NUMERO 3 – TOUKOKUU 2016 www.elakelaiset.fi Seuraa meitä myös Facebookissa: www.facebook.com/elakelaisetry Turvapaikka Suomesta Eläkeläiset ry järjestää jäsenilleen ja ystävilleen valokuvauskilpailun ja kirjoituskilpailun osana valmistautumista Vuokatin Kesäpäiviin 2017. Kirjoituskilpailun teemana on ”Suomi 100 – työllä rakennettu”. Valokuvakilpailu kunnioittaa legendaarista työväen valokuvaajaa Yrjö Lintusta (kuvassa) jonka syntymästä ensi vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta. Kilpailut kutsuvat kirjoittamaan ja valokuvaaamaan Punainen Risti auttaa maahan tulleita turvapaikanhakijoita mm. Cherson pakolaisleirillä Kreikassa. Kuva: Mirva Helenius / Suomen Punainen Risti. Maailman humanitäärinen kriisi kolkuttelee myös suomalaisten ovia. Viime vuonna Suomeen tuli runsaat 32 000 turvapaikanhakijaa. Suomen Punaisen Ristin maahanmuuttajaohjelman kehittämispäällikkö Johanna Matikainen muistuttaa, että vaikka ihmiset voivat lähteä kotimaastaan myös materiaalisesti paremman elämän perässä, etsii suurin osa kuitenkin suojaa ja turvaa kotimaidensa levottomista oloista. Sivut 16-23 Sivu 4 Sivu 6 Syystärräysten 2014 ohjelmassa oli mm. Kesän sato talteen -säilöntäkilpailu. Aimo Röpetti esitteli tuotteitaan. Totta kai Syystärräyksiin! Eläkeläiset ry:n jäsenistön suositut yhteistapaamiset, Syystärräykset, tulevat taas. Käymme kohti kesää, mutta juuri nyt on korkea aika ilmoittautua mukaan syksyn rientoihin. Luvassa on tanssia, kilpailuja, tietoa ja opastusta ja paljon muuta. Toimi heti ja varaa paikkasi toukokuun aikana! Tietopaketti Syystärräyksistä löytyy tästä lehdestä.
2 – Nro 3 toukokuu 2016 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Puheenjohtajan palsta MARTTI KORHONEN H umanitaarinen kriisi kolkuttelee myös suomalaisten ovia. Viime vuonna Suomeen tuli yli 32 000 turvapaikanhakijaa. Näillä johtolauseilla avaa toimittaja Ida Kettunen lehtemme tässä numerossa julkaistavan ajankohtaisen kirjoituskokonaisuuden Turvapaikka Suomesta. Jutun haastattelussa Suomen Punaisen Ristin maahanmuutto-ohjelman kehittämispäällikkö Johanna Matikainen kuvaa Eurooppaa koettelevan poikkeuksellisen suuren pakolaisaallon perimmäisiä syitä ja seurauksia. Samalla hän avaa kansainvälisiin sopimuksiin ja kotimaisiin normeihin perustuvia pakolaistyön periaatteita ja toimintatapoja. Lehden numerossa on myös muita pakolaisuutta, maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta käsitteleviä ja niitä tavalla tai toisella sivuavia juttuja. Monikulttuurinen toiminta on osa järjestömme toimintaa. Lehti haluaa tarjota toiminnan tueksi tietoa ja keskustelun sytykkeitä. Suomi on sijaintinsa ja passiivisen maahanmuuttopolitiikkansa vuoksi jäänyt viime syksyyn asti syrjään turvapaikanhakijoiden eurooppalaisista valtavirroista. Ne ovat koetelleet voittopuolisesti Etelä-Eurooppaa. Aktiivisia turvapaikanhakijoiden vastaanottajia ovat pohjoisessa olleet Saksa, Ruotsi ja aiemmin myös Tanska. Kun Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueellisten sotien ja yhteiskunnallisten kriisien kärjistymisten vuoksi turvapaikkahakijoiden määrät Eurooppaan moninkertaistuivat ja kun samanaikaisesti useat Euroopan maat ryhtyivät yksipuolisesti sulkemaan rajojaan, ylsi pakolaisvirta poikkeuksellisella voimalla myös Suomeen. Viime vuoden aikana Suomeen jätettiin enemmän turvapaikkahakemuksia kuin kymmenen edellisen vuoden aikana yhteensä. Kuukausiennätys tehtiin syyskuussa, jolloin turvapaikanhakijoina maahan tuli lähes 10 836 henkilöä. Nyt tilanne on rauhoittunut. Maaliskuussa turvapaikkaa haki 359 henkeä. Se on kaksi turvapaikanhakijaa enemmän kuin vuosi sitten maaliskuussa (HS 25.4.). Maahanmuuttokriisi on näyttäytynyt myös EU:n kriisinä, koska se on ollut kyvytön tilanteen edellyttämiin yhteisiin linjauksiin. Vaikka tilanne on juuri nyt jollakin tavoin hallinnassa, vakaaksi sitä ei kuitenkaan voi väittää. EU:lla ei edelleenkään ole kaikkien jäsenmaittensa tunnustamaa politiikkaa eikä pysyviä toiminnan rakenteita turvapaikkakysymyksissä. Suomi on, usean muun EU-maan tavoin, kiristänyt monta piirua omaa turvapaikkapolitiikkaansa. Osin se on tapahtunut niin, että hallitusta arvostellaan kansainvälisten sopimusten ja oman perustuslakimme venyttämisestä. Vuoden 2011 eduskuntavaaleja alla suomalaiseen julkiseen poliittiseen keskustelun nousivat muuta Eurooppa seuraten voimalla oikeistopopulistiset äänenpainot. Kantava teema niissä on avoin vihamielisyys tai vähintäänkin väheksyvä suhtautuminen turvapaikanhakijoihin ja maahanmuuttajiin. Sosiaalisessa mediassa laajalti viljelty rasistinen puhe käännetään julkisuudessa maahanmuuttokriittisyydeksi. Samalla vedotaan mielipiteenilmaisun vapauteen ja vaaditaan suvaitsevaisuutta omille rasistisille puheille. Valtajulkisuus on nielaissut toimintatavan kritiikittömästi. Johtavat poliitikot ovat useaan kertaan myötäilleet sitä. Tilannetta hämmennetään vielä puhumalla rasismin ja vihapuheen yhteydessä molempien ääripäiden tuomitsemisesta. Ulkoja turvallisuuspolitiikan toimittaja Kari Huhta osuu terävästi asian ytimeen (HS 23.3.2016) vaatimuksessaan käsitteiden tarkentamisesta: rasismin vastustaminen ei ole rasismia, suvaitsevaisuus on tasa-arvon perusedellytys, eikä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion puolustaminen ole mikään ääripää. Linjauksissaan Eläkeläiset ry nojaa yhdessä hyväksyttyihin arvoihin; tasa-arvoon, ihmisarvon kunnioittamiseen ja solidaarisuuteen heikoimpia kohtaan. Ihmisarvo on jakamaton. Se ei rajaudu syntyperän, kansallisuuden, yhteiskunnallisen aseman, ihonvärin, sukupuolen, iän tai uskonnollisen ja muun vakaumuksen suhteen. Solidaarisuus ylittää globaalissa maailmassa maiden ja mannerten rajat, samoin toiminta yhteiskunnallisen eriarvoisuuden lievittämiseksi, tasa-arvon edistämiseksi ja ristiriitojen rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi. Kun monikulttuurisuus on lisääntyvästi läsnä yhteiskunnassamme, tulee siitä myös osa eläkeläisten elämää. Monin paikoin se on jo osa arkea. Kohtaamme sen päivittäin kaduilla ja toreilla. Julkisen tilan lisäksi se on myös läsnä erilaisissa palvelutilanteissa mukaan lukien sosiaalija terveyspalvelut sekä vanhustenhuolto. Osalle monikulttuurisuus on myös ystävyysja perhesuhteiden kautta luontevaa lähiyhteisöä, sukua ja perhettä. Maahanmuutto ja monikulttuurisuus puhuttavat myös eläkeläisiä Palaneen haju leviää sote-sopasta. Hallituksen huhtikuun alkupuolella julkistamista sote-linjauksista päätellen hanke on lopullisesti karannut poliittisten valmistelijoiden käsistä. Tai ehkä parempi määritelmä olisi, että peesaajien käsistä. Jos se nyt on käsissä koskaan ollutkaan. Hanke, jonka tarkoitus alunperin oli lisätä demokratiaa on kääntymässä hankkeeksi, jolla demokratia viedään kokonaan. Ei nyt ihan Panamaan asti, mutta yhtiöihin, joihin ei demokratian käsi yllä eivätkä vaaleilla valitut kurkota. Palvelut piti saada kuntoon ja turvata ne tarvitseville. Nyt ne aiotaan viedä bisneksen ehdoilla tapahtuvaksi toiminnaksi. Hallituksen hahmottelemaan pakettiin kuuluu julkisten sosiaalija terveyspalvelujen yhtiöittäminen. Tätä linjaa ajetaan, vaikka esimerkiksi Ylen haastattelemat oikeusoppineetkritisoivat, että sote-palveluja siirretään nyt markkinavoimien armoille EU-korttia käyttämällä – vaikka siihen ei olisi mitään pakkoa. Valinnanvapautta on hehkutettu. Joidenkin mielestä se muka on kansalaiselle tärkeintä. Ei ole. Tärkeintä on saada laadukkaita, kustannuksiltaan kaikille mahdollisia terveys ja sosiaalipalveluja. Hyvinvointiyhteiskunnan rakennetta ollaan nyt murtamassa perusteellisesti. Yhteinen vastuu ja tasavertaisen palvelut ollaan uhraamassa bisneksen alttarille. Voidaan kysyä, missä on se maa, jossa olisi näillä hallituksen suunnitelman mukaisilla malleilla saatu kansalaisille parempaa tulosta sote-palveluissa, kuin mitä Pohjoismaissa on saatu aikaan. Vastaan, että ei missään. Sellaista esimerkkiä ei ole. Tämä on siis puhdas markkinaideologinen hanke, jonka maksavat pienituloiset kansalaiset. En epäile, etteikö palveluja tulevaisuudessakin saa. Niiden edellytyksenä vain on paksu lompakko. Ps. Eläkeläisten asumistuki oli taas kohteena. Nyt siihen iski Kelan pääjohtaja Liisa Hyssälä, joka lehtihaastattelussa kertoi pitävänsä esimerkiksi eläkeläisten asumistukea liian hyvänä työttömiin ja lapsiperheisiin verrattuna. On tämä mennyt mallilleen, jos Kelan toimesta hallitusta konsultoidaan julkisuudessa siitä, mitä keltäkin pitää leikata. Suutari pysyköön lestissään. Kyllä ne osaavat ilman konsulttejakin leikkauksia tehdä. Liiankin hyvin. Sote-soppaa
Nro 3 toukokuu 2016 – 3 ELÄKELÄINEN Kalevi Kivistö Nokialla: ”Eläkeläisköyhyyden riskejä ovat ikä, sukupuoli ja yksinäisyys” –Eläkepolitiikasta keskusteltaessa on viritelty sukupolvien välistä kiistaa, vaikka nykyisten eläkeläisten sukupolvi on rakentanut hyvinvointiyhteiskunnan palveluineen niin varhaiskasvatuksen, koulutuksen, terveydenhoidon kuin sosiaaliturvankin alalla. Tämä sukupolvi edeltäjineen on kerryttänyt palkanmaksuvarastaan eläkerahastot, joiden tuotto tekee mahdolliseksi eläkemaksujen ennallaan pitämisen niin kauas kuin silmä siintää. –Eduskunnan tulisikin vaatia kunnollinen selvitys rahastoista, kuinka suuriksi ne on tarkoitus kasvattaa ja miten niiden varoja voitaisiin käyttää suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseen. Näin totesi Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö 6. huhtikuuta puhuessaan Nokian eläkeläisten kutsukerhossa yli 200 hengen yleisölle. Eläkeindeksin muuttamista koskevaan kansalaisaloitteeseen kertyi 85 000 nimeä. Kivistö toivoo, että kansanedustajat käyttävät syksyllä tilaisuuden keskustelemalla eläkeja ikääntymispolitiikasta laajemmin. –Vaikka aloitteen vastaanotto esimerkiksi eduskuntapuolueiden piirissä on ollut suhteellisen nuiva, ei eduskunta voi asiasta keskustelemista välttää. Siksi on syytä toivoa, että eduskunta keskustellessaan keinoja erityisesti eläkeläisköyhyyden voittamiseksi. Taas omaishoitajilta nipistetään Ikääntymispolitiikan avainkysymyksiä ovat vanhusten hoiva ja eläketurva. Vanhuspalvelulakia on Kivistön mukaan muutettu poistamalla ympärivuorokautiseen hoitoon pääsyn perusteista oikeus arvokkaaseen elämään. Hallitus aikoo poistaa laista myös kunnille asetetun velvoitteen, jonka mukaa kunnan tulee laatia valtuustokausittain ikääntyvän väestön tilaa ja palvelutarpeita arvioiva suunnitelma. – Jo vanhuspalvelulaissa luvattiin lisätä kotihoidon osuutta, omaishoitoa ja terveysteknologiaa. Omaishoidon voimavarojen lisäys, yksi vapaapäivä lisää omaishoitajalle, on sinänsä hyvä asia. Samalla kuitenkin vähennetään ympärivuorokautiseen hoitoon osoitettavaa euromääräistä tukea kolminkertaisesti omaishoidon saamaan lisäykseen verrattuna. Yhdellä lisävapaapäivällä ”ostetaan” siis muutos, jolla entistä huonokuntoisempia vanhuksia jätetään omaisten hoidon varaan. Kivistö muistutti, että kotihoidon osuuden lisääntyminen edellyttäisi kotipalveluihin ja -hoitoon suunnattujen palvelujen ja muiden voimavarojen lisäämistä. –Taloudellisesti suurin haaste on pakotien remontoiminen esteettömiksi. Ympäristöministeriö arvioi korjaustarpeen vuoteen 2030 mennessä olevan 700 000 asuntoa. Hallitus ei kuitenkaan reagoi tähän tarpeeseen budjetissaan. Tähän tarkoitukseen varatut määrärahat vähenevät eivätkä suinkaan lisäänny. Kivistön mukaan eläkeläisköyhyyden kolme suurinta riskiä ovat ikä, sukupuoli ja yksinäisyys. Yli 75-vuotiailla köyhyys nuorempiin eläkeläisiin verrattuna on noin kolminkertainen. Ja 75 vuotta täyttäneiden yhden hengen talouksissa pienituloisuus on noin viisi kertaa yleisempää kuin pariskuntien keskuudessa. Kaikkein vaikein tilanne on yksin elävillä iäkkäillä naiseläkeläisillä, joista 40 prosenttia jää pienituloisuusrajan alapuolelle. Heistä monien oma eläke on jäänyt pieneksi, koska työura palkkatyössä on saattanut jäädä lyhyeksi ja katkonaiseksi tai puuttumaan kokonaan. Siksi työeläkkeen karttuma on jäänyt pieneksi tai sitä ei ole kertynyt. –Viimeisimmän tiedon mukaan noin 200 000 eläkeläistä jää köyhyysrajan alle. Nuorempien (65-74 -vuotiaiden) keskuudessa pienituloisten osuus on laskenut noin puoleen vuoden 2007 tilanteeseen verrattuna, ja vanhempienkin keskuudessa laskua oli noin kolmannes. Kelan Hyssälän nurikurinen tasa-arvopolitiikka Kivistö ihmetteli Kelan pääjohtaja Liisa Hyssälän esitystä eläkeläisten asumistuen yhdistämistä yleiseen asumistukeen, jota sitäkin hallitus jo syksyllä leikkasi. Hyssälä vetoaa siihen, että on ryhmiä, kuten pitkäaikaistyöttömät, joiden perusturva ja elämäntilanne on vieläkin heikompi. –On nurinkurista tasa-arvopolitiikkaa heikentää muiden toimeentulominimin rajoilla elävien ryhmien asema yhtä heikoksi kuin se on kaikkein vaikeimmassa asemassa olevilla. Asumistuen heikennyksellä mitätöitäisiin se työ, jota mm. eläkeläisjärjestöt ovat tehneet eläkeläisköyhyyden vähentämiseksi. Ainoa inhimillinen tapa korjata tilanne on parantaa pitkäaikaistyöttömien perusturvaa. Ei tule indeksiä, jota leikata Koska reaaliansiot nousivat 2000-luvun alussa, jäi eläkkeiden kehitys taitetun indeksin takia noin puoleen ansiotason kehityksestä. Tästä syystä eläkeläiset eivät ole pysyneet mukana muiden tulonsaajien elintason nousussa. Ongelmaa on vielä syventänyt viime vuonna tapahtunut indeksin leikkaaminen, jota veromuutokset kompensoivat vain osittain. –Ja indeksien leikkaamista hallitus lupaa ohjelmassaan edelleen jatkaa. Tosin sillä on nyt ongelmana se, että hintaja ansiokehityksen pysähdyttyä ei tule indeksiä, jota leikata. Tänä vuonnahan kansaneläkkeet jopa laskivat ja ainakin jollakin taholla hallituksessa on vaadittu eläkkeiden leikkaamista tavoiteltujen säästöjen kerryttämiseksi. Eläkeläiset ry on vastustanut tiukasti indeksien leikkaamista ja esittänyt palaamista ns. puoliväli-indeksiin. Asiaa selvitelleessä ministeriön työryhmässä esittivät Eetun edustajat ansiotason osuuden nostamista kymmenellä prosenttiyksiköllä. –Kansalaisaloitteessa tavoite on kuitenkin vielä kunnianhimoisempi: ansiotason osuuden nostaminen sataan prosenttiin. JUHA DRUFVA Kalevi Kivistö toivoo eduskunnan käyvän laajan keskustelun eläkeja ikääntymispolitiikasta. Kuva: Pentti Suntinen
4 – Nro 3 toukokuu 2016 ELÄKELÄINEN Syystärräykset 2016 ohjelma Tulopäivä klo 14.30 Majoittuminen ja tulokahvit klo 14-20 Kylpyläja allasosasto auki klo 15.30 Avajaiset, Eevansali klo 16.00 Aluejärjestöjen välinen puhujakilpailu, Eevansali klo 14.00-15.30 Verkko ja vempaimet hallintaan -hanke esittäytyy, Petra Åhlström, Eevankabinetti klo 16-18.30 Päivällinen, ravintola Aikamies klo 18.30 Aluejärjestöjen välinen lausuntakilpailu, Eevansali klo 20.00 Karaoketanssit ja karaokekilpailun 1.kierros, ravintola Aikamies Toinen päivä klo 7-20 Kylpyläja allasosasto auki •Ohjattuaallasjumppaaklo9.30-10, 10.30 -11 ja 16-16.30 klo 7.30-10 Aamupala klo 11.30-16 Tanssitori, toimintasali •Mahdollisuustutustuaeritanssimuotoihin ohjaajien opastukselle klo 11.30-16 Verkko ja vempaimet hallintaan -hanke esittäytyy, Petra Åhlström, Eevankabinetti klo 12.00 Ohjattua ulkoliikuntaa klo 9-10 Syysruukun säihkettä -kilpailutöiden esille laittaminen, Eevansalin aula klo 10.00 Kesäpäivät 2017 Vuokatissa: Tietoa ja opastusta, Eevansali klo 10-17 Syysruukun säihkettä -kilpailutyöt esillä Eevansalin aulassa, yleisöäänestys klo 11-15 Iltamaverstas , tarkoitettu iltamissa esiintyville, ohjaaja Aune Lind, yläsali klo 15-16 Eurot ojennuksessa – taloudenpidon kultajyviä, taloussihteeri Anitta Koski, Eevansali klo 16-18.30 Päivällinen klo 19.00 Iltamat, Eevansali klo 20.30 Karaokekilpailun 2. kierros ja orkesteritanssit, ravintola Aikamies Kolmas päivä klo 7-10 Kylpyläja allasosasto auki klo 7.30-10 Aamupala klo 09.00 mennessä huoneiden luovutus klo 10.00 Lähtölaulut, Eevansali •Palkintojenjako •Lähtölaulu Organisointi l Aluetoimikunnassa sovitaan, miten aluejärjestön paikkakiintiö jaetaan paikallisyhdistysten kesken. Etusijalla ovat ne yhdistykset, jotka edellisellä kerralla eivät päässeet tapahtumaan! l Paikallisyhdistykset ilmoittavat aluejärjestön matkavastaavalle oman ryhmänsä osallistujatiedot: nimet, toive huonekaverista, ruokavalio, liikuntaeste, kenelle paikallisyhdistyksen lasku lähetetään. l Aluejärjestön matkavastaava toimittaa tiedot Kuntorantaan. Aikataulu l Paikallisyhdistykset kokoavat omia ryhmiään saamansa osallistujakiintiön mukaan ja tiedottavat osallistujatiedot viimeistään 15.6. mennessä oman aluejärjestönsä matkavastaavalle (lista matkavastaavista on tämän ilmoituksen oikeassa laidassa). l Kuntoranta lähettää laskut paikallisyhdistyksille heti 15.6. jälkeen. Rahat pitää siis olla kooottuna siihen mennessä l Muutokset osallistujatietoihin pitää toimittaa aluejärjestön matkavastaavalle ennen 4.8. Hinta l 135 €/osallistuja, sisältää: majoitus 2hh, aamiainen x 2, päivällinen x2, kahvi x 2 (tulokahvi, iltapäiväkahvi toisena tapahtumapäivänä), Kylpylän käyttö, kuntosalin käyttö, karaoketanssit karaokekilpailun yhteydessä sekä orkesteritanssit, tärräysten tapahtumat ja muu ohjelma. Majoittuminen 28.-29.8., 4.–5.9. l 25 €/henkilö, sis. majoitus 2hh aamupalalla. Ruokailu 28.8., 4.9. l 12 €/ruokailija, sis. ruokailu seisovasta pöydästä ruokajuomineen. Edellyttää vähintään 20 ruokailijaa ja ennakkotilausta. Ruokailun aika sovittavissa. Syystärräykset 2016 Eläkeläiset ry Syystärräysten ajankohdat ja aluejärjestöjen nimeämät matkavastaavat 29.-31.8. Lappi (50 henkilöä): Kari Puolakka, kari.puolakka13@gmail.com, puh. 040 513 2235 Kainuu (50): Antero Kyllönen, antero.kyllonen@saunalahti.fi,puh.0400282763 Jokilaaksot (50): Maija Nurminen, maijaliisa.nurminen@gmail.com, puh. 040 7158 450 Kaakkois-Suomi (60): Aimo Röpetti, aimo.ropetti@pp.inet.fi,puh.0500550551 (suluissa aluejärjestöjen asettamat osallistujatavoitteet, osallistujia yhteensä 210 ) 31.8-2.9. Pirkanmaa (50): Elisa Nordberg, Lehtikatu 7 B 7, 33340 Tampere, puh. 040 717 9592 Satakunta (40): Pentti Ranta, Harjavallantie 319, 29250 NAKKILA, puh. 0440 125 318 Varsinais-Suomi (40): Pertti Nurmi, pertti.nurmi@gmail.com, puh. 045 352 3923 Savo (50): Leo Ruotsalainen, Vaihteenkorva 3, 71910 ALAPITKÄ, puh. 050 544 8882 Etelä-Häme (40): Sirkka Toivonen, sirkka.toivonen@pp.inet.fi,puh.0505496219 (suluissa aluejärjestöjen asettamat osallistujatavoitteet, osallistujia yhteensä 220) 2.-4.9. Pohjois-Karjala (40): Tauno Nevalainen, nevtau-2@suomi24.fi,puh.0407013674 Keski-Suomi (50): Viljo Kumpulainen, viljo.kumpulainen1@luukku.com, puh. 040 757 0082 Helsinki (40): Antti Henriksson, antti.henriksson@pp3.inet.fi,puh.0453499994 Uusimaa (40): Marja-Leena Meling, mani.meling@dnainternet.net, puh. 040 768 3404 Pohjanmaa (50): Seija Tikkanen, seija.tikkanen@outlook.com, puh. 045-1313521 (Suluissa aluejärjestöjen asettamat osallistujatavoitteet, osallistujia yhteensä 220) Syystärräysten kilpailut • Karaoke-laulukilpailu: enintään 3 laulajaa/aluejärjestö, 1. kierroksella kaksi laulua/laulaja, 2. kierroksella 1 laulu/laulaja •Puhujakilpailu: enintään 2 puhujaa/aluejärjestö, puheen kesto enintään 7 minuuttia, teema tietotekniikka •Lausuntakilpailu: enintään 3 lausujaa/aluejärjestö, runojen teema ”elämä on tanssi” •Syysruukun säihkettä -kilpailu kukka-asetelman tekemisessä kukin kilpailija tekee kukkaruukkuun, max 20 litraa, multaan istutetun kukka-asetelman, joka on tarkoitettu parvekkeelle, terassille, ovenpieleen tms. ulkotilaan kukkien lisäksi asetelmassa saa käyttää luonnosta poimittuja materiaaleja ja muita koristeita kilpailijoiden määrää/aluejärjestö ei ole rajoitettu •Äijäkasvisruokaa -reseptikilpailu kukin kilpailija toimittaa oman äijäkasvisruokareseptinsä A4-paperille joko käsin tai koneella kirjoitettuna reseptistä pitää käydä ilmi kaikki ruokaan tarvittavat raaka-aineet määrineen sekä valmistusohje kilpailijoiden määrää/aluejärjestö ei ole rajoitettu Syystärräysten perinteeseen kuuluvat iltamat! Pyydämme kaikkia aluejärjestöjä tuomaan mukanaan iltamiin sopivaa ohjelmaa n. 15 minuutin verran. Koska tapahtumassa painottuu tanssi, erityisesti tanssilliset ohjelmanumerot ovat tervetulleita!
