146 97 163 130 55 64 42 68 63 57 63 85 2,1 1,9 1,3 2,1 1,8 2,6 3 2,7 F F IM IM M M IC IC 429,2 403,4 422,3 389,4 370,9 368,5 345,2 348,8 Zn Zn/Sn Zn Bi W Fe Fe Fe hylsy mm 70 70 76 70 70 76 70 70 70 haulikoko mm 3,25 3,7 3,2 3,1 3,5 3,6 3,2 3,3 3,6 hauliannos g 36 40 52 36 42 53 36 42 52 haulimäärä kpl 182 144 280 220 166 230 200 212 212 osumia kpl 134 98 164 165 109 149 101 118 116 kokonaisosuma-% 74 68 59 75 66 65 51 56 55 kuvion tiheys 2,5 2,4 2,2 2,1 1,6 2,4 1,2 1,7 1,8 supistusaste F F F IM IM IM M M M lähtönopeus m/s 372,4 363,2 386 379,6 351,6 354 370,2 375,5 392,7 Cu + b Ni
RIISTA
51
TEKSTI: TUOMO KARSIKAS
LEHTOKURPPA ON
HARVOJEN HERKKU
Euroopassa lehtokurppa on pienestä koostaan huolimatta yksi arvostetuimmista riistaeläimistä. Meillä sitä jahdataan lähinnä satunnaisesti muun metsästyksen ohessa. Lehtokurppa on kuitenkin mitä mainioin ja haastavin saalistuskohde eikä sitä voi väheksyä myöskään ruokapöydässä.
V
äritykseltään lehtokurppa on ruskean eri sävyjen, mustan ja valkoisen kirjava. Lennossa erottuu kirkkaan punaruskea yläperä ja vaalea pyrstön kärki. Lehtokurppaa on mahdotonta päästä yllättämään, sillä sen pullottavat silmät antavat sille näkökenttään täydet astetta. Se räpsähtää yleensä lentoon vasta aivan kulkijan jaloista. Muoto on tukeva ja kyyhkymäinen. Nokka on pitkä ja suora. Huhtikuusta heinäkuuhun koiras lentää iltaisin soidinlentoa puunlatvojen tasalla, ja ääntelee kurnuttavasti ja välillä sipisten. Ruotsissa voidaan EU:n erivapauksin ampua lentäviä koiraita jo kesäkuussa. Meillä tämä ei kuulu perinteisiin, eikä ole luvallista. Elinympäristön muodostavat lauhkean vyöhykkeen metsät ja havumetsät. Suomessa lehtokurppaa esiintyy erityisesti tuorepohjaisilla kankailla ja korvessa, sekä lehdoissa ja rantametsissä. Muuttoaikoina niitä tavataan myös niityillä, ojissa ja jopa ulkomeren saarilla. Se elää kosteikoissa ja pesii harvakseltaan alueen rehevissä metsissä ja on ns. hämäräaktiivinen. Lehtokurppaa tavataan kaikkialla leudossa ja subarktisessa Euraasiassa. Suomessa se pesii Lapin läänin rajoille saakka, ja pesimäkantamme on noin paria. Euroopassa pesii paria, mihin eivät sisälly Venäjän linnut, koska niistä ei ole laskennallista tietoa saatavilla. Maailman populaation kooksi arvioidaan miljoonaa yksilöä. Pohjoisimmat populaatiot talvehtivat Etelä-Euroopassa ja Etelä-Aasiassa. Suomalaiset lehtokurpat talvehtivat etupäässä Ranskassa, Irlannissa ja Englannissa. Naaras on sukukypsä -vuotiaana, koiras -vuotiaana. Pesä on maassa kasvillisuuden tai nuoren kuusen oksien suojassa. Naaras munii munaa, joita se hautoo noin vuorokautta. Poikaset ovat pesäpakoisia, ja väriltään ruskeita. Ne oppivat lentämään noin viikon ikäisinä. Kiistelyä herättää edelleen se seikka: Kantaako lehtokurppa poikasiaan? Olen nähnyt tuon tapahtuman omin silmin, kun lehtokurpan lennosta erkani kaksi poikasta emästään liitäen erisuuntaan ja pudottautuen lopuksi vadelmapensaikkoon. Sanonkin: "Autuaita ovat ne, jotka uskovat, vaikka eivät ole nähneet." Todistetuksi tämä tapahtuma vaatinee muokkaamattoman valokuvan, ennen kuin kaikki sen uskovat. Hyvä näin, siihen saakka ainakin puhetta tästä asiasta piisaa.
LEHTOKURPAN METSÄST YS
Lehtokurpan metsästys alkaa meillä .. klo ., samoin kuin sorsajahti ja sitä saa metsästää aina vuoden loppuun saakka. Meillä lehtokurppa on erittäin vähän metsästetty riistalaji. Se kestää paljon voimakkaamman verotuksen, kuin tähän saakka sitä on pyydystetty. Vasta viime vuosikymmenen aikana sitä on alettu metsästää enemmän ja tositarkoituksella. Seisovalla sekä
ylösajavalla koiralle tämä metsästysmuoto onnistuu erittäin hyvin, sillä siinä koira osittaa, joko seisonnalla tai ylösajava koira merkkaamalla riistan, jotta ampuja tietää varautua lehtokurpan nopeaan lentoonlähtöön. Erityisen ansiokasta on, jos seisova koira osaa tiedotuksen. Silloin peitteisessä maastossa koiran löytäminen on helpompaa, kun koira tulee ja hakee isäntänsä ja vie seisonnalle. Muutoin koiran etsiminen vie paljon aikaa ja useimmiten käy niin, että kun lehtokurppa lähtee lentoon, niin koirakin löytyy. Lehtokurpan lentoon lähtö on todella nopea ja mutkitteleva, joten ampuja joutuu varautumaan erittäin nopeaan ja vaistonvaraiseen laukaukseen. Vielä, kun tämä kaikki tapahtuu erittäin tiheissä olosuhteissa, niin siinä ei jää ampujalle paljoa aikaa laukaukseen eikä varsinkaan tähtäämiseen. Karkeasti voidaan todeta, että vain joka kymmenes laukaus tuottaa tulosta. Mielenkiintoiseksi tämän jahdin tekee se, että tunnissa saattaa saada jopa kuusi tai seitsemän tilannetta. En tiedä luonnonlinnuilla tapahtuvaa muuta metsästystä, jossa tilanteita muodostuu yhtä tiheästi. Istutuslinnuilla tapahtuvassa jahdissa voi toki tilanteita tulle enemmänkin samana aikana, mutta sehän ei ole enää metsästystä, kun linnut istutetaan aamulla maastoon ja sitten päivällä
ns. metsästetään. Metsästykseen ei kuulu varma saalis, vaan yllätyksellisyys saadako vai eikö saada. Lehtokurppajahti voi tapahtua vielä hyvinkin pienellä alueella, joten se säästää jalkavaivoja. Alue voi olla vain kymmenen metrin levyinen pensaskaistale keskellä viljelysaukeaa. Lisäksi tämä metsästysmuoto on todella haasteellinen, niin koirille, kuin metsästäjillekin. Kun vain satunnaisesti ammuin lehtokurppia, oli mottoni: seisova kanakoira on silloin valmis, kun se kykenee käsittelemään lehtokurpan. Metsästäjälle haasteen tuo ammunta ja varsinkin osuminen. Tämä metsästysmuoto tuli itselleni tutuksi, kun liikkuminen sorsavesillä kävi mahdottomaksi. Aiemmin olin vain ampunut, niin kuin useimmat kurpan, kun se kohdalle ja hollille sattui. Lähdin siis tarkoituksella lehtokurppajahtiin. Aluksi metsästin lehtokurppia vain seisovalla koiralla, kun en omistanut ylösajavaa. Nykyisin käytän näitä kahta yhtä hyvällä menestyksellä. Jo vuosien ajan olemme kokoontuneet pienellä ryhmällä Nivalan lakeuksille . päivänä lehtokurppajahtiin. Niin nytkin. Kolme metsästäjää koiraa kohden on hyväksi koettu ryhmä. Tietysti mukanamme on muutama englanninsetteri ja englanninspringerspanieli. Pienet metsäsaarekkeet ja vanhat savikuopat
RIISTA
53
peltojen keskellä ja jokirantapusikot ovat niitä varmimpia kurppapaikkoja. Samoin istutuskoivikot, joihin on muodostunut tiheä saniaismainen aluskasvillisuus. Yleensä, mitä tiheämpi pensasto ja kasvillisuus, sitä varmemmin sieltä löytyy lehtokurppia. Elokuun lämpö vain tahtoo olla kovapala keskenkuntoisille koirille, samoin miehillekin. Vain lyhyet hakuerät ja koiranvaihtaminen takaavat kokopäiväisen jahdin onnistumisen. Kovimmilla helteillä joutuu jopa taukojakin pitämään. Vaihdamme metsästysvaatteet niittytuvalla ja odotamme kellon lähestymistä kahteentoista. Kun kello on jo vähän yli kaksitoista, siirrymme sitten pieneen metsäsaarekkeeseen, joka on vuosien ajan osoittautunut pettämättömäksi paikaksi. Niin nytkin. Tuskin on kulunut kymmentäkään minuuttia, kun koira ottaa nopean ja terävän seisonnan. Etenemistä emme saa, sillä kurppa siivittää ja koira jää rauhallisesti aloilleen. Äkkiarvaamaton kurpan lähtö ja alkukankeus tekevät kepposen, kukaan ei ammu. Kurppa tekee vain pienen kaarroksen pellon puolelle ja palaa takaisin metsän sisään. Hyvä, näin ne aina tekevät ja antavat jälleen uuden mahdollisuuden koiralle. Päästämme ylösajavan koiran nyt liikkeelle. Turbo lähtee innolla ja vauhdilla liikkeelle. Tekee edessä pieniä luoveja ja tunkeutuu joka pensaan ja puun alle ajaakseen liikkeelle jokaisen olennon, joka siellä lymyää. Haussa tapahtuu pieni pysähdys, siis merkkaus. Samassa koira syöksähtää eteen ja pienen kuusen alta nousee lehtokurppa, joka kohoaa heti kohden puiden latvoja. Nopea heittolaukaus ja samassa kurppa jo sukeltaa alas ja ampuja voi todeta ohilaukauksen tapahtuneen. Jätämme nämä kurpat paluumatkalle
