NUMERO 5 – SYYSKUU 2014 50 vuotta Eläkeläinen-lehti perustettiin vuodenvaihteessa 1963–1964 ”eläkeläisen luo saapuvaksi sanansaattajaksi”. Tavoite oli kertoa eläkeläisille tärkeistä asioista ja tarjota ikäihmisille mahdollisuus käyttää sananvapauttaan. Eläkeläiset ry juhlii lehtensä syntymävuotta julkaisemalla tämän numeron tavallista muhkeampana. Lehteä tehdään edelleen perustajaisien ja -äitien hengessä: ikäihmiset osaavat ja tekevät. Syystärräysten osanottajia Kuntorannassa selailemassa Eläkeläinen-lehden vanhoja vuosikertoja. Syystärräyksiin osallistui liki 500 Eläkeläiset ry:n jäsentä ympäri maata. Kohti Poria Eläkeläiset ry:n seuraava valtakunnallinen tapahtuma järjestetään Porissa ensi kesänä. Järjestön jäsenet kokoontuvat Poriin 9.–11.6. viettämään kulttuuri- ja retkeilypäiviä. Tieto Porista päivien emäntäkaupunkina otettiin innostuneesti vastaan Eläkeläiset ry:n Syystärräyksissä Kuntorannassa elokuun lopulla. Ensimmäisen viikon aikana yhdistykset tekivät tärräyksissä, netissä ja Porin Seudun Matkailu Oy MAISA:n toimistoon yli 1 000 ennakkovarausta. Kulttuuri- ja retkeilypäivillä huipentuu järjestön talvikaudeksi suunnittelema kampanja Kävellen kohti Poria. Kulttuuri- ja retkeilypäivien emäntäkaupunki julkistettiin Syystärräyksissä. Porin Seudun Matkailu Oy:n esittelypöydän äärellä kontulalaisia ja kittilläisiä. S. 4–5 ja 10–11
2 – Nro 5 syyskuu 2014 ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Pääkirjoitus HANNU PARTANEN O Eläkeläinen-lehti – 50 vuotta sananvapautta ikäihmisille ma lehti oli syyskuussa 1963 julkaistun Eläkeläinen-lehden näytenumeron pääkirjoituksen otsikko. Kirjoituksessa todettiin, että ”jäsenistöä varten tarvitsemme yhdyssiteen. Tällainen yhdysside voi olla vain oma lehti, mahdollisimman monen eläkeläisen luo saapuva sanansaattaja, joka keskittyy käsittelemään eläkeläisten tärkeinä pitämiä asioita.” Näytenumero oli jäsenistön keskuudessa odotettu ja siitä tuli menestys. Järjestö ryhtyi julkaisemaan lehteä vuoden 1964 alusta. Nyt käsillä oleva lehti on Eläkeläisen 50-vuotis juhlanumero. Lehti haluaa edelleen olla Eläkeläiset ry:n jäsenistön yhdysside, joka kertoo järjestön ja sen jäsenyhdistysten eri puolilla maata toteuttamasta moni-ilmeisestä toiminnasta. Sen palstat ovat avoimina jäsenistön mielipiteille ja se haastaa lukioitaan keskusteluun eläkeläisten tärkeäksi kokemista asioista. Lehdellä on laaja eläkeläisistä koostuva avustajaverkosto. Vapaaehtoisten avustajien lisäksi lehden ympärille on keskittynyt monipuolista asiantuntijuutta. Lehti julkaisee ajankohtaisia artikkeleita ikääntymispolitiikan eri lohkoilta. Sillä on käytössä taitavien ammattikirjoittajien verkosto. Vapaat toimittajat ruokkivat lehteä monella tavoin eläkeläisten elämää koskettavilla jutuilla. Lehti on vapaamielinen kulttuurilehti ja avoin erilaisille virikkeille. Se on mukana järjestön ikääntymispolitiikan rakentamisessa. Lehden julkaiseminen on käytännön sananvapautta eläkeläisille. Sananvapauden toteuttaminen lehteä julkaisemalla on nykyisin kallista. Erityisesti jakelukustannukset ovat nousseet nopeasti. Lehti sisältyy jäsenmaksuun ja sen voi myös erikseen tilata. Yhdistysten omat ilmoitukset ja jäsenistön joulutervehdykset tukevat lehden taloutta. Kaupallisista ilmoituksis- ta käydään kovaa kisaa eri julkaisujen välillä. Onneksi meillä on satunnaisten ilmoittajien lisäksi muutamia vakiintuneita ilmoittajia, jotka haluavat välittää omat viestinsä lehtemme välityksellä. Lehden ja järjestön muun tiedotustoiminnan tukemiseksi järjestämme alkaneella syyskaudella tukiarpajaiset. Arpajaisten teemana on sananvapautta ikäihmisille, Eläkeläinen – lehti 50 vuotta. Sydämelliset kiitokset ja hyvän arpaonnen toivotukset jo ennakkoon kaikille teille, jotka lunastatte syys-lokakuussa kotiin postitettavat arvat. Hallitus kyykyttää köyhimpiä H ymy hyytyy hilpeämmältäkin eläkeläiseltä, kun kuuntelee Stubbin ja Rinteen hallituksen ensimmäistä ja samalla viimeistä budjettiesitystä. Hallitus vie nyt läpi Kataisen hallituksen keväällä kehysbudjetissa päättämät eläkeindeksien leikkaukset mahdollisimman epäsosiaalisella tavalla. Pienituloisimmat eläkeläiset jäävät nuolemaan näppejään siinä missä keskituloisten leikkauksia hieman pehmennellään eläketulovähennyksellä. Valtiovarainministeri Rinteen lupailut takuueläkkeen 10 euron tasokorotuksesta osoittautui pel- käksi julkisuuspeliksi. Hallitukselta ei löytynyt sydäntä eikä tahtoa korotukseen, vaikka sen hinta olisi ollut budjettikokonaisuudessa häviävän pieni, vain 12 miljoonaa euroa. Hallituksen esitys valtion vuoden 2015 talousarvioksi on eläketulojen kannalta yksiselitteisen leikkaava, kun se jäädyttää eläkeindeksit 0,4 prosenttiin. Kun vuoden vaihteessa tuleva eläkkeiden indeksikorotus olisi ilman leikkausta hieman yli yhden prosenttiyksikön, merkitsee indeksin jäädytyt 0,6-0,8 prosentin leikkausta kaikkiin eläkkeisiin. Hallitus kompensoi leikkausta kunnallisen eläketulovähennyksen korotuksella, mikä koskee 917–2100 euron kuukausieläkkeitä. Kompensaatiota eivät saa kaikkein pienituloisimmat, koska he eivät maksa veroa pienestä eläkkeestään. Kompensaatiosta eivät saa myöskään he, joiden kuukausieläke ylittää eläketulovähennyksen ylärajan. Niille, jotka kuuluvat eläketulovähennyksen piiriin, korvaa eläketulovähennyksen korotus indeksileikkauksesta karkeasti arvioiden puolet. Suurin euromääräinen hyöty tulee 1750 euron kuukausieläkkeeseen. Siinä indeksi- leikkauksen menetys on 12,25 euroa ja eläketulovähennyksen tuoma hyöty 7,83 euroa kuukaudessa eli eläkeläisen tappioksi jää 4,42 euroa kuukaudessa. Hallituksen talousarvioesitys on tulossa eduskunnan käsittelyyn. Mikäli eläkkeiden indeksileikkauksia ei saada eduskunnassa peruttua, on vähintäänkin kohtuullista, että takuueläkkeeseen tehdään tasokorotus, jolla kaikkein pienituloisimmille kompensoidaan indeksileikkaus täysimääräisesti. Puheenjohtajan palsta KALEVI KIVISTÖ Maailma muuttuu – keskusteluteemat pysyvät Hakiessani aineistoja tässä lehdessä julkaistavaan artikkeliin suomalaisten eläkejärjestelmien kehityksestä, tuli etsimättä mieleen Saarnaajan johtopäätös: ”Sukupolvi menee, sukupolvi tulee, mutta maa pysyy ikuisesti.” Niin pysyvät näköjään eläkekeskustelun argumentitkin. * * * Eläkeiästä on keskusteltu koko vaalikausi. Varmaan se on teema vielä seuraavan hallituksen ohjelmasta neuvoteltaessa. Eikä siitä keskustella ensimmäistä kertaa. Jo ensimmäisissä ehdotuksissa eläkejärjestelmäksi sata vuotta sitten ehdotettiin eläkeiäksi Saksan mallin mukaan 65 vuotta. Asia oli esillä myös Forssan puoluekokouksessa vuonna 1903 ja siellä turkulainen K.F.Hellstén käsitteli asiaa ajalle ominaisella värikkäällä kielenkäytöllä: ”Tuskinpa se, joka on 60 vuoden vanhaksi raatanut työssä, tarvitsee enää eläkettä. Hän on silloin jo niin loppuun kulunut. Ikäraja olisi asetettava 50 vuodeksi”. Kokous asetti hieman maltilli- semmin tavoitteeksi 55 vuoden ikärajan. Siinä iässä oli tuohon maailmanaikaan monilla takanaan jo 40 vuoden työura. Samanpituinen työura on myös nykyisten työeläkelakien tavoitteena. Eläkettä karttuu 1,5 % vuodessa ja täysi 60 %:n eläke kertyy 40 karttumisvuoden jälkeen. Rakennustyöväen liiton äskeisessä mielenilmauksessa korostettiin samaa asiaa kuin Hellstén Forssassa: nuorena aloittaneiden, raskaissa ja kuluttavissa töissä työuran tehneiden mahdollisuudet päästä eläkkeelle ennen loppuun kulumista pitäisi turvata. Se edellyttää jäykkien ikärajojen asemasta yksilöllistä harkintaa ja yleisen ikärajan oheen vaihtoehtoisia reittejä päästä eläkkeelle. Tilastokeskuksen hiljattain julkaisemissa tiedoissa ilmenee, että lakiin kirjoitettu eläkeikä ja todellinen eläkkeelle siirtymisikä ovatkin käytännössä eri asioita. Asiaa voi mitata esimerkiksi selvittämällä, kuinka moni 60-64 –vuotiaista on työelämässä. Monissa Keski- ja Etelä-Euroopan maissa (mm. Itävalta, Belgia, Ranska, Espanja) lakiin kirjoitettu eläke- ikä on 65 vuotta, mutta 60-64 -vuotiaista työssä on vain 26-33 %. Suomessa, jossa eläkkeelle voi siirtyä 63–vuotiaana, on vastaava työssäkäynnin prosenttiosuus 44, joka on EU-maiden kuudenneksi korkein. Eläkkeelle siirtymiseen vaikuttavatkin enemmän työelämän luonne ja työnantajien valmius työllistää ikääntyneitä kuin lakiin kirjoitettu eläkeikä. * * * Eläkeiästä keskusteltaessa toistuva mantra on kestävyysvaje, johon eläkeiän noston sanotaan olevan lääke. Tämäkään perustelu ei ole uusi. Vuoden 1910 valtiopäivillä Suomalaisen puolueen August Hjelt perusteli varauksellista suhtautumistaan eläke- ja sairausvakuutukseen toteamalla, että ”nykyaika ei ole suurille sosiaalisille uudistuksille varsin otollinen”. Kauan niitä uudistuksia saatiinkin odottaa: kansaneläkelakia vuoteen 1937 ja sairausvakuutusta vuoteen 1963. Ja toistuvasti niitä valmisteltaessa on kuultu Hjeltin sanoman kaltaisia varoituksia. Näyttelijä Joonas Nordman osallistui eräänä TV:n perjantaiaamuna Jälkiviisaisiin ja tokaisi eläkeikää koskevaan keskusteluun, että mahtaako hänen sukupolvensa eläkettä saadakaan. Kestävyysvaje ymmärretäänkin usein eläkkeiden rahoitusta koskevaksi ongelmaksi, koska se liitetään eläkeiästä käytyyn kädenvääntöön. Siitä ei kuitenkaan ole kyse. Eläketurvakeskuksen tuoreet laskelmat osoittavat, että eläkemaksuihin kohdistuu nyt päätettyjen lisäksi vain vajaan prosenttiyksikön korotuspaine, jotta rahoitus tulee turvatuksi vuoteen 2080 asti. Kestävyysvajeeseen eläkeikä liittyy vain ikääntyneiden parantuvan työllisyyden kautta. Mitä parempi on työllisyys, sitä enemmän kertyy verotuloja ja sitä kestävämpi on julkinen talous. Nämä ongelmat ratkaistaan työllisyyspolitiikalla. Jos siinä onnistutaan, olisi nykyaika sosiaalisille uudistuksille otollisempi kuin millaiseksi Hjelt ja häntä seuraavat uudistusten jarruttajat ovat sitä vuosikymmenet kuvailleet.
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Nro 5 syyskuu 2014 – 3 Eläketulovähennyksen korotus ei korvaa edes indeksileikkausta Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö on tyrmistynyt pienituloisimpien kohtelusta hallituksen budjettiesityksessä. – Se on kylmää kyytiä köyhille eläkeläisille ja muille pienituloisille. Lapsi- ja eläkeläisköyhyys ovat suomalaisen yhteiskunnan kipeimpiä ongelmia. Nyt kumpaakin ryhmää vain kuritetaan leikkauksilla jättämällä ne indeksileikkausten osittaisenkin korvaamisen ulkopuolelle, Kivistö kommentoi esitystä. Erityisen tyrmistynyt Kivistö on siitä, että budjettiriihessä luovuttiin takuueläkeken korottamisesta. Valtiovarainministeriön ehdotuksessa sirtä olisi korotettu sentään kympillä. Se olisi suurin piirteinen korvannut indiksileikkauksen aiheuttman menetyksen pienituloisimmelle. Takuueläkkeen saajia on noin 103 000 eli noin 7 prosenttia kaikista eläkkeensaajista Menetykset suuremmat kuin verohyöty Hallituksen budjettiesitys kunnallisveron eläketulovähennyksen korottamisesta ei korvaa kevään kehysriihessä päätettyä eläkkeiden indeksileikkausta. SDP:n kannatuskatastrofissa rimpuilevan valtiovarainministeriö Antti Rinteen esikunta oli yrittänyt leipoa budjettgiesitykseen jonkin sortin vaalipullan. Se jäi likilaskuisiksi. – Verotarkistukset ovat ehkä balsamia indeksimenetyksen tuomiin haavoihin. Laskelma indeksileikkauksen ja verohyödyn vaikutuksesta Eläke kuukaudessa Verovähennyksen hyöty euroa /kk Indeksileikkauksen tappio euroa/kk Erotus euroa/kk 917 + 3,25 - 6,42 -3 ,17 1333 + 6,75 - 9,33 - 2,58 1750 + 7,83 - 12,25 - 4,42 2083 + 7,42 - 14,58 -7,16 Laskelma eläkeläisten verohyödyistä ja indeksimenetyksistä perustuu tällä hetkellä käytettävissä oleviin tietoihin indekseistä. Haavoja ne eivät paranna, koska menetykset ovat suuremmat kuin esitetty verohyöty, Kivistö sanoo.. Kivistö on tehnyt yksityiskohtaisen laskelman indeksileikkauksen ja veroesityksen yhteisvaikutuksesta. – Menetys on 3 eurosta heiman yli 7 euroon kuukaudessa, jos kuukausi eläke on 917 euron ja 2 200 euron välilä. Sitä pienemmissä ja suuremmmissa eläkkeissä ei verohyötyä tule lainkaan, joten indeksimenetys jää kokonaan eläkeläisen itsensä kannettavaksi. Kivistö huomauttaa, että verohyödyn laskelma perustuu Kirkko-Jaakkolan (VKL) laskelmiin, joissa myös verotuksen vaikutus on otettu huomioon. Indeksileikkauksen tappio on laskettu bruttoeläkkeestä ja verotuksen vaikutuksen huomioi- minen saattaa erotuksia jonkin verran pienentää. Alimmassa tuloluokassa verotuksen vaikutus on hyvin pieni. Ylemmissä euromääräinen tappio jää verotuksen huomioimisen jälkeen suuremmaksi. Keskimmäisissä tuloluokissa erotus jää todennäköisesti pienimmäksi. Laskelmassa on olettamuksena, että työeläkeindeksin lakisääteinen taso olisi 1.1 % (sitähän ei tarkkaan tiedetä, koska se lasketaan kolmannen vuosineljänneksen vuositason muutoksesta ja tämän vuoden osalta kolmas vuosineljännes on vielä menossa). Taustalla on olettamus ansiotason noususta 0,8 prosenttia ja elinkustannusindeksin noususta 1,2 prosenttia. – Arvio lienee lähellä totuutta, poikkeaa korkeitaan prosentin kymmenesosalla. Kun ensi vuoden indeksi maksetaan vain 0,4 prosentin suuruisena, jää eläkkeen saajalta saamatta 1.1– 0.4 prosenttiyksikköjen erotus eli 0,7 prosentin nousu, Kivistö selventää laskelmaa, Paha lovi ostovoimaan Valtipovarainministyeriön ja hallituksen toimia käsiteltiin myös Eläkeläiset ry:n hallituksessa elokuun lopussa. Tuolloin ei koko synkeä totuus, esimerkiksi takuueläkkeen jättäminen korottamtta, ollut vielä selvillä. Budjetin valmistelusta siihen mennessä saadut tiedot saivat kuitenkin järjestön hallituksenr eagoimaan terävästi. – Maan hallitus aikoo istua tulee kuntien housjuilla. Ehdotus kunnallisen eläketulovähennyksesen korottamisesta kuntien tuloja noin 70 miljoonaa euroa. Sekin on omiaan kasvattaamaa painetta kunnallisveron nostamiseen. Se on tasavero, joka räppää pahiten pienituloisia. – Indeksileikkaus hyödyntää puolestaan eläkeyhtiöitä, jotka maksavat 90 prosenttia yksityisistä työeläkkeistä, sanoi hallituksen helsinkiläisjäsen Pekka Saarnio. – Lopulta tässä käy niin, että pienituloiset kärsivät ja mahtavat eläkeyhtiöt voittavat, Saarnio summasi. Alikorvautuva indeksileikkaus ei jää eläkeläisten ainoaksi menetykseksi. – Kiinteistövero nousee, taksat ja maksut samoin, joten eläkeläisten ostovoimaa tuule paha lovi, sanoi valtuuston puheenjohtaja Toivo Keränen Eläkeläiset ry:n hallituksen kokouksessa. PEKKA ISAKSSON Eläkeläiset ry:n toimintaa ja Eläkeläinen-lehteä voi tukea osallistumalla arpajaisiin Sananvapausarvan tuotto käytetään yhdistysten tiedottajien ja kotisivujen tekijöiden kouluttamiseen Eläkeläiset ry:n jäsenet saavat kohta oheisen kuvan näköisen kirhekuoren. Jokainen kuori sisältää viisi viiden euron arpaa. Ne lunastamalla jäsenet voivat tukea järjestön lehteä ja järjestön muuta tiedottamista. Tuki ei mene suoraan lehdelle, vaan hyödyttää yhdistyksiä ja lopulta jäseniä itseään. Arpajaisten tuotolla muun muassa koulutetaan yhdistysten tiedottajia ja kotisivujen tekijöitä. Tavoitteena on, että myös lehteen saadaan entistä parempia juttuja ja kuvia yhdistysten toiminnasta ja muusta paikallisesti eläkeläisiä kiinnostavasta. – Eläkeläinen-lehti on jo 50 vuoden ajan ollut mukana kaikessa toiminnassa. Lehti kertoo eläkeläisille tärkeistä kysymyksistä, kuten eläkkeistä sekä sosiaali-, terveys-, vanhus- ja kulttuuripalveluista Lehti seuraa kulttuuria ja viihdettä unohtamatta harrastuksia. Lehti tarjoaa lukijalle tarpeellista tietoa ja kiinnostavan lukuelämyksen, sanoo järjestön toiminnanjohtaja ja elhden päätoimittja Hannu Partanen. –Eläkeläiset ry:n toiminnasta vastaavat vapaaehtoiset eläkeläiset. Myös lehden jutuista suuri osa on yhdistysten tiedottajien ja muiden vapaaehtoisten avustajien kirjoittamia. Arpajaiset alkavat 23.9 ja päättyvät ensi maaliskuussa. Osallistuminen on vapaaehtoista. Järjestön hallitus toivoo mahdollisimman monen jäsenen lunastavan arpapaketin.
4 – Nro 5 syyskuu 2014 ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Sirkka Kuivala (kesk.) Kontulasta tekemässä ennakkovarausta kulttuuri- ja rtkeilypäiville Porin Seudun Matkailu Oy:n markkinointipäälliköltä Eija Joensuulta. Tilannetta seuraavat Eeva Posti (vas.) Kemistä ja Ritva Nordlund Vantaalta. Ennakkovarauksia kulttuuri- ja retkeilypäiville yli tuhat viikossa Poriin innostuttiin jo Syystärräyksissä V ain muutama minuutti ehti kulua Eläkeläiset ry:n seuraavien kulttuuri- ja retkeilypäivien paikan julkistamisesta Syystärräysten ensimmäisellä jaksolla, kun nopeimmat matkavastaavat riensivät tekemään ennakkovarauksia. Porin Seudun Matkailu Oy MAISA:n info- ja varauspisteeseen muodostui alussa pientä ruuhkaa. Jonon kärkeen ehtivät yhdistykset miltei vastakkaisista päistä Suomea, Kontulan Eläkeläiset ry Helsingistä ja Kittilän Eläkeläiset ry Lapista. Kontulan Eläkeläiset varasi yli 80 vuodesijaa ja Kittilä 40. Kittilän varausta ei häirinnyt se, että julkistamistilaisuudessa kittiläläiset kyselivät kotikuntansa ja Porin välimatkaa. Yli 850 kilometriä ei lopulta arveluttanut varaustiskillä. – Mahtaneeko 40 paikkaa edes riittää, miettivät kittiläläiset varaustaan. Ensimmäisenä ilmoittautumispäivänä Porista varattiin noin 200 majoituspaikkaa. Samanlainen tahti jatkui myös Syystärräysten toisella ja kolmannella jaksolla. Porin Seudun Matkailun toimistoon ja Syystärräysten varauspisteeseen oli 5.9. mennessä tehty yhteensä 1050 majoituspaikan ennakkovaraukset. Muutenkin Pori tuntui olevan ainakin Syystärräysten osanot- tajille mieluinen kulttuuri- ja retkeilypäivien paikka. Länsirannikolla ei ole pitkään aikaan järjestetrty Eläkeläiset ry:n valtakunnallisia tapahtumia. Edellisen kerran Porissa järjestettiin nykyisiä kesäpäiviä vastaavat kulttuuri- ja retkeilypäivät vuonna 1969. Aloitteen Porista oli tehnyt Eläkeläiset ry:n Satakunnan Aluejärjestö, jonka puheenjohtaja Terttu Viinamäki oli nyt toivottamassa Eläkeläiset ry:n jäsenet tervetulleiksi tapahtumaan. – Porissa on päivien osanottajille paljon muutakin nähtävää ja kuultavaa kuin itse päivien ohjelma. Sekin on varmasti jälleen kerran monipuolinen ja kiinnostava, Viinamäki sanoo. Syystärräykset järjestettiin elokuun viimeisellä viikolla Kuntorannassa kolmessa jaksossa, jotta kaikki halukkaat pääsivät mukaan. Tapahtuma on saanut arvostetun sijan Eläkeläiset ry:n yhteisten kokoontumisten joukossa. Nytkin syystoimintakauden avajaisiin osallistui yhteensä lähes 500 järjestön jäsentä ympäri maata. Tärräysten ohjelma oli yhtä monipuolinen kuin aikaismeminkin: kulttuuria, liikuntaa ja kilpailuja. Niiden leikkimielisyydestä ei voi mennä takuu- Rumpalipoika, oikeasti Eija Joensuu, marssi Eevansaliin kertomaan Porista. Häntä seurasi projektikoordinaattori Marjukka Heino. seen, mutta vilpittömiä ja kovan kilpailuhengen läpitunkemia koitokset olivat. Tällä kerralla kilpailtiin puheiden pidon ja karaokelaulannan lisäksi lausunnassa ja kesän sadon säilönnässä. Lausujia riitti jokaisessa tärräyksessä, säilöjiä vain kahdessa viimeisessä. Ehkä syynä oli aikainen ajankohtakin. Esimerkiksi etikkasäilykkeet eivät olleet ehtineet vielä muhia riittävästi. Niitäkin toki oli, mutta hyvin kunnostautuivat myös hillojen ja soseiden tekijät: aisteja hiveleviä makuja ja värejä riitti maistettavaksi ja nähtäväksi niin salaiseksi julistetulle raadille kuin osallistujillekin. Kilpailu oli niin innostava, että tiettävästi ainakin yksi tuomareista ilmoitti heti hakevansa paikkaa raadin ainaisjäsenenä. PEKKA ISAKSSON
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Nro 5 syyskuu 2014 – 5 Satakunnan aluejärjestön puheenjohtaja Terttu Viinamäen toivomus kesäpäiviltä Päivät näkyvät kaupungilla ja luovat iloa kaikille Eläkeläiset ry:n Satakunnan aluejärjestön puheenjohtaja Terttu Viinamäki toivoo Porin kulttuuri- ja retkeilypäivien näkyvän myös katukuvassa. – Se voisi rohkaista sellaisia ihmisiä tulemaan mukaan toimintaa, joilla on ennakkoluuloja eläkeläistoimintaa kohtaan, Viinamäki sanoo. – Muuten toivon, että niin porilaiset ja laajemmin satakuntalaiset kuin muulta tulevat kokevat tapahtuman iloisena ja onnistuneena. – Kyllä hieman hurjalta tuntui, kun Porista alettiin puhua isäntäkaupunkina aluejärjestön edellisen puheenjohtajan Martti Anttosen aloitteesta. Mielessä olivat Oulun mahtavat kesäpäivät. Mahtaisimmeko onnistua läheskään yhtä hyvin. Viinamäki sanooo, että häntä on rohkaissut neljä tekijää. Päävastu tapahtumasta on Eläkeläiset ry:llä, joka on kokenut valtakunnallisten tapahtumien järjestäjä. Satakunnan aluejärjestön ja Porin Eläkeläiset ry:n talkoolaiset saivat hyvää harjoitusta viime syksynä järjestetyissä veteraanien kulttuurikilpailuissa. – Pori on hyvä paikka tällaiselle tapahtumalle. Tilaisuudet voidaan keskittää niin kuin nyt tehdäänkin. Valtaosa päivien ohjelmasta on kahden koulun ja liikuntahallin muodostamassa tiiviissä kokonaisuudessa, ikään kuin yhdessä pihapiirissä. – Vaikka Satakunnan aluejärjestö ei ole suuren suuri, se Terttu Viinamäkeä sykähdytti Syystärräyksissä erityisesti Anneli Rautiomaan esittämä runo isäidin yksinäisyydestä. on vireä ja tottunut toimimaan yhdessä myös jäsentensä kulttuuriharrastusten tukemisessa. Kyllä me saamme kaiken rullaamaan hyvin, ainakin parhaamme teemme. Kloppit ja kikkailijat hätkäyttävät Emäntäjärjestön puheenjohtajan mieltä painaa muukin kuin kulttuuri- ja retkeilypäivien onnistuminen. Yksi huolenai- heista on Ukrainan kriisi ja sen aiheuttama loiskiehunta myös Suomessa. Haastattelupäivän aamuna hänen korviinsa oli särähtänyt puolustusministeri Carl Haglundin tv-haastattelu. – Minua kylmäsi Haglundin Nato-henki. Voiko jollakin klopilla olla oikeutta ja valtaa yrittää edes viedä Suomea tiiviimmin Naton rinnalle, saati jäseneksi. Minä en halua, että lapset ja lapsenlapset joutuvat kokemaan sen minkä vanhem- pani joutuivat kokemaan. Ministerien muutkin puheet ja toimet ovat hätkähdyttäneet Viinamäkeä. Laura Rädyn arvio pienituloisten määrästä ja hänen samanaikaisesti julkisuuteen noussut verokikkailunsa paljastivat raa´sti, kuinka kaukana kokoomuslainen sosiaali- ja terveysministeri elää niin sanottujen tavallisten ihmisten arjesta. – Kuvaavaa on, että lapsiperheisiin ja eläkeläisiin kohdistuneet leikkaukset esitetään kor- vattavaksi toimeentulotuella. Esittäjillä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, että esimerkiksi pienituloiset eläkeläiset hakevat tosi vähän toimeentulotukea, vaikka olisivat siihen oikeutettuja. Viinamäki nostaa eläkkeiden pienuuden rinnalle suurena huolenaiheena ikäihmisten yksinäisyyden. – Täällä Syystärräysten iltamissa minua kosketti aivan erityisesti runo isoäidin yksinäisyydestä: hieno runo ja hieno tulkinta. – Kivut ja surutkaan eivät olisi niin suuria, kun olisi joku juttukaveri. Eläkeläiset ry:n yhdistykset ovat kyllä osallistuneet ystävätoimintaan. Ryhmät ja yksittäiset jäsenet ovat käyneet laitoksissa laulamassa, lukemassa ja kertomassa juttuja. Viinamäki sanoo, että yhdistykset voivat yleensä tehdä asialle aika vähän. – Omassa kotikunnassani Nakkilassa sosiaalitoimi on peräänkuuluttanut kiinnostusta ystävätoimintaan. Yhdistyksessämmekin kiinnostusta on, mutta esteeksi saattaa nousta esimerkiksi se, että ystävätoimintaan halukkaan on vaikea kulkea jossakin vanhainkodissa tai hoivakodissa. Mutta pienimuotoinenkin osallistuminen ystävätoimintaa on tärkeää, Viinamäki sanoo. PEKKA ISAKSSON Isäntäyhdistyksen puheenjohtaja Reijo Mäkinen: Tervetuloa Poriin! Eli porilaisittain: Tul tännäiny! Asukasluku 83 000 (Suomen 11. suurin kaupunki) Välimatkoja Poriin on 114 km Tampereelta, 139 km Turusta, 182 Hämeenlinnasta, 996 Ivalosta, 708 km Rovaniemeltä, 507 km Joensuusta, 533 Nurmeksesta, 468 km Savonlinnasta, 262 km Jyväskylästä, 522 km Kajaanista, 501 km Oulusta, 193 km Vaasasta, 354 km Kotkasta, 407 km Kuopiosta, 237 km Helsingistä Hoidetaan asiat niin, että Poriin on hyvä tulla ja olla Isäntäyhdistys Porin Eläkeläiset ry on monipuolisesti toimiva yhdistys, jolla on kokemusta erilaisista järjestelytehtävistä ja talkootyöstä. - Ei ainoastaan sellaisissa tapahtumissa kuin olivat veteraanikilpailut, vaan myös omassa toiminnassa. Me pyöritämme omaa kesäpaikkaa Suvipirttiä, jossa käy myös vierailijoita, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Reijo Mäkinen. Eikä joukko ole aivan pienikään. Yhdistyksen Iloinen iltapäivä -kerho kokoaa 50-70 osanottajaa aina parillisina viikkoina Viikarin Valkamaan. Siellä kuunnellaan ja katsellaan omien ryhmien ja esiintyjien ohjelmaa. Useimmiten Liekki-lauluryhmä on jollakin tavalla mukana. – Yhdistyksen talkoolaisten lisäksi uskon jä- Porilaisilla on kokemusta monenlaisista järjestelytehtävistä, Reijo Mäkinen kertoo. senten ympäri Satakuntaa tulevan vapaaehtoistyöhön päivien valmistelussa ja niiden aikana, Mäkinen sanoo. Mäkinen sanoo, että Porin Seudun Matkailu Oy MAISA, joka vastaa majoituksista ja muista ennakkovarauksista, on kokenut organisaatio. Porissa järjestetään paljon valtakunnallisia ja kansainvälisiäkin tapahtumia. - Kyllä Porissa asiat hoidetaan niin, että tänne on hyvä tulla. Varmasti viihdytte, tervetuloa! Mäkinen toivottaa. (P.I.)
6 – Nro 5 syyskuu 2014 ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Ensikertalaiset loistivat ja veteraanit vakuuttivat Syystärräyksissä Iltamien esiintyjät yllättivät jopa Lindin Aunen Pekka Hyrynkangas voitti toisten tärräysten lausuntakilpailun. Anneli Rautiomaa (vas.) lausui eleettömästi runon isöäidin ikävastä ensimmäisten tärräysten iltamissa. Taustalla Kittilän tytöt -ryhmä Toivo Lindroos (alla) ihmetteli taskutietokeskusta. - Upeita esiintyjiä, hiottuja esityksiä, iloitsi kulttuuriohjaaja Aune Lind Syystärräysten ensimmäisen jakson iltamien jälkeen. Lind harjoitutti ja ohjasi tärräysten iltamien ohjelmaryhmät ja esiintyjät ja tuomaroi lausujat ja puhujat. Iltamissa esiintyi sekä varmaotteisia ja osaavia vanhoja tuttuja että järjestön valtakunnallisissa tapahtumissa uusia kasvoja. Lind kiitteli erityisesti noviiseja. - He täydensivät hienosti vanhaa kaartia. Muun muassa lausujissa oli tuoretta, modernia, vähäeläistä karismaa, Lind sanoo ja toivoo näkevänsä Syystärräysten ensiesiintyjiä myös tulevaisuudessa Eläkeläiset ry:n valtakunnallisissa tapahtumissa. Suotta ei Aune Lind kehunut lausujia. Ensimmäisen jakson iltamissa Marja-Anneli Rautiomaa lausui mestarillisen eleettömästi Terttu Hynnisen kirjoittaman runon lapsiaan ja lastenlapsiaan ikävöivästä isoäidistä. Runon suuri tunnelataus olisi kärsinyt perinteisemmästä esitystavasta. Isot asiat on parasta sanoa yksinkertaisesti. Siitä ne vain kasvavat. Koko iltamasarjan hauskimpia esityksiä oli Toivo Lindroosin luenta omasta tekstistä, joka kertoi ihmeellisestä vempaimesta, PRC:ssä (lue perseessä) valmistetusta taskutietokeskuksesta. Syystärräykset olivat näyttävä Aino Nummi Kurusta on Kaarlo Sarkian Kotisaunassa. Airi Kalinaisen ja Jarmo Röksän vauhdikas, ilmeitä ja eleitä myöten viimeistelty Sinisiä, punaisia ruusunkukkia valloitti ja virkisti. lähtölaukaus valmistautumiselle Porin kulttuuri- ja retkeilypäivien kulttuurikatselmuksiin ja tilaisuuksiin. Valmistautuminen jatkuu muun muassa Eläkeläiset ry:n kursseilla Kuntorannassa. Kurssiohjelma julkaistaan tämän lehden sivulla 38. Valikoimasta löytyy sopivaa koulutusta kaikille esiintyjille ja ohjaajille. PEKKA ISAKSSON
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Nro 5 syyskuu 2014 – 7 Tärräysten kilpailujen tuloksia Anelma Outila Pudasjärveltä kilpaili karaokessa. Ensimmäiset tärräykset Lausuntakilpailu 1, Anneli Rautiomaa (Helsinki), 2. Rauni Räsänen (Lappi/ Kittilä), 3. Maj-Lis Kouhi (Helsinki); kunniamaininta Sisko Salonen(Helsinki). Puhujakilpailu 1. Mirja Arajärvi (Helsinki), 2. Helena Heikkinen (Kainuu), 3. Veikko Mikkola(Lappi/Aavasaksa; kunniamaininta Matti Lahti (Lappi). Karaoke 1.Veikko Mikkola (Lappi/Aavsaksa), 2. Veikko Kettunen (Jokilaaksot/Oulu), 3. Anelma Outila (Jokilaaksot/Pudasjärvi). Toiset tärräykset Puhujakilpailu 1. Mikko Vehniäinen (Pohjanmaa); kunniamaininta Veijo Klemm (Etelä-Häme), Airi Vaske (Pirkanmaa). Lausuntakilpailu 1. Pekka Hyrynkangas (Satakunta), 2. Aino Nummi (Pirkanmaa) ja Eila Kolhanen (Pirkanmaa): kunniamaininta Marketta Semi (Pohjanmaa), Pirkko Nieminen (Pohjanmaa). Kesän sato talteen 1.Liisa Luokkamäki (Pohjanmaa), 2. Pirkko Vähärautio (Pohjanmaa), 3. Marja-Leena Järvelä (Pirkanmaa); kunniamaininta Anna-Liisa Fagernäs. Karaoke 1. Tuula Jetsu (Etelä-Häme/Heinola), 2.Arvi Saarinen (Pirkanmaa/Ylöjärvi), 3. Heikki Spak (Pohjanmaa/Himanka). Kontulan Kipakat nyt tämmöisessä tällingissä, kappaleena Jaksaa vanhakin tanssia. Kolmannet tärräykset Mitäpä olisivat Eläkeläiset ry:n riennot ilman Lauri Luttisen (vas.) johtamaa kokoonpanoa Kemijärven Työväen Viihdeorkesterista. Nyt täydentäjänä Kari Puolakka Rovaniemeltä (takana). Lausuntakilpailu 1. Kaarina Korhonen (Savo/Iisalmi), 2. Marja-Leena Peltola (Savo/Varkaus), 3. Maija Hartikainen (Savo/Kallavesi). Puhujakilpailu 1. Heimo Liimatainen (Uusimaa/Tikkurila), 2 Aimo Mursu (Savo/Iisalmi), 3.sija, ei jaettu. Kesän sato talteen -kilpailu 1. Aimo Röpetti (Kaakkois-Suomi), 2. Sirpa Lappeteläinen (Kaakkois-Suomi), 3. Kaarina Korhonen (Savo). Karaoke 1. Markku Seppälä (Kaakkois-Suomen aj.), 2. Paula Kumpulainen (Keski-Suomen aj.), 3. Ritva Pakkanen, (Kaakkois-Suomen aj.). Sketsit, jotka eivät sakannetkaan Sketsi on vaikea laji. Sketsistä voi tulla juhlien kriittinen sakkauspiste, jossa tunnelma romahtaa syöksykieteeseen. Näyttelijöiden ja tanssijoiden suojeluspyhimys Pyhä Vituskaan ei silloin esiintyjiä pelasta – eikä meitä katsojiakaan. Vaikka teksti olisi hyvä, väijyy esiintyjiä ja katsojia monta vaaraa: kehno näyttämöllepano, huono äänentoista, hälläväliä-henki.. Eikä teksti ole läheskään aina edes tyydyttävä. Sitäkin ilahduttavampi oli Paltamon Eläkeläisten kaksihenkisen ryhmän (kuvassa) Hyvä neuvo. Näyttämöllä kaikki oli niin kohdallaan kuin sketsiltä voi odottaa. Itse hyvä neuvo oli kyllä vähän päälleliimattu, kun teksti herkutteli enemmän muilla asioilla kuin aviollisella kaupan- käynnillä. Mutta se oli kirjoittajan ongelma, ei esiintyjien. Se kertoo, että näyttelijät pystyvät pelastamaan vähän hatarammankin tekstin. Toinenkin hyvä sketsi Kuntorannassa nähtiin. Nokialaiset Eila Kolhanen ja Airi Vaske kertoivat tunnetulla taidollaan Kumman kaa. Muistelen tekstin olevan niin ikään nokialaisen Anna Haatajan kynästä. Tässä sketsissä teksti pysyy kasassa, niin kuin Anlla aina. Se on vieläpä tilanteen mukaan helposti muunneltavissa. Ja esittäjät: hehän sopivat tähän kuin sinappi nakkiin lainatakseni himankalaisen Heikki Spakin upeasti tulkitsemaa Heimo Antiroikon Laulajan laulua.. PEKKA ISAKSSON
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE 8 – Nro 5 syyskuu 2014 Koruja ja kierrätystä Materiaalina lusikanpesät ja kaljapurkin klipsit E nsimmäisten ja toisten tärräysten käsityönäyttelyt olivat aikaisempaa pienempiä, mutta silti näyttäviä. Molemmissa oli esillä koruja, ja perusidea oli sama: korut tai ainakin osa niistä oli tehty kierrätytmateriaaleista. Ehkä käsitöissä nykyään käytettyjä kaljapullon klipsejä ei voi ihan pitää ehtana kierrätyskamanan, koska ne ostetaan pakkauksissa eikä kerätä tyhjistä purkeista. Leena Ranta ja Maija ERkorre Tervolan Eläkeläisistä toivat ensimmäisiin tärräyksiin myös aitoja kierrätyskoruja. Niiden perusmateriaali ovat lusikanpesät ja kymmenpenniset. – Palkintolusikat ovat saaneet uuden elämän, ja niin on tehnyt sokerilusikkakin, kertoo Leena Ranta. Ranta on tehnyt koruja hieman pitempään, Maija Ekorre hurahti siihen vuosi sitten. Näyttelyssä Rannalla oli enimmäkseen lusikanpesiä, Ekorrella myös jäärätystä eli punotusta hopealangasta tehtyjä kaulaketjua ja rannerenkaita. – Koruja teemme sekä kotona etttä yhdistyksen kerhossa. Ko- Koruja myös Eevansalin näyttämöllä Koruja ei nähty ainoastaan käsityönäyttelyissä, vaan myös Eevansalin näyttämöllä. Kokkolan Eläkeläiset ry:n taitava Virkiät-kansantanssiryhmä esiintyi toisten tärräysten iltamissa ja vakuutti jälleen kerran tanssillisilla taidoillaan. Mutta ei siinä kaikki. Ryhmän hienot puvut ovat itse tehtyjä päähineitä myöten. Todella upea ilmestys ja upea esitys. Fiksua oli myös se, että iltamien juontaja tämän kertoi. Muutenkin ainakin minun näkemieni iltamien juontajat Voitto Mikkola ja Antti Maijanen selvisivät vaikeasta urakastaan kun nialla. On hyvä, että iltamissa etsitään uusia kykyjä tehtävään, jossa pitää ”ajatella ja puhua yhtäaikaa”, kuten eräs julkkisblondi valitti jouduttaan luopumaan juontajan ammatista (P..I.) ohjaaja on Mariaana Kola. – Häntä saamme tästä kiittää. Korujen tekeminen ei ole vai- Leena Ranta (vas.) ha Maija Ekorre tekevät koruja lusikanpesistä, olutpurkin klipseistä ja vanhoista kymmenpennisitä. Mukavaa on – ja mukavaa oli Kuntorannassakin. ruista on innostunut kymmenkunta muutakin yhdistyksen jäsentä, Ekorre kertoo. Korukerhon nimi on Senioi- reiden koruklubi, ja se on kansalaisopiston alainen. Kerhon keaa hyvässä ohjauksessa, Ranta sanoo. Ranta ja Ekorre kertovat tehneensä koruja itselleen ja lahjoiksi läheisille, mutta arvelevat että hyvän myyntiartikkelinkin niistä voisi saada yhdistyksen kassaa kartuttamaan. (P.I.)
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Nro 5 syyskuu 2014 – 9 Pirkko Vähärautio ja viimeistä myöten tuunattu ja stailattu hillosarja. Aimo Röpetti, oikea herkutteleva hilloherra, esittelee tuotteitaan marjamammoille. Kaarina Korhonen (toinen oik.) Savosta menestyi sekä lausunnassa että säilönnässä. Herkuttelevia hilloherroja ja mainioita marjamammoja Syystärräyksissä kokeiltiin uutta kilpailulajia, Kesän sato talteen -kilpailua. Se oli tarkoitettu kaikille säilömistä harrastaville. Ensin näytti siltä, että järjestäjät olivat epäonnistuneet: ensimmäisissä tärräyksissä ei kilpailupöydälle ilmestynyt ensimmäistäkään hillo-, pikkelsitai muuta purkki ja purnukkaa. Lajin syystärräyksiin ideoineen Anu Mäen hymy leveni, kun toiseen tärräykseen tuli tuotteita neljältä kilpailijalta Esillä oli raparperichutney, suppilovahverohillo, tomaatti- ja sipulihillo sekä Aamun piristykseksi nimetty porkkana- ja raparperipohjainen hillo. Pöydän kaunisti himankalaisen Pirkko Vähäraution hieno valikoima hilloja, joiden joukossa oli pieni erikoisuus: oman mökkipihan luonnontyrneistä ja omenista tehty hillo. Eikä kolmannestakaan tärräyksestä puuttunut innokkaita ja taitavia säilöjiä. Tällä kerralla joukosta erottui mustikkaa ja aroniaa muiden hienojen makujen kanssa varioiva tuotesarja. Sen oli tehnyt Kaakkois-Suomen aluejärjestön puheenjohtaja Aimo Röpetti. Kilpailu innoitti Aimon ja toisen herkuttelevan herran, Kotkan Eläkeläiset ry:n puheenjohtajan Pertti Hellgrenin ideoimaan alueelleen säilömiskurssin. Tänä syksynä jo kuulemma tartutaan toimeen. Lopulta tärrääykissä saatu kokemus osoittautui niin hyväksi, että tällainen kilpailu järjestetään toisenkin kerran, mahdollisesti sueraavissa Kaamoksen kaatajaisissa. Salaiseksi julistettu, mutta muikeista maisteluilmeistään kohta paljastunut tuomaristo joutui panemaan kaikki aistit koetukselle saadakseen hillot, pikkelsit ja muut säilykkeet jonkinlaiseen järjestykseen. Lopulta tuomaristo pelastautui enemmältä kritiikiltä vanhalla kliseellä: makuasioista ei voi kiistellä. Kilpailun reseptejä julkaistaan sivulla 35. PEKKA ISAKSSON Muhevaa menoa Kaakkois-Suomesta Liikunta on yksi Kotkan Eläkeläiset ry:n toimitamuodoista. Kuvassa yhdistyksen liikuntaryhmä harjoittelee Kuntorannassa Syystärräyksen iltamia varten, Pertti Hellgren vasemmalla. Syystärräykset todisti, että Eläkeläiset ry:n toiminnan piristyminen Kaakkois-Suomessa ei ole tilapäinen ilmiö. Vireydestä ja uudesta innosta on saatu merkkejä jo jonkin aikaa. Kaakkois-Suomesta oli tullut tapahtumiin ja kilpailuihin innokkaasti osallistuva ja taitava joukko. Aluejärjestön puheenjohtaja näytti esimerkkiä voittamalla säilöntäkilpailun. Monipuolinen musiikkimies Markku Seppälä komppasi ja puolusti Anjalankosken yhdistyksen kunniaa voittamalla karaoken. Kotkan Eläkeläisistä tuli iltamissa valloittavasti esiintynyt liikuntaryhmä, joka toki oli nähty jo aluejärjestöjen yhteisissä juhlissa Kuopiossa. – Liikuntaryhmä on yksi osa yhdistyksen toiminnan monipuolistamista. Olemme lähteneet ajatuksesta, että jokaiselle tarjotaan mahdollisuus Markku Seppälä voitti karaoken kolmannessa tärräyksessä. harrastaa ja tehdä sitä, mitä hän haluaa, kertoo Kotkan Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Pertti Hellgren, joka itsekin tanssii liikuntaryhmässä. (P.I.)