Nro 3 toukokuu 2016 – 5 ELÄKELÄINEN Kalevin kynästä Vellit ja puurot Viime aikoina on keskusteltu julkisuudessa paljon eläkkeistä ja eläkeläisten tulojen kehityksestä. Keskustelussa sekoittuvat kuitenkin tavan takaa vellit ja puurot. Esimerkiksi Helsingin Sanomat kirjoitti 6.4.2016 pääkirjoituksessaan vetoamalla Tilastokeskuksen selvitykseen, että ”viime vuosina eläkeläisten tulokehitys on ollut paljon parempaa kuin nuorten”. Eläkeläisten tulokehityksen kommentoinnissa lehti sekoittaa kuitenkin kaksi asiaa: eläkkeellä jo olevien tulojen kehittymisen ja toisaalta kahden eri ajankohdan eläkeläisväestön tulojen vertailun. Toisin sanoen sekoitetaan pitkittäisleikkaus ja poikkileikkaus. Lehden siteeraama Tilastokeskuksen selvitys ei tarkoitakaan sitä, että eläkkeellä jo olevien tulot olisivat parantuneet niin, että aikaisemmin pienituloisten ryhmään kuuluneista eläkeläisistä merkittävä osa olisi eläkkeiden paranemisen johdosta noussut pienituloisuusrajan yläpuolelle. Erilaiset indeksilaskelmat nimittäin osoittavat, että eläkeläisten – siis eläkkeellä jo olevien – tulokehitys on jäänyt vain noin puoleen ansiotason yleisestä kehityksestä. Kun HS puhuu eläkeläisten tulokehityksestä, joka olisi parempaa kuin muissa väestöryhmissä, ei väite pidä paikkaansa. Tulonjakotilastossa todetaan, että vuodesta 2007 vuoteen 2014 ”eläkeläisten keskuudessa pienituloisuus on vähentynyt eniten”. Se on itse asiassa vähentynyt kaikissa muissa paitsi nuorten aikuisten ryhmissä. Tilasto kertoo, että seitsemän vuoden tarkastelujakson aikana eläkkeellä olevien joukko on muuttunut niin, että eläkkeelle tulleiden uusien eläkeläisten eläkkeet ovat parempia kuin saman ajanjakson aikana kuoleman kautta eläkkeeltä poistuneiden vanhimpien ikäluokkien eläkkeet. Kehitys on seurausta työeläkejärjestelmän ”kypsymisestä” eli siitä, että eläkkeelle siirtyvistä yhä suurempi osa on ansainnut työeläkkeen, jonka taso on laissa asetetun tavoitteen mukainen. Käsitteiden sekoittaminen on kohtalokasta siksi, että indeksikeskustelussa, jota HS kommentoi, tarkoitetaan nimenomaan eläkkeellä olevien tulotason kehittymistä. Sitä taas Tilastokeskuksen kahden eri ajankohdan eläkeläisväestön tulotasojen vertailut eivät kerro. Sekoittamalla eläkkeellä olevien tulokehitys ja kahden eri ajankohdan eläkeläisryhmien vertailu johdetaan keskustelua harhaan. ° ° ° Köyhyyden ja pienituloisuuden tutkiminen perustuu tavallisesti suhdelukuihin, joissa tulotaso suhteutetaan väestön keskimääräiseen (mediaani) tuloon. Näin mitaten köyhyysraja on 50 % mediaanitulosta ja tällä hetkellä se asettuu Suomessa 990 euron kuukausitulon tasolle. Pienituloisuuden raja on 60 % mediaanituloista ja se on 1190 euroa kuukaudessa. Köyhyyttä tutkitaan mittaamalla kotitalouksien tulotasoa. Siinä yksi aikuinen muodostaa yhden kulutusyksikön. Jos kotitaloudessa on kaksi aikuista, muodostaa toinen heistä 0,5 kulutusyksikköä ja alaikäisen lapsen osuus 0,3 kulutusyksikköä. Niinpä esimerkiksi kahden eläkeläisen muodostama kotitalous on 1,5 kulutusyksikköä. Jos molemmat saavat takuueläkettä, nousevat tulot niukin naukin tiukemman köyhyysrajan paikkeille. Jos toinen puolisoista jää yksin, jää hänen takuueläkkeensä reilusti köyhyysrajan alle. Siksi yksinäiset ikääntyneet, jotka usein ovat naisia, joille ei ole juuri kertynyt työeläkettä, jäävät tiukkojenkin köyhyysrajojen alle. Siksi leskeneläke on heille erityisen tärkeä. Eläkeläisköyhiä on Tilastokeskuksen tuoreimman tiedon mukaan noin 8 % 65-74 -vuotiaista ja 22,2 % ikääntyneemmistä, 75 vuotta täyttäneistä. Eläketilastojen mukaan eläkeläisiä, joiden eläke jää köyhyysrajojen alle, on paljon enemmän. Ero selittyy sillä, että suuri osa eläkeläisistä asuu kahden hengen kotitaloudessa, joissa tilastojen mukaan on vain 1,5 kulutusyksikköä. Köyhyysrajojen määrittelyssä heidän katsotaankin tarvitsevan yhteensä vain 1,5 hengen tulot. ° ° ° Nuorten tulokehityksestä on syytä olla huolissaan ja opiskelijat ovat eläkeläisten ohella yksi suurimmista tuloköyhien ryhmistä yhteiskunnassamme. Opintotuen ja työttömyysturvan leikkaukset vain kärjistävät ongelmaa. Nuori voi kuitenkin suhtautua opiskelijaköyhyyteen tilapäisenä ongelmana edellyttäen, että työllisyysnäkymät paranevat. Sen sijaan eläkeläisen tilanne on pysyvä. Köyhyyden vähentäminen on kuitenkin sukupolvia yhdistävä tavoite. KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. Joukkovoima-kansanliikkeen Helsingissä lauantaina 12.3. järjestämä, hallituksen leikkauspolitiikkaa vastustanut mielenosoitus keräsi arvioiden mukaan paikalle 8000 ihmistä – Se oli kaikin puolin hyvin onnistunut tapahtuma, toteaa mukana ollut Aarno Jalonen Hyvinkään Eläkeläiset ry:stä. – Oli hienoa marssia halki Helsingin, kun väkeä oli hirveästi katujen varsillakin ja kannustushuutoja kuului. Koko kaupunki oli samaa mieltä: heikoimmilta kansalaisilta ei saa leikata, Jalonen sanoo. Hänen mukaansa on tärkeää, että myös lukuisat eläkeläiset olivat mukana tapahtumassa kertomassa oman mielipiteensä nykymenosta ja parannusesityksensä. Mielenosoitus kokoontui Senaatintorilla, jossa puhui mm. ”globaalin solidaarisuuden asiantuntija” Erkki Tuomioja. Mielenosoitus marssi Senaatintorilta Hakaniemeen, jossa ohjelmassa oli lisää puheita ja musiikkia. Eläkeläiset ry:n edustajana tilaisuudessa puhui dosentti Jouko Kajanoja. Kajanoja kutsui pienituloisimpien eläkeläisten kohtelua ”rakenteelliseksi väkivallaksi”. – Suomen eläkejärjestelmä on sellainen, että se köyhdyttää eniten köyhiä eläkeläisiä, he jäävät eniten osattomaksi elintason yleisestä noususta. Kajanojan mukaan köyhimmät eläkeläiset on unohdettu myös keskustelussa taitetusta indeksistä . – Pelkän takuueläkkeen varassa elävät eivät hyötyisi mitään taitetun indeksin parantamisesta. Heidän indeksiään ei ole edes taitettu. Ansiotason nousu ei vaikuta ollenkaan heidän eläkkeisiinsä. Niitä nostetaan vain elinkustannusten nousun verran. –Ongelma on todella paha. Ansiotason noustessa köyhimpien eläkeläisten suhteellinen asema heikkenee eniten. Heitä ei oteta mukaan elintason nousuun. Joskus annetaan armopaloja takuueläkkeen erilliskorotuksina. Yhteiskunnallinen jako rikkaiden ja köyhien välillä kärjistyy. – Osittain samassa heitteillejätön veneessä ovat pieniä ansioeläkkeitä saavat, joiden eläketuloista kansaneläke muodostaa merkittävän osan, Kajanoja sanoi. TUOMAS TALVILA Eläkeläiset sanoivat mielipiteensä mielenosoitusmarssilla Joukkovoimaa-mielenosoitus kokosi marssille myös suuren joukon eläkeläisiä Kuvat: Kirsti Palonen
6 – Nro 3 toukokuu 2016 ELÄKELÄINEN Vuokatti 2017 Eläkeläiset ry kutsuu jäseniään ja ystäviään osallistumaan kirjoituskilpailuun ”Suomi 100 – työllä rakennettu”. Kilpailu alkaa nyt ja päättyy 31.10.2016. Kilpailun lajeina ovat runous ja lyhytproosa alalajeineen, kuten esseet, sadut, tarinat ja pakinat. Kilpailun tuomaristona toimivat kirjailijat Tuula-Liina Varis ja Niina Hakalahti. Kilpailun tulos julkistetaan Eläkeläinen-lehdessä helmikuussa 2017. Parhaat tekstit palkitaan. Kukin kilpailija voi tulla palkituksi vain yhdestä kilpailutyöstään. Kilpailun otsikkoa ei tarvitse lähestyä historian ja menneisyyden kautta. Yhtä hyvin sitä voi tarkastella nykyisyyden tai tulevaisuuden kannalta – tai vaikkapa ajattomasti. Näkökulma voi vapaasti olla yksityinen tai yleinen. Vaikka otsikossa mainitaan Suomi, myös muista maista ja kulttuureista saapuneet kirjoittajat ovat tervetulleita osallistumaan. Eläkeläiset ry pidättää itsellään oikeuden kilpailutekstin julkaisemiseen. Tekstejä voidaan käyttää Eläkeläiset ry:n Vuokatin 2017 kesäpäivien ohjelmissa. Ohjeita kilpailijoille: l Kukin kilpailija voi lähettää korkeintaan kolme runoa, joista jokaisen tulee olla omalla sivullaan l tekstin määrä saa olla korkeintaan viisi sivua, myös proosateksteissä l kirjainkoon tulee olla 12 ja rivivälin 1,5 l teksteissä tulee käyttää niin sanottua normimarginaalia (vasemmassa ja oikeassa laidassa 2 cm, yläja alalaidoissa 2,5 cm) l kilpailuteksteihin merkitään vain kirjoittajan nimimerkki. Kirjoittajan oma nimi, yhteystiedot sekä nimimerkki toimitetaan kilpailutekstin mukana, erillisessä suljetussa kuoressa. l kilpailutekstit postitetaan 31.10.2016 mennessä osoitteeseen Eläkeläiset ry / Tiina Rajala, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Antoisia kirjoitushetkiä! Kirjoituskilpailu ”Suomi 100 – työllä rakennettu” Yrjö Lintusen 100-vuotisjuhlavalokuvakilpailu Yrjö Lintunen 1917-1987 Valokuvaaja Yrjö Lintunen (1917-1987) toimi työväenliikkeen sanomalehtien, työväen urheiluliikkeen, ammattiyhdistysliikkeen ja myös Eläkeläiset ry:n toiminnan valokuvaajana koko sodanjälkeisen ajan aina kuolemaansa saakka. Yrjö Lintusen kuvakokoelma sijaitsee kokonaisuudessaan Kansan Arkistossa, jonka kokoelmista myös ylläoleva kuva valokuvaajasta itsestään. Kokoelmaan kuuluu vedoksia, negatiiveja ja dioja noin 300 000 kappaletta ajanjaksolta 1947–1974. Yrjö Lintunen oli valokuvaaja kolmannessa polvessa. Neljättä polvea edustavat hänen poikansa Jarmo ja Martti Lintunen, joista jälkimmäinen kuuluu nyt käynnistyneen Eläkeläiset ry:n valokuvakilpailun tuomaristoon. Työväenliiikeen valokuvaaja Eläkeläiset ry kutsuu jäseniään ja ystäviään osallistumaan valokuvaaja Yrjö Lintusen mukaan nimettyyn Yrjö Lintusen 100-vuotisjuhlakilpailuun. Kilpailun teemana on ”Elämä 100-vuotiaassa Suomessa”. Teemaa voi lähestyä esimerkiksi seuraavien kolmen pohdinnan kautta: Mitä arvokasta työllä on saatu aikaan? Mikä Suomessa närkästyttää ? Millaiset arkiset ilmiöt Suomessa keventävät elämäämme? Kilpailuun osallistutaan digikuvilla. Kilpailu alkaa välittömästi ja päättyy tämän vuoden lopussa eli 31.12. 2016. Kilpailuun hyväksytään tuohon päivämäärään mennessä Eläkeläinen lehden sähköpostiositteeseen toimitetut kuvat. Kilpailun tarkemmat säännöt alla. Kilpailun tuomariston muodostavat valokuvaaja, valokuvauksen opettaja ja kirjailija Martti Lintunen, Kansan Arkiston kuva-arkistoyksikön tutkija Pia Pursiainen ja Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen. Parhaat kuvat palkitaan. Kilpailuun osallistuvista kuvista järjestetään näyttely Eläkeläiset ry:n kesäpäivillä Sotkamon Vuokatissa 13.–15.6. 2017. Yrjö Lintusen 100-vuotisjuhlavalokuvakilpailun säännöt Kilpailun järjestää Eläkeläiset ry 1. Kilpailun teema on ”Elämä 100-vuotiaassa Suomessa”. 2. Kilpailuun osallistutaan digikuvilla. Kuvat voivat olla värikuvia tai mustavalkoisia. Kuvien tulee olla uusia: vain vuoden 2016 aikana otetut valokuvat hyväksytään kilpailuun. 3. Jokainen kilpailija saa lähettää kilpailuun korkeintaan kolme (3) kuvaa. 4. Kilpailuun tarkoitetut kuvat on lähetettävä 31.12. 2016 mennessä sähköpostiosoitteeseen elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Sähköpostiviesteihin on kirjoitettava tunnus ”Valokuvakilpailu” 5. Sähköpostiviesteissä on kerrottava kuvaajan täydelliset yhteystiedot, nimimerkki sekä kuvien nimet ja niiden ottamisajankohta päivän tarkkuudella. 6. Lähettämällä kuvan kilpailuun sen ottaja hyväksyy kuvan julkaisuoikeuksien siirtymisen Eläkeläiset ry:lle, joka voi käyttää kuvaa korvauksetta omissa painotuotteissaan ja verkkosivuillaan. Lisätietoja kilpailusta: Eläkeläiset ry:n tiedottaja-toimitussihteeri Tuomas Talvila, puh 050 570 9716, tuomas.talvila@elakelaiset.fi
Nro 3 toukokuu 2016 – 7 ELÄKELÄINEN Porin Eläkeläiset ry on syvästi huolissaan vähävaraisten eläkeläisten arjen pärjäämisestä ja tulevista näkymistä. Joka puolelta nakerretaan toimeentuloa ja palveluita heikommiksi. Kovat arvot jylläävät, kyynärpäätaktiikka toimii. ”Minulle kaikki ja heti” -ikäpolvet valtaavat tilaa. Eläkeläisköyhyys lisääntyy. Porin Eläkeläiset pitääkin välttämättömänä, että eläkeläiset itse hakeutuvat ja osallistuvat aktiivisesti omaa elämänpiiriään koskevaan suunnitteluun, päätöksentekoon ja vaikuttamiseen. Eläkkeiden leikkaukset, eläkeläisten asumistukiin suunnitellut rajut pienennykset, lääkkeiden omavastuuosuuden nostaminen ja viimeksi VR:n lippu-uudistuksessa leikatut etuudet osoittavat, että eläkeläisiä pidetään ryhmänä, jota voi viedä kuin pässiä narussa. Eläkeläiset ovat kuitenkin osoittaneet, että joukkovoimalla voidaan muutoksiin vaikuttaa ja räikeimpiä suunnitelmia muuttaa. Suuret yhteiskunnalliset uudistukset, sote ja maakuntahallinto, ovat vielä ”vaiheessa”. Päättäjien onkin Porin Eläkeläisten mielestä korkea aika kuulla eläkeläisten ääntä ja arvostaa ikäihmisten kokemusta. Eläkeläisten tulee itsekin olla aktiivisia. Kaikkea valtaa ei pidä luovuttaa kasvottomille, tunteettomille byrokraateille. Porin Eläkeläiset ry vaatii, että kuntien vanhusneuvostojen asema ja tehtävät turvataan tulevissa uudistuksissa. Porin Eläkeläiset ry Kevätkokous 10.3.2016 Vanhuspalvelulaki tuli voimaan pian kolme vuotta sitten suurin toivein. Tavoite oli turvata ihmisen toimintakyky laadukkailla ja tarpeen mukaisilla palveluilla ajoissa. Puhuttiin jopa arvokkaan elämän turvaamisesta. Siitä on sittemmin luovuttu. Vanhusneuvosto tuli pakolliseksi joka kuntaan ja sille piti varata mahdollisuus vaikuttaa asioihin, joilla on merkitystä ikääntyneen väestön kaikinpuoliseen hyvinvointiin ja palveluihin. Myös vanhuksen oma tahto ja osallistuminen palvelujensa suunnitteluun korostui. Sosiaalija terveyspalveluiden uudistusta valmisteltaessa kuntien sosiaalitoimi ei ole ollut tasaveroisesti terveydenhuollon rinnalla. Riski on, että kaikki toimii erikoissairaanhoidon ehdoilla Vanhustenhuolto, syrjäytymisen ehkäiseminen ja lastensuojelu vaativat erittäin suurta vastuullisuutta ja ammattitaitoa. Ne on hoidettava lähellä ihmisiä nykyistä palvelutasoa huonontamatta. Erityisesti on pidettävä huolta siitä, että tuetaan ikääntyvien ihmisten itsenäistä selviytymistä ja palveluja lähellä. Eläkeläiset ry:n Pohjanmaan aluejärjestö edellyttää, että sote-uudistuksessa sosiaalipalvelut eivät jää terveydenhuollon jalkoihin. Vanhuspalvelulakia ei liioin saa romuttaa. Vanhusneuvostoille täytyy varata mahdollisuus toimia lain edellyttämällä tavalla. Eläkeläiset ry:n Pohjanmaan aluejärjestö Irmeli Mandell puheenjohtaja Toukokuussa kokoontuvalle Eläkeläiset ry:n valtuustolle jätettiin määräaikaan 14.3. mennessä yhteensä 60 kirjallista aloitetta. Aloitteita tuli kuudelta aluejärjestöltä ja 33:lta paikallisyhdistykseltä. 14.4. kokoontunut Eläkeläiset ry:n hallitus käsitteli aloitteisin annettavat vastaukset ja hyväksyi ne esitettäväksi valtuustolle. Lukumääräisesti eniten aloitteita tehtiin eläkeindekseistä, uudistuvasta sote-järjestelmästä ja vanhusneuvostojen asemasta siinä sekä laitoshoitopaikkojen ja vanhuspalvelujen laadun turvaamisesta. Eläkeläiset ry:n 38-jäseninen valtuusto kokoontuu Kuntorannassa 16.-17. toukokuuta. Vuokatin kesäpäivien voimisteluohjelma valmistui Kuntorannan liikuntakurssilla Huhtikuun lopussa kokoontuivat yhdistysten liikunnanohjaajat Kuntorantaan tutustumaan ensi vuoden kesäpäivien voimisteluohjelmaan. Liikuntakurssin tavoite oli saada voimisteluohjelmat toimiviksi isommallakin joukolla. Tulevaan yhteisvoimisteluun tultiin tutustumaan Kiuruveden, Kittilän, Raision Seudun, Espoon, Tampereen, Rytikarin, Kuopion, Lahden ja Malmin yhdistyksistä. Ohjaajat innostuivat joukkovoimistelun voimasta ja toivottavasti Vuokatissa on uusia liikuntaryhmiä mukana konkareiden rinnalla. Kurssin päätteeksi kuvattiin ohjelman ensimmäisen ja kolmannen osion liikkeet, joita voi katsoa järjestön kotisivuilla, aineistoja ohjaajille kansiosta. Esitysohjelmiston lisäksi opittiin kurssilla pieniä tanssikuvioita, tehtiin ryhmätöinä tarinajumppia ja hiottiin villasukkajumpassa pöytiä. Kurssin lopuksi altaassa tanssittiin perinteiset piirileikit ja jammailtiin mielin määrin. Musiikin harjoituslevy valmiina Kuntorannan helmikuisella musiikkikurssilla saatiin kesäpäivien musiikkivalinnat valmiiksi. Musiikkivalikoiman teemaksi tuli ”työn lauluja”. Sauli Malinen on laatinut laulajia ja säestäjiä varten harjoituslevyn, jota voi tilata Eläkeläiset ry:n toimistolta 13 euron hintaan. Levy sisältää kymmenisen eri kappaletta kaksiäänisesti esitettynä. Kappaleiden nuotit on tilattavissa toimistolta toimituskuluja vastaan. Nuotit on saatavissa myös järjestön kotisivujen aineistoa ohjaajille -aineistopankista. Nyt on hyvä harjoitella. Syksyn musiikkikurssi pidetään Kuntorannassa samaan aikaan liikuntakurssin kanssa 21.–5.10. Bändikurssi suunnitteilla Syyskaudella on tarkoitus järjestää bändikurssi. Kurssi on tarkoitettu sekä laulajille että soittajille. Nyt on erityisesti kysyntää kitaristeista ja basisteista, mutta muutkin soittajat ovat tervetulleita. Tulevalle bändille on keikka tiedossa kesäpäivillä. Kurssille voi hyvin tulla soittamaan ja pitämään hauskaa, halusi sitten keikalle tai ei. Toivomme kiinnostuneiden yhteydenottoja, tässä vaiheessa kurssipaikkaan ja -sisältöön voi nimittäin vielä vaikuttaa. Esityksiä ja kädentaitoja ”Suomi 100 – työpajakurssi” pidetään samanaikaisesti matkavastaavien neuvottelupäivien kanssa 17.–20.11. Tällä kurssilla tuotamme pieniä ohjelmia ja opettelemme esiintymistaitoja. Käsityöja askartelupajan teemana on tällä kertaa kevyiden kulissien rakentaminen, esimerkiksi yhdistyksen näytelmäkerholle. Muutakin hauskaa ja hyödyllistä on luvassa, sekä osallistujille itselleen että yhdistyksen kerholle. Ei pelkkää Vuokattia Kursseilla tehdään muutakin kuin kesäpäiväjuttuja. Tavalliseen tapaan kursseilla tarjotaan opetusta järjestöaineissa ja edunvalvonnassa. Syksyn ikääntymispolitiikan opintopäivillä Kuntorannassa pistämme lusikkamme Sote-soppaan – jos keitos sattuu siihen mennessä valmistumaan. Kansan Sivistystyön Liitto ry:n eläkeläisille myöntämän opintosetelin ansiosta voimme tarjota tämän kurssin osallistujille erittäin edulliseen hintaan. Kurssille voi ottaa 20 osallistujaa. Toinen vastaavan sisältöinen koulutus järjestetään Urheiluopisto Kisakeskuksessa 20.–22.10. TIINA RAJALA EVA RÖNKKÖ Kesäpäivät syksyn kursseilla l Kesäpäivien voimisteluohjelma esitetään vihreillä kuminauhoilla l Nauhat tilattavissa Eläkeläiset ry:n toimistolta 3€ kappalehintaan l Ohjelman musiikki tilattavissa Eläkeläiset ry:n toimistolta 5€ kappalehintaan l Esiintymisasuna vaaleanvihreät paidat, valkoiset/vaaleat housut ja vaaleat lenkkarit/voimistelutossut l Paidat sovitettavissa syksyn liikuntakurssilla (malli, koko) Ohjelmaan voi osallistua vaikka yhdellä parilla. Mikäli yhdistyksen liikuntaryhmä haluaa osallistua voimisteluohjelmaan kaikkiin kolmeen osuuteen, on ohjaajan osallistuttava syksyn ohjelmakurssille 21. – 25.10. Voimisteluohjelmaan osallistujien määrä on ilmoitettava 20.11. mennessä. Syyskauden alustava kurssikalenteri on tämän lehden sivulla 15. Monella syyskauden kurssillamme on Vuokatin kesäpäivät ykkösaiheena. Kansantanssilla aloitamme Kuntorannassa 30.9. – 4.10. Tiedustelemme syyskauden loppuun mennessä yhdistyksiltä ja ohjaajilta kansantanssin ja liikunnan yhteisesityksiin sekä suurkuoroon ja orkesteriin osallistuvien määrää. Vuokatti 2017 Pohjanmaan aluejärjestö: Sosiaalipalvelut eivät saa jäädä terveydenhuollon jalkoihin Porin Eläkeläiset: Eläkeläisten ääni kuuluviin Valtuustolle 60 aloitetta Vuokatin kesäpäivien voimisteluohjelma valmistui Kuntorannan liikuntakurssilla.
8 – Nro 3 toukokuu 2016 ELÄKELÄINEN Lukuhulluksi tunnustautuva entinen veturinkuljettaja Toivo Tirri Jyväskylästä puolustaa tiukasti yleisiä kirjastoja ja yllyttää kaikenikäisiä ihmisiä sivistämään itseään lukemalla. Toivo Tirri on vanhempi kuin itsenäinen Suomi. Pietarissa keväällä 1916 syntynyt Tirri on jo pitänyt omat satavuotisjuhlansa, mutta se ei tunnu tahtia haittaavan. Kipinän lukemisharrastukseen Toivo Tirri sai jo lapsuudenkodissaan Kuopiossa, jonne perhe oli muuttanut vuonna 1921. Lapset kuuntelivat korva tarkkana ja eläytyivät sanojen kiehtovaan maailmaan, kun perheen isä luki heille ääneen muun muassa Andersenin ja Grimmin satuja sekä Dumas’in ja Tolstoin teoksia. Koulussa Toivo-pojalla oli pulpettikaverinaan muuan Simo Puupponen, joka myöhemmin tuli tunnetuksi pakinoitsija Aapelina sekä romaanin Pikku Pietarin piha kirjoittajana. Veturinlämmittäjän ja sittemmin veturinkuljettajan työ vei Tirriä ympäri Suomen. Kouvolan, Pieksämäen ja Tampereen jälkeen hän asettui perheineen asumaan Jyväskylään. Jo koulupoikana Kuopiossa Toivo Tirri oli innokas kirjaston käyttäjä. – Kirjastonhoitaja Hannes Kotilainen otti minut puhutteluun ja sanoi, että kuule Toivo, sinä luet vähän liian raskasta kirjallisuutta, sinun paikkasi on vielä tuolla lastenosastolla. Hän antoi minun kuitenkin lainata myös aikuisten kirjoja. Pentti Haanpää suosikkikirjailija Nuoruudessaan Tirri muistaa lukeneensa muun muassa Tuhannen ja yhden yön tarinoita, joita myytiin erillisinä vihkosina. Ensimmäisiä suosikkikirjailijoita olivat Jack London ja Charles Dickens. Tutuiksi tulivat myös venäläiset klassikot Tolstoi, Dostojevski, Tšehov jne. –Suomalaisista kirjailijoista Pentti Haanpää oli pitkän ehdoton suosikkini, sitten myöhemmin tietysti myös Väinö Linna ja muut. Kaunokirjallisuuden ohella ”lukuhullun” kiinnostuksen kohteena on ollut myös tietokirjallisuus. Tirriä onkin sanottu yhdeksi Jyväskylän kaupunginkirjaston kaikkien aikojen aktiivisimmaksi asiakkaaksi. Uusi kirjastotalo tappelun takana Eikä Tirri ole ollut vain kirjaston asiakas, vaan myös pitkäaikainen luottamushenkilö Jyväskylän kaupungin kirjastolautakunnassa. Vielä satavuotiaanakin hän muistaa tarkkaan vuonna 1980 valmistuneen uuden pääkirjaston rakennushankkeen. –Uuden kirjaston saaminen oli kovan tappelun takana. Vastassa oli erilaisia voimia ja intressipiirejä. Jyväskylässähän urheilupiirit ovat tahtoneet aina asettua etusijalle. Ensin kaupunki meinasi antaa sen kirjastolle varatun tontin öljy-yhtiö Shellille, jonka huoltoasema oli aiemmin purettu lähikorttelista. Kirjastokamppailun aikoihin Jyväskylässä järjestettiin valtakunnallinen kirjastoväen tapahtuma, jonka puheenjohtajistoon Tirri pääsi mukaan lautakunnan edustajana. –Siellä oli varmaan kuutisensataa kirjastonhoitajaa eri puolilta maata, ja suurin osa tietysti naisia. Käytin tilaisuutta hyväkseni, ja esitin siellä rakkaudentunnustukseni kirjastonhoitajille. Kerroin tunteneeni jo lapsuudesta saasta sympatiaa kirjastohoitajia ja erikoisesti naiskirjastonhoitajia kohtaan ja pyysin heidän tukeaan uuden kirjaston saamiseksi. Ja taputuksiahan siitä tuli. Ja sitkeän kamppailun tuloksena uusi kirjasto valmistui ja siitä kehittyi juuri sellainen monipuolinen kulttuurikeskus, niin kuin oli ajateltu. Toivo Tirri puolustaa säästöjen ja leikkausten kohteiksi joutuneita kunnallisia kirjastoja. –Kirjastoilla on tärkeä merkitys lukemisharrastuksen ylläpitämisessä. Kirjastosta on muodostunut monille ihmisille kuin toinen koti, tai ainakin kodikkaanoloinen paikka, jossa voi rauhoittua ja syventyä erilaisiin asioihin. Imperiumit kiinnostavat Vaikka sata vuotta jo kertyikin mittariin, Tirri on edelleen hämmästyttävän hyväkuntoinen. Kun tätä juttua varten käytiin ottamassa valokuvia kirjastossa, ketterä satavuotias ohitti hissin ja kiipesi reippaasti portaat ylös. Ja lukemisharrastuskin jatkuu aktiivisena. –Vaikka pidänkin hyvistä näkäräisistä hyvässä seurassa, niin, jos minun pitää valita hyvän ryyppyseuran ja hyvän kirjan välillä, niin kyllä kirja voittaa. Ja pään pitää olla selvänä silloin kun luetaan, varsinkin vaativampaa kirjallisuutta. Tirri käy säännöllisesti Jyväskylän Eläkeläisten kerhossa ja kertoo siellä usein, mitä kirjoja on viimeksi lukenut. –Viime vuosina olen syventynyt erityisesti erilaisten imperiumien syntyvaiheisiin, valtakausiin ja sortumisiin muun muassa Rooman, Persian ja Egyptin suurvalta-aikoihin. Haastatteluhetkellä Tirrillä oli luettavanaan Neuvostoliiton entisen presidentin Mihail Gorbatshovin muistelmateos Näin sen muistan . -Erittäin mielenkiintoinen teos. Se kertoo hyvin, minkälaisen kampailun hän joutui käymään omiensa keskuudessa, sanoo henkisestä vireydestään että ruumiillisesta kunnostaan hyvää huolta pitävä Tirri. Teksti ja kuvat: JARKKO MÄNTTÄRI Toivo Tirri puolustaa kirjastoja ja innostaa kaikkia lukemaan Toivo Tirrin mielestä yleisillä kirjastoilla on hyvin tärkeä merkitys lukemisharrastuksen edistäjinä. Satavuotias kirjastonkäyttäjä ei vielä hissiä kaipaa. Portaat ovat käytössä sekä ylösettä alaspäin mentäessä.