ja etenemme pellon poikki jo seuraavaan kohteeseen. Emme ennätä kulkea kuin muutaman kymmenen metriä, kun jälleen englanninsetteri osoittaa seisonnalla, että metsän reunassa on lehtokurppa. Luvasta nopea avancè, joka kilpistyy uudeksi seisonnaksi. Kurppa oli siis juossut. Jälleen annan koiralle luvan edetä ja syöksähtää ja kurppa nousee aivan sen edestä ilmaan ja sujahtaa kuusikon taitse pellonpuolelle yhden ampujan selän takaa ja katoaa saman tien takaisin metsään. Koira jatkaa seisontaa. Uusi lupa edetä, ja nyt nousee kurppia oikein pari. Kumpikin lähtee eri suuntiin, ja näin tässäkin tilanteessa jää laukaukset ampumatta. Paluumatkalla emme hyvistä yrityksistä huolimatta tavoita enää yhtään lehtokurppaa, vaikka tiedämme niiden laskeutuneen takaisin metsään. Sen sijaan setteri ottaa viljapellon reunassa nopean seisonnan, joka muuttuu makaamiseksi. Tiedän entuudestaan, että nyt on koira joutunut lähelle lintuja. Annan sille nopeasti luvan edetä, jota se tottelee hanakasti. Kaksivaiheinen eteneminen, joka johtaa viisitoistapäisen peltopyyparven ylösajoon. Hyvin on poikue onnistunut! Poikasetkin ovat hyvin kehittyneitä, eipä juuri emästä erota. Koira jää käskemättä paikoilleen istumaan ja katsoo, kuinka parvi laskeutuu läheisen metsän reunaan. Jätämme ne sinne. Siirrymme autoilla kohden ylävirtaan, jossa meillä on tiedossa erittäin tiheä istutuskoivikko. Päästämme jälleen englanninspringerspanielin töihin. Sen menoa on sitten ilo katsella. Sen haussa kuvastuu elämisen riemu. Aivan hymy karkaa huulille, niin veikeää ja temperamenttista on sen meno. Valitettavasti vain haku ei johda toivottuun tulokseen. Yhden kurpan olen nähnyt
karkaavan koiran hakualueelta, liian etäältä, enkä muuta. Tosin tällaisessa tiheikössä tuo näkökenttä jää tosi lyhyeksi, joskus vain kymmeneen metriin. Vaihtelemme koiria, jotta jokainen pääsee vuorollaan töihin. Olemme jo tulossa takaisin autolle, kun koira nostaa lehtokurpan lentoon. Ystävän nopea reagointi ja laukaukset pudottavat yläilmoihin pyrkivän linnun. Kurppa putoaa pajukkoon, mutta spanieli löytää lehtokurpan yllättävän nopeasti ja tuo sen minulle, mutta pudottaa varpaille. En katso aiheelliseksi ruveta sitä kouluttamaan. Jatkamme jahtia, sillä tulihan lintu toki laukkuun, vaikka ei niin elegantisti, kun olisin sen toivonut noutavan, kauniisti eteen istuen ja luovutus käteen luvan jälkeen. Kalajokivarresta löydämme seuraavat lehtokurpat. Emme näe, mutta kuulemme kuinka englanninsetterin kulku lähes läpipääsemättömässä risukossa loppuu. Lähden kohden oletettua seisontaa, kun kurppa jo kaartaa pusikosta penkkatien yli. Ammun nopean laukauksen ja kurppa tipahtaa viemärin laitaan. Annan koiralle luvan noutaa ja nyt kurppa tulee kauniisti käteeni. Ennen jahdin päättymistä saamme vielä yhden lehtokurpan, joten kolme lehtokurppaa olemme saalistaneet puolessa päivässä. Seuraavana päivänä jatkamme, kun sorsastajat ovat jättäneet paikkansa. Jälleen koivuvaltaisesti pienestä metsäsaarekkeesta tavoitamme lehtokurppia. Pääsen ampumaan englanninsetterini seisonnalta molemmat ylösajetut lehtokurpat. Vielä kuin pisteeksi iin päälle koira suorittaa kaksi kaunista noutoa ja luovuttaa molemmat lehtokurpat istuen eteeni ja käteen. Jokirantapusikosta spanieli ajaa vielä ylös kurpan, joka
54
RIISTA
yrittää karata lentämällä joen yli. Haulisuihku kuitenkin tavoittaa sen ja kuuluu vain loiskahdus, kun se putoaa veteen. Spanielilla ei ole vaikeuksia tuoda sitä ohjaajan käteen. Kahden päivän tai oikeastaan kahden puolen päivän mittaista metsästyspäivää on antanut yhdeksän kurppaa saaliiksi. Näitähän täältä saisi, kun olisi vain aikaa. Toinen merkittävä sesonki onkin sitten edessä, kun muuttokurpat saapuvat lokakuun alkupuolella. Silloin niiden metsästäminen on jo paljon helpompaa. Lehti on jo pudonnut ja muutenkin maasto on riisutumpaa. Tällöin lehtokurppajahdeista tulee todella tapahtumarikkaita. Kurpat saapuvat yön aikaan jokseenkin joka vuosi samoille paikoille, joten kannattaa panna muistiin mistä niitä kulloinkin tapaa. Niitä saattaa löytyä aivan arvaamattomistakin paikoista mm. lehtipuuta kasvavista metsistä keskellä korpea. Tilanteita syntyy tuhkatiheään ja patruunavyössä tai laukussa on silloin oltava ammuksia, jotka on varustettu pienillä n. , mm haulilla ja mielellään nopealla latauksella varustettuina. Kannattaa muistaa, että silloin kun lehtokurppia on alueella, niitä kannattaa metsästää. Huomiselle ei kannata jättää, sillä ne saattavat jatkaa jo muuttomatkaa seuraavana yönä. Vaikka jokirannat kuhisevat lehtokurppia tänään, saattaa käydä, että jos huomenna palaa samalle alueelle sieltä ei löydy enää siiven iskuakaan. Ne ovat menneet. Tähän se lehtokurppajahdin viehätys perustuukin. Koskaan ei voi tietää, mitä ja milloin tiheiköistä löytyy! Pitää käydä katsomassa.
MATKAILUA?
saavutuksena. Täällä he pääsevät metsästämään lehtokurppaa paljon ennen kuin ne sitten vihdoin loka- marraskuussa muuttavat talvehtimisalueilleen mm. Ranskaan. Lehtokurpan metsästyksellä olisi varmasti saatavissa uusia turisteja MannerEuroopasta meille ja taatusti ei tarvitse köyhien kanssa seurustella.
HARVOJEN HERKKU
MUUALLA EUROOPASSA
EUROOPASSA LEHTOKURPPA ON korkealle arvostettu ja hyvin suosittu riistalaji. Sen arvostuksesta kertoo että monissa maissa, mm. Englannissa on perustettu (1949) erityinen klubi lehtokurppa doublen ampujille. Sen jäseneksi pääsee henkilö, joka on ampunut kurppadoublen ja pystyy antamaan kahden henkilön luotettavan todistuksen ko. tapahtumasta. Ammunta on tapahduttava siten, ettei asetta välillä lasketa, vaan molemmilla piipuilla ammutaan ilman viivettä. Tämä hakemuksen voi osoittaa The Shooting Times Woodcock Club:iin. Jäseneksi päässyt henkilö kutsutaan vuosi-illallisille ja hän saa merkin ja lehtokurpan kuvalla varustetun kravatin. Clubissa on tällä hetkellä jäseniä n. 1500. Lähin vastaava klubi on Tanskassa, Dansk Sneppeklub. Monissa maissa on lisäksi tarkoin säädelty päivittäisen kurppasaaliin määrä, tavallisesti päivässä saa ampua vain kolme kurppaa metsästäjää kohden. Seurue, jonka minimikoko on 3 metsästäjää, saa ampua vain 6 kpl kurppia päivän mittaan. Näiden rajoitusten lisäksi koiralla ei saa olla mitään elektronisia laitteita apuna, ainoastaan kaulapannassa oleva tiuku on sallittu.
Näyttää siltä, että lehtokurppakannat ovat vain voimistuneet vuosien saatossa tai sitten oppi on mennyt perille ja niitä osaa jo etsiä oikeista paikoista. Kysymys kuuluukin: ammummeko itse kurppamme, vai kutsummeko vieraita metsästämään, jos kerran itse emme satoa korjaa. Vai onko niin, että metsästäjät eivät ole vielä "löytäneet" lehtokurppaa riistalinnuksi. Keski-Euroopassa korkealle arvostettu riistalintu voisi avata metsästysmatkailulle uusia ovia. Euroopassa lehtokurppa on saaliseläin, joka jahtien päätteeksi järjestettävissä riistaparaateissa on kunniapaikalla. Jokainen, joka on ampunut ensimmäisen lehtokurppansa, muistaa myös aivan varmasti tapahtuman jälkeiset seremoniat. Ne vaihtelevat metsästysseurueittain ja maittain, mutta yhteinen piirre niille kaikille on, että ampuja kokee hetken olevansa metsästäjäkunnan aatelia. Jo nyt meillä käy vuosittain muutama ranskalainen englanninsettereineen metsästämässä Etelä-Pohjanmaalla pelkästään lehtokurppaa. He tulevat tänne aina uudestaan viikoksi ja heidän koiransa eivät seiso muille riistalinnuille, kun vain lehtokurpille. Päiväsaaliin noustessa neljään kurppaan, pitävät he sitä erittäin hyvänä
Lehtokurppia metsästetään vähän, näin siitä muodostuu harvojen herkku. Lehtokurpan liha on maukasta syötävää. Yhdessä saalislinnussa lihaa on varsin vähän. Linnun elopaino vain n. gramman ja poikalintu painaa vielä vähemmän. Miten sitten kurppa valmistetaan ravinnoksi? Ranskalaisen keittiön mukaan lehtokurppaa ei suolisteta, vaan se kynitään ja valmistetaan kokonaisena ruuaksi. Linnut asetetaan tarjolle kulhoon, jonka reunan päälle asetetaan pää ja näin nokka jää kulhon ulkopuolelle. Silloin kun lintuja on yhtä monta kuin ruokailijoita, illan isäntä tai emäntä ilmoittaa aterian aluksi, että jokainen voi ottaa linnun omalle lautaselleen sormin nokasta nostaen. Ruokailu aloitetaan avaamalla lehtokurpan vatsa ja siellä oleva sisällys levitetään paahtoleivälle. Seuraavaksi otetaan pää, joka imemällä puhdistetaan ja syödään suurella ruokahalulla. Meillä on kuitenkin tapana kyniä ja suolistaa ennen valmistusta lehtokurppa ja laittaa se ruuaksi muiden riistalintujen tapaan, joko keittäen, paistaen tai hauduttaen. Kynitty lehtokurppa ei kuivu niin helposti ruuanvalmistuksessa, kuin nyljetty lintu. Mausteita ei käytetä runsaasti, ettei hyvä ja hieno riistan maku hautaudu mausteiden joukkoon. Lehtokurppa on harvojen herkku, niin ruokapöydässä, kuin metsälläkin.
