NUMERO 5 – SYYSKUU 2018 www.elakelaiset.fi Seuraa meitä myös Facebookissa: www.facebook.com/elakelaisetry Seuraa meitä Instagramissa: @elakelaisetry Runopysäkki Robotti vie museoon Lea Aalto, 76, kulki omin jaloin näyttelyssä. – Seurataanpa Leaa, Leena Korpi ja Anne Koski pyytävät Double-robotin ohjaajalta. Kuva: Ari Korkala Tampereella kokeiltiin, kuinka museovierailu onnistuu robotin avulla. Kaksi asukkaista oli mukana kierroksella, mutta useampi osallistui vierailuun palvelutalosta käsin. Sivu 24 Sivu 18 Sivu 6 Sivu 20 – Konkreettinen naisten asemaa parantava muutos olisi niin sanotun puolisorangaistuksen poistaminen kansaneläkkeestä, sanoo tutkija Pertti Honkanen. Kuva: Tuomas Talvila Anja ja Sirkka paistoivat lettuja Suonenjoki–Iisvesi Eläkeläisten kesätapaamisessa. Kuva: Raija Kuismin Herkkuja helteellä Kohennusta eläkkeisiin
2 – Nro 5 syyskuu 2018 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus Puheenjohtajan palsta MARTTI KORHONEN JAN KOSKIMIES E läkkeelle jääminen merkitsee ihmiselle suurta murrosta, ja työn jättämä aukko jokapäiväisessä elämässä voi olla vaikeakin täyttää. Matkailu on monille eläkeläisille rikastuttava harrastus, mahdollisuus nähdä maailmaa, tavata uusia ihmisiä, oppia uutta ja avartaa maailmankuvaansa. Tämän lehden teema on juuri matkailu, ja lehdessä kuvataan matkailun mahdollisuuksia eläkeläisille ja eläkeläistoiminnalle. Vaikka ansiotaso on eläkkeellä yleensä alempi kuin työelämässä, on eläkeläisillä lukemattomia tapoja matkustaa pienelläkin budjetilla. Eläkeläiset saavat alennusta julkisissa liikennevälineissä, ja eläkeläiset ovat myös melko vapaita suunnittelemaan matkansa edullisesti. Työssäkäyvät joutuvat ajoittamaan matkansa koulujen loma-aikoihin, viikonloppuihin, juhlapyhiin, ja ilta-aikoihin. Eläkeläisillä ei ole vastaavia rajoituksia. Ruuhka-aikojen ulkopuolella matkustaminen ja myös hintataso matkakohteissa ovat usein halvempia Edullisten tarjousten löytäminen ja varaaminen edellyttää kuitenkin yhä parempaa internetin digitaalisten varausjärjestelmien osaamista. Kaikilla eläkeläisillä ei näitä mahdollisuuksia ole. Eläkeläisillä on myös aikaa miettiä matkansa tarkkaan ja punnita eri näkökohtia. Maailmalla huikeasti lisääntynyt matkailu vaikuttaa voimakkaasti maapallon ympäristöön, ilmastoon ja kulttuuriin. Myös näitä näkökohtia voi eläkeläinen tiedostavana matkailijana ottaa huomioon. Kukin voi omilla valinnoillaan vaikuttaa siihen, onko matkailijan kohdemaahan jättämä jälki myönteinen vai kielteinen. Kotimaassa ja lähialueilla matkailu voi tarjota aivan samassa määrin rikastuttavia elämyksiä ja mieleenpainuvia hetkiä kuin kaukomatkat. Itse olemme vaimoni kanssa viime vuosina retkeilleet tandem-pyörällämme Turun saariston rengasreitillä ja Järvi-Suomen maisemissa. Kaupunkilomalla kävimme talvella Mikkelissä ja kesällä Raaseporissa – voin lämpimästi suositella molempia kohteita kotimaan matkailusta kiinnostuneille! Eläkeläisille suunnatut ryhmämatkat tarjoavat ikääntyville ihmisille liikuntakyvyn heikentyessä sosiaalisen tavan matkustella. Esteettömyys on usein paremmin huomioitu kuin omatoimisella matkalla, ja ulkomaanmatkastakin saa enemmän irti ilman erityistä kielitaitoa. Ryhmämatkat kuuluvat myös eläkeläistoimintaan olennaisena osana, ja monilla Eläkeläiset ry:n jäsenyhdistyksillä on vilkasta matkatoimintaa jäsenilleen. Järjestö tukee matkatoimintaa muun muassa yhdistysten matkavastaavia kouluttamalla. Eläkeläiset ry järjestää itsekin jäsenmatkan Pietariin lokakuussa. Eläkeläistoiminnan erilaiset tapahtumat ja koulutukset ovat monelle eläkeläiselle yhteisöllinen tapa matkustaa, osallistua, tutustua uusiin ihmisiin ja samalla oppia uutta. Yhdistysten toimihenkilöille suunnatut kokoukset ja koulutukset voivat olla myös tilaisuus yhdistää järjestötoiminta ja lomamatka, jos vaikka jää kokouksen jälkeen samalle seudulle viikonloppua viettämään. Hyvää matkaa kaikille lukijoille! Tilastokeskus julkisti kesäkuun alussa tuoreimman varallisuustutkimuksensa. Tutkimusta sitten uutisoitiin voimakkaasti siitä näkökulmasta, kuinka paljon varallisuutta eläkeläisillä onkaan ja kuinka eläkeläiset ovat keskimäärin jo selvästi palkansaajia varakkaampia. Uutisoinnissa jäi jalkoihin järjestömme viesti, että ?varallisuuden epätasainen jakautuminen ei tietenkään ole ensisijassa sukupolvikysymys. Samoin se, että omaisuuden kasvusta valtaosa on asunnon arvoa. Asunto varallisuuden mittarina on kuitenkin kovin huono. Asuttava on kaikissa tapauksissa, ja harva pystyy realisoimaan siitä arvoa ilman menetyksiä. Lisäksi laskennallinen arvo tänä päivänä voi olla aivan jotakin muuta kuin reaalinen arvo. Huomioitta jäi myös se, että monesti asumiskustannukset jäävät yhden ihmisen harteille. Kesäkuun satoa oli myös se Eläketurvakeskuksen uutinen, että uusilla vanhuuseläkeläisillä on selkeästi paremmat eläkkeet kuin vanhoilla. On totta, että keskimääräinen vanhuuseläke on vuosien aikana kasvanut. Keskiarvo ei vain tässäkään tapauksessa kerro läheskään koko karua todellisuutta. Iso mutta on jo se, että samanaikaisesti myös kustannukset ovat kasvaneet niin, ettei nimenomaan pienituloisimpien eläkeläisten todellinen ostovoima ole kohentunut. Kustannuksia on kasvatettu samanaikaisesti kohtuuttomasti ja epäsosiaalisesti sairailta ja apua tarvitsevilta, asumisesta jne. Kesäkuussa julkisti Eläketurvakeskus myös tietoja laajasta, 4 000:lle eläkeläiselle tekemästään kyselytutkimuksesta. Tulokset kertoivat sen, minkä me olemme tienneet ja tuoneet esille koko ajan: Erityisesti pienituloiset, yksin asuvat, työkyvyttömät eläkeläiset ovat taloudellisessa ahdingossa. Tutkimuksen mukaan lähes kymmenen prosenttia kokee vakavia toimeentulovaikeuksia. Nämä ihmiset kertovat, että tuloja on vähemmän kuin olisi menoja. He karsivat pakon edessä lääkkeistä, terveydenhoidosta, ruuasta. Siis noin sataviisikymmentätuhatta eläkeläistä. Puolet eläkeläisistä kertoo kokevansa tavanomaisten menojen kattamisessa jonkinlaisia vaikeuksia. Siis noin 750 000 eläkeläistä. Kolmasosa kertoo ettei rahaa jää välttämättömien menojen jälkeen. Tämä on karua todellisuutta. Kas kummaa, ei tämä tutkimus kuitenkaan ollut lööppikamaa eikä kulunut toistoissa isoissa medioissa. Pienituloisten eläkeläisten elämän arjen soisi nousevan edes joskus kunnon uutisointiin. Käytäisiin keskustelua ja oikeasti haettaisiin ratkaisua kaikkien ryhmien, myös eläkeläisten, toimeentulo-ongelmiin. Ei tämä ikäluokka kohtuuttomia pyydä. Mutta on suorastaan häpeällistä kun ihminen, joka tätä yhteiskuntaa on rakentanut, joutuu tilanteeseen missä pitää valita joko lääkkeet tai ruoka, kun eläke ei riitä molempiin. Syyskausi järjestössämme käynnistyy ja meitä kaikkia tarvitaan paremman huomisen luomiseen. Käymme ennätysvilkkaaseen toimintasyksyyn ja talveen. Olemme heikompiosaisten puolella ja sitä lippua kannamme ylpeästi kaikissa tilanteissa. Hyvää ja toimintarikasta syksyä itse kullekin! Eläkeläisillä monta tapaa matkailla Tilastot ja karu todellisuus
Nro 5 syyskuu 2018 – 3 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset matkustavat – jaettu ilo on isompi! TEEMA: MATKAILU Sivut 10-13 Pirkanmaalaisia eläkeläisiä reissussa, tällä kertaa kolmen aluejärjestön Elojuhlassa Raumalla. Etualalla Tampereen Eläkeläisten ja Pirkanmaan Aluejärjestön matkavastaava Elisa Nordberg. Kuva: Tuomas Talvila Ryhmässä matkustaminen tuo osallistujille turvaa, laskee yksittäisen matkalaisen kustannuksia, ja on ihan juupelin hauskaa! Tuossa ne syyt miksi eläkeläisyhdistys matkoja järjestää. Iän mukanaan tuomat pienet ja isommat krempat nostavat matkalla lähtemisen kynnystä: entä jos en jaksakaan, keneltä pyydän apua? Tuttu ryhmä tuo turvallisuuden tunnetta. Omassa yhdistyksessä matkat räätälöidään valmiiksi lähtijöiden toiveiden ja kunnon mukaan.
4 – Nro 5 syyskuu 2018 ELÄKELÄINEN 1. Hyrylän Eläkeläiset innostuivat ideoimaan teatterikerhoa keskuuteensa. Ajatusta estradeille astumisesta päätettiin ryhtyä viemään eteenpäin yksissä tuumin. 2. Kempeleen Eläkeläiset suunnittelivat niin virikkeitä mielelle aivojumppamaisen tietovisan myötä kuin uutta liikunnallista ohjelmaakin. Samalla verstaassa käytiin läpi sitä, miten jäsenistön toiveet vanhusneuvostolle vietävistä terveisistä pääsisivät esille. 3. Kotkan Eläkeläiset syttyivät ajatukselle makkaranpaistosta nuotiopaikalla luontoretkien yhteydessä. Samalla verstaassa suunniteltiin mm. lukupiirin ottamista mukaan yhdistyksen ohjelmaan. 4. Raahen Eläkeläiset pistivät viisaat päänsä yhteen pohtiessaan ohjelmaa tulevaa syksyä ja kevättäkin varten. Työskentelyn tuloksena syntyi kattava lista mahdollisista puhujista ja esitelmöitsijöistä ja suuntaviivat sille, ketkä huolehtivat yhteydenotoista esitelmöitsijöiden suuntaan. 5. Ylivieskan ja Alavieskan Eläkeläisten yhteisessä tilaisuudessa osallistujat keskittyivät pohtimaan eritoten yhdistysten välisiä yhteistyömuotoja. Yhdistysten toiminnan kehittäminen jatkuu verstaissa 3. 5. 4. Teksti ja kuvat: ANNA ESKOLA Yhdistysverstaat ovat toiminnan kehittämiseen pureutuvia koulutuksia. Ideoinnin lähtökohdat valitaan jokaisen yhdistyksen omien toiveiden mukaan. Mahdollisuuksien mukaan verstaat pidetään neljä tuntia kestävinä kokonaisuuksina. Verstaan järjestämisestä syntyvät maltilliset tila-/ja tarjoilukulut korvataan yhdistyksille. Jos haluaisitte saada verstaan omaan yhdistykseenne, ottakaa yhteyttä aluetyön suunnittelija Anna Eskolaan: anna.eskola@elakelaiset.fi, p. 044 751 1031 Mikä ihmeen Yhdistysverstas ? 1. 2.
Nro 5 syyskuu 2018 – 5 ELÄKELÄINEN Kalevin kynästä T aakse on jäänyt hellekesä. Pitkiä hellejaksoja on esiintynyt Suomessakin tihenevään tahtiin, 2000-luvun puolellakin jo neljänä kesänä (2003, 2010, 2014 ja 2018). Lapsuuden hellekesistä meillä on romanttisia muistoja. Tilastojen mukaan niitä kuitenkin oli harvoin. Helle kuitenkin koettelee eri ikäisiä eri tavoin. Vaikeimmassa asemassa ovat iäkkäät, joiden kuumuuden kokemuksista on romantiikka kaukana. Näihin ongelmiin puheenjohtajamme Martti Korhonen kiinnitti kesällä vakavaa huomiota. Taustalla on suuri muutos, joka on politiikan suurimpia haasteita nyt ja tulevina vuosina. Olen tällä palstalla aikaisemminkin kirjoittanut asiasta. Koettu hellekesä teki asian entistäkin ajankohtaisemmaksi, siksi palaan siihen. ° ° ° Vuoden 2003 elokuu oli koko Euroopassa erityisen kuuma. Lämpötila pysytteli pitkään yli 30 asteen. Niinpä varsinkin suurkaupunkien kuolleisuus nousi jyrkästi, Pariisissa kuusinkertaiseksi ja Lontoossa saman verran normaaliin kuolleisuuden määrään verrattuna. Ylenmääräinen kuumuus aiheutti monenlaisia ongelmia: sydänoireita, aivoverenkierron häiriöitä, hengitysteiden infektioita. Esimerkiksi sydänkuolemat lisääntyivät 3–6-kertaisesti normaalitilanteeseen verrattuna. Ja kaikkein vaikeinta oli kaupungeissa ja varsinkin kaupunkitalojen ullakkokerroksissa asuvilla, koska kuumuus siellä oli tukahduttavinta. Vaikka ilmaston muuttumisesta ihmisten toiminnan seurauksena on murskaava todistusaineisto, esiintyy edelleen epäileviä Tuomaita, etunenässä supervallan johtaja Trump, jotka väittävät vaihtelua – esimerkiksi poikkeuksellista kuumuutta – luonnolliseksi vaihteluksi. Näin ei kuitenkaan ole. ° ° ° Ilmaston lämpeneminen johtuu ns. kasvihuonekaasujen lisääntymisestä. Niistä tärkein on hiilidioksidi, jota syntyy erityisesti hiilen ja öljyn polton yhteydessä. Kasvihuonekaasut vaikuttavat niin, että maapallolle tulevasta lämmöstä säteilee aikaisempaa pienempi osa takaisin avaruuteen, jolloin suurempi osa auringosta maapallolle säteilevästä lämmöstä jää edelleen lämmittämään ilmakehää. Hiilen ja öljyn polttaminen on 50 vuoden aikana lisääntynyt aikaisemmasta noin nelin-viisinkertaiseksi 1960-luvun alkuun verrattuna. Kasvihuonekaasuja ei ole ilmakehässä maapallon historian aikana ollut näin paljon 800 000 vuoteen. Sellainen lämpötila, johon ilmastonmuutos näyttää johtavan, on maapallolla vallinnut 40 miljoonaa vuotta sitten, dinosaurusten aikaan, jolloin kivihiili alkoi muodostua. Kokemusta siitä, selviääkö ihminen sellaisessa lämpötilassa, ei siis ole. Ilmaston lämpenemisen yhtenä seurauksena ovat lisääntyvät säiden ääri-ilmiöt. Pyörremyrskyt, rankkasateet ja tulvat ja toisaalla kuumuuden aiheuttama kuivuus ovat ilmaston lämpenemisen seurauksia. Niitä taas seuraavat mm. satotason laskeminen varsinkin kansoitetuilla seuduilla lähellä päiväntasaajaa, ja siitä seuraava aliravitsemus. Allergiaa aiheuttavien hiukkasten määrä ilmassa lisääntyy. Tulvavedet saastuttavat vesiä ja juomakelpoisen veden osuus maailman vesivarannoista hupenee puoleen. Ravinnon ja veden puute ja köyhyyden lisääntyminen ajavat ihmisiä pakolaisuuteen, jonka seurauksista saamme päivittäin traagisia uutisia Välimereltä. Pakolaisleirit ovat heikon hygienian takia erilaisten infektiotautien ja mm. ripulin leviämiselle otollisia paikkoja. Lämpeneminen vaikuttaa myös niin, että sairauksia levittävät hyönteiset, kuten malariasääsket, leviävät aikaisempaa laajemmalle levittämällä malariaa yhä suurempaan osaan maapallon väestöstä. ° ° ° Lääketieteen asiantuntijat ovat vakuuttuneita siitä, että ilmastonmuutos vaikuttaa monella tavalla terveyteen ja että erityisen haavoittuvia ovat iäkkäimmät ihmiset. Eivätkä ainoastaan kehitysmaissa vaan myös Euroopassa niin kuin kokemukset kuumista kesistä ovat jo osoittaneet. Erityisen alttiita ongelmille olivat iäkkäimmät, muistisairauksia ja diabetesta sairastavat sekä useita lääkkeitä, varsinkin nesteitä elimistöstä poistavia, käyttävät ikäihmiset. Eläkeläisjärjestöt valvovat eläkeläisväestön etuja. Selkeän kannan ottaminen ilmastonmuutoksen torjuntaan kuuluu ikääntymispoliittisen edunvalvonnan asialistalle. KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. Helle ei aina helli Syyskauden ensimmäinen kurssi on jo pidetty. Reilut 20 kansantanssiryhmien ohjaajaa kokoontui Kuntorantaan tanssimaan ja omalta osaltaan suunnittelemaan Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhlavuotta 2019. Sama aihe on mukana ilmaisutaidon ja ohjelmakurssilla, musiikkija liikuntakursseilla sekä ”Synttäripajassa”. Jokaiselta kurssilta osallistujat saavat uusia ideoita ja virikkeitä sekä itselleen että ryhmäänsä vietäviksi. Ilmaisutaitoa ja ohjelmantekoa sopii monenlaisille esiintyjille, myös vasta-alkajille. Kurssille voi tulla harjoittelemaan vaikkapa järjestön juhlavuoden alueellisiin juhliin suunniteltua ohjelmaa. Tässä lehdessä esitelty ohjaaja Katriina Hyvärinen tulee vetämään kurssia. Musiikkikurssilla harjoitellaan juhlavuoden ohjelmistoa ja täydennetään sitä uusilla kappaleilla. Musiikkiryhmät saavat kurssilta uutta ohjelmaa syyskaudeksi. Ahti Sepp ja Sauli Malinen ovat opettajina. Liikuntakurssilla harjoitellaan juhlavuoden ohjelmistoa, joka on nyt kokonaan valmistunut. – Esitysohjelmaan kuuluu kolme osaa. Kahta niistä voi esittää erillisinä esityksinä. Nämä ohjelmat sopivat sekä pienille että isoille ryhmille, koolla ei ole väliä, kertoo Eva Rönkkö, joka on kurssin toinen opettaja ja toinen ohjelman koreografeista. Kurssin ohjelmaan kuuluu myös tutustuminen tanssiliikuntapajoissa tuotettuun videomateriaaliin ja sen käyttöön. Evan kaveriksi kurssia vetämään tulee Hannele Pitkä-Liukkonen. Synttäripajassa on monenlaista ohjelmaa: tanssia, käsitöitä sekä digikuvausta ja dokumentin tekoa. Osallistujat voivat halutessaan kokeilla useampaakin tekemisen lajia. Itämaista tanssia on opettamassa Riitta Kallio. Käsitöissä opastavat Eeva Surakka ja Elvi Pitkänen. Sen lisäksi, että tehdään ristipistoja ”sivistyneesti” suunnitelmissa on muun muassa kangaskassien valmistus ekologiseen tyyliin. Raimo Vahtera opettaa valokuvausta ja kuvankäsittelyä. Toimittaja Tiina Harpf opastaa dokumentin ja haastattelun teossa. Järjestölliset, ikääntymispolitiikan ja viestintäkurssit tarjoamme tänä syksynä alennettuun hintaan saamamme avustuksen tuella. Kurssit sisältävät paljon ajankohtaisia yhteiskunnallisia sekä järjestömme toimintaan liittyviä aiheita. Kurssiuutuutena on Yhteistoiminta ja vuorovaikutus yhdistyksessä. Kurssille voi osallistua erikseen tai osana yhdistystoiminnan jatkokurssia. Kurssien ajankohdat ja hinnat ovat kurssikalenterissa tämän lehden sivulla 29. TIINA RAJALA Syksyn kurssitarjonta käynnistynyt, tervetuloa mukaan! Syyskauden ensimmäinen kurssi on jo pidetty. Kansantanssiryhmien ohjaajat kokoontuivat Kuntorantaan tanssimaan ja omalta osaltaan suunnittelemaan Eläkeläiset ry:n juhlavuotta. Kuva: Eva Rönkkö
6 – Nro 5 syyskuu 2018 ELÄKELÄINEN – Jos yksin asuvan täysi kansaneläke olisi 1980-luvun jälkeen seurannut ansiotasoindeksin kehitystä, sen pitäisi olla noin 1 000 euroa kuukaudessa. Silloin sen suhde yleiseen ansiotasoon olisi sama kuin se oli vuonna 1984. Takuueläkekin on kuitenkin nyt vain 766 euroa ja yksinäisen täysi kansaneläke vain 629 euroa. Siten kyse on oikeastaan suuremmasta kuin 200 euron jälkeenjääneisyydestä. Tämä johtuu siitä, että 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla kansaneläkkeeseen ei tehty tasokorotuksia vaan pelkästään kuluttajahintaindeksin mukaiset korotukset. Nämä madonluvut nykytilanteesta antaa juuri eläkkeelle jäänyt Kelan johtava tutkija, valtiotieteen tohtori Pertti Honkanen. Hänen mukaansa 600 000:n kansaneläkkeen jälkeenjääneisyyden poistaminen yhdellä kertaa maksaisi melko paljon. Toisaalta kansaneläkkeiden korotukset vähentäisivät asumistuen tarvetta. – Kyse olisi miljardiluokan uudistuksesta, mutta ehkä sellaiseen voidaan suuntautua asteittain. Tällä vaalikaudella suurituloisempien eläkeläisten ostovoima on laskenut vain 0,1 prosenttia, muiden 0,8–1,3 prosenttia. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevia on lyöty kansaneläkeindeksin leikkauksella ja jäädytyksellä. Honkanen huomauttaa, että mikäli työeläke vuonna 2015 oli 4 000 euroa kuukaudessa, reaalitulo vuonna 2018 on noin 0,2 prosenttia pienempi kuin vuonna 2015. – Jos sen sijaan työeläke vuonna 2015 oli tuhat euroa, reaalisen nettoeläkkeen muutos on miinus 1,5 prosenttia. Jos työeläke on vielä pienempi, ostovoiman lasku on vielä suurempi. Sama kehitys jatkuu vuonna 2019, koska hallituksen budjettiesitys jatkaa indeksijäädytystä. Myös hintojen nousu on nopeutumassa noususuhdanteen myötä. – Koska naisten eläkkeet ovat pienempiä kuin miesten, indeksileikkaus ja indeksijäädytys iskevät suhteellisesti enemmän naisiin kuin miehiin. Myös eläkkeensaajien asumistuen perusteisiin indeksileikkaukset ja -jäädytykset ovat vaikuttaneet negatiivisesti. Työeläke peilaa palkkoja. Keskimääräinen naisen työeläke on 68 prosenttia miehen eläkkeestä. Lähes 40 prosentilla eläkeläisistä eläke on alle 1250 euroa kuukaudessa. Honkasen mukaan työeläkkeiden sukupuoliEläkeläisten asemaa voidaan parantaa Tutkija Pertti Honkasen mukaan kansaneläkkeen jälkeenjääneisyyden poistaminen on miljardiluokan uudistus, joka voitaisiin toteuttaa asteittain. Kansaneläkkeen ”puolisorangaistuksen” poistaminen puolestaan kohentaisi erityisesti naisten asemaa. – Konkreettinen naisten asemaa parantava muutos olisi niin sanotun puolisorangaistuksen poistaminen kansaneläkkeestä, sanoo Pertti Honkanen. Kuva: Tuomas Talvila jakaumaa on vaikea korjata työeläkejärjestelmän sisällä, koska työeläke lasketaan työansioiden perusteella. Ansiotulojen epätasa-arvo ja erilaiset työurat heijastuvat eläkkeiden epätasa-arvona. – Konkreettinen naisten asemaa parantava muutos olisi niin sanotun puolisorangaistuksen poistaminen kansaneläkkeestä. Edelleenkin täysi kansaneläke on puolisoilla noin 70 euroa pienempi kuin yksin asuvilla. Puolisorangaistuksen poistaminen oli esillä jo 1980-luvun alussa, kun silloista kansaneläkeuudistusta suunniteltiin. Puolisorangaistus koskettaa erityisesti naisia, jotka eläkeläispariskunnissa ovat yleensä pienituloisempi osapuoli. Kansalaiset tyytyväisiä julkisiin sote-palveluihin Kesäkuussa julkistetussa Alma Median tutkimuksessa 83 prosenttia kyselyyn vastanneista kertoi olevansa tyytyväisiä nykyisiin sosiaalija terveyspalveluihin. Kolmannes vastaajista oli jopa erittäin tyytyväisiä. Tutkimuksen julkistamisen yhteydessä THL:n ylijohtaja Marina Erhola totesi, että kansalaisten tyytyväisyys julkisiin palveluihin ei yllättänyt. Hänen mukaansa uhkakuvat palvelujen akuutista kriisiytymisestä eivät ole aiheellisia. Myöskään Pertti Honkasta kyselyn tulos ei yllättänyt. Hänen mukaansa se kertoo siitä, että kansalaiset ovat tyytyväisiä nykyisiin, pääosin julkisiin sosiaalija terveyspalveluihin. – Tietenkin on myös negatiivisia kokemuksia, jotka nousevat usein julkisuuteen. Kriisi-ilmiöitäkin on esimerkiksi vanhustenhuollossa. Yksittäiset kielteiset ilmiöt saavat toisinaan paljon julkisuutta, mutta niitä ei pidä yleistää eikä niistä pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kriisiytymisskenaariot ovat ns. kestävyysvajelaskelmiin perustuvia. Näiden laskelmien oletuksiin on syytä suhtautua kriittisesti tai ainakin epäillen. Honkasen mukaan väestön ikärakenteen muuttuminen lisää sosiaalija terveyspalvelujen tarvetta. Terveydenhoidossa tieteen ja tekniikan kehitys luo painetta kustannusten jatkuvaan kohoamiseen, entistä kalliimpien diagnoosija hoitomenetelmien soveltamiseen. – Sote-uudistuksen perusteet ovat mielestäni tässä kehityksessä. Tarvitaan keskitetympää rahoitusta, suunnittelua ja ohjausta, ja palvelujen järjestäminen maakunnittain vaikuttaa sinänsä oikealta suunnalta. Mikään tässä ei kuitenkaan perustele palvelujen yksityistämistä. Samaisen Alma Median tutkimuksen mukaan vain 18 prosenttia kannatti sitä, että eduskunnan pitäisi hyväksyä hallituksen sote-esitys. Honkanen huomauttaa, että se ylittää vain parilla prosentilla Keskustan Gallup-kannatuksen. Pertti Honkanen kysyi 28.6. kirjoituksessaan, kuka muu kaipaa maakuntauudistusta kuin keskustan ja sinisten kannattajat tai pikemminkin kyseisten puolueiden kansanedustajat ja ministerit? Mistä tässä sotessa on pohjimmiltaan kyse? – Sote-uudistuksessa on ollut esillä sinänsä hyviä tavoitteita palvelujen paremmasta saatavuudesta, palveluketjujen yhdistämisestä ja kustannusten hallitsemisesta. Rahoituksen ja hallinnon siirtäminen ainakin osittain kuntatasolta maakuntatasolle vaikuttaa perustellulta. Hallitus on lisännyt kuitenkin kuvioon ”valinnanvapauden”, joka on paljolti peitenimi yksityistämiselle. –Yksityistäminen voi vaikeuttaa alkuperäisten hyvien tavoitteiden toteutumista. Yksityiset palvelut keskittyvät helposti hy”Sote-uudistuksen perusteet ovat mielestäni oikeansuuntaiset. Tarvitaan keskitetympää rahoitusta, suunnittelua ja ohjausta, ja palvelujen järjestäminen maakunnittain vaikuttaa sinänsä oikealta suunnalta. Mikään tässä ei kuitenkaan perustele palvelujen yksityistämistä.”
