Numero 3/2012
Kuntoa ja kulttuuria
Espoossa on liikkuvia ja esiintyviä eläkeläisiä
S. 9
Hanna Asikainen iloitsi tuttavien tapaamisesta.
Eläkeläistoiminnan veteraani:
Mitä vanhempi pappa tai mummo, sen herkemmin yhteiskunta unohtaa
Mitä vanhemmaksi mummo tai pappa tulee, sitä herkemmin yhteiskunta hänet unohtaa. Sellainen on eläkeläistoiminnan veteraanin, Jyväskylän Eläkeläiset ry:hyn vuodesta 1980 kuuluneen Hanna Asikaisen murhe. Senkin vuoksi on hyvin tärkeää, että eläkeläisyhdistykset pitävät yhteyttä vanheneviin jäseniinsä ja muihin ikäihmisiin. Ei jätetä yksin. Kuusi vuotta yhdistyksensä puheenjohtajanakin toiminut Asikainen kertoo, että ei enää pysty näön heikkenemisen vuoksi toimimaan aktiivisesti. Hanna Asikainen oli yksi KeskiSuomen eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunnan järjestämän Ilolla ei ole ikää -tapahtuman yli 1 000 osanottajasta. Tulin tapaamaan vanhoja tuttuja ja samaan uutta tietoa asiantuntijoilta.Ole tosi iloinen, että tulin. Eläkeläiset pinnalla -risteilylle syksyllä kyllä pääsen, kun poika lähtee saattajaksi, Asikainen kertoi.
Ilolla ei ole ikää s. 67
Kokoukseen kaksi viikkoa
Oulun kesäpäiväkulkue on
Kesät, talvet
S.1819
Edustajakokouksessa aloitteita eutanasiasta S. 4 kalastuslupaan
Julistus oikeudesta arvokkaaseen ikääntymiseen S. 28
Salpakankaan Eläkeläisillä on rento meininki
2 - Nro 3 toukokuu 2012
ELÄKELÄINEN
Pääkirjoitus
HANNU PARTANEN
Edustajakokous linjaa järjestön toiminnan suunnat
T
oukokuun alussa posti toi jäsenyhdistysten kevätkokouksissa valituille järjestön edustajakokousedustajille kokousaineistot. Toivottavaa on, että valittujen edustajien lisäksi kokousaineistoihin tutustutaan yhdistysten johtokunnissa ja kerhoissa. Kun edustajat kokoontuvat 22. päivänä toukokuuta kahden päivän kokoukseen Kuntorantaan päättämään järjestön toimintalinjoista kolmeksi seuraavaksi vuodeksi, on hyvä, että heillä on mahdollisimman hyvin tiedossa oman jäsenkuntansa toiveet ja tarpeet yhteisen järjestömme toiminnan suuntaamisesta. Järjestödemokratia toteutuu jäsenyhdistysten edustajien välityksellä parhaiten, kun mahdollisimman suuri osa jäsenkunnasta on päässyt lausumaan mielipiteensä kokouksessa esillä olevista asioista ja evästänyt omat edustajansa. Kokouksessa jakamaton päätösvalta ja vastuu ovat paikallisyhdistysten edustajilla. Valtakirjan tähän 18. sääntömääräiseen edustajakokoukseen on toimitettu 175 edustajasta. Osa järjestödemokratiaa ja kokoukseen valmistautumista on jäsenyhdistysten aloi-
teoikeus kokoukselle. Jäsenyhdistykset käyttivät tätä oikeuttaan ilahduttavan runsaasti. Määräaikaan mennessä aloitteita tuli 112 kappaletta. Aloitteiden kirjo on laaja ja se kattaa ikääntymispolitiikan ja järjestötyön eri lohkot. Päällimmäisinä aloitteissa esiin nousevina huolenaiheina ovat edelleen eläkkeiden ostovoiman turvaaminen, pienillä eläkkeillä elävien arjen vaikeudet sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen ja erityisesti vanhuspalvelujen laatu ja saatavuus. Uutena teemana aloitteissa on haluttu nostaa keskusteluun eettisesti vaikea kysymys eutanasiasta, armokuolemasta. Järjestön nykyinen hallitus esityksessään aloitevastaukseksi toteaa, että järjestö voi ja sen tulee osallistua keskusteluun eutanasiasta. Se haluaa liittää teeman osaksi koko terveyden- ja sairaanhoidon tilaa käsittelevää keskustelua. Hyvä pohja keskustelulle ovat Oikeus arvokkaaseen ikääntymiseen ohjelman teesit ihmisarvon kunnioittamisesta, oikeudesta arvokkaaseen kuolemaan ja valinnanvapaudesta. Vastauksessa korostetaan, että järjestö voi ohja-
ta ja tukea jäsenistöään osallistumaan keskusteluun, mutta että järjestönä se ei ota suoraan kantaa itse asiaan. Hallituksen vastausesitykset jäsenyhdistysten aloitteisiin on 56 sivua käsittävä tietopaketti, johon kokousedustajien on syytä tutustua perusteellisesti. Hallituksen vastausesitykset käsitellään kokouksen neljässä valiokunnassa. Varsinaiset päätökset tehdään suuressa salissa ja niillä linjataan erityisesti järjestön tulevien vuosien edunvalvontaa. Sääntömääräisten asioiden, kuten vuoden 2011 toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen sekä vuoden 2012 toimintasuunnitelman ja talousarvion, lisäksi hallitus tuo kokouksen päätettäväksi järjestökäsittelyssä olleen järjestön ensimmäisen viestintästrategian. Ajankohtaisissa kannanotoissa esiin tulevat nousemaan ainakin syksyn tärkeät kunnallisvaalit ja niihin liittyvät teemat sekä vanhuspalvelulaki ja sen paimentaminen voimaan vuoden 2013 aikana. Kokous valitsee kolmeksi vuodeksi järjestöä johtavat luottamushenkilöt. Valitta-
vana ovat järjestön puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, valtuuston puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä valtuuston ja hallituksen varsinaiset ja varajäsenet. Valittavat toimielimet kantavat vastuun edustajakokouksen linjausten toimeenpanosta ja järjestön tulevasta kehittämisestä.
Sananen toimittajalta Puheenjohtajan
Pienesti suuria
JÄRJESTÖMME KESKIKOKOISISSA ja suurissa yhdistyksissä on satoja jäseniä. Suurimmissa, kuten Rauman Eläkeläisissä, jäsenmäärä heilahtelee tuhannen tienoilla. Pienimmissä on muutamia kymmeniä jäseniä. Tässä lehdessä kerrotaan toimituksen jutuissa Eläkeläiset ry:n mittakaavassa pienehköistä yhdistyksistä, Espoonlahden Liikkuvat Eläkeläiset ELE:stä ja Salpakankaan Eläkeläisistä. Omia juttujaan ja kannanottojaan lehteen ovat lähettäneet myös monet muut jäsenmäärältään pienet yhdistykset. Kun ei ole esteetikko, ei toimittaja voi aivan varmasti sanoa, onko takavuosien suosittu hokema pienuuden kauneudesta kohdallinen. Siitä voi kuitenkin olla varma, että pienet yhdistykset ovat suhteellisesti yhtä aikaansaapia kuin isoiset, jolleivät vielä tarmokkaampia. Niin on laita myös ELE:n ja Salpakankaakaan. Jäsenilleen ne tarjovat tilaisuuden yhdessäoloon, virkistykseen ja harrastustoimintaan. Yhteisöissään ne kertovat koko järjestöstä. Yhdistyksen, kuten muidenkin hyvien asioiden, merkityksen oivaltaa ehkä parhaiten se, jolla sitä ei enää ole. Siitäkin kertoo sanojensa määrältä pienessä, mutta muuten isossa kirjoituksessa Inkeri Nuutinen sivulla 14. "Kukaan ei arvaa, kuinka upealta tuntui olla yksi porukan jäsenistä", hän kertoo osallistumisestaan aluejärjestön kokoukseen. Hyvää kevättä ja alkukesää kaikille! PEKKA ISAKSSON
Lesken ropo ja lasten
palsta
Kalevi Kivistö
Kävimme Sirkan kanssa maaliskuussa pitkään haaveilemallamme matkalla Balilla. Saari on yksi Indonesian saarivaltion yli sadasta saaresta. Vaikka maa on väestöltään maailman suurin muslimivaltio, on Balin pienehkö saari merkillinen hindulaisuuden keskittymä. Temppeleitä oli lähes joka talon pihalla ja joka aamu niiden alttareille ja kaikkien asuintalojen portaille ilmestyi kauniita kukka-asetelmia uhrina hindujen jumalille. Melkoinen määrä naistyövuosia uhrilahjojen joka-aamuiseen näpräämiseen varmasti kuluu. Majapaikkamme yhtenä työntekijänä oli parikymppinen poika, joka kertoi isänsä juuri kuolleen. Koska maassa ei ole minkäänlaista eläkejärjestelmää, oli äidin tilanne melko tukala. Siksi poika oli lähdössä töihin Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin, jossa hänelle oli luvattu palkkaa kokonaista 700 euroa kuukaudessa. Sillä hän katsoi voivansa huolehtia myös äitinsä elatuksesta. Meidän eläkejärjestelmään perhe-eläkkeineen tottuneen silmissä pojan ja hänen äitinsä tilanne vaikutti tosi tukalalta. * * * Tarkemmin ajatellen ei ole niin kauan sii-
tä, kun meillä oli ihan samanlainen tilanne. Vielä 1960-luvulla oli 45 000:n eläkeikäisen toimeentulo turvattu syytigillä, sopimuksella, jolla tilan perinyt sitoutui huolehtimaan perinnön jättäjän elatuksesta. 1930-luvun alkuun asti oli voimassa laki, jolloin miehen kuoltua maatila ei jäänyt leskelle vaan sen perivät miehen sukulaiset. Ja vielä erikoisempi järjestely oli aikanaan kirkon piirissä, jossa toimi ns. konservointi-järjestelmä, jossa papin virkaan valittavan piti naida joko edeltäjän leski tai tytär ja huolehtia heidän toimeentulostaan. Tämä eksoottinen, alun perin saksalainen järjestelmä lakkasi jo 1700-luvulla. Sen sijaan ns. armovuosikäytäntö, jolla papin leskelle annettiin oikeus asua pappilassa vuosi miehensä kuoleman jälkeen ja saada elatusta ns. leskentynnyreinä, kesti pidempään. Yhteistä näille erilaisille järjestelmille oli se, että niitä oli tehty virkamiehille ja ns. paremmalle väelle, tavallinen kansa sai tulla toimeen miten taisi. Perhe-eläkkeet me saimmekin vasta 1960-luvun lopussa ja seuraavan vuosikymmenen alussa. Muistan kuinka iloinen keskisuomalainen sosiaaliministeri Matti Koivunen oli, kun hän kertoi perhe-
eläkelain etenemisestä. Kun molempien puolisoiden työssäkäynti on yleistynyt, ovat omaeläkkeet kattaneet vähitellen suurenevan osan väestöstä. Silloin kun perheen pääasiallinen elättäjä poistuu riveistä ensin, on perhe-eläke pienituloisemman puolison toimeentulolle tärkeä puhumattakaan tilanteesta, jossa perheessä on vielä alaikäisiä lapsia . * * * Saavutukset eläketurvan kehittämisessä ovat siis varsin tuoreita eivätkä ne ole tulleet ilman taistelua. Kun työeläkelait aikanaan vuonna 1962 tulivat voimaan, varoitti Helsingin Sanomat sormi pystyssä tuotantokustannusten noususta ja kilpailukyvyn romahtamisesta. Vielä dramaattisemmin asian näki Maakansa, joka kirjoitti, että "kahviannoksen hinta on noussut. Syynä on uusi eläkelaki." Suomi on kansainvälisissä vertailuissa yksi maailman kilpailukykyisimmistä maista ja kahvin kulutuksessakin olemme pysyneet maailman kärjessä eläkelaeista huolimatta. Tai ehkäpä sittenkin niiden ansiosta.
ELÄKELÄINEN
Nro 3 toukokuu 2012 - 3
Eläkeläiset ry:n hallitus:
Esityksessä vanhuspalvelulaiksi on vielä paljon korjaamista
E
läkeläiset ry:n hallituksen mielestä valmisteilla olevan vanhuspalvelulain on täytettävä neljä minimihetoa. Selkeä subjektiivinen oikeus hoitoon, säädökset henkilöstömitoituksesta, kunnollinen valvonta ja takeet rahoituksesta, hallitus listasi. Eläkeläiset ry:n hallitus käsitteli asiaa peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonille jätetyn ohjausryhmän lakiehdotuksen ja muistion pohjalta. Ohjausryhmä jatkoi lain valmistelua peruspalveluministerin toimeksiannosta.
oikeuden määrittelemisessä. Uudestakin ehdotuksesta puuttuvat selkeät henkilöstömitoitukset, joita muun muassa Eläkeläiset ry on pitänyt ratkaisevan tärkeinä. Sen
sijaan uudessa ehdotuksessa on määritelty tarkemmin, mitä kaikkea asiantuntemusta kunnilla on oltava joko palkattuna tai muuten hankittuna vanhustenhoidon järjestämistä varten. Eläkeläiset ry:n hallitus valmistelee vanhuspalvelulaista kannanottoluonnoksen toukokuussa kokoontuvalle edustajakokoukselle. Samalla valmistaudutaan lausunnonantoon. Lausuntoa pyydetään todennäköisesti Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:ltä.
Asetus ei riitä
Ohajausryhmän ehdotuksen ja mietinnön vastaanottanut peruspalveluminieri Maria Guzenina Richardson puolusti henkilöstömitoituksen poisjättämistä sillä, että lakiin sisältyy asetuksenantomahdollisuus, jos henkilöstön määrä laitoksissa ei riitä. On kuitenkin todennäköistä, että asetuksen antamisen tiellä ovat samat tahot, jotka ovat estäneet normin kirjoittamisen lakiin eikä eduskunta pääse asetuksesta sanaansa sanomaan arvioi Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö. Kivistö on tarkastellut lakiaehdotusta muun muassa Martinniemes-
Ehdotuksessa isoja aukkoja
Ehdotuksessa on sekä hyviä puolia että isoja aukkoja. Edelliseen lakiesitykseen, edellisen hallituksen peruspalveluministeri Paula Riskolle jätettyyn lakiluonnokseen verrattuna rahoituksessa ja valvonnassa on edistetty. Takapakkia on sen sijaan otettu subjektiivisen Vanhuspalvelulailla on kiire, todettiin Eläkeläiset ry:n hallituksessa. Kuva on Eläkeläinen-lehden arkistosta, eikä liity suoranaisesti juttuun.
sä ja Turussa pitämissään puheissa. Puheen lakia koskeva osa julkaistaan tämän lehden sivuille 1011. Kokonaisuudessaan puhe on Eläkeläiset ry:n nettisivuilla. Keskustelua Eläkeläiset ry:n hallituksessa aiheutti myös laille suunniteltu aikataulu. Eläkeläiset ry toivoi, että laki olisi voitu säätää vauhdilla niin, että se olisi saatu voimaan jo kuluvan vuoden alusta. Sosiaali- ja terveysministeriö esitti alunperin voimaantulovuodeksi 2013. Ohjausryhmän ehdotuksessa sanotaan lain tulevan voimaan vuoden 2013 aikana. Jos saa veikata, niin arvelen sen tarkoittavan voimaantulopäiväksi 1.12.2013. Toivottavasti lain puolustajat kiirehtivät, sillä yhtään viivytystä asia ei kestä, Kivistö sanoo. Kivistön mielestä lain valmistelussa on saatu koottua kaikki tarpeellinen tausta- ja muuaineisto niin, että valmistelussa voidaan edetä ripeästi vaarantamatta lain sisältöä kiireellä. On vielä yksi asia, jota ei saa missään nimessä unohtaa. Se on omais- ja läheishoitajien asema. Heidän tukipalvelunsa tulee panna kuntoon tämän lain yhteydessä, Kivistö sanoo. PEKKA ISAKSSON
"Yksi miljoonasta mielensäpahoittajasta"
Vapaaehtoistyötä 12 vuotta tehnyt Anja Moilanen käynnisti oman puhelinkierroksen petyttyään lakiesitykseen
Helsinkiläinen Anja Moilanen, 76, esittelee puhelimessa itsensä yhdeksi miljoonasta mielenpansäpahoittajasta. Vanhuspalvelulakiesitykseen jäi hyvin vakava puute, kun siinä ei sisälly henkilöstömitoitusta. Olen käyttänyt varmaan sata euroa puhelinmaksuihin kertoakseni kokemukseni perusteella, miksi mitoitus on niin tärkeä. Moilanen on viime päivinä soittanut muun muassa lähes kaikkiin eduskuntaryhmiin sekä peruspalveluministeri Maria Guzenina Richardsonin ja sosiaaliministeri Paula Risikon avustajille. Perjantaina ennen vappua hän odotti sopivaa aikaa puhuakseen lakia valmistelleen ohjausryhmän jäsenen, professori Sirkka-Liisa Kivelän kanssa. Kun Moilanen puhuu kokemuksesta, sitä riittää hyvältä näköalapaikalta. Hän on toiminut 12 vuotta Etelä-Haagan Riistavuoren palvelukeskuksessa vapaaehtoistyössä erään ystävänsä avustajana. Sillä kokemuksella uskallan sanoa, että minusta on tullut jonkinmoinen asiantuntija, mitä tulee hoitajien työpaineeseen ja hoidettavien tilanteeseen. Molemmat kärsivät, jos huutavaan hoitajapulaan ei saada korjausta. Siksi henkilöstömitoitus on niin tärkeä. Nyt juuri kukaan tulijoista ei pysty hoitamaan millään tavalla itseään. Monet ovat pyörätuolissa tai parhaassa tapauksessa liikkuvat rollaattorin varassa. Hyvin monilla on muistisairauksia, ehkä Alzheimer-diagnoosi. Samanaikaisesti hoitajien työpaine sekä asenneilmapiirin ja kulttuurin muutos ovat aiheuttaneet sen, että hoitajien vaihtuvuus on kasvanut. Kun työpaine on kova, eivät nuoremmat ehkä halua sitoutua samalla tavalla kun työntekijät aikaisemmin. Suuri ja nopea vaihtuvuus puolestaan aiheuttaa turvattomuutta ja levottomuutta erityisersti muistisairauksia potevissa. Heille turvallisuus ja jatkuvuus on hyvin tärkeää. Moilanen kiittelee Riistavuorenpalvelukeskusta rakennuksena ja ympäristönä hyvin sopivaksi tarkoitukseensa ja jopa kauniiksi. Ongelma on hoitajien määrä. Olen puhelinkierroksellani toivonut, että nyt todella mietittäisiin, minkälaista hoitoa me haluamme vanhuksille antaa. Puheet perälaudasta, asetuksenantomahdollisuudesta tai lain muuttamisesta tarpeen vaatiessa, eivät riitä. Nyt se mitoitus on lakiin saatava. Helsingissä pidetään kovaa melua siitä, että vanhukset pitää hoitaa kotiin, mutta eihän kotihoidossa ole sen parempi tilanne. Hoitajat ehtivät hädin tuskin pistäytymään vanhusten luona. Niinpä sitten on paljon yksinäisiä, huonokuntoisia ja itsensä turvattomiksi kokevia vanhuksia linjan vapaaehtoistyöntekijä. Nuorempana hän osallistui Suomen Mielenterveysseuran Palvelevan puhelimen toimintaan. Sekin oli rankkaa, kun puhelimessa oli esimerkiksi itsemurhaa hautova masentunut ihminen. Seura koulutti meidät hyvin, niin että sain siitä kiitosta työnantajaltanikin. Kiinnostuksensa ja valmiutensa vapaaehtoistyöhön Moilanen arvelee saaneensa jo kotoaan. Yleensähän sanotaan, että äidinmaidossa, mutta minun tapauksessani virike tuli isältä. Olen aina ollut yhteiskunnallisesti suuntautunut ja katsellut avarasti maailmaa. Ennen puhelun päättymistä Moilanen vielä huikkaa. Pidetään kuitenkin lippu korkealla, onhan vappukin tulossa. PEKKA ISAKSSON
Laitoksiin yhä huonokuntoisempina
Moilanen sanoo, että tilanne on huonontunut niinä 12 vuotena, jotka hän on sitä seuranntu Riistavuoressa. Silloin alkuvuosina laitokseen tuli palvelutalon puolelle virkempiäkin vanhuksia, jotka vielä kävvivät kampaajallaja teatterissa ja osallistuivat keskuksen tarjomaan virikeohjelmaan.
Pitkän linjan vapaaehtoistyöntekijä
Anja Moilanen kuuluu Kontulan Eläkeläiset ry:hyn. Hän on pitkän
4 - Nro 3 toukokuu 2012
ELÄKELÄINEN
Kivistön valitsemisesta puheenjohtajaksi esitys 62 jäsenjärjestöltä
Eläkeläiset ry:n edustajakokous valitsee lähes 100 luottamushenkilöä ja hyväksyy viestinstrategian
Eläkeläiset ry pitää 18. edustajakokouksensan toukokuun 22.23. päivänä Varkauden kuntorannassa. Kokouksen todennäköisesti helpoimpia asioita on järjestön puheenjohtajan valinta. Kalevi Kivistölle ei ole edes esitetty vastaehdokkaita. Esityksen hänen valitseminsestaan puheenjohtajaksi on tehnyt peräti 62 yhdistystä ja aluejärjestöä, tasaisesti eri puolilta maata. Järjestön varapuheenjohtaja vaihtuu, koska kainuulaisen Hilkka Pulkkisen toimikaudet hallituksessa tulevat täyteen. Vaalikelpoisia tehtävään esitetyistä on kolme, kun esitettyjen joukosta joudutaan siirtämään hyllylle juuri Pulkkinen. Järjestön sääntöjen mukaan samassa luottamustehtävässä voi olla yhtä mittaa vain kaksi toimikautta eli kuusi vuotta. Varapuheenjohtajaksi on esitetty valtuuston molempia puheenjohtajia eli Marja Leena Makkosta Keski-Suomesta ja Asko Apukkaa Lapista sekä hallituksen jäsentä Raimo Heikkistä Savosta. Hallituksessa on ollut puheenjohtajien lisäksi kuusi jäsentä ja kuusi varajäsentä. Perinteisesti edustajakokous on huolehtinut tarkoin alueellisesta edustavuudesta, sukupuolten tasaarvosta sekä siitä, että hallituksessa on mahdollisimman monipuolisesti järjestökokemusta sekä työelämässä ja muuten hankittuja tietoja ja taitoja yhteiskunnan eri osa-alueilta. Yhdistykset ja aluejärjestöt ovat tehneet esituksiä 20 hallitusehdokkaasta ja 14 varajäsenestä. Osa nimistä on päällekkäisiä niin, että samaa henkilöä on esitetty sekä varsinaiseksi että varajäseneksi. Mikään ei estä edustajakokousta valitsemasta luottamushenkilöitä ennakolta esitettyjen ulkopuolelta. Lisäksi edustajakokous valitsee valtuuston jäsenet ja varajäsenet. Yhteensä edustajakokouksessa valitaan lähes 100 luottamushenkilöä. Kokouksen asilaistalla on sääntömääräisten kokousasioiden eli valintojen, toiminta- ja tilikertomusten, toimintasuunnitelman ja talousarvion sekä aloitteiden lisäksi viestintästrategia. Hallitus hyväksyi viime syksynä sen ensimmäisen luonnoksen esiteltäväksi aluejärjestöjen työpäivillä ja lähetettäväksi järjestökäsittelyyn. Niissä tehdyt esitykset on otettu huomioon asiakirjan toisessa, edustajakokoukselle esitettävässä versiossa. (P.I.)
Edellisessä edustajakokouksessa järjestön johtoon valittiin Hilkka Pulkkinen (oik.), Marja Leena Makkonen ja Kalevi Kivistö. Uuden johdon kukittivat tuolloin tehtävänsä jättänyt järjestön varapuheenjohtaja Vappu Simula (vas. ) ja toiminnanjohtaja Hannu Partanen.
Edustajakokoukselle aloitteita eutanasiasta kalastuksenhoitomaksuun
Suurin huoli sosiaali-, terveys- ja vanhuspalveluista
Yhdistykset ja aluejärjesrtöt ovat tehneet reilusti yli 100 aloitetta toukokuun 22.23. päivänä kokoontuvalle Eläkeläiset ry:n edustajakokoukselle. Eniten aloitteita on jälleen tehty sosiaali- ja terveyspalveluista. Yli neljäsosa käsittelee niitä. Jos mukaan lasketaan vanhuspaveluihin tai vanhuspalvelulakiin kohdistuvat aloitteet, on palvelujen saatavuus ja laatu selvästi suurin yksittäinen huolen- ja puheenaihe Eläkeläiset ry:n yhdistyksissä. Aloitteissa perätään toimia muun muassa terveyskeskusmaksujen poistamiseksi, lääkäripulan lievvittämiseksi, lääke- ja muiden kulujen kohtuullistamiseksi ja ikäihmisten kuntouttamiseksi. Reilut puolentoiskymmentä aloitetta puuttuu tavalla tai toisella valmisteilla olevaan vanhuspalvelulakiin. Aloitteita tehtäessä ei vielä tiedetty, mitä lain jatkovalmistelun ohjausryhmä tulisi esittämään. Siksi osa aloitteista vain tyytyy vaatimaan vanhuspalvelulain saatttamista voimaan pikaisesti ja laaja-alaisena. Monissa lakia koskevissa aloitteissa kannetaan erityisesti huolta siitä, tuleeko siihen myös säädös vanhusneuvostoista ja vanhusasiamiehesta tai -valtuutetusta. Kuusi helsinkiläistä yhdistystä esittää aloitteessaan, että Eläkeläiset ry osallistuu aktiivisesti keskusteluun eutanasian sallivan lain säätämisestä. Kuolinavun ehdoiksi aloitteessa asetetaan oma tahto ja lääketieteelliset perusteet. Aloite puuttuu varsin ajankohtaiseen asiaan, sillä viime vuoden lopulla valtakunnallinen sosiaalija terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE liputti varovasti eutanasian sallimisen puolesta eräissä hyvin tarkoin rajatuissa ja säädellyissä tapauksissa, joissa ei ole lääketieteellisiä keinoja sietämättömien kärsimysten helpottamiseksi. Kun asia on uusi ja aihe arkaluontoinen ja monimutkainen, on Eläkeläiset ry:n hallitus laatinut poikkeuksellisen laajan esityksen vastaukseksi. Hallituksen mielestä Eläkeläiset ry voi ja sen tulee osallistua keskusteluun eutanasiasta. Hyvä pohja siihen ovat Oikeus arvokkaaseen ikääntymiseen ohjelman teesit ihmisarvon kunnioittamisesta, oikeudesta arvokkaaseen kuolemaan ja valinnanvapaudesta. Hallitus kuitenkin esittää hyvin tarkoin mietittäväksi , ottaako Eläkeläiset ry järjestönä kantaa eutanasiaan vai toteutuuko aloitteen tarkoitus niin, että järjestö ohjaa ja tukee jäseniään osallistumaan keskusteluun. Hyvänä areenana tällaisen keskustelun käynnistämiselle ja käymiselle pidetään Eläkeläinen-lehteä. Ajankohtaiseen asiaan puuttuu myös Nokian Eläkeläiset, joka esitää vaikuttamista valtiovaltaan siten, että yli 65-vuotiailla jatkuu kalastusoikeus ilman kalastuksenhoitomaksua. Kalastus on aloitteen mukaan ikäihmisille virkistysmuoto, joka pitää vanhenevan ihmisen toimintakykyä yllä. Eläkeläisten toimeentulosta, eläkkeistä ja verotuksesta on niin ikään paljon aloitteita. Taitetusta indeksistä halutaan eroon ja kansaneläkkeisiin vaaditaan tasokorostusta. Sekä riittävä minimieläke että suuria eläkkeitä leikkaava eläkekatto ovat esillä aloitteissa. Järjestötoimintaa koskevia aloitteita on tullut seitsemän eli poikkeuksellisen vähän. Miltei kaikissa tavoitellaan jonkinlaisen sääntömuutoksen käynnistämistä, yleissimmin valtuuston kokoontumiskertojen nostamista kahteen vuodessa. Hallitus ei pidä tarpeellisena raskaan sääntömuutosprosessin käynnistämistä, kun edellinen sääntömuutos on niinkin tuore kuin vuodelta 2006. Pankit ovat suututtaneet eläkeläisety perin juurin. Monessa aloitteessa kerrotaan vihaisinkin sanakääntein mielipide pankkipalvelujen karsimisesta ja kallistumisesta ja esitetään kehitykseen puuttumista yhteisvoimin. Kuntoranta on neljän aloitteen aiheena. Mielpiteet jakaantuvat. Kolmessa aloitteessa tähdennetään Kuntorannan säilyttämistä eläkeläisten loma-, virkistys- ja kuntokeskuksena, yhdessä toivotaan sen myymistä, koska palvelut voi hankkia muualta.
Internet on hyvä renki, mutta huono isäntä
Aloitteista yllättävän harva, vain viisi, koskee viestintää ja tiedottamista. Ehkä syynä on se, että ne ovat edustajakokouksessa muuten esillä, kun se käsittelee järjestön viestintästrategiaa. Porvoon Eläkeläiset ry:n aloite koskee yleensä vistintännän muuttumista. Aloitteessa todetaan, että valtio ja kunnat ovat siirtäneet palveluista ja eduista tiedottmista nettiin, joka aiheuttaa ongelmia ikäihmisille ja saattaa johtaa jopa taloudellisiin menetyksiin. Aloitteessa esitetään, että Eläkeläiset ry puuttuu asiaan yhdessä muiden eläkekeläis- ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Karjaan-Pohjan Eläkeläiset tähdentää sopusoinnussa viestintästrategian luonnoksen kanssa, että painotuotteet on säilytettävä järjestön omassa tiedottamisessa. Kaikilla ei ole tietokonetta. Toisesta suunnasta, mutta ilman ristiriitaa, asiaa lähestyvät helsinkiläiset yhdistykset. Niiden mielestä yhdistyskirjeet on saatava sekä paperiversioina että sähköisinä versioina netissä. Näin siksi, että ne on helpompi saada siten koko johtokunnan käyttöön. Molempiin aloitteisiin hallitus suhtautuu myönteisesti. Painotuotteista ei luovuta, mutta yhdistysposti ja muut järjestön aineistot voidaan sijoittaa myös nettiin niin, että niiden käyttö vaatii käyttäjätunnusta, jolloin ne ovat vain Eläkeläsiet ry:n jäsenjärjestöjen käytössä.
ELÄKELÄINEN
Nro 3 toukokuu 2012 - 5
Nuoremmat vanhukset käyttävät enemmän sairaalapalveluja kuin vanhemmat
Tuore väitöstutkimus paljastaa myös vanhuspalveluiden käytössä isoja kuntakohtaisia eroja
Kun vanha ihminen ei pärjää enää kotonaan, ratkaisuksi tarjotaan usein muuttamista pitkäaikaiseen laitoshoitoon. Yhtä hyvin voitaisiin kuitenkin vielä lisätä palvelua ja apua kotiin. Tutkija Leena Forma Tampereen yliopiston terveystieteiden yksiköstä miettii, että puheista huolimatta ei kotihoitoa resursoida tarpeeksi. Kotihoitajat vaihtuvat tiuhaan tahtiin. He eivät ehdi seurustella vanhojen ihmisten kanssa, ja voivat tehdä vain välttämättömät toimet. Miksi kotihoitoon ei panosteta enemmän, vaikka sitä hoivamuotona korostetaan ylitse muiden?, Forma kysyy. Forma väitteli joulukuussa Tampereella tutkimuksellaan vanhojen ihmisten sosiaali- ja terveyspalvelujen käytöstä erityisesti kahtena viimeisenä elinvuotenaan. Forman tutkimus liittyi vuonna 2004 käynnistyneeseen hankkeeseen, jossa tutkitaan vanhusten palveluita vuosina 19962008. Forman väitöstutkimus kattoi aikavälistä ensimmäiset kahdeksan vuotta. Myös pitkäaikaisessa laitoshoidossa voitaisiin lisätä palveluja vanhusten tarpeiden mukaan. Se saattaisi vähentää edestakaista liikkumista laitoshoidon ja sairaalan välillä, millä vanhuksia piinataan erityisesti viimeisinä elinvuosinaan. Näyttää myös siltä, että ei ole kunnolla suunniteltu vanhojen ihmisten siirtymisiä paikasta toiseen hoivan pariin. Siirtymisiä saattaa olla hyvin paljon jottei menisi pompotteluksi, pitäisi palvelujen koordinointia parantaa. Vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa suomalaisten liikkumisesta sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä kahden viimeisen elinvuoden aikana todetaan, että kyseisinä vuosina vanhat ihmiset kokevat jopa monia kymmeniä siirtoja hoitopaikasta toiseen. Keskimäärin vanhukset siirrettiin kahden vuoden aikana seitsemän kertaa.