Nro 3 toukokuu 2016 – 9 ELÄKELÄINEN Tuula-Liina Varis Äidinäitini, mamma, kuten kotiseudulla sanottiin, oli voimaihminen. Kouluja hän oli käynyt vähän, työssä oppimista oli elämässä sitäkin enemmän. Hän syntyi köyhiin oloihin, mutta sai kuninkaalliset nimet: Wilhelmiina Aleksandra. Raskasta ruumiillista ansiotyötä hän teki 80-vuotiaaksi. Hänellä oli seitsemän lasta, viisi tyttöä ja kaksi poikaa, lapsenlapsia syntyi 16. Avioliittonsa alusta elämänsä loppuun hän asui pienessä mökissään nuorimman tyttärensä kanssa, lastensa elämän keskipisteenä. He kiersivät mammaa kuin planeetat aurinkoa, vaikka olisivat asuneet kauempanakin. Meidän perhe asui samalla paikkakunnalla, enkä usko äitini ikinä selviytyneen töistä kotiin poikkeamatta mamman mökkiin. Kesäisin tultiin eri puolilta maata, pikku mökistä löytyi aina lattiatilaa isonkin porukan siskonpetille. Nyt me serkukset olemme vanhin sukupolvi, ja meistäkin on jo viisi kuollut. Ruuhkavuosina, eri puolille Suomea hajaantuneina, kun piti tehdä töitä ja lapsia, kanssakäymisemme oli aika niukkaa. Mutta noilta mamma-auringon planeetoilta olemme perineet vahvan yhteenkuuluvuuden tunteen, jolle vanhemmiten olemme oppineet antamaan arvoa. Yksi unohtumattomimmista serkkutapaamisista oli perinnönjako viimeisen tädin kuoleman jälkeen – aineellista oli jaettavana se vähä, mitä köyhän ihmisen kotiin on kertynyt, mutta henkistä perintöä saatiin runsaasti. Sitä jaettiin muistelemalla, sitä riitti aamuyön tunneille ja jokaiselle kotiin vietäväksi. Ihmiset kuolevat, materia lahoaa, mutta muistot pysyvät. Huhtikuussa meillä oli serkkutapaaminen Porvoossa. Kolmea lukuun ottamatta kaikki olivat paikalla, lisäksi mukana oli kaksi puolisoa ja kaksi aikuista lasta. Muistelimme eläviksi jokaisen vainajan, käsittelimme kaikki suvun kummalliset tädit, kertasimme lapsuuden kokemuksia, halailimme paljon. Edellisellä sukupolvella riitti temperamenttia, riidat ja nauru olivat yhtä railakkaita. Suorapuheisuus oli hyve. ”Kyl tottuuren aina saa sannoo” voisi olla kirjoitettuna tunnuslauseeksi suvun vaakunaan, jos sillä vaakuna olisi. Kun on elänyt vuosikymmenet vieraalla maalla, itäsuomalaisen puheja tapakulttuurin piirissä, varsinaissuomalais-satakuntalainen suoranuottisuus ja sarkastinen huumori tuntuivat oikein lämmittäviltä. Onnekseen serkkusarja on perinyt vanhempiensa hyvät kertojanlahjatkin. Mitä vähemmän on elämää edessä ja mitä enemmän takana, sitä lähemmäksi tulee menneisyys. Ja tärkeämmäksi. Nuorena sitä ei ymmärrä, suvun mummojen ja vaarien iänikuinen vanhojen asioiden kertaaminen tuntuu todistavan, että he eivät oikein enää ole ”kartalla”. Ei se niin ole, pitkä perspektiivi taaksepäin on arvokasta pääomaa, jonka varassa pystyy arvioimaan ja suhteellistamaan myös sen, mitä nykyhetkessä tapahtuu. Vanhin sukupolvi Joukko kirjoittamista harrastavia eläkeläisiä tapasi toisensa Eläkeläiset ry:n järjestämällä kirjoittajakurssilla maaliskuussa 2016. Kurssilla syntyi ajatus yhteisen blogin perustamisesta. Eläkeläiset ry lämpeni ajatukselle ja luovutti kotisivuiltaan (www.elakelaiset.fi) tilan kirjoitusten julkaisemiseksi. Niin syntyi Kirjeitä mummolasta -blogi. Blogiin voivat kirjoittaa kaikki Eläkeläiset ry:n jäsenet, eivät ainoastaan blogin perustajat. Blogi on avoin myös niille, jotka eivät ole mummoja tai vaareja sanojen biologisessa tai sosiaalisessa merkityksessä. Mummolassa asuu myös viiksekkäitä vanhojapoikia ja hurmaavia ikäneitoja. Aiheet ja kirjoittamistyyli ovat kirjoittajan itsensä valittavissa. Toivomme kirjoittajien kertovan omasta elämästään, huolistaan ja toiveistaan sekä eläkeläisinä kohtaamistaan vaikeuksista, sattumuksista ja ilonaiheista. Muistelukset ovat sallittuja. Mummolan blogikirjoitus on kuin vanhan ajan kirje. Siinä voi kertoa omat kuulumisensa, tarkastella ympäristöään ja maailmaa, kommentoida viimeaikaisia tai ammoisia tapahtumia sekä pohdiskella syvällisiä, jos siltä tuntuu. Siitä nimi Kirjeitä mummolasta. Kirjoitukselle on eduksi, jos se käsittelee vain yhtä asiaa. Sopiva enimmäispituus on reipas liuska (tekstiohjelmassa 2 500 merkkiä). Vaikka blogi on tarkoitettu ennen kaikkea Eläkeläiset ry:n jäsenten kirjoitusten julkaisemiseksi, se voi julkaista myös vierailijoiden kirjoituksia. Niistä on sovittava mummolan blogirengin Pekka Isakssonin kanssa. Häneen saa yhteyden sähköpostiosoitteella pekka.isaksson@ hotmail.fi.Eläkeläisetry:njäsenetvoivat lähettää kirjoituksensa suoraan hänelle ilman ennakoivaa yhteydenottoa. Eläkeläiset ry:n sivuilla jatkavat myös entiset blogit: Kävelypässien blogi sekä Pyörällä päästään , jolle kirjoittaa Kari ”Tumi” Turunen. Uusia kirjoituksia näille kolmelle blogisivulle ilmestyy jatkuvasti, kannattaa pysytellä ajan tasalla ja käydä lukemassa ja kommentoimassa. Kirjeitä mummolasta, eläkeläisten yhteinen blogi Ajatus blogista syntyi Eläkeläiset ry:n järjestämällä kirjoittajakurssilla Kuntorannassa. Kuva: Pekka Isaksson ”Ylläksen seudulla on upeat laskettelumahdollisuudet, joten pitihän sitäkin yrittää, vaikka edellisestä laskettelusta oli kymmenen vuotta. Hyvin meni, hissillä ylös ja painovoimalla alas. Varma alastulo, joskin tyyli kyseenalainen.” Pertti Vuorio Kävelypässien blogissa ”Uskomattoman hienoa: Lahden rautatieaseman etelävierustalla on kesät talvet lampaita! Hauskat maalaukset kevyenliikenteen väylän betoniseinässä pysäyttävät ainakin pässimmät ohikulkijat: helposti alkaa keskustelu sielunsukulaistensa kanssa vaikka se jääkin tässä tapauksessa vähävillaiseksi yksinpuheluksi.” Antti Honkonen Kävelypässien blogissa ”Kävimme vaimon kanssa saunassa ja tulomatkalla hän motkotti, että pyyhe haisee jo. Pitää panna pesuun. En ollut kyseistä pyyhettä käyttänyt kovinkaan usein, mutta niin se vaan haisee. Mikä joissakin materiaaleissa on, etteivät ne kestä pitkään, vaikka kuinka pesisi. Pyyhkeessä luki: Nordea.” Kari Turunen Pyörällä päästään -blogissa ”Suomeen on tullut paljon turvapaikanhakijoita Syyriasta ja Irakista. Kumpi maa kuulostaa vaarallisemmalta, Syyria vai Irak? Kumpaakaan en tunne. Irak kuulostaa sotaisammalta, joten tarjoan mummolan irakilaiselle.” ”Voin, ja perheemme voi tarjota pakolaiselle paljonkin. Meillä on kokemusta isäntäperheenä olosta iranilaiselle poikateekkarille ja kreikkalaiselle poikateekkarille. Isäntäperheenä olo oli mukavaa. Jäimme saajan puolelle, emme ottajan puolelle.” Sirpa Minkkinen Kirjeitä mummolasta -blogissa Blogeissa kirjoitettua ° ° ° ° ° ° ° ° ° Blogit osoitteessa: www.elakelaiset.fi
10 – Nro 3 toukokuu 2016 ELÄKELÄINEN Runopysäkki Naisen tärkein tehtävä Oletko koskaan ajatellut, mikä on naisen tärkein tehtävä? Kappas vain! Enpä ole tuota ehtinyt miettiä. Vai että naisen tärkein tehtävä! No. tietysti olla hyvä äiti ja vaimo. Näkee, että sinä olet mies ja vanhanaikainen. Tietenkin naisen tärkein tehtävä on asua kartanossa ja lajitella timantteja. Mistä minä tähän hätään sen kartanon ja timantit hankin? Kärsiikö edes kysyä, mikä on toiseksi tärkeintä? Toiseksi tärkeintä on soittaa pianoa ja laulaa. Siitä laulamisesta! Sinä kun olet Karjalan tyttöjä, niin lauletaanko siellä Karjalassa aina? Mitäs teette, kun joku meinaa hukkua koskeen, tai on kunnon tulipalo? Laulatteko silloinkin? Totta kai pelastamme ja sammutamme. mutta ensin vähän laulamme. Sinä kun olet puolestasi niitä savolaisia, niin muistatko sinä montakin savolaista laulua? No, ainakin sen kuollut Kuollut varis. Kuollut varis. Mielenkiintoista! Miten se menee? ”Talonpoika meni metsään. Ampui hän variksen ja heitti sen leppään, rantamu rimu-ramu rallalalei” On siinä paljon muitakin säkeistöjä, en minä kaikkia muista. Ja onhan teillä aina se Kallavesj. Se on sitten kaunis kotiseutulaulu. Melkein itkettää. Kuulepas ukkoseni! Nyt ei ruveta parkumaan, vaan ruvetaan laulamaan. Veisataan ensiksi se Kallavesj ja sitten Karjalan kunnailla. Niitten perään sopiiikin kajauttaa Kotimaani ompi Suomi. Toivo ”Topi” Berg, Helsinki aamuun herään kevään aamuun herään perään miten erään neidon valloittaisin oven sydämensä auki saisin? Keinoa lie siihen monta oikeaa – jos onnetonta Hän vain ympär´ maata ravaa tuskin tekstiviestin tavaa. Miten neidon helmaan tartun enää turvata ei tehoon kartun. Onko kukkaiskieli hyvä kertomaan on rakkauteni syvä? Suostu hän ei pyörän tarakalle jolla veisin kihlakauppiaalle. Neuvo lukija nyt kosijata alttarille saamaan morsianta ett’ei jalo aie tyhjiin raukee vaan onnen taivas viimein aukee! Nimimerkki ”ärr”, Kotka 19.vuosisata Teknologian vuosisata, meidän vuosisatamme. Me saimme aikaan valtavan kehityksen. Auton, radion, lentokoneen, hävittäjät, pommikoneet, ohjukset. Television, kännykän, tietokoneet. Atomipommin ja merille lentokoneiden tukialukset. Pääsimme avaruuteen, kävimme kuussa ja osaamme tutkia taivasta tuhansien, miljoonien valovuosien päästä. Ennen kaikkea saimme aikaan pari maailmansotaa, puhumattakaan tuhansista pienemmistä sodista ja vallankumouksista. Satoja miljoonia kaatuneita kidutettuja, keskitysleireissä tuhottuja naisia, lapsia, vanhuksia, vääräuskoisia, väärärotuisia, vääränvärisiä vääriä kansallisuuksia tai vain muuten huvikseen kidutettuja ihmisiä. Demokratian vuosisata, miten viisas voikaan olla ihminen. Vain muutama sata omistaa koko maapallon. Me loput olemme enemmän tai vähemmän tyytyväisiä. Suuri osa meistä seitsemästä miljardista kuolee nälkään ja muuhun kurjuuteen. Kahdeskymmenes vuosisata saa yhä enemmän kääntymään kehityksen pyörää. Suunta on jo annettu. Martti Heikkinen, Iisalmi Runokekkerit T ämänkertaisen runopysäkin runot keskittyvät ihmissuhteisiin, tosin Martti Heikkisen runon myötä tarkastellaan myös maailmantilannetta. Naisen tärkein tehtävä! Toivo ”Topi” Bergin lämmin huumori valottaa aihetta. Paitsi että runo on mainio ja sympaattinen, se on kiinnostava myös kaunokirjallisesti. Naisen tärkein tehtävähän rakentuu lähes kokonaan dialogin varaan. Bergin runo on hyvä muistutus siitä, että eri kirjallisuudenlajien ominaispiirteet lainautuvat joustavasti lajilta toiselle. Runo voi käyttää draaman tai proosan piirteitä, kuten proosa tai draamakin voivat käyttää lyyrisiä piirteitä. Draamallisten piirteidensä vuoksi Naisen tärkein tehtävä on kuin luotu esitettäväksi. Huumoria ei tosiaan ole maailmassa liikaa. Topi Bergin runo omalta osaltaan lisää tuota uusiutuvaa luonnonvaraa meille: ”Mitäs teette, kun joku meinaa hukkua koskeen, tai on kunnon tulipalo? Laulatteko silloinkin?” Runossa vinoillaan lempeästi myös heimoeroavaisuuksille, savolaiset saavat hieman ironiaa osakseen. Mutta mikä hienointa, lopussa erot unohdetaan ja keskitytään siihen, mikä on yhteistä. Kuuntelin vastikään kirjailija Torsti Lehtisen esitystä, jossa hän puhui traagisen ja koomisen suhteesta. Lehtinen määritteli huumorin ja satiirin eron siten, että huumoria käyttävä nauraa meille ihmisille kun taas satiirikko teille ihmisille. Nimimerkki ärrän runossa pohditaan, kuinka lähestyä ihastuksen kohdetta. Kirjoittaja käyttää runon perinteisiä keinoja: riimiä, käänteistä sanajärjestystä ja vanhahtavia runokielen ilmauksia (”ympär’’, ett’ei” ja ”kosijata”). Aamuun herään -runossa on nokkelia riimejä: herään/perään/erään. Runo tuntuu retrolta. ”Kihlakauppias” tai ”jalo aie” ovat taattuja retroilmauksia. Kirjoittaja hyödyntää tietoisesti 1900-luvun alkupuolen lyriikan keinoja, vaikka runo ilmiselvästi sijoittuu nykyaikaan tekstiviestimainintoineen. Huumoria löytyy tästäkin runosta: retorista liioittelua ja lähes koomiseksi muuttuvia ilmaisuja: ”ett’ei jalo aie tyhjiin raukee/ vaan onnen taivas viimein aukee!” Helena Koposen Yö kuvaa rauhaisaa öistä tunnelmaa. Toinen nukkuu, toinen valvoo, mutta ei tuskaisesti, vaan levollisesti. Runo kuvaa hyvin sitä, kuinka mieli lähtee vaeltamaan. Mielikuvamatka päättyy uneen. Myös herätessä mielikuvat ovat heti läsnä. Mielestäni vanhahtava lyhennelmämuoto ”mi” ei ole tässä runossa tarpeen. Runo käyttää muuten nykykieltä, joten ”mi”-muodon voisi myös kirjoittaa modernissa asussaan tai korvata toisella sanalla. Yö on kaunis runo, jossa annetaan tilaa unelle, valveelle ja mielikuville. Lopun säe jättää hieman mystisen, avoimen tunnelman: ”---on aika, aika lähteä kävelemään---”. Tuhoava ihminen Martti Heikkisen 19. vuosisata -runo tekee historiallista katsausta viime vuosisataan ja luo synteesiä nykyhetken tilanteesta. Runo on melkein kuin messu, puhujan äänen lähes kuulee pauhaavan. Runo rakentuu suurelle paradoksille: paljon on keksitty ja luotu, saavutettu teknologian alalla sellaista, mistä ei uskallettu edes haaveilla. Heikkisen runo pohjustaa tämän kaiken ja sivaltaa sitten lukijaa: ”Ennen kaikkea saimme aikaan / pari maailmansotaa, / puhumattakaan tuhansista/pienemmistä sodista ja / vallankumouksista.” Tästä päästään kaikkeen muuhun pahaan, mitä huikeisiin teknologisiin saavutuksiin yltänyt ihminen on tehnyt. Martti Heikkisen runo tangeeraa Nazim Hikmetin Ihmisten enemmistö -runon kanssa. Olen aiemmin Runopysäkillä kirjoittanutkin Ihmisten enemmistöstä , jossa muun muasssa muistutetaan, kuinka suurin osa ihmisistä menee työhön kahdeksanvuotiaana ja ”lukuun ottamatta ihmisten enemmistöä leipää riittää kaikille”. Saatekirjeessään Martti Heikkinen kertoo, ettei ole varma, onko 19. vuosisata runo vai kertomus. Runohan se on, ehkäpä sitä voisi kutsua kertovaksi runoksi. Heikkisen runo ei ole helppoa luettavaa, mutta totuus usein sattuu. Heikkinen on taitava kynänkäyttäjä, jolla on painavaa sanottavaa. Se on vahva yhdistelmä. Runotapahtumat kutsuvat Vappu meni ja kesä tulee kovaa kyytiä. Kesäohjelmaa miettiessä kannattaa huomioida myös erilaiset runotapahtumat. Yksi kiinnostavimmista on Tampereella kesäkuun 11. päivä järjestettävä Annikin Runofestivaali. Tämän vuoden teema on ”Runoilija vieraissa”. Otsikko ei viittaa kenties ensiksi mieleen tulevaan mielleyhtymään, vaan siihen, kuinka taitei
Nro 3 toukokuu 2016 – 11 ELÄKELÄINEN Yö Elämäntoveri nukkuu vierellä hiljainen hengitys kuuluu mieleeni tulee kesäinen ranta kaislikon suhina mi yöhön vaipuu --siihen on helppo nukahtaa---Herään meren tyrskyihin mi kalliorantaan lyö sieluni silmin lokkiparven ylhäällä kaartelevan nään. ---on aika, aika lähteä kävelemään--Helena Koponen, Maavesi den rajat ylittyvät. Mukana festareilla monen muun joukossa esiintyvät muun muassa Claes Andersson ja Hannu Salama. Festivaalipäivän ympärille on rakennettu myös kolmipäiväinen Annikki OFF-tapahtuma, joka täyttää Tampereen erilaisilla kirjallisuusja kulttuuritapahtumilla. Osoitteesta http://www. annikinkatu.net/runofestivaali/ voi lukea tarkemmin tapahtumien ja festivaalin ohjelmasta. Kajaanin runoviikko täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Sitä vietetään 6. – 10. heinäkuuta. Heinäkuun kuudeshan on runon ja suven päivä, jolloin ympäri maata järjestetään erilaisia runotapahtumia. Aina voi myös pistää pystyyn omat runokekkerit. Puutarhajuhlat, joissa jokainen lukee tai lausuu runon? Runonlukupiiri kesämökin laiturilla tai kaupungin puistossa? Runo tuo arkeen juhlaa. Runonlukupiiristä minulla onkin tuoreita kokemuksia, koska olen syksystä lähtien ollut vetäjän roolissa mukana sellaisessa. Yleensä runoista saa paljon enemmän irti, kun niitä tutkii yhdessä. Keväällä ja kesällä on tyypillisesti paljon juhlia. Niihin on kiva viedä itse kirjoitettu runo. Juhliin kirjoitettuja runoja saa toki lähettää tänne runopysäkillekin. Joku kenties innostuu myös kirjoittamaan seuraavaan numeroon juhannusrunon? Runollista ja kaunista kevättä jokaiselle. Kevät itsessään on kuin runo. Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi Jäsenmaksuarvonnan kylpylälahjakortti Ouluun – Monta laatikkoa on täynnä erilaisia kirjoituksia, kuten runoja ja satuja, enkä kaikkea muistakaan mitä on tullut tehdyksi, kertoo imatralainen Lea Wallin. Hän availee muutamia kansioita ja olohuoneensa vetolaatikoita, joista hän on huomannut vuosikymmeniäkin sitten kirjoitetun joskus kaipaavan päästä ihmisten ilmoille. Niin kävikin alkuvuonna, kun Lea Wallinin satukirja Susi ja silkkisukat ilmestyi. Kyseessä on noin 30 vuotta sitten kirjoitettu teksti, jonka noihin aikoihin kuvitti Lean kouluikäinen veljentytär Mira. – Noihin aikoihin kirjoitin enemmänkin tällaista, ajattelin tehdä jonkinlaisen sarjan opettavaisia kertomuksia lapsille. Monissa elämänmuutoksissa ja muutoissa tämä ajatus on päässyt välillä melkein unohtumaan, Lea Wallin sanoo. Julkaistu satu, nelisenkymmentä nelivärisesti kuvitettua sivua, on perinteinen. Siinä on romantiikkaa, jännitystä ja sellaista seikkailua, joka vertautuu elämän usein toisiaan korvalle lyöviin kiemuroihin. Surun ohella on myös onnea. Kunnon satujen tapaan siitä nauttii aikuinenkin lukija. – Tämäntapainen on ihan mukavaa kerrottavaa ja muiden kanssa jaettavaa, mutta nyt on alkanut kiinnostaa myös omasta elämästä kirjoittaminen. Sen verran mielessä on erilaisia koettuja vaiheita, yläja alamäkiä, pysähdyksiä ja uudelleen liikkeelle lähtöjä, että aineistoa riittää. Mutta mistä päästä aloittaa, mistä ottaa kiinni? Lea Wallin on kuitenkin jo harjoitellut oman elämän kuvausta – eikä ollenkaan huonosti. Hän kirjoitti lapsuudestaan Kärsämäen Miilurannassa kyläkirjaan, joka kokonaisuutena on laaja ja monipuolinen kuvaus sodan jälkeen syntyneen maalaisyhteisön vaiheista: – Silloin synnytettiin valtion toimesta sodassa olleille näitä kylmiä pientiloja, joissa kaikki oli raivattava ja rakennettava itse, Lea Wallin kertoo. Miilurantaan tällaisia taloja syntyi 90:n paikkeilla. Jalastaan sodassa invalidisoitunut ja muutenkin sairastellut isä sekä tietenkin äiti antoivat lapsilleen kaiken, minkä pystyivät. – Näissäkin ajoissa on paljon kerrottavaa. Kun tästä kirjoitin, tuli samalla mukaan kuin itsestään runomuodossakin tunnetta ja ajatusta. Kun äiti ja isä aikansa ahersivat, saatiin asutun saunan lisäksi joen rantaan omakotitalo, navetta ja porukkatraktori, Lea Wallin kertoo. Ne olivat ilon ja itkun seitsemän laihaa vuotta seitsenlapsisessa perheessä. Paljon on tällaisia elämäntarinoita Suomenmaassa kerrottavaksi. Lea Wallinin mielestä kynään kannattaisi tarttua. AIMO RUUSUNEN Sadunkertoja haluaisi löytää itsestään myös elämänkertojan ”Satu odotti pöytälaatikossa 30 vuotta, kunnes tuli aika saada se kaikkien luettavaksi.” Lea Wallin on vuosikymmenien aikana kirjoittanut paljon. Kansioista löytyy ainesta myös omelämäkerran pohdintaan. Susi ja silkkisukat on liikuttava vanhan ajan satu. Kirjaa saa muun muassa tekijältä. Kaikkien Eläkeläiset ry:n jäsenmaksun 2016 maaliskuun loppuun mennessä maksaneiden kesken arvotun 150 euron arvoisen lahjakortin Kylpylähotelli Kuntorantaan on voittanut Simo Hakanen Oulun Eläkeläisistä. Onnittelut!
12 – Nro 3 toukokuu 2016 ELÄKELÄINEN Vuoden 2016 tuetut lomat: Hyvinvoitilomat ry • hyvinvointilomat.? Maaseudun Terveysja Lomahuolto ry • mtlh.? Solaris-Lomat ry • solaris-lomat.? Pidätämme oikeuden muutoksiin Kuntorannantie 14, Varkaus myyntipalvelu (017) 560 1403 myynti@kuntoranta.? Hyvän tuulen lomapaketit Varaa nyt lomapakettisi: 27.8.2016 Venetsialaiset Lisää tietoa tapahtumista www.kuntoranta.? Tule hyvälle tuulelle! KESÄTARJOUS JÄSENILLE 1.6. 28.8.2016 • 2 vrk + 2 x aamiainen alk. 100 € / hlö / 1hh • 2 vrk + 2 x aamiainen alk. 75 € / hlö / 2hh (Etukäteen tilattuna päivällinen 12€/hlö) TEATTERIPAKETTI 1 2 VRK • Aamiaisella alk. 65 € / hlö / vrk / 2hh • Puolihoidolla alk. 77 € / hlö / vrk / 2hh • Lisävuorokaudet aamiaisella alk. 35 € / hlö / vrk / 2hh • Lisävuorokaudet puolihoidolla alk. 47 € / hlö / vrk / 2hh Sis. majoituksen 2hh, hyvän olon aamiaisen (+ lisävuorokauden aamiainen), 1 x teatterilipun Varkauden Teatteriin, kylpylän ja kuntosalin käyttö aukioloaikoina. Perjantaisin elävää musiikkia sekä keskiviikkoisin ja lauantaisin Karaoketanssit. Katso teatterin ohjelma: www.varkaudenteatteri.? JÄRJESTÖLOMAT 2016 • Puolihoidolla 2 vrk alk. 119 € / hlö / 2hh • Puolihoidolla 3 vrk alk. 159 € / hlö / 2hh • Aamiaisella 5 vrk alk. 189 € / hlö / 2hh CAMPING JA LEIRINTÄ ALUEELLE 1.5. 28.8.2016 Toimintaohjeet: 1. Alennusta saat kun varaat netin kautta www.kuntoranta.? . Nettivaraajan etuna henkilömaksut 4 €, lapset 2 €/vuorokaudessa 2. Camping korttiin kaikkien matkustajien nimet, syntymäajat ja auton rekisterinumero. 3. Ilmoittaudu tullessasi hotellin vastaanottoon. 4. Aluekartasta näet paikkojen ja palveluiden sijainnin sekä tiedotteet. 5. Aseta saamasi paikkalippu näkyvään paikkaan yöpymispaikalla. 6. Varmista vastaanotosta kylpylän tilanne vesijumppien varalta. Uutta! Kylpylä kuuluu hintaan klo16-18 Tiesitkö, että Eläkeläiset ry omistaa Kylpylähotelli Kuntorannan sekä liiketoiminnan että kiinteistöt? Yhdistyksesi kautta olet omistamassa ja hallinnoimassa Kuntorantaa. Asiakkaana olet varsinainen omistajaasiakas ja saat jäsenedut. Eläkeläiset ry:n toiminta on yleishyödyllistä, voittoa tavoittelematonta. Kaikki tuotto käytetään, jäsenten hyväksi. Kuntoranta on yksi osa monipuolista eläkeläistoimintaa. Käyttämällä Kuntorannan palveluja varmistat Kuntorannan kehittämisen osana järjestöyhteisöä. Jokainen vierailusi Kuntorannassa on uskoaksemme ilo ja nautinto itsellesi, samalla se on arvokkasta Kuntorannan toiminnan asiakaslähtöiselle kehittämiselle. Kuntorannassa tavataan. Siellä on Eläkeläiset ry:n jäsentref? t vuoden jokaisena päivänä. • Juhannusjuhlat 24.–26.6.2016 • Volvo 40.v 1.–3.7.2016 • Vanhat autot 22.–24.7.2016 • Elorieha 10.–14.8.2016 • Venetsialaiset 27.8.2016 • Syystärräykset 29.8–4.9.2016 • Darts open 9.–11.9.2016 TAPAHTUMAT Elorieha 4 vrk 10.-14.8.2016 240€ / hlö / 2hh Var aa NYT ! www.kuntoranta.?
Nro 3 toukokuu 2016 – 13 ELÄKELÄINEN Tommi Melender: Onnellisuudesta. Esseitä. WSOY 2016. Esseekirjallisuus ei ole suuren lukijakunnan laji. Kannattaisi olla, meillä on monta hyvää esseistiä, ja yksi heistä on Tommi Melender, joka runojen ja romaanien lisäksi on julkaissut kolme esseekokoelmaa, Onnellisuudesta -teosta ennen kokoelmat Kuka nauttii eniten ja Yhden hengen orgiat . Nykyessee ei ole oppinutta teoriaa, vaan omakohtaista tutkistelua ja teräviä mielipiteitä aiheista, jotka kiinnostavat kaikkia. Kuten onnellisuus, kaikkihan me haluaisimme olla onnellisia. Vai haluammeko? Mitä onnellisuus on? Mistä sitä saa? Voiko sitä ostaa? Onko sitä pakko ostaa? Kuka sen kaupasta hyötyy? Melender tykittää markkinaliberalistista yhteiskuntaa, positiivisen ajattelun markkinoita ja muuta ajan hengen mukaista ajatusrihkamaa, mutta pohtii myös avoimen tunnustuksellisesti sitä, miten onnellisuus asettuu hänen lukijan, kirjailijan, urheiluhullun ja miehen elämäänsä. Minuudesta, ihmisen elämänmittaisesta tutkimuskohteesta voidaan rakentaa sekä itseymmärrystä korostavia että ulkoisia päämääriä korostavia kertomuksia. Melender sanoo esseistinä olevansa kiinnostuneempi itseymmärryksestä kuin menestykseen tähtäävien toimintasuunnitelmien laatimisesta. Onnellisuus kauppatavarana Markkinatalouden onnellisuusteollisuus saa kirjassa aika kyytiä. Amerikasta lähtenyt positiivisuuden kultti rantautui Suomeen 90-laman jälkitunnelmissa, ja kultin keskeinen pappi oli Jari Sarasvuo, jota juhlittiin uuden aikakauden sankarina, vaikka hän myi Atlantin takana ajat sitten kehiteltyä tuontitavaraa. ”Posetiivarien” ideologian mukaan ihmisen oma asenne ratkaisee kaiken: positiivisesti ajatteleva menestyy aina, negatiivisella asenteella varustettu ei koskaan. Tämän hetken politiikassa positiivisuuden kultti henkilöityy Alexander Stubbissa, joka julistaa: ”Uskokaa itseenne, niin kaikki on mahdollista!” Yritysjohtajat käyttävät mielellään onnellisuusteollisuuden palveluksia, eivät siksi, että uskoisivat sen ilosanomaan, vaan koska positiivisuuden kultti pelaa yritysmaailman pussiin. Se on passiivisen mukautumisen oppi, joka häivyttää sosioekonomiset rakenteet ja jossa vastuu menestyksestä tai menestymättömyydestä on ihmisellä itsellään: kaikki riippuu hänen asenteestaan. On parempi sopeutua vallitseviin olosuhteisiin kuin yrittää muuttaa niitä, sillä opportunisti menestyy paremmin kuin idealisti. Perille mennen positiivisuuskultti on julma oppi, joka julistaa, että pessimistien sietääkin käydä huonosti, koska he myrkyttävät ilman optimistisiltakin. Kirjailijaidiootin onnellisuus Melender nostaa osuvaksi kirjailijantyön kuvaukseksi sitaatin Albert Einsteinilta: ”Toistetaan samaa asiaa ja odotetaan eri lopputulosta.” Kirjailija uurastaa kaksi, kolme vuotta teoksensa parissa saadakseen nähdä, kuinka se hautautuu jokasyksyisen kirjatulvan alle. ”Säälittyään itseään muutaman viikon kirjailija ryhdistäytyy ja ryhtyy kirjoittamaan seuraavaa teostaan, vaikka tietää, että sitä odottaa sama kohtalo kuin edellisiä. Idiootin hommaa.” Kunnianhimo ja ahdistus vuorottelevat kirjailijan elämässä eikä työn lopputulos koskaan ole odotusten mukainen. Missä sitten piilee kirjailijan onnellisuus? Ehkä siinä, että hän kuitenkin tuntee olevansa erityinen, eihän muuten kannattaisi kirjoittaa. Kirjailija itse uskoo kirjaansa ja monet siihenkin, että joskus tulevaisuudessa syntyy sukupolvi, joka ymmärtää hänen taidettaan. Ja näin on käynytkin, Aleksis Kivestä alkaen. Melender ottaa esimerkiksi Volter Kilven, jonka Alastalon salissa on nykyään kulttiteos, mutta oli aikoinaan suuri pettymys sekä kirjailijalle että hänen kustantajalleen. Menestyskin on loukku, sillä sitä ei koskaan ole tarpeeksi, eikä oikeaa lajia. Hyvät kritiikit eivät riitä, pitäisi saada palkinto, jos saa Finlandian tai Runebergin ei ole saanut Pohjoismaista, jos saa sen, ei ole saanut Nobelia. ”Haaveen toteutuminen ei tuo täyttymystä, sillä toteutunut haave latistuu samassa hetkessä pelkäksi saavutukseksi ja saavutukset nostavat odotukset entistä korkeammalle.” Onnellisuuden hetkiä kirjailija ei saa omista kirjoistaan vaan toisten, kuten Melender esimerkiksi runoista, joita hän ei lue analysoiden vaan kuin ”muinoin abiturienttina, heittäytyen ja innostuen”. Jos näkee itseymmärryksen onnellisuuden lähteenä, sen kehittämisessä auttaa nimenomaan taide, kirjailijalla kirjallisuus. Melender tutkii omaa miehenkuvaansa Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallisen Taisteluni -romaanisarjan kautta, pessimismiään Gustave Flaubertin ihmisvihan kautta, jalkapalloinnostus johtaa hänet Albert Camus’n Sivullisen mielenmaisemaan, oman melankolisen mielenlaadun pohtiminen toisen melankolikon Pentti Saarikosken luo. Positiivisuuskultin maailmassa melankolia tarvitsee puolustajansa, sillä maailmassa, jossa vain valoisat ajatukset ovat hyväksyttyjä, ei nähdä ongelmia eikä haasteita, ei haluta muuttaa mitään. Pelkistä onnellisista ihmisistä koostuva yhteiskunta ei olisi paratiisi vaan helvetti. TUULA-LIINA VARIS Positiivisuuskultti ja muuta onnen kauppatavaraa Rudolf Lindblad: Slangirunoja Kontulasta. Omakustanne, 2015. Rudolf ”Limppu” Lindblad on tuottelias kirjoittaja, jonka monipuoliset kirjoitukset Eläkeläinen-lehden lukijat tuntevat. Viime vuonna Lindblad julkaisi omakustanteena kokoelman Slangirunoja Kontulasta . Lindbladin runokokoelma on paljon muutakin kuin slangirunoja Kontulasta. Kokoelman kahdeksassa osastossa on mukana myös yleiskielellä kirjoitettuja runoja aina tankoista yhteiskunnalliseen runouteen. Pieni slangisanastokin löytyy. ”Leesajalle” eli lukijalle kirjoittamissaan alkusanoissa Lindblad luettelee joitakin esikuviaan, esimerkiksi Arvo Turtiaisen ja Claes Anderssonin. Kirjoittaja muistuttaa, että hänen kirjoittamansa slangi ”saattaa nuoremmista vaikuttaa vähän kalevalaiselta”. Alkusanoissa Lindblad myös erittelee ja pohtii slangin eri suuntauksia. Lindblad on taitava kirjoittaja, eikä voi muuta kuin hattua nostaa, että äidinkielenään ruotsia puhuva pystyy näin vivahteikkaaseen suomenkieliseen runoilmaisuun sekä yleiskielisissä että slangirunoissa. Lindbladin huumori on lämmintä ja kumpuaa syvältä, siksi se kolahtaa. Esimerkiksi käy muutama säe runosta Vaeltajan valitus : ”Kondikseni on huonontunut / matkojen tunto pidentynyt / kuin ennen Saanan laelle / nyt lähimmälle Alepalle.” Runoilijana Lindblad on hyvä havainnoimaan ja vangitsemaan hetkiä. Tästä on mainio osoitus runo Kuutamolla kusemisen ylistys . Kirjoittaja taitaa arkisen ja ylevän yhdistämisen; ”kultana kaari väikkyi”. Runon viimeiset säkeet tuovat esiin kirjoittajan sävyjen tajun: ”kun siinä sitten hemputtelin / itsekseni funtsailin / herkkä hetki juuri tässä / gamlan dokun elämässä.” Viimeisestä osastosta löytyy myös Andersson-pastissi, runo Lindblad on poistunut keskuudestamme . Kirjoittaja viittaa runollaan Claes Anderssonin runoon Andersson pitää pirunmoista meteliä . Lindbladin ironista runoa voi lukea myös palimpsestina, tietoisena päällekirjoituksena. Jos Rudolf Lindblad julkaisee Slangirunoja Kontulasta kakkosen, voisin esittää toiveen. Haluaisin lukea tankarunoja stadiksi. Nyt tankat on kirjoitettu yleiskielellä. Slangirunoja Kontulasta asettuu komeasti murreja slangirunojen perinteeseen. Rudolf Lindblad antaa kirjassaan postuumin tunnustuksen kaikille starbuille, jotka opettivat hänelle ammattia sekä slangia. Siis Atski, Brynkka, Enska, Hemppa, Jussi, Jöse, Keitsu, Masa, Onkka, Reiska, Simppa, Svenkka, Väiski ja Yrkka. Kirja on komea kunnianosoitus heille. Petteri Lehtisen suunnittelema teoksen graafinen asu on miellyttävä ja genreen sopiva. NIINA HAKALAHTI Starbu bamlaa staililla ”Positiivisuuskultin maailmassa melankolia tarvitsee puolustajansa.” Tommi Melender on runojen ja romaanien lisäksi julkaissut kolme esseekokoelmaa. Kuva: WSOY
14 – Nro 3 toukokuu 2016 ELÄKELÄINEN Rahapelaaminen on muuttunut synnillisestä arkipäiväiseksi asiaksi verrattain nopeasti, yhden eliniän aikana. Nyt 90-vuotias suomalainen on syntynyt samana vuonna, kun rahapelien kieltolaki purettiin 1926 ja raha-arpajaiset sallittiin. Samalla vuosikymmenellä laillistettiin myös toto sekä ensimmäiset pajatsot rantautuivat Suomeen. Alkoholin kohdalla kieltolaki oli tuolloin vielä voimassa ja jatkui aina 1932 saakka. Rahapeleillä oli alkuun kannattajansa ja vastustajansa. Tänään 80-vuotias suomalainen onkin syntynyt paheelliselta kuulostavan ”arpajaiskuumeen” vuosikymmenellä, 1930-luvulla, kun lehdet kirjoittelivat arpatrokareista. Arvonnat tapahtuivat kerran kuukaudessa ja tarkistaakseen oliko voittanut, piti ostaa erillinen voittonumerolehtinen. Myös raha-automaattien pelaamisen ympärillä kuohui. Yksityisiä peliyrittäjiä arvosteltiin siitä, että he käyttivät hyödykseen ihmisten tarvetta pelata. Pelien herättämää pahennusta pyrittiin vähentämään asettamalla rahapelien järjestäminen hyväntekeväisyysjärjestöjen yksinoikeudeksi perustamalla RAY 1938. Kansa innostui veikkauksesta Urheilun avulla oli viime vuosikymmenet rakennettu nuoren valtion kansallistuntoa ja 1940-luvulla kansa innostui veikkauksesta. Näin haluttiin tukea urheilua, jotta pärjättiin ruotsalaisille. Kahdella markalla pääsi veikkaamaan yleisurheilu-, jalkapalloja pesäpallokohteita, mutta veikkausinto riitti joskus jopa kaupunkienvälisten mottitalkoiden tuloksista pelaamiseen. Ja jopa sota-aikana rintamalla täytettiin veikkauskuponkeja. Asenteiden vapautumista tapahtui myös pelikoneiden suhteen. Pajatso hallitsi. 70-vuotiaan syntymävuoteen 1946 asti rahapeliautomaattien pelaaminen oli rajoitettu vain ensimmäisen luokan ravintoloihin, jotta vähävaraiset ja lapset olisivat suojassa pelien houkutukselta. Se teki pajatsoista lähinnä kaupunkilaisten harrastuksen, koska suurin osa suomalaisista asui tuolloin maaseudulla. 60ja 50-vuotiaat ovat syntyneet aikana, jolloin suomalainen kulutusyhteiskunta muotoutui. Asuinpaikkojen vaihtuessa maalta kaupunkeihin, rahapelaaminen asettui osaksi tavallista elämää. Kahviloissa, huoltoasemilla ja erilaisissa ravitsemusliikkeissä pääsi pelaamaan pajatsoa. Muut raha-automaatit, kuten hedelMarkettien rahapelaajamummon myytti istuu tiukassa. Osallistu EHYT ry:n Arpa-projektin kirjoituskilpailuun ja auta meitä tekemään keskustelusta eläkeläisten rahapelaamisesta monipuolisempaa. Kirjoita omakohtainen kokemuksesi eläkeläisen rahapelaamisesta. Voit kirjoittaa esimerkiksi seuraavista aiheista: Miksi sinä pelaat? Miten olet oppinut kohtuuteen rahapelien tarjonnan muuttuessa ympärilläsi? Mitä viisautta sinulla olisi annettavaksi nuoremmillesi rahapelaamisen pitämisestä kohtuudessa? Lähetä meille kirjoituksesi. Halutessasi liitä mukaan yhteystietosi, arvomme osallistujien kesken taulutietokoneen. Mainitse myös saako kirjoituksesi julkaista, nimellä tai ilman. Sähköpostilla: sanni.nuutinen@ehyt.fi, postilla: Sanni Nuutinen, EHYT ry, Elimäenkatu 27, 00510 Helsinki Kerro kokemuksesi – Osallistu kirjoituskilpailuun Millä rahapelaamisen vuosikymmenellä sinä olet syntynyt? Paheellisesta puuhasta arkipäiväiseksi asiaksi Kuva: EHYT ry:n Arpa-projekti mäpelit, olivat ensin laivoissa ja sitten ravintoloissa sekä huvipuistoissa. 1960-luvun loppuun mennessä veikkaustuotteita myi jo 11 150 asiamiestä. Pelaaminen arkipäiväistyi. Ikärajoja ei juuri ollut, eikä niitä valvottu. Lotto mursi mielikuvaa miehisestä harrastuksesta Viimeistään 1970-luvulla mielikuva rahapelaamisesta vain miehisenä harrastuksena alkoi murtua, kun Lotto tuli pelivalikoimaan. Lottoarvonnan lauantaiset tv-lähetykset tekivät pelistä osan perheiden saunailtoja, koko perheen hupia. Kaikki tunsivat lottotytön. Hienoissa ravintoloissa pelattiin rulettia. Elettiin myös toton hulluja vuosia ja raviveikkaus tuli saataville kautta maan. Bingohallit ilmestyivät katukuvaan. Laittomat peliluolat jäivät vähitellen historiaan. Raaputusarvat tulivat 1980-luvulla ja isoja voittoja pääsi niiden myötä tavoittelemaan ilman, että piti päiväkaupalla odottaa arvontaa. Kasinotalous kukoisti ja kännykät ilmestyivät juppien käteen. Teknologinen kehitys lisäsi myös kolikkopelien suosiota. Esimerkiksi videopokeri oli ennennäkemättömän moderni laite. 1990-luvulla kolikkopelit kansoittivat kauppojen tuulikaapit ja niiden määrä lisääntyi voimakkaasti. Rahapelit tulivat kaikkien ulottuville. Hidastempoisten veikkauspelien rinnalle tuli urheiluvedonlyönti ja suomalaisista tuli äkkiä maailman innokkaimpia vedonlyöjiä. Lama kuritti yhteiskuntaa, mutta pelituotot kasvoivat. Yhä enemmän nettiin 2000-luvulla rahapelaaminen siirtyi yhä enemmän nettiin. Pokeribuumi koettiin vuosikymmenen alussa ja moni haaveili pokeriammattilaisen urasta. Keskustelu rahapeliongelmista ilmestyi jälleen tiedotusvälineisiin. Tämän hetken eläkeläiset ovat kasvaneet ajassa, jolloin rahapelejä on ollut tarjolla vähemmän kuin nykyisin, arvonnat ovat olleet hitaampia ja pelit luonteeltaan vähemmän koukuttavia. Nuoremmilla ikäpolvilla on ollut enemmän valinnanvaraa ja houkutuksia. Ehkä siksi rahapelejä pelaavat eläkeläiset hallitsevat pelaamiseen käytettäviä rahojaan hyvin ja heillä on harvemmin peliongelmia kuin muilla. Tätä taustaa vasten onkin erikoista, että juuri eläkeläisten pelaaminen nähdään erityisen ongelmallisena. SANNI NUUTINEN TAPIO JAAKKOLA EHYT ry:n Arpa-projekti Arpa-projekti tukee aikuisten rahapelaamisen hallintaa. Tuotamme tietoa ja välineitä riskipelaamisen tunnistamiseen ja haittojen ehkäisyyn. Toimimme työelämässä, kansalaisjärjestöissä, sosiaalisessa mediassa.
