Numero 2/2009
Jos tallukat hajoavat, on apu lähellä, naureskeleen Reijo Siimes, suutari kolmannessa polvessa
Jyväskylään myös suutarit ja Tallukat
Jyväskylän kesäkisat ja 50-vuotiisjuhlat ovat lähestyvät nyt kukon askelin. Suurtapahtumaan on aikaa kolme kuukautta! Siinä ajassa ehtii vielä paljon. Musiikki-, voimistelu- ja tanssiesitysten alueelliset yhteisharjoitukset ovat alkaneet ja jatkuvat huhtikuun loppuun asti. Historiaa esitellään ja siitä kerrotaan monilla eri tavoilla. Tamperelainen Reijo Siimes kokoaa näyttelyä suutarien työkaluista, helsinkiläinen kansantanhuryhmä Tallukat kertoo historiasta tanssimalla. Jyväskylään valmistautumisesta kertovat
Sivut 48
Teesejä ikäpolitiikasta Kirjailija Torsti Lehtinen: edustajakokoukselle Yksinäisyys on kotini
Eläkeläiset ry:n 17. edustajakokouksessa Jyväskylässä päivitetään järjestön ikääntymispolitiikka. Toiminnanjohtaja Hannu Partanen kirjoitti teesit keskustelun virittämiseksi yhdistyksissä ja aluejärjestöissä. Niitä voi kommentoida myös aloitteilla edustajakokoukselle. Jos uskaltautuu yksinäisyyteen, ei tarvitse perustaa moraaliaan sen varaan "mitä naapurit sanovat". Näin sanoo kirjailija Torsti Lehtinen, yksi tämän numeron Yksinäisyys-teemaan haastatelluista. Yksinäisyydestä ja onnesta
Paluumuuttajan murhe:
Pakottivat eläkkeelle
Keskustelussa maahanmuuttajista on viittailtu työhaluttomuuteen ja sosiaalipummeihin. Inkerinsuomalaisen Maire Denisovan murhe on toinen. Hänet pantiin eläkkeelle, vaikka hän oli vasta 65-vuotias.
Sivu17
Sivut 1823
Sivut 2627
2 - Nro 2 maaliskuu 2009
ELÄKELÄINEN
Pääkirjoitus
HANNU PARTANEN
Kansa ja asiantuntijat vastaan hallitus
K
aksi kolmasosaa suomalaisista haluaa, että maan hallitus vetää takaisin ehdotuksensa eläkeiän nostamisesta 65 vuoteen ja käynnistää neuvottelut työmarkkinajärjestöjen kanssa asiasta. Tuoreen mielipidemittauksen linjoille kallistuvat myös useat eläkeasiantuntijat. Pitkän linjan eläkeasiantuntija Kari Puroa myöten he ovat julkisuudessa ihmetelleet hallituksen kiirettä rukata jo tässä vaiheessa vuoden 2005 työeläkeuudistuksen yhtä keskeisintä osaa, eläkeikää. Lakiin sisältyvä elinaikakerroin astuu voimaan vasta vuonna 2010. Sen lasketaan myöhentävän suomalaisten eläkkeelle siirtymistä. Samaan suuntaan ovat jo vaikuttaneet joustava eläkeikä ja iän mukaan porrastettu eläkkeen karttumisprosentti. Hallituksen kahden päivän politiikkariihen tulos puuttua työeläkejärjestelmään on saanut myrskyisän vastaanoton. Pikainen aikataulu ja hallituksen yksipuolinen ilmoitus ovat aiheuttaneet pelkoa ja ahdistusta erityisesti ikääntyneissä työntekijöissä. Hallituksen toimet ovat raivostuttaneet työmarkkinajärjestöt. Eläkejärjestelmän kehittäminen on pitkäjänteistä työtä, ja siihen tehtävät muutokset ulottuvat kymmeniksi vuosiksi
eteenpäin ja koskettavat jokaista kansalaista. Poukkoilu ja yllätykset linjassa eivät vahvista järjestelmän uskottavuutta eivätkä yhteiskunnallista vakautta. Osa asiantuntijoista jo ennakoi, että hallituksen esitys eläkeiän nostamiseksi ei ainakaan lyhyellä aikavälillä myöhennä ikääntyneiden työntekijöiden eläkkeelle siirtymistä, vaan päinvastoin aiheuttaa poikkeuksellisen joukkopaon työelämästä. Meillä eläkejärjestelmä ja siihen tehtävät muutokset on perinteisesti valmisteltu kolmikannassa ja sitä kautta järjestelmän peruslinjoista on vallinnut myös melko laaja poliittinen yhteisymmärrys. Tästä linjasta Vanhasen hallitus haluaa tehdä nyt näyttävän irtioton. Hallitus laskee sen varaan, että taloudellisen taantuma ja kansainvälinen talouskriisin synnyttämä epävarmuus yhdessä eduskunnan vahvan porvarienemmistön turvin tarjoavat poikkeuksellisen mahdollisuuden muuttaa yhteiskunnan rakenteita ja toimintamekanismeja. Kansalaisille hallituksen kaavailemat muutokset merkitsevät eläketurvan heikennyksiä. Suomalaisen eläkejärjestelmän ongelma ei ole alhainen eläkeikä, vaan alhainen eläkkeellejäämisikä. Nyt suomalaiset jäävät eläkkeelle keskimäärin 59,4 vuoden
iässä. Yli 50-vuotiailla keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä on 61,4 vuotta. Se että iso osa suomalaisista jää eläkkeelle ennen varsinaista 63-68 vuoden vanhuuseläkeikää, kertoo enemmän suomalaisesta työelämästä, työmarkkinoista ja väestön terveydentilasta kuin eläkejärjestelmän puutteista. Koko yhteiskunnan kannalta on hyvä tavoite, että ihmiset jaksaisivat työssä nykyistä pidempään ja että työelämän arki ja työmarkkinoiden toimivuus tukisi aidosti tätä tavoitetta. Eläkeiän asteittainen myöhentäminen on ollut myös vuoden 2005 eläkeuudistuksen yksi keskeisistä tavoitteista. Uudistuksen taustalla olevissa ennusteissa ja laskelmissa näin on myös osoitettu käyvän. Poliitikoilta on nyt edellytettävä malttia odottaa jo toteutetun uudistuksen tuloksia ja niiden puolueetonta ja kattavaa arviointia. Eläkejärjestelmää ei pidä muuttaa hetkellisten taloudellisten sen enempää kuin poliittistenkaan suhdanteiden mukaan. Hallituksen on syytä tarjota kansalaisille kepin sijaan eläkepolitiikassa porkkanoita ja keskittyä todellisiin toimiin, joilla ihmisten työssä jaksamista kyetään pitkäjänteisesti auttamaan. Kolmikantayhteistyön jatkaminen eläkejärjestelmän kehittämisessä on tarpeel-
lista. Neuvoteltujärjestelmää on kuitenkin syytä avarrettava niin, että myös eläkeläisjärjestöillä edunsaajien edustajina on mahdollisuus osallistua ja tulla kuulluksi ratkaisuja valmisteltaessa. Hallituksen synnyttämässä eläkepoliittisessa kriisissä eläkeläisjärjestöjen paikka on ammattijärjestöjen ja muiden kansalaisjärjestöjen rinnalla, jotka kamppailevat eläkejärjestelmään tehtäviä heikennyksiä vastaan. Nyt on kansalaistoiminnan aika. Tämän päivän eläkeläisille on osaltaan huoli ja vastuu myös tulevista eläkkeistä ja eläkejärjestelmän kehittämisestä.
Sananen toimittajalta
Kommunistisia päätöksiä ja muita visioita
NYT SAA RIITTÄÄ, hanskat tiskiin, oli myös minun ensimmäinen reaktioni, kun pääministeri Matti Vanhanen ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen kertoivat hallituksen päätöksestä nostaa vanhuuseläkkeen alaikärajan takaisin 65-vuoteen. Tunsin itseni petetyksi. Olin jo ehtinyt mielessäni päättää, että jos K. J. Lång, työnantaja ja terveys sallivat, jään eläkkeelle 63-vuotiaana eli heti, kun se on vuoden 2005 alusta voimaan tulleiden eläkelakien mukaan mahdollista. K.J Lång -vainaja on tuossa kuriositeetin vuoksi: kerrotaan, että Oulun lääninvankilan asukit vannoivat häneen Jumalan sijasta silloin, kun hän oli vankeinhoitolaitoksen ylijohtaja. Työnantaja ja terveys ovat maallisempia eläkeaikomusten ehdollistajia, toinen toiseen ja toinen toiseen suuntaan. Pakkolaitospäätökseltä hallituksen eläkepäätös kyllä tuntui, niin että olkoon Långkin joukossa, niin liberaali ja humaani ihminen kuin olikin. Oloa ei yhtään helpottanut tieto, että hallituksen aikomuksena on nostaa ikärajaa vaiheittain. Minun tapauksessani eläkeikä nousisi puoli vuotta. Se ei ole pitkä aika, mutta periaatehan tässä sapettaakin. Keinottelijat, talousgurut ja poliittinen eliitti ovat sörssineet asiat sekaisin. Nyt eliitti käyttää omia virhelaskelmiaan ja arvioitaan tekosyynä muuttaa eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmää. Siitähän päätöksessäkin oli kysymys, ja vähän siitäkin, että Vanhanen käveli vapaaehtoisesti kokoomuksen näppärien poikien virittämään miinaan. Ärtymystä ei yhtää helpottanut se, että myöhemmin selvisi, kuinka huonosti valmisteltu päätös oli, tai eihän sitä ollut valmisteltu lainkaan. Päinvastoin se kertoi, kuinka ylimielinen hallitus todella on. Tätä ei muuta se, että kansan, asiantuntijoiden ja ay-liikkeen reaktiot saanevat hallituksden perääntymään. Siltä ainakin tätä kirjoitettaessa näyttää. ALOIN SUUTUSPÄISSÄNI jo laskeskella ja netistä katsellakin, kuinkas on työttömyyseläkeputken laita. Se on siinä ja siinä. Jo aikaisemmat päätökset ovat minun ikäisiltäni siirtäneet putken pään taivaanrantaan. Se etääntyy sitä mukaa, kun sitä kohti kulkee niin kuin kommunismi aina siinsi, mutta vain siinsi reaalisosialismin horisontissa. Tällä kerralla en ole ollut ärtymyksineni yksin. Meitä on muutama satatuhatta muutakin vähitellen eläkeikää lähestyvää sillä varauksella, että koko eläkejärjestelmä ei muutu samanlaiseksi kommunistiseksi ilmiöksi kuin eläkeputki. Laiha lohtu, kovin laiha, on ollut tieto siitä, että minua nuoremmat ovat vielä pahemmassa jamassa. Monet heistä olivat 1990-luvulla ensimmäiseksi irtisanottujen joukossa työsuhteiden lyhyyden vuoksi. Silloin vielä sanottiin irti käänteisessä taloontulojärjestyksessä. Heidän kohtalonsa työelämän ja eläkepolitiikan syövereissä tuo mieleen erään Laguksen panssarijääkärin kertomuksen, kuinka nuorimpia ikäluokkia kohdeltiin sodassa. Hyökkäysvaiheen aikana ja kesäkuun 1944 taisteluissa nuorillle miehille sanottiin, että menkää te eteen, kun teillä ei ole perhettä. Sodan jälkeeen rintamiestontteja jaettaessa heille tiuskaistiin, että pysykääs pojat takana, kun teillä ei ole perhettäkään. HYVÄ YSTÄVÄNI Sirpa Niskanen ennusti 1990-luvun laman aikana, että me 1950-luvulla ja myöhemmin syntyneet emme sitä päivää näe, että meille eläkkeitä maksettaisiin. Silloinkin puhuttiin eläkeiän nostamisesta Tuohon en vielä usko. Sen sijaan uskon visioon, jonka esitti toinen hyvä ystäväni, toimittaja Maija Aalto, samoina vuosina. Hän kuvitteli, minkälainen on tiedotustilaisuus sitten, kun eläkeikää on nostettu ja toimittajien keski-ikä on 69 vuotta ja risat. Mutta sitäpä en kerrokaan, vaikka hauska se kaikessa raadollisuudessaan oli. Työnantaja pian sulloo semmoisten juttujen kertojan johonkin putkeen, sopi hän sinne tai ei.
PEKKA ISAKSSON
ELÄKELÄINEN
Nro 2 maaliskuu 2009 - 3
Kunniakirja Tasapainoista elämää -hankkeelle; hanke päättyi, liikunta jatkuu
Eläkeläiset ry koulutti 40 vertaisohjaajaa ja tuotti ohjausaineistoa
Ikäihmisten terveysliikuntaohjelman Voimaa vanhuuteen toisen hankeryhmän (2006-2008) päätösseminaari pidettiin Helsingissä 3.2. Tilaisuuteen osallistui yli 220 kutsuttua juhlavierasta. Liikuntaneuvos Eevi Kaasinen ja koulutussihteeri Tiina Rajala edustivat Eläkeläiset ry:n Tasapainoista elämää- hanketta. Voimaa vanhuuteen -ohjelman toisen hankeryhmän kaikki 14 paikallishanketta palkittiin kunniakirjalla iäkkäiden terveysliikunnan kehittämisestä. Kunniakirjassa mainitaan, että se on myönnetty hankeorganisaatiolle "ansiokkaasta työstä kotona asuvien, liikkumiskyvyltään heikentyneiden ikäihmisten voima- ja tasapainosisältöisen terveysliikunnan hyväksi vuosina 2006-2008". Hankkeissa on kehitetty iäkkäiden liikuntamuotoja sekä ohjattu iäkkäitä harrastamaan liikuntaa. Kehitetyllä liikuntatoiminnalla on monelta osin edellytykset jäädä pysyväksi. Seminaarissa palkittiin vielä erikseen kolme ansioitunutta paikallishanketta: Voimaa vanhuuteen Kerimäellä, Kirkkonummen Toimintakykyä tulevaan ja Voimaa lappeenrantalaisten vanhuuteen. Paikallishankkeet esittäytyivät sekä Hilla Blombergin johtamassa hanketyöntekijöiden paneelikeskustelussa että posteriesityksin. Eevi Kaasinen piti posteriesityksen Tasapainoista elämää -hankkeesta. Voimaa vanhuuteen - ohjel-
Liikuntaneuvos Eevi Kaasinen kertoi päätösseminaarissa Tasapainoista elämää -hankkeesta. Kuva: Tapani Romppainen. majohtaja Elina Karvinen kertoi puheenvuorossaan ohjelman toimintatavoista. Karvisen mukaan uusia tapoja ikäihmisten liikuntapalveluiden tuottamiseen löytyy, kun yhdistetään tutkimustieto sekä hanketoimijoiden ja iäkkäiden oma kokemustieto. Tutkija Janne Sallinen Jyväskylän yliopistosta esitelmöi siitä, miten iäkkäiden voimaharjoittelu vaatii kunnon ruokaa. Sallinen muistutti, että tavoitteellisessa voimaharjoittelussa on tarpeen monipuolinen ja säännöllinen ravinto, jossa on riittävästi proteiinia. Sallisen mielestä iäkkäät kaipaavat asiantuntevaa ravitsemusneuvontaa. Tasapainoista elämää -hanke on nyt päättynyt, mutta ikäihmisten terveysliikunta Eläkeläiset ry:n toiminnassa jatkuu. Hankkeessa on koulutettu yli 40 vertaisohjaajaa, jotka ovat jatkuvuuden kannalta avainasemassa. Eläkeläiset ry:n yhdistyksille toimitetaan luettelo hankkeessa koulutetuista vertaisohjaajista, joita on ympäri Suomea. Vertaisohjaajia voidaan pyytää ohjaamaan lähialueiden yhdistysten liikuntatilaisuuksia. Hankkeessa tuotettiin vertaisohjaajien tueksi ja yhdistysten tarpeisiin myös materiaalia: video tasapainoharjoittelusta sekä kaksi kuvallista ohjevihkosta. Toinen vihkonen sisältää kuminauhaohjelman lihasvoiman kehittämiseksi. Toinen vihkonen sisältää tasapainoohjelman. Materiaaleja voi tilata Eläkeläiset ry:n toimistosta. Liikuntaneuvos Eevi Kaasinen toimi vertaisohjaajien pääasiallisena kouluttajana ja tuotti myös ohjausmateriaalin sisällön. TIINA RAJALA
Eläkeläiset ry tyrmistyi eläkepäätöksestä
Taantumaa käytetään eläkejärjestelmän muuttamiseksi
M
atti Vanhasen ja Jyrki Kataisen hallitus ilmoitti, että se aikoo nostaa vanhuuseläkkeen ikärajan 65 vuoteen. Samalla puututaan varhais-, osa-aika- ja lisäeläkkeisiin. Eläkepäätökset ovat osa toimista, jolla suomalaisten työuraa pyritään pidentämään. Hallitus perustelee sitä tarpeella varmistaa, että valtion varat riittävät taloustaantuman aikana syntyvän valtion lisävelan maksamiseen. Valtakunnallisena eläkeläisjärjestönä Eläkeläiset ry on tyrmistynyt hallituksen päätöksestä. Hallitus maksattaa kansainvälisen talous-
taantuman ja omat virhearvionsa eläkeikää lähestyvillä työntekijöillä, jotka ovat elämässään ja työurallaan kärsineet jo 1990-luvun lamasta ja sen aiheuttamista kielteisistä muutoksista työelämässä. Nyt heidän odotetaan jatkavan yhä kiireisemmäksi ja rasittavammaksi käyvässä palkkatyössä mahdollisesti jopa 70vuotiaiksi asti. Vielä ennen viime syksyn kunnallisvaaleja johtavat ministerit vakuuttivat, että Suomi säästyy finanssikriisistä vähin vaurioin. Joulun alla hallitus ajoi budjettiin miljardiluokan veronkevennykset, jotka suosivat rik-
kaita. Tammikuussa valtiovarainministeri Katainen kehotti repimään miljardin euron aukon Kansaneläkelaitoksen rahoitukseen poistamalla työnantajien kansaneläkemaksut. Hallituksen päätös sivuuttaa vuoden 2005 alussa voimaan tulleen työeläkejärjestelmän uudistuksen, joka oli suuren työn takana. Jo siinä eläkejärjestelmää muutettiin niin, että todellinen eläköitymisikä on noussut ja varhais- ja osa-aikaeläkkeelle pääsy vaikeutunut. Nyt tehty päätös yhdessä kela-maksujen poistamisen kanssa murentaa suomalaisen eläke- ja sosiaaliturva-
järjestelmän perusteita. Samalla hallitus ilmoittaa jatkavansa tuloverojen alentamista. Hallituksen johtavat ministerit joko toimivat asiantuntemattomasti viime syksynä tai valehtelivat tietoisesti. Kumpikaan vaihtoehto ei ole kunniaksi heille.
Kuntorannan leirintäalue sai neljä tähteä
Kuntoranta Camping on saanut Leirintäalueyhdistykseltä virallisesti neljän tähden tasoluokituksen Luokitukseen vaikuttavat yleisen tason lisäksi matkailuajoneuvopaikat, palvelut ja niiden toteutus. Kuntoranta Camping aloitti toimintansa viime vuoden heinäkuussa. Se hyvän hyvän vastaanoton heti alusta. Jo heinäkuussa vaunuja oli keskimäärin yli 40 joka vuorokausi. Alueen erikoisuuksia ovat n. 100 neliön loosipaikat, joista suurimmassa osassa on järvinäköala. Kaikki paikat on varustettu sähköllä. Alueella onasukkaille ilmaiset nopeat WLAN- liittymät. Alueen ainutlaatuisuutta korostavat kylpylähotellin korkeatasoiset ravintola-, kylpylä, hoito-, ja viihdepalvelut.
Eläkeläiset ry:n hallitus 25.2.2009
4 - Nro 2 maaliskuu 2009
ELÄKELÄINEN
Täältä tulevat Tallukat Jyväskylään, totta kai
yhteisesityksiin. Kittilän kesäpäivien jälkeen helsinkiläiset tanhuajat halusivat jatkaa yhdessä tanssimista muulloinkin kuin kesäpäivillä. Koska mukana oli jäseniä useista yhdistyksistä, päätettiin pyrkiä aluejärjestön tanhuryhmäksi. Aluejärjestön johto ei jostakin syystä innostunut aluksi ollenkaan, mutta kun kauniisti silitimme ja selitimme, niin tulimme vihdoin hyväksytyksi aluejärjestön ryhmäksi. Tallukoihin kuuluu nykyään 21 jäsentä. Heistä peräti 17 lähtee esiintymään myös Jyväskylään. Ryhmän säestäjä on Eläkeläiset ry:n tilaisuuksista tuttu Tapani Luhtaranta. Ajatus kavalakadista syntyi viime kesänä. Silloin esitystä alettiin myös suunnitella ja kirjoittaa sille käsikirjoitusta. Varsinaisiin harjoituksiin päästiin joulun jälkeen, kertoo ryhmän ohjaaja Hilkka Lyytikäinen. Tallukat osallistuu Jyväskylässä historiaesityksiin muutenkin kuin tanssimalla. Vaikka historiamme on lyhyt, teemme oman historialakanan. Tavoitteena on tehdä siitä niin vetävä, että sitä voidaan käyttää ryhmän mainostamiseen ja esitysten rekvisiittana, Lyytikäinen ja Kuivala kertovat. PEKKA ISAKSSON
Oma lakana Jyväskylään
Piirileikkien ja kansantanhujen lisäksi kavalkadiin kuuluu Eevi Kaasisen ja Heli Laaksosen runoja, Veikko Lavin lauluja ja juontajien lyhyitä kertomuksia.
Hilkka Lyytikäinen ohjaa Tallukoita.
E
läkeläiset ry:n Helsingin aluejärjestön kansantanhuryhmä Tallukat valmistautuu Jyväskylän suurtapahtumaan omaperäisellä, mutta ryhmälle hyvin sopivalla tavalla. Tallukat esittää eläkeläisten, Suomen ja vähän omaakin historiaansa tanssimalla. Tanssikavalkadi nähdään ensimmäisen kerran Kina-
porin palvelukeskuksessa lauantaina 28. maaliskuuta. Oma historiamme on tosin kovin lyhyt. Tallukat perustettiin kolme vuotta sitten, kertoo ryhmän jäsen Sirkka Kuivala. Tanssikavalkadi sopii Tallukoille siksikin, että ryhmä on syntynyt helsinkiläisten tanhuajien osallistumisesta Eläkeläiset ry:n kesäpäivien
Hauskaa on, varsinkin harjoituksissa, sanovat tallukat.
ELÄKELÄINEN
Nro 2 maaliskuu 2009 - 5
Reijo Siimes valmistelee Jyväskylään näyttelyä suutarin työstä
"Suutarit ovat olleet monessa asiassa edelläkävijöitä"
S
uutari pysyköön lestissään, suutarin lapsilla ei ole kenkiä, vähäneulainen kuin suutarin joulukuusi. Räjähtämätöntä kranaattia kutsutaan suutariksi, Reino Helismaa laulaa miten suutarin tyttären pihalla kasvaa kaunis pihlajapuu.Kansansatu kertoo suutarin akasta ja kuninkaan rouvasta. Suutarikin, suuri viisas -runokokoelmassa vuodelta 1961 Lauri Viita irtautui perinteisistä runokaavoista ja otti vaikutteita sekä modernista vapaamittaisesta runoudesta että kansanrunoista Tamperelainen vuonna 1936 syntynyt Reijo Siimes oli nuoruudessaan suutari kolmannessa polvessa. Siimeksen mukaan suutarit ovat olleet monessa asiassa edelläkävijöitä. Pappani, Turussa 1881 syntynyt Aution Jussi oli suutari ja myös äitini oli suutari. Äitini on 92vuotias, hän on Koukkuniemen vanhainkodissa, mutta vielä erittäin hyvässä kunnossa. Vaimoni oli suutari. Reijo Siimes rakentaa Jyväskylässä Eläkeläiset ry:n 50-vuotisjuhlille suutarin työstä kertovan näyttelyn. Reijo muistuttaa, että Tampereen jalkinetyöntekijöiden ammattiosasto nro 1. oli ensimmäinen suutarien ja jalkinetyöntekijöiden ammattiosasto Suomessa. Parhaimmillaan Tampereella kuului 60 jalkinetehdasta ammattiosaston piiriin. Jalkinetyöntekijöitä oli enimmillään Tampereella viitisen tuhatta. Tamperetta kutsuttiinkin suutarien kaupungiksi. Kerrotaan, että 19-vuotiaana kenkien koneellisen valmistamisen aloittanut suutari Emil Aaltonen (1869-1949) ei saanut lupaa perustaa kenkätehdasta Hämeenlinnaan, koska porvarilliseen virkamieskaupunkiin ei haluttu tehdastyöläisiä. Aaltonen perusti tehtaansa Tampereelle vuonna 1905. Pappani Aution Jussi osallistui Tampe-
reella kansalaissotaan. Hän joutui vangiksi ja hänet vietiin Kalevankankaan vankiparakkeihin. Pappa oli pienikokoinen mies, ja kun valkoiset tulivat hakemaan parakista vankeja ammuttavaksi, onnekseen pappa jäi oven taakse saranapuolelle piiloon. Hän ei hiiskahtanutkaan eivätkä vartijat häntä huomanneet, kun komensivat kaikki muut ulos parakista. Näin pappa selvisi hengissä ja hän eli 94-vuotiaaksi. Hän kuoli vuonna 1975.
Liian herkkäluonteinen kaupparatsuksi
Reijo Siimes työskenteli ensin korjaussuutarina ja sitten tehdassuutarina vuosina 195265. Pelkästään Attilassa ja Aaltosella oli parhaimmillaan yhteensä yli 2 000 jalkinetyöntekijää, Reijo muistelee. Kun Suomi tuli Euroopan vapaakauppaliitto EFTAn liitännäisjäseneksi vuonna 1961, siitä alkoi Siimeksen mukaan suomalaisen jalkineteollisuuden alasajo. EFTAn myötä katosivat Tampereen kenkätehtaat. Naiset alkoivat ostaa hienoja italialaisia kenkiä, eikä suomalainen suunnittelu ja hintataso pysynyt perässä. Itse ostan edelleen aina suomalaiset kengät Vuonna 1965 Reijo vaihtoi jalkinealalta kaupparatsuksi myymään kassakaappeja. Mielestäni olen vilkasluonteinen, mutta olin liian helläluonteinen kaupparatsuksi. Niinpä menin töihin Tampereen Puhelinosuuskunnalle, jossa työskentelin 3,5 vuotta. Vuonna 1968 siirryin Tampereen kaupungin palvelukseen. Alun perin piti mennä puhelinasentajaksi, mutta jouduinkin sähköasentajaksi. Siimes jäi eläkkeelle kaupungin hommista vappuna 1994. Vappu on minulle vasemmistolaisena tärkeä, koska olen vasenkätinen, tyttäreni on syntynyt vappuna ja ensimmäinen eläkepäiväni sattui juuri vappuun. Laulan Tampereen Eläkeläiset ry:n Taipumattomat-kuorossa. Olen toiminut kauan myös Tampereen Eläkeläisneuvostossa.
Vasenkätiselle suutarille vappu on tärkeä juhla, sanoo Reijo Siimes.
Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA
Suutari Salin
Reijo Siimes arvelee, että kenties Eetu Salin (18661919) on edelleen Suomen kuuluisin suutari. Suutari Salin liittyi työväenliikkeeseen 1885 ja tuli pian tunnetuksi taitavana agitaattorina ja puhujana. Salinilla oli johtava rooli wrihgtiläisyydestä irrottautumisessa 1890-luvun lopulla. Salinin asema oli vahvimmillaan Turun (1899) ja Forssan (1903) kokousten jälkeen. Salin julkaisi Porissa 190608 Sosiaalidemokraatti-nimistä sanomalehteä. Hänet valittiin valtiopäiville 1909 ja uudelleen 1917. Vuonna 1918 Salin toimi kansanvaltuuskunnan julkaiseman Tiedonantajan päätoimittajana. Kansalaissodan jälkiselvittelyissä Salin tuomittiin kuolemaan, mutta tuomio muutettiin myöhemmin vankeusrangaistukseksi. Vuonna 1919 Salin kuoli vankeudessa.
Näsinsuutarin liikettä pitävä Kalle Jokinen (oik.) kertoo, että Tampereella tällä hetkellä 12 korjaussuutaria ja koko Suomessa noin 300
6 - Nro 2 maaliskuu 2009
ELÄKELÄINEN
Konsertissa esiintynyt Bäckströmin nuorempi polvi: miniä Essi Luttinen sekä pojat Petri ja Jouni.
Kerran näinkin: Reino Bäckström salin puolella syntymäpäiväkonsertissaan.
Onnitteluvuorossa Hannu Partanen ja Tiina Rajala Eläkeläiset ry:stä.
Maestro täytti 60 vuotta, luottaa lujasti Jyväskylän suurtapahtumassa musisoiviin ja ennustaa:
" Kymmenen vuoden päästä Eläkeläiset ry rokkaa"
Kymmenen vuoden päästä Eläkeläiset ry:ssä rokataan ja rokataan kovasti. Näin arvelee Eläkeläiset ry:n musiikkimaestro Reino Bäckström, joka meni helmikuussa täyttämään 60 vuotta. Syntymäpäiviä vietettiin Vantaalla Martinus-salissa, jonne Bäcströmin pojat Petri ja Jouni ja muu perhe olivat järjestäneet upean konsertin. Musiikki oli Satumaaversiota lukuun ottamatta päivänsankarin tekoa. Reino Bäckströmin työt taisivat keskeytyä vain siksi päiväksi: kohta hän oli taas harjoituttamassa kuorojaan, suunnittelemassa ja toteuttamassa monia konsertti- ja muita hankkeitaaan ja opettamassa Jyväskylään kokoontuneita Eläkeläiset ry:n soittajia ja laulajia. sanoo. Kun saan puhutuksi Jounin suurkuoron johtajaksi, niin eipä hätää mitään. Jouni on todellin en ammattimies. Semmoista tarvitaan, kun instrumenttina on 250300 laulajaa ja muutamia kymmeniä soittajia, Bäckström sanoo pojastaan. kin, että omien tekemiä töitä arvostettaisiin enemmän. Suitsutusta annetaan avokätisesti niille, jotka ovat onnistuneet muuttamaan taitonsa rahaksi, mutta samalla unohdetaan ne, jotka tekevät samoja asioita aatteen palosta. Huomaamattomuutta, ei niinkään kateutta, Bäckström vastaa kysymykseen moisern syystä. Ja onhan siinä tekijöidenkin vaatimattomuutta. Kun kuoro tai joku yksittäinen tekijämies tai -nainen tekee omakustannelevyn , sitä ei enää osata markkinoida. Ollaan tyytyväisiä, kun tutuille ja sukulaisille on saatu myydyksi sen verran, että saadaan omat pois.
Rokkihemmot ulos kaapista
Pitkä kokemus Eläkeläiset ry:n musiikkimaestrona antaa hyvän pohjan arvioida myös sisltöön lyyttiviä tarpeita ja kehityssuuntia. Eläkeläiset ry:n kuorojen ja ryhmien taidot ovat hyvät, mutta seuraavaksi musiikkitoiminnassa ja muutenkin
Teokset maailman turuilla
Bäckström on ohjannut Eläkeläiset ry:n musiikkitoimintaa runsaat kymmenen vuotta. Sinä aikana hän on muun muassa vetänyt vuosittain kaksi isoa musiikkikurssia ja johtanut Vaasan ja Kittilän kesäpäivien musiikkesitykset. Yksitoista vuotta, 22 kurssia, ja jokaiselle kurssille olen säveltänyt ja/tai sovittanut vähintään 10 laulua. Sehän tekee yli 200 kappaletta. Missähän nekin mahtavat olla, kun ei tullut alusta asti arkistoiduksi, mies laskeskelee ja harmittelee. Se on yleisempikin ongelma Eläkeläiset ry:ssä. Harrastajien töitä ei ole kunnolla koottu yhteen ja arkistoitu. Siinä olisi iso ja hedelmällinen tehtävä järjestölle.
on kiinnitettävä huomiota yksilöesiintyjiin. Musiikkiharrastus Eläkeläisety ry:ssä pohjautuu osittain kansan- ja työväenlauluperinteeseen, mutta ennen kaikkea 40- ja 50-luvun tanssi- ja iskelmämusiikkiin. Musiikkimaussa ja musiikin harrastamisessa nuoruuden kokemuksilla ja elämyksillä on valtava merkitys. Ne tunteet ja tunnelmat ovat unohtumattomia. Niinpä Bäckström ennustaa, että kymmenen vuoden päästä Eläkeläiset ry:ssä rokataan.
Muutos ei odotettavissa aivan lähitulevaisuudessa, mutta kymmenen vuoden päästä 60-lukulaiset kaivavat vanhat kitaransa kaapeista ja antavat palaa. Ensin tulee Paul Ankan ja Beatlesien kausi ja sitten ruvetaan rokkaamaan tosissaan.
Elämyksiä ja ystäviä
Bäckström sanoo musiikin olevan hänelle elämänmuoto. Se on niin tyhjentävä määritelmä, että eipä ole tarpeen ruveta luettelemaan miehen töitä, jotka ulottuavat musiikin ja sen tekemisen joka kolkkaan. Upeita elämyksiä ovat olleet muun muassa sinfoniorkesterin avustaminen haitarilla ja musiikin sovittaminen isolle sinfoniaorkesterille. Unohtumaton oli sekin hetki, jolloin Reinoo Bäckström ja Reijo Frank totesivat olevansa kahdestaan lavalla Urho Kekkosen ja 20 000 muun ihmisen edessä. Niin tapahtui Hämeenlinnassa, kun vuoden 1918 punaisten muiistomerkki paljastettiin. Ystäviä olen saanut paljon kaikkialta Suomesta. Heidän joukossaan on paljon eläkeläisiä. PEKKA ISAKSSON
Jyväskylä on haasteellinen
Jyväskylän tapahtuma on Bäckströmin mukaan todella haasteellinen. Koskaan aikaisemmin ei kesäpäivien suurkuoro ole esiintynyt sisätiloissa ja vielä messuhallissa, jossa on hankalasti kaikuvia pintoja. Tila vähän jännittää, mutta toisaalta suurkuoron ja orkesterin innokkuus ja taidot luovat uskoa, että hyvinhän se menee, Bäckstöm
Arvostusta aatteen palolle
Bäckströn toivoo muutenKonsertissa esiintyi myös syntymäpäivänsankarin pitkäaikainen ystävä ja työtoveri Reijo Frank.
ELÄKELÄINEN
Nro 2 maaliskuu 2009 - 7
Pukeudu tyylikkäästi, ota kuva ja voita
Iltamapuku
Eläkeläiset ry:n kesäpäivien juhlailtamat pidetään 16.6. vuoden 1959 tyyliin. Iltamien ohjelma, etenkin musiikki, on laadittu ajan hengen mukaiseksi. Myös juhlayleisöä pyydetään pukeutumaan tyyliin sopivasti. Voit käyttää vapaasti mielikuvitustasi. Voit muistella, millaisia vaatteita sinä itse tai vaikkapa naapurin rouva noihin aikoihin käytti. Asun ei tarvitse olla juhlapuku vaan esimerkiksi tuon ajan työasu. Mikään ei estä pukeutumasta yhtä hyvin lapseksi kuin vanhukseksi.
Pukukilpailu
Valmistaudu ajoissa, pukeudu jo nyt iltamavetimiin ja kuvauta itsesi. Voit osallistua kilpailuun ja voittaa. Kuvan tulee olla kokovartalokuva. Toimita kuva Eläkeläiset ry:n toimistoon viimeistään 15.5. mennessä. Kuva voi olla paperikuva tai digitaalinen. Liitä mukaan yhteystietosi. Kirjoita nimesi ja yhteystietosi lyijykynällä paperikuvan taakse ja lisäksi erilliselle paperille. Kilpailun esikarsintaa varten on valittu pukeutumistyylin asiantuntijaraati, johon kuuluvat toimistonhoitaja Tuija Aali, toimistosihteeri Erja Peitsaho, kuvataideopettaja Raili Laitinen sekä Kansan arkiston valokuvayksikön tutkija Marita Jalkanen. Raati valitsee kuvien perusteella kaksikymmentä parasta asua sekä naisten että miesten sarjasta. Loppukilpailuun valituista kuvista tehdään suurennokset ja ne asetetaan näytteille messupaviljonkiin yleisöäänestystä varten. Yleisöäänestyksessä kummastakin sarjasta valitaan kolme parasta asua, jotka palkitaan. Voittajien on osallistuttava palkintojen jakoon kilpailuasuun pukeutuneina. Vain iltamiin osallistuvat voivat voittaa.