Lehtokurppa vai taivaanvuohi, nimissä oltava tarkkana
Lehtokurppa
(Scolopax rusticola)
Pituus: 3338 cm, mukaan luettuna 67 cm pitkä nokka Siipien kärkiväli: 5565 cm Paino: 145420 g Ravinto: matoja, toukkia, etanoita ja muita kostean maan pikkueläimiä, sekä siemeniä ja marjoja. Saalismäärä Suomessa: n. 5000 yksilöä vuodessa Bécasse Beccaccia Houtsnip La becada Morkulla Skovsneppe Waldschnepfe Woodcock (Ranska) (Italia) (Hollanti) (Espanja) (Ruotsi) (Tanska) (Saksa) (Englanti)
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Lehtokurppa nimetään kuitenkin usein täysin erityyppisellä nimellä kuin muut kurppalajit, tästä ehkä tyypillisin esimerkki on Englannin woodcock, verrattuna muiden kurppien snipe-loppuiseen nimeen. Samoin Ruotsissa lehtokurppa on morkulla, kun muiden kurppien nimessä esiintyy sana beckasin. Pientä sekavuutta lajitunnistuksessa tulee helposti eri maissa, sillä esimerkiksi taivaanvuohi on saksaksi Bekassine, minkä helposti sotkee esimerkiksi ranskan Bécassineen. Belgia on jaettu kahtia metsästysasioissa, hollanninkielinen ja ranskankielinen puolisko. Ranskankielisellä puolella lehtokurppaa saa metsästää, mutta flaamien puolella ei. Koska houtsnip on rauhoitettu, hollanninkieliset flaamit kutsuvatkin lehtokurppaa sen ranskalaisella bécasse-nimellä, jolloin sen voikin jo ampua...
RIISTA
55
PREMIUM-LUOKAN JAHTIPUKU HÄVYTTÖMÄN HALVALLA
PREMIUM
JAHTIJAKT PREMIUM -PUKU
Ota seuran ja koiran lisäksi metsästysreissulle mukaan myös huipputekniikkaa. Hiivi yhä lähemmäksi riistaa uudessa JaktiJaktin Premium -kalvopuvussa. Mukana Scentech-hajunestoteknologia ja AIR-TEX2-kalvo. Mukava, kestävä ja entistä kevyempi myös sateella. Koot: XXSXXXXL
HE
|
p
N
GITTÄVÄ
|
ä korotonta ivä ä
ksuaikaa ma
jopa 60
LÄ
MP
ÖLAMINOITU
VE
D EN
PITÄVÄ
TU
K K U -R A H O I
ovin ta Syksyn k
r jou s !
299
s i s . et u p
a ke t i n
Erätukun etupaketti 0,- [arvo 265,-]
Kääntölakki
AIR-TEX2-kalvo, kätevä kääntöominaisuus.
Scentech-alusasu
Hajuttomaan kerrospukeutumiseen. Erityisesti JahtiJakt Premium -pukuun suunniteltu. Micro1Drykangas imee kosteuden pois.
Auton istuinsuoja
Sopii kaikkiin automalleihin. Helppo irrottaa ja konepestävä. Vettä ja likaa hylkivää polyesteriä.
Flanellipaita Turvaliivi
Heijastinnauhat edessä ja takana. Uusi erottuva huomioväri. Vetoketjukiinnitys. Metsästykseen ja vapaaaikaan. Laadukasta puuvillaa. Uusi muodikas ulkonäkö. Kaksi rintataskua. Pidennetty helma peittää alaselän.
Fleece-väliasu
Kosteutta siirtävä, miellyttävä väliasu kerrospukeutumiseen.
Tilaa www.eratukku.fi
tai numerosta 020 747 7000 (mape 917)
TAMPERE, Possijärvenkatu 4 VANTAA, Valimotie 27 OULU, Alasintie 8 LAPPEENRANTA, Kauppiaankatu 2
s + toimitu
90
kulut
US
T
|
ER
Ä
ENNENNÄKEMÄTÖN HUIPPUTARJOUS!
n äysi nTe ved vä! pitä
p
ä korotonta ivä ä
jopa 60
rjous! kovin ta Syksyn
TU
K K U -R A H O I
T
s i s . et u p
aketin
HE
|
NGIT
TÄVÄ
|
Erätukun etupaketti 0,- [arvo 29,-]
JAHTIJAKT PREMIUM -KENGÄT
JahtiJakt Premium AIR-TEX2-kalvokengässä on käytetty peräti kolminkertaista vedenpitävyysteknologiaa. Rakenne päästää myös jalan tuottaman kosteuden ulos ja pitää jalan kuivana. Kenkä on aitoa pintanahkaa, joka on käsitelty vedenpitäväksi ja likaa hylkiväksi. Saumat on käsitelty vedenpitäviksi kolminkertaisella erikoiskäsittelyllä. Sisävuoren Scentech-hajuneston ansiosta pääset huomaamattomasti entistä lähemmäksi tiistaa. Koot 3848.
Tilaa www.eratukku.fi
tai numerosta 020 747 7000 (mape 917)
TAMPERE, Possijärvenkatu 4 VANTAA, Valimotie 27 OULU, Alasintie 8 LAPPEENRANTA, Kauppiaankatu 2
|
PREMIUM
VE
D EN
PITÄVÄ
JahtiJakt Liner-sukat
Ohuet Liner-sukat. CoolMax-materiaali pitää jalat kuivina ja estää hiertymien syntymistä.
Kenkärasva
Luonnon raaka-aineista tehty mehiläisvaha, joka suojaa kenkää lialta ja vedeltä.
s + toimitu
ksuaikaa ma
129
LÄ
90
US
kulut
ER
Ä
MP
ÖLAMINOITU
TEKSTI: AIMO PAUKKU
KIILTÄVÄÄ TERÄSTÄ
CRKT KILBUCK SIGNATURE HUNTER
Amerikkalaisilta näkee harvoin teräaseita, jotka todella ovat mainoslauseet lunastavia yleistyökaluja. Myöskään CRKT:n Kilbuck ei sellainen ole, vaan suoraan metsästykseen tehty veitsi.
merikkalaisissa veitsivalmistajissa on se hauska puoli, että ne tavalla tai toisella tuntuvat aina liioittelevan mainospuheissaan. Kaikilla valmistajilla se puolimetrinen, puolikiloisella tupella varustettu keklu sopii markkinamiesten sanoissa hyvin metsästykseen, kalastukseen tai hammastikkujen vuolemiseen, itse-, maan- ja muiden puolustuksesta nyt puhumattakaan. Näiden mainoskuvitelmien saatossa on vaikea muistuttaa itseään, että rapakon takaa tulee myös kohtuullisen kokoisia - ja hintaisia teräaseita. Tästäkin syystä, Columbia River Knife & Tool -nimisen yrityksen tekemä uutuus Kilbuck tuntui ensi vaikutelmaltaan varsin rohkaisevalta yritykseltä funktionaalisempaan suuntaan. Alle senttisenä pienenä ja sirona veitsenä se unohdutti ajatuksista kaikki ylikokoiset veitset ja palautti mieliin sen, että koko ei aina merkitse kaikkea. Tosin ensivaikutelman kolikon kääntöpuolena voi sanoa, että Kilbuck on liiankin nätti. Näppärään kokoon kun lisätään ylikiillotettu terä, vaikuttaa kokonaisuus koristeellisen kiiltokuvamaiselta. Ikäänkuin veistä ei ikinä olisi tarkoitettukaan käyttöön, vaan keräilyesineeksi. Ensivaikutelma ei aina ole kuitenkaan oikea. Tarkemmin Kilbuckia tarkisteltaessa näkee, että se on suunniteltu käyttöön. Pienet yksityiskohdat, kuten hyvä (muttei liian hyvä) viimeistely ovat käyttöveitselle paikallaan. Kahvalevyt on istutettu tiiviisti kokoruotoiseen terään, tosin niiden muotoilu tekee kahvaan koko matkalta mukavan pikku kolon, joka kannattaa
58 RIISTA
A
puhdistaa tavallista paremmin saaliinkäsittelyn jälkeen. Kahvamateriaali vaikuttaa puulta, mutta onkin hiukan ainakin itseäni hämmästyttäen, bambua. Kahvan perään on tehtaalla kiinnitetty nahkanyöri, joka helpottaa veitsen tupesta vetämistä ja joidenkin mielestä varmasti lisää veitseen villiä erämaahenkeäkin. Mene ja tiedä.
RAAKAA RAU TAA?
Kuten sanottua, on Kilbuckin rakenne kokoruotoinen, eli terän materiaali jatkuu koko kahvan lävitse. Yleisesti ottaen tällaista rakennetta käytetään juuri edullisissa veitsissä sen helpon (lue: halvan) valmistettavuuden vuoksi. Ehdottomasti hyvä puoli on veitsen rakenteen kestävyys. Terän kiinnityksessä ei käytetä mitään vippaskonsteja, kun kahva on ikäänkuin rakennettu terän ympärille. Huono puoli tulikin jo mainittua, eli tällainen rakenne vaatii ylimääräistä suunnittelua, jos siitä halutaan tehdä linjakas ilman suurempia koloja. Käytössä Kilbuck tuntuu hyvältä. Pienikokoinen veitsi sopii hyvin vähän isompaankin käteen ja terän hamarapuolella olevat karhennukset antavat hämärässäkin työskenneltäessä hyvän kuvan siitä, missä terä kulloinkin on menossa. Itse tosin haluaisin karhennuksista vähän terävämmät - nykyisellään ne vaikuttavat vähän huonolta kalan suomustinraudalta. Terä on ns. drop point -mallia, eli se kääntyy kärjestään hiukan alaspäin. Tämä on omasta mielestäni varsin hyvä terän malli erityisesti metsästäjille saaliin käsittelyyn tarkoitetussa
veitsessä. Kuten kaikissa veitsissä, se vaikuttaa ensin heikkoudelta suorateräisiin puukkoihin tottuneille, mutta kauemmin aikaa käytettynä ennakkoluulottomat huomaavat kyllä eron. Terä on teroitettu koveraksi ja vaikka se toimii hyvin juuri lihan käsittelyssä, haukkaa se muissa tehtävissä melko helposti. Yksinkertainen nahkatuppi toimii metsäkäytössä kymmenen kertaa paremmin kuin monet kydexhirvitykset, joita on tämänkaltaisiinkin veitsiin syystä tai toisesta istutettu.
