Joutsenossa kokkailtiin yhdessä 16 | Kävelypässit testaavat ministerin 23 | Syksyn monipuolinen teatteritarjonta 26 5/2019 | 17. lokakuuta 2019 | Eläkeläiset ry:n jäsenlehti |? www.elakelaiset.fi Tarvitsemme kaupunkiluontoa Suomalaiset ovat vielä nuoria kaupunkilaisia. Olemme oikeastaan vasta nyt pysähtyneet miettimään, minkälainen on hyvä kaupunkiympäristö, sanoo ympäristöneuvos Sauli Rouhinen 6 Vinkit: Kotoisa olo uusille jäsenille 15
nen liikunta, jumppa, sopivantehoinen voimaharjoittelu ja ulkoilu edesauttavat sitä, että pysymme mahdollisemman hyvässä kunnossa mahdollisemman pitkälle. Hyvä kunto on mitä merkittävin niin fyysisen kuin henkisenkin jaksamisen kannalta. KIRJOITAN TÄTÄ syyspäivän tasauksen päivänä. Pimeys on tuossa nurkan takana. Mutta pimeyden jälkeen tulee jälleen valo. Yhdessä tekemällä ja toisiamme tukien viemme tämänkin syksyn ja talven kevätpäivän tasaukseen. Hyvä huomen tehdään yhdessä. Se on erinomainen tavoite meille kaikille alkavan talven toiminnassa. ASUMISPOLITIIKAN LÄHTÖKOHTANA tulisi olla, että koti on ihmisen perusoikeus. Iän myötä asumiselle asetettavat vaatimukset muuttuvat, ja kaikenikäisillä tulisi olla oikeus hyvään asumiseen, taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Hyvä asuminen ei voi olla rajattu vain niille, joilla on paksuin lompakko. Eläketurvakeskuksen tutkija Kati Ahosen mukaan omistusasujat ovat keskimäärin tyytyväisempiä elämäänsä kuin vuokralla asujat (ETK:n tutkimuksia 2/2020). Eroa selittävät erityisesti vuokra-asujien kokemat toimeentulovaikeudet. Vuokralla asujista yli puolella on vaikeuksia kattaa asumismenot, kun taas omistusasujista tämä tilanne on vain noin joka viidennellä. Myös leipäjonoja tutkinut Tuomo Laihiala on nostanut asumismuodon tärkeänä eläkeläisköyhyyteen vaikuttavana tekijänä. Toimeentulovaikeuksia on etenkin vuokra-asunnossa yksin asuvilla (Yhteiskuntapolitiikka 4/2019). Omistusasunto lisää taloudellista turvaa ja elämän ennakoitavuutta. Tilanne voi kuitenkin Suomessa muuttua, kun muuttoliikkeen seurauksena asuntojen arvot laskevat suurten kaupunkien ulkopuolella. Vanhaa asuntoa ei enää saakaan myytyä, kun haluaa muuttaa. Vain harvalla on varaa muuttaa, jos se edellyttää kahden erillisen asunnon ylläpitoa. SUOMESSA HALUTAAN ihmisten asuvan kotona mahdollisimman pitkään. Tämä ei toimi, jos koti ja kotiin tuotavat palvelut eivät mahdollista hyvää asumista ja elämää. Ilman iän edellyttämiä palveluita ja asunnon varustelua voi koti pahimmillaan muuttua vankilaksi. Ihmiset ovat myös yksilöitä: toiselle muutto palveluasumiseen tai yhteisölliseen asumiseen voi olla onnenpotku, kun taas toiselle muutto vanhasta kodista ei ole mieluisaa. Eläkeläiset ry on vaatinut valtiolta korjausrakentamisen varoja kohdennettavaksi ikääntymisen edellyttämiin muutostöihin. Kerrostaloihin asennettavien hissien lisäksi on esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja sään ääri-ilmiöiden lisääntymisen myötä kiinnitettävä entistä enemmän huomiota kotien ja palveluasuntojen jäähdytykseen. Hallitusohjelmaan on kirjattu ikääntyneiden asumisen toimenpideohjelman laatiminen. On hienoa, että ikääntyminen saa asuntopolitiikassa erityishuomiota. Eläkeläiset ry tulee seuraamaan ohjelman laatimista ja antamaan siihen omat esityksensä. JAN KOSKIMIES PÄÄTOIMITTAJA KESKUSTELUA RIITTÄVÄN vanhushoivan toteutustavoista käydään – taas kerran. Erilaisia käsityksiä on siitä, millä saadaan muutoksia nykytilanteeseen. Onko hoitajamitoitus se keino vai onko tehokkaampi joku muu menettely? Yhtä totuutta ei todennäköisesti ole. Mutta se on selvä, ettei voida mennä tulevaisuuteen niin, että palvelujen määrä ja laatu laskevat. Tämä on sanottava ääneen ja tehtävä selväksi. Silloin kun hoidon tarve on olemassa, hoitoa on myös saatava, riittävästi. ELÄKELÄISET RY paikallisyhdistyksineen tekee arvokasta ennaltaehkäisevää kuntoutustyötä. KaikkinaiKoti on vanhanakin perusoikeus Hyvä huomen tehdään yhdessä 5/2019 Kannen kuva Annina Mannila Lettukestit Kuhmossa 20 Kuulumiset vaihtuvat ikäihmisten asioista. Ei sanoissa vaan teoissa 24 Maijaliisa Mattila tuntee pohjoismaalaiset ajattelutavat. Fado sopii suomalaiselle 31 Levyarviossa portugalilainen Claudia Picado. Yksinäisyyttä torjumaan 36 Tarvitsemme toisen ihmisen läsnäoloa ja myötätuntoa. Kohteena Vladivostok 38 Ikäihmiset pilottimatkalla . Vakiot Kalevin kynästä 15 Kurssikalenteri 19 Runopysäkki 28 Tuula-Liina Varis 33 Tupakatta 39 Krypto 47 SENNI JA SAFIRA POIMINTA Ihmiset ovat yksilöitä asumisessakin PUHEENJOHTAJALTA MARTTI KORHONEN PÄÄKIRJOITUS ”Meitä oli paljon, kun marssimme Vietnamin sotaa vastaan tai Chilen kansan puolesta.” Topi Berg Kirjeitä mummolasta -blogissa Lue blogejamme: www.elakelaiset.fi/blogit Joutsenossa kokkailtiin yhdessä 16 | Kävelypässit testaavat ministerin 23 | Syksyn monipuolinen teatteritarjonta 26 5/2019 | 17. lokakuuta 2019 | Eläkeläiset ry:n jäsenlehti |? www.elakelaiset.fi Tarvitsemme kaupunkiluontoa Suomalaiset ovat vielä nuoria kaupunkilaisia. Olemme oikeastaan vasta nyt pysähtyneet miettimään, minkälainen on hyvä kaupunkiympäristö, sanoo ympäristöneuvos Sauli Rouhinen 6 Vinkit: Kotoisa olo uusille jäsenille 15 2 Eläkeläinen 5/2019
P uitteet olivat komeat ja ohjelmatarjonta huipputasoista ja runsasta, kun Pohjanmaan ja Keski-Suomen aluejärjestöt juhlivat 60-vuotiasta Eläkeläiset ry:tä Vaasan kaupungintalolla. Juhlasalin 350 tuolia olivat täynnä, ja väliajalla Vaasan kaupungin tarjoamat kakkukahvit maukas menestys. Eläkeläiset ry:n varapuheenjohtaja Marja Leena Makkonen muistutti 60-vuotiaan järjestön keskeisistä arvoista, joita ovat yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus heikoimpia kohtaan. Hän painotti, että jäsenistö on järjestön rikkaus. – Teissä on Eläkeläiset ry:n vahvuus. Kiitos teille kaikille. KESKI-SUOMEN ALUEJÄRJESTÖN varapuheenjohtaja Viljo Kumpulainen ja Pohjanmaan Aluejärjestön puheenjohtaja Seija Tikkanen toivottivat väen tervetulleeksi juhlaan. – 60 vuoden aikana on yhteiskunnassa tapahtunut valtavia muutoksia, sanoi Tikkanen. – Useimmat meistä muistavat hyvin tuon ajan 1959. Sodasta ei vielä ollut kulunut kovin pitkää aikaa, kun sitä tästä perspektiivistä katsoo. Tehtiin töitä kuin muurahaiset. Puhallettiin yhteen hiileen, alettiin rakentaa hyvinvointivaltiota. Alkoi myös eläkejärjestelmien kehittyminen. Eläkeläisjärjestöillä on ollut kehityksessä suuri rooli. JUHLAPUHUJA, KANSANEDUSTAJA Merja Kyllönen, haastoi miettimään sosiaalija terveyspalveluiden rakenteita uudesta kulmasta. – Monia asioita palvelurakenteissa voidaan parantaa lakipykälillä ja remontoida rahalla, mutta hyvin suuri osa asioista voidaan korjata ja muuttaa vain ihmisten arkisella toiminnalla, asenteita muuttamalla ja ajattelua avartamalla, Kyllönen sanoi. – Lopulta mikään ei muutu yhdelläkään lainsäädäntömuutoksella ellemme me ole valmiita miettimään uusiksi arkisia prosesseja, yhteistyömahdollisuuksia, kaikkien hallinnon rajojen fiksua ylittämistä, johtamismalleja ja arkisesti oman työn tekemistä. – Elämme 2020-luvun kynnyksellä ja tänäkään päivänä monessakaan paikassa kukaan ei koordinoi, vaikka joka päivä ajelutetaan samoja ihmisiä eri päivinä eri poliklinikoilla, eri tutkimuksissa päällekkäin ja pahimmillaan itse vaivat jäävät hoitamatta. Tai hoidetaan kyllä, mutta kotiutuksen turvallisuudesta ei kukaan ole kiinnostunut. Tai siitä onko kotiin päätyvällä ihmisellä ketään auttamassa, tukemassa kuntoutumisessa, ruokahuollossa tai apuvälinehankinnoissa, Kyllönen havainnollisti. KYLLÖNEN TOTESI, että on uskallettava käyttää tervettä järkeä eikä piilouduttava pykäläviidakon taakse. – Ja jos joku miettii, voiko ja saako sitä tervettä järkeä käyttää, niin yhtään ainutta direktiiviä ei löydy, joka olisi tehty arkijärjen käytön kieltämiseksi. Kaikki on pääsääntöisesti kiinni rohkeudesta tehdä ja toimia. TUOMAS TALVILA › Katso kuvia juhlasta kotisivultamme: www.elakelaiset.fi › Lisää juhlavuodesta seuraavalla aukeamalla Vaasassa juhlittiin komeasti ”Jäsenistö on Eläkeläiset ry:n rikkaus. Kiitos teille kaikille!” JUHLAVUOSI Kokkolan Eläkeläisten kansantanssiryhmä asteli lavalle Vaasan kaupungin juhlasalin käytävää pitkin. TUOMAS TALVILA Pykäläviidakon taakse on turha piiloutua. Yksikään direktiivi ei kiellä arkijärjen käyttöä.” Eläkeläinen 5/2019 3
JUHLAVUOSI H elsingin ja Uudenmaan Aluejärjestöt juhlivat 60-vuotiasta Eläkeläiset ry:tä torstaina Keravalla. Keuda-talon Kerava-saliin kokoontunut juhlaväki sai nähtäväkseen ja kuultavakseen monipuolisen ohjelman, josta vastasivat alueiden yhdistykset. Ensin varsinasien ohejma nalkau oli Keravan Eläkeläisten oma tanssiorkesteri Capri hoitanut alkulämmittelyt. – Tämän maan rakentamisessa on tarvittu ihmisiä, käsiä ja järkeä. Niiden lisäksi on tarvittu apuvälineitä moneen lähtöön. Yksi tärkeimmistä esineistä on eräs vanhentunut, harmaantunut, ryppyinen ja usein huonolle hoidollekin jäänyt, nurkkaan heitetty välttämättömyys. Se on reppu, aloitti Uudenmaan aluejärjestön puheenjohtaja, reppuselkäinen Heikki Mäkinen tervetulopuheensa. – Reppu selässä on lähdetty savottaan, reppu selässä maalikyliin täydennystä hakemaan. Reppu selässä on lähdetty maata puolustamaan, ja reppu selässä on lähdetty ”Työssä on tarvittu ihmisiä, käsiä ja järkeä” Kerava-salissa juhlittiin 60-vuotiasta järjestöä. rakentamaan sitä Suomea, jossa nyt elämme. Reppu selässä on tultu niin Helsinki kuin Uusimaakin rakentamaan. Siinä repussa on ollut hyvät eväät, ja sitä ovat kantaneet ahkerat kädet, joilla on yhteiskuntamme perusta luotu. – Jossain vaiheessa koittaa hetki, jolloin reppu täytyy luovuttaa seuraaville, mutta se ei tarkoita sitä, että toiminta loppuu. 60 vuotta sitten syntyi tarve jatkaa yhteistä toimintaa ja tarve pitää työelämän taakseen jättäneiden tarpeista ja eduista huoli. 4.12. 1959 perustettiin ensimmäinen eläkeläisten keskusjärjestö, Eläkeläiset ry. 60-vuotinen taival on osoittanut, kuinka tärkeää eläkeläisyhdistysten toiminta on. ELÄKELÄISET RY:N puheenjohtaja Martti Korhonen muistutti juhlapuheessaan, että Eläkeläiset ry:n 60-vuotiseen historiaan mahtuu tuhansia ja taas tuhansia tunteja arvokasta talkootyötä, edunvalvontaa ja vaikuttamista, niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. –Kiitos kuuluu kaikille teille, jotka olette toiminnassa mukana –Tällä työpanoksella järjestö on ollut mukana rakentamassa hyvinvointiyhteiskuntaa. Työmme paremman huomisen puolesta jatkuu. Toiminta paremman yhteiskunnan rakentamiseksi on myös palvelus tuleville sukupolville. Jokainen meistä vanhenee ja tarvitsee palveluja jossakin vaiheessa elämäänsä, Korhonen muistutti. – KUN Eläkeläiset ry 60 vuotta sitten perustettiin, keskeisenä tavoitteena oli eläkkeen riittävän tason turvaamien kaikille. Tavoite on edelleen ajankohtainen, koska eläkeläisköyhyys on taaskin ongelmana. Edellinen hallitus jopa heikensi kansaneläkkeen ostovoimaa, Helsingin Aluejärjestön puheenjohtaja Mirja Arajärvi totesi juhlan päätössanoissaan. – Juhlaohjelmamme nosti esiin iloisia asioita, joilla järjestömme yhdistykset edistävät ikäihmisten hyvinvointia. Tätä ovat liikunta, kulttuuri, harrastukset ja yhdessäolo, sekä uusimpana myös monikulttuurisuus. Arajärvi totesi tutkimuksinkin todistetun, että liikunta ja monipuoliset harrastukset auttavat ikäihmistäkin pysymään terveempänä ja toimintakykyisenä. – Me olemme eläkeläistoiminnassamme olleet tutkimuksen edellä tässä asiassa. TUOMAS TALVILA › Katso kuvia juhlasta kotisivultamme: www.elakelaiset.fi Olemme eläkeläistoiminnassamme olleet tutkimuksen edellä.” TUOMAS TALVILA Keuda-talon Kerava-sali tarjosi hienot puitteet. Esiintymisvuorossa Karkkilan Eläkeläisten kuoro. 4 Eläkeläinen 5/2019
Joulukuussa juhlitaan Kulttuuritalolla Eläkeläiset ry 60 vuotta -pääjuhla järjestetään Kulttuuritalolla Helsingissä 4.12. Etukäteiskiintiöistä mahdollisesti vapautuvista paikoista tiedotamme maanantaina 28.10. Näin osanottajatilaukset etenevät Kullekin Eläkeläiset ry:n aluejärjestölle on jaettu osallistujakiintiö juhlatapahtumaan. Paikallisyhdistysten on toimitettava ilmoittautumisten pohjalta täytetty tilauslomake oman aluejärjestön puheenjohtajalle viimeistään 18.10. Aluejärjestöt toimittavat saamansa tilaukset Eläkeläiset ry:lle. Tilauksien laskutus Tilaus on sitova. Eläkeläiset ry lähettää laskun paikallisyhdistykselle. Eläkeläiset ry toimittaa tilauksen mukaiset ruokalipukkeet ja osallistumisrannekkeet tilaajalle, kun lasku on maksettu. Laskuun lisätään 5 euron postitusmaksu. Hinnat Osallistumisranneke 15 euroa/henkilö Aamiainen 8,90 euroa/henkilö Päivän ateria 10,50 euroa/henkilö Vieläkö ehtii mukaan? Julkaisemme Eläkeläiset ry:n kotisivuilla tietoja kiintiöistä mahdollisesti vapautuvista paikoista ja ohjeita niiden hankkimiseen maanantaina 28.10. Lisäksi tiedotamme asiasta kirjeitse paikallisyhdistyksille ja aluejärjestöille. Kulttuuritalo Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhlatapahtuma järjestetään legendaarisella Kulttuuritalolla. Kulttuuritalo sijaitsee hyvien liikenneyhteyksien varrella lähellä Helsingin keskustaa. Osoite on Sturenkatu 4. Esteettömyys Kulttuuritalo toivottaa lämpimästi kaikki asiakkaat tervetulleiksi nauttimaan tapahtumista. Tiloja ja palveluja on kehitetty niin, että ne ovat myös liikuntaja toimintaesteisten saavutettavissa. Tarkemmat tiedot esteettömydestä löytyvät Kulttuuritalon kotisivulta kulttuuritalo.fi kohdasta Tietoa talosta–––Tietoa kävijälle. Myös Eläkeläiset ry:n toimistolla (puhelin 020 743 3610, arkisin klo 9–12) neuvotaan asiassa. Paikan päällä Kulttuuritalolla 4.12. lisätietoja ja apua antaa Kulttuuritalon ja Eläkeläiset ry:n henkilökunta. Striimaus Osa juhlapäivän tapahtumista striimataan, eli niitä on mahdollisuus seurata suoratoistona netistä. Lähetämme yhdistyksille tietoja/ohjeita katselua varten 5.11. lähtevässä yhdistyspostissa. › klo 8-10 Aamiainen (edellyttää ennakkotilausta, Kulttuuritalon ravintola Kitchen) › klo 10-15.30 Ovet Kulttuuritalolla avautuvat! Musiikkiesityksiä, näyttelyitä, miniluentoja, discotanssin huumaa, yhteislaulua, musiikkija pukukavalkadi 1950-luvulta nykypäivään, yhdessäolon riemua! Ohjelma Kulttuuritalolla 4.12.2019 › klo 11-12 Tanssin iloa -kavalkadi Aalto-salin näyttämöllä erilaisten tanssien ja tanssijoitten kirjoa) › klo 11-15.30 Päivän ateria (edellyttää ennakkotilausta, Kulttuuritalon ravintola Kitchen) › klo 14-15 Eläke arjen turvana -luento kokoustilassa Kultsa 1-3 ja Alvar-auditoriossa › klo 15.30-17 Eläkeläiset ry 60 vuotta -juhla Aalto-sali › klo 17.15-20 Juhlatanssit elävän musiikin säestyksellä!. Aalto-aula › Aulakahvioista saatavilla koko päivän virvokkeita ja haukattavaa Eläkeläiset ry pidättää oikeuden ohjelmanmuutoksiin. › Lisää tietoja juhlasta: www.elakelaiset.fi kohdassa Järjestö –––Juhlavuosi 2019 Pateniemen Honkapirtillä laulettiin juhlavuoden lauluvihko kannesta kanteen, sadan ihmisen voimin, loistavan talon bändin säestyksellä. Pateniemen Eläkeläisten järjestämä yhteislaulutilaisuus oli menestys. Juhlavuoden tapahtumasarjaan kuuluneessa keskustelutilaisuudessa Kokkolassa otsikkona oli Palvelut ja toimeentulo – eläkeläisen perusoikeudet. Keskustelun käynnistäjänä toimi Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö. Paikalla olivat myös Keski-Pohjanmaan sosiaalija terveyspalvelukuntayhtymä Soiten Palveluasumisen ja laitoshoidon palvelualuejohtaja Minna Mäkitalo-Rauma, kliininen asiantuntija Ulla Siironen ja ikäihmisten sosiaalityöntekijä Zikiti Klemets, jotka vastasivat yleisön kysymyksiin ikäihmisten palveluista. TUOMAS TALVILA Eläkeläinen 5/2019 5
YHTEISKUNTA K aupunkiluontoa tarvitaan. Se tarjoaa ihmisille viihtyisyyttä, terveyttä ja elämyksiä. Yhä enemmän on tieteellistäkin näyttöä siitä, miten tärkeitä nämä asiat ovat hyvinvoinnillemme ja toimintakyvyllemme. Näin sanoo eläkkeellä oleva ympäristöneuvos, Viherympäristöliiton puheenjohtaja Sauli Rouhinen. Maisema-arkkitehdit ottavat hänen mukaansa kaupunkisuunnittelussa nyt entistä enemmän huomioon sen, mitä luonto vaatii pärjätäkseen kaupungissa. Ja kun luonto pärjää, se pystyy tarjoaman kaupunkilaisille asukkaille näitä niin sanottuja ekosysteemipalveluja. –Tiedämme entistä enemmän niistä hyödyistä, mitä monimuotoinen luonto tarjoaa. Eikä tässä puhuta vain mielen virkistymisestä, vaan esimerkiksi allergioiden ehkäisystä. Mitä steriilimpi urbaani ympäristö, sen alttiimpia olemme erilaisille taudeille. Myös ilmastonmuutokseen varautuminen asettaa suunnittelulle uusia vaatimuksia. Sademäärien kasvu esimerkiksi asettaa uusia vaatimuksia hulevesien hallinnalle. On havahduttu huomaamaan, että kaupungeissa tarvitaan muutakin kuin asfalttipintaa. –Viheralan ratkaisu on, että sadevesi pidätetään kaupunkiluonnon hyväksi eikä johdeta viemäriin, jossa se muihin jätevesiin sekoittuneena aiheuttaa ongelmia. Ja onhan se yksinkertaisesti pöljää, jos sadevettä ei käytetä hyväksi, vaan sen sijaan kastellaan luontoa ja puutarhoja vesijohtovedellä. Uudenlaisessa kaupunkiympäristössä tarvitaan lisää viheralueita ja viherkattoja jotka pystyvät pidättämään sadevesiä. Se vaatii ihan uutta osaamista ja uutta ajattelua. Kehitystyötä tehdään juuri nyt paljon, Rouhinen sanoo. Uusia ratkaisuja tarvitaankin. Kaupungissa tyypillinen kansirakentaminen, jossa korttelipihan alla on esimerkiksi pysäköintitila, ei välttämättä ole ihanteellisin alusta viherrakentamiselle. Vettä kun voi kerralla tulla taivaalta paljonkin. Korttelipihat ovat usein myös aika varjoisia – Voi olla, että vesiheinä on ainoa laji joka siellä pärjää, Rouhinen naurahtaa. – Tämänkaltaisiin haasteisin haetaan ratkaisuja. HELSINGISSÄ ASUVA Sauli Rouhinen, 72, toimi yli 30 vuotta ympäristöministeriössä – ministeriön perustamisesta 1983 alkaen. Ensin ympäristönsuojeluneuvoston pääsihteerinä ja sitten kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteerinä. Alkuvuosien tärkeimpiä projekteja oli Suomen ensimmäisen Vihervuoden 1985 valmistelu. Niissä merkeissä Rouhinen ja professori Martti Markkula vierailivat vuonna 1984 Brittein saarilla Liverpoolissa, jossa kansainvälinen puutarhatapahtuma pohti, miten kaupunkien vihreydestä pitäisi huolehtia. Liverpool oli tuolloin raskaasti taantunut teollisuusja satamakaupunki, jossa rapistuvaa ympäristöä oli alettu elvyttää yrityshautomoilla ja viherrakentamisella. – Vierailimme vanhoissa työläiskaupunginosissa, joissa talorivistöjen joukossa ei näkynyt vihreää tupsuakaan. Sisäpihoille oli kuitenkin tehty pienen pieniä istutuspaikkoja. Tapasimme siellä vanhemman rouvan, jolla oli sellainen neliön kokoinen istutusalue. Mieleen on jäänyt kuinka hän sanoi, miten hirvittävän tärkeää hänelle on, että hän saa sormensa multaan. Hän oli niin uskomattoman onnellinen! Liverpoolin kokemus innoitti osaltaan Rouhista kehittelemään ajatusta nykyaikaisesta puutarhakaupungista. – Alkuperäinen puutarhakaupunkiajatus yli sata vuotta sitten oli, että yhdistetään kaupungin ja maaseudun hyvät puolet. Ajattelu sai silloin heti vastakaikua. – Sittemmin lähiöitä rakennettiin metsiin ajatuksella, että kaupunkeihin maaseudulta muuttavat ihmiset ovat ikään kuin lähempänä luontoa. Se tuntui luontevalta silloin, mutta nykypäivänä pitää asiat suunnitella eri lailla. – Maisema-arkkitehdit puhuvat sini-viherrakentamisesta, jossa myös kaupunkien puroja ja muita vesistöjä palautetaan eläviksi. Se on osoittautunut mahdolliseksi, jolloin virkistysarvot ovat ihan toisella tasolla kuin jos puro on pelkkä viemäri. KAUPUNKILUONTOA TARVITAAN ja luonto tarvitsee oman infrastrukViherympäristö on hyvä ympäristö Ympäristöneuvos Sauli Rouhista innoittaa ajatus nykyaikaisesta puutarhakaupungista. ”Juuri nyt tehdään tällä alalla paljon kehitystyötä”. TEKSTI TUOMAS TALVILA KUVAT ANNINA MANNILA Kaupunkiluontoa tarvitaan ja luonto tarvitsee oman infrastruktuurinsa. 6 Eläkeläinen 5/2019
Sauli Rouhinen › YTT, ympäristöneuvos › 72-VUOTIAS › SYNTYNYT Liperissä, varttunut Mikkelissä › ALUETIETEEN assistenttina Tampereen yliopistossa 9 vuotta. › VUODESTA 1983 ensin valtioneuvoston kanslian suunnitteluosastolle ja samana vuonna ympäristöministeriöön, jossa 12 vuotta ympäristöneuvoston pääsihteeri ja 20 vuotta kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteeri. › JÄI eläkkeelle 2015. › VIHERYMPÄRISTÖLIITON puheenjohtaja › ASUU vaimonsa kanssa Helsingissä › HARRASTUKSENA Qigong (Chi Kung), kiinalainen kehon energiaharjoitusmuoto KUKA? Eläkeläinen 1/2019 7
YHTEISKUNTA Ryhmärakennuttaminen on helkkarin hieno tapa tuottaa asuntoja. Kevyin eväin siihen ei kuitenkaan kannata ryhtyä. MAAN HALLITUS on kiinnittänyt huomiota myös ikääntyneiden asumiseen, ja sen tukemiseksi toteutetaan toimenpideohjelma. Mitä sellaisessa ohjelmassa kannattaisi ottaa huomioon? Sauli Rouhinen sanoo, ettei ole asiaa kokonaisuutena hahmotellut. Omiin kokemuksiinsa nojaten hän kuitenkin liputtaa monimuotoisuuden puolesta. – Vanhusten eristämistä pelkästään seniorien asuntoihin en osaa pitää hyvänä ratkaisuna. Tuntuu hyvältä, että meilläkin on omassa ryhmärakennuttamisyhteisössämme eri-ikäisiä ihmisiä. – Mutta asuivatpa ikäihmiset missä tahansa, niin totta kai esteettömyys täytyy ottaa huomioon. Tarvitaan apuvälineitä, täytyy päästä kulkemaan rollaattori tai kepin kanssa. –Toki esteettömyys on jo pitemmän aikaa ollut yksi normaali suunnitteluperiaate. Mutta tällaisessa 50-luvulla rakennetussa talossa ei esteettömyys toteudu, ja vanhojakin ihmisiä on tässä asukkaina. Rouhinen kiittää sitä, että ikäihmisten asumisen tarpeista ja esteettömyydestä on olemassa tutkittua tietoa ja opinnäytteitä. – Muun muassa Ikäinstituutti on tehnyt tässä tärkeää työtä. – Ympäristöministeriöllä on ollut tähän liittyvä laaja kehittämisohjelma, ja rakennusala kyllä seuraa asiaa. Mutta vanhojen rakenteiden muuttaminen on rahasta kiinni, ei se itsestään tapahdu. Ikäihmisten eristäminen ei tunnu hyvältä ratkaisulta Kuvateksti voi olla kuvan alla tai isoissa jutuissa myös kuvan päällä, jos löytyy kohta, missä se näkyy hyvin mustana tai valkoisena. tuurinsa, Rouhinen huomauttaa. – Ei voi vain sanoa, että istutetaan puu. Puu ei elä yksikseen, vaan se tarvitsee rinnalleen paljon muuta ekosysteemivarustusta. Mitä pienempi metsikkö, sen huonommat sen menestymismahdollisuudet. VIHREYS TOTEUTUU 50-luvulla rakennetulla kerrostaloalueella Helsingin Pohjois-Haagassa, jossa Sauli Rouhinen vaimonsa Seijan kanssa tällä hetkellä asuu. –Tämä on hieno ja valmis ympäristö, voi puhua todella puutarhakaupunginosasta. Tai metsäkaupunginosasta. Keskuspuistokin on hyvin lähellä. Näissä taloissa asuu vielä alkuperäisiä asukkaitakin. Nyt on kuitenkin selvästi menossa sukupolven vaihdos, lapsiperheitä muuttaa sisään. Rouhiset ovat asuneet Pohjois-Haagassa vajaat kaksi vuotta. Vaikka ympäristö on mieluisa, tämä on heille vain väliaikainen osoite. Loka-marraskuun vaihteessa toteutuu pitkäaikainen hanke, kun he muuttavat Sompasaaren asuinalueelle valmistuvaan ryhmärakennuttamiskohteeseen. Ryhmärakentamisessa tai -rakennuttamisessa rakennuttajana toimii perinteisen rakennusyrityksen sijaan joukko yksityisiä ihmisiä. – Meidän kohteessamme on mukana 39 perhettä. Liki neljä vuotta olemme tulevia kotejamme tässä yhteisössä suunnitelleet. Tunnemme kyllä nyt toisemme hyvin etukäteen. Tämä ei tule olemaan senioritalo, vaan mukana on kaikenlaisia perheitä: yksineläviä, nuoria lapsiperheitä, ja sitten meitä eläkeläisiä on muutamia. HANKKEEN TAUSTALLA on Koti Kaupungissa ry, vuonna 2007 perustettu yhdistys, joka määrittele tarkoituksekseen edistää kaupunkimaista kerrostaloasumista sosiaalisena ja ekologisena elämäntapana. Yhdistyksen ensimmäinen ryhmärakennutettu talo Malta valmistui Helsingin Jätkäsaareen syksyllä 2013. Sauli Rouhinen kertoo, että heidän ryhmärakennuttamissunnitelmansa on tehty valmiiksi suunniteltuun ”bulkkirakennukseen”, jossa on viisija kahdeksankerroksinen osa. – Me panimme suunnitelmat täysin uusiksi: jokainen huoneisto on periaatteessa niin kuin omakotitalo, yksilölliseksi suunniteltu. Tosi kivoja yhteistiloja tulee: kattopuutarha, kaksi yhteissaunaa (vain kahdessa yksityisasunnossa on oma sauna), monitoimitila jossa kunnon keittiö, askarteluhuone, kuntosali, vierashuone, Rouhinen luettelee. Hänen oma vastuualueensa on ollut kattopuutarhan suunnittelu. Sauli Roihinen sanoo, että ryhmärakennuttaminen on ”helkkarin hieno tapa tuottaa asuntoja ja yhteisölle yhteistiloja”. Mutta lisää saman tien, että kevyin eväin ei moiseen kannata ryhtyä. – Ei kannata elätellä sellaisia harPohjois-Haagan vehmas ympäristö heijastuu Rouhisten asunnon ikkunasta. 8 Eläkeläinen 5/2019