Kilpailuohjeet vielä kertaalleen:
pukeudu vuoden 1959 tyyliin teetä itsestäsi kokovartalokuva lähetä kuva Eläkeläiset ry:n toimistoon viimeistään 15.5. mennessä kirjoita paperikuvaan nimesi ja yhteystietosi - sekä kuvan taakse lyijykynällä että erilliselle paperille lähetä paperikuva osoitteeseen Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A, 00100 Helsinki kirjoita kirjekuoreen sana PUKUKILPAILU digitaalinen kuva lähetetään osoitteeseen pekka.isaksson@elakelaiset.fi ilmoita myös digitaalisessa kuvalähetyksessä nimesi ja yhteystietosi raati valitsee kuvien perusteella loppukilpailuun 20 parasta asua sekä naisten että miesten sarjasta loppukilpailussa valitaan yleisöäänestyksellä kolme parasta asua kummastakin sarjasta kesäpäivien juhlailtamissa 16.6. parhaat asut palkitaan palkintojen jakoon on osallistuttava kilpailuasuun pukeutuneena
ivillä säpä an! Ke illa kilpa
Jyväskylän kesäpäivien ohjelmaan kuuluu kaksi ankaraa, mutta iloluonteista kilpailua. Aluejärjestöittäin valittavat tarinankertojat kilvoittelevat Eläkeläiset ry:n parhaan tarinaniskijän tittelistä. Kolmehenkiset joukkueet kilpailevat Suomen historiaa koskevilla tiedoilla. Molemmat kilpailut järjestetään päätapahtumapaikalla, Paviljonki-messuhallissa ja tarkemmin sanoen kesäpäivien historiasalissa. Tietokilpailuun voivat ilmoittautua kolmehenkiset joukkueet, jotka edustavat jotakin yhdistystä, yhdistyksen kerhoa tai alkuejärjestöä ta i muodostuvat vapaasti ystävyys- tai tuttavuussuhteiden pohjalta.Tietokilpailun alkukarsinnat ovat maanantaina 15.6. kello 13.30 eli heti avajaisten jälkeen. Loppukilpailuun pääsee kolme parasta joukkuetta, jotka ottavat yhteen samana päivänä kello 15.30. Parhaan tarinaniskijän löytäminen on hieman mutkikkaampi juttu. Mikä tahansa tarina ei käy. Kilpailussa ker-
Kesäpäivillä kisataan tarinaniskennässä ja historiatiedoissa
rottavien tarinoiden on liityttävä eläkeläisten elämään tai eläkeläistoimintaan. Aluejärjestöt voivat joko valita edustajan kilpailuun tai järjestää alueellisen karsinnan. Kesäpäivillä aluejärjestöjen edustajat kilpailevat tiistaina 17.6. ensin kahdessa alkuerässä, josta kummastakin valitaan kolme parasta jatkoon. Samana päivänä kello 17 järjestettävässä loppukilpailussa on siis kuusi osanottajaa. Alkukilpailujen aikataulu ilmoitetaan myöhemmin. Molemmissa kilpailuissa suoritukset/ vastaukset arvioi asiantuntijoista koostuva raati/tuomaristo. Ilmoittautumisia pohdittaessa ja tarinaiskijöitä valittaessa on syytä huomata, että edustajakokoukseen valittavat eivät voi kokousaikataulun vuoksi osallistua kilpailujen alkukarsintoihin ja -eriin eivätkä siten myöskään loppukilpailuihin. Sekä tietokilpailun alkukarsintoihin että tarinajiskentäkilpailuun alkueriin on ilmoittauduttava kirjallisesti 30.4.2009 mennessä Eläkeläiset ry:n tiedotussihteerille Pekka Isakssonille. Osoite on Eläkeläiset ry Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kilpailuihin ilmoittaudutaan erikseen, joten samaan kirjekuoreen ei saa panna ilmoittautumista molempiin kilpailuihin. Kirjeessä on kerrottava tietokilpailujoukkueen kokoonpano/tarinaniskijän nimi ja yhteystiedot sekä se mitä yhdistystä, aluejärjestö tai muuta yhteisöä kilpailijat edustavat. Kirjekuoreen on kirjoitettava kilpailulajista riippuen joko sana TIETOKILPAILU tai TARINAKILPAILU.
Lisätietoja antaa Pekka Isaksson Puh. 040 742 2754 Sähköposti: pekka.isaksson@elakelaiset.fi
8 - Nro 2 maaliskuu 2009
ELÄKELÄINEN
Eläkeläiset ry:n 50-vuotisjuhlien kunniaksi postimerkki
Eläkeläiset ry on julkaissut 50-vuotisjuhliensa kunniaksi juhlapostimerkin. Merkin ennakkomyynti alkaa välittömästi, tämän lehden takasivculla julkaistavalla tilauslomakkeella.. Kesäpäivien osanottajat voivat saada Jyväskylässä juhlapaikalla kortteihinsa ja kirjeisiinsä myös leiman, joka nostaa postimerkin keräilyarvoa. Postimerkki on Itellan Omakuvamerkki. Se on tarrapohjainen ikimerkki, ja sitä voi käyttää 1. luokan postimerkin tapaan. vaaralta. Postikortissa on muuten kuvia Kittilän kesäpäiviltä ja Tahkon retkeilypäiviltä. Valokuvat Tapiovaaran työstä ovat varkautelaisen valokuvaajan Harri Erosen ottamia. Postikortin muut kuvat ovat omasta takaa, Eläkeläinen-lehden arkistosta. Postimerkin ja postikortin on saattanut painokuntoon järjestön tiedotussihteeri Pekka Isaksson toimiston muiden työntekijöiden hyväntahtoisten kommenttien ja terävien neuvojen saattelemana.
VarsinaisSuomessa lakanakurssi
Varsinais-Suomen aluejärjestöllä on tavoitteena saada jokaiselta paikallisyhdistyksestä oma historianlakana Jyväskylän Kesäpäiville. Valmistelut ovat jo hyvässä käynnissä. Joku yhdistys suunnittelee lakanaansa tilkkutäkin muotoon, joku toinen taas suunnittelee valokuvien ja matkakertomusten hyödyntämistä työssään. Vauhdittaakseen ja varmistaakseen lakanoiden valmistumisen aluejärjestö on päättänyt järjestää "lakanakurssin" Turussa T-talolla tiistaina 21.4. klo 10-15. Paikalle toivotaan pari kolme ihmistä joka yhdistyksestä omien lakanoiden ja aineiston kera. Muut tarvikkeet paikalle hoitaa aluejärjestö. Yhtään yhdistystä ei jätetä pulaan, lupaa aluejärjestön sihteeri Eira Nurmi, joka odottelee innokkaita ilmoittautumisia maaliskuun ajan. Ulla Kurka
Tapiovaaran mosaiikin lyhde
Postimerkin kuvassa on yksityiskohta taiteilija Tapio Tapiovaaran suunnittelemasta ja vuonna 1978 silloisessa Leningradissa toteutetusta mosaiikkityöstä Aurinko ja kukkivat kunnaat. Työ on tuttu varmasti lähes kaikille Eläkeläiset ry:n jäsenille : juhlistaahan se Kylpylähotelli Kuntorannan ravintola- ja ruokailutilan seinää. Postimerkin kuvassa on työn lyhdeteema, joka on meille tuttuakin tutumpi Eläkeläiset ry:n logosta. Myös postikortissa käytetään Tapiovaaran työn yksityiskohtaa alaornamentin tapaan. Eläkeläiset ry on saanut luvan Tapiovaaran töiden käyttämiseen hänen puolisoltaan ja tekijänoikeuksien haltijalta Tyyne Tapio-
Innostuneesti vastaan
Postimerkistä kerrotiin jo edellisessä lehdessä. Tieto siitä on otettu innostuneesti vastaan. Yhdistykset voivat tilata merkkiä ainakin juhlavimpiin lähetyksiinsä, kuten vuosipäiväkutsuihin, sanoo Iisalmen Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Aimo Mursu. Postimerkkiä myydään ennakkotilaajille 8:n ja 24:n ja niiden kertalukujen erissä. Kappaleittan niitä voi saada Jyväskylän kesäpäivillä. Postimerkkit painetaan kahdeksan kappaleen sarjaan ja näitä sarjoja on yhdessä vihkossa kolme. Siitä määrät, sanoo Eläkeläsiet ry:n taloussihteeri Anitta Koski. Yhdistyksien suuremmille tilauksille on räätälöity omat erikoistarjouksensa. Nekin näkyvät takasivun tilauslomakkeessa.
Ulivilasta vähintään 30 Jyväskylään
Ulvilan Eläkeläiset ry keskittyy jäsenhankintaan ja Jyväskylän suurtapahtumaan. Sinne osallistumme vähintään 30 jäsenen voimin. Viime vuosikin oli toiminnallinen. Helmikikuun iloisessa iltapäivässä oli väkeä vieraineen 150 henkeä. Kirjapaino Allatumiin meitä oli tutustumassa 22 henkeä. Kesäretkellä ja teatterimatkalla Kivitippuun Lappajärvelle meitä oli 19 henkeä ja Kuntorannassa elokuussa 5 henkeä. Elojuhlilla oli 11 henkeä ja Tukholman-matkalla 8 henkeä. Pikkujoulujuhlassa oli 33 henkeä ja perinteisen yhdistyksen puurojuhlan järjestimme ennen joulua 53 jäsenen voimin. Otimme yhteyttä kaupunkimme päättäjiin maalis- ja marraskuussa, asiana ikäihmisten ja sairaiden hoitopaikat sekä omaishoito. Puheenjohtajana jatkaa Alpo Myllymäki, varapuheenjohtajana Rainer Raitaniemi, sihteerinä Tuulikki Pihlajamäki, taloudenhoitajana Jouko Vuohiniemi ja jäsenasianhoitajana Sinikka Fallström. Alpo Myllymäki
Postimerkin kuva.
Painosta on tullut myös postikortti.
ELÄKELÄINEN
Nro 2 maaliskuu 2009 - 9
Runokuvia, kuvarunoja
Lenkillä
Ovella puhaltaa viima pakkasta alle kympin alkumatkalla vähän viluttaa katu soittaa askelten alla Hiljaisen Pojan valssia kilometri takana hyvä ja lämmin olo kolme takana samanverran edessä sisältä kuuluu yks, kaks, kolme istu isän polveen tuossa kadun vieressä seisoo Palvelutalo siellä äitikin viimepäivänsä sinne minäkin sitten sisältä kuuluu jaksaa jaksaa varpaat valittavat kiukkuisena vielä kaksi jäljellä sauvat naputtavat tasaiseen tahtiin varpaat uikuttavat sisältä kuuluu yks kaks kolme istu isän polveen henki vinkuu sydän yskii viimeinen mutka hitaat jalat varpaat jo luovuttaneet kuolemankielissä sisältä kuuluu jaksaa jaksaa Runot ja kuva: ANNELI NIKULAINEN ovi auki sauna tervehtii lämpimästi varpaat suolataan kellariin.
Täydellistä huuhaata
O
Arkinen katu arkinen tämäpäivä huokaavat askeleet Työvoimatoimistoon Kelalle Alepaan jos taskunpohjalta löytyy muutama sentti niillä HK:n sinistä parasta ennen jo mennyttä aikaa isät ja äidit siskot ja velipuoletkin. otsassa tulikirjaimin IRTISANOTTU
ikeistolaista veropolitiikkaa voimakkaasti ajava Veronmaksajain Keskusliitto äityi äskettäin päästämään julkisuuteen sammakkojen sammakon. Täydellistä huuhaata on, että meidän työeläkettä saavien ostovoima kuluvana vuotena kasvaisi jopa kuusi prosentti yksikköä. Perustelut olivat samaa huuhaata, kuin ostovoiman kasvu. Näitähän oli, työeläkkeiden korotus vuoden alussa ja ns. verotuksen kevennykset kuukautta myöhemmin. Totuus on aivan toinen kuin millaisena sen Veronmaksajain järjestö julkisuuteen esitti. Ensiksi on syytä muistuttaa mitä eläkeläisten ostovoimalle tapahtui vuonna 2008. Tällöin työeläkkeet nousivat vajaat 2,5 prosenttia ja kansaneläkkeet 2,5 prosenttia. Viimevuoden yleinen inflaatio oli lähes viisi prosenttia, mutta elintarvikkeiden hintojen korotukset huomattavasti tätä enemmän. Vuosi 2008 merkitsi siis eläkeläisille huomattavaa ostovoiman heikkenemistä. Entäpä sitten kuluvan vuoden kehitys. Sitähän ei tiedä vielä kukaan. Tiedämme toki sen, että työeläkkeitä korotettiin vuoden alussa
4,9 prosenttia ja kansaneläkkeitä 4.6 prosenttia. Näillä jyvitettiin viimevuoden inflaatio vaikutukset. Hinnat ovat nousseet ja nousevat edelleen. Esimerkiksi vuokrien korotukset vuodenvaihteessa olivat pääsääntöisesti merkittävät. Monet kunnat joutuivat nostamaan kuluvan veroprosenttia. Ynnäsi miten tahansa työeläkettäkään saavien ostovoima ei tule lähellekään kuutta prosenttia kuluvan vuotena nousemaan. Mitä sitten ostovoiman lisäämisellä tarkoitetaan? Tässä lienee Veronmaksajien järjestöllä kummallinen käsitys. He pitävät ostovoiman kasvuna sitä mitä keskimääräinen veron kevennys ja työeläkkeiden nousu ainoastaan työeläkettä saaville yhteensä merkitsivät. Mutta eihän se näin ole. Todellinen ostovoiman kasvu on sitä, kuinka paljon enemmän eläkkeellä saa tuotteita ostettua tänä vuonna, vuoteen 2008 verrattuna. Tämän tiedämme vasta, kun lasketaan paljonko mahdollisesti eläkkeet vuoden 2010 alkaessa nousevat.
Kalevi Väisänen Porvoo
Näin Iissä
Raha, se raha... mutta rukiit ovat jumalanviljaa ja eläkeläistoiminta päivien sisältöä
R
aha on paskaa, mutta rukiit ovat Jumalanviljaa, sanottiin täälläpäin ennen vanhaan. Monet kerrat elämän varrella on mieleen tullut tuo sanonta, kun rahasta on ollut nuusaa. Ensimmäinen muisto rahan mahdista on 30-luvun alkupuolelta. Silloin oli koti mennä vasaran alle, kun isä sairastui ja häneltä halvaantui oikea puoli kehosta. Jouduttiin kunnan eläteiksi. Jollakin konstilla saatiin sen verran rahaa kokoon, että kyettiin pienen tilan ostoon otettu laina maksetuksi. Poimittiin ja myytiin marjoja, kiskottiin parkkeja, kasvatettiin juurikasveja ja perunaa. Jokainen kynnelle kykenevä teki töitä voimiensa mukaan. ylän poliisi oli se, joka peri lainana lyhennykset ja korot. Kuinkas ollakaan, tämä olikin pistänyt rahat omaan pussiinsa! Isä oli kuitenkin tallettanut visusti kuitit. Kun pakkohuutokauppa jo uhkasi, kuitit löytyivät. Arvatkaapa joutuiko poliisi vastuuseen kavalluksesta? Ei suinkaan, vaan asia painettiin villaisella ja
poliisi jatkoi toimessaan! Myöhemmin, kun aloin olla "juoksuiässä", tein työtä kotona karjan ja nuorempien sisarusten hoitajana, sekä kesäisin pöllien sekaanpanossa, maatalous- ja metsätöissä ym. Työ oli urakkaluontoista, isä kuittasi tilit, rahaa en saanut käteen juuri koskaan. Kun velipojat pääsivät tienestiin, sain palvella heitä, että sain jonkun markan iltamiin menoa varten. Siinä tuli eräänkin kerran paidat pestyä ja housut prässättyä. Yksi veljistämme hukkui työmatkallaan. Hän oli sanonut, että hänen seuraavalla tilillään maksetaan kauppavelat. Niin tehtiin, vaikka rahaa hautajaisten pitoon ei tahtonut löytyä.
tuivat. Koulumaksutkin oli maksettava. Mieheni oli saanut periä koneita edesmenneeltä isältään ja päässyt niillä urakkatöihin, joten rahaakin tuli vähän enemmän. Hoitelin kirjanpidon ja olin kesäisin uittotöissäkin.
O
K
K
un menin naimisiin, sulhaseni kustansi häät, minulla ei ollut siihen varaa. Alkuun elettiin miehen ansioilla. Asuttiin anoppilassa ja rakennettiin omaa mökkiä sitä mukaan kun oli varaa. Lapsia tuli ja tiukoilla oltiin, mutta kun tehtiin kaikki mahdollinen itse, niin toimeen tultiin. Lapset kasvoivat, kävivät koulua ja aikuis-
lin nuoresta asti toiminut työväenliikkeessä, ollut nuorisoosastossa sihteerinä, rahastonhoitajana, ohjelma- ym. toiminnassa mukana. Kai sen takia minut valittiin 60-luvulla Iin Osuuskaupan toimielimiin ja sosiaalilautakuntaan, myöhemmin sen puheenjohtajaksi. Se aika oli opettavaa. Siinä näki, mitä kaikkea köyhyys voi ihmisille aiheuttaa. Ehkä oman puutteenalaisen menneisyyteni takia ymmärsin tavallista enemmän ihmisten vaikeuksia ja jouduin puolustamaan heitä parempiosaisten lautakunnan jäsenten, joskus julmiakin päätösesityksiä vastaan.
jana. Olin ollut kymmenen vuotta demokraattisten järjestöjen toimitalon talonmiehenä ja hoitanut kioski sekä bingotoimintaa. Siitä pois jäätyäni en saanut ammattiliitolta työttömyyskorvausta, koska palkkani oli ollut liian pieni! Tein tilapäisiä siivoustöitä, olin päiväapulaisena jne. Minut laitettiin työttömyyseläkkeelle 58 -vuotiaana. Samaan aikaan Iijoen uitto lopetettiin ja miehenikin jäi eläkkeelle. Eläkkeet olivat pieniä, mutta toimeen tultiin, kun ei ole koskaan makeaan elämään tottunut, ei sitä osaa kaivatakaan.
E
K
atsoin vuonna 1988 maksaneeni velkani yhteiskuntaa kohtaan ja kieltäydyin jatkamasta sosiaalilautakunnan puheenjohta-
läkeläistoiminnasta olen löytänyt sisältöä päiviini. Jokaviikkoinen toiminta on tyydyttänyt virkistymistarpeeni. Sain toteuttaa itseäni kirjoittelemalla, näyttelemällä, opiskelemalla ja kuntoilemalla. Silloin tällöin, pari kertaa vuodessa, teimme pieniä matkoja, jotka eivät liikaa kukkaroa rasittaneet. Ulkomaanmatkat ovat kyllä jääneet haaveeksi. Vuonna 2000 vietettiin kultahäi-
tä lasten, lastenlasten ja sisarusten kanssa. Pian sen jälkeen mieheni sairastui Alzhaimerin tautiin. Jouduimme omaishoitajiksi pojan kanssa, joka vielä asui kotona. Kaksi ja puoli vuotta sitä kesti, kunnes tuli pakko viedä hänet laitokseen. Sain sydäninfarktin ja jouduin ohitusleikkaukseen. Vielä yli kolme vuotta kuljin hoivaosastolla katsomassa ja syöttämässä, kunnes kuolema tuli. Nuo kuusi vuotta olivat elämäni raskaimmat. Voimaa jaksamiseen sain toiminnasta eläkeläisyhdistyksessä tuttujen tovereiden parissa. Vieläkin käyn jumpassa ja kokouksissa vointini mukaan, vaikka diabetes vaivaa ja liikuntakyky heikkenee.
R
aha, se raha se sittenkin rajoittaa elämää, mutta rukiit ovat Jumalanviljaa. Kaikesta huolimatta olen saanut elää rikkaan elämän!
Eevi Viinamäki
10 - Nro 2 maaliskuu 2009
ELÄKELÄINEN
Sirkka Holmer (vas.) ja Marja-Leena Ahonen kuvailevat Planin postituspalvelun tunnelmaa lämpimäksi ja ihmisiä huumorintajuisiksi
Kartta postituspalvelun seinällä osoittaa, että tapua annetaan ympäri maailmaa.
Raija Inkisellä on kummityttö Vietnamissa. Meillä on globaalinen vastuu auttaa heikoimpia, Inkinen sanoo.
Eläkeläiset pyörittävät kummijärjestö Planin postituspalvelua
Vapaaehtoistyö on sosiaalinen side ja vastuuta heikommista
K
ummijärjestö Planin postituspalvelu pyörii vapaaehtoisvoimin. Eläkeläisistä koostuva vapaaehtoisryhmä on tärkeä linkki suomalaisten kummien ja heidän erimaalaisten kummilapsiensa välillä. Maanantaiaamuna lumimyräkän yllättämät helsinkiläiset tarpovat töihin, mutta Planin postituspalvelussa Pasilassa vallitsee lämmin ja kiireetön tunnelma. Pääosin eläkeläisistä koostuva vapaaehtoisten ryhmä on tuttuun tapaansa koolla ja lajittelee, kääntää sekä punnitsee maailmalta saapunutta ja sinne suuntaavaa kummipostia. Vapaaehtoisia on vajaa parikymmentä, joista tänään paikalla on neljä. Kahvintuoksuisessa huoneessa puhe soljuu naurun siivittämänä eteenpäin. Vapaaehtoistoiminta on tärkeä sosiaalinen side. Täällä tapaa ihania ihmisiä, joiden kanssa vaihdamme kuulumisia työnteon lomassa, pari vuotta mukana ollut Marja-Leena Ahonen kertoo. Terveysalalla työskennellyt Ahonen kääntää suomalaisten kummien kirjoittamia kirjeitä englanniksi. Nuo-
rena hän haaveili kehitysmaatyöstä, mutta perheen perustaminen siirsi suunnitelmia. Planin kautta voin toteuttaa nuoruuden unelmaani. Kansainvälisen järjestön avulla saan olla ihmisiin yhteydessä yli maarajojen." Ahonen vieraili kummityttärensä luona Ecuadorissa ja näki, että apu todella menee perille. Kummiuteni syveni, kun sain pitää tyttöä polvellan.
Eläinaiheisia jatkokertomuksia
Vapaaehtoiset kokoontuvat postitoimistoon kerran tai pari viikossa. Helsingissä postit käydään läpi, tiedot tallennetaan järjestelmään ja paketit lajitellaan maan tai alueen mukaan. Toimiston seinät on vuorattu lattiasta kattoon laatikoilla, joiden kyljessä lukee maan nimi ja tunnus. Karttaan on kiinnitetty nuppineuloja niiden maiden kohdille, joissa Plan toimii. Tiuhaan asetellut neulat kertovat, että tärkeää kummi- ja kehitystyötä tehdään lähes joka maailmankolkassa. Kohdemaassa vapaaehtoiset lajittelevat kirjeet ja kääntävät ne edelleen vastaan-
ottajan kielelle. Paikalliset vapaaehtoistyöntekijät kuljettavat kirjeet perille usein aasin selässä, kanootilla tai jalkaisin. He auttavat kirjeen lukemisessa ja vastauksen kirjoittamisessa. Lapset lähettävät kummeilleen piirustuksia ja tervehdyksiä, joista välittyy ilo avusta. Eräs kummi kirjoitti eläinaiheisia jatkokertomuksia, Raija Inkinen muistelee. Yleensä suomalaiset kirjoittavat arkisista asioista, kuten vuodenajoista ja säästä. Sateinen kesä tai lumeton talvi mainitaan lähes jokaisessa postissa. Viime viikolla matkaan lähti 2700 pakettia, Inkinen laskee.
kohdemaissa on kehitetty terveys- ja hygieniapalveluja sekä lisätty koulutusta. Planin kautta apu ei mene ainoastaan kummilapselle, vaan koko yhteisölle. Plan on Suomen suurin kummijärjestö. Postituspalvelu pyörii yli seitsemänkymmenen vapaaehtoiskääntäjän voimin. Osa heistä on alan opiskelijoita, toiset taas Ahosen ja Inkisen tavoin eläkeläisiä. Jo työelämässä päätin, että eläkkeellä osallistun vapaaehtoistyöhön onhan meillä globaalinen vastuu auttaa heikompia, Inkinen kertaa. Hänellä on vietnamilainen kummityttö. Kummitoiminnan turvin kaikki kylän lapset pääsivät esikou-
luun. Uskon, että tytön lukutaidosta on apua koko kyläyhteisölle.
Vapaaehtoinen nro 2
Heikki Ollinkangas on ollut postituspalvelussa mukana alusta asti. Liityin mukaan, sillä vaimo pelkäsi, että jään keinutuoliin kiikkumaan, Ollinkangas vitsailee. Hän on vapaaehtoinen numero 2 toisena toimintaan liittynyt planilainen. Alkuaikoina kirjasimme kaiken käsin. Tietokoneiden myötä toiminta on paisunut kuin pullataikina." Ollinkankaan perhe sai
Apua koko kyläyhteisölle
Kumman jätän paketista pois pöytäliinan vai pyyhkeen? yksi vapaaehtoisista kysyy. Liinan: eihän vastaanottajalla välttämättä edes ole pöytää, toinen järkeilee. Kumit voivat lähettää painorajan puitteissa pieniä lahjoja kummilapsilleen. Maailmalle postitetaan muun muassa piirustusvälineitä ja koulutarvikkeita. Kummitoiminnan turvin
Plan lyhyesti
Kansainvälinen kehitysyhteistyöjärjestö Plan toimii 66 maassa. Plan on Suomen suurin kummijärjestö, joka puolustaa ja edistää lasten oikeuksia. Plan tarjoaa suomalaisille mahdollisuuden osallistua kehitysmaissa elävien lapsien elämään sekä parantaa heidän elinolojaan ryhtymällä kummeiksi. Kummien lahjoittaman rahan turvin kehitetään muun muassa terveyspalveluja sekä lisätään koulutusta. Apu menee koko kyläyhteisölle. Plan Suomi Säätiö täytti viime vuonna 10 vuotta.
aikoinaan sota-apua Amerikasta. Yhdessä purkissa oli jauhoa, jonka söimme saman tien. Myöhemmin selvisi, että se oli hammastahnaa. Minä taas muistan elävästi kitalakeen tarttuneen maitopulverin maun. Sitä lähetettiin sota-aikoina Ruotsista, Sirkka Holmer sanoo. Holmerin mielestä vapaaehtoistyö antaa tekijälleen hyvän miele ja mahdollisuuden seurata kummilapsen kehitystä. Hänellä on kouluikäinen kummityttö Brasiliassa. Holmer on ollut postituspalvelun pyörittämisessä mukana miehensä kuolemasta lähtien jo puolen vuosikymmenen ajan. Postipalvelu pyörii päivisin, mikä sopii eläkeläisille. Joskus apuna on koululaisia, jotka tutustuvat Planin kautta työelämään. Ei tämä ole suljettu eläkeläisklubi, vaan nuoret ovat tervetulleita mukaan, vapaaehtoiset vakuuttavat. Keskustelu keskeytyy, kun Ahosen puhelin pirahtaa tutuin sävelin. Mummon Nightwish soi, hän hihkaisee.
Teksti ja kuvat: KATJA NYKÄNEN
ELÄKELÄINEN
Nro 2 maaliskuu 2009 - 11
Järvenpään Eläkeläiset ry:
Säästäminen hoidossa vie lääkkeiden yliannostukseen
Yhteiskunta on asettanut tavoitteekseen hoitaa yli 90 prosenttia vanhuksista kotona. Samaan aikaan kunnat etsivät kaikilta toimialoiltaan kustannussäästöjä. Mikäli nyt säästetään kotisairaanhoidossa, omaishoidon tuessa ja vastaavissa, se tuo jatkossa laitoshoitoon entistä huonokuntoisempia vanhuksia. Jos vielä laitoshoidonkin kustannuksissa tingitään, on vaarana, että keskeiseksi hoitotavaksi tulee ylisuurten uni- ja rauhoittavien lääkkeiden käyttö. Lääkkeiden käyttö yleensä on huolestuttavasti lisääntynyt. Poliittisten päättäjien on huolehdittava että vanhusten ja vammaisten palveluissa on riittävästi henkilökuntaa, niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella. Raskaan lääkityksen sijaan on hoitoa kehitettävä fyysisesti ja henkisesti kuntouttavaan ja virikkeelliseen suuntaan. Samalla kun hallituksen asettamassa Sata-komiteassa valmistellaan historialliseksi mainostettua sosiaaliturvan kokonaisuudistusta, siltä viedään pohjaa pois suurituloisten tulo- ja omaisuusverotusta keventämällä. Viimeksi poistettiin työnantajien Kela-maksu. Sosiaaliturvan uudistamisen linjasta ja yksityiskohdista on keskustelua jatkettava. Ei myöskään saa unohtaa kamppailua eläkkeiden indeksiehdon palauttamisesta ns. puoliväli-indeksiksi. Järvenpään Eläkeläiset ry on kantanut huolta kaupungilta käyttöönsä saamiensa tilojen saatavuudesta myös jatkossa. Nykyisissä tiloissa toiminnan laajentaminen alkaa olla vaikeaa. Onnittelemme keskusjärjestöämme, Eläkeläiset ry:tä, joka kesäkuussa viettää 50 v juhliaan. Samassa yhteydessä pidetään myös 17. edustajakokous, jossa henkilövalintojen lisäksi käsitellään mm. yhdistysten aloitteita ja saatetaan Ikääntymispoliittinen asiakirja ajan tasalle. Järvenpään Eläkeläiset ry Kevätkokous 25.02.2009
TUULA-LIINA VARIS
Hei työelämää!
H
Juhani Kolppanen jatkaa Pekka Peltosen työtä Halikon Eläkeläisissä
Lausuimme kiitoksemme pitkäaikaiselle puheenjohtaja Pekka Peltoselle hyvästä työstä yhdistyksessämme. Uudeksi puheenjohtajaksi vuodelle 2009 valittiin Juhani Kolppanen, varapuheenjohtajana jatkaa Jarmo Jokinen, sihteerinä ja jäsensihteerinä Sirpa Koski, taloudenhoitajana Vilho Mäkelä, matkavastaavana Jarmo Jokinen, tilintarkastajina Veikko Vennonen ja Onni Rannikko, varalla Ritva Vennonen ja Tyyne Rannikko. Johtokuntaan valittiin uutena jäsenenä Maija-Liisa Pohjonen-Kolppanen, edelleen jatkavat Maija Lehtonen, Paula Jokinen, Tuovi Hyypiä, Yrjö Hyypiä ja Tuula Saari. Varalla Uolevi Vennonen, Terttu Vennonen, Ulla Mäkelä, Pekka Peltonen ja Lilja Lehtonen. Aluejärjestön kevätkokoukseen edustajiksi valittiin Juhani Kolppanen ja Maija-Liisa Pohjonen-Kolppanen varalle Terttu ja Uolevi Vennonen. aluetoimikuntaan jäseniksi valittiin Vilho Mäkelä ja Jarmo Jokinen varalle Ulla Mäkelä ja Paula Jokinen. Emännäksi ja isännäksi Tellervo Järvinen ja Kauno Koukonen, jotka hoitavat muonitukset ja kahvinkeitot juhlissa ja kerhoissa. Kevät- ja syyskaudella kokoonnumme joka toinen keskiviikko kerhon merkeissä, juodaan kahvit, lauletaan, keskustellaan ajankohtaisista asioista ja luetaan murrejuttuja, runoja, vitsejä ym. ja tietenkin pienet arpajaiset. Järjestämme juhlia ja käymme vierailuilla eri yhdistyksissä. Meillä on toimiva lauluryhmä ja liikuntaryhmää viritellään uudelleen. Johtokunta kokoontuu kerran kuussa. Tammikuussa jatkamme taas toimintaa. Tervetuloa uudet ja vanhat jäsenet mukaan.
allituksen päätös nostaa yleinen eläkeikä 65 vuoteen on nostanut ansaitsemansa kalabaliikin sekä asiantuntijoiden että kansalaisten keskuudessa. Asiaa sopinee vilkaista senkin onnellisen, jolla jo on 63-vuotiaana saatu työeläkekortti. Ensimmäistä kertaa ei kansalainen joudu ihmettelemään, missä todellisuudessa korkeimmat poliittiset päättäjät elävät. Eivätkö he koskaan lue kansalaisten elämän todellisuutta kartoittavia tilastoja ja tutkimuksia? Eikö heille päätöksenteossa merkitse mitään se tosiasia, että vain yksi kymmenestä suomalaisesta jää vanhuuseläkkeelle, kuten eräs asiantuntija päätöstä koskevan uutisoinnin yhteydessä televisiossa totesi? On aloja, joilta juuri kukaan ei jää vanhuuseläkkeelle, ja kaikki tämän tietävät. Suomessa yleisin eläköitymisikä on alle 60 vuotta. Vaikka työkyvyttömyyseläkkeelle on vaikea päästä, sille hakeutuvien määrä kasvaa. Eläkeiän nostaminen ei hakemuspinoa ainakaan madalla. Asiantuntijat ovat myös aiheellisesti kyselleet, mikä mahtaa olla sellaisen työntekijän tuottavuus, joka viimeiset kaksi vuotta roikkuu pakosta työpaikalla, vaikka olisi sekä fyysisen että henkisen kuntonsa puolesta kypsää kauraa. Suomessa viihdytään huonommin työelämässä ja eläköidytään varhemmin kuin muissa pohjoismaissa. Tästä ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin että suomalainen työelämä on stressaavampaa, rassaavampaa ja kuluttavampaa kuin muualla Pohjolassa. Pimeyttä ja kyl-
myyttäkään ei voi syyttää, kun naapurissa on yhtä kylmää ja pimeää. Eikä varsinkaan työntekijöiden laiskuutta, sillä samanlainen ankara luterilainen työmoraali vallitsee koko Pohjolassa. Ahkeruus on ilomme! Pahemmin ei suomalaista voi herjata kuin nimittämällä häntä laiskaksi tai työn vieroksujaksi. Suomalaiset taitavat olla vielä ankarammin luterilaisia kuin naapurinsa. Puurramme liikaa, alistumme hiostukseen, vedämme itsemme piippuun niin, että keski-iän ylitettyämme olemme kaput. Työuupumustilastot kertovat tästä karua kieltä. Työelämästä on toki tehty tutkimuksia, painavimpana parin vuoden takainen Juha Siltalan teos Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Ehkä se on liian kamalaa luettavaa poliittisille päättäjille. Jos ei olisi, katseet työuran pidentämisen asiassa olisi eläkeiän noston sijasta käännetty työelämän epäkohtiin. Äitini äiti siivosi kotikauppalansa toria ja sen reunalla sijainnutta maidontarkastamoa 80-vuotiaaksi asti. Silloin äitini, joka oli kauppalan virassa, onnistui hommaamaan hänelle pienen kunnallisen eläkkeen, kuulemma ensimmäisen koko kauppalassa tämä tapahtui vuonna 1957. Mamma oli oikein supermamma, todellinen työn sankari. Eläkkeelle jäätyään hän ei suinkaan jäänyt toimettomaksi vaan rahtasi pirttiin vanhat kangaspuunsa ja alkoi louskuttaa hantuukikangasta ja mattoja. Kahden vuoden kuluttua hän kuoli. Koko suku kunnioitti mammaa suuresti ja ihaili hänen suunnaton-
ta työteliäisyyttään. Hän oli esimerkki meille kaikille, varsinkin tytöille ja naisille. Minulta meni vuosia, vuosikymmeniä, ennen kuin tajusin, ettei mamma suinkaan paiskinut raskasta työtä pelkkää suunnatonta ahkeruuttaan. Hänen oli pakko! Se mikä oli näyttäytynyt mamman sankaruutena alkoikin näyttäytyä vanhan, väsyneen ihmisen rääkkäämisenä työssä, jota sen ikäisen ei mitenkään enää olisi pitänyt tehdä. Tositarinoita suomalaisista työn sankareista kymmeniä ja satoja tuhansia. Vaikka ajat ovat muuttuneet, niitä riittäisi kerrottavaksi kymmeniä ja satoja tuhansia myös nykyajasta. Hallituksessa näköjään ajatellaan, että keppiä tarvitaan, koska kansalaiset ovat laiskoja, eivät vain viitsi jatkaa työelämässä, vaikka hyvin jaksaisivat. Siinä paljastuu masentava, epäluulolle ja arvostuksen puutteelle perustuva ihmiskuva. Joka on perusteellisen väärä tässä työn sankareiden maassa.