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE 10 – Nro 5 syyskuu 2014 Kävellen kohti Poria – Eläkeläiset ry:n kävelykampanja Eläkeläiset ry järjestää kävelykampanjan 2014–2015. Kampanja alkaa lokakuun alussa ja huipentuu Kulttuuri- ja retkeilypäivillä Porissa 11.6.2015. Järjestö on painattanut kampanjan tueksi kävelypassin. Paikallisyhdistykset jakavat passeja jäsentensä käyttöön. Liikkeellä voimaa vuosiin – kävellen kuntoon Kävely ja muu säännöllinen liikunta tukee ihmisen hyvinvointia. Liikuntasuosituksen mukaan yli 65-vuotiaan tulisi liikkua reippaasti vähintään 2,5 tuntia viikossa. Iäkkäiden kunto- ja terveysliikunnan edistäminen kuuluu järjestömme perustehtäviin. Eläkeläiset ry osallistuu yhteistyökumppanina Liikkeellä voimaa vuosiin -ikäihmisten toimenpideohjelmaan (2013 - 2015). Kävely kannattaa Kävelystä on monenlaista hyötyä: se auttaa ylläpitämään ja kohentamaan kuntoa, lihasvoimaa ja tasapainoa; se tukee muistia, parantaa mielialaa ja unen laatua; auttaa torjumaan sairauksia ja on avuksi painonhallinnassa. Tahti on sopivan reipas, kun se saa kävelijän vähän hengästymään. Yksin tai yhdessä Kävellessä jokainen voi nauttia joko omasta rauhasta tai seurasta, mielensä mukaan. Ryhmässä tai kaverin kanssa kävely luo turvallisuutta. Kävelyseura kannustaa ja tukee säännöllistä kävelyharrastusta. Monet iäkkäät kaipaavat ulkoiluystävää tuekseen. Toisen ihmisen kävelyttämisestä saatu ilo on molemminpuolinen. Heijastin heilumaan Heijastin, tukevat jalkineet ja liukuesteet lisäävät kävelyn turvallisuutta. Sauvoista saa sekä Kuntorannassa toimivan Terveyspysäkin liikuntavastaava Jouni Hartikainen (kolmas oikealta) veti Eläkeläiset ry:n Syystärräyksissä sauvakävelykoulua. tehoa että tukea. Halutessaan kävelyharrastusta voi seurata askelmittarin avulla. Monenlainen ympäristö sopii kävelyyn. Luonnossa liikkuessa saa raitista ilmaa ja rentouttavia elämyksiä. Kävely epätasaisessa maastossa kehittää tasapainoa. Kaupungissa kävelymetrejä kertyy kauppareissuilla, portaita kiiveten tai vaikkapa nähtävyyksiä katsellen. Ota passi käyttöön ja osallistu arvontaan Henkilöjäsenet saavat kävelypassin omalta paikallisyhdistykseltänsä. Passi otetaan käyttöön 1.10.2014 alkaen. Passiin voi kirjata kaikki vähintään 30 minuuttia kestäneet reipastahtiset kävelyrupeamat. Merkinnät erilaisista kävelysuorituksista, kuten esimerkiksi rollaattorikävely tai ystävän kävelyttäminen, tehdään passissa mainittuja lyhenteitä käyttäen. Kun passiin on kertynyt vähintään 60 merkintää, se jätetään yhdistyksen ”passintarkastajalle” 1.5.2015 mennessä. Yhdistys (ei yksittäiset jäsenet) toimittaa tarkastetut passit 15.5. mennessä Eläkeläiset ry:hyn, jossa ne osallistuvat arvontaan. Arvonnan ensimmäinen palkinto on osallistuminen Porin Kulttuuri- ja retkeilypäiville 9.11.6.2015 (sisältää ohjelmarannekkeen lisäksi majoituksen ja siihen kuuluvan aamiaisen sekä ruokailut tapahtumapaikalla). Toinen palkinto on kahden vuorokauden hotelli- tai kylpyläloma. Edellä mainittujen lisäksi arvomme kolme muuta palkintoa. Kävelykampanjan huipennus Porissa Kävelykampanja huipentuu Kulttuuri- ja retkeilypäivien päätöspäivänä 11.6. Silloin osallistujille järjestetään kulttuurikävelyitä, jotka ovat kuntoliikunnan ja kulttuurin yhdistelmä. Porin kävelykadun Eetunlavalla pidetään päätöstilaisuus, johon kuuluu kävelykampanjan päätös ja palkintojen jako. Yhdistysten välinen kävelykilpailu Kävelykampanjassa yhdistykset haastetaan keskinäiseen kilpailuun. Ne kilpailevat muun muassa siitä, mitkä yhdistykset ovat parhaiten saaneet jäseniään innostumaan kävelystä. Toinen kilpailuvaltti on yhdistyksen järjestämät kävelytapahtumat tai ystävätoiminta kävelyn merkeissä. Yhdistysten välisestä kilpailusta annamme tarkemmat tiedot ja ohjeet lokakuun aikana. TIINA RAJALA Eläkeläiset ry on ikäihmisten liikunnan kansallisen ohjelman kumppani Eläkeläiset ry toteuttaa kävelykampanjassaan ikäihmisten liikunnan kansallista toimenpideohjelmaa, jonka tunnus on Liikkelle voimaa vuosiin. Toimenpideohjelma edistää liian vähän liikkuvien ikäihmisten tasa-arvoisia mahdollisuuksia liikkua suositusten mukaisesti lisäämällä liikuntaneuvontaa ja -toimintaa, esteettömiä ja turvallisia liikkumisympäristöjä, eri toimialojen välistä yhteistyötä sekä tietoa ja osaamista. Ohjelmaa koordinoi Ikäinstituutti. Ohjelmaa rahoittavat RAY, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Www.voimaavanhuuteen.fi -sivulta löydät taustatietoa ikäihmisten terveysliikunnasta sekä vinkkejä liikuntaharjoitteluun ja ulkoiluun ja www.voitas. Eläkeläiset ry on painattanut kävelykampanjan tueksi kävelypassin, joita yhdistykset ovat voineet tilata jäsenilleen. fi -sivulta löydät tulostettavia voima- ja tasapainoliikkeitä. Hyödynnä toimenpideohjelman verkostoa Toimenpideohjelma kokoaa verkostoja ideoimaan ja toteuttamaan toimenpideohjelman ehdotuksia. Verkostotyö tarjoaa tietoa ja aineistoa terveysliikunnan hyvistä toimintavoista ja Ikäihmisten liikunnan kansallisesta toimenpideohjelmasta, kutsuja seminaareihin ja /tai työpajoihin, joissa rakennetaan paikallista yhteistyötä ja työstetään toimenpideohjelman paikallista toteutusta, uusia kontakteja ja ideoita oman työsi tueksi sekä mahdollisuuksia tuoda oma osaamisesi muiden käyttöön. Ilmoittaudu mukaan verkostoon osoitteessa www.liikkeellavoimaavuosiin.fi/verkostot Suomalaiset ikäihmiset pärjäävät hyvin kansainvälisessä liikuntavertailussa mut- ta tutkimusten mukaan heidän liikuntaharrastuksensa on hieman laskenut. Säännöllisen liikunnan määrää tulisi liikuntasuosituksen mukaan lisätä. Liikunnalla on tutkitusti toimintakykyä ja terveyttä ylläpitävä ja sairauksia ehkäisevä vaikutus. Kävely on tehokas ja yksinkertainen tapa lisätä liikuntaa. Toimenpideohjelman kumppanina Eläkeläiset ry kuuluu ohjelman verkostoon. Paikallisyhdistystemme edustajat ovat osallistuneet verkostoseminaareihin ympäri Suomen. Järjestömme paikallisyhdistysten kannattaa hyödyntää verkostoa ja hakeutua yhteistyöhön eri toimijoiden, kuten kuntansa liikuntatoimen kanssa. Verkosto tarjoaa neuvontaa ja tiedotusapua, kun yhdistys järjestää liikuntatapahtuman sekä esimerkiksi liikuntavinkkejä yhdistyksen kerhoon. Anne Honkanen, Ikäinstituutti/ TR
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Nro 5 syyskuu 2014 – 11 Pori Sinfonietta konsertoi syyskuisena perjantaina kävelykadun Eetun aukion lavalla. Aukiolla pidetään myös ensi kesän Eläkeläiset ry:n kulttuuri- ja retkeilypäivien päätöstilaisuus. Nahkiainen on syksyn sesonkituote. Marja Huhtanen myi paistettua herkkua Porin Silakkamarkkinoilla. Pori on tapahtumien kaupunki - Pori on tapahtumakaupunki. Se rooli on huomiotu kaupungin elinkeinostrategiassakin, isoja investointeja on tehty ja osaamista ja tietotaitoa tapahtumien järjestämisestä on kertynyt, sanoo Porin Seudun Matkailu Oy Maisan myynti- ja markkinointijohtaja Maria Suomivirta. Maisa on vuodesta 2007 toiminut matkailu- kokous- ja tapahtumatoimisto. Se on myös Eläkeläiset ry:n yhteistyökumppani ensi kesän kulttuuri- ja retkeilypäivien valmisteluissa ja ottaa mm. vastaan ilmoittautumiset ja tilaukset. Satunnaiselle matkailijalle Porin tapahtumista tulee ensimmäisenä mieleen Jazz ja Kirjurinluoto sen konserttipaikkana. Suomivirta ja Maisan markkinointikoodinaattori Marjukka Heino hehkuttavatkin Kirjurinluoto-areenaa, “tapahtumapuistoa”, jonka kolmisenkymmentä hehtaaria pystyvät parhaimmillaan imaisemaan 60 000 ihmistä konsertin sykkeeseen. Silti Kirjurunluoto on paljon muutakin, Suomivirta lisää. - Se on kaupunkilaisten ja matkailijoiden keidas josta löytyy kesäteatteria, -ravintolaa, luontopolkua, liikuntamahdollisuuksia ja tekemistä kaiken ikäisille. Suosittelen lämpimästi Eläkeläisten tapahtumaan osallistuviakin poikkeamaan Kirjurinluodolla, jos vain suinkin aikaa riittää. - Tavoitteemme ja tehtävämme on saada kaupunkiin kaikenkokoisia tapahtumia. Mennyt kesä oli Porissa tapahtumien huippukesä. - Se alkoi Lions-liiton valtakunnallisella kokouksella, jatkui palokuntanuorten suurleirillä, jazzfestivaalilla ja Suomi-areenan yhteiskunnallisella keskustelufoorumilla. Sitten olivat vuorossa kansainvälinen karavaanariralli ja Kuninkuusravit. - Loppukesästä ja syyskuussa on riittänyt rock-konsertteja, kansanmusiiikkia, kaupungissa on järjestetty vapaiden ammattiteattereiden festivaali ja perinteiset silakkamarkkinat. Ja saman tien käynnistyy teatteri- . ja konsrttikausi, Suomivirta listaa. - Ja jääkiekkokausi, Marjukka Heino heittää väliin nauraen. Ja Porin ensi kesä näyttää yhtä tapahtumarikkaalta. Vuosittaisten vakiotapahtumien ja Eläkeläisten kulttuuri- ja retkeilypäivien lisäksi kaupungissa järjestetään mm. yleisurheilun Kalevan kisat. Kulttuuri, luonto - ja ruoka Eikä siinä vielä läheskään kaikki, kun Porista puhutaan. Kaupungin ja ympäröivän Satakunnan valtteina ovat kulttuuri ja luonto, joki ja meri, Maria Suomivirta kuvailee. Teollista historiaa tarjoavat mm. Ahlströmin ja Leineperin ruukkialueet Noormarkussa ja Ulvilassa. - Ja Yyteri kilometrien hiek- Tervetuloa Poriin! Porin Matkailu Oy:n markkinointikoordinaattori Marjukka Heino (vas.), myynti- ja markkinointijohtaja Maria Suomivirta ja tapahtumakoordinaattori Satu Irjala ovat mukana myös Eläkeläiset ry:n kulttuuri- ja retkeilypäivien järjestelyissä. karantoineen on tietysti koko länsirannikon matkailun helmi. Eikä kulttuurista ja luonnosta Huippukesä takana ja edessä Maria Suomivirta myös huomauttaa, ettei kaiken tapahtumajärjestäjän näkökulmastakaan tarvitse olla valtavan suurta. Eläkeläiset ry:n Satakunnan aluetoimikunta oli koolla avopalvelukeskus Viikkarin Valkamassa. Esityslistalla oli muun muassa valmistautuminen ensi kesäkuun suurtapahtumaan, Kulttuuri- ja retkeilypäiviin. Viikkari on Porin vanhin kaupunginosa, virallisemmalta nimeltään Itätulli. puhuttaessa ole syytä unohtaa ruokakulttuuriakaan. Syyskuun alun silakkamarkkinoilla tarjolla oli veden antimia monessa muodossa. paistettu nahkiainen on niin markkinoiden kuin Porin torin myyntikojunkin vetonaula. Syksyisin pyydettävä ympyräsuinen on sesonkiherkku. Mutta tarjolla on paljon muutakin, ympäri vuoden: savustetua ahventa, loimutettua ”ristiinnaulittua” siikaa, lohta... Lisukkeeksi tarvitaan oikeastaan vain hyvää leipää. Kun Satakunnassa ollaan, se voi olla tummaa ja maustettua saaristolaisleipää, tai sitten kakkoa, jota maakuntaleiväksikin tituleerataan. Kakko on pyöreä ja muheva reikäleipä jota löytyy usemapana versiona, ruiskakkoakin on. Mutta alkuperäisin on junttakakko, vehnästä ja ripauksesta ohraa leivottu perinneherkku. -Junttakakko on kakkojen kakko, asia kiteytetään Porin Kauppahallin tiskillä. TUOMAS TALVILA
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE 12 – Nro 5 syyskuu 2014 Kelan verkkoasioinnissa palvelu nopeutuu K ela tarjoaa internetissä www.kela.fi paljon tietoa etuuksista, mutta myös monenlaisia palveluita verkkoasiointipalvelussaan. Voit hakea etuuksia ja ilmoittaa esimerkiksi muutoksista taloudellisessa tilanteessasi. Pystyt myös tarkistamaan etuuksien maksupäivät ja mahdollisen hakemuksesi tilanteen. Päätöksetkin näkyvät palvelussa päivää paria aiemmin kuin ne kopsahtavat postiluukusta. Hae ja tarkista tietojasi verkossa Eläkkeensaajan asumistuen laskurilla voit arvioida, ovatko tulosi niin pienet, että voisit saada etuutta. Jos näin on, hae tuki asiointipalvelussa. Jos taas kuntosi alkaa heiketä etkä selviä arjesta, ajankohtaiseksi voi tulla eläkettä saavan hoitotuki. Sitäkin voit hakea verkossa. Kun sairastat, Kela korvaa matkoja terveydenhuoltoon, jos tilasi niin edellyttää. Monissa takseissa asiakas maksaa vain omavastuuosuuden. Jos näin ei ole, voit hakea matkakorvauksen jälkikäteen Kelasta.Julkisen liikenteen matkoista tai oman auton käytöstä voit hakea korvausta Kelan verkkopalvelusta (www.kela.fi/ asiointi). Lyhyetkin matkat kasvattavat omavastuukerty- mää. Reseptilääkkeistä saat Kela-korvauksen heti apteekissa. Verkkoasiointipalvelusta voit käydä tarkistamassa lääkkeiden omavastuun kertymisen. Omakanta.fi-palvelusta voit taas käydä tarkistamassa lääkemääräyksesi. Reseptisi näkyvät palvelussa sitä mukaa kuin asioit sähköistä reseptiä käyttävissä terveydenhuollon yksiköissä. Julkisen sektorin terveydenhuolto on ottanut jo palvelun käyttöön. Tulevaisuudessa näet palvelussa myös terveystietosi, jos niitä ei jo ole siellä. Potilastiedon arkiston käyttöönotto on parhaillaan meneillään. Tulosta reseptisi mukaan ulkomaanmatkalle Omakanta-palvelusta ja ota mukaan myös eurooppalainen sairaanhoitokortti. Sen voit tilata maksutta Kelan verkkoasiointipalvelusta. Kortti on hyödyllinen, kun matkustat toiseen EU- tai Eta-maahan tai Sveitsiin. Pääset sillä julkisen sektorin hoitoon samaan hintaan kuin paikalliset asukkaat. Liitteet myös verkon kautta Jos etuutta voi hakea verkossa, voit liittää liitteet hakemukseen samalla kun teet sitä. Voit lähettää liitteitä myös myö- Eri viranomaistahojen sähköiset palvelut ovat tietoturvallisia. Voit kirjautua Kelan palveluihin pankkitunnuksilla tai sirullisella henkilökortilla, jos olet sellaisen hankkinut. Uutta on mobiilivarmenteen käyttö kirjautumisessa. Mobiilivarmenteita tarjoavat eri puhelinoperaattorit, ja ne voivat olla maksullisia. Viranomaiset tai pankit eivät koskaan kysy pankkitunnuksiasi tai muita tunnuksiasi sähköpostilla, puhelimitse, tekstiviestillä tai asiakaspalvelussa. Tunnukset ja salasanat ovat aina vain omaan käyttöösi. Voit lähettää Kelaan viestejä verkkoasiointipalvelussa. Saat myös vastauksen sinne. Tavallinen sähköposti ei ole riittävän tietoturvallista. Miten palveluun pääsee? Kela tarjoaa internetissä paljon tietoa ja monenlaisia palveluita. hemmin asiointipalvelun Liitteet-kohdasta. Jos etuutta ei voi hakea verkossa, voit silti lähettää siihen liitteitä verkossa samassa Liitteet-kohdassa. Lähetä liitteet pdf- tai rtf-tiedostona tai kuvatiedostoina jpg- tai tiff-muodossa. Myös valokuva liitteestä siis käy, mutta sen on oltava selkeä. Kelan verkkosivujen osoite on www.kela.fi, ja linkit asiointipalvelun ovat vasemmalla kohdassa Oikopolut. Valitse verkkoasioinnin aihe. Tutustu esittelyvideoihin Henkilöasiakkaiden asiointipalvelut -sivulla ennen kuin aloitat. KATRI PYYKKÖ Tuula-Liina Varis S uomessa elää nyt noin 700 satavuotiasta, ja määrä kasvaa edelleen nopeassa tahdissa. Suuri ansio tähän on tietenkin elintason nousulla ja hyvinvointivaltiokehityksellä: ravinto ja asuinolot ovat parempia, työaika lyhentynyt, eläkkeet takaavat jonkinlaisen toimeentulon, terveydenhoito on kaikkien ulottuvilla, samoin koulutus ja kaikkinainen hengenravinto. Väestöennusteiden mukaan ei kestä kauan, kun satavuotiaita on yli tuhat, ja jos kehitys jatkuu suotuisasti, tulevaisuudessa heitä voi olla satakin tuhatta. Mutta kehittyykö kehitys suotuisasti? Emme tiedä. Elintasomme on korkea, mutta globaaleja uhkia on olemassa, pahimpana ilmastonmuutos, joka koskee kaikkia eikä tunne valtionrajoja. Sitä seuraavat monenlaiset vähemmän toivottavat ilmiöt: pitkät helteet ja kuivuudet, rajut myrskyt, tulvat, trooppiset hyönteiset ja niistä koituvat taudit. Maailman ja Euroopankin rauha järkkyy. Ilmastopakolaisia ei vielä ole, mutta rauhaa ja elinmahdollisuuksia etsivien kansainvaellukset ovat jo alkaneet. Ne muuttavat väestörakenteita, ja sopeutuminen vie aikaa ja tuottaa 700 satavuotiasta häiriöitä. Jatkuva talouskasvu merkitsee myös tuhoja, vesien ja ilman saastumista, lajien häviämistä. Tälläkin hetkellä valtiovalta yrittää ajaa kahta ristiriitaista agendaa: kasvua ja elinolojen heikentämistä etenkin alemmissa sosiaaliryhmissä. Se on mission impossible. Kansa kaiken maksaa, kuten tiedetään, ja jos kansalta maksukyky loppuu, ei maksajaa ole. Nykyiset satavuotiaat ovat syntyneet 1910-luvun alussa. He ovat eläneet läpi Suomen tasavallan historian vaikeimmat ajat. Pikkulapsina he joutuivat kokemaan nälkää, kylmää ja kaikenlaista puutetta. Sotien aikaan, jolloin he tekivät lapsensa, meidät, nykyiset eläkeläiset, he näkivät taas nälkää ja kokivat pelkoa, menettivät perheenjäseniään ja kotinsa. Jälleenrakennus vaati kaikki heidän voimavaransa. Vasta vanhoina he pääsivät nauttimaan hyvinvointiyhteiskunnan eduista. Elävätkö satavuotiaiksi nimenomaan ne, joilla on ollut kaikkein lokoisimmat olot? Satavuotishaastattelujen perusteella päinvastoin: korkeaan ikään yltävät ne kaikkein sitkeimmät, joita kova työ ei tappanut eivätkä vastoinkäymiset lannistaneet. Olisi kiva, jos joku tutkisi nämä 700 satavuotiasta, heidän persoonansa ja elintapansa. Ja ennen kaikkea itsenäisyytensä, sillä vain itsenäinen, omatoiminen, monitaito ihminen voi elää vanhaksi. Ovatko nykyiset nuoret ja keski-ikäiset itsenäisiä ja monitaitoisia selviytyjiä? Jos median juttuihin on uskominen, nykyihminen ei osaa hoitaa edes perustoimintojaan ilman ammattilaisapua: ei syödä, juoda, nukkua, rakastella, liikkua, ei mennä naimisiin eikä erota, ei kasvattaa lapsiaan, hoitaa terveyttään, raha-asioitaan eikä omia tunteitaan. Kesän mittaan ahkerasti annetuista ohjeista päätellen hän ei osaa edes jäädä lomalle, ei olla lomalla, eikä palata töihin ilman opastusta. Kuin vastauksena kysymykseeni Hesari (HS 25.8.) julkaisi jutun tulevaisuuden ammateista. Yli tuhat ihmistä kertoi Helsingin seudun kauppakamarin kyselyssä, mitä tulevaisuuden ”palveluja” he ammattilaisilta haluavat. Eniten niitä toivottiin henkilökohtaiseen elämään eli hyvinvointiin ja arjen ja elämän hallintaan. Mm. seuraavia ammatteja visioitiin: järjestelijä tai junailija, kärsivällistäjä, muutosajuri, elämysopas, inspiraattori, luotaaja, ekopoliisi, visionäärikonsultti, syrjäytymisenehkäisijä, kotilääkäri, taideguru, sosiaalisen kimmoisuuden opettaja, teknologianomi. Järjestelijä hoitaisi raha-asioitasi, kärsivällistäjä huolehtisi, etteivät proppusi pala, elämysopas opastaisi elämysten valinnassa, inspiraattori tarjoaisi inspiraation lähteitä, visionäärikonsultti maalaisi tulevaisuutesi, syrjäytymisenehkäisijä pitäisi sinut ja lapsesi jengissä mukana, teknologianomi hoitaisi sekä sinun että digitaalisten laitteidesi tarpeet. Helvetillisempää elämää ei Orwellkaan olisi keksinyt.
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Nro 5 syyskuu 2014 – 13 Runopysäkki Helposti Ystäväni Ihmispyramidi Nyt hellittää, helpottaa, jo hellityttää, helposti! Riittää elämän kalavaleet, harmaat lupaukset ilman huomista. Ystäväni odottaa minua marketissa, ihan sisäänkäynnin vieressä. Hän on lähes ainoa, joka minulla enää on. Useimmat lepäävät jo Malmilla. Jos meistä ihmisistä pyramidi tehtäisiin, niin me köyhät alimmaiseksi laitettaisiin. Me sitä pyramidia pystyssä pidettäisiin, meiltä malttia ja kestävyyttä vaadittaisiin. Uusia iloisenkirjavia hetkiä, omassa itsessä voimaa! Tätäkin ystävää näen yhä harvemmin. Elämä on tiukkaa, raha ei riitä edes ruokaan, saati sitten kunnon ystävyyteen, vaikka sitä ei muka mitakaan rahassa. Meidän olisi terveenä pysyttävä, myös moraalimme korkealla pidettävä. Roudalle emme saisi periksi antaa, tutisematta täytyisi pyramidin huippua kantaa. Silti minä olen vähään tyytyväinen. Olen heti iloinen, kun hän vilkuttaa minulle. Tyydyn niihin pieniinkiin murusiin, joita osakseni saan. Huipulla moraalittomat raharuhtinaat asustaisivat, löysille puheilleen ymmärrystä ruinaisivat. Ei huipun mätä koko pyramidia kaataisi, ellei alempien kerrosten v-käyrä liikaa nousisi. Uskomaton tajunta ja olotila, voima onkin minussa! Ei toisen kantamana, ohjatulla tiellä ja polulla. Itserakkauttako, suurtakin!? Ehei, ei suinkaan, vaan aavistus jostakin Tiedosta, ymmärrys, kenties; ”Tämähän on tanssini, elämäni oranssi aurinkotanssi ja siinä minä, tahkojalka tallaaja olen paras viejä!” Siispä, humppapatiinit jalkaan ja Elämän parketille! Hiukan punaa huuliin, aavistus eletyn elämän parfyymia decolteen ja korvan taakse ja parasta tässä meikissä; hymyähän ei tarvitse piirtää! Se on jo silmissä, huulilla, naururypyissä! Ja kläninki ylle, höh; ”tissien kohdalta vähän kiristää, ei se haittaa, hengitä tyttö, hengitä ja syvään!” Hengitän, helposti! Niin helposti! Riitta ”Riitu” Manninen, Ranua Joskus kuitenkin suutun, koska ystäväni on ahne. Pertti Korhonen, Helsinki Hän vie kaiken, pientä eläkettänikin hän vainoaa. Mitä hyödyttää sellainen ystävyys, jossa toinen vain antaa ja toinen ottaa? Omistettu avovaimolleni Pitäisikö lopettaa koko seuranpito? Ja mitähän hyötyä siitäkin sitten olisi?. Rakas miten kertoisin Kyllä hänellä riittää ottajia. sinulle sen. Olen minä sen niin monta kertaa huomannut. Olen jälleen onnellinen. Kun kohtasin sinut oli siipi Huomenna on eläkepäivä. Suru pois! maassa. Marketti aukea seitsemältä. Minua painoi raskas taakka. Silloin tuttu kassarouva vaihtaa setelini kolikoiksi. Olin vuosia etsinyt lämpöä Onnea peliin!, hän toivottaa herttaisesti. läheisyyttä. Kohtasin vain kylmää Toivo ”Topi” Berg, Helsinki uskottomuutta. Sinä palautit luottoni lämpöön läheisyyteen, sinun kanssasi voin jälleen kokea rakkauden. Kun ihminen toista rakastaa ei maailmassa kauniimpaa asiaa. Se antaa onnen ja hellyyden kun kokee aidon rakkauden. A.P. Parviainen, Kuopio Vanhaa ja uutta runoutta S illoin, kun jurppii, surettaa, iloittaa, tai muuten on vaan semmoinen olo, että jotakin olisi tehtävä, niin paras lääke on kirjoittaa runo, kirjoittaa Pertti Korhonen. On helppo olla samaa mieltä asiasta! Pertti Korhosen Ihmispyramidi-runo ottaa kantaa yhteiskunnalliseen kaksinaismoralismiin. Kirjoittaja kertoo saatekirjeessään, että oli ryhtynyt miettimään ylätason ristiriitaista viestintää; kansalta vaaditaan malttia, moraalia, kovaa työntekoa ja korkeampaa eläkeikää mutta johtoporras toimii itse toisin. ”Näin se on, että pyramidin alapäässä pienikin moraalittomuus romahduttaa pyramidin, kun taas yläpäässä voi horjuttaakin rakenteita”, Korhonen kirjoittaa. Ihmispyramidi on hyvä protestiruno. Siinä on iskevyyttä ja sopiva annos huumoria. Runo on myös visuaalinen: ainakin minun mieleeni piirtyy selvä kuva. Ehkäpä runon voisi myös graafisesti asetella pyramidin muotoon? Kirjoittajan kannattaa kirjoittaa lisää protestirunoja. Niistä saa pahan päivän varalle voimaa niin kirjoittaja kuin lukijakin. Voimaa on myös Riitta ”Riitu” Mannisen runossa Helposti. Runo kuvaa vapauttavaa oivallusta, että elää voi toisinkin kuin on itselleen uskotellut. Helposti onkin oikeastaan oodi hetkelle, sille elämälle, mitä nyt eletään. ”Uskomaton tajunta ja olotila, voima onkin minussa!” Säe tiivistää runon ytimen. Tosin ehkä vielä tehokkaampi olisi pelkkä ”voima onkin minussa” eli alun voisi jättää pois. Pikkuisen voisi hioa myös säettä: ”Ehei, ei suinkaan, vaan aavistus jostakin Tiedosta”. Ehdotan muotoa: Ei, ei vaan aavistus jostakin. Runossa on hyvää vimmaa, joka syntyy paljolti rytmistä. Rytmiin taas vaikuttaa kirjoittajan tapa kuulostella sanojen äänteitä. Tämä näkyy selvimmin heti ensimmäisessä säkeistössä: ”Nyt hellittää, helpottaa,/jo hellityttää, helposti!.” Myös runon lopussa rytmitys on erityisen onnistunut. Tanssimetafora toimii: elämän parketeilla on hyvä olla, kun hymy piirtyy itsestään ja vaikka pikkusen mekko kiristääkin, on silti helppo hengittää. ”Ystävä” ja rakastettu Toivo Topi Berg runoilee ”ystävästään”. Runon rakenne on mainio: vasta lopussa selviää, kuka tai mikä tämä ystävä oikein on. Runo on hyvä esimerkki tragikoomisuuden voimasta: ilmaisu on kepeää ja humoristista, mutta runon käsittelemä ilmiö on mitä traagisin. Yksinäisyys ja peliriippuvuus ovat vakavia ja suuria asioita, mutta Toivo Bergin taidoilla lukija johdatellaan niiden ääreen huumorin varjolla. Näinhän usein on vaikkapa pakinaa lukiessa: ensin saattaa hekotella mutta lopuksi huomaakin tulleensa saatetuksi jonkin vakavan teeman äärelle. Kiitos siis Toivo Bergille mainiosta ja salaviisaasta runosta. A.P. Parviainen on omistanut runonsa avovaimolleen. Jos Bergin runossa ystävyys oli hieman kyseenalaista, niin Parviaisen runossa puolestaan kohdataan todellisia tunteita. Runo on rakkaudentunnustus elämänkumppanille ja se huokuu kiitollisuutta. Paikoin mieleen tulee iskelmäsanoitus, niin suurin sanoin runo on kirjoitettu. Varmasti moni samaistuu runoon. Runon rytmiin voisi vielä kiinnittää huomiota. Ehkä kirjoittaja ei ole kovin- kaan paljon ajatellut sitä, miten sanat jakautuvat säkeisiin? Ja kenties voisi miettiä, mahtuisiko mukaan kokonaisuuteen jokin konkreettinen kuva tai ilmaus. Suuret sanat sopivat kyllä tällaiseen lyriikan lajiin, mutta silti voisi joitakin kohtia ikään kuin ”kuvittaa” lukijalle. Mitä voisi esimerkiksi olla lämpö tai läheisyys purettuna yksityiskohtiin? Että keittää toiselle aamukahvin? Että hipaisee toisen kättä ohikulkiessaan? Että ostaa toisen lempileipää? Rakkaudentunnustusruno toimii nykyisenlaisenakin, mutta en usko, että se lainkaan menisi huonoon suuntaan pienestä konkreettisuuslisästä. Runokokoelma kuin Fazerin parhaat Näin syksyllä alkaa monella taas aktiivinen harrastaminen. Luku- ja kirjoituspiirit käynnistyvät, ja niitä voi toki myös käynnistää omalla porukalla. Kannattaa ottaa erilaisia tavoitteita: on kiinnostavaa kaivaa esiin jo ehkä unohdettuja, vanhoja teoksia, ja toisaalta tutustua johonkin aivan uuteen teokseen. Itse luin vastikään Maila Pylkkösen kokoelman Arvo - vanhaäiti puhuu runonsa (vuodelta 1959) ja yllätyin positiivisesti. Maila Pylkkösen runot ovat hämmästyttävän tuoreita ja edelleen ajankohtaisia. Pylkkösen runot ovat kiinnostavia myös siinä mielessä, että niitä voi pitää yhtä hyvin monologeina kuin runoina. Runokokoelmia kannattaa siis lukea ennakkoluulottomasti eikä hätkähtää, jos ei kaikesta pidä tai jos jokin tuntuu oudolta. Itse luen runokokoelmia vähän kuin söisin karkkeja pussista: lempikarkit hupenevat heti, mutta pussin pohjal- le jää sellaisia, joista en niin välitä. Voi itse valita, jättääkö Kiss-Kiss- vai Tosca-karkit syömättä. (Ja kyllä joskus saattaa jäädä syömättä koko pussi.) Jotkut nykyrunoilijat kirjoittavat niin, että karkkien lisäksi sekä karkkipussi että karkkipaperit ovat tärkeitä: tällöin halutaan kiinnittää huomiota itseisarvoisesti kieleen. Runous tarvitsee avantgardensa, jotta laji laajenee ja rajat testataan aina uudestaan. Mutta me lukijat päätämme, ketkä ovat meille tärkeitä kirjallisia sukulaisia. Minulle merkityksellisiä runoilijoita ovat esimerkiksi Sirkka Turkka, Claes Andersson, Wislawa Szymborska, mutta usein haluan lukea myös jotain ihan muuta, jotain sellaista, mitä en (melkein) ymmärrä. Millaisiin runohaasteisiin sinä aiot tarttua tänä syksynä sekä lukijana että kirjoittajana? Runopysäkille saa lähettää paitsi kirjoittamiaan runoja myös kertomuksia runonlukukokemuksistaan. Odottelen kirjeitänne ja sähköpostejanne. Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
14 – Nro 5 syyskuu 2014 ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Harvaan asutun maaseudun unohdetut ikäihmiset M aa- ja metsätalouden osuus bruttokansantuotteesta oli 50 vuotta sitten lähes viidennes, nyt alle kaksi prosenttia. Vuonna 1970 maaja metsätaloudessa työskenteli yli 400 000 suomalaista, nyt maatalous- ja puutarhayrityksiä on 54 000 ja viljelijöiden keski-ikä 51 vuotta. Maaseudusta on tullut asuinmaaseutu. Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntapolitiikan dosentti Silva Tedre on julkaissut tutkimusryhmänsä kanssa tutkielman ”Eläkeläisenä maaseudulla.” Kirjassa liikutaan Itä-Suomen harvaan asutulla, taajamien ulkopuolisella maaseudulla. – Tutkija saa pitkän ajomatkan aikana tutustua maaseutuun, jonka maisemat ja elinolot ehtivät vaihtua monta kertaa. Kenttätöissä konkretisoituu se, kuinka erilaista maaseutu on maan eri osissa. Maaseutupolitiikassa ja -tutkimuksessa on käytetty kolmijakoa kaupunkien läheinen maaseutu, ydinmaaseutu ja harvaan asuttu maaseutu. Vuonna 2013 julkaistu uusi seitsemänportainen maaseutu–kaupunki-luokitus piirtää paikkatietoaineistojen perusteella huomattavasti monivivahteisemman kuvan maaseudusta kuin aiempi kuntapohjainen luokitus. – Uusi luokitus kertoo, etteivät väestön elinolot vaihtele pelkästään kuntien kesken, vaan myös kuntien sisällä on erityyppisiä maaseutualueita, joiden välillä on suuria fyysisiä, sosiaalisia ja kulttuurisia eroja. – Heikoimmat elinolot ovat harvaan asutulla maaseudulla, jolle on ominaista negatiivisen kehityksen kierre: asutus harvenee, väestö vähenee ja ikääntyy, tulotaso on alhainen ja työttömyys korkea. Harvaan asuttu maaseutu kattaa yli puolet maan pinta-alasta, vaikka alueella asuu vain kuusi prosenttia suomalaisista, eli runsaat 300 000 asukasta. – Harvaan asutun maaseudun asukkaat ovatkin yhteiskuntatieteeltä ja politiikalta unohtuva vähemmistö. Sote-keskusteluissa puhutaan harvoin etäällä taajamista asuvista ihmisistä, koska kysymys on vähemmistöstä. seurauksia esimerkiksi harva asutus tuo ihmisen arkielämälle. – Nyt tutkimme pienellä rahalla hyvinvointipalveluja tämän päivän harvaan asutulla maaseudulla eri puolilla Suomea, myös Lapissa ja rannikkoseuduilla. Yksi tutkimuksen osa on kartoittaa kyläkouluja ja niiden nykypäivän käyttöä. Mistä ja miten ihmiset palvelunsa hakevat, miten arki ja elämä mahdollistuu kaiken ikäisille. Auto itsestäänselvyytenä Autokeskeisyys tulee maaseudulla selkeästä ilmi. On tullut itsestään selvyytenä vallalle käsitys, että jokainen omistaa auton ja ajokortin. Sen mukaan myös suunnitellaan palvelut. -Siitä on tullut niin itsestään selvyys, ettei pidetä minään ongelmana, jos palvelut ovat 50– 100 kilometrin päässä. Tämä on piilo-oletus kaikessa suunnittelussa ja ajattelussa. Kaikkien oletetaan palvelevan itse itseään kuljetuksissa. Itä-Suomessa rajan pinnassa asuville on tullut käytännöksi käydä ostamassa bensaa Venäjän puolelta, jossa se on siellä reilusti puolta halvempaa kuin Suomessa. Monilla on vuoden tai kahden kestoviisumi, jonka turvin voi käydä tankkaamassa vaikka joka päivä rajan takana. – Tämä on sitä itäsuomalaista arkielämän aluepolitiikkaa. Jotkut käyvät bensanhakureissuilla yöllä, koska silloin ei ole rajalla jonoja. Sortavalaan on Niiralan raja-asemalta 65 kilometriä ja Niiralaan Joensuusta saman verran. Rajan läheisyys tarjoaa nykyään tällaisen etuuden, jotta voi ajella palvelujen perässä puolella hinnalla. Halkopino on ITE-taidetta Eläkeläisenä maaseudulla -kirjaa varten tutkijat haastattelivat kuutta maaseudulla asuvaa eläkeläistä sekä kävivät viidessä kylässä kylätapahtumissa Pohjois-Pirkanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Sallassa. – Sallassa ei enää kylissä järjestetä tapahtumia vaan kaikki keskittyy keskustaajamaan. Etsimme kyliä, missä ihmiset vielä tapaavat organisoidusti eri tapahtumien yhteydessä. Näissä tapahtumissa huomasimme, kuinka erilaisia kylät ovat. Joissain kylissä toiminta on hyvin ponnekasta ja tapahtumat ke- räsivät laajasti yleisöä muista kylistä. – Toimeliaisuutta on hyvin monenlaista. Se voi keskittyä omaan pihapiiriin, puusouvviin tai marjojen poimintaan, kylissä toimivat vesiosuuskunnat ja tehdään kyläsuunnitelmia. Kirjamme on aikalaisdokumentti, jossa nostamme esiin myönteisiä asioita. Tavoitimme ihmisten arkielämää. Halkopino on ITE-taidetta, luudan kauneus on tärkeää, samoin vastan sopusuhtaisuus oikeine pantoineen. Maisema osoittautui hyvin merkittäväksi viihtyvyyden tekijäksi. Maaseudun pitkäaikaiset asukkaat mieltävät nuoruuden ja työiän maiseman viljapeltoineen oikeaksi elävän maaseudun maisemaksi. – Umpeen vesoittuva maisema koettiin eristäväksi ja murheelliseksi. Metsittyvät pellot ja kaadetut metsät ovat ristiriidassa menneisyyden maaseudun kultaisen maiseman kanssa. Nostalgia kauniista sopusuhtaisesta maaseudusta unohtaa hikisen maatalousmaaseudun. Pusikoituva maisema on eristävä vaikka välimatkat pysyvät samana. Suomi on poikkeuksellisen Mistä palvelut haetaan Tedren mielestä sote-keskustelusta puuttuu karttatietoisuus ja pinta-alalinssit. Kaupunkilaisten mielikuvissa on ihan eri maaseutu kuin harvaan asutun alueen asukkaiden. – Harvaan asuttua maaseutua luonnehditaan ongelmien kautta: kuihtuvat elinkeinot, palveluiden lakkaaminen, vanheneva väestö, muuttotappiokunnat Juju on kuitenkin siinä, että siellä asutaan ja eletään, ja jopa sinne vielä muutetaankin. Tedren tutkimuskohteena on viimeiset viisi vuotta ollut asuinympäristön merkitys. Millaisia – Sote-keskusteluissa puhutaan harvoin etäällä taajamista asuvista ihmisistä, koska kysymys on vähemmistöstä, sanoo tutkija Silva Tedre maaseutumainen maa, jossa välimatkat ovat todella pitkiä. Yhdyskuntarakenne ja kaupunkimaistumisaste on aivan toinen kuin muissa Euroopan maissa. Suomelle ei tässä mielessä löydy vertailukohtaa Euroopasta. – EU:sta puuttuu pinta-ala- ja karttatietoisuus, mitä harvaan asutus merkitsee. Kotiinsa sullotut Tedre haluaa purkaa kahtiajakoa, että on raihnaiset avuntarvitsijat ja sitten muut ikäihmiset. Rakenteellisiin ongelmiin ja resurssipulaan tuijottaminen kadottaa ihmisen ja hänen omat lähtökohtansa ja minuutensa. – Vaikka ihminen asuu laitoksessa ja tarvitsee apua, hänet voi nostaa pääosaan yhteisönsä jäsenenä. Ettei käy niin, että laitos sulkee ihmiset sisäänsä ja riistää heiltä minuuden, kun yhteys ulkomaailmaan katoaa. Itse toivon voivani elää loppuun saakka sellaista elämää, että yhteys ulkomaailmaan säilyy. Avohuoltopolitiikan puhetapa puhuu kotona asumisen ihanuudesta, vaikka suuri määrä ihmisiä on suljettu omaan asuntoonsa. Toimintakyvyn rajoitteisiin katsominen ei ole ensisijainen vaan ihminen kaikkine elämän tarpeineen on ensisijainen. – Ihmisille ovat tärkeitä muutkin suhteet kuin suhteet lapsiin ja lastenlapsiin. Kun ihmisen sairaudet ja toimintakyvyn rajoitteet lisääntyvät, hänestä tehdään hoivan- ja avuntarvitsija. Silloin tarkastelukulma kääntyy resurssipulaan, vaikka avun tarve ja oikeanlaisen avun saanti ovat vain yksi elämän ulottuvuus. Omat kiinnostuksen kohteet ovat muualla kuin pelkässä avun tarpeessa. Jokainen on paljon muutakin kuin vain apua tarvitseva henkilö. Jokaiselle meistä on tärkeää päästä itselle tärkeiden asioiden pariin. – Siihenkin ihminen tarvitsee toista ihmistä eikä pelkästään yksinäisyyden lohduttajaksi. Pelkkä pää osaaottavasti kallellaan lausuttu hoitopuhe kadottaa elämän mielen ja mahdollisuuden toteuttaa asioita, jotka ovat itselle tärkeitä. – Ei elämä pyöri vain sairauksien ympärillä. Unelmana on päästä kauppaan, ulos, teatteriin tai muualle. Hoiva-ajattelussa on lukko, joka pitäisi räjäyttää. Kymmenen vuotta sitten kirjoitin Kelan julkaisuun artikkelin ”Asunnon vangit”. Väitin, että ”kotona asumisen tukeminen” kääntyy helposti kotiin sullomiseksi, eristämiseksi. Avun puutekin piiloutuu helpommin kodin seinien sisään kuin laitokseen, jossa epäkohdat ovat kaikkien nähtävillä. Sain siitä paljon myönteistä palautetta. Vanhuspalvelulaki-keskustelusta puuttuu tällainen näkökulma kokonaan. Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Nro 5 syyskuu 2014 – 15 – Kylätoimikunnan yhteydessä on toimiva kyläparlamentti, jossa päätämme meitä kyläläisiä koskevista asioista, sanovat Erkki Partanen (vas.) ja Veikko Heikkinen. Koirakosken paluumuuttajia ei kaduta E rkki Partanen (s. 1932) lähti kesäkuussa 1955 Pohjois-Savosta Sonkajärveltä työttömyyttä pakoon Helsinkiin. Hän palasi kotimaisemiin Sonkajärven Koirakoskelle 50 vuoden jälkeen maaliskuussa 2005. – Olen nähnyt linja-auton kulkevan tästä meidän ohi, kunta myös järjestää pali-kuljetuksen kerran viikossa. Vaikea täällä 16 kilometrin päässä kirkonkylästä on elää ilman omaa autoa, vaikka tienristeyksessä asummekin. Koko päivä menisi, jos kirkolla asioisi julkisilla kulkuneuvoilla. Sitten kun muutamme kirkolle, myyn auton. Lähemmäs kaksituhatta euroa auton pitäminen tulee vuodessa maksamaan. – Ei sitä olisi meikäläinen 40-luvulla uskonut olevansa joskus auton omistaja. Silloin ei ollut varaa edes polkupyörään. Teen säännöllisesti vispilä- ja luutakauppaa, sekä myyn sieniä ja marjoja Iisalmen torilla. Torilla olen kehunut, että sodan aikana aloitin paimenpoikana ja nyt olen päässyt jo luutaukoksi. Erkki jäi yksilölliselle varhaiseläkkeelle vuonna 1993 Hämeenlinnan terveyskeskuksen vahtimestarin toimesta. Sitä ennen hän työskenteli muun muassa Helsingissä elintarvikealalla, sekä oli seitsemän vuotta Sirola-opiston taloudenhoitajana. Eläkkeelle jäämisen jälkeen suuntana oli rintamamiestalo Tammelassa, kymmenen kilometrin päässä Forssasta. Siellä vierähti yhdeksän vuotta, jonka jälkeen Erkki muutti vaimonsa ja tyttärensä kanssa Koirakoskelle vuonna 2005. – Kun myimme Tammelan talomme, laskeskelimme hyvin pärjäävämme. Vaimo hinkui asuntovaunua, ja maksoimme viidelle sisarelleni osuudet tästä kotitalosta ja tontista. Vanha talo oli niin huonossa kunnossa, että sen tilalle piti rakentaa uusi. – Kun talon perusta oli tehty, rahat loppuivat, asuntovaunu piti myydä ja mennä Sonkajärvelle pankinjohtajan puheille. Välillä veti niin tiukoille, että käytännössä elimme minun torimyyntitulojen varassa, jotka sain luudista, vastoista, marjoista ja sienistä. Kun viime lokakuussa oli velkaurakka suoritettu, laitoin loppukuitin raameihin seinälle, Erkki kertoo. Viime syksynä Erkki teki vaimonsa kanssa torimyyntiin 110 kiloa suolasieniä. -Sienikursseilla opin erottamaan korvasienen ja jalkasienen. Niiden lisäksi tunnen kolmisenkymmentä sienilajia. Parhaiten kauppansa tekevät rouskut. Miten käy paikallisdemokratialle Vaikka muuttobudjetti ei pitänytkään kutiaan suunnitellusti, eivät Partaset ole katuneet päätöstään muuttaa Koirakoskelle, vaikka vaimo onkin kotoisin Porvoon seudulta ja hänen äidinkielensä on ruotsi. Tosin Tammelaan minulta jäi hyvä, ojittamaton karpalo- ja lakkasuo. – Kun pääsin entisille elomaille, on vain puskettu eteenpäin eikä ole tarvinnut harmitella mitään. Täällä naapuriapu pelaa, se ei ole kadonnut, vaikka ei elämä maalla tietenkään ole samanlaista kuin nuoruudessani. – Kylätoimikunnan yhteydessä toimii kyläparlamentti, jossa päätämme meitä kyläläisiä koskevista asioista. Asukkaita kylätoimikunnan alueella on noin sata. Nykymenoa miettiessä Erkki kysyy, miten käy paikallisdemokratialle. Kuntalaki säädettiin vuonna 1865 lähidemokratian peruskiveksi, jossa todettiin, että ”kukin seurakunta maalla on itsepäällensä erinäinen kunta.” Nykyinen kunnallislaki on vuodelta 1995. Erkki on ollut neljä vuotta Sonkajärven vanhusneuvoston jäsen. – Jos suurin on parasta, silloinhan Helsingin seudulla pitäisi mennä helkkarin hyvin kaikessa suhteessa. Vanhuspalvelulain mukaan ikääntyneille ihmisille olisi tehtävä elämäntilanteen kartoitus. Ei ole kukaan ainakaan meidän elämäntilannetta käynyt kartoittamassa. Erkki näyttelee Tuajamateatterissa. – Palkkana siitä on hyvä mieli. Pitkien matkojen takana Nykyiseltä Sonkajärven Eläkeläiset ry:n puheenjohtajalta Veikko Heikkiseltä (s.1946) vierähti Helsingin seudulla 44 vuotta, kunnes hän palasi vaimonsa kanssa kotikyläänsä Koi- rakoskelle vuonna 2006. Heidän kolme lastaan asuu Helsingin seudulla. Ennen eläkkeelle jäämistä Heikkinen työskenteli 30 vuotta tekniikan esimiehenä HUS:n palveluksessa. – Asuimme Kirkkonummella rivitalossa. Ostimme 1987 rantatontin Koirakoskelta, rakensimme vuonna 1990 tontille kahden huoneen vapaa-ajanasunnon, jossa nyt asumme. Matkaa Sonkajärven keskustaan on 30 kilometriä ja saman verran Rautavaaran kirkolle. Maantielle on viisi kilometriä metsäautotietä. Onneksi tiekunnassa on kaksikymmentä osakasta, joista suurin on Metsähallitus. Jos joutuisimme maksamaan esimerkiksi auraukset itse, maksaisi se noin 4 000 euroa talvessa. Sora maksaa älyttömästi, tonnilla ei montaa kuormaa saa. Nyt tien omakustannus on 200 euroa vuodessa. Veden äärelle omaan rantaan Veikko Heikkiselle tärkeintä muutossa oli se, että pääsi veden äärelle, omasta rannasta pääsee kalastamaan ja uimaan. – Jos olisimme voineet ostaa vastaavanlaisen rantapaikan Porkkalanniemestä samalla hinnalla, olisimme jääneet sinne. Mutta Kirkkonummelta ei köyhällä ja tuntemattomalla ole varaa ostaa rantatontteja meren rannasta. Vain Teemu Selänteen kaltaiset miljonäärit voivat siellä rakentaa jopa kaavan vastaisesti. Veikko kalastaa ja ui läpi vuoden. Hän ei myy saaliitaan, mutta ystävät, sukulaiset ja tuttavat saavat Veikolta säännöllisesti kalaa ympäri vuoden. Paluumuutto kotiseudulle ei ole kaduttanut. – Kun ikää kertyy, teettää puulämmitys paljon työtä. Vaikea sanoa kuinka kauan jaksamme asua niin etäällä palveluista. Maalla on hyvä asua niin kauan kuin kunto kestää. –Sonkajärven kunta lopetti yksityiset tieavustukset. Kunnanjohtaja on väläytellyt, että jos kerrostalossa asuu kymmenen vanhusta, yksi hoitaja voi kiertää yöllä katsomassa tilanteen. Mutta miten on, kun ikäihmiset asuvat 30 kilometrin päässä taajaman keskustasta? – Sonkajärven terveyskeskuksesta lakkautettiin vuodeosasto. Täältä viedään potilaita 80 kilometrin päähän Kiuruvedelle saakka, koska kuulumme samaan sote-alueeseen. Entäpä sitten, jos sote-päivystys siirretään Kuopioon? Palvelujen suhteen on isoja vaaroja olemassa. Me olemme unohdettu ikäluokka, jota ei kaivata määräaikaistarkastuksiin. Autokin huolletaan ja katsastetaan säännöllisesti, mutta meitä ei. Sonkajärven Eläkeläiset ry:n vireäsydstä Veikko iloitsee. – Kun tulimme tänne yhdeksän vuotta sitten, oli yhdistyksessä 29 jäsentä, nyt meitä on reilut kahdeksankymmentä. Teksti ja kuva: JUHA DRUFVA
16 – Nro 5 syyskuu 2014 ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Vaasassa ja Laihialla ei ymmärretä sosiaali- ja terveysministerin säästöpuheita Helteisenä elokuun lauantaina Vaasan torikahvilaan kokoontuivat toriparlamenttiin Laihian Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Jouko Ranta, Vaasan Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Raija Tuomaala ja Marketta Semi. Hän on Vaasan Eläkeläiset ry:n hallituksen jäsen, runopiirin ja maahanmuuttajaryhmän vetäjä. Hän on myös Vaasan sosiaalilautakunnan yksilöjaoston varapuheenjohtaja. -Valitukset virkamiesten päätöksistä tulevat meille, ja niitä riittää. Eniten valituksia tulee toimeentulo- ja kuljetuspalvelupäätöksistä. Valitukset koskevat erilaisia maksupäätöksiä jopa hautausavustuksiin saakka. Semi on ollut sosiaalilautakunnan jäsen yli 30 vuotta. -Tuona aikana ei ole ollut yhtään katkoa sille, etteikö olisi valitettu rahan puutetta kaupungin kassassa. Uusi sosiaali- ja terveysministeri vaatii, että puolet valtion säästöistä on löydyttävä sosiaali- ja terveyspuolelta. Näitä vaatimuksia esitetään, vaikka tiedetään, mikä tilanne kunnissa on. Vielä ei ole selkeää kuvaa siitä, mitä esimerkiksi vanhuspalvelulaki tuo tullessaan. Silti resursseja pienennetään. Ihmiset eivät vielä oikein tajua, mitä oikeuksia vanhuspalvelulaki antaa. Laihian Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Jouko Ranta oli kunnanvaltuustossa yli 30 vuotta. Hän kertoo, että heidän yhdistyksessään on nelisenkymmentä jäsentä. Laihian kunnassa sosiaali- ja terveysmenot nousevat yli kymmenen prosenttia vuodessa. -Menot eivät saisi nousta yli kolme prosenttia, eli tuottavuutta enemmän. Viime vuonna tehtiin Laihialla 2,8 miljoonaa euroa tappiota. Vielä on vaikea sanoa, mitä soteuudistus tuo tullessaan. Se on tosiasia, että säästöt on syöty. Laihialla on 8 000 asukasta ja väkiluku kasvaa noin sadalla vuosittain. Yli tuhat käy Laihialta Vaasassa töissä, välimatka on vain 25 kilometriä. Tampereen sairaanhoitopiiristä Turkuun Vaasa ja Laihia kuuluivat ennen Tampereen sairaanhoitopiiriin, nyt suuntana on Turku. -Tampereelle pääsi kätevästi junalla Seinäjoen kautta, mutta Turkuun ei ole junayhteyksiä, ja kasitie on hyvin vaarallinen. Tätä asiaa ei ole ajateltu loppuun saakka. Lähipalveluista saa pitää lujasti kiinni, etteivät ne katoa. Sydänpuolen säästöissä puhutaan peräti 1-6,7 miljoonan euron välillä, Semi kertoo. Vaasan Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Raija Tuomaalan mukaan ruotsinkielisillä on Vaasassa paremmat palvelut kuin suomenkielisillä. -Esimerkiksi useat päivystä- Marketta Semi (vas.), Jouko Ranta ja Raija Tuomaala laittoivat asioita järjestykseen Vaasan torilla. vät lääkärit tulevat Ruotsista, eivätkä osaa suomea. He ottavat mieluummin ruotsinkielisiä potilaita. Vähäkyrö liittyi jokin aika sitten Vaasaan. Tuomaala sanoo, että ainakin vielä sitä on kohdeltu suht´koht´ hyvin. -Jos Mustasaari ja Laihia liittyisivät Vaasaan, voisi sosiaalija terveyspalvelun asioita ajaa yhtenäisesti. Miksi kodinhoitajat poistettiin? Vaasaan on suunnitteilla yksi suuri terveyskeskus. Tällä hetkellä niitä on kuusi. Semin mukaan suuri terveyskeskus vaatii uudenlaista liikennesuunnittelua sekä julkisen liikenteen järjestämistä. Nykyisen keskussairaalan parkkipaikkatilanne on surkea. Jouko Ranta sanoo, että terveyspalvelut ja vanhainkoti- ja hoitopaikat on säilytettävä Laihialla. -Vanhusten hoivapaikoista on Laihialla puute. Tilastojen mukaan Vaasassa on ollut liian paljon hoivapaikkoja. Niitä on purettu ja siirrytty yhä enemmän kotihoitoon. Semi kertoo tivanneensa kaupungin hallintojohtajalta, miksi kodinhoitajat ja kotiavustajat poistettiin. -He hoitivat vanhuksia kokonaisvaltaisesti, kävivät kaupassa vanhuksen kanssa. Nyt kun korostetaan vanhusten kotona selviytymistä mahdollisimman kauan, avustajat on poistettu. Nyt käy kuka tahansa, mistä tahansa ja milloin tahansa. Kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa vanhusten hoidosta. Jouko Ranta korostaa, että yksinäisyys on yksi suurimpia ongelmia ikäihmisten keskuudessa. Semin mukaan yksinäisyys on ongelma, jota ei vielä oikein ymmärretä. Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA Eläkeläinen-lehti kiinnostaa Vaasan Eläkeläiset ry:n jäsen Anna-Liisa Kakkuri nautiskeli päiväkahvia Vaasan torilla ja tuli moikkaamaan yhdistyksen puheenjohtaja Raija Tuomaalaa ja hallituksen jäsentä Marketta Semiä. Puhe kääntyi 50 vuotta täyttävään Eläkeläinen-lehteen. Kakkuri totesi lukevansa lehden aina kannesta kanteen. -En heitä koskaan lehteä pois ennen kuin olen lukenut sen kokonaan. Yht´äkkiä en osaa sanoa, mitä uudistuksia lehteen odottaisin. Minusta se on hyvä näin. Olen ollut siihen hyvin tyytyväinen. Lehdessä on niin laajasti tietoa erilaisista asioista ja mikä tärkeintä, jutut on ymmärrettävästi kirjoitettuja. Juhlajutut kuvineen ovat hienoja. -Lisäksi se on hienoa, kun lehdessä on juttuja laajasti eri puolilta Suomea, eikä vain pelkästään Helsingin seudulta. (JD) Vaasan Eläkeläiset ry:n jäsen Anna-Liisa Kakkuri kertoo lukevansa Eläkeläinen-lehden kannesta kanteen.
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Nro 5 syyskuu 2014 – 17 Pielavedellä ollaan aika tyytyväisiä terveyspalveluihin Pielaveden 4 800 asukkaan kunta tunnetaan presidentti Urho Kekkosen syntymäpitäjänä sekä moninkertaisesta Suomen mestaruuden saavuttaneesta lentopallojoukkue Pielaveden Sammosta. Vuonna 1980 Pielavedellä oli vielä 7 500 asukasta. Pielaveden Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Maija-Liisa Tolonen asuu Ristisen kylässä, 26 kilometrin päässä Pielaveden keskustasta. Kaikkiaan Pielaveden kunnassa on 38 kylää kirkonkylän lisäksi. Yhdistyksen sihteeri Orvokki Kolehmainen asuu kirkonkylän keskustassa. Tällä hetkellä yhdistyksessä on 50 jäsentä, kymmenen vuotta sitten oli 120, luonnollisen poistuman kautta on vähennys käynyt. Joka toinen viikko on kerho, kunnan kerhotiloissa kirkonkylän keskustassa kokoonnutaan. Tolosen mukaan kolmen tunnin kerhotilaisuudessa jumpataan, leikitään, pelataan pelejä, juodaan kahvia ja pidetään tietokilpailuja. -Virallinen osuus pidetään ensin ja sitten on vapaata oleskelua. Sotessa Pielavesi kuuluu Kuopion alueeseen eli Kysteriin. Suunnitelmissa Pielavesi, Keitele, Vesanto ja Tervo muodostaisivat yhteisen terveydenhoitopiirin. Keskus tulisi olemaan on kuntia, joissa lääkäriä ei ole ollut lainkaan. Palvelut kyliltä kadonneet Pielaveden Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Maija-Liisa Tolonen ja sihteeri Orvokki Kolehmainen presidentti Urho Kekkosen lapsuuskodin maisemissa. Pielavesi. -Keitele ja Tervo sairastavat jo nyt Pielavedellä, joten suurta muutosta ei ole odotettavissa terveyskeskusjärjestelyissä. Pielaveden terveyskeskussairaala on nyt peruskorjauksen alla. Tolosen ja Kolehmaisen mukaan alueella ollaan aika tyytyväisiä terveyspalveluihin, vaikka jonot lääkärille ovat joskus pitkiä. Akuutit tapaukset hoidetaan nopeasti, Tolonen kertoo. -Kännykkäpalvelu takkuilee, kun ikäihmiset eivät osaa oikein kännykällä varata aikoja ja uusia reseptejä. Kaikki eivät vielä ymmärrä, että puhelinpalveluun jätetään soittopyyntö ja sitten terveyskeskuksesta soitetaan takaisin. Erikoislääkäri tilanne on täällä ollut hyvä. Savossahan Yhdistyksen sihteerillä Orvokki Kolehmaisella ei ole vielä tietokonetta, puheenjohtaja käyttää tietokonetta. -Asun kuitenkin katvealueella, jossa nettiyhteydet toimivat huonosti, vaikka Sonera toi lisäantennin. Yhdistyksemme jäsenistö on sen veran iäkästä, etteivät he ole tottuneet käyttämään tietokonetta ja nettiyhteyksiä. Tolosen kotikylältä on kaikki palvelut kadonneet, kauppa-auto kulkee kerran viikossa, jonka aikataulut ovat aika liukuvia. -Onhan eläkeläisellä tietenkin aikaa odotella. Koululaiskuljetukset ovat ainoat julkiset kuljetuspalvelut, kunta ei järjestä kuljetuksia syrjäkylille. Ilman omaa autoa ei pärjää, ja kirkonkylän ulkopuolelta on autottomien yhdistyksen jäsenten hankalaa tulla yhdistyksen tapahtumiin. -Jatkuvasti tänne keskustaan nousee rivitaloja, kun syrjäkyliltä eläkeläiset muuttavat tänne keskustaan. Ehkä puolet yhdistyksemme jäsenistä asuu vielä keskustaajaman ulkopuolella. Orvokki Kolehmainen valitteleekin, että yhdistyksen jäsenillä on useimmiten kiire milloin apteekkiin, lääkäriin, terveyskeskukseen tai milloin minnekin asioille, ettei ehdi kunnolla tietokilpailukysymyksiä esittää. Monenlaisia luottamustehtäviä Tolosen mukaan viime vuosina ei yhdistyksestä ole osallistuttu Eläkeläiset ry:n valtakunnallisiin tapahtumiin. Maakunnan alueella tehdään teatteriretkiä. -Kuulumme Ylä-Savon rinkiin. Kesän alussa oli iso alueellinen tapahtuma, jossa puheenjohtaja Kivistö puhui paksua asiaa. Se oli oikein hyvä tapahtuma. Uusitussa vanhusneuvostossa Orvokki on Vanhusten kodit ry:n edustajana ja Maija-Liisa Eläkeläiset ry:n edustajana. Orvokki on ollut myös perusturvalautakunnassa sekä aikoinaan kaksi kautta kunnanvaltuustossa. Maija-Liisa on teknisen lautakunnan varajäsen. Tolonen teki työuransa Tampereella ja muutti synnyinkuntaansa Pielavedelle kuusi vuotta sitten. -Näitä luottamustehtäviä kasaantui täällä heti. Olin luottamusmiehenä Kemianliitossa. Orvokki on ollut puolestaan KTV:n luottamusmiehenä. Teksti ja kuva: JUHA DRUFVA Kiuruveden Rillillä pidettiin lettukestit Kiuruveden Eläkeläiset ry:n toimintasuunnitelmassa oli yhtenä tapahtumana päätetty järjestää Kiuruveden Vanhuspalvelutalo Virranrannan asukkaille kesällä lettukestit kahveineen, pienellä laulutuokiolla höystettynä. Niinpä helteisen heinäkuun viimeisen päivän aamuna naisryhmä pakkasi autoon kahvitarvikkeet, kaksi kaasulla toimivaa lettupannua sekä noin 14 litraa lettutaikinaa ja suuntasi matkansa Virranrantaan. Letunpaisto aloitettiin puolenpäivän maissa, sillä asukkaiden päiväkahviaika on noin klo 14 ja lettuja piti paistaa lopulleen 100 kappaletta. Paistaminen oli siis aloitettava hyvissä ajoin. Kylmälaukkussaun, letut pysyivät lämpimänä tarjoiluun asti. Samoihin aikoihin alkoi Eläkeläisten lauluryhmä kokoontua Rillille. Päätimme kahvitella heidät ensin, jonka jälkeen ryhmä oli valmis laulelemaan asukkaille. Helteinen päivä sekoitti sen verran suunnitelmia, ettei vanhuksia voinut tuoda ulos lauluja kuuntelemaan,vaan laulelimme heille laitoksen ruokasalissa. Sinnekään kaikki vanhukset eivät helteestä johtuen jaksaneet tulla, mutta paikalla olleet kuuntelivat ja olivat tyytyväisiä. Kerroin heille keitä olemme ja että laulelemme heille ja sen jälkeen tarjoilemme huoneisiin Letunpaistajat Marja-Leena Kärkkäinen, Anneli Ohtonen ja Elina Blomberg myhäilivät taustalla, kun Vanhustyökeskus Virranrannan palvelukeskusvastaava Pirjo Randelin (vasemmalla), jutun kirjoittaja sekä hoitaja Riitta Kärkkäinen maistoivat herkkuja. muurinpohjaletut ja kahvin. Kylläpä mummujen ja pappojen ilme kirkastui kuultuaan, että lettukahvit on tulossa. Niin 15-henkinen lauluryhmä lauleli Ake Pääkön haitarisäestyksellä tunnin verran. Sen jälkeen lettukahvien tarjoilu pelasi hoitohenkilökunnan avustuksella mainiosti. Niin asukkaat kuin henkilökuntakin olivat erittäin tyytyväisiä ja kiitollisia sekä laulutuokiosta että lettukesteistä. Kun asukkaat oli palveltu, paistoporukka pyysi laitoksen esimiehen Pirjo Randelin ja hoitaja Riitta Kärkkäisen kahviseurakseen ja kuvausta varten. He vielä erityisesti kehuivat lettujen olleen parhaimmasta päästä mitä ovat saaneet ja allekirjoittanuthan olin vallan iloinen, olihan taikina hänen tekemänsä. Vanhuspalvelutalo Virranranta sijaitseen Kiurujärven rannalla erittäin kauniilla paikalla ja järven läheisyydessä on aikanaan rakennettu pienehkö grilli. Se oli kuitenkin epäkäytännöllinen ja näin tähän asti jäänyt käyttämättömäksi. Henkilökunnan ja asukkaiden toivo oli saada Virranrantaan kunnollinen toimiva grilli, josta olisi kesäisin hyötyä asukkaille. Rilli toteutui LC-Kiuruveden aloitteesta. Pantiin pystyyn keräys. Eläkkeellä oleva kaupunginjohtaja otti vastuun keräyshankkeesta ja niin Virranranta sai Rillin, jonka suunnitteli kaupunginarkkitehti ja rakennusvastaavana toimi jäsenemme Pentti Piippo. Rilli rakennettiin talkoilla (kaikkiaan talkootunteja kertyi 686) joihin osallistui meidän naisia kahvinkeittovuoroissa talkoolaisille. Itse keräykseen Kiuruveden Eläkeläiset ry osallistui 500 eurolla. Avajaisten yhteydessä grilli sai nimekseen Rilli ja se toimii kesäisin yhdistysten voimin talon asukkaiden virkistyspaikkana. Olemme joka kesä vähintään yhden tilaisuuden siellä järjestäneet, on esitetty ohjelmaa ja paistettu lettuja. ELSA SIVONEN Kiuruveden Eläkeläiset ry:n sihteeri
18 – Nro 5 syyskuu 2014 ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Pruntsi sykkii eläkeläisenergiaa Kemin Eläkeläiset ry:n toimintaperinteeseen kuuluu muun muassa kakkukahvien tarjoaminen äideille äitienpäivänä. Kemin Kauppakadulla komeilee keltainen puurakennus, joka erottuu selkeästi ajalle tavanomaisemmista naapureistaan, kerrostaloista ja betonielementeistä. Rakennustyyliltään tässä suojellussa talossa on piirteitä empirestä ja 1800-luvun lopun romantiikasta. Kyseessä on Pruntsi, tai Ranta-Pruntsi, talo, joka sai nimensä rakennuttajansa Matti Pruntsin mukaan. Rakennuttaja oli aikanaan kaupungin äveriäin kauppaporvari. Monen mutkan ja omistajan jälkeen 1870-luvulla rakennettu talo päätyi Kemin kaupungille vuonna 1971 ja sitä kautta Kemin Eläkeläiset ry:n käyttöön. 144-vuotias Pruntsi on sekä ulkoa että sisältä lähestyttävän lämminhenkinen ja ihmisen kokoinen rakennus, jonka huo- massa harjoitetaan monenlaista eläkeläistoimintaa kahvilan pyörittämisestä bingoon. Kävijöitä yli kolme tuhatta, kahvio auki joka arkipäivä Kemin Eläkeläiset teki kaupungin kanssa sopimuksen Pruntsin käytöstä vuonna 1974 sillä periaatteella, että yhdistys pitää huolen rakennuksesta ja saa siten sen käyttöönsä. – Siitä lähtien Pruntsi on ollut käytössämme ja sopimus uusittiin taas viime keväänä, kertoo Kemin Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Mauno Palo. Vaihtokauppa, jossa rahalla ei roolia ole, on kemiläisille mieluinen. Jokapäiväinen siivous, viikkosiivous ja kerran vuodessa suoritettava suursiivous kuit- taavat kulut. Rakennuksen kunnossapito on kaupungin huolia. Muille talon käyttäjille Pruntsi maksaa kuusi euroa tunnilta. Puolen päivän jälkeen se onkin kaikkien käytettävissä. Joka arkipäivä aamukahdeksasta kahteentoista Kemin Eläkeläiset pyörittävät talossa kahviota ja käyttävät kokoontumistilaa. Käyttöä talon seinät näkevätkin: vieraskirjasta selviää, että viime vuonna kävijöitä oli 3296. – Kaupunki on ollut tähän asti vaihtokauppaan tyytyväinen, Palo sanoo. Vuokrankorotus vei tanssit mennessään Kemin Eläkeläiset järjesti pitkään suosittuja iltapäivätansseja toisaalla, entisen työväentalon Pruntsin rakennustyylissä on piirteitä empirestä ja 1800-luvun lopun romantiikasta. Sauvon salissa, sillä Pruntsin tilat eivät isompiin tapahtumiin taivu. Viime vuonna tanssiputki katkesi, kun Kemin kulttuurilautakunta päätti nostaa Sauvon salin vuokrahintoja. – Mielestämme 70 euroa tunnilta on liian kova vuokra. Tulijoita tansseihin olisi ollut, mutta vuokratasolla emme olisi päässeet edes nollatulokseen. 70 euron tuntivuokra koskee maksullisia tilaisuuksia, mutta ilmaistapahtumissa hinta jää seitsemään euroon. Kemin Eläkeläiset käyttää Sauvon salia yhä, mutta ilmaisiin tanhu- ja jumppaharjoituksiin. Silloin vuokra maksetaan mukisematta. Tanssimahdollisuuden poistuminen harmittaa Paloa. – Iltapäivätansseja järjestim- Kemin Eläkeläiset vuokraa Pruntsia kaupungilta siivousta vastaan. – Kaupunki on tähän asti ollut vaihtokauppaan tyytyväinen, yhdistyksen puheenjohtaja Mauno Palo sanoo. me iäkkäiden kunnon ylläpitämiseksi ja otimme kaikki tulijat vastaan, oli hän sitten eläkeläinen tai ei. Tanssi on paras liikuntamuoto eläkeikäiselle. Kun tansseja ei Sauvon salissa järjestetä ja vuokrat ovat monelle toimijalle liian korkealla, tila on osin vailla käyttöä. – Ihmetyttää, miksi sitä tyhjänä pidetään, Palo sanoo. Juhlavuosi meneillään, talo monipuolisella käytöllä Muuhun eläkeläistoimintaan Pruntsi sopii erinomaisesti. Salissa on tilaa noin viidellekymmenelle hengelle. Kevätkauden lopulla, äitienpäivänä, Kemin Eläkeläiset tarjosi äideille kahvit ja salin 52 tuolia olivat liki tungokseen asti käytössä. Juhlapäivien ulkopuolella kahvila on auki kaiken arkea, ja lisäksi yhdistyksen viikottaiseen ohjelmaan mahtuu kuoroharrastuksen ylläpitoa, yhteislaulua, pelejä ja bingoa. Hieman yli 500 jäsenen Kemin Eläkeläisillä on kolmisenkymmentä aktiivia, jotka hoitavat kahviota kahden viikon kierroissa, kaksi henkilöä kerrallaan. Kahvi ja lätty maksavat 1,50 euroa. Summalla katetaan kustannukset ja vähän jää toimintaankin. – Kun tanssitoimintaa ei enää ole, kahvio on nyt suuremmassa roolissa. Yhdistyksellä on meneillään 55-vuotisjuhlavuosi. Palo lupaa, että tulossa on pienimuotoiset juhlat, mutta isommat karkelot järjestetään vasta viiden vuoden kuluttua. Teksti ja kuvat: TERO KAIKKO
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Nro 5 syyskuu 2014 – 19 Sanni Räty, merkkien mestarimyyjä Eläkeläinen-lehden ydin tiivistyy kuvaan yli 50 vuoden takaa E läkeläinen-lehti on tänä vuonna täyttänyt 50 vuotta. Lehden ulkoasu ja koko ovat muuttuneet paljon alkuvuosista. Luonnekin on nyt toinen kuin 1960-luvulla. Silloin lehti oli tilauspohjainen. Nyt lehti on jäsenlehti: se tulee jäsenille tai jäsenperheisiin yhtenä jäseneduista. Lehden sisällön ydin on pysynyt samanlaisena. Edelleen lehti on ”eläkeläisen luo saapuva sanansaattaja, joka keskittyy käsittelemään eläkeläisten tärkeinä pitämiä asioita: eläkkeiden korottamista, asuntokysymyksen järjestämistä, virkistysmahdollisuuksia…” Tietysti eläkeläisille tärket asiat ovat vaihdelleet, mutta toimeentulo, eläkeläisten yhteiskunnallinen osallistuminen ja harrastusmahdollisuudet ovat aina olleet näyttävästi esille lehdessä. Lehden ensimmäinen varsinainen numero julkaistiin tammikuussa 1964. Edellisen vuoden puolella, syyskuussa ja marraskuussa, oli tehty kaksi näytenumeroa. Niistä ensimmäisen kannessa oli lyhyt perustamisjulistus, josta edellisen kappa- leen luonnehdinta lehden tehtävistä on lainattu. Toisen näytenumeron kannessa oli valokuva, eikä mikä tahansa valokuva, vaan kuva, jolla on iso symbolinen merkitys Eläkeläinen-lehden ymmärtämisessä. Kuvassa Kalllion-Vallilan osaston jäsen Sanni Räty kiinnittää järjestön lyhdemerkkiä asiakkaan rintaan. Asiakkaan nimeä ei kerrota, mutta ehkä hänkin on yhdistyksen jäsen. Rädystä kertovan jutun otsikko on iskevästi Merkkien mestarimyyjä. Otsikko ei ole katteeton, sillä Räty oli myynyt 1 250 merkkiä puolessatoista kuukaudessa. Ensimmäisessä numerossa oli kerrottu metallisten lyhdemerkkien myyntiajan olevan 16.8-30.9. Jutussa Räty kertoo merkkien myymisestä ja erityisesti saamastaan palautteesta. Lähes kauttaaltaan se oli ollut myönteistä. Suorituksen arvoa nostaa se, että Räty ei voinut käydä yksityisasunnoissa, koska hänen huono sydämensä ei kestänyt portaissa kulkemista. Lyhdemerkkiä myytiin järjestön toiminnan rahoittamiseksi. Toinen rahoitusmuoto oli Kunni- avelka vanhuksille -keräys, josta monessa lehden alkukauden numerossa niin ikään kerrotaan. Jäsenmaksua ei nimittäin tuolloin eikä vielä pitkään aikaan myöhemminkään peritty. Ensimmäisen kerran jäsenmaksusta puhutaan lehdessä vuonna 1968. Silloin siitä oli vas- ta keskusteltu järjestön johdossa, koska osastot olivat tehneet aloitteita jäsenmaksun ottamisesta käyttöön. Kun yhdistysten edustajat järjestön kokouksissa toisinaan nureksivat jäsenmaksun tasoa, niin tekeepä mieli sanoa, että sitä on saatu mitä on tilattu. Kuvan merkitys ei ole niinkään siinä, että se ja siihen liittyvä juttu kertovat paljon järjestön rahoituksesta. Kuva kertoo ennen muuta, että Eläkeläinen-lehti on pyrkinyt koko olemassaolonsa ajan synnyttämään ja ylläpitämään myönteistä ikäidentiteettiä: eläkeläiset ja ikäihmiset osaavat ja jaksavat. Tämä ei koske vain vireyttä järjestöasioissa, vaan jäsenten ja muidenkin ikäihmisten lahjakuutta, taitoja ja yhteiskunnallista ajattelua ja toimintaa. Tämä on lehdessä vähintään yhtä tärkeää kuin eläke- ja ikäpoliikan seuraaminen ja varsinainen järjestöohjaus, siis kampanjoista ja tapahtumista kertomista. Tässä hengessä on tämä 50-vuotisnumerokin tehty. Lehti ilmestyi A5-kokoisena ja yleensä 16-sivuisena koko 1960-luvun. Aluksi ilmestymiskertoja oli neljä vuodessa, vuodesta 1966 lähtien kuusi. Seuraavan vuosikymmenen alussa lehti muuttui suurin piirtein nykyisen kokoiseksi ja sai samalla vähitellen värikuviakin sivuilleen. Lehti muuttui sanalla sanoen lehtimäisemmäksi. taitetaan taitto-ohjelmilla, joiden kaltaisia ei muutama vuosikymmen sitten olisi osannut edes kuvitella. Minulle muutos on merkinnyt vaatimusta oppia jatkuvasti uusia asioita: teksti- ja taitto-ohjelmia, kuvankäsittelyä, painovalmiiden aineistojen tekemistä ja niiden lähettämistä painoon. Oppiminen on ollut välillä vaikeaa, mutta kiinnostavaa, jopa hauskaa. Olen ollut siinäkin etuoikeutettu, että olen saanut kokea tämän suuren muutoksen. Sillä on ollut hintansa, jonka ovat maksaneet monet työtoverini, ja hieman siitä on koitunut minunkin maksettavaksi. Toimitus- ja kirjapainotekniikan ja koko viestintäteknologian kehitys on vienyt kymmeniä tuhansia työpaikkoja ja hävittänyt kokonaisia kunniakkaita ammattikuntia. Siinä ovat menneet konelatojat ja käsinlatojat, taittajat ja puukkotaittajat, laatantekijät, oikaisulukijat ja uutisten vastaanottajat, vihdoin myös suuri osa toimittajista. Miltei koko lehden tekemisen prosessi painamista ja isommissa lehdissä ilmoitusten käsittelyä lukuun ottamatta on siirtynyt jäljelle jääneille, yleensä toimittajille. Se tuntuu minunkin hartioissa, niskassa, silmissä, sormien ja ranteiden jänteissä – päästä nyt puhumattakaan. Me jäljelle jääneet olemme melkoisia marktwaineja, emme kaikki kirjoittajina, mutta lehtimiehinä. Mark Twainin PEKKA ISAKSSON Sananen toimittajalta Sattuipa somasti, päivä perhosena SATTUIPA SOMASTI, että tähän Eläkeläisen 50-vuotisnumeroon päättyy rupeamani Eläkeläiset ry:n lehden tekijänä. Samalla päättyy viidelle vuosikymmenelle ulottuva työni lehtimiehenä. Jään eläkkeelle syyskuun 30. päivänä. Ensimmäisen kerran avasin toimituksen oven, kun aloitin Kansan Tahdon kesätoimittajana kesäkuun alussa 1971. Uskon työurani – mikä tylsistyttävä sana – pituuden tyydyttävän jopa Elinkeinoelämän leskusliiton eläkeikäintoilijoita. Vaikka olen poikennut toimituksista muihin töihin, olen aina palannut takaisin. Työ lehtimiehenä on sopinut minulle ja vähitellen olen oppinut sen. Olen viihtynyt myös siksi, että lehdentekoa on ravistellut niin suuri muutos. Kun aloitin kesätoimittajana ja vielä muutama vuosi sen jälkeenkin, lehtitalojen kirjapainoista kuului helinä, jota entinen päätoimittajani Eero Matero on sattuvasti kutsunut latomokoneiden ihanaksi hilskeeksi. Jutut kirjoitettiin maitotynnyrin kokoisilla ja painoisilla Remington- ja Underwood-kirjoituskoneilla. Kuvat otettiin Rolleiflex-peilikameroilla – mitä mainioita koneita ne olivatkaan! Kuvat kehitettiin pimiössä ja tehtiin muovilaatoiksi. Kaukokirjoitin toimituksen nurkassa raksutti lakkaamatta uutisia toimittajien käsiteltäviksi. Nyt jutut naputellaan toinen toistaan älykkäämmillä tekstiohjelmilla. Kuvat otetaan hienoilla digikameroilla. Lehdet 1970-luvun alussa vastaavana toimittajana lehden perustamisesta asti työskennellyt maisteri Lauri Rahikainen sai rinnalleen toisenkin toimittajan, toimituspäälliköksi nimitetyn Anneli Alavan, joka oli aikaisemmin työskennellyt Eläkeläiset ry:ssä toimistosihteerinä. Rahikainen oli pitkään hoitanut sekä vastaavan ja ainoan toimittajan että järjestön toiminnanjohtajan tehtäviä. Lippalakkia on nostettava. Lehden vuosikerta maksoi aluksi 1 markan. Rahamuseon laskurin mukaan se on tämän vuoden rahassa 2 euroa ja 6 senttiä. Sehän ei kerro paljon, mutta jonkinlaisen kuvan lehden hinnasta saa, kun rahamuseon laskureita käyttäen löytää työmiehen keskituntipalkaksi vuonna 1964 3,35 markaa ja tänä vuonna 16,47 euroa. Voi arvioida, että lehti oli lukijalleen kalliimpi tuolloin kuin se on nyt, kun se sisältyy 16 euron jäsenmaksuun. Uskon, että hintansa arvoinen lehti on aina ollut. toimittajavuosina 1800-luvun Mississipissä jakelukin kuulemma kuului toimittajan työnkuvaan. Niin pitkällä, tai kaukana menneisyydessä, ei vielä olla. Entä työn sisältö ja lopputuote: juttu ja lehti. Nekin ovat muuttuneet, mutta eivät niin paljon kuin tekemisen tapa. Uskon lukijoiden yhä arvostavan hyvin kirjoitettua juttua, joka pitää paikkansa niin hyvin kuin se on mahdollista työssä ja alalla, joka sittenkin on pohjimmiltaan päiväperhomainen. TYÖVUOSISTANI neljänneksen olen työskennellyt Eläkeläiset ry:ssä ja Eläkeläinen-lehdessä. Olen siitä tyytyväinen, koska juuri tässä työssä minun on ollut pakko oppia paljon uutta sekä lehtimiehenä että muissa tehtävissäni, tiedottajana ja järjestön kotisivujen tekijänä. On ollut mukavaa tehdä Eläkeläinen-lehteä ja toimia yhtenä Eläkeläiset ry:n toimiston työntekijänä. Se on suureksi osaksi paitsi hyvän työyhteisön ja viisaan hallinnon myös Eläkeläiset ry:n jäsenten ja lehden lukijoiden ansiota. Järjestön jäsenet ja muutkin eläkeläiset ovat toistuvasti yllättäneet minut. Tässä väessä on paljon taitavia ja lahjakkaita ihmisiä, jotka aina eivät ole voineet tuoda lahjakkuuttaan esille työssään ja ammatissaan, mutta tekevät niin eläkkeellä ja eläkeläisjärjestössä. Koskaan eivät ole loppuneet juttujen aiheet, aina on riittänyt kiinnostavia haastateltavia. Palautetta olen saanut sopivasti, milloin kiittävää, milloin kiroavaa. Se on kuulunut asiaan. Nyt voin jo myöntää, että useasti kriittinenkin palaute on ollut aiheellista. Ei aina. Hempeilyyn ei sentään ole aihetta. Kiitoksen ansaitsevat myös avustajat, sekä free lancer toimittajat ja eri alojen asiantuntijat että yhdistysten tiedottajat ja muut vapaaehtoisina lehteen kirjoittaneet ja kuvanneet. On vanha totuus, että lehden laadun voi arvioida avustajakunnan määrän ja tason perusteella. Tämä pätee toisinkin päin: Eläkeläinen-lehti on ollut ja on kelpo lehti. Kiitoksia teille kaikille ja hyviä eläkeja työvuosia. Koska tapaan teitä vielä Eläkeläiset ry:n tilaisuuksissa ja muissa yhteyksissä, en hyvästele, vaan sanon näkemiin. PEKKA ISAKSSON