haluuloja, että ryhmässä pääsee asuntoon kiinni ikään kuin siivellä. Tai että ryhmärakennuttaminen tulisi jotenkin erityisen halvaksi. Rouhinen painottaa huolellisen ja asiantuntevan suunnittelun merkitystä. Muuten voi mennä pieleen. – Mukana pitää olla rakennusalan ammattilaisia, ja pitää palkata kunnon ryhmärakennuttajakonsultti. Meilläkin on porukassa viisi arkkitehtiä ja rakennusalan diplomi-insinöörejä. Ilman heitä olisi kyllä oltu aika heikoilla. –Rakennusfirmalla on tietysti oma arkkitehti, joka tekee lopulliset suunnitelmat, mutta meillä on oma neuvottelija siinä prosessissa. Lisäksi olemme palkanneet ryhmärakennuttajakonsultin eli projektipäällikön. Hän on hyvin kokenut ammattilainen. Sitten on valvoja ja erikseen vesivalvoja, jotta varmistetaan, ettei vahinkoja rakentamisaikana pääse syntymään. Tämänkaltaisen hankkeen rahoituksessakin on omat kuvionsa. Rouhistenkin pankki ilmoitti, että se ei anna lainaa tällaiselle yhtiölle, eikä myöskään yhtiön osakkaille. Pankki meni vaihtoon ja uudesta pankista rahoitus järjestyi. –Mutta hirveän varovaisesti pankit suhtautuvat, vaikka mehän olemme paljon sitoutuneempia kuin normaali asunto-osakeyhtiö. Ja aikamoiset vakavaraisuusselvitykset jouduimme tekemään, Rouhinen kertoo. HYVIÄ PUOLIA rakennuttamistavasta löytyykin sitten kosolti. –Kiinteistön käytettävyys on varmasti huippuluokkaa, kun se on yhdessä huolellisesti suunniteltu. Ja kun huoneistot suunniteltiin uusiksi, jokainen on voinut halutessaan lisätöinä korottaa laatutasoa. Entä sitten se hinta? –On turha luulla että ryhmärakennuttaminen ilman muuta tulee halvemmaksi. Mutta mitä enemmän käyttää aikaa suunnitteluun, sen paremmin pystytään pitämään kustannukset kurissa ja säästämään yhteishankinnoin, Rouhinen sanoo. –Meillä on tontti Hitas II -ehdoilla. (Hitas on Helsingin kaupungin omistamille tonteille rakennettujen asuntojen hintaja laatutason sääntelyjärjestelmä). Asetimme hyvin aikaisessa vaiheessa hankkeellemme kustannuskaton per neliö. Kustannusseuranta on ollut hyvin tarkkaa. Samassa korttelissa valmistuvan kovan rahan kerrostalon asunnot ovat selvästi kalliimpia. –Mutta mikään ei tule ilmaiseksi ja laatu maksaa. Meille tulee maalämpö, aurinkopaneeleita katolle, kattopuutarha. Nämä ekstrajutut eivät ole halpoja, mutta tietyllä aikavälillä niistä saadaan hyötyä. –Myös kattopuutarhasta. Toisin kuin yleisesti luullaan, se nimittäin säästää kattoa sään vaihteluilta eikä suinkaan ole kosteusongelmien lähde. Ja on toki älyttömän viihtyisä, Rouhinen iloitsee. Voiko ryhmärakennuttaminen yleistyä maassamme? Kyllä vaan, Rouhinen vastaa. –Kiinnostuneita porukoita on ympäri Suomea. Mielenkiinto rakennusalan piirissäkin on varsin isoa. Asiaa myös tutkitaan, useita opinnäytteitä on tehty ja tekeillä. –Rahoittamisessakin tilanne paranee – nyt on lainsäädäntöä, jossa ryhmärakennuttamisen vastuita on selkeytetty. Ja kun kokemuksia kertyy tästä muodosta, niin siihen uskaltaa lähteä. Rouhinen huomauttaa Helsingin kaupunginkin tällä hetkellä suosivan ryhmärakennuttamista varaamalla tontteja siihen tarkoitukseen. Kalasatamassa ja Arabianrannassa on myös senioritaloja, jotka ovat samalla periaatteella syntyneitä ja joissa on paljon yhteistiloja ja -palveluita. Mutta toimii konsepti muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi Keski-Suomessa Saarijärvellä on ryhmärakennuttamishankkeena toteutettu ikääntyvien yhteisötalo, jossa on 35 asuntoa ja yhteistoimintatilat yli 55-vuotiaille. MYÖS YHTEISÖLLISET ratkaisut – esimerkiksi yhteiset ruokailutilat tai yhteiskäyttöautot – ovat Rouhisen mukaan tulevaisuuden tapa toimia. Muistuttaen samalla, että yhteisöllisyyden ja yksityisyyden rajat ovat herkkiä eivätkä idealistiset toiveet ja ajatukset aina välttämättä toteudu. –Pelisäännöt kannattaa laatia tarkkaan, ettei yhteisöllisyydestä tule pakkopaitaa. – Ihmisen pitää halutessaan pystyä elämään täysin yksityistä elämää ja halutessaan yhteisöllistä. Muissa Pohjoismaissa ja esimerkiksi Saksassa tätä asiaa on pohdittu ja testattu tarkasti. ITSE ASIASSA Sauli ja Seija Rouhisella on kokemusta ryhmärakennuttamishankkeesta jo vuosikymmenien takaa – tosin tuota termiä ei silloin vielä käytetty. – Muutettuamme Tampereelta pääkaupunkiseudulle meille tarjoutui tilaisuus ostaa viiden muun perheen kanssa Helsingin Ylä-Malmilta purkutuomiota odotteleva vanha metodistikirkko. Se oli hirsirakennus, jossa ei ollut mitään mukavuuksia. –Tehtiin vesi, viemäri-, ja lämmitysjärjestelmät, uusittiin katto ja kaikki. Siitä tuli kyllä todella kiva. Tuon projektin kokemusten rohkaisemina Rouhiset myöhemmin uskalsivat lähteä Malmilla sijainneen, 1940-luvulla rakennetun kansanfunkkistalon omistajiksi ja asujiksi. –Kansanfunkkistalot olivat 30-luvulla yleensä rakennusmestareiden rakentamia. Niistä oli olemassa yhteispohjoismainen katalogi, tyyppipiirustukset olivat hyvin yleisluontoisia ja melko halvalla niitä tehtiin. Kun Aalto ja kumppanit tekivät näitä hienoja funkkistaloja, niin nämä olivat kansan versioita. Malmin talo oli Sauli Rouhisen mukaan ”aika erikoinen”, ja moni epäili etukäteen, että sen kanssa menevät sekä rahat että terveys. – Mutta me tiesimme jo, että kyllä niitä vanhoja taloja pystyy kunnostamaan. Rouhiset asuivat talossa 18 vuotta, viihtyivät – ja remontoivat koko ajan jotain. – Tulevaa Sompasaaren kohdetta suunnitellessamme laitoimme Malmin talon myyntiin jo hyvissä ajoin. Ajattelimme, että jos ei niin persoonallinen kohde tahdo mennä kaupaksi. Mutta se menikin nopeasti, ja niinpä sitten muutimme väliajaksi tänne Pohjois-Haagaan, Sauli Rouhinen kertoo. Ja seuraavaksi siis odottaa Sompasaaressa aivan uusi koti. Ja kattopuutarha. Mutta me tiesimme jo, että kyllä niitä vanhoja taloja pystyy kunnostamaan. –Kiinnostuneita porukoita on ympäri Suomea ja mielenkiinto rakennusalallakin on varsin isoa, Sauli Rouhinen arvioi ryhmärakennuttamisen tulevaisuudennäkymiä. Eläkeläinen 5/2019 9
Suomessa ei ole tällä hetkellä toimivia tai riittäviä työkaluja etnistaustaisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien henkilöiden muistitesteihin eikä riittävästi tietoutta kulttuurisensitiivisestä muistityöstä sosiaalija terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa. Näin todettiin Muistiasiantuntijat ry:n ETNIMU-toiminnan Helsingissä järjestämässä asiantuntijatilaisuudessa. ”Etnistaustaisten henkilöiden alkukartoituksen haasteet Suomessa” -tilaisuudessa hollantilainen Jennifer R. van den Broeke kertoi, miten Hollannissa muistitestejä on muokattu niin, että niistä hyötyvät myös vieraskieliset sekä lukutaidottomat. Paneelikeskustelussa nousi vahvasti esille ammattihenkilökunnan koulutustarve muuttuvassa yhteiskunnassa, jossa kulttuurien kirjo kasvaa. Panelistit korostivat yhdenvertaisuuslakia. Ammattihenkilöstön omat asenteet ja käsitykset eivät saa vaikuttaa, kun kohdataan normista poikkeavaa asiakasta. Esille tuli, että monessa kulttuurissa muistisairaus on tabu. Muistisairautta pidetään osana vanhuutta tai vanhuuteen kuuluvana ”höppänyytenä”. Yhteisöllisessä kulttuurissa se, mitä perhe ajattelee on tärkeämpi, kuin se miltä itsestä tuntuu. Tämä vaikuttaa siihen , miten henkilö toimii vastaanotolla. Panelistit toivat esille myös ammattilaistulkkipalveluiden tärkeyden terveyspalveluissa. SONJA MANU-RAJALA Ulkomaalaistaustaisten muistisairauksien kartoituksessa paljon parannettavaa K ati Peltomaa asuu hyvin hoidetussa 1950-luvulla rakennetussa kerrostalossa, johon on viime vuosina tehty erilaisia remontteja. Myös piha on siisti ja esteetön. Taloyhtiö sai Asumisen rahoitusja kehittämiskeskus ARAsta esteettömyysavustusta kulkurampin rakentamiseen. Viimeisin remontti tehtiin Peltomaan omassa asunnossa. Kylpyhuoneen muovimaton kupruilu paljasti kosteusvaurion, joka oli korjattava – samalla menikin koko kylpyhuone uusiksi. – Naapurin kanssa tuli puheeksi remonttitarve ja hän mainitsi ARAn korjausavustuksesta”, Kati Peltomaa kertoo. Hän otti yhteyttä ARAan, josta sai tarkempaa tietoa avustuksesta. Katia kehotettiin ottamaan myös yhteyttä Vanhustyön Keskusliiton korjausneuvojaan, joka tulisi paikan päälle katsomaan tilanteen ja neuvoisi käytännön asioissa eteenpäin. Koska Kati Peltomaalla ei ollut aikaisempaa kokemusta remontin teettämisestä, oli korjausneuvojan rooli tärkeä: –Hän auttoi kaikessa, etenkin paperisodassa ARAn, urakoitsijan ja isännöitsijän suuntaan. Korjausneuvojan ammattitaidolla remontti toteutettiin siten, että se palvelee myös tulevina vuosina, jos liikuntakyky heikkenee. Peltomaata harmittaa, että ikäihmisille yritetään myydä ylihintaisia remontteja. Hänenkin ovellaan kävi myyjä. –Myyjä lähti nopeasti pois kun kerroin, millä hinnalla olin jo saanut tarjouksen Paikallinen urakoitsija hoiti remontin kuukaudessa ja kaikki sujui ilman kommelluksia. –Sain ARAlta remonttikuluihin korjausavustusta 50 prosenttia. Pienituloiselle eläkeläiselle korjausavustus on iso apu, Peltomaa iloitsee. Remontin hinnaksi tuli noin 9000 euroa, josta Katin osuudeksi jäi siis noin 4500 euroa. Kati Peltomaa suosittelee remontin tarpeessa olevia ikäihmisiä ottamaan yhteyttä Vanhustyön keskusliiton korjausneuvojaan: –Korjausneuvojalta saa hyvät neuvot ja avun kaikkiin kysymyksiin, Kati Peltomaa kertoo. › Lisätietoja: www.ara.fi/korjausavustukset ARAn korjausavustus tukee ikäihmisten kotona asumista Kati Peltomaan kerrostaloasunnon kylpyhuone remontoitiin katosta lattiaan nykyaikaiseksi, esteettömäksi ja turvalliseksi. Remontti sujui mukavasti, ja hän sai Asumisen rahoitusja kehittämiskeskuksesta (ARA) korjausavustusta kuluihin 50%. TEKSTI JA KUVAT HELENA BERG, ASUMISEN RAHOITUSJA KEHITTÄMISKESKUS (ARA) Remontoitu kylpyhuone on nyt nykyaikainen, esteetön ja turvallinen. Kati Peltomaa YHTEISKUNTA Jennifer R. van den Broeke kertoi alustuksessaan hollantilaisista muistitesteistä, joista hyötyvät myös vieraskieliset sekä lukutaidottomat. S O N JA M A N U -R A JA LA 10 Eläkeläinen 5/2019
EETU RY:N puheenjohtaja Anneli Taina esitteli budjettikannanoton eduskuntaryhmille, minkä jälkeen ryhmien edustajat kiittivät ja kommentoivat kukin lyhyesti kuulemaansa. Kannanotto ja EETU ry:n terveiset luvattiin myös välittää eteenpäin muille kansanedustajille. EETU:n delegaation ottivat eduskunnassa vastaan kansanedustajat Ilmari Nurminen (sdp), Sari Sarkomaa (kok.), Paavo Arhinmäki (vas.), Sofia Virta (vihr.), Sanna Bergqvist (rkp), Mikko Kinnunen (kesk.) ja sosiaalipoliittinen sihteeri Nuutti Hyttinen perussuomalaisten ryhmäkansliasta. Edustaja Ilmari Nurminen (sdp) korosti, että Rinteen hallitus on korottamassa kansaneläkettä ja takuueläkettä. Kokoomuksen Sari Sarkomaa tyrmäsi verojen kiristämisen ja kannatt9i kotitalousvähennyksen säilyttämistä ennallaan. Paavo Arhinmäki (vas.) antoi tukensa EETU ry:n tavoitteelle saada tukea ikääntyneiden asuntojen öljylämmitysjärjestelmien muuttamiselle kestävän kehityksen periaatteiden mukaisiksi. Keskustan Mikko Kinnunen toivoi panostusta hoitoja hoivahenkilökunnan koulutukseen ja vihreiden Sofia Virta puolusti ratkaisuja, jotka EETU:n delegaation ottivat eduskunnassa vastaan kansanedustajat Ilmari Nurminen (sdp) (oikealla), Sari Sarkomaa (kok.), Paavo Arhinmäki (vas.), sosiaalipoliittinen sihteeri Nuutti Hyttinen perussuomalaisten ryhmäkansliasta sekä kansanedustajat Sofia Virta (vihr.), Mikko Kinnunen (kesk.) ja Sandra Bergqvist (rkp). Eläkeläisköyhyyttä vähennettävä, kotitalousvähennystä ei saa supistaa EETU ry – PIO rf › ELÄKELÄISLIITTOJEN etujärjestö EETU ry:n jäsenjärjestöinä on kuusi valtakunnallista eläkeläisliittoa. › EETU-LIITOILLA on yhteensä yli 1 200 paikallisyhdistystä, 70 alueja piiriyhdistystä ja 300 000 henkilöjäsentä. › EETU ry:n puheenjohtajuus vaihtuu vuosittain. Vuonna 2019 Kansallinen senioriliitto ry toimii EETU:n puheenjohtajajärjestönä ja vuonna 2020 Svenska pensionärsförbundet rf. tukevat kotona asumista. Rkp:n Sanna Bergqvist peräänkuulutti lisää arvostusta hoitohenkilökunnalle. Kansaneläkkeeseen on tehtävä indeksitarkistukset EETU ry muistuttaa päättäjille, että vuonna 2016 kansaneläkeindeksiä leikattiin 0,4 prosenttia deflaatiokehityksen takia. Vuonna 2017 tehtiin 0,85%:n leikkaus kansaneläkeindeksiin ja indeksit jäädytettiin vuosille 2018 ja 2019. Kyseiset indeksien leikkaukset ja jäädytykset ovat vaikuttaneet negatiivisesti ikääntyneiden kansalaisten taloudelliseen asemaan. EETU ry vaatiikin, että kansaneläkkeeseen on tehtävä indeksitarkistukset vuodelle 2020. Hallitusohjelman mukaisesti tulee selvittää keinoja, joiden avulla voitaisiin korottaa pienimpiä alle 1 400 euron työeläkkeitä nettomääräisesti 100 eurolla. Tehtäessä korotuksia takuuja kansaneläkkeeseen ja mahdollisesti työeläkkeisiin, on samalla pidettävä huoli siitä, että suomalainen työeläkemalli on oikeudenmukainen kaikkia kohtaan. Työeläkejärjestelmän on kannustettava työkykyisiä olemaan työelämässä mahdollisimman pitkään. EETU ry on useaan kertaan esittänyt toimenpiteitä eläkeläisköyhyyden poistamiseksi. Eläkeläisliitot pitävät tärkeänä, että Suomeen laaditaan pikaisesti eläkeläisköyhyyden vähentämisohjelma. Pelkkä kansaneläkkeeseen ja takuueläkkeeseen tehtävä korotus ei ole riittävä toimenpide. EETU vaatii ratkaisua hoitohenkilökunnan vajeeseen Hallituksen on myös etsittävä viivyttelemättä ratkaisu kasvavaan hoitohenkilöstövajeeseen ja laitoshoidon ohella on panostettava kotiin vietäviin palveluihin. Eläkeläisliitot ehdottavat myös, että palvelu-, matka-, ja lääkemaksukatot yhdistetään yhdeksi maksukatoksi, jonka taso on korkeintaan kuukaudessa maksettavan takuueläkkeen suuruinen. Kotitalousvähennys on säilytettävä nykyisenä Vaatimuksiin kuuluu myös se, että eläkeläisten verotus ei saa olla kireämpää kuin työssäkäyvillä. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n mielestä kotitalousvähennysoikeus on säilytettävä vähintään nykyisellään ja yli 75-vuotiaille suomalaisille kotitalousvähennys voitaisiin myöntää korotettuna. Kotitalousvahänennystä vastaava tuki tulisi maksaa suorana avustuksen niille, jotka eivät voi tehdä vähennystä verosta. Hallituksen tavoitteena on hiilineutraali Suomi 2035 ja pian sen jälkeen hiilinegatiivinen. Tämä tärkeä tavoite ei saa EETU ry:n mielestä aiheuttaa eläkeläisille taloudellista tai terveydellistä ahdinkoa. Eläkeläisliitot muistuttavat, että monelle eläkeläiselle oma auto on välttämätön liikkumisväline. Talousarviossa esitetään bensiinin veron korottamista 6,3 senttiä ja dieselin 6,9 senttiä litralta. Näilläkin korotuksilla on suora kielteinen vaikutus vähävaraisten ikääntyneiden toimeentuloon. Suomalaisen mediaanieläke on vain 1490 euroa. Pienillä eläkkeillä on tällä hetkellä käytännössä mahdoton ostaa uudenaikaisia vähäpäästöisiä sähkötai hybridiautoja. Eläkeläisliitot esittävät, että hallitus selvittää mahdollisuudet luoda lainatai tukijärjestelmä, joka nopeuttaisi ikääntyneiden omistamien asuntojen energiaratkaisujen muuttamista kestävän kehityksen periaatteiden mukaisiksi. MATTI NIIRANEN › Kannanotto kokonaisuudessaan on luettavissa EETUn verkkosivuilta: www.eetury.fi Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry jätti eduskuntaryhmille kannanottonsa valtion vuoden 2020 talousarvioon. Eläkeläisliitot vaativat mm. eläkeläisköyhyyden vähentämisohjelmaa, kansaneläkkeiden indeksien tarkastamista ja kotitalousvähennysten leikkausten perumista. P ET R I RY TK Ö N EN EDUNVALVONTA Eläkeläinen 5/2019 11
YK:N ALAISEN kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) viimeisimmät raportit ovat herättäneet valtiot ja ihmiset hakemaan ratkaisuja ilmaston lämpenemisen aiheuttamaan ekologiseen kriisiin. Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa ovat osoittaneet mieltään ja vaatineet poliitikoilta tarvittavia päätöksiä. Liikehdintä näkyy myös Suomessa. Monet suuret taloudet kuten Saksa, Kiina ja Intia ovat lähivuosina satsaamassa mittavasti ilmastonmuutoksen torjuntaan; puhtaaseen energiaan ja ekologisesti kestävämpään luonnonvarojen käyttöön. Toisaalta esimerkiksi oikeistopopulistien hallitsemissa Brasiliassa ja Yhdysvalloissa on ilmaston kustannuksella haettu lyhytnäköistä taloudellisesta ja poliittista hyötyä. Suomessa hallitus on asettanut kunnianhimoisia ilmastotavoitteita, joihin nyt odotetaan konkretiaa. ILMASTONMUUTOKSEN TORJUNTA ja siihen sopeutuminen on nousemassa niin keskeiseen osaan yhteiskunnassa, että siinä on kuultava myös ikäihmisten näkökulmia. Eläkeläiset ry:n kesäkuussa kokoontunut valtuusto ottikin ensimmäistä kertaa järjestön historiassa kantaa ilmastonmuutokseen. Valtuusto totesi, että sään ääri-ilmiöitä, varsinkin pitkiä hellejaksoja tuottava ilmastonmuutos aiheuttaa terveydellisiä ongelmia varsinkin sairaille ja monia lääkkeitä käyttäville ikääntyneille ihmisille. Siksi osallistuminen ilmastonmuutoksen torjuntaan on yksi eläkeläistoiminnan tärkeä tavoite. Tämä kirjattiin myös järjestön tavoiteohjelmaan. Ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen ja kääntäminen tulee viemään vuosikymmeniä. Lyhyellä aikavälillä on siksi sopeuduttava lämpenemisen haittavaikutuksiin. Eläkeläiset ry on vaatinut korjausrakentamisen määrärahoja kohdennettavaksi kotien ja palveluasuntojen riittävään jäähdytykseen, jotta helteet eivät käy sietämättömiksi. Toisaalta lämpötilan nollarajan nousu pohjoisemmaksi voi lisätä talvella mustaa jäätä ja ”pääkallokelejä”, mikä edellyttää katujen kunnossapitoa ja liukastumisten ehkäisyä. MONET TARVITTAVISTA ilmastotoimista ovat eläkeläisten kannalta myönteisiä. Joukkoliikenteeseen satsaaminen – raideliikenne, linja-autot ja taksit – parantaa monen eläkeläisen arkea. Hajautettu uusiutuvan energian tuotanto tukee työllisyyttä ja asumisen edellytyksiä koko maassa. Kaiken ilmastopolitiikan periaatteena tulee kuitenkin olla, että ilmastotoimia ei kohtuuttomasti sälytetä pienituloisille, vaan siirtymä vähähiiliseen talouteen tapahtuu sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. Ilmastonmuutos on seurausta fossiiliseen energiaan perustuvasta talousjärjestelmästä, johon kuuluu massatuotanto ja -kulutus. Eläkeläiset, jotka ovat nähneet muunkinlaisia aikoja kuin nykyisen massakulutuksen, voivat osin toimia esimerkkinä yhteiskunnan rakentamisessa kestäväksi. Esimerkiksi Aalto-yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan ehkä hieman yllättäen eläkeläisten ruokavalinnat kuormittavat ympäristöä kaikista ikäryhmistä vähiten. Moni eläkeläinen tekee arjessaan huomaamatta ilmaston kannalta hyviä valintoja: joukkoliikenne ja kimppakyydeillä kulkeminen, eläkeläistoimintaan liittyvä kotimaan matkailu kaukomatkojen sijaan, yhdessä ja itse tekeminen kertakäyttökulttuurin sijaan – kaikki tämä säästää luonnonvaroja ja on siten hyväksi myös ilmastolle. Eläkeläisiä ilmastomarssilla NÄKÖKULMA JAN KOSKIMIES Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja. Lyhyellä aikavälillä on sopeuduttava lämpenemisen haittavaikutuksiin. Kerava hakee Ikäystävällisten kaupunkien verkoston jäsenyyttä KERAVAN KAUPUNKI hakee maailmanlaajuiseen, Maailman terveysjärjestö WHO:n ylläpitämään ikäystävällisten kaupunkien Age Friendly Cities -verkostoon. Päätöksen taustalla on kaupunginvaltuutettu Maila Höltän (vas.) vuosi sitten tekemä ja 25:n muun valtuutetun allekirjoittama valtuustoaloite verkostoon liitymisestä. Maila Hölttä on Keravan Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja. Valtuustoaloitteeseen antamassaan vastauksessa Keravan sosiaalija terveyslautakunta totesi, että Keravan kaupunki pyrkii jo tällä hetkellä toiminnassaan ikäystävällisyyteen niin kaupunkisuunnittelussaan kuin sosiaalija terveyspalveluiden järjestäjänäkin. ”Ikäystävällisten kaupunkien verkoston jäsenyydellä ja siihen sitoutumisella olisi mahdollista jakaa hyviä käytäntöjä, oppia muilta ja nostaa Keravan kaupungin profiilia ikäystävällisessä toiminnassa”, vastauksessa sanotaan. Kaupunginvaltuusto merkitsi kuluvan vuoden syyskuun kokouksessaan vastauksen tiedoksi. Valtuuston päätöksen mukaan kaupunginjohtaja tekee WHO:lle hakemuksen ja mahdolliset kustannukset katetaan sosiaalija terveyslautakunnan määrärahoista. MAILA HÖLTTÄ on tytyyväinen aloitteen saamaan vastakaikuun. – Kiinnitin huomiota mm. siihen, että päätöksenteon tulee olla ikäystävällistä ja että päätöksenteossa ja siitä tiedottamisessa on käytettävä ikäihmisille sopivia muotoja. –Kansalaiskeskustelun digitalisointi ei saa johtaa ikäihmisten mielipiteiden sivuuttamiseen. Keskustelua on käytävä siten, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet kertoa mielipiteensä. Osallistumisen kannalta on ehdottoman tärkeää järjestää yhdistyksille ja muille toimijoille kunnolliset tilat korvauksetta. Maila Hölttä huomauttaa, että on paljon vähäisiltä vaikuttavia, arkea helpottavia asioita, jotka hyödyttävät niin vanhoja kuin nuoria. – Keravan vanhusneuvosto on kunnostautunut penkkien vaatimisessa ja saamisessa kävelyreittien varteen. Niitä ei tarvita pelkästään levähtämiseen, vaan niille voi asettaa painavia kasseja kuraisen tienpinnan sijasta. Monet ovat kyllä sitä mieltä, että penkkejä pitäisi olla vielä enemmän. – Liikennevalojen vaihtamiseen tarvittavat painikkeet voisi sijoittaa käyttäjäystävällisesti. Suojateille johtavien kiveysten reunat ovat rollaattorilla ja pyörätuolilla liikkuville liian jyrkkiä. Samoin monet luiskat. Katujen kallistuksiin ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota, jolloin pieniinkin syvennyksiin kertyy vettä. Talvikunnossapitokin on hankalasti liikkuvalle suuri ongelma. – Katukyltit ovat piilossa tai niitä ei edes ole. Pysäkkien katokset vuotavat, eikä niitä viitsitä korjata – ilmeisesti liian vähäinen ongelma, Hölttä aprikoi. – Harva tulee ajatelleeksi, miten vaikea on rollaattorilla ja pyörätuolilla päästä sisälle taloon, jonka ovi on painava, tuulikaappi liian kapea ja kynnykset ovat korkeat. LAAJEMMALLAKIN TASOLLA on Höltän mukaan paljon parannettavaa. – Pankkipalveluja tuskin saamme entiselleen. Pankkiautomaattien sijoittamiseen sen sijaan voi kiinnittää huomiota: niiden pitää olla sopivalla korkeudella. – Jättimäisiin mittoihin paisuneet kaupan keskusliikkeet pitää lainsäädännöllä velvoittaa rakentamaan myös pieniä lähipalvelupisteitä. Yhteiskunnankin kannattaisi uhrata verovaroja pienten kauppojen toteuttamiseen. Keravan Eläkeläisissä otetaan huomioon myös monikulttuurisuustyö. Höltän mukaan on tärkeää muistaa maahanmuuttajavanhukset ja muut vähemmistöt. –Heidän tilanteensa vaatii erityistä huomiota. Eläkeläiset ry kannustaa Eläkeläiset ry:n tavoitteena on kannustaa Suomen kuntia WHO:n ikäystävällisten kaupunkien ja kuntien verkostoon. Tavoitteen edistämiseksi Eläkeläiset ry:n valtuusto päätti kokouksessaan 10.6.2019 kehottaa paikallisyhdistyksiä aloitteellisuuteen ja lähestymään asiassa omia kuntiaan. Järjestö on laatinut aloitemallin, joka on lähetetty yhdistyksille yhdistyspostissa 5.9. Mallipohjaa voi täydentää omaa kuntaa koskevilla perusteluilla. Mallipohja on myös saatavissa sähköisessä muodossa järjestön nettisivuilta kohdasta Aineistoa yhdistyksille. TUOMAS TALVILA Maila Höltän aloite tuotti tulosta. 12 Eläkeläinen 5/2019
Syö & juo kotimaista, työllistät Suomessa! Ryhmälomatarjoukset myyntipalvelusta! Kuntorannantie 14, Varkaus www.kuntoranta.? Tule hyvälle tuulelle! Varaukset ja lisätiedot (017) 560 1403 tai myynti@kuntoranta.? Pidätämme oikeuden muutoksiin Teatteriloma 1 vrk alk. am, hlö/2hh 67€ 2 vrk alk. am, hlö/2hh 115€ Hinta sisältää teatterilipun Kunto rannassa esitettäviin Teatterituotannot.? :n näytökseen tai Varkauden Teatterin näytökseen, aamiaisen ja kylpylän vapaan käytön aukioloaikoina. Kysy myös puolihoitoa. Muistijooga 2 vrk ph, hlö/2hh 150€ 8.-10.11.2019 Puolihoito (aamiaiset ja päivälliset), muistijoogaohjaajana Merja Vihavainen, joogaohjaajana Kari Timonen. Katso lisää www.kuntoranta.? /ajankohtaistarjouksia -> esitteet viikonlopun ohjelmasta ja tietoa muistijoogasta. Aktiviteettiloma 4 vrk ph, hlö/2hh 220€ • Tervetulokahvi ja tuloinfo klo 15 • Aamiaiset ja päivälliset noutopöydästä • 2 x 45 min. ryhmäliikuntaa • 1 x 45 min. terveysaiheinen luento • 2 x 30 min. vesijumppaa • Minimi 20 hlöä/jakso yksittäisiä lomailijoita tai myös ryhmille 30.10.-3.11.2019 Katso lisää www.kuntoranta.? / ajankohtaistarjouksia Eläkeläinen 5/2019 13
JÄRJESTÖ TEKSTI JA KUVAT ANNA ESKOLA Puhtia yhdistysten toiminnan suunnitteluun YHDISTYSVERSTAAT Kuopio-Kallaveden Eläkeläisten tilaisuudessa mietittiin niin viestintäkysymyksiä ja näkyvyyttä kuin kerhotoiminnan vetovastuun hajauttamista nykyistä suuremmalle porukalle. Varkaudessa järjestetyssä verstaassa osallistujat keskittyivät suunnittelemaan vuodelle 2020 osuvaa 60-vuotisjuhlaansa ja juhlaohjelman valmistelua. Kontulan Eläkeläisten yhdistysverstaassa osallistujat suunnittelivat, miten jäsenistöä voisi laajemmin saada osalliseksi suunnittelemaan tulevaa toimintaa. Osallistujat keskustelivat myös tarpeesta saada vetäjille varahenkilöitä. Laukaan Eläkeläiset keskittyi yhdistysverstaassa ideoimaan uusia ohjelmanumeroita yhdistyksen kerhoon sekä uusista sisällöistä viestimistä. ELÄKELÄISET RY:N YHDISTYKSILLEEN TARJOAMAT yhdistysverstaat ovat räätälöityjä täsmäkoulutuksia, joiden aikana osallistujat ideoivat ja suunnittelevat yhdistyksen omaa toimintaa. Olisiko nyt aika pistää ideariihi pystyyn omassa yhdistyksessäsi ja tilata vetäjä omalle paikkakunnallesi? Ota yhteyttä aluetyön suunnittelija Anna Eskolaan (anna.eskola@elakelaiset.fi, p. 044 751 1031). 14 Eläkeläinen 5/2019