Nro 5 syyskuu 2018 – 7 ELÄKELÄINEN vätuloisten asuma-alueille. Palveluketjut pirstoutuvat, kun toimijoiden määrä kasvaa. Yksityisten tuottajien valvonta vaatii oman byrokratian. Kasvava osa rahoituksesta virtaa pääomasijoittajien taskuun. Honkanen huomauttaa, että kustannusten hallitseminen merkitsee käytännössä palvelujen leikkaamista. Budjettivalta siirtyy yhä enemmän valtiovarainministeriölle, joka pyrkii asettamaan julkisille menoille ja erityisesti sosiaalija terveysmenoille hyvin tiukat raamit. – Kaikki tämä ja siihen liittyvä vääntö muun muassa eduskunnan perustuslakivaliokunnassa on vähentänyt sote-hankkeen suosiota, ja monien korvissa se alkaa jo kuulostaa kirosanalta. Eläkkeellä keskimäärin 21 vuotta Tuoreessa tutkimuksessaan Honkanen toteaa, että suomalaisten Kelan johtavana tutkijana työskennelleellä Pertti Honkasella on ensimmäinen kuukausi eläkkeellä oloa takana. Miten aiot viettää tulevia eläkevuosiasi? Muuttuuko elämisen tahti kenties radikaalistikin? – Kyllä eläkkeellä oleminen muuttaa elämisen tahtia ja arkea paljonkin. Yritän kuitenkin pysyä ajan hermolla ja tutkia ja tutkiskella edelleen erilaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä. JD Ensimmäinen eläkekuukausi takana eläkeajan odote on pidentynyt viimeisen 30 vuoden aikana 18 vuodesta 21 vuoteen. Naisten eläkeaika on neljä vuotta pitempi kuin miehillä. Vuonna 2016 syntynyt suomalainen voi odottaa olevansa työelämässä yhteensä 31,4 vuotta. Työttömänä hän on keskimäärin 4,9 vuotta. Miehet ovat työttömänä naisia pidempään. Honkasen mukaan pitkällä aikavälillä erityisesti eläkevuodet ovat lisääntyneet. Sen sijaan työmarkkinoilla olemisen aika ei ole kovin paljon muuttunut vuosien varrella. – Uutta on se, että entistä suurempi osa ”työmarkkina-ajasta” on (keskimäärin) työttömyyttä, ja toisaalta se, että työja työttömyysvuosia seuraa entistä pidempi eläkeaika. On huomattava, että työ-, työttömyysja eläkevuodet voivat jakautua hyvinkin epätasaisesti. Osa parempiosaisesta väestöstä ei koe työttömyyttä lainkaan. – Toisaalta on niitäkin, jotka kuolevat ennenaikaisesti ja jotka eivät pääse nauttimaan eläkkeestä. Hyväosaisilla terveillä ihmisillä eläkevuosia voi olla paljon enemmän kuin 21. Näiden jakautumien tutkiminen olisi mielenkiintoista, mutta siihen tarvitaan paljon rekisteriaineistoa pitkältä ajalta. Naisten miehiä pidempi elinaika johtaa myös pidempään eläkeaikaan. Ero näyttää supistuvan hitaasti. JUHA DRUFVA ”Koulutus on paras työkalu järjestösi kehittämiseen.” Näin toteaa Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry:n opintojohtaja Tuula Kumpumäki KSL-opintokeskuksen koulutusesitteessä. KSL on Eläkeläiset ry:n tärkeä yhteistyökumppani järjestömme oman koulutuksen ja kulttuuritapahtumien järjestämisessä sekä monissa hankkeissa. KSL järjestää myös avoimia koulutuksia eri aiheista, kuten viestinnästä, taloudenhoidosta ja esiintymisestä. Näistä kerrotaan tarkemmin KSL:n verkkosivuilla www. ksl.fi/koulutusta/koulutuskalenteri/ Avointen koulutusten lisäksi KSL järjestää tilauskoulutusta, joka on räätälöity jäsenjärjestöjen tarpeisiin. Virtaa yhdistykseen Virtaa yhdistykseen on KSL:n jäsenjärjestöilleen suunnittelema tilauskoulutus. Yhden päivän koulutuspäivissä tarkastellaan yhdessä tekemällä mitä tarkoitetaan yhdistyksen kehittämisellä ja millaiset kehittämiskohteet ovat juuri kyseiselle yhdistykselle ja sen jäsenille tarpeellisia. Eläkeläiset ry myöntää jäsenyhdistyksilleen niin sanottua toimintatonniavustusta. Jotkut yhdistykset ovat käyttäneet tätä kehittämisavustusta Virtaa yhdistykseen -koulutukseen. KSL:n kehityspäällikkö Tarja Muukkonen kertoo, että koulutukset ovat olleet kaikin puolin onnistuneita ja niistä on saatu myönteinen kokemus. Virtaa yhdistykseen -koulutus sopii hyvin täydentämään Eläkeläiset ry:n omaa Yhdistysverstas-toimintaa. Virtaa yhdistykseen -koulutuksista voi kysyä lisää Tarjalta: tarja.muukkonen@ksl.fi, puh. 050 594 2951 tai Tiinalta: tiina.flygare@ksl.fi, puh. 050 5900 709. Opintokerhoasiaa Virtaa yhdistykseen -koulutuksesta tai yhdistysverstaista syntyy ihan konkreettisia yhdistystoiminnan kehittämishankkeita. Niitä voi toteuttaa muun muassa opintokerhojen avulla. Juuri kehittämistyöhön keskittyvät kerhot sopivat KSL:n myöntämän kerhotuen piiriin, sanoo koulutustuottaja Tiina Flygare. Esimerkki toisesta kannatettavasta opintokerhosta on Ristipistoja – sivistyneesti -hankkeeseen osallistuvat kerhot. Eläkeläiset ry ryhtyi KSL:n aloitteesta käsityöaktivismin hankkeeseen, jossa toimitaan rauhan ja yhteisymmärryksen puolesta kulttuurin ja sivistyksen keinoin. Eläkeläisten oma hanke liittyy järjestömme 60-vuotisjuhlavuoteen 2019. Hankkeen yhtenä tarkoituksena on tuottaa näyttely Kulttuuritalolla pidettävään juhlavuoden päätöstapahtumaan. Hankkeessa on järjestetty Ristipistoja – sivistyneesti -käsityökursseja. Hankkeeseen osallistuvat käsityökerhot voivat siis hakea kerhotukea. Tiina kertoo tarvittaessa lisää opintokerhoasioista: tiina.flygare@ksl.fi, puh. 050 590 0709. Materiaaleja KSL on tuottanut muun muassa opintokerhoaineistoja sekä materiaaleja järjestötoiminnan tueksi. Saatavilla on muun muassa Ossi Viljakaisen kirjoittama Eurot ojennukseen – yhdistyksen talousopas ja Yhdistystoiminnan avaimet. Monet materiaalit ovat ladattavissa maksutta KSL:n verkkosivuilta. TIINA RAJALA Opintotoiminnan kuulumisia KSL:stä Saa osallistua. Saa kysyä. Saa keskustella. Saa olla kriittinen. Saa kehua. Saa sivistyä. Saa jakaa. Saa tukea. Saa oppia. Saa olla kiva. Saa olla solidaarinen. Saa tehdä yhdessä. Saa nauraa. Saa kehittyä. Saa kannustaa. Saa jakaa osaamistaan. Saa olla aktiivinen. Saa vaikuttaa. koulutusesite KSL-opintokeskuksen tilauskoulutukset löytyvät koulutusesitteestä. TAVOITEOHJELMA Eläkeläiset ry:ssä on menossa uuden ikääntymispoliittisen ohjelman valmistelutyö. Eläkeläinen-lehti julkaisee ohjelmatyöhön liittyen asiantuntijahaastatteluja ja toimii alustana ikäntymispoliittiselle keskustelulle. Kilpailumme on jo loppusuoralla, mutta vielä ehdit osallistua 28.9. mennessä. Kilpailu on osa Eläkeläiset ry:n 2019 vietettävää 60-vuotisjuhlavuotta. Yksi teemoistamme on sukupolvien välinen yhteenkuuluvuus ja vuorovaikutus. Voit tehdä valmiin laulun eli sävelen ja sanoituksen. Voit osallistua myös lähettämällä pelkän tekstin, kuten esimerkiksi runon tai laululyriikaksi suunnittelemasi sanoituksen. Tuomareina toimivat kirjailija Niina Hakalahti ja musiikkikouluttaja Sauli Malinen. Ohjeita: • Toimita kilpailutyösi nimimerkillä varustettuna. Liitä mukaan suljettu kirjekuori, jossa on erilliselle paperille kirjoitetut nimesi ja yhteystietosi. Kirjoita kuoren päälle käyttämäsi nimimerkki. Jos lähetät useampia kilpailutöitä, käytä kaikissa samaa nimimerkkiä. • Sanoitukset voit lähettää paperille kirjattuina. • Sävellykset toivomme lähetettävän mieluiten cd-levyllä, muistitikulla tai mp3-muodossa sähköpostitse (tarvittaessa esimerkiksi WeTransfertai Dropbox-palvelua käyttäen). Voit kirjata sävellyksesi myös nuotteina paperille. • Lähetä kirjeposti osoitteella Eläkeläiset ry / Tiina Rajala, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ja sähköposti osoitteella tiina.rajala@elakelaiset.fi • Sanoitusten ja sävellysten tulee olla ennen julkaisemattomia. • Parhaat tuotokset palkitaan. • Voimme käyttää kilpailutuotoksia Eläkeläiset ry:n juhlavuoden ja muissa tapahtumissa. • Kilpailun järjestäjä varaa korvauksetta oikeuden kilpailutöiden ensiesitykseen ja -julkaisuun, esimerkiksi nuottivihkossa tai äänitteessä. ”Elämänlanka sukupolvien ketjussa” – sanoitusja sävellyskilpailussa loppukiri
8 – Nro 5 syyskuu 2018 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry viettää 60-vuotisjuhliaan ensi vuonna. Varsinainen syntymäpäivä on 4.12. 2019, mutta aiomme juhlia oikein olan takaa – koko vuoden! Juhlavuoden ohjelmat ja tapahtumat avataan oman jäsenistön lisäksi kaikille kiinnostuneille: toiminta saakoon kertoa puolestaan hienosta järjestöstämme, sen kestävistä arvoista ja upeista aktiiveistamme. Yhdistyspostissa 30.8. olemme lähettäneet yhdistyksille lomakkeen, jossa tiedustelemme suunnitelmia juhlavuoden vietosta. Pyydämme palauttamaan lomakkeen 24.9. mennessä. Kiitos jo nyt! Lomakkeessa kerromme muun muassa, että: –Eläkeläiset ry valmistelee juhlavuotta varten yhteislauluvihkon ja käsikirjoituksen yhteislaulutilaisuuden vetämistä varten. –Eläkeläiset ry valmistelee juhlavuotta varten näyttelyn. Näyttelyssä on arviolta 8 seinälle ripustettavaa taulua, jotka kertovat järjestöstä, sen toiminnasta ja toiminnassa mukana olleista ihmisistä. –Juhlavuosi päättyy 4.12.2019 Kulttuuritalolla Helsingissä järjestettävään koko päivän kestävään juhlatapahtumaan. –Aluejärjestöissä järjestettävät seminaarit/keskustelutilaisuudet: Eläkeläiset ry kokoaa juhlavuotta varten listan kiinnostavista asiantuntijoista ja muista henkiöistä, jotka ovat valmiita käytettäväksi luennoitsijoina tai keskusteluun osallistujina/vetäjinä seminaarissa tai keskustelutilaisuudessa. Tällä Eläkeläinen-lehden palstalla, sekä järjestön kotisivuilla, tulemme kertomaan juhlavuoden valmistelujen etenemisestä. Juhlavuosi siis huipentuu 4.12.2019 Helsingin Kulttuuritalossa järjestettävään juhlaan. Mutta jo sitä ennen aluejärjestöjen muodostamat yhteistyöringit ja paikallisyhdistykset järjestävät alueellisia juhlatilaisuuksia ja tapahtumia. Synttärit tulossa – valmistaudu juhlaan! Eläkeläiset ry viettää 60-vuotisjuhliaan ensi vuonna – Väestön ikääntyminen on hieno asia. Pitkä ja terve elämä on pohjoismaisen hyvinvointivaltiomme suuri saavutus. Ikääntyminen on osoitus yhteiskunnan onnistumisesta, totesi Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Jan Koskimies Satakunnan, Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan aluejärjestöjen yhteisessä Elojuhlassa Raumalla. Koskimies kritisoi sitä, että julkisessa keskustelussa ikääntyminen nähdään liian usein vain kustannuksena. – Viime vuosina on myös kuultu puheenvuoroja, joissa asetetaan vastakkain ikääntyneet ja nuoret. Annetaan ymmärtää, että vanhemmat sukupolvet olisivat syypäitä nuorten epävarmoihin tulevaisuuden näkymiin työelämässä ja toimeentulossa. – Yhteiskunnallinen eriarvoisuus esitetään sukupolvikysymyksenä. Näin ei tietenkään ole. Pienituloisten eläkeläisten asettaminen nuoria vastaan on epäreilua ja keinotekoista. Koskimies muistutti, että kaikki eläkeläiset eivät suinkaan ole hyvätuloisia ja varakkaita. Alle tuhannen euron eläkkeellä elää noin 340 000 suomalaista eläkeläistä. Eläkeläisköyhyys koskettaa voimakkaasti iäkkäimpiä naisia ja vuokralla asuvia. – Eläkeläisistä merkittävää varallisuutta on suurissa kaupungeissa omistusasunnossa asuvilla. Oman kodin markkinahinnan nousu ei kuitenkaan vaikuta millään tavalla vanhuksen jokapäiväiseen elämään, ellei ihmisellä ole halua ja kykyä hyödyntää kotinsa arvonnousua. Oman kodin myyminen ei saa olla edellytys palveluiden saannille. Eläkeläisten eriarvoistuminen vain kiihtyy, jos hyvä hoiva varataan niille, joilla on arvokkain asunto ja valmius oman kodin myymiseen. – Tuloja varallisuuserojen esittäminen sukupolvikysymyksenä häivyttää eriarvoisuuden taustalla olevat todelliset syyt: hyvinvointivaltion suojaverkkojen rapauttamisen, suurituloisia suosivat veronalennukset, ja verovaroja syövän harmaan talouden ja veroparatiisit. – Eläkeläisten etu on korostaa solidaarista, heikoimmasta huolehtivaa yhteiskuntaa, epävarmuutta lisäävän yksilönvastuun sijaan. Todellisessa hyvinvointivaltiossa kaikille taataan yhdenvertaiset palvelut varallisuudesta riippumatta ja riittävä toimeentulo. Kolmen aluejärjestön perinteinen elojuhla keräsi juhlatalo Ooperiin Raumalle yli neljäsataa osallistujaa seuraamaan monipuolista ohjelmaa. TUOMAS TALVILA ”Ikääntyminen on osoitus yhteiskunnan onnistumisesta” Kolmen aluejärjestön Elojuhla keräsi Raumalle juhlatalo Ooperiin yli neljäsataa juhlavierasta. Kuva: Tuomas Talvila ”Pitkä ja terve elämä on pohjoismaisen hyvinvointivaltiomme suuri saavutus.” Tämän numeron mennessä painoon tiedossa olivat jo seuraavat alueilla järjestettävät tapahtumat ja juhlat: • 15.5.2019/Helsinki: Kontulan Eläkeläiset – kaikille avoin ohjelmallinen tapahtuma Kontulan ostoskeskuksessa: laulaa Eino Grön • 6.6.2019/Nokia: Pirkanmaa+Satakunta+Varsinais-Suomi – juhla Nokian Kerholassa • 8.-9.6.2019/Varkaus: Kaakkois-Suomi+Pohjois-Karjala+Savo – kaikille avoin tilaisuus Varkauden torilla, iltajuhla Kuntorannassa, jossa mahdollisuus myös yöpyä • 6.-7.8.2019 / Oulu: Jokilaaksot+Kainuu+Lappi – 6.8. kaikille avoin tilaisuus kävelykatu Rotuaarilla, lappilaisten ohjelmaa Toppilan Möljällä, Oulun Eläkeläiset ry: n juhlatanssit Vaaskelassa – 7.8. pääjuhla Toppilan Möljällä • 9.9. 2019/Vaasa: Keski-Suomi+Pohjanmaa – juhla Vaasan kaupungintalolla • 3.10.2019/Kerava: Helsinki+Uusimaa – juhla klo 11.00 alkaen Kerava-salissa Eläkeläiset ry 60 vuotta -tunnus tulee kulkemaan mukana juhlavuoden valmisteluissa ja läpi vuoden 2019. Tunnuksen on suunnitellut graafikko Tuomas Nikulin.
Nro 5 syyskuu 2018 – 9 ELÄKELÄINEN Esitysten ja juhlaohjelmiston onnistumiselle tärkeintä on hyvä yhteistyö kaikkien mukana olevien kesken. Sanallisen ilmaisun, musiikin ja liikunnan yhteispeli ratkaisee, sanoo Katriina Hyvärinen. Kuopiolainen Hyvärinen on lupautunut rakentamaan Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhlavuoden 2019 ohjelmaa, yhdessä muiden ohjaajien kanssa. Hän osallistuu Kulttuuritalon pääjuhlan ohjelman suunnitteluun ja auttaa alueellisten juhlien suunnittelussa ja harjoittelussa mahdollisuuksien mukaan. Katriina Hyvärinen on tulossa ohjaajaksi Ilmaisutaitoa ja ohjelmantekoa kurssille 18.–22.10. Kuntorantaan. Kaikenlaisille esiintyjille: lausujille, puhujille ja muun ohjelman esittäjille suunnatulla kurssilla voi ideoida ja harjoitella järjestön 60-vuotisjuhlavuoden ohjelmistoa. Eläkeläiset ry:n historian vuosikymmenten kaari innostaa Hyväristä. – Ajatellaan nyt vaikka musiikkia ja tanssikulttuuria, vuodesta 1959 lähtien, tansseja työväentaloilla ja muualla, sitten 60-luku, Lapualaisooppera, laululiike..., hän alkaa saman tien ideoida. Mikkelissä syntynyt Katriina Hyvärinen, 72, on koulutukseltaan ohjaaja ja näyttelijä. Hänellä on takanaan mittava ammattiteatteriura ja mukaan mahtuu myös tvja elokuvatöitä. – Suoritin Tampereen yliopiston draamastudiossa ohjaajatutkinnon vuonna 1973 ja samalla sain humanististen tieteiden kandidaatin paperit, pääaineena yleisen kirjallisuustieteen draamalinja. Vastavalmistuneella teatterin osaajalla oli edessään valinta ohjaajan ja näyttelijän uran välillä. – Ehkä oli sattumankauppaakin, mutta Joensuun kaupunginteatterissa oli tarjolla näyttelijän paikka, ja siellä urani aloitin. Kahdeksan vuoden jälkeen tuli sitten aika siirtyä näyttelijäksi Kuopioon vuonna 1981. Kuopion kaupunginteatterissa Hyvärinen teki komean kolmikymmenvuotisen uran. – Jäin talosta kunniallisesti eläkkeelle 64-vuotiaana vuonna 2010. Hyvärinen on näyttelijänä tuttu myös toisesta pääroolista (toista esitti Jaana Saarinen) Ylen Hopeanuolet tv-sarjassa, joka vuonna 2008 voitti parhaan televisiodraaman Prix Europa -palkinnon. – Se sarja oli jännä tehdä. Kuvaukset alkoivat Tikkurilan poliisiasemalta ja siitä edettiin pohjoiseen kohti Kokkolaa. Kuvauspaikkoja oli pitkin matkaa, ja välillä minut kyyditettiin Kuopioon teatterin iltanäytöksiin. Suurin piirtein hyppäsin autosta suoraan maskiin ja näyttämölle. – Kuljettaja odotti teatterin takana, näytöksen jälkeen nopeasti kyytiin, jossain yökuppilassa käytiin syömässä ja ajettiin takaisin sarjan kuvauspaikalle. Aamulla jatkettiin, muistelee Hyvärinen Kaarina Hazardin ja Leea Klemolan käsikirjoittaman ja Auli Mantilan ohjaaman road movien tekovaiheita.. Eläkkeelle jäätyään Katariina Hyvärinen omistautui kirjoittamiselle. – Kävin Oriveden opiston Oman tarinan työpajan Liisa Enwaldin ohjaamana. Hänen opastuksellaan aloin kirjoittaa Elämäntarina-lehteen ja etäopiskelijana myös pöytälaatikkoon teemalla ”Miten kaikki oikein kävikään”. Teatterilavojakaan Hyvärinen ei ole kokonaan unohtanut. – Toissa vuonna vierailin Kuopion kaupunginteatterissa Leskikullat-näytelmässä. Kesäteatterissa olen myös ollut mukana. Olen näytellyt pari juttua Kantti-harrastajateatterissa. Ja vuodesta 2010 olen toiminut kuopiolaisen kehitysvammaisten TelMin yhtenä teatterin ohjaajana. Aika ei Katriina Hyvärisellä käy pitkäksi. Hänen Kuopion taidelukio Lumitissa tanssin lehtorina työskentelevän tyttärensä kaksi pientä lasta tarjoavat mieluisia mummunhommia. Katriina Hyvärinen on Kuopio-Kallavesi Eläkeläisten jäsen, mutta kertoo, ettei ole ollut toiminnassa mitenkään aktiivisesti mukana. Viime talven aikana kehittyi Eläkeläiset ry:n ja Hyvärisen välillä ajatus, että hän voisi olla mukana ohjaamassa juhlavuoden tapahtumia. Hyvärinen kertoo, kuinka vierailu Kuntorannassa pidetyllä Sauli Malisen ja Ahti Seppin vetämällä musiikkikurssilla teki häneen valtavan vaikutuksen. – Kurssilaiset lauloivat hienosti stemmoissa ja minä ajattelin, että voi herranjestas miten upeaa. – Minä en ole koskaan ollut varsinaisesti sellainen ”laulava näyttelijä”. Mutta kyllä laululla on sellainen mahti, että kaikki muu unohtuu, ilma puhdistuu ja ääni aukeaa. Hyvärinen kertoo olevansa ennen kaikkea jazzdiggari , mutta viihtyy yhtä lailla myös Kuopion kaupunginorkesterin konserteissa. Kirjallisuudessa suosikkeihin lukeutuu Rosa Liksom, jonka tekstejä hän on itsekin esittänyt näyttämöllä. – Liksomin Everstinna oli vaikuttava, meänkielellä kirjoitettu romaani. Tarina on uskomaton: miten nainen voi kohdata sellaista väkivaltaa ja sietää sen kaiken. Tuoreisiin lukuelämyksiin kuuluu myös nilsiäläisen Antti Heikkisen romaani Mummo. – Luin muutamassa päivässä, oli niin mukaansatempaava. Hyvärinen näkee , että kulttuuri kuuluu kaikille, ikään ja varallisuuteen katsomatta. Hän kertoo innostuneesti kuopiolaisesta ”eläkeläisten elokuvakerho” Hopeatähdestä, joka toimii Kuvakukko-elokuvateatterin suojissa. – Siellä pyörii niin uutuuksia kuin klassikoitakin, eivätkä lippujen hinnat ole kohtuuttoman kovia. Se on todellista kulttuurityötä. Katriina Hyvärinen toivottaa kaikki esiintymisestä kiinnostuneet tervetulleiksi Ilmaisutaitoa ja ohjelmantekoa -kurssille. – Nyt saatte esittää sitä, mitä olette aina halunneet, hän lupaa. Olen innostunut kuulemaan kaikista mahdollisista ideoista. – Ja tähän voi jokainen uskaltautua mukaan. Kylmiltään emme tee mitään, vaan lähdemme rauhassa liikkeelle siitä, että tutustumme toisiimme kontaktiharjoituksilla. TUOMAS TALVILA Ohjelmisto syntyy yhteistyöllä Katriina Hyvärinen toivottaa kaikki esiintymisestä kiinnostuneet tervetulleiksi lokakuussa pidettävälle Ilmaisutaitoa ja ohjelmantekoa -kurssille Katriina Hyvärisellä on takanaan mittava ammattiteatteriura, ja mukaan mahtuu myös tvja elokuvatöitä. Kuva: Tuomas Talvila ”Eläkeläiset ry:n historian vuosikymmenten kaari innostaa.”
