# 4/2012
Uganda:
perheet toipuvat
sisällissodan
kauhuista
12
17
18
Maailma juhli
tyttöjen päivää
11.10.
Jenni Pääskysaaren
koskettava matka
Malawiin
Liian aikainen
äitiys vie tytöiltä
terveyden
AJANKOHTAISTA
PÄÄKIRJOITUS
Työ hivin voittamiseksi jatkuu
On meidän vuoromme auttaa
? Kun ystäväni saivat tietää, että minulla on hiv, kukaan ei enää
halunnut tulla lähelleni. Inhosin kouluun menemistä, eikä elämälläni
tuntunut olevan merkitystä, kertoo 19-vuotias thaimaalainen Jane.
Hän on ollut hiv-positiivinen syntymästään lähtien. Hiv/aids
on ollut Thaimaassa kasvava ongelma 30 vuoden ajan, ja se leviää
erityisesti seksin ja huumeneulojen välityksellä. Maassa on kaikkiaan
noin 100 000 hiv-tartunnan saanutta ihmistä, joista vain viidennes
saa kunnollista lääkitystä. Moni ei uskalla kertoa edes läheisilleen
tartunnastaan, sillä virus on yhä suuri häpeä. Moni ei myöskään tiedä
kantavansa hiviä.
Maailmassa on kaikkiaan 34,2 miljoonaa ihmistä, jotka elävät hivin
tai aidsin kanssa. Heistä 3,4 miljoonaa on alle 15-vuotiaita lapsia.
Viime vuonna aidsiin kuoli 1,7 miljoonaa ihmistä.
Tilanne ei ole kuitenkaan pelkästään synkkä. Vielä vuonna 2005
aidsiin menehtyi 2,2 miljoonaa ihmistä, minkä jälkeen taudista
johtuvat kuolemat ovat vähentyneet tasaisesti. Yhä useampi voi elää
ihmisarvoista ja hyvää elämää lääkityksen ansiosta, ja yhä useampi
hiv-positiivinen tietää tartunnastaan. Vuonna 2010 hiv-testi tehtiin
95 miljoonalle ihmiselle 119 maassa.
Jane kuuluu onnekkaiden joukkoon. Hän on löytänyt tukea ja ystäviä Planin ylläpitämästä hiv-tukikeskuksesta, joka tarjoaa muun muassa koulutusta ja työmahdollisuuksia hiv-positiivisille ihmisille. Jane
valmistaa nyt käsitöitä myyntiin ja on kouluttautunut hiv-valistajaksi.
? Tuntuu kuin olisin saanut uuden elämän, hän sanoo.
Valtavasti työtä on silti tehtävä, jotta uudet hiv-tartunnat saataisiin
Koulutyttö Malala Yousafzai yritettiin
murhata Pakistanissa 9. lokakuuta, koska hän
uskalsi kampanjoida tyttöjen koulutuksen
puolesta. Talibaniin kuuluva mies ampui
15-vuotiasta Malalaa päähän koulubussissa
haavoittaen tätä vakavasti. Kahta päivää
myöhemmin 11.10. vietettiin Planin aloitteesta syntynyttä ensimmäistä kansainvälistä
tyttöjen päivää.
Useissa maissa tytöt eivät pääse kouluun, joutuvat naimisiin alaikäisinä, raatavat
kotitöissä ja kohtaavat väkivaltaa. Tyttöjä ei
pidetä samanarvoisina kuin poikia. Kymmenien miljoonien tyttöjen elämä on vaikeaa,
koska he ovat tyttöjä.
Planin Koska olen tyttö -kampanja on
parantanut jo vuosia tyttöjen asemaa ja
elinoloja. Tänä vuonna kampanjan pääpaino
on koulutuksessa. Tytöt joutuvat liian usein
lopettamaan koulun kesken, koska heidän
pitää auttaa kotitöissä tai ryhtyä vaimoiksi
aikuisille miehille. Liian usein opetus ei ole
riittävän tasokasta tai tytöt joutuvat koulussa
seksuaalisen häirinnän uhreiksi.
Suomi on koulutuksen ja tasa-arvon kärkimaita. Aina ei näin ole ollut. Vain muutama
vuosikymmen sitten meilläkin oli paljon lapsia, jotka eivät päässeet kouluun. Vielä sotien
jälkeen tytöt jäivät oppikoulun ulkopuolelle
torjuttua ja jotta hiv/aidsin kanssa elävät voisivat elää mahdollisimman
hyvinvoivina ja hyväksyttyinä. Plan on mukana maailmanlaajuisissa
ponnisteluissa.
Maailman aids-päivää vietetään 1.12.
välähdys plan-arjesta
Plan 4/12 ? joulukuu 2012
Julkaisija Plan Suomi Säätiö ? ISSN 1456-6680
Kannen kuva: Plan
paljon poikia useammin.
Kun Suomi oli köyhä kehitysmaa, saimme
apua ulkomailta, mm. Yhdysvalloista. Nyt
kun me elämme yltäkylläisyydessä, on
meidän vuoromme auttaa maailman köyhiä.
Siksi tuntuu väärältä, ettei Suomi ole kyennyt
nostamaan kehitysavun määrää 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta ? kansainväliseen
tavoitteeseen, johon Suomikin on sitoutunut.
Vaikka taloudellinen tilanteemme on tiukka,
ei se ole mitään verrattuna maailman köyhimpien maiden hätään.
Tämä lehti jaetaan kaikille Plan Suomen
työtä lahjoituksilla tukeneille. Haluan kiittää
teitä, kummit, yritykset ja muut lahjoittajat.
Tuellanne on parannettu lasten elinoloja ja
asemaa maailman köyhimmissä maissa.
Viime toimintakaudella Plan teki työtä
174,2 miljoonan ihmisen ? joista 41,2 miljoonaa oli tyttöjä ? kanssa ja muun muassa
koulutti 239 785 terveystyöntekijää, paransi
417 911 kodin sanitaatiota ja rakensi tai
kunnosti 2 152 koulua.
Tutustuin syyskuussa Planin työhön
Mosambikissa. Kävin yhteisöissä, joissa ei
ole edes kaivoa vaan ainoastaan maakuoppa, josta vesi otetaan. Sadekaudella vesi
pilaantuu helposti, joten lapset ovat ripulissa
usein koko sadekauden eli puolet vuodesta.
Kaikesta huolimatta ihmisillä oli valtavasti
elämäniloa ja toiveita. Heidän asenteestaan
olisi meilläkin opittavaa. Ainakin minä koetan
olla valittamatta niistä kaikkein pienimmistä
asioista.
Aloitin työni Plan Suomen pääsihteerinä
lokakuun alussa. Jo nyt voin sanoa, että
Plan on dynaaminen, rohkea ja asiantunteva
kehitysyhteistyöjärjestö, joka parantaa lasten
asemaa konkreettisesti ja pysyvästi. Olen
ylpeä, että saan olla mukana Plan Suomen
toiminnassa, ja lupaan tehdä parhaani, ja
vähän yli.
p.s. Malalan toipuminen sairaalassa on sujunut olosuhteisiin nähden hyvin. Toivoa on.
Ossi Heinänen
Pääsihteeri
ossi.heinanen@plan.fi
sisällys
Vastaava päätoimittaja: Ossi Heinänen
Päätoimittaja: Anna Könönen
Toimituspäällikkö: Iida Riekko
Ulkoasu: Elisa Bestetti
Paino: Esa Print Oy Painosmäärä: 32 700 kpl
Seuraavan kerran lehti ilmestyy maaliskuussa 2012.
Plan Suomi Säätiö ? Kumpulantie 3, 00520 Helsinki
Vaihde (09) 6869 800, faksi (09) 6869 8080
www.plan.fi, etunimi.sukunimi@plan.fi
Hallitus: Gunvor Kronman (pj.), Eva Biaudet, Pekka
Haavisto, Kati Ihamäki, Kaj Erik Kiljander, Tauno Kääriä,
Tuula Kallio, Anniina Kontinen
Asiakaspalvelu: ma-pe klo 10?13
Osoitteenmuutokset: info@plan.fi tai puhelimitse
asiakaspalveluumme (09) 6869 8030.
Poliisihallituksen rahankeräyslupa Keräyslupa:
2020/2011/1143, voimassaoloaika 1.7.2012?30.6.2013
(Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta), Ålands
landskapsregering 794 K12, voimassaoloaika 1.7.2012?
30.6.2013 (Ahvenanmaa).
Hoitoa pienille hampaille
Tyttö opettelee hampaiden harjaamista Soessa Indonesiassa. Kehitysmaissa harva saa
hammashoitopalveluita, ja moni menettää hampaansa jo nuorena tai saa hampaiden
huonosta kunnosta johtuvia tulehduksia. Plan kertoo hampaiden hoidon tärkeydestä
osana vesi- ja sanitaatiohankkeitaan ja jakaa perheille hammasharjoja ja -tahnaa.
Lukijakysymys on sivulla 29. Osallistu ja voita!
4
8
10
12
14
16
17
18
Uganda ei onohda Lord?s Resistance Armya
Uutisia maailmalta
Uutisia Suomesta
Tyttöjen päivänä maailma muuttui pinkiksi
Suomi juhli 11.10. maailman tyttöjä
Plan-kansalaiset
Jenni Pääskysaari: ?Veronican kohtaaminen kosketti?
20 Tupakkakylän säästäjät
23 Kummi-info
25 Plan-palat
26 Lastenhallitus
27 Plan-kolumni
28 Svenska sidor
30 Junior-Plan
Ei vielä valmis äidiksi
PEFC/02-31-170
2
3
Uganda ei unohda
Lord?s Resistance Armya
Julmuudestaan tunnettu sissiarmeija Lord?s
Resistance Army ehti terrorisoida pohjois-Ugandaa
neljännesvuosisadan ajan. Aseellinen konflikti on ohi,
mutta tavallisen arjen jälleenrakennus vasta alussa.
Teksti ja kuvat Miikka Järvinen
Francis Ogwal, 27, on hiljainen mies, joka
kättelee vieraansa kohteliaasti vasemmalla kädellä. Oikea puuttuu kyynärpäästä
alaspäin.
Isännän vammautuminen sanelee perheen
työnjaon. Vaimo Grace Apoo, 24, hoitaa
maatyöt eli kyntää ja kuokkii perheen pienen
viljelypalstan. Francis ompelee vaatteita
lähiseudun ihmisille. Poljettavan ompelukoneen käyttö sujuu yhdellä kädellä. Samoin
ajaminen polkupyörällä, jolla hän taittaa
matkan asiakkaidensa luokse. Sylissä istuvan
tyttären, nelivuotiaan Dorin Ayon, yllä on
sievä keltainen mekko, isän tekemä.
Sen, mitä sissit eivät olleet
polttaneet, termiitit olivat
syöneet.
Francis pyydystää kuvausta varten liekaan
perheen ainoan vuohen, joka käyskentelee
pihamaalla. Karjan pääluku oli pieni myös
vuonna 2004, kun kotikylä jäi Lord?s Resistance Armyn (LRA) hyökkäyksen jalkoihin.
Kun sissit hyökkäsivät, Grace onnistui
pakenemaan toisin kuin Francis, jonka LRA
pakotti mukaansa. Sieppausta seuraavat
päivät syöpyivät nuoren isän mieleen
lähtemättömästi.
? Sissit pelkäsivät armeijaa, joten heillä oli
kiire päästä pois kylästä. Minusta tehtiin kantaja, ja sitä kannettavaa oli paljon. Aikuisen
miehen selkään saatettiin lastata sata kiloa
tavaraa. LRA liikkuu aina jalan, joko juosten
tai kävellen, Francis kertoo.
4
Hän marssi kapinallisten mukana
seitsemän päivää ja päätyi Paderin kaupunkiin, jossa Ugandan armeija iski joukkueen
kimppuun. Sotilaat onnistuivat vapauttamaan
Francisin vahingoittumattomana.
Hyvä onni kääntyi kotimatkalla, kun Francisia kuljettanut armeijan auto ajoi miinaan.
Räjähdyksessä kuoli neljä sotilasta, ja Francis
menetti oikean kätensä.
Kotiin ei ollut turvallista palata, joten
perhe joutui pakolaisleirille Liran kaupunkiin.
Paluu koitti vasta vuonna 2007, kun LRA oli
ajettu Ugandan rajojen ulkopuolelle. Perheen ainoa vuohi ja kanat olivat joutuneet
kapinallisten pataan jo aikaisemmin, mutta
nyt selvisi, että vanhasta talostakaan ei ollut
mitään jäljellä. Sen, mitä sissit eivät olleet
polttaneet, termiitit olivat syöneet. Kaikki
piti aloittaa tyhjästä.
Elämää pakolaisleirin jälkeen
Dorin syntyi kotiinpaluun jälkeen. Ennen pakoa syntynyt isoveli on parhaillaan koulussa.
Koulun penkille perhe haluaa myös kuopuksensa.
? Hän on Jumalan antama lahja. Haluamme, että hän oppii lukemaan ja tekee paljon
töitä sen eteen, ylpeä isä sanoo.
Dorin on mukana Planin kummilapsihankkeessa. Kun oma kummi löytyy, perhe aloittaa kirjeenvaihdon, ehkä huomenna, ehkä
ensi vuonna. Vaikka tarkkaa aikataulua ei ole,
Dorinin uusi sosiaalinen status on perheelle
iso juttu jo nyt.
? Lapsemme on yhteisön lähettiläs, jonka
osallistumisesta kummihankkeeseen hyötyy
koko kylä. Naapurimme kunnioittavat Dorinia
suuresti.
Vuoden 2011 elokuussa käynnistettyyn
Liran seudun kummilapsiohjelmaan on saatu
mukaan jo 2 300 lasta perheineen.
? Ihmisten odotukset ovat korkealla. Väki
täällä on hyvin köyhää, eikä meillä ole resursseja vastata kaikkiin tarpeisiin kerralla, kertoo
Planin projektityöntekijä Jacob Amai.
Plan Ugandan maajohtaja Subhadra Belbasen mukaan pohjoisen selkein haaste on
yhteinen monille aseellisesta konfliktista kärsineille maille. Sisällissota ajoi kaksi miljoonaa
ugandalaista maan sisäisiksi pakolaisiksi.
? Kun ihmiset joutuvat asumaan pitkään
pakolaisleireillä, he tulevat riippuvaisiksi
avusta ja menettävät ne taidot, jotka heillä
kerran oli.
Pohjoinen on muuta Ugandaa kehittymättömämpää ja köyhempää seutua. Lira on
muuta maata jäljessä muun muassa tervey-
denhuollossa, koulutuksessa ja naisten
asemassa.
? Varsinaista kunnon kehitystyötä
ei ole vielä tehty, sillä kaikki rahoittajat
ovat keskittyneet konfliktin jälkihoitoon.
Monet tätä työtä tehneistä järjestöistä
ovat lähteneet, mutta me päätimme
jäädä. Olemme olleet Lirassa vuodesta
2007 ja muun muassa rakentaneet
sodan aikana tuhottuja kouluja.