On mahdollista, että nuoria lähetetään helpommin sairaalaan, Leena Forma sanoo. iän huonohkoon kuntoon. Mitä heikompi toimintakyky, sitä enemmän tarvitsee palveluja, muistuttaa myös Forma. Palvelutarpeeseen vaikuttaa se, missä kunnossa viettää viimeiset elinvuotensa ja mihin kuolee. Siten väestön ikääntyminen ei ehkä kuitenkaan johda niin suureen palvelujen käytön kasvuun kuin yleisesti oletetaan. Palveluille ei ole jatkuvia tarpeita koko vanhuusiän ajan, vaan tarpeet keskittyvät viimeisiin elinvuosiin. Saattaa olla, että nuorempien ikäihmisten palveluiden tarve vähenee tulevaisuudessa. Se jo tiedetään, että niissä ikäluokissa toimintakyky on parantunut. Pääsevätkö nuoremmat helpommin sairaalahoitoon? Leena Forma havaitsi tutkimuksessaan, että sairaalan käyttö yleistyi vanhuksilla aivan viimeisinä elinkuukausina. Pitkäaikaishoidon käyttö oli yleistä koko kahden viimeisen elinvuoden ajan. Nuoremmat ikäihmiset käyttävät kuitenkin enemmän sairaalapalveluja kuin vanhemmat, mikä saattaa johtua erilaisista tarpeista. Mutta on myös mahdollista, että nuoria lähetetään helpommin sairaalaan. Erityisesti pitkäaikaishoidossa olevien vanhoja ihmisiä ei yhtä usein lähetetä sairaalahoitoon, Forma sanoo. Forman epäilyjä puoltaa se, että kahta viimeistä elinvuottaan elävät nuoremmat vanhukset käyttävät enemmän sairaalapalveluja kuin vastaavia vuosia viettävät vanhemmat vanhukset. Forma huomasi sairaalassa vietettyjen hoitopäivien määrän kuitenkin kokonaisuudessaan vähentyneen vuodesta 1996 vuoteen 2003. Vastaavasti hoitopäivien määrä terveyskeskuksen vuodeosastolla ja pitkäaikaishoidossa kasvoi. Jos sairaalassa olojaksot edelleen lyhenevät, herää kysymys jatkohoitopaikasta. Voi olla, että vanhat ihmiset menevät sairaalasta terveyskeskuksen vuodeosastolle. Siitä kuitenkin käydään keskustelua, että ovatko ne oikeita paikkoja pitkäaikaissairaille. Forma tutkii parhaillaan vanhusten palvelujen käytön muutoksia pidemmällä aikavälillä, vuodesta 1996 vuoteen 2008 asti. Kyseisellä jaksolla vanhusväestön palveluasumisen osuus on kasvanut, ja vanhainkotien pienentynyt. Palvelutaloissa asiakkaat maksavat itse asumiskustannuksistaan enemmän, vaikka Kela korvaa niistä osan. Kustannuksia on tällöin siirretty kunnalta Kelalle. tin välillä. Suhteellisia eroja ei tuntunut selittävän mikään muu kuin että miten on totuttu asiat hoitamaan. Ikäihmisten tarpeilla ei voitu eroja selittää, Formasanoo. Palvelujen käytön kuntakohtainen vaihtelevuus herättää kysymyksen vanhusten hoidon mahdollisesta eriarvoisuudesta. Toki sitä miettii, että käytetäänkö jossain liian vähän ja jossain liikaa palveluja suhteessa tarpeeseen. Kaikissa kunnissa ei voida käyttää samaa määrää samanlaisia palveluja. Mutta että samaan tarpeeseen saisi saman palvelun, sitä pitäisi tavoitella. Tavoitteen toteutumista kuitenkin vaikeuttavat kuntien erilaiset tilanteet. Esimerkiksi valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa väestökehityksestä muistutetaan, että maaseudulla ja väestöä menettäneissä seutukunnissa väestö on jo nyt keskimääräistä selvästi vanhusvoittoisempaa. Tämä piirre vahvistuu lähivuosikymmeninä edelleen. Leena Forma toimii yliopistoopettajana ja tutkijana Tampereen yliopistossa. Kunnallisalan kehittämissäätiön rahoittamassa jatkohankkeessa hän tutkii pitkäaikaishoidon kehittymistä ja hoitoa kokonaisuudessaan. Näyttää siltä, että useimmiten vanha ihminen siirretään jonnekin muualle kuolemaan, esimerkiksi sairaalasta terveyskeskukseen tai toisinpäin. MIA HEMMING
Asuinpaikasta riippumatta
Leena Forman tutkimus paljasti , että pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien määrä vaihteli merkittävästi kuntien välillä. Sitäkin enemmän kuntakohtaisia eroja oli kotihoitopalvelujen käytössä. Erot eri vanhojen ihmisten palveluiden käytön välillä saattoivat vaihdella peräti 10 ja 80 prosen-
Palveluja käytetään erityisesti viimeisinä elinvuosina
Väestön ikääntyminen puoltaa satsauksia vanhuspalveluihin. Vuonna 2000 oli yli 65-vuotiaiden osuus koko väestöstä 15 prosenttia. Vuonna 2030 sen on ennustettu kasvavan 26,3 prosenttiin. Erityisesti viimeisinä elinvuosina käytetään sosiaali- ja terveyspalveluja. Vaikka vanhojen ihmisten toimintakyky olisikin parantunut ja paranisi, niin tarpeet viimeisinä elinvuosina tulevat lisäämään palvelujen kysyntää, Leena Forma muistuttaa. Esimerkiksi Jenni Tuominen on opinnäytetyössään esittänyt, että muun muassa aiempi heikko fyysinen toimintakyky, masennusoireet ja lääkkeiden käyttö esimerkiksi masennusta aiheuttaen ennustavat heikkoa toimintakykyä vanhuudessa. Myös harrastusten vähyys on yhteydessä vanhuus-
Lähteitä
Leena Forman väitöskirja "Vanhojen ihmisten sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö. Kaksi viimeistä elinvuotta" löytyy osoitteesta http://acta.uta.fi/pdf/978-951-448616-6.pdf Muita jutussa mainittuja lähteitä: Aaltonen Mari, Forma Leena, Rissanen Pekka, Raitanen Jani, Jylhä Marja (2010): Transitions in health and social service system at the end of life. European Journal of Ageing 7: 91-100. Tuominen Jenni, Ikääntyneiden toimintakyvyn ylläpitäminen palvelutalossa. Viriketoimintakansion luominen hoitajien käyttöön. Opinnäytetyö, Turun ammattikorkeakoulu, hoitotyön koulutusohjelma / terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto, marraskuu 2010. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko väestökehityksestä, väestöpolitiikasta ja ikärakenteen muutokseen varautumisesta: Hyvä yhteiskunta kaikenikäisille.2004
6 - Nro 3 toukokuu 2012
ELÄKELÄINEN
Yliopiston juhlasali oli tupaten täynnä koko päivän.
Ilolla ei ole ikää -tapahtumassa yli tuhat kävijää
Keski-Suomen eläkeläisjärjestöt yllättivät itsensäkin
K
eskisuomalaiset eläkeläiset yllättivät vireydellään Ilolla ei ole ikää -tapahtuman järjestäjät. Messujen ja seminaarin yhdistelmä tavoitteli 700 kävijää, mutta 1 000 kävijän rima ylittyi niin, että ilmaakin jäi reippaasti väliin. Yllättivät, vaikka tapahtuman järjesti eläkeläisten aktiivisuuden hyvin tunteva joukko: Keski-Suomen eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunta. Ja tapahtumaa luonnehdittiin vielä maakunnalliseksi aktiivisen ikääntymi-
sen huipputapahtumaksi. Järjestäjät olivat kaikesta huolimatta tyytyväisiä sekä kävijämäärään että tapahtuman sisällön saamaan vastaanottoon. Sitä on kehuttu kovasti. Myös näytteilleasettajat olivat kovasti tyytyväisiä näkyvyydestään, sanoi kiireisen päivän päätteeksi tapahtuman aulanäyttelyistä vastannut Marja Leena Makkonen Eläkeläiset ry:n Keski-Suomen Aluejärjestöstä. Näytteilelasettajia oli 25, mukana luonnollisesti kaikki neuvottelukunnassa olevat EETU:n jäsenjärjestöt.
Eläkeläiset ry:n osastolla esittäytyi myös järjestön Teemme yhdessä -hanke. Se sai ainoana eläkeläisjärjestöjen ikämaahanmuuttajahankkeena ansaitusti huomiota. Eläkeläiset ry:n Keski-Suomen Aluejärjestö oli muutenkin vahvasti mukana tapahtuman järjestelyissä. Keski-Suomen eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunnan puheenjohtaja on tänä vuonna aluejärjestön puheenjohtaja Tahvo Eronen. Yliopiston juhlasali oli koko päivän miltei viimeistä paikkaa myöten täynnä.
Päivän teemoja olivat unelmat, yhteisöllisyys ja arvokas vanheneminen. Herra valtiokin saapui tervehtimään tapahtumaa kuntaministeri Henna Virkkuseksi pukeutuneena.
Lissee liähätystä
Liikunta oli näyttävästi esillä erityisesti avajaisissa. Ikämoto-ryhmä näytti yliopiston eläkkeellä olevan liikunnan lehtorin Erkki Tervon kehittämässä ja ohjaamassa telinevoimisteluesityksessä, kuinka vanhakin taitaa Nopeuslaskun grand old
man, mestari itse, Kalevi Häkä Häkkinen kävi kertomassa unelmastaan. Me, joille on annettu liikunnan lahja, olemme hyväosaisia. Meidän on sitä käytettävä, ja jo tänään: ei odoteta huomiseen. Samalla meidän on autettava ja innostettava niitä, joilla ei tätä suurta liikunnan lahjaa ole. Siinä on minun viestini ja unelmani. Häkkinen vielä terästi viestiään kertomalla valmennettavastaan, joka peruskuntoharjoituksiin kuuluvalla juoksulenkillä jäi muista jälkeen. Kun Häkkinen puhui
asiasta nuorukaiselle, tämä nokkelien ihmisten murrealueen kasvattina ja hetken tuumittuaan oivalsi asian ytimen. Siis lissee liähätystä!
Myytinmurtajat
Päivän ohjelmaan kuului myös vaikuttajien tuolipaneeli, jossa tietävä, kokenut ja arvovaltainen joukko mietiskeli, kuinka olla elämässä kiinni. Psykologian emerita professori Lea Pulkkinen aloitti murskaamalla vanhuutta koskevia myyttejä. Yksi niistä on väite, että eliniän piteneminen lisää sairauksia ja johtaa pitkään heikon toimintakyvyn kauteen. Ei pidä paikkaansa. Elämän loppuhäntä on aika tavalla samanlainen ja samanpituinen eliniän pituudesta riippumatta. Eliniän pidentyminen vain pidentää toimintakykyistä aikaa kiitos hyvinvointivaltion, Pulkkinen sanoi. Kansanterveystieteen professori Taina Rantanen arvosteli löysää puhetta asumisesta mahdollisimman pitkään kotona. Yksipuolisena tavoite on johtanut siihen, että nyt meillä asuu kotona yhä huonompikuntoisia yksinäisiä vanhuksia, yleensä naisia, joil-
Iltatähdet-kuorosta muodostettuPuolikuu esiintymässä.
ELÄKELÄINEN
Nro 3 toukokuu 2012 - 7
Keski-Suomen eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunnan puheenjohtajalla Tahvo Erosella (kesk.) riitti vientiä.
Lehtori Erkki Tervo (oik.) on kehittänyt ikäihmisten telinevoimistelua. Hän myös ohjasi valmentamaansa Ikämoto-ryhmää näytöksessä. Aulanäyttelyistä vastasi Marja Leena Makkonen. le kunta tarjoaa ylläpitäviä palveluja, ei kuntouttavia palveluja. si etsiä sisäisen yrittäjänsä. Sali vastasi naurunherinällä Nokkalan heittoon, että kun yrittäjä ei oikeastaan pääse koskaan eläkkeelle, niin hän toivoon sentään pääsevänsä lomakkeelle. Nokkalalle vastasi järjestävän seuran, Keski-Suomen eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunnan, puheenjohtaja Tahvo Eronen. Hänen mukaansa jopa hänen kaltaisensa aktiivisesti eläkeläisjärjestöissä toimiva voi silloin tällöin pitää oikein loman. Eläkeläistoiminta on iloista , ja monelle yksin asuvalle ja / tai yksinäiselle se tarjoaa yhteisyyttä ja yhdessäoloa. Minusta on hyvä, että on monenlaisia eläkeläisjärjestöjä. Jokainen voi niistä löytää omansa. Jos olisi vain yksi järjestö, niin miten me mihinkään mahtuisimme. Ei näin isoja saleja ole monta tarjolla, Eronen viittasi tapahtumapaikkaan. yliopiston päärakennukseen ja sen juhlasaliin, jotka eläkeläisjärjestöjen käyttöön oli luovuttanut Jyväskylän ikääntyvien yliopisto. Neuvottelukunnan muita yhteistyökumppaneita tapahtuman järjestämisessä olivat muun muassa Keski-Suomen liitto, Keskisuomalainen , eurooppatiedotus.fi, Vitapolis ja Matkapojat. Ilolla ei ole ikää -tapahtuma oli aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden eurooppalaisen teemavuoden päätapahtuma Keski-Suomessa.
Elämässä kiinni vaikka lomakkeella
Emerituspiispa Yrjö Sariola kertoi laveasti oman elämänsä kiinnekohdista, sukupolvien välisestä yhteydestä ja suhteesta Vapahtajaan. Teollisuusneuvos Jorma Nokkala sekä hämmästytti että hauskutti yleisöä. Hämmästystä tuntui herättävän suositus, että eläkkeellä voi-
PEKKA ISAKSSON Nuoria oli apujärjestäjinä ja esiintymässä.
Rajansa riemullakin
Säynätsalossa iso huoli terveysasemasta
hataruudesta. Siksi syy on hänen: hän on itse epäonnistunut positiivisuustehtävässään. Vaadin oikeutta murjottaa ja marmattaa. Vaadin oikeutta olla äkäinen ja katkera, kun siltä tuntuu. Vaadin oikeutta kieltäytyä annetusta roolista, olkoon se mikä tahansa. Minun puolestani koko huiputusklusteri kulisseineen ja kumppanuuksineen saa vapaasti kaatua. KARI JOKINEN Kirjoittaja on eläkkeellä oleva psykiatri ja Jyväskylän Eläkeläiset ry:n jäsen, koka kertoo saaneensa kimmokkeen kirjoitukseen kuunnellessaan kuntaministeri Henna Virkkusta tapahtuman avajaisissa. Säynätsalon Eläkeläiset ry:n sihteeri Toivo Heinonen oli tyytyväinen päivän antiin, mutta muuten nyreällä mielellä. Meiltä säynätsalolaisilta yritetään viedä terveysasema ja siirtää palvelut Kyllön terveysasemalle. Jyväskylän terveydenhuollon toimialajohtaja Jarmo K. Koski on vilauttanut myös omalääkärijärjestelmän purkamista, Heinonen kertoo. Miksi? Eivätkö esimerkiksi Säynätsalon erinomaiset lääkärit olekaan täyspäiväisesti työllistettyjä? Omalääkäri järjestelmä on parasta, mitä terveydenhuollossa on jäljellä. Siirto Kyllön terveysasemalle mielestämme lisää kustannuksia, eikä vuonna 2017 tai 2018 valmistuvaan sairaalaan siirto tule todennäjköisesti sen edullisemmaksi, Heinonen sanoo. Säynätsalon Eläkeläiset on kirjoittanut asiasta avoimen kirjeen Jyväskylän perusturvalautakunnalle. Se julkaistaan kokonaisuudessaan sivulla 25.
K
aikenkarvaiset huippuohjelmat, kumppanuusprojektit ja kehittämisverkostot auttavat naamioimaan palvelujärjestelmän rapautuvaa todellisuutta. Ne näyttävät ja maistuvat makeilta kuin näyttelyssä tarjotut karamellit "iloisen ikääntymisen huipputapahtumassa". Ohjelmaja projektiyhteiskunta luo illuusion, jonka varassa meidän tulee vanheta positiivisia mielikuvia rakentaen ja pulskistuvaa "hyvinvointiklusteria" ruokkien. Keinutuolissa torkkuvasta ja menneitä kaihoavasta vanhuksesta pitäisi kehkeytyä iloa pursuava seniori, joka on itse valinnut myönteisen suhtautumisen kokemuksiinsa ja ympäristöönsä. Masentunut, sairas ja syrjätty vanhus on piikki yhteiskunnan lihassa, merkki palvelurakenteen kulissien
Toivo Heinonen on huolissaan terveyspalveluista.
8 - Nro 3 toukokuu 2012
ELÄKELÄINEN
Eino Grön konsertoi menestyksekkäästi myös Atlantin takana
Viihteen ikivihreä
T
angon taituri, koko kansan Eino Grön on kysytty artisti myös maailmalla. Yhdysvalloissa hän konsertoi vuosittain sadoille amerikansuomalaisille. Eteläisessä Floridassa hän on erityisen suosittu. Eino Grön, 72, on asunut Marjatta-vaimonsa kanssa talven pahimmat rospuuttoajat Yhdysvaltain Floridassa 1980-luvun alusta lähtien. Pariskunnan kotipaikka Amerikoissa sijaitsee pienessä Palm Beachin kaupungissa noin 60 mailia Miamista pohjoiseen. Floridassa asumisesta on tullut meille sellainen elämäntapa, Grön sanoo. Idyllisessä Palm Bechissa on reilut kymmenen tuhatta asukasta, talven ja kesän sesonkiaikoina kolme kertaa enemmän. Valtaosa kaupungin asukkaista on yli 65-vuotiaita eläkeläisiä ja heidän joukossaan on runsaasti myös Yhdysvaltain eri osavaltioista muuttaneita amerikansuomalaisia. Kaupungissa on hieno hiekkaranta. Golf-virta menee läheltä ja siksi Floridan alueella lämpöä riittää. Se on tietysti eläkeläisten mieleen. Laulaminen on Grönille kutsumus ja elämäntehtävä ja niinpä hän esiintyy usein myös rapakon takana, missä hänen keikkamatkoilleen tulee helposti mittaa tuhansia kilometrejä. Vuosi sitten talvella hän lensi esiintymään Etelä-Floridasta aina Länsi-Kanadaan asti, Galgaryyn. - Olihan se pitkä reissu ja lentokoneessa tuli istuttua monta tuntia. Saatiinpa kuitenkin kerättyä Galgaryn konserttiin mukava parinsadan hengen porukka suomalaisia ikivihreiden ystäviä. Heitä tuli konserttiin Edmontonistakin.
vihreä Eino Grön on tarkoin perillä, montako kappaletta hän on laulanut toistaiseksi levylle tuotteliaalla, yli viisikymmenvuotisella urallaan. Määrä on komea: 637 laulua. Mistä noin tarkka tieto ja lukema? - Eräs tuttu professori pitää kirjaa levytyksistäni ja siksi tiedän tarkalleen, missä mennään.
Kirkko täyttyi kuulijoista
Uransa ensimmäisen kirkkokonsertin Eino Grön piti Satakunnassa Reposaaren kirkossa lokakuussa 1975. Tämä ikimuistoinen tilaisuus kuultiin samassa kotikirkossa, jossa hän oli laulanut lapsena sunnuntaisin kanttori Anselmi Varosen apulaisena. Grönin Reposaaren konsertti oli eräänlainen kenraaliharjoitus seuraavan vuoden alussa Keski-Porin kirkossa pidettyä tilaisuutta varten, joka oli valtaisa menestys. Kuulijoita oli paikalla nyt peräti 2200 eli täysi sali. Grön muistaa Porin konsertin oikein hyvin. - Ilahtuneena pistin ennen tilaisuutta merkille, että Keski-Porin kirkko oli ääriään myöten täynnä. Ihmisiä seisoi käytävilläkin. Tuon ajan Suomessa oli vielä niin uutta, että iskelmälaulaja ylipäätään menee kirkkoon laulamaan, hän muistelee. Grönin varhaisia 1970-luvun kirkkokonsertteja kritisoitiin välillä ankarastikin vanhoillisten taholta. Kaikki muuttui kuitenkin suopeampaan suuntaan, kun laulaja levytti urkuri Ilkka Kuusiston kanssa vuonna 1977 albumin nimeltä Hartaita lauluja. Levylle on ikuistettu muun muassa koskettavan kauniit Maan korvessa kulkevi lapsosen tie ja Oi muistatko vielä sen virren. Grönin hengellinen äänite oli vedenjakaja, ja nyt iskelmälaulajien kirkkokonsertteihini alettiin suhtautua Suomessa jo huomattavasti myönteisemmin.
- Kun olin taannoin Argentiinassa levyttämässä, minulla oli mukana suomalainen tulkki Lieksan takaa. Hän tulkkasi minulle studiossa asioita Pohjois-Karjalan murteella ja se oli hienoa, Eino Grön kertoo. taa murrettakin. Noita murteita on hauska kuunnella kaukana KotiSuomesta, laulaja mainitsee. Tangon teräsmies Eino Grön harrastaa Floridan auringossa monipuolisesti ruumiin kulttuuria. Hän pelaa Palm Beachissa golfia ja tennistä. Hän hölkkää rannalla, käy salilla ja hänen kunto-ohjelmassaan on aitoon, perisuomalaiseen tapaan myös sauvakävelyä. - Kuntoilu on Floridassa halpaa lystiä. Tenniskentillekin pääsee yleensä ilmaiseksi, Grön toteaa. Päivittäinen liikunta on jäänyt hänelle veriin nuoruuden vauhdikkailta painivuosilta. - Liikunta ei ole minulle mitenkään pakonomaista. Se sujuu automaattisesti. On suuri onni, että olen saanut elää terveenä kaikki nämä vuodet. Minulla ei ole sairauksia, joten jaksan kyllä kuntoilla ja keikaillakin tarvittaessa. Laulaja luonnehtii itseään osaaikaeläkeläiseksi. - Olen sanonut monille, että olen osa-aikaeläkkeellä. Teen Suomessa kesät töitä ja talvella minä sitten enimmäkseen urheilen ja nautin eläkepäivistäni Floridassa. lun SM-kisoissa Helsingissä näyttävästi koko potin ottaen voitot kotimaisessa ja ulkomaisessa sarjassa. Kisojen tuomaristossa työväentalolla istuivat arvovaltaiset musiikin ammattilaiset, kaikkien tuntemat Seija Lampila, Toivo Kärki ja Olavi Virta. - Kisojen jälkeen Kärki sanoi minulle, että tulepas käymään Fazerilla, tehdään sopimus. No, minä menin ja siitä homma lähti sitten rullamaan eteenpäin kunnolla. Grönin sopimus Fazerin kanssa kesti syksyyn 1962 asti, nelisen vuotta. Tuona aikana hän levytti hittejä, kuten Illan viimeinen tango, Suudelmin suljetut kirjeet ja Carmen Sylva. Syksyllä 1963 hän siirtyi kilpailevan firman, Scandian, leipiin ja levytti heti suuren hitin, tunteellisen Tango D´amoren. Yllätys, yllätys! Tänä päivänä iki-
Ura alkoi ensilevystä
Oman uransa Porissa syntynyt Eino Grön laskee alkaneen tammikuussa 1958. Silloin hän ikuisti levylle debyyttikappaleensa Venäläinen tango. - Jotkut katsovat uransa aluksi sen, kun he nousivat ensi kerran estradille. Minulle uran alkua merkitsee juuri tuo ensilevytys, viihteen legenda kertoo. Vuosi 1958 oli Grönin uran kannalta kaikin puolin ratkaiseva. Loppusyksystä hän korjasi Iskelmälau-
Liikunta vahvasti verissä
Floridan amerikansuomalaisille Grön laulaa kirkoissa, kuten Lake Worthin kirkossa. Hän esiintyy tanssihalleissa ja totta kai Suomi Talossa Lantanassa. - Floridan suomalaiset osaavat arvostaa juuriaan. He ovat säilyttäneet suomenkielen ja moni haas-
Teksti ja kuvat: Kari Kumpulampi
Eino Grön
Syntynyt 31.1. 1939 Porissa. Ammattilaulaja vuodesta 1958, tangon lähettiläs ja suomalaisen viihteen ikoni. Monipuolinen levytystuotanto käsittää satoja lauluja, iskelmiä, jatsia, gospelia, laulelmia. Asuu talvet Floridassa, kesät Espoossa ja Hangossa. Voitti Syksyn Sävelen vuonna 1997 kappaleella Vähemmän kiirettä, enemmän aikaa. Konsertoinut myös mm. Argentiinassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Englannissa, Ranskassa, Japanissa. Esiintyy vuosittain myös maamme sotaveteraaneille. Pro Finlandia-mitali 2001. Iskelmä-Finlandia-palkinto 2007.
Lahjakas painija
Reposaaren Kuntoa ja Helsingin Visaa urheilu-urallaan edustanut Eino Grön oli nuorena lahjakas painija. Vuosina 1953-1957 hän voitti neljä piirinmestaruutta kotipuolessa Satakunnassa sarjassa 5262 kiloa. TUL:n mestaruuskilpailuissa Mikkelissä syksyllä 1959 Grön paini itsensä pronssille 67 kilon sarjassa. Mainittakoon, että moninkertainen Suomen mestari Petter Nordlund meni Mikkelin molskilla selälleen jo ensimmäisen minuutin aikana laulaja-painijan rautaisessa otteessa. Kesällä 1963 TUL:n liittojuhlapaineissa Helsingin Tennishallissa Reposaaren nosturi selätti itse DDR:n ylpeyden Klas Jürgen Pohlin, tulevan Euroopan mestarin. Samoissa kisoissa jo laulu-uransa aloittanut Grön paini ratkaisemattoman Bulgarian senvuotisen MM-edustajan, väkivahvan Modevin kanssa.
ELÄKELÄINEN
Nro 3 toukokuu 2012 - 9
Espoonlahden Liikkuvat Eläkeläiset ELE huolehtii kunnosta ja kulttuurikunnosta
Liikunta synnyttää mielihyvää ja torjuu yksinäisyyttä
Liikkuminen yhteisössä ja yhdessä muiden ikäistensä kanssa antaa meille mielihyvää, luo sosiaalisia verkostoja, torjuu yksinäisyyttä ja antaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta Näin sanoo liikunnan merkityksestä Espoonlahden Liikkuvat Eläkeläiset ELE:n liikunnanohjaaja Hannele Pitkä-Liukkonen. Nimensä mukaisesti yhdistyksessä harrastetaan paljon ja laadukasta liikuntaa. Hannele ei ole ainoa Pitkä, joka on huolehtinut siitä. Maija-Liisa on meidän mestari, kiittelevät Merivalkaman nuorisotalon liikuntasaliin Espoon Kivenlahteen kokoontuneet yhdistyksen jumppakerholaiset. Maija-Liisa tarkoittaa tietysti Maija-Liisa Pitkää, pitkän linjan liikuntakulttuurin edistäjää ja Eläkeläiset ry:n entistä koulutussihteeriä. Hän on vaikuttanut aivan ratkaisevasti siihen, että liikuntatoiminta on saanut Eläkeläiset ry:ssä sen tärkeän aseman, joka sillä nyt on.
Ilolla iso osuus
ELE:n liikunnassa liikuntakerhon ohjaus on vähitellen siirtynyt äidiltä tyttärelle. Yhdistyksen liikuntakerho kokoontuu joka tiistai jumppaamaan monipuolisesti. Kertoja kertyy talven mittaan parikymmentä, ja lähes saman verran on osallistujiakin. Liikunta parantaa elämän laatua, ylläpitää lihaskuntoa ja jäsenten liikkuvuutta ja auttaa näin selviytytymään arkiaskareissa, Hannele Pitkä-Liukkonen sanoo. Liikunnalla on suuri merkitys myös muuten. Varsinkin meidän porukassa naurulla on iso osuus ja siitähän luvataan lisää elinvuosia Jumpan lisäksi ELE:läiset käyvät sauvakävelemässä ja pelaavat erilaisia pelejä kesäisin. Moni käy vapaa-ajallaan vielä uimassa ja kuntosalilla. Osa jumppakerholaisista, vasemmalta Marjut Luomas, Sirkka Hakkarainen, Hilkka Rinkinen, Tuula Rajala, Leena Korhonen ja Roope Sironen
Vähän saa hikikin juosta
Hannele Pitkä-Liukkonen kertoo ohjaajana kiinnittävänsä erityisesti huomiota siihen, että kaikki liikkuvat oman kuntonsa mukaan, mutta eivät laiskottele, jos siihen ei ole syytä Tunnilla pitää aina hieman sykkeen nousta ja vähän saa hikikin valua. Jokaisella jumppatunnilla harjoitellaan myös koordinaatiota, erilaisia rytmin vaihteluita ja voimaa kuminauhalla. Lisäksi on niin sanottua luuliikuntaa, jolloin saa koputella reilusti kantapäitä lattiaan. Hoidam-
me selkä- ja vatsalihasten ja reisilihasten kuntoa, koska ne ovat niin tärkeät lihakset kehossamme. Venytykset ovat kaiken suola. Tasapainoharjoitteet aina lopuksi ja olemme taas selvinneet yhdestä talvesta ilman murtumia. Tärkeä asia on kuitenkin liikunnan riemu, ja tästä porukasta saan itselleni niin paljon virtaa, PitkäLiukkonen kiittelee porukkaansa.
Kulttuuria ja historiaa
Liikuntaan yhdistyy ELE:ssä vahva kulttuuritoiminta. Vuosi sitten ELE:läiset valmistelivat ja harjoittelivat Elämän ketju -ohjelmakokonaisuuden. Se oli tarkoitettu esi-
tettäväksi Savonlinnassa, mutta siitä tuli niin laaja, että sitä ei voitu sovittaa kulttuuri- ja retkeilypäivien ohjelmiin. Se harmittaa vieläkin ELE:läisiä. Muualla ohjelma on saanut hyvän vastaanoton. Kulttuurikuntoa on pidetty yllä myös teatteri- ja muilla kulttuurija museokäynneillä. Historia kuuluu yhdistyksen vahvoihin lajeihin, ja siinäkin alaa harrastavat yhdistyksen jäsenet ovat saaneet asiantuntevaa opastusta. Historiakerhoa ohjaa nimittäin yhdistyksen jäsen Sinikka Paavilainen, eläkkeellä oleva yhteiskuntatieteen ja sosiaalipolitiikan opettaja, jolta on ilmestynyt kaksi kirjaa: Samaa unta Kihlaparin kir-
jeitä sodan keskellä ja Työtytöt Tytöt isänmaan palveluksessa 1941-1945. Tärkeä asia yhdistyksen toiminnassa on se, että jäsenet ovat aktiivisesti mukana Kivenlahtiseurassa ja osallistuvat muutenkin yhteisön elämään. Näin yhdistys tulee paremmin tunnetuksi alueellaan, ja osallistuminen yhteisön elämään on sitä paitsi kivaa, sanoo Maija-Liisa Pitkä.
PEKKA ISAKSSON
Liikuntakerhoa ohjaa Hannele PitkäLiukkonen
Ikävuodet eivät paina. Hilkka Rinkinen on kerhon nestori
Miehet karttavat turhaan j a omaksi vahingokseen jumppaamista. Se käy hyvin myös miehiltä, näyttää Roope Sironen.
10 - Nro 3 toukokuu 2012
ELÄKELÄINEN
Kalevi Kivistö Martinniemessä ja Turussa:
Vanhuspalvelulakiin saatava selkeät säädökset henkilösmitoituksesta
Olemme pitäneet ratkaisevana asiana sitä, että hoitoa antamassa olisi riittävästi käsipareja eli henkilökunnan mitoituksesta tulisi antaa selvät säännöt valmisteilla olevassa vanhuspalvelulaissa. Kokemukset osoittavat, että silloin kun epäkohdat ovat suurimmat, ne johtuvat siitä, että liian pieneksi mitoitettu henkilökunta ei ehdi vanhuksia asianmukaisesti hoitaa, arvioi Eläkeläiset ry:n puheenjohtajaKalevi Kivistö puhuessaan Martinniemen Eläkeläiset ry:n ja Turun Kuntoeläkeläiset ry:n vuosijuhlissa. Julkaisemme puheiden vanhuspalvelulakia koskevan osan hiemen lyhennettynä. Martinniemen Eläkeläiset ry:n 50-vuotisjuhlasta kerrotaan sivulla 25.
Turun Kuntoeläkeläisten Omat Pojat lauloivat sykähdyttävästi muun muassa Vanhan kulkurin. Viime päivinä on jälleen ajankohtaistunut jo eduskuntavaalitaistelussa paljon esillä ollut vanhuspalvelulain eli ns. ikälain säätäminen. Ensimmäinen lakiluonnoshan valmistui jo noin vuosi sitten. Toivoimme järjestössämme, että laki olisi voitu säätää vauhdilla niin, että se olisi saatu voimaan jo kuluvan vuoden alusta. Sosiaali- ja terveysministeriö esitti alunperin voimaantulovuodeksi 2013 ja valtiovarainministeriö on roolinsa mukaan jarrutellut. Juuri julkistetussa lain valmistelua jatkaneen ohjausryhmän ehdotuksessa sanotaan lain tulevan voimaan vuoden 2013 aikana, mikä tarkoittanee voimaantulon lykkääntymistä loppuvuoteen. Toivottavasti lain puolustajat kiirehtivät, sillä yhtään viivytystä asia ei kuitenkaan kestä. Aikaisemmassa versiossa lakiluonnoksen suurimmat puutteet olivat laadun valvonnassa ja lain rahoituksen turvaamisessa. Laadun valvonta sälytettiin henkilökunnalle. Sen olisi tullut ilmoittaa epäkohdista esimiehilleen ja valvontaviranomaisille. Järjestely saattaisi uhata työpaikan henkilösuhteita tai työpaikan pysyvyyttä. Siksi esitimme, että laadun valvonnasta annettaisiin selkeät normit. Olemme pitäneet ratkaisevana asiana sitä, että hoitoa antamassa olisi riittävästi käsipareja eli henkilökunnan mitoituksesta tulisi antaa selvät säännöt. Kokemukset osoittavat, että silloin kun epäkohdat ovat suurimmat, ne johtuvat siitä, että liian pieneksi mitoitettu henkilökunta ei ehdi vanhuksia asianmukaisesti hoitaa. Ohjausryhmä olikin pohtinut tätä asiaa aikaisempaa monipuolisemmin. Lakiesityksessä on myönteistä se, että hoitohenkilökunnan asiantuntemuksen ja tehtävärakenteen turvaamisesta annetaan selvät ohjeet. Kuntien on huolehdittava lain mukaan siitä, että sillä on käytössään monipuolinen vanhusten hoidon asiantuntemus ja että vanhuksia palvelevissa toimintayksiköissä on riittävä ja osaava henkilökunta. Myönteistä on sekin, että myös lakiluonnoksen mukaan perustetkorotettaisiin 80:een. Ikärajaa kosmuulla alalla toimivan kunnan tava vanhusneuvosto, jolta tulee keva kädenvääntö osoitti, että sitä viranomaisen on ilmoitettava saada lausunto vanhuspalvelujen määriteltäessä unohtuu helposti havaitsemistaan vanhusten ongeltoimivuutta koskevaan arviointiin. olennaisin asia: hoidon tarve. Olenmista sosiaalihuollosta vastaaville Kun ikääntyvän ihmisen toimintanaisinta on pitää hoidon tarpeen ilman, että salassapitosäännökset kyky heikkenee, tulee kunnan arvioimisen perusteena ihmisen toiilmoittamista estäisivät. viranomaisten arvioida hänen palmintakykyä, koska vanhenemme Valvontaa koskevien pykälien velutarpeensa. Arvioinnin peruskaikki eri tahdissa. Tälle kannalongelmat ovat samantapaiset kuin teella on laadittava suunnitelma le on päätynyt myös uusi lakiluonhenkilökuntaa koskevat: paljon iäkkään henkilön tarvitsemasta nos, mikä on askel oikeaan suunhyviä periaatteita ja kauniita sanotuesta ja hoidosta. Palveluja tarvittaan. ja. Valvonnassa tarvittavat "lihaksevalle henkilölle on myös määSubjektiivinen oikeus set" jäävät laissa kuitenkin heikoikrättävä vastuutyöntekijä, jos palselkeästi lakiin si. Laissa pitäisi olla selvät hoidon velun saaja tarvitsee apua. laatua koskevat kriteerit, jotka valAikaisempi lakiluonnos määritAikaisemmassa luonnoksessa vova viranomainen voisi yksiselitteli iäkkääksi henkilöksi 75 vuottodettiin, että jos palvelutarpeen teisesti todeta. ta täyttäneen. Tiettävästi esillä oli arvioinnissa on todettu iäkkään Nykyiset aluehallintovirastojen myös vaihtoehto, jossa ikäraja rahkeet tähän vaativaan työhön ovat aivan liian vähäiset. Valvira taas on etäällä eikä monilta tehtäviltään ehdi joka paikkaan. Kunnan on myös laadittava valtuustokaudeksi suunnitelma ikääntyvän väestönsä palvelujen kehittämisestä. Suunnitelmassa on taattava kansalaisten yhdenvertaisuus palvelujen saatavuudessa ja saavutettavuudessa, mikä näin kuntakoon suurenemisen aikakautena on tärkeä asia. Kun- Kalevi Kivistö sai kainaloon ministerikautensa ensimmäisen sihteerin Eila tiin on myös Lehden (vas.) ja Kuntoeläkeläisten tasloudenhoitajan Aino Suvitien.
Tarvitaan selkeitä säädöksiä
Takeet siitä, että henkilöstöä koskevia normeja noudatetaan, edellyttäisivät kuitenkin selkeää säädöstä myös hoitohenkilökunnan määrästä suhteessa hoidettavien määrään. Tällaista normia ei laissa esitetä, mikä on lakia odottaneille pettymys. Sen sijaan lailla annettaisiin valtuus hallitukselle säätää henkilökunnan mitoituksesta asetuksella, mikäli henkilökunnan määrä ja osaaminen eivät täytä asetettuja vaatimuksia. Sinänsä asetuksen normi on aivan yhtä velvoittava kuin lailla säädetty. Erona on vain se, että eduskunta ei pääse asetuksen sisältöön vaikuttamaan. On myös todennäköistä, että asetuksen antamisen tiellä ovat samat tahot, jotka ovat estäneet normin kirjoittamisen lakiin eivätkä ne jätä yhtään kiveä kääntämättä pyrkiessään vaikuttamaan hallitukseen. Kuntaliiton edustajahan vastusti ohjausryhmässä asetuksenantovaltuustakin. Uudessa luonnoksessa esitetään säädettäväksi myös vanhustenhuollon omavalvonnasta ja palvelujen laadun ja riittävyyden arvioinnista, mikä on askel eteenpäin. Arvio on jokaisessa kunnassa tehtävä vuosittain ja palautetta on hankittava sekä palvelujen käyttäjiltä että heidän omaisiltaan ja läheisiltään.