10 – Nro 5 syyskuu 2018 ELÄKELÄINEN Kun perinteiset talouden tukipylväät metsäja metalliteollisuus vievät tuotantoaan pois maasta, tarvitsee maamme kipeästi uusia kasvavia toimialoja. Matkailun kehittymisnäkyvät ovat hyvät. Matkailun edistämiskeskuksen tilastojen mukaan vuonna 2016 Suomessa oli 29 000 matkailualan yritystä ja ne työllistivät 140 000 työntekijää. Nuorten osuus työntekijöistä oli 30 prosenttia. Matkailutoimialojen kokonaiskysyntä on noin 13,8 miljardia euroa vuodessa ja alat muodostavat 2,5 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta, saman verran kuin maa-, metsäja kalatalous yhteensä. Matkailueuro tuo 56 senttiä muille toimialoille, ja kun maailmassa matkailuala kasvaa 5 prosentin vuosivauhtia, voi Suomi hyvinkin pyrkiä ottamaan kohisten nousevan toimialan potista omansa. Suomen yhtenä vahvuutena on ainutlaatuinen asemamme Venäjän naapurina: matkailijoita tulee sekä Venäjältä että Venäjälle matkaavista. Venäläisen kasvavan keskiluokan matkailunälkä ei suinkaan ole tyydytetty ja Suomessa on paljon kiinnostavia asioita – mihinkään muualle venäläisillä ei ole yhtä hyviä ja nopeita kulkuyhteyksiä kuin meille. Lisäksi tarjoamme luontoelämyksiä, puhtautta ja monipuolisia ostosmahdollisuuksia. Suomalaiset matkailukeskukset tarjoavat monipuolisia ja laadukkaita palveluita ja ne on helppo saavuttaa. Toisaalla on Venäjää kohtaan tunnettua kiinnostusta; maa on kuulu kulttuuristaan ja lisäksi neuvostomenneisyys kiinnostaa. Turvallinen ja nopea kauttakulkumaa Suomi on turvallinen ja nopea kauttakulkumaa. Maantieteellisen asemamme takia Suomeen saapuu paljon aasialaisia matkailijoita välilaskulla keskisempään Eurooppaan. Tämä ryhmä meidän pitäisi saada pysähtymään tänne pidemmäksi aikaa. Kaikista Suomessa yöpyvistä ulkomaalaisista matkailijoista yhteensä 63 prosenttia saapuu tällä hetkellä Venäjältä (23 %), Ruotsista (14 %), Virosta (11 %), Saksasta (8 %) ja Isosta-Britanniasta (7 %). Kotimaassa 26 miljoonaa vapaa-ajanmatkaa Suomalaisten suosituimmat matkatyypit kotimaassa ovat matkat sukulaisten tai ystävien luo (39 %), automatkat (35 %), kaupunkilomat (31 %) ja ajanvietto loma-asunnossa (25 %). Vuonna 2017 vapaa-ajanmatkoja tehtiin kotimaassa 26 miljoonaa. Aikaisempaa useammin kotimaan matkaan sisällytetään maksullisia majoituspalveluita. Majoitusta sisältäneistä matkoista joka viides suuntautui Uudellemaalle. Suosituimmuusjärjestyksessä seuraavina olivat Pirkanmaa ja Lappi. Kaupungeista suosituimpia olivat Helsinki, Tampere ja Turku. Turku kampeaa itseään matkailumarkkinoilla ylöspäin riemukkaalla iskulauseella: Varför Paris, vi har ju Åbo! (Miksi Pariisi, meillähän on Turku!) Kotimaan matkojen suosio on kasvussa. Tilastokeskuksen tilastojen mukaan keskivertosuomalainen teki seuraavanlaiset lomamatkat vuonna 2017: • 1,5 maksullisen majoituksen kotimaanmatkaa, • 1,5 ulkomaanmatkaa, joka sisälsi yöpymisen kohdemaassa, • 0,4 ulkomaan päivämatkaa tai risteilyä lähialueille. Eläkeläisväestö kantaa komeasti korsia kekoon, kun puhutaan matkailualan suurista asiakasryhmistä. Eläkeläiset matkustavat sekä perhekunnittain että ryhmissä, ja he käyttävät matkoillaan monipuolisesti majoitus-, ravitsemusja kulttuuripalveluja, sekä tekevät ostoksia. ANU MÄKI Matkailulla hyvät mahdollisuudet talouden veturiksi Turku kampeaa itseään matkailumarkkinoilla ylöspäin riemukkaalla iskulauseella: Varför Paris, vi har ju Åbo! (Miksi Pariisi, meillähän on Turku!) Ryhmässä matkustaminen tuo osallistujille turvaa, laskee yksittäisen matkalaisen kustannuksia, ja on ihan juupelin hauskaa! Tuossa ne syyt miksi eläkeläisyhdistys matkoja järjestää. Iän mukanaan tuomat pienet ja isommat krempat nostavat matkalla lähtemisen kynnystä: entä jos en jaksakaan, keneltä pyydän apua? Tuttu ryhmä tuo turvallisuuden tunnetta. Omassa yhdistyksessä matkat räätälöidään valmiiksi lähtijöiden toiveiden ja kunnon mukaan. Yksin matkustavan kustannukset nousevat usein huomattavan korkeiksi. Ryhmässä matkustettaessa kulut jaetaan osallistujien kesken ja näin matkan hinta halpenee. Eläkeläisyhdistys toteuttaa matkat voittoa tavoittelematta, matkatoimintaa ei harjoiteta mielessä varojen kerääminen. Tätä edellyttää jo lainsäädäntö, mutta lisäksi se on toiminnan kantava idea: matkoja järjestetään jäsenistön virkistämiseksi ja yhdenvertaisten matkustusmahdollisuuksien luomiseksi ikäväestölle. Ryhmässä kukaan ei myöskään halutessaan jää yksin. Matkailullisten sisältöjen lisäksi matkaan kuuluu usein erilaisia yhdessäolotuokioita ja mahdollisuus leppoisaan jutusteluun matkakumppaneiden kanssa. Matkan kohokohdat ja kommellukset on mukava jakaa, ja niitä on mukavaa muistella yhdessä. Jaettu ilo on isompi! Eläkeläisyhdistyksen matkalle osallistuminen on monelle ensimmäinen tutustumiskerta toimintaamme. Pidetään siis lippu korkealla: matkoillemme ovat tervetulleita kaikki kiinnostuneet jäsenet, matkatarjonta on monipuolista ja kaupalliseen tarjontaan nähden edullista, ja mikä tärkeintä, matkasta jää iloinen mieli! AM Eläkeläisyhdistys matkustaa jaettu ilo on isompi! Lokakuun alussa 1981 ilmestyi Helsingin Sanomien poliittisen toimituksen Lauantai-ryhmän salanimellä kirjoittama satiirinen pamfletti Tamminiemen pesänjakajat . Se aiheutti rajun kohun. Lehden poliittisen toimituksen esimies Aarno Laitinen sai potkut ja lisänimen ”Loka-Laitinen.” Tämä siitäkin huolimatta, että presidentti Urho Kekkonen oli jo sairauslomalla ja erosi presidentin virasta 27. lokakuuta 1981. Tämäkin episodi palautuu elävästi mieleen Tamminiemen museossa, jonka huoneissa on syntynyt vuosikymmenten aikana suuria päätöksiä. Voi sanoa, että talo on todellinen vallan linnake ja mainio retkikohde, joka on avoinna läpi vuoden. Kekkosen kuoltua 1986 Tamminiemen museo avattiin 1987, Mäntyniemi valmistui 1990. Tamminiemessä asuintilaa oli 445 neliömetriä. Tanskalainen tukkukauppias Jörgen Nissen rakennutti sen 1904 kesähuvilakseen, ja asui siinä kymmenen vuotta. Hufvudstadsbladetin julkaisija ja päätoimittaja Amos Anderson osti Tamminiemen vuonna 1924, mutta ei muuttanut sinne. Presidentti Kyösti Kallio oli Andersonin ystävä. Talonpoikainen Kallio ei viihtynyt presidentinlinnassa, ja hän ehdotti Andersonille, että tämä lahjoittaisi Tamminiemen ”köyhälle valtiolle” presidentin vapaa-ajan asunnoksi. Anderson lahjoitti rakennuksen valtiolle 1940 ja päälle vielä peruskorjausrahat. Kallio menehtyi sydänkohtaukseen 19. joulukuuta 1940, eikä ehtinyt muuttaa Tamminiemeen. Kallion seuraaja Risto Ryti käytti Tamminiemeä kesäasuntona. Suurpommitusten aikaan 1944 Ryti muutti Tamminiemeen ja kirjoitti siellä 1.8.1944 erokirjeensä. Mannerheim asui jonkin aikaa Tamminiemessä ja otti siellä valvontakomission jäseniä vastaan. J.K. Paasikivi totesi, että hän ei maaseudulle muuta ja asui presidentin linnassa. Hän luovutti Tamminiemen Andersonin ehtojen vastaisesti puolisonsa Alli Paasikiven sukulaisten käyttöön. Timo-poika Pasilan poliisiasemalle Urho Kekkonen halusi muuttaa Tamminiemeen, koska sieltä pääsi lenkille suoraan Seurasaareen ja talvella jäälle hiihtämään. Hän kävi Presidentinlinnassa vain perjantaisin. Taneli ja Brita Kekkosen Timo-poika asui Tamminiemen ullakkohuoneessa opiskellessaan 70-luvulla Otaniemessä. Kerran hän pyysi yöbileistä tullessaan Helsingin keskustassa taksia viemään hänet Tamminiemeen. Taksi vei hänet Pasilan poliisiasemalle. Nikita Hrustsev oli Kekkoselle läheisin Neuvostoliiton presidenTamminiemi on yleisölle avoin vallan linnake Tamminiemen museo on avoinna läpi vuoden. Kuva: Juha Drufva KOHTEESSA TEEMA: MATKAILU
Nro 5 syyskuu 2018 – 11 ELÄKELÄINEN Yhdistyksen matkavastaavan tehtävät ovat mielenkiintoisia, ja itsekin saan paljon siitä, että kierrän reissussa hyvässä seurassa, sanoo Tampereen Eläkeläiset ry:n matkavastaava Elisa Nordberg. – Onhan tämä toki myös aikaa vievää työtä. Ensin suunnittelet matkan, varaat auton, keräät porukan, varmistat että määräpäivään mennessä ilmoittautuneita on riittävästi, varmistat lähtjät ja reissuun lähtiessä tarkistat että kaikki ovat mukana ja pysyvät mukana. Ja vaikka meidän ihmisemme osaavatkin toimia itsenäisesti, on koko ajan mielessä vastuu ja pieni huoli, että kaikki pärjäävät, Nordberg sanoo kahdeksan vuoden matkavastaavakokemuksella. Käytännön varmuutta tuo hänen mukaansa muun muassa se, että matkoilla käytetään tiettyjä, tuttuja liikennöitsijöitä. – Toki oman kokemuksen kauttakin olen oppinut, mitä asioita kannattaa ottaa huomioon. Jokaista matkan suunnittelua ei tarvitse aloittaa nollasta. Reissulaisilta saatu myönteinen palaute on matkavastaavan paras palkinto. – Aika innokkaasti ovat meidän yhdistyksemme ihmiset retkille ja matkoille lähdössä. Jos on johonkin päätetty mennä, niin ei ole tarvinnut perua. Viime vuoden aikana osallistujia matkoille oli yhteensä nelisensataa. Mukana on toki samojakin ihmisiä useammalla matkalla, mutta aika hyvin kuitenkin. Mihin Pirkanmaalta sitten matkataan? – Viron reissut ovat suosiossa, laivaristeilyt vetävät aina puoleensa. Mutta myös kotimaan päivämatkat toisten yhdistysten vieraaksi ovat monelle ikäihmiselle niitä kaikkein mieluisimpia. Oma tyyny on kuitenkin paras. Matkavastaavalle kertyy matkapäiviä, sehän on selvä. Tämä haastattelukin tehtiin kaukana kotoa, kolmen aluejärjestön Elojuhlassa Raumalla. Seuraavat matkat Forssaan ja Vammalaan olivat tamperelaisilla jo suunnitteilla. – Bussissa on tullut istuttua, en nyt ole laskenut kilometrejä tarkasti, mutta kyllä viime vuonnakin teimme parikymmentä reissua. Yhdistysten välinen yhteinen suunnittelu on hyvä toimintatapa Elisa Nordberg on myös Pirkanmaan Aluejärjestön matkavastaava. Hän kehuu alueen yhdistysten yhteishenkeä ja mukavia matkavastaavia. – Kokoonnumme säännöllisesti yhdessä suunnittelemaan tulevia ja vaihtamaan kokemuksia. Se on hyvä toimintatapa, ja helpottaa yhdistysten kimppakuljetusten järjestämistä. – Ja mihin tahansa ollaan matkalla, yhdessä meneminen ja porukkahenki on se iso juttu. Matkat ovat tärkeä osa eläkeläisyhdistysten toimintaa jatkossakin, Elisa Nordberg arvioi. – Tämän päivän eläkkeelle jäävä ihminen on tottunut liikkumaan ja matkustamaan ja kaipaa sitä edelleenkin, kun vain yhdistyksissä tarjoamme siihen hyviä mahdollisuuksia. TUOMAS TALVILA teistä ja Hrustsev vieraili Tamminiemessä. Kekkosen 60-vuotispäivien jatkoilla Hrustsev vieraili myös Tamminiemen saunassa. Kekkonen kirjoitti päiväkirjaansa: ”syötiin kolmesti, juotiin ja laulettiin.” Hrustsev sai nuhteita NKP:n keskuskomitean jäseniltä, kun oli saunonut alasti kapitalistisen valtion päämiehen saunassa. Tamminiemen hovimestari Pekka Vilpas on kertonut, että lahnan poskilihakset olivat Kekkoselle suurta herkkua. Kun uusi kokki ei tätä tiennyt vaan heitti lahnan pään roskikseen, oli hovimestari kauhuissaan ja lahnan pää piti etsiä roskiksesta. Ruokajuomana oli maito tai piimä tai niiden sekoitus. Tamminiemen yläkerran yksityiskodin tunnelma oli kuin olisi tullut kirjaston lukusaliin, on eräs lapsenlapsi kertonut. Kekkonen halusi pitää näyttävästi esillä Neuvostoliitosta saamiaan taide-esineitä. Kekkonen piti paljon 70-luvun tyylistä ja halusi olla ajanmukainen. Avotakan haastattelussa hän totesi, että antiikkisemmat huonekalut voisi viedä takaisin Presidentinlinnaan. Saunomista ja kirjallisuutta Yrjö Kukkapuron suunnittelemista huonekaluista Kekkonen piti eniten paitsi pallotuolista, koska vanha mies ei sinne kuule mitään ja sieltä on vaikea nousta ylös. Kukkapuron karusellituolista Kekkonen katseli television iltauutiset. Korvapuustin ja teekupillisen jälkeen Kekkonen lähti aamulenkille. Kirjallisuus ja kulttuuri olivat Tamminiemessä korostetusti esillä ja kirjastosta on yli 3 000 kirjaa. Kekkosen 1960-luvun ”lastenkutsut” ja Sylvi Kekkosen kirjallinen piiri kokoontuivat Tamminiemessä. Tamminiemen sauna valmistui 1957 ja 60–70-luvun vaihteessa siihen rakennettiin uima-allas. Lauantaisin saunottiin kello 16–17. Saunan voi vuokrata nykyään viideksi tunniksi 3 500 euron hintaan. Kekkonen loi käsitteen saunadiplomatia. Hän kertoi rentoutuvansa saunassa niin fyysisesti kuin henkisestikin: ”Saunan leppoisa ilmapiiri synnyttää helposti sovintomieltä. Elämä ilman saunaa tuntuu minusta mahdottomalta,” hän kirjoitti. JUHA DRUFVA Tamminiemi on yleisölle avoin vallan linnake Kekkonen piti 70-luvun sisustustyylistä ja halusi olla ajanmukainen. Tamminiemen yläkerrassa on yksityiskodin tunnelmaa. KUVA: Tuomas Talvila Tamminiemi avoinna kesäkaudella (30.9. saakka) ke-su klo 11–17 Talvella (1.10.–31.12.2018) viikonloppuisin la-su klo 11–17 Tamminiemi sijaitsee Meilahdessa, noin 4 kilometriä Helsingin keskustasta länteen, osoitteessa Seurasaarentie 15 Helsingin keskustasta: bussi numero 24, päätepysäkki Seurasaari. Parkkipaikkoja on rajoitetusti museon pääportin edessä Seurasaaren sillan vieressä. Busseille on paikoitustilaa Tamminiementien varrella. TEEMA: MATKAILU Matkavastaava: Mielenkiintoista työtä hyvässä seurassa Elisa Nordberg on Tampereen Eläkeläisten ja Pirkanmaan Aluejärjestön matkavastaava. Kuva: Tuomas Talvila Matkavastaavien opintoja neuvottelupäivät järjestetään Kuntorannassa 15.-19.10. Kurssi sopii peruskurssin käyneille tai muutoin matkanjärjestäjäkokemusta saaneille. Kurssi sisältää –kokemuksenvaihtoa matkojen ja retkien suunnittelusta –tietoa matkanjärjestämisen käytännöistä –tietoa Eläkeläiset ry:n juhlavuodesta 2019 –katsauksen edustajakokouksen 2018 päätöksiin toiminnan suuntaviivoista ja tulevista tapahtumista, kuten vuoden 2020 Syystärräykset ja vuoden 2021 retkeilypäivät Kurssia on vetämässä järjestösuunnittelija Anu Mäki. Hänelle kurssille tulijat voivat suoraan esittää asioita, joita toivoo kurssilla käsiteltävän. Anun numero on 040 839 7699 ja sähköposti anu.maki@ elakelaiset.fi Kurssi alkaa maanantaina 15.10. kello 18 ja päättyy perjantaina 19.10. kello 12 mennessä. Pyydämme ilmoittautumaan kurssille 28.9. mennessä joko järjestön verkkosivuilla olevaa kurssi-ilmoittautumislomaketta käyttäen tai sähköpostitse osoitteeseen anna.autio@ elakelaiset.fi Tämä kurssi tarjotaan alennettuun hintaan: 140 euroa puolihoidossa ja 160 euroa täysihoidossa.
12 – Nro 5 syyskuu 2018 ELÄKELÄINEN Muistatko ne ajat, jolloin Leningradiin matkustettiin bussilla rajalla tunteja jonottaen? Jokaisella oli kassissaan banaaneja ja sukkahousuja, jotka saattoi vaihtaa katukaupassa venäläiseen shampanjaan, kaviaariin ja matroshka-nukkeihin. Markkojakin vaihdettiin pimeästi hotellien työntekijöiden kanssa ja kymmenellä markalla koki itsensä keisariksi Intouristin baarissa. Oi niitä aikoja… Ne ovat nyt onneksi jo historiaa! Nyt Pohjolan Venetsiaan matkustetaan nopeasti sekä mukavasti VR:n liikennöimällä Allegro-junalla. Junassa on ravintolavaunu, passit tarkistetaan junan liikkuessa matkan aikana ja valuuttaakin saa junassa vaihtaa! VenäjänMatkat järjestää Eläkeläiset ry.:n jäsenmatkan Pietariin lokakuun alussa. Käyntikohteita ovat oman valinnan mukaan nykytaiteenmuseo Erarta (lue lisää Eläkeläinen-lehdestä 7/2017), Eremitaasi ja Faberge-museo (lue lisää Eläkeläinen-lehdestä 1/2018) ja onpa mahdollisuus kokea kaupunki myös hieman ”toisesta vinkkelistä” jokilaivaristeilyllä. Pietari on huikea, ympäri vuorokauden elämää täynnä oleva miljoonakaupunki. Viisikilometrinen pääkatu Nevski halkoo kaupunkia ja sen varrella olevat talot on entisöity Pietarin 300-vuotisjuhliin, joita vietettiin jo 15 vuotta sitten. On hämmästyttävää, kuinka kaupunki on saatu ylipäänsä rakennettua, sillä maa on alun perin vetistä suomaata, minne Pietari Suuri päätti rakennuttaa Suomenlahtea suojaavan kaupungin ajettuaan ruotsalaiset pois. Alueella asui lähinnä suomalaisia kalastajia, mutta Pietari Suuri määräsi ruotsalaiset sotavangit ja muut pakkotyöläiset raivaamaan metsää ja junttaamaan paaluja maahan, jotta rakennuksille saatiin perustukset. Tuhansia ja tuhansia miehiä kuoli työssä ja niin Pietarin sanotaan lepäävänkin luilla. Jos kohta vielä 80-luvulla itänaapuriin kuljettiin hedelmiä salakuljettaen, saa nyt ajatus moisesta naurahtamaan. Nykyään Pietarissa ja kaikkialla Venäjällä on mitä runsain hedelmäja vihannestarjonta. Suurikokoisia luomuhedelmiä tuodaan Armeniasta, Azerbaijanista ja muista entisistä sosialistisista kansantasavalloista. Tomaatit ovat nyrkin kokoisia ja makeat granaattiomenat houkuttelevat verenpunaisilla ”marjoillaan”. Tarjolla on muhkeita vesimeloneja, tuoksuvia yrttejä, maukkaita kurkkuja ja hapatettuja kasviksia. Rajoituksia ruokatuomisissa kyllä nykyäänkin on: liha-, maitoja kalatuotteiden kuljetus maasta toiseen ei ole sallittua. Onneksi Pietarissa voi herkutella paikan päällä mielin määrin ja herkullisimmat muistot säilyvät mielissä vielä vuosienkin päähän. Vai oletko sinä yksi heistä, joka ikuistaa kaikki ruoka-annoksensa Facebookiin? Lähde mukaan ottamaan kuvia ja voita liput matkamessuille! VenäjänMatkat järjestää kuvakilpailun ja parhaiden otosten ottajat palkitaan Matka19 -messulipuilla. SATU KOPONEN VenäjänMatkat Herkuttelijan Pietari Ikuistettu ruoka-annos. Nykyään Pietarissa ja kaikkialla Venäjällä on mitä runsain hedelmäja vihannestarjonta. Eläkeläiset ry:n lokakuun alun jäsenmatkan kohde on elämää täynnä oleva miljoonakaupunki TEEMA: MATKAILU
Nro 5 syyskuu 2018 – 13 ELÄKELÄINEN Viron Saarenmaan ainoan kaupungin, 14 000 asukkaan Kuressaaren päänähtävyys on 900-vuotisen historian omaava Piispanlinna, merinäkymät, kaunis luonto, jonne yhdeksän kylpylää matkailijoita kutsuvat. Ulkoilmaihmiselle on tarjolla myös upea yli 50 hehtaarin laajuinen Looden tammimetsä, jonka puut ovat jopa 350–500 vuotta vanhoja. Tämä erittäin mielenkiintoinen ja mielenrauhaa antava retkikohde on helposti tavoitettavissa, vajaan kolmen kilometrin päässä Kuressaaren keskustasta. Kaksikaistaista kävelyja pyörätietä pitkin sinne pääsee hujauksessa. Matkalla voi ihailla kaunista niittyja merimaisemaa. Samalla voi miettiä, miten metsä on korkeimman asteen opisto, joka opettaa ymmärtämään luonnon kieltä ja nauttimaan luonnosta, jos hiljentyy kuuntelemaan. Kuten Paavo Haavikko totesi: ”En koskaan väsy katsomaan puita. Katson niitä aina, uteliaana, ihastuneena. Minä elän niitten kanssa. Kunnioitan niitä. Ihailen niitten puhetta.” Kuressaari–Sörve-maantien varressa olevalta parkkipaikalta lähtee Looden tammikoon 2,8 kilometrin mittainen luontopolku. Parkkipaikan vieressä on neuvostokaudella pystytetty muistomerkki saksalaisten toisen maailmansodan aikana suorittaman joukkomurhan uhreille. Luonnonmukaisen tammimetsän lisäksi Looden metsää suojellaan sen rikkaan aluskasvillisuuden vuoksi. Tammien joukossa kasvaa myös jugapuita eli marjakuusia, jotka voivat elää jopa 2000-vuotiaiksi. Lisäksi löytyy katajametsä, jossa kasvaa 3–8 metrisiä katajia, jotka nekin elävät jopa tuhat vuotta. Maailman vanhin yli 2 000 vuotta vanha kataja löydettiin 50-luvulla Liivinmaalta. Tsaari Pietari Suuren määräyksestä 1700-luvun alussa kaadettiin Saarenmaalla paljon tammia Venäjän laivaston rakennusmateriaaliksi. Kyseisen savotan jälkeen Looden tammet ovat saaneet kasvaa rauhassa. Osa tammimetsästä suojeltiin jo vuonna 1914 ja koko metsä vuonna 1959. Nykyisin se kuuluu kansainväliseen Natura 2000 -suojelualueiden verkostoon. Loodessa on laajoja rantaniittyjä, joita parikymmenpäinen eksoottisen näköinen nautakarja laiduntaa ja maisemoi. Metsässä kasvaa myös metsäomenapuita ja villejä päärynäpuita ja meren ääreltä löytyy lintutorni. Matkatietokirjailija Tapio Mäkeläisen mukaan Eläkeläisille kaikki kahvit Ärrältä 1 50 Kahvi 0,5-4,5 dl (3,33-30,00/l), norm. 1,80-2,50 € (5,56-36,00/l). Tarjous koskee myös isoa kuppia ja erikoiskahvia sekä teetä ja kaakaota. Edun saa näyttämällä työeläkekortin, kansaneläkkeen saajan kortin tai henkilötodistuksen, josta näkee, että henkilö on vähintään 65-vuotias. Tarjous voimassa 31.12.2018 asti. Kahvin etuhinta 1,50 €/kuppi koskee myös opiskelijoita ja varusmiehiä. KOHTEESSA Vanhan tammimetsän lumoa Kuressaaressa Looden tammimetsä oli suosittu retkikohde jo yli sata vuotta sitten. Metsän reunalla oli suosittu kesäravintola Port Arthur, metsässä juhlittiin juhannusta, järjestettiin konsertteja ja heinäkuussa vapaapalokuntalaisten kulkue juhlineen. Kun oikein tarkasti kuuntelee, tammivanhuksilla on paljon kerrottavaa maailman menosta. Kielentutkija Johannes Aavikille (1880–1973) on omistettu noin 500 vuoden ikäinen tammivanhus. Aavik on kansainvälisesti tunnetuimpia virolaisia kielentutkijoita. Hän uudisti viron kieltä sadoilla uudissanoilla samaan tapaan kuin Elias Lönnrot suomen kieltä. Kuressaaressa on yli 60 kilometriä hyväkuntoisia pyöräja kävelyteitä, joten paikka on ulkonaliikkujan unelmakohde. Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA Looden tammet ovat saaneet kasvaa rauhassa 300 vuotta. Looden katajametsässä voi törmätä vaikka hääpariin. Maisemoijat. TEEMA: MATKAILU
14 – Nro 5 syyskuu 2018 ELÄKELÄINEN – En ole vuosiin kuullut niin järkijuttuja, mitä sain kuunnella kaksi päivää Kuntorannassa Eläkeläiset ry:n edustajakokouksessa toukokuussa. Kokeneet järjestöja luottamusihmiset osasivat hahmottaa asioiden nykytilan ymmärrettävästi ja kokonaisvaltaisesti. Tuntui hyvältä, että minuun luotettiin ja valittiin järjestön valtuustoon. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin. Itse olen eniten kiinnostunut niin sanotuista asia asioista. Maisa Lahnajärvi joutui omien sanojensa mukaan ottamaan Kemin Eläkeläiset ry:n puheenjohtajuuden lennosta, kun yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Mauno Palo menehtyi sairauden murtamana kesäkuussa ja Maisa yhdistyksen varapuheenjohtajana siirtyi puheenjohtajaksi. Maisa valittiin kesäkuussa myös Eläkeläiset ry:n valtuustoon. – Olen tyytyväinen, että meidän kemiläisten tekemät aloitteet vanhuspalveluiden henkilöstömitoituksesta ja eläkeläisten säännöllisistä terveystarkastuksista otettiin edustuskokouskauden kehitettäviin asioihin. Maisa Lahnajärvi tuli kaksi vuotta sitten mukaan eläkeläisten toimintaan juuri eläkkeelle jäätyään. Hän tunsi esimerkiksi aluejärjestöstä lähes kaikki jäsenet muista järjestöistä, joiden toiminnassa hän on ollut mukana. – Siinä mielessä toimintaan oli helppo tulla mukaan. Tavoitteenani on, että johdollani saataisiin yhdistyksessä aikaan hyvä henki ja yhdistyksemme väki osallistuisi enemmän koulutukseen. Maisan mukaan hänen liittymisensä eläkeläisyhdistykseen herätti ihmetystä hänen ikäistensä keskuudessa. – Moni kysyi, miksi menin eläkeläisjärjestön toimintaan heti eläkkeelle päästyäni. Omalta kohdaltani tämä on ay-toiminnan jatke. Monenlaiset asiat, jotka koskevat meitä eläkeläisiä tai lähiaikoina eläköityviä, eivät tule tiettäväksi kuin meidän omasta suusta. Siksi toimiminen eläkeläisjärjestössä on tärkeää, että pysyy ajan hermolla. – Toivon yhteistyötä esimerkiksi TUL:n sekä muiden eläkeläisyhdistysten kanssa. Voisimme järjestää yhdessä seminaareja, luentoja ja kaikenlaisia tilaisuuksia. Samalla myös kohta eläköityvät tutustuisivat meihin ja toimintaamme ja näkisivät, miten vireitä ja viisaita eläkeläisiä porukoissamme on, ja kuinka helkkarin hyviä laulajia! Oven kiinni laittamisella emme voi esitellä toimintaamme. Maisan mukaan ikääntymiseen liittyvien kysymysten käsittely asiantuntijoiden opastuksella on tärkeää, samoin yhdistyksen nettisivujen ylläpito sekä kaikenlaisen tiedottamisen kehittäminen. – Valitettavasti yhdistyksessämme ei Eläkeläiset ry:n Verkko ja vempaimet hallintaan -hanke ole ottanut oikein tuulta. Teeveestä tuttua Seniorit somessa -tyyliä varmaankin tarvittaisiin nettikoulutusasioissa. Olen miettinyt asiassa muun muassa yhteistyötä ammattioppilaitosten kanssa. Pruntsilla tavataan Maisa Lahnajärvi muistuttaa, että pelien pelaaminen on mitä oivallisinta muistin virkistämistä ja samalla saadaan mukaan uusia ihmisiä – Erilaiset pelit voivat yhdistää erilaisia ihmisiä. Siksi yhdistyksemme pelipäiviä pitäisi kehittää monipuolisempaan suuntaan. Myös lehtien, äänilevyjen, elokuvien ja kirjojen kierrättämistä voisi yhdistyksessä harrastaa ja samalla esitellä teoksia. Itselläni on hyllyssä kirjojen lisäksi satoja elokuvia. Minun ikuiseen kulttuurikahvila-unelmaani liittyy juuri tämä kierrätysajatus. Pruntsi (Kauppakatu 28) on Kemin yhdistyksen nykyinen toimitila ja kohtaamispaikka. Se on kaupungin omistama kahvila. Joka arkipäivä tilat on yhdistyksen käytössä kello 8-12. – Meillä on käytettävissä neljä huonetta, joista oven saa kiinni. Siellä voi järjestää monenlaista toimintaa samanaikaisesti. Jokainen voisi valita mieleisensä harrastuksen, ei kaikkien tarvitse osallistua joka kerta ja yhtä aikaa samaan asiaan. – Me pidämme Pruntsin tilat siistinä ja maksamme siivouksen, ja saamme muuten tilat ilmaiseksi. Kaksi talkoolaista huolehtii kahvin keittämisestä ja lättyjen paistamisesta. Kahvilatoiminta on meille merkittävä tulonlähde ja mukava paikka tuttujen tapaamiseen. Maisan mukaan jatkossa yhdistyksen talkoolaisten palavereja ei pidetä puheenjohtajan johdolla. – Valitsemme talkoolaisten pääisännän ja -emännän. He kyllä tietävät, miten hommat hoidetaan. Haluan hajaannuttaa johtamista. Saara Kotijärvi-Dianoff on Kemin Eläkeläiset ry:n sihteeri. Hän kertoo olleensa mukana monissa eri järjestöissä, kuten Tehyn valtuustossa ja Lastenhoitajaliitossa ja useissa niiden isoissa kokouksissa. – On hyvä, että tietää systeemit, miten ne pelaavat käytännössä. Tehyn vasemmistoryhmä oli hieno juttu. Saara on mukana yhdistyksen kulttuurikerhossa sekä laulaa kuorossa. – Käsittelemme esimerkiksi kirjoja aina sopimuksen mukaan. Runokerhossa on ollut runoilijavieraita. Käytämme myös Eläkeläiset ry:n materiaalia. Olen kaupungin vanhusneuvostossa, mutta muista kaupungin luottamustoimista olen jäänyt pois. – Kemin yhdistys täyttää ensi vuonna 60 vuotta. Silloin meillä ja Pohjois-Suomen aluejärjestöllä on isot juhlat. JUHA DRUFVA Kemin Eläkeläiset uudistavat ja monipuolistavat toimintamuotojaan – Eläkeläisiä koskevat asiat eivät tule tiettäväksi kuin meidän omasta suusta, muistuttavat Kemin Eläkeläiset ry:n sihteeri Saara Kotijärvi-Dianoff (vas.) ja tuore puheenjohtaja Maisa Lahnajärvi. Kuva: Juha Drufva ”Ovet auki ja yhteistyöhön” Pruntsin (Kauppakatu 28, Kemi) kahvilatoiminta arkisin kello 8-12: Maanantaisin – kevyttä jumppaa (parilliset viikot). Tiistaisin – lauluryhmän harjoitukset, käsitöitä ja askartelua. Keskiviikkoisin – yhteislaulua. Torstaisin – pelipäivä, parittomina viikkoina runokerho kokoontuu. Perjantaisin – parillisina viikkoina bingo, parittomina viikkoina alustuksia ja keskustelua ajankohtaisista aiheista. ”On tärkeää, että myös kohta eläköityvät tutustuisivat meihin ja toimintaamme ja näkisivät, miten vireitä ja viisaita eläkeläisiä porukoissamme on, ja kuinka helkkarin hyviä laulajia!”
