NUMERO 4 – KESÄKUU 2016 www.elakelaiset.fi Seuraa meitä myös Facebookissa: www.facebook.com/elakelaisetry Eläkeläiset ry:n toimisto on kesälomien vuoksi suljettuna 4.–31.7. Toimisto avautuu jälleen 1.8. Hyvää kesää! Tanssi sujui Nuuksion erämaapolulla Monikansallisen ja -ikäisen ryhmän retken Suomen Luontokeskukseen oli yksi tuhansista eri puolella Suomea kansaa aktivoineen valtakunnallisen liikuntapäivän tapahtumista. Geriatrian professori Jaakko Valvanne: Rakkaus ja välittäminen ovat kaikkien tärkeintä, olipa ihminen minkä ikäinen tahansa! Kuva: Raija-Liisa Stenberg Sivu 19 Sivu 16 Sivu 28 Sivu 3 Ateneumin kokoelmanäyttely kertoo Suomen taiteen tarinan Ernst Mether-Borgström, Omakuva keltainen kukka kädessa (1943) Kuva: Kansallisgalleria/Henri Tuomi Kuva: Hannu Hurme
2 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Puheenjohtajan palsta MARTTI KORHONEN Vaikka tulevaisuuden ennustamista kutsutaan vaikeaksi, joitakin ennustuksia osataan tehdä. Suuret ikäluokat vanhenevat, muistisairaudet lisääntyvät ja samassa tahdissa suurimmalla osalla ihmisistä myös fyysinen toimintakyky heikkenee. Hoivan tarve tulee kasvamaan. Vanhustenhoidon nykyajattelu pohjautuu vahvasti omaja omaishoitoon, ja kotona asumiseen mahdollisimman pitkään. Yhä huonokuntoisemmat ihmiset yritetään saada asumaan kotona ja hoidettua siellä. Kodin ja hoivayksiköiden raja liudentuu. Kodit hoitolaitostuvat. Monella taholla vannotaan elämää helpottavan ja hoivan mahdollistavan teknologian nimiin. Teknologia ja digitalisaatio eittämättä luovat vanhustenhoidossa paljon uusia mahdollisuuksia. Mutta myös riskejä ja todella suuren luokan eettisiä kysymyksiä. Meidän on syytä pysähtyä kysymään ja miettimään, mitä ja minkälaisen teknologian kautta tässä ollaan jotain tekemässä? Ja mitä se teknologia sitten on? Onko se robotti, joka nostaa suihkun tarpeessa olevan ihmisen ylös sängystä ja kuljettaa kylpyhuoneeseen? Onko se valvova kamera? Onko se ihmiseen asennettava seurantasiru, jota jossain tarkkaillaan valvomosta? Onko se turvajärjestelmiä, onko se apuvälineitä, siivousapua vai mitä? Minulla on sellainen tunne, että joudumme aika nopeasti ottamaan vakavasti kantaa hoivaja muuhun teknologiaan ja sen rooliin ikääntyvien ihmisten elämässä. Meidän tulee hankkia tietoa ja osaamista näistä kysymyksistä. Se ei ole yksinkertaista, sillä tutkimustietoa ei välttämättä ole eikä lainsäädännöstäkään löydy vastauksia. Teknologia kehittyy ja se on hienoa sinänsä. Mutta ihmistä se ei voi korvata, Vaikka käytössä olisi kuinka hyvä tekniikka, pitää ihmisen olla mukana. Tarvitaan säädökset, laatusuositukset ja seuranta. Eihän hoito ja hoiva saa tulevaisuudessakaan tarkoittaa sitä, että vanhuksen kotiin vain asennetaan jokin tekninen härpäke ja unohdetaan inhimilliset kontaktit. Teknologia voi myös eriarvoistaa. Yksinkertainen esimerkki on, että sillä jolla on rahaa, on varaa ostaa parempaa teknologiaa kuin sillä, jolla ei ole rahaa. Kaikilla on kuitenkin oltava oikeus hyvään hoivaan ja hyvään vanhuuteen. Kenen näkökulmasta ratkaisuja tehdään ja tekeekö ne kone vai ihminen? Meillä on edessämme valtaisa määrä todella suuria kysymyksiä yksilön autonomiasta, itsemääräämisoikeudesta, tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Kaikkein tärkein on yhteiskunnan arvopohja. Se määrittelee, minkälaiseen tilanteisiin teknologia, automatisaatio ja digitalisaatio tulevat. Se määrittelee sen, olemmeko edelleen hyvinvointiyhteiskunta vai emme. Eläkeläiset ry:nä on tehtävämme vaikuttaa arvopohjaan niin, että se kestää tämän eettisen tarkastelun. ° ° ° Vilkas toimintakausi järjestössä ja paikallisyhdistyksissä on takana. Toivotan kaikille mukavaa, virkistävää ja sopivan lämmintä kesää! Isoja kysymyksiä S uomessa tehdään sosiaalija terveydenhuollon uudistuksen siivellä historiallista kunta ja aluehallinnon uudistusta. Maahan perustetaan 18 itsehallinnollista aluetta nykyisen maakuntajaon pohjalle. Niiden vastuulle siirtyy sosiaalija terveydenhuollon järjestäminen. Lisäksi maakuntiin siirretään muita tehtäväkokonaisuuksia kunnista ja kootaan valtion väliportaanhallintoa. Maakuntien toimiala ja tehtävät vaikuttavat suoraan ihmisten arkeen. Samalla muutos määrittää kuntien toimialan ja tehtävät uudelleen. Vaikutus on erityisen suuri pieniin kuntiin. Uusiin maakuntiin tulee yleisillä vaaleilla valittava hallinto. Ensimmäiset maakuntavaalit pidetään tammikuussa 2018 presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen yhteydessä. Valittava valtuusto käynnistää maakunnan hallinnon toiminnan käytännön rakentamisen. Tavoitteena on, että maakunnat ovat toimintavalmiina vuoden 2019 alusta. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry on esittänyt, että valmisteilla olevaan maakuntalakiin sisällytetään alusta alkaen nykyisen kuntalain tapaan maakuntakohtainen vanhusneuvosto ikääntyneen väestön osallistumisja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi. Maakunnan tehtäväksi tulee asettaa neuvoston toimintaedellytyksistä huolehtiminen. Vanhusneuvostolle on annettava mahdollisuus vaikuttaa maakunnan eri toimialojen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan asioissa, joilla on merkitystä ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden, elinympäristön, asumisen, liikkumisen tai päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen taikka heidän tarvitsemiensa palvelujen kannalta. Lakisääteisiä maakuntien vanhusneuvostoja odotellessa olisi hyvä, että eläkeläisjärjestöjen alueellisten yhteistoimintaelinten ikääntyneiden ihmisten arkeen liittyvä asiantuntemus otettaisiin käyttöön jo maakuntahallintoa ja sote-uudistusta valmisteleviin maakunnallisiin ohjausryhmiin. Järjestöjen alueellisten toimijoiden kannattaa tässä kohden olla jo aktiivisia. Vaikka uudet maakunnat haukkaavat kuntien sosiaalija terveystoimen myötä merkittävän osan kuntien nykyisistä tehtävistä, eivät kunnat käy tarpeettomiksi. Kunnat jatkavat itsehallinnollisina lähiyksikköinä. Luontevaa olisi, että vanhustenhuollon erilaiset lähipalvelut ja kotiin annettava tuki säilyisi kunnissa. Paikallisesti toteutettuna vanhustenhuollossa kyetään parhaiten hyödyntämään paikallistuntemusta ja räätälöimään vanhuksen kulloiseenkin toimintakykyyn perustuvat yksilölliset palvelukokonaisuudet. Näin vahvistetaan edellytyksiä myös omaisten ja muun lähiyhteisön antamalle tuelle ja avulle. Läheisyysperiaate mahdollistaa myös eläkeläisyhdistysten järjestämän erilaisen ystävätoiminnan ja vertaistuen liittämisen vanhustyöhön. Tuttuus ja jatkuvuus tuovat turvallisuutta vanhuksille ja ovat laadukkaan hoivan perusedellytyksiä. Näille asioille pitää antaa jatkossa suuri paino palvelujen järjestämisessä ja mahdollisissa kilpailutuksissa. Uusien maakuntien vanhusneuvostot eivät tee tarpeettomiksi kuntien nykyisiä lakisääteistä vanhusneuvostoja. Päinvastoin, kuntien vanhusneuvostojen toimintaa on kehitettävä ja vahvistettava. Niiden toiminnan alaan kuuluvat jatkossakin kaikki kunnan ikääntyneen väestön hyvinvointiin vaikuttavat asiat. Ensi vuoden huhtikuussa pidettävät kuntavaalit ovat poikkeuksellisen merkittävät, koska niissä linjataan nyt ensimmäistä kertaa uusien maakuntien rinnalla toimivien kuntien perusluonne, tehtävät ja toimintatavat. Me haluamme nostaa kaikkien – ja erityisesti ikääntyneiden kuntalaisten hyvinvoinnin turvaamisen ja vahvistamisen ja terveyden edistämisen kunnan perustehtäviksi. Näille tavoitteille haluamme alistaa myös kunnan harjoittaman elinkeinopolitiikan. Maakuntahallinnosta uusi haaste eläkeläisten vaikuttamistyölle
Nro 4 kesäkuu 2016 – 3 ELÄKELÄINEN Kesä on vasta alussa, mutta syksyn kurssiasioita kannattaa kurkistaa jo nyt. Eläkeläiset ry:n syksyn kurssikalenteri on tämän lehden sivulla 29. Koulutuksestamme kiinnostuneiden on hyvä muistaa, että ensimmäisten kurssien ilmoittautumisajat ovat jo syyskuun alkupuolella. Ilmoittautuminen kannattaa hoitaa mahdollisimman aikaisin, jotta saamme turvattua kurssien toteutumisen. Kursseille tulee ilmoittautua kirjallisesti, ohjeet ovat koulutuskalenterissa. Monella kurssilla Vuokatin kesäpäiväohjelma 2017 on pääosassa: kansantanssi-, musiikkija liikuntakursseilla sekä Suomi 100 -työpajakurssilla. Odotamme kursseille kaikkia ohjaajia ja lauluryhmien vetäjiä, joiden ryhmät aikovat tulla kesäpäiville esiintymään. Musiikkikurssi on tarkoitettu sekä laulajille että soittajille. Kansantanssikurssille on hyvä saada ohjaaja tanssipareineen. Liikuntaohjelmaakin on mukavampi opetella, kun silmäja korvapareja on kaksin kappalein tarkkailemassa. Syksyn kurssi on välttämätön kaikille, jotka osallistuvat jokaiseen liikuntaesityksen kolmesta osasta. Kannattaa pistää merkille, että kurssitarjontaan sisältyy tärkeä edunvalvontakoulutus Ikääntymispolitiikan opintoja neuvottelupäivät. Toinen vastaavan sisältöinen kurssi pidetään Kuntorannassa ja toinen alueellisena Urheiluopisto Kisakeskuksessa Fiskarsissa. Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry:n myöntämän opintoseteliavustuksen (katso sivu 29) ansiosta voimme tarjota nämä koulutukset erittäin edulliseen 25 euron hintaan. Kurssit on tarkoitettu erityisesti vanhusneuvostojen jäsenille ja niille voimme ottaa 20 osallistujaa. Harjoitusaineistot saatavilla Kesäpäivien suurkuoron ohjelmisto ja harjoitusaineisto on valmis. Kappaleiden nuotit ovat tilattavissa Eläkeläiset ry:n toimistolta toimituskulujen hinnalla ja kaksiääninen harjoituslevy 13 euron hintaan. Nuotit on tulostettavissa myös järjestön kotisivuilta www.elakelaiset.fi / aineistoa ohjaajille. Aineistopankin käyttäjätunnuksen ja salasanan voi pyytää toimistolta. Myös harjoitusaineisto liikunnan yhteisesitykseen on valmistunut. Toimistolta voi pyytää kirjallisia ohjeita ja ohjelmassa käytettäviä kuminauhoja voi tilata 3 euron kappalehintaan. Syksyn liikuntakurssilla voi ostaa liikuntaohjelman musiikkitallenteen 5 euron hintaan. Liikuntaohjelman kirjalliset ohjeet sekä videotallenteet osasta ohjelmaa löytyvät kotisivujen aineistopankista. Syyskaudella aineistopankkiin on tulossa myös kansantanssiaineistoa. Hyvää kesää kaikille Syyskausi alkaa vauhdilla niin koulutuksessa kuin muussakin järjestötoiminnassa. Siksi kesällä kannattaa levätä, nauttia ja ottaa rennosti. Kesä tarjoaa mukavaa tekemistä eri tapahtumista omatoimiseen puuhailuun. Huvikseen voi vaikka kerryttää merkintöjä omaan kuntopassiinsa. Siihen kesällä on monia mahdollisuuksia: kävely, uinti, pyöräily, tanssi sekä vaikkapa marjastus ja muu hyötyliikunta. Toivotan valoisaa ja virkistävää kesää kaikille. TIINA RAJALA Kurssiasioita kesän kynnyksellä Eläkeläiset ry:n valtuusto kokoontui toukokuun puolivälissä kaksipäiväsienen kokoukseen ja seminaariin Varkauden Kuntorantaan. Mervi Höylä (vasemmalla), Anna-Liisa Hettula (istumassa) ja Ulla Kurka vaihtoivat kuulumisia kokoustauolla. Valtuuston kokouksesta lisää seuraavalla sivulla Valtuusto kokoontui Kuntorannassa
4 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:llä on runsaasti tapahtumia, joissa on monipuolista kulttuuripainotteista ohjelmaa. Yhdistysten harrasteryhmät kuitenkin kaipaavat lisää esiintymistilaisuuksia, sanoi oululainen valtuuston jäsen Olavi Peltoniemi puheenvuorossaan. – Asian kiinnostavuutta voitaisiin lisätä iloisilla, leikkimielisillä kilpailuilla esimerkiksi vuoden mittaisella periodilla. Tuomari tai useampi kiertäisi eri paikkakunnilla arvostelemassa kuorojen tasoa. Loppuhuipennus olisi esimerkiksi Kuntorannassa kesällä järjestettävillä kulttuurijuhlilla joihin sisällytettäisiin muutakin ohjelmaa: esimerkiksi tanhut, senioritanssi, laulu ja Eläkeläinen-lehdestä tuttu Runopysäkki, Peltoniemi esitti. – Siinä pääsisi hetkeksi irti arjesta, tapaisi samalla ystäviä ja tuttuja ja saisi varmasti miellyttävän muiston. Uskoisin, että lisäisi yhdistysten kulttuuriohjelmistojen tasoa ja kiinnostavuutta, kun kynnys päästä esiintymään madaltuisi. – Yksi Eläkeläiset ry:n valtuuston tärkeimmistä toimintamuodoista on perusjärjestöjemme tekemien aloitteiden käsittely. Aloitteiden runsaus osoittaa perustasomme toiminnan ilahduttavaa aktiivisuutta, sanoi valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö kokouksen avauspuheessaan. Kivistö nosti esimerkkinä esille Oulun Työväen Eläkeläiset ry:n tekemän aloitteen liukastumisesteiden saattamisesta kunnallisen tuen piiriin. – Aloite liittyy ikäihmisten kaatumisonnettomuuksiin ja niiden ehkäisemiseen ja on mitä ajankohtaisin. Asia ei ole ajankohtainen vain meillä Suomessa. Kaatumisonnettomuudet olivat keskeisenä teemana myös pohjoismaisten eläkeläisjärjestöjen yhteistyökomitean kokouksessa viime viikolla. Ongelma ja sen syyt ovat hyvin samanlaisia kaikissa Pohjoismaissa. Aloitteita valuustolle oli tehty yhteensä 59. Niitä tuli kuudelta aluejärjestöltä ja 33:lta paikallisyhdistykseltä. Lukumääräisesti eniten aloitteita tehtiin eläkeindekseistä, soteja aluehallintouudistuksesta ja vanhusneuvostojen asemasta siinä sekä laitoshoitopaikkojen ja vanhuspalvelujen laadun turvaamisesta. Kivistö: Aloitteiden runsaus osoittaa perustason ilahduttavaa aktiivisuutta Puheenvuoro: ”Lisää esiintymismahdollisuuksia harrasteryhmille” Valtuusto teki päätökset yksimielisesti ja keskittyi seminaarin antiin Eläkeläiset ry:n valtuuston sääntömääräinen kokous pidettiin 16.–17.5. Kylpylähotelli Kuntorannassa Varkaudessa. Valtuusto muun muassa hyväksyi vastaukset yhdistysten ja aluejärjestöjen aloitteisiin, julkilausuman ja viime vuoden toimintakertomuksen sekä vahvisti tilinpäätöksen ja toimintasuunnitelman ja talousarvion. Järjestön jäsenmaksun valtuusto päätti säilyttää nykyisellä tasolla. Kaikki päätökset olivat yksimielisiä. ”Hyvähenkinen ja informatiivinen” Aloitteet käsiteltiin työryhmissä, ja ryhmissä pohdittiin myös toisena kokouspäivänä pidetyn seminaarin aiheita alustusten pohjalta. Seminaariosiossa kuultiin asiantuntevat esitykset vanhusten yksinasumisesta sekä sote-uudistuksesta. Teemat herättivät myös vilkasta keskustelua. – Hyvähenkinen ja monin tavoin informatiivinen kokous, kiitteli valtuuston puheenjohtaja Ikääntyneiden yksin asumisesta ja yksinäisyydestä alustanut tutkija Elisa Tiilikainen ja valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö seurasivat tarkasti seminaarin teemoista käytyä keskustelua. Valtuusto työskenteli tiiviisti kaksi päivää Kuntorannassa.
Nro 4 kesäkuu 2016 – 5 ELÄKELÄINEN ”Maan hallituksen toimet ja linjaukset eläkeläisten ostovoiman leikkaamisesta ovat yksilöllisesti ja väestöllisesti kohtuuttomia. Ne rankaisevat raskaimmin pienija keskituloisia eläkeläisiä, jotka kamppailevat jo muutenkin päivittäisen toimeentulonsa kansa. Samalla leikkaukset syövät kotimaista kysyntää ja maan taloudellisen kasvun ja elpymisen edellytyksiä. Hallituksen viime vuoden indeksileikkaukset merkitsivät vuoden vaihteessa kansaneläkkeiden pienenemistä ja niistivät osan takuueläkkeen pienestä korotuksesta. Kun alhaisen inflaation johdosta leikkaukset jäivät hallituksen tavoittelemista euromääristä, ottaa se nyt kehysbudjetin päätöksillä käyttöönsä perinteisen juustohöylän. Höyläyksen kohteena ovat eläkkeet ja kaikki vastaavat etuudet. Se koskee satoja tuhansia suomalaisia. Kansaneläkkeen saajia on 616 000 ja työmarkkinatukea maksetaan melkein 200 000 työttömälle työnhakijalle. Hallitus höylää etuuksien tasoja 0,85 prosenttia nykyisistä. Toimenpiteellään hallitus vie 200 miljoonaa euroa pienituloisimmilta suomalaisilta. Järjestö on erittäin huolissaan eläkeläisköyhyydestä ja sen lisääntymisestä. Suomi on jo nyt eläkeläisköyhyydessä EU-maiden alempaa kastia. Vaaravyöhykkeellä ovat erityisesti työelämän ulkopuolelle sysätyt ikääntyneet työttömät, joiden määrän arvioidaan työja elinkeinoministeriön ennusteen mukaan jatkavan kasvuaan. Työttömyys pudottaa rankasti ansiotasoa. Pitkittyessään ansiosidonnaiselta työttömyyskorvaukselta peruspäivärahalle putoaminen jatkaa toimeentulon kurjistumista ja samalla leikkaa karttuvaa työeläkettä. Matalaa ansiotasoa seuraa alhainen työeläke ja sen täydennykseksi mahdollisesti pieni kansaneläke. Ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömyyden kasvu yhdessä työttömyysturvan heikennysten ja lakisääteisen eläkeiän nostamisen kanssa ovat yhdistelmä, joka armotta tuottaa eläkeköyhyyttä ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Uhkana on, että meillä tulevaisuudessa on taloudellisesti huonossa asemassa olevien ikääntyneiden kasvava joukko odottamassa köyhiä eläkevuosiaan. Järjestö vaatii, että köyhyyden lisäämisen sijaan maan hallituksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin köyhyyden ja pienituloisuuden vähentämiseksi perusturvaa kehittämällä ja sen tasoja korottamalla. Erojen ja jakojen politiikasta on siirryttävä solidaariseen, tasaavaan yhteiskuntapolitiikkaan.” Eläkeläiset ry:n valtuusto 16.-17.5.2016 ”Ostovoiman leikkaaminen kurittaa eläkeläisiä ja syventää taloustaantumaa” Valtuusto teki päätökset yksimielisesti ja keskittyi seminaarin antiin Kalevi Kivistö kokonaisuutta. Valtuuston puheenvuoroissa kiinnitettiin huomiota muun muassa eläkepolitiikan tärkeisiin kohteisiin. Ilkka Kotiranta Pirkanmaan aluejärjestöstä halusi korostaa toiminnanjohtaja Hannu Partasen toimintasuunnitelmasta esille nostamien asioiden, kuten vanhuspalvelulain merkitystä. – Järjestön eläkepolitiikkaan pitäisi sisällyttää eläkekaton asettaminen, Kotiranta lisäksi totesi. Martti Vartiainen Pirkanmaan aluejärjestöstä oli samalla linjalla. – Meillä olisi varaa nostaa pienempiä ja laskea kaikkein isoimpia eläkkeitä. Erityisesti pienituloiset naiset tarvitsisivat ja ansaitsisivat roiman eläkekorotuksen. Raili Myllylä Kainuun aluejärjestöstä kertoi hyviä kokemuksia Kajaanin yhdistyksen tiedotuksessa käytetystä tekstiviestiringistä ja suositteli, että siitä kannattaisi ottaa muuallakin oppia. – Malli toimii hyvin, koska nykyisin lähes kaikilla iäkkäilläkin ihmisillä on matkapuhelimet. Viestit levittävät tehokkaasti ja nopeasti sanaa yhdistyksen tapahtumista ja toimivat samalla myös yksinäisyyttä lieventävänä yhdyssiteenä. Eeva Marin Etelä-Hämeen aluejärjestöstä puhui rauhantyön ja suvaitsevaisuuden puolesta. Hän kertoi, että Lahdessa on eläkeläisten piirissä käynnistetty rauhankampanja. – On ihmeellistä, jos me kantasuomalaiset emme osaa hyväksyä pakon edessä ja henkensä hädässä Suomeen paenneita ihmisiä. Meidän sukupolvemme velvollisuus on viedä eteenpäin rauhan sanomaa lapsille ja lapsenlapsille, Marin painotti. Matti Ruokolainen Pohjois-Karjalan aluejärjestöstä totesi, että iäkkäiden pitäisi saada enemmän tukea ja harjoitusta verkkoasioinnin helpottamiseksi. Tähän vastauksia omalta osaltaan tarjoaa alkuvuodesta käynnistynyt kolmivuotinen Verkko ja vempaimet hallintaan -hanke, jota kokoukselle esitteli projektikoordinaattori Petra Åhlström. Hanketta on esitelty Eläkeläinen-lehden numerossa 2/2016. ”Huutolaisjärjestelmää tuodaan takaisin” Eläkeläiset ry:n puheenjohtajan Martti Korhosen pohdinnat tulevien vuosien ikäpoliittisista suuntaviivoista, muun muassa hoivateknologiaan liittyen, herättivät myös keskustelua. Eläkeläiset ry:n hallituksen jäsen Antti Holopainen varoitti, että huutolaisjärjestelmää ollaan tuomassa takaisin. –Hankintalainsäädäännöstä on tullut perustuslakiakin korkeampi superlainsäädääntö joka määrää sosiaalija terveyspalveluiden kehittämistä. Se heijastelee uusliberalistista ajattelutapaa jonka suomalainen virkakoneistokin on sisäistänyt ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi. – Ikäihmiset ovat joutumassa uhrin asemaan. Meidänkin on syytä terävöittää edunvalvontaamme, Holopainen sanoi. Martti Korhosen kirjoitus ”Isoja kysymyksiä” on luettavissa tämän lehden sivulta 2. Tekstit ja kuvat: TUOMAS TALVILA Yksin asumisen ja yksinäisyyden teemoja pohdittiin valtuustoseminaarissa myös ryhmätöinä. Martti Vartiainen Pirkanmaalta puhujapöntössä.
6 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN Ihmisen yksinäisyys liittyy usein vahvasti menneisyyden muistoihin. Väitöstutkimuksen ikääntyneiden ihmisten yksinäisyyden kokemisesta tehnyt valtiotieteen tohtori Elisa Tiilikainen kertoo, että osalla hänen tutkimusta varten haastattelemista eläkeläisistä oli elämässään ollut hyvinkin traumaattisia kokemuksia ja niistä seuranneita ”elämäntapahtumien haavoja ja heijastumia”. Eräs haastateltu esimerkiksi kertoi, kuinka äidin menettäminen lapsena oli värittänyt vahvasti hänen oman elämänsä. – Vaikka haastateltu on ollut perheellinen ja kokenut monenlaista, on yksinäisyys jotenkin ollut hänen elämässään aina läsnä, sanoi Tiilikainen luennossaan Eläkeläiset ry:n valtuuston seminaarissa Kuntorannassa. Tiilikainen käyttää tutkimuksessaan luonnehdintaa ”aikamaiseman horisontti” – Ihminen elää samaan aikaan useampaa aikatasoa. Menneen historialla on meihin iso merkitys. Aiempien kokemusten merkityksellä on taipumus korostua, mitä vanhemmaksi ihminen tulee. – Nuoremmat rakentavat identiteettiään enemmän nykyhetkessä ja miettivät esimerkiksi sitä, miten toimia, jotta vastaisi ystävien ja tuttavien odotuksiin. Ikääntyessä ihmisen elämä alkaa mennä enemmän oman aikaisemman elämänkulun suuntaisesti. Moni käy läpi omaa elämänhistoriaansa ja yksinäisyyden kokemus tulee usein sen kautta. Tuoreessa väitöskirjassaan Tiilikainen on tutkinut, minkälaisia sosiaalisia polkuja myöhemmällä iällä koetun yksinäisyyden taustalla on, ja minkälaisten tapahtumien ja elämänvaiheiden ympärille yksinäisyys linkittyy. Tutkijaa kiinnostavat muutokset: onko yksilön yksinäisyys pysyvä kokemus vai muuttuuko se, ja jos, millä lailla. Yksinasuminen lisääntynyt vahvasti Yksinasuminen on Suomessa lisääntynyt valtavasti viime vuosina. Se on tutkijan termein sekä sukupuolittunutta että ikään sidottua: se lisääntyy 65:n ikävuoden jälkeen ja yksinasuvia naisia on selvästi miehiä enemmän. Tähän vaikuttavat eliniän odotteen kasvu, leskeytyminen ja se, että leskeytymisen jälkeen mennään entistä harvemmin uusiin naimisiin. Tutkija jaottelee yksinasuvat kolmeen ryhmään: yksinelämisen aktiivisesti ja tietoisesti valinneisiin, passiivisesti valinneisiin ja niihin, jotka eivät ole yksinasumista valinneet ja jotka haluaisivat elämänkumppanin. Tiilikainen korostaa, että tämä – kuten muutkin vastaavat – on karkea jaottelu, joka ei ota huomioon suuria yksilöllisiä eroja. Kirjo on laaja ja ihmisten kokemukset ja tarinat poikkeavat suuresti toisistaan. – Yksinäisten joukko ei tutkijankaan silmin ole selvästi paikannettavissa ja havaittavissa. Vanhuuden ja yksinäisyyden välille ei myöskään voida vetää suoria yhtäläisyysmerkkejä. Ei ole vääjäämätön kehityskulku, että yksinäisyys vanhuusiässä värittäisi päivittäistä elämää. Myönteistä on Tiilikaisen mukaan se, että vaikka yksinasuminen on yleistynyt, ei yksinäisyyden kokeminen Suomessa ole pitkällä aikavälillä lisääntynyt. – Yksinäisyyttä ei koeta enemmän kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Suomalaiset eivät ole erityisen yksinäisiä myöskään kansainvälisissä vertailuissa. Tämä on itse asiassa perinteiseen pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon liittyvä ilmiö. Yksinäisyyden kokeminen on toisaalta myös vahvasti kulttuuriin sidottu. – Kreikassa oletus on, että ollaan tiiviisti yhteydessä sukuun ja usein asutaankin yhdessä. Suomalaisessa yksilökeskeisemmässä yhteiskunnassa odotukset ihmissuhteita kohtaan ovat toisenlaiset. Meillä harva odottaa saati toivoo, että saisi asua nuoremman sukupolven kanssa saman katon alla. Kyselyjen mukaan yksinäisyyttä kokee usein tai jatkuvasti aineistosta riippuen 3–10 prosenttia väestöstä. Nuorilla ja ikääntyneillä luvut ovat suurempia kuin keski-ikäisillä. – On myös tutkimuksia, joiden mukaan yli 80-vuotiailla yksinäisyyden kokemus vähenee. Yksinäisyys kasaantuu Yksinäisyys kietoutuu Elisa Tiilikaisen mukaan vahvasti yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen. Se on yleisempää pienituloisten ja köyhien, työttömien ja erityisesti pitkäaikaistyöttömien keskuudessa. – Yksinäisyys toisin sanoen kasaantuu väestöryhmälle, jolla on muitakin huolia ja ongelmia. Suoraa yhteyttä, että ikääntyminen johtaisi vääjäämättä yksinäisyyteen, ei ole voitu osoittaa. – Toki työelämästä jääminen, sosiaalisen verkoston pieneneminen, ystävien poismeno, toimintakyvyn heikentyminen kuitenkin vaikuttavat. Elisa Tiilikainen kertoo itse kiinnostuneensa yksinäisyydestä tutkimuskohteena pohdittuaan työnteon ja eläköitymisen merkitystä. – Taustani tutkijana on sosiaalipolitiikassa ja sosiaalityössä ja ennen kaikkea vanhenemisen tutkimisessa. Olen tutkinut ikääntyneiden sosiaalisia suhteita jo opiskeluaikoinani, ja yksinäisyydestä tuli kantava teema joka päätyi väitöskirjaan. Sanan sisältö ja merkitys kapenevat Tiilikainen toteaa, että julkisessa keskustelussa yksinäisyys-sanan sisältö ja merkitys turhan usein kapenevat. – Yksinäisyys voi olla nopeasti ohimenevä kokemus, jonkalaisia jokainen meistä on kokenut. Toisaalta se voi liittyä elämänvaiheeseen: muutto uudelle paikkakunnalle, sairastuminen, ero. – Kroonistunut, pysyväisluonteinen yksinäisyys saa usein alkunsa tällaisista muutostilanteista, kun siitä ei päästäkään irti eikä löydetä uusia merkityksellisiä asioita ja suhteita menetettyjen tilalle. Tutkija huomauttaa, että suomen kielessäkin sana yksinäisyys saa useampia merkityksiä. – Se ei ole pelkästään kipeä ja ahdistava, vaan voi olla osaltaan myös rauhaa ja vapautta tuova kokemus. TUOMAS TALVILA – vanhuudesta ja ikääntyvien sosiaalisista suhteista kiinnostunut valtiotieteiden tohtori ja kahden lapsen äiti. –asuu tällä hetkellä Kuopiossa ja työskentelee Itä-Suomen yliopistossa projektitutkijana Suomalaisten yksinäisyys -hankkeessa. – väitteli 4. toukokuuta Helsingin yliopiston Sosiaalitieteiden laitokselta, aiheenaan ikääntyvien yksinäisyys, jota tarkasteli elämänkulun näkökulmasta ja laadullista seurantaotetta hyödyntäen. – haastatellut tutkimusta varten päijäthämäläisiä eläkeläisiä vuosina 2010, 2012 ja 2014. Tutkimuskohteena yksinäisyys Elisa Tiilikainen korostaa, että ikääntyneidenkin yksinäisyys on monikasvoinen ja -merkityksinen kokemus Elisa Tiilikainen Valtiotieteen tohtori Elisa Tiilikaisen väitöskirja käsitteli ikääntyvien yksinäisyyttä.