20 – Nro 5 syyskuu 2014 ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Eläkeläiset ry:n edunvalvonnan suunta vuoteen 2020 S uuri kehityslinja koko kehittyneessä maailmassa on väestön ikääntyminen. Suomessa se on nyt Euroopan nopeinta. Vuonna 1961 65 vuotta täyttäneitä oli Suomessa 335 000, vuonna 2012 heitä oli jo 1 miljoonaa. Vuoteen 2020 heidän määränsä kasvaa 1,3 miljoonaan. Taitekohta väestön ikääntymisessä tapahtuu vuoden 2030 tietämissä, jolloin 65 vuotta täyttäneitä on 1,4 miljoonaa. Vertailukautena 65 vuotta täyttäneiden osuus koko väestöstä on kasvanut seitsemästä 19 prosenttiin. Vonna 2030 se yltää 26 prosenttiin. Väestön ikääntymistä seuraa eläkeläisten määrän lisääntyminen. Tällä hetkellä omaa eläkettä saa runsaat 1,2 miljoonaa henkilöä. Vuonna 2000 heitä oli 1 miljoonaa ja vuonna 1980 noin 850 000. Väestön keskittyminen Vaasa– Jyväskylä -linjan eteläpuolelle ja suuriin kaupunkeihin jatkuu. Pohjois- ja Itä-Suomi kärsivät väestöpaosta. Niilläkin alueilla väestön sisäinen muuttovirta käy kohti aluekeskuksia. Vuonna 2020 meillä on useita nykyisen kuntajaon mukaisia kunta-alueita, joissa väestön enemmistö on eläkeläisiä. Väestön voimakas alueellinen eriytyminen merkitsee alueellisten hyvinvointierojen kasvamista ja suurta haastetta palvelujen tasa-arvoiselle saatavuudelle. Väestön ikääntyminen, eläkeläisten määrän kasvaminen ja maan alueellinen eriytyminen haastavat myös eläkeläisjärjestöt. Eläkeläisten määrän lisääntyminen ei sellaisenaan vahvista eläkeläisjärjestöjä. Ne vahvistuvat vain, jos saamme uusia toimijoita joukkoomme. Se vaatii eläkeläisten omista tarpeista lähtevää vetovoimaista eläkeläistoimintaa. On tunnistettava uusien eläkeläisten odotukset ja rohkeasti uudistettva eläkeläistoiminnan sisältöjä ja tapoja. xxxxx Vuoden 2011 eduskuntavaalien äänioikeutetuista eläkeläisiä oli runsas neljännes. Eläkeläisten osuus kaikista äänioikeutetuista kasvaa edelleen. Puolueiden on kuunneltava heitä herkemmin. Uudet eläkeläispolvet voivat olla nykyisiin, melko vakiintuneesti äänestäviin eläkeläisiin verrattuna huomattavasti arvaamattomampia ja vähemmän puolueuskollisia äänestäjiä. On mielenkiintoista nähdä, toteutuuko tulevaisuudessa emeritusprofessori Voitto Helanderin esittämä vallan paradoksi: Demokraattinen valta keskittyy ikääntyneille äänestäjille mutta he käyttävät valtaansa muiden väestöryhmien eduksi. Uskon, että eläkeläiset kykenevät tulevaisuudessakin näkemään yhteiskunnan kokonaisuuden ja sukupolvien välisen solidaarisuuden välttämättömyyden. Minkälainen järjestö Eläkeläiset ry on vuonna 2020? Mitä uusia asioita yhteiskunnan ja eläkeläisten määrän ja aseman muutokset nostavat sen edunvalvontaa. Kuinka ikäihmiset elävät ja mitä harrastavat ja kuinka se näkyy järjestön toiminnassa. Miten monikulttuurisen eläkeläistoiminnan uranuurtaja toimii, jos ja kun ikääntyneiden maahanmuuttajien määrä kasvaa? Samalla toivon, että he eivät anna jyrätä itseään, vaan käyttävät valtaansa myös eläkeläisten eduksi. Ikääntymispolitiikkamme antaa tähän hyviä välineitä. xxxxx Kuntarakenteen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen muutokset ovat edenneet vuosia tempoillen. Vaikka avoimia asioita on edelleen paljon, tiedetään jo nyt, että lähivuosina näillä aloilla tapahtuu historiallisia muutoksia. On vaikea ennustaa, miten sosiaali- ja terveyspalvelujen organisointi lopulta tapahtuu. Selvää kuitenkin on, että vuoteen 2017 mennessä koko maan sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu on viiden ison kuntayhtymän harteilla. Muutos nostaa esiin vaikeita palveluihin liittyviä alueellisia ja toiminnallisia kysymyksiä. Erittäin voimakas poliittinen kädenvääntö tullaan käymään julkisen ja yksityisen asemasta palvelutuotannossa. Sote-ratkaisu tukee pitkällä aikavälillä kuntarakenteen tiivistämistä ja kuntien määrän merkittävää supistamista nykyisestä. Sote- ja kuntarakenteen muu- Tällaisia kysymyksiä saivat Eläkeläinen-. lehdeltä vastattavakseen Eläkeläiset ry:n työntekijät. Eläkeläiset ry:n puheenjohtajalta Kalevi Kivistöltä lehti pyysi katsausta suomalaisen eläkejärjestelmän kehityksestä. Vastaukset ja katsaus julkaistaan tällä ja seuraavalla aukeamalla. Ne ovat myös alustavia puheenvuoroja järjestön 19. edustajakokouksen valmisteluun. Se pidetään ensi toukokuussa. tokset yltävät suoraan palveluja käyttävien ihmisten arkeen ja heidän hyvinvointiinsa. Muutoksilla on suoria vaikutuksia eläkeläisjärjestöjen edunvalvontatyöhön. xxxxx Eläkeläisten ryhmäidentiteetti muuttuu ja myös haurastuu tulevina vuosina. Keskeinen tekijä on tulo- ja varallisuuserojen kiihtyvä kasvu ja väestöryhmien elämäntapojen eriytyminen. Tulonjako eläketuloissa on nykyisin kohtuullisen tasaista, jos tarkastelusta pois suljetaan supersuuria eläkkeitä nauttivien määrällisesti pieni ryhmä. Kun eläketulot noudattavat työtulojen jakaumaa ja kun työelämän tuloerojen kasvulle ei ole näkyvissä minkäänlaista jarrua, kasvavat tuloerot myös eläkeläisten kesken. Varallisuuserot kasvavat vielä tuloerojakin nopeammin. Se lisää sosiaalista eriarvoisuutta, uhkaa hyvinvointia ja viime kädessäyhteiskuntarauhaa. Nykyinen yhteiskuntapolitiikka on erojen kasvattamisen politiikkaa eikä sille ole näköpiirissä nopeaa muutosta. Muutoksen avaimet ovat äänestäjillä. Vuoteen 2020 asti yltävään tarkastelujaksoon mahtuu kahdet eduskuntavaalit. Elämänehtojen ja elämäntapojen kirjo lisääntyy myös eläkeläisten parissa. Oman lisänsä tähän tuovat maahanmuuttajat. Voimistuva ilmiö on yhden hengen talouksien yleistyminen erityisesti kaupungeissa. Suunta on tunnistettavissa myös ikääntyneiden keskuudessa. Tämän tuo uudenlaisia haasteita vanhustenhuoltoon ja toivottavasti myös tilaa esimerkiksi uudenlaisille yhteisöllisille elämisen ja asumisen muodoille. Erojen kasvu eläkeläisten keskuudessa edellyttää, että järjestömme jatkaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien eläkeläisten puolustamista. Kamppailu eläkeläisköyhyyttä vastaan on ajankohtaista ja yhtä tärkeää vuonna 2020 kuin nyt. xxxxx Vuonna 2020 on eläkkeitä Suomessa jo maksettu kolme vuotta uusien, vuoden 2017 alussa voimaa tulevien työeläkelakien mukaan. Nyt eläkkeellä olevien elämään se ei vaikuta merkittä- västi. Sitäkin suuremmat vaikutukset sillä on eläkkeelle siirtymistä suunniteleville ja eläkeiän alarajaa lähestyville. Uuteen järjestelmään siirtymistä pehmennetään siirtymäsäännöksillä esimerkiksi eläkeiän kohdalla. Lakiuudistuksen taustalla oleva tavoite tosiasiallisen eläkkeellesiirtymisiän nousemisesta ei ratkea yksin eläkelaeillaa, vaan siihen vaikuttavat työllisyystilanteen ja työelämän kehitys sekä ikääntyneiden työntekijöiden arvostus. Eläkelakien muutos aiheuttaa suuren huolen ikääntyneistä työntekijöistä. Eläkeiän mekaaninen nostaminen ja eläkeiän automaattinen kytkeminen eliniän odotteeseen vuosikymmeniksi eteenpäin sisältää suuria riskejä. Pahimmillaan meille muodostuu työelämän ulkopuolelle jätettyjen eläkettä odottavien suuri ryhmä, joka lopulta sysätään köyhyyteen loppuelämäkseen. Uudet työeläkelait eivät vähennä kansaneläkkeen ja takuueläkkeen merkitystä. Molempia tarvitaan täydentämään työeläkejärjestelmää ja turvaamaan työelämän ulkopuolella olevien eläketurva. Työelämän ja eläkkeellä olemisen välinen raja ohenee. Nykyistä useammat eläkeläiset tekevät osa- ja keikkatyötä. Joustavan eläkeiän vuoksi eläkkeelle siirytään moninaisemmin. Liikkuminen eläkkeeltä työhön ja työstä eläkkeelle lisääntyy. Ammattiyhdistysten ja eläkeläisjärjestöjen olisi paneuduttava yhdessä työn ja eläkkeen saumakohtiin. Tärkeää on, että työtä tekevistä eläkeläisistä ei muodostu työehtosopimusten ulkopuoliselle harmaalle alueelle halpatyövoiman reserviä. Eläkkeellä tehdyn työn pitää kartuttaa eläkettä. Takuueläkkeen on oltava riittävä, jottei yhtään eläkeläistä ajeta ansiotyöhön oman tahtonsa vastaisesti, köyhyyden pakottamana. xxxxx Vaikka eläkeläisjärjestöjen edunvalvonnan ympäristössä tapahtuu merkittäviä muutoksia, nousevat edunvalvonnan keskiössä olevat asiat edelleen eläkeläisten arjesta. Jos Eläkeläisliittojen Etujärjestö EETU ry tekee Huomisen kynnyksellä -kyselytutkimuksen vuonna 2020 suomalaisille eläkeläisille ja eläkeikää lähestyville, nostanevat vastaajat edelleen esille toimeentuloon, palveluihin ja hoivaan liittyvät huolet sekä yksinäisyyden. Niin pitkälle kuin tulevaisuuteen voi katsoa, eläkeläisten isot asiat kiteytyvät kysymyksiin, kestääkö eläkelupaus ja pitääkö palveluja hoivalupaus. HANNU PARTANEN Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Nro 5 syyskuu 2014 – 21 Sari Peitsaro: Lukuhetki paapan kanssa, Oulun kesäpäivien valokuvakilpailu ja -näyttely. Ikäväkeen kohdistuu monia keskenään ristiriitaisia odotuksia I käväkeen, senioreihin, kolmannen iän edustajiin – kuka mitäkin nimitystä parhaana pitää – kohdistuu nyky-yhteiskunnassa hyvin monenlaisia ja osin keskenään ristiriitaisia paineita. Ikäväen odotetaan samanaikaisesti sekä jatkavan työelämässä (ja mieluiten dynaamisella panoksella) yhä pidempään, että ottavan yhä suuremman hoito- ja hoivavastuun läheisistään. Lisäksi ikäväen pitäisi kannatella kansalaisyhteiskuntaa viriileinä kaikkeen ehtivinä palkattomina vapaaehtoisina. Toisaalla vanhenevien työikäisten osaaminen ja rooli asetetaan jatkuvasti kyseenalaiseksi: Vanhemmat työntekijät tuottavat vähemmän, heidän tietonsa ja taitonsa eivät enää ole ajantasaisia, heidän muutosvastarintansa on vahvaa, he ovat nuorempia heikommin koulutettavissa, heiltä puuttuu energiaa ja uusiutumiskykyä. Koska he kuitenkin jättävät pian työelämän, ei heidän osaamisensa uusintamiseen kannata investoida killinkiäkään. Ja kaiken kukkuraksi, he ovat usein nuorempia kalliimpaa työvoimaa. Aikamme tavalle puhua ikäihmisistä ja vanhuudesta on myös ominaista vahva negatiivinen lataus. On myös toimintamalleja, jotka selkeästi ovat ikäsyrjiviä. Vallitseva tapa lähestyä ikääntymistä on biolääketieteellinen, teknologiaa ja taloutta korostava. Niiden silmälasein katsottuina ikääntyvä maailma näyttäytyy vajavuutena, heikkoutena ja jonain sairauden kal- taisena. Vanhuus on ongelma, huomattava yhteiskunnallinen kuluerä, joka pitää ratkaista ja vanhus kohde, jota pitää ohjata ja kontrolloida. Tarkastelutavat eivät näe sosiokulttuuriasia eroja, kuten sukupuolta, sosiaalista asemaa, varallisuutta ja etnisyyttä tekijöinä, joilla on merkitystä ikääntymisen kulussa. Jos ikääntymisestä vallitseva käsitys rajaa sen vain biologiseen, terveyden ja sairauden maailmaan, se myös ohjaa ikäihmiset kapeitten roolien haltijoiksi: sairaalapalvelujen käyttäjiksi, kuntoutettaviksi, laitosasukeiksi ja dementiaa sairastaviksi, aina toimenpiteiden kohteiksi ja menoeräksi, ei koskaan itsenäisiksi toimijoiksi. Y hteiskunnallisessa puheessa vilahtelee myös aktiivisen ikääntymisen näkökulma. Se pyrkii tarkastelemaan ikää ongelman sijaan voimavarana, ikääntyneitä hyödyllisenä resurssina ja väestön ikääntymistä mahdollisuutena. Ikääntyneet nähdään työntekijöinä, kuluttajina, veronmaksajina, hoivan tuottajina, aktiivisina kansalaisina ja poliittisina vaikuttajina. Suomessa toimintakyky, sen ylläpito ja säilyttäminen ovat olleet aktiivista ikääntymistä vahvemmin esillä. Toimintakyvyn säilyttäminen on kytketty sosiaalimenojen kasvun hillitsemiseen: hoidon ja hoivan tarve myöhentyy ja yhteiskunnan resursseja säästyy, jos yksilön toimintakyky säilyy hyvänä mahdollisimman pitkään. Toimintakyvyn ylläpitämistä korostavaan puheeseen on liitetty vahvasti yksilön oma vastuu. Myönteisen näkökulman ikääntymiseen tarjoava aktiivinen ja positiivinen ikääntyminen tai toimintakyvyn säilyttäminen ovatkin muuttuneet osaksi kilpailuyhteiskunnan ideologiaa, jonka varjolla karsitaan palveluja ja sosiaalietuuksia ja jätetään ikäihmiset suoranaisesti heitteille haavoittuvuutensa ja avuntarpeensa kanssa. E ri aikakausilla ja kulttuureilla on oma ymmärryksensä siitä, kuka on vanha ja miten vanhuksiin suhtaudutaan. Tällöin puhutaan sosiaalisesta iästä, joka on yhteisöllisesti määrittynyt ja joka ilmenee kulttuurisina ikäkoodeina ja merkityksinä. Sosiaalisesta iästä antavat viitteitä iänmukainen pukeutuminen, iänmukaiset kohtaamispaikat ja elämäntavat. Vaikkapa huivin käyttäminen päähineenä on Suomessakin ollut pitkään vanhan naisen tunnusmerkki, nyt se on jo häviävä ikäkoodi. Ajallemme on tyypillistä yhdenikäisyyden kulttuuri. Se pyrkii häivyttämään iän taka-alalle ja ylläpitämään nuorekkuuden ihannetta. Yhdenikäisyyskulttuuri on kaupallistanut ikää: senioreille tarjotaan omia lehtiä, matkoja, harrastuksia ja palveluja. Yhdenikäisyyskulttuuri jättää vain vähän tilaa vanhuuden hauraudelle ja avuntarpeelle. Kun yhdenikäisyyskulttuuri huomioi yksilöiden oman toimijuuden, on pääpaino toimijuudessa vireänä kuluttajana. Se, kuinka ihmiset käyttävät aikaansa, on lisääntyvän kiinnostuksen kohteena. Ns. ajankäyttötutkimus on lisääntynyt koska sen tuloksia voidaan hyödyntää yhteiskuntapoliittisia tavoitteita asetettaessa ja poltiikan tuloksia arvioitaessa. Myös ikäväestön ajankäyttötavat ovat tarkastelun kohteena: kuinka paljon he käyttävät aikaansa läheistensä auttamiseen tai hoitoon tai osallistuvatko he vapaaehtoistyöhön. Ajankäyttötiedoilla on merkitystä ikäpolitiikkaa kehitettäessä. Vastuuta ikäihmisten hoidosta ja hoivasta on päämäärätietoisesti alettu yhä vahvemmin sysätä takaisin perheille. Tätä on perusteltu ennen muuta rajallisten resurssien näkökulmasta. Suomessa tehdyt ajankäyttötutkimukset tulokset kertovat, että vapaaehtoistyöhön osallistuminen on kymmenen vuoden aikana pysynyt samalla tasolla. Koko väestöä tarkasteltaessa nuorten ikäluokkien, 10–24 vuotiaat, osallistuminen vapaahtoistyöhön oli huomattavasti vähentynyt, sitä vastoin 65 vuotta täyttäneet tekivät vapaaehtoistyötä enemmän kuin 10 vuotta aiemmin. Eniten vapaehtoistyötä tekevät korkeasti koulutetut. He myös saavat vastavuoroisesti eniten apua. Eläkeläisten ja pitkäaikaissairaiden kotitaloudet saivat vähemmän apua kuin kotitaloudet keskimäärin. Tulosten pohjalta ei näytä siltä, että vapaaehtoistoiminta ja läheisverkosto voisivat korvata hyvinvointivaltion peruspalveluita, jos tavoitteena on yhä se, että palvelut halutaan säilyttää kaikkien ulot- tuvilla tasa-arvoisesti. M onenlaisissa ristipaineissa ikäväki tarvitsee tilaa määritellä itse itsensä ja tekemisensä. Tästä on sattuvasti ärhentänyt kirjailija Kari Hotakainen: “Vanhat ihmiset voisivat viimeisillä voimillaan näyttää, mikä elämässä on tärkeää: mistään riippumattomat mielipiteet ja oman elämän suorasukainen haltuunotto. Olen toteuttanut elämäni kaikki unelmat, yhtä lukuun ottamatta: haluan kärjekkääksi ja hauraaksi vanhukseksi, perhoseksi keski-ikäisten raskaaseen huoneilmaan, lasteni oikukkaaksi halinalleksi, jonka mielipiteet eivät ole arvattavissa ja jonka tokaisut aiheuttavat hämmennystä kalustetuissa huoneissa. Ei vanhan tarvitse olla viisas, riittää että on laaja ja arvaamaton, poliittisesti epäkorrekti lastensa jähmeässä maailmassa. Vanhalla on paikka salin perällä, viisi senttiä takaseinästä. Minun unelmissani hän ei istu kiikkustuolissa tuumailemassa, vaan hyppää varoittamatta pystyyn ja sanoo mitä ajattelee. Se on paljon maailmassa, missä ajatellaan mitä sanotaan.” (Kolumni Helsingin Sanomissa 1999). Eläkeläistoiminta voisi tarjota itsemäärittelylle tilaa, ja samalla yhteisön johon tukeutua ja jonka kanssa vaikuttaa ikääntymispoliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon. ANU MÄKI Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n järjestösihteeri.
22 – Nro 5 syyskuu 2014 ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Kulttuuri, harrastukset ja opinnot vuonna 2020 Muutokset eivät tapahdu yhtäkkiä E läkeläisliittojen Etujärjestö EETU:n Vuonna 2010 teettämässä Huomisen kynnyksellä -kyselytutkimuksessa selvitettiin, mitä kiinnostuksen kohteita ikääntyneillä on 5-10 vuoden kuluttua. Tutkimuksen perusteella muutokset näyttävät melko vähäisiltä. Vuonna 2013 tehdyssä kyselyssä ikääntyneiden harrastustoimintaa ei selvitetty yhtä yksityiskohtaisesti kuin vuonna 2010. Omassakaan järjestössämme ei harrastuksissa tai opinnoissa ole tapahtunut äkillisiä, mullistavia tai yksiselitteisiä muutoksia ja tuskin sellaisia tapahtuu 2020-luvulle mennessä. Muutosta on silti odotettavissa uusien eläkeläisten myötä. Myös nykyiset eläkeläiset muuttuvat ympäristönsä mukana, samoin heidän luomansa järjestökulttuuri. Muutos on välttämätön, jos tavoittelemme eri-ikäisten ja eri kulttuureissa kasvaneitten ihmisten vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa Oman elämänsä eläkeläiset Tiina Huhtala Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry:stä kommentoi yhdistystoiminnan muutostarvetta opintokerhotuottajan näkökulmasta: – Paljon koulutetut ja monitaitoiset uudet eläkeläiset ovat vaativaa porukkaa. He osaavat vastata omiin tarpeisiinsa ja aikaisemmat toimintamallit yhdistyksissä voivat tuntua kankeilta. Tanssinko muiden mukana tanhuja vai pidänkö kiinni omista mieltymyksistäni ja rokkaan niin kauan kuin jalka nousee? Huhtala näkee uudet eläkeläiset myös mahdollisuutena eläkeläistoiminnan kehittämiseksi: – Suurten ikäluokkien eläköityminen on yhdistyksille erinomainen mahdollisuus kehittymiseen ja uudistumiseen. Toisaalta pitkä kokemus yhdistystoiminnasta ja ikääntymisestä on tärkeää saada jaetuksi uusille toimijoille. Oman elämänsä eläkeläiset ymmärtävät iloisen yhdessäolon ja yhteisen tekemisen merkityksen omalle elämänlaadulleen. Hanna-Liisa Liikanen (Ikääntyminen ja kulttuuri, 2011) esittää samansuuntaisen ajatuksen: väestön ikääntyessä tulee esiin elämänkokemusten moninaisuus. Monikulttuuriset etniset taustat ja kulttuurien kirjo voivat toimia voimavarana ja ohjautua luovuuteen. Tiina Huhtala visioi: – Yhdistys vuonna 2020 on avoin, uudistushaluinen ja joustava paikka, johon jokainen oman elämänsä eläkeläinen tuntee itsensä tervetulleeksi kaikkine ajatuksineen, pelkoineen ja toiveineen. Tietotekniikka ei ole enää kummajainen. Kuva Syystärräysten iltamista Monenlaisia opintoja Huomisen kynnyksellä -tutkimuksesta käy ilmi, että ikäihmisten harrastukset ovat monipuolistuneet. Uuden oppiminen ja opiskelu kiinnostaa edelleen. Järjestö- ja muu vapaaehtoistyön suosio kasvaa. KSL myöntää kerhotukea Eläkeläiset ry:n jäsenyhdistysten opintokerhoille ja järjestää opintokerho-ohjaajien koulutusta. Opintokerhotuottaja Tiina Huhtala on seurannut kerho-opintojen kehitystä järjestössämme: – Yhteiskunnallisten aineiden opiskelu on viime aikoina lisääntynyt. Nyt eläkeläisten opintokerhoissa opiskellaan melko tasavahvasti kulttuuri-, järjestö- ja yhteiskunnallisia aineita. Aiemmin kulttuuriopintojen määrä korostui kansantanssi- ja muiden tanssiharrastusten vuoksi. Eläkeläisyhdistyksissä hyvin suositut liikunta- ja laulukerhot eivät enää kuulu KSL:n kerhotuen piiriin. Eläkeläiset ry järjestää kursseja sekä harrastusryhmien vetäjille että yhdistysten toimihenkilöille. Edunvalvonta kuuluu järjestömme perustehtäviin, joten edunvalvontakoulutus jatkunee tärkeänä osana koulutusta. Liikunta pysyy kärjessä Sekä vuoden 2010 että vuoden 2013 Huomisen kynnyksellä -kyselytutkimusten mukaan liikunta ja kuntoilu on säilyttänyt asemansa ikääntyneiden suosituimpana harrastuksena ja pitää ykköspaikan tulevaisuudessakin. Sama suuntaus näyttää toteutuvan omassa järjestössämme: yhdistysten toimintatilastojen perusteella liikuntaryhmiä on eniten. Kunto- ja terveysliikunnan edistäminen on järjestömme sääntöjen mukaista toimintaa ja yhdistysten liikuntaharrastusta tuetaan jatkossakin. Vertaisohjaajien koulutuksen lisäksi järjestön valtakunnallisissa tapahtumissa ryhmäliikunta on tärkeässä osassa. Oman liikuntatoimintansa lisäksi osallistumme valtiovallan ja muiden viranomaisten kampanjoihin ikääntyneiden terveyden ja toimintakyvyn edistämiseksi. Omaehtoista ja -tekoista Huomisen kynnyksellä -tutkimuksen mukaan kulttuurin kuluttaminen lisääntyy ja itse tekeminen vähenee: esimerkiksi musiikin kuuntelu on suositumpaa kuin soittaminen tai laulaminen. Elokuvissa ja teatterissa käynti on yhä suositumpi harrastus. Oma jäsenistömme tekee ainakin vielä ja ainakin osittain poikkeuksen. Itse ja yhdessä tekemisen kulttuuri on ollut ja on edelleen vahva. Musiikki- ja tanssikurssit ovat järjestömme suosituimpia harrastekursseja. Ohjelmat sekä järjestön tapahtumissa että jäsenyhdistysten juhlissa ovat jäsenten omatekoisia ja heidän itsensä näköisiä. Järjestömme oman kulttuurintuottajaperinteen toivoisi säilyvän ja siirtyvän uusillekin eläkeläisille. Se tuntuu sopivan hyvin yhteen Hanna-Liisa Liikasen seniorikulttuurin määritelmän kanssa: ”Seniorikulttuurilla tarkoitetaan ikääntyvien omaan luovuuteen, taiteellisuuteen ja elämänkokemuksiin perustuvaa itse luotua taidetta, kulttuuria ja niiden edistämistä. Seniorikulttuurilla tarkoitetaan myös ikäihmisille järjestettyjä taide- ja kulttuuripalveluja ja osallistumisen areenoita.” Liikasen mukaan tämän päivän ikäihmiset ovat vähään tyytyväisiä sopeutuvia kulttuurin kuluttajia ja vain harva osallistuu todelliseen omaehtoisen kulttuurin luomiseen. Eläke- läiset ry:n jäsenistö näyttäytyy suorastaan edelläkävijänä: kaupallisin ehdoin tuotettuun kulttuuriin ei tarvitse turvautua, kun hallitsee tee se itse- ja tee se yhdessä -toiminnan. Siihen meillä on varaa ja rahat säästyvät. Tietotekniikka etenee Viime vuosina eniten – ja nopeatahtisinta – muutosta on teettänyt tietotekniikka. Huomisen kynnyksellä -tutkimuksen (2010) perusteella ikääntyneiden halu tietokoneiden parissa puuhailuun on kasvamassa. Näin voi odottaa tapahtuvan Eläkeläiset ry:n jäsenistössäkin, vaikka toiminta ihmisten kesken ja kasvotusten pysynee keskiössä. Järjestössämme tietotekniikka on yleistynyt toiminnan välineenä: kursseille ilmoittautudaan yhä useammin sähköisesti, runot ja muut tekstit kirjoitetaan tietokoneella. Viestintä kurssiasioissa hoituu useimmiten sähköpostitse. Yhä harvemmin Eläkeläinen-lehteen enää tarjotaan käsin tai kirjoituskoneella tehtyjä tekstejä. Monen yhdistyksen taloudenhoitaja on ottanut käyttöön koneellisen kirjanpito-ohjelman. Yhdistysväki on oppinut käyttämään järjestön verkkosivuja ja hyödyntämään ekstranetin aineistoja. Yhdistykset ovat tehneet omia kotisivuja. Niiden määrä on moninkertaistunut 2–3 vuodessa. Tietotekniikan koulututuksen järjestäminen riittävän kattavasti on mahdotonta voimavarojen puutteessa. Vertaisohjaajien koulutus on osoittautunut hyväksi keinoksi tietokonetaitojen lisäämisessä. Iäkkäimmätkin jäsenet ovat päässeet vertaistuella tietokonetaitojen alkuun. Tietotekniikan parissa puuhastelu on monin paikoin kehittynyt sosiaaliseksi, erilaisia ihmisiä yhteen kokoavaksi toi- minnaksi. Atk-harrastukset näkyvät opintokerhoissa: – Uudet eläkeläiset tuovat mukanaan uutta osaamista yhdistyksiin. Atk-kerhot ovat lisääntyneet. Vaasan Eläkeläiset ry:n pyörittämä digikuvauskerho on esimerkki onnistuneesta matalan kynnyksen tietotekniikan opiskelusta. Pienestä porukasta alkanut kerho on paisunut kuin pullataikina: nyt siinä toimii säännöllisesti jo 30 henkeä. Kerho tarjoaa opetusta sekä vasta-alkajille että jo edistyneille kuvaajille. Kerholaiset kehittävät taitojaan jatkuvasti, kilpailevat keskenään ja retkeilevät yhdessä. Kerho on hankkinut mainetta yhdistyksen ulkopuolellakin: Vaasan kaupunki käyttää sen palveluja hyväkseen. Toiminnalla näyttää olevan tulevaisuutta, ehkä muillakin paikkakunnilla. Tietotekniikasta ei voi tehdä tärkeintä foorumia Vaikka tietotekniikan käyttö lisääntyy jatkuvasti, ihmisten ja yhdistysten mahdollisuudet siihen vaihtelevat huomattavasti. Yhdistysten haasteena on järjestää tiloja ja laitteita toteuttamista varten ja löytää iloisen avoin asenne uusille tuulille. Mediassa hehkutetaan usein, että jo 89 prosentilla suomalaisista on nettiyhteys. On syntynyt virheellinen käsitys, että tietotekniikka on väestön hallinnassa ja käytössä. Käyttäjälle kätevä teknologia -projektissa on selvitetty, että lähes 600 000 suomalaista on vailla nettiyhteyttä. Tähän määrään ei sisälly iäkkäin, yli 80-vuotiaiden joukko. Se mukaan lukien arviolta 800 000 ihmisellä ei ole nettiä käytössään. Vuoden 2013 lopussa tehty kansainvälinen aikuisten lukutaitotutkimus osoitti, ettei suomalaisten tietotekniikan käyttötaito ole kehuttava. Ryhmien väliset erot ovat Suomessa suuria. Ikäryhmistä heikoimmin pärjäsivät 60–65-vuotiaat. Sitä vanhemmat ikäryhmät eivät olleet mukana tutkimuksessa. Työikäisilläkin on vaikeuksia tietotekniikan ongelmanratkaisussa. Konetta ja nettiä osataan usein käyttää vain rajoitetusti. Ikääntyneiden tietoteknisten taitojen kehittämisessä riittää jatkossakin työtä. Eläkeläiset ry tukee jäsenistöään kouluttamalla ja kannustaa ihmisiä tietotekniikan oppimiseen. Tietotekniikan yleistymisestä huolimatta järjestön mielestä palveluita on edelleen tarjottava muutenkin kuin sähköisessä muodossa. Järjestössäkään tietotekniikasta ei voi tehdä tärkeintä toiminnan foorumia. TIINA RAJALA Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n koultussihteeri.
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Nro 5 syyskuu 2014 – 23 Moninaisuus ja suvaitsevaisuus näkyVät Monikulttuurinen toiminta Eläkeläiset ry:ssä vuonna 2020 minen tarvitsee perheen lisäksi ikäistänsä seuraa ja luontevia kohtaamispaikkoja, joissa eri kansallisuuksista tulevat ikäihmiset voivat tavata toisiaan. Ikä saattaa yhdistää enemmän kun etnisyys erottaa. Eläkeläiset ry on ikäihmisten yhdessäolojärjestö. Ainoana eläkeläisjärjestönä se tukee ja suuntaa toimintaa myös Suomeen muuttaneille ikäihmisille. Yhteistoiminta on vuosi vuodelta laajentunut. Kun hankevuosien aikana monikulttuurisen toiminnan levittäminen oli hanketyöntekijöiden harteilla, niin nykyään kiinnostus yhteistoiminnan järjestämiseksi syntyy kentällä jo oma-aloitteellisesti. Eläkeläiset ry sillanrakentajana Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustyötä esittelevä uunituore roll up -mainostaulu. Monikulttuurinen toiminta alkoi Eläkeläiset ry:ssä vuonna 2007, kun Raha-automaattiyhdistyksen avustuksella käynnistyi pääkaupunkiseudulla Yhdessä -hanke. Onnistuneiden kokeilujen innoittamana yhteistoimintaan kannustavia käytäntöjä vietiin maakuntiin Teemme yhdessä -jatkohankkeessa. Monikulttuuriseen toimintaan tuli mukaan pääkaupunkiseudun lisäksi Tampereen, Vaasan, Joensuun, Rovaniemen, Turun ja Kuopion paikallisyhdistyksiä. Toiminnan tueksi kehitettiin paikallisyhdistysten monikulttuuristen työryhmien vetäjille tukihenkilökoulutus. Koulutuksessa on vaihdettu käytännön kokemuksia siitä, mitä uussuomalaisten ikäihmisten kanssa yhdessä on tehty ja miten toi- minta on onnistunut. Uuden luomisessa on aina omia haasteita ja niiden purkaminen koulutuksessa on rohkaissut vapaaehtoisiamme jatkamaan valitulla tiellä. Ikämaahanmuutajia noin 30 000 Kansainvälisesti verrattuna Suomessa asuu ikääntyneitä maahanmuuttajia vähän, mutta heidän määränsä kasvaa vuosittain 3000 hengen verran. Tilastokeskuksen mukaan yli 55-vuotiaiden maahanmuuttajien määrä oli vuoden 2013 lopussa 30 469. Se on merkittävä joukko ikääntyneitä, jotka sopeuttavat omaa elämäänsä uuteen ympäristöön. Suurimat ikämaahanmuuttajien ryhmät tulevat entisen Neuvostoliiton alueelta ja puhuvat venäjää sekä viroa. Muita isompia kieliryhmiä ovat englanti, saksa, arabia, somali ja vietnam. Elämä uudessa kotimaassa synnyttää uuden oppimista, uusia mahdollisuuksia mutta myös haasteita. Yksinäisyys ja syrjäytyminen uhkaavat maahanmuuttajataustaisia ikäihmisiä. Omalla työllä ja ihmissuhteilla ansaittu asema, arvostus ja ystäväpiiri eivät tule muutossa mukana uuteen kotimaahan. Perheet saattavat hajota ja lapset asua kaukana. Euroopan maissa, joissa on jo suuri määrä maahanmuuttajataustaisia ikäihmisiä, on pantu merkille, että heidän terveydentilansa on heikompi ja elinikänsä lyhyempi kuin kantaväestön. Ikäih- Miten Eläkeläiset ry:n monikulttuurinen toiminta voisi kehittyä vuoteen 2020 mennessä? Todennäköisesti iäkkäiden maahanmuuttajien määrä Suomessa lisääntyy edelleen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden määrää on kasvanut merkittävästi. Kaikki eivät töiden loputtua palaa kotimaihin vaan osaa heistä asettuu pysyvästi Suomeen. Vaikka Suomen työelämä olisi vuosien varrella tullut tutuksi, odottaavat eläkkeelle jääviä vieraskielisiä uudet haasteet. Eläkelainsäädäntöä pitää tuntea ja arkeenkin löytää mielekästä tekemistä. Konfliktien määrä maailmalla on valitettavasti kasvussa ja sen myötä turvaa etsivien ihmisten joukko suurenee. Heidän mukanaan Suomeen muuttaa vanhempaakin väkeä. Tarve tarjota yhdessäoloa Suomeen muuttaneille ikäihmisille kasvaa tulevaisuudessa. Järjestömme on jo sillanrakentaja moninaistuvassa Suomessa. Ennakkoluuloton yhdessäolo, jota olemme paikallisyhdistyksissä toteuttaneet, on viesti myös muille: maahanmuuttajat ovat yhteiskunnassa ja kuuluvat joukkoomme. Yhteistoiminnan onnistumiseksi tarvitaan tahtoa ja toistemme kunnioittamista. Järjestömme arvoihin ja sääntöihin kuuluu, että toimimme tukea tarvitsevien ihmisten kanssa ja puolesta. Ilman viranomaisten ja järjestöjen aktiivisia toimenpiteitä uussuomalaiset jäävät helposti syrjään palveluista ja passivoituvat koteihinsa. Kunnallispolitiikassakaan ei Suomeen muuttaneita iäkkäämpiä henkilöitä näy. Se tarkoittaa kuilun syventymistä kantaväestön ja Suomeen muuttaneiden välille. Euroopassa, erityisesti Saksassa, erkaantuminen on jo tapahtunut mutta Suomessa vielä vältettävissä. Uussuomalaisten joukossa on monenlaista taitoa ja osaamista, joista paikallisyhdistyksiin voisi saada uutta toi- mintaa ja piristystä. Kohtaamisia, yhteistä toimintaa, pieniä tekoja Mitä monikulttuurinen toiminta edellyttää Eläkeläiset ry:ltä? Ennen kaikkea tarvitaan kohtaamisia ja yhteistä tekemistä, jossa aloitteellisia ovat paikallisyhdistysten aktiivit. Onnistuneet retket ja vierailut luovat ystävyyssuhteita ja pohjaa uusille kohtaamisille. Yhden yhdistyksen onnistumiset kannustavat toisiakin yhdistyksiä etsimään kontakteja oman kunnan uussuomalaisiin. Kaiken vapaaehtoistyön takana on tuki omalta järjestöltä. Myös monikulttuurisuustyöryhmät yhdistyksissä tarvitsevat tukea ja koulutusta toimihenkilöiltä sekä selkeää sitoutumista järjestön luottamushenkilöiltä. Parhaassa visiossa vuonna 2020 jokaisessa Eläkeläiset ry:n aluejärjestössä toimii sellaisia paikallisyhdistyksiä, joihin on perustettu monikulttuurisuustyöryhmiä. Työryhmien aktiivijäsenet, niin syntysuomalaiset kun Suomeen muuttaneet, pitävät yllä kontakteja maahanmuuttajayhdistyksiin ja kunnan viranomaisiin, joiden kautta tavoitetaan ikämaahanmuuttajia. Suomeen kotiutuneet ikäihmiset osallistuvat paikallisyhdistysten johtokuntiin. Vanhusneuvostoissa Eläkeläiset ry:n edustajat osaavat ottaa kantaa palvelujen järjestämisen puolesta niin, että vähemmistöön kuuluvat ikäihmiset, myös omat kielivähemmistöt, vammaiset sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat otetaan nykyisestä paremmin huomioon. Toivottavasti V Eläkeläiset ry:n yhdistyksissä voidaan vuonna 2020 keskustella sellaisistakin teemoista kuin arkipäivän rasismi, sen ilmeneminen ja kanssakulkijoiden tasa-arvoinen kohtaaminen niin, että tunteet eivät sumenna keskustelijoiden harkintaa. Siihen on vielä matkaa. Sellaisen vision toteuttaminen vaatii pienten tekojen tekemistä mahdollisemman monessa paikallisyhdistyksessä, toistensa tukemista, onnistumisten jakamista aluejärjestöissä, Eläkeläinen-lehdessä ja oman kotipaikan mediassa. Avoin keskustelu siitä, keitä ikääntyneet ovat ja millaisena koti-Suomi jokaiselle meistä näyttäytyy, auttaa huomaamaan myös ne, jotka eivät mahdu ”normien” sisälle. Keskustelun myötä moninaisuuden kirjo näkyy myös meidän yhdistysten arjessa. Toivottavasti työmme vaikutukset näkyvät myös sisarjärjestöissämme. EVA RÖNKKÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustyön suunnittelija.