ELÄKELÄINEN
Nro 3 toukokuu 2012 - 11
ja laadun valvonnasta
TUULA-LIINA VARIS
Vanhat ja viisaat
H
Evi Nummenpää lauloi yhtä sykähdyttävästi. Häntäkin säesti Osmo "Oscar" Vaitinen. henkilön tarvitsevan sosiaalihuollon palveluja, on ne annettava viimeistään kolmen kuukauden kuluessa. Uudessa luonnoksessa tyydytään toteamaan, että palvelut on tarjottava "viipymättä". Yksiselitteinen normi, enimmäisaika, antaisi valvonnalle selkeän selkänojan, joka uudesta lakiluonnoksesta puuttuu. Toimintakyvyltään heikentyneille ikäihmisille tulisi säätää selkeä subjektiivinen oikeus yhteiskunnan järjestämiin palveluihin. Se on kyetty järjestämään päivähoitoa tarvitseville lapsille. Se kyetään varmasti järjestämään myös palveluja tarvitseville ikäihmisille.Yksi tärkeimmistä lain säätämiseen liittyvistä asioista on rahoitus, josta aikaisempi luonnos vaikeni kokonaan. Nyt rahoitustarve on arvioitu hyvin summittaisesti, 100 200 miljoonaksi euroksi, josta valtio kattaisi puolet. Summa mahtuu hallitusneuvotteluissa toimialalle mitoitettuun haarukkaan, joten rahoitukseen lain ei pidä antaa kaatua. Ikääntyneiden hoidosta puhuttaessa ei koskaan saisi unohtaa omais- ja läheishoitoa. Omaishoidon tuki ja hoitajien tarvitsemat tukipalvelut tulisi tämän lain yhteydessä panna kuntoon. Omaishoitajien työllä on lisäksi arvaamattoman suuri kansantaloudellinen merkitys, onhan omaishoidon tuki vain noin 10 % laitoshoidon kustannuksista ja sitäkin saa vain pieni osa omaishoitajista. Omaisten apu säästää yli 70-vuotiaiden hoitomenoissa noin 2 miljardia euroa vuodessa. Jos omaishoitajien lähes ilmaista ja usein hyvin raskasta työtä tekevää joukkoa ei olisi, jouduttaisiin laitoksiin siirtämään noin 60 000 henkilöä.
Iloiset länsisuomalaiset juhlivat hauskasti Turun Kuntoeläkeläisiä
Turun Kuntoeläkeläiset ry juhli 35vuotispäiväänsä lämpimästi ja ennen kaikkea hauskasti. Länsisuomalaiset yllättävät tavan takaa. Huumori on ehkä hieman omaperäistä, mutta taatusti hauskaa. Tällä kerralla sitä tarjosi muun muassa yhdistyksen taloudenhoitaja ja entinen puheenjohtaja Aino Suvitie aivan mainiossa yhdistyksen histoririikissa. Sehän on aihe, jonka saa helposti väännettyä pölyävän riihikuivaksi. Kerrassaan hurmaavia olivat yhdistyksen omat esiintyjät sekä Vapaa Sana -osuuden tervehdykset, jotka esitettiin laulamalla.( P.I.)
Juhlassa muistettiin ansiomerkeillä yhdistyksen puheenjohtajaa Marjatta Niemistä (vas.) ja Anita Lehtosta sekä viireillä Aino Suvitietä ja Sulo Järvistä.
elsingin Sanomien Saksan kirjeenvaihtaja Katarina Baer kirjoitti äskettäin kolumnissaan (HS 21.4.) seniorikansalaisen merkittävyydestä ja vaikuttavuudesta saksalaisessa yhteiskunnassa. Saksassa vanhukset ruokkivat yhteiskunnallista keskustelua, kun taas meillä politiikkaa hallitsevat nelikymppiset ja talouselämää viisikymppiset. Saksalaiset aktivistit eivät ole mitään kuusikymmentä ja risat sukupolvea vaan yli 80- ja jopa yli 90-vuotiaita kansalaisia, miehiä ja naisia, joukossa kirjailijoita, entisiä poliitikkoja, yritysjohtajia, kustantajia. He ovat tottuneet näkymään ja vaikuttamaan eikä ikä ole heitä pysäyttänyt. Kuuluisuus ja yhteiskunnallinen arvovalta eivät varmaankaan ole ainoita syitä siihen, että heitä kuunnellaan. Kysymys on ylipäätään suhtautumisesta vanhuuteen, perille mennen koko kulttuurista. Meillä ei seitsenkymppistäkään pidetä enää täyspäisenä osallistujana ja sen ikäisen pyrkiminen johonkin asemiin esimerkiksi politiikassa leimataan lähinnä naurettavaksi. Meillä vanhat ihmiset osallistuvat keskusteluun vähän, jopa itseään koskevissa asioissa. Vanhuuden olemus meidän kulttuurissamme on heikkous, avuttomuus, hoidettavuus, toisten ihmisten toimenpiteiden ja ratkaisujen kohteena oleminen. Riippumatta henkisestä kunnostaan vanhus ei enää ole oman elämänsä subjekti. Tästä asenteesta kieli myös vanhuspalvelulaista eduskunnassa käyty keskustelu: kaikkein tärkein asia on numerotarkkuudella määritettävä hoitajamitoitus hoivasysteemissä. Opposition puheenvuoroista päätellen sen pitäisi olla mahdollisimman suuri. Nuorisolaissa on pykälä, joka edellyttää nuoren itsensä kuulemista häntä koskevissa asioissa. Olisi mielenkiintoista tietää, onko mitään tämän suuntaistakaan tulossa vanhuspalvelulakiin. Nuoruuden palvonnassaan Suomi on Euroopan amerikkalaisin maa, ja siinä suhteessa aikamoinen poikkeus muuhun Eurooppaan verrattuna. Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta ylisukupolvinen keskinäinen kommunikaatio olisi elintärkeää, mutta asennemuutokseen ei riitä mikään vanhuspalvelula-
ki. Se päinvastoin vain vahvistaa käytäntöä, jolla vanhukset sysätään yhteiskunnan ulkopuolelle. Äkkiväärimmät ikärasistit ovat esittäneet jopa äänioikeuden viemistä eläkeläisiltä, jotka eivät enää "hyödytä" yhteiskuntaa. Rahamassin vartijat laskevat mekaanista huoltosuhdetta väestötasolla, ja kauhistuvat lukuja, koska heidän maailmassaan ei ole olemassakaan vanhusta, joka ei tarvitsisi ympärilleen massiivista hoivajoukkoa. Minkälaista vanhuspalvelulakia itse toivoisin? Terveenä ja täyspäisen kirjoissa kulkevana kohta seitsenkymppisenä en ole tullut sitä paljon ajatelleeksi eikä ainakaan eduskuntakeskustelu juuri innosta sitä miettimäänkään. Mutta periaatteessa: niin kauan kuin pääni toimii, haluaisin, että minua kohdeltaisiin ja kuunneltaisiin täysivaltaisena yhteiskunnan jäsenenä, joka pystyy itse keskustelemaan omaa elämäänsä koskevista asioista ja tekemään niissä ratkaisunsa. Sairaat ovat erikseen. Sairaus voi kohdata ketä hyvänsä, mutta kaikki vanhukset eivät ole sairaita eivätkä kaikki sairaat ole vanhuksia. Eivätkä kaikki sairaat vanhukset ole dementikkoja. Itse asiassa suuri enemmistö vanhoista ihmisistä on täysin teräväpäisiä, vaikka julkisesta puheesta saa toisen kuvan. Minulla ei ole mitään Suomen nelikymppisiä poliittisia päättäjiä tai viisikymppisiä talouselämän valtiaita vastaan. Terve yhteiskunta tarvitsee kaikenikäiset jäsenensä. Pelkään pahoin, että vanhusten ikäluokan syrjäyttäminen osallisuudesta ja heidän näkemisensä vain hoivattavana taakkana voi ikärakenteen hurjaa vauhtia vanhetessa tulla kalliiksi koko Suomelle.
12 - Nro 3 toukokuu 2012
ELÄKELÄINEN
Taiteen laiturilla maailman myrskyissä
Herkkien viivojen Heiskanen ammentaa alkumerestä
A
kateemikko, professori ja kuvataiteilija Outi Heiskanen, 74 on herkkien viivojen mestari. Parhaiten hulmuavahiuksinen taiteilija tunnetaan grafiikastaan. Didrichsenin taidemuseon retrospektiivisessä juhlanäyttelyssä Alkumeri Heiskanen esittäytyy myös koloristisena taidemaalarina ja kuvanveistäjänä johdatellen katsojat vaikkapa mystisten installaatioidensa lumoon. Näyttely tuo hienosti esiin Heiskasen aivan uniikin omaperäisyyden ja monipuolisuuden taiteilijana. Työt saavat myös hymynkareen suupieliin erikoislaatuisella huumorillaan. Mystisissä maailmoissa ja maisemissa ihmiset, eläimet ja jos minkälaiset olennot sortteeraavat sulassa sovussa. Esillä on myös Heiskasen ja graafikko-valokuvaaja Janne Laineen yhteistyönä syntyneitä teoksia, joissa Heiskasen hahmot elämöivät Laineen tunnelmallisissa maisemissa. Laine on valon kuvaajana ja tutkijana aivan omaa luokkaansa. Hänen ja Heiskasen yhteisteokset allekirjoittavat vahvoja luontosopimuksia ja manifestoivat luonnon monimuotoisuuden puolesta.
Niin taiteessa kuin elämässäkin keskeistä on elämän kunnioittaminen ja ihmisyyden salaisuuksien säilyttäminen, Outi Heiskan sanoo. Kuva: Jarmo Lintunen. Taiteentekemisen lumoa hän perustelee, että ellei ihminen löydä purkautumistietä hän pakahtuu. Taiteen tekeminen on minun terapiaani, sen kautta olen selvinnyt monista hyvinkin vaikeista tilanteista. Vanhemmiten teoksiini on tullut lisää valoa, väriä ja vapautta, mutta edelleenkin kerään viivoja ja etsin myös elämän naarmuja. Etsiydyn ihmisen alkujuurille, universaaliin alkuvoimaisuuteen. Panteismi, ja sen myötä kaikki jumaluudet ovat tulleet minulle yhä tärkeämmiksi. kitaan lieriön, pallon ja kartion avulla. Minun taiteeni palautuu kuonoon ja tassuun, pensastuulikansasta ja kiehtovista eläinhahmoistaan tunnettu taitelija selvittää. Teen havaintoja syntymästä ja elämästä ja elämyksistä alkumeren loiskeessa, hän selvittää. Ja samassa vuolassanainen taiteilija jo määrittelee, että maapohja tekee meistä suomalaisista raskasmielisiä. Monet Intian ja muut kaukomaiden matkani ovat avartaneet tietämättömyyteni rantaviivaa ja antaneet perspektiiviä suhtautumisessa kotimaahan. jaispuheessa ollessani Helsingin juhlaviikkojen taiteilija. Heiskasen lapsuuden kokemukset ja muistikuvat eläinlääkäri-isän kanssa tehdyistä matkoista ovat hänen taiteensa peruskiviä. Lahjakas tyttö piirsi anatomisia tutkielmiaan milloin mihinkin, vaikkapa tallin seinään. Apua! Työstä tulee taiteilija, isäni puuskahti katsoessaan piirtämääni hevosen kuvaa. Se taisi olla ihan hevosen näköinen ja anatomisesti tarkoin kuvattu. Mutta ei pappisuvun tyttären elämä pelkää kuvantekemistä ollut. Hän on hankkinut särvintä kuvaamataidon opettajana sekä Kuvataideakatemian professorina ja rehtorina. Arvostettu taiteilija on voittanut useita taidepalkintoja Suomessa ja ulkomailla. Filosofian kunniatohtorin arvo hänelle myönnettiin 1997, ja akateemikoksi Heiskanen nimitettiin 2004. matta. Molo on italiaa ja tarkoittaa, tarkoittaa laituria. Se on minulle tärkeä metafora. Sukellan taiteessani mielen valtamereen ja tutkin omaa ja muiden mieltä. Sieltä nousee elämyksiä. Yhteinen tajunta on yhteistä omaisuutta. Taidekäsite on niin hieno, että käytän mieluummin tätä molo-sanaa, sillä enhän minä, hyvänen aika, tee mitään hienoja taideteoksia. Teemme lähtöä Didrichsenin museoon. Automatkalla puhe hetkeksi lakkaa, ja kuvataiteilija intoutuu laulamaan pikkutuhmia lauluja nauraen kippurassa ihmisten pikkutärkeälle moralismille. "Isojen tyttöjen" lauluilla on hänen mielestään lystiä ravistella konservatiiveja. -Minä olen ennemminkin tämmöinen molottaja kuin taiteilija, hyväntuulinen taitelija vitsailee. Kyllä hänestä kansanlaulajaksikin on. eläkkeelle. Eläke-iässä oleminen on hänestä kuitenkin vimmaisen hauskaa. Täytän ristikoita ja pelaan pasianssia ja taidettakin syntyy. En oikein koskaan ole kasvanut aikuiseksi, vaan siirryn tässä pikkuhiljaa lapsuudesta mummouteen, lapsenlapsistaan iloitseva taiteilija vitsailee kiskoen puseron hihaansa ylös. Käsivarteen on tatuoitu lastenlasten syntymä-ajat muistin virkistämiseksi. Mutta eipä niitä aina tahdo muistaa katsoa, sillä pensastuulikansa huhuilee taiteilijaa työnsä ääreen ja lastenlapset mummuilemaan. Isoäitiys on huikeaa. Sylissäni istuvat lastenlapsi tuo sanoinkuvaamattoman onnentunteen ja inspiroi tarinoiden ja kuvista kiehtovimpien pariin.
Maailmankaikkeuden perussointuja
Heiskasen ateljeekoti taiteilijatalo Lallukassa on tuhansien tarinoiden tyyssija täynnään taidetta ja taiteilijalle rakkaita esineitä. Hänelle koti on turvapaikka "sikiötä muistuttavassa maailmassa". Lempisana on hajallaan, ja filosofinen tiennäyttäjä Derrida. Totuus voi löytyä vaikkapa risukasasta, josta Heiskanen penkoo esille maailmankaikkeuden perussointuja. Performansseistaankin kuuluisaksi tullut taiteilija kuin performanssi itsekin on läiskäissyt punaisen baskerin hiuspehkonsa suojaksi. Valokuvaaja yrittää hätistellä häntä kuvattavaksi, ja minä haastateltavaksi, mutta taiteilija ei inahdakaan sohvapöytänsä ääreltä, sillä pasianssi on kesken. Mutta kun peli on pulkassa, puhe alkaa. Taiteilija ottaa myös yhteiskunnallisesti kantaa, ja pohtii vaikkapa eläkeläisten asemaa, vaikka jyrähtääkin olevansa absoluuttisen epäpoliittinen. Olen ehdottomin tuntemistani ihmisistä, koska teen aina kompromisseja.
Arjen kauneus
Mystiikasta, runoudesta ja arjen kauneudesta ammentavan Heiskasen taiteellinen toiminta ei ole kaavoihin kangistunutta, vaan rajatonta ja ennakkoluulotonta riemua jos kohta tuskankin hunnuttamaa karnevaalia tiedostamattoman ja tiedostetun, hyvän ja pahan rajapinoilla. Niin taiteessa kuin elämässäkin keskeistä on elämän kunnioittaminen ja ihmisyyden salaisuuksien säilyttäminen. Heiskanen lähestyy ihmistä biologisena ja ruumiillisena olevaisena, mutta ei kirurgin vaan humanistin ottein. Kubismissa luontoa tut-
Pensaikossa suhisee
1980-luvulta Heiskanen loi grafiikan kuvamaailmaansa satumaisen, herkkävireisen ja eloisan pensastuulikansan. Tuo mystinen ja viehättävä kansa on se suhina, jonka jokainen meistä kuulee pusikoista yksin kävellessään, silloin kun on paljaimmillaan ja herkimmillään. Olen aina pitänyt itseäni hulluna. Saksan opettajanikin aikoinaan määritteli minut hulluksi, kun en vastannut hänen kysymykseensä toivotulla tavalla. Meille hulluille teidän viisaitten tekemiset ovat vasemmankäden hommia, totesin ava-
Mielen valtamerellä
Aina silloin tällöin hulmuavahiuksinen taiteilija kohauttaa. Niin kuin nyt Ylen lähetyksessä Linnan juhlissa, kun hän olisi halunnut kertoa molosta. Ylen toimittaja kuitenkin lopetti haastattelu, ja "molojuttu" jäi kerto-
Ihana isoäitiys
Iän myötä taiteeseeni ja elämääni on tullut lisää iloa, väriä, valoa ja vapautta. On se nyt merkillistä, että meidän yhteiskunnassamme jo 65-vuotiaat ovat kuin kuolemaantuomittuja, Heiskanen puuskahtaa, kun kyselen aikooko hän vetäytyä
SISKOTUULIKKI TOIJONEN Outi Heiskasen Alkumerinäyttely Didrichsenin taidemuseossa Helsingissä 19. elokuuta asti. Näyttely liittyy taidemuseon juhlanäyttelyiden sarjaan, joka esittelee Suomen eturivin taiteilijoita.
ELÄKELÄINEN
Nro 3 toukokuu 2012 - 13
Runopysäkki
Olen kaksikotinen vaivaispaju, juuret levinneet moneen suuntaan, taipuneet moneen tahtoon. Itsekkäät juuret kivikossa karsiutuneet. Luoja voimaa antaa. Salli Kajosmäki Keuruu
NAINEN
Itsenäinen itsellinen yksinäinen yksinhuoltaja - usein myös miehen - holtittoman. Kuinka jaksoit taakkas kantaa, talon pidit pystyssä vaan nyt jo karkaa käsistäsi - perhe hajoaa. Äänioikeus antoi sinulle äänen ja sait sen kuulumaan - yhteiskunnassa. Vaadit - tasa-arvoa, samaa palkkaa ja yhteistä vastuunkantoa
Takatalvi
Keuli pääsiäisnoidan luuta, meinasi törmätä kohti puuta. Kahvipannu keulalla keikkui, lumiset pilvet taivaalla roikkui. Painavaksi kävi pääsiäisluuta, kahvit roiski kohti noidan suuta. Tuiskussa navigaattori hajosi, pääsiäismaisemat silmistä katosi. Lyhyeksi takatalvi kuitenkin jäänee, pääsiäisen jälkeen kevät jo etenee. Sulavat lumet kevättalven, haurastuvat jäät metsälammen. Pertti Korhonen Helsinki
Muualla feminismin kautta pyritään siihen mitä sinä, suomalainen nainen olet saanut aikaan miesten maailmassa nainen on täällä yhteiskunnan napa, tuki ja turva. Väittävät, että miehet kuolee sukupuuttoon, jokin geenimuutos tappaa miehet naisilta se puuttuu. Toistaiseksi poikia syntyy enemmän, mutta nainen elää kauemmin. Paras kaikista olet sinä äiti Hyvää äitienpäivää! Oiva Björkbacka Helsinki
Ikäihmisten ihana (hiukan itseironinen) aamu
Taas ihanaan aamuun, rakas viereltäs herään, vanhat raihnaiset luuni peiton poimuista kerään. Ukon puolikuuron saat äärelle puuron. Se sentään vielä innostuu ruuan perään. Ei enää kuohu intohimojen laineet. On työtkin jo tehty, pois suorituspaineet. Vaikka heikosti kiihdyn, silti vierelläs viihdyn. Puuron kimpussa pärjäämme kuin vastanaineet. Olavi Viikki Hankasalmi
Ajatuksia johtamisesta
· Johtamisen puute ei ole demokratiaa. Johtamatta jättäminen on heitteille jättöä. · Yrityksen arvo on sen ihmisissä. Materiaalinen, taseessa oleva osa on vain ihmisten käytössä olevaa välineistöä · Johtajana oleminen on vain rooli työelämän kulisseissa. Hyväkin näyttelijä joutuu näyttelemään toisena iltana konnaa ja toisena ensi Tauno Tuomivaara Helsinki rakastajaa. Uskottavasti sen voi tehdä vain, kun on sisäistänyt koko näytelmän viestin, jota tuntee vievänsä eteenpäin. Ihmisen sisin on se runko, jonka päälle rooli rakennetaan
Runoilija ja työkalupakki
R
uno ja luonto kuuluvat yhteen. Luonnon havainnot ovat runoilijan työkalupakin perusvarusteita. Runoudessahan luontohavainnot esiintyvät usein vertauskuvallisessa merkityksessä, harvoin ne ovat ainoastaan sitä, miltä ensin näyttää. Tästä perinteestä lähtee myös Salli Kajosmäki runossaan Olen kaksikotinen vaivaispaju. Kajosmäen runo alkaa metaforalla eli vertauksella ilman kuin-sanaa. Metafora on runouden vahvin kielikuva, toki myös arkikielessä usein käytetty. Metafora on vaikuttava suoruutensa vuoksi, kun rinnastussana (kuin, lailla) puuttuu, syntyy uudenlainen merkitys. Kajosmäen runossa puhutaan vaivaispajusta ja samalla ihmisestä. Kaksi kuvaa menee päällekkäin, ja lukija ymmärtää luontokuvan henkilökuvaksi. Itselleni runon ehkä koskettavin kohta on itsekkäiden juurten karsiutuminen kivikossa. Runo henkii nöyryyttä. Viimeinen säe esittää vielä pilkahduksen kirjoittajan maailmankuvasta; voima tulee Luojalta. Kerran eräällä kirjoittajakurssilla jokaisen piti valita, mikä puu olisi. Sitten kirjoitimme itsestämme valitsemamme puun kautta. Teksteistä tuli hyviä: niin mänty, koivu kuin tammikin pääsivät ääneen.
teillä, lehden lukijoilla, on paljon lisää tällaisia muistoja. Kirjoittakaapa runoja erikoisista säämuistoistanne! Takatalvi-runossa on vauhdikas riimitys. Oma suosikkini on persoonallinen kakkossäkeistö, joka on suorastaan elokuvallinen. Riimeistä olen usein kirjoittanut. Riimitysssääntöjä voi toki soveltaa makunsa mukaan, mutta painolliset ja painottomat tavut eri kohdissa riimipareissa saattavat kuulostaa epärytmiseltä: Lyhyeksi takatalvi kuitenkin jäänee/pääsiäisen jälkeen kevät jo etenee. Kaikkiaan Pertti Korhosen runo on eläväinen kuvaus niin ihanasta mutta välillä tuskastuttavan hitaasti etenevästä keväästä.
Oodi ja satiiri
Äitienpäivä on tulossa ja siksipä on mainio aika julkaista Oiva Björkbackan runo Nainen. Naisesta on moneksi myös runossa. Oiva Björkbackan runo tai pikemminkin oodi lähtee liikkeelle alkusointuja hyödyntäen. Taas ollaan runon työkalupakin perusvälineiden äärellä. Tässä runossa nainen on se, joka pitää taloa pystyssä. Jos Nainen-runo olisi dokumenttielokuva, se zoomaisi perhe-elämästä yhteiskuntaan, näyttäisi naisen kotitöissä, työpaikalla ehkä mielenosituksessa... Oiva Björkbacka käyttää myös toista runon vanhaa keinoa: puhuttelua. Sinäpuhuttelumuoto on tehokas. Jos Nainen-runoa haluaisi vielä hioa, niin puolivälin paikkeilla voisi jonkin käsitteellisen ilmaisun vaihtaa kuvailmaisuksi. Esimerkiksi miten kääntyisi "yhteinen vastuunkanto" kuvalliseksi? Olisiko se vaikka sitä, että molemmat keräävät vaatteet lattialta, että molemmat laittavat ruokaa, muistavat tuoda kaupasta tiskiainetta jne.
"Muualla feminismin kautta/pyritään siihen mitä sinä,/suomalainen nainen olet saanut aikaan". Minusta tuo toimisi myös hulppeasti ilman vaikeahkoa ilmaisua "feminismin kautta". Runon loppu yllättää, koska siinä kuvakulma siirtyy äkisti naisesta yhteen naiseuden osa-alueeseen: äitiyteen. Yhdyn runon myötä onnitteluihin ja ajattelen kunnioituksella kaikkia äitejä, keskuudestamme jo poistuneita, nykyisiä ja tulevia. Olavi Viikin runo Ikäihmisten ihana (hiukan itseironinen) aamu osoittaa huumorin voiman. Huumorilla ja ironialla voideltuna runo sujahtaa suoraan nauruhermoon. Samalla runo on kuitenkin viisas ja vakavakin. Runosta välittyy lämpö, oikeastaan tekisi mieli käyttää niinkin isoa sanaa kuin rakkaus. Runossa on ihanaa piiloviestittelyä: "Se sentään vielä innostuu ruuan perään." Sanomatta jätetyllä ilmaistaan yhtä paljon kuin sanotulla. Taitavasti kirjoittaja yhdistelee runossaan ylä- ja alarekistereitä (rakas, intohimo, puuro, kuuro). Viimeinen säe kruunaa koko homman: puuron kimpussa pärjäämme kuin vastanaineet. Ruokasanaston ja erotiikan hauska sekoittaminen toimii. Rytmi on kunnossa, idea on kunnossa, ironia on kunnossa. Napakymppi!
kiksi Walhroosilta unohtuu: itse ihminen ja ihmisyys. "Ihmisen sisin on se runko, jonka päälle rooli rakennetaan". Tuo on kerta kaikkiaan upeasti sanottu. Minusta "ole oma itsesi"-kehotus on aina ollut ongelmallinen. Emme voi eri tilanteissa aina toimia samassa roolissa, mutta se ei tarkoita teeskentelyä, vaan tarkoituksenmukaisuutta. Aforismi on mielenkiintoinen laji. Jotkut luokittelevat aforismin proosan, toiset lyriikan alalajiksi. Ville Hytösen tuoreessa aforismikokoelmassa käytetään termiä "lyhytlause". Tauno Tuomivaaran lyhytlauseet sisältävät paljon asiaa. Vaikka kevät ja kesä tuovat mukanaan monenlaista aktiviteettia, runoille on aina aikaa. Odottelen taas postia. Esitän myös lukuhaasteen: menkää kirjastoon, runoosastolle ja lainatkaa ainakin yksi runoteos. Lukeminen antaa ideoita omiinkin runoihin. Ihanaa kevään ja kesän taitekohtaa,
Yllättävä luonto
Pääsiäinen on jo taaksejäänyttä elämää tämän vuoden osalta, niin myös vastikään ohihurahtanut vappu. Toivon todella, että Pertti Korhosen runon aihepiirikin (katso otsikko) on jo taaksejäänyttä elämää tältä keväältä. Pertti Korhosen runo kuvaa tutuista tutuinta Suomi-ilmiötä Takatalvi voi iskeä käytännössä milloin vain. Muistan teinivuosiltani erään kesäkuun, jolloin PohjoisSuomessa satoi kunnolla lunta. Varmaan
Vastaisku Nallelle
Lopuksi vielä pohdittavaksi Tauno Tuomivaaran ajatuksia johtamisesta. Jouduin poimimaan esimerkit laajemmasta kokonaisuudesta ja toivon, että osasin poimia ne kokonaisuutta loukkaamatta. Viime aikoina mediassa on ollut näkyvästi esillä Björn Wahlroosin ajatuksia. Tuomivaaran aforisminomaiset johtamismietteet tuntuvat tervehenkiseltä luettavalta niissä tulee esiin se, mikä esimer-
Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
14 - Nro 3 toukokuu 2012
ELÄKELÄINEN
LIMPAN
En oförglömlig konstupplevelse
N
är man har hållit på lika länge som jag, kan det ibland vara rätt svårt att hitta något nytt att skriva om. Visst händer det saker som också berör oss gamlingar hela tiden, men jag tror inte att ni, som bor i de övriga svenskbygderna, är särskilt intresserade av stadens beslutfattares galenskaper, som tex. att slå ihop social- och hälsovårdsorganisationerna, vilket för tillfället är ett högaktuellt problem för oss Helsingforsare. Därför haar jag ur minnet plockat fram en dråplig historia från nuvvarande självständiga Kasakstans dåvarande huvudstad Alma-Ata. På officiella resor till forna Sovjetunionen behövde en gammal eurokommunist som jag en utvecklad humor och stor uthållighet. Den här resan skedde någon gång på förra århundrades åtiotal. På den tiden hade Livs ett avtal med det sovjetiska broderförbundet om utbyte av föredragshållare och det var mmin tur att resa iväg. Biljetten till Moskvatåget var reserverad till en söndag, men jag skulle dra en svensk arbetarskyddskurs i Jakobstad på samma veckoslut så jag avbeställde tågbiljetten och beställde i stället en flygbiljett till måndagsmorgonen. Detta hade väckt litet förundran i sovjetförbundet över hur viktig gubbe jag egentligen var. Till saken hör ännu, att funktionärerna i de socialdemokratiskt ledda förbunden hade fått en rejäl gropförhöjning av sina löner, medan vårt förbunds styrelse var av den åsikten, att vi får nöja oss med samma höjningsprocent som livsmedelsavtalet ger. Förbundsekonomen strödde ännu salt i såret med att meddela, att han gjorde vad han kunde, och att han som en liten tröst har gett oss titteln områdessekreterare i stället för distriktsekreterare. Den tit-
teln smäller högt i det östra distriktet, som Linpan är på väg till, flinade han. Jag visade honom långfingret och glömde hela saken. När jag steg av Aeroflots plan på Demedovoflygplatsen i Moskva blev jag mottagen av två vänliga damer, tolken och sovjetförbuntets vciceordförande, som frågade om jag var distriktssekreterare Rudolf Lindblad från finska Livs. Jag sade mig vara rätt gubbe, men tillade på fanstyg att min nya tittel sedan förra veckan är områdessekreterare. Damernas översvallande ursäkter avfärdade jag med att vi i Finland inte är så noga med tittlarna. Jag kördes till ett hotell med en svart Volga. Där väntade lokalavdelningens ordförande och sekreterare med en hejdundrande välkomstmiddag. Efter många skålar för fred, vänskap, internationellt samarbete och andra goda ting kom jag rätt sent i säng. Efter en tidig väckning och ett bastant morgonmål följande dag, sade tolkdamen att nu bär det iväg till Alma-Ata. Ute väntade en lång svart Zim-limousine. När jag frågade vartför vi har bytt bil,sade tolken ett Zimmen är den officiella områdessekreterarbilen och att hon aldrig tidigare har fått åka så här fint. Nåja, tänkte jag, det är väl bara att hålla god min i konstigt spel och slog mig ned i det mjuka baksätet. I inrikesflygplatsens vip-rum väntade viceordförandedamen med en flska champagne. Du kan kanske behöva en liten återställare från i går kväll, tyckte hon och det tyckte jag med. Flygresan tog nästan halva dagen och väl framme väntade igen en lång svart bil, som körde oss till en livsmedelsfabriks kulturhus i vars fullspäckade festsal jag höll
mitt första föredrag. Eller jag började och skutade på finska och där emellan läste tolken översättningen av mitt föredrag, som jag hade skickat en vecka i förväg till Moskva. Efter en rättt livlig frågestund blev det festmiddag med skålar för många goda ting. När jag äntligen kom till hotellet var jag ordentligt full och skulle helst direkt ha krupit i säng, men tolken sade att nu vore det hög tid för en kall dusch och skjortbyte, för om en timme skulle vi vara på Kasakstans nationalopera. Operan var en ståtlig byggnad med mjuka stolar. Våra platser var i första raden och där satt jag i min mjuka stol och kämpade mot sömnen. Jag började fundera att första raden hette nånting i en teater, men kom bara ihåg att det på boxningsmatcher, som jag gick rätt mycket på i min gröna ungdom, var ringsideplats. Det skulle bli en pjäs med sång och dikt i äkta shakespearestil förklarade tolken och översatte också libretton för mig. Enligt den var hjälten Dsambula olyckligt förälskad i den sköna hjältinnan Dsimbulska, som olyckligtvis redan som barn, för gränsfredens skull, hade förlovats med grannstammens grymma ataman. Inför det inom en snar framtid förestående brölloppet rådde i första akten gråt och tandagnisslan. När det började hända saker på på scenen tonades ljuset bort i salen och på detta byggde jag min överlevnadstaktik . Om jag sluter ögonen när ljuset släckes och öppnar dem igen alltid när folk börjar klappa händerna, klarar jag mig kanske med äran i behåll, funderade jag. Jag slöt ögonen och borjade lojt lyssna på den nasala kvinnorösten som i de mig tilldelade hörlurarna äversatte den kasackiska texten till ryska.
När, nästan två timmar senare, Dsambula och hans krigare hade förvisat den grymma atamanen långt bakom yttre Mongoliet, rådde det idel lycka och glädje på scenen, så också i min dunkande skalle. Jag klappade händer och ropade mitt bravo med den övriga publilen och kände stor glädje över att ha klarat denna oväntade konstupplevelse med hedern i behåll. Att detta hade skett med ett nödrop fick jag veta i bilen på väg tillbaka till hotellet. Tolken frågade nämligen om jag har ont i mitt högra smalben. Hon hade nämligen varit tvungen att sparka till mig när jag vid ett tilfälle hade börjat snarka. På denna oförglömliga resa skedde också mycket annat, som jag kanske återkommer till en annan gång när deadlinen fodrar text och inspirationen tryter. PS. När jag korrekturläste texten kom jag plötsligt ihåg, att främsta raden i en teater kallas första parkett.
Haloo, Kuntoranta!
E
nsi alkuun sanon kiitoksen kaikille lomaani vaikuttaneille Kuntorannan henkilökuntaan kuuluville. Olin taas kerran päässyt lomalle Sain yläkerran huoneen, minkä toivoin vaikuttavan myönteisesti, meillä naisilla kun on aina ajatuksena vain "hoikistua". Mikä ei ole minun tapauksessani toiminut, vaikka portaita olisi ollut enemmänkin. Ihana yllätys oli huone, valoisaa joka puolella. Tulipa mieleen tvsarja Puhtaat, valkeat lakanat. Olin kahden hengen huoneessa, tosin yksin, mutta se ei haitannut. Olen sellainen yökyöpeli yöllä liikuskelemaan. Se varmaan olisi häirinnyt, jos huoneessa olisi ollut joku toinen. Ruoka aaahh! Heti aamusta pääsi vapaasti valitsemaan mieleistään. Ruuasta oli oikein runsaudenpula. En usko kovinkaan monen kotonaan laittavan sellaista ruuankirjoa edes kerran viikos-
sa. Nyt oli vapaus valita vatsalleen käypää evästä. Huhuina olen kuullut, että joku olisi valittanut ruuasta. Enpähän usko moista. Puolihoidossakaan laihtuminen ei yllättänyt. Päivisin sai puuhata mielensä mukaan. Oli aamujumppaa, erilaisia hierontoja (niistä piti jotain maksaa), oli vesivoimistelua sun muuta. Vammautumisen jälkeen en ole uinut muualla kuin omassa rannassa. Olen miettinyt, johtuisiko se vammastani vai "vanhuudesta". Kolme kertaa kiersin Kanavalenkin. Se oli tuttu jo vuosien takaa. Eräs ihana kohta oli aluejärjestön kevätkokous. Kukaan ei arvaa, kuinka upealta tuntui olla yksi porukan jäsenistä. Meillä kun oma yhdistys on loppunut, olemme Suonenjoen yhdistyksessä. Pitkä matka tuppaa haittaamaan. Kuvitelkaa asuvanne jossakin pikkukylässä. Siellä on seurana huonompikuntoinen mies, joskus
poikakin (ei huonokuntoinen) on paikalla. Puheenaiheet ovat vain entisen toistoa. Onpahan siitä hyötynsä: ei tule kieli rakoille liiasta puhumisesta. Ei ole kulkuyhteyksiä mihinkään, ei edes Kuopioon päin. Maitopurkki pitää hakea 20 kilometrin päästä. On kylällä sentään yksi paikka, jota eivät siirrä väen vähyyden takia. Se on hautausmaa. Kuvittelin sukulaismiehen olevan kokouksessa, onhan sisareni nimi Veikko ja toisen sisaren mies on Ryynänen. Kevennys oli tässä. Asiaa riittää vielä. Rohkenin mainostaa tulevaa kirjaani Elämän käsikirjoitus, joka ilmestyy suunnilleen toukokuun puolivälissä. Se on vain pieni raapaisu omasta elämästäni. Toivotan kaikille hyvää kevättä, Vielä kiitos Kuntorannalle, hyvälle ystävälle terveisiä Inkeri Nuutinen
Kuntorantaan, Kuntorantaan...