Nro 5 syyskuu 2018 – 15 ELÄKELÄINEN Tuula-Liina Varis E nnen tietokoneen ääreen istahtamista tein joogaharjoituksen. Olen joogannut yli 20 vuotta. Menin pitkien arvelujen jälkeen kansalaisopiston joogaryhmään. Olin käynyt muutaman vuoden ”mummojumpassa”, kunnes en enää jaksanut kuunnella iänikuista Jari Sillanpään Satulinnaa. Allasjumppa tyssäsi korsumusiikkiin, jonka tahdissa nuori ohjaaja käskytti ikääntyneiden naisten porukkaa – ei sentään niin ikääntyneiden, että sota-ajan rallit olisivat olleet sen lempimusiikkia. Suhtauduin skeptisesti joogaankin, mutta jotain ränsistyvälle kropalle oli tehtävä. Jo ensimmäisellä kerralla hiljaisuudessa ja himmeässä valaistuksessa tehty pehmeä ja lempeä ruumiinharjoitus nappasi, tässä oli jotain minulle. Salilta palatessa askel oli pitkä, varma ja vetävä. Ansio oli Anjan, viisaan, huumorintajuisen ja luontaisella auktoriteetilla varustetun varttuneen ohjaajan ansiota. Anja ei koskaan käskenyt, hän ehdotti ja neuvoi. ”Olkaa kauniita.” ”Älkää kannatelko itseänne, kyllä maa kantaa. Lapsesta asti inhosin koulun liikuntaopetusta. Vastenmielisintä oli kaikkinainen kilpailu. Vasenkätisenä olin huono pallopeleissä, likinäköisenä ja äkkiä pitkäksi venähtäneenä kaikin puolin kömpelö. Ainetta opetti harvinaisen ilkeä ja ikävä maikka. Terveystarkastuksissa hän kailotti suureen ääneen kaikki skolioosit, pihtipolvet, väärät sääret ja ylipainot ja vahti sutena kuukautiskierrot, jottei kukaan vain ”istuisi” kahta kertaa kuukaudessa. Tuon ajan tytöt toki liikkuivat ilman koulujumppaakin, kävelivät ja pyöräilivät pitkiäkin matkoja, tanssivat ahkerasti, ja jos ei muuta ollut, kotoinen mattojentamppaus, lattioitten kuuraus, käsin pyykkäys, kauppakassien rahtaus ja muu äidin määräämä aherrus piti yllä ruumiinkuntoa. ”Ei Jumala laiskoja ruoki”, sanoi vanha kansa. Jooga nousi suosioon 90-luvulla. Ikääntyneet naiset, nuo kolotuksista kärsivät, työn uuvuttamat, usein ylipainoiset naiset innostuivat. Joidenkin miehet taas sanoivat, ettei ”mittään hyötyy oo semmosesta makkoomisesta”. Lehtiin ilmaantui tuomitsevia mielipidekirjoituksia ”pakanauskontoon” kuuluvasta rituaalista. Viimeisimmän kirouksen tälle pakanuudelle luin ihan äskettäin maakuntalehden tekstipalstalta. Toki jooga on saanut enemmän harrastajia kuin paheksujia ja siitä on innovoitu jos jonkinlaisia variaatioita, monet enemmän taitovoimistelua ja akrobatiaa kuin joogaa. Kaiketi lajissa kohta kilpaillaankin, vaikka kilpailu ei ollenkaan kuulu joogaan, kuten se ei minusta kuulu toiseen mieltä rauhoittavaan ja kroppaa rentouttavaan puuhaan, saunomiseen. Kävin joogaryhmässä seitsemän vuotta. Sitten alkoi ilmaantua elämään niin paljon poissaoloja aiheuttavia kokouksia, matkoja ja tapahtumia, että päätin tehdä harjoitukseni yksin. Olinhan minä seitsemässä vuodessa oppinut tekemään itselleni harjoitusohjelman. Sitä harjoitusta teen edelleen. Yhä saan siitä sekä fyysisen että psyykkisen hyvänolontunteen. Miksen saisi? Pitkään potemani selkäkivut ovat poissa, olen notkeampi kuin kolmekymppisenä, paino on kohdillaan, tasapaino pitää. En tavoittele ”tuloksia”, en suorita, sillä jooga ei ole suoritus, se on harjoitus. Ei suoritus vaan harjoitus Heinäkuun neljäntenä päivänä kokoonnumme Pohjantorin laitamille startaksemme klo 8.00. Muutamat joukostamme olivat ymmärtäneet kelloajan väärin ja heidän osaltaan päivä päättyi pettymyksiin. Bussi starttasi kohti tuntematonta. Pian saimme huomata että suuntasimme kohti Turkua. Vaihtelevassa pilvipoutaisessa säässä saavuimme Aurajoen rantaan, josta Ukkopekka-laiva poimi meidät, suuntana Naantali. Laivalla söimme suolapalat kahvin kera ja Naantalissa lounaan hienossa rantaravintolassa. Seuraamme liittyi opas, kävimme kaupunkikierroksella ja sitten bussilla Kultarantaan, jossa tutustuimme upeaan puutarhaan. Hirvensalon hyvinvointikeskuksessa odotti iltapäiväkahvit. Seuraavaksi tutustuimme viereiseen taidekappeliin. Kotimatka alki. Illan päätteeksi ehdimme vielä paikallisen ravintolan terassille yhteislauluiltaan, jossa odottivat vielä pullakahvit Ihanasta päivästä suurkiitos matkavastaavalle,kuljettajalle ja kaikille matkalaisille. Mukana ollut, Aila Simontaival Kesäkuun alussa 23 iloista eläkeläistä istahti linjuriin ja tutuksi tullut Pertti-kuljettaja lähti köröttelemään kohti Lappajärveä. Iltapäivällä olimme perillä kylpylähotelli Kivitipussa ja loma alkoi tulokahveilla ja ja taloon tutustumisella.Viikko oli täynnä ohjelmaa, ja jos vapaa-aikaa jäi, sen voi kuluttaa uima-altaalla, kuntosalilla tai ravintolassa seurustellen. Jotkut kävivät myös hierojalla ja jalkahoidossa. Ohjaajamme Mervi liiikutti meitä vedessä allasjumpalla ja salissa keppijumpalla. Toimintakykyä testattiin ja myös seniorijäsenemme pärjäsvät siinä erinomaisesti. Luennolla ohjaaja kertoi terveellisestä ravinnosta ja liikunnan tärkeydestä. Tuttuja asioita, mutta niistä on aina hyvä muistuttaa. Luonnon rauhoittavaa vaikutusta ihmisen hyvinvoinnille käytiin kokeilemassa lähimetsässä. Puita halailtiin ja rentouduttiin aistit avoimena luonnon tuoksuille ja äänille. Lankavärjäämöön kävimme tutustumassa, toiset kävellen, meitä liikuntarajoitteisia Mervi-ohjaajamme kuskaili autollaan. Saimme nähdä, miten värjäys siellä tapahtuu ja myymälän puolella naisväki teki ostoksia, monenlaista kaunista askarteltavaa löytyi. Hotellin alakerrassa tutustuimme kivinäyttelyyn ja opas kertoi mielenkiintoisia asioita mm. Lappajärven synnystä.Löytyipä sieltä komea möhkäle kotiseutumme pallograniittiakin. Perjantaille Mervi oli järjestänyt yllätyksen; pääsimme risteilylle Euroopan suurimmalle kraaterijärvelle, vaikka varsinainen risteilykausi siellä vielä ei ollut alkanutkaan. Sääkin oli silloin meille suotuisa, vaikka lomaviikkomme muuten olikin alkukesän kylmin. Perjantain päätteeksi oli vielä Paten karaoke ja halukkaat saivat pistää jalalla koreasti, laulutaitoisia säestäjiä yleisön joukossa oli useita. Kaiken kaikkiaan loma Kivitipussa oli myönteinen kokemus. Erityiskiitos Merville, mainiolle ohjaajallemme. Viileä sää ei haitannut, monelle meistä se oli parempi kuin helle. ”Meillä kaikilla oli niin mukavaa”. SIRKKA ITÄNIEMI Klaukkalan Eläkeläiset tuetulla lomalla Karjaan-Pohjan Eläkeläisten sokkomatkamuistoja Yllätysohjelmana Klaukkalan Eläkeläsiet pääsivät risteilylle Euroopan suurimmalle kraaterijärvelle, vaikka varsinainen risteilykausi ei vielä ollutkaan alkanut.
16 – Nro 5 syyskuu 2018 ELÄKELÄINEN Tallinnalaiset Sulev Mäeltsemees, 71, ja Helle Mäeltsemees, 73, tapaavat suomalaisen vieraan Viron eläkejärjestöjen liiton toimistossa Tallinnan Pelgulinnassa. Välillä liiton puheenjohtaja Andres Ergma käy huoneessa kertomassa numeroita maan eläkkeistä. Ne eivät kerro leveästä elämästä. Mäeltsemeesejä voi silti sanoa hyväosaisiksi senioreiksi. – Me tulemme toimeen ja itse olen tyytyväinen, Sulev sanoo. – Me pärjäämme, koska olemme kahdestaan. Puutetta ei ole emmekä tarvitse myöskään lapsilta apua, Helle lisää. Hänen mukaansa eläkkeellä jääminen Virossa tarkoittaa useimmille kovaa pudotusta elintasossa. Pariskunta kantaakin suurta huolta maansa eläkeläisköyhyydestä. Puheesta ei tahdo tulla loppua. – Minä katson ihmisiä, jotka ovat lähelläni. Pienipalkkaisilla ihmisillä saattaa eläke olla jopa alle 400 euroa. Jos vielä asuu yksin, on tilanne hyvin vaikea, Helle kuvaa. Hänen mukaansa moni ikäihminen käy töissä tullakseen toimeen. – Mutta sitten on ihmisiä, jotka eivät enää kykene töihin. He jäävät kotiin elämään 300 euron eläkkeillään. Se ei ole arvokasta suhtautumista vanhempaan sukupolveen. – Köyhyydellä on usein vanhan, yksinäisen naisen kasvot, Sulev kuvaa Viron sosiaalisia ongelmia. Hellen mielestä Viro on pitkälti nuoriin suuntautunut yhteiskunta. Vanhempi polvi edustaa sitä aikakautta, vaikeita neuvostovuosia, jotka halutaan Virossa jo unohtaa. Ammattina isoäiti Mäeltsemeesin pariskunnalla on kummallakin takana pitkä ja menestyksekäs työura sen jälkeen, kun he valmistautuivat kuuluisasta Tartton yliopistosta 1970-luvun alussa. Helle Mäeltsemees erikoistui urheilulääketieteeseen ja hoiti aikanaan Neuvostoliiton hiihdon ja yleisurheilun huippuja. Myöhemmin hän siirtyi töihin sairaalaan ja päätti työuransa Tallinnassa sijaitsevan Järven sairaalan ylilääkärinä. Runsaan kymmenen vuotta hänellä on ollut uusi, tärkeä tehtävä, vaikka siitä ei varsinaista palkkaa kerrykään. Perheen tyttärelle avautui Viron ulkoministeriössä konsulin paikka New Yorkissa. Samaan aikaan tälle syntyi tyttö. – Panin silloin omat asiat sivuun ja muutin tyttären mukana hoitamaan tämän lasta. Minun ammattina oli silloin isoäiti, Helle Mäeltsemees kertoo. Kolmannen nuoruuden opinnot Sulev Mäeltsemees puolestaan teki pitkään töitä Viron talousmatematiikan instituutissa. Työelämästä hän lähti Tallinnan teknisen korkeakoulun yhteiskuntatieteiden tiedekunnan dekaanin hommista. Luentoja hän jatkaa yhä emeritusprofessorina. Sulevin ehkäpä tunnetuin väitöskirjaopiskelija oli Viron nykyinen pääministeri Jüri Rattas. Professori on myös itse kokeillut siipiään politiikassa, sillä Naapurin eläkeläiset 3/3 Toimittaja Antero Eerolan juttusarjassa tutustutaan eläkeläisten elämään Suomen naapurimaissa. Aiemmissa osissa on käyty Venäjällä ja Ruotsissa. Viimeisenä on vuorossa Viro. Moni eläkeläinen ei ole päässyt kiinni Viron kasvuun Virolaiset senioriaktiivit Sulev ja Helle Mäeltsemees sanovat köyhyyden ja yksinäisyyden olevan ikäihmisten suurimpia ongelmia Virossa. – Me olemme hyvin paljon nuoriin suuntautunut yhteiskunta, he näkevät. – Me pärjäämme, koska olemme kahdestaan. Puutetta ei ole emmekä tarvitse myöskään lapsilta apua, Helle ja Sulev Mäeltsemees toteavat. – Mutta pienipalkkaisilla ihmisillä saattaa eläke olla jopa alle 400 euroa. Jos vielä asuu yksin, on tilanne hyvin vaikea.
Nro 5 syyskuu 2018 – 17 ELÄKELÄINEN Moni eläkeläinen ei ole päässyt kiinni Viron kasvuun Virossa hallitus hyväksyi keväällä esityksen maan eläkejärjestelmän uudistamiseksi. Kuten kaikkialla Euroopassa sitä perustellaan tarpeella vastata väestön ikääntymiseen. Nykyinen eläkeikä Virossa on 63 vuotta. Vuonna 2026 sen on tarkoitus nousta 65 ikävuoteen. Eläkkeet koostuvat kolmesta osasta. Ensimmäinen on valtiollinen eläke, toinen on pakollinen työeläke ja kolmas täydentävä lisäeläke. Valtiollinen järjestelmä rahoitetaan palkoista kerättävästä sosiaalivakuutusmaksusta, joka on 33 prosenttia bruttopalkasta. Pakollinen työeläke taas muodostuu työeläkemaksusta, joka on kaksi prosenttia bruttopalkasta. Tähän valtio lisää neljän prosenttiyksikön osuuden sosiaalivakuutusmaksusta. Yksityisille, täydentäville lisäeläkkeille ei ole minkäänlaista kattoa. Lisäksi vakuutusmaksut ovat 6 000 euroon saakka vuodessa verovapaita. Keskieläke jää Virossa 446 euroon kuussa, mutta kaikille taattu kansaneläke on vain 180 euroa. Maan tilastokeskuksen mukaan virolaisten keskikuukausipalkka oli tämän vuoden alkupuolella 1295 euroa. Ikäihmisiä ei välttämättä lohduta sekään, että entisistä Neuvostoliiton maista heillä silti on kaikkein korkeimmat eläkkeet. Viron ohella kärkipäässä ovat Latvia, Liettua ja Venäjä. Perää puolestaan pitävät Ukraina, Moldova, Uzbekistan ja Tadžikistan, joissa ikäihmiset mikäli muita tuloja ei ole joutuvat tulemaan toimeen alle 60 eurolla kuukaudessa. Lähteet: Viron eläkekeskus, Viron eläkejärjestöjen liitto hänet valittiin Tallinnan kaupunginvaltuustoon maan ensimmäisissä vapaissa vaaleissa 1989. Kahden vuoden kuluttua hän oli jo valtuuston puheenjohtaja. Eläkepäivillään Sulve on vetänyt Viron eläkejärjestöjen liitossa niin sanottua ”Kolmannen nuoruuden yliopistoa”. – Se tarkoittaa, että 500–600 ikäihmistä ikäryhmässä 60 plus – tai kuten minä sanon, sata miinus – kokoontuu yhteen oppimaan uusia asioita. Kahdesti kuussa pidettävissä kokoontumisissa huippuluennoitsijat kertovat senioriväelle vaikkapa terveyteen, oikeudellisiin asioihin tai Viron kulttuuriin liittyvistä asioista. Vaikuttavista työurista huolimatta eläkkeet eivät Mäeltsemeesin perheessä ole jättimäisiä. Sulevin eläke on noin tuhat euroa, josta 200 euroa on emeritusprofessorin palkkiota. Hellen eläke on alle 600 euroa. Lisäksi Tallinnan kaupunki maksaa eläkeläisille kerran vuodessa syntymäkuun aikana ylimääräiset sata euroa. Kaupungin maksuton joukkoliikenne on myös iso plussa. Omasta kolmiosta asumiskustannukset ovat noin 150 euroa kuussa, 200 euroa talvella, jos tarvitaan enemmän lämmitystä. Mielen ja kodin rauha Materiaalisen puolen lisäksi he nimeävät yksinäisyyden ikäihmisten ongelmaksi. – Rouva voi puhua tästä vaikka tuntikausia, Sulev tietää. Rouva Mäeltsemees sanookin, ettei yksinäisyys ole vain eristystä muista ihmisistä – Sitä voi olla vaikka olisi ihmisiä ympärillä. Mutta jos ei ole ketään, jonka kanssa voi jakaa omia mielipiteitä ja muistoja. Se on kaikkein pahin puoli. Ennen isovanhemmilta kysyttiin neuvoa asioihin. Nykyisin jo kymmenvuotiaat osaavat opastaa ikäihmisiä kännyköiden ja netin käytössä. Monille se on outoa. Koska terveys on kummallakin säilynyt hyvänä, ei palveluasumiseen siirtyminen ole käynyt mielessä. – En ole pelannut bridgeä 20 vuoteen. Ehkä hoitokodissa saisi sitten kokoon bridge-porukan, Sulev nauraa. Onnellisen vanhuuden resepti ei pariskunnan mielestä ole lopulta kovin monimutkainen. Sulevin mielestä siihen kuuluu kodin ja mielen harmonia. – Se on sitä, että voi aamulla tunnin tai pidempään juoda rouvan kanssa kahvia kaikessa rauhassa. Hellen mielestä onnea on se, että vanhanakin voi tuntea itsensä tarpeelliseksi. – Ei ainoastaan sitä, että tekee jotain hyödyllistä vaan, että tietää olemassaolonsa tarpeelliseksi. Olla olemassa muiden hyväksi. Varmasti olisi vaikea elää vain itseään varten. Teksti ja kuvat: ANTERO EEROLA Parhaat eläkkeet entisen Neuvostoliiton maista ”Köyhyydellä on vanhan, yksinäisen naisen kasvot” Venäjällä maan hallitus on runnonut pääministeri Dmitri Medvedevin johdolla läpi suurta eläkeuudistusta, jonka ytimessä on eläkeikärajan raju nostaminen. Esitys on, että miehillä eläkeikä nousisi nykyisestä 60 vuodesta 65 vuoteen 2028 mennessä. Naisilla ikärajaa nostettaisiin nykyisestä 55 vuodesta 63 vuodesta 2034 alkaen. Nykyisin eläkeikä on Venäjällä matalampi kuin käytännössä missään muussa Euroopan maassa. Aihe on poliittisesti arka. Siksi ikärajaan ei ole edes yritetty koskea sen jälkeen, kun edellinen uudistusyritys kaatui vuonna 2005. Kuten kaikkialla Euroopassa, myös Venäjällä suunnitelmaa perustellaan taloudella. Senioriväestön määrä lisääntyy, elinikä pitenee ja niin sanottu huoltosuhde heikkenee. Se tarkoittaa, että yhtä työtä tekevää kohden on yhä enemmän niitä, jotka eivät ole töissä. Lisäksi maan talouden kasvu on ollut hyytymään päin verrattuna 2000-luvun alkupuolen vuosiin. –Tämä on kuin katkera lääke. Ihminen ei halua sitä ottaa, mutta jos sitä ei ota, kaikki voi päättyä vielä paljon pahemmin, pääministeri Medvedev on perustellut reformia julkisuudessa. Puheenparsi on tuttu muissakin Euroopan maissa aina, kun leikkauksia julkisiin menoihin tehdään. Venäjällä on nykyisin noin 43 miljoonaa eläkeläistä. Presidentti Vladimir Putinin valtakaudella eläkkeitä on nostettu yhteensä kymmenillä prosenteilla. Tämä on tärkeä osa hänen kansansuosiotaan, mutta valtiontaloudelle se on raskas taloudellinen erä. Valtion budjetista lohkaistaan vuosittain noin 45 miljardia euroa pelkkiin eläkkeisiin. ”Hautajaiset elävänä” Tavalliset venäläiset vastustavat suunnitelmaa lähes yksimielisyyttä hipovilla luvuilla. Riippumattoman Levada-tutkimuslaitoksen mukaan jopa 89 prosenttia kansalaisista haluaisi kaataa hankkeen. Eri puolilla maata onkin nähty mielenosoituksia, jotka ovat keränneet kymmeniä tuhansia ihmisiä. Niissä kannettujen kylttien mukaan eläkereformi tarkoittaa ”hautajaisia elämän aikana”. Eläkeiän nosto onkin poikkeuksellisen kova siksi, että Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan keskimääräinen elinajan odote Venäjällä on alle 72 vuotta. Miehillä se on vain vajaat 67. Näin moni mies ei pääsisi kovinkaan pitkään nauttimaan omasta ajasta työelämän jälkeen. Muutenkaan eläkkeelle jääminen ei Venäjällä ole erityisen tuottoisaa puuhaa. Alueesta riippuen eläkkeet ovat runsaasta sadasta eurosta lähelle 300 euroa kuussa. Venäjällä onkin perinne siihen, että suuri osa ihmisistä jatkaa töissä vielä eläkkeelläkin, yleensä niin kauan kuin terveyttä riittää. Putin tuli väliin Ankarasta vastarinnasta huolimatta parlamentin alahuone duuma äänesti kesän ensimmäisessä käsittelyssä eläkeuudistuksen puolesta äänin 328 – 104. Lain takana oli Putinia ja Medvedeviä tukeva Yhtenäinen Venäjä. Vastaan äänestivät kommunistinen puolue, sosialidemokraattinen Oikeudenmukainen Venäjä ja räyhäkansallisen Vladimir Zhirinovskin liberaalidemokraatit. Erityisen jyrkästi uudistusta ovat vastustaneet kommunistit, jotka ovat kutsuneet kansaa kaduille protestoimaan hallitusta vastaan. Puolue vaatii asiasta myös kansanäänestystä. Mediatietojen mukaan se on saanut kokoon jo 2,6 miljoonaa allekirjoitusta vaatimuksensa tueksi. Laajalla yhteiskunnallisella kuohunnalla on ollut vaikutus myös presidentti Putinin suosiolukuihin, jotka harvoin ovat käyneet näin alhaalla. Venäjän mediassa on muistutettu Putinin aiemmista sanoista, joiden mukaan ikärajoja ei nosteta ”niin kauan kuin hän on presidentti”. Presidentti puuttuikin peliin elokuun lopulla. Putin päätti pehmentää uudistusta niin, että naisilla ikäraja nousee vain 60 vuoteen. Miehillä uusi ikäraja olisi edelleen 65. Myös useampi lapsi laskisi naisilla ikärajaa niin, että kolmen lapsen äidit pääsisivät eläkkeelle 57-vuotiaina ja neljän lapset 56-vuotiaana. Mikäli lapsia on enemmän eläkeikä pysyisi nykyisellään. ANTERO EEROLA Eläkeiän nosto kuohuttaa Venäjällä Hallituksen aikeet eläkeiän tuntuvasta nostamisesta herättävät laajaa vastarintaa Venäjällä. Mielipidemittausten mukaan miltei 90 prosenttia kansasta kaataisi koko hankkeen. Presidentti Vladimir puuttuikin asiaan ja päätti pehmentää uudistusta.
18 – Nro 5 syyskuu 2018 ELÄKELÄINEN Vapriikin ala-aulassa vierailijoita odottaa hoikka, pitkärunkoinen Double. Pyörillä kulkevan robotin kasvojen tilalla on näyttö, jossa on mukana kamera. – Vähän massiivisempaa odotin, Tampereen kaupungin kulttuurikeskus TAITEn vapaaehtoisena toimiva Leena Korpi tuumii. Kosketus robottiin on hänen ensimmäisensä. Tilanne on sama Anneli Rauniolle, 76, ja Lea Aallolle, 87. He pääsevät omin voimin rollaattoreiden avulla kiertämään Vapriikin näyttelyn Kadonneet kaunottaret. Viiden kilometrin päässä Härmälässä, Pirkanmaan Senioripalveluiden palvelutalossa Kuuselassa, vierailua seuraa viisi ikäihmistä, joiden jalkoina ja silminä toimii robotti. Luvassa on kurkistus vanhan Tampereen jo purettuihin rakennuksiin. Robottia ohjaa Kuuselassa yhteisötaiteilija Kanerva Niemelä. – Hei, hei, Raunio ja Aalto vilkuttavat kavereilleen, kun yhteydet saadaan pelaamaan. Keskustelu sujuu Ensi alkuun robotin ohjaaminen kohteesta toiseen sujuu vitkaan. Välillä museossa olijat kehottavat Niemelää peruuttamaan robottia. Kukaan museon puolella ei koskekaan robottiin. Nyt testataan, kuinka etäohjaus toimii. Kun päästään ensimmäisen käytävän puoliväliin, Pulla-Helinin talon kohdalle, Niemelä kysyy hoivakodissa, kuinka moni muistaa rakennuksen. Muistoja riittää, ja yksi asukkaista kertoo asuneensa talossa. Tämän jälkeen suhtautuminen robottiin muuttuu. Sananvaihto hoivakodissa kierrosta seuraavien ja museossa käyskentelevien kesken sujuu luontevasti. Kysymyksiä satelee museon puolelle: – Mikä se rakennus siellä vasemmalla on? Toisinaan paikalla olijoiRobotti vie, kun ei itse pääse Tampereella kokeiltiin, kuinka museovierailu onnistuu robotin avulla. Kaksi asukkaista oli mukana kierroksella, mutta useampi osallistui vierailuun palvelutalosta käsin. Anne Koski seuraa, kun Kuuselan asukkaan tutkivat robotin avulla Branderin talon pienoismallia. Leena Korpi kertoo, että rakennus purettiin 1963. – Hei, hei. Miten siellä menee, kulttuuriluotsi Leena Korpi ja Kuuselan asukas Lea Aalto tervehtivät näyttelyn etävierailijoita. Katri Leppisaari ja Kirsi Karvonen kulttuurikeskus TAITEsta ja opiskelija Kati-Anne Leino seuraavat taaempana.
Nro 5 syyskuu 2018 – 19 ELÄKELÄINEN den ja etävierailijoiden kesken sukeutuu pientä väittelyä, mikä rakennus sijaitsi missäkin. Ikäihmiset ohjaksiin Kerran robotti uhkaa törmätä tuolinjalkaan, sillä robotin pyörässä oleva sd-kamera havaitsee vain edessä olevat esteet. Etäyleisölle oleellisempi ongelma on, ettei tila näy kovin suurena, sillä robotin varsi ei korotettunakaan yllä riittävän ylös. – Olisi hyvä, jos robotin kameraa voisi kallistaa taakse ja eteen. Ja persoonallisempaa olisi, jos ruudulta näkisi kaikki etäosallistujat, Humanistisen ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon opiskelija Kati-Anne Leino sanoo. Hän pohtii yhdessä opiskelijakaverinsa Anne Kosken kanssa Humakin innovaatioprojektissa, kuinka robotiikkaa voisi hyödyntää senioreiden kulttuuripalveluissa. – Jos robotti olisi helppo– Kiitos! Kivaa oli, toteavat Doublen avulla näyttelyä seuranneet Kuuselan asukkaat. käyttöisempi, ikäihminen voisi ohjata sitä itse, Koski sanoo. Robotti epäilyttää hieman Kuuselassa liki tunnin museokierros alkaa väsyttää ja yksi vanhuksista poistuu ruudun ääreltä. Museossa Anneli Raunio ja Lea Aalto kiertävät näyttelyä yhdessä kulttuuriluotsin, museolehtoreiden ja opiskelijoiden kanssa. Raunio ja Aalto kertovat Tampere-muistojaan ja kommentoivat tulevaa: – Ennen purettiin tietämättömyyden takia, ja nyt niistä lopuista kauniista rakennuksista löytyy hometta. Tuokin puretaan, Aalto toteaa ns. Sinisen talon tuoreesta purkupäätöksestä. – Siellä on tehty Juicen lauluja. Harri Rinne asui opiskeluaikoinaan siellä, hän lisää. Konkareilla olisi aikaa ja halua viipyä kohteissa pidempään, mutta Kuuselassa halutaan vierailun etenevän nopeammin. Kun naisilta kysyy, kelpuuttaisivatko he robotin näyttelykaveriksi, Aallolla on vastaus valmiina: – Oikeastaan tuo on kyllä aika kiva. Raunio on empivämpi. – En ainakaan näillä tiedoilla vielä kykene sen kanssa kahdestaan kiertämään, mutta onhan se hyvä, jos ei enää pääse itse liikkeelle. Minusta tämä on tulevaisuuden toimintamuoto. Kierroksen päätteeksi seniorit vaihtavat kokemuksiaan Doublen kautta: – Tämä oli aivan erilaista kuin valmiin filmin katsominen. Kiitos! Kivaa oli, toteavat näyttelyä Kuuselasta käsin seuranneet. Raunio ja Aalto päättävät katsella vielä muitakin Vapriikin näyttelyitä sen verran, kuin jaksavat. Tekniikka osallistaa Opiskelijat Anne Koski ja Kati-Anne Leino pohtivat opinnoissaan keinoja, joilla ikäihmiset voidaan osallistaa entistä enemmän kulttuuriin. – Pelkkä esteettömyys auttaisi jo paljon, sillä hyväkuntoiset eläkeläiset ovat tilastollisesti aika aktiivisia kulttuuripalvelujen hyödyntäjiä. Kulttuuriluotsi-toimintaa voisi laajentaa muuallekin kuin näyttelyihin, Koski sanoo. Tulevaisuudessa tekniikan käyttö sujuu hänen mukaansa varmasti helpommin, sillä piakkoin eläkeikään tulevilla on enemmän teknisiä taitoja ja valmiuksia. Senioreiden kanssa etänä vierailuun osallistunut Kanerva Niemelä on tyytyväinen robottivierailuun. – Emme oikein tajua, millaista on, kun liikkumisesta tulee vaikeaa. On hyvä, että tekniikan avulla osallistetaan seniorit mukaan ns. normaalielämään. Teksti: BIRGITTA SUORSA Kuvat: ARI KORKALA Kadonneet kaunottaret -näyttely Tampereen puretuista rakennuksista olisi jäänyt monelta vanhukselta kokematta ilman Doublea. ”Tämä oli aivan erilaista kuin valmiiksi tehdyn filmin katsominen.” Robottivierailija Double saapuu ensimmäisen kerran museokeskus Vapriikkiin.