Nro 3 toukokuu 2016 – 15 ELÄKELÄINEN Kansantanssin ohjaajien ohjelmistokurssi 30.9.-4.10.2016 (4 vrk) Kurssi sopii kansantanssin ohjaajille tanssipareineen. Kurssin teemana on Vuokatin vuoden 2017 kesäpäiväohjelmisto. Vetämässä ovat Sinikka Mäkelä ja Tapani Luhtaranta. Hinta: 280 € (puolihoito) / 320 € (täyshoito) Ilmoittautuminen 5.9. mennessä. Ikääntymispolitiikan opintoja neuvottelupäivät 12.-14.10. (2 vrk) Ajankohtaista asiaa eläkeasioista ja vanhuspalveluista, muun muassa soteja aluehallintouudistus. Kurssi alkaa heti aluejärjestöjen neuvottelupäivien jälkeen ja se on tarkoitettu erityisesti vanhusneuvostojen jäsenille. Kurssia on vetämässä Hannu Partanen. Hinta: 25€ ph/th. Ilmoittautuminen 15.9. mennessä. Kurssille voidaan ottaa korkeintaan 20 osallistujaa. Musiikkikurssi 21.-25.10. (4 vrk) Laulamista, orkesterisoittamista ja yhdessä esiintymistä. Pääosassa Vuokatin kesäpäivien musiikkiohjelmisto. Vetäjinä Sauli Malinen ja Ahti Sepp. Hinta: 280 € (ph) / 320 € (th) Ilmoittautuminen 30.9. mennessä. Liikuntakurssi 21.-25.10. (4 vrk) Kurssin tärkeimpänä aiheena on Vuokatin kesäpäivien liikunnan yhteisesitys. Kurssiin sisältyy muutakin ohjelmaa: monipuolista kuntoja terveysliikuntaa sekä ohjaustaitoja. Opettamassa Eva Rönkkö ja Raija Puumalainen. Hinta: 280 € (ph) / 320 € (th) Ilmoittautuminen 30.9. mennessä. Yhdistystoiminnan jatkokurssi 24.-28.10. (4 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille tai muutoin kokeneille yhdistyksen johtokunnan jäsenille sekä toiminnantarkastajille. Opettamassa Anu Mäki. Hinta: 278 € (ph) / 320 € (th) Ilmoittautuminen 3.10. mennessä. Taloudenhoidon jatkokurssi 24.-28.10. (4 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille tai muutoin kokeneille yhdistyksen johtokunnan jäsenille sekä toiminnantarkastajille. Opettamassa Anitta Koski. Hinta: 278 € (ph) / 320 € (th) Ilmoittautuminen 3.10. mennessä Suomi 100 – työpajakurssi 17.-20.11. (3 vrk) Työpajakurssin teemana on Vuokatin kesäpäivien otsikko ”Suomi 100 –työllä rakennettu”. Kurssin pajoissa tuotetaan pieniä esityksiä ja harjoitellaan ilmaisutaitoa. Kurssilla on myös kädentaitojen paja, jossa tuotetaan muun muassa esityksiin sopivia lavasteita sekä pienimuotoisia käsitöitä. Matkavastaavien jatkokurssi pidetään samanaikaisesti ja kurssilaisilla on mahdollisuus osallistua kesäpäiväosuuteen. Työpajakurssia ovat vetämässä teatterinohjaaja Hilkka Hyttinen ja virikeohjaaja Terhi Martikainen. Hinta: 187 € (ph) / 216 € (th) Ilmoittautuminen 27.10. mennessä Matkavastaavien opintoja neuvottelupäivät 17.-20.11. (3 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käynneille tai muutoin kokeneille yhdistysten matkavastaaville. Matkavastaavat pääsevät osittain osallistumaan myös Suomi 100-työpajakurssin ohjelmaan. Anu Mäki vetämässä. Hinta: 187 € (ph) / 216 € (th) Ilmoittautuminen 27.10. mennessä Kurssit Kuntorannassa Alueelliset kurssit Ikääntymispolitiikan opintoja neuvottelupäivät 20.-22.10., Fiskars, Kisakeskus Ajankohtaista asiaa eläkeasioista ja vanhuspalveluista, muun muassa soteja aluehallintouudistus. Kurssi on tarkoitettu erityisesti vanhusneuvostojen jäsenille, mutta sopii myös muille kiinnostuneille. Kurssia on vetämässä Hannu Partanen. Kurssin hinta on 25 €, joka sisältää opetuksen lisäksi ruokaja majoituskulut. Voimme ottaa kurssille 20 osallistujaa. Ilmoittautuminen 10.10. mennessä. Liikumme yhdessä -hankkeessa järjestämme osallistujille maksuttomat verkostotapaamiset Pohjois-Karjalassa ja Satakunnassa. Verkostotapaamiset sisältävät tietoa, keskustelua sekä kevyttä liikuntaa. Suunnitelmissa on myös bändikurssi. Ilmoitamme alueellisista kursseista myöhemmin lisää. Ilmoittautuminen Kursseille ilmoittaudutaan kirjallisesti kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä osoitteeseen Eläkeläiset ry; Tuija Aali, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voimyössähköpostitse:tuija.aali@elakelaiset.fiVoitilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/sähköiset lomakkeet/kurssihakemus. –Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. –Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. –Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puolivai täysihoidon. Kurssituki Vähävaraiset yhdistykset voivat hakea Kuntorannan kursseille kurssitukea, joka kattaa puolet yhden kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä – tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen. Lisätietoja Kurssikalenteriin voi tulla vielä muutoksia. Kalenteri julkaistaan myösEläkeläisetry:nkotisivullawww.elakelaiset.fi,jostanäkee mahdolliset muutokset. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussihteeri Tiina Rajalalta, puh. 020 743 3617 tai 040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa. Syksyn 2016 alustava kurssikalenteri Eläkeläiset ry:n koulutustarjontaan kuuluneella muistikerhojen ohjaajakurssilla maaliskuun puolivälissä tutustuttiin mm. Canasta-pelin saloihin. Tehokasta oppia yhdistysten kotisivujen laadintaan saatiin Kuntorannassa maaliskuussa pidetyllä kotisivukurssilla.
16 – Nro 3 toukokuu 2016 ELÄKELÄINEN Maailman humanitäärinen kriisi kolkuttelee myös suomalaisten ovia. Viime vuonna Suomeen tuli 32 476 turvapaikanhakijaa. Suurin syy kansainvaellukseen on vuosikausia kestänyt Syyrian sota. Vaikka suurin osa syyrialaisista pakolaisista on jäänyt naapurimaihin, on satoja tuhansia suunnannut matkansa myös Eurooppaan. Suomeen tulleista turvapaikanhakijoista ovat suurimmat ryhmät kuitenkin Irakista, Afganistanista ja Somaliasta, joissa vuosikausia kestäneet sisällissodat, levottomuudet ja ääri-islamististen ryhmien terrori ovat ajaneet ihmiset pois kotiseuduiltaan. Suomen Punaisen Ristin maahanmuuttajaohjelman kehittämispäällikkö Johanna Matikainen muistuttaa, että vaikka ihmiset voivat lähteä kotimaastaan myös materiaalisesti paremman elämän perässä, etsii suurin osa kuitenkin suojaa ja turvaa kotimaidensa levottomista oloista. Viime vuonna valtaosa Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista oli nuoria miehiä, mikä hämmensi suomalaisia. Viime vuoden lopulla alkoi pakolaisvirran mukana pyrkiä Eurooppaan kuitenkin myös naisia pienten lastensa kanssa. Moni nainen on raskaana ja monet ovat matkalla yksin ilman puolisoa. Maaliskuussa avattiin Suomen Punaisen Ristin terveysklinikka Pohjois-Kreikassa sijaitsevilla Nea Kavalan ja Cherson pakolaisleireillä. Sinne on majoitettu noin 7 000 ihmistä, joista monet ovat lapsia, ja leireillä on myös syntynyt lapsia. ? On iso kysymys, kuinka voimme suojella heitä äärimmäisissä olosuhteissa rajaseutujen mutavelliasumuksissa, Matikainen sanoo. Neljäsosa hakemuksista hyväksytään Kaikki Suomeen saapuvat, turvapaikkapyynnön esittävät ihmiset on päästettävä maahan. Tähän meidät velvoittavat solmimamme kansainväliset sopimukset, joista tärkeimmät ovat YK:n pakolaissopimus sekä ihmisoikeussopimukset. ? Ne ovat olennainen osa eurooppalaista oikeusjärjestelmää, johon Suomi on sivistysvaltiona liittynyt, Matikainen muistuttaa. Me emme siis voi sulkea tulijoilta rajaamme, vaan meillä on velvollisuus tutkia perusteet, joilla ihmiset hakevat turvapaikkaa. Jos he tulevat alueilta, joilla meidän tietomme mukaan ei ole selkeitä riskejä, hakemuksia voidaan käsitellä nopeutetussa järjestyksessä. Jos henkilö saa kielteisen päätöksen, hänen on palattava kotimaahansa tai lähtömaahansa. Lähtökohtaisesti palautettava maksaa aina matkansa itse, jos hänellä on rahaa, muuta muuten hänen matkansa maksaa Suomen valtio. Turvapaikkahakemuksen käsittelyyn kuluu keskimäärin 117 vuorokautta. Vuonna 2015 kaikista Maahanmuuttoviraston tekemistä päätöksistä oli myönteisiä 25 prosenttia. Matikaisen mielestä Etelä-Euroopan maat joutuvat nyt kantamaan resursseihinsa verrattuna liian suuren vastuun pakolaisista. ?Olisiluonnollistajakaataakkaa koko Euroopan kesken. Meillä Suomessa riittäisivät resurssit ja osaaminen suuremman määrän vastaanottoon. SPR on tehnyt sopimuksen Maahanmuuttoviraston kanssa vastaanottotoiminnan hoitamisesta ja pystynyt hyvin järjestämään majoitustilat räjähdysmäisesti kasvaneelle tulijamäärälle. ?Kunviimekesäkuussameillä oli kuusi vastaanottoyksikköä, vuoden vaihteessa niitä oli yli sata. Nyt suljemme 33 keskusta, mutta emme tiedä, mitä kesä tuo tullessaan, Matikainen sanoo. Pakolainen on tasaarvoinen kuntalainen Henkilölle myönnetään turvaTurvapaikka Suomesta Johanna Matikaisen mielestä Euroopan maiden olisi aktivoiduttava rauhanprosessien tukemisessa pakolaisuutta synnyttävissä maissa. Kuva: Iita Kettunen Viime vuonna Suomeen tuli 32 476 turvapaikanhakijaa. Heitä majoitettiin muun muassa Turun Pansion vastaanottokeskukseen. Kuva: Jussi Vierimaa / SPR
Nro 3 toukokuu 2016 – 17 ELÄKELÄINEN paikka, jos hänellä on perusteltu syy pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi esimerkiksi alkuperänsä, uskontonsa, kansallisuutensa, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteensä vuoksi. Henkilö voi saada oleskeluluvan myös toissijaisen tai humanitaarisen suojelun perusteella, jos häntä uhkaa kotimaassaan kuolemanrangaistus, teloitus, kidutus tai muu epäinhimillinen kohtelu tai rangaistus. Oleskelulupa voidaan myöntää myös ympäristökatastrofintaimaassavallitsevanhuonon turvallisuustai ihmisoikeustilanteen takia. Jos hakija saa turvapaikkahakemukseensa myönteisen päätöksen, hänelle etsitään asuinpaikka jostain Suomen kunnasta. ?Tällöinhänellekuuluvatsamat sosiaaliturva ja -etuudet kuin kantasuomalaisellekin, Matikainen lisää. Suomi ottaa vastaan myös kiintiöpakolaisia. He asuvat jossain kolmannessa maassa tai pakolaisleireillä, ja heille YK on jo myöntänyt pakolaisstatuksen. Suomen viranomaiset valitsevat heistä vuosittain 750 henkilöä, jotka saavat muuttaa Suomeen suoraan kuntalaisiksi. Kiintiöpakolaisia vastaanottavia maita on nykyisin noin 25. YK:n pakolaistoimisto UNCHR toivoo kiintiöpakolaisia vastaanottavien maiden ottavan myös haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä tai ihmisryhmiä. Siksi Suomi on pyrkinyt valitsemaan omaan pakolaiskiintiöönsä mahdollisimman paljon naisia ja lapsia sekä vammautuneita. Vapaaehtoisten apu elintärkeää Pakolaisten kotoutuminen Suomeen on ensiarvoisen tärkeää. Tätä edistää se, että he pääsevät mahdollisimman pian kiinni normaaliin suomalaiseen arkeen. Kaikki suomalaiset voivat osallistua pakolaisten kotoutumisen tukemiseen ja turvapaikanhakijoiden vastaanottoon. Matikaisen mukaan viime syksyn aikana Punaisen Ristin vapaaehtoistoimintaan ilmoittautui lähes 10.000 henkeä. ?Minätulkitsintämänmyössiten, että monet suomalaiset ovat väsyneet vastakkainasetteluun ja joidenkin ihmisten ja ryhmien lietsomiin uhkakuviin. Avoin rasismi ei uhkaa pelkästään maahan muuttaneita, vaan luo pelkoa meihin kaikkiin suomalaisiin ja kylmentää koko yhteiskunnan ilmapiirin. ?Kuntutustuumaahanmuuttajiin, lisääntyy ymmärrys siitä, että me kaikki olemme samanlaisia ihmisiä. Matikainen muistuttaa, että jos emme halua olla tekemisissä tänne muuttaneiden kanssa, he eivät silloin tutustu suomalaisiin ja suomalaiseen kulttuuriin. He eristäytyvät omaan ryhmäänsä, kulttuuriinsa ja kieleensä, jolloin ryhmien väliset erot voivat syventyäjasynnyttääkonflikteja. Kaikille halukkaille löytyy tekemistä turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kanssa. Vastaanottokeskuksissa tarvitaan esimerkiksi keskustelijoita kieliryhmiin ja lapsille läksynlukuapua. Keskuksiin voi tulla myös vetämään liikuntaa, musiikkia, askartelua tai käsitöitä naisten, miesten ja lasten ryhmiin. ?Mejärjestämmevapaaehtoisille koulutusta ja tukea toimintaan. Matikainen kertoo Kihniöllä asuvasta 79-vuotiaasta isästään, joka ryhtyi heti vapaaehtoisena vetämään afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden kieliryhmää sinne perustettuun vastaanottokeskukseen. Turvapaikanhakijoiden saapuminen parintuhannen asukkaan Kihniöön oli kaiken kaikkiaan kylälle huikea piristysruiske. Kihniö on hyvä esimerkki siitä, kuinka onnistuneesti pieni kylä voi vastaanottaa ja kotouttaa tulijoita. ? Kun näet turvapaikanhakijan sijasta ihmisen, sen Ahmedin tai Fatiman, siitä syntyy yhteisen tekemisen ja ymmärryksen tila, Johanna Matikainen muistuttaa. IITA KETTUNEN M inulla on mamu-ystävä, 66 vuotta täyttänyt irakilaismies, joka asuu Tampereella. Kutsun häntä tässä vaikkapa Ahmediksi. En tiedä vielä paljonkaan hänen taustoistaan mutta yhden asian tiedän: hän on vaimonsa kanssa paennut sotaa ja kuolemaa. Turvallinen maa löytyi ja hän tuntee nyt olevansa onnekas. Helppoa hänellä ei kuitenkaan ole. Ajatuksissa on lähisuku. Ensimmäinen vaimo kuoli ja aikuiset lapset ovat Irakissa ja Ruotsissa. Vaikeaa on myös aloittaa uusi elämä vieraassa maassa. Ahmed osaa kyllä persiaa, arabiaa ja turkkia mutta niillä taidoilla ei Tampereella pitkälle potkita. Hän kävisi mielellään uimahallissa mutta vaikeita kysymyksiä on paljon. Miten sinne mennään? Miten maksetaan? Miten käyttäydytään? Hän kävisi urheilukilpailuissa ja konserteissa. Hän katselisi kaupunkia ja luontoa. Mutta miten hän osaa ilman kielitaitoa ja maatuntemusta. Punainen Risti järjestää suomalaisille apua tarvitseville, mm. vanhuksille ja vammaisille sekä myös maahanmuuttajille ystäviä, jotka auttavat. Minä olen nyt yksi mamu-ystävä. Minulta ei odoteta paljon mutta jotain kuitenkin. Olen apuna ja tukena henkilölle, joka monien vaikeuksien ja kauhujen jälkeen on päässyt turvalliseen paikkaan asumaan. Vai pitäisikö hänelle sanoa: ”Mene sinne mistä tulit! Älä häiritse meidän rauhaamme! Meillä on itsellämmekin vaikeata!” Ei minusta ole siihen. Onko sinusta? Pakolaiskriisi ja maahanmuutto-ongelmat ovat nyt keskuudessamme. Niiden ratkaisuista päättäjät eivät tunnu olevan kovin yksimielisiä. Mutta ikivanha kansanviisaus sanoo, että hädässä olevaa pitää auttaa. Auta miestä mäessä, älä mäen alla, sanotaan suomalaisessa sananlaskussakin. Suomalaisilla eläkeläisillä on hyvä mahdollisuus auttaa pakolaisia heidän hädässään. Eläkeläiset ry:n Yhdessä-projekti on jo vuosia auttanut maahanmuuttajien kotouttamisessa. Suomen Punainen Risti järjestää monenlaista toimintaa ihmisten auttamiseksi. Siinä on mahdollisuus kaikille niille, jotka eivät työelämän päätyttyä tahdo löytää sopivaa tekemistä. Ja tämä toiminta on myös palkitsevaa. Meillä on koko maailma lähiympäristössämme. Miksi emme tutustuisi siihen? Pekka Lehtonen Kirjoittaja on Tampereen Eläkeläiset ry:n jäsen Minulla on mamu-ystävä Turvapaikanhakijalle maksetaan vastaanottorahaa Turvapaikanhakijalle maksetaan vastaanottorahaa 314,90 euroa kuukaudessa, jos hän on yksinasuva ja yksinhuoltaja. Jos hän saa aterian vastaanottokeskuksessa, hän saa 92,30 e/kk. Muut yli 18-vuotiaat saavat 266,04 e/kk tai 76,01 e/kk aterioiden kanssa. Lisätietoa verkossa: Maahanmuuttovirasto: www.migri.fi Pakolaisneuvonta ry: www.pakolaisneuvonta.fi Suomen Pakolaisapu: www.pakolaisapu.fi Punainen Risti: www.punainenristi.fi Sisäministeriö: www.intermin.fi Pakolaisuus maailmalla Konfliktien ja vainon vuoksi pakenemaan joutuneita ihmisiä on maailmassa enemmän kuin koskaan aiemmin. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n arvion mukaan 60 miljoonan pakolaisen rajapyykki on ensimmäistä kertaa ylittynyt vuoden 2015 aikana. Suuri osa maailman pakolaisista, noin 38 miljoonaa, asuu kotimaansa rajojen sisäpuolella. Kehitysmaat vastaanottavat eniten kotimaastaan paenneita pakolaisia. Väkilukuun suhteutettuna pakolaisia on eniten Libanonissa, 209 ihmistä tuhatta asukasta kohti. Lsukumäärällisesti eniten pakolaisia on puolestaan Turkissa, arviolta 2,2 miljoonaa vuoden 2015 lopussa. Merkittävin pakolaisuuden aiheuttaja on yhä Syyrian sota, joka alkoi vuonna 2011. Syyriasta on paennut ulkomaille yli 4,2 miljoonaa ihmistä, minkä lisäksi maansisäisiä pakolaisia on 7,6 miljoonaa. Syyrian lisäksi eniten pakolaisia on kotoisin Afganistanista, Somaliasta ja Etelä-Sudanista. Vuoden 2015 tammi-kesäkuun välisenä aikana uusia pakolaisia arvioitiin olevan noin viisi miljoonaa. Heistä 4,2 miljoonaa oli maansisäisiä pakolaisia. Maansa ulkopuolelle paenneiden uusien pakolaisten määrä oli puolestaan 839 000. Kaikkiaan maailmassa jätettiin lähes miljoona turvapaikkahakumusta vuoden 2015 alkupuoliskolla. Eniten turvapaikkahakemuksia, 159 000, jätettiin Saksaan. Toiseksi eniten, 100 000 hakemusta, jätettiin Venäjälle, jonne hakeuduttiin etenkin Ukrainan sotaa pakoon. Yhteensä vuoden 2015 aikana Eurooppaan pyrki yli miljoona pakolaista. Heistä suuri osa saapui Välimeren kautta. Matkan aikana kuoli tai jäi kateisiin 3600 ihmistä. Lähde: Suomen pakolaisapu Suomen Punainen Risti ja Saksan Punainen Risti lähettivät yhdessä terveysklinikan Kreikkaan tukemaan turvapaikanhakijoiden vastaanottoa. Kuva: Gero Breloer/Saksan Punainen Risti
18 – Nro 3 toukokuu 2016 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:ssä on järjestetty monikulttuurista toimintaa vuodesta 2007. Toiminta perustuu järjestömme paikallisyhdistysten ja Suomeen muuttaneiden ikäihmisten omaehtoiselle yhdessä olemiselle. Tällä tavalla paikallisyhdistysten jäsenet antavat tukea ja ystävyyttä niille, jotka ovat joutuneet iäkkäinä joko omasta tahdostaan tai pakosta sopeutumaan uuden kotimaan arkeen, kieleen, ilmastoon, palveluihin ja tapoihin. Joskus uuden maan olot ja tavat voivat olla melko yllättäviä omiin tottumuksiin nähden. Suomalaisen ikätoverin tuki sopeutumisessa on kultaakin kalliimpi. Sellaista tukea juuri Eläkeläiset ry:n yhdistyksissä iäkkäille tulijoille tarjotaan. Toiminnassa on mukana yhdistyksiä Tampereelta, Jyväskylästä, Kuopiosta, Helsingistä, Keravalta, Järvenpäästä, Rovaniemeltä, Oulusta, Porvoosta, Iisalmesta ja Lieksasta. Eläkeläiset ry:n yhdistysten toiminnan tueksi ja monikulttuurisen yhteiskunnan ymmärtämiseksi kehitettiin tukihenkilökoulutus. Koulutus koostuu kolmesta kolmen päivän opetusjaksosta ja se kestää puolitoista vuotta. Ensimmäisellä jaksolla käsitellään aiheita otsikolla ”Minä yhdistyksen monikulttuurisuustyön kantajana”. Siinä pureudutaan monikulttuurisuuden taustoihin: Mihin ja miksi Suomesta on menty sekä keitä ja milloin Suomeen on tullut. Viimeisen vuosisadan muuttoaaltoja Euroopassa ja Suomessa tarkasteltaessa huomaa, että ihmisten muuttaminen työn perässä tai vaikeiden olosuhteiden, myös sodan ja väkivallan takia, ei ole mitenkään uusi ilmiö. Tulijoiden on pitänyt sopeutua yhteiskuntaan mutta he ovat tuoneet mukanaan myös sellaisia kykyjä, jotka ovat kehittäneet vastaanottavia maita. ”Minä kulttuurin kantajana” on toisen opetusjakson nimenä. Kun oppii tuntemaan omia kulttuurisia käyttäytymistapoja, on helpompi tunnistaa ja kohdata Suomeen muuttaneiden sosiaalisesti rakentuneita tapoja toimia. Ymmärrys omien ja tulijoiden kulttuuristen juurien merkityksestä arkeen luo pohjan kulttuurien tasa-arvoiselle kohtaamiselle. Kolmannella lähijaksolla ”Maahanmuuttaja eläkeläisenä Suomessa” pohdiskellaan asioita, jotka yhdistävät ja erottavat uusja kantasuomalaisia ikäihmisiä. Jaksolla tutustutaan lisäksi lainsäädäntöön, josta saa tukea kun vanhusneuvostoissa vähemmistöön kuuluvien ikäihmisten palveluista puhutaan Opintoaineisto ja opintokerho ovat toimiva yhdistelmä Eläkeläiset ry:n tukihenkilökoulutuksen ensimmäisestä osasta on valmistunut opintoaineisto. Aineiston käsittelemiseksi on hyvä perustaa opintokerhoja. Ensimmäinen kerho järjestettiin Kuopiossa. Kuopio-Kallavesi yhdistyksen Kirsti Joki toteaa opintokerhon sopivan niille, joita yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat. – Aineiston tehtävät ohjaavat keskustelemaan muutoksista, joita nyt yhteiskunnassa näemme. Muuttoaaltojen selvitys esimerkiksi herätti Kuopiossa keskusteluja ulkomaalaisista teollisuussuvuista Kuopion seudulla ja suomalaisten muutosta Ruotsiin -50 ja -60 luvulla. Samat ongelmat, joita on iäkkäillä suomalaisilla Ruotsissa, on myös maahanmuuttajaiäkkäillä Suomessa. Harjoitus muuttuvasta Suomen kulttuurista havainnollistaa oman kulttuurimme kehittymisen ja muuttumisen. Mikään kulttuuri ei pysy muuttumattomana paikalla, eivätkä myöskään tulijoiden omat tavat ole kiveen hakattuja. Aineistossa on monia hyviä harjoituksia, joiden avulla voi yhdessä pohdiskella, mitä monikulttuurisuuden tuomat ilmiöt kullekin henkilökohtaisesti tarkoittavat. EVA RÖNKKÖ Tukihenkilökoulutuksen opintoaineistoa on tilattavissa Eläkeläiset ry:n toimistolta. Tilaukset ja lisätietoa: Monikulttuurisuustyön suunnittelija Eva Rönkkö, puh. 040 501 3599, eva.ronkko@elakelaiset.fi Eläkeläiset ry tarjoaa tukihenkilökoulutusta ja opintoaineistoa Kuopio-Kallavesi Eläkeläisten Kirsti Joki (oikealla) on ollut pitkään mukana monikulttuurisuustoiminnassa. Kuvassa valmistetaan pelmeenejä kuopiolaisten eläkeläisten ja Kuopiossa asuvien maahanmuuttajien yhteisillä leiripäivillä syksyllä 2014. Fyysisesti täällä, mutta muistot ja ajatukset paljolti kotimaassa. Näin kiteytyy monen iäkkään Suomessa asuvan maahanmuuttajan tilanne. Somalialainen Abdikarin Warsame Alimatan ei ole tästä poikkeus. Abdikarin Warsame tuli Suomeen helmikuussa 2012 perheenyhdistämisen kautta. Nyt perhe, eli Abdikarin, hänen vaimonsa ja yhdeksän lasta, asuu Helsingin Mellunmäessä. Somalian Mogadishussa asunut, sotilasuralla ollut Abdikarin perheineen pakeni lopulta kotimaansa levottomuuksia. Rauhallista ja turvallista siellä ei ole edelleenkään, hän puistelee päätään. – Tilanne maassa on täysin ennustamaton. Voi olla, että tänään on rauha, mutta huomenna voi tapahtua vaikka mitä. Abdikarinin ennakkotiedot Suomesta olivat niukat. Sen hän tiesi, että kylmä täällä on, ja talvisin paljon lunta. Totta se olikin. Heti ensimmäisenä talvena Abdikarin liukastui ja kaatui kadulla kahdesti ja pelkäsi sen jälkeen jatkuvasti, onko jalka kohti poikki. –Somaliassa aurinko paistaa koko ajan. Kyllä siellä on terveellisempi sää. Mutta kun ilmasto jätetään sivuun, on Abdikarin Warsamella uudesta asuinmaastaan paljon hyvää sanottavaa. – Yhteiskunta täällä toimii kiitettävästi, ihmiset ovat ystävällisiä ja olen kokenut olevani tervetullut. Kun tätä haastattelua tehtiin kontulalaisessa kahvilassa, tulkkina toimi 25 vuotta Suomessa asunut Mohamud ”Shiinle” Said. Hän on työskennellyt mm. vapaaehtoisena tukihenkilönä, kun somalimiesten ryhmälle on Helsingissä järjestetty erilaista toimintaa. Tällä hetkellä on tarjolla ainakin kuntosalia Myllypurossa ja vapaaehtoisen opettajan antamaa kielenopetusta Kontulassa. Shiinle tuntee laajan verkoston somalialaistaustaisia maahanmuuttajia ja osaa kertoa paljonkin siitä, mistä monella miehellä on murhetta. – Terveys on monella heikko. Stressiä voi tulla kipeistä muistoista, tai siitä, että miehen rooli on täällä niin toisenlainen kuin Somaliassa. – Somaliassa mies oli selkeästi perheen päättäjä, mutta Suomessa vaimo ja lapset tulevat ja menevät töihin, kouluun, harrastuksiin, ja moni mies huomaa, että hänelle jää kotona sohvalla istujan rooli, Shiinle kiteyttää. Eläkeikäistä Abdikarin Warsamea vaivaavat diabetes, korkea verenpaine ja kolesteroli. – Se mitä haluaisin tehdä ja se mitä jaksan tehdä ovat nyt valitettavasti kaksi eri asiaa, hän toteaa. Suomalaisia ystäviä hänellä ei varsinaisesti ole, ystäväpiiri koostuu somaleista. Helsingin Itäkeskuksessa ovat heidän suosimansa kaupat, kahvilat ja moskeija. Somalian television kautta seurataan vanhan kotimaan asioita. Ajatus siitä, että voisi Suomen kylmimpänä vuodenaikana vierailla Somaliassa tai sen naapurimaissa Etiopiassa tai Keniassa, on houkutteleva. Mutta vailla Suomen kansalaisuutta ja passia se ei ole mahdollista, Abdikarin sanoo. Kansalaisuuden saavuttamiseen hänellä ei ole edellytyksiä, sillä Suomen kielen taitoa ei ole muutamaa sanaa enempää, ja eläkeläisen on toisaalta vaikeaa ellei mahdotonta päästä tarvittavalle kielikurssille. – Tuo kuvio on vähän niin kuin vitsi, Abdikarin puuskahtaa. Heillä kotona puhutaan somaliaa, mutta lapset keskenään juttelevat suomeksi, Abdikarin kertoo. Niin, lapset. Heitä on siis yhdeksän, vanhin poika on 18-vuotias. Nuoren sukupolven tulevaisuudennäkymät ovat toiveikkaat. He käyvät koulua ja suunnittelevat elämänuraansa. Vanhinta poikaa kiinnostavat ainakin sähköja korjauspuolen työt, isä kertoo. – Lapsilla on koulunsa, kaverinsa ja harrastuksensa. Se on hyvä, Abdikarin Warsame toteaa. TUOMAS TALVILA ”Olen tuntenut itseni tervetulleeksi” Eläkeikäisen Abdikarin Warsamen mielestä Suomi on ilmastoa lukuunottamatta toimiva maa. Ajatukset kuitenkin palaavat herkästi Somaliaan. Abdikarin Warsame Alimatan tuli Somaliasta Suomeen neljä vuotta sitten.