24 – Nro 5 syyskuu 2014 ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Suomalainen eläkejärjestelmä – kehitystä ja sopeutus V anhuuden ja työkyvyttömyyden turva oli Suomessa kauan puutteellinen. Maatalouden harjoittajilla se perustui syytinkiin, jossa tilan perinyt perillinen otti vastuun vanhempiensa elättämisestä. Papistolla oli oma armovuosijärjestelmänsä, jolla pappien lesket saivat oikeuden asua määräajan virka-asunnossa siihen kuuluvine etuineen. Valtion virkamiehille alettiin 1800-luvulla luoda eläkejärjestelmiä, jotka eivät yleensä koskeneet valtion työntekijöitä. Valtiolla oli varsinkin ennen rautateiden rakentamista vähän virkamiehiä eikä kunnilla heitä ollut juuri lainkaan. Teollisuuden alkaessa kehittyä perustettiin joihinkin yrityksiin omia kassoja, jotka parhaimmillaan huolehtivat myös työuransa päättäneistä työntekijöistä. Vanhuuden turva koski kuitenkin vain pientä osaa väestöstä. 1900-luvun alussa ryhdyttiinkin lähinnä Saksan esimerkin mukaan suunnittelemaan koko kansalle tarkoitettua sosiaaliturvaa myös työkyvyttömyyden, sairauksien ja vanhuuden varalle. Vuonna 1908 asetettiin jo tavoitteita, jotka ovat vaikuttaneet pitkään – ja vaikuttavat edelleen – suomalaisessa eläkekeskustelussa. Silloin mietintönsä julkaisseessa komitea, jossa oli sihteerinä nuori tutkija Edvard Gylling, asetti tavoitteeksi eläketurvan järjestämisen kaikille 65 vuotta täyttäneille. Järjestelmän tuli taata vähimmäiseläke kaikille ja siihen sisältyisi myös ansioperiaate, joka perustuisi työuran aikana maksettuihin eläkemaksuihin. Kansaneläke Useiden yritysten jälkeen saatiin vihdoin vuonna 1937 säädettyä laki kansaneläkkeistä. Lain säätämistä edelsi kädenvääntö siitä, tulisiko sen perustua huolto- vai vakuutusperiaatteelle. Edellinen olisi tarkoittanut sitä, että valtio kustantaa kaikille tasasuuruisen eläkkeen. Kansaneläke perustui kuitenkin pääosin vakuutusperiaatteelle. Vakuutusmaksu, jonka työntekijä ja työnantaja maksoivat puoliksi, oli aluksi 1 % ja vuodesta 1944 2 % vuosipalkasta. Se kerrytettiin henkilökohtaisille tileille, joista Kansaneläkelaitos maksoi kullekin eläkkeen. Ensimmäinen työkyvyttömyyseläke maksettiin vuonna 1942 ja vanhuuseläke vuonna 1949. Sota-ajan inflaatio oli kuitenkin pienentänyt tileillä olevien varojen ostovoimaa niin, että kansaneläke ei käytännössä taannut sitä turvaa, jota sillä lakia säädettäessä tavoiteltiin. Niinpä 1950-luvulla eläketurvan parantaminen nousi keskeiseksi poliittisen keskustelun aiheeksi. Kansaneläkelain uudistamista ryhdyttiinkin valmistelemaan Raimo Salo: Aaamuparlamentti, Oulun kesäpäivien valokuvakilpailu ja -näyttely. heti sodan jälkeen. Asia eteni hitaasti ja vasta 1950-luvun puolivälissä päästiin päätösvaiheeseen. Lakia säädettäessä kiisteltiin erityisesti siitä, tulisiko eläkkeillä turvata samansuuruinen vähimmäistoimeentulo kaikille vai tulisiko eläke suhteuttaa työuran ansioihin ja niiden perusteella maksettuihin eläkemaksuihin. Tasaeläkettä tukivat erityisesti skdl, maalaisliitto ja rkp, kun taas kokoomus ja sdp olivat ansioperiaatteen kannalla. Toinen kiistan aihe oli rahastointi, tulisiko maksuista kertyvät varat rahastoida tulevien eläkkeiden maksuun vai tulisiko ne jakaa suoraan eläkkeen saajille. Rahastointiin sisältyvän takaisinlainauksen ansiosta myös menoja arvostellut oikeisto saatiin lakia tukemaan. Kansaneläkkeestä tulikin perusosan osalta tasaeläke, jolloin jokainen eläkkeeseen oikeutettu sai samansuuruisen perusosan. Kaikkein pienituloisimmille maksettiin lisäksi myös tukiosaa. Myöhemmin mukaan tuli vielä tukilisä vaikeimmassa asemassa oleville. Eläkkeiden ostovoima pyrittiin turvaamaan sitomalla kansaneläkkeen kehitys elinkustannusindeksiin. Kun eläkettä ei siis enää määräytynyt suoritettujen maksujen mukaan, jakoi kansaneläke tuloja uudelleen. Kiivas keskustelu kansaneläkeuudistuksesta johti monilla paikkakunnilla eläkeläisten spontaaniin järjestäytymiseen. Vuonna 1959 ne järjestäytyivät valtakunnallisella tasolla. Perustettiin Eläkeläiset ry. Työeläke Vakuutusperiaatteen kannattajien tappio johtikin siihen, että palkansaajille ryhdyttiin valmistelemaan kokonaan uutta eläkejärjestelmää, työeläkettä. Laki syntyi hieman erikoislaatuisella tavalla. Asiaa oli valmisteltu komiteassa, mutta hallitus ei antanut eduskunnalle lakiesitystä. Eduskunnassa tehtiin kaikkiaan kuusi lakialoitetta, joiden käsittelyn pohjalta eduskunta sääti lain. Alusta alkaen oli lähtökohtana vakuutusperiaate, jolloin eläke suhteutettiin ansaittuun palkkaan ja sen perusteella mitoitettuun työeläkemaksuun. Eläkkeen perusteena oli viimeisenä työvuotena maksettu palkka ja eläkettä kertyi jokaiselta työvuodelta yksi prosentti. Eläkettä alkoi karttua 23 ikävuoden jälkeen ja jos työuraa siitä eteenpäin kertyi 40 vuotta, saattoi saada eläkkeen, jonka suuruus oli 40 % eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Eläkemaksut perittiin työnantajalta, jotka saatiin mukaan lupaamalla niille mahdollisuus lainata takaisin kertyneiden eläkeyhtiöille maksamiaan maksuja. Eläkkeiden ostovoima pyrittiin turvaamaan sitomalla eläkkeet palkkaindeksiin. Kiistakysymykseksi nousi lain toimeenpanon uskominen joko Kansaneläkelaitoksen tai vaihtoehtoisesti yksityisten vakuutusyhtiöiden hoidettavaksi. Toimeenpanon uskomista Kelalle kannatti varsinkin skdl. Kela luonnollisesti halusi uuden järjestelmän hoitoonsa ja keskustapuolue esitti myöhemminkin aloit- teissaan eläkeasioiden hoidon keskittämistä Kelaan. Hajautettu järjestelmä peri kuitenkin voiton ja yksityisen sektorin työeläkkeet annettiin vakuutusyhtiöiden, eläkekassojen ja eläkesäätiöiden hoidettaviksi. Kuntien ja valtion eläkkeet annettiin Kunnallisen eläkelaitoksen ja Valtiokonttorin hoidettaviksi. Laki vahvistettiin heinäkuussa 1961 ja saman vuoden joulukuussa säädettiin vielä laki lyhytaikaisissa työsuhteissa palvelleiden eläkkeistä. Lait tulivat voimaan 1.7.1962. Työeläkelakeja täydensi perhe-eläkelaki vuoden 1967 alusta. Sillä pyrittiin perheen pääasiallisen elättäjän kuollessa turvaamaan lesken ja lasten asema. Valtion vastaava järjestelmä uudistettiin pari vuotta myöhemmin ja ulotettiin koskemaan vakituisten virkamiesten lisäksi myös valtion työntekijöitä. Sairasvakuutus tuli voimaan kahdessa vaiheessa vuosina 1964 ja 1967. Näin saatiin maaliin 30 vuotta jatkunut työ tämän uudistuksen toteuttamiseksi. Lain toimeenpano uskottiin Kelalle, joka sai myöhemmin tehtäväkseen myös mm. työttömyystuen perusturvasta ja aikanaan myös opintotuesta huolehtimisen. 1960-luvun suuret uudistushankkeet johtivat toisen valtakunnallisen eläkeläisjärjestön, Eläkkeensaajien keskusliiton (EKL) syntyyn. Suomalaisen eläkejärjestelmän peruspilarit – kansaneläke ja työeläke – oli rakennettu. Myöhempinä vuosina järjestelmien ”kissanhännänveto” tuli esille järjestelmää kehitettäessä ja nii- den antamia etuuksia yhteen sovitettaessa. ”Historiallinen kompromissi” Kun peruspilarit oli asetettu paikoilleen, alkoi järjestelmien kehittämisen ja niiden yhteensovittamisen kausi. Kädenvääntö järjestelmien välillä jatkui. Kyse oli siitä, kummasta – kansaneläkkeestä vai työeläkkeestä – tulee peruseläke, jota toinen järjestelmä täydentää. Tuliko kansaneläkkeen olla kansalaisuuden perusteella jokaiselle kuuluva peruseläke, jota täydentäisi ansiosidonnainen työeläke? Vai tulisiko työeläkkeen olla peruseläke, jonka aukkoja paikattaisiin kansaneläkkeellä. Sen suuruus riippuisi muista eläketuloista? 1970-luvulla valmisteltiin pitkään uudistusta, jossa järjestelmät sovitettaisiin aikaisempaa paremmin yhteen. Järjestelmä, jonka monimutkaisuutta Veikko Lavi kuvailee tunnetussa laulussaan, piti saada yksinkertaisemmaksi. Tavoitteena oli vähimmäiseläkkeen korottaminen minimipalkan tasolle ja joka tapauksessa sen hetkistä korkeammaksi. Kansaneläkkeeltä haluttiin pois köyhäinhoidon leima, ja siksi tavoitteena oli poistaa kansaneläkkeestä tarveharkinta. Vain oma työeläke sai vaikuttaa kansaneläkkeen suuruuteen, muut tulot eivät. Jokaiselle haluttiin oma eläke riippumatta siviilisäädystä. Vähimmäiseläkkeen tasoa pa-
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Nro 5 syyskuu 2014 – 25 sta rannettiinkin ensin korottamalla tukilisää ja sen jälkeen, kun tukiosa ja tukilisä yhdistettiin lisäosaksi, korottamalla sitä. Muiden kuin eläketulojen vaikutuksesta kansaneläkkeen suuruuteen luovuttiin. Sidonnaisuus puolison tuloihin lopetettiinkin, mikä toteutti sukupuolesta ja siviilisäädystä riippumattoman oikeuden eläketurvaan. Eläkkeet – kuten muutkin sosiaalietuudet – pantiin verolle. Kirjavat veronalaisten ja verottomien tulojen yhdistelmät tuottivatk tuloksia, jotka eivät olleet sosiaalipoliittisesti perusteltavissa. Samalla verotettavaksi muuttuneiden etuuksien bruttomäärää korotettiin. Jotta vero ei purisi vähimmäiseläkkeeseen, otettiin verotuksessa käyttöön eläketulovähennys, jonka tuli turvata täyden kansaneläkkeen suuruisen eläkkeen verottomuus ja vähentää myös keskimääräistä pienempien eläkkeiden verorasitusta. Vähennyksen käyttöön ottaminen oli yksi uudistuksen kynnyskysymys – muistan sen hyvin, koska olin itsekin mukana asiasta neuvottelemassa. ”Historiallisen kompromissin” tuloksena oli eläkejärjestelmien työnjaon selkiintyminen. Kansaneläkkeen tehtäväksi tuli eläkeläisten perustoimeentulon turvaaminen, kun taas työeläkkeen tavoitteena oli säilyttää työntekijän tulotaso myös eläkkeellä. Kansaneläkkeen perusosa maksettiin vielä tässä vaiheessa kaikille eläkkeen saajille. Siltä osin kansaneläke säilyi jokaiselle kansalaisuuden perusteella kuuluvana oikeutena. Kansaneläkeuudistus toteutui 1980-luvun alkupuoliskolla. Sitä ennen työeläkejärjestelmään oli tehty kaksi tärkeää muutosta. Vuonna 1975 työeläkkeiden tavoitetaso nostettiin 60 %:iin eläkkeen perusteena olevasta palkasta, joka määriteltiin neljän viimeisen työvuoden ansioiden mukaan niin, että paras ja huonoin vuosi jätettiin laskelmasta pois. Eläkkeen karttumisvauhti nostettiin yhdestä puoleentoista prosenttiin vuodessa. Samalla maksussa olevia eläkkeitä nostettiin 25 %:iin palkasta, kun ne vaihtelivat sitä ennen 16 ja 22 %:n välillä. Työeläkkeiden ostovoiman turvaaminen sitomalla eläkkeen suuruus palkkaindeksiin johti 1970-luvulla ns. ylieläkeongelmaan. Kun ns. solidaariset työmarkkinaratkaisut nostivat palkkoja markkamääräisesti ja kun eläkkeet nousivat palkkaindeksin mukaan prosentuaalisesti, syntyi tulojakautuman yläpäässä ongelmia eläkkeen noustessa vastaavasta tehtävästä maksettavaa palkkaa suuremmaksi. Siksi indeksi muutettiin niin, että työeläkeindeksissä palkkaindeksi painoi puolet ja elinkustannus- indeksi toisen puolen. 1970-luvulla keskusteltiin paljon myös ylisuurten eläkkeiden suitsimisesta ns. eläkekaton avulla. Asiasta väännettiin kättä vuosikausia ja yritimme kehitellä myös erilaisia ”viistokattomalleja”, mutta ajatus ei mennyt kaupaksi. Myöhemminkin on yritetty yhtä laihoin tuloksin. ole toteutunut. Eläkepalkan laskentakautta pidennettiin ensin 10 vuoteen ja lopulta siirryttiin koko työuran pituiseen laskentakauteen. Eläkettä alkoi karttua 18 ikävuoden jälkeen, koska he maksoivat myös eläkemaksuja. Varhennetuille eläkkeille pääsemistä kiristettiin nostamalla varhaiseläkkeen ikärajaa. Myös osa-aikaeläkkeen ikärajaa nostettiin. Työttömyyseläkkeen ehtoja kiristettiin ja lopulta se lopetettiin. Sen ovat korvanneet ikääntyneiden työttömyysturvan lisäpäivät, ns. ”putki”. Kansaneläkkeen perusosasta tehtiin eläkevähenteinen, ts. sitä ei makseta, jos muut eläkkeet ylittävät tason, joka on selvästi alle työeläkkeen keskimääräisen tason. Kansaneläke menetti lopullisesti asemansa kansalaisuuteen perustuvana etuutena. Kansaneläkkeisiin käytetyt varat ovatkin enää vain noin 10 % kaikista eläkemenoista. Myöhemmin poistettiin työnantajien kansaneläkemaksu. Kansaneläkkeet siirtyivät suoraan valtion budjetista rahoitettaviksi. Kansaneläkelaitoksen maksamista etuuksista eläkkeet ovat enää viidesosa. Laitoksen rooli onkin muuttunut eläkelaitoksesta laajemmin yleisestä perusturvasta huolehtivaksi. Takuueläkkeen – tällä hetkellä 738,82 euroa kuukaudessa - myötä kansaneläke takaa myös eläkeläisen Kehittämisestä sopeutukseen Suomalaisia eläkejärjestelmiä kehitettiin voimakkaasti 1980-luvun puoliväliin asti. 1990-luvun lama muutti tilanteen. Eläkepolitiikassakin siirryttiin kehittämisestä sopeutukseen. Paine työnantajan eläkemaksujen alentamiseen oli kova. Osa maksurasituksesta siirrettiinkin palkansaajien maksettavaksi. Indeksikorotuksesta luovuttiin vuonna 1994 ja vuoden 1997 alusta työeläkeindeksi muutettiin niin, että alle 65-vuotiaiden eläkkeet seuraavat ns. puoliväli-indeksiä. Sen sijaan 65 vuotta täyttäneiden indeksi ”taitettiin” niin, että elinkustannusindeksin osuus siinä on 80 % ja ansiotasoindeksin osuus 20 %. Sittemmin jälkimmäinen ulotettiin koskemaan kaikkia työeläkkeitä. Eläkeläisjärjestöjen vaatimus palaamisesta puoliväli-indeksiin tai lähemmäs sitä ei Ordförandes kolumn perusturvan. Eläkkeellesiirtymisikä on ollut ja on edelleen pysyvä keskusteluteema. Vuonna 2005 siirryttiin kiinteästä 65 vuoden eläkeiästä liukuvaan eläkeikään. Eläkkeelle saattoi siirtyä oman valinnan mukaan 63:n ja 68:n ikävuoden välillä. Aikaisemman yli 60-vuotiaiden 2,5 %:n ”superkarttuman” tilalle tuli 63 vuotta täyttäneiden 4,5 %:n ”kannustinkarttuma”, jonka toivottiin toimivan työuran jatkamisen porkkanana. Keppiäkin tarjottiin ottamalla käyttöön elinaikakerroin, joka on sidottu eliniän keskimääräiseen pitenemiseen. Sen perusteella eläkettä pienennetään, mikäli siirtyy eläkkeelle 63-vuotiaana. Pienentämisen voi kompensoida jatkamalla työelämässä pidempään. Eläkeikää koskevat neuvottelut ovat tätä kirjoitettaessa käynnissä. Kansainväliset kokemukset osoittavat, että lakisääteinen eläkeikä ja todellinen eläkkeelle siirtymisikä ovat kaksi eri asiaa. Erityisesti olisi toivottavaa, että vaihtoehtoisia reittejä eläkkeelle ei tukittaisi, jotta raskaan työn usein varhain alkaneella työuralla tehneillä olisi mahdollisuus nauttia myös eläkevuosista. KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Översättning: Anne Lindfors-Shaban KALEVI KIVISTÖ Världen förändras, diskussionen består Då jag letade efter material till artikeln om det finländska pensionssystemets utveckling som publiceras i detta nummer av tidningen kom jag osökt att tänka på Predikarens ord ”Ett släktled går, och ett släktled kommer; men jorden består, ja, till obestämd tid.” Uppenbarligen gäller denna slutsats även argumenten i pensionsdebatten, till obestämd tid * * * Pensionsåldern har debatterats under hela valperioden och kommer säkert ännu att utgöra tema vid förhandlingarna om nästa regeringsprogram. Och det är inte första gången man diskuterar pensionsåldern. Redan för hundra år sedan i de första förslagen till ett pensionssystem föreslog man efter tyskt mönster en pensionsålder på 65 år. Frågan togs också upp på partikongressen i Forssa år 1903 där K.F.Hellstén från Åbo på ett för tiden karakteristiskt färgstarkt sätt konstaterade att den som slitit i arbetet till 60 års ålder knappast behöver någon pension längre, för då är nog människan helt utarbetad. Därför tyckte Hellstén att pensionsåldern borde ligga vid 50 år. Kongressen ställde upp ett något mer rimligt och resonabelt mål om en åldergräns på 55 år. På den tiden hade många då redan arbetat i 40 års tid. En yrkeskarriär av samma längd är också målet för de nuvarande arbetspensionslagarna. Pensionen växer med 1,5 % om året och man uppnår full pension på 60 % efter att ha intjänat pensionen i 40 år. I Byggnadsförbundet manifestation nyligen betonade man samma sak som Hellstén i Forssa: möjligheterna att gå i pension innan man är utarbetad bör även tryggas för dem som börjat arbeta vid unga år och arbetat i ett tungt och slitsamt arbete. Det förutsätter att man i stället för strikta åldersgränser tillämpar individuell prövning och att det vid sidan av den allmänna åldersgränsen även finns alternativa pensionsvägar. Av Statistikcentralens nyligen publicerade uppgifter framgår att den lagstadgade pensionsåldern och den reella pensionsåldern i praktiken är två skilda saker. Detta kan mätas till exempel genom att utreda hur många 60–64-åringar som är i arbetslivet. I flera mellan- och sydeuropeiska länder (bland annat Österrike, Belgien, Frankrike, Spanien) är den i la- gen inskrivna pensionsåldern 65 år, medan bara 26–33 % av 60–64-åringarna arbetar. I Finland kan man gå i pension vid 63 års ålder, men motsvarande procenttal för andelen personer i arbete är 44 %, vilket är sjätte högst bland EU-länderna. Snarare än den pensionsålder som finns inskriven i lagen är det arbetslivets beskaffenhet och arbetstagarnas villighet att sysselsätta äldre arbetstagare som påverkar vid vilken ålder man går i pension. * * * Då man diskuterar pensionsåldern är ett återkommande mantra hållbarhetsunderskottet som en höjning av pensionsåldern sägs avhjälpa. Detta är inte heller ett nytt argument. Vid 1910 års riksdag motiverade August Hjelt från Finska partiet sin avvaktande hållning till pensionsoch sjukförsäkringen med att konstatera att ”tiden inte är riktigt lämplig för stora sociala reformer”. Och visst lät reformerna vänta på sig – folkpensionslagen kom år 1937 och sjukförsäkringen år 1963. Och under beredningens gång har det upprepade gånger hörts varningar som påminner om det hjeltska budskapet. Skådespelaren Joonas Nordman deltog en fredagsmorgon i TV-programmet De efterkloka och då pensionsåldern diskuterades utbrast han i en kommentar om att det är osäkert om hans generation alls kommer att få någon pension. Hållbarhetsunderskottet förstås ofta som ett problem som gäller finansieringen av pensionerna eftersom det sammankopplas med dragkampen om pensionsåldern. Detta är dock inte själva frågan. Pensionsskyddscentralens färska kalkyler visar att det endast finns ett höjningstryck om en knapp procentenhet på pensionsavgifterna utöver de redan avtalade höjningarna för att trygga finansieringen fram till år 2080. Pensionsåldern hänger samman med hållbarhetsunderskottet endast vad gäller en förbättrad sysselsättning för äldre. Ju bättre sysselsättning, desto mer skatteinkomster inflyter det och desto hållbarare är den offentliga ekonomin. Dessa problem löses med sysselsättningspolitiken. Om man lyckas med det är nutiden mer lämplig för sociala reformer än vad Hjelt och andra bromsklossar som följt i hans fotspår i flera decennier utmålat.
26 – Nro 5 syyskuu 2014 ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Det finländska pensionssystemet – utveckling och anpassning I Finland började man under 1900-talets början, närmast efter tyskt exempel, planera ett socialskydd som skulle omfatta hela folket i händelse av arbetslöshet och sjukdom samt inför ålderdomen. Redan år 1908 ställde man upp mål som länge påverkat, och fortsättningsvis påverkar, den finländska pensionsdebatten. Den kommitté som då avgav sitt betänkande ställde som mål ett pensionsskydd för alla medborgare över 65 år . Systemet skulle garantera en minimipension för alla och även omfatta principen om inkomstrelaterad pension utgående från de pensionsavgifter som inbetalts under tiden i arbetslivet. Folkpensionen Efter flera försök stiftades äntligen år 1937 lagen om folkpension. Stiftandet av lagen föregicks av en dragkamp huruvida lagen skulle utgå från försörjningseller försäkringsprincipen. Enligt den förstnämnda principen skulle staten finansiera en lika stor pension för alla. Folkpensionen baserade sig dock huvudsakligen på försäkringsprincipen. Försäkringsavgiften, som betalades av arbetstagaren och arbetsgivaren jämnt fördelat mellan dessa, var till en början 1 % och, från och med år 1944, 2 % av årslönen. Den insamlades på personliga konton från vilka Folkpensionsanstalten betalade pension åt respektive pensionstagare. Den första invaliditetspensionen betalades år 1942 och ålderdomspensionen år 1949. Den krigstida inflationen ledde till minskad köpkraft för de insamlade pengarna, vilket gjorde att folkpensionen inte garanterade det skydd man avsåg. Genast efter kriget började man förbereda en reform av folkpensionslagen , men först i mitten av 1950-talet hade man nått slutfasen. Då lagen stiftades tvistade man speciellt om huruvida man med pensionerna skulle trygga en lika stor minimiutkomst för alla, eller skulle pensionen ställas i relation till inkomsterna under den yrkesaktiva tiden och de inkomstbundna pensionsavgifter som betalts. Lika pension stöddes särskilt av DFFF, agrarförbundet och SFP, medan samlingspartiet och SDP förespråkade principen om inkomstrelaterad pension. Folkpensionens basdel var jämnstor, vilket innebar att alla som hade rätt till folkpension fick en lika stor basdel. De som hade de allra lägsta inkomsterna fick dessutom en stöddel, och senare infördes ännu ett stödtillägg för dem som var i en spe- ciellt svår situation. Man försökte förbättra pensionernas köpkraft genom att binda folkpensionens utveckling till levnadskostnadsindex. Då pensionen inte längre bestämdes på basis av inbetalda avgifter innebar folkpensionen en omfördelning av inkomsterna. Arbetspensionen Då förespråkarna av försäkringsprincipen förlorat slaget ledde det till att man började förbereda ett nytt pensionssystem för löntagarna, arbetspensionen, utgående från principen om inkomstrelaterad pension. I denna modell stod pensionen i relation till den betalda lönen och den lönebaserade arbetspensionsavgiften. Grunden för pensionen utgjordes av den lön som betalts under det sista året i arbete, och pensionen växte med en procent för varje arbetsår. Pensionstillväxten började från och med 23 års ålder. Den som var yrkesverksam under de följande 40 åren fick då en pension som uppgick till 40 % av den pensionsgrundande lönen. Arbetsgivarna betalade pensionsavgifterna mot löfte om en möjlighet att låna tillbaka de avgifter de betalts till pensionsbolagen. Genom att binda pensionerna till löneindex försökte man trygga pensionernas köpkraft. En tvistefråga var huruvida lagens verkställande skulle anförtros Folkpensionsanstalten eller privata försäkringsbolag. Särskilt DFFF understödde FPA. Ett tudelat system utgick med seger, då den privata sektorns arbetspensioner anförtroddes försäkringsbolagen, pensionskassorna och pensionsfonderna, medan de kommunala och statliga pensionerna skulle skötas av Kommunala pensionsanstalten och Statskontoret. Arbetspensionslagarna trädde i kraft den 1 juli 1962. Lagarna kompletterades från början av år 1967 med familjepensionslagen med vilken man eftersträvade att trygga änkans och barnens ställning vid den huvudsakliga familjeförsörjarens död. Det motsvarande statliga systemet reformerades några år senare och utsträcktes till att omfatta, utöver de ordinarie tjänstemännen, även statligt anställda. Sjukförsäkringen trädde i kraft i två skeden, år 1964 och 1967. ”Den historiska kompromissen” Efter att grundpelarna stod på plats började en period då systemen utvecklades och sammanjämkades. Dragkampen om systemen fortsatte. Frågan var vilken pensionsform – folkpensionen eller arbetspensionen – som skulle utgöra grundpension, medan den andra pensionen hade en kompletterande funktion. Under 1970-talet förberedde man länge en reform för att smidigare sammanjämka systemen. Systemet måste göras enklare. Målet var en höjning av minimipensionen till samma nivå som minimilönen och i vart fall högre än vad minimipensionen då var. Man ville bli av med folkpensionens fattigvårdsstämpel och målet var därför att avskaffa folkpensionens behovsprövning. Endast den egna arbetspensionen inverkade på folkpensionens belopp, inte de övriga inkomsterna. Man ville införa en egen pension för varje individ oberoende av civilstånd. Minimipensionens nivå höjdes först genom att höja stödtillägget och därefter, då stöddelen och stödtillägget slagits samman till en tilläggsdel, höja denna. Övriga inkomster påverkade inte längre folkpensionsbeloppet, med undantag för pensionsinkomster. Pensionen var inte längre bunden vid makens/makans inkomster, vilket förverkligade rätten till pensionsskydd oberoende av kön och civilstånd. Pensionerna blev, liksom övriga sociala förmåner, beskattningsbara. Ett brokigt system med skattepliktiga och skattefria inkomster i olika kombinationer ledde till resultat som inte längre var socialpolitiskt motiverade. För att inte skatten skulle inverka på minimipensionen tog man i beskattningen i bruk ett pensionsinkomstavdrag i syfte att trygga skattefrihet till ett belopp som motsvarade full folkpension, samt minska skattebördan för pensioner som låg under genomsnittet. Avdraget var en av tröskelfrågorna i reformen – jag minns det så väl eftersom jag själv deltog i förhandlingarna. Den ”historiska kompromissen” resulterade i en klarare arbetsfördelning mellan pensionssystemen. Folkpensionens uppgift blev att trygga pensionstagarnas basutkomst medan arbetspensionen för sin del hade som mål att bibehålla arbetstagarnas inkomstnivå efter att de gått i pension. I detta skede betalades ännu folkpensionens basdel till alla pensionstagare. Folkpensionen bibehölls alltså som en rättighet för samtliga medborgare. Folkpensionsreformen genomfördes i början av 1980-talet. Dessförinnan hade man gjort två viktiga ändringar i arbets- pensionssystemet. År 1975 höjdes arbetspensionernas målnivå till 60 % av den pensionsgrundande lönen som baserade sig på de sista fyra årens arbetsinkomster, så att det bästa och det sämsta året utelämnades vid beräkningen. Pensionens tillväxttakt ökade från 1 till 1½ procent årligen. Samtidigt höjdes de pensioner som redan utbetalades till 25% av lönen, medan de tidigare legat på mellan 16 och 22 procent. Då pensionens storlek bands vid löneindex ledde det på 1970-talet till problemet med så kallade överstora pensioner, speciellt då pensionen i den övre ändan av inkomstskalan blev högre än den lön som betalades för motsvarande uppgift. Därför ändrades indexet så att arbetspensionsindexet till lika delar bestämdes på basis av löneindex och levnadskostnadsindex. På 1970-talet förde man i flera år en dragkamp om att stävja överstora pensioner med ett så kallat pensionstak. Vi försökte också utarbeta olika slags modeller med ”sluttande” tak, men idén väckte inget intresse, varken då eller senare. Från utveckling till anpassning Under 1990-talets recession övergick man även i pensionspolitiken från utveckling till anpassning. Det fanns ett stort tryck att sänka arbetsgivarnas pensionsavgifter, och en del av avgifterna överfördes till löntagarna. År 1994 upphörde man med indexhöjningen. Från början av 1997 ändrades arbetspensionsindexet så att pensionerna för personer under 65 år följde ett s.k. halvvägsindex. För 65 år fyllda pensionstagare infördes ett ”brutet” index där levnadskostnadsindexets andel utgör 80 % medan inkomstnivåindexet står för 20 %. Sedermera har man utsträckt det brutna indexet till att gälla samtliga arbetspensioner. Pensionärsorganisationernas krav på en återgång till halvvägsindexet, eller ens i den riktningen, har inte förverkligats. Tiden för beräkning av pensionslönen förlängdes först till 10 år och till slut övergick man till att vid beräkningen utgå från yrkeskarriärens totala längd. Pensionen växer från och med 18 års ålder. Åldersgränsen för förtidspension och deltidspension höjdes, medan kriterierna för arbetslöshetspension först stramades åt, tills den slutligen avskaffades. Arbetslöshetspensionen ersattes av arbetslöshetsskyddets til- läggsdagar, det s.k. ”röret”. Folkpensionens basdel ändrades så att den minskade beroende på övriga pensioner och inte utbetalades om arbetspensionen överskred en viss nivå. Senare avskaffades arbetsgivarnas folkpensionsavgift. Folkpensionerna övergick till att finansieras direkt från statsbudgeten. Folkpensionen förlorade slutligen sin ställning som en förmån som gällde alla medborgare. Av de förmåner som Folkpensionsanstalten betalar utgör pensionerna numera bara en femtedel. FPA:s roll har förändrats från att vara ett pensionsinstitut till att ha hand om den allmänna grundtryggheten i vidare bemärkelse. I och med garantipensionen (i detta nu 738,82 euro i månaden) garanterar folkpensionen även pensionärernas grundtrygghet. Pensionsåldern var och är fortfarande ett ständigt aktuellt debattämne. År 2005 övergick man från en fast pensionsålder på 65 år till en flexibel pensionsålder. Man kan gå i pension i en ålder mellan 63 och 68 år. I stället för den tidigare ”superpensiontillväxten” på 2,5 % för den som var över 60 år infördes en ”incitamentprocent” på 4,5 % för att sporra dem som fyllt 63 år. Man hoppades att denna höjning skulle ha effekten av en morot som fick människor att stanna kvar i arbetslivet. Käppen däremot bestod i att man tog i bruk en livslängdskoefficient som är bunden till livslängdens genomsnittliga ökning. På basis av livslängdskoefficienten minskas pensionen om man går i pension vid 63 års ålder. Minskningen kan kompenseras genom att man fortsätter längre i arbetslivet. Förhandlingar som gäller pensionsåldern pågår i skrivande stund. Internationella erfarenheter påvisar att den lagstadgade pensionsåldern och den reella pensionsåldern är två skilda saker. Det vore särskilt önskvärt att inte alternativa vägar mot en pensionering täpps till så att också de som utfört ett tungt arbete och ofta börjat arbeta vid unga år skulle ha en möjlighet att njuta av pensionärsåren. KALEVI KIVISTÖ Översättning Anne Lindfors-Shaban (utgående från redaktionens förkortade version).
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Nro 5 syyskuu 2014 – 27 Kolmen pohjoisen piirin juhlan kruunasi lopuksi laulettu Juhlamarssi. Ennen kotiinlähtöä olivat vuorossa arpajaiset ja tanssia muhoslaisen orkesterin tahdeissa. Pohjoiset piirit juhlivat Ylivieskassa Eläkeläiset ry:n kolmen pohjoisen piirin 50-vuotiskesäjuhla vietettiin juhannuksen jälkeen Ylivieskassa. Kesäjuhla oli samalla Eläkeläiset ry:n pohjoispohjalaisten, kainuulaisten ja lappilaisten jäsenten alueellisen toiminnan 50-vuotisjuhla. Arvioiden mukaan paikalle kokoontui reilut kuusi sataa juhlijaa. Ei mitään passiiviväestöä Juhlapuheen pitänyt Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö moitti kestävyysvajekeskustelun mukanaan tuomaa, ikäihmisiä syyttävää sävyä. – Eläkeläiset nähdään pelkkinä huollettavina. Se on väärin nähty, Kivistö totesi. Passiiviväestön viittaa ei pidä hänen mukaansa asetella ikääntyvien harteille, sillä jo pelkästään omaishoitajien valtava määrä kertoo toisenlaisesta roolista. – Noin 1,2 miljoonaa suomalaista auttaa ainakin tilapäisesti omaisiaan tai läheisiään, 300 000 tekee sitä jokseenkin säännöllisesti, yli 60 000 on sidottu tähän työhön ympäri vuorokauden ja heistä vain 37 000 saa kunnan myöntämää omaishoidon tukea. – Jos nämä omaisten hoitamat hoidettaisiin laitoksissa, olisivat kustannukset yhteiskunnalle noin 3,4 miljardia euroa vuodessa. Kun kunnat sijoittavat omaishoidon tukeen ja palveluihin noin 480 miljoonaa euroa, jää yhteiskunta voiton puolelle noin kolme miljardia vuodessa. Näistä omaishoitajista neljäsosa on yli 75-vuotiaita ja yli puolet heistä on 65 vuotta Haukiputaan Eläkeläisten miesten musiikkiesityksessä kuultiin laulut ”Pohjolan tähtien alla” ja ”Kaukainen kotiseutuni”. Lipunmyyntivuorossa Helpi Murto ja Leila Näätänen Haapaveden Eläkeläisistä. Vuoron vaihtumista odotellessaan he laskivat, että 400 lippua oli jo mennyt. Yhteistyön voimaa 50 vuotta sitten Rovaniemelle suuntautuneesta retkeilypäivästä kasvanut kesäjuhla osoitti kolmen pohjoisen aluejärjestön yhteistyön voimaa. Juhlan historiikkiosuudesta vastannut Veikko Meriläinen kertoi, että joukkotilaisuuden muotoista retkeilypäivää vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1964, mutta rekisteröimättömästä usean paikkakunnan yhteistoiminnasta pohjoisessa on pöytäkirjatietoa jo ainakin vuodesta 1958 lähtien. Ylivieskan juhlassa nähtiin myös Meriläisen kirjoittama laulunäytelmä ”Muistatko, kun...”, jossa luotiin eläväinen katsaus Eläkeläiset ry:n pohjoisten aluejärjestöjen historiaan. TERO KAIKKO täyttäneitä. – Siten ei todellakaan voida puhua mistään passiiviväestöstä. Solidaarisuuden sidettä vaalittava Huoltosuhteen oikaiseminen ei tapahdu Kivistön mukaan nostamalla eläkeikää mekaanisesti kaikille saman kaavan mukaan. – On otettava huomioon teh- dyn työn kuormittavuus ja työuran pituus myös sen alkupäästä. Työntekijä kun on yleensä lähtenyt työelämään varsin nuoressa iässä. Puheessaan Kivistö suomi hallituksen kehysriihen tuloksia, joiden myötä lähti kylmät terveiset lapsiperheiden lisäksi eläkeläisille. – Sopeutuspäätökseen sisältyy kansaneläkkeen indeksikoro- Veikko Meriläisen kirjoittamassa historiikkiosuudessa kuultiin pohjoisen 50-vuotisesta eläkeläistoiminnasta. tuksen leikkaaminen. Leikkaus lisää eläkeläisköyhyyttä ja eläkeläisten köyhyys on jo muuta väestöä suurempaa. Suurin leikkausvaikutus tulee kohdistumaan nyt eläkkeelle jääviin eli suuriin ikäluokkiin. Kivistö osoitti kiitoksensa hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisesta paikalla olleelle sukupolvelle, mutta kehotti ylläpitämään eri ikäluokkien vä- listä yhteisymmärrystä. – Te olette rakentaneet myös nuoremmille tarkoitetut palvelut. Solidaarisuuden sidettä sukupolvien välillä on kaikin tavoin vaalittava. Teksti ja kuvat: TERO KAIKKO
28 – Nro 5 syyskuu 2014 ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Ikuinen ihmettelijä Viime toukokuussa 75 vuotta täyttäneen toimittajan Hannu Taanilan terävä yhteiskuntakritiikki ei ole tylstynyt lainkaan, vaan pikemminkin päinvastoin terävöitynyt. Hannu Taanilan mielilukemistoa ovat aina olleet filosofit Hegel ja Marx, mutta myös Kauppalehti, joka on kapitalismin hengellinen sanansaattaja. Marxilta saa kapitalismin teorian, Kauppalehdestä kapitalismin konkreettisen käytännön – sen, miten ja mitä kapitalismi ihan arkisesti on ja miten se itsensä ymmärtää. Jo yli kymmenen vuoden ajan Taanila on seurannut maailman menoa eläkeläisen näkökulmasta ja näkee lähemmin, kuinka pienituloisten määrä kasvaa kasvamistaan, vähäosaisia kyykytetään ja hyvinvointivaltiota puretaan pala palalta. Eläkeläisten asema kurjistuu, ja vaikka työttömien armeija kasvaa, suunnitellaan vielä eläkeiänkin nostoa. ? Luulisi päinvastoin tarvittavan eläkeiän laskemista, jotta kaikille piisaisi palkkatyötä. Mutta kyllähän kapitalismin etu on, että ne, joilla on palkkatyötä, tekevät sitä pitempään. Ne osattomat, joilla ei ole palkkatyötä, eivät ole kapitalismin huolena, Taanila sanoo. Työttömyys on Taanilan mielestä yksi keino kapitalismin voittojen optimoimiseksi. Kun maassa on riittävästi työttömiä, työläisten palkat voidaan pitää pieninä, koska työpaikoista kilpaillaan. Mutta sitä Taanila ihmettelee, miksi työttömiksi kutsutaan ainoastaan niitä, joiden pitäisi elääkseen tehdä palkkatyötä, jota heillä ei ole, mutta ei niitä, jotka nostavat pääomatu- loja tekemättä mitään työtä. Muutoksessa paljon hyvääkin Vaikka Taanilaa hirvittää Suomen hyvinvointivaltion alasajo ja hänen suuresti arvostamansa sivistyksen rapautuminen, häntä ilahduttaa myös se valtava muutos, joka on tapahtunut ihmisten ja yhteiskunnan suhtautumisessa muun muassa luontoon ja ihmisen elinympäristöön. Ympäristön saastumisesta puhuminen ja huolissaan oleminen on nykyään sallittua ja luonnollista. ? Nyt on hyväksyttävää ja jopa itsestään selvää moni sellainen asia, jota vielä kolmekymmentä vuotta sitten sanottiin kommunistien ja kaiken maailman radikaalien propagandaksi. Taanilan mielestä on kuitenkin surullista, että huolissaan oleminen ei kosketa vielä ihmisten yhteiskunnallista olemista ja konkreettisia elinehtoja. Yksi räikein osoitus tästä on se, kuinka hyvinvointivaltiotamme hävitetään. Se tapahtuu esimerkiksi niin, että kuntien vastuulla olevia toimintoja yksityistetään ja ulkoistetaan ja sillä tavoin siirretään kapitalistiseen pääomasuhteeseen. Päätösvalta siirtyy kansalaisilta pois. Taanila viittaa Kauppalehdessä kesällä julkaistuun lääketeollisuusyhtiö Pfizerin Suomen johtajan Päivi Kerkolan haastatteluun, jossa tämä sanoi muun muassa: ”Suomessa on nyt terveydenhuollon kasvustrategia, jonka on määrä houkutella tänne alan investoijia. Täällä on hyvät edellytykset sille, että lääke- ja terveysteknologia-ala muuttuisi yhteiskunnan kuluerästä rahan luomisen lähteeksi. Mekin teemme hartiavoimin töitä sen eteen, että päämajamme New Yorkissa huomaisi investoida Suomeen.” (Kauppalehti 18.6.2014) ? Tämähän tarkoittaa muun muassa sitä, että myös vanhuspalvelut muutetaan rahan luomisen lähteeksi, Taanila päättelee. Kapitalismi kuin kiihkouskonto Hannu Taanila puhuu mielellään fundamentalistisesta kapitalismista. Hän rinnastaa sen uskontoihin, joiden fundamentalismilla tarkoitetaan kiivasta, sokeaa ja muusta maailmasta piittaamatonta uskoa johonkin oppiin tai opinkappaleisiin. ? Täsmälleen samalla tavalla on nykyään kapitalismin laita. Uskonopin nimenä ei kuitenkaan ole kapitalismi, vaan markkinatalous, ja sen profeettoja ovat taloustieteilijät, taloustoimittajat ja kaikkinaiset niin sanotut asiantuntijat. Fundamentalistisen kapitalismin fatwat ja shariat tulevat Taanilan mukaan niin sanotuilta sijoittajilta ja siitä kapitalismin toimeenpanemisesta ja olemisesta, jota sanotaan markkinoiksi. Niiden asiaa ajaa ja vahtii Euroopan Unioni. ? Kun EU esimerkiksi vaatii julkisen sektorin omistamien liikelaitosten muuttamista osakeyhtiömuotoon, kysymyksessä on oikean opin toimeenpano eli fatwa, Taanila selittää. Hyvinvointivaltion alasajo alkoi Taanilan mielestä presidentti Mauno Koiviston aikana. Tuolloinhan Koivisto tuki Suomen Pankkia valuuttasäännöstelyn lopettamiseksi ja pääomamarkkinoiden liberalisoimiseksi, jotka sitten johtivat pankkikriisiin. ? Pankkikriisi oli palkkatyö- läisten ja pienyrittäjien niskaan pantu hirvittävä pakko-otto. Pääomamarkkinoiden liberalisointi ei Taanilan mukaan kuitenkaan perustunut reaalitalouden argumentteihin vaan se oli puhtaasti ideologinen operaatio, kuten oli myös valtionyhtiöiden systemaattinen hävittäminen. Ja samaan aikaan lopetettiin myös pääomatulojen verotus lähes kokonaan. ? Kuvitelkaa, että vuosina 1993-2004 kaikki luonnollisten henkilöiden saamat osinkotulot olivat lähes verottomia, Taanila päivittelee. Taanilan mielestä Koivistolla olisi kyllä ollut riittävästi valtaa torjua järjetön vahvan markan politiikka, valtionyhtiöiden hävittäminen ja ulkopolitiikan ideologisoituminen. Mutta tätä hän ei tehnyt. ? Ei kuitenkaan ole järjellistä henkilöntää näitä asioita presidentti Koivistoon, vaan avainasemassa on koko ajan ollut SDP. Jos se olisi halunnut, se olisi helposti kyennyt estämään nuo asiat tapahtumasta. Kekkosen mies Yhteiskunnallisesti toiveikkaimpana ja rakentavimpana aikana Hannu Taanila muistaa ajan vuoden 1966 eduskuntavaalien jälkeen, jolloin Suomessa toimi kansanrintamahallitus. Tuntui kuin lämmin kevättuuli olisi käynyt koko maan yli. Silloin muuttui koko yhteiskunnallinen ilmapiiri, kun alettiin rakentaa hyvinvointivaltiota. ? Mitä toiveikkuuteen, iloon ja vapauteen tulee, kyllä 1960-luvun loppu oli myös silloisen presidentti Urho Kekkosen valtakauden parasta aikaa ja isänmaan koko historiassa sellaista aikaa, jollaista oli saatu kokea ainoastaan vähän aikaa heti sodan jälkeen tai vielä aiemmin ihan 1900-luvun alussa, Taanila miettii. Heti Kekkosen kuoltua alkoi Taanilan mukaan restauraatio, jolloin paha käännettiin hyväksi ja hyvä pahaksi. Restauraation tunnuslauseeksi tuli parlamentarismi, jonka Kekkonen oli joidenkin piirien mielestä hävittänyt. ? Ja se johti siihen, että nyt on muka kaikki valta eduskunnalla. Restauraation myötä alkoi myös valtaisa ”paljastusten” vyöry. Sen pääasiallisena tarkoituksena oli liata Kekkonen, jonka ulkopoliittisista saavutuksista ei enää puhuttu mitään. Paljastusvyöryn lisäksi alkoi myös suuri ”rohkaistumisen” aika. Taanila muistelee Pertti Salolaisen sanoneen, että nyt - Kekkosen mentyä - saa lopultakin vapaasti sanoa, mitä ajattelee. Sillä hän tarkoitti, että myös Neuvostoliitosta ja Venäjästä saa sanoa suorat sanat. ? Sehän se on suomalaisuuden ydin. Mutta mitä ovat ne suorat sanat? Enimmäkseen kumpujen yön ideologiahokemia ja isänmaan kannalta huonoa politiikkaa, Taanila hymähtää. Kotitöitä ja filosofiaa Vaikka Hannu Taanila jäi eläkkeelle jo kymmenisen vuotta sitten, häntä kutsutaan silloin tällöin puhumaan erilaisiin tilaisuuksiin - ja jopa kirkkoon! -, ja hänen terävänäköisiä pohdintojaan voi kuulla joskus myös tiedotusvälineissä. Eläkkeelle jääminen ei Taanilan mielestä kummemmin muuttanut hänen elämäänsä, vaikka viime vuodet kantoikin puolisonsa kanssa suurta vastuuta hoitaessaan tämän äitiä ja tätiä siihen asti, Uusia kirjoja ilmestyy joka vuosi Vuodessa 1918 riittää tutkittavaa Tällaisia kuvia löytyy vielä albumeista ja piironkien laatikoista; usein vailla tietoa henkilöistä, niin kuin tässäkin tapauksessa. Kuva on otettu Porissa Central Atelierissa, joten miehet ovat ilmeisesti porilaisia punakaartilaisia. Kuva: Julki Oy, arkisto. Eikö vuodesta 1918 ole jo kaikki muisteltu ja sanottu? Ei, sillä parin viime vuoden uudet kirjat lukemalla syntyy ajatus, että kaikkea ei vieläkään tiedetä. Eihän tapahtumista ole kuin alle sata vuotta. Se merkitsee, että löytymättömiä asiakirjoja, kirjeitä ja muistiinpanoja on vielä olemassa. Arkistoissakin on paljon sellaista, mitä ei ole käyty läpi. Puhuttaessa vuoden 1918 sisällissodan ja siihen liittyvien tapahtumien yli 36 000 kuolleesta ja kadonneesta luvut ja tilas- tolliset yhteenvedot kertovat jotakin vain tragedian laajuudesta. Sen sijaan sen syvyydestä kertovat omakohtaisten muistelmien ohella lähteitä perusteellisesti arvioiden kootut elämäntarinat. Kun niihin yhdistyy ajakohdan, myös vuoden 1917 ja paikallisten tapahtumien taustoitus, huolellinen tutkimustyö, päästään jo lähelle ”totuutta”. Vain kuusi esimerkkiä Olli Korjus on koonnut kuuden valtiorikosoikeu-
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Nro 5 syyskuu 2014 – 29 Hannu Taanila Eläkkeellä oleva toimittaja. Syntyi 10.5.1939 Ylivieskassa Työskenteli freelance-toimittajana Yleisradiossa TV1:n kulttuuriohjelmissa 19651975 ja viihdeohjelmissa 1968-1972 (mm. Jatkoaika 1968-69) sekä eri sanoma- ja aikakauslehdissä. Päätoiminen Suomen ylioppilaskuntien liiton kulttuurisihteeri 1965-1967 ja Kustannusosakeyhtiö Tammen osastopäällikkö 1967-1975. Radio 2:n kulttuuritoimituksen toimituspäällikkö 1975-1984, radion tiede- ja kulttuuriohjelmien toimituspäällikkö 1985-1990. Radio Ylen Ykkösen projektipäällikkö ja erikoistoimittaja vuoden 2003 alkuun saakka, jolloin jäi eläkkeelle. Eläkkeellä ollessaan hän teki vielä freelancerina YLE Radio 1 -radiokanavalle ohjelmaa Hannu Taanilan sävelradio vuoden 2005 loppuun. Toimittanut ja kääntänyt lukuisia kirjoja. Organum-seuran kunniajäsen vuodesta 1995 Kirkon tiedonvälityspalkinto 1997 Radio- ja televisioalan Kouran sivistyspalkinto 2004 Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2003 ? Lukekaa filosofiaa viimeiseen hengenvetoonne saakka. Filosofia, sen lukeminen, pitää ihmisen kunnossa, vakuuttaa Hannu Taanila. kunnes molemmat kuolivat tänä vuonna, toinen 88-, toinen 95-vuotiaana. ? Nyt kun olemme kaikki vanhempamme haudanneet ja kumpikin myös oman sisarensa, dessa kuolemaan tuomitun tarinan esimerkkeinä siitä, millaiset seikat tuonelan viikatetta valkoisten voiton jälkeen heiluttivat. Nämä kuusi ovat esimerkkejä oikeuden langettamien ja toimeenpantujen 115 tai 117 kuolemantuomion joukossa. Kyse on kesästä ja syksystä 1918; sitä ennen oli ilman tuomioita ja erilaisten, hyvin epämääräisin perustein polkaistujen kenttäoikeuksien päätöksin ammuttu tuhansia punaisia, myös aseettomia naisia ja lapsia. Nämä kuusi miestä olivat mukana tapahtumissa eri tavoin. Kaksi heistä ei osallistunut aseelliseen toimintaan; maan- ja valtiopetokseen katsottiin syyllistyneen myös silloin, jos hoiti kotikuntansa juoksevia asioita tai oli täytyy alkaa keskittyä omaan kuolemiseensa”, Taanila lohkaisee. Sitä ennen miehellä on kuitenkin vähän enemmän aikaa arkisille kotitöille, pyykinpe- toimittajana työväenlehdessä. Miehiä yhdisti se, että heidät kaikki teloitettiin Suomenlinnassa perjantaiaamuna 6. syyskuuta 1918. Heidät vietiin teloitettaviksi käsiraudoissa, myös jalastaan vammautunut helsinkiläinen Kustaa Salminen (33). Muut miehet olivat Nestori Gylden (26) Tammelasta, Erkki Raide (26) Viljakkalasta, Kalle Sjögren (51) Nurmijärveltä, Gunnar Mörn (34) Turusta ja Martti Vesa (24) Ulvilasta. Ihmisten itsensä kertomaa Unto Kiiskisen yksiin kansiin sidotut kaksi tarinaa ovat ruohonjuuritason kuvausta ihmisten epäinhimillisestä kohtelusta. Erikoista on, että Suomen sulle, tiskaamiselle ja muille kotihommille; ruoan laittamisen on puoliso varannut itselleen. Väliaikoina voi rentoutua yksinäisillä kävelylenkeillä tai hengailla kirjastoissa ja kirja- vuoden 1918 tapahtumat saavat rinnalleen Kamputsean 1970-luvun tragedian. Siinäkään ei ihmisen henki ollut pennin arvoinen. Kertomusten yhdistäminen voi hätkähdyttää, mutta niin tekevät myös Kiiskisen käyttämät kertomukset. Suomen vuoden 1918 osalta kyse on sekä hänen itse tekemistään haastatteluista että muutalta lainatuista ensi käden muisteluista. Kamputsean oloihin tekijä on perehtynyt muun muassa dokumenttiohjelmien ja kirjallisuuden kautta. Kiiskisen Suomi-kertomuksista jää mieleen kaksi asiaa: miten väkivalta kerran leimahdettuaan alkoi tuhota aivan sivullisiakin, ja miten vaikeaa oli välttää joutumasta uhriksi tilanteessa, jossa valkoisten viha kohdis- kaupoissa. Ja ennen kaikkea: on aikaa opiskella klassista filosofiaa, jota hän rakastaa. Tuleville sukupolville Taanila antaisikin mielellään yhden vinkin. ? Lukekaa filosofiaa viimei- tui varsin summittaisesti todelliseen ja kuviteltuun vastapuoleen. Julkaistussa paljon kritisoitavaa Olli Korjus korjaa joidenkin paikallishistorioiden kummallisia väitteitä. Esimerkiksi Nurmijärven Metsäkylän kyläkirja väittää, että kukaan kyläläinen ei kuollut vuoden 1918 sodassa. Onpa kummallisuuksia ammattilaisillakin. Itse Päiviö Tommila kirjoitti Nurmijärven kuntahistoriassa, että sisällissodasta selvittiin ”lähes säikäyksellä” – kunnassa, jossa punaisia kuoli ja katosi noin 180 ja jossa valkoiset ampuivat sodan jo loputtua, helluntain tienoilla Perttulan kylässä ainakin 30 vankia. Teoksessa on esimerk- seen hengenvetoonne saakka. Filosofia, sen lukeminen, pitää ihmisen kunnossa. Eikä ole väliä, ketä klassikkoa lukee. kejä lähdekritiikin tarpeellisuudesta. Kirjoittaja huomauttaa, miten yhden ihmisen kertoma voi perustua johonkin muuhun kuin tapahtumahetkellä nähtyyn tai kuultuun. Jopa monet vuoden 1918 asiakirjat valehtelevat mennen tullen. Esimerkiksi Martti Vesasta tehtiin työväenyhdistyksen puheenjohtaja, vaikka hän ei ollut edes sen jäsen. Kirjoittaja antaa tunnustusta harrastajien ahkeruudelle tietojen hankinnassa. Esimerkiksi Erkki Raiden taustat eivät olisi avautuneet ilman Hannu Myllymäen vuosikausien tutkimustyötä. Kyse on siitä, miten hyvin asioihin paneudutaan. Usein tyydytään vain toistamaan aikaisemmin esitettyä (usein valkoisen osapuolen 20-luvulla laatimaa) asettamatta mitään ky- IITA KETTUNEN seenlaiseksi. Nämä kritiikit aikaisempaa tutkimusta ja julkaisuja kohtaan osoittavat, että tutkittavaa riittää yhä. Vuosi 1918 ei jätä suomalaisia rauhaan. Sota elää myös erilaisessa kaunokirjallisuudessa. Jotkut kirjoittavat kunnioittaakseen kärsineitä, toiset hyödyntävät tapahtumia kertomustensa juonikäänteissä. Sota siis, tahdoimme tai emme, vaikuttaa meihin yhä. AIMO RUUSUNEN Teokset: Olli Korjus: Kuusi kuolemaantuomittua. Atena 2014, 461 s. Unto Kiiskinen: Kaksi kansanmurhaa. Suomen kesä 1918. Kamputsea 1970-luvulla. Omakustanne 2013, 253 s.