K
untorannan toiminnassa puhaltavat uudet tuulet, uuden toimitusjohtajan johdolla. Loma- ja retkipaikkamme on jo kokenut ja tulee edelleen kokemaan uudistuksia, joiden seurauksena uskon käyttöasteen nousevan, tuloksen paranevan ja mahdollisuuden uusien investointien toteuttamiseen järjestömme jäsenistön ja kaikkien kävijöiden viihtyvyyden lisäämiseksi. Nyt on aika suunnata matkat ja retket omaan paikkaan. On hyvä muistaa, että Kuntoranta on rakennettu Eläkeläiset ry:n jäsenistön voimin. Jäsenistön turvin se voi myös jatkaa ja kehittää toimintaansa meidän kaikkien hyväksi. Sen vuoksi on erit-
täin tärkeää, että sitoudumme itse käyttämään "Kuntiksen" kurssiloma- ym. palveluja. On tietysti kaikille selvää, että kehitystyö ei ole mahdollista, ellei käyttäjiä eikä tuloja ole. Sen vuoksi on tärkeää, että muutaman vuoden notkahdus käyttöasteessa jää väliaikaiseksi ja pääsemme nousu-uralle. Kuntoranta on arvokas paikka ja hienolla paikalla. Pidetään ystävät huolta Kuntorannasta ja sen tulevaisuudesta. Omaan paikkaan on aina mukava mennä.
Toivo Keränen hallituksen jäsen
ELÄKELÄINEN
Nro 3 toukokuu 2012 - 15
Vähäosaisten puolustaja
Marjatta SteniusKaukonen alkoi pitää 1970-luvun lopussa vastaanottoa auttaakseen ihmisiä erilaisissa sosiaaliturvaan liittyvissä asioissa. Näiden vuosikymmenien aikana hän on auttanut tuhansia ihmisiä saamaan heille lain mukaan kuuluvat etuudet. Ja auttaa edelleen.
Meidän lakimme eivät ole huonot, mutta niiden tulkinnat ovat, Marjatta Stenius-Kaukonen tähdentää. Kun Marjatta Stenius valmistui 1970-luvun alussa Otaniemestä tekstiiliteknologian diplomi-insinööriksi, hänen haaveenaan oli alkaa suunnitella kauniiden kankaiden valmistamista. Se jäi kuitenkin haaveeksi. Vuonna 1973 hän sai vanhemman insinöörin viran Hämeen työsuojelupiiristä, ja kiertäessään tekstiili- ja vaatetustehtaissa tutkimassa niiden työsuojelua, hän huomasi, että alan työsuojeluasiat olivat retuperällä. Pitikin siis ensin alkaa parantaa tekstiilitehtaiden työoloja. Siitä alkoi Marjatta Steniuksen (nyk. SteniusKaukonen) ura epäkohtien korjaajana. Hän liittyi Suomen Kommunistiseen Puolueeseen, ja vuonna 1975 Marjatta Stenius valittiin SKDL:n kansanedustajaksi Hämeen pohjoisesta vaalipiiristä. Hän sai neljänneksi eniten ääniä koko Suomessa. Vuoden 1979 vaaleissa hänet valittiin uudelle kaudelle eduskuntaan. tokseen ja selvittää asiaa. Eläkelaitos viittasi muun muassa työeläkelain kuudennen pykälän kolmanteen momenttiin, joka oli monen palstan pituinen, erittäin vaikeasti tulkittavissa oleva lakipykälä. Opin pikkuhiljaa kantapään kautta, mitä se momentti tarkoitti, ja väitän, että lisäkseni vain muutama eläkelaitoksen lakimies ja ehkä yksi ministeriön virkamies ymmärsivät, mitä se oikeasti pitää sisällään, Marjatta nauraa. Marjatta Stenius teki töitä asian parissa pari vuotta. Loppujen lopuksi nainen sai työkyvyttömyyseläkkeen takautuvasti siitä lähtien, kun jäi pois tekstiilitehtaasta. Puoluepiiriin alkoi sadella lisää avunpyyntöjä. Marjatta alkoi pitää vastaanottoa toimistossa, jonne järjestettiin ajanvarauslista. Koska Marjatta oli valmistunut tekstiiliteknologian diplomi-insinööriksi, piti kaikki sosiaaliturva-asiat opetella kantapään kautta. Hän luki lakipykälät tarkkaan, ja jos ihminen täytti niissä esitetyt edellytykset, hän soitti eläkelaitokseen ja vaati selvitystä hylkäämiseen. Välillä piti kannella oikeusasiamiehelle ja oikeuskanslerille saadakseen eläkelaitosten sisäiset muistiot tulkinnoista, jotka olivat vielä tuolloin salaisia. Meidän lakimme eivät ole huonot, mutta niiden tulkinnat ovat, Marjatta painottaa. kuin se on kirjoitettu, ei siitä pilkkuakaan muutettu. Joidenkin lakien muuttamiseksi Marjatta Stenius teki eduskunnassa aloitteita. Kun eduskunnassa kerroin epäkohdista, kaikki olivat samaa mieltä, mutta ennen kuin sait sen lakimuutoksen läpi, piti tehdä vuosikausia töitä. Kun 1990-luvun lamassa järjestettiin yli 55-vuotiaille pitkäaikaistyöttömille puolen vuoden mittaisia velvoitetyöpaikkoja, saatettiin eläke laskea tämän usein huonosti palkatun työn mukaan, vaikka henkilö olisi aikaisemmin ollut kauan hyväpalkkaisessa työssä. Niinpä hänen tulevan ajan eläkkeensä saattoi pienentyä kymmenillä prosenteilla. Tätä epäkohtaa selvitin monta kertaa eduskunnassa. Iiro Viinanen tuli kahvijonossa sanomaan, että nyt kun väänsit rautalangasta tämän, minusta tuntuu, että sinä olet oikeassa. Vihdoin lakipykälä saatiin muutettua monien vaiheiden jälkeen. Se oli minun työvoittoni. Marjatta muistuttaa, että työkyvyttömyyseläkehakemuksista hyväksytään 80%, mutta hylätyt 20% ovat väliinputoajina todella hankalassa tilanteessa. Heillä voi olla erilaisia sairauksia, mutta ei riittävästi, että voisi saada työkyvyttömyyseläkkeen. Hyvin tyypillinen on keskivaikea masennus, johon monet eivät saa mitään terapiaa eikä kuntoutusta, mutta eivät kykene työhönkään. Erään asiakkaani hakemus oli hylätty siksi, että hän ei ole tarpeeksi työkyvytön. Lääkäri oli suositellut laitosmuotoista psyykkistä kuntoutusta, mutta kuntoutushakemus oli hylätty sillä perusteella, että hän oli liian masentunut mennäkseen laitoskuntoutukseen. Ihmettelin valituksessa, että jos on liian masentunut laitoskuntoutukseen, kuinka voi olla riittävän työkykyinen mennäkseen töihin. hyys aiheuttaa sairautta. Marjatta Stenius-Kaukonen on vielä ensi kunnallisvaaleihin asti Tampereen kaupunginvaltuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja. Politiikkaan hän ei aio enää lähteä mukaan, mutta jatkaa vapaaehtoisena auttamistyötään Tampereen seudun diabetesyhdistyksessä. Marjatta on itse sairastanut ykköstyypin diabetesta jo 34 vuotta, ja on koko tuon ajan toiminut aktiivisesti ensin Diabetesliitossa ja nyt siis diabetesyhdistyksessä. Myös täällä ihmiset tulevat pyytämään apua sosiaaliturvaan liittyvissä asioissa. Parhaillaankin hänen selvitettävänään on yksi hylätty eläkehakemus. Yleensä ensimmäinen neuvoni on, että pyytäkää eläkelaitokselta heidän sisäiset muistionsa. Marjattaa huolestuttaa, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka on jätetty oman onnensa nojaan ja voivat hyvin huonosti. He eivät jaksa itse taistella etuuksiensa saamiseksi, eikä ole ketään, joka auttaisi. Toki neuvoja saa eri virastoista, mutta siellä ei tehdä valituksia. Toivon mukaan löytyy uusia auttajia, kun minä jään tästä pois. Eihän tällaista kenenkään pitäisi joutua tekemään, sillä ihmisten pitäisi saada asianmukainen käsittely, kun ovat jättäneet hakemuksensa, Marjatta Stenius-Kaukonen sanoo.
Portinvartijajärjestelmä takaisin
Jos ihmisellä on työkykyä jäljellä vielä 70-80%, pitäisi hänen Marjatta Stenius-Kaukosen mielestä saada pysyä töissä. Nykyisin hänet potkitaan pois työelämästä, mutta hänelle ei myöskään annettaisi työkyvyttömyyseläkettä. On paljon erilaisia sairauksia ja oireyhtymiä kuten fibromyalgia tai ADHD ja Asperger, joista lääkärit ovat eri mieltä työkyvyttömyyden aiheuttajina. Olen hoitanut tällaisten ihmisten eläkehakemuksia, jotka on hylätty vuosi toisensa jälkeen. He tulevat minulle yleensä siinä vaiheessa, kun ovat käyneet kaikki valituskierrokset läpi, ja sitten joku neuvoo ottamaan minuun yhteyttä. Marjatan mielestä ihmiselle pitäisi automaattisesti järjestää kevyempi työ, jos työkyky on alentunut, mutta nykylakien mukaan hänet voidaan irtisanoa, jos ei pysty sairauden vuoksi tekemään sitä työtä, missä nyt on. Jos Finlaysonilla aikoinaan ei kyennyt enää hoitamaan konetta, siirrettiin työntekijä portinvartijaksi tai johonkin muuhun työhön, jota pystyy tekemään. Minä kannatan tällaista portinvartijajärjestelmää. On ihmisiä, jotka ovat tehneet pitkän työuran ja menettäneet sitten työnsä laman takia. Koska moni on jo yli viisikymppinen, on lähes mahdotonta saada enää vakinaista työtä. Jos on vielä jotain sairautta, aiheuttaa sekin työttömyyttä. Kyllä sairaus on usein köyhyyden syy, vaikka väitetään, että köy-
Vastaanotto piiritoimistossa
SKP:n Hämeen piirin toimistoon tuli vuonna 1979 pariskunta. Vaimo oli ollut trikootehtaassa kutojana ja ollut vuosikausia työkyvytön. Hänen eläkehakemuksensa oli hylätty kerta toisensa jälkeen. Viimeisessä hylkäämispäätöksessä oli perusteluna, että hänen "tavallisena työnään oli pidettävä kahden hengen kotitalouden hoitoa, johon hän ei ole työkyvytön". Hän kun oli hoitanut kotia, koska ei ollut pystynyt enää vuosiin tehdastyöhön. Piiritoimiston työntekijä Sirkka Kanerva lupasi pariskunnalle, että kansanedustaja Marjatta Stenius voi auttaa tässä asiassa. Marjatta alkoi soitella eläkelai-
Aloitteita lakimuutoksiksi
Vääryyksiä korjatessaan Marjatta oppi paljon sosiaaliturvasta ja lainsäädännöstä Usein hän huomasi, että lakipykälät eivät aina vastaa todellisuutta, ja vaikka asiantuntijatkin sanoivat, että käytännössä jokin laki ei voi toimia siten
Teksti ja kuva: IITA KETTUNEN
16 - Nro 3 toukokuu 2012
ELÄKELÄINEN
Päivi Uljaksen väitöskirja todistaa:
Hyvinvointivaltio synnytettiin vuosien 1956-63 aikana
S
äästäminen ja valtion menojen supistaminen olivat valtiontalouden johtoteemoja 1940-luvulta 60-luvun alkuun. Koko 50luvun ajan talous kasvoi, mutta progressiivisen verotuksen osuus väheni kaikista maksetuista henkilöveroista. Päivi Uljas (itse asiassa Juhani Turkkila, Kuntaliiton pääekonomi, katso sivu 256257) kartoittaa tämän kehityskulun tuoreessa väitöskirjassaan (Tuloverotuksen reaalinen muuttuminen Suomessa) "Hyvinvointivaltion läpimurto" (into). Johtopäätöksenä on, että hyvinvointivaltion rakentamista ei voida selittää pelkästään talouskasvulla vaan päätekijänä oli solidaarinen ja progressiivinen verotus, joka puolestaan saatiin aikaiseksi vuosien 1956-63 aktiivisen kansalaisliikehdinnän ansiosta. Uljaksen väitöskirjassa on kolme teemaa, jotka selittävät poliittisen murroksen: pienviljelyksen romahtaminen, kaupunkityöläisten määrän nopea kasvu sekä kansalaisliikehdintä sosiaaliturvan parantamisen puolesta. Helsingin Sanomat hyökkäsi rajusti kolme viikkoa ennen yleislakkoa 11.2.1956 hyvinvointivaltion laajentamista vastaan. Oikeiston perussanoma oli, että yhteiskuntaamme on rakennettava työllä eikä sosiaaliavustuksilla. Helsingin Sanomat hyök-
Päivi Uljaksen mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa oltiin 1950-luvun lopulle tultaessa historiallisesti uuden ongelman ratkaisemisen edessä, kun pienviljelykseen perustuva omavaraistalous oli romahtamassa. Muissa Pohjoismaissa tämä kehitys oli tapahtunut hitaasti jo 1800-luvulta lähtien. käsi rajusti vuosina 19531958. Kirjasin yli sata artikkelia aiheesta vuonna 1957 ja 150 seuraavana vuonna, Uljas sanoo. Suomessa saavutettiin elintarvikkeiden omavaraisuus vuonna 1952. Sodan jälkeen raivattiin 300 000 hehtaaria uutta viljelyspeltoa. Jo vuonna 1962 todettiin, että viljelysalaa oli 300 000 hehtaaria liikaa. Maatalouden ylituotannosta voivuorineen tuli koko kansakunnan ongelma, tuottajahinnat laskivat, pienviljelysideologian aika oli ohi. Maa- ja metsätaloudesta ansionsa saavan väestön osuus väheni 64 prosentista 35 prosenttiin vuosina 1940-60. Teollisuuden ja rakennuksen palveluksessa olevien osuus nousi 18 prosentista 31 prosenttiin. Vuosien 1950-70 välillä maalta kaupunkeihin muutti yli miljoona ihmistä, josta puolet oli pientilojen liikatyövoimaa ja toinen puoli viljelijöiden liikoja lapsia.
Laaja vaatimuslista
Yöpakkasten aikaan syksyllä 1958 yhteiskunnalliselle tulevaisuudelle oli Uljaksen mukaan olemassa kaksi eril-
listä visiota. Oikeistolaisten vision mukaan julkista sektoria tuli supistaa ja veroja alentaa. Tavoitteeksi asetettiin palaaminen sotia edeltävän ajan talousmalliin. Yhteiskuntaa tuli kehittää liikepankkien rahoittamien investointien, yksityisen säästämisen ja henkilökohtaisen vakuuttamisen keinoin. Ruotsalaisten hyvinvointimallia paheksuttiin, työttömyystöitä ja valtionyhtiöitä pidettiin piilososialismina. Helsingin Sanomat esitti 1953 Valmetin yksityistämistä: "Vasemmistolaiset kansanedustajat puolestaan jättivät vuonna 1958 suurin toivein eduskunta-aloitteensa vastavalitulle vasemmistoenemmistöiselle eduskunnalle. Kansandemokraattien Pessi ja SDP:n Lindblom tekivät kumpikin oman aloitteensa yleisestä ja pakollisesta työttömyysvakuutuksesta. SDP:n Lindeman, SKDL:n Kelovesi ja demarien opposition Uoti esittivät kukin aloitteessaan vuosilomalain uudistusta. Työsuhde-eläkkeeseen liittyvää huoltoapulain viidennen pykälän muuttamista käsitteli myös kolme aloitetta, jotka tekivät demarien Matilainen, SDP:n opposition Turunen ja SKDL:n Virtanen. Kansandemokraattien Ryömä, SDP:n opposition Lukkarinen ja SDP:n Henriksson vaativat aloitteissaan yleistä sairausvakuutusta. Työajan lyhentämistä 40tuntiseksi vaativat kolme
Uusia tuulia ja vanhoja kummituksia
SAK:n vuoden 1958 vaaliohjelmassa vaadittiin työllisyyden hoidon ottamista pääasiaksi, 40-tuntista työviikkoa, työttömyys- ja sairausvakuutusta ja metsä- ja uittotöiden saattamista työaikalain piiriin. Vuoteen 1964 mennessä vaatimukset olivat osapuilleen toteutuneet. SNDL:n liittokokousksen päätöslauselmaan sisältyivät syksyllä 1958 vaatimukset sosialististen maiden kanssa käytävän kaupan lisäämisestä, työttömyysvakuutuksen toteuttamisesta työnantajien ja valtion kustannuksella, naisten samanpalkkaisuussopimuksen ratifioimisesta, yleisestä sairausvakuutuksesta ja palkallinen synnytyslomasta. Kansaneläkkeitä, perheavustuksia ja lapsilisiä tuli korottaa sekä lisätä valtion ja kuntien lisätukea vähävaraisten asuntokysymysten ratkaisemiseksi. Lisäksi vaadittiin kunnaallisten keskikoulujen perustamista sekä siirtymistä yhtenäisyyskoulujärjestelmään. Suomen Sosialidemokraatti raportoi 1964, miten 25 entistä kansanedustajaa esittivät vakavan vetoomuksen hallitukselle: "Valtion kriisin perussyy on ylisuhtaisesti kasvavissa julkisissa menoissa eikä vaikeuksia voida lopullisesti voittaa tilapäisin veronkorotuksin." Allekirjoittajina olivat vanhat tutut, kuten Aarre Honka, Viljami Kalliokoski, Antti Kukkonen ja Väinö Tanner, nyt jo politiikasta syrjään vetäytyneinä. Kansan Uutiset kertoi samasta vetoomuksesta 25.1.1964 otsikoilla "Kummitukset kurkistelevat" ja "Julkista menotaloutta supistettava." Lehti esitteli julkilausumaa kuvaten, kuinka "joukko entisiä kansanedustajia, pääasiassa niitä, jotka ennen sotaa ja sodan jälkeenkin tulivat tunnetuksi nk. kovan käden talouspolitiikan ajajina, jotka olivat valmiit valtiontalouden tasapainon nimissä painamaan vähävaraisten kansalaisten aseman miten ala s hyvänsä, on jättänyt hallitukselle vetoomuksen, jossa kehotetaan palaamaan 30- ja 40lukujen talouspolitiikkaan. Kesällä 1961 SKP:n poliittisessa toimikunnassa oli vielä kannettu huolta Honka-liiton mahdollisuuksista voittaa presidentinvaalit. Vajaassa kolmessa vuodessa tämä ryhmittymä oli muuttunut Kansan Uutisille menneisyyden kummituksiksi. Heidän vetoomuksensa tuntui kumpuavan kaukaisesta ajasta. Muutoksen vauhti oli ollut hämmästyttävän nopea. (JD)
Helsingin Sanomat hyökkäsi rajusti vuosina 1953-1958. Kirjasin yli sata artikkelia aiheesta vuonna 1957 ja 150 seuraavana vuonna, Päivi Uljas kertoo.
ELÄKELÄINEN
Nro 3 toukokuu 2012 - 17
Mäntän eläkeläisiltä aloite aterioiden hinnoista
Mänttä-Vilppulan Eläkeliset ry on tehnyt Mäntän kaupunginhallitukselle aloitteen, että Kivelän, Hopealinnan ja muiden ikäihmisten laitosten ateriahinnat palautetan ennalleen eli alle viiteen euroon. Aloitteen teki yhdistyksen kevätkokous. Virike siihen oli saatu laitosten asukkailta, jotka olivat valittaneet yhdistyksen jäsenille kaupungin päätöksestä korottaa hintoja. Pienituloiset eläkeläiset kokevat ne aivan kohtuuttomiksi Asukkaat ovat kyselleetkin, aloitetaanko kuntapalvelujen leikkaaminen tällä tavalla, että se kohdistuu kaikkein heikompiosoisiin kuntalaisiin, aloitteessa kerrotaan. Aloitteen toisessa osassa esitetään, että ikäihmisille järjestettäisiin maksuton kuljetus Ylä-Pirkanmaan peruspalvelukuntayhtymän YPEK:n tajoamiin kuntoutuspalveluihin. Viime aikoina on kovasti kehuttu YPEK:n järjestämää kuntoutusta, jonka kertahintaa on kuitenkin nostettu. Niille, jotka tarvitsevat vielä kuljetukset mennen tullen, osallistuminen kuntoutukseen tulee kohtuuttoman kalliiksi. Jo muutaman kilometrin taksikuljetus tuplaa hinnan, aloitteessa todetaan. Mänttä-Vilppulassa ei ole yleistä ja säännöllistä julkista liikennettä. Vaalien alla annetaan lupauksia liikennepalvelujen järjestämisestä, mutta vaalien välillä ne unohtuvat. Yhdistyksen mielestä kuntoutuksen järjestäjien olisi syytä kartoittaa, kuinka huonosti liikkuvat vähävaraiset pääsevät osallistumaan kuntoutukseen. Heille se on monesti kaikkein tarpeellisinta. Jos kuljetusta ei järjestetä maksuttomaksi, asetetaan tässäkin ihmiset eriarvoiseen asemaan niin, että "köyhät ja sairaat älkööt vaivautuko". 13 euroa kerralta on kova hinta, jos eläke on pienin mahdollinen, yhdistyksen kirjeessä todetaan. Ada Juvonen
Päivi Uljaksen väitöskirjan kansikuva on Yrjö Lintusen 25.6.1957 ottama kuva naisista mielenosoitusmarssilla Pitkälläsillalla. Kuvalähde: Kansan Arkisto vasemmistoryhmää kukin omassa aloitteessaan." ta herättävästi ja taloudellisesti kaupungistuvissa yhteiskunnissa. Tämä prosessi saattaa kuitenkin maailmanmitassa olla hidas ja kivulias ja pitää sisällään takaiskuja... Perimmäisenä kysymyksenä oli se, miten kansantulo jaetaan, saadaanko se tarvittavan uuden systeemin käyttöön, miten yhteiskunnalliset olot järjestetään ja kuka maksaa. Laaja kansalaisliikehdintä vuosina 1956-63 pakotti oikeiston suostumaan hyvinvointivaltion rakentamiseen. Taloudellinen kasvu ei tuota hyvinvointivaltiota ilman poliittista taistelua. Myöskään pelkkä poliittinen kuohunta ei riitä. Pitää olla selkeä poliittinen toimintaohjelma. Vasemmistolla sellainen oli jo vuodelta 1901. Tuolloin sosialismi tuntui jossain Kainuussa varmaan realistisemmalta kuin se, että porvarillinen valtio maksaisi eläkettä jne. 1980-luvulla professori Osmo Jussila kevensi historian laudaturseminaarin kulkua: "Hannu Soikkanen väitteli 1961 teoksella "Sosialismin tulo Suomeen." Milloin mahdamme saada trilogian jatko-osat Sosialismi Suomessa ja Sosialismin lähtö Suomesta. Pitääkö Uljaksenkin jatkaa piankin työtään ensin Hyvinvointivaltion ajalla ja sitten Hyvinvointivaltion ulosheitolla? Viimeisen 20 vuoden aikana on menty taaksepäin, infastruktuuri on rapistunut. Ei voida kuitenkaan väittää, että hyvinvointivaltio on kuollut. Suomalaisista 99 prosenttia on riippuvaisia valtion palveluksista. Ilman eläkettä omilla säästöillä ei 20-30 vuotta elä kuin harvat ja valitut. Mitä ihmiset haluavat? Millä ehdoilla he suostuvat elämään? Kenet voidaan jättää vähemmälle? Miten yhteistä hyvää puolustetaan? Nämä asiat on kansalaisten ja poliitikkojen kyettävä ratkaisemaan, jotta hyvinvointivaltio säilyy. Ainakin Uljaksen väitöskirjan menekin perusteella hyvinvointivaltio on edelleen ajankohtainen aihe. Väitöskirjasta otettiin jo kolmas painos.
Historiallisesti uusi ongelma
Päivi Uljaksen mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa oltiin 1950-luvun lopulle tultaessa historiallisesti uuden ongelman ratkaisemisen edessä, kun pienviljelykseen perustuva omavaraistalous oli romahtamassa. Muissa Pohjoismaissa tämä kehitys oli tapahtunut hitaasti jo 1800-luvulta lähtien. Hyvinvointivaltio on Uljaksen mielestä järjestelmäkilpailun voittaja historian pitkässä juoksussa, kun luontaistaloutta ei voida enää käyttää laajassa mitassa. -Ihmisten turvallisuus, ravinto, tekniikka, kuljetus, koulutus kaikki - on kyettävä järjestämään luottamus-
Kunnianosoitus hyvinvointivaltion rakentajille
Väitöskirjan tekeminen vei viisi vuotta. Uljaksen mukaan se on kunnianosoitus hyvinvointivaltion rakentajille. Surullista, että monet ovat poistuneet keskuudestamme ennenn kuin heidän muistonsa saatiin talteen. Mielestäni yksi suuri opetus on ollut se, että aikalaiset eivät näe, mikä on tärkeää. Siksi satunnaisesta sekamelskasta on työlästä saada looginen tarina. Veli-Pekka Leppänen muisteli KU:ssa (5.4.) kirjaarvostelusi yhteydessä miten
Teksti: JUHA DRUFVA Kuvat: PEKKA ISAKSSON
18 - Nro 3 toukokuu 2012
ELÄKELÄINEN
Salpakankaan Eläkeläiset järjestävät mukavaa, rentoa ja asialli
Piknik Tiilijärvellä. Kerho kokoontuu kesällä joka toinen keskiviikko. Salpakankaan Eläkeläisten kerhoon tullaan mielellään. Yhdistyksen jäsenistä yli puolet pitää visusti huolen, että syys- ja kevätkauden jokainen keskiviikko on vapaa muista menoista. Kyllä sitä oikein odottaa, sanoo Juhani Raiski. Raiskilla on toki kerhossa tehtäväkin. Hän on yhdistyksen pelimanni ja kuoron säestäjä. Kerhoa hän odottaa muutenkin, siksi että siellä on mukavaa. Kerhon ohjelma ei äkkikuulemalta poikkea paljon muiden eläkeläiskerhojen ohjelmasta: pelataan bingoa, kahvitellaan, rupatellaan, voimistellaan, lauletaan, kuunnellaan silloin tällöin asiantuntija-alustuksia. No jaa, tuppea ei ehkä ihan kaikissa kerhoissa pelata. Tupen ansiota saattaa olla se, että puolet kerhossa käyvistä on miehiä, arvelee yhdistyksen puheenjohtaja Sirpa Huokonen. johtokuntaa kokonaisuutena. He voivat palautelomakkeessa kertoa, missä on onnistuttu kerhoja muussa toiminnassa ja missä on parantamisen varaa. Samalla jäsenet voivat esittää toivomuksia kaikesta toiminnasta, Huokonen kertoo. Kirjallisen palautteen pyytäminen on ainakin meillä osoittautunut hyväksi työkaluksi. Jos pyytää jäseniä arvioimaan toimintaa ja yhdistyksen johtoa suusanallisesti, niin harvapa sitä tekee, tai ei tee ainakaan niin perusteellisesti kuin kirjallisesti. Tänä keväänäkin jäsenten toiveet ovat toteutuneet muun muassa asiantuntija-alustajien valinnassa. On kuultu alustukset testamentista ja perintökysymyksistä, muistiongelmista ja seurakunnan diakoniatyöstä. kysyimme kerhossa yhtenä keväänä, että mitäs nyt tehdään, pannaanko pillit pussiin vai jatketaanko kesän yli. Kerholaiset olivat sitä mieltä, että jatketaan, ja niin jatkettiin. Ensimmäisenä kesänä mukana oli 1517 jäsentä, viime kesänä keskimäärin 23 eli joka kolmas jäsen. Kesällä kerho siirtyy pois kerhotiloista, ulos ja jäsenten tonteille, jos kutsu käy. Paljon käydään Tiilijärvelle viettämässä nuotiohetkiä, lauleskelemassa ja paistamassa makkaraa. Välillä tehdään talkoilla vastoja vai vihtojako ne nyt täällä ovat. Joskus saatetaan tehdä pieni retki johonkin kiinnostavaan kohteeseen lähiympäristössä. Meistä on mukavaa, että toiminta ei katkea pitkäksi kesäkaudeksi. Yleensähän yhdistysten toiminta keskeytyy toukokuussa ja viriää jälleen syyskuussa. Ehkä jossakin kesäteatterissa käydään, tai jollakin matkalla,
sanoo yhdis va Maire Pa
Ma ystäv
Salpakankaa dään toki m tään kerhos
Kesälläkin keskeytyksettä
Muutenkin jäsenten toivomukset on otettu huomioon. Niinpä ensi kesä on Salpakankankaalla kolmas kesä, jolloin toiminta jatkuu ilman keskeytyksiä. Sen verran muille kesäpuuhille annetaan periksi, että kerho kokoontuu joka toinen keskiviikko. Kesätoiminta alkoi niin, että Rennon moniääninen kuoro esiintyy muun muassa palvelutaloissa, tässä kuvassa kuitenkin oman yhdistyksen 40vuotisjuhlissa viime marraskuussa.
Kirjallinen palaute kertoo jäsenten toiveet
Eniten kerhon suosioon vaikuttanee se, että yhdistyksen jäsenet voivat todella osallistua sen ohjelman suunnitteluun. Huokonen on kehitellyt poikkeuksellisen kirjallisen arviointi- ja palautejärjestelmän yhdistykselle. Aina joulun edellä jäsenet voivat täyttää lomakkeen, jossa he arvioivat kouluarvosanoilla puheenjohtajan ja matkavastaavan toimintaa sekä yhdistyksen
ELÄKELÄINEN
Nro 3 toukokuu 2012 - 19
sta toimintaa
yhteisissä kesäpuuhissa. Yhdistyksen väki käy matkoilla ja retkillä. Kerranpari vuodessa käydään risteilyllä Tallinnassa. Yhteiset teatterissakäynnit kuuluvat itsestään selvästi ohjelmaan. Kun yhdistyksen jäsenet ovat yleensä aika iäkkäitä, ovat matkat lyhyitä, koska väki haluaa mielellään kotiin yöksi. Savonlinnassa sentään kävimme, ja Ouluun lähtöä suunnittelemme, Patronen sanoo. Salpakankaalaiset hoitavat myös osuutensa ystävätoiminnasta. Yhdistyksen kuoro käy laulamassa palvelukodeissa. Tänäkin keväänä on edessä viisi sellaista keikkaa. Ne tuottavat paljon iloa ja mielihyvää sekä palvelukotien asukkaille että esiintyjille. Meillä asenne on rento. Kynnys on matala, kukin laulaa niin kuin osaa omalla äänellään. Olemme sanoneetkin, että meidän kuoro ei laula yksi- eikä kaksi- eikä neliäänisesti, vaan juuri niin monelle äänellä kuin laulajia kulloinkin on, sanoo Veijo Jankkila, yhdistyksen varapuheenjohtaja ja kuoron varasäestäjä kuten hän itse tehtävänsä kuorossa määrittelee. Kesälläkään ei ystäviä unohdeta. Salpakankaalaiset käyvät laulamassa vanhusten palvelukodissa ja paistamassa muurinpohjalettuja.
Enemmän eläketietoa ja oppia elämän kriisien kohtaamisesta
Salpakankaan Eläkeläisten kotikunta on Hollola Lahden kainalossa. Senkin itsenäisyys on vaakalaudalla, kun maata pyyhkivät kuntaliitosten aalto ja uusien liitosten uhka. Me kyllä haluamme pitää kotikuntamme itsenäisenä. Talous on sentään joltisellakin tolalla, yhdistyksen johtokunnassa sanotaan. Näin siitä huolimatta, että Hollola suhtautuu aika nuivasti eläkeläistoimintaan. Eläkeläisjärjestöt eivät esimerkiksi saa vuosittaisia toiminta-avustuksia, kuten monissa muissa kunnissa. 40-vuotisjuhlissa kunta sentään muisti yhdistystä, puheenjohtaja Sirpa Huokonen kertoo.
Suuret eläkkeet puntariin
Järjestöltä yhdistys toivoo saavansa enemmän tietoa muun muuassa vanhusiässä olevien, yli 80-vuotiaiden eläkkeistä sekä yhteistyön kehittämistä. Järjestössä käsitellään liian vähän yli 80-vuotaiden toimeentuloa ja palveluja, arvioi Veijo Jankkila. Jankkilan mielestä tieto on tarpeen, koska juuri vanhilmilla eläkkeet ovat yleensä pienimmät. Muutenkin järjestön tulisi pitää enemmän esillä pienituloisten eläkeläisten asemaa, koska he joutuvat käymään varsinaista selvitymistaiste-
Juhani Raiski on yhdistyksen pelimanni, Maire Patronen matkavastaava ja Veijo Jankkila varapuheenjohtaja. lua. Eläkeläinen-lehdessä voisi kertoa toisaalta myös suurista eläkkeistä: kuinka suuria ne todella ovat ja kuinka moni niitä saa, Jankkila sanoo. Iso ongelma on se, että monelta jäävät saamatta hänelle kuuluvat edut, kun niitä ei osata hakea. Meitä on kummastuttanut kovasti, että tällaisena tietokoneiden ja kaikenlaisten rekisterien aikakaudella takuueläkekin pitää erikseen hakea, johtokunnan jäsenet täydentävät. Järjestön tarjoamassa koulutuksessa tarvitaan uusia avauksia. Myös monessa muussa yhdistyksessä tarvitaan varmasti vuorovaikutustaitoja. Niistä kaipaamme koulutusta, sanoo Sirpa Huokonen. Erityisesti toivomme opppia, kuinka kohdata menetyksen kokenut ja surutyötä tekevä tai masentunut ihminen, siis yleensä kriisin kokenut ihminen. (P.I.)
styksen matkavastaaatronen.
atkoja ja vätoimintaa
an yhdistyksessä tehmuutakin kuin viihdyssa ja rentoudutaan
PEKKA ISAKSSON
Hillevi Malinen (vas.) ja Eine Juutinen ovat johtokunnan jäseniä, Anna-Liisa Melto varataloudenhoitaja.
Seija Syrjänen (vas.) on tyytäinen liittymisestä yhdistykseen., puheenjohtaja Sirpa Huokonenmyhäilee taustalla.
Hyvä vastaanotto ja tasa-arvo lämmittävät mieltä
Salpakankaan yhdistyksen johtokunnan tapaamisessa valitetaan samasta asiasta kuin monessa muussakin yhdistyksessä: nuoremmat eläkeläiset eivät ole kiinnostuneita järjestötoimintaan. Niillä on mökit ja muut harrastukset. Ja jos tulevat, niin odottavat valmista, eivät halua osallistua toiminnan järjestämiseen, puhutaan. Mutta, mutta... eipäs hätäillä. Puheenvuoron ottaa yhdistyksen emäntä Seija Syrjänen, joka on huolehtinut tarjoilusta myös tässä palaverissa ja tarjonnut vielä kotinsakin kokoontumispaikaksi, kun Eläkeläinen-lehden toimittajan aikatauluun ei ole sopinut tulla tapaamaan yhdistyksen väkeä kerhopäivänä keskiviikkona. Olen nyt toista vuotta jäsenenä tässä yhdistyksessä ja tykännyt kovasti. Olin ennen Salpakankaan Eläkeläisiin liittymistä erään toisen valtakunnallisen eläkeläisjärjestön yhdistyksessä. Tunsin koko ajan olevani vieraassa , minulle liian hienossa seurassa. Täällä on tasa-arvo. Odotan kovasti keskiviikkokerhoa, vaikka emäntä olenkin. Meillä ei ole politiikka tai uskonto sotkemassa, pistää väliin Veikko Heinonen, yhdistyksen taloudenhoitaja, joka kertoo olevansa mukana nyt kolmatta vuotta. Hetkinen... uusia jäseniä... ja toimihenkilöinä ja... mitenkähän tämä nyt menikään? Minut otettiin täällä avosylin vastaan, Syrjänen sanoo. Eikä tarvitse edes osata soittaa, keventää Veijo Jankkila. (P.I.)