JA NIIN...
Veitsen ulkomuoto sanoo useimmille tuotteen olevan tarkoitettu metsästykseen - ja tässä Kilbuck ei valehtele. Yleisveitseksi hankkikaa joku muu - ihan mikä tahansa muu. Jos taas on tarkoitus käsitellä mitä tahansa keskisuurta pienempää riistaa, ei Kilbuck ole mikään huono valinta. Mikään maailman paras veitsi se ei ole, mutta ei sillä ole sen hintaakaan.
CRKT Kilbuck Signature Hunter
Terän pituus: 83 mm Koko pituus: 191 mm Paino: 51 g Maahantuoja: Finn Enterprise Oy puh. (09) 135 1358
PYÖRITTÄMÄLLÄ TERÄ KUNTOON
CRKT SLIDE SHARP
CRKT (Columbia River Knife & Tool) valmistaa muutakin kuin veitsiä, vaikka teräaseet ovatkin sen toiminnan keskipiste. Slide Sharp -teroitin sopii kuitenkin hyvin päätuotteiden rinnalle, onhan se keino parantaa veitsien käyttökelpoisuutta.
TEKSTI: TERO KUITUNEN
lide Sharp -teroitusjärjestelmä on oudon näköinen, mutta poikkeuksellisen helppokäyttöinen keino saada veitsen kulahtanut terä jälleen uuteen iskuun. Se näyttää äkkiseltään lähinnä talouspaperitelineeltä ja se saikin aluksi osakseen ihmettelyä ja jopa lievää halveksuntaa. Laite koostuu saarnipuisesta jalustasta johon asennetaan keraaminen teroituspuikko sekä jousitettu ohjuri ja päätynuppi. Teroi-
S
tuspuikkoja on kaksi, eli karkeampaan työhön tarkoitettu sekä viimeistelyyn suunniteltu. Puikot ovat pituudeltaan cm ja paksuudeltaan mm, joten tiettyä varovaisuus niiden käsittelyssä on paikallaan. Ne kestävät toki aiottua käyttöä, mutta niiden pudottelemista ja muuta väärinkäyttöä tulee välttää. Huomionarvista on, että laite on tarkoitettu vain palauttamaan paras leikkauspinta, pahoin tylsyneelle terälle pitää ensin tehdä lähtökohdat esimerkiksi timanttiteroittimella. Keramiikkapuikot eivät siten varsinaisesti syö terästä, vaan ainoastaan hiovat sitä kevyesti. Myös nylonista valmistettuja ohjureita on kaksi, "utility"-versiolla teroituskulma on astetta ja "fine":ssa astetta. Ennen teroitustyöhön ryhtymistä kannattaa siten hiukan tutkia kumpi kulma on lähempänä oikeaa. Ei liene yllätys, että monet kokeilemistamme käyttöveitsistä teroittuivat juuri jyrkempikulmaisella "utility"-ohjurilla. Mukana tuleva jousi asennetaan jalustassa seisovan teroituspuikon ympärille ja jousen varaan tulee valittu ohjuri. Kun laitetta käytetään, ohjuri palautuu aina jousivoimalla takaisin yläasentoonsa.
HÖYRYJUNASTA MALLIA
Suomalaiskansalliseen tyyliin Slide Sharpia kokeiltiin alkuunsa ilman käyttöohjeeseen perehtymistä. Mutta kun odotettua teroitustulosta ei syntynyt, jouduttiin tutustumaan myös manuaaliin. Sieltä selvisikin onnistumisen salaisuus, oikea ranneliike. Teroitettaessa käytettävää liikettä kuvataan käyttöohjeessa vanhan ajan höyryveturien voimansiirron liikkeeksi. Kyseessä on siten tietynlainen pyöritys. Terä asetetaan ohjuriin ja kun ranne tekee pyörittävää liikettä, koko terän pituus saadaan hoiutumaan kerralla ja teroitus sujuukin vaivattomasti. Ensin
60 RIISTA
teroitus tehdään karkeammalla puikolla terän molemmille sivuille ja viimeistellään vastaavasti hienolla. Kun homman juju oli selvinnyt ja oikea ohjuri valikoitunut käyttöön, olivat tulokset erinomaisia. Slide Sharpilla teroittaminen ei ole millin tarkkaa puurtamista, vaan melko helposti suoritettavaa puuhaa. Jos mukana on edes kohtuullinen annos huolellisuutta, on teroituksen tyriminen oikeastaan mahdotonta. Nyrkkisääntönä on, että terää teroitetaan yhtä monta pyöräytystä vuoron perään molemmilta puolilta, jolloin teroituksesta tulee symmetrinen ja sen leikkauskyky muodostuu ideaaliksi. Vain hiukan käytössä rispaantuneen veitsen leikkuukyvyn palauttamiseksi vaadittiin vain vetoa kumpaakin puikkoa käyttäen, mutta jo hiukankin pahemmassa tapauksessa työtä vaadittiin huomattavasti enemmän. Huomion arvoista on, että ohjurissa on jonkin verran välystä, eli terän kulmaa on mahdollista muuttaa tahattomasti kesken teroituksen varsinkin ohuempiteräisillä veitsillä. Tässä on Slide Sharpin suurin puute. Seikka tuleekin huomioida ja pyrkiä vakioimaan välys aina tietylle sivulle. Kokemusten mukaan laite kuitenkin soveltuu suurimmalle osalle suorateräisistä metsästys-, käyttö- ja myös keittiövetsistä. Erityismaininnan arvoisina hyvinä puolina on vaivattomuus ja se, että ohjetta seuraten teroitus onnistuu täysin kokemattomaltakin. Lisäksi itsensä telominen teroitusvaiheessa vaatii suoranaista vahingon yrittämistä. Slide Sharpin heikkoutena on se, että se sopii oikeastaan vain kotioloihin, sen kanniskelu maasto-oloissa ei hyvästä säilytyslaatikosta huolimatta tunnu järkevältä.
CRKT Slide Sharp
Valmistaja: CRKT, Yhdysvallvat Valmistusmaa: Taiwan Hinta: 34,99 dollaria Teroittimen saatavuutta voi tiedustella CRKT:n maahantuojalta: Finnenterprise Oy, (09) 135 1358
Buck Mark .22 LR
Laadukkaita puoliautomaattisia pistooleja kaikkeen rata-ammuntaan.
St ainless UR X
Plus UDX
Browningin Buck Mark pistoolit ovat alansa huippua laatuunsa, luotettavuuteensa, tarkkuutensa ja valinnanmahdollisuuksiensa ansiosta. Kaikki Buck Mark -pistoolit on valmistettu 7075 lentokonealumiinista ja CNCtyöstetty tarkkoihin mittoihin. Tarkka liipaisin, käsinmuokattu patruunapesä ja piippu tarkkaan säädettävine tähtäimineen takaavat sen, että Buck Mark on valmiina hauskanpitoon suoraan laatikosta.
S T D UR X
Composite camo
p u o l i a u to m a a t t i
· · · ·
avot äht äimet paino: 3. 25kg ir to lipas piipun pit . 51cm
Lo n gTr ac Camo . 30 - 0 6
Maahantuonti & markkinointi: Gyttorp Finland Oy Kirkkotie 6, 66240 Petolahti puh. 06-3471 800 info@gyttorp.fi www.gyttorp.fi
SWAROVSKI AINOA TÄHTÄINKIIKARI JONKA TARVITSET
Swarovski Z6/Z6i -mallisto soveltuu kaikkeen metsästykseen, sillä sen suurennokset ovat omassa luokassaan. Malliston tarjoama 6-kertainen zoomi mahdollistaa tarkat laukaukset sekä läheltä että kaukaa. Z6 -sarjasta löytyvät mm. mallit 1-6x24, 1,7-10x42 sekä 2-12x50. Kaikki nämä versiot ovat saatavana valaistuilla tai normaaleilla tähtäinkuvioilla. Loppuvuodesta 2008 Suomen markkinoille saadaan myös uutuusmalli Z6i 2,5-15x56P.
Maahantuonti: Sako Oy, Jälleenmyyjätiedot: www.sakosuomi.fi
RIISTA www.swarovskioptik.com 61
Vieraana karhun valtakunnassa
ASE TURVANA HUIPPUVUORILLA, OSA 1
Jääkarhu on maailman suurin maapeto ja kunnioituksen arvoinen eläin. Kun sen kotialueille Huippuvuorille lähdetään kyläilemään, on paitsi tiedettävä, miten karhun läsnäolo tulee huomioida, myös se, miten toimia jos kohtaaminen kärjistyy vaaralliseksi.
TEKSTI: TIMO VIRTANEN
62
RIISTA
uomalainen eränkävijä voi kulkea ikänsä korvessa näkemättä kotoista karhuamme. Marjamummojen tarinoista huolimatta mesikämmenen kohtaamismahdollisuudelle ei juuri tarvitse ajatusta uhrata. Aivan toisenlainen asenne on tarpeen silloin, kun on kyseessä Arktisen valkoinen kuningas, Ursus maritimus. Aiheeseen perehtyminen nousi ajankohtaiseksi elokuussa Huippuvuorille suuntautuvan vaellusretken valmisteluissa. Huippuvuorilla retkeilyyn liittyy monia erikoistekijöitä, joista huomionarvoisin on se, että saaret ovat jääkarhun levinneisyysaluetta. Tässä kaksiosaisessa artikkelissa käsittelen jääkarhuturvallisuuteen liittyviä seikkoja kolmihenkisen itsenäisesti liikkuvan vaellusryhmän näkökulmasta. Vaikka tässä tekstissä painottuvat aseistautuminen ja ampumaharjoittelu, täytyy muistaa, että tärkein turvatekijä on aina olosuhteiden tiedostaminen ja ympäristön havainnointi. Paras jääkarhuase on sellainen, jota ei koskaan tarvita.