Malaria on arkihuolten ykkönen
Kummilapsihankkeella on Lirassa ehditty
lähinnä raapaisemaan pintaa. Käytännön
avustustoimien ehdoton ykkönen on ollut
Grace Apoo, Francis Ogwal ja heidän
tyttärensä Dorin Ayo viettävät rauhallista
maalaiselämää entisessä sisällissodan etulinjassa. Lord?s Resistance Armyn sieppaama
Francis menetti oikean kätensä, kun hänet
vapauttaneiden sotilaiden auto ajoi miinaan.
5
1 500 moskiittoverkon toimittaminen tulevien kummilasten perheille.
? Sekään ei ole tarpeeksi, koska malariatilanne alueella on paha. Täällä on vaikea löytää ketään, joka ei olisi sairastanut malariaa
viimeisten kolmen kuukauden sisällä, Jacob
Amai sanoo.
Malarian ennaltaehkäisyyn oman
haasteensa tuovat vanhat uskomukset,
joiden mukaan malariaa aiheuttavat sade ja
kylmyys, ei hyttysten levittämä loinen.
? Valistustyölle on tarvetta. Olemme
kouluttaneet sitä varten kylien asukkaista
yhteyshenkilöitä. Moskiittoverkkojahan perheillä jo on, mutta joillakin se on paketissa
sängyn alla tai sitä ei käytetä joka yö. Jotkut
vanhemmat taas nukkuvat itse verkon alla ja
jättävät lapsensa ilman suojaa.
On vaikea löytää ketään,
joka ei olisi sairastanut
malariaa viime kuukausina.
Dorinin kodissa verkon alla nukkuu koko
perhe. Hyttyssuoja on vielä ehjä mutta ei
kestä ikuisesti. Plan on luvannut toimittaa
uuden verkon vuoden vaihteessa.
Pohjois-Ugandassa on suhteellisen rauhallista. LRA on poissa, eivätkä Lirasta koilliseen
olevan Karamojan alueen etniset yhteenotot
tunnu täkäläisten arjessa.
Väkivaltaisesta lähihistoriasta huolimatta Liran seudulla painitaan arkisempien
ongelmien parissa. Planin tiedotuspäällikkö
Agnes Kabaikya kokeilee Dorinin otsaa ja
näyttää huolestuneelta. Hän kääntyy Gracen
ja Francisin puoleen. Tytöllä tuntuu olevan
kuumetta.
LRA:sta paennut Paul on
ollut vapaa mies jo 13
vuoden ajan.
? Kun minua pyydettiin
yövartijan hommaan, työnantaja kysyi, että jaksanko
tehdä yötöitä. Sanoin että
totta kai jaksan, koska olen
ollut sotilas.
Entisen LRA-sissin
kuoleman marssi on ohi
Kolmekymppinen Paul on tavallisen oloinen kaveri. Kampalassa työskentelevä talonmies paiskii pitkää päivää. Hän pyyhkäisee kätensä hionneeseen vihreään paitaan ja
istuu alas tarinoimaan. Entinen LRA-sissi ei esiinny haastattelussa oikealla nimellään
eikä halua näyttää kasvojaan kameralle.
? Tulin koulusta, kun äitini sanoi, että kapinallisten on nähty liikkuvan kylämme
lähellä. Illemmalla neljä asepukuista miestä ilmestyi kotiimme. He sanoivat, että nyt
mennään, tai meidän täytyy tappaa sinut. Olin seitsemäntoista, Paul kertoo.
Seuraavat viikot olivat jalkapatikkaa, taistelua ja tappamista ? sotilaita, siviilejä,
aikuisia, lapsia. Kaikista pahoista kokemuksista pahin oli oma ensimmäinen kerta.
? Yritin kieltäytyä käskystä, mutta tottelin, koska en halunnut kuolla. Mies oli
nelissäkymmenissä, nainen nuorempi, ehkä parikymppinen. Hän itki ja yritti paeta.
Kivääriä minulla ei ollut, vain panga, viidakkoveitsi. Se tuntui pahalta? Minä ja
panga. En nukkunut moneen yöhön.
Paul on kärsinyt vakavasta posttraumaattisesta stressistä. Hänen puheensa on
hetkittäin sekavaa, mutta sodan kauhut ovat säilyneet muistoissa kirkkaina. Samoin
kuin pako LRA:n riveistä.
? Olimme lähellä kylää, jossa siskoni asuu. Tunsin seudun hyvin, joten
sanoin muille, että käyn tutkimassa, näkyykö lähistöllä sotilaita. Painuin
pusikkoon ja jatkoin aseineni ja uniformuineni siskoni luo. Minut nähdessään hän säikähti ja huusi, että älä tapa minua!
Kun siskon mies tuli kotiin, hänen reaktionsa oli täsmälleen samanlainen. Paul hymyilee ensimmäistä kertaa haastattelun aikana.
? He veivät minut viranomaisten luo, jotka ehdottivat liittymistä armeijaan tai paluuta koulun penkille. Halusin takaisin kouluun.
Olin tuolloin kahdeksantoista ja viettänyt LRA:ssa 14 kuukautta.
Useimpien LRA:n rivitaistelijoiden tapaan myös Paul
armahdettiin.
LRA:n verinen historia
Lord?s Resistance Armyn (LRA) juuret ovat kapinallisjohtaja Alice Lakwenan
perustamassa sissiarmeijassa, joka syntyi vuoden 1986 sotilasvallankaappauksen
jälkilöylyissä. Alkuperäisenä missiona oli puolustaa pohjoisen acholi-kansan oikeuksia ja taistella maan hallitusta vastaan.
Lakwenan seuraajan Joseph Konyn johdolla LRA sieppasi kymmeniä tuhansia
lapsia, jotka pakotettiin sotimaan armeijaa vastaan ja terrorisoimaan siviiliväestöä.
Liikkeen ideologiasta on enemmän tarinoita kuin tietoa. Sitä on kuvailtu omituiseksi yhdistelmäksi kristinuskoa, noituutta ja nationalismia.
Järjestön riveissä arvioidaan taistelleen enimmillään yli 30 000 sissiä. Nuorimmat olivat sieppaushetkellä 9?12-vuotiaita, ja he toimivat kantajina, vartijoina ja
palvelijoina, mutta myös etulinjan taistelijoina. Monet tytöistä pakotettiin seksiorjiksi tai vanhempien sissien vaimoiksi.
Yritykset tukahduttaa kymmeniä tuhansia siviiliuhreja vaatinut konflikti aseellisin keinoin ovat epäonnistuneet kerta toisensa jälkeen. Tehokkaimmaksi aseeksi
LRA:ta vastaan on toistaiseksi osoittautunut kirjallinen armahdus ja syytesuoja.
Human Rights Watchin mukaan Ugandan hallitus on armahtanut vuoden 2000
jälkeen noin 13 000 entistä LRA:sta paennutta sissiä.
Pohjois-Ugandan sisällissota päättyi vuonna 2006, kun LRA vetäytyi Ugandasta. Sittemmin järjestö on jatkanut terroriaan Kongon demokraattisen tasavallan,
Etelä-Sudanin ja Keski-Afrikan tasavallan rajavyöhykkeellä.
Keväällä 2012 Afrikan unioni lähetti 5 000 sotilasta Keski-Afrikan tasavaltaan
etsimään Kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n etsintäkuuluttamaa Joseph
Konya ja LRA:n rippeitä, joiden arvioidaan kutistuneen pariinsataan taistelijaan.
Toukokuussa Ugandan armeijan joukot pidättivät Keski-Afrikassa viiden etsityimmän LRA-komentajan joukkoon kuuluneen Caesar Achellamin.
uganda
SUDAN
KENYA
Arua
Gulu
DR CONGO
Moroto
Lira
Kamuli
Luwero
Kampala
Mbarara
Jinja
Tororo
Entebbe
Kawempe
Lake Victor ia
UGANDA
RWANDA
Maatoimisto
Ohjelma-alue
»» tasavalta itäisessä Keski-Afrikassa
»» entinen Ison-Britannian siirtomaa, joka
»»
»»
»»
»»
itsenäistyi 1962
väkiluku 35,8 miljoonaa
odotettavissa oleva elinikä 53 vuotta
41,9 % väestöstä roomalaiskatolisia,
35,9 % anglikaaneja ja 12,1 % muslimeja
sijoitus inhimillisen kehityksen indeksillä
161 (187 valtiosta)
Lähde: Wikipedia
Yllä: Shara Aceng (vas.) ja hänen kolme tytärtään onnistuivat
pakenemaan, kun LRA hyökkäsi heidän kotiinsa. Seitsemänvuotias pikkuveli Innocent Okello (oik.) syntyi pakolaisleirillä.
Oik: Kun Anna Awor (kolmas vasemmalta) ja Dadiv Mollo
(oik.) palasivat sisällissodan jälkeen vanhaan kotiinsa, talo oli
romahtanut ja ruoho oli kasvanut pihan tukkoon. Kaikki piti
rakentaa uudestaan.
7
uutisia maailmalta
Plan palkitsi vuoden parhaat hankkeet ja työntekijät
Marie Staunton (vas.) Britanniasta, Shirley Navarro Perez Kolumbiasta ja
Maria Estrella Ecuadorista olivat ehdolla vuoden työntekijöiksi.
Kansainvälinen Plan palkitsi vuoden parhaat ja innostavimmat työntekijät, tiimit ja hankkeet Global Awards -gaalassa Brightonissa lokakuun
lopussa. Tunnustuksia jaettiin yhdeksän, ja ne korostavat Planin työn
innovatiivisuutta, pitkäjänteisyyttä sekä merkitystä maailman lasten
aseman parantamisessa.
Innovatiivisimmasta teknologian ja sosiaalisen median käytöstä
palkittiin Plan Thaimaan hanke, joka käyttää mobiiliteknologiaa
seuratessaan reaaliaikaisesti tuberkuloosista kärsivien siirtotyöläisten
olinpaikkaa, terveydentilaa ja pääsyä terveyspalveluiden äärelle. Planin
työntekijät saavat tiedot kännyköihinsä PoiMapper-sovelluksen avulla.
Sitä voi käyttää muun muassa laajojen tiedostojen ja kuvien keräämiseen ja jakamiseen.
PoiMapperin kehitti alun perin suomalainen Pajat Solutions
yhteistyössä Plan Suomen ja Plan Kenian kanssa. Sitä on käytetty
menestyksekkäästi muun muassa syntymärekisteröinneissä Keniassa.
Sovellus tekee tietojen käsittelystä ja siirtämisestä nopeaa, luotettavaa
ja tehokasta.
Plan Thaimaa on paitsi onnistunut hyödyntämään sovellusta tehokkaasti myös opettanut osaamistaan Laosin, Nepalin, Bangladeshin ja
Lasten ääni kuuluviin
katastrofityössä
Kansainvälisen Planin puheenjohtaja
Ellen Løj palkitsi David Rodriguezin...
... ja Sarah Hendriksin Global Awards
-gaalassa.
Itä-Timorin Plan-tiimeille.
Vuoden 2012 ansioituneimpana työntekijänä palkittiin ecuadorilainen Maria Estrella. 17 vuotta Planissa työskennellyt Estrella on
ahertanut ennen kaikkea alkuperäiskansojen olojen parantamiseksi.
Nyt hän vastaa esimerkiksi Plan Suomen tukemasta hankkeesta, joka
kitkee lasten ja nuorten seksuaalista hyväksikäyttöä.
Kun Estrella aloitti työnsä Cañarin alueen yhteisöissä, tuberkuloosi,
hinkuyskä ja tuhkarokko tappoivat niissä paljon lapsia. Nykyään näistä
taudeista on päästy eroon lähes täysin.
Estrella on myös kouluttanut yli 1 200 vapaaehtoista ja hyödyntänyt tehokkaasti paikallisia reseptejä opettaessaan lasten monipuolista
ravitsemusta.
? Työ vaatii uhrauksia, mutta tunnen itseni etuoikeutetuksi työskennellessäni muutosta ajavien ihmisten kanssa, Estrella sanoo.
Gaalassa palkittiin myös vuoden tulokas eli elsalvadorilainen David
Rodriguez, Plan Sambian tiimi, maaliskuussa ympäri maailmaa juhlittu
lasten suurin syntymäpäivä, Plan Etiopian Koska olen tyttö -kampanja,
gender-neuvonantaja Sarah Hendriks, Plan Nicaraguan viljelyhanke
ja beniniläinen vapaaehtoinen Kede Amessouve.
Plan ja Maailmanpankki yhdessä
nuorisotyöttömyyttä vastaan
Kansainvälinen Plan on yhdistänyt voimansa
Maailmanpankin kanssa maailmanlaajuisen nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi. Järjestöjen
edustajat tapasivat syyskuussa Tokiossa Kansainvälisen valuuttarahaston vuosikokouksessa,
jossa asiantuntijat pyrkivät löytämään ratkaisuja
kasvavaan nuorisotyöttömyyteen.
Nuorisotyöttömyys on yksi maailmantalouden suurimmista haasteista. Varsinkin kehitysmaissa ongelma on räjähtämässä käsiin, sillä
jopa 50 prosenttiin kohoava työttömyysaste on
syrjäyttämässä kokonaisia sukupolvia. Kokouksessa panelistit keskustelivat nuorisotyöttömyyden ratkaisemisesta ja siitä, mitä tapahtuu, jos
8
Indonesian Yogyakartassa pidettiin lokakuun lopussa viides
kansainvälinen AMCDRR:n (Asian Ministerial Conference on
Disaster Risk Reduction) kokous katastrofiriskien kartoittamiseksi ja torjumiseksi Aasian ja Tyynenmeren alueella. Mukana
oli yli 1 500 osallistujaa 50 maasta.
Plania edusti 17 lasta Indonesiasta, Kambod?asta, Filippiineiltä, Japanista ja Etelä-Koreasta. He saivat kertoa huolistaan
ja ideoistaan paikalla oleville päättäjille, muun muassa Indonesian presidentille ja kansainväliselle ministerijoukolle.
? Haluaisin sanoa kaikille päättäjille ja aikuisille, että älkää
aliarvioiko lapsia. Pystymme osallistumaan ja saamaan aikaan
muutoksia, sanoi 9-vuotias Gentha.
Avainto Amri, joka vastaa katastrofiriskin torjunnasta Plan
Aasian aluetoimistossa, on ylpeä tavasta, jolla lapset toivat
äänensä kuuluviin.
? Esiin nousi erityisesti kaksi toivetta. Ensinnäkin koulujen
täytyy olla turvallisia myös katastrofin uhatessa. Toiseksi lapset
haluavat erityistä suojelua kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville lapsille, esimerkiksi tytöille ja vammaisille lapsille,
Amri summaa.
asialle ei tehdä mitään.
? Seuraavien kymmenen vuoden aikana
lähes miljardi nuorta on astumassa työmarkkinoille. On arvioitu, että työpaikkoja syntyy noin
400 miljoonaa. Puutuvat 600 miljoonaa työpaikkaa on siis luotava tulevien vuosien aikana.