Nro 3 toukokuu 2016 – 19 ELÄKELÄINEN Tampereen eläkeläisten kuukausitapaamisessa helmikuussa yleisöä odotti yllätys, kun salin eteen asteli neljä valkoisiin vaatteisiin pukeutunutta tamperelaista somalia. Lauluja tanssiryhmä esitti kaksi laulua ja tanssia, joissa kerrottiin naisten arvostamisesta ja kunnioittamisesta sekä isänmaan rakkaudesta. Vauhdikas esitys innosti pitkiin taputuksiin. Palkkioksi esiintymisestä yhdistys antoi osallistujille tamperelaisen talven tarpeisiin lämpimät lapaset eli tumput. Esitys oli osa yhdistyksessä vuosia jatkuneesta monikulttuurisuustoiminnasta. Kuva: Pekka Lehtonen Viime vuosina on maahanmuutosta puhuttu paljon mediassa, päättäjien ja tavallistenkin ihmisten keskuudessa. Usein keskusteluissa käsitellään maahanmuuttoa Suomeen uutena ilmiönä, johon yhteiskunta vasta sopeutuu. Viimeisen vuosisadan muuttoaaltoja Euroopassa ja Suomessa tarkasteltaessa huomaa, että ihmisten muuttaminen työn perässä tai vaikeiden olosuhteiden, myös sodan ja väkivallan takia, ei ole mitenkään uusi ilmiö. Tulijoiden on pitänyt sopeutua yhteiskuntaan mutta he ovat tuoneet mukanaan myös sellaisia kykyjä, jotka ovat kehittäneet vastaanottavia maita. Euroopassa ei ole sellaista yhteiskuntaa, jota maahanmuutto tai maastamuutto ei olisi koskettanut. Suomi sijaitsee kauttakulkureittien reunalla ja siksi isommat kansanvaellukset ovat vaikuttaneet Suomeen vähemmän kuin moneen naapurimaahamme. Silti muuttoaaltoja on täällä pohjolassa ollut sekä rajojen yli että rajojen sisällä. Suomi oli viimeisen vuosisadan aikana pääasiassa maastamuuton maa. Ensimmäinen siirtolaisuusaalto Pohjois-Amerikkaan sijoittuu jo 1600-luvulle. Muiden eurooppalaisten maiden tavoin 1800 luvun puolesta välin lähti Suomesta iso muuttoaalto Amerikkaan. Euroopasta muutti vuosina 1820-1920 noin 65 miljoonaa henkeä pääosin Pohjoisja Etelä-Amerikkaan. Suomesta muutti samaan aikaan maapallon toiselle puolelle Amerikkaan ja Oseaniaan noin 350 000 henkeä. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Suomeen muutettiin eniten naapurimaista, kuten Ruotsista ja Venäjältä mutta myös Saksasta. Lisäksi jonkin verran tulijoita oli Englannista, Tanskasta ja Norjasta. Näistä ajoista muistuttavat meitä vielä tänä päivänä monet nyt jo suomalaistuneet nimet kuten Paulig, Hackman, Fazer, Finlayson ja Stockmann. Talvisodan aikana noin 500 000 suomalaista eli evakossa, eli pakeni sodan alta turvallisempaan osaan maata. Sotien aikana Suomesta lähetettiin myös 70 000 sotalasta yksin Ruotsiin ja Tanskaan sotaa pakoon. Sotalasten lisäksi Ruotsiin lähti Suomesta myös yli 56 000 aikuista. Iso muuttoaalto Eurooppaan tuli toisen maailmasodan jälkeen, kun teollistuneimmissa Länsi-Euroopan maissa tarvittiin sodan menetysten jälkeen kipeästi uutta työvoimaa. Uusia työkäisiä haettiin Turkista, Marokosta, Espanjasta sekä muualta lähialueilta. Länsi-Euroopan maiden aikaisemmat teollisuussuhteet vaikuttivat siihen, mistä maista uusia työkäsiä haettiin. Lisäksi monen Euroopan valtion kolonialismin aikaisten alusmaiden kansalaiset saivat luvan muuttaa emämaihin. Esimerkiksi Englantiin muutti väkeä Intiasta ja Pakistanista. Myöhemmin 1970-luvulla Surinamin itsenäistymisen jälkeen muutti entiseen siirtomaavaltaan Hollantiin noin 120 000 surinamilaista. Suomi oli sotavuosien jälkeen sulkeutunut ja pääosin maastamuuton maa. Suurempi muuttoaalto tapahtui 1960-1970-luvuilla Ruotsiin. Silloin lähti naapurimaahan parempia työpaikkoja etsimään noin 40 000 henkeä. Suomeen muutettiin lähinnä avioliiton perusteella. Ulkomailla asuu nykyään pysyvästi noin 750 000 suomalaista. Maahanmuutto ja maastamuutto ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Isot muuttoaallot Amerikkaan ja Ruotsiin tuovat mukanaan myös paluumuuton kotimaahan. Nykyään paluumuutto tuo mieleen suomalaista syntyperää olevat mutta suurimmalta osalta venäjän kieltä puhuvat henkilöt, jotka Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen saivat luvan palata esivanhempiensa kotimaahan. Entisen Neuvostoliiton alueilta Karjalasta, Virosta ja Venäjältä on Suomeen muuttanut yli 100 000 henkeä, joista suurin osa on inkeriläisiä. Nykyajan paluumuuttajia ovat Suomeen otetut pakolaiset, jotka tilanteen rauhoittuessa palaavat takaisiin kotimaihinsa. Suurimmat vieraskieliset väestöryhmät Suomessa ovat venäjänja vironkieliset. Lähde: Eläkeläiset ry:n opintokerhoaineisto yhdistyksiin. Tietoa maahanmuutosta ja kulttuurien monimuotoisuudesta Muuttoaallot Euroopassa ja Suomessa ja 2000-luvun Suomi Keitä täällä asuu? ”Euroopassa ei ole sellaista yhteiskuntaa, jota maahanmuutto tai maastamuutto ei olisi koskettanut.” Laulua ja tanssia Tampereella
20 – Nro 3 toukokuu 2016 ELÄKELÄINEN Valovoimainen, nykyisessä kotimassaan Suomessa hyvin menestynyt ja tänne integroitunut Nura Farah, 36, pakeni Somaliasta Suomeen 13-vuotiaana 90-luvun alussa äidin ja sisarustensa kanssa. Isä kuoli myöhemmin Somaliassa. Nuo ajat tuntuvat Nura Farahista kaukaisilta, mutta kipeisiin muistoihin on piirtynyt pelko, joka pakotti jättämään sotivan Somalian tuolloin. – Olen kuitenkin erittäin onnekas, sillä olen löytänyt oman paikkani Suomesta. Koulukin meni hyvin, vaikka olinkin koulukiusattu ja kohtasin rasismia. Kiusaamista hän ei enää halua sen kummemmin muistella, mutta suree toki sitä, että usein erilaisista etnisistä taustoista tulevat kohtaavat rasismia ja kiusaamista kantaväestön taholta ikään kuin leima otsassaan. – Itse en moista enää huomaa, tai halua huomata, sillä henkilökohtaisella tasolla minulla menee hyvin. Ratkaiseva käänne hyvään suuntaan oli työpaikan saaminen. Tärkeää uuteen kotimaahan integroitumisessa oli tietenkin suomen kielen oppiminen. Hyvänä kielikouluna Farahille toimi kirjasto, jossa hän sukelsi kirjojen maailmaan aina, kun vähänkin aikaa liikeni. – On hienoa, että hyvinvointivaltiossamme on toimiva kirjastolaitos. Hyvin varustetuissa kirjastoissa kaikki voivat ilmaiseksi lukea ja lainata kirjoja. Myös suomenkieliset ystävät edesauttoivat kielen oppimista, Farah kiittelee. Aavikon tyttäret peilaa historiaa ja nykyisyyttä Nura Farah on ensimmäinen Suomessa asuva, somalitaustainen suomeksi kirjoittava kirjailija. Hänen herkkävireinen, hyvin kirjoitettu esikoisteoksensa Aavikon tyttäret ilmestyi vuonna 2014. Kauniisti kirjoitettu kirja sijoittuu Somaliaan 1950–70 luvulla, jolloin siirtomaaisännät lähtivät ja Somalia itsenäistyi. Kiinnostavassa, historiallisessa romaanissaan Farah halusi käsitellä hyviä aikoja Somaliassa suhteessa kolonialismin ajan vaikutuksiin maan kehityksessä ja ilmapiirissä. Farah on kaupunkilaistyttö. Kirjaa voi lukea myös hänen haaveittensa alter egona, paimentolaisena aavikolla elävän Khadja-tytön tarinan välityksellä. – Haluan puhua ja kirjoittaa siitä, että naisten tulisi rikkoa tabuja ja rajoja. Ei vain Somaliassa, vaan lähes kaikkialla maailmassa naiset jollain tavoin mukautuvat vallitseviin käsityksiin ja arvoihin. Naisen kehokin on poliittinen väline lähes kaikissa kulttuureissa suhteessa siihen, minkälainen on käsitys ”hyvästä naisesta”. Yksi syy Aavikon tyttäret -kirjan kirjoittamiseen oli se, että Farah itsekin haluaa ymmärtää Somalian historiaa ja sen nykyisyyttä ja murtaa negatiivisia asenteita ja käsityksiä Somaliasta ja somalialaisista. Asenteiden muuttamiseksi tarvitaan onnistuneita tarinoita myös maahanmuuttajista täällä. Pitää muistaa, että Suomi on menettänyt Karjalan, Farah muistuttaa. – Suomalaisten kuten somalialaistenkin pitäisi kyetä käsittelemään rehellisesti sotien traumoja ja vaikutuksia. Molemmissa maissa sodat ovat edelleenkin suuri tabu. Klaanien väliset veriset kahnaukset tuottavat häpeää ja ahdistusta Somaliassa. Nura Farah sai viime vuonna arvostetun Suomi-palkinnon ja 24 700 euroa Aavikon tyttäret esikoisromaanistaan sekä julkisista esiintymisistään, joilla hän on pyrkinyt murtamaan suomalaisten ennakkoluuloja Somaliasta. ”Nura Farah puhuu kulttuurija kielimuurin yli Suomessa syntyneiden siirtolaislasten puolesta ja toimii samalla esikuvana maahanmuuttajanuorille”, palkintoperusteluissa todettiin. ”Farah on itse loistava esimerkki kielen ja koulutuksen merkityksestä tyttöjen tasa-arvoistumisessa. Aavikon tyttäret on maahanmuuttajanuorille esimerkki siitä, että unelmistaan ei kannata luopua.” Laborantin työ pelasti identiteettokriisiltä Ammatiltaan Nura Farah on kemian laborantti. Hän työskentelee Elintarviketurvallisuuskeskus Evirassa. Parhaillaan Farah on työstään vapaalla ja kirjoittaa toista romaaniaan. Työpaikan saaminen pelasti Farahin identiteettikriisiltä, jota hän poti, vaikka oli ollut Suomessa jo kymmenen vuotta. Farah on aktiivisesti mukana myös ammattiyhdistystoiminnassa kokien sen erittäin tärkeäksi. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n jäseneksi hän liittyi 22-vuotiaana. Lisäksi hän on työpaikkansa varatyösuojeluvaltuutettu ja SAK:n varavaltuutettu. Farah on toiminut myös JHL:n maahanmuuttajajaoston Kamun puheenjohtajana. – Opetin ja kerroin jaostossa ay-toiminnasta maahanmuuttajille. Moni heistä on liittynyt ammattijärjestöön saatuaan tietoa järjestelmästä. Yritämme hankkeessa myös murtaa suomalaisten ennakkoluuloja. Suomalaiset ovat edelleenkin epäileväisiä maahanmuuttajien työllistämisessä, mutta olen toiveikas asenteiden muuttumisen suhteen. Omien kokemustensa myötä Farah osaa samaistua Suomeen tulleisiin ja tänne pyrkiviin turvapaikanhakijoihin. Nykyinen pakolaistilanne herättää hänessä suurta huolta. – Pahoin pelkään, että Syyria on ajautumassa samaan tilanteeNura Farah on ihmisoikeuksien humaani puolustaja Nura Farahin esikoisteos Aavikon tyttäret ilmestyi vuonna 2014. Kauniisti kirjoitettu kirja sijoittuu Somaliaan 1950–70 luvuilla. Kuva: Otava/Dorit Salutskij
Nro 3 toukokuu 2016 – 21 ELÄKELÄINEN seen kuin Somalia aikanaan. Se, sekä Pariisin ja kaikki muutkin terroristi-iskut herättävät minussa suunnatonta surua ja epätoivoa. Ihmiset ovat itsekkäitä omassa hyvinvoinnissaan, eivätkä osaa asettua hädänalaisten asemaan ymmärtääkseen heitä. Suuri päätös, vaikea valinta Farah korostaa, että omasta kodista ja kotimaasta lähteminen on aina suuri päätös ja vaikea valinta. Pakolaiseksi ei lähdetä vapaaehtoisesti vaan olosuhteiden pakosta. – Kiihkotonta, normaalia keskustelua maahanmuutosta ei Suomessa osata käydä. Se on usein värittynyttä ja mustavalkoista puolesta tai vastaan. Farah palaa usein ajatuksissaan karjalaisiin, siihen kuinka he joutuivat jättämään kotinsa ja asettumaan vieraisiin oloihin aikansa pakolaisina. – Aikanaan he – kuten sen jälkeen kaikki, erityisesti eriväriset maahanmuuttajat – joutuivat kohtaamaan tarpeetonta vihaa. On selvää, ettemme voi edellyttää, emmekä pyytää solidaarisuutta kaikilta kaikille. Maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen asennoitumisen ja tekojen pitäisi kuitenkin aina tukeutua ihmisoikeussäädöksiin ja etiikkaan. Ymmärrän toki, että pakolaisvyöry pelottaa suomalaisia. Negatiivisten asenteiden muuttamiseksi tarvitaan onnistuneita tarinoita maahanmuuttajista täällä. Siitä Farah itse on malliesimerkki. Huolestuttava tilanne paratiisissa Nura Farah on todennut, että Suomessa asuvien somalien ja muidenkin maahanmuuttajien pitäisi ymmärtää, että Suomi on paratiisi. Nykyään on toisin. – Paratiisi on jotenkuten pystyssä, mutta monilta osin nykyinen tilanne Suomessa on huolestuttava. Suurtyöttömyys on hälyttävää ja erityisen huolestuttavaa on nykyinen henkinen ja kulttuurinen taantuma, joka syö meidän kaikkien itsetuntoa. Meidän pitäisi tiivistää rivit ja muistaa, että Suomi on selvinnyt pahemmastakin, sodista ja Karjalan menetyksestä. Syyllisten etsiminen siihen, miksi tähän tilanteeseen on tultu, on hyödytöntä. Nura Farah haluaa muistuttaa, että myös kulttuurin kautta ihmiset pystyvät ilmaisemaan itseään, samaistumaan, kokemaan ja tuntemaan. Kulttuurilla on myös yhteiskunnallista, humaanisuuteen tähtäävää merkitystä palkittu kirjailija tähdentää. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Hassan Blasimin puhutteleva esikoisnäytelmä piirtää karmean kuvan aikamme pakolaisja muistakin ongelmista. Se on järkyttävä, tunteisiin vetoava ja tekoihin sekä ajatteluun haastava esitys. Tamperelainen, palkittu ja arvostettu, vaihtoehtoinen Teatteri Telakka juhlii tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan. Tamperelaisella pikkuteatterilla on muutoinkin syytä juhlaan. Valittiinhan se vuoden teatteriksi. Juhlanäytelmäksi valittiin rohkeasti ja ennakkoluulottomasti irakilaissyntyisen, nykyään Tampereella asuvan kirjailija ja elokuvaohjaaja Hassan Blasimin ensimmäiseen draamakäsikirjoitukseen perustuva Digihattupeli. Esitys on toteutettu yhdessä virolaisen Tartu Uus Teaterin kanssa. Pakolaisena, vaikeiden vaiheiden jälkeen Suomeen vuonna 2004 vaeltanut Hassan Blasim tietää, mistä kirjoittaa kirjoissaan ja nyt tässä draamassaan: pakolaisten asemasta, kohtelusta ja heidän väheksytystä ihmisarvostaan – siitä pelistä, mitä heidän kohtalollaan pelataan. Digihattupeli on Blasamin väkevän, älykkään ja tunteisiin vetoavan, poliittisen tekstin räiskähtelevää tulitusta. Kiitokset kuuluvat ehdottomasti myös vaativan tekstin ansiokkaille kääntäjille Sampsa Peltoselle ja Jonathan Wrightille. Ajankohtainen Digihattupeli jysäyttää katsojat pakolaisten nahkoihin heti alkajaisiksi änkeämällä meidät tupatuntäyteen koppiin, jonka ulkopuolella seisoo Guy Fawkes -klooneja. Valot sammuvat, ja klaustrofobia iskee saaden yleisön tuntemaan konkreettisesti, mitä pakolaisille tapahtuu heidän matkatessaan konteissa kohti tuntemattomaa. Nauhoitettu kertojanääni kuvaa ihmisten kauhuntunteita ja fyysistä ahdinkoa suljetussa tilassa. Vimmainen Digihattupeli vilisee trolleja ja hakkereita ja jos minkälaista väkeä: hyviä ja pahoja ihmisiä joita vainoharhaisuus, vallantavoittelu, pelot ja ahdistus ohjailevat. Ajoittain karnevalistiseksi äityvä esitys on raju ja rohkea, mutta ei pulmaton. Fragmentaarinen Digihattupeli on ahdettu niin täyteen tapahtumia ja henkilöitä, että katsojalle tuottaa vaikeuksia pysyä pelilaudalla. Pelkoa, vihaa, väkivaltaa ja ennakkoluuloja ja rakkauttakin kuvaavat kohtaukset ovat tärkeitä, koskettavia ja usein visuaalisesti vahvoja. Mutta, niitä on auttamattomasti liikaa. Koskettavuus tukahtuu ajoittain kaaokseen. Siksipä pallogrillissä makkaraa käristävä suomalaismies tuo esitykseen huumoria ja supisuomalaista seesteisyyttä. Osoittaen myös sen häpeällisen tosiasian, kuinka piittaamaotottomia ja rasistisia nuo perussuomalaiset pakolaisten grillaajat ovat. Hassan Blasim tunnustautuu ateistiksi. Hän ei tekstissään suojele mitään eikä ketään, vääryyttä tekeväksi kokemaansa ryhmää eikä yksilöä, ei uskontojakaan. Useissa kohtauksissa käsitellään tulenarkoja asioita ja tabuja – ja hyvä niin. Ohjaus on nerokas, joskin kuten jo sanottu karsimisen varaa olisi ollut. Hanno Eskola ja Antti Mankonen käyttävät ohjauksessaan muun muassa nukketeatteria ja videoprojisointia, jotka toimivat hienosti. Monissa hahmoissa ahkeroivat näyttelijät, eritoten Tanjalotta Räikkä ja Kaisa Sarkkinen, mutta kaikki muutkin tulkitsevat antaumuksella ja upeasti vaativia roolejaan. He esittävät monien tapahtumien kautta, sitä miksi maailmantila on saavuttamassa dystooppisen loppunsa. Idän ja Lännen sekä eri uskontokuntien yhteentörmäyksiä, asenne ja arvovammaisuutta ja kapitalismia. Esityksen loppupuolella katsojat pyyhkivät silmäkulmiaan, kun esille nousevat punahatut viihteellistävät pakolaisten hädän: kaikki kun on kaupan ja viihdeteollisuuden palveluksessa. Karmaisevassa rajapelissä esityksen pelaajat hakkeroivat eri puolilla maailmaa sijaitsevia rajavalvontajärjestelmiä. Piste ropsahtaa kustakin rajan yli päässeestä ihmisestä. Kaiken tämän karmeuden keskellä syttyy kuitenkin valo – toivo. Digihattupeli on tärkeä kannanotto pakolaisteemaan ja ihmisyyden kunnioittamiseen. Väkevä, tekoihin ja ajatteluun usuttava, erinomaisesti esitetty draama. Esitys saa myös kokemaan syyllisyyttä; olemmeko me riittävästi etsineet ratkaisuja pakolaisongelmaan, mitä olemme tehneet ja mitä pitäisi tehdä. Digihattupelin vahvuus on sen osallistumaan komentavassa otteessa. Telakalla ollaan brechtiläisen eeppisen teatterin ytimessä, 1900-luvun yhteiskunnallisessa todellisuudessa. Pakolaisuutta ja eri toimijoita sen ympärillä verisenä, digitaalisessa pelissä, jota me kaikki tavalla tai toisella pelaamme. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Tamperelainen Teatteri Telakka ja Tartu Uus Teater: Digihattupeli. Esityksiä vielä toukokuun ajan ja todennäköisesti ensi syksynä. Teatteri Telakan Digihattupeli on väkevä ja tärkeä ajankuva Vimmainen Digihattupeli vilisee trolleja ja hakkereita ja jos minkälaista väkeä. Kuva: Henry Griin. Tanjalotta Räikkä (etualalla) ja kaikki muutkin monissa hahmoissa ahkeroivat näyttelijät tulkitsevat vaativia roolejaan antaumuksella. Kuva: Lasse Poser ”Ihmiset ovat itsekkäitä omassa hyvinvoinnissaan, eivätkä osaa asettua hädänalaisten asemaan ymmärtääkseen heitä. ”
22 – Nro 3 toukokuu 2016 ELÄKELÄINEN – Rasismin torjumiseen ei riitä pelkkä ennakkoluulojen purkaminen, vaan se edellyttää puuttumista valtarakenteisiin ja kasvavaan sosiaalis-taloudelliseen eriarvoisuuteen, sanoo Euroopan historian dosentti Jouko Jokisalo Itä-Suomen yliopistosta. Jokisalolta on ilmestynyt tänä keväänä kustannusyhtiö Inton kustantamana kirja Länsi-Euroopan äärioikeistolaisista ja oikeistopopulistisista puolueista Euroopan radikaali oikeisto. Siinä hän esittelee merkittävimmät tähän ryhmään kuuluvat puolueet ja erittelee niiden synnyn ja menestymisen taustatekijöitä sekä niitä yhdistäviä maailmankatsomuksellisia tekijöitä. Yksi yhdistävistä tekijöistä on rasismi, joka on muuttunut Euroopassa viime vuosikymmeninä juutalaisvihasta ja yleisestä rasistisesta ulkomaalaisvastaisuudesta yhä selvemmin muslimivastaiseksi rasismiksi. Eläkeläinen-lehden haastattelussa Jokisalo arvioi rasismin historiallista ja sosiaalista taustaa ja tätä muutosta. Rasismi syntyi orjuuden juutalaisvastaisuuden, ja rotutieteiden liitosta Mikä erottaa toisistaan rasismin ja muukalaiskammon/muukalaispelon. Onko rasismi aina tuotettu tietoisesti? Ihmisellä ei ole rasismille altistavaa geeniä, vaikka ihmiset kylläkin kokevat yleisesti vieraan tai tuntemattoman pelkoa. Vihamieliseksi ja jopa väkivaltaiseksi muukalaispelko saattaa muuttua olosuhteiden tai ennakkoluulojen vuoksi. Muukalaispelko on psykologisella tasolla ilmenevää pelkoa, johon liittyy tietämättömyyttä, entisten kokemusten synnyttämää epäluuloisuutta ja kielteisiä ennakkokäsityksiä. Valtaväestön muukalaiskammo tai -pelko on usein voitettavissa valistuksen, toisiinsa tutustumiseen ja yhdessä tekemisen avulla sekä vieraan integroitumisella yhteiskuntaan. Rasismi liittyy olennaisesti yhteiskunnan valtasuhteisiin. Jos muukalaispelko perustuu pitkälti tietämättömyyteen ja ennakkoluuloihin, niin rasismin taustalla on ennen kaikkea halu oikeuttaa olemassa olevat valtasuhteet. Rasismin synty liittyi transatlantisen orjuuden ja orjakaupan sekä siirtomaaimperialismin oikeuttamisen tarpeeseen. Ranskan vallankumouksen jälkeen rasismista tuli hyvin tärkeä ideologinen, maailmankatsomuksellinen elementti niille poliittisille liikkeille, jotka vastustivat ihmisten tasa-arvoa. Toinen keskeinen rasismin ja muukalaispelon ero on rasismin synnyn kietoutuminen länsimaiseen tieteeseen. Ns. tieteellinen rasismi oli voimissaan aina 1750-luvulta toisen maailmansodan päättymiseen. Auschwitzin ja muiden natsien tuhoamisleirien paljastuminen tuhosi biologiaan perustuvan rasismin. Toisaalta orjuuden kieltämisen ja siirtomaaimperialismin päättymisen jälkeen sillä ei ole ollut yhtä suurta merkitystä valtasuhteiden oikeuttamisen kannalta. 1960-luvulta lähtien vallitsevaksi on tullut kulttuurirasismi, jonka avulla pyritään oikeuttamaan nykyiset globaalit valtarakenteet. Sisäpolitiikassa kulttuurirasismin avulla keskusteluun nostetaan kulttuuri, identiteetti ja etnisyys sen sijaan, että pohdintaisiin yhteiskunnallisten ongelmien poliittisia ja taloudellisia syitä sekä valtarakennetta. Rasismin torjumiseen ei riitä pelkästään ennakkoluulojen purkaminen, vaan se edellyttää puuttumista valtarakenteisiin ja kasvavaan sosiaalis-taloudelliseen eriarvoisuuteen. Kirjasi mukaan länsimaissa ei toisen maailmansodan jälkeen tehty kunnolla pesäeroa rasismiin. Mitä tarkoitat tällä, miksi näin kävi ja mitä siitä on seurannut? Auschwitz, holokausti ja antisemitismi (juutalaisvastaisuus) saivat tuomionsa Nürnbergin oikeudenkäynnissä ja Auschwitz-prosessissa vuosina 1963– 1965. Natsien suorittama juutalaisten kansanmurha olikin keskeisesti taustalla, kun YK:ssa hyväksyttiin vuonna 1948 Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus. Tämä ei tuonut kuitenkaan vapautta ja tasa-arvoa Afrikan ja Aasian kansoille, jotka olivat eurooppalaisten valtioiden siirtomaavallan ikeen alla. Yhdysvalloissa rotuerottelu oli valtion politiikkaa aina vuoteen 1964 asti. Vasta siirtomaiden vapautumisen ja Yhdysvaltojen rotulainsäädännön myötä tuli mahdolliseksi säätää Kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus vuonna 1965. Se astui voimaan vuonna 1969. 1970-luvulle asti rasismi läntisessä maailmassa ymmärrettiin vain antisemitisminä. Silloiseen pesäeroon rasismista ei sisältynyt eurooppalaisten siirtomaavaltioiden rasistisen politiikan kritiikki. Holokaustin järkyttävät tapahtumat peittivät alleen tieteellisen rasismin ja rasistisen siirtomaaimperialismin verisen historian. Aina 1970-luvulle asti esiintyi Suomessakin koulujen oppikirjoissa avoimen rasistisista suhtautumista afrikkalaisiin ja maamme vähemmistökansallisuuksiin. Äärioikeisto ja pelko muuttavat siirtotyöläisen muslimiksi Toteat, että rodullinen rasismi länsimaissa on muuttunut vähitellen ensin rasistiseksi ulkomaalaisvastaisuudeksi ja sitten muslimivastaiseksi rasismiksi. Mitä nämä käsitteet tarkoittavat? Mikä yhdistää ja mikä erottaa toisistaan nämä rasismin muodot? Mitä ovat tämän muutosprosessin pääpiireet? Läntiset teollisuusvaltiot tarvitsivat toisen maailmansodan jälkeen työvoimaa. Ne tekivät monien Aasian ja Pohjois-Afrikan valtioiden kanssa värväyssopimuksen. Eurooppaan saapuneiden siirtotyöläisten oli tarkoitus olla vain väliaikainen ratkaisu. Yllätys oli suuri, kun ensimmäisen vakavamman 1970-luvun alun talouskriisin yhteydessä huomattiin, että he ovatkin asettuneet pysyvästi läntiseen Eurooppaan. Pysyvästi asettuneista ei-eurooppalaisista työläisistä tuli yhteiskunnallisessa keskustelussa ”ulkomaalaisia” ja ”muukalaisia” sekä kulttuurisesti vieraita. Samalla heistä tuli 1970-luvulla syntyneiden äärioikeistolaisten puolueiden keppihevonen. Rasismin tuomitseva rotusyrjinnän vastainen sopimus oli astunut voimaan vuonna 1969. Ulkomaalaisvastaisuuden nimiin vannominen mahdollisti rasistisen politiikan esittämisen uusissa vaatteissa. 1980-luvulta lähtien uskonnollisuus nostettiin asteittain yhdeksi erottavaksi tekijäksi. Turkkilaisiin ja arabitaustaisiin siirtotyöläisiin kohdistunut “ulkomaalaisvastaisuus” ja “muukalaispelko” muuntui yhä enemmän kulttuurisen rasismin suuntaan. Luokkataustan sijasta kulttuurista, uskonnosta ja etnisyydestä tuli maahanmuuttajien yhteinen nimittäjä. 1980-luvun puolivälistä lähtien Euroopassa on ollut käynnissä prosessi, jonka kuluessa muslimista on tullut valtakulttuurin piirissä siirtolaisuuden ja maahanmuuton kielteisten piirteiden ilmentymä. Musliminvastaiselle rasismille keskeistä on väite kulttuurisesta yhteensovittamattomuudesta idän ja lännen välillä sekä niiden perustavanlaatuisesta vihamielisyydestä. Se sisältää väitesarjan: muslimi = ulkomaalainen = islamisti = terroristi/ valloittaja. Musliminvastaisessa rasismissa Turkista tai arabimaailmasta tuleva kristitty tai ateisti on samalla tavalla rasismin kohde kuin islaminuskoinen äärifundamentalisti. Usein turkkilaistaustaan tai arabijuuriin viittaava etutai sukunimi riittää. Sen nimiset ja heidän Euroopassa syntyneet jälkeläisensä eivät pääse musliminvastaisen rasismin antamasta leimasta eroon, vaikka heidän kotoutumisensa yhteiskuntaan olisi täysin onnistunut. Miksi muslimivastainen rasismi on niin ”Rasismin torjumiseksi on puututtava valtarakenteisiin ja eriarvoisuuteen” Dosentti Jouko Jokisalo: Euroopan äärioikeisto ja oikeistopopulistit lietsovat muslimivastaista rasismia Rasismi syntyi orjuuden juutalaisvastaisuuden, ja rotutieteiden liitosta Äärioikeisto ja pelko muuttavat siirtotyöläisen muslimiksi Jouko Jokisalon kirja Euroopan radikaali oikeisto julkistettiin huhtikuun puolivälissä Helsingin Sosiaalifoorumissa.