30 – Nro 5 syyskuu 2014 ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Ensimmäinen rock-sukupolvi jo eläkeiässä Muusikko Aarne Vesterisen mielestä eläkeläisjärjestöjenkin kannattaa ottaa huomioon, että 60-luvun popparit ja rokkarit alkavat olla eläkeiässä. Nuoruusajan musiikki on silti edelleen mieluisaa. Jyväskylän seudulle pääkaupunkiseudulta palannut Aarne Vesterinen on mestaripelimanni Antti Vesterisen poika, joka jo kymmenvuotiaana kävi isän kanssa keikalla lyömässä tahtia polkkaan, valssiin ja sottiisiin. Kirjapainossa nuorena miehenä työskennellyt Vesterinen ehti soittaa vain muutaman keikan Pertti Niskavaaran tanssibändissä, kun pop-yhtyeiden Suomen mestaruuden juuri voittaneeseen jyväskyläläiseen Steeples -yhtyeeseen tarvittiin uutta rumpalia syksyllä 1964. Kirjapainohommat saivat jäädä, kun Arska jättäytyi ammattimuusikoksi. Takana on puolivuosisataa kestänyt monipuolinen muusikon ura. Keikkailu jatkuu edelleen Vesterinen on jäänyt jo eläkkeelle Muusikkojen liiton pääluottamusmiehen hommasta, mutta keikkailu jatkuu edelleen laajalla skaalalla. - Minulle on vain kahdenlaista musiikkia. Hyvin esitettyä ja huonosti esitettyä. Hyvin esitetty musiikki menee selkäytimeen. Minun soittamiseni lähti siitä 60-luvun kitarahommasta, mutta kun olen ammatissa näin kauan ollut, se on laajentunut myös muihin musiikin genreihin. Uransa aikana Vesterinen on soittanut niin poppia, rokkia, jatsia kuin tanssimusiikkiakin. Steeplesin jälkeen töitä riitti muun muassa Kai Hyttisen yhtyeessä sekä Kosmos-popbändissä. Komppia Arska on keikalla lyönyt myös sellaisille artisteille kuin: Olavi Virta, Tapio Rautavaara, Tauno Palo, Eino Grön, Reijo Taipale, Lea Laven, Tapani Kansa, Eija Merilä ja Kari Tapio. Muun musiikin ohella Vesteriselle maittaa edelleen myös rautalanka ja muu 60-luvun musiikki. Nuoruusajan Steeples tekee keikkaa uusiutuneella kokoonpanolla ja kysyntää tuntuisi olevan myös Aarne Vesterinen Teamilla, jonka Emma-rautalankaversiosta on tullut Youtuben kautta varsinainen hitti. https://www.youtube.com/ watch?v=yP0cXw0JNvc Kotikaupungissaan Jyväskylässä Vesterinen nousi lauteille Jyväskylän Kesässä, kun The Steeples soitti 50-vuotisjuhlakonserttinsa nostalgisissa tunnelmissa. Vuonna 1996 henkiin heränneessä yhtyeessä ovat Vesterisen lisäksi nykyään mukana entinen SM-liigan toimitusjohtaja Urpo Helkovaara, MTV:n musiikkipäällikkönä toiminut Steeples-yhtyeen nykykokoonpanossa soittavat Veikko Nyberg, Pertti Hämäläinen, Ari Oinonen, Urpo Helkovaara ja Aarne Vesterinen. – Kuva Jyväskylän Kesä Rumpali Aarne Vesteriseltä sujuu myös kitaransoitto ja laulaminen. Ari Oinonen sekä Pertti Hämäläinen ja Veikko Nyberg. Juuri 67 vuotta täyttänyt Arska ei ole keikka- ja muilta kiireiltään vielä ehtinyt mukaan eläkeläistoimintaan, mutta lupaa korjata asian mahdollisimman pian. Ratkaisu ei ole vaikea, kun niin Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Marja Leena Makkonen kuin myös Vaajakosken Eläkeläisten puheenjohtaja Matti Pöppönen ovat tulleet tutuiksi muussa järjestötoiminnassa. Popparitkin eläköityvät Musiikin monitoimimies Nyberg sanoo juuri eläköityneen sukupolvensa eläneen hienon nuoruuden 60–70-luvun popin ja rockin aikaan ja kaipaavan edelleen nuoruusajan musiikkiaan. Erityisesti juuri tälle ryhmälle Steeples halusi suunnata juhlakonserttinsa. -60-luvun musiikki ei ole enää pelkkä harrastus vaan elämäntapa. Sen voima on käsittämättömän suuri virkistyksen ja energian antajana. Aina oppii uutta ja kehittymisen tie on loputon. Populaarimusiikki on nyt saanut saman iättömän arvostuksen kuin klassinen, jazz, blues ja kansanmusiikki, eli ei ole vain nuorisomusiikkia, on vain musiikkia ja monipuolisesti. Myös pop- ja rock-musiikilla pitäisi Nybergin mielestä jo olla oma paikkansa myös vanhusten palvelutaloissa. Eläkeläisjärjestöjenkin syytä reagoida Aarne Vesterisen mielestä myös eläkeläisjärjestöjen on syytä noteerata, että 60-luvun popparit ja rokkarit ovat jo eläkeiässä. -Olen ollut keikalla myös Roihuvuoren vanhustenkeskuksessa, jossa jengi jorasi innoissaan, kun soitettiin rautalankamusaa ja muita 60-luvun biisejä. Kovasti toivoivat sinne uudestaan. JARKKO MÄNTTÄRI Jutun kirjoittaja soittaa itse bassokitaraa jyväskyläläisessä Tetetermite-yhtyeessä, joka myös viettää perustamisensa 50-vuotisjuhlia tänä syksynä.
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Nro 5 syyskuu 2014 – 31 Päätä on hakattu seinään Maailmanparantaja ei lannistu Kun ehtii elämänsä varrella toimia kuudessa ammatissa, joissa sattuu ja tapahtuu, ja kun taitaa kirjoittamisen taidon, niin miksi ei saattaisi tuosta kaikesta jotain kirjoihin ja kansiin. Pekka Peltola omaksui tällaisen ajattelun – ja kirjoitti kirjan Päätä seinään. Kyseessä on kirjoittajan omien sanojen mukaan henkilöhistorian kautta kirjoitettu asiateos. Peltola on 73 vuoden ikään mennessä ollut monessa mukana. Pohjanmaan vanhoillisesta ilmapiiristä irtautumisen ensimmäisiä askelia oli sadankomitealaisuus, liikkeen toiminnan alkuunsaattaminen Suomessa. Sitä seurasi toimittajaura reporadiossa ja luottamustehtävien kautta pitkä ura ammattiyhdistystoimitsijana sekä jälkeenpäin pääasiassa ikäviä muistoja herättävä puoluetoiminta hajanaisessa SKP:ssa. Työuransa parhaimmaksi ajaksi Peltola nimeää ne puoluetoiminnanjälkeiset vuodet, jolloin hän sai työhallinon virkamiestyön lomassa toimia tutkijana, aiheenaan työläisten itsenäisyystaistelusta Namibiassa. Ennen kaikkea maailmanparantaja Kimmokkeen kirjan tekemiseen Pekka Peltola kertoo saaneensa kustantajaltaan. Vuonna 2011 ilmestyneen Afrikka-kirjan kustantaja kyseli, mistä Peltola saanut potkua kaikkeen aktiivisuuteensa, mitkä arvot häntä toiminnassaan ajoivat. Peltola ei suoraa vastausta kustantajalle osannut antaa. Kirja tuon keskustelun jäljiltä kuitenkin syntyi. Yhteinen tekijä maailmankuvan syntyprosessissa oli Peltolan nuoruutensa suureksi asiaksi nimeämä Sadankomitea, jossa muodostuneet arvot ovat olleet kestäviä tähän asti, ja ovat edelleen. Sadankomitealaisuudesta kumpusi läpi vaiherikkaan elämän jatkunut halu parantaa maail- maa. Peltola totesikin, että kirjan alaotsikoksi olisi sopinut paremmin Maailmanparantajan muistelmat. -Kustantaja piti kiinni idealistista, mutta minä pidin kiinni pääotsikosta, koska se kuvaa elämäni 50 viimeistä vuotta, kertoi kirjoittaja kirjansa julkaisutilaisuudessa. Mutta vaikka päätä on seinään hakattu, niin hyvin sen on sen kestänyt. Vielä työaika lyhenee Eniten Paltola kokee lyöneensä päätään seinään ajaessaan työelämään 6+6 –työaikamallia. Hän veti siitä 1990-luvun loppuvuosina toteutettua kokeilua, joka lopulta tyssäsi kuin seinään muun muassa silloisen pääministeri Paavo Lipposen vastustukseen. Peltola on edelleen vakuuttunut siitä, mikä on tutkimuksinkin todistettu, että työajan lyhentämisellä on mahdollista lisätä tuottavuutta ja työpaikkoja, ansiotasoakin alentamatta. Hän ei ole menettänyt uskoaan malliin. -Onhan työajan lyhentäminen jälleen keskustelun aiheena – ja pysyy niin kauan, että lyhentäminen jollakin tavalla toteutuu. Toiseksi päätä seinään –aiheeksi Peltola nimeää puolueriidan ajan SKP:ssa. Siinä hän joutui olemaan mukana paljon kauemmin kuin olisi halunnut, johtoasemassa niin osasto-, piiri- kuin keskuskomiteatasolla, jopa poliittisen toimikunnan jäsenenä. Peltola kirjoittaa kaksi vuosikymmentä jatkuneen puoluetoiminnan ajan muistelemisen olevan vastenmielistä. Työ sikäli oli tuloksellista , että taistolaisuus kärsi tappion. Poliittinen toiminta on innostavaa vain silloin, kun se on myönteistä ja suuntautuu tulevaisuuteen, summaa Peltola. Ei yhtään katkera Kirjan nimen on jo tulkittu kertovan katkeruudesta, jota Pekka Peltola kokee. Peltola tyrmää ajatuksen tyystin. -En ole yhtään katkera, hän sanoo ja vakuuttaa olevansa onnellinen, kun on saanut elää juuri sellaisen elämän kuin on saanut. Peltola kertoo oppineensa, että muutokset, varsinkin isot muutokset ovat hitaita. Ne kypsyvät hitaasti, mutta saattavat ryöpsähtää yhdessäkin yössä.. Kypsymisprosessi on paljon hitaampi kuin mitä kaksikymppinen nuorukainen ajatteli. Hän sanoo tänään, paljon kokeneena, Pekka Peltola lupaa ottaa elämän rauhallisesti. Mielessä on kuitenkin jo seuraava kirjahanke. Sen aihe on Botswana, ainoa eteläisen Afrikan maa, joka on itsenäistynyt ilman verisiä taisteluja. miettivänsä että parempi niin. Yhteiskunta pysyy paremmin kasassa, kun muutokset ovat hitaampia. Riippumaton vasemmistolainen Pekka Peltola ei – vastoin kuin vaimonsa Kati – liittynyt Vasemmistoliittoon puoluetta perustettaessa eikä ole liittynyt siihen vieläkään. Hän ilmoitti voivansa harkita liittymistä uuteen puolueeseen siinä tapauksessa, että se edes tekee päätöksen suuntautua yhdentymiseen sd-puolueen kanssa, vaikka vain pitemmällä tähtäyksellä toteutettavana aikeena. Myöhemmin hän on osallistunut useampiinkin yrityksiin luoda siltaa vasemmistoliiton ja SDP:n välille, mutta ne ovat kuivuneet kokoon. Houkutuksiin liittyä SDP:een ei Peltola ole tarttunut. -Olen tällainen riippumaton, mutta selvästi vasemmistolainen kyllä. Enää ei kaasua paineta täysillä. -Kaikelle riehumiselle on erilaisia hyvin valittuja jarruja. Niitä ovat ennen kaikkea lastenlapset, ja tuo Katikin vaatii huolenpitoa. Riehuminen saanut loppua Pekka Peltola sanoo ottavansa elämänsä nykyään rauhallisesti. HANNU HURME
32 – Nro 5 syyskuu 2014 ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Aulikki Oksasen runous helisee todellisuuden tuulikanteleessa 70-vuotisjuhliaan ja taitelijajuhlaansa viettävÄ Aulikki Oksanen on julkaissut runoja, proosaa sekä kuvateoksia. Oksanen on suositumpi kuin koskaan aikaisemmin. Hän oli Kajaanin Runoviikon vuoden runoilija. Kattavan kokonaiskuvan Oksasesta monipuolisena, herkkätuntoisena runoilijana saa Runoviikolla julkaistusta Helise, taivas! VALITUT RUNOT 1964 -2014 kokoelmasta (Siltala 2014). Sen ensimmäinen tuhannen kappaleen painos myytiin loppuun parissa viikossa. Oksasen ensimmäinen, J. H. Erkon proosan esikoiskirjapalkinnon saanut runokokoelma Hevosen kuolema ilmestyi vuonna 1966. Parin vuoden kuluttua julkaistiin esikoisromaani Tykkimiehen syli. Koskettava tarina rakastamisen vaikeudesta nosti kuuluisuuteen. ”Teos on kuin yksinäinen ruiskukka viljapellon laidassa”, ruotsalaiskriitikko ylisti kirjaa suomalaisen realismin silloisessa kaanonissa. Oksasen kirjallisen tuotannon tärkeimpiä teoksia on Runeberg palkinnon saanut Henkivartija (1990). Hänen kirjallisen tuotantonsa synteesinä pidetään omaelämäkerrallista Piispa Henrikin sormi ja muita katkelmia (2004), joka koostuu teksteistä, valokuvista, dokumenteista ja Oksasen omista piirroksista kautta hänen oman historiansa ja kulttuurihistorian. Aulikki Oksasen yht e i s kuntasidonnain en tuotanto koostuu kantaaottavista taistelulauluista herkkään, intiimiin lyriikkaan, balladeihin ja symbolisiin runoelmiin kansanrunouden heijastuspinnalla. Melodisen, myös hyvin visuaalisen runouden keskeisimpänä tematiikkana on rakkaus eri vivahteissaan. – Runoni ja kirjani kumpuavat lähes kautta linjan oman elämäni kokemuksista ja tuntemuksista, myös vaikeista, tummistakin tapahtumista ja tunteista. Suhtaudun intohimoisesti myös piirtämiseen ja maalaamiseen. Taiteellisessa mielessä koen itseni melkoiseksi hybridiksi. Haluan ylitellä taiteen raja-aitoja sen mukaan, miltä itsestäni milloinkin tuntuu. Aulikki on kirjoittanut tekstejä myös tämän päi- – Runoja ei voi komennella ja pitää sylissä, Aulikki Oksanen sanoo. – Kuva : Laura Malmivaara. vän suosituille laulajilpoliittisen laululiikkeen korostavia luontokeskeile ja säveltäjille, muun suosituimpien laulujen siä varhaisia runojani. muassa Vuokko Hovatalsanoittajana. Myöhemmin yksi runoisle, Kerkko Koskisella ja – Termit poliittinen lauta, nimeltä Talven rieTuure Kilpeläiselle. luliike ja poliittiset laulut mut, löysi tiensä omaeläHän on myös tehnyt ymmärretään melko kamäkerralliseen teokseen uusia tekstejä suomalaispeasti. Monissa lauluisPiispa Henrikin sormi ja ten klassisten säveltäjien, sani rakkaus, tunteet ja muita katkelmia. Armas Järnefeltin, Jean järki sekoittuvat poliit– Äitini lauloi paljon ja Sibeliuksen ja Toivo Kuutisiin teemoihin, ei niitä nauru oli herkässä. Opetlan sävellyksiin. Myös voi erottaa toisistaan. Eitajaisälläni oli komea hänen proosarunojaan on hän rakkaus ole erillään tenoriääni ja hän olivat sävelletty. muusta elämästä. tavattoman taitava käsisMutta, ei Aulikki ole tään. Opin kodin perintöpilkkujaan pudottanut, nä ja ”laulavassa kansaRunot kuin vaikka 60-luvun yhteiskoulussa” lukemattoman villieläimiä kunnallinen vimmaisuus määrän kansanlauluja ja Ohjeita runouden tulkinon taakse jäänyttä elämää. virsiä. taan ja kokemiseen AuHänen vasemmistolainen Vanhemmat suhtautuilikki Oksanen ei anna, arvomaailmansa on edelvat Aulikin kirjallisiin kehottaa vain kohtaamaan leen yhtä tinkimätön. harrastuksiin arvostavasrunoutta avoimesti. ti. – Runo hakee aina itse – Muistan hyvin sellaiLaulava oman tilansa. Runot ovat senkin tapauksen, kun he Oksasen perhe kuin villieläimiä, ei niitä hoputtivat minua lähtevoi komennella ja pitää Runoilijan uraansa Aumään kylään, mutta runo sylissä. Runojen pitää anlikki aloitteli jo viisivuooli keskeneräinen. Kärtaa tulla lähelle. Niitä pitiaana kirjoittelemalla sivällisesti he odottivat, tää kuunnella, katsella ja runonpätkiä ruskeasta kunnes runo oli valmis. olla alttiina. puotipaperista repäistyille Suuri yleisö sukupolveslappusille. Kenen ta toiseen tuntee Aulikki – Isäni ymmärsi tallenjoukoissa seisot Oksasen parhaiten herktaa näitä, vahvasti topekien rakkauslaulujen sekä liaanista arvomaailmaa Valmistuttuaan Opettaja- korkeakoulusta Aulikki pyrki ja pääsi Ylioppilasteatteriin. Opettajan hän työskenteli vain vuoden verran. – Televisiossa esittämämme, tekopyhyyttä kritisoiva laulu En kai vain ole nimikristitty oli liikaa kollegoilleni, ja jouduin melkoiseen ryöpytykseen. Luovuin opettajan työstä, ja kirjoittamien veti puoleensa. Aulikki oli mukana Ylioppilasteatterin Orvokkikabareissa ja Lapualaisoopperassa. Samoihin aikoihin hän kirjoitti laulujen tekstejä, joita Kaj Chydenius sävelsi. Vietnamin sota sysäsi Aulikin monien muiden tavoin vasemmistolaisuuteen. 1973 ilmestyneessä kirjassaan Isosisko ja pikkuveli hän kuvaa tätä prosessia ja tietoisuuden syvenemistä. – Järjetön sota järkytti syvästi pakottaen pohtimaan sen syitä ja seurauksia. Oli tärkeää ottaa kantaa ja valita puolensa suhteessa Vietnamin sotaan ja ylipäätään maailmanpolitiikkaan. Ryhdyin kirjoittamaan sodanvastaisia lauluja ja olin mukana mielenosoituksissa ja kansainvälisessä solidaarisuusliikkeessä. Kenen joukoissa seisot -laulu syntyi näissä tunnelmissa vuonna 1969. Oli myös tärkeää oivaltaa, että en enää mahtunut perinteiseen, piukkaan naisen rooliin, vaan vaadin naisen ja miehen välistä tasa-arvoa. Tuolloin haluttiin selvitellä myös Suomen historian kipeitä vaihteita. – Vaiettu totuus vuoden 1918 tapahtumista alkoi valjeta. Haastattelin ja tallensin punakaartissa taistelleiden naisten ja tyttöjen tuntoja ja kokemuksia. Keräämiäni faktoja hyödynsin romaanissani Järjen varjo(1966). Kaivattaisiinko nykyään vastaavaa poliittista liikettä? – Ainahan on tarvittu ja tarvitaan yhteiskuntakriittisiä ihmisiä, jotka pyrkivät parantamaan kulloistakin tilannetta. Natohuuma huolestuttaa Nykyinen maailmantila ja Natoa lobbaava hallitus saa Aulikki Oksasen vakavaksi. – Maailman tilanne on nykyään tavattoman komplisoitunut, täynnä järjetöntä väkivaltaa Naton joukkoja en Suomen maaperälle kaipaa, en edes harjoitusten muodossa. Ei ole rehellistä väittää, että Naton sotaharjoitukset ja Suomen lupaama isäntämaatuki olisivat teknisluonteisia. Natohan on ennen kaikkea sotilaallispoliittinen koneisto. En halua, että lapsenlapseni joutuisivat Naton joukkojen jatkeeksi joihinkin Irakin kaltaisiin kohteisiin. Suomen ei pidä missään nimessä liittyä Natoon, vaan säilyttää puolueeton roolinsa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meidän pitäisi olla puolueettomia Ihmisoikeuskysymyksissä, Oksanen muistuttaa. Ikääntymiseen Aulikki suhtautuu suopeasti kiireidensä keskellä. – Ajattelin, että se merkitsisi rauhoittumista ja seesteisyyttä. Mutta, mitä vielä tahti sen kun kiihtyy. Mutta, kyllä kai vauhti hiljenee, sitten kun on pakko rauhoittua. Minulle on tavattoman tärkeää, että tapaan jatkuvasti nuoria ihmisiä ja lapsia sekä läheisiäni. Perhe ja laaja suku on minulle tärkeä ja rakas. Myös ystäväpiiri on kallisarvoinen. Heiltä kaikilta saan haasteita ja elämän vettä. Myös luonto on minulle tärkeä voimanlähde ja lapsenlapset elämän suuri lahja. Lapsenlapsiaan Aulikki johdattelee toki taiteen pariin, leikkii ja viettää mahdollisimman paljon aikaa heidän kanssaan. – Erityisen hauskaa on kalastaa yhdessä.Olen mieheni kanssa opettanut kalastamisen taitoa nyt jo kuusitoistavuotiaalle lapsenlapsellemme. – Aiomme opettaa kalastamista myös pienemmille lastenlapsillemme, kunhan vesille kykenevät. Se on yksi arvokas perintö, jonka haluamme heille antaa, kun ei ole maallista mammonaa jakaa. Ahdin antimet ja luonnon keskellä kalavesillä oleminen on valtava lahja. Tietenkin myös runous on lohdullista antaen impulsseja niin ajattelulle kuin tunteillekin. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Aulikki Oksanen: Helise, taivas! KOOTUT RUNOT 1964–2014. Siltala, 2014.
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Nro 5 syyskuu 2014 – 33 Nykypäivän työväenkirjallisuudessa tartutaan yhteiskunnan epäkohtiin Työväenkirjallisuus on tänä päivänä yhteiskunnallista kirjallisuutta, jossa käsitellään monipuolisesti vähäosaisten elämää. Siinä tavataan myös kapitalismikriittisyyttä - jotkut uskaltavat väittää yhteiskunnallista kirjallisuutta vasemmistolaiseksi kirjallisuudeksi. Kirjailija Claes Andersson miettii, että tänään tarvitaan sellaista työväenkirjallisuutta, jossa kuvataan ihmisten yhteiskunnallisia ehtoja. Sitä, miten ympäröivät olot vaikuttavat yksilöön ja identiteettiin. – Ja tarvitaan kirjallisuutta, jossa kuvataan noiden ehtojen aiheuttamia vaikeuksia ihmisille. Tällainen kirjailija huomio myös luokkaulottuvuudet ja sen, miten ne näkyvät ihmisten arjessa, psykiatrinakin ja jazzmuusikkona tunnettu Andersson muotoilee. – Mielestäni on edelleen myös kysyntää perinteiselle työväenkirjallisuudelle historiamme ja nykysukupolvia edeltäneen todellisuuden kuvaajana. Kirjailija Tuula-Liina Varikselle tulee mieleen tämän päivän työväenkirjallisuutena humaani kirjallisuus, jonka tunnistaa myötätunnosta yhteiskunnan kaltoin kohtelemia kohtaan. – Sellainen kirjallisuus on ihan voimissaan, joka käsittelee maan ja maailman vähäosaisten todellisuutta. Ja jossa tartutaan yhteiskunnan epäkohtiin, myös toimittajana, kolumnistina ja Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajana toimiva Varis lisää. Tutkija Milla Peltonen kelpuuttaisi nyt työväenkirjallisuuden alle ainakin kapitalismikriittistä kirjallisuutta. Esimerkiksi 90-luvulla ilmaantunutta kirjallisuutta, jossa käsitellään lamaa. – Sitten on syrjäytettyjä ihmisiä käsitteleviä teoksia. On myös kirjallisuutta, jossa hahmotetaan historiallisesti kapitalismin kokonaiskuvaa. Ja sellaista tulevaisuuden kuvausta, jossa on epäkohdat viety äärimmilleen. Löytyy lisäksi teoksia, joissa kerrotaan tietyn ammatin raadollisistakin työskentelyolosuhteista, Työväen kirjallisuuden päivää järjestävän työryhmän jäsen Peltonen luettelee. Yhteiskuntaihanteiden julistamisen aika on ohi Claes Andersson miettii, etteivät parhaat kirjailijat ole yhteiskuntakritiikissään liian osoittelevia. He eivät julista mahdollisia yhteiskuntaihanteitaan. – Kun osoittaa, mitä huonoa Tuula-Liina Variksen mielestä hyvä taide on aina humaania ja osoittaa empatiaa vähävoimaisia kohtaan. Hyvä taiteilija näkee yhteiskunnallisen todellisuuden eikä kaihda puuttua sen ongelmiin ja vääryyksiin. – Kuva: Veikko Somerpuro. Lukuvihjeitä Claes Anderssonin, Milla Peltosen ja Tuula-Liina Variksen vinkkejä nykyajan suomalaisesta yhteiskunnallisesta kirjallisuudesta Claes Andersson kertoo kirjoittavansa aika paljon vanhenemisesta ja kuolemasta parhaillaan viimeistelemässään jatko-osassa teokselle Oton elämä. – Kuva: Johan Bargum. yhteiskunnassa on, lukija voi itse päätellä, miten pitäisi asioita korjata. Kirjallisuuden merkitys ei ole mielestäni hiipumassa yhteiskunnallisena muutosvoimana, jos se on laadultaan korkeatasoista, Andersson huomauttaa. Tuula-Liina Variskaan ei pidä liian poliittisesta, aatetta julistavasta kirjallisuudesta. Hän arvostaa sellaista yhteiskunnallista kirjallisuutta, jossa ei pyritä olemaan oikeassa, mutta analysoidaan yhteiskunnan rakenteita. – Sellainen kirjallisuus toimii todellisuuden peilinä ja vaikuttaa ihmisen maailmankuvaan, vaikkakin yksilöittäin eikä niinkään joukkoihin. Se ei opeta eikä saarnaa, sen menetelmä on näyttää, mitä maailma on. Hyvä kirjallisuus on aina tavallaan muutosvoima, Varis pohtii. Varis muistuttaa, että puoluesidonnaisuus oli monelle perinteiselle työväenkirjailijalle myös taakka sananvapauden rajoituspyrkimysten tähden. Esimerkiksi Raoul Palmgrenille, Arvo Turtiaiselle, Elvi ja Aira Sinervolle ja Jarno Pennaselle ja Anja Vammelvuolle. – Heitä toisaalta kunnioitettiin, mutta toisaalta myös vahdittiin. Myös monet myöhemmät, varsinkin kaikkein kiihkeimmin politisoituneet kirjailijat joutuivat toteamaan ajautuneensa 70-luvulla vaikeaan tilanteeseen. Milla Peltonen on huomannut, etteivät kirjailijat mielellään enää tunnustakaan mitään poliittista väriä. Muistot 70-luvun puoluekantaisesta kirjallisuudesta ovat saattaneet vaikuttaa haluttomuuteen leimautua puoluepoliittisesti. – Se saattaa selittää myös sitä, etteivät kirjailijat halua kutsua itseään työväenkirjailijoiksi, Peltonen sanoo. On turha odottaa suuria kertomuksia Suomessa julkaistaan, ostetaan, lainataan ja luetaan kirjoja paljon. Siksi Milla Peltosen mukaan kirjallisuudella on edelleen ainakin mahdollisuuksia merkittävään yhteiskunnalliseen vaikutukseen. – Toivoisin kuitenkin enemmän rohkeampia ja omaperäisempiä teoksia, joissa yritettäisiin hahmottaa maailman tilannetta. Ja siinä globaalin verkoston avaaminen olisi hienoa: tämän päivän jakoa riistäjiin ja riistettyihin, Peltonen mainitsee. Peltosen mielestä lukijat odottavat lisäksi suuria kertomuksia esimerkiksi lähihistoriasta ja lamasta. Tuleeko mahtavia sukupolviromaaneja vaikka hyvinvointivaltion synnystä ja väitetystä murenemisesta tai itsenäisyyden kehityksestä aina EU-jäsenyyteen asti? – En tiedä, kannattaako suuria kertomuksia odottaa, sillä nykykirjailijat kirjoittavat yleisesti Milla Peltonen sanoo, että perinteisiä työväenkirjailijoita yhdisti syntyperä, luokkakokemus ja yhteiskuntanäkemys. Yhteiskunnalliselta kirjailijalta ei vaadita ainakaan tiettyä syntyperää ja keskeiset kokemukset sekä näkemykset ovat monipuolisia. – Kuva: Mia Hemming. ottaen lyhyemmin, pinnallisemmin, sirpaleisemmin. Yhteiskunnalliset kirjailijat ovat maailmanparantajia Claes Anderssonin mielestä hyvä yhteiskunnallinen kirjallisuus on kuitenkin siinä merkityksessä vasemmistolaista, ettei se koskaan ihannoi väkivaltaa. Se ei ole koskaan sortajien puolella, vaan puolustaa vähäosaisia, joilla on erinäisiä vaikeuksia yhteiskunnassa. – Ihmisiä, joilla on heikko asema yhteiskunnassa taloudellisesti, sosiaalisesti tai etnisesti, Andersson selvittää. Andersson kertoo kirjoittaneensa esimerkiksi ihmisten • Mari Mörö, Kiltin yön lahjat. WSOY, 1998. • Aki Ollikainen: Nälkävuosi. Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2012. • Milla Peltonen (toim.): Päätön – Novelleja työstä ja työttömyydestä. Into Kustannus, 2014. • Mathias Rosenlund: Vaskivuorentie 20. Schildts & Söderströms, 2013. Kirjailijoita: Kari Hotakainen, Sirpa Kähkönen, Rosa Liksom, Sofi Oksanen, Maarit Verronen, Kjell Westö psyykkisistä vaikeuksista, alistumisesta ja alistamisesta ja yhteiskunnan ja maailman ilmiöistä. Hän pitää itseään vasemmistolaisena kirjailijana. – Myöskään runoissani en ole koskaan ihannoinut väkivaltaa vaan pitänyt aina heikompien puolta. Tuula-Liina Varis kirjoittaa mielestään yhteiskuntakriittistä kirjallisuutta, jossa hän pyrkii näyttämään maailman sellaisena kuin se on. – Minussa on ihmisen asialla olevaa maailmanparantajaa kuten muissakin yhteiskunnallisissa kirjailijoissa, Varis kuvailee. MIA HEMMING
34 – Nro 5 syyskuu 2014 ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Syömään! Näkymä Taulasalon venelaiturilta. T Näsijärvellä arvokalaa soutamassa Aamukuhaa Taulasalon tapaan kevyesti haudutettujen na E päilemme, että muissa uisteluveneissä arvuutellaan, ovatko nuo ukot karanneet Koukkuniemestä vai jostakin toisesta hoivakodista. Olemme Näsinselällä nähdäksemme ainoat kuhaa soutavat. Muut veneet nyökkivät kevyessä aallokossa moottorivetoisina. Mutta me, Jouko Hirvonen ja minä, mepä yritämme Näsijärven arvokalaa vanhempaan tapaan, soutamalla. Emme kuitenkaan ihan siihen ammoiseen, jolloin pihlajavavat ja kelat olivat itse tehtyjä ja vapojen päähän kiinnitettiin pimeimmäksi aikaa kivensirujen ympärille löysästi puristetut kruunu- tai muut metallikorkit hälyttämään kuhan iskusta – niin että muissa veneissä ei sitä hoksattu. Olemme lähteneet Aitoniemestä, soutaneet Tuuliniemen ympäri ja nyt jatkamme Näsinselän yli kohti Harvassaloa. Siellä keittäisimme perunat, pyöräyttäisimme ravitsevan ja maukkaan nätköttihöystön ja päälle joisimme kahvit. Yöksi ehtisimme tällä kelillä Taulasaloon. Soutumatkaa kertyisi vajaat 20 kilometriä. Oikean laidan vapa tärähtää, vastaisku, ja kuha on kiinni. Jouko kelaa sen muitta mutkitta veneen viereenn, koukkaa kädellä kidusten taakse ja nostaa veneeseen. Kuha on pienehkö, mutta ylittää selvästi veneen laitaan merkityn alamitan. Tainnutus, verenlasku ja suolistus. Jouko kastelee Aamulehden aukeaman ja käärii kalan siihen. Veden haihtuminen pitää kalan viileänä ja tuoreena seuraavaan päivään. Amiraaliperhonen iltapalalla. Tauolla Harvassalon rannassa. Päivä jo paistaa... – Herätkää, päivä jo paistaa Näsijärven yllä. Kun olen herännyt, könynnyt ulos teltasta ja katsaonut veneen, tekee mieli huutaa kuin Jack Londonin romaanihenkilö Päivänsäde, joka aloitti aamun huutamalla auringon paistavan Klondyken yllä. Jätän huutamatta, eipä täällä ole muita herätettäviäkään kuin Jouko, joka kohta kömpii teltasta. Olemme rantautuneet Taulasaloon puoliltaöin ja pystyttäneet sisäteltan suojaksi sääskiltä. Lämpötila ei ole laskenut yöksikään. Pelkkässä sisäteltassakin on ollut hikisen kuumaa. Pannkukahvien ja puuron jälkeen nuotio saa jäädä hiillostumaan. Jouko valmistaa nuotiokuhaa ja haudutettuja nauriita foliossa. Resepti on perusresepti niin, että voin korvaa suomalainen kylmäpuristettu rypsiöljy. Se sopii mainiosti kuhan ja kesäsipulin mietoihin makuihin. Voita tähän helteeseen ei olisi voinut tuodakaan. Emme oikein tiedä, miksi kutsua ateriaa. Aamiainen se ei enää ole, mutta ei vielä puolinenkaan. Ruokalajin nimeämme Taulasalon aamukuhaksi ke- hyesti haudutettujen nauriiden kera. Aurinko paistaa Näsijärven yllä – ja paistaa ja paistaa. Helle jatkuu viidettä viikkoa. Jo aamukahdeksalta alkaa olla sietämättömän kuuma. Käymme pienen parituntisen kierroksen järvellä, mutta pois sieltä on tultava‚ eikä tämmöisellä helteellä mikään kyllä syökään. Nässy timmissä kunnossa Järvi on timmissä kunnossa: vesi on kirkasta, pohja näkyy harvinaisen pitkältä. Jouko kertoo, että Näsijärven veden laatu on parantanut aivan valtavasti. 60- ja 70-luvulla näkyvyys oli 40 senttiä. Viime vuosina hän on kalareissuillaan käyttänyt vettä juomavetenäkin. – Järven kunto näkyy kalakannassakin: kuhaa, muikkua, järvitaimenta ja -lohta, nieriääkin. Joukolla on pitkä tuntuma Näsijärveen. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 60 vuotta pispalais- pojan Näsijärvi-retkien alkamisesta. Kolmevuotiaana hän pääsi ensimmäisen kerran järvelle. Siitä alkoi ehtymätön kiintymys Suomen suurimpaan järveen, jylhänkauniiseen ja oikukkaaseen Nässyyn. Kuhansoutaja ei hulluttele Asentopaikassa päivän kuhnailtuamme alamme kypsyä helteeseen. Sinänsä paikka on hyvä, varjoisakin. Siirtelemme kyhäämäämme – lue: taitavasti rakentamaamme – penkkiä auringon kierron mukaan varjoon. Sekään ei auta, ja Näsijärvessä pulahtaminen on tuonut vain hetken helpotuksen. Iltapäivällä korjaamme retkisuunnitelmaa. Alunperin olimme aikoneet viipyä Taulasalossa kaksi yötä ja soutaa kuhaa toisen yön saaren lähivesillä. Paluumatkalle lähtisimme aamulla ja Aitoniemessä olisimme joskus iltapäivän alussa.
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Nro 5 syyskuu 2014 – 35 Reseptejä Syystärräyksestä Juttu Kesä sato talteen -kilpailusta sivulla 9. Suppilovahverohilloke ”Ohje saatu tamperelaiselta Eeva Pynnöseltä ja olen hillokkeen valmistanut 23.9.2013, hyvää on ollut.” Valmistaja: Marja-Leena Järvelä Tampere 2l 4-5 dl Liemi ¾ tl suolaa 2 dl vettä 1 kpl laakerinlehti 5 kpl neilikkaa 5 kpl maustepippuria 1,5 dl balsamiviinietikkaa (tummaa) 1-2 kpl sipulia (ei pakollista) Tampere siintää etäisyydessä. auriiden kera Kun mitkään taivaan merkit ja älypuhelimen säätiedotus eivät lupaa muutosta, pääätämme lähteä paluumatkalle helteen hellittäessä illalla ja soutaa yötä myöten. Parinkymmenen kilometrin soutumatka tällä säällä olisi sulaa hulluutta, ja semmoiseen eivät kunnon kuhansoutajat sorru. Hellepakolaisia – pinnalla ja pinnan alla Ja mikäpä hätä: paluumatkalla voimme tietysti vetää uistinta yhtä hyvin Näsinselällä kuin Taulasalon vesilläkin. Vihdoin aurinko alkaa punertaa. Siivoamme leirin, tarkistamme jo aamulla sammuneen nuotiopohjan moneen kertaan ja työnnämme veneen vesille. Minulla on ensimmäinen soutuvuoro. Arvelemme olevamma hellepakolaisia. – Koskaan aikaisemmin ei ole sattunut, että minun olisi pitänyt tuoreita suppilo- vahveroita tai pakastettuja sienet voi pilkkoa pieneksi Kaikki kiehautetaan lähteä Näsijärveltä kuumuuden vuoksi, yllättävästi nousevien ukkoskuurojen ja myrskynpuuskien alta kyllä, Jouko sanoo. Tulomatkalla kuha iski selvästi iltakuuden jälkeen. Niin se tekee nytkin, hieman myöhemmin vain. Olemme jo ohittaneet Ykspetäjän ja Harvassalo jää vasemmalle, kun yksi vavoista taipuu rajusti ja iskee vastaan. Aivan syönnillään ei kala kuitenkaan ole, vaan onnistuu puistelemaan vaapun irti, sen saman hyväottisen, jolla menomatkan kuha saatiin. Parikymmentä minuutti myöhemmin tärähdys ja vastaisku toistuvat samassa vavassa. Nyt kuha on kiinni. Se on jo hyvänkokoinen, reilut 60-senttinen. Sen suoli on tyhjä, kuten edellisillan saaliinkin. Hellettä pitävät kuhatkin, emme vain me kuhansoutajat. PEKKA ISAKSSON Paahtava helle, airoissa Jouko Hirvonen. 1,5 dl hillosokeria Lisätään sienet ja keitetään 20 minuuttia, purkitetaan heti. Valmista 2 viikon kuluttua – erittäin säilyvää. Tomaatti ja sipulihillo Anna-Liisa Fagernäs Ykspihlajan Eläkeläiset Viipaloi 1 kg sipulia Viipaloi 2 kg vihreitä tomaatteja Ripottele 4 rkl hienoa sokeria kerrosten väliin. Anna seistä yön yli. Kaada kertynyt liemi pois. Taulakääpiä ja viisaita koskeloita Taulasalo on saari Näsijärvessä ja Tampereen kaupungin retkeilymetsä. Salon tunnetumpi merkitys lie asumaton metsä, mutta se tarkoittaa myös isohkoa asumatonsa saarta. Taula on taulakäävästä (kuvassa vanha yksilö) valmistettua sytykettä, jota käytettiin tulen tekemiseen tuluksilla. Taulasalo on siis asumaton saari, josta on aikoinaan kerätty taulakääpiä taulan valmistamiseksi. Kuhansoutajien hauskimpiin kokemuksiin kuului koskelopoikue, joka saalisti aamiaista Taulasalon lahdelmista. Hitonmoisesti räpiköivä poikue sukelsi emonsa johtamana yhtenä rintamana kohti lahdelman pohjukkaa, ajoi pikkukalat pintaan ja napsi ne makeisiin nokkiinsa. Luonto-ohjelmissa on tuon tuosta näytetty samalla tavalla saalistavia miekkavalaita esimerkkinä eläinten älykkyydestä. Osaapa siis kotoinen koskelokin saman tempun. (P.I.) Liemi 900 g 4 ½ dl 4 ½ dl 20 kpl 1 pala sokeria vettä etikkaa kokonaista neilikkaa kanelia Anna tomaattien ja sipulien kiehua liemessä läpikuultavan kirkkaiksi. Purkita. Käytetään liharuuan kanssa tai voileivän päällä. Raparperichutney Liisa Luokkamäki Vaasan Eläkeläiset 500 g 2 1 2 rkl 2 2 rkl 3 dl 2 dl raparperia isoa sipulia punainen paprika makeaa chilikastiket- ta valkosipulin kynttä raastettua inkivääriä hillosokeria fariinisokeria 1 dl balsamiviinietikkaa Suolaa, timjamia, lipstikan lehtiä Kuori raparperit ja leikkaa ne pieniksi paloiksi. Silppua sipulit ja paprika pieniksi. Mittaa kaikki aineet kasariin. Hauduta kunnes raparperi on soseutunut. Jos haluat chutneystä vaaleampaa, korvaa balsamiviinietikka valkoviinietikalla. Tölkitä chutney ja tarjoa esim. grillatun lihan kanssa. Voi myös pakastaa. Aamun piristys Liisa Luokkamäki Vaasan Eläkeläiset 500 g 1 dl ½ dl 250 g 1 porkkanoita vettä sitruunamehua hillosokeria raparperin varsi Kuori porkkanat ja raparperi. Leikkaa ne pieniksi paloiksi. Lisää kaikki aineet kattilaan ja keitä kypsiksi. Soseuta ja purkita. Tarjoa paahtoleivän kanssa. Sopii myös voimakkaiden juustojen kera. Sarja hilloja Pirkko Vähärautio Himangan Eläkeläiset ry Sitruuna-kesäkurpitsahillo: Kuori kesäkurpitsa. Halkaise se, poista pehmeä sisus. Paloittele kattilaan. Kuori 2 omenaa, poista siemenkodat ja paloittele omenat. Lisää 1 desi vettä ja keitä kypsiksi, noin 15 min. Soseuta. Pese 2 sitruunaa. Lisää soseeseen 2 teelusikallista sitruunankuorta ja 1,5 dl sitruunanmehua sekä 2,5 dl hillosokeria. Keitä 5 minuuttia välillä sekoittaen. Jäähdytä ja säilytä jääkaapissa. Tyrni-omenahillo: 1 litra tyrninmarjoja, 2 dl vett ä, keitä kunnes muodostuu väkevä mehu. Siivilöi mehu ja kaada kattilaan. Kuori 2 omenaa, kuutioi ja laita kattilaan. Keitä kunnes omenat ovat pehmeitä, soseuta. Lisää n. 700 g hillosokeria ja keitä n. 10 minuuttia vällillä sekoittaen. Lisää valmiiseen hilloon tilkka rommia. Jäähdytä ja purkita. Säilytä jääkaapissa.