Voidaan ajatella, että tarvitsemme viisi miljoonaa työpaikkaa kuukaudessa. Tämä on yhtä
paljon kuin Norjan asukasluku, muotoili kansainvälisen Planin varajohtaja Tjipke Bergsma.
Plan ja Maailmanpankki olivat yksimielisiä
ongelman ratkaisemisen tärkeydestä ja siitä,
että molempien on sitouduttava nuorten työllistämiseen pyrkivään hankkeeseen.
Yli kaksi miljoonaa vetosi
Malalan puolesta
YK:n erityislähettiläs
Gordon Brown tapasi 10.11. Pakistanin
presidentin Asif Ali
Zardarin ja luovutti
tälle vetoomuksen,
joka vaatii pikaisia
toimia tyttöjen
koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Vetoomus sai
Malala Yousafzai on noussut monen
alkunsa äärijärjestö
tytön esikuvaksi rohkeutensa ansiosta.
Talibaniin kuuluvan
miehen ammuttua Pakistanissa teini-ikäistä Malala Yousafzaita, koska tämä oli vaatinut internetissä tytöille oikeutta
koulutukseen.
Planin tuella vetoomukseen saatiin kerättyä 2,2 miljoonaa
nimeä, joista puolet tuli Pakistanista ja puolet muista maista.
Zardari lupasi tehdä yhteistyötä YK:n kanssa, jotta
Pakistanin viisi miljoonaa koulun ulkopuolella olevaa lasta
saataisiin opintielle. Maan hallitus suunnittelee muun muassa
rahallista tukea köyhille vanhemmille, jos he lähettävät
lapsensa alakouluun.
10.11. vietettiin myös YK:n julistamaa Malala-päivää, jona
muistettiin niitä kymmeniä miljoonia tyttöjä, joilla ei ole
mahdollisuutta koulunkäyntiin.
maailma lukuina
Vammaisia on maailman väestöstä
noin 650 miljoonaa. Heistä 80 % asuu
kehitysmaissa, joissa vammaiset ovat köyhistä
köyhimpiä.
50 %:lla vammaisista ei ole varaa
terveydenhuoltoon.
Ero koulua käymättömien vammaisten ja eivammaisten lasten osuuden välillä on Intiassa
10 % ja Indonesiassa 60 %.
Eteläisen Afrikan maissa vain
26?55 % vammaisista saa tarvitsemaansa
lääketieteellistä hoitoa ja 17?37 %
tarvitsemiaan apuvälineitä kuten pyörätuoleja,
proteeseja ja kuulolaitteita.
(Lähde: WHO)
KANSAINVÄLISTÄ VAMMAISTEN PÄIVÄÄ
VIETETÄÄN 3.12.
9
uutisia suomesta
Kansanedustajat keskustelivat tyttöjen oikeudesta koulutukseen
Espoolainen kauppakeskus Sello kantaa kortensa kekoon kehitysmaiden
lasten hyväksi. Yhteistyön alkajaisiksi Planin espoolaiset vapaaehtoiset olivat lokakuussa Sellossa kertomassa Oikeus oppia -kampanjasta.
Kauppakeskuksen asiakkailla oli mahdollisuus allekirjoittaa vetoomus
tasa-arvoisen ja laadukkaan koulutuksen puolesta.
Selloon sijoitetaan Planin keräyslipas Plan-pastilli, johon lahjoitetuilla
varoilla edistetään lasten koulutusta, terveyttä ja suojelua kehitysmaissa.
Tapahtumapäiviä tullaan järjestämään kauppakeskuksessa Planin kampanjoiden yhteydessä.
Sellon markkinointipäällikkö Sanna Kinnunen iloitsee alkavasta
yhteistyöstä.
? Meillä on tarjota tilat ja 50 000 asiakasta päivässä, Planilla taas on
75 vuoden kokemus kehitysyhteistyöstä. Tämä on hyvä perusta
yhteistyölle.
Sello on Espoon Leppävaarassa toimiva ympäristöystävällisiä arvoja
noudattava kaupan ja palvelujen keskus. Sellossa on yli 170 kauppaliiket-
Oikeus oppia -kampanjasta keskustelivat kansanedustaja Raija Vahasalon avustaja Laura Vanhanen (vas.)
sekä kansanedustajat Sirpa Paatero, Sari Palm, Suna Kymäläinen, Tuula Peltonen ja Mirja Vehkaperä. Plan
Suomen pääsihteeri Ossi Heinänen (oik.) isännöi tilaisuutta.
10
Plan Suomen ja lääkeyhtiö
Leiraksen pitkäaikainen yhteistyö
näkyy jälleen Suomen apteekeissa. Leiras ja apteekissa myytävä
Calcichew?t® tukevat Planin Girls
Can -kampanjaa, joka parantaa tyttöjen koulutusmahdollisuuksia kehitysmaissa.
? Maailmassa on yhä liian paljon tyttöjä, jotka eivät käy
koulua. Köyhimmissä maissa yli puolet tytöistä keskeyttää
koulunkäynnin. Haluamme osaltamme tarjota tytöille mahdollisuuden koulunkäyntiin, sanoo Leiraksen viestintäjohtaja
Malla Hintsala.
Leiraksen tuki kohdentuu erityisesti Laosin syrjäseuduilla
asuville tytöille. Etnisten vähemmistöjen lapset ovat alueella
kaikkein heikoimmassa asemassa ja jäävät usein vaille
perusopetusta. Planin toiminta-alueella Pha Oudomissa
peruskouluun ilmoittautumiset ovat viime vuosina lisääntyneet 10 prosenttia ja yhä useampi lapsi saa myös käytyä
koulunsa loppuun.
Leiras on osa maailmanlaajuista japanilaista Takeda-yhtiötä, joka toimii yli 70 maassa. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen voimakkaasti panostava Takeda on maailman 16.
suurin lääkeyhtiö.
Leiraksen nimi muuttuu 30.11. Yrityksen uusi nimi on Oy
Leiras Takeda Pharmaceuticals Ab.
Jimi Kuusipalo Lastenhallituksesta
oli Demokratiapalkinnon raadissa
Kansanedustajien kympin opet
Plan-kerää osana Oikeus oppia -kampanjaa suomalaisten muistoja hyvistä ja tärkeistä
opettajista. Myös osa kansanedustajista on kertonut tarinansa. Kirjoita oma muistosi
ja lue muiden tekstejä nettiosoitteessa plan.fi/oikeusoppia/kympin-ope.
?Minun ihanneopettajani oli Tuovi-opettaja ensimmäisellä ja toisella luokalla.
Häneltä sain myös kipinän opiskella
opettajaksi. Tuovi kohteli meitä kaikkia
hyvin yhdenvertaisesti. Hän torui, jos
oli aihetta, mutta torut olivat helliä ja
ohjaavia. Tuovi-opettaja poistui vähän
aikaa sitten tästä maailmasta, mutta
hänen muistonsa on mielessäni hyvin
lämpimänä.?
Tuula Peltonen
kansanedustaja, erityisluokanopettaja
?Yläasteella mielenkiintoinen aine itselleni oli yhteiskuntaoppi, johon lisäkiinnostuksen toi opettaja. Yhteiskuntaopissa
meillä oli opettaja, joka ymmärsi ja tuki
myös yhteiskunnallista aktiivisuuttamme.
Aiheena olivat myös ihmisten ja erityisesti naisten oikeudet ja itsenäisyys
kaikissa omissa asioissaan. Tärkeänä viestinä oli opiskelun ja ammatin merkitys.?
Sirpa Paatero
kansanedustaja
www.plan.fi/oikeusoppia
Lue lisää kansainvälisen
tyttöjen päivän
juhlinnasta sivuilta
12?15!
Apteekeista
apua tytöille
Vuoden Plankansalainen
julkistetaan 5.12.
Seuraa valintaa
verkossa, plan.fi.
ANNA AUTIO
Plan Suomi kutsui 11.10. koulutusalalla
työskennelleitä kansanedustajia tapaamiseen,
jossa keskusteltiin Oikeus oppia -kampanjasta. Kampanjan tavoitteena on nostaa
Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen
koulutukseen käytettävä osuus 10 prosenttiin, ja erityistä panostusta toivotaan tyttöjen
koulutukseen. Siksi tapaaminen järjestettiin
juuri historian ensimmäisenä kansainvälisenä
tyttöjen päivänä.
? Planille on merkityksellistä, että voimme välittää näkemyksemme päättäjille ja
työskennellä läheisessä yhteistyössä heidän
kanssaan. Vaikuttamistyö on keskeinen osa
toimintaamme, kertoo tilaisuuden isäntänä
toiminut Ossi Heinänen, Plan Suomen tuore
pääsihteeri.
Tilaisuuteen osallistuivat kansanedustajat
Sirpa Paatero, Sari Palm, Suna Kymäläinen, Tuula Peltonen, Mirja Vehkaperä
sekä kansanedustaja Raija Vahasalon
avustaja Laura Vanhanen. He kuulivat paitsi
kampanjan tavoitteista myös kehitysmaiden tyttöjen asemasta, joka herätti vilkasta
keskustelua.
? Kansanedustajat suhtautuivat myönteisesti asiaamme ja lupasivat välittää tietoa
eteenpäin kollegoilleen eduskuntaryhmissä
ja puolueissa. Sovimme, että pidämme
tulevaisuudessakin yhteyttä lasten oikeuksiin,
tyttöjen asemaan ja kehitysmaiden koulutuskysymyksiin liittyvissä asioissa, Heinänen
sanoo.
Oikeus oppia -kampanja jatkuu maaliskuuhun 2013. Silloin Plan luovuttaa
valtiovarainministeri Jutta Urpilaiselle ja
kehitysministeri Heidi Hautalalle vetoomuksen kampanjan tavoitteiden puolesta.
Kampanjaan on osallistunut jo yli 10 000
suomalaista.
Plan toivoo, että muutos tapahtuisi
vuonna 2015 laadittavan kehityspoliittisen
ohjelman aikana.
Sello ja Plan yhteistyöhön
Avoimen tiedon
asiantuntijat Helsingissä
Kahvittelemassa osa Nuoret Kehittäjät -ryhmästä sekä Jimi Kuusipalo (oikealla).
Toista kertaa myönnetty oikeusministeriön demokratiapalkinto jaettiin
tänä vuonna lasten ja nuorten osallistumista ja vaikuttamista edistäville
tahoille. Palkintoraadissa oli mukana Planin Lastenhallituksen jäsen Jimi
Kuusipalo, 13. Muut jäsenet olivat laulaja Diandra Flores, jalkapalloilija Teemu Pukki sekä Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto Nuva ry:n
puheenjohtaja Senni Raunio.
Palkintoehdokkaiksi etsittiin toimijoita, jotka innostavat lapsia ja nuoria aloitteellisuuteen ja positiiviseen vuorovaikutukseen muiden kanssa.
Kymmenen tuhannen euron palkinto jaettiin kolmen toimijan kesken.
Palkintoraati valitsi demokratiapalkinnon saajiksi Muuramen Nuorten
Yrittäjyystalo Innola ry:n sekä Nuoret Kehittäjät, lastensuojelunuorten
kehittäjäryhmän Helsingistä. Kolmas palkittu valittiin yleisöäänestyksen
perusteella, ja sen voitti Pääkaupunkiseudun Nuorten ääni -toimitus.
Planin Lastenhallituksen Jimi Kuusipalon valinta palkinnon saajaksi oli
Nuoret Kehittäjät -ryhmä.
? Nuoret Kehittäjät on lupaava ja hyväntahtoinen ryhmä, joka ajaa
samankaltaisia asioita kuin Plan. Hyvää ryhmässä on erityisesti se, että
lapset ja aikuiset ovat olleet yhdessä mukana toimintaa kehittämässä,
Kuusipalo pohti.
Demokratiapalkinnon avulla pyritään lisäämään tietoa kansalaisyhteiskunnasta ja sen merkityksestä. Palkinnosta vastaa oikeusministeriö.
Syyskuun lopussa järjestettiin avoimen tiedon ja datan
festivaali Open Knowledge (OK-festivaali), jonka yhtenä
teemana oli avoin kehitys.
IATI, eli International Aid Transparency Initiative, on
useiden eri sidosryhmien luoma kehitysavun avoimuuden
standardointijärjestelmä. Käytännössä IATI:n avulla voidaan
seurata, mihin eri järjestöjen ja valtioiden kehitysapu
päätyy.
? Kyse ei ole vain teknologiasta. Teknologia on antanut
avoimuudelle mahdollisuuden. On muistettava, että IATI:n
kaltainen globaali aloite toimii eri tasolla kuin käytännön
kehitysyhteistyö köyhissä yhteisöissä, kertoo Plan USA:n
uuden teknologian asiantuntija Linda Raftree.
Kansainvälisellä Planilla on käynnissä useita tiedonhakuhankkeita, joiden tarkoitus on kehittää yhteisöjen oloja
konkreettisesti ja pysyvästi.
? Maailmanlaajuiset kehitysyhteistyövarat ovat varsin
rajalliset, ja tekijöitä on paljon. Jokainen alalla toimiva
on vastuussa siitä, että varat käytetään mahdollisimman
suunnitellusti ja tehokkaasti. Avoin tieto, muun muassa
IATI-standardin kautta, antaa tähän erinomaisen työkalun,
toteaa Plan Suomen ICT4D-asiantuntija Mika Välitalo.
11
33 monumenttia 19 maassa valaistiin pinkiksi
tyttöjen kunniaksi. Muun muassa Empire State
Building New Yorkissa, London Eye -pyörä Lontoossa, Niagaran putoukset Kanadassa, pyramidit
Kairossa, Old Fort Delhissä, Pieni merenneito -patsas Kööpenhaminassa, CN Tower Torontossa, Real
Madridin stadioni Santiago Bernabeu Madridissa
ja Finlandia-talo Helsingissä hohtivat pinkkeinä.
Plan Thaimaa järjesti
valokuvanäyttelyn ilman
kansallisuutta elävien tyttöjen
elämästä. Yksi näyttelyyn
kuvatuista oli teini-ikäinen
äiti Fang.
? Hyvän koulutuksen avulla
voin saada kunnollisen työn.
Ilman sitä tuloni jäävät huonoiksi ja olen otollinen kohde
ihmiskauppiaille. Haluan, että
lapseni saa hyvän koulutuksen, niin että hän voi auttaa
koko perhettämme. Itse
aion aloittaa koulunkäynnin
uudelleen, Fang kertoi.
Tyttöjen päivänä maailma
muuttui pinkiksi
Intian Plan järjesti Mumbaissa Because I am a
Girl -rock-konsertin, jossa kuusi suosittua yhtyettä esiintyi yli 10 000 ihmiselle. Bollywoodtähti Anil Kapoor avasi suurjuhlan.