VINKKIPANKKI BUDJETTIRIIHESTÄ KERTOVIA uutisia kuunnellessa on usein tullut mieleen aamuöinen taksimatka joskus 1980-luvun alussa. Budjettiriihi oli kestänyt useita päiviä ja neuvottelujen loppurutistusta oli jatkettu aamuyön tunteihin. Olimme Arvo Aallon kanssa palaamassa budjettiriihestä, ja neuvottelun kulkua läpikäydessämme Arvo totesi, että ”kyllä ne onnen hetket näissä hommissa on harvassa”. Nyt sellainen hetki jonkun aikaa oli, koska olimme neuvottelussa saavuttaneet eräitä tärkeinä pitämiämme tavoitteita. Onnen hetki ei kuitenkaan kauan jatkunut. Parlamentaarisessa demokratiassa opposition tehtävä on kritisoida hallituksen tekemiä, opposition mielestä virheellisiä ratkaisuja. Niinpä rumputulta siltä suunnalta alkoi tulla tavan mukaan tuutin täydeltä. Kaikissa asioissa omankaan ryhmän mielestä ei aina ollut tarpeeksi edetty. Sitkeästi kuitenkin yritimme iloita saavutetusta ja saada siitä voimia uusien tavoitteiden puolesta toimimiseen. VANHOISSA TYÖVÄENLAULUISSAKIN ollaan ”onnemme tiellä”, jolla ruusutkin kukkivat. Tavoitteena ”kansojen onnen, huomenen uuden” toteuttaminen, jotta ”onnen orpo kansa” voi nostaa pystyyn pään, kun puute ja kurjuus on kukistettu ja sorron kahleet kirvoitettu. Silmissä siintää kansalaisten tasa-arvo, oikeudenmukainen tulonjako ja aito kansanvalta. Käytännön politiikassa niin talouden realiteetit kuin poliittiset ristiriidat asettavat monia rajoitteita sille, mitä kulloinkin voidaan saavuttaa. Ja vaikka tavoitteiden suunnassa edettäisiinkin, etääntyy tavoiteltu ’onnen tila’ koko ajan, koska asetamme aina uusia tavoitteita edellisten tultua saavutetuksi. Se on kehityksen ehto. Jos nykytilan ja tavoitteiden välinen jännite ja dialektiikka lakkaa, pysähtyy kehitys – ja kehitystähän me haluamme. KESTÄVÄ ONNI ei varmaankaan synnykään siitä tai tästä konkreettisesta saavutuksesta. Asiaa pohtineiden filosofien mielestä onni syntyy siitä, että näemme elämämme kokonaisuudessaan merkityksellisenä. Jos ihmisellä on syy elää, hän kestää melkein mitä tahansa. Järjestöelämässäkin tehdyn työn arvokkain osa on ihanteiden ohjaama työ, se antaa elämälle tarkoituksen. Perinteisissä työväenlauluissa tuo tarkoitus ilmaistaan syntyajankohtansa runouden kielellä ’puutteen poistamisen’ ja ’sorron kahleiden kirvoittamisen’ tavoitteina. Päämääränä on tasa-arvoisten kansalaisten muodostama yhteiskunta, jossa jokaisen ihmisarvoa pidetään yhtäläisesti arvossa. Yksittäisillä päätöksillä rakennetaan sitä tietä, jolla voidaan edetä näiden ihanteiden ja arvojen suunnassa. Me ikäihmiset toteutamme osaltamme näitä ihanteita rakentamalla ikäystävällistä Suomea. Onnemme tiellä Asiaa pohtineiden filosofien mielestä onni syntyy siitä, että näemme elämämme kokonaisuudessaan merkityksellisenä. KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. KALEVIN KYNÄSTÄ KOONNUT ANNA ESKOLA UUDEN IHMISEN liittyminen jäseneksi yhdistykseen on aina iloinen asia. Joissain yhdistyksissä uudet ihmiset osallistuvat alusta alkaen toimintaan aktiivisesti ja ottavat yhdistyksen toiminnan osaksi omaa arkeaan. Aina näin ei kuitenkaan käy. Mihin asioihin yhdistyksessä kannattaa kiinnittää huomiota, että uudet jäsenet tuntisivat itsensä tervetulleiksi ja kokisivat toimintaan osallistumisen mukavaksi? Top 5 Kotoisa olo uusille jäsenille 1) Henkilökohtaiset yhteydenotot Kun yhdistys saa tiedon uudesta jäsenestä, häneen kannattaa olla yhteydessä henkilökohtaisesti. Uusia jäseniä varten voi valmistella erillisen kirjeen tai sovittu vastuuhenkilö voi olla häneen puhelimitse yhteyksissä ja toivottaa tervetulleeksi. On myös hyvä, jos uudelle jäsenelle voi antaa kuluvan vuoden toimintakalenterin tai muun jäsentiedotteen, jonka avulla hän voi tutkailla, mitkä toimintamuodot olisivat hänelle mieluisia. 2) Uusien kasvojen tervehtiminen On monta tapaa huolehtia, että uudet tulijat kerhossa otetaan vastaan ja heitä tervehditään. Tervehtiminen voidaan antaa yhden tai muutaman ihmisen vastuulle – eritoten, jos he lähtökohtaisesti tuntevat ja muistavat kaikki kerhossa kävijät ja sitä myöten tunnistavat uudet tulijat. Yhtä hyvin asiasta voidaan huolehtia yhteisesti, jos päätetään, että ketään ei jätetä kerhossa yksin. Kuka tahansa voi mennä tekemään tuttavuutta ja todeta ”Me ei varmaan olla vielä tavattu” eikä tällöin tapahdu mitään vahinkoa, vaikka kyseinen ihminen ei olisikaan uusi jäsen – parhaassa tapauksessa parivaljakko saa toisistaan uuden ystävän. 3) ”Omista paikoista” luopuminen Kerhossa kannattaa sopia yhteisesti, että ketään ei häädetä siltä paikalta, jolle on jo ehtinyt istahtaa. Mitä tapahtuu, jos uusi ihminen saapuu kerhoon, istahtaa vapaalle tuolille ja vanha konkari toteaa hänelle pontevasti ”Se on muuten minun paikka”? On varsin todennäköistä, että tällainen kokemus karkottaa uuden jäsenen tehokkaasti. 4) Ensivierailu ei tee uudesta jäsenestä vanhaa konkaria Uusista jäsenistä kannattaa huolehtia ensivierailun jälkeenkin. Uusi jäsen voi pettyä, jos ensimmäisen vierailun yhteydessä hänelle rupatellaan ystävällisesti, mikäli toisen vierailun aikana hän huomaa edelliskerralla niin ystävällisten ihmisen asettuneen kuppikunnittain ja jättävän hänet ulkopuolelle. 5) Uusien illat Jos vuoden aikana yhdistykseen liittyy useita uusia jäseniä, heille kannattaa järjestää oma uusien ilta, missä uudet pääsevät tutustumaan johtokunnan jäseniin, kerhojen vetäjiin ja toisiinsa. Parhaassa tapauksessa uudet jäsenet voivat tällaisessa tilaisuudessa intoutua ideoimaan yhdistykseen aivan uuttakin toimintaa. Eläkeläinen 5/2019 15
JÄRJESTÖ Ikääntyneille julkaistiin omat ravitsemussuositukset vuonna 2010. Ikääntyneiden ravitsemus on tiiviisti yhteydessä toimintakykyyn ja elämänlaatuun. Ravitsemustila heikkenee etenkin sairauksien yhteydessä. Huono ravitsemustila, vähäinen proteiinin ja riittämätön vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti kiihdyttää haurastumista, lihaskatoa, heikentää vastustuskykyä ja ennakoi sairastumiskierrettä ja laitostumista. Hyvä ravitsemustila tukee aivoterveyttä, toimintakykyä, nopeuttaa sairauksista toipumista ja mahdollistaa kotona asumisen pidempään. Tutkimusten mukaan heikko ruokavalio johtaa virheravitsemukseen, toimintakyvyn heikkenemiseen, lisää masennusriskiä ja nopeuttaa muistisairauden etenemistä, huonontaa mielialaa ja elämänlaatua. Lähde ja lisätietoja: Gerontologinen ravitsemus Gery ry L auritsalan Eläkeläisten Joutsenon toimintaryhmässä laitettiin– ja syötiin – syyskuun puolivälissä porukalla herkullista ruokaa. Uunilohta ja juureksia, kesäkurpitsalettuja, salaatteja, jälkiruokaa... Terveellinen ravinto ja liikunta kuluvat lappeenrantalaisen Lauritsalan Eläkeläiset ry:n tämän vuoden teemoihin. Ideaa toteutetaan ns. toimintatonnilla, kohdennetulla toiminta-avustuksella, jota yhdistys tälle vuodelle haki ja sai. (Ensi vuoden toimintatonnien haku Eläkeläiset ry:n paikallisyhdistyksille ja aluejärjestöille on muuten parhaillaan menossa. Lisätietoja saa Eläkeläiset ry:n toimistolta). – Lauritsalan Eläkeläiset kävivät keväällä opettelemassa ravitsevan ja terveellisen ruoan tekoa Etelä-Karjalan Marttojen avustamana. Nyt täällä Joutsenon toimintaryhmässä jaamme noita oppeja, kertoo yhdistyksen aktiivi Aimo Röpetti. –Ajatus on, että jokainen osallistuu kokkailuun, samalla keskustellaan ravinnosta ja ruuasta. PULPIN SEURAKUNTAKESKUKSEN tilavassa ja hyvin varustellussa keittiössä riitti vilskettä. –Olisikohan pitänyt tuoda kotoa voita paistamiseen, se antaa väriä, nauraa Salme Äijö lieden ääressä. Hän kääntelee pannulla tiriseviä kesäkurpitsalettuja. – Ovat muuten tosi hyviä lettuja nuo, joku huikkaa vierestä. Leskeksi jäänyt Salme Äijö kertoo kotona kokkailevansa ahkerasti itse Lauritsalan Eläkeläisten toimintaryhmä kattoi pitkän pöydän. Kaikki maistui. Joutsenossa kokkailtiinx ravitsevaa syötävää päämässä, mutta halukkaita kerhossa kävijöitä riittää. Niinpä toiminta jatkuu Lauritsalan Eläkeläisten alaisuudessa. – Kaikilla ei ole autoa ja täältä Jousenosta on monelle hankala lähteä Lappeenrantaan tapahtumiin, Lauritsalan Eläkeläisten puheenjohtaja Onni Varis selvittää. – On hienoa, että oma toimintaryhmä kokoontuu. – Meitä on täällä joka torstai viitisentoista ihmistä. Laulellaan, turistaan ja keitetään kahvia, kertoo ryhmää vetävä Irma Tiainen iloisesti. –Tämä on kyllä niin mahtava porukka. – Se on ihana asia että tämä kerho on tässä lähellä, toteaa Eila Rautio. – Tähän pääsee parhaimmillaan pyörällä tai kävellen. EIKÄ AIKAAKAAN niin lohi ja juurekset ovat uunissa, kesäkurpitsaletut paistettuina ja salaatit sekoitettuina. Seuraa hetki iloista rupattelua ja mukavaa odottelua. Sitten syödään. Salin pitkä pöytä on katettu. Palanpainikkeeksi on Aimo Röpetin valmistamaa mehua. – Eikö ollut aika hyvää kaikki! Tämäntapaista voisi järjestää toistekin. Silloin tänne kannattaa tulla tutustumaan ja maistelemaan kauempaakin, joutsenolaiset pohtivat, kun jälkiruokakin on kadonnut kupeista. TUOMAS TALVILA itselleen. – Suosikkeja ovat kalaja broileriruoat ja erilaiset salaatit. Leena Rinkinen käsittelee uuniin menevää lohta tottunein ottein. Hän emännöi muutenkin Lauritsalan Eläkeläisissä, tansseissa ja muissa tapahtumissa. – Keittiöalan alan koulutusta ei minulla ole, mutta matkan varrella olen oppinut sen mitä olen oppinutLauritsalan Eläkeläiset on kuulu erityisesti laskiaisena tarjottavasta hernerokasta. – Se on niin hyvä hernekeitto, että koko kylä tietää, Aimo Röpetti maustaa vierestä. – Se tehdään ajan kanssa – ruokaahan ei saa kiireellä tehdä. VIIKOITTAIN PULPIN seurakuntatilassa kokoontuva Joutsenon toimintaryhmä on näppärä toimintamalli. Joutsenon oma yhdistys on leRavitsemus tiiviisti yhteydessä toimintakykyyn ja elämänlaatuun Pöytä on katettu. Kokkailun lomassa keskustellaan ravinnosta ja ruoasta. Oikealla Lauritsalan Eläkeläisten puheenjohtaja Onni Varis. TU O M A S TA LV IL A 16 Eläkeläinen 5/2019
MONISSA YHDISTYKSISSÄMME on valmistettu tauluja ristipistoja ja muita tekniikoita käyttäen. Tauluihin on kirjottu kuvia ja lauseita, jotka liittyvät vapaasti eläkeläistoimintaan ja esimerkiksi yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Johtava teema on ”rauhan puolesta kulttuurin ja sivistyksen keinoin”. Nopeimmat ehtivät vieläkin valmistaa taulun. Toivomme, että mahdollisimman moni yhdistys lähettää taulunsa näytteille asetettavaksi Kulttuuritalon juhlaan 4.12. Lähetämme tauluja koskevan kyselylomakkeen ja ohjeet 15.10. lähteneessä yhdistyspostikirjeessä. TIINA RAJALA Hyvä aika hakea avustusta Eläkeläiset ry rohkaisee kaikkia paikallisyhdistyksiä ja aluejärjestöjä hakemaan vuodelle 2020 toimintatonniavustusta sähköisesti. Sähköinen lomake löytyy Eläkeläiset ry:n kotisivuilta kohdasta Toiminta –––Toimintatonnihaku. Kun lähetät lomakkeen, saat sähköpostiisi kuittauksen, että hakemus on vastaanotettu. Rohkeasti vain kokeilemaan! Muistathan, että hakemuksen viimeinen jättöpäivä on 29. marraskuuta. Avustusta kannattaa hakea nyt jos koskaan, sillä meillä on mukavasti avustusrahaa tarjolla. HELI GRÖNROOS LAPIN MIES ja haitari. Kemijärveläinen Lauri Luttinen soittopeleineen on tuttu näky lukemattomissa Eläkeläiset ry:n, sen aluejärjestöjen ja paikallisyhdistysten tapahtumissa. Näin oli myös esimerkiksi elokuisessa kolmen pohjoisen aluejärjestön juhlassa Oulussa. Siellä Luttisen kokoama orkesteri säesti Lapin Aluejärjestön suuresitystä. Eläkeläiset ry:n kesäsekä kulttuurija retkeilypäivillä hän on ollut säestämässä suurkuoroja vuodesta 2002 lähtien. Vuonna 1944 syntyneen Lauri Luttisen muusikkoura pitää sisällään hengästyttävän pitkän ja komean listan orkestereita, esiintymisiä, säestyksiä ja levytyksiä. Hienona tunnustuksena tuli tasavallan presidentin viime vuoden joulukuussa myöntämä director musices -arvonimi. Televisiostakin Luttinen on tuttu. Hän säesti, yksin ja toisten muusikoiden kanssa, vuosina 1993–1998 ison määrän artisteja TV 2:n huippusuositussa Talonpojan ralli -sarjassa. LAURI LUTTINEN pääsi kokeilemaan MUSIIKIN VOIMA Lauri Luttinen kuvattiin elokuussa Oulussa Toppilan Möljällä, Eläkeläiset ry:n kolmen pohjoisen aluejärjestön juhlien yhteydessä. Luttisen johtama orkesteri säesti Lapin Aluejärjestön esitystä ”Syvät ovat rauhan kaivot päilyvät”. Lauri Luttinen ja haitari ovat erottamaton pari soittamista jo lapsuudenkodissaan. Perhe oli musikaalinen, ja Luttinen kertoo opetelleensa soittamaan korvakuulolta viisi-kuusivuotiaana. Tosimielessä rakennusmestari Luttinen alkoi opiskella musiikkia vasta kolmekymppisenä. Yksi keskeisiä kokoonpanoja Luttisen uralla on ollut vuonna 1974 Kemijärvellä perustettu Koillis-Humppa, josta muodostui lappilainen kestosuosikki ja joka neljä vuosikymmentä kestäneellä urallaan teki useita levyjä ja kiertueita Ruotsia myöten. KEMIJÄRVEN TYÖVÄEN Viihdeorkesteri ( joka on niittänyt menestystä mm. useissa Veteraanien kulttuurikilpailuissa) ja Lapin tiepiirin hanuripartio ovat myös kokonpanoja, joissa Lauri Luttinen on toiminut pitkään. Paitsi soittajana ja johtajana, Luttinen on toiminut Työväen Viihdeorkesterin puheenjohtajana vuodesta 1977 lähtien. Hän on tuttu näky myös Eläkeläiset ry:n musiikkikursseja säestävässä kokoonpanossa. Itsekin hän on toiminut kansalaisopiston soitonopettajana Savukoskella kymmenen vuoden ajan. ”KUN ON soittajaksi alkanut, niin pitäähän tätä niin kauan tehdä, kun vain kykenee”, Luttinen totesi alkuvuodesta Lapin Kansan haastattelussa. Samassa Lapin Kansan haastattelussa hän kertoi, että vaikka on saanut johtaa ja säestää isoja esityksiä isoissa konserttisaleissa, kaikkein mieluisimpia keikkoja hänelle ovat jo 70-luvulla alkaneet soittoja lauluhetket palvelutaloilla ja vanhainkodeissa. TUOMAS TALVILA Kemijärveläinen pitkän linjan muusikko on vahva tekijä myös lukemattomissa Eläkeläiset ry:n tapahtumissa. Ristipistoja – sivistyneesti näytteillä Kulttuuritalolla – vielä ehtii mukaan TU O M A S TA LV IL A Eläkeläinen 5/2019 17
JÄRJESTÖ KITTILÄN TYÖVÄENTALOLLA tanssittiin koko sydämen kyllyydestä, kun liikuntahankkeen tanssipajan vuoro oli siirtyä Lappiin, Kittilään. Opettaja Hilkka Suominen tanssitti meidän väkeämme niin tuoli-, piirikuin paritansseissa, ohjaten varmoin ottein ja lempeästi entuudestaan tuttuja tanssijoita. Monet kittiläläiset käyvät Hilkan tanssitunneilla viikoittain. – Sepä oli mukava päivä, meidän porukka tykkäsi tanssipajasta valtavasti ja sitä halutaan lisää, kertoi Annikki Niskasaari Kittilän Eläkeläisistä. – Tanssi on mielenkiintoista senkin takia, että iäkkäinä joudumme ponnistelemaan, että oppisimme sen, mitä opettaja tarjoaa. Sehän on aivotyöskentelyä, mutta samalla hiki virtaa paidan alla, sanoi Annikki. TANSSIPAJAN LISÄKSI pohjoiseen vietiin myös perusliikunnan opetusta. Seuraavana päivänä koulutimme Ikiliikuttaja-aineistolla aktiiveja viidestä yhdistyksestä. osallistujia yhteensä 23. Kurssi antoi runsaasti perustietoa iäkkäiden liikunnasta ja erityisesti käytännön harjoituksia mitä yhdistyksissä voimme tehdä. Kahvitauolla kuulimme palautetta, että koulutuspäivä toi intoa omaan liikkumiseen ja toisaalta kannusti osallistujia miettimään yhteistyötä ohjaajien keskeen. Kouluttajina huomasimme, että aluejärjestön järjestämään koulutukseen ihmisten on helpompi tulla, kun he tuntevat toisensa. Uusia asioita on helpompi Tanssin ja liikunnan riemua Kittilässä Keväthanget kutsuvat Tunturikeimiöllä on tarjolla viihtyisää majoitusta, maittavaa kotiruokaa sekä yli 250 km liukkaita latuja maan kauneimman latuverkoston äärellä Muoniossa. Tervetuloa nauttimaan Tunturikeimiön rauhasta ja rennosta tunnelmasta! Puh. 0500 209 630 www.tunturikeimio.fi Olemme myös Facebookissa! TK_elakel2016_84x100.indd 1 2.8.2016 9:55:32 Lattareita rennosti – tanssipaja Kuopiossa › Aika: 24.10.2019, klo 9.30–12.30 › Paikka: Liikuntaja Kamppailukeskus Liike, Väliköntie 4 › Opettaja: tanssinopettaja Harri Kokkonen (kuvassa) Pajassa tanssimme kaikkea kivaa pareittain ja yksin, lattareista muihin tyyleihin, mukaan lukien Easy Dance tanssiuutuutena iäkkäille. Kahvitarjoilu pajan lopussa Mukaan mahtuu 30 henkilöä ilmoittautumisjärjestyksessä Pääset ilmoittautumaan (viimeistään 19.10.) Kuopion tanssipajaan sähköisellä lomakkeella: https://elakelaiset.fi/toiminta/liikumme-tanssien/ Voit myös ilmoittautua Eva Rönkölle, 040 501 3599, eva.ronkko@elakelaiset.fi ottaa vastaan tutussa porukassa, kun vieraassa ympäristössä, jännitystä on vähemmän. Lähialueen koulutuksiin on uusillakin jäsenillä helppo osallistua ja moni heistä saattaa innostua ohjaamaan omassa yhdistyksessä. Järjestön liikuntamateriaaleista saa siihen runsaasti apua. Annikin palaute tanssipajasta ja Ikiliikuttaja-koulutuksesta oli vilpitön. –Olemme pohjoisessa tottuneet olemaan aika omillamme emmekä välttämättä osaa edes haluta tällaisia mahdollisuuksia. Tulkaa taas käymään. Meille kouluttajina oli ihana tavata vanhoja tuttuja, siitä saa intoa tekemisiin. EVA RÖNKKÖ HANNELE PITKÄ-LIUKKONEN Tanssi on aivotyöskentelyä, mutta samalla hiki virtaa paidan alla, todettiin Kittilän työväentalolla. 18 Eläkeläinen 5/2019
Kurssit Kuntorannassa Näille kursseille voimme ottaa vielä muutaman osallistujan: Kurssi yhdistysten emännille ja isännille 4.–6.11. (2 vrk) Vinkkejä kätevien, maittavien ja terveellisten tarjoilujen järjestämiseen. Mahdollisuus suorittaa hygieniapassi. Tarjoushinta: 70 € (ph) / 80 € (th). Ilmoittautuminen välittömästi. Matkavastaavien jatkokurssi 4.–6.11. (2 vrk) Tarkoitettu yhdistysten matkavastaaville sekä kaikille hyvien matkojen ja retkien suunnittelusta kiinnostuneille. Kurssi sopii peruskurssin käyneille. Muitten aiheitten muassa teemana on järjestön tulevat tapahtumat ja sosiaalisten lomien hakeminen. Vetäjänä Anu Mäki. Tarjoushinta: 70 € (ph) / 80 € (th). Ilmoittautuminen välittömästi. Alueelliset kurssit Kansantanssikurssi Lieksassa 16.–17.11. Kurssi sopii sekä ohjaajille että tanssijoille. Kurssin vetäjinä ovat Sinikka Mäkelä ja Antti Huusari. Ilmoittautuminen 1.11. mennessä. Kurssin hinta: 10 €. Syksyn viimeiset kurssit LIIKKEITÄ JOKA LÄHTÖÖN Syyspuuhaa Kullankeltaiset lehdet ovat puissa ja syksyn tuoksu ilmassa. Taukojumpassa tarjoamme kerhoihin syyspuuhan jumppaa. Liikkeet ovat helppoja, saavat veren kiertämään. Tee harjoituksia seisten tai istuen, sisällä tai ulkona, yksin tai isommassakin porukassa. Tee liikettä mahdollisemman laajasti ja niin monta kerta, kun tuntuu hyvältä. Keksikää lisää syystöitä! LIIKKEET EVA RÖNKKÖ PIIRROKSET ENE RÖNKKÖ › Leikkaa talteen, sarja jatkuu! Liikkeitä joka lähtöön -sarjan aikaisemmat osat löytyvät osoitteesta www. elakelaiset.fi/liikunta. 1 3 1. Poimi omenia korkeista puista ja eri suunnilta. 2. Ota maasta perunasäkki ja nosta hyllylle. 4. Ota maasta sylin täydeltä lehtiä ja heitä mahdollisemman laajalle ja korkealle. LEIJONA 1300+ Ei ajokorttia. Aito Leijona 1300 Plus -sähköskootteri on saatavilla vain meiltä. Plus-mallissa on hienot LED-päiväajovalot ja automaattijarru joka tuo turvallisuutta ajoon ja pysäköimiseen. Ajaminen on paljon helpompaa ja pehmeämpää kuin millään kilpailevilla malleilla. Tehokas moottori vie turvallisesti ylös kaikista mäistä. Markkinoiden turvallisim? mat akut. Suunniteltu Suomen vaativiin, ympärivuotisiin keleihin! Myös pakki. Kattava lisävarustelu: nastarenkaat, suojapeite, tuuliohjain, akkulämmitin. Värit: MAX 25 KM/H 100 KM EI KORTTIA 1 890 € (tai 64 €/kk) alk. NYTTAKABOKSI €! VAIN NOPEIMMILLE! WWW.SKAND.FI 2v SKAND TAKUU LISÄTIEDOT JA MYYNTIPALVELU: 02 480 9060 | MYYNTI@SKAND.FI PUUTARHATIE 18, VANTAA TOIMITUS KOKO SUOMEEN! HUOMIO SENIORIT! NYT VOIT LIIKKUA VAPAASTI KUIN NUORENA – JA TYYLILLÄ! TÄYSIN UUDISTUNUT SUOSIKKI! Kursseille ilmoittautuminen Kursseille ilmoittaudutaan kirjallisesti kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä osoitteeseen Eläkeläiset ry; Anna Autio, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpostitse: anna.autio@ elakelaiset.fi Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi Kalenteri julkaistaan myös Eläkeläiset ry:n verkkosivuilla, joilta näkee mahdolliset muutokset. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussuunnittelija Tiina Rajalalta, puh. 040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa. Tietotekniikkakoulutus: Voimme järjestää vertaisopastajakoulutuksen sekä muutamia nettiopastuspäiviä eri alueilla. Koulutukset on järjestettävä marraskuun puoliväliin mennessä. Tietotekniikkakoulutuksissa pyydämme olemaan yhteydessä Tiina Rajalaan. Yhdistysverstaat: Jos haluatte järjestää yhdistyksessänne ”yhdistysverstas”-opastustapahtuman, pyydämme ottamaan yhteyttä aluetyön suunnittelija Anna Eskolaan, puh. 044 751 1031, sähköposti anna.eskola@elakelaiset.fi 2 4 3. Haravoi pihasta lehtiä pitkillä vedoilla. Eläkeläinen 5/2019 19
JÄRJESTÖ KUHMON KAMARIMUSIIKKIFESTIVAALIEN aikaan on järjestetty parinkymmenen vuoden ajan urheilutalolla ja -kentällä Rompepäivät. Tapahtumaan Kuhmon Eläkeläiset osallistuvat lettukesteillä. Tänä kesänä kestit järjestettiin 18. – 20. heinäkuuta, ja porukkaa paikalla piisasi koko ajan. Kuhmon Eläkeläiset ry:n puheenjohtajan Matti Ryynäsen mukaan tapahtuma on yhdistykselle mainio rahanhankintatapahtuma sekä oivallinen tilaisuus houkutella yhdistykseen uusia jäseniä. Samalla kahden päivän aikana voi vaihtaa kuulumisia, mitä ikäihmisten rintamalla tapahtuu. – Kevätjuhlan järjestimme sisarjärjestöjen Kainuun-, Pohjois-Karjalan ja Jokilaakson porukoiden kanssa. Talvisaikaan syyskuun alusta toukokuun puoliväliin kokoonnumme kaupungin omistamalla tarinatuvalla. Maanantaisin on jumppaa, keskiviikkoisin laulamme ja perjantai-kerho on päätapahtuma. Kerran kuussa torstaisin teemme vierailuja muihin järjestöihin. Kuhmon Eläkeläisten puheenjohtaja Matti Ryynänen (vasemmalla) ja pitkäaikainen ex-puheenjohtaja Eino Määttä ehtivät kahden Lettukestipäivän vaihtaa monen ihmisen kanssa kuulumisia siitä, mitä ikäihmisten rintamalla tapahtuu. Kuhmon Eläkeläisten Lettukestit on mainio tienesti ja jäsenhankintatapahtuma Matti Ryynänen on ollut Kuhmon Eläkeläiset ry:n puheenjohtajana viitisen vuotta. Sitä ennen hän oli yhdistyksen taloudenhoitajana. – Sanoin, että kun pääsen taloudenhoitajan virasta, otan vastaan minkä homman tahansa. Sain tämän X X X X X X X X X X X puheenjohtajuuden. Yhdistyksessämme on 230 jäsentä, ja uusia jäseniä on tullut tasaisesti. Ryynänen työskenteli 18 vuotta Hankkijalla pitäjäasentajana. Kuhmon kaupungin vesilaitoksella vierähti 29 vuotta. Eläkkeelle hän jäi vuonna 2010. YHDISTYKSEN SIHTEERI Maija-Liisa Pääkkönen on ollut vanhustyössä, ja vuonna 1950 Kuhmossa syntynyt Marjukka Kinnunen työskentelee edelleen perushoitajana, jota on tehnyt yli 40 vuotta. Työpaikka on Hyvinvointi Sampo-Kalevalan kuntoutuskoti, jossa on myös Kelan asiakkaita kuntoutettavana. Marjukka Kinnunen aloitti 18-vuotiaana Helsingissä Koskelan sairaskodissa, sitten hän oli tarjoilijana toistakymmentä vuotta. Helsingissä meni yli 17 vuotta. – Tulin sitten Helsingistä ensin töihin tänne Honkalinnaan ja sitten siirryin Kalevalan kuntoutuskotiin. 40 vuoden aikana hoitotyö on kehittynyt valtavasti, niin lääkkeet kuin hoitomuodotkin. – Aluksi ajattelin jatkaa työuraa 65-vuotiaaksi, mutta se on hujahtanutkin 68-vuotiaaksi, Marjukka Kinnunen sanoo. Sylissä pojantytär Riina. Kun kaikki panostavat omaan työhönsä, kaikki sujuu. 20 Eläkeläinen 5/2019