36 – Nro 5 syyskuu 2014 ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Kiinalainen ystäväni Hu Sujyn Postilaatikostani tipahtaa kirje, se on tullut kaukaa – Kiinasta Pekingistä. Sanoisin: on miltei uskomatonta, että kiinalainen ystäväni Hu Sujyn muistaa minua edelleen kirjeellä. Kenelläpä on kuuden vuosikymmenen takaisia ystäviä? Kirjeessä Hu onnittelee minua kiinalaisen vanhan kalenterin mukaisen Hevosen-vuoden alkamisen johdosta ja toivottaa minulle terveyttä ja rauhallisia eläkeläisen elämänpäiviä. Ystäni Hu kertoo myös omasta elämästään, työstään, eläkepäivistään ja Kiinan nykypäivästä. Tulin tutuksi Hu´n kanssa lokakuussa 1953 Pekingin yliopistossa. Olin silloin toverini Aarre Nojosen kanssa opiskelemassa kiinankieltä Pekingin yliopistossa. Siellä oli silloin tapana, että saapuneille ulkomaalaisille opiskelijoille haetaan ystäväksi kiinalainen opiskelija, joka auttaa kiinalaisten elämään tutustumisessa ja opastaa liikkumaan suurkaupunki Pekingissä. Minulle sattui tulemaan avustajaksi ja ystäväksi nuori 20-vuotias pekingiläisneitonen Hu Sujun. Hän oli nuorisoliiton jäsen, opiskeli venäjänkieltä ja oli luonteeltaan auttavainen ja ystävällinen. Niin kuin minulla ei ollut aiemmin kiinalaisia tuttavia ja ystäviä, Hu ei ollut myöskään tavannut eurooppalaisia nuoria eikä ystävystynyt heidän kanssaan. Olimme näin keskenämme samanlaisessa erikoisessa tilanteessa: Hu´lle kysymys oli siitä millälailla tutustua vieraseen suomalaiseen, joka on tullut kaukaisesta maasta ja opiskelee kiinaa; minulta kysyttiin miten tulen toimeen ja tutustun kiinalaisystävään. Kotimaassa matkaan lähtiessä oli neuvottu, että kiinalaisiin pitää suhtautua kunnioittavasti ja heidän kanssaan pitää rakentaa hyviä ystävyyssuhteita. Entä miten ystävyyssuhteemme alkoivat rakentua? Lokakuussa 1953 Pekingin yliopistossa olin kieliopiskeluni alkuvaiheessa ja kielen oppiminen tuntui vaikealta ja kerrassaan mahdottomalta. Kiinankielen konsonatit olivat vierailta ja vaikeita ääntää. En oppinut sanomaan niitä niin kuin pitää sanoa. Kirjoitusmerkit näytttvät mahdottomilta oppia, on- Kuva kuuden vuosikymmenen takaa, jolloin Hu Sujyn ja Kalle Kuittinen ystävystyivät. Ystävykset vuonna 2005: Kalle kävi tapaamassa Hu´ta Pekingissä. han isoissa sanakirjoissa yli 50 000 merkkiä. Kenenkä muistiin uppoaisi niin paljon merkkejä? Ja miten merkkejä kirjoitetaan, eihän kirjoitustaitoni ollut hyvä. Juuri tällaisessa käännekohdassa, jatkanko opiskelua vai palaanko Suomeen, Hu tuli ystäväkseni. Ensin hän opetti minulle miten tulee sanoa hänen nimensä Lao Hu. Sanoin pitkän aikaa hänen nimensä väärin. Hyvää ystävää puhutellessä kiinalaiset sanovat tuttavallisesti”lao” eli ”vanha”. Mutta kun sanoin ”laohu” se kuulosti Hu¨lle sanalta ”tiikeri”. Hu toistamistaan toisti minulle, ettei hän ole ”tiikeri”, vaan korot pitää sanoa oikein. Kun ninulla oli tällainen sinnikäs ääntämisen oikaisija, opinhan viimein, ”suomalainen puupää”, fenlan mutouren, sanomaan hänen nimensä oikein. Hu auttoi minua kiinenkielen opiskelussa ensinmäisen vuoden aikana ratkaisevasti: Hu´ta kii- tän, että opin puhumaan kiinankieltä. Sittemmin tiemme erosivat siirtyessäni opiskelemaan Renmin daaxyehon (Kansan yliopistoon), mutta aina kun tapasimme eri tilaisuuksissa, yliopiston tilaisuuksissa, illanvietoissa tai sattumoisin, juttelimme ja kerroimme kuulumisiamme. Ystävyytemme pysyi ja lujittui. Sitten meni vuosikymmeniä – vuodet kiisivät nopeaan. En kuullut Hu´sta pitkään aikaan mitään. Aloin 90-luvulla kysellä Helsinkiin Pekingin yliopistosta saapuneilta kielenopettajilta tunteeko kukaan ystävääni Hu’ta. He tunsivat ja tiesivät Hu´n. Kirjoitin Hu´lle, hän vastasi ja ystävyytemme palautui vuosien jälkeen. Hu kertoi avioituneensa 50-luvulla, hänellä on perhe ja kolme lasta, nyt myös lastenlapsia. He ovat kaikki rakkaita, kiinalaiseen perinteeseen kuuluu huolenpito ja rakkaus lastenlapsia kohtaan. Olen sittemmin tavannut Hu´n kaksi kertaa Pekingissä: vuonna 2005 ja 2011. Kävin hänen kodissaan. Se oli hyvä ja rauhallinen asua, todella kodikas.. Hu otti minut ystävällisesti vastaan sanoen ”Olemme vanhoja pitkäaikaisia ystäviä”. Kiitin Hu´ta sanoen, että sinä olit minulle nuoruudessani arvaattoman tärkeä ystävä: ilman sinua en olisi oppinut kiinankieltä. Nyt olemme jatkuvassa kirjeenvaihdossa: Hu lähettää minulle kirjeitä ja uudenvuoden tervehdyksiä, vastaan kiitollisin ajatuksin. Hu kertoo ja vakuuttaa, että Kiinassa elämä menee tällä hetkellä hyvin. Kiinaa rakennetaan, kansan toimeentulo on kaikin tavoin kohentunut. Viisituhatta vanha kulttuuri kehittyy, mutta emme unohda esi-isiemme saavutuksia. Käymme retkillä Kiinan muurilla. Se on historiamme pysyvä muisto orjayhteiskunann ja orjatyön ajalta.Nyt me rakennamme vapaina Kiinan erikoistyyppistä sosialismia sosialismin ensinmäisellä asteella. Tavoitteemme auuntautuu sosialismin korkeasti kehittyneeseen yhteiskuntaan. Huomaan, että Hu’ n ajatuskulku on tässä suhteessa erilaista kuin suomalaisillla. Eihän meillä sosialismista puhuta juuri mitään. Sitten Hu sanoo: rakennustyötä varten tarvitsemme rauhaa. Rauha on Kiinan kansan perusajatus ja toive. Hu kysyy: eikö Suomen kansan perustoive ole sama: rauha maailman kansoille. Olen kiitollinen kiinalaiselle ystävälleni Hu´lle. Hu on opettanut elämänkatsomuksen perusasioita. Odotan, koska postiluukusta tipahtaa uusi kirje? Kiinalainen ystäväni ei unohdu. Muistuu mieleen Hu´n opettama kiinalainen laulu: ”Dong fang hong, taiyang seng--” (Idässä punoittaa, aurinko nousee--” KALLE KUITTINEN
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Nro 5 syyskuu 2014 – 37 Puolalaiset käänsivät selkänsä yksityisrahastoille Ylivoimainen enemmistö puolalaisista työikäisistä valitsi eläkerahastokseen yhteiskunnallisen eläkejärjestelmän (ZUS). Noin 16 miljoonasta kansalaisesta vain 15 prosenttia suosi liikepankkien hallinnoimia OFE-eläkerahastoja. Yksityisiin rahastoihin luottivat eniten poliittisen janan oikealla puolella toimivien puolueiden kannattajat ja hyvätuloiset alle 40-vuotiaat. Liberaalihallitus oli suonut puolalaisille harkinta-aikaa valita eläkejärjestelmänsä huhtikuun alusta heinäkuun loppuun asti. Reilu puolet ei ottanut lainkaan kantaa asiaan, joten se joukko joutuu Puolan eläkelainsäädännön nojalla automaattisesti ZUS-rahastoon. Katumapäälle tulevilla puolalaisilla on kuitenkin oikeus vaihtaa eläkerahastoa lähivuosina - ensimmäisen kerran jo vuonna 2016. – Tulos oli yllättävän selvä. Kansalaiset antoivat meille selväsanaisen puoltolauseen, myhäili ZUS-eläkerahaston pääjohtaja Zbigniew Derdziuk. Eläkerahaston pomojen eliittielämä vihastuttaa ZUS-rahaston kilpailukykyä eivät nakertaneet edes ylimmän johdon mahtipalkat, etuoikeutetut eläke-etuudet ja tuhlaileva elämäntyyli kalliine ulkomaanmatkoineen. Erityisesti iltapäivälehdissä ihmeteltiin alkukesän aikana lähes päivittäin ZUS-päälliköiden holtitonta eläkerahojen käyttöä omiin tarkoituksiinsa. Yhteiskunnan varoja kuluu vuosittain kymmeniä miljoonia euroja myös rahaston 46 000 työntekijän palkkoihin, jotka ylittävät keskimäärin selvästi Puolan keskiansiotason. Eläkeläisten keskitulo on Puolassa 1500 zlotya eli noin 375 euroa, mutta sillä rahalla on vaikeaa tulla toimeen jokapäiväisessä elämässä. Kymmenien tuhansien eläkeläisten on kuitenkin sinniteltävä jopa alle 1000 zlotyn kuukausiansioilla. – Puolan puolustusvoimissa työskennelleen piispan 10 000 zlotyn kuukausieläke on vastaa miltei koko vuoden eläketuloani. On siinä meillä oikea aito Epäilevä informaatikko Mariusz Bojanowski valitsi ZUS-rahaston, koska hän pelkää yksityisen eläkerahaston investoivan varojaan liiallisella riskillä. – Luotan yhä vuosikymmeniä toimineeseen yhteiskunnalliseen eläkerahastoon. Varsin pienituloisena en halua menettää maksamistani summista mihinkään haihatteluun, 35-vuotias informaatikko selvittää. Hän ei pidä myöskään ZUS-rahastoa täysin varmana eläkerahastona, sillä onhan se kytköksissä Mariusz Bojanowski. Jeesuksen opetuslapsi, kummeksui ihmisten eriarvoisuutta 82-vuotias Maria Kaczmarek. Eläkeläisiä kismittää lisäksi eläkkeiden 1,6 prosentin korotus tänä vuonna, sillä se tuo kukkaroon vain noin 15-20 zlotya eli 3,5-5 euroa kuukaudessa. Ilkeitä ilmeitä Eläkeläiset ottivat tyrmistyneinä vastaan keskusta-oikeistolaisen hallituksen päätöksen eläkkeiden jäädyttämisestä myös vuonna 2015. Haastattelukierros Varsovan ydinkeskustassa paljasti, etteivät eläkeasiat kiinnostaneet sen enempää alle 30-vuotiaita kuin muutaman vuoden kulut- tua eläkkeelle astuvia. Monet kiirehtivät tylysti ohitse, jotkut jopa pysähtyivät hetkeksi ja virkkoivat muutaman sanan, mutta haastattelua he eivät halunneet antaa. – Eläkeikä on sen verran kaukana, etteivät rahastot jaksa oikein innostaa, useimmat kadunkulkijat totesivat. Ynseimpiä olivat nuoret miehet, jotka loivat tämän kirjoittajaan ilkeitä silmäyksiä. Keskusteluun antautui vasta kahdeksas häiritsemäni henkilö, tummatukkainen riuskan tuntuinen nainen. MATTI HOVISEPPÄ Toimitussihteerin eläkeongelma Puolan bruttokansantuotteen vaihteluun. – On ikävä mahdollisuus, että yhteiskunnalliseen rahastoon maksetuista eläkesummista ohjautuu rahaa myös OFE-rahastoon. Bojanowski katselee kuitenkin molempia eläkerahastoja epäilevin silmin. – Eläkemaksujen mahdollinen yllättävä kallistuminen voi iskeä ikäviä lovia nelihenkisen perheeni lääkäri- ja apteekkikulubudjettiin. Ministeriön lehdessä toimitussihteerinä ahertava Malgorzata Nowotny tuntui olevan hyvin valveutunut eläkerahastoasiassa. – Lakisääteinen eläkeikäni tulee vastaan jo alle kymmenen vuoden kuluttua. Joten valitettavasti minun on ryhdyttävä pulittamaan eläkemaksuja ZUS-rahastoon. – Tyttäreni valitsi OFE-rahaston. Minä olisin tehnyt samoin, jos olisin ollut nuorempi, Nowotny korostaa närkästyneen näköisenä. Hän arvosteli tuliki- Malgorzata Nowotny. venkatkuisesti hallitusta aivan liian lyhyen har- kinta-ajan antamisesta työikäisille. – Neljään kuukauteen sisältyi suosituin lomakausi. Joten kansalaisille jäi todellisuudessa ihan minimaalinen aika miettiä, kumpi eläkejärjestelmä oli mieluisampi. Nowotny ihmetteli myös hallituksen laimeaa tiedotuskampanjaa eläkerahastoista ja niiden eroavaisuuksista. – Kaikki viittaa siihen, että OFE-rahaston hyvistä puolista vaiettiin ihan tahallaan. Oulun Eläkeläisillä 55 vuotta täyteen Oulun Eläkeläiset ry vietti elokuulla toimintansa 55-vuotisjuhlia kesäpaikassaan Vaaskelassa, luonnonkauniissa Hietasaaressa. Yhdistyksen puheenjohtajana vuoden alusta toiminut Katri Salo kertoi, että juhliin oli kutsuttu toistakymmentä eläkeläisyhdistystä. Tupa olikin täynnä ja parisataa vierasta täyttivät pihapiirin tanssipaviljongin. – Tämä on vuoden tapahtumista suuritöisin, Salo arvioi. Jäseniä Oulun Eläkeläisillä on viitisen sataa, ja Salon mukaan heistä reilut viisikymmentä voidaan laskea aktiiveiksi. Kesätoiminta Vaaskelassa Liki satavuotias Vaaskela on ollut kymmenen vuotta yhdistyksen omistuksessa. Sitä ennen Oulun Eläkeläiset vuokrasi paikkaa. Arvokkaan huvilarakennuksen lisäksi tontilla on tanssipaviljonki, ulkohuonerakennus, grillikatos ja käsityöpirtti. tävät tanssit, jotka talvella siirtyvät Koskelankylän Valolle, toisen talovanhuksen sisään. Jäsenmäärä kurkottaa ylöspäin Askeltajat, Oulun Eläkeläisten senioritanssiryhmä, vauhdissa. Istumassa puheen pitänyt Oulun hyvinvointilautakunnan puheenjohtaja Pirjo Sirviö ja vieressä Oulun Eläkeläisten entinen puheenjohtaja Olavi Peltoniemi. – Puolet rakennuksista on tehty omina talkoina. Kesällä kaikki toimintamme järjestetään täällä, talvikaudella ollaan Aleksinkulmalla. Yhdistys vuokraa Vaaskelaansa myös ulkopuolisille. Häävarauksia on tehty jo ensi kesälle ja muitakin juhlia alueella järjestetään. Kesäisin Vaaskelan ruisleipää ovat kahdesti viikossa järjestet- 55-vuotisjuhlapäivänä pihan käsityöpirtissä oli avoinna myyntinäyttely, jossa oli tarjolla erilaisia tekstiilikäsitöitä. – Käsityöpirtin kautta saamme tavaraa kaksi kertaa vuodessa järjestettäviin myyjäisiin ja kaikkiin arpajaisiin. Pirtti pyörittää itsensä täysin, sillä raaka-aineet tulevat lahjoituksina. Oulun Eläkeläiset tekee teatterikäyntejä ja pieniä retkiä. Sillä on oma kuoro ja tanssiryhmä. Toiminta on vireää, ja jäsenmäärä kevyesti noususuhdanteinen. – Ja jatkuvuus on johtokunnassa taattu, sillä mukana on vanhempia ja kokeneempia toimijoita. Teksti ja kuva: TERO KAIKKO
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE 38 – Nro 5 syyskuu 2014 Eläkeläiset ry Syksyn 2014 kurssikalenteri Kurssit Kuntorannassa Heittoja – näytelmiä ja sketsejä 24.-28.9. (4 vrk) Ohjelma- ja esiintymistaidon kurssi, joka sopii sekä vasta-alkajille että kokeneille esiintyjille. Kurssilla opitaan tuottamaan tarina ja siitä näytelmä tai sketsi uutta opintoaineistoa käyttäen. Kurssilla perehdytään rooliin asettumiseen ja harjoitellaan esiintymistä. Kouluttajina toimivat Tiina Huhtala ja Hilkka Hyttinen. Hinta: 283 € (ph) / 320 € (th). Ilmoittautuminen heti. Vanhusneuvostojen jäsenten opinto- ja neuvottelupäivät 3.-6.10. (3 vrk) Kurssin aiheita ovat vanhuspalvelulain ja vanhusneuvostojen lisäksi muut ajankohtaiset aiheet. Vanhusneuvostojen jäsenten lisäksi kurssille ovat tervetulleita kaikki aiheista kiinnostuneet järjestöaktiivit. Kouluttajina toimivat Kalevi Kivistö sekä Hannu Partanen. Hinta: 210 € (ph) / 242 € (th). Ilmoittautuminen heti. Liikuntakurssi 20.-24.10. (4 vrk) Kurssi sisältää monipuolista kunto- ja terveysliikuntaa. Kurssilla opetellaan lisäksi pienimuotoisia esitysohjelmia vuoden 2015 Kulttuuri- ja retkeilypäivillä esitettäviksi sekä ohjaustaitoja. Kurssilla käsitellään myös liikuntaa ja ravitsemusta painonhallinnan näkökulmasta. Kurssi sopii sekä uusille että kokeneille liikuntaryhmien ohjaajille. Kurssia ovat vetämässä Raija Puumalainen ja Eva Rönkkö. Hinta: 283 € (ph) / 320 € (th). Ilmoittautuminen 26.9. mennessä. Senioritanssikurssi 21.-24.10. (3 vrk) Kurssi sopii sekä uusille että kokeneille tanssiryhmien vetäjille tanssipareineen. Ohjelmaan kuuluu uusia tansseja, peruskuvioiden kertausta sekä ohjaustaitoja. Hinta: 210 € (ph) / 242 (th). Ilmoittautuminen 26.9. mennessä. Muistikerhojen ohjaajakurssi 22.-24.10. (2 vrk) Monipuolinen kurssi muistikerhojen vetäjille sekä muille muistin huollosta kiinnostuneille. Kurssi sisältää tietoa liikunnan ja ravinnon vaikutuksesta muistiin sekä oppimisen, muistelun ja muistin välisestä yhteydestä. Lisäksi kurssilta saa vinkkejä muistin huoltoon ja ideoita yhdistyksen muistikerhojen vetämiseen. Hinta: 145 € (ph) / 165 € (th). Ilmoittautuminen 26.9. mennessä. Toimiva yhdistys 27.-30.10. (3 vrk) Kurssi viikkokerhojen ja yhdistystoiminnan kehittämiseksi: sopii yhdistyksen toimihenkilöille, kerhojen vetäjille sekä kaikille yhdistysaktiiveille. Hinta: 210 € (ph) / 242 € (th). Ilmoittautuminen 3.10. mennessä. Käsityö- ja askartelukurssi 27.-30.10. (3 vrk) Kurssilla opitaan uusia käsityö- ja askarteluideoita kerhoja varten – sekä esimerkiksi yhdistysten joulumyyjäisiin. Kurssia on vetämässä Sisko Rönkkö. Hinta: 210 € (ph) / 242 € (th). Ilmoittautuminen 3.10. mennessä. Yhdistystoiminnan jatkokurssi 30.10.-3.11. (4 vrk) Kurssilla kerrataan yhdistyksen toimihenkilöiden tehtäviä ja yhdistyslakia, harjoitellaan kokoustekniikkaa sekä perehdytään arkistointiin. Kurssi on tarkoitettu yhdistysten toimihenkilöille ja muille järjestöaktiiveille. Kurssin vetäjänä on Anu Mäki. Hinta: 275 € (ph) / 310 € (th). Ilmoittautuminen 10.10. mennessä. Taloudenhoidon jatkokurssi 30.10.-3.11.2013 (4 vrk) Kurssilla kerrataan taloudenhoidon perusteita sekä mahdollisia kirjanpidon ongel- makohtia ja muita kysymyksiä. Kurssilla perehdytään KP Win –kirjanpito-ohjelmaan ja tehdään runsaasti harjoituksia. Kurssi sopii yhdistysten taloudenhoitajille ja toiminnantarkastajille. Kurssin vetäjänä on Anitta Koski. Hinta: 275 € (ph) / 310 € (th). Ilmoittautuminen 10.10. mennessä. Musiikkikurssi 13.-17.11. (4 vrk) Huom: aika muuttunut Musiikkikurssi on tarkoitettu erityisesti kuorojen vetäjille sekä laulajille. Kurssi sisältää laulutekniikan ja äänenmuodostuksen opetusta. Myös säestäjät ja muut soittajat ovat tervetulleita. Kurssilla opetellaan vuoden 2015 Kulttuuri- ja retkeilypäivillä esitettäväksi tarkoitettua ohjelmaa. Kurssia ovat vetämässä Ahti Sepp sekä Sauli Malinen. Hinta: 250 € (ph) / 285 € (th). Ilmoittautuminen 10.10. mennessä. Matkavastaavien opinto- ja neuvottelupäivät 24.-27.11. (3 vrk) Kurssilla perehdytään onnistuneiden retkien ja matkojen suunnitteluun. Muita aiheita ovat järjestön valtakunnalliset tapahtumat sekä sosiaalinen lomatoiminta. Kurssin vetäjänä on Anu Mäki. Hinta: 190 € (ph) / 220 € (th). Ilmoittautuminen 31.10. mennessä. Alueelliset kurssit Yhdistyksen taloushallinnon kurssi ( 2 pv) Kurssilla perehdytään KP Win –kirjanpito-ohjelmaan ja kerrataan kirjanpitoon liittyviä kysymyksiä. Kurssit on tarkoitettu kohtuullisen matkan päässä kurssipaikasta toimiville yhdistyksille. Hinta: noin 30 € (ruokatarjoilun kustannuksista riippuen) 1) 22.-23.9. Tietotupa, Lahti 2) 29.-30.9. Palvelutalo Kotiranta, Eno Arkistointikurssi (1 pv) 28.10. Tapiola, Tampere Pirkanmaan, Pohjanmaan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen aluejärjestöjen yhdistyksille. Lisää arkistointikursseja on suunnitteilla muita aluejärjestöjä varten. Kurssilla selvitetään mitä aineistoja tulee arkistoida ja miten niitä tulee säilyttää. Aiheena on myös muistitiedon keruu ja aineistojen luovutus päätearkistoon eli Kansan Arkistoon. Järjestömme viettää 55-vuotisjuhlavuottaan ja historiikin kirjoittaminen on monelle paikallisyhdistykselle ajankohtainen asia. Kursseille ilmoittautuminen: Kursseille pyydetään ilmoittautumaan määräaikaan mennessä kirjallisesti: joko ilmoittautumislomaketta käyttäen (postitetaan osoitteeseen Tuija Aali, Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki) tai sähköpostitse: tuija.aali@elakelaiset. fi. Ilmoittautua voi myös sähköisellä lomakkeella, joka on saatavissa järjestön kotisivuilta: www.elakelaiset.fi /koulutus. Ilmoittautuessa tulee yhteystietojen lisäksi ilmoittaa maksaja sekä valitseeko kurssilainen puoli- vai täysihoidon (Kuntorannassa järjestettävät kurssit). Lisätietoja kursseista antaa koulutussihteeri Tiina Rajala, puh. 040 582 4319. Kurssituki Vähävaraiset yhdistykset voivat hakea Eläkeläiset ry:ltä kurssitukea. Tuki kattaa puolet yhden kurssilaisen kurssimaksusta (puolihoidossa). Tukea voidaan myöntää, kun edellisestä tuesta on kulunut vähintään vuosi. Tukea on haettava kurssi-ilmoittautumisen yhteydessä. Vapaamuotoinen hakemus voidaan merkitä esimerkiksi ilmoittautumislomakkeeseen tai lähettää sähköpostitse. Koulutuksen syyskausi on käynnistynyt Syyskausi käynnistyi perinteiseen tapaan kansantanssin ohjelmistokurssilla syyskuun ensimmäisellä viikolla. Muistutamme seuraavista kursseista, joille toivomme pikaista ilmoittautumista: - Heittoja – näytelmiä ja sketsejä on kurssiuutuus, joka sisältää sekä sketsin tai näytelmän rakentamista että esiintymistaitoa. Kurssi sopii sekä vasta-alkajille että kokeneemmille esiintyjille. Kurssilla tutustutaan uuteen KSL:n tuottamaan opintoaineistoon, joka sopii hyvin yhdistysten kerhojen käyttöön. - Vanhusneuvostojen opinto- ja neuvottelupäivät -kurssi sisältää ajankohtaista ja painavaa asiaa. Vanhuspalvelulain ja vanhusneuvostojen lisäksi kurssilla käsitellään muitakin ajankohtaisia eläkeläisiä koskevia asioita: eläkeuudistus, sote- ja kuntauudistus. Kurssi on tarkoitettu ensisijaisesti vanhusneuvostojen jäsenille mutta sopii muillekin kiinnostuneille. Kurssille on kätevä jatkaa suoraan alue- järjestöjen neuvottelupäiviltä. Kurssia on vetämässä toiminnanjohtaja Hannu Partasen lisäksi puheenjohtajamme ministeri Kalevi Kivistö. Lokakuussa pidettävissä kursseissa on kurssiuutuuksia: - Muistikerhojen ohjaajakurssi sopii sekä yhdistysten muistikerhojen vetäjille että kaikille oman muistinsa huoltamisesta kiinnostuneille. Kurssilla käsitellään muun muassa ravinnon ja liikunnan vaikutusta muistiin sekä muistin harjoittamista muistelun avulla. - Toimiva yhdistys -kurssi tarjoaa vinkkejä yhdistystoiminnan virkistämiseksi sekä kiinnostavien ja innostavien viikkokerhokokoontumisten järjestämiseksi. Lokakuun lopun askartelu- ja käsityökurssilla kerkiää saamaan vinkkejä yhdistyksen joulumyyjäistuotteiden valmistamiseen. Luvassa on ainakin erilaisia huovutustekniikoita. Kurssin vetäjä Sisko Rönkkö ottaa mielellään kurssioh- jelmaa koskevia toivomuksia vastaan. Kurssilla käytetään edullisia ja helposti saatavia tarvikkeita ja kierrätysmateriaalia. Sekä lokakuun liikuntakurssilla että marraskuun musiikkikurssilla katse suunnataan jo kohti Porin Kulttuuri- ja retkeilypäiviä. - Liikuntakurssilla opetellaan lyhyt ja helppo esitysohjelma Porin iltatapahtumaan. Kurssi tarjoaa monipuolista kunto- ja terveysliikuntaa sekä ohjausharjoitusta. Sauvakävelykoulu tukee Kävellen kohti Poria -kampanjaamme. Kurssilla käsitellään myös liikuntaa ja ravitsemusta painonhallinnan näkökulmasta. - Musiikkikurssilla laulu on tällä kertaa pääosassa. Kurssi sopii erityisesti kuorojen vetäjille ja laulajille, mutta säestäjät ja soittajat toivotamme tervetulleiksi myös. Kurssilla opiskellaan laulutekniikkaa ja äänenmuodostusta. Kurssi on osa Porin kulttuuri- ja retkeilypäiviin osallis- tumista. Siellä suunnitellaan ja valmistellaan ohjelmaa musiikkipitoisiin avajaisiin sekä iltamatapahtumaan. Kurssilla on luvassa myös oululaisten kuorojen konsertti. Katselmuksia ja toimintapajoja Porissa Porin kulttuuri- ja retkeilypäivillä on luvassa itse tekemistä, kokemista ja näkemistä. Yleisö pääsee seuraamaan kuorojen ja lauluryhmien katselmusta. Muun muassa kansantanssissa järjestetään sekä katselmus että toimintapaja. Ohjelmaan sisältyy myös erilaisia liikunnallisia pelejä ja leikkejä. Päätöspäivänä järjestämme kulttuurikävelyitä ja kävelykampanjamme loppuarvonnat ja palkitsemiset pidetään päätöstilaisuudessa Porin kävelykadun Eetunlavalla. TIINA RAJALA
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Nro 5 syyskuu 2014 – 39 Limpan I Ett strandlejons mardröm den här åldern har det blivit allt viktigare att kunna skratta åt sig själv, fast det ibland kanske vore större skäl att gråta. Jag brukar ibland jämföra mig med andra versen i Sveriges nationalsång, den som börjar med orden, du tronar på minnen från fornstora dar. Man har ju fått leva ett rätt händelserikt liv och skulle ha ett och annat att minnas om man bara kom ihåg. Visst minns man det mesta man varit med om , men vad hette de som var med, det har jag oftast glömt. Sedan är det där som man kunnat och kanske varit bra på, men inte mera klarar av såsom förr. När man darrig i knävecken står på en stege och byter en glödlampa i taket, känner en gubbe som förr jobbade på höga ställningar utan svindel, eller kastade sig ut ur hopp-planet med fallskärm på ryggen, sig så in i norden ynklig. Det som fick mig in i dessa tankegångar hände på Rhodos veckan efter midsommar. Midsommaren var ju i år rena fimbulvintern, som enligt den gamla asatron förebådar världens undergång Ragnarök. Vår egen undergång var kanske också rätt nära när vi på både på dit- och hemvägen flög över Ukraina, där ryska separatister med fingret på avtryckararen till sina Bukhmissiler fulla i både fan och vodka speijade mot skyn, och en vecka senare sköt ned det indonesiska trafikplanet. Förlåt nu kom jag in på villovägar igen, min avsikt var ju att förklara hur vi hamnade på Rhodos precis när en av de längsta värmeböljorna på mannaminne här i hemlandet började. Alltså, när midsommarbrasan falnade tog vi oss med dotter, svärson och barnbarn nummer fyra och sex ögonaböj in i stugvärmen, där vi flitigt fortsatte med att uppehålla vätskebalansen, den är ju en minst lika viktig del av det finska midsommarfirandet som brasan. Vi hade en inbjudan av brorsan, som har bott många år i Norge att besöka hans nya stuga på en vacker ö vid norska sydkusten. Svärsonen kollade det norska vädret på sin dator. Det var lika jävligt som det finska och när vi sedan tittade på billigflygets rutter, väntetider och priser till närmaste flygplats Haugesund konstaterade vi, att man kunde komma både fortare och billigare till medelhavets solvärme. Sagt och gjort, några minuter senare hade vi både beställt och betalat en resa till Rhodos. Fast betalningen gick förstås med svärsonens datadugliga konto. Själv kunde jag, som inte litar på databanksystemet, hosta upp pengarna först när bankerna öppnade följande vardag. När vi sedan packade för resan plockade jag fram mina badbyxor, som jag inte hade använt på över tio år. - Herre du milde, skrek frugan! Förutom att dom är för små är de hopplöst gammalmodiga. Nu för tiden skall det vara knälånga sk. badshorts. I morgon går vi till butiken och skaffar dig sådana. Samtidigt han jag köpa en helbaddräkt åt mig själv. Min gamla bikini passar nog inte den heller åt en tant i min ålder. Väl framme i Rhodos beslöt vi pröva våra nya munderingar i hotellets simbassäng. Frugan gled iväg medan jag stod en stund och funderade i bassängens grunda ända. Jag kände mig inte riktigt hemmastad i mina nya badbrallor, men funderade att jag har ju simmat tom. med kläderna på när vi övade livräddning inför kandidatprovet, när jag var krigsbarn i Sverige. Att kunna simma är ju som att kunna cykla, när man en gång har lärt det så kan man det för resten av livet. Jag beslöt alltså att graciöst glida med lugnt bröstsim några vändor fram och tillbaka i bassängen, men fick mitt livs schock i form av en kallsup. Jag lyckades nämligen inte riktigt hålla huvudet ovan vatten. Jag försökte med hundsim, men blev totalt andfådd och hjärtat börjad banka som en stångjärnshammare. Lyckligtvis var jag ännu i bassängens grunda del och kunde bottna, stod en stund och flämtade, vadade sakta till stegen, klättrde upp och lade mig i min bokade vilstol, drog badhandduken över mig, låg där flämtande och tyckte synd om mig själv. När frugan en stund senar kom för att kolla vad det var med mig, hade jag redan lugnat ned mig så pass att jag kunde skämta om saken: - Det var nog en felinvestaring de där nya simbyxorna. Jag kan inte mera sim- ma, så jag är väl tvungen att bli strandlejon för att ha någon nytta av dem. - Du vore nog inte mycket till strandlejon. Din bröstkorg hänger alltför lågt nere och med musklerna är det nog också lite si och så, genmälde frugan. - På ett sätt är jag nog mera lejon än de där strandlejonen som med spända muskler går omkring och solar sig på sandstränderna. Minns du när vi tittade på det där naturprogrammet i TV:n? Där sades det, att lejonen inte tycker om att väta sina tassar och helst ligger i skuggan. När familjen nästa morgon drog iväg till stranden hakade jag på, lade mig i en hyrd vilstol i skuggan av ett parasoll, drog halmhatten över ansiktet, slöt ögonen och började njuta av livet som strandleijon medan de simkunniga plaskade omkring i havet. Det var inte alls så trevligt som jag hade föreställt mig. De badandes skrik och strandserveringens dunkande musik överröstade såväl vågornas brus som vindarnas sus, och inte var den där vilstolen särskilt bekväm den heller. Jag hade stor lust att resa mig upp och rytande som ett riktigt lejon fodra tystnad på stranden, men sådant skulle ett så ynkligt strandljon som jag knappast ha klarat med livet i behåll, så jag lugnade ned mig och beslöt att stilla genomlida också denna prövning. Min följande förnimmelse var, att jag låg under en buske på dödsriket Hades gränsflod Styx strand och lyssanade på en trummas taktfasta dunkande. Bakom trumslagaren marsherade ett halvt kompani småjävlar. En av dem hoppade ur ledet, sprang fram till mig och försökte sticka mig i aktern med en rödglödgad eldgaffel. Lyckligtvis hade jag min käpp till hands. Jag drämde honom i skallen precis mitt emellan hornen så hårt jag orkade. Han skrek som en stucken gris och försvann i ett svaveldoftande rökmoln. Jag vaknade vid att frugan ruskade mig i axeln och sade: - Vak upp du som sover. Nu för vi först badgrejorna till hotellet och sedan letar vi upp någon trevlig matservering. Resten av resan gick sådär sakta och saligt. Medan de som hade bättre bakben än jag travade runt bland se- värdheter och suvenirbutiker, kunde jag sitta under skuggande träd på någon uteservering med ett glas ouzo under näsan och förstoringsglas i näven och läsa en deckare. Det där förstoringsglaset var jag tvungen att skaffa för att dagens böcker är tryckta med så förbaskat små bokstäver. Väl hemma beklagade jag min nöd för en bekant optiker. Han gjorde ett par glasögon med ordentlig förstoring som jag tom. klarar telefonkatalogen med. Enda problemet med dem är att man måste hålla texten på ungefät tjugo centimeters avstånd från ögonen. Det ser ju litet konstigt ut när man sitter och läser, men när man ligger i sängen är det alldeles lämpligt, vilket egentligen är en stor förbättring av min livskvalitet. Det är nämligen rätt länge sedan jag var tvungen att sluta läsa i sängen. Nu till de komiska direktöversättningarnas värld. Ni minns säkert alla hur Provbackenälven i våras blev förorenad av nickelutsläpp från en fabrik i Borstvälde. Har ni svårt att hitta älven och orten ifråga kan jag ännu precisera att älven mynnar ut i Rygghavet vid en stad som heter Borg och i deltat finns en ö som heter Mickelrävsön på vilken ett av landets äldre musikfestivaler, som brukar vimla av politikska och andra höjdare, går av stapeln. Min förgående översättningsort var förstås staden son heter Lahtis på svenska, men om man ville vara exakt borde heta antingen Viken eller Slakten. Pellossa juhlittiin ystävien kanssa Pellon Eläkeläiset ry kokoontui juhlimaan 40-vuotisjuhlaansa Pellon Konttajärvelle 17.5. , tietysti yhdessä ystävien kanssa. Väkeä tuli ympäri Lapin lääniä sektorilla Sodankylä, Kemijärvi, Rovaniemi, Ranua, Kemi sekä muut lähiyhdistykset, kuka isommilla ja kuka pienemmillä porukoilla. Väkeä oli koolla 200 henkeä. Aloitimme yhteislaululla, joka oli Tornionlaakson laulu, jonka jälkeen miehet lauloi Rentukka-ojan Aatun. Pellon puheenjohtaja Eeva Virtanen toivotti juhlaväen tervetulleeksi ja esitti lyhyen historiikin. Yhdistys perustettiin 5.4.1974. Perustajajäseniä oli täysi tusina, siitä jäsenmäärä kasvoi 1980 1990 ollen välillä yli 200. Nyt kuitenkin jäsenmäärämme on 116. Virtanen totesi yhdistyksen olevan tärkeä henkireikä jäsenilleen. Sitten tuli naisten vuoro laulaa Piikalaulu, jonka jälkeen koko kuoro lauloi Valssi Tornionjokilaaksolle ja Iltalaulun. Sinikello ja päivänkakkara keskustelivat niityllä.”Minäpä soitan illansuussa , kellolla sinisellä.” ”Minä sain valkean kaulahuivin, jolla voin ylvästel- lä.” Siinä kukkien kehuskellessa, tuli lehmä ja söi parempiin suihin. Näin runoili Lapin aluejärjestön puheenjohtaja Maija Ekorre juhlapuheessaan. Runo on vanhasta koulukirjasta. Pitkäaikaisia jäseniä muistettiin ansiomerkeillä joita annettiin 13 kappaletta. Merkit jakoivat puheenjohtajat Ekorre ja Virtanen. Kiitos-aforismin luki juontaja Unto Matinlompolo. Sen oli kirjoittanut Kirsti Hiltunen, ja se kuului näin: ”Kiitos, on pieni sana, mutta, kun sen antaa sydämestä, sydämiin, se jalostuu ti- mantiksi.” Sitten lavan täytti Jokku Vaimot, jotka esittivät hulvattoman hauskan teatteriesityksen ”Muistaks` Sie?” Olipa kerrassaan hauska esitys, yleisön nauruhermoja kyllä koeteltiin toden teolla. Kunnanhallituksen varapuheenjohtaja Tuomo Waara toi kunnan terveiset. Kotikunnassamme elää ja toimii elämänmyönteisiä eläkeläisiä. Ihmisen ikävuosista huolimatta osallistuminen yhteiseen toimintaan on rikkaus. Kun Pellon Eläkeläiset ry:n varapuheenjohtaja Juho Alatalo luki juhlivan yhdistyksen saamat muistamiset ja lausui päätössanat, oli aika laulaa Juhlamarssi, kahden hanurin säestyksellä. Sitten tuolit laitettiin nurkkaan ja loppuaika menikin tanssien merkeissä. Emännät olivat keittäneet hyvää lihasoppaa, hyvin riitti kaikille ja sattumiakin oli riittävästi. Hauskaa syksyä kaikille eläkeläisystäville! SIRKKA-LIISA JOKELA
40 – Nro 5 syyskuu 2014 ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE kuntoranta.fi Tule hyvälle tuulelle! Syyslomat 2014 viikot 42-44 3 vrk 3 vrk Runsaasti etuja Eläkeläiset Ry:n jäsenille. Tutustu tarjouksiin! Lahjaksi hyvää oloa Alk. 45€ / hlö / vrk / 2hh Majoituslahjakortti, johon voi lisäksi ostaa ravintolaja hoitopalveluita. Lahjakortit voi tilata myyntipalvelustamme. Teatteripaketti 1 vrk Aamiaisella alk. 65€ / hlö / 2hh Puolihoidolla alk. 77€ / hlö / 2hh Sisältää: • Majoituksen 2hh • Hyvän olon aamiaisen • Teatterilipun Varkauden Teatteriin • Kylpylän ja kuntosalin käytön aukioloaikoina • Maksuttoman vapaa-ajan ohjelman Katso ohjelmisto: www.varkaudenteatteri.fi Järjestölomat Puolihoidolla Puolihoidolla Aamiaisella 2 vrk, alk. 119€ / hlö / 2hh 3 vrk, alk. 159€ / hlö / 2hh 5 vrk, alk: 189€ / hlö / 2hh Maalaus- ja remontointikurssi 13-18.10.2014 5 vrk alk. 150€ / hlö / 2hh (ti-pe) Vain Eläkeläiset Ry:n jäsenille. Ryhmään otetaan vai 20-nopeinta varaajaa. Ottakaa mukaan remonttiasusteet. Osallistuja sitoutuu koulutukseen päivittäin 5-tuntia Koulutus tehdään oppisopimus periaatteella eli käytännön työnä, ohjatusti klo 9-11.00 ja 13-15.00 Sisältää: • Majoituksen 2hh • Hyvän olon aamiaiset • Lounaat • Päivälliset • Kuntosalin ja kylpylän käytön aukioloaikoina • Pelihuoneiden käytön • Maksuttoman vapaa-ajan ohjelman Tanssipaketti 1 vrk 2 vrk alk. 60€ / hlö / 2hh alk. 99€ / hlö / 2hh Sisältää: • Majoituksen 2hh • Hyvän olon aamiaisen • Pääsylipun tansseihin • Perjantaisin elävää tanssimusiikkia • Lauantaisin karaoketanssit • Poikkeus pe 3.10 on karaoketanssit • Kylpylän ja kuntosalin käytön aukioloaikoina • Maksuttoman vapaa-ajan ohjelman Ruskaloma 29.9.-4.10.2014 Tanssimusiikkia 1.9.2014 alkaen • Keskiviikkona ja lauantaina Karaoketanssit • 3.10 ei elävää tanssimusiikkia Karaoke emäntänä Viivi Juutilainen • 29.11 ja 6.12 lauantaina elävää tanssimusiikkia • Perjantaisin tanssitaan elävän musiikin tahdissa • Muina päivinä levytanssit tai -musiikki tai karaokea Vain Eläkeläiset Ry:n jäsenille Puolihoidolla 5vrk, alk. 240€ / hlö / 2hh Sisältää: • Majoituksen 2hh • Hyvän olon aamiaiset • Päivälliset • Kuntosalin ja kylpylän käytön aukioloaikoina • Pelihuoneiden käytön • Maksuttoman vapaa-ajan ohjelman alk. 120€ / hlö / 2hh alk. 279€ / perhehuone (2+1-2 lasta 4-17v.) Sisältää: • Majoituksen 2hh tai perhehuoneessa • Hyvän olon aamiaiset • Kuntosalin ja kylpylän käytön aukioloaikoina • Lasten leikki ja pelihuoneiden käytön • Maksuttoman vapaa-ajan ohjelman Seniorien Pikkujoulut 28.-30.11. ja 5.-7.12.2014 1 vrk alk. 65€ / hlö / 2hh 2 vrk alk. 130€ / hlö / 2hh Sisältää: • 1 x Aamiainen • 1 x Pikkujoulu illallisen • 2hh Majoituksen • Elävää tanssimusiikkia • Ravintolan pääsymaksut • Maksuttoman vapaa-ajan ohjelman • Kuntosalin ja kylpylän käytön aukioloaikoina • 2 vrk:n paketti sisältää toisena päivänä aamiaisen ja päivällisen Uusi vuosi 6 vrk 31.12.2014-6.1.2015 Vain Eläkeläiset Ry:n jäsenille 6 vrk alk. 260€ / hlö / 2hh Sisältää: • Omatoiminen liikuntaloma • Majoituksen 2hh • Hyvän olon aamiaiset ja päivälliset • Kuntosalin ja kylpylän käytön aukioloaikoina • Pelihuoneiden käytön • Toimintasalin käytön • Maksuttoman vapaa-ajan ohjelman
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Nro 5 syyskuu 2014 – 41 Uusia asumismuotoja 13.10.2014 alkaen Kylpylähotelli Kuntoranta tarjoaa mahdollisuuden Eläkeläiset Ry jäsenille asua pitempiä jaksoja rivitalon hotellihuoneissa, palveluiden äärellä. Palvelumalli valikoimasta voi valita itselleen sopivimman (minimiaika on yksi kuukausi.) Peruspalveluasuminen sisältää: Huoneen vuokran, sähkön ja veden. Huone siivotaan kerran viikossa ja samalla vaihdetaan liinavaatteet. Käytössä on yhteiset tilat jossa ruoanvalmistus ja pyykinpesu mahdollisuus sekä yhteisiä oleskelutiloja joissa voi viettää vapaa-aikaa. Normaalin hotellihuone kalustuksen, netti yhteyden. Kerran viikossa saunan- tai kylpylässä käynnin. Ravintolaan vapaan sisäänpääsyn ja hotellin viikkoliikunnan. Vuokra pitää sisällään myös tarvittavat pihatyöt, huoltotyöt, yleisten tilojen siivouksen. Palvelupaketti: 1 hlö/kk 2 hlö/kk Asuminen: 390€ 590€ Asuminen + aamiainen: 550€ 900€ Asuminen + lounas: 600€ 1025€ Asuminen + päivällinen: 600€ 1025€ Asuminen + aamiainen + lounas: 750€ 1325€ Asuminen + aamiainen + lounas + päivällinen 975€ 1775€ Hinnasto on paketti muodossa ja valittu hinta on yhden kuukauden hinta valituilla palveluilla. Terveyspysäkkipäivät 31.10.-2.11.2014 Alk. 149€ / hlö / 2hh / 2 vrk Perjantai 31.10. 15.00 16.00 17.30 18.30 20.00 Tervetuloa ja tuloinfo Teemahuoneet Päivällinen Vesijumppa Elävää tanssimusiikkia Viikonloppupaketti alk. 129€ / hlö / 2hh Perjantai 19.9. 15.00 16.30 17.30 19.00 21.00 23.00 Tervetuloa hotelliin majoittumaan Päivällinen Vesijumppaa kylpylässä Yhteislaulu ilta alkaa, esilaulajana Mikko Kartano Elävän musiikin tanssit Jatkuu Karaoke tansseilla Lauantaina 20.9. 8.00 10.00 11.30 13.00 17.00 19.00 20.00 21.00 Aamiainen Kylpylä Lounas Päivätanssit ravintolassa, levymusiikilla Päivällinen Yhteislaulua juontajana Mikko Kartano Imitaatio lauluja, esittää Heinähattu Jatkuu Karaoke tansseilla Sunnuntaina 21.9. 8-10.00 12.00 Aamiainen ja kylpylä Huoneiden luovutus Seniorien karaoken mestaruuskisat 3.-5.10.2014 Karaoke kisapaketti 124€ Vain Eläkeläiset Ry:n jäsenille Ilmoittaudu mukaan myynti@kuntoranta.fi tai puh. 017 560 1403 Perjantai 3.10. 16.00 16.30 17.30 18.00 Tervetuloa hotelliin majoittumaan Päivällinen Vesijumppaa kylpylässä Seniorien karaoken SM kisat ja tanssit alkavat Puolihoidolla, alk. 260€ / hlö / 2hh / 3 vrk Saapuminen joko ti 23.12. tai ke 24.12. Tiistai 23.12. 14.00 14.30 15.30 18.00 20.00 Majoittautuminen hotelliin Jouluinfo glögin kera ravintolassa Kylpyläjumppa Kynttiläuinti Kylpylässä Karaoketanssit ravintolassa Lauantai 1.11. 8-10.30 9.00 10.00 13.00 16.30 18.00 20.00 Aamiainen Aamuliikunta ohjatusti UKK kävelytesti ja kirjallinen palaute Luento: Venyttely ja rentoutus Päivällinen Vesivoimistelu kylpylässä Karaoketanssit Keskiviikko 24.12. / Jouluaatto 9-17.00 9-17.00 Terveyspysäkin teemahuoneet (2h) Hoito-osasto avoinna, ennakkovaraukset 13.00 Sunnuntai 2.11. 8.-10.30 9.00 10.00 12.00 Aamiainen Aamuliikunta Keskustelutilaisuus terveydestä ja hyvinvoinnista Kiitokset ja turvallista kotimatkaa 9.00 10.00 11.00 12.00 14.00 14.00 12-16.00 15.00 16.00 17.00 18.15 19.00 23.00 Esimerkiksi: asuminen + lounas = kuukaudeksi asunto + joka päivä lounas 11.30-13.00 ravintolassa. Seniorien Iltamat ja lauluimitaatio19.-21.9.2014 Seniorien joulunvietto 23.-26.12. tai 24.-27.12. Aamuinen vaellus luontoon (lähtö hotellin pääovelta) Pelataan sisäjalkapalloa toimintasalissa Vesivoimistelua, kylpylässä Joulurauhan julistus Suomen Turusta, Eevan salissa Joulurauhan julistus, Päiviönsaaressa (omin kyydein) Jouluinfo 24.12 tulijoille, ravintolassa Rantasauna naisille ja miehille lämmitetty. Omat pyyhkeet mukaan hotellihuoneesta Joulukuusen koristelu lapsille, ravintolassa. Jatkuu leikkien ja laulaen Jopen ja Mirjan kanssa. Aattohartaus Luttilan kappelissa (omin kyydein) Aattohartaus Varkauden Pääkirkossa (omin kyydein) Perinteinen jouluateria Ohjelmallinen illanvietto, Eevan salissa, Isäntänä Jope Huttunen Joulupukki vierailee Eevan salissa. Ohjelma jatkuu ravintolassa Jouluyön kirkko Varkauden Pääkirkossa (omin kyydein) Torstai 25.12. / Joulupäivä Senioreille turvallinen Joogan alkeiskurssi Täysihoidolla alk. 340€ / hlö / 2hh Viikon aikana tulemme tutustumaan erilaisiin Jooga tyyleihin ja suuntauksiin. mm. sisällä, ulkona ja kylpylässä. Kurssi toteutetaan vain jos osallistujia on vähintään 20 ja enimmillään 40 henkilöä. Maanantai 22.9. 14.00 15.00 16.00 17.00 18-19.00 20.00 Saapuminen hotelliin Tervetuloa ja info tilaisuus Päivällinen Mitä jooga on ja miten se vaikuttaa Joogan alkeet Levytanssit Ti-to 23.-26.9. 9-11.00 14-16.30 20.00 Aamujoogaa Iltapäiväjoogaa Karaoketanssit Perjantai 26.9. 9-11.00 14-16.30 20.00 Aamujoogaa Iltapäiväjoogaa Elävää tanssimusiikkia 9.00 10.00 11.00 13.00 15.00 18.00 20.00 Lähtö aamulenkille, hotellin pääoven edestä Kevyttä Vesivoimistelua kylpylässä Vesivoimistelua, kylpylässä Yhteislaulua, Eevan salissa Jope Huttusen säestyksellä Rasvanpolttojumppa, toimintasalissa Joulupähkinä, musiikin siivittämä tietovisa kaikenikäisille. Juontajina Jope ja Mirja Jouluinen musiikki- ja lauluiltama, Jope Huttunen Perjantai 26.12. / Tapaninpäivä 9.00 10.00 11.00 12.00 13.00 20.00 Lähtö aamulenkille, hotellin pääoven edestä Kevyttä voimistelua kylpylässä Vesijumppa, kylpylässä Huoneiden luovutus (Ti 23.12. saapuneille) Bingo, Eevan salissa. Mukavia palkintoja Tapaninpäiväntanssit, elävää tanssimusiikkia Lauantai 27.12. 9.00 10.00 11.00 12.00 Lähtö aamulenkille, hotellin pääoven edestä Kevyttä voimistelua kylpylässä Vesijumppa, kylpylässä Huoneiden luovutus (Ke 24.12. saapuneille) Aamiainen klo: 7.00 - 10.00 Lounas klo: 11.30 - 13.00 / ei sisälly puolihoitoon. (10€/hlö) Päivällinen klo: 16.30 - 18.00 Pidätämme oikeudet ohjelma ja aikataulujen muutoksiin. Lauantai 27.9 9-10.30 10.30 Aamujoogaa Todistusten ja kunniakirjojen jako Aamiainen klo: 7.00 - 10.00 Lounas klo: 11.30 - 13.00 Päivällinen klo: 16.30 - 18.00 Lisätietoa kurssista saat Kari Timoselta puh. 040 518 6111 tai kari@ilo-olo.fi Lauantaina 4.10 8-10.00 10.00 10.00 11.30 12.30 17.00 19.00 23.00 Aamiainen Kylpylä Ilmoittautuminen karaoke kisaan sarja naiset ja miehet Lounas Karaokekilpailut ja tanssit alkavat ravintolassa. Päivällinen Karaoken kisan loppukilpailu ja tanssit alkaa Palkitaan paras mies ja naislaulaja upeilla palkinnoilla. Sunnuntaina 5.10 9.00 12.00 Aamiainen ja kylpylä Huoneiden luovutus Kisa- ja kilpailuemäntänä koko viikonlopun Viivi Juutilainen Kuntorannantie 14, Varkaus • Myyntipalvelu (017) 560 1403, myynti@kuntoranta.? • www.kuntoranta.?