11.10. vietettiin historian ensimmäistä kansainvälistä tyttöjen päivää, jonka
YK hyväksyi Planin vaikuttamistyön ansiosta. Tyttöjä juhlittiin kaikissa Planin
69 toimintamaassa näyttävillä ja mielikuvituksellisilla tavoilla.
Liberian pääkaupungissa
Monroviassa tyttöjen päivän
aamu alkoi Because I am a Girl
-mielenosoituksella, jossa
kaikenikäiset liberialaiset
vaativat tyttojen oikeuksien
toteutumista.
Teksti iida riekko kuvat plan
Belgian Plan kuvasi lyhytdokumentin sosiaalisesta kokeesta, jossa teinitytöt joutuivat
yhden koulupäivän ajan kuorimaan perunoita,
pesemään vessoja, jäämään pois matematiikan
tunneilta ja kohtaamaan muutenkin samanlaista
syrjintää kuin tytöt monissa kehitysmaissa.
Etiopian Addis Abebassa järjestettiin Afrikan Plan-maiden yhteinen Koska olen tyttö -seminaari, jossa puhui muun muassa Afrikan
unionin ja Afrikan maiden hallitusten edustajia. Samalla julkistettiin
Because I am a Girl -tunnuskappale, jonka ovat levyttäneet yhdessä
Afrikan tunnetuimpiin muusikoihin kuuluvat Yvonne Chaka Chaka
Etelä-Afrikasta, Oliver Mutukudzi Zimbabwesta ja Suzanna Owiyo
Keniasta. Laulu on nauhoitettu englanniksi, swahiliksi, arabiaksi,
ranskaksi, portugaliksi ja shonaksi.
Onko sinulla älypuhelin?
Olemme liittäneet sivuille 13, 14 ja
32 digitaalista lisämateriaalia, joka on
katsottavissa Layar-sovelluksella.
katso
video
Toimi näin: Lataa ilmainen Layar-sovellus iPhonelle tai Android-puhelimelle. Avaa sovellus ja pidä puhelinta lisämateriaalillisen sivun päällä.
Paina Scan-nappia. Digitaalinen lisämateriaali latautuu katsottavaksesi.
Tutustu uuteen Ko
ska olen
tyttö -raporttiin
ja katso kuvia
ja videoita juhlap
äivän vietosta
kotisivuillamme pl
an.fi.
Suomi juhli
maailman
tyttöjä
Tyttöjen päivän aamuna Plan Suomi julkaisi kansainvälisen Koska
olen tyttö -kampanjan raportin, joka käsittelee tyttöjen laadukkaan
Plan Suomi juhli tyttöjen päivää
näyttävästi juhlaseminaarilla ja
tv-konsertilla. Finlandia-talo loisti
pinkkinä tyttöjen kunniaksi.
Yllä: Kansanedustaja Pekka Haavisto ja professori, Plan Suomen kunniapuheenjohtaja Helena Ranta puhuivat tyttöjen
päivän seminaarissa Helsingissä.
Teksti iida riekko kuvat Mikko toivonen, jani toom
Alla: Plan Suomen pääsihteeri Riitta Weiste siirtyi eläkkeelle
ja lausui jäähyväisensä seminaarissa. Hän jatkaa työtä Planin
hyväksi Plan-kansalaisena.
Diandra Flores revitteli Plan-ilta lapselle -konsertissa ja lauloi Michael Jacksonin kappaleen
koulutuksen esteitä ja hyötyjä. Raportti julkistettiin juhlaseminaarissa
Helsingin Valkoisessa Salissa. Huipputason puhujat, mm. kansanedustaja Pekka Haavisto, professori Helena Ranta ja alivaltiosihteeri
Anne Sipiläinen, pohtivat keinoja parantaa koulutuksen kattavuutta
ja tasoa. Seminaari oli samalla Planin 75-vuotisjuhla sekä eläkkeelle
jääneen pääsihteerin Riitta Weisteen jäähyväisjuhla.
Illalla yli 400 000 tv-katsojaa näki MTV3:lla suorana lähetyksenä
Plan-ilta lapselle -ohjelman, jossa loistivat mm. Paula Koivuniemi,
Jari Sillanpää, PMMP, Mariska, Iiro Rantala, Diandra Flores,
Lauluyhtye Viisi, Laura Närhi ja Erin. Ohjelmassa todistettiin koskettavia kohtaamisia, kun suomalainen luokanopettaja Laura Laurila
matkusti Mosambikiin tapaamaan uutta Plan-kummilastaan. Mukana
matkalla olivat muusikko Raakel Lignell ja näyttelijä Nicke Lignell,
jotka kertoivat suorassa lähetyksessä kokemastaan. Lähetyksen juonsi
Jenni Pääskysaari.
Finlandia-talo juhlisti monen muun maailman upeimman monumentin rinnalla tyttöjen päivää pinkillä valaistuksella, ja sen torniosa
hohti pimeässä syysillassa. Kansainvälinen tyttöjen päivä näkyi laajasti
myös suomalaisessa mediassa ? niin tv:ssä, radiossa, lehdistössä kuin
sosiaalisessa mediassakin.
? Suomalaiset ottivat selvästi päivän sanoman omakseen: jokainen
tyttö ansaitsee hyvän ja turvallisen kasvun ja laadukkaan koulutuksen,
iloitsee Koska olen tyttö -kampanjasta vastaava Anna Könönen.
Tyttöjen päivänä Plan ja kustantamo Books on Demand julkaisivat
myös kirjan Mikä minusta tulee isona?, jossa suomalaistytöt kertovat
tulevaisuudenhaaveistaan. Kirjan tuotot tukevat Koska olen tyttö
-kampanjaa.
jari kivelä
They Don?t Care About Us.
Mietteitä Mosambikista
Ilma-akrobaatti Sanna Warsell
taituroi katonrajassa Iina Kangasharjun laulaessa.
Yllä: Nicke Lignell (vas.), Laura Laurila ja Raakel
Lignell keräsivät ikimuistoisia kokemuksia
kuvausmatkalla Mosambikissa.
Alla vas: PMMP, Lauluyhtye Viisi ja Mariska
käynnistivät Plan-illan Tytöt-hitillä.
Yllä: Janette Aholan (vas.)
ja Jari Sillanpään duetto
herkisti yleisön.
katso
lisää
Vas: Paula Koivuniemi (vas.)
ja Jenni Pääskysaari ovat
pitkäaikaisia Plan-kummeja.
?Kaiken kokemani jälkeen minussa on vahva usko ihmisen
hyvyyteen ja siihen, että kun useat ihmiset työskentelevät
samojen päämäärien hyväksi, muutosta tapahtuu. Muutos
ei välttämättä tapahdu meidän aikanamme vaan joskus
tulevaisuudessa, uusien sukupolvien asuttaessa maailmaa.
Kaikki tapaamani ihmiset reissun päällä, niin opettajat,
oppilaat, Planin paikalliset työntekijät kuin kyläläisetkin,
tekivät minuun vaikutuksen positiivisuudellaan, josta meillä täällä yltäkylläisyyden keskellä olisi paljon oppimista.
Koulutuksen merkitystä ei voi liikaa korostaa missään,
mutta Mosambikissa ja muissa kehitysmaissa se tuntuu
konkreettisesti olevan ovi parempaan elämään. Pienetkin
koululaiset vievät koteihinsa tärkeää tietoa ? esimerkiksi
käsienpesun tärkeydestä ja sairauksien ehkäisemisestä ?
joka parantaa perheen elämää ja parhaassa tapauksessa
jopa pidentää sitä.
Luku- ja kirjoitustaito ovat ensiarvoisen tärkeitä ympäri
maailmaa, mutta jälleen meillä itsestäänselvyyksiä, Mosambikissa eivät niinkään. Etenkin tytöt olivat perheissään
aikuisten apulaisia, jotka tekivät meidän silmissämme aikuisten töitä, siellä kaikille kuuluvia tytön ikään tai kokoon
katsomatta.
Sen vuoksi Koska olen tyttö -kampanja on todella
merkittävä: että joku pitää ääntä näiden hiljaisten puurtajien puolesta, jotka eivät välttämättä tiedä paremmasta,
koska eivät osaa lukea tai kirjoittaa, ja sen vuoksi heidän
oikeuksiaan on niin helppo polkea aikuisenakin. Kun
tytöt saadaan kouluun ja opiskelemaan itselleen ammatti,
parannetaan sillä yhteiskunnallisestikin perheiden asemaa.
Kaiken kokemani jälkeen jaksan yhä ajatella näitä asioita ja tuntea suurta lämpöä ajatellessani kokemaani. Vaikka
reissu päättyi ja matkalta tultiin kotiin, pieni murunen
minusta jäi sinne. Huomaan, että matka minussa jatkuu.?
Laura Laurila
Kirjoittaja tapasi kummilapsensa, 8-vuotiaan Lucian, Planilta lapselle -ohjelman kuvausmatkalla Mosambikissa.
Plan-kansalaiset
Doaa puhuu koulutuksen puolesta Egyptissä
Egyptiläinen Doaa, 23, asuu Kom Ashfinissa, maaseutuyhteisössä
Kairon lähellä. Hän on työskennellyt Planin vapaaehtoisena yli neljä
vuotta.
Aamuisin Doaa auttaa äitiään kotitöissä ja hoitaa lintuja, joita
perhe kasvattaa elannokseen. Sitten hän kävelee Planin tukemaan
yhteisökeskukseen, jossa toimii muun muassa päiväkoti. Keskuksessa
järjestetään myös lukutaitokursseja, pienlainaryhmien tapaamisia
ja toimintaa vammaisille. Doaan vastuualuetta ovat etenkin naisten
pienlainaryhmät.
Egyptiläinen
Doaa suostuttelee yhteisönsä
naisia edistämään muutosta.
? Niissä naiset saavat mahdollisuuden tavata ja keskustella tärkeistä
asioista. He voivat myös säästää rahaa pahan päivän varalle tai jopa
aloittaa oman liiketoiminnan, Doaa kertoo.
Kom Ashfinissa toimii 41 pienlainaryhmää, joihin kuuluu jo yli
500 naista.
Doaa myös vierailee Plan-kummilasten perheissä, välittää lapsille
kummien kirjeitä ja rohkaisee näitä kirjoittamaan takaisin. Samalla hän
kannustaa perheitä osallistumaan Planin koulutuksiin ja ryhmiin, jotta
he oppivat uusia tietoja ja taitoja.
Doaan aktiivisuus ei rajoitu Planin toimintaan. Iltapäivisin hän
ohjaa kerhoa, jossa lapset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan arabiaa
Koraanin avulla.
? Kun en ollut vielä mukana vapaaehtoistyössä, en tiennyt,
kuinka vaikeassa tilanteessa moni naapurini elää. En edes pysähtynyt
miettimään sitä, ettei äitini osaa lukea. Nyt tiedän, että muutos on
mahdollinen ja että minä voin edistää sitä. Kohtaloni oli olla perinteinen kotiäiti vailla omia unelmia, mutta päätin muuttaa kohtaloni, Doaa
sanoo.
? Haluan oppia uutta ja innostaa lisää tyttöjä ja nuoria naisia muutoksen puolestapuhujiksi. Jos työskentelemme yhdessä, yhteisömme
ja maamme voivat todella muuttua.
TESTISSÄ Plan-kansalaisuus
Teksti Nelly Vikkula kuva sari näsälä
Silakkamarkkinoilla nimiä keräämässä
Oikeustieteiden opiskelija Nelly Vikkula
on uusi Plan-kansalainen, joka kokeili
ensimmäistä kertaa kampanjavapaaehtoisuutta Helsingin Silakkamarkkinoilla
lokakuussa.
Kampanjan teemana on Oikeus oppia, ja
sillä pyritään vetoamaan päättäjiin, jotta
Suomen kehitysyhteistyömäärärahoista
aiempaa suurempi osuus ohjattaisiin lasten
koulutukseen. Maailman noin 796 miljoonasta lukutaidottomasta aikuisesta kaksi
kolmasosaa on naisia. Oikeus oppia -kampanja haluaa lisätä panostusta erityisesti
tyttöjen koulutukseen.
Tehtävänäni oli kerätä nimiä kampanjavetoomukseen markkinoilla käyviltä ihmisiltä. Paikan päällä sain päälleni Because
I am a Girl -tekstillä varustetun hupparin
ja perehdytyksen päivään. Oli mukava
tutustua muihin vapaaehtoisiin. Olimme
kaikki eri-ikäisiä ja taustoiltamme erilaisia,
mutta meitä yhdisti usko koulutuksen
16
merkitykseen.
Kaikilla maailman lapsilla on oikeus koulunkäyntiin ja laadukkaaseen opetukseen.
Se on universaali ihmisoikeus, joka kuuluu
jokaiselle heti syntymästä lähtien. Ihmisoikeuksia ei tarvitse ansaita: ne ovat kaikkien
yksilöiden oikeuksia ihmisyyden perusteella.
Universaalius tarkoittaa, etteivät ihmisoikeudet ole riippuvaisia sukupuolesta,
ihonväristä, varallisuudesta ? tai mistään
muustakaan seikasta.
Aluksi päivystin Planin pisteellä, mutta
lähdin sitten kiertelemään markkina-aluetta
ja ottamaan aktiivisesti kontaktia ohkilulkijoihin. Oli hienoa huomata, miten monet
halusivat allerkirjoituksellaan osoittaa
tukensa tyttöjen aseman parantamiselle
kehitysmaissa. Muutamien kanssa syntyi
myös syvempiä keskusteluja tasa-arvosta,
Suomen kehitysyhteistyöstä ja auttamisen
tärkeydestä.
Kampanjapäivän jälkeen jaoin Facebookissa linkin Planin kampanjasivulle,
Nelly Vikkula keräsi allekirjoituksia Oikeus oppia
-vetoomukseen ja jutteli Silakkamarkkinoiden
asiakkaiden kanssa koulutuksen tärkeydestä.
jolla halukkaat pystyivät allekirjoittamaan
vetoomuksen. Vetoomukset toimitetaan
kehitysyhteistyöministerille alkuvuodesta
2013. Gandhin sanoin: ?Ole se muutos,
jonka haluat nähdä maailmassa.? Kampanjavapaaehtoisena toimiminen antoi minulle
tilaisuuden vaikuttaa tärkeäksi kokemani
asian puolesta.
plan.fi/oikeusoppia
Jenni Pääskysaari:
?Veronican kohtaaminen
kosketti?
Tv-toimittaja Jenni Pääskysaari tähditti tämän
vuoden Nenäpäivä-showta, jota varten hän tutustui
Planin ja Unicefin hankkeisiin Malawissa. Vierailu
teki Pääskysaareen vaikutuksen.
Jenni Pääskysaari (oik.) ja hänen kollegansa Katja Ståhl tutustuivat Malawissa Planin ja Unicefin hankkeisiin. Kuvassa vasemmalla Nenäpäiväshow?ssa tavattu Zude-tyttö.
teksti perttu iso-markku kuva nenäpäivä
TV2:lla nähtiin 9.11. Nenäpäivä-show, joka
keräsi lahjoituksia maailman köyhimmille
lapsille. Plan oli vahvasti mukana kampanjassa, joka innosti suomalaiset lahjoittamaan yli
2,2 miljoonaa euroa.