20 - Nro 3 toukokuu 2012
ELÄKELÄINEN
Ylä-Savon kuntayhtymä SOTE puhuttaa eläkeläisiä
Valuuko kunnallisdemokratia ammattijohtajien käsiin
Ylä-Savon SOTE kuntayhtymä aloitti vuoden 2010 alusta. Se järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon sekä ympäristö- ja terveysvalvonnan palvelut jäsenkunnilleen Iisalmelle, Vieremälle, Sonkajärvelle ja Kiuruvedelle. Kiuruveden Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Tikkanen on SOTE:n perusturvalautakunnan jäsen sekä KYKSn valtuuston varajäsen. Martin mukaan Kiuruvedellä lääkäritilanne on SOYTE:n aikana parantunut keikkalääkäreiden käytön ansiosta. Perupalveluministeri Maria Guzenina-Richardson esitti tammikuussa, että Suomeen perustettaisiin 15-20 sosiaali- ja terveysalueen sotealuetta. Niiden kunkin väestömäärä olisi 250 000300 000 ja valtionosuudet ohjattaisiin kuntien sijasta näille sote-alueille. Martti Tikkasen mielestä se olisi periaatteessa hyvä ratkaisu, jos soten ja erikoissairaanhoidon valtionosuuksia ei kierrätettäisi kuntien kautta. Käytännössä asiassa on kuitenkin monta mutkaa matkassa. Karkeasti ottaen Ylä-Savon SOTEn kuntien budjetista menee nyt SOTE:lle 60 prosenttia. Kunnanvaltuuston päätettäväksi jää 40 prosenttia kunnan budjetista. Iisalmen Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Aimo Mursu huomauttaa, että mikäli kuntauudistuksen jälkeen jäljelle jää 70 kuntaa ja esimerkiksi 20 sote-aluetta, se tarkoittaa, että edelleen yhtä sotea kohti jäisi 34 kuntaa. Kuntien budjetista osa hupenisi päällekkäisiin organisaatioihin. Onko tavoite, että tulevaisuudessakin on kaksi hallintoa päällekkäin? Valitsevatko kansalaiset parhaan systeemin kuten he valitsevat parhaan presidentin? Mitä sitten jäisi kuntien valtuustojen päätettäväksi, kun esimerkiksi työttömyysym. korvaukset maksetaan Kelan kautta. Miten tässä käy kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien? Pelkästään eduskunnanko kautta kansalaisten ääni enää kuuluisi kun koko kunnallinen helahoito menee ammattijohtajien käsiin? Kuuluisiko kansalaisjärjestöjen ääni hallintoon saakka?
Ylä-Savon Soten toimivuutta pohtivat Martti Tikkanen (vas.), Esko Martikainen, Aimo Mursu ja Veikko Heikkinen Heikkinen kertoo, että ennen SOTE:a Sonkajärvellä oli neljä ja puoli lääkäriä, nyt ei yhtään. Jonot ovat mahdottomat. Kunta maksaa SOTE:lle 2,5 lääkärin työpanoksesta terveyskeskuksessa, vaikka siellä ei työskentele yhtään lääkäriä. Kunnan ja SOTE:n välinen sopimus ei toteudu, vaikka SOTE:een liityttiin, jotta henkilökuntaa saataisiin paremmin. Ylä-Savon SOTE:n alueella oli helmikuussa 15 lääkärin vajaus, jota paikkaillaan kalliilla keikkalääkäreillä. Heikkinen huomauttaakin, että lääkäreillä on firman osakkaina mahdollisuus ottaa lähes sadantuhannen euron vuositulot verottomana. Kukapa ei sitä tekisi? Sonkajärvellä terveydenhuollon kustannukset nousevat taivaisiin samaan aikaan kun palvelut viedään. Meillä on vanhainkoti ja vuodeosasto ilman lääkäriä. Tämä yhtälö ei toimi. Kysyä sopii, onko tässä SOTE:n puolelta kysymys sopimuspetoksesta, se täytyy nopeasti selvittää. Ihmettelen, jos SOTE:lla ei ole asiassa korvausvelvollisuutta kuntaamme kohtaan. Vieremän Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Esko Martikaisen mukaan Vieremän kunta oli ennen SOTE:n aloittamista vuosikausia Iisalmen kanssa yhteistyössä kansanterveystyön kuntayhtymänä, joten SOTE:een siirtyminen kävi aika vaivattomasti. Vieremän terveyskeskuksessa on kaksi vakinaista lääkäriä ja yksi vakituinen SOTEn hammaslääkäri. Myös omalääkäri systeemi pelaa. Vanhushoivapuoli on pelannut vanhalla tyylillä. Vanhainkoti Sotkan Helmessä on voitu toimia kuten ennenkin. Tosin nyt Vieremältäkin joutuu vanhuksia Sonkajärvelle vuodeosastolle, koska se tulee halvemmaksi kuin Iisalmessa. Pitkä matka ja huonot kulkuyhteydet vaikeuttavat omaisten vieraskäyntejä Sonkajärvelle. Tämä koetaan epäkohdaksi. Vuodepotilaiden siirtely pitkien matkojen taakse on omaisten ja potilaiden kannalta hyvin hankala ratkaisu. tu Iisalmessa puolitettua 56 prosentista -2,5 prosenttiin vuosittain. Tosin SOTE:lle tuli lomapalkkavelkaa 750 000 euroa. Mursun mielestä SOTE:n tiedotuksessa on ollut puutteita ja siksi kuntalaiset ovat tyytymättömiä. Myös SOTE:n ja luottamushenkilöiden välillä on ollut kärhämää tiedonkulun pätkimisen suhteen. Toisaalta SOTE:n johto on tehnyt sen, mitä työnantaja on velvoittanut sen tekemään. Käytetyt keinot eivät tyydytä kuntalaisia. Potilaat ovat jääneet säästöjen alle. Iisalmessa on puhuttanut se, että terveyskeskuksen tehostetun palvelun asumisen osastoa ollaan siirtämässä kodinhoidon piiriin. Iisalmen Eläkeläiset ry teki yhteislautakunnalle aloitteen vanhushuollon parantamisesta lisäämällä omaishoitajien tukemista ja tehostetun palveluasumisen paikkoja. Lautakunta otti aloitteeseen myönteisen kannan. Johtaako se toimenpiteisiin ja milloin, onkin jo eri juttu. Nyt vanhuudenheikkoja siirretään Sonkajärvelle ja sairaita Iisalmeen. Ainakin saattohoito kärsii tästä potilaiden edestakaisin heittelystä. Veikko Heikkisen mielestä pitää olla tosi terve potilas, joka jaksaa tulla 50 kilometrin päästä Sonkajärveltä Iisalmeen päivystykseen odottamaan 56 tuntia lääkärin vastaanotolle pääsyä. Voiko syksyn kunnallisvaaleissa vaikuttaa SOTE:n asioihin millään tavalla? Martti arvioi, että hallintokuluja voisi karsia. Kuitenkin puolueiden pitäisi saada edustajat SOTE:n valtuustoon voimasuhteiden mukaan. Yhteislautakunta voitaisiin lakkauttaa, Tikkanen sanoo. Aimon mielestä suuri ristiriita piilee siinä, että eläkeläisjärjestöt pitävät parhaana mallina, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kuntien järjestämiä ja kunnat omistavat myös suurimman osan kiinteistöistä. Yksityistäminen on kuitenkin kovassa vauhdissa ja sen puolen edustajat ihmettelevät, miksi kuntien pitäisi omistaa seiniä? Riittää, kun kunnat ostavat palveluita. Peruskysymys kuuluukin, mikä palvelumuoto sopii kunnille parhaiten? Heikkinen epäilee, että Sonkajärvellä lääkäripula ajaa kuntalaisia yksityisten terveyspalvelujen piiriin ja sitä kautta kunnan lääkäripula edistää yksityistämistä. -Kunnallispolitiikan kautta on yhä vaikeampaa vaikuttaa. Liekö se tämän keskittämisen perimmäinen tarkoituskin?
Miten käy demokratian?
Martin, Eskon, Aimon ja Veikon mielestä tästä pullonkaulasta selvitään vain parantamalla vakituisten terveyskeskuslääkärien asemaa. Eduskunnan on myös kumottava lääkärien sadantuhannen euron veroton tuloetuus. Valmistuville lääkäreille on asetettava velvoite työskennellä tietty vuosimäärä terveyskeskuksissa, koska yhteiskunta järjestää ja maksaa suurimman osan lääkäreiden koulutuksesta. Veikon mukaan jo sotealueita edeltävän Parashankkeen peruslähtökohtana oli houkutella ylikansallista pääomaa terveydenhuoltomarkkinoille esittelemällä riittävän suuria, kuten 30 000 asukkaan kuntayhtymähankkeita. Martti Tikkanen on SOTE:n perusturvalautakunnan jäsen. Hänen mukaansa SOTE:n yhteislautakunnan perustamisella korvattiin kuntien luottamusmiespaikkojen menetyksiä. Lautakunta on kuitenkin vailla päätösvaltaa. Se ei päätä mitään, sitä pidetään valvovana elimenä vaikka se ei valvo mitään.
Kustannukset kuriin
SOTE:n peruslähtökohtana on ollut periaate: Sosiaalija terveysalan kustannukset kuriin! Ambulanssikuljetukset hoidetaan SOTE:n alaisena ja SOTE:n omistuksessa. Iisalmen kaupunginjohtaja Martti Harju kehui 12.11.2011 Iisalmen Sanomissa, että sosiaali- ja terveysmenojen nousu on saa-
Jääkö kunnille vain koiravero?
Sonkajärven Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Veikko
Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA
ELÄKELÄINEN
Nro 3 toukokuu 2012 - 21
Viisasta varautua
Edunvalvontavaltuutuksesta turva asioiden hoidossa
S
airaus tai heikentynyt terveydentila voi johtaa tilanteeseen, jossa aikaisemmin asiansa tarmokkaasti ja kyvykkäästi hoitanut henkilö ei siihen pysty. Sairastunut ei aina pysty tilanteensa vuoksi hakemaan edunvalvojaa asioidensa järjestelijäksi tai ei ymmärrä sitä tehdä. Näin voi käydä esimerkiksi muistisairauden kehittyessä. Myös ulkopuolinen, esimerkiksi lapsi tai muu lähiomainen voi tehdä maistraatille ilmoituksen edunvalvonnan tarpeesta olevasta henkilöstä. Jos on kuitenkin epävarma, onko sellaista ihmistä tai asiaan tarpeeksi nopeasti ja pätevästi puuttuvaa viranomaista lähettyvillä esimerkiksi sairauden iskiessä, voi asian hoitaa ennakkoon. Se tapahtuu tekemällä edunvalvontavaltuutuksen. Sillä voi järjestää etukäteen asioidensa hoidon. Edunvalvontavaltuutuksella varmistaa, että asioita hoitaa henkilö, jonka on itse valinnut.
valtuutettu ja valtuutettu. maininta, että valtuutus tulee voimaan siinä tapauksessa, että valtuuttaja tulee sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi kykenemättömäksi huolehtimaan asioistaan. Kun valtuutuksen tekee, on paikalla oltava kaksi esteetöntä todistajaa. Todistajat todistavat valtakirjan allekirjoituksillaan. Esteettömyysvaatimus merkitsee muun muassa sitä, että lähiomainen ei voi toimia todistajana. Sen sijaan edunvalvojana hänvoi toimia. Kun valtakirja on tehty, se luovutetaan valtuutetulle, tai ainakin siitä ja sen sijaintipaikasta on ilmoi-
tettava hänelle. Oikeusministeriön ohjeiden mukaan voi olla hyvä pyytää valtakirjan laatimisessa apua oikeusaputoimistolta tai asianjajalta. Valtakirjan voi myös peruuttaa tai sitä voi muuttaa.
Maistraatti vahvistaa ja valvoo
Edunvalontavaltuutus ei tule valtakirjan tekemisestä huolimatta itsestään voimaan. Jos valtuutuksen antaja ei enää kykene hoitamaan asioitaan, on valtuutetun pyydettävä maistraattia vahvistamaan valtuutus. Maistraatille on toimitettava alkuperäinen valtakirja sekä
lääkärinlausunto tai vastaava asiakirja, joka todistaa, että valtuutuksen antanut henkilö on tullut kyvyttömäksi hoitamaan asioita, joita valtuutus koskee. Valtuutus tulee voimaan vasta maistraatin vahvistettua sen. Kaikkea edunvalvontaa valvoo maistraatti, joka on holhousviranomainen. Valvonta koskee erityisesti taloudellisia asioita. Kun valtuutetun tehtävä alkaa, hänen pitää antaa maistraatille luettelo niistä päämiehensä eli tässä tapauksessa valtakirjan antajan varoista ja veloista, joita valtuutus oikeuttaa häntä hoitamaan. Edunvalvontavaltuutuksella valtuuttaja voi myös vaikuttaa valvon-
nan laajuuteen. Valtakirjassa voi esimerkiksi määrätä, että valvonnassa noudatetaan holhoustoimilain säännöksiä, jotka velvoittavat valtuutetun antamaan määräajoin selvityksen talouteen liittyvistä asioista. Juttu perustuu oikeusministeriön esitteeseen Edunvalvontavaltutus. Valtuutuksesta saa lisätietoja oikeusministeriön nettisivuilta. Osoite on www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/ Esitteet/Edunvalvontavaltuutus Tietoa saa myös paikkakuntansa maistraatista ja valtion oikeusaputoimistoista.
Juhani N. isänsä tapauksesta viisastuneena:
Edunvalvontavaltuutus on järkevää ennakointia
Edunvalvontavaltuutuksesta pyysi Eläkeläinen-lehteä kertomaan keskisuuressa pohjoissuomalaisessa kaupungissa asuva Juhani N. (nimi muutettu). Juhani N. on joutunut kahden myös eläkkeellä olevan sisarensa kanssa kokemaan, kuinka hankalaksi ikääntyneen ihmisen asioiden järjestäminen voi tietyissä tilanteissa muuttua. Edunvalvontavaltuutus saattaa tuntua aika etäiseltä asialta, kun on terve ja hyvissä hengen ja ruumiin voimissa. Se on kuitenkin järkevää ennakointia ja voi säästää läheisetkin monelta harmilta, Juhani sanoo. alkava dementia. Se ei estänyt palvelukodissa asuvaa miestä ihastumasta hieman nuorempaan naiseen, menemästä kihloihin ja lopulta naimisiin hänen kanssaan. Minulla ja sisarillani on nykyään semmoinen vakaa käsitys, että nainen käytti isän tilannetta hyväkseen jo kihlausaikana. Me emme aluksi heränneet siihen, vaan olimme oikeastaan tyytyväisiä, että isä oli löytänyt tällaisen ihmisen. Vasta kihlauksen jälkeen havahduimme, kun nainen pyrki rajoittamaan meidän tapaamisia isän kanssa ja alkoi muutenkin määräillä ja voimakkaana persoona henkisesti hallita isää kaikessa Meillä heräsi epäilys, että nainen käyttää isää taloudellisesti hyväkseen. Ilmeisesti naisella on ollut jo aikaisemmin useita "kihlattuja". Asiaan sotkeutui myös muita henkilöitä, mutta poliisin tutkittavaksi asiaa ei saatu, kun ei ollut mitään siihen tarvittavaa näyttöä väärinkäytöksistä.
Valtakirjalla testamentin tapaan
Edunvalvontavaltuutus tehdään samalla tavalla kuin esimerkiksi testamentti. Valtakirjassa valtuuttaja nimeää valtuutetun, joka on suostunut tehtävään, ja asiat, joita valtuutus koskee. Valtuuttaja voi oikeuttaa valtuuttamansa henkilön huolehtimaan omaisuutensa hoidosta ja muista taloudellisista asioista, mutta myös muista henkilökohtaiista asioistaan, kuten terveyden- ja sairaanhoidosta. Valtakirjasta tulee siis ilmetä ainakin seuraavat tiedo: valtuuttamistarkoitus (että asiakirja on edunvalvontavaltakirja) asiat, joita valtuutettu oikeutetaan hoitamaan,
Ilmoitus maistraatille
Sisarukset tekivät maistraatille ilmoituksen isästä mahdollisesti edunvalvojan tarpeessa olevana henkilönä. Asian käsittely kesti ja kesti, ensin muotovirheen ja myöhemmin puuttuvien lausuntojen vuoksi. Lopulta käräjäoikeus määräsi isälle edunvalvojan talousasioissa. Sen jälkeen isä ja nainen menivät naimisiin. Näin tapahtui, vaikka isällä oli todettu dementia ja hänelle oli määrätty edunvalvoja. Juhani kertoo olevansa edelleen ja entistä huolestuneempi isästään. Vaimo on käytännössä estänyt yhteydenpidon, eikä lapsilla ole täyttä tietoa, mitä isälle kuuluu.
Sokeaa rakkautta
Juhani N. kertoo isänsä tapauksesta. Jo hyvin ikääntyneellä isällä todettiin muutama vuosi sitten
Jos on yritetty tapaamisia, on vaimo aina läsnä ja panee isälle suuhun sanat. Niin tapahtuu myös puhelimessa. Juhani N. sanoo, että heidän tapauksessaan olisi vältytty paljolta huolelta ja todellisilt a ongelmilta, jos isä olisi tehnyt aikoinaan edunvalvontavaltuutuksen. Jo sen olemassaolo olisi varmasti estänyt ongenonkijan ilmaantumisen kuvioon. Aina ei tarvitse olla kysymys näin dramaattisesta tapauksesta, vaan aivan arkisten ongelmien välttämiseksi ja helpottamiseksi edunvalvontavaltuutus on paikallaan. Ainakin minä sitä suosittelen ja aion itsekin sellaisen tehdä, Juhani N. sanoo kokemuksistaan valaistuneena. PEKKA ISAKSSON
Seinäjoen Eläkeläisillä vilkas toimintavuosi
Seinäjoen Eläkeläiset ry valitsi Eläkeläiset ry:n 18. edustajakokoukseen edustajaksi Taisto Haapaniemen sekä varaedustajaksi Väinö Pukkilan Yhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Erkki Myllyniemi, varapuheenjohtajaksi valittiin Jorma Uitto, sihteeriksi Martti Koskela. Taloudenhoitajana jatkaa Taisto Haapaniemi, matkavastaava on Erkki Perä, Muut johtokunnan jäsenet ovat Sauli Majaharju, Alli Salmi, Aune Niemi,ja Tuula Pietikäinen. Seinäjoen Eläkeläisten Yhteisjärjestön kokouksiin Sauli Majaharju ja Taisto Haapaniemi sekä järjestön hallitukseen Erkki Myllyniemi. Aluejärjestön kevät- ja syyskokoukseen Alpo Ruostetniemi ja Tuula Pietikäinen, syyskokoukseen Alli Salmi ja Jorma Uitto. Aluetoimikunnassa jatkavat Taisto Haapaniemi ja Erkki Myllyniemi. Toimintakertomuksessa todettiin vuoden 2011 olleen kohtalaisen vilkas ja monipuolinen Jäsenemme ovat vetäneet muun muassa eläkeläisten lämminvesijumppaa 32 kertaa ja osallistujia on ollut kaikkiaan jumppakauden aikana 612. Savonlinnan kulttuuri-ja retkeily päiville osallistuttiin. Vuoden 2011 marraskuussa vietettiin ensimmäiset valtakunnalliset eläkeläisten kulttuurikilpailut Seinäjoella. Mukana Eläkeläiset ry, Eläkeensaajat ja TUL. Vastuu järjestelyistä oli paikallisilla yhdistyksillä. Järjestelyihin järjestömme jäsenet osallistuivat runsain joukoin. Erkki Myllyniemi
Porvoossa vaaditaan vanhuksille oikeutta arvokkaaseen elämään
Porvoon Eläkeläiset ry:n kevätkokous käsitteli kokouksessaan myös, miten Porvoossa ovat vanhusten palvelut viime vuosina kehittyneet. Yksimielinen käsitys oli, että ne ovat monelta osin merkittävästi huonontuneet. Erityisesti kehitykseen on vaikuttanut, ettei päätöksiä tehtäessä oteta huomioon sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Kokous edellytti, että vanhuksilla on oltava oikeus arvokkaaseen elämään. Vanhusten palvelujen kielteiseen kehitykseen on suuresti vaikuttanut ympärivuorokautisten hoitopaikkojen merkittävä vaje. Vanhainkotien paikkamääriä alennettiin huomattavasti. Nykyinen tilanne olisi ollut vältettävissä harkitummalla vähennyksellä ja sillä, että uusi palvelutalo valmistuisi jo kuluvana vuotena. Näinhän Hyvä Ikääntyminen Porvoossa -ohjelmassa alun perin esitettiin. Tätä ei kaupungin johto hyväksynyt, vaan siirsi palvelutalon rakentamista ainakin vuodella eteenpäin. Virkamiehet kertovat julkisuudessa, kuinka hyvin vanhusten asiat Porvoossa ovat. Tällainen tosiasioihin perustumaton tiedotus ei palvele ketään. Sen varassa toimivat eivät saa tietää mikä on totuus. Totuus on muun muassa, että vanhainkotien ja Näsin sairaalan kaikki ns. ylipaikat ovat pysyvästi käytössä ja jonot laitokseen pääsevistä ovat pitkät. Kotihoidossa joudutaan pitämään kymmeniä huonokuntoisia potilaita, joiden paikka olisi Näsin sairaalassa, vanhainkodissa tai palvelutalossa. Ongelmat koskevat myös Porvoon sairaalaa.
Kalevi Väisänen
22 - Nro 3 toukokuu 2012
ELÄKELÄINEN
Lapinystäviä, kulttuurin tulkkeja ja saamelaispolitiikkaa
Veli-Pekka Lehtola valottaa saamelaisten ja suomalaisten kohtaamisia
Saamelaisen kulttuurin professori Veli-Pekka Lehtola on paneutunut saamelaisten menneisyyteen perusteellisesti ja kiinnostavasti helmikuussa 2012 julkistetussa teoksessaan "Saamelaiset suomalaiset kohtaamisia 18961953". Tietyt aikakaudet ja aihepiirit saamelaisten historioissa ovat olleet tutkimusten kohteena enemmän kuin toiset. "Saamelaisten lähihistorian tutkimus ja opetus ovat tällä hetkellä vasta alkuvaiheessa. 1900-luvun alkupuolisko on ollut tähän asti yksi syrjään jääneistä kausista. Luonnehtisin teostani yleisesitykseksi saamelaisten historioista Suomessa autonomian ajan lopulla ja itsenäisyyden alkuaikoina", Lehtola sanoo. Oulun yliopiston Giellagas-instituutissa työskentelevän Lehtolan sukujuuret ovat osaksi saamelaiset ja osaksi suomalaiset. Samoin ovat kirjan näkökulmat. Lehtola on välttänyt yksioikoisen yleistämisen vastakkain asettelun saamelaisten ja suomalaisten välillä. Hän vie lukijan keskelle pohjoisen arkea esitellen monenlaisia saamelaisia ja suomalaisia ja yhtä monenlaisia kohtaamisia heidän välillään. Lehtola tähdentää, ettei mikään väestöryhmä ole ollut yhtenäinen. "Olen halunnut pohtia kysymystä, mikä oli saamelaisten oma osuus heidän asioistaan päätettäessä. Koska käyttämäni lähdeaineisto on suurelta osin suomalaisten tuottamaa, saamelaisten roolin hahmottaminen ei ole aina yksinkertaista." Kirjan myötä lukijalle saattaa piirtyä varsin uudenlainen kuva 1900luvun alkupuolen suomalaisesta yhteiskunnasta. kielen, kirjoitti saamelaislapsille aapisen ja oli keskeinen henkilö Lapin Sivistysseuran perustamisessa. "Itkonen tutustui porosaamelaiseen Juhani Jomppaseen. Hänestä tuli Itkoselle renki, ajomies ja kielimestari. Jomppanen pukeutui lapinpukuun ja puhui saamea, mutta monissa asioissa hän ei muistuttanut yleistä mielikuvaa porosaamelaisista." Jomppanen oli liikkuvaa sorttia ja valikoi retkikohteensa usein tiedonhalunsa ohjaamana. Hän oli käynyt tutustumassa Petsamon luostariin munkkeineen ja Saksassa. Muistiin oli tarttunut jonkin verran saksan kieltäkin. Jomppasella oli paljon näkemyksiä poronhoidon kehittämisestä. Vuonna 1928 hän esitelmöi Poronjalostusyhdistyksen tapahtumassa esiintyen tottuneesti tiedotusvälineille. Suomalaiset asiantuntijat kutsuivat Jomppasta keskenään "professori Juhani Jomppaseksi" ja "lappalaisten gentlemanniksi". Lehtolan mukaan ilmaisut sisälsivät sekä arvostusta että ironiaa. "Niissä tavoiteltiin huvittavaa vaikutelmaa yhdistämällä sivistys oppimattomaan kansanmieheen, ja vieläpä saamelaiseen. Lapinystävienkin asenteessa oli mukana hieman suomalaista ylemmyyttä."
Samaa kansaa
Lehtolan kirjan viimeinen osa kattaa vuodet 19441953, jotka merkitsivät saamelaisalueella Lapin sotaa, evakkoon lähtöä, jälleenrakennusta ja saamelaispolitiikan alkuvaiheita. Evakkoon lähtö tuli monelle suurena yllätyksenä, tavaraa sai kerättyä joskus vain sylillisen ja kaikki tuttu järkkyi. Kohdepaikat olivat Keski-Pohjanmaalla, keskellä suomalaista kulttuuria. "Kokemukset vaihtelivat ihmisten välillä. Toisille jäi ikävät ja ankeat muistot, toisille kyse oli melkein jännittävästä seikkailusta. Mutta kaikkiaan se oli saamelaisyhteisölle merkittävä murros." Evakkomatkalla syntyi myös Samii Litto (Saamelaisten yhdistys), joka oli ensimmäinen saamelaisten omasta aktiivisuudesta ponnistava järjestö. "Keski-Pohjanmaalla suomalaisten keskellä saamelaiset oivalsivat olevansa samaa kansaa. Aiemmin inarilaiset, utsjokelaiset ja länsipuolen porosaamelaiset olivat eläneet melko lailla omina ryhminään." Kirjassa on runsaasti tietoa, näkökulmia ja yksityiskohtia. Sen punaisena lankana voi nähdä kysymyksen valta-asetelmista. Kirjoittaja toivoo kirjansa toimivan myös linjanavauksena tuleville tutkimuksille ja analyyseille. "Uudenlainen kokonaiskuva jostakin aikakaudesta herättää aina uusia kysymyksiä ja pohdintoja. Niiden pohjalta syntyy sitten taas uutta tietoa." ANNA NIEMINEN
Hallinto ulottuu pohjoiseen
Lehtolan kirjan ensimmäinen osa käsittelee vuosia 18961919. Osaan kuuluvat luvut "Kartoittajia, teitä ja komiteoita" sekä "Nimismiehen kuistilta, pappilan verannalta" kuvaavat jo otsikoillaan sitä, miten suomalainen hallinto ulottui entistä voimakkaammin saamelaisalueelle Saamelaiskulttuuria on joskus erehdytty pitämään muuttumattomana ja lähes ajattomana ennen suomalaisten vaikutteiden lisääntymistä. Lehtolan kirja kertoo ja muistuttaa sen moninaisuudesta, kokemista muutoksista ja kansainvälisyydestäkin. Vaikka kontakti suomalaiseen yhteiskuntaan oli paikoitellen heikko, muihin ilmansuuntiin oli runsaasti kanssakäymistä. Kirjan toinen osakertoo vuosista 19201944. Niiden aikana suomalainen hallinto voimistui, itsenäisyyden saavuttanut valtio tiukensi otettaan syrjäisemmistä rajaseuduistaan ja kouluoloja uudistettiin. Saamelaiset nähtiin toisaalta alemman kulttuurin edustajina ja väistämättä katoavana kansana, ja näitä näkemyksiä perusteltiin usein rotutieteellisesti. Suomalaisten joukossa oli myös
Lehtolan isoisä Máret-Niillas Pieski (oik.) lähti evakkoon suoraan heinäjängältä. Ylivieskan kirkolla otetussa kuvassa myös Piera Porsanger lapinpuvussaan sekä Jouni Porsanger. henkilöitä, joita Lehtola kutsuu lapinystäviksi. Heillä oli Lappiin liittyvää asiantuntemusta ja usein pyrkimys "pelastaa kokonainen kansa". Lapinystävät perustivat Lapin Sivistysseuran vuonna 1932. Kuvaavaa on, että yhdistys syntyi Helsingin akateemisissa piireissä. melaisalueella toimineita suomalaisia virkamiehiä ja tutkijoita mutta myös heidän taustallaan toimineita saamelaisia. "Moni suomalainen toimija on saanut syvällisen kosketuksensa paikalliseen kulttuuriin nimenomaan jonkun saamelaisen henkilön avulla ja asiantuntemuksella. Virkamiesten ja tutkijoiden osaaminen on saanut julkista huomiota ja kiitosta, mutta nämä välittäjät eli kulttuuriset tulkit ovat jääneet nimettömiksi ja huomaamatta." Lehtolan kirjassa näin ei käy. Lukijalle esitellään muun muassa varhaisen saamelaistutkimuksen edustajan T. I. Itkosen oppaana toiminut inarinsaamelainen NuoranPekka (Saijets). Kulttuuriset tulkit eivät olleet mitä tahansa toimettomia miehiä vaan usein oman yhteisönsäkin persoonallisuuksia. Niin oli Nuoran-Pekkakin. "Hän oli ollut vuosikausia soutajana Jäämerellä ja tunsi monia eri kansallisuuksia. Hänellä oli siis kokemusta uusiin kulttuureihin tutustumisesta ja pitkien matkojen liikkumisesta, mikä yhdisti häntä Itkosen kanssa", Lehtola kuvailee. Nuoran-Pekalla oli myös varsin komea talo ja hyvä elintaso. Poikansa hän oli pystynyt lähettämään opettajaseminaariin, ja myös hänellä itsellään oli kiinnostusta kirjalliseen sivistykseen.
Kaksi asiantuntijaa
Lehtola nostaa kirjassaan esiin saa-
Kirkkoherra ja gentlemanni
Itkosen veljeksistä Tuomo Itkonen oli Inarin kirkkoherra ja hyvin kiinnostunut saamelaisesta kulttuurista. Hän teki monin tavoin työtä saamelaisten hyväksi, opetteli saamen
Erkuna eli Antti Erkinpoika Palojärvi vaimonsa Annin kanssa luultavasti vasanmerkityksessä Salvasjärvellä vuonna 1942. Kuva: Siida.
ELÄKELÄINEN
Nro 3 toukokuu 2012 - 23
Tähtitaivas pimeyden yllä
Barbara Demick: Suljettu maa. Elämää Pohjois-Koreassa. Atschi! pokkari, Atena 2012. Pohjois-Koreassa on jotakin tosi hienoa, hienompaa kuin missään muualla maapallolla: tähtitaivas. Mikään liikenteen tai teollisuuden ilmansaaste ei himmennä sen loistoa. Säkenöivä taivas on kaartunut maan yllä siitä asti, kun Neuvostoliitto yli 20 vuotta sitten romahti ja sen taloudellinen tuki PohjoisKorealle loppui. Mullistukseen valmistautumattoman Pohjois-Korean huojuva talous luhistui, tehtaat pysähtyivät, satamien liikenne seisahtui. Ruoka loppui. Valot sammuivat. Maa pimeni. Satelliittien ottamissa kuvissa Pohjois-Korean kohdalla näkyy valtava musta aukko. Tuon aukon kohdalla elää 23-miljoonainen kansa. Elää miten elää, ahdistettuna ja alistettuna, rajojen sisään lukittuna. Amerikkalainen journalisti Barbara Demick nimitettiin vuonna 2001 Los Angeles Timesin kirjeenvaihtajaksi asemapaikkanaan Etelä-Korean pääkaupunki Soul ja alueenaan molemmat Koreat. Yhdysvaltalaisen toimittajan oli lähes mahdoton päästä Pohjois-Koreaan ja kun vierailu jonkin kerran onnistui, sieltä oli lähestulkoon mahdotonta uutisoida mitään. Yhteydenpito tavallisiin kansalaisiin oli kielletty, liikkuminen rajoitettu tarkoin vartioiduille muistomerkkikierroksille. Toimittajille määrättyjen "esiliinojen" tehtävänä oli varmistaa, ettei minkäänlaista luvatonta keskustelua käyty. Pohjoiskorealainen todellisuus alkoi valjeta Demickille, kun hän pääsi yhteyteen Etelä-Koreaan ja Kiinaan loikanneiden pohjoiskorealaisten kanssa. Hän kirjoitti artikkeleita pohjanaan keskustelut, joita hän seitsemän vuoden ajan kävi lähinnä Pohjois-Korean pohjoiskärjessä sijaitsevan Ch'ongjinin kaupungin alueella ja lähistöllä eläneiden loikkareiden kanssa. Noiden pakolaisten tarinoihin perustuu Suljettu maa. Teoksen eittämätön ansio onkin juuri pohjoiskorealaisten ihmisten näkökulma. Vaikka pakolaisuus sävyttää tarinoitaan, todellisuuden kuvaus tuntuu luotettavalta ja muulla tavoinhan kirjaa ei olisi voitu tehdä. la. Sosiaalisen pyramidin huipulla on valtion päämies ja hänen perheensä ja heidän allaan 51 eri luokkaa, jotka yhdistyvät kolmeksi isommaksi luokaksi. Ne ovat ydinluokka, epäilyksenalainen luokka ja vihollisluokka. Alimman luokan pohjasakka, johon arvioidaan kuuluvan noin 200 000 ihmistä eli prosentti kansasta, on pysyvästi suljettu vankileireihin. Valvontajärjestelmä perustuu inminbaneihin, joissa kussakin on noin 20 perhettä ja vaaleilla valittu johtaja yleensä keski-ikäinen nainen jonka tehtävänä on raportoida viranomaisille kaikesta poikkeavasta. Asemastaan ihminen ei voi koskaan nousta, ja "epäpuhdas verenperintö" koituu kiroukseksi aina kolmanteen polveen. sia tai itsearviointikokouksia. Kotiin rouva Sung ehti illalla yhdentoista aikaan, jolloin edessä olivat vielä ruoanlaitto ja muut kotityöt. Pohjoiskorealaisen aivopesu aloitetaan kolmivuotiaasta ja se jatkuu läpi elämän. Hänet opetetaan uskomaan, että johtaja on jumaluus, jolle hän on kiitollisuudenvelassa jokaisesta elämänsä hetkestä. Niinpä kansakunta pelästyi shokkiin asti, kun uutinen Kim Il-sungin kuolemasta levisi. Demick toteaa, että joukkosuru Suuren Johtajan tai Kim Jong-ilin, Rakastetun johtajan, kuoleman jälkeen ei ollut teeskentelyä. Ne kyyneleet ja valitus olivat aitoja; niissä purkautui sellaisten ihmisten suru ja kauhu, jotka pikkulapsista lähtien oli aivopesty uskomaan, että Suuren Johtajan ja Rakastetun johtajan olemassaolo oli heidän elämänsä elinehto. Mitä huonommin maassa meni, sitä enemmän hirmuvalta kiristi otettaan. Mutta suurta johtajaakin mahtavampi oli nälkä. Neuvostoliiton romahdus mullisti pohjoiskorealaisten elämän. Sähköt katkesivat. Vesijohtoveden tulo lakkasi. Raitiovaunut lakkasivat kulkemasta. Tehtaat pysähtyivät yksi toisensa jälkeen. Palkkoja ei maksettu, mutta töissä piti käydä. Kansalaisille tarkkojen sääntöjen mukaisesti jaettavan ruokakorin sisältö köyhtyi köyhtymistään, kunnes siinä ei ollut juuri mitään. Onnekkaimmat pystyivät pitämään pientä kasvitarhaa, vähemmän onnekkaitten oli vaellettava metsiin ja vuorille keräämään syötäviä yrttejä tai varastamaan hedelmiä kollektiivitilojen puutarhoista. Perheet hajosivat, lapset hylättiin kerjäläisiksi. Yhteiskunnan infrastruktuuri romahti ja apatia valtasi kansan. Pieni vähemmistö keplotteli lakeja uhmaten mustan pörssin varassa. Lastentarhanopettaja Mi-ran ei enää kestänyt nähdä hoidettaviensa toinen toisensa jälkeen nääntyvän nälkään. Rouva Song oli yritellyt yhtä ja toista, mustaa pörssiäkin, mutta lopulta häneltäkin meni usko.