Nro 4 kesäkuu 2016 – 7 ELÄKELÄINEN Kalevin kynästä Suomen murteissa on samoilla sanoilla mielenkiintoisia merkityseroja. Limppu on idässä litteä, lännessä pullea leipä. Kun uupuu, merkitsee se lännessä väsymistä, idässä jonkin puuttumista. Tuima on yksille suolatonta, toisille liiankin ”tuimaa”. Ja lankeaminen voi yksille merkitä sortumista syntiin, toisaalla taas ihan konkreettista kaatumista. Mutta langeta ei kannata, kummassakaan merkityksessä. Ei ainakaan, jos puhutaan kaatumisesta. ° ° ° Suomessa tapahtuu vuodessa noin 900 000 kaatumisonnettomuutta. Näistä onnettomuuksista 2 000 johtaa vuosittain kuolemaan. Määrä on viisinkertainen liikenneonnettomuuksissa kuolleiden ja kaksinkertainen itsemurhan tehneiden määrään verrattuna. Ongelma koskee erityisesti ikääntyvää väestöä. Ikääntyneillä kaatumisonnettomuuden riski on suuri ja se kasvaa iän mukana niin, että vammat ovat sitä vakavampia mitä ikääntyneemmistä ihmisistä on kyse. Naisten vammautumisriski on vielä suurempi kuin miesten, joskin molemmilla riski on kohtuuttoman suuri. Kaatumisonnettomuuksissa kuolleista valtaosa on ikäihmisiä. Onnettomuuden seurauksena kuolee vuosittain välittömästi noin 1 000 iältään yli 65 -vuotiasta ja lisäksi 700 yli 70-vuotiaista kuolee kaatumisen yhteydessä saamiensa vammojen seurauksena. Kaatumisonnettomuuksissa yleisin tapahtumapaikka on koti ja sen välitön ympäristö. Suurin osa onnettomuuksista tapahtuu tasaisella pinnalla, kompastumisena tai liukastumisena lattiapinnoilla, pihoissa ja liikenneväylillä. Hämmästyttävän paljon onnettomuuksia, noin 10 % kaikista, tapahtuu myös hoitolaitoksissa, sairaaloissa ja vanhusten palvelukeskuksissa. Vakavin seuraus on yleensä lonkkamurtuma, joka tapahtuu vuosittain noin 7500 ikäihmiselle. Vamman hoidosta aiheutuvat kustannukset ovat suuria. Hoidettavaa kohti Yli 65-vuotiaille sattuneet kaatumisonnettomuudet tulevat maksamaan vähintään 20 000 euroa, jälkihoito usein vielä yli 10 000 euroa lisää. Kaiken kaikkiaan kaatumisonnettomuuksien hoito maksaa yhteiskunnalle pelkkinä sairaalakustannuksina vuosittain noin 250 miljoonaa euroa. ° ° ° Älä siis lankee, koska kyse on mittavasta inhimillisestä ja taloudellisesta ongelmasta. Itsemurhien määrä on kyetty puolittamaan ja liikenneonnettomuuksissa kuolleiden määrä on vähentynyt vieläkin enemmän. Yksinomaan kaatumisonnettomuuksissa menehtyneiden lukumäärällä mitaten kysymys on kuitenkin viisi kertaa mittavammasta ongelmasta, joka suurimmalta osalta koskee ikääntyneitä. Siksi ongelma tarvitsisi poliitikkojen ja viranomaisten huomiota siinä kuin liikenneturvallisuus, työsuojelu ja itsemurhien ehkäisykin. Keskeinen avainasia on ikäihmisten kotien kunnostaminen esteettömiksi, mikä vaatii noin 700 000 asunnon korjaamista tai uudisrakentamista esteettömiksi vuoteen 2030 mennessä. Voimavarojen lisääminen kotihoitoon on välttämätöntä, koska yhä huonompikuntoisia vanhuksia hoidetaan kotona. Nykyaikaisen tekniikan mahdollistama hälytysjärjestelmien kehittäminen ja ympärivuorokautisen päivystyksen järjestäminen tukevat kotihoidon henkilökunnan työtä. Portaisiin soveltuvaa rollaattoria on kehitelty, samoin fyysistä harjoittelua ohjaavia älypuhelinsovelluksia ja kotiin asennettavia liiketunnistimia, jotka hälyttävät onnettomuuden sattuessa. Hyviä kokemuksia on saatu myös eräiden kuntien ikäihmisille jakamista ilmaisista liukuesteistä ja kenkien nastoittamisesta. Molemmat ovat kunnille kustannustehokasta toimintaa, joka samalla parantaa ihmisarvoisen elämän edellytyksiä. Myös järjestömme toimintaan osallistuminen vahvistaa aktiivista elämänotetta, aktivoi liikkeelle lähtemistä ja ikäkauteen sopivan, lihaskuntoa vahvistavan liikunnan harrastamista. Asetetaan nyt ensin tavoitteeksi kaatumisonnettomuuksien ja niissä menehtyneiden määrän puolittaminen. KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. Älä lankee – Olen, ainakin nyt vielä, sitä mieltä että sote-uudistusta ei ole varaa haudata. Se pitää saada valmiiksi, sillä ilman sitä suomalainen sosiaalija terveydenhuolto markkinoistuu totaalisesti ja siinä köyhälle kansalle, eläkeläisille ja muille vähäväkisille käy heikosti. Näin totesi veteraanikansanedustaja Erkki Virtanen Eläkeläiset ry:n valtuustoseminaarissa pitämänsä alustuksen alkajaisiksi. Virtanen kävi läpi sosiaalija terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen askelmerkkejä. Tuossa vaiheessa pohjana olivat maan hallituksen 5. huhtikuuta tekemät linjaukset ja professori Mats Brommelsin johtaman selvitystyöryhmän maaliskuinen väliraportti. Brommelsin loppuraportti julkistettiin toukokuun puolivälissä, siis vasta valtuustoseminaarin jälkeen. – Näyttäisi siltä että maahan on syntymässä sote jota haluaa vain yksi puolue, kokoomus, Virtanen sanoi. Hän viittasi siihen, että aina nykyhallitukseen saakka lähtökohtana on ollut, että suomalaisen sotejärjestelmän keskiössä on julkinen järjestäjäja tuottajataho eli ennen kaikkea kunnat ja kuntayhtymät. – Kokoomus on halunnut monituottajamallia jossa yksityiset ja järjestöt ovat julkisten kanssa tasavertaisia. Ja nyt olemme tilanteessa, että koko hallitus haluaa sitä samaa, Virtanen kiteytti. – Miten pienin hallituspuolue saa läpi tahtonsa, jota kaikki muut puolueet vastustavat, vaikka se ei siinä pääministeripuolueena onnistunut, Virtanen ihmetteli. – Terveyspalveluiden valinnanvapaus on nyt varmasti se eniten askarruttava kysymys. – Valtio päättää ne palvelut, joiden kohdalla vallitsee vapaus valita palvelujen tuottaja. Valinnanvapaushan ei tarkoita, että saisi valita hoidotkin itse, vaan niiden tuottajan. Mutta kuinka monta kertaa olette esimerkiksi lääkärissä käydessänne miettineet, että kuka nyt olisi paras minua hoitamaan? Minkälaiset edellytykset meillä tavallisilla käyttäjillä on valita, kuka tarjolla olevista palveluntarjoajista olisi paras, Virtanen pohti. Hän nosti esille myös kysymyksen valinnanvapauden todellisuudesta. – Suurimmissa kaupungeissa on palveluntarjoajia varmasti valita asti. Mutta miten ja mistä dementikko tai enontekiöläinen valitsee, hän kyseli. Tulevaisuuden palvelumaksujen tasosta Virtanen oli huolissaan. – ”Raha seuraa asiakasta” eli julkinen rahoitusosuus osoitetaan sille tuottajalle, jonka asiakas on valinnut. – Kun nyt on niin, että yksityislääkärille pääsee nopeasti, kun lyö rahaa pöytään, tulevaisuudessa kaikille pääsisi yhtä nopeasti ja se maksaisi yhtä paljon. – Itse asiassahan tämä on ihan hieno juttu. Mutta mikä tulee olemaan asiakasmaksun suuruus? Eiväthän yksityiset palvelutuottajat 21 euron terveyskeskusmaksulla mitään tuota. Palvelumaksun on oltava huomattavasti korkeampi, muutenhan tästä järjestelmästä karkaa rahat. – Asiakasmaksut tulevat nousemaan, Virtanen ennusti. – Missä kulkee raja, jossa elkeläisten ja muiden pienituloisten maksukyky tulee koetteelle. Nouseeko hinta jossain vaiheessa niin korkeaksi, että köyhän pitää alkaa rajoittaa kulutusta. Ettei mennäkään lääkäriin. Se ei ole ihan pikku juttu, Virtanen varoitti. TUOMAS TALVILA Erkki Virtanen: Sote-uudistus tarvitaan, mutta moni asia hallituksen suosikkimallissa mättää Kiteytyksiä yksinäisyydestä • Yksinäisyys on monikasvoinen ja monimerkityksellinen kokemus • Yksinäisyyden taustat hyvin erilaisia, eri tekijät kietoutuvat toisiinsa myös saman ihmisen kohdalla • Yksinäisyys usein myös luonnollinen osa ihmisen elämänkulkua, siihen liittyvä muutoksia ja menetyksiä. • Olennaista tehdä ero ”elämäntilanteisen” ja ”elämänmittaisen” yksinäisyyden välillä • Yksilön luonteenpiirteiden ja ominaisuuksien sijaan katse arjen infrastruktuuriin, osallisuuden mahdollisuuksiin ja ehtoihin, joiden kautta ihminen kiinnittyy tai jää kiinnittymättä toisiin ihmisiin. Elisa Tiilikainen: Yksin asuminen ja yksinäisyys ikääntyessä – Tutkijan havaintoja Kuopiolainen Erkki Virtanen toimi vasemmistoliiton kansanedustajana vuosina 2003–2015.
8 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN Mitä minä älypuhelimella teen, on kysymys, jonka me Dorolla kuulemme usein asiakkailtamme. Kysymys on oleellinen, olethan sinä tähänkin asti pärjännyt aivan mainiosti ilman. Älypuhelin voi kuitenkin auttaa tekemään arjestasi merkittävästi helpompaa. Eikä vähiten ollessasi matkoilla. Olemme koonneet tähän muutaman vinkin, joilla lomaseikkailusi muuttuu vieläkin suuremmaksi seikkailuksi. MAINOS PARAS MATKA KUMPPANI ON ÄLYKÄS, VIIH DYTTÄVÄ JA SOPII KÄSILAUKKUUN. HELPPO LÖYTÄÄ OIKEAAN PAIKKAAN Kun älypuhelin on mukana matkassa, toivottomien paperikarttojen ja sekavien tienviittojen lukeminen loppuu. Puhelimen sisäänrakennettu GPS-toiminto näyttää tarkasti, missä kohtaa karttaa olet ja mihin suuntaan olet menossa. Google Playstä löytyvän Tripadvisor-sovelluksen avulla voit helposti ladata karttoja sekä hotellija ravintola vinkkejä yli 300 kaupunkiin ympäri maailman. HYÖDYNNÄ KAIKKI VIIHDE PUHELIMESSA Google Playn sovellusten joukosta löytyy sekä äänikirjoja että musiikkia, joita kuunnella puhelimella. Voit ladata jopa suosikkiradio-ohjelmiasi podcasteina. Miksipä et opettelisi uutta kieltä? Sovelluksista löytyy hauskoja ja opettavaisia kielikursseja, jotka ovat täysin ilmaisia. Una cerveza por favor, (vaikka tämänhän sinä jo varmasti osasitkin). KÄYTÄ AINA WIFIÄ Yksi älypuhelimen eduista muihin mobiilipuhelimiin verrattuna on se, että se muistuttaa pientä tietokonetta. Netissä sur aaminen Suomen rajojen ulkopuolella on kuitenkin kallista. Varmista siis aina, että käytät langatonta yhteyttä käyttäessäsi internettiä. Nykyään suurimassa osassa hotelleja ja ravintoloita on ilmainen wi? . Jos et ole varma, kysy henkilökunnalta. ÄLÄ UNOHDA LÄHETTÄÄ TERVEHDYSTÄ Älypuhelimessasi on sisäänrakennettu kamera, jota on helppo käyttää. Yhtä nopeasti kuin otat kuvan, saat myös jaettua sen ja kuulumiset perheen ja ystävien kanssa. Voit lähettää kuvia MMS-viestinä tai jakaa ne Facebookissa. Jaa kuvat kuitenkin vasta, kun voit käyttää wi? ä. Hyvää matkaa! Ja muuten, älä unohda pakata laukkuun laturia ja adapteria! Lue lisää vinkkejä älypuhelimen kanssa matkustamisesta osoitteessa doro.? OSTA DORO ÄLYPUHELIN TÄNÄÄN Doro on luonut sarjan älypuhelimia, joita on helppoa ja loogista käyttää ja ymmärtää ilman erikoisempaa ennakkotietämystä. Lisäksi niissä on erityisen hyvä ääni ja ergonominen muotoilu, joten niitä on helppo pitää kädessä ja käyttää. DORON PUHELIMIA MYY HYVIN VARUSTELLUT OPERAATTORIT JA JÄLLEENMYYJÄT. KÄY MYÖS SIVUILLA WWW.DORO.FI
Nro 4 kesäkuu 2016 – 9 ELÄKELÄINEN L ukijat ovat ehkä jo ihmetelleet, onko taloussihteeri uppoutunut niin numeroihinsa ettei enää ehdi kirjoitella. Pitkälle näin on käynyt, numerot ovat vieneet mennessään ja kirjoitelmat ovat silloin vähintäänkin kakkossijalla. Mutta nyt yllätän lukijat, kesän kynnyksellä: kirjoitus vie numeroista voiton. Kirjoitukseen on syynsäkin. Sain mahdollisuuden osallistua matkavastaavien tutustumismatkalle ensi kesän kesäpäivien maisemiin. Sangen moni tietänee jo, että vuonna 2017 Vuokatti on kartalla merkittynä paikkana etenkin Eläkeläiset ry:n jäsenistön keskuudessa. Silloin kokoonnutaan yhteen ja vietetään Kesäpäiviä teemalla Suomi 100 – työllä rakennettu. Miksikö laitoin kirjoituksen otsikoksi Sinisen unen? Kun ajelimme etelästä kohti Kainuuta, emme voineet välttyä siniseltä unelta tahi sinisiltä ajatuksilta, mitä lähemmäksi tulimme Kajaania ja Sotkamoa. Päivä oli lämmin, suorastaan hellettä piti ja niinpä sininen taivas hehkui ja loi hehkunsa vaaroihin, jotka kaukana horisontista siintivät. Sinisinä väikkyvät vaarat olivat vielä kymmenien kilometrien päässä, mutta houkuttelivat aina vaan lähemmäksi ja kaasujalkakin meinasi ärsyyntyä liikaa. Iltaan mennessä pääsimme onnellisesti perille Vuokattiin, ja siellä oli jo yhdistystemme iloisia matkavastaavia vastassa. Ensimmäisenä iltana tutustuttiin Katinkultaan ja muutaman ylimääräisen askeleen myötä opimme siellä kulkemaan, löytämään toisemme, huoneemme jne. Toisena aamuna oli aamupalapaikka vielä monella hukassa, mutta niin vain iso kylpylähotelli pikku hiljaa alkoi tuntua tutummalta ja kartta tiloista jokaisen kulkijan päähän muodostua. Toisena päivänä meillä oli mahdollisuus tutustua lähitienooseen ja se vasta olikin positiivinen kokemus. Linjabiili kuljetti meitä Sotkamon pesäpallostadion kupeeseen, kävimme mäellä tutustumassa Tulikettuun, yhteen majoituspaikoistamme. Vuokatin Urheiluopiston tilat tulivat nähdyksi ja kovasti olivat nuoret rullasuksilla liikkeellä lähimmillä metsäreiteillä. Sokos-hotelli sekä siellä majoitustilat nähtiin ja vielä matkattiin Naapurivaaran korkeuksiin, josta todella näki sinisiä unia ja ajatuksia, vaaroja kaukana horisontissa. Naapurivaaran tanssipaikka on korkealla mäellä, kuitenkin matka taittui bussilla oikein mukavasti. Sieltä laskeudutiin järven rantaan Naapurivaaran Lomakeskukseen, ja mieli olisi tehnyt heti jäädä mökkimajoitukseen. Järvi houkutteli uimaan ja paikan emäntä houkutteli lämpimäiskahveille. Sitä houkutusta emme voineet välttää, uiminen jäi odottamaan seuraavaa käyntiä. Päiväkierroksen jälkeen oli porukka hyvällä mielellä. Kyllä näihin majoituksiin on mukava jäsenistöä tuoda, jokaiselle löytynee sopiva majoitus. Seuraavana päivänä tiemme jo erosivat, mutta erohalauksissa vahvistettiin, että seuraavan kerran halataan Kesäpäivillä vuoden kuluttua ja todella isolla porukalla. Otsikosta juontaa toinenkin asia. Sininen unihan tunnetaan lauluna, joka alkaa sanoilla ”Joka ilta kun lamppu sammuu...” Taloussihteerin kohdalla lähenemme sitä hetkeä, kun tuo lamppu sammuu viimeisen kerran tässä työpöydälläni. Hetki siintää syksyllä ja siirryn eläkeläisten isohkoon joukkoon. Taakse jää miltei 19 vuotta järjestön palveluksessa. Se on kulunut hujauksessa, siltä ainakin juuri nyt tuntuu tuntuu. Mutta turhaan eivät vuodet ole kuluneet: Järjestön numerot ovat tulleet järjestetyksi ja tarpeelliset kirjoitukset kirjoitetuksi. Olen saanut tavata jäsenistöä, sekä näissä isoissa tapahtumissamme että kursseilla opettajana. Kaikkinensa nämä vuodet ovat antaneet paljon, olen oppinut uuttakin, siihenhän me emme ole koskaan liian vanhoja. Opittu on kantapään kautta, joskus jopa ihan kerta kuulemalta. Koulutuksen suhteen on myönnettävä, että siihen ei voi koskaan satsata liikaa, kaikkinainen koulutus kantaa hedelmää. Kaikeksi onnekseni allekirjoittaneella on kuulemma mahdollisuus eläkkeelläkin tavata tuttuja, sillä saatanpa olla mukana sinisin ajatuksin ensi kesänä Vuokatissa, jos elämä antaa siihen mahdollisuuden. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, tämä kirjoitus ja syksyllä tämä pesti. Toivon Sinulle, lukijani, oikein hyvää ja lämmintä kesää sekä kaikkea hyvää. Hymyillään kun tavataan. Anitta Koski Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry piti kevätkokouksensa kesäkuun toisena päivänä sosiaalija terveysministeriön tiloissa Helsingissä. Ennen kokousta STM:n neuvotteleva virkamies Anne-Mari Raassina esitteli kokousedustajille omaisja perhehoidon lainsäädäntöuudistuksia ja hallituksen ikäihmisten kotihoidon ja kaikenikäisten omaishoidon kärkihanketta. Perheja peruspalveluministeri Juha Rehulan erityisavustaja Hanna-Maija Kause kertoi sote-uudistuksen tilanteesta. Kokous totesi – viime vuoden toimintakertomuksen mukaisesti – että mielenkiinto EETUa kohtaan on selvässä kasvussa yhteiskunnassa, ja vuorossa olevaa puheenjohtajaa pyydetään yhä useammin puhujaksi, haastateltavaksi ja erilaisiin paneeleihin ja keskustelutilaisuuksiin. Viime vuonna pidettyjen eduskuntavaalien alla EETUn jäsenjärjestöjen lehdissä julkaistiin kaikille eduskuntaryhmien puheenjohtajille tehty kysely eläkeläisille tärkeistä asioista.Toukokuussa EETUn edustajat tapasivat hallituksen muodostajat ja toivat esiin eläkeläisten näkökulmasta keskeisiä asioita. Lokakuussa EETUn puheenjohtajat tapasivat eduskuntaryhmien puheenjohtajat ja luovuttivat etujärjestön kannanoton valtion talousarvioehdotukseen 2016. Vilkkaan toimintavuoden aikana EETU antoi useita lausuntoja ja kävi neuvotteluja keskeisten sidosryhmien kanssa. EETUlla oli myös edustus monissa asiantuntijaelimissä ja toimikunnissa. Perinteinen EETUn Eläkeläisparlamentti järjestettiin 6.10. Helsingissä. Toimintavuoden aikana vietiin loppuun vuonna 2013 käynnistetty yhteistyöhanke Aktiivinen ja hyvinvoiva ikäihminen. Keskeinen osa sitä oli Vahvat vanhusneuvostot -seminaarikiertue, jolla saatujen kokemusten tuloksena julkaistiin projektipäällikkö Jari Latvalahden kirjoittama Vanhusneuvosto-opas loppukeväästä 2015. Helmikuussa 2015 käynnistyi uusi Monialainen palvelu, ohjaus ja neuvonta -hanke, joka jatkui vuoden 2016 tammikuun loppuun. Projektipäällikkö Heini Röyskö kirjoitti verkko-osallisuutta käsitteleviä artikkeleja EETU-järjestöjen jäsenlehtiin ja laati verkkojulkaisun Kohden vuotta 2020 – näkökulmia digitalisaation vaikutuksista ikääntyvien arkeen. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry on kuuden valtakunnallisen eläkeläisjärjestön yhteistyöelin. Sen jäsenjärjestöt ovat Eläkeliitto, Eläkeläiset, Eläkkeensaajien Keskusliitto, Kansallinen senioriliitto, Kristillinen Eläkeliitto ja Svenska pensionärsförbundet. Vuonna 2016 puheenjohtajajärjestö on Eläkeläiset ry. TUOMAS TALVILA ”Mielenkiinto EETUa kohtaan selvässä kasvussa” Eläkeläisliittojen etujärjestö piti kevätkokouksensa Taloussihteerin tarinaa – Sininen uni Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n kevätkokous pidettiin sosiaalija terveysministeriön tiloissa Helsingissä. ”Uusiin maakuntiin saatava lakisääteiset vanhusneuvostot” Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry esittää, että valmisteilla olevaan maakuntalakiin sisällytetään alusta alkaen nykyisen kuntalain (27 §) tapaan maakuntakohtainen vanhusneuvosto ikääntyneen väestön osallistumisja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi. Maakunnan tehtäväksi tulee EETUn mukaan asettaa neuvoston toimintaedellytyksistä huolehtiminen. Vanhusneuvostolle on annettava mahdollisuus vaikuttaa maakunnan eri toimialojen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan asioissa, joilla on merkitystä ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden, elinympäristön, asumisen, liikkumisen tai päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen taikka heidän tarvitsemiensa palvelujen kannalta EETU ry korostaa, että maakuntahallinnon toteuttaminen ei tee nykyisten kuntalakiin perustuvien vanhusneuvostojen asemaa ja tehtäviä tarpeettomiksi. Päinvastoin, kuntien vanhusneuvostojen toimintaa on kehitettävä ja vahvistettava. Sosiaalija terveydenhuollon ja aluehallinnon uudistus toteutetaan 18 maakunnan pohjalta. Kunnat jatkavat aluehallinnon uudistuksen jälkeen itsehallinnollisina lähiyksikköinä tehtävänään muun muassa turvata ja vahvistaa kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edellytyksiä. EETU ry:n hallituksen 13. 5. hyväksymä kannanotto on toimitettu kaikille eduskuntaryhmille, valtioneuvoston kansliaan, sosiaalija terveysministeriöön ja sisäministeriöön.
10 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n kesäpäivät Vuokatissa 13.–15.6. 2017 Eläkeläiset ry kutsuu jäseniään ja ystäviään osallistumaan kirjoituskilpailuun ”Suomi 100 – työllä rakennettu”. Kilpailuaikaa on 31.10.2016 saakka. Kilpailun lajeina ovat runous ja lyhytproosa alalajeineen, kuten esseet, sadut, tarinat ja pakinat. Kilpailun tuomaristona toimivat kirjailijat Tuula-Liina Varis ja Niina Hakalahti. Kilpailun tulos julkistetaan Eläkeläinen-lehdessä helmikuussa 2017. Parhaat tekstit palkitaan. Kukin kilpailija voi tulla palkituksi vain yhdestä kilpailutyöstään. Kilpailun otsikkoa ei tarvitse lähestyä historian ja menneisyyden kautta. Yhtä hyvin sitä voi tarkastella nykyisyyden tai tulevaisuuden kannalta – tai vaikkapa ajattomasti. Näkökulma voi vapaasti olla yksityinen tai yleinen. Vaikka otsikossa mainitaan Suomi, myös muista maista ja kulttuureista saapuneet kirjoittajat ovat tervetulleita osallistumaan. Eläkeläiset ry pidättää itsellään oikeuden kilpailutekstin julkaisemiseen. Tekstejä voidaan käyttää Eläkeläiset ry:n Vuokatin 2017 kesäpäivien ohjelmissa. Ohjeita kilpailijoille: l Kukin kilpailija voi lähettää korkeintaan kolme runoa, joista jokaisen tulee olla omalla sivullaan l tekstin määrä saa olla korkeintaan viisi sivua, myös proosateksteissä l kirjainkoon tulee olla 12 ja rivivälin 1,5 l teksteissä tulee käyttää niin sanottua normimarginaalia (vasemmassa ja oikeassa laidassa 2 cm, yläja alalaidoissa 2,5 cm) l kilpailuteksteihin merkitään vain kirjoittajan nimimerkki. Kirjoittajan oma nimi, yhteystiedot sekä nimimerkki toimitetaan kilpailutekstin mukana, erillisessä suljetussa kuoressa. l kilpailutekstit postitetaan 31.10.2016 mennessä osoitteeseen Eläkeläiset ry / Tiina Rajala, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Antoisia kirjoitushetkiä! Osallistu: Kirjoituskilpailu ”Suomi 100 – työllä rakennettu” Tervetuloa Vuokattiin! Anja Ronkainen vetää Sotkamon Eläkeläisten matkavastaavan tehtäviensä lisäksi jumppaa ”kylällä” eli Sotkamon keskustassa, palvelukeskus Säätiönkulman alakerrassa. Kuvassa ollaan kuitenkin Katinkullan maisemissa, Nuasjärven rannalla. – Se on upeaa, että saamme ensi kesänä tänne Vuokattiin vieraaksemme koko muun Suomen eläkeläiset, iloitsee Sotkamon Eläkeläiset ry:n matkavastaava Anja Ronkainen. – Uskon että Vuokatti ja Sotkamo palvelevat hyvin Eläkeläiset ry:n kesäpäivien näyttämönä. Onhan meillä täällä paikkoja, tapahtumia ja maisemia, mitä vieraille näyttää. Anja Ronkainen asuu Vuokatissa, ”Tirisentiellä , entisen aseman luona”, aivan lähellä kesäpäivien 2017 päätapahtumapaikkoja Kylpylähotelli Katinkultaa ja Vuokatin Urheiluopistoa. Viimemainittu on Ronkaiselle enemmän kuin tuttu paikka. Hän työskenteli 28 vuotta Urheiluopiston ja sen ravintolan keittiössä. –Sieltä pääsin eläkkeelle vuonna 2002. Kerkesin olla kotona toista vuotta, niin jo otettiin matkavastaavan hommiin tähän Sotkamon Eläkeläisiin. Niin, 13 vuotta olen tässäkin tehtävässä jo ehtinyt olla. Eläkeläistoiminta Sotkamossa on vilkasta, kuten koko Kainuussa. – Vierailuilla käydään tiheään toinen toistemme luona tapahtumissa ja juhlissa. Nytkin helmikuussa alotettiin reissut, käytiin ensin Kuhmossa, sitten Suomussalmella, Hyryllä (Hyrynsalmi), sitten Paltamossa, Kajaanissa, ja Vaalaa myöten käydään, Ronkainen luettelee kuntia ja eläkeläisyhdistyksiä. – Minä kerreen porukan linja-autoon ja sitten mennään, hän nauraa. Elokuussa on puolestaan odotettavissa komea vierasjoukko Sotkamoon, kun Sotkamon Eläkeläiset ry viettää 50-vuotisjuhliaan. Puitteet hyvät, yhteistyöllä tehdään – Puitteet Eläkeläiset ry:n kesäpäiville ovat Vuokatissa erittäin hyvät. Valmisteluissa voidaan edetä luottavaisin mielin, sanoo Eläkeläiset ry:n Kainuun aluejärjestön puheenjohtaja Antero Kyllönen. – Aikaisempien kokemusten perusteella yhteistyö Katinkullan kanssa on sujunut hyvin, sanoo kajaanilainen Kyllönen. Hän on aikoinaan ollut järjestämässä Katinkultaan Sähköliiton isoja talvipäiviä. –Kaikki meni hyvin. – Töitähän kesäpäivät teettävät, kuten kaikki suurtapahtumat. Mutta yhteistyöllä niistä tulee hieno tilaisuus. – Nytkin Vuokattiin tutustumassa olleet yhdistysten matkavastaavat eri puolilta maata olivat myönteisesti yllättyneitä siitä monipuolisesta tarjonnasta, jota Vuokatissa ja Sotkamossa on, Kyllönen sanoo. TUOMAS TALVILA Matkavastaavat tutustuivat Vuokattiin. Katso sivu 13. Antero Kyllönen.