AHTOJÄÄN VALTIAS
Longyearbyen
Jääkarhu on utelias, älykäs ja oppimiskykyinen eläin. Sen metsästystavat ovat kautta vuosisatojen herättäneet kunnioitusta niin Arktisen alkuperäiskansojen kuin länsimaisten matkalaistenkin silmissä. Täysikokoinen urosjääkarhu voi painaa yli kg, ja suurikokoiset yksilöt voivat kasvaa kolmen metrin pituisiksi. Meren jäällä elävä karhu liikkuu ketterästi alustalla, jolla ihminen hädin tuskin pysyisi pystyssä. Jääkarhu pystyy myös uimaan satoja kilometrejä yhtäjaksoisesti sekä hetkittäin juoksemaan yli km/h nopeudella. Ihmisen kannalta onnekasta on, että Homo sapiens ei muistuta lainkaan jääkarhun pääasiallista ravinnonlähdettä, hyljettä. Yleensä karhu jättää ihmisen rauhaan, kun se on tajunnut, että kyseessä ei ole sen normaali saaliseläin. Kuitenkin jääkarhu voi toimia myös täysin arvaamattomasti, eikä sen aikomusten tulkitseminen ole helppoa asiantuntijoillekaan. Vähemmän onnekasta on, että toisin kuin esimerkiksi harmaakarhu, jääkarhu ei lopeta hyökkäystään ennen kuin jompikumpi osapuoli on hengetön. Kuolleeksi tekeytyminen onnistuu tämän eläimen kohdalla liiankin hyvin. Karhu on ihmiselle vaarallisimmillaan silloin, kun se ei ole huonon jäätilanteen tai muun
RIISTA 63
Lentolaukun valinnassa jouduttiin optimoimaan kestävyyden, painon ja hinnan välillä. Kotimaisen pienvalmistamon alumiinilaukkuun lisättiin sisäpehmusteeksi muotoon leikattu 40 mm solumuovilevy.
Kiväärinpatruunaksi valittiin Barnes TSX -luodilla ladattu Sako Powerhead sen hyvän läpäisyn ja luotettavan laajenemisen vuoksi. Toiminnallista harjoittelua tehtiin edullisemmilla harjoituspatruunoilla.
syyn vuoksi päässyt normaalille saalistusalueelleen meren jäälle, ja on jäänyt harhailemaan rannikolle tai sisämaahan. Nälkiintyneellä eläimellä ei ole mitään hävittävää. Vaaratilanteita voi syntyä myös esimerkiksi emon puolustaessa pentujaan.
VAKAVAA ASIAA
Jääkarhu on Huippuvuorilla rauhoitettu eläin, ja sen kaikenlainen häiritseminen on ehdottomasti kiellettyä. Jääkarhun ampuminen on sallittua ainoastaan hengenvaarallisessa tilanteessa lähietäisyydeltä. Ammutun eläimen ruhosta ei saa poistaa mitään osaa, ja tapahtuma on ilmoitettava välittömästi Huippuvuorten kuvernöörille (Sysselmannen). Jokainen ampumatapaus tutkitaan jälkikäteen.
Haulikon patruunoina oli 76 mm Brenneke Magnumeja sekä Lamperd Less Lethal -kumitäyteisiä.
Vuosina Huippuvuorilla ammuttiin vuosittain keskimäärin kolme jääkarhua itsepuolustustilanteessa. Vaaratilanteet ovat onneksi harvinaisia, mutta ikävä kyllä kuolemantapauksiakin on sattunut, myös viime vuosina. Lohdullinen tieto on puolestaan se, että vuonna ilmestyneen opaskirjan mukaan ainakaan kirjan julkaisuhetkeä edeltäneen vuoden aikana ei Huippuvuorilla ollut sattunut ainuttakaan jääkarhun aiheuttamaa kuolemantapausta silloin, kun mukana oli ollut riittävän suurikaliiperisia ampuma-aseita. Surullisia ja opettavaisia tarinoita valitettavasti riittää. Yhteistä niille on, että henkilö tai ryhmä on jättänyt huomiotta yksiselitteiset turvaohjeet, joko ajattelemattomuuttaan, laiskuuttaan tai jonkinlaisen kyseenalaisen eettisen vakaumuksen nojalla. Pienoispistoolista ei ole paljoakaan apua jääkarhun torjuntaan, eikä nälkäinen eläin kunnioita sitä kaunista ajatusta, että jos ihminen vierailee sen valtakunnassa, olisi väärin suunnata asetta sitä kohtaan. Huippuvuorten kuvernööri edellyttää, että asutuskeskusten ulkopuolella mukana on kivääri, jonka kaliiperi on vähintään . tai . . Täyteisillä ladattu -kaliiperin haulikko on myös hyväksytty vaihtoehto, jolloin aseen lipaskapasiteetin on oltava vähintään neljä patruunaa. Kivääreitä, patruunoita ja muita varusteita voi vuokrata saarten tärkeimmästä kylästä Longyearbyenistä. Vuokraukseen ei tarvita aseen
hallussapitolupaa, ja vastuu aseen turvallisesta ja oikeaoppisesta käytöstä on yksinomaan asiakkaalla. Vuokra-asevalikoima on perinteisesti rajoittunut erilaisiin parhaat päivänsä nähneisiin Mauserinraakkeihin, mutta saatavilla on nykyään myös uudenaikaisia muovitukkisia metsästyskivääreitä. Kiväärin päivävuokra on euroa.
ASE JA LUOTIVALINNOISTA
Kolmihenkisen vaellusryhmämme matkaa suunnitellessa katsoimme, että ainoa tapa riittävän harjoittelun varmistamiseksi oli ottaa omat, tutut aseet mukaan. Aseiksi valittiin . kaliiperin Valmet Petra sekä synteettisellä tukilla varustettu Remington Express Magnum -pumppuhaulikko, tosin näin pieni ryhmä toki pärjäisi yhdelläkin aseella. Parhaan mahdollisen kiväärinpatruunan tai pikemminkin luodin valintaa harkittiin tarkkaan. Koska omien latausten kehittelyyn ei haluttu ryhtyä, valinta piti tehdä saatavilla olevista tehdaspatruunoista. Jos hyökkäävää jääkarhua joutuu ampumaan, on tärkeää osua mahdollisimman luotettavasti keskeisiin elimiin eläimen pysäyttämiseksi. Siten luodilta haetaan ennen kaikkea tehokasta läpäisyä, mieluusti kuitenkaan jäämäpainosta tinkimättä. Ballistiikaltaan tilanne eroaa normaalista suurriistan metsästyksestä siinä, että ampumamatkat ovat erittäin lyhyitä, jolloin luoti osuu kohteeseensa lähes lähtönopeutta vastaavalla
64
RIISTA
Karhun kohtaamissuunnitelma
Mielenkiintoista on, että laajalti suositelluilla paukkupatruunoilla tai varoituslaukauksilla ei usein ollut vaikutusta, sillä karhut oppivat nopeasti olemaan välittämättä niistä.
Etäisyys yli 100 m: karhu havaitaan mahdollisimman kaukaa ja pyritään siirtymään pois sen reitiltä mikäli mahdollista Etäisyys alle 100 m: seurataan tilannetta ja yritetään karkottaa karhu kiväärin ja/tai valopistoolin varoituslaukauksilla, äänellä ja liikkeellä Etäisyys alle 40 m: ammutaan karhua haulikon kumipatruunalla, yritetään lisää varoituslaukauksia; toistetaan mikäli mahdollista Etäisyys alle 20 m tai karhu hyökkää: karhu tapetaan mahdollisimman nopeasti maksimaalista tulivoimaa käyttäen. Suunnitelman laatimisessa käytettiin apuna
vauhdilla. Siksi pitkän matkan osumissa herkästi laajeneva luotityyppi ei ole paras tähän tarkoitukseen. Käytännössä patruunavalintaa ohjasi paljolti mukana oleva ase. Petran itselataava toimintatapa sulki pois pyöreäkärkiset suurriistaluodit kuten Sako Hammerheadin, Lapua Megan ja Naturaliksen sekä Norma Oryxin. Kyseinen ase ja sen yhdeksän patruunan lipas ovat kyllä toimineet häiriöttömästi näilläkin, mutta pienikin mahdollinen ero syöttövarmuudessa on liikaa. Itselataava ase rajasi pois myös korkeapaineiset täysmessinki-solidilla ladatut erikoispatruunat. Pulttilukkoisessa aseessa solidit voisivat olla erinomainen vaihtoehto, onhan niillä pitkä historia vaarallisen afrikkalaisen suurriistan metsästyksessä. Pitkän pohdinnan jälkeen kivääriin valittiin täyskuparisella , gramman Barnes TSX -luodilla ladattu Sako Powerhead -patruuna. Puolueettoman valinnan perusteina olivat luodin poikkeuksellisen syvä läpäisy, käytännössä sataprosenttinen jäämäpaino ja luodista saadut erinomaiset kenttäkokemukset. Kotimaisen valmistajan valinta antoi luottamusta siihen, että patruunat toimivat myös pakkaskelillä. Jääkarhuluodin ylenmääräinen pohdinta on tietysti eräänlaista "hifistelyä" tärkeintä karhun pysäyttämisessä on osua luotettavasti siihen, mihin haluaa. Vieläpä sitäkin tärkeämpää on ennakoida ja välttää koko tilanne karhun
elintavat tuntemalla. Varmuus siitä, että käytössä on parhaat mahdolliset turvavälineet tuo kuitenkin mielenrauhaa ja helpottaa matkasta nauttimista.
KUMIA JA LYIJYÄ
Huippuvuorten viranomaisten ja Norjan napainstituutin ohjeita sekä Laskuvarjojääkärikillan julkaisemaa jääkarhusuunnitelmaa vuoden 2006 pohjoisnaparetkeltään.
Huippuvuorten viranomaiset edellyttävät, että mukana on merkinantopistooli tai muita karkotuspatruunoita, joilla karhu yritetään tilanteen salliessa saada matkoihinsa. Kanadan "jääkarhupääkaupungissa" Churchillin kylässä, jossa karhuja on riesaksi asti, tehtiin -luvun alussa tutkimusta erilaisten karkotusmenetelmien tehosta. Mielenkiintoista on, että laajalti suositelluilla paukkupatruunoilla tai varoituslaukauksilla ei usein ollut vaikutusta, sillä karhut oppivat nopeasti olemaan välittämättä niistä. Matkalle otettiin Lamperd Less Lethal -merkkisiä neopreenislugeja. Haulikon varsinainen hyötykuorma oli viisi kappaletta mm Brenneke Magnum -täyteisiä, jotka valittiin niiden mahdollisimman suuren läpäisyn ja osumaenergian vuoksi. Aseen lippaaseen oli jätetty tilaa yhdelle patruunalle, mikä olisi tarvittaessa mahdollistanut sidesaddle-pidikkeessä kannetun kolmen kumitäyteisen lataamisen yksitellen ammuttavaksi. Sivusatulassa oli lisäksi yksi ylimääräinen "hätävara-Brenneke" valmiina ladattavaksi poistoaukon kautta, mikäli ase olisi ammuttu tyhjäksi. Lisää tietoa matkalla käytetystä haulikosta löytyy Rekyyli-lehden numerosta /.