Nro 3 toukokuu 2016 – 23 ELÄKELÄINEN S uomen suurimpien mediatalojen päätoimittajat julkistivat maaliskuun alussa kannanoton luotettavan median puolesta. Päätoimittajat totesivat, että varsinkin sosiaalisessa mediassa solvaaminen, halventaminen, mustamaalaaminen ja suoranainen valehtelu ovat arkipäiväistyneet. He sanoivat, että hyvän maun ja soveliaisuuden rajat on aikaa sitten ylitetty. Näin on todella tapahtunut. Miksi? Ja miten siihen pitäisi suhtautua? Pienenä esimerkkinä hyvän maun ylittäneestä möläyksestä olkoon MV-nettisivustossa 22.2.2016 esitetty kommentti maahanmuuttomyönteisestä mielenosoituksesta: ”Jumalauta, on prioriteetit tuolla idiootti apinalaumalla kohdallaan!” Vihapuheita esiintyy netissä mutta tutkimuksen mukaan eniten niitä kuulee kuitenkin kaduilla ja toreilla. Maahanmuuttajia tai sellaisiksi luultuja solvataan, syljetään ja uhkaillaan. Kun puhutaan turvattomuuden tunteesta Suomessa, sellaista on varsinkin maahanmuuttajilla. Mikä sitten on vihapuhetta? Milloin vihapuhe on moraalisesti tuomittavaa ja milloin se on jopa rikollista? Euroopan neuvoston ministerikomitea on määritellyt vihapuheen hyvin selvästi. Sen mukaan vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjautuu suvaitsemattomuuteen. Tämä koskee niin aggressiivista suvaitsematonta kansallismielisyyttä kuin vähemmistöjen, maahanmuuttajien ja maahanmuuttajataustaisten ihmisten syrjintää ja vihamielisyyttä heitä kohtaan. Suomen lainsäädännössä vihapuhetta ei ole määritelty. Mutta vihapuheesta voi joutua oikeuden tuomittavaksi, jos sen katsotaan kiihottavan kansanryhmää vastaan, rikkovan uskonrauhaa tai jos kyseessä on kunnianloukkaus, yksityiselämää koskevan tiedon levittäminen, laiton uhkaus tai vainoaminen. Kaikkea vihapuhetta voidaan pitää kuitenkin moraalisesti tuomittavana, vaikkei se lain mukaan ylittäisikään rikoksen rajaa. Vihapuheiden yleinen esiintymispaikka on internet ja sosiaalinen media. Siellä on helppo esiintyä, koska oma henkilöllisyys ei välttämättä tule esille. Tällainen anonymiteetti saattaa olla hyväksi sananvapaudelle mutta se antaa myös mahdollisuuden käyttää sananvapautta väärin. Vihapuheiden lisäksi se antaa mahdollisuuden myös ns. trollaukseen, eli häiritsevään verkkokäyttäytymiseen. Nettisivustoilla, jotka on oikeastaan perustettu vihapuheiden levittämistä varten, näyttää siltä, että kirjoittajat pitävät omia kommenttejaan lähinnä huumorina. Usein tekstistä voi päätellä, että mitä kovempi purkaus sitä enemmän se kirjoittajaansa tyydyttää. Vaikea sanoa, mitä tällainen toiminta on psykologien mielestä. Kansan keskuudessa puhutaan yleensä sairaasta huumorista. Kun sanomalehdissä otettiin verkkomaailma mukaan uutismedian toimintaan, eli annettiin lukijoille mahdollisuus vapaasti kommentoida uutisia ja mielipiteitä, tulivat verkkoviha ja vihapuhe myös uutismedian haasteeksi. Koska uutismedia käytti verkkokeskustelua myös uutisaiheina, vihapuhetta tuottavat henkilöt tulivat uutismedian tietoisuuteen ja pääsivät mukaan mm. televisiokeskusteluihin. Uutismedia kohtaa siis vihapuhetta itse ylläpitämissään verkkokeskusteluissa uutisaiheina ja uutissisältönä. Juuri tämän median sisäisen ongelman vuoksi joukko päätoimittajia esitti maaliskuussa vetoomuksensa. Median käyttäjälle, eli lukijalle, kuuntelijalle tai katsojalle tilanne on ongelmallinen. Kyse ei ole pelkästään siitä, että vihapuheet ovat tulleet osaksi sekä perinteistä mediaa että sosiaalista mediaa. Mediamaailma on muuttunut muutenkin kokonaisuudessaan, ja sen käyttäjältä vaaditaan ominaisuuksia, joita ennen ei vaadittu. Vaaditaan uudenlaista medialukutaitoa. Kun vielä muutama vuosikymmen sitten suurin osa sanomalehdistä oli ns. puoluelehtiä, eli yhden puolueen arvomaailman ja linjausten propagoijia, nyt tilanne on toinen. Puoluelehtiä on vain vähän ja nekin ovat muuttuneet monipuolisemmiksi ja moniarvoisemmiksi. Lukija ei enää pääse lehteä lukemalla, radiota kuuntelemalla tai televisiota katselemalla lopullisen totuuden äärelle. Hänelle esitetään tosiasioita ja kommentteja, joista hänen itse pitää muodostaa käsityksensä tapahtumista. Kaikki mediasisältö pitää asettaa ainakin jossain määrin oman kritiikin kohteeksi. Jos näin ei tee, saattaa helposti omaksua myös vihapuheen totuudeksi ja ainoaksi totuudeksi. Maahanmuuttoa ja pakolaisuutta koskevissa asioissa suomalainen media on selviytynyt mielestäni melko hyvin. Voidaan vain kuvitella, millaisia kirjoituksia valtalehdet olisivat julkaisseet muutama vuosikymmen sitten, jos suurimittaista maahanmuuttoa olisi silloin tapahtunut. Silti median käyttäjän pitää säilyttää arvostelukykynsä valppaana ja erottaa huhut, vääristelyt, yliampumiset sekä väärät yleistykset. Aivan varmaa on, että vihapuheet ja tietoisesti valheelliset nettikirjoitukset jatkuvat ja jopa lisääntyvät. Niiden ei pidä antaa vähentää terveen järjen käyttöä, ihmisten auttamishalua ja solidaarisuutta. Niiden ei pidä antaa muuttua yleiseksi mielipiteeksi, sillä ne tähtäävät moniarvoista ja monikulttuurista maailmaa vastaan, ihmisten alistamiseen ja pakkovaltaan. Eikä vihapuheiden pidä antaa synnyttää pelon ilmapiiriä, vaikka juuri siihen ne tähtäävät. Meillä on historiassa monia esimerkkejä siitä, mihin vihapuheet saattavat johtaa. Suomessa vihapuheiden kohteena olivat vuoden 1918 sisällissodan jälkeen vasemmistolaiset, jotka joutuivat kovan terrorin kohteeksi. Saksassa ja muuallakin Euroopassa juutalaisiin kohdistuneet vihapuheet johtivat joukkomurhiin ja sotaan. Vihan asemesta tarvitsemme yhteistyötä ja solidaarisuutta. Pekka Lehtonen Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja ja Tampereen Eläkeläiset ry:n jäsen tärkeä osa radikaalin oikeiston ja oikeistopopulististen puolueiden politiikassa? Onko sitä muissakin poliittisissa ryhmittymissä? Muslimivastainen rasismi on yksi voimaikkaimmin erilaisia äärioikeistolaisia ryhmiä yhdistävistä tekijöistä. Miksi näin? Siihen voi nimetä kolme keskeistä tekijää. Ensinnäkin kaikki viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet muslimivastaisuuden Euroopassa lisääntyneen. Tämä mahdollistaa tunkeutumisen muihinkin poliittisiin ryhmittymiin. Toiseksi musliminvastaiseen rasismiin puettu maahanmuuttokriittisyys ja vihapuhe eivät ole vastaavan julkisen kriittisen katseen kohteena kuin yleinen rasistinen ulkomaalaisvastaisuus. Muslimivastaisuuden nimissä voi esittää sellaista vihapuhetta, jonkalaista ei juutalaisten tai erilaisten vähemmistöryhmien kohdalla sallittaisi. Kolmanneksi muslimivastainen rasismi mahdollistaa äärioikeistolaisten ja oikeistopopulististen ryhmittymien ideologisen silmäkääntötempun. Niistä tuleekin muslimivastaisen rasismin avulla länsimaisten ja liberaalien arvojen näennäisen puolustamisen etujoukko. Vaikka nämä ryhmittymät vastustavat naisten tai seksuaalivähemmistön oikeuksia, niin muslimivastainen rasismin nimissä ne esiintyvät niiden puolustajina. Musliminvastaisen rasismin avulla esimerkiksi homokammo ja -viha siirretään kätevästi läntisten modernien kapitalististen yhteiskuntien ulkopuolelle. Onko Suomessa muslimivastaista rasismia, miten se näkyy ja kuinka voimakasta se on? Muslimivastainen rasismi on keskeinen osa eräiden perussuomalaispoliitikkojen puhetta. Erityisesti nykyisen mepin Jussi Halla-ahon blogikirjoitukset ovat hyvä osoitus tästä. Myös perussuomalaisten nuorisojärjestön puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen on kunnostautunut tällä alueella. Hän kirjoittaa järjestön lehdessä (3/2013) muun muassa, että ”Oulun yliopiston yhteyteen rakennettu Pyhän Luukkaan kappelin perusrakenne suunniteltiin pyöreäksi, jotta siitä voitaisiin tulevaisuudessa muuttaa kätevästi muslimien rukouspaikka”. Tynkkysen mukaan jo 80-luvun puolivälissä kappelin suunnitelleet arkkitehdit olivat ajatelleet Suomen muuttuvan islamilaiseksi valtioksi lähitulevaisuudessa. Suomessa ei ilmeisesti ole yhtä vahvaa muslimivastaisuuden (pitkään uinunutta) perinnettä kuin esimerkiksi Ranskassa tai Itävallassa eikä toisaalta myöskään siirtotyöläinen-leiman muuttumista muslimi-leimaksi kuten Ranskassa ja Iso-Britanniassa 1970ja 1980-luvulla. Mikä selittää muslimipelon/muslimivastaisen rasismin Suomessa? Hyvä kysymys. Suomessa on aina ollut vahva halu sitoutua länteen. Suomi ei ole koskaan ollut siirtomaavalta, vaan on ollut itse Ruotsin ja Venäjän vallan alla. Suomalaiset on toisen maailmansodan loppuun asti luokiteltu eurooppalaisissa rotuteorioissa mongoleiksi, ei-eurooppalaisiksi ja alempiarvoisiksi. Tästä huolimatta rotuteoriat ja rasismi ovat olleet osa suomalaista politiikkaa. Vielä 1960-luvun loppuun asti monet kaupat mainostivat itseään siirtomaatavarakaupoiksi. Samalla tavalla suomalainen maahanmuuttokriittinen keskustelu noudattaa täysin eurooppalaisia esikuviaan islamista ja muslimeista länsimaiden perivihollisena. Yksikään Jussi Halla-ahon esittämä ajatus ei tässä mielessä ole hänen itsensä kehittämä. Se, missä Halla-ahon ajattelussa on ripaus omaa, liittyy hänen näkemyksiinsä suomalaisten naisten myönteisestä suhtautumisesta monikulttuurisuuteen. Sen motiivina on hänen mukaansa ”käänteinen seksiturismi”, jonka avulla he voivat ”a) toteuttaa eksoottisia seksifantasioitaan ilman kallista ja hankalaa matkustelua, b) lisätä omaa seksuaalista markkina-arvoaan ja c) ärsyttää suomalaista miestä, tuota kaikkien kavaluuden alkujuurta”. Suvaitsevaisuus-puheen sijasta on toimittava eriarvoisuutta vastaan Rasismi kytkeytyy sosiaalis-taloudelliseen eriarvoisuuteen, kuten kirjassasi useaan otteeseen ja ansiokkaasti painotat. Pelkästään keskustelu monikulttuurisuudesta, puhumattakaan yleisestä suvaitsevaisuuden vaatimisesta, ei riitä tämänkään vuoksi rasismin rajoittamiseksi ja kukistamiseksi eivätkä siihen taida riittää edes ryhmien ja niihin kuuluvien yksilöiden väliset kontaktit. Mitä on siis tehtävä? Keskustelu maahanmuutosta ja kulttuurien kohtaamisesta on yhdistettävä ehdottomasti kokonaisvaltaisesti politiikkaan. Kulttuurisia eroavaisuuksista ja kulttuurisesta identiteettipolitiikasta sekä etnisistäjakulttuurisistakonflikteistaeivoi keskustella ilman taloudellis-poliittisia ja eriarvoisuuteen liittyviä kysymyksiä. On ennustettu, että rikkaimman prosentin varallisuus ylittää vuonna 2016 muun ihmiskunnan varallisuuden. Voiko yhteiskunnan rauhanomainen kehitys olla mahdollista tämän eriarvoisuuden oloissa? Yhden vastauksen antoivat Ranskan lähiömellakat vuonna 2005. Niihin on yhdistetty maahanmuuttajanuoret ja erityisesti muslimiaktivistit. Ranskan poliisin oman arvion mukaan kysymys oli ennen kaikkea ”sosiaalisesta kapinasta” ja ”islamisteilla ei mellakoissa ollut minkäänlaista roolia”. Taustalla oli ghettonuorten keskeinen yhteiskuntaan liittyvä tunne, jota määrittää vääryyden loputon kokemus. Ihmiskunnalla on valittavanaan joko barbaria tai oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoon ja ekologiseen demokratiaan tähtäävä sosiaalis-taloudellinen muutos. Radikaalin oikeiston tarjoama vaihtoehto on itsevaltaisen kapitalismin poikkeustilavaltio, turvallisuusimperialismi ja maailmanlaajuinen syrjintäpolitiikka Euroopan nykyisen kulutusja elintason säilyttämiseksi. Vasemmistolaisen politiikan on puolustettava demokratiaa, taisteltava lisääntyvää sosiaalis-taloudellista eriarvoisuutta vastaan ja kehitettävä politiikkaa, joka luo yhteiskunnan tasausmekanismeja varallisuuden jakamiseksi ylhäältä alas. Ei riitä, että ihmisoikeudet taattaisiin tulevaisuudessa vain valkoiselle keskija työväenluokalle. Vasemmiston on löydettävävastausslovakialaisenfilosofiSlavoi Zizekin vaatimuksiin: On muutettava suvaitsevaisuuden ongelma epätasa-arvon, riiston ja epäoikeudenmukaisuuden ongelmaksi. Suvaitsevaisuus-puheen sijasta on nostettava esille vapautuksen ja poliittisen taistelun tunnukset ja käytännöt. Haastattelu: PEKKA ISAKSSON Kuva: TOIVO KOIVISTO Suvaitsevaisuus-puheen sijasta on toimittava eriarvoisuutta vastaan Vihapuheilla luodaan Pelon ilmapiiriä
24 – Nro 3 toukokuu 2016 ELÄKELÄINEN Sehän pitää paikkansa nämä laulun sanat, että sitä saa mitä tilaa ja niinhän siinä kävi. Sen jälkeen kun tämä Sipilän porvarihallitus nimitettiin, on kyllä kylmää kyytiä riittänyt eläkeläisille. Eläkeläisten asumistuen poisto pystyttiin kyllä torjumaan suurilla mielenosoituksilla, mutta kun asumistuet ja indeksikorotukset jäädytettiin nykyiselle tasolle ja kun tulee lisäksi sähkön, veden, jätehuollon ja kiinteistöveron korotukset. Niin kyllä ne asumistuet tälläkin konstilla leikkautuu. Siihen kun tulee vielä useassa kunnassa sosiaalija terveydedenhuollon maksujen korotukset. Lisäksi apteekin 50 euron omavastuu lääkekuluista. Eläkeläisethän tunnetusti joutuvat käyttämään paljon apteekin palveluita. Joutuu kysymään, että miten pieneläkeläiset tulevat pärjäämään tästä eteenpäin. Leikkaukset ja hintojen korotukset ovat viemässä, eläkeläisiä suoraan köyhyysloukkuun. Kauko Niemelä Vantaa Mielipiteitä Eläkeläisten huolia Mihail Gorbatsovin tultua Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi ja Neuvostoliiton presidentiksi, alkoi määrätietoinen neuvostoyhteiskunnan uudistaminen ja idän ja lännen välisten suhteiden lämmittäminen. Gorbatsovin hallinnon tavoitteena oli suhteiden kehittäminen niin, että sotilasliitot, Varsovan liitto ja Nato,voitaisiin purkaa ja turvallisuuspoliittiset asiat ratkaista kansallisella tasolla. Neuvostohallinto ryhtyikin purkamaan Varsovan liiton rakenteita, joukkoja poistettiin ns. sosialistisista maista ja Neuvostoliiton sisäistä elämää vapautettiin. Neuvostoliitto veti joukkonsa pois Itä-Saksan alueelta ja sai länneltä lupauksen ettei Nato laajene itään. (Lähde: Mihail Gorbatsov: Näin sen muistan). Gorbatsovin politiikka, perestroika ja glasnost (uudistus ja avoimuus), aiheutti vastustusta vanhoillisissa piireissä. Gennadi Janajevin johtama vanhoillisten juntta yritti kaapata vallan elokuussa 1991, mutta kaappausyritys kuivui kokoon muutamassa päivässä. Venäjän Federaation presidentti Boris Jeltsin näytteli ratkaisevaa roolia kaappauksen kukistamisessa. Jeltsin ei kuitenkaan tukenut Gorbatsovia. Hän kutsui Ukrainan presidentin Leonid Kravtsukin ja Valko-Venäjän presidentin Stanislav Shsushskevitsin Valko-Venäjälle Beloveshkaja Pushsaan, jossa he kolmistaan päättivät lakkauttaa Neuvostoliiton. Monet entiset Neuvostoliiton kansalaiset pitävät tekoa laittomana. Gorbatsov erosi Neuvostoliiton presidentin virasta. Neuvostoliiton purkauduttua lännelle tuli kiire laajentaa Natoa itään. Kaikki ns. sosialistiset maat ja Baltian entiset Neuvostotasavallat liitettiin Natoon. Naton tukikohtia perustettiin Tsekkiin, Puolaan ja Unkariin.Venäjä koki tulleensa petetyksi. Venäjä pelkää, että vihamielinen liittouma saartaa sen tyystin ja että näiden voimien tavoitteena on loppukädessä alistaa Venäjä ja valloittaa sen mittavat luonnonvarat. Tämä pelko on nähtävä pohjana sille mitä tapahtui Krimillä ja Itä-Ukrainassa. Venäjä katsoi, että on toimittava ennen kuin Nato toimii. EU:n ja Ukrainan välille suunniteltu sopimus kielsi Ukrainaa solmimasta muita sopimuksia, esim. liittymästä Euraasialaiseen tulliliittoon. Sopimuksen käsittelyn vaiheessa Naton sota-alukset purjehtivat Mustalle merelle, USAn varapresidentti kävi Kiovassa Maidanin aukiolla puhumassa kehottaen ukrainalaisia lopettamaan Venäjän kaasulaskujen maksun. Hän miltei kehotti repimään laskut. Venäjä otti Krimin haltuunsa. Se ei kai ollut vaikeaa, siellä väestö on pääasiassa venäjän kielistä ja se kuului pari sataa vuotta Venäjään, vuoteen 1954 saakka. Krimin edustalla on Mustalla merelle maailman kolmanneksi laajin tunnettu maakaasuesiintymä. Itä-Ukrainassa on Donbassin allas, jossa on Euroopan suurin rautamalmi ja kivihiiliesiintymä ja lisäksi alue on muutenkin merkittävää teollisuusaluetta. Alue kuului vuoteen 1924 Venäjään. Neuvostoliittoa perustettaissa 1924 Lenin halusi vahvistaa Ukrainaa merkittävänä liittovaltion osana. Onko Venäjän pelko aiheellista? Historian valossa on. Sinne on hyökätty usein. Moskovan valloitus on ollut lähialueiden suurvaltojen johtajien ikuinen haave. 1200-luvulla mongolien ja tataarien valtakunta Kultainen Orda valloitti Kiovan Venäjän, sen jälkeen Moskovan ja Novgorodin. Ruotsin kuningas Kaarle XII hyökkäsi Venäjälle 1709 ja eteni nykyisen Ukrainan alueelle, mutta kärsi murskatappion Pultavan taistelussa. Ranskan keisari Napoleon hyökkäsi Venäjälle 24. kesäkuuta 1812. ”Suuri Armeija” marssi Moskovan porteille. Armeija joutui kuitenkin perääntymään ja oli lokakuun loppuun mennessä käytännössä tuhoutunut. Kesällä 1941 Hitler aloitti sodan Neuvostoliittoa vastaan. Sota jatkui aina 9.5. 1945 saakka, jolloin Neuvostoarmeija valloitti Berliinin. Tuleeko meille idästä muutakin kuin räntää, rakeita ja kranaatteja? Historian tutkimus kumoaa väitteen, että idästä on meille aina hyökätty. Tunnetun historian aikana on nykyisen Suomen itärajan alueella käyty 42 sotaa, joista kaksi (Suomen sota 1808 ja Talvisota 1939) on aloittanut Venäjä tai Neuvostoliitto ja loput Ruotsi tai Suomi. (Lähde: Professori Matti Klingen haastattelu ohjelmassa Suomi on Venäläinen). Suomen itsenäistymisen ja talvisodan välisenä aikana Suomen puolelta tehtiin kahdeksan aseellista provokaatiota Neuvostoliittoon. Aina kun on rauha vallinnut Suomen itärajalla, kauppa on käynyt ja kansalaiset ovat tavanneet toisiaan, kulttuurivaihto on toiminut ja Suomessa on ollut turvallista elää. Nykyiset Suomen poliitikot, Niinistön kolmoset mukaan lukien, voisivat kysyä toimittaja Arvo Tuomiselta neuvoja suhteiden hoitamisesta Venäjään. Vastaus todennäköisesti olisi: Asiat ovat kunnossa niin kauan kuin on varmaa ettei Suomen kautta hyökätä Venäjän kimppuun. Meillä voitaisiin toimia niin, että rajan takaa tulisi elintarviketilauksia, laivatilauksia ja kaikenlaisia tilauksia. Lisäksi voisi tulla turisteja paksujen lompakkojen kanssa. Siinä voisi olla Suomen taloudenkin pelastus! Veikko Väntänen Toholampi Mikä lännen ja Venäjän suhteissa mättää ? Maassamme harjoitettu politiikka on luovuttanut päätäntävallan virkamiehille ja markkinavoimille. Valta on lipunut yhä kauemmas kansalaisilta ja heidän demokraattisesti valitsemilta edustajilta ja demokraattiset rakenteet ovat menettäneet voimansa. Poliittiset puolueet ja suuri osa kansalaisjärjestöistä on sitoutettu uusliberalistiseen järjestelmään rahan voimalla, yhä kasvavilla puoluetuilla, yksityisellä rahoituksilla sekä yhteiskunnallisilla järjestöjen rahoituksilla on kansanedustajat, poliittiset päättäjät ja kansalaisjärjestöt tehty hampaattomiksi. Onko toisenlainen maailma mahdollinen? Onko meidän aika palauttaa demokratialle se päätösvalta joka nyt on rahalla? On aika pysäyttää kuntien-, ja valtionyhtiöiden yksityistäminen ja ohjata varoja keinottelusta jokaiselle ihmiselle kuuluvien perusoikeuksien takaamiseen. On järjestettävä kansalaistoimintaa tavallisten kuntalaisten arjen tasolle: riittävien vanhainkotipaikkojen saamiseksi, sosiaalija terveyspalvelujen säilymisen puolesta, ihmisarvoisen hoidon turvaamiseksi kaikille vanhuksille varallisuudesta riippumatta. On synnytettävä joukkoliikettä ja vaadittava viranomaisilta ja päättäjiltä toimia asian korjaamiseksi. Raimo Väisänen puheenjohtaja Karhulan Eläkeläiset ry Kansalaistoimintaa kuntalaisten arjen tasolle Nuoruudessani olin mukana laatimassa työehtosopimusesityksiä, ja joskus mukana neuvotteluissakin. Siihen aikaan työnantajat väittivät ajan olevan niin huono, ettei heillä riitä jakovaraa liksojen korottamiseen. Kun sitten yleislakolla mitattiin ulos kunnon markkamääräinen korotus, niin hintojen korotukset veivät nopeasti rahat takaisin vastapuolen kassoihin. Silloin keksittiin tällä puolen barrikaadia vaatia sopimusneuvottelussa palkkojenkorotusten lisäksi ns. pysyviä etuja, joita ei inflaatio voisi syödä pois. Näistä vaatimuksista syntyi pikkuhiljaa se hyvinvointijärjestelmä, jota nykyhallitus suurella innolla yritää leikata. Termi ”huono jakovara” on tässä pelissa vain muuttunut ”kestävyysvajeeksi”. Jos haluaisi olla ilkeä ja suorapuheinen, ja sitähän minä haluan, voisi sanoa, että juonikkaat kapitalismin kätyrit ovat keksineet uuden piilotermin kansaa hämäämään. Termi on sikäli onnistunut, että ammattiyhdistysliikekin on höynäytetty mukaan luopumaan palkkojen korotusvaatimuksista, että yhtiöille jäisi riittävästi voitonjakovaraa osakkailleen. Jospa minäkin kantaisin korteni hallituspolitiikan kekoon ja esittäisin politikoille nipun uusia termejä. Kun politiikka nykyisin tuppaa henkilöstymään tuli mieleeni seuraavat piilotermit joilla hankkeiden ajajien nimetkin jäisivät mukavasti historiaan. Soteuudistuksen vesittäminen, julkisten hoivapalveluiden yhtiöittäminen ja avaaminen näin ylikansallistenkin yhtiöiden kilpailulle voisi nimittää vaikka SipiStubbiSoinniseksi. Hyvin toimivan liikennelainsäädännön romuttaminen ja valtion kiskojen avaaminen kilpailijoille, jotka poimisivat rusinat ruuhkasuomen liikenteestä ja jättäisivät harvaan asutut alueet oman onnensa nojaan voisi sanoa Berneroinniksi. Koulutusrahojen leikkaaminen ja opiskelijoiden ajaminen pankkien valkavankeuteen voisi nimittää Granilaasoinniseksi jne. Jätän tämän ideani vapaasti puoluetoimistojen käyttöön. Rudolf Lindblad Helsinki Huonosta jakovarasta kestävyysvajeeseen Muistiin merkittyä Vartiokylän Eläkeläisten Kevätkokouksesta 21.3.2016. Eläkeläisten Helsingin Aluejärjestön puheenjohtajan Mirja Arajärven puheenvuoron jälkeen kimposi ajatuksia, mietteitä ja kommentteja, jotka koskivat mm. maamme tämänhetkistä tilannetta. Hallitus sai sapiskaa. Kaikesta leikataan. Kansalaisten palveluja ja toimintoja supistetaan ja karsitaan kokonaan. Kaikkien muka on osallistuttava ”talkoisiin”. Emmekö me eläkeläiset ole jo työurallamme osallistuneet? Liikennettä yksityistetään. Ruoanjakelun jonot kasvavat. Hyvinvointivaltiota ajetaan alas. Rikkaille lisää osinkoja ja johtajien palkkoja suurennetaan. Ihmisiä irtisanotaan ja tuotantoa siirretään ulkomaille. Onko koulutusta ja tutkimusta liikaa?! Sotea pyöritellään, valinnanvapautta tyrkytetään. Jo aikaansaatua vanhuspalvelulakia typistetään. Hallitus hymyilee, selittelee ja lymyilee. Tänään sanotaan tätä ja huomenna tota . Ota siitä selvää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Päällimmäisenä on tavallisella kansalaisella todella epävarmuus huomisesta! Riitta Suhonen Tumpelointia?