Nro 4 kesäkuu 2016 – 11 ELÄKELÄINEN • VUOKATTI Vuokatin ympärivuotinen matkailukeskus sijaitsee Kainuun maakunnassa, 10 500 asukkaan Sotkamon kunnassa. Lähimmästä kaupungista Kajaanista on Vuokattiin noin 35 kilometriä, pääkaupunkiseudulta noin 570 kilometriä ja Ivalosta (jossa toimii Eläkeläiset ry:n pohjoisin yhdistys) noin 630 kilometriä. Rekisteröityjä yöpymisvuorokausia matkailualueella on yli 630 000 per vuosi. Noin miljoona matkailijaa käy Sotkamon kunnan alueella vuosittain, joka päivä keskimäärin 3 500. Kunta: Sotkamo Maakunta: Kainuu Kunnan pinta-ala: 2 950,2 km 2 Kunnassa sisävesiä: 300 km 2 Korkein kohta: Porttivaara 345 m (mpy) Kunnan asukasluku (v. 2016 alussa): 10 512 Vuokatti-matkailuinfo: www.vuokatti.fi Matkailuinfo Ilkantie 8 88610 Vuokatti puh. (08) 619 410 Sotkamon kunta: www.sotkamo.fi l Kesäpäivien voimisteluohjelma esitetään vihreillä kuminauhoilla l Nauhat tilattavissa Eläkeläiset ry:n toimistolta 3€ kappalehintaan l Ohjelman musiikki tilattavissa Eläkeläiset ry:n toimistolta 5€ kappalehintaan l Esiintymisasuna vaaleanvihreät paidat, valkoiset/vaaleat housut ja vaaleat lenkkarit/voimistelutossut l Paidat sovitettavissa syksyn liikuntakurssilla (malli, koko) Ohjelmaan voi osallistua vaikka yhdellä parilla. Mikäli yhdistyksen liikuntaryhmä haluaa osallistua voimisteluohjelmaan kaikkiin kolmeen osuuteen, on ohjaajan osallistuttava syksyn ohjelmakurssille 21. – 25.10. Voimisteluohjelmaan osallistujien määrä on ilmoitettava 20.11. mennessä. Osallistu: Yrjö Lintusen 100-vuotisjuhlavalokuvakilpailu Yrjö Lintunen 1917-1987 Valokuvaaja Yrjö Lintunen (1917-1987) toimi työväenliikkeen sanomalehtien, työväen urheiluliikkeen, ammattiyhdistysliikkeen ja myös Eläkeläiset ry:n toiminnan valokuvaajana koko sodanjälkeisen ajan aina kuolemaansa saakka. Yrjö Lintusen kuvakokoelma sijaitsee kokonaisuudessaan Kansan Arkistossa, jonka kokoelmista myös ylläoleva kuva valokuvaajasta itsestään. Kokoelmaan kuuluu vedoksia, negatiiveja ja dioja noin 300 000 kappaletta ajanjaksolta 1947–1974. Yrjö Lintunen oli valokuvaaja kolmannessa polvessa. Neljättä polvea edustavat hänen poikansa Jarmo ja Martti Lintunen, joista jälkimmäinen kuuluu nyt käynnistyneen Eläkeläiset ry:n valokuvakilpailun tuomaristoon. Työväenliiikeen valokuvaaja Eläkeläiset ry kutsuu jäseniään ja ystäviään osallistumaan valokuvaaja Yrjö Lintusen mukaan nimettyyn Yrjö Lintusen 100-vuotisjuhlakilpailuun. Kilpailun teemana on ”Elämä 100-vuotiaassa Suomessa”. Teemaa voi lähestyä esimerkiksi seuraavien kolmen pohdinnan kautta: Mitä arvokasta työllä on saatu aikaan? Mikä Suomessa närkästyttää ? Millaiset arkiset ilmiöt Suomessa keventävät elämäämme? Kilpailuun osallistutaan digikuvilla. Kilpailuaikaa on tämän vuoden loppuun eli 31.12. 2016 saakka. Kilpailuun hyväksytään tuohon päivämäärään mennessä Eläkeläinen lehden sähköpostiositteeseen toimitetut kuvat. Kilpailun tarkemmat säännöt alla. Kilpailun tuomariston muodostavat valokuvaaja, valokuvauksen opettaja ja kirjailija Martti Lintunen, Kansan Arkiston kuva-arkistoyksikön tutkija Pia Pursiainen ja Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen. Parhaat kuvat palkitaan. Kilpailuun osallistuvista kuvista järjestetään näyttely Eläkeläiset ry:n kesäpäivillä Sotkamon Vuokatissa 13.–15.6. 2017. Yrjö Lintusen 100-vuotisjuhlavalokuvakilpailun säännöt Kilpailun järjestää Eläkeläiset ry 1. Kilpailun teema on ”Elämä 100-vuotiaassa Suomessa”. 2. Kilpailuun osallistutaan digikuvilla. Kuvat voivat olla värikuvia tai mustavalkoisia. Kuvien tulee olla uusia: vain vuoden 2016 aikana otetut valokuvat hyväksytään kilpailuun. 3. Jokainen kilpailija saa lähettää kilpailuun korkeintaan kolme (3) kuvaa. 4. Kilpailuun tarkoitetut kuvat on lähetettävä 31.12. 2016 mennessä sähköpostiosoitteeseen elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Sähköpostiviesteihin on kirjoitettava tunnus ”Valokuvakilpailu” 5. Sähköpostiviesteissä on kerrottava kuvaajan täydelliset yhteystiedot, nimimerkki sekä kuvien nimet ja niiden ottamisajankohta päivän tarkkuudella. 6. Lähettämällä kuvan kilpailuun sen ottaja hyväksyy kuvan julkaisuoikeuksien siirtymisen Eläkeläiset ry:lle, joka voi käyttää kuvaa korvauksetta omissa painotuotteissaan ja verkkosivuillaan. Lisätietoja kilpailusta: Eläkeläiset ry:n tiedottaja-toimitussihteeri Tuomas Talvila, puh 050 570 9716, tuomas.talvila@elakelaiset.fi
12 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n kesäpäivät Vuokatissa 13.–15.6. 2017 54 matkavastaavaa yhdistyksistä eri puolilta maata tutustui toukokuun lopulla Eläkeläiset ry:n kesäpäivien 2017 majoitusja tapahtumapaikkoihin Sotkamon Vuokatissa. Emäntänä Holiday Club Katinkullassa toimi myyntipäällikkö Riikka-Maria Kääriäinen. Matkavastaavat pääsivät tutustumaan viiteen eri majoituskohteeseen Katinkullan lisäksi. – Vastaanotto kaikissa oli asiallinen ja ystävällinen, ja kaiken lisäksi kiertoajelulle sattui hyvä sää: sade alkoi vasta viimeisestä käyntikohteesta lähdettäessä. Satunnaiskyselyssä retkeläisten joukossa päällimmäisiksi nousivat hyvät vaikutelmat. – Paikka on viehättävä ja kainuulaiset ihmiset miellyttäviä, kuului eräs kommentti. – Kaiken kaikkiaan erittäin myönteinen kuva. Majoituskohteet vaikuttivat viihtyisiltä ja siisteiltä, kuului toinen mielipide, kun paikat oli kierretty ja tulevien kesäpäivien faktoja käyty läpi. Toki heräsi myös kysymyksiä ja kommentteja, joissa muun muassa huolehdittiin siitä, että kohteisiin saadaan selkeä viitoitus ja riittävästi opashenkilökuntaa neuvomaan. Myös liikenneyhteydet Vuokatin eri paikojen välillä askarruttivat. – Kaikki tämä arvokas palaute otetaan huomioon kesäpäiviä suunniteltaessa ja rakennettaessa, sanoo Eläkeläiset ry:n koulutussihteeri Tiina Rajala, joka yhdessä taloussihteeri Anitta Kosken kanssa toimi matkavastaavien tapaamisen vetäjänä. Kesäpäivien keskuspaikka on Katinkulta, jonka jopa 3000 ihmistä vetävälle Areenalle sijoittuu valtaosa tapahtumista. Osa toiminnasta on myös Vuokatin urheiluopiston maastossa ja Vuokatti-hallissa. Katinkultaan mahtuu majoittumaan noin 900 kesäpäiväläistä. Muut majoitusvaihtoehdot sijaitsevat 3–8 kilometrin etäisyydellä. Varaukset alkavat 26.9. Kesäpäiviin valmistautuminen jatkuu syyskaudella. Yhdistyksille toimitetaan kesäpäivien varausaineisto ja -ohjeet elokuussa. Varauksien tekeminen alkaa 26. syyskuuta. Tietoa kesäpäivien ohjelmasta, majoitusja tapahtumapaikoista ja varausjärjestelmästä on myös Eläkeläinen-lehden numerossa 5. Se ilmestyy 12. syyskuuta. Syksyllä lähetetään yhdistyksille ja ohjaajille tiedustelu kesäpäivien ohjelmiin osallistumisesta. Ohjelmistoon kuuluu muun muassa kansantanssin ja liikunnan yhteisesitykset sekä suurkuoro. – On tärkeätä, että esityksiin osallistuvien ryhmien ohjaajat osallistuvat syksyn kursseille. Musiikin ja liikunnan harjoitusaineisto on tilattavissa Eläkeläiset ry:n toimistolta, Tiina Rajala kertoo. Kesäpäivien teemana on Suomi 100 – työllä rakennettu . Kesäpäivät ovat osa Suomen satavuotisjuhlavuoden tapahtumia. TT Matkavastaavat tutustuivat Vuokatin maisemiin Antero Kyllönen, Kainuun aluejärjestön puheenjohtaja Kajaanista (vasemmalla) ja Arvo Karppinen Kuhmosta katsastivat aamukävelyllä Katinkullan maisemia. Hotellin Tuliketun johtaja Kauko Kaikkonen otti tutustujat vastaan aurinkoisella pihamaalla. Näkymää hotelli Tuliketun parvekkeelta. Alhaalla mäntyjen välissä vilkkuu Sapsojärvi. Tutustumiskäynnillä hiihtotunneliin vaalalainen Auvo Kilpeläinen kokeili (valokuvaajan yllytyksestä) potkukelkkaa. Vuokatinhovin tarjonnasta kertoi myyntineuvottelija Henna Kontio. Tuula Määttä (vasemmalla) esitteli Naapurivaaran Lomakeskusta. Esiintymislavan paikka Kesäpäivillä 2017 tulee olemaan jotakuinkin tässä. Katinkullan myyntipäällikön Riikka-Maria Kääriäisen johdolla tutustuttiin mm. jättimäiseen Katinkulta Areenaan. Eläkeläiset ry:n kesäpäivien pääpaikka Holiday Club Katinkulta kutsuu itseään Pohjoismaiden monipuolisimmaksi lomakeskukseksi. Tittelille löytyy myös katetta. Katinkullan alueella on 116 hotellihuonetta ja 529 loma-asuntoa, joista 119 Villas-lomahuoneistoa. Kaikki yhteen laskien 3170 vuodepaikkaa. Lisäksi 4 ravintolaa, kylpylä, kokouskeskus, 3 golfkenttää, tennis, keilaus, sulkapallo ja uimaranta. Vuokatista löytyy lisäksi mm. 1,2 kilometrin pituinen hiihtoputki (kuva yllä) ja Angry Birds Activity Park . – Katinkullassa saneerataan parhaillaan alueita 1-11. 8,7 miljoonan euron saneeraus on valmis vuoden 2017 lopussa. Myös uusia investointeja on tulossa 20 miljoonan euron edestä, mm. viikkolomaosakehuoneistoihin, kertoo myyntipäällikkö Riikka-Maria Kääriäinen. Pääpaikkana Katinkulta
Nro 4 kesäkuu 2016 – 13 ELÄKELÄINEN Kun Kylpylähotelli Kuntorannan kiinteistöpäällikkö Pertti Puustinen 3. kesäkuuta aloitti kesälomansa, kuului historian siipien havinaa. Tältä lomalta ”Pepe” ei enää palaa tuttuun työpaikkaansa, vaan siirtyy viettämään ansaittuja eläkepäiviä. Tuo ”ansaittuja”-fraasi pitää Pertti Puustisen (s. 1953) tapauksessa sananmukaisesti paikkansa. Kun on takana 48 vuotta työelämää, voi sanoa, että jää täysin palvelleena eläkkeelle. – Työttömänä en ole joutunut olemaan koskaan. Ainoa katko työurassa on 8 armeijassa vietettyä kuukautta, Puustinen kertoo. Varkaudessa syntynyt Puustinen aloitti työuransa putkilikkeen tsupparina. – Sitten pikku hiljaa vessanpyttyjä korjaamaan, ja kun sain ajokortin, kiertelin maakunnassa öljypolttimia asentamassa ja tekemässä pieniä putkija viemäritöitä. Armeijan jälkeen tuli perhettä. – Naimisiin mentiin -79 , ensimmäinen lapsi syntyi -80 ja oli kahden kuukauden ikäinen kun muutimme Kuntorantaan työsuhdeasuntoon. Toinen tyttö syntyi kahdeksan vuoden kuluttua. Kuntorantaan Pertti Puustinen tuli töihin 2. toukokuuta 1980. –Hakivat laitosmiestä. Laitoin hakupaperit ja se natsasi kohdalleen ja ottivat minut. Siitä se lähti. Puustiset asuivat Kuntorannassa 11 vuotta. Kun tekniikka alkoi olla sillä tasolla, ettei laitosmiehen ollut välttämätöntä asua työpaikalla, he rakensivat oman talon Joroisten puolelle Kuvansiin – Sinne olen juurtunut ja sieltä 25 vuotta kuljin Kuntorantaan töihin. Työnkuva laajeni Laitosmiehellä riitti Kuntorannassa töitä. Oli vaikka mitä korjattavaa, ja rakennettiin uutta, milloin tehtiin mihinkin juhliin paikkoja. Lomapaikka ja hotelli kasvoi ja kehittyi. Pikkuhiljaa työnkuva laajeni. – Olen aina sanonut että kaikkeen olen tässä talossa osallistunut paitsi synnytyksessä en ole ollut mukana. Valokuvaus kiinnosti Puustista, ja kuvilla oli kysyntää esimerkiksi Eläkeläiset ry:n kurssilaisten keskuudessa. Kuvan lisäksi mukana töissä oli ääni. – Äänittelin monet eläkeläisten edustajakokoukset ja muut tilaisuudet. Pikkuhiljaa tuli tämmöistä työtä enemmän ja enemmän. Sitten mentiin teatteripuolellekin. Kun Kuntorannan asukkaat kävivät innokkaasti Varkauden teatterissa, heräsi ajatus, että teatteri voisi kehittää näytelmän esitettäväksi Kuntorannassa. Siitä tuli toimiva käytäntö. Puustinen rakenteli lavasteita, hoiti valoja . –Musiikkinäytelmistä ihmiset erityisesti tykkäsivät. Meillä oli esimerkiksi Mies ja tango , joka kertoi miehen elämästä kohdusta hautaan ja jossa lähti joka viides minuutti erilainen tango pyörimään. Sitä oli mukava tehdä koska musiikki menee aina eri tavalla, ihmiset laulavat joka kerta eri tavalla, vaikka runko onkin sama. Pepe on nauttinut monipuolisesta toimenkuvastaan. Ja tekniikka kaikissa muodoissaan on häntä aina kiinnostanut. – Mielenkiintoista työtä on ollut, kun on saanut valmistella esimerkiksi Eläkeläiset ry:n edustajakokousten tekniikan. Kun olet ison tapahtuman järjestelyissä ollut mukana ja tekniikka ja kaikki muu on toiminut kuten pitääkin, on tuntunut hirmu kivalta: me teimme sen taas! Tekniikka on ihmeellistä. Se toimii tai sitten se voi pettää. Viime talvena Puustinen heräsi kotonaan eräänä aamuna neljän aikaan katsomaan ulkomittaria. Oli 35 astetta pakkasta. – Avasin tietokoneen tarkistaakseni, onko Kuntorannassa riittävästi lämpöä. Ei ollut. Enson tehdas oli pudottanut kaikki lämmöt pois päältä. – Hyppäsin niiltä jaloilta autoon. Kun Kuntorannan patteriverkossa pitäisi kovilla pakkasilla pyöriä lähemmäs 55-asteinen vesi, se oli nyt enää 30-asteista. Talo oli menossa kylmään. Löysin ongelman ja sain talon taas lämpiämään. Siitä syntyi tunne, että onnistuin ja että minähän osaan tämän homman. – Ei näistä kenenkään tarvitse tulla selkään taputtelemaan. Normaalia työtähän se on ollut. Mutta se tunne on itselle tärkeä, että asiat menevät eteenpäin. Sahaajia ja veteraaneja Tittelit vaihtuivat, laitosmiehestä tuli kiinteistöpuolen esimies, ja nyt hän jää eläkkeelle kiinteistöpäällikön vakanssilta. Mutta työn luonne on säilynyt, määrä lisääntynytkin, Puustinen luonnehtii. Isolle määrälle Eläkeläiset ry:n jäseniäkin Pertti Puustisen jykevä hahmo on tullut vuosien varrella tutuksi, joko Kuntorannassa tai Eläkeläisten omissa suurtapahtumissa, joissa Pepe on myös työskennellyt. –Kyllä moni on tullut kyselemään, että muistatko silloin siellä ja siellä. Tietysti aina joku naama ja persoona jää mieleen, mutta kaikkia on tietenkin mahdoton muistaa. – Vanhoina aikoina Kuntorannan eläkeläisasiakkailla oli sellaista henkeä, että mehän omistetaan tämä paikka, talkoilla rakennettu. Henkilökunnalle oli puolestaan annettu sellainenkin ohje, että jos asiakas haluaa sahan, niin antakaa saha, se voi olla asiakkaalle hyvinkin tärkeää, että voi käydä metsästä jonkun puun hakemassa. No, kerrankin oli sahaa pyydetty ja se toimitettu. Kun asiakas sitten lähti kotiin, huomattiin, että hotellihuoneen pöydästä oli siististi sahattu pala pois niin, että pöytä asettui paremmin siihen huoneen nurkkaan. – Ja sitten oli sodankäyneitä miehiä, siipeensä saaneita, moni tosi huonossa kunnossa, mutta silti iloisia veikkoja, jotka eivät olleet jääneet surkuttelemaan osaansa, Puustinen muistelee. Ei työ tietysti ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Lamat ja kilpailu ovat purreet Kuntorantaa, on käyty yt-neuvotteluja. – On ollut pahojakin päiviä joina on joutunut miettimään, että mitähän tästäkin nyt tulee. Mutta nyt on taas nousua talon käytössä näkyvissä, tuntuu että ihmiset ovat löytämässä Kuntorannan uudestaan. Minä toivon, että Eläkeläiset ry onnistuu viemään Kuntorantaa suotuisasti eteenpäin. Seikkailujen saarelle ”Vapaille markkinoille” Pertti Puustinen siirtyy hyvillä mielin. – Lapsenlapset tulevat meille pariksi viikoksi kesähoitoon. Tänä kesänä minäkin pääsen vihdoin Vekara-Varkaus festivaalitapahtumaan! Ei ole työesteitä sille, että pääsen Seikkailujen saarelle, ajamaan kaupunkijunalla, kenties syömään vähän levottomammin hampurilaisia ja muuta. Sillä lastenlasten avulla saat tehdä kaikkea kivaa. – Vaimoni on osa-aikaeläkkeellä, ja ensi alkuun reissaamme varmaankin johonkin kotimaan kohteeseen. Historia kiinnostaa ja tykkään vanhoista kaupungeista. Istahdan mielelläni raatihuoneen eteen ja mietin, kuinka ennen vanhaan elettiin. Rakkaat harrastukset valokuvaus ja postimerkkeily saavat myös oman aikansa. Puustinen on keräillyt lapsesta asti, ja hänen kotimaisten postimerkkiensä kokoelma on vaikuttava. – Ja omakotitalossakin sitä puuhaa riittää. Piha routii, sitä voisi möyhentää ja vähän oikaista, leikkimökkiä siirtää toiseen paikkaan. Ja nurmikoita tykkään ajaa, ja kun yli kahdeksankymppiset appivanhemmat asuvat siinä naapurissa niin on luontevaa että ajan heidänkin nurmikkonsa, Puustinen jo suunnittelee. Hän jää eläkkeelle tyytyväisenä miehenä. – Kyllä, on se hieno hetki ja uutta elämässä, että ei työn takia tarvitse mihinkään lähteä. Tietysti ovat jotkut varoitelleet, että pitkän työuran jälkeen eläkkeelle jäädessä joutuu tyhjiöön. Mutta sehän on minusta itsestäni kiinni. Jotain virikettä on mietittävä. On oma vapaus tekemisiin. Ajan tänään nurmikon, jos huvittaa, huomenna teen jotain muuta. TUOMAS TALVILA Tyytyväisenä miehenä eläkkeelle Kuntorannan Pertti Puustisella takana 48 vuotta työelämää Pitkän työuran Kuntorannassa tehnyt Pertti Puustinen siirtyy ”vapaille markkinoille” hyvillä mielin.
14 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN – Yhteiskunnan eriarvoisuus hidastaa talouskasvua, huonontaa työllisyyttä ja lisää väestön terveyseroja. Sen seurauksena yhteiskunnan voimavaroja jää vajaakäytölle ja varsinkin heikossa asemassa olevien kyvyt jäävät hyödyntämättä. Eriarvoinen yhteiskunta myös toipuu taantumista hitaammin, sanoi Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö Porvoon Eläkeläiset ry:n 45-vuotisjuhlassa. – Tiivistäen voi sanoa, että eriarvoisuus tappaa – ja eriarvoisuus maksaa. Kivistö viittasi keskusteluun, jossa on surkuteltu vanhushuoltosuhteen heikkenemistä ja kauhisteltu ikääntymisen mukanaan tuomia kustannuksia – siitä huolimatta, että eläkemaksujen tason ennustetaan pysyvän samana vuosisadan loppupuolelle asti. – Harvemmin tuodaan esille sitä, että tosiasiassa eriarvoistumisen kustannukset ovat yhteiskunnalle vähintään yhtä suuret kuin ikääntymisenkin. 1990-luvun laman seurauksena ylimpään ja alimpaan tuloviidennekseen kuuluvien elinajan ero kasvoi 3-5 vuodella ja erityisesti yksin asuvien työttömien ennenaikaiset kuolemat lisääntyivät. Elinajan erot hyvin ja huonosti ansaitsevien välillä kasvoivat terveyserojen kasvua heijastaen miehillä yli 12,5 vuoteen. Kivistö painotti, että kaiken yhteiskuntapolitiikan, myös eläkepolitiikan, lähtökohtana ja perimmäisenä tavoitteena tulisi olla eriarvoisuuden vähentäminen. – Eläkeläisiä tulee kohdella tasa-arvoisesti suhteessa muihin väestöryhmiin – ja eläkeläisiä tulee kohdella tasa-arvoisesti myös suhteessa toisiinsa. Se työ on hyvä aloittaa eläkeläisköyhyyden poistamisesta. ”Eriarvoisuus tulee kalliiksi” Kalevi Kivistö: Kaiken yhteiskuntapolitiikan tavoitteena oltava eriarvoisuuden vähentäminen Huhtikuun lopun keväinen sää näytti parhaita puoliaan, kun suuri vierasjoukko kokoontui Hamarin Työväentalolle viettämään Porvoon Eläkeläiset ry:n 45-vuotisjuhlia. Eläkeläisyhdistyksen perustamiseen vuonna 1971 johtivat Porvoossa, kuten muuallakin, innostus edunvalvontaan, harrastuksiin ja yhdessäoloon, totesi yhdistyksen puheenjohtaja Tapio Ruuskanen avaussanoissaan. – Nyt tarvitsemme tällaista toimintaa yhtä kipeästi kuin silloin ennen. Edunvalvontaa tarvitaan, sillä tänäkin päivänä liian moni eläkeläinen kamppailee toimeentulovaikeuksien kanssa. Tässä työssä Porvoon Eläkeläiset toimii edelleen parempien elinehtojen saavuttamiseksi. Yhdistys tarjoaa myös harrastuksia, virikkeitä ja seuraa yksinäisyyden hoitoon. – Kun 70ja 80-luvut olivat paremman elämän rakentamisen ja elintason nostamisen aikaa, pyrkivät tämän päivän päättäjät nämä saavutukset ja hyvinvointivaltion turvan eläkeläisiltä viemään. 45 vuoden jälkeenkin meillä riittää työnsarkaa . Voimme olla kiitollisia yhdistyksemme perustajille heidän aloittamastaan työstä, jota me nykyiset eläkeläiset jatkamme, Ruuskanen sanoi. Juhlan ohjelmakattaus oli monipuolinen ja taidokas. Erityinen piristysruiske oli vierailevien artistien eli Gammelbackan päiväkodin Hemulit-ryhmän musiikkija liikuntapitoinen esitys. ”Kiva vuosi 1971” – Hattua on pakko nostaa yhdistyksen alkuvuosien toiminnalle, ylisti myös historiikkia esitellyt taloudenhoitaja Seija Koponen. – 1971 oli kiva vuosi, tuolloin Porvoon maalaiskunnan ja kaupungin alueella heräsi vilkasta keskustelua ja ajatus yhteisen eläkeläisyhdistyksen perustamisesta. Perustajina oli neljä ihmistä, joista kolme miestä ja yksi nainen Puuhaan ryhdyttiin tarmokkaasti, ja ensimmäisen vuoden lopussa jäseniä oli jo 92. – Hieno ajatus syntyi: järjestetään isot yksivuotisjuhlat. Linja-autolakko siirsi juhlaa vuoden 1972 toukokuulta kesäkuun loppupuolelle, mutta sitten kerääntyi 800 juhlijaa Kokonniemeen. – Rahankeräyksiäkin järjestettiin, teemana oli kunniavelka vanhuksille, ja toinen suuri keräys Vietnamin lasten terveystalolle. Ajatelkaa, miten moderneja ihmisiä silloin on ollutkin, Koponen ihasteli. Nyt Porvoon Eläkeläisillä on 225 jäsentä. Harrastuskerhoja on kymmenen, niissä kävijöitä viime vuonna 2500. Yhdistys pyörittää myös kahvilatoimintaa jossa kävijöitä toistatuhatta. – Historiankirjoitus on alullaan ja kirjallinen julkaisu tavoitteena 50-vuotisjuhliin mennessä, kertoi Seija Koponen. TUOMAS TALVILA Porvoon Eläkeläiset ry vietti 45-vuotisjuhliaan ”Hattua on pakko nostaa yhdistyksen perustajille” Hääsketsi kirvoitti yleisöstä hersyvät naurut. Laulun siivin. Seisomassa juhlivan yhdistyksen puheenjohtaja Tapio Ruuskanen. Gammelbackan päiväkodin Hemulit-ryhmän musiikkija liikuntapitoinen esitys pisti vipinää saliin. Kirjaus Porvoon Eläkeläisten toimintakertomuksesta vuodelta 1975: ”Yleinen huokaus: Hinnat syövät eläkkeet kuten olemme kuulleet ja verhon raosta olemme saneet tirkistää. Jatkossa ei seuraa hyvää. Eläkkeiden nakertaja, peikko, se siellä verhon takana nakertelee.”
Nro 4 kesäkuu 2016 – 15 ELÄKELÄINEN Tuula-Liina Varis N ykyihminen on jatkuvan uutisvirran kyllästämä. Jos hän on kiireinen, hän kuuntelee radiosta tai katselee televisiosta vain pääuutislähetykset, ja lehdistä lukee vain isoimmat otsikot, jos nyt painettua sanaa lukee ollenkaan. Ajan tasalla pysymiseen riittävät tärkeimmät, siis ne, jotka media itse on arvioinut tärkeimmiksi ja nostanut näkyvimmin esille. Mutta joskus niin sanottu pikku-uutinen voi olla järkyttävämpi kuin puolet premiääristä vienyt sensaatio. Ja joskus jopa kolmen ja puolen rivin tekstiviesti voi avata kirjoittajansa persoonaa enemmän kuin laaja haastattelu. Kahden päivän sisällä tajuntaani iski kolme maakuntalehti Karjalaisen pikkujuttua, kaksi niistä lehden sivunlaitaan tyrkättyä yhden palstan uutista, yksi oli tekstiviesti. Ne jumittuivat päähäni pitkäksi aikaa, loivat sinne tarinaansa, saivat pohtimaan, minkälaisessa maailmassa, maassa ja yhteisössä oikein elämme. Maanantaina oli ulkomaansivulla pikku-uutinen Pakistanista. Se kertoi, että Pakistanin islamilaisen neuvoston johtajan Mohammed Khan Sheeranin mukaan aviomiehille tulisi sallia vaimon ”kevyt kurittaminen”. Se ei ollut mikään keskustelun lomassa heitetty mielipide, vaan johtaja oli laatinut aiheesta 75-sivuisen ehdotuksen viedäkseen sen käsiteltäväksi vaikutusvaltaiseen neuvostoon, jonka tehtävänä on pitää huolta siitä, että säädettävät lait vastaavat islamin opetuksia. Johtajan mukaan miehen tulisi saada kurittaa vaimoaan muun muassa silloin, jos vaimo kieltäytyy yhdynnästä ilman uskonnollista syytä, ei pukeudu miehen toiveitten mukaisesti tai puhuu liian kovalla äänellä. Yltiöpäiseen hakkaamiseen ei ole syytä mennä, neuvoo johtaja. Kurinpitoon tarvitaan vain pieni keppi, jotta vaimo pysyy pelokkaana. ”Uskonnollinen syy” on tietysti miehen määrittelemä, toiveet pukeutumisesta ovat hänen laatimiaan, äänen soveliaasta volyymista päättää hän. Mies on kaikkivaltias, hänellä on aina oikeus panna keppi viuhumaan. Välittääkö muu maailma, välittävätkö länsimaat? Suomenkin tekstiiliteollisuus käyttää estottomasti pakistanilaista halpatyövoimaa, juuri noita naisia, jotka on alistettu lähes orjan asemaan sekä kotona että työpaikalla. Keskiviikkona löytyi yhden palstan uutispätkä Jyväskylästä. Siellä sijaisvanhempina toiminut pariskunta piti kahta heille sijoitettua lasta niin huonoissa oloissa, että lasten kasvu pysähtyi ja paino kääntyi laskuun. Pariskunta oli myös tehnyt lapsille ruumiillista väkivaltaa. Lapset olivat sijaiskotiin tullessaan 7ja 4-vuotiaita, ja he asuivat näissä karmeissa oloissa useita vuosia. Mitä teki käräjäoikeus? Tuomitsi sijaisvanhemmat maksamaan lapsille korvauksia yhteensä 12 000 euroa, ja rangaistukseksi molemmille 50 päiväsakkoa. 12 000 euroa, yritysjohtajan tai korkean virkamiehen kuukausipalkka, ja vähäinen sakko vuosien kidutuksesta ja nälkiinnyttämisestä! Kuritus on meillä kielletty lailla, ja mikä on pahempaa ruumiillista kuritusta kuin nälässä pitäminen? Meillä ei saa kurittaa naisia pienelläkään kepillä, mutta lasten suhteen herrat tuomarit tuntuvat olevan sallivampia. Missä olivat Jyväskylän lastenhuollon viranomaiset kaikki nämä vuodet, jolloin heidän valvottavanaan olleet sijaisvanhemmat rääkkäsivät huostaansa uskottuja lapsia? Sitten jotain ihan muuta. Tiistain Karjalaisen tekstiviestipalstalta luin: ”Meidän miniä on niin narsisti, että halusi juhliimme tehdä kakut ja maksaa aineetkin. Tyttäremme suuttui miniälle, ihan oikein.” Aukeaako tästä viestistä kokonainen kertomus elämästä, sukutarina hankaline ihmissuhteineen, paljastuuko keskinäinen kilpailu, kauna ja kateus? Narsistin leima isketään ihmiseen nykyisin helposti, mutta miten näin avulias ja antelias miniä voi olla narsisti? Luulisi, että hän on oikea kultapala anopilleen. Vai tekeekö hän hyvän teon vain osoittaakseen olevansa sukulaistensa yläpuolella erinomaisuudessaan? Tekstari voi olla ironiaakin. Toivottavasti kysymyksessä eivät olleet lakkiaiset tai muut nuoren ihmisen valmistujaisjuhlat. Tällä asenteella ne on takuuvarmasti juhlakalulta pilattu. ”Lukekaa pieniä lehtiä, ajatelkaa suuria ajatuksia”, neuvoi kultaisella 60-luvulla ajan eturivin radikaali Arvo Salo. Lukekaa pieniä uutisia, tehkää niistä suuria johtopäätöksiä, voisi olla neuvo niille nykyisille lukijoille, jotka haluavat tietää, mitä maailmassa tapahtuu todella. Pikku-uutisia Hymy oli herkässä ja tanssijalka vipatti, kun Eläkeläiset ry:n Pirkanmaan aluejärjestö vietti perinteisiä kevätkarkeloita Lautsian lomakeskuksessa 17. toukokuuta. Aktiivisen ja monipuolisen talvitoiminnan päätteeksi lähes 300 jäsentä tuli viettämään yhdessä rentoa ja mukavaa iltapäivää. Ruokailukaan ei ollut vielä päättynyt, kun esiintymissalista alkoi kuulua jo tanssin jytke. Ohjelmaa oli paljon mutta kun esitykset oli katsottu, tapaaminen päätettiin totutusti tanssien. Aluejärjestön puheenjohtaja Tatjaana Huhtala toivotti karkeloväen tervetulleeksi ja kehotti viettämään aurinkoista ja aktiivista kesää, jotta virtaa olisi taas syksyn kerhoissa ja muussa toiminnassa. Esiintymisvuoro annettiin sitten Tampereen eläkeläisten kuorolle Taipumattomat, salonkitanssijoille Taipuisat ja Viialan lauluryhmälle. Naurua piisasi, kun Ruoveden eläkeläiset esittivät sketsin Kolme neitoa. Vanhin esiintyjistä oli 90-vuotias Rauha Nieminen. Nauru kaikui myös hieman myöhemmin, kun Viialan eläkeläiset esittivät sketsinsä Iltatähti. Kevätkarkelot osoittautui taas kerran tilaisuudeksi, johon jäsenet tulevat mielellään. Tuloksena oli kaikille hyvä mieli onnistuneesta yhdessäolosta. PEKKA LEHTONEN Hymy herkässä Pirkanmaan kevätkarkeloissa Hymy oli herkässä, kun esiintymisten lomassa vedettiin lyhyt tuolijumppa. Kuva: Pekka Lehtonen
16 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN Kansainvälisesti ja valtakunnallisesti meritoitunut geriatrian professori Jaakko Valvanne (s.1950) on yksi Tampereen yliopiston näkyvimmistä yhteiskunnallisista vaikuttajista. Ansiokkaasti hän on nostanut esiin vanhustenhoidon synkempiäkin puolia vaatien tiukkasanaisesti toimintakulttuurin muutosta. Valvanne on esittänyt ongelmiin yksinkertaisia, inhimillisiä ja tehokkaita ratkaisuja. Yhdessä sairaanhoitaja-toimittaja Lotta Tuohinon kanssa kirjoittamassaan, erinomaisessa kirjassa 60+. Iloa elämään! Valvanne ja Tuohino nostavat ikääntymisen esiin voimauttavasta näkökulmasta hurttia huumoria unohtamatta. –Vanheneminen koskettaa kaikkia. Se on ikävä juttu, jota kukaan ei haluaisi kohdata – vanhentua saati kuolla. Olemme Lotta Tuohinon kanssa kääntäneet vanhenemisen iloiseksi asiaksi, Valvanne kertoo. Jaakko Valvanne kulkee äitinsä, kätilö ja terveydenhuollon maisteri Leena Valvanteen viitoittamaa tietä. Leena Valvanne onnistui muuttamaan suomalaista synnytyskäytäntöä niin, että synnytyksessä huomioitiin myös äiti, jolloin synnytys ei jäänyt vain kätilön ja lääkärin hallinnoimaksi prosessiksi. – Samaa vallankumousta olen halunnut tuoda hoitokäytäntöihin ja ihmisen vanhenemiseen. Vanheneminen on meidän asiamme, ja me voimme vaikuttaa siihen! Täyttä elämää eläkkeellä 67-vuotias Jaakko Valvanne työskentelee täyttä häkää. Hän luennoi täysille salillisille kuulijoinaan laajat seniorijoukot, johtaa tutkimusryhmää ja julkaisee tutkimusraportteja kotija ulkomaisissa lehdissä. Geriatrisen toiminnan kehittäminen TAYS:ssa on ollut tärkeä projekti. Geriatrisen yksikön toiminta käynnistyi kuukausi sitten pilottiluonteisesti, siitä Valvanne on syystäkin erittäin ylpeä. Jaakko Valvanne osallistui Ylen Hoivakoti kuntoon -ohjelmasarjaan, jossa vanhustenhoidon toimintatapoja muutettiin inhimillisemmiksi yksinkertaisin mutta tehokkain keinoin. Eläkkeelle hän ehättää ensi vuoden lopussa. – Se tuo tullessaan täyttä elämää vaimoni kanssa Luhangan kodissamme ja sen pihapiirissä. Rakensimme haaveilemamme talon sukutilallemme, Päijänteen rannalle. Kun työnnän ruohonleikkuukonetta koko nurmialueen läpi, tulen kävelleeksi 10 kilometriä! Puutarhakin on laaja, laajenee joka vuosi, koska vaimoni rakastaa luoda kauneutta. Minä auttelen parhaani mukaan. Valvanteilla on kaksi lastenlasta, joiden kanssa he viettävät paljon aikaa. Myös romaanit, joita useaa eri työtä tekevä Valvanne ei ole juurikaan ehtinyt avata odottavat lukijaansa. – Yliopistolla minua ei tule näkymään eläkkeelle siirryttyäni. Luentoja voin kyllä käydä pitämässä eri puolella Suomea, jos kysyntää on. Älykkyys kristallisoituu Vanhuutta käsitellään usein elämän alamäkenä, mutta geriatrian professori näkee asian toisin. – Arkkipiispa Kari Mäkinen sanoi pari vuota sitten geriatreille puhuessaan, että ”Elämä ei kulu, se täyttyy”. Hänen sanomansa on vaikuttanut voimakkaasti ajatteluuni. Myös tutkimustulokset kertovat, että monet ihmiset ovat onnellisimmillaan eläkeiässä, kun työstressi sekä perheestä ja elannosta huolehtimisen paineet helpottuvat. Kristallisoitu älykkyys lisääntyy sekin iän ja kokemuksen myötä, Valvanne lupaa. Hänen mukaansa kyse on tietysti paljon myös asenteesta. – Vääjäämättömiin vanhenemismuutoksiin voi suhtautua harmistuneena tai ”pilke silmäkulmassa”. Minä olen nyttemmin valinnut jälkimmäisen suhtautumistavan. Vanheneminen voi olla myös iloista, mutta kuinka löytää iloa ja onnea vielä iäkkäänäkin? – Jos ei ole masentunut se voi olla aivan mahdollista. Masennus on vakava sairaus/oireyhtymä, joka tulisi havaita ja hoitaa. Masentunut ei koe iloa eikä mielihyvää. Eivätkä siinä piristyspuheet auta, päinvastoin. Myös yksinäisyys voi olla musertavaa. Yksinäisyyden lääke on ryhmäkuntoutus, johon Vanhustyön keskusliitto valmentaa ohjaajia. Tämä Ystäväpiiritoiminta on tutkitusti vaikuttavaa. Ryhmiä on joka puolella Suomea ja ohjaajiakin jo liki 800. Kannattaa käydä tutustumassa ystäväpiiritoiminnan nettisivuilla. Valvanne korostaa, että ylipäänsä ilo ja onni löytyy pienistä hetkistä: vaikkapa ystävän, rakkaan, lapsenlapsen, työtoverin tai vaikka kotieläimen kohtaamisissa. Hänen mielestään iäkkäiden kannattaa myös harjoittaa kiitollisuutta, vähän niin kuin meditaatiota. – Joka päivä on hyvä miettiä, mistä voi olla kiitollinen. Sellainen tapa on hyvä ”iltarukous”. Huumorin voi myös laskea elämän eliksiiriksi. Sen, että osaa suhtautua leikillisesti itseensä ja omiin kremppoihinsa. Siinä ei vitsejä eikä komedioita tarvita, vaikka kait niilläkin paikkansa joidenkin mielestä on. Iäkkäiden potilaidenkin kanssa voi hyvin laskea leikkiä, kunhan sen tekee hienovaraisesti, loukkaamatta ja nauramatta heille, nauramalla heidän kanssaan. Suklaata ja Armanin puku Kun Jaakko Valvanne kysyi noin sadalta tamperelaiselta seniorilta, joille oli puhumassa, ystävyyden ja rakkauden merkityksestä ikääntyessä ja sitä, tarvitsevatko iäkkäätkin ihmiset erotiikkaa ja seksiä? Pieni osa heistä piti erotiikkaa ja seksiä tärkeänä, mutta kaikille heistä ystävyys ja rakkaus olivat tärkeitä. –Omasta mielestäni ihminen on seksuaalinen olento kuolemaansa saakka. Mutta seksuaalisuus ja seksi muuttuvat iän myötä enenevässä määrin läheisyyden ja kosketuksen kaipuuksi. Hyvän ravinnon merkitystä eläkeiässä Valvanne korostaa vahvasti. – Riittävä valkuaisaineja energiamäärä ovat välttämättömiä, ettei iäkkäälle kehity vaIkäihmiset barrikadeille vaatimaan parempaa hoitoa ja hoivaa! 67-vuotias geriatrian professori Jaakko Valvanne työskentelee täyttä häkää. Eläkkeelle hän ehättää ensi vuoden lopussa. Kuva: Raija-Liisa Stenberg ”Vanheneminen on meidän asiamme, ja me voimme vaikuttaa siihen!” Geriatrian professori Jaakko Valvanne sanoo, että vanheneminen on ikävä juttu, jota kukaan ei haluaisi kohdata. Sen voi kuitenkin kääntää myös iloiseksi asiaksi.