20 – Nro 5 syyskuu 2018 ELÄKELÄINEN Runopysäkki Ainutkertainen runopysäkki Syksyn tullessa On sato korjattu, syksy maille hiipii, lokakuussa lehdet putoaa. Ne maahan kylmään tuuli puista riipii, saapuva marras ennustaa kuolemaa. Ei huolta, luonto vain uneen vaipuu, ruohot kellastuneet maahan taipuu. Tullessa kevään, kylmyys häviää, luonto puhkeaa taas uuteen elämään. On pohjolassa neljä vuodenaikaa, synkintä syksyn marras ajallaan. Kun keväällä lintujen laulut kaikaa, ei marraskuuta muista monikaan. Se joukossa toisten on vain yksi kuu, nimeltään oudompi kuin joku muu. Ei marras luontoa voi kukistaa, sen kevään tulo aina todistaa. Martti Heikkinen, Iisalmi Syksyn kauneus Kun Ruska leikkii koivun lehdillä värjää vaahteran oranssiin, ja pihlajat verenpunaan. Auringon valo sammuu illan varjot tummuu pilvet tuovat sateet. Kun Tuuli heittää räntää hiuksiin, loska lentää vaatteisiin. Ripsiväri valuu poskelle, syksy kolkuttaa ovelle. Silloin, aika on korjata satoa aika on kukkien kadota, on aika astua syksyn sydämeen, aukaista ovet hämäryyteen. Silloin, voi nähdä kuihtuva kauneus – mahdollisuuksien runsaus. Eila Kolhanen, Nokia Tavararakkautta Nyt sen tiedän: toveruus tavararakkauteen hukutettiin, konsensuksella mitätöitiin. Elimme kuin varkaat toisten tavaroilla ja tavaroista. Elämä täynnä korvike-elämää, missä tarpeeton tehtiin tarpeelliseksi. Ilman vastuuta, velvollisuutta myimme itsemme tavarataloudelle, missä pahuus kasvoi nopeammin kuin hyvyys, missä tuhontiet valaistiin, rauhantiet peitettiin, elämää revittiin rikki viinalla ja huumeilla, missä kovuus oli rohkeutta, rakkaus pehmeyttä, solidaarisuus kirosana. Tavararakkaus… kohtalonyhteys ilmastonmuutokseen Seppo Koskima, Tampere K ulttuurilehti Kaltion uusimmassa numerossa (4/2018) on iso juttu Runopysäkistä. Toimittaja Pertti Julkunen halusi haastatella minua aiheesta, ja silloin itsekin havahduin miettimään, että vastaavaa palstaa ei taida muissa lehdissä olla. Olkaamme iloisia ja ylpeitä tästä hienosta runokohtauspaikastamme, jonka Eläkeläinen-lehti mahdollistaa. ”Palstan toiminnassa on opiskelun ja opettamisen piirteitä, mutta ennen kaikkea kyse on vuorovaikutuksesta, jossa kaksi kirjoittajaa kohtaa”, Julkunen kirjoittaa jutussaan. Haluankin tässä erikseen vielä kiittää jokaista palstan lukijaa sekä palstalle runojaan tarjoavaa. Runopysäkki tehdään yhdessä. Syysrunoja Ajankohtaan sopivasti palstalla on kaksi syysrunoa: Martti Heikkisen Syksyn tullessa sekä Eila Kolhasen Syksyn kauneus. Heikkisen runo riimittyy eheästi ja esteettisesti, runossa on uunokailasmaista vokaalien sointuisuutta. Tunnelmaltaan runo on yhtä aikaa melankolinen ja lohduttava. ”Marras” on muuten kerta kaikkiaan hieno, jylhä sana. Ja kun marraskuu kuitenkin jo edessä häämöttää, kannattaa muistaa Heikkisen säe: ”Se joukossa toisten on vain yksi kuu.” Eila Kolhasen syysrunossa nähdään kuihtumisen kauneus. Runo hyödyntää sanastoa monipuolisesti: perinteisen vuodenaikakuvaston sekaan mahtuu myös ”ripsiväri”-sana, joka tuo hyvää arjen tuntumaa runoon. Kolmannen ja neljännen säkeistön kontrasti toimii. Kolmannessa on loskat, rännät ja valuneet meikit ja neljännessä antaudutaan – hyvällä tavalla – syksylle. Syksyn kauneudessa onkin taustalla ajatus näkökulman vaihtamisesta, mahdollisuuksien näkemisestä siinä, minkä ensin ehkä mielsi negatiiviseksi. Jos ”kun”-sanan jättää omaksi säkeekseen, seuraava säe kannattaa aloittaa pienellä kirjaimella. Syysrunot toivat mieleeni viehättävän Puutarhakirjeitä -kirjan, jonka vastikään luin. Kirjemuotoisen teoksen ovat kirjoittaneet Kristiina Wallin ja Hannimari Heino, runoilijoita molemmat. Kirjassa seurataan vuodenkiertoa puutarhassa, mutta samalla pohditaan ihmisyyttä, aikaa ja elämän mysteeriä. Puutarhakirjeitä -teos sopii hyvin runonnälkäiselle lukijalle sekä lyyrisen kielensä että teemojensa puolesta. Ja vielä: nykyään on monenlaisia termejä sille, että puuhastellaan jotain kotoisaa tai ollaan vaan. Puhutaan kotoilusta tai hyggestä. Mutta olemmehan me suomalaiset aina osanneet mukautua valon määrän vähenemiseen ja pitää hämäränhyssyä! Materiaa ja metsää Helteinen kesä oli joillekin nautintoa, toisille kärsimystä, mutta yhtä kaikki ennätyskuivuus herätti keskustelua ilmastonmuutoksen vaikutuksista ympäristöön. Seppo Koskiman Tavararakkautta -runo sivuaa tätä ajankohtaista aihetta. ”Elimme kuin varkaat/ toisten tavaroilla ja/ tavaroista.” Siinä kiteytyy nykyajan ydin. Tavara, kuluttaminen, jatkuva kasvu… Ensin haalitaan tavaraa ja sitten luetaan oppaita, kuinka siitä pääsee eroon. Naureskelimme erään tuttavan kanssa sille, että olemme niin tehokkaita kierrättäjiä, ettei sekaroskiin kerry mitään tyhjennettävää. Vähän ennen roska-auton tuloa iskee lähes paniikki: mistä lisää roskaa! Muutenhan jäteauto joutuu kuskaamaan tyhjyyttään ammottavan roskasäkin mukanaan. Näitä kulutusteemoja Seppo Koskima runossaan hämmentää. Painavaa asiaa runon ilmaisukeinoilla! Jäin miettimään, olisiko tästä runosta voinut rajata pois viinan ja huumeet ja keskittyä vain tavaraan? Muuten kokonaisuus on kyllä kuin Palefacea konsanaan. Tavararakkautta on tärkeä runo. Materiasta pääsee eroon menemällä metsään. Sirpa Niskasen Metsä -runon myötä sinne päästään. Niskasen runo alkaa viittauksella Immi Hellénin Paimenpoika -runoon, josta löytyy kuuluisa säe: ”Nyt metsä kirkkoni olla saa”. Uskon, että Niskasen runon tunnelman voi lähes kuka tahansa meistä jakaa. Kokolattiamatto-kuva toimii hienosti vastakohtana luontokokemukselle. Ainakin omissa mielikuvissani kokolattiamattoon liittyy tietty ummehtuneisuus ja tunkkaisuus, ja juuri niitä metsässä ei ole! Kuten runossa todetaan, metsä tarjoaa monenlaista hyvää kaikille – varallisuudesta huolimatta. Säejakoa voisi vielä miettiä, nyt se ei tunnu kauttaaltaan tarkoituksenmukaiselta. Sirpa Niskanen ei noudata tarkkoja riimisääntöjä, vaan käyttää osittaisriimiä. Tämä on aivan mahdollinen, toimiva ratkaisu. ”Poissa – joissa” -riimi on kiva. Kokonaisuutena Metsä on sympaattinen runo, josta jää hyvä mieli. Elokuun lopussa vietettiin Suomen luonnon päivää, ja samalla Suomesta tuli maailman ensimmäinen maa, joka liputtaa luontonsa kunniaksi. Lajivapautta Elokuussa ilmestyi kirjani Syön aamupalaksi Eiffel-torneja, 104 kirjoitusharjoitusta . Pitkään kirjoittamista opet
Nro 5 syyskuu 2018 – 21 ELÄKELÄINEN Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi Metsä Metsä on minun kirkkoni. Sille minä kerron huoleni. Siellä ei ahdista seinä ei katto, eikä kokolattiamatto. Autot ja melu ovat myöskin poissa, veden lorina vain kuuluu joissa. Haaveilujani ei keskeytä kukaan, joten pääsen luonnon rauhaan mukaan. Marjat ja sienet sieltä poimia saan, se vain onnen tunnettani voimistaa. Jokamiehen oikeus on mun turvani. Köyhyys ei muodostu esteeksi. Hermojani voin siellä ilmaiseksi lepuuttaa, eikä tarvitse lääkärin ovelle koputtaa. Sirpa Niskanen, Kajaani taneena ja erilaisia kirjoja kirjoittaneena on tullut mietityksi kaikenlaista, mistä arvelin olevan hyötyä toisillekin. Olen tiivistänyt kirjan loppuun tiettyjä keskeisiä periaatteitani. ”Lajien väliset rajat ovat joustavia”, kuuluu yksi kohdista. Tällä haluan muistuttaa taas kerran siitä, että runoja kirjoittava saattaa huomata ”lipsuvansa” proosan puolelle ja toisinpäin. Ja koska runo on kirjallisuuden äitilaji, runonkirjoittajalla on paljon hyvää vietävää myös proosatekstiin. Tuossa mainitussa oppaassani on paljon harjoituksia, joita olen poiminut ja kehitellyt nimenomaan runoutta käsittelevästä kirjallisuudesta. Mutta yleensä harjoitukset toimivat hyvin lajissa kuin lajissa. Kirjoitetaan siis mitä halutaan ja tutkitaan vasta myöhemmin, millaista tekstiä oikein syntyikään. Joskus runoa, joskus jotain muuta. Kirjoittamisilo valaiskoon syksyä, laittakaahan taas runopostia tulemaan! Eläkeläiset ry:n Kallion-Vallilan yhdistyksen jäsen, Director Musices Reino Bäckström on tehnyt oman soololevyn. Reiska on hyvin monille jäsenillemme tuttu, mutta nyt on kyseessä uusi juttu. Reiska tunnetaan nimittäin ensisijaisesti taitavana harmonikansoittajana, mutta tällä levyllä hän ei säestä eikä soita muutenkaan – vaan laulaa. Levyllä häntä on säestämässä monta tunnettua muusikkoa: Jonna Pirttijoki-Helanen: harmonikka, Antti Riikonen: rummut ja perkussiot, Mauri Saarikoski: viulu ja Tipi Tuovinen: basso ja kitara Vaikka Reiska on harmonikansoiton lisäksi aina laulanut, hän on tullut tutummaksi säestäjänä. Hän on säestänyt muun muassa laulaja Reijo Frankia. Reiska on vetänyt yhteislaulutilaisuuksia ja johtanut kuoroja. Kuoroissa on ollut mukana monia järjestömme jäseniä. Osalle jäsenistöämme hän on tuttu myös siksi, että hän on ollut opettamassa lukuisilla musiikkikursseillamme. Soololevy juhlistaa Reiskan pitkää musiikkiuraa. Levylle on valikoitunut 11 kappaletta, jotka kaikki ovat Reiskalle tärkeitä. Alkupuolen kappaleissa ollaan vakavissa tunnelmissa: Buchenwaldin hälytys, Poikani pieni, Veli sisko. Mustanmeren valssin ja Moskovan ikkunat -kappaleiden myötä siirrytään kepeämpään suuntaan, jossa ovat kappaleet Nitrokerhon jenkka ja Piikalaulu . Suuri osa kappaleista on monille tuttuja, mutta joissakin on vähemmän tunnettuja sanoitusversioita. Kokoelma päättyy juhlavasti nimikappaleeseen Rakastan sinua elämä . Levyä saa tilata Reiskalta osoitteesta huippusointu@gmail.com 12 euron + postimaksun hinnalla. TIINA RAJALA Kolme naissukupolvea historian tienristeyksessä Kansallisteatteri, Willensauna: Tyttö joka käveli. Käsikirjoitus ja ohjaus: Michael Baran, musiikki; Kristian Ekholm, valot; Aslak Sandström, naamiointi; Jari Kettunen, visuaalinen suunnittelu; Kimmo Viskari. Rooleissa: Aksa Korttila, Pirjo Määttä ja Seela Sella. Esitykset 9.11.2018 saakka. Kesäiltainen polkupyöräonnettomuus yhdistää kaksi eri sukupolven edustajaa, 50-vuotiaan af -alkuisen sukunimen omaavan 50-vuotiaan kirjailijan Edithin (Pirjo Määttä) ja Kouvolan seudulta olevan 21-vuotiaan eestiläisen 21 neliön yksiössä kesäangstista kärsivän opettajaksi opiskelevan maahanmuuttaja Eretin (Aksa Korttila). Aluksi ylimielisyys lyö kättä keskenkasvuisen sarkasmin kanssa. Koska uteliaisuus on elossa olemisen merkki, uusi tuttavuus saa päivä päivältä uusia ulottuvuuksia. Nuoren Eretin seikkailu kuukauden kukkien kastelun aikana varakkaan eronneen Edithin Kruununhaan 200 neliön huoneistossa avaa hänelle mielenkiintoisen menneisyyden maailman. Puolalaislähtöisen Eva Nusbaumin (Seela Sella) Edithille 1980-luvulla nauhalle kertoma juutalaisaihe vei kirjailijattaren umpikujaan 90-luvulla. Se oli liian iso aihe, eikä kokemus riittänyt kuvaamaan sitä uskallusta, jota Evalla oli ollut sodan aikana Puolasta Suomeen paetessaan. – Mikä klisee minä olen, kenet valitsen kun ryhdyn kuuntelijaksi, Edith kysyy tuskastuneena. Eva Nusbaumin kertomus Puolasta oli kirjailijattaren mielestä liian suuri aihe Turkan ja Parviaisen revittäväksi 1990-luvun alussa. Virallisesti Eva kuoli Itä-Saksassa 1985 vai kuoliko oikeasti? Ulkonäön muokkaamisella ja henkilöllisyyden muuttamisella on vissi ero vai onko sittenkään? Onko ihmisen salaisuus hänen sielunsa? Onko ihminen vapaa silloin, kun kukaan ei häntä tunne eikä kaipaa? Kaksoisvalotus, eri aikakausien kohtaaminen on nyt näytelmissä muotia. Vaarana on ajan vinksahdus, anakronismi, tyylirikko aikasuhteissa etteivät ne pidäkään paikkaansa. Tämä sudenkuoppa väistetään tyylikkäästi. Lopultakin raha rauhoittaa ja rahoittaa Eretin matkan menneisyyteen. Ja asunto kolmen sukupolven kierrätyksessä osoittautuu historiallisen muistin säilyttämisen keskipisteeksi. Mutta miten unohtaa unohtamatta, muistaa muistamatta? Nämä arvoitukselliset kysymykset saavat näytelmässä vastauksensa. Tyttö joka käveli on pienimuotoinen, mutta henkisesti avartava lämminhenkisen humaani näytelmä. Loistavaa kolmen eri sukupolven naisnäyttelijän yhteistyötä. JUHA DRUFVA Rakastan sinua elämä Kuva: Tuomo Manninen/Kansallisteatteri
22 – Nro 5 syyskuu 2018 ELÄKELÄINEN – Lääkärinä olen ollut kiinnostunut myös kulttuuriantropologiasta, koska ihminen ei ole olemassa yksin vaan elää ja toimii yhteisössään. Tätä lääketieteen ja kulttuurin läheistä yhtälöä ei ole juurikaan naiseuden kannalta tutkittu. Neljä vuotta sitten aloin kehitellä kirjani Naisen ruumiin historia (Into 2017) aihetta. Lääketieteen ja kirurgian tohtori Ervo Vesterisen (s. 1939) mukaan ihminen liittyy merkittävästi paitsi biologiaan myös sosiologiaan. Kreikasta kolmisen tuhatta vuotta sitten alkunsa saaneen käsityksen mukaan mies on ihmisen standardi, johon kaikkea muuta on verrattu. Alkupäässä on mies ja loppupäässä on nainen. – Tämän yhtälön miettiminen oli pitkä prosessi. Vesterinen on paitsi gynekologi ja tunnettu syöpätutkija, myös monipuolinen kirjoittaja. Tieteellisten julkaisujen lisäksi hänen aiempia kirjojaan ovat Rudolf Koivuun (1890 1946) perehtyvät teokset Kauneinta maailmassa – Rudolf Koivun ja Raul Roineen satujen lähteillä (1997) ja Musette ja Arlette – Rudolf Koivun paperinukkien kertomaa (1999). Lääketieteen alalla Vesterinen on kirjoittanut muun muassa teoksen Papa-kokeen kertomaa – Solumuutoksesta kohdunkaulan syöpään (2004). Töölön kundien stadi (2012) on nostalginen kuvaus nuoruudesta 1950-luvun Helsingin Töölössä. Vesterinen korostaa, että kulloinenkin naisen rooli yhteisössä on ollut myös ratkaiseva tekijä kulttuuriarvojen ja sukupuoliroolien muodostumisessa. – Suomessa annettiin naisille vasta 1920-luvulla täydet lääkärinoikeudet. Antiikissakin oli jo naiskätilöitä, jotka olivat erikoistuneet taidoissaan lääkärin tasolle ja toimivat synnytysavustajina. Kreikan mytologiassa esiintyvän maailman ensimmäisen naisen hahmolla Pandoralla oli suuri vaikutus ajanlaskun alkuun saakka. Pandora naisen esikuvana nähtiin puutteellisena miehenä, jonka tärkein tehtävä oli synnyttäminen. Naisella ei ollut mitään asiaa yhteiskunnallisiin ja valtiollisiin virkoihin tai tehtäviin. – Kreikkalaisen filosofin ja lääkärin Galenoksen (129-199) opit vaikuttivat pitkään. Katolinen kirkkokin kannatti Galenoksen oppia, jossa nainen nähtiin miestä vähäisempänä. Naisia on siis syrjitty iät ja ajat. Vesterisen mukaan yhteisö määrittelee sairaudet ja sairaudet ovatkin suurelta osin historiasidonnaisia. – Esimerkiksi Yhdysvalloissa on edelleen yhteisöjä, joissa psykiatrista oireyhtymää hysteriaa ei hoideta psyykkisten seikkojen aiheuttamina orgaanisina muutoksina. Eikä meillä Ahvenanmaalla havaittua, yleisesti esiintyvää lieväasteista verenvuototautia katsottu sairaudeksi. – Tiedon lisääntyessä katsotaan, mikä pitää hoitaa sairautena ja mikä kuuluu normaaliin elämänkulkuun. Vesterinen muistuttaa, että lääketiede tarkastelee sairauksia biologisten näkökohtien mukaan sekä sosiaalisten tekijöiden lähtökohdista. – Itse haluan yhdistää nämä lähtökohdat, enkä halua korostaa kummankaan ensisijaisuutta. Yhteiskunta määrittää esimerkiksi raskauden keskeytyksen, milloin sen saa tehdä, milloin ei tai missä se on tehtävä, joissain tapauksissa huolimatta lääkäreiden eriävistä mielipiteistä. Humoraalioppi ja neljän perusnesteen tasapaino Vesterisen mukaan lääketieteen näkökulmasta ei ole sielua ilman ruumista ja päinvastoin. Elias Lönnrotin ehdottama sana kehä muotoutui sanaksi keho , ja tuli yleiseen käyttöön vasta 1950-luvulla. Keho on Vesterisen mukaan pelkkää materiaa. – Kun puhutaan ruumiista, se sisältää molemmat, sielun ja ruumiin. Siksi kirjani nimi on nimenomaan ”Naisen ruumiin historia.” Koska kyse on ruumiin historiasta, teokseni on usein kirjastoissa liitetty historian kirjojen osastoon. Vesterinen myöntää, että kirjoittaessaan hänelle tuli useamman kerran mieleen, että sairauksien hoidossa ja niiden ymmärtämisessä olisi voitu tehdä toisinkin. Lääketieteeseen Kreikassa 400-luvulla eaa. iskostunut humoraalioppi oli lähtöisin kreikkalaisten filosofien näkemyksistä neljän perusnesteen veren, keltaisen ja mustan sapen sekä liman määrien välillä vallitsevista suhteista. –Jos suhteet olivat tasapainossa, vallitsi eukrasia, eli terveys. Suhteiden häiriintyessä vallitsi dyskrasia, eli sairaus. Perusnesteet vastasivat neljää temperamenttia: sangviininen, koleerinen, melankolinen ja flegmaattinen. Hoitona käytettiin suoneniskua ja kuppausta sekä oksettavia lääkkeitä, mutta myös terveellisiä elämäntapoja suositeltiin. Vesterisen mukaan tämä humoraalioppi piti lääketiedettä kahleissaan 1800-luvulle saakka. Englantilaisen lääkärin William Harveyn vuonna 1628 keksimä verenkierto muutti käsityksiä ihmisen fysiologiasta ja vaikutti täten sairauksien hoitoon. –Harvey myös osoitti, että nisäkkäätkin kehittyvät munasolusta. Verenkierto-opin teki Pohjolassa tunnetuksi ruotsalainen Olof Rudbeck (1630-1702). Verenkierto-opilla oli käänteentekevä merkitys. Munasarjansyöpä ja paksusuolensyöpä ovat sukulaisia Elämmekö parhaillaan eräänlaista geenihurmoksen aikaa, jolloin geenitutkimuksen ja DNA-analyysin uskotaan olevan lääke kaikkiin vaivoihin? Vesterinen huomauttaa, että vieläkään ei tarkalleen tiedetä, miten sairauksia pitäisi hoitaa. Geeniterapian avulla sukusoluihin voitaisiin istuttaa tiettyjä ominaisuuksia, jotka estäisivät tiettyjä sairauksia, mutta geenin ominaisuuksiin ei voi puuttua. – Esimerkiksi hormonitoiminnan kannalta munasarjansyöpä ja paksusuolensyöpä ovat sukulaisia. Vielä ei tunneta tarkkaan geenien toimintoja, miten geenit vaikuttavat toisiinsa, miten ympäristötekijät geeneihin vaikuttavat, mitä mutaatioita geeneissä tapahtuu useiden eri geenien vuorovaikutuksessa jne… Vesterisen mukaan fysiikan kehitys, etenkin ranskalaisen Curien pariskunnan radium-tutkimukset 1800 1900-luvun vaihteessa johtivat sädehoidon kehittämiseen. Hedelmöityminen ymmärrettiin vasta 1900-luvun alussa. –Esimerkiksi 1700-luvulla uskottiin, että naisen orgasmi oli tärkein tekijä hedelmöitymisessä. Kasvitieteilijä Carl Linné (1707-77) uskoi, että hedelmöityminen edellyttää naisen ja miehen yhtäaikaisen orgasmin. Sittemmin hormoniopin kehittymisen myötä niin raskaustestit kuin hedelmöitymisen yksityiskohtien tapahtumat pääosin ratkaistiin. –Minun opiskeluaikanani 1960-luvun alussa raskaustestit tehtiin sammakoilla. Fysiikan ymmärryksen lisääntyminen ja teknologian kehitys ovat edistäneet myös sairauksien hoitoa ja Ervo Vesterisen mukaan yhteisö määrittelee sairaudet ja sairaudet ovatkin suurelta osin historiasidonnaisia. Kuva:Juha Drufva Ervo Vesterisen mukaan vieläkään ei tarkalleen tiedetä, miten sairauksia pitäisi hoitaa ”Suomessa annettiin naisille vasta 1920-luvulla täydet lääkärinoikeudet. Antiikissakin oli jo naiskätilöitä, jotka olivat erikoistuneet taidoissaan lääkärin tasolle ja toimivat synnytysavustajina.”
Nro 5 syyskuu 2018 – 23 ELÄKELÄINEN syventäneet ymmärrystä sairauksista. –Penisilliini tuli Suomeen 1950-luvun alkupuolella, mutta dollarien eli valuutan puute esti sen ostamista yleisempään käyttöön. Nyt on uhkana antibioottien resistenssiongelma, kun niiden vaikutus heikkenee liikakäytön vuoksi. –Sulfa tuli käyttöön jo 1940-luvulla, mutta se ei ole yhtä tehokasta kuin penisilliini ja muut antibiootit. Esimerkiksi penisilliini puri parhaiten suureen maanvaivaan tippuriin. Naislääkärit Suomeen vasta vuoden 1925 jälkeen Ervo Vesterinen nostaa kirjassaan esiin naislääkäri Laimi Leideniuksen (1877-1938). Leideniuksella oli tärkeä rooli Helsingin naistenklinikan perustajana ja opettajana. Myös muilla aikansa naislääkäreillä, kuten Rosina Heikelillä, Karolina Eskelinillä ja Ina Rosqvistillä oli huomattava vaikutus maamme terveydenhoidon kehittymiselle. –Mutta vasta vuoden 1925 jälkeen, jolloin laki lääkärintoiminnan harjoittamisesta oli annettu, alkoivat naislääkärit päästä samanarvoiseen asemaan mieslääkäreiden kanssa. Kirjassaan Vesterinen nostaa esiin esimerkkejä miehisistä asenteista, jotka ovat olleet esteenä naisten etenemisessä lääkärin työssä. Suomalaisen gynekologian perustaja Carl Daniel von Haartman (1792-1877) oli sitä mieltä, että nainen ei kykene tekemään syvällistä tieteellistä tutkimustyötä, mutta hänellä on kyky tehdä nopeita johtopäätöksiä. –von Haartmanin mukaan naisen pyrkimyksiä rajoittavat etenkin mielenliikutukset ja taipumus hysteriaan. Nainen on miestä nokkelampi, vaikkakin mies on naista luovempi. Nainen on myös miestä hellempi ja sydämellisempi, vaikkakin hänen pienistä intohimoistaan on kateus etusijalla. Suomalais-ugrilaisen vähemmistökulttuurin mansien naiset eivät laulujensa mukaan peitelleet naisellisuuttaan vaan lauloivat itsestään ylpeästi: ”Hyvä tyttö, minä kaunis, urhea tyttö, kelpo tyttö, sielukas nainen, mielellinen, ajatteleva nainen.” Vesterisen mukaan von Haartman piti naisen hysteriaa mielenkiintoisena tautina, jota on vaikea kuvailla. –Hän allekirjoitti myös aikansa käsityksen, jonka mukaan nainen oli äärimmäisen altis magnetismille, sähkön vaikutuksille ja mesmerismille, eli animaaliselle magnetismille. Mesmerismi oli 1700-luvulla käytössä ollut itävaltalaisen lääkärin Franz Mesmerin (17341815) kehittämä kädellä sivelemiseen perustuvaa hypnoosin hoitomenetelmää. –Mesmerin näkemyksen mukaan maailmankaikkeuden täytti virtaavan nesteen tavoin käyttäytyvä hienojakoinen eteerinen aine eli fluidium. Sen välityksellä kaikki kaukovaikutukset tapahtuivat ja fluidium sai myös ihmisen elimet toimimaan. Mesmer esitti tautien johtuvan fluidiumin virtausrytmeistä ja katsoi, että niitä voitiin parantaa magneettien avulla. Ihmisyys ja biotekniikka Terveysja onnellisuusintoilun aikakaudella Vesterisen Naisen ruumiin historia on mitä tervetullein teos, jotta kaiken maailman terveysvinkkailua ja -kikkailua ei pidettäisi itsestään selvyyksinä tai ennakkoluuloista ja virhekäsityksistä vapaina ja puhtaina asioina. Paljon on biologiastamme vielä hämärän peitossa, vaikka tekoälystä vaahdotaankin. Geeniteknologia tulee Vesterisen mukaan muuttamaan käsityksiämme terveydestä ja sairaudesta, kenties jopa moraalikäsityksiä. – Emme vielä tiedä, miten ihmisyys määritellään biotekniikan vuosituhannella. Tämä ei toivoaksemme etäännytä meitä ihmisyyden perimmäisistä arvoista. Meidän on kyettävä keskustelemaan avoimesti siitä, mikä on normaalia, mikä epänormaalia, mikä terveyttä, mikä sairautta. Näin huomio kohdistuu ihmiseen psykofyysisenä olentona yhteisössään, Ervo Vesterinen sanoo painokkaasti. JUHA DRUFVA Ervo Vesterisen Naisen ruumiin historia ilmestyi 2017. Otsikko on Ljudmila Ulitskajan kertomuskokoelman motoksi valittu sitaatti klassikkokirjailija Nikolai Leskovilta. Ja mitäpä väkeä ei Ulitskajalla olisi! Hän käy henkilöidensä ja heidän kohtaloittensa kautta läpi Venäjän historiaa aina vallankumouksesta asti, ja hänen väkeensä kuuluu niin rikkaita kuin köyhiä, niin tyhmiä kuin viisaita, vapaita ja vangittuja, nuoria ja vanhoja, uskollisia ja petollisia, sivistyneitä ja jaloja, mutta myös primitiivisiä raakimuksia. Venäläinen kirjallisuus on rikasta, mutta harvoin pääsee tutustumaan yhtä monipuoliseen valikoimaan kansalaisia, kokemaan suorastaan intiimisti heidän elämäänsä jättiläisvaltion dramaattisissa vaiheissa vallankumouksen ajoista nykypäivään asti. Ljudmila Ulitskaja on ulkomailla tunnetuimpia, arvostetuimpia ja palkituimpia kirjailijoita, mutta samalla niin aitovenäläinen kuuluisien edeltäjiensä traditiota jatkava kirjailija kuin olla voi. Hänen kertomuksissaan on tragediaa, komediaa, sarkasmia, yhteiskuntakritiikkiä, monet niistä ovat rankkoja, mutta eivät koskaan karkeita. Lämpö ja humaani myötätunto niin menestyneitä kuin elämässään kompuroivia kohtaan on kaikenkattava. Hänen lähtökohtansa ihmistä tutkivana ja tulkitsevana kirjailija perustuu sille humaanille näkemykselle, että kaikista ei tarvitse pitää, kaikkia ei tarvitse edes sietää, mutta kaikkia on pyrittävä ymmärtämään. Tunnustuksellisessa esipuheessaan Ulitskaja kuvaa kirjan syntyä kirjailijan itsensä etäännyttämisenä, ”sirpaloitumisena” välimaastoon tarkkailijan ja tarkkailun kohteen puoliväliin. Tarkkailijaksi asettuu ”maailman typeryyttä, salaisuutta, valhetta ja ihanuutta” ihmettelevä pieni Zenja-tyttö, joka eri hahmoissa ja eri ikäisenä löytyy useista kertomuksista. Kirjailija itse on läsnä vain ensimmäisessä pohjoisen Italian vuoristokylään sijoittuvassa, eri kansallisuuksia edustavien ihmisten ”joulutarinassa” ja kirjan lopun tarinoissa, jotka on kirjoitettu hänen omista kokemuksistaan ulkomailla. Persoonallista porukkaa löytyy niistäkin. Pääasiassa ollaan Venäjällä, vaikka lukija ei aina tiedä missä kolkassa maata, Moskovassa, Leningradissa vai maaseudulla, ja aikakausikin ilmenee ihmisten elämän, heidän puheidensa ja kokemustensa kautta. Kokoelman pisimmässä kertomuksessa Kirjailijoiden tytär avautuu koko Venäjän vallankumouksen jälkeisen ajan historia Stalinin palkinnon saaneen kirjailijattaren ja hänen tyttäriensä elämässä. Kunnia ja maine ei ole ikuista, arvokas palkinto menettää merkityksensä, kun järjestelmä muuttuu, Stalinin suosikki joutuu syrjään, hänen kirjojaan ei enää lueta kouluissa, ja opossumiturkkikin harmaantuu. Ylellisyydessä hemmoteltuina eläneet tyttäret lähtevät maailmalle, jossa elämä ei ole sitä juhlaa, mitä on kuviteltu. Kertomuksessa Suuri opettaja Steinerin oppiin hurahtaneen nuoren Genan maailma mullistuu, kun suureksi alan opettajaksi paljastuu yhteisasunnon seinänaapuri, ällöttävä Kupelis-ukko, joka peräruiskeiden kurlutusta ja suoliston paukahduksia Genan on kaiket illat kuunneltava. On solmittuja ja purkautuvia avioliittoja, väkivaltaisia miehiä ja petollisia vaimoja, mutta myös kuolemaan asti uskollisia ja helliä ihmisiä, kuten toisiinsa niin kiintynyt vanha pariskunta, että he kuolevatkin samana päivänä. Myös koirat ja kissat kuuluvat kertomuksiin, Sotilaskarkurissa palvelusmääräyksen saanut Tilda-koira pelastuu karmealta kohtalolta: kutsuntatoimistossa sen emäntä Irina saa kuulla, että Tildan kokoiset koirat eivät suinkaan toimi haavoittuneiden pelastajina rintamalla. Niitä käytetään panssarintorjunnassa: ne opetetaan heittäytymään panssarivaunun alle polttopullo vatsan alle sidottuna. Kertomuksessa Hyvin kaunis kissa kissakaunotar hankittiin taloon tuomaan ”hoitavaa lämpöä” perheen raihnaiselle vanhalle isälle. Mutta kaunotar osoittautuikin hirviöksi. Kertomukset eivät noudata kronologiaa, milloin tapaamme aristokraattista taustaansa salailevia ihmisiä Stalinin ajan Neuvostoliitossa, milloin uuden Venäjän todellisuuteen totuttautuvia ja tottuneita, ihmisiä vangitaan ja vapautetaan, sotaa käydään ja sen seurauksista toivutaan. Lukija viedään niin luksushuoneistoihin kuin yhteisasuntojen ankeille käytäville ja neuvostoajan betonikerrostaloihin, joissa lyhytsulku sähkölaitteissa voi ratkaista elämän. Yksi kulkee turkiksissa, toinen ryysyissä, on tiedemiehiä ja työläisiä, tuhlailevaa yläluokkaa ja kurjuudessa kipristeleviä – kaikki kuitenkin kirjailijalle samanarvoisia ymmärryksen ansaitsevia ihmisiä. Ulitskajan kertomukset hehkuvat lämpöä, olematta yhtään sentimentaalisia. Ihmiset ovat omituisia, koomisia, pähkähullujakin, mutta naurettavia he eivät ole. Meidän tsaarimme väkeä on ainutlaatuisen rikas lukukokemus – niitä harvinaisia kirjoja, jotka luettuaan haluaisi lukea heti uudestaan. Kirjassa on taikavoimaa kuin Gabriel Garcia Marquesin ”maagisessa realismissa”. Ulitskaja on maailmaa kiertänyt kosmopoliitti, mutta samalla parhaan venäläisen kirjallisuuden traditiota jatkava ”äiti Venäjän” tytär – ”meidän tsaarimme väkeä”. Kiitokset ansaitsee myös suomentaja Arja Pikkupeura, ”venäläisen hengen” oivallisesti säilyttäneestä käännöksestä. TUULA-LIINA VARIS ”Mitäpä väkeä meidän tsaarillamme ei olisi!” Ljudmila Ulitskaja: Meidän tsaarimme väkeä. Siltala 2018. Suom. Arja Pikkupeura.