Vapaus ei ole onnela
Souliin päätyneet eivät ole onnellisia. Vapaudessa vaikeinta on vapaus. Jos on tottunut tiukasti valvottuun elämään, jossa kaikki saadaan "jumalan" kädestä eikä pienimpiäkään omaa elämää koskevia päätöksiä voi tehdä, on vaikea oppia oman elämänsä herraksi. Demickille tarinansa kertoneet pakolaiset toivovat ennen kaikkea diktatuurin päättymistä. He haluaisivat palata maahansa rakentamaan sitä yhteiskunnaksi, jossa on mahdollista elää. Pohjois-Korean uudesta diktaattorista ei tiedetä juuri mitään. Hänen toivotaan kohentavan kansansa elämää, onhan hän nuori ja vuosikaudet käynyt koulua Sveitsissä. Pohjois-Korea on yhä yksinäisempi. Loikkareiden määrä kasvaa. Voisiko Kim Jong-un vihdoinkin olla se, joka sytyttää valot pimeään maahan? TUULA-LIINA VARIS
Maalaiskylän Romeo ja Julia
Oman tarinansa kertovat mm. nuori lastentarhanopettaja Mi-ran ja hänen rakastettunsa Jung-san, jotka seurustelivat salaa lapsesta asti eivätkä edenneet suudelmia pitemmälle. Koskaan he eivät uskaltaneet tunnustaa toisilleen, että vihasivat elämää Pohjois-Koreassa ja suunnittelivat loikkausta. Niinpä he loikkasivat erikseen, toistensa tietämättä, ja kun vihdoin tapasivat Soulissa, oli jo liian myöhäistä: Mi-ran oli naimisissa toisen miehen kanssa ja raskaana. Mi-ran ja Jung-san olivat kuin maalaiskylän Romeo ja Julia senkin takia, että Mi-ran kuului perhetaustansa takia "epäpuhtaan verenperinnön" kantajana alimpaan kastiin ja Jung-san etuoikeutettuun luokkaan. Pohjois-Koreassa vallitsee tiukka kastijako ja sen puitteissa ankara valvontajärjestelmä, joka luotiin Kim Il-sungin valtakaudel-
Mallikansalainen rouva Song
Inminbanin johtajana toimi myös rouva Song, järjestelmän mallikansalainen, joka ei koskaan asettanut kyseenalaiseksi johtajan jumaluutta ja kaikkivoipaisuutta eikä myöskään sen arjen vaatimuksia, jota joutui elämään. Rouva Songilla oli neljä lasta ja kokopäivätyö vaatetehtaan päivähoitokeskuksen kirjanpito-osastolla. Sinne hän lähti kävellen aamulla seitsemältä, mukanaan kaksi nuorinta lastaan, toinen kävellen ja toinen selkään sidottuna. Kahdeksantuntisen työpäivän jälkeen rouva Songin oli vielä osallistuttava monituntiseen ideologiseen koulutukseen, jonka lisäksi usein oli sosialistinaisten liiton tilaisuuk-
Poika ihmiskauppareitillä
Fabio Geda: Krokotiilimeri. Afgaanipoika Enaiatollah Akbarin tositarina. Suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä. Otava 2012. Afgaaniäiti vie esikoispoikansa Enaiatin kotikylästä Kandahariin, syystä jota poika ei tiedä. Ei hän tiedä ikäänsäkään, koska henkikirjoitusta ei kotiseudulla toimiteta, mutta arvelee olevansa noin kymmenvuotias. Majapaikassa äiti illalla ottaa poikansa pään käsiensä väliin, syleilee häntä erityisen hellästi ja opettaa hänelle kolme käskyä: Pysy erossa huumeista. Älä turvaudu aseisiin. Älä varasta. Aamulla äiti on poissa. Alkaa pienen pojan vuosia kestänyt, jatkuvan pelon leimaama kärsimystie. Vasta myöhemmin poika ymmärtää, että äiti ei ole hyljännyt häntä oman onnensa nojaan, vaan viemällä hänet pois vaaralliselta, talibanien hallitsemalta alueelta, halunnut pelastaa hänet elämälle. Matkallaan kohti Eurooppaa Enaiat tutustuu perusteellisesti reittiin, jolla ihmiskauppa ja orjuus kukoistavat. Kandaharista hän lähtee Pakistaniin ja onnistuu sieltä siirtymään Iranin puolelle, Kermanin, Isfahanin ja Qomin kaupunkeihin. Kaksi kertaa hän joutuu palautetuksi takaisin Afganistaniin, mutta sekin on parempi kuin joutua pahamaineisille iranilaisille vankileireille, joilla ihmisellä on kaksi vaihtoehtoa: kuolla tai tulla hulluksi. Enaiat viipyy pitkään eri kaupungeissa, koska hänen on hankittava raskaalla työllä rahat niille ihmissalakuljettajille, joiden avulla hän pystyy etenemään etapista toiseen. Pakolaisia hyväksi käyttävä pimeä rakennus- ja tehdastyö kukoistavat näissä maissa. Pakolaisista on todella hyötyä: he raatavat kellon ympäri nälkäpalkalla vaarallisissa olosuhteissa, nukkuvat työmaalla ja antavat palkkansa salakuljettajille päästäkseen eteenpäin pakomatkallaan. Kammottavimmat matkansa Enaiat tekee pyrkiessään yli äärettömän vaikeakulkuisen vuoriston Iranista Turkkiin. Moni hänen kanssaan samassa ryhmässä ollut nääntyy kuoliaaksi nälkään ja kylmään, mutta puolikuoliaaksi uupunut Enaiat päätyy kuin päätyykin Istanbuliin. Edessä on matkan toinen hengenvaarallinen vaihe: meren ylitys Kreikan puolelle. Sen osaksi uimataidoton poikaporukka tekee kalliisti ostetulla kumiveneellä yön pimeydessä ja ankarassa myrskyssä. Yhden heistä meri ahmaisee. Mutta lopulta Enaiat on Ateenassa. Sieltä hän jatkaa Italiaan ja kotiutuu lopulta Torinoon. Hän saa ystäviä ja ymmärrystä, oppii kielen, pääsee opiskelemaan. Enaiatin käy harvinaisen hyvin. Kahdeksan vuoden kuluttua siitä, kun äiti on hänet jättänyt, nuorukaiseksi varttunut Enaiat saa viimein puhelinyhteyden Afganistaniin ja äitiinsä. "Luurista kuului pelkkä henkäisy, kevyt, kostea, suolainen henkäys.--- ja tuo suola ja nuo huokaukset olivat kaikki, mitä äiti ja poika pystyivät toisilleen sanomaan ----.Olimme sillä lailla hiljaa, kunnes yhteys katkesi." Fabio Geda on Enaiatin ystävä, ja Krokotiilimeri on kirjoitettu keskustelujen pohjalta. Vetävä, jopa tuttavallisen rento kerronta syntyy ilmeisesti juuri ystävyyden ja luottamuksen ansiosta. Enaiatin tarina on hirveä, mutta hänessä on kaikki kovat kokeneen varmuutta, iloa ja suunnattomasti tulevaisuudenuskoa. Hiukan häiritsee liiankin auvoinen kuva elämästä uudessa kotimaassa. Italian maine pakolaisten vastaanottajana ei ole ihan moitteeton. Voiko sen byrokratia olla näin joustava ja huolehtiva, voiko Italiassa tosiaan olla näin paljon näin mutkattomasti tuntematonta pakolaista auttavia ihmisiä? että kansainvälisin sopimuksin ja humaanin käytännön avulla tehdään ihmiskauppa tarpeettomaksi ja kannattamattomaksi. Merkkejä tällaisesta kehityksestä ei ole, ei Euroopassakaan, jossa monet maat ovat kiristäneet maahanmuuttopolitiikkaansa ja yhä useammissa maissa (myös Suomessa) rasismi ja muukalaisviha nostavat päätään. Maailman pakolaisvirrat eivät vihan voimalla tyrehdy. Suomessa puhutaan tällä hetkellä äidinkielenä noin 150 eri kieltä. Me olemme jo monikulttuurinen maa, peruuttamattomasti. Paluuta johonkin "puhtaaseen" suomalaiseen monokulttuuriin ei ole. Tämän faktan pohjalta on suomalaista yhteiskuntaa ruvettava kehittämään kansainvälisen yhteisön jäsenenä, jolla on globaalit velvoitteensa. Yksin maailmassa selviämään joutuvia pakolaislapsia on miljoonin. Enaiatollah Akbar on heistä yksi häneen kannattaa tutustua.
Ihmiskauppa on valtava bisnes
Krokotiilimeressä osoitetaan yhden lapsen kokemuksen kautta meille kovakorvaisille ja kovasydämisille länsimaalaisille, mikä maailmanlaajuinen jättibisnes ihmiskauppa on, miten hädänalaisista hädänalaisimpien hyväksikäyttö muodostaa kokonaisen oman taloutensa joka välillisesti hyödyntää myös kansantalouksia niissä valtioissa, joiden kautta pakoreitit kulkevat ja joissa on muodostunut vakiintuneita pimeän työn markkinoita. Niin kauan kuin hyödyt pakolaisuudesta ovat näin mittavat, eikä uhreista piitata, ihmiskauppaa ei koskaan saada loppumaan. Se saadaan kuriin ainoastaan siten, että vastaanottavat maat kehittävät pakolaispolitiikkaansa,
TUULA-LIINA VARIS
24 - Nro 3 toukokuu 2004
ELÄKELÄINEN
Amsterdamissa monikulttuurisuus näkyy, kuuluu ja tuoksuu
Teemme yhdessä -hankeen koordinaattori Eva Rönkkö osallistui ENIEC-verkoston vuosikokoukseen Amsterdamissa ja tutustui monikulttuurisuustoimintaan kaupungissa. Hollantia on pidetty monikulttuurisuuden mallimaana, mutta ongelmansa on sielläkin, kertoo Eva Rönkkö matkakertomuksessaan.
ENIEC verkosto yhdistää noin 120 ihmistä 14 maasta, joiden tavoite on olla tueksi vieraskielisille ikäihmisille omissa maissaan. ENIEC on lyhennys nimestä European Network on Intercultural Elderly Care ja se tarkoittaa kulttuurienvälisen vanhusten hoidon Euroopan verkostoa. Suomesta verkostoon kuuluu ikämaahanmuuttajien kanssa työskenteleviä Helsingin kaupungilta sosiaalivirastosta ja Kontulan palvelutalolta, Vanhustyön Keskusliitosta ja Eläkeläiset ry:stä, yhteensä viisi henkilöä. Verkoston jäseneksi voi liittyä kuka tahansa, joka halua edistää vieraskielisten ikäihmisten hyvinvointia arjessa. Verkoston vuosikokoontumisten tavoite on tutustua kokoontumiskaupungin ja maan monikulttuuristen ikäihmisten tilanteeseen ja työhön jota niiden ikäihmisten hyvinvoinnin eteen tehdään. Tavoite on myös saada järjestäjäkaupungin päättäjät huomioimaan tämäsyrjäytymisvaarassa oleva ryhmä o ja hyödyntämään eri maista tulevien ihmisten osaamista. Yleensä järjestäjäkaupungit ovat rahallisesti merkittävästi tukenneet kolmepäiväistä kokoontumista.
Luentojen välillä kiinalainen eläkeläinen NOOM -yhdistyksestä veti kokousvieraille tai chi -harjoituksia. tajat vanhenevat, heidän ongelmansa ovat erilaiset kun jälleenrakennuskauden aikana tulleilla ovat nyt. ten ikäihmisten yhdistyksien verkostosta NOOM (Network of Organizations of Older Migrants). NOOM-yhdistys tarjoa aktiivisille ikämaahanmuuttajille mahdollisuuden olla osallinen yhteiskunnassa ja käyttää elämänkokemusta ja osaamista toisten ikäihmisten hyväksi. Hollannin yhteiskunta ei vielä tarpeeksi tunnistaavieraskielisten eläkeläisten osaamista, erilaisuudesta tsyntyvää voimavaraa ja päästä heitä osalliseksi yhteiskunnallisessa toiminnassa, sanoi Freddy May. Myös hallituksen toimintaa arvostyeltiin puheenvuoroissa. Monia hyviä käytäntöjä on hajotettu ja vaikka ministeriöissä ymmärretään ja välitetään maahanmuuttajista, on nykyinen poliittinen ilmapiiri sellainen että poliitikkoja varotaan. Se estää hyvien käytäntöjen toteuttamista. Esimerkiksi tulkkipalveluja on vaikeampi käyttää. Maahanmuuttajayhdistysten verkoston tavoite on voimannuttaa ikämaahanmuuttajia, tarjota heille tekemisen paikkoja sekä muuttaa hoitoalaavuorovaikutteisemmaksi niin, että otetaan huomioon eri maista tulleiden vanhusten tarpeita heidän omista lähtökohdistaan. Vaikka NOOM-verkosto on pieni yhdistys, yhteistyö isojen kantaväestön toimijoiden kanssa tuo tulosta. Yhdistyksessä tuotettiin äskettäin video turkkilaisesta ja surinamilaisesta perheestä, jossa sairastetaan dementiaa. Video kertoo vieraskielisille perheille, mikä on muistisairaus ja miten dementiaan sairastunutta voi hoitaa. Se on myös työväline terveydenhoitohenkilökunnalle. Vieraskielisten hollantilaisten ikäihmisten lähtökohdat ja tarpeet terveydenhoidossa hoitoala ei tunnistaa ikämaahanmuuttajien tarpeita Ikämaahanmuuttajien taloustilanne on heikompi kuin hollantilaisilla ikäihmisillä keskimäärin. Lisäksi matala koulutus ja korkea stressi (kielitaito, pakolaistausta ym.) johtavat siihen, että naisilla on 16 vuotta aikaisemmin terveysongelmia ja elinikä on 46 vuotta lyhyempi.
Hoiva ja hoito kulttuuriherkiksi
Monelle toisesta kulttuurista tulleelle terveyskäsitykset ovat uusia. Monesta pitkäaikaissairaudesta ei ole kuultu, esimerkiksi dementiaa katsotaan uuden kotimaan "syyksi", koska omassa maassa sellaisesta sairautta ei tunneta. Sairauksiin liittyy uskomuksija niitä pidetään seurauksina oman elämän tapahtumista. Lähi-idässä tunnetaan "pahalla silmällä" katsominen, niin että katsottu sairastuu. Sairauksia kyllä hoidetaan , mutta terveyttä ei osata hoitaa. Perheissä on paljon epävirallisia omaishoitajia ja heitä olisi tarve tukea enemmän, jotta hoito olisi oikea. Perhesiteet ovat usein vahvat mutta muu verkosto heikko ja hoitajat riippuvaisia. Ei ole ketään. jonka kanssa jakaa hoitokokemuksia, miten suhtautua kroonisiin sairauksiin eikä tunneta potilaan eikä omaa asemaa asiakkaina. Masennusta ikämaahanmuuttajilla on paljon ja se on erilaista kun syntyhollannintilaisilla. Sitä esiintyy lähes 40 prosentilla. Pienten tulojen lisäksi masennukseen vaikuttavat syrjintä ja rasismikokemukset, huonompi terveys, huono työnsaanti ja kielitaito. Ratkaisuksi ongelmiin NOOM verkostossa nähdään kulttuuriherkkä hoitotyö, jossa empatia hoidettavan omaa kulttuuria kohtaan on läsnä, asenteet ja aito kunnioitus kohdallaan. Se vaatii hoitohenkilökunnan koulutusta sekä maahanmuuttajataustaisten nuorten kouluttamista hoitoalalle. Jotta nuoret maahanmuuttajataustaiset työnte-
Yhdessä jos mahdollista, erikseen jos tarpeen
ENIEC -verkoston seminaarissa ikämaahanmuuttajien tarpeita ja ilmapiiriä Hollannissa avasi Freddy May, maahanmuuttajataustais-
Siirtomaavallan ja jälleenrakennuksen perua
Hollannissa on merkittävästi siirtotyöläisiä toisen maailmasodan jäljkeiseltä jälleenrakentamiskaudelta. He ovat nyt eläkeiässä. Hollannissa uskottiin vierastyöläisten palavaan kotimaahan mutta perhesiteet, kiinnittyminen uuteen yhteiskuntaan sekä vaikeudet kotimaassa estävät palamisen. Vierastyöläisiä tuli Hollantiin Turkista ja Marokosta 80 -luvulla ymmärrettiin, että vierastyöläiset eivät palaa kotimaahan ja politiikassa alettiin monikulttuurisuutta ottamaan huomioon. Vierastyöläisten lisäksi Hollantiin on muuttanut siirtomaanvallan loputtua 1975 noin 100 000 ihmistä Surinameista ja Antilleilta. Viime aikana ikäpakolaisia on tullut Jugoslaviasta, entisestä Neuvostoliitosta, Lähi-idästä, Pohjois-Afrikasta ja Afganistanista. Vuonna 2005 oli yli 55-vuotiaita vieraskielisiä ikäihmisiä 201 500 ja vuoteen mennessä 2015 heitä arvioidaan olevaan noin 360 000. Kun toisen polven maahanmuut-
Polkupyörä on suosittu kulkuväline Amsterdamissa.
ELÄKELÄINEN
Nro 3 toukokuu 2012 - 25
kijät pysyisivät hoitoalalla, täytyy kehittää kulttuuriherkkiä palveluja, ei maahanmuuttajapalveluja erikseen.
Martinniemessä juhlittiin yhdistystä työosuuskunnan täpötäydessä talossa
Martinniemen Eläkeläiset ry juhli 50-vuotista taivaltaan sunnuntaina 22.4 Haukiputaan Heiton perinteikkäällä Työosuuskunnan talolla. Juhlakutsun oli kuullut yli 200 osaanottajaa, joten talo oli täynnä onnittelijoita ja vieraita, joista mainittakoon Haukiputaan kunnavaltuuston puheenjohtaja Matti Roivainen sekä kansanedustaja Risto Kalliorinne, joka toi samalla terveiset ja onnittelut kulttuuriministeri Paavo Arhinmäeltä juhlivalle yhdistykselle. Juhlapuheen piti Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja ministeri Kalevi Kivistö. Puheessaan Kivistö käsitteli seikkaperäisesti nyt valmisteilla olevaa vanhuspalvelulakia, sen mahdollisia vaikutuksia ja lakiesityksessä olevia aukkokohtia, joihin pyritään vaikuttamaan vielä ennen lain saamaa lopullista sisältöä. Kulttuuripitoisen ohjelman lopuksi puheenjohtaja Kivistö luovutti yhdistyksen ansioituneille jäsenille Eläkeläiset ry:n kultaisen ansiomerkin. Juhlan päätteeksi laulettiin yhdessä erojaislaulu ja kotimatka saattoi alkaa, paitsi niille tanssihalukkaille, jotka halusivat pyörähdellä vielä orkesterin tahdissa. Juhlien jälkeenkin me muistelemme sitä pitkää kehityskaarta, joka on johtanut Martinniemen Eläkeläiset ry:n syntyyn. Ja näinhän se kävi: Martinniemessäkin eläköityvien ihmisten toimeentulo eläkkeelle jäämisen jälkeen askarrutti, kuten muuallakin, varsinkin sotien jälkeisessä inflaatio-devalvaatio kehityksessä, jolloin tapahtui nopeita pudotuksia tulotasossa.
Kohtaamiskeskuksia ja hoivakoteja
Länsi-Amsterdamissa on Hollannin ensimmäinen monikulttuurinen kohtaamiskeskus Hudsonhof. Se sijaitsee maahanmuuttajien suosimalla asuinalueella. Keskuksessa tarjotaan neuvontaa, tukea, tietoa, hoitoa sekä kieliopetusta. Siellä on käynnissä myös muistihanke elämän tarinat. Keskuksen avajaisissa oli läsnä Hollannin kuningatar ja sitä rahoitetaan kaupungin tuella. Kaakkois-Amsterdamissa avattiin kymmenen vuoden työn tuloksena vuonna 2006 kiinalaisten ikäihmisten hoitokoti. Hoitokodin tunnuslause on: Koti jossa eletään harmoniassa. Hoitokodin perustamisen takana on kiinalaisten vapaaehtoistyön järjestö Tung Lok. Hoitokodissa myös tuetaan kotona asuvia vanhempia kiinalaisia ja toiminnassa on paljon vapaehtoisia mukana. Avustusten leikkaaminen on lisännyt painetta vapaehtoisttyöhön. ENIEC-verkoston jäsen Deniz Özkanli perusti monikulttuurisen hoitokodin Sêfkat. Hoitokoti sai alkuunsa tarpeesta järjestää dementia sairastaville turkkilaisille hoitoa. Rakennuksen sisustuksessa on huomioidu turkkilainen kulttuuri, asukkaille tarjotaan halal-lihaa sekä turkkilaista teetä. Asukkaat saavat pelata kotimaasta tuttuja lautapelejä ja rukoilla pienessä moskeijassa. Länsi-Amsterdamissa avattiin kaupungin tuella pakolaisten ylläpitämä kohtaamispaikka " De Wereldpand". Kuusi vuotta keskuksen toimintaa on opettanut pakolaistaustaisia työntekijöitä organisoimaan toimintaa ja tukemssn uusia pakolaisia. Keskuksessa ovat nuoremmat ja vanhemmat maahanmuuttajat yhdessä. Neuvonnan ja avun lisäksi järjestetään juhlia sekä opitaan kieltä ja atk-taitoja. Keskuksessa on monta toimistotilaa, joita maahanmuuttajayhdistykset voivat käyttää yhdistystoiminnassaan. Tilat ovat kauniiksi ja värikkäikti suunnitelleet kaupungin tunnetut arkkitehdit ja niitä ylläpidetään kaupungin avustuksella. Keskuksessa oli ENIEC-ryhmää vastaanottamassa työntekijöitä Eritreasta, Somaliasta, Afganistanista, Iranista ja Etiopiasta. Neljä heistä oli itsekin ikäihmisiä. Monissa keskusteluissa paikallisten ikämaahanmuuttajien kanssa huomasi että riippumatta siitä, mistä maasta keskustelukumppani oli kotoisiin, hänellä oli vahva tunne siitä että hän on hollantilainen.
Puhujia ja muuta juhlakansaa Työosuuskunnan perinteikkäässä talossa. Kansaneläke ei antanut riittävää toimeentuloturvaa. Samaan aikaan muuallakin maassamme oli samanlaisia keskustelukerhoja, jotka perustivat erillisiä yhdistyksiä ajamaan eläkeläisten asiaa. Perustettiin ensimmäiset eläkeläisten omat yhdistykset ja näille perustettiin keskusjärjestöksi Eläkeläiset ry. Niinpä Martinniemessäkin, jossa eräät valveutuneet henkilöt, joista mainittakoon mm. Katri Ojala, Saimi Hirvelä, Elsa Arvola, Hjalmar Hirvelä, Janne Ilvesviita, Erkki Altt sekä useat muut, ryhtyivät kokoontumaan erikseen eläkeläisten asioiden merkeissä. Muualtakin saatiin virikkeiyä, varsinkin kun saatiin tietää muun muassa oululaisten perustamasta Eläkeläiset ry:n alaisesta eläkeläisosastosta, josta saatiinkin auliisti neuvoja ja apua uuden yhdistyksen perustamiselle. Niin päätettiin viimein irrottautua muiden yhdistysten kahvikerhoista ja perustaa oma eläkeläisten yhdistys, Martinniemen Eläkeläiset ry, alueen eläkeläisiä varten. Kokoonnuttiin entisen lastausrenkaan talolle ja pidettiin perustava kokous, jonka yksimielisellä päätöksellä perustettiin eläkeläisyhdistys, joka liitettiin valtakunnalliseen keskusjärjestöön, Eläkeläiset ry:hyn. Yhdistys päätetään ilmoittaa yhdistysrekisteriin, kunhan sen säännöt saadaan hyväksytettyä ja toiminta pääsee täydellä alkamaan. Ollaan taas kehityksen eturintamassa Tätä me nyt juhlimme Martinniemessä, uuden Suur-Oulun pohjoisella alueella.
Pentti Pussinen
Säynätsalon Eläkeläiset ry:ltä avoin kirje perusturvalautakunnalle
Terveysaseman lopettaminen ja omalääkäreistä luopuminen ei tuo säästöjä
Säynätsalon Eläkeläiset ry:n jäsenkokouksessa 16.4 2012 keskusteltiin terveydenhuollon toimialajohtajan Jarmo J. Kosken esille tuomista seikoista terveydenhuollon heikentämiseksi Säynätsalossa. Paheksumme suunnitelmia, jotka kaikilta osin heikentävät palveluja, varsinkin kun lausunnossa pyritään tasa-arvoistamaan palvelujen tarjontaa koko kaupungin alueella Usean vuoden ajan terveydenhuollon johto on pitänyt Säynätsalon terveysasemaa syyllisenä kaupungin huonoon taloudelliseen tilaan. Terveydenhuoltojaoston puheenjohtaja pitää Säynätsalon terveysaseman lakkautuksen tuomia säästöjä minimaallisina. Siirto Kyllön terveysasemalle mielestämme lisää kustannuksia, eikä varmastikaan vuonna 2017 tai 2018 valmistuvaan sairaalaan siirto tule sen edullisemmaksi.Tasaarvoon pyrkiminen on tuulesta temmattu väite. Mitä tasa-arvoa on se, että me säynätsalolaiset joudumme maksamaan jo bussikyydistä suuremman maksun kuin kantakaupunkilaiset. Selostus tästä suunitelmasta oli 12.4. ilmestyneessä Keskisuomalaisessa. Perjantaina 13.4. ilmestyneessä lehdessä oli jälleen Jarmo J. Kosken suunnitelma omalääkärikäytännön purkamisesta. Miksi? Eivätkö esimerkiksi Säynätsalon erinomaiset lääkärit olekaan täyspäiväisesti työllistettyjä. Omalääkärijärjestelmä on parasta, mitä terveydenhuollossa on jäljellä. Pitääkö sekin poistaa ja sellaisella kiireellä, että jo ensi vuoden alusta se olisi poistettu. Ja jälleen nousi esille Säynätsalon terveysaseman lakkauttaminen. Tässäkin asiassa lautakunnan puheenjohtaja pitää säästöjä olemattomina. Ehdotamme yhdeksi säästökohteeksi palvelusetelijärjestelmän poistamista. Vai tuoko se säästöjä, että terveyskeskuksen oma hammaslääkäri kutsuu potilaita tarkastukseen ja jos vikoja löytyy, niin palvelusetelin avulla ne voidaan korjata. Terveyskeskuksen oma hammaslääkäri ei ennätä korjaamaan vikoja, koska täytyy löytää useita kohteita yksityislääkäriaseman työllistämiseksi. Onko säästöä esimerkiksi se, että palkattu oma lääkäri tutkii, sitten lähetetään 302 euron seteli sekä neljän firman nimet, joihin voi mennä hampaitaan hoidattamaan Näiden neljän hammaslääkäriaseman joukossa ei ole yhtään paikallista hammaslääkäriyrittäjää Siellä sitten vajaan tunnin jälkeen potilas maksaa 121 euroa. Ymmärryksemme mukaan ainoa hyötyjä on tämä mahdollisesti ulkomaalaisten omistuksessa oleva hammasasema. Häviäjiä ovat asiakkaat. Ensin he maksavat veroja ja sen jälkeen kohtuuttomia palkkioita hoidosta.
Teksti ja kuvat: EVA RÖNKKÖ
Säynätsalossa 16.4.2012 Toivo Heinonen sihteeri
26 - Nro 3 toukokuu 2012
ELÄKELÄINEN
Pudasjärvellä on kivaa olla pilkillä, kun saa kalaa!
Pudasjärvellä olivat jälleen Eläkeläiset ry:n Jokilaaksojen alueen pilkkimestaruuskilpailut. Pudasjärvi on osa Iijokea ja otollinen pilkkijöille ja se näkyy voittajien kalamäärissä. Kokonaissaaliskin oli mahtava pikkukalaa kerrakseen. Palkintojenjakokin kesti vaikka kuinka kauan, kun kaikille riitti asiallisen hyviä palkintoja. Ankaran tuulen tuoma pikkusievä räntäsade yli järven pani kaikki pilkkijät istumaan selkä samaan suuntaan, mutta urheasti kaikki kestivät kolmen tunnin kilpailuajan. Sietokykyä lisäsi runsas kalantulo, rantanuotiolla lämmittelevät seuraajat näkivät kilpailijoiden lakkaamatta irrottavan kalaa pilkeistään. Pudasjärven Eläkeläiset ry:n puuhakas jäsenjoukko toteutti perinteisen pilkkikisan jälleen kokeneesti. Osanottajajoukko oli nyt suurempi kuin edellisvuonna. Tarjolla oli kahvia, kuumaa makkaraa, pikku arvontaa, hanurimusiikkia ja muuta ajanvietettä seuraajille. Innokkaat pilkkijät kannustajineen tilasivat ensi talveksi paremman sään ja vieläkin suuremman osanottajajoukon. Teksti ja kuvat Veikko Meriläinen Keskimäärin kalat olivat kooltaan pieniä, mutta niitä oli paljon.
Rytikarissa ulkoilupäivä
Voiko kevätsää enempää helliä ulkoilijoita? Yöllä oli ollut pakkasta, joten hankikanto oli aamulla mitä mainioin. Rytikariin työväentaloon astuessa kaikilla varmaan rupesi kahvihammasta pakottamaan, sillä sellaiset ruoksut tulivat vastaan. Kahvin jälkeen oli hyvä siirtyä jäälle kokeilemaan tandehiihtoa, josta myös kilpailtiin. Matka oli miehille ja naisille sama, noin 200 metriä. Sepä ei ollutkaan kaikille ihan helpointa. Voiton veivät Valma Kaniin ja Raili Ranta. Tarkkuutta vaati myös pallonheitto ämpäriin. Voitto meni tasatuloksella Valma Kaniinille ja Armas Rannalle. Tikkakisassa sentään oli sarjat naisille ja miehille. Naisissa voitti Helli Torkell ja miehissä Lauri Jokilahti. Nälkähän siinä jo tulikin, joten tuoksu ohjasi makkarapaikalle, jossa makkaramestareina toimivat Risto Mononen ja Erkki Kusmin. Nämä ulkoilupäivät ovat jo perinne ja onhan tämä mukavaa kesän odotusta. Mirja Paavola
Heikki Dianoff ja Lauri Jokilahti kärsivät kisassa sauvarikon.
Julkisuudelta säilynyt mainio kesäkohde
Kokkola kehuu olevansa matkailijan aarrearkku
Kokkola on yksi Suomen parhaiten julkisuudelta säilyneitä aitoja matkailun helmiä. Satunnaiselle matkailijalle kaupunki onkin todellinen aarrearkku, johon kannattaa syventyä. Kokkola on kaupunki, jossa historia ja vuosisataiset kaupunkirakenteen kerrostumat ovat hyvin esillä. Kokkola tarjoaakin paljon nähtävää ja koettavaa historiasta ja kulttuurista kiinnostuneelle. mitukset joka kesä. Senioriryhmien kohteena Tankar on suosittu. Hylkeenpyyntimuseo on avoinna vapaasti. Cafe Tankarissa nautitaan saaren perinteinen lohikeitto. Majatalo Tankar Inn on ilmeisesti Suomen ainut majakkasaarella oleva retkeilymaja.
Vahva musiikkikaupunki
Kokkolan Oopperakesä 31.5.9.6.2012 tarjoaa uutuuden, HeinzJuhani Hofmannin "Ahti Karjalainen elämä, Kekkonen ja teot" 6 esitystä Kokkolan kaupunginteatterissa ja lisäksi monipuolisen konserttiohjelmiston. Kansainvälisestikin tunnetun Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin perinteinen kesäillan konsertti on 3.7.2012 klo 20.00 Kaarlelan keskiaikaisessa kirkossa. Kevyttä musiikkia tarjoaa 28.6.-1.7.2012 Mustakari in Memories ja Tankarin majakkasaarella on 7.-8.7.2012 kevyen musiikin tapahtuma. Lohtajan XXXIV Kirkkomusiikkijuhlat järjestetään 29.7.-5.8.2012. Lisätietoja ja matkapaketteja ryhmille voi kysyä Kokkolan Matkailu Oy:stä, www.visitkokkola.fi Sähköposti: tourism@kokkola.fi .puh. 044-780 9712, 044-7809 713
Neristan, idylli keskellä Kokkolaa
Kokkolan vanhakaupunki Neristan on yksi maamme laajimpia, hyvin säilyneitä puukaupunkeja ja vakiinnuttanut asemansa elävänä kulttuurihistoriallisena alueena. Tämä 12 korttelia käsittävä vanha puutalokaupunginosa on säilynyt aitona, asuttuna miljöönä. Neristanissa voi tehdä kävelyretken oppaan johdolla tai omatoimisesti "Neristan askel askeleelta" esitteen avulla. Kesäkeskiviikkoisin järjestetään Mannerheiminaukiolta lähteviä 12 tunnin Neristan-promenadeja. Museokohteita Kokkolassa on kymmeniä, joista mainittakoon K.H.Renlundin taidemuseo ja Luontokokoelma Kieppi ja Mine-
Tankarin kesäravintolan terassilla on hyvä pysähtyä taukokahveille. raalikokoelma. Karun kaunis Tankarin majakkasaari on yksi maamme monipuolisimpia majakkasaaria. Se sijaitsee Kokkolasta 17 km luoteeseen ulkosaaristossa. Kokkolan Matkustajasatamasta Meripuistosta, Kokkola Campingin viereltä pääsee kesällä päivittäin reittiristeilyillä Tankariin 1,5 tunnissa. Tankarin majakka (v. 1889) on avoinna yleisölle nk. majakkapäivinä. Tankarin kirkossa (v. 1754) järjestetään hartaushetkiä, musiikkituokioita ja muutamat vihkitoi-
ELÄKELÄINEN
Nro 3 toukokuu 2012 - 27
Hankikarkeloissa Kuhmon Kelolla yli 300 osanottajaa
Kelon sali täyttyi iloisista vieraista. Perinteiset eläkeläisten Hankikarkelot kokosi Kuhmon Kelolle yli 300 osanottajaa ympäri Kainuuta ja Pohjois-Karjalaa. Eläkeläisiä oli tullut viidellä linja-autolla ja Kelon ympäristö täyttyi myös henkilöautoista. Kelo oli saanut sisälleen iloista hankikarkeloväkeä. Tunnelma oli leppoisa tuttujen tavatessa ja puheensorina täytti salin. Hankikarkelon ohjelma koostui pääosin lauluista, tansseista ja sketseistä, mutta ohjelmassa oli myös puheenvuoroja eläkeläisiä koskettavista ajankohtaisista asioista. Kuhmon Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Eino Määttä toivotti juhlaväen tervetulleeksi Kuhmoon. Hän kertoi, että ensi vuosi onkin juhlavuosi, kun yhdistys täyttää 50 vuotta. Kainuun Maakunta -kuntayhtymän sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen Raili Tervo tervehdyksessään korosti juhlaväelle, että olette kansakuntamsaan yhteistyön merkitystä paikallisessa edunvalvonnassa eläkeläisjärjestöjen kesken. Päivittäin kuulemme, että meitä eläkeläisiä on niin paljon. Se välillä masentaa. Emmekö ole ansainneet eläkettämme, kysyi Hilkka Pulkkinen juhlapuheessaan. Sotkamosta hankikarkeloihin saapui Kalevi Lukkari. Olen luonteeltani iloinen ja haluan olla mukana eläkeläistoiminnassa. Mieli pysyy paljon virkeämpänä, kun saa olla muiden seurassa, kertoi yli 80-vuotias Kalevi Lukkari. Hankikarkelot päättyivät tansseihin. Tanssiväkeä viihdyttivät Leila Kinnunen Veikko Määtän säestyksellä.
Eläkeläiset ry:n varapuheenjohtaja Hilkka Pulkkinen. me suuri potentiaalinen voimavara ja vireä omaehtoisesti toimiva ryhmä. Hän kannusti liikkumaan aktiivisesti ja omaa kuntoa ylläpitämällä pystyy asumaan kotona pitempään. Eläkeläiset ry:n varapuheenjohtaja Hilkka Pulkkinen korosti juhlapuhees-
Sotkamolaisen Kalevi Lukkarin mielestä muiden ihmisten seurassa mieli pysyy virkeämpänä.