Nro 4 kesäkuu 2016 – 17 ELÄKELÄINEN Kun pitkän uran sosiaalihallinnossa tehnyt ja YK:ssa Perheen Vuoden sihteeristössä toiminut sekä Suomen edustajana erilaisissa kansainvälisissä toimikunnissa ja projekteissa toiminut filosofian tohtori, psykologi Sirpa Taskinen (s. 1941) jäi eläkkeelle, hänen mielessään risteili monia kysymyksiä uudesta elämänvaiheesta. Taskinen etsiskeli opaskirjoja, mutta mitään kokonaisvaltaista teosta ei aihepiiristä löytynyt. Niinpä Taskinen kirjoitti sellaisen itse. Hiljattain uusi, tiitterä Aula & Co kustantamo julkaisi Taskisen erinomaisen Hyvillä mielin eläkkeelle. Opas työelämän jälkeiseen aikaan kirjan. Se pureutuu inhimillisesti ja viisaasti niihin seikkoihin ja tunne-elämän muutoksiin, mitä eläköityminen tuo tullessaan. Taskinen jakaa kirjassa omia kokemuksiaan ja tuntemuksiaan korostaen sitä, kuinka iso elämänmuutos eläkkeelle jääminen on. Kirja käsittelee hankaliakin asioita selkeästi ja humoristisesti, unohtamatta sitä, miten eläkkeelläkin elämästä voi saada mahdollisimman paljon irti. Sirpa Taskisen mielestä viimeisinä työvuosina pitäisi olla valmennusta eläkkeelle jäämiseen aivan samoin, kun töihin tullessa perehdytetään tulevaan työhön. Taskinen korostaa, että se olisi hyödyllistä työnantajillekin, onhan eläkkeelle jääville karttunut paljon hiljaista tietoa ja sosiaalista pääomaa sekä ihmissuhdeverkostoja jotka he pahimmassa tapauksessa vievät mukanaan. Jokaiselle työntekijälle pitäisi suoda niin sanottu ”pehmeä lasku” eläkkeelle jäämiseen. Sirpa Taskinen nostaa eläkeläiset arvoon arvaamattomaan myös Suomen nousuun saattajina. Hänen mukaansa nyt erityisesti pitäisi satsata henkilöstöhallintoon. ”Se, kuinka työntekijöitä kohdellaan työpaikoilla heijastuu suoraan yhteiskunnan hyvinvointiin ja ilmapiiriin.” Työeläkkeelle jäämisen pitäisi Taskisen mukaan tapahtua asteittain, sillä dramaattiset minäkuvan muutokset kostautuvat jossain vaiheessa. Eläkkeelle jääminen on kuin avioero, ”eroprosessi” pitäisi käydä perusteellisesti henkisesti ja käytännöllisestikin läpi, jotta sopeutuminen kolmanteen elämänvaiheeseen sujuisi mahdollisimman hyvin. Ennen kaikkea pitäisi olla rehellinen itselleen ja kuunnella tunteitaan ja tuntemuksiaan. Tietysti eläkkeelle jääminen on myös haikeaa ja aiheuttaa monenmoisia tunnemyrskyjä. Saattaa ilmetä masennusta ja kiukkua. Taskinen itse myöntää kiukkuuntuneensa, kun ministeriö ei tehnyt, mitä olisi pitänyt. Sekin harmitti, ettei enää ollut o työtovereita, joiden kanssa soittaa suuta ja parantaa maailmaa. ”Liikkumisen reviirikin muuttuu. Myös parisuhdetta saattaa koetella, kun ollaan koko ajan yhdessä.” Taskisen mukaan aluksi vapaus voi tuntua fantastiselta. ”Silti alakulon tunne tulee jossain vaiheessa kaikille. Siinä ei ole mitään merkillistä: niin tapahtuu, kun elämässä on muutosta ja luopumista.” Eläkkeellä kukin voi itse päättää ajankäytöstään. Taskinen suosittelee pitämään kiinni rutiineista, jotka rytmittävät elämää. Vaikkapa viikonloput kannattaa erottaa arjesta. Pyhäkupit pöytään ja arkisen askareet sivummalle, Taskinen vihjaa. Hyvillä mielin eläkkeelle on tärkeä ja hyvä kirja muun muassa kuvatessaan minäkuvan muuttumista eläkkeellä. Tuhannen taalan kysymys kuuluukin, mistä löytää uuden minäkuvan eläkkeellä. Taskinen kehottaa tutkimaan itseä ja miettimään, mitkä ovat omia vahvuuksia. Niiden myötä eläkepäivät voivat olla hyvinkin antoisia ja laadukkaita. Eläkkeellä oleminen on Suomessa kova normi. Ihanne eläkeläisen pitäisi olla vireä ja aktiivinen, eikä hän saisi olla kenellekään rasitteeksi. Sirpa Taskinen muistaa korostaa, kuinka tärkeä kansanryhmä eläkeläiset on yhteiskunnan kannalta. Eläkeläiset tekevät valtavasti työtä, josta pitäisi maksaa, vapaaehtoisesti ja ilmaiseksi. ”Yhteiskunta ei pyörisi päivääkään ilman eläkeläisten tekemää vapaaehtoistyötä, omaisja lastenhoitoa ynnä muuta sellaista. Myöskään poliittiset puolueet eivät toimisi ilman eläkeläisten apua.” Eläkeiässä muisti väistämättä heikkenee. Se johtuu Taskisen mukaan siitä, että muistitiedostot ovat niin tupaten täynnä. Muistiinkin auttaa elämän mielekkyys ja terveyden vaaliminen. Ei pelkkä sudokujen täyttäminen riitä hyvän elämän ja muistin reseptiksi. Neuvoja Taskinen ei suostu antamaan. Kirjan motto on: ”Pyytämättä saadut neuvot kannattaa ohittaa hienotunteisesti, niin kuin muutkin loukkaukset”. Sarjakuva sankari Harald Hirmuisen neuvoa pojalleen hän pitää pätevänä kelle tahansa: ”Onnen salaisuus on kohtuus kaikessa, mutta ei sitäkään pidä liiaksi korostaa”. Taskinen lopettaa kirjansa kauniiseen kertomukseen äitinsä kuolemasta. Lopuksi hän toteaa, että vanhalle ihmiselle kuolema on armahdus, lempeä lepo. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Juttu perustuu Sirpa Taskisen kirjaan Hyvillä mielin eläkkeelle. Opas työelämän jälkeiseen aikaan (Aula & Co) ja Taskisen haastatteluun MTV:n Studio 55 -ohjelmassa. Eläkkeelle jääminen ravisuttaa jokaista osa-aluetta elämässä Jaakko Valvanteen ja Lotta Tuohinon antamat hyvän ja laadukkaan vanhuuden avaimet: • liikunta, istumisen välttäminen • monipuolinen, valkuaisrikas (= proteiinipitoinen), kuitupitoinen ja energiapitoinen ravinto (= Itämeren ruokavalio) • mielen hyvinvoinnista huolehtiminen • yhteisöllisyys, sosiaaliset suhteet • seksuaalisuus, erityisesti läheisyys • sairauksien ennaltaehkäisy, varhaistoteaminen, hyvä hoito ja kuntoutus jaaravitsemusta. Tutkimusten mukaan joka kolmas, tai jopa joka toinen äkillisen syyn takia sairaalaan joutunut ikäihminen on vajaaravittu. Vajaaravitsemus lisää kuolleisuutta, altistaa laitoshoidolle, pitkittää hoitojaksoja ja lisää kustannuksia! Siis kannattaa syödä paljon kalaa ja siipikarjatuotteita, miksei myös punaista lihaakin, jos siitä pitää. Ja mieluummin pähkinöitä kuin pullaa välipalaksi. Marjat, hedelmät, kokojyvätuotteet ja jopa kahvi ovat nekin tärkeitä. Erittäin huumorintajuinen ja itseironinen Jaakko Valvanne antaa hanakasti hyviä, tutkimustietoon perustuvia neuvoja, mutta suo pieniä haksahduksiakin ainakin itselleen. – En voi elää ilman suklaata ja tumma alkoholiton olutkin maistuu. Alkoholin käyttöni meni hieman överiksi ja viimeiset 15 vuotta olen ollut absolutisti. Uskokaa tai älkää, ilo ilman viinaa ei ole teeskentelyä ja alkoholiton olut on hyvää, hän naureskelee. Italian matkalta ostetun Armanin puvun mitat pitävät professorin herkuttelun jonkinlaisessa kurissa. Puku oli niin kallis, että pakko sen on mahtua ylle koko loppuelämän. Kulttuuri elämän eliksiirinä Entä, mikä taiteen ja kulttuurin merkitys ikääntyvien elämässä parhaimmillaan voi olla? – Kun laskemme tanssin ja yhteislaulun taiteeksi ja kulttuuriksi, on siinä lisää elämäneliksiirejä! Sellainen taide, mikä tuottaa elämyksiä, ja nautintoja on kaikenikäisille tärkeää. Mieluummin tanssia, laulua ja taiteen tekemistä hauraitten vanhojen ihmisten kanssa kuin esityksinä heille, Valvanne toivoo. Nykyisestä vanhustenhoidosta, hoivakodeista, kotihoidosta ja sairaaloista Jaakko Valvanteella ei ole kovinkaan hyvää sanottavaa. – Laatuvaihtelu on aivan liian suurta. Jos kohta on mallikasta toimintaa paikka paikoin, liian paljon on keskinkertaista ja todella surkeaa hoitoa ja hoivaa. Tarvitaan uudenlaista johtamista, asiakaslähtöistä asennetta, uusia toimintatapoja ja lisää geriatrista ja gerontologista ammattitaitoa. Sosiaalija terveydenhuollosta ylipäänsä puuttuu systemaattisuus ja tiedolla johtamisen taito, Valvanne harmittelee. Mutta myöntää, että poikkeuksiakin toki onneksi on! On epäeettistä hoitaa huonosti! Liikkumisen rajoittaminen ja huono hoito pitäisi kieltää lailla! Ammattihenkilöiden pitäisikin paremmin ymmärtää potilaittensa oireita, jolloin he voisivat hoitaa heitä paremmin. Suurin kaikesta on rakkaus Valvanteen mielestä iäkkäät ihmiset ovat liiankin sopeutuvaisia vallitseviin oloihinsa ja turhan auktoriteettipelkoisia. – On Luojan lykky, että osalla hauraista ja muistisairaista ihmisistä on tomeria omaisia. Ikäihmisten pitäisi nousta barrikadeille ja vaatia parempaa hoitoa ja hoivaa! Kuolema on vääjäämätön loppu ihmisen elinkaarelle, se myös pelottaa monia. Kuinka lievittää kuolemanpelkoa ja tarvitseeko kuolemaa pelätä? Jaakko Valvanne myöntää avoimesti pelkäävänsä kuolemaa, onhan hän nähnyt niin monen kuolevan tuskaisesti. Hän on suivaantunut siitä, miksi ihmeessä kivun hoitoa ei Suomessa saada riittäväksi! – Olen hoitotahdossani tarkkaan esittänyt hoivaani ja hoitoani koskevia toiveita. Suosittelen kaikille hoitotahdon tekemistä. Lopuksi Valvanne haluaa korostaa, että rakkaus ja välittäminen ovat kaikkien tärkeintä, olipa ihminen minkä ikäinen tahansa! Välittäminen sisältää myös ihmisen kuulemisen ja hänen ymmärtämisensä. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Jaakko Valvanne, Lotta Tuohino: 60+. Iloa elämään! S&S, 2016 Näin pidät huolta itsestäsi Sirpa Taskinen. Kuva: Timo Turunen / Aula & Co
18 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN Runopysäkki I hmiskunnan kohtalonkysymyksiä, satiiria, yhteiskunnallista eriarvoisuutta, ihmisyyttä ja luonnon ja Luojan ihmeitä – näitä teemoja runopysäkillä tällä kertaa. Seppo Koskima kirjoittaa ihmisapinan tulevaisuudesta. Se että Koskima puhuu nimenomaan ihmisapinasta ihmisen sijaan, on vahva valinta. Sanavalinnalla ihminen asetetaan muun luonnon kanssa samalle viivalle, ei yläpuolelle. Ihmisapinan tulevaisuus -runossa on paradokseja; järki synnytti ilmastonmuutoksen, talous on kääntynyt ihmistä itseään vastaan… Kolmannessa säkeistössä voisi säkeitä ehkä hieman keventää jättämällä toisen verbin pois: Onnistuuko ihmisapinalta uudenlainen taloudellinen kirjanpito… Näin ilmaisu aukkoistuu eikä tunnu niin proosamaiselta. Runon rakenne on selkeä, jokainen säkeistö – viimeistä lukuun ottamatta – alkaa kysymysmuotoisella verbillä. Jylhänkomea Ihmisapinan tulevaisuus sopisikin hyvin esitettäväksi. Hienoa että löytyy kirjoittajia, jotka haluavat kysyä suuria kysymyksiä sekä ottaa kantaa. Oiva Björkbackan satiirisen runon piikki kohdistuu viime aikoina ryvettyneeseen Nordeaan. Runossa oravannahka ja KOPin logo niputetaan mainiosti, ja hulppeasti Björkbacka myös assosioi Meritan kiekosta pettuleipää. Seuraavasta logosta päästäänkin jouhevasti maan vaihtoon. Björkbacka ammentaa hauskasti orava-sanasta eri merkityksiä. Runon satiiri on terävää ja ajankohtaista, Panama-paperit ovat tuoreessa muistissa. Oravanpyörässä kiteyttää hienosti monen ”parkettilattialle hiekkaa kantavan” asiakkaan tunnot. Pankkiaihetta voisi jatkaakin, kirjoittaa kokonaisen sarjan. Palvelumaksut (mutta missä palvelu?), käteisen nostamisen vaikeus ja moni muu herkullinen aihe odottaa kirjoittajaansa. Oravanpyörässä -runon seuraan sopii hyvin Sirpa Niskasen runo Pieneläkeläinen , joka toimisi vaikka räp-sanoituksena. Runo tuo esiin yhteiskunnallisen epäkohdan, pienimpien eläkkeiden saajien toimeentulon. Niskanen riimittelee sujuvasti. Lainausmerkit voisi jättää poiskin, lukija osaa mielessään lisätä ne. Heti aloitussäkeistössä on hieno ja persoonallinen loppusointupari, kun taivaanrannan maalari ja haalari riimittyvät. Hyvä riimihän synnyttää nopeasti assosiaatiota, herättää, saa nauramaan tai hätkähtämään. Näin Niskasenkin runossa. Kesän ja ihmisen valoa Seija Grönlund kirjoittaa kauniisti siitä, miten ihminen tarvitsee ihmistä. Runosanasto on muuten modernia, mutta ensimmäisessä säkeistössä kirjoittaja käyttää vanhasta runoudesta tuttuja sanoja (mi, ken). Voisi miettiä, ovatko nuo tarpeen? Viime runopysäkillä taisi olla puhetta samasta asiasta. Toki joskus voi olla ihan tarkoituksellista yhdistää vanhan ja uuden runouden keinoja tai sanastoa, mutta tässä runossa se ei tunnu tarkoituksenmukaiselta. ”Lohdutuksen tuovat / vain kasvot ikkunassa, / kasvot, jotka heijastavat / aurinkoa.” Ihmisyyden merkitys tiivistyy noissa säkeissä kauniisti. Samoin runon loppu on inhimillisyyden ylistystä. Runo puhuu elämän ydinasioista: surusta, lohdutuksesta ja toisen ihmisen merkityksellisyydestä. Salli Kajosmäen Luoja rakentaa -runo kuvaa kevään ja kesän tuloa. Nyt eletään keskikesää. Mutta vuodenajoissa ovat toiset vuodenajat aina läsnä. Pentti Saarikosken yhdessä runossa todetaan, että on kevätkesä. Heti seuraava säe kuitenkin jatkaa: ”Syksy on likellä”. Kajosmäen runossa kevät personoidaan: se vilkuttaa. Siltähän kevät tuntuu. Personointi jatkuu: tuulikin hyräilee. ”Luoja rakentaa uutta kesää. Ihminen kaiken keskellä.” Vaikka Kajosmäen runo on ilmaisultaan ja teemoiltaan tyystin erilainen kuin Koskiman runo, molempia runoja yhdistää kuitenkin ihmisen asema. Ihminen on kaiken keskellä pieni. Kapinarunoja Työväenkirjaston Ystävät ry. ja Työväenperinne ry. keräävät kapinarunoja jo toistamiseen. Korkeintaan kaksi runoa voi lähettää joko sähköisesti osoitteeseen matias.sarke@gmail.com tai kirjallisesti osoitteeseen Työväenliikkeen kirjasto, Sörnäisten rantatie 25, 00500 Helsinki, kuoreen merkintä ”Kapinaruno”. Runojen tulee olla perillä viimeistään syyskuun viimeinen päivä. Luonnollisesti mukaan liitetään yhteystiedot mutta myös tieto siitä, kumman runon mieluummin haluaisi esittää Kapinarunoillassa. Runot lähettämällä suostuu samalla siihen, että ne saatetaan mahdollisesti julkaista Kapinarunoantologiassa ensi vuonna. Millainen runo sitten täyttää kapinarunon kriteerit? Järjestäjät määrittelevät näin: ”Kapinaruno voi kapinoida miestä, naista, omistajia tai poliitikkoja kohtaan, mutta se voi olla kapinaa elämän usvaa ja näköalattomuutta kohtaan tai se voi yhtä lailla olla kapinaa pessimismiä vastaan. Kapinaruno on tyyliltään perinteinen tai rap, tai kaikkea siltä väliltä.” Raati valitsee korkeintaan 30 runoilijaa esittämään runonsa Kapinarunoiltaan, joka pidetään Työväenliikkeen kirjastossa neljäs marraskuuta. Valitut saavat kutsun viimeistään 21. lokakuuta. Kehä kolmosen ulkopuolelta saapuville matkakustannukset korvataan julkisten kulkuneuvojen taksojen mukaan. Lisää tietoa Stadin työväenkirjallisuuspäivistä sekä kapinarunoillasta saa osoitteesta www.tyovaenperinne.fi. Altistu runoudelle Keskikesä on monella tavalla poikkeuksellista aikaa, useimmilla ihmisillä vakiintuneet tavat hetkeksi unohtuvat ja kesäinen tekeminen määrittää päiviä. Kesän poikkeuselämään sopii hyvin Runouden aurinkoon Pieneläkeläinen Hän ei ollut ” taivaanrannan maalari”, hänen päälleen sopi paremmin haalari. Hänen kätensä tekivät raskaita töitä eikä hän viettänyt ”kosteita öitä”. Palkka oli pieni, mutta sillä jotenkin eli; eläke on surkea eikä häntä auta edes ”hyvä veli”. Vuokra eläkkeestä suurimman osan vie, joten leipäjonoon usein johtaa tie. Lotota hän kyllä joka viikko aikoo, jospa se hänelle rahoja taikoo. Nyt kun hän illalla päänsä tyynyyn painaa, toisinaan toivoo olevansa aamulla jo vainaa. Nöyryytys ja häpeä vain jäljellä on, kun elämä pieneläkkeellä on mahdoton. Sirpa Niskanen, Kajaani Ihmisapinan tulevaisuus Pystyykö… älykäs ihmisapina turvaamaan oman tähtensä tulevaisuuden, kun talousjärjestelmä on sodassa luontoa – ja ihmistä vastaan? Riittääkö… ihmisapinan vähäinen ihmisyys pysäyttämään järjen, joka synnytti ilmastonmuutoksen? Onnistuuko… ihmisapina omaksumaan uudenlaisen taloudellisen kirjanpidon; maan, vedenja ilmastonhoidon? Yhteisen luontosopimuksen maailmankatsomuksen ihmiskunnalle. Jääkö… ihmisapina seisomaan voittajana omalle tähdelleen maapallolle siniselle vesiplaneetalle? Raikkaita tuulia… ihmisapinan uusille sankariteoille kieltäymyksille ja rohkeudelle sekä rakkaudelle, joiden varassa ihmisapinan tulevaisuus on. Seppo Koskima, Tampere Oravanpyörässä Oravasta. Oravannahasta se alkoi vaihtovälineen, rahan kierto. Tosi on tosi. KOPin oravanhäntä kippuraan kiertyi SYPin logon alla. Näinkö syntyi Meritan uusi kiekko? kiveä ja puuta, lujuutta ja lämpöä vaiko,homeinen reikäleipä. Kullervon kivinen pettuleipä? Pian reikäleipäkin vaihtui Nordean viikinkiveneen purjekuvioon. ja Nordean pääkonttori purjehti Tukholmaan Tänne jäi sentään sivukonttori. Paljon se maksoi. Kuka maksoikaan viulut? Osamme jokainen saamme tästäkin potista maksettavaksi, ja oravanpyörässä juosta kehdosta hamaan hautaan asti. Köyhien ei kannata hiekkaa kantaa pankin parkettilattialle.. Kassalla käynti kävi turhan arvokkaaksi. Raharikkaille pankki tarjoaa auliisti apuaan, miten kiertää verojen maksut ja mihin piilottaa omaisuutensa verottajalta ja kademielisiltä kansalaisilta.. Oiva Björkbacka, Helsinki
Nro 4 kesäkuu 2016 – 19 ELÄKELÄINEN myös runouden tehokuuri. Moni tietoisesti ruskettaa itseään, entä jos samaan tapaan hakeutuisikin runouden aurinkoon? Altistumisen rapoja on monia, jokainen löytää omansa. Joku ehkä voi hakea kesäpaikkakunnan kirjastosta joka viikko kassillisen runokirjoja laiturilla luettavaksi. Toinen ehkä lukee perheenjäsenilleen runon joka päivä. Kolmas kirjoittaa mökkipäiväkirjaa runomuodossa. Mikä on juuri sinulle sopiva tapa nauttia runoudesta kesällä? Kaunista keskikesää! Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi Luoja rakentaa Kevät vilkuttaa rinteellä. Koivujen silmut pullistelevat auringossa. Oksilla linnut höyheniä tuulettaa. Puro pulppuaa iloisesti, tuuli hyräilee. Syksynlehdet hakevat paikkaa piiloutua. Luoja rakentaa uutta kesää. Ihminen kaiken keskellä. Salli Kajosmäki, Keuruu Suru, mi pohjattomana valtaa mielen, kuin taakka se painaa, ken voisi nostaa tästä yöstä valoon? Lohdutuksen tuovat vain kasvot ikkunassa, kasvot, jotka heijastavat aurinkoa. Ihmiset, jotka usein etsivät toisiaan ymmärtävät kasvojen merkityksen! ”Ne ovat aurinko.” Hymy ja valo, jonka useimmat ihmiset kohtaavat päivittäin, ne voivat nostaa jokaisen yöstä ja surusta aurinkoon. Seija R. A. Grönlund, Heinola Ateneumin laaja kokoelmanäyttely kertoo kiehtovasti niin Suomen kuin taiteemmekin tarinaa. Siellä ne ovat tiiviisti toistensa lomassa: rakastetuimmat ja tuntemattomammatkin teokset. Ateneumin omista kokoelmista, yleisön toiveiden innoittamana hyvin koottu näyttely tekee kiinnostavia rinnastuksia teosten välillä ja avaa ansiokkaasti taiteilijoiden elämää. Näyttelyssä on yli 300 työtä 1800-luvun alusta 1970-luvulle saakka. Uuden tyyppisellä, aluksi täyteenahdetulta tuntuvalla, mutta lähemmin tarkasteltuna hienolla salonkiripustuksella halutaan osoittaa, kuinka historialliset ja poliittiset tapahtumat ovat heijastelleet taiteilijoiden aihepiireihin ja kansallisgallerian kokoelmien kartuttamiseen. Näyttelyarkkitehtina on toiminut Marcel Schmalgemeijer. Maalausten teemat muodostuvat kuin elämä itse: maisemista, muotokuvista, mytologiasta ja ihmisistä. Näyttely muistuttaa siitä, että taide on aina kytköksissä yhteiskuntaan. Ateneum esittelee katsojille tutut klassikot uudessa historiallisessa, poliittisessa ja taidehistoriallisessa valossa. Se murtaa konservatiivisia käsityksiä eri yhteiskuntaluokista. Talonpojat näyttäytyivät sivistystä tavoittelevina, lukevina, kirjoittavina ihmisinä työnteon ohessa. Eivätkä säätyläisetkään pelkästään salongeissa tepastele, vaan esiintyvät taiteessa askareissaan ja työn parissa. Ateneumin suuressa salissa katsoja kohtaa muun muassa Pekka Halosen ja Eero Järnefeltin tuttuja maisemamaalauksia suomalaisten ominaislaadun kuvajaisina. Siellä ovat myös Albert Edelfeltin Ruokolahden eukot kirkonmäellä ja Venny Soldan-Brofeldtin Heränneet, kansan syvää riviä kuvaavat teokset. Yksi maalaus Ateneumin kokoelmissa on minulle aina ollut koskettavuudessaan ylitse muiden, Eero Järnefeltin Lapsen ruumissaatto. Ja aina minä liikutun katsellessani Helene Schjerfbeckin haurasta Toipilasta. Lapsenlapseni kanssa käymme usein Tampereen Tuomiokirkossa katsomassa Hugo Simbergin Haavoittunutta enkeliä , joka herättää viisivuotiaassa paljon kysymyksiä Se maalauksena ja kaikki nämä mainitsemani ja monet monet muut mestariteokset ovat näyttelyn ytimessä. Aivan ihana on myös Simbergin tuotannon kannalta keskeinen, sukupolvien välistä harmoniaa kuvaava maalaus Iltaa kohti , jossa isoisä ja pienokainen kulkevat käsi kädessä auringonlaskun aikaan. Suomen taiteen kultakausi on tietenkin näyttelyssä hyvin edustettuna. Ateneumissa luodaan myös katsaus siihen kuinka 1900-luvun alusta alkaneet taiteilijoidemme kansainväliset yhteydet vaikuttivat taiteen modernisoitumiseen. Kiinnostavana vertauskohtana suomalaiseen taiteeseen ja sielunmaisemaan näyttelyssä on esillä myös taitelijoillemme esikuvallisten ulkomaalaisten mestareiden töitä. Erityismaininnan ansaitsee erinomainen näyttelykirja Suomen taiteen tarina. Sen erikoisuutena on viiden suomalaista kirjailijan kirjoittamat novellit. Kukin heistä on kirjoittanut tarinan valitsemastaan näyttelyn teoksesta. Oivallinen ja kiinnostava ratkaisu elävöittää muutoinkin hyvin toimitettua näyttelykirjaa, joka kannattaa ostaa kotiinviemiseksi. Novellien lisäksi kirjassa on kuusitoista näyttelyyn liittyvää taidehistoriallista artikkelia. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Suomen taiteen tarina -kokoelmanäyttely Ateneumissa. Maaliskuussa avautunut osuus kertoo Suomen taiteen kehityskulun vuodesta 1809 aina 1940-luvulle saakka. 50ja 60-luvut kattavat salit avautuvat syksyllä 2016. Taiteet Suomea takomassa Suomen taiteen tarina -kokoelmanäyttely Ateneumin taidemuseossa. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Pakarinen. Hugo Simberg: Haavoittunut enkeli (1903) . Ahlströmin kokoelma, Ateneumin taidemuseo Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen
20 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN Rikoskirjallisuus eli dekkarikirjallisuus on ollut erittäin suosittua 1900-luvun alusta lähtien. Vuosikymmenien aikana dekkari on kokenut monia muutoksia. Yksi piirre on pysynyt. Ikääntyneitä sankareita ei dekkarin eri alalajeissa kuten salapoliisi-, vakoojaja poliisiromaaneissa ole pahemmin tavattu käyttää. Dekkareissa päärooli on tavattu antaa keski-ikäisille toimijoille. Vanhemmat hahmot ovat saaneet tyytyä joko uhrin asemaan tai parhaimmillaan sankarin mentoreiksi. Toki monia työikäisiä sankareita alkavat jo vuodet painaa. Michael Connellyn losangelesilaisetsivä Harry Bosch ja Håkan Nesserin komisario Van Veeteren ovat kirjailijoiden uusimmissa teoksissa kuusikymppisiä. Henning Mankellin poliisisankari Kurt Wallander ja Pentti Kirstilän komisario Hanhivaara jättivät eläköitymisen kynnyksellä sairauksien leimaamat jäähyväisensä lukijoilleen. Rikoskirjallisuudessa K-70 on urotekojen kriittinen piste. Entä jos se olisikin sankaruuden alaikäraja? Ehtoolehdon sankarit Nyt seniorisankareita on alkanut esiintyä rikosfiktiossa entistä enemmän. Ehkäpä rajapyykki ylitettiin siinä vaiheessa, kun elokuvatähti Clint Eastwood ei suostunutkaan jättämään toimintarooleja nuoremmilleen vaan jatkoi uudenlaisena, vanhenemisen haavoja nuolevana jännärisankarina. Kehuja sateli. Suomalaisessa rikoskirjallisuudessa vetovastuun muutoksesta on ottanut kirjailija ja toimittaja Minna Lindgren. Vaikka hänen Ehtoolehto -trilogiansa liikkuu lajityypin rajamailla, on se tuonut ”uutta verta” dekkarikirjallisuuteen. Lindgrenin kirjat kertovat Helsingissä sijaitsevan vanhusten palvelutalon arjesta. Sarjan ensimmäinen osa Kuolema Ehtoolehdossa esittelee kolme yli yhdeksänkymppistä naista, joita palvelutalon hämäräperäiset toiminnat askarruttavat. Myöhemmin trilogiassa tutustutaan niin kaupungin kotihoidon kummallisuuksiin kuin hoiva-alan digikokeiluihin. Lindgrenin teokset edustavat ”pehmodekkaria”: murhilla ja väkivallalla ei mässäillä, ja jännitystäkin tarjoillaan hillitysti. Kuolema ja siihen liittyvät pelot ovat kuitenkin voimakkaasti läsnä. Henkilöhahmojen toimintakyvyssä ja välillä ajatuksenjuoksussakin ilmenee puutteita, mutta heistä löytyy tiukan paikan tullen yllättäviä voimavaroja. Lindgren annostelee sopivasti huumoria ja traagisuutta. Terävänä yhteiskuntakommentaattorina hän esittää satiirisia havaintoja vanhustenhoidon nykytilasta. Vanhusviisikko rötöstelee Kirjallisuudessa seniorit ja erityisesti vanhukset esitetään usein joko traagisessa tai koomisessa valossa. Mitä tapahtuu, jos se paras ja viimeinen nauru suodaan ikääntyneille itselleen? Ruotsalainen Catharina Ingelman-Sundberg lähestyy aihetta karnevalistisesta näkökulmasta. Kirjoitettuaan joukon historiallisia romaaneja hän siirtyi kertomaan palvelutalon arkeen kyllästyneistä ikämiehistä ja -naisista, jotka ryhtyvät ryöstöpuuhiin. Nokkela joskin kommelluksille altis senioriviisikko rötöstelee robinhoodimaisessa hengessä auttaakseen murentuneen hyvinvointivaltion uhreja. Pankit ovat joukon silmätikkuna, sillä ensin ”ne vievät ihmisten rahat ja ruikuttavat sitten valtiolta tukea, kun ovat törsänneet kaiken”, kuten koplan epävirallinen johtaja, entinen liikunnanopettaja Märtha Anderson asian ilmaisee. Ingelman-Sundbergin molemmat Keinutuolikopla-kirjat Kakkua, kiitos! ja Ryöstön hetki kullan kallis osoittavat väitteet Ruotsi-dekkarien ryppyotsaisuudessa liioitelluiksi. Lisäksi ne ovat myyneet hyvin. Keinukopla-sarjan sukulaiskirjaksi voidaan hyvin nostaa Jonas Jonassonin veijariromaani SataKlassisen musiikin asiantuntija Minna Lindgren on kunnostautunut myös dekkareiden kirjoittajana. Kuva: Stefan Bremer K-70 tulee dekkareihin Rikoskirjallisuuden sankarit ovat perinteisesti olleet keski-ikäisiä. Viime aikoina joukkoon on yllättäen ilmaantunut varttuneempia toimijoita, jopa yli 90-vuotiaita vanhuksia. Onko kyseessä ohimenevä muoti-ilmiö vai ”uusien vanhojen” sankarien esiinmarssi? Palkittu ruotsalaiskirjailija Johan Theorin tunnetaan Öölannin saarelle sijoittuvasta sarjasta, jonka päähenkilönä on yhdeksänkymppinen merikarhu Gerlof Davidsson. Kuva: Tammi Dekkarikuningatar Agatha Christien kuolemattomat sankarit Hercule Poirot ja Jane Marple ovat molemmat eläkeläisiä.
Nro 4 kesäkuu 2016 – 21 ELÄKELÄINEN vuotias joka karkasi ikkunasta . Menestysteosta ei markkinoitu rikoskirjana, mutta entisen dynamiittiasiantuntijan vauhdikas pakomatka rikollisjoukkioineen kaikkineen sisältää runsaasti dekkarielementtejä. Vanhan merimiehen tarina Eräs Keinutuolikoplan jäsenistä on entinen seilori. Ruotsin rikoskirjallisuuden tunnetuin merikarhu on kuitenkin öölantilainen Gerlof Davidsson, kirjailija Johan Theorinin neliosaisen kirjasarjan sankari, joka vielä yli 90-vuotiaanakin ratkoo kotisaarensa mysteereitä. Theorinin Öölanti-kvartetti edustaa melko epätyypillistä ruotsalaisdekkaria. Kirjat sisältävät runsaasti kummitustarinoita, muisteluita ja pitkälle ulottuvia takaumia. Kansanperinne ja historia limittyvät kuitenkin luontevasti nykypäivän rikosaiheisiin. Theorinin henkilöhahmot ovat parhaimpien psykologisten jännäreiden tapaan monisyisiä. Gerlof Davidsson itse on raihnainen vanhus, joka näkee pintaa syvemmälle ja ymmärtää pahuuteen sortuvia ihmisiä. Taitavana juonenpunojana Theorin osoittaa, että myös vanhusvetoinen dekkari voi olla erittäin jännittävä! Johan Theorinin kirjojen käännösoikeuksia on myyty yli 20 maahan, ja palkintoja on sadellut niin Pohjoismaista kuin Britanniasta. Suomen dekkariseura myönsi Theorinille ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan alkuvuonna 2016. Pioneeri Agatha Christie Hakuteos Dekkarisankarit: kuka kukin on (BTJ 2006) esittelee yli 400 rikoskirjallisuuden hahmoa 1800-luvun lopulta 2000-luvulle. Harmaantuneet sankarit loistavat poissaolollaan, mutta muutama merkittävä poikkeus dekkarihistoriasta sentään löytyy. Maailman tunnetuin dekkarikirjailija Agatha Christie toimi edelläkävijänä luodessaan ensin Hercule Poirotin teoksessa Stylesin tapaus (1920) ja esitellessään sitten 1920-luvun lopun novelleissaan Jane Marplen. Christie kertoi myöhemmin katuneensa sitä, että hän esitteli eläköityneen belgialaisetsivän liian vanhana. Mistäpä tuleva dekkarikuningatar olisi arvannut, että hän kirjoittaisi Hercule Poirotin seikkailuista vielä puoli vuosisataa myöhemmin! Monien fiktiivisten sarjasankarien tapaan Hercule Poirot ei juurikaan vanhentunut. Poikkeuksen muodostaa 33 romaania ja 54 novellia käsittävän sarjan päätösteos Esirippu, jossa sankari palaa halvaantuneena ja sydänvaivaisena Stylesin majataloon ja ratkaisee traagisella tavalla viimeisen juttunsa. Agatha Christien toinen sarjasankari neiti Marple selvittää rikoksia milloin missäkin Englannin maalaiskylässä. Marple istahtaa harmittoman näköisesti nurkkaan kutomaan ja tekee tarkkoja havaintoja – ja eipä aikaakaan, kun kylää piinannut rikosmysteeri on ratkaistu. Marple esiintyi 12 romaanissa ja 20 novellissa. Loppupuolen tarinoissa harrastajaetsivä muuttui uteliaasta juorutädistä empaattiseksi ihmistuntijaksi. Muita merkittäviä ikäsankareita varhaisemmasta dekkarihistoriasta ei juurikaan löydy. Englantilaisen Patricia Wentworthin luoma Maud Silver ratkoi 1900-luvun puolivälissä rikosmysteerejä entisen kotiopettajattaren varmuudella. Kirjoja ilmestyi 1970-luvulla muutama suomeksikin. Uudet vanhat sankarit Miksi ikäihmiset ovat nyt saamassa äänensä esiin rikoskirjoissa? Katseet kääntyvät dekkarin omiin lainalaisuuksiin. Dekkari on 1900-luvun alkupuolelta lähtien pysynyt jatkuvasti erittäin suosittuna kirjallisuuden lajityyppinä. Säilyttääkseen elinvoimaisuutensa sen on kuitenkin koko ajan tunnusteltava ajan ilmapiiriä. Täytyy etsiä ja ennakoida ajankohtaisia rikoksia, aiheita ja sankarihahmoja. Dekkarisankarien markkinoita ovat viime vuosina varsinkin Pohjoismaissa hallinneet poliisit. Ehkä heidän rinnalleen kaivataan nyt toisenlaisia hahmoja. Yksityisetsivät eivät enää kiinnosta. Sen sijaan kysyntää on hahmoille, jotka ovat toisaalta arkisia ja toisaalta yllättäviä, ehkä jopa ulkopuolisia. Siihen saumaan iskevät seniorit ja vanhukset. Vanhuskulttuurin nousu Kyse on myös laajemmasta murroksesta. Nykyseniorit saivat hankittua itselleen uudenlaisen statuksen sotien jälkeisinä vuosikymmeninä, jolloin nuoriso alettiin ymmärtää taloudellisesti ja kulttuurisesti merkittävänä ryhmänä. Syntyi moderni nuorisokulttuuri. Nyt sama sukupolvi on tekemässä samaa temppua ikääntymiselle. Ihmiset elävät entistä terveemmin ja entistä kauemmin. Oli kyse sosiaalipolitiikasta tai henkilökohtaisista ikääntymistoiveista vanheneminen halutaan nähdä resurssina eikä rasitteena. Yksi esimerkki kiinnostuksesta ikäja vanhuskulttuuriin näkyy dekkareiden sankarigalleriassa. Minna Lindgrenin ja Johan Theorinin teokset viestittävät, että ei vain aktiivisilla eläkeläisillä vaan myös kaikkein vanhimmilla, raihnaisimmilla ja syrjäytyneimmillä ihmisillä on jotain tarjottavaa maailmalle. Jopa jännitystä. Sinänsä mielenkiintoista on, että seniorit ja vanhukset itse eivät ainakaan vielä ole kovin aktiivisesti osallistuneet gallerian uudelleensisustamiseen. Asialla ovat olleet nuoremmat kirjailijat! Se ei voi kertoa muusta kuin siitä, että vanhuuskulttuuri ja osana sitä K-70-dekkarit kiinnostavat yli ikärajojen. JANNE MÄKELÄ Kirjoittaja on populaarikulttuurin tutkija ”Rikos ei katso ikää” Catharina Ingelman-Sundberg kirjoittaa tarinoita, joissa niin sanottu Keinutuolikopla ryöstää rikkailta pelastaakseen edes osan hyvinvointi-Ruotsia. Kuva: Schildts & Söderströms ”Minna Lindgrenin ja Johan Theorinin teokset viestittävät, että ei vain aktiivisilla eläkeläisillä vaan myös kaikkein vanhimmilla, raihnaisimmilla ja syrjäytyneimmillä ihmisillä on jotain tarjottavaa maailmalle. Jopa jännitystä.”