42 – Nro 5 syyskuu 2014 ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Syyskokouksia Raision Seudun Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 13.10.2014 kello 14.00 Tornilassa, Tornikatu 9, Raisio. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta __________________________________________ Tervolan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 21.10.2014 kello 10.00 Tervolan Järjestötalossa. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta _________________________________________ Iisalmen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 22.10. 2014 kello 11.30 Nuorisotalossa, Kirkkopuistonkatu 25, Iisalmi. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu kello 10.00. Tervetuloa. Johtokunta __________________________________________ Ristniemen Mäenpää sai taas vieraita läheltä ja kaukaa Ilmassa oli hieman väliaikaisten jäähyväisten tunnelmaa, kun joukko Kotkan Eläkeläisten jäseniä ja vieraita vietti elokuista päivää Mäenpäässä. Tämä kesäpaikka on ollut toistakymmentä vuotta säännöllisten tapaamisten ja juhlien paikkana, aina siitä alkaen kun edellinen ”kesämökki” Hirssaaressa menetettiin asuntomessujen vuoksi. – Tänne muutettaessa oli päärakennuksen remontti kesken, paljon on täällä tehty itse talkootöitä, kertoo pitkään puheenjohtajana toiminut Jorma Ahvenainen. Nykyinen puheenjohtaja Pertti Hellgren vahvistaa, että kunnostustyötä on tehty kuluneenakin kesänä: rakennus on maalattu ulkoa. Entisen maalaistalon omistajalle, kaupungille, on näin vuokralaisesta hyötyä. Rempallaan olevat paikat korjataan. Mäenpää sijaitsee Ristniemessä, lähellä merta mutta ei ihan rannassa. – Ei tästä silti onkipaikoille ole kuin 150 metriä, Hellgren kertoo. Mäenpää on tarvittaessa vieraiden ja viikonloppuisin perheidenkin majoi- tuspaikka. Ryhmille voidaan majoitusta järjestää tiukan tullen 30-35 henkeen saakka, mutta ”normaali” kapasiteetti on 1520 henkeä. – Meillä on ollut myös ulkomaisia vieraita, koska yhteistyötä on ollut vuosien varrella niin Petroskoin kuin Viron suuntaan, Jorma Ahvenainen kertoo. Nyt elokuun tapahtumaan saapui yli 50 vierasta, kaukaisimmat Pyhtäätä ja Imatraa myöten. Saunomisen mahdollisuus on aina tarjolla, keittiö toimii tehokkaasti Eeva Dufvan ohjauksessa. – Plussan puolelle on muistettava laittaa myös hyvä naapurisopu ja jopa apu. Kylätoimikuntakin täällä Ristniemessä toimii ja käyttää Mäenpäätä kokoustilana, Pertti Hellgren kertoo. Hän muistuttaa, että ilman kesätaukoa jatkuneet tiistaitapaamiset jatkuvat tietenkin myös syksyllä. Liikuntaryhmä alkaa toimia yhteistyössä Kotkan Kirin kanssa. Lauluryhmä Ystävät on sekin oleellinen osa toimintaa. AIMO RUUSUNEN Klaukkalan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 22.10.2014 kello 11.00 Klaukkalan Työväentalossa. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta _________________________________________ Kemin Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 27.10.2014 kello 13.00 Pruntsissa. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu kello 12.00. Tervetuloa. Johtokunta _________________________________________ Sodankylän Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 27.10.2014 kello 11.00 Kitisenrannassa. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta _________________________________________ Lohjan Seudun Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 28.10.2014 kello 12.00 Lohjan Työväentalossa, Kalevankatu 1. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta __________________________________________ Halikon Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 29.10.2014 kello 10.00 Hehkun Majassa. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta _________________________________________ Kallion-Vallilan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 30.10.2014 kello 13.00 Kinaporin palvelukeskuksen kerhohuoneessa, Kertsi 1, Kinaporinkatu 7-9, Helsinki. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta __________________________________________ Kokkolan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 13.10.2014 kello 12.00 Snellman-kodissa. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Nurmikollakin kelpasi tanssia, sen näyttävät Anneli Laakkonen ja Raimo Enckenberg. SeniorSurf-päivä Seuraavaa valtakunnallista SeniorSurf-päivää vietetään tiistaina 7.10. Vanhustenviikon yhteydessä. SeniorSurf-päivänä ikäihmiset pääsevät helposti tutustumaan tietotekniikan maailmaan. Monet kirjastot, palvelutalot, tietotuvat ja muut yhteisöt avaavat ovensa ja tarjoavat ikäihmisille apulaisia tietokoneen ja internetin käyttöön. Katso lisää tietoja osoitteesta www.vtkl.fi/fin/ seniorisurf sekä www.entersenior.fi Pääasiana on tarjota iäkkäille helppo ja mutkaton mahdollisuus tutustua tietotekniikan tarjoamiin mahdollisuuksiin. Tietotekniikan avulla iäkkäät saavat uusia ulottuvuuksia ja mah- dollisuuksia elämäänsä. SeniorSurf-päivän koordinaattorina toimii Vanhustyön keskusliitto. Jotta mahdollisimman monella paikkakunnalla vietettäisiin SeniorSurf-päivää ja ikäihmiset saisivat yhtäläisen mahdollisuuden tutustua internetin maailmaan, haastamme kansalaisia ja erilaisia yhteisöjä mukaan. Järjestä yritykseesi, järjestöösi, kerhohuoneeseen, kylälle tai palvelutaloon tapahtuma omien mahdollisuuksiesi mukaan. Yksittäisenä kansalaisena voit myös vierailla läheisen ikäihmisen luona, kysyä hänen tietotekniikan osaamisestaan ja tarpeistaan ja innostaa toimimaan. T.R Valtakunnallinen iäkkäiden ulkoilupäivä 9.10. Valtakunnallista iäkkäiden ulkoilupäivää vietetään vuosittain vanhustenviikon torstaina. Tänä vuonna ulkoilupäivä on 9.10. Silloin paikallisia ulkoilutapahtumia järjestetään eri puolilla Suomea. Aiempina vuosina ohjelmassa on ollut mm. luontopolkuja, liikuntarasteja, puistojumppaa ja penkkilenkkejä. Useissa tapahtumissa mukaan on kutsuttu myös lapsia ja nuoria. Ulkoilu ei ole iästä kiinni. Eläkeläiset ry:n yhdistykset mukaan Eläkeläiset ry:n paikallisyhdistykset ja aluejärjestöt ovat perinteisesti osallistuneet ulkoilupäivien tapahtumiin sekä järjestäneet omia ulkoilutapahtumia. Eläkeläiset ry kannustaa jäseniään tänäkin vuonna mukaan. Ulkoilutapahtuman voi järjestää omalla alueellaan yksin, aluejärjestön yhdistysten kesken tai yhteistyössä muiden järjestöjen ja kunnan kans- sa. Voimaa vanhuuteen -hankkeen verkkosivuilta www.voimaavanhuuteen. fi/ulkoilupaiva saa vinkkejä tapahtumaohjelmaa verten sekä tietoa tilaisuuden markkinoinnista. Sivut tarjoavat mahdollisuuden ilmoittaa tapahtumista. T.R.
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Nro 5 syyskuu 2014 – 43 Kolmas kerta toden sanoo: Turvasta saat erinomaista palvelua! Onnea 50-vuotias Eläkeläinen-lehti, juhlitaan kotimaisella ruualla ja juomalla! Meillä on tutkitusti tyytyväisimmät vakuutusasiakkaat - jo kolmatta kertaa peräkkäin.* Tervetuloa Turvaan, vanhat ja uudet asiakkaat. 84x100_Eläkeläinen_Lehti_EPSI_082014.indd 1 HANKI UUSIA TIETOJA & TAITOJA LAHTI HELSINKI Kouluttajan työkalupakki 150 € 11.–12.10. Apple Mac -tietokoneen peruskäyttö 100 € 18.10. Iloa iPadista 50 € 28.10.–6.11. Internetin ja sähköpostin perusteet 50 € 11.–20.11. PowerPoint 2013 -esitysgrafiikan perusteet 50 € 15.11. alkaen Kotisivut kuntoon 100 € 25.11.–4.12. Kuvankäsittelyn perusteet 50 € 13.–14.12. Kehittyvä yhdistys – haasteet on tehty voitettaviksi 100 € 15.–16.11. Kouluttajan ohjaustaidot 100 € 22.–23.11. Yhdistyksen perustamisen ABC 100 € 22.11. Iloa iPadista 50 € 29.–30.11. Apple Mac -tietokoneen peruskäyttö tutuksi (windows 8.1) 35 € Tekstinkäsit telyn perusteet 35 € 3 25.11.–4.12. Internetin perusteet 35 € 4 9.–18.12. Sähköpostin perusteet 35 € 2 11.–20.11. Senioreiden 1–4 kurssin koulutus paketti 120 €/osallistuja SENIOREILLE, MA JA KE KLO 9–12 omat koneet mukaan 13. ja 15.10. iPad peruskäyttö 35 € 27. ja 29.10. Skypen perusteet 30 € 8/25/2014 4:17:47 PM keskiviikko 17.9. klo 14 - 16 keskiviikko 8.10. klo 14 - 16 keskiviikko 29.10. klo 14 - 16 keskiviikko 12.11. klo 14 - 16 keskiviikko 10.12. klo 14 -16 100 € OULU 25.–26.10. Yhdistysjohtamisen ABC 100 € TAMPERE Kaikki kirjoittamista harrastavat eläkeläiset ovat tervetulleita. Yleensä otamme kotiläksyksi runo- tai proosatehtävän sovitusta aiheesta. Ensimmäisen miittingin tehtäväotsikko on vanhan kansan sanontoja ja muita elämään jääneitä tokaisuja. Aluksi voi tulla vaikka vain kuunteluoppilaaksi. Lähempiä tietoja Rudolf Lindbladilta puh. 0400602968 tai sähköpostilla osoitteella rudolf.lindblad@gmail. com 11.10. Sosiaalinen media yhdistyksen apuna 50 € 15.–16.11. ja ilta 24.11. Eurot ojennukseen – yhdistyksen talous ja kirjanpito 130 € 13.–14.12. Ryhmänohjaajan koulutus 100 € TURKU Iloa iPadista 50 € Yhdistysjohtamisen ABC 100 € 15.–16.11. Apple Mac -tietokoneen peruskäyttö 100 € 8.11. 15.–16.11. PAM:n jäsenille us! maksuton koulut Lisätiedot ja ilmoittautuminen kuukausi ennen koulutuksen alkua: ksl.fi, toimisto@ksl.fi tai 020 790 9516. tutustu tykkää f Keravan Eläkeläiset: Eläkkeitä ei saa leikata ksl.fi kslry Pallo pyörimään -haaste Kotkan Eläkeläiset haastaa Pyhtään Eläkeläiset hankkimaan 6 uutta jäsentä ja Sodankylän Eläkeläiset haastaa Kemijärven Eläkeläiset hankkimaan 5-10 uutta jäsentä vuoden 2014 loppuun mennessä. Hesan kirjoittajakerhon syksy Helsingin eläkeläisten kirjoittajakerho kokoontuu syksyllä 2014 Hermannin karholla Hämeentie 67 seuraaavasti: Ilmoittaudu koulutuksiin SENIOREILLE, TI JA TO KLO 9–12 1 28.10.–6.11. Tietokone Asiakastyytyväisyystutkimus 2011, 2012, 2013) Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva 01019 5110 www.turva.fi Suomen Elintarviketyöläisten Liitto 11.–12.10. ja 18.10. *(EPSI Rating 0 % veroa? - 50 % hinnoista? + 20°C talvellakin? KIINNOSTUITKO? LUE LISÄÄ: www.elakeportugalissa.fi Keravan Eläkeläiset ry on huolissaan maan hallituksen keväällä tekemästä päätöksestä leikata eläkkeitä indeksiä jäädyttämällä. Yhdistys toivoo, että Eläkeläiset ry ja EETU vielä kerran vetoaisivat maan hallitukseen ja eduskuntaan indeksileikkauksen peruuttamiseksi. Kansaneläkkeeseen ja työeläkkeisiin tehtäisiin vain 0,4 prosentin indeksikorotus ensi vuonna, kun oikea korotus on kaikkien laskelmien mukaan noin 1,5 %. Kunnallisveron eläketulovähennyksen korottaminen ei korvaa aiottua indeksileikkausta. Omaishoidon tuen vaatimatonta määrää verotetaan erityisen ankarasti, mikä johtuu siitä, että omaishoidon tuesta ei voi tehdä työtuloihin normaalisti kuuluvia työtulo- ja ansiotulovähennyksiä. Nämä vähennykset pitäisi säätää koskemaan myös eläkeläisen saamaa omaishoidon tukea, Keravan Eläkeläiset edellyttää.
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE 44 – Nro 5 syyskuu 2014 Nyt on aika varata kesän 2015 ryhmämatka: Tilaa kätevästi kotiovellesi asti: ? Erilaisia avaajia alk. 09 276 360 fennokauppa.fi 5€ LAAJA VALIKOIMA APUVÄLINEITÄ EDULLISESTI TUTUSTUMISTARJOUS! Kynsisakset tai -leikkuri UUTUUDET 15€ Pitkävartinen kampa 13€ Voimassa 30.9.2014 asti. Tarjoushintoja ei voi yhdistää muihin alennuksiin. Hinnat ei sis. toimituskuluja. Terveyttä ja hyvinvointia arkeen FENNO MEDICAL OY Tule Saarijärvelle! Kesäteatteriyö 69 € /hlö/2 hh ”EILA, RAMPE JA HUONOT KEENIT” on Sinikka Nopolan käsikirjoittama ja Kirsi Sulosen ohjaama kutkuttavan hauska ja hyvän tuulinen komedia. Hinta sis. teatterilipun, majoituksen Kylpylä hotelli Summassaaressa 2 hh:ssa, aamiaisen ja kylpylän. Esitykset ajalla 27.6.-1.8.2014. Esityspaikka Lumperon kesäteatterissa (n. 4 km hotellilta). Täyden palvelun toimisto Forum Hakaniemi Töölö Malmi Itäkeskus Leppävaara Tapiola Tikkurila Myyrmäki Kerava Hyvinkää puh. 010 76 66620 puh. 010 76 66500 puh. 010 76 66530 puh. 010 76 66630 puh. 010 76 66590 puh. 010 76 66610 puh. 010 76 66570 puh. 010 76 66560 puh. 010 76 66600 puh. 010 76 66550 puh. 010 76 66580 Kokkola kutsuu ohoi! Keskiviikkona • Risteily m/s Jennyllä Tankarin majakkasaarelle. Lohikeittoateria. Opastettu käynti kalastajien kirkossa (v. 1754) ja Hyljemuseossa. Pullakahvit ja paluu Tankarista. • Majoittuminen hotelliin Kokkolan keskustassa. • Kokkolan suosittu iltatori. Päivällinen ravintolassa. Torstaina • Aamiainen hotellissa. • Uintikeskus Vesiveijarissa sauna, uintia ja vesijumppaa halukkaille. • Kokkola-kiertoajelu mm. vanhakaupunki Neristan ja Vohvelikahvit. • Renlundin museo ja Luontokokoelma Kieppi & mineraalikokoelma. • Lounas ravintolassa ja kierros tehtaanmyymälöissä. • Päivällinen ravintolassa ja kesäillan konsertti. Perjantaina • Aamiainen hotellissa. • Ryhmän bussilla 7 Sillan saaristotietä Pietarsaareen. • Kiertoajelu ja käynti Aspegrenin puutarhassa. a. a. • Lounas. Käynti Arktisessa museossa Nanoqissa. iissssa. iss a. • Hyvää kotimatkaa! Hinta: Sitoumuksetta 218,00 € /henk (2hh) 280,00 € (1hh) Joka 16. osanottaja maksutta. Meillä on myös 1 – 2 vrk paketteja. Liikkuminen ryhmän bussilla. Pidämme ryhmästänne hyvää huolta! Pyytäkää tarjous ryhmällenne! Kokkolan Matkailu Oy • Kauppatori 3 • 67100 Kokkola Puh. 040 8065 075 • tourism@kokkola.? Yhteistä toimintaa alueilla (0,0828 €/puh + 0,1199 €/min) Ota yhteyttä! (030 608 50 tai myynti@summassaari.fi Lanka 0,0835?€/puh + 0,032 €/min. Gsm 0,192 €/min. Sis. alv 24%. Eläkeläisten Helsingin Aluejärjestö ry OT TE EL LL L II •- S SP PA A HHO KKYY LL PP YY LL ÄÄ HH O OTTEELL Summassaarentie 180, Summassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi Saarijärvi • www.summassaari.fi +358 (0)30 6085 100 • fax +358 (0)30 6085 200 Käsikirjoitus ja ohjaus Tapio Parkkinen Puheenjohtaja Pekka Saarnio, Ruutikuja 5 D, 00490 Helsinki psaarnio@welho.com hok-elannonhautauspalvelu.fi perunkirjoitustoimisto.fi PÄIVYSTYS 24 h: 050 347 1555 LIPUT: 20 /18 /10 eur ESITYKSET 2014-2015 Ennakko to 20.11. klo 18.30 Ensi-ilta la 22.11. klo 15.00 su 30.11. klo 15.00 su 7.12. klo 15.00 Tilausnäyt.la 10.1. klo 15.00 su 11.1. klo 15.00 su 18.1. klo 15.00 su 25.1. klo 15.00 su 1.2. klo 15.00 su 8.2. klo 15.00 su 15.2. klo 15.00 su 22.2. klo 15.00 su 1.3. klo 15.00 su 8.3. klo 15.00 to 12.3. klo 18.30 su 15.3. klo 15.00 to 19.3. klo 18.30 su 22.3. klo 15.00 Täsmennys Täsmennyksenä Eläkeläinen-lehdessä 4/2014, s. 29 julkaistuun juttuun Veteraanit juhlivat Lakeuden kisoissa: Kuvassa on oikealta Säpinä-ryhmän ohjaaja Tauno Sula ja vihreäpukuiset naiset ovat Irmeli, Hilkka, Eila, Ulla, Raili, Seija ja Eira. Kulttuuri- ja retkeilypäivät Porissa 9.–11.6.2015 SIENIRETKI TALLUKAT Levannolle 26.9 klo 9.00 Harjoitukset Kontulan vanhustenmatka ja kahvit 10 euroa keskuksessa tiistaisin klo 8.30 Helena Risberg 0400-163833 Tied. Tarja 040-3218837 ALUETOIMIKUNTA HELOKIT Kokoukset Kinaporin pal Helokkikuoro harjoittelee Hermannin velukeskuksen Kertsi 4 kerholla tiistaisin klo 9.30 12.9 klo 11. ja 23.10 klo 11. Tied. Eeva 050-3218837 SYYSKOKOUS TAIDEKERHO ZUTI Syyskokous pidetään Kina- Zutilaiset jatkavat maalausta porin Kertsi nelosessa Hermannin kerholla 20.11 klo 11. Tied. Raili 050-3580040 KIRJOITTAJAPIIRI KEHITYSPÄIVÄT Kirjoittajapiiri kokoontuu edel Aluejärjestön kehityspäivät leen joka kolmas keskiviikko johon kutsutaan 2-3 aktiivista klo 14. Hermannin kerholla. toimijaa per alueosasto pideTied. Limppu 0400-602958 tään 14. ja 15.10 Vartiokylän työväentalossa. Tied. Sirkka 040-5619494 Muutakin suunnitteilla josta aikanaan kotisivuilta www.elry-helsinki.org
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Nro 5 syyskuu 2014 – 45 93 vuotta 20.9. Hilkka Koponen Porvoo 15.10. Olle Johansson Porvoo 88 vuotta 23.8. Anna Signe Pietikäinen Hyvinkää 85 vuotta 27.7. Kerttu Norring Tikkurila 10.9. Hellevi Peltomaa Pori 10.9. Anneli Haapasaari Seinäjoki 20.9. Signe Sanelma Määttä Porvoo 30.9. Anna Jokinen Pihlava 10.10. Martti Kalervo Kohtaniemi, Sievi 16.10. Esteri Säkkinen Kajaani 19.10. Olavi Tervonen Korso 80 vuotta 17.9. Leila Koivuranta Pello 18.9. Erkki Urpilainen Suomussalmi 20.9. Terttu Kyllikki Aaltovirta Porvoo 24.9. Helmi Virta Nakkila 28.9. Väinö Armas Korhonen Porvoo 28.9. Erkki Pellikka Liminka 29.9. Kerttu Varonen Pori 3.10. Toini Riitaniemi Reisjärvi 75 vuotta 30.9. Mauri Alatalo Pello 7.10. Hilkka Kulmala Pihlava 8.10. Kauko Salokangas Pihlava 10.10. Pirjo Westergård Nakkila 13.10. Pasi Takkunen Lohja 70 vuotta 18.7. Erkki Grönberg Tapuli 25.8. Tuula Kivimäki Tikkurila 17.9. Joel Rajala Pihlava 19.9. Anna-Liisa Hautaluoma Seinäjoki 28.9. Paula Heikkilä Suomussalmi 2.10. Kaija Kaarina Halttunen Porvoo 5.10. Maire Keränen Pello 13.10. Pirkko Lindblom Pori 14.10. Heikki Tiala Kokkola 65 vuotta 1.9. Eija Emmes Kokkola 22.9. Varpu Blomgren Porvoo 26.9. Tuomo Waara Pello 3.10. Raila Silvennoinen Lohja 4.10. Tarja Pråhl Porvoo 11.10. Tapio Ruuskanen Porvoo 60 vuotta 16.9. Riitta Junnila Pihlava 16.9. Urpo Kyllönen Suomussalmi 4.10. Sirpa Huvinen Pihlava Eläkeläinen-lehti 2014 Aineisto toimitukseen Ilmestyy Lokakuu nro 6 Joulukuu nro 7 Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki IBAN IBAN IBAN IBAN Sievin Eläkeläiset Reijo Antti Rafael Lakanen Pihlavan Eläkeläiset Vuokko Jokisuo Pentti Valtteri Nurmi Porvoon Eläkeläiset Hannes Heikkilä Inkeri Niiranen Irja Huhta Malmin Eläkeläiset Olli Jooseppi Kautto Pudasjärven Eläkeläiset Yrjö Kuukasjärvi Kalajoen Eläkeläiset Urho Siermala Salli Tanska Lapuan Eläkeläiset Maria Holma Palokan Eläkeläiset Martti Eevert Välilä Kauko Armas Iman ViherlaaksonKarakallion Eläkeläiset Kauko Kääriäinen Raahen Eläkeläiset Anni Kaarina Eskelinen FI11 1012 3000 0714 70 BIC NDEAFIHH FI80 8000 1900 1086 56 BIC DABAFIHH FI89 5541 2820 0116 00 BIC OKOYFIHH FI11 8000 1800 3273 56 BIC DABAFIHH Jäsenmaksutili 29.9. 17.11. 20.10. 8.12 Erja Isaksson toimistosihteeri yhdistysrekisteri syntymäpäivät ja poisnukkuneet syys- ja kevätkokousilmoitukset 020 743 3614 erja.isaksson@elakelaiset.fi Puh. 020 743 3610 vaihde, fax. 020 743 3619 Sähköpostiosoite:elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivut osoitteessa:www.elakelaiset.fi Tuomas Talvila tiedottaja-toimitussihteeri 020 743 3618; 050–570 9716 tuomas.talvila@elakelaiset.fi Kalevi Kivistö puheenjohtaja Irmeli Mandell varapuheenjohtaja Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi Hannu Partanen toiminnanjohtaja 020 743 3615; 0400–570 951 hannu.partanen@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösihteeri 020 743 3616; 040–839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi Tiina Rajala koulutussihteeri 020 743 3617; 040–582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Tuija Aali toimistonhoitaja jäsenrekisteri materiaalitilaukset 020 743 3610 tuija.aali@elakelaiset.fi Anitta Koski taloussihteeri laskutus maksatus osto- ja myyntireskontra 020 743 3611; 050–307 1952 anitta.koski@elakelaiset.fi Kuntorannantie 14 78400 Varkaus puh. 017 560 1100/vaihde Myyntipalvelu ja info: Puh. 017 560 1403 myynti@kuntoranta.fi Sinikka Akolahti Reijo Keskinen Kiimingin Eläkeläiset Reijo Kalevi Kivari Nokian Eläkeläiset Pentti Matias Jokinen Muhoksen Eläkeläiset Martti Johannes Kaiponen Elsa Heikkilä Kotkan Eläkeläiset Sven Lindström Ivalon Eläkeläiset Mauri Siivikko Ykspihlajan Eläkeläiset Maija Kyllikki Jokela Rauman Eläkeläiset Lilja Vaahtera Kokkolan Eläkeläiset Pentti Matti Mäkinen Hyrylän Eläkeläiset Mirja Kaarina Arola Varkauden Eläkeläiset Pekka Ropponen Laihian Eläkeläiset Senja Sanelma Saarela Dragsfjärdin Työväen Eläkeläiset-Dragsfjärds Arbetarpensionärer Etel Ebba Maria Gustafsson Oulun Työväen Eläkeläiset Oili Pirnes Maija Kauppinen Paltamon Eläkeläiset Mari Kela Voitto Karjalainen SYYSKOKOUSILMOITUKSET Lokakuun numeroon 6.10. mennessä Erja Isakssonille joko sähköpostitse erja.isaksson@elakelaiset.fi tai puhelimitse 020 743 3614 JOULUTERVEHDYKSET 7.11. mennessä Erja Isakssonille osoitteeseen Eläkeläiset ry Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Julkaisija Eläkeläiset r.y Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Pekka Isaksson Tilaukset ja osoitteenmuutokset Tuija Aali puh. 020 743 3610; tuija.aali@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 €/vsk Muu Eurooppa 36 €/vsk Muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat 2,00 € / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti)
46 – Nro 5 syyskuu 2014 ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Mystinen profiili: kuka hän on? Idea ja teksti: ANDERS PALM Logo: RAIMO VAHTERA M onet kuuluisuudet ovat tulleet tunnetuiksi vasta kuolemansa jälkeen. Profiilillemme kävi toisin. Hänestä tuli kuuluisa jo eläessään. Profiilimme etunimi on James. Sitä eivät monet tiedäkään. Hänestä tuli tunnettu sukunimellään, joka on harvinainen ja melko helppo muistaa. Jamesin taustoista ja koulutuksesta ei juuri tiedetä mitään, mutta jonkin teknisen alan koulutus hänellä varmasti oli. Profiilimme oli naimisissa Margaret-nimisen naisen kanssa. Heillä oli yhdeksän lasta, mikä viittaa siihen, että heillä olisi ollut onnellinen avioliitto. James työskenteli laivanrakennustarkastajana eli hän tarkasti ja hyväksyi uu- det alukset merikelpoisiksi. Viides joulukuuta 1941 hän sai töitä Bethlehem Steelin telakalta, joka sijaitsee Yhdysvaltojen itärannikolla Ouincyssä, Massachusettsissa. Kaksi päivää myöhemmin japanilaiset hyökkäsivät Pearl Harboriin. Profiilimme sai heti töitä riittämiin. Yhdysvaltojen laivasto tarvitsi paljon uusia aluksia, ja osa niistä rakennettiin Ouincyn telakalla. James ryömi ympäriinsä aluksen sisuskaluissa ja vahti, että kaikki oli huolella tehty. Mutta pian hän huomasi ongelman: niitit, joilla teräslevyt yhdistetään. Osa levyistä hitsataan yhteen, osa niitataan. Niitit liitetään vastakappaleeseen ja kiinnitetään tiukasti. Niittaaminen on raskasta työtä. Jokainen työvuoro merkitsi levyyn liidulla viivan sen mukaan, kuinka monta reikää oli ehditty niitata. Mystinen profiili on...................................................................................................... Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Mystisessä profiilissa vastaajan pitää päätellä, kuka jutussa kuvattu henkilö on tai oli. Henkilö voi olla todellinen tai kuviteltu. Jokainen oikein vastannut osallistuu arvontaan, jossa onnetar valitsee yhden onnekkaan palkinnon saajaksi. Vastauslomake pitää lähettää samaan osoitteeseen kuin Krypton/Ristikon vastaukset. Halutessaan vastaaja voi panna molemmat vastaukset samaan kirjekuoreen. Viimekertainen tehtävä oli jälleen helppo. Mystinen profiili oli Daniel Westling, siis kruununprinsessa Victorian aviomies. Mutta nyt kävi niin, että siistijä teki esiarvonnan ja hävitti vastauslipukkeet yhtä lukuun ottamatta. Onneksi siinä oli oikea vastaus. Yllätyspalkinnon saa Aulis Joronen Vantaalta. Hänen onnekseen koitui myöhäinen, mutta aikarajassa pysynyt vastaaminen. Valitettavasti osa työläisistä oli epärehellisiä, ja he hankasivat liidun pois ja vetivät tilalle uudet viivat, joiden mukaan he olivat niitanneet enemmän reikiä. Mitä enemmän reikiä, sitä enemmän tuloja. Profiilimme huomasi vilunkipelin. Saadakseen sen loppumaan, hän kirjoitti erityisellä keltaisella liidulla sukunimensä hyväksymiinsä rakenteisiin. Nimensä perään hän lisäsi kaksi sanaa. Työhön kuului, että James kömpi laivoissa läpi ahtaiden ja vaikeapääsyisten tilojen. Koska Yhdysvallat oli joutunut hätätilaan sodassa Japania vastaan, laivoja ei ehditty maalata sisäpuolelta. Niinpä Profiilimme nimi jäi usein näkyviin teräslevyihin. Potsdamissa Berliinin ulkopuolella ratkaistakseen maailman kohtalon. Berliini oli tuhoutunut pommituksissa täysin. Suurin osa taloista oli pahoin vahingoittuneita. Mahtimiehet tarvitsivat VIP-käymälän, ja sellainen kunnostettiin heidän käyttöönsä. L oppu on historiaa. Jonkun mielestä Jamesin teksti oli hauska, ja hän alkoi kopioida sitä, ja tapa levisi nopeasti. Amerikkalaiset sotilaat pitivät hauskaa tuhertelemalla Profiilimme nimeä ja noita kahta sanaa kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiinkin paikkoihin. Siitä tuli eräänlainen tervehdys muille, ja viesti siitä, että he olivat käyneet paikalla. Väitetään jopa, että amerikkalaiset taistelusukeltajat olisivat nousseet maihin Japanin hallinnoimille saarille ja kirjoittaneet viestin japanilaisten varusteisiin. Profiilimme nimi pulpahteli esiin kaikkialta. Amerikkalaiset sotilaat sutaisivat sen seiniin ja muurinpätkiin kaikissa maissa, joissa he kävivät. Sukunimestä tuli suurmenestys. Toukokuussa 1945 sota loppui. Muutama kuukausi myöhemmin maailman kolme vaikutusvaltaisinta päättäjää – Truman, Churchill ja Stalin – kokoontuivat S talinille tuli ensimmäisenä tarve käyttää mukavuuslaitosta. Kun hän hetken päästä tuli taas ulos, hän kysyi tulkkinsa välityksellä, josko joku voisi selittää, kuka perhana Profiilimme oikein on. Kaikki olivat kuulleet Jamesin sukunimen, mutta vain harva tiesi kuka hän oli. Vuonna 1946 amerikkalainen suuryritys The Transport Company of America etsintäkuulutti nimen. He lupasivat palkkion sille, joka pystyisi jäljittämään Profiilimme. Neljäkymmentä ihmistä ilmoittautui, mutta Jamesilla oli ehdottomasti uskottavimmat todisteet. Monet laivatyöläiset ja telakan virkamiehet todistivat hänen lausuntonsa oikeaksi. James voitti palkkion. Se oli aito raitiovaunu. Hän vei sen kotiin ja laittoi tontilleen, jossa hänen yhdeksän lastaan pääsivät käyttämään sitä leikkimökkinä. Sota loppui vuonna 1945, mutta Profiilimme kirjoitus jäi elämään. Ihmiset jatkoivat vuosikausia sen merkitsemistä kaikkialle. Sanonta koostuu Profiilimme sukunimestä ja kahdesta englanninkielisestä sanasta. Sanat voisi suomentaa ”kävi täällä” eli ne kuuluivat alunperin ”was here”. Kuka hän oli?
ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE Nro 5 syyskuu 2014 – 47 Leskirouva Katiska Edellisen krypton ratkaisu Ristikko Krypton 4/2014:n oikein ratkaisseista onnetar suosi Tuovi Parikkaa Hyvinkäältä ja Elina Rautiaista Toivalasta. Yllätyspalkinnot ovat lähteneet, ja tässä vielä onnittelut! Ristikko 5/2014:n ratkaisut on lähetettävä 29.9. mennessä osoitteella Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävien ratkaisujen lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana RISTIKKO. Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:.........................................................................................................
48 – Nro 5 syyskuu 2014 ELÄKELÄINEN-LEHTI – 50 VUOTTA SANANVAPAUTTA IKÄIHMISILLE HOTELLILOMAT ELÄKELÄISILLE 20,- KYLPYLÄLOMAT ELÄKELÄISILLE yö/huone alk. 40,- yö/huone PARI PÄIVÄÄ IHANAA LOMAA USKOMATTOMAAN HINTAAN OSUUSKUNTA Tradeka ja Rantasipi-hotelliketju tarjoavat Eläkeläiset ry:n jäsenille mahdollisuuden yöpyä poikkeuksellisen edulliseen erikoishintaan. Tervetuloa viihtymään ja rentoutumaan! TUETUT LOMAYÖT HOTELLEISSA 20,-/yö/huone Airport, Vantaa l Sveitsi, Hyvinkää Pohjanhovi, Rovaniemi l Rukahovi, Kuusamo TUETUT LOMAYÖT KYLPYLÄHOTELLEISSA 40,-/yö/huone Laajavuori, Jyväskylä l Tropiclandia, Vaasa Siuntion Kylpylä, Siuntio 50,-/yö/ huone Aulanko, Hämeenlinna l Eden, Nokia Ikaalisten Kylpylä, Ikaalinen l Imatran Valtionhotelli, Imatra Sis. 1 yön majoituksen 1 tai 2 hengen standard-huoneessa, buffet-aamiaisen, saunan, kylpylähotelleissa kylpyläosaston ja kuntosalin vapaan käytön (Vaasassa ei kuntosalia). Voimassa Eläkeläiset ry:n jäsenille 26.3.2014-31.3.2015 hotellikohtaisin rajoituksin. Katso hotellikohtaiset voimassaolot www.rantasipi.fi/osk-tuki. Tarjoushintaisia huoneita on rajoitettu määrä/hotelli/päivä. Varaukset tuotetunnuksella OSKTUKI www.hotellimaailma.fi tai 020 055 055 OSUUSKUNNAN JÄSENILLE EDUT OVAT ARKIPÄIVÄÄ Kilpailukykyiset edut ja palvelut kuuluvat kaikille Osuuskunta Tradekan jäsenille vuoden ympäri. Eduissa painotetaan niin hyvinvointia, rentoutumista kuin monipuolista hemmottelua. Nämä edut saat aina näyttämällä jäsenkorttiasi. Jäsenetuina mm. -30 % alennus päivän huonehinnasta kaikissa Restelin hotelleissa, ruokaravintoloissa alennus on -20 % ja pikaruokapaikoissa -10 %. Muista hyödyntää myös arvosetelit, jotka sait toukokuun jäsenpostituksen mukana. Lisätietoa www.tradeka.fi. www.tradeka.fi alk.