Kuvat ja teksti: ANJA PULKKINEN
Lieksa voitti Nurmeksen 2 grammalla PohjoisKarjalan pilkkikisoissa
Pohjois-Karjalan aluejärjestön pilkkimestaruudet ratkottiin 6.4. Polvijärven Verkkolammella. Osanottajia oli 27, joista 8 oli naisten sarjassa. Eniten kaloja sai miesten sarjan voittaja Nurmeksen Simo Huttunen, 945 g. Toiseksi suurin saalis oli naisten sarjan voittajalla Uimaharjun Ilma Niemisellä 885 g. Joukkuekilpailusta tuli todellinen hegemoniaottelu Lieksan ja Nurmeksen välillä. Digitaalinen tarkkuusvaaka osoitti Lieksan joukkueen tulokseksi 1872 g. ja Nurmeksen tulokseksi 1870 g. Siis eroa oli 2 grammaa. Kolmas oli Uimaharju 1739 g. ja neljäs Joensuu 1422 g. Naiset:1) Ilma Nieminen, Uimaharju, 885, 2) Irja Puumalainen, Lieksa, 740, 3) Aune Ollilainen. Nurmes, 236, 4) Anneli Tuure, Joensuu, 162. Miehet: 1) Simo Huttunen, Nurmes, 945, 2) Aarne Juuti, Lieksa, 830, 3) Veikko Kinnunen, Joensuu, 635, 4) Martti Aspelund, Joensuu, 625, 5) Erkko Ignatius, Nurmes, 535, 6) Erkki Manninen, Uimaharju, 530. Ossi Haatainen
Teuvo Oinonen oli yksi innokkaista pilkkijöistä.
Rovaniemen ryhmä kiittää Oulun tanssikurssista
Ohjelmakokonaisuuden Sinikka on koostanut. / Tapanipa hanurillaan soitti soinnut somimmat. / Sinikalle suuri kiitos, Tapanille samanmoinen Tanssit tulee idästä ja lännestä sekä valssi vielä Oulusta. / Tämä sarja tanssitaan vuoden päästä kesällä, kun Eläkeläiset ry:n väki käy kesäjuhlaa viettämään. Viikonloppu vierähti, opit ohjeet mukanaan / kaikki lähti kotiinpäin harjoituksia jatkamaan. Jos ryhmälle tulee ongelma, silloin soitto Sinikalle / solmut taas aukeaa ja tanssi jatkuu jatkuu vaan. Rovaniemen ryhmältä kiitos teille kaikille.
Kaarina Kapraali
28 - Nro 3 toukokuu 2012
ELÄKELÄINEN
Syksyn 2012 alustava koulutuskalenteri kurssit Kuntorannassa
Kansantanssin ohjelmistokurssi (4 vrk) 27.8.-31.8.
Oulun kesäpäiväohjelmat ja muuta mukavaa. ILMOITTAUTUMINEN 29.6. MENNESSÄ
Oikeus arvokkaaseen ikääntymiseen (2 vrk) 31.10-2.11.
Kansalaisvaikuttamisen ja edunvalvonnan kurssi eläkeläisille; kurssin yhteydessä vanhusneuvostojen jäsenten neuvottelupäivät
Liikuntaryhmien ohjaajakurssi (4 vrk) 1.-5.10.
Oulun kesäpäiväohjelmat ja monipuolisesti muuta musiikki- ja kuntoliikuntaa. Uusille ja vanhoille liikuntaryhmien ohjaajille.
Yhdistystoiminnan jatkokurssi (4 vrk) 12.-16.11.
Lisää osaamista kaikille yhdistysten johtokuntien jäsenille ja muille kiinnostuneille. Sopii peruskurssin käyneille tai yhdistystoiminnassa jonkin verran kokeneille.
Musiikkikurssi laulajille ja soittajille (4 vrk) 1.-5.10.
Oulun kesäpäiväohjelmat ja muuta musisointia. Yksin- ja kuorolaulajille sekä säestäjille ja orkestereille.
Yhdistyksen taloudenhoidon jatkokurssi (4 vrk) 12.-16.11.
Taloustaitojen täydennystä, vastauksia kysymyksiin, tietokone avuksi kirjanpitoon; sopii peruskurssin käyneille tai muuten taloudenhoidon perusteet osaaville. Ilmoitamme tarkemmat tiedot Kuntorannan kursseista sekä tiedot alueellisista kursseista myöhemmin.
Suuri manifestipaja askartelijoille, esiintyjille ja sanailijoille (3 vrk) 15.-18.10.
Näyttävän mielenosoituskulkueen suunnittelu ja rekvisiitan askartelu Oulun kesäpäiville. Maalaamme banderolleja, erilaista rekvisiittaa ja askartemme värikkäitä esineitä kukista lintuihin. Suunnittelemme iskulauseita ja harjoittelemme draamallisia protestiesityksiä.
Kursseille ilmoittautuminen
Kursseille ilmoittaudutaan kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä, viimeistään kuukautta ennen kurssia, osoitteeseen Eläkeläiset ry; Tuija Aali, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpostitse: tuija.aali@elakelaiset.fi Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/sähköiset lomakkeet/kurssihakemus Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puoli- vai täysihoidon.
Matkavastaavien opinto- ja neuvottelupäivät (3 vrk) 15.-18.10.
Kesäpäivät ja muita matkoja.
Atk-vertaisohjaajien kurssi (2 vrk) 22.-24.10.
Vahvistusta niille, jotka osaavat jo aika paljon ja jotka haluavat tukea toisia tietokoneen käytössä: tekstinkäsittely-, esitys- ja laskentaohjelmia sekä internetin käyttöä.
Kotisivukurssi (3 vrk) 24.-27.10.
Laadimme helppokäyttöiset kotisivut yhdistykselle. Kurssi edellyttää atk:n perustaitoja.
Kurssituki
Pienet ja vähävaraiset yhdistykset voivat hakea kurssitukea, joka kattaa puolet kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä. Kurssikalenteriin voi tulla vielä muutoksia. Kalenteri julkaistaan myös Eläkeläinen-lehdessä, josta näkee mahdolliset muutokset. Alueellisista kursseista ilmoitetaan myöhemmin. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussihteeri Tiina Rajalalta, puh. 020 743 3617 tai 040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSLopintokeskuksen kanssa.
Digikamerakurssi (2 vrk) 31.10.-2.11.
Digikuvauksen perusteet. Sopii vasta-alkajille mutta edellyttää atk:n perustaitoja.
Senioritanssikurssi (2 vrk) 31.10.-2.11.
Senioritanssiryhmien ohjaajille. Harjoittelemme esitettävän ohjelman Oulun kesäpäiville.
Kesäpäiväkulkueen värit valittu, nyt iskulauseita keksimään, suuri manifestipaja Kuntorannassa 15.18.10.
Kesäpäivien 2013 kulkueessa julistetaan monin tavoin oikeutta arvokkaaseen ikääntymiseen
Vuonna 2013 Oulussa järjestettävistä kesäpäivistä ja erityisesti sen kulkueesta tehdään manifesti, julistus, joka kertoo oikeudesta arvokkaaseen ikääntymiseen ja puolustaa sitä. Kulkueen valmistelussa tarvittavien taitojen oppimiseksi Eläkeläiset ry järjestää 15.18.10 Kuntorannassa suuren manifestipajan. Pajassa muotoillaan nasevia iskulauseita, luodaan kulkueelle näyttävä ulkonäkö ja kulkue-esityksiä, ideoitaan ja tehdään banderolleja ja kylttejä sekä kulkuerekvisiittaa, kuten kukkia, päähineitä ja perhosia. Luotuja malleja käytetään yhdistysten kerhoissa. Ideoita voi käyttää muuhunkin, vaikkapa käsityömyyjäisiin. Manifestipajan vetäjinä toimivat teatteri-ilmaisun ohjaaja Hilkka Hyttinen, ohjaustoiminnan artenomi Terhi Martikainen sekä askartelunohjaaja Sisko Rönkkö. Kolmen vuorokauden kurssin hinta on puolihoidossa 215 euroa ja täysihoidossa 255 euroa. hyvän arjen edellytyksinä, Eläkeläiset ry elävää kansalaistoimintaa Ehdotukset huudettaviksi iskulauseiksi pyydämme lähettämään 28.9.2012 mennessä osoitteeseen Eläkeläiset ry/Mäki, Mechelininkatu 20, 00100 Helsinki tai anu.maki@elakelaiset.fi Vihreä: Savo, Kaakkois-Suomi, Oranssi: Uusimaa, Helsinki, Etelä-Häme Näitä värejä käyttäen pyydämme 1. Valmistamaan kukkasen, perhosen tai linnun jokaiselle kulkueeseen osallistujalle. Ohut puuvarsi on noin 50 senttimetriä pitkä. Kukan tai linnun tai perhosen läpimitta on noin 30 senttimetriä. Tehostevärit ovat sallittuja. 2. Valmistamaan hauskan päähineen jokaiselle kulkueeseen osallistujalle. Tässäkin on mielikuvitus rajana. Tehostevärit ovat sallittuja. 3. Valmistamaan banderollin omalle yhdistykselle (ks. edellä iskulauseet). Tähän tarvitaan
Iskulauseita
Yhdistyksille on lähetetty ohjeet kulkueeseen valmistautumiseksi. Niitä voi jo ryhtyä toteuttamaan. Kulkueeseen tarvitaan hyviä ja iskeviä iskulauseita. Niitä käytetään sekä kulkueen banderolleissa että rytmikkäinä yhteishuutoina. Yhdistykset voivat valmistella iskulauseita Oikeus arvokkaaseen ikääntymiseen -ohjelman pohjalta ja käyttäkää teemoina ohjelman pääotsikoita: Ihmisarvon ja hyvän arjen puolesta, Eriarvoistuva Suomi, Eläkeläiset ry:n arvot, Kunnon eläke ja palvelut
Värejä
Väreillä luodaan kulkueeseen tunnelmaa ja näyttävyyttä. Kulkueen päävärit ovat punainen, sininen, keltainen, vihreä ja oranssi. Jokaisella alueella (aluejärjestöllä) on oma värinsä. Punainen: Lappi, Kainuu, Pohjois-Karjala Sininen: Keski-Suomi, Jokilaaksot, Pohjanmaa Keltainen: Satakunta, Varsinais-Suomi, Pirkanmaa
napakkaa kangasta (jokapoika tai muu vahvasidoksinen lakanakangas), kangasvärejä tai tusseja, kaksi puuvartta: halkaisija n. 2,5 senttimetriä, pituus n. 140 senttimetriä. Valmiin banderollin koko: ilmoitetaan syksyllä. Joko teksti tai pohjakangas on päävärinen. 4. Valmistamaan osallistujille jonkin helistimen tai muun "rytmisoittimen". Esimerkiksi limsapurkkiin herneitä tai pikkukiviä, purkki päällystetään kankaalla
ELÄKELÄINEN
Nro 3 toukokuu 2012 - 29
Yrjö Mäkelin -seuran puheenjohtaja Ahti Sala (vas.) esittelee Oulun tarjoamia mahdollisuuksia yhteiskokouksen osanottajille.
Yrjö Mäkelin -seura yhteistyökumppaniksi ja asiantuntijaksi
Kesäpäivien osanottajille suunnitellaan opastettuja kiertoajeluja ja kävelyreittejä Oulun työväen historiaan
Oulun kesäpäiville osallistuvat voivat varata omatoimiretkiksi myös kiertoajeluja ja kävelyretkiä, joilla tutustutaan Oulun työväen historiaan. Kaupungissa toimiva Pohjois-Suomen työväenkulttuurin ja -historian harrastajien yhdistys, Yrjö Mäkelin -seura, on lupautunut Eläkeläiset ry:n Jokilaaksojen aluejärjestön ja Eläkeläiset ry:n yhteistyökumppaniksi. Oulussa järjestettiin huhtikuun alussa tapaaminen, johon osallistuivat Jokilaaksojen aluejärjestön nimeämä kesäpäivätoimikunta sekä edustajia Yrjö Mäkelin -seurasta ja Eläkeläiset ry:stä. Kokouksessa sovittiin yhteistyöstä historiareittien suunnittelemiseksi ja pätevien oppaiden kouluttamiseksi Eläkeläiset ry:n Oulun yhdistysten vapaaehtoisista. Kokous valitsi pienemmän työryhmän suunnittelemaan ja toteuttamaan hanketta. Toimikunnan puheenjohtaja on Mäkelin-seuran sihteeri Tapani Sillanpää. Reittisuunnitelmat laaditaan kesän ja alkusyksyn aikana ja oppaat koulutetaan ensi talvena. Jo kokouksessa kuultiin monia kiinnostavia ajatuksia hyvistä kohteista ja reiteistä. Kokouksessa oli mukana myös Mäkelin-seuran hallituksen jäsen Antero Mikkonen. Hän on virallinen Oulu-opas. Hänen mukaansa hanke on mahdollista toteuttaa, kun se suunnitellaan hyvin. Olemme hyvin tyytyväisiä siitä, että Mäkelin-seura tuli mukaan hankkeeseen, koska seurassa on todellisia Oulun ja erityisesti sen työväen ja työväenliikkeen asiantuntijoita. Näin kesäpäivien osanottajat pääsevät tutustumaan isäntkaupunkiin syvällisemin, sanoo Eläkeläiset ry:n järjestösihteeri Anu Mäki. Kiertoajeluista ja kävelyreiteistä sekä niiden varaamisesta kerrotaan yhdistyksille syksystä alkaen. Muutenkin kesäpäiväjärjestelyt ovat lähteneet vauhdikkaasti käyntiin sekä Oulussa että koko maassa. Huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna Oulussa järjestettiin kansantanssijoiden kurssi, jolle osallistui noin 60 tanssijaa PohjoisSuomesta. Kuntorannassa on järjestetty jo aikaisemmin keväällä kesäpäivien ohjelmiin liittyvää koulutusta. Suurin osa ensi talvikaudenkin kurssitarjonnasta keskittyy kesäpäiviin. (P.I.)
Oulussa voi asua hyvin ja vierailla juhlamielellä
O
ulu sijaitsee kutakuinkin keskellä Suomea. Se on tasapuolista niin ivalolaisille kuin helsinkiläisillekin kesäpäiville tulijoille. Oulu on perustettu vuonna 1605 Kaarle 1X määräyksestä. Asukkaita on tällä hetkellä noin 144 000 mutta vuoden 2013 alussa, asukasluku nousee lähes kahteensataan tuhanteen. Silloin Ouluun liitetään Haukipudas, Kiiminki, Oulunsalo ja Yli-Ii jo liitetyn YliKiimingin lisäksi. Oulu on ollut pitkään yksi Suomen nopeimmin kasvavista kaupungeista. Se on Pohjois-Suomen ehdoton keskus, joka vetää väkeä ympäri maata: opiskelijoita, töihin tulijoita, parempien palvelujen toivossa muuttajia. Oulussa voikin elää mukavasti. Kaupungin ydinkeskusta on vilkas ja kaupunki laajenee koko
ajan. Oulu on merenrantakaupunki, jossa luonto on lähellä ihmistä. Oulujoki halkaisee kaupungin kahtia. Laulussakin sanotaan. "Tuo ranta ennen mi peittyi ruusuihin, nyt ompi sydän kaupungin." Keskellä kaupunkia virvelimiehet vetelevät suuria lohia ja taimenia, lippomiehet siikoja ja pilkkimiehet kuhia ja ahvenia. Missähän muussa kaupungissa voi kalastaa arvokaloja keskellä kaupunkia niin, että saa saalistakin ja vieläpä hyvin? Oulu on ennen kaikkea kesäkaupunki, jossa on paljon nähtävää ja koettavaa ja jossa voi pysähtyä matkalainen useammaksikin päiväksi. Kaupungin keskustassa olevat kävelykatu, Rotuaari, ja tori vetävät kesäpäivinä väkeä tosi paljon syömään, kahvikupposelle tai muuten vai aikaa kuluttamaan. Oulun tori on kohtaamispaik-
ka, jossa käydään tapaamassa tuttuja ja tuntemattomia. Kuulemassa päivän parhaat jutut. Toria reunustaa kaksi isoa hotellia, ruokaravintoloita, kauppahalli lukuisine liikkeineen, teatteritalo sekä kirjasto. Tori on täynnä monenlaisia myyntipisteitä. Se kuhisee elämää. Eläkeläiset ry:n kesäpäivien pääjuhla on Oulun jäähallissa, johon mahtuu reilut kuusituhatta henkilöä istumaan. Jäähallin vieressä on kolme suurta markettia, joissa voi käydä ostoksilla. Jokisuistossa ja rannikolla on lukuisia saaria. Suurimpia ovat aivan kaupungin tuntumassa sijaitsevat Hupisaaret, Pikisaari ja Hietasaari, johon on keskittynyt monen oululaisen järjestön, seuran ja muun yhteisön toiminta. Hietasaaressa on myös Oulun Eläkeläiset ry:n toimipaikka Vaaskela, joka on kesäaikana auki sekä
arkipäivisin että sunnuntaisin. Katetulla lavalla luonnonkauniilla paikalla järjestetään erittäin suosituttuja lavatansseja aina orkesterin tahdittamana. Se on varmasti mukava kokemus ja paluu mielikuvissa vuosikymmenten taakse lavatanssien kulta-aikaan. Hietasaaressa on myös Oulun Työväen Eläkeläiset ry:n toimipiste Kymppi, jossa on kesäisin kovasti toimintaa. Kesän 2013 juhliin on aikaa reilu vuosi, mutta koskaan ei aloita valmisteluja liian aikaisin. Sen tietävät monissa tapahtumissa rutinoituneet yhdistysten jäsenet. Oululaisss ayhdistyksissä löytyy jäseniä, jotka ovat perehtyneitä ja osaavia, järkeviä jäseniä ja jotka edustavat kunniakkaasti järjestöä niin "turuilla kuin toreilla". Tavoitteena on, että kaikki viihtyvät ja tuntevat yhdistysten toiminnan omakseen. Tämä on
vapaaehtoista työtä, joka palkitsee tekijänsä, kun on rehellisellä mielellä mukana. Samalla tehdään eläkeläispolitiikkaa paremman huomisen puolesta, eläkeläisten talouden ja hyvinvoinnin puolesta. Se on vuorovaikutusta jäsenten ja järjestön kesken. Siihen kuuluu osallistuminen, se on yhdessäoloa, henkistä hyvinvointia, uusia ajatuksia, mielipiteitten vaihtoa, joka kasvattaa meitä ja luo pitkäjännitteisyyttä. Näillä ajatuksilla ja tavoitteilla varmasti kaikissa Eläkeläiset ry:n jäsenjärjestöissä lähdetään kohti kesää 2013. Me oululaiset toivotamme kaikki tervetulleiksi juhlimaan Ouluun. Toivokaamme hyviä ja lämpimiä kesäpäiviä. Tulkaa kokemaan Oulu juhlamielellä!
Olavi Peltoniemi
30 - Nro 3 toukokuu 2012
ELÄKELÄINEN
Kattava katsaus venäläiseen kirjallisuuteen
V
enäläinen kirjallisuus on saavuttanut maailmanmaineen ja parhaiden kirjailijoiden teoksista otetaan yhä uusia painoksia monilla eri kielillä. Silti kattavaa kokonaiskuvaa venäläisen kirjallisuuden historiasta ei ole ollut saatavilla. Nyt tätä aukkoa on täyttämässä Gaudeamuksen julkaisema Venäläisen kirjallisuuden historia, ensimmäinen suomenkielinen laitos (671 sivua). Kirjan toimittajat Kirsti Ekonen ja Sanna Turoma ovat koonneet kuuden kirjoittajan tekstit kokonaisuudeksi, joka kattaa venäjänkielisen kirjallisuuden alkuvaiheista 900luvulta pysähtyneisyyden ja perestroikan kauteen 1990-luvun alkuun. Ensimmäisessä luvun kirjoittaja Elina Kahla esittelee varhaisimpia venäjänkielisiä kirjallisia tuotteita, joita ovat kronikat ja merkkihenkilöiden elämäkerrat. Sanna Turoma esittelee 1700luvun kirjallisuutta ja sen eurooppalaisten esikuvien vaikutusta valistusajan ja klassisismin kauden sekä Katariina II ajan venäläiseen kirjallisuuteen. Tuon ajan tunnetuimpia nimiä ovat Vasili Trediakovski, Aleksandr Sumarokov ja Mihail Lomonosov, joka viimeksi mainittu on paremmin tunnettu tiedemiehenä. Todettakoon, että Katariina II kirjoitti itsekin näytelmiä, joita esitettiin hovissa.
T
imo Sunin käsittelee kansallisen romantismin kautta 18001840. Aikakauslehdistön synty mahdollisti ammatikseen kirjoittavien toiminnan. Tsaarin hovi ja aatelisto eivät olleet enää ainoita kirjallisen korkeakulttuurin harrastajia vaan lukijakunta laajeni muihinkin kansankerroksiin. Puskinia pidetään varsinaisesti venäjänkielen ja kirjallisuuden merkittävimpänä esikuvana yhä edelleenkin. Kansallistunteen ja historiantajun kohoamisen tunnusmerkkejä oli runouden kultaiseksi vuosikymmeneksi kuvattu Puskinin ja muiden tuon ajan runoilijoiden tuotanto. Puskinin tavoin kaksintaistelussa nuorena kuollut Mihail Lermontov nousi maineeseen runollaan Puskinin kuoleman jälkeen. Nikolai Gogol kehitti omalaatuisensa kansanomaisen proosatyylin, jossa yhdistyvät komiikka ja fantasia. Hänen pääteokset Reviisori ja Kuolleet sielut on käännetty monille kielille Oman aikansa tunnustetuista runoilijoista mainittakoon Fjodor Tjutsvin, jonka runoja joskus siteerataan länsimaissakin. Tunnetuin hänen aforismeistaan on mietelause: Venäjää ei voi järjellisesti ymmärtää eikä vierain asteikoin mitata, ja siksi siihen täytyy vain uskoa. Sanna Turoma nimeää suurten kertojien aikakaudeksi vuodet 1840-1890. Pjotr Tsaadajevin Filosofinen kirje julkaistiin Moskovassa 1836. Aleksandr Herzenin sanoin se oli "pistoolinlaukaus yös-
sä", joka käynnisti laajan yhteiskunnallinen keskustelun Venäjän kohtalosta. Muodostui kaksi ryhmää - Venäjän omalaatuisuutta korostavat slavofiilit ja länsisuuntauksen kannattajat zapadnikit. Zapadnikkien näkyvimmät hahmot olivat kirjallisuuskriitikkona mainetta saavuttanut Vissarion Belinski ja karkotusten pakottamana maanpakolaiseksi Lontooseen siirtynyt Aleksandr Herzen. Slavofiilit halusivat pitää Venäjän kehityksen erillään Euroopasta, mutta heidän kansallisaatteensa perustui suurelta osin saksalaiseen kansallisfilosofiaan. Ivan Gontsarovin tunnetuin romaani Oblomov kuvaa yhteiskunnan suuren muutoksen oloissa maataomistavan aateliston syrjäytymistä ja muuttumista tarpeettomiksi ihmisiksi. Käsitteen "tarpeeton ihminen" loi Ivan Turgejev romaanillaan Tarpeettoman ihmisen päiväkirja. 1880-luvun näytelmäkirjallisuuden merkkihahmoja olivat ja Mihail Saltykov-Stsedrin. ja tuottelias Aleksandr Ostrovski, joka kirjoitti 47 näytelmää - tragedioita, komedioita, historiallisia näytelmiä sekä satunäytelmiä. Venäläisen realismin tunnetuimmat nimet ovat Fjodor Dostojevski ja Leo Tolstoi, joiden kaikki pääteokset on suomennettu. Monet niistä ovat tuttuja myös elokuvaversioina. Heidän vaikutuksensa maailmankirjallisuuteen on ollut erittäin suuri.
kuttivat voimakkaasti kirjallisuuden suuntauksiin. Aleksandr Blok, Sergei Jesenin Vladimir Majakovski heijastivat tuotteissaan vahvimmin vanhan ja uuden yhteiskunnan ristiriitoja ja yhteentörmäystä. Marina Tsvetajeva sai laajempaa tunnustusta Neuvostoliiton ulkopuolella hänen muutettua länteen. Hän palasi perheineen vuonna1939 Neuvostoliittoon, jossa mies, tytär ja sisar vangittiin. Tsvetajeva kuoli 1941. Vasta myöhemmin Venäjällä hänet on tunnustettu merkittävänä runoilijana.
K
K
irsti Ekonen esittelee 1900luvun taitteen kirjallisuutta otsikolla realismista modernismiin. Tämän kauden suuria nimiä ovat Anton Tsehov novellitaiteen ja draaman uudistaja. Maksim Gorki, Aleksandr Kuprin, Leonid Andrejev, tapasivat monia suomalaisia kirjailijoita ja taiteilijoita Terijoella ja muuallakin Suomessa. Gorkin Znanije-ryhmän kautta kirjallisuuteen tuli myös Ivan Bunin. vallankumouksen jälkeen hän siirtyi Pariisiin. Hän sai Nobel-palkinnon vuonna 1933. Sanomalehdet ja aikakauslehdet alkoivat julkaista myös rikos-, seikkailu- ja tieteiskertomuksia läntisiä muotikirjailijoita seuraten. Modernisteilla oli omat aikakauslehdet, joissa julkaistiin modernisteihin ja symbolisteihin lukeutuvien kirjailijoiden ja runoilijoiden tuotteita. Aleksandr Blok oli venäläisen symbolismin näkyvin edustaja yhdessä ystävänsä Andrei Belyin kanssa. Kreikan sanasta akme (huippu) - johdettu akmeismi kirjallisena tyylisuuntana korosti sanonnan selkeyttä, konkreettisuutta. Tyylisuunnan nimekkäimpiä edustajia olivat kirjailijaryhmän "Runoilijan kilta" perustaja Nikolai Gumiljov. Osip Mandelstam ja Anna Ahmetova. omi Huttunen esittelee 19101920-lukujen vallankumouskauden kirjallisuutta. Vallankumous ja bolshevikkien asenteet vai-
irsti Ekonen tarkastelee myös 1930-1960-lukujen neuvostokirjallisuutta. Vaikka venäläisiä kirjailijoita on ohjailtu, valvottu ja vainottu kautta historian, niin vasta Stalinin kaudella valtiovallan ja puolueen ote kiristyi ennen näkemättömiin mittoihin. Jo vuonna 1922 Stalinin aloitteesta laadittiin kirjailijoita eri ryhmiin jakava luettelo vastavallankumouksellisista ja poliittisesti bolsevikkeja lähellä olevista. Stalinin aikana merkittävä osa kirjallista elämää siirtyi yhteiskunnan ulkopuolelle, maan alle. osa maan ulkopuolelle. Neuvostokaudella ulkomaille siirtynyttä venäläistä kirjallisuutta ei tunnustettu eikä emigraatiokirjailijoiden tuotteita julkaistu. Monet länteen julkaistavaksi tuotteensa lähettäneet kirjailijat joutuivat vainon kohteeksi Stalinin Neuvostoliitossa. Maksin Gorkin ohella kansainvälistäkin kuuluisuutta saavuttivat tuon kauden kirjailijoista Aleksandr Fadejev romaanillaan Nuori kaarti. sekä Nikolai Ostrovski Kuinka teräs karaistui. Sosialistisen realismin esikuvina on pidetty ns. tuotantoromaaneja mm. Fjodor Gladkovin - Sementti, Valentin Katajevin - Aika, eteenpäin, Leonid Leonovin - Tie valtamerelle, Vsevolod Ivanovin - Panssarijuna n:ro 14-69. Neuvostokirjallisuuden Leo Tolstoiksi nimitetyn Mihail Solohovin Hiljaa virtaa Don on käännetty monille kielille myös suomeksi, samoin useat muutkin hänen teoksistaan. Muita historiallisen romaanin ja muistelmien kirjoittajia olivat mm. Konstantin Fedin, Aleksei N. Tolstoi. Lasten kirjallisuuden suuria nimiä ovat Kornei Tsukovski, Samuil Marsak ja Sergei Mihalkov - Neuvostoliiton hymnin sanoittaja ja myös sen uuden version muokkaaja Venäjän hymniksi. euvostokirjallisuuden ulkopuoliseksi nimitetään kirjailijoita, joiden teoksia ei julkaistu ennen perestroikan kautta tai Neuvostoliiton hajoamista. Näitä olivat erityisesti Osip Mandelstam, Anna Ahmetova ja Marina Tsvetajeva sekä Mihail Bulgakov, Andrei Platonov ja Boris Pasternak. Vallankumouksen jälkeen monia kirjailijoita siirtyi länteen jatkaen kirjallista toimintaansa, jota ei Neu-
vostoliitossa tunnustettu, mutta lännessä sai suuren huomion. Kuuluisin tämän kauden kirjailijoista oli Vladimir Nabokov, joka myöhemmin kirjoitti englanniksi. Emigraation toinen aalto alkoi maailmansodan jälkeen ja vilkastui BreÏnevin kaudella 1960-70luvuilla. Toisen maailmasodan (Neuvostoliittolaisessa ja myös venäläisessä kirjallisuudessa Suuren isänmaallisen sodan) aika synnytti merkittäviä teoksia. Fadejevin ohella sotakirjailijana tuli tunnetuksi Konstantin Simonov, joka kuvasi teoksissaan Stalingradin taisteluja. Stalingradin taisteluja kuvaa myös Viktor Nekrasov esikoisteoksessaan Stalingradin juoksuhaudoissa. Aleksandr Bek teoksessaan Volokolamskin valtie kuvaa Moskovan puolustusta. Leningradin piiritystä kuvasivat erityiset runoilijat mm. Anna Ahmetova ja Nikolai Tihonov. Naisia sodassa kuvaavat Boris Vasiljevin romaani Ja ilta oli rauhaisa (myös elokuvana esitetty) sekä Vera Panovan Matkatoverit. Stalinin kuoleman jälkeen alkanutta kautta on nimitetty suojasään ajaksi Ilja Ehrenburgin samananimisen romaanin mukaan. Tätä seurasi jälleen pakkaskausi, kunnes NKP:n 20. edustajakokous ja Hrutovin salainen puhe Stalinin henkilökultista aloittivat toisen suojasään kauden. Vladimir Duditsevin romaani Ei ainoastaan leivästä muodostui merkkitapaukseksi. Aleksandr SolÏenitsyn teos Ivan DenisovitÏin päivä on kolmannen suojasään merkkiteos. Monien aiemmin vainottujen ja julkaisukiellossa olleiden kirjailijoiden teoksia alettiin julkaista ja heidän maineensa palautettiin. Ilja Ehrenburgin muistelmateos Ihmisiä, vuosia, elämää toi lukijoiden tietoisuuteen monia näistä nimistä, joita Stalinin kaudella ei mainittu.
siaan julkaisseet joutuivat usein myös vainojen kohteeksi, esim. Boris Pasternak pakotettiin kieltäytymään Nobel-palkinnosta. Heidän teoksiaan alettiin julkaista Neuvostoliitossa vasta glasnostin kaudella tai Neuvostoliiton hajottua Venäjällä. Suuri vaikutus oli laulurunojen tekijöillä ja esittäjillä erityisesti Bulat OkudÏavalla ja Vladimir Vysotskilla, joiden lauluja levitettiin äänitenauhoina laajasti, julkisesti niitä levytettiin vain harvoin heidän eläessä. Tosin Bulat OkudÏava ehti saada Neuvostoliiton valtion palkinnon vuonna 1991. Kirjailijoiden kolmas maastapako aalto alkoi 1970-1980-lukujen vaihteessa. Osa kirjailijoista karkotettiin Neuvostoliitosta heidän joukossaan Aleksandr SolÏenitsyn, Joseph Brodsky (Nobel-palkittu), Andrei Sinjavski, joka vaihdettiin Chilen kommunistijohtajaan Luis Corvalaniin. Perestroikan kaudella julkaistiin aiemmin sensuurin kieltämiä teoksia mm. Anatoli Rybakovin - Arbatin lapset, Vladimir Dudintsevin Valkeat vaatteet ja Vasili Grossman - Elämä ja kohtalo ym. Vuonna 1988 Venäjällä syntyi naiskirjailijoiden ryhmä Uudet amatsonit, johon kuuluneet naiskirjailijat saavuttivat menestystä mm. dekkarikirjailijoina. 1990-luvulla alkoi kehittyi postmodernikirjallisuus ns. "toinen kirjallisuus" suunta. MetrOpol-antologiassa julkaistiin monia heidän teoksiaan.
J
älkisanoissa toimittajat toteavat, että on luontevaa lopettaa venäläisen kirjallisuuden historia Neuvostoliiton hajoamiseen. Yhteiskunnassa tapahtuneet suuret muutokset ovat muuttaneet myös kirjallisuuden ja kirjailijoiden asemaa sekä lukijoiden suhtautumista kirjallisuuden eri lajeihin. Kaupallisuus on korostunut ja lisäksi internet on johtanut kirjojen painosmäärien olennaiseen supistumiseen. On syytä esittää kiitokset kirjan toimittajille ja lukujen kirjoittajille ansiokkaasta johdatuksesta venäläisen kirjallisuuden historiaan. Kirjoittajien kiitokset "esilukijoilleen" ja historiataustojen laatimisessa avustaneille ovat myös ansaitut. Kirjassa laajasti esitellyistä kirjailijoista ja heidän teoksistaan olen tässä maininnut vain Suomessa tunnetuimpia ja suomennettuja. Jokaisen luvun lopussa olevassa kirjallisuusluettelossa on mainittu myös suomennetut teokset ja suomentajat.
M
N
T
arja Rytkönen on kirjoittanut luvun Pysähtyneisyydestä perestroikaan 1960-1990-luvut Suojasään aikana perustettu Junost (Nuoruus) aikakauslehti nosti esiin useita myöhemmin tunnetuiksi tulleita uusia kirjailijoita, joista mainittakoon Jevgeni Jevtuaenko, Fazil Iskander, Vasili Aksojonov, Juri Nagibin, Bella Ahmadulina ja Andrei Voznesenski ja Robert RoÏdestvenski. BreÏneviläisen pysähtyneisyyden kaudellakin monet kirjailijat jatkoivat yhteiskuntakriittistä perinnettä erityisesti maaseutua sekä kaupungien intelligentsiaa kuvaavissa teoksissaan. Nimekkäimpiä tämän kirjallisuuden edustajia ovat Viktor Astafajev, Vasili ·ukin, Valentin Rasputin, Tingiz Aitmatov, Juri Trifonov, Vasili Aksjonov. Pysähtyneisyyden kaudella monet kirjailijat alkoivat julkaista teoksiaan omakustanteina tai monisteina, josta nimitys samizdat ja ulkomailla tamizdat. Ulkomailla teok-
OIVA BJÖRBACKA
ELÄKELÄINEN
Nro 3 toukokuu 2012 - 31
Iloiset talvipäivät Rovaniemen SaNulla
K
auniina perjantaipäivänä vietimme talvipäiviä hankien keskellä. Iloisin mielin hymyilimme auringon kanssa kilpaa, "yläkerran" suodessa meille ihanan päivän. Me saimme seurustella vieraittemme kanssa, ken siihen eht. Yleisvaikutelmana välittömyys ja vierailijoiden osallistuminen ohjelmillaan, loi ylivertaisen ja lämpimän tunteen meissä kaikissa. Aaamupäivä alkoi "haastavilla", henkilökohtaisilla sekä joukkuehiihtokilpailuilla. Uusi kiertopalkinto meni vuodeksi Kolarin Eläkeläiset ry:n hyllyn komistukseksi. Henkilökohtainen palkintopokali 60 v. meni Kemijärvelle. Naisten sarjoja oli lisäksi 65- ja 70-vuotiaille. Näiden voitot jäivät epäselväksi, kun "dokumentit" katosivat palkintojen mukana. Miehet hiihtivät myös henkilökohtaiset sarjat: 60, 65-, 70-, 75-, 80- ja 85-vuotiaille. Kaikkiin riitti osallistujia, joten taistelu käytiin hikikarpaloiden lentäessä ja hammasta kiristäen, mutta nauravat silmät loistaen. Pilkkikisa sitten asia erikseen. Siellä oli naisenergiaa, joka veti suurimman kalan reijästä! Hän oli Kyllikki Kestilä Rovaniemeltä, ja hymy oli yhtä auringon kanssa.
esityksiä. Alkulauluna lauloi Rov.aniemen Eläkeläiskuoro "Muistojen Rovaniemen". Kaarina lausui vieraat tervetulleiksi. Sitten olikin kaunista laulua Kittilän ja Kemijärven kuorolta. Sallasta esiintyi miesduo. Oli sketsiä, pakinaa ja muuta viihdettä. Lopuksi tanssimme pidetyn Lauri Luttisen orkesterin tahdissa. Haluan kiittää kaikkia mukana olijoita.Te teitte meille yhdessä onnistuneet juhlat! -Siis nöyrä kiitos "yhteistyötiimille", niin omille kuin vierailijoille. Eeva Niemi
Voittajan hymy auringon kera.