22 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN Kun toimittaja istuu Paasilinnan veljeskatraan nuorimmaisen, vuonna 1947 syntyneen Maurin kanssa Porissa hotelli Vaakunan aulan miellyttävällä sohvalla, herää heti uteliaisuus kysyä, millaista oli viettää lapsuus Lapissa Tervolan Varejoen kylässä kyseisen veljeskatraan kuopuksena. Toimittaja saa ennen kysymyksensä esittämistä herrasmiesmäisen vastauksen: ”Toivon, että keskustelemme sitten vain uusimmasta romaanistani Suomaalaiset . Minkäpäs minä sille voin, että minulla on sellaisia veljiä.” Mauri Paasilinnan Suomaalaiset (Gummerus) sijoittuu noin 3 500 vuoden taakse kivikauden loppupuolelle nykyisen Baltian alueelle. Alussa tuntematon, raaka ja ryöstämishaluinen vihollinen tappaa suurimman osan Joensuulaisten heimon miehistä ja ryöstää heimon nuoret naiset. Metsästyksellä ja kalastuksella elävä pieni heimo joutuu lähtemään evakkoon pysyviltä asuinsijoiltaan tuntemattomaan korpeen. Samalla romaani on nuoren Pitkäkoiven kehityskertomus nuorukaisesta mieheksi. Romaanisi henkilöt eivät ole luonnon armoilla vaan katastrofin tuottaa ryöstelyja valloitushaluinen toinen heimo. Voisiko tämän tulkita niin, että luontoäiti on armollisempi kuin ihmiset toisiaan kohtaan? – Nisäkäslajina olemme erikoinen, helposti toisten kurkkuun kiinni tarttuvia olentoja. Muilla eläinlajeilla kysymys on ruoasta, me haluamme sen lisäksi paljon kaikkea muutakin. Varsin vähäpätöisestäkin syystä olemme valmiita tuhoamaan ja hyökkäämään naapuriemmekin kimppuun. Meihin ihmisiin on istutettu pirunmoisia viettejä, joita emme itse hallitse. Suurin osa uutisista on sotauutisia, ja hyviä uutisia on niiden seasta työlästä poimia. Sodan ajan kenraalit ovat aina merkkihenkilöitä. Usein olen kysynyt, että mikä perisynti meitä oikein vaivaa. Paasilinna ei usko, että suomalaiset olisivat tulleet tänne pohjoiseen pelkästään riistan perässä. Kivikauden loppupuolella Baltian ja Puolan rajamailla oli riistaa ja peuroja yllin kyllin. –Tänne lähdettiin pakoon Mustaltamereltä tullutta ylivoimaista sotakirveskansaa, joka ajoi vähäväkisiä heimoja pohjoiseen. Jokainen kansa yrittää muokata historiaansa lempeämmäksi, mitä se on todellisuudessa ollut. Suomen sota vuosina 1808-09 hävittiin kelvottomien ruotsalaiskenraalien vuoksi, mutta Vänrikki Stoolin tarinoissa Runeberg teki heistä ja rivisotilaista kansallissankareita. Oman kansakunnan historiasta ei totuutta oikein tahdo löytyä, kenties sitä on sieltä turha etsiäkään. Öinen erämaa elää Paasilinna kertoo, että alkusysäys Suomaalaiset -romaanille oli se, että hän on itse luontoihminen. Kuinka paljon Tervolassa viettämäsi lapsuutesi ympäristö, maisemat ja kokemukset vaikuttivat uusimman romaanisi syntyyn? –Teoksen rakentamisen kannalta ne ovat olleet keskeisellä sijalla, asuimmehan me silloin aidosti korvessa. Olen ollut nuoresta pitäen metsän tuttu ja liikkunut paljon metsässä. Kalastelin ja vietin yksin öitä metsässä. Kun öisessä metsässä nukkuu kuusta vasten kynsitulilla, erämaa näyttäytyy aivan toisenlaisena yöllä kuin päivällä, kun metsässä vain piipahtaa. Kaikki metsän pedot ovat yöeläimiä. Ne lähtevät liikkeelle silloin kun ihminen jo nukkuu. Erämaa herää henkiin ihmisen nukkuessa. Paasilinnaa on nuoresta pitäen kiinnostanut, miten kivikauden ihmiset ovat voineet pärjätä hengissä ankarissa luonnonolosuhteissa, kun tulentekokin oli taitolaji. Kuinka valtavia ponnistuksia hengissä pysyminen ja suvun jatkaminen on vaatinut ihmisiltä tuhansien vuosien ajan. –Miten tämä suomalainen heimo on säilynyt hengissä? Minusta se on selviytymistarina vailla vertaa. Kun sytkärillä värkkää tulen, harvemmin tulee kysyneeksi, miten kivikauden ihminen sai tulen syttymään tuulessa, tuiskussa, pakkasessa ja sateella ilman sytkäriä tai tulitikkuja. Se on vaatinut neuvokkuutta. Ei ihmisen älykkyys noista ajoista ole lisääntynyt, vaikka tekniikkaa olemmekin saaneet kehitettyä. Luulen, että tämä kaiken saaminen kaupasta valmiiksi pakattuna ja ohjekirjoilla varustettuna laiskistuttaa ajattelumme ja tekee meistä peukalo keskellä kämmeniä olevia uusavuttomia. –Me olemme täällä sitkeiden ja neuvokkaiden esi-isiemme ansiosta. Ei se mikään turha joukko ole voinut olla. Se on sellainen tarina, että sen edessä on syytä paljastaa pää. Sen tarinan jälkikaiuista saamme nyt nauttia. Meille on annettu voittoisa arpalappu, mutta ilmeisesti me tuhoamme itse itsemme tuhoamalla luonnon, vaikka meillä olisi mahdollisuus hyvään elämään, jossa on muitakin arvoja kuin rahassa mitattava materia. Paasilinna muistuttaa, että nykysuomalaisilla ei ole enää käsitystä, millainen on suo, koska suot on ojitettu metsätaloudelle tai tehty pelloiksi. Suomessa enin osa maasta oli suota. Suosta on saatu mitä on tarvittu. Nyt tämä vuosituhantinen tietämys suosta on kadonnut. Paasilinna kertoo kävelleensä Urho Kekkosen kansallispuiston Itäkairan suoalueen läpi. – Siellä ymmärtää suon olemuksen. Miksi ilves ei kelpaa vaakunaamme? Suomaalaiset -romaanissa heimon shamaanilla on keskeinen rooli. Entisen heimojen elämässä kuoleman jälkeinen elämä oli lähempänä jokapäiväistä elämää kuin nykyään. Silloinkin uskontoa käytettiin vallan välineenä. –En halua loukata vakaumuksellisia ihmisiä, joka haluaa uskoa, uskokoon. Kuitenkin ihmettelen, miksi Suomeen tuotiin Jumala jostain Israelin aavikoilta, kun meillä olisi vuosituhantisia henkiä ja jumalia vaikka muille jakaa. Meillä olisi mahdollisuus nostaa esiin omat vanhat jumalamme ja henkiolentomme ja osoittaa heille kunnioitustamme. Nämä luonnon keskellä elävät henget ja jumalat eivät tarvitse toiveidemme esittämiseen prameita kirkkoja ja kristallikruunuja enempää kuin ehtoollistakaan. Mitä isompi kirkko, sitä alistetumpi kansa, koska kirkot ovat vallan merkkejä. Tosin romaanissani esiintyvä Ukko Perkele ei ole mikään vaatimaton jumala. Paasilinna ihmettelee myös virallisessa vaakunassamme olevaa leijonaa. Jos kerran Suomen vaakunaan piti saada kissaeläin, olisihan meillä omasta takaa ollut siihen asettaa ilves. –Leijonalla ei ole historiamme kanssa mitään yhtymäkohtia, mutta ilves on kansalliseläin. Minusta olisi hyvä kansalaisaloite vaatia, että leijonan tilalle Suomen viralliseen vaakunaan vaihdetaan ilves, Paasilinna letkauttaa. Ylenkatseellisuus kostautuu Tunnetun Euroopan historian pisin rauha on keisari Augustuksen valtakaudella vuonna 27 eaa. Rooman valtakunnassa alkanut kansalaissotien jälkeinen Pax romana, ”roomalaisten rauha”, joka kesti 207 vuotta. Se päättyi 180 jaa., jolloin keisari Marcus Aurelius kuoli. Paasilinnan mukaan rauha johtui puhtaasti Rooman mahtavasta sotilaallisesta ylivallasta, kun sillä ei ollut vastustajia, vaikka halukkaita sotijoita olisi kyllä riittänyt. –Minusta on utopistinen oletus, ettei kolmas maailmansota tulisi. Kaikki rakennuspuut kyseiselle yhteenotolle on jo veistetty. Minusta olisi hirvittävää, jos Donald Trump pääsee USA:n presidentiksi ja ydinasenapin ulottuville. Mauri Paasilinna on ollut nuoresta pitäen metsän tuttu ”Kivikaudella tulenteko oli taitolaji” – Oman kansakunnan historiasta ei totuutta oikein tahdo löytyä, kenties sitä on sieltä turha etsiäkään, Mauri Paasilinna sanoo. ”Me olemme täällä sitkeiden ja neuvokkaiden esi-isiemme ansiosta. Ei se mikään turha joukko ole voinut olla.” ”Käsitys, että olemme oman elämämme sankareita, on minusta hyvin naiivi. Olemme lastuja suuressa luonnon virrassa.” Kuva on Saarijärven museon kivikauden kylästä.
Nro 4 kesäkuu 2016 – 23 ELÄKELÄINEN Helena Sinervo: Armonranta. Romaani. WSOY 2016. Helena, keski-ikäinen kirjailija lähtee puolisonsa Hetan kanssa loppusyksyn lumimyräkässä ajamaan Helsingistä Tampereelle, tapaamaan sairaalassa viimeisiä aikojaan elävää isäänsä. Matkan aikana avautuu Helenan oman suvun tarina, Suomen itsenäisyyden aamunkoitosta nykyhetkeen. Moniaineksisessa, moniäänistä kerrontaa käyttävässä teoksessa tätä tarinaa käyvät läpi Helenan lisäksi isä, joka kertoo elämänvaiheistaan sekä sairaalan sängyssä että kaseteilla, jotka hän on tallettanut tytärtään varten. Itsenäisyyden aamunkoitosta viestittää jääkäriksi Saksaan laittautunut isänisä jälkeen jääneissä päiväkirjassaan. Vähä vähältä Helenalle aukeaa suvun historia, sen kohtaloitten syyja seuraussuhteet, ihmisten persoonat ja heidän käyttäytymisensä motiivit selkiytyvät. Mitä enemmän Helena saa tietää, sen paremmin hän oppii suvun eläviä ja kuolleita ymmärtämään, antamaan anteeksi. Monta mieltä, monta kieltä Romaanissa rakentuu kuva suvusta, jossa kenelläkään ei ole ollut helppoa, mutta elää on täytynyt. Isänäiti, Rauman mummo Maria Stiina, synnytti ainoan poikansa aviottomana, elätti hänet ja itsensä kovalla työllä ja välillä hämärähommilla, kuten kieltolain aikaan pirtutrokarina, seksikaupallakin. Isä Kalle Iivari, varakkaan perheen jälkeläinen, oli poikansa elämässä vain hetken, jäi legendaksi, mutta aiheutti kuitenkin pitkäksi venyneen perintöriidan, koska ei ollut suostunut tunnustamaan lastaan. Rauman mummo vihasi miniäänsä Ainoa, eikä Helenan vanhempienkaan nelilapsinen avioliitto ollut auvoisa. Mikäpä ihmissuhde on? tuntuu kirjailija kysyvän. Ei Hetan ja Helenan parisuhdekaan, vaikka kuolemaa tekevä isä sen tuntuu mutkattomasti hyväksyvän. Heta haluaa lapsen, Helena epäonnistuneen edellisen naissuhteensa takia ei, ja salaa Helenalta Heta on valmistautumassa koeputkihedelmöitykseen. Romaanin näkökulmahenkilöitä ovat isä Raffe, Helena, Heta ja laajan päiväkirjansa kautta Kalle Iivari. Äiti Aino makaa hoivakodissa täysin dementoituneena, ja on läsnä vain toisten muistoissa ja kertomuksissa. Romaanin rakenne on ollut kirjoittajalle vaativa, mutta vaativa se on lukijallekin. Jokaisella näkökulmahenkilöllä on oma ääni ja oma kieli: isä käyttää Rauman murretta ja Kalle Iivari viljelee päiväkirjassaan tietysti vuosisadan alun ”parempien piirien” kieltä, jossa on paljon ruotsalaisuuksia ja saksalaisuuksia. Sotapäiväkirja on mielenkiintoinen, ei mitään isänmaallista puhkua, mitä jääkäreihin yleensä liitetään, vaan karu kertomus siitä, mihin rääkkiin ja tappajaisiin suomalaiset ”isänmaan vapauttajat” Preussin armeijassa joutuivat – Saksahan oli sotaakäyvä maa. Kalle Iivari ei ole ollenkaan varma, että on tehnyt oikean valinnan Saksaan lähtiessään. Lapsuus ja vanhemmuus, lapsen ja vanhemman monimutkainen tunnesuhde on teoksen keskeinen teema. Kursivoiduissa välijaksoissa avataan vielä yksi näkökulma. Ollaan Berliinissä, missä Helena kertoo pienelle tytölle omasta 70-lukulaisesta lapsuudestaan. Keskustelut käydään lähinnä metromatkoilla, eikä nimettömäksi jäävän tytön ja Helenan suhdetta kerrota, mutta ymmärsin, että hän on Helenan edelliseen naissuhteeseen syntynyt lapsi. Romaanin monimielinen nimi Armonranta viittaa siihen ”armahdukseen”, minkä ihmiset toisilleen ja itselleen antavat sillä viimeisellä rannalla, jolle Helenan isä on saapunut. Konkreettisesti Armonranta on talveksi jo osin suljettu lomakylä, jonne Helena ja Heta matkansa ajaksi majoittuvat. Armonrantaan sijoittuu romaanin ainoa koominen kevennys: saunan ovi menee vahingossa lukkoon, naiset jäävät ulos, ja heidän on mentävä ilkialastomina pyytämään apua naapurimökissä asuvilta rakennusmiehiltä. Runoilijan romaani Armonranta on runoilijan romaani, taitava mosaiikki, jossa ihmiset eivät rakennu tapahtumien ja toiminnan kautta, vaan omasta kielestään, omista muistoistaan ja siitä, millaisiksi he itse itsensä kokevat ja millaisiksi heidät toisten muistoissa ja kielessä koetaan. Lukijalle, ainakin minulle, he jäävät auki, heihin jää arvoituksia ja mahdollisuuksia, siinä mielessä Armonranta todella on ”komeasti soiva” kokonaisuus, sinfonisen vakava, paneutumista vaativa. Helena Sinervon ensimmäinen romaani, Eeva-Liisa Mannerista kertova Runoilijan talossa sai Finlandia-palkinnon vuonna 2004. Tuotantoon kuuluu myös lukuisia runokokoelmia ja lastenkirjoja. Helena Sinervo on valittu Kajaanin runoviikon tämän vuoden Suven runoilijaksi. TUULA-LIINA VARIS Helppoa ei ole kellään, mutta elää täytyy ”Armonranta on runoilijan romaani, taitava mosaiikki, jossa ihmiset eivät rakennu tapahtumien ja toiminnan kautta, vaan omasta kielestään, omista muistoistaan ja siitä, millaisiksi he itse itsensä kokevat ja millaisiksi heidät toisten muistoissa ja kielessä koetaan.” Mauri Paasilinnan teokset • Lapinhullu ja muita tarinoita. Karisto, 1997. • On ilmoja pidellyt. Karisto, 1998. • Jo vain. Karisto, 1999. • Sääsket. Gummerus, 2000. • Synnynnäisiä liikemiehiä. Gummerus 2000. • Pohjoisen yössä kerran. Gummerus, 2001. • Valkoinen poro. Gummerus, 2001. • Kivijumalat. Gummerus, 2002. • Kylmän sodan kauppamiehet. Gummerus, 2008. • Roihankorpi. Gummerus, 2009. • Ivan Petrov ja Helsingin henki. Gummerus, 2010. • Suomaalaiset. Helsinki: Gummerus, 2015. Rovaniemi-sarja: • Sotamorsian. Gummerus, 2004. • Korpivaellus. Gummerus, 2005. • Vihkiloma. Gummerus, 2006. • Jäämerentie. Gummerus, 2007. Olet elämäsi aikana nähnyt ja kokenut ihmiselämän ääripäät, äärimmäisen aineellisen niukkuuden, nollasta lähtemisen, uudisraivauksen ja -rakentamisen, maaseudun tyhjenemisen, huiman elintason nousun, kaupungistumisen, turvesuolta tietoyhteiskuntaan siirtymisen. Mitä asioita olisit tehnyt toisin, jos olisit saanut olla suunnittelemassa ja päättämässä tätä Suomen sodanjälkeistä kehitystä? –Ongelmat ovat lisääntyneet 70 vuoden aikana, vaikka monia ongelmia on saatukin pois päiväjärjestyksestä. Luonto ei ole säkki, josta voi ammentaa loputtomiin. Ei ihminen ole nisäkkäänä sen kummempi kuin muutkaan lajit. Ekosysteemi ei tarvitse meitä. Vaikka ihmislaji tuhoaisikin itsensä, luonto jatkaa ilman ihmistäkin. –Kuka on sanonut, että ihminen olisi muka luomakunnan kruunu. Koiralla on tunne-elämä siinä kuin ihmiselläkin. Ei pidä olla ylenkatseellinen, että se, joka ei puhu, olisi kaiken tiedon ulkopuolella. Ylenkatseellisuus kostautuu. Jos olisimme älykäs laji, tuskin asiat maailmassa olisivat tällä mallilla, miten ne nyt ovat. Paasilinnan mielestä ihmiskunnan pitäisi tajuta, että elintason jatkuva kasvattaminen keinotekoisen talouskasvun avulla on järjetöntä ja tuhoisaa. Rajallisista luonnon resursseista ei voi tuottaa loputonta kasvua. Aineettomat hyödykkeet ovat tärkeämpiä hyvän elämän kannalta kuin luonnon kannalta tuhoisat aineelliset kerskakulutustavarat. –Eriarvoisuus on keskeisen syy väkivaltaan. Kun toinen nauttii yhteisistä työn tuloksista ja toiselle jää vain rakot kämmeneniin, pitemmän päälle asetelma on kestämätön ja se johtaa väkivaltaan. Kun jokainen maa haluaa taloudellista kasvua toisten kustannuksella, se johtaa maailmassa epävakauteen ja sodan uhkiin. Sattuma määrää Luin äskettäin Tuntemattoman sotilaan yli 20 vuoden tauon jälkeen. Mieleeni tuli romaanisi ja Tuntemattoman muodon yhteneväisyys. Molemmat romaanit tapahtuvat luonnon helmassa, metsässä, molempien ihmisryhmien vaellus on hapuilevan epävarmaa, vihollisen tuoma vaara on koko ajan läsnä. Onko tämä havaintoni sattumaa vai ajattelitko näitä yhtymäkohtia romaania kirjoittaessasi? – Kun kohtalon kysymyksistä kirjoittaa, se on sattuma, mikä elämän määrittelee. Loppupeleissä yhteisö on aina tärkeämpi kuin yhteisössä elävä yksilö. Käsitys, että olemme oman elämämme sankareita, on minusta hyvin naiivi. Olemme lastuja suuressa luonnon virrassa. Kutsuttiinpa tätä kohtaloksi, sattumaksi tai johdatukseksi, meidän tulisi elää elämämme nöyrällä mielellä, eikä isotella luontoäitiä vastaan. Luonnon suuressa virrassa yksilön kärsimys on hyttysen sirinää. Paasilinnan muistuttaa, että kun mongoleilta kuoli härät aroilla luonnonolosuhteiden muuttuessa, heimo lähti valloittamaan maailmaa. –Saattaa olla, että tämä nykyinen pakolaisaalto Eurooppaan on vasta pientä värettä suurten pakolaisaaltojen edessä, jos maailmanpolitiikassa ei kurssia muuteta. Kansainvaelluksilla on aina ekologiset ja poliittiset syynsä. Ne eivät ala koskaan tyhjästä. Onko Suomaalaiset-romaanille tulossa jatkoa? –Aihe kiinnostaa, mutta riippuu romaanin vastaanotosta, tuleeko jatkoa. Perehdyin aiheeseen kymmenisen vuotta saadakseni sen luettavaksi. Olisi hyvä, että menneisyydestä keskusteltaisiin. Miten, miksi ja mistä olemme tulleet ja asuttaneet tämän maan. –Aiheesta on tullut viime vuosina paljon uutta tutkimustietoa. Olemme tulleet monelta eri alueelta, kuten Pyreneiltä. Yhtenäistä kansaa ei tänne ole tullut, vaan suomalainen kansa on vasta täällä vähitellen muodostunut. Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA
24 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN Suhtautuminen esiaviolliseen seksiin on muuttunut suhteellisen lyhyessä ajassa, mutta edelleen pidettäneen normina uskollisuutta aviopuolisoa kohtaan. Kirkollinen vihkiminen ehti olla avioliiton pakollinen sinetti vain vajaa 200 vuotta. Seksuaalinen ilmapiiri on huomattavasti vapautunut 50 vuodessa. Sata vuotta sitten kansalaisilta odotettiin seksuaalista pidättäytyvyyttä ennen avioliittoa ja uskollisuutta avioliiton aikana. Esiaviollinen seksi oli rikollista Suomen suuriruhtinaskunnassa ja laillistettiin vuonna 1926. Ennen suuriruhtinaskautta Ruotsin vallan aikana 1700-luvulla esiaviollinen seksi oli lain mukaan kiellettyä. Mutta siitä ei moraalisesti tuomittu, jos lapsi sai alkunsa jo kihlausaikana. Suomalaisen yhteiskunnan historian professori Pirjo Markkola Tampereen yliopistosta huomauttaa, että seuraavallakaan vuosisadalla ei rahvaan piirissä hävetty esiaviollista seksiä. –Jos nuoripari oli päättänyt mennä kihloihin, he saivat aloittaa yhteiselämän. Jos mies kuitenkin jätti raskaaksi tulleen naisen ennen avioliiton solmimista, naiset hakivat oikeutta vedoten avioliittolupaukseen. Myös yhteisössä paheksuttiin miehiä, jotka eivät kantaneet vastuutaan. Mutta jos naisella oli tilapäisiä suhteita ilman avioliittotarkoitusta, pidettiin häntä huonomaineisena. Mieskin saattoi olla huonomaineinen, mutta leima ei syntynyt yhtä helposti kuin aviottomia lapsia omaavan naisen. Uskottomuus avioliiton aikana oli puolestaan huorintekoa. Aviorikos oli rikos jo 1700-luvulla, ja siitä rangaistiin sakoilla Seksuaalimoraali muuttuu: välillä ahtaammaksi, välillä vapaammaksi Maire Kauhanen (s. 1942), Tampereen Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja: ”Minun lapsuudessani ja nuoruudessani suhtauduttiin hyvin kielteisesti esiaviolliseen seksiin. Vartuin työväenluokkaisessa perheessä maalaiskunnassa. Mutta jos nainen oli raskaana mennessään naimisiin, niin ei häntä paheksuttu. Sen sijaan jos nainen olisi harrastanut seksiä ilman avioliittotarkoitusta, hän olisi saanut huoran maineen. Äidit yrittivät varjella tyttäriään ihan ymmärrettävistä syistä raskaaksi tulemiselta ennen avioliittoa. Miehet eivät saaneet huonoa mainetta, vaikka olisivatkin harrastaneet seksiä ilman avioliittotarkoitusta. Esimerkiksi veljiäni eivät vanhempani moittineet yöreissuista. Mutta minulle ja siskoille olisi varmaan annettu ympäri korvia, jos olisimme olleet yötä poissa kotoa. Nuorten keskuudessa puhuttiin huonomaineisesta naisesta, että ”siltä saa”, mutta ei miestä koskaan niin kuvailtu. Niin miehen kuin naisenkaan kohdalla ei katsottu läpi sormien avioliiton ulkopuolisia suhteita. Halusin mennä muistaakseni keskikoulun viidennellä luokalla yökylään luokkakaverilleni, jonka äiti oli eronnut. Avioliiton kunnioittamisesta kertoo jotakin se, että äitini epäröi, sillä mietti, että onkohan nainen huono nainen. Sain lopulta luvan. Voitiin käydä treffeillä, mutta piti välttää seksiä. Minäkin pelkäsin sitä, kunnes olin aikuinen, ja olin muuttanut pois kotoa. Olin ruvennut seurustelemaan tulevan aviomieheni kanssa 18-vuotiaana. Kävin Väestöliitossa kysymässä ehkäisyä. Työntekijä rouvitteli minua, ja menin korjaamaan, että olen neiti. Hänen suhtautumisensa minuun muuttui oitis. Hän ryhtyi kuulustelemaan minua, ja tunsin itseni nöyryytetyksi. Sain kuitenkin ehkäisyvälineen vakuutettuani, että olemme menossa naimisiin. Aborttihan olisi ollut kauhistus. Aviottomat naiset pelkäsivät raskaaksi tulemista. Abortteja kuitenkin tehtiin ja usein salaa. Muistan yhden ystävän, joka meinasi salaa tehdyn abortin seurauksena menehtyä. Puheet kulkivat, että keneltä psykiatrilta saa aborttiluvan, jos vakuuttaa muuten tulevansa hulluksi. Mutta ei aborttia tehnyttä naista tuomittu, vaan häneen suhtauduttiin säälivästi ”Ahdasmielisyys oli yleistä lapsuudessani” Kirkollinen vihkiminen ehti olla avioliiton pakollinen sinetti vain vajaat 200 vuotta. Seksuaalinen ilmapiiri on huomattavasti vapautunut 50 vuodessa. Kuvassa opiskelijahäät vuonna 1968. Kuva: Anna-Maija Nirhamo/Kansan Arkisto Maire Kauhanen. Kuva: Mia Hemming
Nro 4 kesäkuu 2016 – 25 ELÄKELÄINEN Juho Saari, Huono-osaiset. Elämän edellytykset yhteiskunnan pohjalla. Gaudeamus 2015. Itä-Suomen yliopiston sosiologian professori Juho Saari on kirjoittanut perusteoksen yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta ja sen tuottamasta kipeimmästä ongelmasta, huono-osaisuudesta. Kirjan suurin ansio on asiaan liittyvien monien käsitteiden erittely. Selkeä käsitys ongelman monista ulottuvuuksista luo pohjaa myös politiikkasuosituksille, joihin teos päättyy. Huono-osaisuudesta puhutaan tavallisesti köyhyytenä ja siitäkin nimenomaan tuloköyhyytenä. Yleisimmin ilmiötä mitataan suhteessa väestön mediaanituloon. Tuloköyhyys onkin tärkeä köyhyyden kriteeri, mutta ei suinkaan ainoa. Jo 1800-luvulta alkaen on asiasta puhuttaessa tarkoitettu myös toimeentulon riippuvuutta erilaisista etuuksista, samoin ongelmista perustarpeiden tyydyttämisessä. Tällaiset havaittavat ja mitattavat asiat ovat kuitenkin vain osa ongelmaa. Toinen tärkeä osa ovat ihmisten omat tulkinnat elämäntilanteestaan. Köyhyys rajoittaa sosiaalista osallistumista ja usein tiettyjen ryhmien, esimerkiksi yksinhuoltajien, romanien, asunnottomien tai pitkäaikaistyöttömien sosiaalinen asema sijoittaa heidät yhteisön silmissä köyhien ryhmään. Myös omat käsitykset omasta yhteiskunnallisesta asemasta vaikuttavat. Niinpä suomalaiset sijoittavat itsensä eri tavoin arvioidessaan omaa tulotasoaan, sosiaalista asemaansa tai kokemaansa onnellisuutta suhteessa muihin. Ilmiön monia ulottuvuuksia osoittaa esimerkiksi se, että huono-osaisuuteen liittyviä ilmiöitä käsitellään hyvin monella hallinnonalalla: milloin koulutuksen puutteena, milloin ylivelkaantumisen ongelmina, sosiaaliturvan puutteina, asunto-ongelmina, turvallisuuskysymyksinä tai työvoimahallinnon asioina. Ilmiö on tuttu monille eri tieteenaloille, joilla kullakin on asiaan oma näkökulmansa. Köyhyyttä ja huono-osaisuutta voidaan tarkastella mm. talouden, sosiaalipolitiikan, kasvatustieteen, oikeustieteen, psykologian tai lääketieteen näkökulmista. Oivaltavana kattokäsitteenä tutkija puhuu hyvinvointiyhteiskunnan notkelmista, joiden varjoihin voi kätkeytyä muun yhteiskunnan katseilta taloudellisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja poliittisia ongelmia. Ihmisten ongelmat eivät kuitenkaan jäsenny hallinnon enempää kuin tieteenalojenkaan jaon mukaan. Tähän on tutkimuksessa yritetty saada otetta ns. elämäntapatutkimuksen otteella ja yritimmepä aikanaan 1980-luvun SKDL:ssä saada näkökulmaa mukaan myös politiikan tekoon. Nyttemmin tätä ongelmien moninaisuutta on pyritty hallitsemaan ns. poikkihallinnollisilla politiikkaohjelmilla, joita valmisteltaessa ratkaisuehdotuksia tekemään on koottu eri hallinnonalojen asiantuntemus. Näin on tehty myös köyhyyden ja asunnottomuuden torjuntaohjelmissa vaihtelevalla menestyksellä. Saari tuo teoksessaan keskusteluun mukaan kaksi hyvin tärkeää käsitettä: solidaarisuusvajeen ja empatiakuilun . Kummatkin vahvistavat väestön jakautumista huono-osaisiin ja paremmin pärjääviin. Solidaarisuusvajeella tarkoitetaan haluttomuutta osallistua heikompiosaisille tarkoitettujen tulonsiirtojen ja palvelujen rahoitukseen. Niin on myös tapahtunut. Useimpien tulonsiirtojen osuus köyhyysrajasta on laskenut. Niinpä esimerkiksi peruspäivärahan suhteellinen osuus köyhyysrajasta laski vuosien 2007-2012 välisenä aikana noin kymmenellä, toimeentulotuen noin seitsemällätoista ja opintotuen yli kahdellakymmenelläseitsemällä prosenttiyksiköllä. Perusturvan parantaminen hallituskaudella 2011–2015 olikin todella tarpeen, vaikka sillä ei koko solidaarisuusvajetta täytettykään. Ilmankos Euroopan Neuvosto huomauttikin Suomea vuonna 2013 perusturvan ja takuueläkkeen liian alhaisesta tasosta ja omaishoidon tuen saatavuuden ongelmista. Empatiakuilulla taas tarkoitetaan sitä myötätunnon puutetta vähäosaisten ongelmia kohtaan. Se ilmenee käsityksenä heille annetun tuen ansiottomuudesta. Tukea tarvitsevat köyhät nähdään itse vastuullisiksi omasta tilastaan. Käsitystä tuetaan väitteillä elämäntavan ongelmista tai esimerkiksi työn vieroksumisesta. Vähiten välitetään köyhien maahanmuuttajien ongelmista, hieman enemmän ymmärtämystä saavat osakseen mm. mielenterveysongelmaiset. Mielestäni puhe ”oleskeluyhteiskunnasta” viittaa sekä solidaarisuusvajeeseen että empatian puutteeseen. Siinä asetetaan vastuu ongelmista tukea tarvitseville itselleen samalla kun se ilmauksena osoittaa myös ymmärtämättömyyttä resurssiköyhyyden todellisuudesta. Käsite, jota kirjoittaja eniten – ja mielestäni perustellusti – arvostelee, on syrjäytyminen. Syrjäytyminen on ”hyvä vihollinen” siksi, että kaikki sitä vastustavat. Ja vastustavat siksi, että epämääräisen käsitteen voivat kaikki tulkita haluamallaan tavalla. Esimerkiksi sairas, työtön tai eläkeläinen ovat selkeärajaisia käsitteitä, joiden määrittely perustuu selviin ulkoisiin ja sisäisiin kriteereihin. Puhuttaessa syrjäytymisestä häivytetään samalla ilmiön moniulotteisuus eikä selvää rajaa syrjäytyneiden ja muun väestön välillä voida määritellä. Kun moniulotteista ja monella tavalla tulkittua käsitettä käytetään laissa, on lain toimeenpanijalla miettimistä, mitä ja kenelle pitäisi tehdä. Kirjansa lopuksi Saari käsittelee myös eriarvoisuutta, joka on köyhyyden ja huono-osaisuuden taustalla. Eriarvoisuus maksaa yhteiskunnille kuitenkin vähintään yhtä paljon kuin ikääntyminen, josta kovasti kannetaan huolta. Eriarvoisuus jarruttaa talouden kasvua ja hidastaa taantumista toipumista. Köyhyyteen ja huono-osaisuuteen keskittyvissä EU:n strategioissakin sosiaalipolitiikka nähdään lähinnä talousja kasvupolitiikan osana eikä ongelmien yhteyttä niiden juurisyyhyn, eriarvoisuuteen, tarkastella. Juho Saaren kirja on erinomainen katsaus huono-osaisuuden ongelmiin. Sen erityinen ansio on käsitteiden kirkastaminen. Moniulotteiset käsitteet on tiivistetty havainnollisiksi kaaviokuviksi. Teos on suositeltava lukemisto kaikille niille, joiden maailmankuvassa solidaarisuus ja myötätunto ovat eläviä, toimintaa ohjaavia arvoja. Ongelman peruskäsitteitä ja niiden ilmenemistä suomalaisessa yhteiskunnassa tarkastellaan selkeästi ja tiiviisti myös Jiri Sirosen ja Ulla Saastamoisen toimittamassa kirjasessa Köyhyys – syitä ja seurauksia , jonka Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN-Fin on julkaissut. KALEVI KIVISTÖ Elämä hyvinvointiyhteiskunnan notkelmissa tai kuolemalla. Vuoden 1825 jälkeen ei enää pantu täytäntöön yhtään kuolemanrangaistusta. – Huorinteon rangaistukset olivat kovempia kuin haureuden, Markkola kertoo. Aviorikos oli rikoslain alainen vuoteen 1948. Naisasialiike vastusti 1800-luvun lopulla vallinnutta moraalista ristiriitaa, sillä naisilta vaadittiin virallisen sukupuolimoraalin noudattamista. Naisten tuli pidättäytyä avioliiton ulkopuolisista suhteista ja esiaviollisesta seksistä. Miesten kohdalla niitä katsottiin läpi sormien. – Naisasialiikkeessä pidettiin virallista sukupuolimoraalia oikeana, joten myös miehiltä vaadittiin sen noudattamista. – Oli miehiä, jotka pitivät naurettavana ajatusta, että heiltä vaadittaisiin yhtä tiukkaa seksuaalista itsehillintää kuin naisilta. Mutta sitten oli paljon myös miehiä, jotka pitivät miehekkyyden osoittimena himojen hillitsemistä. Tasa-arvoista avioliittoa odotellessa Vuonna 1734 Ruotsin vallan aikana määrättiin kirkollinen vihkiminen avioliiton pakolliseksi sinetiksi. Siviiliavioliitto laillistettiin taas vuonna 1917. Pirjo Markkola kertoo, että ennen sitä työväenluokasta nousi jonkin verran kritiikkiä avioliittoa kohtaan kirkonalaisena instituutiona. – Oli pareja, jotka ilmoittivat avioitumisestaan vain lehti-ilmoituksella. Myös niin kierrettiin kirkollista vihkimistä, että nainen syytti tuomioistuimessa miehen hänet maanneen. Oikeus sitten määräsi miehen naisen aviopuolisoksi, Markkola selvittää. – Oli myös vapaiden suhteiden puolestapuhujia, historiantutkimuksella olisi varaa tehdä tätä teemaa näkyvämmäksi. Kerrotaan, että 50-luku oli perhearvojen aikaa: ihannoitiin kestäviä yksiavioisia liittoja ja selkeitä sukupuolirooleja. Toisen maailmansodan jälkeen avioerojen määrä oli Suomessa kasvanut voimakkaasti. – Siitä oltiin julkisesti hyvin huolestuneita, ja esimerkiksi kirkko ryhtyi järjestämään avioliittoneuvontaa. 50-luvulla avioerojen määrä laskikin. 1960-luvulta lähtien seksuaalinen vallankumous ravisteli taas arvoja uuteen järjestykseen. Yhä useampi alkoi hyväksyä useampia seksisuhteita ja myös samaa sukupuolta olevien kesken. – Heterosuhteissa ehkäisyvälineiden yleistyminen mahdollisti vapaamman seksin, ja erityisesti ehkäisypilleri vapautti naiset raskauden pelosta. Vuonna 1971 poistettiin homoseksuaalisen kanssakäymisen rangaistavuus, jonka jälkeen homoseksuaalisuus oli virallisesti listattu sairaus vuoteen 1981. Laki rekisteröidystä parisuhteesta astui voimaan 1. maaliskuuta 2002. Avioliittolain muutos, joka mahdollistaa avioliiton solmimisen myös samaa sukupuolta oleville, tulee voimaan 1. maaliskuuta 2017. Vuonna 1970 säädettiin myös uusi aborttilaki, jonka lähtökohtana oli ajatus naisen oikeudesta ja vapaudesta valita. Tänä päivänä Suomessa aborttiin tarvitaan lääkärin lähete tai Valviran lausunto. Käytännössä jokainen ennen 12. raskausviikkoa pyytävä saa abortin. Näyttää siltä, että tie Suomen suuriruhtinaskunnasta tämän päivän Suomeen on ollut myös seksuaalisen vapautumisen tie. Samaan aikaan voidaan havaita kehitystä tasa-arvoisempaan ja yhdenvertaisempaan yhteiskuntaan. – On todettu, että esimerkiksi diktatuureissa kontrolloidaan erityisen tarkasti naisten seksuaalisuutta. Mutta ei Suomen demokratisoituminen vapauttanut heti seksuaalisia oikeuksia, eivätkä ne ole kaikin osin vieläkään toteutuneet. Seksuaalija sukupuolivähemmistöjen oikeuksista kiistellään yhä. On kuitenkin havaittavissa selvä yhteys viimeisen 200 vuoden aikana seksuaalisen vapautumisen ja yhteiskunnan vapautumisen välillä. MIA HEMMING ja myötätuntoisesti. Vastasyntyneitähän annettiin myös pois. Lähipiirissäni erään naisen vauva vietiin synnytyslaitokselta adoptoitavaksi Tanskaan. Se oli kova paikka niin hänelle ja kuin meille ystäville. Tuntui hirveän surulliselta, että niin piti tehdä. Avioon piti päästä ennen 25-vuotispäivää, josta lähtien olisi vanhapiika. Minä olin 22-vuotias mennessäni naimisiin. En muista, että lapsuudessani olisi puhuttu mitään samaa sukupuolta olevien suhteista. Ja sitten nuoruudestani minulla on mielikuva, että niihin suhtauduttiin pikemmin naureskellen kuin tuomiten. Se kuvasi ehkä hämmennystä, sillä asia oli jotenkin käsittämätön. Tyttölukiossa epäilimme, että kaksi opettajaa oli suhteessa keskenään. Pidimme heistä niin opettajina kuin ihmisinä. 60-luvun puolivälissä ehkäisypillerit yleistyivät. Ne muuttivat naisten elämän. Muutenkin 60-luvulla seksuaalisuuteen liittyvä ilmapiiri vapautui.” Haastattelu: MIA HEMMING ”Teos on suositeltava lukemisto kaikille niille, joiden maailmankuvassa solidaarisuus ja myötätunto ovat eläviä, toimintaa ohjaavia arvoja.”