Haapajärven Eläkeläiset retkeilee ja virkistää
Haapajärven Eläkeläiset ry:n toiminta jatkuu suurin piirtein entisellä kokoonpanolla ja toiminnalla. Syyskokouksessa hyväksytyssä toimintasuunnitelmassa on teatteri-, kesä- ja luontoretkiä sekä vierailuja toisissa eläkeläis-järjestöissä. Osa jäsenistä on mukana varttuneitten lauluryhmässä ja osa käy senioritanssissa. Kun lähdetään reissuun, voidaan kyytimaksuihin antaa avustusta kahvituksista jäävillä varoilla. Puheenjohtajana jatkaa Annikki Kieleväinen ja varapuheenjohtajana Kauko Raappana. Johtokunnan jäseninä jatkaa Laura Parkkinen, Eino Kananen, Helvi Kananen, Annikki Larm, Terttu Jämsä, Alpo Epäilys, Enni Aho ja Taina Hakala. Varajäseninä ovat Eeva Tikkanen, Irja Matikainen ja Aira Karjalainen. Aluejärjestön kokouksissa haapajärvisiä edustaa Kauko Raappana ja Laura Parkkinen. Tilintarkastajiksi valittiin Terttu Reponen ja Veikko Saukko. Johtokunnan järjestäytymiskokouksessa sihteeriksi valittiin Laura Parkkinen, taloudenhoitajaksi Terttu Jämsä ja matkavastaavaksi Alpo Epäilys ja Annikki Larm. Yhdistyksen jatkon todettiin näyttävän valoisalta, uusia jäseniä on saatu, vaikka vanhoja onkin poistunut
Pateniemessä asiat mallillaan
Yhdistyksen puheenjohtajaksi kaudelle 2009 on valittu Raimo Mustikainen ja varapuheenjohtajaksi Esa Mahosenaho.Johtokunnan varsinaiset jäsenet ovat t Erkki Jaatinen, Reini Järvelä jäsenrekisterin hoitaja, Paavo Kilvelä matkavastaava, Saara Manninen, Marjatta Mettovaara, Pirkko Mäkelä, Aarno Saarela rahastonhoitaja, Tyyne Vallioniemi ja Aili Vehkaperä sihteeri sekä varajäsenet Matti Kilvelä, Kaarin Logren ja Taisto Pietilä. Jokilaaksojen Aluejärjestöön valittiin edustajiksi Raimo Mustikainen, Aili Vehkaperä, Aarno Saarela, Marjatta Mettovaara ja Lea Vuoti varalle Hanna Mahosenaho. Aluetoimikunta: Esa Mahosenaho varalle Raimo Mustikainen.Eläkeläisten Neuvottelukunta: Esa Mahosenaho varalle Raimo Mustikainen. TYJ:n kokousedustajat: Paavo Kilvelä (varalle Esa Mahosenaho), Aarno Saarela (Raimo Mustikainen) ja Eila Possakka (Annikki Myllyaho). TYJ:n johtokunta: Reino Järvelä (Raimo Mustikainen).Suur-Pateniemen Yhteistyöryhmä: Aarno Saarela. Kerran viikossa toistuvia harrastusmuotoja jatketaan. Myös matkoja tehdään entiseen tapaan. Aarno Saarela
Sirpa Koski
12 - Nro 2 maaliskuu 2009
ELÄKELÄINEN
ULLA LEHTONEN
Syö ja viljele vihreää, pysyt terveempänä
K
aikki tietävät nykyisin, kuinka tärkeää on huolehtia luuston hyvinvoinnille välttämättömien kalkin ja D-vitamiinin saannista. Viime vuosina on ryhdytty puhumaan myös K-vitamiinista ja sen merkityksestä luuston kunnolle. Yleensä K-vitamiinia on pidetty välttämättömänä vain veren hyytymistekijöiden muodostumiselle, eli kun saamme haavan, verenvuoto loppuu itsestään. Tutkijat ovat viime vuosina havainneet, että K-vitamiinin riittävällä saannilla on kuitenkin paljon laajempi merkitys: Kvitamiini vähentää luun huokoistumista, osteoporoosia, ja pienentää diabetesriskiä. Tutkimusten mukaan luuntiheydellä ja elimistön K-vitamiinitasolla on suora yhteys. K-vitamiini ehkäisee myös verisuonten kalkkeutumista, pienentää syöpäriskiä ja myös aivot siitä hyötyvät. Epäillään, että monet saavat ravinnostaan liian vähän Kvitamiinia. K-vitamiini on rasvaliukoinen ja sitä on kahta tyyppiä: K1-vitamiinia on kasviperäisissä elintarvikkeissa; noin 90 % länsimaisen ravinnon K-vitamiinista onkin K1-vitamiinia. Bakteerit puolestaan valmistavat K2-vitamiinia, ja sitä on pieniä määriä maitotuotteissa, juustossa, munissa ja lihassa. Myös suolistobakteerit muodostavat hiukan K2-vitamiinia. Vihreät lehtivihannekset ovat K1-vitamiinin tärkein lähde ravinnossamme. Mitä vihreämpi kasvi on, sitä enemmän siinä on K1-vitamiinia. Hyviä lähteitä ovat salaatit, pinaatti, lehtikaali, parsakaali, kurttukaali, ruusukaali, nokkonen ja mangoldi. Sadassa grammassa lehtikaalia K1-vitamiinia on 618 mikrogrammaa, pinaatissa 350, mangoldissa, nokkosessa, persiljassa ja tuoreessa tillissä 232,50 mikrogrammaa. Myös kasviöljyissä, majoneesissa ja levissä on K1-vitamiinia. Ruotsalaisen tiedon mukaan sitä on runsaasti rapsiöljyssä, jota Ruotsissa pääasiassa viljelläänkin sekä soija- ja kurpitsansiemenöljyssä. K2-vitamiinia on maitotaloustuotteissa, myös juustoissa ja kesossa, mutta K2-vitamiinimäärät vaihtelevat juustokohtaisesti. Ruotsalaisen tiedon mukaan emmenthal- ja jarlsberg-juustot ovat hyviä K2vitamiinin lähteitä. Erityisen runsaasti K2-vitamiinia on nattossa, japanilaisessa hapatetuista soijapavuista valmistetussa tuotteessa. Japanissa nattoa syödään osteoporoosin ehkäisyyn. Muissa soijatuotteissa, esimerkiksi tofussa ja tempehissä ei ole sanottavia määriä K2-vitamiinia.
sut, valkeat lehtiruodit, ja satoa voi käyttää pienenä ja isona jopa yli kilon painoisena. Kiinassa pinaattikiinankaali on ollut tärkeä lehtivihannes jo 400-luvulta lähtien. Se on mainio salaatti-, keitto-, pataja laatikkovihannes. Lehtiruoteja voi tarjota parsan tapaan ja myös wokattuna. Myös kukkavanat ja nuput ovat herkullisia.
P
Pinaattikiinankaali.
Batavian salaatti Victoria. lihappoa, boria, kaliumia ja magnesiumia. Näin viljelykauden lähestyessä kannattaa miettiä, mitä vihreitä vihanneksia omalla palstalla kannattaisi viljellä. Salaateissa muun muassa on sellaisia lajikkeita, joita ei kaupasta voi ostaa. SIDESALAATEISSA eli ROOMAN-, eli COSSALAATEISSA on hyviä lajikkeita. Sidesalaatit ovat erittäin suosittuja Välimeren maissa, Englannissa ja Suomessakin ne ovat alkaneet yleistyä. Näitten salaattien lehdet muodostavat löyhän, pystylehtisen kerän ja lehdet ovat tanakampia kuin lehtisalaateilla. Jääkaapissa sidesalaatti säilyy lehtisalaattia paremmin. LITTLE GEM-sidesalaatti on yksi maailman arvostetuimmista salaattilajikkeista. Sitä on viljelty jo 1870-luvulta lähtien. Se on kaunis, maukas ja noin 15 cm korkea. Minä kylvän 3-4 siementä paikkaansa noin 20 cm:n välein. Annan kaikkien taimien kasvaa ja syön harventaen niin, että syyspuolella vain yksi salaatti kasvaa enää ryhmässään. KERÄSALAATEISSA on pehmeälehtisiä ja rapealehtisiä ns. jenkki- tai jäävuorisalaatteja. Pehmeälehtiset varttuvat nopeammin ja ovat muutenkin helpommin viljeltäviä. RUKOLASALAATTI eli SINAPPIKAALI on ruukkuviljeltynä muotikokkien ja ruokalehtien vakio vihreä. Se on nopeakasvuinen, sinappinen/pippurinen salaat-
Little Gem -sidesalaatti. ti- ja maustekasvi. Avomaalla viljeltynä maku on ruukkuviljeltyä huomattavasti voimakkaampi ja maustemaisempi. Ruotsalaisten rukolalle antama nimi "italiankrassi" kuvaa hyvin sen makua. Viljele varsinkin alkukesällä harson alla, sillä tuholaiset rakastavat sitä. Tee uusintakylvöjä. AASIALAISISSA KEITTIÖKASVEISSA on useita herkullisia vihreitä lehtivihanneksia. MITZUNA eli japaninkaali on yksi kauneimmista ja maukkaimmista. Maku on mukavan mieto, ja mitzunaa onkin helppo oppia käyttämään. Ensimmäinen kylvö tehdään jo varhain keväällä ja suojataan harsolla tuholaisilta. Varkauden korkeudella toinen kylvö tehdään jo pian juhannukselta, muuten sato jää pieneksi. Mizuna sopii salaatiksi, keittoihin, patoihin, wokkiruokiin, piiraisiin ja kasvislaatikoihin.
inaattikiinankaalin kasvuaika on vain 60 vrk. Se on hyvin kylmänkestävä. Pääsato kylvetään vasta heinäkuun puolenvälin maissa. Toukokuulla kylvettynä pinaattikiinankaali kukkii lähes aina. Pidä kasvustot harson alla ja tarkkaile etanoita! Opettele syömään, viljelemään, pakastamaan ja kuivaamaan LEHTIKAALIA Tämä vanhuudenhöperyydeltä suojaava aivojen hoitaja on satoisa, erittäin vitamiinipitoinen, kalkkia ja kuituja sisältävä vihreä vihannes. Varaa sille tilaa vaikka kukkapenkissäsi! Lehtikaali on hieno raakaravintovihannes. Se kuivuu parhaiten ilman lehtiruoteja. Pakasta lehdet pusseissa. Jäisinä niitä on helppo pusseissa musertaa ja sekoittaa silppua salaatteihin, keittoihin, piiraisiin ja laatikoihin. Kun käytät kaalikasveja K-vitamiinin lähteenä, saat samalla muitakin arvokkaita ravintoaineita. aikki kaalit ovat läheistä sukua keskenään ja kuuluvat ristikukkaisiin eli kaalikasveihin. Kaikissa niissä on glukosinolaatteja, ryhmä sellaisia rikkipitoisia suoja-aineita, joita ei ole muissa kasveissa. Niitä on löydetty yli 120 erilaista. Kaalikasvit muodostavat niitä suojautuakseen tuholaisilta, sieniltä ja bakteereilta, mutta samat aineet näyttävät suojaavan ihmistä syövältä. Yhdysvalloissa parsakaali on terveellisyyden vertailussa ykkössijalla, mutta lehti- ja ruusukaali ovat liki samanarvoisia. Onko pihallasi lämmintä, pohjoistuulilta suojaisaa seinustaa? Viljele silloin SALAATTI- ja KANELIBASILIKAA. Molemmat tuottavat hyvän sadon vielä Varkauden korkeudellakin. Tuoreessa basilikassa on runsaasti eli sadassa grammassa 414,80 mikrogrammaa K-vitamiinia. Kuivattu basilika (100 grammassa 1714,50 mikrogrammaa K-vitamiinia) on yksi kodin hienoimmista ja monikäyttöisimmistä mausteyrteistä. Älä unohda NOKKOSTA! Jos pihallasi on hiukankin tilaa, niin perusta pieni nokkosmaa. Kitke paikka perusteellisesti, lannoita hyvin niukasti ja siirrä sinne luonnosta nokkosen juurakoita. Saat ilmaista satoa 3-4 kertaa kesässä.
K
H
V
ihreitä vihanneksia kannattaa suosia myös siksi, että K-vitamiinin lisäksi niissä on muitakin luustoa vahvistavia aineita kuten C-vitamiinia, foo-
yötykasviyhdistys myy tänä keväänä maultaan mitzunaa muistuttavaa toista lehtivihannesta NAMENIA. Se on kaikkialla Saksassa erittäin suosittu, ja sitä voi kasvattaa myös ikkunalla. Nameniasta käytetään lehdet hyvin nuorina ja niissä on runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita. Yksi voimakkaan vihreistä itämaisista lehtivihanneksista on PINAATTIKIINANKAALI eli PAKSOI . Se muistuttaa salaattikiinankaalia ja mangoldia. Sillä on pak-
ELÄKELÄINEN
Nro 2 maaliskuu 2009 - 13
Runopysäkki
Rakkaus
Rakkaus - tunteista voimakkain se ihmisen rinnalla kulkee ain. Ensin rakastetaan äitiä ja isää, heiltä rakkautta odottaa lisää. Kun ihmiselle ikää karttuu ja aikuisikään hän varttuu, on vuorossa rakkaus puolisoon, siinä joutuu joskus kuin vuoristoon. Jos rakkaus lapsia maailmaan saa, niin heitä voi sitten rakastaa, kunnes he kotoa lähtevät pois, on kuin se aika unta ollut ois. Rakkaus kuitenkin jäljelle jää, voi rakastaa edelleen ystävää. Kun lapsenlapsia elämään ilmaantuu, niin heihin sitä sitten rakastuu. Ja kun ihminen itsensä vanhaksi kokee, joskus ehkä rakkauden puutetta potee. Jos läpi elämän on joku jota rakastaa, niin aina toinenkin sitä rakkautta saa. Niin - se rakkaus - tunteista voimakkain se ihmisen rinnalla kulkee ain. Inkeri Myllymäki Haukipudas
Viimeiset jäähyväiset
Mä vietin monta unetonta yötä luona sairaan vaimon toivoen et onni olis vielä kerran myötä ja saisin vaimon kotiin itsellein ilta huhtikuun kun toisin kävi tuli enkeli ja hänet vei vain vähän ennen enkelinsä näki ja poistui enkeliinsä luottaen On ilta huhtikuun on eron aika on aika murheen sekä kyynelten Mut lohdutti se hiukan meitä et pääsi kotiin luokse enkelten Hän siellä oottaa meitä toivoen et loppumatka olis yhteinen Aare Pärttyli Parviainen Kuopio
Pumpulipilvi
Vuoren laella pieni pumpulipilvi. Juoksen sen läpi ja maistan palan taivasta.
Tuulten taikaa
Tuulia minä kiitän, toiveiden tuulia. Ne puhalsivat poskiltani polttavat kyyneleet ja kuiskivat suunnan ilon lähteille. Aira Röntynen Haukipudas
Vastahyökkäys
Aamunkoitossa he tulivat näkyviin, siemenpuut avorivissä paljaaksi hakatulla harjulla, tehtävänään valloittaa alue takaisin metsälle Syysmyrskyn jälkeisenä aamuna olivat kaatuneet viimeiseen mieheen. Tulevaisuus näyttää onnistuivatko tehtävässään. Moottorisaha soitti hymnin heidän muistolleen. Rudolf Lindblad Helsinki
Omin sanoin
M
itä kaikkea voikaan rakastaa? Aamukahvihetkeä, kesämökkirituaaleja, mullan tuoksua... lista on loputon. Inkeri Myllymäen runossa käydään läpi rakastamista ihmisen eri elämänvaiheissa. Usein emme ehkä vain huomaa kiintymyksemme määrää, ellei jokin muutu elämässä. Rakkaus-runo kuvaa hyvin rakastamisen eri muotoja. Riimittelykin sujuu, kuten tekstin ääneen lukeminen paljastaa. Riimittelyssä pääsee pitkälle, kun muistaa, ettei riimitä painottomia ja painollisia tavuja keskenään, ja että riimi alkaa aina painollisella tavulla. Aare Pärttyli Parviaisen runo Viimeiset jäähyväiset kuvaa koskettavasti suurta surua ja kaipuuta. Tuntuu melkein mahdottomalta edes "kajota" runoon millään tavalla, sen sijaan mieleen nousee hiljaisuus elämän rajallisuuden ja luopumisen edessä. Jos runoa kuitenkin miettii muodon ja rakenteen kautta, tuntuu, että viidennestä säkeestä (" ilta huhtikuun kun toisin kävi") taitaa puuttua "olla"-verbi. "Ilta huhtikuun" toistuu kaksi kertaa, hyvä niin, toisto tuo runoon ryhtiä. Neljännessä säkeessä "itsel-
lein"-sanan voisi ehkä jättää pois. Runo alkaa minän kokemuksena ja etenee pitkään minämuodossa. Neljänneksi viimeisessä säkeessä tulee mukaan muoto "me" Mietin toiseksi viimeistä säettä: "Hän siellä oottaa meitä toivoen". Selkiytyisikö runon viesti, jos sanan "meitä" jättäisi tuosta pois? Nämä ovat toki vain muotoseikkoja, mutta toisaalta miksi ei hioa hyvää runoa vieläkin kirkkaammaksi. Jo nykyasussaan Viimeiset jäähyväiset on pysähdyttävä, ja aivan varmasti moni pyyhkii silmäkulmaansa sitä lukiessaan.
Inhimillistämistä
Aira Röntysen kaksi pientä runoa laajenevat lukijan mielessä suuriksi. Pumpulipilvessä runon kokija saa osansa taivaasta pienen pilven kautta. Selittelemätön runo muodostaa kuvan, joka synnyttää lukijan päässä uusia kuvaketjuja. Tuulten taikaa tekee kunniaa runon rakastetulle kuvalle: tuulelle. Tuulten taikaa -runossa ei myöskään selitellä, vaan näytetään. Tuulesta tulee inhimillinen, se personoidaan, inhimillistetään. Runossa pieneen mahtuu paljon.
Rudolf Lindblad paljastaa Vastahyökkäys-runonsa syntyhistoriaa saatesanoissaan. "Sovimme kirjoittajakerhossa, että tehdään runoja, joissa ihminen esineellistetään ja esine inhimillistetään." Vastahyökkäys-runo synnyttää jylhän ja karun kuvan. "Viimeiseen mieheen kaatuminen" ja "he"-pronomini inhimillistävät puut tehokkaasti. Runo on napakka kokonaisuus ja hyvin aisteihin vetoava. Moottorisahan soittama hymni on piste iin päälle. Ihmisen esineellistävä runokin Limpulla oli, mutta se jää nyt tilanpuutteen vuoksi odottelemaan toista julkaisukertaa.
Kirjoittajan doping
Tämä runopysäkki on hieman supistettu versio normaalista. Jotta runopysäkki palvelisi hyvin jatkossakin ja jotta saisimme lukea aina uusia runoja, on hyvä palata perusasioiden ääreen hetkeksi. Runopysäkin runojen ei tarvitse olla täydellisiä, ne saavat olla reilusti vaikka vain puolivalmiita, eikä pieniä kauneusvirheitä kannata pelätä. Mutta ehdottoman tärkeää on,
että runot ovat omia. Me kirjoitamme aina toisten tekstien varassa ja niihin viitaten tästä tekstienvälisyydestä, intertekstuaalisuudesta, olen runopysäkillä kirjoittanut aiemminkin. On hienoa, jos kirjoittaja saa inspiraation toisen kirjoittamasta runosta. On hienoa, jos sama teema innostaa monta kirjoittajaa. Mutta plagiointi, toisen tekstin omiin nimiinsä ottaminen, on ehdottomasti ja absoluuttisesti kielletty. Jokainen varmaan ymmärtää eron näiden kahden asian välillä. Helkavirsissään Eino Leino inspiroituu Kantelettaresta, Kantelettareen aiheita on taas tullut muun maailman tarustoista ja niin edelleen. Mutta yksiselitteinen toisen tekstin kopiointi on tietenkin kuin doping: kielletty. Jatketaan runopysäkin yhteistä työtä yhtä hyvässä hengessä kuin ennenkin. Pysytään omissa sanoissa, sanotaan omin sanoin. Runoja vastaanotan mielelläni, vaikka melko paljon on jemmassakin. Ja ajatelkaa, kevätpäiväntasaus on ihan kohta!
Anteeksipyyntö
Viime lehteen oli päässyt livahtamaan jyväskyläläisen Toivo Tuukkasen runo väärällä kirjoittajanimellä ja hieman eri versiona kuin hän on sen kirjoittanut jo 1980luvulla. Tuukkasen runo julkaistiin joulukuussa 2007 myös Runopysäkissä. Lehti pahoittelee tapahtunutta ja pyytää anteeksi Tuukkaselta. Samalla haluamme kunnioittaa hänen tekijänoikeuttaan julkaisemalla runon uudestaan oikeassa muodossa ja oikealla nimellä. PEKKA ISAKSSON
Lumikukka
Lumikukkanen kädelle lensi, vain hetken sen nähdä sain. Sen syntymä lumesta ensi, nyt lentonsa tehnyt kai. Niin kauniina kimmellys loisti, pois hetkeksi mukaansa vei. Multa arjen aatokset poisti, kun katselin, kirkkaus ne vei. Lumikukkanen kädelle lensi, en hennonut heittää pois. Sen syntymä lumesta ensi, ei kauan se kestää vois. Vain hetken ja pisaraksi muuttuu, sen loiste ja kimmellys tuo. Multa hetkeksi aatokset poistaa, ja silmääni kauneuden suo. Toivo Tuukkanen Jyväskylä Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
14 - Nro 2 maaliskuu 2009
ELÄKELÄINEN
Näkyykö EU eläkeläisen rahapussissa?
Eläkeläinen-lehti selvitti, miten Euroopan unioni vaikuttaa suomalaisiin eläkkeisiin. Rakennusliiton toinen puheenjohtaja Kyösti Suokas sanoo, että EU:ssakin työntekijöiden ja eläkeläisten edut kulkevat käsi kädessä. Vaikka EU ei päätä sosiaaliturvasta, sen toimet vaikuttavat välillisesti suomalaisiin eläkkeisiin. "Kun jäsenmaiden eläkepolitiikkaan ei voida suoraan puuttua, käytetään suostuttelua", Eteran hallituksen varapuheenjohtaja Kyösti Suokas selvittää: "Se on vähän kuin tökittäisiin narulla, jonka sisässä on rautalanka." Jäsenmaat raportoivat EU:lle kolmen vuoden välein eläketurvansa sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä. Unionissa maakohtaiset ilmoitukset vedetään yhteen ja paluupostissa jäsenmaat saavat suosituksia eläkesysteemien sosiaalisesta ja taloudellisesta kehittämisestä. Hyviä kokemuksia kierrätetään. Systeemiä kutsutaan avoimeksi koordinoinniksi. Suomi on saanut kehuja siitä, että yli 55-vuotiaiden työllisyysaste on kasvanut nopeasti. Sapiskaa on tullut esimerkiksi iäkkäiden naisten köyhyydestä. tamaan sosiaaliturvaansa, se tarkoittaa Suomessa heikennyksiä. Suokkaan mielestä tästä ei ole pelkoa ainakaan lähitulevaisuudessa. Silti pitää olla tarkkana, sillä vaikka eläkkeiden suuruus ei muuttuisikaan, on niiden maksutavallakin merkitystä. "Suomalainen eläkejärjestelmä on niin erilainen, etteivät keskieurooppalaiset tahdo sitä ymmärtää. Esimerkiksi koska meillä on kaikkia koskeva lakisääteinen eläketurva, vapaaehtoisten lisäeläkkeiden merkitys on edelleen vähäinen. EU puolestaan on toistuvasti suositellut näiden yksilöllisten järjestelyjen suosimista." Toinen suomalaisille tärkeä asia on periaate, eli että eläkkeiden suuruus määrätään laissa ja maksuja sitten kerätään tarvittava määrä. Euroopassa leviää koko ajan systeemi, jossa maksut määrätään ennalta ja eläkkeitä maksetaan sen verran kuin rahaa riittää. antajan kansaneläkemaksun poistuminen ei helpota työllisyyttä. "Hallitus aikoo korvata poistuvan summan ensin velkarahalla ja myöhemmin energiaverolla. Oikeampi maksuosoite löytyisi kuitenkin pääoma- ja omaisuusveroa nostamalla."
Uhkaako taantuma eläkkeitä?
Suokas korostaa, että EU:ta suurempi riski suomalaiselle eläketurvalle on tällä hetkellä taantuma. Pörssikurssien romahdettua työeläkerahastojen arvo aleni viime vuonna 122 miljardista 105 miljardiin euroon. Pudotus on hurja, mutta kiitos pitkän nousukauden tilanne ei ole vielä kriittinen. Lisäksi Suomen tapaan osittain rahastoivat järjestelmät selviävät taantumasta yleensä paremmin kuin sellaiset, joissa eläkkeet rahoitetaan pelkästään vuosittain kerättävillä veroilla tai maksuilla. "Toistaiseksi työeläketurvan rahoitus on hyvin hallinnassa, mutta jos taantumasta tulee pitkä, on edessä kaksi vaihtoehtoa: joko maksuja korotetaan aiottua enemmän tai sitten eläkkeitä leikataan." Suokkaan mielestä leikkausten tielle ei pidä lähteä. Hän kehottaa myös eläkeläisiä ja eläkeläisjärjestöjä olemaan valppaina ja torjumaan taantuman varjolla esitettävät heikennykset.
Rikkaiden pääomaveroa nostettava
Eurooppa on ihmeissään, kun kansalaisten elinikä nousee odotettua nopeammin ja sotien jälkeiset suuret ikäluokat eläköityvät. Eläkeläis-
Leikkausten tielle ei pidä lähteä eläketurvassakaan, Kyösti Suokas sanoo. ten suhteellisen osuuden kasvu on käynnistänyt viime vuosina monissa maissa eläkeuudistuksia. Suomessa muutokseen on varauduttu jo 1960-luvulta lähtien rahastoinnilla. Noin joka neljäs eläke-euro tulee meillä näistä rahastoista. Suokas on toiminut vuosia SAK:n edustajana Eteran hallituksessa. Työhön Rakennusliiton toisena puheenjohtajana kuuluu paljon EU-yhteistyötä. "Sen voi sanoa, että vakautta EU lisää. Siinä missä eduskunta voi tehdä nopeitakin päätöksiä, EU on niin byrokraattinen, että mikään ei valmistu hetkessä." Myös EU-tasolla työntekijöiden ja eläkeläisten asiat kulkevat käsi kädessä, sillä työeläkkeiden säilyttäminen edellyttää korkeaa työllisyyttä ja kansaneläkkeet rahoitetaan pääosin verovaroilla. Suokas epäilee, että työn-
Suomen eläkkeet keskitasoa
Suomessa on moniin muihin maihin verrattuna kattava eläkejärjestelmä. Pieneksi jäänyttä työeläkettä täydentää kansaneläke ja turvan taso on EU-maiden keskitasoa. Jotkut epäilevätkin, että kun EU pyrkii yhdenmukais-
Kyösti Suokas
Varatuomari Rakennusliiton toinen puheenjohtaja Keskinäisen Eläkevakuutusyhtiö Eteran hallituksen varapuheenjohtaja
ANNA KONTULA
Ida Pesonen johtaa Savonrantaa
Viime vuonna 25 vuotta täyttäneen Savonrannan Eläkeläiset ry:n puheenjohtajaksi valittiin Ida Pesonen ja varapuheenjohtajaksi Juhani Ahola. Johtokuntaan valittiin lisäksi Taimi Rinne, Elvi Pärrssinen, Paula Makkonen ja varalle Kauko Hyvönen, Eeva Niskanen, Martti Laamanen. Matka- ja ohjelmavastaavaksi ja sihteeriksi valittiin Juhani Ahola. Vanhusneuvostoon valittiin Ida Pesonen. Vuosia täyttäneitä jäseniämme muistetaan vuosikortilla ja käydään onnittelemassa. Osastomme ikärakenne vanhenee päivä päivältä. Martti Laamanen
Hyvä toimintavuosi takana
Jouni Rautiainen johtaa puhetta Pohjois-Karjalan aluejärjestössä
Pohjois-Karjalan aluejärjestön puheenjohtajaksi valittiin Jouni Rautiainen Juuasta ja varapuheenjohtajaksi Anneli Nevalainen Lieksasta. Sihteeriksi valittaiin Laina Rautiainen Juuasta ja taloudenhoitajaksi Olavi Nevalainen Lieksasta. Aluetoimikunnan muut jäsenet ovat Ossi Haatainen Joensuusta, Teuvo Oinonen Joensuusta, Hilkka Korhonen Joensuusta, Maija Saharinen Uimaharjulta, Irja Puumalainen Lieksasta, Reino Määttä Nurmeksesta ja Kauko Halonen Juuasta.. Toimintakertomuksessa pohjoiskarjalaiset totesivat totutelleensa vuoden 2008 aikana aivan uuteen tilanteseen. Onhan vetovastuu valtakunnan johdossa hiukan muuttunut, kun kokoomus tuli kepun kanssa johtoon suurine lupauksineen. Ja kyllä vuoden aikana on asioita muuttunutkin kovasti. Luvattiinhan ruuan hintaan alennusta.Valitettavasti seuraus on ollut vain sen raju nousu, samoin kuin polttoaineiden, joskin aivan vuoden lopulla polttoaineiden hinta notkahti maailman taloustilanteen vuoksi. On Suomen eduskunnassa saatuaikaan jotain hyvääkin, m.m. eläkeläisten verotus helpottunut ja muutama roponen saatu lisäystäkin. Jakoperuste on ollut vain se tavanomainen: pieneläkkeisiin vähän suureläkkeisiin suurlisä. Mutta näistä pienistäkin on vain jotenkin revittävä edes hyvää mieltä jaksaa päivästä toiseen. Aluejärjestömme alueen yhdistykset ovat vuoden aikana toimineet todella ahkerasti ja kiitettävästi monella eri tavoin, pitämällä muun muassa laulu-, liikunta- ja askartelukerhoja. On pidetty juhlia kutsuen niihin vieraita yli yhdistysrajojen, jopa yli järjestörajojen ja käyty myös vierailuilla kutsuttuina muiden juhlissa vieden ja viihdyttäen omilla ohjelmillamme kellä mitäkin sattuu olemaan. Onpa tehty vierailuja vanhainkoteihinkin ja muihin laitoksiin.On annettu vuoden aikana julkilausumia ja otettu kantaa eläkeläisten toimeentulon ja hyvinvoinnin säilyttämiseksi vähintäinkin tällä tasolla ,joten täydellä syyllä voimme todeta että olemme hoitaneet varsin kohtuullisesti edunvalvontavastuumme. Kun on vielä tehty matkoja yhdessä ja erikseen erilaisiin kohteisiin ja kun nämä kaikki toiminnat ynnätään yhteen, niin kulttuuritoiminta on yhdistyksillä aluejärjestömme alueella hyvällä mallillaan.
Jokioisten valinnat
Vuosikokouksessamme päätimme, että Antti Friman hoitaa edelleen puheenjohtajan tehtävä. Sihteerinä jatkaa Terttu Takala ja Heikki Sirén vastaa rahoistamme. Matkavastaavamme on vaihtunut: Pirjo And jatkaa Terttu Viljasen töitä. Hilkka Helenius vetää huvitoimikuntaa. Lauluryhmäämme säestää Sakari Helsten. Uusia jäseniä saimme kaksi, ja kaksi jäsentämme siirtyi manan majoille.Olemme toimineet viime vuoden ahkerasti ja jatkamme samaan malliin. Pirjo ja Terttu
ELÄKELÄINEN
Nro 2 maaliskuu 2009 - 15
LIMPAN
Husbondens röst och rådgivning för pensionärer
D
e av er som läser finska kanske uppmärksammade min insändare i tidningens föregående nummer. Den handlade om ett beslut i Helsingfors pensionärsorganisationers samorganisation. Vi konstaterade, att vi pensionärer utgör en rätt stor procent av dem som röstar in beslutsfattarna i stadsfullmäktige och, att det därför vore skäl, att i stället för skrivelser till olika insranser, i fullmäktigegruppernas storleksordning inkalla gruppordförandena till våra månatliga möten för att lyssna på husbondens röst. Vår kallelse blev hörd och vårt februarimöte ställde samlingspartiets gruppordförande Risto Rautava upp. Han inledde sitt anförande med att berätta om hur kommunens inkomster enligt beräkningar skulle minska med 300 miljoner euro. Därför såg han bara tre alternativ till att balansera budgeten: utgiftssänkning enligt osthyvelprincipen, låna pengar eller höja av skattöret. Hans grupp ville inte höja skatteprocenten, som ju också skulle drabba oss pensionärer, därför återstod enligt honom bara de två förstnämnda alternativen. I diskussionen genmälde jag att han glömde en viktig princip, prioriteringen och att åldringsvården i Helsingfors redan nu var så underbudgeterad, att osthyveln skulle reda till rena katastrofen. Som vanligt blev det ingen diskussion om denna stora fråga, Inledaren konstaterade bara, att ingen kommer att lämnas vind för våg. I en massa mindre frågor, i och för sig viktiga, fick vi mycket mera förståelse:
En av dem var återinförandet av pensionärsbiljetter i den kommunala trafiken ock rollatorernas jämställdhet med de gratisåkande barnvagnarna. De stora skillnaderna på hyrorna i möteslokalerna verkar bero på de höga barriärerna mellan sektorerna i den kommunala byråkratin. Utredning pågår och en bättring lär vara på väg, får man hoppas. Ifråga om kulturen fick vi medhåll på att teatrarnas dagsföreställningar borde återupptas, men någon kommunalsponsorering av biljettpriserna verkar inte vara att vänta. Det förstår åtminstone lilla jag mer än väl. De små bidrag som vi, som sysslar med frivillig kulturverksamhet har fått verkar nu för tiden smälta som snön i vårsolen. Köerna till den lokala sjukvården är fortfarande långa, men inledarens exempel på hälsovårdsbyråkrati var i mitt tycke litet opassligt för en fattig pensionär. Han ondgjorde sig nämligen över att en privat läkare inte lyckades få in en patient till en specialdiagnos, som inte fanns att tillgå i den privata sektorn.. Nåja, kanske jag härvidlag är ute i ogjort väder. När det är nästan omöjligt att få tid till Gårdsbackas hälsocentral brukar jag själv också gå till Diacors privata läkarcentral. Vår framställning om att vi Helsingforspensionärer skulle få fritt inträde till stadens simhallar som tex. Esbopensionärerna verkade inte ta eld det heller. Vår gäst poängterade att gratistjänster inte finns. Allt kostar pengar, det är bara frågan om
vem som betalar. En annan sak är sedan att motion är nyttig för hälsan och därmed en viktig investering för kommunen. Att en åldring som behöver kommunal service tvingas springa från lucka till lucka beror oftast på de skarpa gränserna mellan de kommunala sektorernas revirer. Inledaren slängde över bollen till vår sida: " Om ni hittar de visas sten i den här, frågan vore jag mycket tacksam om ni slängde den till mig." Innan han hastade iväg till följande möte tackade han för vår inbjudan och poängterade, att den här personliga kontakten gav honom en mycket bättre information i frågor som är viktiga för oss pensionärer än de digra pappersbuntar man får på pulpeten före fullmäktigesammanträdet. Som den gamla politruk jag själv är, kunde jag bara konstatera att han klarade sig fint och hoppas, att han verkligen menade det han sade. I den påföljande livliga diskussionen konstaterade jag bl.a. att vi alla på slutrakan blir barn på nytt. När det en gång finns rådgivningsbyråer för barnavård så vore det väl skäl att starta rådgivningsbyråer också för pensionärer. Nu för tiden kan man ju sköta det mesta genom datanätet. Därför kunde rådgivningslucka med en datorförsedd specialist kanske vara den vises sten som beslutsfattaren efterlyste, och som vi gamlingar skulle behöva Rätt ofta blir sociala förmåner outnyttjade på grund av, att den till förmånen berättigade inte vet om den. Detta kan ske också för yngre människor som ännu har huvu-
det på skaft. Till slut ett exempel från fornstora dar, när jag ännu jobbade som facklig ombudsman: En elev kunde inte ställa upp på förbundets socialkurs. Jag ringde till huvudförtroendemannen på ett stort bryggeri. Han var en man som kunde det mesta och var litet tveksam till mitt förslag att åka på en kurs som han knappast behövde, men lät sig i alla fall övertalas. Efter kursen kom han upp på kansliet för ett tacka mig: Du skall ha ett stort tack. Jag förtjänar ju ganska bra, men med tre barn och hemmafru har jag faktiskt rätt till bostadsbidrag. För en gångs skull skickade du mig på någonting jag har personlig förmån av, skrattade han.
Pyhäjärven Eläkeläisten puheenohtajana jatkaa Anto Tapaninaho
Pyhäjärven eläkeläiset ry:n puheenjohtajana jatkaa Anto Tapaninaho, varapuheenjohtajana Pentti Aho. Sihteeriksi valittiin Terttu Öyttenmaa, taloudenhoitajaksi Liisa Lapinkoski. Johtokunnan muiksi jäseniksi, Anna Marjoniemi, Arvo Kauranen, Helena Laitinen, Kauko Ahola, Impi Laukkanen, Pekka Lohvansuu, Sakari Tuoriniemi ja Kauko Korpimäki (tiedottaja). Varalle Raili Tuoriniemi ja Vuokko Manninen. Jäsenasiahenkilöksi Impi Laukkanen, matkavastaavaksi Helena Laitinen ja varalle Anto Tapaninaho sekä kerhoemännäksi Jenny Parhankangas ja varalle Raija Kauranen. Kesänviettoalue Luotorannan vastaavaksi Pekka Lohvansuu. Keskusteltiin Eläkeläiset ry:n kesäjuhliin osallistumisesta Jyväskylässä, järjestelyt annettiin johtokunnan tehtäväksi. Keskusteltiin myös kesän retkistä, joista johtokunta tekee esitykset.
Jyväskylään laulajia ja tanssijoita
Markus Dahl luotsaa edelleen kokkolalaisia
Kokkolan Eläkeläisiä johtaa kuluvananakin vuonna Markus Dahl, joka valittiin yksimielisesti jatkamaan. Varapuheenjohtajana toimii Pirkko Kultalahti, sihteerinä jatkaa Marja-Leena Nurmi, rahastonhoitajana niin ikään Juhani Jäntti. Johtokuntaan valittiin edellisten lisäksi Aira ja Paavo Vuorinen, Fanny Kniivilä, Dagny Leinonen, Irja Heikkinen, Kaarina ja Veikko Tikkakoski, Marja-Liisa Prittinen, Margit Saario, Ulla Nordlund, Erkki Rajajärvi, Tarmo Jutila, Aaro Myllymäki. Kaupungin vanhusneuvostossa edustajana toimii Eila Ahonen. Jäsenasioita hoitaa Kullervo Kultalahti. Lisäksi johtokunta valitsi kerhojen- ja erityisryhmien vastuuhenkilöt. Piirijärjestön edustajiksi ehdotetaan Markus Dahlia ja Pirkko Kultalahtea varalla Tarmo Jutila ja Juhani Jäntti. Piirijärjestön kevätkokousedustajat ovat MarjaLiisa Nurmi ja Marja-Liisa Prittinen. Historian hanketoimikuntaan Elvi Tofferi, Fanny Kniivilä, Aaro Myllymäki, Marja-Liisa Prittinen, Erkki Rajajärvi ja Marja-Leena Nurmi (kokoonkutsujana). Tämän vuoden päätapahtuma on kesäkuun 15 - 17 päivinä järjestettävä Eläkeläiset ry:n 50-vuotisjuhla Jyväskylässä. Juhlille on tarkoitus osallistua sankoin joukoin. Lähdössä on laulu- ja kansantanssiryhmät, jotka osallistuvat juhlien yhteisesityksiin. Yhteiskuljetuksesta ja muista juhliin liittyvistä asioista ollaan yhteistyössä Ykspihlajan ja Himangan eläkeläisten kanssa. Kokkolan Eläkeläiset ry toimii Snellman-kodissa kahtena päivänä viikossa.