24 – Nro 5 syyskuu 2018 ELÄKELÄINEN Vietimme perinteistä kesätapaamista Iisvedellä Anja Lankisen pihalla 19.7. Kovasta helteestä huolimatta paikalle oli saapunut parikymmentä henkeä. Mukava tavata ystäviä myös kerhon ollessa kesätauolla. Laulettiin Sepon säestäessä kitaralla. Makkara maistui sekä letut, joita Anja ja Sirkka paistoivat kahvin ja mehun kanssa nautittaviksi. Ja tietenkin arpajaiset pidettiin päivän lopuksi. Myös ulkopelejä oli varattu, mutta helteinen sää verotti jo voimia porukalta. Kaiken kaikkiaan onnistunut päivä ja kaikilla oli mukavaa. Teksti ja kuva: Raija Kuismin Vietimme Raahen Eläkeläisten Kesäpäiviä Raahessa, Ammattiosasto 200:n majalla Fantissa. Hyvissä ajoin ennen tapahtumaa lähetimme kutsuja muihinkin yhdistyksiin ympäri Jokilaaksojen aluetta, ja meni yksi kutsu yli piirunkin. Juhlapäivänä emäntäporukka oli jo hyvissä ajoin aamusella valmistelemassa tarjottavaa, koska odotimme runsasta osanottoa Kesäpäivillemme. Eikä siinä tarvinnut kovin kauaakaan odotella, kun alkoi väkeä pukkaamaan paikalle. Avaussanat lausuttuani Eija ja Paavo soittelivat haitarimusiikkia. Pihakilpailut saatiin käyntiin. Tunti annettiin aikaa kilpailulle, mutta eihän se riittänyt, kun innostuivat kilpailemaan niin kovasti. Siinäpä taitojaan koitti niin Liisat kuin Kalletkin. Intoa riitti. Ilma oli hyvä, ei ollut liian lämmin, eikä kylmäkään. Palkintoina oli sarjassaan ensimmäiselle kaksi riviä lottoa ja karkkipussi, toiseksi tulleelle yksi rivi lottoa ja karkkipussi. Siis sellaista leikkimielistä kilpailua. Arvonta tietenkin oli taas jännä. Siinä oli korvakuulolla jokainen, että sanotaanko oma nimi. Yhteislaulu kahden haitarin säestyksellä Fantin punaisella puolella veti tuvan täyteen innokkaita laulajia. Samalla oli kaikki kansa kahvitellut ja makkaratkin syönyt. Voileipiä ja mehua oli myös emännillä tarjolla. Kaikki näyttivät olevan tyytyväisiä. Ja ne joutsenet merellä. Ne olivat kauempana ulapalla, mutta kun haitarimusiikki alkoi soida, niin pikkuhiljaa lipuivat lähemmäksi rantaa. Luultavasti nekin tykkäävät haitarimusiikista! Oli oikein onnistuneet Kesäpäivät jälleen kerran. Väkeä oli hyvästikin toistasataa. Suuret kiitokset vieraille ja kaikille toiminnassa mukana olleille ahkerille ihmisille! Syksyn toiminta on alkanut. Siellä tavataan taas. ANJA SARAJÄRVI Etelä-Vantaan Eläkeläisillä on mahdollisuus tapaamisiin myös kesäaikana. Vantaanjoen partaalla Viherkummussa Pikku-Buldersin huvilassa ja pääosin suojaisassa pihapiirissä. Perimätiedon mukaan paikka on päätynyt Vantaan kaupungille testamenttilahjoituksena. Iäkkäät sisarukset lahjoittaneet ja käyttötarkoituksena toive huvilan käyttämisestä vanhusten virkistyskäyttöön. Vantaan kaupungin ohjeiden mukaan eläkeläisjärjestöt hakevat käyttövuoroja kesäkaudeksi. Meidän yhdistyksellämme tuttu tiistaipäivä. Kesäkausi aloitetaan ja lopetetaan perinteisillä grillikesteillä. Paistetaan makkaraa, syödään salaattia, patonkia ja mehua. Lettutai pannarikahvit. Syksyllä usein marjatai omenapiirakkaa riippuen marjastajien apajista ja omenasadosta. Avajaiset keräävätkin runsaan osanoton. Sen jälkeen mökkiläiset katoavat pidemmiksi ja lyhyemmiksi ajoiksi. Karavaanarit reissuilleen. Välillä huikataan, että lähdetään ”lomalle”, sukuloimaan ja matkoille. Monelle Buldersin kahvihetket ja rupattelutuokiot antavat säännöllisyyttä viikkoon ja odotettua virkistystä päivään. Jauhopeukalot saapuvat tuon tuostakin lämpimäisten kera. Varma pyöräyttelee mustikkapiirakkaa, Ulla ja Pirkko muhevia kakkuja ja kotipullaa. Airi suussa sulavaa pannukakkua. Tuulalla repussaan Kittilän reseptillä lapin kampanisuja. On maisteltu leipäjuustoa ja lakkoja. Aune pitkällä kokemuksella häärii tarvittaessa kahvinkeitossa. Syksyn lähestyessä Sarven ja Pääskysen pariskunnat jakavat koreistaan värikkäitä omenapusseja. Kesän kävijöitä karsii se, että Buldersiin on hyvin hankala päästä julkisen liikenteen kyydillä. Aktiiviset pyöräilijät pääsevät paikalle. Manu, 84 vuotta, karauttaa polkupyörällä! Suositaan kimppakyytejä. Ilahduttavasti nuorempi polvi kyyditsee vanhempiaan tai isovanhempia paikalle. Kun Varma suuntaa mölkkypelin kanssa hiekkakentälle saa se kisailijat liikkeelle. Ensimmäisten joukossa Lasse, 90 vuotta. Myös Martin tekemä kettinkipeli on käytössä viikoittain. Suuret kiitokset kesän käytännön toimista kuuluu pienelle joukolle vapaaehtoisia. Aina on löytynyt vuorottelijoita oven ja ikkunaluukkujen avaajiksi ja kahvin keittäjiksi, tiskaajiksi. Ennätyslämpimän kesän jälkeen on taas aika palata syksyn rutiinien pariin. Tiistaikerhot ajankohtaisin aihein ja harrasteryhmät ovat aloittaneet toimintansa Myyrmäen Arkissa. Ensimmäinen yhteinen teatterivierailu on tulossa. Viikoittaisten tiistaikerhojen lisäksi toimintaa löytyy harrasteryhmissä viikon jokaiselle päivälle. Kuntosali, laulu, käsityö,kansanja rivitanssi, nörttikerho, karaoke, biljardin pelaajat kokoontuvat kahdesti viikossa. Tervetuloa taas mukaan. Niin ja kerro kaverillekin ! MARJA-LIISA VILJAMAA Yhteiset kahvija rupatteluhetket ovat tärkeitä. Kuva: Marja-Liisa Viljamaa Raahen Kesäpäivät keräsivät väen Fantin majalle Kesäisiä tapahtumia Suonenjoki-Iisvesi Eläkeläisillä lämmin kesätapaaminen Pikku-Buldersin huvila on Etelä-Vantaan Eläkeläisille kesäinen keidas ”Manu, 84 vuotta, karauttaa huvilan tiistaitapaamisiin polkupyörällä.”
Nro 5 syyskuu 2018 – 25 ELÄKELÄINEN Liikkeitä joka lähtöön 1. Päkiäkosketus vuorotellen eteen, ristikkäisen käden työntö eteen 2. Kädet selän takana, koukista rytmikkäästi vuorotellen kanta pakaraan 3. Ojenna kädet oikealle yläviistoon ja vasen jalka sivulle. Polven veto ristiin ylös ja käsien työntö ristiin alas. Tee 6-7 kertaa ja vaihda puolta. 4. Tuo kantapää eteen, nilkka koukussa, kallista vartaloa eteen. Tunnet venytyksen takareidessä. Pidä asentoa 20 sekuntia ja vaihda puolta. Syyskauden kerhot alkavat ja niiden mukana taas taukojumpatkin. Syyskuun jumppakooste tarjoa ojennusta ja venytystä. Liikkeet ovat helppoja ja saavat veren kiertämään. Tee harjoituksia seisten tai istuen, sisällä tai ulkona, yksin tai isommassakin porukassa. Tee liikettä niin monta kerta kun tuntuu hyvältä ja mahdollisemman laajasti. Keksikää yhdessä lisää liikkeitä! Elokuun 15. päivänä Jämsänkosken Eläkeläiset ry:n syyskauden avajaisissa Jämsänjoen rannalla Kellokalliolla oli mukana vieraina myös Mänttä-Vilppulan ja Jämsän eläkeläisten jäseniä, kaikkiaan yli 30 henkeä. Kahvittelun jälkeen laulettiin ja muisteltiin Eino Puumalaista laulamalla hänen laulujaan. Laulua johti Jämsän eläkeläisten puheenjohtaja Reijo Jokinen. Sen jälkeen grillattiin makkaraa ja suoritettiin huikeita voittoja sisältävät arpajaiset, kun jokainen arpa oli myyty. Kyllikki Kangas on ollut Jämsänkosken Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja parisen vuotta, sitä ennen viitisen vuotta yhdistyksen sihteerinä, jäsensihteerinä ja vertaisohjaajana jumpassa. – Nyt hoidan kaikkia näitä kyseisiä tehtäviä ja lisäksi olen Keski-Suomen, aluejärjestön taloudenhoitajana nyt ensimmäistä vuotta, Kangas kertoo. Jäseniä vuonna 1971 perustetussa yhdistyksessä on noin 80. Kun Jämsänkoski yhdistyi Jämsään vuonna 2009, oli Jämsänkoskella 7 351 asukasta. – Jämsään liittymiseen jälkeen kauppoja menetettiin ja muita toimintoja. Uimahallinkin meinasivat viedä sillä verukkeella, että Himoksen laskettelukeskukseen rakennetaan kylpylä, mutta kyseinen kylpylä on edelleen vasta suunnitteilla ja me olemme saaneet vielä pitää uimahallin, joka on nyt juuri remontoitu. Kyllikki Kangas kertoo, että Jämsänkosken Eläkeläiset käyvät vanhainkodilla laulamassa, pientä ohjelmaa on ollut, lettuja paistettu, ns. arpajaisvoittoina on annettu mm. sukkia, joulun aikaan pienet joulupussit jaettu ja liikuntapäivänä on ulkoilutettu ja paistettu makkaraa. –Saamme vastineeksi käyttää vanhainkodin kuntosalia ilmaiseksi kerran viikossa. – Olemme osallistuneet aluejärjestön kesäjuhliin, käyneet teattereissa, olleet yhdessä jämsäläisten kanssa retkillä, tietokonekurssi on pidetty. Joulun edellä on ollut pikkujoulut ja myyjäiset. Mystinen Kellokallio –Kesäisin kokoonnumme täällä Jämsänjoen varrella sijaitsevassa Kellokalliolla. Tämä on Arvenmäen ja Asemanmäen asukasyhdistyksen ylläpitämä paikka, josta on tullut suosittu retkeilyja virkistyskohde. Grillikatos, näköalatasanne ja kesäiset tapahtumat kokoavat tänne ihmisiä tästä lähistöltä ja kauempaakin. Kerrotaan, että isonvihan ja suuren Pohjan sodan aikaan joskus vuosina 1713–21 ottivat jämsänkoskelaiset kirkonkellot alas, jotta vihollinen ei olisi niitä ryövännyt. Kellot pudotettiin Kellokalliolta alas jokeen tarkoituksena nostaa ne ylös rauhan tullen. –Myöhemmin niitä koetettiin nostaa juuri tältä kohdalta moneen kertaan, mutta joki ei luovuttanut kelloja takaisin. Kerran kellot olivat tarinan mukaan jo näkyvissä, mutta nostajilla ei ollut tiedossa oikeita loitsusanoja, joten kellot putosivat takaisin jokeen. Täällä kerrotaan, että tyynellä säällä joelta kuuluu kellojen hiljainen kumina. – Me Jämsänkosken eläkeläiset olimme myös talkoissa raivaamassa grillipaikalta lähtevää romanttista luontopolkua kohti Tuuralampea. Tämän polun varrella voi kuulla jopa satakielen laulavan. Kyllikki Kangas liittyi yhdistykseen 2006. – Vuonna 1966 pääsin ylioppilaaksi, kävin emäntäkoulun ja konttoriopiston, ja sitten naimisiin, kun sulhanen oli katsottu maatalosta. Eron jälkeen olin ompelijana ja maatalouslomittajana. Nelikymppisenä lähdin kauppaopistoon (2 v.) ja sitten 1-vuotinen osastosihteerikurssi. Tein kaupungilla mm. lomasihteerin, palkanlaskijan ja kotiavustajan sijaisuuksia. Viimeiset 14 vuotta ennen eläkeikää tein Jokilaakson sairaalassa osastosihteerin ja konekirjoittajan sijaisuuksia. Liisa huomauttaa, että viihteen monitoimimies Jukka Virtanen (s. 1933) on Jämsänkosken kasvatti. – Hänelle on nimetty oma jalkapallokenttäkin. Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA Jämsänkoskelaiset kokoontuvat Jämsänjoen kauniissa maisemissa Kyllikki Kangas hoitaa puheenjohtajan tehtävien ohessa kolmea muutakin yhdistyksen pestiä. Yhteislauluhetkessä muisteltiin Eino Puumalaista laulamalla hänen laulujaan Reijo Jokisen johdolla. LIIKKEET: EVA RÖNKKÖ PIIRROKSET: ENE RÖNKKÖ Leikkaa talteen, sarja jatkuu! Liikkeitä joka lähtöön -sarjan aikaisemmat osat löytyvät osoitteesta www. elakelaiset.fi/liikunta
26 – Nro 5 syyskuu 2018 ELÄKELÄINEN Ordförandes kolumn MARTTI KORHONEN Översättning: Anne Lindfors-Shaban Statistikcentralen publicerade i början av juni sin senaste förmögenhetsundersökning. Rubrikerna kring nyheten fokuserade i allra högsta grad på hur mycket förmögenhet pensionärerna de facto har, och hur pensionärerna i snitt redan är mycker mer förmögna än löntagarna. I nyhetsförmedlingen glömde man bort Pensionärerna rf:s budskap om att den ojämna förmögenhetsfördelningen givetvis inte i främsta hand är en generationsfråga, liksom det faktum att förmögenhetstillväxten till största delen består av värdet på bostaden. En bostad som förmögenhetsmätare är dock en mycket dålig mätare. Vi måste alla bo någonstans och få av oss kan realisera bostadens värde utan att förlora något. Idag kan dessutom det kalkylerade värdet vara långt från det reella värdet. Dessutom glömde man bort att en enda person ofta står för boendekostnaderna helt ensam. En annan nyhet i början av sommaren var Pensionsskyddscentralens meddelande i juni om att nya ålderspensionärer har klart bättre pensioner än äldre pensionärer. Visst stämmer det att den genomsnittliga ålderspensionen stigit under årens lopp. Men ett medeltal berättar dock inte heller i det här fallet hela sanningen. Den bistra verkligheten är nämligen att kostnaderna stigit så att den faktiska köpkraften inte alls förbättrats, framför allt för pensionärer med de allra lägsta inkomsterna. Kostnaderna har samtidigt höjts oskäligt utan någon som helst hänsyn till sociala faktorer, vilket drabbar sjuka och hjälpbehövande, påverkar boendet etc. I juni publicerade Pensionsskyddscentralen också information om en omfattande enkät som riktade sig till 4000 pensionärer. Undersökningen gav som resultat det vi redan visste och hela tiden fört fram, nämligen att framför allt ensamboende, arbetsoförmögna pensionärer med låga inkomster har det mycket svårt ekonomiskt. Enligt undersökningen hade närmare tio procent stora utkomstsvårigheter. Dessa pensionärer berättar att inkomsterna underskrider de egentliga utgifterna, vilket gör att de är tvungna att skära ned på mediciner, hälsovård och mat. Vi talar om ungefär etthundrafemtiotusen pensionärer. Omkring hälften av pensionärerna säger sig ha vissa svårigheter med att klara av regelbundna utgifter. Det gör omkring 750 000 pensionärer. En tredjedel säger att de inte har några pengar kvar efter nödvändiga utgifter. Det här är den bistra verkligheten. Märkligt att inte den undersökningen slogs upp stort i tidningarnas löpsedlar eller i de stora medierna! Det vore på tiden att pensionärer med små inkomster och deras vardag ens någon gång skulle anses värda att tas upp i nyheterna. Man borde debattera olika gruppers problem med sin utkomst, även pensionärernas, man borde på riktigt söka efter en lösning. Pensionärsgenerationen ställer inga orimliga krav. Det är rent ut sagt skamligt att människor som byggt upp vårt samhälle hamnar i en situation där de måste välja mellan mat eller medicin eftersom pensionen inte räcker till båda. Höstsäsongen kör igång i vår organisation och alla behövs för att bygga en bättre morgondag. Vi går mot en rekordartat livlig verksamhet under den kommande hösten och vintern. Vi står på de svagares sida, den fanan bär vi stolt i alla situationer. Jag önskar er alla en god och aktiv höst. Statistiken och den bistra verkligheten ”Täällä taitaa olla pieni katastrofi”, totesi Ulla Schroderus, Suomussalmen kesäteatterin ohjaaja, kun hän saapui teatterialueelle eräänä sunnuntaina. Ja niin totisesti oli; perjantaina oli raju ukonilma polttanut läheisen muuntajan ja sen seurauksena sähköt olivat poikki. Näytelmää ei voi esittää ilman sähköä, wc:t eivät toimineet, kun ei tullut vettä, kahvia ei voinut keittää, kaikki keittiön pakastimet olivat sulaneet… Ja teatteriin odotettiin ennätysmäärä yleisöä! Sähkölaitos alkoi kiireellä vaihtaa uutta muuntajaa palaneen tilalle, Ulla joukkoineen kantoi läheisestä järvestä vettä wc:tä varten, että edes pissillä saisi käydä. Neljä lähellä asuvaa neuvokasta eläkeläisemäntää sieppasi 10–15 litran kahvikeittimet mukaansa ja lähti keittämään kahvia kotona. Pari talkoolaista haki juomavettä isoihin kanistereihin huoltoasemalta, kahden agregaatin avulla saatiin näytelmä käyntiin ja keittiön pienet kahvinkeittimet toimimaan. Vähän ennen väliaikaa tuli vihdoin sähköt, hurraaaa! Katsojia oli sinä päivänä 1350, ennätysmäärä. Toinen haasteellinen tilanne meille Suomussalmen eläkeläisten talkoolaisille oli Kainuun maakuntajuhlat kesäteatterilla 11.8. Meiltä oli tilattu kahvitarjoilu. Vieraita odotettiin saapuvaksi 1200, ja heille piti täyttää suolapalaksi pieniä piirakoita aamukahdeksasta lähtien, leipomosta oli tilattu levytäytekakkua. Makkaroita paistettiin myyntiin hiukapalaksi. Kunta hommasi paikalle tarjoilupöytiä ja wc-pömpeleitä. Juhlavieraita ei sitten tullutkaan kuin noin 700, mutta oli siinäkin talkoolaisilla tekemistä: kahvia, teetä, suolasta ja makeaa, limsaa, jäätelöä, kuumia makkaroita ja juomavettä! Liikenteenohjaajilla oli myös melkoinen urakka saada mahtumaan kaikki henkilöja linja-autot turvallisesti parkkipaikalle. Parhaimmillaan linja-autoja saapui 14 . Parkkialue tuntuu käyvän pieneksi ja siinä teatteriväellä onkin kehittämisen paikka, kun katsojaluvut jatkuvasti kasvavat. Kuukauden kestänyt talkoourakka oli melko raskas: teatterinäytöksiä oli 14 + maakuntajuhlat + siivoustalkoot. Juomavettä kului tänä kuumana kesänä runsaasti, vesipojat saivat työnnellä vesikärryjä alvariinsa yleisölle. Talkootyö on toisaalta antoisaa ja palkitsevaa, kun asiakkaat kehuvat hyvää palvelua, toiminnan sujumista ja tietenkin Eero Schroderuksen kirjoittamaa hyvää näytelmää Navettamaisteri . Katsojia kävi ennätysmäärä, 12 556. Kiitos talkootyömme onnistumisesta kuuluu kaikille talkoolaisille, joita tänä kesänä olikin ilahduttavan paljon, noin 35. Saaduilla tuloilla turvaamme yhdistyksen seuraavan vuoden toiminnan kaikkien jäsenten hyväksi. Mutta olemme me varsinaisia ”Työn sankareita”, ”Udarniki truda” , totesi joku talkoolaisista. EIJA LAAKSO Suomussalmen Eläkeläisten ”työn sankarit” Ryhmäkuvassa iloisia talkoolaisia, joitakin puuttuu kuvasta. Vesipojilla riitti töitä kuumana kesänä.
Nro 5 syyskuu 2018 – 27 ELÄKELÄINEN Limpan I mitt kåseri i föregående nummer skrev jag en sjukrapport ur patientens synvinkel om hur jag som hjärtsjuk patient tror mig nästan dö av en av influenssa förorsakad lunginflammation. I den här rapporten skall jag berätta om mina fortsatta lidanden när jag köade i väntan på en “kanske efter midsommar” utlovad operation av min förträngda aortaklaff. En natt i början på maj vaknade jag av att jag hade stora svårigheter att andas. När jag satte mig på sängkanten och flämtade en stund lyckades jag lugna ner min andhämtning, men när jag lade mig på nytt kom andnöden tillbaka. Jag steg upp och satte mig i min gungstol och lyfte fötterna på soffbordet och efter en stund kunde jag andas så normalt att jag somnade. Jag vaknade vid att jag var öm i aktern och frös om fötterna och började fundera. Om man skulle utveckla systemet med att sova i sittande ställning: Jag har ju min gamla mjuka nedsuttna länstol med högt nackstöd, som jag förr ofta brukade somna i framför TVn, ännu stående i sovrumshörnet. Om man skulle sitta i den och lyfta fötterna på en trave dynor… Jag började förverkliga mina funderingar. Drog på mig min tjocka frottee-badrock, satte mig i länstolen, lyfte fötterna på dyntraven, täckte över dem med filten som jag brukade sova middag under och somnade genast. Frugan som vaknade före mig sade, att jag där jag satt såg ut som den där ugglan i TVns naturprogram, som satt och sov på en stubbe. Jag replikerade att hon får vänja sig med systemet , som verkar vara enda möjligheten att klara mig till den efter midsommar utlovade operationen, som med största sannolikhet skulle göra slut på mina andningsbesvär. Den regelbundna nattsömnen piggade upp mig till den grad att jag tom. började gå med frugan till närbutiken, men när mina fötter efter en vecka svullnade så att ja inte fick skorna på dem blev jag tvungen att beställa en taxi och i bara strumplästen åka till Malms sjukhus. Där blev jag undersökt på akuten och intagen på samma D-fyra avdelning som förra gången, men nu i rummet bredvid. Efter en stund kom en från förra resan bekant sköterska som stack en kanyl min högra hands avigsida som hon förenade med en droppflaska som innehöll en vätskedrivande furesislösning och sade, att snart skulle ett likadant vessaspringande som förra gången börja. När hon kom tillbaka efter den tomma droppflaskan hade hon med sig en sk. blåsflaska. En knapp liters plastflaska till ungefär tredjedelen fylld med vatten som man skulle blåsa i med en plastslang tio gånger efter varandra och sedan hosta och spotta. Detta skulle man göra tre gånger efter varandra, och detta vore bäst att göra i samband med vessabesöket för att inte störa rumskamraten på rummets fönstersida som eventuellt kunde sova mellan sina egna andningsbesvär. Efter att ha gjort Wc och blåsrundan några gånger märkte jag att rumskamraten var vaken, gick jag bakom hans draperi och presenterade mig som en pensionerad funktionär från Livsmedelsarbetarförbundet. Han visade sig vara pensionerad försäljningschef från det nedlagda Karjakuntaslakteriet och korvfabriken. Vi hade mycket att prata om, många gemensamma bekanta och händelser som vi hade betraktat från varsin sida av barrikaden. Vi drog bort draperiet mellan våra sängar och satt allt som oftast, när konditionen bara räkte till, och funderade på vad som under och efter vår tid hade hänt inom köttbranschen. När jag efter fyra dagar fick åka hem i så gott skick jag kunde bli utan operation och vi önskade varandra en så god fortlevnad det bara kunde bli, kändes det på något sätt sorgset. Jag visste ju att hans lungsjukdom inte kunde botas, medan jag ännu hade möjligheten att bli friskare med min förestående hjärtklaffsoperation. Efter hemkomsten var min rörlighet såväl till fots som med bil betydligt bättre, men sovandet i sittande ställning var jag tvungen att fortsätta. Efter några dagar ringde en läkare från Mejlans Tornsjukhus och frågade hur jag mår, och när jag berättade att jag fortfarande var tvungen att sova i sittande ställning sade han, att vår sköterska tar kontakt med mig inom närmaste framtid. Jasså, den hälsning jag bad läkaren på malmsjukhuset skicka verkar ha kommit fram, tänkte jag. Följande dag ringde samma sköterska som jag alltid nu och då hade frågat av hur länge ja ännu får vänta på operationen. Hon sade att jag skulle infinna mig på sjukhusets avdelning nummer sex i nionde våningen på söndag kväll kl. 18.00. Jag kom i god tid, fick rum, bytte till sjukhuskläder, reste sängens huvudända så att jag kunde ligga i halvsittande ställning, och lade mig att vänta på vad komma skall. Efter en stund kom en sköterska som bad mig ta av mig byxorna, lägga mig på rygg och breda ut benen. Sedan plockade hon fram en elektrisk rakmaskin och började raka av mig allt hår jag hade från naveln ned till knäna. Fy tusan så jag skämdes, men vad hjälpte. När hon var färdig sade hon, att nu går du i duschen, klär på dig och väntar på kvällsmålet, i morgon får du ingen mat, bara en lugnande spruta innan det bär av till operationsrummet. Efter den lugnande sprutan följande morgon visste jag nog vad som hände, men på något sätt tyckte jag att det egentligen inte har med mig att göra. Jag kände nog att någonting hände mellan mina ben och i min bröstkorg och hörde två läkare prata med varandra om vad de höll på med, men återvände till verkligheten först när den ena av dem tog mig i handen och gratulerade mig för min nya välfungerande aortaklaff. När jag sedan frågade hur de kunde få en klaff av minst en lillfingernagels storlek in genom en trång blodåder sade han skrattande, att vi rullade ihop den och öppnade den först när den var framme vid ditt hjärta. Sedan måste jag ha tuppat av igen och vaknade vid att en sköterska fäste elektroder med sugkoppar runtom min lekamen. Från dem och en knipa i vänstra handens pekfinger gick ledningar till en stor monitor vid sängens huvudände, i vilken olikfärgade lampor blinkade och kurvor slingrade sig. När sedan slangen från en droppflaska tejpades fast i kanylen på min högra hand somnade jag på nytt, och vaknade med ett mycket akut urineringsbehov, som inte slutade hur mycket jag än försökte pinka i slangen som var fäst i mitt urineringsorgan. Jag ropade på sköterskan, som sade att urinpåsen som hängde på sängkanten var bara halvfull och att det kunde hjälpa om jag steg opp och försökte på nytt. Det gjorde jag och plötsligt lättade det när slangen lossnade, och jag kände hur urinen rann ned längs benen och bildade en stor pöl på golvet. Sköterskan gick bara efter en hink och trasa med vilken hon torkade av mina ben och golvet. Sedan kom hon med ett par pampersbrallor av jumboformat och sade, att nu får du bli barn på nytt. Då fick jag en primitivreaktion och röt, att inte fan börjar jag pissa och skita i byxorna i den här åldern! Sköterskan tog inte illa upp utan sade bara, att då får du börja pinka i en anka och gick efter en stor flaska med böjd hals som satt i en ställning som man kunde hänga på sängkanten. Där satt jag sedan på sängkanten och pinkade så att alla som gick förbi kunde se mig. Det kändes jäkligt men vad hjälpte, jag måste ju hela tiden vara under kontroll. Jag skulle ha betalat vad som helst för att få gå på wc, men det var absolut förbjudet. Skita behövde jag lyckligtvis inte, för min tarm innehöll bara illaluktande luft. Där låg jag sedan fisande och illaluktande och blev bl.a. röntgad med en på hjul gående apparat. Vid ett blodprov hade man konstaterat att jag lider av järnbrist, och fick före andra dagens läkarkontroll och hemförlovning ännu en droppflaska med en rostfärgad järnvätska. När sköterskan äntligen kom med mina civilkläder och den härefter gällande läkemedelslistan, och önskade mig god fortsättning var jag glad över att hon inte verkade ha tagit illa upp av mitt kverulerande. Lycklig kände jag mig först när jag öppnade hemdörren och frugan välkomnade mig med hemlagad mat, och på kvällen när jag kunde sova liggande raklång i min egen säng. Två dagar senare kom ett brev från sjukhuset med slututlåtandet, att min aortklaffsoperation var lyckad och att jag nu var ena aktiv 84-åring Sjukrapport nummer två I vilken jag till slut konstateras vara en aktiv 84-åring ”Efter den lugnande sprutan följande morgon visste jag nog vad som hände, men på något sätt tyckte jag att det egentligen inte har med mig att göra.”