LEPOKYNNÄS on Vanhustentaloyhdistys ry:n 1970-luvun alussa rakennuttama. Asukkaan omatoimisuus on oltava kunnossa. Kaikkiaan neljä taloa, yli sata asukasta, sosiaalisin perustetuin otetaan asumaan. HYVINVOINTIKOTI SAMPO on Kalevalan kuntoutuskoti-säätiön omistama, vuonna 1990 toimintansa aloittanut palvelutalo. Alun perin asiakkaat olivat sotaveteraaneja sekä sotainvalideja. Palvelu on laajentunut kattamaan myös Kelan kuntoutuskursseja sekä Kelan yksilöllistä laitoskuntoutusta. Sammossa on myös asuinpaikkoja lyhytja pitkäaikaiseen asumiseen, täyshoidon sisältävää majoitusta, fysioterapiaa sekä kokousja juhlapalvelutoimintaa. HOITOKOTI HONKALINNA aloitti toimintansa marraskuussa 1971, uusi puoli kesäkuussa 2017. Nykyään se on 91 asukaspaikkainen Kainuun Soten omayksikkö, jonka kiinteistöt omistaa Kuhmon kaupunki. Hoitokodin asukaspaikoista 12 on lyhytaikaispaikkoja. Asukkaat ovat Honkalinnassa vuokrasuhteessa. Vuokra määräytyy huoneen koon mukaan. Asukas vastaa itse lääkekuluista. Asiakaskohtaiset hoitomaksut määräytyvät Kainuun Soten hallituksen päätösten mukaisesti. KUHMOLAINEN RAILI Tervo (s.1944) oli Kainuun Soten lautakunnan jäsen vuosina 2005–2013. Tällä hetkellä hän on Kuhmon kaupungin vanhusneuvoston jäsen. Kuhmon terveyslautakunnan jäsenenä Tervo ehti olla 1970-luvun alkupuolelta saakka 24 vuotta, kaupunginhallituksessa 12 vuotta, valtuustossa 16 vuotta, sekä Kainuun keskussairaalan valtuustossa 8 vuotta. Kokemusta niin kunnallispolitiikasta kuin sosiaalija terveysalan päätöksenteosta on kertynyt runsaasti. Raili Tervolla on kotiavustajan koulutus sekä sosiaalija terveysalan henkilön koulutus, ammatiltaan hän on hoitoapulainen. Mitkä olivat mielestäsi ne parhaat asiat, jotka Kainuun Sotessa saavutettiin vuosina 2005 – 2013? – Kokoukset olivat hyvä väylä kuntapäättäjille tulla entistä paremmin tutuiksi keskenään. Kainuun kunnat lopettivat siihen asti toimineet sosiaalija terveyslautakunnat, kun Kainuun kuntien kaikki toiminnot yhdistyivät Kainuun sosiaalija terveyslautakunnalle päätettäviksi. Kahdeksanvuotinen työ oli Kainuun mallin rakentamista toimivaksi ja vahvaksi. Mitkä asiat Kainuun sotessa jäivät saavuttamatta? – Paljon saavutettiin mielestäni aivan arkikäytännön asioissa yhteistä hyvää ja laajempaa yhteisymmärrystä. Se meitä kaikkia sotelautakunnassa harmitti jatkuvasti, että vastaanottotoimintaan terveyskeskuksiin ei saatu tarvittavaa lääkärimiehitystä koko aikana. Oli aikoja että lääkärivajaus oli huutavan suurta. Miten arvioit Kainuun soten tämän päivän toimintaa verrattuna vuosiin 2005 – 2013? – Toiminta on kehittynyt vakaasti hyvään suuntaan kainuulaisia tasapuolisesti palvelevaksi toiminnaksi. Uusi sairaalarakennus on valmistumassa ja sitä myötä toiminta vahvistuu, kun lääkäreille ja hoitajille saadaan aikamme haasteisiin sopivat hyvät työja hoitotilat. Onko Kainuun sote julkaissut mielestäsi riittävästi kustannuslaskelmia eri vaihtoehdoista, joita Kainuun soten puitteissa voitaisiin toteuttaa? Onko esimerkiksi yksityisten terveyspalvelujen suosiminen nostettu etusijalle? –Kyllä Kainuun sote tekee kustannuslaskelmia eri vaihtoehdoista, niitä tehtiin jo Kainuun sosiaalija terveyslautakunnan aikana. Yksityisten terveyspalvelujen suosiminen ei ole ollut Kainuun sotessa etusijalla koskaan. Julkinen terveyspalvelu on se, jonka pohjalle on lähdetty rakentamaan ja ymmärrykseni mukaan sillä linjalla pysytään. JUHA DRUFVA › Kainuu on ensimmäinen maakunta, joka on yhdistänyt perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon. Niin sanottu Kainuun malli otettiin käyttöön jo vuonna 2005, ja toimintamalli jatkuu edelleen. › Kainuun sosiaalija terveydenhuollon kuntayhtymä (Kainuun sote) hoitaa Hyrynsalmen, Kajaanin, Kuhmon, Paltamon, Ristijärven, Sotkamon ja Suomussalmen kuntien kaikki sosiaalija terveyspalvelut. Puolangalla Kainuun sote vastaa erikoissairaanhoidosta ja ympäristöterveydenhuollosta. Lähde: Kainuun sote – Mutta perushoitajan työ on yhtä raskasta ja sitä on edelleen paljon. Raskainta on painavien asiakkaiden liikuttaminen ja peseminen. Suurin osa työajasta on oltava jalkojen päällä. Onneksi apuvälineet ovat kehittyneet paljon vuosikymmenten saatossa. Mutta henkilöstöä oli 40 vuotta sitten paljon enemmän kuin nykyään. MARJUKKA KINNUNEN muistuttaa, että vanhusten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti ja hoitohenkilökuntaa on vaikeaa saada monilla paikkakunnilla. – Yhteiskunta ei ole pysynyt vanhustenhuollon kehityksessä mukana. Kotona asuu paljon vanhuksia, jotka kuuluisivat jo laitoshoitoon. Minulla on monia tuttuja mummoja, jotka valittelevat, kun eivät pääse kotoaan laitoshoitoon. Marjukka Kinnusen oli tarkoitus jatkaa työuraa alun perin 65 ikävuoteen, mutta se on venähtänyt muutaman vuoden verran yli. – Eläkekertymää tuli 68-vuotiaaksi vain 130 euroa, vaikka kuvittelin saavani hyvän eläkkeen, kun työskentelen 63-vuotiaasta 68-vuotiaaksi. Tämä tuli täytenä yllätyksenä, koska olen nostanut 63-vuotiaasta koko ajan eläkettä. Eli viidestä työvuodesta tuli eläkkeeseen lisää vain 130 euroa puhtaana kuukaudessa, sen päälle veromätkyt. Olen maksanut nämä viisi vuotta 38 prosentin veroa plus työeläkemaksut päälle. Näin meistä päättäjät huolen pitää,Kinnunen huokaa. –Sampo on ollut hyvä työpaikka, meillä on hyvä työilmapiiri. Kun kaikki panostavat omaan työhönsä, kaikki sujuu. Joskus kuitenkin tuntuu, että henkilökuntaa saisi olla enemmän, Marjukka Kinnunen sanoo. TEKSTIT JA KUVAT JUHA DRUFVA › Tämän kesän talkoolaiset Kuhmon Eläkeläisten Lettukesteissä olivat: Ritva Heikkinen, Hilja Mikkonen, Annikki Kilpeläinen, Ritva Heikkinen, Anna-Liisa Komulainen, Helli Komulainen, Anneli Heikkinen, Kalle Komulainen, Eino Määttä, Esko Pulkkinen, Matti Ryynänen, Mauno Kilpeläinen ja Juhani Määttä. Vanhusten asuintalot ja hoivakodit Kuhmossa Raili Tervo: ”Kainuun sote on kehittynyt vakaasti” Raili Tervo Eläkeläinen 5/2019 21
PENSIONÄREN BOENDEPOLITIKEN BÖR utgå från att ett hem är varje människas grundläggande rättighet. Med stigande ålder förändras också de krav som ställs på boendet, och människor i alla åldrar bör ha rätt till ett bra boende, oavsett ens ekonomiska situation. Ett gott boende kan inte gälla enbart den som har den fetaste plånboken. Enligt Kati Ahonen, forskare vid Pensionsskyddscentralen, är personer som äger sin bostad i snitt nöjdare med sitt liv än de som bor på hyra (PSC:s undersökningar 2/2020). Skillnaden kan förklaras med de utkomstsvårigheter som drabbar framför allt hyresboende. Av dem som bor på hyra har över hälften svårigheter med att täcka boendekostnaderna, medan bland dem som äger sin bostad är endast omkring var femte i samma situation. Tuomo Laihiala som undersökt brödköer lyfter även fram boendeformen som en viktig bidragande faktor till fattigdom bland pensionärer. Det är framför allt ensamboende som bor på hyra som har svårigheter med utkomsten (Yhteiskuntapolitiikka 4/2019). EN ÄGARBOSTAD ökar den ekonomiska tryggheten och gör livet mer stabilt och förutsägbart. Situationen kan dock förändras i Finland då värdet på bostäder utanför de stora städerna sjunker till följd av flyttrörelsen. Plötsligt lyckas man inte längre sälja den gamla bostaden när man vill flytta. Det är ytterst få som har råd med att flytta om det förutsätter att man sköter om två skilda bostäder. I Finland ser man gärna att människor bor kvar hemma så länge som möjligt. Det fungerar inte om hemmet och servicen som ges hemma inte möjliggör ett bra boende och ett gott liv. Hemmet kan i värsta fall bli ett fängelse om man inte har tillgång till tillräckliga hemtjänster och rätt utrustning i bostaden. Vi människor är också individer: för vissa innebär en flytt till ett serviceboende eller kollektivboende en lyckospark, medan andra åter finner det mindre trevligt att flytta från det egna hemmet. PENSIONÄRERNA RF har krävt att staten tilldelar ombyggnadsmedel att användas för de ändringsarbeten som åldrandet förutsätter. Utöver installation av hiss måste man till exempel på grund av klimatförändringen och extrema väderförhållanden fästa mer uppmärksamhet än tidigare på tillräcklig avkylning i hemmen och servicebostäderna så att det inte blir alltför olidligt under perioder med hetta. I regeringsprogrammet ingår en skrivning om att utarbeta ett åtgärdsprogram för äldre personers boende. Det är bra att åldrandet ges särskild uppmärksamhet i regeringens boendepolitik. Pensionärerna rf kommer att följa upp utarbetandet av åtgärdsprogrammet och även bidra med egna förslag. Översättning: Anne Lindfors-Shaban LEDARE JAN KOSKIMIES Chefredaktör LIMPAN RUDOLF LINDBLAD Skribenten är pensionär, bosatt i Helsingfors. Hemmet en grundläggande rättighet även för äldre Hemmet kan i värsta fall bli ett fängelse. E n viktig orsak till att våra pensionärsklubbar finns till är att bekämpa pensionärernas ensamhet, står det i våra program. Men en vecka efter midsommar blev ensamheten verklighet också för mig själv. Vi hade åkt ut till stugan för att jobba med litet städning och en del behövliga underhållsarbeten. Sirkka städade inomhus och bytte gardiner. Jag tog itu med att borsta stugans ytterväggar, som börjat mögla på skuggsidan och blekna på solsidan, med stålborste och bestryka dem med den ursprungliga rödbruna valttifärgen. Mitt jobb tog fem sex timmar och när Sirkka hade insidan klar började hon klippa den alltför stora gräsmattan. Vid tretiden var våra jobb färdiga. Vi var nöjda och trötta. På hemvägen köpte vi litet färdig mat och när vi mätta och belåtna satt och väntade på att TV-programmet skulle börja tyckte Sirkka att dammet på möblerna såg så jäkligt ut att hon steg upp för att torka bort det. Som vanligt var hon raskt på fötter men sedan föll hon utan ett ljud raklång på golvmattan. Jag försökte hjälpa upp henne, men hon var totalt medvetslös och andades mödosamt flämtande. Jag ringde omedelbart efter läkarambulansen, som kom efter knappa tio minuter. Ambulansgubbarna konstaterade genast att nu är det fara å färde och bär av till Mejlans. De satte en syrgasmask för ansiktet och bar henne till ambulansen, som nästan genast åkte iväg. Jag stod på balkongen och såg ambulansen försvinna bakom knuten och har väl aldrig någonsin känt mig så hjälplös och sorgsen som just i det ögonblicket. Resten av kvällen försökte jag ringa till Mejlans sjukhus och litet före midnatt fick jag veta att patientens läge är stabilt, och fick ett telefonnummer som jag följande dag kunde ringa till och fråga när och var jag kunde besöka patienten. Först efter två dagar fick jag veta på vilken avdelning av Hartmans sjukhuset jag kunde besöka patienten. Efter det har jag varje dag suttit en stund vid sängkanten för att visa, att jag ingalunda har övergivit henne, som hon ibland brukade skoja när jag som funktionär kunde vara på resande fot alltför ofta. När jag sedan hittade rätt säng och fattade hennes hand för att väcka henne kände hon inte ens igen mig. Avdelningsläkaren förklarade att hon hade haft en massiv hjärnblödning som nu är åtgärdad, och att hennes vänstra sida är förlamad på grund av att hjärnan inte ger signaler till musklerna. Småningom söker hjärnan nya kopplingar och med terapiåtgärder kan hon förhoppningsvis bli bättre. Ett slags terapi vore också att jag satt på den förlamade sidan och pratade med henne. Det gjorde jag och andra dagen kände hon redan igen mig, men det tog rätt lång tid innan vi kunde prata så att vi förstod varandra. Det värsta var att hon inte ens kunde svälja utan matades med flytande föda med en slang som gick in genom näsan. Efter en tid flyttades hon till Dals sjukhus, som ur parkerings-synpunkt för mig var en bättre plats. Nu har hon blivit av med matarslangen och vi kan rätt ofta tala nästan normalt om saker och ting, fast ibland brukar det bli jeremiad om hur illa den färdigt mosade sjukhusmaten smakar och hur jäkligt det är att inte kunna gå på WC utan vara tvungen att göra allt i blöjbyxorna. Jag förstår henne mycket väl och känner mig ibland nästan gråtfärdig när jag kör hem till mitt tomma hem. Hemsysslorna har jag inte några större problem med, men ensamheten är mycket deprimerande. Utan pensionärsverksamheten och skrivandet skulle jag knappast klara mig med förståndet i behåll. Jag stod på balkongen och såg ambulansen försvinna bakom knuten och har väl aldrig någonsin känt mig så hjälplös och sorgsen som just i det ögonblicket. Ensamheten 22 Eläkeläinen 5/2019
Maksuton neuvontapuhelin 0800 148 484 Tietoa, testejä ja vertaistukea (Stumpin keskustelut) verkossa www.stumppi.fi – Tukea tupakoinnin lopettamiseen Nyt testataan ministeri ja kansanedustaja KÄVELYPÄSSIT SAAVAT Kulttuuritaloa ja Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhlia lähestyessään toivottuja ja arvovaltaisia vieraita Tikkurilan Puistokulmaan 21.10. ja Malmin työväentalolle 5.11. Puistokulmaan tulee pässien ja paikallisten eläkeläisten vieraaksi kansanedustaja Jussi Saramo ja Malmin työväentalolle sosiaalija terveysministeri Anna-Kaisa Pekonen (vas). – Kävelypässit saapuvat Helsingin maaperälle tiistaina 5. marraskuuta, jolloin meillä on ilonamme saada ministeri Pekonen osallistumaan myös lihaskunnon ja tasapainokyvyn IKINÄ-testiin. Niitähän olemme tehneet eläkeläisjärjestöissä ainakin viidellesadalle ikätoverillemme, kertoo Antti Honkonen Kävelypässeistä. Ministeri esittää aluksi tervehdyksensä ikäihmisille ja vasta pienen sanailun jälkeen alkaa hänen IKINÄ-testauksensa. Lisäksi Heimo-pässi aamujumpauttaa paikalla olijoita. – Vaikka Malmin Eläkeläisistä arvellaan tulevan paikalle useita kymmeniä yhdistyksen jäseniä, mahtuu työväentaloon myös muita tilaisuudesta ja hyvästä seurasta kiinnostuneita. Heti tilaisuuden jälkeen pässit lähtevät omin koivin kohti Oulunkylää. KÄVELYPÄSSIT OVAT käyneet myös eduskunnassa testaamassa kansanedustajien suorituskykyä IKINÄ-testillä. Pässien tällä reissulla saattaa testiin joutua tai päästä Vasemmistoliiton uusmaalainen kansanedustaja Jussi Saramo ja jo ennen ministeri Pekosta. Saramo on luvannut tavata pässit ja uusmaalaisia eläkeläisiä maanantaina 21.10 kello 9.15 Puistokulmassa. Sitä ennen on jo vartti jumpattu Heimon opastuksella. – Toki Saramolla on kaiken muun edelle menevä varaus tälle päivälle. Hänen toisen lapsensa syntymän laskettu aika on 17.10. joka sattuu muuten olemaan myös YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen teemapäivä. Kävelypässit toivovat, että näin ajoitettu perheen lisääntymisennuste toteutuu, vaikka taatusti osattomia asiaan ovat. On kuitenkin viisasta varautua myös sen siirtymiseen vaikkapa juuri 21. päivälle, Honkonen sanailee. Joka tapauksessa pässit ovat paikalla, ja Saramon odotetun IKINÄ-testauksen jälkeen aikeena on tehdä ”paremmin testiin sopivammille” eli jo ikäihmisille ainakin muutamia testejä. K-pässit ja mukaan houkuteltavat kävelyintoiset lähtevät sitten kohti Heurekan tiedekeskusta tai jopa jatkavat matkaansa Vantaalta Helsingin puolelle. Pässit alkoivat nykyaikaiseen pätkätyötahtiin mukautetun pätkittäiskävelynsä Tampereelta Helsinkiin toukokuun alussa. Välietapeista, välillä pitkiä kolmikymmenkilomertrisistäkin, on kerrottu värikkäästi ja kuvakkaasti kävelypässiblogissa, Honkonen hoksauttaa. Pässien blogi on osoitteessa https://elakelaiset. fi/blogit/kavelypassit/. PEKKA ISAKSSON Kävelypässit saapuvat puuhakkaina Vantaalle ja Helsinkiin. Kävelypässit ovat käyneet myös eduskunnassa testaamassa kansanedustajien suorituskykyä. Keravan asemalla puolestaan järjestyi äskettäin rupatteluhetki kansanedustaja Pia Lohikosken kanssa. P EK K A IS A K S S O N Eläkeläinen 5/2019 23
T amperelainen Maijaliisa Mattila on toiminut suomenkielen lehtorina Århusin (1977–79), Uppsalan (1979–91), Oslon (1991–92) ja Tampereen yliopistoissa. Hän kertoo värikkäistä opettajan vaiheistaan viime vuonna ilmestyneessä teoksessaan Lahden kahden puolen – suomen kielen palveluksessa (Mediapinta). Mattila on opetustyönsä ohessa luennoinut kaikissa Pohjoismaissa suomalaisesta kaunokirjallisuudesta, kulttuurista ja kielestä kirjastoihmisille, opettajille, esiintynyt radiossa ja televisiossa Ruotsissa, sekä esiintynyt Ruotsin Akatemian luentosarjassa ”Det sköna i skönlitteraturen.” Pitkä jotos suomen kielen ja kirjallisuuden parissa – Radiojutut oli suunnattu kenelle tahansa suomalaisesta kirjallisuudesta ja kulttuurista kiinnostuneelle. Paluumuutto Suomeen ei ollut Mattilan omien sanojen mukaan helppoa. – Täällä on ikärasismia eri tavalla kuin muissa Pohjoismaissa, tunsin olevani vanha. Opetin luovaa kirjoittamista kansanopistossa kolme vuotta, tein pätkätöitä Tampereen yliopistossa, olin äidinkielen didaktikon sijaisena, käännöstieteen lehtorina, joskus opetin journalistiopiskelijoillekin suomea. Thomas Wartburton on kääntänyt ruotsiksi Kalle Päätalon romaanin ”Viimeinen savotta”. Ruotsalainen kritiikki valitteli Päätalon kerronnan hitautta, kun puseron nappejakin laitettiin kiinni monta sivua. Mattila huomauttaa, että onhan myös Antti Hyryn, Volter Kilven ja F.E. Sillanpään kerronta hidasta, samoin Aki Kaurismäen elokuvien kerronta. – Me suomalaiset siedämme hitautta, kun germaanit jo kiirehtivät seuraavaan asiaan. Maijaliisa Mattila on opettanut Tanskan, Ruotsin ja Norjan yliopistoissa. Hän tietää, miten vahvana naapurimaissamme elää esimerkiksi myytti legendaaarisesta suomalaisesta humalasta. TEKSTI JA KUVA JUHA DRUFVA Maijaliisa Mattilan mukaan Suomessa on ikärasismia eri tavalla kuin muissa Pohjoismaissa. – Muutettuani takaisin Suomeen tunsin olevani vanha. 24 Eläkeläinen 5/2019
Maijaliisa Mattila myöntää tehneensä sellaista ”salasyntiä”, että hän on käynyt vapaaehtoistyössä Tampereella Pellavakodissa noin kymmenen vuotta kertomassa muistisairaille vanhuksille kirjallisuudesta. – Olen kaivanut asukkaiden kirjallisuusmuistoja esiin. Usein minulta toivotaan linturunoja, sekä sävellettyä runoutta. Musiikki ja runot herättävät eniten muistoja. ystävä Sven Delblanc(1931–92) otti selvää historiasta. Hän ironisoi ruotsalaisten tietämättömyyttä Suomesta. – Hän on ruotsalaisten Väinö Linna ja kuvannut maalaiselämää hyvin samaan tapaan kuin Linna Täällä Pohjantähden alla –romaanissa. Kyllä suomalaiset tietävät enemmän Ruotsista kuin päinvastoin. Ruotsissa on tullut meille paljon enemmän kulttuurivaikutteita vuosisatojen aikana kuin meiltä on mennyt sinne. Mattila käänsi kaksi vuotta sitten Bengt Lindrothin kirjan Ihana Pohjola (Sanasato). Mattila havainnollistaa, että siellä missä menee karjamaja-linja, siinä menee myös kulttuuripiirin raja. – Etelä-Ruotsi ja Tanska kuuluvat eurooppalaiseen karjamaja-linjaan, siitä pohjoiseen alkaa toinen kulttuuri. Meänkielen innostus oli Ruotsissa suuri parikymmentä vuotta sitten, ilmestyi muun muassa Populaarimusiikkia Vittulanjänkältä -romaani, joka sai suuren suosion, mutta nyt innostus on ollut hiipumaan päin. Tanskassa on loppunut suomen kielen opetus yliopistoissa kokonaan, Norjassa sitä opetetaan enää Tromssassa. Göteborgista ja Lundista on suomen kielen opetus lopetettu, Tukholman ja Uppsalan yliopistoissa se on vielä säilytetty. – En tiedä, onko enää Uumajassa ja Luulajassa suomen kielen opetusta. Eihän tanskaakaan voi opiskella suomalaisissa yliopistoissa, kohta ei kai ruotsiakaan! Kysytään, mitä hyötyä on suomen kielen opiskelusta Pohjoismaissa? Näin maailma yksikulttuuristuu. – Pohjoismaisissa yliopistoissa puhutaan yhteistapaamisissa englantia. Ennen tätä sanottiin kulttuuri-imperialismiksi. Suurin osa maailman ihmisistä ei kuitenkaan osaa englantia. Pentti Saarikoski totesi, että kielet ovat ihohuokosia, eikä miltään kieleltä saa tukkia suuta. Kielen kuoleman mukana kuolee aina yksi maailmankuva. Ja se on surullista. Ei sanoissa vaan teoissa Suomalaiset kuohahtavat helpommin kuin muut pohjoismaalaiset. Mattilan mukaan ruotsalaisilla on kasvojen menetyksen pelko suurempi kuin suomalaisilla. – Suomessa on jotenkin sallitumpaa osoittaa aggressioitaan kuin muissa Pohjoismaissa. Sitten on tämä myyttisen legendaarinen suomalainen humala. Muissa Pohjoismaissa olisi varmaan ollut vaikeaa olla Matti Nykäsen kaltainen kansallissankari. Mutta August Strindbergin jälkeen kaikki ruotsalaiset ovat tienneet, että ruotsalainen sallivuus, suvaitsevaisuus ja harkitsevaisuus ei ole koko totuus. Pintakiillon alla kytee jotain. Veijo Meren mukaan on niin, että jos tunnustaa, että ”minä rakastan sinua”, se on kuin raskas tykistö lähtisi liikkeelle, siksi sitä ei helposti sanota. ”I love you” on kuin tuuli toisi ja veisi sanat, ne ovat ilmaa. – Suomalaisten rakkauden osoitus ei ole sanoissa vaan teoissa, sanoin tanskalaisille opiskelijoille, kun he valittelivat, ettei suomalaisessa kirjallisuudessa ole rakkauden kuvauksia. – Helkavirsille tanskalaiset suomen kielen opiskelijat nauroivat heleästi. Heille niiden sanat olivat niin outoja, niitä ei löytynyt sanakirjoista, eiväthän suomalaisetkaan enää ymmärrä Kalevalaa. Tanskalaisille Helkavirret ja itkuvirret olivat outoa loilotusta, kuten meille ovat joiut. Musiikki ja runot herättävät eniten muistoja Suomessa on ikärasismia eri tavalla kuin muissa Pohjoismaissa. Palattuani tunsin olevani vanha. Mattilan mukaan Uppsalan kaupunginkirjastossa oli metritolkulla Päätalon teoksia, joita Ruotsissa asuvat suomalaiset ahkerasti lainasivat. Se sukupolvi alkaa kuitenkin jo olla poissa, joka eniten luki Päätaloa. – Tukholman yliopiston suomen kielen laitoksessa tutkittiin Päätaloa joskus paljon, tietääkseni tehtiin yksi väitöskirjakin. Päätalon tyttären tytär tutkii myös Päätaloa. Päätalon syntymästähän tulee joulukuussa sata vuotta. Kirjallisuus voi pelastaa Maijaliisa Mattilan mukaan myytti voimakkaista suomalaisista naisista elää Norjassa vahvasti. – Nykykirjailijoista Katja Kettu, Laura Lindstedt, Sirpa Kähkönen sekä Rosa Liksom herättävät Norjassa keskustelua tästä uskomattomasta vahvojen naisten rintamasta. Myös Tommi Kinnusta kehutaan. Karuudessaan hauskimman kommentin suomalaisuudesta Mattila kertoo lukeneensa vuonna 1988 norjalaiselta Aftenpostenin toimittajalta Finn Viggo Christenseniltä. Kirjoittajan mukaan suomalaiset elävät yhä köyhyydessä maaseudulla kuin sata vuotta sitten. Kaikki ovat syntyneet avioliiton ulkopuolella ja vain harvat tuntevat isänsä. Äidit ovat henkisesti jälkeenjääneitä ja köyhiä: ”Lisääntymismenetelmänä ovat raiskaukset. Kaikki murrosikäiset tytöt tulevat raskaiksi ja elävät loppuelämänsä ikuisessa häpeässä ja kurjuudessa. Pojat juovat huonoa viinaa, tappelevat koko ikänsä sekä tulevat aina vain raskasmielisemmiksi ja hiljaisemmiksi. Noin puolen vuoden välein raskasmielisyys käy liian raskaaksi ja tapahtuu valtava räjähdys. Silloin he tappavat sen vanhemmista, joka sattuu olemaan lähimpänä. Eikö kukaan ole ajatellut lähettää Suomeen katastrofipsykologeja, onhan kysymyksessä sentään naapurimaa”, toimittaja Christensen maalaili. – Toivottavasti tämän norjalaisen 30 vuoden takaisen kauhukuvan taustalla eivät ole suomalaisen kaunokirjallisuuden maalaamat tarinat, Mattila naurahtaa. Mattila huokaa, että kirjallisuus on hidas media, mikä vaatii lukijalta aikaa, hiljaisuutta ja kärsivällisyyttä. Hiljaisuutensa vuoksi siinä ei ole mediaseksikkyyttä kuten muissa median muodoissa. – Itävaltalainen Thomas Bernhard (1931–89) tunnusti, että hänen elämänsä pelasti kaunokirjallisuus. Kirjallisuus pelasti myös Kalle Päätalon, vaikka ankaran askeettinen isä halveksi kirjallisuutta ja lukemista, koska vain kova työn tekeminen oli sallittua ja kunniallista, eikä hömppätarinoiden lukeminen. Juoksuhaudantien symboliikkaa ihmeteltiin Suomalainen kirjallisuus on Mattilan mukaan muuttunut Ruotsissa tasavertaiseksi pohjoismaiseksi kirjallisuudeksi muiden rinnalle. -Kjell Westö ja Märta Tikkanen ovat Ruotsissa ja Norjassa hyvin suosittuja. Sirpa Kähkönen puhuu kaunista ruotsia ja esiintyy usein Ruotsissa kirjamessuilla. Hänen teoksiaan luetaan, koska halutaan tietää Suomen historiasta. – Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie-romaania ihmeteltiin. Siinähän nyrkin heilautus ajaa päähenkilön syviin ongelmiin, kun vaimo lähtee ja vie tyttären mukanaan. Miehelle tulee pakkomielle hankkia rintamamiestalo saadakseen vaimonsa ja tyttärensä takaisin. Juuri rintamamiestalo oli ruotsalaisille ja tanskalaisille käsittämätön, he eivät ymmärtäneet sitä symboliarvoa, mitä se kotirintamamiehelle merkitsi. – Myös Sofi Oksasen Puhdistuksen tarina oli tanskalaisille ja ruotsalaisille outo, koska he tuntevat Viron historiaa vielä huonommin kuin me suomalaiset. Siksi teoksen kääntäminen tanskaksi oli Helena Idströmille hyvin vaikeaa. – Helena asuu Tanskassa ja hän on kääntänyt tanskaksi esimerkiksi Rosa Liksomin hurjan teoksen Kreisland vuonna 2001. Tanskalaiset ovat arvostaneet kovasti myös Helenan kääntämisä Pentti Saarikosken teoksisa Aika Prahassa sekä Kirje vaimolleni – Ruotsissa Saarikoski oli paljon julkisuudessa niin hyvässä kuin pahassa. Saarikosken Tiarnia-sarjasta todettiin, että se on kauneinta kuoleman runoutta, mitä on koskaan kirjoitettu. Suomen kielen opetus on vähenemässä Maijaliisa Mattila kertoo pitäneensä siitä, miten Suomen Eläkeläinen 5/2019 25
KULTTUURI O n aina ilahduttavaa, kun teatterinälkää voi tyydyttää uusilla kotimaisilla draamoilla ja kiinnostavaa on myös nähdä kuinka suosikkiromaanit sukeutuvat teatteriesityksiksi. Klassikkodraamoja katsoo kiinnostuneena niin uudelleentulkintoina kuin epookkeinakin. Tampereen Teatteri nousee laitosteatterien eliittiin syksyn suursatsauksellaan ainakin mitä musikaalien esittämisen tulee Suomessa. Notre Damen kellonsoittaja on sanalla sanoen upea! Oopperaa muistuvassa musikaalissa kaikki on kohdallaan: erinomaiset ammattilaiset keskeisinä solisteina, taitavat muusikot napakasti johdetussa 13-henkisessä orkesterissa, hyvä kuoro sekä kaunis ja kekseliäs lavastus. Kun kaikki tämä on mitä taitavimman ohjaaja Georg Malviuksen käsissä saa koskettava, moniulotteinen tarina ja siitä tehty musikaali ansaitsemansa tulkinnan. Ohjaaja ja käsikirjoittaja ovat onnistuneet viemään tarinan piirroselokuvaa syvemmäksi, jännittävämmäksi ja kantaaottavammaksi. Helsingin kaupunginteatterissa sukelletaan sadun kiehtovaan maailmaan Disneyn Pienen merenneidon visuaalisessa loisteessa. Kokeneen, näyttävien musikaalien ohjaaja Samuel Harjanteen otteessa on valmistunut kaikkien aikojen näyttävin Teatterisyksyssä upeita musikaaleja ja klassikkodraamoja Elävä esitys elähdyttää. Teatterien herkkupöydissä on nyt tarjolla jokaiselle jotakin. Xxxxxx xxxxxx xxxxxxx xxxxxx Xxxxxx xxxxxx xxxxxxx xxxxxx spektaakkeli, suurin Suomessa nähty musikaalituotanto. Isovanhempien kannattaa viedä lastenlapset katsomaan tätä ennen näkemätöntä visuaalisuutta. Aivan pienille lapsille tätä hieman pelottavaakin musikaalia ei kuitenkaan suositella Ihanat Saisio ja Packalén Helsinkiläisen KOM-teatterin mainio Valehtelijan peruukki on odotettu jatko-osa Pirkko Saision ja MarTampereen Teatterin syksyn suursatsaus on Notre Damen kellonsoittaja -musikaali. Edessä Antti Lang, takana Anna-Maija Jalkanen, Ilona Chevakova ja Helena Rängman Marja Packalén ja Pirkko Saisio KOM-teatterin Valehtelijan peruukissa. N O O R A G EA G EA HEIKKI JÄRVINEN TEATTERI 26 Eläkeläinen 5/2019