Yllätyksiä Haukiputaan Eläkeläisten valinnoissa
Haukiputaan Eläkeläiset ry;n syyskokous pidettiin 27 11-08,ennätys osanottaja määrin,vaikka yleensä pelko tulla valituksi rajoittaa osallistumista. Rutiiniasioiden kohdalla toimintasuunnitelman runsaus aiheutti paljon keskustelua. Tosi kiivas keskustelu käytiin talousarviosta ja rahan käytöstä. Jonkun mielestä säästöjä ei saisi olla, kun taas taloudenhoitajan mielest puskuri rahaa yllättävien menojen varalle pitää olla. Häntä tuki enemmistö . Puheenjohtaja nuiji taitavasti rahan käytön johtokunnan päätettäväksi .Huumorisävytteinen johtokunnan jäsenten valinta päätyi tuttuun ja turvalliseen. osin vanhaan. Ensimmäinen yllätys oli kahden pitkäaikaisen vahvan jäsenen jääminen rannalle. Valituksi tulivat Taisto ja Raili Korvala, Aili ja Timo Vilppula sekä Veli Kurkela, Anja Väyrynen, Anja Piukkula, Martti Nisula ja Taisto Sutela,varalle Eila Korvala, Raili Kärenaho ja Leena Elovirta. Toinen yllätys oli puheenjohtaja Leena Elovirran poisjäänti henkilökohtaisista syistä. Yksimielisesti uudeksi puheenjohtajaksi tuli valittua kunnallisvaaleissa vasemmistoliiton varavaltuutetun paikan saanut Reima Ritapuu. Uusi puheenjohtaja aikoi jatkaa edeltäjänsä linjalla. Tuttu ja turvallinen Matti Nisula jatkaa varapuheenjohtajana. Sihteerinä jatkaa luotettava Kaarina Nisula. Reijo Elovirta
Kauko Korpimäki
Kullervo Kultalahti
16 - Nro 1 helmikuu 2004
ELÄKELÄINEN
En pensionärs återblick
M
ina första barndomsminnen börjar när jag var som krigsbarn i Sverige. Jag är uppväxt i en ganska barnrik småbrukarfamilj i nuvarande Korsholm, och under krigstiden fick byarna kvoter på att skicka barn till Sverige. Min äldre syster som var tolv år fick skulle få åka iväg och jag lär ha varit så pastridig att om hon fick fara till Sverige så skulle jag också, och så blev det. Vi hamnade till en liten stad i höjd med Vasa, Sollefteå heter den, det fanns ett regemente där, min fosterfar var yrkesmilitär, hans fru var hemmafru, deras enda son var utflugen. Jag kunde inte fått det bättre, jag har ingen trauma från den tiden, jag blev verkligen bortskämd. Jag minns att min foster mor hade stora tankar om mej, ja hon trodde till och med att jag kunde bli professor. Någon sådan blev jag ju inte, men när Finland skulle ha hem sina krigsbarn så var jag en utav de 70 000 som blev hemskickad. Närmare 10 000 barn lämnade ju dit men det har skrivits så mycket om dem och gjorts film om dem att jag går inte närmare in på det. Jag väckte nog uppståndelse i byn när jag kom hem, nästan alla byns barn vallfärdade till oss, jag talade rikssvenska och hade många fina leksaker som de aldrig hade sett. Men det tog inte länge förrän jag talade byns dialekt och få var jag inte så intressant för mina kamrater längre.
ga lärarinnan i skolan om hon kunde tänka sig att ta emot mig trots att jag var för ung, och det kunde hon. Jag var vänsterhänt, men på den tiden var det inget pjosk med vänsterhänta barn jag blev tvingad att lära mej skriva med hägerhand och de har jag inte tror jag tagit skada av.
I
J
ag lär ha varit ganska livlig som barn hemma så mina föräldrar såg sig ingen annan råd än att frå-
krigets slutskede och lågt efter var det ju brist på allt, på landsbygden fanns ju i alla fall något så när mat, men det var ju brist på läder och tyg, cykelringar och gummistövlar m.m. Det hände ju att bönderna ibland höll undan något djur i smyg, och huden som de fick förde de till någon som var skicklig att garva hudar, och sedan fördes till skomakaren. Mitt starkaste minne från den tiden är nog den gången när vintern hade överraskat en fiskare så båten hans hade frusit fast i isen, han bad min far om hjälp för han hade ingen häst. Min far ställde förstås upp och jag följde med, men när vi höll på med båten kom en av grannarna som också var fiskare och garvade hudar åt andra. Han hade många hudar på stranden som kom emot oss, men när fiskaren med hudarna såg dem så satte han fart, Främligarna ropade hon om vid namn men till min förvåning stannade han inte, då tog en av männen fram en pistol och sköt i luften men fiskaren for iväg, de hade inte en chans att hinna fatt honom för det var fint spark före på isen. Hur det sen gick för honom vet jag inte för de visste ju hans namn men de är ju uppfinningsrika på landet så han klarade det säkert. I slutskedet av kriget kom karelare till vår by, de inhystes i gårdar som stod tomma eller i sådana gårdar där det bodde endast få människor. De flesta hade ju husdjur med och de inhystes ofta i bybornas ladugårdar där det fanns extra utrymme, en del av karelarna kunde få ganska lång väg på det sättet till sina husdjur. Vi hade inte
mycket kontakt med karelarebarnen, dels var det språkförbistringen och de höll sig mest för sej själva. De skulle ju också ha skolundervisning och vi barn gick i skola i skift, vi svenskspråkiga gick i skola på förmiddagen och karelarebarnen gick på eftermiddagen, de hade egen lärarinna. Endast ett år kunde den finska undervisningen hållas igång, för så småningom försvann karelarna fån byn, några ungdomar hade hittat sina partner och gifte sig och lämnade kvar i byn.
V
år far var en s.k. Amerika socialist, liksom många andra som återvänt därifrån, han var aktiv i den folkdemokratiska föreningen i byn, han satt många perioder kommunfullmäktige. Många är de möten och studiecirklar som hållits i vårt hem, på den tiden diskuterades mycket politik jämfört med i dag. Vår far som var jordbrukare hade en kusin som var arbetare och socialist, många är de söndagar när de satt och diskuterade sina visioner om hur de ville världen skulle se ut, de var mycket kritiska till de senaste krigen och de som hade ställt till dem. Deras visioner om hälsovården, åldringsvården, skolsystemet, pensionerna och socialskyddet är ju i dag förverkligat, men deras vision om att förstatliga apoteksväsendet har inte fått i uppfyllelse, istället har vi ju fått allmän sjukförsäkring som inte ens finns i de rika Amerika. Vår far var också socialist i praktiken, han aktiv i de flesta föreningar och sammanslutningar som tex..olika maskinandelsslag, kontrollförening, tjurföring, handelslaget fredsförening etc. I vår by fanns också en backstugubebyggelse, där många ensamma kvinnor bodde, de kunde ha en ko som de tog foder i sjön åt, de kunde gå på dagsverke åt bönderna på somrarna men på vintrarna hade de endast sin ko som utkomst. Värst var de när kon skulle till tjuren och betäckas, många gånger var det halt väglag och
för det mesta fick jag rycka ut och leda kon och det var nog spännande mången gång, för det mesta gick det ju bra, det skulle ha varit katastrof för dem om kon skulle ha brutit något ben. De flesta av kvinnorna var varmt religiösa och det var kanske deras böner som hjälpte. De ensamma kvinnorna hade ju ingen skog, men på somrarna samlade de ris på olika hyggen, de skulle ju hemköras på vintern och få fick vi ju ställa upp, många gånger när der var snörika vintrar kunde det hända att det låg en meter snö över rishoparna. Till varje större helg blev jag skickad dit för att hugga sönder ved åt kvinnorna där, deras yxor och sågar var ju i bedrövligt skick och de vedklubbar som de inte hade orkat få sönder var ju lämnade. Det började gå bättre när jag kom på det att ta med egen yxa och såg. Vår mor var också en mycket varmhjärtad kvinna, hon kom från fattiga förhållande, men hon glömde inte de ensamma kvinnorna. Varje gång när vi slaktat något djur, en ko kalvat eller hon hade ett större bak på gång blev jag skickad dit och jag glömmer inte den tacksamhet de visade mig. Ett exempel: Någon gång i början på 50-talet hade de en flyguppvisning på isen, byborna fick ju flyga och se byn uppifrån, jag minns inte vad en flygtur kostade men jag kunde ju bara drömma om det. Då samlade de samma kvinnorna ihop till en biljett av sin hårt förvärvade pengar och jag fick göra en flygtur. Sånt glömmer man aldrig.
U
ngdomstiden var en fin tid. Jag var ung på 50-talet, och var med överallt där det hände någonting. Det kanske finaste minnet är när jag var med i det volleybollag som vann en turnering i svenska Österbotten. Folkdemokraterna hade en landskapsfest i byn och introducerade då volleyboll, det var så intressant att ungdomsföreningen tog det till sig och der
blev en av huvudsporten på 50talet. Det fanns mycket ungdom i min hemby och ungdomsföreningen var mycket aktiv inom många områden, också inom det kulturella, det var många fester och danser på den tiden. Det var regelbundna månadsmöten, vy kulturella, det var många fester och danser på den tiden. Det var regelbundna månadsmöten, byn var uppdelad i olika grupper och turvis skulle vi ha program på månadsmötena, jag hade skaffat ett dragspel och höll på att lära mej spela. Mina kamrater hade inte undgått att få höra om det så när det var vår grupps tur att ha program så ombads jag att spela lite, det kändes ju bra när de hade sånt förtroende för mej. Jag övade flitigt, det var väl några enkla stycken men min debut blev nog inte riktigt vad jag hade tänkt mej, när jag skulle uppträda blev jag så nervös så jag gjorde bort mej helt, så den debuten minns jag så länge jag lever. Så småningom blev jag ju bättre på att spela, på somrarna kunde ofta ungdomarna där helt spontant ställa till dans på söndag kvällarna det var ju enkelt då att gå dit, lokalen behövde ju inte värmas då på sommaren. Jag hade blivit så skicklig då så jag kunde spela dansmusik och för det mesta vad det jag som stod för den, om jag blev trött någon gång och ville sluta samlade de ihop lite slantar. Om någon tror att en spelman hade lätt att få flickor så gällde det inte mig, för det mesta var det över skott på pojkar så när jag packade ner dragspelet då var alla flickor försvunna, om jag nu ändå skall vara ärlig så visst hände det någon gång att någon flicka väntade på mej men det var ju inte så ofta. Det får räcka för den här gången, kanske blir det en fortsättning någon gång framöver från arbetslivet, musiklivet och det politiska livet.
BENGT VESTERGÅRD Korsholm
Alavieskalaiset risteilymatkalla Pärnuun
Alavieskan Eläkeläiset ry:n perinteinen kylpylämatka Pärnuun alkoi myrskyn merkkien edellä. Taivas oli musta ja yö pimeä, kun kuljettaja Pentti Niemelä napsautti Aniaksen bussin vilkun Helsinkiin päin. Tunnelma oli iloisen odottava., sillä onnistunut matka on yhtä tärkeä kuin perille pääsy. Eteläsatamaan saavuttaessa oli matkaan kertynyt kolmekymmentäkahdeksan matkalaista. Tulli oli lähinnä muodollisuus niin mennessä kuin tulessa. Passia ei tarvinnut esittää kenellekään. Helsingissä Veikko Kiimamaa luovutti matkanjohtajan viran Ruotsista perheineen mukaan tulleelle tyttärelleen Eeville. M/s Nordlandia imaisi matkustajat uumeniinsa. Bussi matkatavaroineen ajettiin ruumaan. Laivan dieselit jyrähtivät käyntiin ja orkesteri tanssisalissa viritti merimiesvalssin. Kahden ja puolen tunnin päässä häämötti Tallinna. Toisin kuitenkin kävi, sillä merenkäynti ja lumipyry yltyivät niin voimakkaaksi, että matka kesti kolmetoista tuntia. Laiva ajoi ympyrää Tallinnan sataman edustalla yhdeksän tuntia ennen kuin sää salli rantautumisen. Matkalaiset saivat samaan hintaan myös risteilymatkan. Laivayhtiö tarjosi virvokkeita ja ruokaa, kuten risteilymatkaan kuuluukin. Bussimatka Tallinnasta Pärnuun taittui kuudenkympin vauhdilla lumisateen piiskatessa autoa. Veljeskansan aurauskalusto antoi odottaa itseään ja pyryn laantumista. Autoja oli tiellä poikittain Tallinnan lievealueella. Lyhyeksi jääneen unen jälkeen Viiking-kylpylän hoidot tuntuivat liiankin rentouttavilta. Parafiinihoidossa olevan silmät menivät kiinni heti hoitajan poistuttua. Matka ei ole mitäänilman kulttuuria ja siitä saatiin nauttia Tervis-kylpylässä, jossa Eesti entise sojamiehet eli sotaveteraanien kuoro esiintyi. Ohjelman kaksi viimeistä esitystä, Satumaa ja Kultainen nuoruus kirvoittivat raikuvat aplodit. Ohjelman juontaja Linda Matissen esiintyi itsekin ja sanoi pitävänsä erikoisesti suomalaisista lauluista. Torstaina matkalaiset kokoontuivat Veikko Kiimamaan kutsumina puolimatkan kahveille Victoria-saliin, jossa todettiin porukan kokonaisvahvuus yli neljäkymmeneksi. Leena ja Jari Suonvieri olivat päässeet hekin perille tiistaina odotettuaan Arlandan lentokentällä myrskyn laantumista kolmekymmentä tuntia. Illan aikana suunniteltiin jo uutta kylpylämatkaa. Porukan yhteinen toive oli, että matka järjestetään ensi vuonna samaan aikaan. Veikko Kiimamaa arveli, että matka on mahdollinen keväälläkin pienemmällä joukolla. Kaikki olivat olleet tyytyväisiä matkan antiin ja myrskykin oli koettu lähinnä ylimääräisenä ohjelmana vakiovieraille. Paikallinen väestö oli mielissään lumisateesta, vaikka siitä vähän häiriötäkin oli, Kiimamaa oli huomannut. Lumi suli nopeasti pois vihreän nurmen päältä. Lauantaina oli konserttiilta Pärnun konserttisalissa. Paluumatka sujui aikataulun mukaisesti ja viimeiset matkalaiset pääsivät kotiin aamupuurolle kuuden aikoihin.
Timo Takkunen
ELÄKELÄINEN
Nro 1 helmikuu 2004 - 17
Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen:
Kohti 17. edustajakokousta kääntymispolitiikkaa ihmisten arjesta
Vuoden 2003 edustajakokous hyväksyi järjestölle ensimmäiSen Ikääntymispoliittisen asiakirjan. Ikääntymispolitiikka kirjattiin myöhemmin myös järjestön uusiin sääntöihin: "Tarkoituksensa toteuttamiseksi järjestö luo ikääntymispolitiikkaa yhdessä jäsenistönsä kanssa." Tavoitteemme on yhteiskunnan kehittäminen niin, että se turvaa kaikille ikäihmisille aidosti hyvän elämän mahdollisuudet. Ikääntymispolitiikkaa rakennetaan ihmisten kanssa heidän arjessaan ja sillä pyritään vaikuttamaan yhteiskunnan kaikkiin päätöksenteon tasoihin. Ihmisten arki on kansalaisjärjestön vahvinta osaamisen ja asiantuntijuuden aluetta. Tehtävämme on tunnistaa myös ikäihmisten arkeen liittyvät "heikot signaalit" ja välittää niistä tietoa päätöksentekoon. Tehtävämme on tehdä ikäihmisten elämä ja sen kirjo yhteiskunnassa näkyväksi, kuuluvaksi ja arvostetuksi. Ikääntymispolitiikan historiallinen merkitys järjestöllemme on se, että sen avulla järjestö laajensi edunvalvonnan selkeästi perinteistä eläkepolitiikkaa laajemmaksi. Toimeentulokysymysten rinnalle nousivat eläkeläisten arjessa tärkeät sosiaali- ja terveyspalvelut, asuminen, ympäristö, kulttuuri, sivistys ja erilaiset elämäntapoihin ja arvoihin liittyvät kysymykset.
Keskeisiä arvojamme ovat
elämän ja ihmisarvon kunnioittaminen sekä jakamattomat ihmisoikeudet luottamus ihmisen kykyyn kasvaa ja kehittyä vanhuuden ja elämänkokemuksen kunnioittaminen sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus heikoimpia kohtaan yhdessä toimiminen ja kumppanuus tasa-arvoisuus ja demokraattisuus kestävän kehityksen periaatteet
Ikääntymispolitiikkaa ja toimintaa
Eläkeläiset ry:n vuoden 2006 edustajakokousta edelsi laaja jäsenkeskustelu järjestön perustehtävistä, arvoista ja säännöistä. Itse kokous vahvisti järjestölle uudet säännöt ja hyväksyi asiakirjan Ikääntymispolitiikkaa ja toimintaa. Asiakirjoissa Eläkeläiset ry määritteli itsensä puolueisiin sitoutumattomaksi, kaikille avoimeksi kansalaisjärjestöksi. Tehtäväkseen se asetti toimimisen eläkeläisten ja ikääntyneiden valtakunnallisena edunvalvojana ja yhteenliittymänä. Se ilmaisi tahdokseen olla jäsenistönsä yhteiskunnallisen vaikuttamisen kanava ja omaehtoisten harrastusten ja itseilmaisun areena. Järjestömme luonne on aidosti kaksijakoinen, kuten asiakirjoissakin korostetaan. Toinen puoli korostaa eläkeläisten yhteiskunnallista edunvalvontaa ja toinen jäse-
nistön keskinäistä yhdessäoloa erilaisten kokoontumisten ja harrastusten parissa. Edunvalvonta ja yhdessäolo eivät ole toisiaan poissulkevia vaan moni-ilmeisessä eläkeläistoiminnassa tarvitaan molempia. Kulloisestakin tilanteesta ja toimijoista riippuu, kumpi osa toiminnassa painottuu ja näkyy kirkkaammin järjestön ulkopuolelle. Järjestötoiminnan tulee olla tekijöidensä näköistä. Perussääntö on ollut, että edunvalvonnan merkitys korostuu erityisesti järjestön toiminnassa ja harrastukset ja erimuotoinen sosiaalinen yhdessätekeminen painottuvat enemmän jäsenyhdistyksissä. Jäsenyhdistysten perustoimintaa ovat juuri erilaiset kerhot, harrastukset ja vapaa kokoontuminen. Järjestön ikääntymispolitiikan tekemistä ohjaa asia-
kirjojen ja päätöslauselmien rinnalla järjestön yhteiset arvot.
Uusia näkökulmia ja toiminnallisia askeleita
Kun valmistaudumme nyt kesäkuussa pidettävään järjestön 17. edustajakokoukseen, on jäsenyhdistyksissä hyvä arvioida olemassaolevia asiakirjoja ja miettiä yhteistä toimintalinjaa ja konkreettisia tehtäviä tulevalle kolmen vuoden toimintajaksolle ja pidemmällekin. Katseen tulee yltää vähintäänkin vuoteen 2012. Tulevaan toimintajaksoon mahtuu vuonna 2010 virittäytymistä toimintaa yhteisen matkailun merkeissä, syksyllä 2011 toiminnalliset "syystärräykset" Kuntorannassa ja sääntömääräinen edustajakokous keväällä
Ikääntymispolitiikka on:
näkökulma yhteiskuntapolitiikkaan, tapa tuoda ikääntyneiden ihmisten tarpeet päätöksentekoon, keino aktivoida ikääntyneitä yhteiskunnalliseen toimintaan ja keino yhteiskunnan uudistamiseen.
2012. Valtakunnalliset kesäpäivät ovat vuorossa kesäkuussa 2013. Toimintakauteen sisältyy myös kolmet vaalit, jotka ovat edunvalvonnan kannalta aina merkityksellisiä. Eduskuntavaalit ovat keväällä 2011 ja presidentinvaalit sekä kunnallisvaalit vuonna 2012. Edunvalvontaa on syytä tarkastella valtakunnallisesta, alueellisesta ja paikallisesta näkökulmasta. Valtakunnallinen edunvalvonta ja yhteistyö ja edunvalvonnan kehittäminen EETUssa on ennen muuta valtakunnallista toimintaa. Alueellisen edunvalvonnan kehittäminen kuuluu ensisijassa aluejärjestöille yhdessä alueen yhdistysten kanssa ja paikallinen, kuntatason, vaikuttaminen, yhdistyksille. Valtakunnallisessa toiminnassa painottuvat eläkepolitiikka ja vaikuttaminen lainsäädäntöön, resursseihin ja viranomaisohjaukseen. Paikallis- ja aluetyössä painottuvat erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelut, vanhustenhuolto ja muut palvelut. Alue- ja paikallistasoilla on hyvä pohtia eläkeläisjärjestöjen yhteistyön kehittämistä ja organisoimista. Paikallistasolla kunta ja vanhusneuvosto ovat aina edunvalvonnan keskiössä.
Eläkepolitiikan, verotuksen ja muun toimeentulon rinnalle nousevat valtakunnalliseen kamppailuun mm. vanhuspalvelulaki, vanhusasiamiehen toimi ja resurssit ja kuntien vanhusneuvostojen lakisääteistäminen. Kamppailu palveluista tulee korostumaan entisestään. Esille nousevat palvelujen järjestämisvastuun, vaihtoehtoisten järjestämistapojen, laadun, valvonnan, resurssien ja hinnoittelun kysymyksiä.
Liikettä ja kulttuuria monikulttuurisessa maailmassa
Monikulttuurisuus on uusi haaste ja näkökulma koko yhteiskunnalle. Järjestön monikulttuurinen Yhdessä hanke jatkuu Rayn rahoituksella ainakin kevääseen 2010. Hankkeen teemoja ja uusia toimintatapoja jatketaan varsinaisen projektin päätyttyäkin. Järjestön tavoite on kasvaa monikulttuuriseen toimintaa. Kuluneen edustajakokousjakson yhtenä keskeisenä toiminnallisena asiana on ollut terveysliikunta. Tavoitteena on ollut vakiinnuttaa ja vahvistaa erimuotoisen terveysliikunnan osuutta yhdistystoiminnassa. Samalla teema on haluttu kytkeä
myös yhdistysten paikalliseen edunvalvontaan mm. toimitila- ja resurssikysymyksissä. Terveysliikunnan painotus kannattaa edelleen säilyttää ja laajentaa se koskemaan erimuotoista kulttuuri- ja harrastustoimintaa. Järjestöohjauksessa painotetaan edelleen jalkautuvaa ja voimauttavaa työmuotoa. Koulutus on resurssi toiminnan kehittämiseen ja uudistamiseen. Tarvitsemme lisää uusia yhdistysaktiiveja niin yhdistysten hallintoon kuin erilaisten harrastusten ohjaajiksikin. Eläkeläinen -lehti on edelleen tärkeä yhdysside jäseniin. Oman järjestön vahvistaminen edellyttää myös järjestötaloudesta huolehtimista.
Toimivat jäsenet ratkaisevat
Järjestön tulevaisuus on liikkeessä ja sen toimivissa jäsenissä. On tärkeää, että tulevia haasteita pohditaan avoimesti eri areenoilla, niin virallisissa kokouksissa kuin vapaamuotoisissa kerhoissa ja muissa kokoontumisissa. Tärkeää myös on, että jäsenyhdistykset ovat edustajakokoukseen valmistautumisessaan aloitteellisia, kriittisiä ja rakentavia.
18 - Nro 2 maaliskuu 2009
ELÄKELÄINEN
Onnellisuutta tutkinut psykologian professori Markku Ojanen ihmettelee
Miten ihmeessä ihmiset ennen selvisivät ilman kaiken maa
E
ntäpä jos itsensä onnelliseksi tuntevat ihmiset ovat onnellisia vain siksi, että he ovat odottaneet elämältä vähemmän, mitä elämä on heille antanut. Ja ovat siksi vähemmän pettyneitä. Onnellisuus saattaa syntyä yksinkertaisesti siitä, että osaa lyödä juuri oikealla hetkellä turpiin eteen tulevia ongelmia. Tätä mieltä on ainakin vuonna 1944 syntynyt, sotaorpona Laihialla ja Tammelassa kasvanut Markku Ojanen. Hän siirtyi vastikään eläkkeelle Tampereen yliopiston psykologian professorin virasta. Saattaa tietenkin olla myös niin, että 196senttinen mies näkee väkijoukossa muita kauemmas, eivätkä pienet murheet ehdi hetkauttaa. Markku Ojanen alkoi tutkia onnellisuutta, koska halusi tietää, millä eväillä ihminen selviytyy ja onko onni suhteellista. Ojasta on häirinnyt psykologiassa se, että esimerkiksi masennuksen syyt
kyllä tiedetään aika hyvin, mutta syistä, jotka tekevät ihmisen onnelliseksi, ei olla niinkään hyvin selvillä. Olisiko psykoanalyysin negatiivisuudessa heijastusta kristinuskon kielteisestä, jopa synkästä ihmiskäsityksestä. Masennusta on Ojasen mukaan tutkittu paljon ja sen syistäkin tiedetään paljon, mutta edelleen on arvoitus se, miksi jotkut kestävät niin paljon ja miksi joillekin tämä maailma muodostuu niin raskaaksi. Koko masennus-käsite on ongelmallinen. Miten voi masennus lisääntyä 10-kertaiseksi sadan vuoden aikana, kuten tieteellisissä tutkimuksissa on esitetty? Ilmeisesti normaaleja suru- ja menetysreaktioita on alettu nimittää masennukseksi. Kautta historian on tunnettu melankoliamasennus, jota ei ole koettu normaaliksi, sillä se puhkeaa hyvän elämän keskellä. Ojanen huomauttaa, että onnea edistävät tekijät tiedetään jo aika hyvin, mutta niitä on tutkittu tarkemmin vasta noin 15 vuotta. Itse asiassa teologit ja filosofit kirjoittivat onnellisuudesta aivan järkeviä asioita jo lähes 3 000 vuotta sitten. Psykologiassa nämä kirjoitukset eivät aikaisemmin
kiinnostaneet. Positiivinen psykologia sen sijaan ottaa nämä kirjoitukset vakavasti ja palaa siis hyvän elämän juurille. Sen piirissä tutkitaan teologien ja filosofien kirjoituksia. Psykoanalyysin juurista on kirjoitettu paljon. Freudin juuret olivat juutalaisuudessa, vaikka hän suhtautui hyvin kriittisesti uskontoihin. Ojasen mukaan Freudin ihmiskuva oli hyvin synkkä, sillä hän ei lainkaan uskonut ihmiseen. -Syynä tähän oli hänen vakavat sairautensa ja persoonallisuutensa, sekä aikakauden ahdistavuus. Freud ei uskonut ihmisen muuttuvan käden käänteessä, vaan muutos edellytti vuosien terapiaa. Freudilla oli mielenkiintoisia ajatuksia, mutta monet hänen ideansa ovat osoittautuneet virheellisiksi.
Ulkoa tulevat ohjeet ärsyttävät
Ojasen mielestä kristinuskon ihmiskäsitys ei ole synkkä vaan pikemminkin myönteinen ja samalla realistinen. Kun katsoo vaikkapa hakusanojen perusteella, millaisia sanoja Uudessa testamentissa käytetään, yksi yleisimpiä sanoja on toivo. Myös muista myönteisistä tunteista puhutaan paljon. Kun Raa-
matun mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, miten on mahdollista puhua synkästä ihmiskäsityksestä? Eri asia sitten on, jos kristityt ovat synkkää joukkoa, mitä he usein varmasti ovat olleetkin. Onhan kristinuskoa käytetty ties minkälaisten tarkoitusperien ajamiseen. Varsinkin länsimaista ihmistä ärsyttävät ulkoa tulevat ohjeet, vaikka ne olisivat järkeviäkin. Hänen täytyy saada päättää asioistaan itsenäisesti mikä tietenkin on myytti, sillä jostakin ne mielipiteet ja käsitykset tulevat. Ojasta miellyttää se, että tämä on tajuttu positiivisen psykologian piirissä. Pääasiassa ateistien tekemä tutkimus osoittaa, että uskovaiset ovat onnellisempia, terveempiä ja pitkäikäisempiä muuhun väestöön verraten. Synkkiä ihmiskuvia sen sijaan löytyy nykyajan tieteestä. Varsinkin evoluutiobiologit kirjoittavat kauhistuttavan synkästi ihmisestä. Ihminen on kuin hiekanjyvänen, joka ei tiedä, mistä on tullut ja mihin on menossa. Elämällä ei ole mitään tarkoitusta ja ihmisen geenit ovat itsekkäitä. Lainauksia voisi ottaa vaikka kuinka paljon. Ojanen huomauttaa, että kristinusko ei takuulla olisi levinnyt, jos sen ihmiskäsi-
tys olisi ollut synkkä. Martti Luther oli aikamoinen huumoriveikko ja puhui paljon elämänilosta. Pöytäpuheissaan Luther käytti ronskia kieltä ja kuvasi niissä arkailematta elämän nautintoja. 51-vuotias Luther kirjoitti vuonna 1534 masennuksesta kärsivälle nuorelle prinssi Joachim von Anhaltille: "Koska elätte hiljaista elämää, melankolia ja surulliset ajatukset voivat olla tällaisen pahoinvoinnin syynä; jonka vuoksi neuvon teidän armoanne nuorena miehenä olemaan iloinen, ratsastamaan, metsästämään ja etsimään hyvää seuraa. Sillä yksinäisyys ja surullisuus ovat yksinkertaisesti myrkkyä ja kuolemaa, varsinkin nuorelle miehelle ... Kukaan ei tiedä kuinka nuorta miestä vahingoittaa ilon välttäminen ja yksinäisyyden ja melankolian vaaliminen... Ilo ja hyvä huumori on parasta lääkettä nuorelle miehelle ja kaikille ihmisille. Minä, joka olen tähän asti kuluttanut elämäni surussa ja alakuloisuudessa, nyt etsin iloa sieltä, missä sitä voin löytää..."
Kohtuullisuutta ja intohimoja
Filosofi Epikuroksen mukaan ihmisten vapauttaminen turhista peloista ja mielenrauhan saavuttaminen oli filosofian tärkein tehtävä. Tavoiteltavaa on kohtuullinen ja rauhallinen elämä, jossa turhat addiktioriippuvuudet eivät ole sotkemassa arjen elämää. Hän varoitti tuskaa tuottavista intohimoista ja piti henkisiä nautintoja ruumiillisia arvokkaampina. Oletko filosofisessa mielessä epikurolaisen keskitien kannattaja? Mielenrauhan saavuttaminen ja turhista peloista vapautuminen on hyvä asia. Arvostan myös kohtuullisuutta ja rauhallisuutta. Ei kuitenkaan ole hyvä, jos ruumiillisia nautintoja väheksytään. Kyllä ne kuuluvat hyvään elämään, kunhan kohtuullisuus ja muiden ihmisten hyvinvointi muistetaan. En kauheasti varottaisi tuskaa tuottavista intohimoistakaan, sillä mitä olisi elämä ilman niitä? Rakkaus kai eniten tuottaa ihmisille tuskaa ainakin silloin, kun elämä muuten on turvallista. Rakkaudesta emme halua luopua, vaikka se tuottaa onnen ohella myös paljon tuskaa. Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Pekka Sauri totesi joulun jälkeen, että
Yksin eri mieltä
Totuus ja rakkaus eivät ole sama asia, eikä rakkaus ja ystävyys. Ystävyyttä on maailmassa suunnilleen saman verran kuin tasaarvoisuutta. Todellinen onnellisuus ei maksa yleensä mitään, mutta sen väärennökset tulevat kalliiksi. Filosofiaa on perinteisesti kutsuttu totuuden rakkaudeksi. Totuuden etsijällä on kuitenkin ainaisena vaarana ajautua yksinäisyyteen. Filosofian historia tuntuu kertovan enimmäkseen yksinäisistä ajattelijoista. Filosofin tehtävänä on kumota toisten ajatuksia. Susanna Lindberg kuvaa kirjassaan "Filosofien ystävyys" (Tutkijaliitto), miten täydellinen ystävyys on sitä, että ystävät haluavat toinen toisilleen hyvää ja itse kullekin on mieleistä, että kukin ystävistä ilmaisee teoillaan omaa luontoaan ja luonnettaan. Filosofi rakastaa totuuttaan enemmän kuin ystäviään. Jos hän epäilisi oman totuutensa paikkansa pitävyyttä, silloin hänen totuutensa olisi pelkkä uskomus ja epävarma mielipide. Lindbergin mukaan filosofi ei kilpaile toisten filosofien kanssa totuudesta ahneesti, eikä halua omia totuutta itselleen. Hänellä ei ole mitään sitä vastaan, että muut jakavat mukisematta nimenomaan hänen esittämän totuuden. Kiista on etäisyyttä kahden ajattelun aiheen välillä. Jos yksimielisyys ystävyyden ehto, silloin erimielisyys on askel kohti yksinäisyyttä ja eristäytymistä samanmielisten yhteisöstä. Toisen läpikotaisin tunteminen ei ole vielä ystävyyden tae. Se voi olla pahimmillaan pelkkää uteliasta kyttäämistä. Vaikka ystävykset ovat yksimielisiä, ymmärtävät toisiaan, kummallakin on oma tapansa suhtautua asioihin ja molemmilla on omat ajatuksensa, huolensa ja ilonsa aiheet. Filosofian historia tuntee lukuisia katkeriin välirikkoihin johtaneita ystävysten kiistoja. Lindberg kuitenkin huomauttaa, että on erotettava opettaja-oppilassuhteet ystävyyssuhteista. Itsenäistyminen vaatii etäisyyden ottamista opettajiinsa ja vanhempiinsa. Jos yksilön itsenäistymisen ainoana vaihtoehtona on pelkkä kiittämättömyys vanhempiaan ja opettajiaan kohtaan, seurauksena on yksinäisyys. Sillä tavalla me jokainen olemme yksinäisiä, että lopultakaan meillä ei ole mahdollista tehdä ystävän puolesta sitä, mikä ystävän on itse tehtävä. Emme voi kantaa ystävän puolesta hänen elämänsä velvollisuuksia, huolta ja vastuuta. Kukaan ei voi olla toisen paikalla joku toinen. Ja juuri tämän vuoksi me kukin olemme ainutkertaisia ja pohjimmiltaan toistemme tavoittamattomissa. Mitä syvemmin tunnemme toisemme, sitä tutkimattomampia olemme toisillemme. Lindberg kiteyttääkin tämän niin, että avaudumme toisillemme vain sana sanalta. Sen nopeampaa reittiä meillä ei toistemme tuntemiseen ole olemassa. Toisin sanoen kuumaverisen kiihkeä totuuden etsijä ja totuuden saarnaaja yrittää ikään kuin päästä nopeasti oikotietä vedenpitävien totuuksien lähteille. Siellä totuus tarjottaisiin valmispakettina. Silloin kai puhuminen kävisi tarpeettomaksi. Juttukaveriakaan ei enää tarvittaisi. Se olisi totaalista yksinäisyyttä.
-Arkiset ongelmat saava piaan, pohdiskeli psykol mikuuta. Jyväskylässä h
JUHA DRUFVA
tehokas lääke epävarmuutta vastaan on pitkän aikavälin tavoitteiden asettaminen ja määrätietoinen työ niiden saavuttamiseksi. Epävarmuuden vaikutus on yleensä päinvastainen. Kun tulevaisuuden näkymä on hämärän peitossa, aikajänne lyhenee ja epävarmuus alkaa ruokkia itseään. Tavoitteet luovat tulevaisuutta. Ellei ole tavoitteita, ei ole tulevaisuuttakaan enempää yksilöillä kuin yhteiskunnallakaan. Allekirjoitatko Saurin näkemyksen? Kyllä. Eräs tutkija puhuu aikaperspektiivin pituudesta. Jos tulevaisuus on musta aukko, mitä sen eteen kannattaa tehdä. Jos taas siellä on vaikka minkälaisia kiinnostavia ja tärkeitä asioita, se antaa elämään kummasti ryhtiä.
ELÄKELÄINEN
Nro 2 maaliskuu 2009 - 19
ailman terapeutteja?
elämässä. Ennen ihmisiä jalostettiin sankaritarinoilla, mutta nyt ihmistä lyödään päähän hänen itsekkyydellään. Kumpikin menee liiallisuuksiin.
Yksin vai yhdessä?