Nro 3 toukokuu 2016 – 25 ELÄKELÄINEN Eläkeläinen-lehden 2/2016 jutussa”Jyväskylässä etsitään yhteisiä toimintamuotoja” oli virheitä. Haastateltu Säynätsalon Eläkeläisten jäsen on nimeltään Toivo Heinonen, ei Toivo Heinänen. Myös Heinosen luottamustehtävät oli jutussa kirjattu virheellisesti. Hän on ollut varapuheenjohtajana Jyväskylän maalaiskunnan kunnanvaltuustossa sekä hallituksessa, ei Säynätsalon kunnan vastaavissa tehtävissä, kuten jutussa kirjoitettiin. Heinonen ei myöskään ole ollut ”saarivaltakunta” Säynätsalon terveyslautakunnan puheenjohtaja vaan Palokan kansanterveystyön kuntainliiton terveyslautakunnan puheenjohtajana 12 vuotta. Jutussa oli virheitä myös Jyskän Eläkeläisten Marja Leena Makkosen työuran kohdalla. Makkonen oli työelämässä noin 15 vuotta Jyväskylän kaupungin palveluksessa toimistosihteerinä teknisellä puolella sekä sosiaalipalveluiden asiakaspalvelussa toimeentulotukipuolella. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen jälkeen hän on ollut aktiivisesti Eläkeläiset ry:n Keski-Suomen Aluejärjestön toiminnassa. Hän on Eläkeläiset ry:n hallituksen sekä Keski-Suomen maakuntahallituksen jäsen. Lisäksi hän on mukana kunnallispolitiikassa ja Jyväskylän perusturvalautakunnan jäsen. Suomussalmen Eläkeläiset osallistuivat Hoitokoti Jalonkosken tupaantuliaisiin 6.4. Talon väki esitteli todella hienoa kodinomaista hoitokotia. Eläkeläiset laulattivat ja lauloivat Ari Kelan hanurin säestyksellä ja Salmen avustuksella. Välillä pistettiin tanssiksikin. Yhdistys myös luovutti 45-vuotisjuhlakeräyksensä tuoton henkilökunnalle käytettäväksi asukkaiden virkistäytymiseen. Oikaisuja Luottamukselliset yhteydenotot: LKV SaimaaFinland Oy / Niko Laamanen, LKV, LVV, KED, VuT, VVT puh. 0400 718 672 / niko.laamanen@saimaa?nland.com Oletko myymässä? Me välitämme varmasti! ASUNNOT | LOMA-ASUNNOT | TONTIT | METSÄTILAT Tanssiksi tupaantuliaisissa Lauritsalan eskarilaiset tekivät linnunpönttöjä Miljoona linnunpönttöä -kampanjaan Lauritsalan Eläkeläisten pönttöukkojen opastuksella. Lapset olivat innokkaita pöntöntekijöitä. Suu oli messingillä kun pönttö valmistui. Lauritsalan pönttöukkojen joukko tekee vuosittain 20 linnunpönttöä kevätmyyjäisiin. Etelä-Espoon Eläkeläiset Ry vietti kevätjuhlaansa maaliskuun puolivälissä Matinkylän monitoimitalossa. Monipuolinen, omaa harrastustoimintaa esitellyt ohjelma piti sisällään soittoa, laulua, lausuntaa, liikuntaa ja vakavampaakin asiaa. Yhdistyksen puheenjohtaja Antero Krekola painotti puheessaan eläkeläisjärjestöjen yhteistoiminnan merkitystä. Etelä-Espoossa on yhteisvoimin toimittu mm. matinkyläläisten lähiterveyspalvelujen puolesta. –Tämänkaltaisissa asioissa yhteistoimintaa pitäisi olla kaikkien järjestöjen kesken, jotta voimme yhdessä vaikuttaa päättäjiin ja kertoa heille, missä tilanteessa me ikäihmiset olemme ja mitä me ymmärrämme esimerkiksi hyvillä terveyspalveluilla, Krekola sanoi. –Yhteiskunnallisen vaikuttamisen lisäksi eläkeläistoiminnalle keskeistä on oman vireyden ja toimintakyvyn säilyttäminen hyvänä, jotta voimme viettää aikaa hienoissa harratuksissamme, Krekola totesi. Kolmanneksi eläkeläisyhdistyksillä on tehtävää yksinäisyyden torjunnassa siinäkin elämänvaiheesssa, jossa toimintakyky oleellisesti heikkenee. –Tämä on haastava asia johon myös kaupunki on nyt herännyt. Tutkimusten mukaan yksinäisyys on tappava ongelma, ja toimeentulon ohella suurin huoli eläkeläisten keskuudessa. –Toimeentuloon koetamme vaikuttaa yhteiskunnallisella toiminnalla, yksinäisyyttä voimme itse kukin torjua lähiympäristössämme, Krekola sanoi. TUOMAS TALVILA Kylpylähotelli Kuntorannan uutena kiinteistöpäällikkönä on työt aloittanut Kimmo Lindberg. Lindbergillä, 50, on muun muassa sähköasentajan, kylmälaiteasentajan ja tietokoneasentajan koulutus. Hän on aiemmin työskennellyt sähkötöissä ydinvoimalassa, lämpövoimaloissa, öljyjalostamoilla ja puuteollisuudessa. Kimmo Lindberg on syntyisin Varkaudesta ja asuu noin kilometrin päässä Kuntorannasta ns. Karjalan kylällä. Perheeseen kuuluu avovaimo. Kuntorannan kiinteistöpäällikkönä pitkään työskennellut Pertti Puustinen jää kesällä eläkkeelle. Uusi kiinteistöpäällikkö aloitti Kuntorannassa Eskarilaiset tekivät pönttöjä Etelä-Espoon kevätjuhlassa monipuolinen ohjelma Etelä-Espoon Eläkeläisten kevätjuhla pidettiin Matinkylän monitoimitalossa.
26 – Nro 3 toukokuu 2016 ELÄKELÄINEN Utajärven eläkeläisten kevätkokouksessa oli jäseniä paikalla runsaasti, kun yhdistyksen uusi puheenjohtaja Kaisu Rämet avasi kokouksen toivottaen kaikki uudet ja vanhat jäsenet tervetulleeksi. Toimintakertomuksen, tuloslaskelman, taseen ja tilinpäätöksen lisäksi ilmoitusasioita oli roppakaupalla, sillä keväälle ja alkukesälle riittää runsaasti toimintaa, myyjäisistä ja arkiston siivoustalkoista aina Tuurin kyläkauppareissuun ja tanssien järjestämiseen asti. Kun kevätkokous oli pidetty, kaikille jaettiin toimintakellot. Nyt on tiedossa, missä ja milloin tapahtuu. Ja ehkä odotetuin ohjelma oli alkamassa, kun pelattiin ensimmäisen kerran bingoa. Palaute oli päivästä hyvä, kiitos uuden, Kuntorannassa kevään aikana kurssin käyneen puheenjohtajan. Hyvin oli oppi mennyt perille. Lauri Kostekivi Utajärven Eläkeläisten jäsen Hämeenlinnan Eläkeläiset suuntaavat kulkunsa muutaman kerran vuodessa eteläisen Suomen ihmeellisyyksiä ihastelemaan. Yhdistyksellemme on muotoutunut hyväksi havaituksi tavaksi tutustua kohteisiin, joihin yksittäisen matkailijan kulku harvemmin suuntautuu. Samoin arvostamme kohteiden asiantuntijaopasten palveluita. Retkemme ovat avoimia kaikille innokkaille, niinpä mukana on jopa puolet yhdistyksemme ulkopuolisia henkilöitä; niin työikäisiä kuin lapsiakin. Kevätretkelle pörähti 43 innokasta retkeilijää 23.3. Aurinko helli matkalaisia jo aamuseitsemältä lähtiessämme Hämeenlinnan keskustasta kohti Helsingin kulttuurikohteita. Iäkkäämpienkään, intoa puhkuvien, kulttuurin ja historian ystävien ei tarvinnut Helsingissä pelätä liukastuvansa; kotipaikkakunnallamme tiet olivat vielä talvisia ja Helsinki keväisen lumeton. Ensimmäisenä tutustumiskohteena oli kansallisarkisto, jossa osallistuimme ensin auditoriossa mielenkiintoiseen oppaamme kerrontaan arkistotoimesta. Saimme vinkkejä esim. tutustua omien isiemme sotatoimitietoihin ja vaikkapa uutta intoa sukututkimukseen. Opas kierrätti meitä kansallisarkiston tiloissa, saimme hämmästellä hienoja tutkijasaleja, arkistotiloja ja seistä kahdeksannessa kerroksessa, joka olikin maan tasalla. Toisena kohteenamme oli ritarihuone, jossa jälleen ammattiopas otti meidät haltuunsa kertoen elävästi talon historiasta, nykyisyydestä ja Suomen aatelisuvuista. Moni meistä etsikin joidenkin aatelissukujen vaakunoita. Hämeenlinnalaisia kiinnostivat ainakin Yrjö-Koskisten vaakuna, samoin Standerstskjöldin ja Nordenswanien vaakunat. Ritarihuonetta vuokrataan erilaisiin tilaisuuksiin, niinpä saimme kuunnella ritarisalissa konserttiharjoituksia kierroksellamme. Lounashetki antoi kaivatun levähdystauon ja aikaa seurusteluun sekä koettujen asioiden sulatteluun. Lounaalta bussimme vei meidät Amos Anderssonin taidemuseoon, jossa meidät jaettiin kahteen opasryhmään taidemuseon sokkeloisuuden ja monien portaiden vuoksi. Taidemuseohan on kotimuseo ja onneksi taideaarteet pääsevät esteettömään tilaan tulevaisuudessa. Amos Anderssonin taidemuseo oli valittu kohteeksi, koska kesäkuun retkellämme Örön linnakesaareen käymme paluumatkalla Amoksen aikuisiällä hankkimaan Söderlångvikin kartanoon tutustumassa. Monia ihastutti taidemuseossa esim. pointillismi-taidesuuntaus, mutta samalla alkoi jo monien kahvihammasta jomottamaan, joten oli aika siirtyä Cafe Jugendiin kahville ja antamaan risuja ja ruusuja matkavastaavalle. Hämeenlinnaan saavuimme klo 17. aikaan. Monet olivat fyysisesti hieman uupuneita, mutta henkisesti monia kokemuksia rikkaampia. Eila Lång Kirjoittaja on Hämeenlinnan Eläkeläisten matkavastaava ja ammattiopas. Hän auttaa mielellään Hämeenlinnan seudulle tulevia ryhmiä suunnittelemaan retkensä ja häntä voi pyytää oppaaksi. Yhteystiedot: 0400 477322, eila.lang@pp.inet.fi Maaliskuun viimeisen päivän aamuna Kiimingin Eläkeläiset ry:n kevätretki suuntasi kohti Suomussalmea ja Kiannon Kuohuja tutun ja turvallisen kuskimme Pertin kuljettamana. Reippaat ja niin iloiset kanssa matkalaiset lauloivat nimipäiväsankarille Irmalle Paljon Onnea vaan, linja-autossa oli kuulkaas tunnelmaa! Matkan edetessä Irma piti hauskan tarinatuokion maailman menosta kuin oli ennen ja nyt. Välillä pidettiin Tulitauko maankuulujen lettukahvien merkeissä. Suomussalmella Kiannon Kuohuissa infon jälkeen meidät otettiin iloisin mielin vastaan, näin huoneiden jako sujui reippaasti. Ei muuta kuin nauttimaan Kuohuista ja talon antimista. Kiireisen, mutta antoisan päivän kruunasi teatteri Retikan esitys Juokse vaimosi edestä. Näytelmä kertoi taksimiehestä, joka eli kaksoiselämää kahden vaimon kanssa eri osoitteissa ja pystyi järjestämään molemmille vaimoille aikaa erilaisten taksityövuorojen ja minuuttiaikataulun ansiosta. Mutta yllätys tuli kun hän meni tappelua rauhoittamaan ja sai tällin päähänsä ja joutui sairaalaan muistinsa menettäneenä. Oli menoa ja meininkiä ja vaarallisia tilanteita. Huipennus tuli kun hän tunnusti rikoskonstaapelille touhunsa – mutta konstaapeli totesi nauraen, että oli se kunnon vale! Aprillipäivä Räntäsateinen perjantaiaamu, mikä oli nauttia lämpimän kylpylän kuohuissa sekä vesijumpassa. Tuttuun tapaan syntymäpäivälaulu Liisalle sekä jännitettiin voitoista Bingossa. Kirjailija ja näyttelijä Eero Shroderus kertoi Raatteentien taisteluista. Illalla oli luvassa karaokea sekä tanssia, esiintymään pääsi kukin omana artistinaan, upeita duettoja ja yksinlauluja saimme kuulla. Vesisateinen lauantai antoi lumille kyytiä, kesä tulee Kainuuseenkin. Aamiaisen sekä kylpylän jälkeen ohjelmavuorossa oli videon katselu Raatteentien ja Suomussalmen talvisodan taisteluista, jonka jälkeen linja-autolla tutustuttiin Suomussalmen kirkonkylään ja Raatteen tiehen. Iltapäivä kului kylpylässä sekä lounaalla. Illalla oli jokaiselle jotain ohjelmaa Työväentalolla Olavi Virran musiikkia Pispalan Sällin ja Sinirytmi orkesterin tulkitsemana, Vanhassa Mestarissa karaokea sekä Kiannon Kuohun Jalopubissa oli karaoketanssit. Sunnuntain valjetessa, aamiaisen jälkeen ajatukset olivat jo kotiin lähdössä. Mutta muisteloissa vielä usein käymme Kiannon Kuohuissa. Kesää sekä uusia retkiä odotellessa Salli Kaukoranta tiedottaja Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n jäsenjärjestöt kattavat esittelypöydät 55plus-messuilla Helsingin Messukeskuksessa 11.–13.11.2016. Messuilla julkaistaan EETU ry:n teettämä Huomisen kynnyksellä tutkimus, jossa avataan 55–84-vuotiaiden näkemyksiä tulevaisuudesta. 55plus on uusi, jo elämänkokemusta omaaville suunnattu tapahtuma, joka tarjoaa tietoa muun muassa terveydestä, hyvinvoinnista, matkailusta, harrastuksista, tietotekniikasta, asumisesta ja kauneudenhoidosta. Eetuun kuuluvien järjestöjen jäsenet pääsevät tapahtumaan edullisemmin etulipuilla, jotka löytyvät järjestöjen julkaisemista jäsenlehdistä syys-lokakuussa. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry on kuuden valtakunnallisen eläkeläisjärjestön yhteistyöelin. Sen jäsenjärjestöt ovat Eläkeliitto, Eläkeläiset, Eläkkeensaajien Keskusliitto, Kansallinen senioriliitto, Kristillinen Eläkeliitto ja Svenska pensionärsförbundet. Järjestöjen yhteinen jäsenmäärä on 300 000. Vuonna 2016 puheenjohtajajärjestö on Eläkeläiset ry. Hämeenlinnan Eläkeläisillä on vilkasta retkitoimintaa Utajärven Eläkeläisillä toimintaa roppakaupalla EETU ry mukana 55plus-messuilla Helsingissä Kiimingin eläkeläisten ”motitus” kylpyläretkellä Hämeenlinnan Eläkeläisten retkeläiset kuuntelivat tarkkaavaisina opastusta kansallisarkistossa.
Nro 3 toukokuu 2016 – 27 ELÄKELÄINEN EI AJOKORTTIA, EI REKISTERÖINTIÄ, 25KM/H! Saa ajaa kävelyteilläkin. Toimitus koko Suomeen. Alkaen 1990€. Soita 02 480 9060 tai käy nettisivuillamme leijonaskootterit.fi. LEIJONA-SÄHKÖSKOOTTERI Kootaan Turussa, tilaa ilmaiseksi kotiisi 10 päiväksi testiin! Jämsänkosken Eläkeläiset ry:n kevätvuosikokouksessa 29.3. käsiteltiin edellisen vuoden toimintoja sekä tietenkin suunniteltiin tulevia toimintoja. Vuoden 2015 todettiin olleen vilkas ja tapahtumarikas. Kesäaikaa lukuunottamatta kokoonnuttiin Kyöpelissä tiistaisin, kuukauden ensimmäinen tiistai oli kuukausikokouksen ajankohta. Tiistainen yhdessäolo päättyi pieneen jumppaan, vanhat luut ja jänteet saivat liikuntaa ja notkistuivatkin hieman, Muutamia kertoja kauden aikana saatiin paikalle eri alojen esitelmöitsijöitä, viimeksi sotahistoriaan perehtynyt Reijo Laaksonen Tampereelta. Kevään 2015 joukko eduskuntavaalien ehdokkaita kävi esittäytymässä ja kertomassa näkemyksensä Suomen nykyongelmista sekä ongelmien parannusehdotuksista. Toimintatonniavustusanomus tuotti 500:n euron avustuksen. Se käytettiin vanhusten virkistyspäivän kuluihin Kellokalliolla. Perinteellisillä Jämsänkosken markkinoilla tehtiin saunavastoja paikallisen puuyrittäjän Jouko Salosen tuomista raaka-aineista. Hieman on tuloja saatu myös luutatalkoista. Lokakuun 8 päivä on vanhusten ulkoiluttamispäivä Linnakartanossa. Ennen joulua käydään vanhuksille esittämässä laulutervehdys Aluejärjestön pilkkikisoihin osallistutaan periaatteella: voitto ei ole pääasia vaan ulkoilu ja hyvä hernekeitto. Jäsenistön pikkujoulu on yhdistetty muutaman vuoden aikana teatteriesitykseen Kyöpelissä Yhdistys sponsoroi pienellä summalla. Valoisin mielin suuntaudumme tulevaisuuteen vaikka haasteemme on yhteneväinen lukuisien muitten yhdistysten kanssaeli uusia jäseniä pitäisi saada mukaan toimintaan. Entä sitten eläkelästen asema yleensä? Ei se hääppöinen ole, kiteytyvät kokouksessa esitetyt kommentit. Eläkeläisillä olisi voimaa etujensa ajamiseen mutta se edellyttäisi laajempaa yhteistoimintaa eri eläkeläisjärjestöjen kesken. Vaalipäivänä eläkeläisellä on suurin valta, eläkeläisen vaan pitää tarkasti pohtia kenelle tuon tärkeän äänen antaa, toivottavasti ei eniten lupaavalle.Variksen valat eivät ole muuttuneet vuosien saatossa. Reino Welling Jämsänkosken Eläkeläiset ry:n tiedottaja TUNTURITUULIIN ELAKELAISALENNUKSELLA ELAKELAISET RY:N JASENEN OHITTAMATTOMAT EDUT • Lapland Hotelsin peruutusturva on tukenasi, jos matkasi peruuntuu yllattavan esteen vuoksi. Peruutusturva kat taa matkan peruutuksesta syntyneet hotellikulut. Kysy meilta lisaa! • Myohainen huoneen luovutus veloituksetta lahtopaivana (klo 14) • 10 € ravintolaseteli I vrk I huone ravintolapalveluihin • 10%:n alennus Lapin Safarien viikko-ohjelmista ? LAPLAND HOTELS • Kavelysauvat veloituksetta kayttoon Lapin kohteissa loman ajaksi • Kesäkierrospassilla keräät majoitusleimoja kohteissamme ja saat jokaisen 6. yön veloituksetta! Eläkelaiset ry:n jäsenille lisäedut ovat saatavilla majoituksen yhteydessä ja ovat voimassa vain yksittäisvarauksiin. Ylläksen hissilippuetu voimassa, kun lippu ostetaan Ylläs-Ski Oy:lta. Kesäkierrospassi voimassa 1.6 31.8.2016, ei ryhmävarauksiin. www.laplandhotels.com I sales@laplandhotels.com I +358 (0)16 3232 OULU I TAMPERE I LEVI I YLLAS I ROVANIEMI I OLOS I PALLAS I HETTA I KILPISJARVI I SAARISELKA I LUOSTO APUVÄLINEET SUJUVAAN ARKEEN ? 09 276 360 FENNO MEDICAL OY TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA ARKEEN UUSI POSTIMYYNTIKUVASTO ON ILMESTYNYT – pyydä omasi! TERVEYDENHUOLLON JA HYVINVOINNIN ERIKOISKAUPPA Eläkeläiset ry:n jäsenetu -10% norm.hintaisista tuotteista 2016 Summassaarentie 180, 43100 Saarijärvi • www.summassaari.? P. 030 608 50 myynti@summassaari.? Lanka 0,0828 /puh + 0,032 /min. Gsm 0,192 /min. Sis. alv 24%. Summassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi +358 (0)30 6085 100 • fax +358 (0)30 6085 200 KYLPYLÄHOTELLI SPA HOTEL Syntymäpäiväruokailu 32 /hlö 4–14-v. –50 % Anna meidän hoitaa järjestelyt, niin päivänsankari ja juhlaväki voivat keskittyä juhlimiseen. Omassa kabinetissa valmiina kattaukset ja kynttilät. Alkuun kuohuviinilasilliset (12 cl, myös –holiton vaihtoehto). Ruokailu noutopöydästä sisältäen alkuruuat, pääruuat, leivät, levitteet ja raittiit ruokajuomat. Jälkiruuaksi täytekakkukahvit. Juhlaa kahdelle 328 /hlö 2 hlö/2 vrk/2 hh Sis. kuohuviinin (0,375 l myös –holiton) ja lahjan huoneeseen, alkumaljat ja 3 lajin kynttiläillalliset, toisena iltana päivälliset, aamiaiset, kylpylän ja kuntosalin käytön, lomaohjelmaa & tanssiliput. Aika on juhlia … Jämsänkosken Eläkeläiset: Yhdessäoloa, esitelmiä, vastaja luutatalkoita Eläkeläinen-lehden aikataulut 2016 NUMERO AINEISTO LEHTI toimitukseen ilmestyy Kesäkuu nro 4 6.6. 20.6. Syyskuu nro 5 29.8. 12.9. Lokakuu nro 6 3.10. 17.10. Joulukuu nro 7 28.11. 12.12. SYYSKOKOUSILMOITUKSET syysja lokakuun numeroihin Erja Isakssonille joko sähköpostitse erja.isaksson@elakelaiset.fi tai puhelimitse 020 743 3614
28 – Nro 3 toukokuu 2016 ELÄKELÄINEN Lieksan Seudun Eläkeläisten 50-vuotisjuhla alkoi Kari Hämysen hanuriesityksellä. Yhdistyksen puheenjohtaja Raili Pylkkönen korosti tervetuliaispuheessaan yhdistyksemme kouluttautumismahdollisuutta ja toivotti juhlavieraat tervetulleiksi Onnittelijoiden joukossa oli järjestömme, Lieksan kaupungin sekä lähialueen yhdistysten johtohenkilöitä. Juhlapuheen piti Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen. Puheessaan hän toi esille huolensa mm. eläkeläisten köyhyydestä sekä nykyisestä vaikeasta tilanteesta. Hän jakoi myös ansiomerkit ansioituneille jäsenille. Lieksan Kaupungin tervehdyksen toi kaupunginjohtaja Jarkko Määttänen. Puheessaan hän korosti hyvää yhteistyötä ja eläkeläisyhdistyksemme tarpeellisuutta yksinäisyyden torjunnassa sekä liikuntatapahtumien järjestäjänä ikääntyneille ihmisille. Yhdistyksen taloudenhoitaja Matti Ruokolainen esitti yhdistyksemme historiikin. Ohjelma jatkui eläkeläisten tanhuesityksellä sekä nuorten tanssiesityksellä. Yksinlaulua esitti yhdistyksen varapuheenjohtaja Martti Vallius. Maahanmuuttajataustainen laulukuoro ”Maatuskat” lauloi lopuksi tuttuja venäläisiä perinnelauluja. Juhla päättyi karaoketansseihin näyttämöllä. Ansiomerkkien saajat: Irja Puumalainen, Tyyne Räisänen, Anja Karjunen, Salme Peltola, Salli Turpeinen, Helmi Leinonen, Kalevi Honkanen ja Tauno Nevalainen. Irma Kettunen yhdistyksen tiedottaja Lieksan Seudun Eläkeläiset ry 50 vuotta Hallitus aikoo leikata 75 vuotta täyttäneiden vammaisten, muun muassa sokeiden sekä liikuntaja kehitysvammaisten tukia. Tämä tarkoittaa, että jos ihmisellä on esimerkiksi vaikea kehitys-, näkötai liikuntavamma, muun muassa hänen kuljetuspalvelunsa, henkilökohtainen apunsa tai palveluasumisensa loppuvat sellaisina kuin ne ovat olleet ennen 75-vuotispäivää. Keskeinen ongelma on se, että mikäli palvelut jatkuisivatkin, niistä tulisi maksullisia. Avun tarve ei suinkaan vähene ihmisen täyttäessä 75 vuotta, vaan useimmiten avun tarve kasvaa. Kysymyksessä onkin puhtaasti hallitusohjelman mukainen kaikkein puolustuskyvyttömimpiin kohdistuva uusi palveluiden leikkaus. Muutosta valmisteleva perheja peruspalveluministeri vakuuttaa ihmisten saavan edelleen tarvitsemansa palvelut. Samaan aikaan kerrotaan, että muutoksilla on tarkoitus saada aikaan 61 miljoonan euron säästöt. Mistä säästöt voivat syntyä, jos palveluita ei vähennetä tai muuteta vammaisten itsensä maksettaviksi? Kemin Eläkeläiset ry vastustaa hallituksen suunnitelmia ja vaatii huononnuksen valmistelujen lopettamista. Tapio Siirilä Kemin Eläkeläiset ry:n tiedottaja Eläkeläiset ry:n Varsinais-Suomen Aluejärjestö perustettiin 45 vuotta sitten. Sen kunniaksi Aluejärjestö piti 3.4. juhlavastaanoton Kaarina-teatterissa ja 6.4. lähdettiin isolla porukalla Turku-Tukholma -risteilylle Viking Amorellalla. Sunnuntain juhlavastaanotolla kävivät onnittelukäynnillä oman Aluejärjestön yhdistysten edustajat. Lähes kaikkien yhdistysten edustajat pääsivät tulemaan paikalle. Eläkeläiset ry:n tervehdyksen toi hallituksen jäsen Heimo Liimatainen. Myös Pirkanmaan ja Satakunnan Aluejärjestön edustajat toivat onnittelunsa. Heidän kanssaan Varsinais-Suomi tekee muutenkin yhteistyötä. Lisäksi kävivät onnittelemassa Varsinais-Suomen Eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunta, Svenska Seniorer i Åboland, sekä Eläkkeensaajien Keskusliiton ja Eläkeliiton Varsinais-Suomen piirit. Kaarinan juhlassa muistettiin Eläkeläiset ry:n viirillä Aluejärjestön toiminnassa pitkään mukana olleita henkilöitä: Onni Lehtonen, entinen puheenjohtaja, nykyään Aluetoimikunnan jäsen. Ulla Kurka, puheenjohtajana toista kautta. Eira Nurmi, pitkäaikainen sihteeri ja taloudenhoitaja Juhlaristeilyllä aika kului rattoisasti Juhlaristeilyllä oli mukana 162 henkilöä seitsemästä eri yhdistyksestä. Aluksi oli kaksi tuntia omaa ohjelmaa tilaisuudessa, jonka avasi Aluejärjestön varapuheenjohtaja Pertti Nurmi. Aika kului rattoisasti yhdistystemme tuottamaa monipuolista ohjelmaa seuratessa. Tapio Manninen Varsinais-Suomen Aluejärjestö juhli 45-vuotista taivaltaan Savotta-pienoismallia tarkastelemassa Kerttu Sorsa, Raili Pylkkönen, Martti Vallius ja Tauno Nevalainen. Juhlaristeilyllä esittivät kuorolausuntaa Kaarinan Eläkeläiset. Kuvassa oikealla ryhmän johtaja Simo Martin. Kuva: Kurt Laine Kemin Eläkeläiset: Ei leikkauksia vanhoilta vammaisilta ”Aluejärjestö piti 3.4. juhlavastaanoton Kaarina-teatterissa ja 6.4. lähdettiin isolla porukalla Turku-Tukholma -risteilylle. ”
Nro 3 toukokuu 2016 – 29 ELÄKELÄINEN Limpan Ordförandes kolumn MARTTI KORHONEN Översättning: Anne Lindfors-Shaban D enna min åttiotredje vår har tydligen börjat, såväl i almanackan som ute i naturen. Vintern var ju inte särskilt sträng, men för gamla mig mycket arbetsam. Jag gjorde ju före jul dumheten att ge ut min fjärde bok, denna gång en diktbok på finsk hesaslang. Släkt och vänner fick ju ett tiotal i julklapp, och via Stadin Slangi som jag hade räknat mycket mera med gick kanske trettio exemplar, men sedan stod jag där med resten av min 200 ex. upplaga, som hade kostat mig ca. 6 euro per styck. När frugan ännu påpekade att min hobby som författare börjar kosta rätt mycket var det hög tid att sitta på sin akter och fundera på marknadsföringen. Jag har ju skrivit en massa sketser åt pensionärernas programgrupper och själv uppträtt med litet standuppkomik, så att det vore rätt naturligt att deklamera sina dikter och sälja dem på hesadistriktes pensionärföreningars klubbmöten. Till att börja med anmälde jag mig till förbundets programkurs i Kuntoranta, men då kursen i brist på deltagare inhiberades, flyttade jag över till en skrivarkurs. På den föreläste Niina Hakalahti, som redigerar förbundstidningens Dikthållplats och tidningens pensionerade redaktör Pekka Isaksson. Bägge fick mig övertygad om att mitt sätt att läsa mina dikter är alldeles ok, så på följande distriktstyrelsemöte började jag göra reklam för mina uppträdanden. De lyckades över all förväntan, folk hade roligt och av de tre fulla lådor med böcker som jag i tryckeriet lastade i bilen baklucka har jag bara en kvar, och den är inte mera än halvfull. När sedan Niina ännu lovade skriva en vänlig resencion av min diktbok i detta nummer av tidningen så är mina marknadsföringsproblem med största sannolikhet över. Med Pekka hade jag en litet småjävlig dispyt. Han lärde oss blogga och jag var av den åsikten, att jag kåserar både på svenska och finska i tre tidningar och det får räcka till för min del, jag behöver inget jäkla internetbabbel. Han poängterade att kåserit går vanligen ut på minst två A-fyror, men försök skriva en åsikt på under en så har du ett typiskt blogginlägg. Lätt som en plätt, tyckte jag, men på något Instagram eller Twitter får du aldrig se mig. På frukosttimmen satt jag sedan vid min bärbara dator och knåpade ihop en sån här, i mitt tycke rätt viktig åsikt. En svensk översättning kanske inte låter lika bra, men låt gå: ”Upp med svansen kamrater Många av oss gamla vänstermänniskor tycker att alla de viktiga ting vi ställde upp för här i livet har gått åt skogen. Revolutionen blev inte av, och alla våra förbättringsförslag gick i stöpet, eller blev på sin höjd urvattnade kompromisser. Men om vi riktigt tänker efter så stupade de flesta av våra förslag framåt. Man kan säga att vi har ett stort och tydligt tummavtryck i marginalen på alla lagar och avtal som gör Finland till det välfärdssamhälle det är, och som regeringens ss-män i dag gör sitt bästa att skära ned. I en gammal finsk film höll en svenskspråkig herre jag vill minnas att hans roll var baronen från Pinsiö ett självbelåtet tal om alla de goda ting han själv hade uträttat. På dålig finska sade han ungefär följande: Jag är en anspråkslös man, men vem skulle lyfta den kattens svans i vädret om inte katten själv skulle lyfta upp den kattens svans… En sådan svanslyftning borde vi gamla vänstermänniskor också göra. Det är vi vara skyldiga såväl oss själva som hela samhället. I dag tror nämligen allt för många att vi har fått välfärden gratis av våra snälla herrar.” Pekka tyckte att texten var en fin blogg om en viktig sak, så jag skickade den som insändare till Kansan Uutiset, och den såg inte så illa ut i tryck heller. Sedan ännu en gång till direktöversättningarnas förunderliga värld. Föregående nummers Godisby var förstås den den gamla nyländska bruksorten Högfors, som på finska heter Karkkila. Det blir allt svårare, och nästan omöjligt, att hitta nya objekt så detta är troligen min sista vits i den här genren. Orten ifråga är belägen bakom vår östra gräns invid en fin sandstrand vid Finskaviken, och skulle i direktöversättning heta Hackaby. Som fingerevisning ka jag nämna att den kända finskryska konstnären Ilja Repins ateljemuseum finns på orten. Hej för den här gången och ha en trevlig sommar. Det börjar våras Det luktar bränt om socialoch hälsovårdssoppan. Utgående från regeringens riktlinjer i anslutning till reformen som offentliggjordes i början av april har projektets politiska beredning inte längre läget under kontroll. Eller kanske det vore mer träffande att tala om svansviftare, för någon beredning har kanske inte projektet alls haft. Ett projekt som ursprungligen var avsett att öka demokratin håller nu på att utvecklas till ett odemokratiskt projekt. Nu ryker de sista resterna, kanske inte ända till Panama, men nog till bolag dit demokratins hand inte når och där de folkvalda inte har någon insyn. Det var meningen att få ordning på socialoch hälsovården och trygga tjänster för människor som behöver dem. Nu ska tjänsterna i stället bli verksamhet som sker på affärsvärldens villkor. I det paket som regeringen utstakat ingår en bolagisering av de offentliga socialoch hälsovårdstjänsterna. Regeringen driver den här linjen trots att till exempel de rättslärda som Yle intervjuat kritiserar regeringen för att vifta med EU-kortet och överlämna socialoch hälsovården åt marknadskrafterna – trots att det inte finns några som helst tvingande skäl. Valfriheten har av somliga basunerats ut som det viktigaste för medborgarna. Det stämmer inte. Det viktigaste är högklassiga hälsovårdsoch socialtjänster som alla har råd med. Nu håller man på med att i grunden rasera välfärdssamhällets själva fundament. Gemensamt ansvar och likvärdiga tjänster offras nu på affärsvärldens altare. Man kan fråga sig om det någonstans finns ett land där man utgående från de modeller vår regering planerat nått bättre resultat inom socialoch hälsovårdstjänsterna än vad man fått till stånd i de nordiska länderna. Mitt svar är: ingenstans. Något sådant exempel finns inte. Det här är ett rent marknadsideologiskt projekt som betalas av vårt lands låginkomsttagare. Jag betvivlar inte alls att man inte skulle få tjänster i framtiden. Det förutsätter bara en tillräckligt tjock plånbok. PS. Pensionärernas bostadsbidrag har åter varit på tapeten. Den här gången var det FPA:s generaldirektör Liisa Hyssälä som i en tidningsintervju sade att hon anser att till exempel pensionärernas bostadsbidrag är för högt om man jämför med arbetslösa och barnfamiljer. Det kan väl anses vara en verklig bedrift om FPA i offentligheten ger råd åt regeringen om nedskärningar och vem som ska drabbas. Skomakare bliv vid din läst. Regeringen kan nog konsten att göra nedskärningar utan några konsulter. Alltför väl. En helt sjuk soppa ”Jag var av den åsikten, att jag kåserar både på svenska och finska i tre tidningar och det får räcka till för min del, jag behöver inget jäkla internetbabbel.”