26 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN Kuvaavaa Jussi Jurkan (19301982) asemalle ja suosiolle on Suomen elokuva-arkiston vuonna 1995 toteuttaman Suomalaiset miestähdet -äänestyksen tulos. Elokuva-alan ammattilaiset, harrastajat ja elokuvan ystävät äänestivät hänet sijalle neljä. Vastaavasti Ilta-Sanomat järjesti vuonna 2006 kaikkien aikojen miesnäyttelijästä lukijaäänestyksen, jossa Jurkka oli sijalla yhdeksän. Jurkka nousi kotimaisen elokuvan tähtikaartiin jo parikymppisenä 1950-luvun alkupuolella. Runsaan vuosikymmenen aikana hän teki noin 25 elokuvaa. Yksittäisistä roolisuorituksista tunnetuin on Tuntemattoman sotilaan Lammio. Jurkka esiintyi 50-luvun kuluessa useissa draamoissa, joissa hänen roolihahmonsa olivat usein kompleksisia tai rikkinäisiä nuoria miehiä. Näyttelemistyyliltään hän vertautui aikakauden nuoriin amerikkalaistähtiin Marlon Brandoon, James Deaniin ja Montgomery Cliftiin. Elokuvatutkija Kimmo Laineen mukaan Jussi Jurkan näyttelemisessä yhdistyivät älyllinen näytteleminen ja vaistonäytteleminen. – Jurkan hahmot ovat älyllisiä ja harkitusti rakennettuja. Samalla niistä välittyy jotain vaistomaisesti sisäistettyä. Hänen näyttelemisessään on nopeaa reagointia sekä intensiteettiä ja läsnäolon tuntua. Se ei nouse vain roolihahmosta, vaan liittyy itse näyttelijään. Uudenlaista näyttelemistä Elokuvatutkija Juha Seitajärven mukaan Jurkan näyttelemisessä oli paljon syvyyttä. – Jurkka ei ole kiiltokuvamainen ja yksioikoinen sankari, vaan usein jonkinlainen antisankari. Hänen näyttelemisessään on oikeastaan aina jotain särmää. Jurkka pystyi ujuttamaan roolihahmoihin jotain omasta itsestään ja tuomaan asioita rivien väliin haastaen katsojaa. Roolihahmoissa on älykkyyttä ja oveluutta. – Pienemmissäkin rooleissaan Jurkka ottaa tilan haltuun. Hän rikastaa siten elokuvaa ja tekee kokonaisuudesta paljon mielenkiintoisemman. Tässä hän vertautuu hyvään ystäväänsä Leo Jokelaan. Jurkka nousi elokuviin aikana, jolloin elokuvanäytteleminen oli muuttumassa. – Vanhemmalla polvella näytteleminen oli monesti suurieleisempää ja juhlallisempaa. Jurkan näytteleminen oli psykologisempaa ja pienieleisempää. Jurkka oli esikuva muulle nuoremmalle polvelle, Laine toteaa. – Nykynäkökulmasta Jurkallakin esittäminen ottaa välillä ylivallan ja rooli jää toiseksi. On kuitenkin ymmärrettävää, että aikakauden standardit vaikuttivat. Jos Jurkka näyttelisi nykyään, hän luultavasti hienosäätäisi näyttelemistään. Suomalainen elokuvateollisuus mullistui 1960-luvun alkuvuosina. Elokuvia tehtiin paljon aiempaa vähemmän. Monen vanhan tähden elokuvaura päättyi uuden sukupolven noustessa esiin. Jurkka näytteli 70-luvulla vielä joissain Edvin Laineen ja Matti Kassilan elokuvissa. Yksi Kansallisteatterin kulmakivistä Jussi Jurkka teki myös pitkän ja merkittävän teatteriuran. Uransa alussa Kotkan Maakuntateatterissa ja Intimiteatterissa näytellyt Jurkka siirtyi vuonna 1957 Kansallisteatteriin, jossa hän näytteli kuolemaansa saakka tehden lukuisia merkittäviä rooleja. Jurkasta muodostui jo varhain yksi Kansallisteatterin kulmakivistä. – Jurkka oli teknisesti hyvin taitava näyttelijä. Hän ei kuitenkaan jäänyt teknisyydessään pintatasolle, vaan ammensi roolihenkilöihin aina jotain syvältä itsestään, pitkän linjan teatteritoimittaja Kirsikka Moring toteaa. Moringin mukaan Jurkka oli näyttämöllä hyvin vahvasti läsnä ja laittoi itsensä totaalisesti likoon. – Jurkka eli näyttämöllä joka hetki. Hän ei jäänyt makaamaan repliikkinsä päälle tai odottelemaan, että mitähän vastanäyttelijä seuraavaksi sanookaan. Jurkka oli lavalla nopea ja veitsenterävä. Nopeus oli sekä älyllistä että fyysistä. Jurkka sai myös kritiikkiä maneereistaan, jotka liittyivät erityisesti hänen äänenkäyttöönsä. – Tässä mielessä Jurkka oli joskus kliseinen. Voitiin sanoa, että Jussi Jurkka oli taas Jussi Jurkka. Jos hänellä oli esimerkiksi huono ohjaaja, hän alkoi vetää roolia vahvemmin omilla maneereillaan pelastaakseen itsensä näytelmässä kuiville. Mutta tällaistahan muutkin näyttelijät tekevät. Etäinen, älykäs ja verbaalinen ihminen Jussi Jurkka oli teatterisuvun kasvatti. Hänen vanhempansa Eino ja Emmi Jurkka olivat teatterinjohtajia ja näyttelijöitä. Myös veli Sakari Jurkka, sisko Vappu Jurkka, enot Arvi Tuomi ja Valter Tuomi sekä serkut Rauli ja Liisa Tuomi olivat näyttelijöitä. Vanhemmat erosivat Jussin ollessa vasta vuoden ikäinen, mikä toi hänen lapsuusja nuoruusvuosiinsa repaleisuutta. Myös Jurkan omat avioliitot näyttelijä Maikki Länsiön ja näyttelijä-ohjaaja Arja Pessan kanssa päättyivät eroon. Jurkan ja Länsiön Laura-tytär on niin ikään näyttelijä. Ihmisenä Jussi Jurkkaa kuvattiin esimerkiksi pidättyväksi, sulkeutuneeksi, tiukaksi ja äkkijyrkäksi. Ystäviä Jurkalla oli erityisesti teatteriväestä. Työhönsä hän keskittyi intensiivisesti. Kirjailija Outi Pakkanen oli Jurkan naisystävä tämän kahden viimeisen elinvuoden ajan. Lisäksi hän on kirjoittanut Emmi Jurkasta muistelmateoksen nimeltä Rakas Emmi . – Jussi oli hyvin yksityinen ihminen, eikä hän ollut helposti lähestyttävä. Hän teki varmasti moniin etäisen vaikutuksen. Minä tunsin hänet kuitenkin myös lämpimänä ihmisenä. – Jussi oli huippuälykäs, tyylikäs ja monella tapaa sivistynyt. Hänellä oli aivan loistava englantilaistyyppinen huumorintaju. Kaikki eivät sitä varmaankaan ymmärtäneet ja jotkut saattoivat pitää häntä ehkä loukkaavanakin. Jussi oli myös loistava verbaalikko. Hänen kanssaan pystyi halutessaan väittelemään mistä tahansa asiasta. Jussi Jurkka kuoli vuonna 1982 keuhkosyöpään 51-vuotiaana. Hänen viimeinen teatteriroolinsa oli Amadeus -näytelmän Salieri. Nuoremmalle televisiosukupolvelle Jurkka tuli tutuksi vuonna 1979 tehdystä Parempi myöhään... -viihdesarjasta. Urallaan paljon myös komediallisia rooleja tehnyt Jurkka pääsi esittelemään siinä koomikon taitojaan. Erityisesti kansan mieliin jäivät Jurkan esittämät iltasadut, joita hän luki nojatuolistaan. Tuossa roolihahmossaan Jurkka teki pilaa omista maneereistaan ja osoitti jälleen kerran suuren lahjakkuutensa. JUHANA UNKURI Suuri suomalainen näyttelijä Jussi Jurkka kuuluu suomalaisen näyttelijäkaartin kovimpiin ja tunnetuimpiin nimiin Jussi Jurkka Edvin Laineen elokuvassa Musta rakkaus (1957). Kuva: KAVI / Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Nro 4 kesäkuu 2016 – 27 ELÄKELÄINEN ? 09 276 360 fennokauppa.fi Eläkeläiset ry:n jäsenetu -10% norm.hintaisista tuotteista 2016 APUVÄLINEET SUJUVAAN ARKEEN FENNO MEDICAL OY TERVEYDENHUOLLON JA HYVINVOINNIN ERIKOISKAUPPA Pyydä uusi postimyyntikuvasto Summassaarentie 180, 43100 Saarijärvi • www.summassaari.? P. 030 608 50 myynti@summassaari.? Lanka 0,0828 /puh + 0,032 /min. Gsm 0,192 /min. Sis. alv 24%. Summassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi +358 (0)30 6085 100 • fax +358 (0)30 6085 200 KYLPYLÄHOTELLI SPA HOTEL Kesäyöt Saarijärvellä … Kesäteatteriyö alk. 69 /hlö 1 hlö/1 vrk/2 hh Hintaan sisältyy Lumperon teatteri lippu, majoitus, aamiainen, kylpylän ja kuntosalin käyttö. Kievariteatterin paketti + 10 . • ”Ja Jumala loi naisen” Lumperon kesäteatteri 21.6.–6.8. • ”Aikamoisia akanketaleita” Kievariteatteri 5.–27.7. Kesäloma järven rannalla 139 1 hlö/2 vrk/2 hh Sis. aamiaiset, päivälliset, majoituksen, kylpylän ja kuntosalin käytön. LÄHIJA PERUSHOITAJIA TARVITAAN KAIKKIALLA, MISSÄ IHMISIÄ HOIDETAAN JA AUTETAAN. Lähija perushoitajat työskentelevät aina lähellä ihmistä lasten, nuorten, työikäisten ja vanhusten keskuudessa. Myös lääkehoito on osa heidän työtään. www.superliitto.fi L E I J O N A S KO O T T E R I T. F I Aja ilman ajokorttia kävelyja pyöräteillä Leijona-sähköskootterilla Skand Leijonalla ajat tyylillä ja äänettömästi 15 tai 25 km/h, testaa Leijonaa ilmaiseksi 10 päivää! TILAA ESITE! VIDEO NETISSÄ Kotimaista kokoonpanotyötä! Leijonat toimittaa kotimainen perheyritys Skand Oy Soita 02 480 9060! Etelä-Vantaan Eläkeläiset ry kampanjoi liikunnan merkeissä. Toukokuisena kesäpäivänä puimme Eläkeläiset ry;n keltaiset huomioliivit päälle ja järjestimme liikuntatempauksen. Vetäjiksi saimme kuuluisat Kävelypässit. Kävelimme Vantaalla Myyrmäestä Martinlaaksoon jossa oli järjestetty mehutarjoilu. Matkalla huomioimme tilataideteoksia joilla oli koristeltu mm. alikulkusiltoja. Kävelypässit kertoivat hauskaan tyyliinsä ja näyttivät tiistaikerholaisille kuvia viimekesäisestä tempauksestaan "Kävellen Poriin " Kuvassa nostetaan liikuntaporukan voimin vinoon vinksahtanutta lyhtypylvästä pystyyn. Marja-Liisa Viljamaa Etelä–Vantaan Eläkeläiset: Liivit päälle ja liikkeelle Eläkeläinen-lehden aikataulut 2016 NUMERO AINEISTO LEHTI toimitukseen ilmestyy . Syyskuu nro 5 29.8. 12.9. Lokakuu nro 6 3.10. 17.10. Joulukuu nro 7 28.11. 12.12. SYYSKOKOUSILMOITUKSET syysja lokakuun numeroihin Erja Isakssonille joko sähköpostitse erja.isaksson@elakelaiset.fi tai puhelimitse 020 743 3614
28 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN Luontokeskus Haltia Espoon Nuuksiossa oli mielenkiintoinen ja silmiä avaava kohde vakuutti yhteen ääneen monikansallinen ja -ikäinen ryhmä maahanmuuttajia. Retken Suomen Luontokeskukseen heille järjesti toukokuussa helsinkiläisyhdistys Kontulan Eläkeläiset. Retki oli yksi tuhansista eri puolella Suomea kansaa aktivoineen valtakunnallisen liikuntapäivän tapahtumista. Matkassa oli niin yhdistyksen kanssa aikaisemminkin yhteistyössä olleita maahanmuuttajia muun muassa Kiinasta ja Somaliasta. Kontulan Palvelutalon asiakkaiden lisäksi mukana oli myös koululaisia paikallisesta koulusta, jossa on paljon maahanmuuttajalapsia. 10–12-vuotiaiden ryhmän kansalaiskirjo ulottui Virosta Filipiineihin. Haltian edustajat perehdyttivät vieraat koko Suomen luonnon yhden katon alle kokoavan keskuksen elämyksellisiin näyttelyihin. Siellä saattoi jopa vierailla karhun pesässä. Keskus on rakennettu keskelle jylhää suomalaismaisemaa. Retkeläiset eivät tyytyneet tutustumaan luontoon vain puurakennustaiteen luomuksen sisällä. Päivän ohjelmaan kuului myös lyhyt vaellus yhdellä keskuksen monista kävelyreiteistä. Vaelluksen päätepisteessä levähdettiin, nautittiin kauniista kevätsäästä, syötiin eväitä ja kisailtiin paremmuudesta mölkyn heitossa. Kontulan Eläkeläiset ry:n yhteistyöllä maahanmuuttajaryhmien kanssa on pitkät perinteet. Useat kauko-idästä ja Afrikasta Suomeen saapuneet ovat saaneet kontulalaisita eläkeläisaktiiveista ystäviä. Monikansallinen pukujuhla Monikansallisuus oli teemana myös Kansallispukujen Tuuletuspäivässsä, jonka Kontulan Eläkeläiset järjesti Kontulan Palvelutalossa yhdessä Helsingin kaupungin kanssa. Kansallispukujaan esittelivät iloisessa tapahtumassa muun muassa virolaiset, afgaanit, iranilaiset, romanit ja inkeriläiset. Viimeksi mainitut eivät tyytyneet vain esittelemään perinneasujaan. Tanssiryhmä Tuulistulla tanssitti oman esityksen jälkeen kaikkia halukkaita – joista ei ollut puutetta. Palvelukeskuksen Sali osoittautui aivan liian pieneksi. Suomalaisryhmistä esitti Malmin Eläkeläiset kansantanssiohjelman. Jyväskyläläisen Monikko ry:n Kalina-ryhmän lauluja ja tanssiohjelma oli venäläistä perua. Tapahtuman juontajana toiminut Eva Rönkkö haastoi joukkueet Virossa tutustumaansa virkkuuviestiin. HANNU HURME Suomen luonto tutuksi maahanmuuttajille Mitä tarvitaan onnistuneeseen kevätretkeen? Sopivan sään ja kohteen lisäksi bussillinen Kuopio-Kallavesi Eläkeläisten jäseniä sekä 15 nuorta turvapaikan hakijaa ohjaajineen. Sellainen oli ainakin yhteinen retkemme Löytynlohelle ja Korkeakoskelle joka on Suomen ainoa vapaana kuohuva koski. Retken alkaessa vähän jännitti, kuinka mahdamme selvitä, ymmärämmekö toisiamme. Mutta ei hätää: pojat osasivat jonkun verran suomea, opettajat olivat tukena ja tarvittaessa käytimme elekieltä. ”Keskiviikkona 18.5 me menimme linja-autolla Maaningalle. Menimme opettaja Ollin, edustaja Tiinan, ohjaaja Tiian ja Miriamin kanssa retkelle. Retken järjesti Eläkeläiset ry. Meitä oli 15 poikaa. Matka kesti noin tunnin. Matkaa oli noin 60 kilometriä. Sää oli ihana ja hieno, mutta oli vähän kylmä. Lähdimme klo 10.15 ja palasimme klo 16.00” Perille tultuamme opastimme poikia miten ongitaan, mistä saa onkia ja mitä laitetaan koukkuun että kala nappaisi. Aluksi yhteinen tekeminen oli vähän varovaista, mutta kun kaloja alkoi nousta lammesta, unohtui arkuus ja yhteisvoimin kalat hoidettiin perattavaksi ja savustettaviksi. –Kalastus oli kyllä melkoinen kokemus pojillemme, sanoi opettaja Olli. ”Retkellä me ensin kalastimme. Kalastimme ongella. Saimme 11 kalaa. Yksi kala karkasi. Mummot ja ukit siivosivat kalat. Sitten he savustivat kalat” Kalat jätettiin savustumaan ja matka jatkui muutaman kilometrin päähän Korkeakoskelle, jossa oli nuotiopaikka, tutustumista luontoon , joka olikin vaikuttava kokemus. Sinne on laitettu selvät reitit joita pikin on hyvä kulkea. Kun pääsi alas asti, niin osa pojista oli jo puolivälissä koskea ylöspäin. ”Sitten me söimme kalaa, salaattia ja makkaraa, Joimme mehua. Mummot tekivät nuotion. Mummot ja ukit tekivät kaiken ruoan” Meillä oli mukana nuotiota varten puita joten sytytimme nuotion ja emännät ryhtyivät valmistamaan salaattia savustettujen lohien kanssa nautittavaksi. Lisäksi oli leipää ja paistettiin makkaraa, jälkiruokana oli raparperi-mansikka piirakkaa. Ruokailu oli mukava ja lämmin tapahtuma ja sulatti viimeisetkin rippeet arkuudesta. Ruokailun jälkeen yhteinen tekeminen jatkui Mölkyn muodossa, nuoremmalle joukkueelle tappiollisena. Se ei kuitenkaan tunnelmaa latistanut, hyvä henki ja hauska tunnelma jatkuivat loppuun saakka. ”Me pelasimme lentopalloa, jalkapalloa ja mölkkyä. Mummot voittivat, me hävisimme. Mutta mummot huijasivat” Kaiken kaikkiaan retkestä jäi kaikille meille hyvä mieli. Kuinka paljon enemmän elämästä nauttiikaan, kun ei anna turhien ennakkoluulojen haitata kanssakäymistä, vaan hakee yhteisen kielen, oli se sitten kalastusta, mölkkyä tai nuotiolla istuskelua. ”Meillä oli mukavaa, koska ruoka oli tosi hyvää ja mummot ja ukit olivat todella kivoja” ”Me kiitämme kaikkia, jotka järjestivät retken. Kiitos kaikille jotka olivat mukana! Kiitos myös bussinkuljettajalle” Suuret kiitokset mukavasta retkipäivästä pojille ja heidän opettajilleen. Retkipäivän kirjasivat opettaja Olli ja Kirsti Kuopio-Kallavesi Eläkeläisistä. Kursivoidut kappaleet pojilta. Kevätretki Löytynlohelle ja Korkeakoskelle Korkeakoski kuohui komeasti. Näin värikäs joukko tuuletti kansallispukuja Kontulassa.
Nro 4 kesäkuu 2016 – 29 ELÄKELÄINEN Kansantanssin ohjaajien ohjelmistokurssi 30.9.-4.10.2016 (4 vrk) Kurssi sopii kansantanssin ohjaajille tanssipareineen. Kurssin teemana on Vuokatin vuoden 2017 kesäpäiväohjelmisto. Vetämässä ovat Sinikka Mäkelä ja Tapani Luhtaranta. Hinta: 280 € (puolihoito) / 320 € (täyshoito) Ilmoittautuminen 5.9. mennessä. Ikääntymispolitiikan opintoja neuvottelupäivät 12.-14.10. (2 vrk) Ajankohtaista asiaa eläkeasioista ja vanhuspalveluista, muun muassa soteja aluehallintouudistus. Kurssi alkaa heti aluejärjestöjen neuvottelupäivien jälkeen ja se on tarkoitettu erityisesti vanhusneuvostojen jäsenille. Kurssia on vetämässä Hannu Partanen. Hinta: 25€ ph/th. Ilmoittautuminen 15.9. mennessä. Kurssille voidaan ottaa korkeintaan 20 osallistujaa. Musiikkikurssi 21.-25.10. (4 vrk) Laulamista, orkesterisoittamista ja yhdessä esiintymistä. Pääosassa Vuokatin kesäpäivien 2017 musiikkiohjelmisto, johon kuuluu muun muassa ”työn lauluja” -kokonaisuus. On tärkeätä, että kaikki kesäpäivien suurkuoroon osallistuvat tulevat kurssille. Vetäjinä Sauli Malinen ja Ahti Sepp. Viikonloppuna paikalla on myös teatterinjohtaja Hilkka Hyttinen. Harjoitusnuotit ja levy on tilattavissa toimistolta ennen kurssia. Hinta: 280 € (ph) / 320 € (th) Ilmoittautuminen 30.9. mennessä. Liikuntakurssi 21.-25.10. (4 vrk) Kurssin tärkeimpänä aiheena on Vuokatin kesäpäivien liikunnan yhteisesitys. Kurssiin sisältyy myös ohjaustaitojen opetusta. On tärkeätä, että kaikki ohjaajat, joiden ryhmät osallistuvat kesäpäivien yhteisesityksen, tulevat kurssille. Opettajina toimivat Eva Rönkkö, Terttu Hellgren sekä Raija Puumalainen. Hinta: 280 € (ph) / 320 € (th) Ilmoittautuminen 30.9. mennessä. Yhdistystoiminnan jatkokurssi 24.-28.10. (4 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille tai muutoin kokeneille yhdistyksen johtokunnan jäsenille sekä toiminnantarkastajille. Opettamassa Anu Mäki. Hinta: 278 € (ph) / 320 € (th) Ilmoittautuminen 3.10. mennessä. Taloudenhoidon jatkokurssi 24.-28.10. (4 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille tai muutoin kokeneille yhdistyksen johtokunnan jäsenille sekä toiminnantarkastajille. Opettamassa Anitta Koski. Hinta: 278 € (ph) / 320 € (th) Ilmoittautuminen 3.10. mennessä Suomi 100 – työpajakurssi 17.-20.11. (3 vrk) Työpajakurssin teemana on Vuokatin kesäpäivien otsikko ”Suomi 100 – työllä rakennettu”. Kurssin pajoissa tuotetaan pieniä esityksiä ja harjoitellaan ilmaisutaitoa. Kurssilla on myös kädentaitojen paja, jossa tuotetaan muun muassa esityksiin sopivia lavasteita sekä pienimuotoisia käsitöitä. Matkavastaavien jatkokurssi pidetään samanaikaisesti ja kurssilaisilla on mahdollisuus osallistua kesäpäiväosuuteen. Työpajakurssia ovat vetämässä teatterinohjaaja Hilkka Hyttinen ja virikeohjaaja Terhi Martikainen. Hinta: 187 € (ph) / 216 € (th) Ilmoittautuminen 27.10. mennessä Matkavastaavien opintoja neuvottelupäivät 17.-20.11. (3 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille tai muutoin kokeneille yhdistysten matkavastaaville. Matkavastaavat pääsevät osittain osallistumaan myös Suomi 100-työpajakurssin ohjelmaan. Anu Mäki vetämässä. Hinta: 187 € (ph) / 216 € (th) Ilmoittautuminen 27.10. mennessä Kurssit Kuntorannassa Alueelliset kurssit Ikääntymispolitiikan opintoja neuvottelupäivät 20.-22.10., Fiskars, Kisakeskus Ajankohtaista asiaa eläkeasioista ja vanhuspalveluista, muun muassa soteja aluehallintouudistus. Kurssi on tarkoitettu erityisesti vanhusneuvostojen jäsenille, mutta sopii myös muille kiinnostuneille. Kurssia on vetämässä Hannu Partanen. Kurssin hinta on 25 €, joka sisältää opetuksen lisäksi ruokaja majoituskulut. Voimme ottaa kurssille 20 osallistujaa. Ilmoittautuminen 10.10. mennessä. Liikumme yhdessä -hankkeessa järjestämme osallistujille maksuttomat verkostotapaamiset Pohjois-Karjalassa ja Satakunnassa. Verkostotapaamiset sisältävät tietoa, keskustelua sekä kevyttä liikuntaa. Suunnitelmissa on myös bändikurssi. Ilmoitamme alueellisista kursseista myöhemmin lisää. Ilmoittautuminen Kursseille ilmoittaudutaan kirjallisesti kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä osoitteeseen Eläkeläiset ry; Tuija Aali, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpostitse: tuija.aali@elakelaiset.fi Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/sähköiset lomakkeet/kurssihakemus. –Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. –Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. –Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puolivai täysihoidon. Kurssituki Vähävaraiset yhdistykset voivat hakea Kuntorannan kursseille kurssitukea, joka kattaa puolet yhden kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä – tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen. Lisätietoja Kurssikalenteriin voi tulla muutoksia. Kalenteri julkaistaan myös Eläkeläiset ry:n kotisivulla www.elakelaiset.fi, josta näkee mahdolliset muutokset. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussihteeri Tiina Rajalalta, puh. 020 743 3617 tai 040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa. Syksyn 2016 kurssikalenteri Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry:llä on tämän vuoden loppuun käytössään ikääntyneille opiskelijoille tarkoitettu opintoseteli. Koulutussetelin ansiosta voimme tarjota edulliset edunvalvontakoulutukset jäsenillemme (tiedot koulutuskalenterissa). Myös kaikista KSL:n avoimista koulutuksista myönnetään eläkeläisille 75 prosentin alennus. Lisäksi yhdistysten / aluejärjestöjen kannattaa tiedustella edullisia, omiin tarpeisiinsa ”räätälöityjä” koulutuksia, esimerkiksi ryhmän ohjaukseen valmentavia. KSL:n koulutukset on nähtävissä koulutusoppaassa 2016 sekä osoitteessa www.ksl.fi KSL:n Kurssiasioista voi tiedustella Kurssisihteeri Niina Karilta, puh. 040 669 4663 tai koulutuspäällikkö Tarja Muukkoselta, puh. 050 594 295. Opintokerhoasioita hoitaa koulutustuottaja Tiina Huhtala, puh. 050 590 0709. KSL-opintoseteli
30 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN Ivalon Eläkeläiset juhli puolta vuosisataa Klaukkalan Eläkeläiset ry vietti 45-vuotisjuhlaansa 19.4. Klaukkalan kirkossa. Juhlakutsua oli noudattanut noin 110 henkilöä. Juhla aloitettiin keittolounasja kahvitarjoilulla jonka oli valmistanut Klaukkalan kirkon keittiöväki. Tervehdykset ja iloinen puheensorina täyttikin suuren salin. Ohjelman aluksi Klaken Virkiät -kuoro esitti Erkki Virtasen sanoittaman Valkea kyyhkynen . Tervehdyssanat lausui Heikki Mäkinen, Kevätsointuja esitti Nurmijärven Opiston Musel-ryhmä johtajanaan Henrik Lamberg, esitys sai todella paljon kiitosta meille eläkeläisille sopivista lauluista ja runoista koostuvasta esityksestä. Juhlapuheen piti Eläkeläiset ry:n hallituksen jäsen Antti Holopainen Seurakunnan tervehdyksen toivotti Ari Tuhkanen lauluineen. Onnitteluja oli saatu runsaasti. Esitämmekin tässä yhteydessä sydämelliset kiitokset kaikille meidän yhdistystä muistaneita. Juhlan juontaja Antero Tiainen kitaroineen esitti yksinlaulua ja pakinan kahdesta Amerikan presidentistä. Historiikki käsitti koko 45 vuoden tapahtumat, josta Armi Backman luki valikoituja mielenkiintoisia ja hauskojakin juttuja. Komeaksi lopuksi on vain todettava, että yhteistoiminta on se voima, jolla olemme saaneet näin vaiherikasta toimintaa näiden kuluneiden vuosien aikana. Kiitokset ansaitsevat johtokuntien virkailijat, erityisesti matkavastaavat jotka ovat kukin vuorollaan tehneet erittäin suuren työn retkien ja teatteriym. matkojen järjestelyissä. Toteen on käynyt ensimmäisen puheenjohtajan Johan Jäntin lausumat sanat vuonna 1972 ”Suurempaa elämystä eläkeläiselle tuskin on kuin, että pääsee katselemaan muutakin maailmaa ja sen menoa”. Kiitokset ansaitsevat myös kunnalta sekä muilta yhteistyökumppaneilta saadut avustukset, unohtamatta omaa jäsenkuntaa jotka ovat lahjoittaneet arpajaisvoittoja, myyjäisiin itse tehtyjä leivonnaisia, jouluruokia, askarteluja käsitöitä. Emännät ovat jaksaneet tarjoilla hyvät kahvit viikkokerhoissamme kuin myös juhlatilaisuuksissamme. Jokaisen kerholaisen antama panos yhteiseksi hyväksi takaa jatkuvuuden näissä puitteissa. Juhla päättyi yhdessä laulettuun Eino Puumalaisen säveltämään ja sanoittamaan Juhlamarssiin. Armi Backman Klaukkalan Eläkeläiset ry:n perustava kokous pidettiin 15. huhtikuuta 1971 klo 10.30. Saapuvilla olivat Silja Eklund, Fanni ja Karl Alén, Aili ja Otto Pietikäinen, Laina ja Leo Viljanen, Eino Lajunen, Hellen ja Johan Jäntti, Martta Petrell, Nanna Granö sekä Uudenmaan aluejärjestön puheenjohtaja Heikki Lilja. Aluksi kokouspaikkoina toimivat jäsenten kodit. Myöhemmin saatiin Klaukkalan Nuorisoseurantalo Roinela. SYP:n talon Nuorisotilassa kokoontui laulukuoro ja askartelukerho. Näiden vaiheiden jälkeen kerhopaikkana on ollut Klaukkalan Työväentalo Männikkö. Yhdistyksen ensiaskeleista lähtien toiminta on ollut hyvin monipuolista ja varsin näkyvää. Talouden tasapainottamiseksi on järjestetty myyjäisiä, arpajaisia, talkoita, kahvija ruokatarjoilua, erilaisia tempauksia, iltamia ja tanssitilaisuuksia ja painatettu seinäkalentereita. Kunnalle on tehty avustusanomuksia, aloitteita yleishyödyllisten rakennusten rakentamiseksi kuten mm. palvelutalo ja Klaukkalan terveyspalveluiden kohentaminen. Klaukkalan Eläkeläisyhdistykset keräsivät kahdessa viikossa 2100 nimen adressin, jossa toivottiin parannusta terveysaseman palveluihin. Erityisiä kohokohtia ovat olleet monet kesäretket, teatterimatkat, kulttuuritapahtumat sekä muiden eläkeläisjärjestöjen vierailut ja meidän vastavierailut, mikä on ollut oivallinen tapa tutustua muiden paikkakuntien yhdistysten toimintaan ja näin on myös solmittu antoisia ystävyyssuhteita oloneuvospiireissä. Yhdistyksen jäsenmäärä tällä hetkellä on 146. ”Suurempaa elämystä eläkeläiselle tuskin on, kuin että pääsee katselemaan muutakin maailmaa ja sen menoa” 15. huhtikuuta 1971 klo 10.30 Klaukkalan Eläkeläiset 45-vuotta Eläkeläiset ry:n pohjoisin yhdistys, Ivalon Eläkeläiset ry, vietti huhtikuun puolivälissä 50-vuotisjuhliaan Ivalon lukiolla. Ohjelmassa oli runsas kattaus musiikkia (mestaripelimanni Ahti Similä, Lapin Tähti -yhtye, Simo Jefremoff ja Ivalon Eläkeläisten ohjelmaryhmä). Menneitä muisteltiin niin ikään yhdistyksen oman ohjelmaryhmän esittämän historiikin muodossa. Eläkeläisten Juhlamarssi ja juhlien päätöslaulu Inarijärvi vedettiin koko väen yhteisvoimin. Juhlapuheen pitänyt Eläkeläiset ry:n koulutussihteeri Tiina Rajala sanoi, että ihmiset ovat aina osanneet käyttää taidetta ja kulttuuria yhtenä selviytymiskeinona elämän vaikeissa tilanteissa, eräänlaisena henkireikänä. – Taide eri muodoissaan on ollut keino ottaa kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja hyvin usein sen välityksellä on haluttu toimia rauhan puolesta. Maailmalla soi Ivalon yhdistyksen perustamisaikoina rock-musiikki ja Beatlesista ”oli tullut suositumpi kuin Jeesus” – ainakin, jos uskomme yhtyeen keulahahmon John Lennonin vuonna 1966 antamaa lausuntoa. Suomessa soi rautalanka ja Suomi-pop alkoi orastaa. – Lapista on noussut esiin sekä kuvataiteilijoita, kirjailijoita että muusikoita. Täällä Ivalossa, vuoden 1966 maatalousnäyttelyssä esiintyi nuori uusi lupaus, Nils Aslak Valkeapää. Nuori muusikko ja kirjailija toimi sittemmin Lapin läänintaiteilijana. Rajala muistuttti, että myös Eläkeläiset ry:n Vuokatissa 2017 järjestettävien kesäpäivien ohjelmisto muodostuu jäsenistön itse tuottamasta monipuolisesta kulttuuriohjelmasta. – Kesäpäivien otsikkona on Suomi 100 – työllä rakennettu. Juuri täältä Lapista tulleesta aloitteesta haluamme muistuttaa, ettei itsenäistä Suomea voi juhlia muistamatta tavallisten ihmisten tekemää työtä. Ja tarina jatkuu. Ivalon Eläkeläiset ry kokoontuu viikottain Työväentalolla ja järjestää muuta oheistoimintaa. 50-vuotisjuhlien tiimoilta tehdyssä lehtihaastattelussa puheenjohtaja Sisko Akujärvi listasi pari syytä, joiden takia nuorempienkin kannattaisi ryhtyä yhdistyksen toimintaan. – Yhdessäolo on aina hyvä, myös mielelle. Ritvan (Ritva Taskila) jumppa on mahtava. Täällä saa liikuntaa ja näkee muuta, Akujärvi totesi Inarilainen-lehdessä. TT ”Kyllä onkin ollut työntäyteinen talvi osastojemme toiminnassa. Kirjelmin on käännytty oman kunnanhallituksen, eduskuntaryhmien ym. puoleen ja tuotu esille vanhusten tarpeet ja vaatimukset eläke-, asunto-, virkistysja jokapäiväisten elämänhuolet. Sisäinen toimintaan liittyen on ollut ”rikasta ja monipuolista kerhotoimintaa, on ollut köörejä, soittokuntia, lausuntaryhmiä, näytelmäkerhoja ja mitä missäkin. Niin pitääkin olla. Pääasia, että jäsenistö viihtyy”. Eläkeläinen-lehti kesäkuussa 1966 50 vuotta sitten Ivalon Eläkeläisten oma ohjelmaryhmä esitti yhdistyksen historiikin. Puheenjohtaja Sisko Akujärvi vasemmalla.