Tv-ohjelman koskettavimmissa osissa
Jenni Pääskysaari kohtasi 15-vuotiaan
Veronican. Tämän vanhemmat olivat kuolleet, ja tyttö asui siskonsa luona Kasungun
alueella Malawissa. Hän työskenteli käytännössä perheen kotiapulaisena. Viime keväänä
tuntematon mies tunkeutui taloon, kun
Veronica oli yksin kotona, ja raiskasi hänet.
? Tyttö ei uskaltanut kertoa tapahtuneesta kenellekään. Yhteisössä toimii
kuitenkin Planin vapaaehtoisten pyörittämä
ryhmä, joka tarjoaa apua tytöille, jotka ovat
kokeneet hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Heille
Veronica pystyi kertomaan tapahtuneesta,
Pääskysaari sanoo.
Kasungun alueella toimii useita Planin
tukemia lastensuojelukomiteoita, jotka koostuvat vapaaehtoisista kyläläisistä. Vapaaehtoiset seuraavat lasten tilannetta ja puuttuvat
asiaan, jos lasta ei näy koulussa tai häntä
ollaan pakottamassa alaikäisenä naimisiin.
Vapaaehtoisille voi myös kertoa kokemastaan väkivallasta, kuten Veronica teki. Tarvittaessa he ovat yhteydessä viranomaisiin.
Komiteat pyörittävät myös lasten kerhoja,
jossa hauskanpidon lisäksi puhutaan lasten
oikeuksista. Lapset sisäistävät, että heillä on
oikeuksia, joita aikuiset eivät saa polkea.
Lapsityö ongelmana
Lähiterveysaseman hiv-testit olivat lopussa,
joten Pääskysaari ja Veronica matkasivat
tunnin automatkan päässä olevaan sairaa-
laan tekemään testiä. Veronica sai huokaista
helpotuksesta, sillä tulos oli negatiivinen.
? Ei siinä kuitenkaan juhlia pantu pystyyn.
Veronica näkee itse tilanteensa synkkänä,
ja tulevaisuus pelottaa häntä, Pääskysaari
sanoo.
Veronican on määrä synnyttää tämän
lehden ilmestymisen aikoihin.
Kylässä on koulu, mutta Veronica pääsee
sinne vain harvoin, koska hänen päivänsä
täyttyvät kotitöistä.
? Kun puhutaan lapsityövoimasta, monelle tulevat mieleen hikipajat, joissa tehdään
lenkkareita. Monesti lapsityö on kuitenkin perheiden arjen pyörittämistä: ruoan
hakemista ja laittamista ja veden kantamista.
Monilla pienilläkin tytöillä on Malawissa pienemmät sisarukset kantoliinassa selässään,
Pääskysaari kertoo.
Planin lastensuojelukomiteat yrittävät
puuttua myös lapsityövoiman käyttöön.
Malawissa on tavallista, että sadonkorjuuaikaan lapsia lähetetään mitätöntä korvausta
vastaan vierastyövoimaksi pelloille. Vapaaehtoiset teroittavat lasten vanhemmille, että
lasten paikka on koulussa.
Pääskysaari vaikuttui vapaaehtoistyötä
tekevien naisten vahvuudesta.
? He ovat tekemisissä kaikkein kauheimpien asioiden kuten seksuaalisen väkivallan
kanssa eivätkä anna kenenkään jäädä yksin.
Hetkessä kiinni
Jenni Pääskysaari koki Malawin vehreänä
ja luonnonvaroista rikkaana maana, jonka
asukkaat kuitenkin kokevat puutetta ja jopa
nälkää. Malawilaiset ansaitsisivat paremmin
toimivan yhteiskunnan, ja siinä suomalaisten-
kin tekemä kehitysyhteistyö voi olla avuksi.
Mutta mitä Jenni toisi Malawista Suomeen?
? Minua viehätti ihmisten hetkessä eläminen, luontainen elämänrytmi. Yhtenä päivänä sovimme kylässä aloittavamme kuvaukset
aamuseitsemältä, mutta aamu oli pilvinen,
joten ihmiset tulivat vasta yhdeksäksi. Kun
ei ole kelloja, valon määrä kertoo, koska on
aamu, Pääskysaari sanoo.
? Meillä taas on kaikenlaista teknologiaa, jolla helpotamme elämäämme, mutta
silti teemme itsellemme kauhean kiireen,
olemme myöhässä ja kaahaamme paikasta
toiseen.
Hetkessä elämisessä on kuitenkin nurja
puolensa: puute estää elämän suunnittelun.
Kun ei ole tiedossa, mistä saisi illaksi aterian,
ei voi elää edes päivä kerrallaan.
Pääskysaarelle mieleenpainuvinta Malawissa oli Veronican kohtaaminen.
? Aluksi tuntui vaikealta: miten tässä
oikein ollaan? Puheenaiheemme Veronican
kanssa olivat raskaita, pitihän meidän
keskustella hänen kokemastaan väkivallasta.
Lopulta pienet asiat, kuten hymyn häivähdys
tai kädestä kiinni ottaminen, saivat minut
tuntemaan, että saimme yhteyden.
Monet Malawin-matkan kokemukset
jäivät myös vaivaamaan.
? Monena iltana, kun käyn nukkumaan
mukavalle joustinpatjalleni, mietin, että
kohtasin monia ihmisiä, jotka viettävät yönsä
maalattialla. Niin lapset kuin vanhukset nukkuivat kovalla maalla ilman peittoa.
Toivottomuudelle ei ole kuitenkaan sijaa.
? Esimerkiksi juuri Nenäpäivä ja Planin
toiminta luovat toivonkipinää, että asioihin
saadaan muutos.
17
Ei vielä valmis äidiksi
Rajbanu, 21, kärsii kohdun laskeumasta. Kun hän synnytti esikoisensa
hädin tuskin 14-vuotiaana, kohtua suojaavat lihakset vaurioituivat ja
osa kohdusta valahti synnytyskanavaan. Vaiva heikentää Rajbanun
elämänlaatua.
? Kun teen kovaa työtä tai kannan jotain raskasta, tuntuu kuin
kohtuni valuisi ulos. Se on todella epämukavaa.
Rajbanulla on neljä tytärtä, joista hän huolehtii käytännössä yksin,
sillä aviomies on töissä pääkaupungissa ja käy kotona vain muutaman
kuukauden välein.
? Herään joka aamu kuudelta ja teen töitä puoleenyöhön. Minulla
ei ole valinnanvaraa. Ilman avioliittoa voisin opiskella. Nyt minulla on
niin monia velvollisuuksia, etten voi edes käydä ulkona. Se on raskasta, mutta nämä tytöt ovat minun lapsiani.
Teiniraskaudet ovat Bangladeshissa yleinen ongelma. Ne aiheuttavat tytöille vakavia
terveyshaittoja, keskeyttävät koulunkäynnin ja vievät pahimmassa tapauksessa hengen.
Teksti ja kuvat Bernice Wong
Moni tyttö Bangladeshissa tulee äidiksi, kun on vielä itse lapsi. Kaksi
kolmesta tytöstä avioituu ennen täysi-ikäisyyttä, moni alle 16-vuotiaana.
Oletuksena on, että tyttö tulee raskaaksi heti kuukautisten alettua.
Teiniraskaus tuo mukanaan vakavia terveysriskejä. Se aiheuttaa tyttöjen
kehittymättömissä vartaloissa muun muassa kohdun laskeumia, fisteleitä ja
kroonisia vatsa- ja selkäkipuja. Usein komplikaatiot ja verenvuoto yltyvät
niin pahoiksi, että nuori äiti ja vauva menehtyvät. Raskaus ja synnytyskomplikaatiot ovatkin kehitysmaissa 15?19-vuotiaiden tyttöjen yleisin
kuolinsyy.
Lisäksi varhainen äidiksi tulo estää tyttöä käymästä koulua ja hankkimasta ammattia ? ja siten kaivattuja lisätienestejä perheelleen.
Bangladeshin laki on edellyttänyt vuodesta 2004, että jokainen vauva
saa syntymätodistuksen. Lain on tarkoitus muun muassa ehkäistä varhaisavioliittoja. Käytännössä laki on jäänyt voimattomaksi, ja moni köyhä
perhe väärentää tyttärensä syntymätodistuksen. Vanhemmilla on monia
syitä naittaa tyttärensä aikaisin: nämä nähdään taloudellisina taakkoina,
myötäjäiset ovat sitä pienemmät, mitä nuorempi morsian on, ja vaimoksi
tulo suojelee tyttöjä vieraiden miesten seksuaaliselta häirinnältä ja maineen
menetykseltä.
Plan Bangladesh ponnistelee, jotta syntymärekisteröintiä saataisiin
tehostettua ja jotta perheet ymmärtäisivät liian varhaisen avioliiton ja
raskauden haitat. Plan painottaa erityisesti tyttöjen koulutuksen tärkeyttä,
sillä koulua käyneet tytöt avioituvat ja tulevat äideiksi myöhemmin, ovat
terveempiä ja tienaavat paremmin kuin koulua käymättömät tytöt.
Sherina, 24, on ollut raskaana
11 kertaa. Kuusi raskauksista päättyi
keskenmenoon ja viisi vastasyntyneen
kuolemaan. Raskaudet ovat rasittaneet
pahasti Sherinan kehoa.
Päivittäiset rukoukset ovat Sherinalle
keino käsitellä vastoinkäymisiä.
? Aina kun menetin lapsen, sydämeni
oli täynnä surua. Istun paljon kodissani
ja itken huonoa onneani. Ehkä vartalossani on jotain vialla, en tiedä. Tämä on
kohtaloni.
Sherina adoptoi hiljattain tyttövauvan, josta huolehtiminen on tuonut iloa
ja sisältöä hänen elämäänsä. Suunnitelmissa on silti yrittää biologista lasta
uudelleen kahden vuoden päästä, kun
Sherinan keho on taas vahvistunut.
18
Afroza, 17, synnytti esikoisensa kaksi kuukautta sitten.
Kun pikkuruinen poika oli saatu maailmaan, Afroza
pyörtyi ? herätäkseen hetkeä myöhemmin uusiin supistuksiin. Vauva sai kaksoisveljen.
? Vartaloni on vielä niin pieni, etten ymmärrä, miten
pystyin kantamaan kahta vauvaa sisälläni, Afroza sanoo.
Hänen ruokahalunsa on vähissä, eikä rintamaito tahdo riittää kahdelle vauvalle. Afroza kokee, ettei kykene
pitämään lapsistaan riittävän hyvää huolta.
? Jos en olisi joutunut vielä vaimoksi ja äidiksi,
kävisin koulua ja nauttisin vapaasta elämästä. Nyt vain
pysyttelen kotona ja kokkaan.
Rani, 18, on ollut naimisissa 11-vuotiaasta. Naimakauppa onnistui, koska
väärennetyn henkilötodistuksen mukaan Rani oli täysi-ikäinen. Nuoripari
alkoi yrittää vauvaa heti, mutta Ranin raskaaksi tulo vei seitsemän vuotta.
Synnytys oli niin raskas ja Rani menetti niin paljon verta, että tuore
äiti oli tajuton kaksi päivää. Nyt, neljä kuukautta poikavauvan syntymän
jälkeen, hän kärsii edelleen heikotuksesta, pyörtyilystä ja turvotuksesta.
? Olin stressaantunut koko raskausajan ja pelkäsin vauvan puolesta,
koska lasta jouduttiin odottamaan niin pitkään. Minulta odotetaan paljon,
mutta olen vain 18-vuotias, Rani sanoo.
Shefali, 22, on kärsinyt fistelistä esikoisensa syntymästä lähtien. Takana on
viisi kivuliasta ja häpeäntäyteistä vuotta.
Fistelit eli avanteet aiheutuvat siitä, että syntymätön lapsi painaa pitkään synnytyskanavaa repien hermoja, kudoksia ja verisuonia. Seurauksena
virtsan ja ulosteiden pidättämisestä saattaa tulla mahdotonta. Fistelit ovat
erityisesti nuorten synnyttäjien ongelma, sillä heidän lantionsa ja luustonsa
eivät vielä ole kehittyneet tarpeeksi. Köyhillä tytöillä on harvoin mahdollisuutta korjausleikkaukseen.
Shefalin keho heikkenee jatkuvasti. Nuori äiti eristäytyy kotiin, sillä
pidätyskyvyttömyys ja sen aiheuttamat ikävät hajut ovat tehneet hänestä
sosiaalisen hylkiön.
Shefali on etsinyt apua muun muassa perinteiseltä kobiraj-parantajalta,
turhaan. Voimakkaita lantiokipuja lievittää hieman vain kyykkyasennossa
kyyhöttäminen.
Perheen esikoinen eli vain kolme päivää, ja myös kaksi seuraavaa lasta
menehtyi pieninä. Nyt Shefalilla on terve tyttövauva, mutta tämän hoitaminen on fistelin vuoksi raskasta.
19
Tupakkakylän säästäjät
Naiset perustivat Dominikaanisen tasavallan Las
Guanábanasissa minipankin, joka lainaa jäsenilleen
rahaa. Mitä hyötyä mikrolainoista on ollut?
Teksti ja kuvat Johanna Pohjola
Carla Ramírez, 25
?Kylämme naiset tienaavat pääosin keräämällä ja rullaamalla
tupakan lehtiä. Kun sato on korjattu, työtä ei ole. Mikrolainat ovat hyödyllisiä, kun tulee hätätarpeita. Korko on
pienempi kuin muualla. Lapsellani oli kerran kova kuume,
ja sain kassasta lainaa. Olen ollut sen jäsen kolme vuotta.
Talletan rahaa viikoittain. Talletuksia täytyy olla, jotta voi
saada lainaa. Kerran eräs nainen pyysi suurta 4 500 peson
(88 euron) lainaa heti liittyessään, mutta se ei käy. Lainan
syy täytyy myös aina perustella.?
Aura García
Sunilda Jiménez
Mikrolainat helpottavat hätää
Lucitania Guillén, 42
?Kotona säästäminen on vaikeaa, ryhmässä
helpompaa. Kassa on hyödyllinen, jos on kolme
lasta mutta vain 500 pesoa (10 euroa) rahaa.
Luotamme jäseniin. Kaikki ovat aina maksaneet
lainansa takaisin. Kassaan suhtaudutaan vakavammin kuin muuhun velkaan, se halutaan palauttaa.
Opin viikkokokouksissamme paljon, sillä aloitteista
ja ongelmista keskustellaan yhdessä. Minusta on
tullut kyvykkäämpi hoitamaan asioitani. Ilman
ryhmäämme moni jäisi kotiin. Nyt he tulevat ulos
ja laajentavat maailmankuvaansa. Toivon, että
ryhmä kasvaa.?