ja Packalénin kymmenen vuoden takaiselle omaelämäkerralliselle Odotukselle. Asialla ovat taasen ohjaaja Heidi Junkkaala ja lavastusja pukusuunnittelun tehnyt K. Rasila. Saisio ja Packalén näyttelevät oman elämänsä tilanteita, ihmissuhteiden käännekohtia, ammatillisia kömmähdyksiä, itsehäpäisyn hetkiä, hurmioitumisen tiloja ja elämän pyhyyden kokemuksia rehellisesti ja avoimesti. Hurttia huumoria ja itseironiaa unohtamatta. Ihmisen osa Hyytäviä leikkejä ja nyrjähtäneitä ihmiskuvia tarjoilee Klaus ja Leea Klemolan Arktiset leikit. Räävittömästä Kokkola-trilogiasta nähdään Tampereen teatterissa ja Espoon kaupunginteatterin Revontulihallissa neljäs ja mielestäni paras osa. Heikki Kinnusen sydäntä särkevästi esittämä, rakastettava Marja-Terttu Zeppelin on kohonnut yhdeksi nykyteatterin kiinnostavimmaksi roolihenkilöksi. Arktisissa leikeissä hän on 75-vuotias Grönlannista Kokkolaan palaava kohti kylmempää haikaileva vanharouva, joka kammoksuu vanhainkotiin menemistä ja kauhistelee ilmastonmuutosta. Marja-Terttu vain haluaisi kuolla, mutta kun siitäkään ei tahdo tulla mitään. Tätä tragikoomista, yhteiskunnallisesti kantaaottavaa, hävyttömän hauskaa esitystä suosittelen aivan kaikille. Yuval Noah Hararin kirjaa Sapiens. A Brief History of Humankind on käännetty yli 50 kielelle ja sitä on myyty yli 11 miljoonaa kappaletta. Tästä bestselleristä on tehty Kansallisteatteriin esitys, joka on aivan pakko nähdä. Sapiensin sovituksen ja käsikirjoituksen on Hararin kirjan pohjalta tehnyt dramaturgi Minna Leino ja esityksen ohjaavat Wauhaus-kollektiiviin kuuluvat Anni Klein ja Jarkko Partanen. Sapiens on tarina siitä, miten vähäpätöisestä Homo sapiens -lajista kehittyi Maa-nimisen planeetan herra. Tarina kuullaan ihanan Jarmo Heikkisen äänellä. Suosikkiklassikoita ”Klassikot antavat luvan katsoa itseämme hiukan kauempaa, havaita sitä mikä on muuttumatonta ja mikä muuttuvaa”, johtaja Otso Kautto totesi Tampereen Työväen Teatterin syykauden avajaisissa. Yksi suurimmista pohjoismaisista teatteriklassikoista Strindbergin Neiti Julie saa hienon tulkinnan Michael Baranin ohjaamana. TTT:ssa. Vuonna 1888 valmistunut ruotsalaisdraama käsittelee ikiaikaisia teemoja: valtaa ja seksuaalisuutta, vihaa ja rakkautta, toivoa ja epätoivoa ennen työväenluokan nousua. Säädyttömänä ja paheksuttavana pidetty syvällinen kulttidraama oli pitkään esityskiellossa Ruotsissa. Yläluokkaisen naisen ja alempisäätyisen miespalvelijan traaginen pikaromanssi oli liikaa. Antigone on näytelmä, josta kaikkina aikoina eläneet ihmiset ovat tunnistaneet itsensä. Tämä antiikin ajalta periytyvä Sofokleen näytelmä kertoo siitä, mitä Oidipuksen perheelle tapahtui. Kun veljet asettuivat vastakkain, mihin uskollisuus asettui? Antigone on historiamme ensimmäisiä säilyneitä näytelmiä. Se nähdään TTT:n Eino Salmelaisen näyttämöllä. Näytelmän suomennos on Kirsti Simonsuuren ja ohjaus Tiina Puumalaisen. Sulkia TTT:n hattuun hienosta valinnasta ohjelmistoon! Kansallisteatteri jatkaa hienon Anton Tšehovin Kolmen sisaren esityksen jälkeen Tšehovin parissa lennättämällä Pienelle näyttämölle Lokin. Vuonna 1896 kirjoitettu Lokki pureutuu kiehtovasti taiteisiin, ja käsittelee elämän koko kirjoa nuoruudesta vanhuuteen pohtien ihmiselon oikullisuutta ja rakastamisen vaikeutta Tšehovin monisärmäisten henkilöiden välityksellä. Lokin ohjaa Ane Rautiainen, joten odotettavissa on varmasti visuaalisestikin hieno esitys, jonka pääosissa nähdään Maria Kuusiluoma ja Miro Lopperi. Tuomo Rämön sovittama ja ohjaama Riivaajat on intensiivinen ja raikas tulkinta pikkukaupungissa toimivan vallankumouksellisen solun jäsenistä ja heidän läheisistään. Millaisia keinoja saa käyttää maailman muokkaamiseksi mieleisekseen? Entä jos haaveilit muuttavasi maailmaa ja havahdut yhtenä aamuna siihen, että unelmasi toteutuu. Mutta millä hinnalla? Onko esimerkiksi murha liian kova hinta paremmasta maailmasta? Turun kaupunginteatterissa nähtävässä Fjodor Dostojevskin klassikossa sukupolvet ja aatteet törmäävät kuvattaessa kahtiajakautunutta kansakuntaa. Näyttämöllä nähdään valovoimainen Markus Järvenpää. Kiinnostavia Romaanidramatisointeja Sofi Oksasen uusin romaani Koirapuisto ilmestyi syyskuussa. Teatteri Jurkassa palataan hänen Finlandia-palkittuun romaaniinsa Puhdistus. Jurkassa Oksasen Puhdistus on tiivistetty Aliiden, virolaisella maaseudulla erakoituvan naisen, monologiksi. Sovituksen on tehnyt Hilkka-Liisa Iivanainen. Hän on tiivistänyt Oksasen tekstistä aistillisen muotokuvan naisesta, joka haluaa sekä rakastaa että vahingoittaa. Tamperelaisen Hannu Salaman jumalanpilkasta syytetty kohuteos Juhannustanssit saa lokakuussa odotetun ensi-iltansa Tampereen Työväen Teatterissa lahtelaisen Teatteri Vanhan Jukon taiteellisena johtajana kunnostautuneen Linda Wallgrenin ohjamana ja Juho Gröndahlin käsikirjoittamana. Salaman läpimurtoteos toi kirjailijalle kuritushuonesyytteen, kun se julkaistiin 55 vuotta sitten poliittisten jännitteiden, ydinpommin uhan ja jälleenrakennuksesta uupuneen yhteiskunnan härnääjäksi. Nyt luvassa on sukupolvitulkinta, joka kysyy, onko maailma muuttunut ja miten? Kaksi vuotta sitten Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä esitetty Kjell Westön kirjasta dramatisoitu Kangastus 38 oli erittäin hyvä, riipaiseva esitys. Nyt vuorossa on Juhana von Baghin ohjaama ja Michael Baranin dramatisoima Westön hieno, 1960-luvulta nykypäivään etenevä romaani Rikinkeltainen taivas. Luvassa on visionäärinen ja aistivoimainen esitys, jossa kysytään: Mikä on totta, mikä petosta? Mihin katoaa kaikki se rakkaus, joka elämämme parhaina hetkinä ympäröi meidät? Onko vapautta, jota on joskus uskonut elävänsä, koskaan ollutkaan? ”Mie en häpeä itteäni”, Everstinna toteaa Rosa Liksomin romaanissa Everstinna. Heidi Herala kehkeytyy Annikki Kariniemeä (1913– 1984) kuvaavaksi Everstinnaksi, lappilaiskirjailijan elämäntarinaan pohjaavasta romaanista dramatisoidussa esityksessä. On kiinnostavaa nähdä, kuinka Liksomin väkevä, julma ja kaunis meänkielinen monologi-romaani siirtyy näyttämölle Susanna Airaksisen ohjaamana Helsingin kaupunginteatterissa. Elävä esitys elähdyttää ja vetoaa tunteisiin Paljon muutakin kiinnostavaa on tarjolla teatterisyksyssä, joten kannattaa olla valppaana. On aivan selvää, että elävä esitys on aina elähdyttävämpää ja syvemmin tunteisiin vetoavampaa, kun television tuijottelu. Tänä syksynä voisi sanoa kliseisesti, että teatterien herkkupöydissä on tarjolla jokaiselle jotakin. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Klassikot antavat luvan katsoa itseämme hiukan kauempaa.” Turun Kaupunginteatteri: Riivaajat. M A R IT A KO IV IS TO / TU R U N K A U P U N G IN TE A TT ER I Teatteri Jurkka: Puhdistus. Kuvassa Wanda Dubiel. M A R KO M Ä K IN EN Espoon Kaupunginteatteri: Arktiset leikit. Kuvassa: Anna-Elina Lyytikäinen, Jukka Leisti, Heikki Kinnunen ja Klaus Klemola H A R R I H IN K K A TTT: Eriikka Väliahde on Neiti Julien nimiroolissa. K A R I S U N N A R I. Eläkeläinen 5/2019 27
Kyyhkynen on pulu K irjallisuuden ystäviä hemmotellaan Suomessa ympäri vuoden. Paitsi että meillä on hieno kirjastolaitos, meillä on myös paljon erilaisia kirjallisia tapahtumia. Nyt lähestyvät Helsingin kirjamessut. Näkyvimmän messuhumun takaa löytää paljon kiinnostavaa, kuten esimerkiksi lukupiirejä, joissa kirjailija on mukana keskustelemassa. Ilmastonmuutos tulee runoon Seppo Koskiman Rakkauden taikavoimaa ilmastonmuutoksen torjuntaan -runo on ajan hermolla. Syyskuussa vietettiin ilmastoviikkoa, eikä oikeastaan ole päivää, jolloin ilmastoasiat eivät nousisi mediassa esille. Runoissa saa luonnollisesti olla eri tyylejä kuten muissakin taiteissa. Koskiman runo on runsas ja voimakas, sitä voisi kuvata vaikka ekspressionistis-kantaaottavaksi lyriikaksi. Rakkauden taikavoimaa ilmastonmuutoksen torjuntaan kuitenkin hyötyisi vielä uudelleenkirjoitusja stilisointikierroksesta. Joissakin kohdin ilmaisu on hieman sumeaa, ja viittaussuhteet jäävät epätarkoiksi. Viitataanko siis esimerkiksi toisessa säkeistössä ”ajatusten äidillä” ja ”kuningasten kuninkaalla” rakkauteen? Kolmannessa säkeistössä on puolestaan kohta: ”Ensin sille naurettiin.” Mille oikeastaan? Viittaus jää tässäkin tarkentumatta. Oma kielikorvani vaatii myös possessiivisuffiksia toiseksi viimeiseen säkeistöön: hänen uusille sankariteoilleen. Aiemminkin olen kirjoittanut, että vinoviivoja kannattaa käyttää harkiten, ja sama koskee myös kolmea pistettä. Ehkä runossa voisi olla vielä päätössäkeistö, jossa voisi toistaa ensimmäisen säkeistön säkeitä, näin runo sulkeutuisi hyvin. Nykyinen tiedehenkinen lopetus tuntuu jonkin verran irralliselta. Koskiman runossa on jo nyt paljon hyvää, siinä on paloa ja virtaavuutta sekä tietenkin tärkeää asiaa. Pienellä editoinnilla tämä kaikki hyvä vielä tehostuu entisestään. Väkijuoman vaikutuksia Riitta Rädyn nimetön runo kertoo tragikoomisesti kaveriporukan Intian matkasta. Runossa on paljon tunnistettavaa, moni varmaan muistaa hieman samanhenkisiä lähimatkoja eli reissuja Leningradiin. Kotimaisesta kertomakirjallisuudesta löytyy paljon sekoiluja ryyppäyskuvauksia, runoista vähemmän. (Juomalaulut ovat oma lukunsa.) Runolla voi kuitenkin kertoa ihan mitä tahansa – niinpä viinanhuuruinen reissu paketoituu oikein hyvin runoksi. Viimeisen säkeistön vaisu tunnelma on ironiassaan nautittavaa luettavaa. Saattaa oikein nähdä kalvakkaat kasvot ja tunnistaa morkkiksen (vuokrarahat ja kaikki mahdolliset menneet kurkusta alas). Viimeinen säe on jopa filosofinen monimerkityksellisyydessään. Toivo Bergin Liljankukka-runossakin alkoholilla on osuutensa. Bergin runot lienevät tuttuja monille Runopysäkin lukijoille, huumori on aina niiden yhteinen nimittäjä. Huumorin kautta Berg osaa kuvata psykologisen tarkasti monenlaisia tilanteita. Liljankukka on tästä hyvä esimerkki. Runo on hauska ja hyvin elävä, tapahtumat näkee ja kuulee, ikään kuin katsoisi lyhytelokuvaa. Humaltunut vaatija jankuttaa kysymyksiään, NIINA HAKALAHTI Lähetä runosi osoitteeseen Niina Hakalahti, Kukkolankatu 16, 33400 Tampere tai niina.hakalahti@sci.fi. Mystisestä maineestaan huolimatta runous hyötyy siitä, että ilmaisussa ollaan tarkkoja ja pyritään selkeyteen. pommittaa niillä soittajaa. Jo ensimmäisessä säkeistössä koetellaan soittajan kärsivällisyyttä. Nauroin itsekseni viimeiselle säkeistölle. Siinä on kerta kaikkiaan herkullinen asetelma, niin sanottu kommunikaatiotilanne. Humalainen ei voi käsittää, etteivät hänen hyy – hyy-vihjeensä oikein riitä kappaleen tunnistamiseen. Samalla runo kertoo yleisellä tasolla uskomuksesta, että vika on aina toisessa. Haikeutta ja ihanuutta Kalevi Männikön haikea Erämaan mökki -runo kertoo luopumisesta. Runosta välittyy muutoksen välttämättömyys ja luopumisen vaikeus. Aiemmin kirjoitin, että Rakkauden taikavoimaa ilmastonmuutoksen torjuntaan vahvistuisi hiomisesta, ja samoja aatoksia herättää myös Erämaan mökki. Erämaan mökki -runo kaipaisi persoonamuotojen yhtenäistämistä. Ensimmäisessä säkeistössä kuvataan, kuinka vanhuksen täytyy poistua mökistään. Mutta toisessa säkeistössä vanhus onkin itse puhuja. Olisi kenties toimivampaa valita koko runoon sama puhuja, jonka kautta asiat kerrotaan. Runossa polku on sekä konkreettinen että symbolinen – hyvä niin. Kirjoittaessa kannattaa pyrkiä selkeyteen. RUNOPYSÄKKI KULTTUURI Lähdimme porukalla Intiaan Köpi neuvoi tietä kintaallaan Mistä me löydämme viinaa, me kysyttiin miesporukalla meille naurettiin. Juoda kun aloimme, olo kävi huolettomaks Köpi halus naisen Pena kaks. Aamu kun alkoi sarastaa, kieli alkoi enemmän sammaltaa Joku sanoi: viina noilta raukoilta järjen vei. Minä löin nyrkin pöytään ja huusin EI. Raskasta porukkaa pöydässä uinailee, toiset jo aamukahvinsa siemailleet. Köpi painui riksalla suutariin, Pena sairastui ripuliin. Minä nauroin silmät vedessä. Viikko meni rajussa kännissä. Suomessa puhe oli vähissä. Tuumattiin yhdessä ryypätään vaan Suomessa. Kalliiks tuo olo käy paratiisissa. RIITTA RÄTY, KIURUVESI Erämaan mökki Ihminen oletko koskaan miettinyt asiaa kun vanhus viimeisen kerran mökin oven sulkee Luonto kaiken antoi ja vei sen pois siksi vanhuksen täytyi poistua vaikka vaikeaa se ois Mökkini sinne jäi, askeleet raskaat ja harvat on polkujen muistot jäivät muistoihin kaukaisiin Mahtaako kukaan löytää polkua joka mökille vie siellä sai rauhan Minne on elomme kulku mikä on tarkoitus sen Kun polku toisi mökille kulkijan aavemainen mökki suojan antaa KALEVI MÄNNIKKÖ 28 Eläkeläinen 5/2019
Mollivoittoinen Erämaan mökki sopisi kitaran kera laulettavaksi nuotion loimottaessa. Siinä kiteytyvät monet suomalaisen (sielun)maiseman elementit: syrjäisyys, luonto, luopuminen, hämmennys elämän suurten kysymysten äärellä. Kalevi Mänikkö ei ollut liittänyt runonsa mukaan tietoa kotipaikkakunnastaan, joten sen puuttuminen ei ole toimittajan unohdus. Helena Koposen pieni runo kuvaa luonnonvesissä uimisen autuutta. Toukokuun alusta syyskuun loppuun asti järviuintia harrastavana minun on helppo samaistua runon viestiin ja tunnelmaan. Rakkauden taikavoimaa ilmastonmuutoksen torjuntaan Pannaan hyvä kiertämään rakkauden taikavoima. Elämän perusvoima/alkuaine luomakunnan rakennusaine. Rakkauden vetovoima. Sinua me tarvitsemme… Ajatusten äiti, kuningasten kuningas. Antamaan ihmiskunnan elämälle uusi suunta. Näkemään ihmiskunnalla on yhteinen tulevaisuus. Sinua me tarvitsemme… Hedelmöittämään ajatuksemme/aistimme. Synnyttämään eloonjäämisfunktiota yhteistä maailmankatsomusta. Ensin sille naurettiin, sitten vastustettiin, mutta sen jälkeen hyväksyttiin itsestään selvyytenä. Ymmärrettiin… Maapallon asukkaita yhdistää, sama kohtalo uskonnoista ja aatteista riippumatta. Tiedostettiin… Siitä milloin kokonaisuus ymmärretään todellisuutta vastaavaksi, riippuu ihmisen ja luonnon kohtalo. Raikkaita tuulia… ihmiselle hänen uusille sankariteoille, kieltäymyksille, ja rohkeudelle/rakkaudelle joiden varassa ihmisen ja luonnon tulevaisuus on. Sinisellä vesiplaneetalla kodillamme maapallolla, joka kiertää aurinkoa 29,8 km.s.vauhdilla Venuksen ja Marsin välissä sopivalla etäisyydellä auringosta ettei pala tai jäädy avaruudessa. SEPPO KOSKIMA, TAMPERE Liljankukka Hei, mitä sä teet? Istun tässä tanssilavan nurkassa ja soitan. Mitä varten sä soitat? Kun noi tanssii ja minä säestän niitä haitarilla. Oletko sinä sitten hanuristi? Sitä varten minulla on tämä soittopeli. Hieno asia! Osaatko soittaa tämän kappaleen? Minkä tämän? Vihellä vähän alkua! Oota nyt! Hyy, hyy, hyy... Tunnetko? En oikein saa selvää. Vihellä lisää! Hyy, hyy, hyy.. Joko tunnet? En vieläkään saa selvää. Tiijätkö mitä? Sinä oot huono hanuristi. Kiitos vaan! Mikä sinä olet päissäsi muita arvostelemaan? Sinä oot huono hanuristi, kun et tunne Liljankukkaa. TOIVO BERG, HELSINKI Minä uin, minä sielullein siivet annan. Uin kilpaa sotkapoikueen kanssa, lekottelen suvannossa, kellun, katselen poutapilviä. Olen tässä ja nyt, olen vedenherra, se minua kantaa, se minulle vuoteen antaa, olen vain, nautin elämästä. HELENA KOPONEN, VARKAUS Panoraamamaisesti levittäytyvä runo kuvaa upeasti fyysisen ja psyykkisen kokemuksen yhteneväisyyttä. ”Olen vain” = eikös tämä nyt ole sitä kuuluisaa mindfulnessia? Selvyyttä ja selkeyttä Osa runoistanne tulee minulle postitse, ja osa niistä on käsin kirjoitettuja. Käsin kirjoitetusta runoista on välillä vaikea erottaa esimerkiksi sitä, miten runo tulisi asetella säkeisiin ja säkeistöihin. Toisinaan myös yksittäisistä sanoista on vaikea saada selvää. Riski väärintulkintoihin kasvaa, jos runoa ei ole kirjoitettu koneella. Epäselvyys ei ole eduksi. Kirjoittaessa kannattaa pyrkiä selkeyteen. Selkeys on totta kai suhteellista ja tilannesidonnaista mutta kirjailija Torsti Lehtisen sanat kiteyttävät oleellisen: ”Runouden kielen täytyy olla ymmärrettävää; ei lakitekstin tai kauppakirjan tavoin vaan siten, että siinäkin kyyhkynen tarkoittaa pulua eikä sorsaa.” Näin on, mystisestä maineestaan huolimatta runous hyötyy siitä, että ilmaisussa ollaan tarkkoja ja pyritään selkeyteen. Runopostia kannattaa taas lähettää, sillä vielä joulukuussa ilmestyy lehti ja tietenkin siis myös Runopysäkki blogivahvistuksineen. Tunteet pelissä blogissa › Lokakuun Runopysäkkiblogin runoilijat ovat Impi Jääskeläinen, Anneli Kukkon en ja Rudolf Lindblad › Lue osoitteessa www.elakelaiset.fi/blogit/ S . H ER M A N N & F. R IC H TE R / P IX A B AY Eläkeläinen 5/2019 29
KULTTUURI O n elokuu, ja pieni, vanhahko nainen ajaa pienellä autolla Helsingistä kohti Suomusjärveä seuranaan vain koira Isa. Nainen on menossa Katerma-nimiselle kesämökille, hän kaipaa yksinäisyyttä ja rauhaa selvittääkseen omaa elämäänsä ja keskustellakseen hyvän ystävänsä Marja-Liisan kanssa. Puhetoveri on kirjailija Marja-Liisa Vartio, hän on tämän romaanin ”sinä”. Marja-Liisa ei naisen yksinoloa häiritse, sillä hän on kuollut saman vuoden kesäkuussa, paljon nuorempana kuin häntä nyt sureva nainen. Hän on tasavallan ensimmäinen nainen, presidentti Urho Kekkosen vaimo Sylvi Salome Kekkonen, omaa sukua Uino. Hänkin on kirjailija. Kirjan kolmas nainen on kuvanveistäjä Essi Renvall, joka tunnetaan vahvana, rohkeana ja ronskipuheisena ihmisenä. Taiteilija on tekemässä veistosta Sylvistä, pronssipäätä, joka ei ilmentäisi vain mallin ulkonäköä vaan myös hänen sisäisen olemuksensa. Mutta savi ei tunnu tottelevan, taiteilija ei saa kohteestaan ”kiinni”, vaikka on yksi maan arvostetuimmista kuvanveistäjistä, tottunut luomaan pronssija kipsipäitä monista tasavallan merkkihenkilöistä. Johanna Venho on ottanut vaativan ja suuritöisen tehtävän, mikä näkyy kirjan loppusivujen kiitoksista lukuisille henkilöille ja organisaatioille UKK-arkistosta omaan äitiin, puolisoon ja lapsiin. Raskaan työn tuloksena on syntynyt ilmava, runollinenkin kirja, yhtaikaa suorasukainen, kunnioittava, jopa hellä – ei muotokuva vaan tarina naisesta, joka oli sekä hauras että luja ja tarvittaessa kovakin, taiteellinen mutta realisti, sairasteli paljon ja kärsi monista asioista, ei vähiten Urho Kekkoseen liittyvistä, mutta kesti. Hän uskoi kyllä kirjoittajan lahjoihinsa, mutta ei kirjailijan asemaansa. Ajaessaan Katermaan hän miettii aika katkerana: ”Kirjoittaminen, se sentään on olLUKUNURKKA Miehen varjossa – ensimmäisen naisen elämä Johanna Venho: Ensimmäinen nainen. Romaani. WSOY 2019. KIRJA Johanna Venho näyttää lukijalle sellaisen Sylvi Kekkosen, jota kansa ei hänen eläessään nähnyt. lut vain minun, sitä ei kukaan voi tehdä puolestani. Mutta onhan niin, että Otavaa myöten on sitäkin katsottu asemani läpi, ja uskooko kukaan, että puoliso voi olla kokonainen ihminen? Kriitikot ne vasta ovat hankalassa asemassa kirjojeni äärellä. Kekkosen rouvan puuhailua, he koettavat sanoa rivien välissä. Ristipistoja, nypläystä, eikös se Sylvi ole sellainen käsityöihminen? Se vieno väheksyntä uhkaa saastuttaa omatkin ajatukseni.” Kun Eeva Joenpelto pyysi Sylviltä novellia Suomen Kirjailijaliiton antologiaan, hän sanoa paukautti suoraan, ettei häneltä novellia antologiaan huolittaisi, jos hän ei olisi presidentin rouva. JOS SYLVI oli sulkeutunut ja tarkka puheistaan, Marja-Liisa Vartio oli sitäkin puheliaampi ja peloton keskustelija, Sylvin mielestä varsinainen ”pälpättäjä”, mutta hän ei imarrellut eikä pokkuroinut, häneen Sylvi voi luottaa. Ystävyys Sylvi Kekkosen kanssa näkyy myös Vartion viimeisimmissä päiväkirjateksteissä. Vartio kirjoitti myös kritiikkejä Sylvi Kekkosen teoksista. KIRJASTA VAHVISTUU näkemys, että hauras ja terveydeltään heikko Sylvi Kekkonen oli perheen tukipylväs, ”se vahva”. Urho Kekkonen loukkasi häntä pahasti monta kertaa suhteillaan toisiin naisiin, joista – häpeä kyllä – ”kaikki tiesivät”. Siinä, missä Kekkonen heilasteli Anne-Marie Snellmanin ja muiden vaimoaan nuorempien, komeiden ja kookkaiden naisten kanssa kotimaassa ja ulkomailla, pieni ja terveydeltään hauras Sylvi pysyi tyynenä, ehkä hän tiesi ja tajusi, että Urho tarvitsi elämässään häntä enemmän kuin hän Urhoa. Varsinkin Kekkosen sodan jälkeen ja vielä 1950-luvulla kohdistettu vihapuhe, juorut, valheet ja kampitusyritykset saivat Sylvinkin vimmastumaan. Rakkauttaan ja ihailuaan miestään kohtaan hän ei menettänyt. Kahdelle pojalleen hän oli hellä ja huolehtiva äiti. Ehkä liiankin huolehtiva, ja sen myötä aika tiukka ja kriittinen miniöitään kohtaan. Perhe, sen koossa pysyminen, oli hänelle kaikkein tärkein asia. ”Ei minussa ole muuta kykyä rakkauteen kuin rakkauteni perheeseen. Olen onnellinen niinä pieninä hetkinä, kun laumani on koossa”, Sylvi sanoo Marja-Liisalle. JOHANNA VENHO on kirjoittanut hienon ja viisaan, tekee mieli sanoa ”aikuisen” kirjan. Hän näyttää lukijalle sellaisen Sylvi Kekkosen, jota kansa ei hänen eläessään nähnyt. On niin helppo ajatella, että valtakunnan kaikkein korkeimpaan asemaan, presidentin puolisoksi päässyt nainen eläisi ylellisyydessä, passattuna ja palveltuna, huolia vailla. Sellainen presidentin rouvan rooli ei ole ikinä ollut. Kekkosten kohdalla tekee mieli arvella, että jos Kekkosella ei olisi ollut Sylviä, olisiko hänellä ollut presidentin virkaakaan? Teos on romaani, kaunokirjallisuutta, jossa kirjailija on itse vahvasti ja itsenäisesti mukana. Se ei ole mikään raportti, mutta tärkeää isänmaan historiaa se on. MINÄKIN TAPASIN rouva Kekkosen kerran ja sain tarttua hänen pieneen, nivelreuman runtelemaan käteensä. Se tapahtui itsenäisyyspäivän juhlissa Linnassa vuonna 1967. Siihen aikaan oli kutsun saaneilla kirjailijoilla tapana kokoontua linnan Keltaiseen salonkiin, johon rouva Kekkonen tuli keskustelemaan heidän kanssaan. Minä en ollut kirjailija vaan kirjailijan puoliso, enkä muista, keitä kirjailijoita salongissa oli, mutta sen muistan, ettei kukaan uskaltanut virittää kunnon keskustelua soikean pöydän ympärillä. Puheet olivat varovaisia ja kohteliaita, ensimmäisen naisen roolistaan Sylvi ei päässyt edes kollegojen seurassa. Rouva Kekkonen ei viipynyt salongissa kauan. Suututtiko häntä? Vai nauratti? TUULA-LIINA VARIS Raskaan työn tuloksena on syntynyt ilmava, runollinenkin kirja. 30 Eläkeläinen 5/2019
Claudia Picado: Reflexo SonyMusic Portugal 19075927112. Portugali Euroopan laidalla on suomalaisille tuttu lomakohde, saanut julkisuutta eläkeläismiljonääreistä, jotka ovat siirtäneet osoitteensa sinne veroja vältellen. Portugalin kieli on puhuttuna hankalampaa kuin naapurin espanja, ääniasultaan pehmeämpää ja ilmaisut sillä tavoin s-voittoisia, ettei se helposti suomalaiselta tankerolta taitu. Kuitenkin maailman kuudenneksi puhutuin kieli, puhujia reilusti yli 200 miljoonaa entisten siirtomaiden Brasilian, Angolan ja Mosambikin myötä. Kielitaidon puute harmittaa vietävästi kun kuuntelee portugalilaisten ikiomaa, parin sadan vuoden historian omaavaa fadomusiikkia, jonka usein kaihoisa, surumielinenkin poljento osuu suomalaiseen hermoon. Konehumpan keskellä fado, joka on päässyt Unescon aineettoman maailmanperinnön luetteloonkin, on säilyttänyt köyhien merimiesten ja kalastajien kansankapakoista nousevan perustansa. Yhtyekokonpanossa on laulajan ohella vain klassinen kitara, basso ja leimaa-antavana metallikielinen keskiajalta asti perityvä portugalinkitara, erilainen kuin nämä nykykitarat. Ja akustista kaikki. FADOSSA ON kaksi, pääkaupunki Lissabonin ja Coimbran tyylisuunnat. Sekä miehet että naiset laulavat, mutta naisfadistit ovat huomattavasti tunnetuimpia. Fadon suuri tähti oli Amalia Rodrigues, joka 1940-luvulta lähtien ehti konsertoinnin ja elokuvarooien välissä julkaista yli 30 albumia ennen kuolemaansa 20 vuotta sitten. Nykypäivän kirkkain tähti, mosambikiläissyntyinen Mariza kävi juuri Tampereella viiden vuoden tauon jälkeen ja toinen huippu Christina Branco keväällä. Vähän tuntemattomapi fadista on kolmekymppinen Claudia Picado, jonka toinen studiokiekko Reflexo on. Guilherme Banzan ja Toze Briton tuottaman albumin sinkuksi irroitettua avausraitaa Fragilidade värittää poikkeuksena haitari. Kappaleista Banza on säveltänyt pari ja soittaa erinomaisesti portugalilaista kitaraa kautta kiekon. Yksi kappale Cafe dos Teus Olhos on Briton käsialaa ja hän laulaakin sillä. CLAUDIA PICADO on hyvä laulaja, vaikkei niin hallitseva kuin Amalia Rodrigues. Kokonaisuutena monipuolinen, rytmiikaltaan vaihteleva, kauniisti ja taitavasti soitettu albumi, joka imaisee mukaansa vaikkei portugalia osaisikaan. Toivoa sopii, että Picadokin Suomeen joskus tulee. Israelissa, Japanissa, USA:ssa, Filippiineillä, Espanjassa, Belgiassa, Englannissa, Hollannissa ja Italiassa häntä on jo nähty ja kuultu. Yhtä lailla kannattaa kuunnella jos vaikkapa Ana Mouran, Misian tai Dulce Pontesin äänitteitä vastaan tulee. AKI RÄISÄNEN MUSIIKKI Fado sopii suomalaiselle Lapualaisooppera kurottaa tähän aikaan A rvo Salon kirjoittama ja Kaj Chydeniuksen säveltämä Lapualaisoopperan kantaesitys oli Ylioppilasteatterissa 1966, jolloin Arvo Salo valittiin vasemmistolaiseen eduskuntaan. Seinäjoen kaupunginteatterissa nähdään uusi sovitus, jossa ohjaaja Juha Luukkonen kurottaa 30-luvun ja Lapuan liikkeen yli tähän aikaan. – Samat merkit ovat nytkin olemassa, sanoo Luukkonen. Luukkonen on ottanut mukaan tästä päivästä tuttuja teemoja ja säilyttänyt todellisia historiallisia henkilöitä, kuten Vihtori Kosola, Hilja ”Hurja-Hilja” Riipinen ja Artturi Vuorimaa. Kaikilla oli voimaa eläytyä rooleihinsa. Lauluissa extran ylittivät nuorimmaiset Henna Sormunen ja Natalil Lintala. Kaikilla naisilla oli voimalliset yhteiskohtaukset. Lapuan liikettä pantiin alta lipan; Neljä pappia ja viisi pankinjohtajaa, on siinä talonpoikien joukko. Ilmajoen useista oopperoista tuttu Esa Ahonen loi pohjalaisen isännän (Kosola) murretta ja äänialaa myöten. Pohjalainen murre soljui muillakin. Se teki koko Lapualaisoopperan uskottavaksi. ”Ei jumalauta pilkata Jumalaa!” Ohjaaja, työryhmäkin, sanoi sanansa siihen, jotta rooleihin oli kiinnitetty oikeat näyttelijät. NÄYTELMÄSSÄ PUNAISTEN rooli jäi liian ohueksi. Oikeisto sai kyllä äänensä kuuluville, kun väkivaltaisuus rehotti muilutuksissa, Mäntsälän kapinan suunnittelussa ja monessa muussa. Lopulta saatiin perusasetelma punaisten ja valkoisten välillä 30-luvulla. Hurja-Hilja ja muut naiset sekä myös nuoret saivat eriarvoistusta nousuun. Tänäänkin työväestö halutaan lyödä maahan. Sitä ei vain uskalleta ääneen sanoa! Luukkosen ohjauksessa raju musiikki, laulut ja teksti kuvasivat suomalaisen politiikan nykymenoa. Semminkin kun nuoremmat kansalaiset lukevat tarkasti somea ja netin keskustelupalstoja. Eikä ne varttuneemmalle väellekään ole tavoittamattomissa. RAJUSTA MUSIIKISTA huolimatta edesmenneen Arvo Salon siippa Tuula Ruoppa Salo antoi kiitosta ensi-illan jälkeen ja väliajalla esityksestä seinäjokisille. Arvokin olisi tykännyt. Pohjanmaalla keskustelu Lapuan liikkeestä ja IKL:stä jatkuu. Ilmajoen musiikkijuhlille on kesällä 2020 tulossa ooppera Hiljaiset perivät maan – ooppera lapuanliikkeestä. Sen kirjoittaa Tuomas Parkkinen ja säveltää Jukka Linkola. Päärooleissa ovat baritoni Ville Rusanen, sopraano Saara Kiiveri ja näyttelijä T aneli Mäkelä. Odotellaan Ilmajokea! TOIVE TYNJÄLÄ Seinäjoen kaupunginteatterin uuden sovituksen kaikilla esiintyjillä oli voimaa eläytyä rooleihinsa. Arvo Salo – Kaj Chydenius – Juho Luukkonen: Lapualaisooppera Seinäjoen kaupunginteatterissa 12.12. 2019 saakka Claudia Picadon albumi imaisee mukaansa vaikkei portugalia osaisikaan. TEATTERI Esa Ahonen pääsi Vihtori Kosolana oikeuksiinsa omalla oopperalaulajan äänellään ja tempollaan. JU H A KO N TK A N EN /S EI N Ä JO EN K A U P U N G IN TE A TT ER I Eläkeläinen 5/2019 31