30 – Nro 3 toukokuu 2016 ELÄKELÄINEN Pohjanmaan eläkeläiset viettivät perinteisen talviliikuntapäivän maaliskuussa Ykspihlajan Palmahovissa. Sankka lumisade osui kohdalle juuri kun joukkueet kilpailivat tandemhiihdossa ja lumikenkäkävelyssä. Ennakkoon järjestelyistä päävastuun kantanut Mikko Vehniäinen oli jännittänyt, onko lunta olleenkaan ja kestääkö jää, niin että intohimoiset pilkkijät eivät lähde pettyneinä kotiin. Varsinkin pitkän matkan päästä Jurvasta tulevat pilkkijät olivat Mikolle sydämenasia. Palmahovi on oikea hiihtokeskus, jossa on hienot maastot ja tilava maja, jonne hyvin mahtuivat toista sataa osallistujaa. Retkeläisiä varten oli lämmitetty sauna. Ja avantokin oli! Irmeli Mandell Vaasasta ja Anna Ketonen Jurvasta sekä Eila Juvonen Kurikasta eivät kylmää kavahtaneet ja ottivat kylmän kylvyn saunan päälle. Tarvitaan tomeraa väkeä Ikääntyville ihmisille talviliikuntapäivän järjestäminen on Mikko Vehniäisen mukaan iso ponnistus. Kun puolet järjestelyihin osallistuvista on jo täyttänyt 80 vuotta, tarvitaan pian tomerampaa ja riuskempaa väkeä joukkoon. Ykspihlajan eläkeläisissä jäseniä on noin 240, mutta kerhotapaamisissa käy nelisenkymmentä. Juuri tästä porukasta löytyvät myös ne, jotka toimeen tarttuvat. _– Ihana yhteenkuuluvuuden tunne saa ihmiset jaksamaan, Mikko tietää. Mutta aika on lahjomaton. Kiitokset naisille! Toimeliaat naiset ansaitsevat kaikki kiitokset, jotka vain osaa keksiä. Vaikka lihakeitto tällä kertaa tilattiin valmiina, vaatii ruuan tarjoilu, kahvitus ja tiskaaminen uskomattoman paljon työtä. Keitto oli maukasta, eikä enää kannata ruveta itse tekemään kaikkea alusta asti. – Yleensä miehet eivät huomaa, mitä kaikkea naiset tekevät, Mikko tietää. Hän itse pystyisi nyt pitämään vaikka esitelmän aiheesta. Neljä vuotta omaishoitajana on avannut silmät. Palmahovissa emännöivät Tarja Vallin, Heidi Sillanpää, Airi Karjala, Irmeli Anttiroiko ja Anneli Koponen. Ilman Veera Päivärinnan ja Ritva Nygrenin tarkkaa kassanpitoa talvipäivien yksi tärkeä puoli ei olisi toteutunut: niin aluejärjestö kuin järjestävä yhdistys saivat liikuntapäivästä rahaa toimintaansa. Pihan makkaragrillin pitivät kuumana Kaarina ja Paavo Rinne Pentti Hirvikosken kanssa. He olivat huolehtineet myös kaiken tarvittavan tavaran ja välineistön kuljetuksen kaupungista Palmahoviin Mikko Vehniäisen johdolla. Kilpailut vaativat järjestelyjä Kilpailujen järjestäminen vaatii myös monen miehen työn. Jairi Palonen ja Seppo Tastula valmistelivat tandemhiihtoladut ja lumikenkäreitit. He olivat myös kilpailujen tuomareina. Tikanheitto oli Lauri Koposen vastuulla ja Juhani Ahonen varmisti pilkkijöiden tarpeet. Mikko Vehniäinen loi tunnelmaa kuuluttajana kisoissa. Majan puolella Seppo Kääntö soitti haitarilla niin tanssin kuin laulunkin tahdit. Heikki Spak ja Tauno Jutila tiedetään tosi laulumiehiksi. Yhteislaulua varten mukana oli Ykspihlajan yhdistyksen oma laulukirja. Kisatuloksia Pilkkikisaan osallistui kaksi joukkuetta. Voiton vei Jurva yhteistuloksella 275 grammaa. Joukkueeseen kuuluivat Raili Rantala, Kalevi Männikkö ja Mauri Rantala. Toiseksi tuli Kokkolan joukkue 60 gramman saaliilla. Joukkueeseen kuuluivat Ulla Nordlund, Arto Nordlund ja Matti Seppälä. Tikanheitto oli joukkuekilpailu. Voiton veivät Vaasan eläkeläiset yhteispistein 95: Juhani Ilkka 25 pistettä, Rauha Risfors 14 pistettä ja Kauko Peltonen 30 pistettä, Antti Lampinen 23 pistettä ja Marita Pihlaja 3 pistettä. Toiseksi tulivat Jurvan eläkeläiset 86 pisteellä: Kalevi Männikkö 39 pistettä, Reima Lyyluoma 15 pistettä, Heino Mukari 18 pistettä, Salme Välimaa pistettä ja Eila Juvonen14 pistettä. Kolmannen sijan saivat Ykspihlajan eläkeläiset 76 pisteellä: Timo Isoaho 20 pistettä, Heidi Sillanpää 12 pistettä, Helena Nyberg 4 pistettä, Pauli Karjala 17 pistettä ja Olavi Ström 23 pistettä. Tikanheitossa oli myös yksilökilpailu: 1. Sija Kalevi Männikkö Jurva 39 pistettä, 2. Heikki Spak Himanka 36 pistettä ja 3. sija Erkki Vähärautio Himanka 33 pistettä. Ketjun heiton voitti Reima Lyyluoma 550 pistettä, 2. Eeva Lauri Himanka 450 pistettä ja 3. Jairi Palonen Ykspihlaja 425 pistettä. Tandemhiihdon voitti Ykspihlajan joukkue ajalla 1.463. Toiseksi tuli Himanka 1.49.9 ja kolmanneksi Vaasan joukkue ajalla 1.56.5. Lumikenkäkävelyn voittivat Honkonen ja Urpiola Vaasasta ajalla 1.25.7, toiseksi tulivat Vähärautio ja Boren Himagalta 1.37.9 sekä kolmanneksi Pigg ja Ström Ykspihlajasta 2.04.5 Henkilökohtaisessa kilpailussa ykköseksi tuli Urpiola Vaasasta ajalla 36.7 ja toiseksi Boren Himangalta ajalla 39.2. SIRPA SAINIO Pohjois-Karjalan aluejärjestön pilkkikilpailut pidettiin 30.3. Lieksan Vuonislahdella, Pielisen jäällä. Saatiin nauttia kauniista ja aurinkoisesta kevätsäästä. Aluejärjestön puheenjohtajan Jouni Rautiaisen kilpailun avauksen jälkeen ”Hornetin yliajo” julisti kilpailun käynnistyneeksi. Liekö ilmalla ollut osuutta, kun jäälle uskaltautui 36 kilpailijaa ja muutama ”turisti”. Kalatkin taisivat nauttia keväästä, koska ei oikein tärpännyt. Voittajakin jäi alle kilon saaliiseen, osa ilman nykyäkään. Se ei meitä lannistanut, oltiin yhdessä ja juttu luisti. Emännät olivat varanneet evästä, maukasta hernerokkaa lisukkeineen ja tietysti kahvit,jotka maistuivatkin ulkoilun lomassa. Kisojen päätyttyä grammat saatiin järjestykseen ja voittajat löytyivät. Joukkuetulokset 1. Lieksan Seudun Eläkeläiset ry tuloksella 1430g. 2. Uimaharjun Eläkeläiset ry 1405g. 3.Joensuun Eläkeläiset ry 1180 g. 4. Nurmeksen Eläkeläiset ry 500 g. Henkilökohtaiset tulokset Naiset: Tuula Ovaskainen Uimaharjusta 900g, voitti koko kisan. Raili Pylkkönen Lieksa 455 g. Aune Ilves Joensuu 375 g. Miehet: Osmo Kärkkäinen Lieksa 675 g. Vilho Korhonen Joensuu 650 g. Jorma Heikura Uimaharju 350 g. Tässä mitalistit, mutta perinteen mukaan kaikki osallistujat palkittiin. Eeva Surakka (ilman saalista) Ihana yhteenkuuluvuuden tunne vetää väen talviliikuntapäivään Pohjois-Karjalan aluejärjestö pilkki Lieksan Vuonislahdella Sankka lumisade osui kohdalle juuri kun joukkueet kilpailivat tandemhiihdossa ja lumikenkäkävelyssä. Kuva: Irmeli Mandell Hilkka Korhonen sai kisan ainoan siian. ”Voittajakin jäi alle kilon saaliiseen, osa ilman nykyäkään. Se ei meitä lannistanut, oltiin yhdessä ja juttu luisti.”
Nro 3 toukokuu 2016 – 31 ELÄKELÄINEN Savon aluejärjestön perinteiset pilkkikilpailut pidettiin 29.3. Leppävirran Konnuslahdella. Käytännön järjestelyistä vastasivat Leppävirran Eläkeläiset. Paikalle saapui kirkkaana aamupäivänä pikku pakkasessa 25 eläkeläistä valmiina narraamaan kaloja. Jorma Rajakangas kertoi pilkkimisen säännöt ja sitten lähdettiin jäälle. Jäällä ei juuri ollut lunta, joten liukasta riitti ja piikit kenkien pohjassa oli kova sana. Kaikki pysyivät pystyssä, eikä haavereita sattunut. Väkeä oli saapunut eri puolilta Savoa, kuitenkin pääasiassa läheltä; Suonenjoelta, tietysti Leppävirralta, Sorsakoskelta, Kuopiosta ja pitkämatkaisin Pielavedeltä. Kolmen hengen joukkueita koottiin 7 kappaletta. Kolme tuntia oli aikaa kairata reikiä ja toivoa saalista ja saada kaloja. Mikä oli odotellessa, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta eikä tuuli käynyt. Kotiveden ansiosta vai mistä johtuen leppävirtalaiset veivät suurimman osan palkintosijoista. Jarmo Takkunen Leppävirran Eläkeläisistä vei voiton miesten sarjassa tuloksella 2,922 kiloa, Takkusella oli päivän suurin kala, 666 grammaa painava ahven. Naisten sarjan voittaja Suonenjoen Lea Penttinen sai toiseksi suurimman saaliin 1,895 kiloa. Miesten sarjan kakkonen oli Sorsakosken Väinö Korhonen 1,749 kilon saaliilla. Ja kolmas sija meni Leppävirralle Jorma Rajakannakselle 1,610 kilolla. Naisten kakkonen oli Sorsakosken Marjatta Markkanen 1,603 kilon saaliilla. Kolmannen sijan otti Suonenjoen Raija Kortelainen, kalasäkki painoi 1.146 kiloa. Joukkuekilpailun voitti Leppävirta 4,853 kilolla. Mestarijoukkueessa pilkkivät Eino Nikkanen, Irja Nikkanen ja Jarmo Takkunen. Jäältä pois tultaessa olivat emännät laittaneet kahvin ja piirakat valmiiksi ja kyllä ne maistuivatkin. Eklundin Reijo paistoi makkaraa halukkaille, joten ei päässyt nälkä yllättämään. Palkinnot tietysti jaettiin. Sarjojen kolme parasta saivat mitalin ja jokaiselle riitti tavarapalkinto. Oli hieno päivä ulkoilla. Kiitos vielä Leppävirran Eläkeläisille puuhaamisesta kisojen onnistumiseksi. Jutun kirjoitti ensimmäistä kertaa pilkkikisoissa ollut Mervi (joka ei pilkkinyt) Lapin aluejärjestön talvipäivät Rovaniemen Kivitaipaleessa sekä Rovaniemen Eläkeläiset ry.n 55vuotisjuhlat pidettiin lauantaina 19.3. Aurinko helli meitä (olimme tanssineet ”aurinkotanssia” koko viikon, että myös lauantaina paistaisi aurinko Kivitaipaleessa) ja tietysti tähän aikaan vuodesta pitää olla pikkupakkanen. Vieraita saapui ympäri Lapin aluetta useammalla linja-autolla sekä pikkuautoilla. Järjestimme hiihtokilpailut Kivitaipaleen nuorisoseuran avustuksella, sarjoja oli 65 vuodesta 85 vuoteen saakka niin naisissa kuin miehissä. Jokilammella oli pilkkikilpailut, sielläkin oli naisten ja miesten sarjat, kalaa tietysti myös saatiin. Pihalla järjestimme leikkimielisiä kilpailuja. Sisällä olijoilla oli aikaa tavata tuttavia, ja voi sitä puheensorinaa mitä salissa ja kahviossa oli. Arvanmyyjätyttäret pyörivät porukan keskellä, ostettiin runsaasti arpoja, mutta oli meillä kyllä muhkea arpapöytä palkintoineen. Myyjäispöytäkin oli katettuna. Meidän osaston ahkerat kädet ovat taikoneet monenlaisia käsitöitä, ja leiponeet myytiin pääsiäisleivonnaisia, olihan pääsiäinen aivan ovella. Pitopalvelusta tilattua lounasta täytekakkukahveineen sai ostettua. Kahvio palveli koko päivän, tarjolla oli monenlaista purtavaa ja juotavaa. Sisällä olijoille järjestettiin tietovisaa, kysymyksiä oli laidasta laitaan. Palkintojen jako suoritettiin puolenpäivän jälkeen, kun kilpailut oli saatu suoritettua. Yhdistyksen 55-vuotispäivän tervehdyksien vastaanottajina olivat puheenjohtaja Kaarina Kapraali ja varapuheenjohtaja Kari Puolakka. Tervehdyksien tuojia oli sankoin joukoin. Juhla jatkui Rovaniemen eläkeläiset ry.n näytelmäja lauluryhmän ohjelmalla Sodan lapsesta Suomen hyvinvoinnin rakentajaksi . Esitys oli omaa tuotantoa, laulujen sävel ja sanat Ossi Riipi, näytelmän teksti Kari Puolakka, Kaarina Kapraali ja Ossi Riipi. Ohjelma kesti reilun tunnin, ja kun loppulaulu alkoi niin yleisö nousi seisomaan ja kunnioitti erittäin onnistunutta esitystä. Ohjelmasta kävi jälkeenpäin kova positiivinen porina: Juuri tämmöistähän se elämä todella oli sodan jälkeen. Päivän lopuksi laitettiin jalalla koreasti tanssien merkeissä, ja itseoikeutetusti Ossi oli lavalla soittamassa ja laulamassa aina kello 19. saakka. Eila Kiviniemi Rovaniemen Eläkeläiset ry:n sihteeri Aurinko helli Savon aluejärjestön pilkkikisaa Talvipäivän tulokset HIIHTOKISA Naiset 65 v. 1. Sinikka Lusting Tervolan Eläkeläiset 10:45, 70 v. 1. Annikki Niskasaari Kittilän Eläkeläiset 4:31 , 75 v. 1. Helena Esteri Juhola Rovaniemen Eläkeläiset 7:30 Miehet 65 v. 1. Taisto Tuomivaara Posion Eläkeläiset 3:32, 70 v. 1. Erkki Karasti Posion Eläkeläiset 3:40, 2. Veikko Pääkkölä Kittilän Eläkeläiset 5:25, 75 v. 1. Arvo Jylhä Kittilän Eläkeläiset 3:44, 2. Lauri Bäck Kittilän Eläkeläiset 4:02, 3. Ilpo Juhola Rovaniemen Eläkeläiset 5:52, 80 v. 1. Valtteri Siivola Kittilän Eläkeläiset 6:52 LUUTAPALLO 3-henkiset joukkueet: 1. Sodankylän joukkue , 2. Rovaniemen joukkue 3. Tervolan 1-joukkue, Tervolan 2-joukkue . PILKKIKISA Naiset 1. Aino Kyngäs Tervolan Eläkeläiset 80 g Miehet 1. Mauno Palo Kemin Eläkeläiset 85 g , 2. Paavo Haapakoski Tervolan Eläkeläiset 80 g, 3. Kauko Kokkonen Aavasaksan Eläkeläiset 20 g Rovaniemellä vietettiin 55-vuotisjuhlia ja talvipäiviä Tästä kelpasi lähteä kaloja narraamaan. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta eikä tuuli käynyt.
32 – Nro 3 toukokuu 2016 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n Savon, Kaakkois-Suomen ja Pohjois-Karjalan alueiden yhteinen KESÄJUHLA keskiviikkona 15.6.2016 Lieksan keskuskoulun Kuhmonkadun koululla os. Kuhmonkatu 30, 81700 Lieksa. Juhla alkaa klo 12.00. Juhlapuhujana Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen. Tavataan ohjelman, yhdessäolon ja tanssin merkeissä. Kahvilippu 8 euroa. Tervetuloa! Pohjois-Karjalan Aluejärjestö ry Haukiputaan Eläkeläiset ry:n 45-vuotisjuhla torstaina 12.5.2016 kello 12.00, Heitontalolla, Törmäntie 15, Haukipudas. Runsaasti ohjelmaa. Pääsylippu 8 euroa sisältää ruuan ja tervetulokahvin. Ilmoitathan tulostasi Reimalle puh. 0400 944 157. Tervetuloa viettämään kevätpäivää Haukiputaalle! Kittilän Levi Summit, Tunturintie 205, 99130 SIRKKA Samalla juhlistamme Lapin aluejärjestön 45-vuotistaivalta Ma 20.6. kello 15.00 Päivien avaus 15.10 Paneeli, eläkeläisten ajankohtaiset kysymykset 17.00 Yhteislaulutilaisuus 20.00 Tanssit Ti 21.6. kello 13.00 Juhlan avaus 13.10 Lapin yhdistysten yhteisesiintyminen ohjelmakokonaisuudessa SYDÄNÄÄNIÄ Lopuksi tanssit Tervehdyksien vastaanotto kello 11.30 12.30 KOLMEN POHJOISEN ALUEJÄRJESTÖN KESÄPÄIVÄT 20. 21.6. 2016 TERVETULOA Lapin Aluejärjestö ry Eläkeläiset ry:n Keski-Suomen Aluejärjestö ry:n 50-vuotisjuhla Torstaina 16.6.2016 klo 13.00 alk. Muuramen Riihivuoressa, Riihivuorentie 313, 40950 MUURAME. Juhlapuhujana Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen. Ohjelmaa paikallisyhdistysten tuottamana ja sekakuoro Iltatähdet esiintyy. Ruokailumaksu 23€/hlö seisovasta pöydästä. Onnittelujen vastaanotto klo 12–13, mahdolliset muistamiset tilillemme: K-S OP FI7052908140009805 Tervetuloa juhlimaan kanssamme Juhlatoimikunta Eläkeläiset ry:n Keski-Suomen aluejärjestön pilkkikilpailut pidettiin 17. 3. Jämsän Kaipolassa Hulkkionlahdella, vesistö kuuluu Päijänteeseen. Aurinkoinen sää suosi pilkkijöitä. Kilpailuun ilmoittautui 59 pilkkijää runsaan saaliin toivossa, eikä ”ahti” pettänyt tälläkään kertaa. Kilpailut järjesti Jämsänkosken eläkeläiset, kiitokset heille hyvin järjestetystä tapahtumasta. Joukkuemestaruuden voitti Palokan Eläkeläiset ykkösjoukkueella. Viljo Kumpulainen Keski-Suomen aluejärjestö pilkkikisaili Jämsässä Tulokset Naiset yli 70v. 1. Autio Eeva Palokka 3890 g, 2. Niskanen Salli Palokka 2395 g , 3. Stolt Pirkko Vaajakoski 1060 g Naiset alle 70v. 1. Vilenius Ella Jämsä 1410 g, 2. Närhi Eila Sumiainen 1240 g 3.Pulkkanen Marja-Leena Sumiainen 1055 g Miehet yli 70v. 1. Pihlainen Leo Palokka 5870 g, 2. Heinonen Aarno Palokka 5305 g, 3. Kolehmainen Reino Hankasalmi 5145 g Miehet alle 70v. 1. Poikolainen Erkki Jyväskylä 5100 g, 2. Kauppinen Pekka Hankasalmi 4950 g , 3. Hytönen Kalervo Sumiainen 3420 g Joukkuetulokset :1. Palokka (Niskanen Salli, Pihlainen Leo, Heinonen Aarno) 13,570 kg 2. Hankasalmi (Kolehmainen Reino, Markkanen Liisa, Kauppinen Pekka) 11,115 kg 3. Sumiainen (Haustola Harri, Hytönen Kalervo, Pulkkanen Marja-Leena) 7,470 kg Isoimman kalan, 645 gramman ahvenen, sai Risto Räsänen Vaajakoskelta Kalaa nousi yhteensä 92 kiloa 845 grammaa. Palokan joukkue Aarno Heinonen (vasemmalla), Salli Niskanen ja Leo Pihlainen, pääsi juhlimaan joukkuemestaruutta. Jo perinteeksi muodostunut pilkkikilpailu Eläkeläiset ry:n Varkauden ja Suonenjoki – Iisveden yhdistysten välillä käytiin 15.3. Tällä kertaa kalaa narrattiin Varkauden vesillä, ja kotijoukkue eli Varkauden Eläkeläiset vei pitkästä aikaa joukkuekilpailun voiton – 15 gramman erolla. Sijoitukset: Naiset: 1. Sirpa Rossi Varkaus, 2. Lea Penttinen Suonenjoki–Iisvesi, 3. Mirja Tsupari Varkaus Miehet: 1. Onni Hakulinen Suonenjoki–Iisvesi, 2. Jukka Kääriäinen Suonenjoki–Iisvesi, 3. Pentti Natunen Varkaus Joukkueet: 1. Varkaus (Sirpa Rossi, Pentti Natunen, Jouni Bordi) 2. Suonenjoki-Iisvesi (Jukka Kääriäinen, Eino Penttinen, Veli Vauhkonen) Hakunilan Eläkeläiset onnittelee toukokuun loppuun mennessä tänä vuonna 80, 75 ja 70 vuotta täyttäviä/ täyttäneitä jäseniään. Tervetuloa kerhotapahtumaan 19.5.2016 80 vuotta Liisse Törhönen 75 vuotta Helvi Räsänen ja Rainer Lindström 70 vuotta Riitta Dahl, Tuula Natunen, Inge Nyman Varkaus pilkki voiton kotivesillään Osuuskunta Tradeka päätti 20.4. pidetyssä edustajiston kokouksessa lahjoituksista yleishyödylliseen toimintaan. Tänä vuonna Osuuskunta lahjoittaa yleishyödylliseen toimintaan lähes 600 000 euroa. Lahjoitukset luovutettiin edustajiston kokouksen yhteydessä. Lahjoituksen saivat mm. Tampereen yliopisto, Lasten sairaala -hanke sekä Nappi Naapuri-palvelu. Lisäksi Tradeka tukee aikaisempien vuosien tapaan eläkeläisjärjestöjen lomatoimintaa. Eläkeläiset ry:tä lahjoitustilaisuudessa edusti järjestön valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö. Muita lahjoituksen saajia ovat mm. Nuoret Kotkat, Pioneeriliitto, Solidaarisuus, Spartacus-säätiö sekä Kalevi Sorsa -säätiö ja Vasemmistofoorumi. Osuuskunta Tradeka -konsernin tilikauden tulos viime vuodelta oli 7 miljoonaa euroa. Parannusta edelliseen vuoteen verrattuna oli 11 miljoonaa euroa. Heikko yleinen taloustilanne painoi edelleen Restel Oy:n tulosta, joka oli tappiollinen 7,6 miljoonaa euroa. Sijoitustoiminnassaan Tradeka sen sijaan ylsi hyvään, yli 6 %:n tuottoon. Myös Osuuskunnan rahoitusasema ja omavaraisuusaste olivat edelleen erittäin hyvällä tasolla, todetaan Tradekan tiedotteessa. Tradekalta lähes 600 000 euroa yleishyödylliseen toimintaan Muista kotisivumme www.elakelaiset.fi
Nro 3 toukokuu 2016 – 33 ELÄKELÄINEN Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610 vaihde, fax. 020 743 3619 Sähköpostiosoite:elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivutosoitteessa:www.elakelaiset.fi IBAN FI11 1012 3000 0714 70 IBAN FI80 8000 1900 1086 56 IBAN FI89 5541 2820 0116 00 IBAN FI11 8000 1800 3273 56 Jäsenmaksutili Hannu Partanen toiminnanjohtaja 020 743 3615; 0400 570 951 hannu.partanen@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösihteeri 020 743 3616; 040 839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi Tiina Rajala koulutussihteeri 020 743 3617; 040 582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Tuija Aali toimistonhoitaja jäsenrekisteri materiaalitilaukset 020 743 3610 tuija.aali@elakelaiset.fi Anitta Koski taloussihteeri laskutus, maksatus, ostoja myyntireskontra 020 743 3611; 050 307 1952 anitta.koski@elakelaiset.fi Erja Isaksson toimistosihteeri yhdistysrekisteri syntymäpäivät ja poisnukkuneet syysja kevätkokousilmoitukset 020 743 3614 erja.isaksson@elakelaiset.fi Tuomas Talvila tiedottaja-toimitussihteeri 020 743 3618; 050 570 9716 tuomas.talvila@elakelaiset.fi Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi Petra Åhlström hankekoordinaattori, Verkko ja vempaimet haltuun (2016 2018) 050 308 0560 petra.ahlstrom@elakelaiset.fi Kuntorannantie 14 78400 Varkaus puh. 017 560 1100/vaihde Myyntipalvelu ja info: Puh. 017 560 1403 myynti@kuntoranta.fi Martti Korhonen puheenjohtaja Irmeli Mandell varapuheenjohtaja eläkeläiset ry Julkaisija Eläkeläiset ry Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset TuijaAalipuh.0207433610;tuija.aali@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 euroa/vsk Muu Eurooppa 36 e/vsk, muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat: 2,00 euroa / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite:elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti:m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti) Suomalainen Lehtipaino Oy, Kajaani, 2016 Julkaisija Eläkeläiset ry Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset TuijaAalipuh.0207433610;tuija.aali@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 euroa/vsk Muu Eurooppa 36 e/vsk, muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat: 2,00 euroa / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite:elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti:m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti) Suomalainen Lehtipaino Oy, Kajaani, 2016 93 vuotta 14.5. Erkki Lehtinen Loimaa 92 vuotta 9.6. Esko Tamminen Loimaa 90 vuotta 1.5. Pirkko Liisa Mäntynen Lapua 14.5. Majlis Saarelma Tikkurila 10.6. Pentti Salmi Hyrylä 10.6. Anna Sipola Ivalo 85 vuotta 27.4. Raili Nurkkala Porvoo 8.5. Lauri Seikkula Kalajoki 22.5. Anna-Liisa Sillanpää Kokkola 25.5. Urpo Suoniemi Porvoo 31.5. Raili Schwab Korso 10.6. Otto Kemppainen Kajaani 11.6. Sisko Liisa Iljin Sonkajärvi 15.6. Pentti Hakala Loimaa 80 vuotta 4.5. Sirkka Virta Martinniemi 7.5. Raili Nieminen Halikko 20.5. Aarne Jalonen Ruovesi 25.5. Mikko Selin Pihtipudas 1.6. Terttu Elo Kaarina 6.6. Anto Kemppainen Kajaani 8.6. Yrjö Moilanen Kajaani 9.6. Martta Irja Koskelo Kajaani 10.6. Osmo Antero Pulkkinen Tervola 14.6. Tellervo Pussinen Martinniemi 75 vuotta 23.3. Niilo Nikumatti Oulainen 7.4. Sirkka-Liisa Kaukiainen Porvoo 28.4. Vilho Korhonen Joensuu 1.5. Martta Väisänen Porvoo 1.5. Vappu Aho Pyhäjärvi 5.5. Antti Reinikainen Tikkurila 6.5. Veli Nyyssönen Kajaani 9.5. Martti Käkilehto Suomussalmi 10.5. Olavi Yrttiaho Kokkola 11.5. Tuula Teperi Pihlava 14.5. Erkki Saarenpää Porvoo 16.5. Ulla Mäkelä Halikko 20.5. Eeva-Liisa Niskanen Pyhäjärvi (Matkoilla) 22.5. Alpo Nordlund Kokkola 24.5. Simo Ronkainen Korso 25.5. Maire Alasalmi Porvoo 30.5. Paavo Eveli Lohja 31.5. Maija-Liisa Pohjonen-Kolppanen Halikko 2.6. Hilkka Salokangas Pihlava 2.6. Mauri Vuoti Pihlava 6.6. Aune Heikkilä Pyhäjärvi 11.6. Seppo Manninen Suomussalmi 21.6. Erkki Shnoro Kajaani 70 vuotta 12.3. Raili Laaksonen Porvoo 3.5. Kalevi Kapanen Tikkurila 5.5. Veikko Olavi Heikkinen Sonkajärvi 11.5. Esko Heikkinen Suomussalmi 15.5. Eija Laakso Suomussalmi 18.5. Pentti Lahti Kokkola 22.5. Aila Rantanen Lohja 23.5. Tapio Saastamoinen Pihtipudas 24.5. Jerita Havia Halikko 24.5. Tuula Syrjälä Kokkola 26.5. Maija-Liisa Soro Vammala 26.5. Airi Ekman Porvoo 31.5. Maire Kolehmainen Korso 7.6. Saara Pöllänen Suomussalmi 9.6. Seija Salmivaara Kotka 12.6. Eino Johannes Kärkkäinen Sonkajärvi 16.6. Jukka Danielsson Pihlava 17.6. Irja Salmi Tornionseutu 65 vuotta 12.3. Marjatta Dillström Porvoo 19.5. Tuula Erkkilä Pihlava 27.5. Tuula Stordell Lohja 2.6. Reijo Virkkunen Porvoo 2.6. Reijo Virkkunen Porvoo 8.6. Pertti Pitkänen Porvoo 60 vuotta 28.3. Sirpa Pirttimaa Porvoo 26.5. Hillevi Vettenranta Pihlava Sonkajärven Eläkeläiset Esa Ananias Hirvonen Pietarsaaren Eläkeläiset Irja Alatalo Huittisten Seudun Eläkeläiset Pirkko Kaarina Kiviniitty Kiimingin Eläkeläiset Taisto Heikki Olavi Hälinen Tampereen Eläkeläiset Elma Marjatta Heine Muhoksen Eläkeläiset Liisa Lotvonen Kokkolan Eläkeläiset Eila Forsström Irja Katariina Koski Kontulan Eläkeläiset Aura Anna Mäkinen Anna-Liisa Saarela Raahen Eläkeläiset Kalevi Kiilakoski Kirsti Anni Helena Routaniemi Lahden Eläkeläiset Eeva Tikka Haapaveden Eläkeläiset Nanni Maria Martikainen Lempäälän Eläkeläiset Lauri Fredriksson Väinö Kaasalainen Ivalon Eläkeläiset Lea Marjatta Pernu Sallan Eläkeläiset Solveig Hänninen Suolahden Eläkeläiset Anna-Liisa Riihimäki Pekka Leppänen Nakkilan Eläkeläiset Aini Orvokki Laikku
34 – Nro 3 toukokuu 2016 ELÄKELÄINEN
Nro 3 toukokuu 2016 – 35 ELÄKELÄINEN Leskirouva Katiska Ristikon 2/2016 ratkaisu Krypto 3/2016 Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Ristikon 2/2016 oikein ratkaisseiden joukosta onnetar nosti seuraavat nimet: Irja Yksjärvi, Jyväskylä ja Eero Hakari, Sastamala. Onnittelut! Krypton 3/2016 ratkaisut on lähetettävä 3. kesäkuuta mennessä osoitteella: Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävän ratkaisun lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana KRYPTO.