Carla Ramírez
Sunilda Jiménez, 50
?Minulla oli selässäni tyrä, mutta ei yhtään rahaa. Sain kassasta lainaa 2 000 pesoa (39 euroa), jotka maksoin takaisin
kolmessa kuukaudessa. Toisella kertaa lainasin 1 000 pesoa
(20 euroa) insuliiniin, sillä minulla on diabetes ja tarvitsen insuliinia päivittäin. Maksan viimeistä lainaani takaisin pikkuhiljaa, vielä on vähän jäljellä. Ryhmän naistoverit ovat mukavia.
Kun minulla on hätä ja tarvitsen jotakin, aina joku auttaa ja
lainaa esimerkiksi autoaan.?
Belgica Maria Los Santos Diaz, 53
Aura García, 40
?Naiset ovat parempia säästäjiä kuin miehet. Jos miehillä
olisi vastaava ryhmä, he lainaisivat rahaa alkoholiin. Me
lainaamme toistemme liiketoimiin. Olen ryhmän puheenjohtaja, ja perustin lainojen avulla pienen sekatavarakaupan. Sen pitäminen on tuottoisampaa kuin tupakkalehtien
pyörittäminen, jota moni nainen tekee täällä työkseen.
Kylästämme puuttuu ensiapuklinikka, ja lähin lääkäri
sijaitsee kaukana. Toivon, että voimme jonakin päivänä
perustaa rahoillamme terveysaseman. Tavoitteet saavuttaa
helpommin yhdessä kuin yksin.?
Lucitania
Guillén
Belgica Maria
Los Santos
Diaz
?Jonakin viikkona talletan 10 pesoa (20 senttiä), seuraavalla
viikolla 50 pesoa (1 euro) ja sitten 25 pesoa (50 senttiä).
Olen pyytänyt kassasta useita lainoja, kun perheessämme on
sairastettu. Haaveilemme ryhmän naisten kanssa siitä, että
voisimme vielä joskus rahoittaa yleishyödyllisiä hankkeita.
Haluaisimme kylään koulun. Nyt lasten täytyy kävellä kauas
ja ylittää vaarallinen moottoritie, joka kulkee kylän vieressä.
Haluamme myös auttaa perheitä, jotka asuvat taivasalla ilman
kattoa. Tässä kylässä sellaisia perheitä on paljon.?
Mitä köyhempi ihminen on, sitä nihkeämmin hän saa pankista lainaa.
Mikroluotoksi kutsutaan lainaa, jonka voi saada ilman kiinteää omaisuutta tai muita vakuuksia. Muutaman kymmenen euron mikrolainoja
on myönnetty 1970-luvulta, ja ne ovat suosittuja etenkin kehitysmaissa.
Käsitteen nosti maailmanmaineeseen bangladeshilainen ekonomisti Muhammad Yunus, joka sai työstään Nobelin rauhanpalkinnon
vuonna 2006.
Pienlainat ovat helpottaneet arkea kehitysmaissa. Niistä ovat hyötyneet etenkin naiset, jotka työskentelevät epävirallisessa taloudessa.
Pankkien myöntämiä kiskurikorkoisia mikrolainoja on tosin arvosteltu
siitä, että ne ajavat velallisia vararikkoon ja rikastuttavat vain pankkeja.
Plan on tukenut mikrorahoitushankkeita 1990-luvulta. Suosittuja
ovat etenkin kehitysmaiden asukkaiden paikalliset säästö- ja lainaryhmät. Käytännössä tuki tarkoittaa, että ryhmille opetetaan esimerkiksi
pankkitaitoja ja osuuskuntayrittäjyyttä. Tavoite on kehittää jäsenten
taloustaitoja ja itseluottamusta sekä lisätä virallisuuden astetta epävirallisessa taloudessa.
Samana vuonna kun Yunus palkittiin Nobelilla, Dominikaanisessa
tasavallassa Las Guanábanasin kyläläiset perustivat Planin tuella oman
caja de ahorron eli säästökassan. Ryhmään kuuluu noin 30 naista,
jotka säästävät kassaan viikoittain. Kassan myöntämillä mikrolainoilla
on perustettu esimerkiksi kioski, sekatavarakauppa, rautakauppa,
suklaapuoti ja miniapteekki. Ilman lainaa pääoman kasaaminen veisi
kauan. Korko on kolme prosenttia, ja sosiaalinen paine kannustaa
yleensä maksamaan summan takaisin.
Arviolta kolmannes Dominikaanisen tasavallan kymmenestä
miljoonasta asukkaasta elää taloudellisessa köyhyydessä, maaseudulla
jopa puolet. Karibialaisvaltioon on paennut paljon väkeä naapurimaa
Haitista vuoden 2010 maanjäristyksen jälkeen. Plan Suomi kitkee
Dominikaanisessa tasavallassa etenkin lapsiin ja naisiin kohdistuvaa
väkivaltaa. Naisavun taustalla on ajatus, että kun autetaan äitejä ja
naisia, lapsetkin hyötyvät.
21
KUMMI-INFO
6 kysymystä kummille
30 vuotta. Lapset ovat meillä suurena
asiakasryhmänä.
Milloin ja miksi työporukkanne
ryhtyi Plan-kummiksi?
Päätös syntyi katsellessani Koska olen tyttö
-tv-ohjelmaa, jossa haettiin uusia kummeja. Tartuin tilaisuuteen, ja me saimme
kummilapseksi pojan Kamerunista.
Vastaajana Raija Knuuttila.
Keitä olette?
Olemme työyhteisö Oulusta, Fysiopalvelu Knuuttila & Sarias Oy. Meitä on 16
terapeuttia. Fysiopalvelu on toiminut lähes
75-vuotias Plan kiittää
yrityskumppaneitaan.
osa Takeda-konsernia
Kerro kummilapsestanne.
Franky on täyttänyt tänä vuonna kymmenen. Hän käy koulua, joka sijaitsee puolen
tunnin kävelymatkan päässä kotoa. Franky
asuu savimajassa, ja vesi noudetaan joesta
kilometrin päästä.
ENTISEN KUMMILAPSEN TARINA
Opettajana saa
auttaa muita
Elsalvadorilainen Efrain kertoo:
?Minusta tuli Plan-kummilapsi 7- tai
8-vuotiaana. Silloin kotikylässäni Chalatenangossa oli vain vähän rakennuksia,
eikä sähköä tai päällystettyjä teitä ollut.
Kouluun pääsivät vain harvat.
Aluksi Plan auttoi meitä rakentamaan
uuden kodin, emmekä joutuneet enää
asumaan olkikattoisessa savimajassa.
Minä ja sisarukseni saimme koulutarvikkeita, joita ilman koulua ei voinut
käydä. Perheeni sai myös ammatillista
koulutusta: opimme tekemään leivoksia ja
maissilettuja, joita myymällä ansaitsimme
rahaa.
Tuntui unelta, että joku jossain tuki
juuri minua. Muistan edelleen kummini
nimen: Carroll White. Vaihdoimme kirjeitä ja valokuvia. Kerroin hänelle, kuinka
perheeni ja ystäväni voivat ja kuinka koulussa menee ? ja kuinka paljon ilahduin
Yhdysvalloista tulevista korteista.
Joka vuosi Planin työntekijä otti kuvan
minusta ja isästäni, jotta kummini näki,
miten kasvoin. Viimeinen kuva otettiin
kolme kuukautta ennen isäni kuolemaa.
Millainen suhde teillä on häneen?
Tuemme Frankya ja hänen yhteisöään
rahallisesti kuukausittain. Olemme saaneet
kuvia hänestä ja tietoa Afrikasta ja Kamerunista.
Mikä Plan-kummiudessa on parasta?
Ajatus, että lähettämämme tuki auttaa
hänen koulunkäyntiään ja perhettään.
Mikä on tärkein muistonne Plankummiuden ajalta?
Tärkeintä on, että voimme auttaa työyhteisönä kummipoikaamme. Olemme myös
jutelleet joidenkin asiakkaidemme kanssa
kummilapsestamme.
Auta tyttöjä
toteuttamaan
unelmansa!
Osta Mikä minusta tulee isona? -kirja, johon
on koottu suomalaistyttöjen kirjoituksia tulevaisuudenhaaveistaan,
ja tue samalla Koska olen
tyttö -kampanjaa.
www.bod.fi
Ennen isäni menehtymistä kysyin häneltä,
pitäisikö minun ryhtyä opettajaksi. Hän
vastasi:
? Opettajan työ on siunaus, koska silloin voit opettaa kaltaisiani ihmisiä, jotka
eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa.
Saisinpa tavata entinen Plan-kummini.
Haluaisin kertoa hänelle, että opetan
ja autan nyt työkseni lapsia, jotka ovat
samassa tilanteessa kuin minä kerran.?
Kevään
kummipostipäivät ovat
keskiviikkoisin:
23.1.
20.2.
20.3.
24.4.
22.5.
Näihin päivämääriin mennessä
Planin toimistolle lähetetyt
kirjeet ehtivät saman kuukauden
postitukseen. PlanShopista vielä
5 päivää ko. päivämäärän jälkeen
(viim. maanantaina) hankitut
kirjeet ehtivät mukaan.
23
PLAN-PALAT
Kupillinen kahvin alkulähteiltä
Kahvi on kotoisin Etiopian
ylängöiltä, joilla se vieläkin
kasvaa luonnonvaraisena.
Nimensä juoma sai nykyisen
Etiopian alueella sijainneesta
Kaffan kuningaskunnasta,
josta kahvi kulkeutui arabien
välityksellä muuhun maailmaan.
Nykyisin 60 prosenttia
Etiopian vientituloista tulee
kahvista. Suurin osa etiopialaisesta kahvista on kestävästi ja luonnonmukaisesti
viljeltyä: valtaosa kahvista on
peräisin lähes luonnontilassa
olevilta tarhoilta. Kahvin
viljely tuo elannon viidennekselle etiopialaisista eli 15 miljoonalle ihmiselle.
Oikeaoppiseen etiopialaiseen kahvihetkeen valmistaudutaan
paahtamalla kahvipavut, jauhamalla ne ja keittämällä pannukahvit
hiljaksiin, antaen kahvin hautua parikymmentä minuuttia. Kahvi tarjotaan pienistä kupeista ja sitä juodaan perinteisesti kolme kierrosta.
Etiopialaiset juovat kahvinsa aina naapurien ja ystävien seurassa, ja
kahvihetkeen saattaa kulua pitempikin tovi.
Harvempi paahtaa kahvin kotonaan, mutta etiopialaisesta kahvista
voi nauttia myös tutummin suodatinkahvina. Useammalla suomalaisella pienemmällä kahvin maahantuojalla on valikoimissaan etiopialaisia
kahveja, esimerkiksi Ruohonjuuresta ja Tampereen kehitysmaakaupasta löytyy Etiopian luomukahveja.
Valmiiksi keitetyt kahvit ja vieläpä autenttisesta etiopialaisesta kahvipannusta voi taas nauttia Helsinkiin avatussa uudessa etiopialaisessa
ravintolassa Queen Sabassa (Mechelininkatu 8).
Oikeus oppia
Lämmin kiitos kaikille Plan-lehden
lukijoille, jotka osallistuivat Oikeus
oppia -kampanjan vetoomuksen
keräämiseen!
Kampanjaan on osallistunut jo yli
10 000 suomalaista. Osallistu sinäkin:
allekirjoita vetoomus osoitteessa
plan.fi/oikeusoppia tai tilaa paperinen
vetoomuslista osoitteesta kotimaa@plan.fi.
24
resepti
Ravitseva riisiherkku
Länsi-Afrikasta
Jollof-riisi on suosittu ruokalaji monessa Länsi-Afrikan
maassa, esimerkiksi Gambiassa, Nigeriassa, Ghanassa ja
Liberiassa. Tähän perusreseptiin voi lisätä makunsa mukaan
lihan- ja kalanpaloja tai kasviksia, jolloin siitä tulee risoton
kaltainen ateria. Wolofin kielellä ruokalajin nimi merkitsee
?yhtä pataa?.
Jollof-riisi (neljälle)
Ainekset:
50 g voita
2 isoa sipulia ohuina viipaleina
2 paprikaa pilkottuina
1 tl jauhettua chiliä
1 tl mustapippuria
200 g pilkottuja tomaatteja
125 g tomaattipyreetä
½ kg pitkäjyväistä riisiä
suolaa
(tuoretta korianteria)
Valmistus:
Kuumenna voi isossa pannussa tai kattilassa ja paista hetki
sipulia, paprikaa ja mausteita. Lisää tomaatit ja tomaattipyree
ja paista vielä pari minuuttia. Lisää riisi sekä vettä niin paljon,
että se ulottuu noin sentin seoksen pinnan yli. Kuumenna
kiehuvaksi ja anna hautua kannen alla noin vartti tai kunnes
riisi on kypsää ja neste imeytynyt riisiin. Lisää suolaa maun
mukaan. Halutessasi voit silputa pinnalle tuoretta korianteria.
Liinassa vauva on lähellä äitiä
Alkuperäiskansojen äidit ovat aina kantaneet vauvojaan sylissään tai liinassa lähellä
kehoaan. Viime vuosina vauvojen kantaminen on tullut yhä suositummaksi myös
Suomessa, ja välineitä on joka makuun:
erilaisia kantoreppuja, erimittaisia kudottuja
ja neulottuja liinoja, rengasliinoja, kantopusseja? Liinojen sidontatapojakin on
kymmenittäin.
PLan lukee
Itä-Afrikassa sijaitsevassa Mosambikissa
harva äiti omistaa lastenrattaita. Naiset kantavat vauvojaan ja pikkulapsiaan capulanaliinoissa, jotka hohtavat upeissa väreissä ja
kuoseissa. Capulana-kangas on mosambikilaiselle naiselle monikäyttöinen esine, sillä
sen voi kietoa myös esimerkiksi hameeksi.
Lisätietoa kantoliinoista saa mm. verkkosivustoilta kantoliinakanava.fi ja liinalapsi.fi.
PLan kuuntelee
Rohkaiseva tarina naisten voimasta
Soukous-rytmejä pyörätuoleista
Liberialainen Leymah Gbowee oli yksi
kolmesta naisesta, joille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto 2011. Kukaan, joka
lukee hänen omaelämäkertansa Meissä
on voimaa, tuskin ihmettelee syytä.
Gboween keskiluokkainen nuoruus
katkesi sisällissotaan. Nuori nainen
perusti perheen ja ymmärsi lapsistaan
huolehtiessaan, että naiset kantavat
konflikteissa raskaimman taakan.
Gbowee oli mukana perustamassa
ja johti kristittyjen ja musliminaisten
yhteistä järjestöä Liberian Mass Action
for Peacea, joka protestoi rauhanomaisilla mielenosoituksilla häikäilemätöntä presidenttiä Charles Tayloria ja
kapinallisjohtajien julmuuksia vastaan.
Naiset ryhtyivät myös seksilakkoon,
jotta heidän miehensä lopettaisivat
väkivallan. Järjestö sai painostettua
sisällissodan osapuolet rauhaan.