Eläkeläiset ry kertoo verkkosivuillaan, että se on eläkeläisten etujen puolustaja ja yhdessäolojärjestö. Etujen puolustamiseksi järjestö ja sen paikallisyhdistykset tekevät töitä jatkuvasti. Myös yhdessäololle rakennetaan mahdollisuuksia kerhoissa, kursseilla ja erilaisissa tapahtumissa. Joukossamme on kuitenkin ihmisiä, jotka tuntevat olevansa aivan yksin. Asialla ei välttämättä oli tekemistä sen kanssa, onko ihmisellä seuraa. Yksinäisyyden tunteita voi kokea, vaikka ympärillä olisi muita ihmisiä. Tällaista ihmistä on joskus verrattu kanarianlintuun; hän on kuin häkkiinsä suljettu eikä voi paeta omaa yksinäisyyttään. Suru ja ikävä voivat kokonaan estää yksinäisyyttä potevaa lähtemästä toisten luo, kerhoon tai kokoukseen. Näin hän jää todella yksin. Luultavasti me kaikki tunnemme itsemme välillä yksinäisiksi. Yksinäisyys on tila ihmisen tietoisuudessa, yksilön oma tuntemus, johon sosiaalisten suhteiden odotukset vaikuttavat. Yksin olo ja yksin eläminen voi olla oma valinta, mutta yksinäisyyden on todettu aiheuttavan kärsimystä. Siitä seuraa masennusta, tarpeettomuuden tunnetta ja sosiaalista eristäytymistä. Yksinäisyyttä on tutkittu ja yritetty selvittää, miten sitä ja sen vakavia seurauksia voisi lievittää. STAKES:in kyselytutkimuksen mukaan yksinäisyyden kokeminen Suomessa vähentyi työllisyyden ja terveyden parantuessa (1994-2006). Työttömät ja ne, jotka kokivat terveytensä huonoksi, kertoivat muita useammin tuntevansa itsensä yksinäisiksi. Myös ikääntyneet, erityisesti yksinasuvat, tunsivat itsensä usein yksinäisiksi. Ikääntyneet maahanmuuttajat voivat joutua erityisen helposti yksinäisyyden ahdistamiksi. Vanhustyön Keskusliiton mielenterveyshankkeessa tehtiin myös laaja kyselytutkimus iäkkäiden yksinäisyydestä (2004). Tässäkin tutkimuksessa löydettiin selvä yhteys yksinäisyyden ja heikentyneen toimintakyvyn ja välillä. Yksinäisyyttä lisää sairastaminen, huono kuulo ja laitoshoitoon joutuminen. Leskeksi jääminen, läheisen menettäminen tai ero voi tehdä ihmisestä yksinäisen. Masennus aiheuttaa yksinäisyyden tunnetta ja yksinäisyys masennusta. Yksinäisyyden torjumiseksi on kehitetty ryhmätoimintaa, jotta yhdessä voitaisiin harrastaa liikuntaa ja kokea taide-elämyksiä. Juuri sellaista tekemistä, joka on perinteistä ja tuttua Eläkeläiset ry:n toiminnassa. Ryhmään kuuluminen on iso asia. Filosofi Maija-Riitta Ollila sanoo kirjassaan Lauman valta, että yksinäisyyden ja yksin yrittämisen aika on ohi. Ihmiset haluavat taas kuulua joukkoon. Ollilan mukaan ihmiset valitsevat itse laumansa mutta he tarvitsevat yhteisön turvaa. Ihminen oppii kielenkin lauman jäsenenä. Kielitieteilijä ja psykologi Lev Vygotski on tutkinut kielen ja ajattelun suhdetta. Pieni lapsi oppii käyttämään kieltä kommunikaation välineenä jo ennen, kuin hän ymmärtää sanojen merkityksen. Kieli kehittyy ajattelun välineeksi vain ihmisten välisessä kanssakäymisessä, yhteisessä työssä ja toiminnassa. Kieli, ajattelu ja tunne kuuluvat yhteen. Kieli kehittyy ja muuttuu. Jos ihminen joutuu laumasta eroon pitkäksi aikaa, ehkä hän ei enää tunne osaavansa yhteistä kieltäkään. Eläkeläinen-lehden tässä numerossa puhutaan paljon yksinäisyydestä. Yksinäisyys antaa ajattelemista monelta kannalta: uskallammeko ottaa yksinäisen mukaan joukkoomme, vai pelkäämmekö, että yksinäisyys tarttuu; onko yksinäisen helppo tulla yhdistyksen toimintaan, aukeaako sen kieli kaikille; tahtooko leski, eronnut tai muualta muuttanut tuttavamme olla yksin vai pitäisikö kysäistä, haluaako hän tehdä jotain meidän kanssamme yhdessä.
Tarvitaan mielikuvitusta, innostusta ja hulluttelua
Löytyisikö onnellisuuden avain esimerkiksi siitä, että oppisi arvostamaan vakavuutta ja nauramaan tosikkomaisuudelle? Juha Lehtola tarjoaa asioiden psykologisoinnin ja vatvomisen tilalle reipasta mielikuvituksen käyttöä. Arvostan mielikuvitusta, innostusta, hulluttelua ja lämminhenkistä huumoria. Nautin Buster Keatonista, Ohukaisesta ja Paksukaisesta ja monista muista hulluttelijoista. Elämän traagisuudesta ei selviä ilman lapsenomaista huumoria. Huumorin on kuitenkin oltava sellaista, että sillä ei lyödä toista ihmistä vielä entistä syvemmälle traagisuuteen. Meidän ihmisparkojen on vaikea löytää tasapainoa paljon mistään. Elämässä tarvitaan vastuullisuutta, sitä vakavuutta, mutta se nujertaa ihmisen, jos siihen ei tule mukaan myös keveyttä, rönsyjä ja jopa aika ajoin huolettomuutta. Kyllä Martti Luther sopii tässä esikuvaksi. Hän jos kuka tajusi ihmiselämän traagisuuden, mutta oli valmis hulluttelemaan sopivassa porukassa. Hiljattain kuollut psykoterapeutti Albert Ellis uskalsi tarkastella vakaviakin ongelmia huumorin näkökulmasta. Hän saattoi esimerkiksi sanoa asiakkaalleen: "Vaihdetaanko rooleja. Minun ongelmani ovat paljon pahempia kuin sinun." Tai: "Kuinka kehtaat valittaa minulle noin mitättömiä ongelmia!" Mitä mahtaisi suomalainen tuumia tällaisesta? Markku Ojanen on julkaissut mm. teokset "Ilo, onni, hyvinvointi", "Elämän mieli ja merkitys", "Persoona Persoonallisuuspsykologia", "Onnen etsijät," "Onnellisuus," sekä "Hyvä, paha ihminen."
at hienoja nimikkeitä, joiden perusteella ihmisiä ohjataan lääkehoitoon tai teraogian professori Markku Ojanen Tampereen rautatieasemalla 12. päivänä helhaluttiin kuulla "onnellisuusprofessorin" näkemyksiä hyvästä elämästä.
Arkisille ongelmille keksitään hienoja nimikkeitä
Aikaamme vaivaa eräänlainen psykologisoinnin ja terapoinnin mania. Teot ja tapahtumat ovat irronneet ihmisten arkitodellisuudesta jonnekin virtuaalimaailman sumuihin. Selvitäänkö tästä mittakaavansa ja suhteellisuudentajunsa kadottaneen aikakauden hälinästä helpoilla henkisillä vippaskonsteilla, kuten dieeteillä, horoskoopeilla ja luomuravinnolla? Ojasen mielestä aikakauttamme luonnehtii medikalisaatio, psykologisointi ja terapiakulttuurin vahvistuminen. Ihmisten arkiset ongelmat saavat hienoja nimikkeitä, joiden perusteella sitten ihmi-
siä ohjataan lääkehoitoon tai terapiaan. Miten ihmeessä ihmiset ennen selvisivät ilman kaiken maailman terapeutteja? Jokin haurastuminenko on tapahtunut? Vai vaadimmeko me elämältä paljon enemmän? Ojanen on juuri saanut valmiiksi kirjan "Hyvinvoinnin käsikirja," joka perustuu satoihin tutkimuksiin. Hän myöntää, että kaiken maailman vippaskonstit tuottavat ainakin mielihyväpiikkejä ihmisen elämään. Onnellisuuden kohottaminen pysyvästi on tietenkin paljon vaikeampaa. Se vaatii sitkeyttä, olipa kysymys meditaatiosta, liikunnasta, kiitollisuudesta tai ystävällisyydestä. Ravinnolla ei onnellisuuden suhteen taida
olla merkitystä. Teatteriohjaaja Juha Lehtola totesi HS:ssa (19.1.), että psykologinen realismi synnyttää tunteen maailmasta, johon kaikki voivat osallistua, eikä se kuitenkaan ole tämä maailma, jossa elämme. Kun henkilöiden motiivit ovat yhä hämärämpiä, on psykologian kautta niitä myös yhä vaikeampi arvioida ja selittää. Oletko itse törmännyt tämän kaltaisiin ilmiöihin? Tämä on niin hienosti sanottu, etten oikein käsitä, mitä siinä on ajettu takaa. Teatteri-ihmisillä on kova halu paljastaa ihmisten kurjuutta. Minulle on arvoitus, miksi ihmiset haluavat mennä katsomaan ihmisten ilkeyttä vielä teatteriin, koska sitä on ihan riittävästi arki-
Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA
TIINA RAJALA
20 - Nro 2 maaliskuu 2009
ELÄKELÄINEN
Hyvinkään Eläkeläisten ystävärenkaan neuvo työikäisille
Älkää uurastako itseänne yksinäisiksi
Ikäihmisten yksinäisyys lisääntyy. Se saa alkunsa jo varhemmilla vuosilla ja erityisesti työelämässä. Se on muuttunut yhä kiireisemmäksi. Mitä ahkerampi ihminen on, sitä varmemmin hän on vanhana yksinäinen. Sellaiset ovat hyvinkääläisen Pekka Kaihevaaran teesit. Kaihevaara kuuluu Hyvinkään Eläkeläiset ry:n ystävärenkaaseen. Kaihevaaran väitteeseen sisältyy myös ohje nuoremmille ja erityisesti eläkeikää lähestyville. Hankkikaa harrastuksia, älkää uhratko kaikkea työelämälle. Kaihevaaran väitteeseen ja ohjeeseen yhtyvät muut Hyvinkään järjestötalolle kokoontuneet ystävärenkaan jäsenet. Yhdistyksen keskiviikkokerhoon osallistumisen ohella on hyvä pohtia ystävä- ja vertaistukitoimintaa. Liisa Leminen täydentää Kaihevaaran arviota sanomalla, että yksinäisyys on lisääntynyt myös sen vuoksi, että ihmisten keskimääräinen elinikä on lisääntynyt. Leskeksi jääminen, liikkumisvaikeudet, sairaudet ja siteiden katkeaminen entisiin työtovereihin luovat yksinäisyyttä. Yksinäisyyden lievittäminen on meidän toinen päätehtävämme. Toinen on auttaminen pienissä arkiaskareissa ja ongelmissa, joissa ei tarvita ammatillista osaamista, Leminen ja muut ystävärenkaan jäsenet kertovat. Hyvinkään Eläkeläiset ry:n ystävärengas on toiminut syksystä 2005, jolloin yhdistys järjesti halukkaille jäsenilleen koulutusta vanhusten vertaistukihenkilöinä toimimisesta. Monet yhdistyksen jäsenet olivat jo sitä ennen aivan luonnostaan auttaneet huonompikuntoisia ystäviään ja yhdistyksen toiminnasta pois jääneitä.
Ystävätoiminta ei ratkaise kokonaisuutta
Tukihenkilöiden koulutukseen sisältyi neljä lähikoulutuspäivää. Luennoitsijat saatiin Hyvinkään vanhusten- ja terveydenhuollosta ja sosiaalitoimesta sekä Eläkeläiset ry:stä. Koulutukseen ja myöhemmin toiminnan arviointitilaisuuksiin on osallistunut 36 henkilöä. Kymmenen henkilö on antanut yhteystietonsa eli sitoutunut ryhmän toimintaan. Osa on jäänyt pois ja mukaan on tullut uusia ihmisiä. Ydinryhmän koko on edelleen noin 10, joista puolet on alkuperäisiä, kertoo ryhmän yhdyshenkilö Jouko Parkkonen. Kokemukset koulutuksesta ja työstä ovat olleet yleensä myönteisiä. Toiminta on ollut melko matalaprofiilista, ja se lienee eläkeläistoimijoille sopivaa. Yhdellä henkilöllä on yleensä yksi vanhus ystävänä. Useampi saattaisi olla jo taakaksi. Hyvinkääläiset eivät ole tavoitelleet mahdottomia toiminnassaan. Parkkonen sanoo, että ystävätoiminnalla ei vanhustenhuollon kokonaisuuden kannalta ole suurta merkitystä. Se on pikemminkin osa järjestötoimintamme ja soveltuu parhaiten siihen tarkoitukseen, josta lähdimme
liikkeelle, eli pitämään yllä yhteyksiä niihin henkilöihin, jotka ovat vireämmän elämänsä aikana olleet toiminnassa, mutta ovat kunnon heikentyessä jääneet pois.
Merkittävää yksilöille
Muut ystävärenkaan jäsenet ovat Parkkosen kanssa samaa mieltä, paitsi yhdestä asiasta: Emmehän me sitä katso, onko ystävän tarpeessa oleva ihminen meidän jäsen vai ei. Sillä ei ole mitään merkitystä. Ei tässä kysytä, kuka olet! Hyvinkääläisillä on kerrottavana hyviä esimerkkejä monenlaisista vertaistukisuhteista. Tuettavina on ollut järjestötovereita, vuosien varrella tutuksi tulleita ja ennestään tuntemattomia, joiden tarpeesta saada tukea ovat soittaneet vanhusten-
huollon työntekijät, niin kuin koulutusta annettaessa sovittiin. Parkkonen on eittämättä oikeassa, mitä tulee ystävätoiminnan osuuteen vanhustenhuollon kokonaisuudessa. Siitä riippumatta sillä on suuri merkitys sekä tukihenkilöille että tuettaville.
Toinin ystävä
Minä olin tutustunut ystävääni jo ennen kuin toiminta alkoi. Tunsin hänet oikeastaan kymmenien vuosien ajalta. Hän työskenteli Rkioskissa, jonka asiakas olin, kertoo Toini Parkkonen. Ystävärenkaan alkaessa Toinin nyt 88-vuotias ystävä asui palvelutalossa, nyt vanhainkodissa. Toini käy tapaamassa häntä kerran viikossa. Enimmäkseen juttelem-
me ja käytän häntä ulkona, kun säät sallivat. Kaikesta näkee, että hän on käynneistä todella iloinen. Ystävä on yksinäinen neiti-ihminen. Ainoa sisar asuu Tanskassa, eikä muita sukulaisia ole. Minulla on sikäli helppoa, että käyn laitoksessa: kaikki muut asiat kuin seuranpito ovat henkilökunnan vastuulla, Toini Parkkonen arvelee.
Liisan ystävä
Liisa Leminen on ollut tukihenkilönä nyt 80-vuotiaalle rouvalle, josta hänelle soitettiin kunnan kotiavusta kolme vuotta sitten. Ensin vähän jännitti, kun hän oli minulle ennestään vieras. Minä vähän vierastin hänen kotiinsakin menemistä, mutta oikein hyvin meillä on mennyt: keskustelemme, puhumme paljon kirjoista, teen pieniä askareita, käymme yhdessä asioilla. Olen ollut kaksi kertaa saattajana, kun hän on käynyt Helsingissä silmäleikkauksissa. Ystävää on tarvittu hieman vakavammassakin paikoissa. Puolitoista vuotta sitten ystävä jäi leskeksi, kun hänen vanhainkodissa ollut miehensä kuoli. Aivan hiljattain ystävä soitti Liisalle illalla ja kertoi aikaisemmin päivällä kaatu-
Arkista ystävyyttä
Hyvinkään Eläkeläiset ry:n ystävärenkaan yhdyshenkilö Jouko Parkkonen on järjestänyt tapaamisen ystävärenkaan jäsenten kanssa ja totta kai luvannut tulla itsekin paikalle. Niin hän tuleekin hieman ennen sovittua aikaa, esittelee ystävärenkaan muut jäsenet ja sanoo sitten: Te tulette hyvin toimeen ilman minua. Minä lähden ostamaan arkkua ystävälleni. Hänen leskensä soitti ja sanoi, että nyt on hänelle sopiva hetki. Semmoistakin ystävätoiminta on.
Aamukorva
Hyvinkäällä on paneudettu muutenkin tukitoimintaan. Eläkeläis- ja vammaisjärjestöjen yhteistyössä ja muun muassa seurakunnan tuella ollaan parhaillaan käynnistämässä Aamukorva-puhelinpalvelua. Nyt haetaan vapaaehtoisia, jotka joka aamu soittavat tietylle vanhukselle ja kysyvät, onko aamu hyvä. Sillä halutaan varmistaa, että yön aikana ei ole tapahtunut mitään yllättävää ja että vanhus on kunnossa aloittamaan uuden päivän, kertoo Hyvinkään Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Olavi Kanerva.
Kuulun johonkin olen olemassa
Y
leinen väittämä on, että vanhat ihmiset ovat yksinäisiä. Sinänsä yksin oleminen ei vielä merkitse kokemusta yksinäisyydestä. Kuitenkin ihmisen perusoikeus olla jotakin voi toteutua parhaiten vuorovaikutussuhteessa toisiin ihmisiin ja koko yhteiskuntaan. Silloin se on paitsi fyysisiä voimavaroja ja terveyttä myös ihmisen henkisiä voimavaroja. Elämänlaatua on tuntea itsensä arvostetuksi yhteisössä ja yhteiskunnassa. Ikääntyvät haluavat tuntea turvallisuutta, saada hoivaa läheisiltä ja luottaa yhteiskunnan tukeen. Oikeus tulla joksikin merkitsee ikäihmiselle mahdollisuutta toteuttaa omia elämänsuunnitelmia, harrastaa ja osallistua yhteisölliseen toimintaan. Moni odottaa eläkkeelle pääsyä ja vapautta toteut-
taa pitkäaikaisia haaveita. Yksinäisyys kytkeytyy erityisesti oikeuteen kuulua johonkin, olla yhteisön, naapuruston jäsen ja ylläpitää siten sosiaalisia suhteita. Iäkkäät ihmiset kokevat elämän tarkoituksellisuuden liittyvän etenkin läheisiin ihmisiin (Read & Suutama 2008). Yksinäisyyden voi kokea ikääntymiseen kuuluvana asiana varsinkin, jos on menettänyt elämänkumppaninsa tai jos nuoremmilla sukupolvilla oma perhe vaatii kaiken huomion. Elämässä pysyy paremmin kiinni yhdessä kuin yksin.
Yksin olemista
Joku haluaa tietoisesti olla ja asua yksin. Silloin se on itse valittua, ja ihminen on tyytyväinen elämäntapaansa. Yksin olo voi olla pysyvää tai tilapäistä kaipuuta omaan aikaan ja tilaan. Elämänlaatu tulee silloin itse-
määräämisestä, kodista, luonnosta, harrastuksista omannäköisestä elämästä. Yksin oleminen voi olla myös olosuhteiden pakkoa, jos oma sukupolvi on harvennut, eikä sukuakaan ole enää ympärillä. Uusien ihmissuhteiden luominen myöhäisellä iällä voi vaikeutua, jos on vähän paikkoja tavata oman ikäpolven ihmisiä. Kotona asuvista yli 60vuotiaista miehistä asuu yksin joka neljäs ja naisista joka toinen. Yksin asuminen yleistyy iän myötä: 85 vuotta täyttäneistä miehistä on yksin asuvia liki kaksi viidestä ja naisista valtaosa - melkein yhdeksän kymmenestä. Näin ollen naisten yksin asuminen lisääntyy erityisesti vanhoissa ikäluokissa. Nuoremmissa ikäluokissa - 60-64-vuotiaat - asuu miehistä yksin noin joka viides ja naisista joka neljäs. Yksin
asuminen ei merkitse silti yksinäisyyden kokemista. Joku nauttii omasta vapaudesta, mutta toinen kaipaa kumppania rinnalleen.
Koettua yksinäisyyttä
Yksinäisyydestä voidaan puhua ihmisen kokemuksena, tunnetilana. Yksinäiseksi itsensä kokevan elämänlaatu heikkenee, ja hän tuntee olevansa tarpeeton, yhteisön ulkopuolella ja syrjässä. Koettu yksinäisyys ei näytä ainakaan kolmannessa iässä niin pahalta kuin mitä yleisestä keskustelusta voi päätellä. Eläkkeelle siirtyneistä alle 80-vuotiaista kolme neljästä kokee harvoin tai ei koskaan yksinäisyyttä . Vajaa viidennes tuntee itsensä yksinäiseksi joskus ja noin 6 % melko usein tai jatkuvasti. Kolmasikäläisten työelämän jälkeistä aikaa
elävät alle 80-vuotiaat kokema hyvinvointi on eri ulottuvuuksilla hyvä. Koettu yksinäisyys lisääntyy iän myötä ja kotona asuvilla naisilla useammin kuin miehillä. Sekä kotona asuvilla 80 vuotta täyttäneillä naisilla että 85 vuotta täyttäneillä miehillä yksinäisyys näyttäytyy ongelmana, ja se vähentää elämään tyytyväisyyttä. Yksinäisyyttä voi torjua rohkaisemalla ihmisiä mukaan toimintaan. Toisaalta järjestöt ja julkinen sektori voivat yhdessä huolehtia siitä, että kansalaisilla on lähiyhteisössä paikkoja kohdata toisiaan ja mahdollisuutta toimia yhdessä.
Tilaa toimia ja oikeus tulla joksikin
Ikäihmisillä on sekä kollektiivisia että yksilöllisiä voimavaroja, jotka on hyvä saa-
da näkyviksi ja käyttöön (Hakonen 2008). Kollektiivisia voimavaroja ovat taloudelliset voimavarat, työ- ja elämänkokemus inhimillisenä pääomana sekä mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa yhteisössä ja yhteiskunnassa. Taloudelliset voimavarat merkitsevät arjen perusteiden ylläpitämistä, mahdollisuutta osallistua yhteisön toimintaan ja harrastaa. Nuoruutta ihannoivassa yhteiskunnassa jäävät usein huomioimatta ikäihmisten taidot ja osaaminen. Heillä on pitkän elämänkulun varrella kertynyttä elämänasiantuntijuutta, joka voi rikastaa yhteisöä ja luoda eri sukupolvien välille vastavuoroisuutta, ei vastakkainasettelua. Osallistumalla yhteisön toimintaan ikäihminen antaa osaamisensa ja kokemuksensa yhteiseen käyttöön. Yhteiskunnallinen osallistu-
ELÄKELÄINEN
Nro 2 maaliskuu 2009 - 21
neensa. Hän oli soittanut apua, ja häntä oli käyty katsomassa. Illalla kivut olivat pahentuneet. Onneksi asun lähellä, vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Lähdin heti ja perille päästyäni soitin ambulanssi. Sairaalassa todettiin, että kylkiluu oli katkennut.
Kiva, kun tulit
Vertaistukisuhteet ovat erilaisia, niin kuin kaikki ihmisten väliset suhteet. Ystävätoiminnassa on myös vaikeat hetkensä ja ongelmansa. Raskasta saattaa olla jokin aivan fyysinen juttu, vaikkapa rullatuolin työntäminen pöpperöisellä tiellä, sanoo Toini Parkkonen. Hankalaa on liiallisen sitoutumisen välttäminen, liian lähelle meneminen. Onneksi minun ystäväni on hyvin itsenäinen ihminen, Liisa Leminen täydentää. Enimmäkseen on kuitenkin hyviä hetkiä. Hän sanoo aina, että kivat kun tulit. On mukava, kun saa toisen mielen hyväksi.
Yhdistyksen puheenjohtaja Olavi Kanerva (neljäs oikealta) ystävärenkaan jäsenten ympäröimänä: vasemmalta Pekka Kaihevaara, Irja Torvikoski, Jaakko Virtanen, Liisa Leminen, Eila Ervasti, Toini Parkkonen ja Matti Ojanen.
PEKKA ISAKSSON
misoikeus ei pääty tietynikäisenä. Silti aika ajoin, varsinkin vaalien edellä, ryöpsähtää keskustelu ikääntyneiden kelpaamattomuudesta politiikan areenoilla. Miksei ikäsyrjintää voisi määritellä samantasoiseksi ihmisoikeusrikkomukseksi kuin rotuun ja sukupuoleen kohdistuva syrjintä? Elämisenlaatua on oikeus tulla joksikin. Se tarkoittaa mahdollisuutta tehdä mieluisia asioita, kehittyä harrastusten myötä ja toteuttaa elämänikäisiä haaveita vaikkapa tarinoida, laulaa, maalata, kirjoittaa ja osallistua lukupiireihin. Harrastusryhmissä ikäihmiset voivat parhaimmillaan toimia vuorovaikutuksessa keskenään ja rikastuttaa toisiaan elämänkokemuksilla. Suomalaisten hyvinvointi -tutkimuksen mukaan kotona asuvat yli 60-vuotiaat harrastavat yleisimmin lehtien lukemista, kyläilyä ja koto-
na tapahtuvaa harrastustoimintaa. Opiskelu ja kulttuuritilaisuuksiin osallistuminen ovat harvinaisempia. Erityisesti 60-69-vuotiaat naiset opiskelevat aktiivisesti, osallistuvat kulttuuritilaisuuksiin, kyläilevät, tukevat ja ohjaavat muita. Yhteiskunnan tukea kaivataan erilaiseen ikääntyvien opinto-, harrastus-, taide- ja kulttuuritoimintaan. Jos poliittinen tahto rajautuu terveys- ja liikuntapalveluihin, silloin on vaikea perustella henkisiä ja sosiaalisia voimavaroja tukevia palveluja.
Sosiaalinen verkosto oikeutena kuulua johonkin
Yksinäisyyden teemaa voi avata yhteiskunnallisesta näkökulmasta käsin. Yksilön ja yhteiskunnan rajapintaa ovat sosiaaliset verkostot, jotka antavat tukea
aineellista, henkistä ja sosiaalista. Perheenjäsenet, ystävät ja naapurit ovat sitä lähitukea, joka voi auttaa arkitoimissa tai toimia juttukaverina. Erilainen harrastustoiminta voi antaa areenan toteuttaa omia kiinnostuksen kohteita ja tavata muita ihmisiä. Yhdistystoiminta on meillä suomalaisilla arvokas voimavara, joka on oivallinen keino eheyttää ja uusintaa ikääntyvien ihmissuhteita. Eläkeläisjärjestöt voivat valvoa paitsi ikäihmisen etuja, myös kiinnittää heidät sosiaaliseen yhteisöön niin, että he voivat kokea elämän tarkoitukselliseksi. Omaisten, ystävien ja vapaaehtoisten lisäksi sosiaalinen verkosto kattaa ammatilliset palvelut. Silloin kun on tarve, sosiaalialan ammattilaiset voivat kutoa ikääntyvälle räätälöityä tukiverkkoa. Tutkimustieto osoittaa, että kotona asuvista yli 60-vuo-
tiaista on kaksi kolmasosaa yhteydessä läheisiin päivittäin ja viikoittain joka kolmas. Suurin osa ikäihmisistä on tyytyväisiä ihmissuhteisiinsa, joskin 80. ikävuoden jälkeen tyytyväisyys vähenee etenkin naisilla. Olisiko tähän syynä se, että siinä vaiheessa naisten yksin asuminen on yleistä, eivätkä he koe saavansa tukea riittävästi läheisiltään? Yksin asuvia vanhempia naisia uhkaa jääminen neljän seinän sisälle, syrjäytyminen, ellei heillä ole mahdollisuuksia olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Mutta jos ikäihmisen läheisverkosto on harventunut eläkkeelle siirryttäessä työkavereista ja ikätovereista, voi sosiaalisia suhteita tihentää vapaaehtoistyöllä ja julkisten palvelujen avulla. Säännöllisesti läheisiään auttaa noin joka kymmenes yli 60-vuotiaista. Verrattuna vuoteen 1998 määrä on
lisääntynyt. Se kertonee siitä, että julkisten palvelujen niukentuessa tarvitaan yhä enemmän omaisten tukea. Vastuuta on siirretty uusliberalistisella kaudella jatkuvasti julkiselta vallalta yksityiselle. Ihmisiä aktivoidaan ja vastuutetaan, mutta voidaan myös hylätä, jättää palveluitta julkisten varojen niukkuuteen vetoamalla. Tutkija Silva Tedre kärjistää puhumalla kotiin unohdetuista ihmisistä, jotka jäävät yksin asuntoonsa kotiavun puutteen takia. Kun ihminen ei pääse ulos kodista, ihminen eristyy harrastuksista ja toisten ihmisten seurasta. Tämä on konkreettinen sosiaalinen seuraus kuntien riisutuista palveluista. Niinpä riski jäädä yksin, ilman hoivaa ja syrjäytyä lisääntyy, jos vastuuta on siirretty ikäihmisen omaisille ja muulle tukiverkostolle, joka puuttuu tai on riittämätön. Perustellusti voidaan sil-
loin puhua ikäihmisten syrjäyttämisestä.
Yhdessä voimaa
Yksinäisyyden kokemista voi lieventää parantamalla elämänlaatua. Se onnistuu kiinnittämällä huomiota ikäihmisen oikeuksiin olla jotakin, tulla joksikin ja kuulua johonkin. Ne liittyvät toisaalta yksilön omiin voimavaroihin ja elämänsuunnitelmiin, mutta ennen kaikkea myös yhteiskunnan vastuuseen tukea kaikkien kansalaisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Olemme myös toinen toistemme voima.
SINIKKA HAKONEN
22 - Nro 2 maaliskuu 2009
ELÄKELÄINEN
Ajatuksia ei voi vangita
Sellissä oli tilaa oli vain kaksi kertaa kolme metriä. Siellä oli seinälle nostettu sänky, yksi tuoli ja pöytälevy. Nurkassa palju. Mutta mitä pöytälevyllä oli tekemistä? Sen ääressä saattoi syödä niin sanotuja aterioita, jotka vain lisäsivät nälkää. Oli ruman sodan kolmas vuosi. Kevät 1943. Sellin asukas, 18-vuotias nuori mies, odotti tuomiotaan sodanvastaisesta toiminnastaan. Hänet oli tuotu Hämeenlinnan lääninvankilaan odottamaan oikeuden istuntoja. Vastoin kaikkia lakeja ja säädöksiä minua, tutkintovankia, kohdeltiin kuin kuritushuoneeseen tuomittua. Ei ulkoilua, joka oli puolen tunnin ajaksi vuorokaudessa säädetty tuomituillekin, eikä mitään yhteyttä ulkomaailmaan, ei omaisiinkaan, kertoo silloinen valtiollisen poliisin vanki nyt 66 vuotta myöhemmin. Vankien "sielunhoidosta" huolehti vankilan pastori. Sain tietää, että saan ajankulukseni hänen minulle valitsemansa kirjan kuukaudeksi kerrallaan. Ensimmäinen kirjani, jota varten sellin ulkoseinällä oli hyllykin, oli nimeltään Kristityn vaellus. Ensimmäisen kuukauden aikana minulle selvisi, että henkilö jonka kanssa seurustelen, oli 1600luvulla elänyt englantilainen saarnamies John Bunyan. Teos oli kirjoitettu 1678 ja suomennettu ensi kerran 1809. Oliko elämä pienessä sellissä yksinäistä? Miten kestiT yksinäisyyden? Tätä ovat lapsenlapseni joskus kysyneet, kun olen kertonut kokemuksiani sodan ajalta. Mutta Hämeenlinnan vankilaselli oli vain pieni välivaihe. ten tuli saunapäivä taisi olla kerran kuukaudessa. Lähes satakunta miestä betonilauteilla. Viivyttelin ja puhuttelin Mauri Ryömää, esittelin itseni. Olimme lopulta kaksin ja sain tietää, että hän on töissä kirjastossa. Ryömä sanoi, että lähetän sulle luettelon Ryömän apu kirjoista, joita voit toivoa. Sörkässä Kyllä se käy. Niin sitten luottovanki, Elinkautinen Sörnäisten keskusvankila oli joka jakeli ruokaa, työnsi äänin 32 paluuta arkeen. Vastaanotkerran käteeni paperin, josto kahleissa rookissa, yö sa oli kymmenkunta kirjan Nuorukaisella alkoi i tuobetonialustalla. Taas yksinimea. Taas klassikkoja mion odottaminen. Syyttäjä näisselli. Samanlainen kuin Honeré de Balzacista saksavaati korkeinta lain sallimaa aiemmat. Ei kalusteita. Nurlaisen Thomas Manníin, rangaistusta. Se oli juuri kassa käymälä, laatikko, josmutta myös Erkki Kulomaan muuttunut kuolemantuota jonkinlainen ilmanvaihto. teos, ensimmäinen suomamioksi. Hui hai, hyvästi yksinäilainen esittely Sigmund Turun lääninvankilan kirsyys! Kerran aloin kuulla Freudin teorioista. jastonhoitaja osoittautui kummallisia ääniä. Mistä ne Kyllä se yksinäisyys siisivistyneeksi tä. Joskus ihmiseksi. Hän sodan jälkeen päästi tutkintovanYksi, kaksi, kolme, neljä, käännös, kiitin Ryögit kirjastoon mää avusta yksi, kaksi, kolme, neljä , käännös valitsemaan lukeyksinäisyymisiaan. Monet den torjunyksi, kaksi, kolme, neljä, käännös klassikot viihdytnassa. Hän yksi, kaksi, kolme, neljä, käännös... tivät yksinäisselkertoi, että viipyilemilissä toimettomanen kanssani na tuomiotaan saunassa oli aiheuttanut odottavaa nuorta miestä. Jostulivat? Ilmanvaihtokanavastakin syystä ranskalaisen hänelle ylimääräisen ranta käymälää toimittavan laaRomaind Rollandin teossargaistuksen. tikon sisältä! Naapurisellisja Jean Christophe jäi pitsä sattui asustamaan Yrjö kään elämään mielessä. Ahomaa, sodanvastustaja Vedellä ja leivällä Siinä vaiheessa jo tiesin, hänkin. Hän tiesi jo, että näin ettei ajatuksia voi vangita. voi keskustella naapurin Kaiken jatkuvan nälän kesJa pieni kukkakin kasvoi riskaverin kanssa. Ei vetänyt kellä tuomio vedelle ja leitikon takana. vertoja myöhempien aikovälle vuonna 1944 Riihimä Kummallista: ei tullut jen tekniikalle, mutta ihan en keskusvankilassa oli milmieleenkään ajatella kormukavaa vaihtelua. tei kaiken huippu. keinta lain sallimaa tuomioKirjoja lähetettiin kysymät Vaikka olin oppinut tuleta. Ja parin kuukauden odottä mielipidettä. Kunnes sitmaan toimeen yksinäni 68 tista ulkoilmaa. Ei kirjallisuutta. Ei muita tapahtumia kuin vähäisen ruoan jakelu. Joskus kävely käsiraudoissa Valpon päämajaan. Viihdykkeenä täiden tappaminen. Toivoton homma. Kerran kolmen kuukauden aikana täisaunassa! Miten yksinäisyyden kesti? telun jälkeen tuomiot luettiin: vain elinkautinen äänin 32. Sepä ei paljon huolettanut. Maailma kuitenkin muuttuu ja Natsi-Saksa liittolaisineen häviää, ajattelin. Ristikot eivät kahlinneet vapaata ajattelua ja mielikuvitusta tulevasta. neliön selleissä, matka rookiin oli jällen uusi kokemus. Se oli rangaistus siitä, että olin jotenkin saanut "laittoman" yhteyden kotiväkeeni. Seitsemän vuorokautta vedellä ja leivällä iänikuisen nälän keskellä. Rooki oli vankilan alakerrassa. Siellä ei ollut ketään muita. Ateriaksi kerran päivässä vain vettä ja leipää. Betonivuode. Ei petivaatteita. Ristikoitten takaa oli kuitenkin näkymä vankilan pihalle. Olihan siinä hetkeksi ajankulua. Kerran päivässä miehet pääsivät puoleksi tunniksi kiertämään kehää. Esivoimistelija pani äijät tekemään yksinkertaista hengitysliikettä: askel eteen, kädet ylös, askel takaisin, kädet alas. Huvittavin hetki oli kun kerran esivoimistelija, sodanvastustajana tuomion saanut kirjailija Jarno Pennasen puukenkä lensi tiehensä. Se oli varmaankin ainoa kerta, kun Pennanen on ollut tekemisissä liikunnallisten harrastusten kanssa. Arvo Turtiaista en matkoillani tavannut. Oli kuitenkin mukava todeta, että hän eräässä sodanjälkeisessä runossaan oli kokenut saman elämyksen kuin minäkin: Ei ajatuksia voi vangita, toteaa entinen poliittinen vanki.
Kuinka Aili kesti?
Ensimmäinen kokemukseni uudenlaisesta yksinäisyydestä oli poliisiputka, johon minut tyrkättiin. Se oli korkeampi, ristikkoikkuna tavoittamattomissa katonrajassa. Seinät tummat kuin punamullalla sivellyt. Vankeinhoitolaitoksen alaiseen Hämeenlinnan selliin verrattuna ainoa ero oli, että paljuna toimi ämpäri. Seinät olivat täynnä nimiä ja kirjoituksia. Joku oli pitänyt tukkimiehen kirjanpidolla aikaa ajan tasalla. Kesti hetken ennen kuin tajusin, että kruksaaja oli Aili Mäkinen. Vuoden 1942 alkupuolella pidätetty sodanvastaisesta toiminnasta epäilty kommunisti. Laskin hänen kirjaamansa päivät ja kauhistuin. Miten tällaisessa kolossa ja oloissa voi elää lähes kaksi viikkoa! Kauheata. Mies kertoo, että hän ei sodan jälkeen en koskaan kysynyt Aililta miten tämä kesti. Minä olin samassa sellissä kolme kuukautta. Ei rai-
SAKARI SELIN
Hämeenlinnan vankila on nykyisin museona. Kuvan kuviteltu vanki kutoo pienessä sellissään verkkoa. Kun sänky laskettiin yöksi seinältä alas, ei tilaa lattialle liiemmälti jäänyt. Museosellistä puuttuu ulkoseinällä ollut kirjahylly, johon kirja siunaantui vain vankilapastorin armosta ja valitsemana.