Metpä olthin Roaniemelä talvipäivilä
K
Ja sitten me juhlittiin
Kilpailujen päättyessä oli "tankkauksen" vuoro, ja uskallan vakuuttaa, että "Douppinkia" ei tarjottu ennen, eikä jälkeen kisojen. Kotimatkaa en voi tietää, mutta paikanpäällä olevilla kilpailijoilla oli puhtaat jauhot pussissa. Juhlasali täyttyi noin 300 tyytyväisestä kuuntelemaan ohjelma-
evätaurinko se taas kurkottaa tuolta taihvaalta ja paistaa niin hyvile ko pahoileki. Metpä täälä Lapissa olthin Roaniemelä talvipäivilä.Toiset sielä hihtovat ja toiset pilkkivät. Kaks nälkästä narrasivat toisiansa. Met jokka emmä tehny nyt kumphaakhan piethin kokousta ja pohithin asioita miten menhän ethenpäin ja mihin rahhaa oli huvenu. Kyllä met sitten päästhin siittäki yhteisymmärrykshen että ilohan se on joka maksaa. Olihan net tyttäret meän henkivaakustaki ajatelhet. Syöthin lohi-
sopat juothin kahvit nisun kans kukas sitä nyt kaljupääkahvia juhlissa. Síttehän me alethin oottamhan että alkaa se pääjuhla. Ja niin alko miehiä lappamhan lavalle. No niin mitäs nyt.Oikein kylmät värhet meni pitkin selkäpiitä orkesteri kajhautti Muistoja Pohjolasta. Voi että net on hyviä soittamhan nuo meän pojat olenhan mie niitä kuullu Levilläki. Sitten Kaarina toivotti meät tervetulheeksi ja käski nauttia. Ja kyllähän me nautithinkin.Kosken Paavo kerto ensiksi vitsin ja lausu sitte pari hauskaa runoa niinko aina. Rovaniemen
kuoro laulo ja saman seudun Rajattomat esittivät ohjelmaa laulaen ja runoillen. Esittihän naapurimaan tyttökin meillekin lauluja vieraalla kielellä ko oli ensin laajentanu keuhkoja ja aukassu äänensä hihtomalla kilpailussa. Oli niinku Alla Pugatsova olisi ollut lavalla niin oli kaunista kuultavaa. Kyllä se tuli taas niin hyä mieli ko sai käyä kuulemassa,näkemässä ystäviä ja tutustumassa uusiin joista tulee myös ystäviä. Täytyy kyllä toeta että on meillä eläkeläisissä lahjakkaita ihmisiä jotka ei ole piilottanu kynttilää vakan alle.
Nyt met alamma oottamhan kessää ja harrastamma kaikia mukavaa ja tavathaan eri paikoissa ja piämä sitte silmälä sitä 2013 Kesäjuhlaa .Sehän on niin lähelä meitä lappilaisiaki ko Oulussa, sinnehän mennee vaikka pyörälä ko lähtee aamusta. No niin rakkaita terveisiä teille kaikille tutuille ja tuntemattomille näin kun yhdess ollaan niin tullaan tuttaviks. Molskis. Irja Salmi Rajalla-kaupungista
Tukimaksusta selkeämmät ohjeet järjestöltä
Uudenmaan aluejärjestö valmistautui edustajakokoukseen
Uudenmaan aluejärjestö päätti jo syksyllä tukea järjestöä ylimääräisellä tukimaksulla ja haastaa samalla kaikki muutkin aluejärjestöt samoihin talkoisiin! Kevätkokouksessa Vantaalla Puistokulmassa yhdistysten väkeä oli jälleen runsaasti paikalla:56 jäsentä 21 yhdistyksestä. Kokouksessa kuultiin aluksi Keskinäisen Eläkevakuutusyhtiö Eteran yhteyspäällikön Mauri Kivistön alustus eläkkeiden tulevaisuuden näkymistä. Se ei olekaan aivan yksinkerainen aiheeksi. Kivistö selvitti työeläkkeiden ja työeläkemaksujen arvioitua kehitystä lähivuosina sekä arvioi ns. indeksityöryhmän vaikeaa työtä. Kevätkokous päätti lähettää puheenjohtajansa Christer Häggin edustajakseen järjestön edustajakokoukseen 22.23.5. Kuntorantaan. Edelleen päätettiin esittää edustajakokoukselle valittavaksi ministeri Kalevi Kivistö järjestön puheenjohtajaksi. Valtuustoon esitettiin Kalevi Väisänen, varajäseneksi Sakari Lehtinen, Olavi Kanerva, varajäseneksi Esko Kotilainen ja Ritva Väyrynen, varajäseneksi Tuula Kivijärvi, ja vielä valittavaksi Christer Hägg hallituksen varajäseneksi . Kevätkokouksessa käytiin vilkas keskustelu ylimääräisestä tukimaksusta. Useat yhdistykset, kuten aluejärjestökin, olivat tukimaksun suorittaneet. Kokousväki toivoi jatkossa järjestöltä merkittävästi selkeämpiä ohjeita ylimääräisten maksujen suorittamiseksi. Ohjeita tulee antaan jäsenille useissa eri yhteyksissä, varmaan myös Eläkeläinen-lehdessä, nyt annetut ohjeet jäivät useilta meistä kerrassaan huomaamatta. Uudenmaan väki retkeilee Karkkilan yhdistyksen kutsusta 10.5. ulkoilupäivää viettämään Vuotinaisten leirialueelle ja järjestää syysjuhlan 24.9. Ruusulinnassa, jossa omat yhdistykset saavat esittää parasta ohjelmatarjontaansa. Luonnollisesti Uudeltamaalta osallistutaan sankoin joukoin lokakuussa Eläkeläiset pinnalla -risteilylle. Siellä nähdään. Tuula Kivijärvi
LISÄANSIOITA
Suoramarkkinointi Mega Oy on 1986 perustettu Suomen johtava Talentum-konserniin kuuluva telemarkkinointiyritys. Toimimme Suomessa 17 paikkakunnalla työllistäen yli 400 henkilöä.
Aktiivinen eläkeläinen: Kiinnostaako lisäansiot joustavin työajoin? Työ on puhelimitse tapahtuvaa myyntityötä tarkasti valittuihin kohderyhmiin. Tässä työssä elämänkokemus on eduksi.
Soita rohkeasti ja kysy lisää lähimmästä Megasta! Hakemuksen voi täyttää myös netissä: www.sm-mega.fi
Forssa Puh. 045 7731 3801 Hamina Puh. 044 335 0736 Helsinki Puh. 045 7731 3601 Hyvinkää Puh. 045 7731 3769 Hämeenlinna Puh. 045 7731 3781 Jyväskylä Puh. 045 7731 3752 Kerava Puh. 045 7731 3723 Kotka Puh. 045 7731 3707 Kouvola Puh. 045 7731 3689 Kuusankoski Puh. 045 7731 3739 Lahti Puh. 045 7731 3667 Lohja Puh. 045 7731 3849 Oulu Puh. 045 7731 3859 Porvoo Puh. 045 7731 3653 Raahe Puh. 045 7731 3636 Riihimäki Puh. 045 7731 3621 Urjala Puh. 044 434 7318
32 - Nro 3 toukokuu 2012
ELÄKELÄINEN
Sinä, kesä & Lappi
Iivo Polvi Vieremän Eläkeläiset ry:n 40-vuotisjuhlassa:
Ikääntyneet voimavara yhteiskunnalle
Ikääntyminen tuo haasteita niin kunnille kuin koko yhteiskunnallekin. Ikääntyvien määrän kasvu ei kuitenkaan ole yhteiskunnalle rasite vaan voimavara. Ikäihmisillä on arvokasta tietoa ja elämänkokemusta, he huolehtivat lastenlapsistaan ja osallistuvat aktiivisesti vapaaehtoistyöhön. Näin totesi Iivo Polvi Huvitorpalla pidetyssä Vieremän Eläkeläiset ry:n 40-vuotisjuhlassa 1. huhtikuuta. Laitos-, koti- ja omaishoito on Polven mukaan turvattava lailla. Lain turva näille palveluille tarvitaan siksi, että yhä enemmän niitä tuottavat yksityiset palvelujen tuottajat eli yritykset, joiden tavoite on tuottaa voittoa. Tulojen jakaantumisen osalta eläkeläisten tuloerot ovat suuremmat kuin millään muulla ryhmällä. Puolet eläkeläisistä saa eläkettä noin 1 200 euroa kuussa, mikä on liian vähän hyvää elämää ajatellen, Polvi totesi. Kunnanjohtaja Ari Hukkanen muistutti tervehdyksessään, että yksinasuvia ikäihmisiä on entistä enemmän, mikä voi aiheuttaa yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. - Kolmas sektori tekee hyvää ja arvokasta työtä yksinäisyyden torjumiseksi ja yhteisöllisyyden puolesta, Hukkanen muistutti. Leila Partasen historiikista ilmeni, miten yhdistyksen toiminta käynnistyi 19.5.1972 pidetyssä perustavassa kokouksessa, jossa oli mukana 15 henkeä. -Alusta lähtien yhdistyksen toimintaan ovat kuuluneet kerhot, kuten runo- ja näytelmäkerhot, liikunta- ja yleiskerhot. Myös kurssit ja yhteiset retket ovat aina kuuluneet kuvioihin. Yhdistystoimintaan saatiin varoja muun muassa bingoa pelaamalla. Yhdistyksen alkuvuosina jäseniä oli viitisenkymmentä, ja parhaina vuosina, kuten 1976, oli jäsenmäärä jo 200. Jäsenmäärä on tällä hetkellä puolet parhaista vuosista, mutta onhan kunnan väkimääräkin pienempi kuin 70-luvulla, Leila Partanen sanoi. (JD)
Lataa I S N KA LAPI TIETO NAVI ä t netis
KIITOS!
Vieremän Eläkeläiset ry kiittää lämpimästi 40-vuotisjuhlaan osallistuneita ja ohjelman suorittajia. Kiitos myös juhlapuhujalle Iivo Polvelle sekä teille, jotka muistitte onnitteluin ja lahjoituksin. Johtokunta
Nauti kesämatkailusta hyödyntämällä ketjumme tarjoamia aurinkoisia etuja! Kokeile Kesäkierrospassia, neljällä leimalla veloitukseton yöpyminen valitsemassasi kesähotellissamme. Ja muista Lapin Kasi kesän kiehtovin ajoelämys.
Meiltä saat peruutusturvan Tarjoamamme peruutusturva on tukenasi, jos matkasi peruuntuu yllättävän esteen vuoksi. Se kattaa matkan peruutuksesta syntyneet hotellikulut. Kysy meiltä lisää!
Huom! Peruutusturva: henkilön tulee olla Eläkeläiset ry:n jäsen.
Lisäet uja!
lisäale nnus E läkelä i10 % seteli / vrk / huon e
Lapin Safari t Oy:n
Eläkeläisten kalastusoikeus säilytettävä
Eläkeläiset ry Savon Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidettiin Kylpylähotelli Kuntorannassa Sääntömääräisten asioiden lisäksi käsiteltiin ajankohtaisia eläkeläisille tärkeitä kysymyksiä. Kalastus on monille merkittävä harrastus niin ajankäytön ja virkistyksen kuin hyödynkin kannalta. Tämä on ymmärretty laajalti ja yli 65-vuotta täyttäneiden ei tarvitse maksaa läänikohtaista viehekalastusmaksua eikä valtiolle veroluontoista kalastuksenhoitomaksua. Nyt on suunnitteilla, että kalastuksenhoitomaksua alettaisiin periä myös eläkeläisiltä. Kun viehekalastuslupakin menee heille maksulliseksi, olisi uusi kalakortti eläkeläisille 35 euroa vuodessa. Kun eläkkeiden vuotuinen korotus indeksistä johtuen on palkkojen nousua alhaisempi, ja verotus arvonlisäveron kautta rasittaa pientä eläkettä saavia kuten kaikkia, ovat pienellä eläkkeellä toimeentulevat taloudellisesti entistä tiukemmalla, joten tuntuu kohtuuttomalta ja epäoikeudenmukaiselta, että eläkeläisiltä alettaisiin periä veroluontoista kalastuksenhoitomaksua. Kokousväki yksimielisesti vastustaa suunnitelmaa ja vaatii, että kalastuksenhoitomaksun ulottamisesta koskemaan myös yli 65-vuotiaita luovutaan. Aimo Mursu
Lisäedu to tuksen vat saatavilla yhteyd essä. H majoiolla Elä enk keläise t ry:n jä ilön tulee sen.
tukset ta käy ttöön -
Kevyet kesähinnat aamiaisella:
Ylläs
Lapland Hotel Äkäshotelli
alk. hlö / 2 hh / vrk voim. 22.6.31.8.
41,36 38
Lapland Hotel Riekonlinna
alk. hlö / 2 hh / vrk voim. 1.6.31.8.
Saariselkä
37,-
Levi
Lapland Hotel Sirkantähti
alk. hlö / 2 hh / vrk voim. 28.6.31.8.
Luosto
50
Lapland Hotel Luostotunturi
alk. hlö / 2 hh / vrk voim. 24.5.31.8.
40,4850
Voi elämän kevät - mikä tarjous!
Täyden palvelun toimisto
Forum Hakaniemi Töölö Malmi Itäkeskus Leppävaara Tapiola Tikkurila Myyrmäki Kerava Hyvinkää puh. 010 76 66620 puh. 010 76 66500 puh. 010 76 66530 puh. 010 76 66630 puh. 010 76 66590 puh. 010 76 66610 puh. 010 76 66570 puh. 010 76 66560 puh. 010 76 66600 puh. 010 76 66550 puh. 010 76 66580
Rovaniemi
Lapland Hotel Sky Ounasvaara
alk. hlö / 2 hh / vrk voim. 14.5.31.8.
Kilpisjärvi
alk. voim. 1.30.6. hlö / 2 hh / vrk
50
Lapland Hotel Kilpis
Hetta
Lapland Hotel Hetta
alk. hlö / 2 hh / vrk voim. 1.6.27.8.
Pallas
4550
Lapland Hotel Pallas
alk. hlö / 2 hh / vrk voim. 11.6.31.8.
45,-
Kylpylän Kevättunnelmia
Hinta sis. aamiaiset, päivälliset, kylpylän & kuntosalin käytön ja tanssiliput. 1 hh-lisä 29 /vrk. Voimassa pe-ma 11.6.12 asti. Vain uudet varaukset. Mainitse koodi: ELKEVÄT. - ETUSI 61,50 rm. 220,50
hlö/3 vrk/2 hh:ssa
159
Puh. 030 608 50
(0,0828 /puh + 0,1199 /min)
No
VARAA NYT!
KYLPYLÄHOTELLI · SPA HOTEL
tai myynti@summassaari.fi
P. 030 608 50 · Summassaarentie 180, Saarijärvi
Palvelemme sinua numerossa 016 3232. Uudistettu verkkokauppamme: Laplandhotels.com
YLLÄS SAARISELKÄ LEVI OLOS ROVANIEMI PALLAS KILPISJÄRVI HETTA LUOSTO
Eläkeläiset ry:n kesäpäivät Oulussa 25.27.6.2013
hok-elannonhautauspalvelu.fi perunkirjoitustoimisto.fi
PÄIVYSTYS 24 h: 050 347 1555
ELÄKELÄINEN
Nro 3 toukokuu 2012 - 33
95 vuotta 10.5. Aino Ajoviita Pori 90 vuotta 10.3. Louis Sluyits Pori 25.3. Lahja Leino Pori 27.4. Paavo Kärkiluoma Pori 14.5. Veikko Svahn Korso 22.5. Sirkka Javanainen Porvoo 2.6. Lyyli Kananen Pihtipudas 5.6. Anni Puhakka Kokkola 85 vuotta 21.4. Benjam Hollanti Kalajoki 9.5. Elvi Lehtonen Tapuli 16.5. Lea Sopenkivi Pori 21.5. Sirkka-Liisa Laukkanen Kajaani 27.5. Erkki Peltonen Palokka 80 vuotta 21.4. Ahti Mäkilä Pori 21.4. Martta Lång Hyrylä 2.5. Anna-Liisa Kosunen Kello 2.5. Kerttu Jurvelin Vaala 4.5. Toini Penttinen Tapuli 6.5. Tauno Viitala Pori
9.5. Helmi Lehtiranta Pori 14.5. Toivo Kauhanen Pielavesi 27.5. Seppo Komulainen Kajaani 5.6. Irja Tuomiranta Liminka 6.6. Eeva Huovinen Kajaani 6.6. Birger Landen Kuusankoski 7.6. Juha Harjula Pori 8.6. Leila Forss Pori 75 vuotta 15.4. Aila Viitala Pori 18.4. Eila Niemelä Pori 9.5. Aino Heiskanen Kirkkonummi-Siuntio 12.5. Kalle Heikkinen Kajaani 12.5. Raili Naskali Nakkila 14.5. Elma Kauranen Lohja 16.5. Väinö Aho Pihtipudas 19.5. Veikko Selin Kajaanin 25.5. Lempi Halen Porvoo 29.5. Aune Lehtinen Korso 1.6. Terttu Markkanen Malmi 70 vuotta 10.4. Aimo Niiranen Kaarela 13.4. Sisko Rosten Pori
29.4. Pentti Leinonen Kajaani 3.5. Terttu Mylly Pori 7.5. Heikki Korva Kalajoki 10.5. Eila Ekfors Kokkola 11.5. Suoma Kujanen Kokkola 21.5. Seija Koistinen Kajaani 27.5. Pirkko Nurmi Halikko 7.6. Varpu Forsblom Porvoo 10.6. Erkki Myllyniemi Seinäjoki, Matkoilla 11.6. Viljami Puuronen Kajaani 65 vuotta 20.4. Sisko Paloniemi Vaala 4.5. Marja-Leena Palviainen Korso 19.5. Toini Tolmunen Porvoo 21.5. Altti Jussila Pori 24.5. Ulla Rannakko Kokkola 6.6. Markus Aaltonen Pori 7.6. Anna-Liisa Toivonen Pori 60 vuotta 5.5. Tuula Karvinen Haukipudas
Pihtiputaan Eläkeläiset Vieno Elisabet Ikäheimonen Alvar Ruuska Porin Eläkeläiset Alma Sundelin Haukiputaan Eläkeläiset Jenny Puuperä Nakkilan Eläkeläiset Sinikka Kaipiainen Lahden Eläkeläiset Anja Marjatta Leino Savonrannan Eläkeläiset Katri Margareetta Laamanen Huittisten Seudun Eläkeläiset Maire Jalonen
Jämsänkosken Eläkeläiset Saara Saarikoski Jurvan Eläkeläiset Rento Antero Peltola Haapajärven Eläkeläiset Ritva Mirjami Annala Eino Kananen Ylöjärven Eläkeläiset Voitto Armas Valin Kalajoen Eläkeläiset Armas Järvinen Ykspihlajan Eläkeläiset Edvard Saalop Veikko Aleksanteri Hohenthal Rovaseudun Eläkeläiset 2000 Eelis Eevertti Nevala
Raahen Eläkeläiset Raili Saarnio Pihlavan Eläkeläiset Aino Tamminen Suolahden Eläkeläiset Eva Nyman Kurun Eläkeläiset Matti Lahtinen Ruoveden Eläkeläiset Veikko Järvinen Kolarin Eläkeläiset Anja Edita Väliaho Ivalon Eläkeläiset Grigori Letoff Sorsakosken Eläkeläiset Maila Strengell Kallion-Vallilan Eläkeläiset Irma Virkotie
VaaralaHakunilan Eläkeläiset ry
onnittelee toukokuun loppuun mennessä tänä vuonna 85, 75 ja 70 vuotta täyttäneitä/täyttäviä jäseniään. Tervetuloa kerhotapahtumaan 10.5.2012. 85 vuotta Lahja Honkanen 75 vuotta Raimo H Hiltunen 75 vuotta Tauno Holmström 75 vuotta Pentti Servo 75 vuotta Rolf Törrönen 70 vuotta Seppo Palvanen.
Eläkeläinen-lehti v. 2012
Ilmestyy Nro 4 kesäkuu Nro 5 syyskuu 11.6 3.9. Aineisto toimitukseen 21.5 17.8. 19.9. 19.11.
Nro 67 lokakuu 10.10 Nro 8 joulukuu 10.12.
Lehti ei palauta tilaamatta lähetettyä aineistoa. Lähetetyssä aineistossa tulee aina olla nimi ja osoite sekä puhelinnumero mahdollista yhteydenottoa varten. Nimettöminä tai nimimerkillä lähetettyjä kirjoituksia ei julkaista.Emme julkaise syntymäpäiväjuttuja ja muistokirjoituksia. Kevät- ja syyskokousilmoitukset on lähetettävä Erja Isakssonille osoitteeseen erja.isaksson@elakelaiset.fi, puhelin 020 743 3614.
Eläkeläiset ry
Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki IBAN IBAN IBAN IBAN FI11 1012 3000 0714 70 FI80 8000 1900 1086 56 FI89 5541 2820 0116 00 FI11 8000 1800 3273 56 BIC NDEAFIHH BIC DABAFIHH BIC OKOYFIHH BIC DABAFIHH Jäsenmaksutili Erja Isaksson toimistosihteeri yhdistysrekisteri syntymäpäivät ja poisnukkuneet syys- ja kevätkokous-ilmoitukset 020 743 3614 erja.isaksson@elakelaiset.fi Pekka Isaksson tiedotussihteeri 020 743 3618; 040742 2754 pekka.isaksson@elakelaiset.fi Julkaisija Eläkeläiset r.y Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Pekka Isaksson Tilaukset ja osoitteenmuutokset Tuija Aali puh. 020 743 3610; tuija. aali@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa Tilaushinta 20 /vsk Pohjoismaat 30 /vsk Muut ulkomaat 35 e/vsk Ilmoitushinnat Mustavalkoinen 1,70 e/pmm Väri-ilmoitukset sopimuksen mukaan Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti)
Puh. 020 743 3610 vaihde, fax. 020 743 3619 Sähköpostiosoite:elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivut osoitteessa:www.elakelaiset.fi Kalevi Kivistö puheenjohtaja Hilkka Pulkkinen varapuheenjohtaja Hannu Partanen toiminnanjohtaja 020 743 3615; 0400570 951 hannu.partanen@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösihteeri 020 743 3616; 040839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi Tiina Rajala koulutussihteeri 020 743 3617; 040582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Tuija Aali toimistonhoitaja jäsenrekisteri materiaalitilaukset 020 743 3610 tuija.aali@elakelaiset.fi Anitta Koski taloussihteeri laskutus maksatus osto- ja myyntireskontra 020 743 3611; 050307 1952 anitta.koski@elakelaiset.fi
Teemmme yhdessä -hanke
Eva Rönkkö projektikoordinaattori 040 501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi
Kuntorannantie 14 78400 Varkaus Puh. 017 560 1100/vaihde Myyntipalvelu ja inf: puh. 017 560 1403 myynti@kuntoranta.fi
Puhelun hinta 0207-alkuisiin numeroihin lankapuhelimesta on 8,21 snt/min + 6,9 snt/min (alv 23%), matkapuhelimesta 8,21 snt/min + 14,9 snt/min (alv 23%)
34 - Nro 3 toukokuu 2012
ELÄKELÄINEN
Kokkolan vanhakaupunki, Neristan, on maamme laajimpia, hyvin säilyneitä puukaupunkeja. Siihen voit tutustua opastetulla kiertoajelulla tai kiertokävelyllä tai omatoimisesti "Neristan Askel Askeleelta"-esite apunasi. www.neristan.fi Risteilyt Tankarin majakkasaarelle m/s Jennyllä. M/s Jenny on 170-paikkainen risteilyalus, joka liikennöi Kokkolan Meripuiston satamasta Tankariin, jossa on Kalastajien kirkko v. 1754, Hyljemuseo ja majakka. Cafe Tankar tarjoaa kuulua lohikeittoa. www.tankar.fi Kokkolan kohteita ovat myös Uintikeskus VesiVeijari, Luontokokoelma Kieppi ja Toivosen Eläinpuisto. Tapahtumia: Kokkolan Oopperakesä 31.5. - 9.6.2012 Kokkolan kesäviikko 30.6. - 9.7.2012 Mustakari in Memories 28.6. - 1.7.2012 Kokkola Cup 19. - 22.7.2012 Lohtajan Kirkkomusiikkijuhlat 29.7. - 5.8.2012 Kokkolan Venetsialaiset 24. - 26.8.2012
VesiVeijari
Kokkola Kutsuu - Ohoi!
Nerista n
Majakkasaari Ta nkar
M/s Jenny
KYLPYLÄSSÄ!
2 vrk/2 hlö/2 hh
alk.
RENTOUDU
3 vrk/1 hlö/2 hh
alk.
5 vrk/1 hlö/2 hh
alk.
Sis. aamiaiset, päivälliset ja suolahuonehoidon.
270
Sis. aamiaiset, päivälliset, parafiinihoidon käsille ja puolihieronnan.
229
Sis. aamiaiset ja päivälliset.
295
Mustaka ri
Tarjoukset ovat voimassa 15.8.2012 asti ja koskevat vain uusia varauksia, ei voimassa juhannuksena. Lomat sisältävät kuntosalin ja kylpylän käytön sekä lomaohjelmaan osallistumisen. Varaa pian, paikkoja rajoitetusti!
Keskustie 121, 09120 Karjalohja puh. 030 608 40, www.paivakumpu.fi
Vain tunti Helsingistä ja Turusta.
Puhelut lankaliittymistä: 0,032 /min. + 0,0821 /puh. matkaviestinliittymistä: 0,19 /min.
PAKETTIMATKOJA RYHMILLE Pyydä tarjoustamme:
Kokkolan Matkailu Oy Kauppatori 3 · 67100 Kokkola Puh. 06-8289402 www.visitkokkola.fi
Kokkola Campin g
www.visitkokkola.fi fi
Keskikesän Tanssit Nurmeksen Kajasteella 5. heinäkuuta
Perinteeksi tulleet keskikesän tanssit pidetään Nurmeksen Kajasteella 5.7 2012 kello 12.00-16.00. Nurmeksen Eläkeläiset ovat pitäneet tansseja useana vuonna ja kartuttaneet matkakassaa. Talkooporukka on saatu aina kasaan, mistä kiitos pienelle mutta aktiiviselle porukalle. Kajaste Nurmeksessa on yksi Pohjois-Karjalan upeimmista tanssipaikoista. Näkymät ovat mitä parhaimmat Nurmeksen kaupunkiin ja Pieliselle. Pielisen Karjalasta poismuuttaneet ja tietenkin muutkin lomalaiset, suunnitelkaapa lomanne heinäkuun ensimmäiselle viikolle ja tulkaa tutustumaan Nurmekseen. Yksi lomakohde voisi olla Bompa, karjalaisen kulttuurin keskus. Talo jo sinällänsä on nähtävyys, jos kuka ei siellä ole käynyt. Asuntoautolla matkaava voisi majoittua esimerkiksi Hyvärilän Nuorisokeskukseen tai Sotkan uudessa hotellissa. Muitakin majoituskohteita löytyy maatilamatkailusta alkaen Mökkimajoitusta löytyy aivan Kajasteen lavan läheisyydestäkin. Mökkimajoitusta voi kysyä Karelia- Expertin mökkivälityksestä. Tanssimusiikkia soittelee soittava ja laulava metsuri Markku Leinonen. Tervetuloa Nurmekseen ja Kajasteelle viettämään heinäkuista torstaipäivää, tanssimaan ja tapaamaan tuttuja! Toivottaapi Nurmeksen Eläkeläiset ry Pentti Pääkkönen
KOLMEN ALUEJÄRJESTÖN
(Kainuu, Oulu ja Lappi)
KESÄJUHLA
Paikka: Kajaanihalli, Ratakatu 2, Kajaani Aika: 13.6.2012 klo 12.00 17.00 Ohjelmassa mm. Juhlapuhe puheenjohtaja Kalaevi Kivistö, Kainuun yhdistysten monipuolista ohjelmaa ja lopuksi tanssia. Pääsylippu (sis.kahvin) 7 euroa Juhlapaikalla ruokatarjoilu klo 10.30 alkaen
Tervetuloa! KAINUUN ALUEJÄRJESTÖ ry
Eläkeläiset ry:n henkilökohtainen jäsenhankintakilpailu päättyy 31.5.2012. Yhdistysten välinen kilpailu jatkuu vuoden loppuun.
ELÄKELÄINEN
Nro 3 toukokuu 2012 - 35
Leskirouva Katiska
Edellisen Ristikon ratkaisu
Krypto
Onnetar suosi Ristikko 2/2012:n oikein ratkaisseista Paula Vaattovaaraa Venejärvenkylästä ja Kaarina Haapaniemeä Jurvasta. Yllätyspalkinnot ovatlähteneet. Tässä vielä keväiset onnittelut!
Krypto 3/2012:n ratkaisut on lähetettävä 21.5.2012 mennessä osoitteella
Kuoreen on kirjoitettava sana KRYPTO. Kuoreen ei saa panna muuta postia lehdelle tai järjestölle.
Ratkaisijan nimi:.................................................................................................................. Osoite:.................................................................................................................................. .............................................................................................................................................. Postitoimipaikka:.................................................................................................................
Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki
36 - Nro 3 toukokuu 2012
ELÄKELÄINEN
Hemmottelua ja tanssin taikaa!
Eläkeläisten tapahtumakalenteri 2012:
Toukokuu 2012
Tanssii tähtiin 5 vrk 8.-13.5. Starat tanssittaa loma 11.-13.5. Eläkeläiset ry:n Edustajakokous 22.-23.5. Ryhmälomajakso 4 vrk 24.-29.5.
Lähde lämpimään kylpylälomalle keskelle tanssin riemuja. Iloinen viihdeohjelma tansseineen tempaa mukaan lomatunnelmaan. Virkistäydy hellivissä hoidoissa ja rentoudu kylpylässä. Monipuolistatoimintaa Saimaan reitin varrella keskellä Itä-Suomea.
6 vrk
Syyskuu 2012
Iloa Eläkeikään Maaseudun terveys lomajärjestön loma 3.-8.9. Uusien Eläkeläisten tukiloma 11.-16.9. Solariksen ryhmäloma 17.-22.9. Solariksen Varhaiseläkeläiset 24.-29.9.
Kesäkuu 2012
Aktiviteettiloma 6 vrk 4.-10.6. Maaseudun terveys, perheloma + isovanhemmat 4.-9.6. Juhannus 23.-25.6. Solariksen loma ryhmäkysyntään 11.-16.6.
alk. 329
Täysihoito /hlö/2hh 4.-10.6.
Aktiviteettiloma
3 vrk
Lokakuu 2012
Solariksen Ikäihmisten hyvinvointiloma 1.-6.10. Solariksen ryhmäloma 8.-13.10. Tanssii tähtiin loma 17.-22.10.
2 vrk
alk. 179
Aamiaismajoitus hlö/2hh
Club Juhannus
Heinäkuu 2012
Solariksen lapsiperheet ja isovanhemmat perheloma 9.-14.7. Maaseudun Terveys- ja lomahuollon Voimavaraloma 23.-28.7.
Marraskuu 2012
Aktiviteettiloma 6 vrk 13.-19.11. Pikkujoululomat 2.-4.11., 16.-18.11. ja 30.11.-2.12.
3 vrk
Elokuu 2012
Joulukuu 2012
Aktiviteettiloma 6 vrk 4.-10.12. Uusien eläkeläisten tukiloma 4.-9.12. Pikkujoululoma 7.-9.12 ja 14.-16.12.
(Pidätämme oikeuden ohjelmamuutoksiin.)
alk. 165
Puolihoito /hlö/2hh
Lepoloma
alk. 109
Aamiaismajoitus hlö/2 hh 11.-13.5.
Starat Tanssittaa
Kysy ryhmätarjoukset ja erikoislomat myyntipalvelusta (017) 560 1403
Tanssia keskiviikkoisin ja perjantaisin - karaokea lauantaisin - karaoke/levytanssit muina iltoina Solariksen Ikäihmisten hyvinvointiloma 27.8.-1.9.
Helposti hyvälle tuulelle!
kuntoranta.fi
Nyt varaukset myös verkosta:
Lisätiedot ja varaukset myyntipalvelusta (017) 560 1403
Kuntorannantie 14, Varkaus myyntipalvelu (017) 560 1403 myynti@kuntoranta.fi
www.kuntoranta.fi
JOUKOLLA MUKAAN, YHDESSÄ MEILLÄ ON HAUSKAA Eläkeläiset ry:n jäsenille ja ystäville suunnattu
Eläkeläiset pinnalla -risteily Tallinnaan 9.-10.10.2012
Risteilyn ohjelmassa: · Kohti Oulun 2013 kesäpäiviä! o Ennakkotietoja ja materiaaleja Oulusta ja tapahtumasta · Protestilaulukilpailun satoa - pienoiskonsertti · "Nuotiolauluja"... näitä me pinskuina laulettiin laulutilaisuus · Kuka tarvitsee sukupolvien välistä solidaarisuutta? keskustelutilaisuus o Keskustelua johdattaa Kalevi Kivistö o Mukana lapsi- ja nuorijärjestöjen edustajia · Laivan risteilyohjelmaa, mm. tähtivieraana tangokuningas Antti Raiski Aikataulu: · Laiva lähtee Helsingistä tiistaina 9.10. klo 18.30 · Maissaoloaikaa Tallinnassa keskiviikkona 10.10. klo 8.30-12.45 · Laiva lähtee Tallinnasta keskiviikkona 10.10. klo 13.00 ja saapuu Helsinkiin klo 16.30 Risteilyn hinta: · 80153 /henkilö riippuen valitusta hyttiluokasta (Suite parvekkeella 213 /hlö) · Hintaan sisältyy risteily valitussa hyttiluokassa, buffet-illallinen ja buffetaamiainen · Eläkeläiset ry:n ja laivan risteilyohjelma · Lisämaksusta lounas paluumatkalla, 22 /henkilö Laskutus: · Ennakkomaksu 30? varattu paikka, erääntyy heti varauksen jälkeen · Ryhmien nimilistat 15.8.2012 mennessä Matka-Vekkaan · Loppulaskun eräpäivä kuukautta ennen lähtöä Valinnaiset retket Tallinnassa: · Sakun olutpanimo ja maistajaiset, kesto 3 tuntia, hinta 23 /henkilö · Kaksi erilaista Tallinnaa kiertoajelu: Kalamaja & Koplin ja Viimsin niemimaat, kesto 3 tuntia, hinta 22 /henkilö Varaukset: · Matka-Vekka Oy, puh. 020 120 4000 tai www.matkavekka.fi/erikoislahdot ja kaikki Matka-Vekan paikallistoimistot · Ryhmät yli 10 henkilöä puh. 020 120 4090 tai ryhmämyynti.pasila@matka-vekka.fi ja kaikki Matka-Vekan paikallistoimistot
Arvonnan palkinto Raisioon
Perinteinen Eläkeläiset ry:n arvonta jäsenmaksunsa maaliskuun loppuun mennessä maksaneiden kesken suosi raisiolaista Rainer Ilmari Lehtiötä. Hän saa 109 euron arvoisen risteilypaketin. Onnittelut voittajalle!
TERVETULOA MUKAAN!