Gbowee kertoo elämäkerrassaan
avoimesti henkilökohtaisista kamppailuistaan, muun muassa väkivaltaisesta
avioliitostaan ja alkoholiongelmastaan.
Kirja on kuitenkin paljon enemmän
kuin yksilötarina: se kertoo humaanisti
ja koskettavasti kokonaisesta nuorten
naisten sukupolvesta, jonka elämän sota
muutti. IR
Staff Benda Bilili on ryhmä Kinshasan
kaduilla Kongon demokraattisessa
tasavallassa kasvaneita itseoppineita
muusikoita. Ydinryhmän jäsenet ovat
kaikki polion halvaannuttamia ja liikkuvat paikasta toiseen kolmipyöräisillä
pyörätuoleillaan. Ryhmän lingalankielinen nimi onkin suomeksi kutakuinkin
kehotus nähdä muutakin kuin ulkokuori.
Yhtyeestä tehty dokumenttielokuva
Benda Bilili! valloitti Cannesin elokuvajuhlat vuonna 2010 ja toi orkesterille
lisänimen ?Kinshasa Social Club?, jolla
viitattiin Wim Wendersin elokuvan
Buena Vista Social Clubin luomaan
kuubalaisen musiikin buumiin.
Yhtye ei taida ulottaa maailmankiertuettaan Suomeen, mutta Kinshasa-ilmiöön voi mainiosti tutustua Staff Benda
Bililin uudella levyllä. Se on hyväntuulista ja keveää soukous-musiikkia,
kongolaista versiota rumbasta. Meno
vivahtaa bluesiin ja reggaehen, ja sille
antaa oman leimansa itse kehitetty soitin satongé. Se on yksikielinen häkkyrä,
joka koostuu peltipurkista, varresta ja
niiden väliin viritetystä kitarankielestä.
Tällä mini-instrumentilla soitetaan kappaleisiin lennokkaat soolot. PI
Leymah Gbowee: Meissä on
voimaa. Suom.
Kirsi Luoma.
Like 2012.
Staff Benda Bilili: Bouger le Monde!
Crammed Discs 2012.
PLan katsoo
Rummutus ja jäätelö
luovat toivoa tulevaan
Dokumenttielokuva Sweet Dreams on
hämmästyttävä tarina ystävyydestä, innostuksesta ja ennakkoluulottomuudesta. Pääosassa on ruandalainen naisten
rumpuryhmä, jota yhdistää rakkaus
musiikkiin, vaikka samassa ryhmässä on
sekä hutseja että tutuja, vuoden 1994
kansanmurhan molempia osapuolia.
Rinta rinnan rummuttavat Marta,
jonka mies surmattiin kansanmurhassa,
Olive, jonka mies istuu vankilassa massamurhaan osallistumisesta, ja Leontine, joka sai esikoisensa, kun hänet oli
raiskattu levottomuuksien aikana vain
14-vuotiaana.
Yhdessä naiset päättävät perustaa
Ruandan ensimmäisen jäätelökioskin.
Se vaatii niin jäätelönvalmistuksen
kuin bisnestaitojen opettelua ja kiperiä
päätöksiä. Paljonko köyhät naiset ovat
valmiita satsaamaan yritykseensä? Ja
ketkä valitaan jäätelönmyyjiksi saamaan
kuukausipalkkaa?
Rob ja Lisa Fruchtmanin dokumentti saa kansanmurhasta kertoessaan
synkkiä sävyjä, mutta päällimmäisiksi
jäävät toiveikkuus ja elämänilo. IR
Sweet Dreams nähdään DocPoint-festivaaleilla, jotka järjestetään Helsingissä
22.?27.1. www.docpoint.info
25
plan-kolumni
lastenhallitus
Dina Rauhalahti (vas.), Niina Hiltunen ja Emilia Paappanen puhuivat tyttöjen
päivän juhlaseminaarissa.
?Kun olin seitsemän- tai kahdeksanvuotias, äitini sanoi, etten voisi
mennä kouluun, koska minun piti mennä hänen kanssaan riisipellolle.
Eräänä päivänä kuitenkin hankin vihon ja menin kouluun. Äitini tuli
kouluun, raahasi minut pois luokasta ja vei takaisin riisipelloille. Eräänä
yönä, kun olin 14, tuntematon mies tuli sänkyyni. Hän sanoi olevansa
tuleva mieheni. Äitini oli sopinut, että avioituisin hänen kanssaan.?
?Kun olin 11-vuotias, halusin lintsata, joten yritin kaikin keinoin
keksiä tapoja, joilla voisin välttää kouluun menoa. Laitoin kuumemittarin patterin väliin, nukuin talvella ikkuna auki ja söin jopa hammas-
Kirjoitus on muokattu puheesta, jonka Lastenhallituksen jäsenet Dina Rauhalahti ja Emilia Paappanen sekä Mitä?-verkoston Niina Hiltunen pitivät
Planin kansainvälisen tyttöjen päivän juhlaseminaarissa 11.10.
Lapsityövoimaa käytetään Indonesian kalastuslautoilla
Olin kesällä Itävallassa leirillä, jolla tapasin
indonesialaisen Abin. Leirillä oli työpajoja,
joista yhdessä Abi kertoi indonesialaisesta
ilmiöstä nimeltä anak jermal. Kyseessä on
lapsityövoiman käyttö, joka häilyy orjuuden
rajamailla. Pojat, jotka työskentelevät jermaleilla (?kalastuslautoilla? keskellä merta),
ovat yleensä 5?12-vuotiaita. He saavat
kuukaudessa noin 15 euroa, josta osa menee
poikien ylläpitoon, kun he asuvat lautalla.
Anak jermal on indonesiassa laitonta,
mutta kalat, joita pojat keräävät, ovat niin
kalliita, että rahoilla on saatu viranomaisia
hiljenemään. Abi kertoi, että suuri osa kalasta
menee kehittyneempiin Aasian maihin kuten
Kiinaan. Suurimmalla osalla Indonesian ja
Sumatran asukkaista ei ole kaloihin varaa.
26
Abi pyysi, että levittäisimme sanaa, jotta
suuret massat tulisivat tietoisiksi näistä
tapahtumista. Siten lapsityövoiman käyttöä
voisi vähentää, ja lopulta sen voisi pysäyttää. Tämä on minun tapani kantaa korteni
kekoon.
Lastenhallituksen tehtävänä on lisätä
tietoa lasten oikeuksista Suomessa. YK:n
Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lasta
ei saa ottaa työhön ennen asianmukaista
minimi-ikää, eikä häntä saa ottaa työhön,
joka saattaa olla vaaraksi hänen terveydelleen tai koulutukselleen. Anak jermal -kalastuslautoilla rikotaan tätä Lapsen oikeuksien
sopimuksen periaatetta.
Arawela Sovala
Tapasin sinua yhden päivän ajan. Sain istua
vierelläsi kaislamatolla, pitää kättäsi, katsella polttavan auringon ja iän parkitsemaa
nahkaasi, näkemättömiä silmiäsi. Hämmennyksen, huolen ja päättäväisyyden väreitä
kasvoillasi. Kerroit tarinasi.
Jäit orvoksi pienenä, sukulaisperhe vei
sinut pääkaupunkiin myymään hiiliä. Sinut
naitettiin kun olit vielä lapsi, et tiedä kuinka
vanhana. Et tiedä ikääsi nytkään. Sait kahdeksan lasta, joista kolme selviytyi. Miehesi
häipyi, kun sokeuduit noin 20 vuotta sitten.
Hakkaaminen loppui, mutta myös toisen
aikuisen työpanos. Halusit tarjota lapsillesi
paremman elämän ja sait heidät kouluun,
mutta koulunkäynti jäi.
Kahdeksan vuotta sitten tyttäresi jätti
vauvansa hoteisiisi. Isästä ei ollut tietoa.
Tyttäresi kävi vain satunnaisesti kertomassa, miksei taaskaan tuonut rahaa. Tuhahdit,
että sanoo siivoavansa kaupungissa? Kiukku
välähti kasvoillasi.
Neljä vuotta sitten tytär toi toisen tyttövauvan. Isästä ei tietoa. Tuolloin 4-vuotias
Lucia toimi jo silminäsi. Puolitoista vuotta
sitten saapui kolmas vauva, pikkuveli. Isästä
ei tietoa.
Kerroit, että Lucian koulun aloitus oli
sinun ideasi. Olet ylpeä, miten hyvin hän
pärjää. Hänellä on koulupuku. Kaikilla ei
ole. Tosin uhkasit moittia tyttöä, koska luulit
hänen oppineen puhumaan portugalia jo
paremmin. Selittelin, että valkoihoisten
kameraryhmä hämmentää tyttöä. Huitaisit
napakasti kädelläsi ja sanoit, ettei teillä ole
varaa selityksiin. On opiskeltava ankarasti, jos
aikoo päästä eteenpäin. Lucia on luvannut
opiskella sairaanhoitajaksi ja rakentaa sinulle
oikean talon ja ostaa huovan. Ettei sinun
tarvitsisi enää palella eikä itkeä. Kysyin, mitä
itket. Vastasit: ?Sitä, mitä kaikki maailman
äidit itkevät?
Arvelin, että suret kovasti tytärtäsi.
?Hänellä on oma elämänsä. Ei kunnioitusta ja
rakkautta voi pakottaa?, sanoit.
Jäin miettimään omia huoliani äitinä.
Miten paljon haluaisin varjella aikuistuvia
lapsiani turhilta pettymyksiltä ja ohjata heitä
oikeaan suuntaan. Mutta kuten sanoit, emme
voi elää lastemme elämää. Luovutus elämälle
on äitiyden kipein kohta.
Johdattelin puhetta tulevaisuuden pelkoihin. Leimahdit: ?Jos kuulen Lucian deittailevan yhdenkään pojanlurjuksen kanssa
ennen valmistumistaan, soitan teille ja käsken
pidättämään sen pojan!? Nauroimme vedet
silmissä.
Laitoit ruokaa. Kuljit pihapiirissä kuin
näkevä. Auttamisyritykseni olivat kömpelöitä,
ja käkättäen nappasit kulhon pois. Käsittelit paljain käsin kiehuvaa vettä ja kuumaa
kattilaa nuotiolla. Yhteinen ateria kasvimaasi
antimista auringon laskiessa, kanojen tepastellessa ympärillä ja isosiskojen syöttäessä
sylissäsi istuvaa pölyistä ja räkäistä veikkaa
oli elämäni koskettavimpia hetkiä.
Seuraavana yönä valvoin. Näin pensaiden
päälle kuivumaan heitellyt tahraiset, repaleiset vaatteet. Lasten tomuiset, tömistelevät
jalat ja häikäisevät hymyt. Olisin halunnut
heti tuoda viltin. Ja ehjiä, puhtaita vaatteita.
Saippuaa. Yskänlääkettä. Polkupyörän. Rahaa. Silmäkirurgin. Vessan. Talon lukollisella
ovella?
Seuraavana aamuna tapasin kyläsi
vanhimman. Pyysin häntä lupaamaan, että
he pitävät sinusta huolen! Ja lapsista! Hän
lupasi.
Mitä minä voin luvata?
jari kivelä
tahnaa, koska olin kuullut sen nostattavan kuumetta! Jos jäin kotiin ja
äitini sai selville, hän suuttui ja pakotti kouluun.?
Näissä tarinoissa kahden tytön kokemukset koulunkäynnistä ovat
hyvin erilaisia. Ensimmäinen oli 17-vuotiaan laosilaistytön tarina ja
jälkimmäinen realistinen kuvaus monen suomalaisnuoren kokemuksista. Ei ole varmaankaan yhtään suomalaista nuorta, joka ei haluaisi
lintsata joskus. Monissa kehitysmaissa koulutus on kuitenkin niin
hankalasti savutettava asia ja sillä on niin iso vaikutus lapsen koko
tulevaisuuteen, että tahallaan koulusta pois jääminen ei tulisi mieleenkään. Koulutuksen myötä nainen voi saada työtä, luoda oman uran ja
tienata rahaa itselleen, eikä hänen tarvitse olla riippuvainen miehestään. On myös todettu, että koulutettu nainen lähettää omat lapsensa
kouluun suuremmalla todennäköisyydellä kuin nainen, joka ei ole
saanut koulutusta. Täällä Suomessa koulunkäyntiä pidetään nykyään
liian itsestään selvänä eikä sitä osata arvostaa tarpeeksi. Monikaan ei
ole tullut ajatelleeksi, mitä seuraisi, jos ei yhtäkkiä saisi käydä koulua.
Kehitysmaissa vanhemmilla on paljon syitä, miksi tyttöjä ei laiteta
kouluun. Koulutus maksaa liikaa, tyttöjä tarvitaan kotitöissä tai tytöt
halutaan naimisiin mahdollisimman varhaisella iällä. Suomessa meillä
on oppivelvollisuus, ja vanhemmat tukevat koulunkäynnissä ja tekevät
aktiivisesti työtä koulun kanssa.
Toivon mukaan oppivelvollisuus tulee lähitulevaisuudessa voimaan
joka maassa. On myös huolehdittava, että lait tulevat täytäntöön.
Meidän mielestämme lasten koulutukseen panostaminen on
todella tärkeää. Koulutus on avain siihen, että kehitystä pääsee tapahtumaan, ja tässä kehityksessä erityisesti tytöt ovat suuri tekijä. Niin
kauan, kun yksikin tyttö jää ilman koulutusta, on asian eteen tehtävä
töitä.
Kirje afrikkalaiselle isoäidille
Raakel Lignell
Kirjoittaja on muusikko ja Plankummi, joka tutustui elokuussa
Planin työhön Mosambikissa Planilta lapselle -ohjelman kuvauksissa.
Kolumni on julkaistu aiemmin
Hyvä Terveys -lehdessä
lokakuussa 2012.
Lucia on luvannut opiskella
sairaanhoitajaksi ja rakentaa
sinulle oikean talon ja ostaa
huovan. Ettei sinun tarvitsisi
enää palella eikä itkeä.
jari kivelä
Tyttöjen koulutus on avain kehitykseen
27
svenska sidor
Nu är det vår tur att hjälpa
Skolflickan Malala Yousafzai utsattes 9. oktober för ett
mordförsök i Pakistan för att hon vågade kanpanjera för
flickors utbildning. En taliban man sköt den 15-åriga Malala i
huvudet i en skolbuss. Hon blev allvarligt skadad. Två dagar
senare, den 11.10. firades den allra första internationella
flickdagen ? en dag som blev till på Plans initiativ.
I många länder får flickor inte gå i skolan. De tvingas att
gifta sig som minderåriga, sliter hemma med hushållsarbete
och möter våld. Flickor värdesätts inte lika högt som pojkar.
Tiotals miljoner flickor har det svårt bara för att de är flickor.