ELÄKELÄINEN
Nro 2 maaliskuu 2009 - 23
Yksinäisyys on kotini, ahdistus linnani
Yksinäisyys koetaan usein ahdistavana ja pahana seuralaisena. Kirjailija, filosofi Torsti Lehtinen haluaa nostaa esiin yksinäisyyden ja ahdistuksen myös elämän rikastuttajina ja voimavarana. Jos tarjolla ei ole muuta kuin yksinäisyyttä, elämä on raskasta. Ei ahdistuksen kestäminenkään ole helppoa, mutta toisaalta ahdistus on liikkeelle paneva voima, joka voi johtaa luoviin tekoihin. Matka itseen on ihmisen matkoista vaikein, oikopolkuja sinne ei ole. Moni pelkää ahdistuksensa ja kuolevaisuutensa kohtaamista, Lehtinen muistuttaa. Jos aina pakenee viihteen, kulutuksen ja seuraelämän unholaan, ei saa tilaisuutta tutustua omaan itseensä. Uskoakseni jokaisen elämässä koittaa kuitenkin ennemmin tai myöhemmin keskiyön hetki, jolloin naamiaiset päättyvät ja naamiot riisutaan. Kaiken keskellä ihminen tarvitsee yksinäisyyttä ja pysähtymistä. Ihmisillä on valtava tarve miellyttää muita. Olisi muistettava kysyä, kuka sisimmässäni todella olen, mitä ajattelen ja tahdon tehdä. Yksinäisyys suo vapauden silmänpalvonnasta. Jos uskaltautuu yksinäisyyteen, ei tarvitse perustaa moraaliaan sen varaan "mitä naapurit sanovat".
Yksinäisyys suo vapauden silmänpalvonnasta. taessaan yksinäisyyden yhdeksi nerouden edellytykseksi. Luovuus vaatii aina yksinäisyyttä. Kysyttäessä, kuka taiteessa kuvaa kauniimmin ja syvimmin yksinäisyyttä, Lehtinen avaa Raamatun. Ylittämätön on Matteuksen evankeliumin kirjoittaja kuvatessaan kuinka Jeesus huutaa ristillä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani? Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? hyljätyksi tuleminen riisuivat hänet paljaimmilleen jo vähäisenä orpopoikana, kun hän vietti useita vuosia lastenkodissa. Neljävuotiaana minut majoitettiin vuodeksi eristyshuoneeseen, koska pelättiin, että olen saanut tuberkuloositartunnan tautiin kuolleelta isältäni. Pelko osoittautui aiheettomaksi, ja minut siirrettiin toiseen lastenkotiin ja sieltä myöhemmin kasvatusvanhempien huostaan. Heillä oli myös omia lapsia, joihin verrattuna koin itseni perheessä muukalaiseksi. Minua vähän nuorempi kasvattiveljeni vahti pesäpallomaila kourassa lelujaan, etten pääse kajoamaan niihin. Uskon tietäväni, mitä yksinäisyys on. Lapsuusvuodet jättivät rujot jälkensä, ja elämä luisui väistämättä sivuraiteille. Teini-iässä asuin Kallion slummeissa ja käyttäydyin lastenkotilapselle luonnostaan lankeavan ennusteen mukaan. Alle 18-vuotiaana ehdin istua useaan otteeseen vankilassa. Vankilaoikeudessa, jossa päätettiin nuorten vankien lopullisesta sijoituspaikasta, herätin hämmästystä, kun pyysin, että saan suorittaa tuomioni Riihimäen vankilan yksityissellissä. Muut ikäiseni halusivat välttämättä päästä Keravan nuorisovankilaan, jossa lukittiin kahdeksan hengen ruumissa ja kavereita kaikenlaisiin kujeisiin riitti. "On elettävä sellainen elämä, että tulee kirjailijaksi", Erno Paasilinna jyrisi. Lehtisen värikkään ja traagisenkin elämän eri tilanteet ovat pakottaneet uudelleenarviointiin. Hänen viimeisestä vankilatuomiosta on kulunut pian 50 vuotta ja lastenkotivuosista vielä kauemmin. Hyväksyn nämä tapahtumat osaksi kirjailijankoulutustani. On mahdotonta tietää, minkälainen ihminen minusta olisi tullut ilman näitä kokemuksia hengitystä, kun taas kokeminen ja ihmisten parissa liikkuminen on sisäiänhengitystä, Lehtinen linjaa. Kumpaankin liittyy sekä yksinäisyyttä että aika ajoin kokemus syvästä yhteydestä muihin ihmisiin. Torsti Lehtisen väsymätön kiinnostuksen kohde on maailman hankalimpiin, mutta myös kiehtovimpiin yksinäisyyden filosofeihin kuuluva tanskalainen Søren Kirkegaard, joka ei jätä miestä rauhaan. Opin nuoruuteni seikkailuvuosina tanskan kielen. Filosofian opiskelijana yliopistossa valitsin graduni, akateemisen opinnäytteeni aiheeksi Kierkegaardin. Jotkut hänen lauseensa olivat pitkään kiehtoneet minua: "Olisin tuhoutunut, jos en olisi tuhoutunut." "Humoristeista suurin on kuolema." Halusin oppia ymmärtämään, mitä hän näillä lauseillaan tarkoitti. Nyt ymmärrän. Otan kiitollisena vastaan jokaisen vuoden, jonka saan elää sellaisena kuin nyt olen. Lohtua elämään tuo toivo ja joskus uskokin, että elämälläni on merkitys.
Yksin elämän tragediassa
Lehtinen on kirjoittanut kirjoissaan koskettavasti elämän laitapuolen kulkijoiden yksinäisyydestä, omaa elämäänsäkin peilaten. Ehkä yksinäisyys ilmenee vangin ja huoran elämässä alastomampana kuin niiden, jotka ovat saaneet helpomman roolin tässä elämän näytelmässä. Näihin ihmiskohtaloihin liittyy suurta yksinäisyyttä. Yksinäisyys kuuluu ihmisen osaan, kuten siihen kuuluvat myös rakkaus ja ihmisten välinen yhteys. Entä erakoituminen? Jos erakoituminen johtuu katkeroitumisesta ja pettymyksestä muihin ihmisiin, se on sairaalloinen tila. Historia tuntee kuitenkin myös erakoita, jotka ovat vetäytyneet yksinäisyyteen rukoilemaan ja etsimään Jumalaa. Tällaiset kilvoittelijat voivat toimia esikuvina. He ovat vapautuneet läheisriippuvuudesta ja tämän maailman halvoista huveista. Lehtinen ei epäröi vahvis-
Yksinäisyys ja uhma
Kirjailijaksi ryhtymistä Lehtinen ei yllättäen kohota elämänsä ratkaisuista merkittävämmäksi vaikkakin se on yksi tärkeimmistä. Olin aiemmin toiminut kymmenissä eri ammateissa tietokoneiden ohjelmistoasiantuntijasta haudankaivajaan. Yhtäkään näistä töistä en ollut kokenut omakseni. Vuosien mittaan tarve päästä tekemään jotakin, missä voin kokonaisvaltaisesti hyödyntää monenkirjavaa elämänkokemustani, kasvoi pakottavaksi. Kirjoittaminen tarjosi tällaisen mahdollisuuden. Päätöksen ryhtyä vapaan kirjailijan epävarmaan ammattiin tein viime kädessä yksin, kuten olennaiset ratkaisut joutuvat aina tekemään. Kirjoittaminen on ulos-
"Olisin tuhoutunut, jos en olisi tuhoutunut."
Omassa elämässään Lehtinen on kokenut kovia. Eksistentialistinen yksinäisyys, olemisen särkyneisyys ja
Syvämietteinen kirjailija, kääntäjä ja filosofi
Torsti Vihtori Lehtinen, 1942, Helsinki kirjailija, kääntäjä, FM naimisissa, 7 lasta Laaja kirjallinen tuotanto: useita romaaneja, runo- ja aforismikokoelmia, esseitä ja näytelmiä ka käsikirjoituksia. Suomen johtavia Søren Kierkegaardin ajattelun tuntijoita. Sivutoimisesti: kääntäjä, kolumnisti, kirjoittajien kouluttaja ja luennoitsija, luovan kirjoittamisen ja filosofian opettaja Kaipaa 1950-luvun elämää. "Torsti Lehtinen on mielenkiintoinen ajattelija. Hän on ajattelija, jolle sanat ovat enemmän kuin merkkijonoja, kielen temppuja. Lehtisen kirjat ovat portti toisenlaiseen, avarampaan maailmaan." (KL 15.6.88, Seppo Järvinen)
SISKOTUULIKKI TOIJONEN
24 - Nro 1 helmikuu 2004
ELÄKELÄINEN
Seinäjoella valmistaudutaan innokkaasti Jyväskylään
Seinäjoen Eläkeläiset ry:n päätavoite tänä vuonna on valmistautuminen Jyväskylän suurtapahtumaan. Kokoamme omaa hisriikkia, teemme historilakanaa ja valmistaudumme edustajakokoukseen. Jatkamme lämminvesijumppaa uimahallissa muiden eläkeläisjärjestöjen kanssa ja järjestämme Pohjanmaan aluejärjestön talvipäivät Kalajärven leirialueella. Puheenjohtajana jatkaa Erkki Myllyniemi. Varapuheenjohtaja on Aune Niemi, taloudenhoitaja Taisto Haapaniemi, sihteeri Pirkko Myllyniemi. Varasihteeriksi valitsimmme Alli Salmen, matkavastaavaksi Erkki Perän ja opintovastaavaksi Aune Niemen. Aluetoimikuntaan asetettiin ehdolle Aune Niemi ja Sauli Majaharju, varalle Alli Salmi.
Terveisiä valtion kehysbudjetin valmisteluun
EETU kirjelmöi vanhustenhuoltolaista, -neuvostoista ja -asiamiehestä
Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU jätti helmikuussa valtioneuvostolle kirjeen, jossa se esitti lakia vanhustenhuollosta ja vanhusasiamiehen viran perustamista. Kirjeessä esitettiin myös kunn allisten vanhusneuvostojen aseman vahvistamista tekemälle ne lakisääteisiksi. Kokonaisuudessan kirjelmä kuuluu euraavasti: Taloudellinen taantuma heikentää julkisen talouden tilaa ja kasvattaa valtion ja kuntien sosiaalimenoja. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry haluaa kiinnitettä¬vän huomiota siihen, että nykyisessä hankalassa taloustilanteessa ei saa kasvattaa työssä olevien ja eläkeläisten taloudellista eriarvoisuutta ja että eläkeläisiä pitää muutoinkin kohdella yhteiskunnassa oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti. EETUn mielestä valtion talouden kehysbudjettia laadittaessa tulisi huomioida: Eläkeläisille ja vanhusväestölle ovat ensiarvoisen tärkeitä yhteiskunnan tarjoamat hyvinvointipalvelut ja niistä keskeisimpinä sosiaali- ja terveyspalvelut ja vanhusten¬huolto. Tällä hetkellä palvelut ovat monilta osiltaan vielä hyvinkin puutteellisia ja niiden saatavuudessa on suuria alueellisia ja kuntakohtaisia eroja. Jotta riittävät ja laadukkaat palvelut kyetään tarjoamaan kaikille vanhuksille koko maassa, esitämme erillisen vanhuspalvelulain säätämistä. Laissa on määriteltävä vanhusten oikeudet palvelui¬hin, palvelujen järjestämisvastuu ja rahoitus. Kunnille on turvattava riittävät taloudelliset resurssit palvelujen toteuttamiseen. Valtion toimesta on tehostettava palvelutuotannon ohjausta ja valvontaa, jotta vanhus¬ten oikeudet laadukkaisiin palveluihin toteutuvat koko maassa. Valvonnan tehosta¬miseksi esitämme vanhusasiamiehen viran perustamista ja sosiaaliasia¬miesten tehtävien tarkentamista. Kunnallisilla vanhusneuvostoilla tulee olla keskeinen asema palvelujen kehittämisessä. Niistä on tehtävä aidosti ikäihmisten etujen valvojia kuntiin. Niiden asema ja toiminta on saatava kunnallisessa päätöksenteossa samalle tasolle kaikkialla maassa. Vanhusneu¬vostojen aseman vahvistamiseksi esitämme niiden tekemistä lakisääteisiksi. Eläkeläisten toimeentulon kannalta on tärkeää, että verottoman eläketulon alarajaa sekä eläketulovähennyksen rajoja voidaan jatkossa nostaa. Verotuksessa on sitoudut¬tava siihen periaatteeseen, ettei eläketuloa veroteta missään vaiheessa ankarammin kuin vastaavansuuruista palkkatuloa. Valtion talouden raameissa on varattava riittävät resurssit niihin Sata-komitean esityk¬siin, joilla vahvistetaan ikääntyneiden sosiaaliturvaa. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry, johon maamme merkitt䬬vimmät eläkeläis¬järjestöt kuuluvat, vetoaa valtioneuvostoon, ministeriöihin ja eduskuntaan, että ne lähivuosia koskevia päätöksiä tehdessään turvaisivat eläkeläisten tulotason kehittymisen ja vanhusten palvelut eri puolilla maatamme.
Erkki Myllyniemi
Veikko Leino jatkaa Porissa
Porin Eläkeläiset ry on valinnut yksimielisesti Veikko Leinon jatkamaan puheenjohtajana. Varapuheenjohtajaksi on valittu valittiin Tauno Viitalasta. Uuden johtokunnan järjestäytymiskokouksessa valittiin vuoden 2009 toimihenkilöt. Sihteeriksi ja tiedottajaksi valititin Markku Leino, taloudenhoitajaksi Tarja Korhonen, jäsenkirjuriksi Seija Palmu, matkavastaavaksi Veijo Koskinen. Muut jäsenet ovat Pertti Lahtonen, Pekka Lammi ja Anneli Manninen sekä varajäsenet Taisto Rantanen, Anja Sainio ja Annikki Rosenqwist matkavastaava. Markku Leino
ARTO KOURI
Tapetaanko meidät?
T
ämä järkyttävä otsikko nousee paitsi syksyisistä mietteistäni myös järkyttävistä kokemuksista. En olisi uskonut, että Suomessakin joudutetaan vanhusten kuolemaa, arvioidaan taloudellisista näkökulmista, ketä kannattaa hoitaa ja lopetetaan lääkitseminen tietämättä potilaan tahtoa tai kuulematta omaisia. Mikä lieneekään niiden vanhusten kohtalo, joilla ei ole yhtään omaista tai läheistä, joka kävisi juottamassa, syöttämässä ja seuraamassa hoitotilannetta. Heti alkuunsa tahdon korottaa ääneni torjuakseni pelot ja ahdistukset. Eutanasia on Suomessa rikos. Ylipäänsä sitä ei kovin paljon Euroopassa ole laillistettu. Hyvä hoito, mitä pidetään perustehtävänä vuoteeseen joutuneittenkin potilaiden kohdalla, merkitsee paitsi puhtauden, yleisen hygienian vaatimusta myös riittävän ravinnon ja nesteen turvaamista sekä tarpeellista lääkitystä. Omaisten tietämättä ei tulisi lääkitystäkään lopettaa. Olen usein hautajaisten yhteydessä kuullut omaisilta pöyristyttäviäkin asioita. Vaitiolovelvollisuuteni ei salli kovin laverrella, mutta yleinen velvollisuus on korottaa ääni äänettömien puolesta. Oikeastaan nykyisessä tilanteessa tulisi meidän järjestöissämmekin terästyä. Olisiko mahdollista organisoida sellaista lähimmäispalve-
lua, että seurattaisiin, minne toveri tai naapuri on joutunut ja miten häntä kohdellaan, kun ei enää itse voi itseään puolustaa. Usein omaiset tarvitsisivat rohkaisua, että he puolustaisivat läheistään. Eikä tällaiseen tarvita uusia järjestöjä, koska on meillä riittävästi eläkeläisjärjestöjä, yhdistyksiä, säätiöitä, veteraanijärjestöjä ja valtakunnallista vanhustyön keskusliittoa ym. Toinen seikka mihin myös haluan kiinnittää huomiota on hoitohenkilökunnan vähyys. Hoitokodissa tulisi olla henkilökuntaa, jotta se täyttäisi edes välttämättömyyden, reilusti yli 0,5 potilasta kohti. Hyvän tason saavuttaminen vaatisi jo lähes yhden jokaista potilasta kohden. Jokaisessa vuorossa pitäisi työskennellä myös sairaanhoitajan. Kyllä minua on hämmästyttänyt, kun vanhainkodin yövuorossa ei tiedetä, mistä tavoittaa päivystävän lääkärin. Jos viime tipassa henkitoreinen vanhus lähetetään ambulanssilla yksistään päivystykseen, ovat vanhuksen kärsimykset suunnattomat pelkoineen ja epävarmuuksineen odottaessaan käytävällä maaten. Paljon puhutaan turhasta valittamisesta. minusta turhaa valitusta ei ole. Kyllä ihmisen tunteillekin on syynsä. Olen voinut seurata läheltä, kuinka ihmistä kuunteleva, ammattinsa taitava ja tilanteeseen paneutuva lääkäri hallitsee vaikeankin
konfliktin. Kyllä Suomessa on tietoa ja koulutusta ihmistyöhön niin, että saadaan välineitä varsinaisen ammattisuorittamisen lisäksi. Mutta tuohon oikeuksiensa ajamiseen. Miksi viranomaiset niin herkästi ottavat nokkiinsa, kun asiakkaat peräävät oikeuksiaan. Eiköhän sellainen kieli väärästä asenteesta? Jos viranomainen yrittää estää asianomaista tekemästä valitusta päätöksessä osoitetulla tavalla, hän saattaa joutua syytteeseen. Ei se tapahdu sen tähden, että hänelle halutaan hankaluutta, vaan että asiat sujuisivat moitteettomasti ja ihmisten hyvä toteutuisi. Kuntien luottamushenkilöt, lautakunnat, sairaaloiden johto ja niiden hallitukset, lääninhallitus ja lopulta terveydenhuollon ouikeusturvakeskus ovat niitä osoitteita, joiden puoleen jokaisella on oikeus kääntyä. Ja kaiken tarkoituksena on, että me saisimme paremman hoidon. Eikä meitä tapettaisi. Ettei meidän tarvitsi näin kauheita otsikoita kirjoittaa. Lopuksi olen joutunut viime aikoina pohtimaan, millaisia oppikirjoja nuoret lääkärit ovat päntänneet. Olen nimittäin viime kuukausina kuullut monelta suunnalta melkein sanasta sanaan kerrottuna kuin oppikirjoista lääkärien selostuksia, kun he ovat epikriisiä selostaneet syvästi dementoituneen henkilön kohdalla. Niin, onkohan siinä edes
epikriisiä, todellista tutkimusta sairaudesta. Eivät nuo lääkärit ainakaan Alzheimertutkija, professori Reijo Tilviksen tutkimuksia tunne tai erään näkyvimmän gerontologin Sirkka-Liisa Kivelän puheita ymmärrä. Ja vielä: ei meitä tapeta, sillä on meissä varmaan sen verran rakkautta. Kun sitä kokoamme ja etsimme yhdessä keinoja turvattuun vanhuuteen, on meissä voimaa puolustaa elämää loppuun saakka.
ELÄKELÄINEN
Nro 1 helmikuu 2004 - 25
Jouko Parkkonen kertoo postikorttien kautta Leninin elämäntarinan
Hyvinkääläinen Jouko Parkkonen on ollut elämässään monessa mukana. Vaimon ja perheen jälkeen rakkaimmaksi harrastukseksi on noussut Lenin-keräily. Jouko kertoo, että pääaiheina on ollut Lenin-postimerkit. Niistä olen pitänyt kaksi omaa näyttelyä: Lenin museossa 2005 ja Suomen Rautatiemuseossa Hyvinkäällä 2006. Tampereella Leninmuseossa on 26.4. saakka esillä Parkkosen keräämiä Lenin-postikortteja. Ainutlaatuiseksi näyttelyn tekee se, että Leninistä on julkaistu lukematon määrä postikortteja eri maissa. Aikaisemmin ei kuitenkaan ole Leninin elämäkertaa kerrottu kronologisesti postikorttien kautta. Kun Parkkonen pääsi eläkkeelle 7 vuotta sitten, hän alkoi tehdä tarkkaa tutkimusta Lenin-postimerkeistä ja korteista. Michel-katalogin mukaan Leninistä on 54 maassa julkaistu 900 erilaista postimerkkiä. Maanosista ainoastaan Pohjois-Amerikassa ja Australiassa ei ole julkaistu yhtään. Myös Suomessa on julkaistu samoin 22 Afrikan maassa. Parkkonen sanoo, että postimerkkien ja -korttien keräämisen myötä myös arvostus Leninin elämäntyötä kohkohdistettiin häneen. Parkkonen muistuttaa, että Lenin-kunniamerkki oli korkein arvonimitys, joka Neuvostoliitossa myönnettiin. Se myönnettiin sekä Paasikivelle että Kekkoselle. Jouko Parkkonen työskenteli rakennusalalla 20 vuotta ja Rakennusliiton toimitsijana 26 vuotta. Uransa huipulla hän kertoo olleensa 50 metriä korkean torninosturin kuljettajana. Jouko on Hyvinkään Eläkeläiset ry:n johtokunnan jäsen sekä Eläkeläinen-lehden tiedotusjaoston jäsen. Postimerkkien- ja korttien keräämisen lisäksi on kertynyt myös 1 500 kappaleen äänilevykokoelma. Myös maalaaminen on läheinen harrastus. Vuosittain syntyy 3-4 taulua. Tosin tyttären kolmoistyttäristä tehtyyn muotokuvaan meni kokonainen vuosi. Filatelia on eläkeläiselle hyvä harrastus. Siistiä, kevyttä sisähommaa. Samalla oppii paljon historiaa sekä voi ihailla taiteellisesti korkeatasoisia postimerkkejä sekä kortteja, Parkkonen sanoo.
Leninillä olisi sanottavaa paljon myös tämän päivän globaalista kapitalismista, sanoo Lenin-aiheisia kortteja ja postimerkkejä keräävä Jouko Parkkonen. Lenin-taulu on Parkkosen oma maalaus taan on kasvanut. Lenin syntyi 10.4.1870 Simbriskissä kansakoulujen tarkastaja Ilja N. Uljanovin ja vaimonsa Marian kolmantena lapsena. Lenin kuoli 21.1.1924. Ruumis siirrettiin Liittojen talon, jossa hänelle jätti jäähyväiset neljän päivän aikana noin 750 000 ihmistä. Joillekin Lenin on arka aihe vielä 85 vuotta hänen kuolemansa jälkeenkin. Olen sitä mieltä, että Leninillä olisi sanottavaa paljon myös tämän päivän globaalista kapitalismista. Hän jopa voisi tarjota tähän umpikujan uudenlaisia ratkaisumalleja. Mutta mikään mausoleumi-fani en ole. Olen samaa mieltä Leninin vaimon kanssa, että Lenin olisi pitänyt haudata äitinsä viereen. Lenin itse kauhisteli henkilöpalvontaa, mutta valitettavasti kuolemansa jälkeen se
Teksti ja kuva: JUHA DRUFVA
Virtsankarkailu on yleinen, mutta vaiettu vaiva
Suomessa arvioidaan olevan noin 400 000 inkontinenssipotilasta. Inkontinessi laskee potilaan elämänlaatua usein enemmän kuin muut krooniset sairaudet, sillä tautiin liittyy suuri sosiaalinen leima ja se voi johtaa eristymiseen. Potilaan lisäksi inkontinenssi vaikuttaa omaisten hyvinvointiin. He joutuvat monesti järjestelemään inkontinenssista kärsivän läheisensä asioita kohtuuttoman paljon saadakseen omaiselleen kuuluvat palvelut. kuin laitoshoito, suojien kustannuksista huolimatta. Hoitotarvikkeiden hyvä saatavuus parantaa potilaan kotihoidon edellytyksiä ja auttaa potilasta sitoutumaan hoitoon, minkä ansiosta saavutetaan paremmat hoitotulokset. Potilaiden työ- ja toimintakyky sekä elämänlaatu paranevat ja tarve lääkärikäynteihin vähenee. Vaikka kansanterveyslaki ei määrittele hoitovälineiden ja -tarvikkeiden jakelua kotihoidossa oleville potilaille, sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto ovat antaneet siitä suosituksen. Suosituksen mukaan terveyskeskusten tulee luovuttaa avohoidossa oleville potilaille tarpeelliset hoitovälineet ja -tarvikkeet. www.kuivaksi.fi. Sivuilla toimii myös ilmainen kysymyspalsta, jossa Suomen parhaat inkontinenssin asiantuntijat vastaavat potilaiden tai heidän omaistensa kysymyksiin. Kuivaksi-kampanja on jo useamman vuoden toiminut inkontinenssin paremman hoidon puolesta. Jos järjestät tilaisuutta, johon kokoontuu inkontinenssista kärsiviä tai heidän omaisiaan, voitte kutsua paikalle inkontinenssin asiantuntijan esimerkiksi SCA Hygiene Productsista. Virtsankarkailun sekä hoitotuotteiden lisäksi kerrotaan myös muun muassa ihon hyvinvoinnista. Asiantuntijan voi pyytää numerosta (09) 506 88 465.
Kiimingin Eläkeläiset jatkaa toimeliaana tänäkin vuonna
Kiimingin Eläkeläiset ry:n toiminta on oli erittäin vilkasta koko vuoden 2008. Yhdistys täytti toukokuussa 30 vuotta. Juhlat pidettiin Jäälin koululla jäsenten kesken. Jäseniä oli runsaasti mukana juhlissa. Ohjelmaa oli monenlaista, Kiimingin Hanurikerho soitteli musiikkia ja lisäksi kuultiin lausuntaa ja laulua. Lopuksi tarjottiin kakkukahvit. Yhdistys voitti valtakunnallisen jäsenhankintakilpailun, josta saimme palkinnoksi neljän päivän kurssin yhdistystoiminnasta. Mukana oli 14 yhdistyksen jäsentä. Kurssi oli erittäin onnistunut. Pitkäänkin mukana olleet saivat paljon uutta tietoa. Kerhotoiminta oli vilkasta, kerhoissa käy paljon jäseniä. Näin siitä huolimatta, että toimintaedellytykset ovat puutteelliset, koska kerhotilat ovat pienet ja harrastusmahdollisuudet rajalliset. Kerhoissa käy vierailijoita eri aloilta, kodinhoidosta, sosiaalialalta, kirjailijoita. Onpa ollut kirjailija ja kansanparantajakin. Helmikuussa teimme retken Rokualle ja syyskuussa Luostolle. Retkillä oli mukana 3040 yhdistyksen jäsentä. Jäsenet ovat olleet retkiin tyytyväisiä. Pikkujoulu vietettiin ravintola Casassa Kiimingissä. Väkeä oli runsaasti, ruoka hyvää ja ohjelma hauskaa, eli kaikin puolin onnistunut juhla. Lauluryhmä on hyvissä voimissa, ja laulajia on tullut lisääkin. Käymme laulattamassa vanhuksia ja laulelemme myös lauluryhmän lauluja Jaarankartanossa, päivätoimintakeskus Kolamäessä ja Virve-kodissa. Vanhukset ovat erittäin tyytyväisiä, kuuntelevat ja laulavat itsekin mukana. Tämä on sitä työtä, jolla pyritään saamaan yksinäiset ihmiset toimintaan mukaan, että eivät jäisi kotinurkkiin yksin. Kerhotoiminta jatkuu entisellään tänäkin vuonna. Yhdistyksen puheenjohtaja on Sirkka Vengaskoski, varapuheenjohtaja Kalevi Herukka. Sihteerinä jatkaa Sisko Kuopusjärvi. Johtokuntaan kuuluvat Anneli Hälinen, Siksi Kuopusjärvi, Marja-Liisa Vesa, Orvokki Kotaniemi, Orvokki Siekkinen, Anneli Moilanen, Sylvi Haarahiltunen, Liisa Tuomisto, Pirkko Herukka ja Toivo Siekkinen, Varajäseniä ovat Reijo Kiivari ja Elma Siekkinen.
Kotipotilaalla on oikeus hoitotarvikkeisiin
Jos inkontinenssin hoito leikkauksella tai lääkityksellä ei onnistu, tarvitsee potilas asianmukaisia suojia. Kotihoito hyvillä inkontinenssituotteilla on aina potilaalle inhimillisempää ja yhteiskunnalle edullisempaa
Tietoa inkontinenssista
Lisää tietoa inkontinenssista saat esimerkiksi internetistä osoitteesta
Pirkko Herukka
26 - Nro 2 maaliskuu 2009
ELÄKELÄINEN
Maahanmuuttajien neuvoja Inna Lankinen:
Iäkkäälle maahanmuuttajalle kotoutuminen on turvallista oloa
Iäkäs maahanmuuttaja ei kotoudu uuteen kotimaahansa koskaan täysin. Parhaimmillaan hän voi oppia kielikurssien ja muun tuen avulla pärjäämään. Ikäihmiselle kotoutuminen on ennen kaikkea sitä, että hänellä on turvallinen olo: ei tarvitse pelätä. Näin sanoo Inna Lankinen, joka on työskennellyt vuodesta 2 000 maahanmuuttajaneuvojana Helsingissä.
Vaatimatonta väkeä, joka tyytyy siihen, mitä jumalalta tai valtiolta saa, sanoo maahanmuuttajaneuvoja Inna Lankinen entisen kotimaansa mummoista, nykyisistä asiakkaistaan. Inna Lankisen työpaikka on Itäkeskuksessa sijaitseva maahanmuuttajien neuvontapiste, joka on Helsingin kaupungin sosiaaliviraston alainen yksikkö. Se neuvoo maahanmuuttajia, mutta ei voi eikä saa tehdä päätöksiä. Lankinen on itsekin Petroskoista lähteneenä keskittynyt venäjänkielisten neuvomiseen ja ohjaamiseen. Kieliryhmittäin tarkasteltuna he ovat neuvontapisteen suurin asiakasryhmä. Ikäihmiset muodostavat neuvontapisteen asiakkaista suurehkon joukon. Eniten on viime vuosina palveltu työikäisiä ja työelämässä olevia sekä suomalaisten perheenjäseniä. tai pakolaisia. Käynnissä olevassa maahanmuuttokeskustelussa puhutaan enimmäkseen ja miltei yksinomaan pakolaisista. Se on kuitenkin maahanmuuttajaryhmistä pienin; Lankinen sanoo. Neuvonnan lisäksi pyrimme selvittämään elämäntilannetta. On yksinäisyyttä, sairauksia, joskus väkivaltaa ja väkivallan uhkaa perheessä siis samoja ongelmia kuin suomalaisilla. Kademieleen ei pitäisi olla aihetta. Ikämaahanmuuttajat eivät missään tapauksessa tai missään oloissa voi saada Suomen valtiolta enempää kuin täyttä kansaneläkettä saava suomalainen. Yli 65-vuotiaat ja työkyvyttömät maahanmuuttajat voivat hakea Kelasta maahanmuuttajan erityistukea. Tämän vuoden tammikuussa erityistukea sai 5 170 henkilöä, joista yli 65-vuotiaita oli 4 090. Korkeimmillaan tuki on täyden kansaneläkkeen suuruinen. Erityistuen ehdot ovat tiukat. Suomessa on pitänyt asua vähintään 5 vuotta yhtäjaksoisesti ja välittömästi ennen tuen alkamista.Tuesta vähennetään nettomääräisinä kaikki muut tulot, kuten kotimaasta saatavat eläkkeet tai vaikkapa vuokratulot sekä palkkiot. Tukea ei saa, jos ei ole hakenut eläkkeitään muualta. Tuki ei ole todellakaan lisäetu, Lankinen sanoo. Jos vertaa ikääntyneitä maahanmuuttajia suomalaisiin, niin he kuuluvat siihen noin 90 000 ihmisen ryhmään, joka saa pelkkää kansaneläkettä. Erityistukea täydentävät eläkkeensaajan asumistuki ja hoitotuki,kuten suomalaisillakin kansaneläkeläisillä. Niitä kuitenkin osaa hakea vain osa tukeen oikeutetuista. Sama pätee omaishoidon tukeen. miset asuvat yleensä yksin tai aviopuolisonsa kanssa erillään lapsista. Läheskään kaikki aikuiset lapset eivät auta vanhempiaan: on pakko pärjätä yksin. Somalialainen ei voisi ajatellakaan, että vanhentuva isä tai äiti asuu yksin.
Pienen ryhmän isot ongelmat
Ikääntyneiksi maahanmuuttajiksi lasketaan Suomessa yli 55-vuotiaat. Heitä on koko maassa noin 15 000. Kieliryhmittäin on eniten venäläisiä, runsaat 6 000. Viroa äidinkielenään puhuvia on runsaat 2 000, englantia noin 1 300 ja saksaa 1 150. Sitten ovat puolaa (400), arabiaa (360), espanjaa (330) ja somaliaa (runsaat 300) puhuvat. Ikämaahanmuuttajien määrä on lähes kolminkertaistunut Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Silti määrä ei ole suuri Suomen väestöön eikä edes maahanmuuttajien kokonaisnmäärään verrattuna. Esimerkiksi Helsingissä asuvista maahanmuuttajista vain 34 prosenttia on yli 65-vuotiaita, kun heitä koko väestöstä on noin 15 prosenttia. Joukko on suhteellisen pieni, mutta ongelmat ovat isoja. Toimeentulohuolet, tiedon puute, yksinäisyys ja turvattomuuden tunne, Inna Lankinen luettelee ikämaahanmuuttajien huolia.
Tiedon puute synnyttää asenteellisuutta
Luetteloon voi lisätä kantaväestön asenteet. Lankisen mielestä viime aikoina kiihtyneessä maahahnmuuttokeskustelussa on kuitenkin vähän rasistisia piirteitä, niitäkin lähinnä netin keskustelupalstoille nimettöminä kirjoittavien purkauksissa. Tiedon puutteesta johtuvaa asenteellisuutta on jonkin verran. Se koskee esimerkiksi maahanmuuttajien saamia etuja.
Menneisyys voi palata pelkoina
Asuipa yksin tai yhdessä, voi yksinäisyys olla iso murhe, koska kaikki entiset ystävyyssuhteet ovat jääneet kotimaahan. Uusia ystävyyssuhteita on vaikea luoda. Siksi omakieliset tapahtumat ja tilaisuudet ovat niin tärkeitä, Venäläisten kohdalla tilannetta helpottaa omakielinen kulttuuritoiminta ja -järjestötoiminta sekä oma lehti Spektr. Lankinen sanoo, että vieraiden olojen lisäksi turvattomuutta ja pelkoa saattaa aiheuttaa menneisyys. Ei ole tavatonta, että entisen Neuvostoliiton alueelta tulleet kokevat uudelleen menneisyyden ahdistukset KGB:neen ja muine menneen ajan pelonaiheineen.
Mummojen perinteet velvoittavat
Tiedon puutetta ja siitä johtuvaa asenteellista ihmettelyä saattaa esiintyä toisinkin päin. Saatetaan ihmetellä,miksi sama raha riittää suomalaiselle mummolle, mutta ei maahanmuuttajmummolle. Syy voi olla se, että venäläinen mummo maan perinteiden mukaisesti auttaa aikuisia lapsia ja heidän perheitään kotimaassa. Vaikka tilanne Venäjällä on muuttunut, on monella mummolla tunne, että vielä pitää auttaa. Lankinen sanoo, että muuten Venäjältä ja Virosta tulleiden ikämaahanmuuttajien elämäntapa ei poikkea paljon suomalaisten tavasta elää. Samalla tavalla ikäih-
Outo maa Suomestakin lähteneille
Neuvontoapisteen asiakkaiksi on tullut myös Suomesta Ruotsiin tai Australiaan lähteneitä ja sittemmin palanneita. Heillekin nyky-Suomi voi olla outo paikka. Ei siis ihme, jos muiden tarve saada opastusta on huutava. Kela ja verotoimisto ovat kehittäneet neuvontapalveluja, mutta edelleen työikäiset tarvitsevat meiltä neuvoja esimerkiksi lasten päivähoidon ja koulutuksen järjestämisessä, Lankinen kertoo. Neuvontapisteen ikääntyneet asiakkaat ovat yleensä paluumuuttajia, Suomen kansalaisten perheenjäseniä
Tilastotietoja sirpaleina
Suomessa asui viime vuoden lopussa 143 197 ulkomaiden kansalaista. Muuta kuin kotimaista kieltä (suomi, ruotsi, saame) äidinkielenään puhuvia oli vuoden 2007 lopussa 172 982. Suomeen on vuoden 1973 jälkeen otettu pakolaisina noin 29 000 henkilöä. Turvapaikkaa haki viime vuonna Suomesta 4 035 henkilöä. Yli 65-vuotiaita ulkomaan kansalaisia oli Suomessavuoden 2007 lopussa 7 370. Vieraskielisiä yli 65-vuotiaita oli vuoden 2007 lopussa 5280.