KULTTUURI YHDISTYKSISSÄ ON jälleen käynnissä joulutervehdysten keräys Eläkeläinen-lehden joulukuun numeroon. Olemme lähettäneet yhdistyspostissa 5.9. lomakkeita joulutervehdysten keräämistä varten. Perinteiset tervehdykset julkaistaan joulukuun Eläkeläisessä 2019. Niillä on lehdelle ja koko järjestölle suuri taloudellinen merkitys. Näin juhlavuotena joulutervehdys on myös oiva tapa onnitella 60-vuotiasta järjestöämme. Ja muistattehan, että yhdistys saa osan hankkimiensa tervehdysten tuotosta. Huomaattehan, että kerättyjen joulutervehdysten lähettämiseen on käytettävissä myös sähköinen lomake: sitä käyttämällä yhdistys saa suuremman korvauksen työstään! Lomake löytyy kotisivultamme: www.elakelaiset.fi kohdasta Järjestö ––– Joulutervehdykset JOS TERVEHDYSTEN kerääjä ei ole tavoittanut sinua, voit lähettää tervehdyksesi alla olevalla listalla postin välityksellä suoraan meille lehteen. Listaan voit kerätä myös tuttaviesi tervehdykset. Kunkin henkilötervehdyksen hinta on 5 euroa. Toivotamme Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2020 Eläkeläinen-lehden lukijoille! Henkilön nimi Paikkakunta Tervehdys 5 € Yhteensä € Lähettäjän nimi ja puhelinnumero: OULULAISEN HAUKIPUTAAN Eläkeläiset ry:n jäsenen Taisto Tammelan kirjallinen työ on saanut tunnustusta. Tammela voitti kesällä Suon neljä vuodenaikaa ja muita kertomuksia -teoksellaan Päätalo-instituutin Möllärimestari-kilpailun kertomus-, novellija pakinakokoelmat -sarjan. Raadin arviossa todettiin, että pääosassa omaelämäkerrallisissa novelleissa on pohjoinen luonto. ”Myöhäisillan auringon laskevat säteet, taitavasti lentelevä lapintiira tai suomaisemat tarjoavat mieleenpainuvia näkymiä. Ollaan kalassa, metsästetään, poimitaan hilloja, sivutaan lappilaista tarinaperinnettä silmänkääntäjien ja selvännäkijöiden muodossa. Novelli Yhdeksäs aalto kuvaa vaikuttavaa kamppailua veden voimaa vastaan.” LAPPILAISTAUSTAINEN TAMMELA on vastikään saanut viimeisteltyä uuden teoksen käsikirjoituksen. Se on romaani, aiemmin lyhytproosaa ja runoja kirjoittaneelle Tammelalle uusi aluevaltaus. – Työnimellä Säynäjärven mysteeri kulkeva romaani sijoittuu keskiaikaan, tarkemmin aihe alkaa vuodesta 1520, joten ensi vuonna tulee kuluneeksi 500 vuotta. Siinä seurataan kahden perheen, Kustaa Vaasan ja erään saamelaisperheen, toimintaa ajan olosuhteissa. Saamelaisethan asuttivat silloista Ruotsin Itämaata suurelta osin nykyistä Suomea. –Ajattelin, että yritän tehdä romaanin novellija runokokoelmien lisäksi. On se vähän erilaista, parikolmekymmentä historiaan liittyvää teosta olen aiheeseen liittyen lukenut, Tammela kertoo. Hän kuitenkin tarkentaa, että vaikka onkin tarkasti perehtynyt aikakauden historiaan, teos on kaunokirjallisuutta, ei historiankirjoitusta. –Kirjoittajana todella opin elämään henkilöhahmojeni kanssa. Minä olen tavallaan yksi heistä, heidän kanssaan olen elänyt hyvissä ja pahoissa hetkissä. Vesikin tipahti kirjoittaessa välillä silmään, että tässä tarinassa käy nyt näin. Mutta siinä käy, niin kuin käy. Kirjoitustyö on tehty. – Ilmestyminen menee todennäköisesti tammi–helmikuulle, jouluksi romaania ei välttämättä ehditä saada painosta ulos, Tammela kertoo. Ennen eläköitymistään Taisto Tammela työskenteli metsäja rakennustöiden lisäksi myös opetusja rehtorintehtävissä sekä henkilöstökouluttajana. TUOMAS TALVILA Taisto Tammelan kertomuskokoelma menestyi Möllärimestari-kilpailussa. Nyt on romaanin vuoro. Mölläri-palkittu Taisto Tammela kirjoitti romaanin TU O M A S TA LV IL A Toimi näin: – Kirjoita tervehtijöiden nimet ja paikkakunta alla olevaan tervehdyslistaan selvästi TEKSTATEN . Lisää alareunaan vielä yhteystiedoksi oma nimesi ja puhelinnumerosi. – Postita lista viimeistään maanantaina 11.11. osoitteella: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 HELSINKI Tilitä rahat viimeistään 11.11. järjestön tilille FI11 1012 3000 0714 70 käyttäen viitenumeroa 1818. Haluaisitko kerätä lisää tervehdyksiä? Keräyslistoja voi tilata toimistoltamme tai tulostaa kotisivultamme www.elakelaiset.fi kohdasta Järjestö–––Joulutervehdykset Leikkaa irti ja postita kirjeessä 11.11. mennessä Eläkeläiset ry:n toimistoon: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Lähetä joulutervehdys, onnittelet samalla 60-vuotiasta järjestöämme! OIKAISU Eläkeläinen-lehdessä 4/2019 arvioidun Veikko Väntäsen Syyskevät-teoksen on kustantanut Sievi-seura. Toimituksen käsittelyssä syntyneen virheen seurauksena teosta nimitettiin lehdessä omakustanteeksi. 32 Eläkeläinen 5/2019
M onien ravitsemusasiantuntijoiden mielestä suomalaiset syövät liikaa lihaa ja liian vähän kasviksia ja hedelmiä. Se on varmaan totta, eikä se aina välttämättä johdu lihanhimosta, vaan esimerkiksi ruokien hinnoista. Monet hedelmät – varsinkin kotimaiset – ovat aika kalliita, samoin kotimaiset marjat sen lyhyen ajan, mikä niitä yleensä on myynnissä. Kotimainen kala on kallista aina. Liha puolestaan on aika kohtuuhintaista, jos tyytyy jauhelihaan, broileriin ja muuhun edulliseen eikä himoitse häränfileitä, karitsapaisteja ja hanhenmaksoja ainakaan usein. On hiukan kummallista, että juuri yksinkertaiseen, niukahkoon ruokaan sopeutuneiden suomalaisten pitäisi siirtyä tähän voimallisesti lihan korvikkeena mainostettuun vegeruokaan. Olemme siirtyneet uuteen korvikeaikaan, vaikka korvikelihatuotteet eivät ole edes halvempia kuin liha, varsinkin jos niitä ostaa marketin eineshyllystä. Ekologisista syistä innostuttiin myös muurahaisten, toukkien ja kaikenlaisten hapsenkakkiaisten syönnistä, mutta se innostus ei kauan kestänyt. JOKAINEN SYÖKÖÖN, mitä haluaa ja hyvä, jos ruokavalio on terveellinen ja luonnollekin eduksi. Mutta miksi on otettu käyttöön tuo vanhemmalle sukupolvelle ikäviä muistoja herättävä sana korvike? Eikö korvikkeista saatu tarpeeksi jo silloin, kun muuta ei ollut kuin korvikkeita: sikuria ja voikukanjuuria kahvin korvikeeksi, sakariinia sokerin sijaan, kerman korvikkeeksi ties mitä rasvasekoitusta, voin sijaan margariinia, puurojauhekorviketta ja kiisselinkorvikettakin oli. Pahimpaan pula-aikaan sienistä, voikukanjuurista, kaalista, punajuuresta, pensaitten lehdistä, luonnonkasveista ja ties mistä värkättiin korvikkeita, joiden kuviteltiin ainakin vähän korvaavan aitoja aineksia. Riemu oli suuri, kun sodan jälkeen sai oikeaa kahvia, vaikkakin rajoitetusti, ja ensimmäiset ulkomaiset viljalaivat ilmestyivät satamiin: Hurraa, vihdoinkin oikeaa vehnäjauhoa! Kun minä olin pikkuinen vielä ja äiti kävi kauppalankansliassa töissä, ihailin hänen pikkuruista, loimukoivuista, ehkä rintamalla puhdetyönä tehtyä rasiaa, johon hän aamuisin tipautti muutaman pienenpienen sakariinipillerin. Korvike maksettiin yhteisestä ”kahvikassasta”, mutta makeutus piti jokaisen tuoda itse. Kun ajat paranivat, korvikepilleri vaihtui sokeripalaksi, ja lopulta pieni rasia sai jäädä kotiin. LAPSENA INTOHIMONI olivat kasvikset, marjat ja hedelmät. Tuoreina niitä sai vain sadonkorjuuaikaan, ympäri vuoden sai vain perunaa ja talvenkestäviä juureksia. Etikkapunajuuri ja suolakurkut olivat talvella ainoita aterianhöysteitä niukalla 1950-luvulla. Mikä onnen hetki oli saada tomaatti, miten ihanasti tuoksui tuore kurkku, miten maukkaita olivat vihreät palkoherneet ja vasta maasta nostetut porkkanat. Kun ei omia marjamaita ollut, ylellisyyden huippua edustivat torilla myytävät mansikat, mustikat, vadelmat. Niitä ei usein ostettu, ja ne jaettiin kristillisesti tasan perheenjäsenten kesken. Niin kuin hedelmätkin – ensimmäinen ulkomaisen hedelmän muisto on minulle ja siskoilleni joululahjaksi annettu yhteinen appelsiini. Onneksi isoäidilläni, meidän mammalla, oli mökkinsä pihalla kahdeksan omenapuuta, joiden pudokkaita sai mielin määrin poimia. Viinimarjaja karviaispensaistakin liikeni koko suvulle. Puusta ei omenia saanut ottaa, parhaat ja vähämatoisimmat tarvittiin talven varaksi omenahilloon, joka meidän perheessä oli puolukkasurvoksen lisäksi ainoa kotona tehty hillo. KYLLÄ MINULLE olisi tullut paha mieli, jos jostakin herkullisesta kasviksesta tai hedelmästä olisi puhuttu lihankorvikkeena. Eivät kasvikset, marjat ja hedelmät mitään korvikkeita ole eikä niihin tarvitse yrittää ympätä mitään lihan rakennetta eikä makua. Kerettiläisesti ja trendinvastaisesti uskon, että hyvän, aidon tuotteen värkkääminen joksikin trendikkääksi korvikkeeksi ennemminkin vähentää kuin lisää kansalaisten kiinnostusta kasvisruokiin. Kun halutaan kansan syövän enemmän kasviksia, marjoja ja hedelmiä, kannattaa vikitellä sitä aidolla tavaralla eikä korvikkeilla. TUULA-LIINA VARIS Kirjoittaja on Joensuussa asuva toimittaja, kolumnisti ja kirjailija. KOLUMNI Uusi korvikeaika Hyvän, aidon tuotteen värkkääminen joksikin trendikkääksi korvikkeeksi ennemminkin vähentää kuin lisää kansalaisten kiinnostusta kasvisruokiin. Eläkeläinen 5/2019 33
ELÄMÄ S yksyllä nautitaan yltäkylläisestä metsien ja kasvimaiden sadosta. Puolukoita ja sieniä voi poimia pikkupakkasiin asti jokamiehenoikeuden turvin. Puolukkasurvos säilyy jääkaapissa ilman mitään säilöntäaineita, sen luontaiset, terveyttä edistävät mikrobit ovat tallella kypsentämättömässä survoksessa. Juurekset, sipulit ja perunat ovat parhaimmillaan ja edullisia. Viileän alkukesän jälkeen kasvihuoneen sato kypsyi vasta myöhään ja tomaatteja on raaskinut käyttää kastikkeisiin ja keittoihinkin. Kotimainen omenasato kannattaa hyödyntää sekä tuoreeltaan etSUOLAISTA JA MAKEAA PIIAN KEITTIÖSTÄ PIIAN KEITTIÖSSÄ valmistetaan rakkaudella ruokaa, joka tekee hyvää mielelle ja keholle ja ottaa huomioon myös ympäristön. Raaka-aineet ovat tuttuja ja edullisia lähikaupan tuotteita. Suolaa ja kovia rasvoja käytetään vähän, sen sijaan ruoat maustetaan monipuolisilla mausteilla. Valtaosa ruoista on terveellisiä ja ekologisia kasvisruokia, välillä herkutellaan: ei sillä ole väliä, mitä syö joskus, vaan sillä mitä syö aina. Ohjeet ovat pääsääntöisesti neljälle hengelle, valtaosa ruoista sopii pakastettaviksi tai ohjeet voi puolittaa. Mukavimmat ruokahetket koetaan yhdessä ystävien ja perheen kanssa! Syksyllä nautitaan yltäkylläisestä metsien ja kasvimaiden sadosta. Satokauden herkkuja Pastakastike tuoreista tomaateista 1 kg tuoreita tomaatteja ½ dl oliiviöljyä 2 sipulia 1 iso porkkana 3/4 dl punaisia linssejä 2 valkosipulinkynttä 1 laakerinlehti 1 kasvisliemikuutio nippu tuoretta basilikaa 1 tl rouhittua mustapippuria 2 tl kuivattua timjamia Lisäksi: 2 prk tonnikalaa tai 1 prk kidneypapuja Yleiskoneen leikkurilla saat helpoiten kastikeainekset hienonnettua: pane sopiva määrä hieman pilkottuja kasviksia kerrallaan koneeseen ja aja varsin hienoksi, mutta ei aivan soseeksi. Voit yhtä hyvin pilkkoa tomaatit, basilikan, sipulit ja TEKSTI JA KUVAT PIIA RANTALA-KORHONEN tä säilömällä. Lapsuudessani talviomenat käärittiin paperiin ja pakattiin hellästi kylmäkellariin, jossa ne säilyivät pitkälle vuodenvaihteen yli. Parhaat piirakat ja jälkiruoat valmistuvat happamista kotimaisista omenoista! 34 Eläkeläinen 5/2019
OMAISHOITO valkosipulin veitsellä ja raastaa porkkanan hienoksi. Kaada öljy kattilaan ja kuumenna se. Lisää hienonnetut tomaatit, basilikat, sipulit ja porkkanaraaste sekä murennettu kasvisliemikuutio ja linssit kattilaan. Anna kiehua puolisen tuntia hiljalleen kannen alla, sekoita välillä pohjaa myöten. Mausta lopuksi timjamilla ja lisää halutessasi kastikkeeseen tonnikalaa tai papuja. Tarjoa pastan kanssa tai käytä pizzan täytteeksi. ”Päätin, että periksi ei anneta” Potilasta on päivittäin kannustettava, annettava hänelle virtaa. Meillä se toimi. Kari Aihinen: Kapen parhaat (kuvat Sami Repo, Tammi 2019) Televisiosta tuttu Kari ”Kape” Aihinen opastaa uudessa kirjassaan valmistamaan mutkatonta ruokaa ilon kautta – ”hemmetin hyvää ruokaa”, kuten hän itse kuvaa kirjan sisältöä. Mukana on tuttuja klassikoita, mutta myös uuden keittiön tarjoamaa vaihtelua kokkailuun. Jos samat ruoat tuntuvat pyörivät ruokalistalla liian usein, löytyy keittokirjoista uusia vinkkejä. Ja keittokirjoja voi lainata myös kirjastosta, kaikkea ei tarvitse itse ostaa ja omistaa! KIRJAVINKKI Karamellisoitu omenapannukakku 10-12 kotimaista hapanta omenaa 50 g normaalisuolaista voita 1 dl sokeria 1 1 kauramaitoa tai maitoa 4 munaa 5 dl vehnäjauhoja 1 dl kaurahiutaleita 2 rkl sokeria 1 rkl vaniljasokeria Leikkaa omenat neljään osaan, poista siemenkodat ja viipaloi omenalohkot. Pane uuni lämpenemään 225 asteeseen. Sekoita maito, munat, jauhot, sokerit ja kaurahiutaleet sauvasekoittajalla tasaiseksi taikinaksi. Sulata voi syvän uunipellin pohjalla uunissa. Lisää sokeri ja anna sen karamellisoitua voin kanssa noin viisi minuuttia uunissa. Lisää omenaviipaleet pellille, sekoittele niitä voi sokeriseoksessa ja pane uuniin kypsymään noin 10 minuutiksi. Kaada lopuksi pannukakkutaikina omenaviipaleiden päälle. Kypsennä uunin keskitasolla puolisen tuntia. Tarjoa kuumana tai kylmänä, vaniljajäätelö sopii erinomaisesti yhteen hapokkaan omenan kanssa. KUHMOLAINEN HELLI KOMULAINEN oli aivoinfarktin seurauksena halvaantuneen avomiehensä omaishoitajana kuusi vuotta. Viime vuoden keväällä mies sai uuden aivoinfarktin ja kuoli heinäkuussa 2018. – Tapasimme syksyllä 2000 Jonkerissa, se on kylä Kuhmosta Lieksaan päin mennessä. Hän pyysi minua leskimiehenä marjareissulla kahville. Ehdimme olla avoliitossa 19 vuotta. Hän oli maaoikeusinsinöörinä Kuopiossa, mutta muutti Kuhmoon, ja teki paljon etätöitä. – Marraskuussa 2012 olimme aamulla lähdössä hirvimetsälle. Huomasin, että mieheni puhe sammalsi ja alahuuli roikkui oudosti. Infarkti oli tapahtunut yöllä. Sanoin, että nyt lähdetään Kajaanin keskussairaalaan. Hänet siirrettiin heti kuntoutusosastolle, jossa hän oli puoli vuotta, joka pyhä hän sai tulla kotiin. – Tunsin, että laitoshoitoon en voinut häntä jättää. Päätin, että periksi ei anneta. Tein kotona itse kaikki rampit valmiiksi. Asuimme omakotitalossa 23 kilometrin päässä Kuhmon keskustasta Rastilla, kerrostalossa hoito ei olisi onnistunutkaan. – MIEHENI ei tarvinnut olla pitkiä aikoja sairaalassa. Suosittelen omaishoitajuutta, koska potilaalle se on a & o. Omaishoitajalle on helpompi omantunnon takia, kun näkee, että toisella on hyvä ja turvallinen olla. Silloin on itselläkin rennompi olo. Potilasta on päivittäin kannustettava, annettava hänelle virtaa, meillä se toimi. – Kun kävin lenkillä tai marjassa,sanoin, että älä nouse petistä sinä aikana. Hänen poikansa kävi välillä auttamassa meitä. Helli Komulainen kertoo, että avomiehensä omaishoitajan työstä hänelle jäi kuukaudessa käteen 298 euroa. Palkkio luokitellaan potilaan kunnon mukaan. Kyseinen palkkio oli pienin mahdollinen. – Pesin mieheni ja tein kaikki kotityöt, hän itse pystyi syömään lusikalla. HELLIN MUKAAN ikävintä oli se, että hänen avomiehensä ei itse hyväksynyt tilaansa. – Hän oli ikänsä hyvin urheilullinen, pyöräili ja lenkkeili päivittäin. Hän pyöräili yli 3 000 kilometriä sinä kesänä, kun syksyllä sai aivoinfarktin. Oli ikävä katsoa ja kuunnella, kun hän päivittäin sanoi, mitä kaikkea hän tekisi, jos olisi kunnossa. – Hoito Hoitokoti Honkalinnassa sujui, kun olin mukana. Mutta hoitajia on kyllä liian vähän. Kun miestäni eräänä aamuna puoli yhdeksän aikaan oli menty katsomaan, hän oli tajuton ja kuoli kaksi päivää myöhemmin tajuihinsa tulematta 2.7.2018. – Liityin välittömästi Kuhmon Eläkeläisiin, kun tuli niin suuri tyhjyys. Viikoittain käyn yhdistyksen kaikissa tapahtumissa. Omaishoitajana en ehtinyt aikaisemmin yhdistyksen toimintaan mukaan, vaikka olisin halunnut. JUHA DRUFVA Helli Komulainen oli kuusi vuotta miehensä omaishoitajana JU H A D R U FV A Eläkeläinen 5/2019 35
ELÄMÄ T unteiden tulkkina tunnettu Jamppa Tuominen laulaa: ”Sydämein taas valtaa kaipuu, yksinäisyys ahdistaa, elin taas niin turhan päivän…” ” Ystävän jos löytää voisin, onnen tois se elämään.” (sanat: Timo Hämäläinen) Yksinäinen on sellainen ihminen, jolla ei ole ketään, jonka kanssa voisi luottamuksellisesti keskustella. – Yksinäisyys katoaa, kun osaa jakaa omaa elämää toisten kanssa, eläkkeellä oleva tunneterapeutti Jorma Konttinen sanoo. – Olemme ”laumaeläimiä”. Ihmisen perusluonteeseen kuuluu olla osa yhteisöä. Ilman henkistä ja fyysistä kosketusta toisiin ihmisiin kuihdumme ja sairastumme. Meillä kaikilla on tarve tuntea olevamme jollekin tärkeä ja tuntea toinen ihminen läheiseksi. Yksinäisyys valtaa mielen, jos tällaista kiintymyksen kohdetta ei ole. Vaikka olisikin seuraa ja kavereita, se ei riitä, ellei ole edes yhtä läheistä ystävää, johon on lämmin tunnesuhde. Lähipiiri voi joskus eristää henkilöin tahtomattaan, jos tämä on sairas tai vanha. Häntä ei haluta rasittaa normaalin elämän aiheilla. – Asennoidumme helposti sairaan tai vanhuksen kohdalla siten, että hän on myös henkisesti vajavainen ja käytöksellämme edistämme henkistä taantumista ja mahdollisesti hidastamme parantumista, kun välttelemme normaalia keskustelua ja pehmitämme eri tilanteita, vaikkei ole mitään syytä. Asioista on hyvä puhua niiden oikeilla nimillä ja luottaa toisen ymmärrykseen. Vanhuus ei ole sairaus vaan aivan luonnollinen tulevaisuus jokaiselle meistä, Jorma Konttinen muistuttaa. –Suhtautumalla vähättelevästi vanhemman ihmisen elämän tärkeyteen viemme häneltä elämänilon ja myös estämme itseltämme sellaisen tiedon saamisen, jota ei löydy kirjoista, vaan on hänen elämänkokemuksensa mukanaan tuomaa viisautta. Vuorovaikutustaitoja voi oppia – Toisella ihmisellä voi olla uskomatElämää jakamalla yksinäisyys katoaa Tuon tuostakin saamme lukea lehdistä, että yksinäisyys on Suomessa kansantauti, joka koettelee erityisesti vanhempaa väestöä. Yksinäisyyttä voi kuitenkin tietoisesti torjua. toman paljon kerrottavaa, kun vain pysähdymme kuuntelemaan. Oman suvun jäsenten elämänkohtalot ja tapahtumat ovat muovanneet sitäkin hetkeä, missä nyt elämme, Jorma Konttinenhuomauttaa. Verkostoja kannattaa ylläpitää Perheen ja suvun ohella voi olla erilaisia muita sosiaalisia verkostoja, joita kannattaa ylläpitää. Tästä yhdistystoiminta on yksi hyvä esimerkki. Ehkä siellä on joku, jonka kanssa syntyy jopa lämmin ystävyys. Lapsena saatu malli siitä, miten lähestytään muita ihmisiä ja luodaan tyydyttäviä sosiaalisia suhteita, auttaa myöhemmin elämässä. – Sotien jälkeiset sukupolvet käyvät yhä läpi sodissa traumatisoitujen käsittelemättömiä tunteita, jotka siirtyvät lapsille ja lapsenlapsille. Tunteet siirtyvät suvussa. Täysin tiedostamatta vaikeat tunteet usein peitetään, koska niitä ei ole käsitelty – usein niitä ei ole edes tiedostettu. On hyvä ymmärtää, että tunteiden kirjo on kaikilla sama. Me tunnemme häpeää, syyllisyyttä ja vihaa ja näitä pitäisi osata käsitellä niin, etteivät ne haittaisi ihmissuhteitamme. Vaikeista tunteistakin on hyvä puhua, Jorma Konttinen sanoo. Ystävystyminen ja ystävyyden ylläpitäminen edellyttävät herkkyyttä ja hienotunteisuutta sekä muita sosiaalisia taitoja. Henkilö osaa tukea toisia ja käsitellä ristiriitatilanteita. Näitä ominaisuuksia voi oppia myös vanhemmalla iällä. – Jokaisella on tarve tulla nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on. Jos ei pysty toista kuulemaan, tilanne jää yksipuoliseksi. Kun suhde on molemminpuolinen, voimme aidosti oppia jotain kanssaihmisiltämme ja voimme paremmin. Ihmismieli on rajaton mahdollisuus. Pelkkä oleminen riittää Joidenkin tutkimusten mukaan kaupunkimainen yhteiskunta on tavalla tai toisella syynä tai osasyynä siihen, että ihmisten yksinäisyys lisääntyy. Kaupungeissa ihmisillä ei ole samanlaista luontevaa kanssakäymisen mallia kuin maaseutumaisessa ympäristössä. Kerrostalonaapureiden yhteiselämä on joskus enemmän kyräilyä kuin mukavaa rupattelua. Aina ei toista edes tervehditä. Toki maaseudullakin on paljon yksinäisiä ihmisiä nuoremman polven muutettua pois ja välimatkojen ollessa pitkät. Monella on paljon hyvän päivän tuttuja, joiden kanssa vaihdetaan kevyesti kuulumisia tai puhutaan säästä. – Lyhyt kohtaaminen hyvänpäivän tutun kanssa voi antaa omaan Lähellä oleminen ei ole suorittamista, riittää että vain on siinä.” TEKSTI INKERI AALTO elämäämme paljon. Ajatuksien vaihtaminen yksinäisen kanssa voi tuoda hyväksytyksi tulemisen tunteita, koska usein yksinäisen minäkuva on vääristynyt ja hän näkee itsensä kielteisesti, Jorma Konttinen sanoo. Elämä on muuttunut kiireisemmäksi ja elämyksiä haetaan uusista kokemuksista tai tavaroista. Ne eivät voi korvata hyvää vuorovaikutussuhdetta. –Tarvitsemme toisen ihmisen aitoa läsnäoloa ja myötätuntoa henkiseen hyvinvointiimme ja ihmisenä kehittymiseemme. Lähellä oleminen ei ole suorittamista, riittää että vain on siinä. Pysähtymällä joutuu kohtaamaan itsensä Ihmisellä on mahdollisuus kasvaa henkisesti koko elämänsä ajan, Jorma Konttinen muistuttaa –Pysähtymällä joutuu kohtaamaan itsensä eikä sitä aina haluta. Kun olet sinut itsesi kanssa ja hyväksyt tunteesi – olivat ne mitä tahansa – voit olla levollisesti yksin, saada mielenrauhan etkä tarvitse siihen toista ihmistä. Hyvä olo kumpuaa itsestäsi. Silloin myös kykenet kuuntelemaan toista etkä tarvitse loputtomiin lisää tavaraa tai kokemusten etsimistä ollaksesi onnellinen. – Lapsena saatu malli siitä, miten lähestytään muita ihmisiä ja luodaan tyydyttäviä sosiaalisia suhteita, auttaa myöhemmin elämässä, sanoo tunneterapeutti Jorma Konttinen. IN K ER I A A LT O 36 Eläkeläinen 5/2019
Lea Hellman, 93 , lähtee liikkeelle. Hän tanssii, laulaa karaokea ja matkustelee – enimmäkseen Turusta Tukholmaan ja takaisin Amorellalla risteillen. Näin hän on tehnyt yli kaksikymmentä vuotta. Hellmanille laiva on kuin toinen koti. Siellä on tuttu henkilökunta ja monia ihmisiä, joilla on samanlainen elämäntapa. Yksinäisyyttä Hellman ei siellä tunne. Laivalle on muodostunut oma pieni yhteisönsä: tervehditään, halataan, tanssitaan ja vaihdetaan kuulumisia. Siellä on hyväksytty omana itsenään. Jos maissa tapaa laivatutun, ei välttämättä heti muista, mistä tunnetaankaan. Lea asuu Turussa, Runosmäen asuntoalueella ja kulkee bussilla kodin ja sataman väliä. Laivalla on aivan oma tunnelmansa: paljon musiikkia, yhteistä tekemistä ja Turun saariston upeat maisemat, joista voi nauttia eri vuorokauden aikoina vuoden ympäri. Leaa viehättää erityisesti karaoke, tanssi ja bingo. Mitä Lea Hellman tekee, kun ei ole laivalla? Tapaan kahta ystävääni, monta ikätoveria ei ole enää elossa. Heistä toinen on 102-vuotias ja toinen vasta 91 vuotta. Katson myös televisiota, seuraan muutamaa suosikkisarjaa ja katson murhajuttuja, mutta aina tekee mieli lähteä uudelleen laivalle, Lea kertoo. Ja joka vuosi lähden ulkomaille – Aurinkomatkojen seuramatkalle. Olen ollut Egyptissäkin. Seuraavaksi menen Kanarian saarille. Kun mieheni kuoli vuosia sitten, aloin tehdä pidempiä matkoja. Lea Hellman on tanssinut koko ikänsä. Hän on aina liikkunut paljon, sillä ompelijan työn ohessa hän jakoi vuosikymmeniä aamuisin Turun Sanomia. Nuorena hän harrasti tanssin lisäksi kaunoluistelua ja uintia. –Lääkärikin sanoi minulle viimeksi käydessäni, että koska olet terve, älä nyt vaan rupea makaamaan, Lea kertoo ja aikoo neuvoa noudattaa. Lea Hellman laulaa karaokea ja tanssii myös maissa aina kun tulee tilaisuus. Hän menee rohkeasti eri paikkoihin eikä pelkää liikkua yksin edes iltamyöhällä. Hyvä paikka löytää seuraa Viking Linen m/s Amorellan hovimestari Tuija Salminen kertoo, että laivan henkilökunta on tottunut eläkeläisasiakkaisiin ja auttaa mielellään vaikkapa ruokatarjottimien kanssa, jos on tarpeen. – Eläkeläisten kanssa on hauska tehdä työtä, he ovat niin pienestä kiitollisia: muutamasta sanasta tai hymystä. Monet ovat aika yksinäisiä. Mutta jos haluaa tutustua uusiin ihmisiin, laiva on yksi parhaista paikoista., Salminen sanoo. – Tietysti vaatii itseltä rohkeutta, kun pyrkii mukaan uuteen porukkaan, mutta enpä ole koskaan nähnyt, että ketään torjuttaisiin. Tuija Salminen kertoo, että varsinkin arkipäivisin maanantaista torstaihin mukana on paljon ikäihmisiä. – Risteily vaatii kuitenkin rahaa, sillä pitäähän jotain syödäkin. Kaikilla eläkeläisillä ei ole samoja taloudellisia mahdollisuuksia, vaikka laivaa ei kalliiksi voi sanoakaan, Tuija Salminen pahoittelee. Laivayhtiöstä kerrotaan, että Turun ja Tukholman välillä on vuosittain lähes 50 000 eläkeikäistä matkustajaa, jotka ovat jonkin ryhmän mukana. Ryhmiä on satoja. Yksin, pariskuntina tai ystäväporukan kanssa matkustavat tulevat tähän lukuun vielä päälle. – Alkuviikosta matkustajat ovat yleensä iäkkäämpiä, mutta kyllä loppuviikostakin vanhemmat ihmiset tulevat kuuntelemaan uudempaa musiikkia. Perinteinen eläkeläiskuva on muuttumassa, kun rock-sukupolvi on kasvanut seniori-ikään, Christa Grönlund Viking Linen viestinnästä kertoo. INKERI AALTO Lea Hellman seilaa Airiston aalloilla A RT O V U O R IO Lea Hellmanille laiva on kuin toinen koti. Siellä on tuttu henkilökunta ja monia ihmisiä, joilla on samanlainen elämäntapa. Yksinäisyyttä Hellman ei siellä tunne. Eläkeläinen 5/2019 37