Nro 4 kesäkuu 2016 – 31 ELÄKELÄINEN Limpan P å Livsmedelsarbetarförbundets pensionärsträff i våras var jag den äldsta ännu levande som var närvarande. Förbundets gamla sekreterare Eero Lehtonen är några år äldre än jag, men orkade inte mera ställa upp på vår träff. Att vara äldst betyder att alla mina gamla lärofäder förlåt, i jämlikhetens namn bör man förstås tala om läroföräldrar i såväl facket som politiken har gått hädan. Man börjar känna sig både urgammal och ensam när man läser dödsannonser och nekrologer i tidningarna. Visst har man ju yngre släktingar, vänner, barn, barnbarn och tom. barnbarnsbarn, men de har ju fullt upp med sina egna bestyr och livet framför sig, medan jag är litet som den där strofen i Sveriges nationalsång; “du tronar på minnen från fornstora dar.” En massa minnen har man ju, men ibland verkar det som om mina unga åhörare vänder blicken inåt, när de skäms för att säga, att det här har vi hört förr. Nu tänker du kanske bästa läsare kanske, att jag hat blivit så deppig att det vore tid att sluta med mitt kolumnskrivande, men de här tankarna bara kom när jag linkade efter min svåger Osmos kista från kapellet, till den färdigt grävda graven. Också han hade med sina 85 år på nacken överlevt det sammansvetsade målarjänget som han hörde till i sina krafts dagar, så vi var inte många som marscherade bakom kistan. Här i Helsingfors förättas begravningarna nämligen numera på vanliga vardagar, och bara de närmaste anhöriga får enligt avtalen ledigt från jobbet. Begravningar brukar ofta vara sorgligt tråkiga tillställningar, men i vår familj har kaffestunden efter gravsättningen tenderat till att bli en trevlig pratstund om gemensamma minnen med den avlidna. Det var troligen min svärmor som startade traditionen. När svärfar hade avlidit efter en lång och svår sjukdom och vi beklagade sorgen sade hon att: – Egentligen borde vi vara glada över att Anttis lidande tog slut, och försöka minnas alla de trevliga stundet vi har haft tillsammans innan han blev sjuk. Det var både klokt och vackert sagt, och efter det har jag alltid varit av den åsikten, att en avskedstund borde vara en sådan som den avlidne själv skulle trivas på. När jag hade kommit så här långt och funderade att kanske texten kunde fortsätta med några trevliga minnen, pipade min mobiltelefon att det kommer ett textmeddelande. Det var från skepparen som jag seglade många år med på gamla MS Orbiit, innan mina sjöben blev så skrala att jag måste sluta. Han frågade om jag ville följa med som passagerare på en tankningsresa till Estland en vecka före midsommar. Då kunde jag förstås också själv tanka litet billigare dryckjom till stugans midsommarfest, funderade jag och tackade ja. När jag sedan skulle fortsätta den här juttun med något trevligt minne från våra gemensamma upplevelser hade jag mycket svårt att välja ur den stora mängden. Jag konstaterade att minnena av våra ofta skrettretande upptåg säkert skulle räcka till minst två roliga kåserier någon gång i framtiden, och att man kanske borde spara på sådana minnen till kommande texter, och att mina två matsedlar säkert blir fullskrivna om jag avslutar det här med en ny utflyckt till direktöversättningarnas förunderliga värld. Föregående nummers Hackaby var den gamla bakom östgränsen blivna Kuokkala, som ryssarna nuför tiden kallar Repino, efter den ryskfödda konstnären Ilja Repin som i tiderna hade sin atelje där. I tidningens förra nummer konstaterade jag att man inte mera vill hitta idéer till nya galna översättningar, men när jag vecklade upp en gammal vägkarta, som jag inte hade behövt sedan jag köpte gps-navigatorn till bilen, hittade jag genast en ort som i direktöversättning till svenskan skulle heta Hingstvattnet. När jag för första gången, i slutet på förra århundradets femtital, noterade orten ifråga satt jag som medlem i Läder-, Sko, och Gummiarbetarförbundets styrelse, och vi hade et stor fackavdelning i den dåvarande landskommunen. I dag är orten stad och ligger vid en sjö med samma namn några mil norr om Tammerfors. Sedan återstår bara att tillönska er alla en god fortsättning på den varma sköna sommaren, som i skrivande stund tyvärr, eller kanske lyckligtvis verkar bli litet svalare. Ibland känner man sig urgammal Ordförandes kolumn MARTTI KORHONEN Översättning: Anne Lindfors-Shaban Trots att det påstås vara svårt att förutspå framtiden kan man göra vissa förutsägelser. De stora årskullarna åldras, minnessjukdomarna ökar och för de allra flesta avtar samtidigt den fysiska funktionsförmågan. Behovet av omsorg kommer att öka. Det nuvarande sättet att tänka inom äldreomsorgen baserar sig långt på egenvård och på att äldre så länge som möjligt bor kvar i det egna hemmet. Man försöker få människor som är i allt sämre skick att bo kvar och vårdas i hemmet. Gränsen mellan hem och vårdenheter suddas ut och hemmet blir en vårdinrättning. På många håll är teknologin den ledstjärna som förväntas underlätta livet och möjliggöra vård och omsorg. Utan tvekan ger teknologin och digitaliseringen upphov till många nya möjligheter inom äldreomsorgen, men samtidigt innebär de också risker och etiska frågor av större kaliber. Det är allt skäl att vi stannar upp och reflekterar över vad vi håller på med och med hjälp av vilken teknologi? Vad är egentligen denna teknologi? Är teknologin en robot som lyfter upp en människa som behöver duschas och för henne till badrummet? Eller en övervakningskamera? Innebär teknologin att en människa förses med ett chips för att vi ska kunna hålla ett öga på henne från ett övervakningsrum? Eller är det fråga om trygghetssystem, hjälpmedel, städhjälp eller vad? Jag har på känn att vi rätt snart kommer att vara tvungna att seriöst ta ställning till omsorgsoch annan teknologi och dess roll i åldrande människors liv. Vi måste skaffa oss kunskap och färdigheter om dessa frågor. Enkelt är det inte, för det finns inte nödvändigtvis någon kunskap och lagstiftningen ger inte heller några svar. Teknologin utvecklas och det är i och för sig bra. Men teknologin kan inte ersätta en annan människa oberoende av hur bra tekniken som används må vara. Vi behöver också mänskliga kontakter. Det behövs bestämmelser, kvalitetsrekommendationer och uppföljning. Men vård och omsorg kan ju inte heller i framtiden innebära att man installerar någon slags teknisk manick hemma hos en åldring och efter det glömmer alla mänskliga kontakter. Teknologin kan också leda till ojämlikhet. Ett enkelt exempel är att den som har pengar kan skaffa sig bättre teknologi än den som är utan pengar. Alla bör dock ha rätt till god omsorg och en bra ålderdom. Ur vems perspektiv kommer man fram till olika lösningar? Är det en maskin eller en människa som fattar olika avgöranden? Vi står framför en enorm mängd verkligt stora frågor som gäller den individuella autonomin, självbestämmanderätten, jämlikhet och rättvisa. Det allra viktigaste är samhällets värdegrund. Vår värdegrund definierar i vilka situationer teknologin, automatiseringen och digitaliseringen används. Samhällets värdegrund definierar om vi fortfarande är en välfärsstat eller inte. Det är Pensionärerna rf:s uppgift att påverka värdegrunden så att den tål denna etiska granskning. ° ° ° Vår organisation och lokalföreningarna har bakom sig en livlig verksamhetsperiod. Jag önskar er alla en trevlig, uppiggande och lagom varm sommar! De stora frågorna
32 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN Vuoden 2016 tuetut lomat: Hyvinvoitilomat ry • hyvinvointilomat.? Maaseudun Terveysja Lomahuolto ry • mtlh.? Solaris-Lomat ry • solaris-lomat.? Pidätämme oikeuden muutoksiin Kuntorannantie 14, Varkaus myyntipalvelu (017) 560 1403 myynti@kuntoranta.? Hyvän tuulen lomapaketit Varaa nyt lomapakettisi: Kesälomatarjous Eläkeläiset ry:n jäsenille Tule hyvälle tuulelle! JUHANNUSJUHLAT 24. 26.6.2016 • 2 vrk aamiaisella 2 hh alk. 80 € / hlö / 2hh • 2 vrk aamiaisella perhe alk. 130 € / hlö / perhehuone (2+1-2 lasta 4-17v ) Sis. majoituksen 2hh, hyvän olon aamiaisen, elävän musiikin tanssit ravintolassa, kylpylän ja kuntosalin käyttö aukioloaikoina, lasten leikki ja pelihuoneiden käytön sekä juhannuksen ajan ohjelman (Juhannuskokko sytytetään klo: 20.30) TEATTERIPAKETTI 1 2 VRK • Aamiaisella alk. 65 € / hlö / vrk / 2hh • Puolihoidolla alk. 77 € / hlö / vrk / 2hh • Lisävuorokaudet aamiaisella alk. 35 € / hlö / vrk / 2hh • Lisävuorokaudet puolihoidolla alk. 47 € / hlö / vrk / 2hh Sis. majoituksen 2hh, hyvän olon aamiaisen (+ lisävuorokauden aamiainen), 1 x teatterilipun Varkauden Teatteriin, kylpylän ja kuntosalin käyttö aukioloaikoina. Perjantaisin elävää musiikkia sekä keskiviikkoisin ja lauantaisin Karaoketanssit. Katso teatterin ohjelma: www.varkaudenteatteri.? JÄRJESTÖLOMAT 2016 • Puolihoidolla 2 vrk alk. 119 € / hlö / 2hh • Puolihoidolla 3 vrk alk. 159 € / hlö / 2hh • Aamiaisella 5 vrk alk. 189 € / hlö / 2hh TULEVIA TAPAHTUMIA TERVETULA CAMPINGALUEELLE. AVOINNA 28.8.2016 SAAKKA Toimintaohjeet: 1. Alennusta saat kun varaat netin kautta www.kuntoranta.? . Nettivaraajan etuna henkilömaksut 4 €, lapset 2 €/vuorokaudessa 2. Camping korttiin kaikkien matkustajien nimet, syntymäajat ja auton rekisterinumero. 3. Ilmoittaudu tullessasi hotellin vastaanottoon. 4. Aluekartasta näet paikkojen ja palveluiden sijainnin sekä tiedotteet. 5. Aseta saamasi paikkalippu näkyvään paikkaan yöpymispaikalla. 6. Varmista vastaanotosta kylpylän tilanne vesijumppien varalta. Uutta! Kylpylä kuuluu hintaan klo16-18 • Juhannusjuhlat 24.–26.6.2016 • Volvo 40-v. 1.–3.7.2016 • Vanhat autot 22.–24.7.2016 • Elorieha 10.–14.8.2016 • Venetsialaiset 27.8.2016 • Syystärräykset 29.8–4.9.2016 • Darts open 9.–11.9.2016 Tilaa myös päivällinen etukäteen 12 € / hlö / krt. Kesätarjous vain jäsenille, voimassa 28.8.2016 saakka. 27.8.2016 Venetsialaiset Lisää tietoa tapahtumista www.kuntoranta.? Elorieha 4 vrk 10.-14.8.2016 240€ / hlö / 2hh KESÄLOMA 2 VRK aamiaismajoitus 100€ / hlö / 1hh KESÄLOMA 2 VRK aamiaismajoitus 150€ / 2 hlö / 2hh Var aa NYT ! www.kuntoranta.?
Nro 4 kesäkuu 2016 – 33 ELÄKELÄINEN Hampaat lainassa Matero T avallinen ihminen joutuu useinkin ihmettelemään, miksi moneen sellaiseen, mihin ennen oli varaa, ei yhtäkkiä enää olekaan. Että mitä suuremmassa vauraudessa ryvetään, sitä enemmän on pakko kituuttaa, säästää, leikata, lopettaa, yksityistää. Korjausvelkaa päivitellään joka budjetin yhteydessä. Sitä siunaillaan, kun infrassa on jotakin vikaa, tiessä on ura, talo homehtuu tai putki vuotaa. Velka kuulostaa aina kasvavan eikä sitä saada pienenemään paitsi kun kulloinenkin lama on lopulta muka niin ankara, että johonkin on äärimmäisessä hädässä pakko lykätä säästettyä rahaa, että koneille olisi töitä. Tai ihmisille. Vähitellen on heräilty päivittelemään toisenlaista päälle kaatuvaa korjausvelkaa. Se ei ole aiheutunut kitsastelusta tai laiminlyönneistä vaan päinvastoin: Mitä enemmän on uurastettu, korjattu ja paikattu, sitä isompi lasku on lankeamassa. Asiantuntijat puhuvat aikapommista, joka on tikittämässä – ihmisten suussa. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, hampaat, erityisesti ikäihmisillä, ovat Suomessa ruvenneet lisääntymään räjähdysmäisesti. Ja yhä pahempaa on tulossa niin pitkälle kuin suunnitteluhorisonttia riittää. Tikitystä kuuluu erilaisista tilastoista. Vuonna 1960 yli 65-vuotiailla oli suussaan yhteensä vain 200 000 omaa hammasta. Niistä ei riittänyt monta mieheen, mutta aiemmin aloitettu siirtyminen kehitysmaa-Suomen aikaisesta hampaiden kiskomisesta niiden hoitamiseen alkoi näkyä nopeasti. Vuonna 1980 runsaalla puolella miljoonalla eläkeläisellä oli yhteensä jo 2,6 miljoonaa omaa hammasta. Vuosituhannen vaihteeseen mennessä eläkeikäisillä oli jo seitsemän miljoonaa omaa hammasta. Vuonna 2010 eläkeläisten määrä lähenteli miljoonaa, mutta hampaita heillä oli jo 18 miljoonaa. Ja hampaiden lisääntyminen ikäihmisten suussa ei kun kiihtyy. Ennusteiden mukaan vuonna 2030 yli 65-vuotiaiden suussa on jo 33 miljoonaa omaa hammasta, ja joku on laskenut, että suomalaisilla ikäihmisillä olisi vuonna 2060 jo 50 miljoonaa hammasta. Hommahan näyttää räjähtävän käsiin. Onneksi tasaisen vauhdin taulukoita ei voi seurata loputtomiin. Yhden ihmisen suuhun ei mahdu kerralla kuin 32 kiinteää hammasta. Tai muutama vähemmän, jos viisaudenhampaille ei ole leukaperissä tilaa. Hammasräjähdykselle tilaa antaneet, jo nuoruudessaan hampaattomiksi hoidetut väistyvät vähitellen luonnollisen poistuman kautta, eikä ihmisten eliniänkään uskota nousevan loputtomiin ainakaan näillä näkymin. Toisaalta pommin purkua hankaloittaa se, että alusta asti hyvin hoidettu hammaskalusto, joka on kestänyt kohtuullisesti ihmisen työuran ajan, kohtaa ikääntymisen myötä uusia uhkia. Hampaat voivat rappeutua entistä nopeammin, ja suun vaivat voivat romahduttaa muunkin terveyden. Asiantuntijat puhuvat uhkasta kansaterveydelle. Ja siitäpä ei olekaan kuin kukonaskel uhkaan kansantaloudelle, kuten ennen pitkää todennäköisesti politiikan kentältä alamme kuulla. Ajan merkit viittaavat siihen, että alamme kuulla painotuksia, joiden mukaan ikääntyvän väestön tulee ottaa yhä isompi vastuu omista hampaistaan. Kuulemme, että on turha kuvitella, että mitkään julkiset varat koskaan riittäisivät kahdenkymmenen, kolmenkymmenen tai viidenkymmenen miljoonan eläkeläishampaan tihentyvään hoitoon, kunnossapitoon ja korjaukseen. Sellaista sotea ei kyllä kerta kaikkiaan ole eikä tule. Varmuudella kuulemme – ja olemme oikeastaan jo kuulleet ja nähneet – että ikääntyneitä ihmisiä kaikkine hampaineen ja varsinkaan mahdollisesti pahan päivän varalle säästyneine varallisuuksineen tai käänteisine asuntolainoineen ei tule kuitenkaan nähdä ongelmana vaan mahdollisuutena. Epäilemättä suurempiin yksiköihin keskittyvä terveysbisnes on arvioinut markkinan ja mobilisoinut itsensä. Ehkäpä myöhemmin pääsemme kuulemaan sellaista luovaa ääneen ajattelua, että oikeastaanhan sinun hampaasi eivät ole sinun vaan hammaskeiju on lainannut ne sinulle sinun oman työvoimasi ylläpitämistä varten. Ne ovat ikään kuin sijoitus sinuun itseesi kuten esimerkiksi koulutus. Yhteiskuntakin on kantanut kortensa kekoon neuvolasta ja kouluterveydenhoidosta lähtien. Voimme kuulla muistutuksen, että kaikki lainat on joskus maksettava takaisin. Tuskinpa omat biologiset hampaat ovat kenelläkään niin rakkaat, että niistä ei raskisi luopua, kun ne työuran päättyessä ovat käyneet talouselämälle tarpeettomiksi, ja ihmiselle itselleen rasitteeksi. Jotta ongelma nähtäisiin oikeassa mittakaavassa, hampaita on syytä tarkastella globaalissa kontekstissa. Kun kehitysmaat ottavat muutaman vuosikymmenen kuluessa samanlaisen harppauksen kohti hyvinvointia kuin länsimaissa on otettu, ei ole kysymys muutamista kymmenistä tai sadoista miljoonista vaan kymmenistä miljardeista eläkeläishampaista. Väistämättä herää kysymys, mitä niillä tehdään. Lopulta varmaan kuulemme arvion, että 1900-luvun alkupuoliskon ”hampaat pois ja tekarit tilalle” -hoitostrategia oli itse asiassa edistyksellinen ja taloudellisesti tehokas. Ja eteemme kipataan kysymys: Onko edes eettisesti puolustettavissa, että viimeiset piintyneet lihansyöjäsukupolvet miljardeine hampaineen tuhoavat ilmaston ja kaluavat maapallon elinkelvottomaksi vaikka saisivat kaikki tarvitsemansa ravinteet imaisemalla raikkaan smoothien? Ihan ilman hampaita. Ja sarvia. EERO MATERO Kuopiolainen polkupyöräilijä, ”kulttuuriteknikko” ja blogistimme Kari ”Tumi” Turunen polki kesän alkajaisiksi kolmipäiväisen testiajon Kuopiosta Sotkamon Vuokattiin, Eläkeläiset ry:n kesäpäivien 2017 maisemiin. Tässä otteita Tumin matkablogista. Pyörällä päästään -blogi osoitteessa www.elakelaiset.fi 4.6. Ensimmäinen päivä takana matkalla Kuopiosta Vuokattiin. Kylmä, puuskittainen vastatuuli hidasti matkantekoa. Lähtiessä oli ohut ajoasu, mutta heti kohta oli laitettava tuulipuku päälle. Onneksi ei ollut kiire minnekään. Olen löytänyt hyvän sorapohjaisen telttapaikan lähellä Varpaisjärveä. Kello on vasta viiden pintaan, mutta ramaisee mukavasti. Aamulla termariin laitettu tattaripuuro maistui hyvin. Autotie on viidenkymmenen metrin päässä, mutta se ei rauhoittumista haittaa. Linnut laulavat kilpaa lähipuissa, onneksi itikoita ja muurahaisia ei näy olevan. 5.6. Kylmää ja tuulista oli, lisäksi tummat pilvet piirittivät näköalan. Keitin kaurapuuron trangialla ja samaan lämpöön päiväevääksi tattaripuuron ja aamukahvit. Google maps näytti, että suorin tie Vuokattiin kääntyy viidentoista kilometrin jälkeen kohti pohjoista. Ajettuani parikymmentä kilometriä en ollut nähnyt yhtään sopivaa tienhaaraa. Otin esille tabletin ja huomasin ajaneeni jo ohi kyseisen risteyksen. Nyt oli tuumaustauon paikka. Rautavaaralle oli parikymmentä kilometriä, lähteäkö takaisin, vai jatkaako eteenpäin. Takaisin meno mapsin reitillä tarkoitti, että epävarmaa tietä pitkin tulisi sama matka kun Rautavaaran kautta. Siis eteenpäin. Rautavaaralta olisi yhden päivän matka Vuokattiin, kylmissäni päätin jäädä Rautavaaralle hotelli Tiilikkaan. Se oli hyvä ratkaisu, pääsin lämpimään ja pesemään hikiset vaatteeni. Nyt on lämmin, voin venytellä ja huilata huomista matkaan varten. 6.6.. Alkumatkasta oli vielä peltoja maalaistalojen ympärillä, mutta pian maisemat muuttuivat metsäiseksi. Tie oli kapeaa ja vaihtelevaa, jyrkkiä pitkiä mäkiä ylös ja alas. Tuuli oli edelleen vastainen, onneksi lämpötila oli aiempia päiviä lämpöisempi. Lähes koko matkalla Rautavaaralta Vuokattiin ei ollut mitään palveluja, vasta pari kilometriä ennen päätepistettä oli ensimmäiset kaupat. Matkan aikana viihdytin itseäni tutkimalla ympäröivän metsän yksityiskohtia ja keräämällä ojasta tyhjiä tölkkejä ja pulloja. Niitä kertyikin muovikassillinen Vuokatin läheisyydestä löytyi Naapurinvaaran leirikeskus johon majoituin. Kysyin mahdollisimman halpaa mökkiä, koska kylmään telttailuun ei minulla ollut mitään varusteita, vain kesäkäyttöön tarkoitettu makuupussi. Vastaanotossa ollut rouva Määttä, yksi omistajista, ehdotti, että kävisikö minulle isompi mökki pienen mökin hintaan. Tottakai minulle se sopi. Nyt minulla on iso mökki suihkulla ja saunalla. Huomenna tiistaina on mukava viettää täällä 65-vuotissyntymäpäivää. Kuntorannan yhteystieto Myyntisihteeri Tuija Rahikainen on vuorotteluvapaalla 1.6.2016 12.1.2017 Hänen tilallaan on Virva Wikstedt 1.6 30.11.2016 1.12.2016 12.1.2017 hoitaa tehtävää vastaanoton henkilöstö. Puhelin: 017-5601403, sähköposti: myynti@kuntoranta.fi Koeajo Vuokattiin
34 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN 27 korsolaista oli helmikuussa Kuntorannassa kuntoa kohentamassa ja mielihyvää keräämässä. Viikko oli rentoa ja mukavaa yhdessäoloa. Kunto nousi, vaikka liukkaat kelit haittasivat ulkoliikuntaa. Sisällä kuntoilimme jopa kolme kertaa päivässä. Oli rentoutus-, tasapaino-, ja venyttelyharjoituksia. Jumppaja tasapaino-ohjeita saatiin myös kotiin viemisiksi. Lihaskunnossa ja koko kehossa huomasi tehokkaan ja oikean venyttelyn merkityksen jumpan jälkeen. Altaassa polskuttelu, ulkoaltaassa käynnit, sauna, vesijumppa ja kuntosali oli päivittäinen huvi. Ratkiriemukkaat allastanssit kynttilänvalossa oli mukava kokemus. Huhuli huijakkaa kun oli mukavaa. Kaikkeen sai osallistua oman kunnon mukaan. Koko porukka tykästyi kiinattaren taijivoimistelusta. Kovasti kaikkia kiinnosti myös kiinalainen tietous kehoon vaikuttavista hermopisteistä ja hermoradoista. Taiji’in aiomme tutustua perusteellisemmin mahdollisesti syksyllä. Henkilökohtainen toimiva-testi selvitti kehon toimivuutta ja se puhutti paljon. A-, B-, Cja D-ihmistyypit tuli selvitettyä, rentojen luennoitsijoiden toimesta. Kuntorannan maksullisia palveluja käytettiin ja varsinkin hieroja Arvin kädet saivat kehuja. Luennot liittyivät ikäihmisten terveyden, hyvinvoinin ja tasapainon tärkeyteen. Jotkut vielä jaksoivat illalla tanssia ja laulaa karaokea. Huippukivaa oli Eevan salissa vietetty ohjelmallinen illanvietto Varkauden Eläkeläisten kanssa. Lupsakoiden savolaisten kanssa oli helppo olla kun he viihdyttivät meitä ohjelmasuorituksilla. Oli mm. kaksi naisten tanssiesitystä, Varkauden historiaa, mieskööri ja rytmihäiriöiset. Korsosta oli mukana muutama kuorolainen, he esittivät pari laulua. Oli lystikäs juttu reumatismista, runonlausuntaa ja autoilusketsi, missä vihdoin päästiin perille Kuntorantaan. Ohjelmaesitysten jälkeen alkoi yleiset höpinät. Korsolaiset saivat varkautelaisilta muistoksi maskotin, nimeltään Savonmuaan Mamu. Seuraavana päivänä Raija Puumalainen kävi kertomassa meille Kuntorannan historiasta. Hyvin mielenkiintoista, varsinkin II-polven kuntorantalaisille. Muuta kulttuuriantia edusti Varkauden Teatterissa käynti. Kuntorannan ruoka ja henkilökunta saivat paljon kiitosta ja kehuja. Kaipaamaan jäimme aurinkoisia päiviä, ulkoliikuntaa ja seuraavaa lomaa Kuntorannassa. Viikko oli kaiken kaikkiaan hyvin antoisa. Tämän tapaiseen ”tuettuun lomaan” toivoisi olevan mahdollista osallistua vuosittain. Kaikkien yhteinen mielipide: kaikki muu oli mukavaa, paitsi kotiin lähtö. Terveiset ja kiitokset Kuntorannalle. Korson Eläkeläiset ry Korsolaisille kuntoa ja mielihyvää Kuntorannasta Noin 230 juhlijaa kokoontui 19.5. Paltamon Eläkeläiset ry:n Kylvöjuhlaan ottamaan kesää ja kylvökautta iloisin mielin vastaan. Sää oli mitä parhain. Toukokuun loppupuolelle sijoittuva Kylvöjuhla on yhdistyksemme perinne jo kahden vuosikymmenen ajan. Juhlan juontajana toimi Olavi Ala-Hiiro esitellen ohjelmat mainioin kevennyksin. Yhdistyksen puheenjohtaja Hillevi Koskela avasi juhlan tervehtien juhlaväkeä kertoen havaintoja keväisestä luonnosta. Kylvökauden siunasi Paltamon kirkkoherra Esa Oikarinen. Symbolina olivat kukkien siemenet ja jokaiselle Kainuun aluejärjestön yhdistykselle jaettiin mukaan siunatut kukan siemenet. Toimituksen jälkeen laulettiin nostalginen suvivirsi yhteislauluna, se laulu tuo meille kaikille mieleen omat muistomme. Juhlapuhujana oli Seija Salomaa Kainuun Sote:n kuntayhtymän vanhuspalveluista. Salomaa kertoi, että Kainuun sote:n kuntayhtymän vanhuspalveluissa panostetaan ennaltaehkäisyyn ja hyvinvointiin. HYVÖN-ryhmätilaisuuksiinesimerkiksi kutsutaan kunakin vuonna 75 vuotta täyttäneitä, jotka eivät vielä kuulu säännöllisten palveluiden piiriin. Tilaisuuksissa saa tietoa mm. etuuksista, tapaturmien ehkäisyistä kotona, muistista ja ravinnon sekä terveysliikunnan vaikutuksista. Seija Salomaa halusi jättää ajatuksen siemenen itämään: onko koti riittävän esteetön mahdollisimman turvallisen vanhuuden varalle, että kotona asuminen onnistuu sitten ikääntyneenäkin. Lisäksi hän siteerasi fysioterapeutti Petra Pitkäsen mottoa: ”Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikkumista, mutta aina on liian aikaista lopettaa”. Kansalaisopiston seniorilaulupiiri esitti kolme laulua musiikinopettaja Markku Korhosen johdolla, joista Kesäillan valssi jäi soimaan kuulijoiden mieleen ja keväiseen luontoon. Paltamon kylvöjuhlissa on aina esitetty humoristisia sketsejä, niinpä tässäkin juhlassa esitettiin sketsit Poliisivoimaa ja Hullujen hullu maailma , ohjaus Merja Moilasen. Yleisö otti vastaan esitykset naurunremakoin ja vuorovaikutus oli käsin kosketeltavaa. Seija Marttinen esitti koskettavan runon Valkoinen pääskynen . Arja Jauhiainen toi Eläkeläiset ry:n valtuuston ja Kainuun aluejärjestön terveiset. Jo Paltamon yhdistyksen ”omaksi kevätlauluksi” muodostunut Muurari laulettiin yhteislauluna seisaalleen nousten ja valssin askelin keinuen Olavi Ala-Hiiron ohjaamana ja Markku Korhosen säestyksellä. Juhlat jatkuivat tansseilla Timo Herrasen orkesterin tahdissa. Näin avattiin kesäaika ja lähdettiin ansaitulle lomalle toimeliaan talven jälkeen. Arja Jauhiainen Keski-Suomen Eläkeläiset ry:n aluejärjestön vuotuisen liikuntapäivän järjestelyistä vastasi tänä vuonna Vaajakosken Eläkeläiset ry Liikuntapäivä pidettiin keskiviikkona 27.4 Vaajakoskella nuorisotilassa ja ulkona alkaen. Osallistujia saapui sateisesta säästä huolimatta paikalle 100. Aluksi juotiin tervetuliaiskahvit ja kerrottiin päivän ohjelmasta, sekä Vaajakosken Eläkeläiset ry:n toiminnasta ja historiasta. Ohjelmassa oli liikuntaa, jumppaa, yhteislaulua, ulkona oli mahdollisuus tutustua ja kokeilla frisbeegolfia ja muita pelejä. Sateisen sään vuoksi jouduttiin perumaan Vaajakosken Naissaaren kierros, jossa olisi ollut mahdollisuus kuulla Vaajakosken ja Naissaaren historiasta tarkemmin. Kierros päätettiin siirtää alkusyksyyn, tarekmmasta ajankohdasta ilmoitetaan aluejärjestön kautta järjestöihin. Vaajakosken järjestön naiset olivat tehneet kerhossa tuotteita, sekä leiponeet myyntiin kakkuja ja pulaa joita sai ostaa tuliaisiksi kotiin. Miehet taas hoitivat makkaran grillauksen, ettei päässyt nälkä yllättämään. Kiitos kaikille vieraille, oli hienoa tavata ja vaihtaa kuulumisia eri järjestöjen toiminnasta. Kiitokset oman järjestön henkilöille taas kerran onnistuneesta tapahtumasta. Hyvää ja virkistävää kesää kaikille! Matti Pöppönen s Vaajakosken Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Vaajakoskella liikuttiin 27 Korsolaista oli helmikuussa Kuntorannassa kuntoa kohentamassa ja mielihyvää keräämässä. Viikko oli rentoa ja mukavaa yhdessäoloa. Liikettä riitti kahvion puolellakin. Kylvökauden alku kokosi väen juhlaan Paltamossa Perinteinen Kylvöjuhla kokosi väen Paltamossa. Kuva: Eero Keränen