Plans kampanj För att jag är en flicka har redan under
många år förbättrat flickornas situation. Kampanjens tema
i år är utbildning. Alltför ofta tvingas flickor avbryta sin
skolgång för att de ska hjälpa till med hemsysslor eller bli
hustrur till vuxna män. Alltför ofta är utbildningens nivå
undermålig och alltför ofta utsätts flickorna för sexuella
trakasserier i skolan.
Finland är ett av världens bästa länder gällande utbildning och jämställdhet. Det har inte alltid varit så. Bara för
några tiotals år sedan fanns det många barn också här som
inte fick gå i skolan. Ännu efter kriget blev flickor oftare än
pojkar utanför läroverket.
När Finland var ett fattigt utvecklingsland fick vi hjälp
från utlandet, bl.a. från Förenta staterna. Nu när vi lever i
välfärd är det vår tur att hjälpa de fattiga i världen. Därför
känns det fel att Finland inte har lyckats höja utvecklingsanslaget till 0,7 procent av BNP ? till en internationell nivå som
också Finland har förbundit sig till. Även om vår ekonomiska
situation är kärv är den ingenting jämfört med situationen i
de mest fattiga länder.
Den här tidningen delas till alla som har stött Plan
Finlands arbete. Jag vill tacka er - faddrar, företag och andra
som stött oss. Med ert stöd har vi förbättrat situationen
och livsvillkoren för barn i världens fattigaste länder. Under
förra verksamhetsåret har Plan jobbat med 174,2 miljoner
människor - varav 41,2 miljoner är flickor - utbildat 239 504
hälsoarbetare, förbättrat sanitet i 417 911 hem och byggt
eller renoverat 2 152 skolor.
I september bekantade jag mig med Plans arbete i
Moçambique. Vi besökte lokala samhällen som inte ens hade
en brunn utan endast en jordgrop varifrån man hämtade sitt
vatten. Eftersom vattnet lätt blir förorenat under regnperioden har barn ofta diarré under hela regnperioden dvs. halva
året. Trots allt var människorna fulla av livsglädje och hopp.
Vi har mycket att lära av deras attityd. Åtminstone försöker
jag själv låta bli att klaga över småsaker.
Jag började mitt arbete som Plan Finlands generalsekreterare i oktober. Redan nu kan jag konstatera att Plan är
en dynamisk, modig och sakkunnig utvecklingssamarbetsorganisation som konkret och varaktigt förbättrar barnens
situation. Jag är stolt över att få vara med i Plan Finlands
verksamhet och lovar att göra mitt bästa, och lite till.
Ossi Heinänen
P.s. Malalas tillstånd på sjukhuset har blivit bättre. Det finns
hopp.
28
Uganda glömmer inte
Lord?s Resistance Army
Gerillagruppen Lord?s Resistance Army (LRA), som är känd för sina
barnsoldater, terroriserade norra Uganda under 25 år. Den väpnade konflikten är nu över men återuppbyggandet av vardagen har bara börjat.
Francis Ogwal, 27, hälsar sina gäster välkomna med sin vänstra hand.
Den högra handen fattas från armbågen neråt. Arbetsfördelningen i
familjen styrs av pappans handikapp. Hustrun Grace Apoo, 24, sköter
familjens odlingar och pappan Francis syr kläder för grannskapet. Fyraåriga dottern Dorin Ayon har på sig en klänning som pappa har sytt.
Francis hämtar familjens enda get med till fotograferingen. Familjens
boskap var liten också 2004 då hembyn attackerades av LRA. Grace
lyckades fly undan men Francis tvingades att följa med gerillasoldaterna.
-De ville lämna byn fort för de var rädda för armen. LRA rör sig alltid
till fots. De hade mycket grejor och jag blev bärare för LRA.
Under sju dagar marscherade Francis med soldaterna och hamnade i
staden Pader där ugandiska militären attackerade gruppen. Frances blev
frisläppt, oskadad, men hade otur. På hemresan körde bilen på en mina
och Francis förlorade sin högra arm i explosionen. Det var inte tryggt att
återvända hem så familjen hamnade på flyktingläger i Lira. År 2007 hade
LRA tvingats utanför Uganda och familjen kunde återvända hem. Allting
i byn var förstört och familjen måste börja om från början.
Liv efter flyktinglägret
Dorin föddes efter hemkomsten. Familjen vill att hon ska gå i skolan.
- Hon är en gåva som Gud har gett oss. Vi vill att hon kan läsa, säger
den stolta pappan.
Dorin är med i Plans fadderverksamhet som startade i augusti 2011. I
verksamhet finns 2300 barn med sina familjer.
- Lokalbefolkningen har tagit emot projektet väl och förväntningarna
är höga. Folket är fattigt här och vi har inte resurser att bemöta alla
behov på en gång, säger Plans projektanställda Jacob Amai.
Efter inbördeskriget är två miljoner ugandier flyktingar i sitt eget
land. Enligt landchefen Subhadra Belbasen vid Plan Uganda blir människor hjälpberoende i flyktingläger.
-Många barn är födda och uppvuxna i flyktingläger där människor
förväntar sig att få direkt hjälp, något som Plan inte ger.
Norra delen av Uganda är mindre utvecklat och fattigt. Lira ligger långt
borta från allting gällande hälsovård, utbildning och kvinnornas situation.
- Man har egentligen inte gjort utvecklingsarbete här ännu, alla har
fokuserat sig på konfliktens efterarbete. Flera organisationer har lämnat
området men vi valde att stanna. Vi har varit i Lira sedan 2007 och har
bl.a. byggt upp skolor som blev förstörda under kriget.
Malaria är värsta problemet i vardagen
Fadderverksamheten i Lira har inte ännu hunnit långt. Prioritering
nummer ett i praktiska åtgärder är att skaffa 1500 moskitnät till
fadderbarn och deras familjer.
- Det är inte tillräckligt, malariasituationen i området är allvarligt.
Nästan alla har haft malaria under de senaste tre månaderna, säger
Jacob Amai. Att kämpa mot malaria är svårt eftersom många tror att
malaria sprids av regn och kyla och inte av parasiten som sprids av
insekten Anopheles. Många familjer har moskitnät men använder dem
inte, så det finns ett upplysningsbehov.
Hemma hos Dorin sover hela familjen under moskitnätet. Än så
länge är nätet helt men det håller inte i evigheter. Plan har lovat att
leverera ett nytt nät vid årsskiftet. För tillfället är livet i norra Uganda
lugnt. LRA är borta och etniska sammandrabbningar nordöst om Lira
påverkar inte vardagen här. I Lira kämpar man med mer vardagliga
problem. Plans informationschef Agnes Kabaikya känner på Dorins
panna och ser bekymrad ut. Hon vänder sig till Grace och Francis.
Flickan tycks ha feber.
Världen blev rosa på flickdagen
Flickdagens festligheter i Finland
Den 1
1.10. firades den allra första flickdagen, ett initiativ från Plan.
Flickorna firades i alla Plans 69 verksamhetsländer på många olika sätt.
Flickorna till ära illuminerades 33 olika monument i 19 länder.
Rosafärgade lyste bl.a. pyramiderna i Egypten, Empire State Building
i New York, London Eye, Niagara Falls i Kanada, Old Fort i Delhi och
Globen i Stockholm.
Plan Belgien gjorde en dokumentärfilm om en annorlunda skoldag
för tonårsflickor. Under en dag skalade flickorna potatis, skurade
toaletter, uteblev från matematiktimmen och bemötte likadan diskriminering som flickorna i många u-länder.
Plan Thailand arrangerade en fotoutställning om flickor utan medborgarskap. En av dem var tonårsmamman Fang.
- Med hjälp av en ordentlig utbildning kan jag få ett riktigt jobb.
Utan det får jag dålig lön och kan bli offer för människohandel. Jag
vill att mina barn får en bra utbildning och kan hjälpa hela familjen.
Själv tänker jag börja skolan på nytt, säger Fang.
Plan Finland firade flickdagen med festseminarium och tv-konsert.
På festseminariet publicerades den internationella rapporten För att
jag är en flicka som redogör flickors situation i världen. Medverkande
i seminariet var bl.a. riksdagsledamot Pekka Haavisto och professor Helena Ranta. Tv-programmet Plan-ilta lapselle med inhemska
toppartister hade över 400 000 tittare. På scenen uppträdde bl.a.
Jari Sillanpää, PMMP, Iiro Rantala, Laura Närhi och Erin. I tvprogrammet såg man ett rörande möte då den finländska lärarinnan
Laura Laurila reste till Moçambique för att möta sitt nya fadderbarn.
Med på resan var också Nicke och Raakel Lignell.
Dagen till ära lyste Finlandia-huset i rosa på kvällen. Den internationella flickdagen syntes brett i finlandssvenska medier, både i tv,
radio, press och i sociala medier.
Den färska rapporten För att jag är en flicka samt foton och videor
om flickdagen finns på vår webbsida plan.fi
kilpailu
Äänestä ja osallistu kilpailuun!
Lisätietoja verkosta: plan.fi/planshop.
Mikä on mielestäsi lehden kiinnostavin
artikkeli? Voit samalla kertoa, mistä aiheesta
haluaisit tulevaisuudessa lehdestämme lukea, tai antaa
palautetta toimituksellemme. Toiveesi ja mielipiteesi ovat
meille tärkeitä!
Lähetä vastauksesi sähköpostitse osoitteeseen toimitus@
plan.fi tai postikortilla osoitteella Plan Suomi Säätiö, Planlehti, Kumpulantie 3, 6. krs, 00520 Helsinki.
Kiireellisissä kysymyksissä ja kummiasioissa saat parhaiten
vastauksen asiakaspalvelustamme: info@plan.fi.
Vastaamalla lukijakysymykseen voit voittaa Planin työtä
tukevia tuotteita. Vastanneiden kesken arvomme tällä kertaa
valkoisen Plan-pastillin, jonka on suunnitellut Eero Aarnio.
Lehden 3/12 lukijakysymyksen voitti Sonja Nyberg Espoosta. Lukijat äänestivät parhaaksi jutuksi artikkelin Intian
tupakkatytöt käärivät savukkeita henkensä kaupalla.
29
junior-plan
vie
Junior-Plan kalle
mat
tällä kertaa
puhu mandariinia!
!
n
a
a
n
i
Ki
Mikä on kiinalainen horoskooppisi?
Syntymävuosi
Horoskooppi
Luonne
Mandariinikiina on maailman puhutuin kieli ja noin 867
miljoonan ihmisen äidinkieli.
2000
Lohikäärme
Voimakas,
innostuvainen,
kiehtova
Ni hao! Hei!
Hao bang a!
Vau, ihan mahtavaa!
Wo zai jiang hanyu. Minä puhun kiinaa.
2001
Käärme
Älykäs, rauhallinen,
syvällinen
2002
Hevonen
Vuohi
Taiteellinen, tyyni,
epäitsekäs
Lohikäärme tuo Kiinassa hyvää onnea.
Askartele oma lohikäärme!
Käytä mielikuvitustasi, kun suunnittelet
oman lohikäärmeesi.
Valmistusohje:
1. Leikkaa erivärisistä kartongeista lohikäär-
2.
meen pää ja kasvojen osat. Liimaa ne yhteen.
2. Leikkaa vartaloa varten kaksi 75 cm pitkää ja 3 cm
Tarvikkeet:
»» värikkäitä kartonkeja
»» liimaa
»» sakset
»» kaksi pilliä tai kynää
leveää kartonkikaistaletta. Liimaa kaistaleet päädystä
yhteen kuvan esittämässä kulmassa ja kieputa niitä
toistensa ympärille niin, että niistä muodostuu haitarimainen vartalo.
Seikkailunhaluinen,
hurmaava,
humoristinen
2003
Tanssiva lohikäärme
Näin kirjoitetaan ?Hei!? Vahvista viivat.
Apina
Nokkela, eläväinen,
mukavuudenhaluinen
2005
Kukko
Rohkea, ahkera,
puhelias
2006
Koira
Uskollinen,
oikeudenmukainen,
lämmin
Sika
Epäitsekäs, siisti,
anteeksiantavainen
2004
Ni hao!
Olen isopanda ja asun Kiinan vuoristossa.
Meitä on maailmassa vain 1 600, joten
tarvitsemme suojelua. Bambunversot
ovat herkkuani! Pystyn syömään päivässä
jopa 40 kiloa bambua.
2007
2008
Peloton, hauska,
toimelias
2009
Isopanda piileskelee
tässä lehdessä
kahdella muullakin
sivulla. Huomaatko,
minne se on kiipeillyt?
Rotta
Härkä
Työteliäs,
auttavainen,
leppoisa
2010
Tiikeri
Urhea,
hyväsydäminen,
itsenäinen
2011
Jänis
Hyväntuulinen,
nopea, kiltti
Kiinalaista uuttavuotta
juhlitaan 9.2.!
3.
3. Liimaa vartalon molempiin päihin pilli tai kynä.
4. Liimaa pää haitarin litteään päähän ja
koristele peräpää kartonkisuikaleilla.
Lohikäärmeesi
on valmis!
Liu Shi ikävöi vanhempiaan
Kymmenvuotias kiinalaispoika
Liu Shi näkee äitinsä ja isänsä
vain kerran vuodessa. Hän on
asunut isoäitinsä luona kolmevuotiaasta asti, koska vanhemmat eivät ole löytäneet töitä
kotikylästä.
? Isä ja äiti ovat töissä toisella puolella Kiinaa. Haluaisin
heidät takaisin, Liu Shi kertoo.
Kiinassa on noin 19 miljoonaa alle 15-vuotiasta lasta, jotka
eivät voi asua vanhempiensa
kanssa. Monet sukulaisten luona asuvat lapset eivät saa edes käydä
koulua, sillä heistä ei aina pidetä yhtä hyvää huolta kuin perheiden
omista lapsista. Plan auttaa siirtotyöläisten lapsia käymään koulua
ja järjestää heille harrastustoimintaa.
Liu Shi saa onneksi käydä koulua, ja hänellä on unelma:
? Aikuisena haluan opettajaksi, jotta voin auttaa toisia. En myöskään halua enää olla erossa vanhemmistani vaan asua lähellä heitä.
MITÄ tyttö ja ankat SANOVAT?
Ymmärrän ankkojen
kieltä. On ihanaa, kun
on tällaiset lemmikit.
Kvaak, kvaak.
Onpa ihanaa asua
tällaisessa paikassa.
Niin on, kun lellitään
ja paijaillaan.
Viime numerossa kyselimme tekstejä tyhjiin puhekupliin ja saimme
monta hauskaa ehdotusta. Arvonnan voitti Kerttu, 7, Uukuniemeltä.
Tässä Kertun tekstit.
31
Jouluksi kaunista,
eettistä ja käsintehtyä
Rohkeusrannekoru 18 ?
Maasai-rannekoru
8?
Joulupyyhe
6?
Jakarandapuiset
punatulkut
kuusen oksalle (2 kpl)
11 ?
katso
lisää
Viisi erilaista
joulukorttia
Joulupallot (4 kpl)
22 ?
(postimaksu maksettu)
10,50 ?
www.plan.fi/shop