Ikäihmisten pilottimatka Vladivostokiin oli vaikuttava Matkan teemaksi oli valittu ”Siperia opettaa” – ja Siperia opetti. Mutta kaikesta selvittiin. E lma-osuuskunta perustettiin 5 vuotta sitten Lahden Eläkeläisten ja muiden elämysja kulttuurimatkailupalvelujen kehittämisestä kiinnostuneiden kanssa. 24.8.–11.9. teimme Trans-Siperian rautatiematkan omatoimiryhmämatkana, kun sitä oli meiltä toivottu. Saimme kokoon seitsemän matkalaista, joista kuusi eläkeiässä olevia. Itse vastasin matkan suunnittelusta, ja toimin matkan johtajana. Enemmistö ryhmästä oli polvivaivaisia ja ikääkin suurella osalla yli 70 vuotta. Itsekin olen jonossa tekonivelleikkaukseen. Yhdelle matkalaisista polvet olivat leikattu, kaikki selvisimme. Olimme valinneet matkan teemaksi: ”Siperia opettaa” – ja Siperia opetti. MATKUSTIMME TOLSTOILLA Lahdesta Moskovaan yöpyen koko porukka kaksi naista – kaksi miestä venäläiseen tyyliin neljän hengen hytissä. Olihan siinä pientä sopeutumisen haastetta ventovieraille asettua pieneen kimppakämppään, mutta kyllä se onnistui, kun saimme isot kolmen viikon matkavarusteemme tungettua pieneen hyttiin. Moskovassa kävimme kiertoajelulla ja vierailimme mm. Gulag-museossa. Museo on todella vaikuttava ja suosittelen niille, joilla on kiinnostusta Venäjän ja vainovuosien neuvostoajan historiaan. MATKALAISET OLIVAT varautuneet etukäteen omin eväin ja hygieniavarustein siten, että selvisimme siedettävässä kunnossa koko matkan. Suurin yllätys oli, että Irkutsk–Vladivostok-junassa ei ollut ravintolavaunua. Siitäkin selvittiin, sillä joillain väliasemilla oli muonan täydennyskioskeja ja Habarovskissa aseman vieressä oikein Market 24/7 auki, joten tuorettakin muonaa sai loppumatkaksi. Maisemat ja Siperian radan aseman seudut vilisivät viikon verran vaihtelevina silmissämme. Matkustamiseen ehti tottua, ja junan kolkutus ja keinunta turvasi lepoa ja unta runsaasti meille kaikille. Loppumatkasta kuljimme niin lähellä Kiinan rajaa, että kännykän roaming-viestit toivottivat tervetulleeksi Kiinaan. Vajaan yhdeksän tunnin paluulento Vladivostokista Moskovaan kerralla 7 aikavyöhykkeen yli tuntui koettuun nähden todella lyhyeltä. Nähtävyydet reitin varrella olivat vaikuttavia. Pari vuorokautta Jekaterinburgiin kannattaa ehdottomasti varata, sillä jo yksin Nikolai II:n perheen kohtalosta on tehty merkittävä matkailunähtävyys kirkkoineen ja luostareineen. Myös Vladimir Vysotski on Jekaterinburgissa kovassa huudossa. Kaupungissa on mm. Vysotski-pilvenpiirtäjä jonka 51. kerroksessa kävimme kolmen ruokalajin päivällisellä pitkän kaavan mukaan. Baikalille ja Irkutskiin kannattaa varata enemmän aikaa, kuin kaksi vuorokautta. Suurin osa meistä toki ehti liittyä Baikalin uimaseuraan eli uida Baikalissa. VLADIVOSTOK YLLÄTTÄÄ kauneudessaan ja eurooppalaisuudessaan. Se on nopeasti kasvava idän talouden ja kulttuurin innovaatiokeskus hyvin länsimaisine ilmeineen. Juuri pidetyn Idän talousfoorumin julisteet olivat vielä 24 000 opiskelijan yliopiston päärakennuksen seinillä muistuttamassa meitä satunnaisia turisteja siitä, missä Vladivostokissa mennään eli johdattelemassa ihmiskunnan enemmistöä uuteen aikaan sulassa yhteistyössä idän suurten talousvetureiden, kuten Kiinan, Intian ja Japanin kanssa. Tyynen meren vesi oli lämmintä ja uimakelpoista niin, että rantalomakaan Vladivostokissa ei ole ollenkaan huono idea. Osuuskuntamme työntekijän Tiia Kohosen kanssa päätimme, että yritämme koota uuden ryhmän vuoden päästä Vladivostokiin, sillä Siperia opetti ainakin meitä siinä, miten seuraava matka kannattaa järjestää. Otamme kiinnostuneiden ennakkoilmoittautumisia mielellään vastaan. ANTTI HOLOPAINEN ELÄMÄ Vladivostok kaupungin korkeimmalta näköalapaikalta. Uuden ryhmän yritämme koota vuoden päästä. Ryhmää Aasian ja Euroopan rajamerkillä TI IA KO H O N EN 38 Eläkeläinen 5/2019
neet rahat ovat yksityiskohtaisesti näkyneet perheen budjetissa, mutta myönteisesti ilman muuta. Nyt tupakointi on kallistumassa entisestään. Tämäkin hallitus nosti ensi töikseen tupakkaveroa. Kukaan ei älähtänyt, eivät julkisesti edes tupakoitsijat itse. Niin suureksi pahaksi tupakointi on onnistuttu leimaamaan Tupakoimattomana olen omaksi ilokseni ja hyödykseni, mutta myös Tupakatta-juttuja taustoittaakseni perehtynyt hieman tupakan historiaan, tupakkayhtiöiden toimiin ja tupakkapolitiikkaan. Historia on osoittautunut vielä vivahteikkaammaksi ja kiinnostavammaksi kuin olin arvellut. Tupakka on ollut paitsi kysytty nautintoaine, myös suurten pääomien lähde. Se on monin tavoin synnyttänyt ja ylläpitänyt epätasa-arvoa. Muuallakin kuin Virginian tupakkateiden varsilla sen kasvatus, sadonkorjuu ja alkutuotanto olivat aikoinaan orjatyötä. Paradoksaalisesti se tuottaa nyt epätasa-arvoa K un kirjoitan tätä juttua 28. syyskuuta, olen juuri tullut sieniretkeltä, suppilovahveroita etsimästä. Löysin kyllä, tosin en niin paljon, kuin olin toivonut ja tämän syksyn muilla retkillä saanut. Kuitenkin kunnon saalis. Ehkä kävelin liian kauaksi niiden paikkojen taakse, jotka olivat osoittautuneet aikaisemmin hyviksi. Palatessani kävelin puolivahingossa omiin jälkiini, eikä sinne vielä ollut noussut uutta satoa. Päivän sato on tietysti tärkeä asia, mutta yhtä tärkeä on sekin, että hengitys kulkee vapaasti ja aistin metsän myös hajuaistillani. Niin ei ole aina ollut viime vuosina, ei edes viime syksynä, jolloin olin juuri lopettanut tupakanpolton. Siitä on tullut nyt kuluneeksi 14 kuukautta. Tamä juttu on viimeinen Tupakatta-sarjan juttu ainakin tällä erää. Niin sovimme toimitussihteeri Tuomas Talvilan kanssa vuosi sitten, eikä sopimusta ole syytä muuttaa. Vuosi on riittävä aika huomata tuloksia tupakoimattomuudesta, kerätä kokemuksia ja päätellä, kuinka äijän käy. TULOKSISTA MERKITTÄVIMPIÄ on tuo hengityksen helppous. Ei ole vinkunaa eikä rahinaa. Miltei kaikkien fyysisten suoritusten alkuun kuulunut lievä hengenahdistus on sekin jäänyt historiaan, toivottavasti, sillä eihän sitä tiedä, mitä mahdollisesti myöhemmin puhkeavaa pitkäaikainen tupakointi on aiheuttanut. Sitä ei nyt kannata surra: tehty mikä tehty. Tuo jo riittäisi hyväksi perusteeksi lopettaa tupakanpoltto. Muitakin terveysvaikutuksia voi huomata sen tarkempia tutkimuksia tekemättä. Ääreisverenkierto on parantunut. Se näkyy esimerkiksi nilkoissa, joita ennen savuttelun lopettamista pilkutti pienten verisuonten katkoinen verkosto. Sitä kai se oli. Varpaiden ja sormien paleltaminen pienelläkin pakkasella loppui viime talvena, ja tuskin se lähestyvänäkään talvena palaa. Jokainen tupakoija tietää, kuinka paljon tupakkaan kuluu rahaa. Minulla meni viime vaiheessa runsaat 200 euroa kuukaudessa, kun poltin hyvinkin askin päivässä. Sitä en oikein osaa sanoa, kuinka säästyTUPAKATTA PEKKA ISAKSSON Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Eläkeläiset ry:n tiedotussihteeri, joka lopetti tupakoinnin runsas vuosi sitten. Tyynin mielin – tupakatta Kaikesta huolimatta en voi suhtautua tupakkaan vain kielteisesti sinne, mistä orjat olivat suureksi osaksi lähtöisin, siis Afrikkaan. Se ja monet muut kolonialismista kärsineet alueet ovat tupakkatehtaiden häikäilemättömän markkinoinnin kohde-alueita. Tupakkayhtiöt ovat muutenkin puolustaneet omistajiensa taloudellista etua vielä inhemmin keinoin kuin olin kuvitellut. TUPAKKAPOLITIIKASTA minulla ei ole yksiselitteistä mielipidettä. En pidä siinäkään pilkistelevästä kirkasotsaisesta paatoksesta. Se ei ole kokonaan paatoksen saastuttamaa, mutta sitä on juuri sen verran, että karsastan hieman tupakkapolitiikkaa. Toisaalta sillä on saavutettu kiistatta hyviä tuloksia: Tupakka ei kuulu jokaiseen paikkaan, jonka sen savu on saastuttanut ja tehnyt epäterveelliseksi tupakoimattomille aikaisempina vuosikymmeninä. Kaikesta huolimatta en voi suhtautua tupakkaan vain kielteisesti. Kyllä se on tuottanut minulle paljon nautinnon ja rauhoittumisen hetkiä. Se on ollut vakaa, joskaan ei aina kovin miellyttävä seuralainen iloissa ja suruissa. Mieleni ei ole vieläkään aivan ristiriidaton, vaikka lopettamisesta on kulunut jo kunnon tovi. Tämän voin tyynin mielin todeta. Uskoisin tupakoimattomuuden edelleen pitävän, eikä sitä muutama pieni, tupakan mittainen sortuma horjuta. Joskus tulevaisuudessa voin varmaan tervehtiä teitä vielä Tupakatta-jutulla ja kertoa, kuinka on käynyt. 12 3R F Eläkeläinen
YHDISTYKSET ELÄKELÄISET RY:N Uudenmaan Aluejärjestö ry järjesti 27. -29.8. retken Kuntorantaan Varkauteen. Mukana oli 220 osanottajaa eri yhdistyksistä Uudeltamaalta. Tulimme Kuntorantaan neljällä bussilla. Ensimmäisenä päivänä meillä oli kahvija infotilaisuus Kuntorannasta ja päivien ohjelmasta. Kuntorannan henkilökunta teki parhaansa meidän viihtyvyyden eteen. Käytössämme oli hoitoja kylpyläpalvelut. Olimme tuoneet mukanamme Keravan Eläkeläisistä kootun tanssiorkesteri Caprin, jonka tahdissa tanssittiin. Toisen päivän aamuna teimme kanavalenkin Hyrylän Eläkeläisten puheenjohtaja Simo Hyökin opastuksella. Heimo Liimatainen Tikkurilan Eläkeläisistä piti meille jumpan Kuntorannan pihalla. Kuntorannan polkupyörät olivat kovassa käytössä ja niillä poljettiin tutustumaan Varkauden keskustaan. Muutamat parempikuntoiset tekivät kävellen lähes 19 kilometrin lenkin kaupungin keskustaan. Pelasimme bocciaa, mölkkyä ja petanqueta. Kävimme tutustumassa Mekaanisen musiikin museoon ja osallistuimme kiertoajeluun Esa Pakarisen jalanjäljillä. Taisipa joku ryhmä käydä hanuriristeilylläkin. VARKAUDEN ELÄKELÄISET osallistuivat illanviettoomme. Heidän puheenjohtajansa Leena Salo toivotti meidät tervetulleeksi Varkauteen. Illanvietossa esiintyivät Keravan EläREISSUSSA Uusmaalaiset vierailivat Kuntorannassa ja haastavat kaikki muutkin käyttötalkoisiin Xxxxxxxxx xxxxxx xxxxxxxx xxxxxxxxx xxxxxxxxxx Syysretki vei Tampereen Vakoilumuseoon PIHLAVAN ELÄKELÄISTEN porukka lähti 19.9. aamupäivällä kohti Tamperetta. Linja-autossa oli tunnelmaa, iloista puheensorinaa mennen, tullen! Finlaysonin Vakoilumuseolla olimme sovittuun opaskierrosaikaan klo 12.00. Opas esitti tunnin ajan värikkäästi vakoilun saloja, aikajananalla vuodesta 1930 tähän päivään. Tätä päivää on mm. tietojen kalastelu sähköpostin viesteissä. Yksi poiminta: teollisuusvakoilua vuodelta 1970. Tuhkakuppiin naamioitu kuuntelulaite ja sytytin olivat liikelahja yhteistyökumppanilta. Siivoojan tehtävä oli siivota muut paikat ensin, ja sitten oli pöydän vuoro, ja patterin vaihto tuhkakuppiin Muiden paikkojen siivouksessa meni aikaa, joten muut työntekijät ehtivät lähteä pois. Siivooja leipääntyi tähän työjärjestykseen, teki poikkeuksen, ja aloitti työnsä pöydästä ja tuhkakupista työnsä – ja siitä hän tuli toisen työntekijän yllättämäksi. Vankila odotti siivoojaa! Tarina on tosi! Retkelle osallistuneen Kirstin huomio tästä Finlaysonin tilasta: –Siperian katu tarjoaa upeita ravintoloita, kahvittelupaikkoja, ja paljon erilaisia liikkeitä. Kotimaisemissa Pihlavassa olimme klo 17.10. Kiitos bussinkuljettajalle ja mukana olleille jäsenille! ERJA HELLMAN Pihlavan Eläkeläiset tien päällä: ”Antoisaa yhdessäoloa parhaimmillaan”! keläisten kuoro, Hakunilan Eläkeläisten puheenjohtaja Pertti Oksman lausui runoja, tanhua esittivät Klaukkalan, Etelä-Vantaan ja Lohjan Seudun Eläkeläisistä koottu tanhuryhmä, aluejärjestön puheenjohtaja Heikki Mäkinen kertoi vitsin, Pirkko Taavitsainen Lohjan Seudun Eläkeläisistä lausui runon, Ritva Kyllästinen Porvoon Eläkeläisistä esitti yksilaulua, Korson Eläkeläisten Simo Ronkainen ja Olavi Qvist lauloivat, Heimo Liimatainen Tikkurilan Eläkeläisistä teki taikatemppuja, Irja Oksa Klaukkalan Eläkeläisistä lausui runon ja tanssiorkesteri Capri esitti muutaman laulun. Lopuksi oli tanssia Caprin tahdissa. Eläkeläiset ry:n Uudenmaan Aluejärjestö ry halusi omalla esimerkillään näyttää, miten voimme käyttää Kuntorannan palveluja. Aluejärjestö tuki matkan järjestämistä mm. kustantamalla bussit. Retkellä oli paljon mukana ensikertalaisia ja toivomme, että he kertovat Kuntorannan kokemuksista omissa yhdistyksissään ja keräävät ryhmiä Kuntorantaan. UUDENMAAN ALUEJÄRJESTÖ on haastanut kaikki Eläkeläiset ry:n aluejärjestöt mukaan Kuntorannan käyttötalkoisiin. Toivomme, että aluejärjestöt ottavat tämän haasteen vastaan. Aluejärjestömme kiittää Kuntorannan työntekijöitä hyvästä palvelusta. Vaikka huoneet, yleiset tilat, kylpyläja hoitotilat eivät olleet viiden tähden luokkaa, ne kestävät vertailun Viron kylpylöiden tasoon. VAPPU MIINALAINEN › Kirjoittaja on Lohjan Seudun Eläkeläiset ry:n sihteeri Tanhuajia Kuntorannan iltamissa. Edessä Liisa Aho ja Mikko Jokinen. 40 Eläkeläinen 5/2019
RAISION SEUDUN Eläkeläisten 35-vuotisjuhlaa vietettiin syyskuun lopussa Raision kirjaston Martinsalissa. Kirjastossa oli edellisellä viikolla esillä yhdistyksen toiminnasta kertova näyttely. Niin puheenjohtaja Aarre Lehtosen, Raision kaupunginjohtaja Ari Korhosen kuin juhlapuheen pitäneen Eläkeläiset ry:n järjestösuunnittelija Anu Mäenkin puheenvuoroissa korostettiin eläkeläisten yhteistoiminnan merkitystä. – Eläkeläisten yhdistystoiminnan yhteisöllisyydellä on merkitystä sekä terveyden että toimintakyvyn kannalta, korosti kaupunginjohtaja Ari Korhonen. Hän kiinnitti huomiota myös siihen, että eläkeläisten yhdistystoiminta on välillisesti kaupungin talouden kannalta merkityksellistä. Anu Mäki puhui vanhustenhoidon ongelmista ja myös teknologian lisääntymiseen hoivatyössä. – Hoivateknologia voi olla renkinä, mutta se ei saa koskaan korvata toisen henkilön läsnäoloa vanhusten hoidossa, hän sanoi. Yhdistyksen 35-vuotisesta toiminnasta kertoi Eila Laakso. Tässäkin puheenvuorossa korostui yhteisöllisyyden suuri merkitys. HUULIHARPUN SUOMEN mestaJUHLAN AIKA IN K ER I A A LT O Juhliin saapunut yleisö kiitteli monipuolista ohjelmaa. ri Aimo Ruisniemen musiikki aloitti juhlan. Myöhemmin esiintyivät yhdistyksen omat harrastusryhmät laulukuoro Väliaikaiset ja tanssiryhmä Toisaikaiset. Vierailevana laulajatähtenä esiintyi Aulis Kotaviita Ari Hakulisen säestäessä haitarilla. Loppuhuipennuksena kuultiin standup-koomikkoa Ailainkeri Salamaa, joka sai yleisön purskahtamaan nauruun useampaankin kertaan. Juhlan juonsi Esko Aaltonen. INKERI AALTO Yhteisöllisyys vuosijuhlan teemana Raision Seudun Eläkeläiset 35 vuotta SOTKAMON ELÄKELÄISET ry vietti perinteisiä elojuhlia 15.8. Työväntalolla. Ilmakin oli vielä oikein kesäinen. Juhliin oli tullut väkeä noin 200 henkeä. Vieraita oli saapunut kauempaakin juhlistamaan elokuistakesäpäiväämme Juhlat avasi yhdistyksemme puheenjohtaja Esko Heikkinen. Ohjelman juontajana oli näyttelijä Vesa Kaikkonen. Hän myös esitti näytelmäkappaleen Konsta Pylkkäsestä. Ohjelmaa esittivät yhdistyksemme omat esiintyjät. Lauluryhmä esitti viisi laulua ja sketsejä saimem nähdä myös. Juhlapuheen piti kansanedustaja Katja Hänninen. Hän korosti yhteisöllisyyden merkitystä ikääntyneille ihmisille. Seurakunnan terveiset toi pastori Antti Lankinen. Kainuun Aluejärjestön puolesta tervehti puheenjohtaja Antero Kyllönen. LAURI KOMULAINEN OULUN ELÄKELÄISET ry viettää 60-vuotisjuhlavuotta. Samana vuonna 1959 valtakunnallisen Eläkeläiset ry:n kanssa perustettu oululaisyhdistys piti 60-vuotisjuhlatanssit elokuussa, yhdistyksen omassa kesäpaikassa Vaaskelassa. Oulun Eläkeläisten kesäajan toiminta keskittyy muutenkin Vaaskelaan. Eikä se ole ihme, sillä meren tuntumassa Hietasaaressa sijaitseva Vaaskela on komea paikka, josta jäsenet tykkäävät. –Jäsenemme tykkäävät myös tehdä töitä, kehaisee Oulun Eläkeläisten puheenjohtaja Sulo Penttilä. Hän viittaa siihen, että ilman tarmokasta ja osaavaa talkoopanosta vanhojen rakennusten kunnostaminen ja ylläpito ei olisi mahdollista. –Kaksi miestä on talkkarivuorossa aina viikoittain. –KYLLÄHÄN TÄMÄ vaatii hommansa, tuumaa myös Martti Eilola, yksi yhdistyksen monista aktiiveista. –Kesäaikaan joka keskiviikko on toimintapäivä, on nurkkien maalausta ja mitä milloinkin. Ihan mukavasti tekijöitä on riittänyt. Meillä on täällä tosi kovia uurastajia, kuten tuo Taisto, sanoo Eilola ja vinkkaa paikalle ohi kulkevan Taisto Hämälän, eläkkeellä olevan autonasentajan. – Kyllä täällä on tullut oltua, Hämälä myhäilee. –Lämmitämme myös tuota päärakennusta kun tarvis on. Äskettäin asennettiin sinne ilmalämpöpumpu. KÄYTTÖÄ VAASKELALLA riittää. Tanssit pyörivät kesäaikana torstaisin ja sunnuntaisin. Vuokraajiakin on, esimerkiksi häitä pidetään Vaaskelassa säännöllisesti. Päärakennuksen porstuassa esittelevät Vappu Hautala ja Sinikka Karhu yhdistyksen käsityökerhon tyylikästä mallistoa. –Kudonnaisia, neuleita, tyynyliinoja, käsinmaalattuja juttuja, kasseja. Kaikennäköistä tehdään ja näprätään. Kaikki odottavat innolla keskiviikkopäivää, jolloin käsityökerho aina kokoontuu, Hautala ja Karhu kertovat. Talvikaudella niin käsityökerho kuin Oulun Eläkeläisten muukin toiminta keskittyvät Oulun keskustassa sijaitsevaan Aleksinkulmaan. Vaaskela avaa porttinsa jälleen keväällä. TUOMAS TALVILA 60-vuotias Oulun Eläkeläiset juhli elokuussa tanssien M A TT I V IR K K U N EN Vaaskelan lavalla tanssittiin. Sotkamossa vietettiin perinteisiä Elojuhlia Eläkeläinen 5/2019 41
Rakas tätini Eeva Koukonen-Arstio nukkui pois 12.6.2019. Hän oli musikaalinen, positiivinen voimanainen, jonka kaunis lauluääni helisi viimeisiin vuosiin saakka. Hän oli liittynyt Rovaniemen Eläkeläiset ry:hyn jo 1.1.1974. Eeva ohjasi Rovaniemen Eläkeläisten kuoroa 23 vuotta. Kuorossa lauloi parhaillaan noin viisikymmentä laulajaa. Laulukursseja Eeva kävi Kuntorannassa ja toi sieltä kuorollensa uutta ohjelmistoa, jotka hän harjoitutti aina neliäänisesti kuorolle. Eevan ensimmäinen aviomies oli Artturi Arstio, hän myös sävelsi ja sanoitti kauniita lauluja samoin niin kuin Eevakin. Kuoro lauloi useita heidän säveltämiään ja sanoittamiaan lauluja. Oltuaan pitkään jo leskenä Eeva kohtasi toisen miehensä Mikon, tietenkin eläkeläistoiminnassa. Mikko myös lauloi ja tanhusi Rovaniemen Eläkeläisissä. Mikko nukkui pois 97-vuotiaana pääsiäisen aikana 2019 ja Eeva nyt juhannuksen lähellä, elokuussa hän olisi täyttänyt 95 vuotta. He olivat kaunis pari, jotka olivat sopineet yhteisen lähdön juhlapyhien aikoihin. Heidän yhteinen muistotilaisuus oli 20.6. Me läheiset ja iso joukko ystäviä ja eläkeläistovereita jäämme kaipaamaan ja ikävöimään Eevaa ja Mikkoa. Kaisu Pekonen Kaunis lauluääni helisi viimeisiin vuosiin asti 60-VUOTISJUHLA ti 10.12.2019 Kerhotalolla, Sairaalakatu 27, Joensuu Kahvitus klo 11 alkaen ja juhla alkaa klo 12 Juhlapuhujana ministeri Kalevi Kivistö Tervetuloa! Mahdolliset muistamiset pyydetään ohjaamaan Joensuun Eläkeläset ry:n tilille FI79 4600 0010 5544 48 KUOPIO-KALLAVESI ELÄKELÄISTEN käsityökerho kokoontuu viikottain maanantaisin. Kevätkauden aikana siellä valmistettiin muiden käsitöiden lisäksi suuri määrä vauvojen pipoja, tumppuja ja sukkia. Ne luovutettiin Kuopion Yliopistollisen Sairaalan (KYS) vastasyntyneiden osastolle toukokuussa. Ykspihlajan Eläkeläisten perinteinen puurojuhla/joulujuhla pidetään 14.12.2019 Ykspihlajan Toimitalolla klo 13.00-15.00. Joulupukki saattaa vierailla, ken lahjan tuo, hän lahjan saa! Tervetuloa! MUISTO TOVERILLISIN HINNOIN! • Sähkötyöt, putkityöt • Ilmalämpö asennukset • Maalämpö asennukset LVIS Kylmähuolto HEINO 045 693 7656 matti.heino56@gmail.com ASIAKASNEUVOTTELIJA Työaika: 8-40 h/vko Kiinteä tuntipalkka +tuloslisät+päiväbonus+lounasetu Tutustu ja hae heti! www. .fi Vuodesta 1987. Lisätietoja p. 045 1299089 TUTUSTUIN KONTULAN Eläkeläiset ry:n verkostoihin, kun olin Eläkeläiset ry:ssä tekemässä vanhustyön opintoihini kuuluvaa harjoittelua. Yhtenä harjoitteluni tavoitteena oli tutustua ja kartoittaa Kontulan Eläkeläiset ry:n verkostoja eli tahoja, joiden kanssa yhdistys toimii yhteistyössä. Ennen Kontulan Eläkeläiset ry:n verkostoihin tutustumista perehdyin verkostoihin yleisesti. Opin, että verkostoja voidaan kuvata usealla eri tavalla ja ne elävät sekä muuttuvat ajan myötä. Verkostojen kautta voi saada ja jakaa tietoa. Verkostot yhdistävät ihmisiä, joilla on toisilleen hyödyllistä, tietoa ja/tai osaamista. Yhdistyksen jäsenet voivat toimia verkostossa edustaen omaa yhdistystään tai yksityishenkilöinä. Yhdistyksen verkostoon voi kuulua useiden eri organisaatioiden edustajia. Yhdistys voi edistää tavoitteidensa toteutumista verkostojensa avulla. Verkostojen kautta voi löytää yhdistykselle muun muassa uusia yhteistyökumppaneita ja jäseniä tai tarvittavaa tietoa. KONTULAN ELÄKELÄISET ry:n verkostojen toimijoita voidaan ryhmitellä monin eri tavoin. Samat toimijat voivat kuulua useampaankin ryhmään sen mukaan minkälaisessa roolissa he toimivat Kontulan Eläkeläiset ry:n näkökulmasta. Ryhmittelyssä päädyin lopulta kuuteen eri ryhmään: eläkeläisyhdistykset ja -järjestöt, tilojen tarjoajat, muulla tavoin toimintaa mahdollistavat toimijat, menoja ja matkoja mahdollistavat toimijat, muut toimijat sekä julkisyhteisöt. Kontulan Eläkeläiset ry:n verkostojen toimijat näkyvät yhdistyksen toiminnassa eri tavoin. Toiset verkoston toimijat näkyvät selvästi jäsenille. Osa toimijoista puolestaan näkyy lähinnä johtokunnan jäsenille. YHDISTYKSEN VERKOSTOT voivat osoittautua paljon odotettua laajemmiksi, kun ne saadaan “näkyviin” ja ryhmiteltyä yhdistykselle parhaiten sopivalla tavalla. Verkostot voidaan tehdä yhdistyksen jäsenille näkyviksi esim. ryhmittelemällä ne kuvallisin keinoin tai listaamalla ne taulukkoon. Verkostojen näkyväksi tekeminen auttaa yhdistystä hahmottamaan verkostojensa kokonaistilanteen ja verkostoissa olevat mahdolliset aukot. Yhdistys ei aina tiedä jäsenistönsä käytettävissä olevia verkostoja eikä pysty niitä hyödyntämään. Jäsenet eivät puolestaan voi tietää, onko yhdistyksellä tarvetta heidän verkostoillensa. Yhdistyksen verkostoja kannattaakin mielestäni tarkastella yhdistyksen nykyhetken ja tulevaisuuden toiminnan kannalta. Minkälaiset verkostot yhdistyksellä on tällä hetkellä ja minkälaisia verkostoja se tarvitsisi tukemaan toimintaansa nyt ja tulevaisuudessa. Tuila Järvi Geronomiopiskelija Metropolia AMK Tunne verkostosi HARJOITTELUSSA › MALMIN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään keskiviikkona 20.11.2019 kello 12.00 Malmin Työväentalolla, Takaniitynkuja 9, Helsinki. Kokouksessa käsitellään syyskokoukselle määrätyt asiat. Aloitamme kokouksen nauttimalla yhdessä kahvit. Tervetuloa, jäsenet! Johtokunta KOKOUKSIA 42 Eläkeläinen 5/2019