PEKKA ISAKSSON
ELÄKELÄINEN
Nro 2 maaliskuu 2009 - 27
Vähän sanastoa
Maahanmuuttajat Maahanmuuttajia ovat Suomeen pakolaisina, turvapaikanhakijoina tai vaikkapa opiskelun, työn tai rakkauden perässä muuttaneet ulkomaalaiset, jolla ei välttämättä ole vielä Suomen kansalaisuutta. Käsite kattaa suuren joukon erilaisissa elämäntilaissa Suomeen saapuneita ihmisiä. Paluumuuttajat Tietyt ulkomaalaiset, joilla on suomalaiset sukujuuret tai muuten läheinen yhteys Suomeen, voivat saada oleskeluluvan Suomeen. Luvan saamiseksi ei tarvita muita syitä kuten esimerkiksi työntekoa tai opiskelua. Oleskeluluvan saantiin vaikuttavat suomalaisten sukujuurien vahvuus ja läheisyys. Jos sukujuuret ovat useampien sukupolvien takana, oleskelulupaa ei voi tällä perusteella saada. Paluumuuttajina oleskeluluvan saavat voidaan jaotella kahteen ryhmään: inkerinsuomalaiset entisen Neuvostoliiton alueelta peräisin olevat henkilöt, muu suomalainen syntyperä entiset Suomen kansalaiset ja henkilöt, jotka ovat syntyperäisten Suomen kansalaisten jälkeläisiä. Pakolaiset Pakolainen on henkilö, joka nauttii kansainvälistä suojelua kotimaansa ulkopuolella. Pakolainen on paennut vainoa, ihmisoikeusloukkauksia, sotaa ja levottomuuksi. Turvapaikanhakija on henkilö, joka hakee turvapaikkaa vieraasta maasta. Pakolaisaseman saa: ulkomaalainen, joka on saanut turvapaikan Suomessa pakolaisuuden perusteella oleskeluluvan saanut ulkomaalainen, joka on otettu pakolaiskiintiössä Suomeen edellä mainitun ulkomaalaisen perheenjäsen, joka on saanut perhesiteen perusteella oleskeluluvan ja joka on katsottava pakolaiseksi.
Maire Denisova esiintyy inkerinsuomalaisten lauluperinne- ja kansantanhuryhmässä Tuulistullaassa, joka nähdään myös Jyväskylän kesäpäivillä.
Maahanmuuttajan erityistuki
Maahanmuuttajan erityistuen tarkoitus on turvata maahanmuuttajan toimeentulo vanhuuden ja työkyvyttömyyden aikana. Tuen saaminen ei edellytä Suomen kansalaisuutta. Maahanmuutajan erityistukea voi hakea Kelasta, jos on 65 vuotta täyttänyt tai työkyvytön 16-64 -vuotias ja on asunut Suomessa vähintään 5 vuotta 16 vuotta täytettyäsi yhtäjaksoisesti ja välittömästi ennen erityistuen alkamista ei saa täysimääräistä kansaneläkettä, koska ei ole asunut Suomessa riittävän pitkää aikaa on hakenut Suomesta ja ulkomailta kaikki eläkkeet ja muut etuudet, joihin voi olla oikeus. Erityistuen täysi määrä kuukaudessa on Yksinäiselle Avio- tai avoliitossa olevalle 584,13 euroa 518,12 euroa
Laatokan rannan tytär joutui Suomessa eläkkeelle vastoin tahtoaan
Maire Denisova olisi halunnut vielä jatkaa työssä
Maire Denisova puhuu niin, että haastattelusta ei tahdo tulla mitään. Kaunista, sujuvaa, värikästä suomea, jota murre vain rehevöittää ja pieni aksentti elävöittää. Sitä on haastattelijan liiankin helppo jäädä kuuntelemaan. Turha yrittääkään kirjoittaa. Denisova on inkerinsuomalainen. Hänen Laatokan rannalla asunut perheensä siirrettiin Stalinin etnisissä puhdistuksissa vuonna 1937 Volgan mutkaan Kun perhe vihdoin sai palata, Maire nyt mukana, heitä siirreltiin ympäri Karjalaa. Venäläisen kanssa avioitunut Maire sanoo kohdanneensa venäläistä rasismia jopa ensimmäisessä avioliitossaan. Kaikuja samanlaisesta vieraspelkoisesta ja vihamielisestä suhtautumisesta hän on jounut kokemaan Suomeen muutettuaankiin. Nyt etumerkit vain ovat vaihtuneet. Sitä minä ihmettelen, miksi meihin suhtaudutaan näin. Inkerinsuomalaiset ovat säilyttäneet kielen, tavat ja uskonnnon. Ei ole meidän syymme, että keisarit ja kuninkaat erottivat meidät muista suomalaisista, Maire Denisova ihmettelee. No, ehkä minun kohdallani vaikuttaa sukunimi. Olen joskus vähän katunut, etten ole ottanut käyttöön omaa alkuperäistä sukunimeäni, Virolaista. Denisovan toinen ihmettelyn aihe on se, miksi hänet pantiin puolitoista vuotta sitten eläkkeelle Helsingin kotipalvelusta, vaikka hän olisi halunnut jatkaa työntekoa ainakin 67-vuotiaaksi. Vieläkin vietän suruaikaa, sanoo Denisova ja naureskelee niin, että otapa selvää. Denisova muutti miehensä kanssa Suomeen vuonna 1996 Pietarista, jossa hän oli työskennellyt laivanosien suunnittelijana lähes eläkeikään, 55-vuotiaaksi. Myös toinen tyttäristä asuu Suomessa. Suomessa Denisova hakeutui maahanmuuttajien työssäoppimiskoulutukseen niin pian kuin pääsi eli puoli vuotta tulonsa jälkeen. Niin hä nestä tuli vanhustenhoitaja laitoksissa ja myöhemmin kotiavustaja. Panin jalan oven rakoon niin pian kuin se oli mahdollista. Kaikki eivät sitä osaa, ja siksi useat paluumuttajat ovat jääneet työttömiksi. Helppoa ei työelämä kuitenkaan ollut. Minulla oli ensimmäisen viiden vuoden aikaa yli 20 työsuhdetta, lyhin kaksi viikkoa. Vihdoin 62 vuoden ikäisenä sain vakituisen työpaikan. Iloa ei kauan kestänyt. Työnantaja pani Denisovan eläkkeelle kohta, kun 65 vuotta tuli täyteen. Suomessa Denisovalle on kertynyt työeläkettä 400 euroa kuukaudessa. Kun siihen lisää Venäjältä saadun eläkkeen, 80 euroa kuukaudessa, kertyy yhteensä vajaa suomalainen kansaläke. En saa yksin edes vuokraa maksetuksi. Mutta niin kauan pärjätään, kun mies on työssä, sanoo Maire Denisova.
Tuesta vähennetään nettomääräisinä kaikki hakijan saamat muut tulot, kuten eläkkeet, vuokra- ja muut tulot. Keskimääräin tuki oli viime vuoden lopussa 355,40 euroa kuukaudessa. Kela arvioi, että tänä vuonna maahanmuuttajien erityistukea maksetaan yhteensä 23 miljoonaa euroa. Kansaneläkkeitä Kela maksaa 2 468,7 miljoonaa euroa. Maahanmuuttajien erityistuki on hieman alle 1 prosenttia siitä.
PEKKA ISAKSSON
28 - Nro 2 maaliskuu 2009
ELÄKELÄINEN
Kirjailija ulkona ja sisällä
Hannu Raittila: Ulkona. Siltala 2008. "Romaani kirjallisena muotona tuntuu luotaantyöntävän lapselliselta. Ei tee mieli edes lukea romaaneja saati kirjoittaa sellaista." Tämän ajatuksen Hannu Raittila esittää pariinkin kertaan miettiessään omaa kirjoittamistaan ja sen suuntaa teoksessaan Ulkona. Mitä kirjallisuudenlajia Ulkona itse edustaa? Teos sisältää päiväkirjamaista muistiinpanoa, matkareportaasia, tilattujen artikkelien osia ja niiden teemojen virittämiä mietteitä, raportointia ja kohtauksia tekeillä olevasta Täällä Pohjantähden alla -eepoksen kuunnelmadramatisoinnista, kirjailijakollega Juhani Syrjän kanssa käytyä, yhteiseen kirjaprojektiin liittyvää kirjeenvaihtoa. Ynnä muuta. Teoksen mittaan kuunnelmadramatisointiin liittyvä yhteistyö ja ystävyys Leena Landerin kanssa lämpenee rakkaussuhteeksi. Nimi Ulkona ("out there") viittaa matkalla oloon, kokemuksiin eri maista ja paikoista, mutta kyllä teos on myös hyvin vahvaa sisäkuvaa ihmisestä ja ammattikirjailijasta nimeltä Hannu Raittila. Ulkona on henkilökohtaisesti avomielisintä tekstiä, mitä Raittila on ikinä julkaissut. Helposti teos lukijan mielessä kääntyy romaaniksikin: ammatilliseen ja henkilökohtaiseen kriisiin ajautunut viisikymppinen mies tutkii maailmaa ja elämäänsä kotimaassa ja vierailla mailla, tekee havaintoja ja työtään, muistaa ja assosioi, kokee sisäisen muutoksen, jota kantaa ystävyydestä rakkaudeksi kehittyvä ihmissuhde. "Hyvin raskaan ja yksinäisen elämänvaiheen jälkeen olen päätynyt tasapainoiseen ja valoisaan elämäntilanteeseen. En ole kirottu vaan siunattu", toteaa kirjailija teoksensa lopussa. Romaanin kaarihan tässä on, mutta karsinat sikseen, riittää, että teos sisältää kaunokirjallista proosaa. Ja Ulkona on erinomaista kaunokirjallista proosaa, vapautuneempaa ja eloisampaa kuin Raittilan viimeisimmät romaanit. pumaton tiedonhalu suhteessa maailmaan ovat Raittilan parhaita ominaisuuksia. Lisäksi hän on ahkera; kaikilla matkoilla kulkee mukana kannettava tietokone ja se on myös koko ajan käytössä. Kesken Helsingin kirjamessujen hulinankin hän vetäytyy välillä pressitiloihin Pohjantähden dramatisointitöihin, mitä voi pitää todistuksena uskomattomasta keskittymiskyvystä. Kaikkien kirjailijoiden ammattitaidon perustekijöitä hyvä havaintokyky, loppumaton uteliaisuus, ahkeruus ja hyvä keskittymiskyky tietysti ovat. Ulkona käykin mainiosta oppikirjasta nuorille kirjailijoille ja kirjailijoiksi aikoville, jotka turhan usein ja omaksi vahingokseen elättävät kaikenlaisia romanttisia kuvitelmia kirjailijuudesta ja kirjallisuudesta "pyhänä taiteena". Raittila pohtii paljon talouden merkitystä sille, mitä kirjallisuutta Suomessa tulevaisuudessa tehdään ja kustannetaan ja minkälainen kirjailija minkälaisin ehdoin voi Suomessa ammatillaan elää. Pitkä ja päiväkirjatekstin lomassa polveileva tilausessee kirjallisuudesta ja taloudesta pohtii mm. Pentti Kirjailijoitten kirjamessulakko tulee esille huumorin varjolla, mutta pohjaltaan ihan ajateltavissa olevan protestina; ilman kirjailijoitten (ilmaista) panosta messut menehtyisivät siihen paikkaan.
Kuoleeko modernismi?
"Minä ja suomalainen taideromaani olemme stoppariin päättyvällä sivuraiteella", Raittila miettii. Hän pitää romaania lähtökohtaisesti ja alkuperältään suuren yleisön taidemuotona. Klassisen romaanitaiteen jatkajia Suomessa siis olisivat ennemmin Ilkka Remeksen ja Taavi Soininvaaran tapaiset suosittujen jännärien kirjoittajat kuin modernismin nimeen vannovat taideromaanien tekijät ja heitä arvottamismonopolillaan kannattanut, kirjallisesta laatujournalismista, tutkimuksesta ja asiantuntijuuteen perustuneesta kulttuuribyrokratiasta koostunut "merkityksenantokenttä". Kuoleeko siis modernistinen taideromaani? Ainakin rapautuu, kuten sitä ylläpitävä merkityksenantokenttäkin. "Tyhjiön täyttävät
Hannu Raittila. Kuva: Kustannusosakeyhtiö Siltala. Haanpäätä "rahakirjailijana" ja on kaikkiaan oivaltavinta, mitä tässä aiheesta lienee tässä maassa kirjoitettu ainakaan kirjailijan näkökulmasta. Kirjailijan osasta Raittila kiukustuu, mutta aiheesta ja terveellisesti: miksi juuri kirjailijan on osallistuttava markkinointiponnistuksiin yhä enenevästi ja aina vain ilmaiseksi, kun muillekin osallisille siitä maksetaan?
Kirjailijantyö punaisena lankana
Hyvä havaintokyky ja lop-
Miksi ihmiset uskovat?
"Aluksi ei ollut mitään ja sitten se räjähti!" toteaa tähtitieteilijä Esko Valtaojakosmologisessa paradoksissaan. Uskonasiat ovat nousseet taas kuumaksi kysymykseksi mediassa. Paitsi islamilaisten ja erityisesti sen äärifuntamenttalistien julistamaa pyhää sotaa jihadia, uskonto jakaa ihmisiä vieläpä saman kirkkokunnan tai uskonhaarojen välillä ja sisällä. Jokainen, uskossaan vahva, uskoo vankasti olevansa ainoan oikean uskon todistaja muut ovat vääräuskoisia, kerettiläisiä, joiden paikka ei ole uskovaisten joukossa, eikä heille ole tilaa paratiisissa. Laajempaa keskustelua uskonnon roolista ovat herättäneet Christopher Hitchens ja Pascal Boyer. Laajan uskontoja kriittisesti vertailevan kirjan Jumala ei ole suuri. Kuinka uskonto myrkyttää kaiken (suomennos Matti Kinnunen WSOY 2008, 344 sivua) kirjoittanut Hitchens kävi Suomessa syksyllä. Boyerin teos Ja ihminen loi jumalat. Miten uskonto selitetään ilmestyi edellisenä vuonna Tiina Arppen suomentamana (WSOY 2007, 415 sivua). Hitchens toteaa, että "uskonnon lievin kritiikki on myös radikaaleinta ja tuhoisinta. Uskonto on ihmisten tekemä. Edes sen tehneet ihmiset eivät pääse yksimielisyyteen siitä, mitä heidän profeettansa tai vapahtajansa tai gurunsa ovat todella sanoneet tai tehneet... Ja siitä huolimatta uskovaiset väittävät yhä ... tietävänsä kaiken! Paitsi sen, että jumala on olemassa ja on luonut koko yrityksen ja valvonut sitä, myös sen, mitä `hän` meiltä vaatii ruokavaliosta uskonnollisin menoihin ja seksuaalietiikkaan". Hitchens tarkastelee miten kolme monoteistista (yhteen jumalaan uskovat) maailmanuskontoa ovat muokanneet ihmisten yhteisöä. Mooseksen viisi kirjaa ja muiden profeettojen kirjoitusten pohjalta syntyi juutalainen uskonto ja sen pyhä kirja Vanha testamentti. Jeesuksen seuraajien muovaaman kristinuskon tärkeimmät opinkappaleet sisältyvät Uuteen testamenttiin, mutta kristityt pitävät pyhänä myös Vanhaa testamenttia. Profeetta Muhammed puolestaan loi islamin opin näiden kahden edellä mainitun uskontosuuntauksen pohjalta. Koraaniin koottiin Muhammedin seuraajien tulkinnat uskonnon pääsäännöistä. Ne ovat pääosin lainaa sekä juutalaisista että kristillisistä myyteistä. Kaikkien kolmen uskonnon opetusten selitetään syntyneen jumalan ilmoituksena luku- ja kirjoitustaidottomille profeetoille. Kirjalliset tuotteet syntyivät vasta vuosikymmeniä myöhemmin toisten muistiin kirjoittamina. Tästä syntyhistoriasta ja oman aikansa yhteiskunnallisista oloista johtuen pyhät kirjat sisältävät suuren määrän ristiriitaisuuksia. Siitä puolestaan johtuu, että uskonnon ammattilaiset ja pyhien kirjoitusten tulkitsijat ovat voineet aina esittää kussakin tilanteessa itselleen parhaiten sopivan tulkinnan. Niinpä sodissa vastapuolet ovat selittäneet omille joukoilleen taistelevansa oikean uskonnon tulkinnan puolesta vääräuskoisia vastaan. Näiden uskontokuntien sisällä on tapahtunut jakoja ja lahkoutumista. Juutalaisia, siionistisia koulukuntia on useita. Alunperin ensimmäinen kristillinen katolinen kirkko jakaantui aikakautensa poliittisia jakolinjoja seuraten läntiseen roomalaiskatoliseen ja itäiseen kreikkalaiskatoliseen kirkkoon, sia kirkkokuntia. Meillä esimerkiksi lestadiolaiset, körttiläiset, helluntaiseurakunta, vapaakirkolliset, mormoonit, Nokianliike jne. tapauksissa puuttuneet. Lasten seksuaalista hyväksikäyttöä on esiintynyt huomattavan laajasti kirkkojen piirissä ns. sivistysvaltioissa mm. USA:ssa. Uskonnon nimissä kielletään ihmisiä turvautumasta nykyaikaisen lääketieteen apukeinoihin. Kulttuuriantropologi Pascal Boyer on tutkinut alkuperäiskansojen ja heimojen uskomuksia ja niiden syntyhistoriaa. Kiinalaiset koulukunnat taolaisuus, konfutselaisuus ja buddhalaisuus sekä Japanin sintolaisuus ja Intian brahmalaisuus ja muut hindujen uskonnot eivät muodostuneet poliittisiksi hallitseviksi voimiksi. Silti niillä on ollut ja on edelleen suuri vaikutus yhteiskuntien kehitykseen. Boyer tutkii erityisesti mitkä ihmisen psyykkiset ominaisuudet ovat vaikuttaneet uskontojen leviämiseen? Mitkä tekijät pitävät uskonnot hengissä tieteellisen tiedon edistysaskelista huolimatta? Nykyihmisen aivojen kehityksessä tapahtui ilmeisesti noin 40 000 100 000 vuotta sitten jokin suuri muutos, mutaatio. Esi-isillemme kehittyi kyky abstraktiseen
jonka viime mainitun omana haarana on venäläinen ortodoksinen kirkko. Läntinen roomalaiskatolinen kirkko jakaantui protestantisen uskon puhdistuksen tuloksena keskiajalla katolisiin ja protestantisiin kirkkokuntiin (kalvinistit ja luterilaiset), ja lisäksi englannin Henrik VIII avioliitto-ongelmien, mutta myös poliittisten tavoitteiden vuoksi syntyneeseen anglikaaniseen kirkkoon. Näiden pääsuuntien lisäksi on monia muita pienempiä ja lahkolaismai-
Karmeinta ovat kuitenkin uskonnon varjolla ja nimissä ihmisiin kohdistuneet epäinhimilliset kidutukset ja rankaisutoimet. Lasten sukuelimiä silvotaan uskonnollisten rituaalien vaatimuksista. "Kunniamurhia" puolustellaan sillä, että uskonto kieltää nuorilta seurustelun vääräuskoisten kanssa. Orjuuteen alistamista ja orjakauppaa harjoitettiin vuosisatojen ajan kirkkojen ja valtioiden suojeluksessa. Lapsityövoiman riistoon kirkot ovat vain harvoissa
ELÄKELÄINEN
Nro 2 maaliskuu 2009 - 29
kaupalliset intressit ja viihteellistyvä media. Ne oikeuttavat itsensä paitsi kaiken pyhittävällä liikevoitolla myös suuren yleisön mieltymyksillä", sanoo Raittila. Raittila ennustaa, että jo viidentoista vuoden päästä Suomessa kirjoitetaan ja tuetaan täysin toisenlaista kirjallisuutta kuin sodan jälkeisinä vuosikymmeninä on totuttu. Sama koskee journalismia. "Perinteisen kritiikin korvaavat kirjailijan työn ja kustannustoiminnan talousulottovuuksiin keskittyvä uutisjournalismi, ilmiölähtöisyys, henkilövetoisuus ja juoruilu." Merkit ovat kieltämättä näkyvissä, eikä näitä mietteitä lukiessa oikeastaan ihmettele, että romaanimuoto tuntuu kirjailijasta nimenomaan lapselliselta.
Belgiasta Saimaalle ja Syyriaan
Kirjan mittaan Raittilan havaintopiste maailmaan siirtyy pienestä belgialaiskaupungista Saimaan saareen, Helsinkiin, Norjan Lappiin, Albaniaan ja New Yorkiin. Syyrian matkaa ei
tee Raittila vaan Leena Lander, rakastuneen miehen hermoillessa hankalan ja vaaralliseksikin osoittautuvan kirjailijakiertueen vaiheita. Raittila hakee extreme-elämyksiä koskenlasku Lapissa mutta osaa myös istua kahvilanpöydässä havainnoimassa. Albaniassa hän ihmettelee, mistä rutiköyhässä maassa on saatu ne rahat, joilla on käynnistetty mahtava loistorakennusten rakennusbuumi. Sitä sopii kysyä. Tekstiin sijoitetut kohtaukset Pohjantähti -dramatisoinnista, radiolle kirjoitetut sketsit, kirjeet Juhani Syrjälle tai hieno essee isän, Tapani Raittilan kuvataiteesta eivät tee kokonaisuudesta silppuista vaan rikastuttavat sitä luontevasti. Ulkona täyttää oivallisesti klassikkomodernistimme Antti Hyryn kuuluisaksi tulleen hyvän kaunokirjallisen teoksen määritelmän: "Kirjoitettu taiteellisessa järjestelmässä ja mukava lukia." Vaikka modernistinen taideproosa kuolisikin, Hyryn määritelmä on ikipätevä. TUULA-LIINA VARIS
Kuka kukin on näytelmässä esitellään Suomen viisain mies
Kari Hotakainen ja Juha Lehtola: Kuka kukin on, Kansallisteatterin päänäyttämöllä. Ensi-ilta ja näytelmän kantaesitys oli 25.2.2009. Rooleissa: Ismo Kallio, Jukka Puotila, Marjukka Halttunen, Dick Idman, Elena Leeve, Pirjo Luomaaho, Juha Muje, Sari Mällinen, Heikki Pitkänen ja Antti Pääkkönen. Lavastus: Kati Lukka ja Kristiina Saha, puvustus; Tarja Simonen, musiikki; Joonas Pirttilä. Jos hevoset loppuvat, ryhdytään aaseja kutsumaan hevosiksi, ja ollaan sitten kuin mikään ei olisi muuttunut. Ainakin viime vuosina on kuviteltu asioiden nimiä muuttamalla myös asioiden itsensä muuttuvan. Niin vaikeaa kuin onkin kertoa vakuuttavasti, kuka kukin tässä maassa oikeasti on, sitä yritetään selvittää Kansallisteatterin uutuusnäytelmässä "Kuka kukin on." Itse asiassa ajan henki on se, että meidän itse kunkin toivottaisiin olevan joku toinen mitä nyt satumme sitten olemaankin. Työntekijää kehotetaan lähtemään, jos ei satu olemaan se, millainen hänen pitäisi ruveta työnantajan mielestä olemaan. Mitä meille tässä maassa todella tapahtuu? Tästä Kansallisteatterin uutuusnäytelmän luvattiin ennakkotietojen mukaan kertovan esimerkiksi Suomen viisaimman miehen Severi Petäjän (Ismo Kallio) suulla. Lisäpotkua on antamassa 180-vuotias Dostojevski sekä Vladimir Putin (Jukka Puotila). Toimituspäällikkö Rinkinen (Juha Muje) tuo Suomen henkiseen tilaan median näkökulman. Käsikirjoittajat Kari Hotakainen ja Juha Lehtola kertovat aloittaneensa komedian lähtökohtien kutomisen kolme vuotta sitten. Tuolloin narsismi, valta, mittakaavattomuus ja kuolemattomuus tuntuivat olevan ajan hengen kantavia voimia. Kukin näytelmän henkilö rakentaa tahollaan itseään ja imagoaan, kehuu saavutuksillaan sekä haluaa paistatella julkisuuden valokeilassa. Ajoittain lihaksi tulee Aldous Huxleyn näkemys, että me ihmiset elämme yhdessä, toimimme yhdessä ja reagoimme toinen toistemme tekemisiin, mutta olemme aina ja kaikissa olosuhteissa yksin. Marttyyrit käyvät areenalle käsikkäin mutta kuolevat ristillä yksin. Rakastavaiset yrittävät syleillessään epätoivoisesti ylittää minuutensa ja sulauttaa erilliset hurmion tunteensa yhteen. Me voimme jakaa keskenämme tietoa kokemuksistamme mutta emme milloinkaan itse kokemuksia. Tähän myös Lehtola ja Hotakainen sanovat pyrkineensä kirjoittaessaan näytelmän yhdessä. Ettei muuttuisi yksin kirjoittaessaan itsekseen puhujaksi. Kuka kukin on näytelmä avautuu katsojalle paikoittain luvattoman vaivalloisesti. Muutama irtovitsi, kuten Putinin toteamus, että hänen näyttöpäätteen ruudulta katosi koko Tsetsenia, ei pitkälle kanna. Absurdi, suurista kirjaimista muodostuva lavastus näyttää aluksi kiinnostavalta, mutta sekoittaa ja hukuttaa lopulta niin sanat kuin näkymätkin. Kuten sanottu, Kuka kukin on näytelmä sai ennen ensi-iltaansa laajasti huomiota. Luvassa oli hauskaa aikalaiskritiikkiä, tietynlainen yhteenveto uuden vuosituhannen ensimmäisestä vuosikymmenestä, mistä mihinkin on edetty ja keiden ansiosta, mutta edes Suomen viisaimman miehen ja Vladimir Putinin tapaaminen ei sitä ainakaan nasevasti kertonut. Muistutettakoon kuitenkin, että sketsiviihteen ystäville Hotakaisen ja Lehtolan teksti huippunäyttelijöiden tulkitsemina on varmasti käypää ajanvietettä.
JUHA DRUFVA
Yksissä kansissa Itä-Karjalan kirjat
ajatteluun ja ympäröivän todellisuuden kokonaisvaltaisempaan havainnointiin sekä mielikuvitukseen. Näin voidaan päätellä sekä tuon ajan luolamaalausten ja kehittyneempien kivityökalujen ja aseiden perusteella. Tähän liittyvät esi-isien henkien palvonta, mutta myös luonnonilmiöiden selittäminen henkiolentojen, jumalien aikaansaannoksina. Syntyi uskonnon harjoittamisen ammattikunta, shamaanit, noidat, tietäjät, papit, joilta kysyttiin neuvoja eri elämäntilanteissa. Boyerin mukaan uskonto "on pelkkä aivotoimintamme sivuvaikutus, mikä ei tietenkään ole kovin hohdokasta. Uskonnossa on kuitenkin hohtoa, se on olennaisen tärkeää monen ihmisen elämälle, siihen sisälktyy voimakkaita tunne-elämyksiä, se pystyy ajamaan ihmiset murhiin tai uhraamaan itsensä... ihmiset, joita uskonto järkyttää tai inhottaa, toivoisivat, että sille löytyisi yksi ainoa syy; heille uskonto on pelkkä kollektiivinen erehdys, risteyskohta, jossa niin monet ihmismielet kääntyvät väärään suuntaan... Todellisuudessa tällaista pistettä, yhtä ainoaa syytä tai risteyskohtaa ei kuitenkaan ole olemassa, ja varsin erilaiset kognitiiviset prosessit ovat itse asiassa liittoutuneet tehdäkseen uskonnollisista käsitteistä vakuuttavia". Uskonnollisten käsitteiden ja käyttäytymistapojan säilyminen halki vuosituhansien ja samojen teemojen esiintyminen kaikissa maailman uskonnoissa johtuu Boyerin mukaan yksinkertaisesti siitä, että nämä käsitteet aktivoivat optimaalisesti eri järjestelmiä, mikä helpottaa niiden siirtämistä. Pascal Boyer kiittää suomalaista uskontotieteilijää Ilkka Pyysiäistä ja tämän kolleegoja Turun yliopistosta kirjan valmistumiseen vaikuttaneista antoisista keskusteluista ja yhteistyöstä. Paul Kruhse ja Antero Uitto: Suomea rajan takana 19181944. Suomenkielisen neuvostokirjallisuuden historia ja bibliografia. BTJ Kustannus ja Kansalliskirjasto 2008. Paul Kruhsen ja Antero Uiton laatima bibliografia kattaa 3566 NeuvostoVenäjällä ja Neuvostoliitossa painettua suomenkielistä julkaisua. Jatkosodan jäljiltä jotkut bibliografiassa mainituista teoksista löytyvät myös yksityisistä suomalaisista kirjahyllyistä. Bibliografiaan sisältyy 270 keinotekoisella "bubrichinkarjalalla" kyrillisin kirjaimin kirjoitettua julkaisua vv. 19371940. Suomen kieltä ei rajantakaisessa Karjalassa saanut tuona aikana käyttää. Suomenkielinen kirjallisuus hävitettiin ja monet bibliografiassa mainituista kirjoista muuttuivat kirjallisiksi harvinaisuuksiksi. Antero Uiton kirjoittama teoksen tekstiosa on ansiokas katsaus siihen, millaisissa oloissa suomenkielistä kirjallisuutta tarkasteluajankohtana rajan takana julkaistiin. Siihen sisältyy myös selostus suomalaisten kirjallisuuskeräyksestä Itä-Karjalassa. Suomeen tätä kirjallisuutta kantautui ennen sotia vähän. Sitä saatiin Helsingin yliopiston kirjastoon ostaen ja vaihtaen sekä lahjoituksina yksityishenkilöiltä ja mm. Etsivältä Keskuspoliisilta. Kansalaissodan jälkeen 1918 Venäjälle paennut vallankumousmies Tuomas Hyrskymurto toimitti salateitse Pietarin suomalaisten propagandakirjallisuudesta kappaleet Helsingin ylitetty ensimmäistä kertaa nyt julkaistussa laajuudessa. Aiemmin Kansalliskirjaston Neuvosto-Karjala kokoelmasta on kirjoittanut mm. Maija Suhonen Helsingin yliopiston kirjaston tiedotuslehdessä v. 2000 artikkelissa Hyrskymurrosta Juminkekoon. Bibliografiaan sisältyvät kaikki 19181944 Neuvosto-Karjalassa julkaistut suomenkieliset sanoma- ja aikakauslehdet, kausi- ja kokousjulkaisut, yhteiskuntakirjallisuus, oppikirjat sekä kaunokirjallisuus ja lastenkirjat. Nimikkeet on järjestetty vuosittain ja käyttöä helpottavat hyvät hakemistot. Tässä on bibliografian käyttöarvo Venäjällä julkaistusta suomenkielisestä kirjallisuudesta kiinnostuneille. Uiton katsaus tarkasteluajankohdan poliittisiin oloihin on puolestaan tiivistettyä luettavaa niille, joita kiehtoo rajantakaisen Karjalan historia ja politiikka. Kirjan vaihtelevan kallis hinta, 4373 euroa ostopaikasta riippuen antanee aiheen tutustua siihen kirjastossa. Mutta jos asia kiinnostaa aidosti, on perusteltua varata sille paikka omasta kirjahyllystä mahdollisen suomenkielisen neuvostokirjallisuuden rinnalta.
Poliittisen kirjallisuuden ohella Petroskoissa julkaistiin myös suomalaista kaunokirjallisuutta, Juhani Ahoa, Minna Canthia, Aleksis Kiveä ja Maiju Lassilaa. opiston kirjastoon. Kruhsen ja Uiton kokoama bibliografia perustuu Kansalliskirjaston Neuvosto-Karjala-kokoelmaan. Se taas perustuu sotasaaliskirjallisuuteen, jota Suomen sotilasvirkamiehet ehtivät koota Venäjän Karjalasta jatkosodan aikana vuoden 1944 kesään mennessä. Kokoelmaa säilytetään Kansalliskirjastossa ja siinä on kaikkiaan noin 3800 nimekettä. Uiton mukaan tätä aineistoa on käy-
OIVA BJÖRKBACKA
JAAKKO TIAINEN
30 - Nro 2 maaliskuu 2009
ELÄKELÄINEN
Kevätkokouksia
Kevään merkki Suonenjoella. Kuva: Anneli Nikulainen
Hyvinkään Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous keskiviikkona 18.3.2009 kello 11.00 Hyvinkään Järjestötalossa, Munckinkatu 49. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta _____________________________________________ Lahden Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 18.3.2009 kello 9.30 Kasisalissa,Sammonkatu 8, Lahti. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta _____________________________________________ Viherlaakson-Karakallion Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous keskiviikkona 18.3.2009 kello 14.30 Viherlaakson Palvelutalossa, Kievarinpolku 1, 3 krs. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa kaikki jäsenet. Johtokunta _____________________________________________ Kirkkonummi-Siuntion Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous perjantaina 20.3.2009 kello 14.00 Kirkkonummen Palvelukeskuksessa, Rajakuja 3. Esillä kevät- kokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Johtokunta _____________________________________________ Martinniemen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 23.3.2009 kello 12.00 Martinniemen Vanhustentalossa. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta _____________________________________________ Oulun Työväen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous maanantaina 23.3.2009 kello 13.00 Aleksinkulmassa. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu kokouksen alussa. Tervetuloa. Johtokunta _____________________________________________ Raision Seudun Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 23.3.2009 kello 12.00 Tornilassa, Tornikatu 9. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta _____________________________________________ Kokkolan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 24.3.2009 kello 12.00 Snellman-kodissa. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta _____________________________________________ Limingan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 24.3.2009 kello 12.00 Nuoriso- talossa. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Johtokunta _____________________________________________ Lohjan Seudun Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 24.3.2009 kello 12.00 Lohjan Työväentalossa. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu kello 11.00. Tervetuloa. Johtokunta _____________________________________________ Pudasjärven Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous tiistaina 24.3.2009 kello 13.30 Palvelukeskuksessa. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat, edustajakokousedustajan valinta ja muut johtokunnan esittämät asiat. Tervetuloa kokoukseen. Johtokunta _____________________________________________ Iisalmen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous keskiviikkona 25.3.2009 kello 11.00 Nuorisotalossa, Kirkkopuistonkatu 25, Iisalmi. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu kello 10.30. Tervetuloa. Johtokunta _____________________________________________ Kemijärven Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous keskiviikkona 25.3.2009 kello 13.00 Kemijärven Työväentalossa. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta.
Vaarala-Hakunilan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous torstaina 26.3.2009 kello 10.00 Hakunilan nuorisotilassa. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat sekä johtokunnan luottamuksesta äänestäminen ja mahdollisesti uuden johtokunnan valitseminen. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta ______________________________________________ Kittilän Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous keskiviikkona 25.3.2009 kello 11.00 Kittilän työväentalossa. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat ja muut esille tulevat asiat. Kahvi-voileipätarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta ______________________________________________ Kuopion Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous keskiviikkona 25.3.2009 kello 13.00 Kuopion Osuuspankin tiloissa, Tulliportinkatu 38 A, 3 krs. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta ______________________________________________ Kuusamon Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous keskiviikkona 25.3.2009 kello 9.00 Atimotalossa, Kaiterantie 22. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta ______________________________________________ Rovaseudun Eläkeläiset 2000 ry:n sääntömääräinen kevätkokous keskiviikkona 25.3.2009 kello 10.00 Rovaniemen kaupungin eläkeläistilassa, Valtakatu 31. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta ______________________________________________ Seinäjoen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous keskiviikkona 25.3.2009 kello 12.00 Seinäjoen kaupungin nuorisokeskuksen kahviossa, Puskantie 3. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu kello 11.30. Jäsenet tervetuloa kuulemaan ja päättämään yhteisistä asioista. Johtokunta ______________________________________________ Vaajakosken Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 25.3.2009 kello 12.00 Vaajakosken nuorisotilassa. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta ______________________________________________ Haukiputaan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 26.3.2009 kello 11.00 Heiton talossa, Törmäntie 15. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta ______________________________________________ Kallion-Vallilan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 26.3.2009 kello 13.00 Palvelukeskus Kinaporissa, Hämeentie 58-60. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa. Johtokunta ______________________________________________ Oulaisten Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous torstaina 26.3.2009 kello 11.00 Väinölän kerhotiloissa. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta ______________________________________________ Piikkiön Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 26.3.2009 kello 12.00 Pontelassa. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Kokouksen jälkeen kerho. ______________________________________________ Raahen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous torstaina 26.3.2009 kello 13.00 Raahen Työväentalossa. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa jäsenet käsittelemään yhteisiä asioita. Johtokunta Tampereen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 30.3.2009 kello 13.00 Nordea pankin tilassa, Kuninkaankatu 26, 6 krs. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu kello 12.30. Tervetuloa. Johtokunta ______________________________________________ Pohjois-Helsingin Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään 31.3.2009 klo 12 Pakinkylän VPK:n talossa Pakilantie 64. Esillä sääntömääräiset asiat. Samalla vietämmejäsenten merkkipäiviä kahvin kera. Tervetuloa ! Johtokunta ______________________________________________ Simon Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 31.3.2009 kello 11.00 Kerhotila Simppelissä. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa. Johtokunta ______________________________________________ Vaasan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous tiistaina 31.3.2009 kello 12.30 Eläketoimintakeskuksessa, Ajurinkatu 14. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu kello 12.00. Tervetuloa.Johtokunta ______________________________________________ Varkauden Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 31.3.2009 kello 10.00 Tori- Torpassa, Petroskoinkatu 18. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat sekä edustajakokousedustajan valinta. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta ______________________________________________ Eläkeläiset ry:n Jokilaaksojen Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen kevätkokous perjantaina 27.3.2009 kello 12.00 Iin Järjestötalossa. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Valtakirjojen tarkastus kello 11.00. Tervetuloa. Aluetoimikunta ______________________________________________ Eläkeläiset ry:n Keski-Suomen Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen kevätkokous maanantaina 30.3.2009 kello 10.00 Salorinteessä, Haikantie 6, Säynätsalo. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa. Aluetoimikunta ______________________________________________ Eläkeläisten Helsingin Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään maanantaina 30.3 2009 klo. 10.00 Kinaporin palvelukeskuksen kokoushuoneissa 1 - 2. Valtakirjojen tarkastukset alkavat samassa paikassa klo. 9.30. Esillä sääntömääräiset asiat. Tervetuloa Aluetoimikunta
Lapin Aluejärjestön Liikunnallinen toimintapäivä
on Sallassa Sallatunturin koulun maastossa 04.04.2009 alkaen klo 10.00. Hiihtokilpailut klo 11.00 Sarjat: Naiset: 60 v, 65 v, 70 . Matka noin 1 km. Miehet: 60 v, 65 v, 70 v, 75 v. Matka noin 2 km. Sekaviesti: 1 nainen ja 2 miestä Pilkkikilpailut Märkäjärvellä klo 13.00 14.00. Sarjat: naiset, miehet sekä puheenjohtajienhaastekilpa. Juhla ja tanssit klo 16.00 Sallatunturin koulun liikuntasalissa. Tervetuloa! Sallan Eläkeläiset ry
ELÄKELÄINEN
Nro 2 maaliskuu 2009 - 31
KEVÄÄN 2009 KOULUTUSKALENTERI
Alueelliset kurssit
27.2. Pääkaupunkiseudun lakanaverstas Hiekkaharjun Puistokulmassa Vantaalla
Kurssilla ideoidaan ja valmistetaan yhdistysten ja kerhojen omia "historialakanoita" Eläkeläiset ry:n kesäpäivien historianäyttelyä varten. Kurssilla voi aloittaa lakanan teon aivan alusta tai jatkaa jo käynnistettyä työtä. Omat lakanat mukaan! Muut tarvikkeet saat paikan päällä käyttöösi. Kurssi alkaa klo 9.30 ja päättyy klo 16. Kurssi on maksuton. Kurssille voidaan ottaa enintään 25 osallistujaa. Kurssin järjestää Eläkeläiset ry ja Yhdessä -hanke. Kurssin vetää Raili Laitinen. Ilmoittautuminen 16.2. mennessä Eläkeläiset ry:n toimistoon (Tuija Aali, puh. 020 743 3610; sähköposti: tuija.aali@elakelaiset.fi). men ja lähialueiden laulajille sekä muille esiintyjille. Pentti Ilmonen, Reino Bäckström ja Aune Lind opettavat. Ilmoittautuminen 11.2. mennessä. 28.3. klo 10-17, Kemi, Kemin pirtti: Kauppakatu 5; soittajille ja muille esiintyjille Pohjois-Suomesta. Kouluttamassa ovat Reino Bäckström, Sauli Malinen ja Aune Lind. Ilmoittautuminen 13.3. mennessä. 29.3. klo 10-17, Pietarsaari, Toimitalo: Ahlströminkatu 10; lähialueiden laulajille ja soittajille. Reino Bäckström on vetäjänä. Ilmoittautuminen 13.3. mennessä. 3.4. klo 10-17, Hyvinkää, Järjestötalo: Munkinkatu 49; pääkaupunkiseudun laulajille ja soittajille sekä muille esiintyjille. Vetäjinä ovat Reino Bäckström ja Aune Lind. Ilmoittautuminen 20.3. mennessä. 8.4. klo 10-17, Varkaus, Kuntoranta: Kuntorannantie 14; lähialueiden laulajille, soittajille ja muille esiintyjille. Vetäjinä ovat Reino Bäckström ja Aune Lind. Ilmoittautuminen 25.3. mennessä.