Jos karhua on pakko ampua, sitä tulee tähdätä rintaan tai olkaan. (Kuva: Norsk Polarinstitutt)
RIISTA
65
MARKKINAJOHTAJALTA LYÖMÄTTÖMÄÄN HINTAAN
murta
n voim mine Yliutumattoa uustakuu
5 PRO 35 aseelle
murta
n voim mine Yliutumattoa uustakuu
8 PRO 58 aseelle
ovilokerot Mitat: k. 1380 x l. 350 x s. 300 mm Paino: Väri: Lukko: avainlukko, 2 avainta, kampalukko takaseinässä ja sisustus aseille, kiikariaseille ja pistooleille karttatasku
+ toimituskulut
Tehdastarjous!
229,
murta
Tehdastarjous!
+ toimituskulut
n voim mine Yliutumattoa uustakuu
815 aseelle
339,
PREMIUM
Mitat: k. 1500 x l. 500 x s. 370 mm Paino: Väri: Lukko: avainlukko, 2 avainta, kampalukko
Premium Gun Safe Juhlamalli
teräs
tossa! suomalaisten metsästäjien kanssa.
ja pistooleille varusteille
Tehdastarjous!
479,
Mitat: k. 1500 x l. 500 x s. 370 mm Paino: Väri: Lukko:
ASEKAAPPI ON TURVALLISIN TAPA SÄILYTTÄÄ ASEITA
jopa 60
Asuntomurrot ovat hälyttävästi lisääntyneet ja aseet ovat haluttua tavaraa. Aseiden säilyttämisestä 1.3.1998 voimaan tulleen lain (§105, §106) mukaan aseet ja myös patruunat on säilytettävä siten, ettei vaaraa niiden joutumisesta ulkopuolisten käsiin ole.
p
lukitsevat oven varmasti
TU
K K U R A H OI
T
Tilaa www.eratukku.fi
TAMPERE, Possijärvenkatu 4
tai numerosta 020 747 7000 (mape 917)
VANTAA, Valimotie 27 OULU, Alasintie 8 LAPPEENRANTA, Kauppiaankatu 2
RIISTA
67
+ toimituskulut
US
+ toimituskulut
* Mitat 1500 x 700 x 460 mm * Paino 145 tyhjänä
ä korotonta ivä ä
Tehdastarjous!
ksuaikaa ma
695,
ER
Ä
KÄTEVÄ AMPUMATUKI
LITTLE SURE SHOT BIG MOUTH
Monenlaisia ampumatukia on ilmestynyt kauppoihin. Little Sure Shot Gun Rest Big Mouth on pitkästä nimestään huolimatta erittäin pienikokoinen ampumatuki, joka kulkee mukana vaikka takintaskussa. Bipodit ja ampumakepit helpottavat ampumista huomattavasti, mutta niiden koko on usein ongelma. Varsinkin pitemmillä reissuilla ja silloin kun kannettavaa on muutenkin paljon, jättää tuet helposti pois mukaan otettavien listalta. Taskuun sopiva pienikokoinen apuväline, Little Sure Shot edustaa erilaista näkemystä ja juuri pienen kokonsa ansiosta se ehkä tulee helpommin varustukseen. Se voidaan kiinnittää ohueen puunrunkoon tai vastaavaan, jonka läpimitta on vähintään ja enintään , cm. Kiinnityskohteen paksuus määräytyy ampumatuessa olevan koukun läpimitan mukaan. Yksijalkaisen ampumakepin tekeminen onnistuu helposti myös maastossa. Kun siihen kiinnitetään Little Sure Shot, voi keppi olla täysin haaraton ja ampumatukea voidaan siirtää helposti juuri sille korkeudelle mikä kulloisessakin tilanteessa sopii parhaiten. Ampuminen onnistuu tukea siirtämällä pystystä, istualtaan tai makuulta. Parin päivän kenttäkokeen perusteella voin suositella laitetta, sillä vain mielikuvitus rajoittaa sen kiinnitysmahdollisuuksia. Riittävän pienikokoisena sitä tulee kanniskeltua mukana ja sen tuoma lisätuki helpottaa ampumista huomattavasti. Nopeisiin tilanteisiin siitä ei kuitenkaan ole ja aikaa kuluu enemmän sopivan kiinnityspisteen etsimiseen kuin itse laitteen ruuvaukseen paikoilleen. Omimmillaan Little Sure Shot on tilanteissa, joissa ampumamatkat ovat pitkiä tai pysytään pitempään paikoillaan, kuten passit ja kyttäystilanteet, jolloin on hyvää aikaa sopivan kiinnityskohdan löytämiseen. Ampumakeppiin kiinnitettynä sen käyttö on nopeampaa. Little Sure Shotin rakenne selvinnee parhaiten kuvista, sen tukikaaressa on pehmuste, joka estää aseen naarmuuntumisen ja pitää aseen hyvin paikoillaan tähtäystilanteessa. Saatavuus: www.eranetti.fi Hinta: , Pituus: cm Paino: g
VANHOISSA SAKON .308 -PATRUUNOISSA VIALLINEN ERÄ
Yhä on liikkeellä vuosina - valmistettuja Sakon . Win -patruunoita, joissa saattaa esiintyä korroosiovikoja. Ongelma on ollut Sakon tiedossa jo vuosia, mutta koska kyseisiä patruunoita on yhä kierrossa, on katsottu aiheelliseksi muistuttaa asiasta. Viat ilmenevät joissain tapauksissa hylsyjen rikkoontumisina ammuttaessa, mistä saattaa aiheutua ruutikaasun purkautumista taaksepäin. Hylsyn korroosiovika ei aiheuta aseen rikkoutumista. Patruunoiden valmistusvuosi ilmenee alkuperäisestä rasiasta, jossa olevan leiman kaksi viimeistä numeroa kertovat latausvuoden. On mahdollista, että kyseisillä patruunoilla ammuttaessa on ongelmia erityisesti, jos patruunoita ei ole säilytetty asianmukaisesti. Koska kysymyksessä on jo huomattavan vanha patruunaerä, on suurin osa patruunoista jo käytetty. Tämän
Mahdollisesti viallisen patruunan tuntomerkkeihin kuuluu kuvassa esiintyvän kaltainen kantaleimaus.
patruunaerän korroosio-ongelma on syntynyt pitkän, yli kymmenen vuoden varastoinnin seurauksena. Varmistaakseen asiakkaidensa turvallisuuden, Sako kehottaa viemään - valmistetut Sako-patruunat, joiden kannassa on kaliiperimerkintä "" aseliikkeeseen, joka edustaa Sakon patruunoita, paikalliselle poliisiviranomaiselle tai Sako Oy:lle Riihimäelle. Patruunoita ei saa lähettää postissa. Vialliset ja viallisiksi epäillyt patruunat hyvitetään uusilla. Jos patruunapakkaus on hävinnyt ja on mahdollista, että jäljellejääneet Sako-patruunat, joiden kannassa on kaliiperimerkintä on valmistettu yllämainittuina vuosina, myös ne on syytä varmuuden vuoksi palauttaa. Muissa Sakon patruunoissa vastaavia vikoja ei ole havaittu. www.sako.fi p. ()
Ennen ampumista patruuna näyttää ulkoisesti täysin normaalilta, mutta ammuttaessa mahdollinen korroosiovaurio paljastuu selvästi.
68
RIISTA
VALKOINEN
HEINÄSORSA
Kuvassa on syksyisen sorsajahdin yhteydessä saaliiksi saatu erikoisen värinen heinäsorsa. Ero sen rinnalla olevaan tavallisen värityksen omaavaan lintuun on dramaattinen. Koska värimuunnokset ovat kiinnostavia, asiasta kysyttiin näkemystä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Marcus Wikmanilta. Hänen mukaansa ilmiö ei ole tavaton ja varsinkin kaupunkiympäristössä vastaavan värisiä, osin albinistisia lintuja tavataan melko usein talvehtimassa. Lintujen pesimäpaikasta heillä ei kuitenkaan ole tietoa. Kaupunkiympäristössä niiden on kuitenkin helpompi säilyä hengissä talven yli pohjoisen pakkasissa. Pesimäalueillaan vaalea väritys altistaa ne pedoille, joten luonnonolosuhteissa osittainen albinismi on todennäköisesti harvinaisempaa.
TILAAJAKILPAILU
Riistan suuren tilaajakilpailun voittaja on ratkennut. Metsästäjän maastoajoneuvoksi erinomaisesti sopivan Polaris HO-mönkijän saa kolmeksi kuukaudeksi käyttöönsä S. Konttila Kannuksesta. Palkinnon luovuttaa Polaris/ Pirttilä Oy, Hämeenlinnasta. Riistan toimitus onnittelee voittajaa!
VOITTAJAN KOMMENTTI
"Kiitos kauheasti, minä olen luullut, että nämä voitot ovat ns. silmänlumetta ja ne menee aina jollekin etukäteen valitulle henkilölle. Pitää varmaan muuttaa käsityksiä lehtikustantajien tavoista."
RIISTA
69
KEVYT PETTYMYS
KOFF LITE
Ajatus kevyen oluen kehittämisestä saattaa aiheuttaa vannoutuneessa olutfanissa närkästystä. Olut on kuitenkin Suomessa varsin suosittu nautiskelujuoma, ja vaikka esimerkiksi siidereissä on jo tarjolla kevyempiäkin vaihtoehtoja, on tärkeää että myös oluiden ystävät voivat halutessaan valita vähäkalorisen vaihtoehdon. Koff Lite on epäilemättä lähtenyt melko haasteellisille markkinoille: vähemmän energiaa sisältävä olut istunee hyvin nuoren city-ihmisen terveellisyyttä korostavaan elämäntapaan, mutta tämä ei vielä takaa että siitä tulee koko kansan suosikki. Kevyiden oluiden esiinmarssi muualla Euroopassa on ollut varsin menestyksekästä. Jääkin nähtäväksi jatkuuko samanlainen menestys myös täällä Suomessa. Koff Lite on pakattu puolen litran alumiinitölkkiin ja sisältää , alkoholia. Väriltään juoma on erittäin vaalea, kultaan vivahtava. Maku on raikas mutta laimeahko, lähes vetinen, ja jälkimaun metallisuus hieman yllättävä. Koff Lite jättääkin perinteisten oluiden harrastajan kaipaamaan jotain parempaa. Toisaalta kevyistä amerikkalaisista oluista pitävälle se luultavasti maistuu. Riistan kera nautittavaksi ruokajuomaksi siitä ei ole, mutta kevyemmän aterian ohessa tai seurustelujuomana Koff Lite menettelee kyllä.