KOKOUKSIA › KEMPELEEN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 24.10.2019 klo 12.00 Kempeleen Työväentalolla. Koskelantie 24. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta › RAISION Seudun Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 24.10.2019 klo 12.00 Tornilassa, Tornikatu 9, Raisio. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta. › LOIMAAN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous 28.10.2019 klo 12.00. Loimaan työväentalolla, Satakunnantie 57, Loimaa. Käsitellään syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa päättämään yhdessä asioistamme. Johtokunta › UIMAHARJUN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 28.10.2019 klo 10.00 Uimaharjun Kansantalolla, Kiviharjuntie 14, Uimaharju. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta › AAVASAKSAN ELÄKELÄISET ry:n syyskokous tiistaina 29.10.2019 klo 10.00 alkaen Aavasaksan Kansantalolla, Raanujärventie 425, Aavasaksa. Käsitellään syyskokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa! Johtokunta › KLAUKKALAN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 30.10. 2019 klo 11.00 alkaen Klaukkalassa Työväentalo Männikössä, Kiikkaistenkuja 21. Esillä sääntömääräiset syyskokousasiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta › RYTIKARIN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 30.10.2019 klo 11.00 Rytikarin Työväentalolla, Rytikatu 27, Kemi. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitus alkaa klo 10.30. Tervetuloa! Johtokunta › NOKIAN ELÄKELÄISET ry:n syyskokous torstaina 31.10.2019 klo 12.00 Polonin salissa. Käsitellään sääntömääräiset syyskokousasiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Huomio! Aika ja paikka muuttuneet tiedotteessa ilmoitetusta. › LAHDEN ELÄKELÄISET ry:n syyskokous maanantaina 4.11.2019 klo 11 alkaen Tietotuvalla, Hämeenkatu 15, 4. krs., Lahti. Hissi on. Esillä sääntömääräiset kokousasiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta › NAKKILAN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous Nakkilassa Osuuspankin kokoustilassa tiistaina 5.11.2019 klo.12.00 alkaen. Käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Tervetuloa kokoukseen. Johtokunta › IVALON ELÄKELÄISET ry:n syyskokous keskiviikkona 6.11.2019 klo 11.00 alkaen Ivalon työväentalolla, Yhdyskuja 4, Ivalo. Esillä sääntömääräiset asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta › YLÖJÄRVEN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 6.11.2019 klo 11.00 Varikolla, Teollisuustie 24. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu klo 10.30. Tervetuloa. Johtokunta › HAKUNILAN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 7.11.2019 klo 11.00 Hakunilan nuorisotalossa, Laukkarinne 4, Vantaa. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa. Johtokunta › KEMIN ELÄKELÄISET ry:n syyskokous torstaina 7.11. klo 13 Pruntsilla (Kauppakatu 28). Käsitellään ensi vuoden toimintasuunnitelmaa, henkilövalintoja ja muita sääntömääräisiä asioita. Kahvia tarjolla klo 12 alkaen. Tervetuloa. Johtokunta › KIIMINGIN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään 7.11.2019 klo 13.00 Jäälin kappelissa, Rivitie 9. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta › MYLLYPURON ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous 7.11.2019 klo 13.00 Asukastalo Myllärissä, Kiviparintie 2 J, Helsinki. Esillä sääntömääräiset asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta › RAUMAN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 7.11 klo 11:00 järjestötalolla, Siikapolku 1, Rauma. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu alkaa klo 10:30. Tervetuloa jäsenet joukolla mukaan! Johtokunta › ULVILAN ELÄKELÄISET ry:n syyskokous pe 8.11.2019 klo 13.00 Santrassa, Lauttaranta 7, 28400 Ulvila. Kokouksen aluksi kahvit. Tervetuloa. Johtokunta › HALIKON ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 11.11.2019 klo 12.00 Ikäkeskus Majakassa, Hornintie 5, Halikko. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta › KOKKOLAN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous 11.11.2019 klo 13.00 Snellmankodissa, Rantakatu 27, Kokkola. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta › OULUN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous 11.11.2019 klo. 9.00. Aleksinkulmassa, Aleksanterinkatu 9, Oulu. Käsitellään syyskokoukselle määrätyt asiat. Jäsenkirjat mukaan. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta › OULUN TYÖVÄEN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään maanantaina 11.11.2019 alkaen klo 13.00. Aleksinkulmassa os. Aleksanterinkatu 9 Oulu. Kokouksessa käsitellään säännöissä syyskokoukselle määrätyt asiat sekä käydään keskustelu yhdistyksemme nimen vaihtamisen tarpeellisuudesta. Kahvitarjoilu kokouksen edellä. Tervetuloa! Johtokunta › PELLON ELÄKELÄISET ry:nsääntömääräinen syyskokous 11.11.2019 klo 11.00 Kyllinkeitaalla, Pellossa. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta › PIHLAJAMÄKI-PIHLAJISTON ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 11.11.2019 klo 10.30 Pihlajamäen nuorisotalossa, Moreenitie 2, Helsinki. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta › JAKOMÄEN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 12.11.2019 klo 11.30 i-talon kerhotilassa, Kankarepolku 5, Helsinki. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu klo 11.00 alkaen. Tervetuloa! Johtokunta › KORSON ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 12.11.2019 klo 14 alkaen Korson kirkon kirkkosalissa 2, Merikotkantie 2, Vantaa. Kokouksessa käsitellään syyskokoukselle määrätyt asiat. Jäsenet, tervetuloa! Johtokunta › RAJAKYLÄN-LÄNSIMÄEN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään tiistaina 12.11.2019 klo 11.30. Länsimäen Järjestötilassa osoitteessa Kilpakuja 1 (käynti sisäpihan puolelta). Esillä syyskokoukselle kuuluvat asiat. Kahvitarjoilu! Tervetuloa päättämään yhdistyksemme toiminnasta. Johtokunta › TERVOLAN ELÄKELÄISET ry:n syyskokous tiistaina 12.11.2019 klo 11.00 alkaen Tervolan järjestötalolla (Paakkolantie 1245). Käsitellään sääntöjen 7§:n määräämät asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta › JÄRVENPÄÄN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 13.11.2019 kello 14.00 Toimintakeskuksessa, Myllytie 11. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta › KEMIJÄRVEN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 13.11.2019 klo 13.00 Kemijärven työväentalossa, Särkilammentie 24, Kemijärvi. Esillä sääntöjen määräämät asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta › KUOPIO-KALLAVESI ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 13.11.2019 klo 13.00 OP:n tilassa, Puijonkatu 25, Kuopio. Käsitellään syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta › LIMINGAN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous 13.11.2019 klo 12.00 alkaen Limingan nuorisotalolla. Käsitellään sääntöjen syyskokoukselle määräämät asiat. Tervetuloa! Johtokunta › TURUN ELÄKELÄISET ry:n syyskokous keskiviikkona 13.11.2019 klo 13.00 Jyrkkälän Nuorisotalossa, Nuorisotalonkuja 2, Turku. Esillä sääntöjen määräämät asiat. Tervetuloa! Johtokunta › HAUKIPUTAAN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 14.11.2019. klo 11:00 Heiton talossa, Törmäntie 15, Haukipudas. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta › PIIKKIÖN ELÄKELÄISET ry:n syyskokous on torstaina 14.11.2019 kello 11.30 Pontelassa, Pontelantie 5. Esillä syyskokousasiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta › PORIN ELÄKELÄISET ry:n syyskokous torstaina 14.11.2019 klo 12:30 Viikkarin Valkaman Saarelma-salissa, Juhana Herttuankatu 17, Pori. Esillä sääntömääräiset syyskokousasiat. Tervetuloa! Johtokunta PAIKALLISYHDISTYKSET Eläkeläinen 5/2019 43
YHDISTYKSET › RAAHEN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 14.11. 2019 kello 13.00 Raahen Työväentalolla, Asemakatu 14, Raahe. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu klo 12.00. Jäsenet joukolla mukaan! Johtokunta › UUDENKAUPUNGIN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 14.11.2019 kello 12.00 Uudenkaupungin Työväentalolla, Ylinenkatu 12, Uusikaupunki. Esillä sääntöjen syyskokoukselle määräämät asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta › ETELÄ-ESPOON ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 18.11.2019 klo 12.00 Matinkylän Monitoimitalolla, Matinraitti 17, Espoo. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu alkaa klo 11.30. Tervetuloa! Johtokunta › IIN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous ma 18.11.2019 klo 12.15 Iin Järjestötalolla, Laurintie 3,91100 Ii. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Jäsenet tervetuloa. Johtokunta › KERAVAN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 18.11.2019 klo 12 Sampolan palvelukeskuksessa, Kultasepänkatu 7, Kerava. Kokouksessa esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kokouskahvit klo 11.30-12. Tervetuloa. Johtokunta › SODANKYLÄN ELÄKELÄISET ry:n syyskokous maanantaina 18.11.2019 klo 14.00 Kylätalo Kitisellä. Esillä sääntömääräiset syyskokousasiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta › TAPULIN ELÄKELÄISET ry:n syyskokous maanantaina 18.11.2019 klo 10.00 Tapulin nuorisotalolla, Ajurinaukio 5, 2.krs. Esillä sääntömääräiset syyskokousasiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta › VARTIOKYLÄN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 18.11.2019 klo 11.00 Vartiokylän Työväentalolla, Rusthollarinkuja 3, Helsinki. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta › ETELÄ-VANTAAN ELÄKELÄISET ry:n syyskokous tiistaina 19.11.2019 klo 12.00 Arkissa, Liesitori 1, 3.kerros. Myyrmäki, Vantaa. Käsitellään sääntöjen syyskokoukselle määräämät asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta › JOENSUUN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous 19.11.2019 klo 12 Kerhotalolla Sairaalakatu 27, Joensuu. Esillä sääntöjen syyskokoukselle määräämät asiat. Kahvitarjoilu klo 11 alkaen. Tervetuloa! Johtokunta › KALLION-VALLILAN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään tiistaina 19.11.2019 klo 15 Kinaporin palvelukeskuksen kertsi 1:ssä, Kinaporinkatu 9, Helsinki. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa! Johtokunta › LOHJAN SEUDUN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous 19.11.2019 klo 12 Lohjan työväentalolla, Kalevankatu 1, Lohja. Esillä syyskokouksessa määrätyt asiat. Tervetuloa. Johtokunta › TIKKURILAN ELÄKELÄISET ry:n syyskokous tiistaina 19.11.2019 klo 11.00 Puistokulman alasalissa, Talkootie 4, Vantaa. Käsitellään sääntömääräiset asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta › VAASAN ELÄKELÄISET ry:n syyskokous 19.11.2019 klo 12 Arbets Vännerillä, Ajurinkatu 14, Vaasa. Käsitellään sääntömääräiset asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta › HIMANGAN ELÄKELÄISET ry:n syyskokous keskiviikkona 20.11.2019 klo 13 ent. Pankintalossa, Kannuskyläntie 1, Himanka. Käsiteltävänä sääntöjen mukaiset syyskokousasiat. Tervetuloa! Johtokunta › HYVINKÄÄN ELÄKELÄISET ry:n syyskokous 20.11.2019 klo 11.00 Hyvinkään Järjestötalolla, Munckinkatu 49. Käsitellään syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta › IISALMEN ELÄKELÄISET ry:n syyskokous pidetään keskiviikkona 20.11.2019 klo 11.00 Työväentalolla, Pohjolankatu 11, Iisalmi Esillä sääntöjen määräämät asiat. Kahvitarjoilu. > Tervetuloa. Johtokunta. › KAARINAN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous ke 20.11.2019 klo.12.00 Vaparissa. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta › SEINÄJOEN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 20.11.2019 klo 13.00 Seuralassa, Huhtalantie 53, Seinäjoki. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta › VAAJAKOSKEN ELÄKELÄISET ry:n syyskokous 20.11.2019 klo 13.00 Vaajakosken Väkkärässä, Väkkärätiellä. Kokouksessa esillä sääntömääräiset asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta › PORVOON ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous 21.11.2019 kello 14.00 Lundintalossa. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu kello 13.30. Tervetuloa. Johtokunta › ROVANIEMEN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään Piekkari, Pohjolankatu 2 A eläkeläistilat Potkuri Isomussalissa torstaina 21.11.2019 klo 11.00. Käsitellään syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu klo 10.30. Tervetuloa. Johtokunta. › TAMPEREEN ELÄKELÄISET ry:n syyskokous 21.11.2019 kello 13 Tapiolassa, Karhunkatu 71, Tampere. Esillä sääntöjen määräämät asiat. Kahvitarjoilu. Kaikki jäsenet tervetulleita! Johtokunta › TURUN TYÖVÄEN ELÄKELÄISET ry:n sääntömääräinen syyskokous perjantaina 22.11. klo 12.00 T-talolla, Vanha Hämeentie 29, Turku. Kokouksessa käsitellään syyskokoukselle määrätyt asiat. Voileipätarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta › KALAJOEN Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 23.11.2019 klo 12 Tähtelässä, Santaholmantie 3 Kalajoki Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu klo 11-12. Tervetuloa kaikki jäsenet. Johtokunta › JYVÄSKYLÄN Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 26.11.2019 klo 11.00 Sepänkeskuksen Reaktorisalissa, Kyllikinkatu 1, Jyväskylä. Esillä sääntömääräiset asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta › SONKAJÄRVEN Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 26.11.2018 klo 10:00 kirjaston alakerrassa, Rutakontie 21, Sonkajärvi. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu 9:45 alkaen. Tervetuloa! Johtokunta › KAARELAN Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 27.11.2019 kello 13.00 kerhohuoneessa Kaarelantie 86, Helsinki. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta › KONTULAN Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 27.11.2019 klo 11.00 Wanhassa Postissa, Keinulaudankuja 4, Helsinki. Esillä sääntömääräiset kokousasiat. Tervetuloa! Johtokunta › KITTILÄN Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 28.11.2019 klo 12 Kittilän työväentalolla. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvija voileipätarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta ALUEJÄRJESTÖT › ELÄKELÄISET RY:N VARSINAIS-SUOMEN ALUEJÄRJESTÖ ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 12.11.2019 klo 11.00 T-Talolla, vanha Hämeentie 29, Turku. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Valtakirjojen tarkastus alkaa klo 10.30. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Aluetoimikunta › ELÄKELÄISET RY:N POHJOIS-KARJALAN ALUEJÄRJESTÖ ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 13.11.2019 klo 12.00 Kotirannassa, Välskärintie 9, 81200 Eno. Käsitellään aluejärjestön sääntöjen 7§:n syyskokoukselle määräämät asiat. Tervetuloa! Aluetoimikunta › ELÄKELÄISET RY:N JOKILAAKSOJEN ALUEJÄRJESTÖ ry:n sääntömääräinen syyskokous 15.11.2019 klo 11.00 Kempeleen Työväentalossa, Koskelantie 24, Kempele. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Valtakirjojen tarkastus klo 10.00 alkaen. Tervetuloa! Aluetoimikunta › ELÄKELÄISET RY:N SAVON ALUEJÄRJESTÖN sääntömääräinen syyskokous lauantaina 23.11.2019 klo 12.00 Kuntorannassa, Kuntorannantie 14, Varkaus. Mahdollisuus keittolounaaseen klo 11.0011.45. Käsitellään syyskokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa! Aluetoimikunta › ELÄKELÄISET RY:N KESKI-SUOMEN ALUEJÄRJESTÖ ry:n sääntömääräinen syyskokous 25.11.2019 klo 10.00 Kivistön työväentalossa, Vaajakoskentie 29, Jyväskylä. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa. Aluetoimikunta › ELÄKELÄISET RY:N POHJANMAAN ALUEJÄRJESTÖ ry:n syyskokous 25.11.2019 klo 12 Lapuan Nuorisotalolla, Oskarinkatu 11, Lapua. Esillä sääntöjen mukaiset syyskokousasiat. Tervetuloa! Aluetoimikunta › ELÄKELÄISET RY:N UUDENMAAN ALUEJÄRJESTÖ ry:n syyskokous maanantaina 25.11.2019 klo 10.00 Puistokulman juhlasalissa, Talkootie 4, Vantaa. Valtakirjojen tarkastus alkaa klo 9.00. Esillä sääntöjen määräämät asiat. Tilaisuuden jälkeen nautitaan joululounas. Tervetuloa! Aluetoimikunta › ELÄKELÄISTEN HELSINGIN ALUEJÄRJESTÖ ry:n sääntömääräinen syyskokous 26.11.2019 klo 14 alkaen Kinaporin palvelukeskuksen kerhohuoneessa Kertsi 1, Kinaporinkatu 9, Helsinki. Esillä sääntömääräiset asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Aluetoimikunta 44 Eläkeläinen 5/2019
100 vuotta 23.10. Liisa Petäjistö, Raisio 95 vuotta 13.12. Kerttu Niemonen, Reisjärvi 94 vuotta 1.10. Alli Myllyniemi, Etelä-Vantaa 93 vuotta 8.10. Helena Grönqvist, Etelä-Vantaa 92 vuotta 1.12. Armas Arvonen, Kaarina 5.12. Veikko Mäkitalo, Loimaa 90 vuotta 19.5. Katri Savinen, Espoo 17.8. Toivo Esko Mattila, Sodankylä 10.10. Martti Kohtaniemi, Sievi 11.10. Alli Savinen, Espoo 16.10. Ester Säkkinen, Kajaani 19.10. Olavi Tervonen, Korso 10.11. Eino Koivikko, Raisio 11.11. Väinö Komulainen, Kaarina 15.12. Eila Himanka, Kalajoki 20.12. Aimo Rantanen, Espoo 85 vuotta 14.3. Ritva Kieksi, Espoo 14.6. Soile Samanen, Espoo 12.9. Anja Kolu, Lohja 2.11. Einari Moilanen, Reisjärvi 4.11. Sirkka Mikkola, Loimaa 8.11. Teuvo Orava, Nakkila 18.11. Sirkka Santala, Etelä-Vantaa 28.11. Valma Haapala, Etelä-Vantaa 5.12. Alpo Keskinen, Kaarina 80 vuotta 15.10. Pirkko Liisa Leinonen, Kajaani 22.10. Erkki Utriainen, Martinniemi 26.10. Pekka Siironen, Kalajoki 12.11. Taisto Taavetti Hiltunen, Mikkeli 16.11. Toini Tellervo Pahikka-aho, Kalajoki 18.12. Seija Mirjami Pajunen, Nakkila 75 vuotta 26.5. Raija Alavaranta, Espoo 14.8. Seija Juvonen, Lohja 16.11. Niilo Matinlompolo, Pello 25.11. Pirkko Kemppainen, Suomussalmi 10.12. Seija Järvinen, Kaarina 10.12. Liisa Tenkula, Pello 17.12. Anja Toivanen, Suomussalmi 70 vuotta 1.9. Eija Emmes, Ykspihlaja 9.10. Viljo Aukusti Kumpulainen, Laukaa 24.10. Kari Rajala, Pihlava 28.10. Leena Karjalainen, Kaarina 12.11. Sylvi Rouhiainen, Loimaa 8.12. Esa Mäkelä, Pyhtää 31.10. Esa Siekkinen, Suomussalmi 3.12. Kirsti Keränen, Suomussalmi 65 vuotta 23.10. Raija Raittio, Kaarina 7.11. Kaija Seppänen, Suomussalmi 60 vuotta 4.11. Pirjo Takala, Etelä-Vantaa 12.11. Sauli Vanhatalo, Pihlava Kaarinan Eläkeläiset ry Rauno Koivu Kolarin Eläkeläiset ry Heikki Kangas Mikko Pääkkölä Laukaan Eläkeläiset ry Tenho Kalevi Räsänen Väinö Viinikainen Multian Keuruun Eläkeläiset ry Kalevi Henrik Saikanmäki Nokian Eläkeläiset ry Toivo Keränen Julkaisija Eläkeläiset ry Päätoimittaja Jan Koskimies Toimitussihteeri Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset Anna Autio puh. 020 743 3610 anna.autio@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy vuonna 2019 6 kertaa. Tilaushinta kotimaahan 30 euroa/vuosikerta Muut Pohjoismaat 40 e/vsk, muut maat 50 e/vsk Toimitus ja toimisto Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610 elakelainen-lehti@ elakelaiset.fi Ilmoitushinnat 1,90 euroa / pmm Ilmoitusmyynti Tmi Johanna Pelto 040 9030 141 johanna@johannapelto.fi Syntymäpäivät ja poisnukkuneet, syysja kevätkokousilmoitukset Anu Mäki, 040 839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (painettu) ISSN 2242-3338 (verkkolehti) I-Print, Seinäjoki 2019 SYNTYMÄPÄIVIÄ POISNUKKUNEITA Puheenjohtaja Martti Korhonen Varapuheenjohtaja Marja Leena Makkonen Toimisto Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki elakelaiset@elakelaiset.fi www.elakelaiset.fi Toimisto palvelee ark. klo 9-15. Jäsenpalvelu Soittoaika kello 9-12, puhelin 020 743 3610: jäsenmaksut, osoitteenmuutokset, kurssienja jäsentapahtumien ilmoittautumiset, Eläkeläinen-lehden tilauk set. Muina aikoina pyydämme käyttämään henkilökunnan suoria puhelinnumeroita. Kaikki maksut (mukaan lukien jäsenmaksut): IBAN FI11 1012 3000 0714 70 Sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@ elakelaiset.fi Toiminnanjohtaja Jan Koskimies 040 747 0776 Jäsenvastaava Anna Autio 044 751 1030 jäsenrekisteri, yhdistysrekisteri materiaalitilaukset Henkilöstöja talousvastaava Heli Grönroos 050 529 0399 kirjanpito, laskutus, ostoja myyntireskontra, palkanlaskenta Aluetyön suunnittelija Anna Eskola 044 751 1031 yhdistysverstastiedustelut Järjestösuunnittelija Anu Mäki 040 839 7699 Eläkeläinen-lehden syntymäpäivät ja poisnukkuneet, syysja kevätkokousilmoitukset Koulutussuunnittelija Tiina Rajala 040 582 4319 kulttuurija koulutustoimintaan liittyvät asiat (ilmoittautumiset jäsenpalvelun kautta) Monikulttuurisuustyön suunnittelija Eva Rönkkö 040 501 3599 Tiedottaja Tuomas Talvila 050 570 9716 Eläkeläinen-lehden toimittaja Juhlavuoden koordinaattori Marja-Liisa Hirn 044 7631 482 Kuntorannantie 14 78400 Varkaus Myyntipalvelu 017 560 1403 tai 0400 403 669 myynti@kuntoranta.fi › ELÄKELÄISET RY:N PIRKANMAAN ALUEJÄRJESTÖ ry:n syyskokous 28.11.2019 klo 11 Tapiolassa, Karhunkatu 71, Tampere. Valtakirjojen tarkastus klo 10.30 alkaen. Esillä sääntömääräiset asiat. Tervetuloa! Aluetoimikunta › ELÄKELÄISET RY:N LAPIN ALUEJÄRJESTÖ ry:n sääntömääräinen syyskokous 29.11.2019 klo 12.00 Tornion Järjestötalolla, Kemintie 53, Tornio. Esillä säännöissä syyskokoukselle määrätyt asiat. Valtakirjojen tarkastus alkaa klo 11.30. Tervetuloa! Aluetoimikunta › ELÄKELÄISTEN SATAKUNNAN ALUEJÄRJESTÖ ry:n syyskokous perjantaina 29.11.2019 klo 11:00, valtakirjojen tarkastus ja kahvitarjoilu klo 10:30. Kokouspaikka: Yhteisötalo Otava, kokoustila ’Taivas’, Otavankatu 5 A, Pori. Esillä sääntömääräiset syyskokousasiat. Tervetuloa! Aluetoimikunta KOKOUKSIA Pellon Eläkeläiset ry Kerttu Kaarina Jurvanen Leo Severi Karppinen Akseli Alarik Niva Esko Olavi Vittikko Sievin Eläkeläiset ry Vilma Johanna Hietala Vaalan Eläkeläiset ry Arvi Matti Moilanen Viherlaakson-Karakallion Eläkeläiset ry Taina Collan Lauri Lehtokari Toivo Reijonen Eläkeläinen 5/2019 45
R uotilainen, ruotuvaivainen, kylänkiertolainen, viikkolainen ja kirkonvaivainen sekä lukuisat muut vastaavat nimitykset ovat kansan vaivaisille antamia nimityksiä, jotka osuvasti kuvaavat entisajan vaivaisten asemaa yhteiskunnassa. Myös käsitteet ruotiukko tai ruotimummo tai vaihtoehtoisesti ruotimuori olivat yleisesti käytössä. 1800-luvulla ruotuhoito, elätteelle anto ja kotihoito olivat tavallisimmat vanhusten avohuollon muodot. Siihen kuului kriisiaikoina, kuten nälkävuosina, myös kerjuu. Sitä yritettiin tosin määrätietoisesti poistaa. Tuettu kotihoito sopi vain vanhuksille, jotka selviytyivät muuten itsenäisesti. RUOTUHOIDOSSA KYLÄ jaettiin muutaman talon muodostamiin ruotuihin. Huollettavat jaettiin ruotujen kesken. Kussakin samaan ruotuun kuuluvassa talossa huollettava viipyi määräajan. Ruotuhoito ei sopinut vaikeille hoidettaville ja oli tapauksia, joita ruotu ei huolinut vastuulleen. Jatkuva talon vaihtaminen ja ympäristön muutos oli vanhuksille rasittavaa. Joillakin paikkakunnilla oli tapana, että hoidettava vietti pidemmän ajan yhdessä paikassa ja muuta talot korvasivat tämän avustuksilla. Käytäntö muistutti elätehoitoa. Senaatti kielsi ruotuhoidon vuonna 1916. ELÄTEHOITOON JOUTUIVAT sekä lapset että aikuiset. Hoitotehtävä oli muihin hoitomuotoihin verrattuna vapaaehtoinen. Hoitajaksi ryhdyttiin yleensä tehtävästä saadun korvauksen ja saadun työvoiman vuoksi. Kun vaivaishoidosta vastaavien pyrkimyksenä oli minimoida hoitokustannukset, siirryttiin 1800-luvun puolivälissä huutokauppamenettelyyn, jossa vähimmän maksun tarjonnut sai hoitotehtävän. Huutokaupat olivat laajimmillaan 1800-luvun lopussa. Ne järjestettiin yleensä kerran vuodessa, ja niistä ilmoitettiin etukäteen sanomalehdissä, kunnantalon ilmoitustaululla ja jopa kirkonkuulutuksilla. Vaivaishuutokauppatilaisuudet muodostuivat suuriksi markkinakokouksiksi, joihin saapui väkeä läheltä ja kaukaa. Huutolaisia saattoi olla paikalla useita kymmeniä, mukana niin lapsia, vammaisia kuin vanhuksia. Elätehoitajien suurin ryhmä olivat talolliset, mutta myös torpparit ja mäkitupalaiset toimivat yleisesti hoitajina. Talolliset ottivat mielellään hoitoonsa lapsia, joita voitiin käyttää erilaisiin työtehtäviin. Torpparit ja mäkitupalaiset huusivat yleensä vanhuksia ja vammaisia, koska näistä sai paremman korvauksen. Hoitoaika kesti yleensä vuoden. ELÄTEHOITOA RYHDYTTIIN vähitellen arvostelemaan. Juhani Ahon ”Orjamarkkinat” -kertomuksen ilmestymisen jälkeen alettiin lehdissä huutokauppoja yleisesti nimittää orjamarkkinoiksi. Kirjoittelu huutolaisten kaltoin kohtelusta levisi myös ulkomaisen lehdistön tietoisuuteen. Venäjän ja Saksan lehdissä ilmestyi kirjoituksia suomalaisesta ihmishuutokaupasta. Elätehuutokauppoja ryhdyttiin vähitellen suitsimaan ja vuonna 1913 läänien kuvernöörit puuttuivat asiaan ja nimenomaan kielsivät huutokauppojen järjestämisen kunnissa. Vasta vuoden 1922 köyhäinhoitolaissa vaivaishuutokaupat kiellettiin. Käytännössä huutokauppoja järjestettiin maaseudulla aina 1930-luvulle saakka. TUULA VUOLLE-SELKI Lähteitä: Ruotiukkoja ja huutolaisia, Muistikuvia entisajan sosiaalihuollosta: toim. Jukka Eenilä, Tammi 1971. Näkökulmia suomalaiseen yhteiskuntaan: KöyhäinhoitolehtiHuoltajaSosiaaliturva 19121987: Kaarina Jousimaa, Gummerus 1987. Armeliaisuus, yhteisöapu, sosiaaliturva: suomalaisten sosiaalisen turvan historia. Jaakkola, Jouko; Pulma, Panu; Satka, Mirja; Urponen, Kyösti. Sosiaaliturvan keskusliitto M U S EO V IR A S TO Ruotuhoitoa ja vaivaishuutokauppoja ”Orjamarkkinat” jatkuivat Suomessa aina 1930-luvulle saakka. ”Torstaina 30 p. sisällä olevaa Joulukuuta klo 10 e. pp. pidetään vaivaiskokous täkäläisessä Raatihuoneessa, jossa tilaisuudessa vähemmän vaativalle holhottaviksi tarjotaan vaivaisia.” (Ilmoitus Tampereen Sanomissa 22.12.1880). HISTORIA ”Eräs torppari, jonka hoidossa on vaivaishuutokaupasta saamansa vanha mies, Teuvan Äystön kylässä, tahtoo huolissaan ilmoittaa, ettei ole hänen syynsä tämän vanhuksen kerjuu, jonka tämä valittaa johtuvan m.m. nälästä. Viimeksi on hoitolas kerjäillyt Norinkylässä; hoitopaikan isäntä sanoo kyllä olevan ruokaa miehelle, joten ei hänen sen vuoksi tarvitseisi kulkea.” Köyhäinhoidon ikävyyksistä kirjoitti Vapaa Sana 28.8.1912. Ruotulainen Pälkäneeltä 1895. 46 Eläkeläinen 5/2019
KRYPTO RISTIKON 4/2019 RATKAISU Krypton 5/2019 ratkaisut on lähetettävä 21. marraskuuta mennessä osoitteella: Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävän ratkaisun lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana KRYPTO. Riatikon 4/2019 oikein ratkaisseiden joukosta onnetar nosti seuraavat nimet: Liisa Kauppala, Pietarsaari ja Pirkko Saari, Hyvinkää. Onnittelut voittajille! 5/2019 Ratkaisijan nimi Osoite Postitoimipaikka SEURAAVASSA NUMEROSSA Juhlavuosi huipentuu – kuvat ja tunnelmat Kulttuuritalolta 4.12. Lomakeskus Kuntoranta uudistuu Eläkeläinen 6/2019 ilmestyy 19.12. Eläkeläinen 5/2019 47