28 – Nro 5 syyskuu 2018 ELÄKELÄINEN Näin totesivat Paltamon Eläkeläiset ry ja Oulun Työväen Eläkeläiset ry paltamolaisten vieraillessaan oululaisten Hietasaaren kesäpaikka Kympissä elokuun 9. päivänä. Lähtölaukaus vierailuun tuli, kun paltamolaiset yhdistyksensä toimintasuunnitelmaa vuodelle 2018 laatiessaan totesivat, että vuorovaikutus eri aluejärjestöjen yhdistysten kanssa oli minimaalista. Lieneekö syynä sitten luulo kainuulaisen ja pohjoispohjanmaalaisen luonteen erilaisuudesta? Murre kylläkin poikkeaa, mutta ainakaan Oulussa ei tulkkia tarvittu. Niinpä elokuisena aamuna 27 iloista Paltamon eläkeläistä hyppäsi Tilausliikenteen bussin kyytiin. Matkavastaava Marjatta varmisti, ettei kukaan jää pois kyydistä. Jäsenasiainhoitaja Mirja huolehti, etteivät matkalaiset kärsisi kuumuuden aiheuttamasta janosta ja oli varannut vettä ja limsaa mukaan. Taloudenhoitaja Ritva oli ottanut rahaa mukaan riittävästi, että kenenkään ei tarvitse jäädä kaniin. Pääsiallinen kohde, Oulun Työväen Eläkeläisten järjestämä tapahtuma Hietasaaressa oli kaikkien mielessä. Isäntäyhdistyksen puheenjohtaja Veikko Kettunen oli vastassa parkkipaikalla toivottaen tervetulleeksi. Kun lähestyimme Kymppiä, oululaiset päästivät laulun ilmoille ”Täällä ystävät yhdessä on” ja näin meidät otettiin vastaan ja viritettiin tunnelmaan ystävällisessä ilmapiirissä. Myös sää suosi ja ilma oli aurinkoinen. Aluksi Veikko kertoi Oulun Työväen Eläkeläisten monipuolisesta toiminnasta ja kuinka yhdistys sai hankittua kesäpaikka Kympin. Todettiin tällaisen toiminnan vaativan yhteishenkeä ja talkoointoa. Paltamon Eläkeläisistä puheenjohtaja Hillevi ja sihteeri Arja toivat terveisensä huomattavasti pienemmästä yhdistyksestä, jossa kuitenkin toiminnan runko kulkee paljon samoja latuja – mutta ilman sitä ihanaa kesäpaikkaa. Oulun Työväen Eläkeläisten emäntä Päivi oli loihtinut lohija lihakeitot. Ne olivat todella maukkaita. Ruokailun ohessa päästiin oikein vauhtiin vaihtamalla mielipiteitä ja näin ollen saatiin toimintaamme virikkeitä. Tämän jälkeen laulukuoro Virkeät esitti kauniita lauluja niin taidokkaasti, että ihan tippa tuli silmään. Yhteislaulutilaisuutta ei voita mikään näin yhdistysten yhteistapaamisessa. Lauluvihkot esiin ja Pentti, Erkki ja Veikko säestivät ja juonsivat yhteislaulut. Tulipa sieltä yksinlaulujakin, niin suomeksi kuin venäjäksi. Sitä sanotaan, ettei makkeata mahan täyveltä, vaan niin siinä kävi, että Päivi oli väsännyt lähtökahville vielä täytekakut. Tämän jälkeen tuli halausten ja lähdön aika. Toivotimme Oulun Työväen Eläkeläiset tervetulleeksi Paltamoon. Ensi vuonna Paltamon Eläkeläiset ry täyttää 50 vuotta. Toivottavasti nähdään viimeistään silloin. Ehkä olisi syytä järjestää myös yhdistysten välinen tapaaminen. Puhuttiinhan ”ystävyysyhdistysten perustamisesta”, ehkä se tapahtuisi Oulun ja Paltamon yhdistysten välille. Kiitokset vielä kerran Oulun Työväen Eläkeläiset ry:lle. Tämän jälkeen suunnistimme hotelliin, josta olimme tilanneet huoneet yöpymistä varten. Seuraava kohde oli Pohjois-Pohjanmaan museo, jossa saatiin tutustua sekä maamme että Oulun seudun historiaan. Arabia-astioiden näyttely oli yksi mielenkiinnon kohteista. Museokäynnin jälkeen monet suunnistivat ostoksille, toiset Rotuaarille keskustelemaan ja suunnittelemaan tulevaa toimintaamme. Illallisen jälkeen kävimme laulamassa karaokelauluja ja laitettiinpa jalalla koreasti. Seuraavana aamuna oltiin virkeitä lähtemään Oulun torille ja Kauppahalliin. Täytyy sanoa, että Oulun tori oli viihtyisä paikka, aurinko paistoi täydeltä terältä ja meri oli tyyni. Kello 10.30 Lähdimme Oulun kiertoajelulle. Oppaana toiminut Antero Mikkonen kertoi asiantuntemuksella Ouluun liittyvien rakennusten historiaa. Samalla kuultiin erilaisia hauskoja tapahtumia, jotka liittyivät kohteisiin. Mielenkiinto ei päässyt katkeamaan, niin elävää oli kerronta, 1,5 tuntia meni liian nopeasti, ja välillä tuli oppaalta muutama runokin, osa hänen omaa käsialaansa. Kiitokset Anterolle. Sittenpä koittikin kotiin lähtö, mutta käytiinhän sitä vielä lounastamassa Maikkulassa. Paluumatkalla kaikki olivat tyytyväisiä matkan onnistumisesta ja ryhmähenki oli hyvä, sekä todettiin, että yhdistysten yhteistyötä tulee jatkaa, ja huomattiin, eläkeläiset ovat mukavia muuallakin, eikä vain Paltamossa. Teksti:ARJA JAUHIAINEN Kuvat: TARJA MIKKONEN TERTTU TAAJORANTA Yhdistysten välistä ystävyystoimintaa kannattaa kehittää Ystävyyttä. Paltamon Eläkeläiset ja Oulun Työväen Eläkeläiset viettivät yhdessä upean kesäpäivän. Laulutervehdys. Paltamolaiset vieraat otettiin vastaan sävelin kesäkoti Kympin pihalla. ”Murre kylläkin poikkeaa, mutta ainakaan Oulussa ei tulkkia tarvittu.”
Nro 5 syyskuu 2018 – 29 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n syksyn 2018 kurssikalenteri Kursseille ilmoittaudutaan kirjallisesti kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä. On tärkeätä, että ilmoittautuminen kursseille tulee ajoissa, jotta emme turhaan joudu peruuttamaan kurssia liian pienen osallistujamäärän vuoksi. Ilmoittautuminen tehdään osoitteeseen Eläkeläiset ry; Anna Autio, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpostitse: anna.autio@elakelaiset.fi Voit ilmoittautua lisäksi Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/koulutus Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. • Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. • Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puolivai täysihoidon. • Ilmoittautumisen yhteydessä on syytä mainita mahdollisista ruoka-aineallergioista tai erityisruokavalioista. • Lisämaksu yhden hengen huoneesta on 25 € / vuorokausi. • Eläkeläiset ry:n kursseilla on käytössä 20 euron peruutusmaksu. Sen joutuu maksamaan, jos peruuttaa kurssin myöhemmin kuin kaksi viikkoa ennen kurssia ilman lääkärintodistusta. Kurssilaisille maksetaan matkakorvausta halvimman matkustustavan mukaisesti 20 euroa ylittävältä osalta (valtakunnalliset kurssit). Taksikuluja emme korvaa. Korvaus oman auton käytöstä on 0,12 €/km + 0,03 € jokaisesta mukana matkustavasta kurssilaisesta. Matkakorvaus maksetaan jälkikäteen kurssilaisen ilmoittamalle tilille. Maksamista varten kurssilaisen on merkittävä pankkiyhteystietonsa sekä henkilötunnuksensa matkakorvauslomakkeeseen. Korvausten maksupäivä on kuukauden 14. ja korvaushakemus on toimitettava 10. päivään mennessä Eläkeläiset ry:n toimistolle. • vähävaraiset yhdistykset voivat hakea kurssitukea, joka kattaa puolet yhden kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä – tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen. Tukihakemus tulee merkitä selkeästi hakemuskaavakkeeseen tai sähköposti-ilmoitukseen. • valmiiksi alennettuun hintaan järjestettäville kursseille ei myönnetä kurssitukea. Kursseille ilmoittautuminen, matkakorvaus ja kurssituki Matkavastaavien opintoja neuvottelupäivät 15. –19.10. (4 vrk) Sopii peruskurssin käyneille tai muuten kokeneille matkanjärjestäjille. Tietoa verotuksesta ja matkan järjestämisen käytännöistä; katse järjestön tulevaan toimintaan, muun muassa järjestömme 60-vuotisjuhlavuoteen. Anu Mäki on vetäjänä. Alennettu hinta: 140 € (ph) ja 160 € (th). Ilmoittautuminen 28.9. mennessä. Miten viestimme toisillemme – tiedottajakurssi 15. – 19.10. (4 vrk) Tiedottamisen peruspilarit, yhdistys ja ympäristö viestinnässä, sähköinen media Kurssi on tarkoitettu yhdistysten tiedottajille mutta sopii myös kaikille viestinnästä kiinnostuneille. Vetäjinä ovat Tuomas Talvila ja Jouni Ahonen. Alennettu hinta: 140 € (ph) ja 160 € (th). Ilmoittautuminen 28.9. mennessä. Ilmaisutaitoa ja ohjelmantekoa -kurssi 18. – 22.10. (4 vrk) Kurssi kaikenlaisille esiintyjille: lausujille, puhujille ja muun ohjelman esittäjille. Kurssilla voi ideoida ja harjoitella järjestön 60-vuotisjuhlavuoden ohjelmistoa. Vetäjänä on Katriina Hyvärinen. Kurssin hinta: 275 (ph) ja 318 (th). Ilmoittautuminen 28.9. mennessä. Musiikkikurssi 18. -22.10. (4 vrk) Kurssi soittajille ja laulajille. Juhlavuoden ohjelmiston harjoittelua sekä uutta ohjelmaa kuoroon ja kerhoon. Sauli Malinen ja Ahti Sepp ovat vetäjinä. Kurssin hinta: 275 (ph) ja 318 (th). Ilmoittautuminen 28.9. mennessä. Liikuntaryhmien ohjaajakurssi 18. – 22.10. (4 vrk) Juhlavuoden ohjelmiston harjoittelua, kuntoliikuntaa ja uutta ohjelmaa kerhoon. Eva Rönkkö ja Hannele Pitkä-Liukkonen ovat vetämässä. Kurssin hinta: 275 (ph) ja 318 (th). Ilmoittautuminen 28.9. mennessä. ”Synttäripaja” 22. – 24.10. (2 vrk) Monipuolinen kurssi, jonka teemana on järjestön 60 -vuotisjuhlavuosi. Voit kokeilla tanssipajaa, kädentaitojen pajaa sekä mediapajaa. Tanssipajassa voi kokeilla eri tansseja; kädentaitojen pajassa tehdään muun muassa ”ristipistoja sivistyneesti”; mediapajassa voit harjoitella haastattelutekniikkaa, dokumentointia ja digikuvausta. Vetäjinä muun muassa Riitta Kallio, Eeva Surakka, Elvi Pitkänen, Tiina Harpf ja Raimo Vahtera. Kurssin hinta: 140 € (ph) ja 162 € (th). Ilmoittautuminen 5.10. mennessä. Tee yhdistykselle kotisivut – peruskurssi 29. – 31.10. (2 vrk) Kurssilla perehdytään helppokäyttöiseen Kotisivukoneen kotisivutyökaluun. Kouluttajana toimii Petra Åhlström. Alennettu hinta: 70 € (ph) ja 80 € (th) llmoittautuminen10.10. mennessä. Kotisivujen päivityskurssi 31.10.– 2.11. (2 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille ja Kotisivukoneen työkalua käyttäneille. Kurssilla päivitetään ja kerrataan peruskurssin tietoja. Kouluttajana toimii Petra Åhlström. Alennettu hinta: 70 € (ph) ja 80 € (th) llmoittautuminen10.10. mennessä. Ikääntymispolitiikan opintoja neuvottelupäivät 31.10. – 2.11. (2 vrk) Kurssi on tarkoitettu ennen kaikkea vanhusneuvostojen jäsenille mutta sopii myös kaikille eläkeläisten edunvalvonnasta kiinnostuneille. Eläkeläiset ry:n valtuusto ja hallitus osallistuu opintopäiville 27.-28.10. Alennettu hinta: 70 € (ph) ja 80 € (th). Ilmoittautuminen 10.10. mennessä. Yhdistystoiminnan jatkokurssi 5.-10.11. (5 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille tai muutoin kokeneille yhdistyskonkareille: yhdistyksen johtokunnan jäsenet ja toiminnantarkastajat. Kurssilla perehdytään yhdistyslakiin, yhdistystoiminnassa tarvittaviin asiakirjoihin ja kokouskäytäntöihin. Lisäksi teemana on hyvä vuorovaikutus ja kannustaminen yhdistystoiminnassa. Kurssilla on yhteistä ohjelmaa taloudenhoidon kurssina kanssa. Kouluttajina ovat Martti Vaattovaara ja Timo Glad. Alennettu hinta: 150 € (ph) ja 175 (th). Ilmoittautuminen 15.10. mennessä. Taloudenhoidon jatkokurssi 5.-10.11. (5 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille tai muuten tottuneille taloudenhoitajille sekä toiminnantarkastajille. Kurssilla kerrataan taloudenhoidon perusteita ja etsitään vastauksia mahdollisiin ongelmatapauksiin. Teemoina ovat myös toiminnantarkastus sekä yhdistyksen Y-tunnus ja verotuskysymykset. Kurssilla on yhteistä ohjelmaa yhdistystoiminnan kurssin kanssa muun muassa vuorovaikutustaidoissa. Kouluttajina toimivat Anitta Koski ja Heli Grönroos. Alennettu hinta: 150 € (ph) ja 175 (th). Ilmoittautuminen 15.10. mennessä. Yhteistoiminta ja vuorovaikutus yhdistyksessä 8.-10.11. (2 vrk) Kurssilla pysähdytään pohtimaan, mitä on hyvä yhteistoiminta ja vuorovaikutus yhdistystoiminnassa; miten voimme parhaiten kannustaa toisiamme. Kurssi on osa yhdistystoiminnan jatkokurssia, mutta siihen voi osallistua myös erikseen. Kouluttajina toimivat Timo Glad ja Martti Vaattovaara. Alennettu hinta: 70 € (ph) ja 80 € (th) Ilmoittautuminen 15.10. mennessä. Kurssit Kuntorannassa ” Ristipistoja – sivistyneesti” on käsityöaktivismin kurssi, jolla valmistetaan muun muassa tauluja Eläkeläiset ry:n juhlavuoden merkeissä. Lisäksi on mahdollisuus opetella kestokassien valmistusta sekä tuunata vaatteita. Aluejärjestöt voivat ehdottaa käsityökurssia omalle alueelleen. Seuraavat kurssit Nokia, Kerhola, 2.10. kello 10-15 (Pirkanmaa ja Etelä-Häme) Vantaa, Hiekkaharjun Puistokulma, 4.10. kello 10-15 (Uusimaa ja Helsinki) Kurssin hinta: 20 euroa/osallistuja. Hinta sisältää tarvikkeet ja välipalan. Alueen pitkämatkalaisille osallistujille maksamme matkakorvausta. Ilmoittautuminen 21.9. mennessä. Kansantanssia kaikille: Vantaalla, Hiekkaharjun Puistokulmassa lauantaina 27.10. kello 10-16. Kurssi sopii kaikille tanssijoille, myös aloittelijoille sekä heidän ohjaajilleen. Kurssilla käydään läpi kansantanssin perusosia. Kurssia ovat vetämässä kansantanssin opettaja Sinikka Mäkelä ja pelimanni Antti Huusari. Kurssin hinta: 30 euroa/osallistuja. Hinta sisältää kevyen lounaan. Ilmoittautuminen 12.10. mennessä. Näitä kursseja voimme järjestää eri alueilla toivomustenne mukaan: – Ikiliikuttajakurssi: liikuntaryhmien vertaisohjaajille tarkoitettu kaksipäiväinen kurssi. Kurssi liittyy Eläkeläiset ry:n ja TUL:n yhteistyössä tuottamaan Ikiliikuttajan vertaisohjaajaoppaaseen. – Kävelypässien hyvinvointiresepti -kurssi: neljä oppituntia kestävä kurssi, jolle voi ottaa enintään 20 osallistujaa. Kurssiohjelmaan sisältyy kävelypässien lämmittelyjumppa, kimppakävely, Ikinä-tasapainoja lihaskuntotesti sekä jokaiselle osallistujalle jaettava opasvihko. – Kursseja yhdistystoiminnan, taloudenhoidon ja viestinnän teemoista Kurssikalenteri julkaistaan myös Eläkeläiset ry:n verkkosivuilla, joilta näkee mahdolliset muutokset. Lisätietoja kursseista antaa koulutussuunnittelija Tiina Rajala, puh. 040 582 4319, sähköposti tiina.rajala@elakelaiset.fi Yhdistysverstas-koulutuksesta vastaa aluetyön suunnittelija Anna Eskola, puh. 044 751 1031, sähköposti anna.eskola@elakelaiset.fi Tietoteknisestä koulutuksesta vastaa Verkko ja vempaimet hallintaan -hankkeen suunnittelija Petra Åhlström, puh. 050 308 0560, sähköposti petra.ahlstrom@elakelaiset.fi ja kouluttaja Jouni Ahonen, puh. 044 751 1032, sähköposti jouni. ahonen@elakelaiset.fi Hankekoulutuksia lukuun ottamatta Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa. Alueelliset kurssit
30 – Nro 5 syyskuu 2018 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n Keski-Suomen aluejärjestön puheenjohtaja Viljo Kumpulainen Laukaasta ei ole tottunut ajattelemaan, että ”joku muu” aina hoitaa hommat. Jo työelämässä ollessaan hän oppi itse ottamaan vastuuta yhteisistä asioista. Aluejärjestön kesäjuhlassa Säynätsalon Juurikkasaaressa Kumpulainen hääri juhlan juontajana ja katsoi muutenkin perään, että juhlat sujuivat suunnitelmien mukaan. Väkeä oli tullut mukavasti, enimmäkseen Jyväskylän seudulta, mutta myös jämsäläiset olivat hyvin edustettuna tapahtumassa, jonka juhlapuhujana vieraili kaikille tuttu mies ministeri Kalevi Kivistö. Viljo Kumpulaisella on menossa kuudes vuosi aluejärjestön johdossa ja tehtävä on tuntunut kiinnostavalta. – Olen kokenut homman mielekkääksi. Ajattelin silloin, että jos Erosen Tahvon jälkeen ei ole kovasti halukkaita vetämään järjestöä, niin lähden hommaan. Nyt tuntuu, etteivät nämä vuodet ole hukkaan menneet. Eläkeläiset ry:llä ja sen järjestöillä on Kumpulaisen mielestä kaksi tärkeää tehtävää, toisaalta ihmisten sosiaalinen kanssakäyminen ja sitten edunvalvontatyö yhdessä muiden eläkeläisjärjestöjen kanssa. –Edunvalvonta on minulle tuttua aiemmista ay-tehtävistä Schaumanin vaneritehtaalta. Jo työmaalla opin siihen, että myös niiden puolia täytyy pitää, jotka eivät itse siihen pysty. Kumpulainen pitää tärkeänä uusien jäsenten hankkimista Eläkeläiset ry:n jäsenyhdistyksiin, kun jäsenjoukko toisesta päästä hupenee jatkuvasti. –Kaikilla muillakin eläkeläisjärjestöillä on sama ongelma. Meitä eläkeläisiä on 1,5 miljoonaa, mutta valtakunnallisilla eläkeläisjärjestöillä on yhteensä joku 300 000 jäsentä. Jäsenhankintaa kotisivujen kautta Laukaan Eläkeläisten puheenjohtaja Tuula Niemisen mielestä uusien jäsenten saamiseksi pitää olla aktiivisesti liikkeellä moneen suuntaan. – Meille on viime vuosien aikana tullut mukavasti uusia jäseniä ja viime aikoina suurin osa uusista jäsenistä liittynyt yhdistyksen kotisivujen kautta. Jos meille liittyy henkilö, jota en ennestään tunne, niin otan puhelimella yhteyden tulokkaaseen. Niemisellä on menossa jo yhdeksäs vuosi puheenjohtajana. Kannatusjäseneksi hän liittyi itse jo työssä ollessaan. – Eläkeläisjärjestö voi tarjota ikäihmisille rytmiä, säännöllisyyttä elämään ja monipuolista toimintaa kerhojen ja retkien muodossa. Me olemme erikoistuneet kansallispuistoihin. Seuraavana kohteenamme on naapuripitäjään saatu uusi Etelä-Konneveden kansallispuisto. Teksti ja kuvat JARKKO MÄNTTÄRI YLLÄ: Keski-Suomen aluejärjestön kesäjuhlan juontajana toiminut Viljo Kumpulainen asetti mikrofonitelineen juhlapuhujalle, ministeri Kalevi Kivistölle sopivaksi. VASEMMALLA: Sekakuoro Iltatähdet ja Säynätsalon Muijat esiintyivät myös yhdessä Olga Kallion johtamina Olavi Iivarisen säestäessä. Vastuuta pitää ottaa ja hankkia uusiakin jäseniä ”Eläkeläisjärjestö voi tarjota ikäihmisille rytmiä, säännöllisyyttä elämään ja monipuolista toimintaa kerhojen ja retkien muodossa.” Laukaan Eläkeläisten puheenjohtaja Tuula Nieminen Turun Työväen Eläkeläisten kesäkerho kokoontui helteilläkin joka toinen keskiviikko. Kesäkerhon puitteissa koimme yhden varsin hienon ja erilaisen kerhopäivän. Jäsenemme Vappu Virtanen – kautta maan tunnettu liikunnan ohjauksen ammattilainen – halusi juhlistaa 80-vuotispäiväänsä tarjoamalla kakkukahvit koko joukolle. Tällä kerralla totesimme, miten kautta maan tunnettuja työväenliikkeen veteraaneja oli taas kerhossamme Vapun lisäksi. Entiset kansanedustajat, jäsenemme Oili Suomi ja Ensio Laine olivat paikalla, samoin TUL:n Varsinais-Suomen piirin pitkäaikainen työntekijä Ritva Blomroos. Laulattajina oli tuona päivänä duo Sirpa ja Olli. Tuttujen laulujen lisäksi muisteltiin ja keskusteltiin paljon myös menneiden vuosikymmetren järjestötoiminnasta ja politiikasta – ihmekö tuo. Vapun synttärit sujuivat mukavissa merkeissä, kiitos Vappu. Kesäkauden kerhot ovat taas jo historiaa, ja syyskuussa alkoivat säännölliset perjantaikerhot T-talolla. Klo 11–11.45 on tasapainoryhmä alakerrassa, perjantaikerho klo 12 kahviossa ja klo 13.30 salin puolella bocciakerho. Tervetuloa läheltä ja kaukaa perjantaitreffeillemme! KAIJA KIESSLING Turun Työväen Eläkeläisten kesäkerho kokoontui helteilläkin Turun Työväen Eläkeläisten jäsen Vappu Virtanen juhlisti kesällä 80-vuotispäiväänsä tarjoamalla kakkukahvit koko joukolle. Kuvassa päivänsankari punaisessa puvussaan kaikkien keskellä.