HIRVEÄ PÄÄRYNÄLLÄ
eseptipalstallamme on tällä kertaa melko perinteistä suuntaa edustava ruokalaji hyvistä aineksista tehtynä. Vaikka tässä ohjeessa mainitaankin sopivaksi raaka-aineeksi hirven tai peuran ulkofile, voi ruoan tehdä myös paistista tai vaikka naudasta tarvittaessa, jos jahtionni ei suosinut.
R
HIRVEÄ PÄÄRYNÄLLÄ
grammaa hirven tai peuran ulkofilettä sipuli valkosipulin kynttä dl ranskankermaa g pekonia tl paprikajauhetta suolaa mustapippuria Kanttarellirisotto: g pitkäjyväistä riisiä - sipulia kourallinen kanttarelleja persiljaa suolaa mustapippuria kanalientä (n. - litraa) Punaviinipäärynät: isoa kiinteää päärynää dl punaviiniä / dl sokeria mustaherukkahilloa
Koff Lite
Alkoholipitoisuus: 4,2 % Pakkaus: 0,5 litraa, tölkki Energiaa/100 ml: 110 kJ / 25 kcal
Ensimmäisessä vaiheessa otetaan ulkofile ja asetetaan se syvälle pellille leivinpaperin päälle. Pidetään huolta, että paperi peittää koko pellin, eikä ruoasta valuva rasva pääse valumaan paperin alle. File peitetään pekoninsuikaleilla ja asetetaan asteiseen uuniin noin tunniksi, jolloin siitä tulee hiukan punertavaa. Kypsempää lihaa haluaville paistoaika on noin minuuttia. Lihan kypsymistä odotellessa tee kanttarellirisottoa varten kanaliemi ja pidä se lämpimänä. Leikkaa sipulit pieniksi kuutioiksi ja kuullota ne tarpeeksi laakeassa kasarissa tai kattilassa. Laita samaan pannuun myös riisi ja kuullota se kevyesti. Ala lisätä kanalientä hiljalleen riisin sekaan koko ajan sekoittaen. Lisää lientä vain, kun edellinen erä on imeytynyt riisiin. Maista riisiä aina prosessin edetessä, että saat siitä oman makusi mukaan kypsynyttä. Kun olet lähellä haluttua tulosta, lisää pilkotut kanttarellit ja jätä risotto kannen alle hetkeksi muhimaan. Päärynöiden valmistus on nopeaa. Kuori päärynät, halkaise ne ja ota siemenkodat pois. Keitä niitä sokeroidussa punaviinissä noin minuutin ajan, nosta pois ja täytä siemenkolo mustaherukkahillolla. Päärynät toimivat tällaisenaan yllättävän hyvin ruoan lisukkeena, mutta jos haluat niistä jälkiruoan, lisää keittoaika lähes tuntiin ja kasvata sokerin määrää. Lopuksi ota paisti pois uunista, kaada pellillä oleva rasva pannulle, lisää siihen yksi kuutioitu sipuli ja valkosipulin kynnet. Hauduta, lisää ranskankerma ja paprikamauste ja voilà, kastike lihalle on valmis. Ainekset: Reinin liha, www.reininliha.fi
70
RIISTA
TRACKERIN HUIPPU-UUTUUDET
Odotetut uutuudet Trackerilta ovat laadukkaita, metsästäjille tehtyjä suomalaisia tuotteita! Nopea ja varma A-GPS ja edullinen* GPRS-seuranta tekevät metsästyskoirien paikantamisesta entistä varmempaa ja monipuolisempaa. Tutustu uutuuksiin, www.tracker.fi tai soita, 08 521 9290!
TM
879
Tracker G400TM GPS-panta
» GPRS-seuranta (tausta, reaaliaikainen ja yksittäinen paikkakysely) * » Nopea ja varma A-GPS » Markkinoiden herkin SuperSense GPS » Tekstiviestiseurannat ja hälytykset » Vesitiivis ja iskunkestävä » Keltainen huomioväri
Pakettihinta
(panta + ohjelmisto)
1049
199
LIVE
TM
Tracker LiveTM GPRS-palvelu
» GPRS-palvelu, jolla koira juoksee kartalla "livenä" » Koiran tai oman paikkatiedon jako metsästysporukan kesken » GPRS-datalla moninkertainen määrä tietoa tekstiviesteihin verrattuna * Maksuton » Paikkatieto ja jälki muutaman sekunnin välein
31.12.2008 asti! **
Tracker HunterTM seurantasovellus
» Tracker Live -yhteensopiva » Jälkien tallennus ja katselu » Kiintopisteiden tallennus ja navigointi » Metsästysalueiden luonti ja näyttö sekä jako kavereille » Reittien luonti ja navigointi » Kohteen suunnan, etäisyyden ja nopeuden näyttäminen » Hälytysviesti kavereille yhdellä napin painalluksella » Maastonavigointi käytettävissä vaikka ei GSM-kenttää
* Kun liittymissä on datapaketti, voi GPRS-seuranta olla huomattavan edullista verrattuna tekstiviestipaikantamiseen. Katso kustannustaulukko: www.tracker.fi ** Maksat vain operaattorin dataliikenteestä.
PANNAN VILKKUVALO NYT 29
Tracker Store kauppiaasi:
ESPOO MARTINKYLÄN AUTOPUHELIN FORSSA TEKNISET LEHTOVIRTA HELSINKI WEXTRA OY HUITTINEN DIGIMESTA HÄIJÄÄ NESTE HÄIJÄÄ IISALMI EXPERT SAARIVAINIO IMATRA EXPERT E.HATAKKA IVALO IVALON LUKKO OY JOENSUU JOENSUUN TELEMAAILMA JYVÄSKYLÄ MIDARE OY KAJAANI MUSTA-PÖRSSI KEMI FOTORES KY KITTILÄ KAAMOS SPORT OY KOKKOLA OY KOKKOTEL SERVICE AB KUHMO PAIKALLIS-SÄHKÖ KUOPIO MARKANTALO KUUSAMO PRISMA LAPPEENRANTA EXPERT E.HATAKKA LIEKSA ESAN KODINKONE OY MALAX MALAX VIDEO SHOP MARIEHAMN ÅLANDS DATATELEFON MIKKELI KARIKON AUTOTALO NIVALA EXPERT PÄIVÄRINTA OULAINEN TEKNISET TOKOLA OULU OULUN TELEPALVELU OY, URHEILU RINTAMÄKI PIEKSÄMÄKI ASENNUSPALVELU REIJO HALONEN PIETARSAARI NAVITEK OY AB PUDASJÄRVI KOILLIS-TELE PUOLANKA HEIKINVAKKA KY ROVANIEMI A.OLLAKKA OY SALO MARKANTALO SAVONLINNA KARIKON AUTOTALO SEINÄJOKI WEXTRA OY SOTKAMO PAIKALLIS-SÄHKÖ SUOMUSSALMI PAIKALLIS-SÄHKÖ OY SUONENJOKI SONERAPISTE TAMPERE MARKANTALO, RXTX-TUOTE TURKU TURUN TELE-PÖRSSI OY UUSIKAUPUNKI SÄHKÖLIIKE ESKO-HOLVI OY VANTAA MAUVAN VARKAUS SONERAPISTE ÄÄNEKOSKI NISKANEN OY KODINTEKNIIKKA JA URHEILU
Hunting Experience
RIISTA
63
viimeinen sana
A
llekirjoittaneella paloi päre pahemman kerran alkavan hirvijahdin kynnyksellä. Voin kertoa täysin lankasuorasti, että Lärsäkköläisten hirvimiesten henkilökohtaisten ongelmien suma aiheutti tällä kertaa metsästysseura Lärsäkön Erä ry:n puheenjohtajan ennenaikaisen loppuun palamisen ja tästä fyysisinä oireina sain jopa harmaita hiuksia. Kyseessä on siis kriisi, josta ei millään meinaa päästä yli. Ongelmat alkoivat periaatteessa kesäfestivaaleilta, joiden yleisesti tiedossa olevien tapahtumien yhteydessä Lärsäkkö joutui huonoon valoon koko riistanhoitopiirin alueella. Tämän jälkeen alkoi yhden jos toisen seuran jäsenen suusta kuulua heittoja seuran puheenjohtajan saamattomuudesta, josta johtuen seuran maine oli kyseenalaistettu. Tällä tarkoitettiin lähinnä sitä, että seuran sisäkuri oli kyseenalaisella pohjalla ja syypää kaikkeen oli lepsu puheenjohtaja ja tämän saamattomat kätyrit seuran johtokunnassa. Johtokunta ja puheenjohtaja olivat villeimpien huhujen mukaan muutaman voimakastahtoisen kyläläisen kusitolppana, jotka johtokuntaa hyväksikäyttäen ohjailivat metsästysseuran kautta kylän tapahtumia mieleisikseen. Salaliittoteoriat paisuivat siinä määrin vakaviksi, että paikallinen elinkeinoelämä (huoltoasemayrittäjä Helvi Takakaira ja parturikampaamo Linnean nykyinen omistaja Raisa Perätyrkky) huolestui vakavasti asiasta ja pisti asiamiehensä puhuttelemaan puheenjohtajaa. Tapahtumista hölmistyneenä (omalla työpaikallani) saattelin tämän kunnallispoliitikon kohtuullisen voimakaseleisesti työpaikan seinien ulkopuolelle, josta taas työnantajani ei erityisemmin pitänyt (sama golfklubi). Seurauksena tästä otin pari viikkoa sairaslomaa juuri sopivasti ennen hirvikokousta. Hirvikokousta alustavalla viikolla sain kylän oikeistolaispoliitikot päälleni koska olin nakannut kartanolle heidän kanssa vaaliliitossaan olleen kunnallispoliitikon työpaikaltani. Kun olin saanut sanotuksi riittävän painokkaasti, että kyseessä ei suinkaan ollut poliittinen kannanotto vaan lähinnä henkilökohtainen tunteenpurkaus, niin sain kimppuuni kylän vasemmistolaiset jotka syyttivät minua kuulumisesta oikeistolaiseen leiriin ja havittelevan jopa metsästysseuran muuttamista liiketoimintaa harjoittavaksi yksiköksi. Saatuani tämän epäkohdan oikaistua tuntui ainoa pakotie olevan paikkakunnan kepulaiset koiramiehet, jotka kuitenkin varmuuden vuoksi tekivät selväksi, etten ollut tervetullut heidänkään karkeloihin lähinnä poliittisen epäkorrektiuteni