Kansantanssin ohjaajat ja tanssijat 8.4. Tiedottajakurssi pohjanmaalaisille Vaasassa; Elva, kirjastokatu 11, klo 11-17.
Kouluttajana toimii Pekka Isaksson. Kaikki harjoitukset vetää Sinikka Mäkelä pelimannin säestyksellä. 21.2. klo 10-16, Rauma, urheilutalo Ooperi: Vanha Turuntie 56; Ilmoittautuminen 13.2. mennessä. 7.3. klo 10-16 Kuopio, Työn kulma: Maaherrankatu 25; Ilmoittautuminen 20.2. mennessä. 28.3. klo 10-15, Kemi, Tervahalli: Tervaharjuntie 16; Ilmoittautuminen 13.3. mennessä. 25.4. klo 14-20, Helsinki, Helsingin urheilutalo: Helsinginkatu 25; Ilmoittautuminen 9.4. mennessä.
Eläkeläiset ry:n Jyväskylän kesäpäivien alueharjoitukset:
Kaikki harjoitukset ovat maksuttomia. Osallistujat maksavat itse matka- ja mahdolliset majoituskulunsa. Harjoituspaikoilla saa ostaa kahvia ja syötävää edullisesti (noin 8 euron yhteishintaan). Tarjoilun järjestämiseksi ryhmien ohjaajia/yhdistyksiä pyydetään ilmoittamaan keskitetysti osallistujamäärä viimeistään määräaikaan mennessä Eläkeläiset ry:n toimistoon (Tuija Aali, puh. 020 743 3610; sähköposti: tuija.aali@elakelaiset.fi).
Voimistelun ohjaajat ja voimistelijat
Terttu Nenonen ja Raija Puumalainen vetävät harjoituksia. 21.2. klo 10-16, Rauma, urheilutalo Ooperi: Vanha Turuntie 56; Ilmoittautuminen 13.2. mennessä. 7.3. klo 10-16, Kuopio, Suokadun palvelukeskus: Suokatu 6; Ilmoittautuminen 20.2. mennessä. 28.3. klo 10 15, Kemi, Tervahalli: Tervaharjuntie 16; Ilmoittautuminen 13.3. mennessä. 4.4. klo 1015, Tampere, Tapiola: Karhunkatu 71: ilmoittautuminen 20.3. mennessä. 25.4. klo 14-20 Helsinki, Helsingin urheilutalo: Helsinginkatu 25; Ilmoittautuminen 9.4. mennessä.
Laulajat, soittajat, säestäjät, lausujat, juontajat ja muut esiintyjät:
19.-20.2. klo 10-17, Jyväskylä, Kivistön työväentalo: Vaajakoskentie 29; Keskisuo
Ruusuja nykyisille toimijoille
Puolangalla muistettiin myös perustajajäseniä
Puolangan Eläkeläiset ry juhli 30-vuotista toimintaansa tarjoamalla jäsenilleen jouluaterian Kaffe Majakassa. Ennen ruokailua muistettiin yhdistyksen perustaneita jäseniä sytyttämällä heille kynttilä ja laulaen "Maa on niin kaunis". Ruokailun ja kakkukahvien välillä kiitettiin aktiivisia, talkootyöhön osallistuneita jäseniä ruusuin sekä yli 20 vuotta jäsenenä olevia kunniamaininnalla. Joululauluja laulettiin Matti Harisen säestyksellä ja johdolla. Toiminnallista, liikunnallista ja sosiaalista vuoden jatkoa kaikille! Anneli Heikkinen Sanni Kärkönen
Kyllä Tervossakin toimitaan
Kovin suureelliseksi ei toimintaa voi kehua, mutta yritämme pysyä ajan hermolla. Laulupiiri toimii kansalaisopiston piirinä, ja sitä johtaa Niilo Laitinen. Olemme aloittaneen Kansalaisten virikepiirin kansalaisopiston, seurakunnan ja vanhusten palvelutalon yhteistoimintana. Aluejärjestön kokeiluun kuuluva Sisä-Savon rinki aloitti joulukuun alussa, ja kokoontumiset ovat olleet Suonenjoella ja Jäppilässä. Seuraavana on vuorossa Sorsakoski. Puheenjohtajana jatkaa Salme Smal. Hän toimii myös matkavastaavana ja jäsenrekisterin hoitajana. Sihteerinä jatkaa Inkeri Nuutinen jo 22 vuoden kokemuksella. Hän myös nikkaroi ohjelmia ja juontaa tilaisuuksia. Taloudenhoitajaksi valittiin Anja Koskinen.
Kuvassa ruusun saaneet aktiivit jäsenet.
Inkeri Nuutinen
32 - Nro 2 maaliskuu 2009
ELÄKELÄINEN
Pohjoishaagalaiset tutustuivat kiinalaiseen lääketieteeseen
Akupunktio vaikuttaa tiettyihin sairauksiin
V
iime syksynäPohjois-Helsingin eläkeläiset saivat vieraakseen kiinalasnen lääkärin Jian Qi Liun. Hän on asunut Suomessa toistakymmentä vuotta, puhuu hyvin suomea ja on tullut maahamme yliopiston sairaalaan kutsuttuna lääkärinä. Tohtori Liulla on kotimaassaan Kantonin yliopistossa suoritettu lääkärintutkinto kiinalaisesta lääketieteestä ja pitkäaikainen työkokemus lääkärinammatissa. Suomessa hän tehnyt työtä Helsingin yliopiston keskussairaalassa ja väitteli täällä myös lääketieteen tohtoriksi. Kiinalainen lääketiede on oma lääketieteen suuntauksensa. Kolemtuhatvuotisen historian aikana kiinalaiselle lääketieteelle kehittyi oma filosofinen oppi joka on toisenlainen kuin eurooppalaisessa lääketieteesä. Ihmistä katsotaan yhtenä kokonaisuutena. Ihmisessä vaikuttavat koko ajan samanaikaisesti yin- ja yangvoima, joiden suhteesta ja harmoniasta tai sen puutteesta syntyvät sairaudet. Yin ja yang ovat käsite-
pari. Molempia tulee olla kehossa riittävästi ja yhtä paljon. Yin tarkoittaa muun muassa sopivaa nestetasapainoa, unta, yöaikaa, naisellisuutta ja tyyneyttä. Yang tarkoittaa toimeliaisuutta, miehistä voimaa ja lämpöä. Yin ja yang -periaatteen mukaisesti tulee ruoan suhteen tulee vallita tasapaino, talvella tulee olla lämmintä ruokaa, kesällä viileätä; yinja yang-ruoan tulee täydentää, tukea ja tasapainottaa toisiaan. Ruoan tulee olle ennen kaikkea monipuolista. On oltava riisiä, sen ohella lihaa ja muita ruokia. Yin- ja yang-ruoan on tuettava toisiaan. On oltava "punaista" tulisesti maustettua yangruokaa, mutta myös "vihreää" yin-ruokaa, jolla tarkoitan vihanneksia ja hedelmiä sekä muita "kevyempiä" ruokia, selosti tohtori Liu.
massa kahta täysin samanlaista ihmistä. Ensimmäisessä potilaan tutkimuksessa kiinalainen lääkäri tutkii ihmisen kokonaistilaa, katsoo hänen kehonsa kokoa ja mielialaa. Lääkäri tutkii tällä tavoin potilasta neljällä eri tavalla. Kiinalaisessa lääketieteessä kielen tutkimus on erikoisasemassa ja se on sellainen menetelmä, joka ei ole yleinen länsimaisessa lääketieteessä. Kiinalainen lääkäri näkee kielen väristä ja paksuudesta mahdollisen maksa-, munuais- tai muun sisäelimen sairauden ja toiminnan vajavuuden ja päättää sen mukaisista hoitotoimenpiteestä.
vaivasta kuten flunssasta. Sisällä oleva pulssi kertoo sisäelinten häiriöistä. Hidas pulssi kertoo yangin vajavuudesta. Nopea pulssi syntyy yin-vajavuudesta. Kiinalainen lääkäri tutkii myös potilaan silmät. Katse ja silmien tila kertoo hyvin paljon ihmisen terveydestä. Jos potilaan silmät ovat rauhalliset ja katse tarkka, terveys ja yinin ja yangin voimat ovat harmonissa; jos silmämuna on punainen silloin on liikaa energiaa. Korvat ja kuulo kuuluvat nekin tutkimukseen: niilläkin on yhteys yiniin ja yangiin. Jos korvissa kuuluu kohinaa, munuaisen toiminta on heikkoa ja munuaisia on vahvistettava. Kuulovammoja hoidetaan myös akupunktiolla.
kävelyä, juoksemista, voimistelua, uimista tai muita lajeja. Eikä liikaa vaan kohtuullisesti, päivittäin noin kaksi tuntia. Ja mieluummin porukassa kuin yksin. Ja tärkeää on mieliala, optimistinen suhde elämään, painotti tohtori Liu. Jos elämä on liian "tasaista" niin ettei siinä ole käänteitä eikä iloisia yllättäviä tapahtumia, ihmisen mieli ei kestä sellaista; sanoi käsityksenään tohtori Liu. Sydämmelle on oltava ilon lääkitystä ja se voi olla ja sen tulee olla hyvin monipuolista, hän lisäsi.
Hoitomenetelmät
Kiinalaisessa lääketieteessä erikoisina hoitomuotoina ovat akupunktio ja yrttihoito. Akupunktio perustuu siihen, että tunnetaan ihmisen kehon strategiset valtavirrat, meridiaanit, hermoradat, joihin vaikutetaan tiettyihin kohteisiin pistettävillä ohuilla kertakäyttöisillä ohuilla teräsneuloilla. Akupunktiopisteitä tunnetaan noin 400 ja niistä on tehty tarkka meridiaanikartta miten
Pulssin tarkastus
Kiinalainen lääkäri tarkistaa myös potilaan pulssin: kolmella sormella painetaan suonta molemmissa ranteissa ja pulssien laadulla haetaan vahvistusta kyselyn ja kielen kertomiin viesteihin. Pulssityyppejä on 27. Pinnallinen pulssi kertoo ulkoisen tekijän aiheuttamasta
Terveen elämän suosituksia
Tohtori Liu sanoi, että ratkaisevaa ihmisen terveydelle ovat omat elintavat. Tasapainoisen ruokavalion ohella ttoinen tärkeä terveyteen vaikuttava tekija on liikunta. On harrastettava itselle sopivaa liikuntaa:
Mikä sairastuttaa
Tohtori Liu otti toisena asiana esille kysymyksen mistä sairauksia tulee. Hän korosti mielialan merkitysta ja sitä, että jokainen ihminen on erilainen, ei ole ole-
mikin akupunktioneula vaikuttaa hoidossa. Yrttihoito on sitten toinen tärkeä mentelmä; yrtit ovat vuosisatojen kokemuksella valittuja terveysyrttejä; niitä painetaan tehokkaasti kipukohtiin hautumaan. Kiinalaisella lääketieteellä on myös omat lääkkeensä; tunnetuin lienee tiikerinsalva; sen haju on voimakas, mutta teho kipuihin on myös voimakas. Liu korosti, ettei kenenkään pidä alkaa omatoimiseksi kiinalaisen lääketieteen lääkäriksi; siihen vaaditaan pitkäaikaista opiskelua ja koulutusta sekä käytännön kokemusta. Akupunktio ja kiinalainen lääkehoito auttavat tiettyihin kipuihin, mutta sekään ei ole kaikkivoiva. Tarvitaan monipuolista hoitoa. Me paikalla olleet vakuutuimme tohtori Liun esityksestä, ettei kiinalaiseen lääketieteeseen ja sen hoitomenetelmiin pidä suhtautua väheksyvästi. Niistä saattaa olla kullanarvoista apua tiettyihin sairauksiin. KALLE KUITTINEN
ELÄKELÄINEN
Nro 2 maaliskuu 2009 - 33
SUUR-HELSINGIN ELÄKELÄISRADIO 100.3. MHz
Viikolla 10
100 vuotta 19.3. Lempi Virtanen Ylöjärvi 97 vuotta 19.4. Veikko Fors Kalajoki 85 vuotta 14.3. Anja Muukka Jakomäki (Matkoilla) 19.3. Erkki Pulkkinen Pielavesi 26.3. Kalle Venäläinen Pielavesi 15.4. Vilho Haanpää Kalajoki 80 vuotta 14.3. Keijo Yrjölä Kotka (Matkoilla) 17.3. Helmi Tikka Lohja 26.3. Aino Vertanen Kokkola 27.3. Eino Kaunismäki Tapuli 27.3. Aulis Suuntamo Korso 29.3. Veikko Vennonen Halikko 30.3. Irma Paloaho Kalajoki 11.4. Jussi Tapio Hälinen Sonkajärvi 30.4. Aili Haapala Nakkila 3.5. Veikko Hiltunen Pudasjärvi 75 vuotta 11.1. Saara Ulmanen Sonkajärvi 19.3. Marja-Terttu Saarioja Salo 21.3. Paula Järvinen Pyhtää 21.3. Yrjö Kauris Pyhtää (Matkoilla) 10.4. Henry Huhtaniemi Vaarala-Hakunila 11.4. Toini Huhta Porvoo 21.4. Terttu Vennonen Halikko 27.4. Aune Holopainen Vaarala-Hakunila 2.5. Aino Lappalainen Pielavesi 4.5. Anja Tahvanainen Huittisten Seutu 70 vuotta 21.3. Kirsti Gröndahl Lohja 28.3. Gunnel Laine Porvoo 5.4. Anja Lyytikäinen Pielavesi 8.4. Kalevi Koittola Nakkila 8.4. Veikko Kukkola Reisjärvi 11.4. Sirkka Virtanen Salo 11.4. Irene Jurvanen Utajärvi 12.4. Eila Jussila Porvoo 16.4. Ensio Kohonen Savonlinna 23.4. Erkki Rönn Martinniemi 23.4. Seppo Kauhanen Kerava 3.5. Iraida Satväli Porvoo 6.5. Kerttu Viinamäki Nakkila 65 vuotta 17.2. Marjatta Boxström Porvoo 27.3. Jorma Koistinen Porvoo 2.4. Heikki Martikainen Porvoo 4.4. Jukka Rahja Halikko 60 vuotta 2.3. Anja Säiniö Vammala 16.4. Anni Vähä-Jaakkola Huittisten Seutu Havukosken Eläkeläiset Veera Pääkkönen Savonlinnan Eläkeläiset Milja Rapo Rauman Eläkeläiset Pentti Lähteenmäki Varkauden Eläkeläiset Elsa Paahto Laila Dagmar Koistinen Savonrannan Eläkeläiset Unto Kalevi Suhonen Ylöjärven Eläkeläiset Helga Vilenius Anni Fischer Vaajakosken Eläkeläiset Aatami Ensio Laitinen Ensio Laitinen Piikkiön Eläkeläiset Ritva-Liisa Roima Aulis Ensio Ruohomäki Sotkamon Eläkeläiset Arvi Heikkinen ViherlaaksonKarakallion Eläkeläiset Elli Aaltonen Pirkkalan Eläkeläiset Pekka Karhunkoski Tikkurilan Eläkeläiset Jorma Korpinen Maija Kavonius Etelä-Vantaan Eläkeläiset Kauko Alvar Väänänen Halikon Eläkeläiset Pekka Pellervo Peltonen Savonlinnan Eläkeläiset Unto Eelis Kinnunen Milja Rapo Kontulan Eläkeläiset Olavi Savinainen Kellon Eläkeläiset Enni Valpuri Nisula Kurun Eläkeläiset Elma Maria Nieminen Kiimingin Eläkeläiset Sari Nyman Erkki Planting Malmin Eläkeläiset Sanni Vaskelainen Antero Paananen Paavo Koskinen Ivalon Eläkeläiset Pirjo Tuulikki Heikkilä Rauman Eläkeläiset Eero Vainio Muhoksen Eläkeläiset Leevi Mustonen Lahden Eläkeläiset Elvi Karstila Lauantaina 8.3 klo. 15.30 Riittääkö kunto kotona asumiseen? Studiovieraina Satu Mäkitalo ja Niina Hiekkanen
Viikolla 12
Lauantaina 22.3 klo.15.30 Ikäihminen ja alkoholi Studiovieraana projektipäällikkö Maria Viljanen
Viikolla 14
Lauantaina 5.4 klo. 15,30 Muistojen Hämeentie Studiovieraana Leif Söderlund
Viikolla 16
Lauantaina 19.4 klo 15.30 Pätkiikö? Keskustellaan muistin huoltamisesta: Studiovieraana projektipäällikkö Anita Pohjanvuori
Testamentin voi tehdä myös eläkeläisten yhteistoiminnan hyväksi
Mikäli sinulla ei ole lähiomaisia, omaisuutesi menee kuolemasi jälkeen valtiolle. Tekemällä testamentin voit päättää jo elinaikanasi, miten omaisuutesi käytetään. Eläkeläiset r.y:n keskeisenä tarkoituksena on sääntöjensäkin mukaan eläke- ja sosiaaliturvan kehittäminen sekä eläkeläisten harrastustoiminnan järjestäminen. Tekemällä testamentin olet tukemassa yhteistä arvokasta työtämme. Lisätietoja ja tarvittaessa käytännön apua testamentin laatimisessa. Eläkeläiset r.y. Toiminnanjohtaja Hannu Partanen puh. 020 743 3615 hannu.partanen@elakelaiset.fi
Viikolla 18
Lauantaina 3.5 klo. 15.30 Keväinen runokaraoke Hermannin kerholta
Eläkeläiset r.y.
Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Nordea 101230-71470 Sampo 800019-108656 Puh. 020 743 3610 vaihde Fax. 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivut osoitteessa: www.elakelaiset.fi Tiina Rajala koulutussihteeri 020 743 3617; 040582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Tuija Aali toimistonhoitaja jäsenrekisteri materiaalitilaukset 020 743 3610 tuija.aali@elakelaiset.fi Anitta Koski taloussihteeri laskutus maksatus osto- ja myyntireskontra 020 743 3612; 050307 1952 anitta.koski@elakelaiset.fi Erja Peitsaho toimistosihteeri yhdistysrekisteri syntymäpäivät ja poisnukkuneet syys- ja kevätkokousilmoitukset 020 743 3614 erja.peitsaho@elakelaiset.fi Pekka Isaksson tiedotussihteeri 020 743 3618; 040742 2754 pekka.isaksson@elakelaiset.fi
Julkaisija Eläkeläiset r.y Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Pekka Isaksson Tilaukset ja osoitteenmuutokset Tuija Aali puh. 020 743 3610; tuija. aali@elakelaiset.fi Toimitusneuvosto: Martti Anttonen (pj.), Helena Hölttä, Inkeri Niiranen, Jouko Parkkonen ja Jaakko Tiainen Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa Tilaushinta 18 e/vsk Pohjoismaat 25 e/vsk Muut ulkomaat 35 e/vsk Ilmoitushinnat Mustavalkoinen 1,70 e/pmm Väri-ilmoitukset sopimuksen mukaan Toimitus ja toimisto Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Pankit: Nordea 10123071470, Sampo 800019108656 Jäsenmaksutili: 800018-327 356 Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Tiliyhteys: Eläkeläiset r.y. Pankit: Nordea 10123071470, Sampo 800019108656 Järjestöaineisto: Eläkeläiset r.y. Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ISSN 03558290
Yhdessä-hanke
Eva Rönkkö projektikoordinaattori 040501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi
Vappu Simula varapuheenjohtaja hoitaa puheenjohtajan tehtäviä vuoden 2009 edustajakokoukseen asti Timo Laaksosen poismenon vuoksi Hannu Partanen toiminnanjohtaja 020 743 3615; 0400570 951 hannu.partanen@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösihteeri 020 743 3616; 040839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi
Kuntorannantie 14 78400 Varkaus Puh. 017 560 1100/vaihde Myyntipalvelu ja info Puh. 017 560 1403 myynti@kuntoranta.fi
Puhelun hinta 0207-alkuisiin numeroihin lankapuhelimesta on 8,21 snt/min + 6,9 snt/min (alv 22%), matkapuhelimesta 8,21 snt/min + 14,9 snt/min (alv 22%)
34 - Nro 2 maaliskuu 2009
ELÄKELÄINEN
Huittisten seudun valinnat Pientä kangertelua Lahdessa
Puheenjohtajaksi valittiin Olavi Tahvanainen, varapuheenjohtajaksi Matti Koivisto, muiksi johtokunnan jäseniksi Eine Raikunen, Esko Niittynen, Tuulikki Ketola, Annikki Vainio, Hannu Saarinen, Harri Laaksonen ja Harri Syrjälä. Varajäseniksi Asteri Aihonen, Ritva Rantanen, Hilkka Ketonen, Antti Vienonen ja Aimo Ketola. Aluejärjestöön ja aluetoimikunnan kevät- ja syyskokouksiin edustajiksi Olavi Tahvanainen ja Matti Koivisto varalla Harri Syrjälä ja Esko Niittynen. Johtokunnan järjestäytymiskokouksessa 4.12.08 valittiin sihteeriksi Matti Koivisto, taloudenhoitajaksi Hannu Saarinen ja matkavastaavaksi/jäsensihteeriksi Olavi Tahvanainen. Vuoden 2009 toimintaan sisältyy kerhotoimintaa ja jäsenhankintaa. Toimintaan kuuluu myös vierailuja ja järjestetään omat yhdistyksen 20-vuotisjuhlat. Virkistys- ja kuntolomat jäsenille pyritään järjestämään sekä vanhusten ulkoilutusta jatketaan entiseen malliin. Osallistumme myös Jyväskylän juhlatapahtumiin. Olavi Tahvanainen Lahden Eläkeläiset ry:n toiminta ei alkanut aivan odotetusti. Syyskokouksessa valittu uusi puheenjohtaja Ester Vuorinen joutui luopumaan tehtävästään vakavan sairauden vuoksi ennen kuin ehti aloittakaan. Yhdistys piti tammikuussa uuden jäsenkokouksen ja valitsi puheenjohtajaksi Helvi Korhosen. Toiminta pääsi alkamaan entiseen malliin, Osallistujamäärät ovat kuitenkin vähentyneet niin eri toiminnoissa kuin tilaisuuksissakin. Uusia jäseniä on saatu, mutta jäsenkato on ollut suurempi. Toivoisimme enemmän yhteistyötä niin Lahden järjestöjen kuin myös lähipaikkakuntien yhdistysten kanssa. Koska tämä toimivien jäsenten puute ei ole vain Lahden ongelma, voisimme yhdistää voimamme. Valitettavaa on, että nuoremmat jäsenemme eivät ota vastaan tehtäviä, koska se sitoo liiaksi. Olisiko mahdollista, että näitä eläkeiän kynnyksellä olevia työttömiä saataisiin mukaan toimintaan. Esimerkiksi voimistelu- ja tanhuryhmät ovat valitettavasti katoamassa. Niihin pitäisi saada uusia jäseniä ja nuorempia koulutettavia vetäjiksi. Monet yhdistykset, jotka ovat voimistelu- ja tanhuryhmineen olleet mukana kesäpäivillä, eivät nyt tulevana kesänä ole lainkaan Jyväskylän juhlassa. Toinen syy on yhdistysten tiukentunut rahatilanne. Tämä on valitettavaa. Kaikesta huolimatta olemme käyneet uuteen toimintavuoteen toiveikkaina ja toivomme entistä parempaa tulevaisuutta. Maria Ampuja
Täyden palvelun toimisto
Hakaniemi, puh. 010 76 66500 | Töölö, puh. 010 76 66530 Itäkeskus, puh. 010 76 66590 | Leppävaara, puh. 010 76 66610 Tapiola, puh. 010 76 66570 | Tikkurila, puh. 010 76 66560 Myyrmäki, puh. 010 76 66600 | Kerava, puh. 010 76 66550 Hyvinkää, puh. 010 76 66580
Lisätietoja saat: www.hok-elannonhautauspalvelu.fi www.perunkirjoitustoimisto.fi PÄIVYSTYS 24 h: 050-347 1555
Pomarkun valinnat
Puheenjohtajana jatkaa Hilkka Ranäng, varapuheenjohtajana Rauno Kovanen ja muut jäsenet: Hely Lepistö, Irja Helin, Helena Heiniluoma, Taimi Heino, Maire Pommelin, Aimo Aaltonen, varajäseninä Helvi Viljanen, Eila Viljanen ja Laura Laine. Järjestäytymiskokouksessa valittiin sihteeriksi Taimi Heino, taloudenhoitajaksi Helena Heiniluoma, jäsensihteerinä jatkaa Hely Lepistö ja matkavastaavaksi ja tiedottajaksi Hilkka Ranäng.
Ylöjärvellä pieniä muutoksia
Toimihenkilöt ovat hieman vaihtuneet Ylöjärvellä. Erittäin pitkäaikaiset puuhaihmiset, matkavastaava Elvi Helenius ja jäsensihteeri Heimo Vesterbacka halusivat "päästä eläkkeelle", Matkavastaavaksi valitsimme Arja Viitasen ja hänen varanaisekseen Ritva Nurmikolun. Uusi jäsensihteeri on Jorma Pajunen. Puheenjohtajana jatkaa Kalle Viitanen, varapuheenjohtaja on Ritva Pajunen, sihteeri Ritva Nurmikolu ja taloudenhoitaja Anja Sundell. Valintakokouksen kevennykseksi Ritva Nurmikolu luki runon, jonka on kirjoittanut vanhin jäsenemme, 99vuotias Lempi Virtanen. Hän on innokas oman lehtemme ystävä, lukee sen aina kannesta kanteen ja seuraa muutenkin maailman menoa. Ritva Pajunen
Kylpylän kevättarjoukset...
Hemmotteluloma
5 vrk / 1 hlö / 2 hh (norm. 399 ¤, säästä 80 ¤) Sisältää savihoidon, puolihieronnan, automaattisen vesihieronnan, yrttikylvyn ja jalka- tai kasvohoidon tai kokohieronnan. Tarjous voimassa 10.4.09 saakka. Mainitse: »Tarjous 319».
319
(norm. 207 ¤) 3 vrk / 1 hlö / 2 hh. Mainitse »Pääsiäisetu». Tarjoukset sisältävät myös: aamiaiset, päivälliset, kylpylän ja kuntosalin käytön & lomaohjelmaa. 1 hh-lisä 28 ¤ / vrk.
Pääsiäisloma 198
Vain uudet varaukset.
Eläkeläiset ry:n Keski-Suomen Aluejärjestön perinteiset
pilkkimestaruuskilpailut pidetään Jämsänkosken Pirttijärvellä 25.3.2009 alkaen klo 9.30. Lisätietoja saa Eero Peutereelta puh. 050-3505595
Isosyöte kelomökkejä
kaikilla mukavuuksilla. 2 laskettelukeskusta, valaistut ladut suoraan mökiltä, hyvät ulkoilumaastot. Pasin ja Sarin Mökit 0400 876439
Tapaamme Jyväskylässä!
4 030 608 50
Soita ja varaa:
Summassaarentie 180, Saarijärvi 4 030 608 5100 6 www.summassaari.fi
ELÄKELÄINEN
Nro 2 maaliskuu 2009 - 35
Leskirouva Katiska
Edellisen ristikon ratkaisu
Krypto
Ristikko 1/2009:n oli moni ratkaissut oikein. Onnetar suosi heistä Eero Segerstedtiä Forssasta ja Pekka Karttusta Kaakamosta. Yllätyspalkinnot ovat tulossa ja tässä tulevat onnittelut.
Krypto 2/2009:n ratkaisut on lähetettävä 15.4. mennessä osoitteella Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki
Kuoreen on kirjoitettava sana KRYPTO. Kuoreen ei saa panna muuta postia lehdelle tai järjestölle. Onnetar odottelee!
Ratkaisijan nimi:.................................................................................................................. Osoite:.................................................................................................................................. .............................................................................................................................................. Postitoimipaikka:.................................................................................................................
36 - Nro 2 maaliskuu 2009
ELÄKELÄINEN
Pomarkussa juhlittiin 25-vuotiasta yhdistystä
Pomarkun Eläkeläiset ry on perustyettu 23.11.1983. 25-vuotisjuhliamme vietimme Pomarkun nuorisotalolla yhteensattumien vuoksi jo edellisenä päivänä. Sitä mukaa, kun veiraita tuli, tarjottiin riisipuuroa ja rusinasoppaa. Juhla aloitetitin juhlamarssilla. Juhlapuheen piti järjestyön valtuuston varapuheenjohtaja Toivo Keränen. Kunnan tervehdyksen toi kunnanjohtaja Eero Mattson, seurakunnan puolesta meitä tervehti kirkkoherra Hannu Anttonen ja aluejärjestön puolelsta varapuneejohtaja Antti Piittila. Pomarkun mieslaulajat esittivät Pomarkun valssin ja Isojärvi-valssin ja ilahduttivat meitä vielä parilla muullakin laululla. Historiikin esitti Hilkka Rauäng. Ansiomerkit saivat Aimo Aaltonen, Taimi Heino, Irja Helin, Hely Lepistö, Maire Pommelin, Hilkka Rauäng, Eila Viljanen, Helvi Viljanen. Ruusuilla muistettiin Tauno Torasta, Olevi Lepistöä, Laura Lainetta, Mauno Valtasta ja Ossi Pemmelinia sekä pelimanneja Eino ja Tauno Kytötietä ja tilintarkastajia Mirja Lindvallia ja Antti Mäkistä. Hilkka Rauäng sai myös Eläkeläiset ry:n viirin. Hän on olltu 12 vuotta Satakunnan aluejärjestön taloudenhoitajana ja kuusi vuotta järjestön valtuustostossa. Juhla lopetettiin Satakunnan lauluun ja kakkukahviin. Hilkka Rauäng
Innokkaasti liikkeelle
Eläkeläiset ry:lle ensimmäinen maahanmuuttajayhdistys Turkuun
Eläkeläiset ry:n ensimmäinen maahanmuuttajayhdistys on perustettu Turkuun. Koko maassakin ainutlaatuisen Daisy Eläkeläiset yhdistyksen perustava kokous oli tammikuussa. Yhdistys on anonut Eläkeläiset ry:n jäsenyyttä ja lähtenyt innokkaasti liikkeelle. Joulukuun alussa viime vuonna joukko maahanmuuttajanaisia Turun seudulta ja pääkaupungista kokoontui Nauvoon pitämään leiriä. Leiri liittyi Eläkeläiset ry:n Yhdessä-hankkeeseen. Mukana leirillä oli myös Varsinais-Suomen aluejärjestön ihmisiä. Leirillä nousi esille mahdollinen oman yhdistyksen perustaminen iäkkäämmille maahanmuuttajille. Hissu Kytö, turkulainenmaahanmuuttajien parissa toimiva vaikuttajanainen ryhtyi toimeen ja tulosta syntyi. Tammikuun 23. päivä tänä vuonna Daisy Ladies-yhdistyksen toimitiloihin kokoontui pitkälti toistakymmentä innokasta naista. Yksi rohkea mieskin oli uskaltautunut perustamaan uutta yhdistystä. Perustavan kokouksen puheenjohtajana toimi Mirja Koivunalho ja sihteerinä Anna Badhuinezhad. Aluejärjestön puheenjohtaja Ulla Kurka ja sihteeri Eira Nurmi olivat paikalla kertomassa eläkeläisyhdistysten toiminnasta. Useampaa eri kansallisuutta edustava kokousväki päätti perustaa eläkeläisyhdistyksen ja anoa Eläkeläiset ry:n jäsenyyttä. Yhdistyksen nimeksi valittiin Daisy Eläkeläiset. Daisy Ladies on tunnettu nimi maahanmuuttajien keskuudessa.Hissu Kytö, joka valittiin uuden yhdistyksen puheenjohtajaksi, toimii Daisy Ladiesin toiminnanjohtajana. Nauvon leiriläiset kokoontuivat 13.2.Turkuun tapaamiseen, jossa muisteltiin leiriä ja tehtiin kuvakoostekin siitä. Paikalla oli myös televisio- ja radio-toimittajia sekä lehdistöä. Tiedotusvälineet olivat kiinnostuneita uudestä yhdistyksestä. Hissu Kytö totesi heille, että nyt oli oikea aika perustaa tällaineneläkeikäisten maahanmuuttajien yhdistys. Iäkkäämmät maahanmuuttajat ovat usen hyvin yksinäisiä ja jäävät neljän seinän sisälle. Tarvitaan tutustuttamista suomalaiseen yhteiskuntaan. Innostus uutta yhdistysta kohtaan on ollut suurta. Ihmiset ottavat yhteyttä, sanoma- ja aikausilehdet kyselevät. Mitä toiminta sitten jatkossa on, sitä nyt suunnitellaan ja kartoitetaan. Varmaan ollaan paljon yhteyksissä eri eläkeläisyhdistysten kanssa, tehdään vierailuja, keskustellaan, lauletaan,opiskellaan ja puuhataan yhdessä. Näin toivoo tuore puheenjohtaja Hissu Kytö.
Ulla Kurka
Leikkaa irti
Juhlapostimerkin ja -postikortin tilaus
Eläkeläiset ry on julkaissut 50-vuotisjuhliensa kunniaksi juhlapostimerkin ja kortin. Postimerkki on Itellan Omakuvamerkki. Se on tarrapohjainen ikimerkki, ja sitä voi käyttää 1. luokan postimerkin tapaan. Postimerkkejä ja -kortteja myydään Jyväskylän kesäpäivillä ja 50-vuotisjuhlissa. Suurempia eriä ostavien jäsenten, yhdistysten ja aluejärjestöjen kannattaa kuitenkin tehdä ostonsa jo tällä lomakkeella, jolla saa ennakkotilaajaedun. Merkkejä myydään ennakkomyynnissä 24 ja 120 kappaleen erissä, kortteja 20 kappaleen erissä. Jyväskylässä niitä voi ostaa myös pienemmissä erissä tai kappaleittainkin. Merkki ja kortti esitellään tarkemmin tämän lehden sivulla 8.
Juhlapostikortti.
Kesäpäivähinnat:
Postimerkki (mahdollisuus saada leima) Postimerkissä oleva kuva. 1 kpl 8 kpl 24 kpl 2 euroa 15 euroa 45 euroa Postikortti 1 kpl 3 kpl 8 kpl 2 euroa 5 euroa 10 euroa
Tilaan postimerkkejä 24 kappaleeen vihkon, hinta 45 euroa vihkolta ________ vihkoa
120 kappaleeen erän (5 vihkoa), hinta 200 euroa erältä ________ erää Tilaan postikortteja 20 kappaleen paketin, hinta 18 euroa paketilta (Hintoihin lisätään postituskulut) Tilaus on lähetettävä Eläkeläiset ry:n toimistoon osoitteella: Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki ________ pakettia
Tilajaan nimi__________________________________________________ Yhdistys:_____________________________________________________ Osoite_______________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka:_____________________________________ Puhelinnumero________________________________________________