Nro 4 kesäkuu 2016 – 35 ELÄKELÄINEN Haukiputaan Eläkeläiset ry:n 45-vuotisjuhla oli ohjelman sisällön kuin yleisömäärän osalta menestys. Juhlan pääteema keskittyi haukiputaalaiseen identiteettiin puheissa, pienoisnäytelmässä, lauluissa ja runokoosteissa. Identiteetti on meidän jokaisen näkemys itsestä, kanssaihmisistä ja paikallisuudestamme. Kun tunnemme juuremme ja kotiseutumme, niin pystymme paremmin toimimaan uusissa muuttuvissa olosuhteissa, todettiin juhlassa. Yhdistyksen jäsenet olivat valmistelleet teeman juhlaohjelmaa talven aikana. Haukiputaalainen luonteenpiirre tuli esiin mm. hainaku-runossa: ”Haukiputaalaisuus/ on kotiseuturakkautta, suoraluonteisuutta/ ja omapäisyyttä”. Muutaman vuoden takaisen kuntaliitoksen jälkeen Ouluun kuuluvan Haukiputaan historia, tunnettavuus, elinkeinoelämä ja monipuolinen kulttuuri korostui runossa: ”Sahateollisuus ja paini / nostivat aikanaan Haukiputaan maailmankartalle / sitten / Rauma-Repolan sahan lannisti konkurssi / mutta Martinniemi piti paikkansa”. Tämä ei kuitenkaan lannistanut, vaan: ”Kohta laitoimme/ Hyvonit yllemme/ ja Nokiankin nousuun/ tarvittiin haukiputaalaisia”. Myös juhlaan tervehdyksen tuonut Haukiputaan kirkkoherra Jaakko Tuisku käsitteli paikallisuuden merkitystä itsetunnon kehittäjänä. Hän sitoi kotiseutunäkemyksen merkityksen suomalaisen kansallisuusaatteen herättäjänä pidetyn filosofi Johan Vilhelm Snellmanin ajatuksiin. Juhlapuheen pitänyt Eläkeläiset ry:n hallituksen jäsen Maija-Liisa Ekorre korosti suomalaisuutta erityisesti nykyisin eläkkeellä olevien ns. suurten ikäluokkien merkityksellä. – Meitä eläkeläisiä on turha syyllistää nuorempien sukupolvien riistäjiksi. Suurten ikäluokkien ansioista sodanjälkeisen Suomen syntyvyys oli ennätyksellisen suurta. Se loi runsaasti työtätekeviä käsipareja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen. Hänen mukaansa suuret ikäluokat maksoivat myös sotaa edeltävien sukupolvien eläkkeet ja rahastoivat omalla työllään merkittävän osan rahastoihin omaa eläkettä kerryttämään. Ekorre painotti myös edunvalvontatyön merkitystä. Hyvänä esimerkkinä hän piti ikäihmisten Helsingissä pidettyä mielenilmausta, jonka vaikutuksesta mm. asumistuen heikentäminen saatiin osin torjuttua. Pohjois-Pohjanmaan kuuden joen aluejärjestön puheenjohtaja Paavo Tihinen toi terveiset Ii-jokivarresta kiittäen juhlivaa seuraa aluejärjestön eteen tekemästä työstä. Lyhytrunoissa korostui haukiputaalaisteeman lisäksi myös kevään tulo seuraavien tankarunojen tahtiin. ”Punertavalla/ sammalmättäällä vesi/ lannistaa lumen/ heinäsara vapautuu/ loppukevään rientoihin” ”Toukoinen aura/ uurtaa kynnöspeltoa/ auringon säde/ helmeilee tukassasi/ kietoen minut sinuun”. Taisto Tammela Haukiputaan Eläkeläiset juhli kotiseuturakkauden ja kevääntulon merkeissä Juhlan kahdensadan vieraan kestitys Haukiputaan Heiton talolla hoitui omin voimin. Eturivi vasemmalta Armi Laine, Eeva Karvonen, Paula Karppinen. Takarivi vasemmalta Anna-Maija Barck, Aino Timonen, Raili Korvala, Salli Jämsä. Kuva: Edvin Mattila Heti Vapun jälkeen lähdimme Vuokatti-bussilla, Jari Määttä kuljettajanamme, kohti Savoa. Matka taittui rattoisasti, laulettiin ja rupateltiin iloisesti. Siilinjärvellä pidettiin kahvitauko. Aurinko paistoi Kainuussa mutta Varkaudessa oli lämpimämpää. Lehdet oli jo melkosella hiirenkorvalla ja ruoho vihreämpää. Pääskyset visersivät ja leikatun ruohon tuoksu toi kesäisen tunnelman. Kuntopysäkin Samuli Kinnunen otti meidät sydämellisesti vastaan. Monipuolinen ohjelma jossa oli paljon liikuntaa luennot ja kuntosalit antoivat paljon eväitä arkeemme. Lauloimme yhdessä ja yksinkin karaoketa. Olipa allastanssitkin, joka oli meille aivan uutta hauskuutta . Torstaina kävimme risteilyllä joka oli kesän ensimmäinen. Laivalla savolaiset horoskoopit herättivä vähän hilpeyttä meissä kaikissa. Perjantai-iltana oli orkesteritanssit ja jalalla pantiin koreasti. Lauantaiaamuna Samuli piti meille loppurentoutuksen ja hyvästeli meidät halausten kera.On siinä oikee mies oikeessa työssä. Kotiin tultiin alkuillasta väsyneenä ja tyytyväisinä, Kas kummaa: lämpöinen kevät tuuli ja vihreys oli tullut Sotkamoonkin. Esko Heikkinen sihteeri Sotkamon Eläkeläiset vehreällä virkistyslomalla Sotkamolaiset Kuntorannan keväisessä vehreydessä, tässä jo kotikyytiä odottamassa. ”Haukiputaalaisuus/ on kotiseuturakkautta, suoraluonteisuutta/ ja omapäisyyttä”. KESÄPÄIVÄT Keskiviikkona 17.8. klo 12.00 Iisalmessa Kyllikinrannan lavalla, Eteläntie 249. Juhlapuhujana Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen. Ohjelman tuottavat paikallisyhdistykset Savon alueelta. Lopuksi tanssit, jonka tahdittaa Unikuva-yhtye. Kahvilippu 8 €, sisältää kahvileivän, ohjelman ja tanssit. Tervetuloa! Savon Aluejärjestö ry Kajaanin Eläkeläisten KESÄJUHLA Jormuan lavalla ke 20.7.2016 klo 12-17. Viihteellistä ohjelmaa ja tanssia Kajaanin Harmonikkakerhon tahdittamana. Juhlapuhujana kansanedustaja Katja Hänninen. Kahvilippu 8 e (sisältää pullakahvit). Tervetuloa viihtymään kanssamme kesäiselle lavalle! Jormuan lavan osoite on Häikiömäentie 514 Kajaani Pihlavan Eläkeläiset ry Nyt on juhlan aika , yhdistyksemme täyttää 55 vuotta Kaikki yhdistyksemme jäsenet ovat tervetulleita viettämään juhlaa Pihlavan Vanhalle Koululle 3.syyskuuta klo 12.00 alkaen. – Juhlapuheen pitää Raisa Ranta! – Toimintamme historiaa valaisee puheenjohtajamme Pentti Taronoja! – Maineikas laulukuoromme esiintyy Esa Rauhamaan johdolla! – Tarjolla pientä purtavaa ja juhlan kunniaksi kakkukahvit! – Lopuksi pistämme jalalla koreasti! Ilmoitathan tulostasi 31. heinäkuuta mennessä: Pentti Taronoja puh. 040 702 5038 tai Greeta Valtala puh. 044 348 0564 Parikymmenpäinen joukko Etelä-Vantaan Eläkeläisiä osallistui toukokuussa Kuntorannassa Solariksen tuetulle ryhmäkuntolomalle. Kynnystä osallistumiseen madalsi osaltaan oman yhdistyksen tuki joka mahdollisti yhteisen kimppakyydin tilausbussilla. Viikko koostui liikunta-ja toimintatuokioista ja testeistä, joilla mitattiin mm. tasapainoa, puristusvoimaa ja nopeutta. Viikon ohjelma oli laadittu tasapainoisesti ja aikataulut mahdollistivat että jokainen ehti mukaan. Kuntolomaviikon ohjasivat innostuneet ja persoonalliset ja ammattitaitoiset ohjaajat jotka loihtivat meistä esiin yllättäviä taitoja. Aamujumpassa Taiji:ssa kiinalaisen voimaannuttavan musiikin soidessa taivuimme esittämään niin suomalaista kurkea kuin eksoottista riikinkukkoakin. Kuntoviikko sisälsi ulkoliikuntaa, vesivoimistelua, allastanssitkin, itsepuolustusta, rentoutusta, unohtamatta tärkeää aivojumppaa. Lauloimme myös yhteislauluja pianomusiikin säestyksellä. Viikkoon mahtui myös opastettu Varkauden kaupunkikierros ja veneretki Kuntorannan laiturista. Hyvä sää ja kesään heräävä luonto hemmottelivat kuntolomalaisia. Veden äärelle kanavanrantaan kuljimme lataamaan energiaa luonnosta ja auringosta. Marja-Liisa Viljamaa Hyvää mieltä Kuntorannasta
36 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN 93 vuotta 29.7. Pentti Lindstedt Halikko 91 vuotta 14.8. Mirjami Salminen Loimaa 90 vuotta 16.4. Heino Lämsä Kuusamo 22.6. Sirkka Santala Pihlava 5.7. Veikko Ruotanen Martinniemi 27.7. Maire Aaltonen Lohja 18.8. Mauno Jussila Ruovesi 19.8. Henriikka Jussila Ruovesi 23.8. Anna Pietikäinen Hyvinkää 8.9. Onni Ahonpää Kajaani 85 vuotta 5.6. Anja Lehtolainen Tapuli 24.6. Antti Rimpiläinen Kajaani 27.6. Matti Immonen Vaala 28.6. Joel Hongisto Loimaa 28.6. Mirjam Hiltunen Pielavesi 1.7. Aaro Myllymäki Kokkola 2.7. Ulla Elvi Linnea Kyllönen Porvoo 3.7. Tauno Ritapuu Haukipudas 6.7. Rakel Lantto Pello 15.7. Kauko Hattunen Kajaani 16.7. Väinö Olavi Hyttinen Sonkajärvi 29.7. Liisa Heini Pihlava 3.8. Reino Vauhkonen Pielavesi 14.8. Kaisa Liisa Putila Oulainen 15.8. Heino Matinlompolo Pello 30.8. Eero Piippo Vieremä 9.9. Maija Saastamoinen Pielavesi 80 vuotta 1.6. Liisa Konttaniemi Pello 22.6. Hannes Leskinen Oulun Työväki 24.6. Taisto Leinonen Kajaani 27.6. Sauli Lahtela Lohja 28.6. Leevi Uhlbäck Kuusamo 30.6. Anja Kettunen Kajaani 4.7. Hilda Marjatta Karppinen Vaala 8.7. Antero Halonen Vaala 9.7. Raija Aaltonen Lohja 27.7. Eeva Lehto (Matkoilla) Salpakangas 10.8. Olavi Kananen Pihtipudas 10.8. Liisa Pietilä Pihlava 16.8. Esko Kotilainen Tikkurila 27.8. Mikko Juhani Leinonen Kajaani 27.8. Liisa Saarikko Nakkila Eläkeläisen numerossa 3 olleesta Hakunilan Eläkeläisten syntymäpäiväilmoituksesta oli lehden taittovaiheessa pudonnut pois yksi nimi. Hakunilan Eläkeläiset onnittelee 70 vuotta Kari Natunen Annikki, s. 1938. Elämän paikka: Regnan kylä, Ruotsi. Kuva: Helena Inkeri. Elämän paikat -projektissa joukko helsinkiläisten hoivakotien asukkaita ja heidän läheisiään jakaa kuvin ja tarinoin muistoja elämänsä tärkeistä paikoista. Elämän paikassa ihminen on kokenut jotakin ilahduttavaa tai sykähdyttävää, jotakin ikimuistoista. Projektin aikana osallistujat palasivat valokuvaaja, sosionomi Helena Inkerin kanssa itselleen tärkeään paikkaan valokuvattavaksi. Yhteiset kahvihetket ja keskustelut vanhojen albumi-, dokumenttija taidevalokuvien äärellä siivittivät matkaa muistoihin. Elämän paikat. Suomen valokuvataiteen museo 27.5.–14.8.2016 (Suljettu arkisin 7.6.–23.6. ja 2.8.–5.8.) Kaapelitehdas 2, Tallberginkatu 1G, 00180 Helsinki www.valokuvataiteenmuseo.fi Ikäihmiset matkaavat muistoihin Elämän paikat -näyttelyssä Museoraitti on maatalousteemaisten museoiden valtakunnallinen verkosto, jonka yhteistoimintaa ohjaa Suomen maatalousmuseo Sarka. Verkostoon kuuluu tällä hetkellä 39 museota ympäri Suomen, joista osa on ammatillisesti hoidettuja ja osa harrastajavoimin ylläpidettyjä. Suurimmalle osalle Museoraitin museoista kesä on tärkeintä yleisötoiminnan aikaa. Maatalousteemaisen museoiden kesä on täynnä tapahtumia, talkoita, näyttelyitä, perinneja kotiseutupäiviä, kursseja ja kulttuuri-iltoja. Yhdessä museossa puksuttavat maamoottorit, toisessa raikuvat yhteislaulut. Yhteensä Museoraitin museoissa järjestetään kesän aikana yli sata tapahtumaa. Museoraittiin kuuluvat: Emil Cedercreutzin museo, Etelä-Pohjanmaan traktorimuseo, Eurajoen maatalousmuseo, Finbygrändin maatalousmuseo, Gårdskullan maatalousmuseo, Hinnerjoen kotiseutumuseot, Jalasjärven museo, Kallenaution kestikievari, Kauppilan umpipiha, Kinnarin kotimuseo, Kokemäen museot, Korteniemen perinnetila, Kotajärven autoja traktorimuseo, Kovelan Traktorimuseo, Koveron kruununmetsätorppa, Kullaan kotiseutuja museoyhdistys, Kuokkalan museoraitti, Lepaan Puutarhamuseo, Liehtalanniemen museotila, Liperin maaseutumuseo Tähkä, Loimaan kotiseutumuseo, Museotila Hevossilta, Mustialan maatalousmuseo, Mäkilän Traktorimuseo, Pöytyän kotiseutumuseo, Riuttalan talonpoikaismuseo, Sagalundin museo, Suomen Asutusmuseo, Suomen maatalousmuseo Sarka, Taivassalon museo, Talonpoikaismuseo Yli-Kirra, Talomuseo Glims, Telkkämäen perinnetila, Tervolan kotiseutumuseo, Toivosen Eläinpuisto ja Talonpojanmuseo, Trollbergan traktorija maatalousmuseo, Uotilan tilamuseo, Vantaan maatalousmuseo ja Virtain perinnekylän museot. Maatalousteemaisilla museoilla kesän aikana yli sata tapahtumaa Pellon salaojittaminen vaati tarkkuutta. Kuva: Nils Westermarck / Suomen maatalousmuseo Sarka Lisätietoja Museoraitista, museoista ja tapahtumista: www.museoraitti.fi Suomen maatalousmuseo Sarka Vanhankirkontie 383, 32200 Loimaa www.sarka.fi, info@sarka.fi, p. (02) 763 7700
Nro 4 kesäkuu 2016 – 37 ELÄKELÄINEN Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610 vaihde, fax. 020 743 3619 Sähköpostiosoite:elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivut osoitteessa:www.elakelaiset.fi IBAN FI11 1012 3000 0714 70 IBAN FI80 8000 1900 1086 56 IBAN FI89 5541 2820 0116 00 IBAN FI11 8000 1800 3273 56 Jäsenmaksutili Hannu Partanen toiminnanjohtaja 020 743 3615; 0400 570 951 hannu.partanen@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösihteeri 020 743 3616; 040 839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi Tiina Rajala koulutussihteeri 020 743 3617; 040 582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Tuija Aali toimistonhoitaja jäsenrekisteri materiaalitilaukset 020 743 3610 tuija.aali@elakelaiset.fi Anitta Koski taloussihteeri laskutus, maksatus, ostoja myyntireskontra 020 743 3611; 050 307 1952 anitta.koski@elakelaiset.fi Erja Isaksson toimistosihteeri yhdistysrekisteri syntymäpäivät ja poisnukkuneet syysja kevätkokousilmoitukset 020 743 3614 erja.isaksson@elakelaiset.fi Tuomas Talvila tiedottaja-toimitussihteeri 020 743 3618; 050 570 9716 tuomas.talvila@elakelaiset.fi Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi Petra Åhlström hankekoordinaattori, Verkko ja vempaimet hallintaan (2016 2018) 050 308 0560 petra.ahlstrom@elakelaiset.fi Kuntorannantie 14 78400 Varkaus puh. 017 560 1100/vaihde Myyntipalvelu ja info: Puh. 017 560 1403 myynti@kuntoranta.fi Martti Korhonen puheenjohtaja Irmeli Mandell varapuheenjohtaja eläkeläiset ry Julkaisija Eläkeläiset ry Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset Tuija Aali puh. 020 743 3610; tuija.aali@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 euroa/vsk Muu Eurooppa 36 e/vsk, muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat: 2,00 euroa / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti) Suomalainen Lehtipaino Oy, Kajaani, 2016 Julkaisija Eläkeläiset ry Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset Tuija Aali puh. 020 743 3610; tuija.aali@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 euroa/vsk Muu Eurooppa 36 e/vsk, muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat: 2,00 euroa / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti) Suomalainen Lehtipaino Oy, Kajaani, 2016 Eura-Säkylä-Köyliön Eläkeläiset Martti Kalevi Anttonen Halikon Eläkeläiset Annaliisa Linstedt Rauno Laine Vaalan Eläkeläiset Kerttu Kaarina Jurvelin Kuopio-Kallavesi Eläkeläiset Aarre Johannes Korhonen Kurikan Eläkeläiset Olavi Antero Kuusela Tuula Sanelma Ojala Pudasjärven Eläkeläiset Anna Liisa Honkanen Järvenpään Eläkeläiset Voitto Sakari Sundell Sorsakosken Eläkeläiset Kusti Kaipainen Teuvan Eläkeläiset Aino Raakel Harju Kemijärven Eläkeläiset Tuula Ratavaara Kiveriön-Kärpäsen Eläkeläiset Kauko Haukka Pietarsaaren Eläkeläiset Pertti Nevala Kuusamon Eläkeläiset Hilja Rauha Suorajärvi Pihlavan Eläkeläiset Heikki Antero Koskinen Dragsfjärdin Työväen Eläkeläiset – Dragsfjärds Arbetarpensionärer Åke Valdemar Öhman Muhoksen Eläkeläiset Vappu Johanna Säilynoja Pielaveden Eläkeläiset Hilja Kahelin Oulun Työväen Eläkeläiset Eino Hyvärinen Thelma Kursula Anna-Liisa Salo Savonlinnan Eläkeläiset Paavo Pääkkö Kemijärven Eläkeläiset Urpo Ilmari Alakurtti 1.9. Eino Jalonen Pihlava 2.9. Anja Pikkuhookana Ivalo 4.9. Pirkko Helander Mänttä-Vilppula 7.9. Hilkka Rauäng Pomarkku 8.9. Paavo Heikkinen Kajaani 75 vuotta 8.6. Kerttu Törmänen Vaala 10.6. Seppo Keränen Vaala 11.6. Pekka Varis Etelä-Vantaa 13.6. Sinikka Lahdenperä Kuru 20.6. Elsi Karppinen Pello 23.6. Kaarina Heikkinen Kajaani 28.6. Juhani Oikarinen Kajaani 3.7. Tapani Selin Pihlava 4.7. Ulla Laine Halikko 4.7. Aune Sandvik Pyhäjärvi 4.7. Pentti Parkkinen Pyhäjärvi 10.7. Kumars Mehraiin Tapuli 13.7. Martta Puljujärvi Pello 27.7. Else Selin Pihlava 29.7. Maija-Liisa Koponen Porvoo 30.7. Antti Kulmala Pihlava 30.7. Pentti Mäkilä Loimaa 7.8. Hilkka Sievinen Etelä-Vantaa 9.8. Taisto Väisänen Suomussalmi 12.8. Emma Saarenpää Porvoo 12.8. Kyllikki Romakkaniemi Pello 12.8. Jouko Äijänen Kokkola 12.8. Seija Leskinen Tikkurila 15.8. Marja Leena Nurmi Kokkola 16.8. Keijo Murro Nakkila 17.8. Hilkka Marjatta Lehtonen Porvoo 21.8. Simo Kulmala Loimaa 21.8. Marja Liisa Prittinen Kokkola 22.8. Marita Peltokorpi Etelä-Vantaa 30.8. Pentti Lauronen Suomussalmi 1.9. Matti Sivonen Kajaani 4.9. Ritva Lukkari Suomussalmi 7.9. Riitta Virtanen Kaarina 70 vuotta 8.6. Liisa Grönberg Tapuli 20.6. Auvo Tikka Tikkurila 28.6. Erkki Halonen Tikkurila 28.6. Arja Kuoppala Kotka 2.7. Anneli Pitkänen Porvoo 6.7. Mauno Ensio Kiviaho Pietarsaari 10.7. Katja Peltokangas Kaarina 13.7. Marja-Leena Lehtimäki Nakkila 22.7. Marja-Leena Ikävalko Lohja 23.7. Helvi Hosio Halikko 23.7. Hilkka Meeri-Annikki Uimonen Porvoo 23.7. Reino Martiskainen Kajaani 26.7. Tuula Halttunen Kaarina 29.7. Erkki Karjalainen Korso 31.7. Kaarlo Valkonen Ivalo 10.8. Lasse Olavi Partanen Sonkajärvi 14.8. Kaisu Talosela Lapua 15.8. Tarja Hurme Loimaa 24.8. Seija Anneli Partanen Sonkajärvi 30.8. Raili Halonen Tikkurila 30.8. Jouko Kalervo Ryytty Vieremä 30.8. Rauha Piirainen Kajaani 1.9. Jouko Nikander Pyhtää 4.9. Hannele Ristimäki Loimaa 8.9. Marjatta Kemppainen Suomussalmi 8.9. Urho Peltonen Tikkurila 65 vuotta 20.6. Marja-Leena Nyman Porvoo 26.6. Aulis Lehonmaa Porvoo 5.7. Auvo Kilpeläinen Vaala 10.7. Hannele Kyllikki Karjalainen Sonkajärvi 15.7. Sirkka-Liisa Juntunen Suomussalmi 30.7. Juhani Piironen Korso 27.8. Sylva Wallin Pihlava 7.9. Veikko Huovinen Suomussalmi 60 vuotta 2.7. Esko Kullervo Huusko Sonkajärvi 15.8. Eila Karhapää Suomussalmi 19.8. Erja Siniluoto Oulainen 12.9. Tapani Rönnqvist Pihlava
38 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN Tampereen Eläkeläiset ry:n maineikas kuoro Taipumattomat piti 50-vuotiskonserttinsa 13.4. Tapiolassa. Kuoro harjoittelee kerran viikossa Aune Miettisen johdolla ja Antti Huusarin säestyksellä. Kuoro esiintyy miltei aina yhdistyksen omissa kuukausitapaamisissa ja muissa juhlissa, vanhusten palvelutaloissa ja -kodeissa, eläkeläisyhdistysten yhteisissä konserteissa, kaupungin järjestämissä kesäisissä puistokonserteissa jne. Kuoro on myös järjestänyt monena vuotena Vapun alla työväenlaulukonsertin. Kuoron ohjelmisto on vaihteleva haikeasta iloiseen. Kuorossa on 33–35 laulajaa. Kuoron miehet laulavat myös Tervaskannot-nimellä ja naisetkin ovat aloitelleet omalla ohjelmalla. Taipumattomien vieraina 50-vuotiskonsertissa esiintyi Sisukkaat-kuoro. Kuva: Petra Viitaniemi Teksti: Maire Kauhanen. Mitä kummaa, mitä kummaa sainkaan kuulla: Hämeenlinnan eläkeläiset juhlistavat äitienpäivää muistamalla myös miehiä kakkukahveilla. Virallista äitienpäivää seuraavana maanantaina astuin kokoontumistilaamme, Birgeriin, kohdatakseni sihteerimme upeasti kattamat kahvipöydät ja nenääni lehahti kutsuva, tuoreen kahvin tuoksu. Pöydät täyttyivät pikkuhiljaa ja toden totta, usea mieskin oli saapunut paikalle. Ilman miehiähän ei olisi meitä äitejäkään. Miehet kajauttivat ilmoille serenadin äideille, johon me kaikki saimme yhtyä mukaan. Kohta meidät äidit kukittivat pari yhdistykseemme kuuluvaa kädentaitajaa; ja mikä ihana minikukkakimppu – se kukkii pöydälläni edelleen runsaan parin viikon jälkeenkin. Saimme istua rauhassa rupatellen äitiydestä ja kesän ohjelmistamme nauttien herkullisista tarjoiluista ja mikä parasta – pöytiin tarjoiltuna. Yhteisöllisyys ja pienet juhlahetket ovat yhdistystoiminnan tärkeitä kulmakiviä. Seuraavia leppoisia tilaisuuksia odotellen, Yksi äideistä Kesän koittaessa Oulun Eläkeläisillä on takanaan toiminnantäyteinen puolivuotiskausi. Tammikuussa alkanut maanantaikerhotoiminta jatkui aina toukokuun loppuun, jonka jälkeen kaikkinainen toiminta, aina lavatansseja myöten, siirrettiin Vaaskelaan, Oulun Eläkeläiset ry:n kesäpaikkaan. Talven aikana tehtiin useita retkiä ja matkoja. Johtokunta kokoili, pähkäili, suunnitteli ja ideoi järjestön toimintoja ja tulevaisuutta. Myyjäiset keräsivät väkeä runsaasti paikalle ja järjestön kevätkokous kiinnosti jäsenistöä. Talvipäivät pilkkikilpailuneen olivat ensimmäinen yhteinen ulkoilutapahtuma Vaaskelassa. Pilkkikilpailuilla on hyvin aktiivinen harrastelijajoukko, tuo hiljaisten, saalista piiloittelevien kilpailijoitten ryhmä. Saalis pistetään vaivihkaa pussiin ja pussi reppuun. Lähinaapuripilkkijöitä kyllä pyritään tarkkailemaan, tuleeko saalista. Kevätpäivän sää suosi tapahtumaa. Nollan kelit, vähän aurinkokin kurkisteli pilven raosta. Toistakymmentä pilkkijää saapasteli punnitukseen kaloineen ja voittajaksi selvisi Vilho Nevala, toisena Olavi Peltoniemi ja kolmas oli Veikko Saarela. Mainiot emännät syötti ja kahvitti kaikki talvipäivien osallistujat. Emännätkin kyllä palkittiin. Vappua juhlittiin ”Vaaskelassa” soiton ja laulun kera, grilli savusi, sima ja munkit kahvin kera maistuivat. Oulun Eläkeläiset ry on kurssittanut jäseniään useilla eri kursseilla tavoitteena toiminnan jatkuvuus ja tehostaminen. Vaaskela on kesäaikana avoinna kaikille Eläkeläiset ry:n jäsenille ystävineen. Piipahda kulkiessa vaikkapa lavatansseissa tai muuten vain kahvittelemassa! Toivotan kaikille hyvää kesää. Olavi Peltoniemi Oulun eläkeläiset ry:n tiedotus sihteeri. Olen huomannut, että olen projektien keräilijä. Ai, ettekö tiedä mikä on projekti? Minäpä kerron: se on tehtävä, jolla on tavoite. Tavoitteena on saada jotain aikaan. Minun projektieni yleisin tavoite on saada rikkinäisestä, tai vanhasta laitteesta ehjä ja käyttökelpoinen. Projektit alkavat tiettynä päivänä ja päättyvät jonain toisena päivänä. Innostun heti, kun joku kertoo, että hänellä on joku viallinen tietokone, elektroninen laite, tai vastaava, jonka oletan osaavani korjata. Tarjoudun ottamaan mainitun laitteen haltuuni. Saatuani sen, taltioin sen projektivarastoni (entinen vaatekaappi) hyllylle (entinen kenkähylly). Kengät olen joutunut sijoittamaan eri puolille huoneistoa. Saan mukavasti sisäliikuntaa, kun etsin kenkiäni etenkin vuodenaikojen vaihtuessa. Niitä löytyy mitä mielikuvituksellisimmista paikoista. Aika usein niitä löytyy sängyn tai sohvan alta. Pakastimesta en ole vielä löytänyt yksiäkään kenkiäni. Projektivarastossani on yksi rikkinäinen quadrokopteri, läppäreitä … odottakaas … nyt täytyy ottaa sormet avuksi, että pystyn laskemaan montako niitä on: pikkurilli, nimetön, keskisormi … juu, ei niitä ole kuin vasta kolme! Vielä mahtuu lisää. Ei lopu projektit, eikä varastotila kesken! Halleluja! Projektivarastooni mahtuisi aika monta tabletti PC:tä. Niitä ei ole vielä yhtään. Tosin, jos niitä tulee kymmenittäin, ostan vaatetelineen olohuoneeseen. Sinnehän kauluspaidat hyvin sopivat, eikö vain? Muualla ei näet ole tilaa. Nyt tulee tämän kirjoituksen riskialttein kohta: kerron käsitykseni naissukupuolen projekteista. Tunnustan suoraan, että käsitykseni on taatusti sovinistinen, joten vakaumukselliset feministit, ynnä muut miehiä inhoavat ihmiset, saavat aivan vapaasti lyödä allekirjoittaneen otsaan SOVINISTISIKA leiman. Uskokaa tai älkää, mutta jotkut naisetkin keräävät projekteja. Heillä yleisin keräilykohde on erilaiset ompeluprojektit. Olen kuullut, että joillakin miehillä on vaikeuksia löytää omien korjausprojektiensa suorittamiseen tarvittavia työkaluja vaatehuoneesta kankaanpalasten alta. Odotan innolla uutta päivää. Minkä uuden projektin saan varastooni tänään? Pääsen tekemään projektisuunnitelman. Aikataulutus on projektisuunnitelman tärkein osa. Yleispätevä ja varmasti toteutuva aikataulutus omille projekteilleni on: projektin alkamispäivä tuntematon, suunniteltu projektin päättymispäivä joskus. Olli Ohvilainen Lisää varkautelaisen Pekka Sevannon pakinoita löytyy verkosta osoitteesta: pakinoitablog.wordpress.com Projektien keräilyä Laulusta voimaa Hämeenlinnan Eläkeläiset juhlistivat äitejä Näin Oulussa
Nro 4 kesäkuu 2016 – 39 ELÄKELÄINEN Leskirouva Katiska Krypton 3/2016 ratkaisu Ristikko 4/2016 Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Krypton 3/2016 oikein ratkaisseiden joukosta onnetar nosti seuraavat nimet: Saini Asikainen, Kaavi ja Marja-Terttu Järvinen, Ruotsinpyhtää. Onnittelut voittajille ja hyvää kesää kaikille tehtävien ystäville! Ristikon 4/2016 ratkaisut on lähetettävä 26. elokuuta mennessä osoitteella: Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävän ratkaisun lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana RISTIKKO.