vuoksi. Olin siis edelleen poliittisesti sitoutumaton, mutta tällä hetkellä olin kaikkien paikallisten valtapuolueiden edustajien hyljeksimä ja näiden mustamaalauksen kohde. Poliittisesta hässäkästä vauhtia saaneet kylän akat ahdistivat minut harvinaisen ahtaalle sillä heidän mielestään olin usuttanut tieten tahtoen miesväen sotajalalle keskenään. Tästä johtuen akat olivat taas kerran nahistelleet kirjastoautolla ja olin vastuussa välillisesti heidän toisilleen aiheuttamista ruhjeista. Kylän nuoriso tuntui olevan ainoa järkevä kansanosa sillä heidän toilailunsa menivät tällä haavaa metsästysseuran johtajan piikkiin eikä suinkaan nuoruuden ja hulluuden piikkiin kuten tavallisesti. Kuka se nyt panee ihmisiä polttamaan roskiksia muu kuin metsästysseuran puheenjohtaja, joka saamattomuudellaan on aiheuttanut myös nuorison pahoinvointia... Viikon loppupuoli kului ryypätessä kun muut mukavat harrastukset olisivat olleet lähinnä pakkopullaa. Puhelimeenkin jaksoi vastailla pienessä laitamyötäisessä paljon paremmin ja pääosa puheluista päättyi molemmin puoleisiin haistatteluihin ja verbaaliin rähinöintiin. Hirvikokoukseen mennessä olin saanut kerättyä itseeni sen verran patoutunutta ahdistusta ja toisten ihmisten ongelmia, että puheenjohtajan ominaisuudessa pitämä puheenvuoroni herätti metsästysseuralaisissa varsin suurta kummastusta. Pääasiassa porukalla oli vaikeuksia ymmärtää sitä, että minkä vuoksi ilmaisin niin painokkaasti haluni pysyä poissa kyseisen seuran kaikista johtotehtävistä ja toivottaa kaikille lärsäkköläisille hyvää matkaa hevon perseeseen. Kokouksen jälkeen koin romahduksen ja ainoa aikaansaannokseni oli Artun kuristusyritys joka päättyi ikävästi siihen, että Arttu horjahti taaksepäin ja kaatui Raunon päälle joka loukkasi tässä rytäkässä vastaleikattua lonkkaansa. Jos asiasta haetaan hakemalla jotain hyvää niin minua ei enää välttämättä väenväkisin valita seuraavassa vuosikokouksessa metsästysseuran puheenjohtajaksi. Toisaalta vapaaehtoisista ei ole tulvaa ottamaan vastaan tätä kyläyhteisön hyljeksimää toimea eli pieni pelko on olemassa sen tiimoilta, että vakanssista tulee pysyvä. Jännityksellä odotamme, että mihin seuran uusi hirvenmetsästyksenjohtaja, kepulainen koiramies Eki on päänsä pistänyt sillä luonnollisesti hän on tulilinjalla metsästyksen aikana ja sen jälkeen. Reiska Naapurivaara
74
RIISTA
Luotettavat laatumerkit vaativalle metsästäjälle Japanissa valmistetut laatukiikarit nyt Suomessa!
SI 3-9x40
· edullinen yleiskiikari · duplex-ristikko · myös hopeanharmaana
370,00
SI 2.5-10 x 44 2
· tehokas ja moniteho puolinen yleiskiikari puo · duplex-ristikko dupl
290,00
Sormin säädettävät klikkisäädöt
189,00
SII WP 8x25
· metsästäjän katselukiikari · erinomainen optinen laatu · kevyt ja vesitiivis
590,00 0,00
SII Big Sky 3-9x42ST
· monipuolinen yleiskiikari mo · duplex-ristikko du · myös mustana my
SIII- tai SII Big Sky -tähtäinkiikarin ostajalle SII WP 8x25 -katselukiikari kaupan päälle! Kysy lisää kauppiaaltasi! Kampanjaetu voimassa 30.9.2008 asti. Arvo 189 .
Haulikkoon HiViz ja kavereille kans!
+
Kanadalaiset
+
= 8250
54
00
Nyt saat HiViz S200-, S300- tai S400tähtäimet itsellesi ja kahdelle kaverillesi yhteishintaan 54 (18 /kpl), kun ostatte kolme tähtäintä yhdellä kertaa. Säästätte peräti 28,50 ! Kampanja voimassa 31.12.2008 asti.
Hae erikoishintaiset tähtäimet itsellesi ja kahdelle kaverillesi lähimmästä ase- tai eräliikkeestä!
-houkutusvälineet neet
Kiikarinjalat
alk. 39,00
45,00
alk. 33,00
Hirvipillit
Hanhipillit
· merihanhi, metsähanhi
Peura- ja kaurispillit
Kettupillit
uutuus
TM
alk. 19,00
26,00
Synteettiset virtsahajusteet
· kätevä suihkepullo · mm. hirvi, peura, kauris, villisika
Poltettavat hajustetikut
· paloaika 12 h · mm. hirvi, peura, kauris, villisika
39,00
Jo yli 6.000 kpl myyty Ruotsissa! Tutustu laajaan mallistoon netissä!
www.kartanokuva.fi
Myynti: ase- ja eräliikkeet kautta maan
RIISTA 75
Magellan Triton GPS
LÄHDE SEIKKAILUUN LÖYDÄ TAKAISIN
Taskulamppu
autoilijalle vesille maastoon
Kosketusnäyttö
K Kompassi Kamera
SD-muistikortti
Uuden sukupolven Magellan Triton vie outdoor-paikantamisen uudelle tasolle. Koskaan aiemmin eivät tällaiset ominaisuudet ole olleet käsi-gps:n käyttäjän ulottuvilla: esimerkiksi 2000-mallissa mm. kosketusnäyttö, digikamera, elektroninen kompassi, sääbarometri, multimediasoitin, mikrofoni ja kaiutin! Tritoneille yhteistä on keveys, vesitiiviys, suomenkielinen käyttöliittymä ja yhteensopivuus Magellanin Maasto- ja vesistökartan, Topo Xtran sekä ilmaisen VantagePoint-karttatietokoneohjelman kanssa.*
Triton-yhteensopivan VantagePoint tietokoneohjelman avulla voit siirtää karttoja helposti navigaattorilta tietokoneellesi ja takaisin sekä muokata karttoja ja suunnitella reittejä. Lataa se itsellesi ilmaiseksi osoitteesta:
Triton 2000/1500
Triton 500/400
Triton 200
WWW.GPS.FI
alk. 498,-
alk. 238,-
148,-
Huippu t! de uutuu
Magellan Triton -yhteensopivat kartta-aineistot:
* Maasto- ja vesistökartta sekä Topo Xtra toimivat Triton-malleissa: 400/500/1500/2000
vesille maastoon
Maasto- ja vesistökartta Topo Xtra
Triton -kauppiaasi:
328,- /alue
· Suomi kahdella SD-muistikortilla (etelä ja pohjoinen)
178,- /alue
· Suomi kymmenellä SD-muistikortilla, paikallisina täsmäkarttoina · Kiinteistö- ja tonttirajojen merkinnät
Kummassakin kartta-aineistossa: · Yksityiskohtaista topografista paikannustietoa maastoon ja vesille · Tarkka aineisto mittakaava 1:20 000 · Maanmittauslaitoksen tuoreimpaan aineistoon pohjautuvat kartat · Kätevä hakutoiminto ja POI-tietokanta (mielenkiintoiset kohteet) · Tarpeellinen tieto maastoon ja vesille: tarkat korkeuskäyrät, kelkkaurat, puusto, nuotiopaikat, kodat, tuvat, laavut, rakennukset, mastot, tiepuomit, väylämerkit, syvyystiedot, merimerkki-ikonit, karikot, kaislikot...
HAMINA Konepiste Rajala, HELSINKI Karttakeskus, Helsingin Venevaruste, Oy Maritim Ab, Schröder Oy, HÄMEENLINNA Pro Fish, II Kärkkäinen, IMATRA Urheilu Kisa, IVALO Suutari Seppo, JOENSUU Eräraate, Telemaailma, JUVA Juvan Rauta ja Maatalous, JYVÄSKYLÄ Perhokolmio, Pro Fish, JÄMSÄ T:mi AV-Ase, Jämsän Puhelinvaruste Ky, JÄRVENPÄÄ Kalakamu, KAJAANI Ase ja Optiikkahuolto, KANGASNIEMI Puulasport, KARHULA Karhulan erävaruste, KAUHAVA Lakeuden Kone ja Maatalous, KEMI City Sport, KEMPELE Ojan Rauta, KEURUU Mikin Kone, KIIMINKI Eräkontio, KUHMO Pääkkönen & Piirainen, KUOPIO Maken Pyydys, Pitkänen, KUUSAMO Kuusamon Tärppi, KUUSANKOSKI K.T. Sportcenter, KUVANSI Kuvansin Autohuolto, LAHTI Partiopatikka Oy, LAPPEENRANTA Koskimies, MARIENHAMN Jakt och Fiskebutiken, MUURAME Päijät Moto, NILSIÄ Kesport, NIVALA Päivärinnan Sähköliike, NÄRPIÖ TOP 5, OULU Kärkkäinen, Tiura Uistin, OULUNSALO Kalakaveri, RAAHE Ojan Rauta, Pohjolan Pariisi, RAISIO Meri & Metsä, RAUMA Sissos-Tuote Oy, RIIHIMÄKI Kalakikka, ROVANIEMI City Sport, Ollin Erä ja Kalastus, Karhun Jälki, SALO Salon Urheilutarvike Oy, SAVONLINNA SGS, SIILINJÄRVI Kesport, SUOMUSSALMI Tasalan Kuukkeli, TAMMISAARI Telehörnan, TAMPERE Nippon Verkko Oy, Rxtx -tuote Mika Rissanen Oy, Sportia Pekka, TURKU Katiska Oy, Turun Lukko Oy, Turun Pyyntiväline Oy, TORNIO Intersport, UUSIKAUPUNKI Riskilä, VAASA Kurre, VARKAUS Erä ja Kalastus, VIITASAARI Hautra Oy, VIRRAT Virtain Moottorisaha, YLIVIESKA Kärkkäinen, ÄÄNEKOSKI Kesport, KOKO SUOMI Carlson, GSM-Store
Maahantuonti ja markkinointi: Normark Suomi Oy, PL 17, 41801 Korpilahti, email: info@normark.fi, www.normark.fi