Nro 5 syyskuu 2018 – 31 ELÄKELÄINEN Iisalmen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään keskiviikkona 24.10.2018 klo 11.30 Nuorisotalolla, Kirkkopuistonkatu 25, Iisalmi. Esillä sääntöjen määräämät asiat. Kahvitarjoilu klo 11.00 alkaen. Tervetuloa. Johtokunta Nakkilan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 24.10.2018 klo 12.00 Nakkilan Osuuspankin kerhotilassa. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Kokouksen jälkeen kerho. Tervetuloa. Johtokunta Raision Seudun Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 25.10.2018 klo 12.00, Tornilassa, Tornikatu 9, Raisio. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Eläkeläinen-lehden aikataulut 2018 NUMERO AINEISTO toimitukseen LEHTI ilmestyy Lokakuu nro 6 1.10. 17.10. Joulukuu nro 7 20.11. 5.12. YHDISTYKSET JA ALUEJÄRJESTÖT, MUISTATTEHAN: Syyskokousilmoitus lokakuun lehteen (nro 6): aineisto viimeistään 1.10. sähköpostilla: elakelaiset@elakelaiset.fi tai puhelimitse Anu Mäelle, puh. 040 839 7699 JA tietysti JOULUTERVEHDYKSET joulukuun lehteen (nro 7) 12.11. mennessä! Syyskokouksia Vanhuasasiamiehen viran perustamiseksi kerätään nyt myös nimiä kansalaisaloitteeseen. Aloitteessa vaaditaan, että Suomen eduskunta ja hallitus toimivat sen puolesta, että vanhusasiainvaltuutetun virka perustetaan maahamme. ”Ikäihmiset tarvitsevat virallisen puolestapuhujan, vanhusasiainvaltuutetun, joka on perehtynyt heidän asioihinsa ja puolustaa ikäihmisten asemaa yhteiskunnassa. Kansalaisten oikeuksien turvaamiseksi on aiemmin perustettu mm. tasa-arvo-, lapsiasiain-, tietosuojaja yhdenvertaisuusvaltuutettujen virat”, todetaan kahden yksityishenkilön vireille paneman aloitteen esittelyssä. Aloite löytyy www.kansalaisaloite.fi -verkkopalvelusta Eläkeläiset ry:n edustajakokous: Virka tarvitaan Myös Eläkeläiset ry:ssä on vanhusasiamiehen tarve tiedostettu, ja se oli muun muassa esillä kahdeksassa järjestön toukokuiselle edustajakokoukselle tehdyssä jäsenaloitteessa. Vastauksessa todetaan, että edustajakokous kannattaa vanhusasiainvaltuutetun viran perustamista Suomeen ja edellyttää, että Eläkeläiset ry toimii asian edistämiseksi. Kokous pitää kannatettavana myös kunnallisten vanhusasiamiehen/-koordinaattorin viran perustamista ja kannustaa yhdistyksiä asiassa aloitteellisuuteen toiminta-alueillaan. Vanhusasiamiehen puolesta kerätään nimiä Kävelypässit valmiita palvelukseen – Hyvinvointiresepti-kursseja tarjolla Kävelypässeiksi nimetty ikämiesten kuntoryhmä on kehittänyt Kävelypässien hyvinvointireseptin. Sen pohjalta ryhmän jäsenet voivat tulla vetämään pienimuotoisia liikunnallisia kursseja yhdistystemme kutsusta. Jos haluatte hyödyllistä ja mukavaa ohjelmaa yhdistyksenne toimintaan, ottakaa kurssin järjestämiseksi yhteyttä koulutussuunnittelija Tiina Rajalaan, puhelin: 040 582 4319, sähköposti: tiina.rajala@elakelaiset.fi Lisätietoja pässien touhuista antaa Antti Honkonen, puhelin 040 529 5283, sähköposti: antti.honkonen@hotmail.fi Vaikka kävelypässien toiminta saattaa vaikuttaa kovin äijämäiseltä ja miehekkäältä, myös naiset ovat tervetulleita osallistumaan siihen. Pässien kurssit kestävät kolmisen tuntia eli neljä oppituntia. Kurssit on tarkoitettu ensisijaisesti 65 vuotta täyttäneille ja niille mahtuu 20 osallistujaa. Kurssit ovat osallistujille maksuttomia. Kurssiin sisältyy – liikunnallista ohjelmaa, muun muassa lämmittelyjumppaa ja ulkoilua kimppakävelyn merkeissä – mahdollisuus tutustua ja osallistua Ikinä -tasapainoja lihaskuntotestiin – jokaiselle kurssilaiselle maksuton Hyvinvointiresepti-vihko sekä liikuntaja terveystietoa Kurssin järjestämiseksi tarvitaan – maksuton tai vuokraltaan edullinen tila, jossa mahtuu liikkumaan – mielellään videotykki – mieluusti mahdollisuus kahvitukseen tai välipalatarjoiluun – mielellään opas, joka voi johdattaa ryhmän kimppakävelyllä katsomaan paikallisia nähtävyyksiä Jumppavideo tulossa Kävelypässit aloittivat syyskauden videokuvauksen parissa. Video kävelypässien lämmittelyjumpasta on pian valmis. Kerromme aiheesta lisää lokakuun Eläkeläinen-lehdessä. TIINA RAJALA Kuntorannassa teatteritoimintaa pyörittävä Teatterituotannot. fi aloittaa syksyn näytäntökauden Mika Waltarin Myöhästynyt hääyö -komedialla torstaina 13.9. klo 19. Vetonaulana ensi-iltaesityksessä vierailee posteljoonin cameo-roolissa laulaja Tomi Metsäketo. Hän myös laulaa muutaman kappaleen, kertoo Teatterituotantojen vastaava tuottaja Hannu Lappalainen . – Olemme ylpeitä esitellessämme Tomi Metsäkedon kaltaisen tähtiesiintyjän varkautelaiselle yleisölle, hehkuttaa Lappalainen. – Kiikarissa on jatkoakin yhteistyölle. Katsotaan, millaiseen asentoon onnentähdet asettuvat hankkeen yllä, hän vihjaa. Myöhästynyt hääyö on Mika Waltarin romanttinen komedia hääparista, jonka hääyölle kasautuu mitä hullunkurisimpia esteitä Epäonnisena sulhasena nähdään Ismo Kotro, Annikki Saha anoppina, Amerikan enona Ilkka Holmavuo ja Sanna Tarulahti nuorikkona. Myöhästyneellä hääyöllä on Kuntorannassa syyskauden aikana 12 esitystä. Tomi Metsäketo vierailuroolissa Kuntorannan teatterisyksyn ensi-illassa Kylpylähotelli Kuntorannassa Varkaudessa vietetään syyskuun lopulla 50-vuotisjuhlaa. Kuntoranta 50 vuotta -juhla on perjantaina 28.9. alkaen klo 17 Kuntorannan Eevan salissa. Ohjelmassa on muun muassa Oulun Työväen Eläkeläiset ry:n ja Varkauden Eläkeläiset ry:n kuorojen esityksiä. Juhlapuheen pitää Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Jan Koskimies. Varkauden kaupungin tervehdyksen esittää kaupunginjohtaja Hannu Tsupari, ja onnittelumaljan 50-vuotiaalle kohottaa Kuntoranta Oy:n toimitusjohtaja Hannu Partanen. Kakkukahvien jälkeen pidetään iloiset juhlatanssit vuoden 1968 tapaan. Musiikista vastaa Kirsi Ukkonen & Hummerit, ja osallistujien parhaat asut palkitaan. Tanssit alkavat klo 20. Juhlapäivänä jo kello 14 alkaen esittelee Raija Puumalainen Eevan salissa Kuntorannan historiaa. Päivän tilaisuudet ovat avoimia kaikille, ja pääsy on vapaa. Kuntoranta on Eläkeläiset ry:n omistuksessa. Eläkeläisten lomakeskus Kuntorannan toiminta alkoi talkoilla rakennettuna kesäkylänä Puurtilanniemen kannaksella Varkaudessa vuonna 1969. Kesäkylän toiminnan avajaiset pidettiin elokuun 4. päivänä 1969. 1970-luvun alussa alueelle rakennettiin kunnallistekniikka ja varsinaisen lomakeskuksen rakentaminen aloitettiin syksyllä 1973. Kuntoranta juhlii puolta vuosisataa
32 – Nro 5 syyskuu 2018 ELÄKELÄINEN Lempäälän Eläkeläiset ry:n syyskauden avajaisiin 22.8. Puntalan leirintäalueella oli saapunut oman väen lisäksi vieraita Valkeakosken ja Viialan Eläkeläisistä. Tapahtuma aloitettiin Lempäälän Eläkeläisten lauluryhmän esityksellä Yhdessä , jonka jälkeen puheenjohtaja Jorma Kilpiö toivotti tervetulleeksi vieraamme. Lauloimme vielä Ystävän laulun sekä Hopeakanavan, joka kertoo Lempäälän kanavasta. Sitä laulamalla voimme muistaa hyvällä mielin ja mukavalla tavalla omaa pitäjäämme. Puheiden jälkeen esittelivät Oma Säästöpankin edustajat pankkiaan ja avasivat arvonnan. Siihen osallistuttiin innokkaasti, kun palkintoina oli kaksi ämpäriä, jotka sisälsivät kivaa ja käytännöllistä tavaraa, kuten kahvia ja pyyhkeitä. Palkinnot huipensi 500 euron lahjakortti, joka arvotaan Oma Säästöpankin konttorilla aikanaan niin, että voittajille ilmoitetaan erikseen voitosta. Ilma oli loistava. Kuinkas muuten, kun Eevi oli sen sellaiseksi toivonut, kuten aina ennenkin. Ohjelman välipalana yhdistyksemme tarjosi kahvit itse leivottujen erinomaisten pullien kera. Tämän jälkeen alkoivat kilpailut: renkaan heitto, kettinkien heitto ja suosittu mölkky. Voitot jakautuivat tasaisesti yhdistysten kesken ilman mitään protestia. Saunat olivat lämpiminä koko ajan, joten kaikilla oli mahdollisuus saunoa. Grillimestareina toimivat ja saunan lämmityksen hoitivat todella kiitoksen arvoisesti Heikki ja Eevi yhteistuumin. Kun pelit ja kilpailut alkoivat hiipua, saimme nauttia keittiöhenkilökunnan tarjoilemista makoisista lettukahveista: Maijan tekemä taikinahan on jo käsite Puntalan tapahtumissa. Ja kuluihan sitä, kun avajaisiin osallistui yli 60 henkeä. Keittiöön kiitos Tuulalle, Ullalle, Eilalle ja Maijalle. Kiitos myös tuomaristolle, joka hoiti kilpailujen tulokset tarkasti ja luotettavasti. Kenttätuomareina toimivat Leila, Pentti ja Reino apuna Otto. Kaiken tämän jälkeen oli vielä yhdistyksen arpajaiset, joissa voittoja oli paljon, muun muassa syksyn tuoreita vihanneksia. Kiitos Kirstille ja Maurille palkintojen hankkimisesta. Toivottavasti loimme kutsutuille vieraille ja yhdistyksen omille jäsenille ikimuistoisen päivän. Kuvat ja teksti: JORMA KILPIÖ Lempäälän Eläkeläiset aloitti syyskauden ystävineen Jämsän kaupungin 21 000 asukkaasta peräti 70 prosenttia asuu pientai rivitaloissa. Jämsäläisistä yli 65 vuotta täyttäneitä on neljännes, eli yli 5 000 henkeä. Tätä taustaa vasten jämsäläisillä eläkeläisyhdistyksillä on paljon potentiaalisia jäsenehdokkaita. Jämsän Eläkeläiset ry on perustettu 1970, puheenjohtajana on ollut jo yli kymmenen vuotta Reijo Jokinen. Osmo Koivuranta on yhdistyksen hallituksen jäsen, Sinikka Pasanen jäsenasioiden hoitaja, Eila Jokinen askarteluvastaava, ”Pikku Eila” Strandman taloudenhoitaja, Kaarina Rantanen matkavastaava ja Aira Seppälä yhdistyksen sihteeri. Jäseniä yhdistyksessä on 50. Eila Jokinen sanoo, että monet nuoremmat eläkeläiset eivät ole tottuneet toimimaan järjestöissä, eivätkä koe siksi eläkeläisjärjestön toimintaa omakseen. Eila kertoo huomanneensa jo ay-aktiivivuosinaan, miten toimihenkilöiksi ei ollut tungosta. Reijo Jokinen arvioi, että on jotenkin vieraannuttu yhteisten asioiden hoidosta järjestötoiminnan kautta. – Se vanha sääntö yhdistystoiminnassa pätee, että kun otat vastaan yhden homman, se poikii monta muuta. Olihan niitä luottamustoimia minullakin aikoinaan TUL:sta, osuusja ay-liikkeen kautta kunnallisiin luottamustoimiin. Yhdistyksen sihteeri Aira Seppälä on porukan nuorin ja taustaltaan sairaanhoitaja. Seppälä on myös kaupungin vanhusneuvoston jäsen. Eläkeläiset ry:n lisäksi hän toimii myös vammaisjärjestöissä ja syöpäyhdistyksessä. Eila Jokinen on toisen polven jäsen Jämsän Eläkeläiset ry:ssä. – Äitini ei ollut käynyt koskaan ulkomailla, ennen kuin Jämsän Eläkeläiset ry. perustettiin. Ruotsiin ja Norjaan mentiin sitten linja-autoilla. Eila Jokinen on huolissaan siitä, että virkamiesjohtoisuus vieroittaa kuntalaisia kunnallisista asioista ja päätöksenteosta – Lautakunnat siunaavat sen, mitä kaupungin virkamiehet ovat etukäteen päättäneet.Valta luisuu yhä kauemmas kuntalaisista, eivätkä päättäjät enää tiedä, mitä syrjäkulmilla tapahtuu. Puheenjohtaja Reijo Jokinen toivoo, että kaupunki järjestäisi vanhuksille toimitiloja ja avustaisi eläkeläisjärjestöjen toimintaa. Hän huomauttaa järjestöjen merkityksestä kunnan elinvoimalle ja kuntalaisten hyvinvoinnille – Tärkeää olisi, että yhdistyksellä olisi kahvinkeittopaikka sekä tavaroiden ja asiakirjojen säilytyspaikka. Jokivarren koulusta ollaan remontoimassa järjestöjen toimitiloja, syksyllä ratkeaa, mitkä järjestöt toimitiloja saavat. Jämsän Eläkeläiset ry. kokoontuu viikoittain aina tiistaisin Ruotsulan hovissa. – Jokaiselle on tarjolla tänne kyyti tarvittaessa rapun edestä ja tämä paikka tarjoiluineen on mitä hienoin, Reijo Jokinen kertoi 15. toukokuuta yhdistyksen kevätkauden päättäjäisissä. Syyskuussa toiminta starttaa taas käyntiin. – Tiistaisin on aina ennen muun ohjelman alkua puolen tunnin tuolijumppa kaupungin liikuntaohjaajan vetämänä, Reijo Jokinen sanoo. JUHA DRUFVA Jämsän Eläkeläiset toivovat kaupungin huomioivan eläkeläisjärjestöjen merkityksen Mölkky ja muut pihakilpailut kuuluivat syyskauden avajaisten ohjelmaan. Kevätkauden päättäjäisiksi otettiin Jämsän Eläkeläisten luokkakuva. Kuva: Juha Drufva Tiedot ”Syntymäpäiviä” -palstalle Eläkeläinen-lehden ”Syntymäpäiviä”-palstalla julkaistaan maksutta paikallisyhdistysten lehdelle toimittamia merkkipäivätietoja. Julkaisemisen edellytyksenä on, että yhdistys tai muu tietojen lähettäjä on kysynyt merkkipäivän viettäjältä luvan tiedon julkaisemiseen lehdessä. Tällä käytännöllä Eläkeläiset ry haluaa vaalia jäsentensä tietosuojaa. Palstalle tarkoitetut tiedot pyydämme lähettämään lehdelle hyvissä ajoin sähköpostilla osoitteeseen: anu.maki@elakelaiset.fi Kauniina kesäkuun keskiviikkona vietettiin kemiläisen Oklaholman palvelukodin kesäjuhlaa, johon ohjelmansuorittajiksi oli pyydetty Rytikarin Eläkeläisten soittoja lauluryhmä. Talo on tuttu, sillä yhdistyksemme on jo kymmenisen vuotta käynyt laulattamassa palvelukodin asukkaita ennen äitienpäivää ja joulun alla. Kesäjuhlan aluksi kuultiin Kemin musiikkiopiston nuoren harmonikkaopiskelijan taidokasta soittoa. Meidän ohjelmamme koostui kesäisen reippaista lauluista, unohtamatta toivekappaleita Uralin pihlajaa ja Heilu keinuni korkealle. Ryhmäämme kuului 4 soittajaa ja 10 laulajaa. Juhlaan oli kutsuttu myös palvelukodin asukkaiden omaisia, ja paikalla olikin satakunta henkilöä. Palvelukoti oli järjestänyt hyvät tarjottavat, jonka hoitajat tarjoilivat. Lisäksi Veitsiluodon Kisa Veikkojen mainiot paistajat Risto ja Leila hoitivat osuutensa niin, että makkarat ja lätyt olivat makoisia. Miellyttävän iltapäivähetken jälkeen tulkitsimme, että asukkaat omaisineen viihtyivät. Ilo oli meidän puolellamme, kun saimme olla mukana juhlassa. SEIJA KUSMIN Kesäiset laulut soivat Oklaholman palvelukodin juhlassa
Nro 5 syyskuu 2018 – 33 ELÄKELÄINEN Jäsenmaksut ja tukimaksut: IBAN FI11 8000 1800 3273 56 Muut maksut: IBAN FI11 1012 3000 0714 70 Jan Koskimies toiminnanjohtaja 040 747 0776 Anna Autio jäsenvastaava 044 751 1030 – jäsenrekisteri, yhdistysrekisteri materiaalitilaukset Heli Grönroos henkilöstöja talousvastaava 050 529 0399 – kirjanpito, laskutus, ostoja myyntireskontra, palkanlaskenta Anna Eskola aluetyön suunnittelija 044 751 1031 – yhdistysverstastiedustelut Anu Mäki järjestösuunnittelija 040 839 7699 – Eläkeläinen-lehden syntymäpäivät ja poisnukkuneet, syysja kevätkokousilmoitukset Tiina Rajala koulutussuunnittelija 040 582 4319 – kulttuurija koulutustoimintaan liittyvät asiat (ilmoittautumiset jäsenpalvelun kautta) Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 Tuomas Talvila tiedottaja 050 570 9716 – Eläkeläinen-lehden toimittaja Petra Åhlström hankekoordinaattori 050 308 0560 – Verkko ja vempaimet hallintaan -hanke Jouni Ahonen hankekoordinaattorin sijainen, Verkko ja vempaimet hallintaan -hanke 044 751 1032 Kuntorannantie 14 78400 Varkaus Myyntipalvelu 017 560 1403 tai 0400 403 669, myynti@kuntoranta.fi Martti Korhonen puheenjohtaja Marja Leena Makkonen varapuheenjohtaja Julkaisija: Eläkeläiset ry Päätoimittaja: Jan Koskimies Toimitussihteeri: Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Anna Autio, puh. 020 743 3610, anna.autio@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 euroa/vsk Muu Eurooppa 36 e/vsk, muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat: 2,00 euroa / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610 elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen, 050 5323 444 m-leena.laitinen@kolumbus.fi Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Syntymäpäivät ja poisnukkuneet, syysja kevätkokousilmoitukset: Anu Mäki, 040 839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti) Suomalainen Lehtipaino Oy Kajaani 2018 Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki elakelaiset@elakelaiset.fi www.elakelaiset.fi Toimisto palvelee arkisin kello 9-15. Jäsenpalvelun soittoaika kello 9-12, puhelin 020 743 3610 (jäsenmaksut, osoitteenmuutokset, kurssienja jäsentapahtumien ilmoittautumiset, Eläkeläinen-lehden tilaukset.) Muina aikoina pyydämme käyttämään henkilökunnan suoria puhelinnumeroita (numerot alla) Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@elakelaiset.fi Himangan Eläkeläiset Antti Boren Eeva Inkeri Tuliniemi Kaarinan Eläkeläiset Tatu Karjalainen Helmi Torikka Kajaanin Eläkeläiset Hilma Lerssi Maija Reinikka Pentti Väänänen Kalajoen Eläkeläiset Elli Laitamaa Kauhajoen Eläkeläiset Heikki Vallin Kiimingin Eläkeläiset Aili Maria Lehmikangas Kurikan Eläkeläiset Martti Esko Albin Leskinen Lapuan Eläkeläiset Osmo Saarela Lohjan Seudun Eläkeläiset Yrjö Kalevi Taavitsainen Loimaan Eläkeläiset Kauko Sakari Ojala Malmin Eläkeläiset Esko Aulis Viljanen Muhoksen Eläkeläiset Anita Rintamäki Oulun Työväen Eläkeläiset Terho Helttunen Toivo Hirsivara Veijo Kesti Aimo Laitala Saara Riskula Eero Seppänen Pietarsaaren Eläkeläiset Hilkka Mirjami Korhonen Väinö Mattias Ojajärvi Niilo Paavo Johannes Sipponen Pihlavan Eläkeläiset Marja Alanko Piikkiön Eläkeläiset Matti Seppä Pirkkalan Eläkeläiset Helena Sirkka-Liisa Väyrynen Pudasjärven Eläkeläiset Laila Takkinen Elsa Tumelius Raahen Eläkeläiset Vieno Annikki Aho Vappu Salme Flink Riitta Impola Arvo Kerttula Lenne Mattila Sirkka Ruohomäki Rauman Eläkeläiset Heljä Inkeri Jonasson Jaakko Kulmala Olavi Perttu Sodankylän Eläkeläiset Vappu Aini Elsa Simula Tervolan Eläkeläiset Matti Aukusti Peltoperä Seppo Juhani Siivola Pentti Ilmari Ylipelto Teuvan Eläkeläiset Aino Ulrika Säntti Vehmersalmen Eläkeläiset Pentti Johannes Hiltunen Ykspihlajan Eläkeläiset Väinö Alvar Päivärinta Erkki Väinö Veijola 99 vuotta 13.9. Inkeri Ylinen Mänttä 97 vuotta 18.9. Mauno Valkonen Jyväskylä 93 vuotta 7.10. Teuvo Viitanen Jyväskylä 91 vuotta 8.9. Hanna Asikainen Jyväskylä 90 vuotta 18.6. Lasse Hakala Vantaa 21.9. Erkki Matias Virta Malmi 2.10. Toini Annikki Tapio Kajaani 16.10. Sirkka Tervonen Korso 85 vuotta 11.6. Unto Asikainen Vantaa 11.8. Heidi Sillanpää Kokkola 17.9. Laila Vaattovaara Kolari 19.9. Esko Järvelä Tervola 5.10. Eila Kohonen Helsinki 17.10. Niilo Kuparinen Pori 30.10. Toivo Tuukkanen Jyväskylä 80 vuotta 1.9. Anna-Liisa Nummikorpi Kangaskylä 11.9. Liisa Kekkonen Jyväskylä 28.9. Sylvi Annikki Hannus Martinniemi 28.9. Eila Kolu Naantali 5.10. Vuokko Rinne Pori 8.10. Ritva Kervinen Pihtipudas 15.10. Väinö Lappalainen Kajaani 75 vuotta 8.8. Kerttu Viirtala Tuusula 9.9. Jyrki Isto Jaakko Mehtälä Martinniemi 18.9. Ritva Salonen Loimaa 30.9. Pertti Kaarijoki Jyväskylä 3.10. Soile Ulander Oulunsalo 6.10. Urpo Heikkinen Suomussalmi 16.10. Seppo Saurio Loimaa 30.10. Pertti Mononen Jyväskylä 13.10. Mirja Solla Jyväskylä 70 vuotta 3.9. Seppo Ahonen Jyväskylä 3.9. Mauno Olavi Sipola Halosenniemi 20.9. Maija Kaltio Oulunsalo 21.9. Anja Turunen Pori 27.9. Veijo Loven Pori 29.9. Pirkko Hämäläinen Loimaa 29.9. Timo Manninen Pello 30.9. Anna-Liisa Lehtinen Jyväskylä 8.10. Hannu Nieminen Laihia 10.10. Riitta Vuollet Kokkola 11.10. Raili Korkeasalo Haukipudas 14.10. Eija Mäkilä Kanteenmaa 14.10. Eija Mäkilä Loimaa 17.10. Jouko Huhta Suomussalmi 31.10. Raimo Kinnari Laihia 65 vuotta 22.9. Erja Hellman Pori 30.9. Pirkko Patola Pori 3.10. Tarja Natunen Jyväskylä 20.10. Martti Leppänen Korso 60 vuotta 24.9. Karl Hellström Pori Oikaisu: Anne Karjalainen Suomussalmelta vietti 50-vuotissynttäreittään 20.6.
34 – Nro 5 syyskuu 2018 ELÄKELÄINEN Lähetä nyt joulutervehdys Eläkeläinen-lehteen! Toivotamme Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2019 Eläkeläinen-lehden lukijoille Hyvä Eläkeläinen-lehden lukija Yhdistyksissä on jälleen käynnistymässä joulutervehdysten keräys lehtemme joulukuun numeroon. Jos tervehdysten kerääjä ei ole tavoittanut sinua, voit lähettää tervehdyksesi postin tai sähköisen lomakkeen (joka löytyy kotisivultamme www. elakelaiset.fi) välityksellä suoraan meille lehteen. Listaan voit kerätä myös tuttaviesi tervehdykset. Kunkin tervehdyksen hinta on 5 euroa. UUTUUS: Nyt voit valita myös yksityisen henkilön kehystetyn laatikkotervehdyksen, jonka hinta on 25 euroa. Katso tervehdysmalli alla: Toimi näin: – Kirjoita tervehtijöiden nimet ja paikkakunta oheiseen tervehdyslistaan selvästi TEKSTATEN – Valitse nimitervehdys ( 5 €) tai laatikkotervehdys (25€) – Lähetä lista viimeistään maanantaina 12.11. osoitteella: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 HELSINKI UUTUUS: Su osittelemme lämpimästi käyttämään Eläkeläiset ry:n kotisivulta www.elakelaiset.fi löytyvää SÄHKÖISTÄ JOULUTERVEHDYSLOMAKETTA. Kirjoita kerätyt nimet sähköiseen lomakkeeseen, täytä muut lomakkeessa kysytyt tiedot ja paina Lähetä. Lähetä tervehdyksesi viimeistään maanantaina 12.11. – Maksa tervehdykset viimeistään 12.11. tilille FI11 1012 3000 0714 70 käyttäen viitenumeroa 1818. Kiittäen! Eläkeläiset ry Eläkeläinen-lehti HUOM! Ehkäpä haluatkin käyttää SÄHKÖISTÄ JOULUTERVEHDYSLOMAKETTA? Se löytyy Eläkeläiset ry:n kotisivulta www.elakelaiset.fi Henkilön nimi Paikkakunta Nimitervehdys 5 € Laatikkotervehdys 25 € Leikkaa irti ja postita 12.11. mennessä Eläkeläiset ry:n toimistoon. Yhteensä € Eläkeläiset ry:n kolmivuotisen Verkko ja vempaimet hallintaan -hankkeen viimeinen syksy on käynnistynyt vauhdikkaasti. Hankekoordinaattorien Petra Åhlströmin ja Jouni Ahosen kalenterit ova täyttyneet nopeaan tahtiin paikallisyhdistysten Nettitreffit-opastustilaisuuksista. – Vielä voi meiltä tiedustella mahdollisuutta saada Nettitreffit omaan yhdistykseen. Toteutamme tapahtuman, jos vain aikatauluista suinkin vielä löytyy sopiva kohta, sanoo Åhlström. Nettitreffeillä annetaan opastusta ja ohjausta sähköiseen asiointiin sekä laiteja verkkopalveluiden käyttöön. Opastuspäivät järjestetään yhteistyössä paikallisten yhdistysten kanssa. Eläkeläiset ry:n tietoja viestintätekniikkahanke kotisivukoulutuksineen ja Nettitreffeineen on osoittautunut erittäin suosituksi. – Olemme jo tavoittaneet yli 1500 osallistujaa. Tämä kertoo siitä, että yhdistyksissä on intoa kehittää nettitaitoja ja että ikäihmiset eivät suinkaan aio syrjäytyä digimaailmasta, Petra Åhlström summaa. Verkko ja vempaimet hallintaan -yhteystiedot: Petra Åhlström 050 308 0560 petra.ahlstrom@elakelaiset.fi Jouni Ahonen 044 751 1032 jouni.ahonen@elakelaiset.fi Nettitreffeillä loppukiri Petra Åhlströmin ja Jouni Ahosen kalenterit ovat täyttyneet vauhdilla paikallisyhdistysten syksyn Nettitreffit-opastustilaisuuksista. Kuva: Tuomas Talvila Jouluinen tervehdys! Terttu Tervehtijä Korvatunturi
Nro 5 syyskuu 2018 – 35 ELÄKELÄINEN Leskirouva Katiska Ristikon 4/2018 ratkaisu Krypto 5/2018 Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Ristikon 4/2018 oikein ratkaisseiden joukosta onnetar nosti seuraavat nimet: Annikki Pitkänen, Tuusniemi ja Marjaleena Pölönen, Vantaa. Onnittelut voittajille ! Krypton 5/2018 ratkaisut on lähetettävä 1. lokakuuta mennessä osoitteella: Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävän ratkaisun lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana KRYPTO.
36 – Nro 5 syyskuu 2018 ELÄKELÄINEN Tule hyvälle tuulelle ! Majoittuva Pikkujoulu 2018 16.11.2018, 17.11.2018, 23.11.2018, 24.11.2018, 30.11.2018 ja 4.12.2018 1 vrk alk. 68 € / hlö / 2hh 2 vrk alk. 110 € / hlö / 2hh Sisältää: 1 x 1 x Aamiainen 1 x Pikkujouluillallisen Majoituksen 2 hh Ravintolan iltaohjelman Kuntosalin ja kylpylän käytön aukioloaikoina 2 vrk:n paketti sisältää toisena päivänä aamiaisen ja päivällisen Teatteripaketti 1 vrk Aamiaisella alk. 67 € / hlö / 2hh Puolihoidolla alk. 79 € / hlö / 2hh Sisältää: -Majoituksen 2hh -Hyvän olon aamiaisen --Puolihoidossa päivällisen -Teatterilipun Varkauden Teatteriin tai Teatterituotannot.fi esitykseen -Kylpylän ja kuntosalin käytön aukioloaikoina -Katso ohjelmisto Kuntorannassa www.teatterituotannot.fi -Katso ohjelmisto www.varkaudenteatteri.fi KUNTORANTA 50v. 27. 30.9.2018 Alk. 175 €/hlö/2hh KUNTORANTA 50 VUOTTA -JUHLA Perjantaina 28.9.2018 alkaen klo 17.00 Kuntorannan Eevansalissa Onnittelumalja 50-vuotiaalle, Hannu Partanen, Kuntoranta Oy:n toimitusjohtaja Varkauden kaupungin tervehdys, kaupunginjohtaja Hannu Tsupari O Oulun Työväen Eläkeläiset ry:n kuoro Juhlapuhe Jan Koskimies, Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Varkauden Eläkeläiset ry:n ohjelma Kakkukahvit, Ravintola Aikamies klo 20.00 Iloiset juhlatanssit vuoden 1968 tapaan, Kirsi Ukkonen & Hummerit Osallistujien parhaat asut palkitaan KKuntorannan historiaa Eevansalissa klo 14.00, Raija Puumalainen Päivän tilaisuudet ovat avoimia kaikille, vapaa pääsy Tervetuloa 50-vuotisjuhla päiväkävijöille 26,00 € / hlö Sisältää: klo 13.30 Iltapäiväkahvit klo 15.30 Juhlapäivällinen Kuntoranta 50 vuotta -juhlaohjelman EEnnakkoilmoittautumiset 24.9.2018 mennessä 017 560 1403 tai myynti@kuntoranta.fi